Kirjoittaja: Untuva
Nimet: Puolukkapentu, Puolukkatassu, Puolukkaturkki Sukupuoli: Naaras Klaani: Jokiklaani Luotu: 6.10.2016
Kuolinsyy: Kettu tappoi.
Koulutetut oppilaat: Pihkasielu, Kurkisiipi
Entinen mestari: Salamasydän
Kokemuspisteet: 408
Ulkonäkö: Puolukkaturkilla on punertavanoranssi, paksu ja takkuinen turkki. Naaraan polkuantujat ja nenä ovat vaaleanpunaiset. Naaraan korvat ovat pienet. Puolukkaturkin viikset ovat harmaat ja pitkät. Naaraan häntä on normaalia pidempi. Puolukkaturkin hännän pää on valkoinen. Puolukkaturkilla on vihreät silmät. Naaraan hampaat ovat terävät ja pienet. Naaras on hieman pyöreä. Puolukkaturkin korvassa on kaksi pientä valkoista pilkkua.
Luonne: Puolukkaturkki on ystävällinen, lempeä ja ihastuu herkästi. Puolukkaturkki on uskollinen klaanilleen ja tulevaisuudessa myöskin kumppanilleen. Naaras uskoo Tähtiklaaniin. Naaras on energinen, suuttuu harvoin ja kun suuttuu ei ole kenellekkään hyvää seuraa. Puolukkaturkki on herkkä, ei kuitenkään näytä sitä ja harkitsee aina ennenkuin tekee mitään. Naaras ei pidä pomottelusta mutta ottaa kuitenkin käskyt vastaan. Naaras tulee naaraiden ja kollien kanssa samallalailla toimeen. Puolukkaturkki arvostaa päällikköä.
Taidot: Puolukkaturkki on huono saalistamaan mutta saa kuitenkin jonkun verran riistaa itselleen ja klaanilleen. Naaras on erittäin hyvä uimaan. Naaras on huono taistelemaan, ketterä ja notkea. Puolukkaturkki aliarvioi kissoja.
Suku&suhteet:
Kumppani: Pihkasielu(Tähtiklaani)
Menneisyys: Klaanisyntyinen
Toiveet: Saada kumppani ja pentuja. Olla arvostettu klaanissa. Naaras haluaa päästä joskus varapäälliköksi ja sitä kautta päälliköksi.
Puolukkaturkki, 03.02.2018
"Totta. Ehkä on parempi, että suuntaamme takaisin leiriin, joten sinun kannattaa kaivaa nyt se hautaamasi saalis sieltä", totesin ja hymähdin lopussa.
"Selvä", Kurkisiipi sanoi nyökäten ja alkoi kaivamaan tassuillaan lumista maata. Tuo kaivoi esiin saalistamansa hiiren ja roikotti sitä tällä hetkellä hampaissaan. Entinen oppilaani oli siis hyväksynyt ehdotukseni lähteä kävelemään leiriin päin. Olihan täällä melko kylmä, ei, vaan todella kylmä. Leiriin olisi täältä vielä kyllä matkaa, joten ehtisimme jutella vaikka mistä.
"Miten kumppanisi kanssa menee? Onko kenties tiedossa jo Jokiklaanille vahvistusta?" maukaisin pilke silmäkulmassa ja lähdin kävelemään kohti leiriä Kurkisiiven ottaen minut parilla isommalla loikalla kiinni. Odotin edelleenkin hänen vastaustaan kysymykseeni kärsivällisenä. Olin tarkoittanut kysymyksen vain pieneksi vitsin poikaseksi, mutten tiennyt oliko se sitä enää. En tiennyt ymmärsikö Kurkisiipi sen vitsinä vai ei. Koskaan ei voinut tietää, mitä toisen päässä liikkui.
//Kurki?
Kurkisiipi, 18.02.2018
Puolukkaturkki lähti kulkemaan kohti leiriä, kun naaras myöskin esitti minulle kaksi kysymystä. Loikin nopeasti tämän kiinni hiiren heiluessa kevyesti hampaissani. Puolukkaturkin kysymykset saivat minut hetkeksi vajoamaan ajatuksiini muistelemaan eilisen päivän aamua, kun olin oleillut leirin laitamilla tekemättä kerrassaan yhtään mitään. Paitsi ehkä katsellut tylsistyneenä klaanin puuhia. Silloin Alppivirta, kumppanini, oli astellut luokseni. Olimme lähteneet sitten metsästämään yhdessä ja Alppivirta oli paljastanut, että hän odotti pentujamme. Yhtäkkiä todella napakka ja kylmä tuulenvire kuitenkin havahdutti minut muistamaan, että minun piti edelleen myös vastata molempiin Puolukkaturkin esittämiin kysymyksiin.
"Meillä menee itseasiassa oikein hyvin", aloitin vastaten ensimmäiseen kysymykseen.
"Ja Jokiklaanin vahvistukset? Nekin ovat kyllä jo tulossa, ei hätää" jatkoin naurahtaen kevyesti vastaukseni lopussa.
"Alppivirta ajatteli odottaa vielä muutaman päivän, ennenkuin muuttaa pentutarhaan", kerroin vielä Puolukkaturkille.
//Puolukka?
Puolukkaturkki, 25.02.2018
Katsoin hymyillen entistä oppilastani. Hän oli todellakin ansainnut tuon kaiken, ihan kaiken. Hän oli tehnyt paljon hommia sen eteen. Tiesin sen.
"Varaudu sitten siihen, että tulen katsomaan pentujasi heti kun mahdollista! Toivottavasti he perivät paljon piirteitä teiltä, tehdän olette niin täydelliset vanhemmat pennuille", naukaisin ja lisäsin tassuihini hieman lisää vauhtia.
"Enkä epäile yhtään, vaikka teidän kasvattamistanne pennuista tulisikin jotakin suurta", lisäsin hetken päästä, kun Kurkisiipi ei ehtinyt vastata edelliseen lauseeseeni millään tavalla. Minä halusin pentuja. Halusin pentuja, olin hslunnut jo kauan. Olin halunnut niitä jo kuolleen kumppanini kanssa. Nyt minulla oli kumppani ja uusi mahdollisuus pentuihin. En vain tiennyt halusiko kumppanini pentuja...
"Noh, toivottavasti kaikki menee hyvin", naukaisin ajatellen synnytystä. Toivottavasti se menisi hyvin eikä Kurkisiiven kumppanille, Alppivirralle vain sattuisi mitään.
"Ja mitä sitä nyt liian aikaisin pentutarhaan siirtymään", naurahdin lopuksi, jonka jälkeen suljin suuni ja antaa puheenvuoron välillä Kurkisiivelle. Olin puhunut yhtä soittoa yllättävän kauan ilman, että toinen kommentoi jotakin väliin. Ei yhtään minun tapaistani. Minulla vain oli paljon asiaa pennuista.
//Kurki?
Kurkisiipi, 11.03.2018
Hymyilin hyväntuulisena Puolukkaturkin sanoille. Naaraan kehut ja onnentoivotukset lämmittivät sydäntäni. Hän oli hyvä ystävä ja mielestäni entinen mestarini ansaitsi mahdollisimman mukavan ja onnellisen elämän. Ei siinä nytkään tietääkseni ollut mitään vikana, mutta jos Puolukkaturkin asiat voisivat olla jotenkin paremmin, niin silloin hän ansaitsisi parempaa.
"Kiitos", nau'uin hyväntuulisena Puolukkaturkille, tarkoittaen sanojani täysin. Tai oikeastaan sanaani, eihän niitä ollut kuin vain yksi. Mutta se sopi mielestäni hyvin tilanteeseen. Haistoin ilmaa, leiriin oli vielä matkaa. Ehtisimme vielä jonkin aikaa keskustella, ennenkuin saapuisimme takaisin leiriin. Ilma oli yhä hyvin kylmä, joten ajattelin kouluttaa melko uutta oppilastani Varistassua vasta huomenna.
"Onkohan vahvistuksia tulossa sinunkin suunnaltasi?" kysyin.
//Puolukka?
Puolukkaturkki kuoli, kun kettu tappoi hänet. Siitä ei ole tarinaa.