Perustiedot
Kirjoittaja: Kuura
Nimet: Lupiinipentu, Lupiinitassu, Lupiinihäntä
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Tuuliklaani→Erakko→Myrskyklaani Syntynyt: 15.07.2015
Toiveet: Haluaa päälliköksi, kumppanin ja pentuja.
Koulutetut oppilaat: Huurulilja, Valosielu, Puuskahöyhen Entinen mestari:
Kokemuspisteet: 162
Ulkonäkö: Valkoinen naaras jolla on vasemmassa etutassussa vähän harmaata. Hänellä on myös aika pitkä häntä. Silmät ovat vihreät. Polkuanturat ja nenä ovat vaaleanpunaiset. Kynnet ovat vaalean harmaat. Turkki on aika lyhyttä. Se ei takkuunnu helposti. Häntä on myös aika pörröinen ja hän on kooltaan isokokoinen. Jalat ovat lihaksikkaat. Niillä hän juoksee todella kovaa.
Luonne: Vitsikäs ja todella itsepäinen. Ei halua että jotkut määräilevät häntä. Hän kyllä panee asiasta sitten vastaan! Ei suutu helpolla mutta jos suuttuu hän suuttuu! Ei anna helposti anteeksi. Mutta päällikköä hän silti tottelee. Hän auttaa usein apua tarvitsevia eikä jää katsomaan kuin toinen pelastaa jotakuta. Ei halua että perheen jäsenet menehtyisivät. Ei pidä kaksijaloista. Välttelee niitä jos sellainen sattuu tielle.
Taidot: -
Suku ja suhteet:
Kumppani: Ruskaraita(Tähtiklaani) Emo: Routahäntä(Tähtiklaani) Isä: Ruostetähti(Tähtiklaani) Siskot: Varputassu(Tähtiklaani)Uud.synt. Varpusulkana, Koivusydän(Tähtiklaani) Veljet: Pyrysilmä(Tähtiklaani)Uud.synt. Pyryviimana, Lehmuspilvi(Tähtiklaani) Tyttäret: Loistepentu(Tähtiklaani), Varpusulka(Tähtiklaani) Poika: Kuuratassu(Pimeyden Metsä) Pennunpennut: Sumumyrsky(Kuolonklaani), Risasiipi(Varjoklaani), Viherpentu(Tähtiklaani), Näätätassu(Tähtiklaani), Routakukka(Tähtiklaani) Pennunpennunpennut: Risasiiven pennut: Lehtotassu(Tähtiklaani), Murattilehti(Varjoklaani), Sienikarva(Varjoklaani), Lehmustassu(Tähtiklaani) Sumumyrskyn pennut: Raepisara(Kuolonklaani), Rapapolte(Pimeyden Metsä), Hiutaleturkki(Tuuliklaani), Vilupentu(Pimeyden Metsä), Graniittitassu(Kuolonklaani) Pennunpennunpennunpennut: Hiutaleturkin pennut: Säihketassu(Tähtiklaani), Toivokuiske(Tähtiklaani) Rapapoltteen pennut: Jäälilja(Kuolonklaani), Roihumyrsky(Taivasklaani), Varistassu(Pimeyden Metsä), Vaaratassu(Pimeyden Metsä) Raepisaran pennut: Virnepentu(Pimeyden Metsä), Viiriäistassu(Pimeyden Metsä), Kielomyrkky(Tähtiklaani), Sysisydän(Kuolonklaani), Kojoottivirne(Kuolonklaani) Pennunpennunpennunpennunpennut: Kielomyrkyn pennut: Hiiripisara(Pimeyden Metsä), Kostohenki(Kuolonklaani), Liljahenkäys(Varjoklaani), Valhekuiske(Kuolonklaani), Totuuspentu(Tähtiklaani) Pennunpennunpennunpennunpennunpennut: Kostohengen pennut: Säröpentu(Pimeyden Metsä), Säpälehammas(Kuolonklaani), Sirpaleviilto(Kuolonklaani), Pirstalehaave(Kuolonklaani), Tuskatassu(Kuolonklaani) Liljahenkäyksen pennut: Rosmariiniputous(Varjoklaani), Korentolento(Pimeyden Metsä), Hikkoritassu(kuollut), Utukyynel(Pimeyden Metsä), Loistetassu(Varjoklaani), Pyökkipentu(Varjoklaani), Näätäpentu(Varjoklaani) Pennunpennunpennunpennunpennunpennunpennut: Rosmariiniputouksen pennut: Haukkatassu(Varjoklaani), Fasaanitassu(Varjoklaani)
Menneisyys: Syntyi Tuuliklaaniin emolleen Routahännälle ja isälleen Ruostetähdelle yhdessä veljensä Pyrypennun ja siskonsa Varpupennun kanssa.
Kuurapentu | 23.11.2015
"Auts!" sihahdin Varpupennulle.
"Ei se minun vikani ollut!" Varpupentu sihahti.
"Olipas!" huudahdin.
"Lopettakaa kiistely! Ette saa tästälähin mennä ulos nukkumapaikaltanne! Sitten vasta kun olette kuusi kuisa voitte vasta sitten!" isä huudahti. Varpupentu oli törmännyt häneen. Tuiskupentu saapui emomme mukana paikalle. Huokaisimme ja lähdimme kävelemään kohti nukkumapaikkaamme.Isä lähti saalistamaan ja emomme jäi meidän luoksemme.
"Pian saatte maistaa tuoresaalista", emomme sanoi kauniit vihreät silmät kiiltäen. Minun mielestä se varmasti maistuisi ihanalta. Mutta en ollut varma sillä enhän ollut vielä edes maistanut. Mutta varmasti maistuisi. Odotimme tovin, kunnes isä saapui luoksemme orava hampaissaan. Hän tiputti oravan jalkojemme juureen.
"Maistakaa", isä sanoi. Katsoin oravaa. Sitten ojennauduin maistamaan sitä. Se maistui todella hyvältä.
//Joku? Aika outo :D
Lupiinihäntä | 24.11.201
Katselin pentujen leikkimistä hymyillen. Ruskaraita oli mennyt saalistamaan, joten olin jäänyt yksin pentujen kanssa. Mietin, että miten klaaneilla meni tällä hetkellä. Ei varmastikaan kovin hyvin. Ajattelin, että minä ja Ruskaraita olimme hyvin onnekkaita, koska pääsimme tänne, turvaan. Jos pennut olisivat syntyneet latoon, he olisivat varmasti kuolleet nälkään. Ja sitä en olisi voinut sallia. Mutta en miettinyt sitä yhtään enempää, sillä olimme nyt täällä, uudella reviirillämme, kodissamme, turvassa.
Ruskaraita saapui pian kani suussaan. Aloimme ateriomaan. Olin jo tottunut täysinäiseen vatsaan. Onneksi ei enää tarvinnut elää nälässä muiden kissojen kanssa ladossa.. Aurinko laski taivaanrannan taa.
Virtatassu | 07.12.2015
"Kyllä", naukaisin.
"Voimme vaikka kävellä?" ehdotin.
Lehvätassu nyökkäsi.
"Se on hyvä idea", hän virnisti.
Oli kulunut pari päivää, kun olimme saavuttaneet ensimmäisen metsän rajan, ja nyt olimme jo lähellä toista.
"Täällä tuoksuu Myrskyklaani!" hihkaisi Lehvätassu.
Nyökkäsin innoissani.
"Se on takuulla Leijonatähti!" kuiskasin.
Hiivimme eteenpäin etsien katseillamme kullanruskean, valkean ja tummanruskean sekoitteista turkkia tai virheitä silmiä. Sen näimmekin, mutta tuo kissa oli nuorempi, selkeästi.
"Keitä olette?" sihahti kolli ja paljasti kyntensä.
"Haisette Myrskyklaanilta", kolli sihahti.
"Olen Virtatassu, tässä on Lehvätassu. Tulimme hakemaan Leijonatähden kotiin, onko sinulla aavistustakaan, missä hän on?" kysyin.
Kolli rentoutui.
"Tulkaa perässäni", hän ohjeisti.
"Kuka tuo on?" kuiskasi Lehvätassu.
Kohautin lapojani.
"Varmaankin se Leijonatähden pentu, Ruskaraita", saatoin arvata.
Lehvätassu kohautti vuorostaan lapojaan.
Saavuimme kai jonkinnäköiseen leiriin. Leirissä oli muutama pesä, ja keskellä tuoresaaliskasa.
"Isi!" kuului kolmen pennun kiljaisut.
Kolmikko ryntäsi kollikissan päälle. Yhdestä pesästä käveli esiin kullanruskea, tummaraitainen, kuten tuo toinenkin kolli. Hänellä oli valkeaakin, sekä muutamia arpia. Kollin virheät silmät suorastaan silmät huusivat, että kolli oli Leijonatähti.
"Kyllä minä pentuni tunnistan", naukaisin Lehvätassulle hiljaa.
"Keitä te olette?" kysyi naaraskissa, ilmeisesti se tuuliklaanilainen.
"Myrskyklaanin Virtatassu ja Lehvätassu", Lehvätassu kertoi.
"E-entä te?" kysyin.
"Olen Ruskaraita, tässä on Lupiinihäntä, ja toki pentumme, Tuiskupentu, Varpupentu ja Kuurapentu", Ruskaraita kertoi.
"Mitä te täällä teette?" Leijonatähti kysyi.
Kollin turkki oli siististi suittu, ja hän näytti hyvin terveeltä ja onnelliselta.
"Haemme sinut kotiin", ilmoitin.
Leijonatähti kohautti lapojaan.
"Onko jokin hätänä?" hän kysyi.
Kohautin lapojani.
"Myrskyklaani tarvitsee sinua, osa pitää sinua jo kuolleena", naukaisi Lehvätassu.
"On kai aikani lähteä, kiitos, Ruskaraita. Ja sinä, Lupiinihäntä. Jään teille ikuisuudeksi kiitoksen velkaa, te paransitte minut", hän naukaisi ja kosketti pentunsa kuonoa ja myös pentunsa pentujen.
"Tiesitkö, että Laikkulampi on saanut pennun?" kysyin.
"Ihan tosi?" Leijonatähti kysyi hämmentyneenä.
Nyökkäsin.
"Se olen minä", kerroin.
Kollin ilme oli tyyni ja onnellinen.
"Olipas se vaikea arvata, lähdetään kotiin. Jäättekö te tänne?" kolli kääntyi Ruskaraidan ja Lupiinihännän puoleen.
//Jatkan Jellonal c:
Leijonatähti | 08.12.2015
"Kähdemme mukaanne", päätti Ruskaraita.
Nyökkäsin hyvilläni.
"Myrskyklaani kaipaa terveitä pentuja, ja toki sotureitakin", naukaisin.
Ruskaraita ja Lupiinihäntä nyökkäsivät.
"Lähdetään sitten", naukui Lehvätassu.
Oppilaasta tuli mieleen Lehvänlehti, edellisen elämän oppilaani, ja Virtatassusta taas Virtaviiksi, tämän elämäni emo, ja edellisen pentu. Jätimme Ruskaraidan ja Lupiinihännän kodin kaatsemme.
"Kuurapentu on kadonnut!" ulvaisi Lupiinihäntä kauhuissaan.
"Hän ei voi olla kaukana, etsitään", Ruskaraita naukaisi.
Lähdimme etsimään pentua, mutta tuloksetta. Kuurapennusta ei näkynyt jälkiäkään.
"Hän on karannut yöllä", Varpupentu hymyili.
Me emme hymyilleet, pennunpentuni oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Etsittyämme pitkään, päätimme jatkaa matkaa, oli pakko.
"Jos hän on täällä, hän seuraa meitä", sanoin kaksikolle, jotka pitivät kahta muuta pentuaan silmällä kokoajan.
Oli kulunut muutama päivä, ja olimme Tuuliklaanin rajalla.
"Mennään", naukaisin.
Lehvätassu ja Virtatassu vilkaisivat toisiaan epävarmasti, mutta nyökkäsivät. Sisaren tyttäreni siniharmaat silmät olivat nyt täynnä varmuutta. Juoksimme Tuuliklaanin rajalle ja hidastimme tahtia.
"Leijonatähti, miksemme juokse?" kysyi Virtatassu.
"Ei ole aihetta", naukaisin.
Emme törmänneet yhteenkään Tuuliklaanin partioon.
Saavutimme nelipuut ja jatkoimme ripeästi Myrskyklaanin leiriin.
"Vitatassu!" ulvaisi Laikkulampi.
"Leijonatähti?" soturi kysyi sitten hämmentyneenä.
"Ruskaraita, Leijonatähti!" Lumikukka huudahti ja ryntäsi luoksemme.
Kosketin kuonollani kumppanini päälakea.
"Tässä on Lupiinihäntä, ja pentumme, Varpupentu ja Tuiskupentu", kertoi Ruskaraita.
Lumikukka mittaili Lupiinihäntää, mutta nyökkäsi. Usvahäntä ravasi luokseni.
"Leijonatähti, sinä palasit. Ja Lehvätassu, Virtatassukin!" ulvaisi naaras.
"Miten on mennyt?" kysyin Usvahännältä.
"Hyvin", hän tunnusti.
'Kiitos", naukaisin soturille
//Joku? Sori Lupiini ku kirjotin, et vaa tuntunu jatkavan. Ja Kuura lähti sinne Kuolonklaanin luo nyt, jos sitä mietit, jos haluat, se voi tulla Myrskyynki, ois seurannu niit, mut suunnitelmis oli et se menee Kuoloo
Lupiinihäntä | 07.02.2016
Olin pentutarhan edustalla pesemässä itseäni. En tuntenut kovin kotoisaksi Myrskyklaanissa. Kissat tuijottivat minua oudosti kuin olisin joku tähtikissa!
*Kyllä tämä tästä*, ajattelin vaikken ollut kovin varma asiasta. Tuiskupentu ja Varpupentu leikkivät keskenään. Kuurapentua ei oltu vieläkään löytynyt enkä enää uskonutkaan että löytyisi. Paatsamapilvi saapui viereeni.
"Ikävöit varmaan isääsi ja emoasi", naaras sanoi ystävällisesti.Nyökytin päätäni.
"No, nyt minä olen toisessa klaanissa ja koitan olla sille uskollinen", sanoin. Paatsamapilvi nyökkäsi ja palasi ystäviensä seuraan. Huokaisin ja huomasin että Ruskaraita saapui luokseni.
"Tervehdys", hän sanoi ja istahti viereeni katselemaan pentujamme.
"Hei", sanoin. Tuiskupentu ja Varpupentu leikkivät sammalpallolla ja heittelivät sitä ympäri leiriä.
"Jihuu, tämä on hauskaa!" Tuiskupentu huudahti. Sammalpallo lenteli ympäriinsä, kunnes Kirsikkaviiksi saapui sotureidenpesästä aukiolle. Sammalpallo lennähti suoraan hänen päällensä. Hän tuhahti ja ravisti sammalpallon pois turkistaan. Sitten hän astui tämän päälle niin, että se meni täysin littanaksi.
"Miksi sinä rikoit meidän sammalpallon!?" Varpupentu huusi naaralle.
"Koska te häiritsette muiden rauhaa ja saatte palata heti pentutarhaan!" Kirsikkaviiksi huudahti. Katsoin anteeksi pyytävästi Kirsikkaviikseä ja patistin pentujani pentutarhaan.
"Miksi et sanonut Kirsikkaviikselle mitään?!" Varpupentu paasasi minulle. Huokaisin.
"Koska te melusitte liikaa. Nyt koittakaas olla hiljaa tai vaikka nukkua", sanoin rauhallisesti. Pennut haukottelivat.
"Selvä", Tuiskupentu sanoi hiljaa. Katselin kuinka pentuni nukahtivat viereeni. Katsoin taakseni ja näin Ruskaraidan saapuvan luokseni.
//Ruska? Varpu :DD
Ruskaraita | 09.02.2016
Kävelin sisään leiriin. Huomasin, kuinka kumppanini hännänpää katosi pentutarhaan. Vein oravani tuoresaaliskasaan ja jatkoin sitten matkaa kohti pentutarhaa.
"Ruskaraita?" kuulin jonkun kysyvän takaani.
HUokaisin turhautuneesti ja käännyin kohti kissaa, joka oli nimeni lausunut ääneen. Ääni oli kuulunut Usvahännälle, yksisilmäiselle, siniharmaalle naaraskissalle, joka omasi hopeisen hännän.
"Niin?" kysyin.
"Et tainnut olla leirissä, kun Kirsikkaviiksi ärhänteli pennuillesi. Pakko myöntää, että he melusivat turhankin kovaan.. Voisit mainita siitä heille?" kokenut soturi ehdotti.
"Minä puhun", lupasin ja käänsin selkäni naaraskissalle.
Suuntasin jälleen kohti pentutarhaa. Tällä kertaa pääsinkin sinne. Paatsamalehti makoili pentutarhan suuaukolla, leirin pääaukiolla. Sujahdin sisään vatukoiden sekaan.
"Isii!" Varpupentu kiljaisi ja ryntäsi luokseni.
Tuiskupentu juoksi sisarensa perässä. Kaksikko oli pian takertunut pikkuruisilla kynsillään turkkiini.
"Olette kuulemma melunneet leirissä", naukaisin hiukan ankaraan ääneen.
"Kirsikkaviiksi tuhosi sammalpallomme!" Tuiskupentu väitti vastaan.
"Kun olette leirissä, älkää melutko. Älkää melutko muutenkaan. Voitte joutua hankaluuksiin vielä, kenties Leijonatähti päättää viivyttää oppilasnimityksiänne", näpäytin.
Pennut näyttivät kauhistuneilta.
"Lupaamme olla hiljaa!" Varpupentu virnisti.
"Hienoa", kehräsin ja painoin pääni pennun turkkia vasten, kunnes siirsin katseeni Lupiinihäntään.
"Hei", kehräsin naaraalle.
"Hei", Lupiinihäntä vastasi irvistäen lempeästi.
"Oletteko syöneet mitään?" kysyin kumppaniltani.
//Lupiini?c:
Lupiinihäntä |12.02.2016
"Enpä ole oikein", sanoin kumppanilleni. Ruskaraita viisasi hännälään tuoresaaliskasaa.
"Haen teille syötävää", tämä sanoi ja meni kasalle. Hän valikoi sieltä pulskan kottaraisen ja toi sen minulle ja pennuille. Tuiskupentu ja Varpupentu kiljaisivat ja hyppäsivät kottaraisen kimppuun.
"Katso isä, sain kottaraisen kiinni!" Varpupentu huudahti.
"Minähän sen sain, kuuntele minua eikä Varpupentua! Hän huijaa!" Tuiskupentu tiuskaisi. Ruskaraita naurahti.
"Sehän oli jo valmiiksi kuollut! Sitä paitsi tuon saalisti Lehvätassu", Ruskaraita nauroi. Kehräsin.
"Mutta ruoalla ei silti saa leikkiä. Teidän pitää nyt syödä tuo", sanoin lempeästi. Ruskaraita katsahti minuun.
"Etkö itse syö?" hän kysyi.
"Ei ole nälkä", sanoin. Ruskaraita nyökkäsi.
"Jee, me saadaan syödä tuo itse!" Tuiskupentu huudahti.
"Mutta minä saan enemmän eikö niin emo?" Varpupentu kysyi minulta. Huokaisin.
"Syötte molemmat yhtä paljon onko selvä?" sanoin. Varpupentu mulkaisi minua.
"No selvä sitten. Syömme molemmat yhtä paljon". Varpupentu sanoi.
//Ei kai ollu hittaus? Ruska? Varpu? :DD
Lupiinihäntä | 29.02.2016
Makoilin pentutarhan edustalla katsellen Varpupentua ja Tuiskupentua, jotka leikkivät keskenään.
"Minä olen Leijonatähti" Varpupentu huusi.
"Minä olen sitten Hopeataivas!" Tuiskupentu huusi takaisin. Varpupentu katsoi Tuiskupentua.
"Et sinä voi olla Myrskyklaanin soturi! Sinä voit olla Tuuliklaanin vihollis-soturi!" Varpupentu sanoi siskolleen.
"En minä halua olla Tuuliklaanilainen! Tuuliklaanilaiset ovat haisevia karvakasoja, jotka syövät kaneja!" Tuiskupentu tiuskaisi. Tunsin pistoksen sydämessäni. Ajattelin Routahäntää, Ruostekynttä...
*Olen nyt Myrskyklaanilainen ja minun pitää olla samaa mieltä pentujeni kanssa*, ajattelin.
"No, lopetetaan leikki sitten!" Varpupentu tiuskaisi Tuiskupennulle ja käänsi selkänsä. Hetken ajan päästä Tuiskupentu meni Varpupennun luokse.
"Voin minä se Tuuliklaanilainen olla..", Tuiskupentu sanoi. Varpupennun silmät kirkastuivat.
"Okei, aloitetaan leikki sitten!" Varpupentu sanoi ja pinkaisi viereeni.
"Häivy siitä senkin hiirenaivo!" Varpupentu sanoi.
"En häivy! Minä valtaan leirin!" Tuiskupentu huudahti.
"Ai yksinkö?" näin Ruskaraidan olevan Tuiskupennun takana. Tuiskupentu katsoi taakseen ja näki isänsä.
"Isä, sinä säikytit minut!" Tuiskupentu huudahti.
"No, minä vain ihmettelin, että miksi sinä nyt Myrskyklaanin leirin valtaisit, pikkupentu", Ruskaraita sanoi leikkisästi. Varpupentu meni Ruskaraidan viereen.
"Se oli isä leikki!" Varpupentu kuiskasi. Ruskaraita nyökkäsi "vakavana" ja tuli luokseni. En voinut olla nauramatta!
"Oletko syönyt tänään mitään?" kumppanini kysyi minulta.
"Enpä oikeastaan", sanoin. Ruskaraita nyökkäsi ja haki tuoresaaliskasasta minulle hiiren.
"Kiitos", sanoin ja puskin kumppanini päätä. Pennut olivat jo tänään syönyt pulskan kottaraisen, joten arvelin, ettei niillä olisi nälkä. Pian Leijonatähti käski Ruskaraitaa metsästyspartioon Kirsikkaviiksen ja Laikkulammen kanssa. Pian pennutkin jo lopettivat leikkinsä.
"Ei ole tekemistä. Nyt ei jaksa leikkiä", Varpupentu valitti. Mietin hetken, kunnes tajusin, että pennuthan voisivat mennä kuuntelemaan klaaninvanhimpien tarinoita.
"Mennään kuuntelemaan klaaninvanhimpien tarinoita!" patistin pentuja tulemaan mukaani. Varpupentu ja Tuiskupentu seurasivat klaaninvanhimpien pesään. Kielonkukka, Harmaatähti, Leopardiloikka, Vaahteranlehti ja Elotuuli istuivat kaikki hereillä makuualusillaan ja juttelivat jotain.
"Tervehdys. Haluaisiko joku kertoa pennuilleni tarinanoita?" kysyin.
"Ilman muuta", Elotuuli sanoi lempeästi ja katseli Varpupentua ja Tuiskupentua, jotka istahtivat viereeni.
"Mitä te haluatte kuulla?" Vaahteranlehti kysyi. Pennut miettivät hetken.
"Ei me tiedetä. Kertokaa te vain mitä haluatte", Tuiskupentu sanoi. Vanhukset kertoivat, kuinka hirveää oli asua ladossa ja kuinka hirveää oli, kun lato rupesi palamaan. Alkoi tulla hämärää ja pennut nukkuivat.
"Kiitoksia. En olisi saanut näitä mitenkään nukkumaan", kuiskasin vanhuksille, niin, että ne kuulivat.
"Eipä kestä. Suloisia pentuja sinulla ja Ruskaraidalla", Kielonkukka kähisi. Sitten menin pentuja suussani pitäen pentutarhaan. Istuin hetken pentutarhassa miettien, että mitäköhän emolle ja isälle kuuluisi. Ja Pyrysilmälle. Yhtäkkiä Ruskaraita tuli pentutarhaan.
"Olitte kuuntelemassa klaaninvanhimpien tarinoita, vai?" kumppanini kuiskasi.
"Olimme", sanoin ja menin makuulle.
"Ehkä sinunkin pitää mennä jo nukkumaan", sanoin haukotellen. Kumppanini nyökkäsi ja poistui pesästä. Katselin pentujani joiden tasainen hengitys kohisi korvissani. Olin ylpeä niistä. Mutta ihmettelin silti, mihin Kuurapentu katosi? Pian vaivuin uneen..
Heräsin Varpupennun tökkiessä minua.
"Herätys, emo! Mutatassu toi meille hyvin pullean harakan!" pentuni sanoi. Avasin silmäni ja näin Mutatassun harakka suussaan.
"Toin teille saalista", Mutatassu mumisi ja tiputti harakan suustaan Varpupennun ja Tuiskupennun viereen. Nousin seisoalleni.
"Kiitos", sanoin ja Mutatassu poistui pesästä. Paatsamapilvi linkutti luoksemme.
"No, on siinä iso harakka! Saamme kaikki siitä kunnon aterian!" Paatsamapilvi sanoi.
"Muistittehan, pennut muuten kiittää Mutatassua?" Paatsamapilvi lisäsi. Katsoin pentuihin. Vain minä kiitin Mutatassua.
"Emo kiitti!" Tuiskupentu sanoi. Paatsamapilvi naurahti ja aloimme kaikki syödä pulskaa harakkaa. Kun olimme saaneet syötyä pennut hinkuivat ulos pentutarhasta.
"Emo, mennään jo pois täältä tunkkaisesta pesästä!" Varpupentu huudahti.
"Mennään sitten", sanoin ja menin edellä pois pesästä. Pennut seurasivat perässä. Paatsamapilvikin tuli ulos.
"On hauska katsoa pentujen leikkejä", hän sanoi pilke silmäkulmassaan. Pian kuitenkin Ruskaraita tuli luokseni.
"Haluaisitko tulla kanssani ulos? On varmasti ärsyttävää olla jatkuvasti leirissä", kumppanini sanoi.
"No, mutta pennut", sanoin. Paatsamapilvi kai kuuli ja tuli viereeni.
"Minä voin katsoa pentujen perään sillä välin", Paatsamapilvi lupautui. Nyökkäsin ja menimme piikkihernetunnelin läpi leiristä ulos. Kävelimme nelipuuta kohti.
"Missähän Kuurapentu luuraa? Hän on ollut poissa melkein kuun", sanoin kumppanilleni. Loikimme sammamättäiden päältä, kunnes pääsimme heinikolle.
"En tiedä. Tuntuu siltä, ettei hän halunnut Myrskyklaaniin", Ruskaraita sanoi. Nyökkäsin. Olihan Kuurapentu luonteeltaan aika itsepäinen. Kevyt tuulenvire pörrötti turkkiani. Oli hyvin aurinkoinen päivä, muttei aurinko kyllä paljoa puiden läpi paistanut. Pian saavuimme nelipuiden lähelle, aivan Jokiklaanin, Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajalle. Nenääni kantautui kahden muun klaanin tuoksut. Jokiklaanin ällöttävään tuoksuun ja Tuuliklaanin tuoksuun, joka ei mielestäni haissut pahalta. Muiden mielestä kuitenkin haisi. Jatkoimme kävelyä takaisin leiriin ja pian olimme jo leirissä, missä Varpupentu ja Tuiskupentu leikkivät...
Varpupentu | 05.03.2016
Loikin ympäri leiriä karkuun Tuiskupentua. Yhtäkkiä törmäsin johonkin.
"Apuaa!" ulvoin kun lensin selälleen maahan.
Tunnistin kissan, se oli Usvahäntä. Naaraskissa oli helppo tunnistaa hänen puuttuvasta silmästään. Se oikeastaan kammotti minua hieman..
"Kasvaako silmäsi takaisin?" kysyin.
Usvahäntä virnisti.
"Ehei. Se lähti kauan sitten, eikä se ikinä tule takaisin", Usvahäntä selitti.
"Haluaisitko sen takaisin?" kysyin ja nousin ylös.
"En tiedä. Olen elänyt melkeinpä koko ikäni näin, ja olisi outoa, jos minulla olisi molemmat silmät", Usvahäntä totesi rauhallisena.
"Minä en ainakaan sietäisi, jos minulla olisi vain yksi silmä!" mumisin.
"Sellaisia kissoja on", totesi naaraskissa ja sivalsi hännällään hennosti kuonoani.
"Kuten?" kysyin.
"Jokiklaanin entinen parantaja, Tähtipolku.. Tuuliklaanin soturi, Pyrysilmä, jonka toinen silmä on vain sokea. Hän on itse asiassa sinulle sukua", totesi Usvahäntä.
"Onko?!" kysyin innoissani.
Soturinaaras nyökkäsi.
"Saanko mennä käymään hänen luonaan?" kysyin.
Usvahäntä pudisti ankarasti päätään.
"Vaikka sinulla olisi sukulaisia toisessa klaanissa, et saa olla heidän ystävänsä, ainakaan liikaa. He ovat vihollisia, ja sodassa sinun on taisteltava heitä vastaan", Usvahäntä kertoi.
"Oletko sinä taistellut ystäviäsi vastaan?" kysyin.
"Olen.. Jouduin taistelemaan omia klaanitovereitani vastaan", Usvahäntä totesi hiljaa.
"Miksi ihmeessä?" kysyin ja loikin ympäri Usvahäntää.
"Olin silloin tuuliklaanilainen. Yksi tuuliklaanilaisista oli surmannut pentuni, Nopsatassun.. Myrskyklaani päätti kostaa hyökkäämällä Tuuliklaaniin", naaras kertoi.
"Miksi olit Tuuliklaanissa?" kysyin.
"Kyllä sinä joskus tajuat, nyt ei ole oikea aika", naaras totesi.
Usvahäntä hyvästeli minut ja käveli pentutarhalle, hän jutteli jotain emon ja toisen kuningattaren, Paatsamapilven kanssa.
"Mistä juttelette?" kysyin.
Tuiskupentu oli mennyt jonnekin, en yhtään tiennyt, että minne.
"Usvahäntä siirtyy kuningattariin pian", emo totesi.
"Miksi?" kysyin.
"Hän saa pentuja", Paatsamapilvi selitti.
"Jee!" kiljaisin.
//Lupiini, jokuh?cx