Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Leijonapentu, Leijonatassu, Leijonaturkki, Leijonatähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Usko: Tähtiklaani
Entinen mestari:
Koulutetut oppilaat:
Syntynyt: 00.05.2014
Kuollut: 00.12.2014
KP: ei laskettu
Ulkonäkö: Suurehko, kullanruskea raidallinen kolli, jonka vatsa, rinta ja tassut ovat valkeat. Silmät Leijonatähdellä ovat vihreät. Luonne: Kolli on ystävällinen ja todella luotettava, hän uskoo sydämestään Tähtiklaaniin, ja on uskollinen klaanilleen, Leijonatähti kuolisi vaikka klaaninsa puolesta. Kolli kuitenkaan ei pidä Tuuliklaanista(Syy menneisyydessä).Jos joku apua kaipaa Leijonatähti auttaa, joskus on hieman surullinen ja vakava. Menneisyys: Leijonatähti syntyi Myrskyklaaniin emo oli Pajutähti ja isä Aamunkajo, kollilla oli samassa pentueessa kaksi sisarta, Hiiripentu(-turkki) ja Haukkapentu(-tassu). Kun kollista tuli oppilas, tuli myös Haukkapennusta, Leijonatassu sai ystävän, Nopsatassun. Yhtenä päivänä metsästä kuului Haukkatassun ulvaisu, Leijonatassu ja Kastanjatassu(-polku) menivät katsomaan, kettu olivahingoittanut Haukkatassua pahasti, ja tuo ei tulisi selviämään. Leijonatassu näki kuinka veljensä kuoli, Haukkatassu liittyi Pimeyden metsään. Leijonatassu lähti ilmoittamaan siitä siskolleen Hiiritassulle, joka oli Nopsatassun kanssa saalistamassa, Hiiritassu meni edeltä leiriin, Leijonatassu ja Nopsatassu jäivät kahden, he istuskelivat yhdessä metsässä kauan, kunnes palasivat leiriin. Leijonatassu kysyi pian tuon jälkeen Nopsatassulta näin: "Nopsatassu, heti kun pääsemme sotureiksi molemmat niin lupaathan että meistä tulee onnellisia ja että saamme pentuja?" Noopsatassu vastasi: "Lupaan." Kaksi kissaa oivat hyvin onnellisia, se ei ollut ikuista, siläl tuo oli Leijonatassun viimeinen kerta, kun näki kumppaninsa elossa, Nopsatassu kuoli Tuuliklaanin Tuisketuulen takia, koska Tuuliklaanilainen tuli ilman lupaa Myrskyklaanin reviirille ja murhasi Nopsatassun lyömällä tuon pään kiveen. Seurauksena Pajutähti päätti hyökätä Tuuliklaaniin ja selvittämään kuka murhasi Nopsatassun, Leijonatassu osallistui taisteluun, ja ei halunnut satuttaa Nopsatassun emoa, Usvahäntää, tuolloin ei saatu tietää murhaajaa, mutta Koivutähti menetti ensimmäisen henkensä. Pian taistelun jälkeen, Leijonatassu sai soturinimensä, Leijonaturkki, mutta oli surullinen koska Nopsatassu ei saanut sitä. Leijonaturkista tuli vahva soturi, ja tuli profetia, kaksijalat alkoivat pamauttelemaan esineillä(pyssyillä) ja se uhkasi kaikkia viittä klaania, viidestä klaanista, jokaisesta yksi lähti etsimään klaanien perustajia, ilman että kukaan tiesi. Osallistujat olivat Leijonaturkki, mukanaan saniaistassu, Jokiklaanin Tähtitaival, Tuuliklaanin Pikkukynsi, mukanaan Leopardikarva, varjoklaanin Savuhäntä, joka oli erakko kylläkin ja Taivasklaanin Järkälemieli. Matkalla vuorten halki, Saniaistassu kuoli, kissat törmäsivät heimoon, ja jatkoivat matkaa, pian he pääsivät perustajien luo ja palasivat klaaneihinsa. Kaksijalat lähtivät pian pois kuitenkin. Leijonaturkista tuli varapäällikkö hänen kumppaninsa, Salviahännän kuoltua, mutta hän luovutti paikkansa veljelleen, Harmaatulelle, koska ei ollut valmis kaikkeen muutokseen, kun Pajutähti eläköityi Harmaatulesta tuli Harmaatähti ja valitsi varapäällikökseen Hopeasulan, uudelleen syntyneen Hopeatähden eli entisen Myrskyklaanin päällikön. Leijonaturkki sai myös uuden kumppanin, Viherlammen. Jonkun ajan päästä tuosta, kolme kettua hyökkäsi klaaniin, ne tappoivat Hopeasulan, ja sokeuttivat Harmaatähden, Harmaatähti valitsi Leijonaturkin seuraajakseen. Kolli haki yhdeksän henkeään. Suku & Suhteet: Emo: Pajutähti Isä: Aamunkajo Veljet: Saarnihalla, Tammipentu, Harmaatassu, Kotkapentu, Tummaviiksi, Haukkatassu, Kivitassu, Piikkitassu, Harmaatähti, Jäkälätassu, Jalavapentu ja Halavapentu. Sisaret: Valkopentu, Hiiriraita, Setrihäntä, Sammalpentu ja Salavapentu. Kumppani: Viherlampi, Salviahäntä (ennen), Nopsatassu (ennen). Pojat: Rosotassu, Haukkapentu ja Jalopentu. Tyttäret: Sädepentu, Salviapentu, Lumopentu Ensimmäinen varapäällikön asema: Edeltäjä varapäällikkönä: Salviahäntä Seuraaja varapäällikkönä: Harmaatuli/-tähti
Toinen varapäällikön asema:
Edeltäjä varapäällikkönä: Hopeasulka
seuraaja varapäällikkönä: Ketunhäntä Päällikön asema: Edeltäjä päällikkönä: Harmaatähti
Seuraaja päällikkönä: Pajutähti Toiveet: Päästä joskus päälliköksi tai saada Pajutähti mestarikseen tai Aamunkajo!
Viimatassu 17.12.2014
Siinä vaiheessa kun minä ja Varpustassu löysimme Leijonatähden, ensimmäinen asia, jonka minä huomasin, oli, että päällikön ennen kiiltävä turkki oli tahrittu hänen omaan ja vihollisten vereen. Minunkin vereeni, muistin, ja sähähdin. En tavallaan voinut uskoa, että olin asettunut ennen niin hienoa kissaa vastaan. Mutta sitten muistin. Minua ei oltu otettu huomioon, ei koskaan. Minulla oli joka ikinen oikeus päättää oman setäni elämä.
Katsoin sitten itseäni. Pienestä, hontelosta ja heikosta oppilaasta kohtuullisen lihaksikkaaksi ja athleettisen näköiseksi nuoreeksi kissaksi, jolla oli kelvolliset piirteet ja sen verran arpia, että kukaan ei uskaltaisi asettua minua vastaan kaduilla, jonne saattaisin mahdollisesti joutua.
Silloin hyökkäsin kohti Leijonatähteä ilman pientäkään inhimillisyyttä. Olin menettänyt sen. Olin sydämetön hirviö, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin tappaa. Tappaa. Tappaa. Ajatus kuulosti hieman psykopaattimaiseksi muuttuneessa mielessäni itseasiassa hyvältä.
Iskeydyin Leijonatähden niskaan ja tarrauduin löysään niskanahkaan. Sanoin karhealla äänellä Leijonatähdelle:
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekin, setä hyvä?"
Silloin täysi taistelu alkoi.
// Leijona??
Leijonatähti
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekkin, setä hyvä?" Viimatassun karhea ääni kantautui korviini.
KOlli oli kiinni niskassani. Kierähdin selälleni jättäen Viimatassun alleni, kuulin, kuinka kollin keuhkoista ilmat pakenivat. Hän päästi irti niskastani.
"Et voita minua", murisin kollille katsoen tuota hänen sinisiin silmiinsä.
"Niin sinä sanot, loppu on erilainen!" kolli naurahti mielipuolisesti, kunnes loikkasi kiinni päähäni.
Kollin hampaat uppoutuivat kallooni ja viiltävä kipu lävitsi kehoni, peitin sen heittämällä Viimatassun puhujankiveen. Ympärillämme taistelu oli loppunut, kaikki katsoivat hiljentyneesti meitä, Myrskyklaanin kissoja.
*Emo, Nopsatassu, Salviahäntä, Saniaistassu, Ketunhäntä, Haukkapentu, Sädepentu, Hiiriturkki..*, kaikki kuolleet ystäväni näkyivät rinnallani.
He antoivat minulle voimaa nousta ylös ja syöksyä kohti nousevaa VIimatassua. Tarrasin kollin kaulaan ja viskoin hänen kehoaan ilmassa, välillä maahan osuen. Viimatassu yritti saada käpälillään kiinni kuonostani, lopulta voimani loppuivat ja lysähdin maahan Vimatassu tiukasti hampaissani. SUustani valui verta, en päästäisi irti. En ennen kuolemaa! Viimatassu riuhtaisi itsensä irti otteestani, karvatukko ja hieman kolin nahkaa jäivät suuhuni.
"Eikö urhea Leijonatähti ollutkaan niin urhea?" Viimatassun sanat kaikuivat päässäni.
"Isä!" kuului Pajuhännän ulvaisu etäältä.
Nousin seisomaan horjuen.
"Älä tule.. Tämä on minun taisteluni!" huudahdin tyttärelleni.
Viimatassun silmiin oli ilmestynyt punaiset renkaat.
"Paholainen", sanoin katsoen vihaisena Viimatassua.
Kolli oli hengästynyt, niin minäkin. Syöksyin kohti oppilasta, tarrasin kiinni tuon kaulasta, Viimatassu otti kiinni korvastani ja riuhtaisi palan siitä. Heitin VIimatassun maahan ja viilsin tuon kasvoihin, hänen toinen silmänsä lennähti pois silmäkuopasta.
"Sinä senkin ketunläjä!" Viimatassu karjaisi potkaisten minut pois päältään.
Laskeuduin melko sulavasti maahan, jos ei laskettu takajalkaani, joka ei voi kantaa painoa. Takajalkani sai minut lysähtämään hetkeksi maahan, mutta nousin heti ylös. Olin huonossa kunnossa. Viimatassu taas, hän ei ollut läheskään yhtä paljon taistellut kuin minä. Viimatassu lähti juoksemaan minua kohti, ponnistin ja loikkasin kollin pään päälle ja hyppäsin siitä suurkivelle.
"Minä, Leijonatähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän taisteluun! On aika päättää tämä verinen sota! Siksi, minä Leijonatähti uhraan seitsemän jäljellä olevaa henkeäni ystävieni ja Tähtiklaanin puolella taisteleville! Ketunhäntä, varapäällikköni kertoi ennen kuolemaansa minulle enteen, että kuuhuipun aikaan, olisin Tähtiklaanin riveissä. Hän oli oikeassa, nyt on aika päättää elämäni! On aika kuolla!" huusin kohottaen katseen hopeahännällä kimmeltäviin ensimmäisiin tähtiklaanilaisiin.
Ketunhännän vartalo ilmestyi vierelleni.
"Olet valmis, tule luoksemme", kolli sanoi ja katosi.
Olin tehnyt päätökseni, nyt uhrautuisin minä. Pääsisin emoni luo, ikuisiksi ajoiksi. Loikkasin Viimatassua päin, kolli oli hämillään ja katsoi minua ainoalla silmällään. Viimatassu otti iskuni vastaan ja tarttui kiinni kaulaani.
"Hyvästi, Leijonatähti!" kolli ulvaisi ja puraisi kaulani auki.
Hengitykseni alkoi rahisemaan ja siitä tuli hetki hetkeltä vaikeampaa. Kuulin etäisiä askeleita, ne lähestyivät.
"Leijonatähti!" kuului VIherlammen pelokas ulvaisu.
"Et saa kuolla!" Pajuhäntä huudahti rinnaltani.
"Meillä ei ole päällikköä, jos nyt lähdet!" Nopsatassu ulvaisi.
Perheeni nuoli turkkiani.
"Älkää huoliko, on uuden Pajun aika", kuiskasin ja viimeinen asia jonka näin, oli perheeni.
Suljin silmäni ja kivut poistuivat.
"Tervetuloa Leijonatähti", Pajutähti tervehti minua, näin emoni vierellä itseni haaleana, mutta tummennuin kokoajan.
"Palaa takaisin", hän naukaisi, nyökkäsin.
Tunsin kouristuksia, kuulin hennosti perheeni itkun ja tunsin turkillani heidän kyyneleet ja karheiden kielien kosketukset.
Kipu loppui jälleen. Pajutähti edessäni, hänen rinnallaan tummeneva hahmoni.
Viimeinen kouristus iski, lopulta kaikki oli ohi. Olin helpottunut, kaikki olivat turvassa. Minun aikani päällikkönä oli ohi, tästä alkaisi uusi aika. Uuden ajan aloittaisi pentuni, pennuistani eniten emoani muistuttava.
//Tähtiklaanissa:
"Hei Leijonatähti", kuului Pajutähden iloinen ääni.
Silmäni kostuivat.
"Emo!" ulvaisin ja juoksin harmaan emoni syleilyyn, olin nyt onnellinen.
"Teit oikein, sota on ohi", naaras kertoi.
Kävelimme paikkaan, josta näimme alas. Pajuhäntä istui puhujankiven juurella katsoen vihaisesti Viimatassua.
//Kuoli...... Kolmas kissani, rakkain kissani, yhyy!D:
Leijonatähti
Katseeni oli etäinen. Katsoin Ketunhännän elotonta ruumista.
"Pajuhäntö, vie hänet leiriin, valvomme hänen vierellään taistelun jälkeen", sanoin pennulleni.
Pajuhäntä nyökkäsi ja otti varapäällikön niskasta kiinni ja lähti kohti leiriä. Huomasin Villitassun makaavan maassa, en välittänyt ylös nousevasta kollista, vaan juoksin puhujankiven suuntaan. Taistelu oli meluisa, kuului varmaan Myrskyklaanin leiriin saakka. Loikkasin puhujankivelle, kunnes tunsin painon niskassani. Ruskea, mustaraidallinen kolli heitti minut alas kiveltä.
"Tuhotähti", murisin ja katsoin kollin vihreisiin(?) silmiin.
"Kappas vaan, Leijonatähti", naurahti kolli ja loikkasi luokseni.
"Tiesitkös, olit osana taistelua, jossa kuolin, mutta enpä kuollutkaan vaan olen yhä tässä, vahvempana kuin koskaan! Kannattaa varoa- kolli korotti kuonollaan korvaani- tapan kaikki, jotka olivat osana viime taisteluani", Tuhotähden sanat saivat minut värähtämään.
Viha yltyi sisälläni ja tartuin kynsilläni Tuhotähden kaulaan, kolli nauroi ja viskasi minut maahan. Hän oli liian vahva.
"Luovutan, tapa minut", murisin.
"Enpä olisi uskonut, ett.." Tuhotähti sanoi katsoen taivaalle, mutta loikkasin ylös ja painoin kollin maata vasten.
"Esitä luovutusta, älä luovuta", kuiskasin liikkeen nimen kollin korvaan ja purin tuon kaulaa.
"Et voita minua!" Tuhotähti ulvaisi ja loikkasi jälleen pystyyn.
Kolli oli veren peitossa, niin kuin minäkin.
"Tämä sota ei pääty hyvin, joku kuolee", Tuhotäti sanoi paljastaen hampaansa.
"Tiedän", sanoin astuen askeleen kauemmas kollia.
Yhtäkkiä joku painoi Tuhotähden maata vasten.
"Viherlampi!" huudahdin kumppanilleni, naaras puristi hampaillaan Tuhotähden ihoa, kolli nauroi kuitenkin.
"Mene, hän on sinulle liian suuri vastus", sanoin tyynenä.
Viherlampi irrotti otteensa Tuhotäjdesta. Naaras juoksi pois.
//jatkan joskus:3
Villitassu 16.12.2014
Juoksin Nopsatassun perässä. Se naurettava pelkuri ei halunnut taistella.
Täytyi myöntää, että hän oli nopea kuin Tuuliklaanilainen. En tiennyt, saisinko häntä kiinni.
Mutta hänellä oli kuitenkin enemmän vammoja kuin minulla. Hän joutui vähän väliä hidastamaan tai liikkumaan kolmella jalalla.
Lopulta hän pysähtyi käpälät liukuen puhujankiven edessä. Naaraalla ei ollut pakotietä.
Irvistin.
Kynnet esillä lähestyin mustavalkoista oppilasta. Tämä vapisi kauttaaltaan pelosta.
Loikkasin ja purin hänen häntäänsä. Naaras kirkui ja yritti kynsiä kasvojani, mutta väistelin. Lopulta kuulin terävän naksahduksen ja hännän verinen puolikas mätkähti maahan. Leijonatähden tytär oli täysin shokissa. Hän kiljui ja itki, muttei kyennyt pakenemaan.
"Sano hei hei," nauroin kylmästi ja nostin tassuni valmistautuen kuoliniskuun.
// Leijona. KUKAAN MUU EI SAA JATKAA
Leijonatähti 16.12.2014
Katseeni sumeni, tunsin jonkun lävistävän takajalkani. Ulvaisin kivusta ja käännähdin, en tuntenut kipua, vain vihaa Pimeyden metsää kohtaan.
"Kappas vain, Leijonatähti", murahti Viimatassu takaani.
"Sinä... Petturi", murisin katsoen oppilasta silmiin, hän oli hyvin vihaisen näköinen.
"Miksi.. MIksi?" murisin katsoen kollia silmiin.
"Tähtiklaani ei ole hyvä, vaan Pimeyden metsä", oppilas kertoi ja syöksyi kimppuuni.
"Leijonatähti!" parkaisu kuului takaani ja paino katosi yltäni.
Pajuhännän kauhistunut katse sai minut havahtumaan, kuolisinko nyt?
"SInut on vietävä Kielonkukan luo!" naaras ulvaisi ja heitti Viimatassun vasten puhujankiveä.
"Pakene, selviän kyllä", mutisin.
"Et selviä, näen sen, mitä jalallesi kävi?!" Pajuhäntä kysyi itkien.
"Se oli Viimatassu", kerroin ja nousin ylös.
Lähdin nilkuttamaan kohti Kielonkukkaa tuntien pentuni lämpimän turkin vasten omaa, veristä kullanruskeaa raidallista turkkiani. Huokaisin syvään ja kävelin Kielonkukan luo.
"Hyvä Tähtiklaani sentään!" naarass ulvaisi nähtyään takajalkani ja juoksi luokseni.
"Mitä kävi?" naaras kysyi.
Kerroin koko jutun yksityiskohtia myöten samalla, kun vanha naaras hoisi jalkaani. Hän laittoi siihen hämähäkin seittiä, kehäkukkaa ja jotain, jota en tunnistanut. Näin edessäni kollin.
"Mitä tapahtuu?" tuo kysyi, hän ei tuoksunut tutulta.
"Sota on meneillään, kuka Tähtiklaanin nimeen SINÄ olet?!" sähähdin pistävän kivun voksi.
"Olen Onnikynsi, Taivasklaanista", kissa esittäytyi.
"Vai Taivasklaanista, uskot siis Tähtiklaaniin? Mitä teet täällä?" kysymykset tulvivat suustani.
"Etsin kumppanini veljeä, Varpustassua", kolli kertoi.
"Hän taistelee Pimeyden metsän puolella", murahdin.
Onnikynsi pysyi vaiti.
"Missä?" hän kysyi.
Osoitin hännälläni leopardikuvioisen kollin suuntaan, Taivasklaanin soturi juoksi ystävänsä- tai entisen ystävänsä, en tiedä- luo.
"Olen nyt kunnossa", sanoin nousten ylös, en kaipaisi lepoa, jos kerta kuolisin nyt.
"Sinun täytyy levätä!" Kielonkukka huudahti.
"Ei, lepo on liian pitkä aika, on jatkettava näin", kerroin.
Kielonkukka yritti estää minua ja tytärtäni, mutta juoksimme taisteluun. Loikkasin suuren, punaruskean kollin luo. Tiesin, että Tuhotähti ja moni muu etsi minua ja pentujani.
//Jatkan joskus..:D
Leijonatähti
Takajalkanu kesti painoani melkein täysin. Kuulin avunhuutoa, se kuului pennulleni Nopsatassulle. Juoksi kohti oppilasta, Villitsssu oli juuri antamassa naaraalle kuoliniskun, kunnes tönäisin varjoklaanilaiseb syrjään.
"Juokse!" ulisin.
Naaras ei hievahtanytkaan, Villitsssu loikkasi päälleni. Yhtäkkiä tunsin toisen selässäni. Heitin Villitassun syrjään ja katsoin Viimatassua silmiin.
"Mitä voitat tällä?" sähähdin.
"Kunniaa", kolli murisi ilkeästi, mutta iloisesti.
"Ette tule voittamaan tätä sotaa Tähtiklaani!" ulisivat Villitassu ja Viimatassu yhteen ääneen.
Yhtäkkiä Tuhotähti astui oppilaiden rinnalle.
"Tapetaan se", murisi Tuhotähti.
"Minä teen sen", Viimatassu sanoi nostaen häntänsä pystyyn.
"Olen sinua kokeneempi!" Villitsssu vastusti.
"Ehkä olet, mutta et tunne Leijonatähden voimia", sähähti Viimatassu, siinä oli mahdollisuuteni!
Loikkasin oppilaan päälle ja raavin tuon niskaa kynsilläni. Yhtäkkiä joku riuhtaisi minut pois kollin päältä.
"Ei sinusta ole mihinkään", Haukkahallaksi tunnistamani kolli murisi.
"Sinäkö?" kysyin.
"Aivan, itse verenhimoisen Tiikeritähden pentu, Haukkahalla", kolli murisi tyytyväisenä heilutellen häntäänsä.
"Olette kaikki hiirenaivoisia variksenruokia!" ulvaisin ja syöksyin oitis Haukkahallan lapaan kiinni.
Kolli oli vahva, mutta pärjäsin.
Yhtäkkiä viiltävä kipu sai minut jähmettymään, Villitassu otti kiinni takajalastani ja repi sitä vimmatusti.
"Ette voita minua! Taistelen Tähtiklaanin puolella loppuun saakka anomatta armoa!" huusin ja potkaisin toisella takajalallani oppilaan naamaa.
Haukkahalla nappasi kiinni niskastani.
"Repikää se kappaleiksi!" Tuhotähti huusi.
Villitassu tarttui kiinni ehjään takajalkaani, Viimatassu oli melko pökerryksissään.
"Isä!" huusivat Rosokynsi, Salviatassu ja Pajuhäntä yhteen ääneen.
Pentujeni huudon kuullessani, sain voimaa kehooni ja vammautuneella takajalallani potkaisin Villitassun myrskyklaanilaisen Viimatassun päälle. Viimatassu nytkähti ja potkaisi vahingossa Villitsssua niskaan ja oppilaat alkoivat sähisemään toisilleen. Itse keskityin Haukkahallaan, kolli ei ymmärtänyt, että olin minäkin vahva. Käännähdin selälleni, niin että Haukkahalla painui maata vasten. Kuulin kuinka ilmat pihajtivat ulos kollin keuhkoista ja tuon leuat aukenivat. Syöksähdin pystyyn ja katsoin pentujani, joita Pineyden metsän kissat pitivät kiinni. Loikkasin kiinni tummanharmaaseen kolliin, joka piteli Rosonynttä aisoissa. Samassa kuulin Tiikeritähden huudon, kolli velloi läpi Pimeyden metsän kissojen ja tappoi niitä nopeasti. Rosokynsi tarttui hänessä olleeseen kolliin ja painoi sen maata vasten. Loikkasin Pajuhännän luo, naarasta piteli suurikokoinen miltei musta naaras, naaraan katse oli pelokas, mutta varma kenen puolellaan hän oli. En ryhtynyt puhumaan vaan syöksyin kiinni naaraan kaulaan, kolautin hänen päänsä lähimpänä olevaan kiveen. Naaraan kallo murtui, Pajuhäntä syöksyi metakan keskelle. Olin juoksemassa kohti Salviatassua, mutta Viherlampi loikkasi pentumme luo ja tappoi tuon lähellä olleen naaraan, joka oli pitänyt häntä maassa. Emo ja pentu lähtivät taistelemaan rinta rinnan. Itse juoksin etsien katseellani hädässä olevia, Susitähti taisteli mustaruskeaa kollia vastaan ja hän oli yläkynnessä suuren kokonsa ansiosta.
"Yritätkö paeta?" kuului sähähtävä ääni takaani.
"Kyynelputous", ääneni värähti ja tunsin naaraan kynnet jo niskassani.
En pyristellyt vapaaksi, en satuttaisi parhaan ystäväni kumppania, oli hän millä puolella tahansa. Yhtäkkiä naaraan paino poistui pääktäni. Jääturkki painoi naaraan maata vasten.
"Miten saatoitkaan tehdä tämän minulle, pennuillesi!" kolli huusi itkua pidätellen.
Kyynelputous rimpuili itsensä irti kollin otteesta, muttei ystäväni hellittänyt otettaan naaraan kaulasta.
Eteeni astui Tuhotähti.
"Hän on lahjakas", kolli sanoi istuutuen viereeni.
loikkasin hänen kimppuunsa raapien kollin mustaruskeaa veristä karvaa. Tuhotähti heitti minut ylitseen maahan, noysin salaman nopeasti ylös ja loikkasin uudestaan hänen kimppuunsa. Tuhotähden rääkäisyt kaikuivat nelipuiden laaksossa. Täällä on käyty useita sotia, nyt se riittäisi! Potkaisib Tuhotähden sivuun, päättäisin taistelun tänä kuuhuippuna!
//loppuhuipentuman kirjoitan huomenna:) toivon että JOKAINEN lukee sen:D
Jääturkki 17.12.2014
Katdoin Kyynelputousta silmiin ja katseeni leimusi.
"Kuinka saatoit?!" Huusin naaraalle päin naamaa, mutta en voisi silti tappaa häntä. Pudistin päätäni, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään käänsin päätäni kuullessani vihaisen mourunnan. Tuhotähti oliiskenyt hampaansa niskaani ja parkaisin. Olin satuttanut kyökeni.. En voisi pärjätä.. Paitsi, jos onnistuisin Kivotassun liikkeessä... Rimpuilin itseniirti jonnistuin . Otin vauhtia ja hyppäsinkiepahtaen Tuhotähden päälle purren tuota kovaa kaulasta samalla kynsien tuon niskaa. Kolli lysähti maahan, mutta minä... En voinut hiljentää vauhtia ja lensin päin Puhujankiviä. Tusin kivun lihaksissani ja kuulin Leijonatähden huudon. Tuo juoksi luokseni ja alkoi sanoa jotakin.
//Leijona?
Leijonatähti
"Olen turvassa, suojelen perhettäni, klaaniani ja itseäni", naukaisin ja nuolaisin pentuni lapaa.
Kuulin naaraan kehräyksen.
"Olet turvassa, lupaan", naukaisin.
//Jatkan ite.
Jääturkki
Kehräsin Kyynelputouksen vieressä kunns kuulin tutun äänen. Leijonatähti! Maukaisin innokkaasti ja juoksin ystäväni luokse kehräten.
"Leijonatähti! Olet palannut!" Huusin ja juoksin tuon luokse heti se jälkeen kun minulle oltiin nimetty uus oppilas Yötassu. Kumarsin Leijonatähdelle kunnioittavasti.
//Lwjona?
Nopsatassu
"Pysy poissa!" sähähdin, mutta vaikka kollin kynnet olivat piilossa, minua pelotti kauheasti.
Villitassu kiersi meitä rauhallisin askelin. Leijonatähti pitäytyi meidän välissämme.
Klaanitoverini olivat ko kynnet esillä meidän ympärillämme, mutta eivät hyökänneet.
"Tyttäresi ei ole turvassa niin kauan kuin minä olen lähistöllä," Villitassu murahti. Hänen silmänsä välähtivät heikossa auringonvalossa.
Luimistin korviani. Inhosin taisteluja.
//Leijona?
Leijonatähti
Kohotin kuonoani ja katselin leirin ylle ilmaantuneita tummia pilviä. Oli kuuhuipun hetki, Pajunmuisto istui hiljaa liikkumatta vartiossa. Kuuta ei näkynyt ja oli tyyntä. Edes puiden oksat eivät hievahtaneet. Katseeni hivuttautui taivaalta Nopsatassun mustavalkoiseen turkkiin. Naaras oli kävellyt ulos oppilaiden pesästä. Loikkasin alas suurkiveltä ja kävelin pentuni luo. Sivalsin hännälläni naaraan lapaa.
"Mene nukkumaan", kuiskasin.
Nopsatassu painoi kuononsa kullanruskeaan turkkiini. Otin naaraan syleilyyni ja kiedoin häntäni naaraan ympärille.
"Hyvää yötä", naaras kuiskasi ja työntyi takaisin oppilaiden pesään.
Huokaisin ja kävelin pesääni vilkaisten tuoretta soturia, Pajunmuistoa. Astelin sisään pesääni ja asetuin sammalpedilleni nukkumaan. Painoin pääni tassujeni väliin ja suljin silmäni. Hetken ajan, luulin, että haistoin Haukkatassun edessäni.
"Veli", kolli mutisi.
Säikähdin ja nousin istumaan, oliko veljeni todella siinä?
"Haukkatassu", lausuin pimeyden metsän kollin nimen ääneen.
"Kaksi kuunkiertoa, nelipuilla sotaa odottamassa. Koko klaani rinnallasi, soturit, oppilaat, parantaja ja sinä. Pimeyden metsä herää henkiin, kuolema on lähellä, kahden kuunkierron kuluttua nelipuut täynnä verta, täynnä kipua, täynnä tuskaa, muttei lainkaan valoa", kollin sanat kaikuivat pesässäni.
Katseeni sum Haukkatassun haju hälveni. Näin enää edessäni tumman pesän seinän.
Räväytin silmäni auki, oliko se kaikki unta? Nousin ylös ja venyttelin jokaisen lihakseni hyvin. Katseeni liukui pesän katosta pesän suulle. Kävelin ulos pesästä ja tunsin kissojen katseet turkissani, näkivätkö he kauhuni?
"Leijonatähti", naukaisi Pajunmuisto.
Säikähdin pentuni ääntä ja käännähdin naarasta kohden.
"Miksi olet tuollainen?" naaras kysyi kohottaen kulmiaan.
"Millainen?" kysyin esittävän, etten tiennyt mitä hän tarkoitti.
"Säikky ja pois tolaltasi", kertoi Pajunmuisto.
"Lupaathan, ettet kerro kenellekkään, ainakaan vielä", naukaisin katsoen pentuani silmiin.
"Lupaan", Pajunmuisto naukaisi.
"Luulen, että meidän pitää mennä kahden kuunkierron jälkeen sotaan", kuiskasin soturille.
Naaraan katse oli yllättynyt ja hieman pelokas.
"MMInne?" naaras kysyi.
"Nelipuille, siellä olisi muita", kerroin naaraalle.
Hän näytti värisevän.
"Älä pelkää, kerron tästä klaanille, kunhan olen miettinyt", naukaisin.
Pajunmuisto nyökkäsi. Kävelin halki leirin aina klaaninvanhimpien pesälle saakka. Nyt minun täytyisi kysyä neuvoa isältäni, Aamunkajolta. Astelin sisään klaaninvanhimpien pesään, jossa Aamunkajo istuskeli Harmaatähden vierellä syöden jänistä.
"Isä", naukaisin.
Aamunkajo loi katseen minuun ja katsoi minua kysyvin silmin kallistaen päätään.
"Tarvitsen apuasi", sanoin vilkaisten tassujani, siirsin jälleen katseeni Aamunkajoon ja Harmaatähteen.
"Missä asiassa?" isäni kysyi ja käveli luokseni.
"Näin kai ennustuksen", naukaisin ja kerroin isälleni koko enteen.
"Ehkä sinun pitäisi mennä taistelemaan valmiiden kanssa", ehdotti Aamunkajo.
"Ehkä, ehkä ei, en tiedä", mutisin ja katsahdin isääni.
"Kannattaa päättää äkkiä, on vain vähän aikaa valmistautua", puuttui Harmaatähti keskusteluun.
"Aion mennä sinne", sanoin itsevarmasti.
"Leijonatähti!" Pajunmuiston huuto kajahti leirin suulta.
"Täytyy mennä", sanoin isälleni ja veljelleni, juoksin ulos klaaninvanhimpien pesästä aina pentuni luo.
Avasin suuni, katsoin tytärtäni, naaraan turkissa oli pieniä haavoja.
"Mitä tapahtui?" kysyin ja juoksin naaraan luo.
"Se-se oli.. Tuhotähti", naaraan ääni värisi sanottuaan verenhimoisen varjoklaanin päällikön nimen.
"Miten se on mahdollista, hän on kuollut", kuiskasin.
"En tiedä, se oli hän", Pajunmuisto huudahti.
"Kerron klaanille", sanoin ja loikkasin suurkivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin tuttuakin tutumman kutsuhuudon.
Kissoja suorastaan tulvi suurkiven äärelle.
"En nyt tiedä miten tämän sanoisi.. Sain jonkinlaisen ennustuksen veljeltäni, Haukkatassulta joka on nyt Pimeyden metsässä", keskeytin puheeni ja jatkoin "Hän sanoi, että pitäisi mennä sotaan nelipuille klaanini kanssa. Nyt, Tuhotähti Pimeyden metsästä on käynyt Pajunmuiston kimppuun ja hän on loukkaantunut lievästi, yksikään ei saa mennä yksin pois leiristä, oppilaat tarvitsevat mukaansa soturin ja leiriä on suojeltava tarkasti. On valmistauduttava kahden kuunkierron päästä olevaan sotaan!" ulvaisin klaanille.
Kissat huutelivat eri vastauksia, muutama oli iloisia ja jotkut surullisia, monista en saanut edes selvää. Loikkasin alas suurkiveltä.
"Ketunhäntä, johdan auringonhuipun partiota, se on nyt", naukaisin.
"Keitä otat mukaasi?" kysyi varapäällikkö.
"Jääturkin, Rosokynnen ja Lehvätassun, laita Vinhatassu vaikka auringonlaskun saalistuspartioon", naukaisin ja Ketunhänrä nyökkäsi.
Kävelin sotureiden pesän edustalle, jossa Jääturkki söi hiirtä.
"Lähdet nyt auringonhuipun partioon", kerroin kollille.
Ystäväni nyökkäsi ja jatkoi syömistään, mutta hieman nopeammin. Astelin oppilaiden pesän edustalle, jonka suuaukolla Lehvätassu istuskeli.
"Lehvätassu", lausuin naaraan nimen.
Lehvätassun korvat värähtivät ja tuo siirsi katseensa vihreisiin silmiini.
"Lähdet nyt auringonhuipun partion", sanoin nopeasti.
Naaras nyökkäsi ja käveli perässäni pentutarhalle, jonka edustalla Rosokynsi opetti pennuille taisteluliikkeitä. Pyysin vanhimman pentuni luokseni.
"Lähdemme partioon", totesin.
Kolli nyökkäsi ja seurasi minua leirin suuaukolle. Jääturkki käveli luoksemme, lähdimme matkaan.
//Skip//
Kävelin kohti leiriä, emme olleet havainneet mitään erityisempää. Jokiklaanin kissat olivat tosin eksyneet melkein reviirillemme, mutteivat kuitenkaan. Vaikka olimmekin olleet rajapartiossa, olin saanut kiinni yhden luisevan jäniksen. Sukelsin leiriin, kissat olivat touhukkaita ja vilinää oli paljon.
"Leijonatähti, voisimmeko minä ja Rosokynsi lähteä viemään oppilaita harjoitustuokiolle? Suunnittelimme sitä aiemmin", Jäkäläkynsi kysyi minulta yhtäkkiä.
Mietin hetken.
"Ottakaa Ketunhäntä mukaanne, hänkin kaipaa raitista ilmaa, kun on koko päivän leirissä kykkinyt", naurahdin.
Jäkäläkynsi nyökkäsi, hän ja Rosokynsi juoksivat oppilaiden pesälle. Kävelin tuoresaaliskasalle ja laskin jäniksen siihen, täytyisi järjestää kai ylimääräinen saalistuspartio tänään, jotta jaksaisimme sodassa. Katselin kuinka Jäkäläkynsi johdatti VInhatassun, Nopsatassun, Raputassun ja Lehvätassun ulos leiristä, heidän perässään tulivat rosokynsi ja Ketunhäntä. Kävelin pesääni ja käperryin kerälle pedilleni. Suljin silmäni ja nukahdin.
//Skip//
Avasin silmäni.
"Leijonatähti", pesän suulta kuului.
Nousin ylös ja naukaisin: "Sisään."
Tulija oli Viherlampi.
"Menemmekö huomenna nelipuille?" kumppanini kysyi ääni värähdellen.
"Menemme, kaikki soturit ja soturioppilaat tulevat mukaan", kerroin.
"Menen nyt", Viherlampi kuiskasi.
Kävelin ulos pesästäni, kuu oli jo noussut.
//Seuraavana kuuhuippuna//
Kissat kävelivät ympäriinsä leirissä.
"On lähdettävä nyt", naukaisin.
"Mennään", sanoin ja lähdin johtamaan klaaniani kohti tuntematonta, johtaisiko tämä Myrskyklaanin tuhoon?
JOhtaisinko klaanini tuhoon? Ajatukset vilisivät mielessäni, niskakarvani nousivat pystyyn, kun edes ajattelin sotaa. Pidin kuitenkin katseeni ylhäällä ja johdin ylväästi klaaniani kohti nelipuita.
Saavuin nelipuille.
"Kaikki, jotka taistelevat Pimeyden metsän puolella tulkoon luokseni!" kuulin ulvaisun, en ollut kuullut ääntä aiemmin.
Katsahdin puhujankiven lähettyville, huomasin Tuhotähden ja usean muun kissan kollin rinnalla.
"Heitä on uskomaton määrä!" ulvaisi Pajunmuisto rinnaltani.
"Niin on, täällä on muutkin klaanit, paitsi Taivasklaani", naukaisin.
Useat kissat juoksivat Tuhotähden rinnalle, klaanien kissat vähenivät, kunnes kaikki pysähtyivät. Pensaikosta kuului rapinaa, ruskea leopardikuvioinen kolli loikkasi esiin, hän oli vihainen ja hyvin vahvan näköinen.
"Minä, Varpustassu olen saapunut!" kolli karjaisi ja jokainen paiklla oleva kuuli sen.
Kolli tähtäsi katseensa minuun, ja loikkasi kimppuuni, en kerennyt väistää sitä. Varpustassun hampaat upposivat kaulaani. Potkaisin oppilaan pois päältäni.
"Myrskyklaani, hyökätkää!" ulvaisin ja kissat vyöryivät kohti Pimeyden metsän kissoja, jäin odottamaan muiden päälliköiden käskyä hyökätä.
//Haha, tällanen tässä. TAISTELU ON ALKANUT!
Pajuhäntä 14.12.2014
//vaihdoin nimeäni.
Villitassu tömähti lapaani. Oppilaan paino sai minut horjahtamaab, mutta heittäydyin selälleni. Oppilas puristui painoni alle.
"Et voita minua niin helpolla", murisin.
"Pajuhäntä!" kuulin rahisevan ulvonnan läheltäni.
Ääni kuului varapäälliköllemme, Ketunhännälle. Nousin ylös välittämätä maassa olevasta Villitassusta. Ketunhännän kasvot olivat veren peitossa, kollin päällä oli kaksi soturia. Juoksin kohti varapäällikköä ja raavib toisen soturin niskaa, kolli päästi irti ja loikkasi päälleni. Soturi yriti saada otteen kaulastani, mutta potkaisin kollin maahan. Syöksyin toisen soturin kimppuun, hän oli naaras. huomasin Leijonatähdeb tulevan apuun. Isäni tappoi kollin, joka raateli jälleen Ketunhännän niskaa. Naaras allani parkaisi ja juoksi karkuun.
"Ei.. Et saa kuolla", mutisi Leijonatähti varapäällikkönsä rinnalla.
"Leijonatähti, Tähtiklaani pyytää sinua luoksesi, vielä kuuhuippuna, saalistat tähdissä", Ketunhäntä sanoi viimeiset sanansa.
"O-oliko se kuolemanennustuksesi?!" huudahdin ja katsoin surren poissa tolaltaan olevaa isääni.
//jatkan myöhemmin Leijonala, saa jatkaa muttei kukaan kuullut tuota tai vie näitä pois toistensa luota.
Leijonatähti
Kaikki irrottivat otteensa Villitassun turkista.
"Tapetaan se nyt kun ei voi puolustautua!" joku ulvaisi ja oli syöksymässä Villitassun kimppuun, mutta asetuin eteen.
"Emme tapa", murahdin.
"Palaan nyt klaaniini, otan Villitassun, Revontulen ja Hehkun mukaani, he sitä halusivat", kerroin.
Heimolaiset nyökkäsivät.
Yhtäkkiä Villitassu räväytti silmänsä auki ja loikkasi tietäjän kimppuun. Kolli raastoi kynsillään tietäjän kaulaa. Pian tietäjä lösähti hervottomana Villitassun päälle.
"Tietäjä!" ulvaisi Kettu itkien ja loikkasi tietäjän eteen itkemään.
Katsoin kauhistuneena tietäjän ruumista.
"Olen pahoillani, meidän on lähdettävä. Aavistan, että klaanini on vaarassa", naukaisin vilkaisten vesiputouksen suuntaan.
"Olemme kiitollisia avustasi Leijonatähti", Kettu kiitti itkien.
Kosketin kuonollani naaraan lapaa.
"Sinun on tuleva tietoinen tietäjä", kuiskasin naaraan korvaan ja kävelin pois luolasta Hehku ka Revontuli kannoillani. Leuvoissani oli Villitassu, veisin oppilaan takaisin Varjoklaaniin.
//Villi? Revontuli?
Villitassu
Kaikki oli pelkkää sumua. Tiedostin vain olevani elossa - en jaksanut avata silmiäni tai haistella ilmaa. Häsin tuskin hengittää. En jaksanut kuunnella Tuhotähteä, tai huomata, että minua raahattiin poispäin heimon luota.
Kauanko sitä kesti, en tiennyt, mutta kun lopulta raotin silmiäni, näin Leijonatähden.
Sähähdin heikosti. Minun täytyisi toipua pian!
//Lwijona? Sori pätkä, kuoliko Kivistänäkijä?
Leijonatähti 13.12.2014
Katsahdin hampaissani olevaan Villitassuun. Kolli oli avannut silmänsä.
"Olemmeko pian perillä?" kysyi Hehku.
"Olemme, ihan pian", totesin.
Näin edessäni korkokivet.
*Pääsen jälleen kotiin*, ajattelin.
"Juostaan loppumatka", ehdotin.
Hehku ja Revontuli nyökkäsivät. Lähdimme juoksemaan kohti kotia!
Työnnyin sisään piikkihernetunneliin.
"Onko se turvallista?" kysyi Hehku.
"On, asun täällä", vastasin ja sukelsin lopulta kokonaan pesään.
Klaanilaisten katseet osuivat minuun, tuntui kuin ne olisivat juurtuneet vihreisiin silmiini.
"Keitä nuo ovat? Kuka tuo on?" kissojen kysymykset tulvivat leirissä.
"Hiljaa, pyydän", naukaisin ja istuuduin alas, laskin Villitassun maahan.
"Tässä on Villitassu, Varjoklaanin oppilas. Hän on Pimeyden metsän puolella.. Olin poissa..", kerroin koko tarinan.
"Selvä, miksi et tappanut Villitassua?" kysyi Pajutassu.
"Ketään ei tapeta, ellei ole pakko. Nyt ei ollut", kerroin.
Pentuni nyökkäsi ja painoi katseensa Villitassuun.
//Jatkan Pajul.
Pajutassu
Katsoin Villitassun veristä turkkia pitkään, kunnes irrotin katseeni. Kolli ei tainnut olla tajuissaan.
"Ymmärrän hyvin", naukaisin Leijonatähdelle.
"Pidetään hänet täällä, kunnes hän on kunnossa", Leijonatähti ehdotti.
Klaanilaiset loivat toisiinsa kauhistuneita katseita, mutta Kielonkukka asteli varjoklaanilaiskollin luo.
"Minulla on kehäkukkaa hänen haavoihin, pidetään hänet klaaninvanhimpien pesän lähellä olevan kannon luona", parantajanaaras naukaisi.
"Hänellä täytyy olla kokoajan joku vartioimassa", isäni mourusi.
"Isä, on niin ihanaa saada sinut takaisin", naukaisin ja painoin pääni isäni turkkiin.
Nopsatassukin tuli rinnalleni, samoin Salviatassu ja emommme, Viherlampi. Rosokynsi pysyi kaukana, mutta naurahdin vain kollille, yritti olla kova, sisältään pelkkää lempeyttä.
//Villi?
Villitassu
Minua nolotti. Olin jäänyt ikään kuin vangiksi Myrskyklaanin leiriin!
Minun täytyisi paeta. Mutta miten? Minua vartioitiin koko ajan.
*Tuhotähti, auta!* ajattelin. Mutta en saanut vastausta. Olinko kenties menettänyt yhteyden, vai estikö parantajien lähettyvillä oleminen Tuhotähden kanssa puhumisen?
Kutsuin vielä Setripentua, mutta hänkään ei vastannut.
Vai olivatko he kuolleet taistelussa? Vatsani muljahti. Setripentu!
Toivoni ripustautui siihen, että he olivat yhä Pimeyden Metsässä.
Nousin vaivalloisestiistumaan ja aloin sukia turkkiani.
Joku oppilas tuli lähelleni. Paljon minua nuorempi, naaras.
"Hei, olen Pajutassu," tämä naukaisi.
Ärähdin hänelle.
"Ole hiljaa tai seen sinulle saman kuin Kivistänäkijälle!"
Pajutassu kavahti taaksepäin, muttei lähtenyt.
//Paju?
Villitassu
Alokkaita tulvi päälleni.
"Jos lähden, niin en ilman uhria!" sähisin heille.
Aiemmin haavoittamani naaras hyökkäsi taas.
Paljastin kynteni ja viilsin syvän haavan tämän vatsaan. Kasvoilleni roiskahti kirkkaanpunaista verta. Leijonarähti veti minut irti uikuttavasta alokkaasta, ja sivalsin selkääni haavan. Tartuin hänen häntäänsä, ja purin hampaani niin syvälle kuin pystyin toivoen että se menisi poikki.
//Leijona?
Kettu
Kaaduin luolan lattialle. Haava. Haava.
Nyyhkäisin kerran kivusta. Maailma aaltoili ympärilläni.
Vaistosin Leijonan läsnäolon ja näin hänrt edessäni. Hän huusi jotain minulle, mutta hänen äänensä oli pelkää huminaa. Hengitin raskaasti ja sylkäisin verta. Minua huimasi. Näin Kivistänäkijänkin tulleen.
Räpäytin silmiäni hitaasti enkä jaksanut edes kirkua. Suljin ne uudestaan ja aistin vain kivun haavoissani.
"Kettu!"
"Kettu! Ole kiltti ja herää!"
Aloin havahtua aisteihini. Sydämeni sykki hitaasti mutta varmasti. En voinut hengittää, mutta ei vienyt hetkeäkään kun taas voin.
"Kettu!" ääni kuului hätääntyneelle Leijonalle.
Tunsin kuinka karhea kieli nuoli kasvojani.
Henkäisin ilmaa keuhkoihini ja avasin silmäni.
"Leijona!" huohotin!
Kolli painoi päänsä veren tahraamaan turkkiini.
"Olin varma että kuolisit...."
Vatsakarvoissani oli jotain yrttiä ja muitakin asioita. Kivistänäkijä oli kai hoivannut minua.
En nyt nähnyt raidallista naarasta missään.
"Missä...?" aloitin, mutta Leijona pudisti päätään.
"Hän taistelee."
Yritin nostaa korviani, mutten vain jaksanut. Kivistänäkijö taistelemassa? Hän ei ikinä taistellut. Kuinka kummassa... hän nyt taistelisi?
//Leijonat?
Leijonatähti 09.12.2014
Villitassun päällä olevat alokkaat sähisivät vihasta ja raapivat oppilaan turkkia.
"Onko tämä oikein?" kysyin Pajutähdeltä.
"Mitä mieltä olet?" naaras kysyi.
"En tietä", mumisin ja tunsin pientä epävarmuutta asiasta.
Villitassu oli takertunut Ketun häntään ja yritti purra sitä poikki. Syöksyin kollin pään päälle painaen sitä tassuillani.
//Villi?
Villitassu
"He.... eivät ole... turvassa...." sähisin heikosti. Vastus oli minulle liikaa.
"Ovatpas," Leijona tokaisi.
Olisi tehnyt mieli, mutten voisi luovuttaa nyt.
"Vaikka tappaisit minut nyt, et koskaan olisi todella voittaja," raakuin.
Yritkn pyristellä pois päällikön vahvan tassun alta, mutta tämä tiukensi otettaan.
//Leijona?
Vllitassu 12.12.2014
Alokkaita vyöryi lisää päälleni. He purivat ja kynsivät minua, en kestäisi enää kauaa... Leijonatähti oli yhä mukana taistelussa. Taistelin minkä ehdin, mutta turkkini värjäsi enimmäkseen oma vereni.
Rukoilin ajatuksissani Tuhotähdeltä apua, mutta sain vastaukseksi:
*En pysty tekemään enää mitään!*
Lopetin taistelemisen kokonaan. Maailma pyöri päässäni, ja tunsin muiden kissojen irrottavan minusta. Kaaduin maahan oman vereni keskelle ja kaikki muuttui pimeäksi...
//joku? päättäkää kuoliko tää
Leijonatähti
"Minä mikään kotikisu ole!" ulvaisi Hehku loikaten Villitassun yli.
Hehku loikkasi oppilaan niskaan, katsoin vierestä taistelua.
"Lopettakaa!" ulvaisin ja loikkasin Villitassun päälle.
"Taistelkoon kaikki Villitassua vastaan, jos se sen vaatii", sanoin vihaisena, mutta tyynenä.
//Villi?
Villitassu
Potkaisin Leijonatähden päältäni.
"Tiedän, että haluat kuumeisesti tappaa minut, mutta tiedätkös Leijonatähti, jos minä kuolen, omat pentusi eivät ole enää koskaan turvassa," nauroin kolkosti.
Leijonatähti hätkähti silminnähden.(???)
//Leijona
Leijonatähti
Hätkähdin, mutta katseeni ei värähtänytkään.
"Pentujani suojelevat Tähtiklaani ja Myrskyklaani", naukaisin Villitassulle.
Painoin kollin maahan, Hehku loikkasi kollin takaruumiin päälle.
"Heimo, tehkää jokainen päätös, että oletteko Villitassun vai minun puolella. Ne jotka ovat puolellani, auttakoot meitä Villitassun kanssa!" ulvaisin heimolle.
//Villi?>:DD
Villitassu
Mourusin.
"Pentujasi ei suojaa mikään! Sen vannon!"
//heimooh?
Kettu
// jos lasketaan nyt Ketun pisteisiin myös joulukalenterista saadut 100 kp.... Leijonalla on jo yli 200 kp joten tiedättekös mitä se tarkoittaa? :))
"Olen ihan kunnossa..." mutisin.
Leijonatähti ulvaisi jotain.
"Mitä hän sanoi?" kysyin Leijonalta.
"Hän pyysi kaikkia hänen puolellaan olevia tulemaan taistelemaan Villitassua vastaan," Leijonan Loikka Rotkon Yli selitti.
Kaikki heimosta olivat ikään kuin jähmettyneet paikalleen. Kukaan ei mennyt ainakaan vielä apuun.
Nousin vaivalloisesti ylös.
"Kettu! Mitä sinä teet?" Leijona huudahti.
"Taistelen heimon puolesta," mau'uin ääni rahisten ja syöksyin taisteluun.
Leikonatähti ehti vain vilkaista minua kun Villitassu hyökkäsi kiinni lapaani. Potkaisin tätä napakasti, ja hyökkäsin itse.
*Heimon puolesta!*
//molemmat Leijonat ja muu heimo?
Villitassu 05.12.2014
"Puhumalla!" tuhahdin.
"SINÄ voit ehkä haluta puhua, mutta minä taistelen kuolemaan asti! Ja se kuolema on SINUN!"
Hyökkäsin jälleen kynnet esillä tähdäten Leijonatähden kurkkuun.
// Leijona?
Leijonatähti
Villitassu loikkasi kiinni kaulaani. Tukahdutin kivun huudon sähinään. Kaaduin selälleni ja potkin takajaloillani Villitassua vatsaan, kollin ilmat lähtivät pihalle hänen keuhkoistaan ja hän kaatui maahan haukkoen henkeään.
"Taistelu on turhaa, mutta jos välttämättä haluat. Osaan se minäkin taistella", murahdin.
Villitassu nousi ylös ja lähti kävelemään kohti minua. Nyt hänen katseensa oli liekkinen ja vihaa täynnä.
"Voitat tämän taistelun", Pajutähti kannusti minua hiljaa.
Nyökkäsin.
"Minäkin luotan sinuun, koska rakastan sinua", kuului ääni lähettyviltäni, hätkähdin ja henkeni salpaantui.
Nopsatassu istui Pajutähden vierellä. Käänsin jälleen katseeni viholliseeni.
"Villitassu, olen valmis. Voitat, jos saat tapettua minut", murahdin.
"Heimo valitsee kuitenkin itse kantansa", jatkoin tyynenä ja katsoin kysyvästi Villitassua.
//Villi?
Villitassu
Hymähdin.
"Parempaaen voisi toivoakaan," mau'uin ja hyökkäsin. Leijontähti väisti ja lennätti minut päin luolan seinää. Olin pökerryksissä juuri sen aikaa, että tämä ehti hyökätä uudelleen. Olin kuitenkin valmis ja sivalsin päällikön vatsakarvoja.
Tämä ulvaisi ja upotti hampaansa kipeään jalkaani. Mourusin tuskissani, kun päällikkö heitti minut luolan lattiaan. Nousin pystyyn ja hyökkäsin uudestaan.
En luovuttaisi. En koskaan. En edes kuoltuani. Ja minä en kuolisi.
//Leijona?
Leijonatähti
"Leijonatähti, voitat tämän, jos et yksin niin heimon kanssa", Nopsatassu kuiskasi korvaani.
Nyökkäsin kiitollisena naaraalle. Syöksyin kohti Villitassua, viilsin haavan kollin lapaan, tuo tarrasi hännästäni kiinni ja heitti minut päin seinämää. Tukahdutin jälleen huutoni mourunnan alle. Nousin ylös kivusta huolimatta.
"Lopettakaa!" kuului Hehkun rääkäisy luolan joka kolkassa.
Kaikki pysähtyivät aloilleen.
"Minulla on ehdotus", kolli aloitti.
"Kerro", pyysi Kivistänäkijä.
"Annetaan heimolaisten päättää omasta kohtalostaan, Villitassu, et voi pakottaa ketään. Ehdotan siis: ne jotka haluavat olla Pimeyden metsän puolella, lähtisivät Villitassun kanssa pois, ja ne jotka eivät, jäisivät tänne!" Hehku ulvaisi.
//Villii?
Villitassu 06.12.2014
Hätkähdin. KUKAAN ei haluaisi tulla mukaani, ja tiesin sen.
"Sinulta ei kysytty mitään, kotikisu!" sylkäisin ja syöksyin päin kollia kynnet paljastettuina.
"Juuri noin," Tuhotähti kannusti.
//Lion?
Villitassu
*Pahus, Leijonatähti. Mitä hän täällä tekee?*
Yritin pysyä tyynenä.
Viilsi kynnelläni naaraan kasvoihin melko syvän haavan, josta alkoi pulputa verta. Tämä kirkaisi.
"Kuten jo sanoin, jos ette tottelle tapan hänet. No, mitä sanotte?" kysyin.
//heimo, Leijona
Leijonatähti
"Villitassu, et johda itseäsi muualle kuin kuolemaan, jos pakotat heimon alhaisiin vaatimuksiisi", murisin, mutta pysyin tyynenä.
"Taistele kanssani, jos kuolen, jätän heimon rauhaan", murahdin jälleen.
//Villi?
Villitasu
Pakokauhu alkoi kasvaa sisälläni. Minulla ei olisi mitään saumaa voittaa päällikköä.
"Älä luovuta. Hän ei hyökkää niin kauan kun uhkaat naarasta," Tuhotähti supatti.
Nostin päätäni omahyväisesti.
"Ehei, Leijonatähti, nyt minä sanelen säännöt. Te tulette, tai tämä kuolee," sähähdin ja sivelin kynsilläni naaraan kaulaa.
//Leijonatähti, heimo
Leijonatähti
Katsahdin Villitsssuun. Kävelin Kivistänäkijän luo ja kuiskasin tietäjän korvaan: "Esitä, että hyväksyt vaatimuksen, älä muuta."
Kukaan muu ei voinut kuulla kuiskaustani.
"Hyväksyn vaatimuksesi, liitymme Pimeyden metsään!" tietäjä ulvaisi.
//sopiiko ettei KUKAAN kuullut tuota, Villi mul on suunnitelma, voisko Villi luovuttaa Ketun ja hyökätä Leijonan kimppuun. Laittaisit sitte mulle jatkoo??
Villitassu
Vähän minua harmitti päästää Leijonatähti lähtemään. Hän olisi kuitenkin ollut vahva lisä joukkoihin, mutta toisaalta liian suuri sisäinen uhka.
Nostin häntäni pystyyn ja aloin kertoa kissoille Pimeyden metsästä kynnet yhä lähellä naaraan kaulaa, jotta kaikki pysyisivät ruodussa.
Jotkut vaikuttivat oikeasti aika kiinnostuneilta, mutta suurin osa pyöritteli silmiään.
Kivistänäkijä oli kääntynyt selkä minuun päin. Hän tuijotti luolan seinää ja arvelin hänen itkevän. Tunsin äkillistä myötätuntoa mutta karistin sen sitten.
"Tämä on toinen oppituntisi, johtaminen," Tuhotähti kuiskasi.
//heimo?
Leijonatähti 24.11.2014
Katsoin Revontulta joka käveli luokseni.
"Lähden mukaasi", naaras ilmoitti.
Katsoin ällistyneenä heimoalokasta.
"Oletko tosissani? On pitkä matka edessä", kerroin ja katsoin naarasta silmiin tiukasti.
//Revontuli?
Revontuli 25.11.2014
"Ei se minua kiinnosta kuinka pitkä matka on", Revontuli naukui katsoen Leijonatähteä tiiviisti silmiin. Alokkaan turkkia kihelmöi hillittömästi, hän jätti heimon Ketun takia.
"Niin ja ystäväsi varmaan on jäämässä tänne?" Nuori naaras kysyi viitaten kuonollaan suuntaan jossa Hehku istui rauhallisen näköisenä selittämässä parille alokkaalle seudusta jossa hän asui. Revontulta ei juurikaan se kiinnostanut, hän tahtoi mahdollisimman nopeasti pois heimon luota.
"Selvä", Leijonatähti sanoi epävarmana. Nyökkäsin kiitokseksi.
"Käyn hyvästelemässä vielä pari ystävääni", Revontuli maukui ja kääntyi selin. Sitten naaras lähti kävelemään kohti luolaa jossa Leijona ja Kettu olivat. Saavuttuaan hän katsoi hetken kaksikkoa ja maukaisi:
"Jää hyvästi, Leijona ja Kettu. Kettu, toivon sinulle nyt hyvää, ettei tarvisi olla kateellinen", naaras sanoi, ja tuo piti totta. Seuraavaksi täplikäs alokas käveli Vaaraa, Välähdystä ja Kivistä Näkijää kohti.
"Jää hyvästi teille!" Revontuli sanoi hiljaa ja käveli tietäjän eteen. Naaras näytti olevan järkyttynyt sekä murheellinen. Vedin syvään henkeä ja kumarsin niin syvään ja kunnioittavasti kuin pystyin.
"Jäät mieleemme, Revontuli Joka Roihuaa Lapin Tuntureiden Yössä", Kivistä Näkijä sanoi ääni värähtäen. Välähdys ja Vaara nyökkäsivät minulle. Sitten käännyin ja katsoin mestariani.
"Hyvästi, mestari", maukaisin murheellisesti ja painauduin tuota vasten hengittäen kissan tuttua tuoksua. Sitten mestarini nuolaisi korvaani, tunsin kuinka kyynel kasteli päälakeni, kun mestarini vuodatti vähän kyyneleitä.
"Olet aina tervetullut!" Kissa sanoi. Nyökkäsin ja käännyin takaisin. Kävelin Leijonatähden luo ja sanoin:
"Olen valmis lähtemään", naukaisin.
//Leijona? Tai kuka vaan.
Leijonatähti 28.11.2014
Nyökkäsin Revontulelle.
"Hehku!" huudahdin ystävälleni.
Kolli käveli luokseni ja katsoi minua.
"Lähdetään", naukaisin.
Hehku nyökkäsi.
"Tuleeko hänkin mukaan?" kolli kysyi.
"Tulee", vastasin erittäin lyhyesti ja selkeästi.
Hehku nyökkäsi ja katsoi epäilevästi Revontulen silmiä.
//Revontuli?xc
Kettu 30.11.2014
Vartiossa oli tylsää. Kuka kumma muka tulisi hyökkäämään heimoon keskellä yötä?
Juuri kun ajatellut tuon, haistoin vieraan kissan. Jokin oli vinossa.
"MJAA-AURRR!" kuulin mourunnan, ennen kuin tumma hamo hyökkäsi päälleni.
Taistelin vastaan, mutta tuntematon kissa oli paljon minua vahvempi.
Hän sai hetkessä painettua minut maahan kynsillään.
"Hiljaa," tämä sähähti.
Yhdellä kynsäisyllä tai puraisulla suojattomaan kurkkuuni tämä kolli voisi tappaa minut.
Hän tarttui niskanahkaani, muttei purrut siitä pidemmälle vaan raahasi minut kovakouraisesti luolaan. Raaviuduin kivipintaa vasten ja sain entistä enemmän haavoja.
"Heimo!" kolli ulvahti.
Hän painoi jälleen minut maahan asettaen paljastetut kynnet kurkulleni. Jos hän upottaisi ne ihoni läpi, kaikki olisi ohi...
Lähes koko heimo saapui hälinän säestämänä, en nähnyt heitä sillä olin vaistonvaraisesti sulkenut silmäni valmistautuen kuolemaan.
"Mitä tämä tarkoittaa?" kuulin Kivistänäkijän käheän naukaisun.
"Vaiti!" kolli sähähti. Heimo hiljeni.
"Olen Villi. Ja tapan tämän kissan nyt heti ellette tule tukemaan Pimeyden Metsää taistelussa!" kolli maukui kylmällä äänellä.
Kauhistuneet ulvaisut halkoivat ilmaa.
"Ja tapan hänet hitaasti, jos nt yritätte mitään," Villi lisäsi.
//Villitassu on ovela eikä kerro koko nimeään...
//kaikki heimosta!
Leijonatähti 01.12.2014
Kuulin Villitassun sanat ja käännyin ympäri.
"Älkää totelko häntä!" ulvaisin ja juoksin jälleen kohti luolaa.
Kivistänäkijä asteli luokseni.
"Onko hän ystäväsi?" Kivistänäkijä kysyi.
"Ei, hän on Pimeyden metsän kissa, Villitassu Varjoklaanista", sähähdin.
Niskalarvani nousivat pystyyn.
//heimolaiset? Villi vois hyökätä Leijonan kimppuun?
Leijonatähti 18.11.2014
Kävelimme Hehkun kanssa johti Kuohuvan Veden Heimoa. Kuulin kahden Heimoalokkaan huudot kauempaa. Kiihdytin tahtiani, niin teki myös Hehku. Lopulta molemmat juoksimme. Kuulon vesiputouksen äänen ja luimistin korviani.
"Mitä nyt?" Hehku kysyi.
"Olemme erittäin lähellä", kerroin.
Hehku nyökkäsi. Hidastin vauhtiani samaa aikaa Hehkun kanssa. Kävelimme ylös vesiputouksen taakse.
"Minne yritätte mennä muukalaiset?, joku kysyi takaani.
"Tapaamaan tietäjäänne", sanoin.
"Käyn kertomassa hänelle, odota tässä", käski luolanvartija.
Nyökkäsin ja istuuduin alas.
Vähän ajan kuluttua luolanvartija tuli takaisin ja pyysi meitä tietäjän luo. Saavuimme tietäjän luo.
"Hei" naukaisin.
"Hei, kuka olet?" tietäjä kysyi.
"Leijonatähti, tunnet minut ehkä paremmin Leijonaturkkina", kerroin.
"Hmm.. leijonaturkki! Missä ystäväsi ovat?" tietäjä kysyi.
"Tähtitaival ja Leipardikarva ovat kuolleet. Pikkukynsi on päällikkö nyt ja Savuhäntä on yhä erakko eikä Taivasklaanilaisesta ole tietoa", kerroin.
"Kukas se tämä on?" tietäjä kysyi.
"Ystävä", kerroin.
"Voisimmeko olla täällä vähän aikaa?" kysyin.
Tietäjä nyökkäsi. Yhtäkkiä muistin Saniaistassun! Hautasimme hänet tänne.
"Onko Saniaistassum hauta täällä?" kysyin yllättäen.
Tietäjä nyökkäsi . Lähdimme kohtu naaraan hautaa.
//joku heimosta? Tää menee tapaamaan Sania sen haudalle ja sueäree sen kohtaloa..
Kettu
"SENKIN KETUNLÄJÄ!" huusin Revontulen perään.
Poskeani kirpaisi. Päätin palata putoukselle. Parempi katsoa kuin katoa, jos haava alkaisi vaikkapa vuotaa kovaa. Kävelin rauhallisesti, mutta pääni sisällä mylläsi kipu, tusa Leijonan menettämisestä, Revontuli, siskoni, emoni....
Kun pääsin putoukselle ja astuin sisään luolaan, olin vähällä saada sydänkohtauksen.
Toinen niistä tuntemattomista kissoista oli luolassa.
Paljastin jälleen kynteni ja sähisin. Olin juuri aikeissa loikata tämän kimppuun, kun Vaara tarttui minua niskanahasta kuin pentua ja vei minut muualle.
"Mitä kuvittelet tekeväsi?" tämä sähähti minulle kun olimme menneet kauemmas.
"Olen luolanvartija!" vastasin kiukkuisesti.
"Tuo kissa on Kuohuvan Veden Heimon ystävä!" Vaara murahti.
Häpeä levisi pitkin kehoani. En kertonut, et häädin hedät pois jo kertaalleen.
Vaaran katse osui poskeeni.
Olin juuri avaamassa suuni kertoakseni totuuden, kun Vaara sanoi:
"Ei, älä kerro, minä arvaan. Taistelit taas haukkojen kanssa?"
Kasvojani kuumotti.
"Ööh, niin juuri. En saanut saalista, mutta en usko että se haukka enää näyttäytyy täällä!"
Vaara hymyili.
"Pidä vastedeskin taivaat turvallisina!" hän huikkasi ennen kuin meni pois.
//Revontuli, Leijona?
Leijonatähti
Kävelin kohti Saniaistassun hautaa. Hehku oli jäänyt heimoon. Otin muutaman juoksuaskeleen, kunnes saavuinkin haudalle. Käperryin haudan vierelle.
"Et usko kuinka kova ikävä minulla on", naukaisin.
Tunsin jonkun hännän niskallani. Katsahdin taakseen, Saniaistassu istuskeli takanani.
"Älä huoli, olen kunnossa", Saniaistassu naukaisi.
"Oletko siinä oikeasti?" kysyin.
"Olen, muista tämä: En koskaan lopeta rakastamasta sinua. Olen kanssasi aina, ihan missä vain, milloin vain", Saniaistassu nyökkäsi.
Nyökkäsin. Oppilas katosi.
//JOO PASKA:(
Leijonatähti 20.11.2014
Kävelin kohti vesiputousta. Kukaan ei huomioinut minua, Hehku sen kuin olikin tullut hyvin toimeen. Yhtäkkiä tunsin painon päälläni, jonkun hampaat puristivat niskanahkaani.
"Sinä kuolet NYT!" kissa ulvaisi.
//Joku?
Revontuli 23.11.2014
Menin Kivistä näkijän ohitse takaisin pesään jossa Leijonan ruumis oli. Katsoin sitä murheellisena ja näin että kollin kyljet kohoilivat. Sitten rynnistin kollia kohti joka oli tajuton.
"Leijona!" Sihahdin yllättyneenä. Alokas raotti silmiään.
"Revontuli", tuo köhisi.
"Anna anteeksi... Minä.. Jätän heimon erään kissan takia enkö luultavasti palaa", sanoin ja katsoin Leijonaa joka näytti olevan järkyttynyt. Hymyilin surullisesti ja nousin ylös.
"Kiitos kaikesta, Leijona... Kiitos kun pelastit henkeni", sanoin. Sitten käännyin ja kävelin ulos luolasta, Vaara ja Kettu olivat siinä.
"Toivottavasti nyt olet onnellinen. Ainakaan ei tarvitse kadehtia Leijonan huomiosta. Niin ja sano Kivistä Näkijälle että olen lähtenyt", sihahdin naaraalle. Tiesin mitä tekisin... Menisin Leijonatähden mukana. Aloin etsiä kollia katseellani.
//Kettu? Leijona? Leijonatähti?
Kettu joka kiipeää rinnettä (Kettu)
// XD Revontuli ehti ensin
Tökin Leijonan ruumista kuonollani. Miksi kaikki joista välitin kuolivat?
Olin hysteerinen. Nyyhkytin itkiessäni niin, että useimmat luolassa olevat kissat tulivat katsomaan mitä tapahtui.
Nostin etujalkani Leijonan turkin päälle ja lysähdin luolan lattialle. Hautasin kasvoni Leijonan karvoihinnja itkin vuolaasti.
"MIKSI?!" huusin.
"Hän metsästää nyt Ikuisen Metsästyksen Heimossa," taakseni ilmestynyt Vaara lausui.
Viha kuohahti sisälläni.
Löin Vaaraa kasvoihin kynnet esillä ja juoksin ulos luolasta. En nyt haölunnut nähdä ketään. Kyyneleet lensivät silmistäni. Miksi Leijonan oli pitänyt kuolla?
"Miksiiiiiiiii?!" huusin ja juoksin eteenpäin.
En tahtonut elää enää. Halusin kuolla! Kiihdytin vauhtia loikatakseni rotkoon, mutta joku tarttui kiinni niskanahastani. Sähähdin ja tekn tälle saman kuin Vaaralle hetki sitten.
Sitten huomadin etten tuntenutkaan tätä kissaa.
//Leijona ja Revontuli? Inspis iski :3
Revontuli 16.11.2014
"Miksi haluat tavata Kuohuvan Veden Heimon?" Alokas kysyi yrittäen olla vuodattamatta kyyneleitänsä.
"Ja..." Revontuli aloitti mutta ääni murtui hiipuen olemattomiin. Revontuli pyyhkäisi silmiänsä tassullaan jolloin kyyneleet kuivauttivat tassuun. Alokas puristi eri väriset silmänsä kiinni hetkeksi kunnes avasi ne.
"Jos aiotte tuoda hankaluuksia, saatte luvan kääntyä!" Täplikäs nuorukainen sihahti kaivaen kyntensä maahan. Hän kuvitteli että nuo kaksi kissaa olisivat tappaneet Leijonan, hän pystyisi taistelemaan kostonhimossa, vaikka hän tiesi ettei kissat sitä tehneet. Raivo ja viha kuohahti alokkaan sisällä kun hän kuvitteli että murhaajat olisivat siinä hänen edessään. Revontulen silmiin syttyi loimuava liekki ja katse oli pelottava. Karvat alkoivat pörhistyä, hän olisi alakynnessä jos nuo hyökkäisivät, siitä Revontuli ei välittänyt, tärkeintä olisi jos hän pääsisi hengestään Leijonan luo. Nuorukaista alkoi huimata rajusti ja Revontuli alkoi keikkua puolelta toiselle.
//Leijona?
Leijonatähti
Katsoin huojuvaa naarasta. Naaras kaatui maahan ja pyörtyi. YHtäkkiä toinen kissa käveli luoksemme.
"Kuka olet?" kysyin.
"Kuka itse?" kissa kysyi ja paljasti kyntensä minulle ja Hehkulle.
"Olen Leijonatähti, olen käynyt ennenkin heimossa. Olimme silloin matkalla", naukaisin nopeasti kissalle.
"Minä olen Kettu", sanoi Kettu.
"Voisitko viedä minut ystävällisesti tietäjän luo? Hän kai muistaa minut", naukaisin.
//Kettu tai Revontuli?
Kettu
// sori vaan Leijona mutta luit mun tarinan tuolla alempana aika huolimattomasti.... sovitaan sitten että Kettu oli normaalisti saapunut paikalle ja peitellyt kyyneliään :))
"Jaa..." mutisin. Jos tämä kissa valehtelisi, saattaisin heimon vaaraan tuomalla hänet luolaan. Havaitsin karvojen alla pullistelevat lihakset. Tämä kolli voisi halutessaan tappaa minut helposti.
Toinen kissa hänen kanssaan vaikutti myös aika vahvalta. Mitä he ikinä olivatkaan Revontulelle tehneet, tuskin mitään hyvää.
"Ei," ärähdin.
//Leijona?
Leijonatähti 17.11.2014
"Ei", kolli vastasi.
"Ei sitten, on kai jatkettava matkaa. En halua olla töykeä, osaan itse luolalle", naukaisin Ketulle.
//luin sen taarinan kunnolla mutten muistanu mitää...
//Kettu tai revontuli?
Leijonatähti 09.11.2014
"Tämä päätös on minun, lähden nyt, hyvästi", tuhahdin ja lähdin kävelemään kohti kaksijalkalaa.
"Leijonatähti! Et voi!" Jääturkki ulvaisi.
En edes vilkaissut kolliin, suljin silmäni ja jätin kaiken taakseni.
//Tää palaa viel... Ehkä...
Leijonatähti
Juoksin kaksijalkalaan, yhtäkkiä joku otti kiinni niskastani. yritin päästä pois, turhaan. Minut vietiin jonnekkin ja laitettiin pieneen koppiin.
Avasin silmäni. Näin edessäni kaksijalkojen talon sisällön. Olinko kaksijalkojen luona? Kaulassani oli joku rengas.
//..
Leijonatähti 12.11.2014
Painauduin maata vasten. Kaksijalat olivat avaamassa pesän ovea. Olin valmiina syöksymään, olinhan kuitenkin nopea ja vahva. Yksi kaksijaloista avasi nopeasti oven ja huusi minulle jotain. Pinkaisin juoksuun, kun olin parin ketunmitan päässä pesästä, joku kuristi kaulaani, vilkaisin taakseni. Renkaassa joka oli kaulassani roikkui naru, sen toinen pää oli kaksijalanpennun käpälässä. Se sanoi jotain ja lähti vetämään minua. Kaksijalka ei arvannut kuinka vahva oli, joten riuhtaisin itseni eteenpäin ja pennun ote lipesi. Juoksin karkuun niin kovaa kuin pystyin.
"Äläs mene mihinkään!" joku ulvaisi takaani ja kaaduin maahan.
Rengas oli kuristunut. Katsoin taakseni, narun päällä seisoi musta kolli.
"Päästä minut", murahdin.
"Miksi ihmeessä?" kissa kysyi.
Hän oli suunnilleen soturi-ikäinen.
"Minulla on klaani jossain tuolla ja he tarvitsevat minua", naukaisin itsevarmasti, en kyllä aikoisi palata klaaniin.
"Klaanit ovat valetta. Koko ikäni olen yrittänyt löytää sinne, en ole koskaan päässyt perille", kolli sanoi.
"Miten niin?" kysyin.
"Mistä kuulit klaaneista?" kysyin heti perään.
"Joku Leijonaturkki kertoi siitä", kolli naukaisi.
*Minäkö?* kysyin itseltäni.
Yhtäkkiä muistin kollin.
"Klaanit ovat totta", naukaisin.
"Et voi tietää", kolli murahti.
"Enkö näytä tutulta, Hehku?" kysyin ja katsoin kollin keltaisiin silmiin.
Olin tavannut hänet matkalla muiden klaanien kissojen kanssa, kukaan ei ollut huomannut minua kun olin lähtenyt ja jutellut Hehkulle.
"Mistä tiedät nimeni?" kolli sähähti ja loikkasi taakse päin kynnet yhä narussa.
"Seuraa minua niin kerron", naukaisin.
"En seuraa tuntemattomia!" kolli sähähti.
"En ole tuntematon", sanoin ja loikkasin Hehkun kimppuun, tönäisin hänet pois hihnan päältä.
"En ole ikinä nähnyt sinua", kolli kertoi.
"Et vain muista sitä", naukaisin.
Hehku näytti miettivän, kunnes hänen katseensa kirkastui.
"Leijonaturkki!" tuo ulvaisi.
"En ole Leijonaturkki", naukaisin.
"Etkö? Anteeksi luulin sinua toiseksi", kolli sähähti.
"Olen nykyään Leijonatähti", naukaisin.
"Miksi vaihdoit nimeäsi?" kolli kysyi.
"Selitän matkalla klaanien luokse", sanoin ja lähdimme kävelemään kohti klaaneja.
//SKIP:
Olimme kävelleet hyvin kauan.
"Tunnen nuo vuoret!" ulvaisin.
Edessämme olivat vuoret, joilla heimo asuskeli.
"Menemmekö yli?" Hehku kysyi.
"Ei ole muuta vaihtoehtoa", sanoin.
"Oletko ihan varma?" kolli kysyi katsoen minua.
"Olen, olen ylittänyt nuo ennenkin", naukaisin.
"Selvä sitten, et sitten tapata minua", Hehku sanoi kireästi.
Lähdimme kiipeämään vuorta. Vilkaisin lähellämme olevaa jokea, en haluaisi pudota sinne.
//SKIP:
Olimme jyrkän pudotuksen lähellä. Edessämme kulki erittäin kapea polku.
"Mene varovasti yli, täällä kolme kissaa kuolivat", naukaisin.
Kuulin Hehkun murahtavan jotain, en saanut selvää sanoista. Jatkoin kävelyäni varovasti Hehku perässäni. Kolli oli ystävällinen ja rohkea, kunnioitin hänenlaisiaan kissoja. Voisiko hänestä tulla klaanin soturi?
"Haluatko oikeasti muuttaa klaaniin?" kysyin.
"Totta kai!" Hehku ulvaisi ja meinasi pudota.
"Varovasti", naukaisin, edessämme avautui pieni laakso jossa oli kattona kalliota.
"Mennään tuosta, heimon pitäisi olla melko lähellä", naukaisin.
"Heimon?" Hehku kummasteli.
"Niin, selitän perillä", naukaisin.
"MIlloin selität klaanin asioita?" hehku kysyi.
"Nyt", naukaisin.
//SKIP:
Olin selittänyt Hehkulle lähes kaiken klaaneista. Nuuhkaisin ilmaa, ei mitään tuttua.
"Olemmeko jo lähellä? Polkuanturoitani särkee", Hehku murahti.
"Emme kai, yritetään saalistaa kun on vielä aurinkoa, jos saamme jotain piiloudutaan tuohon koloon ja nukutaan siellä", naukaisin.
"Miksemme voisi nukkua vain tässä?" kolli kysyi.
"Täällä on vaarallisia lintuja", kerroin.
"Okei sitten, saalistetaan", Hehku sanoi.
//Jatkan myöhemmin, heimon kissat voi löytää nää~
Reontuli joka roihuaa lapin tuntureiden yössä (Revontuli) 14.11.2014
Naaras oli surullinen Leijonan kuolemasta ja katsoi Kettua.
"Olen... Pahoillani", Revontuli naukui melkein itkien. Hän nousi ylös, hän oli muuten kunnossa mutta häntä huimasi välillä. Alokas juoksi ulos pesästä ja siitä ulos luolan vartijoiden ohi.
"Revontuli!" Kuului Välähdyksen ääni, mutten välittänyt. Juoksin niin nopeaa kuin kintuistani pääsin, sain vieraiden kissojen tuoksut nenääni. Näin pian kaksi kollia, puska kahahti äänekkäästi kun jarrutin tömähtäen pusikkoon.
//Leijona?
Leijonatähti
Kuulin rapinaa jostain.
"Kuka olet?" kysyin, Hehku nousi ylös ja sähähti.
"Re-Revontuli", naaras naukaisi ja luimisti korviaan.
"Oletko heimokissa?" kysyin ja nousin ylös.
"Olen, mistä tiedät meidät ja kuka olet?" naaras kysyi.
"Olen Leijonatähti, olimme matkalla kerran ja tapasimme ystäviemme kanssa heimolaiset", naukaisin.
//Revontuli? MiniihD:
Jääturkki 06.11.2014
Huomasin Kivipennun Leijonatähden luona ja notkealla loikalla loikkasinkin ottopentuni luokse.
" Hei, Kivipentu mitäs täällä teet?" Kysäisin ja pentu virnisti minulle, erotin Tammisydämmen hymyn..
" Tulin dutkimaan leiriä." Pentu sanoi ja nyökkäsin. Entä jos menisit tuonne" sanoin osoittaen klaanivanhimpien pesää" kuuntelemaan hienoja tarinoita? He varmasti kertoisivat mielellään." Sanoin ja pentu vastasi kirmaten pesälle. Katsoin Leijonatähteä joka näyti minuata jo hiukan rauhoittuneen.
" Jääturkki tahtoisitko tulla saalistamaan?" Leijonatähti kysi ja nyökkäain.
****
Kävelimme matsässä kunnes Leijonatähti pysähtyi tuon katsekiinnittyi otsassani ja selässäni vielä vaimeasti näkyviin arpiin jotka hän oli tehnyt ollessaan järkyttynyt.
" Olen pahoillani..." Leijonatähti sanoi ja vaikutti jatkavan.
//Leijona? Ajattelin että korjataan näiden suhdetta :3
Leijonatähti
"Olen miettinyt elämää klaanissa", naukaisin ja vilkaisin taivaalle.
Jääturkki katsoi minua ja pyysi minua jatkamaan.
"Onko klaani arvoiseni? Kuuluisinko sittenkin muualle? Ehkä Nopsatassun, Salviahännän, Saniaistassun, Sädepennun, Haukkatassun, Haukkapennun, Pajutähden ja monen muun kuolema oli merkki siitä, etten kuulu klaaniin", naukaisin.
//Jää? Älä laita tätä sanoon mitään;)
Jääturkki 07.11.2014
Katsoin ystävääni ja huokisin.
" Leijonatähti, sinä kuulut klaaniin. Et olisi päällikkö jos edelliset päälliköt eivät olisi kuvitelleet sinun kuuluvan klaaniin. Sinä kuulut tänne ja kaikki ovat samaa mieltä kanssani.." Sanoin ja painoin häntäni tuon lavalle.
//Leijona?
Leijonatähti 08.11.2014
"Lopeta!" karjaisin Jääturkille, kolli astui pari askelta taakse päin.
"Vihaan kissoja, jotka ovat kokoajan anomassa jotain, lopeta!" karjaisin.
//Jää?
Jääturkki
Katsoin Leijonatähteä ja luimistin korviani painaen ne niskaani vasten. Huokaisin.
" Yritän vain auttaa! Ja sitten vihaat minua. Miksi et voi uskoa että tarkoitan sinulle vain hyvää?! " Maukaisin, mutta en vihaisesti vain päättäväisesti. Katsoin päälikköäni ja tunsin surun tunteen sisälläni.
Kaipasin kvasta vanhaa Leijonatähteä.
//Leijona?
Leijonatähti
Kuulin Nopsapennun kutsuvan minua. Räväytin silmäni auki ja katsoin pentuja, Pajupentu ei ollut liikahtanutkaan, Nopsapentu taas oli kompastunut tassuni päälle.
"Voi sinua", naukaisin ja nostin pennun siskonsa viereen.
//Nopsaah?:3
Pajupentu
Tunsin kuinka joku tökki minua. En saanut silmiäni auki. Monen yrityksen jälkeen, onnistuin. Oli melko pimeää, en nähnyt paljon mitään. Erotin kuitenkin pienen -ehkä kokoiseni- kissan. Tuo katsoi minua.
"Hän on Pajupentu", kuului möreä ääni pienen kissan takaa.
Säikähdin ja vinkaisin.
"Ei hätää, olen isäsi, Leijonatähti", kolli naukaisi.
Yritin muodostaa sanoja suullani, onnistuin huonosti.
"Eionaähhi", sanoin.
Leijonatähdeksi kutsuttu kolli naurahti.
"Onko Pajupentukin avannut silmänsä?" ääni takaani kysyi.
Käännyin vaivalloisesti pyörien ympäri, se oli naaras.
Katsoin häntä kysyvästi.
"Olen Viherlampi, emosi", hän naukaisi vihdoin.
"Ihevampi", naukaisin.
Vierelläni oleva pentu naurahti ja tökkäisi lapaani.
"Uu..", naukaisin, se sattui.
Nopsapentu, älä kiusaa siskoasi", sanoi Leijonatähti ja nosti pennun pois luotani.
//Nopsaa?:3 Laitoin sitteki tällä jatkoo:D
Nopsapentu
En oikein osannut hallita kynsiäni, joten ne tarttuivat sammaliin. Minun oli vaikea liikkua kun kynnet jäivät joka paikkaan kiinni. Vedin ne sisään, vaikka se olikin vähän hankalaa. Onnistuin pääsemään tassuilleni ja kävelin muutaman askeleen ennen kuin kompastuin.
Tahdoin mennä ulos pesästä, mutta kävely ei ollut vielä kovin helppoa.
Muistin eilisen metakan enää sumeasti, mutta kuitenkin muistin.
"Mitä se e- eeehinen ääni oli?" kysyin, yrittäen saada sanat kuulostamaan ymmärrettäviltä.
//Leijona, Paju?
Leijonatähti 01.11.2014
"Vinhatassu!" huudahdan oppilaani nimeä, ääni loppuu kuitenkin kesken lopussa.
Oppilaan nimi, se toi muistot pintaan, kyynel meinasi tulla, en antanut, purin huultani ja katsoin kuinka mustavalkea kolli käveli pesästä ihmetellen jotain, en välittänyt, vaan vajosin ajatuksiini. Mieleeni tuli Vinhaviiksi, en tuntenut kollia, olin kuullut hänestä paljon, hän oli Nopsatassun isä, ja naaras puhui minulle hänestä välillä.
"Leijonatähti..", kuului hiljainen ääni, en välittänyt siitä ollenkaan.
"Leijonatähti", ääni kuului kovemmin.
En välittänyt.
"Leijonatähti!" ääni kuului kovemmin.
Väräytin korviani, vilkaisin ilmeettömästi oppilaaseeni, tuo katsoi minua kummissaan.
"Anteeksi", naukaisin ja lähdin juoksemaan pois leiristä, en voinut katsoa Vinhatassua enää.
Juoksin, juoksin niin kauan kunnes saavuin aurinkokiville. Loikkasin kivelle ja menin makuulle, kietaisin häntäni tassujeni ympäri, katselin tähtiä jotka alkoivat tulemaan näkyviin. Vedin syvään raikasta ilmaa.
"Leijonatähti", joku kuiskasi takaani.
Käännyin ympäri ja silmäni suurenivat, Nopsatassu katsoi minua hiljaa, hänen vierellään oli useita kissoja.
"Voi Nopsatassu!" ulvaisin.
"Leijonatähti", Nopsatassu toisti lempeästi.
//Vinha?:3
Vinhatassu
Lähden kävelemään kollin perässä. Leijonatähti katsoo silmät kuin lumouksen vallassa metsikön reunaa ja haukkoo henkeä. Siirryn katsomaan sivulta, en kehtaa juosta ihmettelemään lähempääntä tätä kummallista tapahtumaa.
"No-Nopsatassu..", kollin huulilta pääsee vinkaisu.
*Puhuukos se nyt vielä yksikseen?*
"Minulla on ollut niin kova ikävä teitä, sinua ja Vinhaviikseä.."
*Vinhaviiksi..*
Samantien huomaan pienikokoisen naaraskissan ääriviivat Leijonatähden edessä. Mustavalkoinen, kuten minäkin.
"Olemme lähempänä kuin uskotkaan.." vieras kissa maukuu ja kietoo häntänsä Myrskyklaanin päällikön ympärille. Sitten kissa katoaa sinne mistä tulikaan, Tähtiklaanin riveihin.
//Jellona:3? Biisii en ny voi ettii jaja en voi läpilukeekaa tät ku kirjotin tähä lootaa nii pädi ei anna selaa tät :')
Nopsapentu
Vinkaisin, kun minut kannettiin muualle. En halunnut ulos turvallisesta, lämpimästä paikasta.
Kylmä tuuli puhalsi kasvoilleni. Avasin silmäni, ja kaikki näytti sumealta.
Vähitellen näkymä kuitenkin kirkastui.
//Leijona? Teen näitä pätkiö xD
Leijonatähti
Huomasin Nopsapennun avaavan silmänsä.Hymähdin iloisena, pian Viherlampikin huomasi tuon ja tönäisi minua hellästi.
Viherlampi laski pennut pedilleni, ja tuli viereeni makaamaan, pennut makoilivat keskellämme.
//Nospaa?:3
Npsapentu
Minua ei enää väsyttänyt. Halusin leikkiä. Mutta maailma oli hurjan iso....
Katsoin isääni ja avasin silmäni apposen ammolleen.
Tämä katsoi minua, aluksi lempeästi mutta sitten hän alkoi näyttää kummastuneelta, kun tuijotin häntä. Kun hän käänsi katseensa sisarukseeni, jonka nimeä en tiennyt, kävin kiinni hänen häntäänsä. Kikatin ja tartuin siihen kiinni.
//Leijona? Cuteness overload <3
Leijonatähti
Nopsapentu tarrasi kiinni häntääni, tuo ei osannut kävellä, mutta piti kuitenkin lähes olemattomilla kynsillään siitä kiinni, hänen hampaansa eivät olleet terävät. Naurahdin ja heilautin häntäni toiselle puolelle petiä, Nopsapentu yritti ryömiä sinne, mutta nukahti yhtäkkiä, oli jo yö. Painoin pääni tassuihini, ja nukahdin kumppanini ja pentujeni viereen.
//Nopsaa?:3 Älä viel opi käveleen tai puhuun:3
Nopsapentu 28.10.2014
Heräsin aamulla, ja avasin silmäni. Valo häikäisi minua. Kuinkahan valoisaa ulkona sitten olisi?
Koetin nousta tassuilleni, mutta kompastuin saman tien. Vinkaisin.
"Isää..." henkäisin.
//Lion : ))
Leijonatähti
Tunsin kuinka joku koski turkkiini, paineli haavojani, en kuitenkaan kyennyt avaamaan silmiäni.
//UNTAAH:
Avasin silmäni hitaasti, sitten nopeammin. En tuntenut enää yhtään kipua, katsoin eteeni, siinä oli Pajutähti.
"Menetit toisen hengen", naaras naukaisi ja näytti hännällään hahmoa, joka tummeni tummenemistaan, se olin minä.
Huokaisin syvää.
"Kunpa vain menettäisin ne kaikki samantien", sanoin surullisena.
"On iloisiakin uutisia, Viherlampi sai pentunne", naukaisi Pajutähti, Nopsatassu asteli luokseni.
"He ovat kauniita", naaras naukaisi ja nuolaisi poskeani.
"Pä-pääsenkö katsomaan nyt heitä?" kysyin.
Nopsatassu perääntyi, Pajutähti asteli luokseni ja nuolaisi otsaani.
"Pääset", emoni sanoi, ja pian kaikki alkoi haalistua.
//TODELLISUUSH:
Raotin hieman silmiäni, näin kirkkaan taivaan, en ollut parantajan pesässä, enkä omassa pesässäni, ihmettelin sitä.
"Leijonatähti!" Salviatassu huudahti.
"Salviatassu..", naukaisin.
Näin pentuni kasvot, samoin Rosokynnen.
"Oletko kunnossa?" Rosokynsi kysyi.
Nousin hitaasti ylös.
"Missä.. Missä Viherlampi on?" kysyin tuskallisesti.
"Pentutarhassa", naukaisi Rosokynsi.
"Voin auttaa sinut sinne", pentuni tarjoutui.
"Kiitos", naukaisin Rosokynnelle, lähdin hoipertelemaan kohti pentutarhaa Rosokynsi ja Salviatassu vierelläni.
"Leijonatähti!" Viherlampi huudahti innoissaan.
//Jokuuh?:3 Nopsa?:)
Nopsapentu
Vinkaisin heikosti.
Mitä oli tapahtunut? Oli niin kylmää, ja meteliä joka paikassa. En tunnistanut mitään ääniä, mutta tiesin, että kaikki olivat kauhun ja kivun huutoja.
Ryömin silmät kiinni. Vaisto sanoi, että pitäisi löytää... emo.
Haistoin maidon ja ryömin hajua kohti, kunnes löysin emoni ja aloin syödä.
Minua pelotti. Emo oli huolissaan, hänen sydämensä sykki kiivaasti.
Ei ollut enää nälkä. Käperryin emoa vasten ja vinguin, kunnes hän asetti häntänsä suojaavasti ympärilleni. Vaivuin levottomaan uneen.
Leijonatähti
"Viherlampi, pitäisikö pennuille antaa nimet?" kysyin ja katsoin kahta pientä pentua.
Kumppanini nyökkäsi. Sitten muistin Pajutähden sanat: Rakas Leijonatähti, sinulla on aikaa elää, älä takerru menneeseen, elä nykyistä elämää, uuden Pajun tuleva on, kuitenkin, häntä ei tule ellet rakkautta rakkaimmillesi anna. Usko minua, olet poikani, yhtä tärkeä kuin muut pennuistani, perheestäni, kaikista tuntemistani.
"Voisiko.. Voisiko tämä olla Pajupentu.. Ja toinen Nopsapentu?" kysyin varovasti.
"Totta kai, jos se helpottaa oloasi", VIherlampi naukaisi.
"Kiitos", totesin hiljaa.
Nopsapentu ryömi luokseni.
"Hei", naukaisin ja nuolaisin pennun päälakea.
Tuon silmät eivät olleet vielä auenneet..
//Nopsa?:3
Nopsapentu
Joku nuolaisi minua.
*Isänikö?*
Pelottavat äänet olivat loppuneet, joten rohkaistuin hieman ja tökkäsin käpälälläni kieltä.
// Leijona
Leijonatähti
nopsapentu tökkäisi tassullaan kieltäni.
"Haha", naurahdin, en ollut nauranut pitkään aikaan.
YHtäkkiä tunsin kipua selässäni, pysyin hiljaa mutta jäykistyin.
"Oletko kunnossa?" kysyi Viherlampi.
"Olen, voisimmeko mennä kaikki pesääni?" kysyin.
"Voimme", kumppanini sanoi.
Kannoimme pennut pesääni.
//Nospaa?:3
Pikkutähti
Tuhahdin ja loikkasin jonkun Myrksyklaanilaisen naaraan päälle. Tuo kiljaisi ja tunsin Leijonatähden repivän minua taas pois kissa päältä.
"Mitä?! Eikö soturisi pärjää ilman, että SINÄ tulet auttamaan?", ulvaisin ja läiskäisin häntä kuonolle.
"Häipykää leiristäni, Pikkukynsi!"
"PikkuTÄHTI!!", korjasin ja painoin Leijonatähden maahan. Samalla tunsin kaikkien Myrskyklaanin kissojen kasvojen kääntyvän meihin päin.
//Joku jatkaa täältä taistelusta?
Jääturkki 27.10.2014
Aluksi taistelun alkaessa hyökkäsin Tammisydämen kimppuun. Taistelimme, mutta Tammisydän sai potkaistua minut pois nopeutensa ansiosta. Sitten huomasin etään asian. Leijonatähti vaikutti olevan oikeasti sekaisin. Tuo ei huomannut pitkäkyntistä soturia takanaan. Loikkasin soturin kimppuun ja pyöräytin painoni sivulle heittäen tuon piikkipwnsaaseen. Pysähdyin Leijonatähden viereen.
" Jos saan antaa neuvon.. Niin heidät kannattaisi ajaa piikkipwnsaisiin. He eivät osaa taistella siellö niin hyvin kuin me." Sanoin.
//Lwijona?
Leijonatähti
Oppilas raapaisi lapaani.
"Onko mielestäsi oikeaa hyökätä takaa?" kysyin ja otin oppilaan niskanahasta kiinni ja heitin maahan.
En päästänyt häntä ylös.
"Vieläkö naurattaa?!" kysyin.
Oppilas ei vastannut. Jätin hänet maahan makaamaan. En antaisi armoa kenellekkään.
//joku?:3 älkää päättälö taidteluu viel.
Leijonatähti
Vilkaisin Kyynelputousta joka suurkivellä huusi järkeviä.
"Minusta ei ole mihinkään..", murahdin.
Yhtäkkiä tunsin painon selässäni, en välittänyt, kävelin kohti leirin suuta.
"Antaudutko Leijonatähti? Luovutatko ja jätät klaanisi kärsimään?" Pikkutähti kysyi ivallisesti.
En edes katsonut kollia, yhtäkkiä kynnet selästäni päästivät irti, tunsin Pikkutähden loikkaavan päälleni, litistin kollin alleni, olin painavampi kuin Tuuliklaanin päällikkö. TUo ärähti, nousin ylös.
"Taistelen klaanini takia! Tähtiklaanin takia! Nopsatassun ja emoni takia!" karjaisin, tunsin olevani täynnä voimaa.
"Pah, en usko, olet heikko ja sekaisin", Pikkutähti naurahti.
"Lopeta tuo senkin hiirenaivoinen saasta!" karjaisin ja syöksähdin kohti Pikkutähteä.
"Leijonatähti!" kuulin Viherlammen huutavan pentutarhassa, en voinut mennä hänen avukseen, mitä tapahtui?
Syntyisivätkö pentumme, en ollut edes muistanut niitä! En ollut muistanut ollenkaan että VIherlampi odottaa pentujamme, on odottanut jo ennen Pajutähden kuolemaa.
"Pikkutähti, poistukaa leiristämme välittömästi", naukaisin.
"Emme", Pikkutähti sanoi ja loikkasi päälleni, yritin pitää itseni vahvana, turhaan.
Pikkutähti sai minut maahan, kolli raastoi kynsillään vatsaani. Olin muutenkin heikkona, yhtäkkiä muistin Nopsatassun, Pajutähden, Salviahännän. Annoin PIkkutähden raastaa vatsaani niin kauan, että kuolisin, antaisin kaiken olla, lähtisin täältä.. HUokaisin syvään, ja avasin silmäni, katsoin murhaavasti Pikkutähteä, pian katseeni muuttui lempeäksi, ja suljin jälleen silmäni.
//Jos Pikku voi jatkaa, jatkakoon, tää menettää hengen, voisko Pikku sitten lähtee? Ja voisko Tammisydän ottaa Lakkapennun nyt mukaansa?
Pikkutähti
"Ja hah! Saimme kiinni sekä kokonaisen partion kahteen kertaan, että yksittäisiä oppilaita!", ulvaisin yhdelle Myrskyklaanin sotureista. Katsahdin Leijonatähden velttoon ruumiseen.
"Mutta olkoon! Jos kerran olette niin pelkureita, ettette uskalla taistella oman klaaninne kunnian puolesta, hyvä on; me lähdemme, mutta jos saamme vielä KERTAAKAAN kiinni sotureitanne Tuuliklaanin reviiriltä, saatte katua sitä suuresti!", sylkäisin sanat ulos suustani, kuin ne olisivat maistuneet pahalta.
//Jatkoa joltain?
Leijonatähti 26.10.2014
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin masentuneena.
Kissat tulivat luokseni ihmetellen.
"Salviapentu on täyttänyt kuusi kuuta. Hänestä tulkoon nyt Salviatassu. Mestarisi olkoon Ketoturkki", naukaisin.
"Salviatassu! Salviatassu!" klaani hurrasi.
Loikkasin pois kiveltä.
"Kiitos", Viherlampi naukaisi ja nuolaisi turkkiani.
"Tein sen mitä täytyi", naukaisin.
//Tekeekö Noctis Lumopennusta oppilaan? Jos et, sitä ei sit oo:D
Leijonatähti
Kylkeni kohoili hitaasti, en ollut liikkunut ollenkaan illasta aamuun. Olin pysynyt paikoillani, en kyennyt nukkumaan. Aina kun suljin silmäni, joko Pajutähti, Salviahäntä tai Nopsatassu tulivat uniini. En kestänyt sitä. Olin hyvin väsynyt, pian väsymys sai vallan. Suljin hitaasti silmäni.. Yhtäkkiä räväytin ne auki, ei, en nukahtaisi. Kuitenkin väsymys sai vallan ja nukahdin.
//UNTA:
"Leijonatähti", ääni sanoi.
"Leijonatähti", sanoi toinen ääni.
Käännyin kauhuissani ympäri, tyhjää, pimeää! Ei mitään!
"Älä pelkää, olet kunnossa", sanoi tuttu ääni, naaras asteli luokseni.
"Salviahäntä! Miksi jätit minut?!" ulvaisin itkien.
"Se oli Tähtiklaanin tahto", naukaisi entinen kumppanini ja katsoi ylös.
"Olet niin kaunis... Et voi olla kuollut..", sanoin ja katsoin naaraan kauniisiin silmiin.
"Leijonatähti, surra saa, mutta täytyy jatkaa eteenpäin, Viherlampi tarvitsee sinua, Salviatassukin, koko klaani tarvitsee sinua!" Salviahäntä huudahti.
"Ei minusta ole mihinkään kun olette poissa..", sanoin hiljaa.
"Älä itke rakas", naukaisi Salviahäntä ja käveli luokseni.
Painoin pääni kumppanini lapaan.
"Olit minulle niin tärkeä", valitin.
"En ole lähtenyt lopullisesti, tulen uniisi", Salviahäntä yritti lphduttaa.
"Etkö tajua? Unet eivät ole sama asia kuin elämä! Unissani olet vain öisin, haluan kuolla, haluan luoksesi!" ulvaisin itkien.
"Älä tee sitä", Salviahäntä sanoi ja huomasin naaraan silmissä sen loisteen, kun hän oli pentujemme vieressä ensimmäistä kertaa.
"Muista, olen Rosokynnen sisällä aina", naukaisi Salviahäntä.
"Et ole.. Rosokynsi on pois tolaltaan, Pajutähti oli hänen elämänsä tärkein kissa", naukaisin ja katsoin ylös, siellä ei ollut mitään.
"Leijonatähti", ääni takaani kuului.
Suuni loksahti auki, silmissäni sumeni.
"Emo..", naukaisin ja käännyin hitaasti.
"Älä huoli, olemme kaikki aina kanssasi", naaras naukaisi ja katsoi minua lempeästi.
"Rakastin sinua!" ulvaisin ja juoksin kohti emoani.
"Niin Aamunkajokin", Pajutähti naukaisi.
Yhtäkkiä huomasin hänen takanaan kissoja. Nopsatassu, Hopeatähti, Saniaistassu, Vinhaviiksi, Punaviiksi.. Kaikki tärkeät. Ei kuitenkaan Haukkatassua, veljeni on Pimeyden metsässä.
"Haluan luoksenne!" ulvaisin ja kyyneleet tulivat silmistäni kuin puro.
"Tiedän", naukaisi Nopsatassu, naaras näytti kauniimmalta kuin muistinkaan.
Pian kissat ympäröivät minut.
"Elämäsi on tärkeä, klaanisi on tärkeä, ennen kaikkea, perheesi on tärkeä. Älä luovu toivosta, aina sitä saat, kaikkein eniten, toivoa nyt tarvit, rohkeutta ja tukea, sun täytyy ryhdistäytyä, turkkisi sukia hyvin, sielusi on puhdas, elä pitkä elämä, tunne rakkautta, kuole päällikkönä, vanhana, harmahtavana, ennen kaikkea onnellisena", kissat sanoivat yhteen ääneen.
"Rakas Leijonatähti, sinulla on aikaa elää, älä takerru menneeseen, elä nykyistä elämää, uuden Pajun tuleva on, kuitenkin, häntä ei tule ellet rakkautta rakkaimmillesi anna. Usko minua, olet poikani, yhtä tärkeä kuin muut pennuistani, perheestäni, kaikista tuntemistani", Pajutähti sanoi ja alkoi haaleta.
"älä mene!" ulvaisin.
"On pakko", naaras sanoi ja katosi kokonaan.
Katsoin ympärilleni, kaikki Tähtiklaanin kissat katosivat.
//Tää on outo, kirjotin autossa..
Leijonatähti
Kuulin ääniä leiristä.
"Leijonatähti!" kiljaisi Viherlampi.
"Tuuliklaanin soturit! Taistelkaa!" kuulin Pikkukynnen huutavan, oliko kolli hyökännyt leiriimme ilman Koivutähteä?
Juoksin pois pesästäni, leiri oli ihan sekaisin! Etsin katseellani Koivutähteä, turhaan, naaras ei ollut täällä, sen sijaan näin PIkkukynnen pentuni; Rosokynnen kimpussa, kolli näytti olevan pahasti alakynnessä.
Juoksin kohti Pikkukynttä.
"Älä koske poikaani!" karjaisin ja repäisin Pikkukynnen pois Rosokynnen päältä, viskasin kollin suurkiveen.¨
"Häipykää leiristäni!" karjaisin ja loikkasin seuraavan kissan kimppuun, hän oli Salviatassun kimpusta.
"Jos joku koskee perheeseeni, klaaniini, HÄN SAA VASTATA SIITÄ MINULLE!" karjaisin, taistelu hiljeni hetkeksi.
//Joku?:D
Pikkutähti
Näin Viimatuulen juoksevan leiriin pari muuta soturia kannoillaan. He olivat hajusta päätellen olleet partioimassa Nelipuilla.
"Ongelmia Myrskyklaanin kanssa?", kysäisin Viimatuulelta.
"Joo, ne rääpäleet luulevat voivansa hallita koko metsää", hän tuhahti.
"Mennään näyttämään niille taivaan merkit!", partiossa ollut Liekkisydän huudahti.
Mietin hetkisen. "No, mikäs siinä. Kerään kissoja, niin hyökkäämme heidän leiriinsä heti aamun valjetessa.", naukaisin varmalla äänellä. Kissojen joukosta kuului ilon huutoja ja innostunutta puheensorinaa. Määräsin kissat, jotka lähtisivät mukaan ja muistutin vielä: "Lähdemme HETI tänä aamuna."
Kun aurinko alkoi pilkottaa nummien takaa, nousin sammalvuoteeltani Omenankukan viereltä ja nuolaisin tuon päälakea.
"Lähdetään", kuiskasin tämän korvaan. Tuo raotti silmiään ja avasi suunsa valtavaan haukotukseen. "Hyvä on", hän naukaisi hiljaa, nousi ja ravisteli kuivuneet sammaleen palat pitkästä turkistaan. Astuin pesästä Omenankukka jäljessäni ja näin jo parin soturin odottamassa leirin suuaukolla.
Odotimme, kunnes loputkin olivat tulleet ja lähdimme sitten kohti Myrskyklaanin leiriä kevyen tuulen pörröttäessä turkkejamme.
"Luuletko, että he taistelevat?", Viimatuuli naukaisi varovasti.
Nyökkäsin. "Totta kai. Kyllä minä nyt Leijonatähden tiedän. Hän vihaa Tuuliklaania yli kaiken", maukaisin paheksuvasti.
Kun pääsimme lähelle Myrksyklaanin leiriä, asetuimme suojaan pensaiden taakse.
"Hyökkäykseen!", ulvaisin ja soturini ulvahtelivat taisteluhuutoja syöksyessämme Myrskyklaanin leiriin. Kissojen kauhistuneet ilmeet valuivat pois mielestäni, kun tajuson, että he olivat vihollisia. Kuningattaret keräilivät pentujaan pentutarhan suojiin ja leirissä olevat soturit ja oppilaat kävivät taistoon Tuuliklaanin sotureita ja oppilaita vastaan. Loikkasin Leijonatähden päälle sähisten ja hampaitani esitellen.
"Kunnioittakaa rajoja, senkin hiirenaivot!", ulvaisin ja raapaisin Leijonatähteä lapaan.
//Noniin, tästä lähtis taistelua Myrsky vs. Tuuli, kaikki halukkaat taisteleen :D
Mut joku jatkaa nyt? Leijona, ehkä?
Leijonatähti
"Pikkutähti tai ei, arvoton kuitenkin! Ilman syytä hyökkäät leiriimme!" karjaisin ja potkaisin takajaloilla kollin arkaan paikkaan.
Tuo päästi irti minusta.
"Vai ei syytä, tehän siinä ette rajojamme kunnioita!" Pikkutähti ulvaisi.
"Tuuliklaani on alhaisempi! Teidän takia elämäni on pilalla!" karjaisin ja raastoin Tuuliklaanin päällikön niskaa kynsilläni.
"Miten niin MEIDÄN takiamme?" kolli kysyi.
"Teidän klaanilaisenne tappoi ensirakkauteni reviirillämme, ILMAN SYYTÄ! Ja olette tappaneet myös Vinhaviiksen, ensirakkauteni isän!" karjaisin ja viskasin Pikkutähden pois läheltäni.
//Pikku tai joku? Tää on ihan sekasin, ei kannata välittää:'D
Lehvätassu
Kavahdin taakse päin. En ollut odottanut tuollaista reaktiota mestariltani. Peräännyin ja käännyin lähteäkseni. Mutten lähtenytkään.
''Mene jo!'' kuulin mestarini murahtavan.
''Menen kyllä..mutta ensin...'' sanoin hiljaa.
Nielaisin ja katsahdin mestariini.
''Haluan että tiedät tämän...Olet paras mestari ja toivonkin että voin auttaa sinua..En tiedä taikka ymmärrä miltä tuntuu menettää lähimmäinen, mutta yritän ymmärtää. Itse asiassa sinä ja Sulkatassu olette minulle kuin perhe ja haluan auttaa teitä silloin, kun teillä on vaikeaa...Saatan kuulostaa tyhmältä ja olla tyhmä. Enkä kertoa tätä oikein, mutta haluan vain sinun tietävän että olet paras mestari koskaan, ikinä.'' sanoin ja lähdin mitään sanomatta.
//Leijonatähti vaikkakin? :)
Leijonatähti
"Ei minua kiinnosta, et tajua millaista on menettää lähimmäisiä", murahdin.
"Emosi oli vahva ja mahtava, vaikken ollutkaan täällä silloin kun hän oli päällikkö", naukaisi Lehvätassu.
"En minä vain emoani sure! Etkö ymmärrä häipyä?!" huusin oppilaalleni ja nousin ylös.
Turkkini oli sekaisin ja hyvin rähjäinen.
//Lehvä?
Lehvätassu
Häivyin mestarini luota. Turkkini oli pystyssä ja oloni oli säikähtänyt. Niin, säikähtänyt. Olin pelästynyt toden teolla ja en olisi uskonut näin käyvän. Haukoin henkeä vähän matkan pässä mestarini pesästä. Lähdin juoksemaan ja pysähdyin vasta kun olin tarpeeksi kaukana mestarini pesästä. En haluaisi ärsyttää häntä enää pätkääkään, jos hän halusi olla yksin, aikoisin kunnioittaa hänen päätöstään.
//Leijonatähti, jos keksit jotain tuohon?
Leijonatähti
Murahdin ja käännyin pedilleni, en ollut huomannut petini vieressä olevaa hiirtä. Työnsin sen pois luotani, ei ollut nälkä. Kuulin askelia pesäni sulta, jälleen.
"Leijonatähti", Viherlampi naukaisi.
Murahdin vain hieman. Naaras käveli luokseni, pentumme juoksivat hänen vierellään.
"Älä huoli, lupaan olla aina rinnallasi", naaras naukaisi ja nuolaisi lapaani, en välittänyt.
Leijonatähti
Kävelin kohti Tuuliklaanin rajaa, kostaisin heille Nopsatassun kuoleman! Juoksin rajan yli, yhtäkkiä muistin: Kostimme kuoleman jo. En siltikään antaisi ikinä anteeksi Tuuliklaanille.
//Joo outoo, tää on tosi sekasin..:(
Leijonatähti
Avasin silmäni, Jääturkki oli edessäni.
"Mene pois!" ulvaisin ja lähdin juoksemaan kohti leiriä.
Saavuin leiriin, olin ihan märkä.
"Leijonatähti, oletko kunnossa?" kysyi Aamunkajo.
"Olen", tuhahdin ja kävelin pesääni.
//JOku klaanista? Jää, tää ei rauhotu pitkään aikaan:D
Jääturkki
Lähdin juokseaan leiriin Leijonatähden perässä. Kuulin jonkun sanovan tuolle.
" Sinun kannattaisi käydä Kaikulaulun luona jos tipuit jokeen. Etkai tahdo siarastua?" Leijonatähti ei kuitenkaan kuunnellut. Juoksin Kaikulaulun pesälle.
" Jääturkki! Mitä sinulle on käynyt?"
" Ei mitään vakavaa... Leijonatähti tippui jokeen.. Voisitko tarkastaa hänet ettei hän sairastu?" Kysyin.
" Mutta sinun haavasi.."
" Leijonatähden jälkeen!" Sanoin ja Kaikulaulu nyökkäsi. Tuo lähti haemaan Leijonatähteä ja minä jäin istumaan parantajan pesään.
//Jellona? Niin x3 no mutta sillä tavalla että sen kanssa voisi keskustella xD
Leijonatähti
Kielonkukka käveli pesälleni.
"Mene pois", sähähdin, naaras ei totellut vaan jäi pesäni suulle.
"Anna minun jäädä, haluan jutella", naaras naukaisi ja istuutui viereeni.
"Häivy!" ulvaisin.
Naaras totteli ja käveli pois pesästä, jäin katselemaan pesäni kattoa.
Lehvätassu 25.10.2014
Haukottelin aamun koittaessa ja avasin silmäni. Suljin silmäni uudelleen, en haluaisi nousta. Mutta minun oli pakko. Avasin silmäni ja nousin ylös. Jotkut nukkuivat vielä. Hiivin ulos pesästä ja aloin etsiä paikkaa jossa olisi hyvä peseytyä. Valitsin paikaksi suuren puun varjon ja aloitin peseytymisen. Kun olin peseytynyt, nousin ylös ja haukottelin. Mietin hetkisen mitä tekisin ja lähdin etsimään mestariani.
//Leijonatähti, jos pystyt?
Leijonatähti
Makasin pesässäni liikkumatta, en halunnut mennä ulos, en halunnut ketään luokseni. Halusin olla yksin.
"Leijonatähti", tuttu ääni sanoi pesän suulta-Lehvätassu-
"Sisään", murahdin ja katsoin yhä pesän kattoa.
Naaras käveli sisään.
"Tuota, voisimmeko lähteä..", naaras oli sanomassa, keskeytin hänet.
"En vastaa tuohon, voit mennä, anna minun olla!" ulvaisin vihaisena.
"Emmekö voisi mennä harjoittelemaan", naaras mutisi hiljaa.
"Ei! Ei ikinä, ei enää!" ulvaisin ja vihdoin Lehvätassu tajusi poistua pesästä.
Suljin silmäni, kyyneleet valuivat poskillani, olin menettänyt tärkeimmän asian elämässäni, emoni...
//Lehvä vaik?:)
Jääturkki
"Leijonatähti..." Sanoin hiljaa ja astuin lähemmäksi tuota. Päällikön katse leimuai ja tuo hyppäsi seisomaan. Samoin tein minä.
" Rauhoitu... Klaanisi tarvitsee sinua." Leijoantähti mourusi. Ja huusi.
"Mutta minä tarvitsen Pajutähteä!!" Tuo huusi j vihan vallassa loikaksi kynnet esillä minua kohti. Olisin voinut puollustautua, mutta en halunjut satuttaa Leijonatähteä joka oli mennyt järkytyksestä sekaisin. Tuon ensimmäinen isku osui poskeeni. Veri alkoi vuotaa haavasta ja tunsin toisen sikun selässäni. Kun olin nousemassa ylös Leijonatähti siki minua vielä otsan, mutta ei kovaa. Mparkaisin ja kaaduin maahan hengittäen raskaasti. Teisin etten kuolisi, mutta kehoani sattui. Leijoantähti avasi silmänsä täysin ja katsoi minua säikähtäneenä.
" Mi-mitä olen tehnyt?!" Tuo maukaisi hätäisesti.
//Leijona? :3 Sen huomaa!
Leijonatähti
"Ei! En kestä itseäni!" ulvaisin ja juoksin pois ystäväni luota, minusta ei olisi klaanipäälliköksi.
Juoksin joen luo, kyyneleet vierivät poskiani vasten, näin joessa kuvia.
Nopsatassu, Salviahäntä, Saniaistassu, Sädepentu, Haukkapentu, Haukkatassu, Hiiriturkki, Hopeasulka, tai no -tähti, Vinhaviiksi, Kuuratähti, Punaviiksi ja... Pajutähti.. Kissoja oli enemmän, nämä kissat tunnistin helpoiten.
//Vaikka Jää? Tää näkee harhoja, Tähtiklaani ei kerro mitään nyt.
Jääturkki
"Odota!" Huusin, mutta en päässyt ylös. Sain kuitenkin kerättyä tarpeeksi voimaa, jotta pääsin ylös. Seurasin Leijonatähteä joelle.
" Leijonatähti..." Sanoin. Päällikköni käänsi katseensa minuun ja näin kyyneleitä tuon silmissä.
" Kaikki läheiseni lähtevät.." Tuo sanoi. Kävelin tuon luokse ja painoin häntäni lohdttavasti tuon lavalle.
" Minä en lähde koskaan.. Pysyn aina rinnallasi ystävänä." Sanoin ja hymyilin.
//Jellona?
Leijonatähti
Olin vihainen Jääturkille, en tiedä miksi, vihainen kuitenkin.
"Mene pois!" ulvaisin vihaisena, kolli ei välittänyt.
"Häivy!" ulvaisin, Jääturkki ei totellut, loikkasin jokeen, halusin päästä Pajutähden luo, halusin kuolla!
En saanut henkeä, vedin vahingossa vettä keuhkoihini, yhtäkkiä kaikki pimeni.
//Hengen menetys:
Edessäni oli Tähtiklaanin kissoja.
"Hei Leijonatähti, menetit ensimmäisen henkesi", Pajutähti sanoi.
"Miksi jätit minut?" kysyin naaraalta, tuo ei vastannut, hänen vierellään oli Nopsatassu.
Nopsatassun vieressä Salviahäntä, Salviahännän vierellä heikko hahmo, minä.
//Tää menetti hengen, jää?
Jääturkki
Loikkasin päällikköni perään ja koitin pysyä pinnalla. Onneksi olin oppinut hiukan uimista. Sain Lejonatähdestä kiinni ja kiskoin tuon rannalle. Se oli hankalaa koska kolli oli minun kokoiseni. Onnistuttuani aloin yskiä vettä jota olin niellyt.
" Leijonatähti! Herää!" Huusin ystävälleni ja koitin ravistella tuota hereille.
//Leijona? Voisiko se kohta rauhoittua? Jos vaikka tähtiklaani sanoisi sille jotain. :3
Leijonatähti
"Leijonatähti, osanottoni", tuota minulle hoettiin.
Pajutähden ruumis oli juuri haudattu, pudistelin päätni ja mietin eilisiä tapahtumia, Pajutähti oli kuollut. En voinut uskoa sitä todeksi.
"Ei, eihän voi olla poissa, ei", valitin, Aamunkajo asteli luokseni.
"Leijonatähti, älä huoli, kaikki järjestyy, olemme rinnallasi", vanha kolli sanoi.
"Ei se voi olla totta!" ulvaisin ja katsoin murtuneena isääni silmiin.
"Muistathan, kun Haukkatassu kuoli, todistit sen itse, Pajutähti koki tuon menetyksen useaan otteeseen, hän kesti sen, minä kestin sen, koska uskoimme perheeseemme ja klaaniimme, halusimme sen pysyvän kasassa", Aamunkajo sanoi lohduttavasti.
Saarnihalla, vanhin elossa oleva veljeni tuli luokseni.
"Leijonatähti, oletko kunnossa?" tuo kysyi.
Nyökkäsin, oikeasti olin poissa tolaltani.
"Leijonatähti", Ketunhäntä sanoi.
"Haluan olla yksin", sanoin ja kävelin pesääni.
"Mutta Leijonatähti..!" varapäällikköni huudahti.
"Anna minun olla!" ulvaisin ja häädin ketunhännän pois.
Kolli näytti pettyneeltä. Menin makuulle pedilleni, kyyneleet suorastaan tulvivat silmistäni. Suljin silmäni, nukahdin rauhattomaan uneen.
//Unta:
Istuskelin sakean usvan keskellä, oliko Tähtiklaanilla minulle uni?
"Onko täällä ketään?" kysyin.
Vastausta ei kuulunut, miksei Tähtiklaani näyttäytynyt?
"Onko täällä joku? Jos on, vastaa!" ulvaisin, kukaan ei vastannut.
Suljin silmäni.
//Todellisuus:
Avasin silmänija nousin ylös, yleensä nuoli aina aamuisin turkkini puhtaaksi, en tehnyt niin. Kävelin pois pesästä, pesän suulla oli kani, otin sen hampaisiini ja kannoin tuoresaaliskasaan.
"Etkö syö?" Aamunkajo kysyi, kolli oli poikkeuksellisesti lähes kokoajan pois klaaninvanhimpien pesästä.
"Ei ole nälkä", tokaisin vain.
Viherlampi käveli luokseni.
"Leijonatähti.." naaras aloitti.
"Anna minun olla", tuhahdin.
"Mutta tämä koskee Salviapentua!" naaras huudahti.
"No sano!" ulvaisin.
"Hänestä pitäisi tehdä oppilas, hän on jo kuuden kuun ikäinen", naaras sanoi.
"Hoidetaan se myöhemmin", sanoin.
Viherlampi nyökkäsi.
Suuntasin kohti leirin suuta, kävelin vaistomaisesti kohti Tuuliklaanin rajaa. Haistoin Tuuliklaanin hajun, näin verta tutussa kivessä, siihen Nopsatassu oli päänsä lyönyt.
Pajutähti käveli kiven luo, huomasin sen vieressä Nopsatassun ruumiin! Oliko tämä totta? Kävelin emoni luo, tuo ei edes huomannut minua, naaras lähti kohti leiriä.
Kävelin Pajutähden perässä leiriin.
"Tänä yönä Myrskyklaani hyökkää Tuuliklaaniin ja kostaa nuoren oppilaansa kuoleman!" Pajutähti ulvaisi kun saavuin leiriin.
Klaanin joukosta nousi ulvaisujen ja kannatusten metakka ja kaikki alkoivat vaatia mukaan pääsemistä. Pajutähti viittoi hännällään klaania hiljenemään ja maukui kuuluvalla äänellä: "En ota kaikkia kissoja mukaani, osa jää vartioimaan leiriä, kuten myös Mahlaviiksi tekee nimityksensä tähden."
"Enkö saa kostaa veljentyttäreni kuolemaa?" musta kolli maukaisi epäuskoisena.
"Et", Pajutähti tokaisi vain ja kääntyi muun klaanin puoleen maukuen: "Salviahäntä, Taivaansini, Aamunkajo, Koinsiipi, Viherlampi, Ketunhäntä, Paatsamapilvi, Yötuuli, Siipisydän Leppäpilvi, Mustamieli, Leopardiloikka, Hiiritassu, Leijonatassu ja Kastanjatassu, tulette mukaani."
Katseeni osui kullanruskeaan kolliin, tuohan olin minä!
Olinko hereillä jonkunlaisessa unessa?
Avasin silmäni, näin edessäni pienen lammikon, sen vierellä oli kivi, tässä Nopsatassu oli kuollut.
Lähdin kävelemään kohti leiriä, turkkini oli yhä sekaisin ja kiilloton, en välittänyt.
//Leijona on pois tolaltaan!
Jääturkki
Palatessani leiriin sain kuulla järkyttävän uutisen, Pajutähti oli kuollut. Kun häntä surtiin illalla istuin muun klaanin aknssa tuon veirellä, mutat lähdin kuitenkin omalla ajallani pois, kska tahdoin hänelle rakkaimpien saada viimeiset hetket. Kuulin Leijonatähden ärähtävän ja tiesin, että minun piti puhua tuolle. Tiesin miltä hänestä tuntui, olihan oma emoni Lumiviiksi kuollut kun olin ollut nuori. Aamulla nousin ylös ja lähdin metsään. Jotenkin aavistin Leijonatähden olevan siellä. Seurasin tuon tuoksua ja huomasinkin tuon istuvan pää painuksissa lähellö tuuliklaanin rajaa.
" Tiedän miltä sinusta tuntuu.." Sanoin hiljaa ja kuulin päällikön sähähtävän.
" Etkä tiedä!" Loikkasin Leijonatähden viereen ja katsoin tuota silmiin.
" Tiedän! Emoni kuoli kun olin nuori ja sinun pitäisi kyllä tietää se! Ymmärrän että sinua sattuu.. Niin se on. Kuolema tekee aina kipeää. Pajutähti katsoo sinun perääsi aina ja sinä näet hänet vielä Tähtiklaanissa. Olen menettänyt jo emoni, Kivitassun jopa ehkä Kyynelputouksen! En tahdo menettää sinuakin. Ymmärrätkö?" Kysyin päälliköltäni samalla kun painoin häntäni lohduttavasti tuon olalle.
//Leijona?
Leijonatähti
"Et voi ymmärtää yhtään! Olen menettänyt veljeni silmieni alla, kaksi kumppaniani, monta ystävää, Kivitassunkin! Et voi ymmärtää yhtään tuskaani!" ulvaisin ja kynteni liukuivat esille.
Jääturkki katsoi minua kauhuissaan, olin raivoissani.
//Jää?
Jääturkki
"Leijonatähti! Rauhoitu! He kaikki ovat rakastaneet sinua ja katsovat perääsi aina. Jos voisin tuoda heidät takaisin niin tekisin sen! Luopuisin vaikka okasta hengestäni, jos se vain tekisi sinut iloiseksi! " Sanoin Leijonatähdelle joka tuijotti minua.
//Jellona?
Leijonatähti
Katsoin Jääturkkia silmiin.
"En kaipaa apuasi, anna minun olla!" ulvaisin Jääturkille.
"En jätä sinua, olet ystäväni", kolli sanoi.
"Kaikki on pilalla! Ei minulla enää ole elämää! Emoni kuolema sai minut tajuamaan sen!" huusin raivoissani.
//Jääturkki? Tää on oikeesti sekasin, Pajutähti oli tälle tärkee nii tää sekos..:D
Kyynelputous
Kasvoiltani taisi paistaa suru, vaikka oikeasti se oli viha jonka olin naamioinut.
"Kyynelputous?" Jääturkki kysyi.
"Häivy!" ulvaisin ja kynteni liukuivat esiin, kolli perääntyi pari askelta.
"MIkä sinulla on?" Jääturkki kysyi ja käveli Leijonatähden luo.
//Jatkan Leijonal:3
Leijonatähti
"Jääturkki ja Kyynelputous, teidät on luotu toisillenne, ette voi pakoilla rakkauttanne", naukaisin.
"Vihaan tuota", Kyynelputous sähähti.
"Jääturkki, mennään leiriin, Kyynelputous, saalista klaanillesi ja näytä uskollisuutesi", sanoin.
Jääturkki nyökkäsi ja kävelimme yhdessä leiriin.
"Entä jos olisin valinnut sinut varapäällikökseni? OLisko asiat nyt näin?" kysyin kollilta.
//Jääturkki?:3
Jääturkki 18.10.2014
Silmäni aukenivat hämmästyksestä. Oliko Leijonatähti ajatellut minua varapäällikökseen?!
" Mitä tarkoitat? "
*****
" En ole varma.. Hän näyttää todella vihaavan minua.. Anteeksi kun lähdin leiristä ilman lupaa..." Sanoin ja kohtasin Leijonatähden myötätuntuisen katseen.
" Tunnen sinut. Tiedän ettet lähtisi ellei se olisi välttämätöntä. Missä kävit?" Entinen mestarini kysäisi.
" Kuukivellä.. Tiedän.. En saisi mennä sinne, mutta se oli ainoa paikka jonne pystyin mennä.. Nä-näin Kivitassun.. Hän käski minun etsiä oma tieni, jotta voin täyttää kohtaloni.. Mutta kun en minä osaa! "
" Mitä tarkoitat?" Leijonatähti kysyi.
" Sain aiemmin kuullu unessani lorun jossa sanottiin että." Ystävä hylkää ja rakkaus pettää..." Ilmeisesti se on oikeassa... Kyynelputous, suuri rakkauteni vihaa minua ja sinä, paras ystäväni olet päällikkö eikä sinult silsi löydy paljoa aikaa minulle.. Minulla ei ole enää ketään kun Kivitassukin on poissa." Sanoin ja tunsin Leijonatähden hännän lavallani.
//Jellona :3
Pajutähti
Tunsin sokean Harmaatähden hännän kyljelläni ja kumppanini Aamunkajon turkin painautuneen omaani vasten. Hengittäminen vaati ponnisteluja ja rintaani tuntuivat repivän kaarevat kynnet. Saarnitassu ja Setrihäntä olivat myös vierelläni, kuten Jäkäläkynsikin. Leijonatähteä oltiin hakemassa, mutta tiesin ettei nykyinen päällikkö ehtisi paikalle.
"Aamunkajo... He odottavat minua", naukaisin hiljaa puhuen kuolleista pennuistamme.
"Tähtiklaanissa Hopeasulka on yhä Hopeatähti, hän odottaa minua Arpitähden kanssa. Sinunkin aikasi, Aamunkajo, on jo lopussa. Tule pian luokseni."
Hengitykseni alkoi korista, yskänpuuska vavahdutteli kehoani ja tunsin Taivasklaanin entisen päällikön, Kuuratähden tuoksun ympäröivän minut. Olin ollut naaraan rinnalla tämän kuollessa ja nyt hän tekisi samoin.
"Pajutähti, olet tervetullut", Kuuratähti naukaisi ja avasin hetkeä aikaisemmin sulkeutuneet silmäni.
Ympärilläni näin lukuisia kissoja, jotka kaikki ottaisivat vastaan Myrskyklaania ennen johtaneen päällikön. Kuulin maukaisun takaani ja sitten ruskea kolli saapui luokseni muita kissoja mukanaan. Tammipentu, nuorena kuollut poikani oli kasvanut. Arpitähti näytti nuoremmalta, kuten Kuuratähtikin. Katsoin kissoja ympärilläni ja tiesin että yksi tulisi aina puuttumaan, Harmaatassu. Hän vaeltaisi Pimeyden metsässä ikuisesti. Karistin kuitenkin ajatukset päästäni. Olin nyt Tähtiklaanissa, edesmenneiden läheisteni luona. Ja vielä jonakin päivänä jatkaisin elämääni täällä Aamunkajon kanssa. Emme enää koskaan jättäisi toisiamme yksin.
//En ole palannut, vaan vein viimeisen todellisimman muiston täältä pois. Ensimmäisen kissani, Pajutähden. Nyt Pajutähti on kuollut. (Kuten huomaatte, kirjoitustaitoni eivät ainakaan ole parantuneet)
Leijonatähti
Juoksin leiriin niin nopeasti kuin pystyin, jätin Jääturkin taakseni, Paatsamahäntä oli tullut kertomaan että Pajutähti on kuolemaisillaan!
Saavuin leiriin kissojen surulliset katseet liimautuneena minuun.
"Ei kai..", sanoin hiljaa.
Aamunkajo, isäni asteli luokseni. Kolli nyökkäsi surullisesti.
"Ei! Ei voi olla..", huusin.
"Suurimmat osanottoni", Mustamieli sanoi ja käveli luokseni.
Kävelin klaaninvanhimpien pesään.
"Haluan olla.. Haluan olla hetken yksin", naukaisin.
Aamunkajo nyökkäsi, kaikki lähtivät klaaninvanhimpien pesästä.
"Emo, olet aina ollut vierelläni, olet puolustanut minua, tukenut kun on ollut vaikeaa, olet kunnioittanut.. Kaikkein tärkeintä, olet rakastanut minua ja pitänyt huolta minusta, sen takia, Tähtiklaanin kissat, ottakaa Pajutähti- kaikkein urhein kissa- luoksenne", sanoin ja katsoin emoni turkkia.
Kävelin pois klaaninvanhimpien pesästä, kannoin Pajutähteä hampaissani.
Laskin edellisen päällikön ruumiin suurkiven eteen, ja loikkasin kivelle, kissojen katseet osuivat minuun.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin, tunsin hännän lavallani, vilkaisin taivaalle, Pajutähti katsoi meitä.
Hymyilin hieman, kyynel vierähti poskelleni, kissat katsoivat minua, Harmaatähti piti korvansa höröllä ja istui emomme ruumiin vierellä, Jäkäläkynsi istui pentuetoverinsa oikealla puolella, toisella puolella istui vanha Aamunkajo.
"Kuten kaikki tietävät, Pajutähti..", sanoin ja vilkaisin kuollutta naarasta ja pian jatkoin "On kuollut, kunnioittakaamme naarasta valvomalla hänen vierellään, Pajutähden ansiosta olemme nyt tässä, ilman Pajutähteä ei olisi minuakaan."
"Nämä sanat tahdon vielä lausua koko klaanin kuullen: Pajutähti oli klaanimme vahvimpia kissoja, naaras oli rinnallani aina, hän ei pettänyt minua ikinä, kun tuuliklaanilainen tappoi Nopsatassun, Pajutähti halusi kunnioittaa naaraan- ensimmäisen kumppanini- lyhyttä elämää, ja hyökkäsi Tuuliklaaniin, Nopsatassun emon Usvahännän nykyiseen klaaniin", sanoin ja hiljenin hetkeksi.
"Pajutähti on Tähtiklaanissa pentujensa ja ystäviensä kanssa, hän oli oikea soturi, kunniallinenkin", sanoin ja loikkasin alas suurkiveltä emoni ruumiin luo.
Vuorotellen kissat hyvästelivät entisen päällikkönsä, Rosokynsi katsoi kauhuissaan päällikköään.
"Ei hän voi olla kuollut", kolli sanoi hiljaa.
"Hän oli sinulle tärkeä, tiedän sen", naukaisin nuorelle soturilleni, pennulleni.
"Liian tärkeä", kolli naukaisi.
Aamunkajo, Harmaatähti ja Jäkäläkynsi istuivat vierelläni.
Saarnihalla hyvästeli emonsa nuollen tuon poskea ja kuiskaten jotain naaraan korvaan.
Kun kaikki olivat hyvästelleet kunniakkaan naaraan, menin makuulle tuon viereen.
Kyyneleet vierähtivät poskelleni, suljin silmäni, kun avasin ne, siirsin katseeni tähtitaivaalle.
Tähdet olivat kylmiä, kuu myös. Minua suretti, kuurolle Piikkitassulle emme voisi kertoa emonsa kuolemasta. Kolli katsoi nyt pentutarhan suulta naarasta, ei hän voinut tajuta että hän oli kuollut.
Moni kissoista oli ängännyt Pajutähden ruumiin ääreen, Pajutähden elossa olevat pennut, Aamunkajo ja Pajutähden pennun pennut olivat kiinni naaraan turkissa.
"En unohda sinua koskaan", naukaisin vielä ja sitten pysyin koko yön ihan hiljaa.
//Joku ruumiin vieressä oleva?:(
Kyynelputous 30.09.2014
Tunsin kuinka tassujani särki. Astuin sisään piikkihernetunnelista. Turbiini oli sotkuinen ja kiilloton. Jääturkki käveli perässäni, en puhunut hänelle enää.
"Kyynelputous", ääni päällikön pesän suulta kuului.
Käännyin Leijonatähteen päin.
"Kerro", naukaisin.
"En halua olla töykeä tai mitään, olen huomannut ettet ole enää paljoa Jääturkin kanssa. Oletteko riidassa?" kolli kysyi yhtäkkiä.
"En!" sähähdin ja kynteni liukuivat esiin.
Leijonatähti astui askeleen taakse päin.
"Älä kimpaannu, kysyin vain", kolli sanoi ja käveli ohitseni häntä pystyssä.
Olisi tehnyt mieli raapaista kollia kylkeen, mutta Leijonatähti oli päällikkö, ei se käynyt päinsä.
Jääturkki 01.10.2014
Käännyin ja kävelin taas kohti Kyynelputousta..
" Kuuntelisit edes." Sanoin, mutta tuooli selvästi vihainen. Ilmeisesti Kyynelputous ei hallinnut itseään vaa tuo loikkasi kimppuuni. Painimme maassa, mutta kokemukseni avulla sain tuon painettua maahan. Olisin voinut raapaista tuon kaulaa, mutta tietenkään entehnyt niin. Kyynelputous sähähti kun päästin tuon ylös. Käännyin lähteäkseni, mutta kuulin takaani ääniä ja Kyynelputous loikkasi kimppuuni raapaisten minua poskesta. Horjahdin ja kaaduin maahan. Katsoin tuonilmettä ja huomasin Leijonatähden katsovan meitä järkyttyneenä. Nousin ylös ja vilkaisin päällikköäni. Sitten juoksin kovaa vauhtia pois leiristä, vaikka poskestani vuosikin verta. Kuulin takaani ääniä. Se oli Leijonatähti ja hänellä saattoi olla joku mukanaan, mutta en ollut varma.
Leijonatähti
Kävelin Jääturkin perään. Vierelläni asteli Jäkälätassu. Kollin hengitys oli pehmeää. Maistelin ilmaa, Jääturkki oli lähellä.
"Juostaan",naukaisin veljelleni.
Tuo nyökkäsi. Lähdimme juoksemaan Jääturkin perään.
"Jääturkki!" ulvaisin, muttei vastausta kuulunut.
Jatkoimme Jäkälätassun kanssa kohti hajua. Pian kuulin rapinaa pensaasta. Sieltä kuului pienoista surun valitusta. Kävelin pensaan luo.
"Jääturkki", sanoin hiljaa, kolli asteli luokseni silmät silmissäni kiinni.
"Ei hätää, en ole vihainen", naukaisin ja kävelin entisen oppilaani luo ja katsoin tuota silmiin.
//Jääturkki?
Jääturkki
Leijonatähti tuli luokseni ja painoin pääni alas. Vilkaisin Leijonatähteä nopeasti niin että tuo tiesi että tahtoisin olla mieluummin kahden. Entinen mestarini nyökkäsi ja sanoi.
"Jäkälätassu kävisitkö hiukan metsästämässä? Tuossa suunnassa tuntuu riistan haju, joten vosiit katsoa löytäisitkö jotain." Jäkälätassu nyökkäsi ja lähti metsästämään kauemmas, niin ettei kuullut meitä. Leijonatähti katsoi minua kysyvästi.
" Hä-hän ei rakasta minua enää..." Sanoin ja tunsin kyynelten valuvan poskiani pitkin. Leijonatähti katsoi minua huolestuneesti.( tässä kohti Jellonan roolija voisi pistee Leijonatähden sanomaan jotain). Sitten kun entinen mestarini oli sanonut sanottavansa höristin korviani. Kuulin äänen tulwvan leiristä tännepäin. Maistelin ilmaa ja tunsin sävähtäväni. tulija ei ollut Jäkälätassu, vaan Kyynelputous.
//Leijona ja Kyynel :3
Jääturkki 17.10.2014
Painoin päätäni alas ja katselin ympärilleni. Ymmärsin, mitä loru tarkoitti." Ystävä pettää ja rakkaus hylkää.." Leijonatähti, paras ystäväni oli päällikkö eikä meillä siksi ollut paljoa yhteistä aikaa ja suuri rakkauteni ei enää edes nähnyt minua. Tunsin kyynelten kimpoavan silmiini. Joku sotureista ilmestyi taakseni.
" Hei Jääturkki! Lähtisitkö metsästämään?"
" En ehdi nyt..." Sanoin ja lähdin juoksemaan metsään, mutta kuulin jonkun huutavan perääni.
" Jääturkki!" En kuitenkaan pysähtynyt vaan jatkoin matkaa. Tiesin minne olin menossa. Paikkaan jonne en välttämättä saisi mennä. Pakkaan joka oli tarkoitetu päälliköille ja parantajille. Se oli kuitenkin ainoa paikka mistä toivoin löytäväni vastauksia. Olin menossa Kuukivelle. Juoksin pitkän matkaa suuntaan, jonne tiesin pitävän emnnä. Koska minun oli pakko ylittää muiden klaanien rajoja. Ylitin ne niin reunasta kuin vain kykenin. Pitkän taivalluksen jälkeen huomasin olevani Kuukivellä ja ilta laskeutui sopivasti. Painauduin kiveä vasten ja hengitin syvään.
UNI: Huomasn olevani tähtiklaanin luona ja säikähdin sitä hieman. Eteeni ilmestyi tuttuja kissoja jotka hymyilivät. Nostin päätäni.
" Miksi elämä kohtelee minua kaltoin? Olenko rikkonut soturilakia ja rankaisette minua siksi?" Kysyin arasti. Pian kuulin äänen joka oli liiankin tuttu. Kivitassu!
" Jääturkki, et ole tehnyt mitään väärää.. Sinun täytyy vain etsiä oma polkusi, jotta voit täyttää kohtalosi.." Kivitassu, entinen oppilaaani sanoi. Muut kissat katosivat ympäriltämme ja jäimme kahden.
" Tiedän että syytät yhä itseäsi kuolemastani.." Tuo sanoi. Nyökkäsin ja maukaisin.
" Koska se oli syyni.. Olin huolimaton.." Sanoin, mutta oppilas pudisti päätään.
" Olit loistava! Mutta näin sen kun taistelit Leijonatähteä vastaan ja hävisit omalle liikkeellesi! Ymmärrän kipusi, mutta pysyn aina luonasi. Usko pois.." Sitten heräsin auringon paisteeseen.
HEREILLÄ: Avasin silmäni ja huokaisin. Uni oli ollut oika. Kivitassu pysyi siis luonani, aina.. Ainakin hän. Muutkun eivät niin tuntuneet tekevän. Palasin takaisin Myrskyklaanin reviirille. Kävelin lähemmäksi leiriä kun törmäsin tuttuun kissaan.
" Jääturkki! Mitä täällä teet? Olemme etsineet sinua ikuisuuden!" Se oli Leijonatähti. Tuon takana oli kissa joka näytti hiukan haikealta kuin olisi ikävöinyt minua. Tarkensin katsettani ja tunnaitin sen. Se oli Kyynelputous!
//Leijona ja Kyynel?
Jääturkki
Olin jo lähdössä leiriin päin kun haistoin Leijonatähden ja mäyrän.
" Menkää leiriiin." Sanoin oppilailleni ja sitten suuntasin kohti Leijonatähteä. Huomain tuon taistelevan mäyrän aknssa. Juuri kun mäyrö olisi voinut sivaltaa päällikköäni kaulaan tönäisin sitä koko painollani saaden sen horjumaan. Hyppäsin Leijonatähden viereen.
" Jääturkki, mene leiriin. Täällä ei ole turvallista." Päällikköni sanoi katsoin tuota silmiin.
" Leijonatähti, taistelen ja kaadun vierelläsi. Tiedät sen. Minä jään." Sanoin ja jatkoimme taistelua yhdessä. Mäyrä koitti iskeä minua, mutta sian vain pienen haavan kylkeeni,
//Leijona?
Kristallitaivas 23.09.2014
Huomasin jonkun karvamytyn ajelehtivan joessa. Huusin Neilikkalehteä apuun, ja loikkasin jokeen. Ukkostassu kurkotti kaulaansa rannan törmältä, muttei tullut mukaame. Virta vei nyyttiä yhä hurjemmin. Vinkaisin säikähdyksestä. Tuo paikka jonne se meni oli… JOKIKLAANIN rajalla! Säntäsin aallokkoon, ja ravasin läpi tyrskyjen saadakseni toisen kissan turvaan. Sain hänestä otteen, ja vedin voimakkaasti ylös. Silloin liuskahdin itsekkin veden syövereihin. Vedin henkeeni jäistä vettä, pärskin ja yskin, kauhoin ja kauhoin…
Loikkasin ylös joesta, ja sain kissan nousemaan pintaan. Lähdin ravaamaan rivakoin tassuin rantaan. Puolivälissä Neilikkalehti napppasi minusta ja kissasta kiinni. Vedimme häntä yhdessä loppumatkan, kunnes Meri- ja Ukkostassu saivat vedettyä kissan kuiville.
Kissa hengitti vielä, koristen. Samassa aloin väristä. Minä tusnin hänet! Sama oli käynyt myös Meritassulle ja Neilikkalehdelle. Se oli…
" Kristallitaivas? ", Naaras kähisi. Nyökkäsin kyyneleet silmissä.
" P-pidä huolta M-meiramista… ", Emoni kuiskasi, ja laski tassunsa tassulleni.
" Odota, ÄLÄ MENE! ", Kiljaisin, ja kumarruin hänen ylleen. Emo odotti, hengitti raskaasti.
" N-nimesi… Minä muistan sen… ", Sanoi hiljaa. Emo nyökkäsi.
" Kirvelilehti ", Kuiskasin, ja painauduin häntä vasten.
" Kristallitaivas… ", Emo kähisi, ja alkoi vaipua uneen.
" Kirvelilehti, emo…", Naukaisin itkuisella karhealla äänellä.
" Emo… ",
Hänen sydämmensä hakkaus alkoi hidastua ja hengitys takkuilla. Viimein hän sulki silmänsä viimeisen kerran, ja nukahti ikiuneen. Sydän oli pysähtynyt, ja Kirvelilehti kuollut.
//Leijonatähti? Voisitko tulla tänne yllättäen? Ja Ukkonen ja Meri? Jatkoa? Jatkan itse josai vaiheessa Neilikalla.
Leijonatähti
Kävelimme kohti leiriä, Jääturkki oli osallistunut taisteluun mukaan yllättäen, haistoin oppilaiden tuoksut leirin suulla, he olivat totelleet ja tulleet leiriin.
"Mitä tapahtui? Lehvätassu sanoi että kimpppuunne hyökkäsi mäyrä!" Pajutähti ulvaisi ja kipitti luokseni.
"Se hyökkäsi, tai me hyökkäsimme, se on nyt kuollut, ei hätää", naukaisin.
Pajutähti huokaisi helpotuksesta, ja käveli takaisin klaaninvanhimpien pesään. Loikkasin suurkivelle ja ulvaisin tutun kutsun: "Jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen!"
Kissat kerääntyivät pesistään suurkiven luo, pennut katselivat kuningattarien vierellä suurkivelle, Kielonkukka tassutteli pesänsä suulle.
"Kuten jotkut ovat jo kuulleet, mäyrä oli lähellä leiriämme", naukaisin, kissat vaihtelivat hätääntyneitä katseita.
"Mutta se kuoli, siltikin, en halua että yksikään oppilas on yksin pois leiristä, koska vaara ei saata olla ohi", naukaisin, ja huomasin Jääturkin laskevan päänsä alas, tuo muisteli Kivitassua.
"Kokous on päättynyt", totesin ja loikkasin alas suurkiveltä, kävelin entisen oppilaani luo.
"Jääturkki, arvaa mitä", naukaisin.
Valkoharmaa kolli käänsi katseensa minuun.
"Kun pääsin soturiksi, en koskaan uskonut että olisin joskus päällikkö, kun sain sinut oppilaakseni, minut valtasi riemu, ja pieni pelko, että en osaisi kouluttaa sinua hyvin, tai että sinulle kävisi jotain, olin niin nuori ja kokematon. Onnistuin tehtävässäni kuitenkin varsin hyvin, sinä olet upea soturi, eikä se ole ainoastaan minun ansiotani, vaan myös sinun", naukaisin ystävällisesti.
//Jää?
Jääturkki
Niin... Olihan hän oikeassa.
" Olet kai oikeassa... En silti saa Kivitassua mielestäni. Toivoisin että näkisin hänet taas, vaikka edes unessa, mutta se taitaa olla mahdotonta..." Sanoin ja katsoin päällikköäni.
" Olitko oikeasti iloinen saadessasi minut oppilaaksesi?" Kysyin vielä katsoen Leijonatähteä silmiin odottaen rehellistä vastausta.
//Leijona?
Leijonatähti 26.09.2014
"Olin", vastasin Jääturkille, kolli loi minuun kiitollisen, ja ystävällisen katseen.
"Anteeksi, minun täytyy nyt mennä", sanoin kuitenki.
"Ei se mitään", Jääturkki sanoi ja nyökkäsi minulla, heilautin hyvästiksi häntääni, ja kävelin pesälleni.
Jääturkki
Jatkoimme harjoittelua hiekkakuopalla ja molemmat oppilaani edistyivät suhteellisen lupaavasti. Aamutassun pitäisi uskaltaa rohkeammin sotkea turkkinsa, koska niin sai parhaan tuloksen. Maukaisin iloisesti ja katsoin iloisesti Aamutassua ja Nokkostassua.
" Selvä. Edistytte molemmat hyvin! Aamutassu voisit tehdä liikkeen rohkeammin, sillä niin se onnistuu paremmin ja Nokkostassu sinun kannattaa pitää tasapainosi hyvänä, koska muuten vastustaja voi helposti kaataa sinut. Hienoa joka tapauksessa." Mau'uin ja jatkoimme harjoituksia. Lopulta Aamutassu onnistui ponkaisemaan irsensä pois hiekkakuopasta ja maukaisin ylpeänä.
" Upeaa!" Sitten treenasin vuorostaan Nokkostassun aknssa, joka onnistui myös. Kehtäsin mielissäni ja ravistelin hiekat valkoharmaasta turkistani pois. En pitänyt siitä että turkissani oli hiekkaa. Vilakisin Leijonatähden ja tuon oppilaiden harjoituksia. Kun heidän harjoituksensa pysähtyi maukaisin Leijonatähdelle.
" Harjoituksenne näyttävät hienolta!" Entinen mestarini hymyili ja vastasi.
" Niin myös teidän." Juuri kun olimme jatkamassa harjoituksia kuulin Aamutassun kärsimättömän äänen.
" Emmekö me aio edes oikeasti taistella? Tai edes nähdä taistelua? Tylsää..." Tuo maukui. Myöräytin silmiäni ja kuulin Leijonatähden äänen.
" On tärkeää opetella ensin liikkeitä ennen itse taisteluharjoituksia." Nyökkäsin, mutta samalla sain idean.
" Mutta Leijonatähti. Hänellä on hyvä pointti. Eikö heidän olisi hyödyllistä nähdä taistelua? Jospa näyttäisimme heille pienen mallitaistelun? Mitäs sanot." Sanoin nuolaisten kevyesti huuliani. Päällikköni näytti miettivältä mutta nyökkäsi lopulta.
" Käyhän se. Ilman kynsiä tottakai. Oppilaat menkää reunoille niin näytämme teille malliesimerkin taistelusta." Oppilaat hihkaisivat innosta ja juoksivat kuopan ulkopuolelle. Kävelimme toinen toiselle puolille harkoitus aluetta toisiamme vastapäin. Päätin aloittaa. Otin vauhtia ja hämäsin sivulle kuitenkin iskien toiselle puolelle. leijonatähti kuitenkin väisti ja vastasi läimäisyllä kylkeeni. Isku osui, mutta sain vastaiskuksi osuttua entistä mestariani rintaan. Loikasimme taas kauemmas toisistamme ja juuri kun olin valmisatutumassa hyökkäykseen tapahtui asia joka jähmetti minut paikoilleni. Leijonatähti lähti hyökkäämään päälleni liikkeellä jonka minä olin kehittänyt. Se ei ollut asia joka minut jähmetti vaan se että se oli ollut liike, jonka ensimmäinen oppilaani Kivitassu hallitsi täydellisesti. Silmöni avautuivat ammolleen, kun Leijonatähti loikkasi päälleni ja iski minua kovaa kaulaan. Olisin voinut väistää, mutta koska näin Leijonatähden tillla Kivitassun jotenkin jähmetyin. Isku lennätti minut kaksi metriä taaksepäin ja tunsin osuvani hiekkaan kovaa. Nousin ylös ja huomaisn Leijonatähden huolestuneen ilmeen. Hän tiesi että tuo oli minun luomani liike jonka osasin väistää vaikka unissani.
" Mikä on?" Tuo kysyi. Kohtasin päällikön katseen ja selitin yhdellä ainoalla sanalla hänelle kaiken.
" Kivitassu..." Sanoin ja näin Leijonatähden ilmeen muuttuvan. Otin muutaman askeleen toiseen suuntaan niin että selkäni oli muihin päin.
" Kuka on Kivitassu?" Kysyivät oppilaat. Tunsin silmieni kostuvan.
" Hän oli veljeni, Jääturkin ensimmäinen oppilas. Uskon että äsken kun iskin Jääturkkia tuolla liikkeellä, joka muuten on hänen itse tekemä. Hän näki tilallani kuolleen Kivitassun joka taitoi iskun täydellisesti. Kivitassu kuoli mäyrän hyökkäyksessä, mutta Jääturkki syyttää siitä itseään. Sellainen hän on..." Kuulin entisen mestarini sanovat ja odotin miten hän jatkaisi.
//Leijona?
Leijonatähti
Jääturkki katsoi minua.
"Kivitassu oli hyvä ja urhea oppilas, et tehnyt mitään väärää, se oli onnettomuus", naukaisin lohduttavasti.
"Silti, en vain voi kestää sitä, Kivitassua ei enää vain ole!" Jääturkki huudahti.
"Älä, jos murhedit menneitä, tulevasi on usvan peitossa, eikä se valaistu ollenkaan", naukaisin, Jääturkki käänsi katseensa minuun.
Hän näytti jotenkin hämmästyneeltä, kunnes sulki silmänsä, ja nyökkäsi.
"Kiitos", tuo naukaisi ja katsoi jälleen oppilaitaan.
"Sulkatassu, Lehvätassu, palataan leiriin, saatte saalistaa ensin klaaninvanhimmille jotain", naukaisin.
"Minä saalistin jo aiemmin", Lehvätassu naukaisi.
"Ei varmaan ole kuitenkaan pahitteeksi, jos saalistat lisää", totesin naaraalle.
"Sulkatassu!" leiriltä päin kuului huudahdus, se kuului Tähtitassulle.
"Mitä?" Sulkatassu kysyi.
"Halusin kysä vain, haluatko saalistaa kanssani?" nuori oppilas kysyi Sulkatassulta.
"Jos se Leijonatähdelle sopii niin sitten", SUlkatassu naukaisi.
Katsoin kahta hopeanharmaata oppilasta, kunnes käänsin katseeni Lehvätassun siroon, valkeaan ruumiiseen.
"Selvä, mutta tulen kanssanne, Lehvätassu myös", sanoin.
//Joku jatkaa, tai sit minä!^^
Lehvätassu
Lähdin kävelemään Leijonätähden perässä. Oloni tuntui jotenkin ulkopuliselta ja siksi en mennyt lähemmäs Sulkatassua ja Tähtitassua.
''Mikset menisi Sulkatassun ja Tähtitassun kanssa?'' Leijona tähti kysyi.
Pudistin päätäni ja vastasin hieman näreästi:
''En halua, olisin vain tiellä!''
Leijonatähti pudisti päätään ja katsoi minuun. Tuijotin häntä hetken aikaa silmiin, mutta käänsin katseeni pian pois. Huokasin ja katsoin edellämme juoksevaa kaksikkoa.
''Mitä me saalistamme?'' kysyin katse poissa Leijonatähdestä.
''Riippuu siitä mitä vastaan tulee.'' Leijonatähti vastasi.
Nyökkäsin ja siirryin hieman lähemmäs tätä. Hymähdin hiljaa ja pysähdyimme.
Leijonatähti
Raotin leukojani, suuhuni tulvahti tuttu, ja pahaenteinen haju; se kuului mäyrälle.
"Kiivetkää nopeasti puihin!" ulvaisin, oppilaat katsoivat minua ihmeissään.
"NYT!" ulvaisin, oppilaat kiipesivät salaman nopeasti puuhun.
Kiipesin perässä.
Kapusin puun alimmalle oksalle, katselin, kuinka suuri mäyrä tallusteli esiin karhunvatukkapensaista, yhtäkkiä haistoin jotain muuta; partion.
Kapusin nopeasti oppilaiden luo.
"Juoskaa leiriin tuota kautta, niin nopeasti kuin tassuistanne vain pääsettekin", naukaisin oppilaille, he nyökkäsivät, kiipesin heidän edellään pois puusta, loikkasin hiljaa maahan.
Odotin että oppilaat pääsivät kunnon juoksuun, loikkasin jälleen puuhun, ja lähdin loikkimaan kohti mäyrää ja partiota. Näin suuren mäyrän, partio oli lähellä, kapusin alas puusta, ja hiivin mäyrän taakse, lähdin juoksemaan eteenpäin, ja loikkasin mäyrän niskaan, upotin hampaani tuon nahkaan. Mäyrä ulvaisi kivusta, samassa partio juoksi avukseni, kissat loikkasivat mäyrän kimppuun ja raatelivat tuota, parhain tavoin, yritin pitää kissat turvassa, se oli velvollisuuteni nyt, kun olin klaanipäällikkö. Kuulin, kuinka kolme oppilasta ryntäsivät luokseni. Eivätkö he menneetkään leiriin?
//Joku partiosta, tai sit Lehvä, Sulka?
Lehvätassu
Vaikka Leijonatähti käski, emme juosseet leiriin. Vähän matkan päässä käännyimme takaisin. Juoksimme takaisin niin lujaa kun pääsimme. Kun saimme Leijonatähden näköpiiriimme huomasimme paikalla olevan muitakin.
''Leijonatähti!'' Nau'uin.
Leijonatähti kääsi katseensa meihin.
''Käskin teidän juosta takaisin leiriin!'' hän huudahti.
Kavahdimme hieman taaksepäin, mutta sitten Sulkatassu sanoi:
''Tule sitten itsekkin! Emme tahdo että sinulle käy mitään!''
Leijonatähti tönäisi Sulkatassua nopeasti mutta hellästi kuonollaan.
''Minä pärjään, menkää nyt!'' hän komesi ja vaikutti olevan vakavissaan.
Käännyinme ja juoksimme koko matkan täyttä leiriin asti.
Lehvätassu
Makoilin pienen varjoisan puun alla. Minulla ei ollut tällä hetkellä juurikaan tekemistä. Joten lepäilin vain rauhassa. Olin päättänyt että menisin myöhenmin kysymään klaanin vanhimilta, tarvitsisivatko he jotain. Mutten aikonut tehdä sitä ihan heti. Käännähdin kyljelleni ja suljin silmäni. Haukottelin ja nousin sitten ylös. Nyt saisi laiskotteleminen riittää. Olin päättänyt hoitaa oppilaan velvollisuudet hyvin ja siksi en halunnut laiskotella. Lähdin nopeasti jolkottelemaan kohti klaanin vanhimpien olin paikkaa. Saavuin paikalle nopeasti ja pysähdyin.
''Tarvitsetteko täällä jotain?'' kysyin ja katsoin vanhimpia ujosti.
''Kiitos mutta emme'' vanha naaras sanoi lempeästi.
''Selvä, sanokaa heti jos tarivtsette.'' sanoin ja lähdin paikalta.
Päädyin sitten hankkimaan lisää ruokaa. Tassuttelin hiljaa eteenpäin ja pysähdyin kuullessani rapinaa. Käänsin nopeasti katseeni läheiseen pusikon kohdalle. En nähnyt siinä mitää, ja hetken ihan hiljaista. Pian rapina kuului uudelleen. Käänsin katseeni toiseen suuntaan suuren kiven lähelle. Ei vieläkään mitään. Huokasin ja kuuntelin hiljaa. Taas se kuului. Käänsin katseeni taakseni ja vihdoin näin sen. Pienen ruskehtavan hiiren ruohikko mättään vieressä. Kyyristyin hyökkäys asentoon ja katsoin hiirtä hetken. Sitten ponnistin ja loikkasin ilmaan. Nopeasti sain hiiren otteeseeni. Se vingahteli useaan otteeseen yrittäessään päästä irti otteestani. Päästin hiiren nopeasti päiviltään ja katsoin sitä. Otin hiiren suuhuni ja lähdin kuljettamaan sitä eteenpäin.
*Jospa tämä kelpaa näin ensialkuun* sanoin ja pysähdyin.
Aavistin toisen jyrsijän lähsitöllä. Aavistukseni osui oikeaan. Näin oikealla puolellani pulskan harmaan hiiren.
*Kaksi yhden sijasta aina parempi* ajattelin ja laskin hiljaa kuolleen hiiren maahan.
Nopeasti toinenkin hiiri oli satimessani ja pian sekin roikkui suussani. Juoksin nopeasti eteenpäin ja osan matkasta loikin. Pian olin taas vanhimpien luona. Laskin hiiret kasaan muun riistan joukkoon. Nyökkäsin kohteliaasti vanhimmille ja lähdin taas jatkamaan matkaa. Tallustelin hiljaa mutta reipppaasti eteenpäin. Pian kumminkin tajusin jonkun seuraavan minua.
//Ensinmäiseksi tämä on minusta ihan hyvä! :3
Leijonatähti
Vihdoin Lehvätassu huomasi minut, siro naaras käänsi katseensa minuun, naaraan silmistä loisti pieni pelokkuus. Hymyilin ystävällisesti oppilaalleni.
"Tuletko harjoittelemaan minun ja Sulkatassun kanssa?" kysyin.
Lehvätassu katsoi hetken tassujaan, kunnes nosti katseensa.
"Toki", hän sanoi ja levitti kasvoilleen hennon hymyn, kiitollisena hymyilin valkealle kissalle.
Katselin ympärilleni, en nähnyt Sulkatassua, joten kävelin oppilaiden pesään, hopeanharmaa turkki näkyi.
"Sulkatassu", kuiskasin, oppilas nosti päänsä ja tuijotti minua siniharmailla silmillään.
"Mitä?" hän kysyi ja nousi seisomaan.
"Tule harjoittelemaan minun ja Lehvätassun kanssa", sanoin.
Sulkatassu nyökkäsi ja käveli luokseni, menimme Lehvätassun luo.
//Lehvä tai Sulka? Mini..
Lehvätassu
Seurasin Sulkatassun kanssa Leijonatähteä. Mietin hiljaa mitä nyt tapahtuisi. Tämä olisi ensimmäinen harjoutuksemme. Puuskahdin tyhmille jännityksille ja katsoin pysähtynyttä Leijonatähteä.
''Jäämmeko me tähän?'' kysyin ujosti ja katsoin Leijonatähteä hiljaa.
''Hetkeksi ainakin.'' Leijonatähti sanoi.
''Muuten Sulkatassu?'' kysyin ujosti ja katsoin naarasta.
Naaras hätkähti ja loi minuun kysyvän katseen.
''E-ei sitten mitään..'' sanoin hiljaa.
//Mini, mutta ei oikein muutakaan keksinyt! :3
Leijonatähti
"Tulkaa, mennään hiekkakuopalle", naukaisin ja ohjasin oppilaat perässäni hiekkapohjaiselle kuopalle.
"Tulkaa vain, ei se ole vaarallinen", naurahdin, Sulkatassu loikkasi kuoppaan, ja kaatui heti, hän naurahti ja rämpi pystyyn, varovasti Lehvätassu meni perässä.
Yhdellä kaartavalla loikalla loikkasin oppilaiden viereen, Sulkatassun katse näytti ihailevalta. PIan hän kuitenkin ravisti päätään, ja katsoi minua, ja sitten Lehvätassua.
"Opetellaan tänään hieman taistelua", naukaisin.
Oppilaat nyökkäsivät ja istuutuivat eteeni.
"Opetan teille, kuinka voitte hyökätä, mistä päin kissaa olisi paras hyökätä?" kysyin.
Sulkatassu näytti kovin mietteliäältä, samoin Lehvätassu. Lehvätassu avasi suunsa, mutta sulki sen, eikä sanonut mitään.
"Takaa!" Sulkatassu huudahti yhtäkkiä.
"Aivan", naukaisin.
Lehvätassu näytti hieman pettyneeltä.
"Älä välitä Lehvätassu, kyllä sinä tiedät, kunhan puhut rohkeasti, sinusta tulee takuulla hyvä soturi", naukaisin ja työnsin oppilasa hellästi kuonollani, huomasin tuon kasvoilla pienen ylpeyden itsestään.
"No niin, tiedättekö kuinka voisitte hyökätä? Yrittäkääpäs yhdessä saada minut kaatumaan", naukaisin, oppilaat vaihtoivat nopeasti katseita, ja nyökkäsivät.
Sulkatassu katsoi minua silmiin, samoin Lehvätassu, lumouduin Sulkatassun siniharmaisiin silmiin hetkeksi, kun katsoin Lehvätassua, tuo loikkasi kuopan reunaan, samana hetkenä Sulkatassu loikkasi kuopan toiseen laitaan. Ennen kuin ehdin väistää mitään, Lehvätassu oli jo niskassani, Sulkatassu oli loikkaamassa vatsaani, mutta heitin Lehvätassun nopeasti oppilaan eteen, Sulkatassu kompuroi Lehvätassuun, oppilaat pyörivät hetken maassa, kunnes nousivat ylös. Kävelin heidän luokseen.
"Yhteistyö kannattaa aina, muistakaa se", naukaisin.
"Mikä meni sitten pieleen?" Sulkatassu kysyi ja ravisteli hiekat pois turkistaan.
"Ei oikein mikään, aavistin vain liikkeenne, ja niin, älkää tehkö kaikkea samaa, koska se on hieman liian yksinkertaista, yritetään uudetaan", naukaisin.
Oppilaat vaihtoivat jälleen katseita, pidempiä tosiaan, sitten he nyökkäsivät, tällä kertaa heidän katseissaan paloi luottavaisuus, ja toivo. Hymyilin, kunnes salaman nopeasti Sulkatassu loikkasi ilmaan, Lehvätassu taas juoksi, niin matalana ja nopeaa kuin ikinä pystyi, ensin yritin väistää Sulkatassua, joka loikkasi viereeni, Lehvätassu juoksi toiselta puoleltani, ja sai tasapainoni horjahtamaan, Sulkatassu loikkasi kylkeeni, ja kaatoi minut maahan.
"Hienoa!" huudahdin ja räpistelin nopeasti ylös, Lehvätassu käveli luokseni.
"Olimmeko hyviä?" Sulkatassu kysyi innoissaan.
"Täydellisiä", naukaisin.
Oppilaat vaihtoivat innokkaita katseita, he katsoivat jälleen minua.
"Opetan teille väistöliikkeen, jonka opetan kaikille oppilailleni", naukaisin.
Lehvätassu katsoi minua innoissaan, samoin Sulkatassu.
"Näytän sen teille, tarvitsen jotain jonka päälle voin loikata", naukaisin.
"Voit käyttää minua apunasi", tuttu ääni hiekkakuopan reunalta kuului, se oli Jääturkki.
"Kiitos, tuletteko harjoittelemaan?" kysyin.
Jääturkki loikkasi sulavasti hiekkakuopan pohjalle, perässään kaksi oppilasta; Aamutassu ja Nokkostassu.
"Tulemme, saammehan?" Jääturkki kysyi.
"Toki, Aamutassu ja Nokkostassu, tekin voitte katsoa tämän väistöliikkeen", naukaisin.
Oppilaat nyökkäsivät ja menivät Sulkatassun ja Lehvätassun viereen istumaan, menin vähän matkan päähän Jääturkista, ja kun olin tarpeeksi kaukana, jännitin lihakseni ja juoksin kohti entistä oppilastani. Loikkasin Jääturkin päälle, ja ponnistin ylös, pääsin jopa hiekkakuopan reunalla kasvavan puun oksalle.
"Waau!" oppilaat huudahtelivat, en ollut käyttänyt kysniä, joten Jääturkille ei käynyt muuta, kuin hän vain oli kaatunut.
Loikkasin oppilaiden ja Jääturkin luo.
"Tuo voisi pahimmassa tapauksessa jopa tappaa kissan, en käyttänyt nyt kynsiäni, joten Jääturkille ei käynyt mitenkään", naukaisin.
Oppilaat nyökkäsivät.
"Saammeko opetella tuon?" Sulkatassu kysyi.
"Toki", naurahdin.
"Aamutassu ja Nokkostassu, voitte harjoitella minun päältä loikkaamisella", Jääturkki naukaisi, hänen oppilaansa kävelivät hänen luokseen.
"Te voitte opetella minulla", naukaisin, Sulkatassu käveli kauemmas minusta, seisoin oppilasta vastapäätä.
Nyökkäsin ja tuo juoksi kohti minua, kun hän oli hännänmitan päässä minusta, hän loikkasi päälleni, ja pois siitä, horjahdin, mutten kaatunut, kuulin kuinka Sulkatassu laskeutui keveästi jaloilleen takanani.
"Eih!" tuo huudahti kun huomasi etten kaatunut.
"Ei se mitään, olen teitä paljon suurempi", lohdutin oppilasta.
"Lehvätassu, vuorosi", naukaisin.
Lehvätassu nyökkäsi ja juoksi kohti minua, hän ponnisti oikeassa kohdassa, hän sai minut kaatumaan, oppilas tömähti keveösti takanani jaloilleen.
"Upeaa!" huudahdin, oppilas katsoi minua innoissaan.
//Lehvä,Sulka, Jää, Aamu tai Nokkonen?
Lehvätassu
Katsoin innoissani Leijonatähteä. Hymyilin itsevarmasti ja kysyin sitten:
''Saanko yrittää uudestaan?''
Leijonatähti nyökkäsi ja kävelin hieman kauemmas hänestä. Halusin yrittää nyt toiselta puolelta. Nuolaisin huuliani ja kyyristyin. Ponkaisin juoksuun ja tein saman uudestaan. Sain jälleen mestarini kaatumaan. Katsahdin Sulkatassuun, joka näytti hieman möksähtäneeltä. Kävelin hänen luokseen ja sanoin hänelle ujosti:
''Onnistut kyllä jos yrität!''
//Leijonatähti, Sulka?
Kirsikkaviiksi
Näin Mäyrämielen väijyvän rastasta. Hän hoiti homman taidokkaalla hypyllä ja tappoi saaliinsa yhdellä iskulla, vaikka se yrittikin pakoon.
Kävin hakemassa hiireni ja palasin Mäyrämielen luo. Tämä oli saanut jäniksen ja rastaan lisäksi vesimyyrän.
"Oliko pyyntionni myötä?", Leijonatähti kysyi tullessaan vastaan leirin suuaukolla.
Nyökkäsin vastaukseni kunnioittavasti.
"Hyvä.", päällikkö maukui.
Minä ja Mäyrämieli laskimme saaliimme tuoresaaliskasaan ja otimme vastineeksi yhteisen vesimyyrän.
Ahmimme kumpikin omat osamme hetkessä. Minulla olikin ollut kova nälkä ja niin oli varmasti Mäyrämielelläkin.
Nuolin huuleni ja kynteni huolellisesti vesimyyrän jälkeen.
Venyttelin raukeasti ja lähdin etsimään ystävääni Kristallitaivasta.
"Kristallitaivas, missä sinä olet..?", mutisin itsekseni.
Sitten näin Kristallitaivaan. Jäkälätassun seurassa.
Minua ei kai siellä kaivattu.
Pahaksi onneksi Kristallitaivas huomasi minut.
"O-olinkin tästä menossa ohi.", änkytin niin, että Kristallitaivas varmasti kuuli.
Jolkutin heidän ohitseen ja loikkasin Aurinkokivien päälle. Katselemaan Jokiklaanin reviirille.
Ei, en tuntenut halua pettää Myrskyklaania ja liittyä vihollisen puolelle. Halusin vain nähdä siskoni. Routatassun.
*Onkohan hän enää edes Routatassu? Jos hän on vaikka Routahäntä.. Tai Routasielu. Mistä minä voisin tietää..?*, pohdin itsekseni.
Oli hänen nimensä vaihtunut tai ei, halusin nähdä hänet, edes vilaukselta.
Jotenkin tiesin, että tapaisin Routatassun lähipäivinä. Ei, en tänään... Vaan ehkä huomenna? Tai parin päivän päästä?
Näkisin hänet kuitenkin taas pian.
*Pian. Pian. Pian. Pian. Pian. Pian...*, ajattelin.
*...*, sitten en ajatellut enää oikeastaan mitään.
Taisin nukahtaa.
Koska seuraavan kerran, kun pääni sisällä tapahtui jotain... No, oli jo ilta. Kuunhuipunhetki.
***
"Kirsikkaviiksi!!", joku kutsui minua.
*Leijonatähti.*, ymmärsin.
"Sano jotain, Kirsikkaviiksi.", tämä komensi. "Puhu minulle."
"Mitä..?", aloitin käheällä äänellä.
"Oletko kunnossa?", päällikköni huolehti.
*Mitä se nyt sekoilee..?*, ajattelin.
"Mäyrä kävi kimppuusi.", Leijonatähti selitti ääni väristen.
Yritys pitää ääni tyynenä, oli hyvä.
Sitten kipu iski minuun voimakkaana aaltona. Kouristus tempoi ruumistani.
Tunsin, kuinka Leijonatähti teki ratkaisunsa ja otti minut selkäänsä.
Maailma ympärilläni sumeni entisestään, vain kipu jäi.
//Leijona? Tai jku?
Jääturkki 21.09.2014
Nukuin sotureiden oesässä rauhaisasti. Kyynelputous makasi vierelläni ja tunsin tuon turkin lämmön. Näin taas unta Närhensulasta ja muista.
UNI: Kävelin Närhensulka vierelläni taas tähtiklaanissa. Ympärillemme ilmestyi myös muita kissoja. Tiesin heidät kaikki taruista. Täplälehti, Myrskyklaanin parantaja ja kissa joka rakasti Tulitähteä. Tulitähti itse. Sinitähti ja Tammisydän, he olivat kumppaneita vaikka olivatkin eläessään olleet eri klaaneissa. Eteeni ilmestyi myös kissa jota enollut nähnyt pitkään aikaan. Emoni... Lumiviiksi. Katsoin tuota silmiin ihmeissäni. Miksi he kaikki olivat täällä? Miksi he kaikki katsoivat minua. Lumiviiksi puhui.
" Rakkaani... Seuraa sydäntäsi, mutta muista että kohtalosi odottaa. Rakkaud ja kuolema yhdistyvät ja valinta onedessä. Hyvä vai paha. Rakkaus vai kohtalo... Valitse." Kuulin emoni sanat ja heräsin säpsähtäen.
HEREILLÄ: Nousin ylös ravistellen turkkiani. Kävelin ulos sotureiden pesästä ja istahdin Leijonatähden luokse koska tuo oli hyvö ystäväni ja nyt bielä päällikköni.
" Saisinko pyytää päällikköäni saalistamaan?" Kysyin ja katdoin entistä mestariani.
//Leijonatähti?
Leijonatähti
"Anteeksi Jääturkki, en kerkeä nyt, minulla on paljon tehtävää", naukaisin hiljaa.
"Ei se mitään", Jääturkki vakuutteli, mutta hän olisi kuitenkin kovasti halunnut metsälle.
Nyökkäsin ja kävelin pesääni, istuuduin hetkeksi petiini, kunnes joku oli pesän suulla.
"Leijonatähti!" hän huudahti, se oli Sinisulka.
"Sisään", naukaisin.
"Mitä asiaa sinulla on?" kysyin heti perään.
"Voisinko johtaa jotakin partiota?" naaras kysyi.
"Toki, odota hetki, tai tul mukaani", sanoin.
Sinisulka seursi minua ulos pesästäni, Ketunhännän luo.
"Oletko valinnut jo rajapartioon lähtevät?" kysyin.
"Eikä! Unohdin sen!" Ketunhäntä ulvaisi.
"Ei hätää, Sinisulka, johda partiota, ota mukaasi..", naukaisin ja mietin hetken, kunnes katseeni osui Jääturkkiin ja Kyynelputoukseen. "Ota Jääturkki ja Kyynelputous, sekä Jäkälätassu", naukaisin.
"Selvä, haen heidät heti!" Sinisulka huudahti ja lähti hakemaan kissoja.
Ketunhäntä heitti minulle kiitollisen katseen, nyökkäsin vain ja kävelin klaaninvanhimpien pesälle, katsomaan emoani, isääni ja veljeäni.
"Hei", naukaisin ja astuin pesään, kissat juttelivat, Rosotassu istui Pajutähden vieressä.
"Hei", Pajutähti vastasi ja nousi istumaan.
"Kuinka voitte?" kysyin.
"Hyvin kiitos", Harmaatähti totesi.
"Hyvä", hymyilin.
//Jokuuh?:)
Jääturkki 22.09.2014
Minulla oli taas oppilas... Ensimmäinen oppilaani Kivitassun jälkeen. Kaipasin häntä kovasti, mutta tiesin että hän katsoisi perääni ja pysyisi luonani. Päätin viedä Aamutassun katsomaan rajoja. Kävelin oppilaiden luokse, missä Aamutassu jutteli heidän kanssaan.
" Aamutassu. Nyt menenmme kiertämään rajat läpi." Sanoin uudelle oppilalle joka maukaisi tylsistyneenä.
" Höh. Rajojen kiertäminen on tylsää." Nähtyään katseeni hän kuitenkin vastasi nopeasti.
" Mutta varmasti hyödyllistä." Lähdimme kiertämään rajoja ja kerroin hänelle jokaisen klaanin rajalla millainen toinen klaani oli ja miten heidän tuoksunsa ja alueensa tunnistaa. Lopulta palasimme leiriin. Leijonatähti käveli luokseni hymy huulillaan.
//Leijonatähti?
Leijonatähti
"Hei Jääturkki, pärjäät hyvin Aamutassun kanssa", naukaisin hymyillen.
"Kiitos", Jääturkki sanoi.
"Toivon että annat hänelle minulta oppimasi asiat", naukaisin iloisesti.
"Yritän ainakin kovasti", Jääturkki naukaisi, koskin kollin otsaa, ja kävelin suurkiven vierelle, Ketunhäntä istui siinä ja näytti sulkia pois rastaasta.
"Hei", naukaisin.
"Hei", Ketunhäntä sanoi ja lopetti hetkeksi sulkien näykkimisen.
Neilikkalehti
Sisareni katsoi vaivaantuneena Ukkostassua.
" Sinulla taitaa olla pää kristallipilvissä. ", Hän vitsaili. Mäyrätassu tirskahti, ja huomasin heti ylpeyden ja kipakan olemuksen astuneena sisareni luonteessa taas esiin- hän oli aina tuollainen, edustava ja harvasainaisen pisteliäs.- Toivoin olevani samanlainen, - Uskollinen ja viisas, aina valmis ja arvaamaton.- Katsoin sisartani, hän näytti äkkiä surulliselta, mutta silmänräpäyksessä se oli ohi.
" Kristallitassu! ", Kuului huuto piikkihernetunnelilta. Kaikki kääntyivät, Kirsikkatassukin, joka oli juuri tulossa puhumaan uuden soturin kanssa. Leijonatähti ilmestyi klaanivanhimpien pesästä, ja samoin Pajutähti, ja Harmaatähtikin. Jäkälätassu myös. Sisareni henki salpautui. Katsoin häntä ensikertaa, ja huomasi nneuvottoman, avuttoman ja sekavan katseen paistavan hänen silmistään.
" Kuutassu ", Kristallitaivas kuiskasi.
//Mäyrä, Kirsikka, Ukkonen, Leijona, Jäkälä? Jatkan itse Kristallilla vielä :3
Leijonatähti
Kuulin jonkun ulvaisevan suuaukolta.
"Täytyy mennä", naukaisin pikaisesti ja juoksi pois klaaninvanhimpien pesästä.
"Mitä tapahtuu?" kysyin ja maistelin ilmaa, haju oli peräisin tuuliklaanilaiselta.
"En tiedä", Rosotassu naukaisi.
"Olet Tuuliklaanista", naukaisin.
"Tunnetko hänet? Hän huusi nimeäsi", jatkoin.
//Krisu?
Jäkälätassu 20.09.2014
Tunsin kuinka käpäläni upposivat märkään hiekkaan.
"Leijonatähti, emmekö voisi saalistaa tänään? Hiekka on ihan mutaista ja uppoan siihen", naukaisin ja epätoivoisesti yritin rämpiä ylös hiekkakuopasta.
Leijonatähti katsoi minua hetken "Selvä, mutta pidä silmäsi, hajuaistisi ja korvasi tarkkoina", naukaisi Leijonatähti.
"Pidän!" ulvaisin ja kävelin hitaasti pois hiekkakuopalta.
"Mene tuonne, niin minä menen tuonne", Leijonatähti sanoi ja lähti kävelemään kohti Varjoklaanin rajaa, minä taas lähdin kohti Jokiklaanin rajaa.
Saavuin aurinkokiville, olin saanut jo kaksi hiirtä, ja yhden rastaan, päätin levätä hetken. Istuuduin lämpimälle kivelle, pian tulisi kuitenkin lehtikato, eikä silloin olisi lämmin! Suljin hetkeksi silmäni, ja makoilin pitkää pituuttani kivellä. Yhtäkkiä joku loikkasi päälleni, ja ei päästänyt minua ylös.
//EI SAA JATKAA!
Kyyneltassu
Makoilin oppilaiden pesässä.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" Leijonatähti ulvaisi.
Nousin ylös, ja kipitin suurkiven luo.
"Kyyneltassu, astu eteenpäin", Leijonatähti naukaisi, tottelin.
"Minä, Leijonatähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän soturiesi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kyyneltassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - vaikka henkesi uhalla?" kolli kysyi
"Lupaan", naukaisin.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Kyynelputouksena! Tähtiklaani kunnioittaa rohekuttasi sekä uskollisuuttasi ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi", Leijonatähti naukaisi.
"Kyynelputous! Kyynelputous!" klaani hurrasi.
Leijonatähti loikkasi alas suurkiveltä, ja koskin tuon kylkeä kuonollani.
"Sinun pitää jäädä vartioon yöksi", Leijonatähti muistuttu.
//Saa jatkaa:)
Jäkälätassu
Istuuduin suurkiven alle istumaan.
"Jäkälätassu, tule käymään", Leijonatähti käski.
Kävelin päällikön pesään.
"Voisitko tulla mukaani, minun pitäisi käydä Tuuliklaanissa, kertomassa siitä oppilaasta", Leijonatähti naukaisi.
"Toki, milloin?" kysyin.
"Heti", Leijonatähti vastasi.
Yllätyin kovasti, mutta nyökkäsin. Nousimme ylös. Leijonatähti kertoi nopeasti Ketunhännälle asian, ja lähdimme.
saavuimme Tuuliklaanin leirin suulle, Leijonatähti nuolaisi rintaansa, ja astui sisään leiriin.
"Anteeksi että häiritsemme, minun täytyy puhua Koivutähden kanssa", päällikkö naukaisi.
"Häivy, käske Harmaatähti puhumaan jos jotain asiaa on!" joku kissoista naukaisi.
"En voi, hän on sokea", naukaisi Leijonatähti.
"Käske sitten se Hopeasulka, tai -tähti, miten vain", kolli jatkoi.
"En voi, hän on kuollut ja..", Leijonatähti oli sanomassa, mutta kolli keskeytti "No käske päällikkönne!" tuo ulvaisi.
"En voi, koska olen päällikkö", Leijonatähti naukaisi.
"Jaahas, Koivutähti!" kolli huudahti, päällikkö käveli luoksemme.
"Mitä asiaa, Leijonaturkki?" Koivutähti kysyi.
"Leijonatähti, ja tiesitkö, että oppilaanne kävi eilen leirissämme", Leijonatähti naukui.
"En", Koivutähti sanoi ja näytti yllättyneeltä.
"Ihan sama, annetaan tämän olla", Leijonatähti naukaisi.
"Kiitos että kerroitte kuitenkin", Koivutähti sanoi.
"Ei kestä", Leijonatähti naukui ja käveli edelläni pois leiristä.
Leijonatähti vihasi Tuuliklaania, koska nuo olivat tappaneet Nopsatassun, Leijonatähden ensimmäisen rakkauden.
//Krisu tai joku?XD
Lumisydän
Päivä oli ollut hirveä. Hopeasulka oli kuollut ja Harmaatähti sokeutunut. Mutta nyt meillä oli uusi päälikkö ja varapäälikkö. Sitten kuulin että Kristallitassu oli kuollut. Näin Leijonatur.. Tarkoitan Leijonatähden tulevan leiriin.
"Onnittelut päälikön paikasta."Sanoin tälle osoittaen kunnioitusta.
//Leijona??
Leijonatähti
"Kiitoksia", naukaisin Lumisydämelle.
Lumisydän katsoi minua silmiin. Kirsikkatassun ruumis oli leirin keskellä.
"Minun täytyy mennä", naukaisin.
"Nähdään", Lumisydän naukaisi.
"Nähdään", vastasin naaraalle.
Kävelin Kirsikkatassun ruumiin luo.
"Tähtiklaani kunnioitti rohkeuttasi, jos olisit elänyt hetken, olisit ansainnut soturinimesi", naukaisin hiljaa, Neilkkapentu tassutti luokseni.
"Olisiko hänestä tullut soturi?" Neilikkatassu kysyi.
"olisi", naukaisin hiljaa.
"Harmi että hän on kuollut", Neilikkapentu itki.
//Neilikka?
Leijonatähti 18.09.2014
Avasin silmäni. Olu outoa nukkua yksin. Paikalla, jossa vain arvokkaat päälliköt nukkkuivat, paikalla, jossa emoni ja veljeni olivat nukkuneet.
"Leijonatähti!" joku huudahti pesäni suulta.
Nousin istumaan ja naukaisim: "Sisään."
Jäkälätasssu astui sisään.
"Tiedätkö, milloin minusta tulee soturi?" veljeni kysyi.
Harmaatähti oli Jäkälätassun pentuetoveri. Ja Harmaatähti oli jo klaaninvanhin.
"Pian, ei vielä kuitenkaan", totesin.
Jäkälätassu nyökkäsi ja käveli häntä edellä pois pesästä. Aloin jo hiukan tottua päällikkönä olemiseen.
Leijonatähti
Kristalitaivas istui vartiossa, hän oli ensimmäinen soturi, jonka nimitin, pian koittaisi monen muunkin vuoro. Istuskelin pesässäni ja mietin, ketkä olisivat valmiita sotureiksi.
"Saako tulla?" tuttu ääni pesän suulta kysyi, hän oli Viherlampi.
"Sisään", naukaisin iloisena.
Uupuneen näköinen naaras astui sisään pesään. Nousin istumaan ja nuolaisin rintaani.
"Pennut ovat ihan mahdottomia. Viimeinkin sain ne nukkumaan", Viherlampi kehräsi.
"Päällikkönä oleminenkin on todella raskasta", naukaisin uupuneen kuuloisena.
"Kyllä se siitä", Viherlampi naukaisi ja nuolaisi poskeani.
"Niin kai, sinunkin on parasta mennä nukkumaan", sanoin ja painoin pääni kumppanini turkkiin.
"Niinpa kai, hyvää yötä, Leijonatähti", Viherlampi naukaisi ja käveli pois pesästä.
Suljin silmäni, ja nukahdin.
//UNTA:
Paksu usva esti minua näkemään pidemmälle.
"Leijonatähti", ääni takaani naukui.
Sydämeni pakahtui onnesta, ensi rakkauteni, Nopsatassu, naaras oli yhtä kaunis kuin ennenkin.
"Hei", naukaisin, syvältä kurkustani kuului pehmeää kehräystä.
Nopsatassu katsoi minua, ja painoi kuononsa turkkiini, hengitin naaraan ihanaa tuoksua.
"Minulla on sinua tosi kova ikävä", naukaisin hiljaa.
"Älä huoli, vaikken päässytkään soturiksi, teit minut onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin kukaan ikinä voisi olla, pääsit päälliköksi, vaikken minä ollut kanssasi", Nopsatassu naukaisi.
"Et olisi saanut kuolla", naukaisin hiljaa.
"Tähtiklaani oli valinnut kohtaloni, ja muista, olen aina luonasi", mustavalkea naaras sanoi.
"Niin, ja muista, rakastan sinua aina, enemmän kuin ketään koskaan", sanoin hiljaa.
Hengitin vielä kerran naaraan tuoksua, kunnes tuo katosi. Muistelin, kuinka olimme saalistaneet oppilaina, ja sitä, kuinka Nopsatassu oli kuollut. Kostimme naaraan kuoleman hyökkäämällä Tuuliklaaniin, koska Valkotuulen pentu, Tuisketuuli oli murhannut Nopsatassun. Muistan sen, kuinka Pajutähti toi naaraan ruumiin leiriin, olin kovin surullinen, naaras oli ollut vielä edellisenä päivänä niin innoissaan, siitä, että saisimme pian soturinimemme.
//Todellisuus:
Avasin silmäni, haistoin Nopsatassun tutun tuoksun vierelläni.
Olisiko naaras nukkunut vierelläni? Nousin ylös ja katsoin ulos, aurinko ei ollut noussut, oli yö. Kävelin pois pesästäni, Kristallitaivas istui vartiossa, naaras nyökkäsi minulle, poistuin leiristä hiljaa. Kävelin kohti paikkaa, jossa Nopsatassu oli murhattu.
Saavuin kiven juureen, tähän kiveen oli naaraan pää lyöty. Katsoin taivaalle tähtiä, katsoisivatko Tähtiklaanin soturit minua nyt hopeahännältä? Painoin pääni kiveen, se oli kylmä, mutta en välittänyt. Kyynel vierähti poskelleni, kun ajattelin naarasta.
//MUISTELMAA:
"Nopsatassu, heti kun pääsemme sotureiksi molemmat niin lupaathan että meistä tulee onnellisia ja että saamme pentuja?" naukaisin.
"Lupaan", Nopsatassu vastasi.
//Jälleen todellisuus:
Meistä olisi pitänyt tulla kumppaneita, ja onnellisia. Tähtiklaanin mielestä oli parempi näin.
//Voi jatkaa?:)
Leijonatähti 19.09.2014
Avasin hitaasti silmäni. Edessäni näin kiven. Yhtäkkiä muistin missä olin, olin viime yönä tullut tänne suremaan Nopsatassua. Haistoin laimeasti maaraan tuoksun vieressäni.
"Leijonatähti, olen etsinyt sinua koko aamun!" Viherlampi huudahti takaani.
Katsoin naaraaseen.
"Anteeksi, muistathan Nopsatassun, Usvahännän ja Vinhaviiksen pennun", naukaisin "ja ensimmäisen kymppanini", lisäsim hiljaa, eikä Viherlampi kuullut sitä.
Muistan, hän oli Pajutähden oppilas ja Tuuliklaanin soturi murhasi hänet. Tänne", Viherlampi naukui.
"Hän tuli uneeni", naukaisin hiljaa.
"Mitä hän sanoi?" Viherlampi kysyi.
"Vähän kaikkea, ei mitään erikoista," sanoin ja katsoin taivaalle.
"Palataan leiriin", naaras naukaisi.
Nyökkäsin ja lähdimme kohti leiriä. Askeleeni olivat hitaat ja kevyet.
//saa jatkaa:p
Jääturkki 12.09.2014
Hiivin hiljaa metsässä kohti saalistani. Se oli iso lihavahko jänis, josta riittäisi helposti ruokaa monelle. Päästyäni tarpeeksi lähelle loikkasin eteenpäin ja nappasin jäniksen. Tapoin sen ja päätin lähteä leiriin, koska olin luvannut viedä jäniksen klaaninvanhimmille. Juoksin leiriin ja kävin viemässä jäniksen. Kun olin lähtemässä klaanivanhimpien pesästä kuulin vielä takaani heidän äänensä.
" Hän muistuttaa kovasti Jääkynttä... " He muistelivat ja huokasivat. En kestänyt enää.
" Kuka ihme on Jääkynsi?" Kysyin ja katsoin heitä anovasti. He katsoivat toisiaan ja päättivät kertoa.
" Jääkynsi oli kerran Myrskyklaanin varapäällikkö. Hän oli iskollinen soturi, suosittu klaanissaan ja hyvä ystävä. Pian tuli eräs taitselu, taistelu Pimeyden metsän ja Tähtiklaanin välillä. Silloin Jääkynsi johti osan joukoista taisteluun, mutta erään pimeyden metsän kissan hyökätessä hänen kimppuunsa ja tuon ollessa Jääkynnen rajastettu antoi kolli naaraan tappaa hänet. Hän rakasti liikaa. kuitenkin kun naaras oli tappanut Jääkynnen tuo surustui ja siirtyi. Tähtiklaanin puolelle." Katsoin vanhimpia ihmeissäni, oliko tuo totta?
***
Istahdin suurkiven varjoon ja näin Leijonaturkin ja Kyyneltassun, minun ystäväni,
//Leijona ja Kyynel?
Leijonaturkki
Katselin kylmästi ympärilleni, katseeni oli ilmeetön, ja olin hiljaa.
"Mikä on?" kuulin Jääturkin kysyvän, käännyin, hän kysyikin sitä Kyyneltassulta, joka itki.
"Ei mikään, kaikki on niin sekaisin, saan kokoajan unia isoisältä", Kyyneltassu itki.
"Älä huoli rakas, kaikki järjestyy",Jääturkki lohdutti kumppaniaan.
Samassa huomasin minun kumppanini, Viherlammen tulevan luokseni.
"Miten pennut voivat?" kysyin.
"Erittäin hyvin", Viherlampi naukaisi.
Nyökkäsin ja nuolaisin kumppanini poskea, olisiko jotain pahassa tulossa? Hyökkäisikö Pimeyden metsä? Jälleen.. Ei se niin tekisi, Tuhotähtikin on kuollut jo. Mutta hän antaa unia. Kissoille, minullekkin, kerran.
//Outo, ja Tuho on ilmestynyt tän uniin pelotteleen, yrittää siis saaha tätä puolelleen mut ei ikinä:D
Leijonaturkki 17.09.2014
Istuskelin Viherlammen sekä pentujemme vierellä, pentutarhassa.
"Apua!" kuului huuto leirin suulta, nyökkäsin VIherlammelle ja juoksin ulos pentutarhasta, haistoin ketun, kaksi, kolme, kolme kettua.
Karvani nousivat pystyyn, huomasin Hopeasulan loikkaavan suurimman ketun kimppuun, hänen jälkeensä meni Harmaatähti, empimättä loikkasin kettujen kimppuun, pienimmän niistä. Kuulin kuinka Jääturkki, vierelläään Kyyneltassu juoksi kohti suurinta kettua, he kaatoivat sen kumoon.
"Viekää pennut, kuningattaret ja klaaninvanhimmat pentutarhaan suojaan!" ulvaisin, ja loikkasin pois ketun kimpusta, soturi ja oppilas rynnäkkö juoksi kohti kettuja, muutama kissa oli haavoittunut, muutama suojeli kuningattaria, pentuja ja klaaninvanhimpia pentutarhan suulla. Loikkasin Hopeasulan vierelle, tuo taisteli yksin suurinta kettua vastaan, kettu kaatui maahan, suoraan Hopeasulan päälle, katsoin nopeasti taakseni, yksi kettu oli kuollut, kuulin raksahduksen, se kuului Hopeasulasta.
"Ei!" ulvaisin ja loikkasin naaraan viereen, tuon suusta valui ohut verinoro, raahasin ketun ruumiin pois varapäällikön päältä.
"Et saa kuolla", itkin, naaras oli taitava, ja vahva.
"Olen pahoillani", naaras sanoi ja sulki silmänsä, hän alkoi kouristelemaan, mutta pian hän rauhoittui, ja muuttui hervottomaksi.
Käänsin katseeni viimeiseen kettuun, Harmaatähti taistelu tuota vastaan, olin loikkaamassa tuon apuun, mutta en kerennyt, kettu raapaisi veljeäni naamaan, ketun kynnet lävistivät kollin silmät.
Tuo ulvaisi kivusta, loikkasin veljeni avuksi, vierelläni Rosotassu, Jäkälätassu ja Saarnihalla. Raapaisin kettua kaulaan, ja Jäkälätassu auttoi pentuetoverinsa pois ketun luota, Saarnihalla raapaisi ketun silmiä, ja Rosotassu roikkui ketun vatsassa. Pian kettu lyyhistyi, ja kuoli. Katsoin kauhuissani leiriä, Hopeasulka oli kuollut, ja veljeni sokaistunut, tämä ei voinut olla totta. Kyynel vierahti poskelleni.
"Leijonaturkki, Harmaatähdellä on sinulle asiaa", ääni parantajan pesältä kuului, yhtäkkiä tajusin, meillä ei ollut päällikköä. eikä varapäällikköä.
Kävelin hitaasti parantajan pesään. Harmaatähti, veljeni makasi siinä, hänen silmänsä olivat veriset.
"Leijonaturkki, tule lähemmäs", kolli pyysi.
Nyökkäsin kunnioittavasti. Astuin veljeni viereen, ja koskin tuon kylkeä kuonollani.
"Sokeuden takia, en voi olla päällikkö, pyydän, ota paikkani. Mene kuukivelle ja hae yhdeksän henkeäsi, odotan sinua täällä", Harmaatähti naukaisi.
"Kiitos, lupaan olla uskollinen sinulle, aina, nyt olen valmis päällikön tehtäviin. Ensin luovutin paikkani sinulle, nyt sinä teet sen minulle, olet minulle todella tärkeä", naukaisin.
"Sinäkin minulle", Harmaatähti naukaisi.
Käännyin, ja kävelin kohti leirin keskustaa, kissat odottivat parantajan luo pääsyä. Kävelin suurkiven juurelle, ja loikkasin sen päälle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin.
Kissat katsoivat minua ihmeissään.
"Harmaatähti tahtoo minut seuraajakseen, olen päättänyt hakea yhdeksän henkeäni tänä iltana, ilmoitan jo nyt uuden varapäällikön", naukaisin.
"Uusi varapäällikkömme on Ketunhäntä", naukaisin.
Kissat huusivat uuden varapäällikön nimeä, kolli nyökkäsi ja käveli luokseni.
"Tule mukaani hakemaan yhdeksän henkeäni", nau'uin.
"Tulen", hän naukaisi.
Katseeni osui Hopeasulan hervottomaan ruumiiseen. Kävelin tuon luo.
"Ole kiltti, anna minulle henki, pyydän sitä", sanoi ja kyynel vieri jälleen poskelleni.
Nostin katseeni klaaniin.
"valvokaa Hopeasulan vierellä! Hän oli kunniallinen soturi!" ulvaisin.
Kissat huutelivat hyväksyviä ulvahduksia, muutama kissa ryhtyi puhdistamaan kuolleen naaraan turkkia, hän oli taistellut hyvin, todella hyvin. Ketunhäntä katsoi minua. Nyökkäsin tuolle.
"Menemme nyt hakemaann yhdeksää henkeäni! Jääturkki, olet sen aikaa johdossa", naukaisin.
//Jatkan ihan just!
Leijonaturkki
Kävelimme kohti korkokiviä, vierelläni Ketunhäntä, joka näytti hyvin varmalta.
"Sinusta tulee hyvä päällikkö", tuo naukaisi.
"Kiitos", sanoin ja levitin kasvoilleni iloisen hymyn.
Saavuimme nelipuulle, jatkoimme vain matkaa korvat tarkkana ja suu raollaan. Kävelimme Tuuliklaanin rajamerkin yli.
"Mitä teette täällä?" ääni takaamme kuului, käännyin ympäri, siellä oli Tundrahaukka partioineen, jossa olivat Hopeatassu ja harmaapilvi.
"Olemme..", naukaisin, mutta ennen kuin ehdin loppuun Tundrahaukka loikkasi kimppuuni, potkaisin tuon nopeasti pois päältäni, huomasin kuikna Hopeatassu loikkasi Ketunhännän kimppuun, Harmaapilvi taas katosi pensaikkoon. Tundrahaukka loikkasi jälleen kimppuuni, raapaisin tuon poskeen pienen verta vuotavan loven. Tundrahaukka sähähti ja raapaisi vasenta korvaani, korva repesi hieman, loikkasin kuitenkin kollin kimppuun ja purin tuota kaulasta. Tunsin kuinka hampaani läpäisivät kollin turkin, voisin tappaa hänet tässä ja nyt, päästin kuitenkin irti.
"Menkää", tuhahdin.
Kolli katsoi minua hämillään, nousi ylös ja käski Hopeatassun mukaansa, kaksikko katosi pensaikkoon.
"Kävikö kuinkaan?" kysyin.
"Ei", Ketunhäntä naukaisi, hänellä oli vain pari naarmua.
"Jatketaan sitten", naurahdin, juoksimme kohti Tuuliklaanin rajaa.
Aurinko oli jo laskenut, kuu oli lähes huipussaan. Juoksimme Ketunhännän kanssa kohti korkokiviä, kivet häämöttivät jo edessäpäin. Turkkiani kihelmöi.
Kun saavuimme emonsuulle, Ketunhäntä katsoi minua silmiin, ja minä häntä.
"Jää vartioon", naukaisin.
Kolli nyökkäsi, katosin pimeään luolaan, kävelin pimeää reittiä kohti paikkaa, jossa kuukivi oli. Turkkiani kihelmöi, pian saavuin suureen tilaan, tilan keskellä oli suuri kivi, se oli kuukivi. Kävelin kiven luo, ja kosketin sitä kuonollani, se oli kylmä, kylmät väreet kulkivat läpi kehoni.
//UNTA:
Edessäni oli hyvin sakeaa sumua, näin edessäni kissojen hahmoja.
"Hei Leijonaturkki", tuttu ääni sanoi, se oli Salviahäntä; kuollut kumppanini, ja Myrskyklaanin edesmennyt varapäällikkö.
"Hei salviahäntä", naukaisin.
"Olet saavuttanut unelmani", naaras sanoi iloisena.
"Tekisin mitä vain... Mitä vain että olisit vielä elossa", sanoin hiljaa.
Naaras nyökkäsi.
"Oletko valmis saamaan yhdeksän henkeäsi?" naaras kysyi.
"Olen", sanoin itsevarmalla äänellä.
"Tällä hengellä, annan sinulle rakkautta, käytä sitä kun luulet, että rakkautesi on kuollut", naaras naukaisi ja kosketti kuonoani, kipu lävitsi kehoni, se sattui, mutta kestin sen.
Salviahäntä astui kissojen riviin, uusi kissa astui eteeni.
Se oli Hopeasulka.
"Tällä hengellä, annan sinulle voimaa, käytä sitä kun voimasi ovat lopussa", naaras sanoi isolla äänellä, kipu ei ollut niin suuri, mutta se sattui siltikin.
Hopeasulka astui askeleen taaksepäin, uusi kissa astui esiin.
Kissa oli mustavalkea kolli, tunnistin tuon Vinhaviikseksi, entiseksi Myrskyklaanin kollille.
"Tällä hengellä, annan sinulle rohkeutta, käytä sitä kun on vaikeaa johtaa klaaniasi",kolli naukaisi ja kosketti kuonoani.
Kipu oli valtava, nyt osasin aavistaa sen.
Vinhaviiksi astui taaksepäin, eteeni astui suuri musta kolli, jonka turkki oli arpien peitossa, hän oli Arpitähti.
"Tällä hengellä, annan sinulle uskollisuutta, käytä sitä kun viimeinen toivo on mennyt", vanha kolli naukui ja koski kuonoani, kylmät väreet, ja pieni kipu lävitsivät kehoni hetkellisesti, pian pystyin hengittämään jo taisaisesti.
*Vielä viisi*, ajattelin ja nostin leukani ylös.
Eteeni astui kaunis hopeanharmaa naaras, jonka silmät olivat vihreät. Hän oli Vapaustuuli.
"Tällä hengellä, annan sinulle lempeyttä, käytä sitä hyvin", naaras naukaisi ja kosketti kuonoani, henki ei sattunut paljoa.
Naaras astui kissojen riviin, ja uusi kissa tuli luokseni. Rautakaula, Myrskyklaanin entinen jäsen.
"Tällä hengellä, annan sinulle luottamusta, käytä sitä harkiten", kolli naukaisi ja kosketti kuonoani.
Kouristus iski, kestin sen kuitenkin vielä, huohotin hetken, kunnes uusi kissa astui eteeni.
Se oli mustavalkea oppilas, hän oli Nopsatassu, VInhaviiksen tytär.
"Tällä hengellä, annan sinulle ystävällisyyttä, käytä henkeä hyvin", naaras sanoi ja kosketti kuonoani, kipu lävisti kehoni.
Huohotin hetken, kunnes Nopsatassu käveli muiden kissojen joukkoon. Katsoin eteeni, uusi kissa tuli luokseni, hän oli täplätassu, entinen parantajaoppilas.
"Tällä hengellä, annan sinulle jalomielisyyttä", naaras sanoi ja koski kuonoani, tämä henki ei sattunut, vaan tuntui ihanalta.
Huokaisin, Täplätassu astui taaksepäin, pian uusi kissa tuli eteeni. Hän oli Loistesydän.
"Tällä hengellä, annan sinulle suojelun jalon voiman", naaras naukaisi ja kosketti kuonoani, minuun sattui, mutten näyttänyt sitä.
Tämä oli ollut viimeinen henki, jonka TÄhtiklaanin kissat antoivat.
"Leijonatähti! Leijonatähti!" Tähtiklaanin kissat huusivat yhteen ääneen.
//Todellisuus:
Avasin silmäni, nousin ylös, lähdin kohti luolan suuta.
Näin Ketunhännän istuvan suuaukon vieressä, tuo katsoi minua kysyvästi.
"Saitko yhdeksän henkeäsi?" kolli kysyi.
"Sain", naukaisin.
"Oliko se jännittävää?" tuo kysyi.
Nyökkäsin .
"Palataan leiriin", nau'uin.
Ketunhäntä nyökkäsi, ja seurasi minua kohti leiriä.
Kävelin piikkihernetunnelista sisään leiriin, Hopeasulan ruumista alettiin kantamaan pois, pysäytin klaaninvanhimmat. Naukaisin hyvästit entiselle varapäällikölle, ja klaaninvanhimmat veivät hänen ruumiinsa pois.
"SAitko yhdeksän henkeäsi?" Kielonkukka kysyi.
"Sain", naukaisin.
"Tervetuloa Leijonatähti!" kuulin iloisen kiljaisun pentutarhan suulta, se oli Viherlampi ja pentumme.
"Hei", naukaisin ja nuolaisin naaraan korvan taustaa, pennut loikkivat päälläni.
"Oletko nyt voittamaton?" Salviapentu kysyi.
"En suinkaan, sain Tähtiklaanilta yhdeksän henkeä", naurahdin.
"Kirsikkatassu on kuollut!" Neilikkapentu ulisi leirin suulta.
//Joku? Nyt olen teidän päällikkönne!>:D
Jääturkki
Katsoin leiriä jossa soturit ja oppilaat auttoivat muita. Pieni hymy kierähti huulilleni kun ajattelina asiaa. Leijonaturkki oli päällikkö, nykyään siis Leijonatähti. Vaikka minusta ei ollut tullut varapäällikköä ei se haitannut. Joskus tulisi vielä minun aikani. Istahdin alas ja huomaisn Leijonatähden kävelevän minua kohti.
" Jääturkki. Klaani tarvitsee tuoresaalista jotta voi palautua kunnolla. Menisittekö sinä ja Kyyneltassu saalistamaan?" Päällikkö kysyi ja sanoin.
" Tietenkin." Huomasin toisen kollin huulille kertyvän pienen virnistyksen.
" Älkää sitten kuhertelko koko aikaa sillä tarvitsemme tosiaan saalista." Hymähdin ja nyökkäsin.
" Tietysti Leijonatähti, pidän mielessä. Ja vielä... Sinusta tulee loistava päällikkö." Sanoin ja kävelin sitten. Kyyneltassun luokse. Molemmat olimme saaneet haavoja, mutta ne eivät onneksi olleet kovin vakavia.
" Meidän pitäisi mennä saalistamaan." Sanoin ja Kyynletassu nyökkäsi ja poistuimme leiristä rintarinnan.
***
Metsässä kävelimme eteenpäin kunnes haistoin tutun tuoksun. Se oli selvästi rastas, vieläpä vaikutti suurelta. Heilautin häntääni merkiksi että nappaisin tuon ja kasvoilleni ilmestyi tuttu, päättäväinen virne. Hiivin lähemäksi ja sopivan paikan tullen loikaksin linnun kimppuun ja onnistuinkin tappamaan sen puraisulla niskaan. Kyyneltassu kehräsi iloisesti ja maukui:
" Hieno nappaus." Kehräsin takaisin ja sipaisin hännälläni toisen lapaa.
" Kiitos. Mene vain edeltä. Tulen pian perästä hautaan vain tämän maahan etteivät ketut tai mäyrät vie sitä..." Sanoin ja pelkkien kertujen mainitseminen toi Hopeasulan kuoleman mieleeni. Pudistin ajatuksen mielestäni ja lähdin Kyyneltassun perään.
//Kyynel?
Leijonaturkki 07.09.2014
Kävelin entisen oppilaani perässä pois leiristä, Tummatassu tassutteli jäljessämme, hän katseli ympärilleen.
"Sinusta on tullut upea soturi", naukaisin Jääturkille, kollin silmät suurenivat, tuo katsoi minua iloisesti.
"Niin, sinun ansiostasi", hän sanoi ja hymyili minulle.
"Ei, olet itse päättänyt olla uskollinen klaanillesi, olet päättänyt harjoitella ja opetella Tähtiklaanin jalot lait, loppujen lopuksi on vain sinun ansiotasi että olet upea soturi", naukaisin.
"Kiitos, mutta ilman sinua en olisi", hän sanoi.
Katsoin vain Jääturkkia silmiin, en tehnyt muuta kuin nyökkäsin, kävelimme kohti Varjoklaanin rajaa.
"Odottakaa!" takaamme kuului ulvahdus, se oli Kyyneltassu.
"Mitä nyt?" Jääturkki kysyi ja istuutui katsomaan kumppaniaan.
"Tulen myös, Hopeasulka käski", naukaisin.
"Selvä", Jääturkki sanoi ja antoi naaraan tulla hänen viereensä.
Katsoin kuinka Jääturkki vähän väliä siirsi katseensa naaraaseen, he todella kuuluivat yhteen.
Saavuimme ukkospolun reunalle, Kyyneltassu katsoi Varjoklaanin rajalle.
//Jatkan Kyyneleellä, mulla on nyt idea, ihan sama vaikka nää ois jo leirissä, nyt nää on tääl viel:D
Kyyneltassu
Katselin Varjklaanin reviiriä, turkkiani kihelmöi, olisin halunnut juosta ukkospolun yli, kohti leiriä, jossa olin syntynyt. Olisin halunnut mennä emoni ja sisarieni luo, jos ne nyt olivat vielä elossa. en kertonut kenellekkään lähdöstäni, olisiko emo huolissaan?
"Tule", Jääturkki naukaisi minulle.
"Ei, menen tapaamaan emoani, tulen takaisin auringon laskuun mennessä", nau'uin.
Jääturkki katsoi minua hämmästyneenä.
"Mutta...", tuo sanoi, muttei väittänyt vastaan.
"Mene vain, tuletkin sitten takaisin", Jääturkki naukaisi.
"Lupaan tulla", sanoin.
Jääturkki nyökkäsi, käännyin, kävelin hitaasti ukkospolulle, ja sen jälkeen yli mustan ukkospolun. Ukkospolun pinta oli kova, ja kylmeni kokoajan, olihan lehtisade tulossa, sitä seuraisi kylmä lehtikato. Juoksin kohti Varjoklaanin leiriä, niin kuin olin tehnyt ennen, kun olin vielä Varjoklaanilainen.
"Kuka olet?" kuulin tutun sähinän takaani.
"Emo!" ulvaisin ja juoksin tuon luo.
"Kyyneltassu!" Kuunsirppi ulvaisi ja juoksi luokseni.
//Kuu? Jos et jatka, jatkan ite:3
tässä välissä on pari tarinaa jäällä ja kyyneleellä.
Jääturkki
Tönäisin mäyrää kaikin voimin ja raavin sitä niin pian se luovutti. Kyyneltassu haukkoi henkeä ja nousi ylös.
" Oletko kunnossa?" Tuo kysyi.
" Olen. Entä sinä?" Kysyin ja Kyyneltassu nyökkäsi. Kävelimme omalle alueellemme ja tunsin jalkojeni pettävän. Kaaduin maahan koska minulla oli niin paljon pahoja vertavuotavia haavoja. Vielä ennen kuin pyörryin niin kuulin.
" Mitä täällä on tapahtunut!" Ääni kuului Leijonaturkille.
//Leijona?
Kyyneltassu
"Kuten tiedät, olin emoni luona, sitten meni liian pitkään, Jääturkki tuli etsimään minua, mäyrä hyökkäsi ja tuo on seuraus!" ulisin itku kurkussa.
"Viedään hänet parantajan luo!" Leijonaturkki ulvaisi.
Nyökkäsin, Leijonaturkki otti Jääturkki niskasta kiinni ja ryhtyi raahaamaan tätä kohti leiriä.
Saavuimme piikkihernetunnelista leiriin.
"Mitä on tapahtunut?" kissat kysyivät säikähtäneinä.
"Mäyrä", naukaisin vain ja kävelin Leijonaturkin perässä Kielonkukan pesään.
Leijnaturkki selitti parantajalle tapahtumat, Kielonkukka ryhtyi tarkastamaan Jääturkkia.
//Jää tai joku?
Jääturkki
Horrostilani läpi kuulin kauhun ulvahduksia päästyämme leiriin. Minusta oli tullut suhteelisen supsittu ja minulla oli paljon ystäviä. Olin kuitenkin niin väsynyt että viimeinen asia minkä kuulin oli Kyyneltassun kysymys.
" Selviääkö hän ?" Vastausta en kuullut koska vaivui horrokseen.
****
UNI:
Huomasin käveleväni taas samalla niityllä missä olin viimeksi. Tällä kertaa ympärilleni ei ilmestynyt ainoastaan Närhensulka vaan myös muita kissoja. Siellä oli Närhensulan lisäksi kolme muuta kissaa. Yksi oli sinertävän harmaa, epäilin tuota Sinitähdeksi myrskyklaanin muinaiseksi päälliköksi. Tuon vierellä oli punertava turkkinen kolli jonka uskoin olevan Tulitähti. Viimeistä kissaa en tunnistanut mutta tuo oli kaunis kilpikonnakuvioinen naaras. Kissat näyttivät vaalenevan kokoajan, mutta kuulin heidän puheensa.
" Miksi toit meidät tänne Närhensulka?" Sinitähti kysyi. Närhensulka vilkaisi minua.
" Katsokaa häntä. Eikö hän näytä teistäkin jotenkin tutulta?" Tuo sanoi ja kuulin kilpikonnakuvioisen naaran huokaisevan. Vihdoin keksin kuka tuo oli. Hän oli Täplälehti.
" Etkai vain tarkoita... Et voi tarkoittaa... Jääkynttä..." Tuo kuiskasi hiljaa.
*Jääkynttä? Miŧen tuo liittyi minuun?* Tulitähti avasi vuorostaan suunsa.
" Tämä kissa ei ole Jääkynsi. Närhensulka, ymmärrän huolesi, mutta sinulla ei ole syytä huoleen. Hän on valinnut polkunsa ja seuraa sitä!" Sitten kissat katosivats amalla lailla kuin viimeksi. Tunsin jonkun nuolevan turkkiani ja avasin silmäni.
HEREILLÄ:
Avasin varovasti silmäni. Huomasin Kielonkukan puhdistavan turkkiani verestä.
" Heräsit. Pyydän jotakuta keromaan kyyneltassulle ja Leijonaturkille he ovat olleet hyvin huolissaan sinusta." Selkääni sattui ja kaulaani poltteli.
" Kauanko aikaa siitä on kun minut tuotiin tönne?" Kysyin ja katsoin parantajaa huolissani.
" Kaksi auringonnousua." Sitten tuo lähti kertomaaan uutisia Leijonaturkille ja Kyyneltassulle.
Minun päässäni pyöri vain kuka oli Jääkynsi, ja miten tuo liittyi minuun?
//Leijonaturkki ja Kyyneltassu? Jääkynsi on aivan Jääturkin näköinen muinainen kissa, joka kääntyi pimeyden metsän puollelle. :D
Leijonaturkki
Kävelin Voitassun kanssa pois leiristä, olin juuri antanut varapäällikön paikan veljelleni Harmaatulelle. Hänestä tulisi vielä hyvä päällikkö.
"Mitä opettelemme ensiksi?" Voitassu kysyi.
"Saalistusta, opetan sinulle myöhemmin väistöjä ja taistelua, ja myös minun keksimäni liikkeen", naukaisin.
"Jee!" oppilaani kiljaisi.
***
Olimme palaamassa leiriin. Voitassu oli ollut ennen kotikisu, mutta hänestä tulisi vielä hyvä soturi, sen minä tiedän. Nykyään en aliarvioi ketään, koska olen oppinut asioita.
//Joku?:3
Jääturkki 30.07.2014
Oppilaani kuolemasta oli kaksi päivää. Nousin ylös pediltäni ja kävelin ulos- Näin ympärilläni iloiesti hymyileviä kissoja. Sotureita ja heidän oppilaitaan. Kivitassu... Ikävöin häntä niin. Kävelin Hopeasulan luokse.
"Onko minulla mitään tehtävää?"Kysyin. Hopeasulka katsoi minua ja nyökkäsi.
"Pyydä mukaasi joku toinen soturi ja käykää metsästämässä." Nyökkäsin ja kävelin Leijonaturkin luokse.
"Lähdetkö metsälle?" Kysyin.
//Jellona?
Leijonaturkki
"Mielelläni", sanoin Jääturkille ja nousin ylös.
Kävelimme pois leiristä. Juoksin kohti Varjoklaanin rajaa Jääturkki perässäni. Yhtäkkiä pysähdyin.
"Mitä nyt?" Jääturkki kysyi.
"Veljeni, Haukkatassu kuoli tässä", sanoin ja kstoin kohtaa, jossa veljeni oli kuollut.
"Niin, sinulla on kuollut aika monta sisarta", Jääturkki sanoi.
"Tiedän, viimeisin oli Kivitassu", sanoin.
"Minulle Kivitassun kuolema otti koville", Jääturkki sanoi, ja näytti kärsivän kun ajatteli veljeäni.
"Olen ymmärtänyt kuoleman syyn, se tulee ajallaan, toisilla aiemmin kuin toisilla, ja toisilla myöhemmin", naukaisin.
"Niin", Jääturkki sanoi.
"Minulla oli ystävä, Nopsatassu, hän kuoli. Vaikka Nopsatassu olikin minua nuorempi, rakastin häntä tosissani. Ja vielä Salviahäntä, häntäkin rakastin tosissani. Nyt minulla on Viherlampi ja pennut", sanoin.
"Niin", Jääturkki naukaisi.
"Nimesimme Salviahännän ja minun pennun Haukkapennun Haukkatassun mukaan", sanoin ja hymyilin Jääturkille.
//Jää?:D
leijonaturkki 24.08.2014
Nuolin Salviapennun päälakea, naaras oli kasvanut paljon.
"Leijonaturkki, pennut ovat jo aika suurikokoisia", Viherlampi naukui.
"Niin", naukaisin.
//Tosi mini, joku?
Jääturkki 06.09.2014
UNI: Kävelin rauhallisesti niityllä joka vaikutti jonkinlaiselta tähtiklaanin alueelta tai ainakinsellaiseksi minä sen kuvittelisin. Ehkä tämä kaikki olikin vain omaa kuvitelmani. Jatkoin matkaani ja tunsin heinän heiluvan turkkiani vasten kevyen tuulen vireen puhaltaessa. Yht'äkkiä eteeni ilmestyi harmaaturkkinen kissa. Toisen silmät näyttivät sokeilta ja katsoinkin tuota kissaa ihmeissäni.
" Kuka olet?" Kysyin ja tunsin turkkini tasoittuvan jo säikähdyksen jälkeen.
" Nimeni on Närhensulka ja tulin kertomaan sinulle viestin." Tuo katsoi minua sokeilla sinisillä silmillään. Oliko tuo se Närhensulka? Olin tietysti kuullut tarinoita hänestä, mutta en uskonut sen olevantotta.
" Mikä viestisi on?" Kysyin ja heilautin häntääni rohkeasti. Kissa pudisti päätään ja aloitti kertomisen.
" Pimeys on laskeutumassa. Tähdet sammumassa. Viisi valitaan. Pimeys vai valo puolesi jo valitse. Se kohtalosi muuttaa voi. Pian toivo jo korvissasi soi. Ystävä pettää. Rakkaus hylkää. Älä silti koskaan pelkää." Kissa sanoi ja haihtui ilmaan.
" Hei tule takaisin!" Huusin ja hetäsin pian.
****
HEREILLÄ: Nostin valkoharmaan pääni maasta katsoen ympärilleni. Oliko äskeinen ollut totta? Mitä se viesti tarkoitti? Ystävä pettää? Rakkaus hylkää? Mitä nuo oikein tarkoittivat?! Nousin ylös ja ravistin turkkini puhtaaksi. Kävelin leiriin ja tervehdin Hopeasulkaa.
" Hei Jääturkki sinua juuri etsinkin. Voisit viedä partion varjoklaanin rajalle. Tähän aikaan he yrittävät aina varastaa alueitamme..." Hymyilin.
" Toki. Ketkä otan mukaani?" Kysyin ja odotin Hopeasulan vastaavan.
" Leijonaturkkin ja Tummatassun." Nyökkäsin ja lähdin hakemaan heitä. He jutustelivatkin sopivasti keskenään.
" Hei meidän pitäisi lähteö partioon varjoklaanin rajalle. Joten tulkaas nyt." Sanoin ja lähdin johdattamaan partiota varjoklaanin rajaa kohti,
//Leijona tai tumma
Leijonaturkki 12.07.2014
Istuskelin suurkiven alla, aurinko paistoi korkealta taivaalta ja minulla oli kuuma. Moneen päivään ei ollut satanut, riistaa on kuitenkin aika hyvin, koska kaksijalat ovat alkaneet lähteä täältä.
"Leijonaturkki, tuletko kanssani saalistamaan?" kuulin takaani äänen.
//Joku jatkaa ja menee Leijonan kaa sallistamaan:3
Jääturkki
Kävelin leirissä ja mietiskelin tekemistä. Huomasin Leijonaturkin.
" Leijonaturkki, tuletko kanssani saalistamaan?" Kysyin ja hymyilin. Entinen mestarini nyökkäsi.
" Toki." Seurasin Leijonaturkkia leiristä ulos. Suuntasimme keskelle metsää. Haistoin oravan ja heilautin häntääni merkiksi, että koittaisin pyydystää sen. Jännitin lihakseni ja hiivin lähemmäs. Kun olin tarpeekis lähellö ponkaisin kohti oravaa, joka ei osannut aavistaa hyökkäystäni. Tapoin oravan nopealla puraisulla.
" Hieno nappaus." Leijonaturkki kehui. Kehräsin ja maukaisin.
" Kiitos. Yritä sinä seuraavaa." Sanoin ja hautasin oravani maahan. Jatkoimme matkaa ja Leijonaturkki päätti koittaa napata jäniksen. Hän loikkasi sen kimppuun ja onnistuikintappmaan sen.
" Mahtavaa! Taitosi eivät ole ruosteessa." Taaskin virnistys.
" Eivät myöskään sinun taitosi." Leijonaturkki tokaisi. Hymyilin ja mau'uin.
" No opinne sinulta." Sanoin ja jatkoin matkaa Leijonaturkin kanssa.
//Jellona?
Leijonaturkki
Kävelin leiriin, hampaissani oli kani ja hiiri, Jääturkilla oli orava ja kani. Veimme saaliit tuoresaaliskasaan. Yhtäkkiä muistin taas sen tunteen, en voisi olla varapäällikkö, entä jos Pajutähti valitsi väärin? Jos en olisikaan sopiva päälliköksi.
Kävelin päällikön pesään.
"Saako tulla?" kysyin.
"Tule vain", Pajutähti vastasi.
Kävelin leiriin hieman empien.
"Olen päättänyt, en ole valmis nousmemaan päälliköksi jälkeesi, mutta kun nyt varapäällikön paikan annan pois, toivon ettei kukaan ala ajattelemaan minua tyhmänä", sanoin emolleni.
"Ei kukaan niin tee", Pajutähti naukaisi.
"Kiitos, ja olen katsellut Harmaatulen touhuja, hän on taitava, ja tahdon että teet hänestä varapäällikkösi", naukaisin varmasti.
//Pajutähti?
Pajutähti
Katsoin hämmentyneenä kolmannen pentueeni poikaa, Leijonaturkkia ja sain sitten nau´uttua: "Oletko varma?"
Vastauksena tuli nyökkäys. Kurkustani pääsi matala kehräys ja nuolaisin poikani poskea maukuen hellästi: "Olet jaloimpia tuntemiani kissoja, Leijonaturkki. Älä koskaan anna tuon valon sammua sisälläsi."
Leijonaturkki sulki kunnioittavasti silmänsä ja avattuaan ne seurasi minua aukiolle loikaten seurakseni Suurkivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin ja näin hetkessä kiven ympärille kerääntyvän kissajoukon.
Katselin ympärilleni ja näin nuorimman poikani Harmaatulen kissajoukossa. Tunsin Leijonaturkin hännän koskettavan lapaani ja aloitin: "Myrskyklaanin kissat, sain tänään merkitä uuden jalon soturin mieleeni. Leijonaturkki" ,vilkaisin poikaani, "on päättänyt antaa varapäällikkyytensä eteenpäin ja on itse valinnut seuraajansa, jonka hyväksyn, ja jonka tekin saatte hyväksyä. Leijonaturkin seuraaja on Harmaatuli!"
Käännyin katsomaan ylpeänä poikaani, kun tämä astui eteenpäin isänsä töykkäämänä ja maukui: "Kiitos Pajutähti - ja Leijonaturkki. Suostun ottamaan veljeni paikan itselleni."
Harmaatuli kumarsi isoveljelleen ja klaani puhkesi ulvomaan tuoreen varapäällikön nimeä. Vilkaisin ylpeänä Leijonaturkkia ja nuolaisin tämän korvaa hellästi: "kiitos."
Harmaatuli oli järjestämässä iltapartiota, kun tunsin painetta vatsassani. Samaa painetta, jonka olin jo viidesti tuntenut. Nousin seisomaan ja astelin mahdollisimman vakaasti - yrittäen peitellä nousevaa kipuani - Kielonkukan pesälle. Parantajanaaras ymmärsi heti mistä oli kyse, koska lähetti vatsakipuun yrttejä hakeneen Ketoturkin Aamunkajoa hakemaan. Kuudes pentueeni oli tuloillaan, mutta jokin sai minut ymmärtämään, että tämä tulisi myös olemaan viimeiseni.
//Hmmh, Hopsu voisi kirjoittaa Korppitassun nimityksen ja Lehtorin ja Jellonan tiedoksi: (S)(H)(J)alavat syntyvät :D
Voitassu
Kävelimme leirin sisälle. Selässäni kuumotti monta epäilevää katsetta. Minua hermostutti. Kävelin Pajutähden perässä ison kiven luokse. Hän käski pysyä kiven alapuolella.
"Tulkoon kaikki oman riistansa metsästämään kykenevät suurkiven luokse klaani kokoukseen. Hän nimitti minut Voitassuksi ja mestarikseni Leijonaturkin. Tunsin yhä epäilevät katseet selässäni.
*Minä tulen hyväksytyksi soturiksi vielä jonain päivänä.*Päätin mielesdäni*
"Tule Voitassu. Pidän sinun ensimmäisen harjoituksesi."Leijonaturkki sanoi ja katkaisi aatteeni.
//Nyt on Voitassukin myrskyklaanissa. En muistanu miten nimitys menot meni joten kirjoitin noin//
//Leijonaturkki??
Jääturkki
Olin käynyt partiossa ja palasin leiriin väsyneenä. Heilautin häntääni ja kuulin kuinka muut puhuivat Leijonaturkin ja Viherlammen pentujen syntymästä. Päätin käydä vilkaisemassa, koska en ollut aiemmin ehtinyt. Kävelin pentutarhaan ja istahdin vanhan mestarini vierelle.
" Hei ja onnittelut nöin kauniista pennuista." Sanoin kehräten ja tuuppasin Leijonaturkkia ystävällisesti. Kumarruin alemmas katsomaan pentuja ja kysyin.
"Mitkä heidän nimensä ovat?" Kuuntelin kun Vihetlampi vastasi.
"Tämä on Salviapentu, tämä Jalopentu ja tämä on Lumopentu." Kehräsin ilmaistakseni kuinka hyvät nimet olivat. Katsoin vielä mestariani ja koska olin viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa tiesin että jokin oli vialla.
"Leijonaturkki kävisitkö kanssani tuossa ulkona? Olisi asiaa." Sanoin ja Leijonaturkki vilkaisi minua kummissaan, mutta tuli kanssani ulos. Sopivan hetken tullessa kysyin.
" Saanko kysyä mikä sinua mietityttää? Vaikutat jotenkin huolestuneelta." Kysyin entiseltä mestariltani, joka ymmärtäisi äänestäni etten yrittänyt tunkeilla olin vain hiukan huolissani hänestä.
// Jellona?
Leijonaturkki
"Ei minua mikään vaivaa, olen elämäni kunnossa! Minähän olen saanut kumppanin, pentuja ja olen päässyt varapäälliköksikin!" huudahdin ja esitin iloista.
//Jääturkkki? Sori mini:D
Jääturkki
Mestarini näytti iloiselta, mutta silti hän ei vaikuttanut iloiselta.
" Niin, mutta sinä et vaikuta itseltäsi. Olet jotenkin... Hiukan varautunut." Sanoin ja tutkailin varapäällikköäni. Hän sävähti hiukan ja avasi suunsa sanoakseen jotakin.
// Leijonaturkki
Leijonaturkki 03.07.2014
Leijonaturkki ei ollut kertonut mikä häntä vaivasi, joten annoin asian olla. Tiesin että hän kertoisi sen jos se olisi tarpeen. Aamulla nousinylöa ja kävelin suurkiven varjoon niinkuin olin tehnyt oppilaasta saakka. Katsoin tuoresaalis kasaa. Se ei ollut suuri, vaikka tänään oli lähetetty jo kaksi metsästys partiota. Mietin mitä kannattaisi tehdä. Kivitassu oli vielä lepäämässä, enkä raaskinut herättää, kun hänellä oli ollut eilen rankkapäivä taisteluharjoituksissa. Heilautin häntääni kyllästyneenä, en pitänyt tylsyydestä. Kun tarkastelin leiriä huomasin Pajutähden kävelevän ohitseni. Nyökkäsin kunnioittavasti ja hymyilin. Päällikkö vastasi nyökkäämällä ja suuntasi kohti pentutarhaa, varmaan katsomaan aleijonaturkin pentuja. Päätin lähteä katsomaan löytäisinkö riistaa ja ajattelin pyytää Huminatassua seuraksi. Ai niin, hän ei puhunut minulle enää, enkä tiennyt miksi. Kävelin sotureiden pesälle ja kompastuin vahingossa Mustamielen häntään.
" Katso eteesi." Tuo äyskäisi ja heilautin häntääni pahoittelevasti. Vaikka olimmekin sopineet riitamme heti kun minusta tuli soturi, emmeolleet vieläkään ystäviä. Kävelin varapäällikönluokse ja kysyin.
" Voinko lähteä metsästämään. Tuoresaaliskasaan tarvittaisiin hiukan riistaa." Leijonaturkki nyökkäsi ja lähdin siis ulos leiristä. Juoksin vedenrajaa pitkin ja etsin riistan hajuja.
*Täältä voisi löytää riistaa koska on kosteaa. *Haistoinkin vesimyyrän jonka kimppuun loikkasin päästyäni lähelle. *Jos minulla olisi kumppani voisin jakaa tämän hänen kanssaan, mutta kun ei...* Oli niin epäreilua että osa sai kumppanin ja osa, kuten minä, ei. Hautasin vesimyyrän ja jatkoin matkaa.
***
Saalistus sujui hyvin. Palasin leiriin vesimyyrän ja kahden hiiren kanssa. Vein ne tuoresaaliskasaan ja istuin suurkiven varjoon.
//Jokuh?
Sinitassu 04.07.2014
Katsoin järkyttynyttä graniittisilmää.
"Näitkö tai haistoitko jotain?" Kysyin.
"E-en. En mitään." Hän sanoi ja alkoi nuolla pörhistynyttä turkkiaan nopein nuolaisuin. Siristin silmiäni, ja katsoin tarkoin soturia.
"Sinun ei tarvitse kertoa jos et halua." Sanoin ja hymyilin.
Graniittisilmä hymyili takaisin. "Mutta nyt minun on mentävä. Minun pitäisi löytää mestarini leijonaturkki. Oletko sinä nähnyt häntä? " kysyin.
Graniittisilmä pudisti päätään vastaukseksi.
Lähdin juoksemaan kohti aukiota.
//leijonaturkki?
Leijonaturkki
Avasin suuni ja mau'uin: "Tämä on suuri kunnia minulle, lupaan olla uskollinen Myrskyklaanille ja suojella sitä hengelläni!" huudahdin niin että koko klaani kuuli minun sanani.
"Leijonaturkki! Leijonaturkki!" klaani hurrasi.
"Salviahäntä, valaiskoon Tähtiklaani polkusi", nau'uin edellisen varapäällikön ruumiin edessä.
Aurinko oli laskenut ja moni kissa makasi Salviahännän ruumiin edessä.
"Onko emo Tähtiklaanissa?" Rosotassu kysyi.
"On", sanoin ja nuolaisin pentumme turkkia.
***
Olimme valvoneet yön Salviahännän ruumiin luona. Hierakanlehti ja Laikkulehti hakivat Salviahännän ruumiin haudattavaksi.
"Hyvästi", nau'uin hiljaa edellisen varapäällikön ruumiille.
"Leijonaturkki, voisitko järjestää partiot?" Pajutähti kysyi.
"Mustamieli, johda aamupartiota ja ota mukaasi Taivaansini Jäkälätassu ja Sähköhäntä", sanoin ja Mustamieli lähti hakemaan kissoja pesistään.
"Metsästyspartiota voi johtaa Harmaatuli, tulen mukaasi ja otamme mukaamme Hopeatassun, Jääturkin ja Kivitassun", sanoin ja katsoin Harmaatulta joka nyökkäsi.
***
Kun olin järjestänyt partiot kävelin Harmaatulen, Hopeatassun, Jääturkin ja Kivitassun luo.
"Kuten tiedätte klaanimme tarvitsee todella paljon riistaa joten siksi otin enemmän kissoja mukaan metsästyspartioon", sanoin ja annoin Harmaatulen johtaa meidät pois leiristä.
"Mennään Jokiklaanin rajalle", Harmaatuli sanoi.
Nyökkäsin ja kävelimme Harmaatulen perässä Jokiklaanin rajan lähelle. Raotin leukojani ja suuhuni tulvahti hento riistan tuoksu. Tunnistin hajun, se oli kanin haju. Kani oli kuitenkin mennyt tästä liaan kauan sitten, joten sitä ei kannattaisi lähteä jäljittämään. Nostin päätäni ja avasin suuni uudelleen, suuhuni tulvahti hiiren tuoksu, se oli vahvaa joten hiiri olisi jossain lähellä. Lähdin vaanimaan sitä, hiiri oli ihan edessäni, loikkasin sen kimppuun ja tapoin sen yhdellä iskulla.
"Hienoa, mekin olemme saaneet jo jotain", Harmaatuli naukui takaani.
Katsoin taakseni, Harmaatulella oli hampaissaan hiiri, ja Hopeatassulla pienen pieni hiiri.
"Mekin olemme saaneet jotain!" Jääturkki huudahti ja juoksi luoksemme Kivitassun kanssa.
Jääturkilla oli hampaissaan pieni orava, ja Kivitassulla oli rastas.
"Hienoa, saalistetaan vielä vähän aikaa niin saamme enemmän riistaa klaanille", Harmaatuli naukui, yhden asian tiesin, tuosta kollista tulisi vielä jotain, jotain jolla on paljon valtaa, niin ja hänestä tulisi uskollinen ja luotettava, sitä en usko itsestäni, koska Tähtiklaanin valittujen johtaminenkin tuntui vaikealta.
Kun vihdoin heräsin tähän maailmaan, muut olivat lähteneet ja olin jäänyt yksin.
Raotin leukojani ja suuhuni kantautui kaksijalkojen, Jokiklaanin kissojen ja oravan tuoksu. Katsoin ylös, siellä oli oranssi-ruskea orava joka loikkasi juuri maahan. Siinä olisi tilaisuuteni, loikkasin kohti oravaa, en ihan saanut sitä kiinni, juoksin sen perään. Se kiipesi puuhun, mutta tipahti alas, otin oravan kiinni ja tapoin sen.
"Hyvä että sait sen kiinni", Harmaatuli sanoi ja loikkasi puusta.
"Kiitos että olit puussa", naukaisin ja hymyilin kollille.
Hopeatassu käveli luoksemme hiiri suussaan.
"Hienoa, odotetaan että Jääturkki ja Kivitassu tulevat luoksemme niin lähdetään", Harmaatuli naukaisi.
Nyökkäsin ja istuuduin maahan ja odotin jonkun aikaa, pian kaksi kissaa juoksivat luoksemme.
"Katsokaa he tulevat!" Hopeatassu hihkaisi.
Nousimme Harmaatulen kanssa ylös ja otimme saaliimme hampaisiimme. Jääturkilla oli suussaan kani.
"Palataan leiriin", Harmaatuli naukaisi.
Kannoimme tuoresaaliit leiriin, sitä olimme saaneet aika paljon.
//Jokuuh?:D
Jääturkki
Salviahäntä oli kuollut... Vaikka en ollut tuntenut häntä niin hyvin, ikävöin häntä silti. Mietin asioita, kunnes täytyi lähteä saalistamaan klaanille.
***
Laitoin oravani ja kanini saaliskasaan ja huomasin Kivitassun katsovan tuoresaaliita nälkäisenä.
"Syö vain. Metsästit hyvin." Kivitassu nyökäsi ja lähti etsimään itselleen syötävää. Koska saalista ei löytynyt tarpeeksi kaikille päätin jättää oman ruokani väliin tänään. Ei minulla sitäpaitsi edes ollut nälkä, klaanitoverin kuolema oli vienyt sen pois. Salviahäntä oli ensimmäinen kuollut kissa sen jälkeen kun olin tullut oppilaaksi. Toki tuoresaalista oli tullut paljon, mutta tiesin että jotkut tarvitsivat sitä kipeämmin kuin minä. Näin entisen mestarini ja nykyisen varapäällikön, Leijonaturkin istuvan soturienpesän luona yksin. Kävelin hänen luokseen.
"Onnittelut muuten varapäällikön asemasta. Sinä ansaitsit sen!" Sanoin kehräten hänelle. Leijonaturkki nosti päätään ja hymyili.
"Kiitos." Hetken istuimme hiljaa vierekkäin, kunnes avasin suuni.
"Sinulla on varmaan ikävä Salviahäntää. Toivoisin että olisin voinut tuntea hänet paremmin..." Sanoin ja katsoin entistä Mestariani sinisillä silmilläni. Yhtäkkiä mieleeni tulvahti muisto. Muisto siitä kuinka iloinen olin ollut kun Leijonaturkki oli ollut mestarini. En ollut ikinä sanonut sitä hänelle.
"En ole muistanut kiittää sinua. Siis iitä että olit minulle niin hyvä mestari. Kiitos." Sanoin ja jäin odottamaan hänen vastaustaan.
//Jellona?
Leijonaturkki
"Älä minua kiittele, itsehän sinä kaiken opit!" huudahdin ja tönäisin Jääturkkia sievästi tassullani.
"Ilman sinua en olisi oppinut sitä yhtä liikettä jossa juokset kohti vastustajaa ja loikkaat hänen päälleen", Jääturkki naukaisi.
"Itse asiassa käytin sitä silloin kun Saniaistassu kuoli, käytin sitä haukkaan joka tappoi oppilaani", sanoin ja katsoin apeana maahan.
"Saniaistassu metsästää nyt Tähtiklaanissa", Jääturkki lohdutti.
"Menen juttelemaan Pajutähden kanssa, sillä minulla on hänelle tärkeää asiaa", naukaisin ja kävelin kohti päällikön pesää.
"Emo.. Siis Pajutähti, minulla on asiaa", sanoin ja odotin että Pajutähti antaisi merkin mennä sisään.
"Sisään", emoni naukaisi.
"Minua mietityttää, kun kuolet tai muutat klaaninvanhimpiin, entä jos en kestä sitä taakkaa, entä jos teen kaiken väärin..?" kysyin ja toivoin emoltani vastauksen.
"Jos teet jotain väärin, ja tunnet että et voi ottaa taakkaa harteillesi, voit luovuttaa sen jollekkin toiselle, mutta valinta on sinun", Pajutähti naukui.
"Aion olla varapäällikkö ja miettiä asiaa, jos löydän paremman tehtävälle, luovutan paikkani, yritän kuitenkin olla hyvä varapäällikkö klaanille, ja toivon ettei kukaan väitä minua pelkuriksi tai luovuttajaksi", sanoin ja katsoin emoani silmiin.
"Et ole pelkuri tai luovuttaja, olet aina pentuni ja et tee väärää valintaa antamalla paikan toiselle", emo naukui.
"Kiitos, menen nyt", sanoin ja kumarsin Pajutähdelle.
Kävelin kohti soturien pesää ja menin nukkumaan, sain unen heti.
UNTA:
Katselin ympärilleni, tajusin näkeväni unta.
"Hei Leijonaturkki, pääsit varapäälliköksi, onnea", Arpitähdeksi tunnistamani kolli naukui.
"Mitä asiaa sinulla on?" kysyin savunharmaalta kollilta.
"Ymmärrän että sinulla on vaikeaa luottaa siihen että pystyisit joskus olemaan klaanipäällikkö, valinta on sinun, voit valita mitä teet. Kaikki valinnat ovat oikeita", kolli naukui ja katosi.
//Noin:3
Leijonaturkki 01.07.2014
Katselin kuinka Viherlampi loikki leiriin, hänen vatsansa oli suuri ja painavan näköinen.Loikkasin hänen luokseen.
"Sinun täytyy muuttaa pentutarhaan", nau'uin ja nuolaisin kumppanini poskea.
"Selvä, pennut syntyvät pian", naaras sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Voin auttaa sinua muuttamaan sinne", sanoin ja katsoin kumppaniani silmiin.
"Kiitos", hän sanoi ja lähti sotureiden pesään.
Kävelin Viherlammen perässä hakemaan hänen sammaliaan, kun olimme sen tehneet veimme ne pentutarhaan. Viherlampi lösähti pedilleen ja alkoi nuolemaan tassujaan.
"Tulen katsomaan sinua vielä partion jälkeen", sanoin ja Viherlampi nyökkäsi.
Kävelin pois pentutarhasta ja hain kaikki jotka tulisivat mukaani iltapartioon.
***
Palasin leiriin, kaksijalkojen ruumiita oli ollu monessa paikassa.
"Leijonaturkki! Viherlampi on synnyttänyt kolme pentua!" kuulin kuinka veljeni Harmaatuli huudahti.
"Menen katsomaan heitä!" huudahdin ja juoksin pentutarhaan.
Siellä he olivat, kumppanini ja kolme pentuamme.
"Hei Leijonaturkki, kaksi ovat naaraita ja yksi on kolli", Viherlampi sanoi.
Nyökkäsin ja kävelin pentujen viereen. He vääntyilivät ja kääntyilivät juodessaan maitoa.
"He ovat suloisia", sanoin ja nuolaisin Viherlammen poskea.
"Niin ovat", Viherlampi sanoi.
"Vo-voisiko tuo yksi olla Salviapentu?" kysyin ja nuolaisin vaaleanruskeaa naarasta.
"Voi, se nimi on sinulle varmasti tärkeä", Viherlampi naukui.
"Voisiko tuo olla Jalopentu?" kysyin.
"Voi, ja tuo viimeinen voi olla Lumopentu", Viherlampi naukaisi ja nuolaisi kaikkien pentujen päälakia.
//joo pennut synty jo nyt:33 Anteeks:D
Leijonaturkki 02.07.2014
Makasin minun ja Viherlammen pentujen vieressä. Pennut olivat syntyneet. Nousin ylös, Viherlampi ja pennut nukkuivat. Kävelin hiljaa pois pentutarhasta.
"Hei Sinitassu, mennään harjoittelemaan", sanoin oppilaalleni.
"Mennään vain!" Sinitassu kiljaisi.
Kävelin Sinitassun perässä pois piikkihernetunnelista. Sinitassu loikki hiekkakuopalle.
"Mitä teemme tänään?" Sinitassu kysyi.
"Harjoittelemme kiipeilyä", sanoin Sinitassulle.
"Jee! Harjoitellaan!" Sinitassu kiljaisi.
****
Kävelimme leiriin, suussani oli hiiri ja kani, Sinitassu kantoi suussaan hiirtä. Kävelin tuoresaaliskasan luo ja laskin saaliit siihen. Sinitassu teki samoin. Otin kasasta kaksi kania, Jäkälätassu katsoi minua kummissaan.
"Vien toisen Viherlammelle", naukaisin ja veljeni nyökkäsi.
"Hei Leijonaturkki", Viherlampi naukaisi.
"Hei", sanoin ja nuolaisin kumppanini turkkia.
*Nyt kaikki on hyvin, olen onnellinen. Mutta mitä teen sitten kun Pajutähti kuolee? Annanko paikkani toiselle vai en?* kysyin itseltäni.
"Katso! Salviapentu avasi silmäänsä!" Viherlampi huudahti.
Pennut olivat muutaman päivän ikäisiä, ja ensimmäinen pentu avasi silmänsä. Nuolaisin Salviapennun päälakea, pentu sulki silmänsä ja avasi ne pian uudestaan.
"Ee", Salviapentu mumisi.
"Mitä sinä yrität sanoa?" Viherlampi kysyi.
"Eemuu", Salviapentu sanoi.
"Ei kun emo", Viherlampi naurahti.
"Emmoo", Salviapentu yritti.
"Melkein, sano emo", Viherlampi naukaisi.
"Emoo", Salviapentu yritti ja lähes onnistui.
"Hienoa! Se meni tosi läheltä ettei mennyt oikein, mmutta tuo on ihan tarpeeksi hyvä", sanoin ja nuolaisin Salviapentua, joka nosti pikkuista tassuaan.
//Joku?:3
Leijonaturkki
"Selvä", naukaisin ja lähdin etsimään Mustamieltä.
"Mustamieli!" huudahdin ja näin kollin tulevan pois oppilaiden pesästä.
"Mitä?" hän tiuskaisi ja katsoi minua vihaisesti.
"Auta Kyousuke klaanimme tavoille, niin ja et ole enää oppilas", naukaisin ja lähdin pois hänen luotaan.
//Saajatkaa:D
Jääturkki 13.06.2014
Olin aamulla käynyt mestarini Leijonaturkin kanssa harjoittelemassa metsästystä. Sain suuren jäniksen ja vesimyyrän. Kannoin niitä ylpeästi tai no Leijonaturkki auttoi vesimyyrän kanssa koska jänis painoi paljon. Kun tulimme leiriin hän sanoi. "'Jäätassu, sinusta tulee varmasti soturi pian." Katsoin häntä silmät pyöreinä ilosta ja nyökkäsin. Vein jäniksen tuoresaaliskasaan ja päätin mennä oppilaidenpesään, vieläkun pääsisin sinne. Kävin makuulleni maahan ja lepäsit hetken. Heräsin kun pihalta kuului kovaääninen naukaisu:
" Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen." Nousin ylös ja kävelin pihall*Mitäköhän tämä on?* Mietin enkä lainkaan muistanut että minut saatettiin nimetä soturiksi. Pajutähti jatkoi.
" Tänään on aika nimetä uusi soturi. Jäätassu astuisitko eteenpäin." Huomasin kaikkien katsovan minua ja astuian suurkiven eteen. Pajutähti katsoi minua hyväksyvästi ja sanoi.
" Jäätassu lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puollustaa klaaniasi, jopa hengelläsi?" Tätä kysymystä olin odottanut. Nostin pääni pystyyn ja naukaisin kuuluvalla rohkealla äänellä.
" Lupaan." Pajutähti nyökkäsi ja sanoi katsoen suoraan minuun.
" Niimpä minä Pajutähti ,Myrskyklaanin päällikkö pyydän esiisiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän opiskellut ankarasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on valmis tulemaan soturiksi." Pieni tauko jonka aikana sydämeni jyskytti valtavasti. " Jäätasdu tästä päivästä alkaen sinut tunnetaan Jääturkkina. Myrskyklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja rohkeuttasi ja hyväksymme sinut klaanin täydeksi soturiksi." Kumarsin pajutähdelle ja kuuntelin ympärilleni. Kuulin kaikkien tuttujen huutavan uutta nileäni.*Olen Jääturkki.* Ajattelin ja hymyilin iloisesti. Jäin suurkiven varjoon istumaan odottamaan seuraa.
// Huminatassu? Pajutähti? Leijonaturkki? Joku?
Leijonaturkki 14.06.2014
Makoilin pentutarhassa Salviahännän ja pentujemme kanssa. Rosotassusta oli tullut oppilas, mutta Sädepentu ja Haukkapentu olivat vielä pentuja.
"Menen nukkumaan, on jo melkein kuunhuipun hetki", naukaisin Salviahännälle joka nyökkäsi minulle.
Kävelin pois pentutarhasta suoraan sotureiden pesään. Kävelin sisään ja menin sammalpedille makaamaan.
UNTAA:
Katsoin eteeni, oli pimeää enkä nähnyt mitään. Pian haistoin jotain. Eteeni astui harmaa naaras.
"Hei Leijonaturkki", naaras sanoi, tunnistin hänet entiseksi päälliköksi Hopeatähdeksi.
"Hei, mitä asiaa sinulla on?" kysyin hieman täristen, sillä näin unta, ja Hopeatähti oli unessa.
"Yksi kaikista viidestä, Emonsuulle suuntaa. Matka jatkuu eteenpäin, vuorten yli, jossa kuu kuultaa. Seuraa tähdistä pienintä, halki Kaksijalkalan. Lopulta päädyt hylätylle, Kuukivelle kaksijalkojen. Älä pelkää astuessas, sisään kivipesäseen. Kivipesän perällä, näet kaksi puuta ristissä. Niiden luokse kuljet vain, viisi kissaa sieltä ilmestyy lain. Klaanien perustajat kertovat, teille kohtalosta metsän", Hopeatähti naukui.
"Mitä tuo tarkoittaa?!" kysyin, mutta naaras katosi.
Pian kaikki haihtui.
"Leijonaturkki! Herää!" kuulin jonkun huutavan minulle.
"Mitä?" kysyin unissani.
//saa jatkaa:DD
Saniaistassu
Katson mestariani iloisesti. Leijonaturkki katsoo minua kuitenkin vihaisena; olihan se ymmärrettävään, kun juuri hänet herätin kesken unien.
"Sinä pyöriskelit ihan levottomana - mistäs oikein näit unta?" naurahdan.
"E-en mistään..", kolli vastaa epäröiden. Vaihdan hetkessä puheenaihetta, sillä aihe näyttää olevan mestarilleni arka paikka.
"Voisitko tänään opettaa minulle niitä sinun kuuluisia taisteluliikkeitä?"
//Vuoden pisin tarina! Leijona? :3
Tässä välissä oli ennustus, jonka mukaan jokaisen klaanin valittujen tuli matkata klaanien perustajien luokse jonkin takia? Silloiset ylläpitäjät poistivat kyseisen profetian tarinavieraskirjan, jonka vuoksi tarinoita ei ole saatavilla.
Matkan aikana Leijonaturkki tovereineen kävivät Kuohuvan Veden Heimon luona, Saniaistassu kuoli ja muistaakseni mitään sen kummempaa ei tapahtunut.
Leijonaturkki 29.06.2014
Astuin leiriin, tutut tuoksut lensivät luokseni, yksi kuitenkin puuttui, Saniaistassu oli poissa.
"Missä sinä olet ollut?" Aamunajo kysyi.
"Minun täytyy päästä Pajutähden puheille!" huusin ja kävelin kohti päällikön pesää.
"Pajutähti! Olen palannut ja minulla on tärkeää asiaa koskien kaikkia klaaneja!" huudahdin emoni pesän edessä.
//Pajutähti?:D
Pajutähti
Seisoin Suurkivellä ja tunsin kaikkien klaanilaisteni katseiden polttavan turkkiani. Tunsin surua Salviahännästä, kun mau´uin: "Suuri osa teistä tietääkin jo, että menetimme tänään Salviahännän, varapäällikkömme."
Muutama kissa päästi surumielisen ulvaisun, kunnes jatkoin: "Minun on nimitettävä klaanille uusi varapäällikkö, mutta kiittäkäämme ensin Tähtiklaaniä Salviahännän elämästä. Salviahäntä oli uskollinen ja rohkea, eikä Myrskyklaanilla olisi voinut olla parempaa varapäällikköä."
Pidin pienen tauon ja jatkoin sitten: "Lausun nämä sanat, Salviahännän ruumiin edessä, jotta hänen henkensä voi kuulla ja hyväksyä valintani."
Vaikenin taas ja nau´uin sitten: "Salviahännälle elämässä olivat tärkeitä klaani ja perheensä. Uskon Salviahännän kunnioittavan päätöstäni valita uudeksi varapäälliköksemme Leijonaturkki."
Laskin katseeni poikaani, joka oli noussut tassuilleen ja avasi suunsa maukuakseen jotain.
//Jellona? :3 + Hopsu, luit varmaan chatista jo kaiken niin en tähän sitä skriivaa :D
Kivipentu
(alku poistettu koska ei liity aiheeseen)
Avasin jälleen silmäni, ja näin että oli valoisampaa, emokin oli lähtenyt ja kaikki muut pennut nukkuivat. Nousin ylös ja yritin jälleen päästä kävelemään, otin hitaasti yhden pienen askeleen, se onnistui mielestäni aika hyvin, paitsi että horjuin aika paljon. Toinen askel onnistui paremmin, ja kolmannella kaaduin. Päästin ulvaisun, ja joku kolli tuli luokseni.
"Taidat olla Kivipentu, olen veljesi Leijonaturkki", kolli sanoi ja nosti minut ylös.
"Jellonaturkki", nau'uin ja huomasin sanoneeni väärin.
"Ei kun Leijonaturkki", Leijonaturkki naurahti.
"Leeijonaturkki", sanoin ja huomasin sen menevän melkein oikein.
"Minne olet menossa?" Leijonaturkki kysyi.
"Tarina, klaaninvanhimpien pesä", sanoin ja yritin muistella mitä Rosopentu oli sanonut Pajutädelle, eli emolleni.
"Taidat olla liian pieni sinne, mene vaikka Rosopennun, Sädepennun ja Haukkapennun luo leikkimään", Leijonaturkki sanoi ja hymyili ystävällisesti.
"Okei", nau'uin ja lähdin kohti kolmea pentua jotka leikkivät keskenään.
"Saanko tulla leikkimään?" kysyin ja kaaduin maahan, koska tasapainoni petti.
"Osaatko juosta tai taistella?" Rosopentu kysyi.
"En, koska olen niin pieni vielä", sanoin ja nousin istumaan.
"No tule, jos et osaa niin voit katsoa leikkiämme", Rosopentu naukui.
"Selvä, keitä leikitään?" kysyin ja katsoin kolmea pentua jotka taistelivat keskenään.
"Leikitään vaikka neljää päällikköä, eli Pajutähteä, Tuhotähteä, Tundratähteä ja Myrskytähteä!" Sädepentu huudahti.
"Joo! Minä olen Pajutähti", Rosopentu sanoi yrittäen näyttää suurelta.
"Minä olen vaikka Mysrkytähti", sanoin ja katsoin muita pentuja.
"Okei, sitten minä olenkin Kuuratähti", Sädepentu naukui.
"Minä olen Tuhotähti", Haukkapentu sanoi.
"Entä kuka on Tundratähti?" Rosopentu kysyi.
"Tundratähti on leikkimässä vaikka pentua!" huudahdin ja Rosopentu katsoi minua hieman hyljeksitästi.
"Hyvä idea!" Sädepentu naurahti.
//Joku?
Kivipentu
"Setripentu, oletko kunnossa?" kysyin ja nuolaisin siskoni korvaa.
"Olen", hän sanoi ja katsoi minua.
"Menetkös leikkimään?" emo kysyi ja katsoi kysyvästi Setripentua.
"En vielä", hän sanoi ja meni Sammalpennun ja Piikkipennuun viereen makaamaan.
"Minä menen emo!" huudahdin ja otin hieman kömpelöitä juoksuaskelia kohti muita pentuja joiden kanssa leikimme.
"Mitä Tundratähdelle tapahtuu?" Rosopentu kysyi.
"Leikitään nykyisiä päälliköitä, minä olen yhä edelleen Myrskytähti", naukaisin ja katsoin Sädepentua.
"Minä olen vaikka Koivutähti", Sädepentu naukaisi.
"Minä olen vieläkin Pajutähti", sanoi Rosopentu.
"Ja minä olen siis Kultatähti", Haukkapentu sanoi.
"Taistellaan, minä ja Myrskytähti taistelemme kahdestaan!" Rosopentu huudahti.
"Ja minä ja Kultatähti!" Sädepentu huudahti.
Rosopentu lähti juoksemaan kohti Sädepentua ja loikkasi tämän päälle, Haukkapentu juoksi kohti minua, mutta kerkesin väistää hänet. Lähdin juoksemaan kovaa vauhtia karkuun, kunnes törmäsin taas Leijonaturkkiin. Menin hänen taakseen piiloon ja näin kuinka Haukkapentu törmäsi Leijonaturkkiin.
"Isää!" Haukkapentu huudahti.
"Hei Haukkapentu, mitä te leikitte?" Leijonaturkki kysyi.
"Minä olen Kultatähti ja yritän napata Myrskytähteä kiinni", Haukkapentu sanoi ylpeänä.
"Selvä, mutta älkää lähtekö pois leiristä", Leijonaturkki naukui ja meni Salviahännän luo.
Lähdin juoksemaan karkuun Haukkapentua, mutta olin vielä kömpelö ja kompastuin. Haukkapentu hyppäsi päälleni ja ulvaisin. Haukkapentu säikähti ja hyppäsi pois päältäni.
"Se oli vitsi, ei minuun sattunut!" huudahdin ja loikkasin Haukkapennun päälle.
"Koivutähti, auta!" Haukkapentu huusi Sädepennulle joka juoksi kohti minua Rosopentu kannoillaan.
Loikkasin pois Haukkapennun päältä ja Sädepentu loikkasi veljensä päälle.
"Koivutähti, älä minun kimppuuni käy, vaan Myrskytähden ja Pajutähden!" Haukkapentu naukui.
"Okei!" Sädepentu sanoi ja hyökkäsi kimppuuni, ehdin väistää sen ja läimäisin tassullani naaraan kuonoon. Tämä ulvaisi ja loikkasi taaksepäin.
Kun olimme leikkineet jonkun aikaa minulle tuli nälkä.
"Tahdon mennä syömään", sanoin ja kävelin kömpelöin askelin pentutarhaan jossa emo ja sisareni olivat syömässä. Kävelin emoni viereen ja aloin syömään maitoa.
Kun olin syönyt huomasin että Sammalpentu ja Piikkipentukin osasivat kävellä.
"Mennäänkö leikkimään Rosopennun, Sädepennun ja Haukkapennun kanssa?" kysyin ja loikkasin ilmaan ja kaaduin kun pääsin maahan.
"Okei", Sammalpentu sanoi ja lähti seuraamaan minua kömpelöin askelein. Piikkipentu ja Setripentukin tulivat.
"Hei Rosopentu, Sädepentu ja Haukkapentu!" huudahdin ja juoksin heidän luo.
"Leikitäänkö Myrskyklaania ja Jokiklaania taistelemassa aurinkokivistä?" Rosopentu kysyi innoissaan.
"Joo!" huudahdin.
"Minä olen Pajutähti vieläkin", Rosopentu naukui.
"Ja minä olen Myrskytähti", naukaisin ja asetuin Rosopennun eteen kömpelöön taisteluasentoon.
"Minä olen Salviahäntä", Sädepentu naukui.
"Minä olen vaikka Savumyrsky", Setripentu naukui.
"Okei, minä olen Leijonaturkki!" huudahti Haukkapentu.
"Oletko sinä vaikka Koinlento, niin Sammalpentu voisi olla Kielonkukka", Rosopentu sanoi.
"Selvä, olen Koinlento", Piikkipentu sanoi.
"Ja minä Kielonkukka", Sammalpentu naukaisi ja meni Rosopennun taakse.
"Mutta meitä on vähemmän", nau'uin ja katsoin Rosopennun takana olevia kissoja.
"No jos teidän parantajakin saa taistella", Rosopentu naukui.
"Selvä, ja Kielonkukka ei saa taistella!" huudahdin.
"Myrskyklaanin kissat! Hyökätkää!" Rosopentu huusi ja juoksi klaanin edellä hyökkäykseen.
"Jokiklaani, hyökätkää!" ulvaisin ja Setripentu ja Piikkipentu lähtivät hyökkäykseen.
Juoksin Rosopennun luo ja aloimme taistelemaan. Rosopentu läimäisi minua kuonoon kynnet piilossa, läimäisin häntä takaisin.
Leikimme aika kauan kunnes emme jaksaneet enää. Kävelimme kaikki klaaninvanhimpien pesään Rosopennun johdattamana.
//Joku pennuista?:D
Jäätassu 09.06.2014
Olin vihdoin päässyt pois parantajan pesältä ja olin innoissani. Kävelin varovasti pentutarhaan katsomaan Pajutähteä.
"Hei Pajutähti." Sanoin varovasti. Pajutähti josti päätään ja katsoi minuun.
"Hei Jäätassu, mikäs sinut tuo tänne." Naaras naukui ja minä mietin mitä sanoisin.
"Tahdoin vain pahoitella sitä että hyökkäsin Mustamielen kimppuun, mutta tein sen vain siksi että huän uhkasi mestariani." Sanoin ja kerroin myös syyn hyökkäykseeni. Huomaamattani olin myös pysähtynyt katsomaan Pajutähden pentuja.
"Ymmärrän syysi, mutta emme saa taistella omiamme vastaan, ymmärrätkö?" Pajutähti kysyi ja nyökkäsin. Sitten naaras heilautti häntäänsä merkiksi poistua. Kumarsin ja lähdin. Huomasin Leijoknaturkin soturienpesän ulkopuolella.
" Hei Leijonaturkki, mennäänkö kiipelilemään niinkuin lupasit?" Kysyin ja loin tavallisen virnistykseni. Leijonaturkki naurahti ja maukui,
" Mennään vain ja kun tulemme takaisin voimme hiukan metsästää." Silmäni loistivat innosta. Kiipeilyä ja metsästystä. Tämä oli mahtavaa!
// Leijonaturkki?
Leijonaturkki 12.06.2014
Kävelimme Kyousuken kanssa leiriä päin. Leiri oli lähellä, ja päätin tstata pystyykö Kyousuke juoksemaan nopeaa. Lähdin juoksemaan kohti leiriä niin nopeaa kun pystyin, näin kuinka Kyousuke lähti juoksemaan perääni. Pian hän sai minut kuitenkin kiinni ja meni ohitseni.
"Olet liian hidas jos meinaat kilpailla minua vastaan", Kyousuke naukaisi.
"Tule leiriin niin jutellaan Pajutähden kanssa", naukaisin ja kävelin sisään piikkihernetunnelista.
"Selvä", Kyousuke naukaisi.
"Missä Pajutähti on?" kysyin Salviahännältä joka tuli minua vastaan.
"Hän on pentutarhassa", Salviahäntä naukaisi.
Nyökkäsin ja heilautin häntääni, merkiksi Kyousukelle että jää odottamaan.
"Pajutähti, tuletko käymään?" kysyin Pajutähdeltä joka istuskeli pentutarhassa.
//Pajutähtii?:D
Pajutähti
Nyökkäsin Leijonaturkille ja tassuttelin aukiolle kollin perässä. Jäykistyin paikoilleni ja sihisin: "Tundratähti..."
Karvani nousivat pystyyn, mutta sihinäni vaikeni huomatessani kollin olevan pienikokoisempi ja näkökyvyllinen molemmilta silmiltään, toisin kuin Tundratähti. Astelin jähmein askelin kollin luokse ja maukaisin vihreät silmät kapeina katse tulokkaassa: "Leijonaturkki, miksi olet tuonut erakon klaanini leiriin."
Huomasin ensimmäistä kertaa puhuvani pojalleni kuin päällikkö soturilleen. Kullanruskea soturi pysyi kuitenkin tyynenä ja maukui: "Hänen nimensä on Kyousuke ja hän tulee Kyousuken laumasta liittymään Myrskyklaaniin."
"Kyousuke tulee Kyousuken laumasta", naukaisin äänessäni häivähdys miettiliäisyyttä, "et vaikuta lauman johtajalta. Onko Kyousuke myös isäsi nimi?"
"Ei", erakko maukaisi, "isäni on Hiro, joka on lauman johtaja. Sain nimeni lauman edellisen johtajan ja perustajan Kyousuken mukaan, joka surmasi itse itsensä. Isä on entinen klaanikissa, yksi entisistä päälliköistä ja hänen kauttaan päätin liittyä klaaniinne."
"Yksi entisistä päällikköistä...", sihahdin, "Tuhotähti on kuollut, joten isäsi on pakko olla Tundratähti. Muistat häntä kovin, toivottovasti et luonteeltasi ainakaan."
"En tiedä isäni klaaninimeä, mutta toivon että sinä, Myrskyklaanin päällikkö, hyväksyt minut laumaasi."
Käännyin katsomaan poikaani ja maukaisin koleasti: "Täytyy sanoa että alan epäillä haluasi olla klaanin soturi, tunnut viihtyvän kovin hyvin erakkojen parissa."
Leijonaturkki painoi katseensa maahan eikä sanonut mitään, mutta soturin kynnet työntyivät maata vasten ja kiistivät väitteeni. Katsoin jälleen Kyousukea ja mau´uin: "Jos tahtosi on olla soturini, olet tervetullut, mutta jonkun on opetettava sinut klaanin tavoille. Poikani uskollisuutta en vaaranna, joten Mustamieli toimikoon oppaanasi."
"Emo", Leijonaturkki keskeytti, "Salviahäntähän sanoi että Mustamieli on oppilas..."
Vihreä katseeni leimahti ja sähähdin: "Kumpi meistä on päällikkö, minä vai Salviahäntä?"
"Sinä", kuului murahdus, johon naukaisin: "Hae Mustamieli ja kerro hänelle tehtävästään."
//Jellona / Kyo :'D
Leijonaturkki
Katselin pentutarhan suulta kuinka erakko naaras oltiin tuotu leiriin. Kissat halusivat tapattaa hänet tai tehdä melkein mitä vain. Mielestäni se olisi ollut väärin, hän ei saattanut tietää mitään klaaneista, eikä rajoista. Kissa oli juuri hyökännyt Pajutähden kimppuun, Pajutähti raapaisi erakolle haavan mahaan. Naaras vinkaisi ja lysähti maahan, mutta nousi heti ylös.
"Mielestäni hänet pitäisi päästää vapaaksi!" huudahdin ja kaikki kissat kääntyivät katsomaan minua.
"Se täytyy kiduttaa kuoliaaksi", Mustamieli sanoi ja yritti hyökätä naaraan kimppuun mutta estin sen ja menin Mustamielen eteen.
"Mene edestä niin tapan sen naaraan", Mustamieli murisi.
"Pakene, kuka ikinä oletkaan!" huudahdin ja olin valmiina hyökkäämään kaikkien kissojen päälle jotka yrittäisivät estää naarasta pakenemasta.
"Kiitos, nimeni on Angel ja olen Kyousuken lauman alempi johtaja!" naaras huudahti ja juoksi pois leiristä.
"Leijonaturkki! Olet säälittävä pikkupentu!" Mustamieli huusi ja hyökkäsi kimppuuni.
"Lopeta, vie tuo ihrasi pois päältäni!" huusin ja potkaisin minua suuremman kollin pois päältäni.
//Joku?:3
Jäätassu
En ollut keksinyt illalle tekemistä, joten kävin nukkumaan. Seuraavana päivänä minä ja mestarini Leijonaturkki jatkoimme taisteluharjoituksia ja olin edistynyt jo kovasti. Kun palasimme leiriin istuin varjoon. Päätin kuitenkin lopulta mennä oppilaiden pesään sillä siellä olisi viileää, makasinkin paikallani yksin ja odotin seuraa. Pian Huminatassu tuli luokseni. Hän puhui ja sanoi jotain, joka yllätti minut.
"Todellako?" Kysyin ja Huminatassu nyökkäsi. Olin aivan sanaton. Minä pidin Huminatassusta kovasti, mutta en osannut odottaa että hän piti minusta. Sydämmeni jyskytti rinnassani ja tunsin sen syvällisen sykkeen.
"Minä... Minä pidän sinusta kovasti. Ei, minäkin takastan sinua." Sanoin ja kävelin kohti Huminatassua.
"Ainakin uskon niin." Sanoin ja olin nuolaisemassa Huminatassua kuonosta, kunnes kuulin ulkoa äänen.
"Tule!" Sanoin ja juoksin pihalle Huminatassu kannoillani.
"Mitä täällä tapahtuu?" Huminatassu kysyi, mutta minä en kuullut. Näin vain mestarini kamppailevan Mustamielen kanssa. Mestarini katsoi pakenijan perään ja Mustamieli käytti sitä hyväkseen ja iski Leijonaturkkia kylkeen, kovaa. Leijonaturkki lensi kumoon maahan ja minä suutuin.
" Eii!!! Et satuta mestariani!" Huusin ja loikkasin kohti Mustamieltä, joka yritti hyökätä uudestaan Leijonaturkin kimppuun. Sain otteen toisen niskasta, mutta koska olin häntä pienempi en voinut tehdä muuta kuin yritää raapaista toista kasvoista. Raapaisuni osui Mustamielen poskeen ja siitäpäs hän suuttui. Hän nappasi minua niskasta helposti ja paiskasi päin suurkiveä. Mentin tajuntani ja haistoin vaimeasti oman vereni ja kuulin muiden huutavan nimeäni.
// Pajutähti? Jellona? Humina? Joku muu?
Jäätassu 08.06.2014
Heräsin tuntien hirveää kipua päässäni ja selässäni, jotka olivat joutuneet iskun kohteeksi. Onneksi haavat eivät olleet niin pahoja kuin olin luullut, vaan ne paranisivat nopeasti. Haavat olivat normaalia pienemmät koska oli saanut laitettua tassujani väliin saaden hiukan tukea. Tunsin kauheaa väsymystä ja muistot tunkeutuivat mieleeni. Mustamieli satuttamassa Leijonaturkkia, hyökkäykseni ja Mustamielen vastaisku. Ne kieppuivat mielessäni enkä tiennyt miten pitkään olin ollut tajuton.
"Kielonkukka, miten pitkään olen ollut tajuton?" Kysyin ja parantaja katsoi minua lohduttavasti.
"Puolitoista päivää. Älä huoli pääset huomenna pois täältä jos pysyt tämän päivän aloillasi." Nyökkäsin ja jäin paikoilleni makaamaan. Minulla ei ollut lainkaan nälkä sillä mietin olinko tehnyt oikein, oliko Leijonaturkki vihainen vaiko ylpeä? Saisinko rangaistuksen? En tiennyt. Odottelin seuraa toivoen että Leijonaturkki tulisi käymään.
// Leijonaturkki?
Salviahäntä
"Mustamieli. Ymmärrätkö mitä olet saanut aikaan?", kysyin hyisellä äänensävyllä.
"Ole sinä kuraverinen siinä hiljaa!", Mustamieli räjähti.
"Tiedätkö sinä, mitä sinä juuri äsken sanoit!?", katsoin Mustamieltä. "Sanoit jotakin, jota saat vielä katua. Et ikina, ikinä, ikinä hauku minua kuraveriseksi, saati sitten LYÖDÄ OPPILAAN PÄIN SEINÄÄ!", karjaisin. "Ymmärsitkö?" ."Ymmärsitkö? Vastaa!",karjahdin ja viilein hännälläni ilmaa.
"Anteeksi... Minä en oikein pidä... Erakoista", hän lopulta naukui.
"Sietäisit hävetä! Saat toimia seuraavan kuun alkuun asti oppilaiden tehtävissä etkä saa poistua leiristä kuin soturin seurassa. Määrään itseni sinun MESTARIKSESI ensi kuun loppuun asti. Häivy silmistäni, oppilas", sijaisina pahaenteisellä äänellä.
//Paju?? jellona?'
Leijonaturkki
Astuin sisään piikkihernetunnelista, kävelin suoraan pentutarhaan, sitä ennen nappasin tuoresaaliskasasta kaksi pulskaa hiirtä.
"Hei Salviahäntä", sanoin ja vein toisen hiiristä kumppanilleni.
"Hei, Mustamieli joutui oppilaaksi kuun loppuun asti", SAlviahäntä naukui.
"Hienoa, eli siis Jäätassu ei ole tehnyt mitään väärää, syön äkkiä ja menen muuten katsomaan häntä", nau'uin Salviahännälle.
"Selvä", hän sanoi ja alkoi syömään omaa hiirtään.
Kun olin syönyt lähdin kohti parantajan pesää, siellä Jäätassu istuskeli ja odotti varmaan minua.
"Hei Jäätassu, onko sinulla nälkä?" kysyin ja katsoin oppilastani.
"Ei, mutta teinkö väärin kun hyökkäsin Mustamielen kimppuun?" Jäätassu kysyi.
"Et, ja Mustamieli on oppilas kuun loppuun saakka", sanoin ja vinkkasin silmääni Jäätassulle.
//Jäätassu?
Pajutähti 06.06.2014
Nuolaisin hellästi poikani Leijonaturkin poikaa, Rosopentua ja katselin kuinka kolli nukahti pentujen rauhalliseen uneen. Räpäytin silmiäni ja nostin katseeni etsien ilmeisen karkulaisen vanhempia, kun kumppanini Aamunkajo tassutteli luokseni ja nuolaisi poskeani siirtäen sitten katseensa Rosopentuun. Soturi naurahti pennun levollisuudelle ja maukui sitten: "Oletko viemässä tätä takaisin Salviahännälle?"
Selvästikään kolli ei ollut päässyt yli poikamme Leijonaturkin hyökkäävästä asenteesta. Nyökkäsin ja naukaisin: "Voithan sinäkin Rosopennun toki viedä."
Aamunkajo väräytti korvaansa ja nosti pennun sitten varovasti leukoihinsa. Toivottavasti kolli ei ollut niin herkkä, että saisi mieleensä kuolleet pentumme poikansa pennuista. Tiesin kumppanini masentuneen Tammipennun kuolemasta ja kovat iskut olivat seuranneet häntä, kun hirviö vei Harmaatassun, viheryskä koko toisen pentueemme ja kettu Haukkatassun.
*Kunhan tämä pentue edes jäisi henkiin*, ajattelin ja vilkaisin alas, vatsani suuntaan.
Suuntasin sotureiden pesän suuntaan ajatellen lähettää sotureita partioon, kun näin tyttäreni läimäisevän etutassullaan veljeään Leijonaturkkia. Läksytettyäni Hiiritassua, jäin kahden poikani kanssa, naaraan suunnattua serkkuni Sadetassun luokse. Leijonaturkki kohdisti vihreiden silmiensä katseen minuun ja väräytti sitten korvaansa kysyvästi. Harkitsin hetken, miten asian sanoisin, mutta aloitin sitten varovasti: "Leijonaturkki, olen huomannut ettei isäsi oikein pidä hyökkäävästä asenteestani. Sinun parastasi vain ajattelin huomauttaessani sinusta ja Salviahännästä, ymmärräthän sen?"
//Jellona?
Leijonaturkki
"Ymmärrän sen", sanoin Pajutähdelle.
"Hyvä", hän vastasi ja lähti kävelemään kohti sotureiden pesään.
Minä lähdin kävelemään pentutarhaan. Siellä näin kuinka kumppanini ja pentumme nukkuivat. Kävelin heidän luokseen ja menin makaamaan heidän viereensä. otin sopivan asennon ja suljin silmäni. Nukahdin.
// Saa jatkaa :/ :3
Jäätassu 07.06.2014
Olin huolissani Huminatassusta vaikken tiennytkään hänen nimeään. Tuo oli saanut haavan, koska oli hyökännyt mäyrän kimppuun. Katsoin mestariani Leijonaturkkia,joka keskusteli Salviahännän kanssa. Mestarillani oli paljon tekemistä ja minä ymmärsin häntä. Heilautin kärsimättömästi häntääni, tahdoin partioon tai metsästämään.
*Nojaa, täällä on niin lämmintä, että ei riistaa välttämättä löytyisi. *Kävelin ympäriinsä ja vastaani tuli itse Pajutähti.
"Hyvää huomenta Pajutähti. Saanko kysyä mikä on sen oppilaan nimi joka sai iskun mäyrältä? Hän ei ehtinyt kertoa nimeään." Sanoin ja nyökkäsin kohteliaasti. Pajutähti katsoi minua ihmeissään.
" Hän on Huminatassu ja jos mestarisi ei ole määrännyt sinulle tekemistä voisit mennä katsomaan häntä." Sitten Pajutähti nyökkäsi minulle ja käveli pois. Minä katsoin hänen peräänsä ja juoksin Parantajanpesään. Huomasin Huminatassun ja sanoin.
" Hei Huminatassu, Pajutähti kertoi nimesi. Kuinka voit? Olit todella urhea, mutta sovitaanko että et tee noin enää." Kysyin ja virnistin toiselle koittaen piristää tuota. Hän käveli toisen vierelle ja hymyili.
" Harmillista kun satutit itsesi olisi ollut mukavaa mennä tänään yhdessä metsälle, jos mestarit olisivat päästäneet. Minusta se olisi ollut hauskaa." Sanoin ja hymyilin. Huminatassu katsoi minua ujosti ja kysyi.
"Todellako?" Hän sanoi ja minä sanoin.
"Tietysti, mutta minun pitää nyt mennä Leijonaturkki kutsuu. Parane pian" Sanoin ja nuolaisin Huminatassua llohduttavasti lavasta. Sitten juoksin Leijonaturkin luokse.
"Mitä me teemme?" Kysyin ja odotin.
// Leijonaturkki
Leijonaturkki
"Tänään menemme harjoittelemaan taistelemista", vastasin Jäätassulle joka katsoi minua toiveikkaasti.
"Jee!" hän huudahti ja lähti juoksemaan kohti piikkihernetunnelia.
Kävelin Jäätassun perässä hiekkakuopalle. Hän oli innoissaan ja loikki ympäriinsä.
"Rauhoituppas niin aletaan harjoittelemaan", sanoin ja istahdin Jäätassun eteen.
"Mitä me harjoittelemme?" Jäätassu kysyi.
"Harjoittelemme taistelua ja hyökkäyksiä", sanoin ja menin taisteluasetntoon Jäätassun eteen.
"Hyökkää niin minä väistän", Jäätassu sanoi.
Nyökkäsin päätäni ja lähdin juoksemaan Jäätassua kohti. Hän ei ihan kerennyt väistää, sillä hän ei arvannut mistä hyökkäisin.
"Auuh!" Jäätassu huudahti, sillä olin saanut hänet vuotamaan ihan vähän verta.
"Älä nyt, ei tuo ole edes iso haava", sanoin ja läimäisin leikilläni oppilasta naamalle.
"Selvä, nyt minä hyökkään", Jäätassu sanoi.
Vastaukseksi nyökäytin vain päätäni ja odotin kunnes pystyisin hypäämään Jäätassun päälle. Hyppäsin hänen päälleen ja loikkasin heti pois. Oppilas oli kaatunut maahan.
"Sinun täytyy osata odottaa jokaista väistöä", sanoin ja vinkkasin silmää Jäätassulle.
//Jäätassu?
Jätassu
Harjoittelimme Leijonaturkin kanssa taistelua ja hä¨visin koko ajan, tosin mitä muuta voisi odottaa. Lopussa sain kuitenkin iskettyä Mestariani lapaan. Isku ei ollut voimaks, mutta osuma kuitenkin. Leijonaturkki ktsoi minua yllättyneesti ja sanoi.
"Hienoa Jäätassu, Jatkamme harjoittelua huomenna." Nyökkäsin ja hymyilin iloisesti. Koska hän oli antanut lubvan lopettaa pompin iloisesti takaisin leiriin.
***
Myöhemmin istuskelin leirissä ja Huminatassu tuli luokseni kysyen metsästämään.
"Tietysti! Mennään heti kysymään." Sanoin innoissani ja Huminatassu nyökkäsi ja tuli perässäni mestariemme luokse. leijonaturkki ja Salviahäntä jutustelivat keskenään, joten kysyin varovasti.
"Leijonaturkki ja Salviahäntä, voisimmeko minä ja Huminatassu mennä metsästämään?" Mestarit katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät toiislleen. Salviahäntä aloitti.
"Hyvä on voitte mennä, mutta ette mene kauas ja pysytte yhdessä." Minä sekä Huminatassu nyökkäsimme. Juoksin iloisesti tunnelin suulle ja kysyin Huminatassulta.
"Mennäänkö?" Sitten Huminatassu sanoi.
" Joo." Lähdimme kävelemään metsässä etsien syötävää.
//Huminatassu?
Salviahäntä 03.06.2014
Leijonaturkki lupasi lähteä kanssani kävelylle illalla. Olin yksin pentutarhassa. Kaikki muut kuningattaret olivat syömässä tai vaihtamassa kieliä muiden kissojen kanssa. Ajattelin nousta pystyyn, mutta juuri silloin minut lävisti kova kipu.
*Pentuni!*, ajattelin. Juuri silloin varjo täytti oven.
"Mitä täällä tapahtuu!?", hahmo kysyi. Tunnistin hänet äänestä Leijonaturkiksi.
"Leijonaturkki... Pentuni...", kähisin hiljaa. Leijonaturkki lähti hakemaan Kielonkukkaa pesästään.
****
Synnytys oli mennyt hyvin, ja olin saanut kolnme tervettä pentua. Ne olivat yksi aivan Leijonaturkin värinen, mutta se muistutti väritykseltään hieman haukan väritystä. Toinen niistä oli aivan minun näköiseni, siniharmaa. Kolmas niistä oli pikimusta. Leijonaturkki nuolaisi poskeani.
"Oletko jo päättänyt nimet?", hän kysyi.
"Olen. Tuo, kullanruskea on Haukkapentu, tuo joka on minun näköiseni, on Rosopentu ja tuo kolmas musta on Sädepentu. Se on musta, mutta se on niin kaunis. Siitä tulee mieleen Säde.", mau'uin.
"Kauniita niiä", hän kehräsi.
"kiitos", vastasin kehräten.
//Jellon?
Leijonaturkki
"Aion auttaa sinua kaikessa, ainakin siihen asti että pentumme ovat oppilaita", sanoin ja nuolaisin Salviahännän korvaa.
"Kiitos", Salviahäntä sanoi ja käänsi pian katseensa pentuihin.
"Ne ovat niin suloisia", sanoin ja nuolaisin Haukkapentua.
Salviahäntä avasi suunsa, mutta silloin Pajutähti astui pentutarhaan.
"Leijonaturkki? Mitä tämä tarkoittaa?" Pajutähti kysyi, tiesin että hän tarkoittaisi sitä, että Salviahäntä oli minua vanhempi. Ja entinen mestarini.
"No onhan sinulla ja Aamunkajollakin suuri ikäero! Oli hänkin sinun mestarisi!" huusin kiukkuisena emolleni.
"Mutta Salviahäntä on varapäällikkö" Pajutähti huusi.
"Ei sillä mitään väliä ole! Olethan sinäkin päällikkö, häivy täältä! Ja jos sinulla ei ole muuta asiaa kuin tulla haukkumaan meitä niin älä tule takaisin!" huusin ja läimäytin emoani tassulla niin että hän alkoi vuotamaan hieman verta.
//Paju tai Salvia? :D
Pajutähti
Katsoin pitkään poikaani Leijonaturkkia, enkä osannut päättää mitä tekisin. Päällikön vahingoittaminen olisi aina rangaistava teko, mutta Leijonaturkki oli poikani... Oliko siinä jopa suurempi syy? Olin juuri ilmoittamassa Leijonaturkille tämän rangaistuksesta, kun ruskea karvapyörre heittäytyi ohitseni suoraan kullanruskean kollin niskaan painaen tämän kuonon maahan.
"Aamunkajo, päästä hänet", maukaisin kumppanilleni, joka nousi ylös päästäen poikamme ylös.
Leijonaturkki kyräili isäänsä, mutta nyt hieman säikähtäneenä. Aamunkajo sihahti ja näytti olevan valmiina käymään uudestaan kollin kimppuun, mutta maukuikin sen sijaan: "Leijonaturkki, en olisi pojastani uskonut! Pajutähti on emosi ja läimäisit häntä kynsilläsi! Olisitko koskaan uskonut Haukkatassun käyttäytyvän noin ketään meistä kohtaan?"
//Jalopeura? :D
Leijonaturkki
"Miten voit kysyä tuollaista KUOLLEESTA veljestäni?! Häipykää täältä, sinä varsinkin", sanoin ja katsoin Aamunkajoa vihaisesti.
"Tule Aamunkajo", Pajutähti sanoi.
Kun emoni ja isäni olivat poistuneet käänsin katseeni Salviahäntään ja pentuihimme.
"Anteeksi Salviahäntä, en voinut mitään. En ymmärrä miksi Pajutähti tai Aamunkajo ei hyväksy minua!" huudahdin ja katsoin kumppaniani ja pentujani.
"Minä ymmärrän, ja niin ymmärtää moni muukin", Salviahäntä sanoi.
//Salviaah?
Pajutähti
Katsoin pitkään entisen päällikköni nuorempaa sisarta ja mau´uin sitten:
"Salviahäntä, en pidä siitä että olet itseäsi paljon nuoremman kollin kanssa. Kollin, joka on minun pentuni ja joka ei ollut edes syntynyt kun sinusta tehtiin varapäällikkö, mutta Leijonaturkki on oikeassa. Aamunkajo on minun entinen mestarini ja silti kumppanini ja sain minäkin ensimmäisen pentuni nuorena soturina, kuten Leijonaturkkikin. Ehkä olin vain ylisuojeleva, kun olen menettänyt yhdeksästä pennustani jo kuusi. En voi olla antamatta sinulle anteeksi."
Varapäällikkö katsoi minua hetken, kunnes kumarsi ja maukui: "Kiitos Pajutähti. Arvostan sinua niin ystävänä kuin päällikkönäkin."
Nyökkäsin lempeästi ja mau´uin sitten: "Leijonaturkki ja Aamunkajo, auttakaa Salviahäntä leiriin."
Kaksi kollia tukivat heti naarasta molemmin puolin, kun johdin soturini leiriin.
* * *
"Tähtiklaani sentään, mitä on tapahtunut?" Kielonkukka hämmentyi nähdessään meidät.
"Kettu", Leijonaturkki murahti ja nyökkäsin rauhoittavasti paikalle tulleelle Lahdenvirralle: "Tapoimme sen jo. Pennut ovat turvassa."
Kuningatar nyökkäsi ja palasi pentutarhaan rauhoittelemaan pentuja. Vilkaisin Leijonaturkkia, joka katsoi takaisin vihreissä silmissään tunnistamaton kiilto. Poikani ei ollut tiennyt vielä menettäneensä Haukkatassun lisäksi viisi muutakin sisarustaan.
//Jellona ja/tai Salvia? :3 (Ja Jalopeura, ne kuolleet ovat ensimmäinen pentue: Tammipentu ja Harmaatassu (Tähtiklaani T ja Pimeyden metsä H), toinen pentue Valkopentu, Tummapentu ja Kotkapentu (kaikki Tähtiklaani) ja kolmas pentue tietenkin Haukkatassu (Pimeyden metsä):D)
Salviahäntä
Asetuimme syömään nokkospöheikön viereen vastakkain.
"Minä haluaisin pentuja kanssasi, ihan todella", maukaisin hiljaa.
"Tosiaan?", Leijonaturkki katsoi minua silmiin kysyvä ilme silmissään.
"Todella.", vastasin. Komea kolli puski päätään kylkeäni vasten. Tuuppasin häntä kevyesti tassullani.
"Anna minun edes syödä rauhassa, senkin hiirenaivo", naurahdin. Leijonaturkki söi hiirensä niin kuin minä kaniinini. Sen jäkeen lähdimme nukkumaan vierekkäin.
Auringon säteet välkehtivät kirkkaina aamussa.
"Hei, Leijonaturkki", maukaisin ja herätin kollin.
"Huomenta", tämä vastasi ja haukotteli makeasti.
"Sinun täytyisi varmaan tänään kouluttaa Jäätassua", kehotin.
"Niin pitäisi", tämä vastasi.
"Nähdään sen saman kannon luona illalla", Leijonaturkki sanoi ja katsoi minua oudosti.
"Selvä", vastasin hymyillen.
Kuuhuipun hetki läheni. Kävelin kannon luokse, ja jäin siihen odottamaan Leijonaturkkia.
"Hei", hän sanoi. Hypähdin säikähtäneenä pystyyn.
"Ai, sinä se olitkin", naurahdin kehräten, ja painoin kuononi Leijonaturkin kuonoa vasten.
"Niin, minä", tämä hymyili.
"Yksi asia vain. K- kun saamme pentuja, minua kiinnostaa vain... että olisitko oikeasti luottamuksen arvoinen? E- en tiedä, jos rakastutkin johonkuhun muuhun", mau'uin hätääntyneenä.
"Sinua minä rakastan", Leijonaturkki sädehti. "Sen lupaan"
Kävin makaamaan kannon juurelle suojaisaan pesäkoloon. Leijonatukki asettu viereeni. Kehräsin hänen vieressään pitkään. Leijonaturkki painoi kuononsa vasten omaani. Nukuimme yön pitkinä tunteina vieretysten pesäkolossa, ja silloin uskoin, että voisin luottaa Leijonaturkkiin. Minä myös arvelin, että saisin tämän jälkeen pentuja Leijonaturkille.
//Jellona?? Awws, söpöä! :33
Jäätassu
En ollut löytänyt mestariani Leijonaturkkia vaikka luulin löytäneeni hänet. Ihmettelin suuresti miksi häntä ei näkynyt. Olisin halunnut harjoitella metsästämistä tai tehdä jotain.*Tylsää... Miksei Leijonaturkkia ole näkynyt? Kumpa joku opettaisi metsästystä.* Ajattelin ja päätin harjoitella vaanimista. Olin nähnyt vanhempien oppilaiden harjoittelevan sitä ja tiesin mitä tehdä. Kyyristyin ja otin muutaman kevyen vaaninta askelen. Harjoittelin sitä vielä tovin. Kun kiihdytin vauhtia ja kuvittelin kiven takana olevan riistaa, loikkasin sen yli kuvitellun riistan kimppuun. Ylätyin ja törmäsin johonkin oppilasta isompaan.
"öm... Anteeksi." Sanoi ja painoin päätäni alas. "Harjoittelin metsästystä." Totesin ja kuuntelin.
// Joku oppilasta isompi. soturi, päällikkö..
Leijonaturkki 02.06.2014
Olimme tehneet sen Salviahännän kanssa. Hän saisi minulle pentuja aika pian.
"Milloin muutat kuningattariin?" kysyin Salviahännältä joka käänsi katseensa minuun.
"En vielä vähään aikaan", Salviahäntä vastasi ja hymyili minulle.
"Selvä, kunhan et rasita itseäsi liikaa. En tahdo että sinulle tai tuleville pennuillemme käy koskaan mitään", sanoin ja katsoin kumppaniani kävellessämme kohti leiriä.
//salvia? Ja sori lyhyt koska puhelin
Salviahäntä
Yritin olla oma itseni, vaikka aina välillä päätäni jyskytti. Alkoi olla aurinkohuipun partion hetki.
"Valitsen aurinkohuipun partioon lähtijät!", huudahdin soturien pesään. "Johdan itse partiota, mutta otan mukaani Mahlaviiksen, Yötuulen, Koinsiiven, Lohkaretassun ja Kastanjatassun.", latelin lähtijöitä. Oppilaat katsahtivat innostuneina toisiinsa. "Lähdemme nyt heti", lisäsin, ja heilautin häntääni.
****
Illan hämärtyessä tassuttelin parantajanpesälle. Kielonkukka sekoitteli siellä yrttejä.
"Hei", maukaisin.
"Ah, Salviahäntä. Mikäs sinua tänne tuo?", Kielonkukka kysyi.
"Vatsakipu", kerroin. "Saan varmaankin pentuja Leijonaturkille", lisäsin.
"Vai niin", Kielonkukka naurahti, mrrau. "Sehän on hienoa. Syö tuosta muutama unikonsiemen, neauttavat", hän lisäsi vielä ilkikurinen pilke silmäkulmassaan. Nuolin siemenet kiltisti suuhuni.
"Sen kyllä kuulisi kuuro Safiirisilmäkin!", Kielonkukka sanoi merkitsevästi.
"Niin kai sitten", maukaisin hyväsydämmiselle parantajalle. Lähdin kävelemään aukiolle. Pesän suuaukolla tapasin Leijonaturkin.
"Leijonaturkki, uutisia", maukaisin.
****
"No, millaisia?", hän uteli.
"Saan sinulle pentuja", kehräsin. Kolli nuolaisi poskeani.
"Hienoa", hän maukaisi.
"Milloinhan ne syntyvät?"; pohdin.
"En tiedä", Leijonaturkki maukaisi.
"Ajattelin tänään muuttaa pentutarhaan. Mutta sinun velvollisuutesi on sitten tuoda minulle tuoresaalista, ja sitten, kun olet vapaa illalla, voimme käydä kävelyllä", vinkkasin Leijonaturkille.
//Leijonaturkkiiiih?
Leijonaturkki
"Sopiihan se", vastasin Salviahännälle.
"Tuletko katsomaan uutta petiä minne pentutarhassa muutan?" Salviahäntä kysyi.
"Mielelläni!" huudahdin ja kävelin Salviahäntä vierelläni pentutarhaan.
Kävelin sisään pentutarhaan, haistoin pentujen hajuja.
"Hei Salviahäntä ja Leijonaturkki, mitä te täällä teette?" Vaahteranlehti kysyi.
"Minä muutan tänne", Salviahäntä sanoi.
"Siis niin kauaksi aikaa että pennuistamme tulee oppilaita", hän lisäsi.
"Saatteko te pentuja?" Vaahteranlehti kysyi iloisena.
Nyökäytin päätäni ja Salviahäntä teki samoin.
"Tulen vielä aamulla takaisin", sanoin ja nuolaisin Salviahännän poskea.
"Kiitos", Salviahäntä sanoi ja nuolaisi korvaani.
Kävelin pois pentutarhasta suoraan sotureiden pesään. En heti saanut unta, sillä Salviahäntä ei ollut vierelläni. Olin tottunut siihen että kumppanini olisi vieressäni öisin, vaikka olinkin ollut soturi vasta aika vähän aikaa.
****
Avasin silmäni. Mitä oli tapahtunut? Koko sotureiden pesä oli tyhjillään enkä kuullut mitään pesän ulkopuolelta. Astuin ulos, huomasin että lähes kaikki kissat olivat ulkona, voi ei! Olin luvannut mennä katsomaan Salviahäntää. Juoksin suoraan pentutarhaan ja näin kuinka Salviahäntä makasi siellä.
"Hei, anteeksi.. Taisin nukkua liian pitkään", sanoin ja katsoin hieman nolona Salviahäntää.
"Ei se mitään!" kumppanini sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Ovatko pennut kunnossa?" kysyin varmuden vuoksi, en kyllä tiedä miksi.
"Ovat! Olisihan sinulle ilmoitettu, mutta uskon että ne syntyvät aika pian", Salviahäntä sanoi ja nousi ylös.
"Upeaa!" huudahdin ja nuolaisin Salviahännän korvaa.
"Niin on", Salviahäntä sanoi ja nuolaisi korvaani.
//Salviaah? Sopisko että ens tarinassa pennut syntyy? :D *Aikaaikaisintiedän!*
Leijonaturkki
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen", Pajutähti sanoi ja hypääsi suurkivelle.
Kävelin muiden kissojen mukana suurkiven lähelle.
"Tänään, on aika nimetä oppilas soturiksi, Leijonatassu astuisitko eteenpäin" Pajutähti sanoi.
Nyökäytin päätäni ja astuin lähemmäs suurkiveä.
"Lupaatko kunnioittaa klaaniasi ja puolustaa sitä jopa henkesi uhalla?" Pajutähti kysyi.
"Lupaan", vastasin ja katsoin hieman jännittyneenä Pajutähteä.
"Kääntäköön esi-isäni katseensa tähän oppilaaseen. Tästä lähtien sinut tunnetään Leijonaturkkina!" Pajutähti huusi.
"Leijonaturkki! Leijonaturkki!" kuulin kuinka kissat huusivat.
"Onnea", Salviahäntä sanoi ja.. Mitä?! Hän punastui.
"Ki-kiitos", sanoin ja kumarsin naaraalle.
"Äläs nyt. Tahdotko syödä kanssani?" Salviahäntä kysyi.
"Mielelläni", sanoin ja hymyilin naaraalle.
Kävelin tuoresaaliskasan luokse ja otin sieltä kaksi kania. Toisen vein Salviahännälle.
"Kiitos", Salviahäntä sanoi ja katsoi minua hymyillen.
"Ei kestä!" huudahdin ja aloin syömään kaniani.
Salviahäntä oli minua nopeammin syönyt.
"Taidan olla sinua nopeampi syömään", hän sanoi ja tökkäsi minua tassullaan niin että aloin yskimään.
"Sinä senkin karvapallo! Huudahdin ja otin viimeisen palan suuhuni ja heitin sen Salviahännän päälle.
"Yäk! Sinä senkin!" Salviahäntä huudahti nauraen ja syöksähti kimppuuni.
"Hahhah! Et sinä minua voita!" huusin ja pian huomasimme että koko leiri tuijotti meitä.
"Ööhh.. Tuota noin.. Haluaisitko tulla viereeni nukkumaan?" Salviahäntä kysyi ja yritti vaihtaa puheenaihetta.
"Mielelläni!" huudahdin ja juoksin soturien pesään suoraan Salviahännän sammalpedin viereen.
Huomasin kuinka Salviahäntä tuli kiinni turkkiini ja nuolaisi poskeani.
"Hyvää yötä", hän sanoi ja painoi kuononsa turkkiini.
Minusta se tuntui erittäin hyvältä. Pian minä kuitenkin nukahdin.
//Salviah? ja jos kerkiin nii jatkan tnää :3
Jäätassu 01.06.2014
Aurinko paistoi kirkkaana silmiini. Oppilaiden pesä tuntui minusta selvästi erilaiselta kuin pentutarha, mutta ei se minua haitannut. *Tänään on ensimmäinen päiväni oppilaana! Mitäköhän mestarini Leijonaturkki opettaa minulle?* Ajattelin ja nousin ylös. Lihakseni olivat jumissa joten venyttelin niitä. Venytykset tehtyäni vilkuilin ympärilleni. Näin muutamia nukkuvia kissoja.*Miten he voivat nukkua vielä?* Ihmettelin mielessäni ja kömmin ulos pesästämme. Ulkona siristen sinisiä silmiäni ja tutkailin ympäristöä. Tunnistin leirimme rajat ja tiesin missä eri pesät olivat. Tyydyin kuitenkin odottamaan Leijonaturkkia. Yhtäkkiä Saarnitassu käveli ohitseni.
"Odotatko mestariasi?" Hän kysyi.
"Kyllä, tänään on ensimmäinen päiväni oppilaana!" Sanoin innoissani.
"Okei." Hän sanoi ja käveli pois. Heilautin korviani ja katsoinhänen peräänsä. Niimpä istuuduin suurkiven varjoon ja odotin Leijonaturkin saapumista.
//Leijonaturkki?//
Salviahäntä
Heräsin aamulla aikaiseen, ja muistelin tapahtumia. Leijonaturkin soturinimitys, menneet taistelu ja arvet kehossani. Ylösnoustessani näin kun Leijonaturki istui väsyneesti leirin suuaukolla. (sori, muttakun sen piti vartioida siällä) Hyppäsin ylös ja tassuttelin hänen viereelleen.
"Huomenta, Leijonaturkki", sanoin.
"Huomenta", Leijonaturkki vastasi.
"Olet varmasti väsynyt", totesin nähdessäni ystäväni väsyneen katseen.
"Ei... Voisimme mennä metsästämään", Leijonaturkki ehdotti.
"Ei, sinä menet nyt nukkumaan", maukaisin.
"Mutta...", Leijonaturkki maukaisi.
"Ei mutia! Varapäällikköä on syytä totella!", naurahdin ja nuolaisin kollin poskea. "Menehän nyt" Ja niin lähti leijonaturkki kävelemään kohti soturien pesää väsyhneesti, ja lysähti sammaleelle nukkumaan sikeästi.
"Leijonaturkki ei ole noussut vielä. Miksi?", Jäätassu oli tullut luokseni.
"Leijonaturkki oli viime yön vartiossa. Hän jäi nyt kyllä nukkumaan, mutta voisinhan minäkin opettaa sinulle jotakin.", mau'uin Jäätassulle. Kolli nyökkäsi uteliaasti.
"Tule", maukaisin. Lähdimme kohti metsää.
Retki oli mennyt hyvin Jäätassun kanssa. Jäätassu oli oppivainen oppilas, ja totteli joka ainoaa käskyäni.
"Miten se meni?", Jäätassu kysyi.
"Yllättävän hyvinhän se meni", maukaisin. "mielestäni olet ansainnut tuoresaalista", maukaisin ja passitin oppilaan syömään. Itse kävelin soturienpesälle ja herätin Leijonaturkin.
"Mitä, onko kohta jo kuuhuippu?", tämä parkaisi. "en ehtinyt kouluttaa Jäätassua tänään!", hän maurusi.
"Hei, älä huolehdi. Minä opetin hänelle hieman rajoja. Hyvin se meni. Mutta nyt kun olet hereillä, lähtisitkö kanssani metsälle?", maukaisin jännittyneenä kysymyksen Leijonaturkille.
//Leijonaturkki ja Jäätassu?
Salviahäntä
"Mi-minulla oli kyllä vielä eräs asia Leijonaturkille", utisin ja käännyin ois. "Tehkää mitä haluatte", jatkoin ja lähdin kävelemään poispäin. Jäätassu katsoi minua kummastuneena, ja suhahti Leijonaturkille: "Naaraat" Minä kyllä kuulin sen, ja kävelin pois. Asetuin makaamaan nokkospöheikön eteen silmät kiinni.
//Sori kun tällane, mutta sovitaanko että tää oli jatkoo mun edellisestä tarinasta? Ja Jää + Jellona???
Leijonaturkki
Kävelimme Salviahännän kanssa metsässä. Kuu paistoi taivaalta hyvin kirkkaasti.
"Salviahäntä, minun täytyy tunnustaa sinulle yksi asia", sanoin ja katsoin Salviahäntää.
"Ai, mikä?" Salviaäntä kysyi.
"Minä taidan olla rakastunut sinuun", sanoin ja katsoin toiveikkain silmin minua vanhempaa naarasta.
"Niin taidan olla minäkin sinuun", Salviahäntä sanoi ja katsoi minua.
"Tämä taitaa tulla aika yllätyksenä mutta, tahdotko minun kanssani pentuja?" kysyin Salviahännältä toiveikkain katsein.
"Tahdon", Salviahäntä sannoi hymyillen.
"Ihanaa!" huudahdin ja painauduin naaraan turkkiin ja kaadoin tämän alleni.
//Kelaus kelaus//
Kävelimme sisään piikkihernetunnelista, kannoin suussani hiirtä ja Salviahännällä oli kani.
//Salvia? Sano jos pennut ei passaakkaa, ja sopiiko jos passaa et tekisin hakemuksen?
Leijonatassu
"Nopsatassu, heti kun pääsemme sotureiksi molemmat niin lupaathan että meistä tulee onnellisia ja että saamme pentuja?" kysyin Nopsatassulta.
"Lupaan", hän sanoi ja nuolaisi lapaani.
"Syödäänkö jotain?" kysyin tulevalta kumppaniltani ja kävelin kohti tuoresaaliskasaa joka oli nyt aika pieni, sillä monet söivät nyt.
"Syödään vain", Nopsatassu vastasi ja käveli kanssani tuoresaaliskasalle. Nopsatassu otti kasasta pienen kanin ja otin samanlaisen. Haukkasin suuren palasen kanistani ja niin teki Nopsatassukin. En tahtoisi vielä soturiksi ja erota Nopsatassusta, vaikka tiesin että hän pääsee pian soturiksi
//nopsatassu? Sori puhelin..
Pajutähti
"Iltapartioon lähtevät Taivaansini, Leopardiloikka, Siipisydän ja..."
"Minä johdan partiota", keskeytin varapäällikköni Salviahännän ja astuin valittujen kissojen eteen.
Salviahäntä vilkaisi minua nopeasti ja nyökkäsi sitten suunnaten sitten sotureiden pesälle. Vilkaisin kolmeen soturiin ja mau´uin: "Käymme tarkistamassa Tuuliklaanin rajan."
Kissat nyökkäsivät ja johdatin heidät sen suuremmitta puheitta leirin sisäänkäynnille ja siitä ulos. Kotvan kuluttua tassuttelin jo Nelipuun suuntaan Siipisydän ja Taivaansini molemmin puolin ja Leopardiloikka perää pitämässä. Olimme melkein Nelipuulla, kun erotin hämärässä kiiltävän vesilammikon ja siinä makaavan ruumiin. Siristin silmiäni ja erotin mustavalkoisen turkin... Oliko se... Ei, se ei voinut olla mahdollista...
"Nopsatassu!" ulvahdin ja säntäsin suoraan oppilaani luokse.
Näin lammikossa punaista verta, jota Nopsatassun päässä oleva haava veteen eritti. Naaraan pää itsessään oli kiveen iskeytynyt ja ei ollut epäilystäkään etteikö hän olisi kuollut. Laskin pääni ja nostin ruumiin kuivalle maalle nuolaisten sitä sitten hellästi. Siipisydän tassutteli luokseni ja katsoi siniset silmät ammollaan oppilaani ruumista. "Tuohan on...", kolli maukui hiljaa ja vaikeni sitten.
"Eiköhän Varjoklaanissakin ruumiita tarpeeksi näkynyt Tuhotähden aikana", maukaisin katkerana ymmärtämättä edes miksi purin suruani soturiini.
Siipisydän ei vastannut, kääntyi vain hieman pahoinvoivan näköisenä. Taivaansini ja Leopardiloikka tutkivat aluetta nuuhkien ja sitten kuulin Leopardiloikan äänen: "Pajutähti, tässä kivessä on verta!"
"Entä sitten?"
"Sehän tarkoittaa ettei Nopsatassu ole varmaankaan kuollut tuohon lammikkoon", kolli selitti päätelmänsä.
Mietin hetken mitä soturini tarkoitti ja nau´uin sitten epäröiden: "Tarkoitatko, että... Nopsatassu olisi murhattu?"
"Uskon niin", kolli maukaisi ja nyökkäsi vakavana.
Tunsin kivun repivän minua. Miksi Nopsatassu? Miksen vaikka minä...
"Etsikää jälkiä", murahdin ja suljin silmäni.
Mieleeni välkähteli muistoja Nopsatassusta, hänen innostuneensta luonteestaan ja kaikesta... Havahduin Siipisydämen murinaan.
"Täällä tuoksuu voimakkaasti Tuuliklaanilta."
"Tuuliklaanilta?" toisin ja nuuhkaisin ilmaa.
Se oli totta. Ja sehän tarkoitti, että joku Tuuliklaanista oli tullut tänne ja surmannut oppilaani! "Siipisydän ja Leopardiloikka, ottakaa tuo ruumis", maukaisin ilmeettömästi ja lähdin suuntaamaan leiriin äänettömät kissat perässäni.
"Pajutähti, mitä Nopsatassulle on tapahtunut?" Salviahäntä maukaisi hämillään.
"Hän on kuollut", ilmoitin värittömällä äänellä varapäällikkölleni.
Salviahäntä katsoi mustavalkoista oppilasta hetken ja mutisi sitten: "Mahlaviiksi saa taas kovan iskun... Nopsatassu oli hänen veljentyttärensä..."
Naaras poistui paikalta ja pian musta kolli ilmestyikin järkyttyneenä paikalle. Mahlaviiksi aloittaisi pian vartiovuoronsa surun taakka nuorilla lavoillaan. Katsoin kun Mahlaviiksi pudottautui oppilaan viereen tuskainen ilme kasvoillaan. Käännyin ja tassuttelin Suurkivelle kutsumaan klaanin koolle. Se oli kuitenkin turhaa, kaikki olivat jo koolla, joten aloitin: "Myrskyklaanin kissat, tiedätte että Nopsatassu on kuollut ja meillä on hyvät syyt uskoa että joku Tuuliklaanista teki sen. He..."
"Tuuliklaanista?" Paatsamapilvi kysyi hämmästyneenä.
Nyökkäsin entiselle oppilaalleni ja mau´uin: "Löysimme Tuuliklaanin tuoksua reviiriltämme ja näimme verta kahdessa kivessä. Se oli murha, enkä tiedä vielä miksi, mutta selvitämme sen tänä yönä!"
"Mitä tarkoitat?" Mustamieli kysyi ja siristi silmiään.
"Tänä yönä Myrskyklaani hyökkää Tuuliklaaniin ja kostaa nuoren oppilaansa kuoleman!"
Klaanin joukosta nousi ulvaisujen ja kannatusten metakka ja kaikki alkoivat vaatia mukaan pääsemistä. Viitoin hännälläni klaania hiljenemään ja mau´uin kuuluvalla äänellä: "En ota kaikkia kissoja mukaani, osa jää vartioimaan leiriä, kuten myös Mahlaviiksi tekee nimityksensä tähden."
"Enkö saa kostaa veljentyttäreni kuolemaa?" musta kolli maukaisi epäuskoisena.
"Et", tokaisin vain ja käännyin muun klaanin puoleen maukuen: "Salviahäntä, Taivaansini, Aamunkajo, Koinsiipi, Viherlampi, Ketunhäntä, Paatsamapilvi, Yötuuli, Siipisydän Leppäpilvi, Mustamieli, Leopardiloikka, Hiiritassu, Leijonatassu ja Kastanjatassu, tulette mukaani."
Valitut kissat järjestyivät heti leirin sisäänkäynnille ja klaaninvanhimmat veivät Nopsatassun ruumiin parantajan pesään odottamaan paluutamme. Asetuin kissajoukon johtoon ja sanaakaan sanomatta lähdin johtamaan kissojani kohti Tuuliklaanin leiriä. Kostoretkemme oli alkanut.
//Koivutähti, Tuuliklaani ja Myrskyklaanin hyökkääjät? :3
Leijonatassu
En voinut ajatella mitä olin juuri nähnyt. Nopsatassu oli kuollut.. Kaikki oli mennyttä. Hyökkäämme Tuuliklaanin leiriin ja kostamme Nopsatassun murhan. Meidän olisi pitänyt saada pentuja, elää koko loppuelämämme yhdessä. Kaikki unelmamme murskaantuivat yhden Tuuliklaanilaisen takia. En koskaan antaisi anteeksi sille, joka tappoi Nopsatassun. Sitten muistin, Tiikeritassu jäisi yksin. Hänellä ei ollut enää ketään Myrskyklaanissa. Usvahäntäkin muutti Tuuliklaaniin. Voi ei..
*Mitä Usvahäntä sanoo kun kuulee että hänen pentunsa on kuollut, entä jos joku vahingoittaa Usvahäntää*, ajattelin kauheita asioita.
*Nopsatassu ei ikinä tahtoisi että vahingoittaisimme Usvahäntää*
//joku jatkaa :3
Pajutähti 31.05.2014
Hampaani painautuivat syvälle Koivutähden niskanahkaan ja osuivat niskan luuhun murtaen sen. Koivutähti ei ulvonut, vaan menetti ensimmäisen henkensä kuin kunnon päällikkö ainakin; ääneti. Kaipa naaras oli tiennyt kuolevansa ensimmäisen kerran iskiessäni hampaani hänen niskaansa. Koivutähden vihreät silmät kohtasivat omani ja hiljaa katse lasittui ja ruumis muuttui veltoksi. Päästin otteeni naaraasta ja annoin ruumiin pudota maahan. Tiesin Koivutähden nyt olevan Tähtiklaanin luona ja palaavan pian, joten palasin takaisin keskelle taistelua ja nousin laakealle kielekkeelle ulvoen: "Myrskyklaanin kissat! Olemme kostaneet Tuuliklaanille klaanitoverimme kuoleman!"
Klaanilaiseni riuhtaisivat itsensä vapaiksi ja lähtivät verisinä ja taistelun kärsineinä nummille suunnaten Nelipuulle. Osa klaanistani ontui, mutta pääsimme silti rivakasti takaisin omalle reviirillemme ja hidastimme vasta piikkihernetunnelilla. Mahlaviiksi istui ääneti vartiossa ja päästi meidät nyt vakavana leiriin. Viitoin kissojani hännälläni parantajan pesälle päin ja onnahtelin itsekin sinne. "Kielonkukka, vihamme ei saa yltää Tähtiklaanille. Pidä Nopsatassun ruumis täällä yön yli seuraavaan iltaan, jonka kulutamme valvoen oppilaani äärellä", mau´uin rauhallisesti näyttämättä kipuani parantajalle.
Kielonkukka nyökkäsi ja alkoi sitten oppilaansa kanssa paikata sotureitamme ja oppilaitamme. Tassuttelin Leijonatassun ja Hiiritassun luokse ja kosketin heidän kuonojaan omallani. Sitten onnuin pesälleni ja kävin makuusijalleni makaamaan. Käänsin katseeni pesäni tummaan kattoon ja mau´uin mielessäni: *Nopsatassu, kostinko kuolemasi nyt?*
//Joku? :D Okei, taistelu on ohi! Ja Hiiritassu, pelastettiin sut matkalla ;) :D
Salviahäntä
Olin sopinut Pajutähden kanssa, että arvioisin Leijonatassun taidot tänään. Oli aikainen aamu, ja metsässä oli utuista ja sumuisaa. *Juuri hyvä hetki arvioida oppilaani taidot!*, tuumin. Hiivin oppilaspesälle, ja paikansin Leijonatassun aika läheltä suuaukkoa. Töykkäsin oppilasta tassullani, ja tämä hätkähti hereille.
"Arvioin tänään sinun taitojasi, lähdemme nyt heti", supisin Leijonatassulle. Tämä nyökkäsi ja suki hetken turkkiaan. Heilautin häntääni merkiksi lähteä. Lähdin ravaamaan metsään Leijonatassu kintereilläni.
"Elikkä siis, tehtäväsi on se, että sinun täytyy saalistaa mahdollisimman paljon klaanille. Et saa syödä itse, vasta ennen kuuhuippua. Minä arvioin taitojasi, tee siis parhaasi.", mau'uin ohjeita oppilaalle. Tämä nyökkäsi, ja syöksyi pusikkoon. Seurasin Leijonatassuaäänettömästi hiipien. Leijonatassu vaani hiiriä, jäniksiä ja tappoi jopa yhden, suuren fasaanin.
Kun alkoi hämärtyä, näin nuoren, komean oppilaan, joka hautasi juuri rusakkoa piiloonsa.
"Leijonatassu, hyvin tehty. Varsinkin tuo fasaani", naurahdin.
"Kiios", kolli naukaisi.
"Voimme nyt mennä, kannan puolet saaliistasi", sanoin ja nappasin suuhuni muutaman linnun, hiiriä ja rusakkoja sun muita jäniksiä.
Heti leiriin päästyämme menin Pajutähden puheille.
"Pajutähti, minulla olisi ilmoitusasiaa. Leijonatassu olisi valmis soturiksi", sanoin tärkeänä.
"No, sehän on hyvä. Nimitysmenot tänä kuuhuipun hetkenä", Pajutähti ilmoitti.
"Hyvä, ilmoitan Leijonaturkille!", kiljahdin, ja lhdin kertomaan uutisia Leijonatassulle.
//Leijonaturkkitassuuuuh?
Nopsatassu
Saalistamme Hiiritassun kanssa rinnakkain. Naaras pyydysti myyrän ja minä hiiren.
"Kyllä sinä sitten olet taitava metsästäjä!" kehun ystävääni.
"Niin taidan vähän olla", Hiiritassu kehrää itsevarmana. Hymyilen iloisena; olen saanut naaraasta uuden ystävän! Ehkä voisimme olla parhaat kaverukset, joita monilla muillakin kissoilla on.
"Saanko liittyä seuraanne?" joku kysyy takaantaamme yhtäkkiä. Tunnistan kollin Leijonatassuksi, joka kantaa suussaan mehukasta oravanraatoa. Vilkaisemme Hiiritassun kanssa toisiamme, kunnes nyökkään varovasti vastaukseksi.
// Lyhyt, Leijonatassu :3
Leijonatassu
"Kiitos", sanon Hiiritassulle ja Nopsatassulle kun he päästivät minut mukaansa saalistamaan.
"Hiiritassu, Haukkatassu on kuollut", sanoin Hiiritassulle surullisena.
"Mitä?! Eikä ole! Milloin ja miksi?!" Hiiritassu kysyi ja hänen silmistän tuli kyyneliä.
"Hän kuoli vasta, kettu tappoi hänet", vastasin.
"Menen katsomaan häntä!" Hiiritassu ulisi ja juoksi kohti leiriä. Istuuduin alas ja Nopsatassu tuli vierelleni.
"Olen pahoillani Leijonatassu", hän sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Kiitos Nopsatassu", sanoin Nopsatassulle ja katsoin tätä silmiin ja yritin hymyillä.
//Jos jaksat nii Nopsatassuuh :D
Nopsatassu
Istuskelemme Leijonatassun kanssa käärmekivien luona, aivan kahdestaan. En uskalla avata suutani puhuakseni, eikä myöskään Leijonatassukaan.
"Pitäisiköhän meidän palata jo leiriin?" Leijonatassu kysyy yhtäkkiä. Nyökkään myöntymisen merkiksi, vaikka tunnen sisälläni, että haluaisin jäädä vielä hetkeksi istumaan kollin viereen, ihan vain hetkeksi.. Lähdimme kuitenkin kävelemään kohti leiriä. Pajutähtikin varmasti odottaisi minua taisteluharjoituksiin.
// Anteeksi lyhyt!! Leijonatassu? :3
Leijonatassu 29.05.2014
Astuimme Nopsatassun kanssa sisään piikkihernetunnelista. Näin kuinka moni kissa söi tuoresaalista.
"Tahdotko sinä saalista?" kysyin Nopsatassulta samalla kun katsoin missä Hiiritassu ja emoni olivat.
"Tahdon, mutta vien saaliini ensin", Nopsatassu sanoi ja käveli kohti tuoresaaliskasaa. Kävelin Pajutähden, Hiiritassun ja Aamunkajon luo. He istuivat Haukkatassun vierellä ja itkivät. Itseasiassa paikalla oli monta kissaa.
"Pajutähti, emo on reviirillämme", sanoin ja menin Haukkatassun ruumiin viereen.
"Tiedän jo", Pajutähti sanoi ja katseli Haukkatassun hervotonta ruumista. Jäimme istumaan siihen yöksi.
***
Aamulla klaaninvanhimmat tulivat luoksemme ja veivät veljeni ruumiin haudattavaksi.
"Hyvästi Haukkatassu, olkoon Tähtiklaani tai mihin sinä ikinä uskot kanssasi", sanoin niin ettei kukaan kuullut.
"Leijonatassu, se ei ollut sinun vikasi, muista se", Pajutähti sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Kiitos", sanoin ja kävelin allapäin Nopsatassun luo.
"Menetkö nukkumaan?" Nopsatassu kysyi.
"En, menen hakemaan tuoresaalista", sanoin ja astelin tuoresaaliskasan luo.
"Minä myös", Nopsatassu sanoi ja otti kasasta hiiren. Minä otin pienen jäniksen. Haukkasin yhden palasen jäniksestä ja ahmin sen kokonaan.
"Haluatko tulla harjoittelemaan? Saisit Haukkatassun pois mielestäsi", kuulin Salviahännän sanovan.
"Haluan, voiko Nopsatassu tulla mukaan Pajutähden kanssa?" kysyin ja katsoin toiveikkaasti mestariani silmiin.
"Kysyn Pajutähdeltä", Salviahäntä sanoi ja käveli Pajutähden luo.
"Pääsisimmepä me harjoittelemaan!" Nopsatassu huudahti.
"Niin, en tahtoisi meittiä enää Haukkatassua", sanoin ja katsoin pientä naarasta silmiin.
"Voin auttaa sinua unohtamaan hänet joksikin aikaa", Nopsatassu sanoi ja nuolaisi innoissaan poskeani.
"Kiitos", sanoin Nopsatassulle ja nuolaisin tätä takaisin.
"Tulkaa, mennään harjoittelemaan hiekkakuopalle", Pajutähti sanoi ja käveli kohti piikkihernetunnelia.
"Joo!" huusimme Nopsatassun kanssa yhteen ääneen.
Juoksimme mestariemme perässä ulos piikkihernetunnelista ja juoksimme heidän edelleen.
"Se joka on viimeisenä hiekkakuopalla on mätä ketunraato!" Nopsatassu huusi ja lisäsi vauhtia niin että en saanut häntä enää kiinni.
"Epäreilua! Olet nopeampi!" huusin naaraalle joka oli jo hiekkakuopalla. Kun vihdoin pääsin kuopalle hyppäsin Nopsatassun päälle ja aloimme taistelemaan siinä.
"Lopettakaas niin voimme aloittaa", Salviahäntä sanoi ja käveli luoksemme.
"Selvä!" Nopsatassu huudahti ja päästi korvastani irti.
Minäkin päästin irti Nopsatassusta.
"Harjoitellaan tänään väistämistä", Pajutähti sanoi ja katsoi Salviahäntää. Yhtäkkiä Pajutähti ja Salviahäntä syöksyivät kohti meitä. Nopsatassu kerkesi hypätä nopeasti pois vierestäni eikä Pajutähti osunut tähän. Mutta minä en kerennyt ja Salviahäntä törmäsi minuun.
"Sinun täytyy olla nopeampi", Salviahäntä sanoi.
"Yrittäkää uudestaan", Pajutähti sanoi ja hymyili.
Vastaukseksi nyökäytin päätäni ja olin valmiina väistämään Salviahännän iskua. Hän tuli kohti minua ja loikkasin hänen yli ja painoin tassuillani tämän pään maahan ja hän kaatui. Laskeuduin sulavasti seisailleen ja katsoin Salviahäntää.
"Se meni hyvin!" hän huusi ja nousi ylös.
"Minäkin haluan oppia tuon!" Nopsatassu huudahti.
"Voit opetella sen, mutta taistelkaa kahdestaan niin katsomme olisitteko pian jo valmiita sotureiksi", Pajutähti sanoi hymyillen.
"Oletko valmiina?" kysyin Nopsatassulta ja otin hyökkäysasennon.
"Olen!" Nopsatassu huudahti jasyöksyi kohti minua. Yritin hypätä Nopsatassun yli mutta hän arvasi sen ja hyppäsi ilmaan. Hän ei siltikään saanut estettyä väistöäni vaan tömähdin hänen päälleen mutta hyppäsin heti pois.
"Heh, se ei onnistunut niin kuin olisi pitänyt", Nopsatassu sanoi ja nuolaisi tassuaan.
"Ei niin!" huudahdin ja katsoin Nopsatassua silmiin.
Olin unoihtanut kokonaan veljeni kuoleman. Se oli Nopsatassun ansiota.
"Hienoa, mutta muista Leijonatassu että älä tee samaa liikettä monta kertaa", Pajutähti neuvoi minua.
"Okei!" huudahdin ja olin taas valmiina hyökkäämään Nopsatassun kimppuun.
//Nopsatassu? :3
Nopsatassu 30.05.2014
Väistän ruskean kollin hyökkäystä sulavasti. Leijonatassu mätkähtää kumolleen viereeni niin, että hiekka oikein pöllähtää.
"Oikein hyvä, oppilaani. Nyt hyökkäät takaisin samalla mitalla, jos olisimme taistelussa!" Pajutähti kehuu ja näyttää ilkikurisesti vaaleanpunaista kieltään Leijonatassun mestarille, Salviahännälle. Kuulen Salviahännän murahtavan vain vastaukseksi. Juuri, kun huomaan Leijonatassun katsovan muualle, hyppään kollin selkään yllättäin kynnet sisään vedettyinä. Ruskea kissa kuitenkin huomaa minut ja kamppaa minut. Jään Leijonatassun alle. Käsken suurikokoista oppilasta menemään pois päältäni, hän ei nimittäin kevymmäistä päästä ole.. Siihen kolli vain nauraa ja nuolaisee poskeani lempeästi.
"Lopettakaa leikkiminen!" Salviahäntä murahtaa, "ette ikinä pääse sotureiksi tuollaisella pelleilyllä!"
"Hmm.. Minusta Leijonatassu pitäisi nimittää pikapuolin soturiksi, onhan hän ainakin neljänneskuun kauemmin ollut oppilas kuin Nopsatassu..", Pajutähti sanoo. Salviahäntä nyökkää. Nähdessään tyrmistyneen ilmeeni, päällikömme ja mestarini jatkaa:
"Sinusta Nopsatassu, en vielä malttaisi luopua, olet niin ihana oppilas..!"
Naaraan ystävälliset sanat lämmittävät tyrmistynyttä sydäntäni - Pajutähti osaa sanoa huonot uutisetkin kauniisti. Ja itseasiassa itsekin haluan vielä olla oppilas, vaikka toki harmittaa, kun Leijonatassu pääsisi jo soturiksi.
"Palattaisiinko jo takaisin leiriin?" Salviahäntä kysyy yhtäkkiä.
"Kyllä, minunkin pitäisi alkaa järjestämään metsästyspartioita..", Pajutähti maukuu ja osoittaa hännänpäällään meitä lähtemään kävelemään kohti leiriin johtavaa piikkihernetunnelia. Huomaan, kuinka Leijonatassun ilme muuttuu kiukkuiseksi - hän oli vasta päässyt harjoittelun makuun!
---
Ei mene kauaakaan, kun olemme takaisin leirissä. Pajutähti katoaa samantien luotamme, kuten myös Salviahäntä. Jäämme siis kahdestaan Leijonatassun kanssa Myrskyklaanin leirin suuaukolle.
"Olit todella taitava, arvon ystäväni! Pian pääset varmasti soturiksi, lupaan sen!" kehun Leijonatassua ja tönäisen kollin lapaa ystävällisesti kehräten.
"Äh, kyllä sinäkin pian pääset", Leijonatassu maukaisee. "Muuten Nopsatassu.."
"No?"
"Minun on pakko myöntää, että en kestä sitä, kun muutan yksin soturien pesään.. Haluaisin nukkua vieressäsi edelleen kaikki yöt ja minä.. Minä.. Haluaisin olla sinun kanssa enemmän kuin ystäviä!"
"Mitä tarkoittaa 'enemmän kuin ystäviä'?" ihmettelen kiusoitellen nähdessäni kollin vakavan ilmeen.
"Tarkoitan, että rakastan sinua!" Leijonatassu karjaisee hätääntyneenä ja muutamien lähellä olevien kissojen päät kääntyvät meitä kohti ihmetellen.
"Voi sinua", pusken kollin lapaa, "minäkin sinua!"
Kuulen ruskean kissan kurkusta vaimeaa kehräystä.
// pikatarina ku poistin sen edellisen vahingos :/ Mut Leijonatassu? :3
Leijonatassu
"He lähtivät kokoontumiseen, aina tähän aikaa on aselepo eikä klaanit saa alkaa taistelemaan", yritin selittää Kastanatassulle.
"Ööh.. Ketkä sinne menee?" Kastanjatassu kysyi.
"Kokoontumiseen menee ne jotka päällikkö valitsee, joka klaanista päällikkö valitsee kissoja kokoontumiseen", kerron Kastanjatassulle ylpeänä siitä että osasin selittää.
//Kastanja?
Kastanjatassu
"Mitä siellä sitten tehdään?" kysyin kummastuneena.
"Jokaisen kllanin päällikkö kertoo klaaninsa sen kuun tapahtumat", Leijonatassu selitti.
"Olenko mielestäsi tyhmä kun kysyn tälläisiä asioita, jotka on teille oikeille klaanilaisille selviä?" kysyin.
Ikävät muistoni pistelivät sisälläni. Katsoin hieman tuskaisena Leijonatassua.
//Leijona?
Leijonatassu 28.05.2014
"Ei kai se ihmekkään ole jos et tiedä", sanoin Kastanjatassulle.
"Kiitos Leijonatassu", Kastanjatassu sanoi ja painoi kuononsa turkkiini. Tämä tuntui mielestäni väärältä ja astuin taaksepäin jotta Kastanjatassu lopettaisi.
"Anteeksi Kastanjatassu, tämä ei ole mielestäni oikein", sanoin ja juoksin karkuun.
//Jokuh?
Haukkatassu
Kuulin murinaa takaani ja käännähdin äänen suuntaan pudottaen saalistamani oravan hampaistani samalla maahan. Värähdin tunnistaessani ketun piirteet ja punaruskean turkin. Oravan tuoksu oli peittänyt ketun tuoksun ja äänettömästi liikkunut kettu oli päässyt taakseni. Tunsin kynsieni painautuvan maata vasten ja sähähdykseni karkaavan ilmoille. Taistelematta en henkeäni menettäisi! Loikkasin kohti kettua tähdäten loikkani ketun päähän, mutta viallinen takajalkani jätti hypyn liian lyhyeksi ja paiskauduin vain suoraan ketun hampaisiin. Ulvaisin ja raapaisin ketun silmiä saaden veren pirskahtamaan aiheuttamastani haavasta ketun kuonolle. Kettu ravisteli minua kuin vaivaista riistaa ja paiskasi minut sitten maahan. Tunsin kylkiluideni murtuneen maahan osumisen jäljiltä ja näin veren valuvan pehmeään metsämaahan vieressäni. Haukoin henkeä ja toivoin kuoleman ottavan minut pian täältä pois, koska kivut tuntuivat repivän minua kahteen suuntaan.
//Leijona vois löytää vaikka Kastanjan kanssa Haukan kun se vetää viimeisen hengenvetonsa? :D
Leijonatassu
Kuulin ulvaisun jostain. Tunnistin sen Haukkatassun ääneksi.
"Kastanjatassu! Tule, Haukkatassu on vaarassa!" huusin ja vastausta odottamatta juoksin suuntaan josta ulvaisu oli kuulunut. Kun olin juossut tovin, näin veljeni ruumiin.
"Haukkatassu!" huusin ja huomasin kuinka veljeni kylki kohoili hitaasti. Silloin huomasin myös ketun. Tajusin että se olisi tehnyt tämän. Empimättä hyökkäsin punaruskean ketun kimppuun ja viilsin tätä kuonoon kynnelläni. Kettu ulvahti ja hyökkäsi päin minua mutta ehdin väistää. Kuulin kuinka Kastanjatassu juoksi minua päin. Hän hyppäsi suoraan ketun niskaan ja alkoi raastaa sitä kynsillään. KEttu ulvaisi ja Kastanjatassu hyppäsi pois selästä. Kettu lähti juoksemaan pakoon niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Yhtäkkiä muistin veljeni.
"Haukkatassu! OLetko kunnossa?" kysyin veljeltäni joka makasi maassa lähes liikkumatta. Hän sai viimeisillä voimillaan avattua suunsa ja hän sanoi: "O-olen pahoillani Le-Leijonatassu.... O-on a-aikani mennä.. Ju-juoksemaan Tähtiklaanin kissojen mukaan....", Haukkatassu sanoi ja hänen katseensa lasittui.
"Haukkatassu ei!" huusin ja nuolaisin veljeni turkkia joka oli ihan veressä.
"Leijonatassu, kannetaan hänet leiriin, ja varoitetaan ketusta", Kastanjatassu sanoi ja otti Haukkatassua etutassusta kiinni. Nyökkäsin vain surullisena päätäni ja otin kiinni veljeni tassusta. Olin koko matkan hiljaa, katsoin välillä vain Haukkatassun velttoa ruumista. Kun olimme piikkihernetunnelin edessä Vaahteranlehti näki meidät ja juoksi luoksemme.
"Hyvä Tähtiklaani mitä on sattunut?" hän kysyi ja tuli auttamaan Haukkatassun ruumiin leiriin.
"Se oli kettu", sanoin ja painoin kuononi vielä veljeni veriseen turkkiin.
"Miksi juuri nyt?" kysyin ja käänsin katseeni pois veljeni ruumiista.
"Ilmoitamme Pajutähdelle heti kun hän tulee", Vaahteranlehti sanoi.
"Hän oli veljeni, ei hän olisi ansainnut tällaista loppua!" huusin ja katsoin Vaahteranlehteä ehkö hieman vihaisena.
//saa jatkaa :,( nyyh
Leijonatassu 26.05.2014
Istahdin alas. Olin koko päivän ollut harjoittelemassa ja nyt pääsin levähtämään. Näin kuinka Kielonkukka ja Leopardiloikka juoksivat sisään leiriin. Yhtäkkiä muistin Usvahännän pentujen syntyneen. Päätin mennä katsomaan niitä. Astelin pentutarhaan ja näin Vaahteranlehden istuskelemassa pentutarhassa.
"Tuota, Vaahteranlehti. Missä Usvahäntä ja hänen pentunsa ovat?" kysyin hiljaisella äänellä.
"He muuttivat Tuuliklaaniin", Vaahteranlehti vastasi hieman surullisena.
"Mitä? Milloin?!" huudahdin, ei se voinut olla totta. Usvahäntä oli uskollinen klaanilleen.
"Tänään, ihan vasta. Leopardiloika ja Kielonkukka saattoivat heitä ja taisivat palata jo", Vaahteranlehti vastasi hieman iloisempana.
"Selvä. Tietävätkö Tiikeritassu ja Nopsatassu?" kysyin hieman arasti.
"Eivät, Usvahäntä tahtoi olla kertomatta, sillä he eivät olisi saattaneet päästää häntä", Vaahteranlehti sanoi.
"Mutta miksi hän ylipäätään lähti?!" huusin niin että kaikki säpsähtivät jotka olivat lähelläni.
"Pentujen isä oli Tuuliklaanin Valkotuuli. Hän on Usvahäntää vaikka kuinka vanhempi. Hän voisi olla jopa tämän isä", Vaahteranlehti sanoi.
"Phah", tuhahdin ja lähdin kävelemään kohti oppilaiden pesää.
*Nopsatassun on saatava totuus* ajattelin ja katsoin olisiko naaras pesässä. Siellä hän ei ollut. Jatkoin etsimistä kunnes näin naaraan tulevan piikkihernetunnelista kani suussaan.
"Hei Nopsatassu!" huudahdin naaraalle ystävällisesti.
"Hei Leijonatassu. Vien tämän kanin emolleni", Nopsatassu sanoi ja hypähteli innoissaan.
"Tuota.." aloitin mutta Nopsatassu juoksi pentutarhaan.
Kuulin mitä he juttelivat Vaahteranlehden kanssa. Pian Nopsatassu asteli synkkänä pentutarhasta.
"Olen pahoillani Nopsatassu", sanoin naaraalle ja nuolaisin tämän poskea.
"Ei se sinun vikasi ollut", hän sanoi ja piristyi.
//Nopsatassu? :3
Kastanjatassu
Nuolaisin käpälläni ja sitten katsoin muita oppilaita. Kyyneleet tipahtivat poskilleni. Nuolaisin ne pois. Uskaltaisinko mennä puhumaan jollekkin. Huomasin pentutarhan edustalla kaksi oppilasta. Niin, tunnistin ne siitä, että he olivat nukkuneet oppiladen pesässä. Kävelin varovin askelein heidän luokseen.
"Öhm... hei", sanoi.
"Hei", toinen vastasi.
"Olen Kastanjatassu, keitä te olette?" kysyin silmät ymmyrkäsinä.
Ravistin hieman turkkiani ja nuolaisin kuonoani.
//Leijonatassu tai Nopsatassu??? jos haluutte jatkaa nii voitte jatkaa mut ei oo paikko
Leijonatassu
"Hei minä olen Leijonatassu ja tässä on Nopsatassu", vastasin Kastanjatassulle.
"Mitä on tapahtunut? Miksi Nopsatassu on surullinen?" Kastanjatassu kysyi ja katsoi Nopsatassua.
"Hänen emonsa, Usvahäntä muutti Tuuliklaaniin eikä kertonut Nopsatassulle eikä Tiikeritassulle", sanoin ja katsoin Nopsatassua ja tämä näytti rauhoittuneen. Menin Nopsatassun viereen ja kiedoin häntäni hänen ympärilleen. Hän näytti rauhoittuvan vielä enemmän.
"Sinulla ei ole mitään härää Nopsatassu", sanoin ja nuolaisin ystäväni poskea.
"Kiitos Leijonatassu ja Kastanjatassu!" Nopsatassu huudahti ja alkoi itkemään onnen kyyneleitä.
//huono koska tein puhelimel... nii ja Nopsatassu jatkaa..
Nopsatassu 27.05.2014
"Niin, ei minulla ole mitään hätää, on minulla sentään veljeni", maukaisen ja nuolaisen kahden muun oppilaan lapoja lempeästi. Yksi asia painaa mieltäni; mitä Vinhaviikselle on käynytkään? Pajutähdellä on juuri puheenvuoro. Naaras kertoo uusista oppilaista. Röyhistän rintaani kuullessani oman nimeni kaikuvan nelipuiden luona, päällikkömme ja mestarini ylpeästi sanovana.Huomaan Mahlatassun vilkuilevan kiukkuisesti minuun päin; Mitä hän salaa minulta? Haluan tietää nyt sen!
"Odottakaa hetki!" sanon Leijonatassulle ja Paatsamatassulle, "Minulla on asiaa Mahlatassulle.."
Juoksen kiireen vilkkaa mustan kollin luo.
"Nyt sanot oikeasti, mitä Vinhalle kävi!"
Mahlatassu painaa päänsä alas, tuijottaen maata tiukasti ja huokaa:
"Mäyrä tappoi hänet.. Valkotuuli tuuliklaanista toi hänet leiriin, ei muuta.."
Vinhaviiksestä puhuminen ei ollut mustalle kollille helppoa. Hän lähti pois luotani ja asettui syrjemmälle kuuntelemaan kokousta. Palaan ystävieni luokse.
// Nopee :/ mut joku oppilas? :3
Kastanjatassu
Olin hieman ihmeissäni, kun osa kissoista lähti pois. Leijonatassu kuitenkin jäi leiriin.
"Öhm... Leijonatassu, minne muut menivät?" kysyin.
Nuolaisin kuonoani ja katsoin tassuihini. Tiesin, tai luulin, että kysymys oli erittäin tyhmä. Vilkaisin nopeasti Leijonatassua.
//Leijonatassu??
Leijonapentu
Katselin kuinka joku kuningattarista nosti Haukkapennun luoksemme. Olin juuri nähnyt kuinka Haukkapentu oli noussut ylös. Minunkin oli yritettävä. Ensimmäisellä kerralla en onnistunut, lysähdin saman tien maahan. Toisella kerralla pysyin ihan hetken aikaa pystyssä. Kolmannella kerralla onnistuin siinä. Olin pystyssä. Katsoin sisaruksiani. Hiiripentu yritti myös nousta.
*Seuraavaksi voisin yrittää kävelyä.* ajattelin ja yritin laittaa oikean etutassuni eteenpäin.
"Auh", vinkaisin kun kaaduin maahan. Nousin hitaasti pystyyn ja yritin uudelleen. Pääsin eteenpäin etutassullani, seuraavaksi vasen takatassu. Yritin kovasti ja onnistuin. Tein saman toisilla tassuillani. Huomasin että alan oppia. Pääsin kävelemään hyvin hitaasti lähes pentutarhan suuaukolle. Silloin eteeni tuli valtava kolli. Lysähdin maahan enkä kyennyt tekemään mitään. KOlli otti niskanahastani kiinni ja kantoi minut takaisin Hiiripennun ja Haukkapennun luo. Katselin Hiiripentua. Hän oli jo seisomassa, hän otti askeleen ja toisen. Hän kaatui. Hän ryömi luokseni ja nukahti siihen. Minäkin taisin nukahtaa.
//Hiiripentu, Haukkapentu? :)
Hiiripentu
Nousin seisomaan. Horjuin hiukan, mutta aloin ottaa pieniä ja horjuvia askelia kohti pentutarhan suuta. Itsevarmuuteni kasvoi askel askeleelta.
Kukaan kuningattarista ei juuri sillä hetkellä huomannut kun pujahdin pentutarhasta. Kiertelin leiriä hetken, kunnes huomasin piikkiherne tunnelin. Lähdin uteliaana tassuttamaan ulos leiristä.
Olin jo kuuden ketun mitan päässä tunnelin suulta kun joku naukui ylä puolellani.
"Ei sitä noin vain karata." Aamunkajo sanoi ja nosti minut leukoihinsa. Palasin jälleen takaisin pentutarhaan.
//Haukkapentu,Leijonapentu
Hiiripentu 19.05.2014
Tulin uteliaammaksi, mitä enemmän kuulin ulko maailmasta, mutta tiesin karkaamisen olevan väärin, joten huokaisin ja katsoin haikeasti piikki herne tunnelia. Tassutin takaisin pentutarhaan. Muut pennut leikkivät nelipuiden taistelua.
"Hei pääsenkö mukaan?" kysyin.
"Joo sinä voit olla Tuhotähti!" Veljeni Leijonatassu naukui innoissaan.
"Ei kun minä haluan olla minä!" Kiljaisin itsepäisesti.
"Hah! Sinä et ollut edes silloin syntynyt." Leijonapentu naukui.
"Niin, mutta leikitään että, minä olin soturi nimeltä Hiirenhäntä." Nau´uin keksien itselleni soturinimen.
Näin että veljeni oli juuri avannut suunsa väittääkseen vastaan, mutta juuri silloin Sumupentu huitaisi häntänsä hänen suunsa eteen.
"Minusta kaikkien pitäisi saada olla sellaisia, minkälaisia haluaisivat olla." Sumupentu naukui.
Katsoin ujosti kollia silmiin ja nyökkäsin hiljaa kiitokseksi tuesta.
Asetuin Raitapennun ja Haukkapennun vierelle. Me olimme Jokiklaanilaisia ja Sitten muut pennut olivat myrskyklaanilaisia.
//Joku pennuista :3
Haukkatassu
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!"
Emoni Pajutähden ääni kajahti pentutarhaan kirkkaana ja toinen kuningatar, Lahdenvirta, tuuppasi hellästi minua ja sisariani. Tassuttelin valkoisen kuningattaren perässä aukiolle, Hiiripennun ja Leijonapennun takana ontuen. Myrskyklaanilaiset kääntyivät katsomaan minua ja toivoin etteivät he epäilisi kykyäni taistella ja metsästää jalkani vuoksi. Pian istuuduin kuitenkin jo Suurkiven eteen Leijonapennun ja Hiiripennun väliin. Emo hypähti alas suurelta kivenjärkäleeltä ja maukui: "Haukkapentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä päivästä lähtien, aina siihen päivään asti, jona tämä oppilas ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoon häntä Haukkatassuksi! Mustamieli", emon katse siirtyi mustaan soturiin.
"Olet osoittanut olevasi rohkea ja uskollinen soturi ja toivon että välität nämä ominaisuutesi myös Haukkatassulle."
Mustamieli asteli luokseni ja kosketti kuonoani omallaan. Onnahtelin soturin perässä kissajoukon eteen ja jäin seuraamaan sisarteni nimityksiä.
//Hiiri ja Leijona? :D :3
Leijonatassu 24.05.2014
Istuin lähellä suurkiveä ja katselin ympärilleni. Minusta oli vähän aikaa sitten tullut soturioppilas.
*Sain parhaan mestarin mitä kukaan voi saada, paitsi että emoni on kyllä parempi mutta emollani oli jo oppilas*, mietin itsekseni.
"Hei Leijonatassu! Tuletko metsälle kanssani?" mestatini Salviahäntä kysyi.
"Mielelläni!" huudahdin ja pomppasin ilmaan. Lähdimme kävelemään kohti piikkihernetunnelia. Kuun menimme ulos leiristä haistoin jotain. Se oli hiiri, kai.
"Haistatko jotain?" Salviahäntä kysyi ja katsoi minua. Olin varmaan aika naurettava näky, haistelin joka paikkaan ja peppuni taisi olla pystyssä.
"Haistan hiiren", sanoin enkä lopettanut haistelemista mutta laskin takapuoleni maahan. Salviahäntä nyökäytti päätään ja sanoi:
"Hyvä, osaathan jo vaania?" hän kysyi.
"No olemmehan jo opetelleet sitä!" huudahdin ja otin vaanimisasennon. Lähdin etenemään hitaasti kunnes näin hiiren. Olin vain hännänmitan päässä hiirestä. Syöksähdin eteenpäin salaman nopeasti ja nappasin hiiren hampaisiini. Se räpiköi mutta valahti veltoksi heti kun iskin kynteni tämän kaulaan.
"Hyvä Leijonatassu", mestarini sanoi ja katsoi minua ylpeästi.
"Peitän tämän tähän", sanoin ja laskin hiiren maahan. Aloin kaapimaan maata jotta saisin hiiren sinne. Laitoin hiiren koloon ja peitin kolon. Lähdimme kävelemään kohti aurinkokiviä.
"Mitä siellä sodassa tapahtui? Näitkö kun Tuhotähti kuoli?" kysyin.
"Keskitytään nyt saalistamiseen, kerron sinulle myöhemmin", Salivahäntä sanoi.
"Okei", vastasin ja lähdin juoksemaan aurinkokiviä päin. Kun saavuin perille menin aurinkokivien päälle ja makasin lämpimällä kivellä.
"On se hiirenkorvan aika sitten ihanaa!" huudahdin ja nousin istumaan.
//SAlvia? :3
Pajutähti
"Ei hän vielä ole tarpeeksi kokenut", mau´uin päätäni puistellen, "mutta ehkä pian."
Usvahäntä nyökkäsi ja kysyi vielä: "Aiotko harjoitella Paatsamatassun kanssa pennuistasi huolimatta? Voin ottaa hänetkin mukaan harjoituksiimme jos tahdot."
"Kiitos Usvahäntä, mutta otin Paatsamatassun oppilaakseni tarkoituksella. Haluan itse kouluttaa hänet", vastasin ja räpäytin silmiäni.
Usvahäntä väräytti korviaan merkiksi että oli ymmärtänyt ja kumartaen lyhyesti, poistui pesästäni. Vilkaisin kolmea pentuani ja nuolaisin niiden korvia lempeästi. Luovuttaisin ne nyt muiden kuningattarien hoivaan. Minun olisi koulutettava Paatsamatassua.
"Kiitos kun huolehditte näistä", naukaisin kiitollisena kahdella kuningattarelle.
"Tietenkin, Pajutähti", Vaahteranlehti naukui ystävällisesti, "se on kunnia."
Kehräsin ja työnnyin pesästä aukiolle etsimään Paatsamatassua.
(loput tarinasta poistettu koska turhaa)
Hiiripentu 13.05.2014
Minusta tuntui kuin minun pitäisi avata silmäni. Halusin nähdä miltä tämä maailma johon synnyin näyttää.
Pelkäsin etten osaisi avata silmiä, mutta sain pienen ponnistelun jälkeen silmäni auki. Värit näyttivät kirkkailta ja kaikki oli sumeaa, mutta pikkuhiljaa näkymä kirkastui.
Näin Leijonapennun, Haukkapennun ja emoni Pajutähden.
Vikisin hiljaa ja painauduin kiinni emooni. Äänet olivat kovia ja tuntui kun aistisin kerralla liikaa.
Nousin tassuilleni, mutta kaaduin samantien. Tunsin suurta katkeruutta oppilaaseen, jonka näin juoksevan sisään piikkiherne tunnelista.
// Pajutähti,Haukkapentu tai Leijonapentu?
Leijonapentu
Olin herännyt vasta. Kuulin kuinka sisareni Hiiripentu vikisi. Yhtäkkiä näin jotain. Se oli kirkasta kuin mikä, olin avannut silmäni. Laitoin silmäni takaisin kiinni ja painoin kuononi Hiiripennun turkkiin. Avasin silmäni hitaasti uudelleen. Nostin hitaasti päätäni ja katsoin Hiiritassua. Aloin vikisemään myös, sillä minua pelotti. Kuulin jotain ääniä.
*Kukakohan tuo on?* ajattelin kun näin jonkun.
//Joku? Vaikkapas Hiiripentu :) tai olikos se parantajaoppilas Täplätassu?
Leijonapentu 17.05.2014
Makoilin sisarieni keskellä. Minulla oli hyvinn kuuma. Olin läkähtämäisilläni kunnes ryömin pois Hiiripennun ja Haukkapennun alta.
Katselin hieman ympärilleni. Oli kyllä pakko myöntää että olin aika iso, sillä osasin jo mennä pois sisarusteni alta.
*Pääsisinköhän minä jonnekkin*, ajattelin ja lähdin kömpimään kohti pentutarhan oviaukkoa.
"Jaahas, minne sinä olet menossa?" kuulin kuinka joku kuningatar sanoi ja nosti minut takaisin Hiiripennun ja Haukkapennun viereen.
*Plääh*, ajattelin kun en päässytkään mihinkään.
Aloin maukumaan, sillä minulla oli nälkä. En ollut syönyt viimeksi kuin yöllä. Siitä on tosi kauan. Silloin joku kuningatarista tuli ja antoi minulle ja sisarilleni ruokaa.
//Hiiripentu tai Haukkapentu? :)
Haukkapentu
Suoraan sanottuna raahauduin yhtä tassuani käyttämättä veljeni ja sisareni kanssa. Täytyin kuitenkin nopeanpuoleisesti syödessäni ja olinkin ensimmäisenä sisaruksistani valmis. Näin jotain kirkasta ja silmiä häikäisevää pentutarhan suulla ja koitin nousta pystyyn päästäkseni nopeasti sinne. Tunsin rasitusta noustessani vielä olemattomien lihasteni kanssa ylös, mutta onnistuin kutakuinkin nousemaan pieneksi hetkeksi, kunnes lysähdin takaisin maahan. Nousemisen into kuitenkin antoi minulle pontta yrittää uudestaan, kunnes joku toisista kuningattarista nosti minut leukoihinsa ja kantoi pehmeiden sammalien päälle.
//Hiiripentu tai Leijonapentu?
Pajutähti 12.05.2014
Paatsamatassu vaikutti hieman hämmentyneeltä, kun valitsin hänet oppilaakseni, mutta uskoin sen johtuvan vain siitä, kun hänet oli vasta edellisenä päivänä hyväksytty Myrskyklaaniin. Paatsamatassu tassutteli Siipitassun ja Usvahännän luokse sotureideni joukkoon ja kaksi oppilasta maukuivat jotain toisilleen hiljaisella äänellä. Käännyin tuntiessani hännän koskettavan lapaani. "Kas, Ketunhäntä", tervehdin punaruskeaa soturia.
Kolli nyökkäsi tervehdyksen ja maukui: "Vinhatassu ja Mahlatassu haluaisivat lähteä rajapartioon. Ovatko kaikki partiot jo menneet tai onko niitä vielä lähtemättä?"
"Valitettavasti viimeinenkin partio lähti hetki sitten, mutta ainahan te voitte metsästysliikkeitä mennä harjoittelamaan", maukaisin takaisin.
Ketunhäntä nyökkäsi ja otti pari askelta, kunnes kääntyi ja huikkasi: "Otan Aamunkajonkin mukaan. Toivottavasti hän vain suostuu lähtemään pelätessään pentujen syntyvän poissaollessaan."
Taivutin korvaani merkiksi että olin kuullut ja suuntasin sitten pesälleni. En tuntenut tarvetta muuttaa pentutarhaan; sainhan pesässänikin olla rauhassa. Varapäällikkönä ja soturina se oli eri asia, kun soturit ravasivat sisään ja ulos pesästä koko ajan. Asettauduin kanervista ja sammalista kootulle makuusijalleni ja huomasin jonkun tuoneen makuusijani viereen jäniksen. Syötyäni jäniksen, oli oloni kylläinen ja hiljalleen nukahdin jo ennestään raskaan päivän jälkeen...
Sävähdin kipua vatsani tienoilla ja avasin silmäni havahtuen unestani. Kipu tuntui pistävältä ja kynteni työntyivät maata vasten kipuaaltojen seurauksena. "Aamunkajo...", maukaisin toivoen kumppanini olevan tässä vierelläni.
Mitä ikinä tapahtuisikaan, halusin Aamunkajon olevan rinnallani nyt. Nousin horjuen käpälilleni ja raahauduin pesäni suulle. Siellä en enää kestänyt ja vain kaaduin maahan pystymättä liikkumaan. Olin kuitenkin päässyt osittain ulos ja klaaninvanhimien pesälle suuntaava poikani Saarnitassu huomasi minut. Vaaleanharmaa kolli syöksähti luokseni ja nuoli päätäni huolestuneena. "Emo, mitä nyt? Syntyvätkö pentusi?"
Onnistuin nyökkäämään, kunnes pääni vaipui taas maahan kivun seurauksena. "Haen Kielonkukan, älä huoli!" Saarnitassu naukaisi ja nelisti aukion halki parantajan pesälle.
Pian tunsin parantajanaaraan tuoksun ympärilläni ja kuononi eteen lykättiin voimakastuoksuisia yrttejä. Nielin ne vaivalloisesti ja huomasin niiden hieman lievittävän kipuani. Tunsin ensimmäisen pennun syntyvän ja suljin jälleen silmäni. Kipu laantui ja alkoi taas. Ja uudestaan. Pian kipu kuitenkin laimeni ja loppui tyystin. Avasin silmäni ja näin Saarnitassun nuolevan kullanruskeaa raidallista pentua. Toisella puolellani Kielonkukka auttoi tummanruskean pennun verta kiertämään ja hieman hänen takanaan oli Mustamieli vaaleanharmaan naaraspennun kanssa. Kielonkukka viittasi hännällään pesääni ja nousin varovasti tassuilleni ja raahustin makuusijalleni. Kolme kissaa toivat pentuni luokseni ja siirsivät ne vatsani viereen. Mustamieli ilmoitti hakevansa Aamunkajon ja muutkin kissat poistuivat pesästä jättäen minut ja pentuni nelisin.
//Je. Pennut syntyivät. Huomenna Tatti, huomenna Pajutähti ja Myrskytähti kohtaavat:D
Leijonapentu
Olin juuri putkahtanut tänne maailmaan. Haiston lämpimän maidon. Yritin mennä maidon luo. Yhtäkkiä kuulin ääniä. En tajunnut mitään mitä äänet tarkoittivat. En välittänyt siitä vaan jatkoin syömistä.
//Pajutähti?? Eikö ollukki ihana ku kirjoitin puhelimella
Pajutähti
Kullanruskea pennuista oli ensimmäinen, ketä pääsi vatsani tienoille maitoa imemään. Vaaleanharmaa pentu oli seuraava, mutta tummanruskea juovikas kolli tuli hieman hitaammin. Se näytti ontuvan takajalkaansa ja siitä huolestuneena pyysin luonani olevaa Aamunkajoa hakemaan Kielonkukan paikalle. Hetken tutkimusten jälkeen parantajanaaras toteti tummanruskealla pennulla olevan jalassa synnynnäinen vika, joka saattaisi hidastaa joitakin kollin tekemisiä, muttei estäisi häntä pääsemästä silti oppilaaksi ja siitä soturiksi. Räpäytin silmiäni helpottuneena Aamunkajolle, joka kehräsi. Kaikki tuntui olevan hyvin, eikä yksikään pennuistani ollut kuollut tai vammautunut vakavasti. "Meidän pitäisi keksiä pennuille nimet."
Aamunkajon maukaisi havahdutti minut mietteistäni ja nyökkäsin. "Olet oikeassa. Onko sinulla ehdotuksia?"
"Tuon harmaan naaraspennun turkki muistuttaa hieman väriltään hiirtä. Ja naaras on pienikokoinen muutenkin. Eikö Hiiripentu sinusta sopisi pennun nimeksi?"
Nyökkäilin mietteliäänä. Kieltämättä Hiiripentu olisi osuva nimi pienelle naaraalle. Klaanin päällikkönä tahdoin kunnioittaa vanhoja sotureitani ja päätin nimetä kullanruskean pennun Leijonapennuksi, muinaisen Myrskyklaanin varapäällikön Leijonamielen mukaan. Tummanruskeasta kollista tuli mieleen Tammipentu, mutten tahtonut antaa samaa nimeä pennulleni, vaikka Aamunkajo sitä ehdottikin. "Entä Haukkapentu?" kumppanini maukui, "Haukat ovat selviytyjiä, kuten tämä pentummekin. Se kuvaisi pennun luonnetta."
Harkitsin nimeä hetken, mutta se tuntui jo kuuluvan kollille. "Se on hyvä nimi", nau´uin lopulta ja kosketin Aamunkajon kuonoa omallani.
Aamunkajo kehräsi ja nuolaisi jokaisen pennun päätä hellästi. Taistelusta huolimatta sain huomata, että Myrskyklaani kasvaisi yhä.
//Joku jos haluaa:D
Hiiripentu
Kuulin jotain ääniä. Tunsin pakokauhua. Yritin epätoivoisesti myöriä äänien suuntaan. Minua pelotti, sillä pelkäsin että en ikinä löytäisi emon luoksi. Paniikki kasvoi kun hampaat tarrautuivat niskanahkaani. Yritin rimpuilla, mutta pian tajusin makaavani kahden veljeni välissä emon vatsan vieressä.
Usvahäntä
Kun olimme tulleet Siipitassun kanssa pois metsästä kuulin kun Täplätassu sanoi:
"Pajutähden pennut ovat kunnossa, kävin juuri katsomassa niitä."
*Pajutähden pennut?* Ajattelin.
"Täplätassu! Onko Pajutähden pennut syntyneet? Missä he ovat?" kysyin innoissani.
"Ne ovat tuolla", hän sanoi ja osoitti hännäällään päällikön pesää kohti.
"Saako tulla?" kysyin pesän edessä.
"Sisään", päällikköni vastasi iloisena.
Kun astuin sisään näin päällikköni joka katseli kolmea pientä nyyttiä. "Ovatko kaikki kunnossa?" kysyin iloisena.
"Kaikki pennut selvisivät, Haukkapennulla on vain jalassa synnynnäinen vika joka saattaa hidastaa hänen joitain tekemisiään", hän sanoi.
"Hienoa, tuota milloin Siipitassusta tulee soturi? Sillä hän on aika kokenut jo niin kysynpäs vain", sanoin.
//Pajutähti? :3