Kirjoittaja: Rita
Nimet: Nokitassu, Nokivarjo Sukupuoli: Kolli Klaani: Kuolonklaani Usko: Pimeyden Metsä
Luotu: 01.12.2018
Mestari: Talvikkimuisto KP: 8
-----------------------------------------------------------------------------------
Ulkonäkö: Nokivarjon turkin väri on miltei musta, se on kuitenkin hitusen vaaleampaa noen sävyistä tummanharmaata, vaikka kaukaa katsottuna se saattaa näyttä mustalta. Nenän yläpuolella on kuitenkin pieni vaaleanharmaa pilkku ja selässä paksu musta raita, joka alkaa niskasta ja päättyy hännänpäähän. Kollilla on melko ohut turkki, ja karvat lyhyitä. Kuolonklaanilainen ei eroa muista klaanitovereistaan koossa, eli on normaalikokoinen. Silmät Nokivarjolla ovat kylmänsiniset. Silmät ovat hitusen suuret verrattuna päähän, ja ne saavat hänet näyttämään vähän pentumaiselta. Kollin Rakenne on solakka ja hoikka. Tämän jalat ovat pitkät ja ohuet. Myös kollin keskivartalo on kapea ja korvat pitkulaiset. Häneltä ei löydy juuri yhtään lihaksia. Kuolonklaanilaisen Nenä on pikimusta ja kynnet lyhyet ja tylpät. Hampaat puolestaan ovat normaalikokoiset suuhun verrattuna, mutta nekin tylpän puoleiset. Häntä on ohut ja pitkä, ja siinä on pieni arpi, jonka Nokivarjon emo teki hylättyään tämän.
Luonne: Nokivarjo on hyvin hiljainen ja epäluuloinen kissa. Tämä on myös melko epävarma, ja pelkää epäonnistuvansa miltei kaikessa, mitä tekee. Hän on epäsosiaalinen, ja ahdistuu, jos on koko ajan muiden keskellä. Kolli ei halua kiintyä kehenkään liikaa, jotta ei kokisi tuskaa, kun menettäisi heidät. Hän on melko vähäpuheinen puhuessaan muiden kanssa. Kuolonklaanilainen on myös ujo muiden seurassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Nokivarjolla olisi tunteita. Tämä on melko herkkä, ja loukkaantuu helposti. Kolli yrittää kuitenkin yleensä pitää tunteensa sisällään ja piilottaa ne muilta. Tämän koko luottamuksen on todella vaikea ansaita, mutta jos siinä onnistuu, saa ystävän, joka ei petä luottamusta. Nokivarjo on todella miellyttämishaluinen ja tottelevainen, sillä pelkää, että muut eivät hyväksyisi häntä.
Taidot: Nokivarjolla on uskomattoman hyvä yrttitietämys. Tällä on myös hyvä tasapaino pitkän häntänsä ansiosta. Saalistuksessa puolestaan kolli on täysi katastrofi, ja saalis pääsee melkein aina tätä karkuun. Kuolonklaanilainen on todella nopea juoksemaan ja piiloutumaan turkkinsa ansiosta, joka sopii hyvin maastoon. Taistelussa Nokivarjo taas on surkea, sillä tämä ei omaa juuri yhtään taisteluun tarvittavia lihaksia. Vaanimista tämä ei hallitse, vaan astuu miltei aina jonkun risahtavan päälle. Kolli ei osaa kiipeillä, sillä tällä on lyhyet kynnet, joilla ei saa hyvää otetta.
Menneisyys: Nokivarjo syntyi puhdasveriseen Kuolonklaanilaiseen perheeseen, jonka jäsenet olivat raakoja ja julmia. He halusivat pennustaan julman ja arvostetun soturin, mutta kun tämä osoittikin kiinnostusta parantajan tehtäviin, he suuttuivat. Kollin emo ei halunnutkaan pitää pentuaan, joten raapaisi tälle arven häntään ja hylkäsi poikansa. Kuolonklaanin kuningattaret kuitenkin kasvattivat tämän, kunnes oli oppilasikäinen. Nokivarjo ei muista vanhempiensa nimiä tai ulkonäköjä.
Toiveet: Toivoo omaa oppilasta. Siirtyy suoraan seuraavalle tasolle: Kyllä
Nokitassu 03.12.2018 15:24
Vihdoinkin! Olin päässyt parantajaoppilaaksi.
"Siitäs saitte, kaikki jotka yrittivät estää minua", mutisin hiljaa itsekseni. Tassuttelin ripeästi parantajanpesälle. Se olisi vastedes minun kotini. Astuin sisälle pesään melko kapeasta suuaukosta ja vetäisin sieraimeni täyteen yrttien tuoksuista ilmaa. Aivastin kuitenkin melkein heti äänekkäästi. *Se vaatii varmaan aikaa tottua tähän hajuun*, ajattelin vähän nolona. Arvioin tilaa katseellani. Edessäni avautui piikkiset karhunvatukkaseinät, ja kasoittain yrttejä. Yrtit oli lajiteltu siististi kasoihin pesän reunoille, niin, että jäi paljon tilaa kulkea edestakaisin pesässä. Lattia oli melko kylmä ja kivinen, mutta kyllä varmasti tottuisin siihen aikanani. Katto ei ollut kovin korkealla, mutta olin aina pitänytkin matalamman puoleisista katoista, koska tila tuntui kotoisammalta ja ei niin kolkolta, kun katto ei ollut niin korkealla. Pesässä tuoksui vahvasti yrtit, ja se peitti alleen muut hajut miltei kokonaan.
"Eihän tämä ole yhtään hullumpi", totesin tyytyväisenä, tarkastellessani yrttejä vähän tarkemmin. Huomasin Talvikkimuiston petin vähän matkan päässä. Parantajan petin vieressä oli pieni käyttämätön tila, johon olisi hyvä tehdä peti. Arvelin, että niin minun olisi tarkoituskin tehdä, joten ryhdyin heti toimeen. Kipitin nopeasti leirin laitamille etsimään vähän pehmusteita. Astuessani ulos, raikas ilma tulvahti nenääni. Meinasin taas aivastaa, mutta hillitsin itseni vaivoin. *Nyt pitää todella lopettaa tämä aivastelu*, ajattelin itsekseni. Ravistin päätäni ja aloitin pehmusteiden etsimisen. Kovin paljon ei löytynyt, mutta olin tottunut nukkumaan kovalla alustalla. Tassuttelin takaisin pesälle löytämäni pehmusteet suussani, ja levitin vähäiset löytämäni höyhenet, kanervat ja sammaleet uudelle petilleni parhaani mukaan. Tein pari kierrosta uudella petilläni saadakseni sen mukavaan muotoon. Kun peti näytti jokseenkin valmiilta, aloin jo ajatella muita asioita. *Koskakohan hyökkäykseen lähteneet palaavat? Miksi he edes hyökkäsivät Myrskyklaaniin?* pohdin. Olin kyllä kuullut Myrskyklaanista ja siitä, kuinka he olivat pahoja kissoja, mutta mikä heissä ja meissä oli niin erilaista? Eivätkö hekin olleet kissoja, jotka elivät klaanissa, ja saalistivat riistaa?
"Joka tapauksessa toivon, että he palaavat kaikki takaisin. Ja ehkä voisin hoitaa joidenkin haavoja, olenhan nyt parantaja ja tarvitsen harjoitusta ja kokemusta", päätin lopullisen mielipiteeni.
//Talvikki, tai jos joku muu haluu jatkaa?
//Sanoja 310