Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Pisarapentu, Pisaratassu, Pisaraviilto, Pisaratähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Kuolonklaani
Syntynyt: 10.11.2015
Kuollut: 27.06.2017
Kuolinsyy: Kulkukissa tappoi, kuoli verenhukkaan.
Koulutetut oppilaat: Hiutaleturkki, Kalmalilja, Kielomyrkky, Jäälilja
Entinen mestari: Lummeturkki
Varapäällikön asema Edeltäjä: Sulkatähti Seuraaja: Puhurijalka
Päällikön asema Edeltäjä: Sulkatähti Seuraaja: Pimeystähti
KP: 1090
Ulkonäkö: Pisaratähti on tummanharmaa, erittäin kookas kolli. Hänellä on valkeita raitoja, mutta niitä ei ole kasvoissa, vatsassa tai jaloissa. Kollilla on lyhyet jalat, mutta jalat ovat varsin vahvat. Hänen kyntensä ovat hiilenmustat ja erittäin terävät ja tappavat. Hampaat kollilla ovat melko tylsät, mutta kyllä niilläkin tappamaan pystyy. Hänellä on keltaiset, viirumaiset silmät. Kollin lavat ovat leveät ja tassut myös suuret. Pisaratähden häntä on tuuhea ja melko pitkä. Hänen rintakehänsä oikealla puolella on kolme vierekkäistä arpea, jotka kulkevat vaakasuuntaan.
Luonne: Pisaratähti on kuolonklaanilaiseksi suhteellisen ystävällinen kolli, vaikka onkin muiden klaanien jäseniin verrattuna töykeä, julma ja murhanhimoinen. Kuolonklaanilaispäällikkö pomottelee kuitenkin lähes kaikkia. Murhanhimoa Pisaratähdellä riittää vaikka muille jakaa, mutta kolli osaa hillitä sen melko hyvin. Kissa on vaikea raivostuttaa, mutta raivostuttuaan Pisaratähteä ei pidättele mikään. Perheenjäseniään hän ei kuitenkaan tappaisi, ellei hänellä olisi siihen hyvää syytä. Kolli on elämänsä aikana ymmärtänyt, että jos hän haluaa muiden kunnioittavan häntä, hänen täytyy olla hyvä muille, joten varttuessaan Pisaratähti on alkanut olemaan ystävällisempi muille, vaikka kovinkaan ystävällinen hän ei todellisuudessa ole. Kolli on hyvin suorasanainen ja joidenkin mielestä ehkä jopa ärsyttävä. Huumorintajua ei tältä kissalta puutu, vaikkakin se on usein melko kummallista, kun kolli saattaa huvitella toisten kuolemilla ja haavoittumisilla ja sen sellaisilla. Kolli halveksii Tähtiklaaniin uskovia, mutta hyväksyy sellaiset, ja jotkut jopa omaan klaaniinsa. Pimeyden Metsään Pisaratähti uskoo ja on sille ikuisesti uskollinen, kuten myös klaanilleen, Kuolonklaanille.
Taidot: Päällikkö on erittäin taitava taistelija. Taistellessaan hän on taitava kynsien käyttäjä, mutta soturin leuat eivät ole kovinkaan vahva, joten hän ei ole hyvä vahvaa purentaa vaativien liikkeiden käytössä. Taistellessaan Pisaratähti on melko hidas liikkeiltään, mutta suuren ja lihaksikkaan kehonsa vuoksi kestävä.
Päällikkö on juoksiessaan melko hidas. Hän ei osaa suuren kehonsa vuoksi hiipiä erityisen hiljaa tai piiloutua. Pisaratähti on taitava kiipeilijä sekä puissa ja kallioilla. Kollin haju- ja kuuloaisti ovat erityisen hyvät, mutta näkö on hieman sumeahko, ja tuon pimeänäkö on myöskin melko huono.
Suku&suhteet:
Kumppani: Pimeyslehti(Kuolonklaani)
Toisten pentujen emo: Kielomyrkky(Kuolonklaani, ei kumppani)
Tyttäret: Vuolasvirta(Kuolonklaani), Hiiripisara(Kuolonklaani), Liljahenkäys(Varjoklaani)
Pojat: Vuonovarjo(Kuolonklaani), Vuoritassu(Kuolonklaani), Kostohenki(Kuolonklaani)
Isä: Viiltotähti(Pimeyden Metsä)
Emo: Sulkatähti(Pimeyden Metsä)
Veljet: Karhuturkki(Pimeyden Metsä), Haapapentu(Pimeyden Metsä), Sadepentu(Pimeyden Metsä)
Siskot: Pikkuvarjo(Kuolonklaani), Pihlajakynsi(Kuolonklaani), Tuomipentu(Pimeyden Metsä), Pyökkihäntä(Tähtiklaani), Vesililja(Tähtiklaani), Kastepentu(Pimeyden Metsä)
Pentujen pennut:
Liljahenkäyksen pennut: Rosmariiniputous(Varjoklaani), Utukyynel(Varjoklaani), Hikkoritassu(kuollut), Korentolento(Varjoklaani)
Kostohengen pennut: Säröpentu(Pimeyden Metsä)
Vuolasvirran pentu: Sisupentu(Kuolonklaani)
Sisarusten pennut:
Karhuturkin pennut: Kaaosmieli(Kuolonklaani), Kanervasielu(Pimeyden Metsä), Mahtisielu(Pimeyden Metsä)
Pyökkihännän pennut: Sisupentu(Tähtiklaani), Puhurijalka(Pimeyden Metsä)
Pihlajakynnen pennut: Verikynsi(Kuolonklaani), Syöksyviilto(Kuolonklaani)
Syöksyviillon pentu: Viiltokaaos(Kuolonklaani)
Menneisyys: Pisaratähti syntyi Kuolonklaaniin yhdessä kolmen sisarensa - Sadepennun, Vesipennun ja Kastepennun - kanssa vanhemmilleen Sulkatähdelle ja Viiltotähdelle. Kollin pentuetovereista Sadepentu ja Kastepentu kuolivat kuitenkin ennen oppilasnimityksiään. Pisaratähti nimettiin oppilaaksi yhdessä Vesipennun kanssa. Kun Sulkatähti ei suostunut Viiltotähden käskystä erottamaan tai tappaamaan Vesitassua, Viiltotähti lähti klaanista muutaman kissan kanssa. Pisaratassu seurasi isäänsä ja kulki tuon mukana. Kolli tutustui petturina tunnettuun Puhurijalkaan, ja aikoi todistaa kaikille soturin olevan petturi. Pisaratassu kuitenkin ystävystyi soturin kanssa, ja Puhurijalka avusti oppilasta soturiksi pääsyssä. Kun Pisaratassu lopulta ansaitsi soturinimensä, hänen ja Puhurijalan välit muuttuivat täysin. Pisaraviilto piti Puhurijalkaa jälleen petturina.
Kun Pisaraviilto pääsi Kuolonklaanin varapäälliköksi, hänen kunnianhimonsa kasvoi entisestään.
Kuolonklaanin hyökätessä metsään neljän muun klaanin kimppuun, klaanin silloinen päällikkö(Sulkatähti) menetti lopullisesti siellä henkensä. Myös Viiltotähti kuoli. Tämä tarkoitti sitä, että Pisaraviillosta tulisi Kuolonklaanin päällikkö. Kuolonklaani voitti sodan ja muutti korkokiville asumaan. Pisaraviilto valitsi varapäällikökseen Puhurijalan, jonka kanssa hän oli juuri saanut ennen sotaa asiat selviksi, ja kaksikko oli taas suhteellisen hyviä tovereita.
Pisaratähti sai henkensä Pimeyden Metsältä.
Pisaratähti menetti ensimmäisen henkensä taistellessaan ilvestä vastaan. Samassa taistelussa kollin veljen pentu Kaaosmieli menetti henkensä ja siirtyi Pimeyden Metsän riveihin.
Toiveet: Pisaratähti toivoo sisimmässään saavansa rakkautta, oikeita ystäviä ja myös valtaa. Hän haluaa, että myöhemmin hänet muistetaan kunniallisena ja hyvänä päällikkönä, eikä kylmäverisenä murhaajana ja pahan alkuna ja loppuna, minä hänen isänsä tunnetaan.
Pisaratähti
Kohautin lapojani ja kiersin katseellani ympäri leiriä. Mieleeni ei tullut ketään, josta tahtoisin nyt heti eroon. Toki moni klaanini jäsenistä oli ärsyttäviä jollain tavoin, mutta siltikin he olivat uskollisia klaanilleen ja myös jotenkuten minulle, enkä voinut heitä tappaa, sillä joillakin oli perhe, enkä todellisuudessa tahtonut edes tappaa heitä.
"Minun täytyy päästä ulos tästä leiristä. Jos todella olen kaksi päivää maannut pesässäni, tahdon päästä kävelylle", nau'uin kumppanilleni.
"Pikiviilto sanoi, että sinun pitää pysyä leirissä pari päivää heräämisesi jälkeen", musta naaraskissa naukui ja katsoi minua pyytäen katseellaan, että pysyisin leirissä, kuten parantaja oli neuvonut. Pudistin päätäni.
"Kyllä minä pärjään. Ja jos tahdot, voit tulla mukaani", nau'uin varapäällikölleni ja nousin ylös lähteäkseni ulos leiristä. Pimeyslehti ei empinyt hetkeäkään, vaan nousi ylös ja lähti perässäni ulos leiristä. Lähdin kulkemaan kohti ukkospolkua. Kaulassani oli yhä pieni haava, jota Pimeyden Metsä ei ollut täysin parantanut. Se ei kuitenkaan vuotanut, mutta ei ollut vielä täysin sulkeutunut, eikä sen päälle ollut tullut kunnon rupea.
"Minne ajattelit mennä?" kumppanini kysyi. Kohautin lapojani.
"Tahdon vain kävellä ja nauttia ulkoilmasta", vastasin. Kuljimme pitkään ympäri reviiriä, kunnes viimein päätimme palata leiriin.
//Pimeys? Pisaran kunto vois heiketä ku se sen haava alkaa pikkuhiljaa tulehtuu ni voisit kirjottaa jotai et se tyylii alkaa kipuilee se haava ja sit ne menee Pikiviillon luo tms.
Pimeyslehti
Lähdimme kävelemään kohti leiriä. Oloni oli pitkän kävelylenkin jälkeen rauhallinen ja rentoutunut. Minusta alkoi taas tuntua siltä, että kaikki olisi normaalisti ja hyvin. Pisaratähti olisi kyllä turvassa. Mutta kuinka kauan, sitä ei kukaan tiennyt. Olin päättänyt ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä Pisaratähden kanssa. Olimme jutelleet niitä näitä lenkin aikana. Lintujen sirkutus kuului kauempaa puista. Sadepilvet olivat viimeinkin ajelehtineet pois ja aurinko paistoi lämpimästi. Musta turkkini suorastaan imi auringon valoa, mutta minulle ei onneksi tullut kuuma keveän viileän tuulen ansiosta. Muutama valkoinen pilvenhattara ajelehti taivaalla. Oloni oli keveä kuin linnulla. Pisaratähti murahti hiljaa. Kolli murahteli aika usein, joten en siitä hirveämmin välittänyt. Huomaamattani päällikkö hiljensi vauhtiaan ja minä mukana.
Hetken kuluttua Pisaratähti murahti uudelleen.
"Onko jokin hätänä?" kysyin hirveämmin huolestumatta.
"Tuohon haavaan kaulassani sattuu hiukan", päällikköni vastasi murahtaen. Katsahdin haavaa, joka näytti pahalta. Siihen ei ollut vielä kehittynyt rupea päälle. Haavaan oli voinut mennä jotain likaa, joka voisi aiheuttaa sen tulehtumisen. Ja sitä minä en todellakaan halunnut.
"Käydään näyttämässä sitä Pikiviillolle", naukaisin ja jatkoimme matkaa.
Pian Pisaratähti alkoi vähän hoippua kävellessään. Siinä vaiheessa aloin jo huolestua toden teolla. Lopulta tuin kollia kyljestä kävellessämme leiriin. Huomasin heti Pikiviillon juttelemassa Kielomyrkyn kanssa. Parantaja sanoi Kielomyrkylle jotain, joka sai naaraan suun loksahtamaan auki.
"Pikiviilto!" huusin keskeyttäen heidän keskustelunsa. Parantajakolli käänsi katseensa meihin. Talutin Pisarahden hänen luokseen.
"Pisaratähti alkoi kävelylenkkimme aikana valitella haavaa kaulassaan. Epäilen haavan olevan tulehtunut, mutta en ole varma", naukaisin Pikiviillolle.
//Piki? Pisara?
Pisaratähti
//Sori skippaan ny kaikkie jatkot ja kelaan aikaa eteenpäi
Haavani oli tulehtunut ja sen myötä olin menettänyt taas yhden hengistäni, joten jäljellä oli enää kaksi. Pimeyslehti oli kovin huolissaan siitä, kuinka nopeasti menetin henkiäni. Jos sama meno jatkuisi, kuolisin ennen seuraavaa lehtisadetta. Olin jotenkin varma, etten eläisi sinne saakka. En jaksanut uskotella itselleni, että niin voisi käydä, sillä se olisi vain ennemminkin säälittävää, vain heikot turvautuivat haaveisiin.
Haavan tulehtumisesta oli kulunut jo puoli kuuta. Kävelin yksinäni nummella matkalla leiriin. Ukonilma oli alkanut, sade oli kastellut turkkini ja taivaalla välähti salama vähän väliä jossain lähettyvilläni. Salamaa seurasi kovaääninen ukkonen. Kiristin tahtiani, sillä tahdoin päästä pian eroon märästä turkistani. Yhtäkkiä tunsin, kuinka joku iskeytyi minuun taivaalta päin. Heittäydyin sätkien maahan. Salama oli iskenyt minuun, ja nyt sen voima kulki halki hauraan kehoni, tai hauras se ainakin oli verrattuna salaman voimaan. Vajosin pimeyteen menettämään henkeä.
//Joo sori kamalan tönkkö mut pakko menettää nää xd ENää yks henki, joku saa löytää Pisaran ja viiä leirii
Jäätassu 27.06.2017
Vilkaisin sivulle ja näin sen saman naaraan joka oli ollut pentutarhassa ensimmäisenä päivänäni.
"Mitä sinä täällä teet?" nau'uin hilpeästi painottaen sinä sanaa, sillä viimekerralla kun olimme tavanneet hänellä ei ollut vielä nimeä.
"On minulla nimikin", tämä naukui ja esitti asiansa tomerasti. Nyökkäsin hymyilllen iloisesti kun taas pian vilkaisin harmaan kirjavaan Varjoklaanilais kolliin. Sitten katseeni kääntyi Kostotassuun. *Mutta mitä Kostotassu täällä teki?* Vilkaisin Kostotassu hyvilläni. Juuri häntä olinkin kaivannut. Väläytin kollille viekkaan hymyn.
"Vaadin sinua poistumaan Varjoklaanin alueelta", rajalle saapunut naaras naukui. Heilautin häntääni turhautuneena.
"Onko pakko olla aina noin virallinen?" murahdin kyllästyneenä ja katsoin vielä Varjoklaanilaiseen, joka mulkoili minua. Silitin tämän lapaa hännälläni ja kuiskasin:
"Ei tarvi olla noin yrmeä". Vilkutin vielä Kostotassulle ja tämän sisarelle ja lähdin loikkimaan takaisin kohti Kuoloklaanin maita. Juoksin kohti leiriä. Pian näin edessäni tutun muotoisen mötin. Sade hakkasi turkkiani. Pian tunnistin kissan.
"Pisaratähti?" nau'uin kysyvästi.
//Pisara?
Pisaratähti
//En tiiä, miten tota Jäätassun tarinaa ois pitäny jatkaa, koska Pisaratähti on niinku kuollut, eli se ei pysty vastaamaa Jäätassun huhuiluun, eikä pysty kuulemaankaa sitä, jote sovelsin nyt jotai xdd
Raotin hitaasti keltaisia silmiäni. Olin jälleen omassa pesässäni suurkiven alla. Olin menettänyt jälleen hengen ja jäljellä oli enää ainoastaan yksi. Kuulin lähestyviä askeleita pesäni sisäänkäynniltä. Musta naaraskissa asteli sisään pesään. Pimeyslehti istuutui vierelleni.
"Mitä tapahtui?" kysyi naaraskissa huolestuneena, "Jäätassu löysi sinut maasta kuolleena." Muistelin hetken aikaa tapahtumia ennen kuolemaani. Olin ollut kävelyllä, kunnes ukonilma oli alkanut. Mitä ilmeisimmin salama oli iskenyt kehooni ja tappanut minut.
"Se oli salama, niin minä ainakin luulen. Isku tuli yllättäen taivaalta, se ei ollut mikään eläin, siitä olen varma", nau'uin Pimeyslehdelle. Naaras nyökkäsi.
"Sinulla on enää yksi henki jäljellä", kuiskasi Pimeyslehti katsoen minua haikeasti vihreillä silmillään. Nyökkäsin tyynenä.
"Minä tiedän sen kyllä. Pimeyden Metsä on vienyt minulta henkiä kuin saaliita, enkä ymmärrä sitä. Ehkä he tahtovat minun vain kuolevan", naukaisin varapäällikölleni, "ja jos minä kuolen, voin kuolla levollisin mielin, sillä sinusta tulee minun seuraajani." Kosketin kuonollani kumppanini kuonoa. Huomasin hänen olevan hieman vaisu.
"Entä jos minä en tahdo sinun kuolevan? Entä jos en ole valmis tulemaan päälliköksi. Jos sinä kuolet vielä kerran, se on lopullista. Eikö sinun pitäisi ottaa nyt rauhallisemmin?" musta naaraskissa kysyi. Pudistin päätäni.
"En minä pelkää kuolemaa, älä sinäkään pelkää. Jos minä kuolen, sinä näet minut viimeistään silloin, kun haet henkiäsi. Minä katson sinua ja pentujamme ikuisesti Pimeyden Metsän riveissä", naukaisin Pimeyslehdelle ja nuolaisin tuon korvantaustaa. Naaras irtaantui minusta ja katsoi minua vihreillä silmillään suoraan keltaisiin silmiini.
"Aivan", hän naukaisi hiljaa, "en minä voi sinua kieltää elämästä." Väläytin naaraskissalle lempeän hymyn ja näpäytin hännänpäälläni tuon otsaa.
"Pysy minun kanssani tämä loppuaika. Tiedän, että en elä enää kauaa, joten jos saan pyytää, pysy vierelläni koko ajan", naukaisin. Pimeyslehti nyökkäsi ja painoi päänsä vasten raidallista turkkiani, joka oli kärsinyt hieman salaman iskusta.
"Mutta nyt, lähdetäänkö ulos? Olisi mahtavaa päästä kävelylle, sadekin on ilmeisesti lakannut", naukaisin. Pimeyslehti nyökkäsi.
"Aurinko on juuri laskemassa, se on värjännyt taivaan purppuranpunaiseksi", Pmeyslehti ilmoitti. Nyökkäsin ja nousin ylös. Lähdin kulkemaan kumppanini perässä ulos leiristä. Katseeni osui tuoresaaliskasaan, joka oli melko tyhjä. Partiot eivät olleet käyneet vielä saalistamassa, joten ei se ollut ihmekään.
"Ehkä voisimme saalistaa samalla?" ehdotin kumppanilleni. Pimeyslehti nyökkäsi ja lähti kulkemaan kanssani ulos leiristä.
"Tietenkin, jos sinä olet nälkäinen. Minne tahdot mennä?" kumppanini kysyi. Kohautin lapojani vastaukseksi ja käännyin kohti kumppaniani.
"Ehkä voisimme mennä nelipuille? En oly käynyt siellä sitten kokoontumisen", ehdotin. Pimeyslehti nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti kulkemaan vierelläni kohti ukkospolkua, jonka reunustaa pitkin pääsisimme kätevästi nelipuille. Minusta tuntui hyvältä kulkea Pimeyslehden vierellä. Hän ei kulkenut perässäni, vaan täysin samalla linjalla kanssani. Naaras oli elämäni suuri rakkaus ja ainoa rakkaus, minä todella rakastin häntä enemmän kuin ketään koko metsässä. Olivat Vuoritassu, Vuolastassu ja Vuonovarjokin toki tärkeitä, mutta jos Pimeyslehti voisi elää, voisin antaa pentujemme kuolla.
Nelipuut häämöttivät edessämme, eikä aurinko ollut vielä laskenut kokonaan. Taivaanranta oli purppuranpunainen, muuten taivas oli punertava, keltainen ja joissain kohdin näkyi tummansinisiä laikkuja. Ensimmäiset tähdet olivat ilmestyneet taivaalle, eikä pilvistä näkynyt merkkiäkään. Hento tuulenvire otti kiinni raidalliseen turkkiini. Ilma oli muuten lämmin, ja tuulenvire oli ainoastaan helpotus. En pitänyt siitä, että ilma oli kovin kuumaa, sillä kuumuus ahdisti minua. Siitä ei päässyt eroon, mutta kylmyydestä pääsi painautumalla kumppaniaan vasten. Päästyämme nelipuiden laaksoon, käännyin kohti Pimeyslehteä. Väläytin naaraalle lempeän hymyn, hän hymyili takaisin leveää, lämmintä hymyään.
"Odota tässä, minä saalistan meille jotain", nau'uin kumppanilleni. Epäröiden hän nyökkäsi ja jäi katselemaan, kuinka etäännyin hänestä hitaasti. Maistelin ilmaa saaliseläinten varalta. Pian kitalakeeni tulvahti tuore oravan tuoksu. Katselin ympärilleni ja erotin oravan istuskelemasta erään suuren tammen juurella pähkinäänsä syöden. Lähdin hiipimään kohti oravaa hitaasti, häntä lähellä maata ja kehoni lähes maata vasten painautuneena. Päästyäni vain muutaman hiirenmitan päähän saaliseläimestä, syöksyin sen kimppuun. Nopealla liikkeellä katkaisin punaruskean tuuheahäntäisen otuksen niskat. Tuon jälkeen lähdin kulkemaan takaisin kumppanini luokse. Pimeyslehti katsoi minua vihreillä silmillään. Samassa hänen ilmeensä muuttui suorastaan kauhistuneeksi. Käännyin katsomaan sitä, mihin naaraskin oli kiinnittänyt katseensa. Erotin punaruskean, suurikokoisen kissan syöksyvän minua kohti. Juuri ja juuri ennätin loikata eteenpäin, jotta kissa ei syöksynyt suoraan kylkeeni. Kissa kuitenkin sai otteen hännästäni ja riuhtaisi siitä. Tasapainoni petti ja heittäydyin maahan aivan kollikissan jalkojen juureen. Kissa iski hampaansa kaulaani, mutta samassa hän irrotti otteensa. Pimeyslehti heitti kissan syrjään.
"Nouse ylös, sinun täytyy lähteä nopeasti", kumppanini naukui. Nousin ylös, mutta en tehnyt elettäkään lähteäkseni.
"En minä jätä sinua, en ikinä", nau'uin naaraskissalle ja katsoin häntä päättäväisesti keltaisilla silmilläni. Naaras oli väittämässä vastaan, mutta ei kerennyt sanoa mitään, kun kissa hyökkäsi jälleen kimppuuni. Se oli minua nopeampi, ja hengenmenetys oli vienyt itseltäni voimia taistella. Onnistuin kuitenkin potkaisemaan kissan pois kimpustani. Silloin Pimeyslehti syöksyi kissan kimppuun. Vaikutti jo siltä, että olisimme olleet voitolla, mutta kissa potkaisi kumppanini sivuun ja syöksyi jälleen kimppuuni. Olin juuri päässyt jaloilleni, mutta en ehtinyt väistää kissan iskua. Muutama silmänräpäys ja kissa oli jo purrut kaulani auki. Onnistuin potkaisemaan tuon pois kimpustani, Pimeyslehti syöksyi kissan kimppuun. Nousin ylös ja ryntäsin kumppanini avuksi. Onnistuimme painamaan vihollisen maata vasten. Kaulassani oleva haava vuosi runsaasti verta, mutta onnistuin kuin onnistuinkin lopettamaan kissan, joka oli hyökännyt kimppuumme, katkaisemalla tuon niskat.
"Pisaratähti!" ulvaisi Pimeyslehti huomatessaan kaulassani olleen haavan. Hengitin raskaasti ja hoipertelin kauemmas kumppanistani ja elottoman kissan ruumiista. Kaaduin maahan, koko maailma pyöri ympärilläni, olin hyvin sekavassa olotilassa.
"Koita jaksaa, älä luovuta vielä", naaras kuiskasi hiljaa ja painautui kehoani vasten.
Erotin vaalean kissan ääriviivat edessäni. Muutaman kerran räpäyttäessäni silmiäni, ääriviivat muuttuivat selvemmiksi ja tunnistin naaraan Vesililjaksi, pentuetoverikseni. Ihme kyllä, nähdessäni naaraan, sisälläni syttyi ainoastaan lämmin tunne. En tuntenut vihaa siskoani kohtaan, vaikka hän oli jättänyt klaaninsa uskonsa vuoksi. Ehkä usko ei ollutkaan niin tärkeää, ja vaikka naaras pelkäsikin enemmän kuin minä, hän oli minulle tärkeä. En ollut vain koskaan uskaltanut myöntää sitä itselleni, sillä kaikki olivat hyljeksineet häntä alusta alkaen hänen lempeän luonteensa vuoksi.
"Tule, sinun täytyy kiirehtiä, jotta kerkeät perille ennen pimeää", sisareni naukui minulle ystävällisellä äänellä.
"Minne minun täytyy ehtiä?" kysyin naaraalta ja lähdin kulkemaan hänen vierellään kauemmas. En tunnistanut ympärilläni olevaa maisemaa, enkä ollut lainkaan varma, missä me olimme.
"Tule nyt vain ja luota minuun", naaras naukaisi ja johdatti minut kohti metsänrajaa. Aurinko oli laskemassa, se oli värjännyt taivaan purppuranpunaiseksi.
"Olen pahoillani, kaikesta. Emme olisi koskaan saaneet häätää sinua pois reviiriltämme", naukaisin ja pysähdyin paikoilleni.
"Ei ole aikaa muistella menneitä. Tule nyt vain", siskoni naukui ja heilautti häntäänsä merkiksi jatkaa matkaa.
"Miten minä voin olla täällä? Sinun kanssasi. Sinä et ole Pimeyden Metsässä, vaan sinä kuulut Tähtiklaanin riveihin, kuinka minä voin nähdä sinut?" kysyin Vesililjalta. Naaras kohautti lapojaan.
"Me olemme perillä nyt. Sinun täytyy mennä nyt", Vesililja naukaisi vastaamatta kysymyksiini. Käänsin katseeni kohti metsää. Se tuntui vetävän minua puoleensa. Samassa erotin Pimeyslehden seisovan muutaman ketunmitan päässä minusta. Naaras katsoi minua itkuisin silmin. En tiennyt miksi, mutta joku kuitenkin käski minua kulkemaan kauemmas naaraasta syvälle metsän siimekseen, vaikka niin paljon häntä rakastinkin.
"Tapaammeko me vielä?" kysyin katsoen Vesililjaa keltaisilla silmillään. Tällä kertaa katseessani oli lämmin ja ehkä hieman pelokas katse, kuten silloin pentuna. Naaras pudisti päätään.
"Tähtiklaanin kissat eivät pääse Pimeyden Metsään", naaras ilmoitti.
"Aivan. Ehkä me kuitenkin tapaamme vielä joskus?" kysyin. Naaras ei vastannut. Hän vain hymyili minulle lempeästi. Käännyin kohti metsää. Vedin syvään henkeä ja astelin eteenpäin metsänrajan ylitse. Samassa taivas muuttui synkäksi. En erottanut taivaalta kuuta tai ainuttakaan tähteä, ainoastaan pimeän, mustan taivaan. Lähdin kulkemaan eteenpäin, pian saavuin aukiolle, jonka keskellä oli suuri kivi. Kiven päällä seisoi kilpikonnakuvioinen naaraskissa; Sulkatähti.
"Tervetuloa Pimeyden Metsään, poikani", naaras toivotti minut tervetulleeksi. Ympärilleni ilmestyneet kissat toivottivat minut tervetulleiksi luokseen. Samassa huomasin jotain: Viiltotähti ei ollut täällä.
//R.I.P Pisaratähti 10.11.2015-27.6.2017 :(
Hiilloslumo
Tajusin sanoneeni hiukan typerästi, mutta minkä minä sille enää mahdoin? Enkä sitä paitsi itse välittänyt omasta perheestäni, ainoastaan Nokkosnenästä, hän oli ainoa, joka jollain tapaa oli ymmärtänyt minua. Mutta tässä klaanissa olisin valmis jopa välittämään muista kissoista, vaikka vain sen takia, että minut hyväksyttäisiin. Kuolonklaanilaiset muutenkin muistuttivat minua enemmän, kuin minkään muun klaanin, ainakaan Myrskyklaanin kissat voisivat koskaan muistuttaa.
"Tahdon. Ja teen kaikkeni, jotta sopeudun tänne", naukaisin hetken hiljaisuuden jälkeen. *Teen myös kaikkeni tehdäkseni Myrskyklaanin elämästä mahdollisimman hankalaa.* Eihän kyseinen klaani minulle mitään ollut tehnyt, satuin vain vihaamaan sitä. Erityisesti inhosin yhtä kissaa, Mesiviikseä, jonka kanssa olin riidellyt ennen lähtöäni synnyinklaanistani. Jos vain joskus saisin mahdollisuuden, tappaisin hänet.
Pisaratähti katsoi minua edelleen tyynenä, enkä pystynyt lukemaan hänen silmistään mitään. Oliko gänellä vielä jotain sanottavaa? Katsahdin syrjäsilmällä Kalmaliljaan, joka oli niin hanakasti vastustanut minun päästämistäni edes leiriin. Hän ei kuitenkaan nyt tehnyt pientäkään elettä vastustaakseen liittymistäni Kuolonklaaniin.
//Pisara?
Pisaratähti 22.06.2017
Katsoin pitkään Hiilloslumoa, joka katsoi myös minua. Naaras vaikutti rauhalliselta ja tyyneltä, kuten myös minä. Nyökkäsin pitkän hiljaisuuden jälkeen, naaras näytti hieman hämmästyneeltä.
"Hienoa", nau'uin ja käänsin katseeni Raepisaraan. "Raepisara, esittele leiri Hiilloslumolle." Soturi nyökkäsi ja vilkaisi klaanille uutta jäsentä, joka vilkaisi minua vielä kerran. Naaraskissa nyökkäsi minulle ilmeisesti kiitokseksi ja lähti sitten Raepisaran perään kiertämään leiriä. Itse astelin takaisin oman pesääni lepäämään ja miettimään kaikkea.
//Skippaan pari päivää //
Olin juuri hetki sitten nimittänyt Ruusutassun soturiksi: Ruusukatseeksi. Nuori naaras keskusteli parhaillaan Ruskasilmän kanssa. Ruskasilmä oli klaanin uusi tulokas, joka oli tullut Veren ja Viiltokaaoksen mukana. En pitänyt kollista, sillä hänkään ei vaikuttanut pitävän minusta. Ilmeisesti hän oli yhä katkera toverinsa kuolemasta, mutta eipä se minua haitannut. Jos hän vihoitteli minulle, niin siinähän vihoitteli. Pian myös Kirjotuli liittyi kaksikon seuraan. Vähän väliä he vilkuilivat minua, mitä he suunnittelivat? Astelin suurkiven edustalle, jossa Pimeyslehti istui.
"Oletko jo ilmoittanut partioihin lähtevät?" kysyin kumppaniltani. Hän pudisti päätään.
"Tahdotko osallistua partioon?" naaras kysyi hieman hämmästyneenä. Nyökkäsin hänelle ja vilkaisin Ruusukatsetta, Ruskasilmää ja Kirjotulta.
"Laita minut partioon yhdessä noiden kolmen soturin kanssa, minä en luota heihin", nau'uin naaraskissalle murahtaen.
"Selvä", Pimeyslehti vastasi kyselemättä sen enempää. Astelin omaan pesääni ja jäin odottamaan, että varapäällikkö ilmoittaisi partioihin lähtevät kissat, ja että partioni lähtisi leiristä.
Johdatin Kirjotulen, Ruskasilmän ja Ruusukatseen ulos leiristä. En edes vilkaissut heihin päin päästyäni leirin ulkopuolelle, vaan jatkoin matkaa kohti ukkospolkua. Kuulin kolmikon supattavan jotain takanani. Vaikka yritin kuulla heidän puheensa, en voinut kuulla heitä.
Ylitin ukkospolun muutamalla rivakalla juoksuaskeleella, mutta perässäni kulkevat soturit hidastelivat. Pysähdyin polun varteen ja käännyin kohti kolmikkoa. Ruoho kutitteli käpäliäni niiden alla.
"Älkää hidastelko!" ulvaisin kolmelle soturille. Kolmikko ravasi minut nopeasti kiinni, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti emonsuuta. Tarkistaisimme sen lähiympäristön mahdollisten tunkeilijoiden varalta. Tiuskaisuni sai kolmikon pysymään koko loppumatkan hiljaa, mutta edelleenkin he kulkivat muutaman ketunmitan päässä minusta. Vähän väliä vilkaisin heidän suuntaansa, kolmikko katsoi toisiaan jokaisella vilkaisulla, aivan kuin he olisivat puhuneet keskenään ilman sanoja.
Pysähdyin, kun vastaan tuli kuopan reuna. Kiertäisimme reunaa niin kauan, että pääsisimme polulle, joka johtaa emonsuulle. Vilkaisin perässäni tulevia kissoja, he olivat pysähtyneet parin ketunmitan päähän minusta. Yllättäen Ruskasilmä asteli vierelleni.
"Täällä on kauniit maisemat", kolli ilmoitti ja käänsi katseensa minusta emonsuun suuntaan. Katsoin kollia keltaisia silmiäni siristellen.
"Jokainen näkee asiat tavallaan", naukaisin vastaukseksi, sillä en ollut samaa mieltä kollin kanssa. Käänsin katseeni kollista emonsuulle. Juuri kun olin lähtemässä kulkemaan reunaa pitkin, joku syöksyi kimppuuni. Hyökkäys tuli niin yllättäen, että olin vähällä pudota reunan yli, mutta onnistuin pysymään maassa. Hyökkääjä oli Kirjotuli. Sekuntiakaan empimättä upotin hampaani soturin kaulaan, mutta samassa Ruskasilmä iskeytyi kylkeeni. Isku oli niin voimakas, että kehoni ylitti reunan ja lähdin putoamaan alas Kirjotuli yhä hampaissani. Tömähdin maahan, suoraan valtavan kiven päälle, jolta liu'uin alas kiviselle maalle. Jouduin irrottamaan otteeni Kirjotulesta, sillä tunsin kovaa kipua selässäni.
"Kirjotuli! Lopeta hänet!" kuulin Ruskasilmän ulvovan ylhäältä, samalla kuulin lähestyviä askelia. Silmissäni alkoi sumeta ja hengitykseni muuttui hetkessä raskaammaksi. En kyennyt liikkumaan, sillä kivi oli raapinut selkääni kivuliaita haavoja ja osuma pudotessa oli ollut kova. Kirjotuli puhisi kävellessään vaivalloisesti luokseni. Kolli upotti empimättä hampaat kaulaani, enkä voinut tehdä mitään. Yritin puhua, mutta sanat jumittuivat kurkkuuni. Askeleiden äänet loppuivat, ja sivusilmälläni erotin Ruusukatseen ja Ruskasilmän etäämmällä. Ennen kuin Kirjotuli ennätti purea kaulastani valtimoa poikki, viimeisillä voimillani pakotin kehoni toimimaan. Onnistuin potkaisemaan soturin pois päältäni. Hänen vatsaansa taisi tulla mukavan kokoinen haava, mutta en siitä sen enempää tiennyt. Viimeinen asia, jonka kuulin, oli Ruskasilmän naukaisu:
"Meidän täytyy lähteä täältä, ennen kuin hän herää tämän jälkeen." Annoin silmieni sulkeutua ja itseni vajota syvään uneen, tai no annoin itseni kuolla.
Näin edessäni lukuisten kissojen kasvoja. Kaikki nämä olivat minun tappamiani. Suuri osa kissoista oli erakoita tai kotikisuja. Yllätyin positiivisesti, kun näin viimeisinä kasvoina Kirjotulen kirjavat kasvot. Kolli oli siis kuollut tekemäni haavan vuoksi. Yllätyksekseni nämä kasvot välähtivät edessäni vielä toisen kerran, ennen kuin vajosin jälleen pimeyteen. En tiennyt, miksi Pimeyden Metsä tahtoi minun katsovan suoraan silmiin jokaista tappamaani kissaa, mutta en jaksanut välittää. Minun ei tehnyt pahaa katsella edesmenneitä kissoja, kuten esimerkiksi Palotähteä ja Pyrstötähteä, joka tosin oli yhä elossa, mutta olin riistänyt häneltä yhden hengen.
Räväytin silmäni auki. Yllätyksekseni olin leirissä, omassa pesässäni. Pimeyslehti makoili petini lähettyvillä silmät suljettuna. Vaivalloisesti käännyin naarasta kohti ja kosketin kuonollani hänen kuonoaan. Naaras säpsähti ja avasi vihreät silmänsä.
"Sinä heräsit", naaras henkäisi ja katsoi minua hieman hämmästyneenä.
"Onko se ihme? Minähän vain menetin henkiä", ilmoitin varapäällikölleni viileästi. Kun liikautin itseäni jälleen, tunsin kipua selässäni.
"Henkiä? Eli siis et ainoastaan yhtä. Montako sinä menetit?" naras uteli nopeasti ja katsoi minua huolestuneena.
"Kaksi. Ei hätää, niitä on vielä jäljellä kolme", nau'uin kumppanilleni ja nuolaisin tuon poskea, mutta hän vetäisi itsensä kauemmas minusta.
"Mitä siellä tapahtui? Kuinka Kirjotuli pystyi tappamaan sinut? Ja missä Ruskasilmä ja Ruusukatse ovat?" naaras kysyi huolestuneena. Samassa ymmärsin jotain, kaksikko oli lähtenyt pakoon. He olivat takuulla poistuneet jo Kuolonklaanin reviiriltä. Päästin ilmoille murhaavan murahduksen ja nousin vaivalloisesti ylös. Kipu säteili selästäni myös raajoihini, mutta en antanut sen häiritä.
"He tekivät tämän Kirjotulen kanssa. Työnsivät alas kalliolta ja tappoivat, jonka jälkeen he pakenivat. Jos lähdemme nyt, voimme saada heidät vielä kiinni", nau'uin kumppanilleni ja käännyin hänen suuntaansa. Naaras pudisti päätään.
"He ovat jo kaukana täältä. Pisaratähti, sinä olit menettämässä henkiäsi kaksi kokonaista päivää", kumppanini ilmoitti ja katsoi minua suoraan silmiini. Kaksi päivääkö?! Olin suoraan sanottuna hämmästynyt ja en yrittänyt peitellä sitä. Silmäni suurenivat ja katsoin epäuskoisena varapäällikköäni. Naaras katsoi minua pahoittelevasti. Henkienmenetys oli tuntunut vain pieneltä hetkeltä, miten ihmeessä se oli voinut kestää peräti kaksi päivää?! En ymmärtänyt.
"Ansaitsivat kuolla", nau'uin muristen ja vilkaisin kumppaniani, joka oli noussut istumaan, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."
//Pimeys?
Pimeyslehti 23.06.2017
"Ansaitsivat kuolla", Pisraratähti naukui ja vilkaisi minua, "voitko käskeä partioiden pysyä tarkkana, jos he näkevät Ruskasilmän tai Ruusukatseen, käske tappaa heti empimättä."
"Voin", vastasin lyhyesti. Olisin kyllä aivan itse valmis tappamaan Ruskasilmän ja Ruusukatseen jos heidät jossain näkisin. Pesän suuaukolla käännyin vielä katsomaan Pisaratähteä.
"Minusta sinun pitäisi nyt ottaa rauhallisesti, mutta tee niin kuin itse näet parhaaksi." Astuin ulos pesästä. Istahdin päällikön pesän edustalle kääräisten häntäni tassujeni päälle ja rykäisin kuuluvasti. Muutama lähellä oleva kissa kääntyi katsomaan minua, mutta suurin osa vain jatkoi tekemisiään.
"Haluaisin vain ilmoittaa", aloitin ääntäni korottaen, "että jos näette jossain Ruusukatseen tai Ruskasilmän tappakaa empimättä." Kuolonklaanilaisten joukosta kuului myöntävää supinaa. Olin jo järjestänyt päivän partiot. Kuulin pari murahdusta ja sen jälkeen tömpsähdys kun jokin istahti vierelleni. En kääntynyt katsomaan kissaa, sillä tiesin hänen olevan Pisaratähti.
"Mitä luulet, miksiköhän he tekivät sen?" kysyin päällikköltäni kääntäen katseeni häneen. En tiennyt miksi, mutta minusta tuntui, että Pisaratähden henget loppuisivat ihan liian nopeasti.
//Pisara?
Pisaratähti 24.06.2017
/jatkoa Pimeyslehelle
Kohautin lapojani. Kolmikko oli käynyt kimppuuni aivan yllättäen, mutta ainoastaan Ruskasilmällä oli siihen oikea syy.
"Ruskasilmä todennäköisesti tahtoi tappaa minut, koska minä tapoin hänen ystävänsä heidän tunkeutuessa Kuolonklaanin reviirille saalistamaan", nau'uin kumppanilleni ja vilkaisin häntä.
"Ehkä hän puhui Kirjotulen ja Ruusukatseen puolelleen uskomaan, että olin se, joka tässä klaanissa oli paha", lisäsin ennen kuin Pimeyslehti ennätti sanoa mitään.
"He tekivät juuri itsestään jotain pahaa viedessään kaksi henkeäsi", varapäällikkö ilmoitti ja katsoi minua tuimasti, ilmeisesti hän oli lähes yhtä vihainen kolmikolle kuin minäkin olin. Tuntui kuin olisin kaiken aikaa menettämässä vain henkiäni, olihan tämä jo toinen kerta neljäsosakuun sisään.
"Meidän täytyy pitää silmällä jokaista kuolonklaanilaista. Jos jotkut muut olivat mukana heidän juonessaan tappaa minut, meidän täytyy selvittää se", nau'uin kumppanilleni ja käännyin hänen puoleensa. Tahdoin elää vielä monta kuuta, sillä tahdoin nähdä pentujeni varttuvan ja kasvattavan Kuolonklaania tulevilla pennuillaan. Tahdoin nähdä Kuolonklaanin vieläkin vahvempana.
//Pimeys?
Pimeyslehti 25.06.2017
"Niin täytyy", vastasin hiljaa. En halunnut kumppanini kuolevan vielä. Halusin, että kolli olisi Kuolonklaanin päällikkö vielä monen monituista kuuta. Vielä enemmän pelkäsin sitä, että murtuisin täysin Pisaratähden kuoltua. Silloin minun pitäisi olla päällikkö, mutta kuinka pystyisinkään elää ilman tuota kollia? Katseeni kiersi leirissä. Yritin miettiä, kuka haluaisi viedä Pisaratähden viimeisetkin henget.
"Pikiviillolla ja sinulla on ollut "riitaa" jo kauan aikaa, mutta en usko että hän juonittelisi mitään sinua vastaan, vaikka voihan se tietysti olla mahdollista", naukaisin mietteliäästi. Oliko ketään, jonka kanssa Pisaratähti ei ollut hyvissä väleissä? Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt mitään. Mahani kurni. Tiesin, että ajatukseni kulkisi paremmin täydellä vatsalla joten menin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä pienen jäniksen. Raahasin sen Pisaratähden luo. Kollin ilmeestä päätellen hänelläkin taisi olla nälkä.
"Syödään nyt ja mietitään sitten", naukaisin. Päällikkö murahti jotain epämääräistä ja iski hampaansa jänikseen. Kumarruin hänen vierelleen syömään. Jäniksen liha oli maukasta. Talvella ne olivat usein luisia ja sitkeitä, mutta viherlehden aikaan todella hyviä. Ahmin lihaa sisuksiini. En ollut syönyt tänään vielä ollenkaan, joten minulla oli kova nälkä. Pisaratähdelläkin varmasti oli, olihan hän ollut syömättä kahteen päivään kun hän oli menettämässä henkiään.
Syötyämme jäniksen loppuun kohotin itseni istumaan ja käännyin katsomaan Pisaratähteä, joka nuoli huuliaan.
"Onko sinulla mielessä ketään, joka haluaisi sinusta eroon?" kysyin kumppaniltani.
//Pisara?
Hiilloslum 19.06.2017
(tän pitäs olla ennen tota edellistä PIsaran tarinaa)
Luimistin korvani ja vedin huuleni irveen sähähtäen mustan naaraan halveksinnalle ja ylimielisyydelle. Hän vain katsoi minua kylmät, vihreät silmät kiiluen.
"Älä edes kuvittele, että pelkäisin tai edes kunnioittaisin sinua!" sihahdin muristen. Kalmalilja hymyili ilkeästi ja katsoi minua arvioiden.
"Ehkä olisi syytä. Jos todella tahdot Kuolonklaaniin, muista, että sinua tullaan halveksimaan. Itse halveksin jo", hän lisäsi huiskaisten hännällään, "ja sinun kannaltasi olisi parasta yrittää hankkia luottamukseni, voin halutessani tehdä elämäsi hankalaksi."
Kuolonklaanilainen ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan kääntyi näpsäyttäen hännällään kuonoani, kuin olisin vain pieni, avuton ja typerä oppilas. Päätin niellä raivoni ja pakottauduin pysymään mahdollisimman tyynenä. Kalmalilja asteli suuremman harmaan kollin vierelle ja puhui hiljaa hänen korvaansa. Raepisara vilkaisi minuun, ja kääntyi sitten jälleen mustan naaraan suuntaan. Kalmalilja sihahti jotain ja paljasti hetkeksi hampaansa, mutta Raepisara sanoi jotain, mikä sai soturin rentoutumaan. Partion johdossa oleva kolli kosketti kevyesti, melkein huomaamatta naaraan korvaa kuonollaan kääntyen sitten puoleeni.
"Lähdetään sitten", hän murahti. Kohotin hämmästyneenä kulmiani, olin odottanu jotain muuta. Kauhumurha huiski hännällään puolelta toiselle siristäen silmiään.
"Noinko vain? Viemmekö hänet leiriimme? Hän on myrskyklaanilainen!"
Kalmalilja astui kärsimättömän näköisesti eteen ja sivalsi ilmaa Kauhumurhan pään edessä melkein kolliin osuen. *Onko hän nyt puolellani?* ihmettelin koko ajan hämmentyneenpänä. No,kuolonklaanilaisista nyt ei ottanut selvää kukaan. Kunhan nyt vain pääsisin kyseiseen klaaniin, olisin tyytyväinen.
"Sinulla ei ole tässä asiassa juuri sananvaltaa, Raepiaara on partion johdossa, jos et ole unohtanut", Kalmalilja naukaisi terävästi ja kohotti leukaansa.
"Luulisi, ettet itse muista sitä", tumma soturi mutisi, kun viimein lähdimme kohti leiriä Raepisara joukon kärjessä. Kielomyrkky kulki takanani ja Kauhumurha ja Kalmalilja sivuillani, aivan, kuin olisin tosissani yrittänyt lähteä pakoon. Kuljimme hiljaa kenenkään puhumatta kohti Kuolonklaanin leiriä.
Sadat ajatukset olivat matkan aikana poukkoilleet päässäni, mutta aina ne johtuivat kaikkien pelkojeni ytimeen: pääsisinkö Kuolonklaaniin vai en? Tiesin, että se oli varmastikin Kuolonklaanin päällikön Pisaratähden päätös, ja se päätös olisi lopullinen. Partio asettui istumaan ympärilleni, odottelemaan kaiketi päällikköään.
//Hyii hyi hyi hyi, kauheen tönkköä ja sekavaa mut ehkä tää alkaa taas hiljalleen sujuun xD
//Kielo, Rae, Vuori? Pisara? En oo iha varma oliks se leiris vai missä mut tosta sais jatkaa :D
Hiilloslumo
Siristin pienesti silmiäni, kun Pisaratähti asteli luokseni. Olin päättänyt pysyä pelottomana ja ylpeänä, jotta antaisin hyvän kuvan itsestäni. Jos vaikuttaisin pelkääväni, minua tuskin hyväksyttäisiin Kuolonklaaniin. Tiesin, ettei tässä klaanissa ollut sijaa heikommille. En kuitenkaan tällä hetkellä tuntenut pelkoa; ainoastaan toiveikkuutta. Valtavankokoinen päällikkö pysähtyi eteeni, leuka ylhäällä.
"Miksi olet Kuolonklaanin reviirillä, luopio?" kolli kysyi ylpeästi. Räpsäytin silmiäni ja mietin hetken vastaustani, ennen kuin kerroin.
"Kuten kokoontumisessa oletettavasti kuulit, minut karkotettiin Myrskyklaanista", kerroin ja pidin pienen tauon. "En itse näe, että minut oltaisiin häädetty, vaan lähdin, koska tahdoin tehdä niin. Ennen lähtöäni tapoin emoni siskon Utukatseen. Ja nyt tulin tänne, koska haluan liittyä Kuolonklaaniin."
Pisaratähti tuntui punnitsevan sanojani. Odotin kärsivällisesti ja pidin leukaani ylhäällä, kuin Kuolonklaanin päällikkö itse teki. Minun olisi päästävä tähän klaaniin, sillä jos en pääsisi, joutuisin elämään erakkona. Tiesin, että yksikään muu klaani, kuin Kuolonklaani, ei hyväksyisi minua klaaniinsa, nyt kun teoistani oltiin kerrottu kokoontumisessa joka klaanille.
"Miksi?"
Pisaratähden kysymys herätti minut ajatuksistani. Raapaisin kevyesti kynnelläni maata, hiukan hermostuksssani ja kärsimättömänä.
"Tunsin aina, etten kuulunut Myrskyklaaniin. Se ei ole klaani, missä haluaisin elää! Enkä ole koskaan uskonut Tähtiklaaniin", naukaisin, "olen aina tuntenut, että Kuolonklaani on minulle oikea paikka."
//Pisara?
Pisaratähti
Hiilloslumon vastaus oli omaan makuuni tylsähkö. Se, että hän uskoi klaanini olevan itselleen oikea paikka oli tietysti imartelevaa, mutta samalla myös hieman.. Noh, tylsää. Pienten perustelujen kanssa hänen vastauksensa olisi voinut olla erinomainen. Jos hän vaikka nauttisi tappamisesta, vihaisi turhia hellyyden osoituksia ja ikuista rauhaa olisivat erinomaisia vastauksia, miksi hän tahtoi olla osa minun klaaniani. Päätin selvittää, miksi Kuolonklaani tuntui niin oikealta paikalta, sillä kyllähän siihen täytyi joku syy olla. Mikään ei tuntunut oikealta ilman oikeaa syytä.
"Miksi tunnet niin? Miksi Kuolonklaani tuntuu oikealta paikalta sinulle? Mikä klaanissani on erilaista kuin Myrskyklaanissa?" kysyin naaraskissalta ja siristin keltaisia silmiäni aavistuksen verran. Huomasin, että Hiilloslumo mietti vastaustaan ehkä jopa turhankin tarkasti. Naaras avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen heti ja vaikutti vaipuvan ajatuksiin. Muotoiliko hän lauseensa tarkasti, vai eikö hän vain osannut vastata kysymykseeni?
//Hiillos? Sori tönkkö ja kaikkee ääh xd
Hiilloslumo
Mietin vastaustani pitkään. Jos en nyt kuulostaisi vakuuttavalta, tuskin Pisaratähti huolisi minua klaaniinsa. Viimein avasin suuni vastatakseni.
"Tappaessani Utukatsetta tunsin jotain, mitä en koskaan aiemmin ollut tuntenut. Kun sain raastaa toisen kissan kehoa kynsilläni, ja kun tunsin veren maun suussani...", naukaisin ja pidin tauon, en ollut oikein suunnitellut sanovani mitään tällaista, mutta jotenkin sanat vain kumpusivat sisältäni. En ollut kertonut kellekään, miltä tappaminen minusta tuntui. Jonkinlainen tuli oli syttynyt sisälläni, kun ajattelin tappavani toisen kissan, riistäväni hänen elämänsä, vaikka ilman syytäkin. Muistin, miten nautin nähdessäni Utukatseen veren valuvan vuolaana maahan. Tajusin ajautuneeni omiin ajatuksiini, räpsäytin silmiäni ja jatkoin. "Toisen kissan tappaminen tuntui upealta. Mutta haluan tehdä sen uudestaan."
Tunsin nousevani seisomaan kuin jonkin voiman pakottamana, olin menettänyt äskeisen rauhallisuuteni ja tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn. Halusin epätoivoisesti todistaa, että kuuluin juuri tähän klaaniin.
"Mitenkö Myrskyklaani eroaa Kuolonklaanista? Kaikin mahdollisin tavoin! Myrskyklaanilaiset ovat typeriä, välittävät perheestään, ystävistään ja siitä, että heidän klaaninsa voi paksusti, eivätkä mistään muusta! He eivät osaa käyttää valtaa, eivätkä kaikki haluakaan, vaikka sitä tarjottaisiin heille suoraan, he ovat kaikki pelkureita! He eivät pysty samaan kuin minä, he eivät pysty tappamaan ketään!"
Huiskin hännälläni ilmaa, en enää tuntenut osoittavani sanojani Pisaratähdelle, vaan klaanille, jonka olin jättänyt taakse.
"Minä en voisi koskaan elää Myrskyklaanissa. He eivät ymmärrä minua. Janoan tappamista, ja vain Kuolonklaanissa se onnistuu. Kuolonklaanissa voin olla oma itseni, ja Kuolonklaanissa on kaltaisiani kissoja. Myrskyklaani ei ole arvoiseni, eikä koskaan tule olemaan."
Olin kiertänyt äsken pientä kehää ja pysähdyin nyt silmäni siristettyinä katsomaan Pisaratähteä. Riittäisikö tuo? Olinko perustellut tarpeeksi päätöstäni, vai kaipasiko kolli vielä näyttöä?
//Pisara? vähä sekavaa en oo iha varma onks tos missää mitää järkee xD
Pisaratähti 21.06.2017
Katselin silmiäni siristellen Hiilloslumoa, joka oli pitkästi selittänyt minulle kaikenlaista esimerkiksi Myrskyklaanin ja Kuolonklaanin eroista. Naaras oli kiertänyt pientä kehää ja pysähtyi nyt aloilleen ja lopetti puheensa. Hän nosti kysyvän katseensa minuun tahtoen ilmeisesti tietää tuomionsa; pääsisikö hän Kuolonklaanin jäseneksi vaiko eikö.
"Olen vaikuttunut. Yksi sanomasi asia tosin oli pilata tämän tunteen, jota harvoin ketään kohtaan tunnen. Sanoit, että perheestä välittäminen on typerää, eikö niin?" kysyin naaraskissalta ja odotin hänen vastaavan myöntävästi, sillä niin hän oli juuri äsken sanonut, myrskyklaanilaiset olivat typeriä, koska he välittivät perheestään sekä ystävistään.
"Niin minä sanoin", Hiilloslumo vastasi epäröiden ja katsoi minua päätään hivenen kallistaen vasemmalle. Nyökkäsin sitten ja mietin, miten voisin jatkaa. Katselin ympärilleni ja silmäilin leirissä olevia kuolonklaanilaisia. Moni oli ymmärtänyt olla viisas ja jatkaa normaalia elämäänsä huomioimatta pääaukiolla olevaa luopiota.
"Perheestä välittäminen ei ole typerää. Katso ympärillesi, näet paljon kissoja. Kuolonklaani on minun perheeni, vaikka verisidettä ei olisi, kuolonklaanilaiset ovat minun perheenjäseniäni niin kauan, kuin he ovat minulle uskollisia. Ilman perhettä ei kukaan voi saada koskaan mitään. Perheen tehtävä on tukea ja kulkea eteenpäin yhdessä. Tosin huomaan, että sinun perheesi on hyljännyt sinut, mutta voin sanoa, että perheesi on hiirenaivoinen. Jos tahdot todella Kuolonklaanin jäseneksi, sinun tulee huolehtia koko klaanista kuin se olisi perhettäsi. Me selviämme siksi, koska me vedämme yhteen hiileen. Perheestä välittäminen ei siis ole heikkoutta, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Jos tahtoo selvitä, täytyy olla valtaa. Ilman valtaa ei voi suojella perhettään, ilman valtaa ei ole mitään", naukaisin naaraskissalle. Suuri osa pääaukiolla olevista kuolonklaanilaisista oli ilmeisesti kuullut puheeni, jonka olin sanonut kovaan ääneen. He hiljenivät ja kääntyivät meitä kohden. En antanut sen häiritä, vaan käännyin jälleen Hiilloslumon puoleen. Luopio oli naulinnut katseensa minuun, ja minäkin katsoin häntä suoraan silmiin.
"No, tahdotko olla osa minun perhettäni ja kuulua Kuolonklaaniin?" kysyin naaraskissalta päättäen samalla hiljaisuuden.
//Hiillos?
Pisaratähti 06.05.2017
Kielomyrkky oli juuri lähtenyt saattamaan nimetöntä naaraspentuamme pois Kuolonklaanista, sillä hän ei ollut kyllin hyvä ollakseen klaanini jäsen. Olin myös päättänyt antaa klaaninimet Kuolonklaanin uusille jäsenille. Veri oli heistä ainoa, joka ei saisi klaaninimeä, sillä se oli kollin oma tahto, ja hänen ja ehkä osittain myös Viiltokaaoksen ansiosta klaanini oli kasvanut hetkessä monella soturilla. Tassuttelin ulos pesästäni leirin pääaukiolle ja loikkasin suurkivelle. Moni kissa käänsi katseensa minuun ja hiljeni ennen kuin ennätin edes kutsua klaania koolle:
"Klaanikokous alkaa!" Kului hetki ja ehkä toinenkin, mutta pian suuri osa kuolonklaanilaisista oli pääaukiolla odottamassa kokouksen alkua.
"Kuten te kaikki tiedätte, olemme saaneet klaaniimme monta uutta jäsentä ja annan heille nyt klaaninimensä. Veri, toiveesi mukaisesti voit pitää entisen nimesi, mutta sinun täytyy siitä huolimatta totella jokaista minun latelemaani sääntöä ja tehdä kaikille selväksi, että sinä olet kuolonklaanilainen", nau'uin pikimustalle kollille, joka nyökkäsi syvään. Murahdin pienesti.
"Kuolonklaanin uudet jäsenet, tulkaa kaikki suurkiven eteen, niin voin antaa teille uudet nimenne", lausuin kovaäänisesti, jotta pentutarhan edustalla olevat neljä pentuakin kuulivat käskyni. Odotin jälleen hetken, ja kun suuri osa uusista jäsenistä oli suurkiven edessä, aloitin kääntämällä katseeni Lunaan, yönmustaan naaraskissaan.
"Luna, sinun soturinimesi on Kuutihku", sanoin naaraskissalle. Hän nyökkäsi. Kaikki pysyivät vaiti, kun siirsin katseeni seuraavaan kissaan, joka istui Kuutihkun vierellä. Kissa oli tumman siniharmaa kolli, jonka kehossa oli tummempia raitoja ja joissain kohdissa myös mustaa.
"Ron, sinun soturinimesi on Ruskasilmä. Tara, sinä olet Lintulumo. Chuma, sinun uusi nimesi on Vahvamieli", nau'uin. Seuraavaksi vuorossa oli Viiltokaaos ja hänen ystävänsä Silakkasiipi, mutta koska kaksikolla oli jo klaaninimet, päätin jättää heidät välistä. Heidän nimensä pysyisivät samoina. Seuraavana oli neljä pentua, ensimmäisenä Flame, punaruskea kollikissa. Hänen vierellään olivat Arrow, Icy ja Shadow.
"Flame, sinun klaaninimesi on Roihupentu. Arrow, sinä olet tästä lähin Vaarapentu. Icy, sinä olet Jääpentu ja sinä Shadow, sinä olet Varispentu. Ansaitsette oppilasnimenne, kun minä niin päätän", nau'uin pennuille silmiäni siristellen. He kaikki nyökkäsivät. Klaani ei edes vaivautunut huutamaan jokaisen uuden jäsenen klaaninimiä, vaan kun minä loikkasin alas suurkiveltä kokouksen päättymisen merkkinä, kaikki kissat lähtivät omille teilleen. Huomasin Viiltokaaoksen astelevan minua kohti.
"No?" murahdin kollikissalle. Hänen vihreissä silmissään oli katse, jonka olin nähnyt aiemminkin esimerkiksi isälläni. Kolli selvästi odotti minun sanovan jotakin. Viiltokaaos murahti ilmeisesti kysymyksestäni ja viilsi kynsillään ilmaa. Se sai minut hätkähtämään. Ei siksi, että olisin pelännyt kynsiä, vaan koska liike oli täysin samanlainen kuin Viiltotähdellä. Silmäni suurenivat katsoessani tuota tummanharmaata kollia. En ymmärtänyt, miksi hän muistutti niin kovasti Viiltotähteä. Viiltotähti oli saanut jälkeläisiä suhteellisen paljon, eikä yksikään niistä muistuttanut noin paljoa häntä.
"Et sitten maininnut minusta mitään, vaikka erityisesti ilmoitit, että Veri ei saanut nimeään. Minusta minä ansaitsisin maininnan, sillä ilman minua, et ikinä olisi saanut esimerkiksi Kuutihkua klaaniisi. Hän on erittäin hyvä lisäys, jonka minä suostuttelin tulemaan tänne", tumma kolli naukui murahtaen. Virnistin hänelle pienesti.
"Aikasi tulee vielä", tokaisin ja käänsin hänelle selkäni lähtien kulkemaan kohti tuoresaaliskasaa. Yleensä passitin oppilaat tuomaan minulle tuoresaaliini, mutta nyt nälkä oli niin suuri, että päätin hakea sen itse. Matkalla tuoresaaliskasalle, Syöksyviilto astui eteeni.
"Minulla on sinulle asiaa, se ei voi odottaa", kolli naukui kiireesti ja vilkuili yhä takanani olevaa Viiltokaaosta. Oliko nuori soturi tehnyt jotakin, joka oli saanut Pihlajakynnen pennun huolestuneeksi tai vihaiseksi?
"Kerro", nau'uin soturille tyynellä äänellä. Syöksyviilto vilkuili hieman hermostuneena ympärillemme.
"Voisimmeko mennä muualle? Vaikka pois leiristä?" musta kollikissa ehdotti ja veti syvään henkeään. Nälkä kurni vatsassani, mutta se sai nyt luvan odottaa. Soturilla oli selkeästi tärkeää kerrottavaa minulle.
"Selvä. Jos asiasi ei minua kiinnosta, sinä saat katua sitä, että koskaan tulit juttelemaan minulle", nau'uin soturille silmiäni siristellen. Hän ei vastannut mitenkään, vaan asteli perässäni ulos leiristä. Päästyämme vähän matkan päähän piikkihernetunnelista, soturi pysähtyi takanani. Pysähdyin myös ja käännyin Syöksyviiltoa kohti.
"No, mikä on vikana?" kysyin ja istuuduin alas suoristaen samalla selkäni.
"En tiedä, miten kertoisin tämän, mutta.. Minä uskon, että Viiltokaaos on minun poikani", kolli naukui katsoen minua rohkeasti suoraan keltaisiin silmiini. Katsoin hämmästyneenä soturia.
"Ja kuinka se on mahdollista? Oletko sinä rakastunut erakkoon?" murahdin kollikissalle ja siristin silmiäni. Hän pudisti päätään.
"En ole rakastunut keheenkään. Tiedät kai Kirkasmarjan, Jokiklaanin parantajan. Törmäsin häneen monia kuita sitten nelipuilla Jokiklaanin vastaisella rajalla. Sain hänet rakastumaan itseeni, mutta sitten se vain loppui. Naaras ei enää puhunut minulle lainkaan kokoontumisissa, ilmeisesti siksi, että hän mitä ilmeisimmin oli tullut tiineeksi ja synnyttänyt Viiltokaaoksen", pikimusta soturi naukui yhä katse silmissäni. Hän ei vaikuttanut häpeilevän lainkaan sitä, mitä oli tehnyt. Eipä se minuakaan kamalasti haitannut. Viiltokaaos oli nimittäin päätynyt kuin päätynytkin Kuolonklaaniin yhdessä jokiklaanilaisystävänsä kanssa.
"Et siis ole ihan varma siitä, että olet Syöksyviillon isä?" kysyin kollilta. Hän pudisti hitaasti päätään.
"Mutta se on kovin todennäköistä. Huomaat kai, kuinka paljon hän muistuttaa Viiltotähteä, hänen täytyy olla minun pentuni", Syöksyviilto naukui.
"Niin täytyy. Nyt, minä menen syömään ja sinä saat joko kertoa Viiltokaaoksele epäilysi tai pysyä hiljaa, päätös on yksin sinun", naukaisin kollille ja suuntasin takaisin kothi leiriä.
Kun olin saanut syötyä vatsani täyteen, asetuin makaamaan suurkiven varjoon ja katselemaan klaanini jokapäiväisiä toimia. Uudet soturit opettelivat vielä klaanielämää, mutta se vaikutti sujuvan jo yllättävän hyvin. Samassa huomasin kumppanini astelevan minua kohti. Emme olleet jutelleet kamalasti sitten minun ja Kielomyrkyn pentujen syntymän. Nousin istumaan ja väläytin mustalle naaraskissalle pienen hymyn.
"Hei, mikä sinut tänne tuo?" kysyin naaraalta virnistäen. Hän oli kumppanini, joten olin iloinen hänen tulostaan, johon en oikeasti edes kaivannut syytä, tahdoin vain leikitellä hieman. Pimeyslehti irvisti leikkisästi ja istuutui alas aivan eteeni. Odotin, että hän sanoisi jotain, sillä hiljaisuus alkoi olla jo hieman kiusallinen.
//Pimeys?
Jäätassu 07.05.2017
Meidät oltiin juuti nimitetty oppilaiksi. Minusta uuteen nimeeni oli vielä totuttelemista. Olin saanut mestarikseni Kuoloklaanin johtajan, Pisaratähden. Vilkaisin pentutarhalle päin. Näin kuinka Kostopennuksi nimetty pentu leikki sammalpallolla, mutta minulle tuo kolli oli vieläkin herra Päivänsäde. Lähdin tassuttamaan kohti mustaa kollia. Tämä vilkaisi minuun ja pyöräytti silmiään.
"Sinä taas?" tämä naukui mukamas vaivautuneena.
"Et sinä niin helposti minusta eroon pääse", naurahdin.
"No, mutta minä taidan jättää sinut rauhassa harjoittelemaan Sammalpallolla leikkimistä", nau'uin ja käännyin kohti sisaruksiani. Loikin heidän luokseen. He jutustelivat jotain keskenään.
"Eikö sinua yhtään jännitä kun jouduit Pisaratähden oppilaaksi?" Arrow, eikun siis Vaaratassu naukui.
Pudistin päätäni.
"Onkohan tdidän mestarit kivoja?" Varispentu kohautti lapojaan.
"Minä menen ny, Pisaratähden luokse", naukaisin ja lähdin tassuttamaan kohti Kuoloklaanin päällikköä.
//Pisara?
Pisaratähti
Kuljin kaikessa rauhassa ukkospolun reunaa pitkin partion johdossa. Olin lähtenyt saalistuspartioon nelipuille yhdessä Pihlajakynnen, Tulvasielun, Sumumyrskyn ja Sähköviillon kanssa. Nelikko seurasi minua sanaakaan sanomatta, olimme kaikki varuillamme kuten aina nelipuille suunnatessamme. Olimme Tuuliklaanin reviirillä, enkä luottanut siihen klaaniin sen enempää kuin muihinkaan, sillä he saattaisivat aivan hyvin vain hyökätä kimppuumme kulkiessamme tästä. Ruohot kutittelivat jalkojani kulkiessani eteenpäin ja ukkospolun katku leijaili sieraimiini peittäen Tuuliklaanin reviirin tuoksun alleen. Nelipuut häämöttivät jo edessämme, joten kiristin tahtiani ja juoksin loppumatkan laaksoon saakka. En laskeutunut laaksoon, vaan kuljin kohti Jokiklaanin reviiriä. Tavallaan toivoin näkeväni Kirkasmarjan - Jokiklaanin parantajan - jotta olisin voinut selvittää, oliko Syöksyviilto todella Viiltokaaoksen isä. Muu partio jatkoi matkaansa omille teilleen nelipuiden laaksoon. Aikeeni unohtui heti, kun haistoin oravan tuoksun lähettyvilläni. Tarkastelin ympäristöäni ja pian erotin punaruskean otuksen vain parin ketunmitan päässä Jokiklaanin reviiristä. Se ei selkeästi huomannut minua, joten hiippailin hiljaa sitä kohti. Kynteni olivat vetäytyneet piiloon ja askeleeni olivat hiirenhiljaiset. Pidin katseeni tiukasti kiinni oravassa, kunnes olin vain parin hiirenmitan päässä siitä. Samassa se huomasi minut ja pinkoi karkuun kohti toisen klaanin reviiriä.
*Hiirenpapanat!* kirosin mielessäni ja ryntäsin oravaa kohti. Epäröimättä ylitin Jokiklaanin rajan. Muutamalla harppauksella onnistuin saamaan punaruskean tuuheahäntäisen riistaeläimen kiinni. Loikkasin sen päälle ja upotin kynteni sen lihaan. Hetken ajan orava päästi säälittäviä ulvaisuja, jonka jälkeen se valahti veltoksi ja kuoli. Virnistin tyytyväisenä ja irrotin kynteni elottoman saaliin lihasta. Ennen kuin kerkesin nostaa oravaa leukojeni väliin, kuulin lähestyvät askeleet edestäni. Nostin katseeni tulijaa kohti. Epäonnekseni - tai ehkä sittenkin onnekseni - tulija oli Pyrstötähti, Jokiklaanin päällikkö. Suoristin selkäni, olin jokiklaanilaista vain hieman suurempi, mutta oli sekin jotain.
"Jos et sattunut huomaamaan, tämä on Jokiklaanin reviiriä. Kuolonklaanin reviiri on pari ketunmittaa taaempana", harmaanruskea kolli naukui ja katsoi minua ilmeettömillä kasvoillaan. Kohautin lapojani ja pakotin kasvoni ilmeettömiksi. Vilkaisin nopeasti maassa lojuvaa oravaa.
"Tämä orava kuuluu Kuolonklaanille. Olen kuullut, että klaanissasi yllättävän moni on rikkonut soturilakia, esimerkiksi ylittämällä tämän rajan, jotkut ovat ehkä jopa metsästäneet minun klaanini metsästysmailla, eli nelipuilla. Ja et taida tietää, millaisen petoksen klaanisi jalo ja puhdas parantaja on tehnyt", nau'uin virnistäen jokiklaanilaiskollille. Tabbykuvioinen kissa kohotti kulmiaan ja katsoi minua uskottomasti. Ilmeellään hän kehotti minua kertomaan lisää.
"Muistat kai Viiltokaaoksen? Klaanisi jäsenen, joka jätti teidät kenellekään mitään ilmoittamatta yhdessä Silakkasiiven kanssa", nau'uin kollille.
"Hekö tulivat Kuolonklaaniin? Miten Viiltokaaos liittyy tähän edes? Kirkasmarja löysi hänet reviiriltämme ja..", kolli vaikeni ymmärtäessään sen, mitä yritin hänelle kertoa. Virnistin.
"Aivan. Olet ilmeisesti aina kuvitellut, että Kirkasmarja olisi sinulle uskollinen, mutta ehkä se ei olekaan niin. Kirkasmarja on - tai ainakin oli - palavasti rakastunut minun klaanini jäseneen, Syöksyviiltoon. En ihmettelisi, jos Kirkasmarja päättäisi vaihtaa klaaniaain ja hylätä onnettoman pelkuriklaanisi ja siirtyä voittajien - eli Kuolonklaanin - puolelle", nau'uin virnistäen. En voinut vastustaa kiusausta kertoa tätä kaikkea Pyrstötähdelle. Huomasin, kuinka hänen meripihkaissa silmissään roihahti viha. Yllättäen harmaanruskea kolli syöksyi minua kohti kynnet ojossa.
"Sinä senkin!" hän rääkäisi ja onnistui syöksymään kimppuuni. Kierimme hetken aikaa maassa, kunnes ylitimme rajamerkit. Irtaannuin päälliköstä kääntäen murhaavan katseeni häneen.
"Nyt teit elämäsi suurimman virheen, jota laitan sinut katumaan!" ulvaisin ja juoksin kohti kollia. Kuten arvasin, hän väisti vasemmalle. Loikkasin sivuttain siihen kohtaan, jossa kolli oli aiemmin ollut. Potkaisin kollia suoraan kylkeen. Potku osui juuri oikeaan kohtaan, ja kolli heittäytyi maata vasten ja siinä vielä liusui muutaman hiirenmitan kauemmas minusta. Hänen kylkeensä jäi mukavan oloiset haavat, jotka tuskin kuitenkaan arpeutuisivat. Syöksyin Pyrstötähden kimppuun, mutta hän onnistui nousemaan ylös. Kynteni hipoivat ilmaa. Jokiklaanilaispäällikkö irvisti kivusta, jonka jälkeen hän lähti syöksymään minua kohti. Olin valmis ottamaan iskun vastaan, sillä kun hän onnistuisi upottamaan hampaansa kaulaani, kierähtäisin niin, että kollin ote irtoaisi heti ja pystyisin hyökkäämään hänen kimppuunsa.
//Pyrstööö? lets tappelemaan taas :]
Pyrstötähti 11.05.2017
Ärjäisten syöksyin Pisaratähden kaulaa kohti, ja yritin tarttua hampaillani häneen, mutta kolli kierähti heti sivummalle, ja leukani napsahtivat yhteen pelkkää ilmaa välissään. Jarrutin syöksyni, ja kiepahdin salamannopeasti ympäri. En ollut kovin ketterä, mutta voimaa minulla olisi senkin edestä. Kunhan saisin Pisaratähden vain kynsiini, hän ei enää pakenisi. Olin kuitenkin odottanut silmänräpäyksen verran liian kauan, ja näin Pisaratähden syöksähtävän minua kohti. Tein päätöksen täysin vaistonvaraisesti, ja kun Pisaratähti ojensi kynnet kohti kurkkuani, painauduin maata vasten ja sukelsin kuolonklaanilaispäällikön vatsan ali hänen toiselle puolelleen. Kolli ärähti, ja pyörähti ympäri täsmälleen samaan aikaan kuin minä. Me molemmat seisahduimme hetkeksi ja tasasimme hetken hengitystämme. Tassujani kihelmöi, ja suoraan sanoen sylkäisin Pisaratähden päälle naukaistessani:
"Sinähän se luulet että Kirkasmarja on petturi. Et olekkaann tainnut ajatella Syöksyviiltoa." Pisaratähdeltä meni muutama silmänräpäys tajuta, mitä olin sanonut. Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut sellainen kuin olin kuvitellut. Kolli vain sivalsi hännällään ilmaa, ja nyrpisti nenäänsä aavistuksen. Sisuksissani kuohahti pieni ärtymys, sillä olin toivonut Pisaratähden hyökkäävän minua kohti ja ärsyyntyvän.
"Jos Syöksyviilto olisi petturi, häntä minun ei tarvitsisi enää katsella", Pisaratähti naukaisi kylmänviileästi, ja kohotti tassuaan ilmaan. Hänen terävät kyntensä hohtivat auringonpaisteessa. Nielaisin vastaukseni, sillä ei tässä ollut järkeä. Tiesin että Pisaratähden kanssa ei voinut keskustella, sillä kollin päätä ei saisi kääntymään muu, kuin se että voittaisin taistelun. Ja tästähän tulisi taistelu, jos minulta kysytään. En sallisi Kuolonklaanin päällikön noin vain astella reviirilleni ja varastaa riistaa, saatika sitten väittää klaanini parantajaa petturiksi. Väräytin viiksiäni, ja siivutin tyystin sen kivun kyljessäni joka johtui niistä haavoista, jotka Pisaratähti oli onnistunut minulle tekemään. Sekin sai sisälläni kiehumaana raivon, joten päätin tehdä itse hyökkäysaloitteen. Murahdin matalasti, ja sitten ponkaisin eteenpäin, kohti Pisaratähteä. Olin nähnyt kollin nojaavan aavistuksen verran oikealle, joten olin asettanut hyökkäykseni hieman siihen suuntaan. Uskoin kollin väistävän oikealle, ja niin hän tekikin. Onnistuin tarttumaan viimein hampaillani kollin kaulasta kiinni, ja upotin hampaani syvälle lihaan. Pisaratähti rääkäisi, ja yritti riuhtaista itseään irti, mutta otteeni oli vahva. Maistoin veren suussani, mutta en irrottanut otettani. Roikuin kollin kaulassa kun Pisaratähti yritti kiemurrella irti. Sitten sain kuitenkin upotettua myös kynteni kollin kylkeen. Pisaratähti älähti, kun etutassuni kynnet upposivat helposti hänen kylkeensä. Olin kuitenkin ollut varomaton, ja en ollut huomioinut sitä, että Pisaratähti saattaisi yrittää kaataa minut alleen. Kolli korahti ja syöksyi minua kohti - vaikka yhä roikuin hänen kaulassaan - niin, että takajalkani sotkuunteuivat ja kaaduin maahan. Murahdin, ja tunsin ilmojen tyhjenevän keuhkoistani. Haukoin henkeä selälläni maassa ja tajusin otteeni kirvonneen irti. Erotin syvät haavat Pisaratähden kaulassa, mutta pian näin vain sumeasti kivun lävitse, sillä kolli upotti kyntensä kaulaani, ja repi auki sen arven kaulassani joka oli tullut Kuolonklaanin taistelussa. Tunsin veren alkavan pulputa kaulastani, ja rääkäisin tuskissani maassa. Tunsin miten Pisaratähden terävät kynnet porautuivat syvälle lihaani näkökykyni sumetessa.
"Eiääääh.." kähisin. Luomeni lepsuivat, ja suustani valui vaahtoa. Kuuma tuli tuntui polttavan kaulaani ja koko kehoani, kun lihakseni kouristelivat hallitsemattomasti maassa. Ehdin kuitenki tajuta, että Pisaratähden paino oli kadonnut päältäni, ja hän makasi liikkumattomana vieressäni. Yritin pitää silmiäni väkisinkin auki, mutta ne painuivat kiinni ja pian tunsin seisovani Tähtiklaanin nummilla.
"Pyrstötähti, olet nyt menettänyt yhteensä viisi henkeä.." kuulin Palotähden tutun äänen naukuvan takaani. Silmiäni kirveli, enkä edes kääntynyt katsomaan entistä mestariani vaan tuijotin itsepäisesti eteenpäin aivan kuin voisin kumota tapahtuneen. Minulla oli enää neljä henkeä jäljellä, ja osittain minua pelotti jättää joskus klaanini vaikka Ahvenleuasta tulisi todella hyvä päällikkö.
"Aivan", murahdin kuitenkin lopulta.
// Pisara? Sori ku tän kirjottamine veny.. mut voit kirjottaa siit ku ne herää xd
Pisaratähti 20.06.2017
Olin pari päivää sitten taistellut nelipuilla Pyrstötähden kanssa ja menettänyt yhden hengen. Vihasin niin sitä jokiklaanilaispäällikköä, hän oli tehnyt yhden riistan saalistuksesta turhan usein, kun hänen klaaninsa jäsenet kävivät vähän väliä nelipuilla ilmeisesti saalistamassa. Oli Pyrstötähtikin menettänyt yhden henkensä. Kolli oli taistellut raivoissaan, sillä olin kertonut hänelle, että Kirkasmarja oli rakastunut klaanini kissaan ja saanut tuon kanssa vielä pennun, jonka Pyrstötähti oli ottanut klaaninsa jäseneksi luultuaan sen olleen erakon pentu.
Makoilin omassa pesässäni ja ajatukseni katkaisi pesäni sisäänkäynniltä kuuluva ääni:
"Pisaratähti." Ääni kuului Kielomyrkylle, olisin tunnistanut sen vaikka unissani.
"Tule sisään, Kielomyrkky ja kerro asiasi", nau'uin naaraalle. Punaruskea soturi asteli sisään pesään.
"Löysimme reviiriltämme kissan, joka on häädetty Myrskyklaanista tapettuaan kuulemma Utukatseen. Hänen nimensä on Hiilloslumo", pentujeni emo kertoi. Katsoin hieman epäillen Kielomyrkkyä. Koska hän kertoi tästä kissasta niin paljon, uskoin kissan olevan leiristä. Kenties hän tahtoi klaaniini. Nousin ylös ja annoin naaraalle merkin poistua edeltäni. Kun Kielomyrkky asteli leirin pääaukiolle, kuljin hänen perässään. Näin Raepisaran ja muutaman muun kissan keskellä mustan naaraskissan, joka ilmeisesti oli tämä Hiilloslumo. Naaras katsoi minua vihreitä silmiään siristellen. Oma ilmeeni oli tyyni ja rauhallinen.
"Miksi olet Kuolonklaanin reviirillä, luopio?" kysyin naaraskissalta ja nostin leukaani ylemmäs tarkoituksena näyttää, kuinka suuressa arvossa olin Kuolonklaanissa. Hän saisi heti kättelyssä huomata, että minä olin päällikkö ja minä päätin, mitä Kuolonklaanissa tapahtuu.
//Hiillos?
Liljapentu
Katsoin siskoani mitäänsanomaton ilme kasvoillani. Tekipä tai sanoipa hän mitä tahansa, hän oli silti minun siskoni, enkä voisi koskaan lakata rakastamasta häntä taikka sitten veljeäni. Me olimme yhtä perhettä, ja perheenjäsenien tuli pitää toisistaan huolta niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
”Miksi sinä haluat tappaa minut, isosisko?” kysyin pää hieman kallellaan.
Siskoni virnisti ilkeästi ja ojenteli pikkuruisia kynsiään.
”Ai miksikö?” hän tuhahti. ”No varmaan siksi, että sinä olet ihan hirveä! Olet pelkkä hyödytän karvapallero, joka ei osaa tehdä muuta kuin pinkoa pakoon ja vinkua emon perään.”
”Minä en vingu emon perään”, huomautin varovasti, ”enkä varsinkaan pingo pakoon. Minä vain en pidä toisten vahingoittamisesta... Se tuntuu pahalta.”
Emoni katsoi minua silmät ohuen ohuiksi viiruiksi kavenneina. Hän nosti käpäläänsä ja paljasti tappavan terävät kyntensä.
”Kulta pieni, kuolonklaanilaisten tehtävä on tappaa. Vain heikot pelkäävät tappaa tai vahingoittaa toisia”, hän sihahti pehmeästi ja laski käpälänsä maahan.
”Mutta - mutta enkö minä voisi olla kuolonklaanilainen, joka ei tapa?” ehdotin toiveikkaasti hymyillen. Minähän voisin tappamisen sijaan auttaa kissoja.
Emoni puisti päätään. ”Et. Sinun on valittava puolesi, pikkuinen”, hän sanoi hyytävän viileällä äänellään.
Painoin pääni hieman pettyneenä. Olisin tahtonut olla kissojen auttaja, en tappaja. En ymmärtänyt niitä kissoja, joiden sisällä paloi silmitön murhanhimo. He olivat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen verenjanonsa tyydytetyksi.
Pelkkä ajatuskin viattoman kissan kimppuun käymisestä puistatti minua.
”No niin, pennut, nyt kerron teille Pimeyden Metsästä, sekä Tähtiklaanista”, Kielomyrkky rykäisi. En voinut olla huomaamatta halveksuntaa hänen äänessään, kun hän mainitsi Tähtiklaanin. Siskoni ja veljeni asettuivat istumaan vierekkäin ylvään näköisinä. Yritin mennä istumaan siskoni viereen, mutta hän ajoi minut ärhäkästi kauemmas itsestään.
”Pysy kaukana minusta, senkin iljetys!” hän sähähti ja katsoi minua inhoksuen. Häntä maata viistäen laahustin hyvän matkan päähän heistä ja istahdin alas.
”Pimeyden Metsässä elävät meidän esi-isämme, kunnioitetut ja mahtavat soturit”, Kielomyrkky aloitti, ”mutta metsäkissat eivät arvosta heitä pätkääkään. He vain noudattavat sen rakkaan Tähtiklaaninsa neuvoja sokeasti. Me Kuolonklaanin kissat emme ole yhtä helposti alistettavissa.”
Kuuntelin emoani kiinnostuneena. Jostakin syystä Tähtiklaani herätti kiinnostukseni.
”Emo, mikä se Tähtiklaani oikein on?” kysyin. Kielomyrkky katsoi minua kylmästi.
”Paikka, jonne heikot ja kunniattomat kissat joutuvat kuoltuaan”, hän tuhahti.
”Miksemme me usko Tähtiklaaniin?”
”Koska me emme ole heikkoja, vaan koko metsän vallitsijoita!” hän murahti ja käänsi päänsä sitten poispäin. ”Menkää. Jatkamme aiheesta sitten joskus toisten.”
Sisarukseni mulkoilivat minua paheksuvasti. Sitten he nousivat siskoni johdolla ja menivät painimaan keskenään pesän toiselle puolelle, kauas minusta.
Katsahdin emooni ja kysyin: ”Saanko mennä leikkimään ulos?”
Kielomyrkky vain murahti jotakin vastaukseksi ja käänsi minulle selkänsä. Kohautin lapojani ja kipitin pesän suuaukolle.
Kurkistin ulos ja näin useita kissoja. Muutamat kissat vaihtoivat keskenään kieliä, toiset taas aterioivat tuoresaaliskasan lähistöllä - leiri oli täynnä eloa.
Tepastelin aukiolle leveästi hymyillen ja vilkuilin ympärilleni uteliaana. Olin käynyt pesän ulkopuolella vain kerran emon ja sisarusten kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ulkopuolella yksin.
En nähnyt isääni missään. Ehkä hän oli pesässään? Tai sitten johtamassa partiota, ei sitä koskaan tiennyt.
”Kappas vain, etkös sinä olekin yksi Kielomyrkyn pennuista?” Siirsin katseeni muutaman hännänmitan päässä seisovaan hopeanharmaaseen kolliin, joka katsoi minua ystävällisesti hymyillen.
”Joo”, vastasin vaisusti ja vilkaisin epävarmana pentutarhan suuntaan. Saisinko minä puhua vieraille kissoille?
”Minä olen sinun isoisoisäsi, Sumumyrsky”, kolli kertoi. Höristin uteliaana korviani.
”Olet vai?” hämmästelin. Sumumyrsky nyökkäsi.
”Olen. Raepisara on minun poikani, joka on taas sinun emosi isä”, hän sanoi.
”Mahtavaa!” hihkaisin ja kiersin isoisoisäni ympäri tutkien tuota katseellani. Hän oli suuri ja lihaksikas, vähän niinkuin minun isänikin.
”Voimmeko me leikkiä jotakin?” kysyin intoa puhkuen. Oli mahtavaa tavata oma lähisukulainen.
Sumumyrsky naurahti. ”Jospa leikkisimme huomenna? Emosi näyttää kaipaavan sinua takaisin pentutarhaan”, hän ehdotti ja nyökkäsi pentutarhan suuntaan. Käännyin katsomaan emoani, joka seisoi pesän suuaukolla kärsimättömän näköisenä.
”Joo, nähdään huomenna, isoisoisä!” virnistin iloisesti ja loikin emoni luo häntä pystyssä. Puskin emoani hellästi jalkaan ja pujahdin sitten sisään pesään.
Huomasin veljeni ja siskoni, jotka leikkivät keskenään sammalpallolla. Menin heidän luokseen ja kysyin arasti hymyillen:
”Saanko minäkin tulla mukaan?”
//Hiiri? Kosto? Kielo? Pisara?
Kielomyrkky 02.05.2017
Katsoin silmät viirulla Rapapoltteen pentua, Icya. Olin kuullut kissasta joltain muulta ja muistin jostakin tuon olevan omien pentujeni sukulainen. Katsahdin sen jälkeen tyttäreeni. Harmaa naaras oli jotenkin mienulle epämieluisam naaraan luonne ja olemus ällötti minua. Tuo oli niin ystävällinen ja lämminsydäminen. Oli hänessä oma sisukkaampi puolensakin, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan minua. Icy oli kuitenkin aiemmin kysynyt minulta kysymyksen, joten olisi kohteliasta vastata siihen.
"Olen tyttäreni emo", maukaisin lyhyesti.
"Ja tyttäreni sattuu olemaan pentu, joka juuri nytkin on vieressäsi."
Katsahdin lapani ylitse toiseen naaraspentuuni ja ainoaaseen kollipentuuni. Kaksiko pärjäisi kyllä keskenään, jos kävisin puhumassa Pisaratähdelle. Icy varmasti osaisi pitää harmaan pentuni pesässä.
"Sunä", maukaisin hitaasti ja siirsin katseeni Icyyn, "katsokin, ettei tyttäreni poistu pesässä. Minulla on tärkeää asiaa Pisaratähdelle."
Kissa nyökkäsi minulle ja heilautin häntääni. Tassuttelin ulos pentutarhalta ja suuntasin päällikön pesälle.
"Pisaratähti! Minulla tärkeää asiaa. Asia koskee pentuamme", murahdin pesän ulkopuolella ja odotin kutsua sisään.
// Pisara?
Pisaratähti 03.05.2017
Käännyin kohti Kielomyrkkyä, joka oli kertonut, että hänellä oli asiaa koskien pentuamme. Naaras oli ilmeisesti itsekin huomannut toisen naaraspennun olevan kelvoton kuolonklaanilaiseksi.
"Tule sisään", nau'uin naaraskissalle. Punaruskea kuningatar asteli rauhallisesti sisään pesääni ja istuutui sitten alas.
"Minullakin on sinulle asiaa, mutta en kiireiltäni ole sitä kerennyt sanomaan. En aio toimia isänä toiselle naaraspennulle - tiedät hyvin, kumpaa tarkoitan. Voit itse päättää, mitä teet pennulle, mutta minun pentuni se ei ole", murahdin kuningattarelle ja nousin istumaan sammalvuoteelleni odottaen Kielomyrkyn reaktiota. Toivoin, että naaras joko tappaisi tai hylkäisi pennun toisen klaanin riesaksi toisen klaanin reviirille. Pennun kuolema kuulosti kuitenkin mielestäni paremmalta, sillä ei siitä pennusta kuitenkaan koskaan mitään hyödyllistä kenellekään tulisi. Aina vain riesana ja taakkana, eihän hän osannut edes taistella tosissaan!
//Kielo?
Kielomyrkky
Katsahdin hiukan pää kallella Pisaratähteä. Mistä lähtien päällikkö osasikaan tulkita toisten kasvoja? Vai oliko asiani ollin aivan ilmiselvä? Kävelin hieman syvemmälle päällikön pesään. Oli helpottavaa, omalla tavallaan, että Pisaratähti oli juuri nyt kanssani samalla aaltopituudella.
"Taidamme puhua samasta naaraspennusta", maukaisin nopeasti.
"Ajattelin muuten nimetä punaisen naaraspennun Hiiripennuksi Viiltotähden luottosoturin mukaan. Toiveita kollipennun suhteen?" kysyin Pisaratähdeltä heilauttaen häntääni.
"Toista naaraspentua en aio nimetä, sillä aion lähteä hänen kanssaan tänään illalla 'retkelle' ", virnistin.
// Pisara?
Pisaratähti 04.05.2017
Virnistin Kielomyrkylle. Jos hän aikoi naaraspennun nimetä Hiirikynnen mukaan, niin miksikä kollipentua ei nimettäis Tulikynnen tai Kostoviillon mukaan. En ikinä ollut sen koommin pitänyt Tulikynnestä, ja hän oli kaiken lisäksi pettänyt klaaninsa kuollessaan, joten en tahtonut nimetä pentuani kollin mukaan. Kostoviilto oli kunniallinen kuolonklaanilainen kuolemaansa saakka, joten ihan hyvin voisin pentuni hänen mukaan nimetä.
"Mitä sanot Kostopennusta? Kuten ehkä huomaat, tämänkin pennun nimi tulee Viiltotähden luottosoturin mukaan. Kostoviilto oli hyvä ja uskollinen soturi loppuun saakka", nau'uin naaraalle. Kielomyrkky ei ollut tuntenut Kostoviiltoa, jonka vuoksi kerroin hänelle jotain naaraasta, vaikka uskoin hänen tietävän sen jo. Tarinat Viiltotähdestä ja samalla myös hänen luottosotureistaan ja muista Kuolonklaanin ensimmäisistä jäsenistä oli kerrottu jokaiselle kuolonklaanilaiselle, sillä mielestäni oli tärkeää tuntea oman klaaninsa historia. Kukaan ei voisi silloin käyttää menneisyydessä tapahtuneita asioita kissoja vastaan, kun he tunsivat jo menneisyytensä. Huomatesasni ajatuksieni poikkeavan täysin aiheesta, säpsähdin hieman ja nostin katseeni etukäpälistäni Kielomyrkkyyn.
"Oliko muuta? Jos ei, ole hyvä ja poistu", nau'uin murahtaen kuningattarelle ja käänsin katseeni kohti pesän uloskäyntiä.
//Kielo?
Pisaratähti 01.05.2017
Kielomyrkky oli eilen synnyttänyt kolme pentua. Astelin kohti pentutarhaa tarkoituksena käydä katsomassa kolmea uutta klaanini jäsentä. Päästessäni sisään pesään, maidon lämmin tuoksu kantautui sieraimiini. Kielomyrkky makoili Pimeyslehden entisellä pedillä ja katseli kolmea pientä pentua. Yksi pennuista omasi tummanharmaan turkin. Yhdellä oli musta turkki, mutta hänen kuononsa oli ainakin valkea. Kolmas pentu omasi punaruskean turkin kuten Kielomyrkkykin. Pennun turkilla oli mustia laikkuja siellä täällä. Kuningatar nosti meripihkaisen katseensa minua kohti.
"Nouse ylös ja anna heidän olla hetken ajan yksin. Katsotaan, kuinka pennut reagoivat", nau'uin Kielomyrkylle. Jäin odottamaan, kieltäytyisikö kuningatar nousemasta vai tottelisiko hän käskyäni, jonka tarkoitus oli selvittää, moniko pentu alkaisi heikkona vinkumaan emonsa perään. Ennen kuin Kielomyrkky kerkesi tehdä mitään, selitin, mitä yritin ajaa takaa:
"Tehdään pennuille pieniä testejä ja selvitetään niiden avulla, ovatko he heikkoja ja surkimuksia."
//Kielo tai pennut?
Kielomyrkky
Tuhahdin Pisaratähdelle. Päällikkö oli tainnut luulla, että en suostuisi nousemaan pentujen viereltä lainkaan.
*Tehdään pennuille pieniä testejä*, mutisin pääni sisällä. Loppujen lopuksi minulle oli melkolailla aivan sama mitä Pisaratähti aikoisi pennuille tehdä. En osannut tuntea pentujani omaksi, sillä en oikeastaan halunnut vielä itselleni pentuja. Pennut toivat mieleen vain veljeni Havupennun, joka muuta auringonnousu sitten matkasi Pimeyden metsään. Nousin murahtaen ylö sammalvuoteekta ja tassuttelu kauemmas pennuista odottamaan niiden reaktiota.
*Voisin samointein vain jättää pennut oman onnensa nojaan. Ketä sekään kiinnistaisi? Ei ketään!* ajattelin raivostuneena. Pisaratähti tahtoi pentuja ja nyt testaa niitä eri tavoin. Näyttää siltä, että tuo ei edes tahtonut pentuja, joten miksi tuo ei suoraan vain tappaisi niitä?
// Pisara? Pennut?
Liljapentu
Hengitin emoni ihanan makeaa tuoksua. Hänestä huokuva lämpö sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi.
Tiesin, etten ollut yksin; ihan lähelläni oli kaksi jotakin pienempää olentoa. Toisella puolellani oli jokin pieni ja karvainen nyytti. Sen tuoksu muistutti hieman emoni tuoksua, mutta oli kuitenkin huomattavasti erilaisempi.
Yhtäkkiä turvallinen lämmön tunne katosi, mutta makea ja maitomainen tuoksu jäi leijailemaan ilmaan. Emo ei ollut mennyt kovin kauas, joten siitä tuumasin, että hän tulisi varmasti ihan kohta takaisin.
Kun emoa ei alkanut kuulua vähään aikaan, aloin liikahdella hermostuneesti. Minun oli nälkä, mutta minun ei auttanut muuta kuin odottaa kärsivällisesti, että emo palaisi takaisin ja saisin täyttää vatsani lämpimällä maidolla.
Jonkun ajan kuluttua emo asettui jälleen makuulleen eteeni. Möngin hänen luokseen tuhisten helpotuksesta.
Tartuin pikkuruisilla käpälilläni kiinni emoni nisästä ja aloin imeä. Tunsin kuinka näläntunne katosi ja vaihtui kylläisyyden hurmioon. Saatuani vatsalleni täytettä kellahdin emoni viereen vatsalleni.
Nuuhkin ilmaa uteliaana, ja silloin erotin useita muita tuoksuja. Yksi niistä jäi kuitenkin kirkkaana mieleeni. Lähistöllä oli myös toinen suuri kissa, kuten emonikin, mutta se ei tullut meidän luoksemme, vaan pysytteli hyvän matkan päässä. Puhahdin turhautuneena ja laskin pääni etukäpälieni varaan. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo vaipunut syvään uneen.
Oli kulunut jo useita päiviä. Olin avannut eilisiltana silmäni ja nähnyt emoni ensikertaa. Myös ne epämääräiset karvanyytit olivat osoittautuneet kissanpennuiksi, jotka olivat emoni mukaan minun sisaruksiani.
Veljeni oli musta, mutta hänellä oli valkoinen kuono, ja siskoni taas punaruskea, jonka turkissa oli mustia laikkuja.
Minulla itselläni oli tummanharmaa turkki, tai niin ainakin emo oli sanonut.
En osannut vielä kävellä, mutta uskoin, että oppisin kyllä pian, kunhan vain harjoittelisin ahkerasti.
Kaikki oli niin suurta; pentutarha oli suorastaan valtava! Pesässä meidän lisäksemme oli myös Kohmesydän pentuineen.
Kellahdin sammaleille selälleni ja katselin pesän kattoa hymyillen pienesti. Tämä oli mahtava paikka, enkä kuuna päivänä haluaisi lähteä täältä pois!
//Kielo? Pisara? Sisarukset?
Hiiripentu
Makasin emoni vatsan vierellä. Vatsani oli täynnä ja minun oli lämmin. Yhtäkkiä kuulin kuitenkin puhetta. En erottanut sanoja, mutta pian kuitenkin tunsin emon katoavan viereltäni. Säpsähdin, mutta pysyttelin hiljaa ja paikoillani. Jos liikahtaisin tai päästäisin pienen äänen, joku voisi tappaa minut! Oli hiirenhiljaista, mutta se päättyi pian, kun kuulin surkeaa kitinää viereltäni. Mieleni teki käskeä kissa olemaan hiljaa, mutta en voinut tehdä sitä, sillä olisin saattanut itse menettää henkeni siinä samassa. Jälleen kuulin puhetta, se peitti alleen vierelläni kitisevän asian. Sitten emo taas palasi luoksemme. Painoin pääni vasten toisella puolella olevaa karvapalloa ja vaivuin syvään uneen. Karvapallo ei ollut se, joka oli vikissyt, vaan vikisevä karvapallo oli aivan päinvastaisessa suunnassa.
Oli kulunut jo pari auringonnousua siitä, kun olin avannut silmäni ensimmäisen kerran. Myös sisareni olivat avanneet silmänsä. Minulla oli yksi veli ja yksi sisko. Veljeni oli musta ja siskoni oli tummanharmaa, mutta meillä ei ollut vielä nimiä, kuten esimerkiksi emollamme Kielomyrkyllä oli. Useaan kertaan päivässä luonamme kävi kookas, tummanharmaa raidallinen kollikissa, joka oli esitellyt itsensä Pisaratähdeksi, klaanimme Kuolonklaanin päälliköksi. Hän oli käskenyt meidän tehdä erilaisia asioita, kuten esimerkiksi kävellä, vaikka minulla ei ollut mitään hajua, kuinka se tehtiin! Olimme kuitenkin oppineet joten kuten kävelemään, vaikka ei se mitään hienoa ollut. Emo ei väittänyt vastaan Pisaratähdelle, jos hän käski meidän vaikka hyökätä toistemme kimppuun. Pisaratähti oli juuri poistunut pentutarhasta. Myös Kuolonklaanin toinen kuningatar Kohmesydän oli lähtenyt ulos pesästä yhdessä kahden pentunsa kanssa. Nyt täällä olimme vain me, emo, minä ja kaksi sisarustani.
"Emo, saammeko me tappaa toisemme pian?" kysyin. Olisin innoissani, jos emo vastaisi siihen myöntävästi, sillä siskoni oli aivan hirveä! Hän epäröi kimppuumme hyökkäämistä, eikä muutenkaan osannut tehdä mitään oikein.
"Minä olisin iloinen, jos voisin tappaa siskon", nau'uin ennen kuin emo kerkesi vastat ja mulkaisin harmaata sisartani virnistäen.
//Kielo, Lilja tai Kosto? Sori tosi sekava jne xd
Pisaratähti
Kaikessa rauhassa peseydyin omassa pesässäni, kunnes kuulin jonkun ulvaisevan leirin pääaukiolta:
"He hyökkäävät taas!" Salamannopeasti loikkasin pystyyn ja ryntäsin ulos pesästäni. Olin vähällä törmätä Syöksyviiltoon, joka ilmeisesti oli tullut hakemaan minua ulos pesästäni. Kohtaaminen sai minut hieman nolostumaan, sillä leirissä ei ollut mitään merkkejä hyökkäyksestä. Sieraimiini kuitenkin leijaili niiden kissojen tuoksuja, jotka olivat hyökänneet joku aika sitten klaaniini. Kymmenisen kissaa oli saapunut sisään leiriin, ja kuolonklaanilaiset olivat tietenkin saartaneet heidät hyökkäyksen varalta. Huomasin Viiltokaaoksen istuvan mustan kollikissan - Veren - vierellä leuka pystyssä. Vilkaisin vierelläni olevaan Syöksyviiltoon, kolli oli naulinnut katseensa tummanharmaaseen Viiltokaaokseen. Astelin kohti tulijoita. He eivät selkeästikään olleet hyökkäämässä, sillä mukana oli kissoja, jotka tuskin olivat edes kuuden kuun ikäisiä. Kävelin ilmeisesti joukon johtajan Veren eteen ja siristin keltaisia silmiäni. Veri oli nostanut leukansa pystyyn tarkoituksena kai näyttää suurelta. Hän katsoi minua jäänsinisillä silmillään.
"Me haluamme liittyä teihin", kolli naukui jännittyneen hiljaisuuden päätteeksi. Kasvoilleni levisi tyytyväinen virne ja katseeni käväisi Viiltokaaoksessa. Kollin kasvoilla oli tyyni ilme. Jälleen yllemme laskeutui hiljaisuus, jonka kuitenkin pian päätin:
"Sepä mainiota! Voin luvata, että ette tule katumaan päätöstänne. Huomaan, että mukananne on pentuja. Kalmalilja voi viedä pennut pentutarhalle, jossa klaanini yksi kuningattarista - Kohmesydän - voi ruokkia pennut maidollaan, sillä mukana ei näytä olevan pentujen emoa, eikö niin?" Veri pudisti päätään vastaukseksi. Käänsin katseeni Kalmaliljaan, joka pyöräytti silmiään ja asteli neljän pennun luokse.
"Tulkaa tänne, minä vien teidät pentutarhalle", soturi lupasi ja lähti kulkemaan pentujen edellä kohti pentutarhaa. Käänsin jälleen katseeni Vereen.
"Tahdon toivottaa teidät jokaisen tervetulleeksi Kuolonklaaniin. Heti huomisaamuna annan teille jokaiselle klaaninimen", nau'uin. Huomasin Veren katsovan minua uskottomasti.
"Tarvitsemmeko me uudet nimet? Eivätkö vanhat kelpaa?" musta kollikissa kysyi ja katsoi minua silmiään siristäen.
"Emme me mitään erakoita ole, joten tarvitsette klaaninimet. Koska suostuit tuomaan kaikki nämä kissat klaaniini, saat erityisluvan pitää oman nimesi. Muut sen sijaan saavat klaaninimen huomisaamuna. Oletteko te nälkäisiä? Tuoresaaliskasassa on runsaasti riistaa, jota te voitte syödä", nau'uin ja osoitin hännälläni kohti tuoresaaliskasaa, joka oli tällä hetkellä yllättävän täynnä. Tosin suuri osa Kuolonklaanin jäsenistä tuskin oli vielä syömättä, mutta kyllä he ruokaa saisivat vaikka itse sitä saalistamalla.
//Veri, Tara, Chuma, Luna, Icy, Flame, Shadow tai Arrow?:D Voitte kirjottaa tänne ja ilmottakaa vaikka viekkuun kissanne klaaninimi ja käykää sit muokkaamas kissan tiedot sille tarkotettuun osioon nii että puhuttelette kissaa klaaninimil niis :)
Kielomyrkky
Ajatukset velloivat sisälläni kuin myrsky. En ollut aivan varma mitä miettisin tästä asiasta. Oli suuri kunnia saada Pisaratähden kanssa pentuja jatkamaan Viiltotähden sukua. Ja samalla tuoda jotakin uutta tähän klaaniin. Kuitenkin minun vaivasi jokin. En vain ollut aivan varma mitö se oli. Pyörähdin kyljelleni ja murahdin. Osuin johonkin piikikkääseen. Katsoin nopeasti mikä turkkiini takertui ja huomasin takiaisen. Nyppäsin sen pois turkistani ja heitin viereiselle sammalvuoteelle. Se sai luvan olla nyt toisen kissan ongelmana. Painoin vastahakoisesti pääni sammalvuoteelle. Mieleeni palasi Pikiviilto. Tuntui kuin olisin pettänyt kollin jollakin tavalla. Taisin omata joitakin tunteita tuota parantajaa kohtaan. En kuitenkaan havainnut Pikiviillon omaavan mitään minua kohtaan, joten voisin vain unohtaa sen. Nousin murahtaen pois vuoteeltani. En oikeastaan edes tiennyt oliko aurinko jo noussut tarpeeksi korkealle, joten ehkä minun olisi vain parasta mennä tapaamispaikallemme.
Huomasin Pisaratähden seisovan jo tapaamispaikallamme. Katsahdin nopeasti valkeisiin tassuihini, mutta nostin katseeni takaisin. Pisaratähden kohdalle saapuessani, virnistin. Mestarini hymähti hiljaa vastaukseksi.
"Huomenta", maukaisin nopeasti. Virnistys kaikkoontui hyvinkin nopeasti pois kasvoiltani, sillä en ollut aivan varma mikä minua odotti.
// Pisara?
Pisaratähti
"Huomenta", vastasin ilmeettömästi soturille ja lähdin sanaakaan sanomatta kulkemaan ulos leiristä epävarmana siitä, seurasiko soturi minua. Leirin ulkopuolella kuulin kuitenkin Kielomyrkyn askeleet perässäni. Nopeasti vilkaisin punaruskeaa soturia. Hänen kasvoillaan vaikutti olevan hieman omituinen ilme. Eikö hän ollut varma tästä?
"Muista sitten, että et voi enää perua tätä. Sinä teit minulle ja samalla koko klaanillesi lupauksen, jota en anna sinun rikkoa. En minäkään tästä pidä, mutta teen tämän ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi ilman ainuttakaan tunnetta", naukaisin soturille. Huomasin, kuinka hän katsoi minua hetken aikaa, kunnes vastasi nyökkäämällä.
"Minne me menemme?" Kielomyrkky kysyi ja kiristi tahtiaan päästäkseen rinnalleni. Normaalisti olisin käskenyt soturin taaemmas, mutta annoin nyt olla, sillä olihan tilanne hieman kummallinen.
"Lähelle ukkospolkua", vastasin lyhyesti kääntämättä katsettani soturiin, "emme ylitä sitä."
"Selvä", Kielomyrkky sanoi huomaten ilmeisesti, että en katsonut häneen päin. Ilmeeni oli kylmä ja tyyni, mutta todellisuudessa olin hieman jännittynyt. Rauhoittelin itseäni ajatellen, että tein tämän vain Kuolonklaanin vuoksi, ja että Pimeyslehti oli hyväksynyt tämän. Se olisi vain hetki, jonka jälkeen voisin jatkaa elämää aivan normaalisti.
//Kielo?
Kielomyrkky
Tassuttelin tyynesti takaisin kohti Kuolonklaanin leiriä. Pisarahden aikaisemmat sanat leijuivat hyvinkin ärsyttävästi mielessäni. Luuliko päällikkö todella, et aion jotenkin luistaa tästä asiasta tapahtuneen jälkeen? Luuliko Pisaratähti, että ennemmin tapattaisin itseni kuin saisin pentuja vahvistamaan Kuolonklaania. Tuhahdin hiljaa.
"Mitä nyt?" Pusaratähti kysyi hymähtäen. Kolli taisi aistia mieleni tummuuden.
"Sinä todella ajattelit edes pienen hetken, että pettäisin klaanini? Hylkäisin enemmin yhden pennuistani kuin luopuisin klaanistani", maukaisin kylmästi ja jatkoin matkaa kohti leiriä. Koko matkan aikana en vaivautunut sanomaan Oisaratähdelle mitään muuta.
*Nyt minun ei tarvitse kuin odottaa. Aika tekee lopun työn*, ajattelin hitusen ärtyneenä, mutta huojentuneena. Tiesin kyllä, että lopussa minun täytyisi tehdä tämä yksin, mutta siihen olisi vielä aikaa vaikka kuinka kauan.
"Tästä emme aio puhua muille?" Murahdi leiriin astuessani nopeasti pisaratähdelle ja suuntasin meripihkaisen katseeni päällikköön. Kuk vain oikea hetki tulisi, menisin suoraan sotureiden pesään nukkumaan nyt kun vihdoin olisi mahdollisuus.
// Pisara?
Pisaratähti 29.04.2017
"Emme nyt, mutta oikealla ajalla ilmoitan tästä klaanille. Heillä on oikeus tietää näin suuresta asiasta", murahdin ja kiihdytin tahtiani ohittaen punaruskean soturin. Sen enempää häntä odottelematta astuin sisään leiriin ja suuntasin suurkiven juurelle, jossa kumppanini jo järjesteli partioita. Hän käänsi lehdenvihreät silmänsä minuun.
"Vuolaspentu, Vuonopentu ja Vuoripentu olisivat valmiita oppilaiksi. Pystytkö nimittämään heidät?" Pimeyslehti kysyi ja vilkaisi pentutarhan edustalla keskenään taistelevaa kolmea pentua, joihin minäkin oman keltaisen katseeni käänsin.
"Tietenkin voin. Oletko jo järjestänyt partiot?" kysyin. Naaras vastasi nyökäten ja ehkä hieman epäröiden.
"Teenkin sen sitten heti", tokaisin ja käännyin kohti suurkiveä. Ponnistin ja loikkasin kiven päälle.
"Klaanikokous alkaa!" ulvaisin kovaäänisesti. Istuin alas kivelle ja asetin häntäni etukäpälieni päälle jääden odottamaan, että kuolonklaanilaiset saapuisivat leirin pääaukiolle klaanikokoukseen. Minun ja kumppanini kolme pentua ravasivat ensimmäisinä kiven juurelle toisiaan tönien ja keskenään kinastellen. Kolmikko näytti tietävän, että pidin kokouksen heitä varten. Olin tyytyväinen pentuihin, jotka Pimeyslehti oli tähän maailmaan saattanut. Toivoin, että Kielomyrkyn ja minun pennuistani tulisi myös maininnan arvoisia kissoja. Kun suuri osa klaanin jäsenistä oli leirin pääaukiolla, päätin aloittaa kokouksen. Huomasin Kielomyrkyn astelevan ulos sotureiden pesästä ja jäävän lähelle pesää istumaan. Käänsin heti keltaisen katseeni pois naaraasta ja aloitin:
"Vuolaspentu, Vuonopentu ja Vuoripentu ovat nyt kuusikuisia, joten he ansaitsevat oppilasnimensä." Katsoin pentujani tarkkaan, he pysyivät hiljaa ja näyttivät yllättävän tyyneltä jokainen.
"Heidän oppilasnimensä ovat Vuolastassu, Vuonotassu ja Vuoritassu. Vuolastassu, mestarinasi toimii Mustakoipi. Vuonotassu, sinun mestarisi on Sirppiraita ja Vuoritassu saa mestarikseen Kalmaliljan", nau'uin ja heilautin häntääni merkiksi, että kokoontuminen oli ohi. Klaani hurrasi oppilaiden nimiä sen jälkeen, kun olin poistunut suurkiveltä ja loikkinut omaan pesääni. Turkkini oli yhä hieman sotkuinen, sillä en ollut kerennyt pestä sitä sitten leiristä lähdön, joten ryhdyin pesemään sitä.
Kielomyrkky 30.04.2017
Kuolonklaani ei ollut oikein varma kuinka reagoida uutiseen siitä, että minä ja Pisaratähti saisimme pentuja. Tilanne oli kuitenkin nyt rauhoittunut. Ennen sitä kissat kuitenkin luulivat, että Pisaratähti oli pettänyt kumppaninsa Pimeyslehden, mutta selvitimme asian melko nopeasti. Teimme selväksi, että pennut olivat Kuolonklaania varten, ei minua tai Pisaratähteä. Tassuttelin lähelle Pisaratähden pesää. Minun täytyisi siirtyä pentutarhalle tänään. Minusta tuntui siltä. Minun olisi pitänyt kyllä siirtyä sinne jo varmaankin kuu sitten. Metsästäminen ei oikein onnistunut ja moni varmasti huomasi vatsastakin pentujen syntymän olevan melko lähellä.
"Pusaratähti", maukaisin pesän ulkopuolelta. Jäin kunnioittavasti odottamaan päällikön kutsua.
"Niin?" Pisarahti maukaisi. Tulkitsin tuon kutsuksi. Tassuttelin sisälle pesään ja katsoin päällikköä. Oli vaikea uskoa, että juuri hän olisi pentujeni isä. Ajatus puistatti minua.
"Tulin vain ilmoittamaan, että siirryn pentutarhalle odottamaan pentujasi", mauakisin silmät viirulla. Minusta tuntui, että kumpikaan ei nauttinut tästä tilanteesta.
"Selvä", päällikkö vastasi nopeasti. Myökkäsin nopeasti ja poistuin pesästä kohti pentutarhaa.
Pisaratähti 23.04.2017
Nyökkäsin vastaukseksi entiselle oppilaalleni.
"Tietenkin saat siitä myös kunniaa, sillä pennuthan tulevat olemaan Viiltotähden pennunpentuja ja muutenkin minun pentujani", nau'uin Kielomyrkylle. Hän kohautti lapojaan.
"Aiotko sinä olla isä niille pennuille?" soturinaaras kysyi ja siristi hitaasti meripihkaisia silmiään. Kohautin lapojani.
"Se riippuu pennuista. Jos he ovat sellaisia kuin tahdon heidän olevan, niin kyllä. Pelkurimaisille, ällöttävän ystävällisille ja epärohkeille pennuille en ala isäksi", vastasin murahtaen. Tahdoin pentuja, jotka olisivat ylpeitä sukujuuristaan, Kuolonklaanista ja siitä, että saavat olla sen jäseniä. Pentujeni tulisi olla myös rohkeita ja pelottomia sekä taidoiltaan taitavia. En voinut sietää kissoja, jotka luovuttivat helposti tai pelkäsivät kaikkea, enkä todellakaan alkaisi sellaisten kissojen isäksi.
//Kielo?
Kielomyrkky 24.04.2017
Kuuntelin tarkkaan entisen mestarini, Pisaratähden sanoja. Toki kunnia klaanin kesken kuullostaisi todella hyvältä, mutta en oikeastaan hakenut sitä takaa. Mutta kuitenkin kunnia siitä, että pennut olisivat Viiltotähden pennun pentuja, kuullosti uskomattomalta. Pennuista voisi kehittyä klaaniin mahtavia sotureita. Tai pitäisi siitä ainakin henkilökohtaisesti huolta. Pystyin yhtymään Pisaratähden sanoihin. En todellakaan pystyisi suosimaan pentuja, jotka tahtoivat vain hyvää ja katsoa aina toistensa perään. Ei lainkaan kunnianhimoa vaan pelkkää rehellisyyttä ja ystävyyttä.
"Olen aivan varma, että pennuista kasvaa mahtavia sotureita", maukaisin matalasti. Voisin taata sen. En uskoisi, että Pisaratähden suvun tuntien pennuista tulisi mitään pehmoja.
"Mutta miksi minä? Tässä klaanissa on varmasti monta muutakin, jotka tahtovat kanssasi pentuja", maukaisin hieman epäilevästi.
// Pisara?
Pisaratähti 26.04.2017
//Pakko mainita muute mut kuulostaa kirjotetaa yhel l-kirjaimel cx
"Koska minä olen kouluttanut sinut, etkä sinä ole minulle sukua. Suonissasi virtaa Kuolonklaanin veren lisäksi myös Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin verta, jonka moni voisi katsoa heikkoudeksi, mutta niin ei ole, sillä mitä enemmän hyviä piirteitä kissalla on, sitä parempi. Pentujen on siis mahdollista olla kookkaita, mutta myös sulavaliikkeisiä, ketteriä ja nopeita. Ja kaiken lisäksi suuri osa kuolonklaanilaisista ovat surkeita saalistajia, mutta sinä et. Sinussa on sisua, jota jokainen kuolonklaanilainen tarvitsee", nau'uin naaraskissalle siristäen keltiaisa silmiäni häntä katsoessani. Kielomyrkky nyökkäsi hitaasti ja hieman epäröiden.
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" naaras kysyi. Kohautin lapojani.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", kerroin.
//Kielo?
Kielomyrkky 27.04.2017
"Entä jos pennut eivät vastaa odotuksiasi?" kysyin. Olin oikeastaan miettinyt sitä jo pitkään. Moni sai heikkoja pentuja joista ei olisi vahvistusta Kuolonklaanille. Heikoista pennuista olisi vain takkaa. Pisaratähti kuitenkin kohautti lapojaa. Ilmeisesti tarkkaa määräystä mahdollisten heikkojen pentujen varalle ei ollut lainkaan.
"Se on sinusta kiinni. Jos pennut eivät ole sellaisia kuin toivon, saat päättää, mitä niille teet. Voit joko pitää ne elossa itse, tarjota jonkun muun vaivaksi, tappaa tai hylätä yksinkertaisesti toisen klaanin reviirille", Pisaratähti kertoi. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Huokaisin ja katsoin hetken aikaa ulos päällikön pesästä.
"Yksin Pimeyden metsä tietää mitä aion niille pennuille tehdä, jotka eivät vastaa odotuksiani", maukaisin kepeästi ja käänsin katseeni hitaasti Pisaratähteen.
"Kiitos tästä mahdollisuudesta", maukaisin herttaisesti ja heilautin häntääni.
"Pidän henkilökohtaisesti huolta, että pennut eivät tule olemaan pettymys. Ja jos tulevat", maukaisin hymyilen, "kysyi Pimeyden metsältä mitä aion tehdä."
// Pisara? Sori tönkkö :c
Pisaratähti 28.04.2017
Nyökkäsin nuorelle soturille.
"Voit nyt poistua", nau'uin Kielomyrkylle ja käänsin katseeni kohti pesäni uloskäyntiä, "tapaamme huomenna heti auringon noustessa leirin uloskäynnillä, niin voimme sitten mennä hoitamaan tämän asian pois alta." Kielomyrkky ei vastannut muuten kuin häntäänsä heilauttamalla ja nyökkäämällä. Pian soturi katosi jo näkyvistäni leirin pääaukiolle ulos pesästäni. Olin vähällä nousta ylös ja mennä katsomaan Pimeyslehteä ja kolmea pentuamme pentutarhalle, mutta pian ymmärsin, kuinka väsynyt olinkaan. Asetuin makuulle sammalvuoteelleni ja laskin pääni mukavasti etukäpälieni päälle, jonka jälkeen yritin sulkea pois mielestäni kaiken stressaavan ja minua häiritsevän asian, mutta väkisinkin mieleni pinnalle pyrki eräs tummanharmaa kissa, joka oli voittanut minut taistelussa. Olin ollut suorastaan ymmälläni siitä, kuinka Viiltokaaos oli niin sulavasti hallinnut ne liikkeet, joita ainoastaan Kuolonklaanissa opetettiin. Olin kuitenkin päätellyt, että hän osasi liikkeet sen vuoksi, että hänen suonissaan virtasi Kuolonklaanin veri. Samassa päädyin miettimään, kuinka hän oli Kuolonklaanille sukua. Tietääkseni kovinkaan moni kuolonklaanilainen ei ollut jättänyt klaaniaan ja ryhtynyt erakoksi. Ainoa, joka näin äkkiseltään tuli mieleeni oli Rapapolte, joka oli omasta tahdostaan ja minun lupani kanssa lähtenyt Kuolonklaanista, koska ei ollut kestänyt kumppaninsa ja pentunsa kuolemia. Hän oli hieman heikko, vaikka kunnioitinkin hieman sitä, että hän oli tullut suoraan kysymään, voiko jättää klaaninsa. Muita kissoja minulla ei oikein mieleeni tullut. Ehkä kissa voisi olla Tuuliklaaniin lähteneen Hiutaleturkin pentu tai jotain? Ehkä Hiutaleturkki oli hylännyt pentunsa jostain syystä Jokiklaanin reviirille. Ei, ei hän voisi niin tehdä. Ennen kuin edes huomasin, olin vaipunut syvään, mutta kuitenkin rauhattomaan uneen. Unessani näin Viiltokaaoksen kaikki alla. Hänen vihreä katseensa oli syyttävä ja muistutti minua liian paljon Viiltotähdestä, isästäni.
Kun aamulla räväytin silmäni auki, karvani olivat joka puolelta pystyssä ja aivan sekaisin. Hengitykseni oli raskas ja ajatukseni olivat hyvin sekavat. Juuri tällaisten painajaisten vuoksi yritin olla ajattelematta stressaavia tai minua mietityttäviä asioita ennen nukkumaanmenoa. Vedin syvään henkeä ja nousin istumaan. Sipaisin kielelläni muutaman kerran sinne tänne törröttäviä rintakarvojani, jonka jälkeen nostin hitaasti keltaisen katseeni pesäni uloskäynnille, jolta saatoin erottaa leirin yhden piikkiherneseinän. Huomasin, kuinka auringon ensisäteet heijastuivat seinämään. Silmäni aukenivat suuriksi, minun oli tarkoitus tavata Kielomyrkky leirin uloskäynnillä! Nousin rivakasti ylös ja nuolaisin turkkiani muutaman kerran sieltä täältä yrittäen saada sen näyttämään edes hieman siedettävältä. Kun turkkini vaikutti jotenkin edes hyvältä, suorastaan ryntäsin ulos pesästäni. Onnekseni en nähnyt punaruskeaa soturia vielä leirin pääaukiolla. Kun kävelin pois pesäni varjosta, auringonsäteet suorastaan syöksyivät silmilleni. Salamana käänsin katseeni poispäin auringosta. Kuljin lähes sokkona loppumatkan leirin uloskäynnille ja jäin siihen kaikessa rauhassa odottamaan entistä oppilastani, jonka uskoin saapuvan aivan pian.
//Kielo?
Viiltokaaos 21.04.2017
Musta naaraskissa oli loikannut selkääni. Heittäydyin maahan niin, että naaras jäi alleni. Hän irrotti otteensa, ja loikkasin pystyyn. Käännyin kohti vastustajaani ja paljastin hampaani. Naaras oli musta ja minua monta kertaa pienempi. Naaraskissa syöksyi minua kohti ja alkoi selvästi tekemään liikettä, jonka minäkin osasin. Mutta sehän oli minun liikkeeni! Kuinka ihmeessä tuo kuolonklaanilaisnaaras hallitsi sen? Kun hän oli potkaisemassa minua kylkeeni, syöksähdin eteenpäin ja sitten loikkasin kynnet esillä päin valkomustaa soturia. En saanut kunnon otetta naaraasta, joten hetken ajan vain kierimme maassa, kunnes tunsin hänen tarttuvan hampaillaan korvaani.
"Ketunläjä!" sihisin kissalle, joka riuhtaisi päätään taaksepäin repäisten samalla palan korvastani irti. Kipu korvassani sai minut tuntemaan sydämeni iskut kaiken aikaa. Viha kuohahti yhä vain enemmän sisälläni. Naaras oli sylkäissyt korvastani lähteneen palan maahan ja nyt hän katsoi minua raskaasti hengittäen ja valmiina hyökkäämään tai ottamaan hyökkäykseni vastaan. Hän todella suututti minut ja aioin näyttää, että se oli virhe! Kehoni koon puolesta etu taistelussa voisi olla minulla, mutta naaraan hampaita saisin varoa. Siristin silmiäni katsoessani lähes mustaa naarasta, joka oli saanut tasoitettua hengityksensä. Vedin syvään henkeä ja jännitin takajalkojeni lihakset valmistautuessani syöksymään kuolonklaanilaista kohti. Ponkaisin itseni ilmaan tarkoituksena loikata naaraskissan taakse, mutta hän kääntyi ennen kuin laskeuduin sulavasti neljälle jalalle maahan. Olin jo syöksymässä naaras kohti uudelleen, kunnes kuulin Ronin huutavan:
"Viiltokaaos!" Suurikokoinen - itseäni hieman suurempi - lihaksikas, tummanharmaa valkoraidallinen kolli oli painanut ystäväni kehonsa alle. Ronin päällä oleva kolli oli naulinnut keltaiset silmänsä siniharmaan ystäväni kurkkuun, jonka päälle hän oli painanut terävät kyntensä. Kuolonklaanilaisen silmistä paistoi murhanhimo. Vilkaisin nopeasti mustaa naaraskissaa, minun täytyisi auttaa Ronia. Mitä vähemmän kuolemia, sitä vahvemmilta näytimme.
"Pahoittelut arvon neiti, mutta et pääse Pimeyden Metsään vielä", nau'uin virnistäen ja lähdin juoksemaan kohti Ronia. Tummanharmaa kollli huomasi minut, ja kun hän sen teki, hänen otteensa irtosi heti tummasta ystävästäni. Ron onnistui potkaisemaan kuolonklaanilaista takajaloillaan vatsaan. Iskun voimasta raidallinen kolli yskäisi ja oli vähällä kaatua taaksepäin. Ron oli runsaasti kollia pienempi, joten niin ei käynyt. Raidallinen erakkokissa onnistui poistumaan keltasilmäisen kollin alta. Kollin katse oli nyt nauliintunut minuun. Loikkasin ilmaan valmiina hyökkäämään kollin kimppuun, mutta hän syöksyi sivuun ja siitä heti suoraan kylkeeni. Tunsin, kuinka kollin kynnet upposivat oikeaan kylkeeni, ja kuinka lensin kaaressa suoraan kivirykelmään kolli perässäni. Hän onnistui pitämään tasapainonsa päästessään maahan, jonka jälkeen hän painoi minut alleen ja siirsi kyntensä kaulalleni. Kolli omasi terävät kynnet, aivan kuin minäkin. Hänen silmissään loimusi murhaava katse. Kolli muistutti minua jostakin, mitä en vain muistanut. En liikahtanutkaan, sillä olin kolauttanut pääni yhteen kiven rykelmistä, ja tunsin pakollista tarvetta sulkea silmäni. Yritin pysyä tajuissani, mutta pian vajosin pimeyteen. Menetin tajuntani.
//Jatkan täst Pisaral :]
Pisaratähti
Olin juuri kohdannut tummanharmaan, suurikokoisen kollikissan, joka oli yksi kissoista, jotka olivat hyökänneet Kuolonklaanin leiriin ilman mitään syytä, tai niin ainakin aluksi luulin. Olin juuri ennen kollin näkemistä erottanut tumman siniharmaan raidallisen kollin, joka oli ollut yksi niistä, jotka olivat saalistaneet klaanini reviirillä. He olivat kostamassa ystävänsä kuolemaa. Tummanharmaa kolli oli heti tuonut mieleeni kissan, jota koko Kuolonklaani suorastaan jumaloi. Tämä kissa oli isäni, joka oli perustanut Kuolonklaanin ja alistanut kaikki klaanit valtansa alle. Hän oli kuollut viimeisimmässä suuressa sodassa yhdessä emoni Sulkatähden kanssa, joten ei ollut mahdollista, että tämä kissa olisi Viiltotähti. Hänen ystävänsä - tämä samainen tumman siniharmaa raidallinen kolli, joka oli saalistanut reviirilläni - oli yllätyksekseni kutsunut kollia Viiltokaaokseksi. Mutta ei, ei hän voinut olla isäni. Kollilla oli molemmat korvat tallessa, tai no toisesta oli lähtenyt pala ilmeisesti vain hetki sitten. Hänen vasemman silmänsä yli kulkivat lähes tismalleen samanlaiset arvet, mitä myös Viiltotähdellä oli. Yhtenä asiana, joka oli eriä kuin isälläni oli kyljessä oleva arpi.
Kolli oli yrittänyt hyökätä kimppuuni, mutta olin hyökännyt ensin ja hän oli kolauttanut päänsä yhteen oppilaiden pesän läheisyydessä sijaitsevan kivirykelmän kivistä. Soturi oli menettänyt tajuntansa. Vilkuilin nopeasti ympärilleni varmistaakseni, ettei kukaan kissaporukan kissoista ollut hyökkäämässä kimppuuni. Sen sijaan Tuhokatse juoksi minua kohti katse kiinni tajuttomassa kollissa.
"Olet siis tavannut jo Jokiklaanissa kasvaneen vihollisemme", musta kolli naukui murahtaen. Jokiklaanilaisen? Oliko Tuhokatse jutellut tämän tummanharmaan lähestulkoon Viiltotähden kopion kanssa?
"Mistä sinä olet tuollaista saanut päähäsi?" kysyin isäni entiseltä luottosoturilta. Kolli murahti ja vilkuili ympärilleen. Itse vilkaisin maassa makaavaa kollia, jonka etukäpälä nyki varoittavasti; hän oli heräämässä.
"Tai ihan sama. Auta minua viemään kolli ulos leiristä, jotta voimme puhutella häntä ja selvittää, kuka ihme hän on", nau'uin hampaat irvessä Tuhokatseelle.
"En mielelläni näin käskyjäsi tottele, mutta koska minuakin kiinnostaa tietää enemmän tästä Viiltokaaokseksi itseään kutsuneesta kollista, niin hyvä on", hän murahti ja tarttui hampaillaan kissan niskaan. Meinasin kysyä, kuinka hän tiesi kollin nimen, mutta päätin olla kysymättä. Saisin takuulla tietää kaiken mitä tahdoin aivan pian, kunhan pääsisimme leirin ulkopuolelle. Annoin Tuhokatseen raahata kollia, kun taas itse varmistin, ettei yksikään hyökkääjistä seurannut meitä tai yrittänyt pelastaa Viiltokaaokseksi kutsuttua kollikissaa. Erotin tummanharmaan kollikissan katsovan meihin päin. Aikoiko hän hyökätä? Samassa tunnistin kollin. Olin nähnyt hänet muutaman kerran kokoontumisessa, hän kuului Jokiklaaniin! Ennen kuin kolli kerkesi tehdä mitään, huomasin Pikkuvarjon syöksyvän tuon kimppuun. Virnistin hyvilläni, kolli ei ainakaan heti pääsisi seuraamaan meitä, sillä Pikkuvarjosta hän tuskin niin helposti pääsisi irti.
Keskityin taas kävelemään ja ympäristöön. Kukaan hyökkääjistä ei ainakaan toistaiseksi yrittänyt pelastaa Viiltokaaosta kynsistämme. Astelimme leirin sivustalla olevaan reikään, jonka tunkeutujat olivat tehneet. Tuhokatse asteli siitä ulos raahaten tummaa, yhä tajutonta kollikissaa perässään. Tuntui hieman pahalta jättää oma klaanini taistelemaan yksin hyökkääjiä vastaan, mutta minun täytyi saada tietää, kuka tämä kolli oli, ja miksi hän näytti niin paljon omalta isältäni. Kuolonklaani pärjäisi kyllä. Hyökkääjiä oli ainakin kaksi kertaa vähemmän kuin kuolonklaanilaisia ja klaanini jäsenet oli opetettu taistelemaan oikean soturin tavoin.
Kun olimme päässeet kyllin kauas leiristä, alkoi tummanharmaa kissa jo heräillä. Tuhokatse irrotti otteensa hänestä ja antoi kissan yläruumiin pudota kostealle nurmelle. Aurinko oli laskemassa, ja oli tulossa hämärää. Leiristä kantautui taisteluhuutoja yhä korviini, vaikka ne olivatkin vaimeita.
"Miten tunnet tämän kollin?" kysyin ja katsoin Tuhokatsetta aavistuksen verran murhaavasti. Hän oli aina palvellut isääni hyvin, mutta minun noustessa valtaan, kolli oli silloin tällöin ollut turhankin vaikea.
"En tunnekaan. Kun nämä kissat hyökkäsivät, tämä Viiltokaaokseksi esittäytynyt kissa haastoi minut. En suostunut taistelemaan häntä vastaan ennen kuin sain tietää, kuka hän on. Jos satuit huomaamaan, hän muistuttaa turhankin paljon kissaa, joka perusti tämän klaanin", murahti musta kollikissa ja vilkaisi tummaa kollia, joka yhä makasi nurmella tajuttomana.
"Mitä hän sitten kertoi?" kysyin ja siristin keltaisia silmiäni.
"Sen, että hän on Viiltokaaos. Hän myös mainitsi, että häntä on usein erehdytty luulemaan Viiltotähdeksi. Hän kasvoi kuulemma Jokiklaanissa, muuta hän ei kertonut", Tuhokatse vastasi hieman epäröiden. Hän ei selkeästikään pitänyt minusta tai luottanut minuun, enkä pitänyt siitä lainkaan, mutta yritin antaa sen olla. Siirsin katseeni maassa makaavaan kollikissaan, joka räväytti silmänsä auki. Nopeasti hän nousi huterille jaloilleen ja katsoi meitä murhaavasti ja hieman ihmeissään. Nostin leukani pystyyn ja katsoin kollia silmiäni siristellen.
"Jos yrität lähteä karkuun, me saamme sinut kiinni. Me emme aio tappaa sinua, ellet tee jotain typerää", nau'uin kollikissalle, joka katsoi minua ja Tuhokatsetta murhaavasti.
"Olen utelias, joten kerro itsestäsi. Kuka olet, mistä tulet ja mikä ihme sinut sai hyökkäämään minun klaanini leiriin?" kysyin rauhallisella äänellä painottaen sanaa "minun." Kolli pysyi vaiti eikä sanonut mitään. Hän vain vilkuili ympärilleen.
"Etkö osaa puhua?" tuhahti Tuhokatse ja astui uhkaavasti kohti kollia, joka pyöräytti silmiään.
"Johan sinulle kerroin, että olen Viiltokaaos. Olin ennen jokiklaanilainen, kunnes päätin lähteä klaanista. Tapasin tämän kissaporukan ja nyt olen osa heitä. Te tapoitte ystävämme, Piikin joten ehdotin eräälle joukkomme vaikutusvaltaiselle kissalle, että hyökkäisimme kimppuunne", kolli naukui virnuillen ja viilsin kynsillään ilmaa. Hetken ajan kuvittelin jopa katsovan isääni, mutta tiesin sen olevan mahdotonta, sillä Viiltotähti oli Pimeyden Metsässä ollut jo pidemmän aikaa.
"Tiedät kai, ketä sinä muistutat, vai?" kysyin. Kolli kohautti lapojaan.
"Voi olla, että olen sukua Viiltotähdellenne. Ihan sama kuitenkin, keitä te olette?" kolli kysyi ja istuutui viimein alas.
"Olen Pisaratähti, Kuolonklaanin päällikkö. Tässä on Tuhokatse, joka toimi Viiltotähden luottosoturina", nau'uin.
"Mitten niin voit olla sukua Viiltotähdelle? Jokiklaanissa ei ole yhtäkään, joka on Viiltotähdelle sukua", Tuhokatse huomasi.
"En ole missään vaiheessa sanonut, että synnyin Jokiklaanissa!" kolli naukui turhautuneella äänensävyllä.
"Missä sinä sitten synnyit?" kysyin yhä rauhallisella äänellä.
"Olen erakko, ja vanhempani jättivät minut Jokiklaanin reviirille. Minä vihaan heitä, joten se on samantekevää, onko Viiltotähti minulle sukua vaiko ei!" Viiltokaaos murisi. Pyöräytin silmiäni.
"Minulla on sinulle tarjous", nau'uin Viiltokaaokselle ja astelin kertaalleen hänen kehonsa ympäri. Kolli kallisti päätään hieman ja kehotti minua ilmeisesti kertomaan lisää. Istuuduin jälleen alas.
"Liity meihin. Kuolonklaanni kaipaa kaltaisiasi vahvoja sotureita, ja voin auttaa sinua selvittämään sukujuuresi", ehdotin. Tumma kolli näytti harkitsevan asiaa, kunnes hän ravisti päätään.
"Ehdotuksesi on kiehtova, mutta joudun sanomaan ei. Veri on aikeissa perustaa lauman, ja olen noussut hänen suosioonsa. Ymmärtänet, että tahdon pitää sen aseman, todennäköisesti pettää Veren ja ryhtyä itse johtamaan kissaporukkaa, joka hänen käskyjään tottelee", Viiltokaaos naukui virnuillen. Kollin suunnitelmat saivat minut yhä vain varmemmaksi siitä, että hän oli sukua minulle ja isälleni Viiltotähdelle. Hän omasi saman kunnianhimon, joka toivon mukaan oli periytynyt myös minun ja Pimeyslehden pennuille.
"Ei sitten. Ennen kuin päästän sinut menemään, sinä saat luvan taistella minua vastaan", nau'uin tyynenä. Tuhokatse näytti hieman hämmästyneeltä.
"Jos sinä voitat, lupaan olla tappamatta niin sanottuja 'ystäviäsi' ja jos minä voitan, sinusta tulee kuolonklaanilainen, sovittu?" kysyin. Viiltokaaos näytti pohtivan asiaa tosissaan. Hän siirsi katseensa kohti leiriä. Taistelun äänet olivat yhä vaimeita, mutta ne eivät olleet vaienneet.
"Hyvä on", Viiltokaaos sanoi ja siirsi vihreät silmänsä minuun. Kun hän sen teki, kehoani pitkin kulkivat kylmät väreet.
"Tuhokatse, sinä saat pysyä sivussa. Kun voittaja on selvillä, menet ilmoittamaan leiriin asiasta", käskin kollia. Musta kissa murahti, mutta nyökkäsi pienesti. Käänsin jälleen katseeni Viiltokaaokseen. Hän oli Jokiklaanista, joten muistelin jokiklaanilaisten liikkeitä, etenkin niitä, joita Palotähti oli käyttänyt minua vastaan taistellessaan. Pöllösyöksy ja Sähköviilto olivat myös opettaneet meille joitain Jokiklaanissa opetettuja liikkeitä. Voittaisin kollin helposti! Viiltokaaos syöksyi kohti minua. Syöksyin sivuun ja olin valmiina loikkaamaan kollin kimppuun, kuten olin aiemmin leirissä tehnyt. Hän tuntui kuitenkin aavistavan hyökkäykseni ja teki äkkijarrutuksen, ennen kuin pääsi kohdalleni. Kolli murahti.
"Älä käytä samaa liikettä kaiken aikaa", hän naukui ja virnisti pienesti. Pyöräytin silmiäni. Tahdoin vain kokeilla, oliko kollin taistelutaidoissa mitään mainitsemisen arvoista. Kolli lähti jälleen juoksemaan minua kohti suoraan edestäpäin. Päätin ottaa iskun vastaan, joten lähdin juoksemaan kollia kohti. Yllätyksekseni hän kuitenkin ponnisti itsensä ilmaan. Hän onnistui pääsemään taakseni, ja kun olin kääntymässä häntä kohti valmiina hyökkäämään hänen kimppuunsa, kolli potkaisi minua takajaloillaan suoraan kasvoihin. Tunsin, kuinka hänen takajalkojensa kynnet tekivät kasvoihini naarmuja. Potkun voima sai minut heittäytymään selkä edellä kohti nurmea. Kun tömähdin maahan, ilmat karkasivat hetkeksi keuhkoistani. Viiltokaaos kulki kohti minua ja viilsi kynsillään ilmaansa. Sitten hän oli loikkaamassa kimppuuni, mutta juuri ja juuri kerkesin kierähtämään pois soturin alta. Hänen kyntensä upposivat nurmeen, ja se sai minut virnistämään. Nousin ylös ja käännyin soturia kohden. Olin yllättynyt, sillä hän oli hallinnut liikkeen, jota vain Kuolonklaanissa opetettiin. Hänen täytyi olla sukua Viiltotähdelle! Hyökkäsin Viiltokaaosta kohti. Onnistuin viiltämään kynsilläni haavan kollin lapaan, kun hän yritti väistää minua mahdollisimman nopeasti. Kolli sihahti ja kääntyi minua kohden. Paljastin hänelle hampaani, jotka eivät olleet mitenkään erityisen terävät tai pitkät. Kolli ei reagoinut siihen millään tavalla. Hän lähti juoksemaan minua kohti, mutta salamana käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan kollia karkuun. Tarkoitukseni oli kääntyä yllättäen ja aloittaa hyökkäys Viiltokaaosta vastaan. Kolli oli kuitenkin yllättävän nopea, joten ei mennyt kauaakaan kun soturi oli päässyt jo vierelleni. Hän syöksyi vauhdista kimppuuni. Kierimme hetken ajan nurmella yhtenä kynsien ja karvojen kasana. Osuin muutamia kertoja kynsilläni soturiin, ja niin teki hänkin minuun. Tunsin viiltävää kipua kaulassani, kun soturi onnistui viiltämään siitä kynsillään. Kun lopulta irrottauduin kollista, tasapainoni petti ja kaaduin maahan. Tunsin, kuinka veri suorastaan pulppusi ulos kaulaani tulleesta haavasta. Hengittäminen kävi hieman vaikeaksi. Pakottauduin itseni takaisin jaloilleni. Viiltokaaoksen turkki oli repaleinen, siellä täällä oli pieniä naarmuja, joita olin onnistunut tekemään. Yksi suurempi haava sijaitsi kollin oikeassa poskessa. Haavasta vuosi verta, ja verinoro laskeutui soturin kasvoja pitkin kohti rintaa. Haavasta tulisi todennäköisesti arpi. Viiltokaaos näytti olevan kuitenkin vielä lähestulkoon voimissaan. Hän lähti syöksymään jälleen minua kohti. Parhaani mukaan yritin väistää hänen liikkeensä, mutta tunsin jyskyttävää kipua kaulassani, joten liikkeeni olivat huteria ja hitaita. Viiltokaaos loikkasi päälleni ja onnistui kaatamaan minut maata vasten. Hän painoi kyntensä kaulaani, tunsin kynsien uppoavan haavaani. Se tuntui hirvittävältä. Kolli jännitti tassuaan, joka sai aikaan kynsien liikahtavan sisälläni. Pakonomainen refleksi sai minut riuhtaisemaan pääni taakse. Kollin kynnet repäisivät haavaani vain enemmän auki, ja veri suorastaan suihkusi Viiltokaaoksenkin päälle. Tunsin, kuinka ajatukseni alkoivat hämärtyä, samoin teki myös näköni. Silmäni sulkeutuivat hitaasti, vaikka yritinkin pitää niitä parhaani mukaan auki. Viiltokaaos irrotti otteensa minusta ja nousi ylös. Ennen kuin vajosin pimeyteen, huomasin kollin naukuvan jotain, mutta en saanut selvää, mitä.
Erotin edessäni lukuisia eri kissoja. He katsoivat minua syyttävästi ja murhaavasti. Jokainen kissa välähti edessäni vain muutaman hetken ajan, kunnes sitten katosi pimeyteen. Kissat olivat niitä, joilta olin riistänyt hengen. Suuri osa kissoista oli erakoita, joita olin ennen soturinimitystäni tappanut. Pian erotin myös Palotähden, joka ilmestyi niin monta kertaa, kuin olin hänen suuressa sodassa murhannut. Häntä seurasivat muutamia kissoja, joista viimeinen oli erakko, jonka olin tappanut suurin piirtein neljäsosakuu sitten. Sitten kaikki pimeni jälleen. Olin menettänyt yhden hengen ja niitä oli jäljellä laskujeni mukaan vielä kuusi.
//jatkan Viillol xd
Viiltokaaos
Pisaratähti oli sulkenut silmänsä ja lakannut hengittämästä. Minä olin siis ilmeisesti voittanut. Musta kollikissa - Tuhokatse nimeltään - lähti juoksemaan kohti leiriä. Katsoin vaitonaisena Pisaratähden elotonta ruumista. Hän oli kai menettämässä henkeä. Olin kuullut, että päällikön menettäessä hengen, hän kävi Tähtiklaanin luona, mutta en ollut varma, kuinka Pimeyden Metsään uskoville kävi. Hetken ajan katselin kollin elotonta ruumista, kunnes kuulin nopeaa tahtia lähestyviä askeleita. Kaksi kissaa juoksivat minua kohti. Toinen kissoista oli hopeanharmaa soturikissa, ja toinen oli nuoren oloinen tummanruskea raidallinen naaras.
"Pisaratähti!" naaraskissa ulvoi kauhuissaan ja juoksi muutaman hiirenmitan päähän meistä. Soturi kulki hänen perässään.
"Olet surmannut Pisaratähden!" arviolta oppilasikäinen kissa naukui hetken hengen haukkomisen jälkeen. Soturi asettui pienemmän kissan eteen. Hän näytti hämmästyneeltä, kun hän katsoi minua.
"Kuka sinä olet, ja mitä teet Kuolonklaanin reviirillä?" harmaa kissa sihisi ja paljasti hampaansa. Pysyin rauhallisena.
"Olen Viiltokaaos. Yhdessä joukkojeni kanssa hyökkäsimme klaaniinne, sillä tapoitte yhden ystävistämme. Pisaratähti tahtoi itse taistella minua vastaan ja hän on menettämässä yhtä henkeään. Koska minä voitin, Tuhokatse lähti ilmoittamaan leiriin, että kuolonklaanilaisten tulee lopettaa taistelu", nau'uin viileästi kaksikolle. Soturi vaikutti jokseenkin tutulta, mutta en edelleenkään osannut yhdistää kasvoja kenellekään. Samassa huomasin Pisaratähden avaavan silmänsä. Hän katsoi ensin pitkään pilviselle ja hämärtyvälle taivaalle, kunnes käänsi katseensa minuun.
"Tuhokatse lähti leiriin", ilmoitin kollille, "ja suosittelen kertomaan tapahtumat kahdelle klaanisi jäsenelle." Raidallinen kolli kääntyi kohti kahta kuolonklaanilaista.
"Onko leiriin hyökätty todella?" hopeanharmaa kolli kysyi ja astui lähemmäs päällikköään.
"On. Palataan leiriin, taistelu on kuolonklaanilaisten osalta ohi", kolli sanoi ja käänsi katseensa minuun, "me lopetamme sen, kunhan käsket sen Veren viedä ystävänsä pois." Murahdin.
"Voin kyllä yrittää", tokaisin ja lähdin kulkemaan kohti leiriä. Kuljin joukon edellä. Pisaratähti otti tukea hopeanharmaasta soturista. Kuulin kaksikon keskustelevan:
"Hän muistuttaa ihan.." Soturi ei sanonut lausettaan loppuun, mutta tiesin kyllä, ketä minä muistutin; Viiltotähteä.
"Tiedän. Hän on mitä todennäköisimmin sukua minulle", ilmoitti Pisaratähti kähisevällä äänellä. En kuunnellut keskustelua sen enempää. Taistelun äänet olivat vaimenneet, Tuhokatse oli kai onnistunut lopettamaan tiastelun. Kävelin sisään leiriin piikkihernetunnelista, josta olin aiemminkin sinne mennyt. Leirissä oli hyvin kireä tunnelma. Huomasin kaikkien katsovan minua ja perässäni kulkevaa kolmea kissaa. Erotin Veren lähellä suurta kiveä samaisen mustan kollin vieressä, joka ei ollut rohennut ilmeisesti taistelemaan minua vastaan. Astelin Veren luokse piittaamatta kuolonklaanilaisen katseesta turkissani.
"Minä voitin heidän päällikkönsä, Pisaratähden. Kuolonklaanilaiset eivät hyökkää enää kimppuumme, kunhan lähdemme nyt", nau'uin Verelle ja katsoin häntä silmiäni siristäen. Toivoin, että kolli ymmärtäisi, että nyt olisi oikeasti hyvä aika lähteä, ellemme tahtoneet tapattaa kaikkia ystäviämme.
//Veri?
Pisaratähti 22.04.2017
Hyökkääjät olivat poistuneet leiristämme. Olin määrännyt parhaimmassa kunnossa olevat soturit ja oppilaat korjaamaan leirin seinämiä, jotka hyökkääjät olivat tuhonneet. Käänsin katseeni Kielomyrkkyyn, joka nuoli rinnassaan olevaa naarmua lähellä suurkiveä. Astelin leuka pystyssä kohti naarasta. Voisin nyt hänelle ehdottaa sitä, mitä olin ajatellut ennen hyökkäystä ehdottaa, mutta en vain ollut kerennyt. Entinen oppilaani nosti katseensa minuun huomatessaan minun lähestyvän.
"Hei, Pisaratähti", naaras tervehti kunnioittavalla äänellä. Nyökkäsin hänelle tervehtykseksi.
"Minulla on sinulle ehdotus", nau'uin murahtaen. Naaras kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä. Hän vilkaisi nopeasti takanani olevia kissoja, jonka jälkeen käänsi katseensa takaisin keltaisiin silmiini.
"Millainen ehdotus?" naaras uteli ja kallisti hitaasti päätään.
"Tule, niin kerron sen sinulle", sanoin ja lähdin kulkemaan hitaasti kohti oman pesäni sisäänkäyntiä. Lähellä sisäänkäyntiä pysähdyin ja vilkaisin Kielomyrkkyyn. Soturi nousi hitaasti ylös ja asteli hieman epäröiden perässäni sisään pesään.
"No?" naaras kysyi heti pesään päästessään. Asetuin kaikessa rauhassa sammalvuoteelleni hyvään asentoon.
"Tiedäthän, että Kuolonklaani kaipaa vahvistusta. Tänne hyökännyt kissaporukka oli onneksemme pieni, mutta he pärjäsivät siihen nähden erittäin hyvin. Minä olen vahva ja erinomainen taistelija ja sinä olet hyvä saalistaja, ja saalistusta ja taistelua hyvin hallitsevia kissoja kaipaamme erityisesti. Ymmärrätkö jo, mitä tarkoitan?" kysyin. Kielomyrkky pohti hetken aikaa.
"Kerro lisää", hän pyysi vastaamatta. En välittänyt, vaan päätin kertoa naaraalle ehdotukseni aivan suoraan:
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopi Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."
//Kielo?
Kielomyrkky
"Ehdotan, että minä tekisin sinun kanssasi pentuja, ainoastaan Kuolonklaanin vuoksi. Ehdotukseni sopii Pimeyslehdelle, eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Pennuista tulisi erinomainen lisä Kuolonklaanille. Enää vain sinun tarvitsee suostua."
Pisaratähden sanat yllättivät minut suuresti. Minulla ei koskaan ollut käynyt mikään vastaava mielessä. Pitkä hiljaisuus vallitsi päällikön pesässä. Katsahdin hieman arvuuttelevasti Pisaratähden suuntaan.
*Mitä tuohon nyt vastaisi?* ajattelin itsekseni. Pisaratähtikin pysyi toistaiseksi vaiti. Jotakin minun kuitenkin olisi pakko tuolle sanoa.
"Hyvä on", maukaisin lopulta pitkän harkinnan ja hiljaisuuden jälkeen.
"Mutta vain Kuolonklaanin takia", lisäsin melko kireästi.
"Hyödynkö tästä vain lisäämällä klaanimme voimakkuutta?"
// Pisara?
Pisaratähti 11.04.2017
Nyökkäsin oppilaalleni.
"Kehuit olevasi siinä hyvä, joten nyt saat todistaa sen minulle", sanoin naaraskissalle tyynenä. Hän loihti kasvoilleen virneen.
"Lähdemmekö heti?" Kielotassu kysyi.
"Lähdemme", vastasin hieman murahtaen ja nousin ylös. Kielotassu seurasi minua ulos leiristä, jonka jälkeen suuntasimme kohti Tuuliklaanin vastaista rajaa. Jonkun matkan päästä pysähdyin. Reviirimme raja näkyi edessämme suhteellisen kaukana, ja täällä päin oli useimmiten eniten riistaa, joten saalistamisen harjoittelu olisi helppoa, jos Kielotassu todella oli hyvä saalistaja.
"Mistä aloitamme?" naaras kysyi ja istuutui alas heilauttaen häntänsä etukäpäliensä päälle. Katsoin naarasta keltaisia silmiäni siristellen.
"Kerro minulle, mitä saaliita reviirillämme on eniten", käskin. Kielotassu vaikutti pohtivan asiaa.
"Jäniksiä? Kuolonklaanin reviiri on nummimaista, joten ne viihtyvät niin täällä kuin Tuuliklaaninkin reviirillä. Sitten on myös hiiriä ja joitain lintuja", naaras naukui mietteliäästi. Nyökkäsin.
"Se riittää nyt. Maistele ilmaa, jos huomaat jonkun eläimen tuoreen tuoksun, kerro siitä minulle. Sen jälkeen saat luvan etsiä saaliisi ja saalistaa sen itse, aluksi en auta sinua mitenkään, vaan saat itse joko onnistua tai epäonnistua", naukaisin. Tässäkin asiassa toivoin naaraan tekevän jotain väärin, jotta pääsisin moittimaan häntä. Odotin hänen tekevän jotain.
//Kielo?
Kielotasu 12.04.2017
Tassuttelin hitaasti hieman kauemmas Pisaratähdestä. Nostin kuononi korkeammalle ja avasin hieman suutani maistellekseeni ilmaa riistan toivossa. Laskin katseeni alemmas korkokivien huipusta ja murahdin hiljaa. Juuri nyt tuuli ei auttanut minua lainkaan. Jostakin syystä juuri nyt tuli tyynempi kohta, enkä haistanut mitään. Ilma vain seisoi paikoillaan. Odotin hetken aikaa tuulen yltymistä ja kohotin kuononi jälleen kohti korkokivien huippuja. Kehräsinilkeästi kun haistoin hiiren. Laskin kuoni myös maahan ja huomasin jälkien menevän muutaman ketunmitan päässä.
"Haistan hiiren", huikkasin lapani ylitse Pisaratähdelle. Lopulta käännyin kokonaan kohti mestariani ja odotin tuon sanovan jotakin.
"Mitä ihmettä odotat? Että hiiri saapuu luoksesi? Mene ja metsästä se", Pisaratähti murahti. Käännyin ympäri pois päälliköstä ja pyöräytin silmiäni.
*En nyt aivan tuota tarkoittanut*, ajattelin turhautuneena. Lähdin tassuttelemaan hiiren tuoksun perässä ja seurasin sitä pieneen heinikkoon. Kiersin varovasti tuulen alapuolella. Huomasin myös olevani miltein myötätuulessa, joten kiersin hitaasti heinikon toiselle puolelle tarpeeksi kaukaa, ettei hiiri vain kuullut minua. Huomasin sen jyrsivän heinikossa jotakin käpyä tai siementä. En aivan erottanut mikä sillä oli käpälissään, sillä se oli selin minuun.
*Hyvä niin*, ajattelin tyytyväisenä. Olisi helpimpi saada se kiinni. Jännitin takajalkani hyppyyn ja hyppäsin hiiren päälle. Painoin sen suiraan maata vasten ja purin siltä niskat poikki. Nostin hiiren voitonmerkiksi suuhuni ja suuntasin kohti Pisaratähteä.
// Pisara?
Pisaratähti 13.04.2017
//Sori Mys mut mul ei hirveenä oo inspii enkä haluu laittaa ketää oottaa turhaan mun jatkoja päiväkausii. Eli vien nyt Pisaran vaa pois tuolt harjotuksist ja kanttii varautuu siihe etten ny parii päivää oo kirjottamas sil tai muilkaa xc Voit muute sitte nimittää Kielon soturiks
Palasimme Kielotassun kanssa leiriin. Oppilaani oli onnistunut saalistamisessa hyvin, vaikka hän olikin ensimmäistä kertaa saalistamassa. Kuljin naaraan johdolla sisään leiriin.
"Saat luvan viedä yhden saaliin pentutarhalle", murahdin naaraskissalle ja suuntasin kohti omaa pesääni, jonka edustalla huomasin Syöksyviillon istuvan. Kollin ryhti oli lähestulkoon täydellinen ja hänen katseensa oli korkealla taivaalla.
"Mitä mietit?" kysyin ja istuuduin sisarenpoikani vierelle. Kolli käänsi katseensa minuun ja murahti.
"Mitäpä sinä siitä välität", hän tuhahti töykeästi. Kasvoilleni piirtyi virne.
"Kai sitä päällikkö saa klaaninsa jäsenistä välittää", nau'uin ja tönäisin hellästi minua nuorempaa, mutta siltikin kokoistani kollisoturia. Syöksyviilto pyöräytti silmiään.
"Normaalia kai se on muissa klaaneissa, mutta ei täällä. Sinä tuskin edes huomaat joitakin klaanisi jäseniä, vaikka he raahautuisivat viimeisillä voimillaan leiriin saakka", Syöksyviilto huomautti. Kohautin hieman huvittuneena lapojani ja virnistin jälleen.
"Jotkut eivät vain ansaitse huomiotani. Sinä olet sukulaiseni ja yksi Kuolonklaanin vahvimmista kissoista, joten ansaitset huomioni", huomautin. Syöksyviilto pyöräytti jälleen kerran silmiään.
"Viherlehti on tulossa", kolli naukui hiljaisuuden päätteeksi. Katsoin häntä hieman hämilläni. Miksi hän sen kertoi? Kyllä minä sen tiesin.
"Ja miten se liittyy tähän?" kysyin ja upotin kynteni kovaan multaan, jota oli ympäri Kuolonklaanin leiriä.
"Kysyit, mitä mietin ja minä vastasin. Kyllähän minä tiesin, että et ole kiinnostunut siitä", kolli maukui kyynisesti. Huokaisin hieman turhautuneena.
"En vain ymmärtänyt. Kyllähän minua tietenkin kiinnostaa", sanoin. Syöksyviilto kohautti lapojaan ja lähti kulkemaan kauemmas minusta sanaakaan sanomatta. Mikä ihme hänelle tuli? En jaksanut välittää, vaan astelin itse omaan pesääni ja asetuin sammalvuoteelleni lepäämään.
Pimeyslehti 20.04.2017
Katselin nukkuvia pentujani vielä hämärässä pentutarhassa. Pieni hymy muodostui kasvoilleni katsellessani tuhisevia pentuja. Yleensä Kuolonklaanilaiset eivät tunteitaan näyttäneet - jos niitä yleensäkkään oli olemmassakaan. Kaippa minä olin poikkeus. Nuolaisin kerran jokaisen pennun päälakea ja hiivin ulos lämpimästä, maidolta tuoksuvasta pentutarhasta. Kuun vähäinen valo valaisi leiriaukiota. oli vielä yö, mutta aamu ei voisi olla enää kaukana. Minua ei väsyttänyt enää ollenkaan joten pujahdin ulos leiristä. Viileä ilma iski minua vastaan katsellessani yksin edessäni avautuvaa maisemaa. Ihmettelin, miksi kukaan ei ollut vartiossa. Lapojani kohauttaen kävelin pimeään yöhön. Oli hiirenkorva, vihdoinkin! saalistakin löytyi paljon enemmän kuin lehtikatona. Yhtäkkiä mieleeni tuli varapäällikköyteni. Minusta tulisi joskus päällikkö, jos en ehtisi kuolla sitä ennen. En ollut ajatellut sitä ennen. Pääni täyttyivät ajatuksista valtavasta vastuusta ja klaanin johtamisesta. Ilmat pakenivat keuhkoistani tajutessani, että johtaisin klaania ilman Pisaratähden tukea. Hän kuolisi ennen kuin minusta tulisi päällikkö. Pysähdyin hetkeksi. En voinut olla ajattelematta kumppanini velttoa ja veristä ruumista.
Aikani vetisteltyäni sätin itseäni typeristä ajatuksistani ja jatkoin kävelyäni. Haistelin yrittäen paikantaa riistan hajua. Nenääni tulvahti voimakas jäniksen haju.
Aurinko alkoi nousta taivaanrannassa raahatessani ison, täysikasvuisen jäniksen leiriin. Ähkien raahasin jäniksen tuoresaaliskasaan. Sen perässä juoksemisessa oli mennyt kauan, mutta olin saanut sen lopulta kiinni. Huomasin Pisaratähden kävelevän minua kohti.
//Pisara?
Pisaratähti
Olin poistunut leiristä etsimään Pimeyslehteä, joka oli ollut hieman ehkä pelottavankin kauan leirin ulkopuolella. Oli minulla myös kumppanilleni asiaa, sillä olin saanut suorastaan mahtavan idean yrittäessäni viime yönä saada unen päästä kiinni. Erotin naaraan ylittävän ukkospolun, jonka jälkeen hän suuntasi kohti leiriä ja samalla myös minua. Kiristin tahtiani ja ravasin kohti naarasta.
"Hei", hän kehräsi, kun saavuin hänen kohdalleen. Naaraalla oli suussaan kookas jänis, josta riittäisi syötävää monelle klaanin jäsenelle.
"Hei. Minulla on sinulle asiaa", nau'uin ja asetuin naaraan vierelle, jatkoimme matkaa kohti leiriä.
"Mitä?" Pimeyslehti kysyi ja käänsi vihreän katseensa minuun.
"Minulla on idea, josta sinäkin takuulla pidät, sillä se vahvistaisi Kuolonklaania entisestään", nau'uin. Kumppanini silmät suurenivat.
"Kerro lisää", hän mumisi jänis suussaan.
"Minä voisin tehdä pentuja Kielomyrkyn kanssa. Ennen kuin suutut, tahdon perustella, miksi tahdon tehdä niin. Minulla ei ole mitään tunteita Kielomyrkkyä kohtaan. Hän on mahtava saalistaja, ja minä olen erinomainen taistelija. Voitko kuvitella, millaisia pentuja niistä tulisi? Pennut eivät todellakaan vetäisi vertoja meidän pennuillemme, mutta ne vahvistaisivat Kuolonklaania, joka olisi vain hyvä asia. Kai sinäkin ajattelet klaanimme parasta?" kysyin naaraalta. Pimeyslehti näytti miettivän asiaa.
"Kai se sopii.. Kuolonklaanin parastahan tässä ajatellaan, eikö niin?" naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Aivan niin. Hienoa, että ymmärrät. Minun pitää ehdottaa tätä vielä Kielomyrkylle", sanoin. Kuljimme hiljaisuuden vallitessa leiriin. Pimeyslehti vaikutti hieman omituiselta. Ehkä se oli vain väsymystä. Naaras oli jo kauan hoitanut pentujamme ja siinä välissä tehnyt varapäällikön tehtäviä. Kumppanini laski leiriin päästyään saaliinsa tuoresaaliskasaan ja katosi sitten pentutarhalle, jolla hän vietti nykyään aikaansa, sillä siellä pentummekin olivat. Huomasin Kielomyrkyn istuskelevan yksin leirin reunamilla. Menisin vasta myöhemmin puhumaan naaraalle asiasta, sillä nyt menisin kyllä lepäämään. Olin ollut pitkään hereillä ja minua väsytti aivan hirveästi.
//Joku?xd
Kielotassu
Olin suhteellisen tyytyväinen ensimäiseen suoritukseeni. En ollut kuitenkaankoskaan aikaisemmin vielä yrittänyt hyökätä kenenkään kimppuun. Terävämmistä kynsistä olisi todellakin ollut hyötyä taistelussa, mutta ehkä voisin hyötyä metsästystaidoistani ja havannoida nopeasti asioita ympäriltäni. Pisaratähti aikoi nyt puolestaan hyökätä minun kimppuuni.
*Antaa tulla vain! Minä en haavoja pelkää!* ajattelin uhmakkaasti. Tiesin kyllä, että Pisaratähden kynsissä oli riskinsä, mutta sen riskin olin valmis oppilaan.
*Ilman tuskaa ja aherrusta ei tässä klaanissa soturiksi tulla!*
Huomasin Pisaratähden loikkaavan minua kohden kynnet esulle. Vaistoni käskivät loikata sivummalle, mutta Pisaratähdella oli varmasti jokin taka-ajatus matkassaan. Päällikkö ei todellakaan päästäisi minua niin vähällä. Loikasin sivuun väistäen päällikön iskun. Pisaratähti tömähti vierelleni ja peruutin taaksepäin. Päällikkö loikkasi toiselle puolelleni. Tuo oli varmasti suunnannut potkunsa kylkeeni, mutta se osui minua suoraan päähän. Lännähdin hieman kauemmas päälliköstä. Korvissani soi ja päätäni jomotti. Siitä huolimatta nousin seisomaan. Huomasin vain Pisaratähden hahmon edessäni. Virnistin huvittuneena päällikölle.
"Tarvitsen opetusta refleksien kehittämiseen", mau'uin hieman ärsyttävästi virnistäen. Korvissani soi yhä, mutta se ei haitannyt minua yhtään. Mitään vahinkoa ei varsinaisesti ollut vielä tapahtunut.
// Pisara?
Pisaratähti
Olin juuri onnistunut potkaisemaan oppilastani suoraan päähän. Sen jälkeen hän oli vain valitellut huonoja refleksejään, joissa hän tarvitsi vielä parantamista.
"No, tuo potku tuli oikein hyvään aikaan. Palaamme nimittäin nyt leiriin", nau'uin oppilaalleni. Kielotassu katsoi minua uskottomasti.
"Häh? Miksi ihmeessä? Emmehän me ole tehneet paljoa mitään", punaruskea oppilas naukui. Pyöräytin keltaisia silmiäni hieman turhautuneena.
"Jos huomasit, olen tässä harjoituksen ohessa tappanut yhden tunkeilijan, selvittänyt millainen taistelija olet, opettanut sinua hyökkäämään ja potkaissut sinua päähän", nau'uin naaraalle kulkien asia asialta häntä lähemmäs, kunnes päähän potkaisun kohdalla olin lähes kiinni hänen kuonossaan. Naaras säpsähti ja astui taaksepäin.
"No.. Niin kai sitten", hän tokaisi ja kohautti lapojaan.
"Eli me palaamme nyt leiriin", sanoin ja lähdin kulkemaan kohti leiriä oppilaani edellä, "ja ota se hiiri mukaasi." Kuulin, kuinka Kielotassulle iski kiire. Hän kaivoi nopeasti hiiren maasta ja juoksi minut sitten kiinni. Naaras joutui kulkemaan melko ripeästi, sillä normaali kävelyaskeleeni oli paljon isompi hänen omaansa.
Saavuimme pian ukkospolulle. Jäin seisomaan sen reunalle, vaikka hirviöitä ei näkynyt lähimaillakaan. Kielotassu katsoi minua kummissaan.
"Miksi et ylitä sitä?" hän kysyi mumisten hiiri suussaan.
"Sinä saat mennä ensin ja näyttää tietä leiriin", tokaisin. Naaras nyökkäsi ja katsoi molemmin puolin ukkospolkua. Todettuaan, että hirviöitä ei ole lähistöllä, hän ravasi nopeasti sen yli. Kuljin naaraskissan perässä kohti leiriä. Onnistuisiko hän kulkemaan aivan päinvastaiseen suuntaan missä leiri oli, vai pääsisikö hän leiriin saakka ilman mitään ongelmia. Toisaalta toivoin ensimmäistä, mutta samalla myös toista. Tykkäsin kertoa oppilaalle, missä hän oli huono.
//Kielo?cx
Kielotassu 10.04.2017
Katsoin hieman kummastuneena Pisaratähteä.
*Nyt jo leiriin?* ajattelin hieman tympääntyneenä. Olisin tahtonut oppia vielä lisää, mutta päällikön sanaa tuskin tulisi kahteen kertaan uhmata. Tassuttelin kuitenkin hiiri suussa eteenpäin ukkospolulta lähtien. Laskin nopeasti hiiren maahan ja nuuhkaisin ilmaa. Haistoin voimakkaasti muiden klaanini kissojen hajuja.
*Tuolla päin on leiri!* ajattelin voittoisasti. Nostin hiiren takaisin suuhuni, kunnes korvassani alkoi taas vinkua. Pudistelin päätäni voimakkaasti jotta vinkuminen loppuisi. Tasapainoni hieman horjui ja otin ristiaskeleen. Kaaduin miltein vatsalleni, mutta pääsin pystyyn.
"Typerä korva!" sihahdin. Pudistelin vielä uudestaan päätäni ja vinkuminen loppui. Hymähdin ja jatkoin matkaani. Hetken ajan unohdin, että Pisaratähti oli seurassani.
*Hän varmaan pitää minua hulluna*, ajattelin hieman turhautuneena, mutta jätin asian sikseen. Käänsin kattseeni vielä olkani ylitse kohti korkokiviä ja Pisaratähteä, mutta mitään ohjetta en saanut. Käänsin katseeni takaisin menosuuntaan ja lähdin loikkimaan eteenpäin. Vaihdoin kuitenkin pusikkoa ohittaessani loikkimisen nopeatempoiseen raviin. Kuolonklaanin reviiriä ei voinut olla erottamatta, sillä se sijaitsi palaneen ladon kohdalla. Savuin leirin edustalle ja katselin leirin reunamia, jotka oli vahvistettu piikkihernemuurilla. Kiersin leirin suuaukolle ja pudotin hiiren tassujeni eteen.
"No?" kysyin ryhdikkäästi istuen Pisaratähdeltä.
// Pisara?
Pisaratähti
"Mitä 'no'? Odotatko, että saisit hurjat kehut siitä, että osasit kulkea klaanin reviirilläsi?" murahdin naaraalle ja kuljin hänen ohitseen sisään leiriin tönäisten oppilastani hieman, mutta hän onnistui pitämään tasapainonsa oikein hyvin. Kuljin leirin pääaukiolle, josta heti suuntasin kohti pentutarhaa. Erotin mustan kumppanini astelevan ulos pentutarhasta.
"Hei", hän tervehti minua lempeästi hymyillen. Huomasin naaraan katseen harhailvan taakseni. Päättelin, että Kielotassu oli saapunut leiriin.
"Kävitte ilmeisesti saalistamassa", Pimeyslehti naukui ja kiinnitti kai huomiota hiireen, jota oppilaani kantoi suussaan. Pudistin päätäni.
"Emme, vaan löysimme kolme erakkoa reviiriltämme. He saalistivat tuon hiiren", naukaisin.
"Ja siinäkö kaikki?" Pimeyslehti kysyi huomatessaan pienen virneen kasvoillani.
"Erakot eivät suostuneet poistumaan ja jättämään hiirtä, joten kostin sen tappamalla yhden niistä", kerroin virnistäen leveästi. Pimeyslehti hymähti ja tönäisi minua hellästi.
"Juuri sinun tapaistasi", hän naukui ja lähti kulkemaan kohti suurkiveä aikeena järjestää kai huomisen partiot. Käännyin kohti Kielotassua ja astelin naaraskissan luokse.
"Lähdemme heti auringon noustua harjoittelemaan saalistusta. Saat sitten näyttää, kuinka hyvä olet siinä", nau'uin oppilaalleni tyynenä ja jatkoin matkaani kumppanini vierelle suurkiven varjon alle.
Seuraavana aamuna raotin hitaasti keltaisia silmiäni. Nousin ylös venyttelemisen jälkeen ja kävelin ulos pesästäni. Aurinko oli hädin tuskin noussut, mutta siltikin näin Kielotassun seisomassa aivan oppilaiden pesän edustalla. Kuljin tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä kaksi hiirtä suuhuni, joista toisen vein oppilaalleni. Hän oli syönyt palattuamme leiriin vain yhden vaivaisen päästäisen, joten uskoin hänen olevan nälkäinen. Tahdoin kaiken lisäksi naaraan jaksavan saalistaa mahdollisimman kauan aikaa ilman valitusta nälästä.
"Syö se, jotta jaksat", nau'uin murahtaen punaruskealle naaraskissalle.
//Kielo? cx
Kielotassu
Tuhahdin ärsyyntyneenä. Sihahdin hieman mestarini tassutellessa ohitseni.
"Ajattelin vain kysyä oliko osoite oikea vai ei", mumisin Pisaratähden selän takana. En olettanut kollin kuulevan sanojani lainkaan ja se tyydytti vihani. Voisin aivan rauhassa vihata ketä tahansa kissaa tuon tietämättä. Seisoin vain tyynesti Pisaratähden takana ja katselin naarasta jolle tuo juuri puhui. Hän oli varmastikin Pimeyslehti, ilmeestä päätellen Pisaratähden kumppani tai jotakin sen kaltaista.
*Osaako Pisaratähti oikeasta 'rakastaa' jotakin kissaa?* ajattelin hämilläni, mutta en antanut oman katseeni vaihtua mihinkään. Virnistin Pimeyslehden tassutellessa pois paikalta. Vaihdoin kyitenkin kasvoni peruslukemille heti kun näin Pisaratähden kääntyvän minun puoleeni. Tosin päällikkö vain ohjeisti minua huomista varten ja tassutteli pois. Kuopaisin tassullani maata ja katsoin ärsyyntyneenä oppilaiden pesän suuntaan. Nyt joutuisin menemään Risutassun kanssa samaan pesään. Riitaa haastavan kollin seura ei todellakaan ollut minulle tervetullut, mutta ehkä voisin heti herätessäni poistua pesästä. Ärsyytynein tunnelmin tassuttelin oppilaiden pesälle omalle sammalvuoteelleni ja yritin nukahtaa.
Olin maannut jo pitkään hereillä, joten kierähdin ympäri ja tassuttelin ulos pesästä.
*Mitäs minä täällä turhaan pesässä loikoilen kun voisin aivan hyvin olla auttamassa jotakin klaanin kissaa?* ajattelin kävellessäni. Leirissä ei kuitenkaan ollut miltein ketään, joten jäin sukimaan itseäni pesän ulkopuolelle. Huomasin Pisaratähden tassuttelevan luokseni kahden hiiren kanssa. Katsoin hieman kummissani päällikköä.
*Tuolla mahtaa olla kova nälkä.*
Paljastui kuitenkin, että toinen hiiri oli minulle. Hymähdin ja nuokin hiiren suuhuni. Puraisin siitä pienen palasen ja jäin pureskelemaan sitkeää palaa melko pitkäksikin aikaa. Kun huomasin päällikön miltein syöneen omansa, pistin hieman vauhtia omaan syömiseeni. Syötyäni hiiren nuolaisin huuliani ja katsahdin Pisaratähteen mietteliäänä.
"Siis saalistamaan?" kysyin tuolta hitaasti. Kasvoilleni kuitenkin palasi naarasmainen ilkikurinen virnistykseni, kun Pisaratähti aukaisi suunsa vastatakseen.
// Pisara?
Pisaratähti
Nyökkäsin hyväksyvästi.
"Sinun on hyvä tarkastella tulevaa vastustajaasi. Pitkäjalkaiset kissat ovat yleensä nopeita juoksemaan, kun taas lyhytjalkaiset hitaita ja toisinaan hieman kömpelöitä riippuen siitä, onko kissa kevyt- vai vankkarakenteinen", nau'uin. Kielotassu nyökkäsi jälleen merkiksi siitä, että hän oli ymmärtänyt, mitä olin hänelle sanonut.
"Sinulle on myös hyötyä siitä, jos olet nähnyt vastustajasi taistelevan aiemmin. Muistele tällöin hyökkäsikö hän enemmän vai pysyikö paikoillaan ja odotti vastustajansa hyökkäystä. Muistele myös, käyttikö hän ennemmin kynsiä vai hampaita", kerroin, "osaatko sanoa, kuinka minä taistelen? Näit hetki sitten minun tappavan sen erakon, joten siitä ehkä pystyit päättelemään jotakin?" Kielotassu näytti pohtivan asiaa. Hän pysyi hetken ajan hiljaa. Huomasin, että oppilaan katse hapuili vähän väliä minussa ja toisinaan verisellä nurmella takaani.
"Sinä käytit kynsiäsi, eikö niin?" Kielotassu kysyi.
"Aivan. Osaan käyttää taistellessani kynsiä enemmän hyödyksi kuin hampaitani, sillä niillä saan enemmän kipua aikaan vihollisessani", selitin Kielotassulle. Oppilas vaikutti kuuntelevan tarkasti.
"Seuraavaksi kysyn sinulta kysymyksen, jota tahdon, että mietit todella. Tulen opettamaan sinua sen mukaan, mitä tähän kysymykseen vastaatkaan", kerroin naaraalle. Kielotassu nyökkäsi hieman epäröiden.
"Mitä luulet, millainen taistelija sinä olet? Hyökkäätkö, puolustatko, käytätkö kynsiäsi vai hampaitasi vai taisteletko kenties pakoillen ja väsyttäen vihollisen?" kysyin ja katsoin naarasta syvälle tuon meripihkaisiin silmiin.
//Kielo?
Kielotassu
Mietin jonkin aikaa vastaisinko rehellisesti päällikölle ja sainoisin omaavani tylpät kynnet. Kaiken lisäksi olen aika hidas juoksemaan. Osaan vaania hyvin, mutta en ole varma auttaisiko se täysin taistelussa.
"Pakko sanoa, mutta minä omistan todella tylpät kynnet", mauakisin häpeissäni. Työnsin kynteni esille. Ne painautuivat kyllä maahan, mutta eivät menneet kuin muutaman lehdennläpi jos sitäkään.
"Niistä ei ole välttämättä apua taistelemisessa. On hyvinkin ärsyttävää olla metsästystyypin kissa ennemmin kuin taistelutaitoinen. Taistelutaidoista olisi apua myös metsästyksessä", murahdin hiljaa. Annoin kynsieni palata sisälle ja huomasin. Olin aikalailla umpikujassa.
"Olen hyvä kiipeilemään ja piiloytumaan, mutta en tiedä auttaako se taistelussa. Käytän enemmin hampaitani kuin kynsiäni. Saan välitettyä raivoni hampaistani suoraan viholliseen", maukaisin hieman mietiskellen. Pisaratähti vain kuunteli minun selityksiäni ja yritti varmasti miettiä mitä voisikaan opettaa toivottomalle oppilaalleen, joka osasi ainoastaan metsästää.
*Miksi en voinut periä isäni taistelutaitoja?* ajattelin raivoissani.
// Pisara?
Pisaratähti
Nyökkäsin oppilaani vastauksille.
"Ei siinä ole mitään häpeiltävää. On hyvä, että klaanissa on myös hyvä saalistajia, sillä silloin Kuolonklaani on vain voimakkaampi. Jokainen kuolonklaanilainen on minulle arvokas. Ehkä tulevaisuudessa voit pelastaa monia klaanini arvokkaita jäseniä saalistamalla saaliita silloin, kun niitä on hyvin vähän", huomautin naaraalle. Kielotassu nosti katseensa minuun etukäpälistään, naaras nyökkäsi.
"Nyt saat luvan yrittää hyökätä kimppuuni. En estele sinua ja saat olla nyt tosissasi ja käyttää hampaitasi ja kynsiäsi niin paljon ja hyvin kuin vain pystyt. Älä pelkää minun vahingoittamistani. Jos teet jotain huonosti tai väärin, heitän sinut pois päältäni", sanoin. Oppilas nyökkäsi.
"Ennen kuin hyökkäät, annan sinulle vielä muutaman vinkin: Jos epäröit, se voi pahimmassa tapauksessa koitua kohtaloksesi. Joko olet tai et ole valmis. Jos olet, hyökkää, jos et, pakene paikalta", nau'uin, "joissain tilanteissa pakeneminen ja luovuttaminen voivat olla parempi vaihtoehto kuin taisteleminen."
//Kielo?
Kielotassu
*Hyökätä?* ajattelin hieman kummissani.
*Minunko pitäisi hyökätä klaanimme päällikön kimppuun? Kolli voisi tappaa minut yhdellä käpälän heilautuksella!* ajattelin hetken aikaa kauhuissani. Lähdin kiertämään Pisaratähden vasemmalle puolelle paljastamatta vatsaani lainkaan. Katsoin tarkkaan mestarini kokoa ja mietin tuon vahvuuksia. Heikkouksista minulla ei tosinkaan ollut mitään ideaa.
*Tosin olisihan se etuoikeus päästä Pimeyden metsään Pisaratähden saattelemana. Vaikkakin tarkoitus on nyt hieman eri*, ajattelin. Jähmetyin paikoilleni Pisaratähden vasemmalle puolelle. Kollin lihaksikas vartalo oli hyvinkin kestävän oloinen ja voisi voittaa kenet tahansa. Pisaratähti oli kuitenkin paljastanut, että käyttäisi ennemmin kynsiään kuin hampaitaan. Siispä tuolla ei varmaankaan ollut vahvaa purentaa.
*Minun täytyy päästä alueelle jonne kynnet eivät ylety*, ajattelin vaivihkaisesti. Minun täytyisi pian tehdä jotakin. En voisi vain seistä arvioimassa mestariani. Syöksähdin kohti mestarini vatsaa, mutta kierähdin oikealle jolloin onnistuin hämäämään Pisaratähteä tarpeeksi. Loikkasin tuon selän päälle ja yritin pitää tynkäisillä kynsilläni kiinni päällikön turkista ja nahasta.
*Hän tuskin tuntee mitään tylppien kynsieni takia*, ajattelin turhautuneena. Kaikesta rimpuilusta huolimatta pysyin suhteellisen hyvin Pisaratähden selän päälle. Kurkoitin näykkäisemään päällikön niskaa, mutta korjahdin ja osuin korvaan. Siinä samassa hetkessä mätkähdin myös kyljelleni maahan. Nousin nopeasti ylös ja pyrähdin hiukan kauemmas päälliköstä välttääkseeni kynsien osuman.
// Pisara?
Pisaratähti
Katsoin tyytyväisenä Kielotassua, joka oli juuri noussut seisomaan.
"Jos hyökkäät vastustajan selkään, muista pysyä koko ajan valmiina loikkamaan sieltä pois. Vastustajasi voi heittäytyä selälleen ja painaa sinut kehonsa alle. Pahimmassa tapauksessa keuhkosi tyhjenevät ilmasta ja jäät makaamaan maahan, jolloin vatsasi on suojaamaton. Vastustajasi voi iskeä kyntensä siihen helposti ja se on sitten sinun loppusi", nau'uin Kielotassulle.
"Mutta eikö tuo ollutkin ihan hyvä?" oppilas virnisti. Kohautin lapojani.
"Tietenkin se olisi parempikin voinut olla. Pysyit tuossa yhdessä vaiheessa turhan kauan paikoillasi. Jos suunnittelet hyökkäystäsi, kannattaa pysyä liikkeessä vaikka kiertämällä vastustajaasi, silloin sillä on vaikeampaa hyökätä kimppuusi. Hyvin sinä ensikertalaiseksi kuitenkin pärjäsit", myönsin. Kielotassu vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
"Seuraavaksi sinä saat luvan yrittää väistää minun iskuni. Varoitan, kynteni ovat esillä, joten suosittelen väistelemään tosissasi", nau'uin naaraskissalle. Aioin pitää kynteni esillä, mutta en iskisi naarasta täydellä voimalla, koska hän saattaisi pahimmassa tapauksessa menettää henkensä, jota en suinkaan tahtonut. Naaraasta tulisi vielä hyvä soturi Kuolonklaanille.
"Selvä", Kielotassu naukui itsevarmasti. Astuin muutaman askeleen kauemmas naaraasta ja asetuin asentoon, josta pääsisin mahdollisimman nopeasti syöksymään kohti punaruskeaa soturioppilasta. Kielotassu katsoi minua tarkkaavaisesti meripihkaisilla silmillään. Samassa lähdin syöksymään kohti naarasta. Olin muutamassa hetkessä suunnitellut hyökkäykseni; hyökkäisin ensin edestä, sitten jos naaras voisi väistää sen, loikkaisin hänen ylitseen mielellään naaraan toisen kyljen puolelle, jonka jälkeen potkaisisin häntä takajaloillani kylkeen.
//Kielo?
Pisaratähti 08.04.2017
Ravasin oppilaani perässä ukkospolun yli.
"Pärjäsit hyvin", murahdin Kielotassulle ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kun olimme päässeet kauemmas ukkospolusta lähes sinne, missä olin ajatellut kouluttavani oppilastani, sieraimiini leijaili erakkokissojen tuoksu. Kynteni liukuivat esiin, kun näin kissakolmikon kulkevan meitä kohti. Yksi kissoista syöksyi juuri maahan hiiren kimppuun. Paljastin tunkeilijoille hampaitani ja asetuin Kielotassun eteen, jos kissat päättäisivät noin vain hyökätä.
"Olette klaanini reviirillä, joten käsken sinua pudottamaan saaliisi ja lähtemään täältä niin nopeaa kuin jaloistanne pystytte vilkaisematta kertaakaan taaksenne", nau'uin sihahtaen kolmelle kissalle. Ilmeeni oli nyt lähes tyyni, mutta väläytin kolmikolle murhaavan katseen.
"Minä saalistin tämän. On oma vikasi, että et pidä reviiristäsi ja sen riistasta parempaa huolta. Tämä riista on meidän ja jatkamme täällä saalistamista, joten voisit aivan itse poistua, ellet tahdo kuolla", tumman siniharmaa kollikissa naukui paljastaen omat hampaansa. Tuhahdin.
"Hyvä on", virnistin. Erakkokissat katsoivat minua kysyvästi. Samassa syöksyin kohti oranssihtavaa mustapilkkuista naaraskissaa. Kaksi muuta kissaa eivät voineet estää hyökkäystäni. Viilsin kynsilläni naarasta kasvoihin niin kovalla voimalla kuin vain saatoin. Iskun voima sai naaraan lennähtämään maahan. Kaksi muuta kissaa eivät ennättäneet tehdä mitään, kun syöksyin kissan päälle ja painoin kynteni vasten tuon kaulaa.
"Aiotteko nyt lähteä?" kysyin kaksikolta. Valkea naaras oli naulinnut siniset silmänsä ystäväänsä. Sitten hän katsoi minua katseella, jota en osannut tulkita.
"Lähdemme, lähdemme heti. Päästä Piikki vain menemään", tumman siniharmaa kolli naukui. Pudistin päätäni virnistäen.
"Te uhmasitte minua ja käskyjäni ja saatte myös kärsiä siitä. Älkää enää ikinä tulko reviirilleni", nau'uin ja painoin kynteni syvälle maassa makaavan kissan kurkkuun. Hänen alkoi yskiä verta. Hänen kaulastaan suorastaan suihkusi verta tummalle turkilleni. Naaras kouristeli hetken aikaa, kunnes hänen kehonsa valahti veltoksi. Nostin käpäläni ylös ja astuin pari askelta taaksepäin kohti Kielotassua.
"Ottakaa ystävänne ja häipykää silmistäni heti", sihisin kahdelle kissalle, "ja jätätte sen hiiren siihen."
//Tara? Kieloki voi halutessaa jatkaa:D
Kielotassu
Huomasin vieraiden kissojen saapuvan klaanimme reviirille. Kynteni liukuivat oitis esille, vaikka en koskaan aikaisemmin ollutkaan harjoitellut taistelemista. Pisaratähti näytti kuitenkin omaavansa ylivoiman siitä huolimatta, että kissoja oli kolme. Kuolonklaanin päälli oli päässyt jo yhden kimppuun ja uhkaisi sen avulla toisia. Kunnioitukseni päälliköä kohtaan kasvoi entistä enemmän.
*Toivottavasti minulla olisi joku päivä yhtä paljon sisua puolustaa omaa klaaniamme*, ajattelin toiveikkaana. Säpsähdin kuitenkin kun huomasin punaisen nesteen valuvan maahan ja värjäävän sen. Oli hyvin outoa katsoa kissaa, joka ei liikkunut ollenkaan. Tuo ei edes hengittänyt. Yhtäkkiä katseeni osui Pisaratähteen. En ollut nähnyt kunnolla mitä tapahtui, mutta punaista ainetta oli myös Pisaratähden tassuissa, joten se vahvisti epäilykseni.
*Hän ansaitsi sen!* ajattelin uhmakkaasti.
*Erakoilla ei ole sijaa Kuolonklaanin reviirillä!*
// Pisara? Tää oli tämmönen pätkä täällä välissä xD
Tara 09.04.2017
Katsoin jähmettyneenä maassa kuolleena makaavaa Piikkiä. En juuri tuntenut häntä, mutta naaras kuului silti samaan joukkoon kuin minä, ja juuri minä olin alun perin saanut hänet sinne. Tuo kollikissa oli tappanut hänet, kun olimme muka metsästäneet heidän reviirillään. Raivo kihisi syvällä sisälläni, mutta hengitin syvään ja pidin itseni tyynenä.
"Mitä sinä teit?! Annas kun minä vähän...", Ron sähisi, ja oli hyökkäämässä Piikin tappajan niskaan, mutta tartuin häntä kipeästi niskanahasta ja painoin hänet maahan.
"Kotikisu! Älä tee mitään typerää, tai tulee uusia ruumiita", murisin suu täynnä Ronin niskakarvoja. Kolli mutisi jotain, mutta nyökkäsi sitten ja päästin hänet vapaaksi. Katsoin sitten terävästi harmaaseen kolliin, joka seisoi pienemmän punaruskean vierellä. Hän osasi taistella, osasi tosiaan. Mutta ei hän minua pelottanut. Virnistin häijysti, Veri ei unohtaisi tätä helpolla, ja jos unohtaisikin, niin minä ainakin kostaisin. Astuin askeleen lähemmäs kollia ja katsoin häntä ilkeästi hymyillen.
"Tiedäthän, että emme unohda tätä? Et tiedäkään, mikä sinua odottaa", naukaisin ja kuulin hiljaisen murinan kantautuvan kollin kurkusta, kun astuin taas lähemmäs.
"Et tapa ystäviäni kärsimättä!" sähisin raivokkaasti. Päätin jättää lopun puhumisen Verelle, joten käännyin takaisin päin Ronin ja Piikin ruumiin luo. Katseeni osui hiireen, jonka ystäväni oli saalistanut. Käänsin katseeni takaisin harmaaseen kolliin.
"Ai niin, hiirenne. Kissasi mahtavat olla heikkoja, jos tämä on niin tärkeää. Mutta olkaa hyvät vain, emme tarvitse sitä", sihisin ja tartui kynnelläni hiireen. Raastoin sitä auki, niin että sisälmykset näkyivät ja valahtivat lumelle. Heitin otuksen punertavan naaraan niskaan ilkeöstin nauraen ja lähdin juoksemaan takaisin leiriin.
//Joku?
Pisaratähti
Tunkeilijoiden poistuttua reviiriltämme, käänsin katseeni oppilaaseen.
"Jos joku uhmaa sinua, näytä, että olet vaarallisempi kuin uskovatkaan. Osoita heille, että sinun kanssasi ei pelleillä, ja että olet tosissasi", nau'uin naaraskissalle, joka nyökkäsi merkiksi, että hän oli ymmärtänyt sanani.
"Hae tuo hiiri tännemmäs ja hautaa se maahan, kai sinä sen osaat tehdä?" kysyin Kielotassulta silmiäni siristäen.
"Osaan, Pisaratähti", hän tokaisi ja lähti loikkimaan kohti hiirtä. Naaras nappasi sen hampaisiinsa ja toi sitten luokseni. Hän kaivoi yhä hieman kohmeiseen maahan kuopan, johon laski saaliin. Sitten hän peitti sen mullalla, jonka oli kuopasta ottanutkin.
"Merkitse saaliisi paikka aina jotenkin. Esimerkiksi tuolla pähkinäpensaan oksalla", sanoin ja osoitin hännälläni oksaa, joka lojui maassa jonkun matkan päästä meistä.
"Selvä", Kielotassu sanoi ja haki oksan. Hän asetti sen pystyyn hiiren päälle.
"Hienoa. Nyt voin opettaa sinulle taistelun elkeitä. Mitä teet, jos joku tahtoo taistella sinua vastaan?" kysyin nuorelta oppilaaltani ja jäin odottelemaan hänen vastaustaan.
//Kielo?
Kielotassu
Hautasin hiiren maahan niin kuin Pisaratähti oli aikaisemmin käskenyt. Katsoin vielä siihen suuntaan, missä maa oli punainen. En värähtänyt enää lainkaan. Pian käänsin katseeni mestariini Pisaratähteen
"Mitä teet, jos joku tahtoo taistella sinua vastaan?" Pisaratähti kysyi minulta. Mietin jonkin aikaa mestarini aikaisempia sanoja.
*Hyvä kysymys. Mitä tekisit?* kysyin itseltäni pääni sisällä. Harkitsin tovin sanojani. Yleensä olin sanavalmis, mutta en tällä kertaa tahtonut möläyttää vastausta noin vain miettimättä
"Osoitan, ettei minun kanssani kannata käydän taistoon?" kysyin pian miettimiseni jälkeen ja kallistin hieman päätäni.
"Vai pitäisikö minun vain juosta päin tappelua? Itse kyllä arvioisin viholliseni vahvuudet ja käyttäisin niitä mahdollisesti häntä vastaan", mau'uin mietteliäänä.
"Jos hän on isokokoinen, hän on luultavasti hitaampi ja kömpelömpi kuin minä."
// Pisara?
Vuoripentu 01.04.2017
\\Jatkoa Pisaratähdelle
Heräsin, kun kuulin joidenkin keskustelevan vieressäni.
"Tuo tummanharmaa voisi olla Vuoripentu, sillä vaikka hän onkin pentueen pienin, hänestä voi tulla jotain suurta, kuten vuoret", joku sanoi hiljaa. Mistäköhän nuo äänet puhuvat?
"Se on hieno nimi. Ajattelin, että tuo naaras voisi olla Vuolaspentu", vastasi astetta matalampi ääni.
"Entä kolmas? Oletko miettinyt sille nimeä?" jatkoi se matalampi ääni. He puhuivat nimistä! Mutta kenen nimistä? Kuka minä sitten olin? Avasin silmäni, ja kysyin:
"Kuka minä sitten olen?"
"Voi! Sinä avasit silmäsi! Pisaratähti, katso hän avasi silmänsä!" intoili musta kissa, ja nuolaisi päälakeani. Taaempaa ilmestyi valtaisa, tummanharmaa kolli, jonka turkissa oli valkoisia raitoja. Kolli katsoi minuun keltaisilla silmillään, ja naukui:
"Sinulla on kauniit silmät! Minä olen isäsi Pisaratähti"
"Ja minä olen emosi Pimeyslehti", kertoi musta naaraskissa.
"Kuka minä sitten olen?" kysyin ihmeissäni kissoilta, jotka olivat vanhempani. Halusin palavasti tietää nimeni.
"Sinun nimesi on Vuoripentu", kertoi Pisaratähti. Nyökkäsin, ja nousin istumaan. Katselin nukkuvia sisaruksiani.
"Keitä he sitten ovat?" kysyin.
"Tässä on sisaresi Vuolaspentu, ja tässä on veljesi", Pimeyslehti esitteli, kunnes lause katkesi kuin seinään. Vanhempani näyttivät miettivän ankarasti.
"Vuonopentu?" ehdotti Pisaratähti.
"Se on täydellinen nimi!" naukui Pimeyslehti. Vanhempani alkoivat keskustella, ja minä päätin hyödyntää tilaisuuden. Nousin hitaasti jaloilleni, ja lähdin vaappumaan eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti otin koko ajan uusia, entistä parempia askelia. Lopulta kävelin jo melko sujuvasti. Äkkiä eteeni ilmestyi pitkä ja pörröinen häntä. Sain mainion idean, ja hyppäsin hännän päälle, ja takerruin siihen kynsilläni. Pisaratähti älähti, ja kääntyi katsomaan minua.
//Perhe?
Pisaratähti 02.04.2017
//Hei Perro, sovitaaks et Vuori ei ihan viel lähteny käveleen kosk se vast avas silmänsä ni ootetaa et muutki pennut tekee sen ja sit vast lähtee kävelee xd
Vuoripentu oli avannut silmänsä ja olimme Pimeyslehden kanssa keksineet kolmannelle pennullekin nimen, joka oli Vuonopentu.
"Minun täytyy lähteä", nau'uin murahtaen kumppanilleni ja kolmelle pennulleni, joista ainoastaan yksi oli tiedettävästi hereillä.
"Nähdään myöhemmin", musta naaraskissa naukui takaani, kun poistuin hämärästä pesästä leirin valoisalle aukiolle. Etsin katseellani Kielotassua, josta oli tullut oppilaani, kun hän oli ansainnut oppilasnimensä. Näin oppilaani yhdessä Norppatassun, Risutassun ja Irvipennun lähellä leirissä. Astelin nelikon luokse. Ensimmäisenä tuloni huomasi Risutassu, joka käänsi harmaan katseensa minuun. Myös muut kissat kääntyivät minua kohti. Nostin leukaani ylöspäin ja siristin keltaisia silmiäni, kun katsoin nelikkoa.
"Kielotassu, me lähdemme harjoittelemaan, nyt", nau'uin naaraalle. Kielotassu vilkaisi kolmea muuta kissaa.
"Ennen kuin sanot mitään, se ei ollut kysymys. Me menemme harjoittelemaan juuri nyt", nau'uin oppilaalleni.
//Kielo? Norppa, Risu tai Irvi voi myös jatkaa xd Sori ku tunkeuvuin tähä XD
Kielotassu 06.04.2017
Katsahdin hieman pertyneenä Norppatassuun.
"Selvä on, mestari", maukaisin kunnioittavasti Pisaratähden suuntaan. Vilkaisin vielä hieman kieroutuneena Norppatassuun.
"Äläkä uskalla päätyä soturiksi ilman minua!" huikkasin naaraalle. Katseeni kuitenkin kertoi ennemmin, että tahtoisin myöhemmin tietää mahdollisen tappelun tulokset. Lähdin kuitenkin kunnioittavasti seuraamaan Pisaratähteä.
*Pisaratähti olisi ollutkin seuraava vaihtoehtoni Riemutuhon jälkeen*, ajattelin tyytyväisenä seuratessani mestariani.
*Joten olen tyytyväinen Pisaratähteen. Vaikka sääli, että työni meni hukkaan.*
Katsahdin nopeasti Pisaratähteen miettiessäni mitä mieltä todella olinkaan päälliköstä. En kuitenkaan tahtonut tuijottaa mestariani, joten katseeni palasi valkeisiin tassuihini.
*Ehkä hän tahtoi minut nimenomaan oppilaakseen tekoni takia. Ehkä se ei ollutkaan turhaa*, mietin kuumeisesti. En ollut aivan varma miksi Pisaratähti olikaan tahtonut minut riesakseen.
*Ehkä sen ei lopulta oli väliä...*
// Pisara? Sori tönkköö ja lyhyttä xD
Pisaratähti 07.04.2017
Kielotassu kulki vierelläni kohti ukkospolkua, jonka toisella puolen voisimme harjoitella taistelun elkeitä. Huomasin naaraan vilkuilevan minua vähän väliä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota, vaan jatkoin vain matkaani eteenpäin. Ukkospolun tullessa eteemme, pysähdyin. Myös oppilaani pysähtyi, jonka jälkeen hän käänsi katseensa minuun. Käänsin myös omani Kielotassuun.
"Kun ylität ukkospolkua, sinun tulee olla aina varovainen. Polku on nykyään melko hiljainen, mutta monia vuodenaikoja sitten sillä kulki kaiken aikaa hirviöitä, jotka voivat tappaa kissan yhdestä iskusta. Ennen kuin lähdet ylittämään sitä, katso molemmille puolille polkua. Jos et näe hirviöiden lähestyvän kummastakaan suunnasta, voit varoen juosta yli", nau'uin naaraalle, joka nyökkäsi.
"Saat yrittää ylittää ukkospolun nyt yksin. Minä katson sinua tässä", sanoin oppilaalleni ja istuuduin alas katsomaan, kun hän ylittäisi ukkospolun.
//Kielo?
Kielotassu
Kuuntelin tarkkaan Pisaratähden ohjeita ukkospolun suhteen. Tassuttelin lähemmäs ukkospolkua ja nuuhkaisin sen pintaa. Ei se oikeastaan haissut miltään. Vain märkä kosteus tulvahti nenääni. Tuhahdin hiljaa. Katsoin vasemmalle ja ensin oikealle. Mitään ei näkynyt, joten otin ensimäisen askeleeni ukkospolulle. Polku tuntui yllättävän sileältä ja tasiasemta tassujeni alla, mutta yllättäe n maa alkoi täristä. Näin vasemmalta jonkin kirkkaan valon. Peräännyin nopeasti takaisin Kuolonklaanin puolelle ja katsoin kuinka jokin olio vilisti ukkospolun ylitse.
"Oliko tuo hirviö?" kysyin Pisaratähdeltä, mutta pidin katseeni tarkasti poispäin juoksevassa hirviössä.
"Oli", Pisaratähti maukaisi lyhyesti. Päällikkö ei antanut minulle enempää neuvoja tai mitään. Minun täytyisi tehdä tämä itse. Lähestyin uudestaan ukkospolkua ja katsoin ympärilleni kahta tarkemmin.
*Ei mitään, onneksi*, ajattelin huojentuneena ja juoksin ukkospolun ylitse. Jäin sen toiselle puolelle katsomaan vielä Pisaratähden perään. Olisi hyvin epäkunnioittavaa nyt juosta kauemmas klaanin päällikön ja mestarini luota. En kuitenkaan istuitunut alas, sillä tiesin ettei tuolla kestäisi kovinkaan kauaa.
// Pisara?
Pisaratähti
"Kyllä sinä osaat. Sinä olet takuulla paras emo, mitä kukaan voi itselleen toivoa. Meidän pentumme tulevat rakastamaan sinua, kuten minäkin teen. Ja eihän sinun tarvitse kaiken aikaa pentujen kanssa olla. Voit viettää yösi pentutarhalla, mutta päivät varapäällikkönä, jos suinkin haluat. Partiot jätän ainakin sinun tehtäväksesi, kuten ne ovat tähänkin asti olleet. Pärjäät takuulla hyvin pentujen kanssa, ja tarpeen vaatiessa voit jättää pennut Kohmesydämen ja Kalmaliljan hoitoon, jos et kestä niitä", virnistin kumppanilleni, joka väläytti minulle lempeän hymyn.
"Niin kai sitten. Kiitos, Pisaratähti", naaras naukui huokaisten ja painautui kehoani vasten. Nuolaisin tuon päälakea. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, kuulin muutamien ketunmittojen päässä Pikkuvarjon karjaisevan:
"Kuka on vienyt hiireni?!" Naaraan äänensävy oli raivostunut. Hän katseli kimpaantuneena ympäri leiriä yrittäen etsiä hiirtä, jonka hän oli kai vain syönyt. Samassa huomasin Kielopennun, naaraspentu katseli irvistäen Pikkuvarjoa. Kasvoilleni ilmestyi virne. Pentu oli onnistunut viemään sisareni hiiren tuon huomaamatta. Se oli mielestäni oikein hyvin tehty noin pieneksi pennuksi. Pimeyslehti huomasi virneeni.
"No, mikä on noin hauskaa?" kumppanini kysyi ja tönäisi minua hellästi. Käänsin keltaisen katseeni mustaan naaraskissaan.
"Kielopentu vei Pikkuvarjon hiiren. Käskin hänen tehdä jotain, joka tekee minuun vaikutuksen, jotta hän voi sitten vaikuttaa siihen, kuka hänen mestarinsa tulee olemaan", nau'uin kumppanilleni.
"Hän taisi tehdä vaikutuksen, vai?" musta naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Pikkuvarjo tosin saattaa olla pitkävihainen", hymähdin. Pimeyslehti hymyili myös, hän katseli kanssani, kuinka Pikkuvarjo kiersi ympäri leiriä. Astelin soturin luokse ja jätin Pimeyslehden suurkiven varjoon.
"Pikkuvarjo, minä tiedän, mihin hiiresi katosi", nau'uin naaraalle tyynenä. Hän katsoi minua silmiään siristäen. Naaras osasi sitten tehdä pienestäkin asiasta sellaisen, josta voisi vaikka aloittaa sodan.
"No mihin?" naaras kysyi ja nosti leukansa ylös yrittäen näyttää mahdollisimman ylväältä. Siirsin katseeni Kielopentuun, ja Pikkuvarjo huomasi vinkin.
"Kirottu pentu.. No aivan sama, hän saa korvata sen minulle vielä jonakin päivänä!" Pikkuvarjo sihahti ja lähti kulkemaan kohti leirin uloskäyntiä, sillä naaraan oli mentävä partioon. Kielopentu oli huomannut katseeni, ja naaras näytti hieman epävarmalta. Astelin hänen luokseen rauhallisesti, ilmeeni oli tyyni ja mitäänsanomaton. Pentu vaikutti hermostuneelta.
"Pakko sanoa, että en olisi itse keksinyt tuota. Valitsit kohteeksesi kissan, joka teki siitä juuri oikean kokoisen asian", nau'uin virnistäen pienesti pennulle, jonka hermostunut ilme muuttui hetkessä helpottuneeseen.
"Eli teinkö sinuun vaikutuksen?" naaraskissa kysyi ja suoristi ryhtinsä. Nyökkäsin.
"Niinpä kysyn, että kuka olisi mielestäsi paras mestari, minkä tahdot tullessasi oppilaaksi?" kysyin naaraskissalta. Kielopentu antoi katseensa harhailla minusta leirin pääaukiolla oleviin kissoihin. En katsonut, mitä hän katsoi, mutta huomasin, että hän katsoi monia kissoja. Pääaukiolla ei mitään hurjaa määrää ollut kissoja, mutta kyllä siellä moni hyvä mestariehdokas kuitenkin löytyi. Sitten Kielopentu avasi suunsa sanoakseen jotain. Hän käänsi katseensa minuun, mutta pysyikin hiljaa. Sitten hän avasi uudelleen suunsa sanoakseen jotain.
//Kielo?cx
Kielopentu
Katsoin osittain tyytyväisenä Pikkuvarjon perään. Olin onnistunut tekemään sen mitä itse halusinkin. Pisaratähti kuitenkin kysyi minulta kenet tahtoisin mestarikseni. Mitä tuohon nyt vastaisi? Harvoin pentu sai itse päättää oman mestarinsa. Tämä oli suoranaisesti kunnia, mutta tahtoisin kuitenkin mestarin jolla olisi minulle paljon annettavaa. Ei sillä, etteikö kellä tahansa kissalla olisi minulle annettavaa. Katsahdin mietteliäästi tassuihini. Pisaratähti oli aikaisemmin uhannut antaa jopa Riemutuhon mestarikseni. Oliko naaraalla edes koskaan ollut oppilasta? Katseeni pyyhkiytyi Riemutuhon ylitse, mutta jatkoi matkaansa kissojen seassa.
"Kysymykseen ei ole niin helppo vastata kuin luulisi", mutisin hiljaa. Siirsin kuitenkin katseeni Pisaratähteen.
"Tahtoisin mestarin, joka voisi haastaa minut. Hän ei näkisi minua pentuna vaan oppilaana, joka todella tahtoo kehittää itseästä. Kissana, joka tahtoo klaaninsa olevan vielä jonakin päivänä ylpeä", maukaisi päällikölle. Äänessäni oli ollut pieni mietteliäs sävy, mutta valinta tulisi omalla tavallaan kuitenkin olemaan hankala. En kuitenkaan tuntenut kaikkia klaanin sotureita.
"Jokaisella tämän klaanin kissalla on omat vahvuutensa ja mestarini voisi autaa minutkin oikealle tielle. Tielle, josta löytäisin omat vahvuuteni ja kohtaloni."
Huokasin hiljaa. Taidan vain puhua liikaa. Todella moni muu olisi varmasti osannut vastata tuohon kysymykseen, mutta minä vain istuin paikoilöani änkyttämässä.
"On kuitenkin perinne ja kunnia antaa päällikön nimetä oma mestarinsa. Vai onko nekin tehty joskus rikotuiksi?" irvistin huvittuneena. Mielessäni oli kyllä yksi kissa, mutta saattaisin vain ottaa liian suurenkin hypyn kohti tuntematonta.
// Pisara?
Pisaratähti 28.03.2017
Tuhahdin ja pyöräytin silmäni kuullessani Kielopennun kysmyksen.
"Kaikki säännöt ja tavat on rikottavissa. Joidenkin rikkominen on hyvä idea, kun taas joidenkin saattaa olla virhe, jota tulee katumaan koko loppuelämänsä. Se, että saat itse ehdottaa itsellesi mestaria on hyvä ajatus, sillä olet itse tehnyt jotain ansaitaksesi sen", nau'uin naaraalle. Hän näytti harkitsevan asiaa.
"Sinulla on aikaa miettiä, oppilasnimityksiisi on vielä sen verran aikaa, että juuri nyt sinun ei tarvitse keksiä, kenestä toivot mestariasi. Kun olet päättänyt, tule juttelemaan minulle, kun olen leirin pääaukiolla joskus yksin, älä tule pesääni tai keskeytä minua tai sopimus raukeaa sillä silmänräpäyksellä", tokaisin naaraalle ja lähdin sitten kulkemaan kohti pentutarhaa, jonne kumppanini oli vasta siirtynyt. Musta naaras nukkui sammalpedillään pentutarhan perällä; Kalmalilja oli siirtänyt petiään, jotta kumppanini oli päässyt pesän hämärimpään paikkaan. Istuuduin hiljaa naaraskissan vierelle ja jäin katselemaan, kun hän nukkui kaikessa rauhassa edessäni.
//Pimeys, Kielo tai joku?
Pimeyslehti
Heräsin kipuun. Silmäni rävähtivät ammolleen vetäessäni väristen henkeä. Kipu helpotti. Pisaratähti istui petini vierellä. Kollin keltaiset silmät olivat hitusen laajentuneet.
"Pimeyslehti mikä hä-" Katkaisin kumppanini lauseen rääkäisyllä, jota en ollut voinut pidätellä kivun lävistäessä kehoni. Katselin anovasti Pisaratähteä lehdenvihreät silmät pelosta ja paniikista isoina.
"Ne syntyvät nyt", henkäisin kivun hellittäessä. Kohmeseydän alkoi häätämään pentuja ulos kun Kalmalilja juoksi pois, varmaankin hakemaan parantajaa. Huohotin järkyttyneenä. Upotin kynteni sammaleeseen uuden kipuaallon iskiessä. Puhuin nopeasti kun kipu hellitti taas hetkeksi.
"Pisaratähti minua pelottaa." Kolli oli avaamassa suutaan ja sanomassa jotain kun Kalmalilja pyyhälsi sisään suussaan yrttejä, jotka tiputti eteeni.
"En löytänyt Pikiviiltoa enkä Niittytassua mistään. Joku sanoi heidän menneen kerämään yrttejä. Pyydänkö jotakuta lähteä etsimään heitä?" Kalmaliljan puhuessa kipu lävisti minut jälleen.
"He eivät ehdi ajoissa!" lausuin puoliksi huutaen. Kalmalilja työnsi yrttejä lähemmäs minua.
"Tuossa on vadelmanlehtiä. Minulle annettiin niitä kun synnytin." Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun jo hotkaisin yrtit suihini. Tunsin kuinka ensimmäinen pentu teki tuloaan. Jokin luonnollinen voima käski minua ponnistamaan. Minä tein niin. Entistä pahempi kipu käyristi selkäni kaarelle. Ensimmäinen pentu löysi tiensä maailmaan. Retkahdin hervottomana sammalille. Uusi, vielä entistäkin pahempi kipu lävisti minut. Ponnistin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Niin paljon supistuksia.
Kaiken tuskan ja kivun jälkeen kaikki pienet pentuni imivät tyytyväisinä maitoa. Oloni tuntui väsyneemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Katselin väsyneenä Pisaratähteä. Pikiviilto ja Niittytassu olivat tullet takaisin juuri kun synnyts oli ohi.
//Pisara?
Pisaratähti 31.03.2017
Minun ja Pimeyslehden pennut olivat syntyneet vain pari päivää aiemmin. Istuskelin kaikessa rauhassa pentutarhassa ja katselin kolmea nukkuvaa pentua ja niiden emoa. Kalmalilja ja Kohmesydän olivat lähteneet pentuineen ulos pesästä. Edessäni makaava musta naaraskissa säpsähti ja siirsi vihreän katseensa minuun. Väläytin hänelle lämpimän hymyn.
"Huomenta", nau'uin. Pimeyslehti hymyili minulle takaisin.
"Kauanko olet oikein ollut siinä?" kuningatar kysyi ja haukotteli makoisasti.
"Tulin partiosta äsken, joten en kauaa", kerroin. Kumppanini nyökkäsi.
"Oletko miettinyt pennuille nimiä?" kysyin. Pimeyslehti kohautti lapojaan.
"Ajattelin, että tämä tummanharmaa kolli voisi olla Vuoripentu, sillä vaikka hän onkin pentueen pienin, hänestä voi tulla jotain suurta, kuten vuorista tulee", naaras totesi ja vilkaisi vatsansa vierellä makaavaa tummaa pentua.
"Se on oikein hieno nimi. Ajattelin, että naaras voisi olla Vuolaspentu", nau'uin enkä selitellyt ehdotustani sen enempää. Se vaikutti sopivan kumppanilleni.
"Entä kolmas?" kysyin, "oletko miettinyt sille nimeä?" Musta naaras käänsi katseensa kohti valkeaa kollikissaa.
//Pimeys tai pennut?
Pimeyslehti 14.03.2017
Katselin oppilastani Norppatassua, joka näytti jotenkin oudolta, mutta en osannut sanoa kuinka. Hänen ilmeensä oli hitusen outo? Oppilas kysyi olisiko minulla aikaa harjoituksille. Periaatteessa olisi, mutta minun olisi aivan pakko päästä Pisaratähden luo. Heti. Kolli suki turkkiaan pesänsä edustalla. Mahani oli pyöristynyt jo huomattavan paljon ja oli mielestäni ihme, ettei kumppanini ollut vielä huomannut sitä. Avasin suuni ja suljin sen taas.
"Käyn nopeasti Pisaratähden luona. Tulen ihan pian takaisin, mutta voisit sillä välin auttaa Ruusutassua klaaninvanhimpien maakuualusten siivoamisessa", naukaisin vähän pisteliäästi nähdessäni Norppatassun naaman venähtävän.
"Alahan mennä." Oppilas luikki klaaninvanhimpien pesälle. Käännyin ja ravasin Pisaratähden luokse. Tunsin vatsassani pienen painon. Ajatus siitä, että sisälläni kasvoi kokonainen pentue jännitti minua. Istahdin kumppanini eteen ja kietaisin hermostuneena häntäni käpälieni päälle. Pisaratähti käänsi katseensa minuun. Näin kollin huomaavan kireän ilmeeni.
"Mikä hätänä?" Hännänpääni vääntyili jännityksestä. Katseeni harhaili maassa. Tunsin rohkaisevan kosketuksen otsassani.
"No tuota... Minusta tuntuu että.." takeltelin. Vedin henkeä ja nostin katseeni Pisaratähden keltaisiin silmiin.
"Minä... Minä odotan pe-pentuja", sopersin.
//Pisara?
Pisaratähti 16.03.2017
Leukani loksahtivat auki kuullessani Pimeyslehden sanat. Ai että mitä? En voinut uskoa korviani! Tuo edessäni seisova musta naaraskissa, eli minun kumppanini, odotti pentuja, jotka olivat minun! Onni oli vähällä leimahtaa valtavaan liekkiin sisälläni, ja meinasin jopa päästää lapsellisen ulvahduksenkin, mutta pakotin kaiken onnen pysymään sisälläni. Katseeni oli tyyni ja kylmä. On valtava tunnepuuska oli poistunut sisältäni, sain viimeinkin sanottua:
"Hieno juttu, Kuolonklaani kaipaa uusia jäseniä kipeästi." Vaikka niin paljon rakastinkin Pimeyslehteä, en minä voinut näyttää sitä, kuinka innoissani olin oikeasti tulevista pennuistani, jotka parhaillaan kasvoivat Pimeyslehden vatsassa. Naaraan ilme oli muuttunut tyyneksi, lähes yhtä tyyneksi kuin omani. Huomasin, että Pimeyslehti oli aavistuksen verran ehkä jopa pettynyt reaktiooni, mutta hän väläytti minulle lempeän hymyn.
"Tahdotko lähteä saalistamaan tai jotain? Lupasin kyllä auttaa Norppatassua, mutta kyllä hän pärjää", Pimeyslehti naukui. Pudistin ankarasti päätäni.
"Eikö sinun pitäisi siirtyä pian pentutarhaan? En tahdo, että vaarannat minun - siis meidän - pentujemme henkeä soturin tehtävissä", naukaisin kumppanilleni.
"Mutta pentujen syntymään on vielä pitkä aika, kyllä minä kerkeään pentutarhaan muuttamaan", Pimeyslehti huomautti ja hymyili minulle lempeästi. Siristin keltaisia silmiäni.
"Miten vain, kunhan pidät huolen, ettei pennuillemme käy mitään - tai itsellesi", nau'uin ja väläytin mustalle naaraskissalle nyt pienen, lempeän hymyntapaisen virneen.
//Pimeys?
Pisaratähti 25.03.2017
Astelin sisään leiriin partion johdossa. Aurinko oli korkeimmillaan, ja niin oli myös minun mielialani. Sitä oli ehkä hieman vaikea uskoa, mutta olin ollut viimeiset päivät innoissani pennuista, jotka nyt kasvoivat kumppanini Pimeyslehden vatsassa. Astelin kohti pentutarhaa, sillä aikomuksenani oli käydä tarkastamassa, millaisia olivat Kuolonklaanin tuoreimmat jäsenet; Kielopentu ja Havupentu. Kaksikko oli Raepisaran ja Kalmaliljan pentuja, ja olin luvannut heille, että kävisin tänään katsomassa pentuja. Lupaukseni minä aina pidin, ja muutenkin tahdoin mennä tapaamaan klaanini uusimpia jäseniä. Kumarruin hieman astellessani pentutarhaan, joka oli hämärämpi kuin leirin pääaukio, sillä sen suojaava katto esti auringonvalon pääsemisen sisään pesään. Sieltä täältä auringonsäteitä kuitenkin heijastui pesän hiekkaiseen lattiaan.
"Hei, Pisaratähti", Kohmesydän naukui sammalpediltään kohteliaasti. En vastannut kuningattarelle, vaan käänsin katseeni Kalmaliljaan, joka makoili viereisellä sammalpedillä. Mustan naaraan vierellä makoili kaksi pentua; yksi tummanharmaa ja yksi punaruskea. Päättelin, että punaruskea oli Kielopentu ja toinen oli siis Havupentu.
"Ovatko he avanneet jo silmänsä?" kysyin Kalmaliljalta katsoen häntä ja hänen kahta pentuaan tyynenä.
"Ovat, he osaavat myös kävellä", musta naaraskissa selitti ja tökki kaksi pentua hereille. Pennut säpsähtivät ja katsoivat emoaan hämmentyneinä. Kun Kalmalilja vilkaisi minua katseellaan, myös pennut käänsivät katseensa minua kohti. Ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään, pesän sisäänkäynniltä kuului lähestyviä askeleita. Raepisara asteli sisään pesään. Vilkaisin nopeasti kollia, joka ei sanonut mitään, vaan istuutui pesän laitamille noin hiirenmitan päähän kumppanistaan ja pennuistaan.
"Oletko sinä Pisaratähti?" punaruskea naaraskissa kysyi, "meille sanottiin, että tulisit katsomaan meitä tänään." Virnistin pienesti naaraalle, tosin virne oli ainoastaan vain silmänräpäyksen pituinen, jota tuskin edes huomasi.
"Olen. Sinun täytyy olla Kielopentu", naukaisin pennulle, joka vastasi nyökkäämällä. Havupentu näytti sen verran väsyneeltä, että hän sulki silmänsä ja jatkoi uniaan. Tuhahdin, mutta annoin pennun nukkua, sillä tiesin, että pennut tarvitsivat paljon unta.
"Haluan nähdä, onko sinusta miksikään. Seuraa minua leirin pääaukiolle, sillä täällä pesässä ei voi tehdä mitään", nau'uin Kielopennulle ja lähdin kulkemaan kohti leirin pääaukiota. Kalmalilja nousi myös ylös. En jäänyt odottelemaan Kielopentua, vaan astelin vain ulos pentutarhasta. Istuuduin pentutarhan ulkopuolelle, ja pian Kalmalilja asteli pentunsa perässä ulos pesästä. Myös Raepisara seurasi kumppaniaan ja pentuaan.
"Mitä minun pitää täällä tehdä?" Kielopentu kysyi.
"Saat itse päättää. Tee mitä tahdot, mutta tahdon, että se, mitä teet tekee minuun vaikutuksen. Jos onnistut, saat vaikuttaa siihen, kuka tulee olemaan mestarisi, kun täytät kuusi kuuta", naukaisin pennulle, jotka katsoi minua hieman epävarmasti.
"Teetkö näin kaikille pennuille?" Kielopentu kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"En suinkaan. Tämä on sinulle erityinen tarjous, johon kannattaa tarttua", naukaisin.
"Entä jos en tee sinuun vaikutusta?" Kielopentu kysyi.
"Sitten annan sinulle sen mestarin, kenet ikinä tahdon antaa. Se saattaa olla vaikka Riemutuho, jonka vuoksi kannattaa tehdä kaikkensa. Sinulla on aikaa keksiä jotain auringonlaskuun saakka", kerroin Kielopennulle.
//Kielo? Sori Havu et en ottanu sua mukaa xd
Pimeyslehti
Palasin juuri kävelyltä. Viimeiseltä lenkiltäni ennen pentutarhaan siirtymistä. Se oli kyllä ollut yhtä tuskaa. En tajunnut kuinka olin pystynyt pari päivää aikaisemmin pitämään Norppatassulle taisteluharjoitukset. Oloni tuntui raskaalta ja likkuminen oli raskasta. Huomasin puuskuttavani hiljaa. Kun auringonnousun aikaan Pikiviilto oli käskenyt minun muuttaa pentutarhaan olin vältellyt parantajan katsetta ja sanonut käyväni vielä kävelyllä. En tiennyt että yhden lenkin jälkeen olisi voinut tuntua näin väsyneeltä. Hoipertelin huohottaen Pisaratähden luo. Kolli oli juuri Kielopennun luona ja puhui tälle. Kumppanini huomasi minut nopeasti kääntyen ympäri.
"Missä olit? Eikö sinun pitänyt ottaa rauhallisemmim?" kolli kysyi katsellen minua huolestuneesti.
"Halusin käydä vielä kerran kävelyllä ennen muuttoa pentutarhaan", naukuisin hiljaa. Nojauduin eteenpäin lähemmäs Pisaratähteä.
"Minua ahdistaa ajatus pelkästä makoilemisesta ja vielä kahden kuningattaren ja pentujen kanssa!" kuiskasin hivenen ahdistumeesti kumppanini korvaan. Vetäydyin kauemmaksi.
"Ja minua stressaa kaikki muukin! Entä jos pennuille käy jotain? Entä jos en osaa huolehtia heistä? Entä jos olen huono emo?" viimeisen lauseen kohdalla ääneni vaimeni kuiskaukseksi.
//Pisara?
Kielopentu 26.03.2017
Pisaratähti oli siis heittänyt minulle jonkinlaisen haasteen. Katsoin päällikköä hieman ilkikurisesti, mutta totta kai kunnioittavasti.
"Siinä tapauksessa otan riskin", yritin hymyillä, jotta se oli myös hieman ilkeän irvistyksen näköinen.
"Pidän riskeistä", heilautin häntääni huolettomasti. Pisaratähti vain hymähti minulle. Katsoin päällikköä hieman arvioiden, kunnes käänsin katseeni kohti leiriä.
"Onnea", Pisaratähti murahti ja katosi jonnekkin. Katseeni oli niin tiiviisti leirissä, etten edes hiomannut päällikön lähteneen. Käänsin katseeni Pisaratähden suuntaan, mutta hän oli poissa.
*Tyypillistä*, ajattelin pitäen katseeni samaisessa kohdassa, jossa Pisaratähti oli juuri seissyt. Kylmät väreet kuitenkin pyyhkivät aaltona selkääni myöten. Katsahdin todella nopeasti sivusilmälläni emooni Kalmaliljaan, joka seisoi yhä pentutarhan suuaukolla. Pisaratähti antoi minulle haasteen ja aion pitää siitä kiinni!
*Teen parhaani*, ajattelin luottavaisena, vaikka jokaisessa liikkeessäni saattoi olla pieni riski. Huokasin hiljaa ja lähdin kohti tuoresaaliskasaa. Tiesin tarkkaan mitä tekisin. Huomasin kauempana Pikkuvarjon ja Tulvasielun olevan aterioimassa leirin reunalla. Katsahdin harkitsevasti tuoresaaliskasaa, mutta päätinkin muuttaa suunnitelmaani. Pikkuvarjo ja Tulvasielu toisinaan keskustelivat keskenänsä eivätkä keskittyneet syömiseensä. He aterioivat erään kiven vierellä.
*Jos vain pääsen kivelle huomaamattomasti...*
Lähdin hiipimään kohti harmaata kiveä. Pysähdyin välillä maastoutuen kissojen sekaan. Ketään ei tuntunut kiinnostavan, että pentu juoksenteli leirissä. Kivelle oli vain muutama ketunmitta.
*Nyt tai ei koskaan!*
Juoksin nopeasti kiven taakse ja jäin huohottamaan paikoilleni. Toistaiseksi minua ei ollut kai huomattu, sillä kukaan ei sanonut mitään.
"Oletko muuten nähnyt klaanimme uusimpia jäseniä?" Pikkuvarjo kysyi ja haukkasin palasen hiirestä. Soturin katse oli nauliutunut Tulvasieluun.
"En. Toivottavasti niistä rääpäleistä on vielä joskus hyötyä tälle klaanille", Tulvasielu tuhahti ja tuon katse siirtyi hieman paheksuen pentutarhalle.
"Pikkuvarjo! Tulvasielu!" joku kolmas kissa kutsui heitä. Kaksikko ei kiinnittänyt enää mitään huomiota riistaansa,. Pieni hiiri oli Pikkuvarjon selän takana, joten hiivin kiven toiselta puolelta nappaamaan sen. Sitä ei ollut enää paljoa jäljellä.
*Harmi*, ajattelin, mutta nappasin sen suuhuni. Tassuttelin hitaasti taaksepäin kiven toiselle puolelle.
"Tulette kanssani partioon, Pimeyslehden määräys", kissa sanoi saavuttuaan kaksikon luo.
*Toivittavasti häntään ei huomannut minua*, ajattelin toiveikkaasti. Etsin ympäriltäni pakotietä ja huomasin lisää kiviä kauempana. Nappasin hiiren suuhuni ja juoksin niin lujaa kuin pääsin. Kivirykelmän takana laskin hiiren maahan ja huokaisin.
*En oikeastaan tiedä onko Pisaratähti tyytyväinen vai ei. Miksi ryhdyinkään tähän?* ajattelin hetken epätoivoisena. Sujautuin kuitenkin hiirenrippeet kivirykelmän onkaloon ja kävelin tyynenä ja rentona takaisin pentutarhalle.
*Mitä minä oikein kuvuttelinkaan?* ajattelin hetken huolettomana ja hymyilin.
*Pisaratähti aikoo höyhentää minut!*
// Pisara? Jees, outoo ja tönkköö
Pisaratähti
Katsoin Rapapoltetta sanomatta mitään. Nostin leukani pystyyn ja suoristin ryhtini. Olin siristänyt keltaiset silmäni niin sirille kuin vain pystyin. Rapapolte tuskin hengitti, kun hän odotti vastaustani.
"Miten vain. Olen kiitollinen siitä, että kysyit asiasta minulta, etkä vain lähtenyt. Voit lähteä, kunhan et jää harhailemaan klaanini reviirille. Takaisin voit tulla niin halutessasi", naukaisin naaraskissalle. Rapapolte huokaisi helpottuneesti.
"Kiitos, Pisaratähti", hän sanoi ja kumarsi syvään. Naaras ei sanonut mitään, vaan jäi vaan istumaan pesääni hetkeksi.
"Mitä sinä vielä siinä istut? Ala mennä nyt", sihahdin hänelle murahtaen. Rapapolte pyöräytti silmiään sanomatta mitään, sitten hän asteli sanaakaan sanomatta ulos pesästäni. Seurasin häntä leirin pääaukiolle ja jäin katselemaan, mitä naaras tekisi. Lähtisikö hän sanomatta mitään perheelleen, vai hyvästelisikö naaras heidät ensin.
//Rapa vaik?
Pisaratähti 02.03.2017
Istuin leirin pääaukiolla miettien viimepäiväisiä tapahtumia. Rapapolte oli lähtenyt Kuolonklaanista ja jättänyt ainoan pentunsa, Viiriäispennun, yksin. Tavallaan ymmärsin naarasta, mutta tavallaan en. En itse jättäisi Kuolonklaania mistään hinnasta, sillä se oli synnyinpaikkani ja klaani, josta sain olla ylpeä. Mutta toisaalta, en ollut menettänyt kumppaniani tai pentua. Rapapolte oli kokenut kovia, ja jopa minun oli se myönnettävä, että hänellä oli hyvin perustellut syyt jättää Kuolonklaani. Siltikin uskoin, että hän vielä joku päivä palaisi takaisin. Ei hän ikuisuutta voisi elää ilman perhettään. Kyllä hänen täytyisi palata, olin siitä lähes varma. Ehkä ei vielä vuodenaikoihin, mutta kuitenkin joskus, vaikka sitten klaaninvanhimpana. Kohmesydämen ja Sumumyrskyn pennuista enää Raepisara oli Kuolonklaanissa. Hiutaleturkki oli muuttanut kuita sitten Tuuliklaaniin, enkä edelleenkään voinut hyväksyä sitä. Kolli oli tehnyt mielestäni hyvin epäreilun ja hirveän tempun synnyinklaanilleen, perheelleen ja etenkin minulle. Vaikka hän joskus haluaisikin takaisin Kuolonklaaniin, ei hän olisi tervetullut. En kaivannut petturia klaanini riveihin, ja sellainen Hiutaleturkki oli. Salaa mielessäni toivoin, että Pimeyslehti ja minä voisimme saada pentuja, mutta en ollut viitsinyt mainita asiasta naaraalle. Halusin sukuni kasvavan, samaten klaanini, jonka vuoksi pennut olisivat hyväksi. Lisäksi ne todistaisivat, että olin tosissani Pimeyslehden kanssa. Naaras oli elämäni suurin rakkaus, tiesin sen, vaikka olimme olleet yhdessä vain alle kuun ajan. Tämän kuun ajan olin tuntenut enemmän onnellisuutta kuin koko elämäni aikana. En voisi kuvitella elämääni ilman Pimeyslehteä. En halunnut ikinä luopua naaraasta. Astelin sisään parantajan pesään, jossa Pimeyslehti yhä oli. Musta naaras makoili sammalpedillään ja näytti nukkuvan sikeästi. Jalkani kuljettivat minut naaraan pedin vierelle. Jäin katselemaan nukkuvaa varapäällikköä hiljaa sanomatta mitään. Hän oli kauneinta, mitä olin elämäni aikana nähnyt.
//Pimeys?
Pikitassu
Katsoin silmät viiruina, kun Rapapoltteen punertava hahmo katosi ulos leirin suuaukosta. Tuhahdin pienesti ja käänsin katseeni pesän seinustan vieressä nukkuvaa Kidesydäntä. Mestarini oli opettanut minulle paljon ja olisin siitä varmasti ikuisesti kiitollinen mutta entä sitten kun hän on poissa? Suljin silmäni ja kielsin päähäni tulvivat ajatukset päätäni hitaasti pyöritellen. Olin yhä kummissani Rapapoltteen lähdöstä. Hän oli vaikuttanut uskolliselta ja juuri sellaiselta, joka oli Pisaratähden hännystelijä. Käännyin ympäri ja astelin mestarini luokse pienin askelin.
"Sinulla ei taida olla minulle mitään tehtävää?" kysyin irvistäen. Kidesydän pudisti päätään.
"En jaksa sinua juuri nyt, joten annatko minun nukkua vai et?" hän sihahti ärtyneesti. Pyöräytin silmiäni ja jäin hetkeksi katsomaan hänen untaan, kunnes kuulin pesän suuaukolta Pisaratähden ääniä. *Hän on varmasti tulossa katsomaan Pimeyslehteä* totesin ja vetäydyin pesän nurkkaan, josta päällikkö tuskin erottaisi minua. Jäin piilostani seurailemaan, kuinka päällikkö seisoi nukkuvan kumppaninsa rinnalla haikean näköisenä. En ollut koskaan nähnyt hänen kasvoilla lempeyttä mutta nyt erotin, kuinka hänen muuten viileissä silmissään paistoi rakkaus. Tunsin outoa myllerrystä sisälläni.
//Pisara? Pimeys? Piki voi myös pysyä piilossa, jos ette halua sitä häiritsemään cx
Pimeyslehti 07.03.2017
Havahduin hereille makeasta unestani. Pidin silmäni kiinni. Olin ollut jo muutaman pitkän päivän parantajan pesässä. Haavani alkoivat parantua. Niskaani saattaisi jäädä vaakasuuntaan kulkeva arpi suden hampaista, mutta se ei minua ollut mietityttänyt viime aikoina. Minulla on ollut paljon aikaa miettiä kaiken laista maatessani hyödyttömänä täällä parantajan pesässä. Olin tullut siihen tulokseen, että haluaisin saada Pisaratähden pennut. Vaikka pelko siitä, että en osaisi huolehtia pennuista vaani ihan selkäni takana niin todella halusin sitä. Avasin silmäni.
"Pisaratähti?" mumisin unenpöpperössä. Tunsin kosketuksen päälaellani.
"Minä tässä." Kömmin istumaan. Pisaratähti istui edessäni. Kosketin kollin kuonoa omallani.
"Minä olen vähän miettinyt..." naukaisin hiukan vaivautuneena. Mitä Pisaratähti ajattelisi tästä?
"Mitä olet miettinyt?" kumppanini naukui rohkaisevasti. Vilkuilin käpäliäni jännittyneenä.
"Haluaisitko sitten joskus pentuja?" henkäisin. Kasvoni olivat jännityksestä jäykkinä ja hännänpääni vääntyli kuin se olisi riivattu.
//Pisara?
Pisaratähti 08.03.2017
Kuullessani Pimeyslehden kysymyksen, kasvoilleni levisi hymy. Pimeyslehti katsoi minua hieman hämmentyneenä.
"Mitä nyt?" musta naaras henkäisi hiljaa.
"Minäkin olen miettinyt samaa asiaa", naukaisin.
"Ai pentujako? Eli onko vastauksesi kyllä?" naaras kysyi. Nyökkäsin.
"Tietenkin minä haluan sinun kanssasi pentuja. Meidän pennuistamme tulee koko Kuolonklaanin vahvimpia ja parhaita pentuja", nau'uin ja nostin leukani pystyyn. Pimeyslehden kasvoilla oli lämmin ja lempeä hymy.
"Milloin pääset pois tästä haisevasta pesästä?" kysyin kumppaniltani ja kiersin katseellani parantajan pesän ympäri. Pesässä haisi kaiken aikaa pahalta yrttien vuoksi.
"Minun puolestani hän voi siirtyä soturin elämään vaikka heti, kunhan ei rasita haavojaan", Kidesydän naukui ja asteli ulos yrttivarastosta.
"Salakuuntelitko sinä meitä?" kysyin ja paljastin parantajakissalle hampaani. Kolli ei vastannut, vaan poistui pesästä. Olin lähtemässä hänen pesäänsä, mutta Pimeyslehti pysäytti minut:
"Anna hänen mennä. Ei hän ole sen arvoinen." Murahdin ja käännyin kohti kumppaniani.
"Pesässäni taitaa olla tilaa kahdelle kissalle. Haluatko nukkua siellä kanssani?" kysyin naaraalta hymyillen. Toivoin enemmän kuin mitään, että Pikitassu ei ilmestyisi jostain parantajan pesän sairasaukiolle, sillä Kidesydämen vuoksi olin niin ärsyyntynyt, että saattaisin käydä parantajaoppilan kaulaan kiinni yhdestäkin väärästä sanasta.
//Pimeys?
Pimeyslehti 18.02.2017
Tajusin hämärästi Pikitassun ja Pisaratähden keskustelevan jostain. Näkökenttäni oli sumea ja äänet kuuluivat korvissani epäselvinä. Suljin silmäni kipuaallon jyrätessä ylitseni. Tunsin veren noruvan kylkeäni pitkin maahan. Kidesydän paineli jotain haavaani vasten. En enää sinnitellyt vaan annoin pimeyden viedä minut mukanaan.
Leijuin pimeydessä. Hetkinen. Ei pimeydessä. Ympärilläni oli tummansinistä. Kuin... Kuin yötaivas. En tuntenut kipua. Haavani olivat kadonneet. Katselin ympärilleni. Yläpuolellani olevat tähdet tuntuivat olevan vain muutaman ketunmitan päässä. Edessäni oli pimeä metsä. Sen yläpuolella ei ollut tähtiä. Se oli Pimeyden metsä. Olinko kuollut? Ei tuntunut siltä. Olinko kuolemaisillani? Ehkä. Yhtäkkiä minua kannatteleva voima päästi irti. Lähdin putoamaan läpi mustuuden, alaspäin. Mahanpohjaani kouraisi. Äänetön huuto purkautui yötaivaalle.
Tunsin kipua kyljessäni ja niskassani. Makasin jollain. Sammalpedillä varmaankin. Silmäluomeni tuntuivat painavan liikaa. En saanut niitä auki. Hengitykseni rahisi. Kaikki voimani tuntuivat paenneen kehostani. Kuulin huutoja. Haistoin yrttien voimakkaan tuoksun. Olin parantajan pesässä. Minusta tuntui, että saattaisin menettää henkeni. Ensin olin kohdannut yksin suden ja joutunut parantajan pesään. Heti muutaman päivän kuluttua sain syvät haavat niskaani ja kylkeeni. Halusin nähdä Pisaratähden. Arvelin hänen olevan taistelussa. Tai sitten täällä vielä, en tiennyt. Ajatukset kieppuivat päässäni enkä tahtonut saada niistä enää mitään tolkkua.
//Pisara tai joku?
PIsaratähti 19.02.2017
Katsoin silmiäni siristäen Pikitassua ja syöksyin kollin kimppuun painaen kynteni vasten oppilaan kaulaa. Huomasin parantajaoppilaan katseessa pienoisen kauhistuksen, hän ilmeisesti yllättyi, että oikeasti hyökkäsin. Painoin kynsiäni vasten kissan kaulaa, mutta en antanut niiden tehdä mitään tuhoa. Pikitassun hengitys näytti vaikeutuvan.
"Tunnetko sen? Haluaisitko vain, että lopettaisin tuskasi ja viiltäisin kurkkusi auki, antaisin veren värjätä pikimustan turkkisi punertavaksi, ja jättäisin sinut rauhassa kuolemaan?" kysyin kollilta hiljaa virnistäen. Tuo ei sanonut mitään, vaan keskittyi hengittämiseen, joka vaikutti yhä vain vaikeammalta. Vielä hetken ajan pitelin kynsiäni kissan kaulalla, kunnes irrotin ne ja käänsin parantajaoppilaalle selkäni.
"En minä anna sinulle sitä tyydystä, että tapan sinut, kun sitä pyydät", murahdin kollille ja astelin ulos pesästä, koska taistelun äänet olivat muuttuneet kummallisiksi ääniksi, jotka vaikuttivat toisinaan jopa iloisilta. Päästessäni leirin aukiolle, huomasin heti susien olevan poissa. Piikkihernemuurit olivat kuitenkin sortuneet.
"Pisaratähti, me hääsimme sudet pois", Syöksyviilto kertoi ylpeänä. Nyökkäsin tyynesti.
"Järjestä kissat korjaamaan piikkihernemuuria, lähetä haavoittuneet heti parantajan pesään", käskin Syöksyviiltoa, joka nyökkäsi. Kolli vaikutti olevan täysin kunnossa, enkä nähnyt hänellä kuin pari haavaa siellä täällä. Palasin takaisin parantajan pesään. Pikitassu oli keskittynyt hoitamaan potilaita pesän reunalla, kun taas Kidesydän edelleen istui Pimeyslehden vierellä. Hän oli kuitenkin valmis, sillä hän poistui naaraan viereltä. Astelin parantajan entiselle paikalle. Pimeyslehti oli avannut silmänsä, ja hän katsoi minua suoraan silmiini. Väläytin naaraalle hymyn.
"Kuinka voit?" kysyin hiljaa, mutta suhteellisen lempeällä äänellä, joka vaikutti edelleenkin hyvin omituiselta, eikä lainkaan minulta.
//Pimeys? Pikiki voi jatkaa
Pimeyslehti 21.02.2017
"Kuinka voit?" Pisaratähti kysyi suhteellisen lempeällä äänellä. Hymyilin pienesti.
"Hyvin. Kai", vastasin vaisusti. Irvistin haavojeni kirvelylle.
"Ovatko sudet jo lähteneet?" kysyin juuri kun Pisaratähti oli avamassa suutaan sanoakseen jotain.
"Ovat." Nyökäytin päätäni helpottuneena. Halusin nousta ylös ja mennä leiriaukiolle järjestämään partioita, mutta jalkani eivät totelleet vaan pysyivät itsepäisesti paikoillaan. Tuntui kuin voimani olisivat kadonneet turkkiani tahranneen veren mukana. Vilkaisin kylkeäni. Se oli toden totta kuivuneen veren peitossa. Suljin silmäni irvistäen. Kaikkia haavojani pisteli ja kirveli. Avasin silmäni. Yskäisin hiljaa.
"Minä olen kyllä ihan kunnossa, mene jo", valehtelin. En halunnut Pisaratähden näkevän minua näin heikkona ja haavoittuvaisena. Päällikkö loi minuun epäluuloisen katseen.
"Ala laputtaa", naukaisin puristaen hymyn huulilleni. Pisaratähti kohautti lapojaan.
"Jos niin haluat." Katselin voimattomana kollin perään kun hän katosi pesästä. Mahani kurni. Mutta en jaksanut päätänikään kohotttaa tehdäkseni asialle jotain. Iskin katseeni Kidesydämeen.
"Käy hakemassa minulle syötävää", murahdin hiljaa. Parantaja käänsi katseensa minuun. Hän nyökkäsi tottelevaisesti ja jolkotteli ulos pesästä.
Parantajakissa palasi pesään myyrä hampaissaan. Kidesydän laski saaliin naamani eteen. En vaivautunut kiityämään parantajaa vaan kävin heti myyrän kimppuun. Ahmin saaista makuuasennosta.
Syötyäni nuolin huuliani väsyneenä. Laskin pääni sammaleille ja suljin silmäni. Kipu sykähteli haavoissani kerta toisensa jälkeen. Siitä huolimatta nukahdin heti, koska tunsin oloni epätavallisen väsyneeksi.
Avasin silmäni hitaasti. Aamun haalea valo tunkeutui hämärään, yrteiltä tuoksuvaan pesään. Kipu haavoissani oli laimennut. Kompuroin istumaan. Nyt kipu leimahti jäsenissäni. Irvistäen aloin sukia veren peittämää kylkeäni. Kun musta turkkini vihdoin näkyi kaiken veren alta olin tyytyväinen. Halusin tulenpalavasti nähdä Pisaratähden, mutta arvelin, että en pääsisi kovinkaan kauas sammalpedistä kun jalkani jo pettäisivät. Jäin istumaan katsellen haikeana parantajan pesän uloskäyntiä.
//Pisara vaik?
Pisaratähti 26.02.2017
Astelin sisään parantajan pesään suussani kaksi hiirtä. Tavoitteenani oli tervehtiä Pimeyslehteä, joka oli joutunut jäämään yöksi pesään. Yrttien kitkerä tuoksu kantautui sieraimiini jopa kahden tuoresaaliin lävitse. En pitänyt yrttien hajusta, mutta pidin Pimeyslehdestä, joten en antanut hajun häiritä minua. Pimeyslehti istui sammalpetinsä vierellä katsoen suoraan minuun. Naaraan kasvoilla oli lämmin hymy. Astelin naaraskissan luokse ja laskin hiiret maahan.
"Ajattelin, että olet nälkäinen, joten toin sinulle tuoresaalista", selitin mustalle kissalle, joka hymyili yhä minulle.
"Kiitos", hän naukaisi ja veti toisen hiiristä lähelleen. Huomasin, että liikkuminen satutti hieman naarasta, sillä hän teki kaiken hyvin hitaasti ja varovasti, ja välillä hänen hymynsä haaleni ja muuttui irvistykseksi. En maininnut asiasta, sillä en halunnut soturin kokevan olevansa silmissäni heikko, eikä hän sitä ollutkaan. Hän oli vahvempi kuin yksikään soturi, jonka olin eläessäni nähnyt. Hän oli jaksanut kulkea rinnallani, vaikka häneen oli sattunut enemmän kuin voisin edes kuvitella. Naaras ei ollut luovuttanut minun suhteeni, ja sellaista ei voinut kuin ihailla. Jos naaras olisi luovuttanut, kun en antanut vastakaikua hänen tunteilleen, kuka tiesi mitä olisi tapahtunut. Ehkä en olisi ikinä saanut tunteitani selviksi. En halunnut miettiä sitä, mitä olisi voinut tapahtua, vaan halusin keskittyä siihen, mitä oli tapahtunut ja mitä tulisi tapahtumaan. Nostin keltaisen katseen hiirestäni Pimeyslehden vihreisiin silmiin. Ne olivat niin kauniit, ja kun katsoin niitä, tunsin sydämeni sykähtelevän rinnassani. Tunsin olevani onnekkain kolli koko maailmassa. Minä tekisin Pimeyslehdestä onnekkaimman naaraan, sen minä tiesin.
"Eikö maistu?" Pimeyslehti kysyi huomatessaan, etten ollut edes koskenut hiireen, jonka olin ottanut itselleni syötäväksi. Hymyilin naaraalle lempeästi.
"Maistuu", sanoin ja aloin syömään hiirtäni.
//Pimeys?
Rapapolte 28.02.2017
Poikani Virnepentu oli kuollut muutama päivä sitten. Viiriäispentu - ainut eloonjäänyt pentuni - makasi paraikaa vierelläni silmät tiukasti ummessa. Kuuntelin hänen rauhallista unihengitystään haikeana. Olin päättänyt viime yönä, että minä lähtisin Kuolonklaanista, jättäisin kaiken sen taakseni. En silti koskaan unohtaisi pysyä uskollisena Kuolonklaanille - olihan se sentään synnyinklaanini ja paikka, jossa olin elänyt koko pienen ikäni. Muistot Pöllösyöksystä olivat kuitenkin tukahduttavan tuskallisia. Tuntui kuin sydämestäni olisi lohjennut palanen.
Nuolaisin Viiriäispennun päälakea hellästi, nousin jaloilleni ja tassuttelin ulos pesästä. Aukiolla oleskeli muutamia kissoja, jotka keskustelivat kiivaasti keskenään. Astelin heidän ohitseen ja pian huomasinkin Pisaratähden, joka aterioi pesänsä edustalla. Nuolaisin rintaani muutaman kerran ja astelin sitten päällikön luo, joka siirsi katseensa minuun.
"Pisaratähti, minun on puhuttava kanssasi", sanoin. Pisaratähti nielaisi viimeisen palasen myyrästään ja murahti sitten:
"Hyvä on, tule pesääni." Seurasin häntä hämärään pesään, johon oli pinttynyt Kuolonklaanin päällikön väkevä tuoksu. Pisaratähti kääntyi ympäri ja istahti alas.
"Kerro asiasi", hän maukui silmiään siristäen.
"Pisaratähti, pyydän lupaa lähteä klaanista", sanoin. Pisaratähti murahti yllättyneenä.
"Miksi sinä haluat lähteä?" hän tivasi.
"Pöllösyöksyn kuoleman jälkeen elämästäni on tullut yhtä tuskaa. En vain saa häntä mielestäni, eikä Virnepennun kuolema helpottanut asiaa mitenkään. Aion jättää klaanit kauas taakseni ja suunnata metsän toiselle puolen", kerroin ja jatkoin sitten varovaisemmin: "Jos se vain käy sinulle." Jäin odottaman Pisaratähden vastausta hievahtamattakaan.
//Pisara?
Pimeyslehti 17.02.2017
Olin hengästynyt. Olin jo valmiiksi haavoittunut. Mutta silti loikkasin äristen suden selkään. Muutama soturi ahdisteli sitä maasta käsin. Iskin hampaani nopeasti koiramaisen eläimen niskaan. Raastoin samalla takajaloillani sen selkää. Susi ulisi ja painui matalammalle. Loikkasin pois juuri kun susi kellahti selälleen litistääkseen minut alleen. Kävin kiinni suojattomaan vatsapuoleen. Raastoin ja kynsin minkä ehdin kunnes tunsin hampaat niskassani. Maassa kyhjöttänyt susi nousi ylös minä hampaissaan. Ulisin ja sähisin huitoen käpälilläni miten sattuu. Hampaat uppotuivat niskaani. Onneksi joku soturi onnistui upottamaan hampaansa suden kaulaan ja sen oli pakko päästä minut irti. Mätkähtäessäni maahan huomasin Pisaratähden, joka kynsi yhtä sutta naamaan. Toinen susi ryntäsi päälikköä kohti takaapäin muutama soturi kannoillaan. Katseli tyrmistyneenä kuinka välimatka Pisaratähden ja suden välissä pieneni. Nousin ylös. En voisi yrittää estä sutta. Mutta voisi otta iskun vastaan. Raivokaasti äristen lähdin juoksemaan kohti kumppaniani ja sutta, joka lähestyi aina vain. Enää pari ketunmittaa... Susi paljasti hampaansa ja kohotti päänsä iskiäkseen päälliköä. Kuin hidastetusti sen pää alkoi painua kohti Pisaratähteä. Ponnistin lihakseni äärimmilleen ja loikkasin suden eteen. Sen kuono tömähti kylkeeni. Lensin maahan lähelle Pisaratähden lähelle. Kolli näytti huomaavan minut. Henkeäni haukkoen ponnistelin ylös. Vatsaani kipristeli. Susi oli lyönyt minulta ilmat pihalle. Se samainen susi asteli eteeni muristen. En ehtinyt väistää. Susi iski hampaansa selkääni ja nosti minut ylös. Se ravisteli minua. Maailmaa viuhui, se sekoittui epämääräiseksi sumuksi. En ollut varma, mitä seuraavaksi tapahtui, mutta näin muutaman kissalta näyttävän hahmon hyppävän minua ravistelevan suden kimppuun. Yhtäkkiä lensin ilman halki ja paiskauduin maahan. Ensimmäinen asia, mitä tajusin oli, että selästäni pulputti verta tasaiseen tahtiin. Toinen asia oli, että ilmani olivat jälleen menneet pihalle paiskautuessani maahan. Näkökenttäni sumeni. Ponnistelin pyörtymistä vastaan. En pystynyt nousta ylös. En pystynyt huutaa. Kehoni ei totellut kun yritin liikkua. Näin sumean hahmon lähestyvän minua vauhdilla. Se ei ollut susi. Se oli kissa.
//Pisara?
PIsaratähti
Susi oli viskannut Pimeyslehden noin vain vasten kylmää ja jäistä maata. Olin juuri häätänyt suden tiehensä ja ravasin nyt kohti tummaa soturikissaa. Naaras hengitti raskaasti ja hänen kylkensä kohoilivat hyvin epätasaiseen tahtiin. Kumarruin naaraan eteen kuiskaten hänen nimensä:
"Pimeyslehti." Naaras katsoi minua suoraan keltaisiin silmiini, muttei sanonut mitään. Sihahdin turhautuneena ja tartuin hampaillani naaraan niskaan lähtien raahaamaan häntä kohti parantajan pesää. Muutama susi pyrki kimppuumme, mutta kuolonklaanilaissoturit estivät niitä parhaansa mukaan vieden susien huomion pois meistä. Saavuin parantajan pesälle, jossa Pikitassu ravasi heti meitä vastaan. Siristin silmiäni ja paljastin hampaitani parantajaoppilaalle. Pikitassu pyöräytti silmiään ja ryntäsin hänen ohitseen pesään. Musta kolli ravasi kuitenkin pian perässäni pesään, jonka perällä Kidesydän paransi Kauhumurhaa, joka oli saanut lapaansa ikävän haavan, joka kuitenkin parantuisi arviolta muutamassa päivässä.
"Kidesydän", murahdin parantajan nimen. Hän käänsi heti katseensa minuun ja huomatessaan lähes tajuttoman Pimeyslehden, hän jätti Kauhumurhan paikoilleen ja ryntäsi mustan naaraskissan luokse.
"Pikitassu, hae yrttivarastosta kehäkukkaa, hämähäkin seittiä ja unikon siemeniä", parantajakissa käski nopeasti oppilastaan, joka ryntäsi heti yrttivarastoon. Pysyin pesässä niin kauan, että Pikitassu sai tuotua yrtit. Olin jo lähdössä, kunnes käännyin takaisin huomatessani, että Kidesydän ohjeisti oppilastaan, kuinka hän voisi kumppaniani parantaa.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", nau'uin sihahtaen parantajaoppilaalle, jonka silmissä leimahti hiukan ehkä raivostunut katse.
//Piki?xDD
Pikitassu
Sukelsin uudelleen taistelun sekaan ja yritin pysyä susilta näkymättömissä, samalla kun etsin pahasti haavoittuneita kissoja, joita ei juuri näkynyt. "Pikitassu!" kuului Kidesydämen huuto parantajan pesältä. Salamannopeasti, käännyin ympäri ja juoksin parantajan luokse.
"Mitä nyt?" kysyin hengästyneesti läähättäen, kun olin viimein päässyt pesän suuaukolle, jossa Kidesydän odotti.
"Tarvitsen apuasi pesässä. Haavoittuneita tulee kokoajan lisää ja lisää", hän murahti ja palasi pesään hoitamaan Kauhumurhan haavoja. Heti sisään päästyäni, parantajan pesään tuli heti uusi haavoittunut. Juoksin tulijaa vastaan, mutta epäonnekseni siellä olikin Pisaratähti, joka näytti heti hampaansa. Pyöräytin silmiäni *Tällaisinakin aikoina hän vain jaksaa*
Päällikön suusta roikkui kuitenkin veltto Pimeyslehti. Juoksin päällikön perässä Kidesydämen luokse, ja jäin odottamaan ohjeita.
Hain tarvittavat yrtit, mutta heti, kun olin mestarini ohjeiden mukaan kumartumassa naaraan ylle, päällikkö keskeytti minut.
"Älä koske häneen. En luota sinuun, Pikitassu, veljeilithän sentään varjoklaanilaisen kanssa. Saat pysyä kaukana Pimeyslehden haavoista", hän sihahti. Silloin silmissäni leimahti.
"Millainen päällikkö sinusta on tullut? Tällaisessa taistelussa sinä ajattelet vain itseäsi. Ja sitä paitsi, minähän vain kalastelin Hunajatassulta tietoja", ärjyin. Pisaratähti taisi itsekin olla raivoissaan.
//Pisara? cx
PIsaratähti
"Sitähän sinä et millään tavalla minulle voi todistaa. Minä olen kunniallisempi päällikkö kuin sinä tulet ikinä parantajana olemaan. Älä enää ikinä - siis ikinä - tule arvioimaan minua päällikkönä. Sinä kunnioitat minun sanaani enemmän kuin yhdenkään muun kissan sanaa, ja sinä tottelet minua. Jos olisit edes hieman järkevä, olisit lähtenyt paikalta ja auttanut niitä, jotka ottavat apuasi vastaan. Jos joku täällä pesässä olevista nyt kuolee, minä syytän siitä sinua, joten ala laputtaa!" sihahdin pikimustalle kollille silmät leiskuen, mutta ilme kylmänä ja tyynenä. Parantajaoppilas vaikutti empivän. Hän meinasi avata suunsa sanoakseen jotain, mutta tuhahti ja käänsi selkänsä. Hymähdin lähes äänettä tyytyväisenä ja katsoin, kuinka Kidesydän paransi Pimeyslehden haavoja. Parantaja oli sentään minulle uskollinen ja totteli kaikkea, mitä sanoin. Ja viisaskin vielä; hän ei edes väräyttänyt korvaansa, kun juttelin hänen oppilaansa kanssa, vaan jatkoi haavoittuneen hoitamista. Ainoa syy pitää Pikitassu elossa oli Kuolonklaani. Kidesydämen mukaan kolli pärjäsi hyvin parantajana, mutta yksikin väärä sana, liike, ele tai ilme, niin hän ei pääsisi siitä niin helpolla. Kun edes kuulin mainittavan nimen Pikitassu, se sai vihan sisälläni roihahtamaan.
//Piki?
Pikitassu
"Siinäpähän parantaa itse kumppaninsa", mutisin ääneen, kun rymistelin ulos parantajan pesästä. Oli viimeinen pisara, kun hän alkoi verrata minua itseensä. *Piti itseään kunniallisena* sylkäisin maahan. Kiersin susien ja kissojen sekaisen taistelun karhunvatukkapensaassa olevasta reiästä. Kömmin leiristä ulos ja jäin sen vierelle istumaan. Huokaisin syvään. *Miksi en vain voinut syntyä toiseen klaaniin, jossa olisin hyödyksi* suljin vihreät silmäni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni, annoin poskelleni vierähtää pienen kyyneleen. Taistelin kahden ajatuksen välillä, joista toinen halusi pitää minut uskollisena, mutta toinen repi sydäntäni lähtemään jonnekin kauas. Sydäntäni kouraisi ja tahdoin vain huutaa minkä pystyin, mutta en saanut sanaakaan suustani. *Mitä teen väärin?* kysyin itseltäni ja aloin haukkoa henkeä. Katsoin leirin muurissa olevasta reiästä sisään ja näin, kuinka taistelun osapuolet repivät toisiaan kilpaa hengiltä. Katsoin haavoittuneita kissoja, jotka nuolivat hetken haavojaan, kunnes saivat taas uuden suden kimppuunsa. Lävitseni kulki värisyttävä tuulahdus. Loikkasin takaisin leiriin ja juoksin niin lujaa kuin pystyin, parantajan pesälle. Pisaratähti oli kumppaneineen yhä sisällä.
"Voit nyt tappaa minut, jos en sovi palvelemaan tätä klaania, tai sitten olla tappamatta. Haluan pelastaa nämä kissat. Kannatta kuitenkin muistaa, että en aio unohtaa tätä koskaan", sihahdin ja kuljin päällikön ohitse toisen haavoittuneen luokse. Kidesydän loi minuun katseen, jota en osannut tulkita.
//Pisara?
PIsaratähti
Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa rinnassani, kun Pimeyslehden lehdenvihreä katse kohosi silmiini. Kasvoilleni ilmestyi huomaamattani lempeä hymy, kun katsoin Pimeyslehteä tuon silmiin.
"Pisaratähti!" kuulin jonkun ulvaisevan nimeni parantajan pesän ulkopuolelta. Huokaisin turhautuneesti, kun jouduin irrottamaan keltaisen katseeni pois Pimeyslehdestä. Käänsin pääni kohti pesän sisäänkäyntiä.
"Voisinko viedä Kalmatassun Ruusutassun kanssa harjoituksiin? Haluatko sinä tulla mukaan?" Raepisara kysyi pesän ulkopuolelta. Pyöräytin silmiäni.
"Vie vain, minulla on nyt muuta. Ota mukaasi soturi tai kaksi", murahdin soturille, joka katosi pian pesän sisäänkäynniltä. Keskityin jälleen Pimeyslehteen. Kidesydän oli pesässä, mutta hän ei näyttänyt edes huomaavan meitä, sillä naaras järjesteli parhaillaan yrttejä pesän nurkassa.
"Voimmeko mennä jonnekin muualle?" Pimeyslehti kysyi ja vilkaisi laikukasta parantajakissaa, joka väräytti korviaan kuullessaan varapäällikön kysymyksen.
"Mennään pääaukiolle. Olet takuulla nälkäinen, ja mielestäni koko Kuolonklaani on oikeutettu tietämään meistä", nau'uin mustalle naaraskissalle hieman epävarmasti. Tuntui oikealta kertoa klaanini jäsenille suhteestamme, koska he olivat minun perheeni, vaikka en kaikkien kuolonklaanilaisten verisukulainen ollutkaan. Kyllä minä haluaisin tietää, jos päällikölläni olisi kumppani tai jotain muuta, kokisin olevani oikeutettu sellaiseen. Nuolaisin hellästi mustan soturin korvantaustaa ja vedin hänen makeaa tuoksuaan sieraimiini.
//Pimeys?cx
Pimeyslehti 14.02.2017
Kasvoilleni nousi lempeä hymy Pisaratähden nuolaistessa korvaani.
"Mennään", naukaisin hiljaa. Päällikkö nyökkäsi katse kiinni minussa. Tassuttelimme turkit toisiamme hipoen ulos parantajan pesästä. Oli jo melkein aurinkohuippu ja kissat touhusivat leirissä tehden kuka mitäkin. Yli puolet leiri kissoista oli kääntynyt katsomaan meitä silmät ihmetyksestä pyöreinä. Astuin ihan kiinni Pisaratähden turkkiin. Se tuntui ihanalta. Olin vähällä alkaa kehräämään, mutta onnistuin estämään sen. Äkkäsin Sumumyrskyn, joka käveli luoksemme. Hänelle rakkaus ei ollut uusi asia, olihan hänellä kumppani ja pentujakin.
"Tuota..." Kolli selvitti kurkkuaan saapuessaa luoksemme.
"Minun oppilaani Piikkitassu on kadonnut."
"Ei kai vaan..." henkäys karkasi huuliltani. Pisaratähti siirsi katseensa Sumumyrskystä minuun.
"Entä jos hän on lähtenyt leiristä? Ja susi on tullut?" naukaisin. Kolit vilkaisivat toisiaan.
"Ehkä", Pisaeatähti naukui, "ilmoita minulle jos hän ei ole aamulla ilmestynyt takaisin." Sumumyrsky nyökkäsi ja ravasi kumppaninsa, Kohmesydämen luo. Katseeni harhali tuoresaaliskasaan. Näin siellä ruipelon kanin.
"Jaetaanko tuo kani?" kysyin osoittaen sitä hännälläni.
//Pisara? Täs on varmaan ihan sikana virheitä koska kirjotin nopeet.
Pisaratähti 15.02.2017
Mietin parin silmänräpäyksen ajan Pimeyslehden ehdotusta kanin jakamisesta.
"Jaetaan vain", nau'uin hymyillen naaraalle lempeästi. Hymy kuitenkin kaikkosi kasvoiltani pian. En ollut tottunut hymyilemään, vaan olin lähes aina ilmeetön tai vihaisen näköinen. Kävelimme Pimeyslehden kanssa tuoresaaliskasalle. Minä tartuin kaniin, joka oli kasan päälimmäisenä, jonka jälkeen suuntasimme kohti pesäni edustaa. Aloimme syömään. Tunsin kuolonklaanilaisten katseet polttelevana turkissani, mutta yritin olla huomioimatta niitä. He saivat ajatella mitä halusivat, mutta minäkin sain olla onnellinen, onnellinen Pimeyslehden kanssa.
Kun olimme saaneet kanin syötyä, jäimme vain istumaan hieman kiusallisesti suurkiven eteen sanomatta sanaakaan tai edes vilkaisematta toisiamme. Katselin itse leirin kissoja silmiäni siristellen. Auringonlaskun aika oli käsillä, joten osa kissoista oli mennyt partioihin, mutta taisteluharjoituksiin lähteneet palaisivat kai pian. Mieleni teki poistua leiristä yhdessä Pimeyslehden kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Leirissä ei ollut kylliksi sotureita, jos sudet vaikka päättäisivät hyökätä.
"Haluaisitko tehdä jotain?" kysyin jälleen hieman tökerösti Pimeyslehdeltä. Naaras virnisti hymyillen.
"Voisimmeko mennä kävelylle, kun joku partio tai taisteluharjoituksissa olevat kissat saapuvat?" musta naaras ehdotti.
"Mennään vain. Odotetaan heitä ensin", nau'uin hieman murahtaen.
//Pimeys?
Pimeyslehti
Minua hymyilytti. Istuin Pisaratähden vierellä. Olisin jo halunnut lähteä, mutta pakottauduin pysymään aloillani.
Onneksi rukouksiini vastattiin ja partiot alkoivat palailla leiriin. Lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä. Vilkaisin taakseni. Pisaratähti oli noussut seisomaan.
"No meinaatko sinä tulla vai et?" naurahdin. Kumppanini hymähti väläyttäen hymyn ja saavutti minut parilla loikalla. Kävelimme ulos leiristä. Hengitin raikasta ilmaa tyytyväisenä. En enää edes huomannut haavojani. Ne olivat jo kutakuinkin kunnossa.
"Mennänkö nelipuille?" kysyin katsahtaen Pisaratähteä. Kolli nyökkäsi.
"Vaikkapa." Lähdimme kävelemään kohti ukkospolkua, jonka ylitettyämme pääsisimme nelipuille. Kävelimme turkit toisiamme hipoen. Kiedoin häntäni Pisaratähden häntään. Imin kollin täydellistä tuoksua itseeni. Halusin vain pysyä hänen vierellään, aina ja ikuisesti.
//Pisara?
Pisaratähti 16.02.2017
//nelipuille pitää mennä muuten Tuulen reviirin kautta, ei vaan ukkospolun ylittämällä xd//
Olimme yhdessä Pimeyslehden kanssa nelipuiden laaksossa, yhden suuren tammen alla. Pidin katseeni kaiken aikaa Myrskyklaanin reviirillä, jossa olin juuri nähnyt liikettä. Pimeyslehti oli painautunut vasten turkkiani, joten häneltä oli liikahdus jäänyt huomaamatta, enkä maininnut siitä mitään naaraalle. Huomasin kissan pään pujahtavan esiin Myrskyklaanin reviirillä aluskasvillisuuksien seassa, mutta se katosi näkyvistä saman tien. Kissa loikki kauemmas rajasta metsän siimekseen. Pimeyslehti nosti vihreän katseensa minuun.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi.
"On. Myrskyklaanin reviirillä näkyi vain liikettä, ilmeisesti joku huomasi meidät ja lähti vain pois", murahdin tuoreelle kumppanilleni.
Ylitimme Tuuliklaanin rajan ja suuntasimme kohti Kuolonklaanin leiriä yhdessä Pimeyslehden kanssa. Susien tuoksu kantautui sieraimiini, ja karvani nousivat pystyyn. Kiristin tahtiani, ja niin teki myös varapäällikkö. Susien hajuja oli monia, ja ne kaikki johtivat kohti Kuolonklaanin leiriä! Kauhu valtasi minut sisältä, mutta en antanut sen näkyä naaraskissalle, joka ravasi vierelläni. Purin hampaitani yhteen ja juoksin lumihankien lävitse niin nopeasti kuin jaloistani saatoin. Taisteluhuudot kantautuivat korviini. Painajaiseni oli käynyt toteen: sudet olivat hyökänneet Kuolonklaanin leiriin. Leirin yksi muureista oli tuhottu ja siitä näki leiriin suoraan. Susia oli ainakin viisi, ja leirissä oli käynnissä taistelu. Syöksyin mukaan taisteluun päästessäni leiriin. Iskin hampaani lähimpään suteen, jonka kimpussa myös Sumumyrsky ja Raepisara olivat. Viilsin kynsilläni suden lapoja raivoissani roikkuessani sen selässä. Pimeyslehti loikkasi myös kyseisen suden kimppuun, kun se viskasi Raepisaran pois päältään.
//nonii ny ne sudet o si Kuolon leiris:D Kukaan kuololaine ei kirjota muusta ku tästä.