Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Virtapentu, Virtatassu, Virtakyynel
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani → Erakko
Syntynyt:
Entinen mestari: Hopeataivas/Taivastähti
Koulutetut oppilaat: Saarnikynsi/Polttotähti
KP: 921
Ulkonäkö: Virtakyynel on pienikokoinen naaras. Hänen turkkinsa on lyhyt, mutta paksu. Turkin pohjaväri on hopeanharmaa. Turkissa on siniharmaita laikkuja, joista yksi on hänen vasemmassa kyljessä, laikku ei ole erityisen suuri. Toinen laikku on oikealla kyljellä, se on pienempi kuin vasemmassa kyljessä oleva. Yksi laikku on rinnassa, se on miltei jalkojen välissä. Hänen häntänsä on melko pitkä, karva siinä on melko lyhyttä. Virtakyyneleen vasen korva on siniharmaa. Hän omaa pitkät jalat. Virtakyynel on hoikka, hän voisi mennä läpi tuuliklaanilaisesta. Hän omaa suurehkot, pyöreän malliset, siniharmaat silmät. Naaras on kaunis, jos niin voi sanoa. Hänen nenänsä on melko tumman vaaleanpunainen, polkuanturat ovat samaa väriä. Viikset ovat valkeat, ja melko lyhyehköt. Viikset eivät ole suoria, vaan osa viiksistä on pienellä kiharalla, vaikkei suinkaan kaikki.
Luonne: Virtakyynel on ystävällinen ja miltei kaikkien kanssa toimeen tuleva naaras. Hän on aika ujo, jos tapaa tuntemattomua kissoja ensimmäistä kertaa. Kun Virtakyyneleeseen tutustui, hän puhuu miltei taukoamatta. Hän säälii kaikkia, oli kissa vihollinen tai ei. Hän ei kestä kärsivien kissojen näkemistä, ja hän rakastaa pentuja. Virtakyynel on toisinaan liiankin ystävällinen, hän saattaa antaa ruokansa erakolle, joka on nääntymässä nälkään ja ottaa rangaistuksen siitä, ettei vienyt saalista leiriin. Hän on mestari salaisuuksien pitäjä. Virtakyynel on uskollinen klaanilleen, sekä Tähtiklaanille. Soturilakia hän pyrkii tottelemaan parhaansa mukaan, mutta hätä ei lue lakia, se on naaraan ajattelutapa. Hän ei siedä turhaa tappamista, ja suree yleensä kuolemia pitkään. Hän ei erityisemmin pelkää kuolemaa; omaa kuolemaa. Tovereiden puolesta hänellä on kokoajan pieni pelko olemassa, jos heille sattuu jotain. Menettäessään jotain tärkeää, hän ei salli ketään lähelleen, saattaa jopa tappaa. Hän ei pidä siitä, että hän on huomion keskipiste, vaan pakenee huomiota. Hän kunnioittaa päällikköään, ja erityisesti itseään siitä, että on syntynyt sukuun, jossa on runsaasti päälliköitä. Virtakyynel ei suutu helposti, mutta viha voi olla pitkäkestoinen.
Taidot: Virtakyynel on hyvä taistelija, ja nopea. Saalistus ei ole hänen juttunsa, eikä häntä voisi sanoa hyväksi saalistajaksi. Hän pysyy mielellään maan pinnalla, eli on surkea kiipeilijä. Naaras on nopea juoksija, mutta tuon hajuaisti ei ole mikään paras, toisin kuin näköaisti. Hän ei ole hyvä piiloutuja.
Suku&suhteet:
Kumppani: Pyrstökuiskaus(erakko)
Entinen kumppani: Kiviturkki(Tähtiklaani)
Tyttäret: Kipinäsielu(Tähtiklaani), Muistopentu(Tähtiklaani), Luppopentu(Tähtiklaani), Ginger(erakko)
Pojat: Pyörretassu(Tähtiklaani), Okrakarva(Myrskyklaani), Hiiliturkki(Tähtiklaani), Pörrölaikku(erakko), Kura(erakko), Veijari(erakko)
Emo: Laikkulampi(Myrskyklaani)
Isä:Ei tietoa
Emon isä: Sumuturkki(Tähtiklaani)
Emon emo: Virtaviiksi(Tähtiklaani) Uud. synt. Virtakyyneleenä
Emon emon emo: Vihertähti(Tähtiklaani)
Emon emon isä: Leijonatähti(Tähtiklaani) Uudelleensyntynyt Leijonaloikkana.
Emon emon isän emo: Pajutähti(Tähtiklaani)
Emon emon isän isä: Aamunkajo(Tähtiklaani)
Emon isän emo: Usvahäntä(Tähtiklaani)
Emon isän isä: Vinhaviiksi(Tähtiklaani) Uudelleensyntynyt Vinhasiipenä.
Tädit: Jalotuuli(Tähtiklaani), Tilhisiipi(Tähtiklaani)
Eno: Leijonaloikka(Tähtiklaani)
Serkut:
Leijonatähden pennut: Ruskaraita(Tähtiklaani), Mutalampi(Tähtiklaani), Vinhasiipi(Tähtiklaani), Aamupentu(Tähtiklaani), Jalosydän(Myrskyklaani)
Serkkujen pennut:
Ruskaraidan pennut: Varpusulka(Tähtiklaani), Tuiskupentu(Tähtiklaani), Kuuratassu(Pimeyden Metsä)
Vinhasiiven pennut: Huurulilja(Tähtiklaani), Utukatse(Tähtiklaani), Hurjatassu(Tähtiklaani), Harakkausva(Myrskyklaani), Mesiviiksi(Jokiklaani), Kortelampi(Tähtiklaani), Kamomillapisara(Myrskyklaani), Takiaispiikki(Myrskyklaani), Sädelehti(Tähtiklaani), Halavatassu(Tähtiklaani)
Emon emon isän veljet: Saarnitähti(Tähtiklaani), Tammipentu(Tähtiklaani), Harmaatassu(Pimeyden metsä), Kotkapentu(Tähtiklaani), Tummaviiksi(Tähtiklaani), Haukkatassu(Pimeyden metsä), Kivitassu(Tähtiklaani), Piikkitassu(Tähtiklaani), Harmaatähti(Tähtiklaani), Jäkäläkynsi(Tähtiklaani), Jalavapentu(Tähtiklaani) ja Halavapentu(Tähtiklaani)
Emon emon isän siskot: Valkopentu(Tähtiklaani), Hiiriraita(Tähtiklaani), Setrihäntä(Tähtiklaani), Sammalpentu(Tähtiklaani) ja Salavapentu(Tähtiklaani)
Menneisyys
Virtakyynel syntyi Myrskyklaaniin emolleen Laikkulammelle. Hänen isästään ei ole kuulunut, eikä emo ole suostunut kertomaan tuosta mitään. Virtakyynel sai kumppanikseen Kiviturkin. He saivat yhteensä kolme pentuetta, joista viimeisin syntyi vasta Kiviturkin kuoleman jälkeen. Ensimmäisessä pentueessa syntyivät Kipinäsielu ja hänen veljensä Pyörretassu. Toisessa pentueessa olivat Muistopentu, Luppopentu, Hiiliturkki ja Okrakarva.
Kun Kiviturkki jäi hirviön alle ja menehtyi, Virtakyynel musertui täysin. Hän oli monta päivää syömättä, kunnes sai tietää odottavansa pentuetta. Syntyessään Pörröpentu oli naaraalle kaikki kaikessa. Hän suojeli pentua, koska ei tahtonut tuon kuolevan neljän muun pentunsa ja kumppaninsa tavoin. Kun Pörröpennusta tuli oppilas Pörrötassu, Virtakyynel tunsi itsensä jälleen yksinäiseksi ja surulliseksi. Pentunsa takia naaras pysyi positiviisena. Mutta kun Pörrötassu ansaitsi soturinimensä ja oli Pörrölaikku, hän ja emonsa etääntyivät entisestään. Virtakyynel oli hyvin yksinäinen. Hän tutustui Lehväsiipeen, jonka epäili olevan uudelleensyntynyt Lehvänlenti, joka oli Virtakyyneleen edellisessä elämässä ollut hänen paras ystävänsä. Naaras ei halunnut kertoa menneisyydestään tietämättömälle naaraalle kuka tämä todella oli, vaan otti etäisyyttä Lehväsiipeen. Näinä aikoina Virtakyyneleen ainoa sosiaalinen yhteys oli entisen mestarinsa, klaaninvanhimman ja parhaan ystävänsä Hopeataivaan kanssa, soturilla ei ollut paljoa ystäviä.
Virtakyynel tapasi Pyrstötähden, joka keskustelun jälkeen pyysi Virtakyyneleen mukaansa Emonsuulle luovuttamaan henkensä, Pyrstötähti aikoi jättää paikkansa Jokiklaanin päällikkönä. Hämmästynyt Virtakyynel lähti jokiklaanilaisen matkaan, vaikka Kuolonklaani kielsikin kissojen mukaan ottamisen Emonsuulle. Virtakyynel ja Pyrstökuiskaus ystävystyivät sinä päivänä, he jakoivat toisilleen ulkopuolisuutensa klaaneissaan. Kaksikko päätti tarttua hetkeen ja jättää klaanit taakseen. Se pelotti Virtakyyneltä, koska hän ei tuntenut jokiklaanilaista kissaa. Virtakyynel hyvästeli klaaninsa ja sen mitä perheestään oli jäljellä ja lähti tuntemattoman kissan matkaan.
Virtakyynel vieraili Myrskyklaanissa elettyään joitakin kuita Pyrstökuiskauksen, Ruusukatseen ja Ruskasilmän kanssa uudella reviirillään. Siellä hän kuuli kasoittain suru-uutisia; hänen tyttärensä Kipinäsielu ja ystävänsä Lehväsiipi olivat kuolleet. Kaiken lisäksi Pörrölaikku oli menettänyt rakkaansa, Kiurulennon. Surun murtamat emo ja poika tukeutuivat pitkästä aikaa toisiinsa. Virtakyynel pyysi Pörrölaikun luokseen asumaan, koska koki elämän erakkona olevan helpompaa kuin yksin klaanissa, joka muistuttaa vain siitä suunnattomasta surusta, joka Pörrölaikkua nyt vaivasi. Kaksikko lähti Myrskyklaanista jälleen.
Virtakyynel synnytti Pyrstökuiskaukselle kolme pentua; Gingerin, Veijarin ja Kuran. Pennut olivat vahvoja ja kasvoivat nopeasti. Oppilasikäisinä heille opetettiin soturin taitoja ja Virtakyynel kertoi heille klaaneista Pyrstökuiskauksen ja Kuolonklaanin entisten jäsenten Ruusukatseen ja Ruskasilmän kanssa. Reviirille löysi tiensä erakko Kaisla, jonka kissat ottivat joukkoonsa. Pian myös Ginger löysi tuntemattoman kissan läheltä kaksijalkalaa. Kissa oli Myrskyklaanin oppilas Silkkitassu. Hänet majoitettiin myrskyn ajaksi Virtakyyneleen ja tuon tovereiden luo. Virtakyynel päätti palauttaa Silkkitassun kotiinsa, mutta kun matka kohti Myrskyklaania alkoi, he kohtasivat koiran. Koira puri oppilasta jalkaan ja mursi sen. Lähtö viivästyi yhä vain, kun jalka tulehtui. Kun Silkkitassu viimein oli terve, Virtakyynel lähti hänen ja pentujensa kanssa kohti Myrskyklaania. Siellä naaras sai kuulla parhaan ystävänsä Hopeataivaan nukkuneen pois jo kauan sitten. Naaras kadotti taas hetkeksi itsensä suruun.
Muuta: Virtakyynel on uudelleensyntynyt Virtaviiksi. Hän tietää siitä, mutta ei ole kertonut asiaa kovin monelle. Virtakyynel asuu kumppaninsa Pyrstökuiskauksen, pentujensa sekä ystäviensä Ruskasilmän, Ruusukatseen ja Kaislan kanssa Myrskyklaanin viereisen kaksijalkalan takana sijaitsevalla metsäpläntillä ukkospolun toisella puolen. Heidän reviirinsä rajana toimii ukkospolku, kaksijalkala, joki ja nummi. Reviiri on huomattavasti pienempi kuin klaanien reviirit, mutta kissat vartioivat sitä parhaansa mukaan.
Toiveet: Hopeataivas mestariksi. Theme song: Tsubasa wo kudasai
Virtakyynel 09.01.2019
Saavuimme juuri leiriin Okrakarvan ja Pyrstökuiskauksen kanssa. Olimme harjoitelleet erilaisia taisteluliikkeitä niin, että taistelin yhtä aikaa molempia kissoja vastaan. Olin edistynyt huomattavasti viimeisen puolen kuun aikana. Olin oppinut tarkkailemaan sokeaa puoltani ja kääntelemään päätä yhä vain enemmän. En enää säikähtänyt, jos joku tuli juttelemaan sokealta puoleltani. Elämä tuntui taas rullaavan eteenpäin. Toisinaan sota kuitenkin ahdisti mieltäni, vaikka hiljaisempi kausi olikin kestänyt jo tovin. Jokiklaani hyökkäisi kuitenkin Kuolonklaanin leiriin jossain vaiheessa.
Pujahdin poikani perässä piikkihernetunnelista sisään Myrskyklaanin leiriin. Aurinko oli ohittanut huippunsa ja aurinkohuipun partiot olivat juuri palanneet leiriin. Tuoresaaliskasassa oli riistaa, mutta sen vähäinen määrä huolestutti minua sekä monia muita. Lehtikadon saavuttua riista oli lähestulkoon kadonnut, vaikka jokainen saikin syötyä vatsansa täyteen ainakin kerran neljäsosakuussa. Itse välttelin syömästä itseäni täyteen, sillä silloin muut eivät saisi syödä tarpeeksi. Pyrstökuiskaus asteli ohitseni tuoresaaliskasalle ja nappasi hampaisiinsa oravan. Sen pörröinen häntä oli vaihtanut väriään harmahtavaksi turkin lailla.
"Tahdotko sinä?" kolli mumisi orava suussaan. Nyökkäsin ja väläytin kollille lämpimän hymyn. Astelimme pentutarhan läheisyyteen, sillä sotureiden pesän liepeillä oli turhan paljon kissoja. Pentutarhalla ei tällä hetkellä ollut yhtäkään pentua, joten Siipisydän asusti hetkellisesti Paatsamapilven kanssa pesällä. Hän halusi kai pitää seuraa kumppanilleen. Paatsamapilven musta kuono oli alkanut harmahtaa. Naaras oli jo vanha, ja pian hänkin siirtyisi klaaninvanhimpien pesään. Kaksikko vaihtoi parhaillaan kieliä pentutarhan läheisyydessä.
Annoin Pyrstökuiskauksen aloittaa oravamme. Hän haukkasi siitä palan ja työnsi sen sitten minulle. Tein samoin. Juuri kun nielaisin palan, kuulin ulvaisun pentutarhalta:
"Apua!" Hetkessä tunnistin sen kuuluvan Lehväsiivelle. Nousin pystyyn ja ryntäsin pentutarhalle Paatsamapilven edellä. Pyrstökuiskaus jäi istumaan paikoilleen hämmentyneenä. Lehväsiipi makasi raskaasti huohottaen eräällä sammalvuoteella lähellä pentutarhan keskustaa. Kuningattarena menehtynyt soturi katsoi minua kauhusta kankeana. Kissa oli kuollut synnyttäessään pentunsa, mutta päällisin puolin hän näytti olevan kunnossa, vaikka olikin hyvin hämmentynyt.
"Lehväsiipi", Paatsamapilvi naukui ja asteli naaraan luokse koskettaen tuota kuonollaan.
"Mitä tapahtuu? Miksi minä olen taas täällä?" soturi kysyi värisevällä äänellä ja katsoi ympärilleen uskomatta silmiään. Istuin kissan vierelle ja laskin häntäni tuon turkille yrittäen rauhoittaa naarasta.
"Kuolleet kissat palaavat takaisin, se on kaikki mitä me tiedämme. Emme tiedä miksi, mutta niin se vain on. On tapahtunut paljon, mutta älä murehdi siitä. Oletko sinä kunnossa?" kysyin rauhallisella äänellä. Naaras katsoi minua pitkään sanomatta sanaakaan. Hän tarkkaili kasvojani. En ollut varma, oliko naaras saanut Tähtiklaanissa tietää kuka oli. Hän oli ollut edellisissä elämissään minun paras ystäväni. Sitä hän oli yhä, vaikka naaras ei välttämättä sitä itse muistaisikaan.
"Virtakyynel.. Mitä sinulle on tapahtunut? Oletko kunnossa?" naaras kysyi huolissaan viittoen kohti silmääni. Suljin silmäni ja laskin pääni alas.
"Olen kunnossa, ei minulla ole mitään hätää", totesin väläyttäen hennon hymyn.
"Minä muistan. Minä muistan sinut ja aivan kaiken. Minulla on ollut ikävä sinua", naaras totesi yllättäen ja hymyili minulle. Nostin katseeni soturiin. Kasvoilleni piirtyi onnellinen, tyytyväinen hymy.
"Minäkin olen kaivannut sinua", huokaisin hiljaa. Askeleet sisäänkäynniltä keskeyttivät hetkemme. Valkea soturi astui sisään pentutarhaan. Hän katsoi maassa makaavaa luonnonvalkeaa naaraskissaa yllättyneenä. Jäkälähammas oli Lehväsiiven poika, jota tämä ei koskaan saanut tavata.
"Lehväsiipi, tässä on sinun poikasi Jäkälähammas", esittelin kollin ystävälleni. Lehväsiipi nousi varoen ylös ja asteli poikansa luokse. Hän katsoi tuota hämmentyneenä, mutta ihaillen ja rakastaen.
"Hei", naaras naukui hiljaisella äänellä katsoen kollia suoraan tuon silmiin.
//Jäkälä?