Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Pisarapentu, Pisaratassu, Pisaraviilto, Pisaratähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Kuolonklaani
Syntynyt: 10.11.2015
Kuollut: 27.06.2017
Kuolinsyy: Kulkukissa tappoi, kuoli verenhukkaan.
Koulutetut oppilaat: Hiutaleturkki, Kalmalilja, Kielomyrkky, Jäälilja
Entinen mestari: Lummeturkki
Varapäällikön asema Edeltäjä: Sulkatähti Seuraaja: Puhurijalka
Päällikön asema Edeltäjä: Sulkatähti Seuraaja: Pimeystähti
KP: 1090
Ulkonäkö: Pisaratähti on tummanharmaa, erittäin kookas kolli. Hänellä on valkeita raitoja, mutta niitä ei ole kasvoissa, vatsassa tai jaloissa. Kollilla on lyhyet jalat, mutta jalat ovat varsin vahvat. Hänen kyntensä ovat hiilenmustat ja erittäin terävät ja tappavat. Hampaat kollilla ovat melko tylsät, mutta kyllä niilläkin tappamaan pystyy. Hänellä on keltaiset, viirumaiset silmät. Kollin lavat ovat leveät ja tassut myös suuret. Pisaratähden häntä on tuuhea ja melko pitkä. Hänen rintakehänsä oikealla puolella on kolme vierekkäistä arpea, jotka kulkevat vaakasuuntaan.
Luonne: Pisaratähti on kuolonklaanilaiseksi suhteellisen ystävällinen kolli, vaikka onkin muiden klaanien jäseniin verrattuna töykeä, julma ja murhanhimoinen. Kuolonklaanilaispäällikkö pomottelee kuitenkin lähes kaikkia. Murhanhimoa Pisaratähdellä riittää vaikka muille jakaa, mutta kolli osaa hillitä sen melko hyvin. Kissa on vaikea raivostuttaa, mutta raivostuttuaan Pisaratähteä ei pidättele mikään. Perheenjäseniään hän ei kuitenkaan tappaisi, ellei hänellä olisi siihen hyvää syytä. Kolli on elämänsä aikana ymmärtänyt, että jos hän haluaa muiden kunnioittavan häntä, hänen täytyy olla hyvä muille, joten varttuessaan Pisaratähti on alkanut olemaan ystävällisempi muille, vaikka kovinkaan ystävällinen hän ei todellisuudessa ole. Kolli on hyvin suorasanainen ja joidenkin mielestä ehkä jopa ärsyttävä. Huumorintajua ei tältä kissalta puutu, vaikkakin se on usein melko kummallista, kun kolli saattaa huvitella toisten kuolemilla ja haavoittumisilla ja sen sellaisilla. Kolli halveksii Tähtiklaaniin uskovia, mutta hyväksyy sellaiset, ja jotkut jopa omaan klaaniinsa. Pimeyden Metsään Pisaratähti uskoo ja on sille ikuisesti uskollinen, kuten myös klaanilleen, Kuolonklaanille.
Taidot: Päällikkö on erittäin taitava taistelija. Taistellessaan hän on taitava kynsien käyttäjä, mutta soturin leuat eivät ole kovinkaan vahva, joten hän ei ole hyvä vahvaa purentaa vaativien liikkeiden käytössä. Taistellessaan Pisaratähti on melko hidas liikkeiltään, mutta suuren ja lihaksikkaan kehonsa vuoksi kestävä.
Päällikkö on juoksiessaan melko hidas. Hän ei osaa suuren kehonsa vuoksi hiipiä erityisen hiljaa tai piiloutua. Pisaratähti on taitava kiipeilijä sekä puissa ja kallioilla. Kollin haju- ja kuuloaisti ovat erityisen hyvät, mutta näkö on hieman sumeahko, ja tuon pimeänäkö on myöskin melko huono.
Suku&suhteet:
Kumppani: Pimeyslehti(Kuolonklaani)
Toisten pentujen emo: Kielomyrkky(Kuolonklaani, ei kumppani)
Tyttäret: Vuolasvirta(Kuolonklaani), Hiiripisara(Kuolonklaani), Liljahenkäys(Varjoklaani)
Pojat: Vuonovarjo(Kuolonklaani), Vuoritassu(Kuolonklaani), Kostohenki(Kuolonklaani)
Isä: Viiltotähti(Pimeyden Metsä)
Emo: Sulkatähti(Pimeyden Metsä)
Veljet: Karhuturkki(Pimeyden Metsä), Haapapentu(Pimeyden Metsä), Sadepentu(Pimeyden Metsä)
Siskot: Pikkuvarjo(Kuolonklaani), Pihlajakynsi(Kuolonklaani), Tuomipentu(Pimeyden Metsä), Pyökkihäntä(Tähtiklaani), Vesililja(Tähtiklaani), Kastepentu(Pimeyden Metsä)
Pentujen pennut:
Liljahenkäyksen pennut: Rosmariiniputous(Varjoklaani), Utukyynel(Varjoklaani), Hikkoritassu(kuollut), Korentolento(Varjoklaani)
Kostohengen pennut: Säröpentu(Pimeyden Metsä)
Vuolasvirran pentu: Sisupentu(Kuolonklaani)
Sisarusten pennut:
Karhuturkin pennut: Kaaosmieli(Kuolonklaani), Kanervasielu(Pimeyden Metsä), Mahtisielu(Pimeyden Metsä)
Pyökkihännän pennut: Sisupentu(Tähtiklaani), Puhurijalka(Pimeyden Metsä)
Pihlajakynnen pennut: Verikynsi(Kuolonklaani), Syöksyviilto(Kuolonklaani)
Syöksyviillon pentu: Viiltokaaos(Kuolonklaani)
Menneisyys: Pisaratähti syntyi Kuolonklaaniin yhdessä kolmen sisarensa - Sadepennun, Vesipennun ja Kastepennun - kanssa vanhemmilleen Sulkatähdelle ja Viiltotähdelle. Kollin pentuetovereista Sadepentu ja Kastepentu kuolivat kuitenkin ennen oppilasnimityksiään. Pisaratähti nimettiin oppilaaksi yhdessä Vesipennun kanssa. Kun Sulkatähti ei suostunut Viiltotähden käskystä erottamaan tai tappaamaan Vesitassua, Viiltotähti lähti klaanista muutaman kissan kanssa. Pisaratassu seurasi isäänsä ja kulki tuon mukana. Kolli tutustui petturina tunnettuun Puhurijalkaan, ja aikoi todistaa kaikille soturin olevan petturi. Pisaratassu kuitenkin ystävystyi soturin kanssa, ja Puhurijalka avusti oppilasta soturiksi pääsyssä. Kun Pisaratassu lopulta ansaitsi soturinimensä, hänen ja Puhurijalan välit muuttuivat täysin. Pisaraviilto piti Puhurijalkaa jälleen petturina.
Kun Pisaraviilto pääsi Kuolonklaanin varapäälliköksi, hänen kunnianhimonsa kasvoi entisestään.
Kuolonklaanin hyökätessä metsään neljän muun klaanin kimppuun, klaanin silloinen päällikkö(Sulkatähti) menetti lopullisesti siellä henkensä. Myös Viiltotähti kuoli. Tämä tarkoitti sitä, että Pisaraviillosta tulisi Kuolonklaanin päällikkö. Kuolonklaani voitti sodan ja muutti korkokiville asumaan. Pisaraviilto valitsi varapäällikökseen Puhurijalan, jonka kanssa hän oli juuri saanut ennen sotaa asiat selviksi, ja kaksikko oli taas suhteellisen hyviä tovereita.
Pisaratähti sai henkensä Pimeyden Metsältä.
Pisaratähti menetti ensimmäisen henkensä taistellessaan ilvestä vastaan. Samassa taistelussa kollin veljen pentu Kaaosmieli menetti henkensä ja siirtyi Pimeyden Metsän riveihin.
Toiveet: Pisaratähti toivoo sisimmässään saavansa rakkautta, oikeita ystäviä ja myös valtaa. Hän haluaa, että myöhemmin hänet muistetaan kunniallisena ja hyvänä päällikkönä, eikä kylmäverisenä murhaajana ja pahan alkuna ja loppuna, minä hänen isänsä tunnetaan.
Pisaratähti
Kohautin lapojani ja kiersin katseellani ympäri leiriä. Mieleeni ei tullut ketään, josta tahtoisin nyt heti eroon. Toki moni klaanini jäsenistä oli ärsyttäviä jollain tavoin, mutta siltikin he olivat uskollisia klaanilleen ja myös jotenkuten minulle, enkä voinut heitä tappaa, sillä joillakin oli perhe, enkä todellisuudessa tahtonut edes tappaa heitä.
"Minun täytyy päästä ulos tästä leiristä. Jos todella olen kaksi päivää maannut pesässäni, tahdon päästä kävelylle", nau'uin kumppanilleni.
"Pikiviilto sanoi, että sinun pitää pysyä leirissä pari päivää heräämisesi jälkeen", musta naaraskissa naukui ja katsoi minua pyytäen katseellaan, että pysyisin leirissä, kuten parantaja oli neuvonut. Pudistin päätäni.
"Kyllä minä pärjään. Ja jos tahdot, voit tulla mukaani", nau'uin varapäällikölleni ja nousin ylös lähteäkseni ulos leiristä. Pimeyslehti ei empinyt hetkeäkään, vaan nousi ylös ja lähti perässäni ulos leiristä. Lähdin kulkemaan kohti ukkospolkua. Kaulassani oli yhä pieni haava, jota Pimeyden Metsä ei ollut täysin parantanut. Se ei kuitenkaan vuotanut, mutta ei ollut vielä täysin sulkeutunut, eikä sen päälle ollut tullut kunnon rupea.
"Minne ajattelit mennä?" kumppanini kysyi. Kohautin lapojani.
"Tahdon vain kävellä ja nauttia ulkoilmasta", vastasin. Kuljimme pitkään ympäri reviiriä, kunnes viimein päätimme palata leiriin.
//Pimeys? Pisaran kunto vois heiketä ku se sen haava alkaa pikkuhiljaa tulehtuu ni voisit kirjottaa jotai et se tyylii alkaa kipuilee se haava ja sit ne menee Pikiviillon luo tms.
Pimeyslehti
Lähdimme kävelemään kohti leiriä. Oloni oli pitkän kävelylenkin jälkeen rauhallinen ja rentoutunut. Minusta alkoi taas tuntua siltä, että kaikki olisi normaalisti ja hyvin. Pisaratähti olisi kyllä turvassa. Mutta kuinka kauan, sitä ei kukaan tiennyt. Olin päättänyt ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä Pisaratähden kanssa. Olimme jutelleet niitä näitä lenkin aikana. Lintujen sirkutus kuului kauempaa puista. Sadepilvet olivat viimeinkin ajelehtineet pois ja aurinko paistoi lämpimästi. Musta turkkini suorastaan imi auringon valoa, mutta minulle ei onneksi tullut kuuma keveän viileän tuulen ansiosta. Muutama valkoinen pilvenhattara ajelehti taivaalla. Oloni oli keveä kuin linnulla. Pisaratähti murahti hiljaa. Kolli murahteli aika usein, joten en siitä hirveämmin välittänyt. Huomaamattani päällikkö hiljensi vauhtiaan ja minä mukana.
Hetken kuluttua Pisaratähti murahti uudelleen.
"Onko jokin hätänä?" kysyin hirveämmin huolestumatta.
"Tuohon haavaan kaulassani sattuu hiukan", päällikköni vastasi murahtaen. Katsahdin haavaa, joka näytti pahalta. Siihen ei ollut vielä kehittynyt rupea päälle. Haavaan oli voinut mennä jotain likaa, joka voisi aiheuttaa sen tulehtumisen. Ja sitä minä en todellakaan halunnut.
"Käydään näyttämässä sitä Pikiviillolle", naukaisin ja jatkoimme matkaa.
Pian Pisaratähti alkoi vähän hoippua kävellessään. Siinä vaiheessa aloin jo huolestua toden teolla. Lopulta tuin kollia kyljestä kävellessämme leiriin. Huomasin heti Pikiviillon juttelemassa Kielomyrkyn kanssa. Parantaja sanoi Kielomyrkylle jotain, joka sai naaraan suun loksahtamaan auki.
"Pikiviilto!" huusin keskeyttäen heidän keskustelunsa. Parantajakolli käänsi katseensa meihin. Talutin Pisarahden hänen luokseen.
"Pisaratähti alkoi kävelylenkkimme aikana valitella haavaa kaulassaan. Epäilen haavan olevan tulehtunut, mutta en ole varma", naukaisin Pikiviillolle.
//Piki? Pisara?
Pisaratähti
//Sori skippaan ny kaikkie jatkot ja kelaan aikaa eteenpäi
Haavani oli tulehtunut ja sen myötä olin menettänyt taas yhden hengistäni, joten jäljellä oli enää kaksi. Pimeyslehti oli kovin huolissaan siitä, kuinka nopeasti menetin henkiäni. Jos sama meno jatkuisi, kuolisin ennen seuraavaa lehtisadetta. Olin jotenkin varma, etten eläisi sinne saakka. En jaksanut uskotella itselleni, että niin voisi käydä, sillä se olisi vain ennemminkin säälittävää, vain heikot turvautuivat haaveisiin.
Haavan tulehtumisesta oli kulunut jo puoli kuuta. Kävelin yksinäni nummella matkalla leiriin. Ukonilma oli alkanut, sade oli kastellut turkkini ja taivaalla välähti salama vähän väliä jossain lähettyvilläni. Salamaa seurasi kovaääninen ukkonen. Kiristin tahtiani, sillä tahdoin päästä pian eroon märästä turkistani. Yhtäkkiä tunsin, kuinka joku iskeytyi minuun taivaalta päin. Heittäydyin sätkien maahan. Salama oli iskenyt minuun, ja nyt sen voima kulki halki hauraan kehoni, tai hauras se ainakin oli verrattuna salaman voimaan. Vajosin pimeyteen menettämään henkeä.
//Joo sori kamalan tönkkö mut pakko menettää nää xd ENää yks henki, joku saa löytää Pisaran ja viiä leirii
Jäätassu 27.06.2017
Vilkaisin sivulle ja näin sen saman naaraan joka oli ollut pentutarhassa ensimmäisenä päivänäni.
"Mitä sinä täällä teet?" nau'uin hilpeästi painottaen sinä sanaa, sillä viimekerralla kun olimme tavanneet hänellä ei ollut vielä nimeä.
"On minulla nimikin", tämä naukui ja esitti asiansa tomerasti. Nyökkäsin hymyilllen iloisesti kun taas pian vilkaisin harmaan kirjavaan Varjoklaanilais kolliin. Sitten katseeni kääntyi Kostotassuun. *Mutta mitä Kostotassu täällä teki?* Vilkaisin Kostotassu hyvilläni. Juuri häntä olinkin kaivannut. Väläytin kollille viekkaan hymyn.
"Vaadin sinua poistumaan Varjoklaanin alueelta", rajalle saapunut naaras naukui. Heilautin häntääni turhautuneena.
"Onko pakko olla aina noin virallinen?" murahdin kyllästyneenä ja katsoin vielä Varjoklaanilaiseen, joka mulkoili minua. Silitin tämän lapaa hännälläni ja kuiskasin:
"Ei tarvi olla noin yrmeä". Vilkutin vielä Kostotassulle ja tämän sisarelle ja lähdin loikkimaan takaisin kohti Kuoloklaanin maita. Juoksin kohti leiriä. Pian näin edessäni tutun muotoisen mötin. Sade hakkasi turkkiani. Pian tunnistin kissan.
"Pisaratähti?" nau'uin kysyvästi.
//Pisara?
Pisaratähti
//En tiiä, miten tota Jäätassun tarinaa ois pitäny jatkaa, koska Pisaratähti on niinku kuollut, eli se ei pysty vastaamaa Jäätassun huhuiluun, eikä pysty kuulemaankaa sitä, jote sovelsin nyt jotai xdd
Raotin hitaasti keltaisia silmiäni. Olin jälleen omassa pesässäni suurkiven alla. Olin menettänyt jälleen hengen ja jäljellä oli enää ainoastaan yksi. Kuulin lähestyviä askeleita pesäni sisäänkäynniltä. Musta naaraskissa asteli sisään pesään. Pimeyslehti istuutui vierelleni.
"Mitä tapahtui?" kysyi naaraskissa huolestuneena, "Jäätassu löysi sinut maasta kuolleena." Muistelin hetken aikaa tapahtumia ennen kuolemaani. Olin ollut kävelyllä, kunnes ukonilma oli alkanut. Mitä ilmeisimmin salama oli iskenyt kehooni ja tappanut minut.
"Se oli salama, niin minä ainakin luulen. Isku tuli yllättäen taivaalta, se ei ollut mikään eläin, siitä olen varma", nau'uin Pimeyslehdelle. Naaras nyökkäsi.
"Sinulla on enää yksi henki jäljellä", kuiskasi Pimeyslehti katsoen minua haikeasti vihreillä silmillään. Nyökkäsin tyynenä.
"Minä tiedän sen kyllä. Pimeyden Metsä on vienyt minulta henkiä kuin saaliita, enkä ymmärrä sitä. Ehkä he tahtovat minun vain kuolevan", naukaisin varapäällikölleni, "ja jos minä kuolen, voin kuolla levollisin mielin, sillä sinusta tulee minun seuraajani." Kosketin kuonollani kumppanini kuonoa. Huomasin hänen olevan hieman vaisu.
"Entä jos minä en tahdo sinun kuolevan? Entä jos en ole valmis tulemaan päälliköksi. Jos sinä kuolet vielä kerran, se on lopullista. Eikö sinun pitäisi ottaa nyt rauhallisemmin?" musta naaraskissa kysyi. Pudistin päätäni.
"En minä pelkää kuolemaa, älä sinäkään pelkää. Jos minä kuolen, sinä näet minut viimeistään silloin, kun haet henkiäsi. Minä katson sinua ja pentujamme ikuisesti Pimeyden Metsän riveissä", naukaisin Pimeyslehdelle ja nuolaisin tuon korvantaustaa. Naaras irtaantui minusta ja katsoi minua vihreillä silmillään suoraan keltaisiin silmiini.
"Aivan", hän naukaisi hiljaa, "en minä voi sinua kieltää elämästä." Väläytin naaraskissalle lempeän hymyn ja näpäytin hännänpäälläni tuon otsaa.
"Pysy minun kanssani tämä loppuaika. Tiedän, että en elä enää kauaa, joten jos saan pyytää, pysy vierelläni koko ajan", naukaisin. Pimeyslehti nyökkäsi ja painoi päänsä vasten raidallista turkkiani, joka oli kärsinyt hieman salaman iskusta.
"Mutta nyt, lähdetäänkö ulos? Olisi mahtavaa päästä kävelylle, sadekin on ilmeisesti lakannut", naukaisin. Pimeyslehti nyökkäsi.
"Aurinko on juuri laskemassa, se on värjännyt taivaan purppuranpunaiseksi", Pmeyslehti ilmoitti. Nyökkäsin ja nousin ylös. Lähdin kulkemaan kumppanini perässä ulos leiristä. Katseeni osui tuoresaaliskasaan, joka oli melko tyhjä. Partiot eivät olleet käyneet vielä saalistamassa, joten ei se ollut ihmekään.
"Ehkä voisimme saalistaa samalla?" ehdotin kumppanilleni. Pimeyslehti nyökkäsi ja lähti kulkemaan kanssani ulos leiristä.
"Tietenkin, jos sinä olet nälkäinen. Minne tahdot mennä?" kumppanini kysyi. Kohautin lapojani vastaukseksi ja käännyin kohti kumppaniani.
"Ehkä voisimme mennä nelipuille? En oly käynyt siellä sitten kokoontumisen", ehdotin. Pimeyslehti nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti kulkemaan vierelläni kohti ukkospolkua, jonka reunustaa pitkin pääsisimme kätevästi nelipuille. Minusta tuntui hyvältä kulkea Pimeyslehden vierellä. Hän ei kulkenut perässäni, vaan täysin samalla linjalla kanssani. Naaras oli elämäni suuri rakkaus ja ainoa rakkaus, minä todella rakastin häntä enemmän kuin ketään koko metsässä. Olivat Vuoritassu, Vuolastassu ja Vuonovarjokin toki tärkeitä, mutta jos Pimeyslehti voisi elää, voisin antaa pentujemme kuolla.
Nelipuut häämöttivät edessämme, eikä aurinko ollut vielä laskenut kokonaan. Taivaanranta oli purppuranpunainen, muuten taivas oli punertava, keltainen ja joissain kohdin näkyi tummansinisiä laikkuja. Ensimmäiset tähdet olivat ilmestyneet taivaalle, eikä pilvistä näkynyt merkkiäkään. Hento tuulenvire otti kiinni raidalliseen turkkiini. Ilma oli muuten lämmin, ja tuulenvire oli ainoastaan helpotus. En pitänyt siitä, että ilma oli kovin kuumaa, sillä kuumuus ahdisti minua. Siitä ei päässyt eroon, mutta kylmyydestä pääsi painautumalla kumppaniaan vasten. Päästyämme nelipuiden laaksoon, käännyin kohti Pimeyslehteä. Väläytin naaraalle lempeän hymyn, hän hymyili takaisin leveää, lämmintä hymyään.
"Odota tässä, minä saalistan meille jotain", nau'uin kumppanilleni. Epäröiden hän nyökkäsi ja jäi katselemaan, kuinka etäännyin hänestä hitaasti. Maistelin ilmaa saaliseläinten varalta. Pian kitalakeeni tulvahti tuore oravan tuoksu. Katselin ympärilleni ja erotin oravan istuskelemasta erään suuren tammen juurella pähkinäänsä syöden. Lähdin hiipimään kohti oravaa hitaasti, häntä lähellä maata ja kehoni lähes maata vasten painautuneena. Päästyäni vain muutaman hiirenmitan päähän saaliseläimestä, syöksyin sen kimppuun. Nopealla liikkeellä katkaisin punaruskean tuuheahäntäisen otuksen niskat. Tuon jälkeen lähdin kulkemaan takaisin kumppanini luokse. Pimeyslehti katsoi minua vihreillä silmillään. Samassa hänen ilmeensä muuttui suorastaan kauhistuneeksi. Käännyin katsomaan sitä, mihin naaraskin oli kiinnittänyt katseensa. Erotin punaruskean, suurikokoisen kissan syöksyvän minua kohti. Juuri ja juuri ennätin loikata eteenpäin, jotta kissa ei syöksynyt suoraan kylkeeni. Kissa kuitenkin sai otteen hännästäni ja riuhtaisi siitä. Tasapainoni petti ja heittäydyin maahan aivan kollikissan jalkojen juureen. Kissa iski hampaansa kaulaani, mutta samassa hän irrotti otteensa. Pimeyslehti heitti kissan syrjään.
"Nouse ylös, sinun täytyy lähteä nopeasti", kumppanini naukui. Nousin ylös, mutta en tehnyt elettäkään lähteäkseni.
"En minä jätä sinua, en ikinä", nau'uin naaraskissalle ja katsoin häntä päättäväisesti keltaisilla silmilläni. Naaras oli väittämässä vastaan, mutta ei kerennyt sanoa mitään, kun kissa hyökkäsi jälleen kimppuuni. Se oli minua nopeampi, ja hengenmenetys oli vienyt itseltäni voimia taistella. Onnistuin kuitenkin potkaisemaan kissan pois kimpustani. Silloin Pimeyslehti syöksyi kissan kimppuun. Vaikutti jo siltä, että olisimme olleet voitolla, mutta kissa potkaisi kumppanini sivuun ja syöksyi jälleen kimppuuni. Olin juuri päässyt jaloilleni, mutta en ehtinyt väistää kissan iskua. Muutama silmänräpäys ja kissa oli jo purrut kaulani auki. Onnistuin potkaisemaan tuon pois kimpustani, Pimeyslehti syöksyi kissan kimppuun. Nousin ylös ja ryntäsin kumppanini avuksi. Onnistuimme painamaan vihollisen maata vasten. Kaulassani oleva haava vuosi runsaasti verta, mutta onnistuin kuin onnistuinkin lopettamaan kissan, joka oli hyökännyt kimppuumme, katkaisemalla tuon niskat.
"Pisaratähti!" ulvaisi Pimeyslehti huomatessaan kaulassani olleen haavan. Hengitin raskaasti ja hoipertelin kauemmas kumppanistani ja elottoman kissan ruumiista. Kaaduin maahan, koko maailma pyöri ympärilläni, olin hyvin sekavassa olotilassa.
"Koita jaksaa, älä luovuta vielä", naaras kuiskasi hiljaa ja painautui kehoani vasten.
Erotin vaalean kissan ääriviivat edessäni. Muutaman kerran räpäyttäessäni silmiäni, ääriviivat muuttuivat selvemmiksi ja tunnistin naaraan Vesililjaksi, pentuetoverikseni. Ihme kyllä, nähdessäni naaraan, sisälläni syttyi ainoastaan lämmin tunne. En tuntenut vihaa siskoani kohtaan, vaikka hän oli jättänyt klaaninsa uskonsa vuoksi. Ehkä usko ei ollutkaan niin tärkeää, ja vaikka naaras pelkäsikin enemmän kuin minä, hän oli minulle tärkeä. En ollut vain koskaan uskaltanut myöntää sitä itselleni, sillä kaikki olivat hyljeksineet häntä alusta alkaen hänen lempeän luonteensa vuoksi.
"Tule, sinun täytyy kiirehtiä, jotta kerkeät perille ennen pimeää", sisareni naukui minulle ystävällisellä äänellä.
"Minne minun täytyy ehtiä?" kysyin naaraalta ja lähdin kulkemaan hänen vierellään kauemmas. En tunnistanut ympärilläni olevaa maisemaa, enkä ollut lainkaan varma, missä me olimme.
"Tule nyt vain ja luota minuun", naaras naukaisi ja johdatti minut kohti metsänrajaa. Aurinko oli laskemassa, se oli värjännyt taivaan purppuranpunaiseksi.
"Olen pahoillani, kaikesta. Emme olisi koskaan saaneet häätää sinua pois reviiriltämme", naukaisin ja pysähdyin paikoilleni.
"Ei ole aikaa muistella menneitä. Tule nyt vain", siskoni naukui ja heilautti häntäänsä merkiksi jatkaa matkaa.
"Miten minä voin olla täällä? Sinun kanssasi. Sinä et ole Pimeyden Metsässä, vaan sinä kuulut Tähtiklaanin riveihin, kuinka minä voin nähdä sinut?" kysyin Vesililjalta. Naaras kohautti lapojaan.
"Me olemme perillä nyt. Sinun täytyy mennä nyt", Vesililja naukaisi vastaamatta kysymyksiini. Käänsin katseeni kohti metsää. Se tuntui vetävän minua puoleensa. Samassa erotin Pimeyslehden seisovan muutaman ketunmitan päässä minusta. Naaras katsoi minua itkuisin silmin. En tiennyt miksi, mutta joku kuitenkin käski minua kulkemaan kauemmas naaraasta syvälle metsän siimekseen, vaikka niin paljon häntä rakastinkin.
"Tapaammeko me vielä?" kysyin katsoen Vesililjaa keltaisilla silmillään. Tällä kertaa katseessani oli lämmin ja ehkä hieman pelokas katse, kuten silloin pentuna. Naaras pudisti päätään.
"Tähtiklaanin kissat eivät pääse Pimeyden Metsään", naaras ilmoitti.
"Aivan. Ehkä me kuitenkin tapaamme vielä joskus?" kysyin. Naaras ei vastannut. Hän vain hymyili minulle lempeästi. Käännyin kohti metsää. Vedin syvään henkeä ja astelin eteenpäin metsänrajan ylitse. Samassa taivas muuttui synkäksi. En erottanut taivaalta kuuta tai ainuttakaan tähteä, ainoastaan pimeän, mustan taivaan. Lähdin kulkemaan eteenpäin, pian saavuin aukiolle, jonka keskellä oli suuri kivi. Kiven päällä seisoi kilpikonnakuvioinen naaraskissa; Sulkatähti.
"Tervetuloa Pimeyden Metsään, poikani", naaras toivotti minut tervetulleeksi. Ympärilleni ilmestyneet kissat toivottivat minut tervetulleiksi luokseen. Samassa huomasin jotain: Viiltotähti ei ollut täällä.
//R.I.P Pisaratähti 10.11.2015-27.6.2017 :(
Hiilloslumo
Tajusin sanoneeni hiukan typerästi, mutta minkä minä sille enää mahdoin? Enkä sitä paitsi itse välittänyt omasta perheestäni, ainoastaan Nokkosnenästä, hän oli ainoa, joka jollain tapaa oli ymmärtänyt minua. Mutta tässä klaanissa olisin valmis jopa välittämään muista kissoista, vaikka vain sen takia, että minut hyväksyttäisiin. Kuolonklaanilaiset muutenkin muistuttivat minua enemmän, kuin minkään muun klaanin, ainakaan Myrskyklaanin kissat voisivat koskaan muistuttaa.
"Tahdon. Ja teen kaikkeni, jotta sopeudun tänne", naukaisin hetken hiljaisuuden jälkeen. *Teen myös kaikkeni tehdäkseni Myrskyklaanin elämästä mahdollisimman hankalaa.* Eihän kyseinen klaani minulle mitään ollut tehnyt, satuin vain vihaamaan sitä. Erityisesti inhosin yhtä kissaa, Mesiviikseä, jonka kanssa olin riidellyt ennen lähtöäni synnyinklaanistani. Jos vain joskus saisin mahdollisuuden, tappaisin hänet.
Pisaratähti katsoi minua edelleen tyynenä, enkä pystynyt lukemaan hänen silmistään mitään. Oliko gänellä vielä jotain sanottavaa? Katsahdin syrjäsilmällä Kalmaliljaan, joka oli niin hanakasti vastustanut minun päästämistäni edes leiriin. Hän ei kuitenkaan nyt tehnyt pientäkään elettä vastustaakseen liittymistäni Kuolonklaaniin.
//Pisara?
Pisaratähti 22.06.2017
Katsoin pitkään Hiilloslumoa, joka katsoi myös minua. Naaras vaikutti rauhalliselta ja tyyneltä, kuten myös minä. Nyökkäsin pitkän hiljaisuuden jälkeen, naaras näytti hieman hämmästyneeltä.
"Hienoa", nau'uin ja käänsin katseeni Raepisaraan. "Raepisara, esittele leiri Hiilloslumolle." Soturi nyökkäsi ja vilkaisi klaanille uutta jäsentä, joka vilkaisi minua vielä kerran. Naaraskissa nyökkäsi minulle ilmeisesti kiitokseksi ja lähti sitten Raepisaran perään kiertämään leiriä. Itse astelin takaisin oman pesääni lepäämään ja miettimään kaikkea.
//Skippaan pari päivää //
Olin juuri hetki sitten nimittänyt Ruusutassun soturiksi: Ruusukatseeksi. Nuori naaras keskusteli parhaillaan Ruskasilmän kanssa. Ruskasilmä oli klaanin uusi tulokas, joka oli tullut Veren ja Viiltokaaoksen mukana. En pitänyt kollista, sillä hänkään ei vaikuttanut pitävän minusta. Ilmeisesti hän oli yhä katkera toverinsa kuolemasta, mutta eipä se minua haitannut. Jos hän vihoitteli minulle, niin siinähän vihoitteli. Pian myös Kirjotuli liittyi kaksikon seuraan. Vähän väliä he vilkuilivat minua, mitä he suunnittelivat? Astelin suurkiven edustalle, jossa Pimeyslehti istui.
"Oletko jo ilmoittanut partioihin lähtevät?" kysyin kumppaniltani. Hän pudisti päätään.
"Tahdotko osallistua partioon?" naaras kysyi hieman hämmästyneenä. Nyökkäsin hänelle ja vilkaisin Ruusukatsetta, Ruskasilmää ja Kirjotulta.
"Laita minut partioon yhdessä noiden kolmen soturin kanssa, minä en luota heihin", nau'uin naaraskissalle murahtaen.
"Selvä", Pimeyslehti vastasi kyselemättä sen enempää. Astelin omaan pesääni ja jäin odottamaan, että varapäällikkö ilmoittaisi partioihin lähtevät kissat, ja että partioni lähtisi leiristä.
Johdatin Kirjotulen, Ruskasilmän ja Ruusukatseen ulos leiristä. En edes vilkaissut heihin päin päästyäni leirin ulkopuolelle, vaan jatkoin matkaa kohti ukkospolkua. Kuulin kolmikon supattavan jotain takanani. Vaikka yritin kuulla heidän puheensa, en voinut kuulla heitä.
Ylitin ukkospolun muutamalla rivakalla juoksuaskeleella, mutta perässäni kulkevat soturit hidastelivat. Pysähdyin polun varteen ja käännyin kohti kolmikkoa. Ruoho kutitteli käpäliäni niiden alla.
"Älkää hidastelko!" ulvaisin kolmelle soturille. Kolmikko ravasi minut nopeasti kiinni, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti emonsuuta. Tarkistaisimme sen lähiympäristön mahdollisten tunkeilijoiden varalta. Tiuskaisuni sai kolmikon pysymään koko loppumatkan hiljaa, mutta edelleenkin he kulkivat muutaman ketunmitan päässä minusta. Vähän väliä vilkaisin heidän suuntaansa, kolmikko katsoi toisiaan jokaisella vilkaisulla, aivan kuin he olisivat puhuneet keskenään ilman sanoja.
Pysähdyin, kun vastaan tuli kuopan reuna. Kiertäisimme reunaa niin kauan, että pääsisimme polulle, joka johtaa emonsuulle. Vilkaisin perässäni tulevia kissoja, he olivat pysähtyneet parin ketunmitan päähän minusta. Yllättäen Ruskasilmä asteli vierelleni.
"Täällä on kauniit maisemat", kolli ilmoitti ja käänsi katseensa minusta emonsuun suuntaan. Katsoin kollia keltaisia silmiäni siristellen.
"Jokainen näkee asiat tavallaan", naukaisin vastaukseksi, sillä en ollut samaa mieltä kollin kanssa. Käänsin katseeni kollista emonsuulle. Juuri kun olin lähtemässä kulkemaan reunaa pitkin, joku syöksyi kimppuuni. Hyökkäys tuli niin yllättäen, että olin vähällä pudota reunan yli, mutta onnistuin pysymään maassa. Hyökkääjä oli Kirjotuli. Sekuntiakaan empimättä upotin hampaani soturin kaulaan, mutta samassa Ruskasilmä iskeytyi kylkeeni. Isku oli niin voimakas, että kehoni ylitti reunan ja lähdin putoamaan alas Kirjotuli yhä hampaissani. Tömähdin maahan, suoraan valtavan kiven päälle, jolta liu'uin alas kiviselle maalle. Jouduin irrottamaan otteeni Kirjotulesta, sillä tunsin kovaa kipua selässäni.
"Kirjotuli! Lopeta hänet!" kuulin Ruskasilmän ulvovan ylhäältä, samalla kuulin lähestyviä askelia. Silmissäni alkoi sumeta ja hengitykseni muuttui hetkessä raskaammaksi. En kyennyt liikkumaan, sillä kivi oli raapinut selkääni kivuliaita haavoja ja osuma pudotessa oli ollut kova. Kirjotuli puhisi kävellessään vaivalloisesti luokseni. Kolli upotti empimättä hampaat kaulaani, enkä voinut tehdä mitään. Yritin puhua, mutta sanat jumittuivat kurkkuuni. Askeleiden äänet loppuivat, ja sivusilmälläni erotin Ruusukatseen ja Ruskasilmän etäämmällä. Ennen kuin Kirjotuli ennätti purea kaulastani valtimoa poikki, viimeisillä voimillani pakotin kehoni toimimaan. Onnistuin potkaisemaan soturin pois päältäni. Hänen vatsaansa taisi tulla mukavan kokoinen haava, mutta en siitä sen enempää tiennyt. Viimeinen asia, jonka kuulin, oli Ruskasilmän naukaisu:
"Meidän täytyy lähteä täältä, ennen kuin hän herää tämän jälkeen." Annoin silmieni sulkeutua ja itseni vajota syvään uneen, tai no annoin itseni kuolla.
Näin edessäni lukuisten kissojen kasvoja. Kaikki nämä olivat minun tappamiani. Suuri osa kissoista oli erakoita tai kotikisuja. Yllätyin positiivisesti, kun näin viimeisinä kasvoina Kirjotulen kirjavat kasvot. Kolli oli siis kuollut tekemäni haavan vuoksi. Yllätyksekseni nämä kasvot välähtivät edessäni vielä toisen kerran, ennen kuin vajosin jälleen pimeyteen. En tiennyt, miksi Pimeyden Metsä tahtoi minun katsovan suoraan silmiin jokaista tappamaani kissaa, mutta en jaksanut välittää. Minun ei tehnyt pahaa katsella edesmenneitä kissoja, kuten esimerkiksi Palotähteä ja Pyrstötähteä, joka tosin oli yhä elossa, mutta olin riistänyt häneltä yhden hengen.
Räväytin silmäni auki. Yllätyksekseni olin leirissä, omassa pesässäni. Pimeyslehti makoili petini lähettyvillä silmät suljettuna. Vaivalloisesti käännyin naarasta kohti ja kosketin kuonollani hänen kuonoaan. Naaras säpsähti ja avasi vihreät silmänsä.
"Sinä heräsit", naaras henkäisi ja katsoi minua hieman hämmästyneenä.
"Onko se ihme? Minähän vain menetin henkiä", ilmoitin varapäällikölleni viileästi. Kun liikautin itseäni jälleen, tunsin kipua selässäni.
"Henkiä? Eli siis et ainoastaan yhtä. Montako sinä menetit?" naras uteli nopeasti ja katsoi minua huolestuneena.
"Kaksi. Ei hätää, niitä on vielä jäljellä kolme", nau'uin kumppanilleni ja nuolaisin tuon poskea, mutta hän vetäisi itsensä kauemmas minusta.
"Mitä siellä tapahtui? Kuinka Kirjotuli pystyi tappamaan sinut? Ja missä Ruskasilmä ja Ruusukatse ovat?" naaras kysyi huolestuneena. Samassa ymmärsin jotain, kaksikko oli lähtenyt pakoon. He olivat takuulla poistuneet jo Kuolonklaanin reviiriltä. Päästin ilmoille murhaavan murahduksen ja nousin vaivalloisesti ylös. Kipu säteili selästäni myös raajoihini, mutta en antanut sen häiritä.
"He tekivät tämän Kirjotulen kanssa. Työnsivät alas kalliolta ja tappoivat, jonka jälkeen he pakenivat. Jos lähdemme nyt, voimme saada heidät vielä kiinni", nau'uin kumppanilleni ja käännyin hänen suuntaansa. Naaras pudisti päätään.
"He ovat jo kaukana täältä. Pisaratähti, sinä olit menettämässä henkiäsi kaksi kokonaista päivää", kumppanini ilmoitti ja katsoi minua suoraan silmiini. Kaksi päivääkö?! Olin suoraan sanottuna hämmästynyt ja en yrittänyt peitellä sitä. Silmäni suurenivat ja katsoin epäuskoisena varapäällikköäni. Naaras katsoi minua pahoittelevasti. Henkienmenetys oli tuntunut vain pieneltä hetkeltä, miten ihmeessä se oli voinut kestää peräti kaksi päivää?! En ymmärtänyt.
"Ansaitsivat kuolla", nau'uin muristen ja vilkaisin kumppaniani, joka oli noussut istumaan, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."
//Pimeys?
Pimeyslehti 23.06.2017
"Ansaitsivat kuolla", Pisraratähti naukui ja vilkaisi minua, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."
"Voin", vastasin lyhyesti. Olisin kyllä aivan itse valmis tappamaan Ruskasilmän ja Ruusukatseen jos heidät jossain näkisin. Pesän suuaukolla käännyin vielä katsomaan Pisaratähteä.
"Minusta sinun pitäisi nyt ottaa rauhallisesti, mutta tee niin kuin itse näet parhaaksi." Astuin ulos pesästä. Istahdin päällikön pesän edustalle kääräisten häntäni tassujeni päälle ja rykäisin kuuluvasti. Muutama lähellä oleva kissa kääntyi katsomaan minua, mutta suurin osa vain jatkoi tekemisiään.
"Haluaisin vain ilmoittaa", aloitin ääntäni korottaen, "että jos näette jossain Ruusukatseen tai Ruskasilmän tappakaa empimättä." Kuolonklaanilaisten joukosta kuului myöntävää supinaa. Olin jo järjestänyt päivän partiot. Kuulin pari murahdusta ja sen jälkeen tömpsähdys kun jokin istahti vierelleni. En kääntynyt katsomaan kissaa, sillä tiesin hänen olevan Pisaratähti.
"Mitä luulet, miksiköhän he tekivät sen?" kysyin päällikköltäni kääntäen katseeni häneen. En tiennyt miksi, mutta minusta tuntui, että Pisaratähden henget loppuisivat ihan liian nopeasti.
//Pisara?
Pisaratähti 24.06.2017
/jatkoa Pimeyslehelle
Kohautin lapojani. Kolmikko oli käynyt kimppuuni aivan yllättäen, mutta ainoastaan Ruskasilmällä oli siihen oikea syy.
"Ruskasilmä todennäköisesti tahtoi tappaa minut, koska minä tapoin hänen ystävänsä heidän tunkeutuessa Kuolonklaanin reviirille saalistamaan", nau'uin kumppanilleni ja vilkaisin häntä.
"Ehkä hän puhui Kirjotulen ja Ruusukatseen puolelleen uskomaan, että olin se, joka tässä klaanissa oli paha", lisäsin ennen kuin Pimeyslehti ennätti sanoa mitään.
"He tekivät juuri itsestään jotain pahaa viedessään kaksi henkeäsi", varapäällikkö ilmoitti ja katsoi minua tuimasti, ilmeisesti hän oli lähes yhtä vihainen kolmikolle kuin minäkin olin. Tuntui kuin olisin kaiken aikaa menettämässä vain henkiäni, olihan tämä jo toinen kerta neljäsosakuun sisään.
"Meidän täytyy pitää silmällä jokaista kuolonklaanilaista. Jos jotkut muut olivat mukana heidän juonessaan tappaa minut, meidän täytyy selvittää se", nau'uin kumppanilleni ja käännyin hänen puoleensa. Tahdoin elää vielä monta kuuta, sillä tahdoin nähdä pentujeni varttuvan ja kasvattavan Kuolonklaania tulevilla pennuillaan. Tahdoin nähdä Kuolonklaanin vieläkin vahvempana.
//Pimeys?
Pimeyslehti 25.06.2017
"Niin täytyy", vastasin hiljaa. En halunnut kumppanini kuolevan vielä. Halusin, että kolli olisi Kuolonklaanin päällikkö vielä monen monituista kuuta. Vielä enemmän pelkäsin sitä, että murtuisin täysin Pisaratähden kuoltua. Silloin minun pitäisi olla päällikkö, mutta kuinka pystyisinkään elää ilman tuota kollia? Katseeni kiersi leirissä. Yritin miettiä, kuka haluaisi viedä Pisaratähden viimeisetkin henget.
"Pikiviillolla ja sinulla on ollut "riitaa" jo kauan aikaa, mutta en usko että hän juonittelisi mitään sinua vastaan, vaikka voihan se tietysti olla mahdollista", naukaisin mietteliäästi. Oliko ketään, jonka kanssa Pisaratähti ei ollut hyvissä väleissä? Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt mitään. Mahani kurni. Tiesin, että ajatukseni kulkisi paremmin täydellä vatsalla joten menin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä pienen jäniksen. Raahasin sen Pisaratähden luo. Kollin ilmeestä päätellen hänelläkin taisi olla nälkä.
"Syödään nyt ja mietitään sitten", naukaisin. Päällikkö murahti jotain epämääräistä ja iski hampaansa jänikseen. Kumarruin hänen vierelleen syömään. Jäniksen liha oli maukasta. Talvella ne olivat usein luisia ja sitkeitä, mutta viherlehden aikaan todella hyviä. Ahmin lihaa sisuksiini. En ollut syönyt tänään vielä ollenkaan, joten minulla oli kova nälkä. Pisaratähdelläkin varmasti oli, olihan hän ollut syömättä kahteen päivään kun hän oli menettämässä henkiään.
Syötyämme jäniksen loppuun kohotin itseni istumaan ja käännyin katsomaan Pisaratähteä, joka nuoli huuliaan.
"Onko sinulla mielessä ketään, joka haluaisi sinusta eroon?" kysyin kumppaniltani.
//Pisara?
Hiilloslum 19.06.2017
(tän pitäs olla ennen tota edellistä PIsaran tarinaa)
Luimistin korvani ja vedin huuleni irveen sähähtäen mustan naaraan halveksinnalle ja ylimielisyydelle. Hän vain katsoi minua kylmät, vihreät silmät kiiluen.
"Älä edes kuvittele, että pelkäisin tai edes kunnioittaisin sinua!" sihahdin muristen. Kalmalilja hymyili ilkeästi ja katsoi minua arvioiden.
"Ehkä olisi syytä. Jos todella tahdot Kuolonklaaniin, muista, että sinua tullaan halveksimaan. Itse halveksin jo", hän lisäsi huiskaisten hännällään, "ja sinun kannaltasi olisi parasta yrittää hankkia luottamukseni, voin halutessani tehdä elämäsi hankalaksi."
Kuolonklaanilainen ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan kääntyi näpsäyttäen hännällään kuonoani, kuin olisin vain pieni, avuton ja typerä oppilas. Päätin niellä raivoni ja pakottauduin pysymään mahdollisimman tyynenä. Kalmalilja asteli suuremman harmaan kollin vierelle ja puhui hiljaa hänen korvaansa. Raepisara vilkaisi minuun, ja kääntyi sitten jälleen mustan naaraan suuntaan. Kalmalilja sihahti jotain ja paljasti hetkeksi hampaansa, mutta Raepisara sanoi jotain, mikä sai soturin rentoutumaan. Partion johdossa oleva kolli kosketti kevyesti, melkein huomaamatta naaraan korvaa kuonollaan kääntyen sitten puoleeni.
"Lähdetään sitten", hän murahti. Kohotin hämmästyneenä kulmiani, olin odottanu jotain muuta. Kauhumurha huiski hännällään puolelta toiselle siristäen silmiään.
"Noinko vain? Viemmekö hänet leiriimme? Hän on myrskyklaanilainen!"
Kalmalilja astui kärsimättömän näköisesti eteen ja sivalsi ilmaa Kauhumurhan pään edessä melkein kolliin osuen. *Onko hän nyt puolellani?* ihmettelin koko ajan hämmentyneenpänä. No,kuolonklaanilaisista nyt ei ottanut selvää kukaan. Kunhan nyt vain pääsisin kyseiseen klaaniin, olisin tyytyväinen.
"Sinulla ei ole tässä asiassa juuri sananvaltaa, Raepiaara on partion johdossa, jos et ole unohtanut", Kalmalilja naukaisi terävästi ja kohotti leukaansa.
"Luulisi, ettet itse muista sitä", tumma soturi mutisi, kun viimein lähdimme kohti leiriä Raepisara joukon kärjessä. Kielomyrkky kulki takanani ja Kauhumurha ja Kalmalilja sivuillani, aivan, kuin olisin tosissani yrittänyt lähteä pakoon. Kuljimme hiljaa kenenkään puhumatta kohti Kuolonklaanin leiriä.
Sadat ajatukset olivat matkan aikana poukkoilleet päässäni, mutta aina ne johtuivat kaikkien pelkojeni ytimeen: pääsisinkö Kuolonklaaniin vai en? Tiesin, että se oli varmastikin Kuolonklaanin päällikön Pisaratähden päätös, ja se päätös olisi lopullinen. Partio asettui istumaan ympärilleni, odottelemaan kaiketi päällikköään.
//Hyii hyi hyi hyi, kauheen tönkköä ja sekavaa mut ehkä tää alkaa taas hiljalleen sujuun xD
//Kielo, Rae, Vuori? Pisara? En oo iha varma oliks se leiris vai missä mut tosta sais jatkaa :D
Hiilloslumo
Siristin pienesti silmiäni, kun Pisaratähti asteli luokseni. Olin päättänyt pysyä pelottomana ja ylpeänä, jotta antaisin hyvän kuvan itsestäni. Jos vaikuttaisin pelkääväni, minua tuskin hyväksyttäisiin Kuolonklaaniin. Tiesin, ettei tässä klaanissa ollut sijaa heikommille. En kuitenkaan tällä hetkellä tuntenut pelkoa; ainoastaan toiveikkuutta. Valtavankokoinen päällikkö pysähtyi eteeni, leuka ylhäällä.
"Miksi olet Kuolonklaanin reviirillä, luopio?" kolli kysyi ylpeästi. Räpsäytin silmiäni ja mietin hetken vastaustani, ennen kuin kerroin.
"Kuten kokoontumisessa oletettavasti kuulit, minut karkotettiin Myrskyklaanista", kerroin ja pidin pienen tauon. "En itse näe, että minut oltaisiin häädetty, vaan lähdin, koska tahdoin tehdä niin. Ennen lähtöäni tapoin emoni siskon Utukatseen. Ja nyt tulin tänne, koska haluan liittyä Kuolonklaaniin."
Pisaratähti tuntui punnitsevan sanojani. Odotin kärsivällisesti ja pidin leukaani ylhäällä, kuin Kuolonklaanin päällikkö itse teki. Minun olisi päästävä tähän klaaniin, sillä jos en pääsisi, joutuisin elämään erakkona. Tiesin, että yksikään muu klaani, kuin Kuolonklaani, ei hyväksyisi minua klaaniinsa, nyt kun teoistani oltiin kerrottu kokoontumisessa joka klaanille.
"Miksi?"
Pisaratähden kysymys herätti minut ajatuksistani. Raapaisin kevyesti kynnelläni maata, hiukan hermostuksssani ja kärsimättömänä.
"Tunsin aina, etten kuulunut Myrskyklaaniin. Se ei ole klaani, missä haluaisin elää! Enkä ole koskaan uskonut Tähtiklaaniin", naukaisin, "olen aina tuntenut, että Kuolonklaani on minulle oikea paikka."
//Pisara?
Pisaratähti
Hiilloslumon vastaus oli omaan makuuni tylsähkö. Se, että hän uskoi klaanini olevan itselleen oikea paikka oli tietysti imartelevaa, mutta samalla myös hieman.. Noh, tylsää. Pienten perustelujen kanssa hänen vastauksensa olisi voinut olla erinomainen. Jos hän vaikka nauttisi tappamisesta, vihaisi turhia hellyyden osoituksia ja ikuista rauhaa olisivat erinomaisia vastauksia, miksi hän tahtoi olla osa minun klaaniani. Päätin selvittää, miksi Kuolonklaani tuntui niin oikealta paikalta, sillä kyllähän siihen täytyi joku syy olla. Mikään ei tuntunut oikealta ilman oikeaa syytä.
"Miksi tunnet niin? Miksi Kuolonklaani tuntuu oikealta paikalta sinulle? Mikä klaanissani on erilaista kuin Myrskyklaanissa?" kysyin naaraskissalta ja siristin keltaisia silmiäni aavistuksen verran. Huomasin, että Hiilloslumo mietti vastaustaan ehkä jopa turhankin tarkasti. Naaras avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen heti ja vaikutti vaipuvan ajatuksiin. Muotoiliko hän lauseensa tarkasti, vai eikö hän vain osannut vastata kysymykseeni?
//Hiillos? Sori tönkkö ja kaikkee ääh xd
Hiilloslumo
Mietin vastaustani pitkään. Jos en nyt kuulostaisi vakuuttavalta, tuskin Pisaratähti huolisi minua klaaniinsa. Viimein avasin suuni vastatakseni.
"Tappaessani Utukatsetta tunsin jotain, mitä en koskaan aiemmin ollut tuntenut. Kun sain raastaa toisen kissan kehoa kynsilläni, ja kun tunsin veren maun suussani...", naukaisin ja pidin tauon, en ollut oikein suunnitellut sanovani mitään tällaista, mutta jotenkin sanat vain kumpusivat sisältäni. En ollut kertonut kellekään, miltä tappaminen minusta tuntui. Jonkinlainen tuli oli syttynyt sisälläni, kun ajattelin tappavani toisen kissan, riistäväni hänen elämänsä, vaikka ilman syytäkin. Muistin, miten nautin nähdessäni Utukatseen veren valuvan vuolaana maahan. Tajusin ajautuneeni omiin ajatuksiini, räpsäytin silmiäni ja jatkoin. "Toisen kissan tappaminen tuntui upealta. Mutta haluan tehdä sen uudestaan."
Tunsin nousevani seisomaan kuin jonkin voiman pakottamana, olin menettänyt äskeisen rauhallisuuteni ja tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn. Halusin epätoivoisesti todistaa, että kuuluin juuri tähän klaaniin.
"Mitenkö Myrskyklaani eroaa Kuolonklaanista? Kaikin mahdollisin tavoin! Myrskyklaanilaiset ovat typeriä, välittävät perheestään, ystävistään ja siitä, että heidän klaaninsa voi paksusti, eivätkä mistään muusta! He eivät osaa käyttää valtaa, eivätkä kaikki haluakaan, vaikka sitä tarjottaisiin heille suoraan, he ovat kaikki pelkureita! He eivät pysty samaan kuin minä, he eivät pysty tappamaan ketään!"
Huiskin hännälläni ilmaa, en enää tuntenut osoittavani sanojani Pisaratähdelle, vaan klaanille, jonka olin jättänyt taakse.
"Minä en voisi koskaan elää Myrskyklaanissa. He eivät ymmärrä minua. Janoan tappamista, ja vain Kuolonklaanissa se onnistuu. Kuolonklaanissa voin olla oma itseni, ja Kuolonklaanissa on kaltaisiani kissoja. Myrskyklaani ei ole arvoiseni, eikä koskaan tule olemaan."
Olin kiertänyt äsken pientä kehää ja pysähdyin nyt silmäni siristettyinä katsomaan Pisaratähteä. Riittäisikö tuo? Olinko perustellut tarpeeksi päätöstäni, vai kaipasiko kolli vielä näyttöä?
//Pisara? vähä sekavaa en oo iha varma onks tos missää mitää järkee xD
Pisaratähti 21.06.2017
Katselin silmiäni siristellen Hiilloslumoa, joka oli pitkästi selittänyt minulle kaikenlaista esimerkiksi Myrskyklaanin ja Kuolonklaanin eroista. Naaras oli kiertänyt pientä kehää ja pysähtyi nyt aloilleen ja lopetti puheensa. Hän nosti kysyvän katseensa minuun tahtoen ilmeisesti tietää tuomionsa; pääsisikö hän Kuolonklaanin jäseneksi vaiko eikö.
"Olen vaikuttunut. Yksi sanomasi asia tosin oli pilata tämän tunteen, jota harvoin ketään kohtaan tunnen. Sanoit, että perheestä välittäminen on typerää, eikö niin?" kysyin naaraskissalta ja odotin hänen vastaavan myöntävästi, sillä niin hän oli juuri äsken sanonut, myrskyklaanilaiset olivat typeriä, koska he välittivät perheestään sekä ystävistään.
"Niin minä sanoin", Hiilloslumo vastasi epäröiden ja katsoi minua päätään hivenen kallistaen vasemmalle. Nyökkäsin sitten ja mietin, miten voisin jatkaa. Katselin ympärilleni ja silmäilin leirissä olevia kuolonklaanilaisia. Moni oli ymmärtänyt olla viisas ja jatkaa normaalia elämäänsä huomioimatta pääaukiolla olevaa luopiota.
"Perheestä välittäminen ei ole typerää. Katso ympärillesi, näet paljon kissoja. Kuolonklaani on minun perheeni, vaikka verisidettä ei olisi, kuolonklaanilaiset ovat minun perheenjäseniäni niin kauan, kuin he ovat minulle uskollisia. Ilman perhettä ei kukaan voi saada koskaan mitään. Perheen tehtävä on tukea ja kulkea eteenpäin yhdessä. Tosin huomaan, että sinun perheesi on hyljännyt sinut, mutta voin sanoa, että perheesi on hiirenaivoinen. Jos tahdot todella Kuolonklaanin jäseneksi, sinun tulee huolehtia koko klaanista kuin se olisi perhettäsi. Me selviämme siksi, koska me vedämme yhteen hiileen. Perheestä välittäminen ei siis ole heikkoutta, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Jos tahtoo selvitä, täytyy olla valtaa. Ilman valtaa ei voi suojella perhettään, ilman valtaa ei ole mitään", naukaisin naaraskissalle. Suuri osa pääaukiolla olevista kuolonklaanilaisista oli ilmeisesti kuullut puheeni, jonka olin sanonut kovaan ääneen. He hiljenivät ja kääntyivät meitä kohden. En antanut sen häiritä, vaan käännyin jälleen Hiilloslumon puoleen. Luopio oli naulinnut katseensa minuun, ja minäkin katsoin häntä suoraan silmiin.
"No, tahdotko olla osa minun perhettäni ja kuulua Kuolonklaaniin?" kysyin naaraskissalta päättäen samalla hiljaisuuden.
//Hiillos?
Pisaratähti 06.05.2017
Kielomyrkky oli juuri lähtenyt saattamaan nimetöntä naaraspentuamme pois Kuolonklaanista, sillä hän ei ollut kyllin hyvä ollakseen klaanini jäsen. Olin myös päättänyt antaa klaaninimet Kuolonklaanin uusille jäsenille. Veri oli heistä ainoa, joka ei saisi klaaninimeä, sillä se oli kollin oma tahto, ja hänen ja ehkä osittain myös Viiltokaaoksen ansiosta klaanini oli kasvanut hetkessä monella soturilla. Tassuttelin ulos pesästäni leirin pääaukiolle ja loikkasin suurkivelle. Moni kissa käänsi katseensa minuun ja hiljeni ennen kuin ennätin edes kutsua klaania koolle:
"Klaanikokous alkaa!" Kului hetki ja ehkä toinenkin, mutta pian suuri osa kuolonklaanilaisista oli pääaukiolla odottamassa kokouksen alkua.
"Kuten te kaikki tiedätte, olemme saaneet klaaniimme monta uutta jäsentä ja annan heille nyt klaaninimensä. Veri, toiveesi mukaisesti voit pitää entisen nimesi, mutta sinun täytyy siitä huolimatta totella jokaista minun latelemaani sääntöä ja tehdä kaikille selväksi, että sinä olet kuolonklaanilainen", nau'uin pikimustalle kollille, joka nyökkäsi syvään. Murahdin pienesti.
"Kuolonklaanin uudet jäsenet, tulkaa kaikki suurkiven eteen, niin voin antaa teille uudet nimenne", lausuin kovaäänisesti, jotta pentutarhan edustalla olevat neljä pentuakin kuulivat käskyni. Odotin jälleen hetken, ja kun suuri osa uusista jäsenistä oli suurkiven edessä, aloitin kääntämällä katseeni Lunaan, yönmustaan naaraskissaan.
"Luna, sinun soturinimesi on Kuutihku", sanoin naaraskissalle. Hän nyökkäsi. Kaikki pysyivät vaiti, kun siirsin katseeni seuraavaan kissaan, joka istui Kuutihkun vierellä. Kissa oli tumman siniharmaa kolli, jonka kehossa oli tummempia raitoja ja joissain kohdissa myös mustaa.
"Ron, sinun soturinimesi on Ruskasilmä. Tara, sinä olet Lintulumo. Chuma, sinun uusi nimesi on Vahvamieli", nau'uin. Seuraavaksi vuorossa oli Viiltokaaos ja hänen ystävänsä Silakkasiipi, mutta koska kaksikolla oli jo klaaninimet, päätin jättää heidät välistä. Heidän nimensä pysyisivät samoina. Seuraavana oli neljä pentua, ensimmäisenä Flame, punaruskea kollikissa. Hänen vierellään olivat Arrow, Icy ja Shadow.
"Flame, sinun klaaninimesi on Roihupentu. Arrow, sinä olet tästä lähin Vaarapentu. Icy, sinä olet Jääpentu ja sinä Shadow, sinä olet Varispentu. Ansaitsette oppilasnimenne, kun minä niin päätän", nau'uin pennuille silmiäni siristellen. He kaikki nyökkäsivät. Klaani ei edes vaivautunut huutamaan jokaisen uuden jäsenen klaaninimiä, vaan kun minä loikkasin alas suurkiveltä kokouksen päättymisen merkkinä, kaikki kissat lähtivät omille teilleen. Huomasin Viiltokaaoksen astelevan minua kohti.
"No?" murahdin kollikissalle. Hänen vihreissä silmissään oli katse, jonka olin nähnyt aiemminkin esimerkiksi isälläni. Kolli selvästi odotti minun sanovan jotakin. Viiltokaaos murahti ilmeisesti kysymyksestäni ja viilsi kynsillään ilmaa. Se sai minut hätkähtämään. Ei siksi, että olisin pelännyt kynsiä, vaan koska liike oli täysin samanlainen kuin Viiltotähdellä. Silmäni suurenivat katsoessani tuota tummanharmaata kollia. En ymmärtänyt, miksi hän muistutti niin kovasti Viiltotähteä. Viiltotähti oli saanut jälkeläisiä suhteellisen paljon, eikä yksikään niistä muistuttanut noin paljoa häntä.
"Et sitten maininnut minusta mitään, vaikka erityisesti ilmoitit, että Veri ei saanut nimeään. Minusta minä ansaitsisin maininnan, sillä ilman minua, et ikinä olisi saanut esimerkiksi Kuutihkua klaaniisi. Hän on erittäin hyvä lisäys, jonka minä suostuttelin tulemaan tänne", tumma kolli naukui murahtaen. Virnistin hänelle pienesti.
"Aikasi tulee vielä", tokaisin ja käänsin hänelle selkäni lähtien kulkemaan kohti tuoresaaliskasaa. Yleensä passitin oppilaat tuomaan minulle tuoresaaliini, mutta nyt nälkä oli niin suuri, että päätin hakea sen itse. Matkalla tuoresaaliskasalle, Syöksyviilto astui eteeni.
"Minulla on sinulle asiaa, se ei voi odottaa", kolli naukui kiireesti ja vilkuili yhä takanani olevaa Viiltokaaosta. Oliko nuori soturi tehnyt jotakin, joka oli saanut Pihlajakynnen pennun huolestuneeksi tai vihaiseksi?
"Kerro", nau'uin soturille tyynellä äänellä. Syöksyviilto vilkuili hieman hermostuneena ympärillemme.
"Voisimmeko mennä muualle? Vaikka pois leiristä?" musta kollikissa ehdotti ja veti syvään henkeään. Nälkä kurni vatsassani, mutta se sai nyt luvan odottaa. Soturilla oli selkeästi tärkeää kerrottavaa minulle.
"Selvä. Jos asiasi ei minua kiinnosta, sinä saat katua sitä, että koskaan tulit juttelemaan minulle", nau'uin soturille silmiäni siristellen. Hän ei vastannut mitenkään, vaan asteli perässäni ulos leiristä. Päästyämme vähän matkan päähän piikkihernetunnelista, soturi pysähtyi takanani. Pysähdyin myös ja käännyin Syöksyviiltoa kohti.
"No, mikä on vikana?" kysyin ja istuuduin alas suoristaen samalla selkäni.
"En tiedä, miten kertoisin tämän, mutta.. Minä uskon, että Viiltokaaos on minun poikani", kolli naukui katsoen minua rohkeasti suoraan keltaisiin silmiini. Katsoin hämmästyneenä soturia.
"Ja kuinka se on mahdollista? Oletko sinä rakastunut erakkoon?" murahdin kollikissalle ja siristin silmiäni. Hän pudisti päätään.
"En ole rakastunut keheenkään. Tiedät kai Kirkasmarjan, Jokiklaanin parantajan. Törmäsin häneen monia kuita sitten nelipuilla Jokiklaanin vastaisella rajalla. Sain hänet rakastumaan itseeni, mutta sitten se vain loppui. Naaras ei enää puhunut minulle lainkaan kokoontumisissa, ilmeisesti siksi, että hän mitä ilmeisimmin oli tullut tiineeksi ja synnyttänyt Viiltokaaoksen", pikimusta soturi naukui yhä katse silmissäni. Hän ei vaikuttanut häpeilevän lainkaan sitä, mitä oli tehnyt. Eipä se minuakaan kamalasti haitannut. Viiltokaaos oli nimittäin päätynyt kuin päätynytkin Kuolonklaaniin yhdessä jokiklaanilaisystävänsä kanssa.
"Et siis ole ihan varma siitä, että olet Syöksyviillon isä?" kysyin kollilta. Hän pudisti hitaasti päätään.
"Mutta se on kovin todennäköistä. Huomaat kai, kuinka paljon hän muistuttaa Viiltotähteä, hänen täytyy olla minun pentuni", Syöksyviilto naukui.
"Niin täytyy. Nyt, minä menen syömään ja sinä saat joko kertoa Viiltokaaoksele epäilysi tai pysyä hiljaa, päätös on yksin sinun", naukaisin kollille ja suuntasin takaisin kothi leiriä.
Kun olin saanut syötyä vatsani täyteen, asetuin makaamaan suurkiven varjoon ja katselemaan klaanini jokapäiväisiä toimia. Uudet soturit opettelivat vielä klaanielämää, mutta se vaikutti sujuvan jo yllättävän hyvin. Samassa huomasin kumppanini astelevan minua kohti. Emme olleet jutelleet kamalasti sitten minun ja Kielomyrkyn pentujen syntymän. Nousin istumaan ja väläytin mustalle naaraskissalle pienen hymyn.
"Hei, mikä sinut tänne tuo?" kysyin naaraalta virnistäen. Hän oli kumppanini, joten olin iloinen hänen tulostaan, johon en oikeasti edes kaivannut syytä, tahdoin vain leikitellä hieman. Pimeyslehti irvisti leikkisästi ja istuutui alas aivan eteeni. Odotin, että hän sanoisi jotain, sillä hiljaisuus alkoi olla jo hieman kiusallinen.
//Pimeys?
Jäätassu 07.05.2017
Meidät oltiin juuti nimitetty oppilaiksi. Minusta uuteen nimeeni oli vielä totuttelemista. Olin saanut mestarikseni Kuoloklaanin johtajan, Pisaratähden. Vilkaisin pentutarhalle päin. Näin kuinka Kostopennuksi nimetty pentu leikki sammalpallolla, mutta minulle tuo kolli oli vieläkin herra Päivänsäde. Lähdin tassuttamaan kohti mustaa kollia. Tämä vilkaisi minuun ja pyöräytti silmiään.
"Sinä taas?" tämä naukui mukamas vaivautuneena.
"Et sinä niin helposti minusta eroon pääse", naurahdin.
"No, mutta minä taidan jättää sinut rauhassa harjoittelemaan Sammalpallolla leikkimistä", nau'uin ja käännyin kohti sisaruksiani. Loikin heidän luokseen. He jutustelivat jotain keskenään.
"Eikö sinua yhtään jännitä kun jouduit Pisaratähden oppilaaksi?" Arrow, eikun siis Vaaratassu naukui.
Pudistin päätäni.
"Onkohan tdidän mestarit kivoja?" Varispentu kohautti lapojaan.
"Minä menen ny, Pisaratähden luokse", naukaisin ja lähdin tassuttamaan kohti Kuoloklaanin päällikköä.
//Pisara?
Pisaratähti
Kuljin kaikessa rauhassa ukkospolun reunaa pitkin partion johdossa. Olin lähtenyt saalistuspartioon nelipuille yhdessä Pihlajakynnen, Tulvasielun, Sumumyrskyn ja Sähköviillon kanssa. Nelikko seurasi minua sanaakaan sanomatta, olimme kaikki varuillamme kuten aina nelipuille suunnatessamme. Olimme Tuuliklaanin reviirillä, enkä luottanut siihen klaaniin sen enempää kuin muihinkaan, sillä he saattaisivat aivan hyvin vain hyökätä kimppuumme kulkiessamme tästä. Ruohot kutittelivat jalkojani kulkiessani eteenpäin ja ukkospolun katku leijaili sieraimiini peittäen Tuuliklaanin reviirin tuoksun alleen. Nelipuut häämöttivät jo edessämme, joten kiristin tahtiani ja juoksin loppumatkan laaksoon saakka. En laskeutunut laaksoon, vaan kuljin kohti Jokiklaanin reviiriä. Tavallaan toivoin näkeväni Kirkasmarjan - Jokiklaanin parantajan - jotta olisin voinut selvittää, oliko Syöksyviilto todella Viiltokaaoksen isä. Muu partio jatkoi matkaansa omille teilleen nelipuiden laaksoon. Aikeeni unohtui heti, kun haistoin oravan tuoksun lähettyvilläni. Tarkastelin ympäristöäni ja pian erotin punaruskean otuksen vain parin ketunmitan päässä Jokiklaanin reviiristä. Se ei selkeästi huomannut minua, joten hiippailin hiljaa sitä kohti. Kynteni olivat vetäytyneet piiloon ja askeleeni olivat hiirenhiljaiset. Pidin katseeni tiukasti kiinni oravassa, kunnes olin vain parin hiirenmitan päässä siitä. Samassa se huomasi minut ja pinkoi karkuun kohti toisen klaanin reviiriä.
*Hiirenpapanat!* kirosin mielessäni ja ryntäsin oravaa kohti. Epäröimättä ylitin Jokiklaanin rajan. Muutamalla harppauksella onnistuin saamaan punaruskean tuuheahäntäisen riistaeläimen kiinni. Loikkasin sen päälle ja upotin kynteni sen lihaan. Hetken ajan orava päästi säälittäviä ulvaisuja, jonka jälkeen se valahti veltoksi ja kuoli. Virnistin tyytyväisenä ja irrotin kynteni elottoman saaliin lihasta. Ennen kuin kerkesin nostaa oravaa leukojeni väliin, kuulin lähestyvät askeleet edestäni. Nostin katseeni tulijaa kohti. Epäonnekseni - tai ehkä sittenkin onnekseni - tulija oli Pyrstötähti, Jokiklaanin päällikkö. Suoristin selkäni, olin jokiklaanilaista vain hieman suurempi, mutta oli sekin jotain.
"Jos et sattunut huomaamaan, tämä on Jokiklaanin reviiriä. Kuolonklaanin reviiri on pari ketunmittaa taaempana", harmaanruskea kolli naukui ja katsoi minua ilmeettömillä kasvoillaan. Kohautin lapojani ja pakotin kasvoni ilmeettömiksi. Vilkaisin nopeasti maassa lojuvaa oravaa.
"Tämä orava kuuluu Kuolonklaanille. Olen kuullut, että klaanissasi yllättävän moni on rikkonut soturilakia, esimerkiksi ylittämällä tämän rajan, jotkut ovat ehkä jopa metsästäneet minun klaanini metsästysmailla, eli nelipuilla. Ja et taida tietää, millaisen petoksen klaanisi jalo ja puhdas parantaja on tehnyt", nau'uin virnistäen jokiklaanilaiskollille. Tabbykuvioinen kissa kohotti kulmiaan ja katsoi minua uskottomasti. Ilmeellään hän kehotti minua kertomaan lisää.
"Muistat kai Viiltokaaoksen? Klaanisi jäsenen, joka jätti teidät kenellekään mitään ilmoittamatta yhdessä Silakkasiiven kanssa", nau'uin kollille.
"Hekö tulivat Kuolonklaaniin? Miten Viiltokaaos liittyy tähän edes? Kirkasmarja löysi hänet reviiriltämme ja..", kolli vaikeni ymmärtäessään sen, mitä yritin hänelle kertoa. Virnistin.
"Aivan. Olet ilmeisesti aina kuvitellut, että Kirkasmarja olisi sinulle uskollinen, mutta ehkä se ei olekaan niin. Kirkasmarja on - tai ainakin oli - palavasti rakastunut minun klaanini jäseneen, Syöksyviiltoon. En ihmettelisi, jos Kirkasmarja päättäisi vaihtaa klaaniaain ja hylätä onnettoman pelkuriklaanisi ja siirtyä voittajien - eli Kuolonklaanin - puolelle", nau'uin virnistäen. En voinut vastustaa kiusausta kertoa tätä kaikkea Pyrstötähdelle. Huomasin, kuinka hänen meripihkaissa silmissään roihahti viha. Yllättäen harmaanruskea kolli syöksyi minua kohti kynnet ojossa.
"Sinä senkin!" hän rääkäisi ja onnistui syöksymään kimppuuni. Kierimme hetken aikaa maassa, kunnes ylitimme rajamerkit. Irtaannuin päälliköstä kääntäen murhaavan katseeni häneen.
"Nyt teit elämäsi suurimman virheen, jota laitan sinut katumaan!" ulvaisin ja juoksin kohti kollia. Kuten arvasin, hän väisti vasemmalle. Loikkasin sivuttain siihen kohtaan, jossa kolli oli aiemmin ollut. Potkaisin kollia suoraan kylkeen. Potku osui juuri oikeaan kohtaan, ja kolli heittäytyi maata vasten ja siinä vielä liusui muutaman hiirenmitan kauemmas minusta. Hänen kylkeensä jäi mukavan oloiset haavat, jotka tuskin kuitenkaan arpeutuisivat. Syöksyin Pyrstötähden kimppuun, mutta hän onnistui nousemaan ylös. Kynteni hipoivat ilmaa. Jokiklaanilaispäällikkö irvisti kivusta, jonka jälkeen hän lähti syöksymään minua kohti. Olin valmis ottamaan iskun vastaan, sillä kun hän onnistuisi upottamaan hampaansa kaulaani, kierähtäisin niin, että kollin ote irtoaisi heti ja pystyisin hyökkäämään hänen kimppuunsa.
//Pyrstööö? lets tappelemaan taas :]
Pyrstötähti 11.05.2017
Ärjäisten syöksyin Pisaratähden kaulaa kohti, ja yritin tarttua hampaillani häneen, mutta kolli kierähti heti sivummalle, ja leukani napsahtivat yhteen pelkkää ilmaa välissään. Jarrutin syöksyni, ja kiepahdin salamannopeasti ympäri. En ollut kovin ketterä, mutta voimaa minulla olisi senkin edestä. Kunhan saisin Pisaratähden vain kynsiini, hän ei enää pakenisi. Olin kuitenkin odottanut silmänräpäyksen verran liian kauan, ja näin Pisaratähden syöksähtävän minua kohti. Tein päätöksen täysin vaistonvaraisesti, ja kun Pisaratähti ojensi kynnet kohti kurkkuani, painauduin maata vasten ja sukelsin kuolonklaanilaispäällikön vatsan ali hänen toiselle puolelleen. Kolli ärähti, ja pyörähti ympäri täsmälleen samaan aikaan kuin minä. Me molemmat seisahduimme hetkeksi ja tasasimme hetken hengitystämme. Tassujani kihelmöi, ja suoraan sanoen sylkäisin Pisaratähden päälle naukaistessani:
"Sinähän se luulet että Kirkasmarja on petturi. Et olekkaann tainnut ajatella Syöksyviiltoa." Pisaratähdeltä meni muutama silmänräpäys tajuta, mitä olin sanonut. Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut sellainen kuin olin kuvitellut. Kolli vain sivalsi hännällään ilmaa, ja nyrpisti nenäänsä aavistuksen. Sisuksissani kuohahti pieni ärtymys, sillä olin toivonut Pisaratähden hyökkäävän minua kohti ja ärsyyntyvän.
"Jos Syöksyviilto olisi petturi, häntä minun ei tarvitsisi enää katsella", Pisaratähti naukaisi kylmänviileästi, ja kohotti tassuaan ilmaan. Hänen terävät kyntensä hohtivat auringonpaisteessa. Nielaisin vastaukseni, sillä ei tässä ollut järkeä. Tiesin että Pisaratähden kanssa ei voinut keskustella, sillä kollin päätä ei saisi kääntymään muu, kuin se että voittaisin taistelun. Ja tästähän tulisi taistelu, jos minulta kysytään. En sallisi Kuolonklaanin päällikön noin vain astella reviirilleni ja varastaa riistaa, saatika sitten väittää klaanini parantajaa petturiksi. Väräytin viiksiäni, ja siivutin tyystin sen kivun kyljessäni joka johtui niistä haavoista, jotka Pisaratähti oli onnistunut minulle tekemään. Sekin sai sisälläni kiehumaana raivon, joten päätin tehdä itse hyökkäysaloitteen. Murahdin matalasti, ja sitten ponkaisin eteenpäin, kohti Pisaratähteä. Olin nähnyt kollin nojaavan aavistuksen verran oikealle, joten olin asettanut hyökkäykseni hieman siihen suuntaan. Uskoin kollin väistävän oikealle, ja niin hän tekikin. Onnistuin tarttumaan viimein hampaillani kollin kaulasta kiinni, ja upotin hampaani syvälle lihaan. Pisaratähti rääkäisi, ja yritti riuhtaista itseään irti, mutta otteeni oli vahva. Maistoin veren suussani, mutta en irrottanut otettani. Roikuin kollin kaulassa kun Pisaratähti yritti kiemurrella irti. Sitten sain kuitenkin upotettua myös kynteni kollin kylkeen. Pisaratähti älähti, kun etutassuni kynnet upposivat helposti hänen kylkeensä. Olin kuitenkin ollut varomaton, ja en ollut huomioinut sitä, että Pisaratähti saattaisi yrittää kaataa minut alleen. Kolli korahti ja syöksyi minua kohti - vaikka yhä roikuin hänen kaulassaan - niin, että takajalkani sotkuunteuivat ja kaaduin maahan. Murahdin, ja tunsin ilmojen tyhjenevän keuhkoistani. Haukoin henkeä selälläni maassa ja tajusin otteeni kirvonneen irti. Erotin syvät haavat Pisaratähden kaulassa, mutta pian näin vain sumeasti kivun lävitse, sillä kolli upotti kyntensä kaulaani, ja repi auki sen arven kaulassani joka oli tullut Kuolonklaanin taistelussa. Tunsin veren alkavan pulputa kaulastani, ja rääkäisin tuskissani maassa. Tunsin miten Pisaratähden terävät kynnet porautuivat syvälle lihaani näkökykyni sumetessa.
"Eiääääh.." kähisin. Luomeni lepsuivat, ja suustani valui vaahtoa. Kuuma tuli tuntui polttavan kaulaani ja koko kehoani, kun lihakseni kouristelivat hallitsemattomasti maassa. Ehdin kuitenki tajuta, että Pisaratähden paino oli kadonnut päältäni, ja hän makasi liikkumattomana vieressäni. Yritin pitää silmiäni väkisinkin auki, mutta ne painuivat kiinni ja pian tunsin seisovani Tähtiklaanin nummilla.
"Pyrstötähti, olet nyt menettänyt yhteensä viisi henkeä.." kuulin Palotähden tutun äänen naukuvan takaani. Silmiäni kirveli, enkä edes kääntynyt katsomaan entistä mestariani vaan tuijotin itsepäisesti eteenpäin aivan kuin voisin kumota tapahtuneen. Minulla oli enää neljä henkeä jäljellä, ja osittain minua pelotti jättää joskus klaanini vaikka Ahvenleuasta tulisi todella hyvä päällikkö.
"Aivan", murahdin kuitenkin lopulta.
// Pisara? Sori ku tän kirjottamine veny.. mut voit kirjottaa siit ku ne herää xd
Pisaratähti 20.06.2017
Olin pari päivää sitten taistellut nelipuilla Pyrstötähden kanssa ja menettänyt yhden hengen. Vihasin niin sitä jokiklaanilaispäällikköä, hän oli tehnyt yhden riistan saalistuksesta turhan usein, kun hänen klaaninsa jäsenet kävivät vähän väliä nelipuilla ilmeisesti saalistamassa. Oli Pyrstötähtikin menettänyt yhden henkensä. Kolli oli taistellut raivoissaan, sillä olin kertonut hänelle, että Kirkasmarja oli rakastunut klaanini kissaan ja saanut tuon kanssa vielä pennun, jonka Pyrstötähti oli ottanut klaaninsa jäseneksi luultuaan sen olleen erakon pentu.
Makoilin omassa pesässäni ja ajatukseni katkaisi pesäni sisäänkäynniltä kuuluva ääni:
"Pisaratähti." Ääni kuului Kielomyrkylle, olisin tunnistanut sen vaikka unissani.
"Tule sisään, Kielomyrkky ja kerro asiasi", nau'uin naaraalle. Punaruskea soturi asteli sisään pesään.
"Löysimme reviiriltämme kissan, joka on häädetty Myrskyklaanista tapettuaan kuulemma Utukatseen. Hänen nimensä on Hiilloslumo", pentujeni emo kertoi. Katsoin hieman epäillen Kielomyrkkyä. Koska hän kertoi tästä kissasta niin paljon, uskoin kissan olevan leiristä. Kenties hän tahtoi klaaniini. Nousin ylös ja annoin naaraalle merkin poistua edeltäni. Kun Kielomyrkky asteli leirin pääaukiolle, kuljin hänen perässään. Näin Raepisaran ja muutaman muun kissan keskellä mustan naaraskissan, joka ilmeisesti oli tämä Hiilloslumo. Naaras katsoi minua vihreitä silmiään siristellen. Oma ilmeeni oli tyyni ja rauhallinen.
"Miksi olet Kuolonklaanin reviirillä, luopio?" kysyin naaraskissalta ja nostin leukaani ylemmäs tarkoituksena näyttää, kuinka suuressa arvossa olin Kuolonklaanissa. Hän saisi heti kättelyssä huomata, että minä olin päällikkö ja minä päätin, mitä Kuolonklaanissa tapahtuu.
//Hiillos?
Liljapentu
Katsoin siskoani mitäänsanomaton ilme kasvoillani. Tekipä tai sanoipa hän mitä tahansa, hän oli silti minun siskoni, enkä voisi koskaan lakata rakastamasta häntä taikka sitten veljeäni. Me olimme yhtä perhettä, ja perheenjäsenien tuli pitää toisistaan huolta niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
”Miksi sinä haluat tappaa minut, isosisko?” kysyin pää hieman kallellaan.
Siskoni virnisti ilkeästi ja ojenteli pikkuruisia kynsiään.
”Ai miksikö?” hän tuhahti. ”No varmaan siksi, että sinä olet ihan hirveä! Olet pelkkä hyödytän karvapallero, joka ei osaa tehdä muuta kuin pinkoa pakoon ja vinkua emon perään.”
”Minä en vingu emon perään”, huomautin varovasti, ”enkä varsinkaan pingo pakoon. Minä vain en pidä toisten vahingoittamisesta... Se tuntuu pahalta.”
Emoni katsoi minua silmät ohuen ohuiksi viiruiksi kavenneina. Hän nosti käpäläänsä ja paljasti tappavan terävät kyntensä.
”Kulta pieni, kuolonklaanilaisten tehtävä on tappaa. Vain heikot pelkäävät tappaa tai vahingoittaa toisia”, hän sihahti pehmeästi ja laski käpälänsä maahan.
”Mutta - mutta enkö minä voisi olla kuolonklaanilainen, joka ei tapa?” ehdotin toiveikkaasti hymyillen. Minähän voisin tappamisen sijaan auttaa kissoja.
Emoni puisti päätään. ”Et. Sinun on valittava puolesi, pikkuinen”, hän sanoi hyytävän viileällä äänellään.
Painoin pääni hieman pettyneenä. Olisin tahtonut olla kissojen auttaja, en tappaja. En ymmärtänyt niitä kissoja, joiden sisällä paloi silmitön murhanhimo. He olivat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen verenjanonsa tyydytetyksi.
Pelkkä ajatuskin viattoman kissan kimppuun käymisestä puistatti minua.
”No niin, pennut, nyt kerron teille Pimeyden Metsästä, sekä Tähtiklaanista”, Kielomyrkky rykäisi. En voinut olla huomaamatta halveksuntaa hänen äänessään, kun hän mainitsi Tähtiklaanin. Siskoni ja veljeni asettuivat istumaan vierekkäin ylvään näköisinä. Yritin mennä istumaan siskoni viereen, mutta hän ajoi minut ärhäkästi kauemmas itsestään.
”Pysy kaukana minusta, senkin iljetys!” hän sähähti ja katsoi minua inhoksuen. Häntä maata viistäen laahustin hyvän matkan päähän heistä ja istahdin alas.
”Pimeyden Metsässä elävät meidän esi-isämme, kunnioitetut ja mahtavat soturit”, Kielomyrkky aloitti, ”mutta metsäkissat eivät arvosta heitä pätkääkään. He vain noudattavat sen rakkaan Tähtiklaaninsa neuvoja sokeasti. Me Kuolonklaanin kissat emme ole yhtä helposti alistettavissa.”
Kuuntelin emoani kiinnostuneena. Jostakin syystä Tähtiklaani herätti kiinnostukseni.
”Emo, mikä se Tähtiklaani oikein on?” kysyin. Kielomyrkky katsoi minua kylmästi.
”Paikka, jonne heikot ja kunniattomat kissat joutuvat kuoltuaan”, hän tuhahti.
”Miksemme me usko Tähtiklaaniin?”
”Koska me emme ole heikkoja, vaan koko metsän vallitsijoita!” hän murahti ja käänsi päänsä sitten poispäin. ”Menkää. Jatkamme aiheesta sitten joskus toisten.”
Sisarukseni mulkoilivat minua paheksuvasti. Sitten he nousivat siskoni johdolla ja menivät painimaan keskenään pesän toiselle puolelle, kauas minusta.
Katsahdin emooni ja kysyin: ”Saanko mennä leikkimään ulos?”
Kielomyrkky vain murahti jotakin vastaukseksi ja käänsi minulle selkänsä. Kohautin lapojani ja kipitin pesän suuaukolle.
Kurkistin ulos ja näin useita kissoja. Muutamat kissat vaihtoivat keskenään kieliä, toiset taas aterioivat tuoresaaliskasan lähistöllä - leiri oli täynnä eloa.
Tepastelin aukiolle leveästi hymyillen ja vilkuilin ympärilleni uteliaana. Olin käynyt pesän ulkopuolella vain kerran emon ja sisarusten kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ulkopuolella yksin.
En nähnyt isääni missään. Ehkä hän oli pesässään? Tai sitten johtamassa partiota, ei sitä koskaan tiennyt.
”Kappas vain, etkös sinä olekin yksi Kielomyrkyn pennuista?” Siirsin katseeni muutaman hännänmitan päässä seisovaan hopeanharmaaseen kolliin, joka katsoi minua ystävällisesti hymyillen.
”Joo”, vastasin vaisusti ja vilkaisin epävarmana pentutarhan suuntaan. Saisinko minä puhua vieraille kissoille?
”Minä olen sinun isoisoisäsi, Sumumyrsky”, kolli kertoi. Höristin uteliaana korviani.
”Olet vai?” hämmästelin. Sumumyrsky nyökkäsi.
”Olen. Raepisara on minun poikani, joka on taas sinun emosi isä”, hän sanoi.
”Mahtavaa!” hihkaisin ja kiersin isoisoisäni ympäri tutkien tuota katseellani. Hän oli suuri ja lihaksikas, vähän niinkuin minun isänikin.
”Voimmeko me leikkiä jotakin?” kysyin intoa puhkuen. Oli mahtavaa tavata oma lähisukulainen.
Sumumyrsky naurahti. ”Jospa leikkisimme huomenna? Emosi näyttää kaipaavan sinua takaisin pentutarhaan”, hän ehdotti ja nyökkäsi pentutarhan suuntaan. Käännyin katsomaan emoani, joka seisoi pesän suuaukolla kärsimättömän näköisenä.
”Joo, nähdään huomenna, isoisoisä!” virnistin iloisesti ja loikin emoni luo häntä pystyssä. Puskin emoani hellästi jalkaan ja pujahdin sitten sisään pesään.
Huomasin veljeni ja siskoni, jotka leikkivät keskenään sammalpallolla. Menin heidän luokseen ja kysyin arasti hymyillen:
”Saanko minäkin tulla mukaan?”
//Hiiri? Kosto? Kielo? Pisara?
Kielomyrkky 02.05.2017
Katsoin silmät viirulla Rapapoltteen pentua, Icya. Olin kuullut kissasta joltain muulta ja muistin jostakin tuon olevan omien pentujeni sukulainen. Katsahdin sen jälkeen tyttäreeni. Harmaa naaras oli jotenkin mienulle epämieluisam naaraan luonne ja olemus ällötti minua. Tuo oli niin ystävällinen ja lämminsydäminen. Oli hänessä oma sisukkaampi puolensakin, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan minua. Icy oli kuitenkin aiemmin kysynyt minulta kysymyksen, joten olisi kohteliasta vastata siihen.
"Olen tyttäreni emo", maukaisin lyhyesti.
"Ja tyttäreni sattuu olemaan pentu, joka juuri nytkin on vieressäsi."
Katsahdin lapani ylitse toiseen naaraspentuuni ja ainoaaseen kollipentuuni. Kaksiko pärjäisi kyllä keskenään, jos kävisin puhumassa Pisaratähdelle. Icy varmasti osaisi pitää harmaan pentuni pesässä.
"Sunä", maukaisin hitaasti ja siirsin katseeni Icyyn, "katsokin, ettei tyttäreni poistu pesässä. Minulla on tärkeää asiaa Pisaratähdelle."
Kissa nyökkäsi minulle ja heilautin häntääni. Tassuttelin ulos pentutarhalta ja suuntasin päällikön pesälle.
"Pisaratähti! Minulla tärkeää asiaa. Asia koskee pentuamme", murahdin pesän ulkopuolella ja odotin kutsua sisään.
// Pisara?
Pisaratähti 03.05.2017
Käännyin kohti Kielomyrkkyä, joka oli kertonut, että hänellä oli asiaa koskien pentuamme. Naaras oli ilmeisesti itsekin huomannut toisen naaraspennun olevan kelvoton kuolonklaanilaiseksi.
"Tule sisään", nau'uin naaraskissalle. Punaruskea kuningatar asteli rauhallisesti sisään pesääni ja istuutui sitten alas.
"Minullakin on sinulle asiaa, mutta en kiireiltäni ole sitä kerennyt sanomaan. En aio toimia isänä toiselle naaraspennulle - tiedät hyvin, kumpaa tarkoitan. Voit itse päättää, mitä teet pennulle, mutta minun pentuni se ei ole", murahdin kuningattarelle ja nousin istumaan sammalvuoteelleni odottaen Kielomyrkyn reaktiota. Toivoin, että naaras joko tappaisi tai hylkäisi pennun toisen klaanin riesaksi toisen klaanin reviirille. Pennun kuolema kuulosti kuitenkin mielestäni paremmalta, sillä ei siitä pennusta kuitenkaan koskaan mitään hyödyllistä kenellekään tulisi. Aina vain riesana ja taakkana, eihän hän osannut edes taistella tosissaan!
//Kielo?
Kielomyrkky
Katsahdin hiukan pää kallella Pisaratähteä. Mistä lähtien päällikkö osasikaan tulkita toisten kasvoja? Vai oliko asiani ollin aivan ilmiselvä? Kävelin hieman syvemmälle päällikön pesään. Oli helpottavaa, omalla tavallaan, että Pisaratähti oli juuri nyt kanssani samalla aaltopituudella.
"Taidamme puhua samasta naaraspennusta", maukaisin nopeasti.
"Ajattelin muuten nimetä punaisen naaraspennun Hiiripennuksi Viiltotähden luottosoturin mukaan. Toiveita kollipennun suhteen?" kysyin Pisaratähdeltä heilauttaen häntääni.
"Toista naaraspentua en aio nimetä, sillä aion lähteä hänen kanssaan tänään illalla 'retkelle' ", virnistin.
// Pisara?
Pisaratähti 04.05.2017
Virnistin Kielomyrkylle. Jos hän aikoi naaraspennun nimetä Hiirikynnen mukaan, niin miksikä kollipentua ei nimettäis Tulikynnen tai Kostoviillon mukaan. En ikinä ollut sen koommin pitänyt Tulikynnestä, ja hän oli kaiken lisäksi pettänyt klaaninsa kuollessaan, joten en tahtonut nimetä pentuani kollin mukaan. Kostoviilto oli kunniallinen kuolonklaanilainen kuolemaansa saakka, joten ihan hyvin voisin pentuni hänen mukaan nimetä.
"Mitä sanot Kostopennusta? Kuten ehkä huomaat, tämänkin pennun nimi tulee Viiltotähden luottosoturin mukaan. Kostoviilto oli hyvä ja uskollinen soturi loppuun saakka", nau'uin naaraalle. Kielomyrkky ei ollut tuntenut Kostoviiltoa, jonka vuoksi kerroin hänelle jotain naaraasta, vaikka uskoin hänen tietävän sen jo. Tarinat Viiltotähdestä ja samalla myös hänen luottosotureistaan ja muista Kuolonklaanin ensimmäisistä jäsenistä oli kerrottu jokaiselle kuolonklaanilaiselle, sillä mielestäni oli tärkeää tuntea oman klaaninsa historia. Kukaan ei voisi silloin käyttää menneisyydessä tapahtuneita asioita kissoja vastaan, kun he tunsivat jo menneisyytensä. Huomatesasni ajatuksieni poikkeavan täysin aiheesta, säpsähdin hieman ja nostin katseeni etukäpälistäni Kielomyrkkyyn.
"Oliko muuta? Jos ei, ole hyvä ja poistu", nau'uin murahtaen kuningattarelle ja käänsin katseeni kohti pesän uloskäyntiä.
//Kielo?
Pisaratähti 01.05.2017
Kielomyrkky oli eilen synnyttänyt kolme pentua. Astelin kohti pentutarhaa tarkoituksena käydä katsomassa kolmea uutta klaanini jäsentä. Päästessäni sisään pesään, maidon lämmin tuoksu kantautui sieraimiini. Kielomyrkky makoili Pimeyslehden entisellä pedillä ja katseli kolmea pientä pentua. Yksi pennuista omasi tummanharmaan turkin. Yhdellä oli musta turkki, mutta hänen kuononsa oli ainakin valkea. Kolmas pentu omasi punaruskean turkin kuten Kielomyrkkykin. Pennun turkilla oli mustia laikkuja siellä täällä. Kuningatar nosti meripihkaisen katseensa minua kohti.
"Nouse ylös ja anna heidän olla hetken ajan yksin. Katsotaan, kuinka pennut reagoivat", nau'uin Kielomyrkylle. Jäin odottamaan, kieltäytyisikö kuningatar nousemasta vai tottelisiko hän käskyäni, jonka tarkoitus oli selvittää, moniko pentu alkaisi heikkona vinkumaan emonsa perään. Ennen kuin Kielomyrkky kerkesi tehdä mitään, selitin, mitä yritin ajaa takaa:
"Tehdään pennuille pieniä testejä ja selvitetään niiden avulla, ovatko he heikkoja ja surkimuksia."
//Kielo tai pennut?
Kielomyrkky
Tuhahdin Pisaratähdelle. Päällikkö oli tainnut luulla, että en suostuisi nousemaan pentujen viereltä lainkaan.
*Tehdään pennuille pieniä testejä*, mutisin pääni sisällä. Loppujen lopuksi minulle oli melkolailla aivan sama mitä Pisaratähti aikoisi pennuille tehdä. En osannut tuntea pentujani omaksi, sillä en oikeastaan halunnut vielä itselleni pentuja. Pennut toivat mieleen vain veljeni Havupennun, joka muuta auringonnousu sitten matkasi Pimeyden metsään. Nousin murahtaen ylö sammalvuoteekta ja tassuttelu kauemmas pennuista odottamaan niiden reaktiota.
*Voisin samointein vain jättää pennut oman onnensa nojaan. Ketä sekään kiinnistaisi? Ei ketään!* ajattelin raivostuneena. Pisaratähti tahtoi pentuja ja nyt testaa niitä eri tavoin. Näyttää siltä, että tuo ei edes tahtonut pentuja, joten miksi tuo ei suoraan vain tappaisi niitä?
// Pisara? Pennut?
Liljapentu
Hengitin emoni ihanan makeaa tuoksua. Hänestä huokuva lämpö sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi.
Tiesin, etten ollut yksin; ihan lähelläni oli kaksi jotakin pienempää olentoa. Toisella puolellani oli jokin pieni ja karvainen nyytti. Sen tuoksu muistutti hieman emoni tuoksua, mutta oli kuitenkin huomattavasti erilaisempi.
Yhtäkkiä turvallinen lämmön tunne katosi, mutta makea ja maitomainen tuoksu jäi leijailemaan ilmaan. Emo ei ollut mennyt kovin kauas, joten siitä tuumasin, että hän tulisi varmasti ihan kohta takaisin.
Kun emoa ei alkanut kuulua vähään aikaan, aloin liikahdella hermostuneesti. Minun oli nälkä, mutta minun ei auttanut muuta kuin odottaa kärsivällisesti, että emo palaisi takaisin ja saisin täyttää vatsani lämpimällä maidolla.
Jonkun ajan kuluttua emo asettui jälleen makuulleen eteeni. Möngin hänen luokseen tuhisten helpotuksesta.
Tartuin pikkuruisilla käpälilläni kiinni emoni nisästä ja aloin imeä. Tunsin kuinka näläntunne katosi ja vaihtui kylläisyyden hurmioon. Saatuani vatsalleni täytettä kellahdin emoni viereen vatsalleni.
Nuuhkin ilmaa uteliaana, ja silloin erotin useita muita tuoksuja. Yksi niistä jäi kuitenkin kirkkaana mieleeni. Lähistöllä oli myös toinen suuri kissa, kuten emonikin, mutta se ei tullut meidän luoksemme, vaan pysytteli hyvän matkan päässä. Puhahdin turhautuneena ja laskin pääni etukäpälieni varaan. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo vaipunut syvään uneen.
Oli kulunut jo useita päiviä. Olin avannut eilisiltana silmäni ja nähnyt emoni ensikertaa. Myös ne epämääräiset karvanyytit olivat osoittautuneet kissanpennuiksi, jotka olivat emoni mukaan minun sisaruksiani.
Veljeni oli musta, mutta hänellä oli valkoinen kuono, ja siskoni taas punaruskea, jonka turkissa oli mustia laikkuja.
Minulla itselläni oli tummanharmaa turkki, tai niin ainakin emo oli sanonut.
En osannut vielä kävellä, mutta uskoin, että oppisin kyllä pian, kunhan vain harjoittelisin ahkerasti.
Kaikki oli niin suurta; pentutarha oli suorastaan valtava! Pesässä meidän lisäksemme oli myös Kohmesydän pentuineen.
Kellahdin sammaleille selälleni ja katselin pesän kattoa hymyillen pienesti. Tämä oli mahtava paikka, enkä kuuna päivänä haluaisi lähteä täältä pois!
//Kielo? Pisara? Sisarukset?
Hiiripentu
Makasin emoni vatsan vierellä. Vatsani oli täynnä ja minun oli lämmin. Yhtäkkiä kuulin kuitenkin puhetta. En erottanut sanoja, mutta pian kuitenkin tunsin emon katoavan viereltäni. Säpsähdin, mutta pysyttelin hiljaa ja paikoillani. Jos liikahtaisin tai päästäisin pienen äänen, joku voisi tappaa minut! Oli hiirenhiljaista, mutta se päättyi pian, kun kuulin surkeaa kitinää viereltäni. Mieleni teki käskeä kissa olemaan hiljaa, mutta en voinut tehdä sitä, sillä olisin saattanut itse menettää henkeni siinä samassa. Jälleen kuulin puhetta, se peitti alleen vierelläni kitisevän asian. Sitten emo taas palasi luoksemme. Painoin pääni vasten toisella puolella olevaa karvapalloa ja vaivuin syvään uneen. Karvapallo ei ollut se, joka oli vikissyt, vaan vikisevä karvapallo oli aivan päinvastaisessa suunnassa.
Oli kulunut jo pari auringonnousua siitä, kun olin avannut silmäni ensimmäisen kerran. Myös sisareni olivat avanneet silmänsä. Minulla oli yksi veli ja yksi sisko. Veljeni oli musta ja siskoni oli tummanharmaa, mutta meillä ei ollut vielä nimiä, kuten esimerkiksi emollamme Kielomyrkyllä oli. Useaan kertaan päivässä luonamme kävi kookas, tummanharmaa raidallinen kollikissa, joka oli esitellyt itsensä Pisaratähdeksi, klaanimme Kuolonklaanin päälliköksi. Hän oli käskenyt meidän tehdä erilaisia asioita, kuten esimerkiksi kävellä, vaikka minulla ei ollut mitään hajua, kuinka se tehtiin! Olimme kuitenkin oppineet joten kuten kävelemään, vaikka ei se mitään hienoa ollut. Emo ei väittänyt vastaan Pisaratähdelle, jos hän käski meidän vaikka hyökätä toistemme kimppuun. Pisaratähti oli juuri poistunut pentutarhasta. Myös Kuolonklaanin toinen kuningatar Kohmesydän oli lähtenyt ulos pesästä yhdessä kahden pentunsa kanssa. Nyt täällä olimme vain me, emo, minä ja kaksi sisarustani.
"Emo, saammeko me tappaa toisemme pian?" kysyin. Olisin innoissani, jos emo vastaisi siihen myöntävästi, sillä siskoni oli aivan hirveä! Hän epäröi kimppuumme hyökkäämistä, eikä muutenkaan osannut tehdä mitään oikein.
"Minä olisin iloinen, jos voisin tappaa siskon", nau'uin ennen kuin emo kerkesi vastat ja mulkaisin harmaata sisartani virnistäen.
//Kielo, Lilja tai Kosto? Sori tosi sekava jne xd
Pisaratähti
Kaikessa rauhassa peseydyin omassa pesässäni, kunnes kuulin jonkun ulvaisevan leirin pääaukiolta:
"He hyökkäävät taas!" Salamannopeasti loikkasin pystyyn ja ryntäsin ulos pesästäni. Olin vähällä törmätä Syöksyviiltoon, joka ilmeisesti oli tullut hakemaan minua ulos pesästäni. Kohtaaminen sai minut hieman nolostumaan, sillä leirissä ei ollut mitään merkkejä hyökkäyksestä. Sieraimiini kuitenkin leijaili niiden kissojen tuoksuja, jotka olivat hyökänneet joku aika sitten klaaniini. Kymmenisen kissaa oli saapunut sisään leiriin, ja kuolonklaanilaiset olivat tietenkin saartaneet heidät hyökkäyksen varalta. Huomasin Viiltokaaoksen istuvan mustan kollikissan - Veren - vierellä leuka pystyssä. Vilkaisin vierelläni olevaan Syöksyviiltoon, kolli oli naulinnut katseensa tummanharmaaseen Viiltokaaokseen. Astelin kohti tulijoita. He eivät selkeästikään olleet hyökkäämässä, sillä mukana oli kissoja, jotka tuskin olivat edes kuuden kuun ikäisiä. Kävelin ilmeisesti joukon johtajan Veren eteen ja siristin keltaisia silmiäni. Veri oli nostanut leukansa pystyyn tarkoituksena kai näyttää suurelta. Hän katsoi minua jäänsinisillä silmillään.
"Me haluamme liittyä teihin", kolli naukui jännittyneen hiljaisuuden päätteeksi. Kasvoilleni levisi tyytyväinen virne ja katseeni käväisi Viiltokaaoksessa. Kollin kasvoilla oli tyyni ilme. Jälleen yllemme laskeutui hiljaisuus, jonka kuitenkin pian päätin:
"Sepä mainiota! Voin luvata, että ette tule katumaan päätöstänne. Huomaan, että mukananne on pentuja. Kalmalilja voi viedä pennut pentutarhalle, jossa klaanini yksi kuningattarista - Kohmesydän - voi ruokkia pennut maidollaan, sillä mukana ei näytä olevan pentujen emoa, eikö niin?" Veri pudisti päätään vastaukseksi. Käänsin katseeni Kalmaliljaan, joka pyöräytti silmiään ja asteli neljän pennun luokse.
"Tulkaa tänne, minä vien teidät pentutarhalle", soturi lupasi ja lähti kulkemaan pentujen edellä kohti pentutarhaa. Käänsin jälleen katseeni Vereen.
"Tahdon toivottaa teidät jokaisen tervetulleeksi Kuolonklaaniin. Heti huomisaamuna annan teille jokaiselle klaaninimen", nau'uin. Huomasin Veren katsovan minua uskottomasti.
"Tarvitsemmeko me uudet nimet? Eivätkö vanhat kelpaa?" musta kollikissa kysyi ja katsoi minua silmiään siristäen.
"Emme me mitään erakoita ole, joten tarvitsette klaaninimet. Koska suostuit tuomaan kaikki nämä kissat klaaniini, saat erityisluvan pitää oman nimesi. Muut sen sijaan saavat klaaninimen huomisaamuna. Oletteko te nälkäisiä? Tuoresaaliskasassa on runsaasti riistaa, jota te voitte syödä", nau'uin ja osoitin hännälläni kohti tuoresaaliskasaa, joka oli tällä hetkellä yllättävän täynnä. Tosin suuri osa Kuolonklaanin jäsenistä tuskin oli vielä syömättä, mutta kyllä he ruokaa saisivat vaikka itse sitä saalistamalla.
//Veri, Tara, Chuma, Luna, Icy, Flame, Shadow tai Arrow?:D Voitte kirjottaa tänne ja ilmottakaa vaikka viekkuun kissanne klaaninimi ja käykää sit muokkaamas kissan tiedot sille tarkotettuun osioon nii että puhuttelette kissaa klaaninimil niis :)
Kielomyrkky
Ajatukset velloivat sisälläni kuin myrsky. En ollut aivan varma mitä miettisin tästä asiasta. Oli suuri kunnia saada Pisaratähden kanssa pentuja jatkamaan Viiltotähden sukua. Ja samalla tuoda jotakin uutta tähän klaaniin. Kuitenkin minun vaivasi jokin. En vain ollut aivan varma mitö se oli. Pyörähdin kyljelleni ja murahdin. Osuin johonkin piikikkääseen. Katsoin nopeasti mikä turkkiini takertui ja huomasin takiaisen. Nyppäsin sen pois turkistani ja heitin viereiselle sammalvuoteelle. Se sai luvan olla nyt toisen kissan ongelmana. Painoin vastahakoisesti pääni sammalvuoteelle. Mieleeni palasi Pikiviilto. Tuntui kuin olisin pettänyt kollin jollakin tavalla. Taisin omata joitakin tunteita tuota parantajaa kohtaan. En kuitenkaan havainnut Pikiviillon omaavan mitään minua kohtaan, joten voisin vain unohtaa sen. Nousin murahtaen pois vuoteeltani. En oikeastaan edes tiennyt oliko aurinko jo noussut tarpeeksi korkealle, joten ehkä minun olisi vain parasta mennä tapaamispaikallemme.
Huomasin Pisaratähden seisovan jo tapaamispaikallamme. Katsahdin nopeasti valkeisiin tassuihini, mutta nostin katseeni takaisin. Pisaratähden kohdalle saapuessani, virnistin. Mestarini hymähti hiljaa vastaukseksi.
"Huomenta", maukaisin nopeasti. Virnistys kaikkoontui hyvinkin nopeasti pois kasvoiltani, sillä en ollut aivan varma mikä minua odotti.
// Pisara?
Pisaratähti
"Huomenta", vastasin ilmeettömästi soturille ja lähdin sanaakaan sanomatta kulkemaan ulos leiristä epävarmana siitä, seurasiko soturi minua. Leirin ulkopuolella kuulin kuitenkin Kielomyrkyn askeleet perässäni. Nopeasti vilkaisin punaruskeaa soturia. Hänen kasvoillaan vaikutti olevan hieman omituinen ilme. Eikö hän ollut varma tästä?
"Muista sitten, että et voi enää perua tätä. Sinä teit minulle ja samalla koko klaanillesi lupauksen, jota en anna sinun rikkoa. En minäkään tästä pidä, mutta teen tämän ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi ilman ainuttakaan tunnetta", naukaisin soturille. Huomasin, kuinka hän katsoi minua hetken aikaa, kunnes vastasi nyökkäämällä.
"Minne me menemme?" Kielomyrkky kysyi ja kiristi tahtiaan päästäkseen rinnalleni. Normaalisti olisin käskenyt soturin taaemmas, mutta annoin nyt olla, sillä olihan tilanne hieman kummallinen.
"Lähelle ukkospolkua", vastasin lyhyesti kääntämättä katsettani soturiin, "emme ylitä sitä."
"Selvä", Kielomyrkky sanoi huomaten ilmeisesti, että en katsonut häneen päin. Ilmeeni oli kylmä ja tyyni, mutta todellisuudessa olin hieman jännittynyt. Rauhoittelin itseäni ajatellen, että tein tämän vain Kuolonklaanin vuoksi, ja että Pimeyslehti oli hyväksynyt tämän. Se olisi vain hetki, jonka jälkeen voisin jatkaa elämää aivan normaalisti.
//Kielo?
Kielomyrkky
Tassuttelin tyynesti takaisin kohti Kuolonklaanin leiriä. Pisarahden aikaisemmat sanat leijuivat hyvinkin ärsyttävästi mielessäni. Luuliko päällikkö todella, et aion jotenkin luistaa tästä asiasta tapahtuneen jälkeen? Luuliko Pisaratähti, että ennemmin tapattaisin itseni kuin saisin pentuja vahvistamaan Kuolonklaania. Tuhahdin hiljaa.
"Mitä nyt?" Pusaratähti kysyi hymähtäen. Kolli taisi aistia mieleni tummuuden.
"Sinä todella ajattelit edes pienen hetken, että pettäisin klaanini? Hylkäisin enemmin yhden pennuistani kuin luopuisin klaanistani", maukaisin kylmästi ja jatkoin matkaa kohti leiriä. Koko matkan aikana en vaivautunut sanomaan Oisaratähdelle mitään muuta.
*Nyt minun ei tarvitse kuin odottaa. Aika tekee lopun työn*, ajattelin hitusen ärtyneenä, mutta huojentuneena. Tiesin kyllä, että lopussa minun täytyisi tehdä tämä yksin, mutta siihen olisi vielä aikaa vaikka kuinka kauan.
"Tästä emme aio puhua muille?" Murahdi leiriin astuessani nopeasti pisaratähdelle ja suuntasin meripihkaisen katseeni päällikköön. Kuk vain oikea hetki tulisi, menisin suoraan sotureiden pesään nukkumaan nyt kun vihdoin olisi mahdollisuus.
// Pisara?
Pisaratähti 29.04.2017
"Emme nyt, mutta oikealla ajalla ilmoitan tästä klaanille. Heillä on oikeus tietää näin suuresta asiasta", murahdin ja kiihdytin tahtiani ohittaen punaruskean soturin. Sen enempää häntä odottelematta astuin sisään leiriin ja suuntasin suurkiven juurelle, jossa kumppanini jo järjesteli partioita. Hän käänsi lehdenvihreät silmänsä minuun.
"Vuolaspentu, Vuonopentu ja Vuoripentu olisivat valmiita oppilaiksi. Pystytkö nimittämään heidät?" Pimeyslehti kysyi ja vilkaisi pentutarhan edustalla keskenään taistelevaa kolmea pentua, joihin minäkin oman keltaisen katseeni käänsin.
"Tietenkin voin. Oletko jo järjestänyt partiot?" kysyin. Naaras vastasi nyökäten ja ehkä hieman epäröiden.
"Teenkin sen sitten heti", tokaisin ja käännyin kohti suurkiveä. Ponnistin ja loikkasin kiven päälle.
"Klaanikokous alkaa!" ulvaisin kovaäänisesti. Istuin alas kivelle ja asetin häntäni etukäpälieni päälle jääden odottamaan, että kuolonklaanilaiset saapuisivat leirin pääaukiolle klaanikokoukseen. Minun ja kumppanini kolme pentua ravasivat ensimmäisinä kiven juurelle toisiaan tönien ja keskenään kinastellen. Kolmikko näytti tietävän, että pidin kokouksen heitä varten. Olin tyytyväinen pentuihin, jotka Pimeyslehti oli tähän maailmaan saattanut. Toivoin, että Kielomyrkyn ja minun pennuistani tulisi myös maininnan arvoisia kissoja. Kun suuri osa klaanin jäsenistä oli leirin pääaukiolla, päätin aloittaa kokouksen. Huomasin Kielomyrkyn astelevan ulos sotureiden pesästä ja jäävän lähelle pesää istumaan. Käänsin heti keltaisen katseeni pois naaraasta ja aloitin:
"Vuolaspentu, Vuonopentu ja Vuoripentu ovat nyt kuusikuisia, joten he ansaitsevat oppilasnimensä." Katsoin pentujani tarkkaan, he pysyivät hiljaa ja näyttivät yllättävän tyyneltä jokainen.
"Heidän oppilasnimensä ovat Vuolastassu, Vuonotassu ja Vuoritassu. Vuolastassu, mestarinasi toimii Mustakoipi. Vuonotassu, sinun mestarisi on Sirppiraita ja Vuoritassu saa mestarikseen Kalmaliljan", nau'uin ja heilautin häntääni merkiksi, että kokoontuminen oli ohi. Klaani hurrasi oppilaiden nimiä sen jälkeen, kun olin poistunut suurkiveltä ja loikkinut omaan pesääni. Turkkini oli yhä hieman sotkuinen, sillä en ollut kerennyt pestä sitä sitten leiristä lähdön, joten ryhdyin pesemään sitä.
Kielomyrkky 30.04.2017
Kuolonklaani ei ollut oikein varma kuinka reagoida uutiseen siitä, että minä ja Pisaratähti saisimme pentuja. Tilanne oli kuitenkin nyt rauhoittunut. Ennen sitä kissat kuitenkin luulivat, että Pisaratähti oli pettänyt kumppaninsa Pimeyslehden, mutta selvitimme asian melko nopeasti. Teimme selväksi, että pennut olivat Kuolonklaania varten, ei minua tai Pisaratähteä. Tassuttelin lähelle Pisaratähden pesää. Minun täytyisi siirtyä pentutarhalle tänään. Minusta tuntui siltä. Minun olisi pitänyt kyllä siirtyä sinne jo varmaankin kuu sitten. Metsästäminen ei oikein onnistunut ja moni varmasti huomasi vatsastakin pentujen syntymän olevan melko lähellä.
"Pusaratähti", maukaisin pesän ulkopuolelta. Jäin kunnioittavasti odottamaan päällikön kutsua.
"Niin?" Pisarahti maukaisi. Tulkitsin tuon kutsuksi. Tassuttelin sisälle pesään ja katsoin päällikköä. Oli vaikea uskoa, että juuri hän olisi pentujeni isä. Ajatus puistatti minua.
"Tulin vain ilmoittamaan, että siirryn pentutarhalle odottamaan pentujasi", mauakisin silmät viirulla. Minusta tuntui, että kumpikaan ei nauttinut tästä tilanteesta.
"Selvä", päällikkö vastasi nopeasti. Myökkäsin nopeasti ja poistuin pesästä kohti pentutarhaa.
Pisaratähti 23.04.2017
Nyökkäsin vastaukseksi entiselle oppilaalleni.
"Tietenkin saat siitä myös kunniaa, sillä pennuthan tulevat olemaan Viiltotähden pennunpentuja ja muutenkin minun pentujani", nau'uin Kielomyrkylle. Hän kohautti lapojaan.
"Aiotko sinä olla isä niille pennuille?" soturinaaras kysyi ja siristi hitaasti meripihkaisia silmiään. Kohautin lapojani.
"Se riippuu pennuista. Jos he ovat sellaisia kuin tahdon heidän olevan, niin kyllä. Pelkurimaisille, ällöttävän ystävällisille ja epärohkeille pennuille en ala isäksi", vastasin murahtaen. Tahdoin pentuja, jotka olisivat ylpeitä sukujuuristaan, Kuolonklaanista ja siitä, että saavat olla sen jäseniä. Pentujeni tulisi olla myös rohkeita ja pelottomia sekä taidoiltaan taitavia. En voinut sietää kissoja, jotka luovuttivat helposti tai pelkäsivät kaikkea, enkä todellakaan alkaisi sellaisten kissojen isäksi.
//Kielo?
Kielomyrkky 24.04.2017
Kuuntelin tarkkaan entisen mestarini, Pisaratähden sanoja. Toki kunnia klaanin kesken kuullostaisi todella hyvältä, mutta en oikeastaan hakenut sitä takaa. Mutta kuitenkin kunnia siitä, että pennut olisivat Viiltotähden pennun pentuja, kuullosti uskomattomalta. Pennuista voisi kehittyä klaaniin mahtavia sotureita. Tai pitäisi siitä ainakin henkilökohtaisesti huolta. Pystyin yhtymään Pisaratähden sanoihin. En todellakaan pystyisi suosimaan pentuja, jotka tahtoivat vain hyvää ja katsoa aina toistensa perään. Ei lainkaan kunnianhimoa vaan pelkkää rehellisyyttä ja ystävyyttä.
"Olen aivan varma, että pennuista kasvaa mahtavia sotureita", maukaisin matalasti. Voisin taata sen. En uskoisi, että Pisaratähden suvun tuntien pennuista tulisi mitään pehmoja.
"Mutta miksi minä? Tässä klaanissa on varmasti monta muutakin, jotka tahtovat kanssasi pentuja", maukaisin hieman epäilevästi.
// Pisara?
Pisaratähti 26.04.2017
//Pakko mainita muute mut kuulostaa kirjotetaa yhel l-kirjaimel cx
"Koska minä olen kouluttanut sinut, etkä sinä ole minulle sukua. Suonissasi virtaa Kuolonklaanin veren lisäksi myös Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin verta, jonka moni voisi katsoa heikkoudeksi, mutta niin ei ole, sillä mitä enemmän hyviä piirteitä kissalla on, sitä parempi. Pentujen on siis mahdollista olla kookkaita, mutta myös sulavaliikkeisiä, ketteriä ja nopeita. Ja kaiken lisäksi suuri osa kuolonklaanilaisista ovat surkeita saalistajia, mutta sinä et. Sinussa on sisua, jota jokainen kuolonklaanilainen tarvitsee", nau'uin naaraskissalle siristäen keltiaisa silmiäni häntä katsoessani. Kielomyrkky nyökkäsi hitaasti ja hieman epäröiden.
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" naaras kysyi. Kohautin lapojani.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", kerroin.
//Kielo?
Kielomyrkky 27.04.2017
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" kysyin. Olin oikeastaan miettinyt sitä jo pitkään. Moni sai heikkoja pentuja joista ei olisi vahvistusta Kuolonklaanille. Heikoista pennuista olisi vain takkaa. Pisaratähti kuitenkin kohautti lapojaa. Ilmeisesti tarkkaa määräystä mahdollisten heikkojen pentujen varalle ei ollut lainkaan.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", Pisaratähti kertoi. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Huokaisin ja katsoin hetken aikaa ulos päällikön pesästä.
"Yksin Pimeyden metsä tietää mitä aion niille pennuille tehdä, jotka eivät vastaa odotuksiani", maukaisin kepeästi ja käänsin katseeni hitaasti Pisaratähteen.
"Kiitos tästä mahdollisuudesta", maukaisin herttaisesti ja heilautin häntääni.
"Pidän henkilökohtaisesti huolta, että pennut eivät tule olemaan pettymys. Ja jos tulevat", maukaisin hymyilen, "kysyi Pimeyden metsältä mitä aion tehdä."
// Pisara? Sori tönkkö :c
Pisaratähti 28.04.2017
Nyökkäsin nuorelle soturille.
"Voit nyt poistua", nau'uin Kielomyrkylle ja käänsin katseeni kohti pesäni uloskäyntiä, "tapaamme huomenna heti auringon noustessa leirin uloskäynnillä, niin voimme sitten mennä hoitamaan tämän asian pois alta." Kielomyrkky ei vastannut muuten kuin häntäänsä heilauttamalla ja nyökkäämällä. Pian soturi katosi jo näkyvistäni leirin pääaukiolle ulos pesästäni. Olin vähällä nousta ylös ja mennä katsomaan Pimeyslehteä ja kolmea pentuamme pentutarhalle, mutta pian ymmärsin, kuinka väsynyt olinkaan. Asetuin makuulle sammalvuoteelleni ja laskin pääni mukavasti etukäpälieni päälle, jonka jälkeen yritin sulkea pois mielestäni kaiken stressaavan ja minua häiritsevän asian, mutta väkisinkin mieleni pinnalle pyrki eräs tummanharmaa kissa, joka oli voittanut minut taistelussa. Olin ollut suorastaan ymmälläni siitä, kuinka Viiltokaaos oli niin sulavasti hallinnut ne liikkeet, joita ainoastaan Kuolonklaanissa opetettiin. Olin kuitenkin päätellyt, että hän osasi liikkeet sen vuoksi, että hänen suonissaan virtasi Kuolonklaanin veri. Samassa päädyin miettimään, kuinka hän oli Kuolonklaanille sukua. Tietääkseni kovinkaan moni kuolonklaanilainen ei ollut jättänyt klaaniaan ja ryhtynyt erakoksi. Ainoa, joka näin äkkiseltään tuli mieleeni oli Rapapolte, joka oli omasta tahdostaan ja minun lupani kanssa lähtenyt Kuolonklaanista, koska ei ollut kestänyt kumppaninsa ja pentunsa kuolemia. Hän oli hieman heikko, vaikka kunnioitinkin hieman sitä, että hän oli tullut suoraan kysymään, voiko jättää klaaninsa. Muita kissoja minulla ei oikein mieleeni tullut. Ehkä kissa voisi olla Tuuliklaaniin lähteneen Hiutaleturkin pentu tai jotain? Ehkä Hiutaleturkki oli hylännyt pentunsa jostain syystä Jokiklaanin reviirille. Ei, ei hän voisi niin tehdä. Ennen kuin edes huomasin, olin vaipunut syvään, mutta kuitenkin rauhattomaan uneen. Unessani näin Viiltokaaoksen kaikki alla. Hänen vihreä katseensa oli syyttävä ja muistutti minua liian paljon Viiltotähdestä, isästäni.
Kun aamulla räväytin silmäni auki, karvani olivat joka puolelta pystyssä ja aivan sekaisin. Hengitykseni oli raskas ja ajatukseni olivat hyvin sekavat. Juuri tällaisten painajaisten vuoksi yritin olla ajattelematta stressaavia tai minua mietityttäviä asioita ennen nukkumaanmenoa. Vedin syvään henkeä ja nousin istumaan. Sipaisin kielelläni muutaman kerran sinne tänne törröttäviä rintakarvojani, jonka jälkeen nostin hitaasti keltaisen katseeni pesäni uloskäynnille, jolta saatoin erottaa leirin yhden piikkiherneseinän. Huomasin, kuinka auringon ensisäteet heijastuivat seinämään. Silmäni aukenivat suuriksi, minun oli tarkoitus tavata Kielomyrkky leirin uloskäynnillä! Nousin rivakasti ylös ja nuolaisin turkkiani muutaman kerran sieltä täältä yrittäen saada sen näyttämään edes hieman siedettävältä. Kun turkkini vaikutti jotenkin edes hyvältä, suorastaan ryntäsin ulos pesästäni. Onnekseni en nähnyt punaruskeaa soturia vielä leirin pääaukiolla. Kun kävelin pois pesäni varjosta, auringonsäteet suorastaan syöksyivät silmilleni. Salamana käänsin katseeni poispäin auringosta. Kuljin lähes sokkona loppumatkan leirin uloskäynnille ja jäin siihen kaikessa rauhassa odottamaan entistä oppilastani, jonka uskoin saapuvan aivan pian.
//Kielo?
Viiltokaaos 21.04.2017
Musta naaraskissa oli loikannut selkääni. Heittäydyin maahan niin, että naaras jäi alleni. Hän irrotti otteensa, ja loikkasin pystyyn. Käännyin kohti vastustajaani ja paljastin hampaani. Naaras oli musta ja minua monta kertaa pienempi. Naaraskissa syöksyi minua kohti ja alkoi selvästi tekemään liikettä, jonka minäkin osasin. Mutta sehän oli minun liikkeeni! Kuinka ihmeessä tuo kuolonklaanilaisnaaras hallitsi sen? Kun hän oli potkaisemassa minua kylkeeni, syöksähdin eteenpäin ja sitten loikkasin kynnet esillä päin valkomustaa soturia. En saanut kunnon otetta naaraasta, joten hetken ajan vain kierimme maassa, kunnes tunsin hänen tarttuvan hampaillaan korvaani.
"Ketunläjä!" sihisin kissalle, joka riuhtaisi päätään taaksepäin repäisten samalla palan korvastani irti. Kipu korvassani sai minut tuntemaan sydämeni iskut kaiken aikaa. Viha kuohahti yhä vain enemmän sisälläni. Naaras oli sylkäissyt korvastani lähteneen palan maahan ja nyt hän katsoi minua raskaasti hengittäen ja valmiina hyökkäämään tai ottamaan hyökkäykseni vastaan. Hän todella suututti minut ja aioin näyttää, että se oli virhe! Kehoni koon puolesta etu taistelussa voisi olla minulla, mutta naaraan hampaita saisin varoa. Siristin silmiäni katsoessani lähes mustaa naarasta, joka oli saanut tasoitettua hengityksensä. Vedin syvään henkeä ja jännitin takajalkojeni lihakset valmistautuessani syöksymään kuolonklaanilaista kohti. Ponkaisin itseni ilmaan tarkoituksena loikata naaraskissan taakse, mutta hän kääntyi ennen kuin laskeuduin sulavasti neljälle jalalle maahan. Olin jo syöksymässä naaras kohti uudelleen, kunnes kuulin Ronin huutavan:
"Viiltokaaos!" Suurikokoinen - itseäni hieman suurempi - lihaksikas, tummanharmaa valkoraidallinen kolli oli painanut ystäväni kehonsa alle. Ronin päällä oleva kolli oli naulinnut keltaiset silmänsä siniharmaan ystäväni kurkkuun, jonka päälle hän oli painanut terävät kyntensä. Kuolonklaanilaisen silmistä paistoi murhanhimo. Vilkaisin nopeasti mustaa naaraskissaa, minun täytyisi auttaa Ronia. Mitä vähemmän kuolemia, sitä vahvemmilta näytimme.
"Pahoittelut arvon neiti, mutta et pääse Pimeyden Metsään vielä", nau'uin virnistäen ja lähdin juoksemaan kohti Ronia. Tummanharmaa kollli huomasi minut, ja kun hän sen teki, hänen otteensa irtosi heti tummasta ystävästäni. Ron onnistui potkaisemaan kuolonklaanilaista takajaloillaan vatsaan. Iskun voimasta raidallinen kolli yskäisi ja oli vähällä kaatua taaksepäin. Ron oli runsaasti kollia pienempi, joten niin ei käynyt. Raidallinen erakkokissa onnistui poistumaan keltasilmäisen kollin alta. Kollin katse oli nyt nauliintunut minuun. Loikkasin ilmaan valmiina hyökkäämään kollin kimppuun, mutta hän syöksyi sivuun ja siitä heti suoraan kylkeeni. Tunsin, kuinka kollin kynnet upposivat oikeaan kylkeeni, ja kuinka lensin kaaressa suoraan kivirykelmään kolli perässäni. Hän onnistui pitämään tasapainonsa päästessään maahan, jonka jälkeen hän painoi minut alleen ja siirsi kyntensä kaulalleni. Kolli omasi terävät kynnet, aivan kuin minäkin. Hänen silmissään loimusi murhaava katse. Kolli muistutti minua jostakin, mitä en vain muistanut. En liikahtanutkaan, sillä olin kolauttanut pääni yhteen kiven rykelmistä, ja tunsin pakollista tarvetta sulkea silmäni. Yritin pysyä tajuissani, mutta pian vajosin pimeyteen. Menetin tajuntani.
//Jatkan täst Pisaral :]
Pisaratähti
Olin juuri kohdannut tummanharmaan, suurikokoisen kollikissan, joka oli yksi kissoista, jotka olivat hyökänneet Kuolonklaanin leiriin ilman mitään syytä, tai niin ainakin aluksi luulin. Olin juuri ennen kollin näkemistä erottanut tumman siniharmaan raidallisen kollin, joka oli ollut yksi niistä, jotka olivat saalistaneet klaanini reviirillä. He olivat kostamassa ystävänsä kuolemaa. Tummanharmaa kolli oli heti tuonut mieleeni kissan, jota koko Kuolonklaani suorastaan jumaloi. Tämä kissa oli isäni, joka oli perustanut Kuolonklaanin ja alistanut kaikki klaanit valtansa alle. Hän oli kuollut viimeisimmässä suuressa sodassa yhdessä emoni Sulkatähden kanssa, joten ei ollut mahdollista, että tämä kissa olisi Viiltotähti. Hänen ystävänsä - tämä samainen tumman siniharmaa raidallinen kolli, joka oli saalistanut reviirilläni - oli yllätyksekseni kutsunut kollia Viiltokaaokseksi. Mutta ei, ei hän voinut olla isäni. Kollilla oli molemmat korvat tallessa, tai no toisesta oli lähtenyt pala ilmeisesti vain hetki sitten. Hänen vasemman silmänsä yli kulkivat lähes tismalleen samanlaiset arvet, mitä myös Viiltotähdellä oli. Yhtenä asiana, joka oli eriä kuin isälläni oli kyljessä oleva arpi.
Kolli oli yrittänyt hyökätä kimppuuni, mutta olin hyökännyt ensin ja hän oli kolauttanut päänsä yhteen oppilaiden pesän läheisyydessä sijaitsevan kivirykelmän kivistä. Soturi oli menettänyt tajuntansa. Vilkuilin nopeasti ympärilleni varmistaakseni, ettei kukaan kissaporukan kissoista ollut hyökkäämässä kimppuuni. Sen sijaan Tuhokatse juoksi minua kohti katse kiinni tajuttomassa kollissa.
"Olet siis tavannut jo Jokiklaanissa kasvaneen vihollisemme", musta kolli naukui murahtaen. Jokiklaanilaisen? Oliko Tuhokatse jutellut tämän tummanharmaan lähestulkoon Viiltotähden kopion kanssa?
"Mistä sinä olet tuollaista saanut päähäsi?" kysyin isäni entiseltä luottosoturilta. Kolli murahti ja vilkuili ympärilleen. Itse vilkaisin maassa makaavaa kollia, jonka etukäpälä nyki varoittavasti; hän oli heräämässä.
"Tai ihan sama. Auta minua viemään kolli ulos leiristä, jotta voimme puhutella häntä ja selvittää, kuka ihme hän on", nau'uin hampaat irvessä Tuhokatseelle.
"En mielelläni näin käskyjäsi tottele, mutta koska minuakin kiinnostaa tietää enemmän tästä Viiltokaaokseksi itseään kutsuneesta kollista, niin hyvä on", hän murahti ja tarttui hampaillaan kissan niskaan. Meinasin kysyä, kuinka hän tiesi kollin nimen, mutta päätin olla kysymättä. Saisin takuulla tietää kaiken mitä tahdoin aivan pian, kunhan pääsisimme leirin ulkopuolelle. Annoin Tuhokatseen raahata kollia, kun taas itse varmistin, ettei yksikään hyökkääjistä seurannut meitä tai yrittänyt pelastaa Viiltokaaokseksi kutsuttua kollikissaa. Erotin tummanharmaan kollikissan katsovan meihin päin. Aikoiko hän hyökätä? Samassa tunnistin kollin. Olin nähnyt hänet muutaman kerran kokoontumisessa, hän kuului Jokiklaaniin! Ennen kuin kolli kerkesi tehdä mitään, huomasin Pikkuvarjon syöksyvän tuon kimppuun. Virnistin hyvilläni, kolli ei ainakaan heti pääsisi seuraamaan meitä, sillä Pikkuvarjosta hän tuskin niin helposti pääsisi irti.
Keskityin taas kävelemään ja ympäristöön. Kukaan hyökkääjistä ei ainakaan toistaiseksi yrittänyt pelastaa Viiltokaaosta kynsistämme. Astelimme leirin sivustalla olevaan reikään, jonka tunkeutujat olivat tehneet. Tuhokatse asteli siitä ulos raahaten tummaa, yhä tajutonta kollikissaa perässään. Tuntui hieman pahalta jättää oma klaanini taistelemaan yksin hyökkääjiä vastaan, mutta minun täytyi saada tietää, kuka tämä kolli oli, ja miksi hän näytti niin paljon omalta isältäni. Kuolonklaani pärjäisi kyllä. Hyökkääjiä oli ainakin kaksi kertaa vähemmän kuin kuolonklaanilaisia ja klaanini jäsenet oli opetettu taistelemaan oikean soturin tavoin.
Kun olimme päässeet kyllin kauas leiristä, alkoi tummanharmaa kissa jo heräillä. Tuhokatse irrotti otteensa hänestä ja antoi kissan yläruumiin pudota kostealle nurmelle. Aurinko oli laskemassa, ja oli tulossa hämärää. Leiristä kantautui taisteluhuutoja yhä korviini, vaikka ne olivatkin vaimeita.
"Miten tunnet tämän kollin?" kysyin ja katsoin Tuhokatsetta aavistuksen verran murhaavasti. Hän oli aina palvellut isääni hyvin, mutta minun noustessa valtaan, kolli oli silloin tällöin ollut turhankin vaikea.
"En tunnekaan. Kun nämä kissat hyökkäsivät, tämä Viiltokaaokseksi esittäytynyt kissa haastoi minut. En suostunut taistelemaan häntä vastaan ennen kuin sain tietää, kuka hän on. Jos satuit huomaamaan, hän muistuttaa turhankin paljon kissaa, joka perusti tämän klaanin", murahti musta kollikissa ja vilkaisi tummaa kollia, joka yhä makasi nurmella tajuttomana.
"Mitä hän sitten kertoi?" kysyin ja siristin keltaisia silmiäni.
"Sen, että hän on Viiltokaaos. Hän myös mainitsi, että häntä on usein erehdytty luulemaan Viiltotähdeksi. Hän kasvoi kuulemma Jokiklaanissa, muuta hän ei kertonut", Tuhokatse vastasi hieman epäröiden. Hän ei selkeästikään pitänyt minusta tai luottanut minuun, enkä pitänyt siitä lainkaan, mutta yritin antaa sen olla. Siirsin katseeni maassa makaavaan kollikissaan, joka räväytti silmänsä auki. Nopeasti hän nousi huterille jaloilleen ja katsoi meitä murhaavasti ja hieman ihmeissään. Nostin leukani pystyyn ja katsoin kollia silmiäni siristellen.
"Jos yrität lähteä karkuun, me saamme sinut kiinni. Me emme aio tappaa sinua, ellet tee jotain typerää", nau'uin kollikissalle, joka katsoi minua ja Tuhokatsetta murhaavasti.
"Olen utelias, joten kerro itsestäsi. Kuka olet, mistä tulet ja mikä ihme sinut sai hyökkäämään minun klaanini leiriin?" kysyin rauhallisella äänellä painottaen sanaa "minun." Kolli pysyi vaiti eikä sanonut mitään. Hän vain vilkuili ympärilleen.
"Etkö osaa puhua?" tuhahti Tuhokatse ja astui uhkaavasti kohti kollia, joka pyöräytti silmiään.
"Johan sinulle kerroin, että olen Viiltokaaos. Olin ennen jokiklaanilainen, kunnes päätin lähteä klaanista. Tapasin tämän kissaporukan ja nyt olen osa heitä. Te tapoitte ystävämme, Piikin joten ehdotin eräälle joukkomme vaikutusvaltaiselle kissalle, että hyökkäisimme kimppuunne", kolli naukui virnuillen ja viilsin kynsillään ilmaa. Hetken ajan kuvittelin jopa katsovan isääni, mutta tiesin sen olevan mahdotonta, sillä Viiltotähti oli Pimeyden Metsässä ollut jo pidemmän aikaa.
"Tiedät kai, ketä sinä muistutat, vai?" kysyin. Kolli kohautti lapojaan.
"Voi olla, että olen sukua Viiltotähdellenne. Ihan sama kuitenkin, keitä te olette?" kolli kysyi ja istuutui viimein alas.
"Olen Pisaratähti, Kuolonklaanin päällikkö. Tässä on Tuhokatse, joka toimi Viiltotähden luottosoturina", nau'uin.
"Mitten niin voit olla sukua Viiltotähdelle? Jokiklaanissa ei ole yhtäkään, joka on Viiltotähdelle sukua", Tuhokatse huomasi.
"En ole missään vaiheessa sanonut, että synnyin Jokiklaanissa!" kolli naukui turhautuneella äänensävyllä.
"Missä sinä sitten synnyit?" kysyin yhä rauhallisella äänellä.
"Olen erakko, ja vanhempani jättivät minut Jokiklaanin reviirille. Minä vihaan heitä, joten se on samantekevää, onko Viiltotähti minulle sukua vaiko ei!" Viiltokaaos murisi. Pyöräytin silmiäni.
"Minulla on sinulle tarjous", nau'uin Viiltokaaokselle ja astelin kertaalleen hänen kehonsa ympäri. Kolli kallisti päätään hieman ja kehotti minua ilmeisesti kertomaan lisää. Istuuduin jälleen alas.
"Liity meihin. Kuolonklaanni kaipaa kaltaisiasi vahvoja sotureita, ja voin auttaa sinua selvittämään sukujuuresi", ehdotin. Tumma kolli näytti harkitsevan asiaa, kunnes hän ravisti päätään.
"Ehdotuksesi on kiehtova, mutta joudun sanomaan ei. Veri on aikeissa perustaa lauman, ja olen noussut hänen suosioonsa. Ymmärtänet, että tahdon pitää sen aseman, todennäköisesti pettää Veren ja ryhtyä itse johtamaan kissaporukkaa, joka hänen käskyjään tottelee", Viiltokaaos naukui virnuillen. Kollin suunnitelmat saivat minut yhä vain varmemmaksi siitä, että hän oli sukua minulle ja isälleni Viiltotähdelle. Hän omasi saman kunnianhimon, joka toivon mukaan oli periytynyt myös minun ja Pimeyslehden pennuille.
"Ei sitten. Ennen kuin päästän sinut menemään, sinä saat luvan taistella minua vastaan", nau'uin tyynenä. Tuhokatse näytti hieman hämmästyneeltä.
"Jos sinä voitat, lupaan olla tappamatta niin sanottuja 'ystäviäsi' ja jos minä voitan, sinusta tulee kuolonklaanilainen, sovittu?" kysyin. Viiltokaaos näytti pohtivan asiaa tosissaan. Hän siirsi katseensa kohti leiriä. Taistelun äänet olivat yhä vaimeita, mutta ne eivät olleet vaienneet.
"Hyvä on", Viiltokaaos sanoi ja siirsi vihreät silmänsä minuun. Kun hän sen teki, kehoani pitkin kulkivat kylmät väreet.
"Tuhokatse, sinä saat pysyä sivussa. Kun voittaja on selvillä, menet ilmoittamaan leiriin asiasta", käskin kollia. Musta kissa murahti, mutta nyökkäsi pienesti. Käänsin jälleen katseeni Viiltokaaokseen. Hän oli Jokiklaanista, joten muistelin jokiklaanilaisten liikkeitä, etenkin niitä, joita Palotähti oli käyttänyt minua vastaan taistellessaan. Pöllösyöksy ja Sähköviilto olivat myös opettaneet meille joitain Jokiklaanissa opetettuja liikkeitä. Voittaisin kollin helposti! Viiltokaaos syöksyi kohti minua. Syöksyin sivuun ja olin valmiina loikkaamaan kollin kimppuun, kuten olin aiemmin leirissä tehnyt. Hän tuntui kuitenkin aavistavan hyökkäykseni ja teki äkkijarrutuksen, ennen kuin pääsi kohdalleni. Kolli murahti.
"Älä käytä samaa liikettä kaiken aikaa", hän naukui ja virnisti pienesti. Pyöräytin silmiäni. Tahdoin vain kokeilla, oliko kollin taistelutaidoissa mitään mainitsemisen arvoista. Kolli lähti jälleen juoksemaan minua kohti suoraan edestäpäin. Päätin ottaa iskun vastaan, joten lähdin juoksemaan kollia kohti. Yllätyksekseni hän kuitenkin ponnisti itsensä ilmaan. Hän onnistui pääsemään taakseni, ja kun olin kääntymässä häntä kohti valmiina hyökkäämään hänen kimppuunsa, kolli potkaisi minua takajaloillaan suoraan kasvoihin. Tunsin, kuinka hänen takajalkojensa kynnet tekivät kasvoihini naarmuja. Potkun voima sai minut heittäytymään selkä edellä kohti nurmea. Kun tömähdin maahan, ilmat karkasivat hetkeksi keuhkoistani. Viiltokaaos kulki kohti minua ja viilsi kynsillään ilmaansa. Sitten hän oli loikkaamassa kimppuuni, mutta juuri ja juuri kerkesin kierähtämään pois soturin alta. Hänen kyntensä upposivat nurmeen, ja se sai minut virnistämään. Nousin ylös ja käännyin soturia kohden. Olin yllättynyt, sillä hän oli hallinnut liikkeen, jota vain Kuolonklaanissa opetettiin. Hänen täytyi olla sukua Viiltotähdelle! Hyökkäsin Viiltokaaosta kohti. Onnistuin viiltämään kynsilläni haavan kollin lapaan, kun hän yritti väistää minua mahdollisimman nopeasti. Kolli sihahti ja kääntyi minua kohden. Paljastin hänelle hampaani, jotka eivät olleet mitenkään erityisen terävät tai pitkät. Kolli ei reagoinut siihen millään tavalla. Hän lähti juoksemaan minua kohti, mutta salamana käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan kollia karkuun. Tarkoitukseni oli kääntyä yllättäen ja aloittaa hyökkäys Viiltokaaosta vastaan. Kolli oli kuitenkin yllättävän nopea, joten ei mennyt kauaakaan kun soturi oli päässyt jo vierelleni. Hän syöksyi vauhdista kimppuuni. Kierimme hetken ajan nurmella yhtenä kynsien ja karvojen kasana. Osuin muutamia kertoja kynsilläni soturiin, ja niin teki hänkin minuun. Tunsin viiltävää kipua kaulassani, kun soturi onnistui viiltämään siitä kynsillään. Kun lopulta irrottauduin kollista, tasapainoni petti ja kaaduin maahan. Tunsin, kuinka veri suorastaan pulppusi ulos kaulaani tulleesta haavasta. Hengittäminen kävi hieman vaikeaksi. Pakottauduin itseni takaisin jaloilleni. Viiltokaaoksen turkki oli repaleinen, siellä täällä oli pieniä naarmuja, joita olin onnistunut tekemään. Yksi suurempi haava sijaitsi kollin oikeassa poskessa. Haavasta vuosi verta, ja verinoro laskeutui soturin kasvoja pitkin kohti rintaa. Haavasta tulisi todennäköisesti arpi. Viiltokaaos näytti olevan kuitenkin vielä lähestulkoon voimissaan. Hän lähti syöksymään jälleen minua kohti. Parhaani mukaan yritin väistää hänen liikkeensä, mutta tunsin jyskyttävää kipua kaulassani, joten liikkeeni olivat huteria ja hitaita. Viiltokaaos loikkasi päälleni ja onnistui kaatamaan minut maata vasten. Hän painoi kyntensä kaulaani, tunsin kynsien uppoavan haavaani. Se tuntui hirvittävältä. Kolli jännitti tassuaan, joka sai aikaan kynsien liikahtavan sisälläni. Pakonomainen refleksi sai minut riuhtaisemaan pääni taakse. Kollin kynnet repäisivät haavaani vain enemmän auki, ja veri suorastaan suihkusi Viiltokaaoksenkin päälle. Tunsin, kuinka ajatukseni alkoivat hämärtyä, samoin teki myös näköni. Silmäni sulkeutuivat hitaasti, vaikka yritinkin pitää niitä parhaani mukaan auki. Viiltokaaos irrotti otteensa minusta ja nousi ylös. Ennen kuin vajosin pimeyteen, huomasin kollin naukuvan jotain, mutta en saanut selvää, mitä.
Erotin edessäni lukuisia eri kissoja. He katsoivat minua syyttävästi ja murhaavasti. Jokainen kissa välähti edessäni vain muutaman hetken ajan, kunnes sitten katosi pimeyteen. Kissat olivat niitä, joilta olin riistänyt hengen. Suuri osa kissoista oli erakoita, joita olin ennen soturinimitystäni tappanut. Pian erotin myös Palotähden, joka ilmestyi niin monta kertaa, kuin olin hänen suuressa sodassa murhannut. Häntä seurasivat muutamia kissoja, joista viimeinen oli erakko, jonka olin tappanut suurin piirtein neljäsosakuu sitten. Sitten kaikki pimeni jälleen. Olin menettänyt yhden hengen ja niitä oli jäljellä laskujeni mukaan vielä kuusi.
//jatkan Viillol xd
Viiltokaaos
Pisaratähti oli sulkenut silmänsä ja lakannut hengittämästä. Minä olin siis ilmeisesti voittanut. Musta kollikissa - Tuhokatse nimeltään - lähti juoksemaan kohti leiriä. Katsoin vaitonaisena Pisaratähden elotonta ruumista. Hän oli kai menettämässä henkeä. Olin kuullut, että päällikön menettäessä hengen, hän kävi Tähtiklaanin luona, mutta en ollut varma, kuinka Pimeyden Metsään uskoville kävi. Hetken ajan katselin kollin elotonta ruumista, kunnes kuulin nopeaa tahtia lähestyviä askeleita. Kaksi kissaa juoksivat minua kohti. Toinen kissoista oli hopeanharmaa soturikissa, ja toinen oli nuoren oloinen tummanruskea raidallinen naaras.
"Pisaratähti!" naaraskissa ulvoi kauhuissaan ja juoksi muutaman hiirenmitan päähän meistä. Soturi kulki hänen perässään.
"Olet surmannut Pisaratähden!" arviolta oppilasikäinen kissa naukui hetken hengen haukkomisen jälkeen. Soturi asettui pienemmän kissan eteen. Hän näytti hämmästyneeltä, kun hän katsoi minua.
"Kuka sinä olet, ja mitä teet Kuolonklaanin reviirillä?" harmaa kissa sihisi ja paljasti hampaansa. Pysyin rauhallisena.
"Olen Viiltokaaos. Yhdessä joukkojeni kanssa hyökkäsimme klaaniinne, sillä tapoitte yhden ystävistämme. Pisaratähti tahtoi itse taistella minua vastaan ja hän on menettämässä yhtä henkeään. Koska minä voitin, Tuhokatse lähti ilmoittamaan leiriin, että kuolonklaanilaisten tulee lopettaa taistelu", nau'uin viileästi kaksikolle. Soturi vaikutti jokseenkin tutulta, mutta en edelleenkään osannut yhdistää kasvoja kenellekään. Samassa huomasin Pisaratähden avaavan silmänsä. Hän katsoi ensin pitkään pilviselle ja hämärtyvälle taivaalle, kunnes käänsi katseensa minuun.
"Tuhokatse lähti leiriin", ilmoitin kollille, "ja suosittelen kertomaan tapahtumat kahdelle klaanisi jäsenelle." Raidallinen kolli kääntyi kohti kahta kuolonklaanilaista.
"Onko leiriin hyökätty todella?" hopeanharmaa kolli kysyi ja astui lähemmäs päällikköään.
"On. Palataan leiriin, taistelu on kuolonklaanilaisten osalta ohi", kolli sanoi ja käänsi katseensa minuun, "me lopetamme sen, kunhan käsket sen Veren viedä ystävänsä pois." Murahdin.
"Voin kyllä yrittää", tokaisin ja lähdin kulkemaan kohti leiriä. Kuljin joukon edellä. Pisaratähti otti tukea hopeanharmaasta soturista. Kuulin kaksikon keskustelevan:
"Hän muistuttaa ihan.." Soturi ei sanonut lausettaan loppuun, mutta tiesin kyllä, ketä minä muistutin; Viiltotähteä.
"Tiedän. Hän on mitä todennäköisimmin sukua minulle", ilmoitti Pisaratähti kähisevällä äänellä. En kuunnellut keskustelua sen enempää. Taistelun äänet olivat vaimenneet, Tuhokatse oli kai onnistunut lopettamaan tiastelun. Kävelin sisään leiriin piikkihernetunnelista, josta olin aiemminkin sinne mennyt. Leirissä oli hyvin kireä tunnelma. Huomasin kaikkien katsovan minua ja perässäni kulkevaa kolmea kissaa. Erotin Veren lähellä suurta kiveä samaisen mustan kollin vieressä, joka ei ollut rohennut ilmeisesti taistelemaan minua vastaan. Astelin Veren luokse piittaamatta kuolonklaanilaisen katseesta turkissani.
"Minä voitin heidän päällikkönsä, Pisaratähden. Kuolonklaanilaiset eivät hyökkää enää kimppuumme, kunhan lähdemme nyt", nau'uin Verelle ja katsoin häntä silmiäni siristäen. Toivoin, että kolli ymmärtäisi, että nyt olisi oikeasti hyvä aika lähteä, ellemme tahtoneet tapattaa kaikkia ystäviämme.
//Veri?
Pisaratähti 22.04.2017
Hyökkääjät olivat poistuneet leiristämme. Olin määrännyt parhaimmassa kunnossa olevat soturit ja oppilaat korjaamaan leirin seinämiä, jotka hyökkääjät olivat tuhonneet. Käänsin katseeni Kielomyrkkyyn, joka nuoli rinnassaan olevaa naarmua lähellä suurkiveä. Astelin leuka pystyssä kohti naarasta. Voisin nyt hänelle ehdottaa sitä, mitä olin ajatellut ennen hyökkäystä ehdottaa, mutta en vain ollut kerennyt. Entinen oppilaani nosti katseensa minuun huomatessaan minun lähestyvän.
"Hei, Pisaratähti", naaras tervehti kunnioittavalla äänellä. Nyökkäsin hänelle tervehtykseksi.
"Minulla on sinulle ehdotus", nau'uin murahtaen. Naaras kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä. Hän vilkaisi nopeasti takanani olevia kissoja, jonka jälkeen käänsi katseensa takaisin keltaisiin silmiini.
"Millainen ehdotus?" naaras uteli ja kallisti hitaasti päätään.
"Tule, niin kerron sen sinulle", sanoin ja lähdin kulkemaan hitaasti kohti oman pesäni sisäänkäyntiä. Lähellä sisäänkäyntiä pysähdyin ja vilkaisin Kielomyrkkyyn. Soturi nousi hitaasti ylös ja asteli hieman epäröiden perässäni sisään pesään.
"No?" naaras kysyi heti pesään päästessään. Asetuin kaikessa rauhassa sammalvuoteelleni hyvään asentoon.
"Tiedäthän, että Kuolonklaani kaipaa vahvistusta. Tänne hyökännyt kissaporukka oli onneksemme pieni, mutta he pärjäsivät siihen nähden erittäin hyvin. Minä olen vahva ja erinomainen taistelija ja sinä olet hyvä saalistaja, ja saalistusta ja taistelua hyvin hallitsevia kissoja kaipaamme erityisesti. Ymmärrätkö jo, mitä tarkoitan?" kysyin. Kielomyrkky pohti hetken aikaa.
"Kerro lisää", hän pyysi vastaamatta. En välittänyt, vaan päätin kertoa naaraalle ehdotukseni aivan suoraan:
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopi Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."
//Kielo?
Kielomyrkky
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopii Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."
Pisaratähden sanat yllättivät minut suuresti. Minulla ei koskaan ollut käynyt mikään vastaava mielessä. Pitkä hiljaisuus vallitsi päällikön pesässä. Katsahdin hieman arvuuttelevasti Pisaratähden suuntaan.
*Mitä tuohon nyt vastaisi?* ajattelin itsekseni. Pisaratähtikin pysyi toistaiseksi vaiti. Jotakin minun kuitenkin olisi pakko tuolle sanoa.
"Hyvä on", maukaisin lopulta pitkän harkinnan ja hiljaisuuden jälkeen.
"Mutta vain Kuolonklaanin takia", lisäsin melko kireästi.
"Hyödynkö tästä vain lisäämällä klaanimme voimakkuutta?"
// Pisara?
Pisaratähti 11.04.2017
Nyökkäsin oppilaalleni.
"Kehuit olevasi siinä hyvä, joten nyt saat todistaa sen minulle", sanoin naaraskissalle tyynenä. Hän loihti kasvoilleen virneen.
"Lähdemmekö heti?" Kielotassu kysyi.
"Lähdemme", vastasin hieman murahtaen ja nousin ylös. Kielotassu seurasi minua ulos leiristä, jonka jälkeen suuntasimme kohti Tuuliklaanin vastaista rajaa. Jonkun matkan päästä pysähdyin. Reviirimme raja näkyi edessämme suhteellisen kaukana, ja täällä päin oli useimmiten eniten riistaa, joten saalistamisen harjoittelu olisi helppoa, jos Kielotassu todella oli hyvä saalistaja.
"Mistä aloitamme?" naaras kysyi ja istuutui alas heilauttaen häntänsä etukäpäliensä päälle. Katsoin naarasta keltaisia silmiäni siristellen.
"Kerro minulle, mitä saaliita reviirillämme on eniten", käskin. Kielotassu vaikutti pohtivan asiaa.
"Jäniksiä? Kuolonklaanin reviiri on nummimaista, joten ne viihtyvät niin täällä kuin Tuuliklaaninkin reviirillä. Sitten on myös hiiriä ja joitain lintuja", naaras naukui mietteliäästi. Nyökkäsin.
"Se riittää nyt. Maistele ilmaa, jos huomaat jonkun eläimen tuoreen tuoksun, kerro siitä minulle. Sen jälkeen saat luvan etsiä saaliisi ja saalistaa sen itse, aluksi en auta sinua mitenkään, vaan saat itse joko onnistua tai epäonnistua", naukaisin. Tässäkin asiassa toivoin naaraan tekevän jotain väärin, jotta pääsisin moittimaan häntä. Odotin hänen tekevän jotain.
//Kielo?
Kielotasu 12.04.2017
Tassuttelin hitaasti hieman kauemmas Pisaratähdestä. Nostin kuononi korkeammalle ja avasin hieman suutani maistellekseeni ilmaa riistan toivossa. Laskin katseeni alemmas korkokivien huipusta ja murahdin hiljaa. Juuri nyt tuuli ei auttanut minua lainkaan. Jostakin syystä juuri nyt tuli tyynempi kohta, enkä haistanut mitään. Ilma vain seisoi paikoillaan. Odotin hetken aikaa tuulen yltymistä ja kohotin kuononi jälleen kohti korkokivien huippuja. Kehräsinilkeästi kun haistoin hiiren. Laskin kuoni myös maahan ja huomasin jälkien menevän muutaman ketunmitan päässä.
"Haistan hiiren", huikkasin lapani ylitse Pisaratähdelle. Lopulta käännyin kokonaan kohti mestariani ja odotin tuon sanovan jotakin.
"Mitä ihmettä odotat? Että hiiri saapuu luoksesi? Mene ja metsästä se", Pisaratähti murahti. Käännyin ympäri pois päälliköstä ja pyöräytin silmiäni.
*En nyt aivan tuota tarkoittanut*, ajattelin turhautuneena. Lähdin tassuttelemaan hiiren tuoksun perässä ja seurasin sitä pieneen heinikkoon. Kiersin varovasti tuulen alapuolella. Huomasin myös olevani miltein myötätuulessa, joten kiersin hitaasti heinikon toiselle puolelle tarpeeksi kaukaa, ettei hiiri vain kuullut minua. Huomasin sen jyrsivän heinikossa jotakin käpyä tai siementä. En aivan erottanut mikä sillä oli käpälissään, sillä se oli selin minuun.
*Hyvä niin*, ajattelin tyytyväisenä. Olisi helpimpi saada se kiinni. Jännitin takajalkani hyppyyn ja hyppäsin hiiren päälle. Painoin sen suiraan maata vasten ja purin siltä niskat poikki. Nostin hiiren voitonmerkiksi suuhuni ja suuntasin kohti Pisaratähteä.
// Pisara?
Pisaratähti 13.04.2017
//Sori Mys mut mul ei hirveenä oo inspii enkä haluu laittaa ketää oottaa turhaan mun jatkoja päiväkausii. Eli vien nyt Pisaran vaa pois tuolt harjotuksist ja kanttii varautuu siihe etten ny parii päivää oo kirjottamas sil tai muilkaa xc Voit muute sitte nimittää Kielon soturiks
Palasimme Kielotassun kanssa leiriin. Oppilaani oli onnistunut saalistamisessa hyvin, vaikka hän olikin ensimmäistä kertaa saalistamassa. Kuljin naaraan johdolla sisään leiriin.
"Saat luvan viedä yhden saaliin pentutarhalle", murahdin naaraskissalle ja suuntasin kohti omaa pesääni, jonka edustalla huomasin Syöksyviillon istuvan. Kollin ryhti oli lähestulkoon täydellinen ja hänen katseensa oli korkealla taivaalla.
"Mitä mietit?" kysyin ja istuuduin sisarenpoikani vierelle. Kolli käänsi katseensa minuun ja murahti.
"Mitäpä sinä siitä välität", hän tuhahti töykeästi. Kasvoilleni piirtyi virne.
"Kai sitä päällikkö saa klaaninsa jäsenistä välittää", nau'uin ja tönäisin hellästi minua nuorempaa, mutta siltikin kokoistani kollisoturia. Syöksyviilto pyöräytti silmiään.
"Normaalia kai se on muissa klaaneissa, mutta ei täällä. Sinä tuskin edes huomaat joitakin klaanisi jäseniä, vaikka he raahautuisivat viimeisillä voimillaan leiriin saakka", Syöksyviilto huomautti. Kohautin hieman huvittuneena lapojani ja virnistin jälleen.
"Jotkut eivät vain ansaitse huomiotani. Sinä olet sukulaiseni ja yksi Kuolonklaanin vahvimmista kissoista, joten ansaitset huomioni", huomautin. Syöksyviilto pyöräytti jälleen kerran silmiään.
"Viherlehti on tulossa", kolli naukui hiljaisuuden päätteeksi. Katsoin häntä hieman hämilläni. Miksi hän sen kertoi? Kyllä minä sen tiesin.
"Ja miten se liittyy tähän?" kysyin ja upotin kynteni kovaan multaan, jota oli ympäri Kuolonklaanin leiriä.
"Kysyit, mitä mietin ja minä vastasin. Kyllähän minä tiesin, että et ole kiinnostunut siitä", kolli maukui kyynisesti. Huokaisin hieman turhautuneena.
"En vain ymmärtänyt. Kyllähän minua tietenkin kiinnostaa", sanoin. Syöksyviilto kohautti lapojaan ja lähti kulkemaan kauemmas minusta sanaakaan sanomatta. Mikä ihme hänelle tuli? En jaksanut välittää, vaan astelin itse omaan pesääni ja asetuin sammalvuoteelleni lepäämään.
Pimeyslehti 20.04.2017
Katselin nukkuvia pentujani vielä hämärässä pentutarhassa. Pieni hymy muodostui kasvoilleni katsellessani tuhisevia pentuja. Yleensä Kuolonklaanilaiset eivät tunteitaan näyttäneet - jos niitä yleensäkkään oli olemmassakaan. Kaippa minä olin poikkeus. Nuolaisin kerran jokaisen pennun päälakea ja hiivin ulos lämpimästä, maidolta tuoksuvasta pentutarhasta. Kuun vähäinen valo valaisi leiriaukiota. oli vielä yö, mutta aamu ei voisi olla enää kaukana. Minua ei väsyttänyt enää ollenkaan joten pujahdin ulos leiristä. Viileä ilma iski minua vastaan katsellessani yksin edessäni avautuvaa maisemaa. Ihmettelin, miksi kukaan ei ollut vartiossa. Lapojani kohauttaen kävelin pimeään yöhön. Oli hiirenkorva, vihdoinkin! saalistakin löytyi paljon enemmän kuin lehtikatona. Yhtäkkiä mieleeni tuli varapäällikköyteni. Minusta tulisi joskus päällikkö, jos en ehtisi kuolla sitä ennen. En ollut ajatellut sitä ennen. Pääni täyttyivät ajatuksista valtavasta vastuusta ja klaanin johtamisesta. Ilmat pakenivat keuhkoistani tajutessani, että johtaisin klaania ilman Pisaratähden tukea. Hän kuolisi ennen kuin minusta tulisi päällikkö. Pysähdyin hetkeksi. En voinut olla ajattelematta kumppanini velttoa ja veristä ruumista.
Aikani vetisteltyäni sätin itseäni typeristä ajatuksistani ja jatkoin kävelyäni. Haistelin yrittäen paikantaa riistan hajua. Nenääni tulvahti voimakas jäniksen haju.
Aurinko alkoi nousta taivaanrannassa raahatessani ison, täysikasvuisen jäniksen leiriin. Ähkien raahasin jäniksen tuoresaaliskasaan. Sen perässä juoksemisessa oli mennyt kauan, mutta olin saanut sen lopulta kiinni. Huomasin Pisaratähden kävelevän minua kohti.
//Pisara?
Pisaratähti
Olin poistunut leiristä etsimään Pimeyslehteä, joka oli ollut hieman ehkä pelottavankin kauan leirin ulkopuolella. Oli minulla myös kumppanilleni asiaa, sillä olin saanut suorastaan mahtavan idean yrittäessäni viime yönä saada unen päästä kiinni. Erotin naaraan ylittävän ukkospolun, jonka jälkeen hän suuntasi kohti leiriä ja samalla myös minua. Kiristin tahtiani ja ravasin kohti naarasta.
"Hei", hän kehräsi, kun saavuin hänen kohdalleen. Naaraalla oli suussaan kookas jänis, josta riittäisi syötävää monelle klaanin jäsenelle.
"Hei. Minulla on sinulle asiaa", nau'uin ja asetuin naaraan vierelle, jatkoimme matkaa kohti leiriä.
"Mitä?" Pimeyslehti kysyi ja käänsi vihreän katseensa minuun.
"Minulla on idea, josta sinäkin takuulla pidät, sillä se vahvistaisi Kuolonklaania entisestään", nau'uin. Kumppanini silmät suurenivat.
"Kerro lisää", hän mumisi jänis suussaan.
"Minä voisin tehdä pentuja Kielomyrkyn kanssa. Ennen kuin suutut, tahdon perustella, miksi tahdon tehdä niin. Minulla ei ole mitään tunteita Kielomyrkkyä kohtaan. Hän on mahtava saalistaja, ja minä olen erinomainen taistelija. Voitko kuvitella, millaisia pentuja niistä tulisi? Pennut eivät todellakaan vetäisi vertoja meidän pennuillemme, mutta ne vahvistaisivat Kuolonklaania, joka olisi vain hyvä asia. Kai sinäkin ajattelet klaanimme parasta?" kysyin naaraalta. Pimeyslehti näytti miettivän asiaa.
"Kai se sopii.. Kuolonklaanin parastahan tässä ajatellaan, eikö niin?" naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Aivan niin. Hienoa, että ymmärrät. Minun pitää ehdottaa tätä vielä Kielomyrkylle", sanoin. Kuljimme hiljaisuuden vallitessa leiriin. Pimeyslehti vaikutti hieman omituiselta. Ehkä se oli vain väsymystä. Naaras oli jo kauan hoitanut pentujamme ja siinä välissä tehnyt varapäällikön tehtäviä. Kumppanini laski leiriin päästyään saaliinsa tuoresaaliskasaan ja katosi sitten pentutarhalle, jolla hän vietti nykyään aikaansa, sillä siellä pentummekin olivat. Huomasin Kielomyrkyn istuskelevan yksin leirin reunamilla. Menisin vasta myöhemmin puhumaan naaraalle asiasta, sillä nyt menisin kyllä lepäämään. Olin ollut pitkään hereillä ja minua väsytti aivan hirveästi.
//Joku?xd
Kielotassu
Olin suhteellisen tyytyväinen ensimäiseen suoritukseeni. En ollut kuitenkaankoskaan aikaisemmin vielä yrittänyt hyökätä kenenkään kimppuun. Terävämmistä kynsistä olisi todellakin ollut hyötyä taistelussa, mutta ehkä voisin hyötyä metsästystaidoistani ja havannoida nopeasti asioita ympäriltäni. Pisaratähti aikoi nyt puolestaan hyökätä minun kimppuuni.
*Antaa tulla vain! Minä en haavoja pelkää!* ajattelin uhmakkaasti. Tiesin kyllä, että Pisaratähden kynsissä oli riskinsä, mutta sen riskin olin valmis oppilaan.
*Ilman tuskaa ja aherrusta ei tässä klaanissa soturiksi tulla!*
Huomasin Pisaratähden loikkaavan minua kohden kynnet esulle. Vaistoni käskivät loikata sivummalle, mutta Pisaratähdella oli varmasti jokin taka-ajatus matkassaan. Päällikkö ei todellakaan päästäisi minua niin vähällä. Loikasin sivuun väistäen päällikön iskun. Pisaratähti tömähti vierelleni ja peruutin taaksepäin. Päällikkö loikkasi toiselle puolelleni. Tuo oli varmasti suunnannut potkunsa kylkeeni, mutta se osui minua suoraan päähän. Lännähdin hieman kauemmas päälliköstä. Korvissani soi ja päätäni jomotti. Siitä huolimatta nousin seisomaan. Huomasin vain Pisaratähden hahmon edessäni. Virnistin huvittuneena päällikölle.
"Tarvitsen opetusta refleksien kehittämiseen", mau'uin hieman ärsyttävästi virnistäen. Korvissani soi yhä, mutta se ei haitannyt minua yhtään. Mitään vahinkoa ei varsinaisesti ollut vielä tapahtunut.
// Pisara?
Pisaratähti
Olin juuri onnistunut potkaisemaan oppilastani suoraan päähän. Sen jälkeen hän oli vain valitellut huonoja refleksejään, joissa hän tarvitsi vielä parantamista.
"No, tuo potku tuli oikein hyvään aikaan. Palaamme nimittäin nyt leiriin", nau'uin oppilaalleni. Kielotassu katsoi minua uskottomasti.
"Häh? Miksi ihmeessä? Emmehän me ole tehneet paljoa mitään", punaruskea oppilas naukui. Pyöräytin keltaisia silmiäni hieman turhautuneena.
"Jos huomasit, olen tässä harjoituksen ohessa tappanut yhden tunkeilijan, selvittänyt millainen taistelija olet, opettanut sinua hyökkäämään ja potkaissut sinua päähän", nau'uin naaraalle kulkien asia asialta häntä lähemmäs, kunnes päähän potkaisun kohdalla olin lähes kiinni hänen kuonossaan. Naaras säpsähti ja astui taaksepäin.
"No.. Niin kai sitten", hän tokaisi ja kohautti lapojaan.
"Eli me palaamme nyt leiriin", sanoin ja lähdin kulkemaan kohti leiriä oppilaani edellä, "ja ota se hiiri mukaasi." Kuulin, kuinka Kielotassulle iski kiire. Hän kaivoi nopeasti hiiren maasta ja juoksi minut sitten kiinni. Naaras joutui kulkemaan melko ripeästi, sillä normaali kävelyaskeleeni oli paljon isompi hänen omaansa.
Saavuimme pian ukkospolulle. Jäin seisomaan sen reunalle, vaikka hirviöitä ei näkynyt lähimaillakaan. Kielotassu katsoi minua kummissaan.
"Miksi et ylitä sitä?" hän kysyi mumisten hiiri suussaan.
"Sinä saat mennä ensin ja näyttää tietä leiriin", tokaisin. Naaras nyökkäsi ja katsoi molemmin puolin ukkospolkua. Todettuaan, että hirviöitä ei ole lähistöllä, hän ravasi nopeasti sen yli. Kuljin naaraskissan perässä kohti leiriä. Onnistuisiko hän kulkemaan aivan päinvastaiseen suuntaan missä leiri oli, vai pääsisikö hän leiriin saakka ilman mitään ongelmia. Toisaalta toivoin ensimmäistä, mutta samalla myös toista. Tykkäsin kertoa oppilaalle, missä hän oli huono.
//Kielo?cx
Kielotassu 10.04.2017
Katsoin hieman kummastuneena Pisaratähteä.
*Nyt jo leiriin?* ajattelin hieman tympääntyneenä. Olisin tahtonut oppia vielä lisää, mutta päällikön sanaa tuskin tulisi kahteen kertaan uhmata. Tassuttelin kuitenkin hiiri suussa eteenpäin ukkospolulta lähtien. Laskin nopeasti hiiren maahan ja nuuhkaisin ilmaa. Haistoin voimakkaasti muiden klaanini kissojen hajuja.
*Tuolla päin on leiri!* ajattelin voittoisasti. Nostin hiiren takaisin suuhuni, kunnes korvassani alkoi taas vinkua. Pudistelin päätäni voimakkaasti jotta vinkuminen loppuisi. Tasapainoni hieman horjui ja otin ristiaskeleen. Kaaduin miltein vatsalleni, mutta pääsin pystyyn.
"Typerä korva!" sihahdin. Pudistelin vielä uudestaan päätäni ja vinkuminen loppui. Hymähdin ja jatkoin matkaani. Hetken ajan unohdin, että Pisaratähti oli seurassani.
*Hän varmaan pitää minua hulluna*, ajattelin hieman turhautuneena, mutta jätin asian sikseen. Käänsin kattseeni vielä olkani ylitse kohti korkokiviä ja Pisaratähteä, mutta mitään ohjetta en saanut. Käänsin katseeni takaisin menosuuntaan ja lähdin loikkimaan eteenpäin. Vaihdoin kuitenkin pusikkoa ohittaessani loikkimisen nopeatempoiseen raviin. Kuolonklaanin reviiriä ei voinut olla erottamatta, sillä se sijaitsi palaneen ladon kohdalla. Savuin leirin edustalle ja katselin leirin reunamia, jotka oli vahvistettu piikkihernemuurilla. Kiersin leirin suuaukolle ja pudotin hiiren tassujeni eteen.
"No?" kysyin ryhdikkäästi istuen Pisaratähdeltä.
// Pisara?
Pisaratähti
"Mitä 'no'? Odotatko, että saisit hurjat kehut siitä, että osasit kulkea klaanin reviirilläsi?" murahdin naaraalle ja kuljin hänen ohitseen sisään leiriin tönäisten oppilastani hieman, mutta hän onnistui pitämään tasapainonsa oikein hyvin. Kuljin leirin pääaukiolle, josta heti suuntasin kohti pentutarhaa. Erotin mustan kumppanini astelevan ulos pentutarhasta.
"Hei", hän tervehti minua lempeästi hymyillen. Huomasin naaraan katseen harhailvan taakseni. Päättelin, että Kielotassu oli saapunut leiriin.
"Kävitte ilmeisesti saalistamassa", Pimeyslehti naukui ja kiinnitti kai huomiota hiireen, jota oppilaani kantoi suussaan. Pudistin päätäni.
"Emme, vaan löysimme kolme erakkoa reviiriltämme. He saalistivat tuon hiiren", naukaisin.
"Ja siinäkö kaikki?" Pimeyslehti kysyi huomatessaan pienen virneen kasvoillani.
"Erakot eivät suostuneet poistumaan ja jättämään hiirtä, joten kostin sen tappamalla yhden niistä", kerroin virnistäen leveästi. Pimeyslehti hymähti ja tönäisi minua hellästi.
"Juuri sinun tapaistasi", hän naukui ja lähti kulkemaan kohti suurkiveä aikeena järjestää kai huomisen partiot. Käännyin kohti Kielotassua ja astelin naaraskissan luokse.
"Lähdemme heti auringon noustua harjoittelemaan saalistusta. Saat sitten näyttää, kuinka hyvä olet siinä", nau'uin oppilaalleni tyynenä ja jatkoin matkaani kumppanini vierelle suurkiven varjon alle.
Seuraavana aamuna raotin hitaasti keltaisia silmiäni. Nousin ylös venyttelemisen jälkeen ja kävelin ulos pesästäni. Aurinko oli hädin tuskin noussut, mutta siltikin näin Kielotassun seisomassa aivan oppilaiden pesän edustalla. Kuljin tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä kaksi hiirtä suuhuni, joista toisen vein oppilaalleni. Hän oli syönyt palattuamme leiriin vain yhden vaivaisen päästäisen, joten uskoin hänen olevan nälkäinen. Tahdoin kaiken lisäksi naaraan jaksavan saalistaa mahdollisimman kauan aikaa ilman valitusta nälästä.
"Syö se, jotta jaksat", nau'uin murahtaen punaruskealle naaraskissalle.
//Kielo? cx
Kielotassu
Tuhahdin ärsyyntyneenä. Sihahdin hieman mestarini tassutellessa ohitseni.
"Ajattelin vain kysyä oliko osoite oikea vai ei", mumisin Pisaratähden selän takana. En olettanut kollin kuulevan sanojani lainkaan ja se tyydytti vihani. Voisin aivan rauhassa vihata ketä tahansa kissaa tuon tietämättä. Seisoin vain tyynesti Pisaratähden takana ja katselin naarasta jolle tuo juuri puhui. Hän oli varmastikin Pimeyslehti, ilmeestä päätellen Pisaratähden kumppani tai jotakin sen kaltaista.
*Osaako Pisaratähti oikeasta 'rakastaa' jotakin kissaa?* ajattelin hämilläni, mutta en antanut oman katseeni vaihtua mihinkään. Virnistin Pimeyslehden tassutellessa pois paikalta. Vaihdoin kyitenkin kasvoni peruslukemille heti kun näin Pisaratähden kääntyvän minun puoleeni. Tosin päällikkö vain ohjeisti minua huomista varten ja tassutteli pois. Kuopaisin tassullani maata ja katsoin ärsyyntyneenä oppilaiden pesän suuntaan. Nyt joutuisin menemään Risutassun kanssa samaan pesään. Riitaa haastavan kollin seura ei todellakaan ollut minulle tervetullut, mutta ehkä voisin heti herätessäni poistua pesästä. Ärsyytynein tunnelmin tassuttelin oppilaiden pesälle omalle sammalvuoteelleni ja yritin nukahtaa.
Olin maannut jo pitkään hereillä, joten kierähdin ympäri ja tassuttelin ulos pesästä.
*Mitäs minä täällä turhaan pesässä loikoilen kun voisin aivan hyvin olla auttamassa jotakin klaanin kissaa?* ajattelin kävellessäni. Leirissä ei kuitenkaan ollut miltein ketään, joten jäin sukimaan itseäni pesän ulkopuolelle. Huomasin Pisaratähden tassuttelevan luokseni kahden hiiren kanssa. Katsoin hieman kummissani päällikköä.
*Tuolla mahtaa olla kova nälkä.*
Paljastui kuitenkin, että toinen hiiri oli minulle. Hymähdin ja nuokin hiiren suuhuni. Puraisin siitä pienen palasen ja jäin pureskelemaan sitkeää palaa melko pitkäksikin aikaa. Kun huomasin päällikön miltein syöneen omansa, pistin hieman vauhtia omaan syömiseeni. Syötyäni hiiren nuolaisin huuliani ja katsahdin Pisaratähteen mietteliäänä.
"Siis saalistamaan?" kysyin tuolta hitaasti. Kasvoilleni kuitenkin palasi naarasmainen ilkikurinen virnistykseni, kun Pisaratähti aukaisi suunsa vastatakseen.
// Pisara?
Pisaratähti
Nyökkäsin hyväksyvästi.
"Sinun on hyvä tarkastella tulevaa vastustajaasi. Pitkäjalkaiset kissat ovat yleensä nopeita juoksemaan, kun taas lyhytjalkaiset hitaita ja toisinaan hieman kömpelöitä riippuen siitä, onko kissa kevyt- vai vankkarakenteinen", nau'uin. Kielotassu nyökkäsi jälleen merkiksi siitä, että hän oli ymmärtänyt, mitä olin hänelle sanonut.
"Sinulle on myös hyötyä siitä, jos olet nähnyt vastustajasi taistelevan aiemmin. Muistele tällöin hyökkäsikö hän enemmän vai pysyikö paikoillaan ja odotti vastustajansa hyökkäystä. Muistele myös, käyttikö hän ennemmin kynsiä vai hampaita", kerroin, "osaatko sanoa, kuinka minä taistelen? Näit hetki sitten minun tappavan sen erakon, joten siitä ehkä pystyit päättelemään jotakin?" Kielotassu näytti pohtivan asiaa. Hän pysyi hetken ajan hiljaa. Huomasin, että oppilaan katse hapuili vähän väliä minussa ja toisinaan verisellä nurmella takaani.
"Sinä käytit kynsiäsi, eikö niin?" Kielotassu kysyi.
"Aivan. Osaan käyttää taistellessani kynsiä enemmän hyödyksi kuin hampaitani, sillä niillä saan enemmän kipua aikaan vihollisessani", selitin Kielotassulle. Oppilas vaikutti kuuntelevan tarkasti.
"Seuraavaksi kysyn sinulta kysymyksen, jota tahdon, että mietit todella. Tulen opettamaan sinua sen mukaan, mitä tähän kysymykseen vastaatkaan", kerroin naaraalle. Kielotassu nyökkäsi hieman epäröiden.
"Mitä luulet, millainen taistelija sinä olet? Hyökkäätkö, puolustatko, käytätkö kynsiäsi vai hampaitasi vai taisteletko kenties pakoillen ja väsyttäen vihollisen?" kysyin ja katsoin naarasta syvälle tuon meripihkaisiin silmiin.
//Kielo?
Kielotassu
Mietin jonkin aikaa vastaisinko rehellisesti päällikölle ja sainoisin omaavani tylpät kynnet. Kaiken lisäksi olen aika hidas juoksemaan. Osaan vaania hyvin, mutta en ole varma auttaisiko se täysin taistelussa.
"Pakko sanoa, mutta minä omistan todella tylpät kynnet", mauakisin häpeissäni. Työnsin kynteni esille. Ne painautuivat kyllä maahan, mutta eivät menneet kuin muutaman lehdennläpi jos sitäkään.
"Niistä ei ole välttämättä apua taistelemisessa. On hyvinkin ärsyttävää olla metsästystyypin kissa ennemmin kuin taistelutaitoinen. Taistelutaidoista olisi apua myös metsästyksessä", murahdin hiljaa. Annoin kynsieni palata sisälle ja huomasin. Olin aikalailla umpikujassa.
"Olen hyvä kiipeilemään ja piiloytumaan, mutta en tiedä auttaako se taistelussa. Käytän enemmin hampaitani kuin kynsiäni. Saan välitettyä raivoni hampaistani suoraan viholliseen", maukaisin hieman mietiskellen. Pisaratähti vain kuunteli minun selityksiäni ja yritti varmasti miettiä mitä voisikaan opettaa toivottomalle oppilaalleen, joka osasi ainoastaan metsästää.
*Miksi en voinut periä isäni taistelutaitoja?* ajattelin raivoissani.
// Pisara?
Pisaratähti
Nyökkäsin oppilaani vastauksille.
"Ei siinä ole mitään häpeiltävää. On hyvä, että klaanissa on myös hyvä saalistajia, sillä silloin Kuolonklaani on vain voimakkaampi. Jokainen kuolonklaanilainen on minulle arvokas. Ehkä tulevaisuudessa voit pelastaa monia klaanini arvokkaita jäseniä saalistamalla saaliita silloin, kun niitä on hyvin vähän", huomautin naaraalle. Kielotassu nosti katseensa minuun etukäpälistään, naaras nyökkäsi.
"Nyt saat luvan yrittää hyökätä kimppuuni. En estele sinua ja saat olla nyt tosissasi ja käyttää hampaitasi ja kynsiäsi niin paljon ja hyvin kuin vain pystyt. Älä pelkää minun vahingoittamistani. Jos teet jotain huonosti tai väärin, heitän sinut pois päältäni", sanoin. Oppilas nyökkäsi.
"Ennen kuin hyökkäät, annan sinulle vielä muutaman vinkin: Jos epäröit, se voi pahimmassa tapauksessa koitua kohtaloksesi. Joko olet tai et ole valmis. Jos olet, hyökkää, jos et, pakene paikalta", nau'uin, "joissain tilanteissa pakeneminen ja luovuttaminen voivat olla parempi vaihtoehto kuin taisteleminen."
//Kielo?
Kielotassu
*Hyökätä?* ajattelin hieman kummissani.
*Minunko pitäisi hyökätä klaanimme päällikön kimppuun? Kolli voisi tappaa minut yhdellä käpälän heilautuksella!* ajattelin hetken aikaa kauhuissani. Lähdin kiertämään Pisaratähden vasemmalle puolelle paljastamatta vatsaani lainkaan. Katsoin tarkkaan mestarini kokoa ja mietin tuon vahvuuksia. Heikkouksista minulla ei tosinkaan ollut mitään ideaa.
*Tosin olisihan se etuoikeus päästä Pimeyden metsään Pisaratähden saattelemana. Vaikkakin tarkoitus on nyt hieman eri*, ajattelin. Jähmetyin paikoilleni Pisaratähden vasemmalle puolelle. Kollin lihaksikas vartalo oli hyvinkin kestävän oloinen ja voisi voittaa kenet tahansa. Pisaratähti oli kuitenkin paljastanut, että käyttäisi ennemmin kynsiään kuin hampaitaan. Siispä tuolla ei varmaankaan ollut vahvaa purentaa.
*Minun täytyy päästä alueelle jonne kynnet eivät ylety*, ajattelin vaivihkaisesti. Minun täytyisi pian tehdä jotakin. En voisi vain seistä arvioimassa mestariani. Syöksähdin kohti mestarini vatsaa, mutta kierähdin oikealle jolloin onnistuin hämäämään Pisaratähteä tarpeeksi. Loikkasin tuon selän päälle ja yritin pitää tynkäisillä kynsilläni kiinni päällikön turkista ja nahasta.
*Hän tuskin tuntee mitään tylppien kynsieni takia*, ajattelin turhautuneena. Kaikesta rimpuilusta huolimatta pysyin suhteellisen hyvin Pisaratähden selän päälle. Kurkoitin näykkäisemään päällikön niskaa, mutta korjahdin ja osuin korvaan. Siinä samassa hetkessä mätkähdin myös kyljelleni maahan. Nousin nopeasti ylös ja pyrähdin hiukan kauemmas päälliköstä välttääkseeni kynsien osuman.
// Pisara?
Pisaratähti
Katsoin tyytyväisenä Kielotassua, joka oli juuri noussut seisomaan.
"Jos hyökkäät vastustajan selkään, muista pysyä koko ajan valmiina loikkamaan sieltä pois. Vastustajasi voi heittäytyä selälleen ja painaa sinut kehonsa alle. Pahimmassa tapauksessa keuhkosi tyhjenevät ilmasta ja jäät makaamaan maahan, jolloin vatsasi on suojaamaton. Vastustajasi voi iskeä kyntensä siihen helposti ja se on sitten sinun loppusi", nau'uin Kielotassulle.
"Mutta eikö tuo ollutkin ihan hyvä?" oppilas virnisti. Kohautin lapojani.
"Tietenkin se olisi parempikin voinut olla. Pysyit tuossa yhdessä vaiheessa turhan kauan paikoillasi. Jos suunnittelet hyökkäystäsi, kannattaa pysyä liikkeessä vaikka kiertämällä vastustajaasi, silloin sillä on vaikeampaa hyökätä kimppuusi. Hyvin sinä ensikertalaiseksi kuitenkin pärjäsit", myönsin. Kielotassu vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
"Seuraavaksi sinä saat luvan yrittää väistää minun iskuni. Varoitan, kynteni ovat esillä, joten suosittelen väistelemään tosissasi", nau'uin naaraskissalle. Aioin pitää kynteni esillä, mutta en iskisi naarasta täydellä voimalla, koska hän saattaisi pahimmassa tapauksessa menettää henkensä, jota en suinkaan tahtonut. Naaraasta tulisi vielä hyvä soturi Kuolonklaanille.
"Selvä", Kielotassu naukui itsevarmasti. Astuin muutaman askeleen kauemmas naaraasta ja asetuin asentoon, josta pääsisin mahdollisimman nopeasti syöksymään kohti punaruskeaa soturioppilasta. Kielotassu katsoi minua tarkkaavaisesti meripihkaisilla silmillään. Samassa lähdin syöksymään kohti naarasta. Olin muutamassa hetkessä suunnitellut hyökkäykseni; hyökkäisin ensin edestä, sitten jos naaras voisi väistää sen, loikkaisin hänen ylitseen mielellään naaraan toisen kyljen puolelle, jonka jälkeen potkaisisin häntä takajaloillani kylkeen.
//Kielo?
Pisaratähti 08.04.2017
Ravasin oppilaani perässä ukkospolun yli.
"Pärjäsit hyvin", murahdin Kielotassulle ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kun olimme päässeet kauemmas ukkospolusta lähes sinne, missä olin ajatellut kouluttavani oppilastani, sieraimiini leijaili erakkokissojen tuoksu. Kynteni liukuivat esiin, kun näin kissakolmikon kulkevan meitä kohti. Yksi kissoista syöksyi juuri maahan hiiren kimppuun. Paljastin tunkeilijoille hampaitani ja asetuin Kielotassun eteen, jos kissat päättäisivät noin vain hyökätä.
"Olette klaanini reviirillä, joten käsken sinua pudottamaan saaliisi ja lähtemään täältä niin nopeaa kuin jaloistanne pystytte vilkaisematta kertaakaan taaksenne", nau'uin sihahtaen kolmelle kissalle. Ilmeeni oli nyt lähes tyyni, mutta väläytin kolmikolle murhaavan katseen.
"Minä saalistin tämän. On oma vikasi, että et pidä reviiristäsi ja sen riistasta parempaa huolta. Tämä riista on meidän ja jatkamme täällä saalistamista, joten voisit aivan itse poistua, ellet tahdo kuolla", tumman siniharmaa kollikissa naukui paljastaen omat hampaansa. Tuhahdin.
"Hyvä on", virnistin. Erakkokissat katsoivat minua kysyvästi. Samassa syöksyin kohti oranssihtavaa mustapilkkuista naaraskissaa. Kaksi muuta kissaa eivät voineet estää hyökkäystäni. Viilsin kynsilläni naarasta kasvoihin niin kovalla voimalla kuin vain saatoin. Iskun voima sai naaraan lennähtämään maahan. Kaksi muuta kissaa eivät ennättäneet tehdä mitään, kun syöksyin kissan päälle ja painoin kynteni vasten tuon kaulaa.
"Aiotteko nyt lähteä?" kysyin kaksikolta. Valkea naaras oli naulinnut siniset silmänsä ystäväänsä. Sitten hän katsoi minua katseella, jota en osannut tulkita.
"Lähdemme, lähdemme heti. Päästä Piikki vain menemään", tumman siniharmaa kolli naukui. Pudistin päätäni virnistäen.
"Te uhmasitte minua ja käskyjäni ja saatte myös kärsiä siitä. Älkää enää ikinä tulko reviirilleni", nau'uin ja painoin kynteni syvälle maassa makaavan kissan kurkkuun. Hänen alkoi yskiä verta. Hänen kaulastaan suorastaan suihkusi verta tummalle turkilleni. Naaras kouristeli hetken aikaa, kunnes hänen kehonsa valahti veltoksi. Nostin käpäläni ylös ja astuin pari askelta taaksepäin kohti Kielotassua.
"Ottakaa ystävänne ja häipykää silmistäni heti", sihisin kahdelle kissalle, "ja jätätte sen hiiren siihen."
//Tara? Kieloki voi halutessaa jatkaa:D
Kielotassu
Huomasin vieraiden kissojen saapuvan klaanimme reviirille. Kynteni liukuivat oitis esille, vaikka en koskaan aikaisemmin ollutkaan harjoitellut taistelemista. Pisaratähti näytti kuitenkin omaavansa ylivoiman siitä huolimatta, että kissoja oli kolme. Kuolonklaanin päälli oli päässyt jo yhden kimppuun ja uhkaisi sen avulla toisia. Kunnioitukseni päälliköä kohtaan kasvoi entistä enemmän.
*Toivottavasti minulla olisi joku päivä yhtä paljon sisua puolustaa omaa klaaniamme*, ajattelin toiveikkaana. Säpsähdin kuitenkin kun huomasin punaisen nesteen valuvan maahan ja värjäävän sen. Oli hyvin outoa katsoa kissaa, joka ei liikkunut ollenkaan. Tuo ei edes hengittänyt. Yhtäkkiä katseeni osui Pisaratähteen. En ollut nähnyt kunnolla mitä tapahtui, mutta punaista ainetta oli myös Pisaratähden tassuissa, joten se vahvisti epäilykseni.
*Hän ansaitsi sen!* ajattelin uhmakkaasti.
*Erakoilla ei ole sijaa Kuolonklaanin reviirillä!*
// Pisara? Tää oli tämmönen pätkä täällä välissä xD
Tara 09.04.2017
Katsoin jähmettyneenä maassa kuolleena makaavaa Piikkiä. En juuri tuntenut häntä, mutta naaras kuului silti samaan joukkoon kuin minä, ja juuri minä olin alun perin saanut hänet sinne. Tuo kollikissa oli tappanut hänet, kun olimme muka metsästäneet heidän reviirillään. Raivo kihisi syvällä sisälläni, mutta hengitin syvään ja pidin itseni tyynenä.
"Mitä sinä teit?! Annas kun minä vähän...", Ron sähisi, ja oli hyökkäämässä Piikin tappajan niskaan, mutta tartuin häntä kipeästi niskanahasta ja painoin hänet maahan.
"Kotikisu! Älä tee mitään typerää, tai tulee uusia ruumiita", murisin suu täynnä Ronin niskakarvoja. Kolli mutisi jotain, mutta nyökkäsi sitten ja päästin hänet vapaaksi. Katsoin sitten terävästi harmaaseen kolliin, joka seisoi pienemmän punaruskean vierellä. Hän osasi taistella, osasi tosiaan. Mutta ei hän minua pelottanut. Virnistin häijysti, Veri ei unohtaisi tätä helpolla, ja jos unohtaisikin, niin minä ainakin kostaisin. Astuin askeleen lähemmäs kollia ja katsoin häntä ilkeästi hymyillen.
"Tiedäthän, että emme unohda tätä? Et tiedäkään, mikä sinua odottaa", naukaisin ja kuulin hiljaisen murinan kantautuvan kollin kurkusta, kun astuin taas lähemmäs.
"Et tapa ystäviäni kärsimättä!" sähisin raivokkaasti. Päätin jättää lopun puhumisen Verelle, joten käännyin takaisin päin Ronin ja Piikin ruumiin luo. Katseeni osui hiireen, jonka ystäväni oli saalistanut. Käänsin katseeni takaisin harmaaseen kolliin.
"Ai niin, hiirenne. Kissasi mahtavat olla heikkoja, jos tämä on niin tärkeää. Mutta olkaa hyvät vain, emme tarvitse sitä", sihisin ja tartui kynnelläni hiireen. Raastoin sitä auki, niin että sisälmykset näkyivät ja valahtivat lumelle. Heitin otuksen punertavan naaraan niskaan ilkeöstin nauraen ja lähdin juoksemaan takaisin leiriin.
//Joku?
Pisaratähti
Tunkeilijoiden poistuttua reviiriltämme, käänsin katseeni oppilaaseen.
"Jos joku uhmaa sinua, näytä, että olet vaarallisempi kuin uskovatkaan. Osoita heille, että sinun kanssasi ei pelleillä, ja että olet tosissasi", nau'uin naaraskissalle, joka nyökkäsi merkiksi, että hän oli ymmärtänyt sanani.
"Hae tuo hiiri tännemmäs ja hautaa se maahan, kai sinä sen osaat tehdä?" kysyin Kielotassulta silmiäni siristäen.
"Osaan, Pisaratähti", hän tokaisi ja lähti loikkimaan kohti hiirtä. Naaras nappasi sen hampaisiinsa ja toi sitten luokseni. Hän kaivoi yhä hieman kohmeiseen maahan kuopan, johon laski saaliin. Sitten hän peitti sen mullalla, jonka oli kuopasta ottanutkin.
"Merkitse saaliisi paikka aina jotenkin. Esimerkiksi tuolla pähkinäpensaan oksalla", sanoin ja osoitin hännälläni oksaa, joka lojui maassa jonkun matkan päästä meistä.
"Selvä", Kielotassu sanoi ja haki oksan. Hän asetti sen pystyyn hiiren päälle.
"Hienoa. Nyt voin opettaa sinulle taistelun elkeitä. Mitä teet, jos joku tahtoo taistella sinua vastaan?" kysyin nuorelta oppilaaltani ja jäin odottelemaan hänen vastaustaan.
//Kielo?
Kielotassu
Hautasin hiiren maahan niin kuin Pisaratähti oli aikaisemmin käskenyt. Katsoin vielä siihen suuntaan, missä maa oli punainen. En värähtänyt enää lainkaan. Pian käänsin katseeni mestariini Pisaratähteen
"Mitä teet, jos joku tahtoo taistella sinua vastaan?" Pisaratähti kysyi minulta. Mietin jonkin aikaa mestarini aikaisempia sanoja.
*Hyvä kysymys. Mitä tekisit?* kysyin itseltäni pääni sisällä. Harkitsin tovin sanojani. Yleensä olin sanavalmis, mutta en tällä kertaa tahtonut möläyttää vastausta noin vain miettimättä
"Osoitan, ettei minun kanssani kannata käydän taistoon?" kysyin pian miettimiseni jälkeen ja kallistin hieman päätäni.
"Vai pitäisikö minun vain juosta päin tappelua? Itse kyllä arvioisin viholliseni vahvuudet ja käyttäisin niitä mahdollisesti häntä vastaan", mau'uin mietteliäänä.
"Jos hän on isokokoinen, hän on luultavasti hitaampi ja kömpelömpi kuin minä."
// Pisara?
Vuoripentu 01.04.2017
\\Jatkoa Pisaratähdelle
Heräsin, kun kuulin joidenkin keskustelevan vieressäni.
"Tuo tummanharmaa voisi olla Vuoripentu, sillä vaikka hän onkin pentueen pienin, hänestä voi tulla jotain suurta, kuten vuoret", joku sanoi hiljaa. Mistäköhän nuo äänet puhuvat?
"Se on hieno nimi. Ajattelin, että tuo naaras voisi olla Vuolaspentu", vastasi astetta matalampi ääni.
"Entä kolmas? Oletko miettinyt sille nimeä?" jatkoi se matalampi ääni. He puhuivat nimistä! Mutta kenen nimistä? Kuka minä sitten olin? Avasin silmäni, ja kysyin:
"Kuka minä sitten olen?"
"Voi! Sinä avasit silmäsi! Pisaratähti, katso hän avasi silmänsä!" intoili musta kissa, ja nuolaisi päälakeani. Taaempaa ilmestyi valtaisa, tummanharmaa kolli, jonka turkissa oli valkoisia raitoja. Kolli katsoi minuun keltaisilla silmillään, ja naukui:
"Sinulla on kauniit silmät! Minä olen isäsi Pisaratähti"
"Ja minä olen emosi Pimeyslehti", kertoi musta naaraskissa.
"Kuka minä sitten olen?" kysyin ihmeissäni kissoilta, jotka olivat vanhempani. Halusin palavasti tietää nimeni.
"Sinun nimesi on Vuoripentu", kertoi Pisaratähti. Nyökkäsin, ja nousin istumaan. Katselin nukkuvia sisaruksiani.
"Keitä he sitten ovat?" kysyin.
"Tässä on sisaresi Vuolaspentu, ja tässä on veljesi", Pimeyslehti esitteli, kunnes lause katkesi kuin seinään. Vanhempani näyttivät miettivän ankarasti.
"Vuonopentu?" ehdotti Pisaratähti.
"Se on täydellinen nimi!" naukui Pimeyslehti. Vanhempani alkoivat keskustella, ja minä päätin hyödyntää tilaisuuden. Nousin hitaasti jaloilleni, ja lähdin vaappumaan eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti otin koko ajan uusia, entistä parempia askelia. Lopulta kävelin jo melko sujuvasti. Äkkiä eteeni ilmestyi pitkä ja pörröinen häntä. Sain mainion idean, ja hyppäsin hännän päälle, ja takerruin siihen kynsilläni. Pisaratähti älähti, ja kääntyi katsomaan minua.
//Perhe?
Pisaratähti 02.04.2017
//Hei Perro, sovitaaks et Vuori ei ihan viel lähteny käveleen kosk se vast avas silmänsä ni ootetaa et muutki pennut tekee sen ja sit vast lähtee kävelee xd
Vuoripentu oli avannut silmänsä ja olimme Pimeyslehden kanssa keksineet kolmannelle pennullekin nimen, joka oli Vuonopentu.
"Minun täytyy lähteä", nau'uin murahtaen kumppanilleni ja kolmelle pennulleni, joista ainoastaan yksi oli tiedettävästi hereillä.
"Nähdään myöhemmin", musta naaraskissa naukui takaani, kun poistuin hämärästä pesästä leirin valoisalle aukiolle. Etsin katseellani Kielotassua, josta oli tullut oppilaani, kun hän oli ansainnut oppilasnimensä. Näin oppilaani yhdessä Norppatassun, Risutassun ja Irvipennun lähellä leirissä. Astelin nelikon luokse. Ensimmäisenä tuloni huomasi Risutassu, joka käänsi harmaan katseensa minuun. Myös muut kissat kääntyivät minua kohti. Nostin leukaani ylöspäin ja siristin keltaisia silmiäni, kun katsoin nelikkoa.
"Kielotassu, me lähdemme harjoittelemaan, nyt", nau'uin naaraalle. Kielotassu vilkaisi kolmea muuta kissaa.
"Ennen kuin sanot mitään, se ei ollut kysymys. Me menemme harjoittelemaan juuri nyt", nau'uin oppilaalleni.
//Kielo? Norppa, Risu tai Irvi voi myös jatkaa xd Sori ku tunkeuvuin tähä XD
Kielotassu 06.04.2017
Katsahdin hieman pertyneenä Norppatassuun.
"Selvä on, mestari", maukaisin kunnioittavasti Pisaratähden suuntaan. Vilkaisin vielä hieman kieroutuneena Norppatassuun.
"Äläkä uskalla päätyä soturiksi ilman minua!" huikkasin naaraalle. Katseeni kuitenkin kertoi ennemmin, että tahtoisin myöhemmin tietää mahdollisen tappelun tulokset. Lähdin kuitenkin kunnioittavasti seuraamaan Pisaratähteä.
*Pisaratähti olisi ollutkin seuraava vaihtoehtoni Riemutuhon jälkeen*, ajattelin tyytyväisenä seuratessani mestariani.
*Joten olen tyytyväinen Pisaratähteen. Vaikka sääli, että työni meni hukkaan.*
Katsahdin nopeasti Pisaratähteen miettiessäni mitä mieltä todella olinkaan päälliköstä. En kuitenkaan tahtonut tuijottaa mestariani, joten katseeni palasi valkeisiin tassuihini.
*Ehkä hän tahtoi minut nimenomaan oppilaakseen tekoni takia. Ehkä se ei ollutkaan turhaa*, mietin kuumeisesti. En ollut aivan varma miksi Pisaratähti olikaan tahtonut minut riesakseen.
*Ehkä sen ei lopulta oli väliä...*
// Pisara? Sori tönkköö ja lyhyttä xD
Pisaratähti 07.04.2017
Kielotassu kulki vierelläni kohti ukkospolkua, jonka toisella puolen voisimme harjoitella taistelun elkeitä. Huomasin naaraan vilkuilevan minua vähän väliä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota, vaan jatkoin vain matkaani eteenpäin. Ukkospolun tullessa eteemme, pysähdyin. Myös oppilaani pysähtyi, jonka jälkeen hän käänsi katseensa minuun. Käänsin myös omani Kielotassuun.
"Kun ylität ukkospolkua, sinun tulee olla aina varovainen. Polku on nykyään melko hiljainen, mutta monia vuodenaikoja sitten sillä kulki kaiken aikaa hirviöitä, jotka voivat tappaa kissan yhdestä iskusta. Ennen kuin lähdet ylittämään sitä, katso molemmille puolille polkua. Jos et näe hirviöiden lähestyvän kummastakaan suunnasta, voit varoen juosta yli", nau'uin naaraalle, joka nyökkäsi.
"Saat yrittää ylittää ukkospolun nyt yksin. Minä katson sinua tässä", sanoin oppilaalleni ja istuuduin alas katsomaan, kun hän ylittäisi ukkospolun.
//Kielo?
Kielotassu
Kuuntelin tarkkaan Pisaratähden ohjeita ukkospolun suhteen. Tassuttelin lähemmäs ukkospolkua ja nuuhkaisin sen pintaa. Ei se oikeastaan haissut miltään. Vain märkä kosteus tulvahti nenääni. Tuhahdin hiljaa. Katsoin vasemmalle ja ensin oikealle. Mitään ei näkynyt, joten otin ensimäisen askeleeni ukkospolulle. Polku tuntui yllättävän sileältä ja tasiasemta tassujeni alla, mutta yllättäe n maa alkoi täristä. Näin vasemmalta jonkin kirkkaan valon. Peräännyin nopeasti takaisin Kuolonklaanin puolelle ja katsoin kuinka jokin olio vilisti ukkospolun ylitse.
"Oliko tuo hirviö?" kysyin Pisaratähdeltä, mutta pidin katseeni tarkasti poispäin juoksevassa hirviössä.
"Oli", Pisaratähti maukaisi lyhyesti. Päällikkö ei antanut minulle enempää neuvoja tai mitään. Minun täytyisi tehdä tämä itse. Lähestyin uudestaan ukkospolkua ja katsoin ympärilleni kahta tarkemmin.
*Ei mitään, onneksi*, ajattelin huojentuneena ja juoksin ukkospolun ylitse. Jäin sen toiselle puolelle katsomaan vielä Pisaratähden perään. Olisi hyvin epäkunnioittavaa nyt juosta kauemmas klaanin päällikön ja mestarini luota. En kuitenkaan istuitunut alas, sillä tiesin ettei tuolla kestäisi kovinkaan kauaa.
// Pisara?
Pisaratähti
"Kyllä sinä osaat. Sinä olet takuulla paras emo, mitä kukaan voi itselleen toivoa. Meidän pentumme tulevat rakastamaan sinua, kuten minäkin teen. Ja eihän sinun tarvitse kaiken aikaa pentujen kanssa olla. Voit viettää yösi pentutarhalla, mutta päivät varapäällikkönä, jos suinkin haluat. Partiot jätän ainakin sinun tehtäväksesi, kuten ne ovat tähänkin asti olleet. Pärjäät takuulla hyvin pentujen kanssa, ja tarpeen vaatiessa voit jättää pennut Kohmesydämen ja Kalmaliljan hoitoon, jos et kestä niitä", virnistin kumppanilleni, joka väläytti minulle lempeän hymyn.
"Niin kai sitten. Kiitos, Pisaratähti", naaras naukui huokaisten ja painautui kehoani vasten. Nuolaisin tuon päälakea. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, kuulin muutamien ketunmittojen päässä Pikkuvarjon karjaisevan:
"Kuka on vienyt hiireni?!" Naaraan äänensävy oli raivostunut. Hän katseli kimpaantuneena ympäri leiriä yrittäen etsiä hiirtä, jonka hän oli kai vain syönyt. Samassa huomasin Kielopennun, naaraspentu katseli irvistäen Pikkuvarjoa. Kasvoilleni ilmestyi virne. Pentu oli onnistunut viemään sisareni hiiren tuon huomaamatta. Se oli mielestäni oikein hyvin tehty noin pieneksi pennuksi. Pimeyslehti huomasi virneeni.
"No, mikä on noin hauskaa?" kumppanini kysyi ja tönäisi minua hellästi. Käänsin keltaisen katseeni mustaan naaraskissaan.
"Kielopentu vei Pikkuvarjon hiiren. Käskin hänen tehdä jotain, joka tekee minuun vaikutuksen, jotta hän voi sitten vaikuttaa siihen, kuka hänen mestarinsa tulee olemaan", nau'uin kumppanilleni.
"Hän taisi tehdä vaikutuksen, vai?" musta naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Pikkuvarjo tosin saattaa olla pitkävihainen", hymähdin. Pimeyslehti hymyili myös, hän katseli kanssani, kuinka Pikkuvarjo kiersi ympäri leiriä. Astelin soturin luokse ja jätin Pimeyslehden suurkiven varjoon.
"Pikkuvarjo, minä tiedän, mihin hiiresi katosi", nau'uin naaraalle tyynenä. Hän katsoi minua silmiään siristäen. Naaras osasi sitten tehdä pienestäkin asiasta sellaisen, josta voisi vaikka aloittaa sodan.
"No mihin?" naaras kysyi ja nosti leukansa ylös yrittäen näyttää mahdollisimman ylväältä. Siirsin katseeni Kielopentuun, ja Pikkuvarjo huomasi vinkin.
"Kirottu pentu.. No aivan sama, hän saa korvata sen minulle vielä jonakin päivänä!" Pikkuvarjo sihahti ja lähti kulkemaan kohti leirin uloskäyntiä, sillä naaraan oli mentävä partioon. Kielopentu oli huomannut katseeni, ja naaras näytti hieman epävarmalta. Astelin hänen luokseen rauhallisesti, ilmeeni oli tyyni ja mitäänsanomaton. Pentu vaikutti hermostuneelta.
"Pakko sanoa, että en olisi itse keksinyt tuota. Valitsit kohteeksesi kissan, joka teki siitä juuri oikean kokoisen asian", nau'uin virnistäen pienesti pennulle, jonka hermostunut ilme muuttui hetkessä helpottuneeseen.
"Eli teinkö sinuun vaikutuksen?" naaraskissa kysyi ja suoristi ryhtinsä. Nyökkäsin.
"Niinpä kysyn, että kuka olisi mielestäsi paras mestari, minkä tahdot tullessasi oppilaaksi?" kysyin naaraskissalta. Kielopentu antoi katseensa harhailla minusta leirin pääaukiolla oleviin kissoihin. En katsonut, mitä hän katsoi, mutta huomasin, että hän katsoi monia kissoja. Pääaukiolla ei mitään hurjaa määrää ollut kissoja, mutta kyllä siellä moni hyvä mestariehdokas kuitenkin löytyi. Sitten Kielopentu avasi suunsa sanoakseen jotain. Hän käänsi katseensa minuun, mutta pysyikin hiljaa. Sitten hän avasi uudelleen suunsa sanoakseen jotain.
//Kielo?cx
Kielopentu
Katsoin osittain tyytyväisenä Pikkuvarjon perään. Olin onnistunut tekemään sen mitä itse halusinkin. Pisaratähti kuitenkin kysyi minulta kenet tahtoisin mestarikseni. Mitä tuohon nyt vastaisi? Harvoin pentu sai itse päättää oman mestarinsa. Tämä oli suoranaisesti kunnia, mutta tahtoisin kuitenkin mestarin jolla olisi minulle paljon annettavaa. Ei sillä, etteikö kellä tahansa kissalla olisi minulle annettavaa. Katsahdin mietteliäästi tassuihini. Pisaratähti oli aikaisemmin uhannut antaa jopa Riemutuhon mestarikseni. Oliko naaraalla edes koskaan ollut oppilasta? Katseeni pyyhkiytyi Riemutuhon ylitse, mutta jatkoi matkaansa kissojen seassa.
"Kysymykseen ei ole niin helppo vastata kuin luulisi", mutisin hiljaa. Siirsin kuitenkin katseeni Pisaratähteen.
"Tahtoisin mestarin, joka voisi haastaa minut. Hän ei näkisi minua pentuna vaan oppilaana, joka todella tahtoo kehittää itseästä. Kissana, joka tahtoo klaaninsa olevan vielä jonakin päivänä ylpeä", maukaisi päällikölle. Äänessäni oli ollut pieni mietteliäs sävy, mutta valinta tulisi omalla tavallaan kuitenkin olemaan hankala. En kuitenkaan tuntenut kaikkia klaanin sotureita.
"Jokaisella tämän klaanin kissalla on omat vahvuutensa ja mestarini voisi autaa minutkin oikealle tielle. Tielle, josta löytäisin omat vahvuuteni ja kohtaloni."
Huokasin hiljaa. Taidan vain puhua liikaa. Todella moni muu olisi varmasti osannut vastata tuohon kysymykseen, mutta minä vain istuin paikoilöani änkyttämässä.
"On kuitenkin perinne ja kunnia antaa päällikön nimetä oma mestarinsa. Vai onko nekin tehty joskus rikotuiksi?" irvistin huvittuneena. Mielessäni oli kyllä yksi kissa, mutta saattaisin vain ottaa liian suurenkin hypyn kohti tuntematonta.
// Pisara?
Pisaratähti 28.03.2017
Tuhahdin ja pyöräytin silmäni kuullessani Kielopennun kysmyksen.
"Kaikki säännöt ja tavat on rikottavissa. Joidenkin rikkominen on hyvä idea, kun taas joidenkin saattaa olla virhe, jota tulee katumaan koko loppuelämänsä. Se, että saat itse ehdottaa itsellesi mestaria on hyvä ajatus, sillä olet itse tehnyt jotain ansaitaksesi sen", nau'uin naaraalle. Hän näytti harkitsevan asiaa.
"Sinulla on aikaa miettiä, oppilasnimityksiisi on vielä sen verran aikaa, että juuri nyt sinun ei tarvitse keksiä, kenestä toivot mestariasi. Kun olet päättänyt, tule juttelemaan minulle, kun olen leirin pääaukiolla joskus yksin, älä tule pesääni tai keskeytä minua tai sopimus raukeaa sillä silmänräpäyksellä", tokaisin naaraalle ja lähdin sitten kulkemaan kohti pentutarhaa, jonne kumppanini oli vasta siirtynyt. Musta naaras nukkui sammalpedillään pentutarhan perällä; Kalmalilja oli siirtänyt petiään, jotta kumppanini oli päässyt pesän hämärimpään paikkaan. Istuuduin hiljaa naaraskissan vierelle ja jäin katselemaan, kun hän nukkui kaikessa rauhassa edessäni.
//Pimeys, Kielo tai joku?
Pimeyslehti
Heräsin kipuun. Silmäni rävähtivät ammolleen vetäessäni väristen henkeä. Kipu helpotti. Pisaratähti istui petini vierellä. Kollin keltaiset silmät olivat hitusen laajentuneet.
"Pimeyslehti mikä hä-" Katkaisin kumppanini lauseen rääkäisyllä, jota en ollut voinut pidätellä kivun lävistäessä kehoni. Katselin anovasti Pisaratähteä lehdenvihreät silmät pelosta ja paniikista isoina.
"Ne syntyvät nyt", henkäisin kivun hellittäessä. Kohmeseydän alkoi häätämään pentuja ulos kun Kalmalilja juoksi pois, varmaankin hakemaan parantajaa. Huohotin järkyttyneenä. Upotin kynteni sammaleeseen uuden kipuaallon iskiessä. Puhuin nopeasti kun kipu hellitti taas hetkeksi.
"Pisaratähti minua pelottaa." Kolli oli avaamassa suutaan ja sanomassa jotain kun Kalmalilja pyyhälsi sisään suussaan yrttejä, jotka tiputti eteeni.
"En löytänyt Pikiviiltoa enkä Niittytassua mistään. Joku sanoi heidän menneen kerämään yrttejä. Pyydänkö jotakuta lähteä etsimään heitä?" Kalmaliljan puhuessa kipu lävisti minut jälleen.
"He eivät ehdi ajoissa!" lausuin puoliksi huutaen. Kalmalilja työnsi yrttejä lähemmäs minua.
"Tuossa on vadelmanlehtiä. Minulle annettiin niitä kun synnytin." Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun jo hotkaisin yrtit suihini. Tunsin kuinka ensimmäinen pentu teki tuloaan. Jokin luonnollinen voima käski minua ponnistamaan. Minä tein niin. Entistä pahempi kipu käyristi selkäni kaarelle. Ensimmäinen pentu löysi tiensä maailmaan. Retkahdin hervottomana sammalille. Uusi, vielä entistäkin pahempi kipu lävisti minut. Ponnistin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Niin paljon supistuksia.
Kaiken tuskan ja kivun jälkeen kaikki pienet pentuni imivät tyytyväisinä maitoa. Oloni tuntui väsyneemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Katselin väsyneenä Pisaratähteä. Pikiviilto ja Niittytassu olivat tullet takaisin juuri kun synnyts oli ohi.
//Pisara?
Pisaratähti 31.03.2017
Minun ja Pimeyslehden pennut olivat syntyneet vain pari päivää aiemmin. Istuskelin kaikessa rauhassa pentutarhassa ja katselin kolmea nukkuvaa pentua ja niiden emoa. Kalmalilja ja Kohmesydän olivat lähteneet pentuineen ulos pesästä. Edessäni makaava musta naaraskissa säpsähti ja siirsi vihreän katseensa minuun. Väläytin hänelle lämpimän hymyn.
"Huomenta", nau'uin. Pimeyslehti hymyili minulle takaisin.
"Kauanko olet oikein ollut siinä?" kuningatar kysyi ja haukotteli makoisasti.
"Tulin partiosta äsken, joten en kauaa", kerroin. Kumppanini nyökkäsi.
"Oletko miettinyt pennuille nimiä?" kysyin. Pimeyslehti kohautti lapojaan.
"Ajattelin, että tämä tummanharmaa kolli voisi olla Vuoripentu, sillä vaikka hän onkin pentueen pienin, hänestä voi tulla jotain suurta, kuten vuorista tulee", naaras totesi ja vilkaisi vatsansa vierellä makaavaa tummaa pentua.
"Se on oikein hieno nimi. Ajattelin, että naaras voisi olla Vuolaspentu", nau'uin enkä selitellyt ehdotustani sen enempää. Se vaikutti sopivan kumppanilleni.
"Entä kolmas?" kysyin, "oletko miettinyt sille nimeä?" Musta naaras käänsi katseensa kohti valkeaa kollikissaa.
//Pimeys tai pennut?
Pimeyslehti 14.03.2017
Katselin oppilastani Norppatassua, joka näytti jotenkin oudolta, mutta en osannut sanoa kuinka. Hänen ilmeensä oli hitusen outo? Oppilas kysyi olisiko minulla aikaa harjoituksille. Periaatteessa olisi, mutta minun olisi aivan pakko päästä Pisaratähden luo. Heti. Kolli suki turkkiaan pesänsä edustalla. Mahani oli pyöristynyt jo huomattavan paljon ja oli mielestäni ihme, ettei kumppanini ollut vielä huomannut sitä. Avasin suuni ja suljin sen taas.
"Käyn nopeasti Pisaratähden luona. Tulen ihan pian takaisin, mutta voisit sillä välin auttaa Ruusutassua klaaninvanhimpien maakuualusten siivoamisessa", naukaisin vähän pisteliäästi nähdessäni Norppatassun naaman venähtävän.
"Alahan mennä." Oppilas luikki klaaninvanhimpien pesälle. Käännyin ja ravasin Pisaratähden luokse. Tunsin vatsassani pienen painon. Ajatus siitä, että sisälläni kasvoi kokonainen pentue jännitti minua. Istahdin kumppanini eteen ja kietaisin hermostuneena häntäni käpälieni päälle. Pisaratähti käänsi katseensa minuun. Näin kollin huomaavan kireän ilmeeni.
"Mikä hätänä?" Hännänpääni vääntyili jännityksestä. Katseeni harhaili maassa. Tunsin rohkaisevan kosketuksen otsassani.
"No tuota... Minusta tuntuu että.." takeltelin. Vedin henkeä ja nostin katseeni Pisaratähden keltaisiin silmiin.
"Minä... Minä odotan pe-pentuja", sopersin.
//Pisara?
Pisaratähti 16.03.2017
Leukani loksahtivat auki kuullessani Pimeyslehden sanat. Ai että mitä? En voinut uskoa korviani! Tuo edessäni seisova musta naaraskissa, eli minun kumppanini, odotti pentuja, jotka olivat minun! Onni oli vähällä leimahtaa valtavaan liekkiin sisälläni, ja meinasin jopa päästää lapsellisen ulvahduksenkin, mutta pakotin kaiken onnen pysymään sisälläni. Katseeni oli tyyni ja kylmä. On valtava tunnepuuska oli poistunut sisältäni, sain viimeinkin sanottua:
"Hieno juttu, Kuolonklaani kaipaa uusia jäseniä kipeästi." Vaikka niin paljon rakastinkin Pimeyslehteä, en minä voinut näyttää sitä, kuinka innoissani olin oikeasti tulevista pennuistani, jotka parhaillaan kasvoivat Pimeyslehden vatsassa. Naaraan ilme oli muuttunut tyyneksi, lähes yhtä tyyneksi kuin omani. Huomasin, että Pimeyslehti oli aavistuksen verran ehkä jopa pettynyt reaktiooni, mutta hän väläytti minulle lempeän hymyn.
"Tahdotko lähteä saalistamaan tai jotain? Lupasin kyllä auttaa Norppatassua, mutta kyllä hän pärjää", Pimeyslehti naukui. Pudistin ankarasti päätäni.
"Eikö sinun pitäisi siirtyä pian pentutarhaan? En tahdo, että vaarannat minun - siis meidän - pentujemme henkeä soturin tehtävissä", naukaisin kumppanilleni.
"Mutta pentujen syntymään on vielä pitkä aika, kyllä minä kerkeään pentutarhaan muuttamaan", Pimeyslehti huomautti ja hymyili minulle lempeästi. Siristin keltaisia silmiäni.
"Miten vain, kunhan pidät huolen, ettei pennuillemme käy mitään - tai itsellesi", nau'uin ja väläytin mustalle naaraskissalle nyt pienen, lempeän hymyntapaisen virneen.
//Pimeys?
Pisaratähti 25.03.2017
Astelin sisään leiriin partion johdossa. Aurinko oli korkeimmillaan, ja niin oli myös minun mielialani. Sitä oli ehkä hieman vaikea uskoa, mutta olin ollut viimeiset päivät innoissani pennuista, jotka nyt kasvoivat kumppanini Pimeyslehden vatsassa. Astelin kohti pentutarhaa, sillä aikomuksenani oli käydä tarkastamassa, millaisia olivat Kuolonklaanin tuoreimmat jäsenet; Kielopentu ja Havupentu. Kaksikko oli Raepisaran ja Kalmaliljan pentuja, ja olin luvannut heille, että kävisin tänään katsomassa pentuja. Lupaukseni minä aina pidin, ja muutenkin tahdoin mennä tapaamaan klaanini uusimpia jäseniä. Kumarruin hieman astellessani pentutarhaan, joka oli hämärämpi kuin leirin pääaukio, sillä sen suojaava katto esti auringonvalon pääsemisen sisään pesään. Sieltä täältä auringonsäteitä kuitenkin heijastui pesän hiekkaiseen lattiaan.
"Hei, Pisaratähti", Kohmesydän naukui sammalpediltään kohteliaasti. En vastannut kuningattarelle, vaan käänsin katseeni Kalmaliljaan, joka makoili viereisellä sammalpedillä. Mustan naaraan vierellä makoili kaksi pentua; yksi tummanharmaa ja yksi punaruskea. Päättelin, että punaruskea oli Kielopentu ja toinen oli siis Havupentu.
"Ovatko he avanneet jo silmänsä?" kysyin Kalmaliljalta katsoen häntä ja hänen kahta pentuaan tyynenä.
"Ovat, he osaavat myös kävellä", musta naaraskissa selitti ja tökki kaksi pentua hereille. Pennut säpsähtivät ja katsoivat emoaan hämmentyneinä. Kun Kalmalilja vilkaisi minua katseellaan, myös pennut käänsivät katseensa minua kohti. Ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään, pesän sisäänkäynniltä kuului lähestyviä askeleita. Raepisara asteli sisään pesään. Vilkaisin nopeasti kollia, joka ei sanonut mitään, vaan istuutui pesän laitamille noin hiirenmitan päähän kumppanistaan ja pennuistaan.
"Oletko sinä Pisaratähti?" punaruskea naaraskissa kysyi, "meille sanottiin, että tulisit katsomaan meitä tänään." Virnistin pienesti naaraalle, tosin virne oli ainoastaan vain silmänräpäyksen pituinen, jota tuskin edes huomasi.
"Olen. Sinun täytyy olla Kielopentu", naukaisin pennulle, joka vastasi nyökkäämällä. Havupentu näytti sen verran väsyneeltä, että hän sulki silmänsä ja jatkoi uniaan. Tuhahdin, mutta annoin pennun nukkua, sillä tiesin, että pennut tarvitsivat paljon unta.
"Haluan nähdä, onko sinusta miksikään. Seuraa minua leirin pääaukiolle, sillä täällä pesässä ei voi tehdä mitään", nau'uin Kielopennulle ja lähdin kulkemaan kohti leirin pääaukiota. Kalmalilja nousi myös ylös. En jäänyt odottelemaan Kielopentua, vaan astelin vain ulos pentutarhasta. Istuuduin pentutarhan ulkopuolelle, ja pian Kalmalilja asteli pentunsa perässä ulos pesästä. Myös Raepisara seurasi kumppaniaan ja pentuaan.
"Mitä minun pitää täällä tehdä?" Kielopentu kysyi.
"Saat itse päättää. Tee mitä tahdot, mutta tahdon, että se, mitä teet tekee minuun vaikutuksen. Jos onnistut, saat vaikuttaa siihen, kuka tulee olemaan mestarisi, kun täytät kuusi kuuta", naukaisin pennulle, jotka katsoi minua hieman epävarmasti.
"Teetkö näin kaikille pennuille?" Kielopentu kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"En suinkaan. Tämä on sinulle erityinen tarjous, johon kannattaa tarttua", naukaisin.
"Entä jos en tee sinuun vaikutusta?" Kielopentu kysyi.
"Sitten annan sinulle sen mestarin, kenet ikinä tahdon antaa. Se saattaa olla vaikka Riemutuho, jonka vuoksi kannattaa tehdä kaikkensa. Sinulla on aikaa keksiä jotain auringonlaskuun saakka", kerroin Kielopennulle.
//Kielo? Sori Havu et en ottanu sua mukaa xd
Pimeyslehti
Palasin juuri kävelyltä. Viimeiseltä lenkiltäni ennen pentutarhaan siirtymistä. Se oli kyllä ollut yhtä tuskaa. En tajunnut kuinka olin pystynyt pari päivää aikaisemmin pitämään Norppatassulle taisteluharjoitukset. Oloni tuntui raskaalta ja likkuminen oli raskasta. Huomasin puuskuttavani hiljaa. Kun auringonnousun aikaan Pikiviilto oli käskenyt minun muuttaa pentutarhaan olin vältellyt parantajan katsetta ja sanonut käyväni vielä kävelyllä. En tiennyt että yhden lenkin jälkeen olisi voinut tuntua näin väsyneeltä. Hoipertelin huohottaen Pisaratähden luo. Kolli oli juuri Kielopennun luona ja puhui tälle. Kumppanini huomasi minut nopeasti kääntyen ympäri.
"Missä olit? Eikö sinun pitänyt ottaa rauhallisemmim?" kolli kysyi katsellen minua huolestuneesti.
"Halusin käydä vielä kerran kävelyllä ennen muuttoa pentutarhaan", naukuisin hiljaa. Nojauduin eteenpäin lähemmäs Pisaratähteä.
"Minua ahdistaa ajatus pelkästä makoilemisesta ja vielä kahden kuningattaren ja pentujen kanssa!" kuiskasin hivenen ahdistumeesti kumppanini korvaan. Vetäydyin kauemmaksi.
"Ja minua stressaa kaikki muukin! Entä jos pennuille käy jotain? Entä jos en osaa huolehtia heistä? Entä jos olen huono emo?" viimeisen lauseen kohdalla ääneni vaimeni kuiskaukseksi.
//Pisara?
Kielopentu 26.03.2017
Pisaratähti oli siis heittänyt minulle jonkinlaisen haasteen. Katsoin päällikköä hieman ilkikurisesti, mutta totta kai kunnioittavasti.
"Siinä tapauksessa otan riskin", yritin hymyillä, jotta se oli myös hieman ilkeän irvistyksen näköinen.
"Pidän riskeistä", heilautin häntääni huolettomasti. Pisaratähti vain hymähti minulle. Katsoin päällikköä hieman arvioiden, kunnes käänsin katseeni kohti leiriä.
"Onnea", Pisaratähti murahti ja katosi jonnekkin. Katseeni oli niin tiiviisti leirissä, etten edes hiomannut päällikön lähteneen. Käänsin katseeni Pisaratähden suuntaan, mutta hän oli poissa.
*Tyypillistä*, ajattelin pitäen katseeni samaisessa kohdassa, jossa Pisaratähti oli juuri seissyt. Kylmät väreet kuitenkin pyyhkivät aaltona selkääni myöten. Katsahdin todella nopeasti sivusilmälläni emooni Kalmaliljaan, joka seisoi yhä pentutarhan suuaukolla. Pisaratähti antoi minulle haasteen ja aion pitää siitä kiinni!
*Teen parhaani*, ajattelin luottavaisena, vaikka jokaisessa liikkeessäni saattoi olla pieni riski. Huokasin hiljaa ja lähdin kohti tuoresaaliskasaa. Tiesin tarkkaan mitä tekisin. Huomasin kauempana Pikkuvarjon ja Tulvasielun olevan aterioimassa leirin reunalla. Katsahdin harkitsevasti tuoresaaliskasaa, mutta päätinkin muuttaa suunnitelmaani. Pikkuvarjo ja Tulvasielu toisinaan keskustelivat keskenänsä eivätkä keskittyneet syömiseensä. He aterioivat erään kiven vierellä.
*Jos vain pääsen kivelle huomaamattomasti...*
Lähdin hiipimään kohti harmaata kiveä. Pysähdyin välillä maastoutuen kissojen sekaan. Ketään ei tuntunut kiinnostavan, että pentu juoksenteli leirissä. Kivelle oli vain muutama ketunmitta.
*Nyt tai ei koskaan!*
Juoksin nopeasti kiven taakse ja jäin huohottamaan paikoilleni. Toistaiseksi minua ei ollut kai huomattu, sillä kukaan ei sanonut mitään.
"Oletko muuten nähnyt klaanimme uusimpia jäseniä?" Pikkuvarjo kysyi ja haukkasin palasen hiirestä. Soturin katse oli nauliutunut Tulvasieluun.
"En. Toivottavasti niistä rääpäleistä on vielä joskus hyötyä tälle klaanille", Tulvasielu tuhahti ja tuon katse siirtyi hieman paheksuen pentutarhalle.
"Pikkuvarjo! Tulvasielu!" joku kolmas kissa kutsui heitä. Kaksikko ei kiinnittänyt enää mitään huomiota riistaansa,. Pieni hiiri oli Pikkuvarjon selän takana, joten hiivin kiven toiselta puolelta nappaamaan sen. Sitä ei ollut enää paljoa jäljellä.
*Harmi*, ajattelin, mutta nappasin sen suuhuni. Tassuttelin hitaasti taaksepäin kiven toiselle puolelle.
"Tulette kanssani partioon, Pimeyslehden määräys", kissa sanoi saavuttuaan kaksikon luo.
*Toivittavasti häntään ei huomannut minua*, ajattelin toiveikkaasti. Etsin ympäriltäni pakotietä ja huomasin lisää kiviä kauempana. Nappasin hiiren suuhuni ja juoksin niin lujaa kuin pääsin. Kivirykelmän takana laskin hiiren maahan ja huokaisin.
*En oikeastaan tiedä onko Pisaratähti tyytyväinen vai ei. Miksi ryhdyinkään tähän?* ajattelin hetken epätoivoisena. Sujautuin kuitenkin hiirenrippeet kivirykelmän onkaloon ja kävelin tyynenä ja rentona takaisin pentutarhalle.
*Mitä minä oikein kuvuttelinkaan?* ajattelin hetken huolettomana ja hymyilin.
*Pisaratähti aikoo höyhentää minut!*
// Pisara? Jees, outoo ja tönkköö
Pisaratähti
Katsoin Rapapoltetta sanomatta mitään. Nostin leukani pystyyn ja suoristin ryhtini. Olin siristänyt keltaiset silmäni niin sirille kuin vain pystyin. Rapapolte tuskin hengitti, kun hän odotti vastaustani.
"Miten vain. Olen kiitollinen siitä, että kysyit asiasta minulta, etkä vain lähtenyt. Voit lähteä, kunhan et jää harhailemaan klaanini reviirille. Takaisin voit tulla niin halutessasi", naukaisin naaraskissalle. Rapapolte huokaisi helpottuneesti.
"Kiitos, Pisaratähti", hän sanoi ja kumarsi syvään. Naaras ei sanonut mitään, vaan jäi vaan istumaan pesääni hetkeksi.
"Mitä sinä vielä siinä istut? Ala mennä nyt", sihahdin hänelle murahtaen. Rapapolte pyöräytti silmiään sanomatta mitään, sitten hän asteli sanaakaan sanomatta ulos pesästäni. Seurasin häntä leirin pääaukiolle ja jäin katselemaan, mitä naaras tekisi. Lähtisikö hän sanomatta mitään perheelleen, vai hyvästelisikö naaras heidät ensin.
//Rapa vaik?
Pisaratähti 02.03.2017
Istuin leirin pääaukiolla miettien viimepäiväisiä tapahtumia. Rapapolte oli lähtenyt Kuolonklaanista ja jättänyt ainoan pentunsa, Viiriäispennun, yksin. Tavallaan ymmärsin naarasta, mutta tavallaan en. En itse jättäisi Kuolonklaania mistään hinnasta, sillä se oli synnyinpaikkani ja klaani, josta sain olla ylpeä. Mutta toisaalta, en ollut menettänyt kumppaniani tai pentua. Rapapolte oli kokenut kovia, ja jopa minun oli se myönnettävä, että hänellä oli hyvin perustellut syyt jättää Kuolonklaani. Siltikin uskoin, että hän vielä joku päivä palaisi takaisin. Ei hän ikuisuutta voisi elää ilman perhettään. Kyllä hänen täytyisi palata, olin siitä lähes varma. Ehkä ei vielä vuodenaikoihin, mutta kuitenkin joskus, vaikka sitten klaaninvanhimpana. Kohmesydämen ja Sumumyrskyn pennuista enää Raepisara oli Kuolonklaanissa. Hiutaleturkki oli muuttanut kuita sitten Tuuliklaaniin, enkä edelleenkään voinut hyväksyä sitä. Kolli oli tehnyt mielestäni hyvin epäreilun ja hirveän tempun synnyinklaanilleen, perheelleen ja etenkin minulle. Vaikka hän joskus haluaisikin takaisin Kuolonklaaniin, ei hän olisi tervetullut. En kaivannut petturia klaanini riveihin, ja sellainen Hiutaleturkki oli. Salaa mielessäni toivoin, että Pimeyslehti ja minä voisimme saada pentuja, mutta en ollut viitsinyt mainita asiasta naaraalle. Halusin sukuni kasvavan, samaten klaanini, jonka vuoksi pennut olisivat hyväksi. Lisäksi ne todistaisivat, että olin tosissani Pimeyslehden kanssa. Naaras oli elämäni suurin rakkaus, tiesin sen, vaikka olimme olleet yhdessä vain alle kuun ajan. Tämän kuun ajan olin tuntenut enemmän onnellisuutta kuin koko elämäni aikana. En voisi kuvitella elämääni ilman Pimeyslehteä. En halunnut ikinä luopua naaraasta. Astelin sisään parantajan pesään, jossa Pimeyslehti yhä oli. Musta naaras makoili sammalpedillään ja näytti nukkuvan sikeästi. Jalkani kuljettivat minut naaraan pedin vierelle. Jäin katselemaan nukkuvaa varapäällikköä hiljaa sanomatta mitään. Hän oli kauneinta, mitä olin elämäni aikana nähnyt.
//Pimeys?
Pikitassu
Katsoin silmät viiruina, kun Rapapoltteen punertava hahmo katosi ulos leirin suuaukosta. Tuhahdin pienesti ja käänsin katseeni pesän seinustan vieressä nukkuvaa Kidesydäntä. Mestarini oli opettanut minulle paljon ja olisin siitä varmasti ikuisesti kiitollinen mutta entä sitten kun hän on poissa? Suljin silmäni ja kielsin päähäni tulvivat ajatukset päätäni hitaasti pyöritellen. Olin yhä kummissani Rapapoltteen lähdöstä. Hän oli vaikuttanut uskolliselta ja juuri sellaiselta, joka oli Pisaratähden hännystelijä. Käännyin ympäri ja astelin mestarini luokse pienin askelin.
"Sinulla ei taida olla minulle mitään tehtävää?" kysyin irvistäen. Kidesydän pudisti päätään.
"En jaksa sinua juuri nyt, joten annatko minun nukkua vai et?" hän sihahti ärtyneesti. Pyöräytin silmiäni ja jäin hetkeksi katsomaan hänen untaan, kunnes kuulin pesän suuaukolta Pisaratähden ääniä. *Hän on varmasti tulossa katsomaan Pimeyslehteä* totesin ja vetäydyin pesän nurkkaan, josta päällikkö tuskin erottaisi minua. Jäin piilostani seurailemaan, kuinka päällikkö seisoi nukkuvan kumppaninsa rinnalla haikean näköisenä. En ollut koskaan nähnyt hänen kasvoilla lempeyttä mutta nyt erotin, kuinka hänen muuten viileissä silmissään paistoi rakkaus. Tunsin outoa myllerrystä sisälläni.
//Pisara? Pimeys? Piki voi myös pysyä piilossa, jos ette halua sitä häiritsemään cx
Pimeyslehti 07.03.2017
Havahduin hereille makeasta unestani. Pidin silmäni kiinni. Olin ollut jo muutaman pitkän päivän parantajan pesässä. Haavani alkoivat parantua. Niskaani saattaisi jäädä vaakasuuntaan kulkeva arpi suden hampaista, mutta se ei minua ollut mietityttänyt viime aikoina. Minulla on ollut paljon aikaa miettiä kaiken laista maatessani hyödyttömänä täällä parantajan pesässä. Olin tullut siihen tulokseen, että haluaisin saada Pisaratähden pennut. Vaikka pelko siitä, että en osaisi huolehtia pennuista vaani ihan selkäni takana niin todella halusin sitä. Avasin silmäni.
"Pisaratähti?" mumisin unenpöpperössä. Tunsin kosketuksen päälaellani.
"Minä tässä." Kömmin istumaan. Pisaratähti istui edessäni. Kosketin kollin kuonoa omallani.
"Minä olen vähän miettinyt..." naukaisin hiukan vaivautuneena. Mitä Pisaratähti ajattelisi tästä?
"Mitä olet miettinyt?" kumppanini naukui rohkaisevasti. Vilkuilin käpäliäni jännittyneenä.
"Haluaisitko sitten joskus pentuja?" henkäisin. Kasvoni olivat jännityksestä jäykkinä ja hännänpääni vääntyli kuin se olisi riivattu.
//Pisara?
Pisaratähti 08.03.2017
Kuullessani Pimeyslehden kysymyksen, kasvoilleni levisi hymy. Pimeyslehti katsoi minua hieman hämmentyneenä.
"Mitä nyt?" musta naaras henkäisi hiljaa.
"Minäkin olen miettinyt samaa asiaa", naukaisin.
"Ai pentujako? Eli onko vastauksesi kyllä?" naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Tietenkin minä haluan sinun kanssasi pentuja. Meidän pennuistamme tulee koko Kuolonklaanin vahvimpia ja parhaita pentuja", nau'uin ja nostin leukani pystyyn. Pimeyslehden kasvoilla oli lämmin ja lempeä hymy.
"Milloin pääset pois tästä haisevasta pesästä?" kysyin kumppaniltani ja kiersin katseellani parantajan pesän ympäri. Pesässä haisi kaiken aikaa pahalta yrttien vuoksi.
"Minun puolestani hän voi siirtyä soturin elämään vaikka heti, kunhan ei rasita haavojaan", Kidesydän naukui ja asteli ulos yrttivarastosta.
"Salakuuntelitko sinä meitä?" kysyin ja paljastin parantajakissalle hampaani. Kolli ei vastannut, vaan poistui pesästä. Olin lähtemässä hänen pesäänsä, mutta Pimeyslehti pysäytti minut:
"Anna hänen mennä. Ei hän ole sen arvoinen." Murahdin ja käännyin kohti kumppaniani.
"Pesässäni taitaa olla tilaa kahdelle kissalle. Haluatko nukkua siellä kanssani?" kysyin naaraalta hymyillen. Toivoin enemmän kuin mitään, että Pikitassu ei ilmestyisi jostain parantajan pesän sairasaukiolle, sillä Kidesydämen vuoksi olin niin ärsyyntynyt, että saattaisin käydä parantajaoppilan kaulaan kiinni yhdestäkin väärästä sanasta.
//Pimeys?
Pimeyslehti 18.02.2017
Tajusin hämärästi Pikitassun ja Pisaratähden keskustelevan jostain. Näkökenttäni oli sumea ja äänet kuuluivat korvissani epäselvinä. Suljin silmäni kipuaallon jyrätessä ylitseni. Tunsin veren noruvan kylkeäni pitkin maahan. Kidesydän paineli jotain haavaani vasten. En enää sinnitellyt vaan annoin pimeyden viedä minut mukanaan.
Leijuin pimeydessä. Hetkinen. Ei pimeydessä. Ympärilläni oli tummansinistä. Kuin... Kuin yötaivas. En tuntenut kipua. Haavani olivat kadonneet. Katselin ympärilleni. Yläpuolellani olevat tähdet tuntuivat olevan vain muutaman ketunmitan päässä. Edessäni oli pimeä metsä. Sen yläpuolella ei ollut tähtiä. Se oli Pimeyden metsä. Olinko kuollut? Ei tuntunut siltä. Olinko kuolemaisillani? Ehkä. Yhtäkkiä minua kannatteleva voima päästi irti. Lähdin putoamaan läpi mustuuden, alaspäin. Mahanpohjaani kouraisi. Äänetön huuto purkautui yötaivaalle.
Tunsin kipua kyljessäni ja niskassani. Makasin jollain. Sammalpedillä varmaankin. Silmäluomeni tuntuivat painavan liikaa. En saanut niitä auki. Hengitykseni rahisi. Kaikki voimani tuntuivat paenneen kehostani. Kuulin huutoja. Haistoin yrttien voimakkaan tuoksun. Olin parantajan pesässä. Minusta tuntui, että saattaisin menettää henkeni. Ensin olin kohdannut yksin suden ja joutunut parantajan pesään. Heti muutaman päivän kuluttua sain syvät haavat niskaani ja kylkeeni. Halusin nähdä Pisaratähden. Arvelin hänen olevan taistelussa. Tai sitten täällä vielä, en tiennyt. Ajatukset kieppuivat päässäni enkä tahtonut saada niistä enää mitään tolkkua.
//Pisara tai joku?
PIsaratähti 19.02.2017
Katsoin silmiäni siristäen Pikitassua ja syöksyin kollin kimppuun painaen kynteni vasten oppilaan kaulaa. Huomasin parantajaoppilaan katseessa pienoisen kauhistuksen, hän ilmeisesti yllättyi, että oikeasti hyökkäsin. Painoin kynsiäni vasten kissan kaulaa, mutta en antanut niiden tehdä mitään tuhoa. Pikitassun hengitys näytti vaikeutuvan.
"Tunnetko sen? Haluaisitko vain, että lopettaisin tuskasi ja viiltäisin kurkkusi auki, antaisin veren värjätä pikimustan turkkisi punertavaksi, ja jättäisin sinut rauhassa kuolemaan?" kysyin kollilta hiljaa virnistäen. Tuo ei sanonut mitään, vaan keskittyi hengittämiseen, joka vaikutti yhä vain vaikeammalta. Vielä hetken ajan pitelin kynsiäni kissan kaulalla, kunnes irrotin ne ja käänsin parantajaoppilaalle selkäni.
"En minä anna sinulle sitä tyydystä, että tapan sinut, kun sitä pyydät", murahdin kollille ja astelin ulos pesästä, koska taistelun äänet olivat muuttuneet kummallisiksi ääniksi, jotka vaikuttivat toisinaan jopa iloisilta. Päästessäni leirin aukiolle, huomasin heti susien olevan poissa. Piikkihernemuurit olivat kuitenkin sortuneet.
"Pisaratähti, me hääsimme sudet pois", Syöksyviilto kertoi ylpeänä. Nyökkäsin tyynesti.
"Järjestä kissat korjaamaan piikkihernemuuria, lähetä haavoittuneet heti parantajan pesään", käskin Syöksyviiltoa, joka nyökkäsi. Kolli vaikutti olevan täysin kunnossa, enkä nähnyt hänellä kuin pari haavaa siellä täällä. Palasin takaisin parantajan pesään. Pikitassu oli keskittynyt hoitamaan potilaita pesän reunalla, kun taas Kidesydän edelleen istui Pimeyslehden vierellä. Hän oli kuitenkin valmis, sillä hän poistui naaraan viereltä. Astelin parantajan entiselle paikalle. Pimeyslehti oli avannut silmänsä, ja hän katsoi minua suoraan silmiini. Väläytin naaraalle hymyn.
"Kuinka voit?" kysyin hiljaa, mutta suhteellisen lempeällä äänellä, joka vaikutti edelleenkin hyvin omituiselta, eikä lainkaan minulta.
//Pimeys? Pikiki voi jatkaa
Pimeyslehti 21.02.2017
"Kuinka voit?" Pisaratähti kysyi suhteellisen lempeällä äänellä. Hymyilin pienesti.
"Hyvin. Kai", vastasin vaisusti. Irvistin haavojeni kirvelylle.
"Ovatko sudet jo lähteneet?" kysyin juuri kun Pisaratähti oli avamassa suutaan sanoakseen jotain.
"Ovat." Nyökäytin päätäni helpottuneena. Halusin nousta ylös ja mennä leiriaukiolle järjestämään partioita, mutta jalkani eivät totelleet vaan pysyivät itsepäisesti paikoillaan. Tuntui kuin voimani olisivat kadonneet turkkiani tahranneen veren mukana. Vilkaisin kylkeäni. Se oli toden totta kuivuneen veren peitossa. Suljin silmäni irvistäen. Kaikkia haavojani pisteli ja kirveli. Avasin silmäni. Yskäisin hiljaa.
"Minä olen kyllä ihan kunnossa, mene jo", valehtelin. En halunnut Pisaratähden näkevän minua näin heikkona ja haavoittuvaisena. Päällikkö loi minuun epäluuloisen katseen.
"Ala laputtaa", naukaisin puristaen hymyn huulilleni. Pisaratähti kohautti lapojaan.
"Jos niin haluat." Katselin voimattomana kollin perään kun hän katosi pesästä. Mahani kurni. Mutta en jaksanut päätänikään kohotttaa tehdäkseni asialle jotain. Iskin katseeni Kidesydämeen.
"Käy hakemassa minulle syötävää", murahdin hiljaa. Parantaja käänsi katseensa minuun. Hän nyökkäsi tottelevaisesti ja jolkotteli ulos pesästä.
Parantajakissa palasi pesään myyrä hampaissaan. Kidesydän laski saaliin naamani eteen. En vaivautunut kiityämään parantajaa vaan kävin heti myyrän kimppuun. Ahmin saaista makuuasennosta.
Syötyäni nuolin huuliani väsyneenä. Laskin pääni sammaleille ja suljin silmäni. Kipu sykähteli haavoissani kerta toisensa jälkeen. Siitä huolimatta nukahdin heti, koska tunsin oloni epätavallisen väsyneeksi.
Avasin silmäni hitaasti. Aamun haalea valo tunkeutui hämärään, yrteiltä tuoksuvaan pesään. Kipu haavoissani oli laimennut. Kompuroin istumaan. Nyt kipu leimahti jäsenissäni. Irvistäen aloin sukia veren peittämää kylkeäni. Kun musta turkkini vihdoin näkyi kaiken veren alta olin tyytyväinen. Halusin tulenpalavasti nähdä Pisaratähden, mutta arvelin, että en pääsisi kovinkaan kauas sammalpedistä kun jalkani jo pettäisivät. Jäin istumaan katsellen haikeana parantajan pesän uloskäyntiä.
//Pisara vaik?
Pisaratähti 26.02.2017
Astelin sisään parantajan pesään suussani kaksi hiirtä. Tavoitteenani oli tervehtiä Pimeyslehteä, joka oli joutunut jäämään yöksi pesään. Yrttien kitkerä tuoksu kantautui sieraimiini jopa kahden tuoresaaliin lävitse. En pitänyt yrttien hajusta, mutta pidin Pimeyslehdestä, joten en antanut hajun häiritä minua. Pimeyslehti istui sammalpetinsä vierellä katsoen suoraan minuun. Naaraan kasvoilla oli lämmin hymy. Astelin naaraskissan luokse ja laskin hiiret maahan.
"Ajattelin, että olet nälkäinen, joten toin sinulle tuoresaalista", selitin mustalle kissalle, joka hymyili yhä minulle.
"Kiitos", hän naukaisi ja veti toisen hiiristä lähelleen. Huomasin, että liikkuminen satutti hieman naarasta, sillä hän teki kaiken hyvin hitaasti ja varovasti, ja välillä hänen hymynsä haaleni ja muuttui irvistykseksi. En maininnut asiasta, sillä en halunnut soturin kokevan olevansa silmissäni heikko, eikä hän sitä ollutkaan. Hän oli vahvempi kuin yksikään soturi, jonka olin eläessäni nähnyt. Hän oli jaksanut kulkea rinnallani, vaikka häneen oli sattunut enemmän kuin voisin edes kuvitella. Naaras ei ollut luovuttanut minun suhteeni, ja sellaista ei voinut kuin ihailla. Jos naaras olisi luovuttanut, kun en antanut vastakaikua hänen tunteilleen, kuka tiesi mitä olisi tapahtunut. Ehkä en olisi ikinä saanut tunteitani selviksi. En halunnut miettiä sitä, mitä olisi voinut tapahtua, vaan halusin keskittyä siihen, mitä oli tapahtunut ja mitä tulisi tapahtumaan. Nostin keltaisen katseen hiirestäni Pimeyslehden vihreisiin silmiin. Ne olivat niin kauniit, ja kun katsoin niitä, tunsin sydämeni sykähtelevän rinnassani. Tunsin olevani onnekkain kolli koko maailmassa. Minä tekisin Pimeyslehdestä onnekkaimman naaraan, sen minä tiesin.
"Eikö maistu?" Pimeyslehti kysyi huomatessaan, etten ollut edes koskenut hiireen, jonka olin ottanut itselleni syötäväksi. Hymyilin naaraalle lempeästi.
"Maistuu", sanoin ja aloin syömään hiirtäni.
//Pimeys?
Rapapolte 28.02.2017
Poikani Virnepentu oli kuollut muutama päivä sitten. Viiriäispentu - ainut eloonjäänyt pentuni - makasi paraikaa vierelläni silmät tiukasti ummessa. Kuuntelin hänen rauhallista unihengitystään haikeana. Olin päättänyt viime yönä, että minä lähtisin Kuolonklaanista, jättäisin kaiken sen taakseni. En silti koskaan unohtaisi pysyä uskollisena Kuolonklaanille - olihan se sentään synnyinklaanini ja paikka, jossa olin elänyt koko pienen ikäni. Muistot Pöllösyöksystä olivat kuitenkin tukahduttavan tuskallisia. Tuntui kuin sydämestäni olisi lohjennut palanen.
Nuolaisin Viiriäispennun päälakea hellästi, nousin jaloilleni ja tassuttelin ulos pesästä. Aukiolla oleskeli muutamia kissoja, jotka keskustelivat kiivaasti keskenään. Astelin heidän ohitseen ja pian huomasinkin Pisaratähden, joka aterioi pesänsä edustalla. Nuolaisin rintaani muutaman kerran ja astelin sitten päällikön luo, joka siirsi katseensa minuun.
"Pisaratähti, minun on puhuttava kanssasi", sanoin. Pisaratähti nielaisi viimeisen palasen myyrästään ja murahti sitten:
"Hyvä on, tule pesääni." Seurasin häntä hämärään pesään, johon oli pinttynyt Kuolonklaanin päällikön väkevä tuoksu. Pisaratähti kääntyi ympäri ja istahti alas.
"Kerro asiasi", hän maukui silmiään siristäen.
"Pisaratähti, pyydän lupaa lähteä klaanista", sanoin. Pisaratähti murahti yllättyneenä.
"Miksi sinä haluat lähteä?" hän tivasi.
"Pöllösyöksyn kuoleman jälkeen elämästäni on tullut yhtä tuskaa. En vain saa häntä mielestäni, eikä Virnepennun kuolema helpottanut asiaa mitenkään. Aion jättää klaanit kauas taakseni ja suunnata metsän toiselle puolen", kerroin ja jatkoin sitten varovaisemmin: "Jos se vain käy sinulle." Jäin odottaman Pisaratähden vastausta hievahtamattakaan.
//Pisara?
Pimeyslehti 17.02.2017
Olin hengästynyt. Olin jo valmiiksi haavoittunut. Mutta silti loikkasin äristen suden selkään. Muutama soturi ahdisteli sitä maasta käsin. Iskin hampaani nopeasti koiramaisen eläimen niskaan. Raastoin samalla takajaloillani sen selkää. Susi ulisi ja painui matalammalle. Loikkasin pois juuri kun susi kellahti selälleen litistääkseen minut alleen. Kävin kiinni suojattomaan vatsapuoleen. Raastoin ja kynsin minkä ehdin kunnes tunsin hampaat niskassani. Maassa kyhjöttänyt susi nousi ylös minä hampaissaan. Ulisin ja sähisin huitoen käpälilläni miten sattuu. Hampaat uppotuivat niskaani. Onneksi joku soturi onnistui upottamaan hampaansa suden kaulaan ja sen oli pakko päästä minut irti. Mätkähtäessäni maahan huomasin Pisaratähden, joka kynsi yhtä sutta naamaan. Toinen susi ryntäsi päälikköä kohti takaapäin muutama soturi kannoillaan. Katseli tyrmistyneenä kuinka välimatka Pisaratähden ja suden välissä pieneni. Nousin ylös. En voisi yrittää estä sutta. Mutta voisi otta iskun vastaan. Raivokaasti äristen lähdin juoksemaan kohti kumppaniani ja sutta, joka lähestyi aina vain. Enää pari ketunmittaa... Susi paljasti hampaansa ja kohotti päänsä iskiäkseen päälliköä. Kuin hidastetusti sen pää alkoi painua kohti Pisaratähteä. Ponnistin lihakseni äärimmilleen ja loikkasin suden eteen. Sen kuono tömähti kylkeeni. Lensin maahan lähelle Pisaratähden lähelle. Kolli näytti huomaavan minut. Henkeäni haukkoen ponnistelin ylös. Vatsaani kipristeli. Susi oli lyönyt minulta ilmat pihalle. Se samainen susi asteli eteeni muristen. En ehtinyt väistää. Susi iski hampaansa selkääni ja nosti minut ylös. Se ravisteli minua. Maailmaa viuhui, se sekoittui epämääräiseksi sumuksi. En ollut varma, mitä seuraavaksi tapahtui, mutta näin muutaman kissalta näyttävän hahmon hyppävän minua ravistelevan suden kimppuun. Yhtäkkiä lensin ilman halki ja paiskauduin maahan. Ensimmäinen asia, mitä tajusin oli, että selästäni pulputti verta tasaiseen tahtiin. Toinen asia oli, että ilmani olivat jälleen menneet pihalle paiskautuessani maahan. Näkökenttäni sumeni. Ponnistelin pyörtymistä vastaan. En pystynyt nousta ylös. En pystynyt huutaa. Kehoni ei totellut kun yritin liikkua. Näin sumean hahmon lähestyvän minua vauhdilla. Se ei ollut susi. Se oli kissa.
//Pisara?
PIsaratähti
Susi oli viskannut Pimeyslehden noin vain vasten kylmää ja jäistä maata. Olin juuri häätänyt suden tiehensä ja ravasin nyt kohti tummaa soturikissaa. Naaras hengitti raskaasti ja hänen kylkensä kohoilivat hyvin epätasaiseen tahtiin. Kumarruin naaraan eteen kuiskaten hänen nimensä:
"Pimeyslehti." Naaras katsoi minua suoraan keltaisiin silmiini, muttei sanonut mitään. Sihahdin turhautuneena ja tartuin hampaillani naaraan niskaan lähtien raahaamaan häntä kohti parantajan pesää. Muutama susi pyrki kimppuumme, mutta kuolonklaanilaissoturit estivät niitä parhaansa mukaan vieden susien huomion pois meistä. Saavuin parantajan pesälle, jossa Pikitassu ravasi heti meitä vastaan. Siristin silmiäni ja paljastin hampaitani parantajaoppilaalle. Pikitassu pyöräytti silmiään ja ryntäsin hänen ohitseen pesään. Musta kolli ravasi kuitenkin pian perässäni pesään, jonka perällä Kidesydän paransi Kauhumurhaa, joka oli saanut lapaansa ikävän haavan, joka kuitenkin parantuisi arviolta muutamassa päivässä.
"Kidesydän", murahdin parantajan nimen. Hän käänsi heti katseensa minuun ja huomatessaan lähes tajuttoman Pimeyslehden, hän jätti Kauhumurhan paikoilleen ja ryntäsi mustan naaraskissan luokse.
"Pikitassu, hae yrttivarastosta kehäkukkaa, hämähäkin seittiä ja unikon siemeniä", parantajakissa käski nopeasti oppilastaan, joka ryntäsi heti yrttivarastoon. Pysyin pesässä niin kauan, että Pikitassu sai tuotua yrtit. Olin jo lähdössä, kunnes käännyin takaisin huomatessani, että Kidesydän ohjeisti oppilastaan, kuinka hän voisi kumppaniani parantaa.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", nau'uin sihahtaen parantajaoppilaalle, jonka silmissä leimahti hiukan ehkä raivostunut katse.
//Piki?xDD
Pikitassu
Sukelsin uudelleen taistelun sekaan ja yritin pysyä susilta näkymättömissä, samalla kun etsin pahasti haavoittuneita kissoja, joita ei juuri näkynyt. "Pikitassu!" kuului Kidesydämen huuto parantajan pesältä. Salamannopeasti, käännyin ympäri ja juoksin parantajan luokse.
"Mitä nyt?" kysyin hengästyneesti läähättäen, kun olin viimein päässyt pesän suuaukolle, jossa Kidesydän odotti.
"Tarvitsen apuasi pesässä. Haavoittuneita tulee kokoajan lisää ja lisää", hän murahti ja palasi pesään hoitamaan Kauhumurhan haavoja. Heti sisään päästyäni, parantajan pesään tuli heti uusi haavoittunut. Juoksin tulijaa vastaan, mutta epäonnekseni siellä olikin Pisaratähti, joka näytti heti hampaansa. Pyöräytin silmiäni *Tällaisinakin aikoina hän vain jaksaa*
Päällikön suusta roikkui kuitenkin veltto Pimeyslehti. Juoksin päällikön perässä Kidesydämen luokse, ja jäin odottamaan ohjeita.
Hain tarvittavat yrtit, mutta heti, kun olin mestarini ohjeiden mukaan kumartumassa naaraan ylle, päällikkö keskeytti minut.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", hän sihahti. Silloin silmissäni leimahti.
"Millainen päällikkö sinusta on tullut? Tällaisessa taistelussa sinä ajattelet vain itseäsi. Ja sitä paitsi, minähän vain kalastelin Hunajatassulta tietoja", ärjyin. Pisaratähti taisi itsekin olla raivoissaan.
//Pisara? cx
PIsaratähti
"Sitähän sinä et millään tavalla minulle voi todistaa. Minä olen kunniallisempi päällikkö kuin sinä tulet ikinä parantajana olemaan. Älä enää ikinä - siis ikinä - tule arvioimaan minua päällikkönä. Sinä kunnioitat minun sanaani enemmän kuin yhdenkään muun kissan sanaa, ja sinä tottelet minua. Jos olisit edes hieman järkevä, olisit lähtenyt paikalta ja auttanut niitä, jotka ottavat apuasi vastaan. Jos joku täällä pesässä olevista nyt kuolee, minä syytän siitä sinua, joten ala laputtaa!" sihahdin pikimustalle kollille silmät leiskuen, mutta ilme kylmänä ja tyynenä. Parantajaoppilas vaikutti empivän. Hän meinasi avata suunsa sanoakseen jotain, mutta tuhahti ja käänsi selkänsä. Hymähdin lähes äänettä tyytyväisenä ja katsoin, kuinka Kidesydän paransi Pimeyslehden haavoja. Parantaja oli sentään minulle uskollinen ja totteli kaikkea, mitä sanoin. Ja viisaskin vielä; hän ei edes väräyttänyt korvaansa, kun juttelin hänen oppilaansa kanssa, vaan jatkoi haavoittuneen hoitamista. Ainoa syy pitää Pikitassu elossa oli Kuolonklaani. Kidesydämen mukaan kolli pärjäsi hyvin parantajana, mutta yksikin väärä sana, liike, ele tai ilme, niin hän ei pääsisi siitä niin helpolla. Kun edes kuulin mainittavan nimen Pikitassu, se sai vihan sisälläni roihahtamaan.
//Piki?
Pikitassu
"Siinäpähän parantaa itse kumppaninsa", mutisin ääneen, kun rymistelin ulos parantajan pesästä. Oli viimeinen pisara, kun hän alkoi verrata minua itseensä. *Piti itseään kunniallisena* sylkäisin maahan. Kiersin susien ja kissojen sekaisen taistelun karhunvatukkapensaassa olevasta reiästä. Kömmin leiristä ulos ja jäin sen vierelle istumaan. Huokaisin syvään. *Miksi en vain voinut syntyä toiseen klaaniin, jossa olisin hyödyksi* suljin vihreät silmäni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni, annoin poskelleni vierähtää pienen kyyneleen. Taistelin kahden ajatuksen välillä, joista toinen halusi pitää minut uskollisena, mutta toinen repi sydäntäni lähtemään jonnekin kauas. Sydäntäni kouraisi ja tahdoin vain huutaa minkä pystyin, mutta en saanut sanaakaan suustani. *Mitä teen väärin?* kysyin itseltäni ja aloin haukkoa henkeä. Katsoin leirin muurissa olevasta reiästä sisään ja näin, kuinka taistelun osapuolet repivät toisiaan kilpaa hengiltä. Katsoin haavoittuneita kissoja, jotka nuolivat hetken haavojaan, kunnes saivat taas uuden suden kimppuunsa. Lävitseni kulki värisyttävä tuulahdus. Loikkasin takaisin leiriin ja juoksin niin lujaa kuin pystyin, parantajan pesälle. Pisaratähti oli kumppaneineen yhä sisällä.
"Voit nyt tappaa minut, jos en sovi palvelemaan tätä klaania, tai sitten olla tappamatta. Haluan pelastaa nämä kissat. Kannatta kuitenkin muistaa, että en aio unohtaa tätä koskaan", sihahdin ja kuljin päällikön ohitse toisen haavoittuneen luokse. Kidesydän loi minuun katseen, jota en osannut tulkita.
//Pisara?
PIsaratähti
Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa rinnassani, kun Pimeyslehden lehdenvihreä katse kohosi silmiini. Kasvoilleni ilmestyi huomaamattani lempeä hymy, kun katsoin Pimeyslehteä tuon silmiin.
"Pisaratähti!" kuulin jonkun ulvaisevan nimeni parantajan pesän ulkopuolelta. Huokaisin turhautuneesti, kun jouduin irrottamaan keltaisen katseeni pois Pimeyslehdestä. Käänsin pääni kohti pesän sisäänkäyntiä.
"Voisinko viedä Kalmatassun Ruusutassun kanssa harjoituksiin? Haluatko sinä tulla mukaan?" Raepisara kysyi pesän ulkopuolelta. Pyöräytin silmiäni.
"Vie vain, minulla on nyt muuta. Ota mukaasi soturi tai kaksi", murahdin soturille, joka katosi pian pesän sisäänkäynniltä. Keskityin jälleen Pimeyslehteen. Kidesydän oli pesässä, mutta hän ei näyttänyt edes huomaavan meitä, sillä naaras järjesteli parhaillaan yrttejä pesän nurkassa.
"Voimmeko mennä jonnekin muualle?" Pimeyslehti kysyi ja vilkaisi laikukasta parantajakissaa, joka väräytti korviaan kuullessaan varapäällikön kysymyksen.
"Mennään pääaukiolle. Olet takuulla nälkäinen, ja mielestäni koko Kuolonklaani on oikeutettu tietämään meistä", nau'uin mustalle naaraskissalle hieman epävarmasti. Tuntui oikealta kertoa klaanini jäsenille suhteestamme, koska he olivat minun perheeni, vaikka en kaikkien kuolonklaanilaisten verisukulainen ollutkaan. Kyllä minä haluaisin tietää, jos päällikölläni olisi kumppani tai jotain muuta, kokisin olevani oikeutettu sellaiseen. Nuolaisin hellästi mustan soturin korvantaustaa ja vedin hänen makeaa tuoksuaan sieraimiini.
//Pimeys?cx
Pimeyslehti 14.02.2017
Kasvoilleni nousi lempeä hymy Pisaratähden nuolaistessa korvaani.
"Mennään", naukaisin hiljaa. Päällikkö nyökkäsi katse kiinni minussa. Tassuttelimme turkit toisiamme hipoen ulos parantajan pesästä. Oli jo melkein aurinkohuippu ja kissat touhusivat leirissä tehden kuka mitäkin. Yli puolet leiri kissoista oli kääntynyt katsomaan meitä silmät ihmetyksestä pyöreinä. Astuin ihan kiinni Pisaratähden turkkiin. Se tuntui ihanalta. Olin vähällä alkaa kehräämään, mutta onnistuin estämään sen. Äkkäsin Sumumyrskyn, joka käveli luoksemme. Hänelle rakkaus ei ollut uusi asia, olihan hänellä kumppani ja pentujakin.
"Tuota..." Kolli selvitti kurkkuaan saapuessaa luoksemme.
"Minun oppilaani Piikkitassu on kadonnut."
"Ei kai vaan..." henkäys karkasi huuliltani. Pisaratähti siirsi katseensa Sumumyrskystä minuun.
"Entä jos hän on lähtenyt leiristä? Ja susi on tullut?" naukaisin. Kolit vilkaisivat toisiaan.
"Ehkä", Pisaeatähti naukui, "ilmoita minulle jos hän ei ole aamulla ilmestynyt takaisin." Sumumyrsky nyökkäsi ja ravasi kumppaninsa, Kohmesydämen luo. Katseeni harhali tuoresaaliskasaan. Näin siellä ruipelon kanin.
"Jaetaanko tuo kani?" kysyin osoittaen sitä hännälläni.
//Pisara? Täs on varmaan ihan sikana virheitä koska kirjotin nopeet.
Pisaratähti 15.02.2017
Mietin parin silmänräpäyksen ajan Pimeyslehden ehdotusta kanin jakamisesta.
"Jaetaan vain", nau'uin hymyillen naaraalle lempeästi. Hymy kuitenkin kaikkosi kasvoiltani pian. En ollut tottunut hymyilemään, vaan olin lähes aina ilmeetön tai vihaisen näköinen. Kävelimme Pimeyslehden kanssa tuoresaaliskasalle. Minä tartuin kaniin, joka oli kasan päälimmäisenä, jonka jälkeen suuntasimme kohti pesäni edustaa. Aloimme syömään. Tunsin kuolonklaanilaisten katseet polttelevana turkissani, mutta yritin olla huomioimatta niitä. He saivat ajatella mitä halusivat, mutta minäkin sain olla onnellinen, onnellinen Pimeyslehden kanssa.
Kun olimme saaneet kanin syötyä, jäimme vain istumaan hieman kiusallisesti suurkiven eteen sanomatta sanaakaan tai edes vilkaisematta toisiamme. Katselin itse leirin kissoja silmiäni siristellen. Auringonlaskun aika oli käsillä, joten osa kissoista oli mennyt partioihin, mutta taisteluharjoituksiin lähteneet palaisivat kai pian. Mieleni teki poistua leiristä yhdessä Pimeyslehden kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Leirissä ei ollut kylliksi sotureita, jos sudet vaikka päättäisivät hyökätä.
"Haluaisitko tehdä jotain?" kysyin jälleen hieman tökerösti Pimeyslehdeltä. Naaras virnisti hymyillen.
"Voisimmeko mennä kävelylle, kun joku partio tai taisteluharjoituksissa olevat kissat saapuvat?" musta naaras ehdotti.
"Mennään vain. Odotetaan heitä ensin", nau'uin hieman murahtaen.
//Pimeys?
Pimeyslehti
Minua hymyilytti. Istuin Pisaratähden vierellä. Olisin jo halunnut lähteä, mutta pakottauduin pysymään aloillani.
Onneksi rukouksiini vastattiin ja partiot alkoivat palailla leiriin. Lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä. Vilkaisin taakseni. Pisaratähti oli noussut seisomaan.
"No meinaatko sinä tulla vai et?" naurahdin. Kumppanini hymähti väläyttäen hymyn ja saavutti minut parilla loikalla. Kävelimme ulos leiristä. Hengitin raikasta ilmaa tyytyväisenä. En enää edes huomannut haavojani. Ne olivat jo kutakuinkin kunnossa.
"Mennänkö nelipuille?" kysyin katsahtaen Pisaratähteä. Kolli nyökkäsi.
"Vaikkapa." Lähdimme kävelemään kohti ukkospolkua, jonka ylitettyämme pääsisimme nelipuille. Kävelimme turkit toisiamme hipoen. Kiedoin häntäni Pisaratähden häntään. Imin kollin täydellistä tuoksua itseeni. Halusin vain pysyä hänen vierellään, aina ja ikuisesti.
//Pisara?
Pisaratähti 16.02.2017
//nelipuille pitää mennä muuten Tuulen reviirin kautta, ei vaan ukkospolun ylittämällä xd//
Olimme yhdessä Pimeyslehden kanssa nelipuiden laaksossa, yhden suuren tammen alla. Pidin katseeni kaiken aikaa Myrskyklaanin reviirillä, jossa olin juuri nähnyt liikettä. Pimeyslehti oli painautunut vasten turkkiani, joten häneltä oli liikahdus jäänyt huomaamatta, enkä maininnut siitä mitään naaraalle. Huomasin kissan pään pujahtavan esiin Myrskyklaanin reviirillä aluskasvillisuuksien seassa, mutta se katosi näkyvistä saman tien. Kissa loikki kauemmas rajasta metsän siimekseen. Pimeyslehti nosti vihreän katseensa minuun.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi.
"On. Myrskyklaanin reviirillä näkyi vain liikettä, ilmeisesti joku huomasi meidät ja lähti vain pois", murahdin tuoreelle kumppanilleni.
Ylitimme Tuuliklaanin rajan ja suuntasimme kohti Kuolonklaanin leiriä yhdessä Pimeyslehden kanssa. Susien tuoksu kantautui sieraimiini, ja karvani nousivat pystyyn. Kiristin tahtiani, ja niin teki myös varapäällikkö. Susien hajuja oli monia, ja ne kaikki johtivat kohti Kuolonklaanin leiriä! Kauhu valtasi minut sisältä, mutta en antanut sen näkyä naaraskissalle, joka ravasi vierelläni. Purin hampaitani yhteen ja juoksin lumihankien lävitse niin nopeasti kuin jaloistani saatoin. Taisteluhuudot kantautuivat korviini. Painajaiseni oli käynyt toteen: sudet olivat hyökänneet Kuolonklaanin leiriin. Leirin yksi muureista oli tuhottu ja siitä näki leiriin suoraan. Susia oli ainakin viisi, ja leirissä oli käynnissä taistelu. Syöksyin mukaan taisteluun päästessäni leiriin. Iskin hampaani lähimpään suteen, jonka kimpussa myös Sumumyrsky ja Raepisara olivat. Viilsin kynsilläni suden lapoja raivoissani roikkuessani sen selässä. Pimeyslehti loikkasi myös kyseisen suden kimppuun, kun se viskasi Raepisaran pois päältään.
//nonii ny ne sudet o si Kuolon leiris:D Kukaan kuololaine ei kirjota muusta ku tästä.
PImeyslehti
Ei. Ei... Kävelin konemaisesti kohti sotureiden pesää. Nyyhytykset ravistelivat kehoani. Olin pettynyt Pisaratähteen.
"Sinun olisi nyt parasta poistua", kaikui mielessäni. Juuri kun olin sotureiden pesän suuaukolla käännyin ja juoksin ulos leiristä pakoon kaikkea. Juoksin kohti sitä paikkaa, missä oli viimeksi nähty susia. Paloin halusta päästä raatelemaan jotain. Juoksin kohti ukkospolun kitkerää katkua. Paljastin hampaani nähdessäni vilauksen harmaata turkkia. Susi. Juoksin päin harmaata kylkeä. Tunsin hampaat hännässäni törmätessäni eläimen kehoon. Susi vetäisi hännästäni. Kaaduin rähmälleni maahan. Pomppasi nopeasti ylös ja viilsin suden kuonoa, joka sai sen irrottamaan otteensa hännästäni. Otin askeleen taaksepäin tarkkaillakseni vastustajaani. Susi oli täysi-ikäinen. Se murisi minulle terävät, kellertävät hampaat paljastettuina. Huomasin, että sen oikeassa kyljessä oli iso haava. Se piteli oikeaa takajalkaansa ilmassa. Jalka oli luonnottomassa asennossa. Susi näytti riutuneelta. Voisin ehkä jopa selvitä hengissä. Kumarruin matalaksi ja odotin suden hyökkäystä. Kun susi kumartui puraisemaan minua syöksähdin sen etujalkojen välistä vatsan alle. Ehdin nipin napin ennen kuin susi olisi iskenyt hampaansa niskaani. Pinkaisin pois suden vatsan alta sen takajalkojen välistä, käännyin ripeästi ympäri ja loikkasin koiramaisen eläimen selkään. En ehtinyt iskeä hampaitani suden niskaan kun se jo ravisteli minut pois. Muksahdin kyljelleni maahan. Susi oli salamannopeasti kimpussani. Tunsin hampaat kyljessäni. Huusin kivusta. Tunsin sen nostavan minut ilmaan. Koko maailmaa heilui suden retuuttaessa minua kuin juuri kiinni saamaansa saaliseläintä. Onnistuin taivuttamaan itseäni kohti suden kaulaa. Kipu kyljessäni sumensi aistejani. Kurottauduin lähemmäs. Onnistuin iskemään hampaani syvälle suden kaulaan. Sen ote kyljestäni irtosi. Roikuin suden kaulassa yrittäen samalla sohia sitä kynsilläni. Tunsin suden alkavan kaatua. Tunsin nyt valtavaa kipua oikeassa takajalassani. Päästin vahingossa irti suden kaulasta. Koiramainen, harmaa eläin kaatui maahan minä mukanaan. Huusin kivusta hampaiden pureutuessa jalkaani. Yhtäkkiä suden ote jalastani kirposi. Kiskaisin jalkani irti ja ryömin kauemmaksi. Onnistuin vilkaista sutta. Se makasi velttona maassa jatsoen minua lasittuneilla silmillään. Pääni laskeutui lumelle. Haavoistani kyljessäni ja jalassani pulputti verta värjäten lumen punaiseksi. Minua pyörrytti. Viimeinen asia jonka kuulin ennen pyörtymistäni oli:
"Meidän pitää kantaa hänet leiriin, nopeasti."
Heräsin yrteiltä tuoksuvassa pesässä. Katsahdin kylkeäni ja jalkaani. Molempiin oli sivelty jonkinlaista yrttisalvaa. Laskin pääni sammalille. Pisaratähti... Voi Pisaratähti...
//Pisara?
Pisaratähti 13.02.2017
Pimeyslehti oli tuotu edellisiltana leiriin haavoittuneena. Naaras oli onnistunut tappamaan suden, joka oli ollut Kuolonklaanin reviirillä. Koin syyn haavoittumiselle olevan osittain omani. Minä olin häätänyt naaraan pois leiristä töykeästi, kun hän oli tunnustanut rakkautensa. Istuin varapäällikköni sammalpedin vierellä parantajan pesässä. Olin ollut tässä koko aamun. Hän nukkui sikeästi, sillä Kidesydän oli antanut hänelle unikonsiemeniä. Naaras säpsähti, ja avasi vihreät silmänsä. Hän ei aluksi huomannut minua, vaan katsoi ainoastaan haavoittuneita raajojaan ja kehoaan. Sitten hän käänsi katseensa minuun. Naaras näytti yllättyneeltä. Väläytin hänelle lempeän hymyn.
"Mitä ihmettä sinä teet täällä?" naaras kysyi hämmentyneenä.
"Tulin katsomaan sinua", kerroin katsoen naarasta vakavasti silmiin. Pimeyslehti ei sanonut mitään, hän vain katsoi minua suoraan omiin keltaisiin silmiini.
"Minun ei olisi pitänyt häätää sinua pois niin", naukaisin hieman vastahakoisesti. Tuntui kummalliselta puhua Pimeyslehdelle näin, mutta se tuntui osittain myös mukavalta. Naaras vastasi hymähtäen pienesti ilme tyynenä.
"Kyllä minäkin.. Tai siis että-", keskeytin lauseeni hetkeksi miettien, miten asian muotoilisin, "kyllä minäkin sinusta pidän, todella paljon oikeastaan." Sanat olivat erittäin vaikea sanoa, mutta olin helpottunut, kun sain ne viimeinkin ulos itsestäni. Katsoin Pimeyslehteä irvistäen. Mitäköhän naaras nyt oikein ajatteli minusta? Olinko hänen mielestään pehmo päällikkö, joka hiirenaivoisena kertoi noin vain tunteistaan?
//Pimeys?
PImeyslehti
Sydämeni sykähteli nopeammin. Kuulinko minä oikein? Kuulinko oikein? Oliko korvissani vikaa vai kuulinko oikeasti Pisaratähden sanovan pitävänsä minusta? Oliko juuri tapahtunut se asia, minkä olin jo kauan halunnut tapahtuvan?
"Tarkoitatko sinä sitä oikeasti?" kysyin pitäen ääneni vaivoin vakaana. Pisaratähti nyökäytti päätään pienesti. Nolostuin. Punastuin. Minua jännitti. Kampesin itseni istumaan.
"Olen pitänyt sinusta jo kauan. Tunnuit aina vain torjuvan minut jotenkin. Minua pelotti, mitä ajattelet minusta, minua pelotti olinko mielestäni pehmo? Pelkäsin menettäväni arvoani sinun silmissäsi, joten en sanonut mitään", sammalsin tuijottaen tassujani. Hännänpääni nytkähteli. Minua alkoi heikottaa, joten painuin makuulle. Olin menettänyt paljon verta. Halusin Pisaratähden vierelleni, tahdoin elää uudestaan sen hetken ennen Suurta sotaa korkokivillä. Odotin, mitä Pisaratähti sanoisi uskaltamatta itse tehdä mitään.
//Pisara?
Pisaratähti
Astuin askeleen lähemmäs Pimeyslehden petiä.
"Minä en tiennyt, mitä tunnen. Tunsin paljon, mutta en osannut tulkita tunteitani lainkaan, enkä ehkä osaa vieläkään. Mietin koko viime yöni pääni puhki asioita. Jos joskus tulevaisuudessa tulen saamaan pentuja, haluan sinun olevan pentujeni emo. Haluan sinun olevan rinnallani siihen saakka, kunnes Pimeyden Metsä ottaa minut lopullisesti luokseen", nau'uin Pimeyslehdelle. Kuulin lähestyviä askelia parantajan pesän sisäänkäynniltä. Kidesydän asteli pesäänsä suussaan joitain yrttejä. Kun hän huomasi minut ja aavistuksen verran murhaavan katseeni, parantaja ymmärsi poistua. Huomasin, että myös Pimeyslehti oli katsonut parantajaa hieman vihaisesti, vai miten sen ilmeen ikinä pystyikään tulkitsemaan. Olin tuntenut Pimeyslehden niin kauan, mutta ihmettelin, kuinka en ikinä ollut ymmärtänyt, mitä todella häntä kohtaan tunsin. Tiesin, etteivät tunteet olleet uusia. Ne olivat syttyneet sillä hetkellä, kun olin nähnyt naaraskissan ensimmäisen kerran. Mutta nyt vasta ymmärsin, mitä ne tarkoittivat. En välittänyt, kuinka heikolta näytinkään tunteideni kanssa, mutta nyt sentään tiesin, mitä minä tunsin. Sydämeni hakkasi kovaa rinnassani miettiessäni tarkkaan seuraavaa kysymystäni, joka saattaisi olla vaikuttava tekijä minun ja Pimeyslehden välisessä suhteessa, jos sitä sellaiseksi pystyikään kutsua. Vedin syvään henkeä, suljin silmäni ja avatessani ne, nau'uin:
"Pimeyslehti.. Haluaisitko sinä olla.. Mmh.. Kumppanini?" Tiesin, että kysymys oli erittäin tökerö, eikä lainkaan minunlaiseni. Halusin tämän toimivan, halusin todella olla Pimeyslehden kanssa.
//Pimeys?cx
Pimeyslehti
Pisaratähden tökerö kysymys sai pienen hymyn nousemaan kasvoilleni.
"Kyllä haluaisin." Halusin nousta ylös ja painautua häneen kiinni, mutta en uskaltanut. Voisin minä niin tehdä jos olisimme nyt kumppaneita. Mutta uni alkoi painaa silmiäni kiinni. Silmäni lupsahtelivat kiinni. Haukottelin leveästi.
"Minun on pakko nukkua", mutisin silmieni painuessa kiinni. Tunsin kosketuksen niskassani ennen kuin nukahdin.
Säpsähdin hereille. Näin Kidesydämen. Olisin halunnut nähdä Pisaratähden. Kuin tilauksesta kolli asteli pesään. Pomppasin ylös sävähtäen kivun leimahtaessa jalassani. Ajattelematta kompuroin päällikön luokse ja painauduin häntä vasten. Tunsin kollin lämmön. Se rauhoitti minua ja sai kiivaan sydämeni rauhoittumaan. Irtaudun Pisaratähdestä tuijotellen tassujani. Punastuin karvojeni alla. Kasvojani kuumotti. Korvannipukkani olivat tulessa. Nostin varovasti katseeni Pisaratähteen.
//Pisara? :3
Kortelampi
Olimme saapuneet Nelipuille joku aika sitten. Kuolonklaani oli jo paikalla. Polttotähti johti klaaninsa aukiolle, jossa Puhujankivi sijaitsi. Hän nyökkäsi kohteliaasti Kuolonklaanin päällikölle ja jatkoi sitten matkaansa Puhujankivelle. Kuolonklaanin kissat vilkuilivat meitä karvojaan pörhistellen. Eräs pilkukas kolli väläytti minulle häijyn hymyn. Yritin hymyillä takaisin, mutta noiden kissojen läsnäolo sai vereni hyytymään.
Myrskyklaanilaisten asetuttua aloilleen lähdin etsimään seuraa. Huomasin Kuolonklaanin päällikön, Pisaratähden, istuskelevan Puhujankiven juuressa. Hän katseli ympärilleen silmät ohuiksi viiruiksi kavenneina. Korjasin ryhtiäni ja annoin karvojeni laskeutua. Ei kukaan ollut alkujaan paha. Tassuttelin hänen luokseen.
"Tervehdys, Pisaratähti", tervehdin kohteliaasti. Pisaratähti nyökkäsi aavistuksen verran, muttei sanonut mitään.
"Minun nimeni on Kortelampi, olen Myrskyklaanin parantajaoppilas", esittäydyin.
//Pisara?
PIsaratähti
Tuhahdin kuullessani, kuinka Myrskyklaanin parantajaoppilas esittäytyi minulle. Siristin silmiäni ja katsoin häntä arvioivasti. Kolli omasi laikukkaan turkin, ja hänen keltaiset silmät muistuttivat väriltään omiani, mutta niissä oli turhankin ystävällinen katse.
"Vai että Kortelampi", hymähdin ja väläytin kollille hymyntapaisen.
"Kuolonklaanillakin on ilmeisesti uusi parantajaoppilas?" Kortelampi kysyi ja vilkaisi puhujankiven juurella olevaa Pikitassua, joka oli muiden parantajakissojen kanssa, mutta pysyi aivan hiljaa.
"Aivan, Pikitassu nimettiin parantajaoppilaaksi viime kuussa", nau'uin Kortelammelle. Välillämme oli koko ajan jännittynyt ilmapiiri, mutta keskustelu sujui mielestäni yllättävänkin hyvin. Minun täytyi totutella tähän, koska Kuolonklaani oli nyt yksi metsän klaaneista, ja kokoontumisissa en voinut päällikkönä olla juttelematta muiden klaanien jäsenille.
"Onko nelipuilla ollut saalista paljon?" Kortelampi kysyi lyhyen hiljaisuuden päätteeksi ja vilkuili ympärilleen. Nelipuut olivat Kuolonklaanin metsästysmaita, mutta täysikuun koittaessa ne toimivat kokouspaikkana.
"Riistaeläimet välttelelevät paikkaa täysikuun jälkeisinä päivinä, mutta neljäsosakuun kuluttua sitä on jo melko runsaasti - vaikka lehtikato onkin", kerroin myrskyklaanilaiskissalle, joka vastasi nyökäten.
"Entä Myrskyklaanin riistatilanne? Sinä et tuskin sitä tiedä niinkään, mutta onko riista riittänyt?" kysyin yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä, mutta huomautukseni taisi olla turhan epäkohtelias, sillä Kortelampi pyöräytti silmiään, mutta vastasi kuitenkin:
"Riistaa on niukasti, mutta klaani saadaan ruokittua, kun jokainen tekee tehtävänsä."
"Entä yrtit? Jos tarvitsette jotain, Kuolonklaanin yrttivarasto on avoinna teille", nau'uin. Myrskyklaani vaikutti vahvalta klaanilta, ja halusin saada sen Kuolonklaanin puolelle. Jos joku klaani kääntyisi Kuolonklaania vastaan, Myrskyklaanista voisimme saada apua, jos olisimme vain avuliaita kyseisen klaanin jäsenille.
//Korte?
Pisaratähti 12.02.2017
Kokoontuminen oli päättynyt ja kaikki klaanit olivat palanneet reviirilleen. Kuolonklaanin jäsenet astelivat perässäni ukkospolun laitaa myöten Tuuliklaanin reviirin rajalla kohti omaa reviiriämme. Pimeyslehti kulki lähes vierelläni, ja muut kissat kulkivat lähes turkit toisissaan kiinni. Olimme kaikki valppaina susien varalta, sillä emme halunneet tulla yllätetyiksi. En kuitenkaan uskonut, että sudet hyökkäisivät näin kookkaan kissajoukon kimppuun, mutta ei niistä otuksista koskaan tiennyt. Mukana olivat Kuolonklaanin vahvimmat kissat, joten vaikka susi tai kaksi kävisikin kimppuumme, me selviäisimme siitä. Matka eteni nopeasti, ja pian saavutimme jo oman reviirimme rajan. Erkaannuimme ukkospolusta jatkaen matkaa kohti leiriä, jonka paikalla oli ennen syntymääni ollut kaksijalkojen lato. Lato oli palanut sinä yönä, kun Kuolonklaani häädettiin metsästä. Metsä oli nyt Kuolonklaaninkin koti. Emme lähtisi täältä helpolla, olin vannonut sen kaikille klaanini jäsenille ja muidenkin klaanien jäsenille. Myrskyklaani ja Jokiklaani olivat taistelleet joidenkin pentujen asuinpaikasta, eikä se ollut minua sen kummemmin kiinnostanut. Jos omat pentuni - joita minulla ei vielä ollut - vaihtaisivat klaaniaan ja saisivat siellä pentuja, voisin kyllä haluta niistä ainakin yhden Kuolonklaaniin. Se korvaus minun olisi saatava soturin menettämisestä toiselle klaanille. Leiri häämötti jo edessämme. Sujahdin ensimmäisenä sisään piikkihernetunneliin ja siitä leirin pääaukiolle, joka ammotti tyhjyyttään. Pian kuitenkin päitä putkahti esiin pesistä.
"He palasivat!" oppilaiden pesästä kuului. Sirppitassu loikki ulos pesästä tervehtimään meitä. Aurinko nousisi pian, joten aioin valvoa koko loppuyön.
"Pimeyslehti, voisit järjestää pari partiota, koska kuuhuipun partiot jäivät tekemättä", ehdotin varapäällikölleni.
"Nyt hetikö?" naaras varmisti.
"Kyllä. Lähetä sinne mieluiten myös kissoja, jotka eivät olleet kokoontumisessa, koska he ovat saaneet nukuttua", sanoin mustalle naaraalle, joka vastasi nyökäten. Kidesydän tassutti oppilaansa johdolla parantajan pesään. Loin Pikitassuun halveksivan katseen, ja kolli huomasi sen, mutta ei reagoinut mitenkään, käänsi vain viileästi päänsä pois.
"Pisaratähti, haluatko johtaa toista partiota?" Pimeyslehti kysyi.
"Haluan", vastasin.
"Ota mukaasi Yövarjo, Sumumyrsky, Mutinakieli ja Piikkitassu", musta varapäällikkö sanoi. Nyökkäsin ja lähdin sotureiden pesälle hakemaan kissoja, jotka eivät olleet olleet mukana kokoontumisessa.
//Jos Sumu, Mutina tai Piikki haluu jatkaa ni jatkakoon sitte:'3
Pimeyslehti
Sanoinkuvaamaton tuska riipi sydäntäni aamuauringon valaistessa maailmaa. Silmäni olivat jääneet kiinni Pisaratähteen. Tunsin, että en elänyt oikeasti. Joka päivä samat rutiinit, sama tyhjä mieleni joka halusi katsella Pisaratähteä. Purin huultani. Jos tunnustaisin tunteeni, mikä olisi Pisaratähden reaktio? Menettäisinkö arvoani hänen silmissään? Pitäisikö hän minua pehmona? Minun pitäisi vain selvittää se. Tassuttelin päällikön luokse.
"Pisaratähti, minulla on... Yksityistä asiaa", naukaisin vilkaisten päällikön pesää. Raidallinen kolli nyökkäsi.
"Selvä." Tassuttelin Pisaratähden perässä hänen pesäänsä. Katsoin kun päällikkö istahti pedilleen ja katsoi minua.
"Niin mitä asiaa sinulla oli?" Vedin syvään henkeä rauhotellekseni itseäni.
"Tämä saattaa hämmentää sinua, mutta en pysty elämään näin." Minua pyörrytti Pisaratähden kurtistessa kulmiaan.
"Minä rakastan sinua", kuiskasin. Päällikön silmät levisivät. Silmäni kostuivat hiukan, mutta en antanut kyynelten valua poskilleni.
//Pisara?
Pisaratähti
Katsoin hyvin - siis todellakin hyvin - hämmentyneenä Pimeyslehteä, joka oli juuri tunnustanut minulle rakkautensa. En osannut sanoa mitään, vaan pudistin päätäni.
"Sinun olisi paras poistua nyt", murahdin naaraskissalle katsomatta häntä kertaakaan silmiin. Naaras ei sanonut mitään, ainoastaan kiirehti ulos pesästäni leirin pääaukiolle. Heittäydyin sammalpedilleni. Päässäni leijaili lukuisia ajatuksia ja mietteitä, mutta en onnistunut saamaan yhdestäkään kiinni. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut. Tunsin vatsani pohjassa outoa kipumaista tunnetta, mutta se tuntui kuitenkin omalla kummallisella tavallaan hyvältä. Pimeyslehti oli jo parin vuodenajan tuntunut vetävän minua ikään kuin puoleensa jostain selittämättömästä syystä. En ikinä ollut löytänyt syytä sille, vaikka en sitä niinkään ollut edes miettinyt. Entä jos olinkin rakastunut naaraaseen? Ei, ei se voinut olla niin. Mutta en voinut olla ajattelematta asiaa. Annoin silmieni sulkeutua ja vajosin rauhattomaan uneen. Unessa näin Viiltotähden pettyneet kasvot ja Pimeyslehden, joka vaikutti odottavan minua. Ei Viiltotähti voinut olla pettynyt siihen, että olin - tai jos olin - rakastunut, olihan hänellä itselläänkin kumppani, josta tuli kaiken lisäksi hänen seuraajansa päällikkönä.
Pimeyslehti 11.02.2017
Kalmatassu, Pisaratähden oppilas sanoi jotain Pikitassusta, parantajaoppilaasta. En vaivautunut vastaamaan, eihän asia oppilaalle kuulunut. Näin jo ukkospolun siintävän edessämme.
Nyt olimme mielestäni tarpeeksi lähellä ukkospolkua, koska kuulin hirviöiden ajoittaisen murinan. Pisaratähti heilautti häntäänsä merkiksi pysähtyä.
"Aloitetaan." Siirryin sivummalle katselemaan. Silmäni seurasivat lumoutuneina kuinka Pisaratähti näytti taisteluliikkeen. Saatoin nähdä, kuinka hänen lihaksensa tekivät töitä. Siirsin värähtäen katseeni kaukaisuuteen. Tänä yönä olisi kokoontuminen. Minä tietenkin menisin sinne. Ensimmäinen kokoontumiseni varapäällikkönä... Tarkkailin ympäristöä susien varalta. Olin jo tottunut tekemään sitä päivittäin. Varapäällikön tehtävätkin tuntuivat jo tutuilta. Liikuttelin jalkojani pysyäkseni lämpimänä. Pörhistin mustan turkkini kylmää vastaan. Vilkaisin taivaalle. Aurinkohuippu. Olimme olleet täällä jo kauan. Annoin katseeni harhailla taas Pisaratähteen ja Kalmatassuun.
"Nyt lähdetään", päällikkö naukui vilkaisten minua. Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan kaksikkoa.
Taivas alkoi pikku hiljaa hämärtyä ja kuu alkoi näkyä horisontista. Katselin Pisaratähteä kärsimättömänä.
"Kaikki kokoontumiseen lähtevät kissat, tulkaa tänne!" päällikkö kuulutti kävellen samalla leirin uloskäynnille. Seurasin hänen kintereillään. Kokoontumiseen lähtevät kissat tulivat luoksemme. Silmäilin kissajoukkoa tarkistaakseni kaikkien olevan mukana.
"Lähdetään!" Pisaratähti syöksähti ulos leiristä. Minä juoksin perään. Kolli juoksi tasaista tahtia kohti nelipuita.
Kuolonklaanilaiset levittäytyivät nelipuiden aukiolle. Kadotin Pisaratähden silmistäni. Riensin suurkiven juurelle muiden varapäälliköiden luo. Nyökkäsin tervehdykseksi. Muut varapäälliköt vilkuilivat minua oudosti.
"Missä Puhurijalka on?" kysyi tumma kolli, joka tuoksui Myrskyklaanilta.
"Puhurijalka on kuollut. Minä olen Pimeyslehti, uusi varapäällikkö", naukaisin silmäillen Korppisielua, Myrskyklaanin varapäällikköä. Kolli nyökkäsi.
//Joku?
Pikitassu
"Oletko valmis?" Kidesydän kysyi ja hoputti minua.
"Tässä taitaa olla nyt kaikki", vastasin ja nostin kasvoilleni innokkaan hymyn. Mestarini nyökkäsi tyytyväinen ilme kasvoillaan ja lähti edelläni pois parantajan pesästä. Kävin vielä katseellani läpi koko pesän, mutta juoksin sitten valkoisen naaraan kiinni. Asetuimme istumaan muiden kissojen vierelle ja seurasin, kuinka Pimeyslehti kävi jokaisen kissan läpi katseellaan ja nyökkäsi lopuksi Pisaratähdelle kevyesti.
"Lähdetään!" päällikön käsky kaikui ilmassa ja samalla sydämenlyönnillä kaikki kissat lähtivät hänen ja Pimeyslehden perässä juoksemaan kohti nelipuuta.
Etenimme tasaista tahtia lumisessa ilmassa. Kuljin Kidesydämen ja muutaman oppilaan vierellä, jotka toisinaan upottivat tassunsa syvään lumihankeen. Olimme saapuneet Tuuliklaanin reviirille, jonka kautta pääsisimme helpoiten määränpäähämme. Tutkin varovaisesti katseellani lähellä kulkevia kissoja. *Kalmatassukin on näköjään saanut jo lihaksia* huomasin ja mietin, millaistakohan olisi olla Pisaratähden oppilas. Kalmatassulle hän olisi varmaan juuri oikea valinta, sillä molemmat olivat yhtä kunnianhimoisia ja taisteluntahtoisia.
Erkaannuin heti perillä klaanin muista jäsenistä ja lähdin etsimään kymmenien kissojen seasta Hunajatassua. *Hän on aivan varmasti täällä* tiesin ja jatkoin etsimistä. Päälliköt olivat aloittaneet puhumisen ja Varjoklaanin päällikkö Vaskitsatähti kertoi oman klaaninsa tapahtumista.
Viimeinkin silmiini osui kellertävä parantajaoppilas.
"Hei taas Hunajatassu", tervehdin häntä. Naaras hätkähti hieman, kuullessaan ääneni, ja kääntyi sitten puoleeni. Sivusilmällä huomasin Pisaratähden katsovan minun suuntaani.
//Hunaja? Pisara?
Pisaratähti
Tänä yönä kuu oli täysi, ja se tarkoitti viiden klaanin välistä kokoontumista nelipuilla. Kuolonklaani oli saapunut paikalle ensimmäisenä, mutta pian Myrskyklaanikin oli ilmaantunut tänne. Klaanin johdossa kulki Polttotähti, ja aivan hänen kintereillään tuli varapäällikkö Korppisielu. Ei kulunut kauaakaan, kun Varjoklaani tuli paikalle - ihme kyllä, Vaskitsaviiman johtamana. Oliko Kuutähti menettänyt kaikki henkensä, vai miksi hän ei johtanut klaaniaan kokoontumiseen? Poistuin klaanini luota ja ravasin kohti varjoklaanilaisia aikeissa kysyä, mitä Kuutähdelle oli tapahtunut. Vaskitsaviima huomasi minut heti ja asteli luokseni.
"Hei, Pisaratähti", kolli naukui kohteliaasti.
"Missä Kuutähti on?" kysyin tervehtimättä varjoklaanilaista sen kummemmin. Kissan kasvoilla oli kaiken kertova ilme.
"Hän kuoli", kolli vastasi pian ja nosti katseensa minuun, "minä olen nyt Varjoklaanin päällikkö." Siristin silmiäni.
"Vai niin", naukaisin ja murahdin, "Vaskitsatähti siis?" Kolli nyökkäsi.
"Jokiklaani saapuu", joku varjoklaanilaissoturi naukui Vaskitsatähden takaa. Käänsin katseeni Jokiklaanin reviirin suuntaan. Pyrstötähti johdatti klaaninsa jäsenet nelipuiden laaksoon. Jokiklaanilaispäällikön häntä oli pystyssä. Huomasin, kuinka hän loi minuun pienen murhaavan katseen. Vihoitteliko hän edelleen Palotähden kuoleman vuoksi? En välittänyt, vaan lähdin kiertämään laaksoa etsien vanhoja ja uusia kasvoja. Myrskyklaanin Usvahäntä jutteli joidenkin jokiklaanilaisten kanssa, mukana keskustelussa olivat myös Riemutuho ja Pöllösyöksy. Riemutuho tavalliseen tapaansa nauroi kaikelle, mutta Pöllösyöksyi pysyi vaiti.
Pikitassu
Huomasin Hunajatassun kasvoilta paistavan huolen.
"Sinulla tuskin on mitään hätää", koitin rauhoitella häntä.
"Et ole poistunut reviiriltäsi, tai uhmannut päällikkösi käskyjä, toisin kuin minä. Minä tässä olen se, joka saa rangaistuksen. Enkä usko, että sinun kannattaa olla huolissaan Pisaratähdestä", nau'uin aavistuksen hermostuneesti, mutta kuten yleensä, en näyttänyt huoltani.
Hunajatassu nyökkäsi pienesti.
"Pikitassu, kuule meidän ei pitäisi tavata enää salaa", hän naukaisi pehmeällä äänellään. *Tietenkin hän alkaisi jänistää* tuhahdin pääni sisällä, mutta nyökkäsin tyynesti.
"Tiedätkö jo, mitä aiot tehdä klaanisi suhteen", Hunajatassu jatkoi.
"Kuulun Kuolonklaaniin ja aion olla sille uskollinen koko sydämestäni. Minä kuulun heidän luokseen", julistin, mutta parantajaoppilaan kasvoilla oli kummallinen ilme.
"Et usko itsekkään, mihin sanot", hän naurahti kevyesti ja astui askeleen lähemmäs. Laskin pääni synkkänä.
"Taidat olla oikeassa", huokaisin syvään ja katsoin Hunajatassua, kuin apua anoen.
"Kuules nyt, sinun ei tarvitse välttämättä olla koko klaanille uskollinen. Sinuna valikoisin tarkkaan, kehen luotat ja seuraat heidän käskyjään. Ehkä se helpottaa", Hunajatassu naukui. *Hänen sanoissaan on järkeä* ymmärsin. Olin juuri kiittämässä häntä ja palaamassa muiden joukkoon, kun Pisaratähden hahmo katkaisi lähtöni.
//Pisara?
Pisaratähti
Katsoin halveksuen Pikitassua, joka oli juuri juttelemassa jonkun varjoklaanilaiskissan kanssa. Päättelin kissan olevan Hunajatassu. Yrttien kitkerän tuoksun perusteella oppilas oli parantajaoppilas Pikitassun tavoin.
"Sinä taidat olla Hunajatassu", nau'uin matalalla äänellä ja katsoin kellertävän oranssia naarasta silmiäni siristäen.
"Kyllä", Hunajatassu naukui päättäväisesti. Pienikokoinen kullanruskea naaras asteli luoksemme huomatessaan, että juttelin hänen oppilaalleen.
"Onko täällä joku ongelma?" Kaunokukka kysyi ja loi minuun hieman vihoittelevan katseen.
"Oletko tietoinen siitä, että oppilaasi on käynyt salaa öisin tapaamassa minun klaanini parantajaoppilasta?" kysyin parantajakissalta, joka näytti yllättyneeltä.
"Mitä ihmettä sinä selität? Onko se totta, Hunajatassu?" kullanruskea naaras kysyi ja loi tiukan katseen oppilaaseensa, joka pysyi vaiti, eikä katsonut mestariaan. Hymähdin tyytyväisenä.
"Vaskitsatähti sanoi hyvin selkeästi, että me emme saa poistua leiristä ilman sotureita! Mitä olisit tehnyt, jos olisit törmännyt susiin? Ne olisivat repineet sinut kappaleiksi!" Kaunokukka torui oppilastaan.
"Olen pahoillani, Kaunokukka", Hunajatassu naukui pahoittelevalla äänellä.
"Ottaisit mallia hänestä, hän sentään myöntää virheensä, toisin kuin sinä", nau'uin katsoen murhaavalla katseella Pikitassua.
"Tämä taisi olla tässä", Kaunokukka naukui, "tule, Hunajatassu."
"Pidä huoli, ettei oppilaasi edes vilkaise Kuolonklaanin reviirille. Jos teette vielä yhdenkin virheen, kiellämme teitä käymästä Kuukivellä puolikuisin", sihisin parantajakissan perään. Siirsin sitten katseeni Pikitassuun.
"Jos ajattelet Hunajatassun parasta, pysyt kaukana hänestä vastaisuudessa", sihahdin oppilaalle ja poistuin hänen luotaan.
//Hunaja tai Piki?xd
Pikitassu
En muista, milloin sydämeni olisi hakannut koskaan näin lujaa, ja pelkäsin Pisaratähden kuulevan sen. *Mutta enhän minä valehtele* Nostin kasvoilleni tutun tiukan ilmeen, jossa oli tällä kertaa mukana hitusen voitonriemua. Astuin peruuttamani askeleen takaisin ja Pisaratähden tavoin, kumarruin uhmaavasti häntä kohti, vaikka jouduinkin kurkottamaan hieman.
"Selvä. Huomenna, kokoontumisessa voit kysyä suoraan häneltä itseltään", sähähdin melkein kuiskaten sen hänen korvaansa ja vetäydyin sitten taaksepäin. Päällikön katseesta näki, ettei hän voinut sietää moukkamaisuuttani, mutta hän onnistui pitämään kasvoillaan tiukkuuden ja ylväyden. Virnistin kevyesti.
"Tiedät, etten ole sinulle uhka", kähisin edelleen hiljaisella äänellä ja sohaisin ilmaa ohuella hännälläni. Päällikön tyyneys ja ylväys alkoi melkein ärsyttää, enkä meinannut malttaa pitää kieltäni kurissa.
"Et tosiaankaan ole", Pisaratähti murahti leuka ylhäällä.
//Pisara?
Pisaratähti
"Mutta olet uhka itsellesi, kun rikot antamiani käskyjä. Seuraavalla kerralla en anna armoa, ja sinä saat kärsiä", sihahdin parantajaoppilaalle, joka piti ilmeensä tyynenä. Kolli oli jo poistumasta luotani, mutta pysäytin hänet vetämällä vasemman etujalkani hänen eteensä. Kolli pysähtyi ennen kuin törmäsi jalkaani.
"Mitä vielä?" Pikitassu sihahti ja katsoi minua uhmakkaasti.
"Et kertonut, kuka oli tämä kissa, jota menit tapaamaan", nau'uin ja katsoin Pikitassua, joka oli ilmeisesti kuvitellut pääsevänsä jo pinteestä. En minä niin hiirenaivoinen ollut, että unohtaisin kysyä kissan nimeä. Pikitassu näytti miettivän hartaasti, kertoisiko kissan nimen vaiko eikö. Parantajaoppilaan kasvoilla oli kuitenkin tyyni ja kylmä ilme.
"Kakista se nyt ulos", hoputin kissaa muristen ja kynteni työntyivät esiin tassuistani. Hermoni olivat loppumassa, ja jos kissa ei pian kertoisi kissan nimeä, en tulisi takaamaan seurauksia.
//Piki?
Pikitassu
"Kakista se nyt ulos", Päällikkö hoputti malttamattomana ja nyt tiesin hänen olevan tosissaan. Hänen matala murinansa kaikui korvissani, samalla kun hänen kyntensä työntyivät esiin. Jos en muuten, niin nyt olin peloissani. En kuitenkaan antanut Pisaratähdelle sitä iloa, että olisin näyttänyt pelkoni, vaan pidin pokkani. Päällikön keltaisista silmistä leiskui viha, enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän pystyisi ottamaan henkeäni pois sillä sydämenlyönnillä. Taistelin mielessäni kahden välillä. *En halunnut Hunajatassun joutuvan ongelmiin, mutta tämä olisi hyvä hetki todistaa mahdollisen uskollisuuteni*
Päällikön silmät painuivat kapeiksi viiruiksi, eikä minulla ollut enää aikaa miettiä.
"Jos sinua todella kiinnostaa, niin kerron, mutta tuhlaat aikaasi", nau'uin tällä kertaa kylmästi ja välinpitämättömästi.
"Enköhän siitä päätä minä itse", Pisaratähti murahti, kohottaen teräväkyntistä tassuaan minua kohti. *Siinäpähän uhkailet. En minä pelkää* ajattelin mielessäni ja pakotin itseni nielemään kasvoilleni hiipivän kauhun. Tunti ihan pahalta tuntea kunnioitusta häntä kohtaan.
"Hänen nimensä on Hunajatassu", sanoin tyynesti ja katsoin terävästi päällikön silmiin, odottaen tämän reaktiota.
//Pisara?
PIsaratähti
Nyökkäsin hyväksyvästi Pikitassun vastaukselle. En ollut kuullut Varjoklaanin kissasta, jonka nimi olisi Hunajatassu. Oppilas oli lähtemässä kävelemään ohitseni ulos pesästä, mutta kiilasin hänen vierelleen ja astelin töykeästi hänen edellään leirin pääaukiolle.
"Mistä te puhuitte?" kuulin Kidesydämen kysyvän oppilaaltaan, mutta en edes vilkaissut parantajakissaa ja tuon oppilasta. Astelin Kalmatassun luokse. Oppilaani odotti minua turhautuneen näköisenä lähellä leirin uloskäyntiä.
"Lähdemme nyt. Otetaan mukaan Pimeyslehti, hän voi tarkkailla ympäristöä, kun harjoittelemme", nau'uin oppilaalleeni. Etsin katseellani mustaa naaraskissaa, jonka näin sotureiden pesän liepeillä. Naaras huomasi minun katsovan häntä odottavasti, joten naaras asteli luokseni.
"Olenko unohtanut jotain?" Pimeyslehti kysyi saapuessaan luokseni.
"Et - toivottavasti. Lähde minun ja Kalmatassun kanssa harjoituksiin", ehdotin varapäällikölleni. Kasvoilleni piirtyi hento hymyntapainen virne, ja naaras ilmeisesti huomasi sen, sillä hän hymyili takaisin. Tosin naaraan ilme muuttui hetkessä kylmäksi.
"Hyvä on", naaras sanoi, "lähdemmekö heti?"
"Lähdemme", vastasin lyhyesti ja astelin kaksikon edellä ulos leiristä.
"Menemme lähelle ukkospolkua, mutta pysyttelemme leirin puolella", kerroin kahdelle kissalle, kun he molemmat olivat leirin ulkopuolella.
//Pimeys tai Kalma?
Kalmatassu
Seurasin Pisaratähteä ja Pimeyslehteä ulos leiristä. Viimeinkin pääsisin tekemään jotain! Olin odotellut koko päivän mestariani. Mutta en ollut hukannut aikaa turhaan seisoskeluun, vaan olin tarmokkaasti harjoitellut vaanimista sun muuta. Murahdin hiljaa. Sirppitassu oli tunkenut kuononsa harjoituksiini. Vaikka oli kolli kyllä hieman minua auttanut. En silti myöntäisi sitä hänelle, en sitten millään.
Kuljimme hissukseen leiristä poispäin. Haistoin ilmaa, ja tunsin kissan, melko tuoreen, tuoksun. Kissa oli kulkenut yksin. Tunsin hajun kuuluvan parantajalle, sillä erotin siinä yrttien tuoksua. Hajun omistaja oli epäilemättä Pikitassu. Katsoin eteenpäin. Pisaratähti ja Pimeyslehti olivat jatkaneet jo kauemmas, ja juoksin heidät kiinni. Upposin hieman lumessa, mutta sain heidät äkkiä kiinni.
"Haistoin täällä Pikitassun. Miksi hän oli käynyt täällä?" kysyin uteliaana. Pimeyslehti ei väräyttänyt korvaansakaan. Pisaratähti murahti jotain lähinnä itselleen, ja päätin jättää asian sikseen, sillä eihän se minulle kuulunut.
Saavuimme pian ukkospolulle.
//Pisara tai Pimeys?
Pisaratähti 09.02.2017
"Pisaratähti!" Syöksyviilto ulvaisi nimeni, kun pääsin leirin pääaukiolle. Käänsin katseeni suurikokoiseen soturiin.
"No?" kysyin ja katsoin kollia siristäen keltaisia silmiäni.
"Löysimme Pikitassun tuoreen hajujäljen aamupartiossa. Se johti kohti Varjoklaanin rajaa, mutta emme seuranneet sitä ukkospolkua paljon pidemmälle, koska haistoimme myös susia. Hän kulki siitä kohdasta ilmeisesti kaksi kertaa viime yön aikana", Syöksyviilto kertoi. Pyöräytin turhautuneena silmiäni. Eikö se hiirenaivoinen parantajaoppilas vain voinut ymmärtää, että minun käskyni ovat hänen lakinsa. Kalmatassu asteli luokseni ja oli avaamassa suutaan sanoakseen jotain, mutta nau'uin:
"Menemme ulos myöhemmin, minulla on asioita hoidettavana." Huomasin naarasoppilaan turhautuneen ilmeen, mutta hän ei väittänyt vastaan. Kävelin naaraan ohitse ja suuntasin parantajan pesään. Pesän laitamilla nukkui sammalpedillä musta kissa; Pikitassu. Astelin kissan luokse mahdollisimman äänekkäästi, ja hän säpsähti hereille. Kissa katsoi minua ehkä jopa hivenen kauhistuneesti aluksi, mutta pian kissan ilme muuttui ilmeettömäksi.
"Miten nukuit yösi?" kysyin kissalta ja nostin leukani ylös katsoen parantajaoppilasta halvaksuen.
//Piki?
Pikitassu 10.02.2017
//Unta
Kävelin ulos suuren luolan suuaukosta ja eteeni aukeni valtava viherlehden aikainen niitty. Ilma tuoksui makealle ja aurinko lämmitti mukavasti turkkiani. Jouduin räpyttelemään silmiäni, jotta tottuisin valoon. Lähdin kävelemään eteenpäin, katsellen samalla lukuisia yrttejä, joita kasvoi niityllä. Yhtäkkiä taivaan peitti valtava myrskypilvi ja salama välähti taivaalla.
//Hereillä
Säpsähdin hereille ja säikähdyksekseni huomasin Pisaratähden valtavan, tumman hahmon yläpuolellani. Sydämeni teki pari ylimääräistä lyöntiä, mutta palautin kasvoilleni pian mitäänsanomattoman ilmeeni.
"Miten nukuit yösi?" hän kysyi katsoen minua, kuin olisin ollut loinen hänen hiiressään. *Ei kai hän vain tiennyt...* ajattelin säikähtäneenä, mutta en antanut pelkoni näkyä.
"Hmph, ihan hyvin, kiitos kysymästä. Tosin petini saisi olla pehmeämpi ja en suutu, vaikka riista tuotaisiin suoraan luokseni" tuhahdin näsäviisaasti ja aloin sukia välinpitämättömästi turkkiani. Päällikkö katsoi minuun terävästi keltaisilla silmillään, katseessaan raivoa.
//Pisara?
Pisaratähti
"Sinuna miettisin tarkkaan, kenelle valehtelet ja kenelle et", sanoin ja katsoin murhaavalla katseellani Pikitassua. Naaraan ilme värähti silmänräpäykseksi kauhistuneeksi, mutta hän onnistui muovaamaan kasvoilleen pelottoman ja tyynen ilmeen. Vedin syvään henkeä.
"Annan sinulle tasan yhden mahdollisuuden selvitä tästä sotkusta hengissä", naukaisin ja siristin keltaisia silmiäni, kun katsoin mustaa parantajaoppilasta suoraan tuon vihreisiin silmiin.
"Ja mitä minun täytyykään tehdä?" Pikitassu kysyi kehottaen minua jatkamaan. Hymähdin pienesti.
"Kerrot rehellisesti, miksi lähdit kiellostani huolimatta yksin leiristä - ja vieläpä yöllä. Kerrot myös, minne menit ja ketä menit tapaamaan. Saan totuuden selville, vaikka valehtelisit. Ja kun se tapahtuu, on liian myöhäistä puhua totta", naukaisin parantajaoppilaalle. Klaanini kissat eivät minulle valehtelisi, siitä pidin huolen. Jos soturi - tai parantaja - ei olisi uskollinen päällikölleen, hän ei olisi hyvä klaanilainen. Jokainen päällikölleen uskoton kissa saisi vaikka menettää päänsä minun puolestani.
//Piki?
Pikitassu
Väräytin viiksiäni kevyesti, pitäen pään kuitenkin kylmänä. En ollut ennen ollut Pisaratähden kanssa näin pahasti kuonot vastakkain, enkä tiennyt kannattiko minun jatkaa totuuden kiertelyä. En kuitenkaan halunnut paljastaa Hunajatassua, mutta Kidesydän oli sanonut, että minun pitäisi päättää kenelle olen todella uskollinen. *Mutta en minä Hunajatassulle ole uskollinen* tunsin piston sydämessäni. En enää yhtään ihmetellyt, miksi Pisaratähti oli niin vihainen; olin ollut enemmän uskollinen tuolle parantajaoppilaalle, kuin omalle päällikölleni. Oli miten oli, tämä paikka oli kaikesta huolimatta minun klaanini, halusin tai en.
"Olkoon sitten, saat mitä haluat. Lähdin, koska tarvitsin vastauksia kysymyksiini, joihin en saisi tästä klaanista vastauksia ja silloin käskylläsi ei ollut merkitystä. En ole myöskään niin hiirenaivoinen, että karkaan leiristä keskellä kirkasta päivää", naurahdin kuivasti.
"Taidatkin jo tietää missä olin, vai? Kissa jonka tapasin oli Varjoklaanin par... kissa", jatkoin hieman epävarmemmin. Pisaratähden terävässä katseessa oli epäilyä. *Mahtoikohan selitykseni riittää* tuumin ja tunsin, kuinka turkkiani kuumotti.
//Pisara?
PIsaratähti
Katsoin epäilevästi mustaa parantajaoppilasta. Siristin silmiäni niin, että ne olivat lähes kiinni. Nostin leukani jälleen ylös.
"Hei, Pisaratähti. Mikä sinut tuo parantajan pesään?" Kidesydämen naukaisu kantautui korviini parantajan pesän liepeiltä. Käänsin katseeni parantajakissaan. Ilmeeni oli melko töykeä, ja pian parantaja tajusi poistua tilanteesta. Hän peruutti takaisin pesän ulkopuolelle. Siirsin keltaisen katseeni takaisin Pikitassuun.
"Sittenhän voin mennä kysymään asiasta tältä kyseiseltä Varjoklaanin kissalta?" kysyin. Huomatessani Pikitassun kasvoilla pienen epävarmuuden tapaisen ilmeen, kasvoilleni piirtyi väistämättä pieni virne.
"Vai oletko sittenkään varma siitä, että puhut totta?" kysyin ja siirsin kuononi todennäköisesti ahdistavan lähelle parantajaoppilaan kuonoa, koska hän astui taaksepäin, mutta törmäsi karhunvatukkapensaikkoon, joka toimi parantajan pesän seinänä. Pikitassun kasvoille piirtyi jälleen tiukka, mitäänsanomaton ilme. Odotin rauhallisesti kollikissan vastausta ilme värähtämättä.
//Piki?
Pikitassu
Pyörin rauhattomasti pedilläni ja katselin pesän katon raoista ylös tähtiin. *Minun on saatava vastauksia!* ärähdin mielessäni. Hunajatassuksi tapaaminen oli selventänyt asioita, mutta ei tarpeeksi. Hän oli myös kertonut, että ei tarvitse olla klaanin kissa, päästäkseen Tähtiklaaniin-tai sitten pimeyden metsään. Suljin silmäni uudelleen ja yritin saada unta, mutta mieleni janosi vain lisää tietoa. En kuitenkaan pääsisi tapaamaan Varjoklaanin parantajaoppilasta vähään aikaan. Nousin pediltäni ja kävelin yrttien luokse. Valitsin itselleni pari unikon siementä, sekä hieman kamomillaa. Lopulta nukahdin syvään uneen.
"Ylös siitä. Tarvitsen apuasi" Kidesydän ärähti ja nosti minut niskanahasta ylös.
"Pääsen ylös ihan itsekin, kiitos vain" nälviä mestarilleni.
"Verikyyneleelle oli tapahtunut pieni onnettomuus partiossa ja sinä saat luvan tutkia hänet" hän komensi ja patisti minut ylös.
"Etkö itse viitsi. Aina sinä jätät minulle kaikki likaiset työt" naurahdin ja pyörittelin silmiäni huumorilla.
"Likaisetpa hyvinkin. Hän tuskin on eläessään siistinyt turkkiaan" naaras vitsaili vuorostaan.
"Olkoon sitten" tuhahdin äänekkäästi ja haukottelin.
"Kutsu hänet sitten sisälle" nau'uin. Punaruskea naaras tallusti sisälle ja istui parin hännänmitan päähän minusta.
"Sinähän tilasitkin niitä nokkosia, vai..." irvailin soturille, joka ei väräyttänyt viikseäkään.
Tutkittuani hänet ja annettuani hänelle oikeat yrtit, palasin Kidesydämmen luokse, joka oli juuri sukimassa turkkiaan.
"Oletkos nyt tyytyväinen?" tuhahdin ja katsoin huvittunutta mestariani.
"Enemmän, kuin tyytyväinen" hän naurahti.
"Voit mennä nyt, minne haluat, mutta älä vain häiritse minua" hän maukaisi.
"Mahtavaa! Lähdenkin tästä heti suorinta tietä Tähtiklaaniin!" iloitsin sarkastisesti. Mestarini läppäsi minua tassullaan korvan juureen.
"Alahan nyt sitten jo painua" hän murahti. Katosin ulos pesästä aukiolle.
Ajatukseni eivät jättäneet minua rauhaan. *Voisin saada ehkä kuukiveltä vastauksia*oivalsin ja syöksyin heti Pisaratähden puheille.
"Hei Pisaratähti" tervehdin matalalla äänellä päällikköä.
"Tulin kysymään, että olisiko mahdollista, jos kävisin Korkokivillä" kysyin varovasti.
//Pisara?
Pisaratähti
"Et. Sinä olet parantaja, eikä sinulla ole yhtäkään syytä, miksi sinun tulisi käydä korkokivillä", naukaisin kylmästi parantajaoppilaalle.
"Mutta muidenkin klaanien parantajat ja parantajaoppilaat käyvät siellä puolikuisin", pikimusta kolli naukaisi.
"Pidätkö sinä minua hiirenaivoisena? Kyllä minä sen tiedän, mutta sinä et olekaan muiden klaanin parantajaoppilas", sanoin ja väläytin kollikissalle hampaitani.
"Ja sitä paitsi, mitä sinä edes tekisit korkokivillä? Vaihtaisit unia Pimeyden Metsän kanssa? Jos niin ajattelet, niin olet kerta kaikkiaan hiirenaivoinen. Sinulla ei ole mitään syytä mennä korkokiville, koska sieltä et löydä yrttejä, ja vaikka Kuukivelle pääsisit, et saisi yhteyttä Pimeyden Metsään. Se ei halua vaihtaa unia parantajien kanssa, koska ei heillä ole sinulle yhtään mitään asia", murahdin kollille. Kidesydän käveli leirin pääaukiolle ja vilkaisin parantajakissaa.
"Pidä huoli, että oppilaasi ei poistu leiristä ilman sotureiden valvontaa. Ja opeta hänelle Kuolonklaanin tavat. Hän ei vaihda unia Pimeyden Metsän tai minkään muunkaan kanssa ja sillä siisti", murahdin.
"Jos häntä pitää opettaa, miksi sotureiden pitää olla hänen kanssaan, jos hän poistuu leiristä?" Kidesydän kysyi ja siristi silmiään.
"Susien vuoksi, ja myös siksi, ettei hän edes yritä päästä Kuukivelle", sihahdin ja poistuin parantajakissan ja tuon oppilaan luota omaan pesääni.
Kalmatassu
Näin, kuinka Sirppitassu asteli sisään ravistaen samalla pesää ympäröiviä karhunvatukkapensaita. Kolli ei kai ollut huomannut minua.
"Voisitko olla hitusen hiljempaa?" sähähdin Sirppitassulle. Hän katsoi minuun hitusen säikähtäneenä ja asteli sitten omalle makuusijalleen viereeni.
"Voi anteeksi, teidän korkeutenne, en huomannut teitä", hän maukui ylimielisesti samalla kun suki itseään. Sähisin hampaitteni välistä.
"Olisit vain ollut hiljaa!" rääkäisin pöljälle kollille. Hän katsoi minua kummaksuen.
"Rauhoitu, olen pahoillani, että häiritsin", Sirppitassu mutisi. "Miten päiväsi meni? On varmaan hienoa, kun on päällikkö mestarina."
Katsahdin kolliin yllättyneenä keskustelun uudesta suunnasta.
"Joo, ihan mukavasti. Ja on, Pisaratähti osaa opettaa hyvin", vastasin äkäisesti.
"Mukava kuulla", Sirppitassu maukui. Tuhahdin hiljaa ja käperryin tiiviimmälle kerälle. Ummistin silmäni. Odotin unen tulevan, mutta kun ei tullut. Sirppitassun hengitys kuului tasaisena ja rauhallisena, joten kolli todennäköisesti nukkui jo.
Menin ulos ja istahdin kylmään hankeen. Katselin taivaalla hiljalleen tuikkivia tähtiä. *Tuollako on muka Tähtiklaani?* Istuin paikallani pitkään ja katselin jo hiljaista leiriä. *Katselevatkohan Pimeyden Metsän kissat minua nyt?* En tiennyt, kuinka kauan istuin paikallani, mutta silmäni alkoivat painautua väkisinkin umpeen, joten menin takaisin sisään. Menin makuusijalleni Sirppitassun viereen. Kullankeltaisen kollin kylki kohoili tasaisesti. Ummistin silmäni ja pimeys kahmaisi minut syvään uneen.
Aamulla heräsin ennen muita oppilaita. Menin ulos. Aurinko ei ollut vielä noussut. Taivas oli kauniin verenpunainen, ja pari pilveä purjehti taivaalla. Koko muu klaani tuntui vielä nukkuvan. Istuin katsellen auringonnousua. *Pakko myöntää, että taivas näyttää kauniilta.*
Pian näin liikettä leirissä ja aamupartio lähti. Muutkin kissat tulivat ulos pesistään. Näin viimein Pisaratähden ja juoksin hänen luokseen kimmeltävässä hangessa.
//Pisara?
Pisaratähti 07.02.2017
Katsoin Kalmatassua silmiäni siristellen. Naaraskissa oli juuri loikkinut luokseni oppilaiden pesältä, kun olin hädin tuskin päässyt ulos pesästäni. Hän ei sanonut mitään.
"No?" murahdin ja ohitin naaraan tönäisten tuon vain sivuun. Hän oli lähellä kaatua lumeen, mutta onnistui nipin napin pitämään tasapainonsa.
"Voimmeko lähteä harjoituksiin?" musta naaraskissa kysyi. Murahdin, mutta en antanut kissalle vastausta. Kalmatassu seurasi minua aina tuoresaaliskasalle saakka, kunnes nau'uin hänelle:
"Lähdemme, kun aurinko on huipussaan. Minun täytyy osallistua partioon, johon sinä et tule mukaan. Pysy leirissä aurinkohuippuun saakka." Naaras huokaisi hieman turhautuneesti, mutta ei väittänyt vastaan. Tartuin hampaillani hiireen, ja nostin sen pois tuoresaaliskasasta. Kannoin pitkähäntäisen saaliseläimen pesäni liepeille. Katselin leirin jokapäiväisiä toimia. Olin tyytyväinen siihen, mitä olin saanut Kuolonklaanissa aikaan. Ainoastaan Sumumyrsky perheineen vaikutti ensin petturilta, mutta onneksi ainakin suurin osa tuon perheenjäsenistä oli aidosti uskollinen Kuolonklaanille - ja tietenkin minulle. Kollin pennuista yksi oli kuitenkin päättänyt siirtyä vihollisen puolelle. Ei hänestä meille mitään uhkaa olisi, sen minä tiesin.
//Kalma vaik?
Kalmatassu
Nielin pettymykseni ja astelin oppilaiden pesän luo istumaan. Minun pitäisi odottaa aurinkohuippuun asti! Siihen oli niin pitkä aika. Pisaratähti lähtisi johonkin partioon, ja minä joutuisin odottamaan leirissä. Tylsää.
Katselin vähän väliä taivaalle toivoen, että aurinko nousisi nopeammin.
*Voisin kyllä harjoitella yksin jotain.*
Menin oppilaiden pesän viereen, hieman sivummalle, etteivät muut puuttuisi tekemisiini. Painauduin maata vasten vaanimaan käpyä, joka esitti hiirtä. Hiivin hiljaa kohti saaliseläintä. Yritin astua mahdollisimman pehmeästi, mutta jaloistani kuului väkisinkin ääntä lumen takia. Olin viiksenmitan päässä hiirestä. Jännitin lihakseni ja kahmaisin kävyn ilmaan.
"Sainpas!"
Kuulin huvittunutta naurua takaani. Käännyin ja näin Sirppitassun.
"Mitä sinä hiirenaivo täällä teet?" rääkäisin hymyilevälle kollille.
"Katselin vain. Muuten hyvä, mutta kaikki meni huonosti", Sirppitassu naukaisi. Silmissäni leimahti, ja olisin halunnut repiä kollin kappaleiksi, mutta siitä hän vain kai pitäisi.
"Itsekö osaat muka paremmin? Pakko sanoa, etten ole ikinä nähnyt sinun tuovan mitään leiriin", naukaisin tyynesti.
"Hei, en ollut tosissani. Vaanimisesi näytti ihan hyvältä", Sirppitassu vastasi.
"Ai. Kiitos", maukaisin. Katsahdin taivaalle. Aurinko oli viimein huipussaan. Juoksin odottamaan Pisaratähteä leirin sisäänkäynnille, ja pian mestarini saapui partiosta parin soturin kanssa.
//Pisara?
Kalmatassu
Kuljin Pisaratähden jalanjälkiä pitkin, sillä en tahtonut upota hyytävään kinokseen. Kuljimme Nelipuille kohti. Raepisara ja tämän oppilas tulivat perässämme. Pisaratähti oli sanonut, että susien varalta emme saisi lähteä kaksin leiristä. *Minä kyllä selviäisin niistä aivan yksin.*
Kuljimme ukkospolun viertä tiiviinä jonona. Hirviöitä ei näkynyt; ne olivat varmaan vielä nukkumassa, vaikka aurinko oli jo huipussaan. Haistoin hirviöiden vanha, mutta voimakkaan tuoksun.
Käännyimme jonkin ajan kuluttua pois ukkospolun reunalta, ja jatkoimme aukeille nummille, jossa tuuli oli voimakkaampi. Näin jäniksen loikkivan vähän matkan päässä. Loikkasin sen perään ja sain sen melkein kiinni. Käännyin ja näin Pisaratähden tuiman katseen.
"Emme metsästä toisten klaanien reviireillä", hän sanoi kylmästi murahtaen. "Jatketaan matkaa."
Kuljimme vielä jonkin matkaa ja saavuimme Nelipuille.
"Ovatpa ne valtavia!" ihailin vanhoja puita. Sitten iskin silmäni Puhujankiveen.
"Tuollako päälliköt puhuvat kokoontumisen aikaan?" kysäisin Pisaratähdeltä. Mestarini nyökkäsi.
//Pisara?
Pisaratähti 04.02.2017
//Nää ei mee nelipuille, koska sinne menee ainoostaan saalistuspartiot, eikä se varsinaisesti kuulu Kuolonklaanin reviiriin, vaikka kuitenki kuuluu(esim. pääasiassa soturit käy siel saalistamassa, muuta siel ei oikeestaa tehäkää paitsi kokoonnuta), eli nää jatko vaan suoraa Varjoklaanin rajaa pitkin ukkospolun yli.
Kalmatassu kulki yhä perässäni, kun kuljimme Varjoklaanin rajaa pitkin. Pian reviirimme raja tulisi vastaan, ja joutuisimme kääntymään.
"Menemme tämän jälkeen Emonsuulle", sanoin naaraalle ja osittain myös Raepisaralle ja tuon oppilaalle.
Kun raja lopulta tuli vastaan, käännyimme suuntaan, jota kautta pääsimme Emonsuulle. Lumi narisi käpälieni alla, kun johdin kolmea muuta kissaa kohti Emonsuuta. Tänä yönä neljän muun klaanin parantajat ja noiden oppilaat suuntasivat Emonsuulle, joka oli pilkkopimeän tunnelin sisäänkäynti. Tunneli johti Kuukivelle, jonka kautta kissat saivat yhteyden Tähtiklaaniin tai Pimeyden Metsään. Olin itse käynyt Kuukivellä, kun hain Pimeyden Metsältä yhdeksän henkeäni. Kuolonklaanin parantaja - Kidesydän - ei ollut yhteydessä Pimeyden Metsään sen kummemmin kuin klaanin muutkaan jäsenet, koska parantaja oli tarkoitettu parantamaan, ei lukemaan Pimeyden Metsän lähettämiä enteitä ja muita viestejä. Se kuului päällikön hommiin - ainakin Kuolonklaanissa.
"Tiedätkö, mikä Emonsuu on?" kysyin Kalmatassulta ja käänsin keltaisen katseeni naarasoppilaaseen, joka kulki vanavedessäni.
//Kalma?
Kalmatassu
Pisaratähti käänsi katseensa minuun.
"Tiedätkö, mikä Emonsuu on?" Mietin hetken vastaustani. Olin kuullut kaikenlaista Emonsuusta klaanin muilta kissoilta.
"Emonsuu on aukko, josta pääsee tunnelia pitkin Kuukivelle", vastasin häntä pystyssä. Pisaratähti murahti hyväksyvästi. Näin että, Raepisarakin kuunteli, ja tunsin turkkini kihelmöivän ylpeydestä.
"Entä mikä on Kuukivi?" mestarini kysyi.
"Kuukivellä voi tavata Pimeyden metsän kissoja. Tai Tähtiklaanin", lisäsin halveksivasti. "Muiden klaanien parantajat käyvät siellä."
Pisaratähti nyökkäsi taas. *Haluaisin tavata Pimeyden metsän kissoja*, mietin. *Jos ja kun minusta tulee joskus päällikkö, pääsen käymään Kuukiven luona.*
Katselin vaitonaisena Emonsuuta. Korkokivet ympäröivät suurta, neliönmuotoista aukkoa, josta johti kuuleman mukaan kaksi tunnelia. Toinen päätyisi hohtavan Kuukiven luo.
*Ovatkohan parantajat nyt siellä? Ovatko he juuri näkemässä unia Tähtiklaanista - jos siis se on mikään.*
"Miksei Kuolonklaanin parantaja käy täällä? Siis Kidesydän ja Pikitassu?" kysyin mietteliäänä. Pisaratähti katsahti taas minuun.
//Pisara?
Pisaratähti 05.02.2017
"Koska parantajan tarkoitus on parantaa, ei lukea viestejä esi-isiltämme. Heille jää enemmän aikaa omiin tehtäviinsä, kun eivät ravaa kaksi kertaa kuussa Kuukivellä", selitin Kalmatassulle, joka nyökkäsi merkkinä siitä, että oli ymmärtänyt.
"Menemme korkokivien läheisyydessä loppumatkan ukkospolulle, josta palaamme sitten leiriin", sanoin Kalmatassulle.
"Ylitittekö te todella nuo vuoret?" naaraskissa kysyi ja kohotti katseensa korkealle Korkokivien korkeimpaan kohtaan.
"Ylitimme. Jotkut kohdat vuorista ovat loivempia, joten se ei ollut haastavaa, vaikkemme olleetkaan tottuneet tuollaiseen maastoon", selitin Kalmatassulle, joka vastasi jälleen nyökäten.
"Ehkä tiedätkin, niin kauan sitten tällä reviirillä asuivat neljä klaania. Niihin aikoihin kaikki reviirit metsästä olivat Kuolonklaanin hallussa", sanoin oppilaalleni.
"Olen kuullut siitä. Olitko sinä silloin syntynyt?" naaras kysyi. Pudistin päätäni.
"Emoni - Sulkatähti - oli tiineenä, kun Kuolonklaani häädettiin metsästä. Parin kuun kuluttua minä ja kolme sisartani synnyimme, kun olimme löytäneet uuden reviirin", murahdin. Ainoa elossa selvinnyt pentuetoverini oli Vesililja, joka yhdessä Pyökkihännän kanssa lähtenyt Kuolonklaanista ja päätynyt Tuuliklaaniin. Vesililja oli kuollut ennen paluutamme metsään, mutta Viiltotähti oli murhannut Pyökkihännän yhdessä tuon petturikumppaninsa Tulikynnen kanssa. Pyökkihäntä oli ansainnut kuolemansa, koska oli pettänyt synnyinklaaninsa peräti kaksi kertaa. Minä en ikinä voisi sallia sellaista käytöstä edes omalle pennulleni. Jos joku minut kerran pettää, hän on silloin pettänyt minut ainiaaksi. Ukkospolku häämötti edessämme.
"Muista katsoa molemmille puolille ennen kuin ylität polun", naukaisin Kalmatassulle.
//Kalma?
Kalmatassu
Seisoimme ukkospolun reunalla. Taas hirveä katku täytti sieraimeni ja yskäisin.
"Muista katsoa molemmille puolille ennen kuin ylität polun", Pisaratähti naukaisi. Nyökkäsin. Katsoin ensin toiseen suuntaan, ja näin kaukaa lähestyvän hirviön.
"Odotetaan, että se menee ohi", Pisaratähti murahti. Hirviö syöksyi ohitsemme ja kavahdin säikähtäneenä taaksepäin. Onneksi hirviöt pysyivät ukkospolulla, eivätkä poistuneet sieltä. Hirviöitä ei näkynyt enää, joten ylitimme tien. Ukkospolun musta aine oli jään peitossa, ja liukastelin hieman samalla kun juoksin. Toisella puolella pujahdimme lehdettömiin pensaisiin. Kuljimme vielä vähän matkaa, kun saavuimme leiriin.
"Vie klaaninvanhimmille tuoresaalista. Ja voit auttaa heitä muutenkin, jos he tarvitsevat apua jossain", Pisaratähti sanoi. Astelin tuoresaaliskasalle ja otin mukaani pari laihaa hiirtä. *Tämä on turhaa.* Kuljin klaaninvanhimpien pesälle. Sisällä näin kaksi vanhaa kissaa, Punasirppi ja Varpusensiipi. Varpusensiipi nosti päätään suuntaani.
"Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi äksysti. Tukahdutin kyllästyneen huokauksen.
"Toin tuoresaalista", mutisin. Punasirppi katsoi jonnekin ohitseni sokeilla silmillään.
"Anna sitten tänne", naaras kähähti. Annoin hiiret heille ja vanhukset alkoivat heti syödä niitä.
"Tarvitsetteko missään apua?" kysyin laiskasti. Varpusensiipi nosti päätään hiiren yltä.
"En, enkä haluaisikaan. Selviän itse omista punkeistani, kiitos vain."
"En minäkään tarvitse apua", Punasirppi sanoi. "Kiitos tuoresaalista kumminkin", hän murahti vielä kun olin kulkemassa ulos. *Onneksi minun ei tarvinnut jäädä noiden vanhojen kirppusäkkien luo.*
Olin jo aivan poikki, mutta hain vielä itselleni syötävää. Valikoin tuoresaaliskasasta pienehkön rastaan ja aloin syödä sitä oppilaiden pesän kupeessa. Syötyäni menin oppilaiden pesään ja aloin sukia lumista turkkiani. Painoin pääni makuusijalleni ja suljin silmäni. Juuri kun olin nukahtamassa, kuulin ärsyttävää rapinaa pesän suuaukolta.
*Eikö täällä saa olla hetkeäkään rauhassa?*
//Joku oppilas?
Pisaratähti
Käänsin katseeni Pimeyslehteen, jonka olin nimennyt hetki sitten varapäällikökseni. Naaras katsoi minua hieman kysyvästi. Hymähdin lähes äänettömästi. Naaras selvästikin mietti, mitä hän voisi tehdä, sillä hän katseli vähän väliä ympärilleen ja vaikutti hermostuneelta.
"Lähde harjoittelemaan vaikka joidenkin kanssa. Raepisara on ilmeisesti lähdössä harjoittelemaan, mutta he eivät voi susien vuoksi mennä kahdestaan. Mene heidän mukaansa tarkkailemaan selustaa susien varalta", ehdotin naaraskissalle, joka käänsi katseensa Raepisaraan ja tuon nuoreen oppilaaseen. Pimeyslehden entinen oppilas katseli ympärilleen ikään kuin etsiäkseen jotakin.
"Hyvä on, niin minä teen", tuore varapäällikkö päätti ja lähti astelemaan kohti entistä oppilastaan.
"Minä voisin lähteä teidän kanssanne harjoittelemaan", naaras ehdotti.
"Kyllä se sopii. Luuviilto lupautui myös mukaamme, mutta kai se parempi on, jos useampi soturi on mukana", Raepisara totesi. Vedin syvään henkeäni ja käänsin katseeni Puhurijalan ruumiiseen, joka yhä lojui keskellä leiriä. Ensimmäinen kissa, jonka näin oli Pöllösyöksy, joten astelin soturin luokse.
"Hautaa Puhurijalan ruumis. Jos et yksin siinä onnistu, kysy joltain apua", naukaisin soturille ja poistuin tuon luota. Kävelin pesääni, sillä tunsin haavoissani vihlontaa. Astelin sammalpedilleni ja asetuin siihen makaamaan. Suljin silmäni ja vajosin pian syvään uneen.
//Pimeys tai joku?cx
Pimeyslehti 31.01.2017
Katselin kun entinen oppilaani Raepisara yritti opettaa tuoreelle oppilaalleen Ruusutassulle puoliraastoa. Muistin kuinka olin opettanut Raepisaraa. Hymähtäen käänsin katseeni muualle. Kääntelin korviani ja kuuntelin susien varalta. Haistelin ilmaa. Haistoin vain laimean myyrän hajun. Vilkaisin Luuviiltoa, joka myöskin katseli ympärilleen aistit valppaina. Odotin kärsivällisesti, että Raepisara olisi valmis.
"Tuo riittää tältä päivältä", kuulin Raepisaran murahduksen.
"Lähdetään", kolli naukaisi. Lähdimme kävelemään hiljaisuuden vallitessa kohti leiriä. Kuulin rapinaa läheisestä pensaasta. Se oli kyllä ainut pensas lähettyvilläni, koska niitä ei kovin paljoa Kuolonklaanin reviirillä ollut. Myyrän haju lehahti sieraimiini. Viittasin hännälläni muita pysähtymään. Kissat pysähtyivät. Laskeuduin vaanimisasentoon ja hiivin mahdollisimman hiljaa kohti pahaa aavistamatonta myyrää. Painoin korvani luimuun ja yritin olla matalana. Muut näkisivät jos en saisi sitä napattua. Pian olinkin jo tarpeeksi lähellä. Pysähdyin ja tarkkailin myyrää. Loikkasin nopeasti eläimen luo ja taitoin sen niskat puraisulla. Poimin myyrän maasta ja jatkoin matkaa Raepisaran, Ruusutassun ja Luuvilllon kanssa. Pian saavuimmekin jo leiriin. Laskin myyrän tuoresaaliskasaan. Metsästyspartio oli jo palannut koska kasassa näytti olevan tuoretta riistaa. Vaikka minulla oli nälkä en malttanut ottaa mitään syötävää. Klaani oli muutenkin jo tarpeeksi nälkäinen. Astelin suurkiven juurelle järjestääkseni partiot. Kerroin partioon ja metsästyspartioon lähtevät. Tassuttelin sotureiden pesään aikeinani siirtää petini keskimmäiseksi. Olinhan nyt varapäällikkö. Astuin sisään pesään, jossa ei tällä hetkellä ollut ketään. Siellä oli vähän lämpimämpää kuin leirissä. Menin keskimmäisen, eli Puhurijalan vanhan pedin luokse. Länttäsin entisen varapäällikön sammalpedin kasaksi ja heitin sen pesän suuaukon lähettyville. Astelin oman petini luokse ja laitoin ne kasaan. Kannoin sammaleet pesän keskelle. Asettelin makuualuseni hyvin. Siinä oli lämpöisin paikka kylmänä lehtikadon yönä. Nappasin Puhurijalan makuualuset ja lähdin kiikuttamaan niitä kohti tarpeidentekopaikkaa. Tassuttelin ulos sotureiden pesästä ja pääsinkin nopeasti tarpeidentekopaikalle. Laskin kantamukseni sinne. Kävin samalla reissulla tekemässä omat tarpeeni ja lähdin sitten pahan hajuisesta paikasta. Tuoresaaliskasassa ei enää ollut hirveästi enää mitään jäljellä. Siitä oli näköjään otettu jo aika paljon saalista. Muistin, etten ollut tänään syönyt vielä yhtään mitään. Mahani murisi. Nappasin saaliskasasta laihan jäniksen, josta oli jo syöty puolet. Siirryin syömään sitä päällikön pesän lähistölle. Aloin ahmimaan jänistä nälkäisenä. Pisaratähteä ei näkynyt missään, joten päättelin hänen olevan pesässään.
Sain jäniksen puolikkaan nopeasti syötyä. Siistyidin pikaisesti sukien itseni. Tassuttelin parantajan pesään Kidesydän oli kumartuneena yrttiensä ylle. Parantajaoppilasta Pikitassua ei näkynyt missään. Parantaja huomasi minut.
"Sitten kun Pisaratähti herää niin käy tarkistamassa hänen haavansa", naukaisin ja lähdin pesästä odottamatta Kidesydämen vastausta. Hän kyllä tekisi mitä käskin. En halunnut että Pisaratähden haavat tulehtuisivat. Katselin leiriä ja huomasin Mustakoiven ja Pihlajakynnen joutilaana sukimassa turkkejaan. Astelin kaksikon luokse.
"Tulkaa te kaksi mukaani metsästämään", naukaisin. Naaraat nyökkäsivät.
Palasin Mustakoiven ja Pihlajakynnen kanssa takaisin. Olin saanut kiinni varpusen ja hiiren ruipelon, Pihlajakynsi oli saanut laihan myyrän ja Mustakoipi kaksi hiirtä. Laskimme saaliit kasaan. Huomasin Pisaratähden pesänsä edustalla. Hänen haavoissaan oli jotain yrttihaudetta. Astelin suurkiven juurelle ja määräsin auringonlaskun partiot. Lisäksi sanoin Mutinakielelle että hän olisi yövartiossa. Istahdin Pisaratähden lähelle katselemaan leiriä.
//Pisara tai joku?
Ruusutassu 02.02.2017
Murisin mestarilleni ja mutisin, ettei hän kuullut:
"Tosi hiirenaivo tuo Raepisara. Mieluummin henkeni menee, kun olen tuon seurassa. Onko pahempaa mestaria nähty?" Juoksin heitä piiloon saniaispusikkoon.
*He eivät löydä minua täältä*, ajattelin.
"Ruusutassu meni liian pitkälle! Menen sanomaan tästä Pisaratähdelle", kuulin Raepisaran äänen. Pysyin aivan hiljaa ja aloin pestä itseäni pusikossa.
Aloin olla jo voiton puolella, kunnes Raepisara löysi minut.
"Hiirenaivo", sanoin tälle kävellessämme kohti leiriä.
Päästyämme leiriin, Pisaratähti kääntyi puoleensa ja kysyi murahtaen(Pisaratähti harvoin muuten kiinnittää huomiotaan oppilaisiin ja niiden mielialoihin tms, ja kiinnittäessään, hän tekee sen töykeällä äänellä ja sillee. Tällasia sulkeita ei sit tarinaan XD):
"Mikä on?" Aloin selittämään, mutta Raepisara keskeytti minut, joten menin sivuun odottamaan.
//Rae tai Pisara?
Kalmatassu
Istuin oppilaiden pesässä. Olin juuri herännyt, ja suin itseäni puhtaaksi. Olin oppilas! Tänään koulutukseni alkaisi, ja olin hyvin innoissani siitä, että mestarini oli Pisaratähti, klaanin päällikkö.*Joskus minustakin tulisi Kuolonklaanin päällikkö.* Kuljin ulos pesästä muiden vielä nukkuvien oppilaiden unisen tuhinan saattelemana. Oli varhainen aamu, eikä aurinko ollut vielä kunnolla noussut. Tunsin silti sen heikon lämmön turkillani. Näin, että aamupartio lähti. *Olisinpa jo soturi.*
Pian kuulin, kuinka Pisaratähti tuli paikalle. Hänen katseensa oli kylmä ja kunnioitusta herättävä.
"Mitä teemme tänään? Harjoitellaan taistelua?" kysyin hillitysti. Pisaratähti pudisti päätään.
"Sinun tulee tietää klaanimme rajat, ja kierrämme ne ensin läpi. Saatamme tehdä jotain myöhemmin, mutta se on sitten sen ajan murhe."
Hillitsin halveksuvan tuhahduksen. Mitä hyötyä siitä olisi? Pisaratähti suuntasi kuitenkin jo uloskäynnille.
"Tuletko sinä vai et?" hän kysyi pysähtyen.
Seurasin kollia mukisematta ulos leiristä. *Tästä olisi silti varmasti hyötyä*, uskottelin itselleni.
//Pisara?
Pisaratähti 03.02.2017
Olin edellisenä päivänä nimennyt Kalmatassun oppilaakseni. Nyt naaras kulki aivan perässäni kohti Tuuliklaanin rajaa. Perässämme kulkivat Raepisara ja tuon oppilas Ruusutassu. Susien vuoksi en voinut lähteä Kalmatassun kanssa kahdestaan leirin ulkopuolelle. Oppilaani oli vielä nuori ja kokematon, eikä hän osaisi puolustaa itseään - etenkään niin suuria petoja kuin susia vastaan.
"Tuolla on Tuuliklaanin reviiri", naukaisin Kalmatassulle, kun saavutimme Tuuliklaanin rajan. Naaras käänsi vihreän katseensa Tuuliklaanin reviirille.
"Tiedätkö, mitä eläimiä Tuuliklaanin reviirillä on eniten?" kysyin nuorelta naaraskissalta, joka näytti pohtivan vastaustaan.
"Jäniksiä?" naaras kysyi katsoen minua kysyvästi.
"Kyllä", vastasin murahtaen. Raepisara ja Ruusutassu ohittivat meidät, mutta otimme heidät nopeasti kiinni, kun jatkoimme matkaa.
"Pian eteemme tulee ukkospolku. Se ei ole kovinkaan vilkas, mutta siitä huolimatta se löyhkää hirveälle ja sen lähellä tulee aina olla varuillaan", sanoin Kalmatassulle, joka nyökkäsi. Ukkospolku häämötti edessämme, mutta matkaa olisi vielä monia kymmeniä ketunmittoja ennen kuin pääsisimme polulle.
"Kuolonklaanilla on lupa saalistaa nelipuilla. Menemme nelipuille Tuuliklaanin reviirin halki ukkospolun vierestä", murahdin Kalmatassulle vilkaisemattakaan naarasoppilasta, joka kulki perässäni.
//Kalma?
Puhurijalka 29.01.2017
Makoilin soturien pesän edustalla, kunnes huomasin Pisaratähden kävelevän minua kohti. Siristin silmiäni ja katsoin suurikokoista kollia.
"Tuletko saalistamaan? Katsottaisiin samalla, onko reviirillä mitään uhkia", kolli murahti ilmeettömästi ja helautti kärsimättömästi häntänsä.
"Etkös viettäisi mielummin aikaa Pimeyslehden kanssa?" kysyin hymähtäen ja nousin seisomaan. Pisaratähti pysyi hiljaa, mutta väläytti varoittavasti hampaitaan.
"Hyvä on. Mennän sitten", tuhahdin ja käännyin leirin suuaukkoa kohti. Päällikkö nyökkäsi ja ravasi ulos leiristä. Seurasin tuota.
Kuljettuamme jo melko lähelle Tuuliklaanin rajaa, emme olleet löytäneet mitään. Paitsi minua alkoi kaivelemaan vähän aikaa sitten haistamani susi. Säpsähdin, kun sama haju tulvahti uudelleen kuonooni.
"Pisaratähti", murahdin hiljaa ja vilkuilin ympärilleni.
"Tiedetään", kolli vastasi lyhyesti ja käännähti salaman nopeasti pensaikosta syöksyvää sutta kohti. Irvistin ja loikkasin sudn kulkeem upottaen kynteni siihen.
// Pisara?
Pisaratähti
Upotin hampaani rusehtavan harmaaseen suteen, jonka turkki oli paksu. Riuhtaisin karvatupon irti suden kaulan läheisyydestä ja heittäydyin irti siitä. Puhurijalka roikkui sen selässä. Varapäällikkö oli upottanut hampaansa ja kyntensä suden selkään, ja susi yritti saada kollin irrottamaan otteensa. Otin hieman vauhtia ja lähdin juoksemaan sutta kohti. Loikkasin ilmaa, susi käänsi kasvonsa sopivasti minua kohti, joten viilsin kynsilläni sitä kasvoihin. Susi päästi ilmoille parkaisun, joka kuului Myrskyklaanin leiriin saakka. Susi iski hampaansa niskaani, kun olin pudottautunut hankeen. Se viskasi minut kauemmas itsestään suoraan kyljelleni lumihankeen, jonka jälkeen se upotti hampaansa Puhurijalan selkään ja irrotti soturin. Susi heitti Puhurijalan maahan ja lähti juoksemaan minua kohti. Nousin nopeasti ylös. Susi oli minua suurempi, mutta kuitenkin suhteellisen pieni, olisin uskonut niiden olevan suurempia. Väistin suden iskun ja loikkasin sen selkään. Susi kuitenkin heittäytyi selälleen jättäen minut alleen. Ilmat karkasivat keuhkoistani, ja otteeni irtosi suden selästä. Se nousi nopeasti ylös ja upotti terävät hampaansa kaulaani. Ei kulunut kauaakaan, kun se oli onnistunut tekemään suuren haavan kaulaani. Yritin saada suden pois päältäni, mutta se oli päättänyt pysyä siinä. Samassa kaikki alkoi hämärtymään.
*Ei!* ajattelin mielessäni. Olin kuolemassa. Kaikki pimeni, ja näin edessäni kissoja, joilta olin elämäni aikana riistänyt henget..
//Puhuri? Tönkkö kosk kuolen nälkään koht XDD
Puhurijalka
Säpsähdin, kun huomasin Pisaratähden ruumiin nykivän kuoleman kielissä. Tosin sitähän kolli tekikin. Irvistin, kun susi kääntyi minua kohti ja alkoi lähestyä. Sähähdin raivoissani ja nousin seisomaan, vaikka selässäni tuntui kovaa kipua suden puremasta. Samassa peto haukahti ja syöksähti minua päin kuono miltei maata viistäen. Kun susi oli tarpeeksi lähellä, kohotin tassuni ja sain upotettua kynteni sen silmään. Rusehtavaturkkinen koiraeläin uikahti tuskasta ja tavoitteli minua hampaillaan. Väistin muutamia iskuja, kunnes se sai otteen jalastani. Vinkaisin tuskasta, kun se alkoi kiskoa sitä. Revin kynsilläni suden lapaa, mutta tuloksetta. Se rpäisi vasemman takajalkani pois paikoiltaan. Huusin tuskasta ja katseeni alkoi hämärtyä. Ravistin päätäni ja loikkasin kolmella jalalla suden niskaan. Aloin kaikin voimin kynsimään sen kaulaa, joka sai veren roiskahtamaan lumelle. Peto alkoi ottaa huteria askelia, mutta onnistui upottamaan hampaansa vatsaani. Vinkaisin, mutta jatkoin repimistä. Tajuntani alkoi pimetä, mutta ehdin nähdän Pisaratähden virkoavan. Irvistin, kun susi repäisi vatsani auki. Yritin huutaa kivusta, mutten onnistunut veren tulviessa suuhuni. Oksensin verta suden turkille, mutta jatkoin repimistä. Viimeisillä voimillani tnsin, kun kynteni katkaisivat pedon kaulavaltimon. Tai ainakin oivoin niin pedon rojahtaessa maahan. Tipui kauemmas siitä ja näkökenttäni sumeni. Kuulin vain Pisratähden äänen, mutta pian sekin katosi.
// Pisara? Eli Puhurin toinen takajalka on sijoiltaan ja vatsa on revitty auki
Pisaratähti 30.01.2017
Vedin syvään henkeä ja räväytin silmäni auki. Olin omassa pesässäni, jonne olin onnistunut menemään leiriin paluun jälkeen. Puhurijalka oli kuollut. Se totuus kalvoi sisälmyksiäni ja sai minut voimaan pahoin. Olin tuntenut Puhurijalan koko ikäni, ja vaikka olinkin useaan otteeseen kuvitellut hänen olevan petturi, hän oli sydämeltään kuolonklaanilainen niin hyvin mitä voi ollakaan. Kolli oli menettänyt ainoan henkensä silmieni edessä. Hän oli onnistunut tappamaan suden, joka oli riistänyt minulta toisen henkeni. Annoin itselleni aikaa toipua järkytyksestä ja surra varapäällikköäni yön, ja yö oli nyt mennyt. Minun täytyi palata tehtäviini ja nimittää uusi varapäällikkö mitä pikimmiten. Nousin varovasti ylös, jotten avaisi haavoja, jotka olin taistelussa sutta vastaan saanut. Kidesydän oli parhaansa mukaan parantanut niitä, mitä Pimeyden Metsä ei ollut parantanut minun ollessani sen luona henkeäni menettämässä. Vedin syvään henkeä ja astuin ulos pesästäni. Aamuaurinko valaisi leirin ohuen pilvipeitteen takaa. Puhurijalan ruumis oli pesty puhtaaksi verestä, ja se oli siirretty lähelle tuoresaaliskasaa.
"Hei, Pisaratähti", Pihlajakynsi tervehti minua ja asteli luokseni sotureiden pesältä. Katsoin naaraskissaa mitäänsanomaton ilme kasvoillani.
"Aiotko nimittää uuden varapäällikön pian?" soturi kysyi ja käänsi katseensa sotureiden pesälle, jossa oli joukko sotureita. Soturit keskustelivat kovaäänisesti siitä, kenet valitsisin klaanin uudeksi varapäälliköksi ja Puhurijalan kuolemasta.
"Puhurijalka oli heikko, ei hänestä olisi edes pitänyt tehdä varapäällikköä. Minäkin olisin pärjännyt sille sudelle", kuulin Tulvasielun naukuvan. Viha kuohahti sisälläni, ja käänsin murhaavan katseen siniharmaaseen naaraaseen, joka oli syntyperältään erakko. Vedin syvää henkeä, jotten olisi suin päin syöksynyt naaraan kimppuun ja tappanut häntä. Astelin kylmästi Pihlajakynnen ohitse sotureiden pesälle. Kävelin Tulvasielun taakse naaraan huomaamatta minua. Muut soturit sen sijaan huomasivat minut ja kääntyivät minuun päin. Virneet kissojen kasvoilta muuttuivat silmänräpäykessä silkaksi kauhuksi. Osa kissoista puikkelehti nopeasti sotureiden pesään tai muualle pois luotani. Tulvasielu käänsi varoen katseensa minuun ja irvisti.
"Taidan olla pulassa?" naaras kysyi nielaisten kovaäänisesti. En vastannut mitään. Tulvasielu alkoi hermostua.
"Voisitko sanoa jotain tai vaikka tappaa minut tähän paikkaan, kun sitä kuitenkin haluat?" naaras sihahti lopulta änkyttäen hieman. Tuhahdin.
"Mieti, mitä puhut ja kenestä. Puhurijalka oli miljoona kertaa parempi varapäällikkö kuin sinusta tulisi ikinä", sihahdin naaraalle ja käänsin tuolle selkäni. Kuulin, kuinka Tulvasielu päästi helpottuneen huokaisun ja asteli nopeasti pois paikalta. Loikkasin suurkivelle. Kun pudottauduin jaloilleni kiven sileälle ja hieman liukkaalle pinnalle, tunsin pientä kipua haavoissani.
"Jokainen kuolonklaanilainen tulkoon klaanikokoukseen!" ulvaisin kovalla äänellä kutsuhuudon.
Odottelin muutaman hetken ajan, että kissat tulivat ulos pesistään ja leirin ulkopuolelta leirin pääaukiolle. Minun täytyi nimetä klaanille varapäällikkö. Jos Kaaosmieli olisi elossa, hän olisi ykkösvaihtoehtoni, mutta kolli oli kuollut kuu sitten ilveksen toimesta. Minulla oli kuitenkin toinenkin vaihtoehto, josta olin kuitenkin hieman epävarma.
"Kuten tiedätte, Kuolonklaanin varapäällikkö Puhurijalka on kuollut. Se tarkoittaa sitä, että minun täytyy valita Kuolonklaanille uusi varapäällikkö", naukaisin ja pidin pienen tauon silmäillen klaanini jäseniä. Kauhumurha jutteli Yövarjon kanssa kuiskien, kaksi lähes mustaa kollia olisivat voineet olla hyviä vaihtoehtoja jonkun toisen mielestä, mutta en pitänyt heitä vaihtoehtoina.
"Kuolonklaanin uusi varapäällikkö olkoon Pimeyslehti", naukaisin ja käänsin katseeni mustaan naaraskissaan, jonka silmät suurenivat hämmästyksestä. Hymyilin naaraalle vienosti, ja hänen kasvoilleen levisi myös leveä hymy.
"Pimeyslehti! Pimeyslehti!" Kuolonklaanin jäsenet huusivat muutaman kerran soturin nimen, tosin osa pysyi hiljaa ja poistui paikalta murahdellen jotain. En välittänyt heistä, sillä kissat olivat vain kateellisia. Kaikista ei voinut tulla varapäällikköä, eivätkä läheskään kaikki edes olleet siihen kyllin hyviä. Loikkasin alas suurkiveltä ja suuntasin uuden varapäällikköni luokse.
"Onnea", nau'uin Pimeyslehdelle hymyillen yhä vienosti. Naaras katsoi minua silmät säihkyen.
//Pimeys?:]
Pimeyslehti
Ilo kupli sisälläni. Mieleni teki hyppiä ja pomppia kuin mikäkin pentu ja kiljua riemusta. Olin varapäällikkö!
"Kiitos Pisaratähti", henkäisin.
"Sinun pitäisi määrätä tämän aamun partiot", Pisaratähti naukui viitaten hännällään suurkiven juurta. Nyökkäsin itsevarmasti. Tiesin kyllä kuinka se tehtiin! Tassuttelin suurkiven juurelle.
"Tuuliklaanin rajalle menevään partioon menevät Yövarjo, Tulvasielu, Raepisara, Rapapolte ja Ruusutassu", kuulutin. Määräsin Yövarjon partion johtoon.
"Metsästyspartioon menevät Kirjotuli, Sumumyrsky, Pöllösyöksy, Riemutuho ja Pakkastassu. Menette ukkospolun lähelle. Sumumyrsky johtoon." Molemmat partiot lähtivät leiristä. Hyvän olon tunne levisi kehooni katsellessani leiriä. Olin ihan oikeasti näiden kissojen varapäällikkö. Olin aina halunnutkin varapäälliköksi, mutta en ollut osannut odottaa, että minut oikeasti nimitettäisiin varapäälliköksi. Se oli ihana tunne. Vilkaisin Pisaratähteä. Kolli katseli leiriä. Hymähdin vielä kerran sallien vielä yhden onnellisen hymyn näkyvän kasvoillani. Vedin syvään henkeä ja kovetin kasvoni ilmeettömiksi. Ihmettelin, miksi Pisaratähti oli nimittänyt minut eikä ketään toista. Hännänpääni vääntyli levottomana. Mitä nyt tekisin? Vilkaisin vielä Pisaratähteä.
//Pisara vaik? öwö
Rapapolte 23.01.2017
"Rapapolte... Tarvitsen sinua, olen tyhjä ilman sinua, sinä saat minut haavoittuvaksi. Tunnen itseni typeräksi ja särkyneeksi kun en näe sinua, ja kun näen sinut minuun sattuu kun en saa olla lähellä sinua." Kuuntelin Pöllösyöksyn sanoja vieno hymy kasvoillani. Hänen lopetettuaan käännähdin ympäri katsahtaen samalla tuon tummankeltaisiin silmiin, joissa näkyi aitoa katumusta ja erontuskaa.
Sanaakaan sanomatta tassuttelin Pöllösyöksyn luo ja painoin pääni hänen rintaansa vasten.
"Hyvä on. Minä suojelen sinua", virnistin ilkikurisesti.
"Kiitos", hän kuiskasi hymyillen.
"Hei, Rapapolte! Jos sinulla ei ole muuta tekemistä kuin paijailla kolleja, niin voisit lähteä minun, Riemutuhon ja Kohmesydämen kanssa partioon." Säpsähdin kuullessani Puhurijalan hivenen ärtyneen naukaisun. Vilkaisin Pöllösyöksyä harmistuneena, mutten pannut vastaan varapäällikölle, vaan käännyin ja tassuttelin tuon luo.
Katse maahan suunnattuna seurasin emoani ja muita partioon lähteviä ulos leiristä.
Palasin iltamyöhään takaisin leiriin. Muut olivat jo nukkumassa - lukuunottamatta niitä, jotka olivat palanneet partiosta äskettäin.
Laahustin rättiväsyneenä soturien pesälle ja käperryin kerälle sammalvuoteelleni. Kohmesydän, Riemutuho ja Puhurijalka saapuivat pesään peräkanaa ja asettuivat kukin omille vuoteilleen.
Suljin silmäni ja kuuntelin hetken nukkuvien soturien tuhinaa. En saanut unta. Jokin vaivasi mieltäni, mutten tiennyt, mikä se oli.
Verkkaisesti nousin istumaan. Katselin ympärilleni, mutten huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Niin, paitsi Hiutaleturkin tyhjän vuoteen! Nousin jaloilleni ja pujahdin vaivihkaa ulos pesästä.
Sisareni tuoksu ei ollut kovin voimakas, mutta sitä pystyi silti seuraamaan - ainakin jonkun matkaa, sillä lumipyry tuntui vain yltyvän.
Ripeästi jolkutin ulos leirin sisäänkäyntitunnelia pitkin ja lähdin seuraamaan Hiutaleturkin hajujälkeä.
Oli kulkenut eteenpäin jo jonkun matkaa, kun tajusin, että sisareni kulki kohti Ukkospolkua. Saavuin aivan Ukkospolun reunaan ja tähystin sen toiselle puolelle.
Erotin puhtaanvalkealla hangella jälkiä, jotka veivät kohti Tuuliklaanin nummia. Tuuliklaanin. Aikoiko Hiutaleturkki mennä Tuuliklaanin luo?
*Minun on ilmoitettava tästä Pisaratähdelle!* ajattelin kääntyen samalla ympäri palatakseni takaisin leiriin.
"Pisaratähti!" puuskutin hengästyneenä. Olin juossut täyttä laukkaa leiriin. Seisoin paraikaa päällikön pesän edustalla. "Pisaratähti! Minulla on sinulle kiireellistä asiaa!"
"Mitä nyt?" kuului ärtynyt murahdus. Pisaratähden pää pilkisti esiin pesän suuaukosta.
"Hiutaleturkki on lähtenyt!" sihahdin. Pisaratähti räpäytti silmiään.
"Minne?"
"Jäljet johtivat Tuuliklaanin reviirille päin." Päällikkö mittaili minua katseellaan. Vastasin hänen katseeseensa värähtämättä.
//Pisara?
Raepisara
"Hiutaleturkki on lähtenyt!" kantautui ääni hyvin vaimeana korviini. Katsahdin vierelleni. Tosiaan, Hiutaleturkin vuode oli tyhjä ja Rapapolte oli varmasti sanonut lauseen. Tassuttelin ulos sotureiden pesästä. Näin Pisaratähden pään kurkistavan tuon pesästä ja Rapapolte seisoi hengästyneenö tuon edessä. Menin lähemmäs karva pörrössä.
"Minne?" päällikkö sihahti. Ei kai vain Hiitaleturkki ole mennyt Tuuliklaaniin?!
"Jäljet johtivat Tuuliklaanin reviirille päin", Rapapolte sanoi. Nielaisin. Sydämeni tykytti yhä lujempaa. Hiutaleturkki, miksi teet tämän? Eikö mokoma voisi vain pysyä leirissä, eikä haavailla Tuuliklaanin kissoista kuin kukakin jokiklaanilainen joka haislahtaa pahalta. Sihahdin. Pisaratähti loi hetkeksi minuun pelottelevan katseen mutten halunnut perääntyä. Minun kuului tietää siskoni asioista. Pisaratähti kuitenkin katsoi Rapapoltetta.
//Sori ku sekaannuin mut halusin kirjoittaa Cx
Pisaratähti 27.01.2017
Astelin kohti Tuuliklaanin reviiriä. Klaanimme jäsen - Hiutaleturkki - oli ilmeisesti päättänyt pettää meidät ja lähteä Tuuliklaaniin. Sumumyrsky, Kohmesydän ja heidän kaksi muuta pentua olisivat halunneet lähteä mukaani, mutta olin kieltänyt heitä. Tuuliklaanissa käyminen saattaisi saada neljä kissaa halukkaiksi vaihtamaan klaaniaan, enkä halunnut ottaa sellaista riskiä. Ja muutenkin olin kieltänyt heitä käymästä Tuuliklaanista, enkä voinut sallia sitä edes minun seurassani. Siispä olin lähtenyt yksin. Aurinko oli huipussaan, ja partiot olivat lähteneet juuri leiristä. Susien vuoksi partioissa oli kissoja enemmän kuin yleensä, joten leirissä ei ollut kamalasti kissoja, enkä voinut ottaa riskiä ja viedä mukanani leirissä olijoita, sillä jos sudet tai joku muu vihollinen olisi hyökännyt leiriin, jokainen siellä olija olisi kuollut, ja se olisi ollut kaikkea muuta kuin hyvä asia. Susien tuoksu kantautui kitalakeeni. Pyrin kulkemaan niin, että haistoin kaiken aikaa susien hajun, sillä silloin osaisin tietää, olivatko ne lähellä vai eivät. Ylitin Kuolonklaanin ja Tuuliklaanin rajan empimättä ja kiihdytin tahtiani, kun ravasin nummella kohti Tuuliklaanin reviiriä. Ruostetähti saisi kuulla kunniansa, kun noin vain vei klaanini jäsenen. Hiutaleturkkia en enää huolisi klaaniini. Se soturi oli kelvoton kuolonklaanilaiseksi, ja tuskin hän edes selviäisi klaanissani. Hiutaleturkki oli heikko. Hän oli kääntänyt selkänsä minulle, ja niin minäkin tein hänelle. Se soturi ei saisi kuolonklaanilaisilta turvaa, vaikka olisi kuolemaisillaan.
Tuuliklaanin leiri - eli yksinkertaisesti kuoppa maassa - häämötti edessäni. Kiihdytin yhä vain tahtiani. Pian olinkin leirin sisäänkäynnillä, jossa minua vastaan käveli kissa, jonka toivoinkin tapaavani. Vaaleanharmaa sinisilmäinen naaras asteli ulos leiristä perässään kellanpunainen tuuliklaanilaiskolli. Katseeni porautui syvälle petturin sinisiin silmiin. Saatoin aistia jännityksen kahden kissan ja minun välillä. Kellanpunainen kolli astui suojaavasti vaaleanharmaan naaraan eteen. Kollin toinen silmistä oli lähtenyt, ilmeisesti suuressa sodassa. Sanaakaan sanomatta lähdin kävelemään kaksikon ohitse kohti leiriä, mutta yksisilmäinen kolli esti minua.
"Tämä on Tuuliklaanin reviiriä, eikä kuolonklaanilaisilla ole tänne mitään asiaa", kolli sanoi tyynellä äänellä katsoen minua ilmeettömästi silmiini.
"Älä sinä minua estele", murahdin ja astuin kollin ohitse työntäen tuon kehollani sivuun. Astelin sisään leiriin, ja sen pääaukiolla etsin katseellani Ruostetähteä. Kellanpunainen päällikkö istui lähellä parantajan pesää. Hän jutteli Myrkkykatseen kanssa, eikä kaksikko huomannut minua. Leirissä alkoi heti häly, kun kissat näkivät minut leirinsä pääaukiolla. Pennut siirrettiin heti pääaukiolta pentutarhaan, jonka suojaksi kaksi soturia asettuivat. Pian Ruostetähti ja tuon varapäällikkö huomasivat minut myös. Kellanpunainen päällikkö asteli luokseni katsoen minua tuimasti.
"Tämä on Tuuliklaanin leiri", Ruostetähti murahti.
"Aivanko totta? Minä luulin, että tämä oli Kuolonklaanin leiri", murahdin sarkastisesti ja väläytin tuuliklaanilaispäällikölle kellertävän valkeita hampaitani. Ruostetähti katsoi minua edelleen tuimasti.
"Mitä sinä teet täällä?" kellanpunainen kolli kysyi.
"Olet vienyt Kuolonklaanilta jotain", tokaisin.
"Hiutaleturkinko? En minä häntä vienyt, hän teki itse viisaasti ja päätti tulla Tuuliklaaniin rakkauden perässä. Valitettavasti joudun kertomaan, että Kuolonklaani ei saa häntä takaisin, sillä Hiutaleturkki on valinnut puolensa", Ruostetähti naukui. Huomasin, että kissat Tuuliklaanin leirissä olivat valmiita hyökkäämään kimppuuni, jos tekisin yhdenkin äkkinäisen liikkeen. Murahdin ja väläytin kollille hymyn.
"Hiutaleturkilla ei ole enää mitään asiaa Kuolonklaaniin. Voit siis pitää hänet hyvänäsi", murahdin.
"Miksi sitten olet täällä, jos et tullut hakemaan klaanisi jäsentä takaisin?" Ruostetähti kysyi ja siristi silmiään.
"Halusin kertoa, että jos kuulen yhdenkin klaanini jäsenen käyneen Tuuliklaanissa ilman minun lupaani, Kuolonklaani aloittaa sodan klaanisi kanssa ja päättää sen vasta sitten, kun klaanistasi on jäljellä ainoastaan muisto", naukaisin ja viilsin käpälälläni ilmaa. Muutama tuuliklaanilainen oli syöksymässä eleeni vuoksi kimppuuni, mutta pysäyttivät hyökkäyksen heti.
"Ja ei kannata kokeilla, olenko tosissani. Jos löydän yhdenkin tuuliklaanilaisen Kuolonklaanin reviiriltä ilman hyvää syytä, hänen elämänsä päättyy siihen", naukaisin ja katsoin kylmästi Ruostetähteä, joka ei hievahtanutkaan.
"Ja oli minulla muutakin asiaa. Kuolonklaanin reviirillä on havaittu susia. Ne ovat tulleet Tuuliklaanin reviirille, kuten varmaan olettekin huomanneet. Jos sudet päättävät asettua metsään, yksikään tuuliklaanilainen ei siitä huolimatta saa ylittää Kuolonklaanin rajaa ilman minun lupaani. Jos ajatte susia reviirillemme, en vastaa seurauksista", murahdin Ruostetähdelle ja käännyin lähteäkseni. Katsoin murhaavasti Hiutaleturkkia silmiin. Naaras ei välttänyt katsettani. Astelin sanaakaan sanomatta ulos leiristä ja jatkoin matkaani kohti Kuolonklaanin reviiriä.
//Tuuliklaanilaiset tai joku?
Pimeyslehti
Olin tullut siihen tulokseen, että en voisi elää ajattelematta Pisaratähteä, kuvittelematta hänen kehonsa kosketusta. Istuin sotureiden pesän edustalla tarkastellen leiriä. Katseeni osui Raepisaraan. Kolli oli ollut oppilaani. Olin jokseenkin ylpeä hänen soturiksi tulostaan. Olin kouluttanut hänet kunnon Kuolonlaanilaiseksi, tappajaksi. Reviirillä olleet sudet olivat menneet Tuuliklaanin reviirille. Tosin niitä ehkä saattoi ehkä olla vielä Kuolonklaanin reviirillä. En tiennyt. Enkä toisaalta välittänytkään. Säpsähdin Pisaratähden pyyhältäessä leiriin. Hän tuoksahti hivenen Tuuliklaanilta. Oliko hän käynyt Tuuliklaanissa? Hetken mielijohteesta lähdin tassuttelemaan hänen luokseen. Sydämeni tykytti niin kovaa, että se oli tulla ulos rinnastani. Epäröin vielä hetken puolivälissä matkaa. Lämmin tunne jäsenissäni rohkaisi minua jatkamaan.
"Pisaratähti?" kysyin rauhallisesti. Päällikkö käänsi katseensa minuun.
"Tuletko kävelemään kanssani? Tai metsästämään?" kysyin estäen vain vaivoin jännityksen aiheuttaman värinän äänessäni.
//Pisara?
Pisaratähti 28.01.2017
Katsoin silmiäni siristäen Pimeyslehteä, joka oli juuri pyytänyt minua saalistamaan tai kävelemään kanssaan, kumpaa sitten itse halusin. Mieleni teki vastata myöntävästi, mutta en voisi tehdä niin. Olin menossa pian partioon, jonka johtopaikan olin varannut jo eilisiltana.
"En", murahdin vastaukseksi, "minulla on partio johdettavana." Pimeyslehti näytti aavistuksen verran pettyneeltä, mutta hän ei luovuttanut.
"Entä sen jälkeen?" naaras kysyi ja katsoi minua toiveikkaasti. Partion jälkeen minulla olisi koko päivä vapaata, joten en löytänyt syytä kieltäytyä.
"Sovitaan sitten niin. Tavataan aurinkohuipun aikaan leirin ulkopuolella, ja mennään siitä saalistamaan", tokaisin naaraskissalle ja astelin pois hänen luotaan. Tulvasielu, Sumumyrsky, Rapapolte ja Piikkitassu kävelivät kohti leirin uloskäyntiä. Nämä neljä kissaa kuuluivat partioon, jota minä johdin.
"Minne olet menossa? Eikö partio lähde ihan pian leiristä?" Sumumyrsky kysyi ja katsoi minua kysyvästi. Murahdin ja käännyin takaisin kohti leirin uloskäyntiä.
"En kai sitten minnekään", vastasin. Lähdimme partion kanssa ulos leiristä.
Saapuessamme leiriin, aurinko ei ollut vielä huipussaan. Kiiruhdin siis sisään leiriin ja loikkasin suurkivelle aloittaen klaanikokouksen, johon kaikki klaanissa olevat kissat osallistuivat.
"Ollessani juuri äsken partiossa, haistoimme parin suden tuoreen tuoksun. Se tarkoittaa siis sitä, että ne eivät ole poistuneet reviiriltämme - ainakaan pysyvästi. Jokaiseen partioon tulee osallistua vähintään neljä kissaa, joista ainakin kolme ovat sotureita. Kukaan ei poistu leiristä yksin, etenkään oppilaat. Jokainen leiristä poistunut oppilas siivotkoon neljäsosakuun ajan pesiä. Voitte hyökätä susien kimppuun, jos joku niistä on yksin. Hyökätessänne teidän tulee kuitenkin varmistaa, että tarvittaessa yksi kissoista on valmis juoksemaan leiriin ja hakemaan apua", nau'uin. Kissat kuuntelivat tarkasti.
"Entä parantaja? Saako hän poistua leiristä ilman soturia?" Sähköviilto murahti ja loi murhaavan katseen Kidesydämeen, joka istui pesänsä edustalla kuuntelemassa kokousta.
"Ei. Jos hän tarvitsee yrttejä, soturit hakekoot ne. Jos se ei onnistu, niin parantaja tarvitsee mukaansa vähintään kaksi soturia turvakseen, jos poistuu leiristä", tokaisin.
"Kokous on päättynyt", sanoin ja loikkasin alas suurkiveltä. Aurinko oli nyt lähes huipussaan, joten lähdin loikkimaan ulos leiristä. Huomasin Pimeyslehden seuraavan minua. Kun pääsin leirin ulkopuolelle, käänsin katseeni piikkihernetunneliin. Pimeyslehti asteli ulos leiristä ja katsoi minua vihreillä silmillään.
"No, minne me menemme?" naaras kysyi ja katsoi minua kysyvällä katseella. Mietin hetken aikaa vaihtoehtoja. Susien tuoreet hajujäljet oli löydetty läheltä Tuuliklaanin reviiriä, joten järkevintä olisi kai saalistaa ukkospolun toisella puolella, Varjoklaanin reviirin rajana toimivan ukkospolun läheisyydessä.
"Seuraa minua", murahdin ja lähdin johdattamaan naarasta kohti ukkospolkua.
//Pimeys?
Rapatassu 02.01.2017
Katsahdin sisareeni vakavana.
“On. Vielä yksi pesä”, vastasin synkkänä. Hiutaletassu kallisti päätään ihmeissään.
“Kenen pesä?” hän kysyi. Heilautin korviani kohti Pisaratähden pesää. Hiutaletassu katsoi minua säikähtäneenä.
“Pitääkö meidän siivota sen jöröttävän oravan pesä?” sisareni sihisi nenäänsä nyrpistäen. Läimäytin hänen suulleen.
“Hiljaa! Jos Pisaratähti kuulisi tuon, hän nylkisi sinut elävältä”, murisin. Hiutaletassu nyökkäsi ja veti sitten syvään henkeä vetäistessäni häntäni pois hänen suunsa edestä.
“Meillä on juuri ja juuri sen verran sammalia, että saamme vaihdettua hänen makuusijansa sammaleet uusiin”, Raetassu naukaisi katselleen käpäliemme juuressa lojuvia sammalia. Nyökkäsin ja katsahdin sitten päällikön pesälle. Pisaratähti istuskeli pesänsä edustalla. Kylki kyljessä lähdimme tassuttelemaan kohti Pisaratähden pesää. Päällikkö näytti juttelevan paraikaa Puhurijalan kanssa.
“Pisaratähti”, kumarsin päästessämme lähemmäs, “tulisimme siivoamaan pesäsi.” Tunsin pentuetovereideni kummastuneet katseet itsessäni.
“Kumartakaa!” sihahdin heille hiljaa. Raetassu ja Hiutaletassu vilkaisivat toisiaan hämillään, mutta kumarsivat kuitenkin. Pisaratähti mittaili meitä hetken katsellaan, kunnes hän maukui:
“Nouskaa. Hyvä on. Voitte siivota pesäni, kunhan toimitte ripeästi.” Nostin päätäni ja nyökkäsin. Peräkanaa sujahdimme Pisaratähden pesään. Sivusilmällä huomasin, kuinka päällikkö kutsui paikalle Kaaosmielen. Kolli istahti vartioon pesän suulle. Pyörittelin silmiäni huvittuneena.
*Istukoot siinä jos kerta huvittaa!* ajattelin tyytyväisenä. Yhdessä pentuetovereideni kanssa ryhdyimme siivoamaan pesää, eli vaihtamaan makuualusia uusin.
//Rae tai Hiutale? Pisarakin voi jatkaa, jos haluaa. Sori, jos hittasin jotakin liikaa. x)
Pisaratähti
Mieleni ei tehnyt nostaa kylmissään olevaa naarasta ylös ja raahata tuota leiriin, muttei minulla ollut vaihtoehtoja. Sanaakaan sanomatta upotin hampaani naaraan niskaan ja lähdin raahaamaan tuota kohti leiriä.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden verran, ja lopulta, kun pääsimme sisään leiriin, kävin herättämässä Kidesydämen.
"Missä hän oli?" parantajakissa kysyi ja lähti raahaamaan mustaa naarasta kohti parantajan pesää. Tuhahdin.
"No sotureiden pesässä, etkö huomaa?" kysyin sarkastisesti ja käänsin selkäni parantajalle suunnaten kohti pesääni. Astelin sammalvuoteelleni ja etsin hyvän asennon. Mitä ihmettä Pimeyslehden päässä oikein liikkuu? Tällä hetkellä en voinut ymmärtää naarasta, mutten jaksanut välittää. Suljin silmäni ja yritin päästä nopeasti unimaailmaan, mutta se tuntui haastavalta, kun kuulin kaiken aikaa kylmän puhurin ulkoa. Minulla oli hieman kylmä, muttei se kamalasti haitannut. Sammalpeti sai minut lämpeämään nopeasti. Huomaamattani jossain vaiheessa vajosin syvään uneen.
//Pimeys tai joku?
Pimeyslehti 08.01.2017
Tunsi Kidesydämen laskevan minut yhdelle parantajan pesän sammal pedeistä. Kylmä. Niin kylmä. Raotin silmiäni ja näin parantaja kaivelevan varastojaan. Suljin silmäni irvistäen. Värisin kylmästä. Kuulin Kidesydämen palaavan luokseni ja laskevan yrtit eteeni.
"Tämän pitäisi auttaa", parantajakissa mutisi. Raotin vaivoin silmiäni ja söin yrtit. Lysähdin takaisin pedille ja annoin silmieni painua kiinni.
Raotin hitaasti vihreitä silmiäni. Näin Kidesydämen kuorsaavan pedillään. Pyöräytin silmiäni. Nousin varovasti ylös. Oli edelleen kylmä, mutta ei enää yhtä paljon. Jalkani tärisivät hiukan. Tassutin ulos pesästä. Räpyttelin silmiäni kirkkaan valon takia. Huomasin Pisaratähden syövän hiirtä pesänsä edustalla. Suuntasin kulkuni hänen luokseen. Tiesin, että minun pitäisi kiittää kollia siitä, että hän oli vaivautunut raahaamaan minut leiriin, mutta sitä en tekisi. Seisahduin päällikön eteen. Pisaratähti kohotti katseensa minuun.
"Olisit vain jättänyt minut sinne", sähähdin hiljaa, voimattomasti. Katseestani kuvastui viha, mutta samalla myös suru. Käännyin ja kompuroin sotureiden pesää kohti. Halusin lepäämään.
//Pisara?
Pisaratähti 11.01.2017
Kuullessani Pimeyslehden naukaisun, päästin ilmoille tuhahduksen.
"En ole päällikkö, joka antaa yhdenkään klaanitoverinsa jäätyä kuoliaaksi", naukaisin kylmästi mustalle naaraskissalle. Pimeyslehti ei sanonut mitään. Siirsin katseeni saaliiseeni ja jatkoin sen syömistä välittämättä soturikissan läsnäolosta. Hetken hiljaisuuden jälkeen Pimeyslehti käveli pois luotani sanaakaan sanomatta. Nostin katseeni mustaan naaraaseen, joka suuntasi kohti parantajan pesää, jossa naaras tällä hetkellä yöpyi. Kidesydän oli kertonut, että naaras saattaisi pahimmassa tapauksessa sairastua pahanlaatuiseen viheryskään tai ehkä jopa sitä korkeimpiin sairauksiin, joten hän pysytteli toistaiseksi leirissä, jotta sairastumisriski ei kasvaisi. Jos yksi kissa sairastuisi, saattaisi yskä levitä kulovalkean tavoin koko Kuolonklaaniin ja sitä kautta muihinkin klaaneihin, ja se vasta olisikin paha juttu. Muut klaanit saattaisivat alkaa syyttämään Kuolonklaania läheistensä kuolemasta, vaikka en uskonut niin tapahtuvan. Lehtikadon aikaan sairauksia tuli ja meni vaikka miten paljon, eikä niitä yksinkertaisesti helpolla pysäytetty. Kidesydän oli kertonut, että kissanminttuvarastomme olivat melko täysiä, kun hän oli saanut Jokiklaanista ja Myrskyklaanista ylimääräisiä melko paljon, ja omasta takaakin niitä oli valmiiksi. Olin kiitollinen muille klaaneille, sillä he olivat ottaneet Kuolonklaanin vastaan suhteellisen ystävällisesti - ainakin osa heistä. Vaikka Kidesydän olikin parantajana täysin erilainen kuin muut, he auttoivat meitä, jos apua tarvitsimme. Niin mekin teimme muiden klaanien parantajille. Pari kertaa Tuuliklaanin parantaja oli käynyt Kuolonklaanissa pyytämässä neuvoja tai yrttejä Kidesydämeltä. Se oli saanut minut suhteellisen iloiseksi, sillä en olisi uskonut, että voisimme olla niinkin hyvissä väleissä metsäkissojen kanssa. Nyt olimme itse osa metsäkissoja. Kuolonklaani oli muuttunut vuodenaikojen saatteessa paljon, mutta muutos oli kohti parempaa. Ankaroista rajoistamme en ikinä luopuisi, mutta hyvät välit metsäkissojen kanssa olivat plussaa kaikille. Käänsin katseeni Puhurijalkaan, joka käveli sisään leiriin. Kolli kantoi suussaan pienehköä hiirtä. Hän kantoi sen tuoresaaliskasalle ja asteli sitten luokseni.
"Hei, Pisaratähti", kolli tervehti ja vilkaisi taakseen. Partion muut jäsenet laskivat tuoresaaliinsa kasaan ja poistuivat sitten omille teilleen. Tyydyin tervehtimään varapäällikköä murahtaen.
"Oletko jo valinnut kokoontumiseen lähtijät?" kolli kysyi ja katsoi minua tyynellä ilmeellä. Aivan, kokoontuminen olisi vain parin yön päässä, ja sinne pääsijät oli valittava joko tänään tai huomenna ennen aurinkohuippua, jotta kissat osaisivat valmistautua yön valvomiseen. En ollut ikinä osallistunut kokoontumiseen, joka järjestettäisi nelipuilla, mutta Puhurijalka oli ilmeisesti joskus käynyt siellä, en ollut aivan varma, mutta en aikonut kysyä asiasta häneltä.
"Joitakin, mutta en ihan kaikkia", tokaisin nopeasti. Yksi Sumumyrskyn ja Kohmesydämen pennuista ainakin pääsisi mukaan, mutta kaikkia en ottaisi, koska eivät he sitä ansainneet. Heidän rangaistuksensa oli päättynyt juuri, ja he saivat mestarinsa tai korkea-arvoisen kissan luvalla poistua leiristä, kuten kuka tahansa oppilas.
"Mitä reittiä menemme nelipuille? Käytämmekö sitä, mitä pitkin menemme, kun menemme saalistamaan sinne?" Puhurijalka kysyi.
"Käytämme. Tuuliklaani tuskin pahastuu siitä, ja ei meillä muutamaan vaihtoehtoa ole", naukaisin.
//Puhuri tai Pimeys?
Pisaratähti 19.01.2017
Odottelin kaikessa rauhassa Kaaosmielen ja Pikkuvarjon kanssa piikkihernetunnelin liepeillä Luuviiltoa, joka lopetteli juuri hiirensä syöntiä. Olimme lähdössä auringonlaskun partioon, joka kävi tarkastamassa Varjoklaanin vastaisen rajan ja Emonsuun alueen vieraiden kissojen varalta. Valkea kolli nousi lopulta ylös ja asteli luoksemme.
"Siinäpä kesti", Kaaosmieli murahti turhautuneesti ja asteli aivan perässäni ulos leiristä. Lähdimme hiljaisuudessa kulkemaan lumihangessa kohti ukkospolkua.
Olimme kävelleet koko Varjoklaanin vastaisen rajaa pitkin aina Kuolonklaanin rajalle, josta reviirimme loppui ja tarkastaneet sen. Kävelimme nyt kohti Emonsuuta, jotta voisimme tarkastaa paikan mahdollisilta tunkeutujilta. Kaaosmieli oli vähän väliä valittanut siitä, mitä Luuviilto teki väärin. Välillä kolli käveli liian meluisasti, liian lähellä rajaa ja välillä hän jopa Kaaosmielen mukaan merkkasi reviirin väärin ja väärään paikkaan. En puuttunut soturin sanomiseen, koska uskoin sen olevan järkevintä. Loikimme lumista, loivaa rinnettä alas ja lähestyimme Emonsuuta. Kun raotin leukojani, maistoin minulle täysin oudon tuoksun. Tuoksu oli eläimen, mutta ei kissan tai minkään saaliseläimen, eikä myöskään ketun, koiran tai mäyrän. Siristin silmiäni ja hidastin tahtiani. Katsenin ympärilleni. En nähnyt mitään normaalista poikkeavaa.
"Haistatteko te tämän tuoksun?" kysyin ja vilkaisin nopeasti perässäni kulkevia partion jäseniä. Kolme kuolonklaanilaissoturia olivat ilmeisesti haistaneet sen, mitä minäkin olin.
"Mikä se on?" Kaaosmieli kysyi murahtaen ja katseli varuillaan ympärilleen.
"En tiedä.. Olen haistanut tämän saman tuoksun joskus, mutta en vain saa mieleen, mille eläimelle se kuuluu", yksi klaanin kokeneimmista sotureista naukui selkeästi ärsyyntyneenä tiedottomuudelleen.
"Se on ilves", Luuviilto henkäisi. Soturin pupillit olivat laajentuneet, ja hän pysähtyi. Soturi katsoi sanaakaan sanomatta kohti pilkkopimeää emonsuuta, jonne ilvekseksi kutsuttu eläin oli ilmeisesti piiloutunut. Olin kuullut, että ilveksellä oli korvissaann tupsut ja pieni töpöhäntä.
"Niin tietenkin. Olkaa varuillanne. Olen kuullut, että ne ovat joskus jopa syöneet kissoja", Pikkuvarjo kuiskasi ja katseli ympärillemme.
"Meidän täytyy lähteä heti.. Emme pärjää sille", Luuviilto naukui hädissään ja lähti perääntymään poispäin meistä. Ilves oli kuulemma kissaa suurempi.
"Jos lähdemme, se seuraa meitä leiriin, ja saatamme silloin koko Kuolonklaanin vaaraan, enkä voi sallia sitä. Meidän täytyy kohdata se ja tappaa", naukaisin ankarasti Luuviillolle, joka pysähtyi heti ja murahti. Soturi kokosi itsensä nopeasti ja asteli takaisin luoksemme, tosin kissan jalat tärisivät aavistuksen verran. Hän oli ilmeisesti kohdannut joskus ilveksen. Soturi oli hyvin varuillaan kaiken aikaa.
"Minä menen ensimmäisenä", Kaaosmieli murahti ja lähti astelemaan kohti Emonsuuta varmoin askelin. Kukaan ei sanonut mitään. Me muut pysyimme paikoillamme ja katsoimme, kuinka Kaaosmieli lähestyi pimeää, aavistuksen verran pelottavaa luolaa hitaasti. Aurinko oli laskenut jo taivaanrannan taakse, ja hämärä oli laskeutunut metsään. En nähnyt Emonsuussa muuta kuin mustaa.
"Täällä tait-", Kaaosmielen lauseen keskeytti korvia raastava rääkäisy. Pilkukas, kellertävä petoeläin syöksyi klaanitoverini kimppuun.
"Hyökätään!" ulvaisin kahdelle muulle soturille ja ryntäsin nopeasti kohti ilvestä ja Kaaosmieltä. Kuulin Pikkuvarjon askeleet kaiken aikaa perässäni. Samassa peto viskasi Kaaosmielen sätkivän kehon kohti meitä. Kumarruin lumihankea vasten, ja veren tahrima kollisoturi räpiköi yhä hädissään maassa. Kaaosmielen kaulasta pulppusi kardinaalinpunaista verta kuin lähteestä.
"Luuviilto, hae leiristä apua!" ulvaisin valkealle soturille, joka katsoi kauhuissaan Kaaosmieltä, joka oli juuri lopettanut sätkimisen. Soturi oli siirtynyt Pimeyden Metsän riveihin melko kunniattoman kuoleman kautta. Olisin toivonut Kaaosmielelle jotain suurempaa. Vaikka hän oli ollut katkera siitä, että minä olin päässyt päälliköksi, hän oli palvellut Kuolonklaania koko sydämestään ja kaikilla voimillaan. Ryntäsin Pikkuvarjon rinnalla Ilveksen kimppuun. Eläin kuitenkin onnistui iskemään kyntensä suoraan minuun. Lensin kaaressa parin ketunmitan päähän petoeläimestä.
*Se ketunläjä viilsi minua rintaan!* ajattelin vihaisena ja aloitin heti uuden hyökkäyksen. Ilves oli minua hieman suurikokoisempi, ja se oli luisevasta kehosta päätellen nälkiintynyt, mutta siitä huolimatta tarpeeksi hyvissä voimissa taistelemista varten. Pikkuvarjo oli upottanut hampaansa eläimen niskaan ja pysytteli siellä varmistaen otettaan kynsillään, jotka soturi oli painanut pedon kylkiin. Ilves heilui ympäriinsä yrittäen irrottaa soturin selästään. Siinä oli minun tilaisuuteni. Ponkaisin itseni suoraan ilveksen kaulaan. Eläin horjahti ja oli kaatua niin, että Pikkuvarjo olisi jäänyt tuon alle puristuksiin, mutta se onnistui pitämään tasapainonsa. Porauduin syvemmälle ilveksen kaulaan, mutta en ollut tottunut käyttämään taistelussa hampaitani, joten isku ei ollut kovinkaan tehokas. Näin sivusilmälläni, kuinka Pikkuvarjo lensi päin kallioseinämää. Naaras lyyhistyi hetkeksi maahan, mutta nousi pian hitaasti ylös. Ilves iskin kyntensä selkääni ja heittäytyi selälleen. Tunsin, kuinka eläimen kynnet upposivat lihaani aivan selkärangan viereen. Päästin ilmoille kivuliaan ulvaisun ja irrotin otteeni petoeläimestä. Ilves onnistui potkaisemaan minut pois päältään, ja lensin suoraan terävähkön, lumen peittämän kiven vierelle, ja siinä samassa se viilsi haavan kylkeeni. Haava vuosi verta paljon, ja kipu oli suorastaan raastava. Ilves heittäytyi kimppuuni ja upotti hampaansa kurkkuuni. Se riuhtaisi karvatupon ja palan kaulastani irti. Verta ryöppysi tummanharmaalle, raidoitetulle turkilleni. Tunsin, kuinka ilveen paino katosi päältäni. Useiden lähestyvien askeleiden äänet kantautuivat etäisinä korviini. Katseeni sumentui hetki hetkeltä enemmän. Käänsin pääni askelien suuntaan. Ainakin neljä kissaa lähestyi meitä kovaa vauhtia. En erottanut hämärän ja silmien sumenemisen vuoksi enää edes kissojen värejä. Kaikki alkoi hetki hetkeltä vain pimentyä. Pian en nähnyt enää mitään.
Hirvittävä tunne valtasi minut, kun minulle täysin tuntemattomia kissoja alkoi ilmestyä pimeyteen. He viipyivät siinä vain muutamia hetkiä, jonka jälkeen tilalle tuli toinen aina toisen jälkeen. Siinä vaiheessa tajusin, että olin kuollut. Olin tappanut kaikki nämä kissat, ja menetin tällä hetkellä yhtä hengistäni. Vaikka yritin olla katsomatta eteeni ilmestyviä kissoja, joku kummallinen tunne pakotti minut katsomaan kissoja syvälle heidän surullisiin, pettyneisiin, vihaisiin tai ilmettömiin silmiin. Näin useamman kerran Palotähden kehon. Olin tappanut suuressa sodassa kaksi tai peräsi kolmekin kertaa jokiklaanilaispäällikön.
Räväytin silmäni auki ja vedin syvään henkeä. Olin menettänyt juuri yhden henkeni. Katselin ympärilleni. En ollut enää Emonsuun läheisyydessä, vaan Kuolonklaanin leirissä, parantajan pesässä. Nousin istumaan. Tunsin pientä painemaista kipua vasemmassa kyljessäni ja viiltävää kipua rintakehäni oikealla puolella. Irvistin kivusta ja katsoin kylkeäni, johon oli laitettu jotakin yrttitahnaa ja hämähäkin seittiä. Astelin hitaasti ulos parantajan pesästä. Auringon kirkas valo häikäisi silmiäni, joten käänsin katseeni kohti hämärää parantajan pesää. Olin ilmeisesti nukkunut tai ollut menettämässä henkeäni pidempään kuin luulin.
"Pisaratähti, miltä sinusta tuntuu?" Kidesydämen ääni kantautui korviini jostain lähettyviltä. Nostin varovasti katseeni parantajakissaan, joka seisoi aivan edessäni.
"Hyvältä", murahdin vastaukseksi ja kävelin parantajan ohitse kohti tuoresaaliskasaa. Katseeni osui Kaaosmielen elottomaan ruumiiseen aivan kasan vierellä. Pienoinen kaipuu lävitsi kehoni kuin kynnet. Kaaosmieli oli ollut erittäin hyvä, kokenut ja uskollinen soturi. Hänen kuolemansa oli ollut liian kunniaton, eikä se ollut mielestäni oikein. Soturi ei ollut taistellut hetkeäkään ilveksen kanssa, se oli vain hyökännyt Kaaosmielen kimppuun ja tappanut kollin ainoastaan muutamassa pienessä hetkessä.
"Miten sille ilvekselle kävi?" kysyin Kidesydämeltä, joka oli kävellyt perässäni Kaaosmielen ruumiin luokse.
"Se saatiin tapettua. Kukaan ei haavoittunut vakavasti, Pikkuvarjon etujalka meni ainoastaan sijoiltaan, mutta se paranee pienessä ajassa", Kidesydän kertoi. Nyökkäsin sanomatta mitään. Tuntui uskomattomalta, että Kaaosmieli oli kuollut. Soturi oli ollut koko ikäni elämässäni, vaikka emme ikinä tulleet juttuun erityisen hyvin, hän oli sukulaiseni.
//Joku?
Sumumyrsky
Olimme saapuneet Tuuliklaanin leiriin. Kissoja oli alkanut ilmaantua ulos pesistään. Ruostetähti seisoi aukion keskellä karvat sojollaan. Myrkkykatse oli hänen vierellään ja tuijotti minua epäuskoisena.
“Millä oikeudella olette tunkeutuneet leiriimme?” kellanpunainen kolli - Ruostetähti - kysyi varautuneena. Vilkaisin takanani seisoskelevaa Pisaratähteä, joka nyökkäsi minulle merkiksi aloittaa.
“Me emme ole tulleet leiriinne teitä kiusataksemme”, aloitin. Heilautin häntääni merkiksi Kohmesydämelle, että hän voisi jatkaa. Kumppanini astui eteen.
“Olemme tulleet pyytämään anteeksi sitä, että tulimme tänne pari päivää sitten”, hän naukaisi kuuluvaan ääneen. Kissajoukosta kuului hyväksyvää supinaa. Kohmesydän astui askeleen taaksepäin, jolloin Raetassu otti hänen paikkansa.
“Emme enää ikinä aio astua reviirillenne kynnelläkään!” kolli murahti. Katsoin poikaani ylpeänä. Rapatassu loikki hänen rinnalleen Hiutaletassu perässään laahustaen.
“Ja jokainen, joka tulee liian lähelle meitä, pääsee hengestään”, vanhin tyttäreni uhkasi. Ruostetähti tuijotti meitä tyrmistyneenä. Hiutaletassu katseli käpäliään vaitonaisena, kunnes hän maukui vastentahtoisen oloisena:
“J-ja tämä uhkaus tulee pitämään.” Pisaratähti supatti Puhurijalalle jotakin hiljaa, vilkuillen samalla oppilastaan.
“Hyvästi, Tuuliklaani”, sanoin kohottaen leukaani uhmakkaasti, kääntyen ympäri ja poistuen leiristä. Korviani kuumotti. Olin todella tehnyt sen - tai me olimme!
//Pisara tai muut?
Hiutaletassu
Vilkaisin vielä lapani yli anteeksipyytävästi Pyrytassua ja laahustin muiden perään. Katse maassa, masentuneena laahustin muiden perässä pois Tuuliklaanin reviiriltä. Nopeaa tahtia Pisaratähti johti meitä kohti leiriä.
"Hyvä, ja sitten pidättekin tuon uhkauksen", päällikkö naukaisi. Nyökkäsin vaitonaisena ja seurasin muita. Leiri häämötti jo edessä ja pian pujahdimmekin jo sisään leiriin. Pisaratähti lähti päällikönpesälle ja muista en jaksanut välittää. Joku heistä varmaan yritti sanoa minulle jotain, mutten kuunnellut. Pinkaisin suoraan oppilaidenpesään ja hautauduin taas sammaliin. Tästä se alkaa, kaikki pahuus on alkanut. Aloin nyyhkyttää hiljaa. Hautauduin syvälle sammaliin nyyhkyttäen, halusin vain pois täältä, pois, pakoon tätä kaikkea. Itkin lohduttomasti ja vetäisin häntäni viereeni.
//Joku
Raetassu
"Hyvästi Tuuliklaani", kuulin Sumumyrskyn sanovan. Tallustelimme Tuuliklaanilaisten katseet turkeissamme pois leiristä. Pari soturia lähti seuraamaan meitä varmistaakseen että häipyisimme oikeasti pois heidän reviiriltään. Sihisin sotureille ja he odottivat hetken kunnes jatkoivat. Kun viimein ylitimme Tuuliklaanin rajan huokaisin. Ei enää Tuuliklaania, ei vapautta puoleen kuuhun. Pisaratähti tassutteli ripeästi jälleen edellä ja heti Pisaratähden takana Sumumyrsky, Hiutaletassu ja minä. Hiutaletassu vilkaisi taakseen Pisaratähden näkemättä ja painoi päänsä alas. Takanamme asteli Kohmesydän ja Rapatassu rinta rinnan. Viimeisenä tassutteli Puhurijalka. Pian saavuimme taas ukkospolun reunalle. Ei näkynyt hirviöitä joten loikimme ukkospolun yli. Kun olimme tassutelleet vähän matkan päähän ukkospolusta hirviö sujahti ohi. En ollut enää niin peloissani mutta jännitin silti kehollani. Jatkoimme ripeään vahtiin kohti Kuolonklaania.
//Muut?
Pisaratähti
Astellessamme takaisin Kuolonklaanin reviirille, lumisade alkoi. Se voimistui hetkessä melko voimakkaaksi pyryksi, mutta onnistuimme taivaltamaan tiemme leiriin pimeässäkin. En kamalasti nähnyt eteeni, mutta tie leiriin oli jo niin tuttu, että olisin varmaan päässyt sinne täydellisessä pimeydessäkin. Johdin kuutta perässäni taivaltavaa kissaa kohti leiriä. Puhurijalka oli jättäytynyt joukon hännille varmistaakseen, että etenkin kolme oppilasta tulevat leiriin, eivätkä karkaa klaanista esimerkiksi Tuuliklaaniin.
Lopulta leiri häämötti edessämme. Suurikokoinen kivi näkyi piikkihernemuurienkin ylitse tässä pyryssäkin. Astelin joukon johdolla sisään leiriin piikkihernetunnelista, jossa turkkini meinasi takertua oksiin kiinni. Riuhtaisin itseni vapaaksi ja asteli sitten leirin pääaukiolle jääden odottamaan kuutta kissaa, jotka olivat kulkeneet koko matkan aina Tuuliklaanin leiristä saakka perässäni.
"Puhurijalka, laita täksi yöksi vartioon kolme soturia. Yksi pysyy koko yön leirin pääaukiolla ja vahtii, etteivät oppilaat yritä karkuun", naukaisin varapäällikölleni, joka nyökkäsi ja lähti matkoihinsa kohti sotureiden pesää. Siirsin sitten katseeni Sumumyrskyyn ja Kohmesydämeen, jotka astelivat Puhurijalan perässä kohti sotureiden pesää. Leirin pääaukio oli lähes tyhjillään, sillä kuu oli pian huipussaan.
"Te saatte huomenaamuna lähteä saalistamaan ja tuoda jotain", murahdin Sumumyrskylle ja Kohmesydämelle, "en unohda noin vain pientä reissuanne, ja tarkkailen teitä erityisesti." Sitte jatkoin matkaani kohti omaa pesääni, jonne lumipyry ei onnekseni yltänyt. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut nähnyt Pimeyslehteä sitten leiriin saapumiseni. Ajattelin, että naaras oli palannut leiriin, kun olin ollut Tuuliklaanissa, mutta päätin vielä tarkistaa, että hän olisi sotureiden pesässä. Hiivin hiljaa pesän suulle ja kurkkasin sisään. Kävin katseellani erikseen jokaisen kissan läpi, mutten nähnyt Pimeyslehden mustaa turkkia pesässä. Pieni pelko kalvoi sisälläni, ja sen rinnalle pikkuhiljaa kapuava syyllisyys ei helpottanut oloani. Vedin pääni pois pesästä ja käänsin katseeni taivaalle. En erottanut taivasta sankan lumipyryn vuoksi. Ajattelin, että minun olisi pakko lähteä etsimään Pimeyslehteä. Hän saattaisi vaikka maata kuolemaisillaan jossain ukkospolun laitamilla. Päättäväisesti astelin ulos leiristä ja lähdin suuntaamaan kohti paikkaa, jossa olin viimeisen kerran aiemmin tänään nähnyt tuon mustan naaraskissan.
Olin kierrellyt ja kaarrellut ympäri Kuolonklaanin reviiriä yrittäen löytää Pimeyslehteä. Parhaillani kävelin ukkospolun reunaa pitkin etsien soturia. Yhtäkkiä naaraan laimea hajujälki kantautui kitalakeeni. Ihme, että olin edes haistanut sen tällaisessa lumipyryssä. Pyry oli laantunut hieman, mutta silti koko kehoani palelsi. Seurasin parhaani mukaan hajujälkeä, mutta vähän väliä kadotin sen. Pian erotin puoliksi lumen alla makaavan tumman naaraskissan. Ryntäsin kissan luokse.
"Pimeyslehti", kuiskasin hiljaa naaraan korvaan samalla kun yritin saada lumet pois tuon turkiltaan. En saanut vastausta. Naaraan kyljet kohoilivat hitaasti ylös ja alas, joka tarkoitti naaraan olevan hengissä.
"Pimeyslehti", nau'uin hieman kovemmalla äänellä, joka sai soturin säpsähtämään ja avaamaan silmänsä. Hän katsoi minua suoraan omiin keltaisiin silmiini vihreillä silmillään. Pysyimme molemmat täysin hiljaa usean hetken ajan. Samassa säpsähdin ja astuin askeleen kauemmas soturista.
"Jos haluat selvitä täältä elossa, nouse ylös ja lähde kanssani leiriin", murahdin tyynesti naaraalle ja istuin tuon vierelle odottamaan, mitä hän tekisi.
//Pimeys?
Pimeyslehti 01.01.2017
Kuulin askelia. Pisaratähden tuoksu lehahti nenääni.
"Pimeyslehti", hän kuiskasi korvaani. Tunsin kollin kosketuksen kun hän yritti saada lunta pois turkiltani. Puristin huuleni yhteen. En vastaisi.
"Pimeyslehti", hän naukui vähän kovemmalla äänellä. Säpsähdin ja avasin silmäni. Suuntasin katseeni suoraan hänen silmiinsä. Ujeltava viima tuntui puhaltavan suoraan lävitseni. Hiljaisuus leijui välissämme. Pisaratähti säpsähti ja astui kauemmaksi.
"Jos haluat selvitä täältä hengissä, nouse ylös ja tule kanssani leiriin", hän murahti tyynesti ja istahti lumeen. Räpäytin silmiäni ja nousin vastahakoisesti istumaan. Jalkani tärisivät. Henkäisin kylmästä. Olin ytimiäni myöten jäässä.
"Se siinä onkin. Ehkä en haluakkaan elää", kuiskasin ääni hiukan väristen. Nousin kokonaan ylös ja kävelin päällikön ohi suunnaten kohti ukkospolkua. Arvelin Pisaratähden seuraavan, mutta en vaivautunut vilkaisemaan taakseni varmistaakseni asian. Saavuin ukkospolun reunaalle. Odotin, että hirviö huristi ohitse ennen kuin lähdin ylittämään ukkospolkua. Hädin tuskin edes tunsin ukkospolkun mustan pinnan kovuutta. Polkuanturanikin olivat jäässä. Yritin kiristää tahtiani kuullessani uuden hirviön lähestyvän. Lihakseni olivat niin kohmeessa, että en pystynyt kulkea nopeampaan. Tunsin hetkellisen lämmön Pisaratähden kulkiessa vierelleni. Ehdimme juuri ja juuri ukkospolun toiselle reunalle ennen kuin hirviö huristi ohitse. Suuntasin kohti leiriä. Mietin lämpöistä sotureiden pesää. Minulla oli niin kylmä. Pysähdyin jalat täristen. Pisaratähti tassutti vierelleni ja vilkaisi minua. Jalkani pettivät. Rysähdin lumeen vatsalleni.
"En pysty... On niin kylmä", kuiskasin hiljaa. Mieleni teki vain sulkea silmäni ja antaa pimeyden viedä.
//Pisara?
Sumumyrsky
Olimme kokoontuneet kumppanini ja pentujeni kanssa leirin sisäänkäynnin lähistölle. Meidän piti suunnitella yhdessä jotakin, jolla voisimme todistaa uskollisuutemme Pisaratähdelle. Se ei ollut mikään helppo tehtävä. Raetassu polki maata etukäpälillään turhautuneena. Hän vilkaisi meitä aina silloin tällöin.
“Ideoita?” Raetassu murahti. Muut pudistelivat päitään.
“Ei ensimmäistäkään”, Kohmesydän huokaisi. Rapatassun häntä piiskasi ilmaa armottomasti.
“Pakkohan meidän on jotain keksittävä! Muuten me kaikki olemme vainaita seuraavaan auringonnousuun mennessä”, hän sihisi. Hiutaletassu katseli käpäliään alakuloisena. Minun kävi häntä sääliksi. Mitä olinkaan typerällä ideallani saanut aikaan? Siinä samassa sain ajatuksen. Silmissäni välähti toivonkipinä.
“Mitä jos lähtisimme pyytämään anteeksi Tuuliklaanilta?” ehdotin. Kohmesydän katsoi minua kuin hullua.
“Pyytämään anteeksi? Tuuliklaanilta? Siihen Pisaratähti ei nyt ainakaan suostu!” hän tuhahti. Raetassu pomppasi jaloilleen häntä pystyssä.
“Mitä jos pyytäisimme anteeksi Tuuliklaanilta ja sanoisimme, ettemme enää koskaan tulisi käymään heidän luonaan?” nuori kolli maukui innostuneena. Rapatassu vilkaisi veljeään.
“Tuossa on itua. Sitten me voisimme uhata tappaa kaikki liian lähelle tulevat kissat!” hän hihkaisi. Hiutaletassu murahti jotakin hiljaa. Kohmesydän nyökkäsi.
“Minusta tuo on mainio ajatus, mutta mitä Pisaratähti sanoo siihen?” Nousin seisomaan kumppanini puhuessa.
“Se selviää pian”, virnistin ja lähdin tassuttamaan kohti päällikön pesää. Kuulin kuinka muut nousivat ja lähtivät perääni. Huikkasin pikaisen tervehdykseni ennen kuin astuin sisään. Pisaratähden jykevä hahmo erottui seinää vasten.
“Me olemme keksineet, miten voimme todistaa uskollisuutemme”, Kohmesydän aloitti ja asteli rinnalleni. Vilkaisin häntä kiitollisena.
“Me aiomme lähteä pyytämään anteeksi Tuuliklaanilta”, mau'uin. Pisaratähti kohotti kulmaansa.
“Sanomme myös, ettemme enää ikinä koskaan aio astua heidän reviirilleen kynnelläkään”, Raetassu jatkoi.
“Ja uhkaamme tappaa kaikki liian lähelle tulevat”, Rapatassu lisäsi. Odotimme Pisaratähden vastausta kärsimättöminä.
//Pisara? Sori, aika sekava. :D
Pisaratähti 31.12.2016
Arvioin hetken aikaa kahden oppilaan sanoja ja mietin ehdotusta.
"Hyvä on. Lähden mukaanne, kun kerrotte kaikki tuon tuuliklaanilaisille. Lähdemme heti matkaan ja Puhurijalka tulkoon mukaamme. Kun palaamme, oppilaat pysyvät leirissä seuraavat puoli kuuta. Kaikki te olette nyt tarkan tarkkailun alaisena. Jos yksikin teistä nähdään Tuuliklaanin rajan lähellä, saatte vastata siitä minulle", sihahdin ja korjasin ryhtini nopeasti, kun tajusin sen olevan huonona. Sumumyrsky, Kohmesydän ja noiden pennut katsoivat toisiaan, jonka jälkeen he katsoivat minua ja nyökkäsivät.
"Selvä siis. Lähdemme nyt matkaan. Olemme perillä vasta pimeällä, mutta varmaan he huomennakin muistavat, mitä te tulette heille sanomaan", naukaisin murahtaen pienesti. Viisi kissaa nyökkäsivät jälleen, ja Puhurijalka ravasi vierelleni.
"Jos yksikin alkaa temppuilemaan, tapa yksi pennuista - kenet ikinä haluatkaan", nau'uin varapäällikölleni kuiskaten. Sumumyrsky ja tuon perheenjäsenet ilmeisesti kuulivat naukaisun, sillä viisi kissa katsoivat minua hieman kärttyisästi, mutta he eivät edelleenkään sanoneet mitään. Suuntasimme kohti Tuuliklaanin rajaa ripeästi kävellen.
//Sumu ja sen perhe? Puhuriki voi jatkaa:D
Raetassu
Lähdimme kohti Tuuliklaanin reviiriä. Saavuimme ukkospolun reunalle ja iso hirviö vilahti ohitsemme. Jouduin haukkomaan henkeäni sillä tämä oli vasta toinen kerta kun ylitin ukkospolun.
"Minun jälkeeni sitten", päällikkö sihahti.
"No vaikka", Sumumyrsky mutisi. Pisaratähti vilkaisi meitä ja antoi lähtömerkin nyökkäämällä. Loikimme nopeasti ukkospolun yli. Kaikki selvisimme elävinä. Huokaisin syvään henkeä ja katsoin vielä perhettäni. En ikinä haluaisi menettää heitä! Pisaratähti asteli edessämme kun päällikkö olikin ja Puhurinjalka perässä. Harmaa turkkini oli jälleen pörheänä. Tassuttelimme ripeään vauhtiin kohti Tuuliklaanin reviiriä.
*He ovat sukulaisiamme. Hiutaletassu ei varmastikkaan pidä tästä*, mietin.
*Miksi Pisaratähti on näin ilkeä omille klaanin jäsenilleen?* ajattelin. Epätoivoisena koitin miettiä toista ratkaisua mutta siihen ei olisi enää aikaa. Lisäsin tassuihini vauhtia.
//Muut?
Kohmesydän
Kävelin Sumumyrskyn rinnalla kohti Tuuliklaanin leiriä. Pisaratähti marssi edessämme pää ylimielisesti pystyssä ja takanamme oli Puhurijalka. Minun olisi tehnyt mieli sivaltaa pari viiltoa varapäällikköni naamatauluun, se olisi hieman kohentanut hänen ulkonäköään. Mutta olin muun perheeni tavoin kuullut Pisaratähden kuiskauksen, joten tyydyin vain kävelemään kynnet esillä, valmiina hyökkäämään ja pureutumaan joko päällikön tai Puhurijalan kurkkuun, mikäli he kävisivät liian lähelle minua tai muita. Rapatassu asteli vierelläni lähes yhtä tyynen näköisenä, kuin minä. Kasvoillani välähti tyytyväinen hymy; Tytär oli oppinut, kuinka aidon Kuolonklaanin kissan tuli käyttäytyä. Hiutaletassu ja Raetassu puolestaan olivat isänsä vierellä. Lievä ärtymys kipunoi sisälläni. Saatoin toki ymmärtää Pisaratähden periaatteet, hän vaati kissoiltaan uskollisuutta sekä itselleen että Kuolonklaanille. Mutta jos hän edes hipaisisi ketään perheestäni.. Kurkustani kohosi hiljaista murinaa. Sumumyrsky vilkaisi minua ja Pisaratähden korva liikahti minun suuntaani. Ylähuuli nykien hiljenin.
//Muut?
Hiutaletassu
Kävelin alakuloisena muiden rinnalla. Katselin tassujani. Minun olisi tehnyt mieli huutaa, itkeä, mitä vaan. En kohdannut kenenkään katsetta, en nostanut katsettani maasta. Sydäntäni revittiin joka suuntaan. Pyrytassu... en tiedä, olinko ihastunut häneen? En halunnut olla osa Kuolonklaania, en tuntenut kuuluvani siihen, mutta jos lähtisin, minut tapettaisiin armotta. Suljin itseni kaikelta. Olin omissa murtuneissa maailmoissani ja mietin kaikkea. En voisi nähdä Pyrytassua enää, sillä jos minut löydettäisiin läheltäkään ketään Tuuliklaanilaista, tai edes Tuuliklaanin reviiriä, minut tapettaisiin. Tällä hetkellä se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Tunsin itseni pieneksi noiden kaikkien tappajien keskellä. En kuulunut mihinkään! Miksi olin olemassa? Kyyneleet kihosivat silmiini, mutta räpyttelin silmiäni ja estin kyyneliä karkaamasta poskilleni. Katselin maahan, joten kukaan ei nähnyt kasvojani tai ilmettäni. Masentuneena tassuttelin muiden tahdissa.
//Muut?
Sumumyrsky
Tuijotin Pisaratähteä mitäänsanomaton ilme kasvoillani.
“Voi, tiedän sen paremmin kuin hyvin; heidät tapetaan, kuten kaikki muutkin tätä nykyään”, sanoin hyytävän rauhallisella äänellä. Pisaratähti katsoi minua silmät pelkiksi viiruiksi kavenneina. Tiesin, että tuo kolli voisi nitistää minut yhdellä kynnen sivalluksella, mutta en antanut pelon näkyä itsessäni. Kohtaisin loppuni kunnialla. Asetuin kumppanini eteen suojelevasti.
“Tee minulle mitä haluat, mutta Kohmesydämeen ja pentuihin et koske. Sitä paitsi tajusin, että Tuuliklaani on menettänyt loputkin järjenrippeistään, joten sinne ei ole enää menemistä”, murahdin. Tunsin kaikkien ympärillämme olevien kissojen katseet turkissani. En kuitenkaan antanut sen häiritä. Oli vain me kaksi - Pisaratähti ja minä.
“Pesääni, nyt”, päällikkö maukui, käännähti ympäri ja marssi pesäänsä. Vastentahtoisesti nousin ja tassuttelin hänen peräänsä. Kuulin kuinka Kaaosmieli pysäytti perääni lähteneen Kohmesydämen, joka pani hanakasti vastaan. Heilautin häntääni merkiksi kumppanilleni, ettei hänen tarvinnut olla huolissaan. Vedin syvään henkeä astuessani päällikön pesään. Pisaratähti istui pesän perällä silmät hämärässä kiiluen. Pysähdyin niille sijoilleni irrottamatta katsettani tuosta tummanharmaasta, raidallisesta kollista. Odotin hänen avaavan suunsa ja puhuvan. Seurasi kiusallinen hiljaisuus.
//Pisara?
Pisaratähti
"Et sinä siellä yksin käynyt. Olisit miettinyt asian seurauksia ennen kuin teit mitään. Koko porukka saakoon kärsiä", murahdin ja siristin keltaisia silmiäni katsoessani Sumumyrskyä, joka näytti vihaiselta.
"Miten sitten aiot laittaa meidät kärsimään?" Kohmesydän puuttui keskusteluun ja astui kumppaninsa rinnalle ryhti hyvänä ja ilme tyynenä. Siirsin katseeni Raetassuun ja Rapatassuun, jotka olivat hivuttautuneet lähemmäs meitä.
"Missä Hiutaletassu on?" murahdin kovaäänisesti etsiessäni katseellani oppilastani. Tuhokatse - kissa joka oli lähimpänä oppilaiden pesää - asteli sisään pesään ja tuli kuitenkin pian ulos.
"Pesässä hän ei ainakaan ole", Viiltotähden entinen luottosoturi tokaisi pitäen kasvonsa ilmeettöminä.
"Haluan sen oppilaan tänne ennen auringonlaskua. Sumumyrsky, sinulla on aikaa etsiä hänet siihen saakka. Palaat vasta auringonlaskun jälkeen, laitan sinut tappamaan yhden omista pennuistasi", naukaisin hopeanharmaalle soturille.
"Jos kuitenkin päätät, ettet palaa ollenkaan, jokainen pennuistasi kuolee", lisäsin murahtaen. Nostin katseeni taivaalle. Aurinko oli lähdössä laskuun, joten soturilla olisi aikaa melko niukasti.
//Sumu?
Raetassu 30.12.2016
"Jos kuitenkin päätät, ettet palaa ollenkaan, jokainen pennuistasi kuolee", kuulin Pisaratähden sanan korvissani. Harmaa turkkini pörhistyi ja sihisin. Ja minähän en kuolisi! Aloin miettimään mitä tekisin ellei Sumumyrsky palaisi. Ja Hiutaletassu oli päällikön oppilas. Miksei pitänyt huolta oppilaastaan! Sisälläni kuohui viha. Siristin silmiäni kun katsoin vuorotellen sotureita. Pisaratähden silmiin en katsonut. Siihen en olisi pystynyt. Käänsin selkäni kaikelle ja astelin oppilaiden pesään. Ja vaikka kuolisinkin, perheeni pysyisi sydämessäni ikuisesti.
*Sumumyrsky, älä mokaa tätä!* mietin.
*En halua lähteä vielä pois*, ajattelin epätoivoisesti. Käperryin sammalvuoteelle ja halusin vain olla yksin.
*Hiutaletassu tule takaisin leiriin*, mietiskelin.
//Joku? Rapa?
Hiutaletassu
Pyrytassu lähti äkkiä vain pois paikalta. Hämmentyneena ja hieman surullisena lähdin kohti metsää.
"Hiutaletassu! Hiutaletassu! kuulin isäni ulvonnan. Säikähdin, mitä oli tapahtunut.
"Täällä!" huusin ja juoksin isän hajun suuntaan. Pian erotin isän hopeanharmaan turkin.
"Siinähän sinä olet, nyt leiriin, äkkiä ennenkuin koko perheesi tapetaan", isä naukui hätääntyneenä. Mitä, koko perheeni tapettaisiin?!
"Mitä sinä höpiset?!" nau'uin järkyttyneenä. Katsoin isääni.
"Tule!" tuo naukaisi ja ampaisi juoksuun kohti leiriä. Pinkaisin isäni perään hädissäni ja järkyttyneenä. Mitä leirissä oli meneillään? Kiidimme metsän läpi. Juoksimme leirin sisäänkäynnille ja pujahdimme sisään. Isä johdatti minut päällikönpesään.
"Hyvä Sumumyrsky. Nyt voittekin sitten kuulla rangaistuksenne", mestarini, klaanin päällikkö Pisaratähti nauki silmät viiruina. Säikähtäneenä katsoin päällikköä.
"Mi- Mi- Mitä?" änkytin peloissani ja painauduin kiinni isään. Halusin pois! He varmaan tappavat tai häätävät minut pois. Katsoin peloissani päällikköä. Tunsin itseni pieneksi tuon katseen alla.
//Pisara?
Pisaratähti
Sumumyrsky syöksyi leiriin Hiutaletassu perässään. Kaksikko oli hengästynyt, ja aurinko oli juuri laskemaisillaan. Hymähdin tyytyväisesti.
"Juuri ajoissa", nau'uin. Kaksikko oli rynnännyt suin päin pesääni, jossa olin ollut sukimassa turkkiani ja odottelemassa kaksikkoa.
"Leirin pääaukiolle, nyt", sihahdin ja astein aavistuksen verran töykeästi kaksikon ohitse ulos pesästäni. Saapuessani pääaukiolle, Kaaosmieli oli hakenut Rapatassun ja Raetassun oppilaiden pesästä. Nyt kaksi oppilasta istuivat emonsa kanssa lähellä tuoresaaliskasaa, kuolonklaanilaissotureiden ympäröimänä. Kaaosmieli ei näyttänyt tuntevan minkäänlaista sääliä entistä oppilastaan - Kohmesydäntä - kohtaan. En välittänyt siitä, sillä Kaaosmielestä oli tänään paljon apua. Ehkä soturi yritti vain päästä klaanilaisten suosioon, mutta en välittänyt siitä. Hän oli minulle hyödyksi, ja se vain merkitsi.
"Mitä aiot tehdä?" Sumumyrsky kysyi katsoen minua mitäänsanomattomalla ilmeellä. Nostin leukani ylöspäin ja virnistin. Olin juuri ennen Sumumyrskyn ja Hiutaletassun saapumista keksinyt, mitä tekisin viidelle kissalle.
"Te saatte luvan todistaa uskollisuutenne Kuolonklaanille - ja oppilaat saavat tietenkin asiaan kuuluvat rangaistukset, joista puhuttakoot myöhemmin", nau'uin luoden kasvoilleni virnistyksen.
"Kuinka me sitten todistamme uskollisuutemme?" Kohmesydän kivahti.
"Sen saatte ihan itse keksiä. Saatte kuunkierron aikaa ehdottaa minulle, mitä voisitte tehdä. Jos ette siis seuraavaan auringonlaskuun mennessä ole keksineet mitään, joku teistä menettäköön henkensä", nau'uin.
"Entä ne oppilaiden rangaistukset?" Puhurijalka liittyi keskusteluun ja asteli vierelleni.
"He saavat pysyä leirissä seuraavat puoli kuuta ja siivota pesiä. Jos yksi oppilas poistuu leiristä, kaikki pysyvät leirissä seuraavan kokonaisen kuun. Ennen kuin aloitatte leirissä olon, saatte keksiä tavan todistaa uskollisuutenne ja tehdä sen. Ja soturinimitykset tietenkin viivästyvät vähintään kuulla, mutta seuraavalla kerralla varmaan kysytte minulta ennen kuin lähdette mihinkään. Haluan jokaisen kuolonklaanilaisen olevan minulle uskollinen. Tietenkin olisin voinut antaa luvan käydä Tuuliklaanissa, mutta älkää luulko, että saisitte sitä enää", murahdin viisikolle ja käänsin heille selkäni jatkaen matkaani pesääni.
//Sumu, Kohme, Hiutale, Rae, Rapa tai joku? Sopiiks Hiutaleelle, Rakeelle ja Ravalle, et oisitte oppilain vain 120kp asti?cx
Pimeyslehti
Katselin tummaa soturinaarasta arvioivasti. Huomasin, kuinka sitkeä hän todella oli. Hän oli kärkkynyt minua jo lähes vuodenajan ajan, ellei ylikin. Olin hieman vakuuttunut naaraan päättäväisyydestä. Hän selkeästikin halusi saada huomioni, tai sitten hän tosin saattoi punoa jotain juoniakin.. Ei, en voinut uskoa Pimeyslehdestä mitään sellaista. Hymähdin aluksi ainoastaan, ja huomasin, kuinka soturin pupillit laajenivat. Naaras odotti selkeästi vastaustani hartaasti, kärsivällisesti ja ehkä hieman jännittyneestikin.
"Mennään vain", vastasin lopulta murahtaen pienesti. Pimeyslehti loihti leveän, aidosti iloisen hymyn kasvoilleen ja kääntyi kohti leirin uloskäyntiä. Ohitin mustan naarassoturin muutamalla harppauksella ja suuntasin kohti piikkihernetunnelia. Kun pääsin ulos lehtikatoiseen ilmaan, vedin syvään henkeäni ja odotin, että riistaeläinten tuoksuja kantautuisi kitalakeeni, mutta turhaan. Ehkä se oli vain hyvä, sillä en ollut tullut saalistamaan, vaan kävelylle Pimeyslehden kanssa.
"No.. Mitä me teemme?" soturi kysyi ja käveli vierelleni kuin mikäkin kokenut soturi. En kuitenkaan sanonut siitä mitään, vaan kohautin lapojani.
"Oletko vielä kertaakaan käynyt nelipuilla sitten sodan päättymisen?" kysyin naaraalta keltaisia silmiäni siristäen pienesti.
"En. Puhurijalka meinasi laittaa minut sinne menevään partioon, jota Kaaosmieli johti, mutta Kaaosmieli sanoi, etten olisi kyllin hyvä saalistaja, joten minusta ei olisi ollut apua", kertoi tumma soturi huokaisten turhautuneesti. Hymähdin.
"Kaaosmieli on hyvä soturi, vaikka tahtookin päättää turhan monesta asiasta. Eihän hän edes esitä minulle kunnioitusta, varmaankaan, koska olen häntä nuorempi ja jo päällikkö", nau'uin naaraalle vilkaisten tuota nopeasti, kunnes siirsin katseeni lumiseen nummimaisemaan, joka avartui eteemme. Ukkospolku häämötti kuitenkin nummimaiseman edessä, ja sen katku puistatti minua suunnattomasti. Olin kuitenkin nähnyt ja haistanut pahempiakin ukkospolun hajuja. Tämä ukkospolku oli suhteellisen rauhallinen, vaikka niin ei kuulemma ollut aina ollut.
"Ei Kaaosmieli ehkä kamalan väärässä ollut. Saalistustaidoissani ei ole mitään kehumista", Pimeyslehti totesi hiljaa huokaisten.
"Ja Kaaosmielen taidoissako sitten on? Ja pyh. Hän tuskin saa kiinni edes tuupertunutta jänistä", naukaisin ja pyöräytin silmiäni, "hän on vain kokenut soturi, ja johtaa lähes kaikkia nelipuille lähteviä partioita, koska tuntee reitin parhaiten ja osaa pitää kuria, jos joku kissoista ylittää toisen klaanin rajan." Pimeyslehti nyökkäsi vastaukseksi.
"No, haluatko lähteä kanssani nelipuille?" kysyin Pimeyslehdeltä jääden odottamaan tuon vastausta.
//Pimeys?
Pimeyslehti 21.12.2016
Säpsähdin hiukan ja hymyilin hennosti.
"Mennään vain", henkäisin. Lähdimme kävelemään nelipuita kohti. Tuntui siltä, että olisin kevyempi kuin höyhen. Hengityksestäni muodostui huurua ilmaan. Minusta tuntui paremmalta kuin päiviin. Tuntui siltä, ettei Pisaratähti yrittänyt vältellä minua. Tuntui mukavalta, suloisen lämpöiseltä. Askeleeni olivat kepeitä. Tassuni tuskin koskettivatkaan lumista maata. Pysähdyimme nelipuita ympäröivän laakson reunalle. Mieleni teki juosta rinnettä alas nelipuille. Hengitin syvään. Hivuttauduin hiukan lähemmäksi Pisaratähteä. Mieleeni palasi hetki ennen Suurta sotaa. Pisaratähden lämmin keho vierelläni sammal pedillä, hengitys, joka kutitteli viiksiäni. Se oli ihmeellistä. Nyt minulla oli sama tunne. Siinä me olimme, päällikkö ja ihan tavallinen soturi katselemassa lumista nelipuiden aukeaa. Hivuttauduin vieläkin lähemmäs Pisaratähteä. Tunsin kollin vartalon lämmön vierelläni. Käänsin katseeni nelipuista Pisaratähteen.
//Pisara? :3
Pisaratähti 25.12.2016
Huomatessani, että Pimeyslehti makasi aivan kiinni turkissani, murahdin ja nousin ylös.
"Onnistuit sitten pilaamaan tämänkin edes hieman hienon hetken", murahdin vihaisesti naaraalle ja käännyin lähteäkseni takaisin Tuuliklaanin rajaa pitkin Kuolonklaanin reviirille.
"Palataan takaisin", nau'uin murahtaen mustalle naarassoturille, joka näytti hieman pettyneeltä. Soturi nousi kuitenkin ylös ja lähti kävelemään aivan kintereilläni kohti Kuolonklaanin reviiriä, jonka metsäkissat olivat antaneet käyttöömme vain alle vuodenaika sitten.
Saavuimme reviirimme rajalle täyden hiljaisuuden vallitessa.
"Palaan leiriin. Jos haluat, tule mukaan tai jää tänne, miten vain", murahdin naaraalle ja lähdin kävelemään kohti leiriä odottamatta Pimeyslehden vastausta. Vilkaisin taakseni, naaras seisoi paikoillaan minua katsoen. Aikoisiko hän lähteä leiriin vai jäädä ulos?
//Pimeys?
Pimeyslehti
Vaikka rakastinkin Pisaratähteä, yllättäen sisältäni kumpusi raivoisa viha. Pisaratähti kääntyi katsomaan minua.
"Ei sitten, antaa olla jos en kelpaa!" huusin silmät salamoiden. Juoksin hirveää vauhtia ukkospolkua kohti, pois Pisaratähden luota, nopeasti pois. Käpäläni lennättivät lunta ilmaan, kyyneleet valuivat valtoimenaan. En pystynyt estää niitä. Kuulin jo hirviöiden murinan korvissani. Juoksin hirviöistä piittaamatta ukkospolun yli ja olin vähällä jäädä alle. Lysähdin maahan läheisen pensaan juurelle. Makasin maassa kyyneleiden valuessa, vihan hiipuessa sisälläni. Vihdoin, kun onnistuin saavuttamaan jotain, kaikki, kaikki meni mönkään! Pisaratähti oli yhtäkkiä yhtä ärsyttävä kuin kuka tahansa muu, merkityksetön kissa muiden seassa, vaikka päällikkö olikin. Yritin koota itseäni, yritin lopetta kyyneleiden tulon, yritin tukahduttaa loputtomalta tuntuvan surun sisälläni. Yritin haihduttaa Pisaratähteä mielestäni - vaikka kin huonoin tuloksin. Nousin istumaan. Jalkani tärisivät. Kyyneleitä ei tullut. Tuntui ontolta, tyhjältä. Yhtäkkiä vihasin rakastamaani kissaa. Kaikki tuntui muuttuvan. Katselin taivaalle silmät kiiltäen. Oli jo hämärää, muutama tähti kimmelsi taivaalla. Nyt katseeni oli ilmetön, ei enää vääntynyt itkuun. Tuntui, etten voisi enää ikinä tuntea yhtäkään tunnetta. Sieluni oli turtunut, sydämeni oli rikki. En voisi palata leiriin. Pisaratähti olisi siellä, kai? Tulkoot itse hakemaan. Tuskin hän tulisi. Tuskin kukaan huomasi että en ollut palannut leiriin. Käperryin pensaan juurelle ja laskin häntäni kuonolleni. Suljin silmäni. Oli kylmä. En välittänyt.
//Pisara?
Pisaratähti 29.12.2016
Päästessäni sisään leiriin, kuulin Kaaosmielen suorastaan iloisen naukaisun takaani:
"Se tuuliklaanilaisrääpäle pentuineen ja kumppanineen kävi Tuuliklaanissa, leirissä saakka." Väräytin korviani kuullessani kollin naukaisun ja siirsin sitten keltaisen katseeni soturiin.
"Sumumyrskykö? Että mitä ovat tehneet? Mistä sinä kuulit moista?" kysyin sihahtaen ja upotin pitkät kynteni jäiseen lumeen.
"Juuri hän. Olimme tulossa partion kanssa nelipuilta saalistamasta, kun näin viiden kissan peittävän hajunsa ja lähtevän Tuuliklaanin reviirille. Tietenkin peitin hajuni myös ja seurasin heitä. He palasivat leiriin joku aika sitten", sukulaiskollini naukui. Kaaosmieli oli selvästi iloinen siitä, että Sumumyrsky oli käynyt Tuuliklaanin leirissä ilman lupaani tai edes ilmoitusta, että he siellä olivat käyneet. Soturi perheineen oli selkeästi halunnut, ettei kukaan saisi tietää heidän pienestä seikkailustaan vieraan klaanin maalle. Astelin soturin edellä leiriin ja etsin nopeasti katseellani hopeanharmaan Sumumyrskyn sekä tuon punaruskean kumppanin. Kaksikon kaksi pentua istuskelivat leirin pääaukiolla oppilaiden pesän läheisyydessä. Astelin kohti kahta soturia kasvoillani pettynyt, mutta siltikin hyvin tyyni ilme. Kohmesydän huomasi ensimmäisenä tuloni ja nytkäytti päätään sivulle niin, että Sumumyrsky käänsi katseensa minuun. Kaksikko näytti hieman kauhistuneelta nähdessään ilmeeni ja virnistelevän Kaaosmielen takanani.
"Hei, Pisaratähti. Onko sinulla jotain asiaa?" Sumumyrsky päätti aloittaa keskustelun kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
"Ajattelin kysyä samaa sinulta", nau'uin väläyttäen murhaavasti soturille hampaitani. Leirissä olevista kissoista suurin osa oli huomannut uhkaavan eleeni, ja he kääntyivät katsomaan meitä vasten. Leirin ylle laskeutui lähes täydellinen hiljaisuus, jonka kuitenkin pian rikkoi Kaaosmielen sihahdus:
"Tiedätkö, miksi tuuliklaanilainen muutti Kuolonklaaniin ja käy siltikin salaa kaikilta perheensä kanssa Tuuliklaanissa?" Sumumyrsky kohotti kulmiaan katsoessaan Kaaosmieltä.
"No, miksi?" soturi tokaisi.
"Kerro sinä", kehotti tummanharmaa kolli virnistäen hyvillään Sumumyrskyn ja tuon perheen pienoisesta ahdingosta, joka kasvoi hetki hetkeltä.
"Tiedätkö mitä käy kuolonklaanilaisille, jotka salaavat minulta asioita?" kysyin Sumumyrskyltä silmiäni siristäen.
//Sumu? Jätä jatkot Pisaralle, Sumu ja sen perhe ei pääse täst helpol, mut älä laita Pisaraa antaa mitää rangaistuksii tai tappaa ketää tms.
Pimeyslehti 05.12.2016
Vilkaisin kaihoisasti taakseni lumiseen maastoon.
"Odota, tulen mukaasi!" ulvaisin ja säntäsin hakemaan saalistamani hiiren. Poimin jäniksenkin maasta ja lähdin raahaamaan sitä Pisaratähteä kohti, joka odotteli minua. Pääsin hänen luokseen. Lähdimme kävelemään leiriä kohti. Jäniksen raahaaminen oli melko vaikeaa, koska se oli painava. Miten saisin sen vietyä leiriin asti? Pisaratähti olisi kantanut jäniksen helposti, mutta hän ei näyttänyt tarjoavan apuaan. No, kaiketi minä selviäisin. Kuulin hirviöiden murinan lähettyviltämme. Olimme siis ukkospolulla. Kuulin hirviön jyristävän ohitse. Pisaratähti loikki ukkospolun ylitse helposti. Jälleen yksi hirviö juoksi ohitse. Vetäisin henkeä ja lähdin raahaamaan jänistä ukkospolun yli. Jänis alkoi tuntua entistä raskaammalta. Jopa käpäläni tuntuivat olevan kuin painavat kivet. Hirviö lähestyi kovaa vauhtia muristen uhkaavasti. Sydämeni tykytti hurjaa vauhtia ja hengitykseni tiheytyi. Viimeiset hiirenmitat häämöttivät. Sitten olisin turvassa. Hirviö lähestyi edelleen. Huokaisin helpottuneena päästessäni pois ukkospolulta. Seurasin jalat täristen Pisaratähteä joka näytti tarpovan vähän kauempana.
"Olisi ihan kiva jos auttaisit", mumisin turhautuneena, niin hiljaa, ettei Pisaratähti kuullut. Niskaani pakotti ja lihaksiani samoin. Jatkoin matkaa päättäväisenä. No minähän kestäisin jos Pisaratähti ei aikoisi auttaa.
//Pisara?
Pisaratähti 18.12.2016
Siirsin vihreän katseeni Pimeyslehteen ja murahdin lähes äänettä. Mustalla soturilla näytti olevan ongelmia saaliinsa kantamisessa, ja ihmettelin sitä syvästi. Pimeyslehti oli taistellut taidokkaasti sodassa metsäkissoja vastaan, ja nyt hän ei melkeinpä jaksanut yhtä vaivaista jänistä kantaa. Leiri häämötti edessäni, enkä hidastanut tahtiani, vaan pidin sen tasaisena. Kuulin, kuinka kuolonklaanilaissoturi kirosi itsekseen lunta ja suussaan elottomana roikkuvaa, harmahtavaa ja pitkäkorvaista riistaeläintä. Naaraan ärtymyys sai minut lähes hyvälle tuulelle. Lopulta vain hieman ennen leiriä hidastin tahtiani jääden odottamaan klaanitoveriani, joka ravasi vierelleni yhä kiroten.
"Ryhdistäydy", naukaisin äänekkäästi Pimeyslehdelle, joka käänsi vihreän katseensa minua kohti. Naaras oli sanomassa jotain, mutta vaikeni samassa, kun kuuli lähestyviä askeleita leirin sisäänkäynniltä. Puhurijalka käveli partion johdossa ulos leiristä. Varapäällikkö tervehti minua nyökkäämällä kunnioittavasti, kuten tekivät muutkin partion jäsenet - tai ainakin melkein kaikki. Kaaosmieli jätti tervehtimättä. Murahdin kasvoillani tyyni ilme, ja kun partio oli kokonaisuudessaan päässyt leirin ulkopuolelle, sujahdin hämärään piikkihernetunneliin Pimeyslehden edellä. Pian saavuin jo leirin pääaukiolle, jolla oli kissoja melko paljon. Tallustelin rauhallisesti tuoresaaliskasalle ja pudotin saaliini siihen. Pimeyslehti teki saman perässäni. Lähdin suunnistamaan kohti pesääni.
"Pisaratähti", Pimeyslehden ääni kantautui takaani. Käänsin katseeni tummaan naaraaseen ja siristin silmiäni.
"Niin?" vastasin tylyllä äänensävyllä soturikissalle.
"Etkö aio syödä?" Pimeyslehti kysyi hieman yllättyneenä. Huokaisin turhautuneena ja pyöräytin silmiäni. Sanaakaan sanomatta kävelin tuoresaaliskasalle ja tartuin hampaillani jänikseen, jonka tumma soturinaaras oli vastikään pudottanut siihen. En ollut edes tajunnut, kuinka nälkäinen olin. Astelin pesäni suuaukon läheisyyteen ja aloin syömään saalistani nopeaan tahtiin. Vähän väliä katseeni harhautui Pimeyslehden suuntaan. Naaraassa oli jotain, joka veti minua puoleensa. En vain osannut sanoa, mitä se joku oli. Kun huomasin, että tumma soturi nosti katseensa maasta minuun, murahdin ja siirsin katseeni taivaalle. Kasvoilleni ilmestyi pieni hymyntapainen, ja kun seuraavan kerran katsoin Pimeyslehteä, huomasin tuon katsovan minua. Naaras hymyili minulle aavistuksen verran salamyhkäisesti ja toisaalta myös hyvin huvittuneesti. Joku sisälläni pakotti minut hymyilemään takaisin huvittuneella tavalla. Pyöräytin itsekseni silmiäni - ensimmäistä kertaa elämässäni silmien pyöräytys ei ollut turhautunut ele, vaan samaa aikaa kasvoillani oli aito hymy, joka tuntui oikeastaan aika hyvältä. Tunsin, kuinka sydämeni hakkasi rintaani nopeaan tahtiin. Tunsin voivani hyvin, paremmin kuin pitkiin aikoihin.
//Pimeys?:D
Pimeyslehti 19.12.2016
Sydämeni tykytti hirveästi katsellessani Pisaratähteä. Hän pyöräytti silmiään. Mutta hänellä oli aito hymy huulillaan. Sydämeni tuntui pysähyvän kokonaan päällikön kääntäessä katseensa takaisin minuun. Hymyilin kollille. En itse söisi nyt, ei ollut nälkä. Päällikkö käänsi katseensa takaisin ateriaansa. Hän haukkasi siitä muutaman palasen ennen kuin käänsi katseensa takaisin minuun. Katseemme kohtasivat. Leirin äänet tuntuivat katoavan. Kuulin vain oman rauhallisen hengitykseni, ja äänen pääni sisällä joka käski minua pyytämään Pisaratähteä kävelylle. Nyt jos koskaan olisi oikea hetki. Päällikkö haukkasi jälleen jäniksestä. Havahduin transsista huokaisten. Kissojen äänet palautuivat tavallisiksi. Odotin siihen asti, että raidallinen päällikkö saisi jäniksen syötyä. Pisaratähti söi ateriansa rippeet ja nuolaisi huuliaan. Tassuttelin hänen luokseen. Kolli kohdisti katseensa minuun.
"Haluaisitko tulla kanssani kävelylle?" kysyin kollilta.
//Pisara?
Pisaratähti
Katsoin Pimeyslehteä silmiäni siristäen ja mietin, mitä vastaisin naaraan pyyntöön lähteä kävelylle hänen kanssaan. Olisinko järkevä ja jäisin leiriin vai tyhmä ja lähtisin? Murahdin.
"En. Saalistin jo kanssasi, eikä pitkä aika saman kissan seurassa saa minua voimaan hyvin", naukaisin ja kohotin leukani hieman ylöspäin niin, että se sai minut näyttämään kookkaammalta mitä olin - vaikka oikeasti olin mustaa naarasta runsaasti suurikokoisempi. Saatoin nähdä Pimeyslehden vihreissä silmissä hieman pettyneen katseen, mutta soturi pyrki ilmeisesti peittämään sen parhaansa mukaan.
"Niin. Olet oikeassa", naaras naukaisi ja väläytti minulle pienen hymyn, jonka jälkeen hän käveli sotureiden pesän liepeille. Pyöräytin turhautuneesti silmiäni ja siirsin katseeni täysin kaluttuun jänikseen, josta oli jäljellä enää vain ne osat, joita en todellakaan halunnut syödä. Jätin jämät maahan ja kävelin pesääni, jossa oli joku aika sitten käynyt turhankin utelias - ja rasittava - pentu vierailulla. En ollut varma, oliko uteliaisuus ja rasittavuus pennun tuuliklaanilaissyntyisen isän syytä vai ainoastaan luonteenpiirre, joka ikävä kyllä jopa joillakin puhdasverisillä kuolonklaanilaisilla esiintyi. Asetuin sammalpedilleni makaamaan ja kietaisin häntäni aivan kuononi lähelle ja suljin sitten silmäni. Kului vain muutama hetki, kun olin vaipunut jo sikeään, rauhalliseen uneen.
//Pimeys vaik?öwö
Pimeyslehti 20.12.2016
"Rapatassu! Raetassu! Hiutaletassu!" klaani hurrasi, joskin melko vaimeasti. Sydäntäni kouraisi Pisaratähden loikatessa alas suurkiveltä. Oppilaani Raetassu katseli minua hiukan odottavasti.
"Käy hakemassa parantajalta sammalia ja tee itsellesi peti oppilaiden pesään", naukaisin kollille. Tuo nyökkäsi ja lähti jolkottelemaan parantajan pesää kohti. Uppouduin ajatuksiini, joissa pyöri Pisaratähti. Hän ei sitten ollut vaivautunut lähtemään kanssani kävelylle. Tänään yrittäisin uudelleen. Olin saanut uutta voimaa eillisestä. Havahduin ajatuksistani kun Raetassu palasi luokseni.
"Nyt lähdemme kiertämään reviirin rajoja", naukaisin ja lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä. Oppilaani seurasi.
Palasimme takaisin leiriin. Emme olleet ehtineet kiertää läheskään koko reviiriä.
"Nyt sinulla on loppupäivä vapaata", naukaisin ja etsin katseellani Pisaratähteä. Huomasin hänen katselevan leiriä pesänsä edustalla. Tassuttelin hänen luokseen.
"No voisitko nyt lähteä kanssani kävelylle? Tai edes metsästämään?" kysyin ja katsoin vakaasti päällikköä suoraan silmiin.
//Pisara?
Pimeyslehti
"En. Jos et huomaa, olen yövartiossa", Pisaratähti vastasi. Käännyin ja lähdin kävelemään poispäin. Katsahdin vielä Pisaratähteen. Sävähdin huomatessani kollin katsovan minua. Lähdin juoksemaan ukkospolkua kohti kyyneleitä nieleskellen. Kuulin hirviöiden murinan korvissani. Saavuin ukkospolun reunalle. Jalkani pettivät ja lyyhähdin polun reunalle. Mieleni tuntui olevan turtunut. Välillä muutama hirviö juoksi ohitseni. Seurasin niiden kulkua. Oloni oli tyhjä ja ontto. Ennen suurta sotaa olimme olleet sen yhden hetken läheisiä, mutta nyt se hetki oli kuin muisto vain. Tyhjä muisto tyhjässä mielessä. Luulin purskahtavani väsyneeseen itkuun, mutta vain yksi ainut kyynel vieri maahan. Nousin ylös. Jalkani tuntuivat huterilta. Jälleen yksi hirviö jyristi ohi. Astuin askeleen ukkospolulle. Kylmä ja kova pinta tuntui jopa kutsuvalta. Otin toisenkin askeleen, kolmannen, neljännen. Lopulta kaikki käpäläni olivat ukkospolun päällä. Käännyin ympäri, siihen suuntaan, josta hirviöt tulivat. Kirkas valo häikäisi minut. Siristelin silmiäni ja huomasin, että valo tuli hirviöstä. Suljin silmäni ja painoin korvani luimuun. Hirviön murina kuului yhä lähempänä. Tunsin värinän polkuanturoissani. Odotin iskua jähmettyneenä paikoilleni. Murina voimistui entisestään. Loikkasin pois hirviön tieltä juuri ennen kuin se olisi tallonut minut käpäliinsä. Rojahdin maahan ja kierähdin muutaman kerran kauemmaksi. Nousin ylös jalat täristen. En minä pystynyt siihen. Kävelin jonkun matkaa Kuolonklaanin leiriä kohti. Näin Pisaratähden vartioivan yhä leirin suuakolla. Istuin maahan ja jäin katselemaan Pisaratähden kaukaista hahmoa. Olin niin kaukana hänestä, että kolli ei varmaankaan huomaisi minua. Katselin häntä mieli murtuneena.
*Pisaratähti, ajattele! Ajattele mitä oikeasti tunnet minua kohtaan. Mieti, ajattele, minun vuokseni*, puoliksi anelin, puoliksi käskin häntä mielessäni. Voi kumpa hän oikeasti tietäisi, kuinka paljon minä häntä rakastin.
//Pisara?
Puhurijalka 27.11.2016
Raotin silmiäni ja ärähdin itsekseni, kun aurinko paistoi suoraan kasvoihini parantajan pesän suuaukolta. Nostin päätäni ja huomasin Kidesydämen järjestelevän yrttejä.
"Joko voin mennä?" kysyin matalasti murahtaen ja siristelin silmiäni. Parantaja käänsi päätään ja katsoi minua.
"Miltä se haava tuntuu?" Kidesydän kysyi.
"Jos se olisi kipeä, en olisi edes kysynyt", sihahdin naaraalle ja nousin seisomaan.
"Siinä tapauksessa voit mennä", parantaja nyökkäsi ja kääntyi taas yrttien puoleen. Murahdin pienesti ja astelin ulos pesästä leirin pääaukiolle. Katselin kissojen puuhia samalla, kun kävelin tuoresaaliskasalle. Poimin hiiren ja asetuin syömään. Ahmin ruokani muutamalla haukkauksella ja aloin sitten etsiä katseellani Pisaratähteä. Kolli näyttikin istuskelevan suurkiven edustalla. Lähdin astelemaan tuon luo.
"Päällikkö", nau'uin hiljaa ja katsoin kissaa.
"Mitä nyt?" Pisaratähti sihahti ja käänsi viileän katseensa minuun.
"Olen nyt tarpeeksi terve suorittaakseni varapäällikön velvollisuudet. Mistä voisin aloittaa?" kysyin.
//Pisara?
Pisaratähti 30.11.2016
Katsoin silmiäni siristäen Puhurijalkaa, joka seisoi edessäni valmiina ottamaan käskyjä vastaan. Kolli oli ilmeisesti aivan hetki sitten päässyt pois parantajan pesästä, ja hän olisi valmis suorittamaan tehtäviä, jotka varapäällikölle kuuluivat. Kolli vaikutti kärsimättömältä, sillä hän heilutteli häntäänsä puolelta toiselle. Huomasin kuitenkin, että soturi ei ollut ärsyyntynyt, sillä hänen kasvoillaan oli ehkä jopa hento hymy. Katselin ympärilleni miettien jotain varapäällikön tehtävää kollille, kunnes keksin.
"Olen järjestänyt kaikki partiot aina aurinkohuippuun asti. Voit järjestää partiot auringonlaskusta kuuhuippuun, mutta älä tee sitä vielä, sillä aurinko on vasta noussut, eikä aurinkohuippu ole vielä hetkeen. Voisit järjestää ne lähempänä aurinkohuippua", ohjeistin harmaata kollikissaa, joka nyökkäsi hieman epäröiden. Nousin seisomaan ja lähdin kävelemään poispäin suurkiveltä, kohti leirin uloskäyntiä. Tuttu kuolonklaanilaissoturin tuoksu kantautui sieraimiini, kun astelin ulos leiristä. Haju oli selkeästi Pimeyslehden. Näinkin tumman naarassoturin muutamien ketunmittojen päässä leiristä. Pimeyslehti oli kumartunut maata vasten lumihankeen ja pysyi paikoillaan hievahtamattakaan. Hetken päästä soturi syöksyi kohti jänistä, joka sijaitsi hänen lähellään. Naaraan epäonneksi jänis pinkaisi karkuun jättäen vihollisensa taakseen. Pimeyslehti ei edes yrittänyt saada nopeajalkaista riistaeläintä kiinni, vaan kirosi hetken aikaa itsekseen huonoa saalisonneaan ja lähti kävelemään kohti ukkospolkua. Naaras ei ollut selkeästikään huomannut minua, joten lähdin suuntaamaan hänen peräänsä. Lumi narisi tassujeni alla, kun astelin riepään tahtiin eteenpäin. Naarassoturi käveli reippaasti minua hitaampaa, joten saavutin hänet jo ennen kuin hän kerkesi ukkospolulle. Pimeyslehden kuullessa askeleeni, hän säpsähti ja kääntyi sitten minua kohti. Oliko tumma soturi yllättynyt siitä, että olin seurannut häntä? Miksi edes olin lähtenyt naaraan perään? Pyöräytin itsekseni silmiäni.
"Hei, Pisaratähti", tumma kissa tervehti kohteliaasti nyökäten pienesti.
"Hei, Pimeyslehti", vastasin takaisin ja siristin silmiäni katsoessani naarasta suoraan tuon lehdenvihreisiin silmiin.
"Mikä sinut tänne tuo?" soturi kysyi vilkaisten nopeasti ukkospolulle, jossa hirviö juoksi kovaa vauhtia ohitsemme.
"Eikö päällikkö voi klaaninsa reviirillä kävellä ilman, että joku kysyy, miksi hän tekee niin?" murahdin ehkä turhan vihaiseen äänensävyyn ja ylitin ukkospolun lähtien kävelemään kohti paikkaa, jossa edellisen päivän aamuna oli ollut hyvä saalisonni. Halusin toivoa, ettei Pimeyslehti seuraisi minua, mutta salaa toivoin, että naaras tulisi perääni.
//Pimeys?
Pimeyslehti 01.12.2016
Asetin tassuni epäröiden ukkospuolun mustalle pinnalle. Haluaisiko Pisaratähti minun seuraavan? Päätin kuitenkin seurata. Hypähdin kevyesti ukkospolulle. Musta, kova pinta tuntui tutulta, liiankin. Nielaisin muistaessani hirviön murinan ja sokaisevan valon. Loikin ukkospolun poikki Pisaratähden perään. Hölkkäsin päällikön vierelle hidastaen samalla vauhtini kävelyksi. Vilkaisin kollia nopeasti. Pisaratähti käveli paljon nopeammin kuin minä, joten minun piti pinnistellä pysyäkseni hänen vauhdissaan. Minun teki mieli huokaista helpotuksesta. Päällikkö ei ollut käskenyt minua pois. Kävelimme jonkin aikaa kunnes haistoin hiiren lähettyvillä. Pysähdyin heilauttaen samalla häntääni kevyesti. Pisaratähti huomasi sen ja pysähtyi. Hänkin oli haistanut hiiren. Lähdin seuraamaan hajua yrittäen kulkea mahdollisimman hiljaa. Näin hiiren. Se oli selin minuun. Laskeuduin vaanimisasentoon. Hiivin hitaasti eläintä kohti. Asetin jokaisen askeleeni tarkaan, jotta lumi ei narskuisi käpälieni alla. Tämän hiiren minä nappaisin. Pysähdyin ja valmistauduin loikkaan. Laskeuduin sulavasti suoraan elukan niskan päälle. Kaivoin pienen kuopan routaiseen maahan ja hautasin hiiren sinne. Kohotin katseeni ja sävähdin huomatessani Pisaratähden tarkkailevan minua kauempana. Kipitin nopeasti päällikön luokse.
"Jatkammeko?" kysyin vilkaisten varovasti Pisaratähteä.
//Pisara?
Pisaratähti
Katsoin silmiäni siristäen Pimeyslehteä ja murahdin.
"Jatketaan." Tumma naaras nyökkäsi ja jäi paikoilleen maistelemaan ilmaa. Lähistöllä ei ollut naaraan hiiren lisäksi paljoakaan tuoreita hajujälkiä. Niinpä lähdin kävelemään kauemmas naarassoturista, jotta voisin löytää jotain saalista. En halunnut palata leiriin ilman saalista, sillä kyllähän jokaisen päällikön ja korkea-arvoisten soturienkin tuli pystyä saalistamaan vähintään yksi saalis. Yllätyksekseni haistoin oravan lähelläni. Yleensä oravat viihtyivät metsässä, jonka takia hetken ajan epäilin, että olin vain haistanut väärin. Näin kuitenkin joidenkin ketunmittojen päässä olevan harmahtavan tuuheahäntäisen saaliseläimen. Kumarruin maata vasten lumihangen taakse ja katselin oravan touhuja hetken aikaa. Onnekseni se lähti loikkimaan minua kohti. Upotin kynteni kylmään lumeen. Kun orava käänsi katseensa poispäin hangesta, jonka takana olin, lähdin rynnimään täyttä vauhtia sitä kohti. Otus lähti juoksemaan karkuun, mutta onnistuin muutamissa silmänräpäyksissä juoksemaan sen kiinni. Upotin kynteni oravan selkään ja taitoin sen niskat toisen käpälän avustuksella. Virnistin ja otin oravan hampaisiini lähtien kävelemään kohti paikkaa, jossa olimme Pimeyslehden kanssa eronneet. Halusin viedä saaliini lähemmäs sitä paikkaa, jotta se olisi helppo siitä ottaa mukaan, kun palaisimme leiriin. Hautasin harmahtavan, elottoman saaliin maahan ja katselin hetken aikaa ympärilleni. Erotin Pimeyslehden tumman turkin valkeasta lumihangesta. Soturi vaani parhaillaan ilmeisesti samaa jänistä, jota hän oli aiemmin yrittänyt saada kiinni. Kun tarkastelin tarkemmin jänistä, varmistuin siitä, että se oli sama kuin aiemmin. Jäniksen vasemmassa kyljessä oli samanlainen viherlehden jäljiltä vielä ruskea laikku, mikä sen toisenkin kyljessä oli ollut. Pimeyslehti syöksyi kohti saalistaan, joka tällä kertaa ei huomannut hyökkääjää ajoissa. Jänis lähti pinkomaan kaikin voimin karkuun, mutta kuolonklaanilaissoturi oli jo kyllin lähellä upottaakseen hampaansa tuon lihaan. Naaras syöksyi harmaan jäniksen päälle ja painoi sen maata vasten. Saaliseläin rimpuili, mutta Pimeyslehti onnistui tappamaan tuon nopeasti. Lähdin kävelemään kohti soturia, joka nousi ylös ja nuolaisi veret pois huuliltaan.
"Hieno saalis", virnistin. Soturi säikähti hieman naukaisuani ja käänsi katseensa minuun.
"Kiitos. Huomasitko, että tämä on sama jänis, jota yritin aiemmin saada?" naaras kysyi.
"Huomasin", nau'uin katsoen naarasta silmiäni pienesti siristäen.
"Saitko mitään?" Pimeyslehti kysyi.
"Oravan. Ihmettelen vain, miksi se täällä oli. Yleensä ne viihtyvät metsässä", murahdin ja väläytin kasvoilleni pienen hymyn, joka selvästi yllätti Pimeyslehden, joka loi kasvoilleen lempeän hymyn. Huomatessani sen, murahdin ja kasvoilleni palasi tuttu vakava ilme, jonka kaikki takuulla olivat nähneet ja tulisivat vastaisuudessakin näkemään.
"Minä palaan leiriin. Jos haluat, voit jäädä saalistamaan tai sitten tulla kanssani", nau'uin murahtaen Pimeyslehdelle.
//Pimeys?
Pimeyslehti 21.11.2016
Sota oli loppunut. Lihaksiani ja haavojani jomotti. Nuolin turkkiani puhtaaksi vilkaisten välillä Pisaraviillon hahmoa, joka jakeli käskyjä muille. Tuntui kuin olisin jo luovuttanut. Hän oli nyt päällikkö. Tietysti hän oli! Pisaraviilto iskisi silmänsä kuitenkin johonkin toiseen naaraaseen... Samassa mieleeni palautui hetki ennen sotaa. Olimme silloin korkokivillä, ja Pisaraviilto oli käpertynyt minun pedilleni. Minä olin ängennyt hänen vierellen pedille. Seuraava tapahtuma ihmetytti minua vieläkin. Pisaraviilto oli vetänyt minut etutassullaan lähemmäs itseään. Miksi? Havahduin ajatuksistani parantajan tullessa tarkastamaan haavojani. Hän laittoi jotain yrttiä haavoihini ja häipyi sitten. Haavojani ei enää kirvellyt. Turkkini oli yhä puoliksi kuivuneen veren peitossa, joten jatkoin sukimista kielelläni. Lopulta turkkini oli puhdas. En halunnut metsästää, koska lihaksiani jomotti, enkä kyllä halunnut auttaa pesien tekemisessä ja leirin rakentamisessa. Tassuttelin keveästi Pisaraviillon luo.
"Mitä minä teen?" kysyin kollilta.
"Menet metsästämään", hän vastasi. Vilkaisin olemattoman pientä, tuoresaaliskasaa muistuttavaa kekoa Pisaraviillon vierellä.
"Selvä." Lähdin jolkottelemaan ulos. Leirin paikalla oli joskus ollut lato. Lähdin seuraamaan riistan hajuja.
Kävelin uupuneena leiriin. Olin onnistunut nappaamaan variksen ja hiiren. Pudotin saaliit kasaan, ja itse poimin sieltä oravan, olinhan syönyt viimeksi ennen taistelua. Ahmin oravaa hyvällä ruokahalulla katsellen Pisaraviiltoa, joka suki itseään kauempana. Tarkastelin kollin jokaista liikkettä lumoutuneena. Räpäytin silmiäni ja siirsin katseeni takaisin ateriaani. Ahmin ateriani loppuun kuullessani Pisaraviilton kokoontumis kutsun. Kissat kerääntyivät suurkiven ympärille. En kuunnellut häntä tarkasti, mutta Tuhokatse ainakin erotettiin ja Mutinatassu nimitettiin soturiksi. Sitten kolli loikkasi alas suurkiveltä. Tuhokatsetta lähdettiin saattamaan ulos reviiriltä. Silmäilin Pisaraviiltoa. En meinannut saada silmiäni irti hänestä. Onnistuin kuitenkin vääntämään katseeni käpäliini. Toivoin, että Pisaraviilto ottaisi minut mukaansa, kun menisi hakemaan yhdeksää henkeään. Mutta miksi hän minut sinne ottaisi?
//Pisara ehkä?
Pisaratähti
Lähestyin emonsuuta nopealla vauhdilla. Lähes huomaamattani hetki hetkeltä kiristin tahtiani, mitä lähemmäs pimeää tunnelia saavuin. Ennen kuin edes huomasin, olin hengästynyt. Sodassa tulleet haavat ja rasitteet vaivasivat minua vielä, mutta en uskonut sen edes olevan ihme, koska sota oli päättynyt vasta edellisenä päivänä. Kuu oli kohonnut korkealle taivaalle ja soi valonsa myös Kuolonklaanin uudelle reviirille korkokivien luokse. Auringonnousuun mennessä olisin palannut leiriin Pisaratähtenä, Kuolonklaanin virallisena päällikkönä. Jos totta puhutaan, Sulkatähden ja Viiltotähden kuolemat olivat olleet huojentavia. Jos kaksikosta edes toinen olisi jäänyt henkiin, Kuolonklaani saattaisi olla matkalla takaisin sinne, mistä olimme tulleetkin. Pimeä emonsuu häämötti edessäni. Siristin silmiäni ja sukelsin pimeyteen epäröimättä. En nähnyt eteeni, joten suunnistin ainoastaan kauemmas sisäänkäynniltä tulevasta valosta. Tunsin, kuinka oikeanpuolinyn kylkeni hipaisi viileää kallioseinää, joka oli aivan vierelläni, joten siirryin hieman vasemmalle. Heilautin häntääni ja yhtäkkiä huomasin, että olin saapunut aukeaan tilaan. Kuukiven täytyi olla aivan lähettyvilläni. Kohotin katseeni ylöspäin. Luolan katossa oli reikä, josta saatoin nähdä taivaalla tuikkivat tähdet ja kookkaan kuun. Samassa kirkas valo sokeutti minut hetkellisesti. Suljin silmäni ja heittäydyin maata vasten vaistomaisesti. Hetken kuluttua avasin silmäni ja totuttelin valoon, joka oli tullut pimeyteen täysin puskista. Valo tuli Kuukivestä, joka hehkui edessäni kirkkaana. Ensimmäistä kertaa sitten leiristä lähdön jälkeen epäröin jatkaa eteenpäin. Epäröinti kesti kuitenkin vain silmänräpäyksen verran, jonka jälkeen kävelin Kuukivelle. Asetuin makaamaan sen vierelle, miten kuulemma kaikki tekivät, kun lähtivät vaihtamaan unia Tähtiklaanin tai Pimeyden Metsän kanssa. Kurottauduin kaulallani lähemmäs kiveä koskettaen sitä kuonollani. Hehkuvan kiven kylmä pinta sai kehoni värähtelemään, jonka jälkeen kuitenkin vajosin uneen, johon Pimeyden Metsä minut saatteli.
Avatessani jälleen silmäni, en ollut enää luolassa, jonne olin nukahtanut. Seisoin pimeässä metsässä, jossa taivaalla ei ollut ainuttakaan tähteä, eikä edes kuuta. Tiesin olevani oikeassa paikassa; Pimeyden Metsässä nimittäin. Hetken aikaa pysyin paikoillani ja katselin kaikessa rauhassa ympärilleni, kunnes huomasin tummien hahmojen saartavan minut. Kissat astelivat varjoista niin, että saatoin tunnistaa heistä joitakin. Viiltotähti ja Sulkatähti seisoivat edessäni katsoen minua vihreillä silmillään.
"Tervetuloa, Pisaraviilto. Oletko valmis ottamaan vastaan yhdeksän henkeäsi ja tulemaan Kuolonklaanin kolmanneksi päälliköksi?" Viiltotähti kysyi matalalla äänellä kasvoillaan mitäänsanomaton ilme.
"Olen", vastasin aikailematta ja nostin leukani pystyyn.
"Hyvä. Aloitetaan sitten heti", suurikokoinen tumma kolli sanoi ja astui eteeni ensimmäisenä naukuen, "tällä hengellä annan sinulle kyvyn johtaa klaaniasi ja muita kissoja." Viiltotähti kosketti kuonollaan kuonoani, jonka jälkeen kolli astui Pimeyden Metsän varjoihin, ja seuraavaksi eteeni käveli Sulkatähti. Naaras väläytti minulle pienen hymyn, jonka jälkeen hän muutti ilmeensä samaksi, mitä se oli ollut naaraan astellessa varjoista eteeni, eli mitäänsanomattomaksi, joka myös naaraan kumppanilla oli tälläkin hetkellä.
"Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta", emoni naukui ja kosketti kuonollaan omaa kuonoani. Olin kuullut, että henget sattuisivat, mutta en tuntenut mitään muuta kuin pientä kihelmöintiä kehossani. Sitten kilpikonnakuvioinen kuollut kissa asteli kumppaninsa luokse varjojen kätköihin. Seuraavana luokseni asteli raskain askelin kookas tummanruskea kollisoturi. Olin kuullut puhuttavan hänestä paljon, kissan nimi oli Karhuturkki. Hän oli veljeni, joka oli kuitenkin kuollut ennen syntymääni. Kolli ei esittäytynyt tai edes tervehtinyt nyökkäämällä, tuo vain kosketti kuonoani sanoen:
"Tällä hengellä annan sinulle kunnianhimoa." Näiden sanojan jälkeen tummanruskea kissa käänsi minulle selkänsä lähtien kävelemään poispäin luotani. Seuraava tulija oli tomunruskea, joka omasi vihreät silmät. Kolli oli Hiirikynsi, joka oli eläessään aluksi ollut Viiltotähden luottosoturi ja myöhemmin tuon varapäällikkö. Hiirikynsikin oli kuollut ennen syntymääni, kuulemma jonkun kaksijalan ja tuon koiran toimesta.
"Tällä hengellä annan sinulle kivunsietokykyä", kolli sanoi matalalla äänellä, kosketti kuonoani ja poistui luotani. Seuraavaksi eteeni käveli rauhallisin askelin kaunis, valkea naaras, joka omasi mustat korvantaustat. Olin kuullut tästä naaraasta, mutten onnistunut saamaan tuon nimeä mieleeni. Kissa oli ollut Hiirikynnen kumppani, ja hän oli kuollut synnyttäessään pentunsa. Naaraalla oli ollut aikoinaan myös lauma, jonka jäsenet liittyivät Kuolonklaaniin.
"Tällä hengellä annan sinulle uskollisuutta", naaras naukui kertomatta nimeään ja kosketti kuonoani omallaan. Kylmät väreet lävistivät hetkessä koko kehoni, tämä henki tuntui enemmän kuin mikään aikaisemmista. Hetken aikaa olin aivan omissa maailmoissani, kunnes havahduin siihen, kun hieman normaalia pienikokoisempi musta, valkean hännänpään ja tassut omaava kolli seisoi edessäni valmiina koskettamaan kuonollaan omaani. Minulla ei ollut mitään aavistusta siitä, kuka tulija oli, mutta ilmeisesti hän oli joku entinen kuolonklaanilaissoturi, joka naukaisi kuonoani koskettaen:
"Tällä hengellä annan sinulle harkintakykyä." Sitten kolli asteli pois jättäen minut seisomaan aukiolle yksin. Seuraavaksi eteeni asteli hopeanharmaa, vihreäsilmäinen naaraskissa, jonka saatoin tunnistaa Puroputoukseksi - Kaaosmielen ja Sinivirran tyttäreksi, joka oli kuollut oppilasaikoinani erakoiden toimesta.
"Tällä hengellä annan sinulle kärsivällisyyttä", kissa totesi samalla, kun hän kosketti kuonollaan kuonoani. Sitten hän asteli muiden tavoin takaisin metsän varjoihin ja seuraava tulija käveli luokseni. Tunnistin kissan Sinivirraksi, joka oli Puroputouksen emo. Naaras oli kuollut kaksijalkojen kummallisen kepin takia.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkautta", naaras naukui rauhallisella, ehkä hieman lempeällä äänellä. Murahdin pienesti. Sinivirta oli aina ollut kovin lempeä kuolonklaanilaiseksi, mutta ilmeisesti hän kuitenkin oli ollut sille uskollinen päästessään Pimeyden Metsään ja nimitysseremoniaanikin.
"Kerro Kaaosmielelle, että minä kaipaan häntä", naaras kuiskasi korvaani ja asteli pois luotani metsän varjoihin muiden metsässä asuvien kissojen luokse. Seuraava ja viimeinen tulija oli Kostoviilto, joka oli kuollut sodassa alle päivä sitten.
"Tällä hengellä annan sinulle päättäväisyyttä", naaraskissa totesi rauhallisella äänellä koskettaen kuonollaan kuonoani. Sitten kissa asteli pois luotani ja jäin hetkeksi yksin Pimeyden Metsän aukiolle.
"Onnittelumme, Pisaratähti. Sinä olet nyt virallisesti Kuolonklaanin päällikkö", Sulkatähti naukui ja käveli eteeni Viiltotähti perässään.
"Olisit voinut valita hieman paremman varapäällikön vain", kuulin Karhuturkiksi tunnistmani kollin murahtavan ja erotin tummanruskean kollin astelevan pois metsän varjoista.
"Ole hiljaa, Karhuturkki. Päätös oli Pisaratähden, ei sinun", Viiltotähti murahti ja loi murhaavan katseen poikaansa, joka teki samoin isälleensä - meidän isällemme.
"Sinun on aika lähteä. Palaa Kuolonklaanin luokse. Pidä klaani koossa, me luotamme sinuun", Sulkatähti naukui rauhallisella äänellä väläyttäen minulle pienen hymyntapaisen, jonka jälkeen kaikki ympärilläni olevat hajut ja äänet lakkasivat. Kissat katosivat yksi kerrallaan ilmaan haihtuen. Pian myös pimeä metsä oli kadonnut, ja seisoin pimeyden keskellä.
Syvän hengenvedon saattelemana heräsin takaisin maailmaan Pimeyden Metsästä. Nousin seisomaan nostaen katseeni taivaalle. Suoraan Kuukiven edessä olevasta reiästä ei kyennyt enää näkemään kuuta, jonka nähnyt nukahtaessani. Ehkä kuu oli jo lähtenyt laskuun ja aurinko puolestaan nousuun. Kuukivi oli lakannut hehkumasta. Käännyin ja lähdin kävelemään kohti paikkaa, josta olin tullut Kuukiven luokse. Tunneli oli edelleen pilkkopimeä, joten suunnistin sattumanvaraisesti ulos korkokivien sisältä.
Päästessäni takaisin raikkaaseen ulkoilmaan, lähdin juoksemaan kovaa vauhtia kohti Kuolonklaanin leiriä, jonka olimme eilen rakentaneet lähes valmiiksi. Olin nyt Kuolonklaanin päällikkö. Olihan sitä vaikea aluksi uskoa, mutta se kuulosti mahtavalta. Haaveeni olivat viimeinkin toteutuneet.
//Nyt Pisara on siis hakenu henkensä ja on virallisesti Kuolon päällikkö. Tässä ois sen saamat henget:
Viiltotähti - kyky johtaa
Sulkatähti - rohkeus
Karhuturkki - kunnianhimo
Hiirikynsi - kivunsietokyky
Kyynelputous - uskollisuus
Suoturkki - harkintakyky
Puroputous - kärsivällisyys
Sinivirta - rakkaus
Kostoviilto - päättäväisyys
Pisaratähti 25.11.2016
Katselin vaitonaisena leirin sisäänkäynnin lähettyvillä kohti Tuuliklaanin reviirin nummia. Olimme jo neljäsosakuun ajan asuneet uudella reviirillämme, ja elämämme alkoi pikkuhiljaa muuttua arkiseksi. Kidesydän oli käynyt vierailemassa Tuuliklaanissa sekä Jokiklaanissa ja saanut näiltä klaaneilta joitakin yrttejä, mitä Kuolonklaanilta kuulemma uupui. Parantaja oli kertonut, että tunnelma vieraiden klaanien leireissä oli ollut hyvin kireä, kun kuolonklaanilaiskissa oli siellä ollut. Vieraiden klaanien parantajat olivat kuitenkin antaneet Kidesydämelle hänen kaipaamiaan yrttejä sen verran, mitä heillä oli antaa. Olin käskenyt Kidesydämen kertoa klaanien parantajille, että jos he jotain Kuolonklaanilta tarvitsivat, he olivat tervetulleita vierailemaan leiriimme. Halusin todella, että Kuolonklaani hyväksyttäisi yhdeksi metsän klaaneista, sillä he voisivat auttaa meitä, jos joku hyökkäisi kimppuumme tai jotain muuta vastaavaa tapahtuisi. Nostin katseeni taivaalle, jolla loistivat kirkkaat tähdet. Sirppimäistä kuuta en kynnet näkemään, vaikka olin nähnyt sen aiemmin illalla. Vielä olisi aikaa seuraavaan kokoontumiseen, mutta siitä huolimatta se hermostutti minua. Minun täytyi tehdä klaanini jäsenille selväksi, että muut klaanit ovat joka täydenkuun aikaan lähestulkoon ystäviämme, emmekä aloita taistelua mistään turhasta.
"Pisaratähti?" Pimeyslehden naukaisu kantautui korviini leirin sisäänkäynnistä. Siirsin katseeni naaraaseen ja siristin silmiäni.
"No?" murahdin katsoen mustaa soturia ilmeettömästi suoraan tuon vihreisiin silmiinsä.
//Pimeä? Voit keksii, mitä asiaa Pimeel on vai mitä XD
Pimeyslehti 26.11.2016
Heräsin sotureiden pesässä. Oli pimeää, joten arvelin olevan vielä yö nousin ylös ja tassuttelin ulos pesästä. Ulkona ilma tuntui kylmemmältä, olihan pesässä paljon lämpimämpää siellä nukkuvien sotureiden takia. Tiesin, etten saisi enää nukuttua, joten tassuttelin ulos leiristä. Säpsähdin huomatessani Pisaratähden istuvan edessäni katsellen tähtiä. Nyt voisi olla aikani yrittää.
"Pisaratähti?" naukaisin herättääkseni päällikön huomion. Kolli käänsi katseensa minuun siristäen silmiään.
"No?" hän kysyi suunnaten katseensa suoraan silmiini. Säpsähdin kollin katseesta, mutta tuijotin järkähtämättä takaisin.
"Tuletko kävelemään kanssani?" kysyin yrittäen kuulostaa välinpitämättömältä. Yrittäen kuulostaa siltä, että minulle olisi ihan sama, vaikka kolli ei haluaisi tulla. Olihan hän päällikkö, ja minä vain mitätätön soturi. Pisaratähti siristi silmiään. Mitä hän vastaisi?
Pisaratähti
Punnitsin hetken aikaa mielessäni Pimeyslehden sanoja, kunnes sitten kylmästi murahdin:
"En. Jos et huomaa, olen yövartiossa." Tumma naaras ei sanonut mitään, lähti vain kävelemään kauemmas minusta. Kuvitteliko Pimeyslehti todella, että välillämme olisi jotain? Olimme olleet läheisiä ennen muiden tuloa korkokiville, mutta se oli nyt menneisyyttä. Minä olin päällikkö ja minun täytyi keskittyä klaaniini, ei sen yksittäisiin kissoihin. Pimeyslehti oli soturi missä muutkin kuolonklaanilaiset, enkä halunnut tai edes voinut antaa naaraalle sen enempää huomiota mitä muillekaan. Pidin kuitenkin katseeni minusta kauemmas kävelevästä Pimeyslehdestä, joka vilkaisi minua nopeasti, mutta huomatessaan minun katsovan, hän käänsi päänsä pois ja kiihdytti askeliaan juosten sitten kohti ukkospolkua. Nostin jälleen katseeni taivaalle ja tulin ajatelleeksi yhtä kysymystä: Olisiko sittenkin pitänyt lähteä Pimeyslehden kanssa kävelemään? Ei, ei se olisi ollut järkevää. Klaani ennen kaikkea. Leirin vartiointi oli kävelyä tärkeämpää, tiesin sen.
//Pimeys vaik?
Pisaraviilto
Onnistuin ajamaan toisen kimpussani olevan metsäkissan tiehensä, mutta toinen sinnitteli tiukasti kiinni lavoissani.
"Korppisielu! Annetaan niiden mennä! Muut tarvitsevat apuamme!" pähkinänruskea kolli ulvaisi selässäni roikkuvalle soturille, joka oli ilmeisesti Korppisielu. Kissa irrotti otteensa lähtien juoksemaan toverinsa perässä kohti kuolonklaanilaisia, jotka kamppailivat metsäkissojen kanssa ylivoimaisina. Siirsin katseeni Puhurijalkaan, joka oli kaatunut maahan ja jäänyt kahden metsäkissan alle. Syöksyin kissan kimppuun, joka oli upottanut kyntensä klaanitoverini kaulassa olevaan haavaan. Kissa oli oppilasikäinen, joten onnistuin helposti heittämään hänet kauemmas meistä. Samassa syöksyin Puhurijalan kimpussa olevan soturin kimppuun repien hänet väkisin pois kollin päältä.
"Ala laputtaa ellet halua kuolla!" sihisin ja viilsin kerran kynsilläni kissan lapaa, jonka jälkeen tuo lähti juoksemaan poispäin meistä. Kumarruin Puhurijalan ylle.
"Sinä et osallistu enää sotaan, jos haluat kuulua Kuolonklaaniin", sihisin ja tartuin kollin niskanahasta kiinni lähtien raahaamaan tuota kohti Tuuliklaanin vastaista tammea.
Kun saavuin tammen luokse, Kitkerähenki oli siellä parantamassa haavoittuneita. Muutama oppilas ja soturi vartioivat paikkaa, jossa parantaja paransi haavoittuneita ja säilytti väliaikaisesti sodan aikana yrttejään.
"Puhurijalka tarvitsee hoitoa, nyt", sihahdin Kitkerähengelle, joka katsoi hieman yllättyneenä Puhurijalkaa.
"Hän ei osallistu enää sotaan. Ymmärrätkö sen, Puhurijalka? Jos osallistut, sinä et ole enää Kuolonklaanin jäsen. En aio antaa sinun kuolla, koska olet ystäväni", sihahdin harmaalle kollille, joka laahusti vastahakoisesti Kitkerähengen luokse valmiina antamaan tuon parantaa haava, joka kollin kaulassa oli.
//Puhuri?öwö
Pisaraviilto
Katselin ympärilleni kiireisesti. Olin jättänyt Puhurijalan Kitkerähengen luokse ja etsin nyt itselleni sopivaa vastustajaa. Samassa näin maassa kaksi ruumista; toinen niistä oli lähes täysin valkea ja toinen lähes vaalean siniharmaa. Molempien kissojen turkit olivat veren peittämiä. Kissat olivat Tulikynsi ja Pyökkihäntä. Haavoista päätellen heidät oli tappanut Viiltotähti. Jos oikein arvasin, Viiltotähti oli käskenyt luottosoturinsa murhata petturi, mutta Tulikynsi ei ollut suostunut ja joutui sinne, minne kuoleman jälkeen ikinä menikään - toivon mukaan Tähtiklaaniin. Pyökkihännän kuolemasta en osannut päätellä mitään. Joko hän oli saanut haavansa ennen Tulikynttä tai sitten jotain muuta oli tapahtunut. Jätin ruumiit maahan ja lähdin kävelemään kohti puhujankiveä, jonka päältä voisin katsella itselleni sopivan vastustajan. En kerennyt kauaksikaan, kun yksi metsäkissa syöksyi vauhdilla päälleni. Hetken aikaa kierimme maassa yhtenä kynsien, karvojen ja häntien pallona, kunnes onnistuin iskemään hampaani kissan kaulaan. Pyöriminen loppui ja sain painettua kissan alleni. Heitin kissan pari kertaa maahan ja irrotin sitten otteeni hänestä. Olin juuri astelemassa kissan luokse valmiina antamaan tappavan iskun, kunnes joku tömähti suoraan kylkeeni ilmeisesti kynnet ojossa. Raastava kipu kulki läpi vartaloni, kun kaaduin maahan hyökkääjän alle. Kissa kuitenkin irrotti nopeasti otteensa minusta, ryntäsi ilmeisesti toverinsa luo, auttoi tuon pystyyn ja kaksikko lähti juoksemaan poispäin minusta.
"Ketunläjät! Pelkurit!" sihisin kaksikolle noustessani ylös. Nuolaisin muutaman kerran kylkeeni tullutta haavaa, jonka jälkeen vedin syvään henkeä ja katselin, missä olin. Matkaa puhujankivelle ei ollut enää paljon, joten lähdin juoksemaan sitä kohti. Tunsin pientä vihlovaa kipua kyljessäni, mutten antanut sen häiritä juoksuani. Puhujankivi häämötti edessäni, ja loikkasin suurella loikalla sen päälle. Ilmeisesti myös joku toinen oli tulossa toiselta puolelta kiven päälle, sillä kun loikkasin kivelle, joku toinen lähti syöksymään alhaalta minua kohti. Onnekseni kivi oli tarpeeksi iso, joten loikkasin vain sivuun toisen kissan tullessa kivelle. Sähisin metsäkissalle, joka sähisi takaisin. Emme sanoneet toisillemme mitään, katsoimme ainoastaan. Hajusta päätellen vastustajani oli jokiklaanilainen. Voimakasta kalanhajua ei voinut olla huomaamatta edes hajuaistiton vanhus. Syöksyin kissan kimppuun ja lensimme molemmat alas puhujankiveltä. Kissa tömähti selälleen maahan alleni. Loikkasin nopeasti pois tuon päältä ja odotin vastustajani nousevan. Kului hetki, eikä kissa noussut ylös.
"Nouse nyt, hiirenaivo!" sähisin kissalle ja nostin kynteni ilmaan valmiina iskemään niillä kissaa kaulalle. Kissa kuitenkin kierähti sivulle ja nousi ylös. Tuo seisoi huterasti, mutta seisoipa ainakin.
"Miksi te teette näin?" jokiklaanilainen sähisi ja hengitti hyvin raskaasti ja vaivalloisen näköisesti.
"Koska metsä kuuluu meille", naukaisin murhaavasti.
"Te ette olleet täällä ensin. Metsä on kuulunut iät ja ajat neljälle klaanille!" ulvaisi jokiklaanilainen. Huomasin, että jopa puhuminen teki kissalle kipeää. Virnistin.
"Asiat muuttuvat. Mikään ei säily entisellään ikinä", murahdin ja syöksyin kohti kissaa, mutta hän lähti juoksemaan karkuun kohti Myrskyklaanin reviiriä, jonka vastaisella tammella oli metsäkissojen parantajia. Olisin lähtenyt juoksemaan kissan perään, mutta tajusin sen olevan hyödytöntä. Ei kissa pärjäisi minulle, joten taistelu häntä vastaan olisi tylsä ja lyhyt. Murahdin ja lähdin etsimään vastustajia, joita vastaan taisteleminen ei olisi niin tylsää.
//Herrajee tää oli pikatarina joka on iha sekava ja kaikkee xDD
Pisaraviilto 20.11.2016
Veri kohisi korvissani, kun heittäydyin jälleen uuden vastustajan kimppuun. Ehkä voimani olivat loppumassa, mutta taistelutahtoni voimistui vain entisestään. Turkkini oli jo veren peitossa ja kuu häämötti korkealla taivaalla nelipuiden laakson yllä täytenä. Onnistuin ajamaan vastustajani tiehensä. Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja katsoin ympärilleni hengittäen raskaasti. Etsin katseellani uutta vastustajaa, mutta jokainen lähettyvillä oleva metsäkissa näytti taistelevan jotain toista kuolonklaanilaista vastaan. Lähdin kävelemään kohti puhujankiveä, jonka juurella näin Kostoviillon, Tuhokatseen, Sulkatähden ja Viiltotähden taistelevan yhdessä ainakin kuutta metsäkissaa vastaan. Lähdin juoksemaan nelikkoa kohti, mutta juuri silloin yksi metsäkissoista - Palotähti, Jokiklaanin päällikkö - heitti Sulkatähden voimalla kohti puhujankiveä.
"Sulkatähti!" Viiltotähden ulvaisu kajahti ilmoille kookkaan kollikissan suusta, kun tuo ravisteli kimpussaan olevat metsäkissat irti itsestään ja ryntäsi kumppaninsa luokse. Palotähti syöksyi seuraavaksi kohti Kostoviiltoa, jonka kimpussa oli kissa, jonka uskoin olevan Jokiklaanin varapäällikkö. Jokiklaanilaiset painoivat kissan maahan kolmannen soturin avustuksella, ja tuo jokiklaanilaisvarapäällikkö iski hampaansa Viiltotähden luottosoturin kurkkuun.
"Lopeta!" sihisin ja lähdin juoksemaan kohti kolmea kissaa ja Kostoviiltoa, mutta olin liian hidas. Harmaanruskea tabbykuvioinen kissa oli repäissyt palan irti Viiltotähden luottosoturin kurkusta. Kaksi muuta kissaa irrottivat otteensa Kostoviillosta ja jättivät naaraan kouristelemaan ja huutamaan kirouksia kissojen ylle. Syöksyin Palotähden kimppuun. Jokiklaanin päällikkö oli kääntynyt minuun päin, joten hyökkäys ei ollut yllätyshyökkäys. Hetken aikaa kierimme keskenämme maassa yrittäen saada toisistamme otetta, mutta sitten onnistuin upottamaan hampaani jokiklaanilaisnaaraan takajalkaan.
"Sinä todella haluat kuolla tässä sodassa", sihahdin ja viskasin Palotähden kohti puhujankiveä, jonne naaras oli häntä pienikokoisemman kuolonklaanilaispäällikön heittänyt. Viiltotähti oli vienyt Sulkatähden etäämmälle, joten jokiklaanilainen naaraskissa törmäsi ainoastaan kiveen. Palotähti nousi heti ylös.
"Käskisit noita edes taistella reilusti", sihahdin osoittaen kolmea kissaa, jotka kaikki olivat Tuhokatseen kimpussa. Kolli taisteli taitavasti keskittyen yksi kerrallaan yhteen kissaan heikentäen niitä tasavertaisesti.
"Heitä en voi käskeä, kossa he eivät ole jokiklaanilaisia", murahti tulenoranssi naaras ja irvisti huomatessaan, että hänen takajalkansa oli vääntynyt epärealistiseen asentoon, eikä kävely näyttänyt sujuvan erityisen hyvin. Murahdin, loin kasvoilleni virnistyksen ja lähdin juoksemaan kohti Palotähteä, joka yritti väistää iskuni, mutta yksi takajalka ei riittänyt tarpeeksi pitkään loikkaan, joten kissa lyyhistyi maahan ja oli helppo saalis. Iskin hampaani Palotähden niskaan ja heitin tuon uudemman kerran kohti puhujankiveä. Kuulin räsähdyksen, joka kuului jokiklaanilaisnaaraan kallosta, joka oli juuri iskeytynyt suureen kiveen. Palotähti putosi veriselle hangelle liikkumattomana. Hiivin kohti naarasta ja päästessäni tarpeeksi lähelle, tökkäsin tuota käpälälläni. En voinut olla liian varma siitä, esittikö naaras olevansa tajuton tai kuollut, vai oliko hän sitä oikeasti. Kun olin varmistautunut asiast tökkäämällä tuota muutamaan kipeännäköiseen haavaan, lähdin raahaamaan kissaa kohti Viiltotähteä, joka oli kyyristynyt Sulkatähden ruumiin ylle.
"Tiedän, kuinka me voitamme tämän sodan", naukaisin isälleni, kun olin päästänyt irti Palotähden elottomasta ruumiista, joka makasi nyt lähellä Sulkatähden elotonta ruumista. Molemmat päälliköt olivat menettämässä henkeä tai henkiä.
"Kerro sitten minulle, miten sinä sen ajattelit tehdä", murahti tummanharmaa kolli, joka ei selkeästi edelleenkään luottanut minuun.
"Tarvitsemme metsäkissoille tärkeitä kissoja panttivangeiksi. Sitten kuolonklaanilaisten täytyy tulla tänne, ja uhkaamme tappaa kissat, jos he yrittävät hyökätä ja pelastaa toverinsa", naukaisin Viiltotähdelle. Kolli murahti.
"Tuossa voi ehkä olla ideaa. Kerää kuolonklaanilaisia ja etsi joitakin, jotka voit saada tänne panttivangeiksi", murahti Viiltotähti, "minä vartioin Palotähteä ja odotan, että Sulkatähti herää." Murahdin. Tietenkin kollin piti laittaa minut tekemään likaisimmat työt, mutta eipä se minua haitannut. Lähdin kävelemään eteenpäin etsien katseellani kuolonklaanilaisia, jotka voisin nopeasti saada vapaiksi metsäkissoista etsimään kanssani metsäkissoille tärkeitä metsäkissoja, jotka voisimme saada panttivangeiksi.
Tuhokatse, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Pöllösyöksy, Sumumyrsky ja Heijastushaave seurasivat minua etsien jotakuta tärkeää metsäkissaa, jonka voisimme saada panttivangiksi.
"Tuolla on Leijonaloikka, miten olisi hän? Hän taistelee tosin Jokiklaanin Kuuviiksen kanssa", naukaisi Kaaosmieli osoittaen hännällään kullanruskeaa raidallista vanhusta, joka taisteli Syöksyviillon kanssa tasaisesti Pilvimarja takanaan taistellen alakynnessä Verikyyneleen kanssa. Kuolonklaanilaisnaaras suorastaan leikki jokiklaanilaisen kanssa viillellen vähän väliä tuota kynsillään ja tehden haavoja joka puolelle naarasta.
"Pilvimarjalla näyttää olevan muita juttuja, joten voimme kaikessa rauhassa hakea Leijonaloikan", virnistin. En olisi tiennyt vaaleanharmaan jokikalanilaisen nimeä ilman Kaaosmieltä, mutta eipä se minua olisi haitannut, koska en ollut niinkään kiinnostanut metsäkissojen nimistä.
"Saartakaa Syöksyviilto ja Leijonaloikka. Haluamme Leijonaloikan sitten elossa, emme kuolleena", murahdin. Kissat - etenkin Tuhokatse - tottelivat käskyjäni hieman epäröiden. Ei Tuhokatse ollut koskaan ottanut käskyjä vastaan muilta kuin Viiltotähdeltä. Saarroimme helposti kullanruskean kollin ja kuolonklaanilaisen, joka meidät huomatessaan irtaantui Leijonaloikasta, joka puolestaan katsoi meitä vihaisesti muristen. Vanhuksen voimat olivat selkeästi hiipuneet, eikä tuo voisi jaksaa taistella pitkäänkään meitä vastaan, joten syöksyin kollia kohti iskien hampaani nopeasti tuon niskaan, mutta kolli kerkesi näykätä sitä ennen lapaani. Sihahdin, irrotin otteeni kollista ja viilsin tuon kasvoja kynsilläni. Kissan kuonosta purskahti verta jo valmiiksi punaiselle lumelle ja kolli ryntäsi kimppuuni, mutta helposti väistin iskun ja painoin kissan maahan.
"Viekää Leijonaloikka puhujankivelle", murahdin, "Viiltotähti odottaa siellä teitä."
Syöksyviilto ja Tuhokatse jäivät viemään Leijonaloikkaa, ja muut kuolonklaanilaiset lähtivät etsimään kanssani muita suhteellisen tärkeitä metsäkissoja.
Olimme onnistuneet viemään puhujankivelle Leijonaloikan ja Palotähden lisäksi Tuuliklaanin parantajan, Ruusupiikin - joka oli ollut etsimässä haavoittuneita, kun olimme siepanneet tuon - ja Varjoklaanin varapäällikön, Vaskitsaviiman, joka kuulemani mukaan oli klaanin varapäällikkö. Lähes kaikki kuolonklaanilaiset olivat kerääntyneet käskystä puhujankivelle, ja metsäkissat tiesivät, että heidän tovereitaan oli luonamme, mutta kuolonklaanilaiset estivät kissoja ryntäämästä tärkeiden tovereidensa luokse. Loikkasin puhujankivelle murahtaen Viiltotähdelle, joka ilmeisesti olisi halunnut tehdä sen. Sulkatähti makasi yhä elottomana tummanharmaan kollin jalkojen juuressa. Palotähti taas oli herännyt, mutta Kaaosmieli oli painanut naaraan maahan. Kaikki tiesimme Sulkatähden olevan lopullisesti kuollut, mutta kukaan ei sanonut sitä ääneen, koska se saisi Kuolonklaanin kuulostamaan heikolta. Minä olin Kuolonklaanin tuleva päällikkö - oikeastaan jo päällikkö - joten minulla oli kaikki oikeus ja valta laatia ehdot metsäkissoille ja kertoa ne.
"Pyydän kaikkia hiljentymään!" ulvaisin kovaan ääneen niin, että ulvaisuni sai koko laakson hiljentymään. Muutaman kerran ulvaisuni kaikui laaksossa, kunnes oli lähes täysin hiljaista. Muutama kuolonklaanilainen onnistui irtaantumaan vastustajastaan ja he juoksivat puhujankiven luokse klaanitovereidensa luo.
"Leijonaloikka, Palotähti, Ruusupiikki ja Vaskitsaviima ovat nyt Kuolonklaanin panttivankeja. Jos edes yritätte hyökätä ja saada heitä takaisin, tapamme heidät kivuliaasti ja yksi kerrallaan. Ennen kuin teette mitään, voin kertoa, missä järjestyksessä kissat tullaan tappamaan”, naukaisin virnistäen ja siirsin katseeni panttivankeihin, “Palotähti lähtee tästä pelistä pois ensimmäisenä. Seuraavaksi lähtee Leijonaloikka, Ruusupiikki ja viimeisenä Vaskitsaviima.” Kuulin metsäkissojen seasta vihaisia murahduksia ja kissat loivat minuun paheksuvia sekä murhaavia katseita, joihin vastasin pienesti hymyillen.
“Jos emme voi hyökätä, mitä me sitten teemme? Seisomme tässä, kunnes kuolemme?” kuulin Usvahännän Myrskyklaanista ulvaisevan. Muutama muu metsäkissa yhtyi puolisokean naaraan ulvaisuun.
“Ehei, te luovutatte”, naukaisin virnistäen, “luovutatte meille reviirinne.”
“Ei ikinä!” joku metsäkissa sihahti ja lähti juoksemaan kohti kuolonklaanilaisia, jotka olivat piirittäneet puhujankiven ja sen juurella makaavat panttivangit. Saarroksen reunalla oleva Pikkuvarjo painoi hyökkääjän nopeasti veriseen maahan ja viskasi tuon sitten takaisin sinne, mistä hän oli tullutkin. Siirsin katseeni Kaaosmieleen, joka lähes seisoi Palotähden päällä. Nyökkäsin ja kolli vastasi nyökkäämällä, nousi ylös tulenoranssin naaraskissan päältä ja upotti hampaansa tuon kaulaan pureutuen syvälle.
“Lopettakaa!” harmaanruskea tabbykuvioinen jokiklaanilaiskolli ulvoi pysyen paikoillaan.
“Minä sanoin, että jokainen hyökkääjä säästää henkensä, mutta tappaa silloin yhden tovereistanne”, naukaisin ja vilkaisin Palotähteä, joka makasi nyt Kaaosmielen jalkojen juuressa kouristellen ja kähisten jotain, mistä en saanut selvää, ei minua edes kiinnostanut saada kuolevan kissan sanoista selvää. Siirsin katseeni Ruusupiikkiin, joka oli muutaman ketunmitan päässä Viiltotähdestä. Naaras katsoi valtavan kollin jalkojen juuressa makaavaa elotonta ruumista; Sulkatähteä. Oliko tuuliklaanilaisparantaja tajunnut kilpikonnakuvioisen naaraan olevan kuollut lopullisesti? Nostin katseeni metsäkissoihin.
“Seuraavana lähtee Leijonaloikan henki. Luovutatteko vai aiotteko tapat-”, en kerennyt sanoa lausettani loppuun, kun myrskyklaanilaisvanhuksen ulvaisu kajahti ilmoille. Siirsin salamannopeasti katseeni raidalliseen kollikissaan, joka oli iskeytynyt Viiltotähden kurkkuun kiinni. Kuolonklaanilaiskolli ei ollut valmistautunut vanhuksen hyökkäykseen, joten etu oli Leijonaloikalla.
“Älkää auttako häntä”, sihahdin Kuolonklaanille, jonka jäsenistä suurin osa oli valmiina hyökkäämään klaanin perustajan avuksi. Tuhokatse nosti vihreän katseensa minuun ja murahti, jonka jälkeen kolli oli syöksymässä johtajansa luokse.
“Tuhokatse! Kuulit päällikkösi käskyn”, sihahti Viiltotähti. Kolli sai luottosoturinsa pysähtymään. Oliko Viiltotähti kutsunut minua päälliköksi? Kolli oli kai hyväksynyt viimein Sulkatähden kuoleman. Tuhokatse ei sanonut mitään, vaan peruutti muutaman askeleen taaksepäin ja jäi katsomaan, kuinka Viiltotähti - jonka Leijonaloikka oli juuri painanut maahan - antoi myrskyklaanilaiskollin upottaa kyntensä tuon kaulaan. En heti ymmärtänyt, mitä ihmettä tuo valtava kolli oli tekemässä, kunnes minä ja ilmeisesti moni muukin ymmärsi.
“Hän antaa Leijonaloikan tappaa itsensä!” joku metsäkissoista ulvaisi. Tilanne oli edennyt mielenkiintoisesti. Katsoin silmiäni siristäen kullankeltaista vanhusta, joka oli onnistunut pääsemään syvälle Viiltotähden kaulaan. Tumma soturi ei tehnyt mitään, ei edes säpsähtänyt Leijonaloikan vetäessä päänsä taakse hampaissaan pala Kuolonklaanin perustajan kaulasta. Viiltotähden vihreät katseet olivat nauliintuneet lähellään makaavan naaraskissan elottomaan ruumiiseen; Sulkatähteen. Leijonaloikka sihahti ja nousi pois Viiltotähden päältä kääntäen sitten katseensa minuun. Kullanruskean vanhuksen suupielet ja käpälät olivat veressä. Hän muistutti hieman Riemutuhoa, joka oli alkanut kikattamaan. Valkea naaras oli vain muutaman hiirenmitan päässä puhujankivestä, mutta en kiinnittänyt naaraaseen sen enempää huomiota. Käännyin taas katsomaan Viiltotähteä. Kolli makasi maassa mitään sanomatta, kun tuon kaulasta pulppusi verta suunnattoman paljon. Kuulin, kuinka tumman kissan voimakasääninen hengitys rahisi. Kollin hengitys heikkeni, kukaan ei sanonut mitään. Samassa tuo veti kerran syvään henkeä ja säpsähti muutaman kerran, jonka jälkeen kissan keho valahti veltoksi ja tuon Sulkatähteen nauliintunut katse lasittui. Viiltotähti oli kuollut. Kun metsäkissa huomasivat sen, iloiset ulvaisut raikuivat ympäri nelipuiden laaksoa. Viha kiehahti sisälläni. Mikä ihme heitä vaivasi?! Syöksyin kohti Leijonaloikkaa, joka oli istuutunut alas ja katseli mitäänsanomattomalla ilmeellä taivaalle. Kolli osasi varautua hyökkäykseeni, ja tuo väisti sen loikkaamalla altani pois kohti puhujankiveä, josta olin tullut. Vanhus loikkasi ylöspäin puhujankivelle meinaten pudota, mutta onnistui pitää tasapainonsa ja kääntymään minua kohti.
“Sanoinhan, että yksi metsäkissojen hyökkäys tappaa Leijonaloikan! Hän teki itsemurhan”, sihahdin ja katsoin murhaavasti Leijonaloikkaa, joka seisoi vaitonaisena ja tyynenä puhujankivellä katsoen suoraan minua. Kolli veti syvään henkeä ja valmistautui hyppyyn. Tuo ponnisti itsensä ilmaan. Aluksi en ymmärtänyt, mitä kissa teki, kunnes tajusin sen. Olin kuullut, että Leijonaloikalla oli tapana tehdä entisessä elämässään kehittelemä hyökkäys, joka pahimmassa tapauksessa saattoi tappaa vastustajansa. Tajusin sen liian myöhään, kun Leijonaloikka oli onnistunut syöksymään päälleni. Silmänräpäyksen ajan kolli seisoi pääni päällä, jonka jälkeen hän ponkaisi itsensä takaisin ilmaan päältäni. Ponnistuksen voimasta iskeydyin veriseen maahan. Raivosta ulvoen nousin ylös ja siirsin katseeni vanhukseen, joka oli lennähtänyt maahan ja jäänyt siihen makaamaan. Tunsin pienoista kipua päälaellani, mutta en välittänyt. Isku ei ollut ollut tappava, ilmeisesti vanhuksen voimat olivat hiipuneet. Eihän hän jaksanut enää nousta edes ylös.
“Näinkö heikko sinä sitten olitkin?” kysyin virnistäen, “no, eipä se mitään.” Astelin rauhallisin askelin kohti Leijonaloikkaa, joka hengitti heikosti. Nostin katseeni taivaalle. Täysikuu oli noussut huippuunsa ja tähdet loistivat taivaalla tukien hennolla loisteellaan kuun luomaa valoa. En edes koskenut Leijonaloikkaan, kun kolli veti jo viimeisen henkäisynsä. Eloton vanhus oli sulkenut silmänsä vain hetken ennen kuolemaansa, nyt tuon keho makasi liikahtamattomana edessäni. Murahdin ja tönäisin ruumista etukäpälälläni, jonka jälkeen kävelin puhujankiven luokse loikaten sen päälle.
“Ehkä jo ymmärsittekin, että minä olen Kuolonklaanin uusi päällikkö! Viiltotähden suunnitelmat muuttukoot nyt minun suunnitelmikseni. Minulla on ehdotus teille, arvon metsäkissat”, naukaisin virnistäen ja etsin katseellani kolmen klaanin päällikön.
“Kuka muuten onkaan Palotähden uskollinen varapäällikkö ja ilmeisesti Jokiklaanin uusi päällikkö?” kysyin, vaikka arvasin kissan olevan tabbykuvioinen harmaanruskea soturi, jota vastaan olin taistellut jossain vaiheessa sotaa.
“Minä”, kolli, jonka arvasin olevan tuleva Jokiklaanin päällikkö naukui.
“Arvasinpas! Kerropas nyt, mikä olikaan nimesi”, nau’uin virnistäen ja heilautin häntääni.
“Pyrstökuiskaus”, vastasi kolli tasaisen tyynellä äänellä ja siristi silmiään minua katsoessaan.
“Haluan ehdottaa kaikille teille klaanien johtajille jotain. Teillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa”, aloitin ja katsoin vuoroperään jokaista klaanin päällikköä suoraan silmiin - ja Pyrstökuiskausta - “ensimmäinen vaihtoehtonne on mielestäni niistä se parempi. Te annatte Kuolonklaanin muuttaa korkokiville, sen läheisille nummille ja palaneelle ladolle, ja oikeuden kulkea Tuuliklaanin vastaista rajaa pitkin nelipuille saalistamaan kun tahdomme”, naukaisin ja katsoin kysyvästi neljän klaanin päälliköitä ja tietenkin Pyrstökuiskausta, joka oli tällä hetkellä lähes Jokiklaanin päällikkö.
“Entä se toinen vaihtoehto?” Taivastähti kysyi kovaan ääneen.
“Me tapamme teidät kaikki tai ajamme pois täältä ja valloitamme koko metsän”, virnistin. Kuulin sihahduksia metsäkissojen seasta.
“En usko, että Tuuliklaani haluaa menettää ainoaa parantajaansa - jälleen”, virnistin, “sillä hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos joku teistä hyökkää.” Metsäkissat alkoivat keskustella kiivaasti keskenään.
“Emme me voi antaa heidän tulla tänne! He eivät voi päästä korkokiville, sittenhän me emme pääsisi tapaamaan Tähtiklaania!” joku tuuliklaanilaisista - niin ainakin uskoin - ulvaisi kovaäänisesti. Virnistin.
“Ehei, tietenkin saisitte. Tämä voisi olla vaikka niin sanottu “uusi Kuolonklaani”, joka antaisi teidän käydä rauhassa kuukivellä Tähtiklaania tapaamassa. Ja jos muistatte, se on täällä ainoa paikka, josta saa yhteyden myös Pimeyden Metsään, joten se on myös meille tärkeä paikka”, naukaisin murahtaen. Metsäkissat jatkoivat kiivasta keskusteluaan.
“Kuolonklaani saa jäädä Varjoklaanin puolesta, mutta meillä on teille ehdot”, Kuutähti naukui katsoen minua suoraan silmiini.
“Voitkin kertoa ne ehdot tässä ja nyt”, naukaisin virnistäen. Veren peittämä naaraspäällikkö avasi suunsa ja sanoi:
“Teidän tulee noudattaa soturilaista ainakin joitakin kohtia. Ette saa ylittää Varjoklaanin rajaa ilman hyvää syytä, nimeätte pennut oppilaiksi kuuden kuun iässä, osallistutte kokoontumisiin ja kunnioitatte täysikuun rauhaa.” Virnistin.
“Tuo sopii. Tuuliklaanin reviirin rajaa vaadin kuitenkin käyttöömme. Voimme kulkea ukkospolun reunaa pitkin kulkematta itse reviirin sydämessä”, naukaisin ja katsoin Ruostetähteä, joka katsoi minua hiljaa sanomatta mitään.
“Se sopii, mutta jos saalistatte yhdenkin saaliin Tuuliklaanin reviirillä, te olette mennyttä”, sihahti kollikissa siirtämättä katsettaan pois minusta. Nyökkäsin.
“Entä muut?” kysyin katsoen Pyrstökuiskausta ja Taivastähteä, jotka juttelivat ilmeisesti klaanitovereilleen.
“Myrskyklaanin puolesta Kuolonklaani voi muuttaa korkokiville, mutta teidän on parempi olla tekemättä virheitä”, sihahti Taivastähti.
“Jokiklaanillekin se sopii, kunhan noudatatte Kuutähden luettelemia soturilain kohtia, päästätte meidät Kuukivelle ilman mitään ehtoja, ettekä saalista kenenkään reviirillä tai tapa ketään ilman hyvää syytä”, Pyrstökuiskaus naukui.
“Hieno homma, että asiat selvisivät. Lupaan Kuolonklaanin puolesta, että noudatamme teidän sääntöjänne, kunhan te noudatatte meidän. Päälliköt saavat käydä Kuukivellä korkeintaan kerran kuussa, ja parantajat aina puolenkuun aikaan. Päällikön mukaan saa tulla korkeintaan oppilas ja yksi soturi, eikä yhtään ylimääräisiä. Ette saalista Kuolonklaanin reviirillä ollessanne Kuukivellä, ja lähdette reviiriltämme heti, kun olette vaihtaneet unia Tähtiklaaninne kanssa”, murahdin. Metsäkissat naukuivat hyväksyvästi, vaikka huomasin, että he eivät olisi halunneet Kuolonklaania metsään.
“Jotta rauha voi kestää, jokaisen tulee todella noudattaa laatimiamme sääntöjä”, Taivastähti naukaisi.
“Tietenkin. Jokaisesta säännön rikkomuksesta tulkoon rangaistus, joka sovitaan yhdessä niiden kanssa, joita tämä asia on koskenut. Huomaatteko? Mehän olemme jo sovussa”, virnistin ja loikkasin alas puhujankiveltä.
“Vapauttakaa Vaskitsaviima - ja Ruusupiikki”, Kuutähti naukui ja päästi kurkustaan matalaa murinaa.
“Ja antakaa Leijonaloikan ja Palotähden ruumiit meille”, Taivastähti lisäsi.
“Ruumiit saatte heti, mutta elävät klaanitoverinne saatte vasta, kun Kuolonklaani on poistunut nelipuiden laaksosta. Emme voi olla varmoja, aiotteko pettää meidät heti, kun meillä ei ole mitään, mikä teille olisi tärkeää”, naukaisin ja lähdin kävelemään kohti Tuuliklaanin reviiriä, jonka kautta pääsisimme uudelle reviirillemme. Vastahakoisesti metsäkissat päästivät meidät menemään luoden kuolonklaanilaisiin kuitenkin vihaisia katseita. Ehkä saatoin jopa ymmärtää, miksi he tekivät niin. Kuolonklaanilaiset olivat tappaneet monta metsäkissaa, vaikka kyllä hekin kuolonklaanilaisia onnistuivat jonkun verran tappamaan. Loin nopean vilkaisun Taivastähteen, joka väistyi Kuolonklaanin tieltä. Siirsin sitten katseeni eteenpäin ja mietin tulevia vuodenaikoja. Olin nyt lähes virallisesti klaanini päällikkö. Jos hyvä ja pysyvä reviiri Kuolonklaanille tarkoitti sitä, että meidän täytyisi elää sovussa metsän muiden klaanien kanssa, olisin valmis siihen. Viiltotähti ja Sulkatähti olivat kuolleet, ja nyt uusi aikakausi oli alkanut, minun aikakauteni. Kuolonklaani kohoaisi vielä kunnioitetuksi klaaniksi, jota kaikki kadehtisivat. Minunkin täytyisi tehdä kompromissejä, esimerkiksi Tähtiklaaniin uskovien kissojen hyväksyminen Kuolonklaaniin tulevaisuudessa saattaisi olla lähes pakollista, mutta en saanut välittää uskosta Tähtiklaaniin tai Pimeyden Metsään. Jokaisen kuolonklaanilaisen tulisi vain olla uskollinen Kuolonklaanille ja sen päällikölle.
“Entä ruumiit? Jätämmekö me ne vain tänne?” kuulin Puhurijalan kysyvän. Kolli käveli kivuliaan näköisesti vierelläni kohti laakson rinnettä.
“Sulkatähden ja Viiltotähden ruumiit otetaan ensin mukaan, muut haemme myöhemmin. Kuolonklaanin moni soturi sai niin pieniä ja suuriakin haavoja, ja menetimme toisen parantajistamme, joten ei ole varaa antaa haavojen äityä niin pahaksi, että sotureita kuolisi”, selitin vaaleanharmaalle kollille.
“Pisaraviilto, minne me perustamme leirimme?” kuulin Pihlajakynnen kysyvän takaani, mutten siirtänyt katsettani pilkukkaaseen naaraaseen.
“Palanut lato on sille hyvä paikka. Sen ympärille on kasvanut pensaita, joista voimme rakentaa leiriin muurit”, naukaisin. Olimme päässeet laakson rinnettä ylös, joten naukaisin Ruusupiikkiä ja Vaskitsaviimaa vartioiville kissoille:
“Päästäkää heidät.” Kissat tekivät töitä käskettyä ja antoivat kaksikon mennä. Jatkoimme matkaa kohti uutta reviiriämme.
Saavuimme palaneen ladon luokse. Sen keskellä oli suurehko kivilohkare, joka oli ilmeisesti ainoa asia, mitä koko ladosta oli jäljellä. En ollut vielä syntynyt, kun lato oli palanut, mutta olin kuulut siitä lukuisia tarinoita. Kukaan kuolonklaanilainen ei ollut nähnyt itse roihuavaa latoa, mutta kun sota - jossa Kuolonklaani oli häädetty - päättyi, kaikki siihen aikaa eläneet kuolonklaanilaiset olivat nähneet savuavan ladon, josta ei ollut enää mitään jäljellä - paitsi ilmeisesti tuo kivenlohkare.
“Minne viemme Viiltotähden ja Sulkatähden ruumiit?” murahti Kaaosmieli takaani.
“Otamme ne yöksi leiriin ja valvomme heidän ruumiitaan, kuten on tapana”, murahdin, “vaikka Viiltotähti olikin melkoinen hiirenaivo, hän oli Kuolonklaanin perustaja ja tärkeä jäsen kuolemaansa saakka.” Ennen syntymääni kuolleen veljeni poika nyökkäsi ja murahti siinä sivussa.
“Kidesydän, käy kaikki läpi ja käske vakavimmin haavoittuneet tuonne. Ne, jotka eivät ole vakavasti haavoittuneita tulevat kanssani raivaamaan leriiin pääaukion ja jonkinnäköiset pesät”, murahdin ja katsoin kissoja. Kidesydän nyökkäsi ja alkoi heti töihin, “lähetä ne, jotka voivat tulla tekemään leiriä luokseni”, lisäsin vielä parantajakissalle, joka nyökkäsi jälleen. Kävelin lähelle paikkaa, josta halusin leirin sisäänkäynnin, sillä siinä kohtaan piikkihernepensaat eivät olleet niin villiintyneitä ja korkeita. En ajatellut aloittaa leirin rakentamista yksin, joten jäin odottelemaan, että Kidesydän saisi joitakin kissoja rakentamaan kanssani. Hetken odottelun jälkeen Tuhokatse, Pikkuvarjo, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Sähköviilto ja muutama muu kissa olivat tulleet luokseni.
“Kaaosmieli, vie Yövarjo, Sähköviilto ja Kuolematassu kanssasi saalistamaan. Kuolonklaani tarvitsee saalista, jotta voimme selvitä tämän lehtikadonkin yli”, murahdin. Kolli nyökkäsi, “ja Tuhokatse, hae klaaninvanhimmat ja pennut tänne”, murahdin. Kissoja tuli lisää luokseni, joten pystyin lähettämään kissoja tekemään erilaisia tehtäviä.
“Me muut aloitamme leirin valmistelemisen”, naukaisin ja katsoin kissoja, jotka olivat tulleet luokseni. Selitin heille, mitä mihinkin kohtaan tulisi.
//Näin sota on ohi ja Pimeyden Metsä vei voiton ja jäi asumaan korkokivien läheisyyteen. Kuolonklaanin reviiristä hieman tarkempaa tietoa Liittyminen-osiosta löytyvästä Tietoja klaaneista-osiosta. Nyt voi kissat alkaa kirjoittelemaan omiin klaaneihinsa tarinoita, mutta lukekaa sitä ennen blogi, jossa kerrotaan esimerkiksi kuolleet, haavoittuneet, uudet soturit ja muut muutokset klaaneissa.
Pisaraviilto 21.11.2016
Leiri oli saatu lähes valmiiksi, ja osa kissoista oli käynyt saalistamssa, joten Kuolonklaanin jäsenet nauttivat nyt tuoresaalista vielä hieman keskeneräisessä leirissä.
"Miten sitten tästä eteenpäin?" kuulin Tuhokatseen murahtavan takaani. Käänsin katseeni kohti Viiltotähden - ilmeisesti entistä - luottosoturia, jonka vihreät silmät välttelivät katsekontaktia omien silmieni kanssa. Murahdin.
"Aloitamme elämän täällä yhdessä muiden klaanien kanssa. Kuolonklaani tulee nousemaan huippuunsa, vaikka emme hallitsisikaan metsää", vastasin tyynesti kollille.
"Aiotko todellakin tehdä noin? Viiltotähden ainoa unelma oli saada Kuolonklaani metsän hallitsijaksi, kaikkien pelkäämäksi klaaniksi. Hylkäätkö todellakin noin vain isäsi unelman?" kolli kysyi paljastaen hampaansa.
"Viiltotähti on kuollut, ja hänen ideansa olivat surkeita. Ei olisi mahdollista, että Kuolonklaani voisi pysyä vuodenaikaa kauempaa metsän johdossa. Ensin pitäisi tappaa kaikki metsäkissat, sitten hankkia klaaniin yhä enemmän ja enemmän jäseniä, emmekä siltikään riittäisi. Tuhoutuisimme syystä tai toisesta jossain vaiheessa. Näin on kaikille parempi", murahdin kollille ja kävelin kohti suurkiveä, joksi olimme suuren kivenlohkareen nimenneet yhdessä Puhurijalan, Pikkuvarjon ja Kaaosmielen kanssa.
"Pisaraviilto? Aiotko hakea ensi yönä yhdeksän henkeäsi?" Kidesydän kysyi ja asteli luokseni. Katsoin parantajaa silmiäni siristäen.
"Ja mitähän se sinulle kuuluu?" sihahdin naaraalle vastaukseksi ja pyöräytin silmiäni. Eikö Kidesydän ollut vieläkään oppinut, että Kuolonklaanissa parantaja ei ollut yhtä suosittu kuin muissa klaaneissa.
"Kunhan kysyin. Eikö sinun pitäisi nimetä varapäällikkökin?" parantaja kysyi. En vastannut hänelle, vaan kävelin kohti tuoresaaliskasaa, jonka olimme sijoittaneet parin ketunmitan päähän suurkivestä. Tuoresaaliskasalla Kaaosmieli vahti, ettei kukaan saanut epäreilusti tuoresaalista verrattuna muiden määrään.
"Hei", kolli vastasi kohteliaasti, "haluatko, että teen jotakin puolestasi?" Siristin silmiäni. Yrittikö Kaaosmieli ihan oikeasti olla hyvä minulle, jotta hän saisi varapäällikön paikan?
"Lopeta tuo mielistely ja vahdi tuoresaaliskasaa ja riistan saajia, niin teet minut tyytyväiseksi", murahdin vastaukseksi ja lähdin kävelemään sitten kohti parantajan pesää, joka taas oli sijoitettu leirin sisäänkäynnin oikealle puolelle aivan leirin päätyyn. Pesä oli suhteellisen suuri, joten siellä pystyi olla kerrallaan useampi haavoittunut. Puhurijalka ja Oksaviiksi olivat aivan pesän sisäänkäynnin läheisillä sammalpedeillä. Katsoin vaaleanharmaata soturia silmiäni siristäen, tuo huomasi katseeni.
"No?" hän kysyi murahtaen. Oliko kolli vihainen, kun olin kieltänyt häntä liittymättä enää taisteluun lähellä sen loppua? Murahdin vastaukseksi ja kiersin nopeasti katseellani läpi kaikki pesässä olijat.
"Kaikki jotka suinkin pystyvät tulkoon kuuntelemaan, kun nimitän Kuolonklaanille uuden varapäällikön ja oppilaan soturiksi", murahdin ja käännyin jatkaen matkaani kohti suurkiveä, jonka päälle loikkasin vaivattomasti.
"Jokainen kuolonklaanilainen saapukoon klaanikokoukseen!" ulvaisin kovaan ääneen ja jäin hetkeksi odottelemaan, että kuolonklaanilaiset tulisivat ulos vastarakennetuista pesistä leirin pääaukiolle.
"Kuten jokainen tietää, me elämme tästä päivästä lähtien sovussa metsän muiden klaanien kanssa. Jos jollakin on valittamista asian kanssa, kertokoot sen nyt ja tässä", murahdin. Kukaan ei sanonut mitään, lukuun ottamatta yhtä naukaisua:
"Minä vastustan sitä." Ääni kuului Tuhokatseelle. Siirsin katseeni kolliin ja siristin silmiäni.
"Siinä tapauksessa sinut on erotettu Kuolonklaanista. Heti kokouksen päätyttyä Kirjotuli ja Oksaviiksi saattelevat sinut pois Kuolonklaanin reviiriltä ja saat jatkaa matkaasi minne ikinä haluatkaan, kunhan annat meidän olla rauhassa. Jos näemme sinut vielä joskus, Pimeyden Metsä on seuraava matkakohteesi", murahdin. Kolli ei sanonut mitään, ainoastaan paljasti pienesti hampaitaan ja pysyi paikoillaan.
"Mutinatassu, tästä hetkestä lähin sinut tunnetaan Mutinakielenä. Sinut on nyt hyväksytty Kuolonklaanin soturiksi", naukaisin, "onnittelut minun puolestani." Kuolonklaanin tapaan ei kollin uutta nimeä huudettu, vaan Mutinakieli vain nyökkäsi ja antoi minun jatkaa kokouksen pitämistä.
"Kuolonklaanin uusi varapäällikkö on Puhurijalka. Haen seuraavana kuuhuippuna henkeni. Puhurijalka pysyy kuitenkin parantajan pesässä niin kauan, että hän on valmis hoitamaan velvollisuuksiaan", naukaisin ja loikkasin alas suurkiveltä sen merkkinä, että kokous oli päättynyt.
//Joku? Kirjotan jossain vaiheessa elämää viel sen, ku Pisara hakee henkensä.
Puhurijalka
Vilkaisin Pisaraviillon perään, joka katosi jonnekkin suurkiven taakse. Hymähdin tyytyväisenä ja nousin ylös lähtien kävelemään hitaasti parantajan pesälle. Huomasin myöskin Kidesydämen tulevan pesälleen.
"Kauanko tämän haavan paraneminen kestää?" sihahdin naaraalle ja katsoin tuota hieman syyttävästi.
"Joudut olemaan parantajan pesässä vielä päivän tai pari. Sittenkin, kun pääset pois, sinun pitää olla varovainen", parantaja naukui hiljaa ja katsoi minua. Murahdin turhautuneena ja väläytin parantajalle hampaitani.
"En voi mitään", Kidesydän tuhahti ja astui pesään katsomaan muita haavoittuneita. Sihahdin itsekseni ja käännyin ynpäri mennäkseni tuoresaaliskasalle. Katselin kävellessäni hiljalleen valmistuvaa leiriä ja kissoja, jotka tekivät kukin omiaan. Suurin osa heistä rakensi pesiä. Kumarruin tuoresaaliskasan ylle ja poimin itselleni pienen hiiren. Nostin päätäni ja lähdin etsimään paikkaa, jossa syödä rauhassa.
"Mitä sinä täällä kävelet? Sinun pitäisi olla parantajan pesässä", kuulin Pisaraviillon tutun, murahtavan äänen. Pysähdyin ja käännyin katsomaan päällikköä.
"Haen vain syötävää. Sen kykenen tekemään ihan hyvin", murahdin hiljaa ja katsoin suurta kollia.
"Pidäkkin huoli, että pysyt pesässä. Muuten varapäällikön paikka on myönnetty toiselle", Pisaraviilto sihahti ja käveli ohitseni. Tuhahdin pienesti ja kävelin parantajan pesälle syömään hiirtä.
//Joku?
Puhurijalka
Vilkaisin Pisaraviiltoa murhaavasti, mutta silmissäni paistoi huoli. Suljin silmäni sihahtaen ja katsoin muualle.
"Tiedän, että hän on täällä!" murahdin kollille, mutta en vilkaissutkaan tuota. Pisaraviilto naurahti.
"Hän saattaa olla jo kuollut, kun on niin hyväntahtoinen", varapäällikkö virnuili.
"Se olisi vain hyvä. Sinä pysyisit siitä hiljaa", napautin ja viilsin minua kohti syöksyvää kissaa kasvoihin. Pisaraviilto sihahti ja syöksyi läheisen kissan kimppuun. Huomasin tuon taakse hiipineen soturin, joka oli valmis lävistämään tuon kyljen kynsillään. Sihahdin ja juoksin noita kohti juuri, kun kissa aloitti iskunsa. Vinkaisin tuskasta, kun metsäkissan kynnet upposivat kaulaani.
//Pisara?
Pisaraviilto
Taistelin kimppuuni syöksynyttä kissaa vastaan, kunnes Puhurijalan kivuliaalta kuulostava vinkaisu kajahti ilmoille. Viholliseni kiinnitti siihen myös huomiota unohtaen ilmeisesti minut. Iskin kynsilläni soturia kasvoihin ja ryntäsin Puhurijalan kimppuun käyneen soturin selkään. Kissa irrotti otteensa klaanitoveristani ja alkoi taistella kanssani. Epäonnekseni myös kissa, jonka kanssa olin hetki sitten taistellut halusi vielä taistella kanssani. Tartuin Puhurijalan kimppuun hyökänneen soturin kaulaan puristaen hampaitani yhteen. Toinen kissoista oli hyökännyt hetki sitten selkääni ja raasti sitä kynsillään. Vihlaava kipu pakotti minut jännittämään jokaisen lihakseni, jotta en päästäisi surkeaa ulvaisua.
"Jos et lopeta nyt, revin ystäväsi kaulan auki ja tapan hänet heti!" sihisin pitäen toista kissaa yhä kaulasta kiinni. Selässäni oleva kissa loikkasi heti sieltä pois.
"Anna hänen mennä, niin jätän sinut rauhaan", metsäkissa sähisi ja katsoi minua hampaat paljastettuna ja karvat pörrössä. Viskasin hänen toverinsa suoraan hänen päälleen.
"Pidä hyvänäsi", sihahdin ja syöksyin Puhurijalan luokse. Soturin kaulasta pulppusi verta. Haava näytti suurelta, minun oli tehtävä jotakin. Verenvuoto oli saatava loppumaan, jos en halunnut soturin kuolevan edessäni. Kauhaisin lunta käpälläni maasta ja painoin sitä Puhurijalan kaulalla olevaan haavaan, jotta se tyrehtyisi.
"Mitä on tapahtunut?" Kidesydämen naukaisu kuului takaani.
"Auta häntä tai tapan sinut!" sihisin parantajaoppilaalle, joka oli tullut paikalle juuri oikeaan aikaan. Kissa ei sanonut mitään, vaan kauhaisi maasta lisää lunta ja painoi sitä kollin kaulaan.
"Mene Kitkerähengen luokse Tuuliklaanin puoleisen tammen luokse! Hänellä on yrttejä, kerro mitä on tapahtunut ja käske hänet tänne, heti!" Kidesydän ulvaisi. Lähdin juoksemaan kohti tammea, jonne parantajaoppilas oli minut käskenyt.
//Puhuri?:D
Puhurijalka
Hengitin melko nopeasti ja purin välillä hampaitani yhteen, kun Kidesydän painoi aina uutta lunta haavaani.
"Lopeta jo! Pärjään kyllä", murisin parantajaoppilaalle ja koetin päästä ylös.
"Pysy paikallasi, jos et halua kuolla", Kidesydän naukui hiljaa ja vilkuili hermostuneena taakseen odottaen selvästikkin Kitkerähengen saapumista. Sihahdin turhautuneena ja katselin taistelevia kissoja.
*Pelastin Pisaraviillon tällaiselta loukkaantumiselta, mutta uskon, että jos en toivu, minut jätetään kuolemaan*, ajattelin ja huomasin samassa Pisaraviillon saapuvan Kitkerähenki mukanaan.
"Näytä sitä haavaa", parantaja käski ja työnsi Kidesydämen tieltään syrjään. Ärähdin kivusta, kun Kitkerähenki alkoi painella yrttejä ja hämähäkinseittiä haavaani.
"Anna olla! Ei ketään haittaa, vaikka kuolisin!" sihisin parantajalle ja nousin pakolla seisomaan.
//Pisara? c:
Pisaraviilto
"Minua haittaisi", naukaisin tyynenä Puhurijalalle, joka oli noussut seisomaan Kitkerähengen kiellosta huolimatta.
"Joten anna heidän hoitaa sinua", lisäsin ennen kuin harmaa klaanitoverini sanoi mitään, "jos sinä kuolet, kuolevat myös Kuolonklaanin parantajat, joten jos et omasta hengestäsi välitä, välitä heidän hengistään ja klaanisi tulevaisuudesta, joka on melko huono ilman ainuttakaan parantajaa." Käänsin selkäni niin Puhurijalalle kuin kahdelle parantajakissallekin, jotka jatkoivat klaanitoverini hoitamista, ainakin toivoin niin. En uskonut, että Puhurijalka olisi niin tyhmä, että tapattaisi itsensä lisänsi myös kaksi kissaa, jotka olivat ainoat koko Kuolonklaanista, jotka osasivat parantaa haavoittuneita ja tiesivät yrtit, sairaudet ja muuta, mitä parantajat ikinä tiesivätkään. Kaksi oppilasta ryntäsivät minua kohti. Onnistuin väistämään toisen kissan iskun, mutta toinen loikkasi suoraan selkääni. Kierähdin niin, että kissa jäi alleni puristuksiin, ja toinen alkoi repimään minua takajalastani.
*Hiirenaivo*, ajattelin ja potkaisin kissaa kuonoon. Nousin seisomaan ja katsoin murahtaen kissoja, jotka sihisivät ja sähisiviät minulle murhaavasti. En minä heitä pelännyt, enkä ollut varma siitä, pelkäsivätkö hekään minua. Toinen kissoista - se joka oli hyökännyt selkääni - käveli ystävänsä luo ja kuiskasi tuolle jotakin. Kaksikko lähti peruuttamaan kauemmas minusta.
"Menkää vain, pelkurit. Ei teistä muutenkaan olisi ollut minulle mitään vastusta", naukaisin virnistäen ja lähdin kävelemään eteenpäin. Katseeni osui Puhurijalkaan ja kahteen parantajakissaan, jotka olivat yhä hänen luonaan. Samassa huomasin heitä lähestyvän metsäkissan, jolla oli selkeästi pahat mielessään. Lähdin hiipimään metsäkissan taakse. Hän ei voisi yllättää klaanitovereitani, vaan minä yllättäisin hänet ja ennen kuin hän edes huomaisi, hän olisi kuollut. Tein nopean syöksyn eteenpäin ja lähestyin nopeaa vauhtia metsäkissaa, joka ei edelleenkään ollut huomannut minua. Iskin hampaani tuon selkään ja hetken aikaa kierimme verisessä lumihangessa yhtenä kynsien ja karvojen pallona, jonka jälkeen erkaannuimme toisistamme. Tunnistin tämän kissan. Olin nähnyt hänet aiemminkin taistelussa. Kissa kuului Tuuliklaaniin. Iskin kynteni tuon kaulaan viiltäen siihen syvän haavan, josta pulppusi verta turkilleni, joka oli jo valmiiksi veressä, joten uutta verta tuskin huomasi. Jätin kissan kuolemaan rauhassa ja ravasin Puhurijalan ja kahden parantajakissan luokse. Näytti siltä, että Puhurijalka saisi hoitoa, mutta en ollut varma, sillä parantajakissat juttelivat keskenkään selkä harmaaseen soturiin päin.
"Annoitko heidän hoitaa sinua? Mitä he nyt tekevät?" kysyin kollilta, joka makasi maassa. Haava oli selkeästi tyrehtynyt ja siinä oli lunta varmaankin sitä tyrehdyttämässä.
//Puhuri?:D
Puhurijalka 13.11.2016
Käänsin katseeni paikalle tulleeseen Pisaraviiltoon, joka oli esittänyt maailman selvimmät kysymykset.
"Kyllä, annoin heidän hoitaa minua ja kuten varmasti näet, he puhuvat", sihahdin raidalliselle kollille. Pisaraviilto murahti paljastaen hampaansa ja katsahtaen parantajia.
"No, pystytkö jo taistella?" tuo kysäisi nopeasti ja siirsi jälleen vihreän katseensa minuun.
"Tietysti! Olisin voinut taistela koko ajan, jos et olisi passittanut minua parantajille!" sihahdin terävästi ja nousin ylös ravistaen haavaani peittäneen lumen pois. Huomasin lumen olevan punaista verestäni ja tajusin haavan tihkuttavan vieläkin. Murahdin ja nuolaisin haavaa pari kertaa.
"Oletko nyt varma? Jos sinä kuolet tuohon, kuolevat parantajatkin, eikä kukaan sitten hoida haavojamme", Pisaraviilto naukui siristellen silmiään.
"Tiedetään!" sihahdin ja otin pari askelta tuon ohi.
"Hyvä on, mutta jos se alkaa vuotaa enemmän, tulet takaisin tänne", kolli sihahti ja kääntyi rinnalleni. Nyökkäsin pienesti ja haravoin samalla taistelukenttää sinisellä katseellani etsien vastustajaa. Silloin huomasin nuoren oppilaan kiertelevän taistelun reunamilla. Virnistin murhanhimoisesti ja lähdin juoksemaan oppilasta kohti. Olin hetkessä tuon vierellä ja kohotin tassuni viiltäen tuon kaulaan haavan. Nuori kissa rääkäisi kivusta ja kääntyi tuijottamaan minua murhaavasti.
"Etkö pysty muuhun?" naurahdin ivallisesti ja loikkasin kissan selkään kaataen tuon maahan. Iskin kynteni kissan vatsaan, josta alkoi tiputtaa verta lumeen värjäten sen punaiseksi.
"Saasta!" oppilas sihisi ja huitoi kasvojani kohti kynsilläni. Väistin useimmat iskut, mutta sain pari vuotavaa haavaa. Toisen otsaani ja toisen poskeeni. Sihahdin ja irrotin kissasta, kun tuo onnistui vielä viiltämään kuonooni haavan. Ravistin kivusta päätäni ja huomasin oppilaan samassa kadonneen. Sihahdin turhautuneena ja käännyin etsimään seuraavaa vastustajaa. Silloin huomasin Pisaraviillon kamppailevan kolmea metsäkissaa vastaan. Pyöräytin silmiäni ja päätin juosta kollin avuksi. Iskin käyrät kynteni yhden soturin lapaan ja tuon kääntyi kohdatakseen minut.
"Kuole!" virnistin kissalle ja viilsin kynsilläni kolme syvää haavaa tuon rintakehään. Soturi rääkäisi, mutta kävi heti vastahyökkäykseen iskien hampaansa jalkaani. Vinkaisin, mutta samassa upotin hampaani kissan korvaan. Pysyimme hetken paikallamme, kunnes tunsin jonkun hyökkäävän selkääni. Murahdin ja huomasin silmäkulmastani selässäni keikkuvan oppilaan. Irvistin kivusta, kun oppilas huomasi kaulassani olevan haavan ja iski kyntensä syvälle siihen. Ulvahdin tuskasts ja jouduin irrottamaan sen soturin korvasta, joka puri yhä jalkaani.
//Pisara?
Pisaraviilto 11.11.2016
Pöllösyöksy, Piikkitassu, Heijastushaave ja Sumumyrsky olivat joku aika lähteneet kohti klaaneja, joihin heidän oli tarkoitus mennä ilmoittamaan, että tuntematon kissalauma - joka oli kidnapannut heidät ja muitakin ja tappanut Myrskyklaanin Ruskaraidan - odotti heitä nelipuilla. Oikeasti kissalauma oli Kuolonklaani, joka ei todellakaan aikonut selvittää tätä asiaa puhumalla.
"Lähdemme nyt kohti nelipuita! Kuljemme viidessä ryhmässä, jotta piilossa pysyminen olisi helpompaa", Viiltotähden kovaääninen naukaisu kajahti ilmoille. Suurikokoinen kollikissa seisoi melko suuren kiven päällä, jonka ympärillä kuolonklaanilaiset olivat nukkuneet pyrkien mahdollisimman lämpimään ja suojaan kylmältä tuulelta ja lumisateelta.
"Ensimmäinen porukka on Pisaraviillon johtama. Siihen kuuluvat Pimeyslehti, Oksaviiksi, Lumikkotassu, Mutinatassu, Varistassu, Viljakarva, Sähköviilto ja Sirppitassu. Toiseen tulevat minun johdollani Kitkerähenki, Lokkikoipi, Puhurijalka, Sarastustassu, Yövarjo ja Kuolematassu. Me pysyttelemme piilossa Varjoklaanin reviirin ja nelipuiden laakson lähettyvillä", päällikkö naukui ja piti tauon, jonka jälkeen hän jatkoi:
"Kolmanteen joukkoon lähtevät Viiltotähden johtamana Kidesydän, Tuhokatse, Tulikynsi, Kostoviilto, Mustakoipi, Tulvasielu ja Riemutuho. He pysyttelevät Myrskyklaanin reviirin liepeillä" - hetkeksi Sulkatähti taas lopetti puheensa ja etsi katseellaan Kaaosmielen - "Kaaosmieli johtaa neljättä joukkoa. Hänen mukaansa menevät Pikkuvarjo, Kauhumurha, Varistassu, Kirjotuli ja Kaurishäntä. He pysyttelevät Jokiklaanin reviirillä", Sulkatähti ilmoitti ja etsi sitten Pihlajakynttä, joka seisoi Verikyyneleen lähettyvillä muutaman ketunmitan päässä minusta.
"Viimeiseen joukon johtaja on Pihlajakynsi. Hänen mukaansa menevät Syöksyviilto, Verikyynel, Kajosydän, Luuviilto ja Kataja. He pysyttelevät Tuuliklaanin reviirillä", Sulkatähti naukui.
"Jäävätkö pennut tänne yksin?" kuulin Sirppitassun kysyvän.
"Varpusensiipi ja Punasirppi vahtivat heitä", Viiltotähti murahti osoittaen hännällään kahta klaaninvanhinta, joista toinen oli entinen Varjoklaanin varapäällikkö, joka oli sokeutunut kauan sitten. Toinen taas oli vanha ja hieman raihnainen, Tuhotähden puolella vuodenaikoja sitten taistellut entinen varjoklaanilainen, joka oli liittynyt Kuolonklaaniin kuulemma Kyynelputouksen lauman mukana. Aurinko oli laskemaan päin, joten meidän täytyisi lähteä aivan pian.
Astelin kohti puhujankiveä. Osasin lähes kuvitella Viiltotähden seisovan tuolla valtavankokoisella kivellä katsellen murhaavasti jokaista metsäkissaa, joka oli saapunut nelipuiden laaksoon. En ollut vielä edes syntynyt tuolloin, mutta olin kuullut lukuisia tarinoita siitä ja Viiltotähden päällikköajoista. En halunnut olla samanlainen päällikkö kuin isäni tai emoni. Halusin olla paljon parempi, mahtavampi ja kunnioitetumpi. Jokaisen tuli pelätä, mutta myös kunnioittaa minua. Mukaani tulleet kuolonklaanilaiset seurasivat minua. Aurinko oli jo laskenut, kuuhuippu lähestyi nopeasti, ensimmäiset tähdet hehkuivat jo himmeinä pisteinä taivaalla. Jännitin lihakseni ja ponnistin itseni loikkaan. Onnistuin loikkaamaan yhdellä loikalla puhujankivelle, jolta katsoin ympärilleni. Kiveltä saattoi nähdä koko laakson, jossa alkaisi varmasti pian sota, johon olin koko ikäni valmistautunut.
"Minulla on kamala nälkä", kuulin Sirppitassun murisevan ärtyneenä.
"Olisit saalistanut kunnolla, niin olisit saanut syötyä muutakin kuin sen puolikkaan hiiren!" sihahti Sähköviilto entiselle tuuliklaanilaiselle katsoen tuota murhaavasti. Hymähdin ja kasvoilleni ilmestyi hyväntuulinen virne.
"Minut lähetettiin taas sellaiseen paikkaan saalistamaan, missä ei ole saalista!" oppilas ulvaisi vihaisena häntä kookkaammalle ja vanhemmalle soturille.
"Kyllä siellä muitakin saalisti - ja kaikki he saivat enemmän saalista kuin sinä", murahti Sähköviilto. Sirppitassu veri syvään henkeä ja käänsi selkänsä entiselle jokiklaanilaiselle.
"Minä en puhu sinulle enää", murahti oppilas ja käveli kohti puhujankiveä ja minua.
"Miksi tuon piti tulla mukaan?!" Sirppitassu ulvaisi vihoissaan minulle. Pyöräytin silmiäni.
"Juuri sen takia, miksi sinäkin tulit", murahdin. Nostin katseeni taivaalle. Suurehkot lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata, joka oli aikaisempien lumisateiden jäljiltä yhä valkea. Jäin istumaan puhujankivelle ja odottamaan, että neljä kissaa toisivat pian neljä klaania laaksoon.
"Jokiklaani saapuu!" Sähköviillon sihahdus sai minut säpsähtämään ja siirtämään katseeni sinne, mistäpäin jokiklaanilaiskissat lähestyivät meitä. Kasvoilleni ilmestyi virnistys. Yksi klaani ainakin astui ansaan. Yö oli jo pitkällä ja aurinko värjääsi taivasta punertavaksi nousullaan. Auringonnousu olisi pian, tiesin sen. Tunnistin kissoista ensimmäiseksi Palotähden, josta moni Kuolonklaanissa oli puhunut. Jokiklaanin päällikön tulenoranssi turkki oli vaurioitunut pahasti tulipalossa, joka oli edeltänyt sotaa, jonka Kuolonklaani oli hävinnyt ennen syntymääni. Naaraan vierellä kulki tabbykuvion omaava harmaanruskea kollikissa, joka käveli ryhdikkäästi päällikkönsä vierellä. Oliko kissa Jokiklaanin varapäällikkö? Hyvinkin mahdollista.
Muihin jokiklaanilaisiin en niinkään kiinnittänyt huomiotani, sillä en minä heitä tunnistanut. Pöllösyöksy asteli Palotähden toisella puolella katsoen minua. Huomasin, että Jokiklaanin päällikkö kuiskasi jotain Pöllösyöksylle, mutta suuri joukko kissoja jatkoi matkaansa nelipuiden laaksoon johtavaa rinnettä alaspäin.
Kun Palotähti klaanineen oli päässyt muutamien ketunmittojen päähän puhujankivestä, oli seuraava klaani tulossa paikalle - se oli ilmeisesti Varjoklaani, en nähnyt vielä tarkasti, sillä klaani oli kovin kaukana, mutta se tuli Varjoklaanin suunnasta, joten Varjoklaani sen täyty olla.
"Keitä te olette? Miksi halusitte meidät tänne?" Palotähti esitti kysymyksiä katsoen minua silmiään siristäen.
"Olen sen joukon johtaja, joka kidnappasi klaanisi kissoja. Olen valmis neuvottelemaan rauhasta, kunnes muutkin klaanit ovat saapuneet paikalle", naukaisin tyynesti ja istuin alas. Palotähti katsoi minua hetken aikaa harkitsevasti, kunnes istui alas. lähes koko Jokiklaani teki samoin. Varjoklaani oli jo sen verran lähellä, että saatoin erottaa Heijastushaaveen heidän joukostaan.
"Myrskyklaani ja Tuuliklaani ovat täällä!" ilmoitti Pimeyslehti. Enää Sirppitassu, Sähköviilto tai Viljakarva eivät voineet ilmoittaa klaanien paluusta, koska takuulla se olisi vaikuttanut oudolta jokiklaanilaisista.
Neljä klaania olivat nyt laaksossa. Seisoin yhä puhujankivellä ja katsoin yksi kerrallaan jokaisen klaanin päällikköä. Klaaneista Kuolonklaaniin tulleet kissat kertoivat, että Myrskyklaanin nykyinen päällikkö olikin Taivastähti, eikä Leijonatähti, Tuuliklaanin päällikkö oli Ruostetähti ja Varjoklaanin Kuutähti, sekä Jokiklaanin päällikkö oli tietenkin Palotähti, joka oli tuonut klaaninsa ensimmäisenä nelipuille.
"Keitä te olette?" Taivastähti kysyi kovaan ääneen.
"Eikö Sumumyrsky kertonut? Olemme kissajoukko, joka kidnappasi klaanien jäseniä ja tappoi sinun klaanisi jäsenen, Ruskaraidan", naukaisin ja virnistin Taivastähdelle, joka katsoi minua murhaavasti, kuten koko Myrskyklaani teki. Nostin katseeni nelipuiden laakson rinteen luokse, jonka luokse kuolonklaanilaiset ilmestyivät. Virnistin jälleen.
"Katsokaa!" joku ilmeisesti varjoklaanilaisista ulvaisi. Kissojen päät kääntyivät kohti laakson reunoja, joille klaanikissat eivät heidän harmikseen olleet jättäneet vartijoita.
"Tämä oli ansa!" Ruostetähti sihahti vihaisena.
"Viimeinkin te ymmärsitte sen. Nyt voinkin esitellä itseni ihan oikeasti", naukaisin naurahtaen. Lumisade oli jo lähes lakannut, mutta edelleen muutamia lumihiutaleita laskeutui kohti maata. Aurinko oli lähes noussut, sota alkaisi takuulla pian.
"Olen Pisaraviilto, Kuolonklaanin varapäällikkö. Voittekin ehkä arvata, mitä seuraavina hetkinä tulee tapahtumaan", nau'uin virnistäen.
"Katsokaa! Viiltotähti!" joku ulvaisi kauhuissaan, kun taas toinen jatkoi:
"Ja Sulkatähtikin! Tuolla on myös Tulikynsi ja Kaaosmielikin!"
"Olettekos kuulleet tarinoita Kuolonklaanista, vai ehkä kenties olette eläneet silloin, kun häpäisitte klaanimme?" kysyin ja katsoin murhaavasti jokaista metsäklaanien klaanilaista, jotka tuijottivat takaisin murhaavasti. Nyt olisi Sumumyrskyn, Pöllösyöksyn, Piikkitassun ja Heijastushaaveen vuoro. Istuin tyynenä puhujankivellä, kun yhtäkkiä Pöllösyöksy teki nopean syöksyn Palotähden kaulaan. Jokiklaanilaispäällikkö sai itsensä yllättävän nopeasti irti entisen klaanilaisensa otteesta. Samassa muutamia jokiklaanilaisia kävi Pöllösyöksyn kimppuun. Myös Piikkitassu ja Heijastushaave olivat hyökänneet joidenkin tuuliklaanilaisten ja varjoklaanilaisten kimppuun. Viimeisenä neljästä harhauttajasta Sumumyrsky iskeytyi ilmeisesti Myrskyklaanin varapäällikön - raidallisen kollikissan - kurkkuun, mutta Taivastähti ja muut myrskyklaanilaiset syöksyivät auttamaan kollia.
"Myrskyklaani, hyökätkää!" Taivastähden ulvaisu kajahti ilmoille. Sitä seurasi myrskyklaanilaisten syöksyminen kohti puhujankiveä ja laakson rinnettä.
"Varjoklaani, hyökätkää!" Kuutähti ulvaisi hetken Taivastähden jälkeen. Sähköviilto ja muut luonani olevat kuolonklaanilaiset olivat heittäytyneet täysillä mukaan sotaan.
"Jokiklaani, hyökätkää!" Palotähti antoi klaanilleen käskyn. Viimeisenä metsän klaanien päälliköistä ulvaisi Ruostetähti:
"Tuuliklaani, hyökätkää!"
"Kuolonklaani, hyökätkää! Älkää luovuttako ja taistelkaa kuolemaan saakka! Tuhotkaa jokainen, joka yrittää tuhota teidät!" Viiltotähden kovaääninen karjaisu sai hetkeksi kaikki hiljenemään, mutta kun kuolonklaanilaiset lähtivät syöksymään alaspäin rinnettä, lähtivät myös metsän klaanit ryntäämään heitä vastaan. Loikkasin alas puhujankiveltä suoraan yhden myrskyklaanilaiskissan niskaan. Kissa oli ilmeisesti lähtemässä kohti kuolonklaanilaisia, jotka lähestyivät klaanikissoja kovaa vauhtia. Kuulin, kuinka kissa päästi sihahduksen ja yritti heittää minut pois päältään, mutta hän ei onnistunut. Painoin oikean etukäpäläni kissan poskelle ja toisen etukäpälän kissan kyljelle. Katsoin kuolonklaanilaisia, jotka olivat sekoittuneet muiden klaanien sekaan. Saatoin kuitenkin erottaa valtavankokoisen Viiltotähden, joka iski kynsillään metsäkissoja yksi kerrallaan pois kimpustaan. Toinen kissa, johon kiinnitin huomiotani oli Verikyynel, joka ketterästi onnistui pääsemään metsäkissojen ohi. Naaras juoksi kohti puhujankiveä perässään ainakin kolme kissaa. Kissat olivat sen verran nopeilta, että he vaikuttivat tuuliklaanilaisilta, mutten ollut satavarma. Ulvaisut kantautuivat korviini, kun kissat heittäytyivät toistensa kimppuun ja pyörivät lumihangessa taistellen elämästä ja kuolemasta. Kanssani nelipuille tulleet kuolonklaanilaiset taistelivat metsäkissojen kanssa tasavertaisesti. Siirsin sitten katseeni allani makaavaan myrskyklaanilaiseen. Irrotin otteeni kissasta ja virnistin tuolle. Hän nousi ylös ja katsoi minua murhaavasti. Kissa oli minua pienikokoisempi. Aikoisiko hän hyökätä?
//Kuka myrskyklaanilainen nyt haluaakaan tätä jatkaa? Muutkin voivat siis jatkaa, ja sota on alkanut!!
Muistakaa laittaa nimi-kohtaan kissasi nimi, sen klaani ja se, minkä puolella taistelee(Pimeyden Metsä tai Tähtiklaani). Ja kaikki saavat myös lukea blogista etenkin kaksi viimeistä postausta, kiitos:)
Pyrstökuiskaus
Taistelun vimma kiehui sisälläni ja tunsin olevani voimakas. Sivultani juoksi joku kuolonklaanin oppilas ja ohimennen raapaisin tuon kylkeä. Oppilas älähti mutta ei lopettanut juoksuaan. En jaksanut välittää siitä, vaan tähyilin ympärilleni löytääkseni sopivan vastustajan. Katseeni osui nopeasti tummanharmaaseen suurikokoiseen kolliin joka vilkuili ympärilleen. Tunnistin kissan Pisaraviilloksi, ja raivoni kuohahti. Siirryin hiukan sivummalle ja lähemmäs Kuolonklaanin varapäällikköä. Sitten ulvaisin ja hyökkäsin takaapäin viistosta Pisaraviillon päälle. Kolli ärähti ja hoiperteli muutaman askeleen ennen kuin pudotti minut maahan. Ähkisin ja nousin ylös ja tummanharmaa kolli hyökkäsi kohti minua. Väistin viime tipassa ja onnistuin raapaisemaan kynsilläni Pisaraviillon poskea. Käännähdin ympäri ja arvioin välimatkaa. Kun Pisaraviilto astui askeleen eteenpäin ja loikkasin ilmaan. Kun olin ilmassa, pyörähdin ympäri niin että laskeuduin kuolonklaanin soturin viereen. Potkaisin voimakkaasti kollin kylkeä ja tuo lensi kaaressa maahan. Annoin Pisaraviillon nousta puoliksi ylös ennen kuin painoin tuon tassuillani maata vasten. Puristin varapäällikön kurkkua ja hänen hengityksensä rohisi. Upotin kynsiäni entistä syvemmälle kun yhtäkkiä Pisaraviilto heilautti tassuaan ja viilsi vatsaani. Hätkähdin ja päästin irti. Pisaraviilto loikkasi ilmaan ja törmäsi kylkeeni niin että kaaduin maahan. Ilmat tyhjenivät keuhkoistani ja tunsin kivun vihlaisun vasemmassa takajalassani jonne soturi oli upottanut hampaansa.
”Etkö parempaan pysty? Saat nähdä, me tulemme voittamaan teidät”, naukaukseni oli melkein pelkkää sihinää. Vastaukseksi Pisaraviilto puristi hampaillaan entistä lujempaa ja pidätin ulvausta jonka kipu tuotti. Nostin huuleni ylös ja murisin huitoessani tummanharmaata kollia kynsilläni osumatta kuitenkaan tuohon. Jalkaani tykytti ja yritin välillä riuhtoa sitä pois mutta Pisaraviillon ote oli liian luja.
// Pisara?
Pisaraviilto 12.11.2016
Olin taistellut joku aika sitten ilmeisesti Jokiklaanin varapäällikön kanssa, jonka nimestä minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta. Kolli oli kuitenkin ollut tabbykuvioinen ja harmaanruskea, vaikkakin hänen turkkinsa oli veren tahrima. Etsin vihreällä katseellani itselleni uutta vastustajaa, mutta jokaisella metsäkissalla näytti olevan käpälät täynnä töitä kuolonklaanilaisten kanssa. Yhtäkkiä huomasin kuitenkin siniharmaan naaraan juoksevan kohti Sulkatähteä, joka taisteli parhaillaan Kostoviillon kanssa kolmea metsäkissaa vastaan. Yllätyksekseni - tai ehkä enemmänkin ilokseni - tämä siniharmaa naaraskissa oli minulle hyvinkin tuttu kissa; minua vanhempi sisareni Pyökkihäntä, jonka Sulkatähti oli häätänyt klaanista pentuetoverini Vesililjan kanssa muutamia kuita sitten. Lähdin juoksemaan tuon petturin perään. Sain kuin sainkin naaraan nopeasti kiinni.
"Hei petturi!" päästin ulvaisun suustani ja loikkasin siniharmaan naaraskissan selkään. Pyökkihäntä pääsi ulvaisun ja yritti nousta ylös, mutta suurempi kehoni piti hänet allani, enkä hievahtanutkaan.
"Pisaraviilto, sinun täytyy antaa minun puhua Sulkatähdelle ja pyytää häntä lopettamaan sota!" entinen kuolonklaanilainen kissa sihisi.
"Vaikka Sulkatähti suostuisikin, sota ei loppuisi ennen kuin minä sanoisin niin. Tiesitkös, että olen onnistunut saamaan kaikki keräämäni uudet kuolonklaanilaiset puolelleni. Oikeasti he tottelevat minun käskyjäni. Jos Sulkatähti käskee lopettamaan sodan, minä usutan heidät Sulkatähden kimppuun", virnistin upottaen kynteni naaraan niskaan. Yhtäkkiä tunsin kuitenkin, kun joku iskeytyi kylkeeni. Isku sai minut lennähtämään pois petturin päältä. Kierähdin pari kertaa maassa, kunnes onnistuin nousemaan jaloilleni. Käänsin katseeni kissaan, joka oli käynyt kimppuuni. Tunnistin tuon tulenoranssin naaraan Palotähdeksi, Jokiklaanin päälliköksi.
"Kappas, itse Jokiklaanin päällikköhän se siinä. Miksi ihmeessä autat entistä kuolonklaanilaista, joka saattaa vaihtaa puolta, kunhan hän tapaa rakkaat kumppaninsa ja pentunsa. Sitten toivot, että olisit antanut minun tappaa hänet", nau'uin virnuillen jokiklaanilaisnaaraalle, joka sihahti.
"Kukaan ei ansaitse kuolla sinun kynsiesi kautta", murahti tulenoranssi naaras, jonka osaksi palovammojen peitossa oleva turkki oli haavojen täyttämä ja veren peittämä. Naurahdin pienesti.
"Ainakin sinä olet saanut sen kunnian. Kyllä minun kynsissäni on mukavampaa kuolla kuin esimerkiksi Sulkatähden, joka muuten tulee olemaan tämän sodan jälkeen Kuolonklaanin entinen päällikkö", virnistin ja syöksyin kohti Palotähteä, joka kuitenkin väisti ketterästi sivuun loikaten iskuni tarttuen hampaillaan sitten häntääni. Potkaisin Jokiklaanin päällikköä leukaan, ja tuo irrotti otteensa.
"Hiirenaivo", sihahdin ja käännyin ympäri loikatakseni Jokiklaanin päällikön päälle, mutta tuo syöksyikin jo minua kohti. En kerennyt väistää täysin naaraan iskua, vaan tuo onnistui viiltämään suhteellisen suuren haavan kasvoilleni niin, että se kulki lähes täysin vaakasuorassa, mutta nousi ilmeisesti vasemman silmäni yli. Tiesin, että vasemman silmäni näkö ei ollut lähtenyt, mutta silmän auki pitäminen oli haastavaa. Sähisin raivosta Palotähdelle, joka katsoi minua ilmeettömänä. Juoksin nopeasti kohti jokiklaanilaista kissaa syöksyen suoraan tuon kaulaan. Kaikilla voimillani riuhtaisin palan irti Palotähden kurkusta sylkäisten sen sitten suoraan naaraan päälle. Tulenoranssi kissa lyyhistyi maahan hengitys rahisten. Loihdin kasvoilleni pienen voitollisen hymyn. Hetken aikaa Palotähti kouristeli maassa kykenemättä puhumaan, mutta sen jälkeen kouristelu loppui ja naaras valahti veltoksi. Tuon katse oli lasittunut ja hän katsoi tyhjyyteen suoraan eteensä.
"Palotähti!" kuulin jonkun kollikissan ulvaisevan. Siirtäessäni katseeni kissaan. Tulija oli hopeanharmaa ja hänen vatsansa oli vaaleampi kuin muu osa kehosta, hänen niskansa, selkänsä ja häntänsä olivat tummanharmaat ja pilkukkaat. Kollin turkki oli veren tahrima ja tuon kasvoilla oli kipeännäköinen viiltohaava, jossa oli selkeästi kolmen kynnen viiltojäljet. Olisin halunnut nähdä, kuka teki viillot ja kuinka, se olisi takuulla ollut huvittavaa.
"Sinä senkin ketunläjä!" kollikissa murisi katsoen minua murhaavasti. Virnistin.
"Niin minua on monet kutsunut, mutta ei hätää, en suuttunut sinulle. Jätän sinut ja päällikkösi nyt kahdestaan", virnistin ja lähdin kävelemään kauemmas kaksikosta kohti puhujankiveä. Lumi oli värjäytynyt lähes koko laaksosta verenpunaiseksi. Joka puolella oli taistelevia kissoja, ruumiita ja karvatuppoja.
"Varo!" kuulin ulvaisun, mutta en kerennyt reagoida siihen. Käänsin katseeni sinnepäin, mistä ulvaisu oli kuulunut. Vaaleanharmaa kissa makasi oranssin naaraskissan päällä pidellen tutoa aloillaan. Oliko kolli pelastanut minut? Ei sillä, että olisin kuollut tai haavoittunut pahasti yhdestä nuoren ja kokemattoman soturin yllätyshyökkäyksestä. Nyökkäsin pienesti kiitokseksi Puhurijalalle, joka nousi ylös kissan päältä pidellen tuota maassa yhdellä tassullaan. Kolli upotti hampaansa naaraan kaulaan, mutta naukaisin:
"Anna sen mennä. Jos hän on viisas, hän juoksee suoraa tietä takaisin leiriinsä", virnistin. Puhurijalka irrotti otteensa oranssista naaraasta, joka kääntyi meitä kohti, paljasti hampaansa ja lähti juoksemaan poispäin.
"Kiitos", naukaisin murahtaen kollille.
"Haluatko kenties taistella kanssani? Tuollapäin on paljon nuoria sotureita taistelemassa, voisimme käydä katsomassa heitä", ehdotin vielä Puhurijalalle jääden odottamaan kollin vastausta katsellen ympärillemme hyökkääjien varalta.
//Puhuri?öwö
Puhurijalka
Katsoin kollia siristellen silmiäni ja vilkaisin sitten taistelukenttää.
*Kuulin hänen kysymyksensä varmasti väärin*, ajattelin ja mietin vielä hetken kollin ehdotusta. Tunsin Pisaraviillon odottavan katseen niskassani ja käännyin sitten katsomaan kollia.
"Hyvä on", nyökkäsin tuolle ja virnistin.
Pisaraviilto naurahti ja laskeutui puhujankiveltä vierelleni.
"Mennään", varapäällikkö sihahti silmissään murhanhimoinen kiilto. Nyökkäsin tuolle ja ryntäsin taistelevien kissojen joukkoon Pisaraviillon seuraten minua. Huomasin nuoren oppilaan harhailevan taistelukentällä, joten syöksyin tuota kohti ja iskin kynteni kissan kylkeen.
"Irti!" kissa vinkaisi peloissaan. Murahdin ja heitin kissan Pisaraviillolle, joka viilsi tuon vatsaan haavan virnuillen.
//Pisara?
Pisaraviilto
Emme onnistuneet tappaamaan nuorta oppilasta, sillä joukko nuoria metsäklaanien sotureita ryntäsi meitä kohti. Yksi kissoista oli se samainen - todennäköisesti jokiklaanilainen - kolli, johon olin törmännyt Palotähden kuollessa. Ilmeisesti hän oli vienyt päällikkönsä parantajien luokse, jättänyt hänet sinne tai sitten Palotähti oli kuollut lopullisesti - johon minä en usko.
"Jätetään se oppilas", sihahdin Puhurijalalle, joka irrotti otteensa oppilaasta ja lähti perässäni poispäin kissasta, joka makasi maassa kouristellen. Metsäkissat eivät seuranneet meitä, vaan he jäivät huolehtimaan oppilaasta.
"Onnettomat. Jos minä olisin ollut he, olisin jättänyt sen oppilaan kuolemaan", virnistin. Puhurijalka hymähti eikä sanonut mitään.
"Entäs sitten?" kolli kysyi hieman epäröiden kääntäen katseensa minuun.
"Sitten etsimme uuden vastustajan", virnistin ja katselin ympärilleni odottaen, että joku menettäisi vastustajansa toiselle tai harhautuisi eteemme uhriksemme. Puhurijalka teki samoin, tai ainakin hän katseli ympärillemme.
"Tiesitkö muuten, että emosi on täällä? Tähtiklaanin puolella. Yrittää saada Sulkatähden lopettamaan sodan", virnistin harmaalle, valkeaa kehossaan omaavalle kollille.
//Puhuri?cx
Pisaraviilto
Kohautin lapojani vastauksena Puhurijalalle, mutta päätin vastata myös puhumalla:
"Hän on ärsyttävä, mutta taistelutaidot ja taistelussa esiintyvä raivo ovat hyvä plussa taistelussa, jossa Kuolonklaani saa vanhan mahtinsa takaisin", naukaisin harmaalle kollille, jonka jälkeen vastasin vielä toiseen kysymykseen:
"Sulkatähti hoitakoot sen, kun palaa." Puhurijalka vastasi äänettä nyökäten. Vilkaisin nopeasti taaksemme: Harley oli kiihdyttänyt tahtiaan ja kulki aivan perässämme. Syöksyviilto, Lumikkotassu ja Pimeyslehti olivat kaikki siellä, minne he olivat auringon noustessa jääneetkin. Ensimmäisenä meidät huomasi Pimeyslehti, joka vaikutti olevan ainoa hereillä oleva kolmesta kissasta. Kolmikon keskellä oli tuoresaaliita ainakin neljä kappaletta.
"Miten te jo nyt saavuitte? Eihän aurinko ole vielä laskemassa", musta naaraskissa naukaisi vilkaisten nopeasti taivaalle. Siirsin murhaavan katseen veriset etutassut ja kuonon omaavaan naaraskissaan, joka asteli tuoresaaliiden luokse ja nappasi yhden rastaan suuhunsa vieden sen sitten pois luotamme.
"Kävi pieni onnettomuus", vastasin murahtaen.
"Vai että onnettomuus? Harley tappoi Leijonatähden pojan, Ruskaraidan", Puhurijalka vastasi murahtaen kovaan ääneen. Soturi loi murhaavan katseen valkeaan naaraskissaan, joka oli alkanut syömään saalistaan. Pimeyslehti näytti hyvin hämmentyneeltä.
"Myrskyklaanin reviirille emme siis ole pariin päivään menemässä", vastasin ja kävelin tuoresaaliiden luokse ja otin kasasta jäniksen, jonka vein lähelle Pimeyslehden tekemää petiä. Naaras ilmeisesti ajatteli itse nukkuvansa siinä, mutta en välittänyt. Jos hän välttämättä siinä halusi nukkua, saisi hän nukkua minun kanssani. En viime yönä nimittäin ollut tehnyt itselleni minkäänlaista petiä, eikä kukaan muukaan ollut.
//Puhuri, Pimeys, Syöksy, Lumikko tai joku?cx
Pimeyslehti
Hiljainen murina kantautui kurkustani Pisaraviillon asettuessa nukkumaan tekemälleni pedille. Olin ollut juuri aikeissa käpertyä siihen kun Pisaraviilto lösähti siihen. Astelin pedin luo.
"Se on minun petini", sähähdin. Pisarsviilto tuskin korvaansa lotkautti.
"Nyt se on minun", hiljainen vastaus kantautui korviini. Kiukku kiehahti sisälläni.
"No sitten joudut nukkumaan siinä minun kanssani", naukaisin tasoittaen ääntäni. Olin onneksi tehnyt pedistäni mukavan ison joten me molemmat mahtuisimme siihen. Työnsin Pisaraviillon pedin toiselle puolelle ja änkesin itse toiselle. Jätin pienen välin Pisaraviilltoon, mutta silloin minulla ei ollut tarpeeksi tilaa vaan etukäpälät työntyivät ulos. Joten painauduin kolliin aivan kiinni. Ihana lämpö huokui Pisaraviillosta. Melkein huokaisin onnellisuuden tunteesta. Mutta arvelin että pian se Pisaraviilto häätäisi minut tästä. Joten minun pitäisi nauttia. Avasin silmäni hetkeksi. Puhurijalka näytti vartioivan. Syöksyviilto ja Lumikkotassu nukkuivat pesissään. Harley taas ahmi ottamaansa tuoresaalista. Suljin silmäni odottaen Pisaraviillon reaktiota.
//Pisara? Viime tarina liian lyhyt :(
Pisaraviilto 23.10.2016
Pimeyslehti oli painautunut vasten turkkiani. Oli niin hiljaista, että saatoin kuulla tumman naaraan vaimean hengityksen. Minun oli kyllä pakko myöntää, että oloni oli parempi kuin päiviin. Johtuiko se Pimeyslehdestä, vai siitä, että olimme päässeet lepäämään aikaisemmin kuin muina päivinä? Tiesin kuitenkin, että tämä tunne katoaisi hetkenä minä hyvänsä. Päätin siis nauttia siitä niin kauan kuin mahdollista oli, joten vedin naaraan lähemmäs kehoani kietomalla toisen etukäpäläni tuon ympärille. Tunsin, kuinka minua pienikokoisempi naaras säpsähti ja jännitti lihaksiaan, jonka jälkeen hän kuitenkin rentoutui. Naaras hengitti nyt rauhallisemmin ja tasaisempaan tahtiin kuin aikaisemmin.
"Verikyynel ja Lucky palaavat", kuulin Puhurijalan mutisevan. Murahdin ja nousin istumaan astuen sitten kauemmas Pimeyslehdestä, joka jäi makaamaan paikoilleen.
"Lähde Lumikkotassun ja Pimeyslehden kanssa saalistamaan. Riista loppui, ja tarvitsemme sitä lisää, jos haluamme todella joskus päästä sotaan metsää vastaan", murahdin Puhurijalalle.
//Puhuri?
Pimeyslehti 05.11.2016
Pisaraviilto määräsi minut metsästämään Puhurijalan ja Lumikkotassun kanssa. Nousin istumaan tuhahtaen samalla ärtyneenä.
"Oliko pakko? Juuri nyt", mumisin niin hiljaa, ettei kukaan kuullut. Venyttelin ja nulaisin turkkiani muutaman kerran. Nousin ylös pediltä ja lähdin kävelemään Puhurijalan ja Lumikkotassun perään. Olisin mieluummin maannut tyytyväisenä Pisaraviillon kainalossa kun metsästänyt hyisessä lehtikadon ilmassa. Suustani nousi höyryä ilmaan. Puhurijalka ja Lumikkotassu olivat tyystin kadonneet.
*Ei sitten! Metsästän yksin.* Kävelin mahdollisimman kevyesti etsien riistan hajuja. Haistoin varpusen vahvan hajun. Lähdin hiipimään hajun perässä. Päätin saada linnun saalistettua. Pisaraviillon vuoksi. Näin varpusen nokkivan maata. Laskeuduin vaanimisasentoon ja hiivin lintua kohti. Hengitin mahdollisimman hiljaa ja asetin askeleeni tarkkaan. Kun olin tarpeeksi lähellä, jännitin lihakseni ja keinutin takapäätäni kevyesti valmiina loikkaan. Loikkasin sulavasti varpusen päälle. Varpusen niskat naksahtivat samalla, joten sitä ei tarvinut tehdä erikseen. Hautasin varpusen maahan.
Astelin korkokiviä kohti varpunen ja päästäinen hampaissani. Olin päästänyt vahingossa hiiren pakoon. Pian perillä. Katsahdin taakseni aistiessani, että joku katseli minua. Lumikkotassu ja Puhurijalka astelivat korkokiviä kohti. Lumikkotassu oli saalistanut pienen kanin ja Puhurijalka kaksi hiirtä ja oravan. Saavuin muiden luo. Pisaraviilto oli käpertynyt minun pedilleni. Syöksyviilto ja Verikyynel näyttivät vartioivan. Tiputin saaliini pieneen tuoresaaliskasaan. Tassutin Pisaraviillon luo ja tungin itseni jälleen pedille.
//Pisara?
Pisaraviilto 09.11.2016
Kävelin kohti paikkaa, jossa Sulkatähti oli ilmoittanut suunnittelukokoontumisen tapahtuvan. Suunnitelmaa kehittivät lisäkseni Sulkatähti, Viiltotähti, Pihlajakynsi, Verikyynel ja Pikkukynsi, koska kolme naaraskissaa olivat olleet Tuuliklaanin, Varjoklaanin ja Jokiklaanin reviireillä tarkkailemassa niiden klaanien kissoja, joten heillä saattoi olla mielipiteitä ja tietoa monista asioista, joista meillä ei saattanut olla. Kaikki muut olivat paikalla, joten nostin kävelyn juoksuksi.
"Mikä ihme sinulla kesti?" Viiltotähti murahti ja katsoi minua murhaavasti. Pyöräytin silmiäni enkä vastannut isälleni.
"Aloitammeko?" kysyin Sulkatähdeltä siirtäen samalla katseeni naaraspäällikköön, joka vastasi nyökkäämällä.
"Sota täytyy järjestää mahdollisimman pian. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä nopeammin metsäkissat ymmärtävät, että joitakin on heidän reviirillään ja he alkavat varmasti etsiä meitä", Sulkatähti naukaisi tyynellä äänellä.
"Kissoja on silti koulutettava. Kaksi klaaniin tulleista erakoista ovat suunnastaan surkeita taistelijoita, tuskin ovat sitä tehneet koskaan", murahti Viiltotähti. Joko hän liioitteli - kuten aina - tai sitten oikeasti kaksi mukaamme ottamaa kissaa olivat huonoja valintoja. Vaikka eihän sellaisista ollut mitään haittaa, sillä takuulla metsäkissat keskittyisivät myös heihin, ja se toisi siis todellisille kuolonklaanilaisille paremman aseman taistelussa.
"Jos voitamme sodan, mitä me teemme?" Pihlajakynsi kysyi sihahtaen. Hetken hiljaisuus laski yllemme.
"Ajamme heidät pois metsästä, vai? Enpä usko, he eivät alentuisi sellaiseen", Pikkuvarjo liittyi keskusteluun murahtaen.
"Ehkä meidän pitäisi asettua tänne asumaan? Tai tuhota yhden tai kaksi klaania kokonaan, jolloin voisimme ottaa heidän reviirinsä ja uhkailla metsäkissoja, että jos he kapinoisivat meitä vastaan, he saisivat kokea saman kuin tuhoutuneet klaanit", ehdotin, mutta Viiltotähti murahti halveksuen:
"Meidän piti suunnitella sotaa, ei sen jälkeistä aikaa!" Pyöräytin jälleen silmiäni, "enpä se minä aiheesta poikennut." Loin murhaavan katseen Pihlajakynnelle, joka paljasti minulle hampaitaan ja sähähti hieman.
"Lopettakaa heti!" Sulkatähti sihahti, "jatkamme suunnittelua nyt, eikä kukaan poikkea aiheesta."
//Nyt on siis suunnittelut käynnissä. Seuraavassa tarinassa se on luultavasti tehty, joten sitä odotellessa.
Harley 03.10.2016
Raotin hitaasti vaaleanvihreitä silmiäni. Aurinko häikäisi silmiäni, joten suljin ne heti. Käännyin toiselle kyljelleni niin, etten nähnyt aurinkoa. Väräytin korviani, kun kuulin etäämpää Pisaraviillon murahtavan kovaäänisesti:
“Herättäkää joku Harley, jotta pääsemme lähtemään.” Ponkaisin itseni pystyyn ja ravasin kissojen luokse.
“Olemme hereillä, meitä ei tarvitse herättää enää”, vastasin virnistäen. Siirsin katseeni etutassuihini, joissa oleva veri oli jo ruskeaa ja kuivaa.
“Olisiko mahdollista, että voisimme syödä jotain?” kysyin hymyillen. Pisaraviilto murahti ja osoitti hännällään hiirtä, joka lojui lähellä meitä. Loikin sen luokse ja viilsin kynsilläni sen vatsan auki, jonka jälkeen sivelin verta kuonooni ja käpäliini. Sitten vasta aloin syömään.
“No niin, olemme valmiita. Lähdetään”, naukaisin hymyillen leveästi kaikille. Kukaan ei sanonut mitään.
“Lähdetään”, Pisaraviilto naukui, “kuljemme samoissa ryhmissä kuin edellisenä iltana.” Hihkaisin, kun järjestäydyimme ryhmiin ja lähdimme kävelemään eteenpäin. Minun porukkani kiertäisi ensin Tuuliklaanin reviirin, jonka jälkeen menisimme Jokiklaanin reviirille ja siitä vielä Varjoklaanin reviirille. Pisaraviiltoa mietitytti kovasti, miten pystyisimme pysyttelemään piilossa näin suurien porukoiden kanssa, mutta en välittänyt epäilyksistä. Minähän pysyisin piilossa vaikka keneltä.
Olimme kiertäneet jokaisen reviirin lähes täysin, ja aurinko oli jo laskenut. Istuskelin lähellä ukkospolkua katsellen, kuinka Hirviöt juoksivat ohitseni aina muutamien hetkien välein. Olin saanut syödyksi vähän aikaa sitten, joten nälkä minulla ei ollut. Muut juttelivat keskenään lähellä paikkaa, jossa oli kuulemma ollut joskus kaksijalkojen lato.
“Harley!” Pisaraviillon murahdus sai minut kääntämään katseeni muihin.
“No?” kysyin ja loikin naurahdellen muiden luokse.
“Lähdemme nyt”, johtajamme naukaisi ja siristi silmiään minua katsoessaan. Pyöräytin silmiäni.
“Ja minne me menemmekään? Voisitte kertoa meillekin jotain”, huokaisin näyttäen vihaiselta, mutta sitten purskahdin nauruun, “kyllä me oikeasti tiedämme, että lähdemme etsimään kissoja, jotka voisivat liittyä meihin!” Pisaraviilto ei välittänyt minusta, vaan naukui:
“Minun joukkoni menee ensin Myrskyklaanin reviirille. Pihlajakynnen joukko menee Jokiklaanin reviirille, Verikyyneleen Varjoklaanin reviirille ja Pikkuvarjon Tuuliklaanin reviirille. Huomautan, että jos joku saa tietää, keitä olette, tappakaa heti tai te kuolette. Nyt sotkemme turkkimme, jotta he eivät tunnista meitä”, Pisaraviilto naukui. Seurasin muita paikkaan, jossa edellispäivänä he olivat turkkinsa mutaan sotkeneet. Itse en halunnut sitä tehdä, joten ainoastaan katsoin heidän puuhiaan. Huomasin Pihlajakynnen luovan minuun murhaavan katseen, mutta väläytin naaraalle ainoastaan leveän hymyn.
“Tämä haisee pahalta”, kuulin Katajan mumisevan osaksi itselleen, osaksi kaikille - ainakin uskoin niin. Virnistin, kun haistelin ilmaa.
“Se on ketun jätöksiä!” ulvaisin ja purskahdin nauruun.
“Kuono tukkoon! Jos aiot kuulua Kuolonklaaniin, et päästele tuollaisia epämääräisiä rääkäisyjä!” Pisaraviilto karjaisi. Pyöräytin silmiäni.
“Voi Pisaraviilto, ei tuo sinunkaan örinäsi kaunista ole”, naukaisin hymyillen ja astelin sitten hieman kauemmas kissoista.
Lopulta lähdimme reviireille. En malttanut odottaa, että voisimme löytää kissoja Kuolonklaaniin!
//Muut? Ne joukot on siis:
Pisaraviilto, Puhurijalka, Harley
Pihlajakynsi, Oksaviiksi, Mutinatassu
Verikyynel, Lucky
Pikkuvarjo, Kataja, Saniainen
Ja korkokiville jäävät Syöksyviilto, Pimeyslehti ja Lumikkotassu.
Harley 10.10.2016
Lehdet ratisivat veristen käpälieni alla. Olimme jo muutaman päivän ajan kiertäneet Myrskyklaanin reviiriä ympäri, muttemme olleet löytäneet ainuttakaan kissaa, joka voisi liittyä Kuolonklaaniin. Olin turhautunut, sillä halusin todella jotain järkevämpää tekemistä. Myrskyklaanilaisten tuoreet tuoksut leijailivat joka puolella. Samassa kuulin puhetta. Se kuului kaukaa, enkä onnistunut saamaan puheesta selvää. Siirsin katseeni Pisaraviiltoon ja Puhurijalkaan; kaksikko kulki rauhallisin askelin eteenpäin, kumpikaan ei siis ollut huomannut, että joku oli lähettyvillämme. Tuttu, riemukas virne levisi kasvoilleni, kun näin ruskean, raidallisen turkin vilahtavan lehdettömien oksien seassa. Nyt myös Pisaraviilto ja Puhurijalka olivat huomanneet kissan. Puhe oli lakannut, eikä muita kuin tuo yksi kissa ollut näkyvissä. Kissa oli muutamien ketunmittojen päässä meistä. Saatoin nähdä hänen selkänsä, mutta tuuli oli sentään puolellamme. Kissa ei voisi haistaa meitä. Olin jo syöksymässä kohti kissaa, mutta Puhurijalka kerkesi juuri ennen sitä painaa minut maahan.
“Ruskaraita”, kolli kuiskasi lähes äänettömästi painaen kynsiään lapojeni väliin.
“Voitko irrottaa otteen meistä, ellet halua, että tulemme oikein iloisiksi ja alamme nauraa?” pyysin ystävällisesti vaaleanharmaalta soturilta virnistäen leveästi. Kolli murahti hiljaa ja nosti käpälänsä pois päältäni ja astui hiljaa askeleen taaksepäin.
“Mitä me teemme? Jos lähdemme pois, hän kuulee meidät”, Puhurijalka aloitti, jonka jälkeen Pisaraviilto jatkoi:
“Uskoen Leijonatähden olevan yhä päällikkönä, hän kaksinkertaistaa partioiden määrää, jonka jälkeen meidän on mahdotonta kulkea täällä huomaamatta.”
“Jos pysymme tässä, hän huomaa meidät. Lähdetään nyt jonnekin”, huokaisin hiljaisella äänellä. En pitänyt kuiskimisesta, sillä halusin muiden kuulevan minut, eikä kukaan kuullut hyvin kuiskimista, tiesin sen. Kukaan ei sanonut mitään. Vilkaisin kahta kuolonklaanilaista, jotka katsoivat hievahtamatta Ruskaraidaksi kutsuttua kissaa. Myrskyklaanilainen Ruskaraita käveli eteenpäin, mutta ei mennyt tarpeeksi kauas, että olisimme voineet lähteä pois.
Kului hetkiä, ne tuntuivat ikuisuudelta. Häntäni nyki, sillä olin hermostunut. Suupielilläni oli psykopaattinen virne ja katseeni oli nauliutunut kullanruskeaan, tummanruskeita raitoja omaavaan kolliin, jonka tassut olivat valkeat. Kollin toisessa kyljessä näkyi selkeä pystysuuntaan kulkeva arpi, ilmeisesti taistelusta tullut. Päästin kurkustani matalaa, kehräystä muistuttavaa murinaa, jonka ilmeisesti myös Pisaraviilto ja Puhurijalka huomasivat.
“Voisitko olla hiljaa? Yritämme miettiä, miten pääsemme pois täältä”, tummanharmaa Pisaraviilto murahti, mutta en välittänyt. En vaivautunut edes siirtämään katsettani Pisaraviiltoon, vaan pidin sen tiukasti Ruskaraidassa, joka oli kävellyt oksien suojiin. Yhtäkkiä hän syöksyi eteenpäin ja kuulin vinkaisun.
*Hän saalistaa*, ajattelin. Sitten raidallinen kolli nosti päänsä ylös. Hänen leukojensa välissä roikkui eloton, harmaa hiiri. Samassa kolli sattui siirtämään katseensa suoraan kohti meitä. Muutaman silmänräpäyksen ajan, kolli tuijotti minua vihreillä silmillään suoraan omiin, vaaleampiin ja rusehtavampiin silmiini. Sitten tein liikkeeni. Lähdin juoksemaan täyttä vauhtia kohti kollia.
*Kaksi ketunmittaa.. Ketunmitta*, ajattelin välimatkaa. Ruskaraita viskasi saaliinsa sivuun ja oli ilmeisesti huutamassa jotain, mutta juuri sillä hetkellä ponnistin itseni ilmaan aluskasvillisuuden seasta. Oksat hidastivat loikkaani, mutta pian olin jo upottanut hampaani myrskyklaanilaisen kaulaan. Parhaansa mukaan Ruskaraita rimpuili ja yritti irrottaa itsensä otteestani, mutta olin upottanut hampaani tuon kaulaan. Lämmin veri tulvahti suuhuni, ja kuulin kollin kähisevän jotain.
“Keitä te oikein olette?” kolli kysyi ja irrotin otteeni hänestä epäröiden. Hymyilin leveästi kollikissalle.
“Me olemme Harley, nuo tuolla ovat Pisaraviilto ja Puhurijalka”, naukaisin hymyillen. Ruskaraidan silmät suurenivat, kun hän viimeisillä voimillaan kohotti päätään nähdäkseen kaksi kissaa, jotka olivat tulleet lähemmäs meitä. Huomasin kauhun kollin kasvoilla, kun hän näki kaksi kollia. Hymyilin ja purskahdin nauruun. Sitten siirryin raidallisen kissan sivulle. Näin kyljen, jossa oli pystysuuntaan kulkeva arpi. Upotin kynteni aivan arven viereen, ja Ruskaraita ryhtyi ulvomaan. Pisaraviilto kuitenkin syöksyi kohti kissaa ja painoi käpälänsä tuon kuonon päälle, joka sai kollin hiljenemään.
“Hiirenaivo, lopeta tuo nauru”, tummanharmaa soturi sihisi ja katsoi minua murhaavasti, mutta jatkoin nauramista.
“Miksi? Me olemme onnellisia, eikä sitä tarvitse peittää!” ulvaisin ja upotin molemmat etukäpäläni Ruskaraidan avonaiseen vatsaan. Samassa Pisaraviilto katkaisi tuon niskat.
“Hei! Me halusimme leikkiä sillä”, nau’uin ja katsoin nyt vuorostani murhaavasti Pisaraviiltoa, mutta purskahdin sitten nauruun, “pilailimme. Olemme leikkineet tarpeeksi, lähdetäänkö?” Upotin vielä kuononi elottoman soturin vereen, jonka jälkeen nostin pääni ylös ja hymyilin kaksikolle.
“Palaamme korkokiville. Tämä huomataan pian, emmekä halua olla silloin täällä”, tummanharmaa kolli naukui.
“Emmekö ota ruumista mukaan? Leijonatähti lisää takuulla partioita, Ruskaraita on hänen poikansa, hän haluaa saada tappajan selville”, Puhurijalka huomautti.
“Jätämme siis Myrskyklaanin muutamaksi päiväksi rauhaan”, Pisaraviilto vastasi tyynesti ja lähti kävelemään kohti nelipuita. Puhurijalka ei sanonut mitään vaan jäi seisomaan paikoilleen aivan Ruskaraidan ruumiin eteen. Lähdin sanaakaan sanomatta virnistäen vaaleanharmaalle kissalle Pisaraviillon perään. Pian kuulin myös toisen kollin askeleiden lähestyvän, hän oli päättänyt siis seurata meitä.
//Kissat? Joku myrskyklaanilainen voi halutessaan löytää Ruskaraidan ruumiin, muttei saa tietää tappajaa tai mitää:]
Puhurijalka 16.10.2016
Kävelin vaitonaisena Pisaraviillon ja Harleyn perässä, jotka suuntasivat Nelipuille. Mieleeni oli piirtynyt Ruskaraidan elottoman ruumiin kuva. Se tapa, se raaka tapa, jolla Harley oli tuon Myrskyklaanilaisen surmannut. Irvistin itsekseni ja vilkaisin olkani yli.
*Jos Harley koskeekin emooni, joka on varmasti jossain täällä, revin tuon mielipuolisen kissan suolet ulos ja jätän sen siihen*, ajattelin, mutta siirsin ne karmivat ajatukset syrjään.
"Palaammeko Korkkokiville?" kysyin ja heilautin häntääni.
"Mitä luulet?" Pisaraviilto sihahti ärtyneesti ja kiristi vauhtiaan. Harley naurahti mielipuolisesti ja vilkaisi minua. Sihahdin naaraalle ja katsoin muualle. Valkea kissa kikatti hetken ja juoksi Pisaraviillon perässä. Loikin noiden rinnalle ja vilkuilin taivaalle.
//Pisara? Harley?
Harley 19.10.2016
Puhurijalka ja Pisaraviilto eivät selkeästi olleet innostuneita, kun olin muutama hetki sitten Myrskyklaanin reviirillä tappanut Ruskaraidaksi kutsutun soturin. Mutta minä en välittänyt. Tuskinpa se kissa muutenkaan oli elämisen arvoinen, kun ei edes itseään osannut puolustaa, vaikka minä olinkin häntä ehkä jopa kaksikin kertaa pienikokoisempi. Vaaleanharmaa Puhurijalka oli kiristänyt tahtiaan niin, että oli ohittanut jopa Pisaraviillon. Tumma kissa ei sanonut kuitenkaan mitään. Nummialueella puhuri oli voimakasta. Tunsin, kuinka turkkini meni sekaisin puhurin ottaessa siitä kiinni. Olimme kuulemma Tuuliklaanin reviirillä, vaikka se tuntuikin hyvin oudolta, sillä en ollut nähnyt ainuttakaan kissaa koko metsässä, lukuunottamatta paria myrskyklaanilaista ja Ruskaraitaa.
"No, mikä teitä vaivaa?" kysyin kovaan ääneen minua vanhemmilta kollikissoilta, jotka siirsivät murhaavat katseensa minuun.
"Pidä se kuonosi kiinni, ellei sinulla ole mitään hyödyllistä asiaa", Pisaraviilto vastasi sihahtaen. Pyöräytin silmiäni ja muovasin kasvoilleni virnistyksen. Kiristin tahtiani saapuen kahden kissan rinnalle, tosin Puhurijalka olikin hieman edellämme, mutta lähes vierellä kuitenkin.
"Olemme pahoillamme, jos teitä loukkasi se, että tapoimme sen turhan myrskyklaanilaisen. Ei hän ansainnut elää, kun niin surkeasti reviiriäänkin puolusti, ettei meitä huomannut!" virnistin ja pakotin naurunpuuskahduksen pysymään sisälläni.
"Mutta Myrskyklaanipa huomaa sen. Jos he saavat sinut kiinni, me emme heitä estele tappamisessasi", Pisaraviilto huomautti.
"Ehkäpä hänet olisi parempi tappaa itse. Jos myrskyklaanilaiset saisivat hänet kiinni, hän takuulla kertoisi meistä ja suunnitelmistamme", huomautti vaaleanharmaa, valkeita kohtia omaava soturi. Hymähdin.
"Te olette niin huvittavia! Ei meitä kukaan saa kiinni, olemme ammattilaispiilottelijoita ja -karkureita, joten ei hätää, ei teidän suunnitelmianne tuhota, jos se meistä riippuu", nau'uin ja kiristin tahtiani niin, että pääsin ohittamaan molemmat kollit. Korkokivet häämöttivät jo edessämme. Juoksin kohti ukkospolkua, joka meidän täytyisi ylittää ennen kuin pääsisimme Syöksyviillon ja muiden luokse.
//Puhuri tai joku?cx
Puhurijalka 21.10.2016
Hölkkäsin Harleyn perässä ja katselin naaraan ärsyttävästi heiluvaa häntää. Sihahdin ja juoksin naaraan edelle. Harley naurahti mielipuolisesti ja tunsin tuon tuijottavan minua.
"Olisitko hiljaa?" murahdin ärtyneesti, mutten edes vilkaissut tuota kissaa.
"Mehän yritämme!" Harley kiljaisi nauraen. Sähähdin hampaideni välistä ja samassa saavuinkin ukkospolun reunalle. Harley pinkaisi ohitseni ja astui ukkospolun mustalle pinnalle.
*Tullappa hirviö, että hän jäisi alle*, mietin virnistäen, mutta tiesin, ettei niin tapahtuisi. Valkea naaras oli jo kipittänyt yli, kun Pisaraviilto käveli ohitseni polulle. Seurasin tuota ja yritin vältellä Harleyn odottavaa, mutta hullua katsetta.
"Kiiruhdetaan", Pisaraviilto ärähti ja lähti juoksemaan. Ryntäsin tuon perään ja jätimme Harleyn hieman jälkeen.
"Eikö hän ota sinua päähän? Ja muistuttaisin, että eikös hän tarvitse klaaninimen?" nau'uin hiljaa raidalliselle kollille.
//Pisara?
Pisaraviilto 29.09.2016
//Jatkan Saniaisen tarinaa muokaten Pisaraviillon viimeistä puhevuoroa~
"Jos sinä lähdet, sinä kuolet. Emme tarvitse sinua, vaan kissoja, jotka osaavat taistella ja elää meidän laillamme. Kuolonklaanissa eletään yhdessä, saalistetaan toisille ja taistellaan niitä vastaan, jotka meitä vähänkin uhmaavat. Säännöt ovat yksinkertaiset: Tottele sinua korkea-arvoisempia kissoja - pettureita ei tarvitse totella, ellei niin käsketä tekemään - ja et haasta riitaa turhista asioista. Kun loput Kuolonklaanista tulee luoksemme, saat klaaninimesi", naukaisin murahtaen. Ennen kuin kissa kerkesi sanoa mitään, nau'uin hänelle:
"Voit kysyä lisää Puhurijalalta. Hän on vaaleanharmaa, pitkäjalkainen kolli, jonka turkilla on valkoisia kohtia."
Saniainen nyökkäsi ja jättäytyi joukon perälle ilmeisesti etsimään Puhurijalkaa. Jatkoin matkaa eteenpäin.
"Matkaa on todennäköisesti enää päivä jäljellä. Huomisiltana meidän pitäisi olla korkokivillä", Pikkuvarjo ilmoitti ja vilkaisi minuun. Nyökkäsin.
"Mitä nopeammin, sen parempi", virnistin murhaavasti ja kiristin tahtiani, kuten teki kaikki joukossa olevat kissat.
//Muut?
Oksaviiksi
*Millainenhan se Saniainen on?*ajattelin naaraasta, joka oli liittynyt Kuolonklaaniin.
*Toivottavasti hyvä taistelemaan, mutta ei yhtä hyvä, kuin minä*, jatkoin mielessäni. Aloimme juosta sillä meillä ei ollu enää pitkälti matkaa.
*Onneksi pääsin mukaan. Miksi minut ylipäätänsä valittiin? Olen vielä aika nuori...*, kysyin itseltäni.
*Koska kukaan ei tunne minua. Minua ei ole koskaan nähty muiden klaanien luona*, ääni päässäni jatkoi. Katselin kuinka Puhurijalka kertoi Saniaiselle Kuolonklaanin säännöistä ja elämästä.
*Toivottavasti ei pysyisi klaanissa. Emme tarvitse ulkopuolsia. Kuten Harleyta, Katajaa tai Luckya*, ajattelin.
"Oksaviiksi!" kuulin huudon edestä. Se taisi olla Pisaraviilto. Juoksin hänen viereensä.
"Mitä nyt?" murahdin
//Pisara? :)
Harley 30.09.2016
//Täs jatkoo myös toho Oksan tarinaan//
Olimme juuri pysähtyneet, ja Pisaraviilto parhaillaan luetteli niitä, jotka lähtisivät saalistamaan.
“Pihlajakynsi, Oksaviiksi, Mutinatassu, Lucky ja Kataja”, kolli luetteli kissojen nimet. Kaikki paitsi Oksaviiksi siirsivät katseensa tummanharmaaseen raidalliseen kolliin. Oksaviiksi vain istui selkä muihin päin.
“Oksaviiksi!” Pisaraviillon vihainen murahdus kantautui korviini.
*Nyt saa Oksaviiksi kunnon huudot!* ajattelin riemuissani ja tunsin, kuinka lihakseni jännittyivät kissan siirtäessä kysyvän katseen joukkomme johtajaan. Kolli ravasi Pisaraviillon luokse.
“Mitä nyt?” hän kysyi murahtaen.
"Etkö kuuntele ollenkaan?" kysyi Pisaraviilto vihaisella äänensävyllä katsoen murhaavasti kollikissaa, joka näytti hyvin hämmentyneeltä. Purskahdin nauruun.
“Hiirenaivoinenko sinä olet vai ainoastaan kuuro? Kyllä oikea kuolonklaanilainen kuuntelisi, mitä johtaja sanoo!” ulvaisin naurun seasta hieman ehkä epäselkeällä - mutta kuitenkin ymmärrettävällä - äänellä Oksaviikselle, joka katsoi minua murhaavasti.
“Ole sinä hiljaa, senkin karvakasa”, kolli murahti ja siirsi sitten taas katseensa raidalliseen, tummaan kissaan.
“Lähetin sinut saalistamaan. Saat siis luvan tuoda vähintään neljä saalista ennen auringonlaskua”, murahti Pisaraviilto. Oksaviiksi oli väittämässä vastaan, mutta vaikeni. Tiesin, että olisi mahdottomuus saalistaa niin paljoa auringonlaskuun mennessä. Aurinkohuippu oli mennyt jo ajat sitten, eikä auringonlaskuun siis olisi kauaakaan. Nuolaisin pari kertaa rintaani, enkä kiinnittänyt huomiota ympärillämme tapahtuviin asioihin. Samassa huomasin, että Pihlajakynneksi kutsuttu kissa ja muut saalistamaan lähteneet olivat poistuneet luotamme. Kohautin lapojani ja tallustelin Pisaraviillon luokse.
“Mitä teet Oksaviikselle, jos hän ei tuo neljää saalista?” kysyin kollilta, joka siristi keltaisia silmiään minua katsoessaan. Hän katsoi minua kuin hirviötä! Asia nauratti minua, mutta pakotin naurun pysymään sisälläni loihtien kasvoilleni ainoastaan leveän virneen.
“Se tuskin kuuluu sinulle. Ole vain onnellinen, ettet ole hänen kohdallaan”, naukui kolli ja käänsi minulle selkänsä, jonka jälkeen hän asteli Pikkuvarjon luokse juttelemaan. Pyöräytin silmiäni ja lähdin kävelemään poispäin paikalle jääneistä kissoista. Olimme metsän ja nummen rajamailla, joten astelin tiheän aluskasvillisuuden sekaan rauhallisin askelin. Myös Lumikkotassuksi kutsuttu kollikissa oli asettunut aluskasvillisuuden suojiin makaamaan. Puhurijalka taas jutteli Saniaisen kanssa nummilla. En jaksanut kiinnittää muihin huomiota, vaan päätin tehdä itselleni nukkumapaikan. Revin muutamia varpuja juurineen irti maasta, jonka jälkeen multaa oli joka paikassa. Tassuni olivat ruskeat - eivät tosin kuivuneesta verestä, vaan mullasta. En nähnyt Lumikkotassua, sillä kolli oli minusta ainakin kuuden ketunmitan päässä ja aivan vasemmalla puolellani - eli sillä puolella missä Lumikkotassu oli - oli pähkinäpensas. Varvut olivat suhteellisen korkeita, joten jos tulisin tänne syömään ja värjäisin turkkiani verellä, kukaan tuskin näkisi sitä. En halunnut tehdä sitä kaikkien nähden, sillä kyllä minäkin sen verran ajattelin, että tiesin joidenkin takuulla valittavan asiasta. Kuulin oksan naksahtavan poikki syvemmällä metsässä. Nostin katseeni samantien sinne, mistä ääni oli kuulunut. Oksaviiksi seisoi vain muutaman ketunmitan päässä minusta. Kollilla oli suussaan eloton hiiri. Väläytin mustalle kilpikonnakuvioiselle kollille leveän hymyn. Kuulin Oksaviiksen murahtavan, jonka jälkeen hän käänsi minulle selkänsä ja käveli pois. Pyöräytin silmiäni. Tänään olin saanut nähdä monen kissan kääntävän minulle selkänsä. Sentään suurin osa heistä oli ystäviäni, eli en ollut käynyt heidän kimppuunsa. En malttanut odottaa, että pääsisimme sinne, minne olimme menossa. Pisaraviilto kutsui toisinaan paikkaa metsäksi, mutta joskus hän puhui neljästä klaanista. En ollut satavarma, kuinka suuria nämä neljä klaania olivat ja kuinka suuri se metsä ylipäätänsä oli. Vilkaisin taivaalle. Tässä kohtaa metsää puut eivät olleet vielä kohdallani, joten näin taivaan selkeästi. Auringonlasku oli hetkenä minä hyvänsä täällä. Olikohan Oksaviiksi saanut saalistettua saalista sen vertaa, mitä Pisaraviilto oli käskenyt? Jos ei, haluaisin todellakin nähdä, mitä se tummanharmaa raidallinen kolli keksisikään kilpikonnakuvioisen kissan varalle. Toivoin, että Oksaviiksi ei saisi saalistettua tarpeeksi, vaikka toivoin myös, että hän saisi. Ei suuri saalismäärä olisi koskaan paha asia. Nousin seisomaan ja astelin pois niin sanotusta pesästäni, joka oli vain multainen, kasveista puhdas kohta tiheän aluskasvillisuuden seassa. Kävelin kohti Pihlajakynttä, Luckyä, Katajaa ja Mutinatassua, jotka olivat saapuneet jo takaisin. Jokainen oli saanut ainakin yhden saaliin, tosin Pihlajakynsi oli saalistanut kaksi hiirtä ja yhden varpusen, Lucky oli saanut kiinni vesimyyrän ja päästäisen. Katajalla oli rastas, kun taas Mutinatassu oli saanut hiiren. Kiljaisin riemusta, kun pääsin kissojen luokse ja näin saaliit. Pihlajakynsi - ja takuulla muutkin - katsoi minua hyljeksien, mutten välittänyt. Kun Kataja oli ottamassa juuri kasaan laskettua rastasta, Pisaraviilto läimäisi kissaa kasvoille - kaikkien harmiksi kuitenkin ilman kynsiä.
“Ensin syövät ne, jotka ovat tärkeimpiä”, kolli naukui ja paljasti hampaansa nuorelle kissalle. Purskahdin nauruun ja näin lämpimänruskean naaraan siirtävän vihaisen katseensa minuun. Hymyilin kuitenkin leveästi naaraskissalle. Ennen kuin kukaan otti kasasta mitään, Oksaviiksi ravasi paikalle. Kolli kantoi suussaan kahta hiirtä ja hän oli nostanut selkäänsä jäniksen ja variksen. Virnistin. Pisaraviilto valikoi kasasta jäniksen, jonka kilpikonnakuvioinen kolli laski siihen. Sitten Pikkuvarjo asteli kissajoukon läpi kasalle ja nappasi suuhunsa rastaan, jonka jälkeen hän käveli Pisaraviillon kanssa etäämmäs muista. Pihlajakynnen vuoro oli seuraavana. Minua ei paljoakaan kiinnostanut, mitä tuo naaras valitsi, eikä muutenkaan muiden valinnat. Heti Herra Puhevian - eli Mutinatassun - jälkeen oli minun vuoroni. Kaikki kuolonklaanilaiset olivat poistuneet pienentyneen kasan luota. Kasassa oli enää vain yksi saalis, joka oli hiiri. Kissat katsoivat hämmentyneinä toisiaan, mutta minä naurahdin ja nappasin hiiren suuhuni.
“Hei! Et sinä voi sitä ottaa!” Lucky ulvaisi, kun lähdin loikkimaan kohti “pesääni”.
“Otin sen jo”, huomautin ja heilautin häntääni. Olisin valmis, jos joku kissoista päättäisi hyökätä kimppuuni yhtäkkiä. Olin ansainnut tämän saaliin, eikä kukaan voinut väittää toisin.
//Lucky, Kataja, Saniainen? Muutki voi toki jatkaa~
Pisaraviilto 01.10.2016
Olimme jatkaneet matkaa aikaisin auringon noustessa. Oli sumuista, mutta se ei menoamme vaivannut. Kuljimme nummella, jolla ruoho oli lyhyttä ja rusehtavaa lehtisateen vuoksi. Oli kuiva ilma, sillä yöllä ei ollut satanut lainkaan.
"Näettekö tuonne? Ne ovat korkokivet", kuulin Pihlajakynnen naukuvan kissoille. Murahdin, kyllähän kaikki ne näkivät!
"Ahahah! Ne ovat niin pienet!" Harleyn kiljaisu kajahti ilmoille. Valkea naaras syöksyi joukon ohitse mitäänsanomatta ja rynni täyttä vauhtia kohti korkokiviä.
"Odota! Hiirenaivo!" ulvaisin ja syöksyin juoksuun. Myös muut matkalaiset lähtivät juoksemaan kohti korkokiviä. No, kyllähän se matka näinkin etenisi. Korkokiville oli kuitenkin ruhtinaallisen pitkä matka, joten olin varma, että vähintään kaksi kissaa jäisi jälkeen meistä.
Olimme saapuneet korkokivien juurelle. Harley oli ollut ensimmäisenä perillä - kuten olikin voinut arvata. Seuraavana oli tullut Verikyynel ja me loput perässä. Tosin Kataja, Lucky ja Saniainen olivat jättäytyneet joukosta ja tulleet hieman myöhemmin kuin muut.
"Missä se metsä on?" Harley kysyi kikattaen. Pyöräytin silmiäni.
"Korkokivien takana", vastasin siristäen silmiäni, kun katsoin valkeaa naaraskissaa.
"No mitä me sitten tässä vielä teemme?" Harley kysyi ja oli lähtemässä juoksuun, mutta Verikyynel syöksyi kissan eteen.
"Me suunnittelemme", vastasin. Harley pyöräytti silmiään ja naukui:
"Ai mitä? Minä näen vain raskaasti hengittäviä, huonokuntoisia kissoja." Murahdin ja väläytin naaraalle hampaita, muttei tuo ollut moksiskaan.
"Ryhmät täytyy järjestää uudestaan, kun saimme mukaan uusia kissoja", naukaisin kovaan ääneen niin, että kaikki kuuntelivat minua.
Selitin nopeasti kaikille, kuinka hankkisimme metsästä kissoja mukaamme.
"Kuljemme kahden-kolmen hengen ryhmissä turkit mutaan sotkettuina-", en kerennyt sanoa enempää, kun Harley kesketti minut kiljaisemalla:
"Minähän en turkkiani mutaan sotke!"
"Kyllähän sinä sotket, kun minä niin sanon!" sihahdin ja väläytin naaraalle taas hampaitani, muttei tuo hievahtanutkaan. Murahdin ja jatkoin kuitenkin pian:
"Minä, Puhurijalka ja Harley olemme yksi porukka, minä johdan sitä. Toisessa kulkevat Pihlajakynsi, Oksaviiksi ja Mutinatassu, Pihlajakynsi johtaa. Kolmanteen menevät Verikyynel, ja Lucky, Verikyynel johtaa - sen varmaan arvasittekin jo. Seuraavassa ovat Pikkuvarjo, Kataja ja Saniainen, joista Pikkuvarjo johtaa. Syöksyviilto, Pimeyslehti ja Lumikkotassu jäävät korkokiville siltä varalta, jos Kuolonklaani sattuu saapumaan. He myös opettavat meihin liittyville kissoille Kuolonklaanin taisteluliikkeitä, saalistus kuuluu tietenkin myös heidän tehtäviinsä, mutta muutkin voivat saalistaa, jos tulee tilaisuus", naukaisin.
"Milloin menemme metsään?" Harley kysyi.
"Kiipeämme korkokivien yli nyt", vastasin nopeasti.
Olimme saapuneet Pikkuvarjon mukaan Tuuliklaanin rajalle. Aurinko oli parhaillaan laskemassa, joten oli jo hämärää.
"Uskoisin, että partioita on vielä liikkeellä, joten lähdemmekö neljän klaanin reviireillä jo tänään?" Pikkuvarjo kysyi. Mietin hetken aikaa.
"Lähdemme. Etsitään ensin mutaa tai jotain muuta. Käymme kaikki ensin kiertämässä reviirit, jotta jotkut hiirenaivotkin osaavat kulkea oikealla reviirillä, kun käsketään", naukaisin.
"Minä en sotke turkkiani", Harley naukaisi. Murahdin.
"Älä sitten, kunhan pidät pääsi kiinni, kun lähdemme matkaan", murahdin naaraalle, joka hymyili minulle ja virnisti.
Löysimme pian mutaa ja kierimme kaikki - paitsi Harley - siinä, jotta hajumme peittyi sen alle. Lähdimme kävelemään Tuuliklaanin reviiriä pitkin.
"Menemme ensin nelipuille", Pikkuvarjo kertoi.
//Kissat?
Pisaraviilto 02.10.2016
"Hiirenaivo!" ulvaisin Lumikkotassulle, joka oli lähtenyt pois kuolonklaanilaisten luota saalistamaan! Oppilas nosti katseensa minuun. Kolli murahti ja tarttui jo hieman syötyä jänistä niskasta ja käveli takaisin muiden luokse.
"Et sinä sitä tänne tuo! Jätä se siihen", sihahdin. Kolli oli väittämässä vastaan, mutta nähtyään murhaavan - siis hyvin murhaavan - katseeni, hän murahti ja viskasi jäniksen nummelle.
"Kiihdytetään tahtia, emme me tätä menoa ole ikinä nelipuilla", Pikkuvarjo sihahti ja lähti ravaamaan nopeampaa eteenpäin. Kaikki kiihdyttivät tahtia. Kuulin Harleyn tirskuvan jossain etäämmällä minusta.
*Jos tuo hiirenaivo alkaa nauraa, minä tapan hänet!* ajattelin siirtämättä katsettani naaraskissaan. En tiennyt, oliko Harleysta Kuolonklaanille mitään hyötyä, mutta en halunnut tappaa häntä - ainakaan vielä. Olin kuitenkin nähnyt, että naaras osasi ainakin taistella suhteellisen hyvin, mutta se oli kuitenkin ollut vain yksi erakko, joka oli paennut.
Nelipuut häämöttivät edessämme. En ollut ikinä käynyt metsässä, joten paikka ja hajut olivat minulle outoja.
"Tuolla on nelipuiden laakso. Sen keskellä on puhujankivi, jolla päälliköt joka kokoontuminen puhuvat", Pihlajakynsi selitti ja asteli Pikkuvarjon edellä alas laaksoon. Huomasin, kuinka ärtynyt Pikkuvarjo oli nuoremman sisarensa ohittaessa hänet.
"Tuolla on ukkospolku, ja sen takana on Varjoklaanin reviiri. Tuolla metsässä taas on Myrskyklaanin reviiri, ja tuolla on Jokiklaanin reviiri", kertoi Pikkuvarjo nopeasti.
"En usko, että kerkeämme kiertämään kaikkia reviireitä koko illassa", naukaisi Pikkuvarjo miettien.
"Entä jos kuljemme kolmessa porukassa? Pikkuvarjo, Pihlajakynsi ja Puhurijalka osaavat kulkea reviireillä. Yksi porukka menkööt Myrskyklaanin reviirille, toinen Jokiklaanin reviirille ja kolmas Varjoklaanin reviirille", naukaisin.
"Se voisi olla hyvä idea. Päätätkö ne porukat sitten?" kysyi Pihlajakynsi. Nyökkäsin.
"Puhurijalka menkööt Myrskyklaanin reviirille minun, Harleyn, Verikyyneleen, Luckyn ja Lumikkotassun kanssa. Pihlajakynsi ottaa mukaansa Oksaviiksen, Mutinatassun ja Syöksyviillon, he menevät Jokiklaanin reviirille. Pikkuvarjo ottaa mukaansa Katajan, Saniaisen ja Pimeyslehden ja he kiertävät Varjoklaanin reviirin. Auringon noustessa jokaisen täytyy olla takaisin korkokivillä. Ne, jotka ensimmäisenä sinne pääsevät saalistavat", naukaisin. Lähdimme kaikki sinne, minne olin käskenyt. Aurinko oli jo laskenut, joten piilossa oleminen oli helpompaa.
//Kissat?öwö Nää ei siis viel eti kissoja, jotka vois liittyy näihin, vaan kiertää vaan ne reviirit läpi. Seuraavana päivänä ne käy samois porukois loput reviirit läpi ja vast sitä seuraavana yönä ne alkaa stalkkii kissoi:]
Puhurijalka
Kun Dawniksi kutsuttu kissa oli ilmestynyt ja kaikkien huomio kiinnittyi nyt häneen, käännyin hitaasti ympäri ja lähdin kävelemään poispäin muista. Vilkuilin olkani yli ja varmistin, ettei kukaan nähnyt poistumistani, ennekuin sujahdin aluskasvillisuuden sekaan. Toivoin mielessäni, ettei kukaan ryntäisi perääni, joten kuljin mahdollisimman hiljaa eteenpäin.
Kissojen äänet alkoivat vaimeta, kuten hajutkin, joten pysähdyin ja istuin alas. Mietin erakkojen kanssa käytyä taistelua ja sitä, mitä en ikinä uskonut Pisaraviillon sanova.
*Sanoit kiitos, mutta en vain usko, että myöskin tarkoitit sitä! Olet vihannut minua liian kauan. Jo oppilasajoistasi alkaen*, ajattelin ja purin hammasta, kunnes muistin tulevan suuren sodan.
*Entä, jos joudun kohtaamaan Pyökkihännän?! En voi vahingoittaa häntä*, mietin turhautuneena ja asetuin makuulle pensaan juurelle.
*Joskus vain toivon, etten olisi syntynyt. Ettemme olisi lähteneet Kuolonklaaniin*, muistelin mielessäni ja suljin silmäni. En kuitenkaan aikonut nukahtaa.
//Joku?
Harley 27.09.2016
Dawn ei sanonut mitään, joten Pisaraviilto murahti ja käänsi selkänsä naaraspuoliselle entiselle ystävälleni.
“Jatkamme matkaa”, raidallinen kolli totesi. Häntäni oli veressä ja halusin puhdistaa sen. Emmekä me olleet edes syöneet!
“Meidän täytyy puhdistaa häntämme”, sanoin nopeasti suurikokoiselle johtajakissalle, joka siirsi murhaavan katseensa minuun ja siristi silmiään.
“Sinähän teit sen juuri äsken”, kolli huomautti töykeällä äänensävyllä.
“Emme me ole edes syöneet”, Lucky naukaisi ja osoitti tuoresaaliita, jotka oli kasattu noin kuuden ketunmitan päähän meistä. Pisaraviilto pyöräytti silmiään.
“Saatte vähän aikaa aikaa syödä ja tehdä mitä teettekään. Missä Puhurijalka ja Kataja ovat?” tumma kolli kysyi ja katseli ympärilleen.
“He lähtivät metsään”, Herra Puhevika osasi kertoa sulavasti, tosin hieman sössöttäen. En jaksanut enää kiinnittää huomiotani kollin puhetyyliin. Häntä ei sitten ilmeisesti haitannut se, joten miksi minua pitäisi haitata? Tömähdin maahan istualleen ja aloin nuolla häntääni puhtaaksi. Veri oli yhä hieman märkää, joten se hieman vaikeutti pesemistä, kun veri levisi joka paikkaan.
Olimme jatkaneet matkaa. Kataja ja Puhurijalka olivat tulleet takaisin, joten hekin olivat mukanani. En tosin olisi uskonut, että Pisaraviilto olisi lähtenyt ilman heitä. Olimme jättäneet Dawnin sinne pensaikkoon kyykkimään ihan yksikseen. Kuljin joukon perällä miettimässä asioita, mutta sitten virnistin ja loikin kissojen välistä aivan Pisaraviillon vierelle.
“Saammeko mekin samanlaiset kummajaisnimet kuin teillä on?” kysyin ja naurahdin hieman. Kolli katsoi minua ensin hieman kyseenalaisesti, kunnes sanoi:
“Ne eivät ole kummajaisnimiä, vaan klaaninimiä”, kolli murahti, vilkaisi minua ja väläytti hampaitaan minulle, kunnes jatkoi, “mutta saatte. Sulkatähti ilmeisesti päättää ne.”
“Meidän nimeksemme sopisi Riemutuho”, nau’uin hetken hiljaisuuden jälkeen, jonka jälkeen sitten kysyin, “kuka on Sulkatähti?” Pisaraviilto huokaisi ja pyöräytti silmiään. Naurahdin, “me saatamme olla ärsyttäviä, mutta et sinä ilman meitä pärjäisi.”
“Sulkatähti on emoni, Kuolonklaanin päällikkö”, kolli kertoi tyynenä.
“Jaahas. Meillä ei ole emoa”, naukaisin.
“Emme tosin haluaisikaan sellaista. Ihan turhia ne”, sanoin ja purskahdin nauramaan. Naurunpuuskan aikana loikin eteenpäin Pisaraviillon mukana. Pikkuvarjo oli joukon johdossa.
“Olemmeko me pian perillä?” kysyin sitten.
“Muutaman päivän kuluttua. Voisitkohan nyt jättää minut rauhaan ja etsiä seuraa jostain muusta kissasta?” kysyi kolli vihaisena. Kohautin lapojani ja hymyilin kuin en olisi tietänyt, mitä kolli tarkoitti.
“Ei heitä kiinnosta me”, totesin nopeasti. Pisaraviilto huokaisi äänekkäästi.
“Ala painua tai tapan sinut!” kolli sihahti ja nosti kyntensä ilmaan. Katsoin kynsiä lumoutuneena samalla, kun kävelin eteenpäin.
“Sinulla on komeat kynnet”, totesin hymyillen, mutta jättäydyin porukan perälle ennen kuin suuri johtajamme kerkesi sanoa sanaakaan.
“Hei”, tervehdin Lumikkotassuna puhuteltua kissaa hymyillen.
//Lumikko?
Saniainen
Loikkasin äkkiä piiloon kuullessani muiden kissojen ääniä. Kerkesin juuri ja juuri piiloon.
*Keitä he ovat? Mitä he täällä tekevät?* ajattelin.
*No mitä sillä on väliä. Päihitän heidät kaikki mennen tullen*, ajattelin. Sitten he astuivatkin jo näkyviin. Sitten he pysähtyivät.
*He haistavat minut!* ajattelin kauhuissani.
"Haistan vieraan kissan", naukui eräs kissa.
"Niin minäkin", toinen tumanharmaa kissa.
"Kuka siellä?" musta kolli jatkoi. Ensin en vastannut mitään, mutta sitten astuin esiin.
"Kuka olet?" tivasi joukon johtaja, vaaleanharmaa naaras naukui.
"Saniainen", vastasin, mutta lisäsin vielä.
"Miksi haluat sen tietää?" naaras näytti miettivän vastaustaan.
*Vastaa jo!* ajattelin. Sitten hän kumartui kuiskaamaan tummanharmaalle kollille jotakin. En kuullut mitä. Sitten tummanharmaa kolli aukaisi suunsa sanoakseen jotakin...
//Pisara? Haluisin et tää vois liittyy Kuoloo :)
Pisaraviilto 28.09.2016
Siristin silmiäni ja katsoin edessäni seisovaa, arviolta oppilasikäistä kissaa suoraan silmiin. Kissa oli kertonut nimensä olevan Saniainen.
"Olet juuri asettunut Kuolonklaanin matkaajien tielle", naukaisin murhaavalla, kovalla äänensävyllä naaraskissalle. Kissa kallisti epäröiden päätään.
"Kuolonklaani on suuri joukko kissoja, jotka eivät pelkää tappaa tai kuolla. Meitä kannattaakin pelätä, sillä emme säästä naaraita tai pentujakaan. Kaikki, joista emme pidä ovat tappolistalla ja kokevat kohtalon, joka on jo tullut lukemattoman monella kissalla vastaan", virnistin murhaavasti. Kuulin Harleyn sekopäisen naurun taustalta. Saniainen katsoi kysyvästi valkeaa kissaa, jonka tassut ja kuono olivat veren peitossa.
"Jos teet yhdenkin nopean liikkeen, olet sitten kuollutta. Jos et liity meihin, jäät seisomaan siihen. Jos liityt, saat liikkua, kun annan siihen luvan. Jos rikot tätä käskyä, olet kuollut vain neljässä silmänräpäyksessä", virnistin paljastaen kynteni ja nostaen toisen etukäpälistäni ilmaa. Viilsin sitä kuin olisin viiltänyt kissan kurkun auki, ja sitten laskin käpäläni taas maahan odottaen kissan vastausta.
//Saniainen?
Saniainen
"Minä... Minä...", änkytin sillä mietin vastaustani.
"Sinä mitä?" harmaa kolli murisi.
"Liityn. Jos vain voin", nau'uin.
*Olenko aivan varma?* ajattelin.
*No jos en pidä Kuolonklaanista, niin sitten vain lähden*, ajattelin.
"Hyvä. Nyt mene joukon perään ja pysy perässä", murahti kolli. Olin kuullut että häntä sanottiin Pisaraviilloksi.
*Minusta tulee olemaan sinulle enemmän uhkaa ja vatmis, kuin luuletkaan. Minä aioin näyttää tälle klaanille, että ansaitsen paikkani siellä. Taistelemalla*, ajattelin
*Minusta tulee vielä paljon parempi, kuin sinä *, nau'uin itselleni ja jatkoin matkaa. Pian kiirehdin Pisaraviillon viereen.
"Minä liityn vain yhdellä ehdolla", naukaisin.
"Millä?" Pisaraviilto kysyi.
"Sillä, että saan lähteä klaanista jos tahdon, mitä klaanissa tehdään ja miksi tarvitsette minua", nau'uin.
"Tuossa oli kolme. Mutta sinun on toteltava sinua vanhempia ja ylempiarvoisempia kissoja. Ilman vastalauseita. Oksaviiksi voi kertoa sinulle lisää asioita", kolli naukui.
Harley (tä tarina saattaa olla väärässä kohassa)
Katsoin tummaa, valkoraidallista kollia ja kissoja tuon takana virnistellen. Lämpimänruskea naaras oli astellut syvemmälle kujalle, kun hän oli huomannut uudet tulijat.
“Te olette ne, jotka tappoivat niitä erakoita”, Luckyn ulvaisu kajahti ilmaan. Astelin kauemmas Luckystä, jonka takana Itse Tajuttomuus - oikealta nimeltään ilmeisesti Tilli - tärisi kauhuissaan.
“Vihdoinkin tapaamme joitain, jotka ovat kuin me! Meidän täytyy tappaa teidän kanssanne kissat, jotka pettivät meidät ja kuvittelivat meidän olevan surkea ja hiirenaivoinen!” ulvaisin ja purskahdin samassa nauruun. Astelin uusien tulijoiden luokse. Laskin nopeasti, että heitä oli kymmenen. Ilmeisesti he matkasivat jonnekin tai sitten he aikoivat muuttaa tänne. Hymyilin leveästi vihreäsilmäiselle, suurelle kissalle, joka oli kaikkien muiden edellä, hän oli ilmeisesti johtaja.
“Tervehdys, me olemme Harley, teidän uusi ystävänne”, naukaisin ja kumarsin hennosti tummalle, raidalliselle kollikissalle, jonka jälkeen annoin virnistyksen levitä kasvoilleni. Kissa katsoi minua siristäen vihreitä silmiään.
“Pisaraviilto, pitäisiköhän meidän lähteä?” tummanruskea, punaruskealaikukas naaraskissa kysyi kollilta, joka oli vain hiirenmitan päässä minusta suoraan edessäni. Kuulin, kuinka muut entiset ystäväni astelivat pois roskapönttöjen suojista. Vilkaisin heitä nopeasti ja väläytin kaikille pienen hymyn, kunnes siirsin sitten katseeni Pisaraviilloksi kutsuttuun kollikissaan.
“Mikä ihmeen nimi on Pisaraviilto? Kuulostaa siltä, että joku pisara olisi tappanut sinut juuri”, naukaisin ja purskahdin mielipuoliseen nauruun - tai niin muut ajattelivat, mutta minä vain nauroin ihan tavallisesti, enkä katsonut sitä mitenkään pahaksi.
“Tuo kissahan on ihan sekaisin päästään”, savunharmaa, tummajuovikas kollikissa naukui joukon perästä. Siirsin katseeni minua ehkä hieman vanhemman kollin suuntaan ja hymyilin hänelle ystävällisesti. Ei ollut ensimmänen kerta, kun minulle noin sanottiin, vaikka tuo kolli ei edes varmaankaan sanonut sitä minulle.
“Pisaraviilto on klaaninimi. Eipä omasikaan ole sen kummempi”, Pisaraviilto murahti ja katsoi minua ilmeettömästi. Virnistin, “no meidän nimemme on ainakin hienompi ja paremman kuuloinen kuin sinun.” Tummanharmaa kolli ei alkanut väittelemään, vaan murahti ja käänsi katseensa takanaan oleviin kissoihin, jonka jälkeen hän siirsi keltaiset silmänsä minuun. Tuijotin Pisaraviiltoa omilla, vaaleanvihreillä silmilläni suoraan silmiin.
“Keitä ovat nämä sinun seuralaisesi?” kookas kissa kysyi. Käännyin kohti kujalla olevia kissoja, jotka olivat muutaman ketunmitan päässä minusta. Ainoastaan lämpimänruskea naaraskissa oli astellut kauemmas muista.
“No emme me heidän nimiään tiedä. Tuo on Lucky ja tuo on Itse Tajuttomuus - tai siis Tilli - ja tuota yhtä nyt emme edes tunne ja muut ovat entisiä ystäviämme”, kerroin hymyillen ja väräytin oikeaa korvaani, kun kuulin kärpäsen surisevan aivan sen juurella. Kärpänen poistui hetkeksi ja palasi kuitenkin pian taas. Heilautin oikealla etukäpälälläni ilmaa kynnet paljastettuina. Onnekseni osuin kärpäseen ja onnistuin painamaan sen maata vasten. Kun nostin käpäläni taas ilmaan, kärpänen oli yhä elossa. Paljastin hampaani ja murahdin vihaisesti kärpäselle, jonka jälkeen kuitenkin siirsin katseeni Pisaraviiltoon ja tuon joukkoihin. Tummanharmaa kolli oli juuri jutellut jonkun ystävänsä kanssa juuri äsken, mutten ollut kuullut mitään, eikä tuskin kukaan entisistä ystävistänikään.
“Haluan esitellä itseni kunnolla, jotta tiedätte, kuka olen ja mistä tulen”, Pisaraviilto naukaisi kovaan ääneen, “olen Kuolonklaanin varapäällikkö. Te siellä olette ilmeisesti nähneet niiden hyödyttömien kissojen ruumiit, jotka jotkut kuolonklaanilaisoppilaista ovat kasanneet. Lähdimme pois reviiriltämme, koska olemme matkalla metsään, joka on kaukana täältä. Aiomme hyökätä sinne, kunhan meitä on tarpeeksi. Joskus Kuolonklaani katsokaas hallitsi sitä metsää, mutta sitten hiirenaivoiset klaanit vallottivat sen takaisin ja ajoivat meidät tiehemme.”’
“Mielenkiintoinen tarina! Me liitymme teihin ja jätämme nuo hiirenaivoiset huijariystävät tänne mädäntymään”, naukaisin ja purskahdin nauruun kun siirsin murhaavan katseen Luckyyn ja muihin, jotka eivät sanoneet mitään.
“Oletko varma, että voimme ottaa tuon mukaamme?” tumman punaruskea naaraskissa kysyi ja asteli kahden muun kissan välistä Pisaraviillon vierelle.
“Osaatko sinä taistella?” kysyi tumma kolli. Päästin virnistyksen ja pyöräytin silmiäni.
“Ai että osaammeko? Voisimme tappaa nuo kaikki muutamalla kynnen heilautuksella!” ulvaisin ja purskahdin nauruun.
“Sitten hän voi tulla mukaamme”, päätti tumma kolli, “hän voi vaikka olla harhautusväline jos sellaista tarvii.” Lopetin nauramisen ja virnistin, sitten siirsin katseeni Luckyyn ja muihin ja sanoin:
“Te saatte jäädä tänne mädäntymään, kun me lähdemme kohti uusia seikkailuja ja parempaa luontoa!”
//Kuolonklaanist lähteneet, Kataja, Lucky, Fria ja muut?
Kataja
Katselin varautuneena tummaa valkoraitaista kollia nurkastani. Valkea naaras, jonka nimi oli ilmeisesti Harley virnisteli näille oudoille kissoille.
“Te olette ne, jotka tappoivat niitä erakoita”, Luckyksi kutsuttu kolli huudahti.
Hänen takanaan Tilliksi nimensä ilmoittanut naaras tärisi vasten maata.
“Vihdoinkin tapaamme joitain, jotka ovat kuin me! Meidän täytyy tappaa teidän kanssanne kissat, jotka pettivät meidät ja kuvittelivat meidän olevan surkea ja hiirenaivoinen!” verikissa ulvaisi ja purskahti nauruun. Hän asteli outojen kissojen luo ja hymyili ilmeisesti kissojen johtajalle.
“Tervehdys, me olemme Harley, teidän uusi ystävänne”, tämä naukaisi ja kumarsi tummalle, raidalliselle kollille.
Sitten Harley virnisti samaiselle kollille.
“Pisaraviilto, pitäisiköhän meidän lähteä?” yksi naaraista naukaisi.
*Pisaraviilto... Kuulostaa erikoiselta* pohdin ajatuksissani. Nyrpistin nenääni näiden muukalaisten hajulle.
*He eivät ole täältäpäin* päättelin.
Havahduin todellisuuteen kun kuulin jo tutun äänen naukaisevan: “Te saatte jäädä tänne mädäntymään, kun me lähdemme kohti uusia seikkailuja ja parempaa luontoa!”
Ilmeisesti Harley oli hyväksytty joukkoon.
"Mitä me teemme noille muille?" tumma naaras kysyi johtajaltaan.
"Tapamme kaikki, jotka eivät liity joukkoihimme", johtajakolli vastasi ja työnsi kyntensä esiin.
Tunsin hätäännyksen kasvavan sisälläni. Voisin lähteä juoksemaan, mutta kuinka pitkälle pääsisin? Voisin koittaa paeta kattojen kautta, mutta kuka tietää kuinka hyviä loikkijoita he olivat? Voisin taistella vastaan, mutta enhän minä voisi pärjätä. Vai voisinko? Jos hyökkäisin pienimpien kissojen kimppuun, niin selviäisinkö? Ei, sehän olisi mahdotonta.
"Pelkurit ansaitsevat kuoleman!" Suuri kolli ulvaisi ja syöksähti kohti Tilliä.
Tunsin jostain syystä suojelunhalua tätä pientä naarasta kohtaan. Aivan kuin olisin ollut tässä tilanteessa aiemminkin. Vedin henkeä ja syöksyin Tillin ja suuren kollin väliin. Kollin silmissä välähti pieni yllättyneisyys. Hän ei ilmeisesti ollut huomannut minua.
//Pisara, Tilli tai Harley?
Puhurijalka 24.09.2016
Tassuttelin saalistuspartion hännillä ja haistelin ilmaa saaliin toivossa.
"Hajaannutaanko tässä kohtaa?" kysyin ja odottelin muiden vastausta. Kukaan ei kiinnittänyt ehdotukseeni mitään huomiota. Ainoastaan Oksaviiksi vilkaisi minua olkansa yli murahtaen vaimeasti. Kohautin turhautuneena lapojani ja loikin omille teilleni kauas partiosta.
Nuuhkin kärsimättömästi ilmaa, sillä en ollut haistanut yhtään mitään, lukuunottamatta hiirtä, jonka hajujälki oli jo päiviä vanha. Pysähdyin siinä samassa, kun kitalakeeni leijaili mehevä oravan tuoksu. Paljastin kynteni ja olin hiljaa, sillä hajujälki oli erityisen vahva. Vilkuilin puitten latvoja, kunnes huomasin oravan kipittävän kohti vanhaa tammea. Kyyristyin välittömästi ja loikkasin. Etäisyys oli vain ketunmitan, joten kynteni lävistivät pehmeän lihan. Saaliseläin vinkui surkeasti ja päästi lopulta kuolinhuutonsa. Virnistin ja poimin oravan hampaisiini. Kun olin lähdössä etsimään paikkaa haudata saaliini, nenääni leijaili toinenkin haju.
*Erakkoja!* tajusin ja tiputin saaliin maahan. Maistelin ilmaa ja lähdin seuraamaan hajujälkeä.
Hetken kuljettuani, kuulin puhetta. Syöksyin läheiseen pensaaseen ja tähyilin edessäpäin olevalle aukiolle. Siellä makoili useita kissoja. Ehkäpä viisitoista aikuista ja pari pentua. Irvistin ja tarkailin kissoja hetken, kunnes käönnyin lähteäkseni ilmoittamaan asiasta.
Palasin muiden luo ja tiputin oravan maahan.
"Pisaraviilto!" kutsuin kollia, joka ilmestyi eteeni. Soturi katsoi minua kysyvästi.
"Noin viisitoista erakkoa tuollapäin", nau'uin ja käänsin päätäni. Pisaraviillon silmät välähtivät.
"Vie meidät sinne", kolli käski. Nyökkäsin ja lähdin juoksuun kohti erakkojen olinpaikkaa.
Saavuimne perille ja Pisaraviilto tarkkaili kissoja hetken.
"Repikää jokainen kappaleiksi!" Pisaraviilto ulvahti ja syöksyi erakkoja päin muiden seuratessa.
//Kisulit?
Harley 25.09.2016
Erakot lähestyivät meitä. He kulkivat hitaasti ja joukkoa johti tummanruskea, valkotassuinen kollikissa, jonka keveän oloinen keho oli taisteluarpien peittämä. Kolli oli reilusti Pisaraviiltoa pienempi, mutta lihaksista ei hänellä näyttänyt olevan puutetta. Murhanhimoinen virnistys levisi kasvoilleni, kun tuo tummanruskea kollikissa kohdisti meripihkaiset silmänsä suoraan minuun. Huomasin kissan katseessa samaa, jonka olin nähnyt monien muidenkin kissojen katseissa läpi elämäni - eli sen ajan, kun olin elänyt yksin värjäten turkkiani verellä. Kollikissan ilme oli hieman kauhistunut, mutta myös utelias ja ehkä epäluuloisuus paistoi tuon silmistä, en ollut aivan varma kuvittelinko sen vain. Tunsin Pisaraviillon hipaisevan hännällään kylkeäni.
“Nyt sinä saat näyttää, mihin sinusta on. Saat luvan hyökätä tuon johtajan kimppuun”, totesi raidallinen, tumma kolli, joka johti joukkoa, johon minä olin liittynyt. Tiimi Harley vastaan Tiimi Tuntematon siis. Purskahdin nauruun.
“Tietenkin me teemme sen!” ulvaisin ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia kohti tummanruskeaa kollikissaa, joka katsoi minua silmänräpäyksen ajan kauhuissaan, kunnes loikkasi sivuun. Eipä kolli vain minua karkuun päässyt. Ponnistin itseni irti maasta suoraan kohti Tiimi Tuntemattoman johtajan kaulaa. Epäonnekseni joku loikkasi väliimme. Upotin hampaani väliintulijan vasemmanpuoleiseen lapaan. Maistoin, kuinka lämmin veri tulvahti suuhuni. Murhanhimo leimahti sisälläni. Halusin tappaa, nyt ja heti! En huomioinut ympärilläni liekkiin leimahtanutta taistelua, vaan pidin hampaani tiukasti väliintulijan lavassa.
“Irrota, hullu!” kissa ulvaisi ja yritti riuhtaista minut irti itsestään, mutta turhaan. Puristin leukojani yhä tiukemmin yhteen. Lopulta kuitenkin irrotin otteeni ja loikkasin etäämmäs kissasta. Naaraskissa - jonka kimpussa olin hetki sitten ollut - lyyhistyi maahan ja karjaisi tuskasta. Päässäni naksahti, kun katsoin naarasta, joka makasi tuskallisena maassa. Syöksyin kissan kimppuun ja upotin nopeasti hampaani tuon kaulaan. Kului vain hetki, kun riuhtaisin palan naaraan kurkusta. Veri roiskahti valkealle turkilleni, mutta mitä väliä sillä oli. Hetken aikaa olin sokaistunut murhanhimosta, mutta kun tajusin, mitä tein, olin jo repinyt maassa yhä elävänä kiemurtelevan naaraan vatsan auki. Upotin etutassuni tuon vatsaan ja sipaisin muutaman kerran hännälleni verta, jonka jälkeen vielä työnsin kuononi kissan sisälle. Ehkä hieman mielipuolinen virne levisi kasvoilleni, kun käänsin katseeni poispäin pikkuhiljaa kuolevasta naaraskissasta. Näin, että taistelu ympärilläni oli verinen. Pisaraviilto taisteli parhaillaan Tiimi Tuntemattoman johtajaa vastaan, mutta huomasin, kuinka yksi valkoinen laikukas kollikissa oli syöksymässä kohti Tiimi Harleyn jäsentä. Ennen kuin kerkesin tehdä mitään, syöksyi laikukas kissa kohti tummanharmaata, raidallista kollia, joka ei edelleenkään ollut huomannut takaa hyökkäävää kissaa. Hyökkääjän hyökkäys kuitenkin epäonnistui, kun näin pitkäjalkaisen, vaaleanharmaan kollikissan syöksyvän laikukkaan kollin kylkeen. Virnistykseni oli hetkeksi muuttunut tavalliseksi hymyksi, mutta jälleen se virne saapui kasvoilleni. Minusta tuntui kuin olisin ollut vahvempi kuin ikinä. Katsoin ympärilleni. Kaikki hyökänneet erakkokissat olivat joko kuolleita tai makasivat maassa sätkien kuin kala kuivalla maalla - tai ainakin luulin niin. Pian kuitenkin näin erään pienikokoisen, siniharmaan kollikissan juoksevan poispäin meistä. Kukaan muu ei ollut ihme kyllä huomannut kissaa, mutta minä lähdin juoksemaan tuon perään. Kissa oli hidas, paljon hitaampi kuin minä, joten kului vain muutama hetki, kun olin jo kissan kintereillä.
“Älä tapa minua!” tuo ulvaisi ja yritti juosta nopeampaa, mutta kompastui valkoisiin jalkoihinsa. Pysähdyin ja astelin rauhallisin askelin kissan eteen. Tuo nosti pelokkaat, vaaleanruskeat silmänsä minuun.
“Olen pahoillani, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa - tai mietitäänpä hetki”, naukaisin ja katsoin taivaalle miettivän näköisenä. Edessäni seisova kissa näytti hieman huojentuneelta, mutta sitten sanoin:
“Ei, emme olekaan pahoillamme.” Nostin oikean etukäpäläni ilmaan ja viilsin kynsilläni maassa avuttovana makaavaa, minua pienikokoisempaa ja ilmeisesti nuorempaa kissaa päin naamaa. Veri roiskahti ympäri tuon kasvoja ja myös kuivalle heinikolle. Kolli parkaisi ja alkoi nyyhkyttää kovaäänisesti. Sitten astelin tuon vasemmalle puolelle ja työnsin väkisin kissan selälleen. Upotin kynteni tuon vatsaan, ja viholliseni ulvoi yhä kovempaa. Työnsin käpäläni kollin sisälle. Virnistin ja puhkesin nauruun.
“Mi-mikä sinä olet?” kysyi maassa makaava kollikissa ja katsoi minua kauhistuneena, kunnes hän veti päänsä taakse ja lopetti elämisen. Niin yksinkertaista se oli. Kohautin lapojani ja lähdin kävelemään kohti muita kissoja hymyillen ystävällisesti.
“Hei, tiesitkö, että tuo kissa esti jonkun hyökkäämisen kimppuusi?” kysyin Pisaraviillolta osoittaen hännälläni vaaleanharmaata, valkeaa omaavaa kollikissaa. En jäänyt odottelemaan kollin vastausta, vaan astelin pois muiden luota. Lucky ja Katajaksi kutsuttu naaras istuivat etäämmällä muista. Yhtäkkiä kuulin jostain lähettyviltäni kuiskauksen:
“Lucky!” Hetken aikaa katselin ympärilleni ja hämmentyneenä mietin, kuka oli kutsunut Luckya. Samassa erotin entisen ystäväni kehon erään pensaikon takana.
“Tunkeilija!” päästin ulvaisun ilmoille ja ryntäsin kohti entistä ystävääni, joka ilmeisesti huomasi, että hänet oli huomattu.
//Dawn? Muutki voi jatkaa cx
Pisaraviilto
//Alotan tän tarinan jatkamal tavallaa Harleyn tarinan yht kohtaa//
Puhurijalkako esti kissan hyökkäämisen kimppuuni? Siksikö kollin lavasta vuosi suhteellisen vuolaasti verta? Kasvoilleni levisi hiukan ylpeä hymy. Se ei johtunut Puhurijalasta, vaan itsestäni. Pitikö kolli minua niin suurena, että oli valmis uhraamaan henkensä minun puolestani? Parhaillaan soturi nuoli itseään muutaman ketunmitan päässä minusta. Päätin kävellä Puhurijalan luokse.
"Sattuuko?" kysyin virnistäen. Kolli nosti hieman yllättyneen katseensa minuun.
"Ei", hän vastasi kuitenkin pian. Hetken aikaa mietin, mitä sanoisin, mutta sitten päätin vain sanoa:
"Kiitos."
//Ja ny meen siihe kohtaa jos Dawn o tullu//
Siristin silmiäni, kun katsoin Dawniksi kutsuttua kissaa, niin Lucky oli ainakin kertonut.
"Olit siis niinkin hiirenaivoinen, että seurasit meitä", murahdin ja astelin kohti naaraskissaa, joka kyyhötti pensaikon lähettyvillä ja katsoi minua suoraan silmiini.
"Mitä me teemme hänelle?" kysyi Pihlajakynsi takaani. Kohautin lapojani.
"Sinun olisi järkevää kertoa tässä ja nyt, miksi seurasit meitä. Aioitko hyökätä kimppuumme tai ehkä liittyä joukkoomme?" kysyin ja paljastin hampaitani, kun katsoin kissaa. Kynteni olivat paljastetut koko ajan, joten jos Dawniksi kutsuttu naaras yrittäisi tehdä jotakin arvaamatonta, hän kuolisi hetkissä. Häntäni nyki, kun odotin turhautuneena erakon vastausta. Dawnin kasvoilla oli miettivä ilme. Keksikö hän jotain tarinaa, jonka hän kertoisi sitten?
//Dawn tai jokunen?
Viiltotähti
Kävelin Sulkatähden ja minun pesään. Kumppanini makasi sammalpedillään. Hän ei nukkunut, vaan nosti päänsä ylös.
"Syöksyviilto ja Verikyynel ovat valmiita", naukaisin ja istuin alas.
"Mihin?" kilpikonnakuvioinen päällikkö kysyi ja nousi istumaan.
"He voivat lähteä metsään", vastasin nopeasti ja vilkaisin pesälle, en halunnut kenenkään salakuuntelevan meitä. Tuskin siellä edes ketään oli, sillä kuka nyt haluaisi päästä hengestään.
"Kahdestaanko? Vai lähdemmekö me kaikki mukaan?" Sulkatähti kysyi ja kallisti epäröiden päätään. Pudistin päätäni.
"Laitetaan mukaan myös muita kissoja, sellaisia, joita klaanikissat eivät tunnista, ainakaan hyvin. Kokeneimmat soturit eivät siis voi lähteä, täytyy luottaa nuorempiin", naukaisin.
"Nimitin Pisaraviillon varapäällikökseni, hän voisi lähteä?" Sulkatähti ehdotti. Nyökkäsin, "se on hyvä idea. Ja hyvä valinta sinultakin se oli."
"Keitä muita lähtevät ja milloin he lähtevät?" kumppanini kysyi, "ja mikä heidän tarkoituksensa siellä on?" Mietin hetken aikaa vastaustani.
"He tyhjentävät metsän Pimeyden Metsään uskovista kissoista tuoden ne sitten korkokivien taakse. Lähdemme noin kuun jälkeen heidän lähtönsä korkiville, ja tapaamme siellä kaikki. Sen jälkeen on aika sodan, jonka Kuolonklaani aikoo voittaa. He lähtevät niin pian kuin mahdollista. Me todennäköisesti pärjäämme täällä, jos lähetämme noin kymmenen kissaa metsään", naukaisin.
"Uskon niin", kumppanini vastasi hetken harkinnan jälkeen.
"Mutta ketkä me lähetämme sinne?" naaras kysyi.
"Puhurijalan ainakin. Pisaraviilto on vahtinut häntä oppilasajoistaan saakka, joten hän kyllä hoitelee sen kollin, jos on tarpeen. Eikä Puhurijalasta sillä välin sitten ainakaan täällä ole ongelmia", murahdin.
"Lähetämmekö oppilaita? Lumikkotassu voisi lähteä, sillä hän on Pisaraviillon oppilas", Sulkatähti naukui. Nyökkäsin.
"Lähetetään myös Mutinatassu, saavatpahan oppilaatkin tutustua siihen, millaista muiden klaanien reviireillä on, jotta heitä ei tarvitse vahtia tulevassa sodassa koko aikaa, koska he ovat muutenkin niin hiirenaivoisia", naukaisin.
"Pihlajakynsi ja Pikkuvarjo voisivat lähteä. Klaanikissat saattavat tuntea heidät, mutta entä jos he kaikki peittäisivät hajunsa ja turkkinsa mudalla tai jollain?" päällikkö ehdotti.
"Hyvä idea. He voivat lähteä. Sitten vielä Oksaviiksi ja Pimeyslehti. Siinä taitaa olla se porukka", naukaisin.´
"Ilmoitatko klaanille vai teenkö minä sen?" kilpikonnakuvioinen naaraskissa kysyi.
"Tehdään se yhdessä", vastasin murahtaen ja astelin ulos pesästämme.
Kun olimme kertoneet kaikille, lähtijät kerääntyivät leirin ulkopuolelle kuuntelemaan asiamme. Selitin Sulkatähden kanssa tarkasti, kuinka kissat tarkkailisivat neljän klaanin jäseniä ja millä kysymyksillä lähestyisivät heitä.
"Kuljette kahden-kolmen hengen porukoissa. Luettelen porukat nyt, mutta Pisaraviilto voi niitä halutessaan muuttaa. Mutta, ne porukat: Pisaraviilto, Puhurijalka ja Lumikkotassu ovat yhdessä, heitä johtaa Pisaraviilto. Toisessa ovat Pihlajakynsi, Oksaviiksi ja Mutinatassu, heitä tavallaan johtaa Pihlajakynsi. Kolmannessa ovat Pikkuvarjo ja Pimeyslehti, heistä Pikkuvarjo on se johtaja. Syöksyviilto ja Verikyynel kulkevat yksin. Verikyynel vakoilee kissojen leirejä ja etsii heikkouksia. Kun saatte hommattua mukaanne kissoja, Syöksyviilto vahtii kissoja ja varmistaa heidän olevan luotettavia. Lähdette ylihuomenna", naukaisin, "palaamme nyt leiriin. Pikkuvarjo näyttää teille sitten reitin metsään."
//Juujoo kirjotan Pisaral si ku ne lähtee öwö
Puhurijalka
Olin jäänyt istuskelemaan leirin ulkopuolelle muiden lähdettyä sisään leiriaukiolle.
*Miten he antoivat minun lähteä?* mietin ja raavin kynsilläni uria maahan. Vilkaisin taivaalle, johon oli kertynyt muutamia tummia pilviä.
*Tosin ryhmä, johon kuulun, ei ollut paras mahdollinen*, ajattelin ärtyneesti ja sihahdin hiljaa. Kuulin korpin rääkäisevä jossakin päin metsikköä, mutten kiinnittänyt ääneen sen enenpää huomiota.
*Pisaraviillosta tuli varapäällikkö, ja vielä koko joukon johtaja! Hän varmastikkin karkottaa minut, kun hän vain nousee päälliköksi Sulkatähden paikalle*, mietin hieman murheissani, mutta ravistin nuo ajatukset päästäni. Siristin silmiäni nousten seisomaan ja tassuttelin leiriin.
Söin pikkuista myyrää soturien pesän edustalla, kunnes huomasin Pisaraviillon tassuttelevan pesälle päin. Kolli vilkaisi minua murhaavasti.
"Miksi katsot minua koko ajan noin? Mitä minä olen muka tehnyt? Mutta kuitenkin, onnittelut varapäällikkyydestä", sihahdin ja haukkasin myyrän loppuun.
//Pisara?
Pisaraviilto 23.09.2016
Kyyhötin Kuolonklaanin leirin uloskäynnin lähellä turhautuneena odottaen muita kissoja, joiden oli tarkoitus lähteä neljän klaanin luokse. Puhurijalka saapui ensimmäisenä, sitten tulivat Syöksyviilto ja Verikyynel, jonka jälkeen tuli Pihlajakynsi, Pikkuvarjo ja vielä viimeisenä nuoremmat soturit.
"Olemme valmiita lähtemään", Pikkuvarjo naukaisi. Siristin silmiäni ja katsoin siskoani murhaavasti.
*Et sinä mikään johtaja ole, minä se ennemminkin olen!* ajattelin mielessäni, mutten sanonut mitään. Kuulin, kuinka jotkut huusivat meille hyvästejä, mutten jaksanut väräyttää korvaanikaan, saatika sitten vaivautua katsomaan ja vastaamaan hyvästeihin. Lähdimme ravaamaan Pikkuvarjon johdolla kohti Kuolonklaanin rajaa.
"Kuinka kauan matka kestää?" Lumikkotassun närkästynyt ääni kuului joukon perältä.
"Ole hiljaa ja kävele", murahdin ja loin oppilaalleni murhaavan katseen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pitkään hiljaisuudessa. Saavuimme kaksijalkalaan, jossa olimme yhdessä Puhurijalan kanssa monia kuita sitten tappaneet kotikisuja ja haavoittaneet heitä. Vahva kissan ja veren tuoksu kantautui sieraimiini, mutta veri ei kuulunut kissalle, vaan saaliseläimelle.
"Pysähdymmekö katsomaan, keitä täällä on? Ehkä he ovat uhaksi Kuolonklaanille", Oksaviiksi naukui. Mietin hetken aikaa.
"Käydään katsomassa. Etsitään ne kissat", murahdin.
//Matkalaiset? Nää kyseiset kissat on siis Harley, Fria, Lucky, Kataja ja muut.
Pisaraviilto
"Mitä me teemme noille muille?" Pihlajakynsi kysyi ja tönäisi Verikyyneleen sivuun viereltäni.
"Tapamme kaikki, jotka eivät liity joukkoihimme", naukaisin ja paljastin murhaavasti hampaani.
"Selvä siis", Pikkuvarjo naukui ja oikoi heti kynsiään. Huomasin myös Puhurijalan, Oksaviiksen, Pimeyslehden ja muidenkin oikovan kynsiään. Astuin eteenpäin kulkien Harleyn ohitse kohti Luckyksi esittäytynyttä kissaa. Tilliksi kutsuttu nuori naaraskissa kyyhötti lähellä yhtä suurta astiaa katsoen meitä kauhistuneita. Harley vaikutti oikein hyvältä kissalta Kuolonklaanin jäseneksi. Sen kertoivat veriset etutassut, häntä ja kuono. En tosin tiennyt, oliko naaraalla tapana käyttää verta aina tuohon tapaan vai oliko sitä nyt erityistapauksessa vain.
"Älkää tappako meitä!" Tilli ulvaisi kauhuissaan ja purskahti onnettomaan itkuun.
"Pelkurit ansaitsevat kuoleman!" ulvaisin ja syöksyin kohti Tilliä pysähtyen alle hiirenmitan päähän tuosta. Naaraskissa painautui vasten maata ja hengitti hyvin raskaasti.
//Kataja voisi jatkaa?
Pisaraviilto
Iskin empimättä kynteni väliin tulleen kissan kylkeen, tosin isku oli niin pieni, että lämpimänruskean naaraan kylkeen tuli vain pintanaarmuja, jotka katoaisivat päivässä tai kahdessa. Iskuni oli saanut naaraskissan heittäytymään syrjään, ja jälleen kerran Tilliksi kutsuttu tabbykuvioinen naaraskissa oli aivan edessäni.
"Se, joka tekee jotain hiirenaivoista kuolee", sihisin ja katsoin silmät sirillä kaikkia kissoja, jotka kujalla lisäkseni olivat, "eikä kukaan voi paeta." Loin nopeasti silmäyksen kuolonklaanilaisiin, jotka liikahtamatta seisoivat kissojen tiellä niin, että heidän reittinsä pois kujalta oli suljettu täysin. Iskin kynteni Tillin kylkeen kaataen naaraskissan maahan.
"Älä!" tabbykuvioinen, suurinpiirtein oppilasikäinen kissa parkui yrittäen saada minut pois luotaan, mutta hivuttauduin lähemmäs kissaa, painaen oikean etukäpäläni kynnet vasten kissan pehmeää kaulaa. Tillin hengitys oli raskasta ja itkuista.
"Älä tapa minua", tabbykuvioinen kissa onnistui sopertamaan itkun ja kauhun seasta, mutta en välittänyt.
"Lopeta", lämpimänruskean naaraan ääni kuului vasemmalta puoleltani. En irrottanut kynsiäni Tillin kaulasta, vaan siirsin katseeni naaraaseen, jonka olin äsken työntänyt pois tieltäni.
"En tapa näitä kissoja yhdellä ehdolla", naukaisin murahtaen. Ennen kuin kukaan kerkesi kysyä ehtojani, sanoin:
"Kaksi teistä lähtee mukaamme. Pentuja emme mukaamme ota, yli kuusikuinen kissan täytyy olla. Saatte hetken aikaa päättää tai tapan tämän kissan ja teidät muutkin", naukaisin ja siristin keltaisia silmiäni.
//Kisulit? Choco ja Jenix taisvat sanoo, et Lucky ja Kataja tulis Kuoloon, joten niin olettaen sitten
Puhurijalka 13.09.2016
"Päivä ei ole nukkumista varten", nau'uin ja nousin ylös. Pisaraviilto murahti itsekseen. Vilkaisin soturiin ja venyttelin nopeasti, ennekuin astelin ulos pesästä Pisaraviillosta välittämättä.
"Et voi välttää minua, vaikkei siitä haittaakaan ole", kolli tuhahti ja loikki ohitseni.
"Varo nyt, niin voisin tehdä jotakin Kuolonklaanin hyväksi", murahdin ja kiersin kollin ohi.
"Kuten juosta karkuun?" Pisaraviilto irvaili ja loikki samassa tuoresaaliskasalle. Pyöräytin silmiäni ja tassuttelin aukion poikki ulos leiristä.
Palasin leiriin ja kannoin mukanani oravaa, sekä hiirtä, sillä saalistusonni oli ollut erityisen hyvä. Vein saaliit tuoresaaliskasaan ja vilkaisin Pisaraviiltoa, joka aterioi soturien pesän lähettyvillä. Kolli katseli minua.
//Pisara?
Pimeyslehti
Juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin jäätävän kylmä ilmä iski vasten kasvojani. Oli hämärää mutta haistoin edessäni juoksevan kaniinin varsin hyvin. Näin kumminkin melko hyvin. Siitä huolimatta kompastuin puun juureen. Lensin ilman halki ikuisuudelta tuntuvan hetken. Heitin ilmassa kuperkeikan jonka jälkeen mätkähdin selälleni maahan. Inahdin kivusta ja puristin silmäni kiinni. Kivun aallot vyöryivät kehoni läpi kerta toisensa jälkeen. Mutta mielessäni oli vain ja ainoastaan Pisaraviilto. Pari kyyneltä vieri poskiani pitkin. Vasta pitkän ajan jälkeen tajusin että selkääni ei enää sattunut. Avasin hitaasti silmäni mutta en nähnyt muuta kuin kyyneleiden sumentamat kasvot. Hetkinen! Kasvot? Räpyttelin silmiäni hetken ja tajusin että kasvot kuuluivat Pisaraviillolle. Ei se voinut olla totta! Mutta kyllä se oli. Kierähdin mahalleni. Selkääni kivisti hiukan nousin varovasti istumaan.
"Miksi ihmeessä sinä itket täällä kuin jokin pentu?" kolli murahti.
"Minuun sattui", murahdin takaisin.
"Ei se noin kovaa voinut sattua", Pisaraviilto naukui. Hänen äänessään saattoi olla hiukan ivallista äänen sävyä. Kohotin katseeni maasta kollin silmiin.
"Itkin sinun vuoksesi..." sanoin hiljaa. Tuntui siltä kuin maailmassa olisi vain Pisaraviilto ja minä. Millään muulla ei ollut enää väliä. Vain Pisaraviillolla oli väliä. Mutta pian havahtuisin takaisin todelliseen maailmaan. Havahtuisin Pisaraviillon silmistä, haaveista, unelmista, rakkaudesta. Havahtuisin siihen todellisuuteen jossa Pisaraviilto vihasi minua. Kollin kasvoilta näkyi hämmennys. Kevyt tuuli pörrötti turkkiani. Mutta hädin tuskin tiedostin sitäkään. Kaikki muut äänet tuntuivat katoavan. Kuulin vain oman sydämeni sykkeen.
//Pisara?
Pisaraviilto 15.09.2016
Olimme tulleet taas Pimeyslehden kanssa saalistamaan. Nyt naaras itki edessäni, kuulemma minun vuokseni. Pyöräytin turhautuneena silmiäni, kun katsoin pennun tavalla itkevää Pimeyslehteä.
"Jos haluat tehdä jotain minun vuokseni, älä itke", murahdin ja siristin silmiäni, kun naaras nosti katseensa minuun. Soturi veti syvään henkeä, ilmeisesti saadakseen itkunsa loppumaan.
"Jos itket, olet heikko", murahdin, "enkä minä halua olla hyvissä väleissä heikkojen kanssa. Ryhdistäydy siis ja käyttäydy kuin oikea kuolonklaanilainen." Pimeyslehti tuntui hätkähtävän sanoistani. Naaras nyökkäsi epäröiden. Väläytin naaraalle pienen, ystävällisen hymyn, jonka vaihdoin saman tien kylmään, tunteettomaan ilmeeseen, joka minulla lähes kaiken aikaa oli, ellen ollut vihainen.
"Hyvä. Palataan sitten leiriin", murahdin. En ollut saanut kiinni mitään, mutta mitä väliä. Kuolonklaanilla oli riistaa runsaasti, tiesin sen. En jäänyt odottamaan Pimeyslehden vastausta, vaan lähdin kävelemään kohti leiriä. Kuulin kuitenkin soturin askeleet takaani. Kuljimme juuri sen paikan ohi, jossa Puhurijalka sai osuman kepistä lentäneestä omituisesta esineestä. En aikonut välittää siitä petturikolllista enää. Tehkööt mitä lystäsi nyt, mutta kun minusta tulisi päällikkö, karkottaisin hänet sillä hetkellä, ellei hän onnistuisi kerrankin tekemään jotain hyvää Kuolonklaanin vuoksi ilman, että kukaan käskee tai pyytää. Niin kuin minä keksin tappaa erakoita, jotka olivat jääneet nykyiselle reviirillemme, kun valtasimme sen.
//Pimeys?
Sulkatähti 22.09.2016
Olin päättänyt nimittää itselleni varapäällikön ja olin miettinyt kauan sopivaa. Olin jo kutsunut klaanin koolle.
"Kuolonklaanin varapäällikkö on Pisaraviilto!" ilmoitin.
Puhurijalka loi Pisaraviillolle murhaavan katseen, mutta kolli ei näyttänyt välittävän. Puhurijalka käveli vihaisen oloisena sotureiden pesälle. Olin jo pari päivää sitten valinnut, että pojastani tulisi varapäällikkö Kuolonklaaniin, ja tiesin, että hän olisi hyvä varapäällikkö. Kävelin Pisaraviillon luokse.
"Otatko varapäällikön tehtävän vastaan?" kysyin kehräten, enkä välittänyt vaikka joku pitäisi minua pehmona sen takia, sillä Pisaraviilto oli kuitenkin minun ja Viiltotähden pentu.
//Pisara?
Pisaraviilto
Kasvoilleni piirtyi murhanhimoinen hymy, kun emoni oli juuri kysynyt minulta kysymyksen:
"Otatko varapäällikön tehtävän vastaan?" Kysymys oli mielestäni esitetty hieman tökerösti, mutta en päättänyt mainita siitä.
"Tietenkin", vastasin ja väräytin korviani, kun kuulin askeleita takaani. Puhurijalka oli kävellyt leirin pääaukiolle.
"Voinko järjestää heti partiot tai jotain?" kysyin sitten Sulkatähdeltä. En voisi enää edes ajatuksissani kutsua naarasta emokseni, sillä olin aina tiennyt sen olevan liian pentumaista.
"Voit", Sulkatähti naukui, "iltapartioita ei ole vielä järjestetty." Vastasin nyökäten ja astelin lähelle tuoresaaliskasaa luoden murhaavan virnistyksen Puhurijalalle, joka katsoi minua kysyvästi.
"Minä olen nyt Kuolonklaanin varapäällikkö", naukaisin isoon ääneen. Leirin pääaukiolla olevat kissat kertyivät hieman hämmentyneitä murhaduksia päästellen ympärilleni.
"Järjestän nyt iltapartiot. Kaaosmieli, johdat toista rajapartiota, mukaasi tulevat Mustakoipi, Kohmetassu ja Mutinatassu", naukaisin ja siirsin sitten katseeni Pihlajakynteen, "Pihlajakynsi johtakoot toista rajapartiota ja ottakoot mukaansa Kostoviillon, Lokkikoiven ja Oksaviiksen. Saalistuspartiota johtaa Tuhokatse ja hänen mukaansa menevät Pikkuvarjo, Pimeyslehti, Lumikkotassu ja Varistassu", nau'uin jättäen tahallani Puhurijalan ilman partioita. Laskujeni mukaan leiriin jäisivät minun ja Sulkatähden lisäksi Syöksyviilto, Verikyynel, Puhurijalka, Yövarjo, Tulikynsi ja Viiltotähti, sekä Kaaosmielen pennut ja vielä klaaninvanhimmat. Kahdeksan kissaa olisi kyllä kylliksi leirin vartiointiin, joten voisin itse lähteä kävelylle tai jotain. Huomasin Puhurijalan katsovan minua jotenkin oudosti, ehkä murhaavasti? En sanonut kollille mitään, vaan kävelin tuoresaaliskasalle ja nappasin suuhuni rastaan, jonka kannoin sotureiden pesän edustalle.
Pisaraviilto
Katseeni osui samassa leirin keskellä makaavaan ruumiseen. Astelin sen luokse. Ruumis oli Kuuratassun. Kissa haisi samalta kuin esine, joka oli ollut Puhurijalan sisällä.
"Viiltotähti ja koko Kuolonklaani tietää jo kaksijaloista", murahdin. Huomasin, että oppilaan takajaloissa oli reikä. Oppilas makasi elottomana verilammikon keskellä ja reiästä pilkotti samanlainen, mutta vain sininen esine, mikä oli myös ollut Puhurijalan sisällä.
"Miten niin?" Puhurijalka kysyi ja asteli ruumiin luokse. Hän haistoi saman, mitä minäkin. Kolli murahti.
"Murahdatko vain, kun saatoin juuri pelastaa henkesi? Viiltotähtihän olisi repinyt sinut kappaleiksi, kun olisi kertonut asiasta, josta hän ihan hyvin tiesi jo", virnistin ja painoin kynteni leirin kovaan maahan. Odottelin rauhallisesti kollikissan vastausta. Kyllä minä mielestäni ainakin kiitoksen ansaitsisin, sillä ei tuo sokea petturi olisi ikimaailmassa huomannut leirin keskellä makaavaa ruumista, ellen olisi siitä kertonut.
//Puhuri?
Puhurijalka 11.09.2016
"Minua ei olisi syytä tappaa, silä sain sen jutun pois", sihahdin ja pyöräytin.
"Viiltotähti ei olisi jäänyt kyselemään, onko se vielä lihassasi", Pisaraviilto virnuili ja kouristeli kynsiään. Tuhahdin soturille ja kumarruin tutkimaan Kuuratassun ruumista.
"Tuo on erillainen", nau'uin hiljaa.
"Ihan, kuin en olisi huomannut!" Pisaraviilto tiuskaisi. Vilkaisin kollia syyttävästi, mutta keskityin taas ruumiiseen. Pisaraviilto sihahti.
"Miksi he tappavat kaikki, jotka haavoittuvat? Tästäkin olisi voinut selvitä!" kuiskasin hiljaa.
"Ihan siksi, ettei meillä ole aikaa raahata puolikuolleita mukana!" Pisaraviilto murisi, sillä oli ilmeisesti kuullut.
"Mutta hän olisi voinut selvitä! Soturit eivät ole pahitteeksi, ja olihan Viiltotähtikin rampa!" tiuskaisin kollille ja irvistin. Pisaraviilto paljasti hampaansa ja aikoi selvästi sanoa jotain inhottavaa.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Hän pystyi kävellä ja hän perusti Kuolonklaanin. Mitä tuo rähjäinen erakko teki?" kysyin ja siristin silmiäni katsoessani Puhurijalkaa. Kolli pysyi hiljaa. Hetken kuluttua hän oli sanomassa jotain, mutta sulkikin suunsa eikä sanonut mitään.
"Niin. Hän ei tehnyt mitään, mikä olisi ollut hyvä syy pitää hänet elossa. Tuskin hän koskaan olisi enää itsekseen pystynyt missään kulkemaan", sihahdin. Puhurijalka pyöräytti silmiään.
"Tuskin Viiltotähti sinuakaan pitäisi elossa, jos sinä loukkaantuisit", kolli vastasi murahtaen.
"Oletko ihan varma? Olen koko ikäni ollut hänelle uskollinen ja kaiken lisäksi olen hänen poikansa", huomautin kollille. Tökkäsin kerran Kuuratassun elotonta ruumista, ihan vain huvin vuoksi. Puhurijalka näytti vihaiselta, muttei sanonut mitään. Loihdin kasvoilleni tekohymyn, joka oli ivallinen. Astelin sitten kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin kasasta suuhuni varpusen, jonka kannoin sotureiden pesälle. Katsoin hetken aikaa Puhurijalkaa, joka tuijotteli oppilaan ruumista, mutta aloin pian sen jälkeen syömään.
//Puhuri vaik?
Puhurijalka
*Tämä klaani on tullut täysin hulluksi!* ajattelin ja katselin kuollutta Kuuratassua. Vilkaisin nopeasti olkani yli Pisaraviiltoa, joka aterioi soturien pesällä.
*No, olen kasvanut Kuolonklaanissa ja olen uskollinen!* päätin mielessäni ja nousin koko pituuteeni. Käännyin kohti tuoresaaliskasaa, mutta vilkaisin vielä oppilaan elotonta kehoa.
*Olisi hänet voinut haudata*, mietin, mutta lähdin ottamaan itselleni tuoresaalista. Kiiruhdin kasalle ja nappasin hiiren, jonka söin vain parina suupalana. Myös Pisaraviilto näytti aterioineen. Astelin tuon luo.
"Muistatko, kun mainitsit, että sinulla on ystäviä?" kysyin soturilta.
"Muistan", Pisaraviilto sihahti.
"Heitä saattaa olla siksi, että pelkäävät!" murahdin kollisoturille. Tuon murhahimoiset silmät välähtivät.
"Kukaan muu Kuolonklaanissa ei pelkää, paitsi sinä!" Pisaraviilto napautti ja nousi seisaalleen.
"Sanoin, että saattaa! Kuntelisit!" ulvahdin, mutta ääneni särähti.
//Pisara?
Pisaraiilto 12.09.2016
Katsoin murhaavasti Puhurijalkaa, mutten sanonut mitään.
"Minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin kanssasi pelleileminen. Lähden nukkumaan ja toivon mukaan sinä et häiritse uniani", murahdin ja loin vielä kerran nopean silmäyksen pitkäjalkaiseen soturiin. Kävelin sitten sotureiden pesälle ja astelin omalle sammalpedilleni, joka oli lähellä pesän keskustaa. Olin siirtänyt sen sinne itse, sillä halusin olla soturi, jota kunnioitettaisiin. Kaikki tiesivät, että jokaisen pesän keskustapaikka oli se suosituin ja lämpimin. Olin varastanut paikan soturiksi päästyäni Pihlajakynneltä, joka oli onnekseni jättänyt asian siihen. Asetuin hyvään asentoon pedilleni ja heilautin häntäni kuononi päälle. Suljin silmäni ja pian vajosinkin tietämättäni uneen.
Raotin silmiäni. Erotin Puhurijalan kohoilevan kyljen lähelläni. Välissämme ei ollut enää nukkuvia kissoja. Nostin pääni ylös ja huomasin sotureiden pesän olevan lähes typötyhjä. Ainoastaan minun ja Puhurijalan lisäksi pesässä olivat Yövarjo ja Lokkikoipi. Nousin hiljaa ylös, jotta Puhurijalka ei heräisi. En halunnut puhua tuon hiirenaivoisen ketunläjän kanssa mitään, sillä se pilaisi heti päiväni, joka oli alkanut suhteellisen hyvin. Epäonnekseni pesän ulkopuolelta kuului ulvaisu:
"Et sinä voi sitä ottaa!" Ääni kuului jollekin oppilaalle, mutten jaksanut miettiä, kenelle. Seuraavaksi kuulin toisen oppilaan sanovan jotain, mutten kuunnellut sanoja, vaan siirsin katseeni Puhurijalkaan. Kolli oli nostanut päänsä ylös ja katsoi minua silmät sirillä.
"Mh.. Heräsit sitten", murahdin ja astelin nopeasti ulos sotureiden pesästä.
//Puhuri?
Puhurijalka 08.09.2016
"Mistä minä tiedän! Kuulin vain sen äänen, ja sitten tuo osui kylkeeni!" sihahdin ärtyneesti ja nousin jaloilleni. Pisaraviilto mulkaisi minua murhanhimoisesti, mutta jatkoi esineen tutkimista.
"Niissä kepeissä on jotain", mutisin itsekseni ja vilkuilin ympäristöä.
"Ihanko tosi?" Pisaraviilto napautti, mutta ei katsonut minuun. Ärähdin kollille hiljaa, ja katselin myöskin esinettä.
"Palataanko leiriin kertomaan?" kysyin soturilta.
"Kyllä", tuo murahti ja kääntyi. Pisaraviilto lähti hölkkäämään aluskasvillisuuteen. Onnuin tuon perään niin nopeasti, kuin pystyin.
"Vauhtia!" Pisaraviilto sihahti väläyttäen hampaitaan.
"Joo, joo!" murisin ja kiihdytin hitusen tahtiani. Pisaraviilto irvisti ja pujahti aluskasveihin. Syöksyin tuon perään, mutta samassa kuului paukahdus. Kyyristyin matalaksi vaistomaisesti.
"Pisaraviilto?" huhuilin kollia, sillä metsään oli laskeutunut pahaenteinen hiljaisuus.
//Pisara?
Pisaraviilto 09.09.2016
Pamahdus oli saanut minut säpsähtämään. Olin kyyristynyt tiheän aluskasvillisuuden sekaan, jotta en olisi kuollut.
"Pisaraviilto?" Puhurijalan kuiskaus kantautui korviini. Säröilikö kollin ääni? Oliko hän huolissaan minusta, vai kuvittelinko vain kaiken? Nousin ylös aluskasvillisuuden seasta ja etsin katseellani pitkäjalkaista kollia, joka seisoikin läheisen pähkinäpensaan juurella kyyryssä. Kolli näki nopeasti raidallisen turkkini ja ravasi luokseni.
"Jatketaan matkaa", murahdin ja syöksyin eteenpäin juosten kovaa vauhtia. Kuulin Puhurijalan askeleet perässäni. Samassa tajusin, että olin jättänyt Pimeyslehden yksin saalistamaan. Pyöräytin silmiäni, kyllä se naaras sen ymmärtäisi. Jos hän piti minusta niin paljon miltä näytti, hän ei tulisi mainitsemaan asiasta sanallakaan, kun seuraavan kerran tapaisimme.
Piikkiherneistä rakennettu leirin muuri näkyi jo edessämme. Vilkaisin nopeasti Puhurijalkaa, joka parhaansa mukaan juoksi kintereilläni. Sujahdin sisään piikkihernetunnelista ja saavuin pian leirin pääaukiolle, jossa kissoja ei ollut tällä hetkellä paljoakaan. Puhurijalka saapui pian perässäni.
"Otitko sen esineen mukaan?" kysyin siristäen silmiäni, kun katsoin soturia, joka hengitti raskaasti aivan lähelläni.
//Puhuri?
Puhurijalka
Säpsähdin kollin kysymystä ja pudistin hitaasti päätäni.
"En ottanut", murahdin Pisaraviillolle. Tuo katsahti minua verenhimoisesti.
"Hiirenaivo! Siinä oli todiste, eikä sitä ennään voi löytää!" kolli sähisi ja paljasti kyntensä. Murahdin.
"Menen hakemaan sen", nau'uin ja käännyin.
"Kuten sanoin, sitä ei voi löytää", soturi murisi. Kohautin lapojani ja lähdin.
Palasin leiriin iltamyöhään, mutta olin löytänyt esineen. Pisaraviilto ravasi luokseni tuoresaaliskasalta.
"Löytyikö?" kolli sihahti kysymyksensä. Nyökkäsin ja sylkäisin esineen suustani maahan. Pisaraviilto kumartui katsomaan sitä.
"Kerroitko jo Viiltotähdelle?" kysyin.
//Pisara?
Pisaraviilto 10.09.2016
Katsoin murhaavasti Puhurijalkaa.
"Ei ole minun asiani kertoa sinun ongelmistasi kenellekään", murahdin kollille ja pyöräytin silmiäni.
"Kannattaa varoa, ettei Viiltotähti revi korviasi irti, hän ei katsos pidä sinusta, kuten ei kukaan muukaan pidä", sanoin ivallisesti ja kävelin kohti sotureiden pesää. Siirsin katseeni leirin sisäänkäyntiin, josta musta Pimeyslehti asteli leiriin. Naaras kantoi suussaan kahta hiirtä, hänen ilmeensä oli arvelluttava. Oliko se pettynyt, surullinen vai vihainen? En ollut täysin varma. Siirsin sitten katseeni Puhurijalkaan, joka seisoi yhä paikoillaan ja katsoi edessään olevaa esinettä.
"Ehkä Viiltotähteä ei vain kiinnosta, että sinä loukkaannuit ja löysit jotain sisältäsi. Ehkä hän on iloinen siitä, että sisälläsi on ollut jossain vaiheessa edes jotain muutakin kuin pelkuruutta ja Viiltotähden kynnet", nau'uin kollille paljastaen hampaitani.
//Puhuri?
Puhurijalka
Hiirenaivoineko olet?" kysyin soturilta sihahtaen.
"Miten niin?" Pisaraviilto ärähti ja tuijotti minua murhanhimoisin, kiiluvin silmin.
"Tarkoitin, että kerroitko Viiltotähdelle niistä kaksijaloista, ja siitä kepistä!" murahdin kolille ja kurtistin kulmiani. Pisaraviilto sihahti ja liikutteli kynsiään ärtyneesti.
"Ei kuulu sinulle", Pisaraviilto tiuskaisi.
"Pitäisi kuulua!" murisin ja vilautin hampaitani.
"Älä isottele", soturi murisi.
"Älä itse, vaan varoita Viiltotähteä, jos et vielä sitä tehnyt! Niistä kepeistä on vielä harmia", nau'uin ja yritin tyynnyttää äänenpainoni. Pisaraviilto pyöräytti silmiään ja aikoi varmasti sanoa jotain. Odotin kärsimättömästi kollin vastausta, ja varauduin johonkin murhaavaan lauseeseen.
//Pisara?
Pisaraviilto 05.09.2016
"Kuinka niin "edistynyt"?" kysyin katsoen murhaavasti, kynnet paljastettuna Puhurijalkaa, joka oli tullut luokseni, kun olin ollut saalistamassa. Puhurijalka pyöräytti silmiään.
"Ihan kuin et tietäisi. En vaivaudu edes kertomaan, koska se olisi turhaa", soturi murahti ja vilautti minulle nopeasti hampaitaan.
"Jos luulet, että aion vain hankkia hänet ystäväkseni, jotta saisin hänet ulos klaanista, olet aivan väärässä. Sinä olet ainoa, jolle halusin tehdä niin, ja haluan edelleenkin. Olet Kuolonklaanin hyödyttömin ja turhin soturi, joka ei osaa edes kouluttaa oppilasta!" tuhahdin pilkaten pitkäjalkaiselle kollikissalle, joka sähähti vastaukseksi.
"Etpä itsekään sitä taida osata, kun täällä metsässä soturin kanssa saalistat, etkä kyllä saa edes kiinni mitään", Puhurijalka virnisti.
"Minulla sentään on ystäviä, toisin kuin sinulla. Olet aina yksin, eikä kukaan koskaan ihaile sinua. Kaikki vain hyljeksivät, pilkkaavat ja nauravat sinulle. Olet ikuisesti pelkkä nolla", murisin Puhirijalalle. Yllätyin, kun tunsin pienoista kivunkaltaista tuntemusta sisälläni sanoessani nuo sanat kollille. Oliko se katumus, ilon tunne vai mitä ihmettä se oli? En antanut hämmennyksen näkyä kasvoillani, vaan jäin odottamaan toisen vastausta silmät sirillä ja pupillit viirumaisina.
//Puhuri?
Puhurijalka
Tuijotin kollia sinisillä silmilläni ja purin hammasta mahdollisimman huomaamattomasti.
"Olen ollut yksin siitä alkaen, kun perheeni muutti Kuolonklaaniin. Et uskokkaan, että olen alkanut nauttia yksinäisyydestä", sihahdin soturille. Pisaraviilto liikutteli kynsiään, mutta pysyi hiljaa.
"Muut vain valehtelevat, mutta uskon siihen, etten voi olla hyödytön! Mieti isääni, Tulikynttä. Hän oli luopio Viiltotähden toimesta, mutta nyt hän on luottosoturi!" murisin.
"Mitä siitä?" Pisaraviilto tiuskaisi.
"Mieti! En aio jäädä muiden jalkoihin. Et tajuakkaan, että elämäni oli pennusta asti tuskaa! Ja ei, jos olisin hyödytön, miksi olen elossa? Miksi seison tässä?" ulvahdin ja upitin kynteni maahan. Pisaraviilto pyöräytteli silmiään.
"Ja muista, että minäkin olin ystäväsi" lopetin, kun sain vihan purettua mielestäni. Pisaraviilto katseli minua murhaavasti, ja mietti selvästi, mitä sanoa. Käänsin kollille selkäni ja meinasin lähteä, mutta pysähdyin odottamaan vastauksia.
//Pisara?
Pisaraviilto 06.09.2016
"Et ollut missään vaiheessa lähelläkään ystävääni", murahdin Puhurijalalle ja virnistin, vaikka tiesin, ettei kolli näkisi sitä, sillä hän oli selkä minuun päin. Kolli kääntyi minua kohti. Nyt kuitenkin minä käänsin selkäni.
"Sinua säälitään, koska olet niin surkea kaikessa. Sinua käytetään hyväksi, ei mitään muuta. Minulla on parempaa tekemistä kuin kanssasi puhuminen", murahdin ja lähdin kävelemään eteenpäin maistellen ilmaa. Ilmassa leijaili joka puolella erilaisten riistaeläinten hajuja, mutta hiiren tuoksu oli voimakkain tässä kohtaa metsää. Onnistuin löytämään selkeän hajujäljen ja lähdin seuraamaan sitä. Yhtäkkiä kuulin takaani rapinaa. Kääntyessäni ympäri, kuulin valtavan pamahduksen. Vaistomaisesti painauduin vasten maata. Samassa valtava sorsaparvi syöksyi ilmaan. Käänsin pääni kohti pensasta, josta ääni oli kuulunut. Ilmassa leijaili kummallinen tuoksu. Yhtäkkiä koiran haukunta voimistui. Luimistin korviani, kun erotin harmaanruskean, luppakorvaisen otuksen ryntäävän haukkuen kohti minua. Yllätyksekseni koira juoksi ohitseni, jonka jälkeen syöksyin erääseen läheiseen pensaaseen. Koira oli minua melkoisen paljon isompi, mutta ihan hyvin voisin tappaa sen. Toinen yllätys oli se, että koiraa seurasi kaksijalka, jonka kädessä oli kummallinen keppi. Lähdin kävelemään hitaasti kahden otuksen perään, mutta huomasin myös Puhurijalan olevan hajun perusteella lähettyvillä. Pian erotin kollin turkin pilkistävän aluskasvillisuuden seasta. Murahdin ja jatkoin matkaani välittämästä toisesta kissasta. Halusin tietää, mitä täällä tapahtui, ja miksi kaksijalka oli tullut koiransa ja keppinsä kanssa metsään. Ei hän sitä keppiä ainakaan koiralle heittänyt, siitä olin satavarma.
//Puhuri?
Puhurijalka
Pujottelin aluskasvillisuuden saniaisten seassa, etten olisi pitänyt ääntä.
*Miksi tuo keppi käryää näin pahanhajuiselta?* ajattelin ja pysähdyin tarkaillakseni kaksijalan sekä koiran liikkeitä.
*Pisaraviilto voi joutua vaaraan, vaikka se olisi sille hiitenaivolle oikein!* mietin ärtyneenä ja lähdin taas liikkeelle. Vilkuilin ympärilkeni, kunnes huomasin koiran kadonneen. Samassa kuulin karmeaa haukuntaa takaani. Käännähdin, ja huomasin koiran ryntäävän minua kohti. Sihahdin ja viilsin pedon kuonoa, kun se oli tarpeeksi lähellä. Se ulvahti kivusta, mutta tuli vain vihaisemmaksi. Koira paljasti kellertävät hampaansa ja yritti iskeä ne nahkaani. Irvistin itsekseni jä ryntäsin pakoon.
*En aio kuolla ihan vielä, vaikka voisinkin voittaa*, mietin ja kiihdytin askeliani, kunnes kuulin korvia huumaavan äänen takaani. Jokin viilsi kylkeäni, ja haavasta roiskahti verta. Kipu oli hirvittävä, mutta pakotin itseni juoksemaan. Samassa kuulin kaksijalan huudahduksen, jolloin koira kääntyi takaisin. Lysähdin maahan ja vilkaisin haavaani. Siitä valui yllöttävän paljon verta. Nuolaisin sitä pariin kertaan, kunnes tunsin jotakin ihon alla.
*Se voi tulehtua, jos en saa pois. Oli sitten mikä hyvänsä*, mietin ja ryhdyin työntämään sitä ulos. Kipu lävisti kehoni, ja pääni tömähti maahan.
*Kyllö minä kestän tämän!* ajattelin ja tunnustelin kylkeäni kivusta välittämättä. Kun löysin oikean kohdan, hivutin esineen ulos. Se oli pieni, omituinen esine.
*Onkohan Pisaraviilto kunnossa?* mietin, kunnes kuulin rapinaa.
//Pisara?
Pisaraviilto 07.09.2016
Puhurijalka makasi maassa toinen kylki veren peitossa.
*Olisi ollut varovaisempi! Mitä antoi koiran hivuttautua taakseen*, ajattelin itsekseni. Hiivin kuitenkin lähemmäs kollikissaa. Kun olin vain muutaman ketunmitan päässä tuosta, annoin aluskasvillisuuden rapista. Kollikissa siirsi nopeasti katseensa minuun ja siristi silmiään.
"Oliko tuossa nyt mitään järkeä?" kysyin. Soturin tassut olivat veren peitossa myös ja hänen vierellään oli joku pieni esine. En ollut ikinä nähnyt mitään sellaista. Hiivin kynnet esillä, tuttu murhaava katse kasvoillani kohti Puhurijalkaa. Kiersin tuon vatsan puolella ja haistelin maassa olevaa esinettä.
*Sama haju, joka oli ilmassa, kun kuului se pamahdus*, ajattelin mietteliään.
"Mistä tämä tuli?" kysyin pitäen yhä silmiäni sirillä. Minua ei niinkään olisi enää kiinnostanut jutella Puhurijalalle, mutta halusin tietää, mistä tämä kummallinen esine oli tullut. Ehkä siitä kaksijalan kantamasta kepistä tai itse kaksijalasta? Odottelin kärsimättömästi toisen vastausta.
//Puhuri?
Pisaraviilto 14.08.2016
Siristin silmiäni kuullessani Pimeyslehden kysymyksen. Murahdin ja mietin hetken aikaa. Auringonnousun aikaan veisin Lumikkotassun harjoittelemaan, mutta siitä eteenpäin minulla ei ainakaan tietääkseni ollut mitään erityistä, partioida nyt ainakin halusin ainakin jossain vaiheessa päivää.
"Aurinkohuipun aikaan sopii", naukaisin välinpitämättömällä äänensävyllä mustalle naaraalle ja astelin kohti oppilaiden pesää, jonka edustalla Puhurijalan entinen, ja minun nykyinen oppilaani, Lumikkotassu istuskeli.
"Lähdemme auringon noustessa harjoittelemaan taistelua, joten olekin valmiina siihen aikaan tai et pääse koko päivänä ulos leiristä", murahdin savunharmaalle kollille. Vastausta odottamatta astelin tuoresaaliskasalle takaisin. Otin kasasta myyrän, jonka olin tappanut ja antanut Pimeyslehdelle. Vein myyrän sotureiden pesän edustalle ja aloin syömään sitä suurilla haukuilla.
//Lumikko tai Pimeys?
Pimeyslehti 28.08.2016
Odotin Pisaraviiltoa oppilaiden pesän edustalla. Hän oli luvannut pitää minulle rankat taisteluharjoitukset. Jännitys kihelmöi sisälläni. Pian tummanharmaa soturi asteli luokseni.
"Mennään", hän murahti. Nyökkäsin ja seurasin Pisaraviiltoa.
"Opetatko minulle uuden liikkeen?" kysyin.
"Kyllä", hän vastasi tylysti.
"Jes!" kuiskasin hiljaa. Hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Olimme hetkessä perillä.
"Harjoittelemme tänään kissan vangitsemista maahan", hän naukui. Minua hieman epäilytti, sillä olinhan hyvin pienikokoinen.
"Mutta olen aika pienikokoinen", sanoin hieman epäilevällä äänellä.
"Se ei ole mikään ongelma", Pisaraviilto tuhahti.
"Miten niin?" kysyin hämilläni.
"Pure vain nopeasti vastustajasi kurkku tai niska auki", Pisaraviilto töksäytti. Minua hieman kammotti asia, mutta en sanonut mitään.
"Selvä", nau'uin.
"Koska olet pieni käytä kokoasi hyväksi, olet nopea ja voit sujahtaa nopeasti vastustajasi jalkojen välistä ja viiltää vatsaa ja loikata sitten kissan lavoille", Pisaraviilto naukui. Nyökkäsin ja minusta kuulosti hyvältä idealta.
"Kokeilenko sitä sinuun kynsillä vai ilman?" kysyin.
"Kynsillä tietenkin", Pisaraviilto murahti. Oikeasti en aikoisi käyttää kynsiäni. Mutta kyyristyin maahan. Aloitin hyökkäyksen heittämällä Pisaraviillon naamalle hiekkaa. Hän pudisteli sitä pois, kuin sillä välin raastoin tuon vatsaa. Samassa hän heitti minut käpälälällään ilmaa ja paiskauduin maahan.
"Liian hidas", hän murisi. Täristen nousin seisomaan. Hampaat irvessä tein saman liikkeen uudestaan. Väistin tipalla tuon tassun ja onnistuin loikkaamaan tuon niskaat. Koska olin kevytrakenteinen ei hän tietenkään romahtanut maahan. Ärsyyntyneenä. Loikkasin alas tuon lavoilta.
"Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia!" ulvaisin ärsyyntyneenä.
"No ei tietenkään ole, jos et yritä", hän pyöräytti silmiään.
//Pisara?
Pimeyslehti 29.08.2016
Säpsähdin hereille. Kesti hetken ennen kun tajusin, että tänään menisin saalistamaan Pisaravillon kanssa. Ilo kupli sisälläni. Kaikki muut soturit nukkuivat vielä. Nuolaisin muutaman kerran sekaisin olevaa turkkiani. Tassutin hiljaa ulos pesästä. Leirissä oli vielä hämärää. Katseeni kiersi ympäri leiriä. Huomasin, että tuoresaaliskasassa oli vain muutama eläin. Tiesin ettei nukkumisesta tulisi enää mitään, joten päätin lähteä metsästämään. Viileä tuuli puhalsi kasvoilleni. Halusin juosta. Siispä lähdin juoksemaan pieneen vastatuuleen. Kylmä ilma löi vasten kasvojani. Nautin siitä. En pysähtynyt etsimään saaliin hajua. Nautin vain vauhdin huumasta. Edestäni, pusikosta lähti juoksuun pieni jänis. Se oli ilmeisesti pelästynyt minua tullessani hirmuista vauhtia sitä kohti. Nyt minulla oli ainakin jahdattavaa. Pienestä koostaan huolimatta jänis oli nopea. Se ei haitannut minua ollenkaan. Kiihdytin vauhtiani entisestään. Lähestyin jänistä nopeasti. Pian olin vain hännän mitan päässä siitä. Loikkasin jäniksen päälle ja onnistuin upottamaan hampaani sen niskaan. Päästin irti jäniksen kaatuessa maahan. Katselin sivusta kun jänis sätkytteli maassa hetken. Sitten se valahti täysin veltoksi. Hautasin jäniksen maahan haistaessani oravan. Lähdin seuraamaan hajua. Huomasin oravan vasta sitten, kun olin vain kahden hännänmitan päässä siitä. Yritin vielä lasjeutua vaanimisasentoon, mutta oli jo myöhäistä. Orava nosti katseensa maasta. Se näki minut ja lähti kiipeämään puuta pitkin ylös. Lähdin kiipeämään perässä, vaikka olin huono kiipeilijä. Pariin otteseen otteeni lipesi, mutta jatkoin kiipeämistä. Saavutin oravaa. Lopulta oravan häntä viuhui naamani edessäni. Venytin kaulaani ja nappasin kiinni oravan hännästä. Nykäisin hännästä voimakkasti alas. Orava menetti otteensa ja hetken ilmalennon jälkeen se tipahti maahan. Kuulin kun oravan niskat naksahtivat poikki. Laskeuduin puusta alas ja poimin oravan maasta. Lähdin kävelemään kohti paikkaa, jonne olin haudannut jäniksen. Huomasin auringon nousseen jo. Kaivoin jäniksen ylös ja lähdin juoksemaan kohti leiriä. Jänis painoi paljon, ja leukani alkoivat väsyä. Siitä huolimatta jatkoin juoksuani leirin sisäänkäynnille asti. Sitten hiljensin vauhtini kävelyksi ja astuin leiriin. Jatkoin matkaani tuoresaaliskasalle. Tiputin jäniksen kasaan. Päätin itse syödä oravan, sillä saalistaessa oli tullut nälkä. Aloin syödä oravaa sotureiden pesän edustalla. Syötyäni aloin sukia turkkiani tasaisin vedoin. Silmäni lurpsahtelivat välillä kiinni. Olin herännyt niin aikaisin, että minulla oli nyt hirveä väsy. Siistiydyttyäni astelin sisään sotureiden pesään. Siellä ei ollut ketään muita enää. Käperryin paikalleni ja antauduin unen vietäväksi.
Heräsin kissan ääneen. Kun tajusin, kuka kissa oli, silmäni rävähtivät auki.
Pisaraviilto seisoi edessäni.
"Meidänhän piti mennä metsästämään", kolli naukui. Räpyttelin viimeisetkin unen rippeet silmistäni ja nousin istumaan.
"Tulen ihan pian", murahdin vilkaistuani unen jäljiltä sotkuista turkkiani. Pisaraviilto nyökkäsi, kääntyi ja tallusteli ulos pesästä. Suin turkkini niin nopeasti kuin osasin ja tassuttelin ulos pesästä. Pisaraviilto odotti minua leirin uloskäynnillää. Juoksin viimeiset metrit Pisaraviillon luo. En kuitenkaan pysähtynyt hänen kohdallaan vaan jatkoin juoksuani ulos leiristä. Ei ollut enää yhtä kylmä kuin aamulla. Katsahdin taakseni ja huomasin Pisaraviillon seuraavan. Pian hidastin vauhtini kävelyksi. Takanani tullut Pisaraviilto kiihdytti vauhtiaan ja päätyi kevelemään vierelleni. Hivuttauduin lähemmäs Pisaraviiltoa. Kolli ei näyttänyt huomaavan sitä joten hivuttauduin vielä lähemmäs. Lopulta turkkimme melkein koskettivat toisiaan. Oli ihanaa olla Pisaraviillon lähellä vaikka tiesin, että pian kolli lähtisi seuraamaan jonkin eläimen hajua. Minun teki mieli vain kietoa häntäni Pisaraviillon häntään ja painautua häntä vasten, mutta en voinut.
//Pisara?
Pisaraviilto 02.09.2016
Siirsin murhaavan katseen Pimeyslehteen, joka oli hivuttautunut aivan turkilleni.
"Voimme saalistaa yhdessä, mutta älä enää ikinä tee noin!" sähisin naaraskissalle ja astuin pari ketunmittaa kauemmas hänestä. Tumma naaras näytti pettyneeltä, mutta nyökkäsi kuitenkin. Lähdin kävelemään kauemmas naaraasta, sillä olin haistanut vesimyyrän melko tuoreen tuoksun. Haju vain voimistui kertoen, että olin menossa oikeaan suuntaan. Hidastin tahtiani, kun kuulin rapinaa läheisen puron varrella olevasta pensaasta. Kyyristyin aluskasvillisuuden sekaan, vaikka en kovinkaan piilossa ollut. Raidallinen turkkini ei kovinkaan sulautunut hieman lehtisateisen metsän oransseihin ja vihreisiin väreihin. Näin edessäni pienen riistaeläimen ja otin pari pientä askelta tuota kohti. Kun etäisyys oli tarpeeksi pieni, syöksyin otusta kohti. Epäonnekseni se kuuli askeleeni ja kerkesi sujahtaa pieneen koloonsa. En päästänyt ääntäkään merkiksi siitä, etten ollut saanut saalista. En halunnut kenenkään tietävän, että olin epäonnistunut jossakin. Loikkasin puron yli pienellä loikalla ja jatkoin matkaani seuraten tällä kertaa jäniksen tuoksua. Uskoin, että jänis olisi vielä Kuolonklaanin reviirillä, mutta kun pääsin rajalle, haju vain jatkoi matkaansa. En epäröinyt astua rajamerkin ylitse, vaan jatkoin matkaani kohti paikkaa, jossa olimme Puhurijalan kanssa muutama kuu sitten tappaneet erakoita. Osa minusta ikävöi niitä aikoja ja Puhurijalkaa, mutta osa sanoi, että minun täytyisi pysyä erossa siitä petturikollista. En tiennyt, kumpi osa oli oikeassa, mutta eipä se minua niinkään kiinnostanut. Saisin uusia ystäviä, jos haluaisin. En minä muutenkaan ystävillä tekisi yhtään mitään. Samassa tajusin, että olin keskittynyt ajatuksiini aivan liikaa. Jäniksen haju oli kadonnut täysin. Lähdin turhautuneena kävelemään takaisin Kuolonklaanin reviirille.
//Pimeys vaik?
Puhurijalka 04.09.2016
Palasin leiriin ja kannoin suussani oravaa. Pysähdyin hetkeksi katselemaan leiriä, kunnes tassuttelin viemään oravan tuoresaaliskasalle. Tiputin harmaaturkkisen saaliseläimen muun riistan joukkoon ja poimin sen jälkeen itselleni hiiren. Käännyin ja loikin soturien pesän lähelle. Tiputin hiireni maahan ja kyyristyin syömään. Ahmin sen parilla haukkauksella, ja nousin venytellen ylös. Siristin silmiäni ja haravoin leiriä katseellani.
*Mitenhän Lumikkotassun koulutus etenee?* mietin ja istuin alas kietaisten häntäni tassujeni päälle. Huomasin Pisaraviillon palaavan leiriin Pimeyslehti perässään. Naaras lähti tuoresaaliskasalle ja Pisaraviilto näytti tulevan soturien pesälle.
"Edistytkö Pimeyslehden kanssa?" virnistin kollin kävellessä ohi. Soturi käänsi murhaavan katseensa minuun.
//Pisara?
Pisaraviilto
Kun Puhurijalka sujahti sotureiden pesään, kuulin ulvaisun leirin ulkopuolelta. Vilkaisin ympärilleni - kukaan ei ilmeisesti lähtenyt katsomaan, kuka oli ulvaissut ja miksi.
Päätin kävellä ulos leiristä ja suunnata kohti paikkaa, josta uskoin ulvaisun kuuluneen. Kostoviillon hajujälki oli voimakas, joten päätin seurata sitä. Ehkä Viiltotähden luottosoturi oli ulvonut. Tai sitten hän ei tiennyt asiasta mitään ja saalisti vain isälleni. Tai ehkä naaras oli lähtenyt myös katsomaan, kuka oli ulvaissut ja miksi.
Kuljettuani vähän matkaa eteenpäin, ja erotin Pimeyslehden mustan turkin aluskasvillisuuden keskellä. Naaras tuijotti taivaalle liikahtamattakaan. Murahdin.
*Surkea soturi*, ajattelin ja hiivin hiljaa naarasta kohti. Hän oli ilmeisesti niin keskittynyt ajatuksiinsa, ettei kuullut tai haistanut minun lähestyvän.
"Jos luulet, että riista juoksee kynsiisi, kun ulvot täällä, olet väärässä. Karkotat kaiken elävän tuolla tavalla. Mietin hetken, oletko kotikisu vai soturi", murahdin naaraskissalle ja siristin silmiäni, kun hän käänsi katseensa minuun.
//Pimeys?öwö
Pimeyslehti 13.07.2016
Käännyin katsomaan Pisaraviiltoa välinpitämätön ilme kasvoillani. Minua kiinnosti vain tappaminen, ei rakkaus, ei Pisaraviilto. Silti tuntui siltä kuin sydämeeni olisi viilletty syvä haava. Pisaraviilto ei välittänyt minusta pätkän vertaa.
"Pisaraviilto, minä olen soturi, kuten varmaan tiedät", nau'uin hiljaisella äänellä. Raidallinen kolli tutki minua keltaisella katseellaan. Kollin katse oli hiukan pilkallinen. Vai niinkö surkea soturi minä olin?
"No miksi sinä sitten ulvot täällä?!" Pisaraviilto sähähti. Käänsin pääni pois päin. Tuntui kuin joku olisi raapaissut kuonoani. Pisaravillolta kuultu ilkeä sana satutti enemmän kuin haavat. Surun aalto pyyhkäisi taas ylitseni. Laskin häntäni maahan ja käännyin taas katsomaan Pisaraviiltoa.
"No minä lähdenkin tästä sitten saalistamaan jos jotain vaikka löytyisikin", naukaisin jäätävällä äänellä. Toivoin niiden vaikuttavan samalla tavalla Pisaraviiltoon kuin minuunkin. Lähdin juoksemaan pois päin, kauas Pisaraviillosta. Yksinäinen kyynel ilmestyi poskelleni. Kiihdytin vauhtiani. Kompastuin puun juureen ja lensin kyljelleni maahan. Makasin siinä hiljaa, liikkumatta. Hetken päästä nousin istumaan ja käänsin katseeni taivaalle.
//Pisara?
Pimeyslehti 08.08.2016
Laskin katseeni maahan. Pitäisikö minun jo palata leiriin? Pitäisi... Pitäisikö minun saalistaa ennen sitä? Todellakin pitäisi! En vain voisi kävellä leiriin ja sanoa, että en jaksanut saalistaa. Lähdin kävelemään. En edes etsinyt riistan hajua, kuten normaalisti tekisin. Mutta nyt mikään ei ollut normaalia. Miksi?! Miksi minä? Painoin korvani luimuun. Kuinka minä seliviäisin elämästä ilman Pisaraviiltoa?! En mitenkään... Laskin kävellessäni katseeni maahan. Polttava kyynel vieri poskellani. Mutta entä jos Pisaraviilto alkaisikin pitää minusta? Se ei olisi mahdollista. Hän vihasi minua. Toive ajattelua... Etujalkani pettivät suruni voimasta ja kaaduin kuonolleni maahan. Makasin siinä, leuka maassa, etujalat ja takajalat haarallaan. Mietin Pisaraviiltoa. Rakastin häntä niin paljon. Viha kuohahti sisälläni. Miksi minun piti rakastaa Pisaraviiltoa?! Kömmin ylös ja aloin kävelemään. Painoin korvani ihan niskaani kiinni ja jatkoin kävelemistä. Tuijotin eteeni. Yhtäkkiä pysähdyin kuin seinään. Minun pitäisi koota itseni, ryhdistäytyä, unohtaa Pisaraviilto. Hengitin rauhallisesti ja suljin silmäni. Palautin tavanomaisen kylmyyden sisääni. Avasin silmäni ja lähdin jäljittämään haistamaani oravaa. Käveltyäni hetken aikaa hajun perässä melkein kompastuin kotikisun veriseen ruumiiseen. Katselin tyynenä kuolleen kissan ruumista. Kotikisun ympärillä haisi vahvasti Puhurijalka. Hän oli ilmeisesti tappanut hänet. Vaikka olin katsellut tyynenä kuollutta kissaa, sydäntäni särki kun palasin leiriin suussani kaksi hiirtä ja orava. Näin Pisaraviillon syömässä varpusta tuoresaaliskasan lähellä. Minulla oli hirveä nälkä. Tiputin kaksi hiirtä saaliskasaan. Menin orava mukanani syömään Pisaraviillon lähelle. Söin oravani. Olin rättiväsynyt. Suin turkkini puhtaaksi. Olin jo aikeissa mennä nukkumaan, mutta minut käskettiinkin metsästyspartioon Kauhumurhan, Kidetassun, Tuhokatseen ja Pisaraviillon kanssa. Pisaraviillon! Minulla ei ollut paljon aikaa miettiä, sillä Tuhokatse, partion johtaja oli jo sisäänkäynnillä odottamassa. Vääntäydyin ylös makuuasennosta ja seurasin edelläni olevia Kahumurhaa ja Kidetassua. Kun pääsin Tuhokatseen luo, Pisaraviilto oli jo siellä. Partio lähti leiristä. Yritin olla katsomatta matkan aikana Pisaraviiltoa, mutta jossain vaoheessa katseeni kumminkin eksyi kollin raidalliseen turkkiin. Pian Tuhokatse pysäytti partion ja käski kissojen hajaantua etsimään saalista. Lähdin suraamaan haistamaani myyrää. Pian näinkin sen edessäni tonkimassa maata. Laskeuduin vaanimisasentoon ja jännitin takajalkani valmistautuen loikkaan. Juuri kun loikkasin Pisaraviilto ilmestyi puskasta ja loikkasi kohti myyrää. Kolli ei ilmeisesti ollut huomannut minua. Hän oli lähempänä myyrää ja ehti sen luo ensin. Hän ehti tappaa myyrän nopealla puraisulla ennen kun törmäsin voimalla hänen kylkeensä.
//Pisara?
Pisaraviilto
Siirsin murhaavan katseen minuun juuri törmänneeseen tulijaan. Huomatessani kissan olevan vain Pimeyslehti, murhaava katse vaihtui turhautuneeseen katseeseen.
"Katsoisit edes joskus eteesi!" huokaisin turhautuneena.
"Olen pahoillani", Pimeyslehti vastasi.
"Mh.. Ota se myyrä, olen saalistanut jo kaksi hiirtä, ja sinä et todennäköisesti mitään, kun et edes eteesi osaa katsoa", murahdin naaraskissalle ja heitin myyrän kaaressa kohti naarasta. Saalis putosi mustan naaraan etujalkojen eteen.
"Oletko tosissasi?" Pimeyslehti kysyi selkeästi hämmentyneenä.
"Eipähän Viiltotähti tai kukaan muukaan suutu sinulle, jos nyt sen otat. Voin minäkin sen ottaa, se saisi Sulkatähden haluamaan minusta varmasti seuraajaansa", nau'uin virnistäen.
"Se siis on suunnitelmasi?" naaras kysyi ja kallisti päätään.
"Niin mikä?" murahdin mustalle kissalle siristäen vihreitä silmiäni.
"Päästä päälliköksi. Ei se siis mikään ihme ole, vanhempasihan ovat molemmat päälliköitä, tai siis eihän Viiltotähti enää ole.. Äh", Pimeyslehti naukui ja pudisteli päätään. Virnistin.
"Anna olla. Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit", naukaisin ja väläytin naaraalle vain silmänräpäyksen ajan kestäneen lempeän hymyn.
"Jatketaan saalistusta", nau'uin yhtäkkiä hieman töykeästi ja käänsin naaraalle selkäni.
//Pimeys? Sori pienestä autohitistä xdd
Pimeyslehti 09.08.2016
Onnen tunne levisi hännän päästäni varpaisiin asti. Pisaraviilto oli hymyillyt! Ja kaiken lisäksi vielä lempeästi! Minun teki mieli hyppiä ja pomppia riemusta, pidin naamani peruslukemilla. Ehkä minulla oli toivoa? Pisaraviilto oli jo häipynyt etsimään riistaa. Hautasin myyrän puun juurakkoon odottamaan. Olisin halunnut vain seurata Pisaraviillon hajua, mutta enhän minä niin voinut tehdä. Haistelin ilmaa suu raollaan. Haistoin varpusen. Lähdin seuraamaan hajua. Pian näinkin varpusen nokkimassa maata. Laskeuduin vaanimisasentoon. Hiivin hiljaa kohti lintua. Jännitin takajalkani. Loikkasin kohti varpusta. Hetken aikaa tunsin liitäväni ilmassa. Sitten olin taas maassa. Tapoin varpusen nopealla puraisulla niskaan. Vein saaliini samaan paikkaan mihin olin myyränikin haudannut. Päätin saalistaa vielä hetken. Lähdin seuraamaan päästäisen hajujälkeä. Pysähdyin kuullessani hiljaista rapinaa. Laskeuduin vaistomaisesti alas. Näin edessäni lihavan päästäisen. Hiivin vähän eteenpäin. Kun olin sopivalla etäisyydellä loikkaan, jännitin takajalkani ja loikkasin. Olin arvionut etäisyyden hiukan väärin, joten etukäpäläni osuivat hiukan kauemmas päästäisestä. Se kitisi hätääntyneenä ja lähti kipittämään pakoon. Ponnistin mahtavan pitkään loikkaan ja sain päästäisen tapettua. Pian loikin kohti partion tapaamis paikkaa myyrä, varpunen sekä päästäinen suussani. Kun saavuin tapaamis paikalle, kaikki muut olivat jo siellä. Tuhokatse ja Kauhumurha katsoivat minua paheksuvasti. Pisaraviilto vain nuoli välinpitämättömästi turkkiaan. Hänen edessään oli kaksi hiirtä, orava ja pieni päästäinen.
"Kylläpäs sinulla kesti", Tuhokatse murahti. En edes vaivautunut laskemaan katsettani tassuihini vaan katsoin vakaasti Tuhokatsetta silmiin. Hän vain tuhahti ja lähti johtamaan partiota leiriin. Leirissä tiputin saalini tuoresaaliskasaan. Pisaraviilto hujahti ohitseni ja laski omat saaliinsa kasaan.
" Pisaraviilto?" naukaisin. Kolli käänsi keltaisen katseensa minuun.
"Niin?" hän murahti.
"Haluaisitko tulla huomenna kanssani metsästämään?" kysyin. Pidin ääneni välinpitämättömänä, mutta salaa toivoin, että kolli suostuisi.
//Pisara?
Lumikkotassu
*Hän tietää, että olen täällä*, ajattelin. Loikkasin ulos puskasta tuon eteen.
"Luuletko pääseväsi minusta niin helpolla!" ulvaisin.
"Häivy!" hän huusi.
"Sitten, kun olen saanut tarpeekseni", virnistin.
"Hiirenaivo! Häivy tai kynsin korvasi päästäsi!" hän uhkaili minua.
"Voi kun pelottaa!" nauroin.
"Et pelota edes kärpästä!" ulvaisin huvittuneena.
"Nyt se kuono tukkoon", hän murisi.
"En!" huusin niin lujaa, kun osasin.
"Ihan sama tee mitä haluat", tuon murahti ja ohitti minut tönien.
"Älä unta näe, että pääsisit kynsistäni", nau'uin ja loikin soturin perään.
"Mitä teemme?" kysyin ärsyttävällä äänellä.
//Pisara
Pisaraviilto
En vastannut Lumikkotassulle mitään.
"Etkö osaa enää puhua?" kolli kysyi ja virnisti. Syöksyin yhtäkkiä kollin kimppuun. Oppilas ei ollut valmistautunut siihen, joten sain hänet helposti kaadettua maahan. Painoin kynteni oppilaan kaulalle.
"Jätä minut rauhaan, tai osaan tehdä sinusta petturin", sihahdin ja painoin kynsiäni yhä syvemmälle kollin kaulaan. Viilsin hitaasti Lumikkotassun kaulaan viillon. Siitä roiskahti verta, mutta haavaan ei kuolisi edes pentu. Irrotin otteeni kollista ja lähdin kävelemään rauhallisesti kohti leiriä. Puhurijalka ei selkeästi osannut kouluttaa oppilasta. Hän ei osannut opettaa, että oman klaanin sotureita kunnioitetaan ja totellaan. Puhurijalka oli pelkkä raukka, joka ei osannut mitään. Hänestä ei tulisi ikinä mitään erityistä. Hän saattaisi kouluttaa muutaman surkean soturin Kuolonklaanille - todennäköisesti jokainen hänen kouluttamansa soturi pettäisi klaaninsa.
Saavuin leiriin ja kävelin varjoisalle paikalle piikkihernemuurin vierelle.
//joku?
Puhurijalka
Huomasin Pisaraviillon astelevan leiriin ja vilkaisten minua halveksuvasti. Katsahdin tuota hieman ihmeissäni ja loikin kollin luo.
"Mitä nyt?" kysyin murahtaen.
"Oppilaasi ei osaa kunnioittaa vanhempia! Et taida osata opettaa", Pisaraviilto murahti.
"Niinkö luulet? Itse et osaa muuta, kuin tappaa", sihahdin.
"Ja se on vähäisistä taidoistasi hyödyttömin", murahdin soturille ja käänsin tuolle selkäni. Vilkaisin kollia vielä silmäkulmastani, ja näin tuon mulkaisevan minua murhaavasti, ja miettivän selvästi jotakin. Tuhahdin ja loikin häntääni heilauttaen soturien pesälle.
Pujahdin pesään ja käperryin omalle pedilleni. Yritin saada unta, mutta olin niin vihoissani etten voinut muuta, kuin purra hampaitani yhteen ja iskeä kynteni maahan, etten olisi mennyt repimään ketään kappaleiksi.
//Pisara?
Pimeyslehti
Katselin taivaalle. Olin tullut metsästämään, mutta Olin jäänyt paikoilleni. Ei huvittanut saalista. Mietin vain Pisaraviiltoa. Mutta miksi? Miksi ajattelin ihan tavallista kissaa. Ravistelin päätäni ja laskin katseeni tassuihini. Suljin silmäni. Surun aalto pyyhkäisi ylitseni. Pisaraviilto oli eilen sanonut tappavansa minut jos seuraisin häntä. Mutta tiesin että hän ei tekisi niin minulle. Vai tekisikö? Kyynel vieri poskeani pitkin maahan. Avasin silmäni kauhistuneena. Kyynel tipahti poskeltani maahan. Itkinkö minä?! Minä en ollut koskaan ennen itkenyt. Mutta miksi minä itkin? Minä kyllä tiesin miksi itkin. Itkin Pisaraviillon takia. Ulvaisin taivaalle. Huutoni kuului varmasti leiriin asti, koska olin melko lähellä leiriä. Minun teki mieli raapaista itseäni kuonoon. Nyt joku tulisi katsomaan kuka oli päästänyt ulvaisun. Pidin itseni vaivoin paikoillani etten olisi lähtenyt juoksemaan. Minun piti vain toivoa, että Pisaraviilto tulisi. Joka ei varmaankaan tulisi.
//Pisara?
Kostoviilto 04.07.2016
Kuulin jostain ulvaisun ja tajusin sen tulevan leirin ulkopuolelta.
Päätin saada selvää, kuka se oli. Olisi ainakin jotain raportoitavaa Viiltotähdelle, kun palaisin.
Hautasin metsästämäni saaliit puun alle ja juuri ennen leirin sisäänkäyntiä käänsin kulkuni sinne suuntaan, josta tuli huuto.
Minun ei tarvinnut nelistää kauaa, jotta löysin Pimeyslehden, joka tuijotti taivaalle oudon kaihoisasti.
*Näenkö aivan omiani, vai ovatko hänen silmänsä kostuneet", tuumin tarkkaillen häntä epäilevästi.
Silloin pisarasta hänen poskellaan heijastui auringonvaloa ja epäilykseni saivat hyvän vahvistuksen.
Päätin piiloutua lähistöllä kasvavan karhunvatukkapensaan taakse ja seurata tapahtumia sivusta. Jos joku tulisi tänne leiristä, tapahtuisi varmasti jotain, ehkä hyvinkin tärkeää.
Olin iloinen, että Pimeyslehti oli selin minuun, eikä näköjään ollut huomannut tuloani.
Tein työtä käskettyä ja hiivin pusikkoon. Löysin sopivan raon oksien välistä, josta näin Pimeyslehden kokonaan ja valmistauduin odottamaan niin kauan, että jotain tapahtuisi.
//Pimeys? Pisara? Joku?
Pisaraviilto
*Hiirenaivoinen Puhurijalka.. Hän tappoi ehkä kaksi erakkoa, ja siinä se olikin*, ajattelin vihaisena ja suuntasin kohti leiriä. Kävelin ihan rauhassa, sillä eihän minulla mitään kiirettä ollut. Kun pääsisin päälliköksi, en sittenkään valitsisi Puhurijalkaa varapäällikökseni. En todellakaan valitsisi. Ehkä vain toteutan suunnitelmani, jonka tein kauan sitten.
Kävelin sisään leiriin.
"Minä jään nyt vartioon", sihahdin Kaaosmielelle. Kolli mulkaisi minua murhaavasti ja poistui sisäänkäynnin luota. Jäin istuskelemaan sisäänkäynnille ja katselemaan leirin tyhjää pääaukiota. Aurinko oli pian nousemassa. Minua väsytti, mutta en aikonut nukahtaa.
Aurinko oli noussut. Osa kissoista oli jo herännyt, ja nyt huomasin Puhurijalan astelevan ulos pesästään. Astelin soturin luokse ja katsoin häntä murhaavasti.
"Mikä sinulla on?" kolli murahti.
"Luulitko oikeasti, että haluan olla ystäväsi?" kysyin kollilta.
"Hankin sinut lähelleni vain, että voisin tappaa sinut. Ei hätää, et ole enää tappolistallani - toistaiseksi", murahdin kollille ja astelin sotureiden pesään. Asetuin pedilleni ja jäin katselemaan pesän suuaukkoa nukahtamatta.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Enpä olisi voinut muuta odottaa", nau'uin hiljaa soturien pesän suuaukolta, jonne olin Pisaraviiltoa seurannut.
"Et tiedäkkään, mitä minä, ja perheeni olemme kokeneet. Et tiedä miltä se on tuntunut. Et voi ymmärtää", murahdin rauhallisesti ja käännsin Pisaratassulle selkäni.
"Emosikin on petturi", kuulin kollin mutisevan. Sihahdin terävästi ja lähdin astelemaan tuoresaaliskasalle.
Poimin kasasta hiiren ja ahmin sen nopeasti. Nousin seisomaan täyteen pituuteeni ja katselin soturien pesää, jonka suuaukolla Pisaraviilto venytteli. Kolli varmaankin oli nukahtanut hetkeksi. Pyöräytin silmiäni, kun kolli katsahti minuun murhaavasti. Vilkaisin päällikön pesälle, jonka edustalla Sulkatähti ja Viiltotähti puhuivat jostain.
*Onko minusta päälliköksi? Onko minusta luottosoturiksi? Tuleeko minusta mitään?* kysymyksen pyörivät mielessäni, kunnes huomasin Pisaraviillon astelevan minua kohti.
//Pisara?
Pisaraviilto 02.07.2016
//se ei oo päällikön pesä, vaan Viiltotähden ja Sulkatähden pesä//
Kävelin ulos sotureiden pesästä. En ollut nukkunut pesässä hetkeäkään. Suuntasin kohti tuoresaaliskasaa, reittini kulki läheltä Puhurijalkaa. Kolli katsoi minua siristäen silmiään, mutta vilkaisin kollia ainoastaan murhaavasti. Kävelin tuoresaaliskasalle ja nappasin suuhuni pulleahkon hiiren. Kannoin sen lähelle leirin ulsokäyntiä ja aloin syömään sitä. Katselin leirin jokapäiväisiä toimia syödessäni. Kun olin saanut syötyä, nousin ylös ja sujahdin ulos leiristä. Lähdin kävelemään rauhalliseen tahtiin eteenpäin. Viiltotähti oli mennyt tästä vain vähän aikaa sitten Syöksytassun kanssa. Veritassun harjoitukset olivat selkeästi vähentyneet. En tiennyt, miksi Viiltotähti oli tehnyt niin. Ehkä Veritassu olisi pian valmis soturiksi, tai sitten hän ei edistynyt ollenkaan ja Viiltotähti aikoisi lopettaa hänen koulutuksensa. Minulla oli yksi ainoa haave, jonka aioin toteuttaa. Enemmän kuin mitään, minä halusin olla Kuolonklaanin päällikkö ja yksinvaltias. Toki siihen tehtävään tarvittaisi myös varapäällikkö, mutta en minä sellaiselle mitään valtaa antaisi ennen kuolemaani.
//joku voi halutessaan jatkaa.
Lumikkotassu
Heräsin siihen, kun aurinko osui silmiin. Raotin silmiäni.
*Aamu*, totesin. Haukottelin ja venyttelin hetkisen.
*Missä se Puhurijalka on?* ajattelin. Kävelin ulos pesästä. Katselin ympärilleni ja suuntasin tuoresaaliskasalle. Nappasin itselleni metsämyyrän. Pisaraviilto söi lähelle leirin uloskäyntiä riistaa. Kävelin hänen luokseen. Hän vilkaisi minua murhaavasti. Irvistin tuolle ja aloin syömään metsämyyrääni.
"Onko Puhurijalka hyväkin ystäväsi?" kysyin.
"Mitä se sinulle kuuluu!" hän tiukkasi.
"Heikko hermoinen", tuhahdin. Pisaraviillon hännänpää vääntyili ärtyneesti.
"Oletko sinäkin petturi, kun olet sellaisen kanssa kaveri?" kysyin virnistäen ärsyttävästi.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Älä tunge kuonoasi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Voisin sanoa, että sinä olet petturi, kun olet petturin oppilas. Lakkaa seuraamasta minua", murahdin oppilaalle ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kuulin edelleen askelia takaani. Käänsin katseeni Lumikkotassuun.
"Mikä se sinä olet minua komentelemaan?" kolli kysyi ja virnisti.
"Olen soturi, sinä olet oppilas. Jos et jätä minua rauhaan, saat katua sitä todella", sihisin ja paljastin kynteni. Lumikkotassu virnisti.
"En olisi niinkään varma", hän sanoi ja lähti kävelemään poispäin. Murahdin ja jatkoin matkaani eteenpäin.
Kuljettuani vähän matkaa, haistoin Lumikkotassun hajun.
*Jatkoiko se hiirenaivoinen oppilas seuraamistani?* ajattelin ja annoin asian olla. Olin kuitenkin koko ajan valppaana, jos oppilas syöksyisi jostain kimppuuni. Hän ei onnistuisi yllättämään minua.
//Lumikko vaik?
Puhurijalka
"Etsitään ne", virnistin murhanhimoisesti. Pisaraviilto nyökkäsi ja lähti ravaamaan aidan vierustaa seuraten hajujälkeä. Loikin tuon perään.
Pienen etsimisen ja kävelyn jälkeen löysimme kuuden kissan lauman maleksimasta hylätyn kaksijalkojen pesän nurkalta. Kaksi kissoista olivat aikuisia kolleja, loput naaraita, joista yksi oppilasikäinen ja myöskin yksi kollipentu.
"Tapetaan kaikki", Pisaraviilto sihahti ilkeästi.
"Sopii", virnistin ja lähden lähestymään kissoja Pisaratassu vierelläni.
"Häipykää reviiriltämme!" musta, takkuturkkinen kolli murisi ja pörhisti karvansa. Myös muut alkoivat kerääntyä tuon kollin vierelle pörhistellen jarvojaan ja sähisten, paitsi opoilasikäinen naaras ja valkea kollipentu. Tummanruskea, laikukas kolli syöksyi minua kohti, mutta väistin ja viilsin kissan rintaan syvän haavan. Kolli rysähti maahan ulvoen tuskasta. Vilkaisin tuota erakkoa, joka ryhtyi sätkimään, ja lopulta kuoli.
"Hän oli kumppanini!" hopeanharmaa naaras ulvoi surusta ja säntäsi minua kohti. Vilkaisin nopeasti Pisaraviiltoa, joka oli käynyt mustan kollin kimppuun.
//Pisara?
Pisaraviilto 29.06.2016
Oli pakko myöntää, että mustaturkkisessa kollissa oli todellakin sisua. Hän yritti saada minua pois päältään, kun onnistuin kaatamaan hänet alleni.
"Olet ilmeisesti tämän joukon johtaja?" kysyin ja painoin kynteni kollin kaulalle.
"Enkä aio kuolla sinun tai toverisi hampaissa", hän sihisi ja katsoi minua murhaavasti.
"Ei hätää. Hampaat ovat yliarvostettuja. Käytän mielummin kynsiäni sinun kiduttamiseen - ja tappamiseen", virnistin. Viilsin kynnelläni kollin kaulaan haavan, joka ei ollut tappava. Verta pulppusi hieman kollin mustalle turkille ja omalle tummanharmaalle käpälälleni.
"Ei!" kuulin arviolta oppilasikäisen naaraskissan ulvovan, mutta äänestä päätellen Puhurijalka oli jo tuon kimpussa.
"Sinä olet pelkkä nolla. Olen Pisaraviilto, Kuolonklaanin tuleva päällikkö. Kerro minusta siellä, minne ikinä joudutkaan", virnistin ja painoin toisen takajalkani kollin vatsalle. Viilsin takajalkani kynsillä tuon vatsaan syvän haavan. Kolli ulvoi tuskasta ja viimeisillä voimillaan yritti saada minua pois päältään. Pidin edelleen toisen etukäpäläni kynsiä tuon kaulalla, joten kollilla ei ollut mahdollisuuksiakaan päästä vapaaksi - etenkään, kun hän oli jo teoriassa kuollut.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Älä siellä leuhki! Minähän olen Kuolonklaanin seuraava päällikkö!" sihahdin Pisaraviillolle ja viilsin oppilasikäisen pähkinänruskean naaraan kurkun auki. Veri roiskahti tassuilleni ja käänsin murhanhimoisen katseeni hopeanharmaaseen naaraaseen, joka kiskoi häntääni.
"Älä yritä!" virnistin ja upotin kynteni naaraan vasempaan silmään. Tuo ulvoi kivusta, mutta loikkasin tuon päälle ja revin tuon vatsan auki.
"Emo!" kollipentu purskahti itkuun. Vilkaisin Pisaraviiltoa, joka oli tappanut viimeisen naaraan ja lähestyi nyt pentua. Kolli syöksyi pennun kimppuun ja viilsi tuon kaulan auki, josta purskahti verta kollin rintaan. Virnistin Pisaraviillolle ja ryhdyin pesemään veren tahrimaa turkkiani.
//Pisara?
Pisaraviilto 30.06.2016
"Aurinko laskee, joten lähdetään", murahdin Puhurijalalle.
"Etkö haluakaan tappaa kissoja?" soturi virnisti ivallisesti.
"Kotikisuista ei ole vastusta", vastasin ja lähdin kävelemään kohti paikkaa, josta pääsisimme takaisin metsään ja Kuolonklaanin reviirille.
"Ei sitten", Puhurijalka murahti ja ravasi vierelleni. Kävelimme kollin kanssa nopeasti pois kaksijalkalasta. Suuntasimme metsään. Menisi varmaan kuuhuippuun saakka, että pääsisimme takaisin Kuolonklaanin reviirille, jos kävelisimme tätä vauhtia koko matkan. Sanaakaan sanomatta lähdin juoksemaan eteenpäin. Puhurijalka nosti kävelynsä myös juoksuun ja kulki vierelläni kohti Kuolonklaanin reviiriä.
Saavuimme aivan lähelle paikkaa, jonne olin oppilaana kasannut ruumiita. Siitä oli jo kuita, mutta siltikin paikalla oli yhä ruumiskasoja.
"Joku on ilmeisesti jatkanut näiden ruumiiden kasausta, huomaatko?" kysyi Puhurijalka.
"Tietenkin huomaan, hiirenaivo. Se on Kuuratassu, jos osaat haistaa sen", murahdin kollille.
"Täällä on myös tuore erakon tuoksu", Puhurijalka ilmoitti.
"Ihan sama. Minä tapoin jo tarpeeksi erakoita oppilasaikoinani, ja juurihan me kaksi tapoimme ties kuinka monta kotikisua", sihahdin ja jatkoin matkaani Kuolonklaanin rajan yli.
//Puhuri?
Puhurijalka 01.07.2016
"Mikä sinulla on?" kysyin.
"Miten niin?" kolli sihahti ja vilkaisi minua.
"Kun et enään halua tappaa erakoita. Taisit vain haluta soturiksi, ja annoit minun auttaa niiden tappamisessa, että saisit kaiken kunnian ja pääsisit Sulkatähden sekä Viiltotähden suosioon", sihahdin.
"Enhän", kolli mutisi.
"Etpä", sihahdin ja lähdin juoksemaan leiriin jättäen Pisaraviillon jälkeeni.
Saavuin leirin sisäänkäynnille, jossa Kaaosmieli istui vartiossa. Loikin leiriin ja kuljin aukion läpi tuoresaaliskasalle, josta poimin myyrän. Ahmin sen nopeasti ja suin vielä turkkini.
*Kauanpa sillä Pisaraviillolla kestää*, mietin ja lähdin soturien pesään. Pujottelin omalle pedilleni ja käperryin tiukalle kerälle. Nukahdin pian syvään uneen.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Kaksijalkalaan on pitkä matka, joten jos menemme, ilmoitetaan Sulkatähdelle. Ja sanotaan, että menemme tutkimaan kaksijalkalaa", ehdotin.
"Jaa miksi?" Puhurijalka kysyi.
"Halaun, että hän saa ainakin minusta mahdollisimman hyvän kuvan. Silloin hän takuulla valitsee minut varapäällikökseen", irvistin Puhurijalalle. Kolli pyöräytti silmiään.
"Sanotaan sitten niin", soturi naukui ja käveli vierelläni Sulkatähden luokse.
"Sulkatähti, saammeko lupasi lähteä tutkimaan kaksijalkalaa? Sotureita ja oppilaita klaanissa on sen verran, että meitä tuskin tänään tai huomenna tarvitaan", naukaisin. Emoni katsoi minua hieman ihmeissään.
"Menkää vain. Palatkaa kuitenkin pian", hän sanoi ja nyökkäsi. Väläytin Puhurijalalle murhanhimoisen virnistyksen. Lähdimme kävelemään ulos leiristä.
"Kaksijalkala on tuolla päin. Viiltotähti sanoi, että kaukana kaksijalkalan takana on paikka, jossa muut klaanit asuvat", naukaisin.
"Tiedän sen", Puhurijalka naukui ja pyöräytti silmiään.
"Kerroin vain, jos muistisi olisi vaikka huonontunut", murahdin ja lähdin juoksemaan Puhurijalan rinnalla melko rauhallista tahtia kohti Kuolonklaanin rajaa.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Älä vihjaa mitään. Itse olet vanha kuin sokea maamyyrä", sihahdin. Pisaraviilto virnisti ja pyöräytti silmiään.
"Kun pääsemme kaksijalkalaan, kidutetaan ne kotikisut hengiltä. Ei niistä vastusta ole", virnistin murhanhimoisesti.
"Sopii, mutta varotaan, etteivöt kaksijalat tee mitään", Pisaraviilto murahti.
"Vaikka ei niistäkän huolta ole", kolli hatkoi nopeasti. Hymähdin itsekseni ja tunsin piakkoin rajamerkkien hajun.
"Enään vähän matkaa", nau'uin. Pisaraviilto nyökkäsi.
Saavuimme kaksijalkalaan ja lähdimme etsimäön kaksijalkalan pesää, jossa olisi kotikisu.
"Täällä on yksi!" Pisaraviilto ulvahti ha loikkasi pesän aidalle. Juoksin tuon pesän suuntaan ja loikkasin kollin vierelle. Huomasin pihalla loikoilevan valkean, pitkäturkkisen naaraan, jolla oli punainen kaulapanta. Irvistin ja loikkasin pihaan. Pisaratassu laskeutui vierelkeni.
"Mitä teette täällä?!" naaras kauhistui.
"Pian se selviää", virnistin ja otin pari askelta naarasta kohti.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Apua!" naaraskissa ulvaisi ja loikkasi kaksijalan pesän näkymättömän aineen edessä olevalle jutulle. Loikkasin alas aidalta ja syöksyin kissan kimppuun. Hän parkui, kun pakotin hänet nurmikolle. Viilsin kynsilläni hampaissani rimpuilevan naaraskissan vatsan auki. Viilto ei ollut tappava, mutta kotikisu alkoi ulvoa tuskasta.
"Pisaraviilto! Varo!" Puhurijalka ulvaisi, kun pesästä ryntäsi ulos urospuolinen kaksijalka. Sillä oli kädessä jotain, jolla se ilmeisesti aikoi lyödä minua. Irrotin nopeasti otteeni naaraskissasta ja loikkasin aidalle, jolla Puhurijalka odotti minua.
"Olit liian hidas, etkä päässyt kiduttamaan tuota naarasta", virnistin ja loikkasin aidan toiselle puolelle. Kun kuulin kaksijalan askeleiden lähestyvän aitaa, myös Puhurijalka loikkasi alas.
"Tiedätkö mitä minä haluaisin tehdä?" kysyin Puhurijalalta.
"No?" hän kysyi.
"Käydä klaanien luona", virnistin.
"Sinne on yli päivän matka. Lupasimme Sulkatähdelle, että palaamme pian, muistatkos sitä?" Puhurijalka huomautti.
"Hmph.. Etsitään sitten kotikisuja", murahdin.
//Puh?
Puhurijalka
"Selvä sitten...etsitään kotikisuja. Tuossa pesässä taisi olla yksi", nau'uin ja hailautin häntääni kohti vastapäistä taloa. Pisaratassu nyökkäsi ja lähtu loikkimaan osoittamaani pesää kohti. Juoksin tuon perään. Loikkasimme lähes yhtäaikaa pesää ympäröivälle aidalle.
"Käyn katsomassa, onko pesässä kaksijalkoja", murahdin ja tasapainoilin aitaa pitkin pesän seinustalle ja tähyilin läpinäkuvästä neliöstä sisälle.
"Ei täällä ole ketään!" ulvahdin. Juuri samassa huomasin noin oppilasikäisen ruskean kollikissan tulevan pesästä jonkinlaisen luukun kautta. Virnistin Pisaratassulle ja loikkasin maahan. Soturi tömähti pian vierelleni. Loikkasin kotikisua kohti ja painoin maahan.
"Mitä te teette?! Keitä olette?!" kissa rääkyi. Virnistin ja repäisin kissan oikeanpuoleiset viikset irti. Kotikisu ulvoi tuskasta ja yritti nähdä kuononsa, josta tihkui verta. Pisaratassu naurahti murhanhimoisesti ja viilsi kollin jalkaan kipeän viillon, josta roiskahti verta. Kotikisu räpiköi ja huitoi ja yritti osua minua kasvoihin. Ärähdin ja iskin hampaani kissan korvaan. Repäisin kotikusun korvaan useamman loven.
//Pisara?
Pisaraviilto 28.06.2016
//Pisaraviilto, ei Pisaratassu~
"Eiköhän tämä ole nyt valmis. Lähdetään eteenpäin", murahdin Puhurijalalle ja irrotin otteeni kotikisukollin jalasta. Loikkasin aidalle ja nuolaisin rintaani, jolle oli roiskahtanut kissan verta. Puhurijalka ilmeisesti sanoi vielä jotain kotikisulle, jonka jälkeen hän irrotti otteensa tuosta ja loikkasi aidalle perääni.
"Entä sitten?" Puhurijalka kysyi ja nuolaisi oikeaa etukäpäläänsä jolla oli verta.
"Pitäisikö palata jo Kuolonklaanin reviirille? Aurinko laskee ihan pian", murahdin ja loikkasin alas aidalta Puhurijalka perässäni.
"Meillä on huomennakin aikaa palata", Puhurijalka naukui ja katseli ympärilleen.
"Haistatko tämän?" kysyin ja nuuhkaisin ilmaa.
"Ai kissojen hajun?" soturi kysyi ja nuuhki myös ilmaa perässäni.
"Täällä saattaa olla niin sanottu kulkukissalauma lähellä. Arviolta ehkä viisi kissaa", sanoin, "kuulin sellaisista Viiltotähdeltä."
//Puhuri?
Puhurijalka 27.06.2016
Loikin tuoresaaliskasalle ja poimin pienen vesimyyrän, jonka kannoin soturien pesän edustalle ja asetuin syömään. Ahmin saaliin parilla haukkauksella ja nousin ylös nuollen huuliani. Venyttelin pikaisesti ja suin myös turkkini.
*Leirissä on niin tylsää. Voisin etsiä Pisaraviillon*, mietin ja ravasin aukion poikki ulos leiristä.
Maistelin ilmaa ja etsin Pisaraviillon ja ehkä myös Pimeyslehden hajujälkeä, sillä kaksikko oli ollut jo useampaan kertaan yhdessä. Löysin pian kollin sekä naaraan hajujäljen, joita lähdin jäljittämään.
Ylitin Kuolonklaanin hajumerkit ja seurasin hajujälkiä pienen puron luo. Loikkasin puron yli ja löysin piakkoin Pisaraviillon sekä Pimeyslehden. He olivat tappaneet jälleen yhden erakon, ja Pimeyslehti taisteli toista vastaan. Pian naaras sai otteen kissan kaulasta ja repi sen auki. Hymähdin ja loikin kaksikon luo.
"Jälleen erakkojahdissa?" kysyin.
"Nämä löytyivät sattumalta. Uhkailivat meitä niiden muiden tappamisen takia", Pisaraviilto murahti.
"Vai niin", nau'uin ja istuin.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Niin, ja he tappoivat Puroputouksen", nau'uin ja osoitin soturin elotonta ruumista.
"Soraviilto kuoli juuri.. Sisarukset haluavat näemmä kuolla yhtä aikaa", Puhurijalka murahti ja pyöräytti silmiään.
"No, Pimeyslehti. Kerta olet niin rohkea, että seuraat minua, niin saat luvan raahata Puroputouksen ruumiin leiriin", murahdin mustalle naaraalle ja vastausta odottamatta lähdin Puhurijalan kanssa kävelemään kohti leiriä.
"Etkö vieläkään pidä Pimeyslehdestä?" pitkäjalkainen soturi kysyi.
"Hän voisi olla hyvä soturi, jos ei seuraisi minua kaiken aikaa", murahdin ja jatkoin matkaani Puhurijalan vierellä. Kuulin Pimeyslehden kävelevän perässämme. Vilkaisin mustaa naarasta, joka raahasi Puroputouksen ruumista mukanaan.
"Emme ilmeisesti auta häntä, joten mennäänkö nopeampaa?" Puhurijalka virnisti.
"Mennään vain. En todellakaan auta tuota naarasta", murahdin ja lähdin ravaamaan nopeampaa Puhurijalan vierellä.
//Puh?
Puhurijalka
"Kun sanoit, että hän seuraa sinua, niin hänhän saattaa pitää sinusta", virnistin ja otin kolliin eitäisyyttä oman turvallisuuteni vuoksi.
"Hiljaa!" kolli sihahti.
"Et sinä Viiltotähti ole. Vaikka saitkin soturinimesi hänen mukaansa", irvistin ilkikurisesti.
"Sanoin hiljaa!" kolli murisi ja loikkasi minua kohti kynnet ojossa.
"Rauhoituhan nyt. Kunhan pelleilin", murahdin.
"Tiedetään", soturi pyöräytti silmiään.
Saavuimme leiriin ja loikin Sulkatähden luo.
"Puroputous on kuollut. Erakot tappoivat hänet", luimistin korviani ja käännyin.
"Hänkin", kuulin Sulkatähden kuiskaavan. Pyöräytin silmiäni ja loikin Pisaratassun luo. Pimeyslehti saapui leiriin ja kaikki alkoivat kerääntyä Puroputouksen ruumiin ympärille.
//Pishara?
Pisaraviilto
"Minä en ainakaan aio valvoa hänen ruumiinsa vierellä", murahdin ja vilkaisin Puhurijalkaa.
"En ilmeisesti minäkään. Kaaosmieli ja Sinivirta ilmeisesti ainakin valvovat pentujensa ruumiiden luona. Ilmeisesti myös Kauhumurha ja Sulkatähti, sillä hehän olivat Soraviillon ystäviä", Puhurijalka naukaisi.
"Niin", murahdin, "haluaisitko sinä varapäälliköksi?"
"Miksi kysyt tuollaista?" kollisoturi kysyi ja siirsi katseensa minuun.
"Mietin vain. Itse ainakin haluan. Uskon, että vielä minua tuskin valittaisi, mutta Sulkatähden on valittava joskus varapäällikkö. Hän ei voi jättää kuolemansa jälkeen päätöstä jonkun hiirenaivoisen Kitkerähengen käpäliin", murahdin Puhurijalalle.
"Miksi ei voisi?" kolli virnisti.
"Koska Kitkerähenki on pelkuri. Hän valitsisi takuulla jonkun yhtä huonon soturin kuin Sinivirran päälliköksi", murahdin ja vilkaisin Kaaosmielen kumppania, joka itki pentujensa ruumiiden äärellä.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Kyllä minäkin varapäälliköksi haluaisin." ,sihahdin ja vilkaisin kollia.
"Ja olen paljon parempu valinta, kuin sinä", jatkoin virnistäen.
"Ethän!" Pisaraviilto murahti.
"Enpä", virnuilin. Pisaraviilto vilkaisi minua murhanhimoisesti.
"Mennäänkö metsästämään? Jos tulee erokkoja vastaan, tapetaan", kysyin.
"Sopii", kolli sihahti.
"Jos emme kerran valvo kuolleiden vierellä", nau'uin.
"Ei, emme valvo. Tai en ainakaan minä", kolli murahti ja loikki kohti leirin suuaukkoa. Lähdin tuon perään.
"Nyt keksin! Mennään kiusaamaan kotikisuja", virnistin. Pisaraviilto pysähtyi ja vilkaisi minua vastatakseen.
//Pisara?
Pisaratassu 25.06.2016
Sulkatähti oli kutsunut koko Kuolonklaanin koolle.
"Hän takuulla nimittää minut nyt soturiksi", kuiskasin Puhurijalalle, joka istui vierelläni. Kolli kohautti lapojaan.
"Voi olla. Olethan sinä ollutkin oppilaana jo vaikka kuinka kauan", hän virnisti.
"Liian kauan", korjasin ja hiljennyin, kun kilpikonnakuvioinen naaras aloitti.
"Pisaratassu, olet valmis soturiksi. Soturinimesi on Pisaraviilto. Koko Pimeyden Metsä onnittelee sinua ja hyväksyy sinut Kuolonklaanin soturiksi", päällikkö naukui ja heilautti häntäänsä.
"Pisaraviilto! Pisaraviilto!" jotkut hurrasivat nimeäni. Sulkatähti kääntyi ympäri ja käveli takaisin hänen ja Viiltotähden pesään.
*Pisaraviilto!* ajattelin närkästyneenä, *takuulla antoi nimeni Viiltotähden mukaan..*
En pitänyt ajatuksesta, että Sulkatähti olisi nimennyt minut Viiltotähden mukaan.
"Onnea", kuulin Pimeystassun naukaisevan takaani.
"Jaa", murahdin vastaukseksi ja käänsin selkäni mustalle oppilaalle.
//Joku? Jos nimetät Pimeystassun nyt, ni sä voisit skipata jonku aikaa, et se ei pääsis samoihin aikoihin, ku Pisara on kuitenki ollu oppilaana niin paljo kauemmin sitä.
Pimeystassu
"Onnea", naukaisin Pisaratassulle.
"Jaa", kolli murahti ja käänsi minulle selkänsä.
//Skip//
Laskeuduin vaanimisasentoon huomatessani hiiren ruohikossa. Hiivin kohti saaalis eläintä murhaava hymy huulillani. Loikkasin hiiren päälle ja taitoin sen niskat. Mestarini Pihlajakynsi oli määrännyt minut metsästämään, vaikka olin väsynyt taisteluharjoitusten jälkeen. Oli kulunut niin kauan siitä, kun minut oli nimetty oppilaaksi. Tai ainakin se tuntui siltä. Hautasin saalistamani hiiren ja lähdin kävelemään etsien saaliin tuoksua. Pysähdyin hämmentyneenä hastettuani saalis eläimen, joka asui yleensä nummilla. Haistoin jäniksen. Lähdin jäljittämään jänistä. Hetken päästä näin sen edessäni. Se rapisteli pensaan vieresssä. Loikkasin kohti jänistä, mutta se oli huomannut minut. Laskeuduttuani maahan lähdin juoksemaan jäniksen perään. Olin pitkien jalkojeni ansiosta nopeä juoksija, joten saavutin jänistä kokoajan. Pinnistin voimani äärimmilleen ja loikkasin jäniksen päälle. Katkaisin eläimen niskat. Tasasin hengitystäni hetken ja lähdin sen jälkeen raahaamaan jänistä leiriin. Saavuin paikalle, jonne olin haudannut hiireni. Kaivoin hiiren esiin ja lähdin kantamaan saaliitani leiriin.
"Pimeyslehti! Pimeyslehti", klaani hurrasi uutta nimeäni. Olin innoissani nimityksestäni, mutta en näyttänyt sitä, en edes hymyillyt.
//Pisara?
Pisaraviilto
Katsoin Pimeyslehteä, joka oli juuri ansainnut soturinimensä. Murahdin ja lähdin kävelemään ulos leiristä. Olin itse ollut soturina jo joitakin kuita.
"Minne matka?" mustan naaraan ääni kuului takaani.
"Ja sehän kuuluukin sinulle", murahdin ja katsoin tuoretta soturia murhaavasti.
"Kysyin vain", naaras naukaisi ja istui alas.
"Hmph", murahdin ja jatkoin matkaani ulos leiristä. Aluskasvillisuuden seassa turkkini tarttui joihinkin varpuihin, eikä se tuntunut erityisen mukavalta. Yritin etsiä jotain polkua, mutta niitä ei kamalasti ollut. Se itse asiassa oli ainoastaan hyvä juttu, sillä jos täällä olisi polkuja leiriin, kuka tahansa vihollinen löytäisi meidät. Kuulin askelia takaani. Käännyin ympäri, enkä nähnyt mitään.
*Hän on parantunut piiloutumisessa*, ajattelin ja virnistin. Kuulin sitten rapinaa vasemmalta puoleltani. Kääntyessäni katsomaan, mikä siellä oli, huomasin mustan hännän katoavan pähkinäpensaikkoon. Lähdin hiipimään pensasta kohti ja ollessani vain muutaman hiirenmitan päässä, musta naaras syöksyi kimppuuni. Syöksähdin taaksepäin ja onnistuin heittämään naaraan irti minusta. Hän lennähti taakseni ja onnistui pudottautumaan takajaloilleen.
"Pakko myöntää, että olet taitavampi piiloutumaan kuin oppilaana", naukaisin ja siristin silmiäni katsoessani naarasta.
//Pimeys?
Pimeyslehti 26.06.2016
"Kiitos", naukaisin. Pisaraviilto jatkoi matkaansa. Minä kuljin kollin perässä. Taivas alkoi pikku hiljaa värjäytyä vaaleanpunaiseksi. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Juoksin Pisaraviillon ohi pyyhkäisten samalla hännälläni hänen kuonoaan. Se oli tullut tavakseni ajan myötä. Juoksin hetken matkaa ja piilouduin pensaaseen. Pisaraviillon haju voimistui entisestään. Raidallinen kolli ilmestyi näköpiiriini. Valmistauduin loikkaamaan hänen päälleen. Kun Pisaraviilto oli ihan pensaan vieressä puskin kollin kumoon. Loikkasin hänen päälleen ja yritin painaa häntä maahan. Pisaraviilto kierähti pois altani niin, että minä kaaduin kyljelleni maahan. Kolli loikkasi päälleni. Käännyin selälleni, että näkisin Pisaraviillon.
//Pisara?
Pisaraviilto
"Painu Tähtiklaaniin", sihahdin naaraalle ja lähdin kävelemään poispäin, "ja älä seuraa minua tai tapan sinut. Olen tosissani, ei kannata yrittää."
Lähdin kävelemään eteenpäin kohti Puhurijalan vanhaa pesää. Pimeyslehti oli niin ärsyttävä.. Hän käyttäytyi kuin mikäkin hiirenaivoinen pentu! Tuollaista käytöstä en ikinä sallisi tulevilta pennuiltani edes pentuiässä. Hän ihan hyvin tiesi, etten halua hänen seuraavan minua. Maistelin ilmaa ja vilkaisin taakseni. Pimeyslehti ei seurannut minua. Käännyin Puhurijalan vanhalta, rikotulta pesältä oikealle kohti Kuolonklaanin reviirin rajaa. Otin muutaman juoksuaskeleen, mutta hidastin, kun huomasin puron muutaman ketunmitan päässä. Kiristin jälleen tahtiani ja päästyäni hiirenmitan päähän virtaavasta purosta, loikkasin sen yli. Laskeuduin tasaisesti ja lähes äänettömästi aluskasvillisuuden sekaan. Olin ylpeä itsestäni.
"Apua!" kiljaisu kantautui edestäni.
*Puroputous*, ajattelin lähtiessäni juoksemaan kohti paikkaa, josta soturin ääni kuului.
Saavuin aukiolle lähelle reviirin rajaa. Sen keskellä makasi verinen hopeanharmaa naaraskissa. Ilmassa leijui erakkokissojen tuoksu. Kissoja oli hajun perusteella kaksi, ei varmaan enempää.
"Astukaa esiin", sihisin kovaan ääneen, "haistan teidät kyllä."
"Te tapoitte suurimman osan laumastamme muutamia kuita sitten!" yksi kissa ulvaisi.
"Ja jatkoitte sitä metsästämällä heitä ja kasaamalla aukiolle!" toinen jatkoi.
"Te ansaitsette kuolla", ensimmäinen sanoi ja syöksyi suoraan minua kohti eräästä tammesta, joka oli lähellä minua. Nopealla väistöliikkeellä väistin kissan iskun ja onnistuin tarttumaan hänen häntäänsä.
"Olet hiirenaivoinen, kun yrität pentujen liikettä minuun", virnistin ja viskasin kollikissan kohti puuta. Hän lyyhistyi maahan tajuttomana. Toinen kissa oli jo syöksymässä minua kohti, kunnes näin mustan kissan iskeytyvän tuon kylkeen.
*Hän seurasi minua kauempana*, murahdin ajatuksissani ja kävelin tajuttoman, puuta vasten olevan kissan eteen. Nostin etukäpäläni pystyyn ja viilsin kynsilläni syvän haavan kissan kaulaan. Siitä pulppusi verta, ja kissa alkoi kouristella, kunnes valahti veltoksi ja kuoli.
//Pimeys?
Pimeystassu
"Anteeksi vain Pisaratassu", tokaisin.
Kolli murahti jotain vastaukseksi. Katselin yötaivaalle. Tuhannet tähdet tuikkivat taivaalla. Ne olivat niin kauniita. Minulle oli kerrottu, että tähdet olivat Tähtiklaanin kissoja. Tähtiklaani oli varmasti hieno paikka. Mutta minä menisin kuoltuani Pimeyden metsään, koska olin tappaja. Oli niin outoa, olla siinä katselemassa yötaivasta Pisaratassu vierellä.
"Olen aivan varma että en saa unta. Minä menen saalistamaan", naukaisin.
"Oletko hullu?!" Pisaratassu sähähti.
Nousin seisomaan ja heiluttelin häntääni kollin naaman edessä.
"Ehkä, ehkä en. Mutta minä tosiaankin aijon mennä metsästämään. Voit tulla mukaani jos haluat." Sen sanottuani juoksin ulos leiristä. Oli hämärää, mutta näin melko hyvin. En edes tiennyt minkälaista saalista saisin. Ehkä saisin napattua hiiriä, kenties myyriä, ehkä jopa pöllön? No ei ehkä sitä pöllöä. Juoksin eteen päin.
Juoksin hetken aikaa ja pysähdyin sitten. Katselin yötaivasta. Odottelisin tässä Pisaratassua hetken. Jos kolli ei tulisi, saalistaisin yksin.
//Pisara?
Pisaratassu
Murahdin. Ei siinä mitään, jos oppilas lähtee yöllä leiristä, mutta että saalistamaan! Tuoresaaliskasassa oli saalista, joten en todellakaan käyttäisi yötäni saalistukseen. Tiesin, etten saisi enää nukuttua, joten päätin seurata naarasta ulos leiristä. Kuitenkin päästyäni leirin ulkopuolelle, lähdin toiseen suuntaan. En seurannut Pimeystassun hajujälkeä, ja halusin välttää naaraan kaukaa. Hän ei saisi tulla häiritsemään minua, kun tappaisin erakkoja. Tosin, Sulkatähti ei tykkäisi, jos olisin yöllä reviirin ulkopuolella. Mutta Pimeystassu tuskin olisi heti perässäni. Saalistamisessa kesti aina jonkun aikaa, ja naaraan pitäisi palata leiriin ennen kuin voisi haistaa hajujälkeni. Olin nimittäin mennyt aivan päinvastaiseen suuntaan, mihin musta naaras oli lähtenyt.
Saavutin Kuolonklaanin reviirin rajan ja ylitin sen nopeasti. Maistelin ilmaa; ei erakkoja lähellä. Lähdin siis eteenpäin. Päätin käydä vilkaisemassa kasaa, jonka olin koonnut viime yönä. Matkaa kasalle olisi vähän matkaa, mutta se ei minua haitannut. Pidin yksinolosta. Repisin Pimeystassulta korvat päästä, jos hän seuraisi minua. Vihasin sitä naarasta, enkä halunnut häntä lähelleni nyt tai koskaan.
Saavutin ruumiskasan. Huomasin, että osa ruumiista olivat kadonneet, ja kasaa oli levitetty. Maistelin ilmaa ja tajusin, että joku oli käynyt täällä. Päätin seurata sitä, kuka ikinä oli ruumiit hakenutkaan. Hajujälki tuntui melko tuoreelta. Kuljettuani vähän matkaa, näin edessäni maan, jota oli kaivettu ja multa oli laitettu takaisin paikoilleen.
*Joku saasta on haudannut heidät*, ajattelin vihoissani. Päätin kaivaa toista haudoista hieman, ihan muuten vain. Lähdin sitten kävelemään eteenpäin. Seurasin kissan hajujälkeä, ja se johti erään karhunvatukkapensaikon luokse. Pensaikosta oli selkeästi tehty pesä jollekin tai joillekin. Hiivin aivan pensaikon vierelle, ja saatoin kuulla nukkuvien kissojen tuhinaa. Kuulin takaani oksan rasahtavan ja salamannopeasti käännyin katsomaan, mikä siellä oli. Huomasin mustien korvien pilkottavan pensaikosta. Hiivin lähemmäs kissaa, ja ollessani parin hiirenmitan päässä siitä, syöksyin sen päälle. Äänettömästi painoin kynteni kissan kaulalle ja häntäni tuon suulle.
"Ole hiljaa, Pimeystassu", sihisin hiljaa. Naaras katsoi minua kauhuissaan.
"Mitä sinä teet täällä keskellä yötä? Etkö halunnut saalistaa?" naaras kysyi kuiskaten. Vilkaisin taakseni varmistaen, ettei kissat pesässä heränneet.
"Tapan erakkoja. Tuolla on ainakin kaksi kissaa, jotka minä aion tappaa. Jos aiot olla täällä, saat luvan auttaa. En tiedä montako niitä on, ja jos joku karkaa, otat sen kiinni ja hoitelet", sihisin ja irrotin otteeni naaraasta. Nousin ylös ja lähdin hiipimään kohti pensaikkoa. Työnsin hitaasti pääni sisään pesään. Erotin valkean, mustia laikkuja täynnä olevan turkin läheltä sisäänkäyntiä. Sen vierellä oli ruskea turkki. Pesässä oli kahden ilmeisesti täysi-ikäisen kissan lisäksi kaksi pientä pentua. Odotin hetken aikaa, ja päätin hyökätä. Hitaasti hiivin eteenpäin. Käpäläni melkein koskettivat valkean laikukkaan kollikissan turkkia. Yhtäkkiä upotin hampaani tuon kaulaan. Riuhtaisin palan kissan kaulasta. veri roiskahti tummalle turkilleni ja kollin valkealle turkille. Virnistin. Kollin vieressä juuri äsken nukkunut naaraskissa pomppasi pystyyn.
"Kuka sinä olet?" hän kysyi kauhuissaan. Naaraskissa tärisi, "ole kiltti.. Älä tapa pentujani!"
"Olen kissa, joka päästää sinut ja pentusi pinteestä", virnistin.
"Oikeastiko? Kiitos tuhannesti", naaraskissa naukui ääni säröillen. En ymmärtänyt, miksi hän ei vain käynyt kimppuuni. Olin juuri tappanut kollin, joka ilmeisesti oli naaraan kumppani, ja hän vain kiitteli minua.
"Ole hyvä", virnistin ja syöksyin kohti naarasta. Yllätyksekseni hän väisti liikkeeni loikkaamalla sivuun ja näykkäsi minua lavastani.
"Pennut! Juoskaa!" naaras ulvoi. Sihahdin ja huitaisin etukäpälälläni naaraan kumoon. Pesässä oli ahdasta taistella, mutta onnistuin saamaan otteen naaraan niskasta. Väkisin taitoin niskat, ja naaraan keho muuttui hervottomaksi. Hän oli kuollut. Sitten siirsin katseeni kahteen pentuun. Yllätyksekseni toinen niistä oli kadonnut. Kuulin ulvontaa pesän ulkopuolelta. Pentu oli ilmeisesti törmännyt Pimeystassuun. Kävelin hitaasti kohti toista pentua.
"Saat maksaa tuosta!" pentu ulisi.
"Hahah, sehän nähdään", hymähdin ja syöksyin kohti pentua. Pentu kuitenkin viilsi minuaa kynsillään kuonooni. En välittänyt vaan taitoin pennun niskat. Pentu oli kuollut. Hän oli ehkä kolmekuinen, joten ei hänellä ollut mahdollisuuksia pärjätä minulle. Kävelin ulos pesästä ja huomasin Pimeystassun seisovan toisen pennun ruumiin edessä. Mustan naaraan suupielillä oli verta.
"Auta minua raahaamaan nämä ruumiit kasaan. Meidän pitää muuten kaivaa pari kissaa haudoistaan. Nämä pirulaiset olivat haudanneet heidät", nau'uin murahtaen.
"Autatko minua vielä?" kysyin ja siristin silmiäni. En osannut arvioida, oliko musta naaras iloinen, surullinen, hämmentynyt vai jotain muuta.
//Pimeys? Toivottavasti ei haittaa et hittasin sua vähä(oikeestaa aika paljo)xdd
Puhurijalka 21.06.2016
"Sinäpä olit nopea. Voit palata leiriin", sihahdin Lumikkotassulle.
"Entäs sinä?" kolli kysyi.
"Tulen kohta. Ala sinä jo mennä. On myöhä", sihahdin. Kolli nyökkäsi vastahakoisesti ja lähti leiriä kohti. Maistelin ilmaa ja huomasin Pisaratassun sekä Pimeystassun hajujäljen. Lähdin seuraamaan jälkeä.
Saavuin reviirin ulkopuolella olevan kaksijalkalan liepeille ja huomasin oppilaiden puhuvan jostakin. Heidän vierellään oli neljän erakkokissan ruumiit.
*Voisin pitää vähän hauskaa*, virnistin ja loikkasin kaksikkoa kohti pensaan takaa sähisten. Pisaratassu käänsi murhaavan katseensa minuun ja syöksyi minua kohti kynnet ojossa. Väistin iskun.
"Ei tuollaisella liikkeellä osu mihinkään!" naurahdin.
"Puhurijalka?! Varo vähän! Olisin voinut tappaa sinut", Pisaratassu ulvahti.
"Et tuolla iskulla", virnistin. Pisaratassu murahti.
"Mutta mitäs te teette?" kysyin nopeasti.
"Tapamme erakkoja. Ja aiomme kaivaa nuo haudat auki", oppilas sihahti.
"Pääsenkö mukaan?" virnuilin.
//Pisara? Pimeys?
Pimeystassu 22.06.2016
"Pääset ainakin ainakin minun puolestani", naukaisin ja vilkaisin Pisaratassua. Pisaratassu murahti jotain. Puhurijalka tulkitsi sen myöntäväksi vastaukseksi ja alkoi kaivamaan hautaa auki. Minä aloin raahata tappamaani pentua kasaan. Sain erakon kasaan ja lähdin hakemaan seuraavaa ruumista. Pisaratassu kaivoi hautaa Puhurijalan kanssa. Otin Pisaratassun tappamaa pentua niskasta kiinni ja raahasin kasaan. Siirryin seuraavaan ruumiiseen. Raahasin senkin kasaan ja lähdin viemään viimeistä erakkoa kasaan. Sain senkin raahattua kasaan. Tuuli puhalsi turkkiinni ja pörrötti sitä hiukan. Istahdin ja katselin taivaanrantaan. Nuolin suupieliäni jotka olivat edelleen veressä. Erakon
veren maku maistui suussani hetken. Halusin lisää verta, halusin tappaa. Käännyin Pisaratassun ja Puhurijalan puoleen.
"Lähdetäänkö tappamaan lisää erakoita? Tuota hautaa voi kaivaa myöhemminkin", naukaisin.
//Pisara? Puhuri?
Pisaratassu 23.06.2016
"Ei. Voitte auttaa ruumiiden raahaamisessa, mutta minä hoidan tappamisen", sihahdin.
"Miksi ihmeessä?" Pimeystassu murahti ja katsoi minua aavistuksen verran uhkaavasti.
"Koska minä päätän! Minä keksin tämän jutun, te ette todellakaan vie sitä kunniaa, joka minun kuuluu saada kissojen tappamisesta", sanoin ja katsoin kaksikkoa uhkaavasti.
"Ihan sama minulle.. Kai minä voin tappaa, jos en vie ruumiita sinun kasaasi", kolli naukaisi ja kohautti lapojaan. Katsoin murhaavasti klaanitoveriani.
"Ihan sama.. Kaivetaan tämä hauta sitten", musta naaras murisi ja alkoi kaivamaan toisen kissan hautaa.
Lähdin etsimään lisää erakkokissoja.
Koko yön aikana olin saanut tapetuksi Pimeystassun kanssa tapettujen erakoiden lisäksi ainoastaan kaksi kissaa, jotka olivat olleet minua nuorempia. Olin käskenyt kaksi kissaa leiriin, sillä halusin tehdä tämän loppuun ihan yksin.
Kun jokainen kissa oli kasassa, tarkastelin sitä. Ruumiita oli noin kymmenen ja kasa oli minua suurempi. Lähdin kohti leiriä.
Aurinko nousi jo, ja olin hyvin väsynyt.
Leirin saavuttuani huomasin Sulkatähden aivan hänen ja Viiltotähden pesän läheisyydessä.
"Sulkatähti, haluan näyttää sinulle jotain, mitä olen tehnyt", naukaisin.
Emoni katsoi minua ja kohotti kulmiaan.
"Mitä?" hän kysyi.
"Tule nyt", sihahdin.
"No hyvä on. Minne me menemme?" kilpikonnakuvioinen naaras kysyi ja lähti seuraamaan minua ulos leiristä.
"Reviirin ulkopuolelle", tokaisin ja kohautin lapojani. Päällikkö ei sanonut mitään.
Juoksimme aluskasvillisuuden halki kohti ruumiskasaa.
Saavuimme kasan luokse.
"Teitkö tämän itse?" naaras kysyi ja siristi silmiään.
"Pimeystassu ja Puhurijalka auttoivat kasaamisessa, mutta tapoin erakot", vastasin ja virnistin.
"Täältä he siis aamulla tulivat", Sulkatähti mumisi.
"Mitä yrität kertoa tällä?" naaras kysyi sitten.
"Että olen valmis soturiksi. Sinä ja Viiltotähti ette ole kääntäneet katsettannekaan minuun! Minä haluan soturiksi!" sihahdin.
Sulkatähti huokaisi, "palataan leiriin."
Murahdin ja lähdin seuraamaan emoani. En olisi halunnut, mutta halusin vain leiriin lepäämään, olin kovin väsynyt.
//Pimeys tai Puhuri? Myös Sulka voi halutessaan jatkaa
Puhurijalka
"Mutta minä olen huomannut sinut! Koulutin sinua, kun Viiltotähdellä, tai muilla ei ollut aikaa! Olen jättänyt oppilaani huomiotta, kun olen kulkenut mukanasi erakkoja tappamassa! Olen pahoillani, mutta minulle riittä tältä päivältä. Lähden takaisin leiriin", sihahdin, mutta pysähdyin, kun huomasin Pimeystassun loikkivan pusikosta luoksemme.
"Saanko liittyä seuraan?" oppilas kysyi. Katselin nuorta kissaa halveksuvasti, kunnes kuonooni tulvahti erakon haju. Pimeystassu oli huomannut sen ja loikkasi puun takana kyyristelevän kissan kimppuun tappaen sen. Pyöräytin silmiäni.
"Oli miten oli. Minä lähden leiriin tältä päivältä, mutta voin tulla huomenna", sihahdin ja vilkaisin Pisaratassu, joka mulkaisi minulle.
Saavuin leiriin. Huomasin Lumikkotassun istuvan keskellä aukiota. Loikin oppilaan luo.
"Ala tulla! Lähdetään harjoittelemaan", sihahdin ja katsoin kollia. Oppilas nousi innokkaasti pystyyn, mutta vilkaisi silmäkulmastaan Kaaosmieltä. Vilkaisin itsekkin soturia, joka väläytti minulle murhaavan katseen. Kurtistin kulmiani, mutta lähdin johdattamaan Lumikkotassua pois leiristä.
"Mitä harjoittelemme?" kolli kysyi.
"Taistelua", sihahdin ja vilkaisin oppilasta.
//Lumikko? Kaaos? Pisara?
Pisaratassu
"Onnistuit tappamaan sen vain, koska erakko oli heikko. Ei tuollaisesta oppilaasta suurempaa kissaa tappamaan ole. Ei sinua edes ole koulutettu kuin pari päivää", sihahdin ja loikin Puhurijalan perään välittämättä Pimeystassusta.
Leiriin palattuani, huomasin Puhurijalan olevan Lumikkotassun kanssa. Kaksikko lähti ulos leiristä. Murahdin, sillä jäin taas yksin. Huomasin Pimeystassun kävelevän leiriin ja kohti minua. Sihahdin ja käännyin. Loikin oppilaiden pesään.
"Aiotko juosta karkuun minua? Olenko niin pelottava?" kuulin naaraskissan äänen takaani.
"Ihan karvani nousevat pystyyn", sihahdin ja käännyinkin ulos pesästä. Syöksyin mustan naaraan ohitse takaisin pääaukiolle.
"Etkö osaa päättää, missä olla?" Pimeystassu virnisti.
"Etkö itse osaa pitää kuonoasi tukossa?" murahdin.
"Osaan, tietenkin", naarasoppilas sanoi ja pyöräytti silmiään, "mutta miksi pitäisi pitää?"
"Koska minä käsken!" murahdin.
"Ei sinulla ole sen isompaa sanavaltaa kuin minulla", Pimeystassu huomautti ja näpäytti kuonoani hännänpäällään. Hermoni menivät.
"Olen Viiltotähden ja Sulkatähden poika! Voisin vaikka tappaa sinut! Ymmärrätkö?!" ulvoin.
//Pimeystassu?
Pimeystassu
"Ymmärränhän minä. Voisit tappaa minut helposti." Pisaratassu nosti käpälänsä esiin kynnet paljastettuna. Käännyin ympäri ja pyyhkäisin samalla hännälläni kollin poskea. Pisaratassu laski hitaasti tassunsa alas. Hän katsoi minua silmät viiruina. Lähdin kävelemään ulos leiristä. Pisaratassu seurasi minua epäluuloisena. Kuljin hetken matkaa kolli perässäni. Sitten pysähdyin ja käännyin katsomaan Pisaratassu. Laskin häntäni kollin lavoille.
"Siitä ei olisi mitään hyötyä, vaikka minut tappaisitkin", kuiskasin. Pisaratassu ravisteli häntäni pois lavoiltaan. Katsoimme hetken toisiamme silmiin. Se hetki tuntui kestävän Ikuisuuden. Kolli lähti juoksemaan pois päin luultavasti hiukan hämmentyneenä. Istuin ja Katsoin taivaalle. Pilvi peitti auringon hetkellisesti. Mikä minua vaivasi? Miksi halusin olla Pisaratassun lähellä?
"Kaikki selviää aikanaan...", tuuli kuiskaili.
Yötassu 19.06.2016
Sen jälkeen, kun Pyökkihäntä oli karkotettu, olin jäänyt vaille mestaria, eikä minulle oltu nimitetty uutta. Sen takia koulutukseni laahasi jäljessä mielestäni, muutenkin entinen mestarini oli kouluttanut minua normaalia vähemmän, mutta oikeastaan se ei haitannut minua. Muutenkin minusta tuntui, että olisin oppinut joitakin asioita uudelleen. En tiennyt, mistä se johtui, mutta eipä sillä niin väliä ollutkaan. Silti oli outoa, sillä minusta tuntui, että olin kokenut ennekin joitain tapahtumia.
Nyt Kauhumurha oli ottanut minut mukaan metsästyspartioonsa, joten pääsin taas pois leiristä. Olimme jo metsästäneet hetken, mutta en ollut saanut saalista. Nyt havaitsin jonkin linnun hajun ja lähdin seuraamaan sitä. Se oli kuitenkin tainnut vain pysähtyä maahan ja jatkaa sitten matkaansa jonnekin. Raotin leukojani ja etsin lisää riistan hajua. Pian havaitsin hiiren hajun lähistöltä ja hiivin lähemmäs tarkistaen tuulen suunnan. Sain näkyviin ruskeanharmaan hiiren, joka nuuhki jotain maassa. Loikkasin empimättä, varmalla loikalla sen kimppuun sohaisten oikealla etutassullani sen kumoon. Eläin ei kuitenkaan kuollut, mutta kerkesin painaa tassuni sen päälle ennen kuin se lähti karkuun. Ruksautin sen niskat poikki ja hautasin sen odottamaan. Lähdin jäljestämään myyrän hajua seuraavaksi. Haju vei minut aika kauas, ennen kuin sain näkyviini myyrän, joka tonki maata kuivien lehtien alta. Hoksasin, että tuuli oli takanani ja myyrä havaitsisi minut ihan kohta. Ponkaisin kiireesti sivuun ja lähdin kiertämään nopeasti pois tuulen tieltä. Myyrä oli kuitenkin niin keskittynyt tonkimiseensa, ettei edes huomannut, että onnistuin kahisuttamaan muutamaa pensaan oksaa kietäessäni niiden takaa. Lopulta olin hiipinyt sopivalle etäisyydelle ja loikkasin kevyesti myyrän kimppuun. Se lipesi hampaistani mutta kerkesin kaapata sen tassullani takaisin. Murhasin olennon ja nostin sen hampaisiini. Kuulin Kauhumurhan kutsuvan partionsa taas kokoon ja kiiruhdin hakemaan hiireni. Sitten jolkutin paikkaan, jossa muu partio oli jo paikalla.
"No niin, palataan leiriin", Kauhumurha tokaisi.
Lähdimme seuraamaan mustaa kollia kohti leiriä. Matka ei kestänyt kauan, mutta jäin tahallani jälkeen muista saadakseni kävellä rauhassa. Juuri ennen leiriä, kun muut olivat jo menneet, kylkeeni törmäsi tummanharmaa kolli, joka jarrutti liian myöhään. Kaksi saalista lensivät suustani kauemmas kun horjahdin kookkaan kollin tulosta.
"Mikä hiirenaivo sinä olet!? Katsoisit eteesi", ärähdin kollille, jonka tunnistin Pisaratassuksi.
Oppilas perääntyi ja sukaisi turkkiaan, joka oli pörhistynyt törmäyksen aikana. Kaapaisin saaliini takaisin luokseni.
//Pisara?
Pisaratassu
"Katsoisit itse ympärillesi! Et ole ainoa kissa täällä, joten et voi kuvitella voivasi madella noin hitaasti täällä!" sihahdin Yötassulle ja kävelin tuon ohitse kohti leiriä.
Saavutettuani piikkihernetunnelin, sujahdin sisään ja saavuin leirin aukealle alueelle, eli pääaukiolle. Kävelin murahdellen itsekseni kohti tuoresaaliskasaa. Tajutessani kasan olevan tyhjä, sihisin itsekseni. Yötassu käveli leiriin muun metsästyspartion kanssa. Kauhumurha laski tyhjään tuoresaaliskasaan hiiren ja jäniksen. Nappasin sanaakaan sanomatta jäniksen suuhuni ja raahasin sen oppilaiden pesälle. Huomasin Yötassun mulkaisevan minua vihaisen oloisena. Paljastin hampaani oppilaalle ja aloin syömään saalistani.
Raotin silmiäni. Olin herännyt siihen, kun kuulin ääniä leirin pääaukiolta. Päätin katsoa, mitä siellä oli, joten nousin ylös ja hiivin muiden oppilaiden ohitse ulos pesästä. Huomasin mustan naaraan istuvan lähellä oppilaiden pesää ja katselevan tähtitaivaalle.
"Mitä sinä täällä teet, Pimeystassu?" sihahdin oppilaalle ja istuin tuon viereen. Naaras siirsi vihreän katseensa minuun.
"En saanut unta. Entä itse?" hän murahti.
"Voisit kulkea hiljempaa, herätit minut", sanoin ärtyneesti naaraalle.
//Pimeys? (sanoin jo zätis, mut säki voisit lukee Stormwolfille tarkotetun viestin tarinaviekusta)
Puhurijalka
Katselin murhanhimoisena erakoita, kunnes kuulin loiskahduksen ladon ulkopuolella. Siinä samassa haistoin tutun hajun.
"Sulkatähti" mutisin ja käännyin ympäri.
"Mitä hänestä?" Pisaratassu kysyi.
"Haistan hänet", mutisin ja loikin ulos ladosta.
Katselin ympärilleni ja loikin läheiselle joelle. Katsahdin joen toiselle puolelle ja huomasin tummanruskean kissan. Erakko virnuili ja katosi metsään. Katselin huolissani jokea, ja huomasin kauhukseni Sulkatähden kilpikonnakuvioisen turkin kiveä vasten keskellä jokea.
"Pisaratassu!" huusin, ja loikkasin jokeen. Vesi tulvahti turkkiini. Sävähdin, mutta kuljin virran mukana yhä lähemmäs Sulkatähteä. Huomasin Pisaratassun ilmestyneen joen penkerelle ja tuo katseli myöskin hieman kauhuissaan Sulkatähteä. Tömähdin Sulkatähden kylkeen ja tartuin tuota niskanahasta.
*Tämä on tilaisuuteni päästä Viiltotähden suosioon*, mietin ja lähdin uimaan päällikön kanssa kohti joen pengertä, jossa Pisaratassu odotti. Sain juuri ja juuri iskettyä kynteni joenpenkkaan.
"Ota Sulkatähti", mutisin. Pisaratassu nappasi naarasta niskasta ja veti tuon kuiville. Kampesin itseni myöskin maalle.
"Auta hänet selkääni", puuskutin. Oppilas nosti päällikön selkääni ja lähdimme kohti leiriä.
"Kitkerähenki!" Pisaratassu ulvoin parantajaa. Sulkatähti oli hengissä, mutta tokkurainen ja uupunut. Laskin naaraan varoen maahan ja lysähdin saman tien istumaan raskaasti hengittäen. Parantaja hölkkäsi paikalle, ja myös muita kissoja alkoi kerääntyä lähemmäs. Myös Viiltotähti tuli pesästään.
//Viilto? Sulka? Pisara?
Pisaratassu 17.06.2016
Kävelin oppilaiden pesälle, kun Sulkatähti oli viety Viiltotähden ja Sulkatähden pesään. Kitkerähengellähän ei ollut omaa erityistä pesää, ainoastaan yksi nurkkaus, jossa oli sateensuoja.
"Lähdetäänkö uudelleen etsimään niitä erakoita?" kysyin Puhurijalalta ja paljastin kynteni.
"Miksi ihmeessä? Mehän tapoimme jo yhden", soturi naukui ja kallisti päätään.
"Haluan tappaa lisää. Ei minusta tule mitään, jos en saa tappaa. Minun täytyy osata tappaa taistelussa kunnossa olevia kissoja", selitin.
"Etkö sitten osaa?" Puhurijalka virnisti.
"Osaan! Aina on parempi varmistaa se", sihahdin.
"Aurinko laskee jo, emme kerkeä enää", kolli sanoi ja istui vierelleni.
"Yöllä onkin parempi taistella", irvistin ja lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä.
"Voit halutessasi tulla", sanoin ja sujahdin ulos leiristä.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Pisaratassu! Odota!" ulvahdin ja loikin oppilaan perään päätäni pudistellen. Kolli oli pysähtynyt odottamaan minua.
"Mennään hoitelemaan se erakkoperhe siellä ladossa. Pari niistä noin oppilasikäisistä tuntuivat olevan hyvässä kunnossa", ehdotin.
"Sopii", kolli murahti ja lähti juoksemaan. Loikin tuon perään.
Saavuimme Kuolonklaanin rajalle ja ylitimme hajumerkit.
"Se lato on tuolla", nau'uin.
"Luuletko, etten näe sitä?" Pisaratassu murisi. Pyöräytin silmiäni ja lähdin ylittämään jokea varoen pienien astinkivien päällä hyppien. Pisaratassu tuli perässä.
"Ne hölmöt ovat vieläkin täällä", oppilas murahti, kun pääsimme ladolle. Virnistin ja loikin latoon. Sama erakkoperhe oli siellä vieläkin. Pisaratassu virnisti, paljasti kyntensä ja syöksyi yhden oppilasikäisen erakon kimppuun. Sihahdin ja loikkasin aikuisen naaraskissan selkään. Upotin kynteni erakon kaulaan ja repäisin ne irti. Veri roiskahti turkilleni ja virnistin ilkeästi. Vilkaisin Pisaratassua, joka oli tappanut oman uhrinsa ja siirtynyt seuraavaan. Loikkasin itse viimeisen erakon rintaan ja kaadoin tuon. Tartuin erakkokollia niskasta, nostin ilmaan ja paiskasin tuon pään ladossa olevaan metalliseen esineeseen. Kissan kallo kuului murtuvan ja verta purskahti tuon suusta. Sihahdin ja jätin erakon kärsimään virnistäen.
"Palataanko jo leiriin? Jatketaan huomenna", kysyin.
//Pisara?
Pisaratassu
Murahdin.
"Etkö tajua, että haluan soturiksi?" kysyin Puhurijalalta ja katsoin häntä vihaisesti.
"Miten se liittyy siihen, että haluat taistella erakkoja vastaan? Ei Sulkatähti tiedä, miten hyvin taistelet", vaaleanharmaa kolli naukui.
"Jos tapamme niitä erakoita tarpeeksi ja kasaamme ruumiit jonnekin, Sulkatähti voi tulla katsomaan niitä, ja hän tajuaa, että olen valmis soturiksi!" huudahdin.
"Mutta muistatko, missä aikaisemmin tappamamme ruumiit ovat?" Puhurijalka kysyi ja kohotti kulmiaan.
"Muistan. Olen aloittanut kasan tekemisen. Jos emme tapa mahdollisimman montaa kissaa nopeasti, varikset tulevat ja vievät kaikki ruumiit", sanoin soturille.
"Minun pitäisi kouluttaa oppilastani.. Sulkatähti ei takuulla tykkää, jos jätän hänet ilman koulutusta", Puhurijalka naukui mietteliäästi.
"Etkö halua minusta soturia? Olen ollut vaikka kuinka kauan oppilaana! Viiltotähti tai kukaan muukaan ei koskaan ole huomannut minua!" huudahdin tuskastuneena.
//Puhuri?
Pimeystassu 18.06.2016
Olin ollut jo jonkin aikaa oppilaana. Olin jo oppinut taistelemaan. Halusin tappaa. Olin leirissä ja kuuntelin
Puhurijalan ja Pisaratassun keskustelua. He suunnittelivat kuuleemani perusteella mennä tappamaan erakoita. Kaksikko hävisi leiristä. Nousin ja Lähdin seuraamaan. Piilouduin välillä pensaiden taakse, välillä
hiivin heidän perässään. Pisaratassu ja Puhurijalka astuivat sisään latoon. Ladossa oli naaraskissa, jonka vierellä oli pari oppilas ikäistä pentua. Sitten veri vain lensi kun kollit ryhtyivät tappamaan erakoita. Puhurijalka viskasi viimeisen erakon metalli esineeseen niin, että rusahti. Kollit puhuivat jotain, jota en kuullut. Astun esiin, että kollit näkisivät minut.
"Saanko liittyä seuraan?", kysyin.
"Osaatko sinä edes tappaa?!" Pisaratassu sähähti. Yhtäkkiä näin vilahduksen silmä kulmassani. Erakon haju tulvahti nenääni. Kuulin kun erakko ponnisti loukkaan. Hän yritti päästä selkääni. Siirryin vaivatta alta pois ja työnsin pitkät kynteni kollin kylkeen. Viilsin kynsilläni kohti erakon häntää ja vetäisin ne sitten irti kollin kyljestä. Erakko kaatui maahan. Työnsin kynteni kissan kurkkuun. Vetäisin kynteni ulos kollin kurkusta ja nuolaisin erakon veren peittäämää käpälääni.
"Kyllähän minä tappaa osaan", kaukaisin tyynesti.
Pisaratassu
"Mitä Viiltotähti sanoi sinulle?" kysyin Puhurijalalta ja siristin silmiäni.
"Entä mitä sinä sanoit hänelle?" jatkoin vielä.
Kolli katsoi minua hetken aikaa, kunnes avasi suunsa ja sanoi:
"Muutan illalla sotureiden pesää, kun Lumikkopennusta tulee oppilas."
"Epäreilua", sihahdin hiljaa.
"Mitä sanoit?" Puhurijalka kysyi, sillä ei ilmeisesti ollut kuullut, mitä sanoin.
"En mitään.. Lähdetäänkö etsimään erakoita reviirin läheisyydestä?" kysyin kollilta, "minun tekee mieli taistella tosissani."
Paljastin kynteni ja virnistin kollille. Puhurijalka kohautti lapojaan.
"Kyllähän moni soturi taistelee kanssasi tosissaan", kolli naukui.
"Niin, mutta heitä ei saa tappaa", sihahdin, "alussa voi taistella tosissaan, sitten heti käsketään lopettaa."
//Puhuri?
Puhurijalka
"Totta", murahdin.
"No, mennään vain", jatkoin. Pisaratassu nyökkäsi virnistäen murhanhimoisesti ja lähti edelläni kohti leirin sisäänkäyntiä. Astelin tuon perässä.
Kävelin Pisaratassun rinnalla aluskasvillisuudessa ja yritimme etsiä erakkoa.
"Tuollapäin on kissa. Vieras", murahdin ja heilautin häntääni hajun suuntaan.
"Totta. Mennään", kolli virnisti ja lähti hiipimään eteenpäin.
"Se on aivan rajamerkkien läheisyydessä", sihahdin hiljaa.
"Kohta änkee jo leiriin", oppilas virnuili ja nopeutti askeliaan. Hymähdin ja loikkasin pienen pensaan yli Pisaratassu perässäni. Kun laskeuduin, näin edessäni tummanruskean, laikukkaan ja rähjäisen kollin.
"Olet Kuolonklaanin reviirillä", Pisaratassu virnisti.
"Mitä sinä selität?" erakko sihahti.
"Pian näet", Pisaratassu virnisti ja paljasti kyntensä. Tein samoin.
//Pisara?
Pisaratassu
Erakkokolli oli minua pienempi. Kävelin kohti häntä. Puhurijalka teki samoin.
"Tekö tuhositte paratiisin?" kolli kysyi ja katsoi meitä murhaavasti vuorotellen. Lähdimme Puhurijalan kanssa kiertämään kollia ympäri.
"Mepä me. Se paikka tosin ei mikään paratiisi ollut, ei lähellekään", virnistin.
"Keitä te olette?" kolli kysyi ja yritti paeta, mutta törmäsi Puhurijalkaan.
"Minä olen Pisaratassu, ja tämä tässä on Puhurijalka. Olemme Kuolonklaanin kissoja", virnistin ja syöksyin kohti kollia. Kissa yritti potkia minua pois päältään, mutta upotin hampaani tuon kurkkuun.
"Häipykää! Tämä ei ole teidän kot-", kolli ei kerennyt sanoa mitään, kun repäisin palan tuon kaulasta irti. Puhurijalka virnisti.
"Se oli helppoa", hän naukui.
"Reviirin ulkopuolella on takuulla enemmän. Etsitäänkö?" kysyin kollilta.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Etsitään vain. Mutta minä hoitelen seuraavan", virnistin. Pisaratassu nyökkäsi ja nuolaisi veripisaroita huuliltaan.
"Mennään sinne jonkin matkan päässä olevaan kaksijalkalaan", ehdotin.
"Sopii", oppilas virnisti. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan. Kolli seurasi minua.
Saavuimme Kuolonklaanin rajalle ja näimme kaksijalkalan jonkin matkan päässä.
"Mennään", Pisaratassu virnuili. Nyökkäsin ja ylitimme rajamerkit.
Saavuimme kaksijalkalan lähelle.
"Haistan jotain", oppilas naukui.
"Tuolla", Pisaratassu jatkoi ja lähti loikkimaan kohti läheistä latoa.
Saavuimme latoon ja huomasimme heinien keskellä naaraskissan, jonka vierellä oli kolme, noin oppilasikäistä pentua.
"Mitä sanot? Tapetaanko kaikki?" virnistin.
//Pisara?
Sulkatähti 12.06.2016
Olin lähtenyt leiristä etsimään Puhurijalkaa ja pentuani Pisaratassua. He olivat lähteneet auringonnousun aikaan leiristä, eivätkä he viälä olleet palanneet. Aurinko oli jo laskenut ja oli hämärää. Seurasin kollien hajujälkeä reviirin ulkopuolelle.
*Mitä he täällä tekevät?* ajattelin.
*Heidän olisi pitänyt pyytää minulta lupa reviiriltä lähtemiseen*, ajattelin hiukan vihaisena.
Jatkoin hajujäljen seuraamista. Se näytti johtavan ladolle, joka oli kaksijalkalan lähellä. Ladon vierellä oli joki, ja koska minulla oli hiukan jano, menin joelle ennen kuin etsisisin Puhurijalan ja Pisaratassun.
Kumarruin latkimaan kirkasta ja tyyntä vettä, kun äkkiä tunsin jonkun tönäisevän minua voimakkaasti takaapäin.
*Mitä?*
Putosin jokeen ennen kuin muuta ehdin ajatellakaan. Vielä äskein niin tyyneltä vaikuttavan joen virtaus oli kova. Pysyin pinnalla vain hetken, kunnes vajosin pinnan alle. Vesi täytti silmät, korvat ja suun. Hengittäminen oli mahdotonta. Menetin hengen..
//Pisara? Puhuri? Ootte lähel niin jatkakaas tätä c:
Puhurijalka
"Sen huomaa", sihahdin.
"Mutta minulla on kuitenkin enemmän elämää takana, joten olen nähnyt enemmän", mutisin ja nuolaisin paria verta tihkuvaa haavaani. Oppilas pyöräytti silmiään.
"Jatketaanko vielä?" kolli kysyi. Nyökkäsin.
*Mitä minä leveilen?! En pärjää edes oppilaalle!* mietin vihoissani ja asetuin Pisaratassua vastakkain. Kolli virnisti ja syöksyi kohti minua. Väistin nopeasti vasemmalle. Niin teki Pisaratassukin ja syöksähti minua kohti. Vaihdoin kuitenkin nopeasti suuntaani oikealle ja läimäytin Pisaratassua poskelle. Oppilas horjahti ja upotin hampaani tuon niskaan. Pinnistin kaikin voimin ja sain kaadettua oppilaan naamalleen hiekkaan. Pisaratassu murisi raivokkaasti ja yritti päästä ylös. Väistelin kollin käpäliä, jotka huitoivat minne sattuu. Irrotin hampaani kollin niskasta, mutta iskin nopeasti kynteni samaan kohtaan johon olin purrut. Loikkasin kollin yli ja pidin kynteni tiukasti oppilaan niskassa, jolloin nuo viilsivät syvän ja pitkän haavan. Veri roiskahti hiekalle ja Pisaratassu kompuroi ylös.
//Pisara?
Pisaratassu 26.05.2016
"Palataan leiriin", Puhurijalka naukaisi, kun olimme harjoitelleet ilmeisesti tarpeeksi.
Murahdin ja lähdin kävelemään sisareni pojan kanssa kohti leiriä. Ympäri kehoani oli pieniä naarmuja, kuten myös Puhurijalan kehossa.
Saavuttuamme leiriin, kävelin tuoresaaliskasan ohi oppilaiden pesän edustalle. Puhurijalka käveli perässäni.
"Mitä te siinä istutte?" Veritassu sihisi.
"Kuuluukohan se sinulle?" sihahdin.
Veritassu ei kerennyt vastata, kun Viiltotähti käveli leiriin yhdessä Syöksytassun kanssa.
"Veritassu, ala tulla. Lähdemme nyt", tummanharmaa kolli murahti oppilaalle.
Veritassu mulkaisi minua ja Puhurijalkaa kerran, ja käveli isäni luo. Naarasoppilas poistui leiristä korvattoman kollin kanssa.
//Puhuri vaik?ö3ö
Puhurijalka
Istuin vaitonaisena Pisaratassun kanssa oppilaiden pesän edustalla ja katselin leiriä.
"Menen saalistamaan", murahdin ja loikin pois oppilaan luota, ennenkuin tuo ehti sanoa mitään. Hölkäsin ulos leiristä ja astelin metsään.
Katselin ympärilleni. Astelin hiljaa kohti vanhan pesäni paikkaa. Kun saavuin perille, istuin alas ja ja haistelin ilmaa. Haistoin useita eri tuoksuja, joista yksi oli myyrän, jota lähdin jäljittämään.
Huomasin myyrän vain hännänmitan päässä ja syöksyin tuon kimppuun. Tapoin saaliin yhdellä puraisulla ja katselin sitä. Mahani murahti.
*En ole syönyt tänään mitään*, mietin hetken epäilevästi.
*Klaani ruokitaan ensin*, mietin, mutta asetuin syömään myyrää. Söin nopeasti ja hautasin jäänteet. Nuolin huuleni puhtaaksi ja lähdin leiriin.
"Saitko mitään?" Pisaratassu kysyi kun palasin.
"No näetkö saalista? Ei, en saanut", murahdin ja kävelin kollin ohi.
//Pisara? Tää oli ihan outo
Viiltotähti 05.06.2016
"Sulkatähti on palannut koko Kuolonklaanin kanssa!" Puhurijalka ja Pisaratassu ulvoivat leirin sisäänkäynniltä.
Nousin seisomaan ja kävelin pesästäni ulos leirin pääaukiolle. Kaksikko oli ollut oikeassa, sillä kilpikonnakuvioinen päällikkö käveli leiriin perässään koko Kuolonklaani. Kukaan ei näyttänyt puuttuvan. Kaaosmielen kasvoilla oli jokseenkin vihainen katse, mutten välittänyt siitä. Tulikynsi oli kävellyt vierelleni, ja huomasi siniharmaan kumppaninsa kissojen joukossa. Valkea kolli siirsi katseensa kysyvästi minuun. Pyöräytin silmiäni, "mene."
Luottosoturini ravasi kumppaninsa luokse ja painoi päänsä vasten tuon turkkia. Puhurijalka näki myös emonsa, muttei rynnännyt tuon luo. Kolli jäi seisomaan Pisaratassun vierelle. Ei poikanikaan rynnännyt pentuetoverinsa, Vesililjan luo. Minäkään en ollut iloinen, että tuo kissa oli saapunut. Kävelin Sulkatähden luokse.
"Haluan, että karkotat Vesililjan Kuolonklaanista", nau'uin tyynesti.
"Oletko tosissasi?" Sulkatähti kysyi ja siristi silmiään.
"Enemmän tosissani kuin aikoihin. Hänestä ei ole taistelemaan rinnallamme, kun kohtaamme metsän klaanit myöhemmin", vastasin, "hän on ainoastaan taakka."
//Sulka?ö3ö
Puhurijalka 10.06.2016
Palasin leiriin vasta yömyöhllä, ja ainoastaan Tuhokatse istui vartiossa. Astelin leiriin jolloin kolli vilkaisi minua vihaisesti, muttei sanonut mitään. Pyöräytin silmiäni ja loikin kohti oppilaiden pesää, jossa nukuin vieläkin.
*Milloinhan pääsen soturien pesään?* mietin ja pujottelin omalle pedilleni. Asetuin makuulle ja nukahdin heti.
Heräsin, kun Pisaratassu tökki kylkeäni ilkeästi.
"Herää jo!" kolli murisi ja tökki nyt kynsillä.
"Lopeta", sihahdin ja nousin istumaan. Haukottelin ja venyttelin pikaisesti. Nuolaisin pariin kertaan turkkiani ja suin sen. Pisaratassu oli jo mennyt ja myös minä poistuin pesästä.
Katselin leiriä ja huomasin Viiltotähden istuskelevan pesänsä edustalla. Hölkkäsin tuon luo.
"Viiltotähti", nau'uin.
"Mitä?" kolli sihahti ja viilsi kynsillään ilmaa tapansa mukaisesti.
"Haluaisin vain kysyä, milloin voin muuttaa soturien pesään?" kysyin. Kolli murahti ja näytti miettivän.
"Ja haluaisin vain sanoa, että kadun yhä tyhmyyttäni. Onko mitään tapaa, jolla voisin ansaita kunnioituksesi?" kysyin niin nöyrästi, kuin osasin.
//Viilto?
Pisaratassu 06.05.2016
Palasimme Puhurijalan kanssa leiriin. Olin saanut kiinni hiiren, ja toinen kissa oli saanut kottaraisen ja oravan.
"Hieno saalis", naukaisin laskiessani oman hiireni tuoresaaliskasaan, joka oli jo melko täysi.
"Kiitos", kolli vastasi lyhyesti ja laski omat saaliinsa hiireni päälle.
Nuolaisin rintaani, jolle oli jäänyt hiiren tahmeaa, punaista verta. Kävelin oppilaiden pesään yhdessä Puhurijalan kanssa. Huomasin hänen katsovan minua kummallisesti.
"Mitä tuijotat?" kivahdin.
"En mitään", kolli naukaisi ja kohautti lapojaan.
Suuntasin pedilleni, joka sijaitsi pesän kauimmaisessa nurkassa. Kollikissa jäi omalle pedilleen, joka oli aivan pesän sisäänkäynnin vierellä. Oli jo hämärää, sillä auringonlasku oli saavuttanut metsän. Puhurijalka sulki silmänsä ja jäi makaamaan pedilleen. Yritin nukkua, mutta tuijotin vain soturin tasaisesti liikkuvia kylkiä. En tiennyt, milloin olin nukahtanut, mutta nukahdinpa kuitenkin jossain vaiheessa..
Avatessani silmäni, auringonsäteet tulvivat pesään. Nousin ylös nopeasti, kun huomasin, ettei Puhurijalka ollut pesässä. Sujahdin ulos pesästä astumalla nukkuvan Veritassun hännän päälle.
"Katso vähän mihin astut!" naaras sihisi vihaisesti, mutten välittänyt.
Huomasin Puhurijalan kävelevän leiriin suussaan pienikokoinen vesimyyrä. Kolli huomasi minut ja kysyvän katseeni.
"Olen tottunut heräämään aikaisin. Oli herättävä aikaisin, että sain saalistettua kaiken, mitä minun piti", kolli selitti.
Nyökkäsin.
"Mennäänkö harjoittelemaan vaikka taistelua jonnekin? En usko, että Kostoviilto tai Tuhokatse kouluttavat minua tänään", naukaisin.
//Puhuri?
Puhurijalka 07.05.2016
"Mennään vain", murahdin ja heilautin häntääni. Oppilas nyökkäsi ja loikki luokseni.
Astelimme metsikössä ja etsimme molemmat katseellamme hyvää harjoittelupaikkaa.
"Kävisikö tuo?" Pisaratassu kysyi osoittaen pientä aukiota.
"Käy", nau'uin hiljaa. Oppilss nyökkäsi ja ravasi aukiolle.
"Kynnet esillä vai ei?" kysyin.
"Ei ainakaan vielä", oppilas naukui. Nyökkäsin hiljaa ja loikin aukion toiselle laidalle.
"Koeta heittää minut maahan", virnistin. Pisaratassu nyökkäsi ja näytti arvioivan minua. Hymähdin ja syöksähdin Pisaratassua kohti.
"Et voi odottaa taistelukentällä!" virnistin ja läimäytin oppilasta poskelle.
"Epäreilu hyökkäys!" oppilas sihahti.
"Oli miten oli. Yritä uudestaan", nau'uin ja loikin kauemmas oppilaasta.
//Pisara?
Pisaratassu
Minua raivostutti Puhurijalan käytös! Kolli astui muutaman ketunmitan päähän minusta.
"Koit-", hän ei kerennyt sanoa mitään, kun syöksyin jo tuota kohti.
Nopealla liikkellä upotin hampaani kollin kaulaan ja vedin toisella etukäpälälläni hänen etujalkansa niin, että kolli kaatui maahan. Painoin oikean etukäpäläni tuon kyljen päälle.
"Jos sanot, että äskeinen oli epäreilua, mitä tuo oli?" kolli murahti ja yritti päästä irti otteestani, mutta suuren kehoni ansiosta onnistuin tosissani painamaan hänet alleni.
"Sanoit, että yritä uudestaan", huomautin ja irrotin otteeni kissasta.
Puhurijalka pyöräytti silmiään.
"Jatketaan nyt", kolli naukaisi ja ravisteli oksat ja lehdet pois turkiltaan.
Katsoin kollia siristäen silmiäni. Halusin näyttää, että minä olisin jo valmis soturiksi! Viiltotähti piti minua oppilaana ihan liian kauan, eikä edes ajatellut koulutustani. Ainoastaan niiden hiirenaivoisten pentujen, Veritassun ja Syöksytassun.. Ihan kuin olisin omalle isälleni vain ilmaa..
//Puhuri?
Puhurijalka 08.05.2016
"Tästä eteenpäin ei odoteta, että toinen on valmis", virnistin ja syöksähdin oppilasta kohti. Kun tuo oli iskemässä minua kynsillään, väistin nopeasti sivuun ja pujahdin kollin mahan alle. Ponnistin kaikin voimin ja sain puskettua kollin kyljelleen. Kohotin käpäläni ja iskin Pisaratassua kylkeen niin, että tuon ilmat tulivat pihalle. Oppilas haukkoi herken henkeä, kunnes syöksyi kimppuuni ja kaatoi minut helposti maahan. Sihahdin, mutta pujahdin kollin mahan alta helposti pois. Syöksähdin oppilasta kohti takaapäin, mutta tuo ehti kääntyä ja läimäyttää minut sivuun.
"Nyt kynsien kanssa!" ulvahdin ja loikkasin kepeästi kollin yli raapaisten tuota kipeästi niskaan. Oppilas sihisi ja syöksyi minua kohti. Väistin nopeasti, mutta Pisaratassu ehti raapaista minua lonkkaan niin, että tunsin verinoron ihollani. Älähdin, mutta käännyin kollia kohti, joka syöksyi taas minua kohti. Kurtistin kulmiani ja syöksähdin läheiseen puuhun.
"Alas sieltä!" Pisaratassu sihisi.
"Käytä maastoa hyväksi!" ulvahdin ja pudottauduin kollin niskaan kynnet ojossa.
//Pisara?
Pisaratassu 11.05.2016
"Käytä sinäkin alempia oksia", virnistin ja loikkasin nopeasti sivuun juuri, kun kolli olisi saanut hyvän otteen niskastani.
Hän lennähti puun juurien ja aluskasvillisuuden sekaan. Syöksyin kollikissan päälle ja upotin hampaani tuon vatsaan. Puhurijalka onnistui kuitenkin läimäisemään minua kasvoihin kynsillään. Tunsin veren roiskahtavan kasvoilleni, mutta en päästänyt irti. Kun kolli toisen kerran löi, minun oli päästettävä irti.
"Kannattaisi vangita käpäläni, ei ainoastaan kehoani", kolli irvisti ja nousi ylös.
Hän ryntäsi kohti minua, mutta syöksyin sivuun. Tunsin, kuinka hampaat upposivat häntääni. Lennähdin maahan ja aloin potkimaan soturin kasvoja. Hän mumisi jotain lennähtäessään selälleen. Kompuroin ylös ja katsoin kollia pitkään.
"Luovutatko jo?" hän irvisti ja nousi itsekin ylös.
"En ikinä!" huudahdin tehden samalla syöksyn kohti soturia.
"Luuletko, etten osaisi väistää tuota?" kolli virnisti ja oli valmiina loikkaamaan sivuun.
Kun olin vain hiirenmitan päässä Puhurijalasta, hän syöksyi sivuun ja oli valmiina iskemään hampaansa siihen kohtaan, jossa äsken oli, sillä kuvitteli minun juoksevan siitä. Kuitenkin myös minä syöksyin sivuun, saaden silloin otteen kollin kaulasta. Painoin hänet alleni maahan, eikä hän päässyt ylös.
"Nouse siitä!" Puhurijalka sihahti.
Tottelin ja nousin ylös.
"Minua on opetettu, ja olen harjoitellut. Paljon", naukaisin ja vastahakoisesti irrotin kynteni ja hampaani soturista.
//Puhuri?ö3ö
Pisaratassu
Puhurijalka oli pilannut suunnitelmani!
Leirin saavuttuani, keksin uuden idean. Kävelin oppilaiden pesään ja asetuin sammalpedilleni makaamaan. Huomenna aamulla voisin pyytää Viiltotähdeltä, jos Puhurijalka voisi jo huomenna siirtyä leiriin, oppilaiden pesään. Suljin silmäni, ja innostuksen vuoksi nukahdin miltei heti.
Raottaessani silmiäni, huomasin auringon paistavan suoraan silmiini. Nousin ylös, Yötassu ja Veritassu nukkuivat yhä, mutta Syöksytassua en nähnyt missään. Kävelin ulos pesästä ja etsin katseellani Viiltotähteä. Suuri kolli oli poistumassa leiristä yhdessä Syöksytassun kanssa.
"Viiltotähti! Odota!" ulvaisin.
Juoksin kissan luokse.
"Mitä nyt?" hän murahti ja viilsi kynsillään ilmaa.
"Voisiko Puhurijalka muuttaa tänään leiriin, oppilaiden pesään? Eikö hän ole jo todistanut, että on meille uskollinen?" kysyin.
Kolli mietti hetken aikaa.
"Tuhokatse!" hän ulvaisi.
Hetken aikaa kolli puhui luottosoturinsa kanssa, ja sitten hän lähti.
"Mitä hän sanoi?" kysyin ja siristin silmiäni.
"Haemme Puhurijalan leiriin, ala tulla", kolli murahti.
Lähdin hänen perässään kohti Puhurijalan pesää.
"Puhurijalka!" ulvaisi Tuhokatse.
Soturi astui ulos pesästään, jonka hän oli ilmeisesti jo korjannut.
"Mitä nyt?" hän kysyi ja loi minuun murhaavan katseen, mutten välittänyt siitä.
"Viiltotähti antoi sinulle luvan tulla leiriin. Ala tulla siis. Pisaratassu, esittele leiri hänelle", käski kolli ja lähti johdattamaan meitä leiriin.
"Anteeksi siitä eilisestä. Minä ihan tosi haluan olla ystäväsi. Minä ehdotin tätä Viiltotähdelle. Jos oikeasti haluaisin sinulle pahaa, olisin pyytänyt häntä pitämään sinut pois leirin läheltä ikuisuuden", naukaisin.
"Miksi mielesi olisi muuttunut?" kolli kysyi.
"Koska tajusin, että meidän on pidettävä yhtä! Jos joku hyökkää kimppuumme, on parempi, että mekin voimme suojella toisiamme", naukaisin.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Niin...Niin kai sitten", nau'uin hiukan epäilevästi ja vilkaisin Pisaratassuun.
"Tule, niin esittelen leirin", oppilas naukaisi ja heilautti häntäänsä. Astelin hiljaa oppilaan perässä.
"Tuolla on soturien pesä, tuolla on pentutarha, tuossa on Viiltotähden pesä, tuossa on oppilaiden pesä, johon voit tehdä makuupaikkasi", Pisaratassu selitti nopeasti ja osoitti vuorollaan jokaista pesää.
"No, taidan tästä lähteä vaikka saalistamaan", mutisin hiljaa ja lähdin Pisaratassun luota. Katselin leiriä sivusilmällä, mutta oikeasti etsin katseellani Viiltotähteä. Pian huomasin kollin tulevan leiriin Syöksytässu mukanaan. Astelin kollin luo.
"Viiltotähti, haluaisin puhua kanssasi", nau'uin.
"Mitä nyt taas?" kolli murahti ja viilsi kynsillään ilmaa.
"Kysyisin vain, että olisiko mitenkään mahdollista, että saisin asua siinä rakentamassani pesässä?" takeltelin.
"Miksi?" Viiltotähti murahti.
"Totuin jo omaan rauhaan, eikö tunnu siltä, että minut haluttaisiin leiriin", nau'uin.
"Mutta toivoisin kuitenkin, että saisin silti kulkea leirissä", nau'uin. Kolli katsoi minua, muttei sanonut vielä mitään.
"Ja pitääkö minun yhä saalistaa ne kahdeksan saalista päivässä?" kysyin vielä nopeasti.
//Viilto? Pisara?
Puhurijalka 02.05.2016
Istuin pää painuksissa keskellä leiriä, ja tunsin vähän väliä kissojen ikävät, vihaiset katseet niskassani.
*Mitä minä teen?* mietin turhautuneena ja vilkaisin taivasta.
"Mitä nyt?" kuului Pisaratassun murahdus takaani. Liikautin korvaani oppilaan suuntaan.
"Pitäisi päättää", huokasin.
"Mitä?" oppilas kysyi.
"Haluanko sittenkään asua leirissä vai omassa pesässäni", nau'uin hiljaa. Pisaratassu murahti ja kuului lähtevän. Painoin kynsiäni maahan, kunnes nousin istumaan ja astelin ulos leiristä.
Loikin pesälleni ja katselin sitä hetken.
*Omaksi edukseni on parempi, että asun leirissä. Ja on se eduksi klaanillekkin*, mietin ja ryhdyin repimään pesääni rikki. Muutaman huitaisun jälkeen pesä oli jo kokonaan revitty maan tasalle, joten päätin palata leiriin.
Astelin leiriin ja loikin tuoresaaliskasalle. Poimin kasasta nopeasti pienen hiiren ja kannoin sen suuaukon ulkopuolelle. Laskin hiiren maahan ja asetuin syömään.
//Pisara?
Pisaratassu 04.05.2016
Istuskelin leirissä ja söin parhaillani pulleaa hiirtä, jonka olin hakenut tuoresaaliskasasta. Puhurijalka oli lähtenyt jonnekin, mutta nyt hän palasi. Kollin karvoissa oli karhunvatukkapensaan oksia.
"Missä kävit?" kysyin murahtaen, vaikka yritinkin sen murahduksen jättää pois, mutta se tuli automaattisesti.
"Tuhosin pesäni", soturi naukaisi ja käveli tuoresaaliskasan kautta luokseni.
Hän oli ottanut kasasta itselleen melko luisevan jäniksen.
"Aiotko asua leirissä?" kysyin, ja nyt onnistuin jättämään murahduksen täysin pois.
Kolli nyökkäsi, "niin kai on parasta kaikille."
"Hyvä päätös", hymyilin ja haukkasin sitten viimeisen palan tuoresaaliistani.
Nousin ylös lähteäkseni.
"Mihin menet?" Puhurijalka kysyi yllättäen.
"En minnekään", naukaisin ja istuin takaisin alas ja jäin odottamaan, että soturi olisi syönyt saaliinsa.
//Puhuri?
Puhurijalka
Vilkaisin Pisaratassua epäluuloisena.
"En tarkoittanut, että sinun pitäisi jäädä siihen, jos olit kerran jonnekkin menossa", nau'uin hiljaa ja haukkasin jäniksen loppuun.
"Eipä siinä mitään", oppilas naukui. Nyökkäsin hiljaa ja nuolaisin huuliani samalla, kun nousin seisomaan.
"Mentäisikö saalistamaan?" Pisaratassu kysyi.
"Sopiihan se...Se on sentään klaanin hyväksi", mutisin ja lähdin kohti leirin suuaukkoa.
"Mennäön joelle. Siellä on paljon hiiriä, ja oraviakin olen nähnyt", Pisaratassu ehdotti.
"Sopii", murahdin hiljaa ja katselin taivasta.
"Äläkä luule, että yritän ottaa yhteyttä Tähtiklaaniin", murahdin nopeasti ja vilkaisin oppilasta. Pisaratassu pyöräytti hiukan silmiään, kunnes pinkaisi juoksuun kohti jokea. Hymähdin itsekseni ja lähdin juoksemaan oppilaan perään.
"Luuletko olevasi nopea?" kysyin virnistäen oppilaalta ja kiristin tahtiani päästen monen ketunmitan päähän Pisaratassun eteen.
Saavuin pian joelle ja Pisaratassu tuli perässä.
"Mene sinä vaikka tuonne, niin minä menen tänne", murahdin hiljaa ja lähdin kohti joen alajuoksua.
//Pisara?
Pisaratassu 22.04.2016
"Ihan kuin se sinulle kuuluisi", sihisin kollipennulle katsoen tuota murhaavasti vihreillä silmilläni.
Pentu oli suurempi kuin sisarensa, muttei siltikään verrattuna minuun mikään valtava.
"Kysyin vain", kolli sanoi katsoen yhä minua.
"Voitko mennä edestäni?!" sihahdin paljastaen kynteni pennulle.
Puhurijalka yritti pitää minua pilkkanaan, mutta vielä minä todistaisin, että se kissa ei ollut luotettava! Pentu katsoi minua ja pyöräytti silmiään.
"Ihan hyvinhän sinä voisit kiertää minut", hän huomautti ja istui alas.
Katsoin häntä yhä murhaavasti.
"Jos et poistu tieltäni, joudun murhaamaan sinut", tokaisin kylmästi.
"Pisaratassu! Sinunhan piti saalistaa! Vai unohditko jo, mitä se tarkoittaa?!" Tuhokatse ulvaisi minulle läheltä Viiltotähden pesää.
Murahdin ja vilkaisin murhaavasti Syöksypentua, "tämä ei jää tähän. Kannattaa nukkua toinen silmä auki siltä varalta, että tulen ja tapan sinut kuin hiiren."
Kävelin isäni luottosoturin luokse, vaikken todellisuudessa olisi tahtonut. Olisin halunnut antaa tuolle hiirenaivoiselle pennulle kunnon opetuksen, jota hän ei tulisi unohtamaan!
"Missä sinä oikein olit ja mitä puuhasit, jos et saalistanut? Sinähän vuodat vertakin", sihahti tumma soturi.
Mietin hetken aikaa mitä sanoa, kunnes keksin täydellisen syyn, miksi en saalistanut.
"Törmäsin erakkokissaan ja ajoin sen pois. Taistelimme, jonka takia nämä haavat tulivat", kerroin ja olin kääntämässä jo selkääni Tuhokatseelle, kunnes kolli sanoi:
"Saat kuitenkin lähteä nyt saalistamaan. Etkä palaa ennen kuin saat ainakin kaksi saalista. Viiltotähti ei saalista koko päivänä, vaan opettaa pentuja, eikä Pihlajakynsi ole vielä kuntoutunut täysin synnytyksestä. Kostoviilto, minä, Tulikynsi ja sinä joudumme siis hoitamaan leiriä ja saalistuksen keskenämme. Jos joku ei tee tehtäviään, ei kukaan selviä pian."
Murahdin kollille, "hyvä on, minä menen.."
Lähdin laahustamaan vasten tahtoani kohti leirin uloskäyntiä. Syöksypentu istui edelleenkin samalla paikalla. Yrittikö pentukin pitää minua pilkkanaan?! Paljastin hampaitani kollille ja sujahdin ulos leiristä.
Syöksypentukin saattoi ihan hyvin olla Tähtiklaanin vakooja! Minun täytyisi todistaa se Viiltotähdelle ennen kuin olisi liian myöhäistä!
//joku? Pisaralla on nyt joku kausi päällä, että epäilee kaikkia cx Toivottavasti Syöksyn luonne ei menny iha pepullee >.>
Pisaratassu 01.05.2016
Hiivin hiljaa kohti Puhurijalan pesää. Halusin niin tappaa sen kissan! Viiltotähti eikä takuulla kukaan muukaan uskonut, että se kirottu kolli oli Tähtiklaanin vakooja, joten hänet täytyisi hoidella päiviltään itse.
Saavuin kollin pesälle. Hän nukkui sikeästi karhunvatukoiden suojassa pesässään. Hiivin aivan pesän lähelle, ja kurkkasin sisään. Siellä soturi nukkui. Syöksyin pesään ja loikkasin kollin päälle. Puhurijalka heräsi heti, ja alkoi taistelu.
Upotin hampaani kollin lapaan, mutta hän riuhtaisi minut itsestään irti, suoraan pesän seinämän läpi ulos. Sihisin raivosta, ja syöksyin takaisin pesään. Puhurijalka oli kuitenkin juossut toiselta puolelta ulos, ja suuntasi kohti leiriä.
"Pysähdy saasta!" sihisin ja ryntäsin tuon perään.
Kolli oli pitkine jalkoineen minua nopeampi, joten välillemme kertyi matkaa melko runsaastikin.
Leiri häämötti edessä, menisikö kolli sisään Viiltotähden käskyjen vastaisesti? Virnistin, ja pysähdyin aloilleni. Puhurijalka ei sitä huomannut, ja lähdin hiipimään kauemmas leiristä.
//Puhuri?cx
Puhurijalka
*Mitä se hullu penikka tekee?!* murisin mielessäni ja vilkaisin taakseni. Oppilas ei enään seurannut. Saavuin jo leirin suulle, joten jouduin jarruttamaan äkisti. Olin vähällä lentää naamalleni, mutta sain haettua tasapainon. Vilkuilin leiriä, kunnes huomasin isäni tulevan eräästä pesästä ulos.
"Tulikynsi!" kuiskasin. Valkea kolli vilkaisi minuun ja asteli luokseni.
"Mitä nyt?" kolli kysyi.
"Missä Viiltotähti on?" kysyin nopeasti.
"Harjoittelemassa Veritassun kanssa. Miksi?" kolli kysyi.
"Minulla on vain asiaa. Kiitos", nau'uin ja lähdin etsimään Viiltotähteä.
Maistelin ilmaa etsien Viiltotähden hajua, jonka pian löysinkin. Lähdin seuraamaan sitä.
Astelin aluskasvillisuudessa ja löysin pian Viiltotähden ja Veritassun. Astuin esiin pensaikon takaa ja kaksikko käänsi katseensa minuun.
"Mitä nyt?" Viiltotähti sihahti.
"Pisaratassu syyttää minua kaiketi vieläkin Tähtiklaanin vakoojaksi, sillä hän hyökkäsi kimppuuni, kun nukuin", kerroin ja näytin lavassani olevaa verta tihkuvaa haavaa. Viiltotähti kurtisti kulmiaan.
"Siinä on Pisaratassun haju", nau'uin tyynesti.
"Pisaratassu, tule esiin", Viiltotähti naukui jykevästi. Käänsin katsettani ja huomasin Pisaratassun astelevan esiin pensaikosta.
*Hän seurasi minua*, murisin mielessäni ja katsoin, miten oppilas mulkaisi minua ja asteli Viiltotähden eteen.
//Pisara?
Pisaratassu
"Mitä nyt?" kysyin ja astuin isäni eteen.
"Sano sinä", kolli murahti.
"Miksi kuljetat tuota kirppukasaa mukanasi kuin luottosoturia?! Ja sinä se voisit sanoa, miksi Pimeyden metsän nimeen tulet keskeyttämään saalistushetkeni!" sihahdin.
Viiltotähti katsoi ensin minua syyttävästi, ja sitten Puhurijalkaa.
"Osaatko sitten sanoa, mistä tämä haava on tullut?!" kolli sihahti ja näytti lavassaan olevaa haavaa, jonka olin tehnyt.
"Minä tein sen, mutta silloin, kun taistelin kanssasi viimeksi. Jotta saisit minut pois suunnitelmiesi tieltä, olet takuulla avannut sen vain itse", naukaisin ja istuin alas.
Viltotähti pyöräytti turhautuneena silmiään.
"Jos enää kuulen mitään teidän kahden jutuista, jätän ne huomaamatta! Älkää aiheuttako yhtään harmia, etenkään hakeko minua näin turhan asian takia koulutuksista!" sihisi korvaton kolli ja katsoi murhaavasti meitä molempia.
Tumma kissa poistui luotamme. Puhurijalka katsoi minua vihaisesti.
"Tiedätkö, sinun ei kannata keksiä valheita", virnistin kissalle ja lähdin kävelemään tuon ohi kohti leiriä.
//Puhuri? Viilto on vähä vihane molemmille, eikä usko kumpaakaan, eli uskoo tavallaan Puhuria, mut tavallaan si Pisaraa(koska sen pentu), mut se aikoo silti päästää Puhurin leiriin tässä joskus ö3ö
Puhurijalka
"Tiedät ihan hyvin, etten valehtele, mutta et taida tietää, mitä itse puhut", murahdin oppilaalle ja lähdin pesääni kohti.
Vilkaisin matkalla taivaalle, ja huomasin, että olisi aika saalistaa jälleen.
Astelin leiriä kohti suussani, pari oravaa, hiiri, pari myyrää, pari lintua ja pari päästäistä. Viskasin saaliit leiriin, josta Tuhokatse ja Tulikynsi tulivat ne miltein heti hakemaan. Nyökkäsin kolleille, ja käännyin takaisin metsään.
Astelin pesääni kohti miltein laahustaen, kunnes näin Pisaratassun tulevan minua vastaan lintu suussaani. Oppilas murisi minulle, mutta loikki nopeasti ohitseni. Sihahdin itsekseni ja lähdin ravaamaan pesälleni.
Saavuin pesälleni ja pesin itseni nopeasti, ennenkuin päätin mennä nukkumaan. Kömmin pesään ja asetuin kerälle, ja nukahdin pian.
Puhurijalka
Istuin pesäni edustalla pesten korvantauksiani.
*Saa nähdä, miten minut otetaan vastaan, jos saan muuttaa leiriin*, mietin.
*Pisaratassu ainakin vihastuu*, hymähdin mielessäni. Nousin seisomaan ja venyttelin hieman. Lipaisin vielä pariin kertaan rintaani, kunnes ajattelin lähteä saalistamaan.
Maistelin ilmaa hetken, kunnes haistoin hiiren leirin lähettyvillä. Lähdin seuraamaan hajua, ja vähän ajan päästä näin hiiren jyrsivän heinänkortta lähellä leirin sisäänkäyntiä. Pudottauduin matalaksi ja jännitin lihakseni. Loikkasin hiirtä kohti, mutta se syöksyi leiriin. Meinasin lähteä takaa-ajoon, mutta sitten muistin, etten saanut mennä leiriin. Katselin hiiren menoa, kunnes Pisaratassu syöksähti jostakin pesästä hiiren niskaan ja tappoi sen. Oppilas vilkaisi minuun ilkuvasti. Murahdin, kunnes käännyin takaisin pesälleni.
//Pisara? Joku?
Pisaratassu
Pudotin hiiren tuoresaaliskasaan ja ryntäsin ulos leiristä. Puhurijalka oli suunnannut kohti pesäänsä, ihan selkeästi. Haistoin toisen hajujäljen, joka kuului Viiltotähdelle, kaksi muuta kissaa olivat kulkeneet tuon perässä, Veripentu ja Syöksypentu ilmeisesti. Lähdin juoksemaan aluaskasvillisuuden seassa Puhurijalan perään. Halusin tuon kissan pois päiviltä, mahdollisimman pian! Viiltotähti alkoi luottaa Puhurijalkaan, mutta minä en!
Puhurijalka oli takuulla Tähtiklaanin vakooja. Kyllähän minä kunnioitin Viiltotähteä, mutten tässä kohtaa. Hän ei saisi luottaa Puhurijalkaan ei sitten alkuunkaan!
Saavutin Puhurijalan pesän, ja katselin häntä aluskasvillisuuden seasta. Kolli ei ollut huomannut minua. Yhtäkkiä tunsin vesipisaran putoavan kuonolleni. Sihahdin, mutta jatkoin Puhurijalan vaanimista. Sade voimistui, ja turkkini alkoi kastua. Syöksyin kohti Puhurijalkaa, kolli ei ollut vielä huomannut minua. Mutta juuri, kun olin upottamassa hampaitani kollin lapaan, hän huomasi minut.
"Mitä sinä puuhaat!" soturi ulvoi, ja kun upotin hampaani kollin lapaan, hän heittäytyi selälleen ja painoi minut alleen.
Takerruin takajaloillani kollin kehoon, ja etukäpäläni kiedoin myös hänen ympäriinsä. Upotin kynteni tuon lihaan, jolloin kolli rääkäisi ja yritti nousta ylös. Hampaani olivat yhä upotettuna kollikissan lapaan. Päästin lopulta irti, ja kolli nousi jaloilleen. Kului pari silmänräpäystä, jolloin minäkin olin jaloillani.
"Taistellaan nyt, ja katsotaan, kumpi on voittaja", murisin ja katsoin uhkaavasti Puhurijalkaa.
Saattaisin voittaa, sillä olimme suunnilleen yhtä suuria, ellen sitten ollut häntä suurempi.
//Puhuri?
Puhurijalka 19.04.2016
"En taistele sinua vastaan", sihahdin oppilaalle.
"Niin, koska pelkäät häviäväsi!" Pisaratassu uhosi.
"En suinkaan. Miksi sinä edes vihaat minua?" kysyin.
"Olet Tähtiklaanin vakooja!" Pisaratassu sihisi.
"Sanoin jo, en ole vakooja", nau'uin jämäkästi. Pisaratassu pörhisteli karvojaan ja huitaisi minua kynsillään. Väistin juuri ja juuri.
"Lopeta!" ulvahdin.
"En!" Pisaratassu murisi ja iski kyntensä lapaani. Ulvahdin tuskissani, mutta sain oikein pinnistettyäni painettua oppilaan maahan. Pisaratassu räpiköi maassa, kunnes osui kynnellään silmäkulmaani. Sihahdin, mutta yritin olla välittämättä oppilaasta.
"Taistele!" Pisaratassu sähisi. Vilkaisin kollia, mutta käänsin vain pääni.
//Pisara? Mini
Pisaratassu 20.04.2016
"Tiesin, että sinä olet pelkuri! Tähtiklaaniin uskovat eivät uskalla taistella!" sihahdin Puhurijalalle ja viilsin kynsilläni ilmaa, mutta olin vähällä kaatua maahan, sillä horjahdin.
Kolli oli kuitenkin kääntänyt minulle selkänsä, eikä huomannut sitä.
"Taistele!" ulvaisin uudelleen ja loikkasin kollikissan selkään.
Hän ravisteli minut kuitenkin suhteellisen nopeasti irti, ja kääntyi minua päin.
"Luuletko, että haluan tappaa sinut?! Jos nyt taistelisin kanssasi, Viiltotähti tappaisi minut!" ulvaisi Puhurijalka.
"Se olisikin vain hyvä asia. Sitä se minäkin haluan", murisin Puhurijalalle, kun olin noussut ylös maasta.
"Jättäisit minut vain rauhaan. En aio tehdä teille mitään. Haluan vain olla uskollinen Kuolonklaanille ja Pimeyden Metsälle", soturi tokaisi ja käänsi minulle selkänsä.
Hän meni pesäänsä, ja ei huomioinut minua, vaikka yritin ulvoa tuota ulos.
"Älä ole pelkuri, vaan taistele kanssani!" ulvoin, mutten saanut vastausta.
Lopulta luovutin, ja lähdin kohti leiriä muristen itsekseni jotain hyvin turhaa. Vielä minä todistaisin, ettei Puhurijalka ollut uskollinen Pimeyden Metsälle, Viiltotähdelle tai Kuolonklaanille. Se hiirenaivo ainoastaan esittäisi kaikille, kunhan saisi mahdollisuuden tuhota kaiken!
//Joku?
Syöksypentu 21.04.2016
Ensimmäinen ajatus herätessäni oli:
*Hurraa! Pääsen illalla taas metsään Viiltotähden kanssa ja tällä kertaa yöllä, pimeyden ja synkkyyden keskelle. Lisää haasteita! Vielä yksi mahdollisuus näyttää Viiltotähdelle taitoni!*
Katselin hetken, kuinka
Viiltotähti ja Veripentu poistuivat leiristä.
Oli hyvä, että tänään meitä opetettaisiin yksitellen, koska voisin käyttää kaiken Viiltotähden huomion, mutta toisaalta, Veripentukin voisi tehdä saman.
Kuin pieni salama, mieleeni tuli ajatus:
*Voisin seurata heitä…*
Mutta pidättelin itseni paikalla.
*En ole sellainen hiirenaivo kuin Veripentu. Hän varmasti lähtisi. Minä en! Olen erilainen!*
Irrotin katseeni kaksikosta, kun Viiltotähden häntä heilahti viimeisen kerran näköpiirissäni ja katosi sitten leirin ulkopuolelle.
"Peseydy! Turkkisi näyttää variksenpesältä! Jos kiereskelisit unissasi vielä enemmän aamuisin kukaan ei erottaisi sinua jäkälästä, varsinkin, jos menisit roikkumaan puuhun", Pihlajakynsi tuhahti kylmästi ja käänsi päänsä takaisin pensasseinämää kohti.
Pysyin hiljaa, mutta kömpiessäni ylös sisälläni kuohui ärsyynnys.
Syntyi vaikutelma, että Pihlajakynsi ei ollut emoni vaan joku pesään piipahtanut mestari.
En ollut tietenkään sitä vastaan, että hän ei hellinyt ja pelleillyt kanssamme, kuin muiden klaanien kuningattaret.
Sellaista siellä ainakin oli hänen kertomustensa mukaan.
Hän voisi olla kuitenkin käskemättä jotain joka kotva.
Pitkin vedoin aloin nuolla puhtaaksi oikeaa kylkeani ja kohta siirryin jalkoihin. Selkä oli vaikein, koska en yltänyt niskakarvoihin, mutta sanoin itselleni, että eivät ne niin tärkeä osuus ole ja jätin rauhaan.
Kun olin peseytynyt kokonaan, mietin, menisinkö leiriaukiolle kävelylle vai söisinkö.
Päädyin valitsemaan ruoan ja kyyristyen aloin imeä maukasta, lämmintä maitoa.
Pihlajakynsi ei näyttänyt kauhean tyytyväiseltä, mutta salli minun aterioida vielä jonkin aikaa, kunnes murisi:
"Kyllä minä ymmärrän, että tarvitset kasvaaksesi maitoa tässä vaiheessa, mutta etkö juonut sitä jo ihan riittävästi yöllä nukkuessasi?"
"Ei sitten!" minä naukaisin ja käännähdin kohti uloskäyntiä.
Oikeastaan hän oli oikeassa, en sillä hetkellä paljoa ruokaa kaivannut, mutta minulla oli tylsää, joten halusin käyttää ajan syömiseen.
Nyt kuitenkin keksin, mitä voisin tehdä.
Kouluttaisin itseäni. Voisin rasittaa lihaksia enemmän ja enemmän tehden niistä kestävämpiä. Voisin harjoitella juoksemista ja niin edelleen. Minulla oli koko aukio käytettävissäni.
En viitsinyt lähteä leiristä, sillä voisin suututtaa Viiltotähden ja näyttää hänen silmissään ärsyttävältä pikkukiusankappaleelta niin kuin Veripentu.
Päätin aloittaa harjoitukseni juoksemisesta.
Ei haitannut, että olin hidas. Jos tahdoin olla paras päällikön silmissä, kyllä kestävyyttä riittäisi.
En kuitenkaan aio paeta koskaan mitään, joten se taito on aivan hyödytön.
En myöskään aio jahdata jäniksiä tai muita sellaisia eläimiä, jotka pitäisi saada kiinni nopeudella.
Haluan panostaa taisteluun. Se on tärkein taito.
Jos haluaa ruokaa voi päihittämällä taistelussa saada toisen saaliin.
Siinä ei tarvita nopeutta, vaan taitoja, tietoa, kestävyyttä ja ketteryyttä. Siitä tulen varmasti pitämään.
Omaanhan myös voimaa ja lihaksia, joten minulla on hyvät mahdollisuudet menestyä.
*Nyt sitä kestävyyttä parantamaan!* komensin itseäni ja astelin lähemmäs piikikästä pensaikkoa, jotta voisin kiertää koko leirin mahdollisimman suuria ympyröitä tehden.
*Än… Yy... Tee… Nyt!* laskin mielessäni ja pinkaisin juoksuun.
Liikutin jalkojani säännöllisin väliajoin ja etenin tasaista vauhtia keskittyen hengitykseen.
Kohta olin tehnyt yhden kierroksen ja jatkoin samanlailla vielä kauan, kunnes sotureiden pesästä kurkisti vasta itsensä siistinyt Kostoviilto ja huomautti, että ehdin vielä yöllä saada itseni väsyksiin.
En tuntenut kuitenkaan mitään heikkoutta, vaikka sydämeni tykyttikin hullun lailla ja hengitykseni pihisi epätasaisuudesta.
Koin kuitenkin soturin sanat kuin kehoituksen vaihtaa harjoitusta ja löysin leirin perältä kaatuneen puun, jonka oksien välista aloin pujoitella.
Se onnistui minulta suhteellisen helposti, joten siirryin harvahkoon pensaikkoon.
Kun harjoitus kävi tylsäksi, palasin puun luokse ja ponnistin korkeaan hyppyyn sen yli.
Laskeuduin oikein esimerkillisesti ja ylpeänä katselin ympärilleni, toivoen, että joku oli huomannut sen, mutta Kostoviilto ja Tuhokatse olivat lähteneet leiristä, varmaan metsästämään tai kouluttamaan oppilaita, ja Tulikynsi puhui jostain keskittyneesti Pihlajakynnen kanssa pentupesän suuaukolla.
Muristen vein huomioni takaisin puuhun ja loikkasin uudellen.
Jatkoin ilmojen halki liitämistä ja ponnistelua, kunnes yksi hyppy jäi liian lyhyeksi ja jäin keikkumaan puun rungolle.
Siinä samassa keksin jotain uutta.
*Voisin tasapainoilla*, kehräsin tyytyväisenä ideaan.
Olin tarttunut kynsilläni puun kyljistä, mutta nyt irroitin varovaisesti etuvasemman tassun nojaten oikealle.
Asetin sen eteeni ja vähitellen päästin irti puusta takajaloillanikin.
Kun jäljellä oli vain oikea etutassu heilahdin vahingossa hakien painopistettä ja tömähdin maahan.
Itsepäisesti kiipesin takaisin rungon päälle ja aloin asettaa tassua toisen eteen pitäen kuitenkin kiinni kynsillä varmuuden vuoksi.
Menetin tasapainoni jo viidennellä askelleella taas kokien putoamisen tunteen. Kolmannella yrityksellä pääsin vain askeleen pidemmälle ja liukastuin.
Aloitin kokoajan samasta kohdasta, jotta edistys näkyisi selkeästi.
Neljännen kerran kavutessa suurilastusta kaarnaa apuna käyttäen huomasin sivusilmällä leirin sisäänkäynnillä liikettä.
Ensin luulin jonkun sotureista palanneen, koska oli vielä liian aikaista Viiltotähdwn ja Veripennun saapumiselle, vaikka olisin ollut vain iloinen, jos se möykky olisi taas pilannut hiirenaivoisesti heidän matkansa.
Se oli kuitenkin Pisaratassu, joka marssi sisään naamallaan vaikeasti tulkittava ilme.
Loikkasin nopeasti alas ja kiirehdin oppilaan luo.
"Miksi olet tuollainen?" vikisin äänelläni, josta olin yleensä Veripennun kanssa keskustellessa ylpeä, mutta nyt tunsin itseni pieneksi Pisaratassun rinnalla, vaikka hänen kehonsa verrattuna Viiltotähteen oli kuin lehti pensaan alla.
En jaksanut olla olematta utelias ja ehkä hiukan epäkohtelias. Minua kiinnosti, mikä oli tapahtunut, jos kolli käyttäytyi tuolla tavalla.
//Pisara?
Puhurijalka 17.04.2016
"Olisi kannattanut kuunnella silloin, kun tulin", murahdin.
"Sanoinhan, että haluan hyvittää typeryyteni", jatkoin muristen.
"Ei siitä voi olla varma!" Pisaratassu sihahti.
"No isäsi uskoi, sillä olenhan yhä hengissä? Ja jos tiedät, olenhan Viiltotähden luottosoturin, Tulikynnen, poika", murahdin. Nuori oppilas ei sanonut mitään, sihahti vain.
"Mutta minun pitää lähteä saalistamaan. Oli kiva jutella", virnistin. Oppilas sihahti ja pörhisteli karvojaan yhä enemmän. Nousin seisomaan ja käännyin metsää kohti. Heilautin häntääni halveksuvasti ja lähdin.
"Seuraa vain, jos et usko, etten ole Tähtiklaanin vakooja", murahdin vielä ja loikin aluskasvillisuuteen.
Pisaratassu
"Ja muuten. se, että olet Tulikynnen poika ei merkitse mitään. Saalistat meille, ei sinusta muuhun ole", sihahdin ja lähdin kävelemään poispäin Puhrijalasta.
"Enkä ollut paikalla, kun tulit tänne", huomautin ja jatkoin matkaani.
Hain hiireni ja suuntasin kohti leiriä.
"Etkö saalistakaan enää?" kuulin Tuhokatseen äänen takaani.
Käänsin katseeni isäni luottosoturiin.
"Sehän ei taida kuulua sinulle", murahdin ja käänsin selkäni soturille.
"Jos muistat, niin olen isäsi luottosoturi. Eli kyllä kuuluu", Tuhokatse naukui.
En välittänyt, vaan jatkoin matkaani välittämättä kissasta, joka oli sisareni pentujen emo. Ei hän osallistuisi pentujen elämään. pennuista koulutettaisi murhaajia, jotka palvelevat Kuolonklaania.
Sujahdin leiriin, Yötassu, Viiltotähti ja Tulikynsi olivat leirissä, ilmeisesti myös Pihlajakynsi ja pennut.
"Etkö muuta saanut?" kuulin Viiltotähden murahtavan toisessa päässä leiriä.
"En, sillä se hiirenaivo, jonka otit tänne mukan häiritsi minua", naukaisin.
Viiltotähti nousi ylös ja käveli minua kohti.
"teki mitä?" kolli kysyi ja paljasti kyntensä.
"Ei antanut minun saalistaa, vaan pelästytti riistan pois huutamalla, halusi kuulemma saalistaa itse, ettet tappaisi häntä. se raukka oikein tärisi", valehtelin.
"Yötassu, hae Tuhokatse ja Kostoviilto tänne", isäni käski.
Oppilas sujahti ulos leiristä. Virnuilin hyvilläni, kun kävelin leirin yhdelle reunalle lepäämään.
//Pisara yrittää päästä eroon Puhurista XDD mut jatkan Viillol
Viiltotähti
Odotin leirissä, kunnes Yötassu toi Tuhokatseen ja Kostoviillon luokseni. Kaksikko oli saalistanut.
"Näitteköhän Puhurijalkaa, kun saalistitte?" kysyin.
"Haistoin hänet lähettyvillä, mutta Yötassu tuli hakemaan minut, eli en", Tuhokatse kertoi.
"En nähnyt tai haistanut mitään", Kostoviilto sanoi.
Nyökkäsin.
"Menen puhuttelemaan häntä. Pisaratassu, Tulikynsi. Jäätte tänne, me muut lähdemme Puhurijalan luo", murahdin.
Luottosoturini, ja Hiirikynnen poika seurasivat minua aina Puhurijalan pesälle saakka. Kolli ei ollut siellä.
"Etsitään hänet", ehdotti Tuhokatse.
Nyökkäsin.
"Jään odottamaan tähän", tokaisin ja istuuduin alas.
Kolli oli syönyt tässä. Aurinko oli laskemaan päin. Kolme kissaa katosivat näkökentästäni.
Kesti jonkun aikaa, kunnes Tuhokatse saapui Puhurijalan kanssa.
"Hae Kostoviilto ja Yötassu", murahdin luottosoturilleni.
Kolli poistui luotamme.
"Otin sinut mukaamme, ja mitä sinä teet. Menet häiritsemään poikani saalistusta. Häpeäisit edes", sihisin kollille ja paljastin hampaani.
//Puhuri?
Puhurijalka
"Mitä tarkoitat?" kysyin hämilläni.
"Häiritset Pisaratassun saalistusta!", Viiltotähti sähähti ja viilsi kynsillään ilmaa aivan kuononi edessä.
"Enhän! Pisaratassu tuli kyllä pesälleni yhksi hiiri suussaan, mutta minä lähdin sitten vasta saalistamaan, niinkuin käskit. En tiedä mitä Pisaratassu sitten teki", selitin niin hyvin, kuin osasin. Viiltotähti murahti.
"Uskokaa minua", nau'uin.
"Pisaratassu sanoi, että melusit ja karkotit riistan, ettei hän voisi saalistaa, vain sinä voisit", Viiltotähti murisi.
"En varmasti! Kun Pisaratassu tuli tänne, hän väitti minua Tähtiklaanin vakoojaksi. Sanoin, etten ole sellainen, ja lähdin sitten saalistamaan", kerroin.
//Viilto? Minii
Viiltotähti 18.04.2016
"Viiltotähti, Puhurijalka ei ole tuonut kahdeksaa saalista!" Pisaratassu murahti ravatessaan luokseni leirin suuaukolta.
Huokaisin turhautuneena.
"Anna olla", naukaisin kylmänviileästi pojalleni.
"Kuinka niin anna olla?! Ei hän voi tehdä noin!" poikani huudahti uhmaavasti.
Nousin ylös ja murahdin pojalleni.
"Luuletko, etten tiedä, että valehtelit siitä Puhurijalka jutusta! Joskus valehtelu on hyvä asia, muttei tässä tilanteessa. Yritätkö pilata sukusi mainetta vai? Miettisit vähän, mitä teet", murisin kollille.
Pisaratassu katsoi minua uhmaavasti.
"Puhurijalkaan ei voi luottaa!" hän murahti.
"Tiedän, mutta hän saalistaa sentään meille. Saalistaisit itsekin, niin et olisi täysin hyödytön", sihahdin.
"Minä en ole hyödytön! Olen sentään sinun poikasi", kolli murisi ja käänsi minulle selkänsä.
Hän käveli ulos leiristä mulkaisten vielä kerran minua. Pihlajakynsi työnsi kaksi pentua ulos pentutarhasta kiukkuisen oloisena.
"Minähän sanoin, että ette saa tapella pesässä!" naaras sihisi kahdelle pennulle.
Naaraspentu, joka oli saanut nimen Veripentu, katsoi uhmaavasti emoaan.
"No siellä on ihan liian tylsää!" naaras mumisi.
Kävelin kahden pennun taakse. Kun varjoni peitti maan heidän allaan, he käänsivät katseensa minuun. Molempien silmät suurenivat, kun he tajusivat kokoni.
"Kuka sinä olet?" pennuista selkeästi rääväsuisempi Veripentu kysyi.
"Viiltotähti. Kissa, jota sinun kannattaisi kunnioittaa", murahdin.
"Miksi?" Syöksypentu kysyi ja kallisti päätään hämmentyneenä.
Toivoin todella, että molempien pentujen luonteet muovautuisivat sellaisiksi, että heistä saisi hyvät soturit Kuolonklaanille.
"Koska aion tehdä teistä niin vahvoja sotureita, mitä ei ikinä ole nähty", naukaisin ja sivalsin kynsilläni ilmaa, joka sai pennut säpsähtämään.
"Oikeastiko?" molemmat pennut kysyivät yhteen ääneen.
Silloin Pihlajakynsi katosi koloon sanomatta sanaakaan.
"Niin. Kunhan olette valmiita, vien teidät metsään. Nyt minä lähden. Älkää tulko luokseni, vaan minä tulen teidän", murahdin ja poistuin pentujen luota.
Kävelin ulos leiristä ja suuntasin kohti Puhurijalan pesää. Kävisin vaihtamassa kollin kanssa muutaman sanan, ihan rauhallisesti keskustellen asioista.
Saavutin pian pesän. Puhurijalka ei ollut paikalla. Aurinko oli laskemassa, joten lähdin etsimään kissaa. Hajujälki johti kauemmas leiristä.
Kulkiessani, hajujälki vain voimistui.
Pian näinkin vaaleanharmaan, valkeaa omaavan kollikissan vaanimassa hiirtä erään suurikokoisen tammen juurien lähellä. Kolli teki nopean syöksyn kohti otusta, ja kuulin vain vinkaisun. En nähnyt hiirtä. Ainoastaan sen, kun kollikissa käveli pois juurikosta kuollut hiiri suussaan. Hän säpsähti nähdessään minut. Huomasin, että Puhurijalka oli laihtunut. Hän oli yleensä enemmän pyörehkö kuin laiha, mutta nyt asia ei ollut niin.
"Ai, hei Viiltotähti", kolli naukaisi ja kumarssi hennosti.
Hän oli vähällä kaatua. Huomasin, että hän oli ylirasittunut. Oli tietenkin hyvä, että joku oli varmistamassa, että saalista olisi aina tarpeeksi, mutta kyllä minäkin tajusin, että liika on liikaa.
En niinkään olisi halunnut antaa Puhurijalalle lepoa, mutta kai se oli pakko.
"Sinun ei tarvitse saalistaa huomenna meille. Hoidat vain itsesi kuntoon, jotta voit puolustaa meitä rinnallamme tarpeen tullen", naukaisin.
Puhurijalka kohotti kulmiaan.
"Ärsytätkö vain minua?" kolli kysyi hieman epäröiden.
"Arvaa", murahdin.
"Jos käyttäydyt hyvin, ehkä vielä joskus hyväksyn sinut. Ehkä itsekin tiedät, että olet ollut melko hiirenaivoinen", sanoin ja huitaisin oikealla etukäpälälläni ilmaa.
//Puhuri?
Lummeturkki 28.02.2016
Haukottelin sammalvuoteellani, ja nousin ylös. Tassutin ulos sotureiden pesästä. Vilkuilin ympärilleni etsien tuoretta oppilastani, Pisaratassua. Nopeasti huomasin hänet aika lähellä oppilaiden pesää. Kutsuin harmaan kollin luokseni hännänliikkeellä.
"Lähdemme harjoittelemaan taistelemista. Nyt", mau'uin oppilaalleni. Pisaratassu nyökkäsi. Käännyin ja lähdin kävelemään poispäin kivikasasta kohti paikkaa, jossa oppilaita yleensä koulutettiin. Oletin totta kai että Pisaratassu seuraisi minua, ja niin hän tekikin. Hiljensin vauhtia hetkeksi niin, että olin vain hieman hänen edessään, enemmän kuljin oppilaani vierellä.
Pian saavuimme paikkaan, jossa oppilaita koulutettiin. Pysähdyin, ja Pisaratassu teki samoin.
"No niin, Pisaratassu", koetapa nyt kaataa minut", mau'uin käskevästi. Tiesin kyllä, etten ollut opettanut hänelle vielä mitään, mutta oletin että hän osaisi jotain jo valmiiksi. Pisaratassu murahti jotain, ja lähti hyökkäykseen minua kohti.
//Pisara?
Pisaratassu
Syöksyin kohti mestariani. Hän oli suunnilleen kokoiseni, joten kummallakaan ei ollut etulyöntiasemaa. Loikkasin ilmaan, mutta Lummeturkki väisti minut loikkaamalla eteenpäin. Tömähdin maahan neljälle jalalle. Naaraskissa katsoi minua ärsyttävä virne kasvoillaan. Ryntäsin kohti mestariani, ja tuo loikkasi taaksepäin. Lopulta sain kiinni tuon etukäpälästä. Vedin käpälää äkkinäisesti eteenpäin, joka sai mestarini horjahtamaan. Naaraskissa kaatui maahan ja silmänräpäyksen kuluttua olin hänen päällään. Yhtäkkiä naaras kuitenkin avasi sulkeutuneet silmänsä, potkaisi minua vatsaan niin, että lensin kaarella puuhun ja sitten hän nousi ylös.
"Ensimmäiset harjoitukset, ja sait minut kaadettua. Mielenkiintoista", naaras mumisi.
"Eikö vain?" kysyin ja virnistin.
Nousin ylös, tunsin pientä jomotusta niskassani.
"Jatketaan, nyt minä hyökkään", Lummeturkki naukui.
"Saanko pitää kynsiä esillä?" kysyin.
Soturi nyökkäsi, "niin minäkin teen, joten varo."
Naaraskissa syöksyi kohti minua ja puuta. Tein äkkinäisen päätöksen ja loikkasin ilmaan. Takerruin kynsilläni puuhun ja loikkasin ilmasta mestarini kimppuun. Lensin melkein selälleen hänen päälleen, mutta onnistuin kääntymään ilmassa kyljelleen, jolloin soturi litistyi alleni. Nousin nopeasti ylös ja ryntäsin taaksepäin. Lummeturkki nousi myös, hän ryntäsi taas minua kohti.
Palasimme leiriin pitkien harjoitusten päätteeksi.
"Kuulitteko jo?" Pikkuvarjo käveli meitä kohti ja kysyi.
"Niin mitä?" Lummeturkki kysyi.
"Viiltotähti ja muutama muu lähtivät Kuolonklaanista!" Pikkuvarjo julisti.
"Mitä?!" ulvaisin, "minne?!"
"Tuonne he menivät", naaras osoitti kohti jokea, hän osoitti oikealle.
Ryntäsin joelle ja seurasin sitä oikealle. Huomasin pian joukon kuolonklaanilaisia edessäni. Kissoja oli ainakin neljä, suurin oli isäni, Viiltotähti.
"Viiltotähti! Et sinä voi näin tehdä!" ulvoin ja ryntäsin heidän peräänsä.
Entinen päällikkö siirsi vihreän katseensa minuun.
"Pisaratassu, palaa leiriin", Viiltotähti käski.
"En! Minä tulen mukaan sinne, minne sinäkin menet", nau'uin.
Pihlajakynsi selitti mitä oli tapahtunut.
"En aio jäädä Kuolonklaaniin, jos kaikki ovat pelkureita, kuten Sulkatähti, Pyökkihäntä ja Vesipentu!" murahdin.
//Joku jokunen?:))
Viiltotähti 29.02.2016
Olimme päätyneet luomaan pienimuotoisen pesän kaltaisen vähän matkan päähän Kuolonklaanin reviiriä. Suljin silmäni, Kesti hetken ennen kuin onnistuin nukahtamaan. Mielessäni pyörivät joka ainut hetki Sulkatähden kasvot, ja ikävä naaraskissaa kohtaan. En kuitenkaan palaisi. En ennen kuin minut haettaisiin. En voinut antaa ylpeyteni enempää rapistua ja mennä takaisin, kun olin vastikään lähtenyt. Avasin hetkeksi silmäni. Erotin poikani, Pisaratassun vierelläni. Hänen lähellään nukkui myös Pihlajakynsi. Suljin uudelleen silmäni, ja pian huomasinkin nukahtaneeni..
"Viiltotähti", kuulin kuiskauksen ilmassa.
Olin paikassa, jossa olin useaan otteeseen elämäni aikana käynyt; Pimeyden metsässä.
Synkkä metsä avartui eteeni. Huomasin tummanruskean, mustaraidallisen kollikissan kauempana.
"Seuraa", kävi käsky.
Sujahdin metsikköön ja seurasin Tuhotähteä, Varjoklaanin kauan sitten kuollutta päällikköä. Tuhotähti ei ollut yhtä viisas kuin minä. Kolli oli hyökännyt kerralla neljän klaanin kimppuun. Olihan hänellä Tuuliklaanin päällikkö ollut seuranaan, mutta eipä siitä ollut mitään tullut. Juoksin kollikissan perässä. En saanut häntä kiinni.
Saavuin aukiolle. Tuhotähti istui suuren kiven juurella.
"Miksi olen täällä?" kysyin murahtaen ja viilsin tapani mukaan kynsilläni ilmaa.
"Suunnatkaa metsään", naukaisi Tuhotähti.
"Neljän klaanin luo? Ei ikinä", sylkäisin.
Kollikissa ei vastannut, vaan loikkasi alas kiveltä ja ryntäsi pois.
Avasin silmäni. Tuhotähden sanat "Suunnatkaa metsään", kaikuivat yhä kirkkaina mielessäni. Pisaratassu nukkui yhä, mutta Pihlajakynsi oli poistunut. Tuhokatse oli saapunut pesään. Nousin ylös ja oli hyvä, etten kolauttanut päätäni kattoon. Hiivin ulos pesästä, tosin kulkemiseni ääni oli melko kova, ja Pisaratassu nosti päätään. Kolli ei sanonut mitään, vaan seurasi minua ulos.
"Huomenta", Tulikynsi toivotti ja työnsi tuoreen hiiren jalkojeni juurelle.
"Eikö mitään muuta?" murahdin.
"Pihlajakynsi saalistaa vielä", Tulikynsi totesi ja nyökkäsi.
Otin hiiren hampaisiini ja muutamalla haukulla se oli syöty. En kertoisi kenellekään suunnitelmistani, jos joku sen tajuaisi, tajutkoon itse.
//Jokuhh? Jos meinaa siis lähteä Viillon mukaan, tulkoot nyt.
Pisaratassu 05.03.2016
Pihlajakynsi ja Tuhokatse palasivat pian. Pihlajakynnellä oli suussaan hiiri, ja Tuhokatseella ei mitään.
"Missä olitte?" kysyin murahtaen, yrittäen matkia Viiltotähteä.
"Kävelyllä, juttelimme asioista", Pihlajakynsi vastasi ja käänsi minulle selkänsä.
"Opeta minulle taistelua", vaadin Tuhokatseelta, joka oli kävelemässä kohti Tulikynttä.
"Miksi?" Tuhokatse murahti.
"Koska minun täytyy opetella sitä! Jos et opeta, palaan Kuolonklaaniin ja kysyn sieltä", totesin kylmästi.
Kolli murahti.
"No hyvä on, ala tulla", hän sanoi ja johdatti minua kauemmas pienimuotoisesta "leiristämme."
//Kun et omista inspiraatiota xdd
Pisaratassu 14.04.2016
Käveleskelin metsässä etsien saalista. Viiltotähti oli lähettänyt minut saalistamaan jotain aurinkohuipun aikaan. Nyt aurinko oli jo laskemassa, enkä ollut saanut kuin yhden vaivaisen hiiren!
Maistelin ilmaa. Kitalakeeni tulvahti Puhurijalan, sietämättömän hiirenaivoisen ketunläjän tuoksu. Puhurijalka ei ollut kunnon soturi, vaan kissa, joka ei osannut tehdä päätöksiä. Tuo oli yrittänyt tappaa Viiltotähden, kun olin ollut ihan pieni. Eipä hän ollut saanut edes karvaa isältäni irti, kun isä oli jo upottanut kyntensä tuon lihaan.
Ehkä Puhurijalka oli Tähtiklaanin vakooja, joka yritti tuhota Kuolonklaanin?
Karvani nousivat pystyyn, kun kollin haju voimistui. Olin saapunut hänen pesälleen.
"Oletko sinä Tähtiklaanin lähettämä vakooja?" kysyin murhaavalla äänensävyllä kissalta, joka oli asettunut peseytymään pesänsä edustalle.
Kolli väräytti korviaan ja suuntasi katseensa minuun.
"Ja että mitä?" hän kysyi ja paljasti uhkaavasti hampaansa, mutta niin tein minäkin.
"Miksi ihmeessä seurasit meitä, jos Viiltotähti meinasi jo kertaalleen murhata sinut?" kysyin ja siristin silmiäni.
//Puhuri?
Vesipentu
"Mutta Pisarapentu pelottaa minua. Hän on ilkeä ja haluaa tappaa minut", valitin emolle.
"Ei hän sinua tapa. Se oli vain leikkiä. Eikö niin, Pisarapentu", Sulkatähti naukui ja katsoi veljeäni tuimasti.
"Kaikkien Kuolonklaanilaisten tulee tappaa, se on meidän tapamme", isäni naukaisi muristen.
"Sitten en pidä Kuolonklaanista", mutisin hiljaa.
"Kuin Pyökkihäntä", Viiltotähti murisi.
"Kuka on Pyökkihäntä?" Pisarapentu kysyi.
"Teidän siskonne", Sulkatähti naukui.
"Minusta tulee klaanin paras soturi!" Pisarapentu ulvaisi.
"Pitääkö kaikkien tappaa?" miu'uin.
//Viilto? Pisara?
Viiltotähti
"Pitää", naukaisin kylmästi Vesipennulle.
"Minä voin tappaa heti!" Pisarapentu ulvaisi ja loikkasi miltei ilmaan.
Pentu teki yllättävän syöksyn kohti sisartaan, mutta Sulkatähti iski käpälänsä väliin, jolloin tummanharmaa, suurikokoinen pentu lennähti selälleen maahan.
"Sinun tulee oppia väistämään jokainen eteesi tuleva este", nau'uin.
Pisarapentu siirsi keltaiset silmänsä minuun.
"Opetatko sinä minua?"
Pudistin päätäni, "se on mestarisi tehtävä. Ja minä en ole kenenkään mestari."
Pisarapentu murahti.
"No kuka sitten on mestarini?" hän kysyi.
"Joku klaanin sotureista", Sulkatähti selitti, "minä päätän mestarisi, joskus Viiltotähti auttaa."
"Päätätkö minunkin mestarin?" kysyi Vesipentu hiljaa.
"Päätän. Ehkä olen jo päättänyt", Sulkatähti naukui.
Vilkaisin kysyvästi kumppaniani, mutta naaras piti vihreän katseensa naaraspennussa, joka yritti päästä mahdollisimman kauas verenhimoisesta veljestään. Ihailin Pisarapentua, hänestä tulisi vielä jotain suurta Kuolonklaanille.
//Kirjotan Pisaral~
Pisarapentu
Katsoin sisartani murhaavasti ja yritin katseellani kysyä: "Oletko valmis kuolemaan?"
Pentu ei kuitenkaan katsonut minua, vaan isäämme, joka oli suorastaan valtava!
"Oletko sinä kissa?" kysyin sitten.
Viiltotähti katsoi minua murhaavasti vihreillä silmillään.
"Olen, tietenkin!" hän murahti ärsyyntyneen oloisesti ja sivalsi kynsillään ilmaa.
"Olet niin iso", totesin.
Kolli hymähti.
"Sinustakin voi joskus tulla, olethan poikani", kolli totesi ja näpäytti hännänpäällään otsaani.
"Minusta tulee Kuolonklaanin päällikkö!" julistin.
"Eipä olisi ihmekään, mehän olemme vanhempiasi", Viiltotähti hymähti.
Vilkaisin emoa, tuo katseli ulos pesästä.
"Voimmeko me mennä ulos?" kysyin ja lähdin loikkimaan kohti pesän oviaukkoa.
"Vesipennusta en tiedä, mutta minä voin sinua ainakin käyttää siellä", Viiltotähti naukui, työnsi minut ulos ja käveli ulos itsekin.
Hän ei antanut emolle mitään valtaa. Leiri oli tylsä, meillä ei ollut edes mitään suojaa, paitsi kivikolo. Vilkaisin ylös ja näin valkean soturin, joka istui pesän suuaukon edessä ylväästi.
"Kuka tuo on?" kysyin isältäni.
"Tulikynsi, luottosoturini", Viiltotähti selitti ja nyökkäsi kollille, joka kumarsi hennosti.
"Saako tuota pomotella?" kysyin ja kallistin päätäni.
"Minä saan, muttet sinä", valtava, arvellinen kolli totesi ja jatkoi matkaa kohti jokea.
Huomasin jotain punaista maassa. Se oli verta! Loikin veriläikän luo.
"Pisarapentu, tule", Viiltotähti käski.
Pudistin pätääni.
"Löysin jotain parempaa", kerroin ja haistelin verta.
"Se on vain Puhurijalan verta", Viiltotähti huokaisi murahtaen samalla.
"Sillekö annoit opetuksen?" kysyin.
Kolli nyökkäsi.
"Et osaa käyttäytyä, palaa takaisin emosi ja sisaresi luo", Viiltotähti käski, ja kun en liikkunut mihinkään, kolli suorastaan viskasi minut kohti päällikön pesän suuaukkoa, joten murahdellen kävelin sinne.
"Isä on ihan hiirenaivoinen!" totesin sisään päästyäni.
"Pisarapentu, älä höpsi!" Sulkatähti naukui ankarasti.
"Hän pakotti minut pesään teidän kanssanne", murahdin.
"Hänellä oli takuulla syy", emo huomautti.
Murahdin ja en puhunut heille enää.
//Sulka? Vesi?
Vesipentu 26.02.2016
Pisarapentu oli hiljaa. Kävin Sulkatähden vatsan viereen nukkumaan.
Herätessäni huomasin että Pisarapentu ei enää ollut pesässä. Käännyin emoani kohti.
"Missä Pisarapentu on?" kysyin.
"Nimitin hänet juuri oppilaaksi", Sulkatähti kehräsi ylpeänä.
*Ainakaan hän ei voi satuttaa minua* ajattelin.
Mutta sitten päähäni pälkähti toinen ajatus:
*Miksen minä ole vielä oppilas, jos veljeni kerran on?*
Katsoin emooni, mutta hän katsoi toisaalle, eikä enää kehrännyt. Sitten hän katsoi taas minuun.
"Tiedän että sinäkin haluaisit olla jo oppilas", hän naukaisi.
"Mikset sitten tehnyt minusta oppilasta?" kysyin.
*Epäreilua!*
"Miksi minä en ole vielä oppilas?!" ulvaisin ja katsoin ensin Sulkatähteen, sitten Viiltotähteen.
//Viilto?
Viiltotähti
"Et ole valmis. Kyllä sinäkin varmaan parin päivän kuluttua olet. Kerää rohkeutta", nau'uin pennulle ja nuolaisin rintaani.
Vesipentu ei vastannut, vaan vilkaisi emoaan. Pisaratassu käveli sisään pesään.
"Minä olen jo oppilas!" Pisaratassu ylpeili sisarelleen.
"Minäkin olen pian", Vesipentu naukui.
"Vesipentu, sitä ennen saat luvan tulla kanssani ulos tästä hikisestä pesästä", murahdin ja lähdin kohti pesän suuaukkoa.
Pisaratassu väisti minut sujahtamalla ulos pesästä. Vesipentu seurasi minua perässäni.
"Tule, näytän sinulle, missä mikäkin pesä kivikasassa on", nau'uin.
Tulikynsi istui vartiossa yhä.
"Voit mennä, etsi kuitenkin Tuhokatse ja käske hänet luokseni", nau'uin luottosoturilleni.
Tulikynsi kumarsi hennosti ja poistui. Kävelin Vesipennun edellä kivikasan toista puolta kohti.
//Vesi?
Viiltotähti 06.02.2016
Kostoviilto käveli luokseni. Naaraan leuka oli pystyssä ja hänen tulenoranssit silmänsä tuijottivat syvälle omiin, smaragdin vihreisiini. Naaras näytti kysyvältä.
"Haluan nimittää sinut luottosoturikseni", töksäytin.
Kostoviilto ei näyttänyt mitenkään hämmentyneeltä, ennemminkin hieman tyytyväiseltä, en ollut ihan varma. Pidin katseeni kylmänä ja ryhtini suorana.
Soturi nyökkäsi.
"Se olisi kunnia, Viiltotähti", soturi kumarsi hennosti.
Nyökkäsin.
"Hyvä homma", väläytin kylmän hymyn entiselle erakolle.
Valintani oli varma. Tuo naaraskissa oli uskollinen Kuolonklaanille, tai no ainakin minulle. Olihan hän suuren sodan syttyessä suorastaan pelastanut yhden hengistäni.
"Voit aloittaa ilmeisesti tehtäväsi heti. Käy saalistamassa minulle hiiri", pyysin soturia.
Joukko ympäriltäni alkoi hälvenemään. En odottanut Kostoviillon vastausta, vaan nilkutin kohti minun ja Sulkatähden pesää. Neljä pientä pentua makasivat emonsa vatsan vieressä.
"He ovat kasvaneet nopeaa", naukaisin ja kosketin hännänpäällä tummanharmaan, pennuista suurimman päälakea.
"Viiltotähti. Sadepennulla ei ole kaikki hyvin", kuiskasi Sulkatähti.
Vilkaisin nuorinta pentuamme.
"Pyydän Tulikynttä hakemaan Kitkerähengen", nau'uin ja työnsin pääni ulos kivikasasta.
Tulikynsi seisoi Pyökkihännän rinnalla lähellä pesäämme.
"Tulikynsi, hae Kitkerähenki, nyt", sihahdin kollille kylmästi.
Soturi nyökkäsi, hyvästeli nopeasti kumppaninsa näpäyttäen tuota kylkeen ja juoksi kiertämään kivikasaa.
Tyttäreni etsi leirin keskellä katseellaan jotain, en ollut ihan varma, mitä, luultavasti poikaansa, Puhurijalkaa. Pian valkea, tulenoranssia omaava luottosoturini saapui paikalle parantajakissa mukanaan.
"Mikä hätänä, Viiltotähti?" kysyi parantaja kumartaen syvään.
"Ylös siitä, hiirenaivo. Sadepennulla ei ole kaikki hvin", sihahdin kylmästi parantajalle.
Kitkerähenki ei vastannut, vaan käveli ahtaaseen pesään.
Hetken aikaa kolli haisteli pentua, ja sitten totesi:
"Hän ei selviä. Pentu on kuolemansairas, tämä sairaus oli Kyynelputouksen laumassa parilla, ja he vain kärsivät ja kuolivat. Raven, kouluttajani kertoi, että potilas on päästettävä tuskistaan."
"Luuletko, että uskon sinua ja tapan pentuni?" sihisin.
"No, voithan sinä antaa hänen kärsiäkin, ei kai se minun asiani ole", parantajakolli kohautti lapojaan.
Sihisin hampaat irvessä kissalle.
"Painu ulos täältä!" ulvaisin ja oli vähällä, etten läimäissyt valtavalla käpälälläni kissan kylkeä.
Kitkerähenki ryntäsi samantien ulos pesästä ja ilmeisesti törmäsi Tulikynteen, sillä kuulin luottosoturini sihahduksen.
Katsoessani Sulkatähteen, naaraan katse oli hieman synkkä.
"Pitäisikö meidän tehdä se?" kysyi päällikkö.
"Ja että tappaa Sadepentu?" kysyin.
Sulkatähti nyökkäsi.
"Ehkä hän on oikeassa, pentu näyttääkin kärsivän", naaras kuiskasi.
Murahdin.
"Hyvä on. Mutta minä teen sen itse", naukaisin.
En odottanut Sulkatähden vastausta, kai minulla oli oikeus saatella pentuni viimeiselle matkalleen, taistellen. Otin kiinni Sadepennun niskasta.
"Hyvästi, Sadepentu", Sulkatähti naukaisi, kun astuin pentu suussani ulos pesästä.
Huomasin muutaman hämmentyneen katseen, kun kävelin pentu sussani tallotulla hietikolla kohti joen rantaa. Laskin vikisevän pennun rantaveteen, ja tuo alkoi vikistä yhä enemmän. Kissoja kertyi ympärilleni.
"Mitä sinä yrität tehdä?!" sihisi Pyökkihäntä.
"Älä sekaannu tähän", naukaisin pitäen tiukasti katseen vedessä rimpuilevassa pennussa.
"Mitä sinä teet?! Se on pentusi, oletko seonnut lopullisest?!" sihisi tyttäreni.
"Kai se sama on kuolla taistellen kuin luovuttaen?" sihahdin ja potkaisin tyttäreni kauemmas.
Kuulin Pyökkihännän mutisevan jotain kauempana.
Sadepentu katsoi minua kauhistuneesti.
"Ota minut pois täältä! Minulla on kylmä!" pentu uikutti itkien.
"Soturit eivät itke, muista se Pimeyden metsässä", kuiskasin hiljaa.
"Isi! Mitä sinä meinaat?" pentu itki.
"Sinun on kuoltava taistellen. Yritä päästä rantaan, älä luovuta", kuiskasin pennun korvaan kylmästi ja työnsin tuon syvään veteen.
"Isi!" pennun ulvonta loppui, kun tuo vaipui pinnan alle.
Vähän väliä pentu nousi pintaan yskien ja räpiköiden. Pidin kylmän, vihreän katseeni pennussa. Pentu oli jo valmiiksi kuollut, tämä ei muuttaisi mitään. Käänsin selkäni pennun viimeisille ulvaisuille, ja nilkutin kohti pesäämme. Astuin sisään, Sulkatähti oli painanut päänsä kahden muun pennun turkkeihin.
"Onko se tehty? Onko Sadepentu Pimeyden metsässä?" naaras kysyi.
"Matkalla sinne", naukaisin.
//Kosto, Sulka? Sinne meni Sadetius T_T Viilto ei siis tunne mitään ikävää pentuaan kohtaan. Ja sori jos jonku luonne kusasee, en oo kirjotellu tääl pitkään aikaan, kuten ei muutkaan^^'
Sulkatähti 08.02.2016
*Hyvästi, Sadepentu. Toivottavasti sinut otetaan vastaan*, kuiskasin mielessäni.
Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni, ja sitten toisen.
"Sadepentu parka", kuiskasin.
"Valitsin hetki sitten itselleni uuden luottosoturin", Viiltotähti murahti vaihtaen aihetta.
"Kenet?" kysyin.
"Kostoviillon", kolli vastasi.
"Emo, missä Sadepentu on?" kuulin Pisarapennun kysyvän.
"Mekin haluamme mennä tutkimaan leiriä", Vesipentu naukui.
"Hän ei ole tutkimassa leiriä, eikä tule enää takaisin, kulta", kuiskasin.
//Viilto? Pisara?
Viiltotähti 24.02.2016
Vilkaisin Kostoviiltoa. Naaraskissa seisoi ylvään oloisena vierelläni. Hän oli minua miltei kaksi kertaa pienempi, mutta niinhän kaikki olivat, ainakin melkein kaikki. Vilkaisin nopeasti vielä Puhurijalkaa, joka oli mennyt emonsa luo itkemään typeryyttään. Siirsin jälleen katseeni Kostoviiltoon, joka katsoi eteenpäin, kohti joen rantaa, sillä sinne minäkin katsoin. Tulikynsi istuskeli omalla paikallaan päällikön pesän yläpuolella, ja Tuhokatse oli lähtenyt partion johtoon.
"Kostoviilto?" kysyin ja naaras siirsi samassa katseensa minuun.
"Niin, Viiltotähti?" luottosoturini kysyi.
"Voit mennä, menen lepäämään. Jos sinua tarvitaan, kuulet kyllä, kunhan pysyt lähellä", naukaisin.
Vastausta odottamassa hieman töykeästi jätin naaraskissan ja lähdin Sulkatähden ja kahden elossa olevan pentumme luo. He makoilivat kolmistaan pedillään pesän suojaisimmassa nurkassa.
"Hei", naukaisin tavalliseen tapaani - murahtaen.
Sulkatähti kohotti päätään unisesti, haukotteli ja sitten naukui: "Hei, Viiltotähti."
Pisarapentu ja Vesipentukin heräsivät.
//Jatkan Pisarallaah
Pisarapentu
Isäni oli juuri tullut pesään. Kohotin unisena päätäni, emokin oli herännyt, samoin ainoa elossa oleva sisareni, Vesipentu. Huomasin, että Viiltotähden oikeassa etujalassa oli verta.
"Mitä sinulle on sattunut?" kysyin.
Kollikissa nuolaisi käpäläänsä.
"Sanotaanko vaikka, että sisarenne pentu sattui. Annoin hänelle opetuksen ja hän varmaankin tajuaa pysyä kaukana minusta seuraavan kuun", naukaisi Viiltotähti virnistäen murhanhimoisesti.
"Miksi annoit opetuksen hänelle?" kysyin ja nousin istumaan.
"Hän kaipasi sitä", Viiltotähti selitti.
"Voinko antaa opetuksen Vesipennulle? Hän on hyvin ärsyttävä!" totesin ja tönäisin sisareni kumoon.
"Pisarapentu, lopeta!" Vesipentu ulvaisi.
Syöksyin sisareni kimppuun ja upotin hampaani tuon kaulaan.
"Pisarapentu, irrota!" emo komensi.
"Älähän nyt. Se on vain leikkiä. Jokaisen kuolonklaanilaisen tulee osata taistella", naukaisi Viiltotähti.
Sain siitä vain intoa. Halusin purra sisareni kaulan poikki, mutta Vesipentu laittoi kampoihin.
//Vesii? Toivottavast sopii, Pisara ny on vähä tällane:DD Toivottavasti Sulan luonneki sopi:'3
Sulkatähti 26.02.2016
"Pisarapentu, irrota heti siskostasi", komensin.
Emonvaistoni alkoivat heräillä pitkäaikaisesta horroksestaan. Tartuin Pisarapentua niskanahasta, ja varoin etten samalla satuttaisi Vesipentua. Suuri kollipentu päästi sisarensa irti otteestaan ja sihahti. Laskin Pisarapennun maahan, kauemmas Vesipennusta. Naaraan kaulasta tihkui hieman verta, mutta ei hänen veljensä hampaat pahaa jälkeä ollut tehneet.
"Sattui", Vesipentu itki.
Hymähdin ja nuolaisin naaraan kaulaa pari kertaa. Sitten käännyin kohti Pisarapentua.
"Mikä sinuun meni? Et saa satuttaa sisartasi tuolla lailla", toruin kollia.
Pisarapentu laski ensin katseensa, mutta nosti sen sitten uhmakkaana. Käännyin takaisin Vesipentua kohti.
"Annatko sinä Pisarapennun tehdä minulle enää pahaa?" naaras uikutti.
"En tietenkään anna", vakuutin pennulle.
//Jatkan Vedellä
Viiltotähti 10.11.2015
"Jos et kuullut, pyysin hiirtä. Mutta ihan sama", murahdin ja söin myyrän parilla haukulla.
Jatkoimme matkaa. Yhtäkkiä Sulkatähti ja Tuhokatse pysähtyivät.
"Täällä on vieraita kissoja", kuiskasi Sulkatähti.
Nyökkäsin.
"Tulikynsi, ole valppaana", naukaisin luottosoturilleni, joka nyökkäsi.
"Hiirenpapanat!" kuului kiljaisu, joka kuului vierellämme seisovalle Pihlajakynnelle.
Soturin selässä roikkui kaksi vierasta kissaa. Toinen oli suurikokoinen ja lihaksikas, ja toinen pieni, mutta vikkeläliikkeinen. Yllättäen huomasimme, että toiseltakin puolelta rynnisti sotureita.
"Tuo suurin on varmasti pomo, tappakaa se!" joku ulvoi ja syöksyi kohti minua.
Paljastin terveen etukäpäläni kynnet ja olin valmiina tappamaan lähestyvän kissan, mutta Tulikynsi syöksyi väliin. Vihollisen tappavan terävät hampaat upposivat luottosoturini hännän puoliväliin, ja tuo ulvaisi, kun puolet hännästä putosi maahan. Sulkatähti ja Tuhokatse tarttuivat kollin niskaan.
"Alaiset suojaavat pomoa, voi miten jaloa", virnisti viholliskissa.
Vilkaisin pikaisesti ympärillemme, kuolonklaanilaiset olivat rakentaneet meille suojan, ja joka puolella oli sotureita.
"Ihan vain, minä olen Kuolonklaanin päällikkö", Sulkatähti sihisi.
"Vaikka pidänkin kumppaniani yhä tärkeimpänä kissana maailmasta, ja otan tuolta käskyjä vastaan, minä olen päällikkö, ja minut teidän tulee yrittää tappaa", kumppanini sihisi.
Olin ylpeä hänen sanoistaan. Tuo viholliskissa tapettiin nopeasti. Tulikynsi oli noussut jaloilleen, ja Kitkerähenki laittoi jotain hänen häntäänsä.
"Voin ihan hyvin, anna minun jatkaa", kolli sihisi ja oli vähällä, ettei hän huitonut parantajakissaa kynsillään, en kyllä olisi pahastunut.
Parantajakissa käveli etsimään haavoittuneita.
"Niitä on ainakin puolet Kuolonklaanin määrästä!" Puhurijalka ulvoi etäämmällä.
"Kuka on päällikkönne?!" ulvoin niin, että jokainen lähistöllä olija kuuli sen.
Taistelu keskeytyi muutamaksi hetkeksi.
"Lopettakaa taistelu, arvon laumalaiseni, ja myös te, niin sanotut kuolonklaanilaiset", kuului tyyni kollin ääni läheltä.
Pienikokoinen, miltei valkea kollikissa asteli esiin pensaikosta.
"Nimeni on Kynsi, ja tämä lauma on minun. Olen kuullut Kuolonklaanista, ja tiedän, että sinä, tumma kissa siinä olet päällikkö", virnisti Kynsi.
"Jaa, on perustamani klaanin maine kiirinyt jo tänne saakka. Ja valitan, mutta minä olin Kuolonklaanin päällikkö, en enää", naukaisin kylmästi ja paljastin häntäni.
"Jaahas. Meidän on kuitenkin tapettava teidät", kollikissa naukui kylmästi.
"Yrittäkää vain, Kuolonklaani on vahvin kaikista", sihisin.
Viholliset syöksyivät päällemme. Tällä kertaa olimme valmiina, ja hetken päästä jokainen viholliskissa oli joko tapettu tai painettu maata vasten. Kynsi seisoi kauhuissaan edessämme katsoen, kuinka soturit repivät tuon tovereiden kurkut auki ja raajoja irti.
"Tuhokatse, tapetaan se", Sulkatähti kuiskasi.
Hän ryntäsi toisen luottosoturini kanssa kohti kollia, joka ei kerennyt väistää. Pian Kynsi oli kuollut.
"Jatkamme matkaa, vai onko kukaan loukkaantunut?!" SUlkatähti ulvaisi.
"Tulikynnen häntä on vakavin!" Kitkerähenki huudahti.
"Meidän tulisi olla tänään perillä, jos matkaamme nopeaan tahtiin", Tuhokatse julisti.
Niin matka jatkui.
"Tässä on reviirin raja", naukaisi Tuhokatse.
Nyökkäsimme. Jatkoimme matkaa ja pian saavuimme valtavan kivikasan luo.
"Te tulitte!" Sinivirran ulvaisu kantautui korviimme.
Kaaosmieli ja Lokkikoipi ravasivat esiin.
"No, Sulkakynsi, pääsit näköjään perille", virnisti Sinivirta.
"Sulkatähti", minä korjasin.
Sinivirta, Lokkikoipi ja Kaaosmieli hämmästyivät todenteolla.
"Siis mitä?!" Kaaosmieli ulvaisi.
"Hävisimme sodan klaanikissoja vastaan, ja minä kyvyn juosta ja taistella", naukaisin nostaen etukäpälääni, joka oli epämuodostunut ja edelleen hieman kipeä.
Kolme kissaa nyökkäsivät.
"Sulkatähti, tuossa on sinun pesäsi. Se oli aluksi Viiltotähteä varten, mutta sitten.. Se on sinua varten", Lokkikoipi naukui.
"Nukun hänen kanssaan", sanoin.
"Entä kuka on varapäällikkösi?" Sinivirta kysyi.
"Ei kukaan", vastasi Sulkatähti.
Kukaan kolmesta ei enää yllättynyt.
"Näyttäkää klaanille paikat, ja ohjatkaa kissat pesiinsä", naukui Sulkatähti kolmikolle, kaikki he nyökkäsivät.
"Viiltotähti", Tulikynsi käveli luokseni.
Hän nosti katseensa minuun.
"Minusta ei taida olla enää soturiksi?" kolli kysyi tarkoittaen häntäänsä.
"Ei ole", vastasin kylmästi.
"Ellet klaaninvanhimmaksi halua, voit olla luottosoturini, siis vain luottosoturini", naukaisin.
Soturi nyökkäsi.
"Hyvä on", hän kuiskasi.
Yhtäkkiä Sulkatähti lyyhistyi maahan.
"Pennut!" hän kiljaisi.
Sillä hetkellä ryntäsi Kitkerähenki luoksemme, hän alkoi auttaa kumppaniani synnyttämään.
"Eikö ole ihan liian aikaista?!" ulvaisin.
"Sille ei nyt voi mitään, pitää toivoa, että jokainen pentu selviää!" sihahti Kitkerähenki.
Katsoin, kuinka neljä pentua saapuivat maailmaan.
//Olipa tää vaikee tehäXDD Sulka, Tuli, joku?:D Sini ja nää kirjottaa tänne myös nykyää. Tarkemmat tiedot leiristä ja reviiristä → Muuta → Tietoja
Sulkatähti 11.11.2015
Katsoin pieniä pentujani. Nuolin jokaisen turkkia vuorotellen.
"Päätetäänkö nimet?" kysyin Viiltotähdeltä joka istui vieressä.
"Tuo voisi olla Sadepentu ja tuo Pisarapentu?"
"Selvä", naukaisin hymyillen.
"Ja nuo Vesipentu ja Kastepentu", naukaisin.
Viiltotähti nyökkäsi.
"Teidät pitäisi siirtää pentutarhaan", Kitkerähenki maukui.
"Eikö sitten olisi ihan sama, jos nukkuisin päällikön pesässä pentujeni ja Viiltotähden kanssa?" tivasin parantajalta.
"Toki, jos sinä haluat", Kitkerähenki sanoi.
Joitakin kissoja alkoi tulla lähemmäs katsomaan pentuja, enimmäkseen sukulaisia.
"Mahtisielu, kannatko Sadepennun? Pyökkihäntä, kantaisitko Vesipennun?" kysyin pennunpennultani ja pennultani.
Naaraat nyökkäsivät ja nostivat pennut vatsani viereltä. Sadepentu alkoi inistä, mutta Vesipentu pysyi hiljaa ja tyytyväisenä.
"Soraviilto, kanna Pisarapentu", pyysin kollia.
Nostin itse Kastepennun ja kannoin sitä Lokkikoiven osoittamaa pesää kohti. Olin yhä synnytyksestä hengästynyt. Viiltotähti nilkutti edelläni. Pian olimme kaikki päällikön pesässä, minä, Viiltotähti ja pennut. Pennut laskettiin viereeni ja ne alkoivat heti imeä.
"Toivottavasti he kaikki selviävät..", sanoin hiljaa.
//Viilto? :3
Pisarapentu
Imin raivokkaasti maitoa emoni nisistä, tunsin sisarieni liikkeet vierelläni. Olin ihan täynnä, joten lopetin maidon syönnin. Haukottelin ja painoin pääni emoni pehmeää vatsaa vasten, jonka jälkeen vaivuin sikeään uneen.
Räväytin silmäni auki. Oli hämärää, enkä nähnyt paljoa mitään. Pian näin edessäni valkean naaraan, jonka turkilla oli kilpikonnakuviota.
"Hei, Pisarapentu", naaraskissa tervehti.
"Oletko sinä emo?" kysyin hiukan epäselvällä äänellä, joka kaiken kukkuraksi värisi.
"Olen, olen Kuolonklaanin päällikkö, Sulkatähti. Olet päällikön pesässä, täällä ovat myös sisaresi, Kastepentu, Vesipentu ja Sadepentu", emo kosketti vuoroperään kolmen muun pennun päälakia.
"Ovatko he ikäisiäni, entä ovatko he avanneet silmänsä?" kysyin.
"Yksi kysymys kerrallaan, mutta ovat, ja eivät ole", emo vastasi.
Siirsin katseeni paikkaan, josta tuli pesään se vähäinenkin valonlähde. Sisään astui valtava, tummanharmaa kolli, jonka oikea etukäpälä oli epämukavan näköisesti taittunut. Hänellä ei ollut lainkaan korvia, ja toisen silmän yli kulki kaksi arpea.
"Hän on isäsi, Viiltotähti. Kuolonklaanin entinen päällikkö", naukaisi Sulkatähti.
"Mutta miksei hän ole enää päällikkö? Tuon käpälänkö takia?" kysyin.
Viiltotähti näytti ensin vihaiselta, mutta kun kuulin tuon äänen tajusin, ettei ilme ollutkaan vihainen, "Juuri sen takia, Pisarapentu."
"Miksi minä olen Pisarapentu?" kysyin.
"Koska nimesimme sinut Pisarapennuksi", naukui Sulkatähti ja nuolaisi turkkiani.
"Milloin muut avaavat silmänsä?" kysyin.
"Pimeyden metsä päättää, siinä saattaa kulua aikaa vielä tovi", Viiltotähti naukaisi tyynellä, tappavan kylmällä äänellä.
//Sulka, Kaste, Vesi tai Sade?ö3ö
Vesipentu
Kuulin puhetta.
"Milloin he avaavat silmänsä? Haluan leikkiä!" kuulin jonkun vinkaisun.
"He avaavat, kun päättävät avata", kuulin naaraan lempeän naukaisun.
Inahdin, joku tökkäsi minua käpälällään.
"Älä töki sisariasi", emon ääni kuului taas.
Aloin imemään maitoa ahnaasti emoni nisästä, kunnes olin täynnä. Minulla oli tylsää, joten avasin silmäni. Aluksi oli hämärää, mutta sitten kaikki selkeytyi. Näin kauniin, harmaankirjavan kilpikonnakuvioisen naaraan.
"Oletko Pisarapentuemoni?" kysyin.
Naaras nyökkäsi.
"Hän on Kuolonklaanin päällikkö, Sulkatähti!" kuuli iloisen kiljaisun.
Katsoin sivulleni ja näin tummanharmaan, valkoraidallisen pennun.
"Hän on veljesi, Pisarapentu", emo maukui lempeästi.
"Tuossa on isänne, Viiltotähti", Sulkatähti naukaisi.
"Miksi hänkin on, no "tähti"?" kysyin pienesti.
Emo huokaisi.
"Hän on entinen päällikkö, mutta hänen käpälänsä vammautui taistelussa"
"Ai..", maukaisin.
"Voinko mennä tutkimaan leiriä?" kysyin emolta.
"Mene vain. Pisarapentu menetkö hänen kanssaan?" Sulkatähti kysyi veljeltäni.
//Pisara?
Pisarapentu 12.11.2015
"Et voi, olet liian nuori", Sulkatähti naukui Vesipennulle.
"Etkä osaa edes kävellä", Viiltotähti huomautti tylysti.
Vesipentu murahti tyytymättömänä.
Suljin silmäni, ja nukahdin.
Avatessani silmäni, oli pilkkopimeää. Emo nukkui vierelläni, samoin sisareni. Isä oli pesän toisella puolella, tunnistin kollin hajusta. Nousin ylös ja hoipertelin valtavakokoisen Viiltotähden vierelle. Kollilla oli valtavat käpälät, joissa oli valtavat kynnet. Kompastuin ja kaaduin maahan. Ryömin pesän suulle. Kuu oli taivaalla miltei täydessä. Huomasin heilahduksen.
"Kuka olet?!" ulvaisin.
Valkea kissa astui esiin.
"Tulikynsi. Viiltotähden luottosoturi", kissa vastasi kylmästi ja loikki pois.
Ryömin emon vierelle ja nukahdin.
//Sisaret, joku?