Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Erakkonimi: Veri Soturinimi: Veri Sukupuoli: Kolli Klaani: Erakko→Kuolonklaani→Erakko Luotu:
Koulutetut oppilaat: Hiiripisara, Raparuusu Entinen mestari: -
Kokemuspisteet: 347
Ulkonäkö:
Veren turkki on väriltään pikimusta. Kollin turkki on lyhyttä ja silkkistä, eikä helposti takkuuntuvaa. Hän on ruumiinrakenteeltaan hiukan pienempi ja solakka, mutta silti hyvin voimakas eikä lihaksia puutu. Veren kasvot ovat kapeat ja korvat terävät. Kasvoista ensimmäisenä varmasti pistää silmään kollin jäänsiniset silmät, jotka hohkaavat hillittyä raivoa ja kunnioitusta. Hänen nenänsä on vaaleanpunainen ja kolli omaa saman väriset polkuanturat. Veren kasvoissa kulkee suuri arpi, joka ulottuu melkein kollin oikeaan silmään. Hampaat ovat veitsenterävät ja kynnet pitkät, kynnet luovat enemmän ulkonäöllistä voimaa, sillä ne eivät ole niin terävät miltä näyttävät. Veren häntä on kapea ja siitä on enää jäljellää puolet.
Luonne:
Veri on luonteeltaan ennen kaikkea kärsivällinen. Kolli osaa peittää suurimmatkin tunteensa ja olla tyyni tilanteessa kuin tilanteessa, ainoastaan kun kolli päästää tunteensa valloilleen hän on helposti luettavissa. Veri on loistava manipuloimaan kissoja oman tahtonsa mukaisesti, mutta käyttää tätä taitoa ainoastaan harvoin. Hän on itsevarma, eikä päästä helposti ketään päänsä sisälle. Vain ne loistavat puhujat saavat kollin epäröimään. Veri kaipaa valtaa elämäänsä ja aikoo saada sitä lähitulevaisuudessa, keinolla millä hyvänsä. Jos hän saa liittolaisia, hän luottaa vain yhteen täydellä sydämellä. Hän pelkää petosta, petturit ovat hänen mielestään tapettava. Kolli uskoo Pimeyden metsään, silllä oppi paljon siitä Kuolonklaanissa. Rakkaus on jotain mikä on hänen mielestään tärkeää, hän haluaisi elämänmittaisen kumppanin ja pentuja. Suvun jatko on tärkeää, sillä hän haluaa pentujen pitävän suvun ylvästä lippua korkealla.
Taidot:
Veri on erittäin hyvä taistelemaan ja hypytkin ovat yksi vahvimmista lajeistaan. Hän ei osaa uida, juosta pitkiä matkoja tai kiivetä kovin hyvin, mutta osaa piiloutua noidenkin taitojen puolesta. Kolli on vahva.
Kumppani: Rapapolte(Pimeyden Metsä) Tyttäret: Vaaratassu (Pimeyden Metsä), Jäälilja (Kuolonklaani) Pojat: Varistassu (Pimeyden Metsä), Roihumyrsky (Erakko)
Menneisyys:
Asui ennen Myrskyklaanin viereisen kaksijalkalan liepeillä.
Veri 11.12.2018
Avasin jäänsiniset silmäni, joihin paistoi kuuraisen aamun kylmä ja kalvakka valo. Ravistin päätäni, sillä tunsin viiksieni painosta kuinka kuura oli kuorruttanut nekin. Nousin hieman kömpelösti ylös makuualuseltani ja loikin sutjakkaasti nukkuvien soturien yli. Kuolonklaani oli heräilemässä uuteen aamuun. Aurinko paistoi kovin matalalta puiden välistä, joka merkitsi aamun aikaisuutta. Pidin lehtikafon kylmistä aamuistä, joka varmasti johtui siitä että pidin kylmästä. Se oli sinänsä outoa, sillä yleensä kissat olivat auringonpalvojia. Minä mustan turkkini kanssa taas tunsin oloni epämiellyttäväksi kuumassa auringonpaisteessa tai ylipäätänsä helteessä. Istahdin aivan soturienpesän viereen sukimaan kylmettynyttä turkkiani siistein vedoin, jotla tasoittivat samalla myös mustan karvani liiallista pörröisyyttä. Sen hoidettuani otin askeleeni kohti tuoresaaliskasaa. Valikoin pinosta laihan hiiren, sillä vatsani kurniminen ei ollut suuri. En ollut nähnyt tytärtäni Jääliljaa soturien pesällä, joka merkitsi että hän oli lähtenyt johonkin. Olin kovin ylpeä tyttärestäni, hän ei ollut heikko vaan voimakas ja arvostettu ainakin omissa jäänsinisissä silmissäni. Haukkasin palan hento rakenteisesta saaliistani ja aloin pureskella sen sitkeää lihaa, joka maistui onnekseni vielä hyvälle. Söin jyrsijän nopeasti ja sen jälkeen päätin ilmoittautua partioon, sillä halusin tubtea itseni hyödyllisemmäksi. Pian partioni olikin jo matkassa tarkastamaan rajoja. Olin erittäin tarkka rajojen kanssa, enkä jättäisi yhtäkään meidän reviirimme puolella olevaa hajuvanaa tarkistamatta. En ikinä. Reviiri oli tärkeä, erittäin tärkeä.
//Joku?
202 sanaa