Kirjoittaja: Felicity
Nimet: Pentunimi: Kojoottipentu Oppilasnimi: Kojoottitassu Soturinimi: Kojoottivirne
Sukupuoli: Kolli Klaani: Kuolonklaani Syntynyt: 25.11.2017
Koulutetut oppilaat: Naakkalaulu, Sirpaleviilto
Entinen mestari: Kohmesydän
Kokemuspisteet: 718
Ulkonäkö:
Kojoottivirne on lopulta melko yksinkertainen ulkoäöltään. Hänen rakenteensa ei ole mitenkään muista kissoista poikkeva, mutta hän näyttää kyllä laihalta ja aliravitulta. Häntä on pidempikarvainen kuin muutoin ja aina takkuinen. Kolli ei koskaan vaivaudu siistimään sitä paljoa, sillä se menee aina jostakin syystä solmuun. Miltään rastakasalta häntä ei kuitenkaan näytä. Sotkuisuus näyttää kaukaa katsottuna vain lisäävän hännän tuuheutta, vasta lähempää pystyy huomata sen takut. Turkki on väriltään ruskeanharmaa. Jostakin kohdasta turkki näyttää harmahtavammalta kuin toisaalta. Se lisää myös koko kissan värityksen suhteen sotkuisuutta ja sekavaisuutta. Turkin väritys ja häntä antavat yhdistettynä kissasta erakkomaisen vaikutelman, vaikka hän onkin klaanikissa alkujaltaan. Kynnet ovat mustat ja näkyvät hiukan kollin tassujen päistä ollessaan piilossa, mutta ne saattavat näyttää vain pieneltä värieroilta tassun värityksessä nopeasti katsottuna. Kolli omaa lämpimän ruskeat silmät, joissa toisessa on pienen pieni häivähdys vaaleampaa ruskeaa. Kollin korvat ovat hiukan oravamaiset, sillä niiden päissä on pienet tupsut karvaa. Kollin oikea korva on repeytynyt.
Luonne:
Ainakin ulkonäön perusteella Kojoottivirneestä voisi saada sellaisen kuvan, että hän on taistelija, todellinen Kuolonklaanin kissa joka ei välitä kenenkään kohtalosta. Mutta ainahan ulkokuori voi pettää. Kun otat karkin ja otat siitä kääreet pois, huomaat sisuksen olevan jotakin aivan muuta kuin kuvittelit. Sama pätee Kojoottivirneen kanssa. Hän yrittää esittää kovaa, kylmää ja väliinpitämätöntä kissaa. Suurimpaan osaan tämä näyttää toimivan, sillä on on todellisuudessa hyvinkin koppava ja itsepäinen kissa, joka ei pelkää vastaantulevia. Kissat jotka todella tuntevat hänet tietävät millainen Kojoottivirne todellisuudessa on. Oikeasti hän on hyvin rauhallinen ja yllättävän lämminhenkinen kissa. Hänellä on yksi heikkous, joka erottaa hänet Kuolonklaanin kissoista: hän ei pysty satuttamaan yhtäkään kissaa katumatta tekoaan. Kojoottivirne on todennut jo kauan aikaa sitten, että jo nimi Kuolonklaani kertoo paljon. Hän ei voisi näyttää todellista itseänsä klaaninsa kissoille. Se olisi aivan liian vaarallista. Hänen omat juurensa ovat kuitenkin kaivautuneet niin syvälle Kuolonklaanin maaperään, että olisi tuskallisempaa hylätä klaani kuin jäädä sinne ja teeskennellä jotain muuta kuin on. Mutta kovaan paikkaan omassa klaanissa pistää hänen uskonsa. Kojoottivirne uskoo Pimeyden metsän sijasta Tähtiklaaniin, joten hän väittää muille ettei usko mihinkään.
Taidot:
Loppujen lopuksi Kojoottivirne on enemmän taistelija kuin metsästäjä. Siinä suhteessa ulkokuori on ainut asia joka ei petä. Kojoottivirne on hyvä kynsiensä käytössä ja taistelee hyvin paljon hampaidensa kanssa, mistä osittain hänen nimensäkin tulee. Kolli on hyvä väistelemään vastustajaansa, mutta ei ole kuitenkaan kovinkaan nopea. Takajalat eivät ole vahvat, joten hänen alaansa ei ole minkäänmainen juokseminen. Vaanimisessakin on hiottavaa, sillä hän ei osaa aina keskittyä ympärillänsä oleviin asioihin vaan ainoastaan siihen, mikä on hänen edessään. Vaikka kolli osaa käyttää kynsiään, hän ei ymmärrä kuinka niitä käytetään puuhun kiipeämiseen, joten niihin kiipeäminen on hyvin hankalaa.
Emo: Kalmalilja (Kuolonklaani)
Isä: Raepisra (Kuolonklaani)
Siskot: Kielomyrkky (Tähtiklaani), Raparuusu(Pimeyden Metsä), Sysisydän(Kuolonklaani)
Veli: Havupentu (Pimeyden metsä)
Isän isä: Sumumyrsky(Kuolonklaani)
Isän emo: Kohmesydän(Pimeyden Metsä)
Menneisyys:
Kojoottivirne synty yhdessä siskojensa Uhmapennun ja Sysipennun kanssa Kuolonklaaniin emollensa Kalmaliljalle sekä isällensä Raepisaralle. Hänen aikaisempaan pentueeseen kuuluneet sisarukset Havupentu ja Kielomyrkky olivat kuolleet jo ennen hänen syntymäänsä eikä hän tuntenut kumpaakaan.