Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Leijonapentu, Leijonatassu, Leijonaturkki, Leijonatähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Usko: Tähtiklaani
Entinen mestari:
Koulutetut oppilaat:
Syntynyt: 00.05.2014
Kuollut: 00.12.2014
KP: ei laskettu
Ulkonäkö: Suurehko, kullanruskea raidallinen kolli, jonka vatsa, rinta ja tassut ovat valkeat. Silmät Leijonatähdellä ovat vihreät. Luonne: Kolli on ystävällinen ja todella luotettava, hän uskoo sydämestään Tähtiklaaniin, ja on uskollinen klaanilleen, Leijonatähti kuolisi vaikka klaaninsa puolesta. Kolli kuitenkaan ei pidä Tuuliklaanista(Syy menneisyydessä).Jos joku apua kaipaa Leijonatähti auttaa, joskus on hieman surullinen ja vakava. Menneisyys: Leijonatähti syntyi Myrskyklaaniin emo oli Pajutähti ja isä Aamunkajo, kollilla oli samassa pentueessa kaksi sisarta, Hiiripentu(-turkki) ja Haukkapentu(-tassu). Kun kollista tuli oppilas, tuli myös Haukkapennusta, Leijonatassu sai ystävän, Nopsatassun. Yhtenä päivänä metsästä kuului Haukkatassun ulvaisu, Leijonatassu ja Kastanjatassu(-polku) menivät katsomaan, kettu olivahingoittanut Haukkatassua pahasti, ja tuo ei tulisi selviämään. Leijonatassu näki kuinka veljensä kuoli, Haukkatassu liittyi Pimeyden metsään. Leijonatassu lähti ilmoittamaan siitä siskolleen Hiiritassulle, joka oli Nopsatassun kanssa saalistamassa, Hiiritassu meni edeltä leiriin, Leijonatassu ja Nopsatassu jäivät kahden, he istuskelivat yhdessä metsässä kauan, kunnes palasivat leiriin. Leijonatassu kysyi pian tuon jälkeen Nopsatassulta näin: "Nopsatassu, heti kun pääsemme sotureiksi molemmat niin lupaathan että meistä tulee onnellisia ja että saamme pentuja?" Noopsatassu vastasi: "Lupaan." Kaksi kissaa oivat hyvin onnellisia, se ei ollut ikuista, siläl tuo oli Leijonatassun viimeinen kerta, kun näki kumppaninsa elossa, Nopsatassu kuoli Tuuliklaanin Tuisketuulen takia, koska Tuuliklaanilainen tuli ilman lupaa Myrskyklaanin reviirille ja murhasi Nopsatassun lyömällä tuon pään kiveen. Seurauksena Pajutähti päätti hyökätä Tuuliklaaniin ja selvittämään kuka murhasi Nopsatassun, Leijonatassu osallistui taisteluun, ja ei halunnut satuttaa Nopsatassun emoa, Usvahäntää, tuolloin ei saatu tietää murhaajaa, mutta Koivutähti menetti ensimmäisen henkensä. Pian taistelun jälkeen, Leijonatassu sai soturinimensä, Leijonaturkki, mutta oli surullinen koska Nopsatassu ei saanut sitä. Leijonaturkista tuli vahva soturi, ja tuli profetia, kaksijalat alkoivat pamauttelemaan esineillä(pyssyillä) ja se uhkasi kaikkia viittä klaania, viidestä klaanista, jokaisesta yksi lähti etsimään klaanien perustajia, ilman että kukaan tiesi. Osallistujat olivat Leijonaturkki, mukanaan saniaistassu, Jokiklaanin Tähtitaival, Tuuliklaanin Pikkukynsi, mukanaan Leopardikarva, varjoklaanin Savuhäntä, joka oli erakko kylläkin ja Taivasklaanin Järkälemieli. Matkalla vuorten halki, Saniaistassu kuoli, kissat törmäsivät heimoon, ja jatkoivat matkaa, pian he pääsivät perustajien luo ja palasivat klaaneihinsa. Kaksijalat lähtivät pian pois kuitenkin. Leijonaturkista tuli varapäällikkö hänen kumppaninsa, Salviahännän kuoltua, mutta hän luovutti paikkansa veljelleen, Harmaatulelle, koska ei ollut valmis kaikkeen muutokseen, kun Pajutähti eläköityi Harmaatulesta tuli Harmaatähti ja valitsi varapäällikökseen Hopeasulan, uudelleen syntyneen Hopeatähden eli entisen Myrskyklaanin päällikön. Leijonaturkki sai myös uuden kumppanin, Viherlammen. Jonkun ajan päästä tuosta, kolme kettua hyökkäsi klaaniin, ne tappoivat Hopeasulan, ja sokeuttivat Harmaatähden, Harmaatähti valitsi Leijonaturkin seuraajakseen. Kolli haki yhdeksän henkeään. Suku & Suhteet: Emo: Pajutähti Isä: Aamunkajo Veljet: Saarnihalla, Tammipentu, Harmaatassu, Kotkapentu, Tummaviiksi, Haukkatassu, Kivitassu, Piikkitassu, Harmaatähti, Jäkälätassu, Jalavapentu ja Halavapentu. Sisaret: Valkopentu, Hiiriraita, Setrihäntä, Sammalpentu ja Salavapentu. Kumppani: Viherlampi, Salviahäntä (ennen), Nopsatassu (ennen). Pojat: Rosotassu, Haukkapentu ja Jalopentu. Tyttäret: Sädepentu, Salviapentu, Lumopentu Ensimmäinen varapäällikön asema: Edeltäjä varapäällikkönä: Salviahäntä Seuraaja varapäällikkönä: Harmaatuli/-tähti
Toinen varapäällikön asema:
Edeltäjä varapäällikkönä: Hopeasulka
seuraaja varapäällikkönä: Ketunhäntä Päällikön asema: Edeltäjä päällikkönä: Harmaatähti
Seuraaja päällikkönä: Pajutähti Toiveet: Päästä joskus päälliköksi tai saada Pajutähti mestarikseen tai Aamunkajo!
Viimatassu 17.12.2014
Siinä vaiheessa kun minä ja Varpustassu löysimme Leijonatähden, ensimmäinen asia, jonka minä huomasin, oli, että päällikön ennen kiiltävä turkki oli tahrittu hänen omaan ja vihollisten vereen. Minunkin vereeni, muistin, ja sähähdin. En tavallaan voinut uskoa, että olin asettunut ennen niin hienoa kissaa vastaan. Mutta sitten muistin. Minua ei oltu otettu huomioon, ei koskaan. Minulla oli joka ikinen oikeus päättää oman setäni elämä.
Katsoin sitten itseäni. Pienestä, hontelosta ja heikosta oppilaasta kohtuullisen lihaksikkaaksi ja athleettisen näköiseksi nuoreeksi kissaksi, jolla oli kelvolliset piirteet ja sen verran arpia, että kukaan ei uskaltaisi asettua minua vastaan kaduilla, jonne saattaisin mahdollisesti joutua.
Silloin hyökkäsin kohti Leijonatähteä ilman pientäkään inhimillisyyttä. Olin menettänyt sen. Olin sydämetön hirviö, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin tappaa. Tappaa. Tappaa. Ajatus kuulosti hieman psykopaattimaiseksi muuttuneessa mielessäni itseasiassa hyvältä.
Iskeydyin Leijonatähden niskaan ja tarrauduin löysään niskanahkaan. Sanoin karhealla äänellä Leijonatähdelle:
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekin, setä hyvä?"
Silloin täysi taistelu alkoi.
// Leijona??
Leijonatähti
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekkin, setä hyvä?" Viimatassun karhea ääni kantautui korviini.
KOlli oli kiinni niskassani. Kierähdin selälleni jättäen Viimatassun alleni, kuulin, kuinka kollin keuhkoista ilmat pakenivat. Hän päästi irti niskastani.
"Et voita minua", murisin kollille katsoen tuota hänen sinisiin silmiinsä.
"Niin sinä sanot, loppu on erilainen!" kolli naurahti mielipuolisesti, kunnes loikkasi kiinni päähäni.
Kollin hampaat uppoutuivat kallooni ja viiltävä kipu lävitsi kehoni, peitin sen heittämällä Viimatassun puhujankiveen. Ympärillämme taistelu oli loppunut, kaikki katsoivat hiljentyneesti meitä, Myrskyklaanin kissoja.
*Emo, Nopsatassu, Salviahäntä, Saniaistassu, Ketunhäntä, Haukkapentu, Sädepentu, Hiiriturkki..*, kaikki kuolleet ystäväni näkyivät rinnallani.
He antoivat minulle voimaa nousta ylös ja syöksyä kohti nousevaa VIimatassua. Tarrasin kollin kaulaan ja viskoin hänen kehoaan ilmassa, välillä maahan osuen. Viimatassu yritti saada käpälillään kiinni kuonostani, lopulta voimani loppuivat ja lysähdin maahan Vimatassu tiukasti hampaissani. SUustani valui verta, en päästäisi irti. En ennen kuolemaa! Viimatassu riuhtaisi itsensä irti otteestani, karvatukko ja hieman kolin nahkaa jäivät suuhuni.
"Eikö urhea Leijonatähti ollutkaan niin urhea?" Viimatassun sanat kaikuivat päässäni.
"Isä!" kuului Pajuhännän ulvaisu etäältä.
Nousin seisomaan horjuen.
"Älä tule.. Tämä on minun taisteluni!" huudahdin tyttärelleni.
Viimatassun silmiin oli ilmestynyt punaiset renkaat.
"Paholainen", sanoin katsoen vihaisena Viimatassua.
Kolli oli hengästynyt, niin minäkin. Syöksyin kohti oppilasta, tarrasin kiinni tuon kaulasta, Viimatassu otti kiinni korvastani ja riuhtaisi palan siitä. Heitin VIimatassun maahan ja viilsin tuon kasvoihin, hänen toinen silmänsä lennähti pois silmäkuopasta.
"Sinä senkin ketunläjä!" Viimatassu karjaisi potkaisten minut pois päältään.
Laskeuduin melko sulavasti maahan, jos ei laskettu takajalkaani, joka ei voi kantaa painoa. Takajalkani sai minut lysähtämään hetkeksi maahan, mutta nousin heti ylös. Olin huonossa kunnossa. Viimatassu taas, hän ei ollut läheskään yhtä paljon taistellut kuin minä. Viimatassu lähti juoksemaan minua kohti, ponnistin ja loikkasin kollin pään päälle ja hyppäsin siitä suurkivelle.
"Minä, Leijonatähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän taisteluun! On aika päättää tämä verinen sota! Siksi, minä Leijonatähti uhraan seitsemän jäljellä olevaa henkeäni ystävieni ja Tähtiklaanin puolella taisteleville! Ketunhäntä, varapäällikköni kertoi ennen kuolemaansa minulle enteen, että kuuhuipun aikaan, olisin Tähtiklaanin riveissä. Hän oli oikeassa, nyt on aika päättää elämäni! On aika kuolla!" huusin kohottaen katseen hopeahännällä kimmeltäviin ensimmäisiin tähtiklaanilaisiin.
Ketunhännän vartalo ilmestyi vierelleni.
"Olet valmis, tule luoksemme", kolli sanoi ja katosi.
Olin tehnyt päätökseni, nyt uhrautuisin minä. Pääsisin emoni luo, ikuisiksi ajoiksi. Loikkasin Viimatassua päin, kolli oli hämillään ja katsoi minua ainoalla silmällään. Viimatassu otti iskuni vastaan ja tarttui kiinni kaulaani.
"Hyvästi, Leijonatähti!" kolli ulvaisi ja puraisi kaulani auki.
Hengitykseni alkoi rahisemaan ja siitä tuli hetki hetkeltä vaikeampaa. Kuulin etäisiä askeleita, ne lähestyivät.
"Leijonatähti!" kuului VIherlammen pelokas ulvaisu.
"Et saa kuolla!" Pajuhäntä huudahti rinnaltani.
"Meillä ei ole päällikköä, jos nyt lähdet!" Nopsatassu ulvaisi.
Perheeni nuoli turkkiani.
"Älkää huoliko, on uuden Pajun aika", kuiskasin ja viimeinen asia jonka näin, oli perheeni.
Suljin silmäni ja kivut poistuivat.
"Tervetuloa Leijonatähti", Pajutähti tervehti minua, näin emoni vierellä itseni haaleana, mutta tummennuin kokoajan.
"Palaa takaisin", hän naukaisi, nyökkäsin.
Tunsin kouristuksia, kuulin hennosti perheeni itkun ja tunsin turkillani heidän kyyneleet ja karheiden kielien kosketukset.
Kipu loppui jälleen. Pajutähti edessäni, hänen rinnallaan tummeneva hahmoni.
Viimeinen kouristus iski, lopulta kaikki oli ohi. Olin helpottunut, kaikki olivat turvassa. Minun aikani päällikkönä oli ohi, tästä alkaisi uusi aika. Uuden ajan aloittaisi pentuni, pennuistani eniten emoani muistuttava.
//Tähtiklaanissa:
"Hei Leijonatähti", kuului Pajutähden iloinen ääni.
Silmäni kostuivat.
"Emo!" ulvaisin ja juoksin harmaan emoni syleilyyn, olin nyt onnellinen.
"Teit oikein, sota on ohi", naaras kertoi.
Kävelimme paikkaan, josta näimme alas. Pajuhäntä istui puhujankiven juurella katsoen vihaisesti Viimatassua.
//Kuoli...... Kolmas kissani, rakkain kissani, yhyy!D:
Leijonatähti
Katseeni oli etäinen. Katsoin Ketunhännän elotonta ruumista.
"Pajuhäntö, vie hänet leiriin, valvomme hänen vierellään taistelun jälkeen", sanoin pennulleni.
Pajuhäntä nyökkäsi ja otti varapäällikön niskasta kiinni ja lähti kohti leiriä. Huomasin Villitassun makaavan maassa, en välittänyt ylös nousevasta kollista, vaan juoksin puhujankiven suuntaan. Taistelu oli meluisa, kuului varmaan Myrskyklaanin leiriin saakka. Loikkasin puhujankivelle, kunnes tunsin painon niskassani. Ruskea, mustaraidallinen kolli heitti minut alas kiveltä.
"Tuhotähti", murisin ja katsoin kollin vihreisiin(?) silmiin.
"Kappas vaan, Leijonatähti", naurahti kolli ja loikkasi luokseni.
"Tiesitkös, olit osana taistelua, jossa kuolin, mutta enpä kuollutkaan vaan olen yhä tässä, vahvempana kuin koskaan! Kannattaa varoa- kolli korotti kuonollaan korvaani- tapan kaikki, jotka olivat osana viime taisteluani", Tuhotähden sanat saivat minut värähtämään.
Viha yltyi sisälläni ja tartuin kynsilläni Tuhotähden kaulaan, kolli nauroi ja viskasi minut maahan. Hän oli liian vahva.
"Luovutan, tapa minut", murisin.
"Enpä olisi uskonut, ett.." Tuhotähti sanoi katsoen taivaalle, mutta loikkasin ylös ja painoin kollin maata vasten.
"Esitä luovutusta, älä luovuta", kuiskasin liikkeen nimen kollin korvaan ja purin tuon kaulaa.
"Et voita minua!" Tuhotähti ulvaisi ja loikkasi jälleen pystyyn.
Kolli oli veren peitossa, niin kuin minäkin.
"Tämä sota ei pääty hyvin, joku kuolee", Tuhotäti sanoi paljastaen hampaansa.
"Tiedän", sanoin astuen askeleen kauemmas kollia.
Yhtäkkiä joku painoi Tuhotähden maata vasten.
"Viherlampi!" huudahdin kumppanilleni, naaras puristi hampaillaan Tuhotähden ihoa, kolli nauroi kuitenkin.
"Mene, hän on sinulle liian suuri vastus", sanoin tyynenä.
Viherlampi irrotti otteensa Tuhotäjdesta. Naaras juoksi pois.
//jatkan joskus:3
Villitassu 16.12.2014
Juoksin Nopsatassun perässä. Se naurettava pelkuri ei halunnut taistella.
Täytyi myöntää, että hän oli nopea kuin Tuuliklaanilainen. En tiennyt, saisinko häntä kiinni.
Mutta hänellä oli kuitenkin enemmän vammoja kuin minulla. Hän joutui vähän väliä hidastamaan tai liikkumaan kolmella jalalla.
Lopulta hän pysähtyi käpälät liukuen puhujankiven edessä. Naaraalla ei ollut pakotietä.
Irvistin.
Kynnet esillä lähestyin mustavalkoista oppilasta. Tämä vapisi kauttaaltaan pelosta.
Loikkasin ja purin hänen häntäänsä. Naaras kirkui ja yritti kynsiä kasvojani, mutta väistelin. Lopulta kuulin terävän naksahduksen ja hännän verinen puolikas mätkähti maahan. Leijonatähden tytär oli täysin shokissa. Hän kiljui ja itki, muttei kyennyt pakenemaan.
"Sano hei hei," nauroin kylmästi ja nostin tassuni valmistautuen kuoliniskuun.
// Leijona. KUKAAN MUU EI SAA JATKAA
Leijonatähti 16.12.2014
Katseeni sumeni, tunsin jonkun lävistävän takajalkani. Ulvaisin kivusta ja käännähdin, en tuntenut kipua, vain vihaa Pimeyden metsää kohtaan.
"Kappas vain, Leijonatähti", murahti Viimatassu takaani.
"Sinä... Petturi", murisin katsoen oppilasta silmiin, hän oli hyvin vihaisen näköinen.
"Miksi.. MIksi?" murisin katsoen kollia silmiin.
"Tähtiklaani ei ole hyvä, vaan Pimeyden metsä", oppilas kertoi ja syöksyi kimppuuni.
"Leijonatähti!" parkaisu kuului takaani ja paino katosi yltäni.
Pajuhännän kauhistunut katse sai minut havahtumaan, kuolisinko nyt?
"SInut on vietävä Kielonkukan luo!" naaras ulvaisi ja heitti Viimatassun vasten puhujankiveä.
"Pakene, selviän kyllä", mutisin.
"Et selviä, näen sen, mitä jalallesi kävi?!" Pajuhäntä kysyi itkien.
"Se oli Viimatassu", kerroin ja nousin ylös.
Lähdin nilkuttamaan kohti Kielonkukkaa tuntien pentuni lämpimän turkin vasten omaa, veristä kullanruskeaa raidallista turkkiani. Huokaisin syvään ja kävelin Kielonkukan luo.
"Hyvä Tähtiklaani sentään!" naarass ulvaisi nähtyään takajalkani ja juoksi luokseni.
"Mitä kävi?" naaras kysyi.
Kerroin koko jutun yksityiskohtia myöten samalla, kun vanha naaras hoisi jalkaani. Hän laittoi siihen hämähäkin seittiä, kehäkukkaa ja jotain, jota en tunnistanut. Näin edessäni kollin.
"Mitä tapahtuu?" tuo kysyi, hän ei tuoksunut tutulta.
"Sota on meneillään, kuka Tähtiklaanin nimeen SINÄ olet?!" sähähdin pistävän kivun voksi.
"Olen Onnikynsi, Taivasklaanista", kissa esittäytyi.
"Vai Taivasklaanista, uskot siis Tähtiklaaniin? Mitä teet täällä?" kysymykset tulvivat suustani.
"Etsin kumppanini veljeä, Varpustassua", kolli kertoi.
"Hän taistelee Pimeyden metsän puolella", murahdin.
Onnikynsi pysyi vaiti.
"Missä?" hän kysyi.
Osoitin hännälläni leopardikuvioisen kollin suuntaan, Taivasklaanin soturi juoksi ystävänsä- tai entisen ystävänsä, en tiedä- luo.
"Olen nyt kunnossa", sanoin nousten ylös, en kaipaisi lepoa, jos kerta kuolisin nyt.
"Sinun täytyy levätä!" Kielonkukka huudahti.
"Ei, lepo on liian pitkä aika, on jatkettava näin", kerroin.
Kielonkukka yritti estää minua ja tytärtäni, mutta juoksimme taisteluun. Loikkasin suuren, punaruskean kollin luo. Tiesin, että Tuhotähti ja moni muu etsi minua ja pentujani.
//Jatkan joskus..:D
Leijonatähti
Takajalkanu kesti painoani melkein täysin. Kuulin avunhuutoa, se kuului pennulleni Nopsatassulle. Juoksi kohti oppilasta, Villitsssu oli juuri antamassa naaraalle kuoliniskun, kunnes tönäisin varjoklaanilaiseb syrjään.
"Juokse!" ulisin.
Naaras ei hievahtanytkaan, Villitsssu loikkasi päälleni. Yhtäkkiä tunsin toisen selässäni. Heitin Villitassun syrjään ja katsoin Viimatassua silmiin.
"Mitä voitat tällä?" sähähdin.
"Kunniaa", kolli murisi ilkeästi, mutta iloisesti.
"Ette tule voittamaan tätä sotaa Tähtiklaani!" ulisivat Villitassu ja Viimatassu yhteen ääneen.
Yhtäkkiä Tuhotähti astui oppilaiden rinnalle.
"Tapetaan se", murisi Tuhotähti.
"Minä teen sen", Viimatassu sanoi nostaen häntänsä pystyyn.
"Olen sinua kokeneempi!" Villitsssu vastusti.
"Ehkä olet, mutta et tunne Leijonatähden voimia", sähähti Viimatassu, siinä oli mahdollisuuteni!
Loikkasin oppilaan päälle ja raavin tuon niskaa kynsilläni. Yhtäkkiä joku riuhtaisi minut pois kollin päältä.
"Ei sinusta ole mihinkään", Haukkahallaksi tunnistamani kolli murisi.
"Sinäkö?" kysyin.
"Aivan, itse verenhimoisen Tiikeritähden pentu, Haukkahalla", kolli murisi tyytyväisenä heilutellen häntäänsä.
"Olette kaikki hiirenaivoisia variksenruokia!" ulvaisin ja syöksyin oitis Haukkahallan lapaan kiinni.
Kolli oli vahva, mutta pärjäsin.
Yhtäkkiä viiltävä kipu sai minut jähmettymään, Villitassu otti kiinni takajalastani ja repi sitä vimmatusti.
"Ette voita minua! Taistelen Tähtiklaanin puolella loppuun saakka anomatta armoa!" huusin ja potkaisin toisella takajalallani oppilaan naamaa.
Haukkahalla nappasi kiinni niskastani.
"Repikää se kappaleiksi!" Tuhotähti huusi.
Villitassu tarttui kiinni ehjään takajalkaani, Viimatassu oli melko pökerryksissään.
"Isä!" huusivat Rosokynsi, Salviatassu ja Pajuhäntä yhteen ääneen.
Pentujeni huudon kuullessani, sain voimaa kehooni ja vammautuneella takajalallani potkaisin Villitassun myrskyklaanilaisen Viimatassun päälle. Viimatassu nytkähti ja potkaisi vahingossa Villitsssua niskaan ja oppilaat alkoivat sähisemään toisilleen. Itse keskityin Haukkahallaan, kolli ei ymmärtänyt, että olin minäkin vahva. Käännähdin selälleni, niin että Haukkahalla painui maata vasten. Kuulin kuinka ilmat pihajtivat ulos kollin keuhkoista ja tuon leuat aukenivat. Syöksähdin pystyyn ja katsoin pentujani, joita Pineyden metsän kissat pitivät kiinni. Loikkasin kiinni tummanharmaaseen kolliin, joka piteli Rosonynttä aisoissa. Samassa kuulin Tiikeritähden huudon, kolli velloi läpi Pimeyden metsän kissojen ja tappoi niitä nopeasti. Rosokynsi tarttui hänessä olleeseen kolliin ja painoi sen maata vasten. Loikkasin Pajuhännän luo, naarasta piteli suurikokoinen miltei musta naaras, naaraan katse oli pelokas, mutta varma kenen puolellaan hän oli. En ryhtynyt puhumaan vaan syöksyin kiinni naaraan kaulaan, kolautin hänen päänsä lähimpänä olevaan kiveen. Naaraan kallo murtui, Pajuhäntä syöksyi metakan keskelle. Olin juoksemassa kohti Salviatassua, mutta Viherlampi loikkasi pentumme luo ja tappoi tuon lähellä olleen naaraan, joka oli pitänyt häntä maassa. Emo ja pentu lähtivät taistelemaan rinta rinnan. Itse juoksin etsien katseellani hädässä olevia, Susitähti taisteli mustaruskeaa kollia vastaan ja hän oli yläkynnessä suuren kokonsa ansiosta.
"Yritätkö paeta?" kuului sähähtävä ääni takaani.
"Kyynelputous", ääneni värähti ja tunsin naaraan kynnet jo niskassani.
En pyristellyt vapaaksi, en satuttaisi parhaan ystäväni kumppania, oli hän millä puolella tahansa. Yhtäkkiä naaraan paino poistui pääktäni. Jääturkki painoi naaraan maata vasten.
"Miten saatoitkaan tehdä tämän minulle, pennuillesi!" kolli huusi itkua pidätellen.
Kyynelputous rimpuili itsensä irti kollin otteesta, muttei ystäväni hellittänyt otettaan naaraan kaulasta.
Eteeni astui Tuhotähti.
"Hän on lahjakas", kolli sanoi istuutuen viereeni.
loikkasin hänen kimppuunsa raapien kollin mustaruskeaa veristä karvaa. Tuhotähti heitti minut ylitseen maahan, noysin salaman nopeasti ylös ja loikkasin uudestaan hänen kimppuunsa. Tuhotähden rääkäisyt kaikuivat nelipuiden laaksossa. Täällä on käyty useita sotia, nyt se riittäisi! Potkaisib Tuhotähden sivuun, päättäisin taistelun tänä kuuhuippuna!
//loppuhuipentuman kirjoitan huomenna:) toivon että JOKAINEN lukee sen:D
Jääturkki 17.12.2014
Katdoin Kyynelputousta silmiin ja katseeni leimusi.
"Kuinka saatoit?!" Huusin naaraalle päin naamaa, mutta en voisi silti tappaa häntä. Pudistin päätäni, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään käänsin päätäni kuullessani vihaisen mourunnan. Tuhotähti oliiskenyt hampaansa niskaani ja parkaisin. Olin satuttanut kyökeni.. En voisi pärjätä.. Paitsi, jos onnistuisin Kivotassun liikkeessä... Rimpuilin itseniirti jonnistuin . Otin vauhtia ja hyppäsinkiepahtaen Tuhotähden päälle purren tuota kovaa kaulasta samalla kynsien tuon niskaa. Kolli lysähti maahan, mutta minä... En voinut hiljentää vauhtia ja lensin päin Puhujankiviä. Tusin kivun lihaksissani ja kuulin Leijonatähden huudon. Tuo juoksi luokseni ja alkoi sanoa jotakin.
//Leijona?
Leijonatähti
"Olen turvassa, suojelen perhettäni, klaaniani ja itseäni", naukaisin ja nuolaisin pentuni lapaa.
Kuulin naaraan kehräyksen.
"Olet turvassa, lupaan", naukaisin.
//Jatkan ite.
Jääturkki
Kehräsin Kyynelputouksen vieressä kunns kuulin tutun äänen. Leijonatähti! Maukaisin innokkaasti ja juoksin ystäväni luokse kehräten.
"Leijonatähti! Olet palannut!" Huusin ja juoksin tuon luokse heti se jälkeen kun minulle oltiin nimetty uus oppilas Yötassu. Kumarsin Leijonatähdelle kunnioittavasti.
//Lwjona?
Nopsatassu
"Pysy poissa!" sähähdin, mutta vaikka kollin kynnet olivat piilossa, minua pelotti kauheasti.
Villitassu kiersi meitä rauhallisin askelin. Leijonatähti pitäytyi meidän välissämme.
Klaanitoverini olivat ko kynnet esillä meidän ympärillämme, mutta eivät hyökänneet.
"Tyttäresi ei ole turvassa niin kauan kuin minä olen lähistöllä," Villitassu murahti. Hänen silmänsä välähtivät heikossa auringonvalossa.
Luimistin korviani. Inhosin taisteluja.
//Leijona?
Leijonatähti
Kohotin kuonoani ja katselin leirin ylle ilmaantuneita tummia pilviä. Oli kuuhuipun hetki, Pajunmuisto istui hiljaa liikkumatta vartiossa. Kuuta ei näkynyt ja oli tyyntä. Edes puiden oksat eivät hievahtaneet. Katseeni hivuttautui taivaalta Nopsatassun mustavalkoiseen turkkiin. Naaras oli kävellyt ulos oppilaiden pesästä. Loikkasin alas suurkiveltä ja kävelin pentuni luo. Sivalsin hännälläni naaraan lapaa.
"Mene nukkumaan", kuiskasin.
Nopsatassu painoi kuononsa kullanruskeaan turkkiini. Otin naaraan syleilyyni ja kiedoin häntäni naaraan ympärille.
"Hyvää yötä", naaras kuiskasi ja työntyi takaisin oppilaiden pesään.
Huokaisin ja kävelin pesääni vilkaisten tuoretta soturia, Pajunmuistoa. Astelin sisään pesääni ja asetuin sammalpedilleni nukkumaan. Painoin pääni tassujeni väliin ja suljin silmäni. Hetken ajan, luulin, että haistoin Haukkatassun edessäni.
"Veli", kolli mutisi.
Säikähdin ja nousin istumaan, oliko veljeni todella siinä?
"Haukkatassu", lausuin pimeyden metsän kollin nimen ääneen.
"Kaksi kuunkiertoa, nelipuilla sotaa odottamassa. Koko klaani rinnallasi, soturit, oppilaat, parantaja ja sinä. Pimeyden metsä herää henkiin, kuolema on lähellä, kahden kuunkierron kuluttua nelipuut täynnä verta, täynnä kipua, täynnä tuskaa, muttei lainkaan valoa", kollin sanat kaikuivat pesässäni.
Katseeni sum Haukkatassun haju hälveni. Näin enää edessäni tumman pesän seinän.
Räväytin silmäni auki, oliko se kaikki unta? Nousin ylös ja venyttelin jokaisen lihakseni hyvin. Katseeni liukui pesän katosta pesän suulle. Kävelin ulos pesästä ja tunsin kissojen katseet turkissani, näkivätkö he kauhuni?
"Leijonatähti", naukaisi Pajunmuisto.
Säikähdin pentuni ääntä ja käännähdin naarasta kohden.
"Miksi olet tuollainen?" naaras kysyi kohottaen kulmiaan.
"Millainen?" kysyin esittävän, etten tiennyt mitä hän tarkoitti.
"Säikky ja pois tolaltasi", kertoi Pajunmuisto.
"Lupaathan, ettet kerro kenellekkään, ainakaan vielä", naukaisin katsoen pentuani silmiin.
"Lupaan", Pajunmuisto naukaisi.
"Luulen, että meidän pitää mennä kahden kuunkierron jälkeen sotaan", kuiskasin soturille.
Naaraan katse oli yllättynyt ja hieman pelokas.
"MMInne?" naaras kysyi.
"Nelipuille, siellä olisi muita", kerroin naaraalle.
Hän näytti värisevän.
"Älä pelkää, kerron tästä klaanille, kunhan olen miettinyt", naukaisin.
Pajunmuisto nyökkäsi. Kävelin halki leirin aina klaaninvanhimpien pesälle saakka. Nyt minun täytyisi kysyä neuvoa isältäni, Aamunkajolta. Astelin sisään klaaninvanhimpien pesään, jossa Aamunkajo istuskeli Harmaatähden vierellä syöden jänistä.
"Isä", naukaisin.
Aamunkajo loi katseen minuun ja katsoi minua kysyvin silmin kallistaen päätään.
"Tarvitsen apuasi", sanoin vilkaisten tassujani, siirsin jälleen katseeni Aamunkajoon ja Harmaatähteen.
"Missä asiassa?" isäni kysyi ja käveli luokseni.
"Näin kai ennustuksen", naukaisin ja kerroin isälleni koko enteen.
"Ehkä sinun pitäisi mennä taistelemaan valmiiden kanssa", ehdotti Aamunkajo.
"Ehkä, ehkä ei, en tiedä", mutisin ja katsahdin isääni.
"Kannattaa päättää äkkiä, on vain vähän aikaa valmistautua", puuttui Harmaatähti keskusteluun.
"Aion mennä sinne", sanoin itsevarmasti.
"Leijonatähti!" Pajunmuiston huuto kajahti leirin suulta.
"Täytyy mennä", sanoin isälleni ja veljelleni, juoksin ulos klaaninvanhimpien pesästä aina pentuni luo.
Avasin suuni, katsoin tytärtäni, naaraan turkissa oli pieniä haavoja.
"Mitä tapahtui?" kysyin ja juoksin naaraan luo.
"Se-se oli.. Tuhotähti", naaraan ääni värisi sanottuaan verenhimoisen varjoklaanin päällikön nimen.
"Miten se on mahdollista, hän on kuollut", kuiskasin.
"En tiedä, se oli hän", Pajunmuisto huudahti.
"Kerron klaanille", sanoin ja loikkasin suurkivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin tuttuakin tutumman kutsuhuudon.
Kissoja suorastaan tulvi suurkiven äärelle.
"En nyt tiedä miten tämän sanoisi.. Sain jonkinlaisen ennustuksen veljeltäni, Haukkatassulta joka on nyt Pimeyden metsässä", keskeytin puheeni ja jatkoin "Hän sanoi, että pitäisi mennä sotaan nelipuille klaanini kanssa. Nyt, Tuhotähti Pimeyden metsästä on käynyt Pajunmuiston kimppuun ja hän on loukkaantunut lievästi, yksikään ei saa mennä yksin pois leiristä, oppilaat tarvitsevat mukaansa soturin ja leiriä on suojeltava tarkasti. On valmistauduttava kahden kuunkierron päästä olevaan sotaan!" ulvaisin klaanille.
Kissat huutelivat eri vastauksia, muutama oli iloisia ja jotkut surullisia, monista en saanut edes selvää. Loikkasin alas suurkiveltä.
"Ketunhäntä, johdan auringonhuipun partiota, se on nyt", naukaisin.
"Keitä otat mukaasi?" kysyi varapäällikkö.
"Jääturkin, Rosokynnen ja Lehvätassun, laita Vinhatassu vaikka auringonlaskun saalistuspartioon", naukaisin ja Ketunhänrä nyökkäsi.
Kävelin sotureiden pesän edustalle, jossa Jääturkki söi hiirtä.
"Lähdet nyt auringonhuipun partioon", kerroin kollille.
Ystäväni nyökkäsi ja jatkoi syömistään, mutta hieman nopeammin. Astelin oppilaiden pesän edustalle, jonka suuaukolla Lehvätassu istuskeli.
"Lehvätassu", lausuin naaraan nimen.
Lehvätassun korvat värähtivät ja tuo siirsi katseensa vihreisiin silmiini.
"Lähdet nyt auringonhuipun partion", sanoin nopeasti.
Naaras nyökkäsi ja käveli perässäni pentutarhalle, jonka edustalla Rosokynsi opetti pennuille taisteluliikkeitä. Pyysin vanhimman pentuni luokseni.
"Lähdemme partioon", totesin.
Kolli nyökkäsi ja seurasi minua leirin suuaukolle. Jääturkki käveli luoksemme, lähdimme matkaan.
//Skip//
Kävelin kohti leiriä, emme olleet havainneet mitään erityisempää. Jokiklaanin kissat olivat tosin eksyneet melkein reviirillemme, mutteivat kuitenkaan. Vaikka olimmekin olleet rajapartiossa, olin saanut kiinni yhden luisevan jäniksen. Sukelsin leiriin, kissat olivat touhukkaita ja vilinää oli paljon.
"Leijonatähti, voisimmeko minä ja Rosokynsi lähteä viemään oppilaita harjoitustuokiolle? Suunnittelimme sitä aiemmin", Jäkäläkynsi kysyi minulta yhtäkkiä.
Mietin hetken.
"Ottakaa Ketunhäntä mukaanne, hänkin kaipaa raitista ilmaa, kun on koko päivän leirissä kykkinyt", naurahdin.
Jäkäläkynsi nyökkäsi, hän ja Rosokynsi juoksivat oppilaiden pesälle. Kävelin tuoresaaliskasalle ja laskin jäniksen siihen, täytyisi järjestää kai ylimääräinen saalistuspartio tänään, jotta jaksaisimme sodassa. Katselin kuinka Jäkäläkynsi johdatti VInhatassun, Nopsatassun, Raputassun ja Lehvätassun ulos leiristä, heidän perässään tulivat rosokynsi ja Ketunhäntä. Kävelin pesääni ja käperryin kerälle pedilleni. Suljin silmäni ja nukahdin.
//Skip//
Avasin silmäni.
"Leijonatähti", pesän suulta kuului.
Nousin ylös ja naukaisin: "Sisään."
Tulija oli Viherlampi.
"Menemmekö huomenna nelipuille?" kumppanini kysyi ääni värähdellen.
"Menemme, kaikki soturit ja soturioppilaat tulevat mukaan", kerroin.
"Menen nyt", Viherlampi kuiskasi.
Kävelin ulos pesästäni, kuu oli jo noussut.
//Seuraavana kuuhuippuna//
Kissat kävelivät ympäriinsä leirissä.
"On lähdettävä nyt", naukaisin.
"Mennään", sanoin ja lähdin johtamaan klaaniani kohti tuntematonta, johtaisiko tämä Myrskyklaanin tuhoon?
JOhtaisinko klaanini tuhoon? Ajatukset vilisivät mielessäni, niskakarvani nousivat pystyyn, kun edes ajattelin sotaa. Pidin kuitenkin katseeni ylhäällä ja johdin ylväästi klaaniani kohti nelipuita.
Saavuin nelipuille.
"Kaikki, jotka taistelevat Pimeyden metsän puolella tulkoon luokseni!" kuulin ulvaisun, en ollut kuullut ääntä aiemmin.
Katsahdin puhujankiven lähettyville, huomasin Tuhotähden ja usean muun kissan kollin rinnalla.
"Heitä on uskomaton määrä!" ulvaisi Pajunmuisto rinnaltani.
"Niin on, täällä on muutkin klaanit, paitsi Taivasklaani", naukaisin.
Useat kissat juoksivat Tuhotähden rinnalle, klaanien kissat vähenivät, kunnes kaikki pysähtyivät. Pensaikosta kuului rapinaa, ruskea leopardikuvioinen kolli loikkasi esiin, hän oli vihainen ja hyvin vahvan näköinen.
"Minä, Varpustassu olen saapunut!" kolli karjaisi ja jokainen paiklla oleva kuuli sen.
Kolli tähtäsi katseensa minuun, ja loikkasi kimppuuni, en kerennyt väistää sitä. Varpustassun hampaat upposivat kaulaani. Potkaisin oppilaan pois päältäni.
"Myrskyklaani, hyökätkää!" ulvaisin ja kissat vyöryivät kohti Pimeyden metsän kissoja, jäin odottamaan muiden päälliköiden käskyä hyökätä.
//Haha, tällanen tässä. TAISTELU ON ALKANUT!
Pajuhäntä 14.12.2014
//vaihdoin nimeäni.
Villitassu tömähti lapaani. Oppilaan paino sai minut horjahtamaab, mutta heittäydyin selälleni. Oppilas puristui painoni alle.
"Et voita minua niin helpolla", murisin.
"Pajuhäntä!" kuulin rahisevan ulvonnan läheltäni.
Ääni kuului varapäälliköllemme, Ketunhännälle. Nousin ylös välittämätä maassa olevasta Villitassusta. Ketunhännän kasvot olivat veren peitossa, kollin päällä oli kaksi soturia. Juoksin kohti varapäällikköä ja raavib toisen soturin niskaa, kolli päästi irti ja loikkasi päälleni. Soturi yriti saada otteen kaulastani, mutta potkaisin kollin maahan. Syöksyin toisen soturin kimppuun, hän oli naaras. huomasin Leijonatähdeb tulevan apuun. Isäni tappoi kollin, joka raateli jälleen Ketunhännän niskaa. Naaras allani parkaisi ja juoksi karkuun.
"Ei.. Et saa kuolla", mutisi Leijonatähti varapäällikkönsä rinnalla.
"Leijonatähti, Tähtiklaani pyytää sinua luoksesi, vielä kuuhuippuna, saalistat tähdissä", Ketunhäntä sanoi viimeiset sanansa.
"O-oliko se kuolemanennustuksesi?!" huudahdin ja katsoin surren poissa tolaltaan olevaa isääni.
//jatkan myöhemmin Leijonala, saa jatkaa muttei kukaan kuullut tuota tai vie näitä pois toistensa luota.
Villitassu
"Älä lupaile liikoja tyttärellesi," sähähdin kuunnellessani Leijonatähden ja Nopsatassun keskustelua.
"Sinulta ei kysytty mitään!" Nopsatassu ärähti epävarmuutta äänessään. Hymähdin.
Nousin jaloilleni ja kurkistin ulos parantajan pesästä. Mustavalkoinen naaras ja raidallinen kolli katsoivat suoraan minuun.
Joku yritti estellä minua menemästä ulos parantajan pesästä. Paljastin kynteni.
"Pitäkää hänet siellä!" Leijonatähti ehti huudahtaa, mutta olin jo loikannut leirin keskiaukiolle. Piilotin kynteni, jotten vaikuttaisi ihan liian uhkaavalta. Lähestyin Leijonatähteä ja Nopsatassua. Leijoantähti astui suojaavasti Nppsatassun eteen.
//jatkan Nopsalla
Nopsatassu
Heräsin hirveään hälinään. Nousin ylös ja valmistauduin pahimpaan. Viimeksi, kun tällaista oli tapahtunut, isäni oli lähtenyt.
Kävelin leirin aukiolle. Ensimmäinen asia, mitä näin, oli sokaiseva auringonpaiste. Toinen hälisevät klaanitoverini, jotka olivat piirtyneet tummiksi ja epäselviksi valoa vasten.
Kolmas....
Kolmas oli isäni. Aurinko valaisi hänen kasvonsa.
"Isä!" huudahdin ja juoksin Leijonatähteä kohti.
//Leijona?
Leijonatähti
Tunsin Nopsatassun kehon vierelläni.
"Olin huolissani sinusta", kuiskasin naaraalle.
"Niin minäkin sinusta", Nopsatassu sanoi ja antoi itkun tulla.
//NOpsa..?
Pajutassu
"Anteeksi ,on mentävä", mutisin Villitassulle ja juoksin tuoresaaliskasalle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" Leijonatähden varma ulvaisu kantautui halki leirin.
Kävelin kissojen sekaan.
"Minä, Leijonatähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Jän on oppinut jalot lakinne ja on hänen vuoronsa nousta soturiksi. Pajutassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa klaaniasi jopa henkesi uhalla?" päällikkö kysyi varmalla äänellä.
Katseeni jähmettyi isäni vihreisiin silmiin ja tunsin ilon sisälläni, en kyennyt puhumaan. Nopsatassu tönäisi minua sievästi.
"Lu-Lupaan", väkersin ja suoristin ryhtini.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja uskollisuutta. Tästä hetkestä lähtien sinua kutsuttakoon.. Pajunmuistoksi", Leijonatähti sanoi, kollin äänessä saattoi kuulla surun, mutta samaa aikaa ilon.
"Pajunmuisto! Pajunmuisto!" klaani huusi nimeäni.
Leijonatähti loikkasi alas suurkiveltä vierelleni ja kosketin päällikön lapaa.
"Kiitos", kuiskasin kollin korvaan.
"Ei kestä", Leijonatähti kuiskasi.
Kolli loikkasi uudelleen suurkivelle ja nosti häntänsä pyytäen hiljaisuutta.
"On myös nimitettävä kaksi uutta oppilasta. Hehku, astuisitko askeleen eteenpäin?" Leijonatähti pyysi.
Hehku astui askeleen eteenpäin ja katsoi päällikköä silmiin. Leijonatähti mietti hetken sanojaan, kunnes avasi suunsa: "Hehku, on sinun vuorosi päästä klaanin soturioppilaaksi. Tästä päivästä, aina siihen päivään saakka, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Hehkutassuksi! Mestariksesi tulee tuore soturi Pajunmuisto,"- Leijonatähti siirsi katseensa minuun "- toivon, että välität rohkeutesi ja taitosi tälle oppilaalle", Leijonatähti naukaisi.
"Hehkutassu! Hehkutassu!" klaani hurrasi, oppilas käveli luokseni ja kosketimme toistemme neniä.
Leijonatähti nosti häntänsä jälleen pyytääkseen hiljentymistä.
"On vielä toinenkin oppilas", päällikkö muistutti siirtäen katseensa Revontuleen, joka istuskeli piikkihernetunnelin edustalla.
"Revontuli, astuisitko askeleen eteenpäin", Leijonatähti pyysi ja naaras totteli.
"Revontuli, on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä, aina siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi, kutsuttakoon sinua Yötassuksi(sopiihan?). Mestarisi olkoon Jääturkki, toivon että hän välittää sinulle rohkeutensa ja taitonsa", Leijonatähti naukaisi.
"Yötassu! Yötassu!" klaani hurrasi oppilaan nimeä.
En voinut uskoa, pääsin soturiksi ja sain heti oppilaankin!
//Sopiihan sulle Hopsu? Et se on Yötassu?
Nopsatassu
"Luulin sinun kuolleen," kuiskasin.
"Ja hän kuoleekin, kunhan pääsen täältä pois!" joku ulvahti parantajan pesältä. Säikähdin.
"Kuka tuo oli?" kysyin isältäni silmät kiiltäen itkemisestä.
"Villitassu, varjoklaanin oppilas," isäni selitti lyhyesti.
Kallistin päätäni.
"Mitä hän täällä tekee?"
Isäni alkoi kertoa siitä, mitä tapahtui kun hän oli poissa. Kaksijaloista, Hehkusta, Kuohuvan Veden Heimosta, heimokissasta nimeltä Kettu, Kivistänäkijästä, Villitassusta....
Kuuntelin hiljaa ja keskeyttämättä isääni hetkeksikään. Jotkin asiat saivat niskakarvani nousemaan pystyyn, kuten se, miten Villitassu oli yrittänyt tappaa Ketun, Leijonan ja Kivistänäkijän.
Ja onnistunut jälkimmäisesä, niin heikossa kunnossa.
Minua alkoi vähän pelottaa, että oppilas oli leirissämme. Mutta minunkaan mielestäni häntä ei olisi pitänyt tappaa.
"Hän kuulostaa kauhean kostonhimoiselta," kuiskasin.
"Olet turvassa," Leijonatähti maukui.
"Mutta entä sinä?" vinkaisin kuin pentu.
// Leijona?
Leijonatähti
Kaikki irrottivat otteensa Villitassun turkista.
"Tapetaan se nyt kun ei voi puolustautua!" joku ulvaisi ja oli syöksymässä Villitassun kimppuun, mutta asetuin eteen.
"Emme tapa", murahdin.
"Palaan nyt klaaniini, otan Villitassun, Revontulen ja Hehkun mukaani, he sitä halusivat", kerroin.
Heimolaiset nyökkäsivät.
Yhtäkkiä Villitassu räväytti silmänsä auki ja loikkasi tietäjän kimppuun. Kolli raastoi kynsillään tietäjän kaulaa. Pian tietäjä lösähti hervottomana Villitassun päälle.
"Tietäjä!" ulvaisi Kettu itkien ja loikkasi tietäjän eteen itkemään.
Katsoin kauhistuneena tietäjän ruumista.
"Olen pahoillani, meidän on lähdettävä. Aavistan, että klaanini on vaarassa", naukaisin vilkaisten vesiputouksen suuntaan.
"Olemme kiitollisia avustasi Leijonatähti", Kettu kiitti itkien.
Kosketin kuonollani naaraan lapaa.
"Sinun on tuleva tietoinen tietäjä", kuiskasin naaraan korvaan ja kävelin pois luolasta Hehku ka Revontuli kannoillani. Leuvoissani oli Villitassu, veisin oppilaan takaisin Varjoklaaniin.
//Villi? Revontuli?
Villitassu
Kaikki oli pelkkää sumua. Tiedostin vain olevani elossa - en jaksanut avata silmiäni tai haistella ilmaa. Häsin tuskin hengittää. En jaksanut kuunnella Tuhotähteä, tai huomata, että minua raahattiin poispäin heimon luota.
Kauanko sitä kesti, en tiennyt, mutta kun lopulta raotin silmiäni, näin Leijonatähden.
Sähähdin heikosti. Minun täytyisi toipua pian!
//Lwijona? Sori pätkä, kuoliko Kivistänäkijä?
Leijonatähti 13.12.2014
Katsahdin hampaissani olevaan Villitassuun. Kolli oli avannut silmänsä.
"Olemmeko pian perillä?" kysyi Hehku.
"Olemme, ihan pian", totesin.
Näin edessäni korkokivet.
*Pääsen jälleen kotiin*, ajattelin.
"Juostaan loppumatka", ehdotin.
Hehku ja Revontuli nyökkäsivät. Lähdimme juoksemaan kohti kotia!
Työnnyin sisään piikkihernetunneliin.
"Onko se turvallista?" kysyi Hehku.
"On, asun täällä", vastasin ja sukelsin lopulta kokonaan pesään.
Klaanilaisten katseet osuivat minuun, tuntui kuin ne olisivat juurtuneet vihreisiin silmiini.
"Keitä nuo ovat? Kuka tuo on?" kissojen kysymykset tulvivat leirissä.
"Hiljaa, pyydän", naukaisin ja istuuduin alas, laskin Villitassun maahan.
"Tässä on Villitassu, Varjoklaanin oppilas. Hän on Pimeyden metsän puolella.. Olin poissa..", kerroin koko tarinan.
"Selvä, miksi et tappanut Villitassua?" kysyi Pajutassu.
"Ketään ei tapeta, ellei ole pakko. Nyt ei ollut", kerroin.
Pentuni nyökkäsi ja painoi katseensa Villitassuun.
//Jatkan Pajul.
Pajutassu
Katsoin Villitassun veristä turkkia pitkään, kunnes irrotin katseeni. Kolli ei tainnut olla tajuissaan.
"Ymmärrän hyvin", naukaisin Leijonatähdelle.
"Pidetään hänet täällä, kunnes hän on kunnossa", Leijonatähti ehdotti.
Klaanilaiset loivat toisiinsa kauhistuneita katseita, mutta Kielonkukka asteli varjoklaanilaiskollin luo.
"Minulla on kehäkukkaa hänen haavoihin, pidetään hänet klaaninvanhimpien pesän lähellä olevan kannon luona", parantajanaaras naukaisi.
"Hänellä täytyy olla kokoajan joku vartioimassa", isäni mourusi.
"Isä, on niin ihanaa saada sinut takaisin", naukaisin ja painoin pääni isäni turkkiin.
Nopsatassukin tuli rinnalleni, samoin Salviatassu ja emommme, Viherlampi. Rosokynsi pysyi kaukana, mutta naurahdin vain kollille, yritti olla kova, sisältään pelkkää lempeyttä.
//Villi?
Villitassu
Minua nolotti. Olin jäänyt ikään kuin vangiksi Myrskyklaanin leiriin!
Minun täytyisi paeta. Mutta miten? Minua vartioitiin koko ajan.
*Tuhotähti, auta!* ajattelin. Mutta en saanut vastausta. Olinko kenties menettänyt yhteyden, vai estikö parantajien lähettyvillä oleminen Tuhotähden kanssa puhumisen?
Kutsuin vielä Setripentua, mutta hänkään ei vastannut.
Vai olivatko he kuolleet taistelussa? Vatsani muljahti. Setripentu!
Toivoni ripustautui siihen, että he olivat yhä Pimeyden Metsässä.
Nousin vaivalloisestiistumaan ja aloin sukia turkkiani.
Joku oppilas tuli lähelleni. Paljon minua nuorempi, naaras.
"Hei, olen Pajutassu," tämä naukaisi.
Ärähdin hänelle.
"Ole hiljaa tai seen sinulle saman kuin Kivistänäkijälle!"
Pajutassu kavahti taaksepäin, muttei lähtenyt.
//Paju?
Villitassu
Alokkaita tulvi päälleni.
"Jos lähden, niin en ilman uhria!" sähisin heille.
Aiemmin haavoittamani naaras hyökkäsi taas.
Paljastin kynteni ja viilsin syvän haavan tämän vatsaan. Kasvoilleni roiskahti kirkkaanpunaista verta. Leijonarähti veti minut irti uikuttavasta alokkaasta, ja sivalsin selkääni haavan. Tartuin hänen häntäänsä, ja purin hampaani niin syvälle kuin pystyin toivoen että se menisi poikki.
//Leijona?
Kettu
Kaaduin luolan lattialle. Haava. Haava.
Nyyhkäisin kerran kivusta. Maailma aaltoili ympärilläni.
Vaistosin Leijonan läsnäolon ja näin hänrt edessäni. Hän huusi jotain minulle, mutta hänen äänensä oli pelkää huminaa. Hengitin raskaasti ja sylkäisin verta. Minua huimasi. Näin Kivistänäkijänkin tulleen.
Räpäytin silmiäni hitaasti enkä jaksanut edes kirkua. Suljin ne uudestaan ja aistin vain kivun haavoissani.
"Kettu!"
"Kettu! Ole kiltti ja herää!"
Aloin havahtua aisteihini. Sydämeni sykki hitaasti mutta varmasti. En voinut hengittää, mutta ei vienyt hetkeäkään kun taas voin.
"Kettu!" ääni kuului hätääntyneelle Leijonalle.
Tunsin kuinka karhea kieli nuoli kasvojani.
Henkäisin ilmaa keuhkoihini ja avasin silmäni.
"Leijona!" huohotin!
Kolli painoi päänsä veren tahraamaan turkkiini.
"Olin varma että kuolisit...."
Vatsakarvoissani oli jotain yrttiä ja muitakin asioita. Kivistänäkijä oli kai hoivannut minua.
En nyt nähnyt raidallista naarasta missään.
"Missä...?" aloitin, mutta Leijona pudisti päätään.
"Hän taistelee."
Yritin nostaa korviani, mutten vain jaksanut. Kivistänäkijö taistelemassa? Hän ei ikinä taistellut. Kuinka kummassa... hän nyt taistelisi?
//Leijonat?
Leijonatähti 09.12.2014
Villitassun päällä olevat alokkaat sähisivät vihasta ja raapivat oppilaan turkkia.
"Onko tämä oikein?" kysyin Pajutähdeltä.
"Mitä mieltä olet?" naaras kysyi.
"En tietä", mumisin ja tunsin pientä epävarmuutta asiasta.
Villitassu oli takertunut Ketun häntään ja yritti purra sitä poikki. Syöksyin kollin pään päälle painaen sitä tassuillani.
//Villi?
Villitassu
"He.... eivät ole... turvassa...." sähisin heikosti. Vastus oli minulle liikaa.
"Ovatpas," Leijona tokaisi.
Olisi tehnyt mieli, mutten voisi luovuttaa nyt.
"Vaikka tappaisit minut nyt, et koskaan olisi todella voittaja," raakuin.
Yritkn pyristellä pois päällikön vahvan tassun alta, mutta tämä tiukensi otettaan.
//Leijona?
Vllitassu 12.12.2014
Alokkaita vyöryi lisää päälleni. He purivat ja kynsivät minua, en kestäisi enää kauaa... Leijonatähti oli yhä mukana taistelussa. Taistelin minkä ehdin, mutta turkkini värjäsi enimmäkseen oma vereni.
Rukoilin ajatuksissani Tuhotähdeltä apua, mutta sain vastaukseksi:
*En pysty tekemään enää mitään!*
Lopetin taistelemisen kokonaan. Maailma pyöri päässäni, ja tunsin muiden kissojen irrottavan minusta. Kaaduin maahan oman vereni keskelle ja kaikki muuttui pimeäksi...
//joku? päättäkää kuoliko tää
Leijonatähti
"Minä mikään kotikisu ole!" ulvaisi Hehku loikaten Villitassun yli.
Hehku loikkasi oppilaan niskaan, katsoin vierestä taistelua.
"Lopettakaa!" ulvaisin ja loikkasin Villitassun päälle.
"Taistelkoon kaikki Villitassua vastaan, jos se sen vaatii", sanoin vihaisena, mutta tyynenä.
//Villi?
Villitassu
Potkaisin Leijonatähden päältäni.
"Tiedän, että haluat kuumeisesti tappaa minut, mutta tiedätkös Leijonatähti, jos minä kuolen, omat pentusi eivät ole enää koskaan turvassa," nauroin kolkosti.
Leijonatähti hätkähti silminnähden.(???)
//Leijona
Leijonatähti
Hätkähdin, mutta katseeni ei värähtänytkään.
"Pentujani suojelevat Tähtiklaani ja Myrskyklaani", naukaisin Villitassulle.
Painoin kollin maahan, Hehku loikkasi kollin takaruumiin päälle.
"Heimo, tehkää jokainen päätös, että oletteko Villitassun vai minun puolella. Ne jotka ovat puolellani, auttakoot meitä Villitassun kanssa!" ulvaisin heimolle.
//Villi?>:DD
Villitassu
Mourusin.
"Pentujasi ei suojaa mikään! Sen vannon!"
//heimooh?
Kettu
// jos lasketaan nyt Ketun pisteisiin myös joulukalenterista saadut 100 kp.... Leijonalla on jo yli 200 kp joten tiedättekös mitä se tarkoittaa? :))
"Olen ihan kunnossa..." mutisin.
Leijonatähti ulvaisi jotain.
"Mitä hän sanoi?" kysyin Leijonalta.
"Hän pyysi kaikkia hänen puolellaan olevia tulemaan taistelemaan Villitassua vastaan," Leijonan Loikka Rotkon Yli selitti.
Kaikki heimosta olivat ikään kuin jähmettyneet paikalleen. Kukaan ei mennyt ainakaan vielä apuun.
Nousin vaivalloisesti ylös.
"Kettu! Mitä sinä teet?" Leijona huudahti.
"Taistelen heimon puolesta," mau'uin ääni rahisten ja syöksyin taisteluun.
Leikonatähti ehti vain vilkaista minua kun Villitassu hyökkäsi kiinni lapaani. Potkaisin tätä napakasti, ja hyökkäsin itse.
*Heimon puolesta!*
//molemmat Leijonat ja muu heimo?
Villitassu 05.12.2014
"Puhumalla!" tuhahdin.
"SINÄ voit ehkä haluta puhua, mutta minä taistelen kuolemaan asti! Ja se kuolema on SINUN!"
Hyökkäsin jälleen kynnet esillä tähdäten Leijonatähden kurkkuun.
// Leijona?
Leijonatähti
Villitassu loikkasi kiinni kaulaani. Tukahdutin kivun huudon sähinään. Kaaduin selälleni ja potkin takajaloillani Villitassua vatsaan, kollin ilmat lähtivät pihalle hänen keuhkoistaan ja hän kaatui maahan haukkoen henkeään.
"Taistelu on turhaa, mutta jos välttämättä haluat. Osaan se minäkin taistella", murahdin.
Villitassu nousi ylös ja lähti kävelemään kohti minua. Nyt hänen katseensa oli liekkinen ja vihaa täynnä.
"Voitat tämän taistelun", Pajutähti kannusti minua hiljaa.
Nyökkäsin.
"Minäkin luotan sinuun, koska rakastan sinua", kuului ääni lähettyviltäni, hätkähdin ja henkeni salpaantui.
Nopsatassu istui Pajutähden vierellä. Käänsin jälleen katseeni viholliseeni.
"Villitassu, olen valmis. Voitat, jos saat tapettua minut", murahdin.
"Heimo valitsee kuitenkin itse kantansa", jatkoin tyynenä ja katsoin kysyvästi Villitassua.
//Villi?
Villitassu
Hymähdin.
"Parempaaen voisi toivoakaan," mau'uin ja hyökkäsin. Leijontähti väisti ja lennätti minut päin luolan seinää. Olin pökerryksissä juuri sen aikaa, että tämä ehti hyökätä uudelleen. Olin kuitenkin valmis ja sivalsin päällikön vatsakarvoja.
Tämä ulvaisi ja upotti hampaansa kipeään jalkaani. Mourusin tuskissani, kun päällikkö heitti minut luolan lattiaan. Nousin pystyyn ja hyökkäsin uudestaan.
En luovuttaisi. En koskaan. En edes kuoltuani. Ja minä en kuolisi.
//Leijona?
Leijonatähti
"Leijonatähti, voitat tämän, jos et yksin niin heimon kanssa", Nopsatassu kuiskasi korvaani.
Nyökkäsin kiitollisena naaraalle. Syöksyin kohti Villitassua, viilsin haavan kollin lapaan, tuo tarrasi hännästäni kiinni ja heitti minut päin seinämää. Tukahdutin jälleen huutoni mourunnan alle. Nousin ylös kivusta huolimatta.
"Lopettakaa!" kuului Hehkun rääkäisy luolan joka kolkassa.
Kaikki pysähtyivät aloilleen.
"Minulla on ehdotus", kolli aloitti.
"Kerro", pyysi Kivistänäkijä.
"Annetaan heimolaisten päättää omasta kohtalostaan, Villitassu, et voi pakottaa ketään. Ehdotan siis: ne jotka haluavat olla Pimeyden metsän puolella, lähtisivät Villitassun kanssa pois, ja ne jotka eivät, jäisivät tänne!" Hehku ulvaisi.
//Villii?
Villitassu 06.12.2014
Hätkähdin. KUKAAN ei haluaisi tulla mukaani, ja tiesin sen.
"Sinulta ei kysytty mitään, kotikisu!" sylkäisin ja syöksyin päin kollia kynnet paljastettuina.
"Juuri noin," Tuhotähti kannusti.
//Lion?
Leijonatähti 02.12.2014
Kävelin etäämmäksi vesiputoukselta.
"Miksi luovutit noin helpolla?!" sihahti Hehku raivoissaan.
"En luovuttanut, keksin suunnitelman, kerroin sen Kivistänäkijälle", sanoin kissoille.
"Millainen suunnitelma?" Hehku kummastelee.
"Hyökkään Villitassun kimppuun", sanoin.
"Ei, minä teen sen", Hehku vastusti.
"Minulla on henkiä vielä seitsemän(Vai kahdeksan?XD) joten minä teen sen", sanoin.
Hehku nyökkäsi. Kävelin mutalammikon luo ja pyörin mudassa. Nyt minua ei haistettaisiin. Lähdin juoksuun kohti vesiputousta.
Saavuin putoukselle, Villitassu oli edennyt luolaan. Juoksin luolan suulle, vesiputouksen jyrinä vaimensi askeleeni täysin. Hiivin matalana kohti luolaa, Villitassu oli selin minuun. Kolli oli päästänyt Ketusta irti.
"Leijonatähti", kuulin kuiskauksen takaani.
Hehku katsoi minua.
"Vedän Ketun pois Villitassun luota, jos sinä keskityt Villitassuun", Hehku naukaisi.
"Kiitos", sanoin ja jatkoin matkaa.
Hehkukin oli mudan peitossa. Olin noin neljän ketunmitan päässä Villitassusta.
"Ole kokoajan valppaana!" karjaisin ja loikkasin Villitassun kylkeen.
Varjoklaanilainen oppilas lennähti sivuun painostani.
"Huijari!" Villitassu karjaisi ja potkaisi minut takajaloillaan pois päältään.
Käännähdin ilmassa ja laskeuduisn sulavasti jaloilleni. Hehku oli juuri raahannut Ketun pois Villitassun ulottuvilta.
"Heimo teki minulle palveluksen haudatessaan Saniaistassun tänne ja hoitaessaan haavojani. Nyt on vastapalveluksen aika!" ulvaisin Villitassulle.
//Villiih? Sori jos pilasin suunnitelmas>:D
Villitassu
//Gäääh..?! Et narranut vain Villitassua, vaan myös minua! Luulin oikeasti että Leijona luovutti xD
*Voi ei!*
Suunnitelmani oli ajautumassa kohti tuhoa. Vaikka ihmeen kaupalla voittaisinkin Leijonatähden, heimo olisi vielä jäljellä. Ja se ei lähtisi kun minulla ei enää ollut panttivankia.
"Älä luovuta! Muista mitä olet oppinut minulta," Tuhotähti kuiskutti.
Taistelin niin rankasti kuin osasin, ja vaikka jalkaa vihloi, en antanut sen häiritä.
Sain muutaman haavan jo heti taistelun alkuvaiheessa, mutta ne eivät olleet syviä. Tuhotähden opit auttoivat minua, mutta pelkäsin etteivät tarpeeksi. Saatoin melkein aistia Tuhotähden jännityksen voitostani - tai häviöstä.
Leijonatähti sivalsi lapani auki, ja veri roiskahti luolan lattialle. Ulvaisin kivusta mutten lopettanut taistelua.
Kuulin Tuhotähden vierestäni:
"Villitassu, on vain yksi keino jolla voit voittaa. Älä vastustele."
En ehtinyt edes kunnolla hämmästyä, kun tunsin lävitseni virtaavan voimaa, joka tuntui pysäyttävän sydämeni. En hallinnut enää kehoani. Tuhotähti hallitsi. Iskuni olivat varmempia ja väistyni sukkelampia.
*Ehkä voimme voittaa!*
//Leijona?
Leijonatähti 03.12.2014
Villitassu puri kaulaani, tuntui kuin nuoren oppilaan keho ei olisi hänen hallinnassaan. Kolli raastoi kynsillään vatsaani ja piti hampaansa kiinni kaulassani.
"Et voita!" ulvaisin ja suljin silmäni.
*Tähtiklaani, älä anna minun kuolla!* ajattelin mielessäni.
"Leijonatähti", tuttu ääni kuiskasi.
"E-emo", mutisin.
"Näetkö kuoleman jo?" naurahti Villitassu ilkkuen.
"Tuhotähti", Pajutähti mutisi.
Katsoin naarasta kysyen.
"Tuhotähden taisteluliikkeet, hän hallitsee Villitassua", Pajutähti kertoi.
Nyökkäsin ja yhtäkkiä voima kasvoi sisälläni. Potkaisin oppilaan päin kiviseinämää.
"Varo, Tuhotähti yrittää käydä kiinni kaulaasi. Olen taistellut häntä vastaan, tiedän hänen taisyeluliikkeensä", emoni kertoi viereltäni.
Nyökkäsin. Villitassu lähti juoksemaan kohti minua, varoisin kaulaani. Oppilas oli enää ketunmitan päässä minusta.
"Käytä väistöäsi!" toinen ääni kannusti minua.
"Saniaistassu", mutisin hymyillen.
Ponnistin ja hyppäsin Villitassun pään päälle, potkaisin oppilaan leuan maahan ja hyppäsin itse hänen taakseen. Naurahdin : "Emoni, ystäväni, kaikki kuolleet Tähtiklaanin kissat ovat rinnallani."
Villitassu nosti kauhistuneena päänsä(?)
//Villi?
Villitassu
Kurtistin kulmiani. Ketään minulle kovin läheistä ei ollut koskaan edes kuollut; ehkä Angelia lukuunottamatta. Tuhotähdestä en tiennyt.
"Sinun täytyy auttaa minua," Tuhotähti sähähti hiljaa.
Räpäytin silmiäni ja potkaisin Leijonatähden kauemmaksi. Ensin ihmettelin miten tein sen, mutta tajusin Tuhotähden olevan yhä tukenani.
Mourusin hurjasti, mutta ääneni kuulosti vieraalta.
Leijonatähti oli valmiudessa, jos hyökkäisin.
Ajattelin hetken Angelia. Jos hän olisi kuollut ja Pimeyden Metsässä, pääsisin pian hänen luokseen.
Mutta toisaalta, tiesin ettei naarasta niin helposti nitistettäisi. En olisi itsekään voittanut häntä.
Ehkä hän oli jossain laumansa kanssa. Jos minusta tulisi klaanipäällikkö, voisin etsiä hänet ja ottaa hänet klaaniin...
Silloin tunsin kehossani uutta voimaa, ei paljoa sitä, mutta lisää varmuutta ja viisautta.
"En jätä sinua pulaan," joku kuiskasi. En aluksi tajunnut kuka se oli, mutta sitten tunnistin tämän Setripennuksi.
Oliko hän tosiaan rinnallani? Vaikka Tuhotähti oli mukanani?
En välittänyt siitä enempää vaan hyökkäsin uudet voimat mukanani; Tuhotähden voima ja raivo, Setripennun valppaus ja varmuus, ja oma kunnianhimoni sekä rakkaus Angelia kohtaan.
//Leijona?
Leijonatähti 04.12.2014
Tuntui kuin olisin vahvempi kuin koskaan.
"Villitassy, et voi voittaa. Rinnallani taistelevat kaikki tähtiklaanilaiset", sanoin tyynesti.
"Tähtiklaani ja Tähtiklaani! Se on pelkkää variksenruokaa!" ulvaisi Villitsssu.
Karvani nousivat pystyyn, rentouduin kuitenkin kuullessani emoni sanat: "Harmaatassu ja Haukkatassu ovat Pimeyden metsässä."
Väräytin korvaani ja nyökkäsin.
"Villitassu, selvitetään tämä puhumalla. Koko heimo on puolellani, et voi voittaa", sanoin tyynesti.
Villitassu
*Pahus, Leijonatähti. Mitä hän täällä tekee?*
Yritin pysyä tyynenä.
Viilsi kynnelläni naaraan kasvoihin melko syvän haavan, josta alkoi pulputa verta. Tämä kirkaisi.
"Kuten jo sanoin, jos ette tottelle tapan hänet. No, mitä sanotte?" kysyin.
//heimo, Leijona
Leijonatähti
"Villitassu, et johda itseäsi muualle kuin kuolemaan, jos pakotat heimon alhaisiin vaatimuksiisi", murisin, mutta pysyin tyynenä.
"Taistele kanssani, jos kuolen, jätän heimon rauhaan", murahdin jälleen.
//Villi?
Villitasu
Pakokauhu alkoi kasvaa sisälläni. Minulla ei olisi mitään saumaa voittaa päällikköä.
"Älä luovuta. Hän ei hyökkää niin kauan kun uhkaat naarasta," Tuhotähti supatti.
Nostin päätäni omahyväisesti.
"Ehei, Leijonatähti, nyt minä sanelen säännöt. Te tulette, tai tämä kuolee," sähähdin ja sivelin kynsilläni naaraan kaulaa.
//Leijonatähti, heimo
Leijonatähti
Katsahdin Villitsssuun. Kävelin Kivistänäkijän luo ja kuiskasin tietäjän korvaan: "Esitä, että hyväksyt vaatimuksen, älä muuta."
Kukaan muu ei voinut kuulla kuiskaustani.
"Hyväksyn vaatimuksesi, liitymme Pimeyden metsään!" tietäjä ulvaisi.
//sopiiko ettei KUKAAN kuullut tuota, Villi mul on suunnitelma, voisko Villi luovuttaa Ketun ja hyökätä Leijonan kimppuun. Laittaisit sitte mulle jatkoo??
Villitassu
Vähän minua harmitti päästää Leijonatähti lähtemään. Hän olisi kuitenkin ollut vahva lisä joukkoihin, mutta toisaalta liian suuri sisäinen uhka.
Nostin häntäni pystyyn ja aloin kertoa kissoille Pimeyden metsästä kynnet yhä lähellä naaraan kaulaa, jotta kaikki pysyisivät ruodussa.
Jotkut vaikuttivat oikeasti aika kiinnostuneilta, mutta suurin osa pyöritteli silmiään.
Kivistänäkijä oli kääntynyt selkä minuun päin. Hän tuijotti luolan seinää ja arvelin hänen itkevän. Tunsin äkillistä myötätuntoa mutta karistin sen sitten.
"Tämä on toinen oppituntisi, johtaminen," Tuhotähti kuiskasi.
//heimo?
Leijonatähti 24.11.2014
Katsoin Revontulta joka käveli luokseni.
"Lähden mukaasi", naaras ilmoitti.
Katsoin ällistyneenä heimoalokasta.
"Oletko tosissani? On pitkä matka edessä", kerroin ja katsoin naarasta silmiin tiukasti.
//Revontuli?
Revontuli 25.11.2014
"Ei se minua kiinnosta kuinka pitkä matka on", Revontuli naukui katsoen Leijonatähteä tiiviisti silmiin. Alokkaan turkkia kihelmöi hillittömästi, hän jätti heimon Ketun takia.
"Niin ja ystäväsi varmaan on jäämässä tänne?" Nuori naaras kysyi viitaten kuonollaan suuntaan jossa Hehku istui rauhallisen näköisenä selittämässä parille alokkaalle seudusta jossa hän asui. Revontulta ei juurikaan se kiinnostanut, hän tahtoi mahdollisimman nopeasti pois heimon luota.
"Selvä", Leijonatähti sanoi epävarmana. Nyökkäsin kiitokseksi.
"Käyn hyvästelemässä vielä pari ystävääni", Revontuli maukui ja kääntyi selin. Sitten naaras lähti kävelemään kohti luolaa jossa Leijona ja Kettu olivat. Saavuttuaan hän katsoi hetken kaksikkoa ja maukaisi:
"Jää hyvästi, Leijona ja Kettu. Kettu, toivon sinulle nyt hyvää, ettei tarvisi olla kateellinen", naaras sanoi, ja tuo piti totta. Seuraavaksi täplikäs alokas käveli Vaaraa, Välähdystä ja Kivistä Näkijää kohti.
"Jää hyvästi teille!" Revontuli sanoi hiljaa ja käveli tietäjän eteen. Naaras näytti olevan järkyttynyt sekä murheellinen. Vedin syvään henkeä ja kumarsin niin syvään ja kunnioittavasti kuin pystyin.
"Jäät mieleemme, Revontuli Joka Roihuaa Lapin Tuntureiden Yössä", Kivistä Näkijä sanoi ääni värähtäen. Välähdys ja Vaara nyökkäsivät minulle. Sitten käännyin ja katsoin mestariani.
"Hyvästi, mestari", maukaisin murheellisesti ja painauduin tuota vasten hengittäen kissan tuttua tuoksua. Sitten mestarini nuolaisi korvaani, tunsin kuinka kyynel kasteli päälakeni, kun mestarini vuodatti vähän kyyneleitä.
"Olet aina tervetullut!" Kissa sanoi. Nyökkäsin ja käännyin takaisin. Kävelin Leijonatähden luo ja sanoin:
"Olen valmis lähtemään", naukaisin.
//Leijona? Tai kuka vaan.
Leijonatähti 28.11.2014
Nyökkäsin Revontulelle.
"Hehku!" huudahdin ystävälleni.
Kolli käveli luokseni ja katsoi minua.
"Lähdetään", naukaisin.
Hehku nyökkäsi.
"Tuleeko hänkin mukaan?" kolli kysyi.
"Tulee", vastasin erittäin lyhyesti ja selkeästi.
Hehku nyökkäsi ja katsoi epäilevästi Revontulen silmiä.
//Revontuli?xc
Kettu 30.11.2014
Vartiossa oli tylsää. Kuka kumma muka tulisi hyökkäämään heimoon keskellä yötä?
Juuri kun ajatellut tuon, haistoin vieraan kissan. Jokin oli vinossa.
"MJAA-AURRR!" kuulin mourunnan, ennen kuin tumma hamo hyökkäsi päälleni.
Taistelin vastaan, mutta tuntematon kissa oli paljon minua vahvempi.
Hän sai hetkessä painettua minut maahan kynsillään.
"Hiljaa," tämä sähähti.
Yhdellä kynsäisyllä tai puraisulla suojattomaan kurkkuuni tämä kolli voisi tappaa minut.
Hän tarttui niskanahkaani, muttei purrut siitä pidemmälle vaan raahasi minut kovakouraisesti luolaan. Raaviuduin kivipintaa vasten ja sain entistä enemmän haavoja.
"Heimo!" kolli ulvahti.
Hän painoi jälleen minut maahan asettaen paljastetut kynnet kurkulleni. Jos hän upottaisi ne ihoni läpi, kaikki olisi ohi...
Lähes koko heimo saapui hälinän säestämänä, en nähnyt heitä sillä olin vaistonvaraisesti sulkenut silmäni valmistautuen kuolemaan.
"Mitä tämä tarkoittaa?" kuulin Kivistänäkijän käheän naukaisun.
"Vaiti!" kolli sähähti. Heimo hiljeni.
"Olen Villi. Ja tapan tämän kissan nyt heti ellette tule tukemaan Pimeyden Metsää taistelussa!" kolli maukui kylmällä äänellä.
Kauhistuneet ulvaisut halkoivat ilmaa.
"Ja tapan hänet hitaasti, jos nt yritätte mitään," Villi lisäsi.
//Villitassu on ovela eikä kerro koko nimeään...
//kaikki heimosta!
Leijonatähti 01.12.2014
Kuulin Villitassun sanat ja käännyin ympäri.
"Älkää totelko häntä!" ulvaisin ja juoksin jälleen kohti luolaa.
Kivistänäkijä asteli luokseni.
"Onko hän ystäväsi?" Kivistänäkijä kysyi.
"Ei, hän on Pimeyden metsän kissa, Villitassu Varjoklaanista", sähähdin.
Niskalarvani nousivat pystyyn.
//heimolaiset? Villi vois hyökätä Leijonan kimppuun?
Leijonatähti 18.11.2014
Kävelimme Hehkun kanssa johti Kuohuvan Veden Heimoa. Kuulin kahden Heimoalokkaan huudot kauempaa. Kiihdytin tahtiani, niin teki myös Hehku. Lopulta molemmat juoksimme. Kuulon vesiputouksen äänen ja luimistin korviani.
"Mitä nyt?" Hehku kysyi.
"Olemme erittäin lähellä", kerroin.
Hehku nyökkäsi. Hidastin vauhtiani samaa aikaa Hehkun kanssa. Kävelimme ylös vesiputouksen taakse.
"Minne yritätte mennä muukalaiset?, joku kysyi takaani.
"Tapaamaan tietäjäänne", sanoin.
"Käyn kertomassa hänelle, odota tässä", käski luolanvartija.
Nyökkäsin ja istuuduin alas.
Vähän ajan kuluttua luolanvartija tuli takaisin ja pyysi meitä tietäjän luo. Saavuimme tietäjän luo.
"Hei" naukaisin.
"Hei, kuka olet?" tietäjä kysyi.
"Leijonatähti, tunnet minut ehkä paremmin Leijonaturkkina", kerroin.
"Hmm.. leijonaturkki! Missä ystäväsi ovat?" tietäjä kysyi.
"Tähtitaival ja Leipardikarva ovat kuolleet. Pikkukynsi on päällikkö nyt ja Savuhäntä on yhä erakko eikä Taivasklaanilaisesta ole tietoa", kerroin.
"Kukas se tämä on?" tietäjä kysyi.
"Ystävä", kerroin.
"Voisimmeko olla täällä vähän aikaa?" kysyin.
Tietäjä nyökkäsi. Yhtäkkiä muistin Saniaistassun! Hautasimme hänet tänne.
"Onko Saniaistassum hauta täällä?" kysyin yllättäen.
Tietäjä nyökkäsi . Lähdimme kohtu naaraan hautaa.
//joku heimosta? Tää menee tapaamaan Sania sen haudalle ja sueäree sen kohtaloa..
Kettu
"SENKIN KETUNLÄJÄ!" huusin Revontulen perään.
Poskeani kirpaisi. Päätin palata putoukselle. Parempi katsoa kuin katoa, jos haava alkaisi vaikkapa vuotaa kovaa. Kävelin rauhallisesti, mutta pääni sisällä mylläsi kipu, tusa Leijonan menettämisestä, Revontuli, siskoni, emoni....
Kun pääsin putoukselle ja astuin sisään luolaan, olin vähällä saada sydänkohtauksen.
Toinen niistä tuntemattomista kissoista oli luolassa.
Paljastin jälleen kynteni ja sähisin. Olin juuri aikeissa loikata tämän kimppuun, kun Vaara tarttui minua niskanahasta kuin pentua ja vei minut muualle.
"Mitä kuvittelet tekeväsi?" tämä sähähti minulle kun olimme menneet kauemmas.
"Olen luolanvartija!" vastasin kiukkuisesti.
"Tuo kissa on Kuohuvan Veden Heimon ystävä!" Vaara murahti.
Häpeä levisi pitkin kehoani. En kertonut, et häädin hedät pois jo kertaalleen.
Vaaran katse osui poskeeni.
Olin juuri avaamassa suuni kertoakseni totuuden, kun Vaara sanoi:
"Ei, älä kerro, minä arvaan. Taistelit taas haukkojen kanssa?"
Kasvojani kuumotti.
"Ööh, niin juuri. En saanut saalista, mutta en usko että se haukka enää näyttäytyy täällä!"
Vaara hymyili.
"Pidä vastedeskin taivaat turvallisina!" hän huikkasi ennen kuin meni pois.
//Revontuli, Leijona?
Leijonatähti
Kävelin kohti Saniaistassun hautaa. Hehku oli jäänyt heimoon. Otin muutaman juoksuaskeleen, kunnes saavuinkin haudalle. Käperryin haudan vierelle.
"Et usko kuinka kova ikävä minulla on", naukaisin.
Tunsin jonkun hännän niskallani. Katsahdin taakseen, Saniaistassu istuskeli takanani.
"Älä huoli, olen kunnossa", Saniaistassu naukaisi.
"Oletko siinä oikeasti?" kysyin.
"Olen, muista tämä: En koskaan lopeta rakastamasta sinua. Olen kanssasi aina, ihan missä vain, milloin vain", Saniaistassu nyökkäsi.
Nyökkäsin. Oppilas katosi.
//JOO PASKA:(
Leijonatähti 20.11.2014
Kävelin kohti vesiputousta. Kukaan ei huomioinut minua, Hehku sen kuin olikin tullut hyvin toimeen. Yhtäkkiä tunsin painon päälläni, jonkun hampaat puristivat niskanahkaani.
"Sinä kuolet NYT!" kissa ulvaisi.
//Joku?
Revontuli 23.11.2014
Menin Kivistä näkijän ohitse takaisin pesään jossa Leijonan ruumis oli. Katsoin sitä murheellisena ja näin että kollin kyljet kohoilivat. Sitten rynnistin kollia kohti joka oli tajuton.
"Leijona!" Sihahdin yllättyneenä. Alokas raotti silmiään.
"Revontuli", tuo köhisi.
"Anna anteeksi... Minä.. Jätän heimon erään kissan takia enkö luultavasti palaa", sanoin ja katsoin Leijonaa joka näytti olevan järkyttynyt. Hymyilin surullisesti ja nousin ylös.
"Kiitos kaikesta, Leijona... Kiitos kun pelastit henkeni", sanoin. Sitten käännyin ja kävelin ulos luolasta, Vaara ja Kettu olivat siinä.
"Toivottavasti nyt olet onnellinen. Ainakaan ei tarvitse kadehtia Leijonan huomiosta. Niin ja sano Kivistä Näkijälle että olen lähtenyt", sihahdin naaraalle. Tiesin mitä tekisin... Menisin Leijonatähden mukana. Aloin etsiä kollia katseellani.
//Kettu? Leijona? Leijonatähti?
Kettu joka kiipeää rinnettä (Kettu)
// XD Revontuli ehti ensin
Tökin Leijonan ruumista kuonollani. Miksi kaikki joista välitin kuolivat?
Olin hysteerinen. Nyyhkytin itkiessäni niin, että useimmat luolassa olevat kissat tulivat katsomaan mitä tapahtui.
Nostin etujalkani Leijonan turkin päälle ja lysähdin luolan lattialle. Hautasin kasvoni Leijonan karvoihinnja itkin vuolaasti.
"MIKSI?!" huusin.
"Hän metsästää nyt Ikuisen Metsästyksen Heimossa," taakseni ilmestynyt Vaara lausui.
Viha kuohahti sisälläni.
Löin Vaaraa kasvoihin kynnet esillä ja juoksin ulos luolasta. En nyt haölunnut nähdä ketään. Kyyneleet lensivät silmistäni. Miksi Leijonan oli pitänyt kuolla?
"Miksiiiiiiiii?!" huusin ja juoksin eteenpäin.
En tahtonut elää enää. Halusin kuolla! Kiihdytin vauhtia loikatakseni rotkoon, mutta joku tarttui kiinni niskanahastani. Sähähdin ja tekn tälle saman kuin Vaaralle hetki sitten.
Sitten huomadin etten tuntenutkaan tätä kissaa.
//Leijona ja Revontuli? Inspis iski :3
Revontuli 16.11.2014
"Miksi haluat tavata Kuohuvan Veden Heimon?" Alokas kysyi yrittäen olla vuodattamatta kyyneleitänsä.
"Ja..." Revontuli aloitti mutta ääni murtui hiipuen olemattomiin. Revontuli pyyhkäisi silmiänsä tassullaan jolloin kyyneleet kuivauttivat tassuun. Alokas puristi eri väriset silmänsä kiinni hetkeksi kunnes avasi ne.
"Jos aiotte tuoda hankaluuksia, saatte luvan kääntyä!" Täplikäs nuorukainen sihahti kaivaen kyntensä maahan. Hän kuvitteli että nuo kaksi kissaa olisivat tappaneet Leijonan, hän pystyisi taistelemaan kostonhimossa, vaikka hän tiesi ettei kissat sitä tehneet. Raivo ja viha kuohahti alokkaan sisällä kun hän kuvitteli että murhaajat olisivat siinä hänen edessään. Revontulen silmiin syttyi loimuava liekki ja katse oli pelottava. Karvat alkoivat pörhistyä, hän olisi alakynnessä jos nuo hyökkäisivät, siitä Revontuli ei välittänyt, tärkeintä olisi jos hän pääsisi hengestään Leijonan luo. Nuorukaista alkoi huimata rajusti ja Revontuli alkoi keikkua puolelta toiselle.
//Leijona?
Leijonatähti
Katsoin huojuvaa naarasta. Naaras kaatui maahan ja pyörtyi. YHtäkkiä toinen kissa käveli luoksemme.
"Kuka olet?" kysyin.
"Kuka itse?" kissa kysyi ja paljasti kyntensä minulle ja Hehkulle.
"Olen Leijonatähti, olen käynyt ennenkin heimossa. Olimme silloin matkalla", naukaisin nopeasti kissalle.
"Minä olen Kettu", sanoi Kettu.
"Voisitko viedä minut ystävällisesti tietäjän luo? Hän kai muistaa minut", naukaisin.
//Kettu tai Revontuli?
Kettu
// sori vaan Leijona mutta luit mun tarinan tuolla alempana aika huolimattomasti.... sovitaan sitten että Kettu oli normaalisti saapunut paikalle ja peitellyt kyyneliään :))
"Jaa..." mutisin. Jos tämä kissa valehtelisi, saattaisin heimon vaaraan tuomalla hänet luolaan. Havaitsin karvojen alla pullistelevat lihakset. Tämä kolli voisi halutessaan tappaa minut helposti.
Toinen kissa hänen kanssaan vaikutti myös aika vahvalta. Mitä he ikinä olivatkaan Revontulelle tehneet, tuskin mitään hyvää.
"Ei," ärähdin.
//Leijona?
Leijonatähti 17.11.2014
"Ei", kolli vastasi.
"Ei sitten, on kai jatkettava matkaa. En halua olla töykeä, osaan itse luolalle", naukaisin Ketulle.
//luin sen taarinan kunnolla mutten muistanu mitää...
//Kettu tai revontuli?
Leijonatähti 09.11.2014
"Tämä päätös on minun, lähden nyt, hyvästi", tuhahdin ja lähdin kävelemään kohti kaksijalkalaa.
"Leijonatähti! Et voi!" Jääturkki ulvaisi.
En edes vilkaissut kolliin, suljin silmäni ja jätin kaiken taakseni.
//Tää palaa viel... Ehkä...
Leijonatähti
Juoksin kaksijalkalaan, yhtäkkiä joku otti kiinni niskastani. yritin päästä pois, turhaan. Minut vietiin jonnekkin ja laitettiin pieneen koppiin.
Avasin silmäni. Näin edessäni kaksijalkojen talon sisällön. Olinko kaksijalkojen luona? Kaulassani oli joku rengas.
//..
Leijonatähti 12.11.2014
Painauduin maata vasten. Kaksijalat olivat avaamassa pesän ovea. Olin valmiina syöksymään, olinhan kuitenkin nopea ja vahva. Yksi kaksijaloista avasi nopeasti oven ja huusi minulle jotain. Pinkaisin juoksuun, kun olin parin ketunmitan päässä pesästä, joku kuristi kaulaani, vilkaisin taakseni. Renkaassa joka oli kaulassani roikkui naru, sen toinen pää oli kaksijalanpennun käpälässä. Se sanoi jotain ja lähti vetämään minua. Kaksijalka ei arvannut kuinka vahva oli, joten riuhtaisin itseni eteenpäin ja pennun ote lipesi. Juoksin karkuun niin kovaa kuin pystyin.
"Äläs mene mihinkään!" joku ulvaisi takaani ja kaaduin maahan.
Rengas oli kuristunut. Katsoin taakseni, narun päällä seisoi musta kolli.
"Päästä minut", murahdin.
"Miksi ihmeessä?" kissa kysyi.
Hän oli suunnilleen soturi-ikäinen.
"Minulla on klaani jossain tuolla ja he tarvitsevat minua", naukaisin itsevarmasti, en kyllä aikoisi palata klaaniin.
"Klaanit ovat valetta. Koko ikäni olen yrittänyt löytää sinne, en ole koskaan päässyt perille", kolli sanoi.
"Miten niin?" kysyin.
"Mistä kuulit klaaneista?" kysyin heti perään.
"Joku Leijonaturkki kertoi siitä", kolli naukaisi.
*Minäkö?* kysyin itseltäni.
Yhtäkkiä muistin kollin.
"Klaanit ovat totta", naukaisin.
"Et voi tietää", kolli murahti.
"Enkö näytä tutulta, Hehku?" kysyin ja katsoin kollin keltaisiin silmiin.
Olin tavannut hänet matkalla muiden klaanien kissojen kanssa, kukaan ei ollut huomannut minua kun olin lähtenyt ja jutellut Hehkulle.
"Mistä tiedät nimeni?" kolli sähähti ja loikkasi taakse päin kynnet yhä narussa.
"Seuraa minua niin kerron", naukaisin.
"En seuraa tuntemattomia!" kolli sähähti.
"En ole tuntematon", sanoin ja loikkasin Hehkun kimppuun, tönäisin hänet pois hihnan päältä.
"En ole ikinä nähnyt sinua", kolli kertoi.
"Et vain muista sitä", naukaisin.
Hehku näytti miettivän, kunnes hänen katseensa kirkastui.
"Leijonaturkki!" tuo ulvaisi.
"En ole Leijonaturkki", naukaisin.
"Etkö? Anteeksi luulin sinua toiseksi", kolli sähähti.
"Olen nykyään Leijonatähti", naukaisin.
"Miksi vaihdoit nimeäsi?" kolli kysyi.
"Selitän matkalla klaanien luokse", sanoin ja lähdimme kävelemään kohti klaaneja.
//SKIP:
Olimme kävelleet hyvin kauan.
"Tunnen nuo vuoret!" ulvaisin.
Edessämme olivat vuoret, joilla heimo asuskeli.
"Menemmekö yli?" Hehku kysyi.
"Ei ole muuta vaihtoehtoa", sanoin.
"Oletko ihan varma?" kolli kysyi katsoen minua.
"Olen, olen ylittänyt nuo ennenkin", naukaisin.
"Selvä sitten, et sitten tapata minua", Hehku sanoi kireästi.
Lähdimme kiipeämään vuorta. Vilkaisin lähellämme olevaa jokea, en haluaisi pudota sinne.
//SKIP:
Olimme jyrkän pudotuksen lähellä. Edessämme kulki erittäin kapea polku.
"Mene varovasti yli, täällä kolme kissaa kuolivat", naukaisin.
Kuulin Hehkun murahtavan jotain, en saanut selvää sanoista. Jatkoin kävelyäni varovasti Hehku perässäni. Kolli oli ystävällinen ja rohkea, kunnioitin hänenlaisiaan kissoja. Voisiko hänestä tulla klaanin soturi?
"Haluatko oikeasti muuttaa klaaniin?" kysyin.
"Totta kai!" Hehku ulvaisi ja meinasi pudota.
"Varovasti", naukaisin, edessämme avautui pieni laakso jossa oli kattona kalliota.
"Mennään tuosta, heimon pitäisi olla melko lähellä", naukaisin.
"Heimon?" Hehku kummasteli.
"Niin, selitän perillä", naukaisin.
"MIlloin selität klaanin asioita?" hehku kysyi.
"Nyt", naukaisin.
//SKIP:
Olin selittänyt Hehkulle lähes kaiken klaaneista. Nuuhkaisin ilmaa, ei mitään tuttua.
"Olemmeko jo lähellä? Polkuanturoitani särkee", Hehku murahti.
"Emme kai, yritetään saalistaa kun on vielä aurinkoa, jos saamme jotain piiloudutaan tuohon koloon ja nukutaan siellä", naukaisin.
"Miksemme voisi nukkua vain tässä?" kolli kysyi.
"Täällä on vaarallisia lintuja", kerroin.
"Okei sitten, saalistetaan", Hehku sanoi.
//Jatkan myöhemmin, heimon kissat voi löytää nää~
Reontuli joka roihuaa lapin tuntureiden yössä (Revontuli) 14.11.2014
Naaras oli surullinen Leijonan kuolemasta ja katsoi Kettua.
"Olen... Pahoillani", Revontuli naukui melkein itkien. Hän nousi ylös, hän oli muuten kunnossa mutta häntä huimasi välillä. Alokas juoksi ulos pesästä ja siitä ulos luolan vartijoiden ohi.
"Revontuli!" Kuului Välähdyksen ääni, mutten välittänyt. Juoksin niin nopeaa kuin kintuistani pääsin, sain vieraiden kissojen tuoksut nenääni. Näin pian kaksi kollia, puska kahahti äänekkäästi kun jarrutin tömähtäen pusikkoon.
//Leijona?
Leijonatähti
Kuulin rapinaa jostain.
"Kuka olet?" kysyin, Hehku nousi ylös ja sähähti.
"Re-Revontuli", naaras naukaisi ja luimisti korviaan.
"Oletko heimokissa?" kysyin ja nousin ylös.
"Olen, mistä tiedät meidät ja kuka olet?" naaras kysyi.
"Olen Leijonatähti, olimme matkalla kerran ja tapasimme ystäviemme kanssa heimolaiset", naukaisin.
//Revontuli? MiniihD:
Jääturkki 06.11.2014
Huomasin Kivipennun Leijonatähden luona ja notkealla loikalla loikkasinkin ottopentuni luokse.
" Hei, Kivipentu mitäs täällä teet?" Kysäisin ja pentu virnisti minulle, erotin Tammisydämmen hymyn..
" Tulin dutkimaan leiriä." Pentu sanoi ja nyökkäsin. Entä jos menisit tuonne" sanoin osoittaen klaanivanhimpien pesää" kuuntelemaan hienoja tarinoita? He varmasti kertoisivat mielellään." Sanoin ja pentu vastasi kirmaten pesälle. Katsoin Leijonatähteä joka näyti minuata jo hiukan rauhoittuneen.
" Jääturkki tahtoisitko tulla saalistamaan?" Leijonatähti kysi ja nyökkäain.
****
Kävelimme matsässä kunnes Leijonatähti pysähtyi tuon katsekiinnittyi otsassani ja selässäni vielä vaimeasti näkyviin arpiin jotka hän oli tehnyt ollessaan järkyttynyt.
" Olen pahoillani..." Leijonatähti sanoi ja vaikutti jatkavan.
//Leijona? Ajattelin että korjataan näiden suhdetta :3
Leijonatähti
"Olen miettinyt elämää klaanissa", naukaisin ja vilkaisin taivaalle.
Jääturkki katsoi minua ja pyysi minua jatkamaan.
"Onko klaani arvoiseni? Kuuluisinko sittenkin muualle? Ehkä Nopsatassun, Salviahännän, Saniaistassun, Sädepennun, Haukkatassun, Haukkapennun, Pajutähden ja monen muun kuolema oli merkki siitä, etten kuulu klaaniin", naukaisin.
//Jää? Älä laita tätä sanoon mitään;)
Jääturkki 07.11.2014
Katsoin ystävääni ja huokisin.
" Leijonatähti, sinä kuulut klaaniin. Et olisi päällikkö jos edelliset päälliköt eivät olisi kuvitelleet sinun kuuluvan klaaniin. Sinä kuulut tänne ja kaikki ovat samaa mieltä kanssani.." Sanoin ja painoin häntäni tuon lavalle.
//Leijona?
Leijonatähti 08.11.2014
"Lopeta!" karjaisin Jääturkille, kolli astui pari askelta taakse päin.
"Vihaan kissoja, jotka ovat kokoajan anomassa jotain, lopeta!" karjaisin.
//Jää?
Jääturkki
Katsoin Leijonatähteä ja luimistin korviani painaen ne niskaani vasten. Huokaisin.
" Yritän vain auttaa! Ja sitten vihaat minua. Miksi et voi uskoa että tarkoitan sinulle vain hyvää?! " Maukaisin, mutta en vihaisesti vain päättäväisesti. Katsoin päälikköäni ja tunsin surun tunteen sisälläni.
Kaipasin kvasta vanhaa Leijonatähteä.
//Leijona?
Leijonatähti
Kuulin Nopsapennun kutsuvan minua. Räväytin silmäni auki ja katsoin pentuja, Pajupentu ei ollut liikahtanutkaan, Nopsapentu taas oli kompastunut tassuni päälle.
"Voi sinua", naukaisin ja nostin pennun siskonsa viereen.
//Nopsaah?:3
Pajupentu
Tunsin kuinka joku tökki minua. En saanut silmiäni auki. Monen yrityksen jälkeen, onnistuin. Oli melko pimeää, en nähnyt paljon mitään. Erotin kuitenkin pienen -ehkä kokoiseni- kissan. Tuo katsoi minua.
"Hän on Pajupentu", kuului möreä ääni pienen kissan takaa.
Säikähdin ja vinkaisin.
"Ei hätää, olen isäsi, Leijonatähti", kolli naukaisi.
Yritin muodostaa sanoja suullani, onnistuin huonosti.
"Eionaähhi", sanoin.
Leijonatähdeksi kutsuttu kolli naurahti.
"Onko Pajupentukin avannut silmänsä?" ääni takaani kysyi.
Käännyin vaivalloisesti pyörien ympäri, se oli naaras.
Katsoin häntä kysyvästi.
"Olen Viherlampi, emosi", hän naukaisi vihdoin.
"Ihevampi", naukaisin.
Vierelläni oleva pentu naurahti ja tökkäisi lapaani.
"Uu..", naukaisin, se sattui.
Nopsapentu, älä kiusaa siskoasi", sanoi Leijonatähti ja nosti pennun pois luotani.
//Nopsaa?:3 Laitoin sitteki tällä jatkoo:D
Nopsapentu
En oikein osannut hallita kynsiäni, joten ne tarttuivat sammaliin. Minun oli vaikea liikkua kun kynnet jäivät joka paikkaan kiinni. Vedin ne sisään, vaikka se olikin vähän hankalaa. Onnistuin pääsemään tassuilleni ja kävelin muutaman askeleen ennen kuin kompastuin.
Tahdoin mennä ulos pesästä, mutta kävely ei ollut vielä kovin helppoa.
Muistin eilisen metakan enää sumeasti, mutta kuitenkin muistin.
"Mitä se e- eeehinen ääni oli?" kysyin, yrittäen saada sanat kuulostamaan ymmärrettäviltä.
//Leijona, Paju?
Leijonatähti 01.11.2014
"Vinhatassu!" huudahdan oppilaani nimeä, ääni loppuu kuitenkin kesken lopussa.
Oppilaan nimi, se toi muistot pintaan, kyynel meinasi tulla, en antanut, purin huultani ja katsoin kuinka mustavalkea kolli käveli pesästä ihmetellen jotain, en välittänyt, vaan vajosin ajatuksiini. Mieleeni tuli Vinhaviiksi, en tuntenut kollia, olin kuullut hänestä paljon, hän oli Nopsatassun isä, ja naaras puhui minulle hänestä välillä.
"Leijonatähti..", kuului hiljainen ääni, en välittänyt siitä ollenkaan.
"Leijonatähti", ääni kuului kovemmin.
En välittänyt.
"Leijonatähti!" ääni kuului kovemmin.
Väräytin korviani, vilkaisin ilmeettömästi oppilaaseeni, tuo katsoi minua kummissaan.
"Anteeksi", naukaisin ja lähdin juoksemaan pois leiristä, en voinut katsoa Vinhatassua enää.
Juoksin, juoksin niin kauan kunnes saavuin aurinkokiville. Loikkasin kivelle ja menin makuulle, kietaisin häntäni tassujeni ympäri, katselin tähtiä jotka alkoivat tulemaan näkyviin. Vedin syvään raikasta ilmaa.
"Leijonatähti", joku kuiskasi takaani.
Käännyin ympäri ja silmäni suurenivat, Nopsatassu katsoi minua hiljaa, hänen vierellään oli useita kissoja.
"Voi Nopsatassu!" ulvaisin.
"Leijonatähti", Nopsatassu toisti lempeästi.
//Vinha?:3
Vinhatassu
Lähden kävelemään kollin perässä. Leijonatähti katsoo silmät kuin lumouksen vallassa metsikön reunaa ja haukkoo henkeä. Siirryn katsomaan sivulta, en kehtaa juosta ihmettelemään lähempääntä tätä kummallista tapahtumaa.
"No-Nopsatassu..", kollin huulilta pääsee vinkaisu.
*Puhuukos se nyt vielä yksikseen?*
"Minulla on ollut niin kova ikävä teitä, sinua ja Vinhaviikseä.."
*Vinhaviiksi..*
Samantien huomaan pienikokoisen naaraskissan ääriviivat Leijonatähden edessä. Mustavalkoinen, kuten minäkin.
"Olemme lähempänä kuin uskotkaan.." vieras kissa maukuu ja kietoo häntänsä Myrskyklaanin päällikön ympärille. Sitten kissa katoaa sinne mistä tulikaan, Tähtiklaanin riveihin.
//Jellona:3? Biisii en ny voi ettii jaja en voi läpilukeekaa tät ku kirjotin tähä lootaa nii pädi ei anna selaa tät :')
Nopsapentu
Vinkaisin, kun minut kannettiin muualle. En halunnut ulos turvallisesta, lämpimästä paikasta.
Kylmä tuuli puhalsi kasvoilleni. Avasin silmäni, ja kaikki näytti sumealta.
Vähitellen näkymä kuitenkin kirkastui.
//Leijona? Teen näitä pätkiö xD
Leijonatähti
Huomasin Nopsapennun avaavan silmänsä.Hymähdin iloisena, pian Viherlampikin huomasi tuon ja tönäisi minua hellästi.
Viherlampi laski pennut pedilleni, ja tuli viereeni makaamaan, pennut makoilivat keskellämme.
//Nospaa?:3
Npsapentu
Minua ei enää väsyttänyt. Halusin leikkiä. Mutta maailma oli hurjan iso....
Katsoin isääni ja avasin silmäni apposen ammolleen.
Tämä katsoi minua, aluksi lempeästi mutta sitten hän alkoi näyttää kummastuneelta, kun tuijotin häntä. Kun hän käänsi katseensa sisarukseeni, jonka nimeä en tiennyt, kävin kiinni hänen häntäänsä. Kikatin ja tartuin siihen kiinni.
//Leijona? Cuteness overload <3
Leijonatähti
Nopsapentu tarrasi kiinni häntääni, tuo ei osannut kävellä, mutta piti kuitenkin lähes olemattomilla kynsillään siitä kiinni, hänen hampaansa eivät olleet terävät. Naurahdin ja heilautin häntäni toiselle puolelle petiä, Nopsapentu yritti ryömiä sinne, mutta nukahti yhtäkkiä, oli jo yö. Painoin pääni tassuihini, ja nukahdin kumppanini ja pentujeni viereen.
//Nopsaa?:3 Älä viel opi käveleen tai puhuun:3
Nopsapentu 28.10.2014
Heräsin aamulla, ja avasin silmäni. Valo häikäisi minua. Kuinkahan valoisaa ulkona sitten olisi?
Koetin nousta tassuilleni, mutta kompastuin saman tien. Vinkaisin.
"Isää..." henkäisin.
//Lion : ))
Leijonatähti
Tunsin kuinka joku koski turkkiini, paineli haavojani, en kuitenkaan kyennyt avaamaan silmiäni.
//UNTAAH:
Avasin silmäni hitaasti, sitten nopeammin. En tuntenut enää yhtään kipua, katsoin eteeni, siinä oli Pajutähti.
"Menetit toisen hengen", naaras naukaisi ja näytti hännällään hahmoa, joka tummeni tummenemistaan, se olin minä.
Huokaisin syvää.
"Kunpa vain menettäisin ne kaikki samantien", sanoin surullisena.
"On iloisiakin uutisia, Viherlampi sai pentunne", naukaisi Pajutähti, Nopsatassu asteli luokseni.
"He ovat kauniita", naaras naukaisi ja nuolaisi poskeani.
"Pä-pääsenkö katsomaan nyt heitä?" kysyin.
Nopsatassu perääntyi, Pajutähti asteli luokseni ja nuolaisi otsaani.
"Pääset", emoni sanoi, ja pian kaikki alkoi haalistua.
//TODELLISUUSH:
Raotin hieman silmiäni, näin kirkkaan taivaan, en ollut parantajan pesässä, enkä omassa pesässäni, ihmettelin sitä.
"Leijonatähti!" Salviatassu huudahti.
"Salviatassu..", naukaisin.
Näin pentuni kasvot, samoin Rosokynnen.
"Oletko kunnossa?" Rosokynsi kysyi.
Nousin hitaasti ylös.
"Missä.. Missä Viherlampi on?" kysyin tuskallisesti.
"Pentutarhassa", naukaisi Rosokynsi.
"Voin auttaa sinut sinne", pentuni tarjoutui.
"Kiitos", naukaisin Rosokynnelle, lähdin hoipertelemaan kohti pentutarhaa Rosokynsi ja Salviatassu vierelläni.
"Leijonatähti!" Viherlampi huudahti innoissaan.
//Jokuuh?:3 Nopsa?:)
Nopsapentu
Vinkaisin heikosti.
Mitä oli tapahtunut? Oli niin kylmää, ja meteliä joka paikassa. En tunnistanut mitään ääniä, mutta tiesin, että kaikki olivat kauhun ja kivun huutoja.
Ryömin silmät kiinni. Vaisto sanoi, että pitäisi löytää... emo.
Haistoin maidon ja ryömin hajua kohti, kunnes löysin emoni ja aloin syödä.
Minua pelotti. Emo oli huolissaan, hänen sydämensä sykki kiivaasti.
Ei ollut enää nälkä. Käperryin emoa vasten ja vinguin, kunnes hän asetti häntänsä suojaavasti ympärilleni. Vaivuin levottomaan uneen.
Leijonatähti
"Viherlampi, pitäisikö pennuille antaa nimet?" kysyin ja katsoin kahta pientä pentua.
Kumppanini nyökkäsi. Sitten muistin Pajutähden sanat: Rakas Leijonatähti, sinulla on aikaa elää, älä takerru menneeseen, elä nykyistä elämää, uuden Pajun tuleva on, kuitenkin, häntä ei tule ellet rakkautta rakkaimmillesi anna. Usko minua, olet poikani, yhtä tärkeä kuin muut pennuistani, perheestäni, kaikista tuntemistani.
"Voisiko.. Voisiko tämä olla Pajupentu.. Ja toinen Nopsapentu?" kysyin varovasti.
"Totta kai, jos se helpottaa oloasi", VIherlampi naukaisi.
"Kiitos", totesin hiljaa.
Nopsapentu ryömi luokseni.
"Hei", naukaisin ja nuolaisin pennun päälakea.
Tuon silmät eivät olleet vielä auenneet..
//Nopsa?:3
Nopsapentu
Joku nuolaisi minua.
*Isänikö?*
Pelottavat äänet olivat loppuneet, joten rohkaistuin hieman ja tökkäsin käpälälläni kieltä.
// Leijona
Leijonatähti
nopsapentu tökkäisi tassullaan kieltäni.
"Haha", naurahdin, en ollut nauranut pitkään aikaan.
YHtäkkiä tunsin kipua selässäni, pysyin hiljaa mutta jäykistyin.
"Oletko kunnossa?" kysyi Viherlampi.
"Olen, voisimmeko mennä kaikki pesääni?" kysyin.
"Voimme", kumppanini sanoi.
Kannoimme pennut pesääni.
//Nospaa?:3
Pikkutähti
Tuhahdin ja loikkasin jonkun Myrksyklaanilaisen naaraan päälle. Tuo kiljaisi ja tunsin Leijonatähden repivän minua taas pois kissa päältä.
"Mitä?! Eikö soturisi pärjää ilman, että SINÄ tulet auttamaan?", ulvaisin ja läiskäisin häntä kuonolle.
"Häipykää leiristäni, Pikkukynsi!"
"PikkuTÄHTI!!", korjasin ja painoin Leijonatähden maahan. Samalla tunsin kaikkien Myrskyklaanin kissojen kasvojen kääntyvän meihin päin.
//Joku jatkaa täältä taistelusta?
Jääturkki 27.10.2014
Aluksi taistelun alkaessa hyökkäsin Tammisydämen kimppuun. Taistelimme, mutta Tammisydän sai potkaistua minut pois nopeutensa ansiosta. Sitten huomasin etään asian. Leijonatähti vaikutti olevan oikeasti sekaisin. Tuo ei huomannut pitkäkyntistä soturia takanaan. Loikkasin soturin kimppuun ja pyöräytin painoni sivulle heittäen tuon piikkipwnsaaseen. Pysähdyin Leijonatähden viereen.
" Jos saan antaa neuvon.. Niin heidät kannattaisi ajaa piikkipwnsaisiin. He eivät osaa taistella siellö niin hyvin kuin me." Sanoin.
//Lwijona?
Leijonatähti
Oppilas raapaisi lapaani.
"Onko mielestäsi oikeaa hyökätä takaa?" kysyin ja otin oppilaan niskanahasta kiinni ja heitin maahan.
En päästänyt häntä ylös.
"Vieläkö naurattaa?!" kysyin.
Oppilas ei vastannut. Jätin hänet maahan makaamaan. En antaisi armoa kenellekkään.
//joku?:3 älkää päättälö taidteluu viel.
Leijonatähti
Vilkaisin Kyynelputousta joka suurkivellä huusi järkeviä.
"Minusta ei ole mihinkään..", murahdin.
Yhtäkkiä tunsin painon selässäni, en välittänyt, kävelin kohti leirin suuta.
"Antaudutko Leijonatähti? Luovutatko ja jätät klaanisi kärsimään?" Pikkutähti kysyi ivallisesti.
En edes katsonut kollia, yhtäkkiä kynnet selästäni päästivät irti, tunsin Pikkutähden loikkaavan päälleni, litistin kollin alleni, olin painavampi kuin Tuuliklaanin päällikkö. TUo ärähti, nousin ylös.
"Taistelen klaanini takia! Tähtiklaanin takia! Nopsatassun ja emoni takia!" karjaisin, tunsin olevani täynnä voimaa.
"Pah, en usko, olet heikko ja sekaisin", Pikkutähti naurahti.
"Lopeta tuo senkin hiirenaivoinen saasta!" karjaisin ja syöksähdin kohti Pikkutähteä.
"Leijonatähti!" kuulin Viherlammen huutavan pentutarhassa, en voinut mennä hänen avukseen, mitä tapahtui?
Syntyisivätkö pentumme, en ollut edes muistanut niitä! En ollut muistanut ollenkaan että VIherlampi odottaa pentujamme, on odottanut jo ennen Pajutähden kuolemaa.
"Pikkutähti, poistukaa leiristämme välittömästi", naukaisin.
"Emme", Pikkutähti sanoi ja loikkasi päälleni, yritin pitää itseni vahvana, turhaan.
Pikkutähti sai minut maahan, kolli raastoi kynsillään vatsaani. Olin muutenkin heikkona, yhtäkkiä muistin Nopsatassun, Pajutähden, Salviahännän. Annoin PIkkutähden raastaa vatsaani niin kauan, että kuolisin, antaisin kaiken olla, lähtisin täältä.. HUokaisin syvään, ja avasin silmäni, katsoin murhaavasti Pikkutähteä, pian katseeni muuttui lempeäksi, ja suljin jälleen silmäni.
//Jos Pikku voi jatkaa, jatkakoon, tää menettää hengen, voisko Pikku sitten lähtee? Ja voisko Tammisydän ottaa Lakkapennun nyt mukaansa?
Pikkutähti
"Ja hah! Saimme kiinni sekä kokonaisen partion kahteen kertaan, että yksittäisiä oppilaita!", ulvaisin yhdelle Myrskyklaanin sotureista. Katsahdin Leijonatähden velttoon ruumiseen.
"Mutta olkoon! Jos kerran olette niin pelkureita, ettette uskalla taistella oman klaaninne kunnian puolesta, hyvä on; me lähdemme, mutta jos saamme vielä KERTAAKAAN kiinni sotureitanne Tuuliklaanin reviiriltä, saatte katua sitä suuresti!", sylkäisin sanat ulos suustani, kuin ne olisivat maistuneet pahalta.
//Jatkoa joltain?
Leijonatähti 26.10.2014
"Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" ulvaisin masentuneena.
Kissat tulivat luokseni ihmetellen.
"Salviapentu on täyttänyt kuusi kuuta. Hänestä tulkoon nyt Salviatassu. Mestarisi olkoon Ketoturkki", naukaisin.
"Salviatassu! Salviatassu!" klaani hurrasi.
Loikkasin pois kiveltä.
"Kiitos", Viherlampi naukaisi ja nuolaisi turkkiani.
"Tein sen mitä täytyi", naukaisin.
//Tekeekö Noctis Lumopennusta oppilaan? Jos et, sitä ei sit oo:D
Leijonatähti
Kylkeni kohoili hitaasti, en ollut liikkunut ollenkaan illasta aamuun. Olin pysynyt paikoillani, en kyennyt nukkumaan. Aina kun suljin silmäni, joko Pajutähti, Salviahäntä tai Nopsatassu tulivat uniini. En kestänyt sitä. Olin hyvin väsynyt, pian väsymys sai vallan. Suljin hitaasti silmäni.. Yhtäkkiä räväytin ne auki, ei, en nukahtaisi. Kuitenkin väsymys sai vallan ja nukahdin.
//UNTA:
"Leijonatähti", ääni sanoi.
"Leijonatähti", sanoi toinen ääni.
Käännyin kauhuissani ympäri, tyhjää, pimeää! Ei mitään!
"Älä pelkää, olet kunnossa", sanoi tuttu ääni, naaras asteli luokseni.
"Salviahäntä! Miksi jätit minut?!" ulvaisin itkien.
"Se oli Tähtiklaanin tahto", naukaisi entinen kumppanini ja katsoi ylös.
"Olet niin kaunis... Et voi olla kuollut..", sanoin ja katsoin naaraan kauniisiin silmiin.
"Leijonatähti, surra saa, mutta täytyy jatkaa eteenpäin, Viherlampi tarvitsee sinua, Salviatassukin, koko klaani tarvitsee sinua!" Salviahäntä huudahti.
"Ei minusta ole mihinkään kun olette poissa..", sanoin hiljaa.
"Älä itke rakas", naukaisi Salviahäntä ja käveli luokseni.
Painoin pääni kumppanini lapaan.
"Olit minulle niin tärkeä", valitin.
"En ole lähtenyt lopullisesti, tulen uniisi", Salviahäntä yritti lphduttaa.
"Etkö tajua? Unet eivät ole sama asia kuin elämä! Unissani olet vain öisin, haluan kuolla, haluan luoksesi!" ulvaisin itkien.
"Älä tee sitä", Salviahäntä sanoi ja huomasin naaraan silmissä sen loisteen, kun hän oli pentujemme vieressä ensimmäistä kertaa.
"Muista, olen Rosokynnen sisällä aina", naukaisi Salviahäntä.
"Et ole.. Rosokynsi on pois tolaltaan, Pajutähti oli hänen elämänsä tärkein kissa", naukaisin ja katsoin ylös, siellä ei ollut mitään.
"Leijonatähti", ääni takaani kuului.
Suuni loksahti auki, silmissäni sumeni.
"Emo..", naukaisin ja käännyin hitaasti.
"Älä huoli, olemme kaikki aina kanssasi", naaras naukaisi ja katsoi minua lempeästi.
"Rakastin sinua!" ulvaisin ja juoksin kohti emoani.
"Niin Aamunkajokin", Pajutähti naukaisi.
Yhtäkkiä huomasin hänen takanaan kissoja. Nopsatassu, Hopeatähti, Saniaistassu, Vinhaviiksi, Punaviiksi.. Kaikki tärkeät. Ei kuitenkaan Haukkatassua, veljeni on Pimeyden metsässä.
"Haluan luoksenne!" ulvaisin ja kyyneleet tulivat silmistäni kuin puro.
"Tiedän", naukaisi Nopsatassu, naaras näytti kauniimmalta kuin muistinkaan.
Pian kissat ympäröivät minut.
"Elämäsi on tärkeä, klaanisi on tärkeä, ennen kaikkea, perheesi on tärkeä. Älä luovu toivosta, aina sitä saat, kaikkein eniten, toivoa nyt tarvit, rohkeutta ja tukea, sun täytyy ryhdistäytyä, turkkisi sukia hyvin, sielusi on puhdas, elä pitkä elämä, tunne rakkautta, kuole päällikkönä, vanhana, harmahtavana, ennen kaikkea onnellisena", kissat sanoivat yhteen ääneen.
"Rakas Leijonatähti, sinulla on aikaa elää, älä takerru menneeseen, elä nykyistä elämää, uuden Pajun tuleva on, kuitenkin, häntä ei tule ellet rakkautta rakkaimmillesi anna. Usko minua, olet poikani, yhtä tärkeä kuin muut pennuistani, perheestäni, kaikista tuntemistani", Pajutähti sanoi ja alkoi haaleta.
"älä mene!" ulvaisin.
"On pakko", naaras sanoi ja katosi kokonaan.
Katsoin ympärilleni, kaikki Tähtiklaanin kissat katosivat.
//Tää on outo, kirjotin autossa..
Leijonatähti
Kuulin ääniä leiristä.
"Leijonatähti!" kiljaisi Viherlampi.
"Tuuliklaanin soturit! Taistelkaa!" kuulin Pikkukynnen huutavan, oliko kolli hyökännyt leiriimme ilman Koivutähteä?
Juoksin pois pesästäni, leiri oli ihan sekaisin! Etsin katseellani Koivutähteä, turhaan, naaras ei ollut täällä, sen sijaan näin PIkkukynnen pentuni; Rosokynnen kimpussa, kolli näytti olevan pahasti alakynnessä.
Juoksin kohti Pikkukynttä.
"Älä koske poikaani!" karjaisin ja repäisin Pikkukynnen pois Rosokynnen päältä, viskasin kollin suurkiveen.¨
"Häipykää leiristäni!" karjaisin ja loikkasin seuraavan kissan kimppuun, hän oli Salviatassun kimpusta.
"Jos joku koskee perheeseeni, klaaniini, HÄN SAA VASTATA SIITÄ MINULLE!" karjaisin, taistelu hiljeni hetkeksi.
//Joku?:D
Pikkutähti
Näin Viimatuulen juoksevan leiriin pari muuta soturia kannoillaan. He olivat hajusta päätellen olleet partioimassa Nelipuilla.
"Ongelmia Myrskyklaanin kanssa?", kysäisin Viimatuulelta.
"Joo, ne rääpäleet luulevat voivansa hallita koko metsää", hän tuhahti.
"Mennään näyttämään niille taivaan merkit!", partiossa ollut Liekkisydän huudahti.
Mietin hetkisen. "No, mikäs siinä. Kerään kissoja, niin hyökkäämme heidän leiriinsä heti aamun valjetessa.", naukaisin varmalla äänellä. Kissojen joukosta kuului ilon huutoja ja innostunutta puheensorinaa. Määräsin kissat, jotka lähtisivät mukaan ja muistutin vielä: "Lähdemme HETI tänä aamuna."
Kun aurinko alkoi pilkottaa nummien takaa, nousin sammalvuoteeltani Omenankukan viereltä ja nuolaisin tuon päälakea.
"Lähdetään", kuiskasin tämän korvaan. Tuo raotti silmiään ja avasi suunsa valtavaan haukotukseen. "Hyvä on", hän naukaisi hiljaa, nousi ja ravisteli kuivuneet sammaleen palat pitkästä turkistaan. Astuin pesästä Omenankukka jäljessäni ja näin jo parin soturin odottamassa leirin suuaukolla.
Odotimme, kunnes loputkin olivat tulleet ja lähdimme sitten kohti Myrskyklaanin leiriä kevyen tuulen pörröttäessä turkkejamme.
"Luuletko, että he taistelevat?", Viimatuuli naukaisi varovasti.
Nyökkäsin. "Totta kai. Kyllä minä nyt Leijonatähden tiedän. Hän vihaa Tuuliklaania yli kaiken", maukaisin paheksuvasti.
Kun pääsimme lähelle Myrksyklaanin leiriä, asetuimme suojaan pensaiden taakse.
"Hyökkäykseen!", ulvaisin ja soturini ulvahtelivat taisteluhuutoja syöksyessämme Myrskyklaanin leiriin. Kissojen kauhistuneet ilmeet valuivat pois mielestäni, kun tajuson, että he olivat vihollisia. Kuningattaret keräilivät pentujaan pentutarhan suojiin ja leirissä olevat soturit ja oppilaat kävivät taistoon Tuuliklaanin sotureita ja oppilaita vastaan. Loikkasin Leijonatähden päälle sähisten ja hampaitani esitellen.
"Kunnioittakaa rajoja, senkin hiirenaivot!", ulvaisin ja raapaisin Leijonatähteä lapaan.
//Noniin, tästä lähtis taistelua Myrsky vs. Tuuli, kaikki halukkaat taisteleen :D
Mut joku jatkaa nyt? Leijona, ehkä?
Leijonatähti
"Pikkutähti tai ei, arvoton kuitenkin! Ilman syytä hyökkäät leiriimme!" karjaisin ja potkaisin takajaloilla kollin arkaan paikkaan.
Tuo päästi irti minusta.
"Vai ei syytä, tehän siinä ette rajojamme kunnioita!" Pikkutähti ulvaisi.
"Tuuliklaani on alhaisempi! Teidän takia elämäni on pilalla!" karjaisin ja raastoin Tuuliklaanin päällikön niskaa kynsilläni.
"Miten niin MEIDÄN takiamme?" kolli kysyi.
"Teidän klaanilaisenne tappoi ensirakkauteni reviirillämme, ILMAN SYYTÄ! Ja olette tappaneet myös Vinhaviiksen, ensirakkauteni isän!" karjaisin ja viskasin Pikkutähden pois läheltäni.
//Pikku tai joku? Tää on ihan sekasin, ei kannata välittää:'D