Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Leijonapentu, Leijonatassu, Leijonaturkki, Leijonatähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Usko: Tähtiklaani
Entinen mestari:
Koulutetut oppilaat:
Syntynyt: 00.05.2014
Kuollut: 00.12.2014
KP: ei laskettu
Ulkonäkö: Suurehko, kullanruskea raidallinen kolli, jonka vatsa, rinta ja tassut ovat valkeat. Silmät Leijonatähdellä ovat vihreät. Luonne: Kolli on ystävällinen ja todella luotettava, hän uskoo sydämestään Tähtiklaaniin, ja on uskollinen klaanilleen, Leijonatähti kuolisi vaikka klaaninsa puolesta. Kolli kuitenkaan ei pidä Tuuliklaanista(Syy menneisyydessä).Jos joku apua kaipaa Leijonatähti auttaa, joskus on hieman surullinen ja vakava. Menneisyys: Leijonatähti syntyi Myrskyklaaniin emo oli Pajutähti ja isä Aamunkajo, kollilla oli samassa pentueessa kaksi sisarta, Hiiripentu(-turkki) ja Haukkapentu(-tassu). Kun kollista tuli oppilas, tuli myös Haukkapennusta, Leijonatassu sai ystävän, Nopsatassun. Yhtenä päivänä metsästä kuului Haukkatassun ulvaisu, Leijonatassu ja Kastanjatassu(-polku) menivät katsomaan, kettu olivahingoittanut Haukkatassua pahasti, ja tuo ei tulisi selviämään. Leijonatassu näki kuinka veljensä kuoli, Haukkatassu liittyi Pimeyden metsään. Leijonatassu lähti ilmoittamaan siitä siskolleen Hiiritassulle, joka oli Nopsatassun kanssa saalistamassa, Hiiritassu meni edeltä leiriin, Leijonatassu ja Nopsatassu jäivät kahden, he istuskelivat yhdessä metsässä kauan, kunnes palasivat leiriin. Leijonatassu kysyi pian tuon jälkeen Nopsatassulta näin: "Nopsatassu, heti kun pääsemme sotureiksi molemmat niin lupaathan että meistä tulee onnellisia ja että saamme pentuja?" Noopsatassu vastasi: "Lupaan." Kaksi kissaa oivat hyvin onnellisia, se ei ollut ikuista, siläl tuo oli Leijonatassun viimeinen kerta, kun näki kumppaninsa elossa, Nopsatassu kuoli Tuuliklaanin Tuisketuulen takia, koska Tuuliklaanilainen tuli ilman lupaa Myrskyklaanin reviirille ja murhasi Nopsatassun lyömällä tuon pään kiveen. Seurauksena Pajutähti päätti hyökätä Tuuliklaaniin ja selvittämään kuka murhasi Nopsatassun, Leijonatassu osallistui taisteluun, ja ei halunnut satuttaa Nopsatassun emoa, Usvahäntää, tuolloin ei saatu tietää murhaajaa, mutta Koivutähti menetti ensimmäisen henkensä. Pian taistelun jälkeen, Leijonatassu sai soturinimensä, Leijonaturkki, mutta oli surullinen koska Nopsatassu ei saanut sitä. Leijonaturkista tuli vahva soturi, ja tuli profetia, kaksijalat alkoivat pamauttelemaan esineillä(pyssyillä) ja se uhkasi kaikkia viittä klaania, viidestä klaanista, jokaisesta yksi lähti etsimään klaanien perustajia, ilman että kukaan tiesi. Osallistujat olivat Leijonaturkki, mukanaan saniaistassu, Jokiklaanin Tähtitaival, Tuuliklaanin Pikkukynsi, mukanaan Leopardikarva, varjoklaanin Savuhäntä, joka oli erakko kylläkin ja Taivasklaanin Järkälemieli. Matkalla vuorten halki, Saniaistassu kuoli, kissat törmäsivät heimoon, ja jatkoivat matkaa, pian he pääsivät perustajien luo ja palasivat klaaneihinsa. Kaksijalat lähtivät pian pois kuitenkin. Leijonaturkista tuli varapäällikkö hänen kumppaninsa, Salviahännän kuoltua, mutta hän luovutti paikkansa veljelleen, Harmaatulelle, koska ei ollut valmis kaikkeen muutokseen, kun Pajutähti eläköityi Harmaatulesta tuli Harmaatähti ja valitsi varapäällikökseen Hopeasulan, uudelleen syntyneen Hopeatähden eli entisen Myrskyklaanin päällikön. Leijonaturkki sai myös uuden kumppanin, Viherlammen. Jonkun ajan päästä tuosta, kolme kettua hyökkäsi klaaniin, ne tappoivat Hopeasulan, ja sokeuttivat Harmaatähden, Harmaatähti valitsi Leijonaturkin seuraajakseen. Kolli haki yhdeksän henkeään. Suku & Suhteet: Emo: Pajutähti Isä: Aamunkajo Veljet: Saarnihalla, Tammipentu, Harmaatassu, Kotkapentu, Tummaviiksi, Haukkatassu, Kivitassu, Piikkitassu, Harmaatähti, Jäkälätassu, Jalavapentu ja Halavapentu. Sisaret: Valkopentu, Hiiriraita, Setrihäntä, Sammalpentu ja Salavapentu. Kumppani: Viherlampi, Salviahäntä (ennen), Nopsatassu (ennen). Pojat: Rosotassu, Haukkapentu ja Jalopentu. Tyttäret: Sädepentu, Salviapentu, Lumopentu Ensimmäinen varapäällikön asema: Edeltäjä varapäällikkönä: Salviahäntä Seuraaja varapäällikkönä: Harmaatuli/-tähti
Toinen varapäällikön asema:
Edeltäjä varapäällikkönä: Hopeasulka
seuraaja varapäällikkönä: Ketunhäntä Päällikön asema: Edeltäjä päällikkönä: Harmaatähti
Seuraaja päällikkönä: Pajutähti Toiveet: Päästä joskus päälliköksi tai saada Pajutähti mestarikseen tai Aamunkajo!
Viimatassu 17.12.2014
Siinä vaiheessa kun minä ja Varpustassu löysimme Leijonatähden, ensimmäinen asia, jonka minä huomasin, oli, että päällikön ennen kiiltävä turkki oli tahrittu hänen omaan ja vihollisten vereen. Minunkin vereeni, muistin, ja sähähdin. En tavallaan voinut uskoa, että olin asettunut ennen niin hienoa kissaa vastaan. Mutta sitten muistin. Minua ei oltu otettu huomioon, ei koskaan. Minulla oli joka ikinen oikeus päättää oman setäni elämä.
Katsoin sitten itseäni. Pienestä, hontelosta ja heikosta oppilaasta kohtuullisen lihaksikkaaksi ja athleettisen näköiseksi nuoreeksi kissaksi, jolla oli kelvolliset piirteet ja sen verran arpia, että kukaan ei uskaltaisi asettua minua vastaan kaduilla, jonne saattaisin mahdollisesti joutua.
Silloin hyökkäsin kohti Leijonatähteä ilman pientäkään inhimillisyyttä. Olin menettänyt sen. Olin sydämetön hirviö, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin tappaa. Tappaa. Tappaa. Ajatus kuulosti hieman psykopaattimaiseksi muuttuneessa mielessäni itseasiassa hyvältä.
Iskeydyin Leijonatähden niskaan ja tarrauduin löysään niskanahkaan. Sanoin karhealla äänellä Leijonatähdelle:
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekin, setä hyvä?"
Silloin täysi taistelu alkoi.
// Leijona??
Leijonatähti
"Me olemme nyt risteyksessä, emmekö olekkin, setä hyvä?" Viimatassun karhea ääni kantautui korviini.
KOlli oli kiinni niskassani. Kierähdin selälleni jättäen Viimatassun alleni, kuulin, kuinka kollin keuhkoista ilmat pakenivat. Hän päästi irti niskastani.
"Et voita minua", murisin kollille katsoen tuota hänen sinisiin silmiinsä.
"Niin sinä sanot, loppu on erilainen!" kolli naurahti mielipuolisesti, kunnes loikkasi kiinni päähäni.
Kollin hampaat uppoutuivat kallooni ja viiltävä kipu lävitsi kehoni, peitin sen heittämällä Viimatassun puhujankiveen. Ympärillämme taistelu oli loppunut, kaikki katsoivat hiljentyneesti meitä, Myrskyklaanin kissoja.
*Emo, Nopsatassu, Salviahäntä, Saniaistassu, Ketunhäntä, Haukkapentu, Sädepentu, Hiiriturkki..*, kaikki kuolleet ystäväni näkyivät rinnallani.
He antoivat minulle voimaa nousta ylös ja syöksyä kohti nousevaa VIimatassua. Tarrasin kollin kaulaan ja viskoin hänen kehoaan ilmassa, välillä maahan osuen. Viimatassu yritti saada käpälillään kiinni kuonostani, lopulta voimani loppuivat ja lysähdin maahan Vimatassu tiukasti hampaissani. SUustani valui verta, en päästäisi irti. En ennen kuolemaa! Viimatassu riuhtaisi itsensä irti otteestani, karvatukko ja hieman kolin nahkaa jäivät suuhuni.
"Eikö urhea Leijonatähti ollutkaan niin urhea?" Viimatassun sanat kaikuivat päässäni.
"Isä!" kuului Pajuhännän ulvaisu etäältä.
Nousin seisomaan horjuen.
"Älä tule.. Tämä on minun taisteluni!" huudahdin tyttärelleni.
Viimatassun silmiin oli ilmestynyt punaiset renkaat.
"Paholainen", sanoin katsoen vihaisena Viimatassua.
Kolli oli hengästynyt, niin minäkin. Syöksyin kohti oppilasta, tarrasin kiinni tuon kaulasta, Viimatassu otti kiinni korvastani ja riuhtaisi palan siitä. Heitin VIimatassun maahan ja viilsin tuon kasvoihin, hänen toinen silmänsä lennähti pois silmäkuopasta.
"Sinä senkin ketunläjä!" Viimatassu karjaisi potkaisten minut pois päältään.
Laskeuduin melko sulavasti maahan, jos ei laskettu takajalkaani, joka ei voi kantaa painoa. Takajalkani sai minut lysähtämään hetkeksi maahan, mutta nousin heti ylös. Olin huonossa kunnossa. Viimatassu taas, hän ei ollut läheskään yhtä paljon taistellut kuin minä. Viimatassu lähti juoksemaan minua kohti, ponnistin ja loikkasin kollin pään päälle ja hyppäsin siitä suurkivelle.
"Minä, Leijonatähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän taisteluun! On aika päättää tämä verinen sota! Siksi, minä Leijonatähti uhraan seitsemän jäljellä olevaa henkeäni ystävieni ja Tähtiklaanin puolella taisteleville! Ketunhäntä, varapäällikköni kertoi ennen kuolemaansa minulle enteen, että kuuhuipun aikaan, olisin Tähtiklaanin riveissä. Hän oli oikeassa, nyt on aika päättää elämäni! On aika kuolla!" huusin kohottaen katseen hopeahännällä kimmeltäviin ensimmäisiin tähtiklaanilaisiin.
Ketunhännän vartalo ilmestyi vierelleni.
"Olet valmis, tule luoksemme", kolli sanoi ja katosi.
Olin tehnyt päätökseni, nyt uhrautuisin minä. Pääsisin emoni luo, ikuisiksi ajoiksi. Loikkasin Viimatassua päin, kolli oli hämillään ja katsoi minua ainoalla silmällään. Viimatassu otti iskuni vastaan ja tarttui kiinni kaulaani.
"Hyvästi, Leijonatähti!" kolli ulvaisi ja puraisi kaulani auki.
Hengitykseni alkoi rahisemaan ja siitä tuli hetki hetkeltä vaikeampaa. Kuulin etäisiä askeleita, ne lähestyivät.
"Leijonatähti!" kuului VIherlammen pelokas ulvaisu.
"Et saa kuolla!" Pajuhäntä huudahti rinnaltani.
"Meillä ei ole päällikköä, jos nyt lähdet!" Nopsatassu ulvaisi.
Perheeni nuoli turkkiani.
"Älkää huoliko, on uuden Pajun aika", kuiskasin ja viimeinen asia jonka näin, oli perheeni.
Suljin silmäni ja kivut poistuivat.
"Tervetuloa Leijonatähti", Pajutähti tervehti minua, näin emoni vierellä itseni haaleana, mutta tummennuin kokoajan.
"Palaa takaisin", hän naukaisi, nyökkäsin.
Tunsin kouristuksia, kuulin hennosti perheeni itkun ja tunsin turkillani heidän kyyneleet ja karheiden kielien kosketukset.
Kipu loppui jälleen. Pajutähti edessäni, hänen rinnallaan tummeneva hahmoni.
Viimeinen kouristus iski, lopulta kaikki oli ohi. Olin helpottunut, kaikki olivat turvassa. Minun aikani päällikkönä oli ohi, tästä alkaisi uusi aika. Uuden ajan aloittaisi pentuni, pennuistani eniten emoani muistuttava.
//Tähtiklaanissa:
"Hei Leijonatähti", kuului Pajutähden iloinen ääni.
Silmäni kostuivat.
"Emo!" ulvaisin ja juoksin harmaan emoni syleilyyn, olin nyt onnellinen.
"Teit oikein, sota on ohi", naaras kertoi.
Kävelimme paikkaan, josta näimme alas. Pajuhäntä istui puhujankiven juurella katsoen vihaisesti Viimatassua.
//Kuoli...... Kolmas kissani, rakkain kissani, yhyy!D: