Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Lohitassu, Lohiselkä
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Jokiklaani
Luotu:
Kuollut: 00.04.2017
Kuolinsyy:
Koulutetut oppilaat: Särkisilmä, Silakkasiipi
Entinen mestari: Hämärälilja
KP: 360
Ulkonäkö: Lohiselkä on hopeanharmaa kollikissa, jonka vatsa on vaaleampi kuin muut kohdat kollin kehossa. Hänen selkä, niska ja häntä ovat tummanharmaita ja niissä on mustia pilkkuja. Lohiselkä on melko suurikokoinen ja kollin lavat ovat leveät. Hänen turkkinsa on lyhyttä ja sileää, se hylkii vettä melko hyvin. Soturin häntä on keskipitkä ja karva on siinäkin lyhyttä. Lohiselän silmät ovat suurehkot, mantelin muotoiset ja väriltään meripihkaiset. Silmien väri sävyttyy punaiseen. Kollin otsassa on vaakasuuntaan kulkeva arpi, joka kulkee aivan oikeanpuoleisen silmän yläpuolelta, muttei osu siihen. Arpi jatkuu hieman vasemman silmän yli, muttei ole niin lähellä sitä kuin oikeanpuoleista silmää.
Luonne: Kolli on hyvin ystävällinen ja avoin. Häneen on helppo ystävystyä, sillä hän on melko puhelias. Lohiselkä on rohkea ja joskus ehkä jopa tyhmänrohkea. Lohiselkä ihastuu kissoihin turhan helposti. Häneen voi luottaa, sillä kolli ei paljasta helpolla toisten salaisuuksia. Soturi ei pidä muista klaaneista, mutta yrittää siltikin olla ystävällinen muiden klaanien kissoille. Hän päästelee joskus suustaan sammakoita, joita katuu myöhemmin. Hän on sataprosenttisesti uskollinen klaanilleen, mutta usko Tähtiklaaniin horjuu hieman. Kolli ei kuitenkaan usko Pimeyden Metsän olemassaoloon. Lohiselkä on usein jonkun verran itsekäs ja haluaa tehdä tärkeät asiat usein itse. Hän ärsyyntyy turhankin helposti.
Taidot: Lohiselkä on taitava kalastaja ja uimari. Maalla saalistamisessa kolli ei ole kovinkaan hyvä. Hän omaa melko huonon tasapainon. Hän on taitava puolustaja suuren kokonsa vuoksi, mutta hyökkäämisessä hän ei ole hyvä. Lohiselkä on hidasliikkeinen eikä ole ketterä. Hän omaa hyvän hajuaistin ja näköaistin, mutta kuuloaisti on aavistuksen verran tavallista huonompi. Soturi on hidas juoksija. Hän on hyvä pidättämään hengitystään veden alla ja hyvä piiloutuja.
Suku&suhteet:
Kumppani: Valkohäntä(Jokiklaani)
Tytär: Lampisydän(Jokiklaani)
Poika: Nokihäntä(Jokiklaani)
Toiveet: Saada ystäviä, kumppani ja pentuja. Kolli toivoo, että voisi elää pitkän elämän, jossa olisi mahdollisimman vähän taisteluita.
Lohiselkä 16.4.2017
Kuljin yksikseni Myrskyklaanin vastaista rajaa myöten. Askeleeni tuntuivat keveiltä pitkästä aikaa, sillä lumi oli lähes täysin sulanut tältä paikalta ja muta oli muuttunut jäiseksi, jonka vuoksi sitä ei tarttunut jalkoihini askel askeleelta enemmän. Olin lähtenyt yksin kävelylle, sillä Valkohäntä hoiti pentujamme, enkä ketään muutakaan tahtonut mukaani pyytää. Sieraimiini kantautui tuoksu, joka sai karvani nousemaan pystyyn. Tuoksu kuului ketulle. Katselin ympärilleni ja odotin näkeväni eläimen punaruskean turkin ja pörröisen hännän. Hetkeen en nähnyt tai kuullut mitään merkkejä ketusta, ainoastaan kykenin haistamaan ketun voimakkaan hajun ympärilläni. Samassa erotin ketun juoksevan nopeasti minua kohti. En ennättänyt väistää sitä, vaan kettu tönäisi minut suoraan jokeen, mutta sinne hän pääsi myös itsekin mukanani. Upotin hampaani ketun kaulaan. Lensin selkä edellä jokeen, joten se tuntui melko pahalta. Vajosin ketun mukana pinnan alle. Otus pyrki uimaan onnettomana pintaan, mutta olin upottanut hampaani syvälle sen kaulaan. Jos päästäisin ketun pois vedestä, se tappaisi minut hetkissä. Kettu oli kooltaan minua runsaasti suurempi ja parhaillaankin sen kynnet hipoivat turkkiani tehden kehooni joitakin pieniä naarmuja. Siispä päätin yrittää pitää petoeläimen mahdollisimman kauan pinnan alla tarkoituksena sen hukuttaminen. Kettu pyrki päästä irti otteestani, mutta leukani olivat sulkeutuneet tiukasti sen kaulaan. Puristin hampaitani yhteen, mutta voimani eivät onnistuneet katkaisemaan kaulavaltimoa. Saatoin kuitenkin maistaa rautaisen veren maun suussani. Kettu vaikutti rauhoittuvan, mutta huomasin myös, että happeni oli loppumaisillaan. En antaisi ketun viedä itseäni pintaan, sillä siellä minua odottaisi varma kuolema ketun hampaissa. Näin saatoin tappaa sen varmasti, vaikka tiesin riskit; oma henkeni voisi mennä siinä samalla. Kun kettu lopetti räpiköinnin, happeni oli jo aivan lopussa. Irtauduin eläimestä ja lähdin uimaan kohti pintaa.
*Enää vähän matkaa*, ajattelin mielessäni, mutta jalkani eivät suostuneet potkimaan enää vettä ja viemään minua niin nopeasti kohti pintaa. Huomaamattani vedin vettä keuhkoihini. Aloin yskiä vedessä ja yritin vielä päästä pintaan; turhaan. Silloin menetin tajuntani ja pääsin Tähtiklaaniin.
//Lol xd jne aiva järkyttävää, ei vaa jaksa kirjottaa sry siit.