Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Huurupentu, Huurutassu, Huurulilja
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Entinen mestari:
Koulutetut oppilaat: Okrakarva
Syntynyt:
Kuollut: 00.03.2017
Kuolinsyy: Söi kuolonmarjoja, koska ei halunnut enää elää.
KP: 305
Ulkonäkö: Huurulilja on pohjaväriltään hopeanharmaa kissa. Hänen turkillaan on muutamia siniharmaita laikkuja. Naaraskissan otsassa, hieman oikealla on laikku, joka on muodoltaan hieman pitkulainen, ja laikun alaosa haarautuu neljään eri suuntaan paksuhkoina juovina. Laikku näyttää melko epämääräiseltä. Naaraskissan vatsassa, miltei etujalkojen välissä on toinen samanvärinen laikku. Laikku on muodoltaan melkoisen paljon ympyrää muistuttava, vaikka onkin hieman epätäydellisen pyöreä. Naaraskissan kolmas laikku on aivan hännäntyvessä. Laikku on pieni, ja sitä ei aina edes huomaa. Hännäntyven laikku on myös epätäydellinen ympyrä, vaikkei kuitenkaan samanlainen kuin vatsassa oleva laikku. Naaraan viimeinen laikku on tuon oikeassa kyljessä, ja se on isoin, mitä naaraskissan kehossa on. Se on noin hiirenkokoinen, ja melko pitkula, epätäydellinen soikiota muistuttava laikku. Naaraalla on laikkujen lisäksi yksi siniharmaa tassu, tassu on vasen takatassu. Naaraskissan turkki on pitkähköä ja itseasiassa myös melko paksua. Hänen häntänsä on lyhyehkö, ja karva on siinä yhtä pitkää kun muuallakin kehossa. Huurulilja omaa suuren kehon, joka on lihaksikas. Naaras on voimakasrakenteinen, ja lyhyet, lihaksikkaat jalat vain somistavat naaraskissan kehoa. Hänen takajalkansa ovat lihaksikkaammat kuin etujalat. Huuruliljalla on suuret tassut, jotka ovat melko leveät. Naaraalla on melko lyhyet ja tylsät kynnet, mutta kyllä ne sen verran terävät ovat, että voivat vahinkoa tehdä. Huuruliljan pää on kolmionmallinen ja melko sopusuhtainen suureen vartaloon verrattuna. Hänellä on valkeat, melko pitkät viikset. Huuruliljan kuono on melko pitkähkö, vaikkei mitenkään huomattavasti pidempi ole kuin muiden. Naaras omaa nenän, joka on vaaleanharmaan ja vaaleanpunaisen sekoituksen värinen. Soturikissan hampaat ovat puhtaanvalkeat, pitkähköt ja terävät. Hänen silmänsä ovat mantelinmuotoiset ja väriltään meripihkaiset. Meripihka sävyttyy tummaan oranssiin, ja jos tarkkoja ollaan, silmissä on vivahde tummanruskeaa. Huuruliljan korvat ovat kolmionmalliset ja teräväkärkiset, eivät mitenkään erityisen suuret tai pienet.
Luonne: Huurulilja on erittäin rauhallinen naaras, joka pyrkii tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Hän on uskollinen klaanilleen, klaanitovereilleen ja ennen kaikkea omalle perheelleen, ystävilleen ja rakkaimmilleen. Hän uskoo Tähtiklaaniin, mutta vaikeimpina aikoina naaras vain kadottaa uskonsa, mutta usko palautuu ajallaan. Huurulilja rakastaa ystäviä, ja ehkä joskus liikaakin, kun ystävyys voi johtaa ihastumiseen. Naaras ei rakastu sukupuoleen, vaan kissaan. Joskus Huurulilja saattaa ihastua naaraisiin ja kolleihin. Naaras häpeää sitä, jos rakastuu naaraaseen, eikä siksi puhu asiasta kenellekään, sillä pelkää maineensa menevän. Yleensä naaras kuitenkin ihastuu vain kolleihin. Tunteitaan naaras osaa näyttää, jos haluaa. Kun tämä naaras todella rakastuu, hänelle klaani ja klaanitoverit ovat naaraalle kuin ilmaa. Soturi on ystävällinen muille klaaneille, vaikkei erityisemmin noista pidä. Naaras yrittää kohdella kaikkia samanarvoisesti, muttei se aina ole helppoa. Hän on lempeä, ja melko hiljainen kissa. Hän osaa rakastaa elämäänsä ja siihen kuuluvia kissoja, ja kohtelee parhaimpina päiviä heitä kuin maailman herroja. Huurulilja ei pidä kovinkaan erakoista tai kotikisuista, eikä mielellään hyväksyisi heitä klaaniinsa, toisin kuin toisen klaanin jäseniä. Hän hyväksyy melkeinpä jokaisen klaanikissaksi syntyneen oikeastaan avosylin klaaniin. Naaras omaa melko huonon huumorintajun, ja saattaa suuttua vitseistä, joita hänelle heitetään. Naaraskissa suuttuu melko vaikeasti, ja suuttuessaan on hyvin hiljainen, hiukan apea ja kireä, eikä puhu paljoa. Naaras on kuitenkin viisas, ja joskus saattaa jakaa viisauksia turhankin paljon, ehkä jopa tuntemattomille. Hän on myös näsäviisas, sekä erittäin pikkutarkka, joten mestarina ei hyväksy epäonnistumisia kokeneilta oppilailta. Eipä hän hyväksy epäonnistumisia oikein muiltakaan, ei itseltä tai tovereilta. Hän on ankara, ja vaatii rikkeistä rangaistuksen, jopa itselleen. Hän tunnustaa usein, jos on tehnyt jotain väärin, sillä muuten omatunto kolkuttaa naaraan päässä joka hetki, eikä hän voi keskittyä mihinkään. Naaras ei riehaannu helposti, eikä ole mikään hirveän puhelias tuntemattomien seurassa. Häneen voi olla vaikea tutustua, sillä hän kokee usein luottamuspulaa jokaista kissaa kohtaan, ja pahimmillaan se saattaa johtaa siihen, että naaras menee shokkiin ja sekoaa joksikin aikaa, on paljon yksikseen ja ei usko ketään. Hän on hivenen verran kunnianhimoinen, mutta häpeää tätäkin piirrettä itsessään, sillä joskus hyvin harvoin saattaa kunnianhimo sokeuttaa naaraan, ja tuo tekee mitä sattuu. Huurulilja pyrkii miettimään sanansa tarkkaan. Yleensä hän ajattelee asiat positiivisesti, tai ainakin yrittää tehdä niin. Hän haluaa pitää hyvät välit klaanitovereidensa kanssa ja pyrkii estämään riidat kaikkien välillä, vaikka joskus saattaa vain pahentaa tilannetta.
Taidot: Huurulilja omaa mahtavan ponnistuvoiman takajaloissaan, jonka vuoksi hän osaa loikata yllättävän korkealle. Naaraskissa on voimakas taistellessaan. Hän osaa saalistaa sujuvasti, mutta hiljaa hiipiminen voi olla välillä vaikeaa naaraan painavahkon kehon vuoksi, mutta hän on hyvä jäljittäjä, ja omaa erinomaisen hajuaistin, jonka vuoksi osaa siis saalistaa hyvin. Hän ei ole hyvä piiloutuja, eikä mikään nopeakaan. Huurulilja on hyvä kiipeilemään puissa, mutta kivisillä alueilla kiipeily on naaraalle haastavaa, eikä siis siinä ole kovinkaan hyvä. Soturi ei ole hyvä tasapainoilija.
Suku&suhteet:
(VAIN TÄRKEIMMÄT, uupuu siis Pajun ja Aamun pennut ja paljon muitaki..)
Isän isän emon isän emo: Pajutähti*
Isän isän emon isän isä: Aamunkajo*
Isän isän emon isä: Leijonatähti*(uud.synt Leijonatähtenä)
Isän isän emon emo: Vihertähti*
Isän isän isän isä: Vinhaviiksi*(uud.synt Vinhasiipi)
Isän isän isän emo: Usvahäntä
Isän isän emo: Virtaviiksi*
Isän isän isä: Sumuturkki*
Isän isä: Leijonaloikka*
Isän emo: Lumikukka*
Isä: Vinhasiipi
Emo: Usvahäntä
Siskot: Utukatse, Kamomillatassu
Veljet: Hurjatassu*, Harakkatassu, Takiaispentu, Mesipentu, Kortetassu
Siskopuolet: Nopsatassu*, Hopeaturkki*, Jalavatassu*, Liljatassu*
Velipuolet: Sumuturkki*, Tiikeritassu*, Raitatassu*, Varjohaukka*
Eno: Leopardikarva/Gari*
Sedät: Mutalampi*, Ruskakarva*, Aamupentu*, Jalotassu
Serkut: Varpusulka, Kuuratassu*, Tuiskupentu*
Pikkuserkku: Virtakyynel
Pikkuserkun(Virtakyyneleen) pennut:
Tyttäret: Kipinäsielu, Luppopentu*, Muistopentu*
Pojat: Pyörretassu*, Okrakarva, Hiiliturkki
(* nimen perässä tarkoittaa, että kissa on kuollut)
Menneisyys: Huurulilja syntyi Myrskyklaaniin melko lähellä lehtikadon loppua emolleen Usvahännälle ja isälleen Vinhasiivelle. Naaras syntyi yhdessä sisariensa Harakkapennun, Utupennun ja Hurjapennun kanssa.
Muuta: Vaikka Huurulilja on syntynyt uskollisena myrskyklaanilaisena, hän omaa erakon ja Taivasklaanin verta, sillä naaraan emo oli syntyperältään erakko, joka omasi Taivasklaanin verta.
Toiveet: Huurulilja haluaa elää uskollisen elämän klaanissaan, ja elää soturilain mukaisesti. Naaraan toiveena on kuolla kunniallisena soturina ja saada kumppani ja suuri perhe. Naaras havittelee myös päällikön paikkaa, vaikkei se olekaan useinkaan oleellinen toive.
Kipinäsielu 04.03.2018
"Se sopii", vastasin ystävälleni. Sitten nyökkäsin Leijonaloikalle. "Oli mukavaa jutella kanssasi. Toivottavasti tapaamme vielä." Leijonaloikka väläytti hymyn ja naukaisi:
"Voimme tavata uudelleen milloin vain." Lumikukka, joka oli ollut hiljaa ja vain katsellut minua, avasi nyt suunsa.
"Oli hauska tavata sinut, Kipinäsielu." Nyökkäsin valkealle naaraalle ja hymyilin. Sitten vilkaisin Huuruliljaa ja elehdin, että voisimme lähteä. Paras ystäväni nousi kevyesti jaloilleen ja lähti tassuttamaan eteenpäin. Loikin Huuruliljan perään ja asetin askeleeni samaan tahtiin naaraan kanssa. Turkkimme hipoivat toisiaan ja tunsin Huuruliljan lämmön kyljessäni. Turkkimme hohtivat Tähtiklaanin loistetta kulkiessamme kohti lämpökiviä. Ilma oli tyyni ja rauhallinen, se tulisi aina olemaan. Vaikka ikävä Korppisielua kohtaan tuntui terävänä kipuna rinnassani, tunsin silti olevani hyvin rauhallinen. Rauhallisempi kuin pitkään, pitkään aikaan. Toivoin Huuruliljan tuntevan samoin. Mutta kun vilkaisin naarasta, hänen kasvonsa eivät näyttäneet kovin rauhallisilta, vaan enemmänkin keskittyneiltä. Kallistin kummastuneena päätäni ja hidastin vauhtiani. Mikä Huuruliljalla oli? Naaras ei edes huomannut, että olin jäänyt jälkeen.
"Huurulilja", huikkasin. Soturi säpsähti ja pyörähti ympäri. Hän oli muutaman ketunmitan päässä minusta, mutta tassutti varovasti lähemmäs.
"Istutaanko hetki tässä?" kysyin. Huurulilja kohautti lapojaan, mutta istuutui sitten viereeni. Maisema edessämme näytti todella tutulta, mutta samaan aikaa hyvin vieraalta. Yritin kuvitella edessämme näkyvän maiseman Myrskyklaanin metsiksi, mutta silloin ikävä riipaisi rintaani niin kovaa, että haukkasin äänekkäästi henkeä. Huurulilja tuijotti minua silmät suurina.
"Minä olen kunnossa", kähisin, kun yritin ravistella mielestäni Myrskyklaanin metsät. Se ei vain onnistunut, sillä silmieni edessä oli aivan ilmiselvästi kaistale Myrskyklaanin reviiriä. Miksen saanut tätä näkyä pois mielestäni?
"Me olemme Myrskyklaanin reviirillä poissa Tähtiklaanista", Huurulilja kuiskasi. "Toit meidät tänne." Käännyin katsomaan järkyttyneenä ystävääni. Miten minä sen olin tehnyt? Miten me pääsisimme pois? Olin juuri kysymässä sitä Huuruliljalta, kun kuulin ääniä takaani. Hätkähdin ja vilkaisin olkani yli taakseni. Nenääni leijaili Purohännän ja jonkun tuntemattoman kissan tuoksu. Kynteni työntyivät maahan, kun näin Purohännän ja nuoren oppilaan tassuttavan puun takaa eteemme.
"He eivät näe meitä", kuiskasin katsellessani, miten Purohäntä johdatti laikukkaan kollin ohitsemme. Purohäntä ei vilkaissutkaan meitä, mutta tämän oppilas tiiraili innokkaana ympärilleen. Hän ei kuitenkaan vilkaissutkaan meitä. Silmiini kihosi kyyneleitä, kun ajattelin miten lähellä Korppisielua olin, mutta millainen kuilu välissämme oli. Käännyin Huuruliljaa kohti ja upotin kasvoni hänen turkkiinsa.
"Minulla on niin ikävä heitä", kuiskasin. "Miten me pääsemme takaisin Tähtiklaaniin? En voi olla enää täällä."
// Huuru?
Huurulilja 06.03.2018
"En tiedä, minulle ei ole ennen käynyt näin. Entä jos mietit Tähtiklaania kovasti, voisimmeko päästä niin takaisin Tähtiklaaniin?" ehdotin varovasti parhaalle ystävälleni. Kipinäsielu sulki silmänsä. Hetken kuluttua hän avasi ne ja pudisteli päätään pahoitellen.
Mitä enemmän katselin lumista Myrskyklaanin metsää, sitä raskaammaksi hengittämäni ilma muuttui. Kaikki kauheudet palasivat mieleeni. Ruskaraidan ruumis, sota ja se pahin: Korppisielun ja Kipinäsielun onni.. Se oli astunut ystävyytemme väliin ja tehnyt minusta yksinäisemmän kuin koskaan. Minua pelotti. Entä jos Kipinäsielu näkisi kumppaninsa? Hän unohtaisi taas minut ja tahtoisi takuulla ottaa yhteyttä rakkaaseensa. Entä jos Korppisielu kuolisi ja tulisi Tähtiklaaniin? Tunsin jonkun muljahtavan vatsassani. Minua heikotti. Miksi olin näin heikko?
"Oletko sinä kunnossa? Kyllä minä pärjään, me pääsemme takaisin Tähtiklaaniin", Kipinäsielu naukui lohduttavasti ja kosketti kuonollaan poskeani. Nyökkäsin hitaasti. Minun täytyi ryhdistäytyä ja keskittyä siihen, että selviäisimme. Suljin silmäni ja hengitin rauhallisesti. Samassa keksin.
"Kuukivi", naukaisin hiljaa. Kipinäsielu katsoi minua kysyvästi.
"Entä jos me menemme sinne? Meidän täytyy saada sieltä yhteys Tähtiklaaniin ja päästä takaisin", sanoin ja nostin katseeni Kipinäsieluun. Naaras nyökkäili hitaasti.
"Se voisi toimiakin. Mutta entä jos emme ole ainoat täällä? Jos me pääsimme tänne, muidenkin täytyy voida tehdä niin", huomautti Kipinäsielu ja katseli ympärilleen. Kohautin lapoja.
"En tiedä, mutta meidän täytyy nyt mennä. Tule, aurinko laskee pian", sanoin ja lähdin kulkemaan kohti nelipuita, joilta pääsisimme Tuuliklaanin reviirille ja sieltä aina Kuolonklaanin reviirillä sijaitsevalle Kuukivelle. Ajatukseni olivat hyvin sekavat. Entä jos emme pääsisikään takaisin? Jos jäisimme tänne ikuisiksi ajoiksi vangeiksi? Elämä ikuisesti Kipinäsielun kanssa oli kyllä houkutteleva tarjous, mutta entä jos en näkisi enää ikinä emoani? Hän eikä kukaan muukaan saisi ikinä tietää, mitä meille tapahtui. Koko Tähtiklaani menisi sekaisin..
//Kipinä? Sori tönkkö xc
Kipinäsielu 08.03.2018
Ajatukset törmäilivät päässäni toisiinsa, kun kompuroin Huuruliljan perässä kohti Kuukiveä. Yritin löytää askeliini rytmin ja pysyä ystäväni perässä, mutta se ei onnistunut. Kompastelin jokaiseen oksaan, enkä löytänyt tasapainoa. Huuruliljan selkä loittoni edessäni, kunnes välillämme oli suuri välimatka. Yhtäkkiä minusta tuntui siltä, kuin välillämme olisi suuri kuilu, eikä vain muutama ketunmitta. Olimme olleet parhaita ystäviä oppilasajoista asti, miksi siis nyt eroaisimme toisistamme? Hätäännys poltteli rintaani, kun yritin kiihdyttää vauhtiani. Käpäläni alkoivat kuitenkin tuntua raskailta, enkä päässyt enää eteenpäin. Vinkaisin tuskasta, kun revin käpäliäni irti maasta ja yritin juosta. Kehoni oli raskas kuin kivi, ja vauhtini hidastui entisestään. En ymmärtänyt mitä tapahtui, en tiennyt miksi en päässyt Huuruliljan luo. Mitä minä olin tehnyt?
"Huurulilja.." kähisin. Kyyneleet, jotka olivat nousseet silmiini sumensivat näkökenttäni, enkä enää nähnyt eteenpäin. Sitten aivan yllättäen käpäläni kevenivät. Tunsin voiman virtaavan kehossani jälleen, ja kyyneleideni valuvan silmistäni pois. Huokaus purkautui huuliltani, kun kiihdytin vauhtini juoksuun ja juoksin Huuruliljan kiinni. Naaraan tuttu tuoksu tuntui rauhoittavalta, kun jatkoimme taivallusta kohti Kuukiveä. Haistoin kaikki tutut tuoksut, jotka olivat olleet arkipäivää silloin, kun olin ollut elävä. Nyt metsän tuoksut eivät kuitenkaan tuntuneet enää kodin tuoksuilta. Minun kotini oli Tähtiklaanissa.
Saapuessamme nelipuille, vilkaisin ylleni avautuvalle taivaalle, ja sydämeni hypähti kurkkuun. Aurinko oli jo melkein painunut taivaanrannan taa, ja se loi kultaisen polun eteemme. Emme millään ehtisi korkokiville ennen yötä. Vilkaisin Huuruliljaa.
"Me emme ehdi Kuukivelle", sanoin. Huurulilja siirsi katseensa minuun. Purin huultani ja katsoin avuttomana parhaan ystäväni meripihkaisiin silmiin. Mitä me tekisimme?
"Emme me voi jäädä tänne enää pidemmäksi aikaa, meidän pitää päästä Tähtiklaaniin", mumisin itselleni. Sitten mieleeni hiipi ajatus, ja seisahduin. Huurulilja pysähtyi vierelleni hämmentyneenä.
"Muistatko, mitä Leijonaloikka sanoi?" Huurulilja siristi mietteliäänä silmiään ja nyökkäsi sitten hitaasti. Jännitys alkoi nipistellä vatsassani, kun naukaisin.
"Jos nelipuut ovat ainoa paikka, jotka ovat täällä ja Tähtiklaanissa, ehkä me pääsemme Tähtiklaaniin nelipuiden luota", naukaisin. Sitten vilkaisin olkani yli nelipuille, jotka olivat jääneet jo taaksemme.
"Kannattaa meidän ainakin yrittää, eikö niin?"
// Huuru? Sori sekava ja outo xd
Huurulilja 25.04.2018
"Niin", vastasin ääni väristen Kipinäsielulle ja käännyin katsomaan kohti puhujankiveä, joka avartui monien ketunmittojen päässä eteemme.
"Mutta kuinka?" kysyin ja lähdin epäröiden astelemaan kohti puhujankiveä säpsähtäen jokaista rasahdusta, joka pääsi käpälieni alle jäävistä oksista ja lehdistä. Minua ahdisti hurjasti ajatus siitä, että emme ikinä enää pääsisi takaisin Tähtiklaaniin. Olin toivonut sinne pääsemistä kauan, enkä millään voinut hyväksyä sitä, että olimme yhtäkkiä Myrskyklaanin reviirillä metsässä. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, missä Tähtiklaani sijaitsi ja kuinka sinne pääsi - muuten kuin kuolemalla.
"En minä tiedä!" parkaisi Kipinäsielu rynnätessään perääni. Naaras vaikutti olevan yhtä tietämätön asioista kuin minäkin. Ainoa hyvä asia täällä oli se, että olin kaksin Kipinäsielun kanssa. Naaras oli paras ystäväni ja se, jonka kanssa eniten tahdoin päätyä Tähtiklaanista takaisin metsään. Kiersin puhujankiven ympäri ja katselin sitä ja nelipuita vuoroperään yrittäen keksiä ratkaisun ongelmaamme.
"Entä jos kiipeämme puhujankivelle ja yritämme saada yhteyden Tähtiklaaniin kuun noustua?" ehdotin varovasti Kipinäsielua vilkaisten tarkkaillessani valtavaa kivenlohkaretta keskellä neljän puun laaksoa.
//Kipinä?