Kirjoittaja: Untuva
Nimet: Purotassu, Purohäntä
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani
Luotu: 24.10.2016
Koulutetut oppilaat: Hiiliturkki, Ohdakesydän, Salviapolku, Viirupilvi
Entinen mestari: Kirsikkaviiksi
Kokemuspisteet: 1053
Ulkonäkö: Purohännällä on harmaansinertävä turkki. Kollilla on siniset silmät. Purohännän polkuanturat ovat vaaleanpunaiset ja niissä on mustia laikkuja. Purohännän viikset ovat valkoiset ja pitkät. Kollin hampaat ovat pienet ja terävät. Purohännän häntä on normaalia lyhyempi ja hännässä on vaaleita läikkiä. Kollin kuono on normaalipituinen ja nenä on musta. Purohäntä kestää hyvin kylmyyttä paksun turkkinsa ansiosta. Turkki hylkii myös vettä. Purohäntä on lihaksikas kolli levein kasvoin. Purohännän pää on paljon vaaleampi vartaloon verrattuna.
Luonne: Purohäntä on lempeä ja ystävällinen. Kolli kiinnostuu naaraista ja pennuista. Purohäntä uskoo tähtiklaaniin. Purohäntä on uskollinen klaanilleen ja ystävilleen. Purohäntä kyselee ja kuuntelee paljon muita mutta ei yleensä avaudu muille. Kolli pitää tunteet sisällään. Kolli nauttii seurastaan pentujen lähettyvillä. Suuttuu harvoin, kun suuttuu sekin on vain pientä. Purohäntä auttaa aina jos joku tarvitsee apua. Kolli koittaa olla mahdollisemman ystävällinen kaikille.
Taidot: Purohäntä on notkea. Kolli on huono saamaan riistaa kiinni. Hidas juoksia. Purohäntä on hyvä taistelemaan.
Suku&suhteet:
Kumppani: Polttosydän(Myrskyklaani) Tyttäret: Unitaivas(Tähtiklaani), Valkohäntä(Jokiklaani) Poika: Vaahterapentu(Tähtiklaani) Valkohännän ja Lohiselän pennut; Tyttärentyttäret: Lampisydän(Tähtiklaani), Leppäpentu(Tähtiklaani) Tyttärenpojat: Nokihäntä(Jokiklaani), Myskihäntä(Jokiklaani), Hanhisyöksy(Tähtiklaani) Nokihännän ja Aamukynnen pennut; Tyttärenpojantytär: Puumatassu(Jokiklaani)
Tyttärenpojanpojat: Loikkatassu(Jokiklaani), Liplatuspentu(Tähtiklaani)
Menneisyys: Klaanisyntyinen. Purohäntä syntyi sateeseen lehtisateen aikana. Kolli on saanut kumppanikseen Polttosydämen lehtisateen lopussa. Pennut syntyivät lehtikadon aikaan kaikki terveinä pentutarhaan. Vaahterapentu karkasi metsään ja tuo oli paleltunut kuoliaaksi. Yhden pennun kuolema otti jo melko koville, varsinkin kun Vaahterapentu oli kuollut niin nuorena. Purohäntä sai kuitenkin elää onnellista elämää Myrskyklaanissa, kunnes hänen tyttärensä Valkohäntä löysi Jokiklaanista itselleen kumppanin ja muutti hänen perässään vieraaseen klaaniin. Kolli kunnioittaa kuitenkin tyttärensä päätöstä, sillä uskoo tuon elävän tälläkin hetkellä onnellisena Jokiklaanissa. Eräänä päivänä Purohännällä ja hänen kumppanillaan oli oikeus onneen, kun he kuulivat saavansa pennunpentuja. Kaikki sujui hyvin, kunnes toinen kollin tyttäristä - Unitaivas - kuoli. Taas Purohäntä oli surun murtamana, mutta kumppaninsa kanssa he yhdessä selvisivät surusta. Niin jälleen alkoi kollin elämässä onnelinen aika.
Toiveet: Luotettavia ystäviä ja kumppani. Varapäälliköksi ja sitä kautta päälliköksi. Haluaa, että häntä arvostetaan klaanissa. Purohäntä on vanhemmiten myöskin alkanut toivomaan vielä toista pentuetta, jotta hän saisi enemmän jälkeläisiä - enimmäkseen kollin sukua on vain Jokiklaanissa, Myrskyklaanissa vain hän ja Polttosydän. Purohäntä toivoisi elävänsä vielä pitkään soturina, terveenä sellaisena.
Purohäntä, 27.09.2018
En voinut pidetellä naurua katsoessani Sääskitassua. Tuolla innokkuudella häntä olisi kyllä helppo opettaa soturiksi. Oli totta, että mitä positiivisemmin suhtautui koulutukseensa sitä helpompaa mestarilla oli. Ja sitä nopeammin koulutus eteni. Positiivisesta asenteesta oli siis hyötyä niin mestarille kuin itse oppilaallekin.
"Lähdetään vain", maukaisin Sääskitassulle ja käännyin sisäänkäyntiä kohden. Pujahdin ulos leiristä piikkihernetunnelin kautta. Sääskitassu mitä ilmeisemmin seurasi minua, ainakin kuulin tassuttelua perästäni. Hiljensin hieman vauhtiani, jotta oppilaani pääsi vierelleni kävellessämme harjoittelupaikkaa kohden. Pistin juoksuksi hiekkakuopan lähentyessä lämmitelläkseni lihaksiani. Olihan nyt jo melko viileää päivisin, vaikka vasta lehtisateen alku olikin. Suorastaan ryntäsin hiekkakuopan pohjalle, olinkin odottanut taisteluharjoituksia. Niitähän ei enää näin soturina päässyt kokemaan, ellei sattunut olemaan oppilasta. Ja varsinkin, kun oli ehtinyt jo kertyä hieman ikää ja aikaa oppilasajoista, niitä todella kaipasi. Huokaisin haikeana muistoilleni, jotka yrittivät pakolla lipua ajatuksiini. Nyt ei kuitenkaan muisteltaisi mitään, vaan keskityttäisiin olennaiseen. Oppilaanikin saapui hiekkakuopan pohjalle seuraani. Tänne oli helpompi päästä näin lehtisateen aikaan, kun reunat eivät olleet vielä jäässä. Silloin oli vaikea päästä tänne ja ulos. Katsahdin Sääskitassuun hymyillen tuttua lempeää hymyäni.
"Olenhan jo opettanut sinulle hieman perustaa, joten jatketaan samoilla linjoilla. Ei kokeilla ainakaan mitään kauhean haastavaa", maukaisin muistellen viime kuun tapahtumia.
"Mutta, aloitetaanpa. Pysy tässä niin menen itse kauemmas", nau'uin Sääskitassulle, joka kuunteli minua innokkaana. Matka hiekkakuopalle ei ollut kadottanut hänen intoaan sitten ollenkaan - ja ihan hyvä niin. Tassuttelin nopeasti vähän matkan päähän oppilaastani ja käännyin häntä kohti. Ajattelin, että voisimme nyt kerrata hieman hyökkäystaitoja ja vaikka sen jälkeen puolustustaitoja.
"Yritä kaataa minut seuraavaksi", maukaisin ja otin tukevamman asennon. Kiinnitin katseeni Sääskitassuun ja hänen liikkeisiinsä. Soturioppilas valmistautui hyökkäykseen.
"Ja yritä keskittyä", lisäsin vielä viime hetken ohjeen ennen kuin Sääskitassu alkoi juoksemaan minua kohti. Uskoin, ettei oppilas saisi minua ainakaan heti kaatumaan. Taistelutaidot kuuluivat hyvin hallittuihin taitoihini ja olin jopa ylpeä niistä. En ollut kovinkaan hyvä saalistaja, mutta taistelijana olin hyvä. Kiitos hyvistä taistelutaidoistani kuului kyllä entiselle, jo kuolleelle, mestarilleni Kirsikkaviikselle. Hän oli ollut kyllä kunnioituksen arvoinen soturi, ihan elämänsä loppuun asti. Ja siksi omista oppilaistakin tulisi hyviä sotureita, sillä kaikki mitä opetin, oli Kirsikkaviiksi aikoinaan opettanut minulle. Tokihan sovelsin myös oppimiani taitoja ja kehitin niitä aina silloin tällöin.
Paransin vielä viime hetkellä asentoani, jotta Sääskitassu saisi kunnon vastuksen. Kyllä hän vielä joskus tulisi minutkin päihittämään. Oppilaastani huokuva into saattaisi kuitenkin heikentää hänen keskittymiskykyään. Tai ainakin se sellaiselta minusta tuntui. Oli hyvä olla intoa, mutta se piti ravistella hyökkäyksen ajaksi pois.
//Sääski? :D
Purohäntä, 13.10.2018
"Tämä riittää tältä kerralta", maukaisin, kun olin väistänyt jälleen yhden Sääskitassun hyökkäyksen. Hän kehittyi joka kerralla hiukan, muttei sentään pystynyt vielä minua päihittämään. Vaikka olinkin jo melko iäkäs soturi, en ollut mikään vanha. Minua ei saisi klaaninvanhimpiin vielä moniin kuihin.
Istuuduin alas ja kiepautin häntäni etutassujeni ympärille - en niinkään lämmikkeeksi, vain ihan muuten vain. Odotin, kunnes oppilaani teki samoin ja hän kohdisti katseensa minuun.
"Huomaan, että kehityt koko ajan. Mutta annan sinulle nyt seuraavia harjoituksia varten pari vinkkiä. Yritä keskittyä paremmin. On hyvä olla innoissaan jostain, muttei sitä saa olla liikaa. Kiinnitä huomiota siihen, ettei vastustaja pysty arvaamaan mitä teet. Jos esimerkiksi joku kissa tulee sinua kohti ja olet valmisasemassa väistämässä sivulle, kissa huomaa sen. Nyt voimmekin sitten lähteä leiriin", sanelin oppilaalleni ja nousin tassuilleni seisomaan. Lähdin tassuttelemaan harjoitusaukiosta pois Sääskitassun seuratessa minua. Kyllä hänestä vielä taitava soturi saataisiin.
"Äläkä anna palautteen masentaa. Se kuuluu harjoituksiin. Ymmärräthän sen?" naukaisin vielä varmuuden vuoksi. En halunnut, että asia jäisi vaivaamaan kumpaakaan.
"Ymmärrän kyllä", oppilaani vastasi ja aitous kuulsi hänen äänestään.
"Hyvä", lausahdin lempeää hymyä hymyillen. Katsahdin vielä takanani tassuttelevaan oppilaaseen. Pistin juoksuksi, kuten Sääskitassukin. Hidastin vauhtiani sen verran, että oppilaani pääsi vierelleni. Leirin suuaukko häämötti jo edessäpäin. Pydähdyin vasta leirissä ja käännyin Sääskitassua kohden.
"Saat loppupäivän vapaata, mutta voisit viedä klaaninvanhimmille ruokaa ensin", maukaisin oppilaalleni ennen kuin hän katosi silmistäni. Asetuin mukavasti erääseen leirin nurkkaan ja jäin katselemaan ympärilleni.
Sääskitassu, 18.10.2018
Yritin kyllä mestarini neuvojen mukaisesti keskittyä, mutta epäilin onnistumistani vahvasti. Ainakin siinä olin oikeassa, sillä ollessani Purohännän luona tämä kiepautti minut helposti, nopealla liikkellä vasten maata. Nousin ylös, ravistelin hiekkaa turkiltani ja palautetta saatuani peräännyin loitommas yrittääkseni uudelleen. Mielestäni pystyin nyt paremmin keskittymään, kuin edellisellä yrityksellä, kun osa ylimääräisestä innostani oli karissut. Syöksähdin uudelleen kohti mestariani, mutta aiempaa paremmasta keskittymisestä huolimatta löysin itseni nopeasti jälleen maasta. Kolmannella yrityksellä yritin keskittyä vielä lujemmin ja kiinnittää huomiota pienempiinkin yksityiskohtiin ja muuhun sellaiseen, jolla voisi olla vaikutusta asiaan. Vaikka olinkin pian taas maassa, olin mielestäni onnistun aavistuksen edellistä yritystä paremmin. Kömmin ylös ja kuljin loitommas neljättä yritystä varten. Rynnistin mestariani kohti ja teeskentelin hyppääväni, mutta aioin todellisuudessa sujahtaa hänen vatsansa ali. En kuitenkaan onnistunut peittämään aikeitani, sillä Purohännällä ei vaikuttanut olevan vaikeuksia hoksata juontani. Sekin yritys siis jäi onnistumatta. Mestarini vaikutti olevan loistavasti selvillä kaikista aikeistani. Epäonnistumiset eivät kuitenkaan syystä tai toisesta lannistaneet minua, vaan lähdin jälleen uuteen yritykseen. Vaikka tuskin päihittäisin vielä lähiaikoina Purohäntää, uskoin silti ainakin kehittyväni hiukan.
Harjoitusten jälkeen suunnatessamme leiriin minulle valkeni, miten Purohäntä oli ollut selvillä suunnitelmistani, ja tajusin, kuinka huonosti olin onnistunut keskittymään intonnostukseni takia. Leirissä suuntasin heti Purohännän ohjeiden jälkeen tuoresaaliskasalle ja valitsin siitä pienen jäniksen ja vesimyyrän. Toivoin klaaninvanhimpien pitävän valinnastani ja lähdin kohti klaaninvanhimpien pesää. Pujahdin siihen sisään ja laskin jäniksen ja vesimyyrän klaaninvanhimpien eteen.
"Toin teille syötävää", sanoin, vaikka he varmasti huomasivat sen itsekin. Heti vastauksen saatuani peräännyin pesästä aukiolle.
Jasmiinitassu, 27.11.2018
Olin juuri palannut rajapartiosta mestarini Jäkälähampaan sekä Okrakarvan ja Kuoviviiksen kanssa. Illalle Jäkälähammas oli luvannut minulle harjoittelutuokion, mutta ennen sitä minulla olisi rutkasti vapaa-aikaa. Olin asettunut lempipaikalleni sotureiden pesän läheisyyteen ja annoin katseeni vaellella leirissä. Arkisen rauhoittava ja viihdyttävä meteli kajahteli notkossa katseeni seuratessa kahta innokkaasti lumessa telmivää pentua. Kaksikon musta laikukas sijaisemo pysytteli pois riehakkaiden leikkien tieltä pitäen silmällä hoidokkejaan ja aterioiden aivan pentutarhan suuaukon tuntumassa. Sammalsilmä loikki vierestäni pitkä sekä tuuhea häntä heiluen pirteänä oppilaansa luokse, kovaa vauhtia hupenevalle tuoresaaliskasalle ja ilmoitti tuolle äkkinäisestä lähdöstä metsästyspartioon. Innokkaana minua hieman vanhempi Leijonatassu ponkaisi jaloilleen ja siirtyi mestarinsa perässä piikkihernetunnelin suulle odottamaan viimeisiä partioon lähtijöitä. Klaanini varapäällikkö Haikarahuuto käväisi vielä sanomassa partiota johtavalle Kamomillapisaralle jotakin, jonka jälkeen partio katosi tunneliin Puuskahöyhen perää pitäen. Haikarahuuto puolestaan kääntyi ympäri ja asteli kohti päällikön pesää miltei törmäten Hyeenapentuun sekä Tuulispentuun, jotka vaikuttivat leikkivän hippaa.
"Hei, en kai häiritse?" Kuului yhtäkkiä minut säikäyttäen lempeä kollin ääni vierestäni. Käänsin tummanvihreät silmäni harmaansinertävään turkkiin vieressäni ja hymyilin varovaisesti Purohännälle.
"Et häiritse", naukaisin lyhyesti, mutta ystävällisesti katseeni kulkiessa pitkin kollin lihaksikasta kehoa.
"Saanko liittyä seuraasi tutkailemaan?" Purohäntä kysyi hieman hilpeänä. Kolli oli siis selvästikin huomannut minun tutkailleen leiriä pää todennäköisesti jälleen vinksallaan.
"Toki", naukaisin tökerösti soturille ja päästin katseeni jälleen vaeltamaan pitkin leiriä.
//Puro?
Purohäntä, 28.11.2018
Annoin omankin katseeni lipua leiriä reunasta reunaan ja kissasta kissaan. Jasmiinitassu oli toteuttamassa juuri yhtä lempipuuhaani, joten miten olisin voinut vastustaa kiusausta liittyä seuraan. Huomasin itsenikin välillä yksikseni ollessani katselevani leirin vilinää ja vilskettä. Toki niin ei kovinkaan usein tapahtunut, sillä yleensä hakeuduin joko itse seuraan tai sitten joku muu halusi hakeutua minun seuraani - milloin mitenkin. Olin päättänyt liittyä tällä kertaa Jasmiinitassun seuraan, sillä kumppanini oli lähtenyt vähän aikaa sitten rajapartioon ja minä olin jäänyt ilman Polttosydämen seuraa. En ollut myöskään tavoittanut katseellani oppilastani Sääskitassua, joten olin tyytynyt olemaan tekemättä mitään.
"Miten koulutuksesi sujuu? Oliko Jäkälähammas mestarisi?" maukaisin kysymykset ilmoille, sillä enhän minä tietenkään voinut hiljaisuudessa istua, kun oli mahdollisuus keskustella. Löysin itseni useinkin juttelemassa ties kenelle, kuka nyt sattu tielle sattumaan. Ei ollut myöskään väliä, oliko keskustelukumppani oppilas tai soturi. Pentujenkin kanssa oleskelu sujui varsin hyvin. En vain pitänyt kauheammin yksin istuskelusta. Siirsin katseeni leirin kissoista Jasmiinitassuun, joka oli melko tuore oppilas. Hän omasi tummanharmaan turkin sekä tummanvihreät silmät. Ainakin muistelin, ettei naaras ollut ollut kovin kauaa oppilaana. Voih, olisinpa vielä itsekin oppilas, ihan elämäni alussa. Kaikki suurimmat asiat olivat tapahtuneet elämässäni juuri oppilasaikana tai sitten ihan soturiaikojen alussa. Ja tässä sitä vielä soturina porskutettiin eteenpäin. En kyllä vielä kokenut itseäni mitenkään vanhana, vaikka yksi vanhimmista sotureista olinkin. En kuitenkaan onneksi vanhin. Ravistelin hieman päätäni saadakseni siirrettyä ajatukseni taka-alalle, jotta voisin keskittyä siihen. mitä Jasmiinitassu tulisi esittämääni kysymykseen vastaamaan.
//Jasmiini? tästä tuli vähä sekava ja tönkkö, mut toivottavasti ei haittaa :')
Tästä välissä tarinat kirjoitettiin Sota-osioon.
Usvatassu, 07.12.2018
Laahustin mestarini perässä eteenpäin kohti Tuuliklaanin reviiriä. Olimme ylittäneet joen kahdesti astinkiviä myöten. En ollut koskaan käynyt Jokiklaanin reviirillä, jonka vuoksi paikka oli minulle täysin outo. Leirissä olin haistanut jokiklaanilaisten kalalta haisevan hajun. Huomasinkin leirin pääaukiolla jonkun syövän kalaa. Isla olisi takuulla viihtynyt heidän luonaan. Olin kohdannut myös Mesiviiksen ohimennen ennen päällikön pesään menemistä. Olin tervehtinyt Usvahännän poikaa hennolla hymyllä. Ennen heidän leiristään poistumista olin kertonut kollille pikaisesti hyökkäyksestä ja siitä, mikä tehtävä minulla ja mestarillani oli meneillään. Kolli oli säikähtänyt, mutta kehotti meitä jatkamaan matkaa.
Tuuliklaanin reviiri oli pääasiassa nummea. Sen ja Jokiklaanin raja oli Haikarahuudon mukaan joki. Kuljimme eteenpäin rauhallisin askelin, sillä taistelu oli rasittanut lihaksiani.
"Mitä te teette täällä?" ääni sai minut nostamaan pääni ylös. Pysähdyimme ja olin vähällä törmätä Haikarahuutoon. Edessämme seisoi vaalea sinisilmäinen naaras, kellertävä vaaleanharmaa naaras, vaaleanharmaa naaras sekä vaaleanruskea keltasilmäinen kolli. En tunnistanut heistä ketään.
"Ja mitä teille on tapahtunut?" partion ainoa kolli kysyi viitaten haavoihimme.
"Viiltoklaani hyökkäsi leiriimme viime yönä. Meidän täytyy jutella Karpalotähden kanssa", ilmoitti mestarini tasaisella äänellä.
"Onko Saniaistähti kuollut?" partion johdossa seisova naaras kysyi. Hänen silmänsä suurenivat valtavan kokoisiksi, kun hän katsoi meitä yllättyneenä.
"Ei, ei ole. Hän on parantajan pesällä haavojensa vuoksi, mutta toipuu kyllä", varapäällikkö ilmoitti tyynesti. Tuuliklaanilaisnaaras nyökkäsi helpottuneena.
"Seuratkaa meitä, me viemme teidät leiriin", sinisilmäinen naaras naukaisi ja lähti johdattamaan meitä eteenpäin. "Piiskukynsi, hoida partio loppuun", naaras lisäsi vielä. Keltasilmäinen kolli nyökkäsi ja lähdi johdattamaan kahta muuta kissaa poispäin meistä.
"Nimesihän on Hiutaleturkki, eikö niin?" Haikarahuuto kysyi tuuliklaanilaisnaaraalta, joka vastasi nyökäten. Hän vilkaisi minua nopeasti.
"Onko Viiltoklaanista ollut Tuuliklaanille haittaa? Mietin vain, kun sekä Varjoklaani että Kuolonklaani ovat rajanaapureitanne", mestarini kysyi. Hiutaleturkki käänsi katseensa eteenpäin.
"Reviirillämme on toki leijaillut viiltoklaanilaisten hajuja, mutta suurempaa ongelmaa heistä ei ole ollut. Ovat todennäköisesti varastaneet riistaa, mutta todisteita ei ole, joten emme voi tehdä asialle mitään", ilmoitti naaras viileästi.
Ei mennyt kauaakaan, kun Tuuliklaanin leiri häämötti edessämme. Se oli aivan erilainen kuin Myrskyklaanin piikkihernemuureista rakentuva tai Jokiklaanin kaislikossa sijaitsevat leirit. Tuuliklaanin leiri sijaitsi kuopassa, sitä reunustivat pienet piikkihernepensaat. Hiutaleturkki johdatti meidät leiriin. Yllätyksekseni aukiolla ei näkynyt pesiä. Leirin pääaukiolla oli suuri kivi, ja yhdellä reunustalla kuopan reunassa oli onkalo. En viitsinyt mainita leirin pesättömyydestä, sillä ajattelin sen olevan tökeröä. Kysyisin asiasta myöhemmin Haikarahuudolta. Hiutaleturkiksi kutsuttu naaras johdatti meidät ruskean raidallisen kollin luokse. Arvelin kollin olevan Karpalotähti, Tuuliklaanin päällikkö.
"Haikarahuuto, mikä tuo teidät Tuuliklaaniin?" kolli kysyi yllättyneenä ja vilkaisi minua, mutta piti katseensa mestarissani.
"Viiltoklaani hyökkäsi leiriimme viime yönä. Saniaistähti järjestää päälliköille ja varapäälliköille Myrskyklaanin leirissä kokouksen. Pääsettekö tulemaan?" Haikarahuuto kysyi. Karpalotähti mietti hetken ajan, kunnes nyökkäsi.
"Uskon niin. Minä ja Lovijuova tulemme", tuuliklaanilainen ilmoitti. "Tarvitsetteko apua jossakin?" Haikarahuuto pudisti päätään.
"Menetimme kyllä joitakin kissoja, mutta me pärjäämme, kiitos kyysmästä", kolli naukui väläyttäen tuuliklaanilaiselle pienen hymyn. Karpalotähti nyökkäsi.
"Me taidammekin lähteä heti, täytyy ehtiä leiriin auringonlaskun aikoihin", Myrskyklaanin varapäällikkö naukui.
"Ymmärrän. Tähtiklaani pitäköön teidät turvassa!" Tuuliklaanin päällikkö huudahti peräämme, kun poistuimme Tuuliklaanin leiristä. Matkalla käännyin mestarini puoleen kysyen:
"Miksi Tuuliklaanin leirissä ei ollut lainkaan pesiä? Missä he nukkuvat?" Mestarini käänsi katseensa minuun ja haukotteli.
"He nukkuvat taivasalla. Tuuliklaanilaiset kai ajattelevat olevansa niin lähempänä Tähtiklaania", mestarini osasi kertoa. Kohotin hieman yllättyneenä kulmiani. En odottanut vastauksen olevan tuollainen, mutta hyväksyin sen. Minä en uskonut Tähtiklaaniin. En tiennyt, oliko se oikeasti totta. Onnekseni Haikarahuuto ei yrittänyt saada minua uskomaan, vaan kertoi siitä niin kuin itse siihen uskoi. Olisihan se ihanaa, jos jokin sellainen olisi olemassa, mutta toisaalta.. Miksi Tähtiklaani tapattaisi niin paljon hyviä kissoja, jos sen tehtävä oli pitää niistä huolta?
Leiriin päästyämme menin suorinta tietä tuoresaaliskasalle. Nappasin hampaisiini oravan, jonka söin nopeasti oppilaiden pesän liepeillä. Sitten menin suoraan nukkumaan pesemättä turkkiani lainkaan. Ilta hämärsi jo, ja minä olin hurjan väsynyt. Heti sammalvuoteelle päästyäni vaivuin rauhattomaan uneen. Jalosydämen kuolema ja koko hyökkäys ylipäätään piinasi mieltäni.
Heräsin yöllä siihen, että uni vain loppui kesken. Noin vain väsymys katosi ja olin virkeä kuin mikä. Pyöriskelin lämpimässä pesässä tovin, jonka jälkeen totesin sen olevan hyödytöntä. Astelin ulos pesästä leirin pääaukiolle. Sitä vartioi kaikkiaan kolme soturia. Kaksi heistä pysyivät pääaukiolla ja yksi kävi silloin tällöin ulkopuolella kiertämässä leirin lähellä. Saniaistähti selkeästi halusi pitää klaaninsa turvassa, vaikka Viiltoklaani tulisi hetkeen takaisin meidän leiriimme. Kohtasin Purohännän katseen. Muistin kollin nimen, sillä olin kuullut Haikarahuudon muutamia kertoja käskevän tämän kollin partion johtoon. Purohäntä oli kai erinomainen soturi, ainakin siltä hän vaikutti. Soturi oli taistellut hyökkäyksessä Viiltotähteä vastaan. Hän oli pärjännyt paljon paremmin kuin minä.
"Hei Usvatassu, etkö saa unta?" vaalea kolli kysyi rauhallisella äänellä. Käänsin katseeni pilvettömälle taivaalle. Tähdet tuikkivat kirkkaina. Kuuta ei näkynyt, sillä nyt oli uudenkuun aika. Illan aikana leirin pääaukiolle oli satanut puhdasta lunta. Se oli peittänyt suuren osan veriläikistä.
"Enpä oikeastaan. Hyökkäys valvottaa", vastasin vaivalloisesti haukotellen. Tunsin, kuinka leirin rikkinäisistä seinämistä sisään pääsevä puhuri takertui vaalean siniharmaaseen turkkiini. Se sai kehoni tärisemään kylmästä. Pesän lämpö houkutteli minua, mutta en viitsinyt mennä sinne vain pyöriskelemään.
//Puro? (Ps siirsin sitä päälliköitten kokousta nii et se on 9-12.12. eikä päivää aikasemmi :)
Purohäntä, 08.12.2018
Ymmärsin kyllä, miksei Usvatassu saanut nukuttua. Hyökkäys mahtoi vaikuttaa häneen paljonkin ja pitää hänet hereillä. Onneksi olin saanut itse jäädä vartioon yön yli kahden muun kissan kanssa. En olisi itsekään saanut unen päästä kiinni. Muistin kyllä kuinka huonosti olin nukkunut edellisen sodan jälkeen. Ja kun olin viimein nukahtanut, unissa oli näkynyt vain verisiä ja kuolleita kissoja. Viiltoklaanin hyökkäys klaaniimme oli maksanut paljon. Kissoja oli loukkaantunut hirmuinen määrä ja osa oli loukkaantunut todella pahasti. Saniaistähti oli menettänyt hengenkin. Eikä mikään ihme, jos Usvatassu ei nyt saanut nukuttua.
"Tuskin minäkään saisin unta", maukaisin päästäen suustani höyryvanan. Tähän aikaan pikkupakkanen kipristeli jo ohuen turkin omaavia kissoja. Olin onnekas, kun minulla oli paksu turkki, vaikka se viherlehden aikaan ongelmia tuottikin. Katsahdin siniharmaan naaraan turkkia, eikä se ollut kovinkaan paksu. Usvatassu oli ollut vasta jonkun aikaa Myrskyklaanissa oppilaana. Hän oli ollut sitä aikaisemmin erakko ja ohimennen olin kuullut hänen olevan sukua jo edesmenneelle Usvahännälle. Mikä pysyisi tässä klaanissa muka salassa?
"Miten koulutuksesi etenee?" kysyin, sillä halusin kääntää puheenaiheen pois hyökkäyksestä ja sen aiheuttamasta tuhosta. Naaraan mestari taisi olla Haikarahuuto, klaanin nykyinen varapäällikkö. Vaikka kolli olikin melko nuori - ainakin minuun verrattuna - hän hoiti tehtävänsä hyvin ja huolella. Hän oli siitä päätellen myös oikein hyvä mestari Usvatassulle.
//Usva?
Usvatassu, 08.12.2018
"Ihan hyvin. Luulisin", vastasin epäröiden vaalealle kollille, joka istui edessäni ja tarkkaili ympäristöä juttuhetkemme lomassa. Kolli katsoi minua hieman hämmästyneesti.
"Minä osaan jo taistella ja saalistaa, mutta soturilaki ei vain onnistu. En muista kohtia saatika sitten osaa noudattaa jokaista. En ymmärrä, miksi muiden klaanien täytyy huolehtia toistensa pennuista, mutta he ovat siltikin toistensa vihollisia, eivätkä saa olla esimerkiksi kumppaneita", nau'uin hämilläni. Purohäntä väläytti minulle hennon myötätuntoisen hymyn.
"Se johtuu siitä, että pennut ovat pieniä, eivätkä ole syyllisiä klaanien välisiin erimielisyyksiin. Tähtiklaani ajattelee jokaisen pennun olevan viaton, koska he eivät osaa ajatella kuten soturit tai selvitä yksin. Klaanit haluavat olla itsenäisiä, jonka vuoksi kumppanuussuhteet ovat kielelttyjä, vaikka kyllä niitäkin tapahtuu toisinaan", kokenut soturi selitti ja heilautti häntäänsä puolelta toiselle. Kuuntelin tarkkaavaisesti ja luulin ymmärtäväni kohdan hieman paremmin.
"Ai kuten Mesiviiksi rakastui Helmiloisteeseen?" varmistin asian Purohännältä. Kolli vastasi nyökäten ja hymyili.
"Juuri niin. Et ehkä tiennyt, mutta minunkin tyttäreni asuu Jokiklaanissa. Valkohäntä rakastui erääseen jokiklaanilaiseen, jonka jälkeen hän muutti sinne", Purohäntä naukui haikeasti. Katsoin häntä pahoitellen. Kolli takuulla ikävöi tytärtään.
"Olen pahoillani, on varmasti rankkaa olla erossa hänestä", totesin myötätuntoisesti ja laskin pääni alas. Purohäntä kohautti lapojaan ja käänsi katseensa taivaalle. Minä tein samoin. Muutama pilvi oli leijaillut yllemme. Pilvet olivat hajanaisia ja hentoja, niiden lävitse saattoi nähdä pari kirkasta tähteä. Klaanikissat uskoivat, että tähdet olivat Tähtiklaanin jäseniä. En tiennyt, uskoinko itse moiseen. Mieleni teki uskoa niin, mutta toinen osa minusta vakuutti sen olevan pelkkää huuhaata, jonka joku vanhus aikoinaan oli keksinyt lohduttaakseen pelkäävää pentua.
"Tunsitko sinä Usvahännän? Tai siis... Minä mietin vain, että jos muutkin kuolleet palavat takaisin, tuleeko hänkin?" kysyin soperrellen Purohännältä, joka käänsi katseensa taas minuun.
//Puro?
Purohäntä, 08.12.2018
"Tunsinhan minä Usvahännän, tosin en kauhean hyvin. Tunsin hänet samoin, miten tunnen nyt sinutkin, klaanitoverina", vastasin yhteen Usvatassun esittämään kysymykseen. En tiennyt, mitä ylösnousseista voisin naaraskissalle sanoa, kun en tiennyt niistä itsekään melkein mitään. Mutta jos kaikki jatkuisi samaan malliin kuten aikaisemminkin, olisi ainakin mahdollisuus, että Usvahäntä ylösnousisi jonakin päivänä.
"On toki mahdollista, että Usvahäntä ylösnousee, muttei voi olla koskaan varma", maukaisin hymyillen. En voinut sanoa mitään tuon tarkemmin.
"Sinä varmasti haluaisit tavata Usvahännän ja muita sukulaisiasi, jotka ovat jo kuolleet. Uskon myös, että Usvahännän elossa olevat pennut odottavat hänen ylösnousevan. Ja uskoisi nyt, että hän ylösnousee, kun niin moni muukin on ylösnoussut", naukaisin Usvatassulle.
"Odotan itsekin eräiden kissojen ylösnousua. Moni ystävistäni on jo kuollut ja olisi mahtava tilaisuus päästä tapaamaan heitä", selittelin, mutta hiljenin viimein aikeenani antaa Usvatassullekin puheenvuoro johonkin väliin. Minua ei saisi päästää pölöttämään liikaa jonnin joutavia, enkä yleensä niin tehnytkään. Mutta tämä aihe varsinkin kiehtoi minua kovasti. Kaikki nämä ylösnousseet kissat, jotka olivat palanneet Tähtiklaanista takaisin Myrskyklaaniin.
//Usva? kauhee mini taas
Usvatassu, 13.12.2018
Kuuntelin Purohäntää ja nyökkäilin vähän väliä. Välillä huomasin silmieni painuvan kiinni. En tahtonut olla epäkohtelias, joten pakotin itseni pysymään loppuun asti hereillä ja kuuntelin kokenutta soturia. Puolet hänen puheistaan meni ohi, mutta nyökkäilin silti. Kun hän oli valmis puheissaan, päästin ilmoille makoisan haukoituksen. Kolli naurahti ja katsoi minua huvittuneesti.
"Väsyttääkö?" tämä kysyi. Irvistin pahoitellen ja nyökkäsin.
"Menen nukkumaan, ennen kuin väsymys katoaa taas. Hyvää yötä!" huudahdin perääni kun pujahdin oppilaiden pesään. Hiidin hiljaa toisella puolella pesää sijaitsevalle vuoteelleni ja asetuin siihen mukavaan asentoon. Suljin silmäni ja annoin itseni vaipua rauhattomaan uneen.
(Loppu ei oleellinen Purohännän kannalta.)
Tiikeriraivo, 07.01.2019
Raotin väsyneenä keltaisia silmiäni ja katselin ympärilleni. Nuuhkunenä sekä Kortelampi nukkuivat rauhassa omilla vuoteillaan, mikä kertoi minun heränneen aikaisin. Yleensä Kortelampi oli meistä se, joka nousi aikaisin ja meni myöhään nukkumaan. Kortelampi auttoi meitä kahta - arvostin hänen apuaan suuresti. Hänellä oli edelleen hyviä neuvoja minulle, vaikka olinkin Myrskyklaanin täysi parantaja. Kumma juttu, ettei se ärsyttänyt ollenkaan. Ehkä olin kasvanut jo vanhaksi ja viisaaksi, enkä takertunut enää mitättömiin asioihin. Sanat vanha ja viisas hätkähdyttivät minut täysin hereille, joten aloin sukimaan punertavan oranssia turkkiani karkealla kielelläni. Sammalhiput tuntuivat vallanneen turkkini täysin. Turkin suittuani nousin vaivalloisesti ylös ja kävelin ulos hämärästä pesästä. Minun piti tehdä jotain, mutta mitä? Kävelin tuoresaaliskasalle ja nappasin itselleni kohmeisen hiiren. Kävelin se hampaissani leirin laitamille ja haukkasin palasen. Huomasin siniharmaan kollin astelevan minua kohti ja pian hän istuutuikin jo vierelleni.
"Huomenta Tiikeriraivo, olet aikaisin jalkeilla", Purohäntä naukaisi ja kiepautti hännän etutassujensa ympärille, ilmeisesti lämmikkeeksi. Nyökkäsin kollille nopeasti. En ollut vieläkään oppinut keskustelemaan ilman kiusallista tunnetta ja hiljaisuutta osaltani, vaikka olinkin kehittynyt siinä huimasti. Soturina ollessani tuskin puhuin kellekään. Huomasin katsella ympärilleni. Ei kissan kissaa Purohännän ja pesän suuaukolla istuskelevien kahden kissan lisäksi. Vilkaisin taivaalle. Nyt täytyi olla hyvin varhainen aamu. Vaikka heräsin muutenkin aikaisin, en koskaan näin aikaisin. Tai sitten se vain johtui siitä, että olin pystynyt menemään aikaisemmin nukkumaan. Kiitos Nuuhkunenän ja Kortelammen avun, pystyn nykyään nukkumaan yöni paremmin.
"Huomenta", tajusin viimein vastata soturille jotakin, enkä vain istua mykkänä paikoillani. Olihan se hieman epäkohteliasta olla vastaamatta mitään, kun toinen varta vasten halusi kanssa keskustella. Olin huomannut ennenkin Purohännän ties kenen seurassa, hän oli varmaan juuri sitä sosiaalista sorttia. Toisin kuin minä. Hän keskusteli monen kanssa, mutta minä vain potilaideni ja tovereideni kanssa, silloinkin vain kun oli pakko.
"Onko kaikki hyvin?" Purohäntä kysyi ja kallisti aavistuksen päätään. Tunsin sinisen katseen turkillani, kun kolli katsoi minua. Näytinkö mukamas siltä, että minulla olisi jotakin huolia?
"On, kiitos kysymästä. Entä sinulla?" maukaisin ja kollin seura alkoi tuntua jo luontevammalta. Ehkä Purohäntä halusi vain tutustua klaaninsa parantajaan, olihan se ihan suotavaakin.
"Erittäin hyvin", Purohäntä naukui ja katsahti muualle - hyvä niin. Tuon kumppani Polttosydän asteli meitä kohti hymyillen.
"Huomenta Tiikeriraivo", naarassoturi tervehti ensin minua ja nyökkäsi sitten kumppanilleen. Minä tuskin koskaan kokemaan rakkautta...
"Huomenta", vastasin, mutta nousin sitten ylös. "Jätänkin teidät kahden."
Lähdin tassuttelemaan kohti pesääni aikeinani tarkistaa yrttivaraston tilanne. Olisi varmaan parasta käydä jossain kohtaa keräämässä lisää yrttejä.
"Tiikeriraivo!" Purohäntä huusi perääni. Ihmettelin, minkä ihmeen takia hän halusi minun kääntyvän. Käännyttyäni näin kollin jolkottavan kohti hiiri suussaan. Hiiri! Olin kokonaan unohtanut ja jättänyt sen!
"Tämä taisi unohtua", soturi maukaisi huvittuneena ja laski hiiren eteeni.
"Kiitos, Purohäntä", hymähdin ja nappasin hiiren. Miten olin oikein unohtanut hiiren kokonaan sinne? Yhden puraisunkin jälkeen? Hiiri hampaissani astelin parantajan pesään jatkamaan syömistä ennen yrttivaraston katsomista. Näin ei ollut käynyt aikaisemmin. Kaipa tämä johtui vain pienestä väsymyksestä.
(Tarinan kirjoitin toisella hahmollani, siksi lisäsin Purohännän tarinoihin.)
Purohäntä, 24.07.2018
"Minä en todellakaan toivo enää uutta sotaa. Eikä kenenkään pitäisi toivoa", maukaisin oppilaalle ja nuolaisin pariin otteeseen rinnastani pari takkua sileeksi.
"Olet hyvin älykäs oppilaaksi. Olet nimittäin täysin oikeassa. Emme voi koskaan tarkasti tietää, miten toisilla klaaneilla menee minkään asian suhteen. Tiedän ainakin sen, että Jokiklaani saa nyt paljon riistaa joesta kuin esimerkiksi lehtikadon aikaan. Heidänkin klaaninsa on varmasti viherlehden aikana parhaimmillaan, en epäile sitä yhtään. Mutta klaanimme on nyt vahvimmillaan, kuten kuuluukin olla. En sano sitä, että Myrskyklaani päihittäisi muut klaanit mennen tullen, mutta olemme vahvoja. Pystymme puolustamaam rajojamme", nau'uin Amiraalitassulle. Parantelin hieman asentoani ja kiepautin häntäni etutassujen päälle.
"Uskon kyllä, että monella on sama toive kuin sinulla. Kaikkihan me haluamme elää rauhassa", sanoin nyökytellen päätäni. "Rauha on enemmän kuin toivottu. Toivottavasti se kestäisi."
Nostin tassuni ja aloin puhdistamaan sitä samalla, kun odotin Amiraalitassun sanovan jotain. Oppilas oli yllättänyt minut noin tuoreeksi oppilaaksi tiedoillaan. Ei moni osaisi kertoa tuollaista tuon ikäisenä.
//Amiraali? Tuli aikas sekava ja tönkkö :/
Amiraalitassu, 24.07.2018
Punnitsin Purohännän sanoja mielessäni, koska klaaneilla oli varmasti aina parantamisen varaa turvallisuudessa, ravinnossa ja jokaisen hyvinvoinnissa. Tunsin myös tietynlaista ylpeyden tunnetta rinnassani, kun soturi puhui älykkyydestä. Kätkin sen kuitenkin syvimpiin syövereihin ja pidin kasvoillani tympääntyneen ilmeen. Keskustelu oli - kerrankin - muuta kuin pentutarhassa puhutuista nukkumaanmenoajoista ja leiristä karkaamisesta.
“Rauha on enemmän toivottu. Toivottavasti se kestäisi”, Purohäntä naukaisi ja alkoi huoltamaan turkkiaan
Olin soturin kannalla asiassa, koska metsän hukkuminen uudelleen ja uudelleen vereen ei ollut hyvästä. En voinut kuitenkaan olla ajattelematta, että sodan puhjetessa pystyisin puolustamaan omiani, sekä itseäni.
“Aivan. Moni nuori soturi himoitsee taisteluita ja sotaa, mutta loppujen lopuksi he joko jänistävät tai uhkarohkeina kuolevat ensimmäisenä. Sen takia pyrin ottamaan kaiken tiedon mukaani paikkoihin, joissa tulen käymään. Etten olisi tyhmänrohkea ja uskon, että Tiaislaulu opettaa minulle kaiken tarvitsevan”, mumisin, ehkä jopa epäselvästi, koska katseeni oli kiinnittynyt Hyeenapentuun.
Hän harjoitteli - jotain - leirin hiekkaisella alueella. Tunsin niskakarvojeni värähtävän, koska en tuntenut oloani mukavaksi pentujen keskellä. Hyeenapentu näytti varsin turhautuneelta yhdessä vaiheessa, joka sai minut kurtistamaan otsaani ihmetyksestä. En itse uskonut osaavani kuitenkaan paljoa häntä opastaa. Kaikilla oli aina uutta opittavaa, mutta varsinkin oppilailla. Käänsin katseeni pois pennusta ja etsin katseellani Tiaislaulua. Jollain tavalla pentu herätti kiinnostukseni, mutta samalla selkäpiitäni pitkin kiipesi satakunta muurahaista muistuttaen entisistä ajoista. En edes ymmärtänyt miten olin antanut sen mennä
//Puro?
Purohäntä, 27.07.2018
Kuuntelin korvat höröllä Amiraalitassua samalla, kun suin turkkiani. Aloin vahvistua yhä enemmän siitä, kuinka hyödylliseksi ja hyväksi soturiksi Amiraalitassu tulisi, jos hän olisi jo oppilaana tällainen.
“Aivan. Moni nuori soturi himoitsee taisteluita ja sotaa, mutta loppujen lopuksi he joko jänistävät tai uhkarohkeina kuolevat ensimmäisenä. Sen takia pyrin ottamaan kaiken tiedon mukaani paikkoihin, joissa tulen käymään. Etten olisi tyhmänrohkea ja uskon, että Tiaislaulu opettaa minulle kaiken tarvitsevan”, oppilas mumisi. Kaikissa hänen sanoissaan oli asiaa ja olin samaa mieltä hänen kanssaan. Annoin katseeni vaeltaa leirissä ja huomasin kumppanini Polttosydämen. Huulilleni muotoutui heti hymy nähdessäni hänet.
"Onko sinulla mielessä vielä ketään tiettyä?" maukaisin kysyvästi Amiraalitassulle. Tuskin kollilla olisi mielessään ketään tiettyä, josta pitäisi, mutta kannattihan sitä nuorukaiselta kysäistä. Tai sitten enemmänkin vain vein keskustelua aivan väärään suuntaan, en kuitenkaan välittänyt. Kysymys oli vain pulpahtanut mieleeni, enkä sitä ollut alkanut poiskaan karistamaan. "Tiedäthän mitä tarkoitan?"
//Amiraali?
Amiraalitassu, 27.07.2018
“Onko sinulla mielessä vielä ketään tiettyä?” Purohäntä kysyi.
Tunsin turkkini värähtävän uudestaan, koska kysymys loi päähäni sekalaisia ajatuksia. En koskaan ollut kiinnittänyt kehenkään naaraaseen paljoa huomiota. Se oli myös ollut omalla tavallaan hankalaan, koska pentuaika oli ollut varsin erakkomaista. Vastaukseksi kävi varmastikin kieltävä lause.
“Tiedäthän mitä tarkoitan?” kolli vielä varmisti ja vastasin kevyellä nyökkäisyllä, vaikka en ollut varma näkikö tuo edes sitä.
“Ei, mielessäni ei ole vielä ketään”, murahdin ja käännyin katsomaan Purohännän kumppania, Polttosydäntä.
He näyttivät usein iloisilta yhdessä, erittäin rakastuneilta. En jaksanut kuitenkaan uskoa saavani koskaan sellaista suhdetta kehenkään naaraaseen, mutta tahdoin antaa pienen toivonkipinän kulkea sisimmässäni. Tiettyjen tunteiden kanssa eläminen lopullisesti aiheutti aina vain enemmän ja enemmän kutinaa selässäni.
“Sinä ja Polttosydän olette näyttäneet aina kovin onnellisilta toistenne kanssa. Toivon, että se jatkuu vielä pitkään”, naukaisin, mutten voinut antaa murahduksen kaikua ilmapiirissä.
Tahtoisin kohdella sukupuolta katsomatta kissoja tasavertaisesti, se oli aina ollut päämääräni. En jaksanut aina vain uskoa siihen tarpeeksi. Ehkä tulisin jonain päivänä kohtelemaan klaanilaisia kuin pahempaakin sairautta, tai ehkä murtaisin jonkun kissan sydämen anteeksiantamattomasti? Niin kuin minulle tehtiin pienenä, siltä se ainakin tuntui. Meinasin kysyä Purohännän pennuista Polttosydämen kanssa, mutta vältin aihealuetta. Muistikuvani olivat hämäriä liittyen kaksikon pentuihin, enkä ollut varma jos joku heistä oli kuollut tai sitten ei. Siskoni kuolema oli musertanut vanhempien sydämet ryttyyn, miltä sitten muista tuntui? Pudistin päätäni ja annoin ajatusten upota kauas pois, tahtoisin olla läsnä, jos kolli sanoisi jotain.
//Puro?
Purohäntä, 30.07.2018
Amiraalitassu kertoi, ettei hänellä ollut mielessään vielä ketään tiettyä. Eikä se kyllä ollut mikään ihmekään. Olihan toinen vasta tuore oppilas.
"Sinä ja Polttosydän olette näyttäneet aina kovin onnellisilta toistenne kanssa. Toivon, että se jatkuu vielä pitkään", soturioppilas naukaisi. Nyökkäsin hänelle samalla lempeää hymyä hymyillen, joka nähtiin usein kaareilevan huulillani.
"Onnellisia me olemmekin", maukaisin kollikissalle, "on paljon helpompaa, kun on toinen, jolle jakaa niin ilot kuin murheet."
Hymyilin Polttosydämelle tuon huomatessa minut. Naaras kuitenkin jatkoi vielä hommiaan. Hän rakasti soturin tehtäviä ja ajatteli aina klaaninsa parasta. Polttosydän oli ollut päällikkönäkin ja siihen asemaan hän olisi kuulunutkin. Muistan kuinka hän urhoollisesti kerran taisteli kettua vastaan ja viipyi sitten pitkään parantajan pesällä. Ja hänen murheenaan ei ollut toipuminen, vaan se, milloin hän pääsisi jälleen soturin tehtäviin. Olin jakanut kaikki hänen kanssaan ja hän minun. Oli uskomattoman helppoa kantaa jotain murhetta, kun osa painosta oli toisella.
"Ja iloiset kuin surullisetkin hetket voi jakaa ystävän kanssa. Kaikki on helpompaa, kun ympärillä on ystäviä, jotka ovat sinulle tärkeitä", mau'uin.
//Amiraali?
Amiraalitassu, 30.07.2018
"Ja iloiset kuin surullisetkin hetket voi jakaa ystävän kanssa. Kaikki on helpompaa, kun ympärillä on ystäviä, jotka ovat sinulle tärkeitä", Purohäntä naukaisi.
Käännyin katsomaan kolliin päin silmät sirrillään ja heilautit häntääni epämiellyttävän olon hiipiessä ruumiiseeni kiinni. En omistanut ystäviä, lähestulkoot ketään sukulaista jonka kanssa olisin voinut jakaa murheeni. Olin haudannut ne kuoreni alle ja pitänyt ne siellä. Ystävien hankkiminen ei tuntunut osalta minua, enkä jaksanut ajatella kertovani jollekin tärkeitä asioita itsestäni ja sen jälkeen tuo lavertelisi ne eteenpäin. Purohäntä ei varmasti ollut tietoinen noista asioista, joten tiesin, että paha minun häntä oli syyttää.
“Niin, jos on sellaista sorttia”, murahdin ja pidin katseeni vanhemman soturin hymyilevissä kasvoissa.
Kun Purohäntä oli tullut juttelemaan kanssani, olin ajatellut jutustelun pidetessä, että kolli olisi ihan normaalin sortin klaanikissa. Tunteilu sai minut kuitenkin syrjäytymään entistä enemmän pois sellaisten kissojen seurasta. Niinpä nousin ripeästi ylös jo viilentyneestä maasta ja venytin ruumistani. Käännyin Purohännän puoleen, joka oli siirtynyt katsomaan lähtöäni.
“Ehkä minun olisi parasta nyt lähteä, mutta kiitos seurasta. Tapaamme varmasti vielä, asummehan samassa klaanissa”, naukaisin ja hetken aikaa mulkoilin paheksuen Purohäntää, mutta en kiistänyt etten keskustelisi toistamiste hänen kanssaan.
Ei tuo loppujen lopuksi tyhmintä seuraa ollut.
//Puro?
Purohäntä, 02.08.2018
"Ehkä minun olisi parasta nyt lähteä, mutta kiitos seurasta. Tapaamme varmasti vielä, asummehan samassa klaanissa”, Amiraalitassu sanoi. Nyökkäsin.
"Selvä. Nähdään myöhemmin", maukaisin ja nousin itsekin tassuilleni. Lähdin jolkottelemaan hymy huulillani Polttosydäntä kohti.
"Tulisitko johtamaani rajapartioon?" naaraskissa kysyi hivenehkön kysyvällä äänensävyllä. Kohautin aluksi lapojani.
"Mahdankojan jaksaa näin kuumalla", nau'uin leikkimielisesti virnistäen. Polttosydän läppäsi minua hännänpäällään kylkeen.
"Jaksat", tuo naukaisi. Hymähdin huvittuneena ja lipaisin kumppanini otsaa karkealla kielelläni.
"Ehkä minä sitten jaksan", maukaisin hymyillen.
"Joko olette tulossa - kyyhkyläiset", Hyasinttimyrsky naukaisi huvittuneena ja asteli luokseni. "Ja ainiin, Purohännälle tiedoksi, minäkin tulen mukaan partioon."
Irrottaiduin Polttosydämestä ja karsahdin lempeästi hymyillen paikalle saapuneeseen kollikissaan. Pian seuraamme saapui myös Okrakarva. Olin päässyt jo yli pentujemme kuolemasta. Okrakarvan katsominen ei tuottanut enää tuskaa, niin kuin joskus aikaisemmin oli tehnyt. Toivoin todella, että saisimme vielä yhden pentueen Myrskyklaaniin. En ollut kuitenkaan vielä puhunut asiasta Polttosydämen kanssa, sillä hieman pelkäsin hänen mielipidettään. Meillä oli kuitenkin vain yksi tytär Jokiklaanissa ja sukumme kasvoi nyt siellä. Olisin vain halunnut edes yhden pennun kasvattamaan sukua täällä, Myrskyklaanissa. Nokihäntä oli saanut jo pentujakin, mutta heistä oli enää vain yksi jäljellä, Puumatassu. Toivoin Nokihännälle ja hänen kumppanilleen Aamukynnelle pitkää elämää. Toivoin aina pääseväni mukaan kokoontumiseen, sillä halusin aina kuulla heidän kuulumisiaan.
"Minäkin tulen mukaanne, Okrakarva", ilmoitin kollille hymyillen palattuani muistelmistani takaisin tähän hetkeen. Vilkaisin odottavan näköisenä Polttosydäntä.
"Mennään!" tuo naukaisi käskevään sävyyn ja lähti kohti uloskäyntiä, piikkihernetunnelia kohti. Jolkottelin kumppanini perässä ja sujahdimme ulos tunnelista. Ilma ei ollut niin raikas kuin yleensä, sillä metsässä vallitsi kuumuus. Onneksi sentään se kuumuus laski välillä, kun satoi pieniä sadekuuroja. Ne kuurot olivat tosiaankin tarpeen.
"Menemme vahvistamaan Jokiklaanin rajan", Polttosydän naukaisi. "Jotta saisimme enemmän aikaan meidän pitää hajaantua. Okrakarva ja Hyasinttimyrsky, aloittakaa te Pöllöpuun läheltä, niin minä ja Purohäntä aloitamme aurinkokivien läheltä. Tavataan sitten, kun tavataan. Onko selvä?"
Okrakarva nyökkäsi hyväksyvästi, mutta Hyasinttimyrskyllä taisi olla jotain kielen päällä.
"Kas, kyyhkyläiset haluavat mennä kahdestaan", kolli naurahti, mutta näytti hyväksyvän tilanteen. Huokaisin.
"Mennään", Polttosydän naukui ja lähdimme kohti aurinkokiviä, kun taas kollikaksikko lähti pöllöpuun suuntaan. Jolkottelin reipasta vauhtia eteenpäin naaraan perässä. Metsästä kuului lintujen sirkutusta ja olisin halunnut mennä pyydystämään edes pari niistä. Linnun näkeminen sai jo veden lehahtamaan kielelleni.
"Höpsö!" Polttosydän naukaisi ja hidasti tahtiaan, jotta pääsin hänen rinnallensa. Katsahdin kysyvän oloisena naaraaseen ja nau'uin:
"Mitä?"
"Voit yhtä hyvin kulkea vierelläni", Polttosydän naukui. Nyökkäsin huvittuneena kumppanilleni. Tämä päivä oli ihana. Aurinko paistoi korkealta taivaalta ja suodatti valoaan puiden latvojen ohitse aina turkilleni asti. Nautin auringon lämmöstä ja kevyetä tuulenvireestä, joka heilutteli viiksiäni. Kaikki oli hyvin.
Sääskitassu, 24.09.2018
Kieriskelin leirin laidalla tylsistyneenä. Halusin mennä harjoittelemaan, mutta en nähnyt mestariani missään, enkä aikonut lähteä häntä etsimään. Hänhän voisi olla vaikka aivan reviirin laidalla, olisi hyvin epätodennäköistä löytäisin hänet. Todennäköisesti menisimme aivan ristiin, sillä eihän Purohäntä sentään voinut vain pönöttää paikoillaan jossakin. Hän liikkui paikasta toiseen jos oli leirin ulkopuolella, siitä olin miltei täysin varma. Siksi olisi taatusti täysin turhaa lähteä kiertelemään ympäriinsä etsimässä. Oli paljon järkevämpää odottaa, että Purohäntä tulisi itse. Voisi sitäpaitsi aivan hyvin olla niin, ettei häntä haluttaisi juuri nyt ryhtyä kouluttamaan minua. Tyydyin siis vain odottamaan, mahdollisesti täysin turhaan. Huokaisin äänekkäästi ja häntäni viuhtoi kärsimättömästi ilmaa. Kierähdin vatsalleni, mutta päätinkin heti sen jälkeen kierähtää selälleni. Lopulta nousin seisomaan. Voisin aivan yhtä hyvin lähteä metsästämään tai liittyä jonkun seuraan, kuin kieriskellä tylsistyneenä. Venyttelin antaumuksellisesti, istuuduin ja tähyilin hetken ympärilleni leirissä mahdollista seuraa etsien. Vaikka kuinka etsin, katseeni ei siitä huolimatta löytänyt ketään jonka seuraksi mennä. Nousin uudelleen seisomaan ja olin jo lähdössä kohti sisäänkäyntitunnelia, kun huomasin mestarini viimein saapuvan paikalle. Loikin innoissani Purohännän luokse ja laukaisin välittömästi ilmoille kysymykseni ääni tulvillaan intoa:
"Voisimmeko mennä harjoittelemaan?"
Purohäntä, 24.09.2018
Nuuhkin raikasta lehtisateen ilmaaa keuhkoihini. Teki hyvää pitkästä aikaa vain kävellä. Ja vielä parempaa teki kävellä Polttosydämen kanssa. Katselin harmaaturkkista kumppaniani hymyillen, kun tuo puheli niitä näitä.
"Oletko ajatellut täksi päiväksi mitään?" Polttosydän naukaisi kysymyksen ilmoille. Kohautin ensin vain lapojani.
"En ole varma toteutuuko suunnitelmani. Ajattelin pitää taisteluharjoitukset Sääskitassulle, mutten ole aivan varma hänen olinpaikastaan", naurahdin huvuttuneena.
"Selvä, syödäänkö sitten yhdessä sen jälkeen?" naarassoturi lausahti.
"Toki, etsin sinut sitten harjoituksien jälkeen käsiini", maukaisin hymyillen kumppanilleni. Leirin suuaukko häämötti jo ja pian sujahdinkin siitä sisään Polttosydämen perässä. Kumppanini jatkoi matkaa suoraan soturien pesään. Ja pian huomasin Sääskitassun. Oppilas loikki innostuneen oloisena luokseni.
"Voisimmeko mennä harjoittelemaan?" tuo kysyi. Naurahdin huvittuneena toisen innokkuudelle.
"Olin vähän ajatellut taisteluharjoituksia", naukaisin. "Voisimme oikeastaan lähteä heti, ellei sinulla juuri nyt ollut muuta puuhaa?"
Pidin siitä tavasta, jolla koulutin oppilaitani. Vaikka minä päätinkin loppupelissä, mitä teimme, annoin siltikin hieman päätäntä valtaa oppilaalle. Pyrin myös kunnioittamaan oppilaana asioita. Olin ainakin huomannut sen toimivan, olinhan kouluttanut hyviä sotureita. Jokaisesta oppilaasta piti myös olla ylpeä ja kehua, muttei liikaa. Liika oli aina liikaa. Se ei auttanut ollenkaan. Mutta juuri sopiva määrä palautetta ja kehuja auttoivat oppilaan eteenpäin huimalla vauhdilla. Koulutuksesta piti nauttia, ei inhota. Ainakin Sääskitassulla näytti olevan intoa ja virtaa vaikka muille jakaa.
//Sääski?
Sääskitassu, 25.09.2018
Mieleni teki kysyä kysymykseni heti uudelleen ja tivata kysymystä yhä vain uudelleen ja uudelleen. Hillitsin kuitenkin itseni ja maltoin antaa mestarillenikin suunvuoron. Jos pölöttäisin itse tauotta, vastauksessa menisi paljon kauemmin, kun Purohännällä ei olisi tilaisuutta sanoa sitä. un vastaus oli myöntävä, aloin miltei pomppia innosta. Olisi mahtavaa päästä harjoittelemaan, etenkin kun minulla oli niin ihmeellisen loistava mestari! Seuraavaksi Purohäntä ehdotti, että mikäli minulla ei ollut mitään muuta tehtävää, niin voisimme lähteä heti. Minulla ei todellakaan ollut yhtään mitään muuta tekemistä ja pursuin intoa niin paljon, että olin jo kiljaista vastauksen kovaan ääneen ja lähteä edeltä säntäämään kohti paikkaa, jonne olimme menossa harjoittelemaan. Se olisi kuitenkin ollut melko töykeää ja Purohäntä olisi joutunut torumaan minua riehumisesta, enkä sitäpaitsi edes tiennyt minne me oikeasti menisimme harjoittelemaan. Hillitsin siis itseni ja vastasin miltei tavallisella äänellä, mutta innostukseni kyllä kuulsi sen läpi, etenkin lopussa.
"Ei, minulla ei ole nyt mitään muuta tekemistä. Voisimmeko me jo mennä?" nau'uin, enkä heti huomannut, että olin jo alkanut pomppia innosta.
//Puro?
Viirutassu, 28.03.2018
Katselin syvänsinisellä katseellani Tiaislaulua, minun pitäisi tehdä entistä vaikeampi liike, jota en ollut edes harjoitellut. Nuoren soturin harmaissa silmissä oli uudenlainen pilke, kykenin päättelemään Tiaislaulun nyt yrittävän todella. Pinkaisin juoksuun, hyppäsin Tiaislaulun selkään ja olin sivaltavinani pehmeällä tassullani viillon naaraan tummanruskeaan turkkiin. Tiaislaulu kuitenkin nousi nopeasti takajaloilleen ja ravisti minut irti selästään. Tömähdin selälleni maahan ja katsoin kuinka Tiaislaulu pudottautui takaisin neljälle jalalle ja käännähti minua kohti. Kompuroin nopeasti pystyyn ja katsoin syvänsinisillä silmilläni tiukasti Tiaislaulua
"Viirutassu, yritä uudestaan, muista olla tällä kertaa nopeampi!" Purohäntä huudahti hiekkakuopan laitamilta. Väräytin korvaani mestarilleni, varmistaakseni tuon tietävän minun kuulleen hänen sanansa. Lähdin juoksemaan kohti naarasta, joka oli tuskin ketunmitan päässä minusta. Ponnistin korkeaan hyppyyn ja onnistuin laskeutumaan Tiailaulun selän päälle. Pidin huolta olevani entistä nopeampi, joten entistäkin nopeammin sivalsin pehmeällä tassullani Tiaislaulun tummanruskeaa selkää. Tunsin kuinka naaras alkoi ravistella minua pois, hyppäsin nopeasti alas ja käännyin taas kohti Tiaislaulua. En ollut itse vieläkään kovin tyytyväinen suoritukseeni, mutta oli se sentään mennyt paremmin kuin ensiyrittämällä.
"Viirutassu, jos haluat voit ottaa vielä harjoitustaistelun Tiaislaulua vastaan", mestarini naukaisi. Käännin katseeni iloisena harmaan sinertävään kolliin, häntäni nousi innostuksesta pystyyn.
"Oikeastikko?" Kysyin innostuneesti, olin kuullut hienoja kertomuksia siitä, kuinka Myrskyklaanilaiset olivat hoidelleet vihollisklaanin kissoja yhdellä käpälällä ja kuinka klaanilaiseni olivat tehneet mitä mahtavimpia liikkeitä. Harmiksebi en kuitenkaan itse osannut niitä. Purohäntä nyökkäsi vastaukseksi ja hännän heilautuksella käski meidät takaisin paikoillemme, minulla ei ollut vielä hajuakaan mitä tekisin, mutta kyllä minä vielä jotain keksisin.
//Tiainen? Puro?
Silkkitassu, 29.03.2018
Polttosydän selätti minut sen taisteluharjoituksen aikana jo kolmannen kerran. Lumihankeen tömähtäessäni melkein tunsin, kuinka keuhkoistani katosivat ilmat pihalle.
’’Puolustuksessa on tärkeä pitää lihakset jäykkinä, että reagoi hyökkäyksiin tarpeeksi nopeasti’’, Polttosydän ohjeisti astuessaan minusta kauemmas. Nousin mitään sanomatta taas jaloilleni ja nopeasti suin kielelläni pari ulospäin sojottavaa karvaa sileäksi. Tämä oli vasta ensimmäinen taisteluharjoitukseni, kyllä tämä tästä. Ei kuluisi aikaakaan, kun minä itse selättäisin mestarini helposti.
’’Toisin kuin puolustuksessa, hyökätessä ja vastahyökkäystä tehdessä on tärkeää olla rentona, jotta saat iskuihisi voiman koko kehostasi. Kun olet vastustajaasi lähellä, muista myös pitää muut jalkasi tukevina maassa. Jos seisot liian huterasti, vastustajasi on helppo horjuttaa sinua. Pahimmassa tapauksessa kaadut selällesi ja paljastat koko vatsasi. Se on kaulan ohella se paikka, jota sinun pitää taistelussa suojella eniten.’’
Kuuntelin tarkasti Polttosydämen antamia ohjeita ja nyökkäsin. Mestarillani oli selvästi paljon kokemusta taistelemisesta, hän sanoi sellaisiakin asioita joita en ollut edes tajunnut ottaa huomioon. Olin tosiaankin kiitollinen siitä, että juuri hän oli mestarini.
’’Oletko valmis uuteen yritykseen?’’ hän kysyi viiksiään heiluttaen.
Menin jo itsevarmana taisteluasentoon. ’’Antaa tulla, olen valmis.’’
Kynnet piilossa Polttosydän läimäisi kylkeeni. Hänen ohjeitaan tarkasti muistellen pidin jalkani levällään ja painoni hieman alhaalla, jotta asentoni olisi tukevampi. Se auttoi. Mestarini löi voimakkaasti harmaalla käpälällään minua monta kertaa, mutta ei saanut minua horjahtamaan.
’’Hyvä Silkkitassu!’’, harmaa naaras kehui. ’’Vaikka olenkin sinua paljon isompi, pidit hyvin pintasi. Koska et ole kissoista suurin ja rotevin, on sinun erityisen tärkeää pitää tukeva asento.’’
*Kyllä minäkin vielä kasvan suureksi*, olisin halunnut sanoa, mutta pidin kieleni kurissa.
’’Suurten kissojen kanssa taistellessasi voit käyttää apuna nopeuttasi ja väsyttää heitä väistelemällä heidän liikkeitään’’, Polttosydän jatkoi. ’’Mutta väistelemisliikkeitä harjoittelemme vasta ensi kerralla. Tämän tunnin keskitymme lähitaisteluun.’’
Katsoin lähellämme olevia Purohäntää ja Viirutassua. He harjoittelivat selvästi hyökkäysliikkeitä: Purohännän seistessä paikoillaan Viirutassu yritti juosta tätä kohti ja olla sivaltavinaan haavan tämän mahaan. Vaikka oppilas kompuroikin hieman, oli liike aika hieno.
’’Voimmeko seuraavissa harjoituksissa kokeilla myös tuota liikettä, jota Viirutassu juuri tekee?’’ kysyin Polttohännältä. Naaras seurasi katsettani ja katsoi kumppaniaan ja tämän oppilasta. Hänen viiksikarvansa värähtelivät hymystä.
’’Meillä on vielä paljon aikaa harjoitella hyökkäys- ja väistöliikkeitä. Lupaan, että saat pian kokeilla tuota samaa liikettä kuin Viirutassu’’, mestarini naukui. ’’Mutta nyt harjoittelemme vielä vähän aikaa lähitaistelua. Yritä sinä nyt lyödä tassullasi minua.’’
Harjoittelimme vielä tovin. Polttosydän väisti tai torjui kaikki iskut, jotka häneen kohdistin. Pian huomasin taas makaavani maassa hävinneenä. Mestarini oli onnistunut tönäisemään minua kyljellään, ja olin kompuroinut vatsalleni.
’’Eiköhän nyt riitä harjoittelut tältä päivältä’’, Polttosydän sanoi venytellessään lämmenneitä lihaksiaan. Turkkini oli mennyt taas sotkuun, joten aloin kielelläni taas harjaamaan sitä.
’’Mennään katsomaan, miten Viirutassulla ja Purohännällä menee’’, mestarini ehdotti ja lähti kävelemään. Seurasin hänen perässään.
Tuore soturi Tiaislaulu oli ilmestynyt Viirutassun ja Purohännän vierelle. Polttosydän puhui heille jotakin, samalla kun he kuuntelivat.
Viirutassu katsoi Tiaislaulua kuin orava suurta mehukasta käpyä. Olin lähes varma, että näin kuolan, joka valui kermanvalkoisen oppilaan suupielestä kohti maata. Hänen silmänsä suorastaan säkenöivät hänen katsoessaan nuorta soturia. Hymyilin omahyväisenä; tästä voisin kiusata häntä vielä pitkään ja samalla kostaa siitä, että hän kertoi mestareillemme hiirensappionnettomuudestani.
Kun Purohäntä lopetti puhumisen, Polttosydän asteli hänen luoksensa. ’’Mikä on tilanne? Viemmekö oppilaat jo leiriin vai annammeko heidän taistella vielä keskenään?’’
//Viiru? Tiainen? Puro?
Tiaislaulu, 29.03.2018
Ojentelin käpäliäni eteen venytellen hieman lihaksiani. Pieni, tyytyväinen virne oli kohonnut huulilleni, kun olin viimein voittanut Viirutassun. Tosin toisella yrittämällä en kuitenkaan ollut onnistunut painamaan kermanvalkoista kollia maahan, mutta se yksi onnistuminen oli saanut itsevarmuuteni pilviin. Nyt odottelin lihakset väristen Purohännän seuraavia ohjeita.
"Viirutassu, jos haluat, voit ottaa vielä harjoitustaistelun Tiaislaulua vastaan", Purohäntä naukaisi oppilaalleen. Vilkaisin vaivihkaa Viirutassua, ja tunsin sydämeni lyövän yhden ylimääräisen kerran. Räpyttelin hämmentyneenä silmiäni, kykenemättä kuitenkaan enää kääntämään katsetta Purohäntään. Se siitä vaivihkaa vilkaisusta. Viirutassun innokkaat syvänsiniset silmät hehkuivat, kun hän varmisti asian vielä mestariltaan.
"Oikeastiko?" Kun Purohäntä nyökkäsi hymyillen, Viirutassu kääntyi minua kohti. Vetäisin nopeasti katseeni pois kollista ja katselin muka välinpitämättömästi Silkkitassun ja Polttosydämen harjoituksia, aivan kuin en olisi ikinä Viirutassuun vilkaissutkaan. Olin niin keskittynyt esittämään välinpitämätöntä, että en kuullut, mitä Purohäntä meille sanoi. Havahduin vasta, kun Polttosydän tassutti Silkkitassu perässään Purohännän vierelle.
"Mikä on tilanne? Viemmekö oppilaat jo leiriin vai annammeko heidän taistella vielä keskenään?" Polttosydän kysyi kumppaniltaan. Säpsähdin naaraan ääntä ja käänsin harmaat silmäni kokeneempiin sotureihin. Yritin keskittyä pitämään ilmeeni keskittyneenä ja olemaan välittämättä Viirutassusta, mutta se tuntui todella vaikealta. Oppilas veti minua puoleensa kuin mehukas saalis nälkiintynyttä kissaa. Ravistelin päätäni yrittäen karkottaa oudot ajatukset ja keskittyä harjoituksiin.
"Viirutassu ja Tiaislaulu olivat juuri ottamassa harjoitustaistelua keskenään", Purohäntä naukaisi. "Silkkitassu voisi tulla mukaan?" Polttosydän vilkaisi ensin omaa oppilastaan, sitten Viirutassua ja käänsi lopulta meripihkasilmät omiini. Hän mutristi mietteliäänä suutaan ja naukaisi oman ehdotuksensa.
"He voisivat ottaa harjoitustaistelun kolmistaan, kaksi yhtä vastaan. Koska Tiaislaulu on jo soturi, Viirutassu ja Silkkitassu ovat tiimi." Tunsin niskavillojeni nousevan pystyyn, kun Purohäntä nyökkäsi. Jännitys alkoi pistellä tassuissani, mutta en antanut sen näkyä ulospäin. Nyökkäsin vain ehdotukselle ja loikin hiekkakuopan toiseen päähän. Sitten pakotin jännityksen pois kehostani ja kyyristyin lähelle maata. Siristin silmiäni, kun katselin tarkkaavaisesti miten kaksi oppilasta kyyristyivät kuopan toiseen päähän. Pidin katseeni edessä päin, en antanut sen herpaantua hetkeksikään kahdesta oppilaasta. Tästä tulisi vaativaa minulle, mutta jos keskittyisin ankarasti, voisin jopa onnistua. Muistelin Mesiviiksen opetuksia, kun valmistauduin harjoitustaisteluun. En ollut iso ja roteva, joten en saisi kahta oppilasta kaadettua voimalla. Minun täytyisi siis käyttää nokkeluuttani ja nopeuttani, jotka olivat vahvuuksiani. Vahvuuksilla pärjäisin taistelussa, niin Mesiviiksi oli sanonut. Suru pisti rintaani kuin piikki, ja haukkasin henkeäni. Mesiviiksen lähtö Jokiklaaniin oli tuntunut pahemmalta kuin olin uskonutkaan. Entinen mestarini oli ollut minulle tärkeä, vaikka en ollutkaan sitä aiemmin tajunnut. Näkisin häntä kuitenkin kokoontumisissa ja muistaisin hänet aina vaikka mitä kävisi. Räpyttelin silmiini kihonneet kyyneleet pois ja pakotin ajatukset Mesiviiksestä mieleni pohjalle. En voisi ajatella häntä nyt, enkä varsinkaan taistelussa. Kolli oli jättänyt klaaninsa eikä enää kuulunut Myrskyklaaniin. Minun täytyisi kyetä taistelemaan häntä vastaan taistelussa, jos niin kävisi. Ja nyt minun täytyi keskittyä voittamaan kaksi oppilasta harjoitustaistelussa.
// Viiru? Silkki? Puro?
Purohäntä, 01.04.2018
Päällikkömme kertoi kokoontumiseen lähtijät ja pian saimme kumppanini kanssa huomata, että lähtisimme itsekin mukaan. Kun kaikki lähtijät näyttivät olevan paikalla, Saniaistähti lähti johdattamaan meitä ulos leiristä. Kuljimme Polttosydämen kanssa melko kärjessä, sillä olimmehan yksiä klaanin vanhimpia sotureita. Emme kuitenkaan vanhimpia. Vaikka olinkin jo hieman vanha, olin virkeässä kunnossa. Jaksoin touhata päivän mittaan, vaikka mitä. Minusta tuntui, että olin juuri nyt elämäni parhaimmassa iässä.
"Polttosydän", naukaisin hiljaa vieressäni tassuttelevalle kumppanilleni. Naaraskissa kääntyi katsomaan minuun päin ja huomasin hänen huulillaan tutun hymyn. Se sai myöskin minut nostamaan kasvoilleni iloisen ilmeen.
"No?" naaraskissa kysyi.
"Minulla olisi sinulle asiaa. Voisimmeko puhua tämän jälkeen?" lausahdin ilmoille hiljaisen kysymyksen ja kosketin Polttosydäntä hännälläni.
"Sopiihan se", naaras maukui ja nyökytteli päätään. Ihanaa, että naaras suostui. Minun olisi puhuttava hänen kanssaan eräästä tärkeästä asiasta. Sitä asiaa ei voisi enää velloa enempää. Jätimme sen aina unohduksiin seuraavana päivänä, enkä todellakaan halunnut unohtaa sitä. Pidin siitä eräästä asiasta - ja paljon.
Saavuimme pian nelipuille. Jäimme Polttosydämen kanssa hieman etäämmälle seuraamaan tilannetta. Istuimme vierekkäin. Turkkimme hipoivat toisiaan. Kiepautin häntäni etutassujeni peitoksi ja aloin katselemaan ympärilleni. Kissoja, jotka olivat iloisia. Kissoja, jotka olivat vakavia. Kaikki kissat tasapainottivat toisiaan. Elämä oli mallillaan.
//Joku? :]
Purohäntä, 07.06.2018
Tassuttelin Polttosydämen seurassa Lehtiturkin - Myrskyklaanin nykyisen varapäällikön - luokse, joka parhaillaan jakoi partioita. Kumppanini sai olla ylpeä koulutettuaan soturin, joka pääsi vielä varapäälliköksi. Lehtiturkilla oli vielä hieno tulevaisuus edessään.
"Aurinkohuipun rajapartiota johtaa Purohäntä", havahduin Lehtiturkin sanoihin omista ajatuksistani. Pääsisin siis johtamaan partiota.
"Partioon osallistuu myös Ohdakesydän sekä Laikkulampi", Lehtiturkki maukui ja alkoi kertomaan aurinkohuipun metsästyspartioon menijät. Olisin toivonut Polttosydäntä mukaan partioon, sillä kaipasin kovasti hänen seuraansa. Olemme kummatkin persoonia, jotka haluavat auttaa Myrskyklaania kaikin mahdollisin tavoin. Polttosydän luopui jopa päällikkyydestään Myrskyklaanin vuoksi. Jos meitä ei laitettu partioon lähdimme metsästämään riistaa tai muuta hyödyllistä. Katsahdin kumppaniini hymyillen.
"Aurinkohuipun partiooni on vielä aikaa, joten syötäisiinkö hieman tuoresaalista ennen lähtöäni?" maukaisin kysyvästi. Harmaa naaras nyökkäsi ja väläytti minulle lempeän hymyn.
"Toki", Polttosydän naukaisi vielä hetken päästä nyökkäyksestään.
"Hyvä, mennään sitten", maukaisin ja lähdin jolkottelemaan tuoresaaliskasaa kohti kuullen kumppanini askeleet perässäni. Tuoresaaliskasalle päästyäni nappasin vain kasan päällimmäisen hiiren hampaisiini. Odotin Polttosydämenkin nappaavan jotain tuoresaaliskasasta. Kumppanini päätyi oravaan. Nyökkäsin erästä rauhallista paikkaa kohden, jonne kumppanini lähti edelläni tassuttelemaan. Laskin hiiren maahan ja otin mukavan asennon.
"Harmi, ettemme päässeet samaan partioon", hymähdin ja haukkasin saman tien palasen hiirestä. Riista maistui todella hyvältä viherlehden aikaan. Hiiri oli pulska ja maukas, nautin joka palasta.
"Etkö pysty olemaan lainkaan erossa minusta?" Polttosydän naurahti ja kuulin hänen tuttuakin tutumman kehräyksen. Naurahdin huvittuneena kumppanini sanoille.
"Valitettavasti en vain pysty", sanoin ja lopussa naurahdin jälleen. Polttosydänkin hymähti huvittuneena. Kurottauduin nuolaisemaan kumppanini poskea karkealla kielelläni.
"Olet liian kaunis", kehräsin lempeästi hymyillen. Rakkauteni kumppaniani kohtaan ei ollut hiipunut missään vaiheessa elämääni, eikä se tulisi koskaan hiipumaankaan.
"Kauneudenko takia minua rakastat?" Polttosydän naukui. Naurahdin jälleen huvittuneena. Kumppanini kyllä omasi taidon pitää minut hyvällä tuulella. Pudistelin päätäni.
"Tiedätkö mitä?" naukaisin ihan vakavissani. Polttosydän katsoi minua kysyvästi, pää aavistuksen verran kallistuneena.
"No, kerro", kumppanini tokaisi ja hänen ilmeensä vaihtui kysyvästä odottavaksi.
"Sinä... sinä olet täydellinen", lausahdin, "en halua ikinä menettää sinua."
"Enkä minä sinua", kumppanini naukui ja tuli kehräten viereeni. Tunsin kuinka naaraskissa painoi päänsä minuun. Suljin silmäni.
"Purohäntä", tunnistin äänen kuuluvan entiselle oppilaalleni Ohdakesydämelle, joka tulisi myöskin partioon, jota minä johtaisin. Nostin pääni ja katsahdin Ohdakesydämeen.
"Niin?" lausahdin kysyvästi. Huomasin tilanteen olevan kiusallinen entiselle oppilaalleni, enkä kyllä ihmetellyt miksi. Polttosydän nousi tassuilleen vieressäni ja niin tein myös minäkin.
"Se partio, nyt on jo aurinkohuippu", Ohdakesydän naukui. Miten olinkin unohtanut koko partion?
"Selvä, tulen heti", maukaisin ja lähdin partioon. Tiesin tästä päivästä tulevan mahtava, sillä sen alku oli jo niin ihana. Odotin sitä, että pääsisin kumppanini viereen nukkumaan.
Amiraalitassu, 21.07.2018
“Amiraalipentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitset soturinimesi, tunnettakoot sinut Amiraalitassuna. Mestarisi olkoot Tiaislaulu. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken jonka on Mesiviikseltä oppinut”, Saniaistähden pähkinänruskea ulkomuoto heijastui suurkiveltä, kun kolli käänsi katseensa pois minusta.
Käännyin väkijoukkoon päin ja näin klaanilaisten antavan tietä Tiaislaululle, joka asteli kevyin liikkein vierelleni. Katseeni kiinnittyi naaraan jokseenkin hintelään olomuotoon, mutta annoin asian olla ja tyydyin koskettamaan soturin kanssa kuonoja. Muistelin olinko niinkään nähnyt naarasta pentuna, kun leiriä olin kolunnut lävitse, mutta en saanut ajatuksista kiinni joten tyydyin kuuntelemaan myrskyklaanilaisten onnitteluja. Sen hetken aikaa mitä ne kestivät.
Katseeni kierteli oppilaiden pesässä, joka oli lähestulkoot täynnä. Olin tehnyt jonkinlaisen - asumiskelpoisen - pedin mahdollisimman kauas muista, koska kuumuus oli pahin viholliseni viherlehtenä. Myös muiden läheisyys sai niskakarvani kutisemaan aika ajoittain. Enempää norkoilematta ja ajattelematta muiden läheisyyttä, lähdin oppilaiden pesästä ulos. Astetta raikkaampi ilma toivotti minut tervetulleeksi leirissä ja annoin katseeni jälleen kerran vaeltaa sitä pitkin. Tiaslaulu ei ollut näköetäisyydellä, mutta en tahtonut olla riippuvainen hänestä joten päätin istuutua varjoon puhdistamaan turkkiani.
//Jos joku haluu tulla haastaa small talkkii Amiraalin kaa ni on vapaasti tervetullut :D
Purohäntä, 22.07.2018
Astelin metsästyspartion kärjessä kaksi lihavaa hiirtä suussani. Näin viherlehden aikaan riista oli liikkeellä ja klaani sai enemmänkin kuin syödäkseen. Partio oli kerennyt nappaamaan kolme hiirtä, oravan ja yhden päästäisen. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja laskin hiireni kasan päällimmäisiksi. Myrskyklaani oli vahva.
Huomasin tuoreen oppilaan Amiraalitassun istumassa varjossa sukimassa itseään. Annoin katseeni vielä vaeltaa leiriaukion kissoissa, kunnes kohautin lapojani ja lähdin tassuttelemaan Amiraalitassua kohden. Kun ei kerta Polttosydänkään ollut lähettyvillä, kaipa voisin mennä tervehtimään Amiraalitassua. Oppilaan luokse päästyäni nyökkäsin tervehdykseksi.
"Onnittelut vielä oppilaaksi pääsystä", maukaisin lempeästi hymyillen ja istuuduin oppilaan vierelle varjoon porottavalta auringolta. Jälleen uusi oppilas, josta tulisi vielä jonakin päivänä hyvä soturi klaanille. Ajatukseni lipuivat muistoihin, kuinka olin joskus itsekin ollut oppilas. Muistelin kuinka olin oppilaanakin ollut Polttosydämen kanssa läheinen. Huokaisin hiljaa. Ravistelin päätäni karkottaakseni muistot ja käänsin sinisen katseeni Amiraalitassua kohden odottaen oppilaan sanovan jotain. Halusiko hän edes minusta seuraa?
//Amiraali? :] Vähä mini, mutta menkööt :'D
Amiraalitassu, 22.07.2018
Analysoin tilannetta päässäni hetken aikaa, kun myrskyklaanilainen soturi - Purohäntä - tuli luokseni. Katseeni oli ehtinyt kierähtää metsästyspartiossa jossa kyseinen soturi oli ollut. Olin jatkanut sukimista kuitenkin varsin välinpitämättömästi. Kohotin kuitenkin pääni ja näin sinisilmäisen soturin katselevan ympärilleen ja päätyvän luokseni varjoon norkoilemaan. Olin klaanini seurassa varmasti tunnettu enimmäkseen sen takia, että suuni ei avautunut kuin haukotukseen, jos liioittelin.
“Onnittelut vielä oppilaaksi pääsystä”, Purohäntä naukaisi ja sai korvani hörölle.
Mietin hetken aikaa vastaustani, mutta tyydyin lopulta vain laukaisemaan suustani sen mitä ajattelin.
“Kiitos, onhan tuota kuullut jo aika paljon”, mutisin ja käännyin katsomaan vanhempaa kissaa.
Ilmiselvästikin keskustelumme oli lähtenyt käyntiin varsin luontevasti. Mitä ottaa huomioon, kun kyse on erakkomaisuudestani ja paheksuvasta mulkoilustani. Ajattelin laukoa suustani vielä jotain, mutta pääni löi tyhjää.
“Onko reviirillä paljonkin riistaa?” nau’uin happamasti lauseelleni, joka oli varmasti vuosituhannen kekseliäin kysymys.
Vilkaisin nopeasti turkkiani ja tyydyin lopettamaan sen sukimisen, kerran kun sain edes jonkinlaista jutustelua aikaa. Saatoin olla jopa tyytyväinen itseeni.
//Puro? On kyllä kaunista teksiä, mutta antakaa armoa ruosteessa olevalle Torille :’D
Purohäntä, 23.07.2018
“Kiitos, onhan tuota kuullut jo aika paljon”, Amiraalitassu mutisi vastaikseksi onnitteluihini. Se oli kyllä varmaan ihan totta. Olihan myrskyklaanilaisilla aina tapana onnitella jokaista uutta oppilasta oikein perusteellisesti.
"Onko reviirillä paljonkin riistaa?" oppilas naukui. Tyydyin ensin vain nyökäyttämään päätäni, mutta ajattelin vastata kuitenkin hieman tarkemmin.
"On, nyt riistaa on enemmän kuin milloinkaan. Täytyy nauttia nyt kylläisyyden tunteesta, sillä lehtisade ja lehtikato ovat edessä päin. Tuskin nyt vielä pitäisi murehtia tuollaisia, mutta... tiedäthän... täytyy varautua kaikkeen", vastasin Amiraalitassulle. "Tällä riistamäärällä jokainen saa enemmän kuin syödäkseen."
"Viherlehti on parasta aikaa, sillä silloin klaani on vahvimmillaan. Jokainen kissa Myrskyklaanissa on vahva, kun saa syödäkseen. Myrskyklaani on niin vahva, ettei sitä voittaisi nyt mikään. Oletko huomannut saman?" mau'uin hymyillen. Ajattelin kysyä oppilaaltakin jotain, ettei minun tarvitsisi olla pelkästään äänessä. Sellainen ei ollut ihan juttuni, mutta kelpasi kuitenkin varsin hyvin. Yleensä istuin vain kuuntelemassa, mutta teki hyvää välillä päästä hieman puhumaankin.
//Amiraali?
Amiraalitassu, 23.07.2018
Kuuntelin kollia tarkkaavaisena painaen mahdollisimman paljon ydinlauseista päähäni. Jäin pohdiskelemaan Purohännän viimeistä lausetta, oliko se todella totta ettei Myrskyklaania voittaisi mikään? En ollut perehtynyt muihin klaaneihin sen tarkemmin, saati klaanien ulkopuolisiin kissoihin, mutta ajatus voittamattomuudesta herätti kysymyksiä.
“En tiedä aivan tasan tarkkaan, koska emme välttämättä tiedä toisten klaanien ravintotilannetta. Ellei tietenkään kokouksia lasketa”, murahdin ja tunsin tassuni vääntyneen ikävään asentoon.
Vilkaisin soturin suuntaan ja tutkin tuon elekieltä, mutta en nähnyt paljoa muuta kuin kiinnostuksen häivähdyksen sinisissä silmissä.
“Uskon kuitenkin, että Myrskyklaani on metsässä voimakkain klaani, mutta uskon myös että jokaisella klaanilla on omat erikoispiirteensä joita hyödyntävät toisia klaaneja vastaan”, käänsin tassuani ja sen jälkeen loin katseeni klaanilaisiin.
Osa vaihtoi kieliä toistensa kanssa, se oli asia jonka jätin välistä. Toisaalta ihmettelin puhumistani, enkä haudannut ajatusta syvimpään kuoppaan, myöskään kielten vaihdon kanssa. Olin ehkä hiljainen, mutta mielipiteen jakaminen vanhemmalla iällä toi enemmän uskottavuutta, kuin pentuna. Niin saatoin ainakin ajatella.
“Toivon että klaanit elävät rauhassa, mutta myös sitä, että Myrskyklaani kukoistaisi ilman pelkoa, että sodan syttyessä me häviäisimme”, jatkoin lopuksi.
En tahtonut antaa väärää käsitystä Purohännälle, en varsinkaan sellaista, että voisin jokin päivä pettää klaanini. Hymähdin mielessäni ajatukselle, sillä en voinut taata tai vannoa täydellistä uskollisuutta Myrskyklaanille. Olin liian kokematon ja nuori tietämään mitä itse halusin, ainakin vielä.
//Puro?
Viirutassu, 04.03.2018
"Lupaan etten ikinä mene sinne", naukaisin vakuuttavasti mestarilleni. Kolli katsahti minuun lämpimästi hymyillen ja lähti sitten lumisen metsän poikki kävelmään kohti leiriä. Loikin Purohännän nopeasti kiinni ja jäin kävelemään tuon vierelle.
Päästyämme leiriin vilkaisin epävarmasti Purohäntää.
"Eli pitääkö minun viedä klaaninvanhimmille riistaa?" Kysyin hieman epävarmasti. Mestarini hymyili minulle lämpimästi ja nyökkäsi vastaukseksi.
"Saat levätä hetken, sen jälkeen kertaamme soturilain ja muita sääntöjä ja ohjeita mitä on hyvä noudattaa", Purohäntä naukaisi, nyökkäsin ja lähdin kohti tuoresaaliskasaa hakeakseni vanhimmille syötävää, huomasin kuitenkin metsästyspartion palaavan ja joukossa oli myös kaksi oppilasta; Ruskotassu ja Tiaistassu. Loikin Tiaistassun luokse hymyillen ystävällisesti.
"Haluatko tulla viemään kanssani riistaa klaaninvanhimmille?" Kysäisin ystävälliseen sävyyn kallistaen pienesti päätäni.
//Tiainen?
Viirutassu, 09.03.2018
Katselin tylsistyneenä leiriä, en ollut olettanut oppilaana olemisen olevan näin tylsää. Vilkaisin nopeasti taivasta ja näin kuinka aurinko oli pikkuhiljaa laskemassa. Onnekseni näin leirissä harmaansinertävän turkin pilkahduksen, arvasin sen olevan Purohäntä. Nousin seisomaan ja lähdin tepastelemaan kollia kohti, hän oli ilmeisesti ollut menossa sotureiden pesään, mutten usko että hän pahastuisi jos tulisin hänelle juttelemaan. "Purohäntä, kertaammeko tänään sorurilakia?" Kysäisin ystävälliseen sävyyn päästyäni riittävän lähelle sinertävänharmaata kollia. Purohäntä käänsi ystävällisen katseensa minuun ja pysähtyi, kollin kasvoilla oli lämmin hymy.
"Voisimme kerrata vaikka heti, jos sinulle sopii", kolli naukaisi ja istuutui lumiseen maahan. En ollut varma olivatko mestarini sanat tarkoitettu kysymykseksi johon minun pitäisi jotenkin vastata, istuuduin itsekkin ja katselin kollia syvänsinisillä silmilläni.
"Sopiihan se", naukaisin hetken hiljaisuuden jälkeen. Tiesin joitakin kohtia sorurilaista, mutten ollut täysin varma jokaisesta asiasta, joten odotin kiinnostuneena kuinka Purohäntä alkaisi minulle soturilakia selitttää.
//Puro?
Purohäntä, 10.03.2018
Odotin hetken aikaa, että Viirutassu sai asettua mukavasti istumaan ja kun itse olin valmis aloittamaan. Meidän olisi määrä nyt kerrata soturilakia. Uskoin, että soturioppilas tietäisi joitakin kohtia soturilaista.
"Selvä, aloitetaan", lausahdin oppilaalleni, joka ilmeisesti jo odottikin sanojani. Kiepautin häntäni etutassujeni päälle lämmikkeeksi, kunnes aloitin.
"Puolusta klaaniasi vaikka hengelläsi. Sinulla voi olla ystäviä muiden klaanien kissojen kanssa, mutta ystävyytenne ei saa mennä klaanisi edun edelle, vaikka kohtaisit ystäväsi taistelussa", mau'uin ensimmäisenä. Muistin tämän kohdan sanasta sanaan, olin muistanut siitä asti, kun mestarini sen minulle opetti. Kävin jokaisen kohdan Viirutassun kanssa läpi.
"Nyt kerrot soturilain kohdat minulle. Ei hätää, vaikket kaikkea vielä muistaisikaan. Kyllä sinä aikanaan opit, kun vain jaksat sitä kerrata", sanoin hymyillen. Katsoin kannustavasti ja ehkä myöskin hiukan odottavasti Viirutassua.
"Voit aloittaa", maukaisin oppilaalleni. En odottanut parhainta mahdollista suoritusta, mutta uskoin, että jos Viirutassu vain yrittäisi osaisi hän jo soturilain kohdat ulkoa.
//Viiru?
Viirutassu, 16.03.2018
Katselin mietteliäänä Purohäntää, yrittäen muistaa soturilain, olin varma että joku klaaninvanhin oli sen minulle joskus kertonut.
"Sanonko senkin kohdan jonka juuri itse sanoit?" kysyin hivenen nolostuneesti, meilestäni kymys oli tyhmä, mutta minkäs sille voi jos omistaa yhtä kelvottomat aivot kuin minä? Mestairini nyökkäsi tyynesti, kasvoillaan se sama odottava ja kannustava ilme.
"Puolusta klaaniasi vaikka hengelläsi. Sinulla voi olla ystäviä muiden klaanien kissojen kanssa, mutta ystävyytenne ei saa mennä klaanisi edun edelle, vaikka kohtaisit ystäväsi taistelussa", naukaisin tyytyväiasnä itseeni, olin ainakin muistanut ensimmäisen kohdan soturilaista.
"Älä mene toisen klaanin reviirille", naukaisin tiedostaen sanoneeni tämän kohdan väärin, mieleeni ei kuitenkaan pälkähtänyt mitää paremmin muotoiltua.
"Oppilaat ja soturit syövät pentujen ja klaaninvanhimpien jälkeen. Saalista tapetaan vain syötäväksi. Oppilaaksi tuloon tarvitaan vähintään kuusi kuuta ikää. Täytyy olla kouluttanut oppilas ennenkuin kissa voi olla varapäällikkö. Varapäälliköstä tulee seuraava päällikkö klaanin päällikön eläköidyttyä tai kuoltua", naukaisin katsellen Purohäntää, en ollut varma halusiko kolli korjata mahdollisia virheitäni. Mestarini kasvoilla oli kuitenkin edelleen se sama kannustava ja odottava ilme.
"Varapäällikön kuoltua tai eläköidyttyä, uusi varapäällikkö on valittava ennen kuuhuippua. Täydenkuun yönä rauhan vallitessa pidetään viiden klaanin kokoontuminen, klaanien välistä taistelua ei saa esiintyä tänä aikana. Rajat on tarkistettava ja merkattava joka päivä, haastakaa kaikki tunkeutuvat kissat. Yksikään soturi ei saa laiminlyödä pentua kivussa tai vaarassa, vaikka pentu olisi eri klaanista. Klaanipäällikön sana on soturilaki. Soturi hylkii kotikisun elämää. Jokainen klaani saa olla ylpeä ja itsenäinen, mutta ahdingossa heidän on autettava toinen toisiaan, ettei yksikään klaani. tuhoutuisi", naukaisin joutuen pinnistelemään muistaakseni kaikki soturilain kohdat. Katselin mestarini odottavasti, halusin tietää tuon reaktion, sillä tiesin itsekkin ettei soturilaki välttämättä aivan minun kertomallani tavalla mennyt.
//Puro?
Purohäntä, 17.03.2018
Kuuntelin tarkkaavaisena jokaista oppilaani sanaa. Soturilaki meni rämpien läpi, mutta kuitenkin Viirutassulta hyvin. Ei sitä nyt ihan heti kaikkea muistaisi.
"Hyvin meni. Harjoitellaan sitä vielä pari kertaa, niin kohta osaat sen niin hyvin, ettet ikinä unohda sitä. Alussa ei kaikkien kohtien tarvitsekaan mennä tismalleen oikein, vaan on tärkeintä, että soturilain oppii jossakin vaiheessa oppilasaikana. Jätä kuitenkin soturilaki nyt hautumaan ja kertaa sitä vaikka aina nukkumaan mennessäsi. Seuraavalla kerralla uskon, että osaat sen jo todella hyvin", mau'uin Viirutassulle kannustavasti ja nyökyttelin samalla tyytyväisenä päätäni. Kyllä se pian sujuisi mahtavasti!
"Mitäs sanot, mentäisiinkö jo nukkumaan? Voimme käydä vaikka taisteluharjoituksissa huomenna, kävisikö sellainen?" kysyin seuraavaksi. En uskonut olevani mitenkään liian lepsu, mutten halunnut vain komennella oppilaitani. Näin olisi paljon parempi. Tietysti niin tekisin, jos vain tarvitsisi. Mutta nyt ei tarvinnut, ei ainakaan Viirutassun kanssa, vielä. Viirutassusta tulisi kyllä todella taitava ja hyvä soturi ja hänen ansiostaan Myrskyklaanista tulisi entistäkin vahvempi!
//Viiru?
Viirutassu, 17.03.2018
Tottakai minä halusin taistelemaan, olin pentunakin toivonut jokin päivä pääseväni harjoittelemaan taistelemista ja huomenna saattoi olla juuri sellainen päivä jolloin pääsisisin haejoittelemaan taistelemista.
"Mennään vain ja harjoittelen taistelemista mielelläni", naukaisin ja nousin seisomaan, katsahdin Purohäntään vielä viimeisen kerran tältä päivältä ja nyökkäsin kollille kohteliaasti väliaikaiset hyvästit. Hölkkäain sisään oppilaiden pesään, totuttelin silmäni pesän hämärään valoon ja katselin ympärilleni, ensimmäisenä huomasin Silkkitassun, oppilas oli ollut minun kanssani samoihin aikoihin pentutarhalla. Astelin varovasti kollin vierellä olevalle makuualuselle ja käperryin siihen, suljin silmäni ja annoin itseni vaipua uneen.
Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta, pakkanen ei tuntunut turkillani kylmältä auringon lämmittäessä turkkiani. Hiekkakuopan umi oli tallaantunutta ja joissakin kohdin daattoi eroittaa yksittäisiä tassunjälkiä. Seisoin Purohäntää vastapäätä ja kuuntelin tarkkaavaisena kollin jakelemia ohjeita, mestarini annettua lupa, syöksähdin tuon kimppuun pitäen kynteni piilossa. "Sivalsin" käpälälläni kylkeen ja kierähdin uon vatsan alle, raapaisin tuota vatsaan ja kierähdin nopeasti pois Purohännän alta, jottei kolli litistäisi minua, jäin muutaman hännänmitan päähän kollista ja katsoin tuota tarkkaan. Olin onnistunut liikkeessä täydellisesti. Purohäntä oli alunperin sanonut liikkeen olevan melko hankala mutta näytti häkeltyneeltä minun suoriuduttua siitä täydellisesti. Harmaansinertävä kolli näytti mietteliäältä ja vilkuili minua aina välillä.
Räväytin silmäni auki ja näin ympärilläni sen saman oppilaidenpesän katon ja seinämät, tunsin oloni pettyneeksi, olinko sittenkin nähnyt vain unta? Katsahdin viereiselle makuualuselle jossa Silkkitassu suki turkkiaan, joka näytti minun mielestäni jo oikein siistiltä. Aloin itsekkin sukia turkkiani, sillä turkissani oli paljolti sammalhippuja ja karvani sojottovat joistakin kohdin.
//Silkki? Sori laaduton pätkä xc
Viirutassu, 22.03.2018
"Saitteko poistettua punkit klaanin vanhinten turkista?" Mestarini kysäisi kasvoillaan lämmin hymy. Näin Silkkitassun nyökkäävän, joten itsekkin tyynnyin vain nyökkäämään.
"Hyvä, siinä tapauksessa eiköhän mennä hiekkakuopalle harjoittelemaan taisteluliikkeitä?" Polttosydän naukaisi ystävälliseen sävyyn. Nyökkäsin iloisesti ja Purohännän ja Polttosydämen lähtiessä kävelemään ulos leiristä, kipitin nopeasti heidän peräänsä, tunsin kuinka sipaisin hännälläni vanhingossa takanani kulkevaa Silkkitassua jostain naaman kohdalta. Sivusilmällä huomasin kuinka vaalean hopeanharmaa Silkkitassu kiilasi vierelleni. Vilkaisin nopeasti kollia ja muistin kuinka tuo oli nuolaissut tassuaan jossa oli hiirensappea.
"Silkkitassu nuolaisi tassuaan jossa oli hiirensappea, olisittepa nähneet hänen ilmeensä", tokaisin yllättävän ilkikuriseen sävyyn osoittaen sanani mestareillemme. Kuulin Purohännän hymähtävän huvittuneesti, harmaansinertävä kolli vilkaisi nopeasti Silkkitassua kasvoillaan huvittunut, kuitenkin lempeä hymy.
"Kokemuksista oppii", Polttosydän naukaisi yrittäen peittää huvittuneisuutensa, joskaan siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Tunsin Silkkitassun läpsäisevän minua hännällään, naurahdin pienesti, sillä ei hännällä läpsäyttäminen oikeasti sattunut, se oli enemmänkin huvittavaa. Sivusilmällä näin kuinka Silkkitassu mulkaisi minua muka erittäin vihaisesti.
"Oletko sinä jo kiertänyt reviirin Polttosydämen kanssa?" Kysäisin vaihtaekseni puheenaiheen, sillä en uskonut että Silkkitassuun tutustutuminen piti aloittaa häntä pelkästään ärsyttämällä.
"En ole", Silkkitassu vastasi harmissaan. Katsahdin mestareihimme jotka kulkivat hivenen edellä, he näyttivät kuuntelevan jutteluamme, mutta taisivat pitää kohteliaana olla kommentoimatta keskustelumme. Tajusin Silkkitassun pässeen vasta eilen oppilaaksi, mutta kai hänkin nyt jotain teki?
"Oletko sinä tehnyt mitään Polttosydämen kanssa?" Kysäisin vilkaisten Silkkitassua, kollin kasvoilla oli hivenen harmistunut ilme, mutta kolli onnistui nopeasti vääntämään kasvoilleen taas hymyn.
"En ole tehnyt mitään oppilaiden tehtäviä, sitten punkkien poistamisen", vaalean hopeanharmaa kolli naukaisi astellessamme hiekkakuopalle. Purohäntä ohjasi minut hivenen syrjemmälle ja istuutui eteeni.
"Haluan muistuttaa, että taistelua harjoitellessa pidämme kynnet piilossa", Purohäntä naukaisi katsoen minua vakava ilme kasvoillaan, mestarini katse suli kuitenkin nooeasti lempeäksi hymyksi. Kolli nyökkäsi lyhyesti hiekkakuopaa osoittaen, tulkitsin sen merkkinä mennä keskemmälle. Asettuessani seisomaan Silkkitassun viereen huomasin, kuinka kolli tuntui tarkistavan kynsien varmasti olevan piilossa.
"Saatte ensin kokeilla liikkeitä meihin, koska tämä on ensimmäinen taisteluharjoitus kertanne ja lopuksi saatte kokeilla niitä toisianne vastaan", Purohäntä naukaisi tyynesti, kasvoillaan kannustava ilme josta kykeni erottamaan myös ystävällisyyttä. Polttosydämen kasvoilla oli mietteliäs ilme, naaras taisi pohtia liikettä jonka ensimmäisenä näyttäisi. Hetken pohdittuaan Polttosydän teki hännällään nopean heilautuksen ja Purohäntä siirtyi muutaman hännänmitan päähän harmaasta naaraasta ja katsoi tuota tarkkaavaisesti. Polttosydän vilkaisi nopeasti minua ja Silkkitassua varmistaakseen meidän seuraavan esimerkkiä tarkasti. Polttosydän syöksähti kohti Purohäntää, naaras kierähti harmaansinertävän kollin vatsan alle, oli sivaltavinaan haavan pyyhkäistessään etukäpälällään Purohännän vatsaa ja kierähti nopeasti pois, nousi seisomaan ja juoksi ketunmitan kauemmas pitäen katseensa tiiviisti Purohännässä. Yritin painaa mieleeni tarkasti jokaisen liikkeen mitä Polttosydän oli tehnyt. Mestarini lähti kävelemään hiukan sivummalle ja pysähtyi eteeni, kun olin päässyt hänen lähelleen.
"Nyt sinä saat yrittää Polttosydämen näyttämää liikettä, tiedän sen olevan haastava, joten siksi en oletakkaan sen onnistuvan ensimmäisellä kerralla täydellisesti", Purohäntä naukaisi tyynesti ja otti muutaman askeleen kauemmas minusta. Jännitin lihakseni valmiina syöksymään kohti mestariani. Harmaansinertävä kolli nosti häntänsä pystyyn ja heilautti sitä nopeasti merkiksi hyökätä. Syöksähdin eteenpäin ja tein nopean pysähdyksen mestarini kyljen kohdalla, kierähdin tuon vatsan alle ja yritin sivaltaa kollin vatsaa, pääni oli kuitenkin pyörällä joten tassuni sivalsi vain ilmaa, kierähdin nopeasti pois Purohännän vatsan alta ja hoipertelin kauemmas, yrittäen pitää huomioni mestarissani. Purohäntä katsoi minua hetken mietteliäänä, tiesin suoritukseni olleen huono, mutta Purohäntä haluaisi varmasti sanoa jotain muutakin kuin minun epäonnistuneen liikkeessä.
//Silkki? Puro? Sori ku kesti xc
Tiaislaulu, 22.03.2018
Nuolaisin rintaani siloittaakseni karvojani ja sitten kohotin katseeni. Istuin soturien pesän läheisyydessä leirin reunalla odotellen, että jotain tapahtuisi. Nyrpistin inhoten nenääni, kun muistelin Saniaistähden jakamia partioita. Minua ei oltu laitettu aamun partioihin mukaan. En ymmärtänyt miksi ei, sillä minulla ei ollut oppilasta jota kouluttaa, ja nyt vain istuin leirissä toimettomana. Pian joku tulisi taatusti kysymään minulta, että voisinko vaihtaa klaanivanhimpien makuualuset, kerta kun istuin vain leirin reunalla. Ruskolehtikään ei ollut leirissä, sillä hän oli lähtenyt aamun ensimmäiseen partioon eikä ollut vaivautunut herättämään minua. Olisin ehkä voinut mennä hänen kanssaan samaan partioon, mutta sisko oli vain jättänyt minut nukkumaan ja lähtenyt itse ulos. Kateus ja ärtymys alkoivat poltella vatsassani yltyvän nälän mukana, ja nousin seisomaan. Jos en päässyt partioon mukaan, voisin sen sijaan lähteä jaloittelemaan ulos ja ehkä napata saaliin siinä sivussa. Nuolaisin huuliani ja lähdin loikkimaan kohti leirin uloskäyntiä. Puolivälissä matkaa joku huusi:
"Tiaislaulu!" Seisahduin ja käännyin äänen suuntaan. Hyasinttimyrsky istui vähän matkan päässä minusta ja katseli minua.
"Niin?" kysyin yrittäen pitää äänensävyni kohteliaana. Hyasinttimyrsky räpäytti silmiään ja tassutti lähemmäs minua.
"Mihin sinä olet menossa?" kolli kysyi. Hän kuulosti epäileväiseltä. Raivo kiehahti sisuksissani ja hetkellisesti minun teki mieli loikata leveälapaisen kollin kimppuun. Hillitsin kuitenkin itseni ja hengitin syvään. Olin soturi ja osasin käyttäytyä kuin soturi, vaikkakin Hyasinttimyrsky näytti pitävän minua aivan hiirenaivona. En minä ollut lähdössä minnekään Myrskyklaanin rajojen ulkopuolelle! Vaikka olinkin ollut innoissani - ehkä liiankin innoissani - retkestä Varjoklaaniin, ei se tarkoittanut, että menisin sinne uudestaan.
"Minä olen menossa metsälle", naukaisin. Tuijotin Hyasinttimyrskyn kirkkaansinisiin silmiin, mutta pian käänsin katseeni pois. Kollin katse oli liian syyllistävä, vaikken ollut tekemässä mitään väärää.
"En minä ole enää pentu, enkä edes oppilas. Enkä minä ole hiirenaivo. Ei minusta olisi tehty soturia, jos en osaisi pysyä Myrskyklaanin reviirin sisäpuolella", naukaisin. Sitten nyökkäsin Hyasinttimyrskylle kohteliaasti ja lähdin tassuttamaan kohti uloskäyntiaukkoa.
"Nähdään!" huikkasin lapani yli, ennen kuin työnnyin leiristä ulos.
Tuuli puhalsi kasvoilleni saaden viikseni värisemään. Hymy kaartui väkisinkin huulilleni, kun kiihdytin vauhtini juoksuun. Lumi narisi käpälieni alla, kun pujottelin puiden ja aluskasvillisuuden seassa eteenpäin. Annoin hetkeksi kehoni vain kiidättää minua eteenpäin ja päästin kaikki ajatukseni vapaaksi. Liian pian tajusin kuitenkin, että minun täytyi hidastaa vauhtini, sillä haistoin Viirutassun, Silkkitassun ja heidän mestariensa tuoksut edessäpäin. Liu'uin pysähdyksiin ja jäin hetkeksi huohottamaan hangelle. Kun sain tasattua hengitykseni lähdin tassuttamaan varovasti eteenpäin kohti hiekkakuoppaa, jonne Purohäntä ja Polttosydän olivat vieneet oppilaansa. Heidän tuoksunsa tuntuivat vahvasti nenässäni, kun seurasin nelikon käpälänjälkiä eteenpäin. Pian kuulin heidän äänensä ja loikin vielä viimeiset ketunmitat hiekkakuopan reunalle.
"Hei Tiaislaulu!" Purohäntä naukaisi iloisesti nähdessään minut. Hymyilin soturille ja nyökkäsin sitten tervehdykseksi. Sitten mieleeni pulpahti jännittävä ajatus, ja kallistin päätäni. Tunsin muiden tuijotukset turkillani, enkä ihmetellyt yhtään. Yleensä soturit joilla ei ollut oppilasta eivät osallistuneet harjoituksiin, mutta tuskinpa minua ajettaisiin poiskaan?
"Mietin tässä, että voisinko osallistua teidän harjoituksiinne?" ...ja samalla osoittaa, että olisin valmis omaan oppilaaseen, lisäsin mielessäni. Pieni virne valaisi kasvoni, kun jäin silmäilemään vanhempia sotureita vastausta odottaen.
// Viiru? Silkki? Puro?
Viirutassu, 24.03.2018
Purohäntä ei ehtinyt antaa palautetta suorituksestani, kun Tiaislaulu pyyhälsi paikalle. Tepastelin innokkaasti lähemmäs vaaleanruskeaa naarasta. Mestarini tervehti Tiaislaulua ja kuulin kuinka naaras kysyi voisiko osallistua meidän taisteluharjoituksiimme. Ilmeeni kirkastui entisestään, olisi mukavaa saada joku muukin soturi harjoituksiimme, etenkin kun Tiaislaulu oli ollut samaanaikaan minun kanssani oppilas, joskin vain hetken. Katsahdin silmissäni aneleva pilke Purohäntään, mestarini olisi suostuttava!
"Kaipa se käy", Purohäntä vastasi hetken mietittyään, harmaan sinertävä kolli vilkaisi taempana seisovaan Polttosydämeen kallistaen hieman päätään, Polttosydän nyökäytti päätään suostumisen merkiksi. Häntäni nousi iloisesti pystyyn, sinisissä silmissäni oli ystävällinen pilke tutkiessa katseellani Tiaislaulua. Naaras näytti kohtuu hyvältä taistelemaan, mutta sitäkin paremmalta saalistamaan.
"Purohäntä, voisinko harjoitella liikettä Tiaislaulun kanssa?" Kysyin kääntäessä ystävällisen katseeni mestariini. Sinertävän harmaan kollin kasvoilla oli lempeähkö hymy, tuon silmissä ollessa miettivä katse.
"Kyllä se käy, kunhan se ei vähennä suorituskykyäsi", mestarini naukaisi levittäen kasvoilleen entistä leveämmän ystävällisen hymyn.
"Katson kuitenkin vierestä ja tarvittaessa annan ohjeita", Purohäntä naukaisi astellen hivenen syrjemmälle, sivusilmällä näin kuinka Polttosydän kehotti Silkkitassua kokeilemaan liikettä uudelleen. Arvioin katseellani tovin Tiaislaulua, minun olisi osattava varautua liikkeisiin mitä naaras voisi tehdä ja mitä minun ei tulisi tuota vastaan tehdä. Naaras näytti melko hoikalta, eikä näkyviä lihaksiakaan ollut, tiesin etten voisi aliarvioida vihollistani, sillä arvelin sen olevan pahimpia virheitä mitä taitava taistelija voisi tehdä.
"Sinä et ilmeisesti nähnyt mitä liikettä harjoittelimme?" Kysäisin kallistaen hivenen verran päätäni. Tiaislaulu pudisti päätään hienoisesti ja katsoi minua ikäänkuin odottaen minun kertovan liikkeen. Pohdin hetken miten voisin liikkeen selittää, ei Polttosydänkään sitä ollut selittänyt, ainoastaan näyttänyt.
"Kun sinä seisot siinä, minun on juostava vierellesi, kierähtää vatsasi alle, sivaltaa vatsaasi haava ja kierähtää nopeasti pois altasi", naukaisin hetken mietittyäni, olin melko ylpeä itsestäni, sillä en aivan heti olisi uskonut osaavani selittää liikettä noin hyvin.
"Mutta älä huoli, en ole niin raaka, että pitäisin kynteni esillä", naukaisin pienesti naurahtaen, Tiaislaulunkin kasvoille levisi huvittunut hymy.
"No, oletko valmiina?" Naaras kysäisi ja asettautui seisomaan paikalleen. Nyökkäsin lyhyesti ja laskeuduin hieman matalampaan tasoon ja jännitin lihakseni. Lähdin juoksemaan kohti Tiaislaulua, pidin ajatukseni ainoastaan tässä liikkeessä, en saisi epäonnistua Tiaislaulun edessä! Olin kuitenkin kaatua rähmälleni, kun käpäläni menivät sekaisin, onnistuin kuitenkin pysymään pystyssä ja jatkamaan juoksuani. Jalkani rummuttivat maata ja lumi narskui käpälieni alla, tunsin kuinka viileä hanki tunkeutui polkuanturoideni väliin. Kylmähkö tuuli paiskautui vasten kasvojani ja korvani luimistuivat, en ehtinyt jarruttaa kunnolla laskeutuessani kyyryyn ja kierähtäessäni Tiaislaulun vatsan alle, vedin pehmeällä tassullani ''viillon'' naaraan vatsaan ja kierähdin pois alta. Juoksin ketunmitan päähän naaraasta ja jäin katsomaan tuota huohottaen, liikkeeni oli sujunut miltei moitteettomasti!
"Hienoa Viirutassu, tätä minä sinulta odotinkin!" Purohäntä huudahti iloiseen sävyyn.
//Tiainen? Silkki? Puro? Toivottavasti en autohitannu liikaa (':
Tiaislaulu, 26.03.2018
Katsoin kermanvalkoista kollia silmät sirrillään. Hän oli tehnyt liikkeen helposti minuun, vaikka olinkin soturi. Kuuntelin Purohännän kehuja kateellisena, yrittäen pitää yltyvän kiukun aisoissa. Muistin Mesiviiksen opit vaikka unissani, erityisesti ne, joissa olin epäonnistunut. Suljin hetkeksi korvani minua ympäröivältä maailmalta ja keskityin kokoamaan itseni. Minua ei luultu huonoksi, kun Viirutassu oli onnistunut. Mutta silti halusin todistaa, että oppilas ei voittaisi minua kahta kertaa. Ravistelin turkkiani ja käännyin kohti Purohäntää odottaen seuraavia ohjeita. Harmaansinertävä kolli vilkaisi mietteliäänä kumppaniaan ja tuon oppilasta Silkkitassua, jotka harjoittelivat erilaisia hyppyjä. Sitten Purohäntä huiskaisi hännällään ilmaa ja kääntyi katsomaan taas minua ja Viirutassua.
"Kokeillaan samaa liikettä uudelleen, mutta niin, että loikkaat vihollisen selkään, etkä kierähdä vatsan ali", soturi maukaisi. Huiskaisin hännälläni ilmaa, ja käännyin sitten katsomaan Viirutassua. Kermanvalkoinen oppilas vilkaisi minua pikaisesti, ennen kuin peruutimme kumpikin omille paikoillemme. Viirutassun syvänsinisissä silmissä oli keskittynyt katse, kun kolli kyyristyi lähelle maata. Virnistin kollille, kun laskeuduin alas ja jännitin lihakseni. Jähmetyin täysin paikoilleni odottaessani, että Viirutassu tekisi hyökkäyksen minua kohti, ja voisin kellistää hänet sitten maahan. Sillä niin minä aioin tehdä. Siristin keskittyneesti silmiäni enkä antanut katseeni herpaantua hetkeksikään Viirutassun kauniista syvänsinisistä silmistä.
// Viiru?
Polttosydän, 24.01.2018
Onni kupli rinnassani. Purohäntäkin halusi pentuja. Hymy koreili huulillani. Minä rakastin tuola kollia, rakastin niin paljon.
"Minä rakastan sinua", kehräsin painautuen kiinni kolliin.
"Minäkin rakastan sinua", olin kuulevinani kollin hiljaisen vastauksen.
"Meidän pennuistamme tulee vahvoja", maukaisin hiljaa, kollin myöntyessä.
"Tottakai, he ovat klaanin parhaat pennut", kollin vastaus hymyilytti minua. Väsymys kuitenkin alkoi painaa kehoani ja silmäni alkoivat painua kiinni.
"Väsyttääkö sinua?" Purohännän ääni kuulosti hivenen huvittuneelta.
"Joo...", haukottelin ja kävin makaamaan pedilleni.
"Hyviä unia rakas", Purohäntä naukaisi. Olisin halunnut vastata, mutta uni vei voiton ja minä nukahdin.
//Puro? Tosi pätkä tää
Purohäntä, 27.01.2018
"Hyviä unia rakas", oli viimeinen asia, jonka kumppanilleni naukaisin ennen hänen nukahtamistaan. Olin itse vielä vähän aikaa hereillä katsoen kuinka Polttosydän hengitti rauhalliseen tahtiin vieressäni. Pikkuhiljaa omat siniset silmäni sulkeutuivat kiinni ja nukahdin.
Heräsin aamulla ja räväytin silmäni auki. Huomasin Polttosydämen jo heränneen. Naaras suki vieressäni harmaata turkkiaan rauhallisin vedoin.
"Huomenta", mau'uin ja nousin kömpelösti istumaan. Räpyttelin väsyneenä silmiäni ja aloin sukimaan omaa sinertävänharmaata turkkiani nopein vedoin.
"Huomenta. Nukuitko hyvin?" kumppanini vastasi ja katsoi minua kauneilla, puoleensa vetävillä silmillään. Nyökyttelin päätäni.
"Nukuin, näin aamusta vain hieman väsyttää", vastasin naarassoturin äsken esittämään kysymykseen. Tuo nyökkäsi.
"En miten on omien uniesi laita?" lausahdin kysyvällä äänen sävyllä. Nuolin pari takkua sileäksi rinnastani, jotka olivat siinä äskettäin inhottavasti törröttäneet. Siirryin sukimaan häntääni sillä välin kun odotin Polttosydämen vastaavan kysymykseeni jotakin. Ajatukseni karkasivat tähän päivään. Tapahtuisiko tänään jotakin erikoista vai olisiko tämäkin tavallinen päivä? Karistin turhat ajatukset pois ja keskityin katsomaan Polttosydäntä.
//Poltto? :]
Viirutassu, 28.02.2018
Kipitin aukiolle Paatsamapilven paimentamana. Istuuduin emoni viereen eturiviin. Paatsamapilvi alkoi nopein ja voimakkain kielenvedoin sukia turkkiani. Mieleni olisi tehnyt panna vastaan, mutta minua kiinnosti juuri nyt enemmän se, mitä Saniaistähti oli sanomassa. Saniaistähden avatessa suunsa sanoakseen jotain, sijaisemoni lopetti sukimisen ja pukkasi minua lempeästi eteenpäin. Hieman hämilläni kävelin eteenpäin.
"Viirupentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, tunnettakoot sinut Viirutassuna. Mestarisi olkoon Purohäntä. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken jonka on Kirsikkaviikseltä oppinut", Saniaistähti sanoi selkeällä ja kuuluvalla äänellä. *Minusta tulee oppilas!* ajattelin innoissani ja katselin hetken ympärilleni. Tavoitin Paatsamapilven katseen, sijaisemoni kasvoilla oli lämmin hymy, käänsin katseeni kuitenkin pois. Sinertävänharmaa kolli, jonka arvelin olevan uusi mestarini Purohäntä käveli leveästi hymyillen minun luokseni. Kolli kosketti kuonollansa minun kuonoani ja lähti kävelemään takaisin paikalleen eturiviin, Purohäntä viittoi minua seuraamaan. Kävelin kollin perässä eturiviin ja höristin korviani kuullessani kuinka koko klaani huusi uutta nimeäni. Kasvoilleni hiipi väkisinkin erittäin leveä hymy klaanitoverieni tullessa onnittelemaan minua.
//Puro?
Purohäntä, 28.02.2018
Klaani kokous oli alkamassa ja odotin kärsivällisenä, mitä päälliköllä olisi asiaa. Istuskelin rauhassa parin soturin seurassa. Viirupennusta nimitettiin oppilas, Viirutassu. Katselin mietteliäänä ympärilleni. Kenetköhän kissa saisi mestarikseen? Yllätyin Saniaistähden sanovan nimeni. Aioin opettaa Viirutassulle kaiken, minkä olin Kirsikkaviikseltä oppinut. Kirsikkaviiksen muisteleminen ei enää kirpaissut, onneksi. Minulle entinen mestarini oli kuitenkin ollut tärkeä ja on edelleen. En ikinä voisi unohtaa häntä.
Hetki kuluikin nopeasti ja vähitellen Viirutassua ympäröivät myrskyklaanilaiset palasivat arkisiin askariinsa ja jättivät meidät kaksi kahden - ainakin melkein. Tiikeriraivo asteli vielä luoksemme. Tiesin parantajaoppilaan olevan juuri sellainen kissa, joka mielellään pysyi poissa isoista porukoista - ja ylipäätään seurasta. Ymmärsin siis, miksi kolli oli tulossa onnittelemaan tuoretta oppilasta vasta nyt.
"Onneksi olkoon Viirutassu. Kaikkea hyvää sinulle", Tiikeriraivo maukui, jotenkin haikeasti. Hän ilmeisesti muisteli omia oppilasaikojaan, kun hän vielä oli soturioppilas, matkalla soturiksi. Ehkä hän saattoi välillä kaivata omia soturiaikojaan. Tai sitten ei.
"Kiitos", oppilaani naukaisi keltasilmäiselle kollille. Tiikeriraivo nyökkäsi ja lähti tallustelemaan kohti parantajan pesää. Siirsin sinisen katseeni uuteen oppilaaseeni, Viirutassuun, hymyillen tuttua lempeää hymyäni.
"Onnea uudelle oppilaalle. Mitäs sanoisit, jos mentäisiin kiertämään reviiriä?" maukaisin kollioppilaalle ja katsahdin kohti uloskäyntiä. Samassa uppouduin ajatuksiini, muistoihi. Muistelin kuinka olimme Polttosydämen kanssa tavanneet ensimmäisen kerran. Muistin ne kaikki hauskat muistot oppilaana. Se oli ihanaa aikaa. Havahduin kuitenkin nopeasti todellisuuteen ja jäin odottamaan Viirutassun vastausta. Sinänsä kysymykseni ei ollut kysymys. En kuitenkaan halunnut heti ensimmäisenä ottaa käskevää roolia, joten tyydyin pieneen kyselyyn alussa. Viirutassusta tulisi kyllä varmasti hyvä soturi! Toivottavasti osaisin kouluttaa häntä hyvin.
//Viiru?
Viirutassu, 28.02.2018
Into kihisi sisuksissani ja onnistuin vain hädintuskin peittämään sitä. Purohäntä vaikutti mukavalta kissalta ja uskoin, että hän kykenisi kouluttamaan minusta kunnon soturin. Mietin hetken mitä vastaisin mestarini kysymykseen, päähäni ei mitään kovin ihmeellistä pälkähtänyt.
"Se olisi mielenkiintoista", maukaisin lyhyen pohdinnan jälkeen, äänessäni oli selvästi erottuvaa intoa. Pomppasin seisomaan, odotin että Purohäntä lähtisi johdattamaan minua ulos leiristä tutustumaan Myrskyklaanin reviiriin. Kolli nousi melko leppoisasti seisomaan ja katsoi minua ystävällinen hymy huulillaan.
"No, lähdetään", hän naukaisi leppoisasti ja lähti kävelemään ulos leiristä. Kipitin mestarini perässä leveä hymy kasvoillani, tämä oli ehkä tähänastisen elämäni onnellisin päivä! Päästyämme ulos leiristä sisäinen pohtijani heräsi taas. *Mistä lumi saa alkunsa? Kuinka puu saa uudet lehdet?* ajattelin pitäen huolen ettei vauhtini hidastuisi. Jokainen ajatukseni liittyi jotenkin siihen mitä näin. Ehdin avata suuni kysyäkseni vastausta johonkin mietteisiini, tajusin kuitenkin, että olin nyt oppilas eikä minun kuulunut kysellä joutavia.
//Puro?
Purohäntä, 28.02.2018
Tassuttelin verkkaisin askelin Viirutassu vierelläni piikkihernetunnelia pitkin ulos leiristä. Katsoin oppilastani hetken aikaa ja huomasin hänen avaavan suunsa, kuin sanoakseen jotain. Viirutassu ei kuitenkaan sanonut mitään. Ihmettelin asiaa hetken ja sillä välin kolli oli ehtinyt jo sulkea suunsa. Hymähdin ja siirsin katseeni eteenpäin.
"Sano vain", maukaisin katsellen kauniita, lumisia puita samalla, kun nostelin tassujani lumihangessa. Välillämme oli hetken hiljaista. En tiennyt halusiko Viirutassu sanoa asiaansa. Halusin kuulla kuitenkin jotain. Edes jotain. Ehkä kolli oli unohtanut asiansa? Ehkä ei? Ei ollut järkevää päätellä sitä itse. Siihen tiesi vastauksen vain itse Viirutassu. Minua kuitenkin kiinnosti tietää, mitä soturioppilas oli ollut sanomassa. Saattaisihan asia olla tärkeäkin. Ehkä.
"Olit sanomassa jotain. Sano vain", maukaisin rikkoen hiljaisuuden. En edelleenkään katsonut oppilastani, vaan suoraan eteenpäin. Sininen katseeni poukkoili edessä olevissa puissa ja siirtyi aina puusta toiseen, yhä eteenpäin.
"Sano vain", päätin lausahtaa vielä yhden kerran. Jos Viirutassu ei tämän jälkeen kertoisi en tivaisi häneltä asiaa enempää. Olin päättänyt sen.
//Viiru? Sori sekavuus :/
Viirutassu, 01.03.2018
Astelin Purohännän vierellä, kolli oli selvästi nähnyt minun avaavan suuni.
"En halua kysellä kuin pentu", naukaisin nopeasti ja hivenen nolostuneesti, vilkaisin syvänsinisillä silmilläni Purohäntää.
"Ei se haittaa vaikka kyselisitkin", mestarini naukaisi tyynesti äänessään ystävällisyyttä.
"Nokun minä olen kauhea haaveilija ja pohtija", naukaisin astellessani Purohännän vierellä.
"Ja minä vain olin pohtimassa kaikenlaista", jatkoin nopeasti vilkaisten taas Purohäntää.
"Mutta ei minulla mitään tärkeää ollut", tokaisin hypähtäen ilmaan, sillä tuntui niin hyvältä olla leirin ulkopuolella tutustumassa reviiriin.
"Mitä kaikkea Myrskyklaanin reviiriltä edes löytyy?" Kysyin yllättäen itsekkään miettimättä sen tarkmmin mitä olin sanomassa. Katselin ympärilleni, huokaisin ihastuneesti katsellessani tarkemmin lehdettömiä pensaita ja puita. En ollut kuvitellut että leirin ulkopuolella voisi näyttää näinkin hienolta.
//Puro?
Purohäntä, 01.03.2018
Käänsin sinisen katseeni laikukkaaseen kollioppilaaseen. Huulillani oli tuttu lempeä ja ystävällinen hymy, joka koristi kasvojani lähes joka päivä. Viirutassu oli juuri kysynyt, mitä kaikkea Myrskyklaanin reviiriltä löytyisi. Hymähdin pikaisesti ensin.
"Saat siihen kyllä vastauksen tänään", sanoin viikset väpättäen. Viirutassu olisi varmaankin halunnut saada vastauksen heti kun mahdollista, mutta kolli näkisi aikanaan kaiken reviirillä olevan. Aioin pyhittää kaksi seuraavaa päivää reviirin kiertämiseen, sillä en uskonut Viirutassun jaksavan niin paljon kävelemistä yhdessä päivässä. Kun sitä mietti tarkemmin, ajatteli, että jaksoi. Kuitenkaan ei sitten jaksanut. Kyllä minuakin jo hieman puolen reviirin jälkeen väsyttäisi, muttei selvästikään niin paljoa, kun tuoretta Myrskyklaanin oppilasta. Niin se vain oli.
"Noniin tuolla on hiekkakuoppa", sanoin ja osoitin hännälläni hiekkakuopan suuntaan, "siellä oppilaat harjoittelevat mestareidensa kanssa. Siellä pidetään taisteluharjoitukset ja sinäkin tulet jonakin päivänä sinne harjoittelemaan minun kanssani. Ja jos ja kun saat vielä oman oppilaasi, tuot hänet hiekkakuopalle harjoittelemaan taisteluliikkeitä."
Viirutassun katse oli suunnattu harjoittelupaikkaan, hiekkakuoppaan. Jonakin päivänä mekin harjoittelisimme tuolla.
"Haluatko, että käymme katsomassa vai jatkammeko matkaa?" lausahdin kysyvästi oppilaalleni. Nyt ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota kollin syvänsinisiin silmiin. Hänen silmänsä olivat saman väriset kuin pennunpennullani. Voi, minulla oli niin tavattoman ikävä heitä. En vain yhtään tiennyt, miten heillä meni. Toivottavasti kaikki oli Jokiklaanissa kunnossa. Ainakin sukulaisillani.
"Niin, miten on?" kysyin vielä, kun vastausta ei kuulunut hetkeen.
//Viiru?
Viirutassu, 01.03.2018
Katselin kiinnostuneen oloisena hiekkakuoppaa, mieleni olisi tehnyt juosta suoraan sinne ja tutkia jokainen asia sieltä. Tiesin kuitenkin jonakin päivänä pääseväni harjoittelemaan sinne.
"Jatketaan vain matkaa", naukaisin yllättävän tyynesti. Purohäntä nyökkäsi ja lähti kävelemään pois hiekkakuopalta. Astellessani mestarini vierellä vilkaisin vielä hiekkakuoppaa, jossa nyt näkyi vain tasainen lumikerros. Jalkojani alkoi jo nyt hieman uuvuttaa tämä kävely, sillä en ollut tottunut kävelemään kuin lyhyitä matkoja leirin sisäpuolella. En antanut pienen uupumuksen näkyä kasvoiltani vaan jatkoin sinnikkäästi etenemistä Purohännän vierellä, pidin kasvoillani sen saman iloisen ja kiinnostuneen hymyn.
"Purohäntä, mitä kaikkea oppilaan velvollisuuksiin kuuluu?" Kysyin yllättäen, vilkaisin nopeasti Purohäntää joka käveli vierelläni. Katselin ympärilleni painaakseni mieleeni jokaisen asian metsästä, tiesin hyvin että kierroksemme oli vasta alussa, mutta erilaiset kuvat linnuista jotka istuivat oksilla visertäen kauniisti, lehdettömät puut ja pensaat, kuten hiekkakuoppakin pyörivät mielessäni.
//Puro?
Purohäntä, 02.03.2018
Viirutassun kysymys osittain yllätti minut. Yleensä selitin asian oppilaalle ajallaan, mutta nyt kolli oli ennättänyt kysymään sitä ennen kuin olin ehtinyt sitä hänelle kertoa. Katsahdin oppilaaseen ja loin häneen sinisillä silmilläni ystävällisen katseen.
"Kuningattaret, pennut ja klaaninvanhimmat täytyy ruokkia ensin, ennen kuin voit itse syödä. Voit syödä tämän jälkeen, jos sinulla sattuu olemaan nälkä. Ennen sitä kuitenkin sinun täytyy viedä klaaninvanhimmille riistaa, ellei joku toinen oppilas ole jo hoitanut sitä. Pentutarhan asukkaat on nimittäin jo ruokittu", maukaisin ja siirsin sinisen katseeni eteenpäin, jotta näin mihin päin olimme menossa.
"Sinun täytyy noudattaa soturilakia, kuten muidenkin kissojen. Olin ajatellut, että tänään myöhemmällä voisimme käydä soturilakia läpi. Se on kuitenkin hyvin tärkeä ja jokaisen on osattava se", sanoin nyökytellen samalla päätäni. Muistin kyllä kuinka Kirsikkaviiksi oli opettanut minulle soturilakia ja selostanut tarkasti sen tärkeyden.
"Ja sitten sinun tietysti kuuluu totella mestariasi", naurahdin huvittuneena Viirutassulle. Olimmekin jo saapuneet reviirimme rajalle. Rajan toisella puolella ei ollut toisen klaanin reviiriä, vaan Puusilpumo. Minusta oli inhottavaa olla täällä, sillä Puusilpumon lähellä on kaksijalkala. Vaikkei Puusilpumossa enää tehdäkään mitään siellä voi silti olla iljettäviä kaksijalkoja.
"Tuo tuolla on Puusilpumo. Älä ikinä, koskaan mene sinne. Onko selvä?" kysyin tiukkana oppilaaltani. En halunnut nuoren kissan missään nimessä koskaan päätyvän tämän lähemmäksi tuota kaksijalkojen paikkaa.
"Se on vaarallinen paikka jokaiselle kissalle, oli sitten oppilas tai soturi", sanoin vielä. Häntäni huiski hermostuneena puolelta toiselle. En vain kerta kaikkiaan pitänyt tästä paikasta.
//Viiru?
Salviatassu, 06.12.2017
"Salviapentu, pysyhän nyt paikallasi. En voi puhdistaa karvojasi jos sätkit kuin vastasyntynyt pentu."
Pyöräytin safiirinsinisiä silmiäni liitoiteltusti ja rentoutin jäykistettyjä jäseniäni, jotta Hyasinttimyrsky pääsisi nuolemaan alaselkäni karvoja. Samalla kun isäni puhdisti sotkuista turkkiani, annoin katseeni karkailla aukiolle, joka erottui sammalverhojen välistä. Tuoresaaliskasalla istui oppilaita, jotka jakoivat ruokaa keskenään. Kun näin heidän ystävälliset hymyt ja rennot juttelutuokiot, innostus oppilaaksi pääsemisestä kasvoi vain entistä isommaksi.
"Noin, nyt turkkisi näyttää siedettävältä. Sinun pitää oppia, että vaikka valkeat karvat näyttävät upealta, niiden siistinä pitäminen on erittäin haastavaa koska jokainen sammalhippu ja hiekanjyvä erottuu puhtaanvalkoisesta turkista", Hyasinttimyrsky lausahti laskettuaam minut pentutarhan hiekkalattialle. Vaikka katseeni oli vieläkin porautunut sammalverhojen takana häämöttävään aukioon, tunsin isäni polttavan katseen niskakarvoissani.
"Salviapentu, kuunteletko sinä?"
Hätkähdin, kun Hyasinttimyrskyn turhautunut äänensävy kajahti ilmaan ja pakottauduinkin kääntymään ympäri, samalla myös jouduin kohtaamaan sinertävänharmaan kollin silmät.
"Kyllä isä, minä kuuntelen", mumisin nolostuneena, "olen vain todella innostunut enkä vain jaksaisi odottaa hetkeäkään."
Onneksi siinä samassa Hyasinttimyrskyn kirkkaansinisissä silmissä välähti hyvinkin tuttu lämpö, joka pysyi kollin kasvoilla tuon kumartuessa nuolaisemaan päälakeani hellästi.
"Ymmärrän kyllä. Oppilaaksi pääseminen on jokaisen kissan mielestä todella jännittävää, kun voi vihdoinkin kokea itsensä tärkeäksi", Hyasinttimyrsky totesi ja peruutti sitten hieman, asettuen istumaan sammalpedin reunalle. Olin juuri aikeissa kysyä isältäni, miltä hänestä oli tuntunut päästessään oppilaaksi, mutta samassa aukiolta kajahti voimakas kutsuhuuto:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!"
Loikkasin silmänräpäyksessä jaloilleni, kun jännitys otti vallan kehossani. Tuuhea häntäni alkoi vispata ilmaa ja silmissäni välähti innostus, kun sukelsin nopeasti ulos pentutarhasta. Suuntasin automaattisesti askeleeni Suurkiveä kohti, jonka ympärille myrskyklaanilaiset alkoivat hiljalleen kerääntyä.
"Mennään eturiviin, Salviapentu. Sillä tavalla pääset helposti Suurkiven luokse", Hyasinttimyrsky muistutti saapuessaan rinnalleni. Nyökkäsin nopeasti isälleni ja lähdin pujottelemaan kissarykelmän läpi. Jossakin vaiheessa tunsin astuvani jonkun hännän päälle, jolloin ilmaan lennähti hiljainen murahdus.
"Varoisit vähän!"
"Anteeksi!" pahoittelin hätäisesti ja sukelsin sitten eturiviin, jonka jälkeen asettauduin istumaan.
"Salviapentu, astuisitko eteen?" Saniaistähden ääni sai niskakarvani pörhistymään, mutta siitä riippumatta onnistuin nousemaan ja kävelemään siedettävän siististi Suurkiven luokse. Nostin safiirinsiniset silmäni päällikköä kohti, valmiina kuuntelemaan hänen seuraavia sanojaan.
"Salviapentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitset soturinimesi, tunnettakoon sinut Salviatassuna."
Aistin sydämeni lyönnin kiihtyvän, kun Saniaistähti alkoi kiertää soturien ryhmää arvioivalla katseellaan. Kun päällikön vaaleanvihreä katse pysähtyi harmaansinertävän kollin kohdalla, innostus välähti silmissäni.
"Mestarisi olkoon Purohäntä. Toivon, että hän opettaa sinylle kaiken jonka on mestariltaan Kirsikkaviikseltä oppinut", Saniaistähti ilmoitti ja nyökkäsi Purohännälle, kun kollikissa erkani soturien rivistöstä ja tassutteli luokseni. Lihaksikas soturi otti askeleen lähemmäs ja kosketti kevyesti kuonollaan minun kuonoani. Sitten hän peruutti kissojen joukkoon ja seurasin uutta mestariani pikaisin askelin.
"Salviatassu! Salviatassu!"
Kuuntelin onnellisena, kuinka nimeni alkoi kaikua leirissä klaanitoverieni onnitellessa minua. Kasvoillani loistava hymy kasvoi entisestään, kun tassuttelin hieman kauemmas Purohännän kanssa. Jännitys kupli sisälläni, kun odotin kuulevani mestariltani, mitä tulisimme tekemään tänään.
*Kierrämme ainakin rajat, olen kuullut sen olevan tavallisesti oppilaiden ensimmäisen päivän ohjelmana. Ehkä me voisimme opetella jo hieman saalistustekniikoita?* mietin innoissani.
"Salviatassu, ikävä kyllä minulla on tänään hieman kiireitä. Emme voi tänään harjoitella."
Suuni loksahti ammolleen, kun kuulin Purohännän sanat. Olin aikeissa pyytää tylyllä äänensävyllä vastausta mestarini sanoihin, mutta onnistuin viime hetkellä hillitsemään kieleni.
"Mitä kiireitä sinulla on?" kysyin mahdollisimman tyynellä ja kohteliaalla äänensävyllä, vaikka siihen tarvitsinkin hieman keskittymistä. Mutta juuri kun Purohäntä oli avaamassa suutaan ja arvatenkin vastaamassa kysymykseeni, mestarini takaa kajahti rennolta kuulostava ääni:
"Salviatassu, Purohäntä. Mitä täällä on meneillään?"
Katsoin silmät suurina, kuinka Mesiviiksi tassutteli luoksemme ja laski vaaleanvihreän, kyseenalaistavan katseensa minuun. Kun tajusin edessäni seisovan kissan klaanin varapäälliköksi, laskin nopeasti pääni kohteliaaseen kumarrukseen. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan jäin odottamaan Purohännän vastausta Mesiviiksen kysymykseen.
// Mesi? Puro?
Mesiviiksi, 16.12.2017
Tapanani ei ollut yleensä tunkeilla kahden kissan väliseen keskusteluun mukaan, mutta en tiennyt mikä minuun meni. Olin käyttäytynyt oudosti sitten Kirjosiiven kuoleman, en vain päässyt siitä yli. Kokoontumisessa olin luullut löytäneeni kissan, joka voisi minua ymmärtää, mutta olin ollut väärässä. Ahvenleuka olikin elossa ja eli nyt Kuolonklaanissa, vaikka se oli varmasti pahempaa kuin kumppanin menettäminen kuolemalle, jos Helmitähdeltä kysyttiin. Naaras ei pitänyt lainkaan siitä, kuinka hänen kumppaninsa ilmestyi kokoontumiseen vihollisklaanin riveissä. Hengitin syvään ja keskityin nyt edessäni seisoviin Purohäntään ja tuon tuoreeseen oppilaaseen Salviatassuun, joka juuri oli laskenut päänsä hieman alas kunnianosoitukseksi. En minä keneltäkään kumarrusta kaivannut, mutten siitä tajunnut sanoa mitään, kun naaras kerkesi jo nostaa päänsä ylös.
"Ei mitään. En voi viedä Salviatassu vielä kiertämään rajoja, koska minulla on kiireitä. Voisitko pitää hänelle seuraa tai tutustuttaa hänet muihin oppilaisiin?" Purohäntä kysyi ja lähti kävelemään kohti parantajan pesää sen enempää sanomatta. Salviatassu käänsi katseensa minuun, hän näytti ärsyyntyneeltä ja hieman hämmentyneeltä. Avasin suuni kertoakseni oppilaalle, että hän voi itse mennä muiden oppilaiden luokse ja esittäytyä, kunnes muutin mieleni. Minä kaipasin seuraa, enkä nähnyt mitään estettä sille, miksen voisi klaanini nuorelle jäsenelle pitää seuraa hetken ajan. Ehkä se voisi olla jopa ihan mukavaa, voisin unohtaa kaikki elämäni murheet ja kiireet, joita lehtikato toi.
"No, oletko kiertänyt jo leirin läpi?" kysyin nuorelta oppilaalta, joka katsoi yhä mestarinsa perään parantajan pesälle. Salviatassu käänsi sinisen katseensa minuun ja nyökkäsi.
"Isä esitteli minulle leirin, kun olin pentu", oppilas vastasi.
"Okei.. Entä oletko koskaan käynyt leirin ulkopuolella? Voisimme käydä tutkimasas hieman leirin lähiympäristöä", ehdotin kääntäen katseeni piikkihernetunneliin, jonne lumi ei ollut päässyt. Tunnelin lattia oli kovettunut vuodenaikojen mittaan, kun lukemattomat kissat olivat kävelleet siitä leiriin ja ulos. Leiri sen sijaan omasi ohuen lumipeitteen, jolle kissat olivat tehneet uria päästäkseen pesille, tarpeidentekopaikalle, ulos, tuoresaaliskasalle tai lempipaikkaansa leirissä.
"Eikö reviirin esittely ole mestarin puuhia? Suuttuuko Purohäntä?" oppilas kysyi ja käänsi myös katseensa piikkihernetunneliin.
"Tuskin hän suuttuu. Purohäntä on viisas kissa, hän ymmärtää takuulla", nau'uin lempeästi hymyillen kääntäen katseeni valkeaan naaraskissaan, "mitä sanot, mennäänkö?"
//Salvia?
Salviatassu, 18.12.2017
Jäin katsomaan loittonevan Purohännän perään, silmissäni säihkyi hienoinen turhautuminen. Miksi juuri ensimmäisemä päivänä mestarini piti lähteä jonnekin muualle?
"No, oletko kiertänyt jo leirin läpi?"
Hätkähdin hieman Mesiviiksen äänen kantautuessa korviini ja käännyin kollikissaa kohti, safiirinsinisiä silmiä räpäyttäen. Muistin vasta nyt, että varapäällikkö oli saapunut paikan päälle ja tullut ilmeisesti hetkelliseksi "mestarikseni".
"Isä esitteli minulle leirin, kun olin pentu", ilmoitin tyynesti ja aloin samassa muistelemaan kyseistä päivää. Se oli ollut täysin tavallinen lehtisateen päivä, kun Hyasinttimyrsky oli tullut ehdottamaan leirin kiertämistä. Ja tietenkin, minä olin vastannut myöntävästi. Olimme nähneet oppilaiden, parantajan ja klaaninvanhimpien pesän, pentutarhassakin olimme käyneet nopeasti. Soturien ja päällikön pesään emme kuitenkaan olleet menneet.
"Okei. Entä oletko koskaan käynyt leirin ulkopuolella?" Mesiviiksi jatkoi ja käänsi katseensa leirin uloskäyntiä kohti. Vilkaisin itsekin nopeasti piikkihernetunnelia, jonka toisella puolella odotti aluskasvillisuudeltaan tiheä metsä.
"Eikö reviirin esittely ole mestarin puuhia? Suuttuuko Purohäntä?" kysyin epävarmana Mesiviiksen ehdotuksen kuultuani. En todellakaan halunnut lähteä leiristä ilman mestarini lupaa ja myöhemmin jäädä siitä kiinni.
"Tuskin hän suuttuu", Mesiviiksi lausahti tyynen oloisena, "Purohäntä on viisas kissa, hän ymmärtää takuulla." Sen sanottuaan valkea kolli käänsi vihertävän katseensa minuun ja päädyin kohtaamaan sen kirkkaansinisillä silmilläni.
"Mitä sanot, mennäänkö?"
"Mennään vain!" vastasin pirteänä ja ponkaisin hölkkään leirin uloskäyntiä kohti. En vaivautunut odottamaan varapäällikköä, vaan sukelsin suoraan piikkihernetunneliin ja sieltä päädyinkin metsään. Kurkustani nousi hiljaista, mutta voimakasta kehräystä.
*Ei ole mitään yhtä rauhoittavaa paikkaa kuin Myrskyklaanin reviirin metsä*, ajattelin tyytyväisenä ja vetäisin sieraimiini metsän raikasta ilmaa. Mesiviiksen saavuttua piikkihernetunnelista metsään käännyin ympäri ja kohdistin katseeni kolliin.
"Mistä aloitetaan?" kysyin innostuneena.
// Mesi?
Viimahalla, 26.12.2017
"Eikös sinun nimesi ollut Salviatassu?" kysyin lyhyen hiljaisuuden jälkeen ja käännyib vilkaisemaan vierelläni tassuttavaa oppilasta. Naaras katsoi minua safiirinsinisillä silmillään.
"Kyllä. Sinun nimesi on Viimahalla, eikö niin?" Oppilas varmisti. Nyökkäsin lempesti. Huomasin kuinka jäseneni alkoivat vertyä hiljalleen ja hymy alkoi palata kasvoilleni. Karsea aamu oli jäämässä taakseni. Huomasin, että olisimme pian joella, joten pysähdyin. Käännyin minua seuranneiden kissojen puoleen ja naukaisin:
"Meidän on järkevintä hajaantua. Muistosielu, Harakkausva ja Laventelitassu, menkää aurinkokiville päin. Purohäntä, Salviatassu tulevat mukaani pöllöpuulle." Joukko nyökytteli tyytyväisenä ja alkoi hajaantua. Pyörähdin kohti kahta klaanitoveriani ja totesin:
"Sitten mennään. Älkää lähtekö kauas pöllöpuusta." Kaksikko nyökkäsi ymmärryksen merkiksi lähtiessäni hiljaa tassuttamaan eteenpäin pitäen aistini viritettyinä.
//Salvia? Puro?
Purohäntä, 26.12.2017
Olin metsästyspartiossa oppilaani kanssa, jota Viimahalla johti. Kaksi kissaa - Viimahalla ja Salviatassu - näyttivät tulevan hyvin toimeen. Olin tyytyväinen, että Salviatassu alkoi puhumaan Viimahallan kanssa, jotta hän saisi ystäviä. Ei oppilaana olossa ole tärkeintä päästä mahdollisemman nopeasti soturiksi vaan sen ohella täytyy myöskin pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Silloin sitä paitsi oppii paremmin.
"Salviatassu", maukaisin valkealle naaraalle, jonka kehossa oli hopeanharmaata kiinnittääkseni hänen huomionsa. Kun oppilas käänsi sinisen katseensa minuun hymähdin.
"Muista tämä; lähesty hiljaa kohti saalista, matalana. Muista pitää häntäkin alhaalla. Varo oksia ja lehtiä, jotka voivat rapista astuessasi niille. Varmista, ettei saalis haista sinua! Heti saatuasi saalis kiinni tapa se ja kiitä Tähtiklaania", nau'uin oppilaalle ohjeet, "voit yrittää ensin omatoimisesti ja jos et onnistu pyydä minulta tai Viimahallalta apua - kumpi sattuu olemaan lähempänä."
Heilautin häntääni ja katosin aluskasvillisuuden sekaan jättäen Viimahallan ja Salviatassun kahdestaan. Olin haistanut jossakin täällä päin hiiren ja nyt aioin etsiä sen.
//Salvia? Viima? :D
Salviatassu, 26.12.2017
"Meidän on järkevintä hajaantua. Muistosielu, Harakkausva ja Laventelitassu, menkää aurinkokiville päin. Purohäntä ja Salviatassu tulevat mukaani pöllöpuille", Viimahalla ilmoittti tyynesti, pysähtyen samalla. Huomasin silmäkulmastani, kuinka aurinkokiville lähtevät kissat nyökäyttivät päitään ja kääntyivät sitten, lähtien sitten suuntaamaan Jokiklaanin rajaa kohti.
"Oletko sinä käynyt vielä pöllöpuilla?" Viimahalla kysyi ystävällisesti, kun olimme jääneet kolmestaan. Kohdistin safiirinsinisen katseeni valkeaan kolliin ja ravistelin päätäni.
"No, nyt saat nähdä sen ensimmäistä kertaa", Purohäntä naukaisi ystävällisesti ja puski minua hellästi eteenpäin. Vasta sitten tajusin Viimahallan lähteneen suuntaamaan metsäpolkua pitkin, jolloin kipitin soturin perään Purohännän kanssa.
"Millainen paikka se on?" kysyin uteliaana, kun olimme lähteneet jatkamaan matkaa pienempää metsäpolkua pitkin. Viimahalla kulki ensimmäisenä ja minä kuljin Purohännän rinnalla pari hännänmittaa taaempana. Purohäntä oli avaamassa suutaan vastatakseen, mutta Viimahalla ehti ensimmäisenä:
"Pöllöpuu on suuri tammi, jossa on kolo ja siinä kolossa asuu pöllö", valkeaturkkinen soturi kertoi, "sieltä pitäisi löytää vielä jotakin riistaa."
"Salviatassu."
Käänsin sinertävän katseeni, kun kuulin Purohännän äänen kutsuvan minua nimeltäni.
"Muista tämä; lähesty hiljaa kohti saalista, matalana. Muista pitää häntäkin alhaalla. Varo oksia ja lehtiä, jotka voivat rapista astuessasi niille. Varmista, ettei saalis haista sinua! Heti saatuasi saalis kiinni tapa se ja kiitä Tähtiklaania", Purohäntä selosti, "voit yrittää ensin omatoimisesti ja jos et onnistu pyydä minulta tai Viimahallalta apua - kumpi sattuu olemaan lähempänä."
Sen sanottuaan harmaansinertävä kolli kääntyi ja sukelsi saniaisten sekaan, kadoten aluskasvillisuuteen. Käännyin vilkaisemaan Viimahallaa ja virnistin nopeasti.
"Tuossa oli ainakin tärkeää tietoa", totesin rennosti kollille.
// Viima?
Purohäntä, 26.12.2017
Lähestyin matalana ja hiljaa vaanien kohti hiirtä, jonka olin ensin haistanut ja sen jälkeen löytänyt nakertelemassa jotakin pientä valkean hangen päällä. Se varmastikin söi jotakin, tietystihän sillä täytyi olla nälkä kun lehtikadon aikaan oli riistallakin hyvin vähän syötävää. Onneksi hiiri oli niin keskittynyt syömään syömisiään, että pystyin hiipimään helposti sen lähelle. Kun hiireen oli enää pari kolme hännänmittaa hiivin vielä muutaman askeleen eteenpäin kunnes loikkasin hiiren kimppuun. Otin hiiren karvaisesta nahasta kiinni kynsilläni ja tapoin sen nopealla puraisulla. Kiitin Tähtiklaania. Aloin kaivamaan juuri pyydystämälleni hiirelle kuoppaa lumihankeen, josta voisin sen myöhemmin hakea. Näin pöllöpuun latvan täältä, joten en ollut kamalan kaukana puusta. Viimahallahan oli halunnut meidän molempien - Salviatassun ja minun - pysyvän puun lähettyvillä. Viimahalla oli kyllä erittäin hyvä soturi missä asiassa tahansa! Hän oli vielä nuori ja vetreä, kaikki seikkailut olivat hänellä vielä edessä. Äkkiä mieleni valtasi mahdottomasti erilaisia muistoja. Kaikista parhain muisto oli minun ja Polttosydämen pentujen syntyminen. Kuulin kuinka pennut olivat inisseet ja ulisseet, tuhisseet unissaan. Suljin siniset silmäni ja kuvittelin itseni pentutarhaan. Kolme pentua nukkuivat niin sievästi kauniin kumppanini ympärillä. Oli niin tavattoman... lintu! Linnun rääkäisy palautti minut maanpinnalle. Miten minä nyt noin aloin uneksimaan? Ravistelin päätäni, jonka jälkeen laskin hiiren kaivamaani kuoppaan ja peitin sitä hieman lumella.
"Klaani tarvitsee lisää ruokaa lehtikadon aikaa, ei ole aikaa muistelemiseen tai miettimiseen vain teoille on aikaa", mutisin samalla kun lähdin tarpomaan lumisessa maastossa puiden välissä aistit tarkkoina jos sattuisin löytämään riistaa.
Polttosydän, 01.01.2018
Palasin saalistamasta. Tassuni olivat kohmeessa ja korvanpäätäni nipisteli. Mukanani roikkui ruipelo hiiri, muuta en ollut saanut kiinni. Jätin hiiren tuoresaaliskasaan ja pujahdin sotureidenpesään lämmittelemään. Onnekseni huomasin Purohännän makaamassa pedillään. Tassuttelin tuon luo.
"Hei Purohäntä", naukaisin hiljaa painautuen kiinni kolliin. Tuon lämmin keho lämmitti omaani, onneksi. Näin lämpenisin nopeammin.
"Miten päiväsi on mennyt?" jatkoin hymyillen. Ihanaa että minulla oli kumppani vierelläni. Purohäntä nuolaisi kokonaista korvaani.
"Hyvin. Kävin partiossa", tuo kertoi. "Ei näkynyt mitään ihmeellistä", hän jatkoi minun hymyillessä.
"Eipä tietenkään, kuka nyt tällaisella pakkasella haluaisi joutua taisteluun?" kysyin. Purohäntä näytti olevan samaa mieltä. Tunsin kuinka aloin jo lämmetä.
"Tuotanoin, olen miettinyt yhtä asiaa... Haluaisin vielä pentuja", sanoin hiljaa.
"Mietin vain että haluatko sinä? Haluaisin yhden pentueen vielä, jooko?" kyselin. Minä niin halusin sen pentueen. Entä jos Purohäntä ei haluaisikaan?
//Puro?
Purohäntä, 04.01.2018
"Tuotanoin, olen miettinyt yhtä asiaa... Haluaisin vielä pentuja", harmaa kumppanini sanoi hiljaa. En ollut odottanut ihan tuollaista asiaa puheeksi, ainakaan juuri nyt. Kun en hetkeen vastannut meripihkasilmäinen Polttosydän kyseli minulta pari kysymystä:
"Mietin vain että haluatko sinä? Haluaisin yhden pentueen vielä, jooko?"
Käänsin sinisen katseeni naarassoturin meripihkaisiin silmiin ja hymyilin lempeää hymyäni. Nyökkäsin ensin pienesti samalla miettien mitä vastaisin.
"Totta kai haluan", maukaisin lempeästi ja lipaisin kumppanini korvaa. Miksen haluaisi enempää pentuja? Kolmesta pennustamme enää yksi on hengissä ja hänkin Jokiklaanissa. Haluaisin jälkikasvua Myrskyklaaniinkin, jälkikasvua, jotka kertoisivat meistä eteenpäin. Että muistomme pysyisivät yllä. Suljin silmäni ja kuvittelin itseni leikkimään uusien pentujemme kanssa. Hymy huulillani vain leveni ajatellessani asiaa enemmän.
//Poltto? Ei mtn hajua missä Puro huiteli ja olisko sen pitäny mennä jonnekin, mut ihan sama, en oo ollu paljoo selvillä asioista viimeaikoina XD.
Salviatassu, 18.01.2018
Istuin aukion laitamilla, tuijotin hiekkalattiaa käpälieni alla. Olin istunut siinä jo pitkän tovin ajan, käyden läpi eilisiä tapahtumia. Viimahalla oltiin löydetty päivällä ukkospolulta kuolleena, hirviö oli ajanut hänen ylitseen. Uutiset olin kuullut Hyasinttimyrskyltä, joka oli myötätuntoisena päästänyt minut syleilyynsä.
Viimahalla oli ollut ainoa ystäväni, ihastukseni, uskollinen klaanitoverini ja tietenkin rohkea myrskyklaanilainen. Hänen kuolemisensa oli suuri menetys klaanille, mutta elän täytyisi vain jatkaa. Vaikkei se tietenkään helppoa olisi.
"Salviatassu."
Hätkähdin ajatuksistani hereille kuultuani tuttuakin tutumman äänen edestäni. Safiirinsinisen katseen nostettuani tunnistin edessäni seisovan harmaansinertävän kollin Purohännäksi, omaksi mestarikseni. Soturin kasvoilla lepäsi tyyni ja yllättävän myötätuntoinen hymy.
"Ikävöit Viimahallaa", hän kuiskasi ja heilautti häntäänsä hellästi niin, että se osui lapaani. Räpäytin sinertäviä silmiäni nopeasti ja nyökäytin päätäni, kun en saanut sanaakaan ulos rutikuivasta kurkustani.
"Ymmärrän sen kyllä, klaanitovereista luopuminen on vaikeaa. Mutta sinun pitää kerätä itsesi ja muistaa, kuinka lähellä olet soturiutta. Tule, lähdetään harjoittelemaan taistelemista. Arviointisi alkavat lähestyä", Purohäntä muistutti ja nousi sitten jaloilleen, venyttäen sitten lihaksikasta vartaloaan. Päätin itsekin nousta seisomaan ja venyttelin nopeasti pitkät jalkani ja sirorakenteisen vartaloni. Saatuani puhtaanvalkoisen turkkini puhtaaksi marssin mestarini rinnalle ja lähdimme yhdessä metsää kohti.
"Tässä voisi olla hyvä paikka harjoituksille. Jäädään tähän."
Pysähdyimme suuren aukion reunamille, jota reunustivat tiheät saniaismuurit. Muutama puu seisoi saniaisten seassa ja kohosi korkealle taivaaseen, laskien sitten aukion ylle lehtien muodostaman katon, jonka raoista aurinko pääsi pilkahtelemaan.
"Nyt pidämme aivan tavalliset taisteluharjoitukset, joissa yksinkertaisesti sanottuna sinun täytyy saada minut kaadettua allesi. Ei kynsiä eikä hampaita", Purohäntä ilmoitti ja loi minuun nopean silmäyksen, odottaen saavansa vastauksen kysymykseensä. Nyökäytin päätäni nopeasti, jonka nähtyään kolli nyökkäsi itsekin ja kääntyi sitten, lähtien tassuttelemaan aukion laitamaa kohti. Huokaisin syvään ja lähdin itse marssimaan vastakkaista reunamaa kohti.
Yht'äkkiä niskaani iskeytyivät voimakkaat käpälät ja pamahdin maahan suuren voiman osuessa selkääni. Ulvaisin yllättyneenä ja ehdin nähdä vilauksen mestarini sinertävänharmaasta hännänpäästä.
"Ole aina valmis hyökkäykseen", hän muistutti ja alkoi sitten painaa minua painollaan maata vasten, pitäen kuitenkin etutassunsa niskani kohdalla.
Murahdin ja heilautin lantiotani voimakkaasti Purohännän vatsaa kohti. Yritykseni tuotti tuloksia ja sinertävänharmaa kolli lensi hieman kauemmas. Hän ei kuitenkaan jäänut toipumaan, vaan sukelsi uudelleen eteenpäin ja kaatoi minut uudelleen maahaan. En tietenkään ollut osannut odottaa hyökkäystä.
"Hyvä yritys, mutta sinun täytyy aina tietää mitä vastustajasi tekee seuraavaksi. Uudestaan."
Henkäisin syvään, kun pääsin vihdoin noustua jaloilleni. Rintaani puristi kivusta, mutta myös tyytyväisyydestä.
Olimme harjoitelleet jo pitkän tovin ajan taistelemista ja olin vihdoin ja viimein saanut lukittua Purohännän alleni.
"Hyvää työtä, Salviatassu. Voit nyt palata leiriin", harmaansinertävä kolli lausahti ja nyökäytti päätään tyynesti.
"Kiitos, Purohäntä", vastasin kohteliaasti ja lähdin sitten aukiolta.
// Puro? Joku? Tönkötitönk
Polttosydän, 25.11.2017
Naurahdin lempeästi kumppanini kyselylle.
"Pääsin pois parantajanpesästä, mutta minun piti ottaa rauhallisesti. Ja saan nukkua sotureidenpesässä", vastasin kumppanilleni. Katsoin tuota hymyillen, kollin sukiessa turkkiaan suoraksi.
"Minä haluan jo partioon! Ja saalistamaan! Ja haluan oppilaan jota voin opettaa jajaja", hihkun innoissani kuin pentu, kumppanini kuitenkin keskeyttäessä minut huvittuneena.
"Sinä pääset metsästämään ja partioon. Oppilaasta en tiedä, mutta sinun piti ottaa rauhallisesti", kolli maukui.
"Kyllä kyllä, mutta minä haluan jo metsään!" maukaisin hymyillen. "Mennään jo!" hoputin kumppaniani.
"Käyttäydyt kuin pentu, odota nyt", kumppanini vastasi huvittuneena intoiluuni.
"Okei okei", vastasin myöntyvästi ja istahdin alas, siinä vaiheessa huomaten että olin noussut seisomaan jossain vaiheessa.
Purohäntä, 26.11.2017
Kumppanini näytti haluavan todella paljon soturin tehtäviin. Hän oli erittäin innostuneella tuulella ja vaikutti ihan pieneltä pennulta, joka pääsisi pian ensimmäistä kertaa ulos pentutarhasta. Suin turkkini nopeasti, sillä Polttosydän näytti siltä, ettei kestäisi odottamaan yhtään pidempään. Hymähtäen nousin ylös sammalvuoteeltani.
"Joko mennään?" kysyin huvittuneena. Harmaa kumppanini nyökytteli päätään ja lähes loikkasi seisaalleen.
"Mennään jo", naaraskissa sanoi ja lähti edeltä ulos soturien pesästä nopein askelin. Naurahdin ja lähdin hänen peräänsä lähes juosten, jotta saisin naaraan kiinni. Astuessani ulos pesästä jouduin räpyttelemään sinisiä silmiäni auringon valon osuessa niihin. Polttosydän taas odotti minua jo uloskäynnin suuaukolla.
"Tule jo! Metsästyspartio on jo lähtenyt, enkä halua odottaa niin pitkään kunnes rajapartio lähtee!" kumppanini huusi minulle.
"Tullaan!" huusin ja ravasin nopeasti hänen luokseen. Tassuttelin naaraan perässä ulos leiristä. Tämä oli yksi niistä hetkistä kun ei satanut. Yleensä satoi jatkuvasti ja se sade ei ollut mitään pientä tihkutusta vaan kunnon rankkasadetta. Tänään oli varmasti satanut aikaisemmin, sillä maa oli märkä. Ilmakin oli hyvin kostea. Monet riistaeläinten tuoksut olivat kadonneet sateen mukana ja nyt ne luikkivat ulos koloistaan. Täydellinen aika metsästää.
"Minne päin mennään?" kysyin kohottaen kulmiani.
//Poltto?
Polttosydän, 26.11.2017
Mietin hetken mitä vastaisin kollille. Pöllöpuulle? Joenvartta pitkin? Rajaa pitkin? Lopulta päätin että olisi parasta mennä joenvartta pitkin.
"Jos menisimme joenvartta, Jokiklaanin rajaa pitkin? Sieltä voisi löytyä sekä hiiriä, että vesimyyriä", mietin ääneen. Kumppanini näytti hyväksyvältä.
"Se käy", tuo vastasi lyhyesti. Lähdimme tassuttelemaan rinnakkain kohti Jokiklaanin rajaa. Pidin kuitenkin aistini valppaana jos saattaisimmekin löytää saalista, jo matkalla. Metsä oli vielä märkä, siitä päätellen oli vasta satanut. Riista alkoi harvenemaan, eli lehtikato oli lähellä. Ilmakin oli alkanut kylmetä. Raitis ilma teki hyvää pitkän makaamisen jälkeen. Oli mukavaa päästä vihdoinkin liikkeelle. Kyllä se soturin päivittäinen saalistaminen, partiointi ja ulkona kävely voittaa parantajan pesässä makaamisen. En ollut huomannutkaan, mutta Purohäntä oli pystähtynyt. Käännyin katsomaan tuota hieman kummissani, kuitenkin saaden hiiren hajun kitalakeeni avatessa leukojani. Purohäntä kyyristyi matalaksi ja katosi aluskasvillisuuden sekaan. Pian tuo jolkuttikin takaisin luokseni hiiri hampaissaan.
"Saalista!" ilahduin. Purohännän silmiin syttyi huvittunut pilke. Tuo pudotti saaliinsa maahan.
"Saalista, olet oikeassa", tuo vastasi huvittuneena innokkuudelleni. Purohäntä kaivoi saalilleen kuopan ja laittoi sen sinne, peittäen mullalla, jättäen sen odottamaan hakemista. Jatkoimme matkaa. Pidin leukojani auki koko matkan, mutten saanut riistan hajua mistään. Lopulta saavuimme joen rantaan. Lähdimme sitä pitkin. Hetken kuluttua sain vainun vesimyyrästä. Purohäntäkin oli kai huomannut saman. Laskeuduin saalistus asentoon ja lähdin seuraamaan vesimyyrän hajua. Pian näinkin sen tekemässä jotain omaa juttuaan. Varmistin että olen tuulen alapuolella. Pidin häntäni suorassa, matalalla, niin ettei se koskenut maata. Matalana hiivin lähemmäs vesimyyrää. Kun aika oli mielestäni sopiva, ponnistin. Päädyin vesimyyrän päälle taittaen nopeasti sen niskat, päästäen sen hengestään. Kiitin Tähtiklaania vesimyyrästä ja palasin Purohännän luo saalis hampaissani. Hautasin saaliini maahan jättäen sen odottamaan hakuuta.
Purohäntä, 27.11.2017
Kumppanini oli varmaankin saanut vainun samasta vesimyyrästä, kun minäkin, mutta annoin Polttosydämen mennä pyydystämään sen. Hän kuitenkin oli niin kovasti kaivannut soturin arkisia puuhia ja saalistushan oli yksi niistä. Naaraskissa lähti matalana hiipien ääntäkään päästämättä siihen suuntaan mistä mehevän vesimyyrän tuoksu tuli. Tunsin ilmassa kosteuden lisäksi kylmyyttä. Olihan nyt lehtisateen loppu ja lehtikato vielä edessä. Riistaa oli nyt vähemmän, mutta siltikin jokainen sai ainakin Myrskyklaanissa ja uskoakseni muissakin klaaneissa syödäkseen. Ei kukaan varmastikaan nälkään kuolisi. Pahemmat ajat olisivat vielä edessä, nimittäin lehtikato, kylmät pakkaspäivät ja korkeat kinokset. Ajatuskin puistatti minua. Pikkuhiljaa, päivä päivältä oli aina vain viileämpi. En usko, että tarvitsisi odottaa enää kauaa kun ensimmäiset lumihiutaleet jo leijailisivat maahan. Sitten huomasin harmaan naaraan jolkottelevan luokseni vesimyyrä hampaissaan. Polttosydän hautasi saaliinsa maahan.
"Onneksi nyt ei sada", maukaisin lähtiessämme tassuttelemaan eteenpäin joen myönteisesti.
"Niin, onneksi ei", naaras hymähti lisäten tassuihinsa hieman lisää vauhtia. Tuuli pörrötti turkkiani ja sai oloni hyvin viileäksi.
"Tuolla näyttää olevan orava", kuiskasin osoittaen hännälläni lähimpään puuhun, jossa orava nakerteli käpyään. Lähdin hiljaa hiipimään kohti oravaa kumppanini takanani.
"Odota sinä alhaalla, menen säikyttämään sen", sanoin mahdollisemman hiljaa ja aloin kivuta ylös puun runkoa pitkin. Pian olin oravan kohdalla, vain rungon toisella puolella. Kiersin hiljaa puun sivulle ja pian hyppäsin samalla oksalle missä orava oli. Pörröinen, hieman pulskahko orava lähti täyttä juoksua puun rukoa alas, jossa Polttosydän oli vastassa.
//Poltto?
Polttosydän, 27.11.2017
Orava juoksi suoraan minua kohti. Odotin oikeaa hetkeä ja nappasin sen kiinni päästäen sen hengestään nopeasti.
*Kiitos Tähtiklaani tästä oravasta ja sen hengestä*, mietin. Pian Purohäntä ilmestyi paikalle.
"Pitäisikö meidän lähteä takaisin leiriin päin?", kumppanini kysyi. "On tässä kuitenkin aika hyvin jo saalista", tuo lisäsi. Suostuin ideaan. Otimme hiiren ja lähdimme kaivamaan vesimyyrän kannettavaksi. Haimme myös hiiren ja lähdimme kohti leiriä.
"Pian tulee lehtikato", huokaisin. "Klaani selviää, minä tiedän sen. Saniaistähti on hyvä päällikkö, hän osaa hommansa. Kyllä Mesiviiksikin auttaa paljon. He johtavat klaanin taistelun kautta voittoon. Siis taistelun lehtikatoa vastaan", mietin ääneen. Purohäntä joka kantoi vesimyyrää nyökytteli vieressäni. Minulla oli orava ja hiiri. Kannoin niitä hännistä, joten minun oli helpompi kantaa. Kylläkin oravan häntäkarvat jotka olivat mukavan tuuheat, eivät maistuneet hyvältä. Riistan haju kyllä sai vesen kielelle, mutta ensin piti ruokita kuningattaret ja klaaninvanhimmat. Myös ilman parantajaa emme selviäisi lehtikadosta.
//Puro?
Purohäntä, 29.11.2017
Tassuttelimme reippain askelin vierekkäin kohti leiriä. Oli mahtavaa saada viettää taas aikaa kumppanini kanssa jossain muuallakin kuin parantajan pesässä. Minulla oli jo nälkä, sillä olin ollut syönyt viimeksi eilen aamulla. Vatsani huusi nälkää, minun olisi pian syötävä jotakin. Olin eilen ajatellut syöväni heti kun voisin, mutta olinkin lähtenyt kumppanini kanssa saalistamaan, joten en ollut siihen pystynyt.
Päästyämme leiriin veimme saaliit tuoresaaliskasaan, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen. Eihän se niin suuri ollut kuin kesällä, mutta kyllä siitä ihan hyvin jokaiselle jotakin riittäisi.
"Minulla on ihan kamala nälkä", valitin katsellessani ympärilleni. Olikohan kuningattaret ja klaaninvanhimmat jo ruokittu. Pentutarhan suuntaan oli menossa oppilas kantaen suussaan pörröistä oravaa. Klaaninvanhinten pesään oli tassuttelemassa kaksi oppilasta saaliit suussaan. Eikai olisi siis pahaksi ottaa yhtä hiirtä.
"Taidan ottaa tämän hiiren", sanoin ja nappasin riistaeläimen suuhuni. Hiiren mehukas tuoksu sai veden lehahtamaan kielelleni. En malttaisi odottaa päästä syömään sitä. Odotin Polttosydämen valitsevan itselleen jotakin hyvän kokoisesta tuoresaaliskasasta.
//Poltto?
Polttosydän, 29.11.2017
Katselin tuoresaaliskasaa. Muillekin pitää jäädä, joten päätin ottaa aika laihan kottaraisen. Otin linnun suuhuni. Astelimme kumppanini kanssa leirin laitamille syömään ruokiamme. Purohäntä söi sellaisella ruokahalulla, että ajattelin tuon olleen nälissään jo pitkäänkin. Pieni huvittunut hymy nousi huulilleni. Mutustelin rauhassa kottaraista. Se oli hyvää, vaikkakin oli varmaan lojunut kasassa jo hetken aikaa. Purohäntä oli jo syönyt aika nopeasti. Minä söin kottaraiseni nopeasti loppuun ja nousin istumaan. Nuolaisin viiksiäni.
"Mitä seuraavaksi?" kysyin innoissani odottaen jo seuraavaa tekemistä. Kumppanini katsahti minua huvittuneena.
"Polttosydän, sinä olet soturi, et mikään oppilas", tuo naukaisi.
"Käydäänkö pienellä ruokalevolla?" kysyin kumppaniltani hymyillen. Tuo suostui ideaani ja astelimme sotureiden pesään. Asetuimme vierekkäin pedille ja hymyilin pienesti. Vihdoinkin olin takaisin soturienpesässä.
//Puro?
Purohäntä, 30.11.2017
Kumppanini oli juuri kysynyt innokkaasti mitä tekisimme seuraavaksi. Oli hyvin hyvittavaa katsella kuinka innostunut naaras oli lähes jokaisesta asiasta, jotka ennen olivat olleet hänelle arkipäivää, tuttua puuhaa.
"Polttosydän, sinä olet soturi, et mikään oppilas", maukaisin huvittuneena innostuneelle naarassoturille, naurahdin lopussa lempeästi.
"Käydäänkö pienellä ruokalevolla?" Polttosydän ehdotti minulle hymyillen ja minä suostuin. Lähdimme peräkkäin tassuttelemaan kohti sotureiden pesää melko reippain askelin. Polttosydän sujahti ensimmäisenä sisään hämärään pesään ja minä hänen jälkeensä. Räpyttelin sinisiä silmiäni hetken aikaa, jotta ne tottuisivat hämärään. Pari soturia puhelivat toisilleen pesän perällä hiljaiseen äänen sävyyn. Nyökkäsin heille tervehdykseksi, vaikkeivat he meihin kiinnittäneetkään huomiota. Asetuin kumppanini vierelle pehmeälle sammalvuoteelle. Huomasin naaraskissan hymyilevän minulle pienesti. Hymyilin hänelle takaisin pienesti. Oli ihanaa, kun oli noin ihana, kaunis ja ystävällinen kumppani, johon pystyi luottamaan enemmän kuin kehenkään muuhun. Jolle pystyi kertomaan kaiken, joka painoi mieltään. Joka kuunteli, kun sille oli tarvetta. Kumppani, jonka tiesi rakastavan minua koko sydämessään ja jota pystyi rakastamaan saman verran. Kumppani, jonka kanssa halusi elää koko elämänsä. Olin niin onnellinen ja onnekas, kun minulla oli kumppaninani Polttosydän.
"Rakastan sinua", nau'uin kehräten ja nuolaisin karkealla kielelläni naaraan poskea. Huomasin kuinka harmaan kissan hymy leveni hieman.
//Poltto? Sori, tuli aika tönkkö :/
Polttosydän, 03.12.2017 "Minäkin rakastan sinua" vastasin kollille. Kauaa emme ehtineet olla pesässä, kun päällikkö kutsui jo kaikki koolle. Hän nimitti Viljapennun oppilaaksi.
"Viljatassu! Viljatassu!" ulvoin muiden mukana uuden oppilaan nimeä. Kävin onnittelemassa oppilasta ja sitten vielä tuoretta mestaria. Ei olisi kyllä minullekkaan ollut pahitteeksi saada oppilasta, mutta Viimahalla kyllä ansaitsi oppilaan. Ja olinhan minä kouluttanut jo parikin soturia. Palasin sotureidenpesään Purohännän kanssa.
"Kohta hän on jo soturi. Klaanista tulee vahvempi päivä päivältä", nau'uin kumppanilleni.
"Niimpä. Myrskyklaani selviää lehtikadosta", kumppanini säesti. Hymy nousi huulilleni.
"Viljatassu sai hyvän mestarin. Viimahalla osaa hommansa", sanoin.
//Joku tönkkö, sori. Puro?
Purohäntä, 03.12.2017
"Varmasti osaa", maukaisin olevaani samaa mieltä kumppanilleni, joka oli juuri sanonut Viimahallan osaavan hoitavan hommansa mestarina. Ehdimme olla jälleen vain pienen hetken sotureiden pesässä lepäämässä, kun eräs soturi asteli hämärään pesään. Tuo kyseinen kissa oli Lupiinihäntä.
"Olisiko kukaan halukas lähtemään rajapartioon nyt heti?" naaraskissa maukui ja katseli sotireiden pesässä olijoita vihreillä silmillään odottavana, että ainakin riittävän moni olisi innokas lähtemään.
"Minä ainakin lähtisin mielelläni", maukaisin Lupiinihännälle ja nousin seisomaan tassujani ravistellen. Polttosydän oli ilmeisesti sanomassa jotakin, tai siltä hän ainakin näytti. Naaraan pitäisi ottaa rauhallisemmin, joten en tiedä olisiko hänen järkevää tulla partioon, vaikka ymmärrän kuinka kovasti hän kuitenkin mukaan tulisi. Saa nähdä, mitä hän aikoo sitten sanoa.
//Poltto? Kamala tynkä xd
Polttosydän, 26.06.2017
"Syö vain", kumppanini kehotti. Kiitin Purohäntää kumartuen syömään hiirtä, joka minulle oli äskettäin tuotu. Hiiri oli vielä hieman lämmin, joten arvelin sen olevan vasta saalistettu. Hiiri oli maukasta, niinkuin kaikki hiiret olivat. Mutta lempi riistaani oli vesimyyrä. Se oli aina maukasta. Tunsin kumppanini katseen itsessäni mutta en välittänyt. Söin hiiren rauhassa loppuun ja nuolin huuliani ja viiksiäni.
"Tiedätkö, minua alkaa tympiä istuskella täällä haavoittuneena, kun en voi auttaa klaaniani keräämään riistaa ja muutenkin", selitin. "Syön vain riistaa jonka muut tuovat. Tämä on tylsää", sanoin ja hieman naurahdin lopussa. Kumppanini reaktio oli arvattavissa. Hän hymähti.
"Uskon. Mutta et sinä täällä turhaan ole, pelastit oppilaan ketulta", kumppanini naukui. Väräytin viiksiäni.
"Toivon niin", sanoin hymyillen.
//Puro? Ja sori ku kesti on ollu vähä menoo
Purohäntä, 27.06.2017
"Uskon. Mutta et sinä täällä turhaan ole, pelastit oppilaan ketulta", naukaisin naaraskissalle.
"Toivon niin", Polttosydän sanoi hymyillen. Nyökkäsin kumppanilleni. Kyllähän minä tiesin kuinka paljon hän halusi olla hyödyksi klaanille, mutta hän oli tehnyt hyvää työtä. Hän oli pelastanut oppilaan hengen ja siinä hän on ollut enemmän kuin hyödyksi klaanilleen.
"Kyllä sinä pian paranet, en usko ettei sinun enää kauhean kauaa täällä tarvitse olla", hymähdin. Kumppanini pudisteli huvittuneena päätään ja katsoi minuun meripihkaisilla silmillään. Naaraan silmät olivat kauniit ja ne saivat minut hymyilemään tuttua lempeää hymyäni.
"Kortelampi kyllä sanoo kun pääsen täältä pois", Polttosydän lausahti.
"Ihan miten vain", hymähdin huvittuneena. Tietenkin Kortelampi tiesi asiasta paremmin kuin minä, olihan hän sentään parantaja. Minä en tiennyt noista hommista melkein mitään.
//Poltto?
Polttosydän, 29.06.2017
Hymyilin kumppanilleni. Tuo istui edessäni niin komeana kuin aina, hymyillen ihanaa hymyään. Tunsin itseni onnelliseksi tuon kollin seurassa. Olisin vielä onnellisempi jos kaikki pentuni, tai edes yksi olisi täällä. Valkohäntä oli muuttanut Jokiklaaniin. Unitaivas kuollut, samoin kuin Vaahterapentukin. Kaipasin niin kovasti kaikkia pentujani. Miten ihanaa olisi taas leikkiä pentujen kanssa ja katsella heidän leikkejään. Miten ihanaa olisi katsoa kuinka he oppivat puhumaan, kävelemään, ja kuinka ihanaa olisikaan taas katsoa kuinka he varttuvat voimakkaiksi sotureiksi. Haluaisin toisen pentueen. En tiennyt mitä Purohäntä ajattelisi. Olikohan hän jo päässyt yli entisien pentujemme kohtaloista ja jatkanut eteenpäin.
"Mitä mietit?" Purohännän ääni vetäisi minut takaisin maan pinnalle. Tärkensin hymyillen katseeni tuon silmiin.
"Pentuja, mietin pentuja ja kuinka ihanaa olisi katsoa pentujemme varttuvan. Kuinka voisin taas olla ylpeä pennustani joka on päässyt oppilaaksi, tai soturiksi. Tiedätkös, haluaisin toisen pentueen", selitin kumppanilleni tarkkaillen tuon reaktiota.
Purohäntä, 29.06.2017
"Pentuja, mietin pentuja ja kuinka ihanaa olisi katsoa pentujemme varttuvan. Kuinka voisin taas olla ylpeä pennustani joka on päässyt oppilaaksi, tai soturiksi. Tiedätkös, haluaisin toisen pentueen", naaraskissa selitti minulle kun olin kysynyt häneltä mitä hän miettii. Sana 'pentue' sai minut hätkähtämään ja painauduin muistoihin. Muistin sen päivän kun olimme astelleet lerin aukiolle ja siellä oli odottanut kahden pennun kuolleet ruumiit. He molemmat olivat kuolleet sinä samana surullisena päivänä, paleltuen. Toinen pennuista oli ollut Vaahterapentu, meidän pentumme. Värähdin hiukan kun näin Valkohännän mielessäni. Kuinka hän oli jättänyt Myrskyklaanin, mutta perhettään eli meitä, hän ei ollut ikinä jättänyt. Emmekä mekään ole hänelle siitä enää vihaisia, vaikka se silloin tuntuikin kauhealta. Sitten vielä Unitaivas... hänkin oli kuollut. Suustani karkasi huokaus kun palasin todellisuuteen. Minun ja kumppanini pennuista oli hengissä enää yksi, joten totta kai minä haluaisin toisen pentueen. Pennut ovat ihania! Varsinkin omat pennut joista voi olla ylpeä. Huomasin Polttosydämen katsovan minua kohottaen kulmiaan ja hänen katseensa oli kysyvä. Naurahdin huvittuneesti.
"Haluan kanssasi toisen pentueen", maukaisin ja kehräsin lopussa. Hymyni vain leveni entisestään.
//Poltto?
Polttosydän, 01.07.2017
Sydämeni täyttyi onnesta ja ilosta kuullessani Purohännän vastauksen. Hänkin halusi pentuja minun kanssani. Pieniä karvapalloja joiden kanssa leikkiä ja joista voi huolehtia. Hymyni vain leveni entisestään ja kurkussani hyrisi kehräys. Halusin olla taas emo. Halusin sukia pentujani. Halusin nähdä Purohännän taas leikkimässä pentujemme kanssa ja halusin tuntea sen ylpeyden kun heistä tulee oppilaita ja sotureita. Halusin nähdä kuinka he varttuivat klaanissa.
"Olen niin onnellinen että sinäkin haluat pentuja kanssani", sanoin hymyillen.
"Ajattele pieniä pentujamme jotka avaavat silmänsä, jotka opettelevat kävelemään. Pennut jotka leikkivät ja temmeltävät sinun kanssasi. Ja kuinka he sitten lopulta jättävät pentutarhan ja pääsevät oppilaiksi saaden hyvät mestarit. Ja kuinka he pääsevät sotureiksi", selitin hymyillen mielikuvalle.
//Puro? Sori outo xdd
Purohäntä, 01.07.2017
"Ajattele pieniä pentujamme jotka avaavat silmänsä, jotka opettelevat kävelemään. Pennut jotka leikkivät ja temmeltävät sinun kanssasi. Ja kuinka he sitten lopulta jättävät pentutarhan ja pääsevät oppilaiksi saaden hyvät mestarit. Ja kuinka he pääsevät sotureiksi", naaraskissa selitti. Nyökyttelin päätäni olevani samaa mieltä. Pennut olivat aina niin eloisia ja pennut lisäsivät onnellisuuttani. Pennut joista voisi olla ylpeä, kun he pääsevät oppilaiksi ja pääsevät soturiksi. Kun he ovat hyödyksi Myrskyklaanille. Kuitenkin, oli pentu minkälainen tahansa se olisi meidän pentumme. Niin kuin Valkohäntäkin, hänkin on pentumme vaikka pettikin Myrskyklaania. Minä olen onnellinen kun kumppanini ja pentuni ovat onnellisia. Nyt kuitenkin meillä oli vain yksi pentu Polttosydämen kanssa.
"Sinäkin riität minulle, mutta olisi mukavaa taas tuntea ylpeyttä omista pennuista", lausahdin ja katsoin lempeästi kumppaniani, jolla oli huulillaan leveä hymy. Siniset silmäni tuikkivat innostuksesta. Polttosydämen meripihkaiset silmät katsoivat omia sinisiä silmiäni. Kallistin aavistuksen verran päätäni vasemmalle.
"Tiedäthän, että olet minulle rakas", kehräsin ja kurotin nuolaisemaan kumppanini korvan taustaa karkealla kielelläni.
//Poltto? Aika sekava mut menkööt nyt XD
Polttosydän, 05.07.2017
"Tiedän, sinäkin olet minulle todella rakas", kehräsin. Puskin kollia. Huomasin kuinka Kortelampi tuli pesään.
"Kortelampi, saisinko käydä kävelyllä?" kysyin ystävällisesti parantajakollilta. Vilkaisin Purohäntää joka näytti hieman hämmentyneeltä. Tökkäsin tuota kylkeen huomaamattomasti.
"Tietenkin, ole kuitenkin varovainen. Haavasi on iso ja se voi aueta joten ota rauhallisesti", tuo käskytti.
"Selvä, kiitos", kiitin mustavalkoista parantajakollia. Viitoin hännälläni Purohännän mukaani. Tassuttelimme ulos leiristä.
"Vai että niin", Purohäntä naurahti. Hymyilin hilpeästi pienen naurahduksen.
"Pääsinpäs ainakin pois parantajanpesästä. Mennään joelle", nau'uin kumppanini nyökätessä. Lähdimme tassuttelemaan rinnakkain kohti jokea. Lintujen viserrys soi kauniisti, vaikka minun olisi tehnyt mieli mennä ja saalistaa yksi. En kuitenkaan halunnut riskeerata haavaani yhtään, joten tyydyin vain kävelemään rakkaan kumppanini vierellä kohti lempipaikkaamme. Kumppanini tuoksu oli kuin verhottu ympärilleni. Minä tiesin olevani turvassa kollin lähellä. Pian saavuimmekin joelle. Vesi solisi kauniisti. Oli kesä, kesä oli lempi vuodenaikani. Istahdin vehreälle nurmelle.
//Puro? Enkai hitannu liikaa :(
Purohäntä, 05.07.2017
Kortelampi oli antanut Polttosydämelle luvan käydä kävelyllä kanssani, kunhan vain ottaisi rauhallisesti. Nyt olimme päässet lempipaikkaamme, joen rantaan. Muistan kuinka olimme viettäneet täällä paljon aikaa. Joki solisi kauniisti ja auringon säteet loistivat sen pintaan. Kumppanini istahti vihreälle nurmelle ja minä tassuttelin hänen viereensä. Pian lakkasin ihailemasta kaunista paikkaa seisaaltani ja päätin istahtaa naaraskissan vierelle. Nurmikko kutitti tassujani. Tunsin kuinka Polttosydän nojautui minuun. Sisältäni kumpusi matalaa kehräystä kun turkkimme hipoivat toisiaan.
"Tämä paikka on kaunis. Melkein yhtä kaunis kuin sinä", sanoin lempeästi ja katsahdin naaraan meripihkaisiin silmiin. Tuo naurahti huvittuneena ja kallisti aavistuksen verran päätään vasemmalle.
"Kiitos", naaras lausahti kiitoksen ja käänsi katseensa jälleen maisemaan. Aurinko lämmitti pehmeästi harmaansinertävää paksua turkkiani. Linnut visertivät läheisissä puissa ja jostain kuului oravan kaukainen naksutus. Puiden lehdet humisivat ja saivat aikaan kaunista kuunneltavaa.
"Minulle tulee tästä paikasta mieleen niin paljon muistoja, niin hyviä kuin huonoja", maukaisin ja käänsin sinisen katseeni kumppaniini. Polttosydän nyökkäsi nopeasti ja kääntyi katsomaan minuun.
//Poltto?
Polttosydän, 25.11.2017
Vihdoin pääsin pois parantajanpesästä. Aistini olivat ihan sekaisin niin vahvassa hajussa olemisesta. Päätin ensimmäisenä etsiä kumppanini, Purohännän. Astelin parantajanpesän aukiolta Myrskyklaanin leiriin. Se oli vipinää ja vilkkautta täynnä. Venyttelin pienesti jäseniäni, jotka olivat aivan jumissa pelkästä makaamisesta. Minun piti ottaa vielä varovasti, sen muistin parantajan ohjeista. Kumppanini ominaishaju kantautui soturienpesältä. Tassuttelin aukion toiselle puolelle ja pujahdin soturienpesään etsien katseellani kumppaniani. Näin tuon omalla pedillään. Varoen muita kissoja, heidän häntiään ja tassujaan, astelin kumppanini luokse.
"Purohäntä, herätys", kuiskasin hiljaa ja painoin kuononi kollin poskelle. Hymy nousi huulilleni haistaessani kumppanini ominaistuoksun vahvana. Istahdin tuon viereen.
"Herätys", maukaisin hiljaa, odottaen kumppanini heräämistä. En halunnut herättää muita kissoja, antaa heidän nukkua, ties olivat yöpartiossa, mistä minä tiedän. Olen kuullun sen verran, että Korppitähti ei enää ole päällikkö, vaan Saniaistähti. Uusi alku jälleen klaanille. Jokaisella johtajalla on oma tapansa johtaa, se piti muistaa. Mesiviiksestä oli tullut varapäällikkö kuulemani mukaan. Päteviä kissoja molemmat. Hyviä johtajia klaanille. Mietiskellessäni näitä asioita katselin kumppaniani ja odotin tuon heräävän.
//Puro?
Purohäntä, 25.11.2017
"Herätys", kuului etäinen ääni unessani. Juoksin Myrskyklaanin reviirillä lujaa, lujempaa kuin tuuli ja haistelin ilmaa. Näin mehevän hiiren, joka hyppäsi jostakin eteeni. Olin juuri loikkaamassa sen kimppuun kun räväytin silmäni auki ja nousin ylös. Vilkaisin nopeasti vierelleni missä kumppanini Polttosydän katsoi minua meripihkaisilla silmillään. Hänen huulillaan oli niin kaunis, lempeä hymy. Minuakin koristi pian lempeä ja leveä hymy.
"Huomenta, heräsit viimein", harmaa naaraskissa sanoi.
"Huomenta", kehräsin, "joko pääsit pois parantajan pesältä? Pääsetkö jo sotureiden pesään nukkumaan?"
Naaraskissa oli ollut hyvin pitkään parantajan pesällä ja tiesin kuinka paljon hän olisi halunnut käydä partioissa ja auttaa muuten klaania arkisissa asioissa. Hänen olisikin jo aika päästä pois. Sitä paitsi parantajan pesässä on hyvin tylsää vain maata tekemättä mitään. Oli sääli, että Polttosydän oli joutunut viettämään niin paljon aikaa haisevassa parantajan pesässä, kun hän olisi voinut käydä partioissa ja oleilla ystäviensä kanssa. Aloin vastausta odotellessani sukimaan harmaansinertävää, paksua turkkiani. Turkkini oli mennyt takkuun yön aikana pyöriessäni. Varsinkin rinnassani oli hyvin iso takku, jonka selvittämiseen menisi kauemmin kuin muissa takuissa yhteensä. Huokaisten aloin lipomaan takkua selväksi samalla kumppaniani sinisillä silmilläni vilkuillen.
//Poltto?
Viimahalla, 15.05.2017
"Miksi muuten olet hereillä tähän aikaan?" Purohäntä kysyi. Pelkäämäni kysymys oli loppujen lopuksi pulpahtanut ulos Purohännän suusta. Pyöritin hieman vaivaantuneesti käpälääni maata vasten. Mietin kuumeisesti miten vastata sillä en tahtonut valehdellakkaan klaani toverilleni.
"Näin painajaisia, enkä saanut enää unta", naukaisin ja katsahdin Purohäntään pikaisesti. Päätin vaihtaa puheen aihetta pikaisesti:
"No, tuota... onko pyynti onni ollut myötä?" Purohäntä katsoi minuun ja väläytti minulle ystävällisen hymyn.
"Onhan se", tuo tuumasi hymyillen.
"Mukava kuulla. Itsellä se on menetellyt vaikka eilen pääsi yksi orava ja kaksi päästäistä karkuun. Johtunee varmaan siitä, ettei ollut oikein minun päiväni", naukaisin. Purohäntä nyökytteli ja näytti, että hän painui ajatuksiinsa. Käännähdin ympäri ja sujahdin takaisin leiriin. Otin tuoresaaliskasasta vesimyyrän ja tassutin jälleen ulos leiristä. Laskin vesimyyrän Purohännän ja minun väliini.
"Maistuisiko?" Kysyin kollilta istahtaessani tämän viereen.
//Puro?
Purohäntä, 15.05.2017
"Voi maistuisi, mutta ehdin kyllä syösä jo ennen vartio vuoroani, joten minulla ei ole enää nälkä. Saat ainakin syödä itse enemmän", sanoin.
"Selvä, voithan sinä yhden palasen aina ottaa", Viimahalla naurahti ja hymyili minulle ystävällisesti. Nyökkäsin. Haukkasin tuoresaaliista palasen, pureskelin vähän ainaa kunnes nielaisin. Hyvää oli!
"Erityisen hyvän makuinen, kiitos", kiitin kollikissaa. Sitten Viimahalla otti palasen vesimyyrästä ja maisteli sitä.
"Totta", tuo hymähti ja nielaisi suussaan olevat tuoresaaliin palaset. Nyökkäsin nopeasti. Maistoin edelleenkin vesimyyrän maun suussani ja eikä se mikään huono juttu ollut. Hyvältähän se oli maistunut, niin kuin aina.
"Hmm.. Aurinko näyttää nousevan kohta", totesin katsoessani taivaalle. Pientä oranssin kajoa saattoi nähdä jo.
"Niin, sinua varmaankin väsyttää aika paljon", Viimahalla sanoi.
"Olet oikeassa", sanoin haukotuksen kera. Minua väsytti huimasti, olinhan minä valvonutkin yön. Oli ollut kuitenkin loppuyöstä hauskaa jutella Viimahallalle, joka oli tullut luokseni. Ja onneksi, sillä muuten olisin varmaankin nukahtanut pystyyn. Ensimmäinen kissa asteli sotureiden pesästä ulos, varmaankin lähdössä aamupartioon ja mennyt eilen aikaisin nukkumaan.
"Noh, minun vuoroni päättyi nyt. Taidan mennä nukkumaan", huokaisin hiljaa ja hieman haikeasti. En olisi vielä halunnut päättää juttelu hetkeämme.
"Tuota haluaisitko lähteä kanssani jossain vaiheessa partioon?" kysyin kulmiani kohottaen. Jäin odottamaan kollikissan vastausta.
//Viima? Varmasti paljon virheitä, mut alko nukuttaan kauheesti xd
Viimahalla, 16.05.2017
"Tuota haluaisitko lähteä kanssani jossain vaiheessa partioon?" Purohäntä kysyi kulmiaan kohottaen.
"Käyhän se", tuumasin ystävällisesti Purohännälle ja lähdin tassuttamaan tämän edellä takaisin leirin sisäpuolelle. Purohäntä suunnisti päättäväisesti sotureiden pesälle. Katselin ympärilleni. Väsymys painoi kevyesti jäseniäni. En kuitenkaan voisi mennä nyt nukkumaan sillä olin lupautunut aamupartioon. Suunnistin tuoresaaliskasan luona keskustelevien Laikkulammen, Jalosydämen ja Kuikkakatseen luokse, jotka olivat myös lähdössä partioon. Pian lähdimme jolkottamaan varjoklaanin rajalle. Tunsin kuinka yön kosteudesta hieman märkä maa kasteli tassuni. Pehmeät sammalmättäät painuivat kasaan painoni alla ja aluskasvillisuus heilui edetessämme varjoklaanin rajaa kohti. Tunsin kuinka haukotus meinasi päästä livahtamaan suustani. Pidätin kuitenkin ja onnistuin peittämään haukotukseni. Askeleeni tuntuivat hieman raskailta väsymyksestä.
"Onko kaikki hyvin?" Kuulin yhtäkkiä viereltäni. Käänsin katseeni vieressäni jolkottavaan mustaan Kuikkakatseeseen.
"Juu. Väsyttää vain hieman", naukaisin ja väläytin hieman väkinäisen hymyn meripihkan väristen silmien omaavalle kollille.
//Kuikka? Toivottavasti ei haittaa, että vedin kuikan yhtäkkiä mukaan kuvioihin ^^
Purohäntä, 17.05.2017
//unta//
Kävelin Polttosydämen kanssa joen reunaa pitkin. Naaras nojasi minuun. Huulillani oli tuttu lempeä ja rakastavainen hymy. Pian pysähdyin. En pystynyt enää liikkumaan. Polttosydän jatkoi matkaansa, mutta ilman minua. Suuni ei auennut, en pystynyt huutamaan. Kyyneleet virtasivat silmistäni ja alleni syntyi lampi niistä. Tassuni olivat litimärät. Sydämeni repesi kahtia ja kaaduin maahan. Toinen puolikas sydämestäni meni kumppanini mukaan ja toinen jäi itselleni. Makasin vain maassa ja tuntui kuin olisin jo pian ollut osa maata. Tuskani oli valtavan suuri ja viimein kaikki pimeni. Oli vain pimeys joka ympäröi minua.
//hereillä//
Hätkähdin hikisenä hereille. Räväytin heti silmäni auki ja nousin huohottaen seisomaan. Puristin siniset silmäni kiinni ja koitin tasata hengitystäni. Oli varmasti jo auringon huippu. Minulle tuli kauhea olo ja ajattelin käydä katsomassa Polttosydäntä. Uneni oli ollut kauhea painajainen, joka johtui kai siitä etten ollut eilen enkä tänään käynyt katsomassa kumppaniani. Huokaisin hiljaa ja lähdin tassuttelemaan kohti parantajan pesää. Sujahdin sisälle pesään keskeyttäen kahden kissan keskustelun.
"Hei, tulin vain katsomaan sinua", sanoin ja käännyin jo valmiina lähtemään.
//Poltto tai Kipinä? (Jos ees se oli Kipinä ja se ees on siel xd) ja sanokaa chatis jos ette haluu Puroo sinne :3
Purohäntä, 20.06.2017
Heräsin sotureiden pesässä. Viherlehden alun lempeä lämpö vallitsi pesässä. Nousin istumaan sammalvuoteelleni ja aloin sukimaan harmaansinertävää turkkiani, jossa oli pari aikaa pahaa takkua. Turkkini oli paksu, joten sukimisessa meni kauan mitä olen tarkkaillut kissoja joilla on lyhyt turkki ja he saavat sen nopeasti siistiksi. Eikä heidän turkkinsa niin helposti takkuiseksi mene. Okrakarva suki myöskin turkkiaan.
"Huomenta", naukaisin hymyillen kollikissalle. Okrakarva lopetti sukimisen hetkeksi ja nyökkäsi samalla kun sanoi:
"Huomenta."
Sitten me kummatkin jatkoimme turkkiemme sukimista. Kun olin saanut turkkini suittua nousin ylös ja venyttelin. Tuntui hyvältä vemytellä kun oli nukkunut pitkät yöunet. Astelin ulos pesästä. Jouduin räpyttelemään silmiäni auringon kirkkaassa valossa. Sitten lähdin tassuttelemaan kohti tuoresaaliskasaa, joka oli aika iso. Oppilaat olivat varmasti jo tähän aikaan hoitaneet hommansa, joten otin kasasta myyrän hampaisiini. Tassutin myyrän kanssa kauemmas tuoresaaliskasasta. Asetuin mukavaan asentoon ja aloin haukkailla isoja palasia myyrästä. Myyrän mehevä liha maistui todella hyvältä. Kun olin saanut syötyä livoin pari kertaa huuliani niin kuin minulla oli aina tapana syönnin jälkeen tehdä. Huomasin partion olevan lähtemäisillään, joten ajattelin miksen lähtisi siihen mukaan.
"Hei te siellä, odottakaa minua!" naukaisin kovaan ääneen niin, että piikkihernetunnelin suulla olevat kissat kuulisivat minut, mutta kuitenkin niin ettei joku nukkuva myrskyklaanilainen heräisi huutooni. Tiesin, että pari kissaa vielä nukkuivat ainakin sotureiden pesässä, joten en halunnut herättää heitä.
"Purohäntä, mitä nyt?" Laikkulampi naukaisi ja kohotti kulmiaan. Valkea, mustalaikullinen naaras katsoi minua kysyvästi.
"Onko partiossa tilaa vielä yhdelle?" kysyin nopeasti.
"On toki, tule mukaan vain", Laikkulamoi vastasi ja päättelin hänen olevan johtamassa tätä partiota. Nyökkäsin kiitollisena ja lähdin Laikkulammen, Jalosydämen ja Muistosielun kanssa ulos leiristä piikkihernetunnelia pitkin. Minä kuljin viimeisenä ja pysyttelin hiljaa. Laikkulammella ja Muistosielulla juttu näytti luistavan hyvin. Saavuimme pian paikkaan jossa meidän oli tarkoitus saalistaa.
"...ja tavataan sitten tässä", naaraskissa päätti lauseensa. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Minä ja Muistosielu menisimme toiseen suuntaan ja Jalosydän ja Laikkulampi toiseen suuntaan. Muistosielun kanssa aloimme heti etsimään riistan tuoksuja. Raotin suutani niin, että haistaisin paremmin. Luokseni kantautui hiiren aika tuore tuoksu ja lähdin seuraamaam sitä. Pian näinkin hiiren haistelemassa maata ja touhuamassa jotain. Lähdin hiipimään sitä kohti matalana ja varmistin etten vain astuisi minkään oksan päälle joka sitten rasahtaisi. Minulla oli jo kokemusta siitä paljonkin. Nyt olin niin lähellä hiirtä, että voisin hyökätä sen kimppuun. Ponnistin ja nappasin hiiren kiinni. Nopealla puraisulla se muuttui elottomaksi. Hautasin sen puun juurelle ja panin merkille, että ihan puun vierellä kasvoi toinen puu, mutta se oli vasta taimi. Nuuhkin ilmaa ja pian haistoin oravan. Muistosielukin oli ilmeisesti haistanut sen kun jo kulki oravan hajun suuntaan. Lähdin hänen peräänsä, sillä orava oli helpompi saada kiinni kahdestaan. Hiivimme hiljaa eteenpäin ja sitten huomasimme puussa oravan. Muistosielu kävi heti toimeen ja alkoi kiivetä puun toista puolta säikäyttääkseen oravan niin, että se lähtisi pakoon puun runkoa alas kunnes minä nappaisin sen. Asetuin valmiustilaan puun juurelle ja tarkkana katsoin oravaa. Pian vaaleanruskea naaras oli hieman oravaa ylempänä ja säikäyttä tuon. Orava lähti juoksemaan puun runkoa alas kohti minua. Kun se oli tarpeeksi lähellä nappasin sen kiinni ja se muuttui elottomaksi nopealla puraisulla.
"Voisimme lähteä jo takaisin", hymähdin ehkä hieman kysyvästi.
"Vaikka", naaras vastasi ja lähti edeltä. Matkalla kohtaamispaikkaamme kävin hakemassa hiiren ja sitten kannoinkin suussani hiirtä ja oravaa. Muistosielulla oli hampaissaan kaksi myyrää. Tapasimme Jalosydämen ja Laikkulammen missä meidän pitikin. Sitten lähdimme takaisin leiriin. Nyt kaikki olivat hiljaa, sillä kaikilla oli kantamista, joten puhe olisi ollut vain pelkkää mutinaa. Pian leiri jo häämöttikin edessämme. Astelin piikkihernetunnelia pitkin sisälle ja menin heti viemään oravan ja hiiren tuoresaaliskasaan. Menin istumaam varjoiselle paikalla ja suljin silmäni. Kuuntelin leirin hälinää ja tiesin, että Myrskyklaani oli minulle paras paikka.
//Joku? :]]
Purohäntä, 23.06.2017
Olin lähtenyt kävelylle, sillä partio oli ehtinyt lähteä jo ennen minua enkä halunnut odotella toisen partion lähtöä. Ajattelin kävellä Jokiklaanin rajaan asti kunnes voisin sitten kääntyä takaisin leiriin. En kuitenkaan viitsisi olla kauhean kauan poissa, kun kuitenkin haluaisin vielä tänään tehdä jotain hyödyllistä. Lähtisin varmaankin sitten tämän päivän viimeisimpään illalla lähtevään rajapartioon, eihän minulla muutakaan tekemistä ole.
Olin kävellyt jo niin, että saavuin rajalle. Rajalla minua odottikin ihana yllätys, Lampisydän. En ollutkaan nähnyt häntä pitkiin aikoihin. Valkea naaras, hopeanharmain laikuin ja meripihkaisilla silmillään näytti iloiselta ja uskoin hänellä olevan kikki hyvin. Se teki myöskin minut iloiseksi.
"Lampisydän!" naukaisin iloisesti, "mukava nähdä sinua." Naaraskissa nyökkäsi ystävällisesti hymyillen.
"Samoin", tuo sanoi. Mielessäni pyöri monia kysymyksiä mitä olisin voinut pennunpennultani kysyä, mutta päädyin kysymään ensin tuon kuulumisia. Yleensäkin aloitin aina keskustelun tervehtimällä ja sitten kysymällä kuulumisia, oikeastaan en varmaankaan enää osannut aloittaa keskustelua tosiin.
"Sanopas nyt, mitä sinulle ja perheellesi kuuluu? Onko Valkohännällä ja Lohiselällä kaikki hyvin? Entä veljesi?" sanoin kysymyksiä kysymyksien perään. Lohiselän nimen kohdalla kuitenkin huomasin Lampisydämen hymyn katoavan ja ihmettelin sitä. Oliko jotain vakavaa kenties käynyt?
//Lampi? (Puro ei siis vielä tiedä Lohen kuolemasta yms.)
Purohäntä, 24.06.2017
"No...Missäs Polttosydän on?" Lampisydän kysyi. Huokaisin hiljaa ja laskin hetkeksi pääni. Nostin sen ja aijoin kertoa asiasta.
"Polttosydän on parantajan pesässä, ketun tekemien haavojen vuoksi, mutta kettu kuitenkin onneksi kuoli. Toivon, ettet kuitenkaan hiisku tästä kenellekkään muulle ja pidät tämän omana tietonasi", lausahdin. En halunnut muiden kuulevan tästä tapahtumasta, sillä en halunnut Jokiklaanin pitävän meitä heikkoina.
"Ymmärrän, pidän toki", naaraskissa sanoi nyökäten. Huokaisin helpottuneeksi, vaikka olinkin tiennyt, ettei Lampisydän klaanimme asioita toisille puhelisi.
"Hyvä, olet kunnon soturi", maukaisin ystävällisesti hymyillen. Lampisydän vaikutti rauhalliselta ja oli varmasti myöskin hyvin järkevä. Hänesta on varmaankin suunnaton apu klaanilleen.
"Minun pitäisi varmaan kohta jo palata takaisin leiriin, muut saattavat ihmetellä mihin minä katosin", huokaisin ehkä hieman pettyneenä. Nyt kun tiesin, että Valkohännän perheellä oli kuolimia lukuunottamatta kaikki hyvin minun oli hyvä palata takaisin leiriin. Voisin kertoa sitten Polttosydämelle tästä tapaamisestamme.
"Hyviä jatkoja teille!" naukaisin iloisena. Toivottavasti nyt ei enää tämän vakavampaa tapahtuisi lähiaikoina, sillä ei ole kivaa elää surussa. Valkohäntä oli minun ja Polttosydämen ainoa pentu joka oli vielä hengissä. Se suretti, mutta onneksi sentään vielä yksi pentu on hengissä.
//Lampi? Täst tuli aika sekava, mut toivottavasti ei haittaa paljoo xd
Purohäntä, 24.06.2017
Kun Lampisydän oli kadonnut näkyvistäni käänsin Jokiklaanille selkäni ja aloin astelemaan kohti Myrskyklaanin leiriä. Ilma oli lämmin, mutta huomasin sen hieman viilenneen aurinkohuipusta. Ei enää kuin pari auringon liikettä niin olisi ilta ja illalla minun piti mennä siihen rajapartioon. Lisäsin tassuihini vauhtia, että ehtisin leiriin ennen partion lähtöä.
Näin jo leirin sisäänkäynnin, mutta piikkihernetunnelista asteli ulos kissaporukka. Ravasin heidän luoksensa.
"Hei, pääsisinkö mukaan?" sanoin hengästyneenä.
"Sinun kannattaa nyt mennä lepäämään, olet hengästynyt", Harakkausva sanoi. Nyökkäsin hieman pettyneenä.
"Niin kai sitten", huokaisin. Rajapartio jatkoi matkaansa ja minä tassuttelin leiriin. Pian unohdinkin koko partion. Nyt minun pitäisi mennä kertomaan Lampisydämen kuulumisia Polttosydämelle. Astelinkin samantien parantajan pesään. Kumppanini nosti päätään ja nyökkäsi tervehdykseksi. Nojauduin lähelle naaraskissan korvaa ja ajattelin heti kertoa asiani hänelle.
"Hei. Tapasin Lampisydämen rajalla. Hän sanoi Lohiselän kuolleen ja myöskin Hanhisyöksy on kuollut. Muuten heillä menee ilmeisesti hyvin, Lampisydän ja Nokihäntä ovat kumpikin löytäneet rakkautensa", supisin naaraan korvaan. Nojauduin istumaan suoraan ja ryhdikkäästi kun katsoin harmaata naarasta, joka makasi sammalvuoteellaan. Odotin miten hän reakoisi.
//Poltto?
Polttosydän, 24.06.2017
"Ihanaa", sanoin hiljaa hymyillen. "Ja harmi että Lohiselkä kuoli, mutta suren vain sen takia, että hän oli isä ja kumppani", kuiskasin. Vihasin Lohiselkää yli kaiken. Nousin istumaan, vaikkakin hieman vaivalloisesti, mutta olin päättänyt että istun, joten silloin istun.
"Onko leirissä käynyt mitään? Minulle tuodaan ruoka ja lähdetään", sanoin harmissani ja katsoin kumppaniani. Hopeanharmaa kolli oli edelleen niin komea, tietenkin, olihan hän kumppanini. Odotin kumppanini vastausta kärsivällisenä. Tutkailin kollia silmilläni.
"Eikai mitään pahaa ole tapahtunut?" kysyin epävarmana. Toivoin hartaasti, että klaanini kissoille ei olisi tapahtunut mitään pahaa, en halunnut menettää heistä yhtäkään.
//Puro?
Purohäntä, 25.06.2017
"Ei kai mitään pahaa ole tapahtunut?" kumppanini kysyi. Pudistelin päätäni lempeästi hymyillen. Ei minun mielestäni, en ollut ainakaan huomannut mitään. Enkä usko, että ainakaan lähiaikoina ole mitään tapahtunut.
"Ei ainakaan lähiaikoina ole tapahtunut mitään vakavaa, en ole ainakaan huomannut", huokaisin hiljaa. Kuulin kuinka naaraskissa päästi helpottuneen huokauksen. Kortelampi järjesteli yrttejä ja oli hyvin keskittynyt puuhaansa. Tiikeriraivoa ei näkynyt pesässä. Parantajan pesän sisäänkäynniltä kuului rapinaa ja esiin astui rusehtavan savunharmaa kolli, Takiaistassu. Hän asteli lähemmäs Polttosydäntä ja pudotti hänen eteensä hiiren. Takiaistassu hymähti.
"Hei, toin sinulle vähän tuoresaalista", oppilas naukaisi naaraskissalle. Polttosydän nyökkäsi hymyillen ja sanoi:
"Kiitos." Takiaistassu lähti ulos parantajan pesästä. Katsoin hetken hänen peräänsä kunnes siirsin sinisen katseeni Polttosydämeen.
"Syö vain", kehotin kumppaniani.
//Poltto? ::D
Korppitähti, 06.05.2017
Saniaishäntä oli ehdottanut minulle Tähtiklaanin luona käymistä. Kollin ehdotus oli kieltämättä hyvä, mutta en tiennyt vielä, miten tulisin toimimaan. Mieltäni painoi yksi suuri kysymys: olinko päällikkönä tehnyt jotakin väärää?
Olin aikeissa avata suuni, kunnes Purohäntä keskeytti keskustelumme. Kutsuin soturin sisälle pesääni. Purohäntä näytti hivenen vaivaantuneelta nähdessään minut ja Saniaishännän. Harmaansinertävä kolli istuutui alas nyökäten pienesti.
"Painaako jokin asia mieltäsi?" kysyin rikkoen välillemme langenneen, onneksi lyhyen, hiljaisuuden. Purohäntä kohotti katseensa sinisiin silmiini.
"Muistat varmasti reviirillämme vierailleen ketun, joka vahingoitti Polttosydäntä?" Purohäntä naukui. Nyökkäsin.
"Tietysti muistan", nau'uin.
"Polttosydän ei pysty kouluttamaan Koiratassua, koska Kortelampi aikoo pitää häntä parantajan pesässä ainakin jonkin aikaa. Joten ajattelimme, josko voisit tulla sopimaan Polttosydämen kanssa Koiratassun koulutuksesta ja muutenkin katsomaan tilannetta", Purohäntä totesi. Olin kuunnellut soturin puhetta vaiti. Lopulta nyökkäsin hyväksyvästi.
"Käyn hänen luonaan nyt heti", totesin. Purohäntä nyökkäsi kiitollisena ja nousi seisomaan. Tein samaten. Ennen pesän suuaukolle astelemista kävelin Saniaishännän luokse.
"Tuletko mukaan?" kysyin. Paras ystäväni nyökkäsi hetkeäkään miettimättä.
"Tietysti, jos tahdot", pähkinänruskea kolli naukui. Hymyilin tälle kiitollisena.
"Välillä en tiedä, miten selviäisin tästä kaikesta, jollet olisi varapäällikköni. Luotan kyllä muihinkin sotureihini, mutta tiedät varmasti mitä tarkoitan", hymähdin hiljaa astellessani ulos pesästä.
Saniaishäntä naurahti, mutta ei sanonut mitään. Kävelimme parantajan pesän luokse Purohännän perässä. Purohäntä pysähtyi odottamaan meitä pesän suuaukolle. Parantajan pesä tuoksui voimakkaasti erilaisille yrteille, joista suurin osa oli minullekin täysin vieraita. Työnnyin pesään Purohännän perässä. Kuulin Saniaishännän askeleet takanani ja tiesin hänen seuraavan minua.
"Hei", Kortelampi tervehti minua ja Saniaishäntää. Tiikeriraivo seisoi hänen vierellään. Nyökkäsin kaksikolle pienesti ja annoin Purohännän johdattaa minut Polttosydämen pedin luokse.
"Hei Polttosydän", nau'uin pedillä makaavan naaraskissan nähdessäni. Polttosydän käänsi katseensa minua kohti ja tervehti minua vaimealla, kähisevällä äänellä. Istuuduin naaraan, entisen päällikköni, pedin eteen. Saniaishäntä istuutui vierelleni. Vilkaisin ystävääni vielä nopeasti ennen, kuin aloin puhua.
"Purohäntä kertoi minulle tilanteestasi. On siis keksittävä, miten voimme jatkaa Koiratassun koulutusta, eikö?" arvelin silmiäni siristäen.
//Poltto, Puro tai Sani?
Purohäntä, 06.05.2017
Korppitähti oli suostunut tulemaan parantajan pesälle sopimaan tilanteesta. Saniaishäntäkin oli tullut mukaan. He olivat minusta todella fiksu kaksikko, ainakin niin päällepäin voi arveilla. Ja eivät he olisi nyt Myrskyklaanin päällikkö ja varapäällikkö elleivät he olisi siihen tarpeeksi päteviä. Minä ainakin luulen, että Myrskyklaani olisi kauhea sekasorto ilman kunnollista päällikköä ja varapäällikköä. Nyt kaikki on hyvin, mutta monta kissaa on menehtynyt lähiaikoina, joka on todella harmi. Ei ole mukavaa nähdä kun toisia kissoja kuolee ja vielä niin nuoriakin kuin pentuja. Nielaisin kuuluvasti kun mieleeni tuli kuva Vaahterapennusta, joka kuoli pentuna. Suljin hetkeksi siniset silmäni ja karkotin pennun kuvan pois mielestäni. Ei hän aina mieleeni tule, mutta minusta tuntuu etten ole edelleenkään päässyt tuon kuolemasta yli. Vai olenko? Huokaisin hiljaa ja aukaisin jälleen siniset silmäni. Korppitähti oli juuri esittänyt kumppanilleni kysymyksen tai oikeastaan se oli vain varmistus, mutta kuitenkin odotimme naaraan vastausta. Noinhan se juuri oli, Korppitähden ja Saniaishännän olisi keksittävä jotain kun ei Polttosydän voisi nyt Koiratassua kouluttaa. Mitäköhän tähän nyt neuvoksi? Uskon, että Korppitähti ja Saniaishäntä kyllä tietävät mitä tehdä.
//Sekava tarina mut halusin kirjoittaa jotain. Poltto? Korppi? Sani?
Polttosydän, 07.05.2017
"Niin. Minusta olisi hyvä, että joku toinen kouluttaisi Koiratassua kunnes pääsen täältä ylös, kun saan lähteä niin voin jatkaa Koiratassun koulutusta. Hän on kuitenkin jo niin loppusuoralla koulutuksessaan, olen opettanut hänelle melkein kaiken, etten näe hyvää syytä vaihtaa mestaria kokonaan", kähisin vaimeasti. Korppitähti näytti miettivän sanojani.
"Meillä on kuitenkin todella hyvä parantaja, joka saa minut hetkessä kuntoon", lisäsin hymyillen. En tiedä miten Korppisielu vastaisi mutta mielestäni ei ollut järkeä vaihtaa mestaria kokonaan, olin kohta kunnossa. Purohäntä istuskeli hieman kauempana samoin Kortelampi ja he kuuntelivat keskustelua. Korppisielu istui edessäni ja Saniaishäntä tuon vierellä. He olivat viisas kaksikko. Olin onnellinen että olin valinnut Korppitähden varapäälliköksi. Tuo oli hyvä päällikkö ja johti klaaniaan järkevästi. Saniaishäntä oli hyvä varapäällikkö, tuo hoiti hommansa heti, eikä lykännyt niitä myöhemmälle. Tiesin kuinka raskasta oli päättää klaanin asioista ja toivoin, että Korppitähti tulisi luokseni jos olisi hyvin epävarma jostain. Olihan hänellä kyllä parhain varapäällikkökin jota voi toivoa. Odotin kiinnostuneena Korppitähden vastausta ja sitä, tyrmäksikö tuo täysin ehdotukseni vai ei.
//Korppi? Sani? Puro?
Korppitähti, 07.05.2017
Kuuntelin Polttosydämen puhetta vaiti. Naaraan lopetettua pysyin yhä hiljaa, pohtien ratkaisua.
"Kuten sanoit, Koiratassu on jo koulutuksensa loppusuoralla. Tässä vaiheessa mestarin vaihdos ei mielestäni ole enää kannattavaa", nau'uin pohtivalla äänensävyllä, "Joten olen sitä mieltä, että muut soturit voivat ottaa Koiratassun mukaansa harjoituksiin."
Polttosydän nyökkäsi.
"Eli kuka tahansa mestari voi ottaa hänet mukaansa?" Purohäntä varmensi.
"Kuka tahansa, kunhan asiasta on sovittu etukäteen", täsmensin. Polttosydän avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta juuri silloin Mesiviiksi ryntäsi pesään kiihtyneen oloisena.
"Korppitähti, sinun täytyy häätää Hiilloslumo Myrskyklaanista! Olisit kuullut, kuinka hän juuri äsken puhui Usvahännästä ja Vinhasiivestä ja koko Myrskyklaanista! Hän vihaa synnyinklaaniaan, eikä siksi ansaitse paikkaansa täällä! Vain sinä voit tehdä asialle jotain", Mesiviiksi naukui ja asteli minua kohden. Soturi vaikutti kiihtyneeltä, jopa raivostuneelta. Koska ympärillämme oli paljon kissoja, päätin johdatella soturin pesääni.
"Mesiviiksi, en halua tehdä mitään hätiköityä, joten tule, mennään puhumaan tästä asiasta pesääni", totesin kulmiani kurtistaen.
Mesiviiksi näytti hetken epäröivältä, aivan, kuin kolli olisi halunnut saada vastauksia heti, eikä kohta. Lopulta tämä kumminkin suostui ja työntyi parantajan pesästä ulos edelläni.
"Anteeksi Polttosydän. Jos jokin jäi nyt epäselväksi, puhutaan siitä myöhemmin. Minun on hoidettava tämä asia", nau'uin pahoittelevasti harmaalle naaraalle. Polttosydän nyökkäsi ymmärtäväisen oloisena. Työnnyin ulos parantajan pesästä Saniaishäntä takanani. Mesiviiksi oli pysähtynyt odottamaan minua pesän suuaukolle.
"Saniaishäntä, järjestä partiot ja tule sitten pesälleni", nau'uin Saniaishännälle. Kolli nyökkäsi ja lähti järjestämään seuraavia partioita. Minä taas johdatin Mesiviiksen pesälleni. Soturi kiersi ympyrää pesässäni ja oli selvästikin raivoissaan.
"Kerro minulle nyt tarkkaan, mitä Hiilloslumon kanssa on tapahtunut", pyysin. Mesiviiksi pysähtyi ja istahti niille sijoilleen alkaen puhua:
//Mesi? Sori tönkkö xc
Purohäntä, 07.05.2017
Katsoin kuinka Korppitähti, Saniaishäntä ja Mesiviiksi katosivat ulos pesästä. Nyt parantajan pesässä olikin tilavaa äskeiseen verrattuna kun samaan pesään oli ahtautunut monta kissaa. Tiikeriraivo järjesteli yrttejä ja Kortelampi taisi pitää vain Polttosydäntä silmällä samalla kun katsoi Tiikeriraivon puuhia. Minä taas tassuttelin kumppanini vierelle istumaan. Polttosydän kohotti katseensa minuun ja minä hymyilin hänelle tavallista lempeää hymyäni. Nousin jälleen seisomaan aikeenani hakea kumppanilleni tuoresaalista.
"Joko sinä menet?" naaraskissa kysyi perääni. Pysähdyin ja siirsin katseeni nopeasti Polttosydämeen pudistaen päätäni.
"Haen sinulle tuoresaalista ja vaikkei sinulla olisikaan nyt nälkä voit syödä sen sitten kun sinulla on nälkä", sanoin päästäen lopussa vaimean kehräyksen kun nyt kerta parantajatkin olivat paikalla.
"Selvä", tuo vastasi ja laski päänsä huokaisten. Minä sujahdin ulos pesästä ja otin heti suunnakseni tuoresaaliskasan. Se näytti aika täydeltä vaikka tiesin oppilaiden vieneen jo ruokaa niille, jotka eivät sitä itse pystyneet pyydystämään tai hakemaan. Tuoresaaliskasalle päästyäni valikoin pulskahkon myyrän ja otin sen hampaisiini. Lähdin tallustelemaan takaisin parantajan pesään, jossa Polttosydän minua odottaisi. Työnnyin pesään ja asetin myyrän lähelle kumppaniani, että hän voisi ylettyä sen syömään. Naaras nyökkäsi minulle hitaasti.
"Kiitos", Polttosydän naukaisi. Naaraan ääni kuulosti käheältä. Istuin jälleen kumppanini vierelle istumaan, mutta nyt painoin siniset silmäni kiinni. Aloin ajattelemaan vähän kaikenlaista mitä meille on yhdessä tapahtunut. Mieleeni heräsi monia ihani kuin surullisiakin muistoja, joita olimme yhdessä kokeneet.
//Poltto?
Purohäntä, 14.05.2017
Kävelin verkkaisesti kohti piikkihernetunnelin suuta. Olin ilmoittautunut auringonhuipun partioon. Laikkulampi oli partion johdossa ja partiossa muita oli minä, Jalosydän ja Okrakarva. Huokaisin hiljaa, Okrakarva muistutti minua Unitaivaasta. Pudistelin päätäni ja ryhdistäydyin.
"Mennään", Laikkulampi ilmoitti ja lähti johtamaan partiota. Päästyämme piikkihernetunnelista Laikkulampi lisäsi tassuihinsa vähän enemmän vauhtia. Jalosydän jutteli jotain Laikkulammen kanssa, mutta varoi astumasta tuon ohitse. Okrakarva näytti kaipaavan jotain puhuttavaa, joten päätin aloittaa hänen kanssaan keskustelun. Kirin hänen vierelleen.
"Mitäs sinulle kuuluu?" kysyin ja katsoin kollikissaa sinisellä katseellani. Okrakarva käänsi päänsä minuun päin. Kollikissa omasi vihreän silmän. Muistan kyllä vielä miltä hän näytti kun hänellä oli vielä toinenkin silmä. Tuo oli taistellut sutta vastaan ja siinä sitten oli menettänyt myös silmänsä.
"Hyvinhän minulla", tuo hymähti ja siirsi katseensa taas eteenpäin. Välillämme oli hetkellinen hiljaisuus.
"Entä miten sinulla menee?" tuo kysyi. Niin, miten minulla menee? Sinänsä huonosti ja sinänsä hyvin.
"Hyvin, mutta surettaa vain Polttosydämen puolesta. Hän varmasti haluaisi olla hyödyksi klaanille vaikka riittää, että hän pelasti henkiä", maukaisin ja naurahdin huvittuneena lopussa. Kumppanini oli aina tahtonut vain hyvää klaanillemme. Ja luulen, että niin me kaikki haluamme.
"Niin, olen kuullut siitä asiasta", Okrakarva sanoi hymähtäen. Nyökkäsin nopeasti vaikkei kollikissa sitä nähnytkään. Pian saavuimme paikalle missä meidän oli määrä saalistaa. Laikkulampi jakoi meidät kahteen ryhmään. Minä saalistaisin Laikkulammen kanssa ja Okrakarva Jalosydämen kanssa.
"Selvä", sanoin, että Laikkulampi tiesi minun olevan selvillä asioista. Muutkin nyökkäilivät ymmärryksen merkiksi.
Palasimme leiriin. Minulta oli päässyt hiiri karkuun ja olin saanut kiinni oravan. Vaikken minä oravasta pidäkään se ruokkisi kuitenkin yhden suun ellei sitten kahdenkin. menin varjoisalle alueelle ja aloin sukimaan harmaansinertävää turkkia. Oikeastaan odotin seuraa, mutta kyllä minä yksinkin pärjäisin.
//Joku? :))
Purohäntä, 14.05.2017
Minua väsytti ihan kauheasti. Lompsin tassujani maassa raahaten kohti sotureiden pesää. Silmäluomeni lipsahtelivat kiinni, mutta koitin parhaani mukaan pitää siniset silmäni auki. Vielä pari askelta niin voisin alkaa nukkumaan. Päivä oli ollut aika uuvuttava, en minä ollyt ihan terässä niin kuin silloin nuorena soturina. En minä milään vanha vielä ollut, mutta kai minä olin nyt parhaassa iässä, jos olin. Tai sitten Polttosydämen tilanne saa minut tälläiseksi. Kohautin lapojani ja sujahdin sisälle pesän hämärään. Perässäni tuli Kamomillapisara ja tiesin tuon odottavan minun astelevan pois tieltä. Huulilleni nousi huvittunut hymy. Pääsin paikalleni ja katselin hetken tyhjää sammalvuodetta vierelläni -se oli kumppanini vuode. Nyt naaras joutui viettämään aikaansa parantajan pesässä, mutta uskon, että Kortelampi ja Tiikeriraivo saavat hänet kuntoon. Hymähdin hiljaa ja suljin siniset silmäni.
"Hyvää yötä", kuiskasin ja kuulin vastaukseksi jotakin muminaa. Kesti hetki kunnes vaivuin rauhalliseen ja syvään uneen.
Sätkähdin hereille aamun hälinään. Räväytin siniset silmäni auki ja katselin ympärilleni. Oli ilmeisesti aika aikainen aamu kun moni kissa vielä nukkui -tai oikeastaan näin vain sotureita ja muut olivatkin muualla. Nousin istumaan ja aloin sukimaan nopein vedoin harmaansinertävää turkkiani. Turkkini oli paksu ja sen sukiminen vei jonkin verran aikaa enemmän kuin mitä olin huomannut lyhyempään ja ohuempaan turkkiin kuluvan. Paksussa turkissa oli hyvät ja huonot puolet. Turkkini hylki pieniä sade kuuroja, mutta rankkasade tuli läpi. Kylmää on helpompi sietää paksulla turkilla kuin ohuella. Kuumina hellepäivinä uskon paistuvani. Noh, se jää nähtäväksi. Kun olin saanut turkkini suittua nousin ylös. Venyttelin raajojani. Lähdin verkkaisesti tassuttelemaan ulos sotureiden pesästä. Nyt minulla oli virkeä olo, olisin voinut lähteä heti partioon. Tänään en kuitenkaan menisi partioon, tai en ollut ilmoittautunut partioon. Hymähdin ja suuntasin tuoresaaliskasalle. Vaihdoinkin heti suuntaan huomatessani kuinka pieni se oli. Aamupartio ei ollut varmaankaan vielä palannut, joten en viitsinyt ottaa itselleni tuoresaalista. Hymähtäen etsin itselleni mukavan paikan, johon jäin katselemaan leirin joka päiväisiä touhuja, jotka olivatkin minulle melko tuttuja.
Purohäntä, 15.05.2017
Istuin varjoisella alueella kun huomasin Muistosielun syövän yksin hiirtään, jonka hön oli valinnut tuoresaaliskasasta. Kaipa minä voisin mennä juttelemaan hänelle, ei siitä mitään haittaa olisi. En ollut oikein kunnolla jutellutkaan osan klaanimme jäsenten kanssa. Vain ohimennen huikkailtu huomenet ja näin. Vaikka se kuulostaakin hassulta niin totta se on. Nyt taas kun klaanimme on kasvussa, tai eihän nyt ole ketään pentutarhalla pentuja odottamassa, mutta klaanissamme on monta kissaa. Joskus saattoi olla niin, että joutui pakolla menemään kahteen partioon. Noh, Myrskyklaanilla on ollut oman elämäni aikana aina kaikki hyvin, tai ainakin aika hyvin. Nyt kuitenkin löntystelin Muistosielun vierelle istumaan. Naaraskissa vilkaisi minuun nopeasti.
"Hei", naukaisin vaaleanruskealle naaraalle. Hänelläkin oli siniset silmät, kuten myös minullakin. Olinkohan sittenkin tullut juttelemaan hänelle väärään aikaan? Jos naaras halusikin syödä rauhassa.
"Hei Purohäntä", Muistosielu vastasi ja haukkasi palasen hiirestään, jota tuo oli koko tämän ajan syönytkin.
"Mitäs sinulle kuuluu? Onko soturina ollut kivaa?" lausahdin lempeästi hymyillen, kuten melkein aina.
"Minulle kuuluu ihan hyvää ja soturina on kivaa", naaras vastasi ja haukkasi palasen hiirestään, "Entä sinulle?" Jouduin totisesti jälleen miettimään mitä minulle kuului. Olisinhan minä paljon iloisempi jos Polttosydän ei joutuisi olemaan siellä parantajan pesällä. Tiesin kuinka paljon naaras halusi olla hyödyksi klaanilleen.
"Ihan hyvää", vastasin nopeasti.
"Mitenkä oppilaasi kanssa?" kysyin. Muistosielu näytti miettivän kysymystä hetken kunnes tuo avasi suunsa ja vastasi:
"Hyvin, Laventelitassu on hyvä oppilas."
Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Minulla oli oppilaanani Ohdaketassu, mutta uskoin ettei hän olisi enää hirvittävän kauan oppilaana. Minua suretti se, että Hiiliturkki, entinen oppilaani oli kuollut. Minä olin ollut aika kiireinen, voisin korvata sen joskus Ohdaketassulle mutten nyt. Kun minulla enää ollut mitään sanottavaa ajattelin lähteä sotureiden pesälle pienille unille. Minä nimittäin vartioisin yön.
"Noh, minäpä tästä menenkin", naukaisin naaraskissalle.
"Selvä, heihei", tuo vastasi ja jatkoi syömistään. Tassuttelin sotureiden pesään. Lysähdin sammalvuoteelleni. Suljin siniset silmäni kiinni ja hetken päästä vaivuin rauhalliseen ja syvään uneen.
Viimahalla, 15.05.2017
Tassutin mietteissäni kohti sotureiden pesää. Yhtäkkiä horjahdin jonkin töytäissessä minua. Ravistin päätäni ja kohotin katseeni. Edessäni seisoi pienehkö tumman siniharmaa kolli.
"Anteeksi Harakkausva, olin mietteissäni!" Pahoittelin klaanitoverilleni johon olin ajatuksissani törmännyt. Harakkausva nyökkäsi pienesti ja kiiruhti ohitseni. Katsoin hetken kollin perään kunnes käännyin jälleen kohti sotureiden pesää ja ssujahdin sisään. Suunnistin makuupaikalleni ja laskeuduin siihen makaamaan. Suljin hitaasti silmäni ja päästin haukotuksen. Häntäni heilui hitaasti maata myöten. Pian kaikki ympärilläni katosi ja painuin mustaan uneen.
Hätkähdin hereille. Huohotin kiivaasti. Olin unessani nähnyt mustan siskoni Hilloslumon. Kuinka hän oli tappanut perheen jäsenensä yksi kerrallaan. Jättäen minut viimeiseksi ikään kuin hän olisi tahtonut, että minä sain kokea kaikkein suurimman tuskan. Mutta miksi? Huokaisin ja ravistin hieman päätäni. En pystyisi enää mukkumaan joten nousin jalkeilleni. Tassutin ulos sotureiden pesästä. Katsahdin ympärilleni ja tajusin, että oli vielä yö. Venyttelin hieman ja katselin ympärilleni. En nähnyt ketään mutta samassa haistoin tutun hajun; *Purohäntä!* Lähdin tassuttamaan leirin uloskäynnille kohti tuttua hajua. Pujahdin ulos leiristä ja näin Purohännän istumassa uloskäynnin vieressä vartiossa.
"Hei", naukaisin Purohännälle.
//Puro? Sry en keksiny muuta ja tahon tutustuttaa Viiman useampaan kisuun xD
Purohäntä, 15.05.2017
"Hei", kuulin äänen takanani. Käännyin katsomaan puhujaa ja huomasin hänen olevan Viimahalla, Pitkävarjon ja Kamomillapisaran pentu. Huulilleni nousi lempeä hymy.
"Hei vain Viimahalla", maukaisin ja katsoin valkeaa kollia, jolla hännänpäässä mustaa ja rinnassa musta laikku. Tummansiniset silmät omaava kollikissa katsoi minua ja väläytti pienen hymyn. Ehkä voisin tutustua häneen nyt paremmin kun en ole sitä vielä ehtinyt kunnolla tehdä. Onhan hän jo soturi!
"Emme olekaan kauheasti jutelleet. Mitä sinulle kuuluu?" kysyin naurahtaen kollikissalta. Olin sitten melkein aina kysymässä kuulumisia ja ylipäätänsä aina kysymässä jotain. Olisin voinut vaikka kertoa säästä ja kaikesta muusta, mutta ei, aina olin vain kyselemässä. Voisin seuraavaksi kun puhun jonkun kanssa aloittaa keskustelun jollain muulla tavalla.
"Noh, en oikein tiedä kuuluuko minulle niin hyvää, Tiedät varmaankin toisesta siskostani", Viimahalla huokaisi ja laski katseensa tassuihinsa. Hymähdin hiljaa.
"Tiedän minä. Surullinen asia, mutta uskon sinun pääsevän siitä yli", sanoin lohduttavasti. Ja toivoinkin, että kolli pääsisi siitä yli. Itselleni läheisen menettäminen oli ihan kauheaa.
"Tiedän miltä tuntuu menettää läheisiä", huokaisin ja katsahdin mustalle, upealle taivaalle. Vaahterapentu.. Valkohäntä.. Unitaivas.. kukaan ei enää ollut Myrskyklaanissa ja kaksi heistä oli jo kuollut. Ravistelin päätäni, pitäisihän minun nyt muustakin pystyä puhumaan.
"Aika viileää", totesin. Kului hetken hiljaisuus kunnes päätin rikkoa sen.
"Miksi muuten olet hereillä tähän aikaan?" lausahdin ilmoille kysymyksen, jota olin jo vähän aikaa pähkäillyt.
//Viima? :D
Purohäntä, 28.04.2017
"Voinko tehdä teidän kanssa jotain? Voimmeko vaikka mennä ulos?" Hiillospentu kysyi ja tapitti meitä vihreillä silmillään. Katsoin nukkuvaa Kamomimlapisaraa, joka tuhisi. Ei olisi oikein viedä toisen pentua ulos ilman vanhemman lupaa. Jos naaraskissa tuosta heräisi hän saattaisi saada hepulin jos näkisi yhden pennun kadonneen. Vilkaisin Polttosydämeen, joka taas katsoi minua meripihkaisilla silmillään. Kai minun olisi sanottava se, mutta en olisi halunnut pennun lannistuvan.
"Kuules Hiillospentu, et voi mennä pentutarhan ulkopuolelle ilman lupaa vanhemmiltasi ja enkä minäkään nyt viitsi kysyä Kamomillapisaralta kun hän nukkuu. Olisi suorastaan töykeää herättää hänet, hän on varmasti todella väsynyt", mutisin jotakin vastaukseksi. Tajusikohan Hiillospentu mitä ajoin takaa. Huokaisin ja katsoin mustaa naaraskissaa, joka näytti mietteliäältä. Hän voisi sanoa vaikka mitä, jos hän ei sitten tykkää enään meistä kahdesta. Sanoinko minä oikein? Sininen katseeni siirtyi epävarmana harmaaseen kumppaniini. Oli helpompaa katsoa häneen kuin odottaa vastausta katsomalla Hiillospentuun. Olin minäkin oudonlainen soturi. Tuhahdin ajatukselle, jokainen saa olla oma itsensä missä ja milloin haluaa. Ennen kuin Hiillospentu ehti vastata Laventelipentu aukaisi silmänsä, hän heräsi unestaan. Laventelipennulla oli keltavihreään sävyttyvät meripihka silmät. Huulilleni nousi lempeä hymy ja juuri silloin toinen naaraspennuista -Hiillospentu- avasi suunsa vastatakseen.
//Poltto? Pennut?
Purohäntä, 29.04.2017
Viimapentu oli nukahtanut vuorostaan emonsa vierelle. Pian kuitenkin Kamomillapisara heräsi ja katsoi ystävällisesti meihin kahteen -Polttosydämeen ja minuun. Kuulin kuinka kuningatar päästi helpottuneen huokaisun ja hänen huulillansa oleva hymy vain leveni entisestään enemmän.
"Kiitos Polttosydän, tämä oli tosiaankin tarpeen minulle. Olet todella ystävällinen kun otit nämä riiviöt hoitoosi", Kamomillapisara naurahti huvittuneena, "ja kiitos sinullekin Purohäntä."
"Ei me mitään riiviöitä olla!" Hiillospentu inahti. Minun oli pakko alkaa hymyilemään naaraspennun sanoille.
"Tule Hiillospentu, sinäkin voisit välillä nukkua", kuningatar maukaisi ja nosti naaraspennun niskanahasta vierelleen.
"Milloin pääsen ulos pentutarhasta katsomaan leiriä?" Hiillospentu kysyi Kamomillapisaralta.
"Sitten kun isäsi jaksaa sinulle sitä esitellä, hänellä on nyt vähän kiireitä", naaraskissa sanoi pennulleen, joka pian vaipui uneen. Laventelipentu mönki kahden muun pennun luokse ja aloitti kyselimisen.
"Me varmaankin tästä menemme", sanoin ja vilkaisin Polttosydäntä, joka nyökkäsi olevansa samaa mieltä.
"Hei hei", kumppanini huikkasi ennen kuin sujahdimme ulos pentutarhasta. Suuntasimme leirin aukiolle.
"Pitäisikö meidän osallistua partioon?" kysyin kumppaniltani. En yhtään tiennyt halusiko naaras juuri nyt mennä lepäämään vai kanssani partioon. Minä ainakin haluaisin mennä partioon kun viimeksi olen sellaisessa ollut eilen.
"Mennään vain", naaraskissa vastasi. Nyökkäsin ja huulilleni palasi lempeä hymy, kuten yleensäkin. Klaanimme varapäällikkö Saniaishäntä oli juuri lähettämässä rajapartiota ja ilmoittauduimme Polttosydämen kanssa siihen mukaan. Meidän lisäksemme partiossa oli Lupiinihäntä ja Jalosydän. Lupiinihäntä saisi tällä kertaa johtaa rajapartiota, olihan hän klaanimme vanhimpia sotureita. Kokoonnuimme kaikki neljä piikkihernetunnelin sulle ja kun kaikki olivat valmiita lähdimme matkaan.
//Poltto?
Koiratassu, 02.05.2017
Juoksin leiriin hieman hengästyneenä.
"Apua! Kettu!" huusin. Kissat säikähtivät.
"Kettu?!" joku rääkyi.
"Polttosydän jäi sinne!" lisäsin.
"Mennään apuun!" joku toinen huusi.
"Näytä tietä, Koiratassu", sanoi joku lähelleni tullut kissa.
"Selvä", vastasin nyökäten samalla ja lähdin leiristä takaisin kohti paikkaa, jonne mestarini Polttosydän oli jäänyt. Kun vilkaisin taakseni, näin kannoillani ainakin Purohännän, Kiurulennon ja Ohdaketassun. Suuntasin katseeni jälleen eteenpäin.
Pääsimme perille hetken kuluttua. Näin Polttosydämen olevan maassa. Hänen kaulastaan tuli verta, eikä naaras liikkunut. Järkytyin näystä ja huomasin ketun. Kettu oli ilmeisesti tarttunut Polttosydämen kurkkuun ja sitten pian heittänyt hänet pois. Loikkasin ketun selkään.
//Puro? Kiuru? Ohdake? Poltto? Joku?
Kiurulento, 02.05.2017
Juoksin Koiratassun perässä metsään. Oppilas oli kertonut, että Polttosydämen kimppuun olisi hyökännyt kettu. Tunsin jännittyneisyyden ja innostuksen valtaavan koko kehoni, tämä olisi ensimmäinen kunnon taistelu, missä olin mukana, vaikkakin se oli vain kettua vastaan. Juostuamme hetken haistelin ilmaa, ja niskakarvani nousivat pystyyn erottaessani veren karmaisevan hajun. Kiristimme tahtiamme ja pian saaavuimme Polttosydämen ja ketun luo. Naaras makasi maassa, verta vuoti vuolaasti hänen kaulastaan. Henkesi salpautui hetkeksi, olikohan Polttosydän kuollut? Kettu oli vähän matkan päässä. Se katsoi varuillaan tulijoita, ja oli selvästi valmis hyökkäykseen. Koiratassu loikkasi rohkeasti ketun selkään, silloin juoksin itse Polttosydämen luo. Purohäntä näytti äärimmäisen huolestuneelta katsoessaan haavoittunutta kumppaniaan. Nuuhkaisin haavaa, se oli aika syvä, mutta Polttoaydän selviäisi, ainakin luulisin niin. *Hänet pitää saada leiriin.* Tökkäsin naarasta varovaisesti kuonollani.
"Polttosydän? Polttosydän, herää", naukaisin hiukan hädissäni. Mitä Kortelampi tekisi? Painoin tassuillani haavaa ja yritin estää verta vuotamasta.
"Hänet pitää saada leiriin, parantajan pitää saada hoitaa häntä!" huudahdin Purohännälle.
//Koira, Poltto, Puro, Ohdake?
Polttosydän, 02.05.2017
Heräsin järkyttävään tunteeseen. Kaulani pulppusi verta, keuhkoissani ei ollut ilmaa ja kauhea voima jyskytti päässäni. Ponnistin silmäni auki, en voisi luovuttaa. Huomasin kuinka Kettu lähestyi uhkaavasti Valkotassua. Otin pari huojuvaa askelta kohti kettua, kunnes viimeisillä voimillani hampaat irvessä hyökkäsin kohti ketun kaulaa. Upotin kynteni ja hampaani siihen. Purin hampaani nopealla liikkeellä yhteen ja veren rautainen maku täytti suuni. Repäisin palan irti ketun kaulasta. Tuon kurkusta alkoi kuulua korinaa kunnes se nytkähti viimeisen kerran ja muuttui elottomasti. Tapoin sen. Jalkani eivät kestäneet emään. Rojahdin maahan. Ja suljin silmäni, oli liian raskasta pitää niitä auki. Jyskyttävä tunne päässäni koveni. Pimeys kietoi minut maailmaansa. Muiden äänistä en saanut enää selvää. Kaulassani oleva kipu vain paheni. Toivottavasti minut saataisiin parantajalle ennen kuolemaani. Enää en kuullut mitään, en tuntenut mitään, en kipua, en mitään. Oli vain pimeys ja minä. Pimeys, synkkä pimeys. En nähnyt ympärilleni, en nähnyt itseäni, en nähnyt mitään. Oliko tämä loppuni?
//Kettu tapettu, jos joku vie Polton parantajalle nii se selvii mut jos ei vie nii se kuolee. Et muut? :33
Purohäntä, 03.05.2017
Olin kauhuissani nähdessäni kumppanini rojahtavan maahan. Tuo sulki kauniit silmänsä kiinni ja haukkasin henkeä. Ryntäsin Polttosydämen luokse kovaa vauhtia ja silmäilin häntä, hänet olisi saatava parantajalle ja heti. Jaksaisin kyllä kantaa hänet, jos joku auttaisi hänet selkääni.
"Anna minä autan!" Koiratassu naukaisi ja tuli auttamaan minua. Nyökkäsin nopeasti, en pystynyt puhumaan mitään, halusin vain kumppanini selviävän hengissä. Minä kyyristyin maahan ja silloin oppilas työnsi naaraskissan selkääni. Kun nousin ylös Koiratassu tuki minu toiselta puolelta, joka auttoi yllättävän paljon. Kävelimme niin nopeaa tahtia kuin vain pystyimme kohti leiriä.
*Tähtiklaani, anna hänen selvitä!* ajattelin tuskaisena, en voisi ajatella elämää ilman Polttosydäntä. Viimeinkin piikkihernetunntelin suu näkyi puiden välistä. Saimme sen ansiosta jalkoihimme enemmän vauhtia. Kun pääsimme leiriin tiesin leirin aukiolla olevien katseiden kääntyvän meihin päin. Kuljetimme Koiratassun kanssa Polttosydämen parantajan pesään, jossa Kortelampi ja Tiikeriraivo olivat. Laitoimme naaraskissan sammalvuoteelle. Koiratassu lähti jo pesästä, mutta minä jäin vielä vähäksi aikaa. Halusin kysyä vain yhden kysymyksen:
"Selviääkö hän?"
"Teen parhaani ja jos se minusta on kiinni en anna hänen kuolla", parantajakolli maukaisi ja alkoi heti hommiin. Nyökkäsin ja peruutin ulos parantajan pesästä. Jäin istumaan parantajan pesän suuaukon toiselle puolelle. Halusin olla lähellä kumppaniani, mutta kuitenkin niin etten minä häiritsisi parantajien työskentelyä.
//Poltto?
Polttosydän, 04.05.2017
Turvallinen pimeä häälyi ympärilläni. Se oli synkkää, mutta niin turvallista. Tiesin häälyväni kuoleman rajamailla ja olin onnellinen että jos kuolisin, kuolisin klaanini puolesta. Yhtäkkiä tuntui, kuin minut jysäytettäisiin täydellä voimalla maahan. Päässäni alkoi tykyttää lujaa ja tunsin kuinka joku laittoi jotain kaulalleni. Selviäisinkö minä? Näin häilyvästi parantajanpesän seinän ja sivusilmällä huomasin Kortelammen hoitavan kaulaani.
"Ai sinä avasit silmäsi, pysy paikoillasi", kolli naukui minulle. Tottelin parantajaa ja suljin silmäni. Päähäni sattui paljon minua ärsytti suuresti, että jouduin makaamaan tässä. Mieluummin olisin nähnyt miten ketulle tai klaanitovereilleni kävi.
"Mitä ketulle kävi?" kysyin pahasti kähisten. Ääneni ei todellakaan kuulostanut omaltani.
"Sinä tapoit ketun, muille ei käynyt mitään, muuta kuin he saivat pari naarmua", Kortelampi kertoi.
"Hyvä", kähisin. Hymyilin mielessäni, onneksi olin pelastanut heidät.
"Nyt voit tulla katsomaan häntä!" Kortelampi kutsui jonkun pesän ulkopuolelta. Purohännän tuttu tuoksu lehahti nenääni ja näin tuon tulevan sisään pesään. Näin kuinka tuo muodosti huulillaan sanat:
'kiitos Tähtiklaani'
Kolli asteli luokseni ja nuolaisi poskeani.
"Sinä pelastit meidät", tuo kuiskasi hymyillen ja hieroi kuonoaan poskeeni. Hymyilin tuolle.
"Selvisivätkö kaikki?" kysyin Purohännältä kähisten.
//Puro?
Purohäntä, 05.05.2017
"Selvisivät, vain vähän naarmuja, mutta kukaan ei menehtynyt kiitos sinun", maukaisin ja nuolaisin karkealla kielelläni kumppanini poskea.
"Hyvä", Polttosydän naukaisi vastaukseksi ja hymyili hetken iloista hymyä, joka sai minutkin hymyilemään iloisesti. Hän oli tappanut ketun, mutta saanut itse pahat haavat. Naaraskissa katsoi minua ja hänestä kyllä näki miten helpottunut hän oli kun hän oli pelastanut klaanin ketulta. Ajatella jos se kettu olisi päässyt leiriin asti. Minua puistatti. Ei niin saanut käydä, onneksi niin ei käynyt. Tähtiklaanin kiitos, että Polttisydän oli selvinnyt hengissä. Onhan hän jo kokenut soturi, mutta minua pelotti ihan kauheasti hänen puolestaan. Pelkäsin koko aika, että menettäisin hänet ja sitä en todellakaan halunnut. Halusin hänen selviävän! Mitä olisin tehnyt jos hän olisi kuollut? En olisi voinut tehdä muuta kuin surra. Huokaisin hiljaa ja karkotin ajatuksen pois mielestäni. Ei vielä omlut aika miettiä tuota! Istahdin Polttosydämen vierelle ja suljin siniset silmäni hetkeksi. Kun avasin ne minun oli kysyttävä naaraalta kysymys.
"Onko kaikki kunnossa? Tiedän, että sinuun sattuu, mutta muuten?" lausahdin ja katsoin tuon meripihkaisiin silmiin.
"On minulla muuten kaikki ihan hyvin", naaraskissa sanoi ja räpytteli kauniita silmiään. Nyökkäsin nopeasti. Pysyisin hänen vierellään niin kauan kun parantajat minun antaisivat. En usko, että saisin jäädä yöksi, mutta ainakin iltaan asti olen tässä. Mikusta jotenkin vain tuntui siltä, että minun pitäisi olla tässä juuri nyt. Katsoin sinisellä katseellani kumppaniani ja Kortelampi tarkkaili hieman kauempana hänen vointiaan. Edelleenkin naaraskissa näytti kauniilta. Oli tilanne mikä tahansa hän oli aina kaunis.
"Olet niin kaunis", sanoin lempeällä äänellä.
"Älä nyt! Mutta kiitos", Polttosydän naukaisi ja katsoi minua. Hymyni leveni taas kun kumppanini katsoi minua itsekin hymyillen. Se sai minut aina todella hyvälle tuulelle. Kortelampi tuli kumppanini vierelle hoitamaan parantajajuttujaan. Onneksi Myrskyklaanilla on noin hyvä parantaja!
//Poltto?
Polttosydän, 06.05.2017
Kortelampi kaulaani johon sattui mielettomästi. Oli ihanaa tietää, että olin pelastanut jonkun hengen uhraten omani. Sitä minä halusin, auttaa muita, vaikka hengelläni. Oppilas oli jäätynyt paikoilleen, joten kettu olisi tappanut hänet hetkessä. Kuka muu muka ei olisi auttanut häntä. Hymyilin kumppanilleni kun tuo katseli, kun Kortelampi hoiti parantajanhommiaan. Kortelampi oli todella hyvä parantaja! Tietenkin tuon otteet sattuivat vähän, mutta yllättävän vähän, verrattuna siihen että minulla oli kurkku auki ja hän hoiti sitä. Entäs Koiratassun koulutus? Kysymys iski tajuntaani.
"Entä Koiratassu?" kysyin Purohännältä. Tuon ilme näytti miettivältä.
"Jos hakisin Korppitähden tänne?" tuo ehdotti. Nyökkäsin vain vastaukseksi, kun kolli asteli ulos pesästä.
Purohäntä, 06.05.2017
Polttosydän oli kysynyt Koiratassusta, ei hän nyt pystyisi häntä kouluttamaan. En pystynyt vastaamaan vaan ehdotin hakevani Korppitähden kertomaan asian ja muutenkin katsomaan missä kunnossa kumppanini on. Hän varmaankin haluaa tietää mitä yhdelle klaanin jäsenelle on tapahtunut. Korppitähden pitäisi tulla tänne, sillä ei Polttosydän tuosta liikkuisi. Sinänsä surullista, että juuri hänelle kävi näin, mutta hän pelasti kuitenkin henkiä tappamalla sen ketun. Sujahdin ulos parantajan pesästä. Räpyttelin sinisiä silmiäni auringonvalon osuessa niihin. Sitten suuntasin päällikön pesälle. Päällikön pesän edustalla mietin hetken mitä sanoisin.
"Korppitähti? Oletko siellä?" lausahdin pesän ulkopuolella. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään tärkeää.
"Sano vain jos sinulla on jokin tärkeä juttu meneillään", sanoin sitten heti perään nopeasti. Ei sitä voi koskaan tietää milloin on mitäkin, mutta hyvä kun sanoin tuon tuossa lopussa. Noh, katsotaan nyt.
//Korppi?
Purohäntä, 20.04.2017
Olin saalistamassa klaanille riistaa yksin, sillä tarvitsin omaa seuraa välillä. Kävelin metsässä etsien jonkin saaliseläimen hajua. Sitten nenääni leijaili tuore hiiren ihana tuoksu, joka sai lehahtamaan veden kielelle. Lähdin hiipimään hiiren tuoksun suuntaan hiljaa ja varpin astumasta minkään oksan päälle etten vain aiheuttaisi mitään kauheaa meteliä. Sitten huomasin viime lehtikadon lehden alla jonkun rapistelevan. Sieltä pisti esiin harmaa kuono ja tunnistin sen hiireksi. Kyyristäydyin heti matalaksi mahdollisemman hiljaa, jotta hiiri ei kuulisi minua. Sitten kun hiiri jatkoi puuhiaan lähdin hiipimään hiireä kohti. Asetin askel askeleelta tassuni yhä varovaisemmin maahan ja katsoin etten varmastikkaan astunut minkään rasahtavan asian päälle. Niin minulle oli käynyt niin monta kertaa että osasin jo jotenkin varoa. Kun olin sopivalla etäisyydellä loikkasin hiiren kimppuun ja puraisin nopeasti sitä niskasta. Kiitin Tähtiklaania ja hymähdin tyytyväisenä. Nyt klaani saisi itselleen ruokaa.
//Tönkkö pikatarina..
Polttosydän, 24.04.2017
"Niin onnistuit", naukaisin huvittuneena oppilaalleni. Tuo oli hyvin innoissaan sammaleen keräämisestä ja leikkeli sammalpaloja kuin vanha tekijä. Kun tuo oli saanut tarpeeksi sammalta kasaan keskeytin tuon puuhat.
"Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi, muuten emme saa kannettua niitä leiriin", naukaisin oppilaalleni. Koiratassu nyökkäsi.
"Selvä", tuo vastasi. Otin itselleni sammalia ja jätin Koiratassullekin niitä kannettavaksi. Tuo yritti kaikin keinoin saada sammalia mukaansa, muttei onnistunut.
"Koiratassu katso, sinun pitää ottaa ne näin. Jos otat ne suuhusi roikkumaan, ne repeävät ja menevät rikki", opastin oppilastani. Laskin sammaleeni maahan ja näytin tuolle kuinka ottaa ne oikeaan otteeseen. Oppilaani onnistui hyvin.
"Hyvä, nyt leiriin ja viemme nämä Kortelammelle. Saat vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset ja sitten saat syödä", nau'uin. Kannoimme sammaleet leiriin, vaikka ne putosivatkin Koiratassulla pariin kertaan. Vein omat sammaleeni Kortelammelle ja Koiratassu lähti vaihtamaan klaaninvanhimpien makuualusia. Hymyilin tyytyväisenä astellessani ulos parantajanpesästä. Katsoin sisään klaaninvanhimpien pesään ja siellä Koiratassu puuhasteli työn touhussa. Astelin sotureidenpesän eteen istumaan. Näinkin pian Purohännän tulevan luokseni.
"Hei", kehräsin.
//Puro?
Purohäntä, 26.04.2017
"Hei", kumppanini kehräsi kun olin askellut hänen luokseen. Huulilleni nousi lempeä hymy kuten tavallisesti kun katsoin Polttosydäntä. Olisin voinut katsoa häntä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä minun pitäisi vastatakin hänelle jotain -oli aika epäkohteliasta vain seistä ja tuijottaa toista, joka oli juuri tervehtinyt. Ajatukseni harhailivat välillä vähän muualla, mutta ravistelin päätäni ja aijoin vastata.
"Hei vain, olen ollut viime päivinä ihan omissa maailmoissani, anteeksi", huokaisin ja katsahdin taivaalle. Aurinko paistoi himmeästi pilven takana, mutta tiesin pilven koko ajan liikkuvan eteenpäin. Pian see kuitenkin päästäisi auringon loistamaan yläpuolellamme ja saamaan kissoille leveän hymyn. Auringon valo piristi aina, ei kovinkaan moni nauttinut sateista, jos edes kukaan.
"Ei se mitään, tärkeintä on, että olet terve ja kunnossa", Polttosydän naukaisi ihanalla äänellään. Nyökkäsin. Kumppanini sanat koskettivat minua ja minulle tuli heti parempi olo. Hän osasi aina piristää joka ikistä päivääni jonka olen hänen kanssaan viettänyt. Hänen pelkkä läsnäolonsa riittää minulle.
"Tuota... Onko sinulla nälkä?" kysäisin kysyvällä äänellä.
"Vähän, voisimmehan me syödä jotakin. Tuoresaaliskasasta riittää kyllä meillekin riistaa", naaraskissa naukaisi. Hymähdin ja nousin ylös paikaltani, olin siis ehtinyt istuutua tuossa välissä. Tassuttelimme vierekkäin kohti tuoresaaliskasaa.
"Jaetaanko? Tiedän ettet pidä oravista, mutta voisimme vaikka jakaa tuon linnun?" kumppanini lausahti.
"Sinähän tiedät minusta paljon. Eipä se mikään ihme olekaan ja otetaan vain", naurahdin huvittuneena. Polttosydän nappasi tuoresaaliskasasta linnun ja asetuimme syömään sitä hieman kauemmas. Annoin naaraan haukata ensimmäisen palasen. Tuo maisteli sitä suussaan. Haukkasin sen jälkeen linnusta itse palasen, pureskelin jonkun aikaa kunnes nielaisin. Lintu maistui erittäin hyvältä.
"Maku on kohdallaan, niin kuin aina", kehräsin huvittuneena.
"Niin, milloinka tuoresaalis ei olisi hyvää. Tai no, sateen jälkeen riista ei kovin hyvälle vetisenä maistu", Polttosydän sanoi. Nyökkäsin ja repäisin linnusta toisen palasen irti. Palanen oli aika iso ja sen pureskeluun meni aika kauan.
"Mitä sanoisit jos mentäisiin katsomaan niitä Pitkävarjon ja Kamomillapisaran pentuja? Haluaisin jo tietää minkänäköisiä he ovat ja mitkä nimet he ovat saaneet", lausahdin kysyvästi naaraskissalle.
//Poltto?
Polttosydän, 27.04.2017
"Kyllähän se käy", vastasin kumppanilleni. Tuo oli ehdottanut, että kävisimme pentutarhalla tervehtimässä Kamomillapisaran ja Pitkävarjon pentuja. Repäisin linnusta taas palasen. Mutustelin sitä hetken suussani, kunnes nielaisin sen. Kun olimme jakaneet koko linnun, lähdimme pentutarhalle. Pujahdin pentutarhaan Purohännän jälkeen. Maidon lempeä ja täyteläinen tuoksu saavutti aistini. Hymyilin, kun näin Kamomillapisaran, jonka vieressä makasi pentuja. Oli hellyyttävää nähdä kuinka pennut tuhisivat syvässä unessa.
"Tervehdys", Kamomillapisara naukaisi. "Tulitteko katsomaan pentuja?"
"Kyllä tulimme, klaaniin on ihanaa saada uusia jälkeläisiä, joista sitten kasvaa vahvoja kissoja ja niitä klaani tarviikin", nau'uin hiljaa hymyillen. "Pentusi ovat kauniita", jatkoin. Purohäntäkin avasi suunsa sanoakseen jotain.
//Puro? Kamo? Pennut?
Hiillospentu, 27.04.2017
Kuulin jälleen askelia pesän suulta. Tiikeriraivo oli äsken lähtenyt johonkin, se ei siis varmaan ollut hän. Haistoin sitä paitsi kaksi aivan uutta tuoksua, näitä kissoja en vielä ollut tavannut. Pian kaksi ainakin emoni kokoista kissaa asteli sisään. Ponnahdin ylös Kamomillapisaran kyljen vierestä ja loikin heidän luokseen. Haistelin tarkasti, kissat olivat samasta klaanista, kuin minä, voisin siis olla rauhassa. Katsoin silmät suurina kahta kissaa, toinen taisi olla naaras ja toinen kolli. Tiikeriraivo oli sanonut, että kaikki kissat saivat nimen, niin varmaan myös noilla kissoilla oli nimi.
"Keitä te olette?" kysyin kimeästi. Toinen, naaras, oli harmaa väriltään, hänen silmänsä olivat meirpihkaiset. Kolli oli myös harmaa, joskin hiukan sinertävä. Hänen silmänsä olivat siniset.
"Minä olen Polttosydän", naaras naukui hymyillen. "Tässä on kumppanini Purohäntä."
*Kumppani?*
"Emo on kertonut sinusta", hihkaisin. "Olit Myrskyklaanin päällikkö... miksi et ole enää?"
Polttosydän näytti hetken miettivän, mutta nuolaisi sitten huuliaan ennen puhumista.
"Tähtiklaani ilmoitti, että minun tulisi luopua paikastani päällikkönä."
Katsoin häntä silmät suurina, mikä on Tähtiklaani? Olin kuullut joskus sen mainittavan, mutta en vieläkään oikein tiennyt, mitä se tarkoitti.
"Mikä on Tähtiklaani?" kysäisin tylsistyneenä emoltani. Miksi asioita oli niin paljon? Miksen voinut tietää jo valmiiksi kaikkea tarpeellista?
//Kamo? Sisarukset? Puro? Poltto?
Kamomillapisara, 27.04.2017
Hiillospentu oli juuri kysynyt kysymyksen mikä on Tähtiklaani. Polttotähti ja Purohäntä olivat tulleet katsomaan pentuja ja asia oli johtanut toiseen asiaan -nyt oltiin kuitenkin tässä. Huokaisin hiljaa katsoen pentuani.
"Tähtiklaani on paikka, jonne kissat siirtyvät kuoltuaan jos he uskovat Tähtiklaaniin. Jos uskoo Pimeyden metsään niin joutuu kuoltuaan pimeyteen ja pahojen kissojen joukkoon. Tai sitten ei tarvitse uskoa mihinkään, se on jokaisen oma päätös. Sinun ei tarvitse vielä päättää uskotko vai etkö usko", maukaisin. Hiillospentu nyökkäsi hitaasti, hän varmaankin sulatteli kaikkea kuulemaansa.
"Ymmärsitkö?" kysyin.
"Ehkä", naaraspentu vastasi nopeasti. Nyökkäsin ja käännyin kahden kissan suuntaan. Polttosydän ja Purohäntä olivat saaneet kolme pentua, mutta pentueesta on enään vain yksi jäljellä. En tajua miten he pystyvät olemaan vain ja elämään normaaleja arkipäiviä. Luulen, että heillä on jo monta surupäivää ollut.
"Mitä teille kuuluu?" kysyin kaksikolta.
"Minulle kuuluu ainakin ihan hyvää", Purohäntä lausahti, jonka jälkeen siirsi katseensa omaan kumppaniinsa Polttosydämeen.
//Poltto? Pennut?
Hiillospentu, 27.04.2017
Oli siis olemassa Tähtiklaani ja Pimeyden Metsä. Jälkimmäiseen joutuivat käsitykseni mukaan "pahat ja ilkeät kissat", Tähtiklaaniin kaikki rohkeimmat ja kikteimmät.... *Pyh.* Tähtiklaani kuulosti oudon kaukaiselta, jotenkin en vain voinut uskoa sen olemassaoloon. Virnistin ilkeästi, Pimeyden Metsä kuulosti enemmän minulle suunnatulta, vaikken siihenkään niin uskonut. Kamomillapisara oli kääntynyt juttelemaan Polttosydämen ja Purohännän kanssa.
"Mitä teille kuuluu?" emoni kysyi kahdelta kissalta. Purohäntä käänsi siniset silmänsä Kamomillapisaran suuntaan.
"Minulle kuuluu ainakin ihan hyvää", Purohäntä naukui, kääntäen sitten katseensa 'kumppaniinsa'. Katselin kumpaakin tarkkaavaisesti. Miksi Polttosydän oli joutunut luopumaan päällikön paikasta? Oliko hän ollut huono päällikkö Myrskyklaanille?
"Miksi Tähtiklaani ei halunnut sinun olevan päällikkö? Etkö osannut johtaa tätä klaania?" kysyin peittäen ilkeän virnistyksen, joka väkisinkin yritti nousta esiin kasvoilleni. Kuitenkin tuntui, että jos joskus halusin saavuttaa jotain, en voisi ilkeillä kaikille kissoille. Esitin kysymyksen siis sävyllä, joka kuulosti vain pienen pennun ihmettelyltä, ja jäin odottelemaan naaraan vastausta. Ehkä Kamomillapisara toruisi minua tuosta kysymyksestä, mutta loihdin kasvoilleni vain viattoman ilmeen ja katsoin kiinnostuneena Polttosydäntä.
//Kamo? Puro? Poltto?
Polttosydän, 27.04.2017
"Hyvinhän minullakin menee, Koiratassu on kohta soturi jos hän tuolla menolla jatkaa, eikä tässä nyt muutakaan pahaa ole tapahtunut", vastasin hymyillen. Mietin hetken sanomiani. Olihan minulla Valkohäntää ikävä, ja hänen pentunsakin olisi kiva nähdä. En kuitenkaan takertunut sanoihini, vaan olin tässä hetkessä. Katselin kuinka Hiillospentu pomppi minun ja Purohännän ympärillä. Hymyilin pennulle. Viimapentukin löydettiin pian Kamomillapisaran takaa.
"Miten sinä jakselet, haluaisitko että vahtisin pentujasi jos otat pienet päiväunet?" ehdotin Kamomillapisaralle, sillä tiesin kuinka raskasta oli välillä olla emo, olihan se vapauttavaa ja ihanaa,mutta välillä raskasta. Odotin Kamomillapisaran vastausta ja katselin Hiillospentua joka hyppi ympärillämme, siis minun ja kumppanini ympärillä.
//Kamo tai Puro tai pennut?
Purohäntä, 28.04.2017
"Voi kiitos Polttosydän, se olisi todella ystävällistä sinulta", Kamomillapisara naukaisi lempeästi. Polttosydän nyökkäsi hymyillen kaunista hymyään, jota olisin voinut katsoa koko päivän aamusta iltaan.
"Ei mitään. Sinä tarvitset varmasti lepoa", kumppanini maukaisi kuningattarelle. Kuningatar nyökkäsi ja asettui hyvin sammalvuoteelleen ja painoi silmänsä kiinni nukahtaen melkein heti. Polttosydän taas nosti nukkuvan Laventelipennun vierelleen lämpimään. Viimapentu leikki oppilaan kanssa piilosta -oliko hän saanut jo ystävän? Hiillospentu taas katsoi nukkuvaa emoaan ja kipitti sitten hieman huojuvasti meidän luoksemme. Naaraspentu tuhahti hölmistyneenä.
"Miksi emo nukkuu?" tuo kysyi ja vilkuili meitä molempia. Hän ei varmasti halunnut meidän vahtivan heitä. Minulta pääsi huvittunut naurahdus.
"Hän on todella väsynyt, hän tarvitsee lepoa", Polttosydän naukaisi ja kosketti hempeästi pennun päälakea. Minä nyökkäsin nopeasti olevani täysin samaa mieltä.
"Menisit leikkimään veljesi ja hänen ystävänsä kanssa?" lausahdin Hiillospennulle, jolla ei näyttänyt olevan paljoakaan tekemistä. En ollut vielä nähnyt Laventelipennun silmiä kun hän oli nukkunut koko ajan. Luulisin hänen heräävän ennen kuin lähdemme. Kamomillapisaran ja Pitkävarjon pwnnut olivat kyllä todella kauniita. Minulle tuli mieleen omat pentumme, Valkohäntä, Unitaivas ja pentuna kuollut Vaahterapentu. Painoin pääni hetkeksi alas, mutta nostin sen jälleen. En voisi surra toisten ilon päivänä. Huokaiain hiljaa ja kallistin hieman päätäni odotellessani Hiillospennun vastausta. Hiillospentu oli musta naaras. Hänellä oli vihreät silmät, jossa keltaisen ja oranssin vivahteita. Hän oli ihan selvästi tullut isäänsä Pitkävarjoon. Pitkävarjolla oli musta turkki ja vihreät silmät. Ainiastaan silmät olivat hiukan eriväriä kuin mitä Pitkävarjolla. Laventelipentu oli taas tummanharmaa naaras, jolla oli vasen korva ja jalka, hännänpää, niska, kaula ja oikean silmän ympärys ovat vaaleamman harmaita. Hänellä oli etutassujen varpaissa valkoista ja takajaloissa valkoiset sukat. Olisi kiinnostavaa nähdä minkälaiset silmät naaraspennulla olisi. Viimapentu oli valkea kolli, jonka hännänpäässä on mustaa ja rinnassa musta laikku. Tuo omasi tummansiniset silmät. Kokonaisuudessaan kaikki kolme pentua olivat täysin erilaisia kuin mitä olisi uskonut niiden olevan. Olihan kaksikolla toinenkin pentue; Nokkosnenä ja Kuikkakatse. He olivat molemmat kolleja. Nyt Hiillospentu avasi suunsa ja oli varmaankin aikeissa sanoa jotain joten katsoin häneen ja ravistin toiset ajatukset pois päästäni.
//Poltto? Pennut?
Hiillospentu, 28.04.2017
"En halua leikkiä heidän kanssaan, he ovat ihan nössöjä!" naukaisin kimeästi ja tylsistyneesti. Laventelipentu vain nukkui ja Viimapentu leikki jotain typerää piilosta jonkun oppilaan kanssa. Minua sellainen ei oikein jaksanut kiinnostaa; halusin vain taistelemaan tai saalistamaan. Molemmat kuulostivat paljon jännittävimmiltä ja enemmän tasoisiltani, kuin hölmöt pentujen leikit. En halunnut tehdä mitään aivotonta, niin kuin jahdata häntääni. *Ei Pimeyden Metsään oteta tyhmiä pentuja*, tuumin, ja käänsin katseeni Purohäntään.
"Voinko tehdä teidän kanssa jotain? Voimmeko vaikka mennä ulos?" kyselin innoissani ja melkein hypin paikoillani. En ollut vielä käynyt ulkona, mutta olin kurkkinut pentutarhan suuaukolta ulos katsellen klaanin elämää. Halusin jo olla soturi, silloin pääsisin tekemään kaikkea hauskaa. Ei oppilaanakaan pahempi olisi olla, sekin oli parempi kuin hyödyttömänä, pienenä pentuna jumittaminen.
//Puro? Poltto? Sry pätkä :(
Ohdaketassu, 28.03.2017
Kävelin edestakaisin leirissä. Kiurutassu oli mennyt uuden mestarinsa Kamomillapisaran kanssa metsästämään, mutta minulla ei ollut tekemistä.
*Keksisiköhän Purohäntä minulle mitään?* mietin. Huomasin mestarini kumppaninsa Polttosydämen kanssa. Pitäisi varmaankin mennä hänen luokseen.
"Hei", tervehdin heitä.
"Hei vain Ohdaketassu", Polttosydän tervehti minua lempeästi.
"Teemmekö tänään mitään?" kysyin.
"Juu. Voisimme mennä metsästämään", Purohäntä totesi, "eikai se haittaa, jos Polttosydän tulee mukaamme?"
"Ei tietenkään", vastasin, "hän on aina tervetullut. Onhan hän kumppanisi."
"Kiitos", naaras kiitti. Lähdimme pois leiristä. Tänään oli todella aurinkoinen päivä, vaikka olikin vähän tuulista. En antanut sen häiritä minua enkä Purohäntää tai Polttosydäntä. Huomasin saapuneen Nelipuiden laaksoon.
*Täälläkö me metsästämme?* mietin.
// Puro? Poltto?
Purohäntä, 29.03.2017
"Ei kun mennäänkin tänne", mutisin itsekseni ja vaihdoin suuntaa. Pääsimme pian paikalle, jossa oli paljon hiiren, myyrän ja oravan tuoreita tuoksuja.
"Mitä haistat?" kysyin oppilaaltani.
"Hiiren haju on kaikista voimakkain", tuo sanoi nopeasti minulle vastauksen samalla kun nuuhki ilmaa.
"Hyvä!" naukaisin Ohdaketassulle. Polttosydän nyökkäili minulle ja katseli kuinka koulutin oppilastani.
"Koita saada sitten se hiiri kiinni, muista vaania matalana vaikka maa onkin loskaista", maukaisin.
"Joo, muistan", kollisoturioppilas sanoi. Katsoin kuinka Ohdaketassu asettui vaanimisasentoon maahan ja seurasi hiiren hajua. Hän pääsi pusikon eteen, jossa rapisi. Hiiri astui esiin pusikosta suoraan Ohdaketassun eteen. Oppilaani nappasi hiiren kiinni ja näykkäsi sitä niskasta. Hiiri muuttui elottomaksi soturioppilaan hampaissa. Nyökkäsin tyytyväisenä.
"Tuo oli hyvä!" kehuin.
"Ensi kerralla muista astua varoivaisemmin myös takajaloilla", lisäsin vinkkinä.
//Poltto? Ohdake?
Ohdaketassu, 02.04.2017
// JATKOA PUROHÄNNÄLLE //
Palasin metsältä Purohännän ja Polttosydämen kanssa. Olimme saaneet mukavasti saalista. Pudotin saaliini tuoresaaliskasaan. Vähän aikaan sitten Unitaivas Okrakarvan kumppani ja Purohännän ja Polttosydämen tytör oli kuollut. Tunsin surua heidän takiaan.
"Kuule. Otan osaa tiedän suruunne. On varmasti vaikeaa menettää jo toinen pentu", sanoin.
"Kiitos, mutta onhan meillä Valkohäntä", Polttosydän sanoi.
"Niin", vastasin.
"Minua ei haittaa, vaikka hän asuukin nykyään Jokiklaanissa, koska hän on aina sydämessämme", Purohäntä sanoi.
"Se on totta ja voittehan te aina käydä tapaamassa häntä", lisäsin. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi keskuuteemme, kunnes pian sanoin:
"Voisin olla hyödyksi ja käydä vaihtamassa Kipinäsielun ja Paatsamapilven makuualuset."
"Se on hyvä idea. Kiitos. Pyydä joku mukaasi vielä", mestarini sanoi. Etsin katseellani muita oppilaita. Huomasin pian Kiurutassun Kamomillapisaran kanssa.
"Hei Kiurutassu. Haluatko tulla vaihtamaan kanssasi Kipinäsielun ja Paatsamapivlen makuualuset?" kysyin.
"Voinhan minä. Haittaako se?" Kiurutassu kysyi Kamomillapisaralta.
"Ei haittaa. Sen kun menet vaan", naaras vastasi. Lähdimme ensin parantajanpesälle hakemaan sammalta. Kuiskevirta antoi meille niitä paljon. Aloimme tekemään vuoteita. Saatuamme ne valmiiksi menimme pentutarhalle.
"Hei", tervehdin kuningattaria, "tulimme vaihtamaan makuualusenne."
"Selvä. Kiitos", Paatsamapilvi vastasi ja nousi ylös. Kipinäsielu siirtyi sivuun Terhopennun ja Suopennun kanssa. Katsahdin kumpaakin kollipentua iloisena. Otin vanhat makuualuset pois ja laitoin uudet tilalle Kiurutassun kanssa.
"Kiitoksia paljon", Kipinäsielu kiitti.
"Olkaa hyvä vain", vastasin.
//Kiuru?
Polttosydän, 04.04.2017
Katsoin surullisena Kuiskevirran ruumista. Niin hyvä parantaja, eikä hän kauhean vanhakaan ollut. Tämä tarkoitti sitä, että Kortelammesta tulisi parantaja. Painauduin Purohännän kylkeen kiinni. Hitain ajelin kävelimme Kuiskevirran ruumiin luokse ja painoimme kuonomme tuon turkkiin.
"Olit hyvä parantaja, jäämme kaipaamaan sinua. Toivottavasti Kortelampi on oppinut kaiken tarpeellisen. Uskon, että hänestä tulee yhtä hyvä parantaja kuin sinusta. Hyvästi Kuiskevirta", nau'uin hiljaa. Pian nousin ylös Purohännän kanssa ja tassuttelimme kauemmas. Suru oli vallannut leirin, jokainen aistivat sen.
*Minun pitää kertoa Valkohännälle Unitaivaan kuolemasta*, mietin surullisesti. Unitaivas oli kuollut vähän aikaa sitten. Ainoa jäljellä oleva pentuni oli Valkohäntä, toivottavasti hän ei kuolisi ennen emoaan, tai isäänsä. Huokaisin syvään ja tassuttelin sotureidenpesälle.
//Joku?
Kiurutassu, 04.04.2017
Astelin ulos oppilaiden pesästä auringon lämpöön ulos. Venyttelin takajalkojani hieman. Turkkini olin jo sukinut, ja se kiilteli kirkkaassa valossa kauniisti. Kuulin askelia takaani ja Ohdaketassu tuli luokseni. Purohäntä ja Kamomillapisara pitäisivät meille yhteiset taisteluharjoitukset. Kehräsin pienesti ajatellessani sitä; juuri tuon tietyn harmaan kollin kanssa haluaisin harjoitella taistelemista. Ravistin päätäni karistaakseni mielestäni tuollaiset ajatukset, nyt pitäisi keskittyä siihen, mitä oli edessä. En ollut kovin hyvä taistelemisessa, mutta voisin ainakin yrittää, varmasti Kamomillapisara osaisi opettaa minua hyvin. Hengitin syvään ja juoksin mestariemme luo. Kamomillapisara ja Purohäntä keskustelivat, mutta kuultuaan tulomme molemmat käänsivät päänsä suuntaamme.
"No niin, nyt voimme lähteä", Purohäntä naukaisi ja lähdimme leiristä ulos. Kuljin Ohdaketassun rinnalla Purohännän ja Kamomillapisaran perässä.
"Minä en ole kovin hyvä taistelija", maukaisin mietteissäni. Ohdaketassu kohotti aavistuksen kulmiaan.
"No, jos et ole, niin varmasti opit."
Nyökkäsin hieman. Niinpä kai, mutta metsästyksestä pidin paljon enemmän. Se oli minulle helpompaa, olin ihan hyvä vaanija ja piiloutuja. Vainusin helposti eläimet pitkänkin matkan päästä. Toista oli taisteleminen; siinä en ollut koskaan ollut hyvä, muistin, miten pentuna kaikki olivat voittaneet minut aina. Aika helpostikin, itse asiassa. Juoksin kuitenkin määrätietoisesti mestarini perässä hiekkakuopalle. Niin kuin Ohdaketassu oli sanonut, oppisin varmasti. Ja minun oli pakkokin oppia, muuten en pääsisi soturiksikaan, saaati osaisi puolustaa itseäni. Pelkällä metsästyksen taidolla ei pärjännyt.
Mestarimme kulkivat edellämme ja pysähtyivät ollessamme hiekkakuopan pohjalla. Täällä oppilaat harjoittelivat taistelua, paikka oli siihen otollinen. Soturit istuutuivat eteemme ja asetuimme istumaan heitä vastapäätä. Tunsin oloni hieman hermostuneeksi, entä jos muut nauraisivat minulle? Kamomillapisara katsahti kannustavasti minuun, kuin olisi lukenut ajatukseni. Ei kai hermostumiseni noin selvästi näkynyt?
"Harjoittelemme tänään muutamia taistelemisen perusasioita. Taistelette ensin meitä vastaan, kumpikin omaa mestariaan, ja sen jälkeen ehkä toisianne", Purohäntä selitti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Tekisin parhaani voittaakseni Kamomillapisaran ja mahdollisesti Ohdaketassun. Purohäntä ja Ohdaketassu astelivat hiukan kauemmas ja minä ja mestarini kuljimme myös loitommas toisesta kaksikosta.
"Vaikutat hermostuneelta. Saanko kysyä, miksi?" vaaleanharmaa naaras kysyi. Nielaisin hiukan. En halunnut näyttää pelokkaalta mestarini edessä, mutta ehkä hän saisi oloni paremmaksi.
"Minua vain hermostuttaa harjoitella taistelua. Olen aina ollut siinä huono, muut pennutkin voittivat aina minut", kerroin ja katselin käpäliäni. Tunsin Kamomillapisaran hännän koskettavan lempeästi kylkeäni ja nostin katseeni naaraan meripihkasilmiin.
"Ei huolta, minä opetan sinua."
Hymyilin hänelle ja mestarini asteli kauemmas.
"Kuten Purohäntä kertoi, harjoittelemme perusasioita. Nousehan takajaloillesi", hän maukui. Epäröin hetken, mutta nousin sitten ja huojuin seisoessani, sain kuitenkin pian tasapainoni takaisin ja seisoin vakaasti. Käytin häntääni apunani ja viuhdoin sillä puolelta toiselle.
"Hyvä, sinulla on erinomainen tasapaino", Kamomillapisara naukaisi hetken tarkkailtuaan. "Yritä olla käyttämättä häntääsi, kierrä se vaikka jalkasi ympäri, niin vihollinen ei saa siitä otetta."
Hämmästelin hetken ohjetta, miten muka pysyisin pystyssä ilman häntäni antamaa tukea? Hiukan horjuen kiersin kuitenkin häntäni oikean takajalkani ympäri. Huojuin hetken paikallani, sitten löysin tasapainon, mutta kaaduin pian neljän jalan varaan.
"Hiirenpapanat", tiuskaisin hiljaa.
"Se meni hyvin, todella hyvin ottaen huomioon kokemuksesi", mestarini naukaisi. *Todellako?*
Olimme harjoitelleet muutamia asioita, ja nyt minun pitäisi taistella Ohdaketassua vastaan. Olin osannut jotkut asiat hyvin, toiset taas huonommin. Kerran olin saanut Kamomillapisaran kaadettua, mutta se oli ollut vaivan takana. Jotain olin kuitenkin oppinut, mistä olin ylpeä. Ohdaketassu asteli luokseni ja mestarimme istuutuivat kauemmas.
"No, nyt sitten taistellaan", maukaisin hymyillen. Oppilastoverini nyökkäsi virnistäen ja perääntyi hiukan. Asetuin vaanimaan ja häntäni viuhtoi puolelta toiselle. Olin saanut itsevarmuutta onnistuessani harjoituksissa ehkä tämä menisikin hyvin. Ohdaketassu siesoi valmiina parin ketunmitan päässä. Odotin sopivaa hetkeä, ja kun kolli käänsi korvansa suuntaan, missä lintu rääkäisi, ponkaisin hänen kimppuunsa. Harmaa kolli horjahti maahan ja loikkasin hänen selkäänsä.
//Ohdake? Puro tai Kamoki saa jatkaa jos haluaa
Purohäntä, 09.04.2017
Heräsin sammalvuoteeltani. Huokailin hiljaa.
"Huomenta", naukaisin ja aloin sukia turkkiani.
"Huomenta", Polttosydän kehräsi vastaukseksi. Lempeä hymy hiipi kasvoilleni. Naaras hymähti hiljaa.
"Miten nukuit? Minä näin sinusta unta", naurahdin kysymyksen kumppanilleni.
"Nukuin ihan hyvin, millaista unta näit minusta?" Polttosydän naukaisi minulle. Naurahdin.
"Olimme kahdestaan ja sinulla oli kala suussani. Kun kysyin mistä olit sen saanut sanoit, että maasta. Minulla oli todella pitkä häntä ja se jäi puun alle kun se kaatui. Sitten heräsin, uneni oli kyllä todella, todella outo", nau'uin nauraen. Naaraskissa naurahti:
"On sinullakin ollut uni."
"Niin on", huokaisin hiljaa. Nousin ylös venyttelemään raajojani. Päästin ilmoille makean haukotuksen.
"Mentäisiinkö kävelylle?" kysyin kumppaniltani lempeästi hymyillen. Jäin odottamaan naaraan vastausta.
//Poltto? Sori sekava ja tönkkö.
Polttosydän, 10.04.2017
//Jatkoo Purolle\\
"Mennään vain", naukaisin hymyillen, vastaten kollin pyyntöön lähteä kävelylle. Pujahdimme ulos pesästä peräkanaa.Tassuttelimme rinnakkain, turkit hipoen toisiaan, pois leiristä. Koiratassua ehtisin kouluttaa myöhemmin.
"Mennäänkö Jokiklaanin rajalle, saattaisimme nähdä Valkohännän", ehdotin. "Tai hänen pentunsa", jatkoin.
"Tai hänen kumppaninsa", Purohäntä jatkoi. Pudistin päätäni.
"Sitä kalannaamaa minä en halua nähdä", naukaisin. Purohäntä katsoi minua kysyvästi.
"Anteeksi, en vain pidä hänestä", selitin. Purohäntä nyökkäsi. Kävelimme rauhallisesti kohti Jokiklaanin rajaa.
"Purohäntä, olen miettinyt erästä asiaa", naukaisin miettivästi. "Haluaisitko toisen pentueen?" kysyin kysymykseni ilmoille.
//Puro? Ja eikä, kohta käy sillai et Poltto on ollu entisen mestarinsa, sekä on entisen oppilaansa kanssa pentutarhas samaa aikaa xdd
Purohäntä, 10.04.2017
"Mennäänkö Jokiklaanin rajalle, saattaisimme nähdä Valkohännän", Polttosydän ehdotti. "Tai hänen pentunsa", naaraskissa jatkoi.
"Tai hänen kumppaninsa", jatkoin itse.
"Sitä kalannaamaa minä en halua nähdä", kumppanini naukaisi. Polttosydämen reaktio yllätti minut ja loin häneen kysyvän katseen.
"Anteeksi, en vain pidä hänestä", kumppanini selitti. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Kävelimme Jokiklaanin rajaa kohti rauhallisin askelin.
"Purohäntä, olen miettinyt erästä asiaa", naaraskissa naukaisi mietteliäänä.
"Haluaisitko toisen pentueen?" tuo kysyi. Huomasin lempipaikkamme. Menin siihen istumaan kumppanini kysymyksen soivan päässäni. Polttosydän istahti vierellni ja käännyin itse katsomaan tuon meripihkaisia silmiä omilla sinisillä silmilläni. Loin häneen lempeän katseen.
"Totta kai minä haluan toisen pentueen kanssasi", sanoin lempeällä äänellä. Naarassoturi painautui minua vasten ja katselimme ympärillemme. Tämä oli niin tavattoman kaunis paikka. Olisin voinut viettää täällä vaikka ikuisuuden kumppanini seurassa. Suljin hiljalleen siniset silmäni. Kuuntelin joen ääniä ja kuinka tuuli humisutti puita lähellämme. Jostain kaukaa kuului linnun kimeä huuto. Maa allamme oli aika kosteaa, olihan nyt hiirenkorva. Lumi oli sulanut aika hyvin, mutta joissain varjoisissa paikoissa oli vielä jonkin kokoiset kinokset. Huokaisin hiljaa.
//Poltto?
Polttosydän, 10.04.2017
//Jatkoo Purolle\\
"Tottakai minä haluan toisen pentueen kanssasi", kolli naukui. Kehräsin hiljaa ja katselin kaunista maisemaa. Hymyilin kun näin pienen linnun joen toisella puolella. Tarkkailin sitä hetken, kunnes en enää nähnyt sitä missään. Hymähdin. Oloni oli turvallinen ja rauhallinen Purohännän vieressä, istuessamme lempi paikallamme. Hymyilin. Lintu visersi jossain kauniisti ja se rauhoitti mieltäni. Suljin silmäni ja kuuntelin. Joki solisi rauhallisesti, se oli sulamassa, linnut visersivät kauniisti viserryksiään ja kumppanini tasainen hengitys kruunasi kaiken. Lämmin keho vasten omaani, sen tietyn rakastamani kissan keho. Näin silmissäni hopeanharmaan kollin, juuri sen kollin jota rakastin. Minä saisin hänen kanssaan joskus toisen pentueen, mutta vielä ei ollut sen aika. Avasin silmäni. Lumikinokset eivät olleet enää niin suuret, vaan enää vähän lunta oli jäljellä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja pari pilvenhattaraa leijailivat peittäen välillä auringon. Henkäisin syvään. Kiitos Tähtiklaani, että olet suonut meille tämän.
//Puro? Vähä hassumpi tarina
Purohäntä, 11.04.2017
"Täällä on kaunista, ja vielä kauniimman tästä kaikesta teet sinä", päästin hiljaisen kehräyksen ja nuolaisin kumppanini poskea karkealla kielelläni. Kuulin kuinka Polttosydän päästi lempeän kehräyksen ja puski minua.
"En olisi mitään ilman sinua, olet minulle niin tärkeä ettei kukaan voi ymmärtää sitä", sanoin ja kaikki sanomani asiat olivat totta. En olisi mitään ilman Polttosydäntä. Naaraskissa sai mikut vain olemalla olemassa hyvälle tuulelle. Se, että hän oli kumppanini oli aivan uskomattoman hienoa. Pentumme ovat olleet täydellisiä, täysin omia persooniaan. Nyt kuitenkin kolmesta pennustamme on elossa vain yksi, hänkin muutti Jokiklaaniin kumppaninsa perässä. Onneksi välimme häneen ja hänen pentuihinsa on hyvät. Olisi hienoa jos sukumme kasvaisi myös Myrskyklaanissa, eikä vain Jokiklaanissa. Hengitin naaraan hyvää tuoksua.
"Olet minulle niin rakas", henkäisin samalla kun puskin kumppaniani. Huulillani oli koko aika lempeä hymy.
"Samoin", naaras naukaisi.
"Seuraavista pennuistamme tulee varmasti yhtä kauniita kuin sinä", sanoin.
//Poltto? Sori lyhyt ja outo..
Purohäntä, 08.03.2017
Heräsin virkeänä aamuun. Räväytin silmäni auki ja aloin sukimaan harmaansinertävää turkkiani nopein mutta tarkoin vedoin karkealla kielelläni. Viimein nousin ylös ja ravistin turkkiani. Haukottelin makeasti hämärässä perässä. Oli hiirenkorvan alku. Pian lumet alkaisivat sulaa ja aurinko porottamaan taivaalla. Räntä sateita.. vesi sateita.. Turkkini hylkii aika hyvin vettä. Se on hyvä! Mutta rankempi kuuro menee läpi tuosta vain. Venyttelin raajojani. Astelin ulos pesästä. Räpsyttelin silmiäni kirkkaassa valossa. Katsahdin tuoresaaliskasaan.
"Nyt on jo auringon huippu", hymähdin itsekseni ja kövelin tuoresaaliskasan luokse. Valikoin siitä itselleni myyrän. Katselin ympärilleni. Ei minkäänlaista juttuseuraa. Tai olihan sitä. En vain osannut hakeutua kolmanneksi minnekkään. Olisin kuitenkin vain tiellä. Huokaisin hiljaa ja etsin itselleni hyvän paikan jossa voisin syödä rauhassa ilman muiden höpinöitä. Tällä hetkellä nautin hiljisuudesta. Omaa oppilastani Ohdaketassua ei näkynyt leririn aukiolla. Tuo oli kai ystäviensä kanssa metsässä tai vielä oppilaiden pesässä. Sain myyrön syötyä. Livoin huuliani syönnin jälkeen niin kuin yleensäkin tein. Nousin istumaan ja sitten ylös.
"Käyn katsomassa Kamomillapisaran ja Pitkävarjon pentuja", naukaisin itselleni ääneen ja lähdin tassuttelemaan kohti pentutarhaa. Astuin sisään pentutarhaan jossa kuului pentujen ininää.
"Onnea emolle!" naukaisin naarassoturille.
"Kiitos Purohäntä"; tuo vastasi ja katseli kahta pentuaan.
"Mitkäs heidän nimensä ovat?" kysyin udellen. Kamomillapisara naurahti ja siirsi katseensa minuun.
"Nokkospentu ja Kuikkapentu", naaras vastasi lempeästi hymyillen. Tuo katsoi jälleen pentujaan. Kaksi kollipentua inisivät välillä ja tuhisivat. Varmaankin nukkuivat ja näkivät unia.
"Minä menenkin nyt"; naukaisin ja astelin ulos pentutarhasta.
//Joku?
Ohdaketassu, 09.03.2017
Oli kulunut muutama kuu Vaahteranlehden kuolemasta. Sillä välin klaanissa oli nimetty uudet oppilaat Pörrötassu ja Koiratassu. Ainakin Myrskyklaani voi hyvin ja se oli minulle kaikista tärkeintä. Korppisielusta oli tullut päällikkö Korppitähti ja Saniaishännästä hänen varapäällikkönsä. Polttosydän oli luopunut päällikkyydestään ja ryhtynyt jälleen soturiksi. Niin paljon muutoksia lyhyessä ajassa oli tapahtunut. Huomasin Purohännän vilkuilevan ympärilleen ja kun mestarini katsoi minuun hän käveli luokseni.
"Mitä asiaa?" kysyin tyynenä.
"Sellaista vain, että menisimme taisteluharjoituksiin", Purohäntä kertoi.
"Okei. Tuleeko mukaan muita?" kysyin.
"Saniaishäntä ja hänen oppilaansa Muistotassu", mestarini kertoi.
"Selvä", vastasin. Huomasin Saniaishännän jakamassa kissoja partioihin. Pian hän olikin valmis ja kolli tassutti luoksemme.
"Oletteko valmiita?" varapäällikkö kysyi.
"Kyllä", vastasimme Purohännän kanssa yhteen ääneen.
"Mennään sitten", pähkinänruskea kolli vastasi ja alkoi kävelemään kohti piikkihernetunnelia. Lähdin mestarini kanssa seuraamaan varapäällikköä reippaina ja virkeinä.
*Onneksi nukuin viime yönä hyvin*, ajattelin. Muistotassu käveli Saniaishännän vierellä iloisen oloisena.
"Oletko koskaan ennen ollut hiekkakuopalla?" kysyin Purohännältä.
"Olen tottakai. Harjoittelin itse siellä, kun olin ikäisesi", mestarini kertoi.
"Kiva kuulla", vastasin.
// Puro? Saniainen? Muisto?
Purohäntä, 09.03.2017
"Ja olen myöskin käynyt katsomassa muiden taisteluharjoituksia. Minä kävin siellä harjoittelemassa Hiiliturkin kanssa. Niin, Hiiliturkki oli entinen oppilaani. Nyt hän on soturi, tiedät varmaan?" naukaisin ja katsoin Ohdaketassua suoraan tuon keltaisiin silmiin. Naurahdin hiljaa ja katsahdin taivaalle. Pilvet liikkuivat nopeaan tahtiin yllämme ja tuuli tuiversi korvissa. Tähtiklaanin kiitos minulla oli paksu turkki joka piti kylmän tuulen loitolla.
"Selvä ja tiedän", tummanharmaa kolli mustilla raidoilla vastasi. Nyökkäsin. Hiiliturkista oli tullut hyvä soturi.
"Olemme kohta perillä", Saniaishäntä -Muistotassun mestari- naukaisi ja katsoi vaaleanruskeaa naarasoppilastaan. Hymähdin ja katsoin pähkinänruskeaa kollia jolla oli tummempia raitoja. Vaaleanvihreät silmäävät varapäällikkö pysähtyi.
"Nyt olemme hiekkakuopan reunalla", varapäällikkö naukaisi ja katsoi alas. Minä astelin hänen vierelleen.
"Olkaa sitten varovaisia kun tulette, tämä on jostain paikoin jäässä", sanoin ja luisuin alas hiekkakuopan pohjalle. Jäin odottamaan oppilaita Saniaishännän vierelle. Molemmat oppilaat pääsivät ehdin nahoin alas, eivätkä satuttaneet itseään. Hyvä!
"Harjoittelemmeko puolustusta?" kysyin.
"Hmm.. Muistotassun kanssa voisi harjoitella jo hyökkäystä", Muistotassun mestari Saniaishäntä sanoin.
"Mutta Ohdaketassu ei ole saanut vielä puolustuskoulutusta", sanoin ja katsoin oppilastani.
"Selvä, harjoitellaan puolustusta", Saniaishäntä sanoi minulle kunnes siirsi katseensa oppilaisiin. Nousin ylös ja ravistelin turkkiani. Nuolaisin rintaani pari kertaa nopeasti. Yleensä kun ravistin turkkiani nuolaisin sen jälkeen rintaani. En tiennyt sille oikein hyvää syytä muttei siihen mitään hyvää syytä tarvinnutkaan olla. Jos minä halusin kerran tehdä niin sitten minä myöskin teen niin. Hymähdin ja mietin helppoa puolustusliikettä mielessäni. Avasin suuni.
"Ehkä olisi ensiksi hyvä opetella ennakointia ja väistämistä", sanoin ja katsoin Saniaishäntää joka nyökkäsi.
"Kun vastustaja tulee sinua kohti sinun on ennakoitava vastustajan liikkeet että voit väistää", selitin tummanharmaalle kollille joka kuunteli tarkkaavaisena sanojani.
"Minä näytän", sanoin. Saniaishäntä syöksyi minua kohti. Tuo oli enemmän toisella puolella joten loikkasin toiselle puolelle nopeasti niin ettei varapäällikkö koskettanut minua.
"Muistotassu väistää ensin ja Ohdaketassu hyökkää", Saniaishäntä maukaisi. Nyökkäilin.
//Ohdake? Muisto? Saniainen?
Purohäntä, 10.03.2017
Palasimme leiriin harjoittelukuopalta. Ohdaketassu oli edistynyt jälleen todella hyvin.
"Mene viemään pentutarhalle riistaa, sitten voit syödä itse", naukaisin tumman harmaalle kollille joka katsoi minua keltaisilla silmillään odottavasti. Kolli oppilas nyökkäsi ja meni omiin puuhiinsa. Etsin rauhallisen paikan itselleni jossa voisin ajatella huomista päivää. Voisin vielä Ohdaketassun harjoittelemaan kiipeilyä. Aamulla voisimme kuitenkin mennä aamupartioon. Se tekisi hyvää hänelle niin kuin minullekin. Huokaisin hiljaa. Voisin vielä Ohdaketassun myöskin rajapartioon muttei ainakaan nyt. Ilta alkoi hämärtyä joten hipsin sotureiden pesään. Haukottelin. Istuin vuoteellani ja vierelläni nukkui jo Polttosydän. Hymyilin lempeästi ja nuolin kumppanini poskea karkealla kielelläni. Tiikeriraivo jäi näköjään vartioon kun ei tullut nukkumaan. Painoin pääni sammalille ja ummistin silmäni. Annoin unen ottaa minusta vallan.
Heräsin ja aukaisin silmäni. Olin hämärässä pesässä. Nousin ylös ja astelin ulos pesästä. Saniaishäntä oli jakamassa partioita. Tassuttelin kollin luokse.
"Menisin oppilaani Ohdaketassun kanssa aamupartioon", ilmoitin varapäällikölle. Tuo katsoi minua ja nyökkäsi hyväksyvästi. Lähdin kohti oppilaiden pesää.
"Ohdaketassu, lähdetään aamupartioon", naukaisin pesään. Istahdin ja jäin odottamaan oppilastani.
//Ohdake?
Lampitassu, 14.03.2017
Oli kulunut päivä kokoontumisesta. Olin tällä kertaa päässyt mukaan mikä oli ollut minulle suuri kunnia. Viime kerralla Nokitassu oli päässyt mukaan ja nyt oli ollut minun vuoroni. Myös Kurkitassu oli päässyt mukaan ja olin oikeastaan puhunut hänen kanssaan melkein koko kokoontumisen hiljaa. En ollut kuitenkaan nähyt emoni Valkohännän vanhempia Purohäntää ja Polttosydäntä missään, mikä harmitti minua paljon. Nokitassu ja Valkohäntä eivät päässeet mukaan kokoontumiseen, mutta isäni Lohiselkä oli päässyt. Istuskelin oppilaidenpesän edustalla katselemassa partioon lähteviä kissoja.
"Hei Lampitassu", kuului emoni ääni.
"Hei", vastasin.
"Miksi olet täällä?" emoni kysyi.
"Kuuviiksi ei ole antanut mitään tehtävää minulle", selitin.
*Olisi kiva nähdä Polttosydän*, ajattelin.
"Emo", aloitin, "minä tahdon tavata vanhempasi." Valkohännän kasvoilla oli yllättynyt ilme.
"Niinkö?" emoni kysyi.
"Kyllä. Onko se mahdollista?" kysyin.
"Ehkä, jos menemme Nelipuiden lähelle", Valkohäntä vastasi.
"Voidaanko lähteä sinne?" kysyin.
"No miksei, mutta pysy koko ajan lähelläni", Valkohäntä vastasi.
"Jes!" huudahdin. Lähdimme kävelemään pois leiristä.
// Nelipuiden lähellä //
Saavuimme Nelipuiden luokse viimeinkin, mutta me pysyimme omalla reviirillämme.
"Mitäs nyt?" kysyin.
"Nyt odotamme", Valkohäntä vastasi. Odottelimme jonkin aikaa, kunnes huomasin harmaan naaraan mustalla käpälällä sekä siniharmaan kollin.
"Valkohäntä. Mitä sinä täällä?" naaras kysyi.
"Lampitassu halusi tavata teidät", emoni selitti.
"Niinkö?" kolli kysyi, "sinä olet siis Lampitassu?"
"Juu. Oletteko te Polttosydän ja Purohäntä?" kysyin.
"Kyllä", Polttosydän vastasi.
// Puro? Poltto? Valko? //
Polttosydän, 15.03.2017
Kävelimme Purohännän kanssa kohti nelipuita. Olimme lähteneet kahdestaan kävelylle.
"Purohäntä, minä olen vähän miettinyt, että.." naukaisin, mutta huomasin tutun hahmon Jokiklaanin puolella. Hänellä oli pienempi hahmo vieressään. Kiihdytin askeleitani hieman, hymyn noustessa kasvoilleni.
"Valkohäntä, mitä sinä täällä teet?" kysyin hymyillen ja siirsin katseeni pienempään kissaan tuon rinnalla.
"Lampitassu halusi tavata teidät", Valkohäntä vastasi.
"Ja sinä olet Lampitassu?" Purohäntä kysyi hymyillen.
"Juu, ja te kai olette Purohäntä ja Polttosydän", Lampitassu vastasi.
"Kyllä, minä olen Polttosydän, entinen Polttotähti", kerroin. Lampitassun ilmeestä päätellen tuo oli iloinen kun oli tavannut meidät. Kosketimme valkohännän kanssa neniä.
"Polttotähti", Lampitassu naukaisi mietiskellen itsekseen. "Olet ollut päällikkö, mikset ole enää päällikkö?" Lampitassu uteli. "Kerro tarina!" Lampitassu naukui. Hymähdin hymyillen ja vilkaisin Purohäntään joka hymyili.
"No voinhan minä kertoa", naukaisin. "Mutta vain nopeasti", naukaisin ja istahdin alas.
"Entinen nimeni oli Saarnikynsi. Pentuna olin Saarnipentu, oppilaana olin Saarnitassu. Virtakyynel oli mestarini. Hän opetti minua hyvin. Minulla oli hyvä ystävä, Aurinkotassu. Pääsimme Aurinkotassun kanssa samaan aikaan sotureiksi. Aurinkotassusta tuli Aurinkoturkki ja minusta Saarnikynsi. Pian sen jälkeen kuitenkin hän kuoli", sanoin haikeasti. "Jo oppilaana olin ihastunut Purohäntään", myönsin hymyillen. "Sotureina meistä sitten tuli kumppaneita. Sen jälkeen sain oppilaan, Lehtiturkin, jonka koulutin oppilaaksi. Kun Lehtiturkki oli päässyt soturiksi, saimme Purohännän kanssa pentuja, emosi, Unitaivaan ja Vaahterapennun. Vaahterapentu kuoli pentuna, mutta kaksi vahvaa pentuani pysyivät hengissä. Pääsin varapäälliköksi ja sitä kautta päälliköksi ennenkuin Unitaivas ja emosi pääsivät oppilaiksi...", kerroin koko elämäni tiivistettynä. Lampitassu kuunteli kiinnostuneena.
//Lampi, Valko tai Puro?
Purohäntä, 16.03.2017
Heräsin virkeänä uuteen aamuun. Mielialani laski heti kun huomasin astuessani ulos sotureiden pesästä. Auringon huippu oli jo mennyt! Huokaisin hiljaa ja rykäisin. Astelin tuoresaaliskasan luokse ja valikoin tuoresaaliskasasta hiiren. Hiiri oli jo aika pulska. Tai pulskemmaksihan kaikki riistaeläimet olivat pian muuttumassa. Olihan jo hiirenkorva. Tuulen vire sai minut höristämään korvani. Huomasin Harakkausvan syömässä myyrää toisaalla. Ajattelin mennä hänen seurakseen vaikkei olla kovin paljon juteltu. Ehkä korkeintaan joskus huomenet sanottu. Kun pääsin tarpeeksi lähelle aloitin:
"Hei." Tumman siniharmaa aika pienehkö kolli nosti katseensa myyrästä jota söi.
"Hei", Harakkausva töksäytti ja katsoi minua smaragdinvihreillä silmillään. Huomasin kollin olevan jotenkin levoton joten lähdin toisaalle. En halua tehdä kenenkään oloa huonoksi tai jotain sellaista. Tassuttelin rauhalliselle paikalle ja haukkasin hiirestä palasen, jota aloin syömään. Maku oli jälleen niin ihana ja nautin hiirestä. Minulle tuli paljon parempi olo kuin mitä se oli aamulla ollut. Hotkin hiiren aika vauhdilla, ehkä liiankin nopeasti. Lipaisin huuliani ja aloin sukimaan harmaansinertävää paksua turkkiani nopein mutta aika tarkoin vedoin. Turkkini sukimisen jälkeen nousin ylös ja ravistelin turkkiani.
//Aika mini ja en tiiä mis Puro on niih juu...
Lampitassu, 18.03.2017
// JATKOA POLTTOSYDÄMELLE //
Kuuntelin kiinnostuneena Polttosydämen elämäntarinaa. Se oli todellakin mielenkiintoinen ja ymmärsin hyvin kaiken mitä hän oli joutunut kokemaan. Purohäntä väläytti minulle lempeän hymyn.
"Sinusta kasvaa vielä suuri soturi", siniharmaa kolli naukaisi.
"Kiitos", vastasin.
"Miten Nokitassu voi?" Purohäntä kysyi.
"Hyvin. Näillä näkymin hänestä voi tulla soturi vielä tänään", Valkohäntä kertoi.
"Hienoa. Olen hänestä ylpeä ja samoin sinusta Lampitassu", Polttosydän sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Meidän pitäisi varmaankin mennä, jos Nokitassu kerran nimitetään tänään", emoni totesi, "nähdäänkö täällä taas?"
"Tottakai. Sanokaa terveisiä Nokitassulle", Purohäntä pyysi.
"Sanomme. Heippa!" hyvästelin. Katsoin vielä taakseni.
"He ovat todella mukavia", totesin.
(Tarinan loppu ei oleellinen Purohännän kannalta)
Hiiliturkki, 26.03.2017
Haukottelin ja venyttelin sotureiden pesässä. Suin nopeasti turkkini ja astelin ulos. Katselin mitä muut kissat tekivät ja päätin lähteä saalistamaan.
Lähdin ulos leiristä.
Avasin suuni etsiäkseni riistan tuoksuja. Huomasinkin pian hiiren hajun ja lähdin jäljittämään sitä. Kuulin pientä rapinaa. Kyyristyin matalaksi, ja loikkasin. Hiiri oli käpälissäni. Kuolleena. Hymähdin ja kuovin hiiren päälle maata. Hakisin sen myöhemmin. Sitten jatkoin saalistusta.
Kun tulin leiriin mukanani oli kaksi hiirtä ja yksi lintu. Laskin saaliini tuoresaaliskasaan, ja sitten vein klaaninvanhimmille ruokaa.
Otin itselleni ruokaa myös ja etsin sopivaa juttuseuraa. Mielikseni huomasin Purohännän ja tassuttelin tuon luokse.
//Puro? Sori lyhyt
Purohäntä, 27.03.2017
Olin herännyt vähän aikaa sitten ja nyt suin siniharmaata turkkiani karkealla kielelläni. Turkkini oli paksu ja hylki jotenkin vettä joka oli hyvä asia ainakin näin hiirenkorvan aikaan. Viherlehden aikaan saattaa tulla varmastikin aika kuuma, luulisin ja uskoisin niin. Noh, paksussa turkissa on hyvöt ja huonot puolensa.
"Huomenta", naukaisin juuri heränneelle Tiikeriraivolle. Tuo hymähti minulle vastaukseksi ja vain mulkaisi keltaisilla viirumaisilla silmillään. Sitten kollikissa kääntyi sotureiden pesän seinään päin. Kohautin nopeasti lapojani. Kukakinnon oma persoonansa eikä niitö nyt voi mitenkään mennä muuttelemaan. Sain turkkini suittua aika hyväksi joten nousin ylös. Venyttelin selkäkaarella ja päästin samalla ilmoille makean haukotuksen. Tassuttelin ulos aurinkoon pesästä. Jouduin räpyttelemään sinisiä silmiäni häikäisevästä auringonvalosta joka osui silmiini inhottavasti. Nautin kuitenkin auringon lämmöstä oaksulla sinivarmaalla turkillani. Se lämmitti minua ihanasti. Huomasin Laikkulammen tuoresaaliskasan lähettyvillä syömässä harmaa turkkista oravaa. Kohautin lapojani ja astelin naarassoturin luokse häntä puolelta toiselle kiikkuen.
"Huomenta", naukaisin valkealle mustalaikkuiselle kissalle pirteänä kuin peippo. Naaraskissa nosti katseensa oravasta.
"Huomenta Purohäntä. Mitä sinulle kuuluu?" Laikkulampi kysäisi ja haukkasi palasen oravasta. Väläytin pienen lempeän hymyn.
"Kiitos, hyvää. Sinullakin on nyt oppilas, hänen nimensä taisi olla Lehvätassu. Hän on se erakko joka muutti tänne", maukaisin minua vanhemmalle soturille. Tuo nyökytteli päätään ja vilkaisi sivuilleen.
"Kelpo oppilas!" tuo naukaisi.
"Varmasti, niin on Ohdaketassukin", naukaisin, "Minun pitääkin tästä mennä." Tassuttelin kohti piikkihernetunnelia. Ajattelin lähteä kävelylle, se tekisi varmasti hyvää. Mutta voisin ottaa kumppanini mukaan. Käännyin ja suuntasin leirin aukiolle missä Polttosydän nautti auringosta.
"Huomenta", naukaisin ja nuolaisin tuon korvaa lempeästi. Vastaukseksi kuului kehräystä. Soturi nousi ylös.
"Tuletko kanssani kävelylle?" kysyin kumppaniltani lempeästi hymyillen. Kuinka kaunis naaras osasikaan olla.
//Poltto?
Purohäntä, 19.02.2017
Polttotähti ja Valkohäntä -kumppanini ja tyttäreni- olivat menneet juttelemaan päällikön pesään. Kuulin ääniä ja ajattelin mennä tarkistamana asian. Kun astuin sisään pesään näin sen: Polttotähti oli puolittain Valkohännän päällä ja Valkohäntä ei liikahtanutkaan.
"Mitä täällä Tähtiklaanin nimeen tapahtuu?" karjuin kummallekin naaraskissalle. Vilkuilin kumppaniani ja tytärtäni.
"Mh", kuulin vain Polttotähden äänen. Menin Valkohännän luo ja katsoin tuota.
"Auta hänet selkääni", karjaisin epätoivoisena. Polttotähti tuhahti ja auttoi jotenkin muttei paljoa. Melkein itse nostin hänet selkääni. Viimein saimme Valkohännän selkääni, Polttotähden avulla. Kun astuin ulos päällikön pesästä Lohiselkä katsoi minua kauhistuneena ja vihaisena.
"Mitä olet tehnyt kumppanilleni!" tuo naukaisi ja mulkoili minua.
"En mitään, ja tule auttamaan sieltö en jaksa kantaa häntä yksin parantajan pesälle asti", naukaisin tuimasti.
Laskimme Lohiselän kanssa Valkohännän parantajan pesän sammalvuoteelle. Kuiskevirta tuli hänen luokseen sanoi:
"Hön on menettänyt tajuntansa."
//Joku? Sori mini.
Polttotähti, 19.02.2017
Jäin istumaan vihan kuohuessa sisälläni. Miten Valkohäntä kehtasi hyökätä kimppuuni omassa pesässäni? Nousin ja astelin ulos pesästä. Näin kuinka Purohäntä ja Lohiselkä veivät Valkohäntää parantajalle. Silmäni kapenivat viiruiksi.
"Polttotähti, mitä siellä tapahtui, miksi hyökkäsit Valkohännän päälle?" Unitaivaan kysymykset pursusivat tuon suusta. Siirsin katseeni toiseen tyttäreeni.
"Hän hyökkäsi päälleni, puolustin itseäni", sanoin kylmällä äänellä. Unitaivas näytti hämmästyvän ääntäni, mutta en sanonut mitään.
"Korppisielu, määrää partiot varmistamaan, errei reviirillä ole muita Jokiklaanilaisia", naukaisin. "Ja Saniaishäntä, sekä Virtakyynel, vahtikaa leiriä, muut omiin hommiinsa!" määräsin. Korppisielu alkoi jakaa partioita. Lähdin takaisin pesääni, olin juuri astumassa sisään, kunnes Purohännän ääni pysäytti minut.
"Mitä sinä luulit tekeväsi?!" tuo ärisi vihaisena.
"Puolustin itseäni, hän hyökkäsi kimppuuni!" vastasin kylmällä äänellä.
//Puro?
Polttotähti, 20.02.2017
Katsoin Valkohäntää itkuisilla silmilläni. Valkoinen naaras istui vieressäni häntä lavoillani. Nousin istumaan. Katsoin pentuni silmiin.
"Saat anteeksi, kunhan lupaat, että tulet joskus käymään luonani ja saan nähdä pentusi", huokaisin ja katsoin Valkohäntää vienosti hymyillen. Valkohäntä hymyili. Tuo nuolaisi kyyneleet poskiltani.
"Lupaan", tuo kuiskasi. Kehräsin hiljaa ja painauduin tyttäreni kylkeen.
"Et uskokaan kuinka kaipasin sinua", kuiskasin. Kosketin tyttäreni korvaa kuonollani. Rakastin tytärtäni.
"Pitäisiköhän teidän lähteä Myrskyklaanista, ennekuin Pyrstötähti alkaa hermostua ja lähettää jonkun etsimään teitä. Tulen saattamaan teidät parin soturin kanssa", naukaisin "Ja vaikka annoin anteeksi en pidä kumppanistasi, mutta yritän sitää häntä aina kun käytte täällä", naukaisin. Nousin ja lähdin pesästä. Valkohäntä seurasi minua.
"Purohäntä, Usvahäntä ja Pitkätassu, tulkaa mukaani!" nakaisin kovaan ääneen. Kävelin Korppisielun luokse.
"Pidä leiristä huolta sen aikaa kun käyn saattamassa Jokiklaanilaiset", naukaisin. Palasin Valkohännän luokse, jonka luona Purohäntä, Usvahäntä ja Pitkätassu olivat jo.
"Pitkätassu, hae Unitaivas. Valkohäntä, hakisitko kumppanisi?" kysyin. Valkohäntä nyökkäsi ja lähti hakemaan kumppaniaan.
"Polttotähti, mistä nyt kiikastaa, saitteko sovittua?" Purohäntä uteli minulta.
"Saimme, ja hän lupasi että tulee perhrensä kanssa käymään joskus", huokaisin hymyillen.
//Valko? Puro?
Purohäntä, 20.02.2017
"Polttotähti, mistä nyt kiikastaa, saitteko sovittua?" utelin kumppaniltani.
"Saimme, ja hän lupasi että tulee perhrensä kanssa käymään joskus", Polttotähti naukaisi lempeästi huokaisten. Tuo hymyili.
"Hienoa", kehräsin ja nuolaisin kumppanini poskea. Pian muutkin tulivat luoksemme. Katsahdin Lohiselkään ja sitten Valkohäntään.
*Heidän välillään tosiaan on palavaa rakkautta jota kukaan ei voi estää*, huokaisin mielssäni ja katsahdin eteen päin.
"Mennään!" Polttotähti naukaisi kovaan ääneen. Lähdimme piikkihernetunnelista. Astelin kumppanini vierellä, kuitenkin niin että Polttotähti oli kärjessä. Valkohöntä ja Lohiselkä tulivat heti takanamme ja sitten Usvahäntä ja Pitkätassu. Hymähdin. Oli ollut hienoa taas tavata tyttäremme. Jättäydyin Valkohännän rinnalle -Lohiselkä oli toisella puolella.
"Muista, että rakastamme sinua", kehräsin. Unitaivaskin oli tullut mukaamme.
"Muistan", tuo vastasi ja otin Polttotähden kiinni.
//Mää en oo iha selvil mut jonkunlaine täst ny sit tuli.
Ohdaketassu, 24.02.2017
"Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Ohdaketassuna. Mestarisi olkoon Purohäntä", Polttotähti julisti. Purohäntä käveli vierelleni samalla, kun Polttotähti naukui:
"Purohäntä. Olet ollut kumppanini jo monia kuita ja koulutit todella hyvin Hiiliturkkia aikanaan ja uskon, että siirrät kaiken Kirsikkaviikseltä oppimasi Ohdaketassulle."
"Voit luottaa minuun Polttotähti", Purohäntä naukui ja kosketti kuonoani.
"Ohdaketassu! Ohdaketassu!" klaani hurrasi nimeäni. Otin onniteluja vastaan monilta kissoilta.
"Mitä teemme tänään mestari?" kysyin mestariltani.
"Voit kutsua minua Purohännäksi. Tänään emme vielä mitään, mutta huomenna näytän sinulle reviirin ja nyt voisit mennä tekemään vuoteen", Purohäntä vastasi.
"Selvä. Kiitos", kiitin. Lähdin kävelemään oppilaidenpesälle.
"Hei kaikille. Olen Ohdaketassu", esittelin itseni muille oppilaille.
"Hei Ohdaketassu. Olen Kirjotassu", ruskean ja mustan kirjava naaras esitteli itsensä.
"Minä olen Muistotassu", Kirjotassun vieressä oleva naaras esitteli.
"Tahdotko jo mennä nukkumaan? Sinulla on varmaankin aikainen aamu?" Kirjotassu ehdotti.
"Juu. Tottakai menen", sanoin, mutta muistin vasta sitten, että minulla ei olut vuodetta. Kirjotassu luki selvästi ajatukseni ja sanoi:
"Älä huolehdi. Tein sinulle vutoeen tähän." Silmäni kirastuivat ja lysähdin siihen.
"Kiitos", kiitin ja suljin silmäni.
"Ohdaketassu", kuului Kirjotassun kuiskaus. Avasin silmäni ja nousin ylös.
"Mitä nyt?" kysyin.
"Purohäntä odottaa sinua", naaras selitti.
"Aa okei", sanoin ja lähdin ulos pesästä. Näin Purohännän odottavan minua sisääkäynnin luona.
"Huomenta", sanoin kolille.
"Huomenta", mestarini vastasi.
// Puro?
Purohäntä, 24.02.2017
"Huomenta", Ohdaketassu sanoi minulle.
"Huomenta", vastasin lempeästi. Tummanharmaa kolli keltaisilla silmillä muistuttaa minusta ihan Hiiliturkkia. Ainoastaan he eroavat siitä, että Ohdaketassulla on mustat raidat. Hymähdin.
"Onko sinulla nälkä? Voisit mennä syömään tuoresaalista ennen kuin lähdemme kiertämään reviiriä. Aamupartio on jo palannut ja Takiaistassu on ruokkinut klaaninvanhimmat", naukaisin oppilaalleni hymyillen. Ohdaketassu nyökkäsi ja tassutti tuoresaaliskasan luo. Itse olin jo syönyt myyrän. Odotin, että kolli sai syötyä. Pian olimme valmiit.
"Mennään", naukaisin.
"Selvä", soturioppilas vastasi. Lähdimme kohti piikkihernetunnelia. Minä menin edeltä ja Ohdaketassu perässäni.
"Menemme ensin Jokiklaanin suuntaan", sanoin. Jokiklaani! Valkohäntä! Tyttäreni oli muuttanut Jokiklaaniin rakkautensa perässä ja saanut kaksi pentua. Ja ehkä vielä joskus enemmänkin. Minulla ei ollut puolta. Onneksi Polttotähti ja Valkohäntä saivat silloin sovittua. Huomasin etten liikkunut ollenkaan. Olin pysähtynyt!
"Onko jokin hätänä?" kollioppilas kysyi pää hieman kallellaan. Huokaisin ja vastasin:
"Ei."
Jatkoimme matkaa. Nuuhkin ilmaa. Laimea hiiren haju! Mutta laimea.. Lisäsin tassuihini vauhtia.
//Ohdake?
Ohdaketassu, 26.02.2017
// JATKOA PUROHÄNNÄLLE //
Mestarini lisäsi vauhtia ja sen takia minun oli vaikea pysyä hänen perässään. Hetki sitten hän oli pysähtynyt joen luokse. En ymmärtänyt miksi hän teki niin. Saavuimme seuraavaksi hyvin pitkän ja leveän tien luokse.
"Tässä on ukkospolku", Purohäntä selitti minulle. Katsoin ja samalla kavahdin leveää tietä.
"Älä pelkää. Et hyvällä tuurilla jää hirviön alle", mestarini rauhoitteli minua.
"Hyvä", vastasin, "en halua kenellekään sitä kohtaloa."
"Voisimmekin palata takaisin leiriin. Saat loppu päiväksi vapaata", Purohäntä kertoi.
*Jes!* ajattelin. Kävelimme nopeaa vauhtia lumisessa metsässä. Purohäntä oli todella lempeä mestari ja juuri sellainenkin kuin olin toivonut. Huomasin leirissä kuinka hän vaihtoi kieliä Polttotähden kanssa.
*Kumpa minulla olisi naaras vierelläni*, ajattelin haikeana. Jopa Unitaivas ja Okrakarva olivat onnellisia yhdessä. Aloin katsomaan ympärilleni seurankipeänä.
// Joku?
Purohäntä, 28.02.2017
Heräsin rauhalliseen aamuun. Nousin istumaan sammalvuoteelleni ja aloin sukimaan sinertävää turkkiani.
"Huomenta Purohäntä", Laikulampi naukaisi. Hymähdin sillä sain turkkini suittua. Katsoin Laikkulampea.
"Huomenta", vastasin.
"Aijotko ottaa oppilaasi mukaan aamupartioon?" tuo kysyi ja alkoi sukimaan turkkiaan keskittyneenä.
"Otan minä. Ajattelinkin juuri lähteä hakemaan häntä mukaan", naukaisin vastauksen soturille. Astelin ulos sotureiden pesästä. Tassuttelin oppilaiden pesän läheisyyteen odottamaan Ohdaketassua.
"Ohdaketassu!" naukaisin kovaan ääneen ja kurkistin pesään.
"Oletko hereillä?" kysyin ja katselin vuoteella makaavia kissoja kunnes huomasin oman oppilaani.
"Herätys Ohdaketassu", naukaisin ja kolli raotti silmiään. Hymähdin ja vedin pääni ulos pesästä ja jäin odottamaan Ohdaketassua.
//Ohdake?
Ohdaketassu, 28.02.2017
// Jatkoa Purolle //
"Ohdaketassu!" kuului mestarini Purohännän ääni, "oletko hereillä?" Avasin silmnäni ja suin turkkini nopeasti. Kävelin ulos ja huomasin Purohännän seisovan edessäni.
"Mitä nyt?" kysyin unisena.
"Menemme aamupartioon", kolli selitti.
"Selvä. Koska lähdemme?" kysyin.
"Nyt", kolli vastasi. Kävelin mestarini kanssa sisäänkäynnille, jossa meitä odotti Laikkulampi, Okrakarva, Hiiliturkki ja Unitaivas.
"Mennäänkö?" Laikkulampi kysyi.
"Mennään vain", Purohäntä vastasi. Lähdimme kävelemään pitkin metsää. Huomasin kuinka lumi oli alkanut sulamaan.
"Ihanaa. Hiirenkorvan aika tulee", Unitaivas totesi. Huomasin kuinka joen jää oli hajoamassa hiljalleen. Kuulin taas sen virtauksen korvissani.
"Nyt merkitään rajat", Laikkulampi neuvoi.
// Myöhemmin //
Kun olimme saanet rajat merkittyä lähdimme takaisin leiriin. Saapuessani leiriin kuulin itkua ja nyyhkytystä klaaninvanhimpien pesän suunnalta. Juoksin suoraan sinne ja näin Siipisydämen painautuneena Vaahteranlehteä vasten.
"Mitä tapahtui?" kysyin. Siipisydän katsahti minuun.
"Hän nukkui ihan normaalisti, mutta nyt hän...", kolli aloitti.
"Hän mitä?" kysyin.
"On Tähtiklaanissa", kolli vahvisti.
"Tuokaa hänet aukiolle", pyysin pidätellen itkua. Kun peruutin sinne törmäsin Purohäntään, joka kysyi:
"Onko kaikki hyvin?"
// Puro?
Purohäntä, 28.02.2017
"Onko kaikki hyvin?" kysyin klaaninvanhimpien pesästä tulevalta oppilaaltani Ohdaketassulta joka näytti jotenkin.. erilaiselta kuin yleensä. Kallistin hieman päätäni.
"No ei todellakaan ole!" kolli kivahti ja näytti hyvin surulliselta. Mistäköhän se voisi johtua. ¨
"Miksei ole?" kysyin tiukasti.
"Vaahtaranlehti on siirtynyt Tähtiklaaniin", kolli henkäisi surullisena ja ääni väristen. Sain itse kylmiä väreilyjä koko kehooni kuullessani oppilaani sanat. Nielaisin kuuluvasti. Astelin sisään pesään auttamaan Siipisydäntä kantamisessa. Hopeataivaskin ryhtyi apuun. Yhteisvoimin saimme kannettua Vaahteranlehden elottoman ruumiin leirin aukiolle. Kissat kerääntyivät katsomaan. Sitten Polttotähti, klaanin päällikkönä asteli luoksemme.
//Se jatkakoot joka haluaa.
Purohäntä, 04.02.2017
Jäimme Korppisielun kanssa odottamaan milloin parantajat ja parantajaoppilaat palaisivat. Tai oikeastaan odotimme vain Kuiskevirtaa ja Kortetassua. Huokaisin syvään. Odotimme Nelipuiden luona kärsivällisesti Korppisielun kanssa. Korppisielu oli klaanimme varapäällikkö.
"Onnea vielä varapäällikköydestä", naukaisin vieressäni istuvalle varapäällikölle.
"Kiitos", tuo naurahti. Naurahdin myös. Oli kukunut jo aika kauan Kirsikkaviiksen kuolemasta mutta se sattui silti. Niin sattuu edelleenkin Vaahterapennun muisteleminen. Olisin ikionnellinen kuullessani vain tuon piipityksen korvissani. Niin onnellinen jos näkisinkin tuon. Niin onnellinen jos voisin koskettaa pentuamme. Huokaisin. Katsoin taivaalle sillä kyynel vierähti poskelleni enkä halunnut Korppisielun näkevän. Rauhoittelin itseäni ja pyyhkäisin tassullani kyyneleet pois. Toivottavasti Korppisielu ei huomannut! En halunnut että toiset ajattelivat minua herkäksi. Minähän olin niin rohkea kuin vain pystyin ja teen aina kaiken minkä klaanini eteen voin tehdä. Katsahdin Korppisieluun joka katsoi suoraan eteenpäin. Nousin ylös ja venyttelin hieman raajojani. Istuuduin uudestaan ja vedin häntäni tassujeni päälle lämmöksi.
Purohäntä, 09.02.2017
//unta//
Juoksin metsässä. Juoksin Jokiklaanin rajalle asti hengästyneenä. Näin toisella puolella Valkohännän. Valkohännän seurassa oli jokiklaanilainen kolli. Vilkuilin molempia kissoja. Valkohäntä hymyili minulle ja kantoi suussaan... pikkuista myttyä. Katsahdin myttyyn ja tuo liikkui.
//hereillä//
Hakoin syvään henkeä. Ajatella jos tyttäreni saisi pentuja Jokiklaanin soturin kanssa! Tuhahdin. Tuo kasvattaa Jokiklaania ja saa siitä entistä mahtavamman kun opettaa jokiklaanilaiset taistelemaan Myrskyklaanin tavoin. Pudistin päätäni. Kaikki oli hyvää ja Tähtiklaani antaa näin tapahtua joten miksi ei. Ehkä tämä on Tähtiklaanin tahto? Aloin sukimaan harmaansinertävää turkkiani nopein nuolaisuin. haukottelin välillä makeasti ja siristelin silmiäni. Kamomillapisara asteli sotureiden pesään ja minä nousin ylös sammaliltani.
"Huomenta", naukaisin pirteästi nuorelle naarassoturille joka kävi makuulle sammalvuoteelleen.
"Huomenta", tuo mutisi ja painoi silmänsä kiinni. Tuo oli varmaankin ollut aamupartiossa. Tassuttelin ulos soturien pesästä. Sokaistuin hetkellisesti auringon kirkkaasta valosta. Aurinko ei lämmittänyt vielä niin, että lumi olisi sulanut. Huomasin Hiiliturkin tuoresaaliskasan luona.
"Onko klaaninvanhimmat saanet jo ruokaa? Entä Paatsamapilvi?" kysyin kysyvällä äänellä katsoen kollin keltaisiin silmiin.
"On on!" tuo naukaisi. Nyökkäsin ja valikoin kasasta laihan myyrän itselleni.
"Miten päiväsi on lähtenyt käyntiin?" esitin äkillisesti kysymyksen Hiiliturkille. Haukkasin palasen myyrästä ja päästin ilmoille pienen kehräyksen.
//Hiili? Tää oli vaa joku ihme tarina xdd
Purohäntä, 11.02.2017
Sinisissä silmissäni leiskui armoton viha. Valkohäntä oli rakastunut Lohiselkään ja vaihtanut klaania. Tuo oli saanut Lohiselän kanssa kaksi pentua ja Jokiklaani vahvistui koko ajan. Yksi noiden pennuista oli päässyt mukaan, Nokitassu. Katsahdin oppilaaseen ja hipsin tuon vierelle. Polttotähti vaatii pentuja Myrskyklaaniin, mutta en usko että Pyrstötähti antaa. Nokitassu katsoi minua pitkään kun asetuin oppilaan vierelle.
"Olen sinulle sukua", naukaisin. Nokitassun syvänsiniset silmät loistivat hämmennyksestä.
"Kuka olet?" tuo kysyi epävarmana. Hymyilin.
"Olen Valkohännän isä, Myrskyklaanista, Polttotähden, tuon päällikön tuolla, kumppani", naukaisin Nokitassulle.
"Mahtavaa!" tuo henkäisi. Pian Nokitassu lisäsi maukuen:
"Pääsenkö joskus kylään?" Huokaisin. Nokitassu ehkä muuttaa Myrskyklaaniin jos Polttotähti saa pennut itselleen. Tai sitten emme näe muuta kuin kokoontumisissa ja rajalla. Miksi Valkohännän piti tehdä tästä näin vaikeaa!?
//Joku? xdd
Nokitassu, 11.02.2017
Tämä oli ensimmäinen kokoontumiseni. Täysikuu loisti taivaalla kirkkaana, hopeahäntä seuranaan. Hymyilin leveää hymyä kun minut oli valittu kokoontumiseen. Minua kyllä hieman harmitti se ettei siskoni Lampitassu päässyt mukaan. Kertoisin siskolleni sitten leirissä mitä tapahtui. Minua pelotti. Myrskyklaanin päällikkö Polttotähti haluaa minut ja Lampipennun itselleen. Minua lohdutti se, että Polttotähti on minun emoni emo. Ei kai se niin kauheaa olisi muuttaa Myrskyklaaniin jos sukulaiset olisivat vierellä. Purohäntä oli tullut viereeni ja sanonut olevansa Valkohännän isä. Tuo kolli tuntui mukavalta ja rauhalliselta. Katselin käpäliäni kun odotin Pyrstötähden vastausta minun ja Lampitassun tulevaisuuden kannalta. Kumpikin vaihtoehto oli hyvä, mutta sisimmässäni tunsin kuuluvani Jokiklaaniin. Enkä minä Jokiklaanista haluaisi muuttaa pois!
//Joku?
Lohiselkä, 11.02.2017
//Lisään myös tohon Polttotähen juttuun Lohiselän reaktion, koska se ei päätään tollases tilantees pitäis kii xDD //
"Ne pennut kuuluvat Myrskyklaanille!" Polttotähti naukui puhujankiven päällä kovaan ääneen. Viha kuohahti sisälläni. Ettäs kehtasi!
"Minä vaadin pentuja Myrslyklaanille!" Polttotähti naukui kovaäänisesti. Myrskyklaanin jäsenet yhtyivät huutoihin:
"Pennut kuuluvat Myrskyklaanille!"
"Ne ovat minun pentujani! Jokiklaanin pentuja!" liityin keskusteluun ja loikkasin lähemmäs puhujankiveä. Kynteni olivat paljastetut, karvani pystyssä ja viha leiskui silmissäni. Onnekseni Pyrstötähti selitti, että pennut kuuluivat Jokiklaanille. Siirsin katseeni Nokitassuun, joka istui aivan vierelläni. Oppilas näytti olevan hieman hämillään.
"Missä Valkohäntä on?" kysyi Polttotähti ja katsoi Pyrstötähteä silmiään siristäen. Vihjasiko hän jotain?!
"Valkohäntä on vartioimassa leiriä, sillä luotan häneen!" Pyrstötähti naukui leuka pystyssä ja siirsi katseensa taivaalle. Pilvet leijailivat kaukana täysikuusta, joka oli hyvä asia. Tähtiklaani ei ollut vihainen meille - ainakaan vielä. Samassa Polttotähden pentu ja Valkohännän sisar, Unitaivas liittyi keskusteluun yrittäen puhua järkeä emolleen. Hymyilin tyytyväisenä, sillä naaras puhui asiaa. Samassa huomasin Purohännän - Valkohännän isän - juttelevan Nokitassulle etäämmällä. Syöksyin nopeasti kaksikon väliin.
"Pysy kaukana pojastani, tai saat katua syntymääsi", nau'uin ja paljastin uhkaavasti hampaat myrskyklaanilaiskissalle.
//Puro? Noki tai joku muuki voi jatkaa:'3
Purohäntä, 11.02.2017
Lohiselkä, Valkohännän kumppani Jokiklaanista asteli minun ja Nokitassyn luokse.
"Pysy kaukana pojastani tai saat katua syntymääsi", tuo naukui ja paljasti hampaansa ja kyntensä. Siristin silmiäni.
"Luuletko, että tekisin hänelle pahaa! Hän on minun pennunpentuni ja minulla on oikeus jutella hänen kanssaan", naukaisin ja nuolaisin siniharmaata rintaani. Nokitassu vilkuili meitä molempia hämmästyneenä. Lohiselkä veti kyntensä takaisin ja veti kasvoilleen mitäänsanomattoman ilmeen. Tuon karva pysyi silti pystyssä.
"En sanonutkaan että tekisit hänelle pahaa, ja vaikka tekisit-" kolli ehti sanoa mutta heilautin häntäni tuon suun eteen. Huokaisin syvään.
"Ole huoleti, en ikinä tee pennuillesi mitään", naukaisin totuudenmukaisesti vakava ilme kasvoillani. Lohiselkä siristi silmiään.
"Ja älä enää tee noin!" tuo lausahti ja istahti pentunsa viereen. Murahdin. Tein kuitenkin pian lempeän hymyn Nokipennulle joka katsoi kummissaan meitä molempia.
"Katsotaan miten tässä kaikessa käy", mutisin itsekseni. Kukaan ei onneksi kuullut sillä en halunnut mitään kysymyksiä.
//Lohi tai joku?
Purohäntä, 14.02.2017
Heräsin. Pääästin ilmoille unisen haukotuksen. Asetuin istumaan ja aloin sukimaan siniharmaata turkkiani nopein vedoin. Katsoin pian turkkini suittua sinisellä katseellani hämärää pesää jonka pienestä raoista tulvi valoa. Nousin ylös. Venyttelin raajojani selkä kaarella ja päästin ilmoille mrrau-äänen. Astelin ulos sotureiden pesästä. Räpyttelin silmiäni valossa. Katsahdin tuoresaaliskasaan. Laikkulampi oli sen luona. Astelin hänen luokseen.
"Onko klaanin-" ehdin sanoa kun Laikkulampi jo nyökkäsi minulle.
"On on", tuo lisäsi nyökköyksiensä jälkeen.
"Hyvä", naurahdin ja valikoin kasasta hiiren. Hiiri taisi olla pelkkää luuta ja nahkaa. Nakersin hiirestä pienen palan ja nielaisin sen.
"Oletko jo ollut aamupartiossa?" kysyin yllättäen.
"Olen ollut", tuo vastasi. Nyökkäsin.
//Joku?
Purohäntä, 16.02.2017
Haukottelin makeasti. Näin Hiiliturkin, entisen oppilaani.
"Huomenta!" naukaisin kovaan ääneen ja katsoin sinisellä katseellani soturia. Hiiliturkki katsoi minua ja tassutteli luokseni.
"Mitä kuuluu?" kysyin heti tuon istuessa.
"No.. liten milloinkin", tuo naukaisi ja katseli tassujaan.
"Ymmärrän, ei ole helppoa menettää sukulaisiaan", sanoin ääni väristen. Olinhan minä itsekin kokenut samaa.
"Oletko sinäkin menettänyt sukulaisiasi?" Hiiliturkki kysyi. Nyökkäsin ja huokaisin raskaasti.
"Olit silloin pentu, minä ja Polttotähti, silloin hän oli vielä Saarnikynsi, saimme pentuja. Tiedät kyllä", naukaisin ja katsahdin taivaalle.
"Niin, Unitaivaan ja Valkohännän, minä kuitrnkin menetin-" Hiiliturkki ehti sanoa kun hailautin turhautuneesti hännälläni ilmaa ja kolli vaikeni.
"Menetin Vaahterapennun", naukaisin ja tuntui kuin sydämeni olisi murskautunut tuhansiksi sirpaleiksi.
"Olen pahoillani, en..", Hiiliturkki saneli.
"Ei mitään, en minäkään muista pentuaikojani... paljoa ainakaan", naukaisin ääni väristen.
"Mutta unohdetaan tämä ja keskitytään johonkin muuhun", naukaisin ja vedin syvään henkeä.
//Hiili? Oli pakko saada 10 rivii pitkä nii tuli outo.
Hiiliturkki, 17.02.2017
"Hyvä on", naukaisin katsoessani entistä mestariani.
Kietaisin häntäni siististi käpälieni ympäri ka katselin Purohäntää.
"Mitä voisimme tehdä?" kysyin.
"Tai mitä sinä haluaisit tehdä", lisäsin.
Purohätä mietti mutta näytti samalla hieman huvittuneelta. Hymyilin kollille ystävällisesti.
Mietin, mitä entinen mestarini saattaisi vastata minulle. Sanoisikohan hän, että lähdetään partioon? Mutta minne? Entä jos Varjoklaanin rajalle? Entä jos Haavetassu on siellä?
Käpäliäni kihelmöi ajatus siitä, että kaikki näkisivät Haavetassun minun kanssani. Toistaiseksi Purohäntä tiesi eniten.
"Anteeksi jos häiritsen, mutta...", epäröin hetken, "mitä sinä ajattelet minusta ja Haavetassusta. Saammeko me tavata.. sillä hän... ei ole Myrskyklaanista vaan Varjoklaanista ja...", vaikenin.
Purohäntä mietti jonkin aikaa, kunnes avasi suunsa vastatakseen:
//Puro? Sori mini ja outo mut.. xddd
Purohäntä, 17.02.2017
"Minun mielipiteelläni ei ole mitään hyötyä tässä asiassa", naukaisin vastauksen. Hiiliturkki näytti hetken hieman hämmästyneeltä.
"Onhan", kolli naukaisi ja katsoi keltaisilla silmillään minua. Pudistelin päätäni. Kai minun on sitten jotain sanottava.
"Minusta se ei ole järkevää -tapailla toisten klaanien kissoja. Tiedät hyvin Valkohänän ja... Lohiselän. Minulle on hyvä että tyttäreni on kunnossa ja.. ennen kaikkea onnellinen elämäänsä. Se riittää minulle. Mutta soturilaki on aina soturilaki", sanoin ja räpyttelin silmiäni.
"Eli et oikein tiedät?" Hiiliturkki sanoi. Nyökkäsin.
"Se riippuu, se riippuu aina", sanoin ja ääneni hiljeni loppua kohden. Olin itsekin hämmästynyt.
"Menisimmekö metsästyspartioon?" naukaisin kysyvästi.
"Partio lähtee pian, ehtisimme vielä mukaan", lisäsin.
//Hiili? xdd Kauhee tarina tästäkin tuli
Purohäntä, 30.01.2017
"Nukumme ensin, niin kauan kuin haluamme. Sitten sinun täytyy hoitaa varmaankin rangaistustasi.. Ehkä sen jälkeen voisimme tehdä jotain", sanoin.
"Mutta nukutaan nyt, että kuuhuipun aikaan pysymme vartiossa hereillä", lisäsin pikaisesti. Hiiliturkki nyökytti päätään.
"Selvä", tuo naukaisi.
"Kiitos, siitä, että annoit minulle anteeksi", naukaisin kiitollisena. Tummanharmaa kolli laski päänsä sammalille.
"Ei mitään", Hiiliturkki naukaisi hymyillen. Laskin oman pääni sammalvuoteelleni. Tasasin hengitykseni. Suljin silmäni, oikeastaan pianoin ne kiinni. Kuuntelin toisten tuhinaa. Nukahdin.
Heräsin. Kohta olisi vartiovuoromme. Tassuttelin hiljaa Hiiliturkin luokse. Töytäisin tuota kylkeen.
"Herätys", kuiskasin. Tummanharmaa kolli nosti päätään ja nousi ylös. Tassuttelimme, oikeastaan hiivimme ulos sotureiden pesästä.
//Hiili?
Hiiliturkki, 30.01.2017
//Jatkoa Purolle//
Kävelimme hissukseen vartiopaikalle. Muistelin haikeana hetkiä Haavetassun kanssa. Jos Polttotähti halusi minun lopettavan Haavetassun tapailun, hänen olisi käytettävä kovia keinoja. Olin valmis taistelemaan tuon naaraan puolesta. Huokaisin hiljaa.
"Mitä nyt?" Purohäntä kysyi.
"Ei mitään", naukaisin, vaikka tiesin sen olevan valetta.
"Kaipaatko Haavetassua?" hän kysyi.
Laskin pääni ja nyökkäsin. Purohäntä katsoi minua aidon myötätuntoisesti.
"Ethän sinä.. vain aio muuttaa Varjoklaaniin?" Purohäntä kysyi varovasti.
Käännin kollia kohti ja pudistin päätäni.
//Puro? Sori outo ja lyhyt ja soti jos hittasin liikaa
Purohäntä, 30.01.2017
Onni kupli sisälläni! Hiiliturkki ei aikonut muuttaa Varjoklaaniin Haavetassun perässä. Tiedän kyllä jo, he ovat rakastuneita toisiinsa. Sen huomaa sokea kissakin jo kaukaa. Huokaisin. Olin tuon kahden rakkauden tiellä? Mitä olen mennyt tekemään? Jähmetyin.
"Onko jokin hullusti?" Hiiliturkki kysyi. Sain käännettyä siniset silmäni Hiiliturkkiin päin.
"Olen pilannut kaiken", takertelin ja koitin etsiä oikeita sanoja. Kolli kallisti päätään.
"Mitä muka?" tummanharmaa kolli sanoi kysyvällä äänellä. Katsoin tuon keltaisiin silmiin pahoillani.
"Tiedän, että rakastat Haavetassua. Sen huomaa jo kaukaa", tunnustin. En ollut kuitenkaan ihan varma. Jäin odottamaan hämmästyneen kollin sanoja.
"Tiedän, tein samalla oikein ja väärin", naukaisin. Antaisiko Hiiliturkki koskaan tätä anteeksi? En voinut olla mykkänä tästä asiasta. Halusin sanoa sen joka vaivasi minua.
//Hiili? Öh.. joo.
Hiiliturkki, 30.01.2017
//JATKOO PUROLLE//
Seisoin jähmettyneenä ja hämilläni, sulatellen yhä Purohännän sanoja.
Käännyin häntä kohti. Katsoin häntä silmiin ahdistuneena, huojentuneena, iloisena, surullisena..
"Minä.. olen iloinen.. ja huojentunut.. kun sinä voit.. kantaa tämän taakan kanssani", kuiskasin.
Purohäntä hymyili lempeästi.
"Purohäntä.. miten sinä satuit juuri silloin paikalle?" kysyin.
Purohäntä hämmentyi, ja siirsi katseensa minuun. Odotin kollin vastausta.
//Puro? Tällane mini taas..
Purohäntä, 30.01.2017
"Silloin kun ekan kerran tapasot Haavetassun..", kuiskasin. Mietin hetken miten voisin jatkaa. Tummanharmaa kolli katsoi minua odottavasti keltaisilla silmillään.
"Noh, ajattelin vain, että olisit siellä", takertelin. Oikeastaan tiesin heidän tapaavan siellä. Seurasin vain Hiiliturkin hajujälkiä.
"Anna anteeksi, että pilasin kaiken, ellet psyty antamaan anteeksi puhuthan edes minulle?" naukaisin pahoittelevasti. Olen rakkaiden karkottaja tosiaan! Huokaisin.
*Minusta ei ole enää mihinkään!* Halusin kovasti nukkumaan Polttotähden viereen. Koskettamaan tuon naaraan turkkia. Olla Polttotähden lähellä. Nyt kuitenkin vain tuuli tuiversi sinertävänharmaata turkkiani. Tuuli tuntui viileältä, ei kylmältä. Ehkä siksi, minullahan oli aika paksu turkki. Mitäköhän Hiiliturkki vastaisi?
//Hiili? Ööh, oli pakko vaa keksii jotain et sai 10 rivii xdd
Hiiliturkki, 31.01.2017
//JATKOO PUROLLE//
"Et sinä ole pilannut mitään", henkäisin.
Katselin vaiti vieressäni olevaa kollia.
"Oletko ihan varma?" hän kysyi ääni täristen.
"Olen", vastasin vakaasti.
Ei Purohäntä sitä suhdetta pilannut. Vain se, etten minä olisi soturilain mukaisesti saanut tavata häntä!
"Annan sinulle anteeksi. En tahdo menettää sinua.. uudelleen", jatkoin.
Purohäntä siirsi katseensa minuun. Hänen ilmeensä huokui iloa.
"Oikeastiko?" hän varmisti.
Nyökkäsin. Halusin olla Purohännän ystävä. Tuo kolli oli yksi parhaista ystävistäni.
Käänsin katseeni pois, ja laahustin keskelle aukiota. Oli päivä, tarkalleen ottaen aurinkohuippu.
//Puro? Sori tosi lyhyt ja outo
Purohäntä, 31.01.2017
//Jatkoo Hiilelle//
*Minua väsyttää kamalasti!*
"Nyt varmaan parasta levätä", naukaisin.
"Niin", tummanharmaa kolli nyökkäsi väsyneenä minulle. Tassuttelimme kohti sotureiden pesää väsynein askelin. Sujahdin pesään Hiiliturkki perässäni. Katsahdin sammalvuodettani ja tassuttelin sen luo. Painoin pääni sammalille ja suljin silmäni. Huokaisin ja vaivuin rauhalliseen uneen.
Heräsin. Suin sinertävän harmaata turkkiani nopein sukaisuin. Hiiliturkki nukkui edelleen mutta olin jo pirteällä päällä. Nousin ylös sammalilta ja tassuttelin hitain askelin ulos sotureiden pesästä.
"Huomenta", naukaisin nähdessäni pari soturia juttelemassa toisilleen leirin aukiolla.
"Huomenta", kuului vastaus joka hukkui leirin ääniin hyvin pian.
Unitaivas oli loukannut jalkansa.
"Oletko kunnossa?" kysyin hätäisesti tyttäreltäni.
//Uni? Joku?
Hiiliturkki, 01.02.2017
Olin sotureiden pesällä omalla makuusijallani. Koitin etsiä mukavaa asentoa, mutta uni ei tullut. Mielessäni häälyi kuva Haavetassusta.
*Miksi minulla täytyy olla tämä typerä rangaistus!* vaikersin mielessäni.
Lopulta nukahdin levottomaan uneen.
Heräsin varhain aamulla. Venyttelin, ja talsin ulos. Teki niin kovasti mieli lähteä ulos metsästämään, mutta tuskin Polttotähti antaisi.
Huokaisin. Huomasin Purohännän tuoresaaliskasan luona ja astelin hänen luokseen.
"Hei Purohäntä!" naukaisin tervehdyksen ystävälleni.
Kolli kääntyi ihmeissään ja huomasi minut.
"Hei, Hiiliturkki!" hän naukaisi iloisena.
Istuuduin entisen mestarini viereen. Oli ihanaa, että minulla oli Purohäntä ystävänä. Ilman häntä en olisi selvinnyt tästä rangaistuksesta, jonka Polttotähti oli antanut minulle saatuaan selville, että olin salaa tapaillut Varjoklaanilaista.
//Puro? Outo tarina mut pakko keksii jotain et saan kymmene rivii. Ja toi äskenen oli liian lyhyt, voiskohan joku poistaa sen?
Purohäntä, 01.02.2017
"Kuinka nukuit?" kysyin tummanharmaalta kollilta. Tuo nyökkäsi ja avasi suunsa sanoakseen:
"Ihan hyvin. Entä sinä?" tuo vastasi ja esitti samalla minulle kysymyksen. Katsoin Hiiliturkin keltaisiin silmiin.
"Hyvin", naukaisin hymyillen. Vilkaisin tuoresaaliskasaa jossa oli kaksi hiirtä.
"Klaaninvanhimpien pesään ja pentutarhaan on viety jo riistaa. Voimme varmaankin syödä", naukaisin miettiväisenä. Nappasin kaksi hiirtä hampaisiini ja toiden ouotin Hiiliturkin eteen.
"En voi olla edes klaanille hyödyksi tämän rangaistuksen takia", tuo mutisi ja haukkasi palasen harmaasta hiirestä.
"Voit olla, kyllä tarvitaan uusia puhtaita makuualusia", naukaisin totuudenmukaisesti.
"Riistaa tässä tarvitaan", Hiiliturkki sanoi. Nyökkäsin. Haukkasin suuren palan harmaasta elottomasta hiirestä.
"Mm", mutisin suu täynnä riistaa.
"Purohäntä! Aurinko huipun partioon", Korppisielu, Myrskyklaanin varapäällikkö, naukaisi minulle.
"Selvä, Korppisielu", naukaisin vastaukseksi varapäällikölle. Söin hiiren lopouun.
"Minun pitää varmaankin mennä", naukaisin Hiiliturkille.
"Mene vain", tuo vastasi. Nyökkäsin.
"Tulen kyllä takaisin", naukaisin naurahtaen. Hiiliturkkikin naurahti hieman. Kävelin muiden partion jäsenten luokse. Mukana olivat Laikkulampi, Jalotassu, Kamomillapisara, Lupiinihäntä ja hänen oppilaansa Totuustassu. Partion johdossa oli Laikkulampi. Hänen oppilaansa Jalotassu käveli Kamomillapisaran vierellä. Kamomillapisarasta oli tullut soturi. Minä pidin perää. Astelin rauhallisin askelin eteempäin. Tämä oli metsästyspartio. Liikuimme sulavasti ja hiljaa ouiden välissä.
Palasimme takaisin leiriin. Laikkulampi oli saanut oravan ja hiiren, minä hiiren, Jalotassu myyrän ja Lupiinihäntä oravan. Todella paljon saalista verrattuna siihen, että on lehtikato. Näin Hiiliturkin.
"Hei Hiiliturkki", naukaisin.
//Hiili? Sori aika tönkkö ja tällee...
Purohäntä, 03.02.2017
Astelin ulos sotureiden pesästä ja huomasin Polttotähden, Kortetassun, Virtakyyneleen ja Riekkosulan elottoman ruumiin. Mitä oli tapahtunut? Kauhuissani ryntäsin Polttotähden luokse.
"Polttotähti...", naukaisin haikeasti. Naaras katsahti minuun.
"Niin Purohäntä", tuo naukaisi rauhallisesti. Katsoin syvälle Polttotähden meripihkanvärisiin silmiin.
"O-oletko kunnossa?" kysyin harmaalta naaraalta. Nuolaisin tuon poskea karkealla kielelläni.
"Menetin vain henden, mutta Riekkosulka siirtyi Tähtiklaaniin", kumppanini naukaisi värisevällä äänellä. Tuon silmät kimmelsivät, kyynelien takiako? Ei varmaan.
"Menetit vain hengen! Minun pikku karvapalloni", naukaisin lohduttavasti ja painauduin hetkeksi rakastamaani naarasta vasten.
"Mh! Pikku karvapallo vai", tuo naurahti. Pian hänen ilmeensä vakavoitui.
"Mutta Riekkosulka saa nyt viettää hyvää elämää Tähtiklaanissa", harmaa päällikkö naukui ja katsahti kohti Riekkosulan elotonta ruumista.
"Hän on pssyt hyvään paikkaan", naukaisin haikeasti.
*Tähtiklaanin kiitos muut saivat pitää henkensä!*
//Poltto? Joku?
Purohäntä, 29.01.2017
Heräsin. Aukaisin silmäni ja räpyttelin niitä hetken. Asetuin istumaan sammalvuoteelleni. Pitkin, nopein vedoin suin harmaansinertävää turkkiani. Suittua turkkini nousin ylös ja venyttelin raajojani selkä kaarella. Unitaivas oli siirtynyt sotureiden pesään. Hymyilin lempeästi katsoen nukkuvaa tytärtäni. Tassuttelin laiskoin askelin kohti tuoresaaliskasaa johon aamupartio oli tuonut lisää riistaa. Kuulemma klaaninvanhimmat ja pentutarhalla ovat jo syöneet. Otin laihan hiiren ja menin vähän kauemmas kasasta. Haukkasin hiiresta palasen ja nielaisin sen. Mahani murisi edelleen. Haukkasin pari palaa lisää ja murina mahassani loppui. Kun olin saanit hiiren syötyä nuolaisin pari kertaa huuliani. Huomasin Hiiliturkin tulevan luokseni myyrä suussa.
"Huomenta Hiiliturkki!" naukaisin kun tummanharmaa kolli asettui viereeni syömään myyrää.
"Huomenta Purohäntä", tuo mutisi iloisella äänellä sammalla kun söi. Syötyään Hiiliturkki katsoi keltaisilla silmillään minua.
"Miten päiväsi on lähtenyt käyntiin?" kysyin lempeällä äänellä.
//Hiili?
Hiiliturkki, 29.01.2017
"Hyvin. Ainakin toistaiseksi", naukaisin vastauksen Purohännälle.
Purohäntä nyökkäsi. Näykkäisin pienen palan myyrästä.
"Mitä olet tehnyt?" Purohäntä kysyi.
Nielaisin ja vastasin.
"Oikeastaan heräsin, kävin nopeasti vaihtamassa klaaninvanhimpien makuualuset, ja hain tämän", naukaisin ja tökkäsin myyrää.
"Selvä. Hienoa", Purohäntä maukui ystävällisellä äänensävyllä.
Voisiko tästä harmaansinertävästä kollista tulla minun paras ystäväni. Väläytin hymyn Purohännälle.
"Aion seuraavaksi vaihtaa oppilaiden makuualuset", sanoin yhtäkkiä.
Purohäntä nyökkäsi.
"Hyvä idea", hän tokaisi.
"Mitä sinä olet tehnyt?" kysyin ja haukkasin viimeisen palan myyrästä.
//Puro? Sori et sekava ja outo mut :(
Purohäntä, 29.01.2017
"Mitä sinä olet tehnyt?" Hiiliturkki kysyi. Mketin hetken.
"Heräämisen jälkeen tulin heti tänne ja söin hiiren", naukaisin totuudenmukaisesti.
"Sinä taas olet ehtinyt tehdä vaikka mitä!" naukaisin ja sen perään naurahdin. Hiiliturkkikin naurahti.
"Tuoresaaliskasassa on enää yksi hiiri. Metsästyspartio pitäisi lähettää", naukaisin.
"Minä ilmoittauduin kuuhuipun vartioon", lisäsin nopeasti sillä tajusin ettei Hiiliturkki nyt voinut poistua leiristä.
"Haluaisitko sinäkin kanssani vartioon?" naukaisin. Vartiossa pitäisi olla ainakin yksi kissa enemmän kun susia liikkuu Myrskyklaanin reviirillä. Jäin odottamaan Hiiliturkin vastausta yhtä innostuneena kuin pieni pentu.
//Hiili?
Hiiliturkki, 29.01.2017
"Totta kai!" naukaisin innostuneena, mutta sitten intoni lopahti.
"Mutta antaako Polttotähti minun edes vartioida", naukaisin.
"Käydään kysymässä hieman myöhemmin", Purohäntä rohkaisi.
Nyökkäsin hymyillen. Kaipasin metsästystä, mutta jouduin viettämään aikani leirissä, missä minulla ei ollut mitään tekemistä, ei mitään! Paitsi tietenkin vaihtaa makuualusia.
Purohäntä katsoi minua.
"Onko kaikki kunnossa?" hän kysyi pikaisesti.
"On on", vastasin nopeasti.
"Haluaisin lähteä metsälle", naukaisin toiveikkaana ja venyttelin.
//Puro?
Purohäntä, 29.01.2017
"Haluaisin lähteä metsälle", Hiiliturkki naukkaisi toiveekkaana ja katsoi keltaisilla silmillään minua.
"Usko pois, kyllä sinä vielä metsälle pääset. Sinun täytyy vain kestää tämä rangaistus. Olet selvinnyt tähänkin asti. Sitten kun rangaistus on ohi voit kirmata metsässä miten vain haluat", naukaisin. Kallistin hieman päätäni.
"Niin kai", tummanharmaa kolli sanoi huokaisten.
"Pärjäät hienosti", lisäsin kannustavasti ja se oli totta. Hiiliturkki kesti rangaistuksensa hyvin.
Minusta ja Hiiliturkista on tulossa hyvät ystävät, vaikka taidamme jo ystäviä ollakin. Hymyilin lempeästi entiselle oppilaalleni.
*Toivottavasti Hiiliturkki saisi vartioida!*
*Tosiaankin toivon niin*. Syvennyin ajatuksiini ja pian tunsin kuinka kolli kosketti hännällään minua.
"Herätys", tuo naurahti. Aloin nauramaan myös. Mahaani alkoi koskea moinen nauraminen.
"Olin ihan ajatuksissani", naukaisinsaatuani lopetettua naurun.
//Hiili?
Hiiliturkki, 29.01.2017
Katselin hymyillen kollia. Istahdin alas. Minä olin päättänyt selvitä rangaistuksesta, joka minulle oli annettu. Polttotähti oli tehnyt oikein. Eihän toisen klaanin kissan tapailusta pääsisi ilman rangaistusta. Silti vatsassani velloi. En halunnut vaihtaa oppilaiden makuualusia. Pelkäsin, että he alkaisivat pilkata minua, vaikka tuskin kukaan tekisikään niin.
"Mitä tehdään?" Purohäntä kysyi.
Kohautin lapojani. En tiennyt mitä voisimme tehdä.
"Aion mennä varmaankin nyt vaihtamaan oppilaiden pesän makuualuset. Haluatko tulla mukaan?" kysyin Purohännältä.
Vastausta odottamatta lähdin kohti parantajan pesää, otin sammalia ja pujahdin oppilaiden pesään.
//Puro?
Purohäntä, 29.01.2017
Hiiliturkki kysyi minua seurakseen, tietysti aijon mennä tuon mukaan seuraksi. Kuka nyt sammaliakaan yksin haluaisi vaihtaa.
"Tulen kohta!" huusin tummanharmaan kollin perään. Tuo käänsi keltaiset silmänsä minuun ja nyökkäsi. Menin Polttotähden luokse.
"Saako Hiiliturkki vartioida kanssani kuuhuipun aikaan?" kysyin rakastamaltani naaraalta sen jälkeen kun olimme ensin tervehtineet.
"Saa hän", päällikkö naukaisi. Kehräsin ja nuolaisin kumppanini poskea lempeästi.
"Muistathan että rakastan sinua edelleen?" kysyin lempeästi.
"Muistan, ja minö sinua", Polttotähti sanoi. Kehräsin. Käännyin oppilaiden pesälle ja tassuttelin sisään.
"Oletkin jo hommissa", sanoin astuessani sisään. Muistin vielä paikan missä olin oppilasaikoina nukkunut. Nyt siinä oli paikalla sammalpeti, mutta joku toinen käytti sitä.
"Hiiliturkki, saat vartioida kanssani kuuhuipun aikaan", naukaisin tummanharmaalle kollille hymyillen. Että Polttotöhti oli mahtava päällikkö! Jäin odottamaan miten Hiiliturkki reagoisi äskeiseen.
//Hiili?
Hiiliturkki. 29.01.2017
//Jatkoo Purolle//
"Saanko?" innostuin.
Purohäntä nyökkäsi iloisena. Olin niin innoissani, että sammalten vaihtaminen kävi kuin vettä vain. Pääsisin vartioimaan Purohännän kanssa!
Pian sain homman valmiiksi. Kun pääsimme pesästä ulos istahdin Purohännän eteen, ja kietaisin häntäni käpälieni ympäri.
"Mitä tekisimme sitä ennen?" kysyin. "Leirissä", lisäsin nopeasti kun Purohäntä oli avaamassa suutaan.
Purohäntä hymähti.
"Mennään kiertämään koko leiri, jos sinulle käy", Purohäntä ehdotti.
Nyökkäsin, ja lähdimme kohti klaaninvanhinten pesää.
//Puro? Sori mini ja outo ei inspii tähä tarinaan :(
Purohäntä, 29.01.2017
Lähestyässämme klaaninvanhimpien pesää sain ajatuksen.
"Vai kuunnellaanko klaaninvanhimpien mahtavia tarinoita?" kysyin innostuneena. Taisin olla niin pentumainen, että Hiiliturkki pakotti varmaankin itsensä vastaamaan kyllä.
"Kyllä se sopii", tuo sanoi. Hymyilin. Rakastin klaaninvanhimpien tarinoita! Sen jälkeen meillä olisi vielä aikaa kiertää leiri.
"Päivää", naukaisin kun astuin klaaninvanhimpien pesään.
"Hei", Hiiliturkki sanoi tervehdykseksi. Hopeataivas siristi silmiään kunnes naukaisi:
"Hei Purohäntä ja Hiiliturkki", tuo naukaisi.
"Onko sinulla jotain hyvää tarinaa meille", kysyin ja iskin silmääni. Hopeataivas nyökkäsi.
"Tietenkin on! Mistä haluaisitte kuulla?" pieni naaras kysyi. Katsahdin Hiiliturkkiin joka istui vieressäni. Naurahdin.
"Tämä on mainiota ajanvietettä", naukaisin.
"Mistä sinä haluaisit kuulla?" naurahdin katsoen Hiiliturkin keltaisiin silmiin. Tosiaan tuosta kollista oli tullut minulle hyvä ystävä.
//Hiili? Puro haluu kuunnella tarinoita xD
Hiiliturkki, 30.01.2017
//JATKOA PUROLLE//
Istahdin alas Purohännän vierelle.
"Voin kuunnella tarinoita mistä vain", naukaisin.
Purohäntä hymyili.
Olimme kuunnelleet muutaman klaanivanhinten tarinan. Kävelimme sitten sotureiden pesälle.
Vaikka emme olleetkaan kiertäneet koko leiriä, oli meillä silti ollut hauskaa kuunnellessa tarinoita. Ainakin se voitti sammalten vaihtamisen mennen tullen.
Lysähdin omalle makuusijalleni. Suljin silmäni, mutta olin silti hereillä.
"Mistä aloittaisin huomenna?" kysyin vieressäni makaavalta Purohännältä.
Kolli käänsi katseensa minuun kun avasin taas silmäni. Odotin Purohännän vastausta.
//Puro? Sori lyhyt ja sekava
Hiiliturkki, 26.01.2017
//Jatkoa Purolle//
Katselin entistä mestariani silmiin ahdistuneena, ja samaan aikaan raivoissani.
"Kerro sitten!" sihisin, ja heilautin häntääni.
Jalkani alkoivat, täristä, ja tunsin, etten pystyisi enää kauan olemaan siinä. Tuijottamassa entistä mestariani raivoissani, ja niinpä käänsin selkäni, ja loikin sotureiden pesälle.
Sotureiden pesällä käperryin makuusijalleni.
*Kukaan ei voi estää minua tapaamasta häntä!* mietin suruissani ja vihoissani.
Minua pyörrytti. Kaikki oli niin sekavaa. Tuntui, kuin kukaan ei enää ikinä voisi luottaa minuun!
*Miksi minä tein näin. Miksi en vain jättänyt häntä?* kysyin itseltäni, ja painauduin syvemmälle sammaliin.
Halusin olla kaikkien ulottumattomissa. Tuskin kukaan edes kaipasi minua.
Huokaisin. En nyt voinut muuta kuin odotella, ja niinpä suljin silmäni, ja nukahdin.
Purohäntä, 26.01.2017
Hiivin hiljaa Hiiliturkin viereen herättämättä tuota. Odotin. Odotin niin kauan kunnes kolli heräisi. Odottaisin niin kauan kuin pystyisin. Oliko Hiiliturkki sittenkin tajunnut väärin? Luuliko entinen oppilaani ettei kolli olisi muka hyvä soturi ja siksi kertoisin. Halusin selittää tämän, varmistaa että Hiiliturkki ymmärtäisi. Huokaisin syvään. Kolli heilautti korviaan ja räväytti silmänsä auki. Tuo kuitenkin sulki ne heti kun näki minut. Huokaisin syvään. Kosketin hännälläni Hiiliturkin selkää lohduttavasti.
"Anteeksi", sanoin ja tarkoitin sitä tosissani. Kolli siristi silmiään ja katsoi minua. Olin kärsivällinen. En sanonut väliin mitään. Annoin Hiiliturkin katsella minua, ilmettäni, asentoani. Tuo halusi varmasti tietää tarkoitinko sitä todella. En halunnut olla riidoissa kenenkään kanssa. Kun kolli oli sulkemassa silmiään ajattelin puhua.
"En tarkoita sitä, ettet olisi hyvä soturi", sanoin. Ketään ei ollut pesässä. Vain minä ja Hiiliturkki.
"Olet loistava soturi! Tiedät sen itsekkin, kukaan ei epäile sinua", nau'uin pahoittelevalla äänellä. Toivottavasti entinen oppilaani tajuaisi etten tarkoittanut ettei hän olisikaan hyvä soturi. Hän oli kerrassaan mainio! Haluan kertoa siksi ettei käy huonosti. Jos tulee rajakahina Hiiliturkki voisi joutua taistelemaan Haavetassua vastaan. Siksi minä teen tämän!
//Hiili?
Hiiliturkki, 26.01.2017
Avasin silmäni. Huokaisin, ja nousin istumaan katsellen Purohännän silmiin epäilevänä. Hän kertoisi kuitenkin Polttotähdelle. Ei minulla olisi mitään mahdollisuuksia.
Mittasin katseellani entistä mestariani. Hän näytti aidosti pahoittelevalta.
En tiennyt mitä sanoa. Katselin vain Purohännän silmiin.
"Anteeksi", naukaisin ja laskin pääni.
"En olisi ikinä saanut tavata häntä", jatkoin katkerana.
"Ei. Kyllä olisit. Muttet sillä lailla. Voisit joutua taistelussa häntä vastaan", Purohäntä naukui.
"Mutta minä olin sokea. Hylkäsin klaanini jonkun oppilaan vuoksi! Tehköön Polttotähti minulle mitä haluaa", naukaisin.
Purohäntä tuijotti minua. Ihan kuin hän olisi pelännyt, että lähtisin klaanista.
Käänsin pääni pois, ja astelin ulkoilmaan. Tunsin Purohännän katseen selässäni, ja tuo lähti seuraamaan sinua.
"Haluan, että tiedät tämän: Olen oikeasti pahoillani, mutten voi muutakaan", hän sanoi.
"Tiedän sen."
//Puro? Ja toivottavasti en sit hitannu liikaa.
Purohäntä, 26.01.2017
"Tulisitko kanssani Polttotähden puheille?" kysyin anellen. Hiiliturkki ei näyttänyt olenkaan tyytyväiseltä ajatukseeni. Ei hänen pakko olisi tulla mutta joutuisin hakemana hänet kumminkin.
"Tule nyt vain", sanoin hieman käskeen mutta kuitenkin lempeästi.
"Et sinö kuole", sanoin lohduttavasti. Ei Polttotähti tuosta nyt ketään tappaisi. Ei todellakaan! Eikä kukaan muukaan päällikkö, paitsi Pisaratähti. Hiiliturkki pyöräytti silmiään hermostuneesti mutta asteli perääni. Tassuttelimme päällikön pesän suuaukolle.
"Saako tulla?" naukaisin. Polttotähti pisti päänsä esiin pesästään.
"Tulkaa vain", tuo naukaisi. Kosketimme tositemme kuonoja Polttotähden kanssa.
"Hiiliturkki, haluaisitko sanoa sen itse vai sanonko minä?" kysyin katsoen entiseen oppilaaseeni. Polttotähden silmissä välähti ja tuo näytti mietteliäältä. Siirsin katseeni Hiiliturkkiin.
//Hiili? Poltto?
Hiiliturkki, 26.01.2017
"Hiiliturkki, haluaisitko sanoa sen itse vai sanonko minä?" Purohäntä kysyi minua katsoen.
"Minä", nau´uin päättäväisesti.
"Minä.." En tiennyt miten selittäisin sen.
"Minä.. olin.. minä kävin.. tapaamassa.. sitä.. siis... Haavetassua", sanoin, ja siirsin katseeni päällikköön.
Polttotähti näytti järkyttyneeltä.
"Miksi?" hän kysyi.
"En minä tiedä!" vastasin.
"Nyt saat pysyä leirissä kolme kuuta! Saat vaihtaa jokaisen klaanilaisen makuualuset, ja kolmen kuun kuluttua et saa kuukauteen poistua leiristä ilman kahta muuta kissaa!" hän naukaisi kuuluvalla äänellä, mutta kuitenkin niin hiljaisella, ettei se kuulunut ulos.
Kauhistuin. Siirsin katseeni Purohäntään. Entinen mestarini näytti sirulliselta.
"Selvä, Polttotähti. Ja anteeksi", nau´uin.
"Saat lähteä", Polttotähti maukui.
Purohäntä seurasi minua aukiolle.
"Mitä minä olen tehnyt?" vaikersin, ja säntäsin sotureiden pesään.
Lysähdin sammalilleni itkien. En kestäisi sellaista rangaistusta. Ei se vain voinut olla niin paha.
Tunsin jonkun työntyvän sisälle, ja huomasin Purohännän tulevan.
Seuraavana päivänä olin aukiolla. Venyttelin. Huomasin Polttotähden tulevan pesästään.
Hän tuli minua kohti.
"Kannattaa aloittaa makuualusten vaihtaminen jo nyt", hän maukui.
"Selvä", sanoin ja nyökkäsin.
//Poltto? Jos haluut
Purohäntä, 27.01.2017
Räväytin silmäni auki varhain aamulla ja jäin räpyttelemään niitä. Huokaisin. Aloin sukimaan harmaansinertävää turkkiani pitkin, nopein ja tarkoin vedoin. Pian pesään astui tummanharmaa kolli, Hiiliturkki jolla oli sammalet suussaan. Tuo vilkaisi minua ja aloitti Saniaishännän pesästä. Hiiliturkki heitti vanhat sammalet suuaukon luokse ja asetteli uudet sammalet tilalle. Kolli teki tarkkaa työtä. Hymähdin ja jatkoin turkkini sukimista. Pian entinen oppilaani ilmaantui eteeni. Katsoin suoraan kollin keltaisiin silmiin ja tuo minun sinisiin silmiini. Nousin ylös sammalvuoteeltani ja Hiiliturkki alkoi hommiin.
"Miten on mennyt?" kysyin kun alkoi näyttää siltä, että pitöisimme toisillemme mykkäkoulua. Hiiliturkki siirsi keltaiset silmänsä minuun. Tämähän on järjetöntä, ellemme puhu toisillemme. Haluan olla hyvissä väleissä Hiiliturkin kanssa. Pian kolli avasi suunsa ja vastasi:
//Hiili?
Hiiliturkki, 27.01.2017
Purohäntä katsoi minua.
"Ihan hyvin", mumisin vaihtaessani sammalia.
Purohäntä ei irrottanut katsettaan minusta.
"Tiedätkö, miksi Polttotähti antoi tällaisen rangaistuksen?" kysyin.
Purohäntä pudisti päätään.
Pian olin vaihtanut jokaisen soturin makuualuset, myös omani. Siirtyisin seuraavaksi pentutarhalle.
Tuli ilta. Olin niin masentunut, että olin jäänyt pentutarhaan vaihtamaan sammalia kauaksi aikaa. Huokaisin ja lähdin nukkumaan.
Aamulla olisi taas yksi päivä vähemmän rangaistusta.
*Minä selviän tästä* ajattelin rättiväsyneenä.
Saavuin sotureiden pesälle ja lysähdin sammalilleni.
Heräsin aamulla. Lähdin varhain kohti parantajan pesää, ja otin sammalia. Lähdin kohti pentutarhaa.
//Joku?
Purohäntä, 27.01.2017
Hiiliturkki asteli pentutarhalle sammalet suussaan. Voisin mennä tietysti kollin seuraksi, mutta uskoin ettei Hiiliturkki halunnut edes nähdä minua. Huokaisin ja lähdin astelemaan pentutarhalle. Hiiliturkki teki hommia ja keskittyi niihin.
"Huomenta", naukaisin kaikille.
"Huomenta", kuului vastaukseksi kaikilta muilta paitsi Hiiliturkilta. Tuo kääntyi katsomaan minuun ja minä hymyilin.
"Ai, huomenta", tuo mutisi hiljaa ja jatkoi hommiaan. Minun kävi entistä oppilastani sääliksi. Oliko rangaistus hänelle liian raskas. Ei kai! Se Haavetassu! Se saattaisi olla syy tähän kaikkeen! Ehkä Hiiliturkki oikeastikin rakasti Haavetassu, niin kuin olin hieman epäillyt. Mutta siinä oli suuri ehkä. Päähäni poukkoili vaikka mitä ajatuksia. Tassuttelin kohti tuoresaaliskasaa johon aamupartio oli tuonut saaliinsa. Totuustassu vei saalista pentutarhaan ja Jalotassu klaaninvanhimmille. Tuoresaaliskasaan ei jäänyt enää mitään joten menin nopein askelin metsään.
Palasin metsältä kaksi laihaa ja elotonta hiirtä hampaissani. Asetin toisen hiiren olemattomaan kasaan ja toisen söin. Hotkin laihan hiiren suuhuni hetkessä. Lehtikato on kovin ankara! Nuolin huuliani syötyäni hiiren. Huomasin Hiiliturkin aukiolla ja menin tuon luokse.
"Oletko edelleen vihainen minulle, tai jos edes olit?" naukaisin hiljaisella äänellä ja katsoin entisen oppilaani keltaisiin silmiin.
//Hiili? xD
Hiiliturkki, 28.01.2017
//Jatkoo Purolle!//
Katselin soturia hetken.
"En", myönsin.
Sitten jatkoin taas sammalten vaihtamista.
"Mutta mikset sitten puhu minulle?" Purohäntä kysyi hieman anovasti.
"En tiedä", mumisin, ja jatkoin työtäni.
"En pidä tästä rangaistuksesta", jatkoin.
"Uskon. Eihän se nyt mukavaakaan voi olla", Purohäntä naukui hieman myötätuntoisesti.
Äkkiä aloin käsittää. Purohäntä uskoi oikeasti, että olin uskollinen. Hän yritti puhua kanssani paljon, mutta olin ollut niin töykeä. Hänhän vain yritti auttaa!
"Anteeksi, Purohäntä. Vieläkin", mumisin niin hiljaa, etten ollut edes varma kuuliko Purohäntä.
Purohäntä huokaisi.
Pian olin saanut pentutarhan valmiiksi. Päätin pitää tauon. Menin Purohännän luo. Hän näytti hieman yllättyneeltä, mutta hymyili minulle kun istahdin alas.
"Milloin saan syödä?" kysyin.
"Pian. Vie klaaninvanhimmille ruokaa, sitten voit syödä", Purohäntä naukaisi.
Nyökkäsin, ja astelin tuoresaaliskasan kautta klaaninvanhimpien pesälle.
Annoin tuoresaalista heille, ja tassuttelin tuoresaaliskasalle. Valikoin itselleni linnun.
Menin takaisin Purohännän luo. Kolli hymyili minulle.
//Puro? Ja toivottavasti en hitannu siin liikaa.
Purohäntä, 28.01.2017
Hiiliturkki söi vieressäni. Hymyilin, ärtymys, pettymys ja vihan tunne olivat kaikonneet minun ja entisen oppilaani väliltä. Onneksi! Olin syönyt tänään jo hiiren joten en söisi enää. Kamomillatassusta ja Kortetassusta oli tulleet oppilaita. Kortetassu pääsi parantajaoppilaaksi, hän sai tietysti Kuiskevirran mestarikseen. Kamomillatassu pääsi soturioppilaaksi ja sai mestarikseen Polttotähden, päällikön. Rakastin Polttotähteä niin paljon, niin paljon ettei mikään voisi tulla välillemme!
Pennustamme, Unitassusta oli tullut soturi! Unitaivas! Olin hänestä niin ylpeä kuin isä voi tyttärestään olla. Onnittelin Unitaivasta lempein nuolaisuin. Hymyilin lempeästi. Hänestä oli viimein tullut soturi! Pian Polttotähti lähti partion kanssa metsään. Hänen mukanaan olivat Okrakarva, Unitaivas ja Kamomillapentu. Polttotähti oli ilmoittanut, että yksi klaanimme pennuista, Mesipentu, oli kadonnut. Pidin pennuista. Olin huolestunut, sillä pentu on aina pentu! Eivät he vain voi puolustaa itseään, niin kuin oppilaat ja soturit.
Polttotähti oli ilmoittanut juuri susista. Kauheita, koiramaisia, suuria, häijyjä otuksia. Oikeasti pelkään! Ajatella, Mesipentu on jossain tuolla metsässä ja susia liikkuu Myrskyklaanin reviirillä. Sydäntäni kipristi mielikuva avuttomasta pennusta susien armoilla. Pudistin päätäni. En halunnut ajatella tuollaista! Uskoin siihen, että Mesipentu olisi niin omatoiminen, että selviäisi. Ja todellakin halusin uskoa siihen!
//Joku?
Okrakarva, 22.01.2017
Ramppasin edestakaisin Kuiskevirran pesän edustalla. Unitassu oli nukkunut jo kaksi päivää, ja aloin pelätä pahinta. Mitä jos hän ei koskaan heräisikään?
Lysähdin pesän suuaukon eteen. Kyyneleet kirvelivät silmiäni.
*Hän ei saa kuolla!* ajattelin itkua pidätellen.
Tunsin oudonlaisen piston rinnassani aina kun vain vilkaisinkin tuota hopeanharmaata naarasta.
"Purohäntä! Unitassu heräsi!" Polttotähti huusi yllättäen pesästä. Ei kulunut hetkeäkään, kun Purohäntä oli jo paikalla.
Nopeasti nousin jaloilleni ja kurkistin varovasti pesään. Helpotuksekseni näin Unitassun olevan kunnossa, eikä hän näyttänyt enää niin huonovointiselta kuin aiemmin.
Sen enempää ajattelematta syöksähdin pesään. Jolkutin Unitassun luo ja hukutin tuon lempeisiin nuolaisuihin.
"Tähtiklaanin kiitos, olet hengissä!" kehräsin hiljaa. Unitassu tuijotti minua meripihkanvärisillä silmillään. Hän näytti hämmentyneeltä.
Peräännyin muutaman askeleen. Polttotähti ja Purohäntä vaihtoivat huvittuneita katseitaan. Painoin pääni nolostuneena.
"A-anteeksi... Haen Unitassulle hieman syötävää", mumisin hiljaa ja peruutin ulos pesästä.
*Mitä minä oikein sählään? Mikä minua riivaa?* Astelin tuoresaaliskasan luon ja lysähdin takamukselleni katse suunnattuna käpäliini.
*Olen minäkin yksi hiirenaivo!*
//Puro? Poltto? Uni? c':
Purohäntä, 22.01.2017
Oliko Okrakarvan ja Unitassun välillä jotain? Huokaisin lempeästi ja astelin tuoresaaliskasan luokse mihin luultavammin meni hakemaan Unitassulle tuoresaalista.
"Hei Okrakarva", sanoin vaaleanruskealle kollille hymyillen. Kolli nosti päänsä ja katsoi minua vihreillä silmillään.
"Hei Purohäntä", tuo naukaisi. Kallistin hieman päätäni.
"Aijotko viedä Unitassulle riistaa vai et?" kysyin virnistäen. Katsahdin taivaalle jossa harmahtavat pilvet kulkivat madellen samaan suuntaan. Mietin sitä kuinka olimme Polttotähden kanssa rakastuneet toisiimme. Rakkaus polttelee edelleenkin rinnassani kun katson kumppaniani. Rakkaus on ihana asia. Siirsin jälleen katseeni Okrakarvaan. Okrakarva oli jo soturi ja Unitassu hänelle kateellinen. Mutta Unitassusta tulisi vielä hyvä soturi, kun sen aika tulisi. Odotin edelleen kollin vastausta.
//Okra?
Unitassu, 22.01.2017
Okrakarva lähti hakemaan tuoresaalista minulle. Siis ihan oikeasti hän vaivautui hakemaan saalista minulle, tälläiselle säälittävälle oppilaan ruipelolle jonka sisko oli aikoja sitten päässyt soturiksi. Tosin Valkohäntä oli muuttanut Jokiklaanin. Ajatuskin puistatti.
"Minusta teidän pitäisi jo mennä", naukaisin. Isäni kohautti lapojaan.
"No jos nyt niin haluat", hän naurahti ja käveli ulos pesästä. Emonikin oli lähtemässä hänen peräänsä.
"Odota! Minun täytyy sanoa yksi asia." Polttotähti kääntyi katsomaan minua.
"Kerro vain." Kohottauduin vaivoin istumaan.
"Minusta tuntuu oudolta aina Okrakarvan lähellä. Ja silloinkin kuin edes ajattelen häntä. Minusta tuntuu että olen ehkä ihastunut häneen..." kuiskasin punastuen karvojeni alla. Emoni kasvoille ilmestyi leveä hymy.
"Vai niin." Polttotähti nuolaisi kehräten korvaani ennen kuin lähti. Samassa Okrakarva tassutti luokseni. Sydämeni alkoi tykyttää aavistuksen verran nopeampaan. Kolli laski eteeni mehevältä näyttävän oravan. Hän oli tuonut varmaan pulskimman oravan koko tuoresaaliskasasta! Vesi herahti kielelleni.
"Kiitos", henkäisi luoden Okrakarvaan kiitollisen katseen. Kävin saaliin kimpuun ja ahmin sen suihini. Todella hyvää. Huuliani lipaisten käänsin katseeni Okrakarvaan, joka istui minua katsellen.
"Sinun pitää nyt varmaankin mennä tekemään soturin tehtäviäsi", naukaisin painottaen aavistuksen verran sanaa "soturin".
"Niin pitääkin", Okrakarva huokaisi ja lähti. Jäin katsomaan kollin perään tyhmän näköinen hymy kasvoillani. Havahduin vasta sitten kun Kuiskevirta tassutti pesään.
"Polttotähti kertoikin jo sinun heränneen", naaras naukui. Minä nyökkäsin.
"Koska voin taas harjoitella normaalisti?" kysyin Kuiskevirralta.
"Jos olosi on huomenna hyvä voit taas jatkaa harjoittelua", parantajakissa naukui.
Asetuin makaamaan sammalille ja nukahdin melkein heti.
//Okra vaik?
Purohäntä, 22.01.2017
Kamomillapentu, Mesipentu, Kortepentu ja Takiaispentu olivat käyneet kurkistamassa sotureiden pesää. Mietin taas miten Unitassu jakselee parantajan pesällä? Uskoakseni Okrakarvan ja Unitassun välillä oli jotain. Se kuinka Okrakarva katsoi Unitassua oli sama miten Polttotähti katsoi minua. Silmät loistaen ja rakkautta hehkuen. Tyhjensin mieleni ja suljin silmäni. Sotureita pujahteli pesään sillä oli tullut jo hämärää. Vartiovuoroni alkaisi nyt. Astelin ulos leirin aukiolle sotureiden pesästä. Katselin ympärilleni ja nuuhkin ilmaa. En havainnut mitään outoa tai vierasta hajua. Vain kissojen tuoksuja. Katsahdin tuoresaaliskasan kohdalle jossa ei ollut mitään muuta kuin painauma. Oli hiljaista. Välillä kuului linnun varoitushuuto läheltä leiriä mutta vaikeni pian. Tuuli puhalsi kylmästi vasten turkkiani kuin olisi halunnut kaataa minut kumoon. Tartuin kynsilläni jäisestä maasta kiinni. Oli aavemaisen hiljaista kun tuuli lakkasi puhaltamasta. Hopeahäntä liisti kirkkaana tummalla taivaalla. Hengitykseni muuttui höyryksi päästessään pakkasilmaan. Korvannypyköitäni kipristeli yöllinen pakkanen. Pitkin kehoani aikaajoin kulki kylmiä väreitä jotka lämmittivät minua hieman. Olisin halunnut kömpiä takaisin sammalvuoteeseeni lämpimään sotureiden pesään.
Aamu valkeni ja olin hyvin väsynyt. Pari innokasta oppilasta asteli ulos oppilaiden pesästä. Aamupartio lähti liikkeelle. Minä tassuttelin uupuneena sotureiden pesälle omalle sammalvuoteelleni. Nyökkösin kissoille tervehdykseksi ja nukahdin heti.
Purohäntä, 23.01.2017
Aamu valkeni samalla kun olin metsästämässä klaanille ruokaa. Näin hiiren. Hiivin hitaasti hiirtä kohti mutta lumi narisi tassujeni alla ja hiiri loikki takaisin koloonsa. Hymähdin. Kuljin kohti Jokiklaanin rajaa. Huomasin oravan nakertamassa jotain puun oksalla. Harmaa turkkinen, pörröhäntäinen olio ei huomannut minua. Kiipesin toiselta puolelta puuta pitkin ylös oksalle. Orava puuhasteli toisella puolelle puunrunkoa. Jännitin lihakseni ja hyppäsin oravan kimppuun. Otin oravan suuhuni ja koitin saada tasapainoni. Kipitin puusta alas maahan ja orava olikin jo eloton. Kiitin Tähtiklaania sen hengestä. Peitin oravan lumen alle puun viereen lähelle jokea. Pistin paikan muistiini. Tassuttelin eteenpäin myyrän hajua seuraten. Näin kolon jonka vierellä myyrä tepasteli. Odotin kauan kunnes myyrä uskaltautui kauemmas kolosta ja loikkasin. Sain myyrän kiinni, näykkäsin myyrän elottomaksi ja kiitin Tähtiklaania sen hengestä. Suuntasin myyrä suussani kohti paikkaa minne olin oravan jättänyt. Kaivoin oravan maasta. Myyrä ja orava hampaissani roikkuen tassuttelin leiriin päin. Näin sisäänkäynti tunnelin. Menin tuoresaaliskasan luokse puottaen saaliini kahden muun hiiren joukkoon. Tepastelin leirin aukiolle katselemaan ympärilläni häärääviä kissoja.
//Joku?
Hiiliturkki, 24.01.2017
Huomasin yhden Varjoklaanilaisen tulevan tunnelia kohti. Haavetassu ja se kolli alkoivat juttelemaan. Nielaisin. Mitähän Haavetassu enää voisi keksiä tekosyyksi.
"Minä tästä.. taidankin lähteä", kuiskasin oppilaan korvaan, ja tuo nyökkäsi vaivihkaa. Lähdin juoksemaan ulos tunnelista.
Päästyäni leiriin mietin mitä seuraavaksi tekisin. Minulla ja Haavetassulla oli jotenkin omituinen ymmärrys siitä, milloin toinen saattaisi tulla tapaamaan toista, mutta se oli vain sattumaa. Huokaisin hymyillen. Päätin lähteä metsästämään. Loikin ulos leiristä, ja avasin suuni. Etsin saaliseläimiä, mutten löytänyt muuta kuin yhden laihan hiiren. Vein sen tuoresaaliskasaan, sillä olihan sekin riistaa.
Huomasin leirissä Purohännän tulevan minua kohti.
"Hei, Purohäntä", tervehdin entistä mestariani.
"Missä olit?" Purohäntä sanoi merkitsevällä äänellä.
Tiesin mitä hän tarkoitti, joten vastasin:
"Metsällä."
//Puro? Ja jos sit haluut kirjottaa et se kysyy mis tää oli sitä ennen nii voit laittaa Hiilen keksii kaiken maailman tekosyitä. :3
Purohäntä, 24.01.2017
Hiiliturkki oli tullut laiha hiiri suussaan metsältä. Huokaisin. Kai se oli uskottava?! Nyökkäsin hännänpäälläni merkin, että Hiiliturkki seuraisi minua. Astelin hangella kollin edellä metsään, paikkaan jossa kukaan ei kuulisi meitä.
"Hiiliturkki, anteeksi en saisi udella asioita, eikä sinun asiasi minulle kuulukaan mutta-", naukaisin ja näin heti kollin silmissä levottumuutto.
"Mitä sinä oikein teet? Olitko oikeasti metsällä vai vain Haavetassun kanssa jutustelemassa?" kysyin huolestuneena. Halusin tietää miksi he tapailivat toisiaan. Halusin tietää oliko Hiiliturkki vaarassa ja pakottiko varjoklaanin jäsen hänet tapaamaan itseään?
*Pysy rauhallisena*, ajattelin ja tasasin hengitykseni.
*Ei mitään hätää!" sanoin itselleni. En halunnut hermostua Hiiliturkille joten halusin olla rauhallinen. Mitäköhän entinen oppimaani minusta ajattelisi jos menettäisin malttini? Sysäsin ajatuksen sivuun.
//Hiili? xD Juttu muuttuu levottomaksi :// Ja sori jos hittasin liikaa :cc
Hiiliturkki, 24.01.2017
"Mitä sinä oikein teet? Olitko oikeasti metsällä vai vain Haavetassun kanssa jutustelemassa?" Purohäntä kysyi.
Jäykistyin. Miksi Purohännän piti tietää.
"Minä oikeasti kävin tapaamassa Haavetassua, mutta metsästin sen jälkeen. Minä.. minä oikeasti olen uskollinen Myrskyklaanille vaikka juttelenkin hänen kanssaan. Lupaan sen!" Päätin uskoutua entiselle mestarilleni.
"Mutta ole kiltti, äläkä kerro Polttotähdelle. Joohan?" anoin.
Katselin mestariani tutkivasti, mutta tuon ilmeestä ei voinut päätellä mitään, paitsi että hän oli yllättynyt suorasanaisuudestani.
//Puro? Tosi lyhyt ja niin mut... ja pystyykö joku poistaa ton äskeisen tarinan?
Purohäntä, 24.01.2017
"Mutta ole kiltti, äläkä kerro Polttotähdelle. Joohan?" Hiiliturkki anoi. Voisin olla kertomatta, mutta valehtelu painaisi sydämessäni raskaana kuin kivi. Haluan olla uskollinen Myrskyklaanille, kumppanilleni ja päällikölle. Huokaisin.
"Lupasin itselleni olla kertomatta jos et enää tapaisi Haavetassua. Nyt olet kuitenkin tapaillut joten en voi enää salata tätä. Usko sinäkin se, että kaikille on parempi jos asia on selvä", naukaisin samaan aikaan surullisena, huolestuneena, vihaisena ja levottomana. Olin myöskin hieman pettyneen oloinen. Katsoin surullisin ja anteeksi pyytävin silmin Hiiliturkkia.
"Olen pahoillani, en epäile ettet olisi uskollinen. Tämä on kuitenkin selvitettävä", sanoin painottaen sanaa 'uskollinen'. Tummanharmaa kolli katdoi minua keltaisin silmin. Tuo näytti miettivän mitä vastaisi minulle. Poljin takajalallani maata hermostuneesti. Mitä jos oppilaani olisi minulle tämän jälkeen aina vihainen? Ei! Tämä on kuitenkin selvitettävä!!
//Hiili? Cx
Kamomillapentu, 24.01.2017
Hiippailin pitkin pentutarhaa. Loikin hyvin vaimeasti pentutarhan toiseen päähän ja sieltä takaisin. Kukaan ei varmasti harjoittele yhtä kovasti kuin minä! Hymyilin voitonvarmana. Voisin pyytää veljiäni kanssani harjoittelemaan. Katsahdin Usvähännän, emoni, vierelle jossa nukkui Kortepentu ja Takiaispentu toisiinsa painautuneena. Mutta missä Mesipentu oli!? Mitä jos Mesipentu oli lähtenyt Purohännän kanssa ulos pentutarhasta! Kauhistuin. Minutkin pitäisi ottaa mukaan. Hiivin hiljaa kohti pentutarhan suuaukkoa josta tulvi sisään valoa. Livahdin ulos. Tärisin kylmästä sillä pentukarvani ei lämmittänyt minua kunnolla, tosin se oli paksumpi kuin viime kerralla. Kipitin sotureiden pesälle. Näin Purohännän harmaansinertävän turkin ja tepastelin hänen luokseen. Kolli nukkui vielä.
"Purohäntä", kuiskasin ja tökin isohkoa kollia kylkeen. Purohäntä havahtui hereille.
"Mitä nyt?" kolli kysyi katsoen hämmästyneenä minua.
"Tule", kuiskasin ja lähdin ulos sotureiden pesästä. Purohäntä seurasi siniset silmät loistaen perässäni. Kollilla ei varmaankaan ollut kylmä paksun turkkinsa ansiosta.
"Onko sinulla jotain tärkeääkin asiaa?" Purohäntä kysyi kysyvällä äänellä.
"Ajattelin vain, että-", miten Mesipentu olisi Purohännän kanssa jos koko soturi nukkui.
"Ei sittenkään mitään", naukaisin hätäisesti ja menin takaisin pentutarhaan.
"Emo!" huusin. Usvähäntä nosti päätään.
"Olet ihan luminen, Kamomillapentu", emo naukui.
"Missä Mesipentu on?" kysyin huolestuneena ja aloin itkemään. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Nyyhkytin ja haukoin henkeäni.
//Usva? Korte? Takiainen? Joku? Ja kun Puro keskustelee Hiilen kaa on eripäivä ku tää päivä milloin Kamomilla keskustelee sen kaa.
Purohäntä, 20.01.2017
Olimme lähteneet Hiilitassun kanssa leiriin. Vahdin hetken oppilaiden pesän edellä ettei Hiilitassu lähtisi taas tapaamaan Varjoklaanin kissaa. Haukottelin ja lähdin sotureiden pesälle. Matkalla Laikkulampi asteli minua vastaan sillä tuo oli vartiossa.
"Mitä sinä täällä tähän aikaan teet?" Laikkulampi kysyi ja höristi korviaan. Katsoin suoraan Laikkulammen silmiin.
"Kävin metsällä, en halua levittää juoruja mutta oli pieniä ongelmia vain oppilaan kanssa", naurahdin ja Laikkulampikin naurahti.
"Mutta nyt menen nukkumaan", vastasin. En kertoisi Polttotähdelle tästä mutta jos sama toistuisi vielä kerrankin kertoisin heti. Astelin sotureiden pesälle ja menin makuulle sammalvuoteelleni joka oli viileä. Kun painoin silmäni kiinni nukahdin heti.
Heräsin myöhään aamulla. Utukatse katsoi minua.
"Nukuitpa myöhään", tuo kiusasi minua.
"Kai sitä saa nukkua jos väsyttää", naukaisin haukotellen. Utukatse nyökkäsi ymmärtäväisenä. Suin nopein vedoin harmaansinertävää turkkiani. Nousin ylös ja venyttelin raajojani. Tassuttelin tuoresaaliskasan luokse. Kasassa oli vain pari hiirtä joten käännyin ympäri. En voisi syödä nyt kun klaaninvanhimmat ja kuningattaret tarvitsevat ruokaa! Näin Unitassun hakevan hiiren tuoresaaliskasasta.
"Huomenta", naukaisin lempeästi tyttärelleni. Naaras hymyili.
"Huomenta Purohäntä", tuo sanoi.
"Olet ollut ahkera oppilas!" naukaisin kannustavasti ja se olikin totta. Hopeanharmaa naaras nappasin hiiren hampaisiinsa ja vei sen pentutarhaan. Huokaisin hymyillen ja räpyttelin silmiäni.
Purohäntä, 21.01.2017
//unta//
Juoksin metsässä. Juoksin Jokiklaanin rajalle asti hengästyneenä. Näin toisella puolella Valkohännän. Valkohännän seurassa oli jokiklaanilainen kolli. Vilkuilin molempia kissoja. Mieleeni muistui Hiilitassu ja Valkohäntä muuttui Haavetassuksi ja jokiklaanilainen kolli Hiilitassuksi. Ovatko he rakastuneita? Tietenkin! Miksen heti sitä tajunnut. Miksi he muuten tapailisivat.
//hereillä//
Räväytin silmäni auki. Uni unohtui heti. Haukottelin ja suin siniharmaata turkkiani pitkin vedoin. Nousin ylös neljälle tassulle ja venyttelin selkä kaarella. Tuli toinen haukotus. Räpyttelin silmiäni. Voisin mennä tänään Hiilitassun kanssa saalistamaan. Ensin kävisin kuitenkin juttelemassa Unitassun kanssa. Menin leirin aukiolle ja näin Unitassun.
"Hei", naukaisin tyttärelleni. Unitassu oli ainut pentumme joka oli läheisyydessämme Myrskyklaanissa.
"Hei", Unitassu naukaisi. Hymyilin lempeästi.
"Miten oppilaana sujuu?" kysyin.
"Hyvin", Unitassu vastasi. Aamupartio tuli leiriin ja tiputti saaliinsa tuoresaaliskasaan. Unitassu nappasi hiiren ja linnun. Naaras nyökkäsi minulle ja tassutteli pentutarhaan.
Purohäntä, 21.01.2017
Polttotöhti kajautti ilmoille kovan kutsumishuudon. Tassuttelin Suurkiven läheisyyteen ja väläytin pienen hymyn Hiilitassulle joka istui Okratassun vieressä.
*Onkohan nyt heidän vuoronsa tulla sotureiksi?* mietin itsekseni. Katsahdin päällikköön.
Tänään saamme kaksi uutta soturia. Hiilitassu ja Okratassu, astukaa eteen", Polttotähti aloitti kun kaikki olivat paikalla. Lukuun ottamatta paria kissaa pentutarhalta ja klaaninvanhimpien pesällä. Usvahäntä oli saanut neljä pentua ja ajattelin käydä tervehtimässä heitä jossain vaiheessa. Hiilitassu ja Okratassu astelivat ylpeän näköisinä Polttotähden eteen.
"Minä, Polttotähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiämme kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Hiilitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania -jopa henkesi uhalla?" päällikkö jatkoi. Hiilitassu röyhisti rintaansa.
"Lupaan", Hiilitassu sanoi. Hymyilin ylpeänä.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Hiilitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Hiiliturkkina. Tähtiklaani kunnioittaa nopeuttasi ja taistelutaitojasi, ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!" Polttotähti kajautti ja uskoin että naaraan ääni kuului pentutarhan hämärimpään nurkkaan asti.
"Okratassu. Lupaatko elää soturilain mukaisesti, ja puolustaa tätä klaania -jopa henkesi uhalla?" Polttotähti jatkoi ja katsoi Okratassua.
"Lupaan", Okratassu vastasi katsoen päällikköa varmalla katseella.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Okratassu, tästä hetkestä lähtien, sinut tunnetaan Okrakarvana. Tähtiklaani kunnioittaa taistelutaitojasi ja uskollisuuttasi, ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!" Polttotähti kajautti hymyillen.
"Hiiliturkki! Okrakarva! Hiiliturkki! Okrakarva!" klaani hurrasi kahdelle juuri nimitetylle soturille. Olin niin iloinen ja ylpeä. Ensimmäisestä oppilaastani oli tullut kunnon soturi!
"Onneksi olkoon Hiiliturkki ja Okrakarva!" naukaisin onnen toivotuksen molemmille. Lempeästi hymyillen annoin toisille kissoille tilaa mennä onnittelemaan uusia sotureita. Nyt heillä olisi edessä pitkä yö.
Heräsin aamulla. Avasin silmäni. Nyt minulla ei ollut oppilasta koulutettavana. Suin sinertävän harmaan turkkini nopeasti ja venyttelin raajojani. Päätin mennä katsomaan Myrskyklaanin uusia pentuja. Astelin rauhallisena kohti pentutarhaa. Pentujen isä oli aamupartiossa mutta pentujen emo köllötti rauhallisesti nukkuen sammalilla. Minulle tuli mieleen omat pentumme Polttotähden kanssa. Kurkistin sisälle pesään. Hiippaisin sisään hyvin hiljaa katsomaan pentuja. Usvahäntä nosti päätään.
"Ai, hei Purohäntä", tuo naukaisi ja nuolaisi mustavalkeaa pentua kielellään.
"Tulit varmasti pentuja katsomaan", Usvahäntä naukaisi.
"Tulin, pakkohan uusia klaanin jäseniä on käydä katsomassa", sanoin ja astuin lähemmäs pentuja. Yksi pnetu raotti silmiään.
"Kuka tuo on?" pentu sanoi säikähtäneenä ja koitti epätoivoisesti päästä lähemmäs emoaan ryömien.
"Ei mitään hätää! Se on Myrskyklaanin soturi, Purohäntä. Soturiksi tullaan kun on ensin oltu oppilas", Usvahäntä naukui ja katsoi hymyillen neljää pentuaan.
"Hei, kukas sinä olet?" kysyin katsoen vaaleanharmaata pentua.
"Olen Kamomillapentu!" Kamomillapennuksi esittäytynyt kissa naukui pienellä äänellä. Pian valkea pentu nosti päätään.
"Olen Purohäntä, Myrskyklaanin soturi, kuka sinä olet?" esittäydyin ja kysyin pennulta.
"Minä olen Mesipentu", pentu sanoi.
"Hauska tutustua", naukaisin huvittuneesti.
//Usva? Mesi? Kamomilla? Korte? Takiainen?
Usvahäntä, 21.01.2017
Purohäntä istuutui alas muutaman hiirenmitan päähän minun ja neljän pentuni sammalpedistä.
"Kuinka pentujen kanssa on mennyt?" Purohäntä kysyi hymyillen ystävällisesti.
"Hyvin. Vaatiihan se aina hieman totuttelua, mutta kyllä niihin parissa päivässä tottuu", kerroin ja nuolaisin nukkuvan Takiaispennun päälakea. Kollipentu oli ainoa neljästä pennusta, joka ei ollut vielä avannut silmiään. Mutta pennut olivat vasta muutaman päivän ikäisen, joten ei hän mitenkään myöhässä ollut. Mesipentu asteli pienillä jaloillaan huojuen ympäri pentutarhaa. Kolli oli opiskellut kovasti oppiakseen kävelemään. Hänessä riitti tarmoa, ja niin riitti myös Takiaispennussa ja Kamomillapennussa. Pentutarhassa oli melko lämmintä, sillä nyt täällä oli lähes kaiken aikaa kuusi kissaa hengittämässä lämmintä ilmaa, ja lähes kaiken aikaa myrskyklaanilaisia kävi katsomassa pentuja. Ikäväkseni oma kumppanini ja pentujen isä - Vinhasiipi - ei ollut käynyt katsomassa pentujamme kuin kaksi kertaa sitten heidän syntymänsä. Kolli osallistui mahdollisimman moneen saalistuspartioon, sillä saaliita ei Myrskyklaanissa kamalasti ollut, kiitos lehtikadon, joka oli erittäin kylmä.
"Voinko mennä ulos pesästä? Osaan jo kävellä, ja kävisin vain nopeasti", Mesipentu naukui anovasti. Hymähdin pienesti kollipennulle.
"Valitettavasti se ei sovi. En voi lähteä pesästä, koska Paatsamapilvi on jossain, ja Takiaispentua ei voi jättää yksin", nau'uin pahoittelevasti pennulleni.
"Entä jos me menisimme hänen kanssaan?" Kamomillapentu kysyi ja vilkaisi Kortepentua, joka oli tutkimassa sammalpalloa, jonka naaras oli löytänyt jostain pentutarhan nurkasta. Naurahdin melko kovaäänisesti.
"Sekään ei sovi. En päästä teitä edes yhdessä pois pesästä, koska en voi taata, että se olisi turvallista", naukaisin ja nuolaisin pentueen ainoan naaraspennun päälakea.
"Entä jos minä veisin heidät?" Purohäntä ehdotti. Mietin hetken aikaa kollisoturin ehdotusta. Tisin, että Purohännän seurassa pentuni olisivat turvassa, ja että kolli katsoisi heidän peräänsä, sillä olihan hänellä itselläänkin pentuja.
"Kyllä se minulle sopii. Käykää kuitenkin vain katsomassa, älkääkä menkö kauas pesän suulta. Olisi epäreilua, jos te olisitte käynyt jo koko leirin läpi, kun Takiaispentu vasta opettelisi kävelemään", nau'uin kolmelle pennulle ja kosketin vuoroperään heidän päälakiaan. Mesipentu kiljaisi innosta ja lähti ravaamaan kohti pentutarhan uloskäyntiä, mutta kompastui pieniin jalkoihinsa ja kaatui jäiselle maalle. Kolli päästi ilmoille sydäntä särkevän, tuskallisen vinkaisun. Ryntäsin pentuni luokse, ja niin tekivät myös kaksi muuta pentua ja Purohäntä.
"Oletko kunnossa?" Kortepentu kysyi ja tunki jalkojeni välistä veljensä luokse.
"Etutassuuni sattuu todella paljon", Mesipentu naukui itkua vääntäen ja nosti varovasti vasemmanpuoleista etutassuaan.
"Minä haen Kuiskevirran", Purohäntä naukui kiireesti ja pujahti ulos pentutarhasta leirin pääaukiolle. Huomasin, että Kortepentu katsoi tarkasti veljensä jalkaa, jossa oli pieni haava, ja se näytti olevan hieman taittunut.
"Sinä tarvitset purasruohoa", Kortepentu tokaisi. Naurahdin huvittuneesti. Pentu käänsi katseensa minuun ja oli hämmentynyt. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, pentutarhan suulta kuului naukaisu:
"Hyvin arvattu, mutta purasruoho auttaa kuningattaren maidon tuotossa." Ääni kuului Kuiskevirralle. Siniharmaa parantajakissa asteli sisään pesään ja asteli Mesipennun luokse. Sokea parantajanaaras kokeili käpälillään ja kuonollaan tassua, ja pian hän totesi:
"Se on vain nyrjähtänyt. Haavaan tuskin tarvitsee mitään, koska se on vain pintanaarmu. Mesipentu voi nukkua pentutarhassa, mutta hän ei saa kävellä muutamaan päivään tai ainakaan laskea painoa kipeälle jalalle, jotta se paranee. Tuon teille myöhemmin unikon siemeniä, jotta Mesipentu saa paremmin unta."
"Emmekö mekään pääse pois pentutarhasta?" kysyi Kamomillapentu hieman surkeana.
"Valitettavasti ette. Katsotaan sitten uudelleen, kun Mesipennun jalka on parantunut", nau'uin ja nuolaisin naaraspentua.
"Voiko minusta siltikin tulla parantajaoppilas, vaikka en tiennyt, mihin purasruohoa käytetään?" Kortepentu kysyi surullisen kuuloisena Kuiskevirralta.
"Sinusta voi tulla mitä vain. Olet vasta pieni pentu, ja en minäkään osannut pentuna yrttejä, mutta siitäkin huolimatta minusta tuli parantaja", Kuiskevirta naukui ja kosketti kuonollaan Kortepennun päälakea, jonka jälkeen siniharmaa naaras poistui pesästä. Astelin Mesipennun luokse ja tartuin tuota kiinni niskanahasta. Kannoin kollin sammalpedillemme ja asetuin tuon ja Takiaispennun vierelle nukkumaan.
"En halua, että jalkani on kipeä", Mesipentu valitti.
"Sinun täytyy tulevaisuudessa olla varovampi, jottet enää kompuroi tuolla tavalla. Jalkasi on kipeä vain pari päivää. Et sinä mitään menetä, kipeä jalka on vain yksi kokemus. Voit myöhemmin olla ylpeä, että selvisit siitä ilman mitään sen kummempia ongelmia", virnistin ja nuolaisin pennun korvantaustaa.
//Pennut tai joku?
Kamomillapisara, 21.01.2017
Mesipentu oli satuttanut jalkansa enkä minä ja Kortepentu enää päästy tutkimana leiriä. Purohäntä heilautti häntäänsä pari kertaa.
"Menen nyt, hei hei", Purohäntä naukaisi. Katsoin kuinka harmaansinertävä kolli asteli pois pentutarhasta. Huokaisin ja harjottelin kävelyä. Halusin olla hyvä kävelemään ettei minulle kövisi niin kuin Mesipennulle. Kun olin harjoitellut tarpeekseni kävelyä mätkähdin emoni viereen.
"Miksen voisi olla jo soturi", huokaisin surullisella äänellä.
"Siihen on vielä aikaa. Kyllä sinusta joskus soturi tulee", emoni naukaisi lempeästi. Katselin pääkallellani Kortepentua. Miksi tuo halusi olla parantaja? Joutumaan vain antamaan yrttejä toisille. Mutta ehkä Kortepentu pitäisi siitä! Sehän on Kortepennun oma asia. Minä halusin olla soturi! Rohkea ja koko klaanin paras soturi. Tänään aiemmin oli kuulunut ulkoa kovaa mau'untaa. Emo oli kertonut että klaanissa oli päällikkö.
"Mikä se päällikkö on?" kysyin katsoen emoani.
"Päällikkö huolehtii ja päättää klaaninsa asioista", Usvahäntä naukaisi.
"Voinko minäkin olla päällikkö?" kysyin innoissani.
"Sinusta voi tulla joskus päällikkö, mutta keskity olemaan hyvä soturi", Usvahäntä sanoi.
"Minusta tulee koko klaanin paras soturi!" piipitin.
"Eikä tule! Minusta tulee", Mesipentu naukaisi.
"Teistä tulee parhaimmat soturit", emo naukui painottaen sanaa 'teistä'. Pyöräytin silmiäni. Sanoipa emo mitä vain, minusta tulee paras soturi! Minulle tuli nälkä ja kipitin hitaasti emon mahan kohdalle. Aloin juomaan lämmintä maitoa nisästä. Lämmin maito lämmitti kehoani ja minua alkoi heti väsyttää. Silmäluomeni lipsuivat kiinni ja viimein nukahdin emoni viereen, ihanaan lämpöön.
//Muut pennut? Usva?
Purohäntä, 21.01.2017
Olin vähän aikaa sitten lähtenyt pentutarhasta. En ollut vielä syönyt tänään mitään joten astelin tuoresaaliskasalle.
*Voisin ottaa tuon hiiren*, mietin ja nappasin pienen hiiren hampaisiini. Tassuttelin hiiri hampaissani Suurkiven läheisyyteen missä pari soturia jo aterioikin. Nyökkäsin heille tervehdykseksi ja haukkasin palan hiirestä.
"Hei Purohäntä", Utukatse naukaisi ja katsoi minua sokeilla silmillään.
"Hei Utukatse", naukaisin ja haukkasin toisen palan pienjyrsijästä. Syötyäni hiiren nuolaisin huuliani. Astelin sotureiden pesälle.
*Pidän tämän päivän lepopäivänä mutta huomenna olen enemmän hyödyksi klaanille!* ajattelin. Menin makuulle sammalvuoteeseeni.
"Ja kerran kun voi levätä kannattaa levätä", sanoin hiljaa itsekseni niin ettei kukaan kuullut ääntäni.
Unitassu, 22.01.2017
Paha olo velloi vatsassani katsellessani Okrakarvan ja Hiiliturkin nimitysmenoja. Kyyneleet pyrkivät silmiini. Kissat lopettivat heidän nimiensä huutamisen. Minäkin lopetin. Olin arvannut tämän. Tassuttelin Okrakarvan luo. Tuore soturi hymyili leveästi. Hän oli onnellinen.
"Onnea Okrakarva", naukaisin pusertaen tekohymyn huulilleni kollin kääntäessä katseensa minuun. Hän nyökkäsi kohteliaasti ja kääntyi sitten vastaanottamaan muiden onnitteluja. Käännyin kohti tarpeidentekopaikka hymyn kadotessa kasvoiltani ja kyyneleiden kohotessa silmiini. Minua oksetti. Ryntäsin sisään tarpeidentekopaikalle ja oksensin heti sinne päästyäni. Paha oloni ei kadonnut lounaani mukana. Yökkäsin loputkin äskeisestä ruuastani maahan. Yritin kovasti olla kaatumatta jätteisiin kompuroidessani ulos pesästä. Huomasin isäni Purohännän seisovan edessäni katsellen minua tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Oliko hän nähnyt minun oksentavan?
"Onko jokin hätänä? Pitäisikö sinun käydä parantajan pesällä?" hän kysyi huolestuneena. Pudistelin päätäni kompuroidessani oppilaiden pesään. Lysähdin pedilleni. Olin arvannut tämän. Ensin Valkohäntä pääsi soturiksi, sitten vielä Okrakarva. Silmissäni alkoi näkyä mustia pilkkuja. Kuulin jonkun kissan sanovan nimeäni hädissään. Minä kuulin sen vain hämärästi. Viimeinen asia jonka kuulin ennen pyörtymistäni oli:
"Hakekaa parantaja!"
//Joku?
Polttotähti, 22.01.2017
Näin Purohännän ryntäävän parantajanpesälle. Katsoin tuota kummissani, sillä hän juoksi oppilaidenpesän suunnalta. Oksennuksen löyhkä tuli sieraimiini. Kävelin kohti oppilaidenpesää. Kiersin oksennuksen ja tassuttelin Unitassun viereen.
"Unitassu, Unitassu!" naukaisin. Painauduin kiinni pentuni turkkiin. Kyyneleet kirposivat silmiini.
"Älä jätä meitä", naukaisin hiljaa. "Olet tärkeämpi kuin uskotkaan, jos jätät meidät, olen menettänyt kaikki pentuni", nau'uin hiljaa. Kyyneleet valuivat vuolaammin poskilleni.
"En halua menettää sinuakin"
Painauduin kiinni pentuuni. Puskin tuota lempeästi.
"Herää", naukaisin.
//Uni?
//Sori mini :/
Purohäntä, 22.01.2017
Ryntäsin niin nopeasti parantajaan pesälle kuin pääsin.
"Kuiskevirta!" karjaisin hätäisenä. Kuiskevirta katsahti minuun.
"Niin", tuo naukaisi nopeasti.
"Unitassu, hän oksensi ja... nyt tarvitaan sinua! Auta tytärtämme!!!" karjuin haukkoen henkeä.
"Selvä", parantajanaaras sanoi. Tuo nappasi yrttejä mukaansa ja juoksimme kiireesti oppilaiden pesälle.
"Unitassu!" huusin ja tunsin kyynelten vierivän pitkin poskiani. Polttotähti oli Unitassun vierellä hokien:
"Herää." En halunnut menettää viimeistä pentuamme joka asui kanssamme.
"Sinun on herättävä", karjaisin. Menin ja nuolaisin Unitassun otsaa.
"Teen kaikkeni", parantaja naukaisi.
//Uni? Poltto? Joku?
Purohäntä, 22.01.2017
Astuin sisään parantajan pesään. Kuulin kuinka Unitasssu sanoi olevansa kateellinen.
"Unitassu? Onko kaikki hyvin?" kysyin lempeällä äänellä ja katsoin hopeanharmaata oppilasta.
"On, mutta en pääse ikinä soturiksi", tyttäreni maukui. Katsoin Polttotähteä ja tuo nyökkäsi.
"Kuules, kaikki pääsevät soturiksi kun on sen aika. Muista se!" naukaisin.
"Kaikki pääsevät sotureiksi ajallaan", Polttotähti lisäsi. Tuo nuolaisi Unitassua kielellään.
"Kaikki järjestyy", Polttotähti naukui. Nyökkäsin.
"Niin kai", Unitassu huokaisi mutta piristyi hieman.
"Olet tärkeämpi kuin luuletkaan", kuiskasin Unitassun korvaan kehräten.
"Olenko?" naaraskissa kysyi.
"Olet! Ja sinun pitäisi kyllä jo tietää se", Polttotähti naukui lempeällä äänellään. En kuopuisi Unitassusta millään. Voisin vaikka menettää henkeni tuon puolesta!
//Uni? Poltto?
Purohäntä, 18.01.2017
Tassuttelimme leiriin.
"Kauankohan Hiilitassulla kestää", mutisin hiljaisella äänellä itsekseni tuoresaaliskasan läheisyydessä. Äkkiä mieleeni muistui, että myöskin varjoklaanin oppilas Haavetassu oli jäänyt rajalle. Karvani pörhistyivät ja vatsaani kipristeli huolesta. Käännyin leirin uloskäyntiä kohti ja loikin nopeasti takaisin. Näin kuinka oppilaas puhuivat keskenään.
"Onko jokin hätänä?" kysyin heti alkuun. Kummatkin pudistelivat päätään. Katsoin tiukasti tummanharmaata kollia.
"Ja miten selitätte tämän, haluaisin juuri nyt kuulla kummaltakin selityksiä. Hiilitassu, minulla on sinulle hommia. Ja Haavetassu, luulen että sinullekin on", naukaisin ja katsoin vuorotellen kumpaakin oppilasta.
"Nyt on lehtikato, klaanimme tarvitsee joka ikisen oppilaan ja soturin. Ja Haavetassu, sinun klaanisi tarvitsee myös. Lehtikato ei ole helpoin vuodenaika, muistakaa se", sanoin ja harmaansinertävä turkkini pörhistyi.
//Hiili? Haave?
Hiilitassu, 18.01.2017
Juoksin puiden lomassa kohti leiriä. Päässäni pyöri Haavetassun sanat:
"Kuuhuipun aikaan nelipuilla." Ärähdin. Mitä minä sitä mokomaa kirppusäkkiä edes kaipaisin.
Pian olimme leirissä. Olin hyvin väsynyt, joten menin suoraan nukkumaan.
Heräsin jonkin ajan kuluttua. Kuuhuippu lähestyi.
*Menisinkö minä?* kysyin itseltäni.
Lopulta pakotin tassuni liikkeeseen. Olin utelias kuulemaan mitä naaraalla oli minulle sanottavana.
Juoksin puiden lomassa. Katsoin kuuta. Oli kuuhuippu. Kiristin tahtia.
Pian saavuin Nelipuiden laaksoon. Etsin katseellani Haavetassua, mutten haistanut kuin tuoreen Varjoklaanin hajun. En nähnyt mitään.
*Oliko tämä ansa?* mietin ärtyneenä, ja paljastin hampaani. Pian Haavetassu kuitenkin tepasteli luokseni iloisena.
"Sinä tulit!" hän kehräsi.
Tunsin oloni vaivautuneeksi.
"Niin", vastasin.
Sitten Haavetassu tönäisi minut kumoon, hyppäsi päälleni, ja laski kasvonsa lähelle minun omia kasvojani.
"Mitä sinä-", älähdin, mutta Haavetassu pamautti häntänsä suulleni.
Naaras hymyili. Minua arvelutti olla tämän naaraan kanssa. Rimpuilin pois.
"Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?" Paljastin hampaani, ja jännitin lihakseni.
"Voin kyllä tapella jos vain haluat", murisin. Olin silti epävarma. Tuntui, että sisimmässäni en halunnut haavoittaa tätä naarasta. Haavetassussa oli jotakin.. kiinnostavaa!
Pian kuulin rapinaa pensaikosta. Hätkähdin, ja käännyin ympäri. Se oli Okratassu, veljeni. Haavetassu jännittyi, niin kuin minäkin.
"Hiilitassu! Mitä sinä teet!", veljeni tiukkasi vihaisena.
"Tiedät, ettet saa tapailla muiden klaanien kissoja!", Okratassu jatkoi.
"Niin. Anteeksi, veli", mumisin.
"Minun täytyy kertoa tästä Purohännälle!" Okratassu kivahti vielä.
"Ei! Älä kerro, kiltti!" yritin, mutta Okratassu juoksi jo puiden lomassa. Lähdin tuon perään.
Saavuin leiriin, ja pinkaisin oppilaiden pesään.
Aamulla heräsin siihen, että minua tökittiin. Okratassu seisoi vierelläni epäilevänä.
"Purohännällä on asiaa", hän murahti.
Pelko kouraisi minua. Astelin ulos Purohännän luo.
"Mitä sinä oikein teit yöllä sen Varjoklaanin kissan kanssa!?" mestarini torui.
//Puro? Ja toivottavasti en hitannu liikaa Haavetta.
Purohäntä, 19.01.2017
"Mitä sinä oikein teit yöllä sen Varjoklaanin kissan kanssa", toruin Hiilitassua. Oppilas painoi päänsä.
"Haavetassu pyysi tapaamaan ja-", oppilaani ehti naukaista kunnes keskeytin hänet.
"Ja sinä menit! Se olisi voinut olla ansa, Varjoklaaniin ei ole tällä hetkellä luottamista", sanoin ärtyneesti. Näin kuitenkin Hiilitassun keltaisista silmistä jotain vahvaa tunnetta. Oliko oppilas rakastunut? En ollut varma, mutta jos oli mitä voisin tehdä? Oli ihan liikaa olla tietämättä missä oma tytär menee kun ei ole näkynyt. Eikö minulla ole murheita kerrakseen? Ensin.. Nielaisin. Vaahterapennun kuolema, entisen mestarini Kirsikkaviiksen kuolema ja että Valkohäntä rakastuu Jokiklaanin soturiin. Pudistin päätäni.
"Minun on keskusteltava päällikön kanssa", naukaisin. Hiilitassun silmissä oleva säihke ei sammunut.
"Ja sinä pysyt sen aikaa oppilaiden pesässä", sanoin. Seurasin kuinka oppilaani asteli hitain askelin oppilaiden pesään.
*Teinkö minä nyt oikein*, ajattelin. Tassuttelin nopein askelin päällikön pesälle missä Polttotähti oli.
"Hei", naukaisin hymyillen kumppanilleni. Kehräsin ja nuolaisin naaraan poskea.
"Tulin kertomaan oppilaastani, Hiilitassusta. Hän oli kuuhuipun aikaan tapaamassa varjoklaanilaista oppilasta rajalla. Olivat koskettaneetkin toisiaan. Annammeko hänelle rangaistuksen", nau'uin epävarmalla äänellä. Polttotähti näytti miettivän hetken kunnes avasi suunsa ja vastasi:
//Poltto?
Hiilitassu, 19.01.2017
Olin pää painuksissa oppilaiden pesässä. Istuin omalla vuoteellani odottamassa Purohännän paluuta. Minua pelotti. Entä jos minut karkotettaisi klaanista. Tai entäpä jos minut tapettaisi!? No ei nyt sentään.. Polttotähti ei ollut julma. Pääsisin tilanteesta luultavasti pienellä rangaistuksella. Purin hammasta. Päässäni kieppui kaikki:
Miksi Haavetassu halusi tavata minut? Miksi minä menin? Mikä oli estänyt minua repimästä häneltä silmiä päästä?
Nyt kun ajattelin kaikkea tuota ja Haavetassua, minut ja hänet sitoi yhteen yksi side.. voisiko mitenkään olla.. että olisin ihastunut tuohon Varjoklaanilaiseen. Tai että hän olisi ihastunut minuun?
Pudistelin päätäni. Jos Polttotähti kysyisi pidinkö hänestä, en missään tapauksessa kertoisi edes hänelle, mitä tunsin Haavetassua kohtaan. Pian Purohäntä tuli sisälle.
"Nyt saat luvan tulla mukaani päällikön puheille."
Astelimme yhdessä päällikön pesälle.
"Hiilitassu?" Polttotähti naukui.
Astuin sisälle reippaasti.
"Olit viime yönä nelipuilla jonkun Varjoklaanilaisen kanssa. Mitä te teitte?" hän tiukkasi.
"Emme mitään. Tai siis.. hän pyysi minua.. ja minä menin.. ja sitten hän tuli.. ja oli iloinen kun pääsin käymään ja.. sitten Okratassu tuli ja..", vilkaisin välissä Purohäntää ja nielaisin, kun huomasin, että tuo tiesi että jätin yhden asian kertomatta.
"No.. annan rangaistuksen myöhemmin. Nyt sinulla on aikaa. Ja mieluusti älä kuluta sitä tapailemassa sitä Varjoklaanin naarasta.
*Ja sinähän et minua estä!* Nyökkäsin hitaasti, ja peruutin ulos pesästä.
Vilkaisin taakseni. Purohäntä oli jättäytynyt juttelemaan Polttotähden kanssa. Luikahdin ulos sisäänkäynti tunnelista. Kuljin hetken matkaa eteenpäin nelipuille, kunnes haistoin Varjoklaanin hajua.
*Ei kai se pöhkö Varjoklaanilainen ole tänne tullut!* pelästyin.
Karvani nousivat pystyyn, ja tarkastelin aukiolla. Pian huomasin pientä liikettä pensaissa. Hurjistuin. Pian pienikokoinen kissa- arvelin tuon olevan pentu- astui esiin. Kun kissa huomasi minut, hän huudahti säikähtäneenä. Silloin pensaasta tuli toinenkin kissa esille. Hänkin näytti säikähtäneeltä.
"Keitä te olette?" kysyin hampaat irvessä.
"Me olemme Murattitassu ja Pujopentu", toinen-suurempi-vastasi.
"Miksi olette Myrskyklaanin reviirillä!"
//Pujo tai Muratti?
Tai sit jos Haave haluu jatkaa nii Hiili voi vaik tulla myöhemmin nelipuille tapaamaan sitä. :)
Hiilitassu, 19.01.2017
//Jatkoa Muratille ja Pujolle//
Raahasin yhdessä Murattitassun kanssa Pujopentua kohti Myrskyklaanin leiriä. En muuten toisi heitä tänne, mutta tiesin, että Pujopentu olisi saatava lämpimäksi.
Saavuimme leiriin, ja näin Pujopennun avaavan silmänsä. Olratassu tuli paikalle.
"Onko hän pentu?" Okratassu kysyi huolissaan. Nyökkäsin, ja Okratassu kääntyi Murattitassun puoleen.
"Hän on varmaan oppilas?" veljeni arveli.
"Niin."
Huokaisin. Etsin katseellani mestariani. Kun ketään ei näkynyt, ja Okratassu oli lähtenyt, kuiskasin Murattitassulle:
" Mitä Haavetassulle kuuluu?"
Murattitassun näytti aluksi hämmentyneeltä kysymyksestäni, mutta älysi sitten.
"Luulisin että hyvää", hän vastasi. Hän katseli minua arvioivasti.
Pian Purohäntä rasitti paikalle.
//Puro, Muratti? Ja toivotaan, ettei kirjoteta ristiin xD
Purohäntä, 19.01.2017
Etsin Hiilitassua oppilaiden pesästä, tarpeidenteko paikalta ja koko leiristä.
*Missä se oppilas on?* ajattelin ärtyneesti. Menin ulos käynnille ja etsin Hiilitassun tuoksua. Pian haistoin kollin, oppilaani.
"Hiilitassu!" karjaisin. Olin vihainen, ensimmäisiä kertojani. En halunnut että ensimmäisestä oppilaastani tulisi kunnollista soturia. Huokaisin ja lähdin Hiilitassun hajun perään. Näin pian kaksi pientä pentua ja Hiilitassun.
"Mitä täällä tapahtuu?" kysyin lempeästi ja katselin kahta pentua.
"Pujopentu ja Murattipentu karkasivat ja ovat nyt eksyksissä", Hiilitassu naukaisi. Huokaisin.
"Viedään heidät Myrskyklaanin leiriin, en varmasti astu tassullanikaan Varjoklaanin reviirille", sanoin. Vilkaisin Hiilitassua. Jaksaisimmeko kantaa pennut leiriin asti?
"Hiilitassu, muista tänä: aina autetaan pentuja vaikka olisivatkin toisesta klaanista. Isompi pentu pitäisi saada selkääni mutta pienempää voin kantaa sussani", naukaisin. Hiilitassu nyökkäsi. Nappasin isonman pennun niskanahasta kiinni ja heilautin hänet selkääni.
"Tue, tue", naukaisin ja Hiilitassu asetti pennun kunnolla.
"Hyvä", naukaisin. Hiilitassu tuijotti keltaisin silmin pienempää pentua.
"Selviääkö hän?" tuo kysyi.
"En ole varma", huokaisin. Otin pienemmän pennun niskanajasta kiinni ja aloin kantaa tuota. Pennut tuntuivat todella raskailta ja epätoivoisesti koitin kävellä reippaasti kohti leiriä. Puuskin hikisenä. Vaivalloisesti pääsin viimein leiriin.
"Kuiskevirta, apua", karjuin ja laskin pennut maahan.
//Joku?
Purohäntä, 19.01.2017
"Mikäs teillä on vointi?" kysyin katsahtaen varjoklaanilaisiin pikku pentuihin. Pyöräytin silmiäni kun kumpikaan ei vastannut. Huokaisin.
"Nyt pitää miettiä kuka teidät vie takaisin", sanoin pohtivalla äänellä katsoen kahta kissaa.
"Minä en ainakaan teitä Varjoklaaniin vie", tuhahdin.
"Mutta kenties Polttotähti lähettää partioon viemään teidät takaisin", mutisin. En pitänyt Varjoklaanista. Jos sai valita menikö mieluummin sanomaan 'hei' Jokiklaanin kissalle vai Varjoklaanin kissalle, niin Jokiklaanin kissalle. Pudistin päätäni. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Kyllähän minä heidät voisin viedä, mutten yksin. Huokaisin. Miksi elämä on tälläistä? Olisivat mokomat pysyneet omalla reviirillään ja olleet kunnolla! Onko varjoklaanilaisilla yhtäön järkeä päässä. Katselin kahta karvamöykkyä edessäni.
"Haen päällikön tänne", naukaisin. Menin etsimään Polttotähden ja tulin hänen kanssaan takaisin parantajan pesälle.
"Mitä teemme heille?" kysyin erittäin huolestuneella ja kysyvällä äänellä.
//Poltto? Muratti? Pujo? Ja Puro kutsuu niitä sit pennuiks xDD
Polttotähti, 19.01.2017
//Jatkoo Purolle\\
"Minä kokoan partion, viemme heidät nyt", naukaisin.
"Lehtiturkki, Huurulilja, Hiilitassu, ilmoittautukaa minulle!" jokainen huutamani kissa ilmestyi aukiolle.
"Tule", kuiskasin Purohännälle. Tassuttelimme aukiolle.
"Lähdemme viemään Varjoklaanilaisia takaisin kotiinsa, nyt", naukaisin. Käännyin ympäri ja heilautin häntääni. Tassuttelin parantajanpesälle. Vanhempi kissa pystyi kävellä, mutta varmuuden vuoksi halusin kantaa pienemmän kissan.
"Ei hätää, pian pääsette kotiin, lähdetään", naukaisin. Otin pienemmän niskasta hellästi kiinni ja lähdin kantamaan tuota. Käskin pienemmän rinnalleni kävelemään. Lähdimme leiristä. Suuntasin kohti nelipuita. Vanhempi kissa alkoi huomattavasti väsyä. Hän alkoi jäädä jälkeen mutta pysytteli sinnikkäästi rinnallani. Hidastin vähän vauhtiani. Pentu alkoi tuntua aina vain painavammalta. Niskani alkoi kipeytyä. En kuitenkaan aikonut luovuttaa, kohtelisin tätä pentua kuin omaani. Hidastin vielä vähän vauhtiani kävelevän nuoren kissan jaksamisen takia.
"Jaksatko sinä?" Purohännän ääni kysyi takaani. Pysähdyin. Ojensin pennun Purohännälle.
"Pidä häntä hellästi", naukaisin. Purohäntä nyökkäsi.
"Missä emo, tahdon emon luo", pentu vikisi.
"Olet ihan pian emosi luona", naukaisin lempeästi ja nuolaisin tuon päälakea lempeästi. Käännyin sitten ympäri.
"Jatketaan", naukaisin. Lähdin liikkeelle. Vanhempi kissa uupui uupumistaan. Huomasin jo yhden tammista häämöttävän. Pienempi kissa vierelläni näytti huomaavan saman. Tuon ilme kirkastui ja häneen tunti tulevan uutta energiaa.
//Muut?
Purohäntä, 20.01.2017
Olimme vieneet varjoklaanilaiset turvallisesti omaan leiriinsä. Huokaisin helpotuksesta kun ylitimme Varjoklaanin rajan ja olimme taas Myrskyklaanin reviirillä. Nuuhkaisin ilmaa ja nenääni kantautui Myrskyklaanin tuoksu, tuoksu oli niin ihana. Olin kiitollinen kun meitä ei oltu kynsitty kappaleiksi. Vilkuilin taakseni ja näin Varjoklaanin soturin tuijottavan meitä, oli kai varmistamassa ettemme saalistaneet tai tehneet mitään muutakaan heidän reviirillään. Astelin Polttotähden perässä leiriin hyvin uupuneena. Katsoin kuinka reipasta vauhtia päällikkö käveli ja olin vähällä jäädä jälkeen. Katselin kuinka kumppanini lavat liikkuivat hänen tassutellessaan leiriä kohti. Pian näin leirin ja hymyilin lempeästi. Nuolaisin Polttotähden poskea. Harmaa naaras hölkytti pesäänsä. Äkkiä kauhu valtasi minut.
*Missä on Hiilitassu?* kysyin ajatellen itseltäni. Kurkkasin oppilaiden pesään ja pian olin etsinyt kaikkialta.
*Käytä nenää!* annoin käskyn itselleni ja menin Varjoklaanin rajalle. Nuukin ja havaitsin aika tuoreen hajun Hiilitassusta, oppilaastani. Lähdin seuraamaan hajua kunnes saavuin Nelipuiden luokse. Näin Haavetassun ja Hiilitassun juttelemassa. Kohautin lapojani. Ei tuo taida ainakaan mikään riita olla! Tummanharmaa kolli näytti onnelliselta katsoessaan varjoklaanilaista, vaaleanruskeaa naarasta syvälle tuon meripihkanvärisiin silmiin.
"Hiilitassu! Haavetassu!" kajautin ilmoille kovan huudon jossa saattoi havaita pientä lempeyttä. Räpäytin silmiäni kolmesti ja astelin lähemmäs kaksikkoa.
//Hiili? Haave? Ja siis Puro on nyt lempeällä tuulella x'D
Hiilitassu, 20.01.2017
"Hiilitassu! Haavetassu!" Kuulin huudon. Jähmetyin. Kauhukseni tunnistin äänen kuuluvan mestarilleni, Purohännälle.
"Mitä teette?" mestarini kysyi ensimmäisenä.
"Juttelemme", Haavetassu vastasi oitis.
Väläytin naaraalle helpottuneen katseen.
Purohäntä näytti epävarmalta.
*Usko nyt vain* patistin mielessäni.
Purohäntä loi vielä yhden surullisen katseen minuun, kunnes sanoi:
"Hiilitassu, me lähdemme kotiin."
katsoin mestariani surullisesti, mutta seurasin häntä kuuliaisesti takaisin leiriin.
*Miksei Haavetassu voisi olla Myrskyklaanilainen. Kaikki olisi paljon helpompaa!* huokaisin.
Menin oppilaiden pesälle nukkumaan. Minua huoletti se, että jos Purohäntä vielä näkisi minut tapailemassa Varjoklaanin oppilasta, mitä hän kertoisi Polttotähdelle. Karistin ajatuksen mielestäni. Olisi vielä varhaista sen miettimiseen, koska enhän minä ollut edes varma, pitikö Haavetassu minusta enää, vaikka Haavetassun ilme ei kyllä näyttänyt ainakaan kovin inhoavalta.
*Kunpa tietäisit tämän, Haavetassu. Minä rakastan sinua, ja kaipaan sinua niin paljon!*
Seuraavana aamuna heräsin auringon säteillessä silmiini. Nousin ylös ja astelin ulos.
*Kaunis päivä tänään* mietiskelin, kun huomasin tuoresaaliskasan aukiolla.
Vatsani murisi. Minulla oli nälkä. Päätin käydä metsällä.
//Sori et tuli tosi minii...
Purohäntä, 06.01.2017
Jätin Valkohännän rauhaan puheiltani ja astelin Polttotähden ja Unitassun luokse.
"Eikö niin että Unitassu on tärkeä?" Polttotähti kysyi minulta kun tulin kuuloetäisyydelle.
"Tietysti on! Jokainen on yhtä tärkeä", sanoin ja nuolaisin Unitassun poskea. Minä olin harmaansinertävä ja Unitassu taas hopeanharmaa.
"Vaikka aina ei tuntisikaan olevansa tärkeä, sitä on tärkeä", kumppanini naukui hienosti lausuttuna.
"Niin, pidä mielessäsi että olet aina tärkeä vaikkei siltä tuntuisikaan", sanoin Unitassulle. Tuo astui askeleen taaksepäin seisomaan.
"Ja jos olet ahkera oppilas sinusta tulee kyllä hyvä soturi", Polttotähti lisäsi.
"Menenkin heti Saniaishännän luokse", naaras sanoi ja loikki iloisena sotureiden pesään hakemaan Saniaishäntää. Saniaishäntä oli pähkinänruskea kolli. Katsoin kumppanini meripihkanvärisiin silmiin lumoutuneena. Nuolaisin naaraan poskea.
"Kyllä kaikki järjestyy lopulta hyvin", sanoin ja todellakin toivoin että niin kävisi. Harmaa naaras kehräsi hieman ja niin minäkin. Rakastin tuota naarasta niin paljon!
//Poltto? Cx
Polttotähti, 08.01.2017
//Jatkoo Purolle! Sori ku kesti näi kauan\\
Katsoin Purohännän silmiin hymyillen. Kollin siniset silmät olivat niin kauniit.
"En ikinä halua menettää sinua", kuiskasin ja painoin pääni kollin turkkiin. Kolli kehräsi ja kosketti kuonollaan korvaani. Nostin pääni kollin turkista. Hymyilin kumppanilleni, rakastin Purohäntää ja paljon.
"Pitäisikö meidän lähteä metsälle?" kysyin Purohännältä.
"Raitis ilma tekisi kyllä hyvää, mennään vain", kolli naukaisi.
"Selvä"
Tassuttelimme rinnakkain sisäänkäyntitunneleille ja sukelsimme niihin. Tassuttelimme metsään.
"Hajaannutaanko?" kumppanini kysyi. Mietin hetken vaikka tiesinkin jo vastaukseni.
"Ei, haluan olla kanssasi", nau'uin. Katsoin hopeanharmaata kollia hymyillen. Painauduin kiinni kollin kylkeen ja kietaisin häntäni tuon hännän ympärille. Purohäntä nuolaisi poskeani. Painauduin tiukasti kiinni kolliin ja unohdin että meidän piti saalistaa. En tiedä mihin olisin joutunut ilman Purohäntää.
//Puro?
Purohäntä, 08.01.2017
Saavuimme Polttotähden kanssa Jokiklaanin rajalle. Asetuimme paikkaan mistä me molemmat pidimme. Paikka oli hyvin kaunis, niin kuin se on aina ollutkin. Istuimme katsellen toisiamme silmiin. Polttotähden meripihkanväriset silmät saivat aina minut onnelliseksi ja iloiseksi. Vaikka meidän pitikin saalistaa, viihdyin kuitenkin tässä. Naaraan harmaa turkki näytti niin hyvin hoidetulta taas kun oma paksu, harmaansinertävä turkkini oli hieman takussa. Hymyilin lempeästi kumppanilleni. En ajatellut mitään muuta kuin kumppaniani tällä hetkellä. Naaras sai murheeni katoamaan aina. Mitä tekisinkään ilman Polttotähteä? Kehräsin.
"Tidäthän sinä sen että rakastan sinua edelleen ja tulen aina rakastamaan?" kysyin kysyvällä äänellä.
"Tiedän", naaras naukaisi. Kallistin hieman päätäni.
"En kyllä selviäisi mistään ellei sinua olisi olemassa", sanoin ja painauduin lähemmäs naarasta joka nojasi minuun. Suljin siniset silmäni ja kiepautin häntäni naaraan ympärille.
//Poltto? <3
Polttotähti, 09.01.2017
//Jatkoo Purolle\\
"Enkä minä selviäisi ilman sinua", naukaisin kehräten. Katsoin syvälle kollin sinisiin silmiin. Kumppanini pää oli hieman kallellaan.
"Höpsö", naukaisin naurahtaen ja hukutin kollin lempeisiin nuolaisuihini. Lopuksi painoin vielä poskeni vasten kollin poskea lempeästi ja siirryin lähemmäs kollia. Purohäntä kehräsi hiljaa. Katselin joen yli. Olimme jälleen lempipaikassani. Inhottavat muistot kuitenkin palasivat mieleeni. Olin löytänyt Valkohännän jonkun Jokiklaanilaisen kollin seurasta. Tunsin hellän tönäisyn. Heräsin aatoksistani ja siirsin katseeni vierelläni olevaan kolliin. Hymyilin tuolle.
"Mikäs se noin mietityttää?" kumppanini kysyi. Hymähdin.
"Ei mikään", naukaisin. Katsoin pitkään rakastamaani kissaa.
//Puro? <3
Purohäntä, 14.01.2017
Polttotähti oli juuri kertonut Okrapennulle kokoontumisesta. Itse en ollut päässyt mukaan sillä olihan leiriä suojeltava. Okrapentu kipitti takaisin pentutarhalle hymy huulillaan. Katsoin kumppaniani. Tuo oli kaunis. Siirsin katseeni leirin aukiolle jossa Viimasulka, savunharmaa naaras söi hiirtä. Monet soturit juttelivat kokoontumisesta keskenään. Oppilaat liikkuivat mestareidensa kannoilla kyselemässä milloin he saisivat tulla mukaan. Kaikki oppilaat eivät tietenkään olleet päässeet mukaan mutta ne oppilaat jotka olivat päässeet mukaan hymyilivat leveää hymyä. Siirsin katseeni kumppanini meripihkanvärisiin silmiin joissa loisti ilo ja suru.
"Voisimmeko mennä puhumaan pesääsi?" kysyin epävarmalla äänellä.
"Voimme", naaras naukui. Tassuttelimme rinnatusten päällikön pesään.
"Valkohäntä", aloitin ääni väristen. Istuuduin alas ja Polttotähti teki samoin. Tuo painoi päänsä alas samoin minä.
"Luulen että... hän on mennyt sen jokiklaanilaisen kollin luokse", sihisin surullisena. Vaahterapentu oli kuollut nyt Valkohäntä halusi muuttaa jokiklaaniin. Huokaisin raivoissani. Harmaa naaras katsoi meripihkanvärisillä silmillään minua.
"Mitä me teemme?" huokaisin kysyvällä äänellä.
//Poltto?
Polttotähti, 14.01.2017
//Jatkoo Purolle\\
Kyyneleet kirposivat silmiini. Kumppanini oli sanonut ääneen sen mitä minä pelkäsin. Valkohäntä oli kadonnut joku aika sitten.
"Hä- Hän on tosiaan lähtenyt..." naukaisin hiljaa. Katsoin kumppanini silmiin itkuisilla silmilläni.
"Menetimme toisen pennun", naukaisin. Purskahdin itkuun. Laskin pääni alas. Purohäntä painautui kiinni turkkiini. En ollut yksin surun kanssa. Hetken minä vain itkin ja Purohäntä istui vieressäni. Kun vilkaisin kollia näin tuonkin silmissä olevat kyyneleet. Kollin posket olivat märät, niinkuin omanikin.
"Hän lähti, hän lähti", hoin hiljaa. Itkin hervottomasti.
//Puro?
Purohäntä, 14.01.2017
Kyyneliä valui ja valui poskiani pitkin alas kunnes tippuivat viileään maahan.
"Missä rakas Valkohäntä on?" naukaisin ja haukkasin henkeä. Aloin hengittämään kiivaaseen tahtiin katsoen kumppanini meripihkanvärisiin silmiin kuin hakien turvaa ja lohtua. Päätäni särki kauheasti. Polttotähti nojasi yhä enemmän minuun kun istuimme lähekkäin. Oma harmaansinertävä turkkini hipoi kumppanini harmaata turkkia. Olisin halunnut hymyillä tunteelle mutta tunne vilahti ohitseni kuin ei olisi edes nähnyt minua. Rakastin Polttotähteä ja pentujamme. Mieleeni muistui pieni ruskea kolli jolla oli vihreät silmät -Vaahterapentu.
Silmissäni sumeni ja kaaduin viileään maahan..
Vaahterapentu seisoi edessäni.
"Tule leikkimään!", tuo kiljahti pienellä äänellä. Hymyilin.
"Vaahterapentu, olet vihdoinkin luonani", kuiskasin vierittäen ilonkyyneliä poskilleni.
"Miten niin vihdoin?", tuo kysyi epäilevällä äänellä. Pian pieni kolli haihtui ja muuttui Valkohännäksi.
"Valkohäntä, missä olet ollut?" kuiskasin helpottuneena vaikka olin ymmälläni nähdessäni Vaahterapennun äsken.
"Olen ollut aina tässä", tuo naukaisi.
Kuiskevirta istui vieressäni katsellen minua ja painellen kylmää lunta otsaani. Sinertävä naaras hymyili kun avasin silmäni. Polttotähti istui toisella puolellani huolestunut ilme kasvoillaan. Tajusin että olin nähnyt unta Vaahterapennusta ja Valkohännästä.
//Poltto? Ja Puro pyörtyi ja näki vain unta.
Hiilitassu, 16.01.2017
Olin saanut juuri oppilasnimeni. Mestarini oli Purohäntä, ja olin siitä hyvin iloinen.
Klaanin hajaannuttua tassuttelin mestarini luo.
"Voimmeko lähteä harjoittelemaan?" kysyin anovasti.
"Minusta meidän kannattaisi ensin kiertää rajat", Purohäntä mietiskeli.
Nyökkäsin innoissani. Lähdimme leiristä.
Hetken päästä olimme kiertäneet kaikki rajat.
Olimme juuri palanneet leiriin.
"Mene nyt lepäämään, niin voimme harjoitella huomenna", Purohäntä kertoi.
"Selvä", naukaisin ja lähdin tekemään makuusijaani oppilaiden pesään.
Kun sain sen valmiiksi, menin kyljelleni makaamaan. Olin juuri sulkemassa silmäni, kun huomasin Okratassun tulevan sisälle pesään.
"Hei, Okratassu!" huikkasin äkkiä aivan virkeänä.
Okratassu kääntyi katsomaan sinua.
"Hei, Hiilitassu!" tuo huikkasi.
Sitten painauduin taas sammaliin ja annoin unen ottaa minusta vallan.
//Unessa//
Huomasin olevani jossain tuntemattomalla aukiolla. Katselin hermostuneena ympärilleni. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Puut suhisivat tuulessa, ja kuulin kuiskauksia ympäri aukiota. Selkäpiitäni karmi. Lävitseni kulki kylmät väreet. Kuiskauksia kuului taas. Ne olivat pitkiä, raivokkaita sihahduksia. Jännitin lihakseni. Minua alkoi oikeasti.. pelottaa!
Kun kuiskaukset yhä kuuluivat, päätin kysyä:
"Kuka siellä?" Karvani pörhistyivät. Odotin vastausta, mutta mitään ei kuulunut. Kääntyilin ympäri ja pian luikin aluskasvillisuuteen. Kauhukseni huomasin allani kuitenkin vain tyhjää, ja putosin johonkin isoon kuiluun. Tartuin käpälilläni kiinni yhdestä kivestä, mutta sekin petti. Tipuin alas..
//Hereillä//
Hätkähdin hereille. Räpäytin muutaman kerran silmiäni. Olin helpottunut ollessani taas turvallisesti oppilaiden pesässä.
Oli varhainen aamu. Venyttelin nopeasti ja suin turkkini. Astelin ulos.
Hetken kuluttua huomasin Purohännän Polttotähden vierellä, ja kipitin heidän luokse.
"Lähdemmekö me nyt harjoittelemaan?" kysyin mestariltani.
"Lähdemme", mestarini vastasi.
Purohäntä nousi seisomaan, ja astelimme ulos leiristä harjoituskuopalle.
"No niin. Nyt näytän muutaman taisteluliikkeen, ja sitten sinä kokeilet perässä"; hän neuvoi.
Nyökkäsin innoissani.
//Puro?
Purohäntä, 16.01.2017
Hiilipennusta ja Okrapennusta olivat tulleet oppilaat. Nyt he olivat Hiilitassu ja Okratassu. Hymyilin iloisena sillä olin saanut ensimmäisen oppilaani, Hiilitassun. Olin näyttänyt Hiilitassulle taisteluliikkeen ja kolli teki samoin. Olin näyttänyt tälläisen liikkeen: nopeaa vauhtia kohti vastustajaa, loikka korkealle ja kynnet ulkona pitäisi päästä maahan takaisin jaloilleen.
"Koita olla hieman nopeampi ja muista ajoitus on aina tärkein", naukaisin. Hiilitassu nyökkäsi.
"Uudestaan", sanoin. Hiilitassu teki liikkeen uudestaan. Hymähdin.
"Nopeus oli kohillaan mutta muista se ajoitus", sanoi ja olin aika tyytyväinen. Hiilitassu teki liikkeen uudestaan.
"Täydellistä, tuota voi vielä hieman hioa mutta ekaksi taisteluharjoittelu kerraksi on mennyt hyvin", kehräsin.
"Oikeastikko?" Hiilitassu henkäisi. Nyökkäsin yhtä innoissani kuin oppilaskin. Hiilitassusta tulee varmasti hyvä soturi!
"Sitten kokeillaan puolustusta", naukaisin.
"Jos jaksat vielä harjoitella", kiusasin. Kolli nyökkäsi.
"Jaksan!" tuo huudahti.
"Selvä", sanoin. Kierähdin äkkiä selälleni ja siitä nopeasti ylös tassuilleni ilman horjahdusta.
"Tee samoin, tuo liike auttaa jos vastustaja hyökkää edestä", sanoin. Hiilitassu nyökkäsi ja aloitti. Kolli meni nopeasti selälleen ja tuli nopeasti ylös mutta jäi huonoon tasapainoon lopussa.
"Hyvä hyvä, muista kuitenkin että tee mielummin ensin hitaasti ja varmasti kuin liian nopeasti. Koita lopussa saada tasapaino", sanoin.
"Okei, yritän", oppilaani naukaisi. Nyökkäsin. Hiilitassu kierähti hieman hitaammin selälleen kuin edellisellä kerralla ja tuli hyvässä tasapainossa ylös.
"Hyvä, tee tuo samalla vauhdilla uudestaan sitten voimme vasta lisätä nopeutta", naukaisin katsoen oppilaani keltaisiin silmiin.
"Selvä", Hiilitassu naukaisi. Kolli toisti liiikkeen.
"Nyt nopeammin", sanoin. Hiilitassu meni nopeasti ja onnistui. Olin hyvin ylpeä oppilaastani.
"Hienoa! Nyt riittää taistelu tältä päivältä. Voimme mennä myöhemmin metsälle harjoittelemaan kiipeilyä. Nyt on jo auringon huippu", kehräsin tyytyväisenä. Tassuttelimme Hiilitassun kanssa vierekkäin leiriin. Kolli oli minua pienempi mutta kasvanut paljon.
"Sinulla on varmasti nälkä", naukaisin nähdessäni tuoresaaliskasan. Voisin itse syödä illemmalla.
"Ota tuoresaalista ja vie klaaninvanhimmille, sitten voit syödä itse", naukaisin. Hiilitassu otti riistaa hampaisiinsa ja kuljetti ne klaaninvanhimpien pesään. Tuo itti itselleen hiiren ja alkoi syömään. Hymyilin. Tassuttelin sotureiden pesään hymyillen.
//Hiili?
Hiilitassu, 18.01.2017
Olin partiossa Varjoklaanin rajalla, kun yhtäkkiä huomasin Varjoklaanilaiset rajan toisella puolella. He pörhistelivät karvojaan. Heidän mukanaan oli yksi oppilas, aivan niin kuin meidänkin partiossa minä.
"Kuka tuo oppilas on?" kysyin kuiskaten Purohännältä.
"Hän on Haavetassu", kolli vastasi.
Nyökkäsin. Naaras seisoi rajan toisella puolella, ja katseli minua.
*Senkin typerä Varjoklaanilaiskarvapallo!* halveksin oppilasta.
Pian muu partio lähti takaisin leiriä päin.
"Minä tulen pian!" huudahdin mestarilleni. Haavetassukin jäi rajalle. Astuin muutaman askeleen eteenpäin. Minua häiritsi naaraan läsnäolo.
"Hei, Hiilitassu", Haavetassu huikkasi.
Tuhahdin.
"Hei, Haavetassu", naukaisin tylysti.
Haavetassu näytti hetken hieman loukkaantuneelta mutta jatkoi sitten:
"Miten sinulla menee?"
"Hyvin", sanoin epäilevästi.
Jos tuo Varjoklaanilainen yrittäisi udella liikaa Myrskyklaanista..
Minun teki melkein mieli kynsiä tuolta naaraalta silmät päästä! Mutta jokin esti minua. Siispä päätin kysyä:
"Onko kivaa olla oppilas?"
//Haave? Sori mini.
Purohäntä, 03.01.2017
Olin edelleen surullinen Kirsikkaviiksen kuolemasta. Kirsikkaviiksi tuo pienikokoinen kilpikonnakuvioinen naaras, entinen mestarini makasi elottomana maan alla. Hänen ruumiinsa oli haudattu jo. Muistelin kuinka lempeä ja ystävällinen naaras oli ollut kaikille ja kuinka hyvin hän oli minua kouluttanut. Mutta nyt Kirsikkaviiksi pääsee Tähtiklaaniin. Siellä hänen on hyvä olla. Kuulin kokoontumiskutsun. Polttotähti kutsui koko klaanin koolle. Ajattelin että nyt voitaisiin nimittää uusi varapäällikkö. "Myrskyklaanin kissat, kuulkaa minua, kun nimitän uuden varapäällikön. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin henkien edessä, jotta he voivat kuulla ja hyväksyä valintani", harmaa naaras -Polttotähti- naukui. Koko klaani oli hiljaa kunnes Polttotähti jatkoi.
"Myrskyklaanin uusi varapäällikkö on Korppisielu!" Polttotähti julisti. Hymyilin lempeästi jatkoessani hyvin tummaa kollia -Korppisielua.
"Korppisielu, otatko paikan vastaan Myrskyklaanin varapäällikkönä?" Polttotähti kysyi.
"Kyllä otan", Korppisielu naukui hymyillen. Menin onnittelemaan uutta varapäällikköämme Korppisielua.
Valkohäntä, 04.01.2017
Tuijotin emoani mitäänsanomaton ilme kasvoillani. Miksi juuri hänen oli pitänyt sattua paikalle? Miksei se voinut olla joku helposti hämättävä oppilas, joka uskoi kaiken, mitä soturi sanoi.
"Antaa kuulua!" Polttotähti sihisi raivoissaan. Luimistin äkkämystyneenä korviani. Tuo hiirenaivo ei tajunnut mistään mitään! Upotin kynteni pesän kohmeiseen maahan.
"Mitä se sinulle kuuluu?" ärähdin, vaikka tiesinkin jo vastauksen.
"Olen emosi, sekä klaanisi päällikkö, joten totta kai se kuuluu minulle!" Polttotähden silmät leimusivat. Hänen jokainen karvansa sojotti pystyssä. Emo oli oikeassa. Hänellä oli oikeus emonani ja klaanini päällikkönä kuulla totuus kaikesta, mitä olin puuhaillut päivät pitkät. Tällä hetkellä sen kaiken paljastaminen oli liian vastenmielistä minulle.
"No hyvä on. Minä kerron!" sähähdin Polttotähden ojennellessa kynsiään. Vedin syvään henkeä ja aloitin:
"Muistat varmaan sen jokiklaanilaisen, joka pelasti minut silloin kerran, kun olin vähällä hukkua jokeen?" Päällikkö nyökkäsi kulmat kurtussa. Hän oli edelleen vihainen minulle. Hänen vihaisesta mulkoilustaan huolimatta jatkoin:
"Minä ja Lohiselkä - siis se minut pelastanut jokiklaanilainen - olemme tapailleet toisiamme rajalla siitä päivästä lähtien. Kyllä... minä rakastan häntä, etkä sinä voi muuttaa tunteitani Lohiselkää kohtaan!" Olin noussut seisomaan ja turkkini oli pörhistynyt jännityksestä. Polttotähti katsoi minua silmät pelkiksi, ohuiksi viiruiksi kavenneina.
"Vai niin", Polttotähti maukui jäätävästi. "Saat luvan pysyä leirissä ja siivota klaaninvanhimpien makuualusia, kunnes me isäsi kanssa keksimme sinulle kunnollisen rangaistuksen."
"Mitä?!" sähähdin vihaisena. "Et sinä voi!"
"Kyllä voin", hän murisi. Huitaisin naaraan kuonoa vimmoissani, käännähdin ympäri ja syöksyin ulos pesästä. Ohitin tuoresaalista kantavan Unitassun, joka katsahti minuun kummissaan. Ryntäsin soturien pesälle. Karhunvatukat raapivat kylkiäni pujahtaessani sisään pesän hämärään. Marssin vuoteeni luo ja vedin sen kauemmas muista, ihan pesän nurkkaan, jossa kävi melkoinen vinkka. Lysähdin sammaleille istumaan, painoin pääni ja annoin kyyneleiden virrata vuolaana poskiani pitkin. En halunnut nähdä enää ketään. Varsinkaan emoani, jos häntä siksi enää pystyi nimittämään.
//Poltto tai Puro?
Purohäntä, 04.01.2017
Näin pentuni Valkohännän joka meni itkemään nurkkaan. Menin tuon luokse. Koskin varovasti Valkohännän selkää hännälläni. Tuo vilkaisi minua vihoissaan. Katsoin muita sotureita ja he lähtivät vähin äänin pois sotureiden pesästä.
"Mikä hätänä?" kysyin Valkohännältä varovasti.
"Ette te tajua", valkea naaras nyyhkytti. Huokaisin syvään. En pitänyt pennustani surullisena, halusin tuon olevan onnellinen ja iloinen.
"Voit aina kertoa minulle ja emollesi kaikesta mikö vain painaa mieltäsi", sanoin lempeällä äänellä ja hymyilin lempeästi. Valkohäntä käänsi katseensa minuun. Katsoin Valkohännän taivaansinisiin silmiin.
"Se jokiklaanilainen joka pelasti minut", Valkohäntä aloitti.
"Niin", sanoin nyökkäillen.
"Olen tapaillut häntä ja rakastan häntä. Polttotähti ei ymmärrä sitä", naaras purki suruaan nyyhkyttäen. Vatsaani kouraisi.
"Hän on Lohiselkä nimeltään, kolli ja Jokiklaanin soturi", Valkohäntä lopetti. Nielaisin kuuluvasti. Jokiklaanin soturi. Pentuni rakastunut jokiklaanilaiseen kolliin, Lohiselkään. Silmissäni lehahti.
"Jokiklaanin soturi?" varmistin kysyvällä äänellä. Valkohäntä nyökkäsi.
"Niin", tuo sanoi. Minua kuumotti. Mitä sanoisin? Jos sanoisin jotain väärin.. Äh.. Mitä nyt sanon?
"Kuule Valkohäntä", sanoin ja astuin lähemmäs pentuani.
"Jos todella rakastat häntä niin paljon ettet voi pysyä tuosta kollista erossa ja se tekee sinut onnelliseksi minua ei haittaa", huokaisin. Muistin kuinka paljon minä ja Polttotähti rakastamme toisiamme. Jos rakastuu ei rakastu välttämättä enää koskaan elämässään. Jos rakastuu ei pidä päästää rakastaan pois vaan ottaa tuo itselleen. Jos kummatkin rakastavat toisiaan heidän pitää pysyä yhdessä, ei heitä voi erottaa. Valkohännän silmissä alkoi näkyä pilkettä ja hymyilin sillö tuo lopetti itkemisen.
"Mutta hän on kuitenkin Jokiklaanin soturi ja tiedät hyvin että emosi on Myrskyklaanin päällikkö", sanoin. Pentuni nyökkäsi.
"Mutta nyt menen Polttotähden puheille", sanoin ja nuolaisin valkean naaraan päälakea. Menin yksin päällikön pesään. Polttotähti istui katsoen seinää.
"Ymmärrän", sanoin astuessani sisään. Harmaa naaras kääntyi katsomaan minuun. Katsoin kumppanini meripihkanvärisiin silmiin.
//Poltto?
Polttotähti, 05.01.2017
//Jatkoo Purolle!\\
Katsoin kumppaniani.
"Miten hän voi?" naukain. Kumppanini kohautti olkiaan. Katsoin tuota kysyvästi.
"Jos hän rakastaa sitä kollia todella, en näe siinä mitään väärää, mutta ymmärrän sinua, olethan hänen emo ja klaanin päällikkö", kumppanini naukui. Katsoin epäuskoisena kumppaniani.
"Ai sinäkö hyväksyt sen suhteen?" naukaisin kysyvästi. Kolli kohautti lapojaan.
"Jos se kolli oikeasti rakastaa Valkohäntää ja Valkohäntä sitä kollia niin mitä muuta pahaa siinä on kuin että he ovat eri klaaneissa? Ja vaikka olenkin tuota mieltä, hänen olisi pitänyt kertoa meille tekemisistään", kolli naukui. Nyökkäsin. Mietin hetken mielessäni asiaa.
"Pitäisikö meidän antaa rangaistus?" naukaisin kysyvästi. Purohäntä katsoi minua.
"Jos haluat", kolli naukaisi lopulta. Mietin hetken mielessäni, kunnes keksin.
"Entä jos tämä olisi hyvä rangaistus: Hänen pitää pysyä leirissä kaksi kuuta ja hänen pitää huolehtia klaaninvanhimmista, poistaa kirput, ruokkia vaihtaa makuualuset, ja sitten vielä jotain?" kysyin kumppaniltani.
//Puro?
Purohäntä, 05.01.2017
"Tuo on mielestäni ihan hyvä Valkohännälle", sanoin katsoen kumppaniani. Naaras nyökkäsi.
"Valkohäntä saa myöskin vaihtaa koko klaanin makuualuset", naukaisin sillä mitä tästä vielä syntyisi.
"Selvä, käy hakemassa Valkohäntä päällikön pesään, tänne", Polttotähti sanoi päättäväisesti. Nyökkäsin ja menin sotureiden pesälle Valkohännän luokse.
"Sinun pitää tulla mukaani päällikön pesään", naukaisin. Valkohäntä katsoi minua hämmästyneenä.
"Miksi?" Valkohänyä kysyi. Huokaisin.
"Näet sitten", sanoin ja lähdin tassuttelemaan pentuni edeltä. Pian olimme päällikön pesässä. Valkohäntä ja Polttotähti katsoivat pitkään toisiaan kunnes kumppanini aloitti.
"Sinun pitää ottaa vastaan rangaistuksesi", päällikkö sanoi. Pentuni istahdi ja nyökkäsi.
"Sinun pitää pysyä leirissä kaksi kuuta ja sinun pitää huolehtia klaaninvanhimmista, poistaa kirput, ruokkia ja vaihtaa koko klaanin makuualuset", Polttotähti sanoi.
"Kaksi kuuta?" Valkohäntä kysyi.
"Niin", kumppanini sanoi. Painoin pääni alas.
"Me rakastamme sinua Valkohäntä mutta ymmärräthän tilanteen", naukaisin lohduttavasti.
"Tietysti rakastamme sinua", Polttotähti naukui lempeästi.
"Mutta se kolli on Jokiklaanista", päällikkö lisäsi vähemmän lempeällä äänellä.
//Poltto? Valko?
Valkohäntä, 05.01.2017
Mulkoilin vanhempiani vihaisena.
"Kaksi kuuta?" murisin. En voinut uskoa kuulemaani. "Oletteko menettäneet järkenne vai oletteko muuten vain niin hiirenaivoisia?!" Kiukku kupli sisälläni.
"Juuri niin, kaksikuuta. Voimme toki lisätä toiset kaksi kuuta päälle, jos sitä tahdot", Polttotähti naukaisi kynsiään ojennellen. Kohotian kulmiani hämmentyneenä. Oliko tuo naaras, jota olin ennen kutsunut emokseni, suunnitellut rangaistukseni jonkun toisen kanssa? Katsahdin hänen vierellään istuvaan Purohäntään, joka polki maata kiusaantuneena.
"Suunnittelitko sinä tätä Polttotähden kanssa?" sihisin raivoissani. Isäni nosti päätään ja nyökkäsi. Tuijotin minua kasvattaneita kissoja epäuskoisena.
"Luulin, että olit puolellani! Te... Te saastat!" mylväisin. Kynteni raastoivat pesän lattiaa. "Ette ole minun vanhempani! Te olette hirviöitä! Ette voi estää minua tapaamasta Lohiselkää!" Huutoni kaikui varmasti koko leirissä. Vihoissani käännänhdin ympäri lähteäkseni. Sitä ennen murisin Polttotähdelle ja Purohännälle viimeiset sanani:
"Teidän likaisia makuualusianne en ala vaihtamaan!"
Vimmoissani painelin ulos pesästä. Tuuli pörrötti valkoista turkkiani. Minun teki vain mieli hautautua lumeen. Astelin soturien pesälle. Pesässä oli vain muutama kissa, mutta en välittänyt heistä. Tassuttelin omalle sammalpedilleni ja lysähdin siihen. Hautasin kuononi sammaleisiin ja jäin siihen.
//Joku? Valko veti pikku raivarit. xd
Unitassu, 05.01.2017
Katselin katkerana ylpeän näköistä siskoani, kun kaikki huusivat hänen nimeään. Minä en ollut vielä lähelläkään soturinimityksiä. Mulkaisin vihaisena Purohäntää ja Polttotähteä, jotka hurrasivat pentunsa nimeä muiden mukana. Käännyin ympäri ja ryntäsin ulos leiristä kyynelien virratessa kasvoillani ja Valkohännän nimen kaikuessa korvissani. Siskoni oli paljon parempi kaikessa! Minä en osannut mitään. Juoksin nyyhkyttäen metsään. Käpäläni tuntuivat kömpelöiltä, raskailta kuin kivet. Lopulta kompuroin ja kompastuin käpäliini. Lensin lumeen vatsalleni. Katselin lannistuneena, silmät sumeina eteeni. Minusta ei tulisi koskaan soturia. Ei koskaan. Ei Polttotähti varmaan edes haluaisi, että minusta tulisi soturi. Suljin silmäni ja kuvittelin Okrapennun mieleeni. Hänen kuuluisi jo olla oppilas. Halusin, että hän olisi oppilas. Ehkä hän ymmärtäisi. Vedin väristen henkeä.
//Skip jonkin aikaa//
Istuin silmiäni siristellen päällikön pesän lähellä. Upoti kynteni maahan. Olin kuunnellut isäni, emoni ja siskoni keskustelua päällikön pesässä. Valkohäntä oli rakastunut Jokiklaanin Lohiselkään. Petturi. Valkohäntä ryntäsi sotureiden pesään. Hän ansaitsi rangaistuksen.
//Joku?
Polttotähti, 05.01.2017
//Jatkoo Valkolle\\
Katsoin pentuni perään järkyttyneenä. Kyyneleet kirposivat silmiini, kun muistelin pentuni sanoja.
*Te... Te saastat* pyöri päässäni. Ensin yksi kyynel vieri pitkin poskeani. Sitten toinenkin ja pian niitä tuli kokoajan lisää. Nyyhkytin hiljaa ja katsoin sammaliani. Tunsin Purohännän painautuvan kylkeeni. Purskahdin vallattomaan itkuun. Ei pentuni voinut hylätä minua! Hän ei tiennyt mitä kaikkea olen hänen ja Unitassun vuoksi tehnyt, varsinkin Vaahterapennun kuoleman jälkeen. Purohäntä kosketti korvaani kuonollaan. Kolli nuolaisi poskeani ja painautui minuun tiukemmin kiinni.
"Unitassu, mitä sinä täällä?" Purohännän ääni kantautui tajuntaani. Notin itkuiset silmäni sammalista Unitassuun joka tassutteli sisälle pesään. Unitassu painautui minun toiseen kylkeeni ja painoi kuonollaan poskeani lohduttavasti. Katsoin tytärtäni hieman iloisenpana. Sentään minulla oli Unitassu ja Purohäntä, sekä kuollut Vaahterapentu Tähtiklaanissa. Tietenkin toivoin, että Valkohäntä pitäisi edelleen minusta, mutta hän hylkäsi meidät.
//Joku?
Valkohäntä, 05.01.2017
Avasin silmäni unenpöpperöisenä. Olin ilmeisesti torkahtanut hetkeksi. Nousin kylmästä kankeana istumaan. Hengitykseni höyrysi raikkaassa pakkasilmassa. Pesässä olleet soturit olivat lähteneet jonnekin.
*Tietenkin minua pakoon*, ajattelin kaihoisasti. Kaikki varmaan jo tiesivät siitä, mitä olin tehnyt. Suljin silmäni hetkeksi ja annoin hiljaisen tuulen kuljettaa mieleni Jokiklaanin rajalle, jossa olimme tavanneet jo muutamia kertoja Lohiselän kanssa. Sydämeni oli riekaleina. Miksi Polttotähden piti olla niin hiirenaivoinen? Hän tuskin edes välitti minusta saati Unitassustakaan. Ojentelin kynsiäni. Minun teki mieli iskeä ne Polttotähden turkkiin ja nyhtää turkki tuon yltä. Hätkähdin pesän kahahtaessa. Saniaishäntä asteli sisään pesään Lehtiturkki perässään. He asettuivat makaamaan vierekkäin. Katselin kuinka Lehtiturkki nuolaisi lempeästi vierellään makaavan pähkinänruskean kollin poskea. Kateus poltteli sisälläni. Miksi Lohiselän piti olla niin kaukana? Huokaisten nousin seisomaan ja laahustin ulos pesästä. Lunta pyrytti hiljalleen maahan. Katseeni kulki hitaasti leirin läpi, kunnes se kiinnittyi eräisiin kissoihin, jotka jakoivat keskenään oravaa. Kissat olivat Purohäntä, Unitassu ja Polttotähti. Unitassu oli kyyristynyt vanhempiensa väliin ja selitti innostuneena, mitä oli puuhaillut mestarinsa kanssa. Tunsin pientä katkeruutta. Miksi sisareni piti aina olla kaikkien suosiossa? Marssin heidän luokseen, nappasin hampaisiini myyrän tuoresaaliskasasta ja tassuttelin kauemmas syömään sen, selkä perheeseeni päin.
//Poltto, Puro tai Uni?
Purohäntä, 05.01.2017
"Jatkakaa te vain, minä menen", kuiskasin Polttotähdelle ja Unitassulle. Nuo nyökkäsivät. Tassuttelin Valkohännän vierelle. Tuo mulkaisi minua edelleen vihaisena. Koskin hännälläni tuon lapaa mutta naaras siirtyi kauemmaksi.
"Valkohäntä", kuiskasin valkean naaraan korvaan.
"En kaipaa selityksiä, tiedän jo kenen puolella olet", tuo sanoi. Kyyneleet alkoivat valua poskilleni.
"Valkohäntä, katso minua", sanoin. Naaras kohotti katseensa ja hämmästyi kyynelistäni.
"Jos oikeasti rakastat sitä kollia katso syvälle silmiini ja sano se", naukaisin. Valkohäntä katsoi taivaansinisillä silmillään minun sinisiin silmiini jotka loistivat hieman kyynelistä.
"Minä rakastan Lohiselkää", Valkohäntä sanoi lempeällä äänellä. Naaras hehkui iloa ja rakkautta mutta halusi peittää sen vihalla.
"Olen aina puolellasi", sanoin totuudenmukaisesti.
"Aina ja ikuisesti vaikka tekisit mitä typerää", sanoin. Pentuni ei näyttänyt ollenkaan surulliselta enää.
"Mutta ymmärräthän että sinä voit rakastaa aina Lohiselkää. Tuo pysyy sydämmessäsi. Usko minua, ota tämä rangaistus vastaan hyvällä mielellä", sanoin ja pentuni ilme synkkeni.
//Valko?
Valkotassu, 01.01.2017
Katsoin Lohiselkää pitkään, makustellen kalapalaa samalla suussani. Kalanliha oli liukasta, mutta silti todella maukasta. Se oli suorastaan suussa sulavaa.
"Tämähän on hyvää", totesin lopulta. Lohiselkä näytti huvittuneelta.
"Niinhän minä sanoin", tuo hymähti. Kumarruin haukkaamaan vielä muutaman palan lisää. Tunsin kuinka uutta voimaa virtasi kehooni, ja jaksoin jälleen liikkua omin avuin eteenpäin. Työnsin loput kalasta Lohiselälle, joka katsahti minuun kummastuneena.
"Luulin, että sinä pidit kalasta", hän maukui kulmiaan kohottaen. Nyökkäsin hitaasti.
"Niin, niin pidänkin, mutta sinunkin on syötävä, jotta jaksat palata takaisin kotiisi", sanoin katsellen toiselle puolelle jokea. En vain pystynyt kohtaamaan Lohiselän katsetta. Osa minusta käski jäädä tänne, Lohiselän luo, ja osa taas käski palata takaisin Myrskyklaaniin. Jos halusin kasvaa kunnon soturiksi, oli minun pakko keskittyä koulutukseeni huolella.
"Ai, kiitos." Kuuntelin kuinka hän kumartui ja alkoi repiä sopivia paloja itselleen. Vaivihkaa vilkaisin häntä sivusilmällä. Sydämeni oli vähällä jättää lyönnin välistä.
*Onko päässäni vain untuvia?* mietin turhautuneena kääntäen katseeni poispäin Lohiselästä. Samassa muistin Purohännän ja Polttotähden. Hehän käyttäytyivät usein toistensa lähellä näin. Silmäni rävähtivät ammolleen.
*Olenko minä ihastunut... Lohiselkään?* ajattelin järkyttyneenä. Enhän minä voinut ihastua häneen! Hän oli jokiklaanilainen ja minä myrskyklaanilainen.
Hätkähdin tuntiessani lämpimän henkäyksen niskassani.
"Oletko valmis?" Lohiselkä maukui. Käänsin varovasti päätäni katsahtaen samalla tuon meripihkaisiin silmiin.
"O-olen", vingahdin hiljaa. Sydäntäni revittiin kahteen eri suuntaan.
"Hyvä. Seuraa perässä", hän naukaisi ja tassutti astinkivien luo. Katselin kuinka Lohiselkä loikkasi ensimmäiselle kivelle ja siitä sitten seuraavalla. Hän pysähtyi odottamaan, että saisin hänet kiinni. Vedin syvään henkeä, jännitin lihakseni ja loikkasin ensimmäiselle kivelle. Kynteni raastoivat harmaan kiven jäistä pintaa, havitellen kunnollista otetta. Lohiselän hännänpää nyki hermostuneesti.
"Rauhassa vain. Ei mitään kiirettä!" hän huusi. Pelko jyskytti sisälläni. Jokainen lihakseni anoi armoa pyytäen minua palaamaan takaisin suojaisaan koloon, jossa olin viettänyt viime yön Lohiselän kanssa. Henkeä haukkoen hyppäsin seuraavalle kivelle, Lohiselkä edelläni loikkien. Pian olimmekin joen toisella puolella.
"Saatanko sinut leiriin?" Lohiselkä tarjoutui. Pudistin päätäni.
"Jään tähän odottamaan seuraavaa partiota. En halua, että sinulle aiheutuu minun takiani ongelmia", hymähdin istahtaen pehmeälle hangelle. Hopeanharmaa kolli nyökkäsi.
"Selvä on. Jään tuonne joen toiselle puolelle pensaikkoon odottamaan, että sinut haetaan. Siltä varalta ettet palellu hengiltä odotellessasi", hän naukui ja kääntyi lähteäkseen.
"Odota", inahdin hiljaa. Lohiselkä katsahti minuun kummastuneena. Nousin ja kipitin hänen luokseen. Kurkotin kaulaani nuolaistakseni Lohiselän poskea. Kolli näytti hetken ajan hämmentyneeltä.
"Nähdään", kuiskasin ujosti hymyillen ja tassuttelin samalle paikalle istumaan. Lohiselkä räpäytti silmiään, kääntyi ja loikki astinkiviä pitkin joen toiselle puolelle. Katsoin hänen menoaan surullisena. Näkisimmekö enää koskaan? Ajatukseni katkesivat kuullessani rapinaa läheisten pensaiden takaa. Polttotähden, Purohännän ja Unitassun tuoksut tulvahtivat sieraimiini. Ilo täytti pienen kehoni. Pian he tassuttelivatkin näkyviin. Vanhempani ja sisareni tuijottivat minua hämmästyneinä.
//Poltto, Puro tai Uni? cx
Polttotähti, 01.01.2017
"Valkotassu!" ulvaisin ja juoksin naaraan luokse. Hukutin tuon lempeisiin nuolaisuihini.
"Et arvaakaan kuinka huolissamme olimme, Tähtiklaanin kiitos, että olet elossa!" nau'uin tohkeissani. Valkotassu katsoi minua.
"Sinut pitää viedä leiriin", naukaisin. Valkotassu nyökkäsi. Purohäntäkin tuli luoksemme.
"Missä sinä olit?" tuo kysyi ja katsoi Valkotassua. Purohäntä nuolaisi pari kertaa pentunsa päätä.
"Mennään ensin leiriin, sitten saat luvan kertoa koko tarinan", naukaisin. Unitassu kipitti Valkotassun luokse ja painautui tuon kylkeen kiinni.
"Korppisielu, emo, isä ja minä olimme kauhusta kankeita, kun Korppisielu kertoi, että hajujälkesi johtivat joelle ja jäässä oli reikä. Onneksi et ole hukkunut!" Unitassu naukui. Katsoin Valkopentua rakkauden täytein silmin ja lähdin leiriin päin muiden perässä. Vilkaisin vielä taakseni ja tassuttelin muiden perään. Ihanaa että Valkotassu oli löytynyt! Olin ollut huolesta suunnillani.
Saavuimme leiriin.
"Valkotassu!" Korppisielun huuto kantautui korviini, kun tuo ravasi oppilaansa luokse.
"Oletko kunnossa?" kolli kysyi. Oppilas ja mestari olivat toistensa vastakohdat, Korppisielun musta turkki oli hyvin synkkä ja tumma, kun taas hänen oppilaansa, Valkotassun turkki oli valkoinen. Annoin Korppisielun puhua hetken aikaa Valkotassulle, kunnes johdin koko perheeni päällikönpesään. Istahdin sammalille ja vetäisin Valkotassun ja Unitassun viereeni.
"Nyt saat kertoa Valkotassu, missä olit", naukaisin ja odotin tarkkaavaisena pentuni sanoja.
//Valko?
Purohäntä, 01.01.2017
Olimme päättäneet mennä joen reunaa pitkin niin pitkälle kuin pystyimme. Minä, Polttotähti ja Unitassu olimme niin huolissamme. Tunsin nenässäni Valkotassun tuoksun. Kun näin naaraan valkoisen turkin.
*Tähtiklaanin kiitos*, nau'uin mielessäni. Olin niin helpottunut kun pentumme oli elävä ja tiesimme hänen olevan turvassa. Olimmekin pian matkalla leiriin. Minulla oli edelleenkin jännityksen tunnetta vatsassani. Oli ihanaa tietää että Valkotassu oli elossa!
*Tiesin että Valkotassu pärjäisi*, mietin tyytyväisenä. Halusin kuitenkin kuulla miten kaikki oli tapahtunut. Jos Valkotassu oli tippunut jokeen moten hän pääsi pois? Ei hän minun tietääkseni osannut uida. Oliko joku auttanut Valkotassua? Sen Valkotassu saisi kertoa leirissä. Saavuimme leiriin. Monet klaanilaiset olivat nyöskin helpottuneita tietäessään Valkotassun olevan kunnossa. Koko perheeni -Polttotähti, Unitassu, Valkotassu ja minä- meni päällikön pesään. Kumppanini istahti sammalille ja vetäisi viereensä Unitassun ja Valkotassun. Minä istuin heidän eteensä. Sitten jäimme vain odottamaan että Valkotassu kertoisi mitä oikein oli tapahtunut.
//Tää oli aika turha tarina mutku tylsää nii :// Ja sit et Valko?
Valkotassu, 01.01.2017
Istahdin emoni vierelle painautuen häntä vasten. Hengitin Polttotähden tuttua ja turvallista tuoksu huojentuneena. Olin viimein kotona.
"Nyt saat kertoa, Valkotassu, missä olit ja mitä oikein tapahtui", Polttotähti naukaisi silittäen selkääni hännällään. Nyökkäsin emolleni vetäen samalla syvään henkeä. Katsahdin kuhunkin perheenjäseneeni vuorollaan, kunnes lopulta aloitin:
"Minä ja Korppisielu lähdimme eilen aikaisin aamulla metsälle, koska tuoresaaliskasa oli kovin pieni, eikä siitä olisi riittänyt klaaninvanhimmille saati pennuillekaan. Korppisielu määräsi minut lähelle Aurinkokiviä. Ensin en meinannut löytää mitään, kunnes haistoin myyrän. Hiivin sitä lähemmäs ja loikkasin. Sain sen kyllä kiinni, mutta tajusin liian myöhään joutuneeni jäälle. Jää rikkoutui allani ja minä upposin veteen kuin painava kivi. Olin jo vähällä menettää toivoni, ja antautua virran vietäväksi, kunnes eräs jokiklaanilainen tuli ja pelasti minut." Polttotähti vaihtoi Purohännän kanssa katseita, joista ei saanut minkäänlaista vinkkiä heidän tunnetilansa arvioimiseen. Vilkaisin Unitassua, joka katseli minua silmät ymmyrkäisinä. Hän ilmeisesti odotti, että jatkaisin tarinaani. Huulilleni levisi salamyhkäinen hymy. En kertoisi heille kaikkea - en ainakaan sitä kohtaa, jossa Lohiselkä nukkui vierelläni. Vanhempani olisivat varmasti saaneet hermoromahduksen kuullessaan nukkuneeni vihollisklaanin kissan vieressä.
"Se kissa vei minut hylättyyn ketunkoloon. Se jokiklaanilainen piti koloa lämpimänä ja neuvoi, kuinka saisin turkkini kuivaksi, etten paleltuisi kuoliaaksi. Sitten seuraavana aamuna hän nappasi minulle kalan, saattoi minut joen toiselle puolelle astinkiviä pitkin ja katosi", jatkoin. Polttotähti ja Purohäntä tuijottivat minua epäuskoisina.
"Nukuit siis... ketunkolossa?" emo maukui hivenen järkyttyneenä.
"Hylätyssä ketunkolossa", korjasin. Polttotähti nyökkäsi hitaasti ja vilkaisi sitten vaivihkaa kumppaniaan. Unitassu katsoi minua silmät säihkyen.
"Oliko siellä pelottavaa?" hän kysyi.
"Ei oikeastaan", vastasin hetken mietittyäni. Lohiselän seurassa olin tuntenut oloni turvalliseksi. Purohäntä tassutti luokseni hännänpää vääntyillen.
"Sinun on varmaan parasta käydä Kuiskevirran luona. Siltä varalta, että sinulla on paleltumia", hän hymyili. Vastentahtoisesti nousin ja lähdin Polttotähden saattelemana kulkemaan kohti parantajan pesää.
"Kuiskevirta!" päällikkö kutsui nuorta parantajaa. Kuiskevirta tuli paikalle yrttitukko hampaissaan. Hänen turkissaan oli kuivuneiden lehtien riekaleita. Polttotähti viittoi parantajanaaraan kauemmas. Hän naukui Kuiskevirralle jotakin, ja tassutteli sitten takaisin luokseni.
"Tulen katsomaan sinua taas illalla", hän kehräsi ja nuolaisi korvaani hellästi. Katselin kuinka emoni loikki aukiolle, kohti Purohäntää, joka odotteli häntä Unitassu vierellään.
"Valkotassu!" Kuiskevirran kutsu kuului peremmältä pesästä. Häntääni heilauttaen tassuttelin hänen luokseen. Parantajanaaras ohjasi minut makaamaan tuoreille sammaleille. Hän tutki minut paleltumien varalta ja maukui sitten:
"Ei paleltumisia. Sinun olisi parasta levätä vähän aikaa. Tarvitsetko unikonsiemeniä?"
"En tarvitse", murahdin ja laskin pääni etukäpälieni varaan. Hitaasti suljin silmäni ja jäin odottamaan unen tuloa.
//Poltto, Puro tai Uni? Aika sekava.
Polttotähti, 01.01.2017
Katsoin Purohäntää.
"Hän ei kerro kaikkea", naukaisin. "Hän myös ylitti rajan ja oli tekemisissä Jokiklaanilaisen kanssa. En usko, että hän kertoi kaikkea tästä Jokiklaanilaisesta, meidän pitää tietää kenestä Jokiklaanilaisesta hän puhuu", nau'uin huolestuneesti. Purohäntä nyökkäsi.
"Totta, mutta uskon, että hän osaa pitää huolen itsestään. Meidän kyllä pitää tietää kuka tämä Jokiklaanilainen on", kumppanini naukui. Olimme siis samoilla linjoilla. Vilkaisin huolestuneena parantajanpesää, mutta kiinnitin taas katseeni kumppaniini.
"No pääasia, että hän on nyt takaisin klaaninsa luona", naukaisin ja hymyilin kumppanilleni. Tuokin hymyili minulle. Kosketin kumppanini kuonoa hymyillen.
"Polttotähti!" Korppisielun ääni kuului melko läheltä. Käänsikatseeni äänen suuntaan. Näin mustan kollin astelevan meitä kohti.
"Onko Valkotassu kunnossa, mitä hänelle kävi?" kolli kysyi.
"Hän on kunnossa, hän on parantajanpesässä. Valkotassu putosi jokeen, mutta joku Jokiklaanilainen pelasti hänet, enempää en tiedä, eikä myöskään Purohäntä", naukaisin. "Luulen, että hän saa huomisen vapaata", lisäsin. Musta kolli nyökkäsi.
"Selvä, kiitos", tuo naukaisi ja lähti kohti sotureidenpesää. Käänsin katseeni taas Purohäntään.
Purohäntä, 01.01.2017
Olin nähnyt Valkotassun silmissä loisti ilo. Merkitsikö jokiklaanilainen 'pelastaja' hänelle paljonkin? Niin kuin Polttotähti oli sanonut; Valkotassu ei välttämättä kertonut kaikkea. Naaraan silmissä hehkui jokin tunne jota en ymmärtänyt vielä. En tiennyt mitä Valkotassu tunsi mutta se tumme liittyi siihen jokiklaanilaiseen. Polttotähti siirsi katseensa minuun.
"Pitäisikö meidän joskus kysyä Valkotassulta siitä jokiklaanilaisesta enemmän?" kysyin ja kurtistin kulmiani.
"Ehkä, mutta ei nyt. Antaa hänen levätä", kumppanini maukui. Nyökkäsin pienesti ja katsoin tassujani.
"Onneksi hän selvisi hengissä, haluaisin esittää kiitoksen sille jokiklaanilaiselle", nau'uin ja katsoin taas Polttotähteä silmiin.
"Niin, tietysti jos näemme tuon jokiklaanilaisen voimme kiittää häntä", päällikkö sanoi. Nuolaisin kumppannini poskea. Kehräsin hiljaa.
"Niin", huokaisin.
"Jos näemme", lisäsin nopeasti.
//Poltto? Ja Uni ja Valkokin voi halutessaan jatkaa.
Polttotähti, 01.01.2017
//Jatkoo Purolle!\\
"Niin", naukaisin. Hetken välillämme oli pitkä hiljaisuus, kunnes rikoin sen.
"Tule"
Tassuttelin ulos leiristä, hieman hämmentynyt Purohäntä vierelläni. Tassuttelin vähän matkan päähän leiristä. Tämä oli paikka jossa meitä ei huomannut kukaan. Hymyillen katsoin Purohäntää.
"Tiedätkös mitä?" naukaisin tuolle.
"Kerro"
"Minä rakastan sinua", naukaisin hymyillen ja painauduin kiinni kollin kylkeen. Silittelin hännälläni kollin kaulaa ja selkää, sekä toista kylkeä. Kumppanini kehräsi hymyillen. Suljin silmäni hetkeksi. Rakastin kollia, rakastin häntä niin paljon, ettei sitä voinut sanoin kuvailla. Avasin silmäni ja kohtasin kollin siniset silmät.
"Niin minäkin rakastan sinua, Polttotähti", kumppanini naukaisi virnistäen lempeästi. Katsoin kollia hetken hymyillen ja sitten painoin nenäni tuon nenää vasten. Nuolaisin lempeästi kollin poskea ja hautasin pääni tuon turkkiin. Vedin sisääni kumppanini ihanaa tuoksua ja ummistin silmäni. Kumppanini kehräsi ja nuolaisi ehjää korvaani. Kehräsin itsekin.
//Puroooo <3
Purohäntä, 01.01.2017
Kumppanini oli johdattanut paikkaan mistä kukaan ei huomannut meitä. Rakastin Polttotähteä niin paljon.
"Minä rakastan sinua ja tulen aina rakastamaankin", kehräten kuiskasin naaraan ehjään korvaan. Hymyilin lempeästi. Olimme selvinneet yhdessä monesta asiasta ja toivoin että selviäisimme tulevaisuudessakin. Tietysti naaraalla oli paljon vastuuta Myrskyklaanista päällikkönä mutta sai hän välillä ottaa rennosti. Tämä oli sille sopiva hetki. Kehräsimme yhteen äänen. Suljin silmäni. Nyt istuimme vastakkain niin että nenämme hipoivat toisiaan. Olin niin onnellinen tällä hetkellä.
"Vaikka tapahtuisi mitä pysyn tukenasi", naukaisin yllättäen pilaten hiljaisen hetkemme.
"Uskon sen ja minä sinun tukenasi", Polttotähti sanoi kehräten. Avasin silmäni ja niin avasi kumppaninikin. Katsoin naaraan silmiin. Kallistin hieman päätäni. Tuo naaras merkitsi minulle paljon, todella paljon. En pärjäisi ilman häntä. Nuolaisin Polttotähden poskea. Kehräsin voimakkaammalla äänellä.
//Polttooooo :'3 <3
Polttotähti, 02.01.2017
Istuin rauhassa päällikönpesän vieressä, tarkastellen leiriä. Partio, jonka oli määrä lähteä kohta, odotteli Korppisielua piikkihernetunnelin suulla. Kuulin puuskutusta ja näin Korppisielun juoksevan leiriin. Odotin, että pentuni, Valkotassu tulisi mestarinsa perässä, mutta oppilasta ei näkynyt missään.
*Missä Valkotassu on?* kauhu pyöri mielessäni.
Nousin ylös ja tassuttelin Korppisielun luokse. En antanut hätäännyksen, kauhun tai minkään muunkaan tunteen kuulua äänessäni, tai näkyä kasvoillani.
"Missä Valkotassu on?" kysyin Korppisielulta.
"Hän tulee kohta", musta kolli vastasi.
"Miten niin kohta?" kysyin kollilta
"Hän sanoi tulevansa perässä kävellen, kun ei jaksanut juosta, olimme ihan lähellä leiriä, hän tulee pian", Korppisielu naukui. Nyökkäsin kollille, joka lähti partion mukaan. Katsoin kuinka partio lähti piikkihernetunneliin ja sitä kautta ulos leiristä. En jäänyt odottamaan mitään, vaan tassuttelin päällikönpesän viereen istumaan.
Partio palasi, eikä Valkotassusta ollut kuulunut vieläkään mitään. Huolestuin hetki hetkeltä enemmän. Etsin Kirsikkaviiksen ja tassuttelin tuon luo.
"Partio etsimään Valkotassua", naukaisin. Naaras näytti hieman hämmentyneeltä, mutta nyökkäsi silti. Hän kokosi kissoja kasaan ja lähetti kaksi partiota. Olin huolesta suunniltani, minun oli löydettävä Valkotassu! Etsin katseellani Purohäntää. Äkkäsin tuon kömpivän ulos sotureidenpesästä. Ravasin kollin luo.
"Valkotassu on kadonnut, taas!" naukaisin. Purohännän ilme vaihtui hämmennyksestä, tyrmistykseksi.
"Minä lähden etsimään häntä, voin mennä jonkun partion mukaan, tai vaikka yksin", kolli naukaisi.
"Minä tulen kanssasi", naukaisin ja katsoin kumppaniani. Tahdoin löytää pentumme!
"Odota hetki", naukaisin. Tassuttelin Kirsikkaviiksen luo.
"Pidä sinä huolta klaanista, minä käyn etsimässä Valkotassua Purohännän kanssa", naukaisin.
"Selvä", Kirsikkaviiksi vastasi. Tassuttelin kohti piikkihernetunnelia, heilauttaen häntääni Purohännälle. Purohäntä ravasi luokseni. Lähdimme leiristä.
//Puro?
Valkotassu, 03.01.2017
Katsoin Lohiselkää lempeä hymy huulillani. Tiesin vihdoin, mikä se tunne oli ollut silloin, kun olin tavannut tuon hopeanharmaan kollin ensimmäistä kertaa. Se tunne oli nimeltään... rakkaus. Minä rakastin Lohiselkää koko sydämestäni, ja tuntui, etten pystynyt irrottamaan katsettani hänestä. Astuin askeleen lähemmäs. Tunsin hänen lämpimän hengityksensä kasvoillani.
"Lohiselkä... Minäkin rakastan sinua", kuiskasin hiljaa. Varovasti painoin pääni hänen rintaansa vasten hengittäen samalla kollin tuttua ja turvallista tuoksua. Samassa tajusin, että meidän rakkautemme välillä oli este. Nostin päätäni luoden Lohiselälle surullisen katseen.
*Miksi sinun täytyy olla Jokiklaanista? Mikset vain voisi olla myrskyklaanista, kuten minäkin olen?* pohdin ajatukset synkkien pilvien peittämänä. Lohiselkä hipaisi korvaani huonollaan. Saatoin aistia hänestä huokuvat murheenaallot.
"Voimmehan me aina tavata rajalla?" ehdotin toiveikkaana. Lohiselkä pudisti päätään.
"Me paljastuisimme kuitenkin lopulta. Mitä me silloin tekisimme?" hän naukaisi. Katsahdin tassuihini. Lohiselkä oli oikeassa.
"Kyllä me vielä keinon keksimme", nau´uin yrittäen hymyillä. Lohiselkä nyökkäsi ja nuolaisi sitten päälakeani. Hätkähdin kuullessani tutun huudahduksen:
"Valkotassu! Valkotassu, missä sinä olet?!" Huutaja oli emoni, Polttotähti. Hajusta päätellen hänen mukanaan oli myös isäni Purohäntä. Vilkaisin Lohiselkää kauhistuneena.
"Sinun täytyy mennä!" sihahdin hiljaa, jotta vanhempani eivät olisi kuulleet. "Nähdään täällä taas huomenna, auringonlaskun aikoihin!" Kaikin voimin tönin Lohiselkää kohti astinkiviä.
"Mene! Minä pidättelen heitä!" lisäsin nopeasti, käännähdin ympäri ja loikin läheiseen pensaikkoon. Annoin oksien takertua valkoiseen turkkiini, jotta vanhempani olisivat luulleet minun olevan metsällä. Samalla myös Lohiselän haju peittyi kuuraisten oksien tuoksun alle. Pian erotinkin Polttotähden turkista vilahduksen. Ryömin pois pensaan alta. Emoni katsahti minuun yllättyneenä.
"Valkotassu? Mitä sinä täällä teet?!" Polttotähti maukui hukuttaen minut helliin nuolaisuihin. Purohäntä tassutteli luoksemme huojentuneen näköisenä.
"Olimme huollissamme sinusta! Puoli klaania on poukkoillut metsässä sinua etsimässä!" hän naukaisi hännänpää vääntyillen.
"Anteeksi. Matkalla leiriin huomasin oravan, ja päätin napata sen tuomisiksi. Harmikseni se kuitenkin pakeni jäätä pitkin Jokiklaanin reviirille", sepitin nopeasti. Minun oli pakko valehdella, vaikka se ei tuntunutkaan mukavalta. Polttotähti mittaili minua hetken katsellaan, kunnes hän sanoi:
"Palataan leiriin. Sinun on siistiydyttävä, ja klaanille on ilmoitettava, että olet kunnossa." Vanhempieni välissä tassutellen lähdin kulkemaan kohti leiriä.
Oli kulunut jo lähes kuu siitä, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran Lohiselän kanssa. Salaa tapailumme oli jatkunut tähän päivään saakka. Polttotähti oli nimittänyt minut tänään aurinkohuipun hetkellä soturiksi. Olin hyvin iloinen siitä. Juoksin kohti Aurinkokiviä, josta oli tullut vakituinen paikka tapaamisillemme Lohiselän kanssa. Joka ilta sanoin muille, että lähtisin pienelle iltakävelylle, jotta uni tulisi paremmin. Raivasin pensaita pois tieltäni. Aurinkokivet häämöttivät jo edessäni. Lohiselkä istuskeli rannassa, lähellä kaisloja, joita peitti ohut jääkerros. Jolkutin hänen luokseen häntä innosta kippuralla.
"Hei, Valkotassu!" Lohiselkä tervehti huomattuaan minut. Sipaisin Lohiselän nenää hännänpäälläni.
"Tervehdys sinullekin", vastasin tervehdykseen ja lisäsin sitten: "Ja olen nykyään Valkohäntä." En pystynyt peittelemään iloa, joka sai karvani pörhistymään.
//Lohi? c:
Korppisielu, 22.12.2016
Lehtiturkki, Usvahäntä ja Ututassu katosivat nopeasti näköpiiristäni. Käänsin taivaansiniset silmäni Purohäntään. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen partio, jota kolli johti.
"Tämä on ensimmäinen johtamasi partio, eikö totta?" katsoin Purohäntää pieni hymy kasvoillani. Harmaansinertävä kolli käänsi katseensa minuun ja nyökkäsi pienesti.
"Onnistut hienosti. Partion johtaminen ei ole aina helppoa", nau'uin.
"Kiitos", Purohäntä hymähti.
"Jatkammeko?" kysyin. Purohäntä nyökkäsi ja kertoi suunnan. Lähdin kävelemään tämän vierellä ja silmäilin ympärilleni ympäristöä tutkien. Kävelimme Purohännän kanssa eteenpäin ääneti. Vilkaisin pesätoveriani nopeasti, kunnes annoin katseeni taas hakeutua lumiseen metsään. Vahvistimme rajaa ja samalla toivoin, että Lehtiturkilla, Usvahännällä ja Ututassulla olisi hyvä saalisonni.
"Miten sinulla on näin muuten mennyt?" kysyin Purohännältä pienen hetken kuluttua. En ollut puhunut kollin kanssa paljoakaan, mutta se ei estänyt minua kysymästä. Mielestäni Purohäntä oli soturi, jota klaanimme tarvitsi ja tämä osasi johtaa ensimmäistä partiotaan hillitysti. Siirsin katseeni hetkeksi tämän sinisiin silmiin, joiden sävy ei ollut sama, kuin omieni. Odotin ääneti tämän vastausta. Lumi narkui tassujeni alla, mutta askeleeni tuntuivat kepeiltä. Purohäntä tuntui miettivän hetken vastaustaan, kunnes naukui:
//Puro?
Polttotähti, 23.12.2016
Istuin pesässä sukimassa harmaata turkkiani. Luulin, että päällikkönä olo olisi ollut vaikeampaa, mutta tämä oli yllättävän helppoa. Luulin, että kokoajan pitäisi olla menossa, mutta ei se sitä ollut. Olihan tämä raskasta, varsinkin kun tiesin että koko klaanin paino oli harteillani, koko klaani oli minun hoidettavanani. Eniten minua kuitenkin pelottivat kokoontumiset. Mitä jos sanoisin jotain väärin? Mitä jos paljastaisin liikaa? Tai sanoisin jotain väärin ja saisin klaanini heikkoon valoon?
*Älä murehdi tuollaisia* mieleni käski. Keskityin taas turkkini sukimiseen. Pian Valkopennusta ja Unipennustakin tulisi jo oppilaita. Pennut kasvoivat nopeasti. Okrapennusta ja Hiilipennusta en ollut varma. Hekin lähestyivät jo kovaa vauhtia kuuden kuun ikää. Kun olin vihdoin saanut turkkini suittua nousin seisomaan ja tassuttelin ulos pesästä. Tassuttelin tuoresaaliskasalle. Juuri, kun olin ottamassa oravaa, kuulin ääniä piikkihernetunnelista. Käänsin katseeni sinnepäin. Leiriin saapui auringonhuipun partio. Lehtiturkilla oli kaksi hiirtä, Usvahännällä yksi orava ja Ututassulla rastas. Nyökkäsin hyväksyvästi. Korppisielulla ja Purohännällä ei ollut mitään ja siksi päättelin, että he vahvistivat hajumerkkejä. Nappasin nopeasti oravan ja annoin Lehtiturkille, Ututassulle ja Usvahännälle tietä laskea saaliinsa. Odotin Purohäntää.
"Onkos sinulla nälkä?" kysyin kumppaniltani. Tuo nyökkäsi.
"Kyllähän minulla on nälkä, voidaan vaikka jakaa tuo orava", kumppanini naukaisi. Nyökkäsin hymyillen. Tassuttelimme päällikönpesän eteen ja aloimme syödä oravaa.
//Puroo? :3
Purohäntä, 23.12.2016
"Miten sinulla on näin muuten mennyt?" Korppisielu kysyi. Jäin miettimään vastausta hetkeksi.
"Nämä päivät ovat olleet kamalia ja samalla onnellisia. Pentumme Vaahterapentu-", sanoin ja keräsin itseeni voimaa sanoakseni lauseen loppuun.
"Kuoli...", sanoin hiljaa. Korpoisielu nyökkäsi pienesti.
"Sitten kumppanistani tuli päällikkö, Polttotähti. Kaksi muuta pentuamme ovat nyt pentutarhalla kahden muun kuningattaren suojissa, Virtakyyneleen ja Paatsamapilven", nau'uin. Katsoin Jokiklaanin puolelle silmät tarkkana partion varalta. En pitänyt toisten klaanien kissojen kohtaamisesta ilman päällikköämme.
"Sinulla on ollut varmasti rankkaa", Korppisielu sanoi. Olimme edenneet hyvin rajan vahvistuksessa. Mitenköhän Lehtiturkilla, Ututassulla ja Usvahännällä sujuu?
"On ollut rankkaa", huokaisin.
"Entä sinä? Mitä sinulle kuuluu?" kysyin katsoen Korppisielun taivaansinisiin silmiin. Lunta oli satanut paljon. Ravistin turkkiani sillä se alkoi muuttua valkeaksi lumihiutaleista. Lumi narskui tassujemme alla kun vahvistimme rajaa. Korppisielu avasi suunsa vastatakseen:
//Korppi?
Purohäntä, 23.12.2016
//Nyt siis jatkoa Poltolle//
Jaoin oravan kumppanini Polttotähden kanssa. Syötyäni nuolin pari kertaa huuliani. Orava ei ollut mitenkään mieleeni mutta söin kyllä mitä vain. Kosketin nenälläni kumppanini nenää. Kehräsin kovasti. Nuolaisin Polttotähden poskea.
"Minua väsyttää", haukottelin.
"Selvä, mene lepäämään vain", Polttotähti naukui. Nyökkäsin pienesti. Lähdin tallustelemaan sotureiden pesälle päin.
"Isä", kuului Unipennun ääni pentutarhalta päin.
"Tule tänne", Valkopentu lisäsi. Hymyilin lempeästi pennuilleni vaikka minua väsytti paljon.
"Tullaan tullaan", sanoin. Tassuttelin pentutarhalle. Valkopentu ja Unipentu leikkivät hippaa. Minä menin makuulle ja katselin pentujen menoa. Pikku hiljaa uni vei voiton ja nukahdin. Joku tökki minua kylkeen.
"Isä, herää", Valkopentu sanoi.
"Niin! Leiki kanssamme hippaa", Unipentu naukui. Minua ei väsyttänyt enää ollenkaan.
"Selvä, minä olen hippa", sanoin ja otin Unipennun kiinni. Unipentu otti Valkopennun kiinni. Kun olimme leikkineet hämärän tuloon asti hippaa sanoin pennuille hyvät yöt.
"Menen nyt. Nukkukaa hyvin", nau'uin. Tallustelin sotureiden pesälle omalla vuoteelleni. Käperryin sammalvuoteelleni ja nukahdin.
//Joku?
Valkopentu, 26.12.2016
”Miksei?” haukottelin. Unipentu tönäisi minua huvittuneena.
”Sinä se sitten taidat olla ainainen unikeko”, tuo maukui hilpeästi. Puskin siskoani kehräten.
”Voi, sinunhan se tässä pitäisi olla unikeko, Unipentu hyvä”, virnistin. Katselimme hetken toisiamme silmiin, kunnes puhkesimme hillittömään nauruun. Annoimme naurumme raikua ja kuulua kaikkialle, jotta kissat voisivat hymyillä - hymyillä ollessaan onnellisia. Tunsin Virtakyyneleen kummastuneen katseen itsessäni, mutten antanut sen häiritä. Minä ja sisareni voisimme tuoda valoa maailmaan. Saada klaanit sopuun, lehtikadon katoamaan, tuulet laantumaan, jos vain oikein yrittäisimme, mutta Tähtiklaanilla oli silti suurin voima, mikä kellään kissalla koskaan oli ollut.
”Haetaanko vaikka orava tuomisiksi?” tirskahdin lopetettuani nauramisen. Unipentu nyökkäsi puuskahtaen. Tunsin oloni virkeämmäksi kuin koskaan. Rinta rinnan tassuttelimme ulos pesästä, tuoresaaliskasan luo. Unipentu nappasi oravan hännästä ja minä sen korvista ja yhteistuumin kannoimme sen Polttotähden pesälle.
”Minä haen isän, kutsu sinä emo syömään kanssamme”, sanoin pikaisesti ja loikin etsimään isääni. Pian näinkin hänet soturien pesän edustalla. Juoksin hänen luokseen lumi pöllyten.
”Isä! Tule syömään minun, Unipennun ja emon kanssa!” huohotin. Purohäntä katsahti minuun hymyillen, nousi ja tassutti edeltä päällikön pesälle. Kipitin hänen peräänsä hännänpää vääntyillen. Olin niin onnellinen, että sain syödä heidän kanssaan jälleen! Polttotähti oli tullut ulos pesästä, hän suki Unipennun turkkia tarmokkaasti.
”Minun myös!” hihkaisin ja pompin emoni ympärillä. Polttotähti vetäisi minut etukäpäliensä väliin ja alkoi pestä meitä molempia. Purohäntä istahti aloilleen ja odotti, että voisimme aloittaa aterioinnin.
//Poltto, Puro tai Uni? :)
Purohäntä, 26.12.2016
Odotin niin kauan -aika vähän aikaa- että Polttotähti oli saanut suittua Valkopennun ja Unipennun turkit. Kun katselin kahta pentua mieleeni muistui pieni Vaahterapentu jota rakastin yhtä paljon kuin Valkopentua ja Unipentuakin. Silmiäni alkoi kirveltää tulevat kyyneleet. Räpyttelin silmiäni niin ettei yksikään kyynel vierähtäisi poskelleni pentuni nähden. En halunnut jakaa suruani heille. Heidän piti jatkaa elämässään eteenpäin ja niin myöskin minunkin. Mutta en tiedä milloin pääsen tuon kollin kuolemasta yli. Aloitimme syömään oravaa. Minä haukkasin ensiksi pienen palasen ja sitten haukkasivat pennut. Viimeisenä Polttotähti otti palasen suuhunsa. Hymyilin lempeästi katsoen kuinka pentuni söivät.
"Teistä kyllä kasvaa urheita sotureita", mau'uin nielaistuani palan oravasta.
"Varmasti", Polttotähti maukui.
"Niin tuleekin", Valkopentu ja Unipentu sanoivat yhteen ääneen.
"Mutta syödäänpäs tämä nyt loppuun", naukaisin ja haukkasin toisen palasen. En pitänyt oravasta kovinkaan paljoa. Nieleskelin palasen hiukan vastustaen.
//Uni? Valko? Poltto? (:
Polttotähti, 28.12.2016
Olin sukinut pentujeni turkit. Söin itsekin oravaa. Huomasin, että Purohäntä ei pitänyt oravasta. Söimme kuitenkin oravan loppuun. Katsoin kahta pentuani. Pian heistäkin tulisi oppilaita!
"Ketä toivoisitte mestareiksenne?" kysyin pennuilta. Nuo miettivät hetken, kunnes Valkopentu avasi suunsa, mutta sulki sen sitten.
"En minä tiedä", pennut sanoivat. Nyökkäsin.
Pennut kipittivät pentutarhalle ja Purohäntä omiin hommiinsa. Katselin tyynenä leiriä. Nousin ylös ja tassuttelin Kirsikkaviiksen luo.
"Järjestäisitkö partiot?" kysyin ja katsoin varapäällikköäni.
"Selvä", tuo naukaisi. Vilautin hymyn tuolle ja palasin pesälleni. Pujahdin sisään pimeään pesään. Annoin silmieni tottua pimeään ja tassuttelin sitten pedilleni. Aloin sukimaan turkkiani.
//Aika turha tarina mut :/
Purohäntä, 28.12.2016
Ajattelin mennä metsään pyydystämään tuoresaalista sillä tuoresaaliskasa oli aika pieni. Kipitin piikkihernetunnelia pitkin kohti metsää jossa haistoin hiiren mehukkaan tuoksun. Vesi lehahti kielelleni ja nuolaisin nopeasti huuliani. Seurasin hiiren hajua kunnes huomasin hajun voimistuvan. Näin hiiren ja heti loikkasin ilmaan. Juuri kun olin upottamassa kynteni hiireen tuo näki minut ja kipitti koloonsa. En saanut hiirtä kiinni. Pian näin vesimyyrän ja hyökkäsin sen kimppuun. Sain tuon kiinni. Aloin kipittämään leiriin päin jättäen lumeen tassun jälkiä. Hanki narskui allani. Oli kylmä. Hengitykseni höyrysi. Viimein pääsin leiriin ja kannoin vesimyyrän tuoresaaliskasan päällimmäiseksi. Huomasin erään oppilaan hakevan sen ja kiiruhtavan klaaninvanhimmien pesälle. Hymähdin. Muistin itsekkin kuinka vein tuoresaalista klaanin vanhimmille. Tassuttelin sotureiden pesään ja suin nopeasti turkkini. Oli alkanut jo hämärtää hieman. Kiiruhdin pantutarhalle sanomaan hyvät yöt ja palasin takaisin sotureiden pesään. Käperryin sammalille ja nukahdin heti.
//Joku?
Purohäntä, 31.12.2016
Heräsin.
"Huomenta", naukaisin sotureille jotka olivat hereillä. Pennuistamme -Unitassusta ja Valkotassusta- oli tulleet oppilaita. Valkotassu oli saanut mestarikseen Korppisielun ja Unitassu taas Saniaishännän. Olin hyvin ylpeä molemmista naaraista. Ja niin oli varmasti Polttotähtikin. Istuuduin sammalille ja suin turkkini. Kävisin tänään Unitassun ja Valkotassun luona. Nousin ylös. Tassuttelin oppilaidne pesälle ja kurkistin sisään. Muistin kuinka olin itsekkin kulkenut väsyneenä sammalpedilleni nukkumaan. Näin Unitassun tuhisevan pedillään mutta Valkotassua ei näkynyt missään. Olikohan Valkotassu mennyt jo aikaisin Korppisielun kanssa metsästämään tai jotain muuta? Näin Korppisielun tulevan surullisena metsältä.
"Purohäntä!" tuo huusi.
"Niin?" kysyin. Korppisielu sanoi surullisin silmin:
"En tiedä minne Valkotassu on kadonnut. Hän on... saattanut hukkua...", Korppisielu naukui.
"Mitä?" naukaisin kovaa että luulisi kaikkien nukkuvien heränneen.
"Haju jäljet loppuivat joelle ja maa oli murtunut yhdestä kohtaa. Mutta uskon että Valkotassu on hengissä ja elävänä jossain", tuo naukui. Kyyneleet kirvelivät silmiäni.
"EIIIIIIII!" karjuin lujaa. Annoin kyynelien tulla.
"Mitä nyt?" kuului Polttotähden kysyvä ääni takanani.
"Valkotassu on pudonnut jokeen", kuiskasin ja loikin kumppanini luokse.
"Hänen on oltava elossa", nau'uin.
"Kyllä hän on varmasti", Polttotähti vakuutteli. Satoi enää vain vähän lunta. Eilen oli ollut lumipyry.
"Etsin koko yönkin", Korppisielu sanoi pahoittalevasti.
"Teit kaikkesi. Meidän täytyy vain odottaa. Valkotassu kyllä osaa tänne. Emme voi seurata hajua jos hän on pudonnut jokeen", sanoin surullisena. Koko klaani tuli toivottamaan onnea siihen että Valkotassu palaisi takaisin. Huokaisin ja menin kumppanini kanssa päällikön pesään.
//Poltto?
Purohäntä, 01.01.2017
"Ellei Valkotassua näy huomennakaan lähden etsimään häntä", nau'uin katsoen Polttotähden surullisiin silmiin. Tuo oli päästänyt kyyneleet vapaaksi hetki sitten, niin kuin minäkin. Astuin lähelle kumppaniani.
"Valkotassu on hengissä, hänen on pakko olla", kuiskasin Polttotähden korvaan värisevällä äänellä. Mietin sitä kuinka olimme menettäneet Vaahterapennun. En tiedä kestänkö enää toisen pennun menettämistä. Sisälläni oli tunne joka kertoi Valkotassun olevan kunnossa. Mutta ei tunteeseen voi luottaa? Vai voiko? Olin itselleni vihainen.
"Tämä on mimun syytäni", huokaisin pahoittelevalla äänellä.
"Ei ole. Tämä ei ole kenenkään syytä", kumppanini naukaisi lohduttavaati ja nuolaisi lempeästi poskeani jolle oli vierähtänyt kyynel.
"Minun olisi pitänyt mennö etsimään häntä heti", sanoin ja suljin silmäni. Polttotähti huokaisi syvään.
"Miten voit tietää missä hän on jos haju loppuu jokeen?" Polttotähti naukui kysyvästi.
"En voikkaan", sanoin ja pystyin jopa ajattelemaan ettei syy ollut minun. Olin kuitenkin Valkotassun isä mutten voinut aina vahtia häntä. Valkotassulla piti olla omakin elämä mutta nyt se tuntui vaikealta ymmärtää.
*Tähtiklaani, sano että Valkotassu on kunnossa*, esitin pyynnön Tähtiklaanille.
"Täytyy kai vain odottaa", sanoin ja nuolaisin vuorostani kumppanini poskea.
"Menen nyt! Pärjääthän?" sanoin katsoen Polttotähteä silmiin.
"Pärjään", tuo naukui surullisena niin kuin minäkin. Astelin hitaasti sotureiden pesälle. Menin makuulle sammalvuoteelleni ja suljin silmäni. En vain saanut unta vaikka minua väsytti liikaa. Kirsikkaviiksi asteli luokseni.
"Se on vaikeaa mutta koita olla jotenkin hyödyksi klaanille", entinen mestarini Kirsikkaviiksi naukui.
"Selvä", mutisin nolona. Kirsikkaviiksi nyökkäsi nopeasti ja lähti.
Oli hämärää. Kirsikkaviiksi palasi sotureiden pesään. Tuo meni makuulle sammalvuoteelleen.
"Hyvää yötä", naukaisin entiselle mestarilleni.
"Samoin", Kirsikkaviiksi sanoi ja sulki silmänsä. Olin ollut tänään metsällä ja saanut kiinni yhden hiiren. Olin melkein saanut oravan mutta se pääsi pakoon. Olin jo niin väsynyt että nukahdin heti kun suljin silmäni.
Saarnikysi, 18.12.2016
Purohäntä oli lähtenyt näyttämään leiriä Valkopennulle ja Unipennulle. Vaahterapentu makasi vieressäni - kuten tavallisesti - silmät ummessa. Katsoin pentua huolestuneena. Laskeuduin lähelle pentua.
"Avaisit silmäsi Vaahterapentu kiltti", naukaisin ja odotin jotain reaktiota, mutta kolli ei reagoinut mitenkään
"Oletko kuollut, vai mitä? En osaa tehdä kanssasi mitään, avaisit silmäsi", nau'uin ja katsoin pentua huolestuneena.
"Joudun hakea parantajan, auttaako se asiaa?" kysyin pennulta, mutta kolli ei tuntunut kuulevan. Virtakyynel ja pennut olivat poissa pesästä, joten olin pesässä yksin - tai no, Vaahterapennun kanssa. Miksi pentu ei avannut silmiään? Katselin pentua sumein silmin. Laskin pääni sammalille. Toivoin pennun avaavan silmänsä ja leikkivän muiden mukana, mutta ei. Pentu ei selviäisi enää kauaa...
Purohäntä palasi pesään Unipennun ja Valkopennun kanssa. Valkopentu ja Unipentu alkoivat heti leikkiä. Katsoin kumppaniani.
"Haetaanko parantaja, nyt?" kysyin hiljaa ja katsoin kumppaniani.
//Purooo?
Purohäntä, 19.12.2016
Katsoin Vaahterapentua jonka silmät olivat edelleenkin kiinni. Minua huolestutti ihan kauheasti. Kuin iso kivi olisi sisälläni ja mylläisi. Mahaani kouraisi kun ajattelin ettei Vaahterapentu avaisikaan silmiään. Silmäni alkoivat sumentua, en aikoisi itkeä nyt, en nyt! Katsoin kumppaniani vakavana. Saarnikynsi näytti niin huolestuneelta. Painoin pääni.
"Kai se on pakko", sanoin epävarmana ja surullisen oloisella äänellä katsoen Saarnikynnen meripihkanvärisiin silmiin.
"Minä haen", sanoin ja käännyin pentutarhan suulle päin. Kävelin nopeasti parantajan pesälle.
"Huhuu?" huhuilin parantajan pesän suuaukolla.
"Täällä ollaan", kuului parantajan -Kuiskevirran- ääni. Astuin sisään ja ilmassa leijaili yrttien haju. Ei kauhean voimakas mutta kyllä sen haistoi. Näin Laulutassunkin olevan paikalla. Kuiskevirta hymyili lempeästi minulle. Kumarsin tervehdykseksi. En voinut hymyillä tässä tilanteessa takaisin, niin paljon tämä kaikki minua huolestutti.
"Meillähän on kolme ihanaa pentua mutta yksi pennuistamme, Vaahterapentu, ei ole vielä avannut silmiään. Unipentu ja Valkopentu ovat jo avanneet", naukaisin surullisen oloisella äänellä. Sinertävä naaras -Kuiskevirta- vakavoitui ja näytti miettivän hetken. Laulutassun huulilta katosi hymy ja valkoinen naaras näytti myöskin mietteliäältä.
"Minun varmaankin pitäisi tulla katsomaan tilannetta", Kuiskevirta sanoi ja katsoi jäänsinisillä silmillään minun sinisiin silmiini. Nyökkäsin pienesti.
"Laulutassu, jää sinä tänne", parantaja sanoi ja tassutteli edeltä pentutarhalle, minä takana. Kun saavuimme pentutarhaan Saarnikynsi nyökkäsi parantajalle tervehdykseksi.
"Hei", Kuiskevirta sanoi ja katsoi Vaahterapentua.
"Tämä on sitten se Vaahterapentu?" tuo naukui katsoen Saarnikynttä.
"On", naaras maukui vastaukseksi.
"Minä menen pentujen kanssa ulkopuolelle", sanoin ja tassuttelin ulos pentutarhasta.
//Saarni? Pennut?
Unipentu, 19.12.2016
Leikin Valkopennun kanssa leirissä, pentutarhan ulkopuolella. Isä oli mennyt juuri pentutarhaan parantajan kanssa. Nyt hän näytti palaavan meidän luoksemme. Kipitin hänen luokseen.
"Miksi parantaja meni pentutarhaan?" kyselin.
"Vaahterapennun takia", Purohäntä vastasi lyhyesti. Nyökkäsin hitaasti. Valkopentu tuli viereeni.
"Isä? Voisitko esitellä meille leiriä?" sisareni kysyi isältä. Hän nyökkäsi ja lähti johdattamaan meitä yhdelle pesälle.
"Täällä on oppilaiden pesä. Tänne te menette seuraavaksi", Purohäntä esitelmöi ja viittasi hännällään pesään. Minä kurkistin sisälle. Siellä oli muutama oppilas. Yksi oppilaista käänsi katseensa suoraan minuun. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta minä pinkaisin nopeasti isän ja siskon perään, jotka olivat jo menossa seuraavalle pesälle. Saavuin hengästyneenä Purohännän ja Valkopennun luo.
"Ja tässä on sotureiden pesä", isä kertoi. Valkopentu kurkisti sisään, mutta minä en uskaltanut. Kävelimme seuraavalle pesälle. Pesästä tulievat voimakkaat hajut yökköttivät minua.
"Tässä on parantajan pesä", Purohäntä naukaisi. Tällä kertaa kumpikaan meistä ei kurkistanut sisään.
"Miksi siellä haisee?" minä kysyin.
"Parantajan yrtit", isä vastasi. Jatkoimme pikaisesti toiselle pesälle.
"Tuolla on klaaninvanhimpien pesä", Purohäntä sanoi. Valkopentu kipitti pesään. Minä seurasin hänen kintereillään. Klaaninvanhimmat kohottivat katseensa meihin.
"Kenenkäs pentuja te olette?" yksi klaaninvanhus kysyi ystävällisesti.
"Me olemme Saarnikynnen ja Purohännän pentuja. Minun nimeni on Valkopentu ja siskoni nimi on Unipentu", siskoni vastasi.
"Minun nimeni on Vaahteranlehti", ensimmäiseksi puhunut naaras sanoi. Me nyökkäsimme.
"Haluaisitteko jäädä kuuntelemaan tarinaa?" Vaahteranlehti kysyi. Vilkaisin Valkopentua.
"Vaikka."
"Tulkaa sitten pentutarhaan kun olette valmiita, Unipentu ja Valkopentu!" isä huikkasi pesän suuakolta ja lähti. Sitten Vaahteranlehti aloitti tarinan.
//Valko? Puro? Saarni?
Saarnikynsi/Polttosydän, 21.12.2016
Kömmimme Purohännän kanssa ulos pesästä. Nyyhkytin hiljaa, sillä Vaahterapentu oli kadonnut. Silmäni rävähtivät ammolleen, nähdessäni ruumiita keskellä leiriä. Parkaisin ja ryntäsin pienen kuolleen ruumiin luo, keskelle leiriä, se oli Vaahterapennun ruumis, pienen pieni kolli joka oli ihan vasta avannut silmänsä ja oppinut kävelemään. Itkin vallattomasti ja painoin pääni pienen kollin turkkiin. Purohäntä tuli vierelleni. Kuulin myös Virtakyyneleen parkaisun.
“Luppopentu!” tuo itki juosten isomman kollin luokse. Kummankin ruumiit olivat kylmät. Näin myös Teräväkynnen ja parin muun ruumiit. Tunsin katseita turkissani.
“Emo, mitä Vaahterapennulle ja Luppopennulle on käynyt?” Valkopennun pieni piipitys kuului takaani. Käänsin sumean katseeni Unipentuun ja Valkopentuun jotka töllistelivät meitä.
“He- He ovat poissa” naukaisin itkien vuolaammin.
“Mitä!?” Valkopennun ja Unipennun silmät rävähtivät ammolleen. “Emme ehtineet leikkiä hänen kanssaan kertaakaan”, Unipentu vaikersi, pennutkin tulivat veljensä luo ja painoivat kuononsa Vaahterapennun turkkiin. Kummatkin naaraspennut itkivät. Tuntui kuin sydäntäni olisi revitty irti. Ensimmäinen pentueeni ja yksi pentu kuoli!
“Saapukoon jokainen oman riistansa metsästävä suurkivelle klaanikokoukseen!” Taivastähden huuto kuului. Tassuttelin ulos pentutarhasta, olin edelleenkin surullinen Vaahterapennun kuolemasta, olihan siitä vasta yksi kuunkierto aikaa. Suuntasin katseeni Taivastähteen, päällikköömme. Kissoja tulvi kaikkialta aukiolle. Kun kaikki olivat saapuneet aukiolle, Taivastähti aloitti kokouksen.
“Myrskyklaanin kissat, te tiedätte, että klaanimme varapäällikkö, Teräväkynsi on kuollut”, Taivastähti aloitti kokouksen hieman surullisena.
“Joten minun on valittava uusi varapäällikkö, mutta sitä ennen eräs kissa saa uuden nimen”, Taivastähti naukui. Katsoin Taivastähteä edelleen tarkasti kuunnellen.
“Saarnikynsi, astuisitko eteen?” Taivastähti pyysi. Kaikkien katseet kääntyivät minuun päin. Hämmentyneen sekaisin tuntein astuin klaanin eteen. Katsoin edelleen Taivastähteä.
“Tähtiklaanin henget, tunnette meidät jokaisen nimeltä. Nyt pyydän ottamaan tältä kissalta nimen pois, sillä se ei enää sovi hänelle”, Taivastähti naukui. Katselin hämmentyneenä, sopihan nimeni minulle! Vai sopiko? Miksi nimeni muutettiin? Vaahterapennun kuoleman takia vai?
“Klaanipäällikölle suoduin oikeuksin ja Tähtiklaanin henkien luvalla annan sinulle uuden nimen. Saarnikynsi, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Polttosydämenä, sillä koit niin paljon tuskaa ja poltetta sydämessäsi Vaahterapennun kuoleman takia”, klaanipäällikkö kuulutti. Polttosydämenä, ihana nimi. Klaani hurrasi nimeäni:
“Polttosydän, Polttosydän!”
Kumarsin päällikölle, ja peruutin takaisin riviin. Klaani vaientui kuuntelemaan Taivastähteä.
“Myrskyklaanin kissat, tiedätte, että rakas varapäällikkömme Teräväkynsi on kuollut. Minun on aika valita uusi varapäällikkö,” Taivastähti naukaisi ja katsoi ensin klaaniaan ja sitten taivasta.
“Myrskyklaanin kissat, kuulkaa minua, kun nimitän uuden varapäällikön. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta he voivat kuulla sanani ja hyväksyä valintani. Uusi varapäällikkö on Polttosydän!” Taivastähti naukaisi. Tunsin kuinka kaikkien katseet kääntyivät minuun. Miksi? Ei minun nimeni ollut Polttosydän, vaan Saarnikynsi! Sitten minulla välähti, nimeni oli vaihdettu juuri äskeen. Astuin klaanin eteen.
“Polttosydän, otatko paikan klaanimme varapäällikkönä vastaan?” Taivastähti kysyi.
“Kyllä”, naukaisin. Katsoin päällikköä hymyillen.
“Tiedän, että sinulla on pentusi…”, käänsin katseeni pentuihini, jotka katsoivat minua silmät suurina. “Mutta Virtakyynel ja Paatsamapilvi voivat huolehtia heistä”, Taivastähti naukaisi ja katsoi Virtakyyneltä ja Paatsamapilveä, jotka nyökkäsivät kuuliaisina. Hymyillen kuulin, kuinka uutta nimeäni huudettiin jälleen.
“Sinä olet Myrskyklaanin varapäällikkö!” Purohäntä vieressäni naukaisi ja nuolaisi korvaani.
“Ihanaa Saarnikyn- eikun siis Polttosydän!” Lehtiturkki oli tullut viereeni. Entinen oppilaani oli minulle tärkeä.
“Kiitos”, naukaisin hymyillen.
//Kohta tulee toinen, ettei tästä tarinasta tule ylipitkää. :DDD
Polttosydän/Polttotähti, 21.12.2016
“Polttosydän, tule pesääni, minulla on asiaa”, Taivastähti naukui. Nyökkäsin päällikölleni. Tassuttelimme rinnakkain päällikönpesään. Pujahdimme sisään. Taivastähti istahti sammalilleen ja katsoi sitten minua.
“Olen päättänyt luopua paikastani päällikkönä ja siirtyä klaaninvanhimpiin, se merkitsee sitä, että sinusta tulee päällikkö ja matkaamme yhdessä kuukivelle, minä menettämään henkeni ja sinä saamaan henkesi”, Taivastähti naukui. Silmäni laajenivat.
“Öh, selvä”, änkytin.
“Lepää, lähdemme seuraavana auringonnousuna, sinun tulee olla levännyt”, Taivastähti naukui.
“Selvä, kiitos”, naukaisin, kumarsin ja peruutin pesästä. Hämmennyksen sekaisin tuntein lähdin kohti sotureidenpesää, sillä tiesin, että Purohäntä oli siellä. Astuin sisään pesään, jossa Purohäntä suki turkkiaan valmiina menemään nukkumaan.
“Matkaan huomenna kuukivelle”, naukaisin. Kolli nosti päänsi ja katsoi minua suurin silmin.
“Oikeastiko?” tuo kysyi.
“Kyllä, minusta tulee päällikkö, Taivastähti sanoi siirtyvänsä klaaninvanhimpiin”, nau’uin.
“Ihanaa Polttotähti”, Purohäntä sanoi kiusoittelevasti, kuin maistellakseen uutta nimeäni. Virmistin ja painauduin kiinni kollin kylkeen.
“Taidan mennä katsomaan pentuja”, naukaisin ja lähdin kohti pentutarhaa. Puikahdin sisään pentutarhaan.
“Emo!” Unipennun iloinen naukaisu kantautui korviini. Pian Valkopentu ja Unipentu telmivät luokseni ja kyselivät minulta kaikkea.
“Minusta tulee huomenna päällikkö”, naukaisin. Pentujen silmät suurenivat. Hymyilin hyväntuulisesti.
Heräsin tökkimiseen.
“Tässä matkayrtit”, parantajan ääni naukaisi, kun pääni ponnisti ylös sammalilta. Parantaja hymyili hyväntuulisesti.
“Hyvää matkaa”, naaras toivotti ja lähti pesästä. Ahmin matkayrtit suuhuni ja tassuttelin ulos pesästä. Aurinko oli melkein huipussaan, olinpas nukkunut kauan! Näin Taivastähden tulevan pesästään. Etsin Purohännän katseellani. Jolkottelin kollin luo. Kolli käänsi lempeän katseensa minuun.
“Seuraavan kerran, kun näet minut, olen päällikkö ja minulla on yhdeksän henkeä”, naukaisin hymyillen. “Pidä pennuista huolta”, lisäsin hymyillen.
“Hyvää matkaa, pennut ovat turvassa”, kolli naukaisi. Hymyillen painoin nenäni vasten tuon nenää.
“Minun pitää lähteä, heippa”, naukaisin ja katsoin kollia hymyillen silmiin. Käännyin ja tassuttelin Taivastähden luo.
“Oletko valmis?” Taivastähti kysyi. Vedin syvään henkeä ja nyökkäsin. Pujahdimme piikkihernetunneliin. Ja niin matkamme kuukivelle alkoi.
Oli pimeä. Olimme saapuneet hetki sitten Kuolonklaanin reviirille. Olimme ihan juuri perillä.
“Tuolla, näetkö nuo kivet, siellä on luola joka vie kuukivelle”, Taivastähti naukaisi. Nyökkäsin tassuni olivat vähän kipeät kaikesta juoksemisesta, siis olimme juosseet melkein koko matkan. Taivastähti kohotti katseensa kuuhun, joka kapusi taivaankantta.
“Mennään luolaan”, Taivastähti päätti. Naaras lähti edeltä ja minä seurasin häntä. Astuimme luolaan. Pimeys valtasi kaiken ja kosteat seinät tuntuivat vierelläni. Kävelin lähellä Taivastähteä. Turkkini hipoi seinää. Käytävä kapeni kapenemistaan, kunnes avautui suureksi isoksi luolaksi. Luolan katossa oli reikä. Katsoin hetken Kuukiveä, pian se alkoi hohtaa. Taivastähti kävi makuulleen kiven viereen ja painoi kuononsa kiveen. Seurasin esimerkkiä ja laskeuduin kylmälle pinnalle maaten. Kosketin kiveä ja vaivuin uneen.
//Unta
Seisoin avaralla nummella, joka oli tyhjä. Katselin ympärilleni.
“Tervetuloa Polttosydän”, kaikui jostain. Pian huomasin himmeitä kissoja. Kissat vahvistuivat kokoajan. Kissojen turkeissa oli tähtiä. Katselin ympäri. Kissoja oli paljon ja aina vain paljon enemmän.
“Tulitko hakemaan henkesi?” joku ääni kysyi. “Oletko valmis vastaanottamaan ne?” sama ääni lisäsi.
“Olen”, naukaisin. Rivistä esiin astui suurehko kullanruskea ja raidallinen kolli, jonka vatsa, rinta ja tassut olivat valkoiset. Kollin silmät olivat virheät. Tunnistin kollin Leijonaloikaksi.
“Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta. Ole rohkea, kun klaanisi pelkää, tai kun itse pelkäät”, Leijonaloikka naukui ja kosketti päälakeani. Pieni kipu ja rohkeus kulki lävitseni. Leijonaloikka nyökkäsi ja peruutti takaisin riviin. Seuraavaksi eteeni astui kellanruskea naaras, jolla oli meripihkanväriset silmät. Tunnistin naaraan Kielonkukaksi. Tuo näytti nuorelta ja terveeltä.
“Tällä hengellä annan sinulle kyvyn opettaa. Opeta nuorempia ja kokemattomampia,”, Kielonkukka naukaisi ja kosketti päätäni. Lävitseni kulki kylmä virta. Kielonkukka peruutti takaisin riviin. Seuraavaksi rivistä erkaantui vaaleanruskea kolli, jolla oli raidallinen turkki, sekä valkoiset tassut. Kollilla oli kirkkaanvihreät silmät, sekä toisen silmän päällä menevä viilto. Arvelin kollin olevan Ruskaraita, joka kuoli silloin, kun minusta tuli soturi.
“Tällä hengellä annan sinulle kyvyn kunnioittaa toisia”, kolli naukaisi ja kosketti päälakeani nenällään. Lävitseni virtasi lämmin, mutta voimakas ja kipeä tunne. Ruskaraita peruutti takaisin muiden kissojen joukkoon. Seuraavaksi kissoista asteli esiin Saarnitähti. Olin kuullut hänestä monia tarinoita.
“Tällä hengellä minä annan sinulle kärsivällisyyttä, ole kärsivällinen”, Saarnitähti naukaisi ja kosketti päälakeani. Sanoinkuvaamaton voima virtasi lävitseni ja oli saada minut kumoon, mutta pidin itseni nipin napin tassuillani. Ruskaraita nyökkäsi ja peruutti takaisin kissojen joukkoon. Pian rivistä erottui pienen pieni ruskea kolli, jolla oli vihreät silmät.
“Vaahterapentu!” naukaisin ja katsoin kuinka tuo tassutteli luokseni. “Meillä on ikävä sinua”, naukaisin sumein silmin.
“Niin minullakin teitä, mutta katselen teitä aina, olen kanssanne aina”, pentu vastasi. “Tällä hengellä annan sinulle kyvyn toivoa ja uskoa parempaan”, pentu naukaisi. Kyyristyin niin, että pentuni voisi koskettaa päätäni. Lämmin tunne virtasi lävitseni. Pentu kosketti nenääni ja kuiskasi vielä:
“Me tapaamme kyllä, siirtykää eteenpäin elämässänne”. Pentu peruutti riviin. Pari kyyneltä vierähti poskelleni. Seuraavaksi tähtikissojen joukosta irtaantui harmaa naaras jolla on vihreät silmät. En ollut tavannut kissaa ennen.
“Olen Hopeatähti, annan sinulle kyvyn johtaa, käytä sitä johtaaksesi klaaniasi”, Hopeatähti naukaisi. Tuo laski kuononsa päälaelleni. Uskomaton voima ja ilon tunne huitaisi lävitseni. Tunne oli sekunneissa ohi. Hopeatähti nyökkäsi minulle ja peruutti riviin. Vedin henkeä. Olin kokenut monenlaisia tunneaaltoja ja kohta tulisi seuraava. Katsoin, kuinka rivistä erkani vaaleanharmaa naaras, jonka tassut, rinta, vatsa ja hännänpää olivat valkoiset.
“Olen Pajutähti ja annan sinulle kyvyn hyväksyä kaikki”, naaras naukaisi ja kosketti päälakeani. Pieni väristys kulki lävitseni. Katsoin naarasta, joka peruutti riviin. Seuraavaksi rivistä astui esiin harmaa leveälapainen kolli, jonka rinta, tassut ja hännänpää olivat valkoiset. Tunnistin kissan Harmaatähdeksi.
“Tällä viimeisellä hengellä annan sinulle tunnollisuutta”, kolli naukaisi ja kosketti päälakeani. Lämmin, oikeastaan kuuma virta kävi lävitseni. Harmaatähti nyökkäsi.
“Kutsun sinua nyt uudella nimelläsi, Polttotähti”, tuo naukaisi. Tähtiklaanin kissat hurrasivat. Hurraukset hiimmenivät ja sitten kaikkosivat
//Hereillä
Tunsin kovan maan allani. Avasin silmäni. Kuukivi ei hohtanut enää. Myös Hopeataivas heräsi. Nousin ylös ja katsoin entistä Taivastähteä.
“Paljon onnea päällikölle”, Taivastähti naukui ja katsoi minua. Hämmentyneenä katsoin Hopeataivasta.
“Lähdetään ja muista, että vaikka olen nyt päällikkö, pidän sinua aina päällikkönäni”, naukaisin ja katsoin lempeästi hymyillen Hopeataivasta. Tuo hymyili.
“Voisitko sinä johtaa? En ole varma mistä pääsee ulos”, naukaisin. Hopeataivas nyökkäsi.
“Kyllä Polttotähti”, tuo hymyili ja meni edeltä. Seurasin naaraan perässä.
Palasimme leiriin.
“Taivastähti ja Saarnikynsi palasivat!” joku ulvaisi.
“Eipäs, kun Polttotähti ja ja…”, joku yritti korjata. Hymyillen tassuttelin itsevarmasti suurkivelle. Kissoja ei tarvinnut kutsua koolle, sillä kaikki olivat jo aukiolla. Hyppäsin suurkiven päälle.
“Noniin, teitä ei varmaan tarvitse kutsua koolle, kun olette jo siinä, joten aloitetaan”, naukaisin ja huomasin, että minua kalvoi nälkä ja olin väsyksissä, sekä hieman epävarma.”Kävimme Taivastäh- eikun Hopeataivaan…”, loin Hopeataivaalle hieman hilpeän hymyn. “...kanssa kuukivellä. Sain yhdeksän henkeäni ja Hopeataivas menetti jäljellä olevat henkensä. Hopeataivas on siirtynyt klaaninvanhimpiin ja minä muuta päällikönpesään”, naukaisin.
“Emo on päällikkö!” Valkopennun innostunut huudahdus sai monet tirskahtelemaan. Hymyilin hilpeästi pennulleni.
“Ja nyt nimeän uuden varapäällikön!” naukaisin kuuluvasti. Kaikki katsoivat minua.
“Myrskyklaanin kissat, kuulkaa minua, kun nimitän uuden varapäällikön. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin henkien edessä, jotta he voivat kuulla ja hyväksyä valintani…”, naukaisin. Odotutin klaania pienen hetken.
“Myrskyklaanin uusi varapäällikkö on Kirsikkaviiksi!” julistin. Siirsin katseeni kirsikkaviikseen joka näytti hämmästyneeltä.
“Kirsikkaviiksi, otatko paikan Myrskyklaanin varapäällikkönä vastaan?” kysyin naaraalta.
“Kyllä otan!” tuo naukaisi itsevarmasti. Hymyillen hyppäsin alas suurkiveltä, ensimmäinen kokoukseni päällikkönä oli pidetty.
//Joku?
Purohäntä, 22.12.2016
//Jatkoa Saarnille//
Pentumme Vaahterapentu oli karannut Luppopennun kanssa ja molemmat olivat kuolleet. Ruumiit oli viety haudattaviksi. Olin itse kantanut Vaahterapennun pientä kylmää ruumista silmät sumeina. Heti kun olin päässyt kävelemään yksin metsään kyyneleet valuivat poskillani. Suru valtasi kehoni ja kaaduin maahan. Kuulin kokoontumiskutsun. Onneksi olin lähellä leiriä. Loikin pian suurkiven ympärille Saarnikynnen viereen. Saarnikynsi sai uuden nimen Polttosydän ja hänestä tuli varapäällikkö. Olin ylprä tuosta naaraasta. Seuraavana päivänä Polttosydän lähti hakemaan kuukiveltä henkiään ja Taivastähti menettämään henkensä. Kun kaksikko palasi takaisin leiriin he olivat Polttotähti ja Hopeataivas. Kaikki olivatkin jo valmiiksi suurkiven luona joten Polttotähten ei tarvinnut huutaa kokoontumiskutsua. Polttotähti nimesi uuden varapäällikön, ensisen mestarini, Kirsikkaviiksen. Hurrasimme. Polttotähti astui alas suurkiveltä ja tassutteli minun, Valkopennun ja Unipennun luokse. Kumarsin.
"Hei arvon Polttotähti", sanoin. Polttotähti näytti hämmästyneeltä.
"Onko sallittua kehrätä sinun edessäni?" kysyin kiusaten.
"Tietysti, ainakin sinulle", Polttotähti sanoi. Kehräsin. Unipentu ja Valkopentu hyppivät ympärillämme ja nuolaisin Polttotähden poskea.
"Erkanemme jälleen. Menenkin jo viemään pennut takaisin toisten emojen hoitoon. Pidä itsestäsi huoli ja pysy vahvana", naukaisin ja vein pennut pentutarhaan. Pää painuksissa kävelin yksin sotureiden pesälle ja nukahdin sammalille.
Heräsin. Tassuttelin katsomaan pentuja pentutarhaan. Nuolaisin pentujen päälakea ja aloimme leikkimään piilosta.
"Yksi, kaksi..", aloin laskemaan. Valkopentu ja Unipentu hihittivät kun laskin.
"Kymmenen!" huusin ja lähdin etsimään pentuja. Näin heti Unipennun hännän.
"Unipentu löytyi", sanoin.
"Höh! Miten näit minut?" tuo kysyi. Naurahdin.
"Vedä ensi kerralla häntä piiloon", naukaisin. Sitten hieman myöhemmin löysin Valkopennun.
"Minä menen nyt", sanoin ja menin päällikön pesän eteen odottamaan että Polttotähti tulisi ulos sieltä. Istahdin ja vain odotin hiljaa paikkallani.
//Poltto?
Valkopentu, 22.12.2016
Emostani oli tullut päällikkö! Olin niin ylpeä hänestä - ja niin olisi myös Vaahterapentukin, joka oli kuollut jonkin aikaa sitten. Siirsin katseeni vieressäni istuvaan Purohäntään.
”Nukummeko mekin nyt päällikön pesässä?” kysyin toiveikkaana. Isäni katsahti minuun huvittuneena, ja kumartui sitten koskettamaan päälakeani kuonollaan.
”Ette. Te nukutte tästedes Paatsamapilven ja Virtakyyneleen kanssa pentutarhassa”, hän maukui. Unipentu kipitti vierelleni.
”Miksi emo ei enää nuku kanssamme? Eikö hän pidä peistä?” sisareni vinkaisi. Purohäntä pudisti päätään.
”Ei, kyllä hän pitää teistä - ja tulee pitämään aina - mutta hänellä on nyt vastuu koko klaanista”, isä selitti. Katsoin hänen sinisiä silmiään. Näin niissä tunteiden sekamelskaa, kipinöitä ja palavaa rakkautta emoani kohtaan. Isäni rakkaus Polttotähteä kohtaan oli todella vahva. Sen saattoi aistia sokeakin. Havahduin kuullessani askeleita takaani. Käännähdin ympäri silmät selällään säikähdyksestä. Tulija oli Polttotähti. Purohäntä kiiruhti kumppaniaan vastaan. Kuuntelin kuinka he juttelivat hetken keskenään, kunnes Polttotähti poistui paikalta.
”Tulkaahan. Vien teidät pentutarhalle Virtakyyneleen ja Paatsamapilven luo”, isä tassutteli luoksemme hymyillen. Hän kietaisi häntänsä ympärillemme ja ohjasti meitä hellästi pentutarhan suuntaan. Vilkaisin vielä viimeisen kerran emoni perään, joka jäi kuuntelemaan ja ottamaan vastaan klaanitovereidensa onnitteluja.
Heräsin keskellä yötä. En saanut unta. Vilkaisin vierelläni nukkuvaa Unipentua, joka oli käpertynyt Okrapentua vasten. Paatsamapilvi nukkui hännänmitan päässä meistä. Halusin olla oman emoni kanssa, vaikka ei muissa kuningattarissa mitään valittamistakaan ollut. Nousin käpälilleni. Oli miten oli, mutta pennun tuli saada nukkua oikean emonsa vieressä yöt. Sehän oli emojen vastuu! Huolehtia pienokaisistaan - ei hylätä toisten pentujen emolle. Hiivin hiljaa pentutarhan suuaukolle ja kurkistin ulos pesästä. Ulkona ei ollut ketään. Vedin syvään henkeä ja kipitin lumisen aukion poikki Polttotähden pesälle. Varovasti liu'uin sisälle pesään. Huomasin pesän nurkassa liikettä. Saatoin erottaa emoni tutun tuoksun.
”Emo?” kutsuin Polttotähteä. Naaras nosti päätään hölmistyneenä.
”Valkopentu? Mitä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla nukkumassa pentutarhassa”, hän kummasteli. Tassuttelin hänen luoksensa.
”Haluan nukkua sinun kanssasi. Käyhän se, joohan? Tämä yö edes”, vikisin surkeana. Jäin odottamaan emoni vastausta jännittyneenä.
//Poltto?
Purohäntä, 22.12.2016
//Jatkoa Poltolle//
Tassuttelin pentutarhaan ja näin Polttotähden -kumppanini- pentujen ja kuningattarien luona.
"Huomenta kaikille", naukaisin.
"Mitenkäs yö meni? Nukuitteko hyvin?" naukaisin kysyvästi kahdelta pennultani. Mieleeni tuli taas pieni Vaahterapentu joka oli karannut ja paleltunut. Silmissäni alkoi sumentua mutta ravistin päätäni enkä antanut kyynelten tulla.
"Minä nukuin emon vieressä", Valkopentu sanoi leveä hymy huulillaan. Naurahdin.
"Niin, Valkopentu oli tullut päällikön pesän eteen ja tullut viereeni kun annoin luvan. Mutta en halua että ramppaatte joka yö luonani", Polttotähti sanoi ja katsoi minua lempeästi.
"Entäs sinä, Unipentu?" kysyin katsoen Unipentua.
"Nukuin hyvin. Mutta minäkin haluan nukkua emon vieressä!" Unipentu naukui ja katsoi Polttotähteä anelevasti.
"Selvä. Yksi yö sinullekin", tuo naurahti. Nuolaisin kummankin pennun pää lakea karkealla kielelläni.
"Ollaan piilosta", Unipentu sanoi ja alkoi laskemaan. Valkopentu meni piiloon. Tassuttelin pentutarhan ulkopuolelle ja Polttotähti seurasi perässäni.
"Muista aina että rakastan sinua", naukaisin katsoen Polttotähteä silmiin.
"Muuta olisikos päällikölle minulle hommia?" kysyin kehräten.
//Poltto?
Polttotähti, 22.12.2016
//Jatkoo Purolle cx\\
"Kyllä minulla taitaa olla", naukaisin. Nuolaisin vielä kerran kumppanini poskea ja tassuttelin sitten pesälleni. Kirsikkaviiksi odotteli minua päällikönpesän - eli minun oman pesäni, siis ikioman pesän! - edessä.
"Mitäs asiaa sinulla on?" kysyin lempeästi. Kirsikkaviiksi kumarsi pienesti ja esitti sitten asiansa:
"Ketä haluaisit partioihin?"
Katsoin Kirsikkaviikseä. Olin hämmennyksissä, vaikken antanut sen näkyä kasvoiltani.
"Haluatko minun apua vai eikös se ole varapäällikön homma järjestää partiot?" kysyin ja katsoin minua vanhempaa naarasta.
"No päätinpä tulla kysymään sinulta, kyllä minä partiot osaan järjestää, mutta saat nyt päättää tämän päivän partiot", naaras naukui. Katsoin naarasta hetken miettien.
"Auringonhuipun partio voisi lähteä Jokiklaanin rajalle ja sitä voisi johtaa Purohäntä. Hän saa ottaa mukaansa vaikka Lehtiturkin, Korppisielun ja jonkun oppilaan mestareineen. Loput saat päättää itse", naukaisin hymyillen. Varapäällikköni nyökkäsi.
"Selvä. Kiitos", tuo naukaisi ja lähti järjestämään partioita.
//Joku
Purohäntä, 22.12.2016
Entinen mestarini ja nykyinen varapäällikkö Kirsikkaviiksi tassutteli luokseni.
"Sinä saat johtaa auringonhuipun partion joka lähtisi Jokiklaanin rajaa pitkin. Ota mukaasi Lehtiturkki, Korppisielu, Usvahäntä ja hänen oppilaansa Ututassu", Kirsikkaviiksi naukui.
"Selvä", sanoin ja nyökkäsin. Kirsikkaviiksi lähti puhumaan muista päivän partioista ja minä astuin päällikön pesään.
"Laitoit minut johtamaan partiota?" kysyin.
"Se onkin sinun ensimmäinen partiosi jonka johdat", naaras maukui. Nyökkäsin.
"Lähden hakemaan kaikki mukaan lähtiät", sanoin.
"Selvä", Polttitähti naukui ja tassutteli perässäni.
"Noh, minä menen nyt", naukaisin ja löhdin etsimään ensin Lehtiturkkia. Löysin tuon Saniaishännän luota.
"Anteeksi kun häiritsen mutta auringonhuipun aikaan on partio jota minä johdan. Lehtiturkki sinua on pyydetty mukaan partioon ja toivon että tuletkin", sanoin. Naaras katsoi Saniaishäntää.
"Minä menen", tuo naukaisi.
"Hyvä", sanoin. Tassuttelin Usvahännän luokse joka oli oppilaansa Ututassun kanssa tuoresaaliskasan luona.
"Hei", naukaisin.
"Hei vain", Usvahäntä sanoi. Ututassu nyökkäsi tervehdykseksi.
"Auringonhuipun aikaan on partio jota minä johdan ja teidät on pyydetty mukaan. Toivon että tulisitte", nau'uin. Nuo kaksi nykkäsivät.
"Tulemme", nuo naukuivat samaan aikaan.
"Hyvä", naukaisin. Seuraavaksi etsin Korppisielun. Kun löysin tuon aloin puhumaan.
"Auringonhuipun aikana on partio jota minä johdan. Ja sinut olisi pyydetty mukaan ja toivon että myöskin tulisit", sanoin.
"Tulen", Korppisielu maukaisi.
"Hyvä", vastasin. Vielä ei ollut tuon partion aika. Menin sotureiden pesälle lepäämään hetkeksi. Suljin silmäni ja hetkessä vaivuin uneen. Kun taas heräsin tassuttelin ulos sotureiden pesästä. Enää hetki niin lähtisimme Jokiklaanin reviitiä pitkin. Lehtiturkki saapui luokseni ja seuraavaksi Korppisielu. Odotimme hetken kunnes Usvahäntä ja Ututassu saapuivat luoksemme. Olimme valmiita lähtemään.
"Jos osa vahvistaa reviiriä ja osa pyydystävät riistaa", sanoin. Toiset nyökkäsivät hyväksyvästi. Olimme valmiit. Tassuttelimme Jokiklaanin rajaa kohti.
"Lehtiturkki, Usvahäntä ja Ututassu, te saatte pyydystää riistaa. Minä ja Korppisielu vahvistamme rajaa. Taas kuului muminaa ja uskoin että kaikki hyväksyivät tuonkin.
//Lehti? Korppi? Usva? Utu?
Purohäntä, 13.12.2016
Partion ollessa ohi otin tuoresaaliskasasta vesimyytän ja söin sen. Otin toisen vesimyyrän ja kannoin sen pentutarhalle.
"Ota tästä", naukaisin ja nuolaisin kumppanini poskea.
"Ja lepää", sanoin huolehtivaisesti.
"Kyllä minä nyt osaan huolehtia itsestäni", Saarnikynsi naurahti.
"Valkopentu ja Unipentu ovat jo avanneet silmänsä", sanoin huomatessäni pentujen silmien olevan auki.
"Vaahterapennun silmät ovat vielä kiinni", naaras naukui vieressäni. Nyökkäain. Kävin nuolaisemassa ensin Vaahterapentua sitten Unipentua ja Valkopentua. Nyt meillä on kolme pentua, kolme tervettä pentua.
"Voi kuinka ihania pwnnut ovatkaan", huokaisin.
"Niin ne ovat. Ja vielä meidän omia pentujamme", Saarnikynsi naukui. Nyökkäsin pienesti. Unelmani oli toteutunut. Sisälläni oli ihana lämmin tunne joka sai minut hyvälle mielelle.
"Minä voin pitää silmällä pentuja sillä aikaa kun nukut", nau'uin Saarnikynnelle.
"Selvä", tuo sanoi. Saarnikynsi sulki silmänsä. Menin lähemmäs pentuja. Valkopentu ja Unipentu kuiskivat keskenään jotain. He puhuivat niin hiljaa etten kuullut mitään. Vaahterapentu tuhisi lähellä Saarnikynttä, näki varmaankin unta.
//Saarni? Uni? Valko? Vaahtera?
Valkopentu, 14.12.2016
"Tiedätkö sinä, mistä täältä saa ruokaa?"
Katsahdin sisareeni hölmistyneenä. Eikö hän tiennyt mistä maitoa sai?
"Tuolta saa maitoa", inahdin osoittaen emoni pehmeää vatsaa. Unipentu räpytteli silmiään.
"Tuolta?" hän toisti.
"Tuolta", vahvistin. Sen enempää jaarittelematta Unipentu lähti mönkimään kohti emon pehmoista vatsaa.
Katsahdin vierelläni makaavaan Vaahterapentuun, joka piti vielä silmiään kiinni. Kurkotin kaulaani veljeni puoleen ja supatin hänen korvaansa kannustavia sanoja:
"Avaa silmäsi pian! Täällä on todella hienoa. Kyllä sinä pystyt siihen!"
Veljeni vain ynähti ja hautasi kuononsa käpälänsä alle. Hän näytti hyvin kylläiseltä. Haukotellen käperryin hänen vierellensä.
"Nuku hyvin, Vaahterapentu", vinkaisin hiljaa nuolaisten veljeni poskea samalla. Hiljalleen suljin silmäni ja vaivuin rauhalliseen uneen.
Herätessäni isä oli saapunut pesään. Hän katseli minua pää hieman kallellaan.
"He ovat kauniita", isäni totesi hymyillen. Emoni päästi kurkustaan kehräystä.
Katselin isääni ihaillen. Hän osasi seistä, toisin kuin minä. Nostin toista etukäpälääni hieman ja mittailin sitä katseellani. Se ei kantanut vielä painoani. Laskin käpäläni maahan ja siirsin katseeni emooni, joka makoili sammalten päällä. Eikö hänkään osannut kävellä? Emo ja isä juttelivat hetken keskenään. Sitten emo laski päänsä etukäpäliensä varaan ja nukahti. Isä käänsi katseensa meihin.
"Mitä te haluaisitte tehdä?" hän kysyi. Vilkaisin Unipentua, joka imi yhä maitoa.
"Minä haluan opetella kävelemään", nau'uin korviani heilauttaen.
//Puro, Saarni tai muut pennut?
Saarnikynsi, 14.12.2016
Heräsin hetken kuluttua. Huomasin Valkopennun seisovan, Purohännän avustuksella. Nostin pääni tassuiltani.
"Täälläkö harjoitellaan seisomaan?" kysyin.
"Joo!" Valkopentu hihkaisi iloisrna, mutta kun hänen keskittymisensä herpaantui, hän muksahti maahan.
"Osaatko sinä seisoa?" Valkopentu osoitti kysymyksensä minulle. Katsoin hymyillen pentua.
"Tietenkin osaan", naukaisin. Nousin seisomaan ja tassuttelin istumaan Purohännän viereen. Hymyilin kumppanilleni lempeästi ja siirsin sitten katseeni Valkopentuun.
"Sinäkin osaat seisoa, miksi minä en?" Valkopentu ihmetteli hölmistyneenä.
"Sinun pitää kasvaa vielä vähän", naukaisin ja autoin Valkopennun hellästi sammalille. Kosketin Purohännän kuonoa hymyillen ja tassuttelin omalle paikalleni.
"Mutta miksen minä voi seisoa, nyt? Minä haluan leikkiä Hiilipennun ja Orkapennun kanssa!" Valkopentu naukaisi.
"Hän on Okrapentu, ei Orkapentu", muistutin pentua hivenen hilpeästi. Unipentukin heräsi nokosiltaan. Tuo avasi silmänsä ja nosti päänsä ylös. Unipentu katsoi ensin minua ja sitten Vaahterapentua.
"Miksei hän herää koskaan?" Unipentu kysyi ja töllisteli veljeään.
"Hän saattaa olla hereillä, hän ei vain ole avannut silmiään vielä", selitin. "Muilla se menee kauemmin, kuin toisilla", lisäsin. Unipentu siirsi katseensa minuun ja nyökkäsi hitaasti.
//Puro? Valko? Vaahtera? Uni?
Purohäntä, 14.12.2016
Nyökkäsin hymyillen samalla lempeästi Unipennulle.
"Vaahterapentu saattaa olla hereillä nytkin", naukaisin. Kosketin hännälläni Vaahterapentua ja tuo inahti.
"Ja taitaa ollakkin hereillä", nau'uin hymyillen.
"Kauanko hänellä kestää siinä?" Unipentu kysyi vielä ja kallisti hieman päätään katsoen minuun.
"Ei kukaan voi tietää. Silloin kun Vaahterapentu itse haluaa", sanoin. Unipentu mönki luokseni ja painoi päänsä turkkiini.
"Täällä on lämmintä", tuo kehräsi.
"Ai on vai?" naurahdin.
"On", Unipentu inahti. Katsoin Saarnikynteä silmiin. Tämä on unelmani. On aina ollutkin. Minulla oli nyt ihana kumppani ja suloiset pennut.
"Rakastan sinua", kuiskasin Saarnikynnen korvaan.
"Ja pentuja", kuiskasin lisäten.
"Niin minäkin", Saarnikynsi kuiskasi lempeästi hymyillen. Nuolaisin Saarnikynnen poskea ja istuuduin tuon viereen.
//Saarni? Pennut?
Purohäntä, 16.12.2016
Tassuttelin sotureiden pesälle nukkumaan.
"Hyvää yötä", sanoin. Ei kuulunut vastausta. Siristin simiäni ja katsoin ympärilleni pimeässä. Ei ketään. Oli hyvin yksinäistä nukkua ilman Saarnikynnen läsnäoloa. Pari soturia tulivat kuiskien sotureiden pesään. Nyökkösin heille tervehdykseksi ja he minulle takaisin. Vihdoin kaikki soturit olivat tulleet sotureiden pesään. En saanut unta. Möngin sammalvuoteellani. Nousin ylös. Kävelin ulos sotureiden pesästä. Juoksin nopeasti Jokiklaanin rajalle, joki virtasi pitäen voimakasta ääntä. Istuin joen toisella puolella tuijottaen jokea. Suljin silmäni ja kuuntelin ääniä. Olin ollut tuossa jo kauan. Lähdin tassuttelemaan leiriä päin. Juoksin nopeasti sotureiden pesään herättämättä ketään. Menin makaamaan sammalille ja nukahdin.
Heräsin. Nousin ylös ja suin turkkini. Kaikki soturit nukkuivat vielä. Tassuttelin vaivalloisesti tuoresaaliskasalle. Nähdessäni kuinka pieni se oli lähdin metsälle.
Palasin metsältä. Olin saanut kiinni kaksi vesimyyrää. Laskin vesimyyrät tuoresaaliskasan päällimmäiseksi. Mahani murisi joten otin toisen vesimyyristä. Söin vesimyyrän ahmien ja kipitin pentutarhalle Saarnikynnen luokse. Naaras nukkui vielä, pennutkin nukkuivat. Nyökkäsin tervehdykseksi juuri heränneelle Virtakyyneleelle. Jäin odottamaan että pennut heräisivät tai Saarnikynsi heräisi. Istuuduin maahan.
"Nukkukaa rauhassa", kuiskasin melkein itsekseni.
//Saarni? Pennut?
Valkopentu, 16.12.2016
Ensimmäiset auringonsäteet valaisivat pentutarhan. Vaahterapentu ja Unipentu nukkuivat yhä. Emoni jutteli Virtakyyneleen kanssa. Katselin pesän kuuraisia seinämiä lumoutuneena. Kallistin päätäni huomatessani seinämien liikkuvan. Katsahdin pesän suuaukolle kereten juuri ja juuri nähdä pesästä poistuvan Okrapennun. Häntääni heilauttaen nousin. Halusin nähdä mitä hän teki ulkona. Loikin minua rutkasti vanhemman pennun perään.
"Valkopentu, minne sinä olet menossa?" Pysähdyin kuullessani Saarnikynnen kysymyksen. Kurkkasin lapani ylitse emooni ja mau'uin pikaisesti:
"Menen Okrapennun perään."
Sen enempää jaarittelematta sujahdin ulos pesästä. Annoin silmieni tottua valoon. Vilkuilin ympärilleni uteliaana. En ollut ennen käynyt pentutarhan ulkopuolella.
*Ehkä voisin tutkia sitä hieman?* ajattelin. Ajatukseni kuitenkin katkesi huomatessani Okrapennun tuoresaaliskasan luona.
Virnistäen kipitin hänen luoksensa. Kollipentu tonki kasaa keskittyneen näköisenä.
"Hei, Okrapentu! Mitä sinä teet?" vinkaisin. Okrapentu nosti päätään säpsähtäen. Hän ei ilmeisesti ollut huomannut tuloani.
"Ai, hei", hän murahti nolostuneena, "minä etsin tuoresaalista emolle."
"Eikö tuoresaalis ollut niitä hiiriä ja oravia?" mau'uin päätäni kallistaen. Okrapentu nyökkäsi.
"Minä aioin viedä emolle koko kasan komeimman hiiren!" hän ilmoitti rintaansa röyhistäen. Katselin pesätoveriani ihaillen.
"Voisinkohan minäkin viedä emolle jotakin?" mietin ääneen. Okrapentu kohautti lapojaan.
"Ihan miten vain", hän mutisi napaten kasan päältä pulskan hiiren. "Minä menen nyt, heippa!"
Katselin kuinka Okrapentu kipitti pentutarhalle hiiri hampaissaan roikkuen. En tiennyt mistä emo piti, mutta uskoin että hän ilahtuisi kasan suurimmasta tuoresaaliista. Mittailin kasaa katseellani. Siitä kyllä riittäisi muillekin, jos veisin emolle jotakin. Kiersin kasan ympäri. Kasan pinnalla ei ollut mitään erityistä - vain muutama luiseva hiiri. Tungin pääni kasaan ja tunnustelin viiksilläni ympäristöäni. Oravan herkullinen tuoksu lehahti sieraimiini. Tarrasin sen pörröisestä hännästä hampaillani ja vedin sen ulos. Koko tuoresaaliskasa levisi maahan silmieni edessä. Hätiköiden laskin oravan maahan ja ryhdyin kasaamaan saaliseläimiä uudelleen siistiin pinoon.
Koottuani kasan uudelleen tassuttelin pentutarhalle päin. Raahasin oravaa perässäni. Se oli suuri - melkein minun kokoiseni. Pentutarhan suuaukko häämötti edessäni. Kiristin otettani ja peruutin pesään. Kuulin Saarnikynnen kummastuneen naukaisun takaani:
"Valkopentu, mitä sinä oikein puuhaat?"
Huohottaen hellitin otteeni oravasta. Lysähdin pehmeille sammaleille uupuneena.
"Toin sinulle tuoresaalista", inahdin hiljaa. Emoni katsahti kovia kokeneeseen oravaan. Hän näytti huvittuneelta.
"Maista sitä", puuskahdin. Saarnikynsi vilkaisi minua hymyillen ja kumartui sitten näykkäisemään palasen oravasta.
"Hyvää", hän maukui nielaistuaan ensimmäisen palan. Tyytyväisenä kehräten suljin silmäni ja vaivuin uneen.
Raotin aavistuksen verran silmiäni. Isäni tuttu tuoksu leijaili ilmassa. Haukotellen avasin silmäni kokonaan ja katsahdin isääni, joka katseli meitä lempeästi hymyillen.
"Isä!" miu'uin ilahtuneena ja kömmin lähemmäs häntä. Purohäntä kyyristyi ja kosketti nenällään omaani.
"Osaan jo kävellä", ynähdin ylpeänä. Isäni päästi kurkustaan hyväntuulista hyrinää.
"Sehän on hienoa. Osaavatko muut jo?" hän kysyi.
"Eivät vielä", sanoin.
Kuulin rapinaa takaani. Käännähdin ympäri ja näin emini, joka oli alkanut heräillä.
//Saarni? Puro? Muut pennut?
Saarnikynsi, 16.12.2016
Kirkkaat auringonsäteet heijastivat valoa pentutarhaan. Kuulin Purohännän ja Valkopennun äänet. Avasin silmäni ja nostin pääni ylös sammalilta.
"Huomenta emo!" Valkopentu naukaisi ja jatkoi keskusteluaan Purohännän kanssa. Hymyilin iloisena ja onnellisena. Vilkaisin vatsani viereen. Vaahterapentu ei ollut vieläkään avannut silmiään, ja se huolestutti minua - paljon. Unipentu avasi silmänsä, pentu oli herännyt. Hymyilin pennulle, joka käänsi katseensa minuun.
"Huomenta Unipentu", naukaisin hymyillen pennulle ja nuolaisin tuon päälakea.
"Huomenta", Unipentu vinkaisi takaisin. Hymyilin tuolle. Käänsin katseeni Vaahteapentuun. Milloin kolli avaisi silmänsä? Aloin pesemään Vaahterapentua. Suin tuon turkkia karhealla kielellä, pitkin hitain vedoin.
"Emo milloin Vaahterapentu avaa silmänsä, eikö hän avaa niitä koskaan?" Valkopentu kysyi ja katsoi Vaahterapentua huolestuneena. Tuo valkoinen pentu oli sanonut ajatukseni ääneen. Mitä jos Vaahterapentu ei avaisi silmiään? Ei, en halunnut ajatella sellaista.
"En tiedä Valkopentu, kyllä hän varmasti avaa silmänsä, mutta en tiedä milloin", naukaisin, kuin rohkaistakseni myös itseäni. Nostin pääni ja katselin kaikkia kolmea pentua. Valkopentukin oli mönkinyt viereeni. Nostin katseeni pennuista Purohäntään. Hymyilin kumppanilleni.
//Joku?
Purohäntä, 16.12.2016
Minua huollestutti hieman se ettei Vaahterapentu avaisikaan silmiään. Kyllä hän avaisi vielä silmänsä! Luotan siihen. Vaahterapentu tuhisi. Tassuttelin Vaahterapennun luokse ja nuolaisin kollin päälakea. Saarnikynsi katsoi minua hymyillen. Hymyilin takaisin kunnes menin nuolaisemaan Unipennun päälakea. Kosketin hännänpäälläni Valkopentua ja tuo inahti.
"Mitenkäs täällä on sujunut?" kysyin ja nuolaisin Saarnikynnen korvaa.
"Hyvin. Valkopentu toi minulle tuoresaalista, oravan", naaras naukui ja naurahti. Naurahdin myös. Katsoin lempeästi Valkopentua joka joi maitoa.
"Onko kaikki hyvin, sinulla ja pennuilla?" kysyin ja kosketin nenälläni Saarnikynnen nenää.
"On minulla, ja luulisin että pennuillakin. Vaahterapennusta en tiedä...", naaras kuiski korvaani.
"Kyllä hän avaa silmänsä pian. Hänestä tulee vahva kolli, usko pois", kuiskin.
"No onko sinulla kaikki hyvin?" Saarnikynsi kysyi.
"On, hieman yksinäistä ilman sinua", naurahdin. Nuolaisin etutassuani.
"Tänään on vapaampaa. Voin olla koko päivän sinun ja pentujen kanssa", nau'uin lempeästi. Valkopentu tassutteli luokseni.
//Valko? Saarni? Muut pennut?
Saarnikynsi, 17.12.2016
//Jatkoo Purolle\\
"Ihanaa", naukaisin hymyillen. Katselin, kuinka Valkopentu loikki isänsä - minun kumppanini - Purohännän luokse. Hymyillen katsoin kuinka Purohäntä alkoi leikkimään Valkopennun kanssa.
"Nyt minä aijon oppia seisomaan!" Unipentu kailotti. Katsoin, kuinka pentu ponnisti jaloilleen, mutta kupsahti sitten maahan.
"Hyvä Unipentu, sinä osaat seisoa!" naukaisin hymyillen. Olin ylpeä pennustani. Hopeanharmaa naaras hivutti toista tassuaan eteenpäin, sitten toista ja niin tuo käveli, kylläkin vähän jäykästi.
"Unipentu osaa kävellä!" Valkopentu huusi innoissaan ja riensi siskonsa luo. Katsoin kuinka Valkopentu kannusti siskoaan. Pian nuo jo telmivät yhdessä. Hymyillen siirsin katseeni Purohäntään, joka tassutteli lähemmäs. Nousin istumaan kumppanini vierelle ja nojasin tuohon. Siirsin katseeni kollin silmiin.
"Rakastan sinua", naukaisin hiljaa ja nuolaisin kumppanini poskea. Kolli kehräsi hiljaa. Hymyilin tuolle ja siirsin katseeni Vaahterapentuun. Ilmeeni muuttui heti. Milloin pentu avaisi silmänsä? Huoli kalvoi sisintäni. Huomasin myös Purohännän huolestuneisuuden.
"Pitäisikö hakea parantaja?" kysyin ja katsoin Purohäntää.
//Purooo?
Unipentu, 17.12.2016
"Pitäisikö meidän hakea parantaja?" kuulin emon kysyvän isältä. Muksahdin takamuksilleni. Valkopentu katseli minua ihmeissään. Ponnistin itseni ylös ja kävelin haparoivin askelin Saarnikynnen ja Purohännän luo.
"Minkä takia teidän pitää hakea parantaja?" utelin. Saarnikynsi vilkaisi isääni nopeasti ennen kuin vastasi.
"Ei minkään takia. Menehän nyt leikkimään", emo kehotti lempeästi. Avasin suuni vastalauseeseen, mutta sitten mieleeni nousi isompi kysymys.
"Voimmeko mennä ulos pesästä? Leiriin?" kyselin meripihkaiset silmät suurina. En ollut ennen käynyt ulkona.
"No menkää vain, mutta älkää häiritkö muita", emo vastasi hymyillen. Kiljahdin innoissani. Kipitin Valkopennun luokse. Yhtäkkiä jalkani pettivät. Yritin nousta ylös, mutta jalkani pettivät uudelleen.
"Haluaisin mennä katsomaan ulos, mutta jalkani tuntuvat olevan ihan kuin veltto saalis", vikisin Valkopennulle. Yritin jälleen nousta ylös. Tällä kertaa jalat kantoivat - joskin hiukan täristen - painoni.
"Ehkä sinun pitäisi levätä hetken", siskoni ehdotti. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään emoani ja isääni kohti. Jalkani pettivät puolivälissä matkaa.
"Emo? Isä? Jalkani eivät kanna enää painoani. Voisiko joku auttaa? Haluaisin levätä hetken", naukaisin maasta ja odotin Saarnikynnen tai Purohännän ottavan minua niskanahasta kiinni.
//Saarni? Puro? Pennut?
Purohäntä, 17.12.2016
"Minä voin auttaa", naukaisin kun näin Unipennun muksahtavan maahan.
"Älä harjoittele liikaa. Sinun täytyy levätäkin", Saarnikynsi sanoi. Otin Unipennun niskanahasta kiinni ja kannoin hänet Saarnikynnen mahan viereen. Unipentu nukahti melkein heti. Valkopentu tuli juomaan maitoa jonka jälkeen nukahti. Kun pennut nukkuivat katsoin vakavana Saarnikynteä.
"Pitäisikö minun hakea parantaja? Vai pitäisikö meidän odottaa vielä päivä?" kysyin huolestuneena. Vaahterapentu ei ollut vieläkään avavnnut silmiään ja se huolestutti minua, todella paljon.
"En tiedä, pitäisikö ottaa riski ja vain odottaa?", Saarnikynsi maukui.
"Minusta kannattaa ottaa riski. Ellei hän aukaise silmiään huomennna haen parantajan, sopiiko?", sanoin ja kosketin Vaahterapennun päälakea hännälläni.
"Kai se sopii", naaras vastasi.
"Selvä", sanoin nyökäten.
Valkopentu heräsi ja nousin jaloilleen. Valkopentu alkoi tepastelemaan ja loikkimaan ympäri pentutarhaa.
//Saarni? Pennut?
Saarnikynsi, 17.12.2016
Katselin hymyillen kaikkia kolmea tuhisten nukkuvaa pentua vatsani vieressä. En arvannut, että joskus olisi ollut tällaista - rauhallista. Luulin, että pennut hyppelisivät aina jossain, niin ettei kukaan pystyisi nukkumaan. Siirsin katseeni valkeasta, hopenharmaasta, sekä rusehtavasta pennusta kumppaniini Purohäntään. Katsoin hopeanharmaan kollin sinisiin silmiin omillani. Hymyillen nousin istumaan. Painauduin tiiviisti kiinni kolliin ja sulin silmäni. Kiedoin häntäni hellästi kollin hännän ympärille. Purohännän vieressä ollessani minulla oli turvallinen ja lämmin olo. Rakkaus valtasi minut ja kehoni. Hymy karehti kasvoillani. Kuulin kollin rinnasta kumpuavan hiljaisen kehräyksen. Tiesin, että tuo kehräisi kovempaa, jos pennut eivät nukkuisi. Nyt, kun Okrapentu ja Hiilipentukin nukkuivat, ei tarvinnut huolehtia kenenkään näkevän.
"Rakastan sinua", naukaisin ja avasin silmäni. Hukutin kollin naaman lempeisiin nuolaisuihin, lopuksi painoin nenäni vasten kollin nenää. Kolli hymyili ja katsoi syvälle meripihkanvärisiin silmiini, niinkuin minä katsoin syvälle tuon sinisiin silmiin.
"Niin minäkin sinua, paljon", kolli naukaisi. Hymyilin onnellisena. Tämä oli se elämä, mitä halusin elää. Tämä oli unelmani!
//Puro? Pennut?
Purohäntä, 17.12.2016
Sisältäni kumpusi hiljainen kehräys. Olisin kehrännyt kovempaa mutta pennut nukkuivat enkä halunnut herättää pentuja. Katsoin Saarnikynnen meripihkanvärisiä silmiä joissa näkyi ilo. Hymyilin lempeästi. Nuolaisin naaran poskea ja suljin silmäni. Rakastin naarasta, niin paljon! Saarnikynsi kehräsi hiljaa. Hieroimme neniämme yhteen. Nuolaisin toistamiseen naaraan poskea. Naaras katsoi meripihkanvärisillä silmillään minua. Kallistin hieman päätäni. Häntäni liikkui Saarnikynnen vierellä. Minulla oli ihana olo juuri tässä. Valkopentu ynähti ja me molemmat tajusimme että olisi aika lopettaa lempeily. Naaras meni kolmen pennun, Unipennun, Valkopennun ja Vaahterapennun viereen makuulleen. Minä menin pentujen toiselle puolelle makaamaan niin että näin kaikki kolme pentua ja Saarnikynnen kasvot. Valkopentu raotti silmiään ja aukaisi ne. Valkopentu mönki lähemmäs Saarnikynttä ja sulki silmänsä uudelleen. Naurahdin hiljaa itsekseni. Hymyilin lempeästi katsoen kolmea pentuamme. Nuo olivat suloisia!
//Saarni? Pennut?
Saarnikynsi, 17.12.2016
//Jatkoo Purolle\\
Katsoin, kuinka Valkopentu mönki lähemmäs vatsaani. Hymyillen siirsin rakkaudentäyteisen katseeni Unipentuun ja siitä Vaahterapentuun. Sitten nostin katseeni ja kohtasin Purohännän katseen. Hymynkare nousi huulilleni. Oli harmi, että Valkopentu oli keskeyttänyt hetkemme, mutta ei sille voinut mitään, itse olimme halunneet pentuja ja nyt kun niitä oli, ei ollut valittamista. Olisi hauska katsoa, kun pennuista kasvaa oppilaita ja vahvoja sotureita. Hymyilin Purohännälle. Joskus pyytäisin Virtakyyneltä vahtimaan pentuja ja lähtisin ulos - tietenkin Purohännän kanssa. Hymyillen siirsin jälleen katseeni pentuihin. Vaahterapentu mönki lähemmäs minua ja alkoi juoda. Huomenna hakisimme parantajan, jos pentu ei avaisi silmiään. Toisin kuin Vaahterapentu, Unipentu mönki kauemmas. Hänellä oli kai kuuma. Valkopentu tuhisi vatsani vieressä. Hymyillen laskin pääni sammalille ja suljin silmäni. Ajattelin kumppaniani Purohäntää. Kolli oli kaikkea mitä toivoin. Hymyilin ajatellessani kollia ja nähdessäni tuon edessäni.
Heräsin pentujen ääniin. Olin kai vahingossa nukahtanut. Avasin silmäni ja nostin pääni sammalilta. Unipentu ja Valkopentu telmivät yhdessä ja Purohäntä istui lähellä minua vahtimassa pentuja. Vaahterapentu edelleen makasi vatsani vieressä silmät tiukasti ummessa. Kukaan ei ollut huomannut heräämistäni. Makasin ja katselin kuinka pennut telmivät, he leikkitaistelivat.
"Häivy reviiriltämme senkin Varjoklaanilainen, minä olen Valkotähti, enkä aijo hävitä!" Valkopentu ulvaisi ja syöksyi jälleen leikkimieliseen taisteluun Unipennun kanssa.
"Etkäs voita!" Unipentu naukaisi ja taisteli leikkimielisesti Valkopennun kanssa. Pian pennut irtaantuivat toisistaan hengästyneenä.
"Nyt on minun vuoro olla Myrskyklaanin päällikkö, ole sinä Kuolonklaanilainen", Unipentu naukui hetken päästä, kun pennut olivat tasanneet hengityksensä.
Purohäntä, 17.12.2016
//Jatkoa Saarnille//
Katsoin kuinka Unipentu ja Valkopentu leikkitaistelivat.
Häivy reviiriltämme senkin Varjoklaanilainen, minä olen Valkotähti, enkä aijo hävitä", Valkopentu sanoi ja hyökkäsi pienellä loikalla Unipennun kimppuun.
"Etkäs voita", Unipentu sanoi. Leikkitappelu kesti hetken kunnes Unipentu sanoi:
"Nyt on minun vuoroni olla Myrskyklaanin päällikkö, ole sinä Kuolonklaanilainen".
"No selvä sitten", Valkopentu sanoi hieman pettyneesti mutta suostui kuitenkin. Katsoin viereeni ja huomasin Saarnikynnen olevan hereillä.
"Huomenta", sanoin lempeällä äänellä ja nuolaisin naaraan poskea. Nuolaisin Vaahterapennun päälakea. Tuo inahti. Katsoin Saarnikynteen ja loin naamalleni iloisen hymyn. Kehräsin hiljaa. Siirsin katseeni Valkopentuun ja Unipentuun. Valkopentu katsoi minua.
"Isä, sinä olet Kuolonklaanilainen ja minä ja Unipentu Myrskyklaanin sotureita", Valkopentu sanoi. Unipentu nyökkäsi. Pennut lähtivät tulemaan toikkien luokseni. Valkopentu puri häntääni. Esitin häviäväni kaksikolle.
"Voi ei! Älkää enään, antakaa minun olla", lausuin leikilläni.
"Emme anna. Suojelemme Myrskyklaania sinulta", Unipentu sanoi. Heistä tulisi varmasti hyviä sotureita.
"Lopettakaas jo Purohännän kiusaaminen", Saarnikynsi sanoi lempeällä äänellä.
"No höh! Tule Unipentu", Valkopentu sanoi. Unipentu ja Valkopentu menivät jatkamaan leikkitappeluaan.
"Minä olen nyt Myrskyklaanin päällikkö ja sinä Kuolonklaanilainen", Valkopentu sanoi. Siirsin katseeni naaraaseen joka oli äskön 'pelastanut' minut pennuilta.
"Heistä tulee mahtavia sotureita jos jatkavat samaan malliin", kehräsin.
"Tietenkin", Saarnikynsi sanoi ja hymyili. Katsoin Saarnikynnen meripihkanvärisiin silmiin. Nousin seisomaan.
"Unipentu ja Valkopentu, tulkaa tänne", sanoin katsoen kahta pentua.
"Niin mitä?" Unipentu kysyi. Hymyilin lempeästi.
"Haluaisitteko lähteä pentutarhan ulkopuolelle ennen pimeää?" esitin kysymykseni molemmille pennuille.
//Saarni? Pennut?
Purohäntä, 08.12.2016
Kun olimme katsoneet Saarnikynnnen kanssa toisiamme hetken silmiin sanoin:
"Pitäisikö meidän ottaa tuoresaalista mukaan ja sitten mennä pentutarhaan?"
"Vaikka", naaras sanoi. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle ja otimme riistaa hampaisiimme. Kävelimme pentutarhalle.
"No niin", sanoin.
"Käyn hakemassa sinulle sammalta", nau'uin. Saarnikynsi nyökkäsi hymyillen ja istui alas. Menin hakemaan sammalta.
Tulin sammaltuppo suussani pentutarhalle. Asettelin sammalet hyvin hienosti maahan.
"Kiitos", naaras maukui.
"Syödään nyt", sanoin kehräten. Jaoimme oravan. Nuolin huuliani.
"Pitäisikö sinun levätä?" kysyin katsoen lempeästi Saarnikynnen silmiin.
"Näytänkö muka niin väsyneeltä", naaras tiuskaisi vitsillä.
"Et tietenkään! Mutta tarvitset voimia", naurahdin. Naaras meni hakemilleni sammalille makaamaan ja painoi silmänsä kiinni. Istuin tuon vierellä tuijottaen maata. Naaras vieressäni tuhisi. Hymy nousi huulilleni kun ajattelin kolmea pentuamme jotka syntyisivät lähiaikoina.
//Saarni?
Saarnikynsi, 08.12.2016
//Unta\\
Kipuaallot hyökyivät ylitseni, voimakkaina ja vihlovina. Huomasin makaavani verilammikossa. Kauhistuneita naukaisuja kuului jokapuolelta ympäriltäni. Tunsin viiltävää kipua rinnassani ja se jatkui rinnastani häntääni asti.
"Saarnikynsi", Purohännän kauhistunut ääni kuului. Kaikki alkoi sumentua silmissäni, kunnes ne painuivat kiinni. Äänet alkoivat hiljentyä. Näin, kuinka Purohäntä oli kyyristyneenä ruumiini ylle. Lehtiturkki tassutteli juuri leiriin ja huomasi ruumiini makaavan keskellä leiriä.
"Saarnikynsi!" tuo huusi, pudotti saamansa saaliit ja juoksi kuolleen ruumiini luokse. Näin kuinka kyyneleet kihosivat tuon silmiin. Purohäntä ja Lehtiturkki näyttivät niin surkeilta, kun itkivät kuolleen ruumiini vieressä.
//Hereillä\\
Räväytin silmäni auki. Kipu rinnassani oli hävinnyt. Huokaisin helpotuksesta ja huomasin, että oli jo aamu. Pakokotin itseni tassuilleni. Pujahdin ulos pentutarhasta. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja tarkkailin sitä hetken. Valitsin oravan ja otin sen kasasta. Vilkaisin kohti sotureidenpesää, mutta käännyin sitten. Tassuttelin pentutarhalle ja kävin makaamaan pedilleni. Aloin syödä oravaa, jonka olin valinnut. Söin oravan hyvällä ruokahalulla ja huomasin Virtakyyneleen heräävän.
"Huomenta Virtakyynel", naukaisin entiselle mestarilleni. Oli outoa, että olimme samaan aikaan täällä, vaikka naaras oli minua vanhempi, paljonkin.
"Huomenta Saarnikynsi", tuo naukaisi. Naaraan vierellä makasi neljä pentua. Hymyilin, sillä pian minullakin olisi sellaisia.
//Virta? Puro? Joku?
Purohäntä, 09.12.2016
Heräsin. Suin turkkini jaa tassuttelin vaivalloisesti tuoresaaliskasan luo. Valikoin myyrön ja ahmin sen nopeasti. Kiiruhdin pentutarhalle.
"Saarnikynsi", sanoin nähdessäni naaraas.
"Niin", tuo sanoi.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin.
"On on", naaraa sanoi hymyillen. Huomasin hänen juttelevan Virtakyyneleen kanssa.
"Hei Virtakyynel", sanoin.
"Hei", tuo vastasi. Naaraan ympärillä oli neljä pentua. Hymyilin.
"Onko sinulla nälkä?" kysyin Saarnikynteen päin nyökäten.
"Olen syönyt jo. Kävin hakemassa oravan aikaisemmin", naaras sanoi.
"Yksinkö?" sanoin huolestuneesti.
"Kyllä minä voin kävellä", Saarnikynsi naurahti. Naurahdin itsekkin.
//Saarni? Virta?
Saarnikynsi, 10.12.2016
Hymyilin Purohännälle. Tuo höpsö luuli, etten pysty kävellä.
"Minun pitää mennä partioon kumppanini naukaisi anteeksipyytävästi.
"Selvä, hoida sinä soturin hommasi minunkin puolesta", naukaisin hymyillen ja katsoin, kuinka kumppanini poistui pesästä. Siirsin sitten katseeni Virtakyyneleeseen.
"Pentusi ovat ihania", naukaisin ja hymyilin.Virtakyynel hymyili minulle.
"Kohta sinullakin on pentuja", tuo naukaisi. Hymyilin ja ajattelin miltä pentuni tulisivat näyttämään. Yski olisi varmaankin kuin kumppanini, lihaksikas, hopeanharmaa kolli. Ei, ei hän voi olla isänsä kanssa identtinen.
"Saarnikynsi", Virtakyyneleen ääni herätti minut ajatuksistani.
"Mitä?" kysyin pöllämystyneenä.
"Ei mitään", Virtakyynel hyrisi.
"Mitä?" kysyin. Katsoin entistä mestariani. Oli uskomatonta, että tuo minua vanhempi naaras oli samaan aikaan kanssani kuningatar.
//Virta? Puro?
Purohäntä, 10.12.2016
Olin hyvin nolona. Olin luullut ettei Saarnikynsi pystyisi kävelemään. Hetken päästä naurahdin. Menin partioon. Meidän oli tarkistettava reviiri ja samalla voisimme saalistaa. Partioon tuli mukaan monta kissaa. Toiset vahvistaisivat hajumerkkejä rajalla ja toiset pyydystäisivät riistaa. Minä kävelin toisena. Loikimme piikkihernetunnelista pois nopeasti. Aloimme kulkea pitkin Jokiklaanin rajaa. Minä kuuluin niihin jotka vahvistivat rajaa. Koko partiossa oli yhteensä kuusi soturia. Vahvistaessani rajaa vilkuilin Jokiklaanin puolelle Jokiklaanin kissojen takia. En halunnut nähdä heitä. Heillähän meni todella hyvin. Heillä on paljon enemmän riistaa kuin kellään muulla klaanilla.
Palasimme leiriin. Ne kissat jotka pyydystivät riistaa saivat kaksi hiirtä ja yhden oravan. Kyllä tuo jotain auttaisi. Jokiklaanin kissojakaan ei ollut näkynyt rajalla. Suin turkkini nopeasti kunnes menin pentutarhalle. Näin Saarnikynnen ja Virtakyyneleen puhumassa toisilleen. Istuin ketunmitan päähän Saarnikynnestä ja menin makuulle viileään maahan. Naaraat nyökkäsivät tervehdykseksi ja minä takaisin. Sitten nuo alkoivat taas puhua.
//Saarni?
Saarnikynsi, 10.12.2016
//Jatkoa Okrapennulle ja Purohännälle :D.\\
Juttelimme hetken Virtakyyneleen kanssa, kunnes Purohäntä liittyi keskusteluun. Puhuimme jotain hetken, kunnes Virtakyynel siirsi huomionsa pentuihin. Siirsin lempeän, ystävällisyyttä, sekä rakkautta huokuvan katseeni Purohäntään. Tuo hymyili minulle ja tuli lähemmäs.
"Mitenkäs partiossa sujui?" kysyin. Katsoin kollia hetken.
"Hyvin, ei mitään hämminkiä", kolli ilmoitti. Katsoin tuota hymyillen.
"Missä partioitte?" kysyin.
"Jokiklaanin rajalla, osa saalisti", kolli vastasi. Katsoin tuota.
"Minun pitää mennä", tuo ilmoitti ja lähti. Katsoin hölmistyneenä kollin perään, mutten sanonut mitään. Ilta oli alkanut hämärtää. Otin hyvän asennon ja annoin unen ottaa minut mukaansa tuonne unen syövereihin.
Heräsin aamulla. Avasin silmäni ja räpyttelin niitä hetken aikaa. Huomasin Virtakyyneleen nukkuvan. Hiilipentu ja Luppopentu leikkivät sammalpallolla pesän nurkassa. Kuulin tassun ääniä ja huomasin Okrapennun tulevan pentutarhaan. Katsoin pentua kummissaan, kun tuo istui sammaleille päätään roikottaen. Suoraan sanottuna hän näytti surkealta.
Katsoin kummastuneena Okrapentua.
"Tulehan tänne", naukaisin lempeästi ja katsoin kuinka pentu nousi seisomaan ja tassutteli luokseni.
"Miksi näytät noi surkealta? Missä sinä kävit?" kysyin ja katsoin pentua kummissani, mutta lempeästi. Silitin hännälläni Okrapennun selkää. Odotin tuon vastausta.
//Okra?
Purohäntä, 11.12.2016
//JATKOA OKRALLE//
Tassuttelin pentutarhalle. Näin Saarnikynnen ja Virtakyyneleen, pennut tietenkin kanssa. Tulin heidän luokseen.
"Mitenkäs täällä sujuu?" kysyin.
"Hyvinhän tässä", Saarnikynsi vastasi minulle hymyillen. Hymyilin takaisin.
"Saarnikynsi, olisitko niin kiltti että käyttäisit meitä ulkona", Okrapentu naukui vielä kerran.
"Ettekö halua tutustua Purohäntään?" Saarnikynsi sanoi.
"Nääh, selvä sitten", Okrapentu sanoi. Tuo asteli lähemmäs minua.
"Minä olen Okrapentu", tuo sanoi.
"Ja minä Purohäntä. Saarnikynnen kumppani", nau'uin lempeästi.
"Tuleeko sinusta isä?"Okrapentu kysyi.
"Kai minusta tulee", sanoin ja kehräsin mennessäni nuolaisemaan Saarnikynnen poskea.
"Ja sinusta tuleekin hyvä isä", Saarnikynsi kehräsi takaisin.
"Purohäntä, oletko sinä yhtä voimakas kuin minä", Okrapentu sanoi.
"Sinä taidat olla paljon voimakkaampi. Voittaisit minut hetkessä", sanoin pidätellen nauruani. Saarnikynsi hihitti vieressäni.
"Minä olen Myrskyklaanilainen ja sinä pahamainen Kuolonklaanilainen", Okrapentu huudahti ja puraisi häntääni.
"Noh, etkö enäö haluakaan ulos?" kysyin hieman irvistäen.
//Okra? Saarni? Sori jos änkesin mukaan...
Saarnikynsi, 11.12.2016
//Jatkoa Purolle\\
"En halua", Okrapentu naukaisi. Hetkessä kaikki pennut olivat leikkimässä Purohännän kanssa. Näin kuinka Purohäntä makasi selällään maassa ja kaikki pennut olivat tuon kimpussa, eivät he tietenkään purreet tai raapineet, mutta tuo oli leikkitappelu.
"Hyvä, että Purohäntä tuli, sillä saa nyt ainakin hetken leikkiä pentujen kanssa", Virtakyynel oli siirtynyt viereeni istumaan. Kehräsin hieman.
"Sinulla on ihania pentuja", naukaisin ja katsoin kuinka Purohäntä telmi pentujen kanssa.
"Niin on", entinen mestarini naukaisi. Katselin huvittuneena, kuinka Purohäntä esitti häviävänsä pennuille. Okrapentu läimäisi juuri Purohäntää poskeen ja Hiilipentu kiipeili Purohännän päällä ja Luppopentu oli kiinni Purohännän hännässä. Pian minullakin olisi yhtä ihania pentuja, ja sitten varmasti ne kaikki voittaisivat Purohännän.
//Okra? Puro? Hiili? Luppo? Virta?
Purohäntä, 11.12.2016
//Jatkoa Saarnille
Pennut koittivat voittaa minut parhaansa mukaan.
"Voi ei! Minä taidan hävitä", sanoin ja kaaduin maahan. Olin katsonut ensin ettei vain kukaan pennuista jäisi alleni.
"Hähää! Me voitamme", Luppopentu sanoi ja hyppäsi korvaani kiinni.
"Ei älkää", sanoin jälleen pidätellen naurua.
"Tästä saat", Okrapentu sanoi ja hyppäsi mahani päälle.
"No minäpä näytän mihin pystyn", sanoin ja nousin ylös.
"Voi ei! Nyt meidän täytyy hyökätä uudestaan", Hiilipentu sanoi ja kävi tassuillaan kiinni häntääni. Se ei onneksi sattunut.
"Minä en luovuta", sanoin.
"Emme mekään", Okrapentu sanoi. Kaaduin jälleen maahan.
//Okra, Saarni, Hiili, Luppo, Virta?
Saarnikynsi, 11.12.2016
//Jatkoo Purolle\\
Hihitin vieressä. Pennut telmivät Purohännän kanssa, taisivat tykästyä kumppaniini ensi tapaamisella.
"Pennut voittavat", naukaisin Virtakyyneleelle. Tuo nyökkäsi pilke silmäkulmassaan. Hymyilin iloisena.
Makasin pedilläni. Pennut söivät Virtakyyneleen luona. Katselin ulos pesän suuaukosta. Painoin pääni sammalille ja ummistin silmäni. Annoin unen viedä minut maailmoihinsa.
Heräsin, kun sammalpallo osui minuun. Joku kävinoutamassa sen vierestäni ja viskaisi sen ilmaan. Avasin silmäni ja katsoin sammalpalloa, jolla pennut leikkivät.
"Huti!" Okrapentu hihkaisi, kun Hiilipentu heitti sammalpallon Okrapennun viereen. Hymyilin itsekseni.
Purohäntä, 12.12.2016
Tulin vähän ajan päästä Okrapennun luokse. Tuo makasi selällään hangessa katsellen harmaata taivasta. Pilvet liikkuivat aika nopeasti.
"Noh, miltäs näyttää?" kysäisin ja kosketin Okrapennun kuonoa hännän päälläni. Tuo naurahti ja aivasti.
"Mahtavalta!" Okrapentu hihkaisi.
"Sitä se onkin", naukaisin. Hymyilin lempeästi katsoen Okrapennun vihreisiin silmiin.
*Minkäköhän väriset silmät pennuillamme tulee olemaan?* mietin. Ravistin itseäni tiputtaakseni lumihiutaleet turkistani.
"Eikö sinua palele yhtään kun makaat siinä lumessa?" kysyin naurahtaen hieman. Okrapentu avasi suunsa vastatakseen.
*Ei tuolla kuitenkaan kylmä ole*, mietin.
*Tai eihän sitä tiedä?!" mietiskelin.
//Okra? Saarni? Joku?
Saarnikynsi, 13.12.2016
Katselin hymyillen Hiilipentua ja Okrapentua, jotka leikkivät piilosta.
"Kymmenen!" Okrapentu hihkaisi ja avasi silmänsä. Tuo katseli ympärilleen ja lähti sitten kohti pentutarhan nurkkaa. Huomasin itsekin siellä liikettä.
"Hiilipentu löydetty!" Okrapentu hihkaisi.
"Löysit minut heti! No ihan sama, alan laskea", Hiilipentu naukaisi ja tassutteli keskelle pentutarhaa. Okrapentu säntäsi taakseni ja kyyristeli siellä.
"yhdeksän... Kymmenen!" Hiilipentu naukaisi ja räväytti silmänsä auki. Kollipentu katseli ympärilleen ja juoksi luokseni, hän oli ilmeisesti huomannut Okrapennun.
"Okrapentu löydetty!" tuo naukaisi, sitten tapahtui jotain, mitä en sillä hetkellä odottanut. Kipu lävisti minut ja koko kehoni tärisi. Okrapentu ja Hiilipentu jähmettyivät katsomaan minua. Virtakyynel oli hetkessä ylhäällä.
"Pennut ulos!" tuo naukaisi ja kaikki säntäsivät ulos. Uusi kipu lävisti kehoni. Haukoin henkeä. Kuulin vain oman sydämeni kiihtyneen sykkeen. Veri sohisi korvissani. Uusi supistus ravisteli kehoani. Huomasin Kuiskevirran kiirehtivän paikalle oppilaansa Laulutassun kanssa.
"Laske tassusi tuohon", Kuiskevirta naukaisi oppilaalleen ja näytti mihin kohtaan vatsaani tassu piti laittaa.
"Nyt tulee ensimmäinen!" parantaja naukaisi. Uusi iso supistus ravisteli kehoani. Haukoin henkeä supistuksen loputtua.
"Laulutassu, nuole sinä tämä", Kuiskevirta naukaisi ja Laulutassu lähti nuolemaan pentua.
"Nyt tulee...", Kuiskevirta ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun jo seuraava supistus ravisteli kehoani.
"Laulutassu, avaa tuonkin kalvo ja nuole sitä", Kuiskevirta käski. "Hyvin menee Saarnikynsi, enää viimeinen", parantajanaaras naukaisi. Seuraava supistus ravisteli kehoani.
"Se oli viimeinen", Kuiskevirta naukaisi minun haukkoessani henkeä. Naaras puhkaisi pennun kalvon.
"Nuole sinä tuo", parantaja naukaisi ja töytäisi pennun hellästi luokseni. Nuolin pentua karhealla kielelläni pitkin huolellisin vedoin.
"Missä Purohäntä?" kysyin nuolaisujen välissä. Katsoin parantajaa.
"Ulkona, voin pyytää hänet tänne. Teillä on nyt kolme tervettä pentua, kaksi naarasta, yksi kolli.", parantaja naukaisi. Laulutassu ja Kuiskevirta laittoivat pennut vatsani viereen ja lähtivät. Siirsin viimeisimmänkin pennun vatsani viereen ja kuulin tassujen askeleita. Kohotin katseeni ja näin Purohännän.
"Tässä he nyt sitten ovat", huokaisin onnellisena.
"He ovat kauniita", kumppanini naukaisi.
"Oletko vielä ajatellut nimiä?" kolli kysyi. Katsoin kolmea pennulta.
"Mielestäni tämä kolli näyttää Vaahterapennulta", naukaisin ja nuolaisin kollin päätä.
"Olkoot se sitten vaahterapentu. Entäs tämä valkoinen? Olisiko Pilvipentu? Ei ehkä, entä Valkopentu?" Purohäntä kysyi. Katsoin valkoista pentua ja nyökkäsin.
"Sinä olet tästä lähtien Valkopentu", naukaisin ja nuolaisin valkoisen naaraan päälakea.
"Ja tämä voisi olla Unipentu?" kysyin kumppaniltani.
"Kyllä", tuo vastasi hymyillen.
"Sinä olet Unipentu", naukaisin ja nuolaisin Unipennun päätä. Se oli tapahtunut! Olimme saaneet pennut, joilla oli nyt nimet!
//Puro? Uni? Valko? Vaahtera?
Valkopentu, 13.12.2016
Kuulin sydämeni kiivaat lyönnit. Minua pelotti. En tiennyt missä olin. Ympärilläni leijaili paljon erilaisia tuoksuja. Yksi niistä sai veden herahtamaan kielelleni; se oli maidon makea tuoksu, joka leijaili ilmassa sakeanaan. Vatsaani kurni. Minun oli nälkä. En kuitenkaan uskaltanut liikkua. Kaikki oli niin vierasta, niin... outoa. Yhtäkkiä joku tarttui minua kiinni niskasta. Päästin suustani heiveröistä ininää.
*Älä syö minua! Älä syö minua!* anelin hiljaa mielessäni.
Hämmästyksekseni se jokin laski minut maahan. Tunsin vierelläni jotakin pehmeää ja lämmintä. Maidon tuoksu oli voimakkaampi kuin äsken. Nostin hieman toista käpälääni ja tunnustelin vieressäni olevaa pehmeää olentoa. Silloin käpäläni osui johonkin. Möngin lähemmäs ja tarrasin tuntemaani pattiin käpälilläni. Työnsin kuonoani lähemmäs nuolaisten sen pintaa varovasti. Tunsin maidon hunajaisen maun kielelläni. Ahnaasti aloin imeä maitoa. Lämpö valtasi kehoni. Hiljalleen minua alkoi unettaa. Irrottamatta otettani - siis siitä pienestä patista - nukahdin.
Havahduin hereille tuntiessani pikkuruisen käpälän painevelan kylkeäni. Vinkaisin hiljaa. En pitänyt siitä, että minua kosketeltiin ilman lupaa.
*Lopeta tuo! Se ei ole kivaa!* ajattelin hieman tuohtuneena. Yritin mönkiä kauemmas tuosta oudosta läpsijäisestä, mutta edessäni oli suuri karvainen este. Auoin suutani turhautuneena. Halusin kauemmas siitä läpsivästä otuksesta. Lopulta minun oli suostuttava kohtalooni. Yritin saada unen päästä kiinni, mutta se oli turhaa, sillä olin nukkunut jo aiemmin tänään. Ehkä voisin koettaa avata silmäni. Eihän se kovin vaikeaa voinut olla? Vedin syvään henkeä ja valmistauduin suureen koitokseen. Halusin päästä tutkimaan ympärilläni olevaa maailmaa! Avasin silmäni hitaasti. Kirkasvalo sokaisi minut hetkellisesti. En voinut enää perääntyä. Räpyttelin silmiäni tokkuraisena. Paikka, jossa olin juuri nyt, oli valtava! Vilkuilin ympärilleni henkeä haukkoen. Katseeni osui kahteen kissaan, jotka makasivat vierekkäin pehmeiden sammalien päällä. Toinen kissoista tuoksui maidolta. Oliko hän se otus, jolta olin saanut maitoa? Mutta keitä he olivat?
//Saarni? Puro? Muut pennut?
Saarnikynsi, 13.12.2016
*Skip pari päivää*
"Valkopentu, avasit jo silmäsi!" hymyilin ja katsoin pientä valkoista pentua. Nuolaisin tuon päälakea hellästi. Pieni valkoinen karvamytty inahti.
"Kaikki on suurta... Ketä te olette?" Valkopentu kysyi. Tuo siirsi katseensa sivulle. "Ketä nuo ovat?" tuo inahti. Valkopentu oli hyvin säikky.
"Rauhoitu vähän. Olen emosi, Saarnikynsi, tässä on isäsi Purohäntä ja nuo ovat sisaruksiasi", kerroin Valkopennulle ja tuo rauhottui huomattavasti.
"Ketä nuo ovat?" Okrapentu tuli vierelleni seisomaan.
"Kuka tuo on?" Valkopentu inahti.
"Okrapentu, sinä tiedät jo, tämä on Valkoprntu, hän avasi juuri silmänsä", naukaisin Okrapennulle hymyillen.
"Ja Valkopentu, tässä on entisen mestarini Virtakyyneleen toinen pentu, Okrapentu", selitin valkoiselle pennulle. Pennut katsoivat hetken toisiaan ihmeissään.
"Saammeko leikkiä heidän kanssa?" Hiilipentu ryntäsi luoksemme.
"Valkopentu, tämä on Hiilipentu", naukaisin. Käännyin Hiilipennun puoleen. "Ette vielä", naukaisin. Valkopentu näytti olevan pyörällään päästään.
"Lupauduin partioon, pitää mennä", Purohäntä naukaisi. Nuolaisin kumppanini poskea, ennenkuin tuo lähti. Okrapentu ja Hiilipentu tassuttelivat emonsa luokse ja Valkopentu katsoa tapitti minua isoilla pentusilmillään. Hymyilin pennulle lempeästi.
//Pennut? Toiset pennut? Puro?
Unipentu, 13.12.2016
Vikisin hiljaa. Ympärilläni olevat kissat puhuivat jostain. Vieressäni oleva karvamytty liikkui. Muiden keskustelusta päätellen hänen nimensä oli Valkopentu. Kuka oli Okrapentu? Ja kuka Hiilipentu? Raotin silmiäni hiukan. Valo melkein sokaisi minut. Suljin silmäni. Inahdin hiljaa ja painauduin kiinni ilmeisesti emoani vasten. Minun oli pakko pystyä tähän. Jos Valkopentukin avasi jo silmänsä, kyllä minäkin pystyisin siihen! Raotin silmiäni hiukan. Avasin ne hitaasti ihan auki. Näin vierelläni kaksi karvamyttyä. Toinen oli valkoinen, toinen ruskea.
"Emo?" inahdin hiljaa. Paikka, jossa olin oli niin iso. Tunsin jonkun nuolaisevan niskaani.
"Unipentu, sinäkin avasit silmäsi", emoni kehräsi. Katsoin ylös ja näin emoni silmät, jotka olivat meripihkan väriset.
"Onko minun nimeni Unipentu?" kysyin varovasti. Emoni hymyili kehräten.
"On. Minun nimeni on Saarnikynsi, isäsi on Purohäntä, siskosi on Valkopentu ja veljesi on Vaahterapentu", Saarnikynsi selitti lenpeästi. Siirsin katseeni Valkopentuun, joka tiiraili minua ja emoa. Sitten katselin Vaahterapentua, joka nukkui yhä.
"Missä isä on?" kysyin ihmeissäni.
"Hän on nyt partiossa", emo vastasi. Mikä oli partio? Tiirailin pesän toiselle laidalle, jossa oli yksi iso kissa, ja hänen vierellään oli kolme pentua, jotka olivat vähän meitä isompia.
"Keitä nuo ovat?" kysyin. Kuinka monta kissaa täällä oli?
"Siellä on Virtakyynel, ja hänen pentunsa Okrapentu, Hiilipentu ja Luppopentu", Saarnikynsi maukui. Virtakyynel hymyili minulle huomatessaan minun katselevan. Hänen pentunsa katselivat meitä. Hiilipentu kohotti katseensa emoonsa.
"Voimmeko me mennä leikkimään heidän kanssaan?" kuulin hänen kysyvän.
"Ette te mene enää häiritsemään heitä", Virtakyynel vastasi. Ryömin hiukan lähemmäs Valkopentua, siskoani.
"Tiedätkö sinä, mistä täältä saa ruokaa?" kysyin nälkäisenä.
//Valko?
Purohäntä, 02.12.2016
//Jatkoa Saarnille//
Jaoimme vesimyyrän, minä ja Saarnikynsi. Se oli hyvää. Minulla oli ollutkin jo nälkä nukuttuani yön yli. Kun olin hämärän tultua tullut soturien pesälle Saarnikynsi oli jo ollutkin nukkumassa. Arvasin siis oikein, hän väsyy niin paljon nyt kun kantaa kolmea pentua mahassaan. Minusta tuntui taas että Saarnikynnen maha oli hieman isompi kuin eilen.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin saatuamme syötyä vesimyyrän.
"On on", naaras sanoi.
"Kerro sitten minulle jos mahaasi sattuu tai jotain sellaista", sanoin. Naaras nyökkäsi. Halusin olla mukana, Saarnikynnen tukena kun pennut syntyisivät. Tuoresaaliskasa oli taas pieni mutta aikaisin oli mennyt metsästys partio metsään pyydystämään riistaa ja he olivat siellä vieläkin. He kyllä toisivat sitten riistaa. En halunnut pakottaa Saarnikynttä metsästämään kanssani, hänhän odotti kolmea pentua. Kuka tietää milloin hän siirtyy pentutarhalle? Ja nyt kun olimme kahdestaan en viihtinyt lähteä itsekkään metsälle. Kävisin sitten myöhemmin, en nyt. Teräväkynsi käveli ohitsemme ja painoimme päämme alas ja nostimme sen taas ylös. Kunnioitin parantajaa ja parantajaoppilasta, päällikköä ja varapäällikköä melkein samalla tavalla. Kumarsin yleensä heille. Tai nyökäytin päätäni varapäällikölle ja parantaja oppilaalle. En tiennyt oliko se järkevää mutta olin oppinut kunnioittamaan heitä kaikkia. Tietenkin kunnioitan klaanin vanhimpia. Miksen kunnioittaisi? Kävelimme soturien pesälle ja istuimme sammalvuoteillemme. Maaras oli ollut eilen varmaankin niin väsynyt ettei ollut huomannut että sammaleet olivat vaihdetut. No ei se minua kyllä mitenkään haittaakaan.
"Miten eilen meni Lehtitassun kanssa? Kun tulin nukkumaan olitkin jo unessa", sanoin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 02.11.2016
//Jatkoa Purohännälle!\\
"Hyvin meni", naukaisin.
"Hyvä", Purohäntä naukaisi hymyillen. Hymyilin takaisin kollille.
"Sammaleetkin tuntuvat raikkailta", naukaisin. Näin kollin sinisissä silmissä vilahtavan pilkkeen.
"Sinä vaihdoit ne, kiitos", naukaisin hymyillen. Katsoin syvälle kollin silmiin. Mitä tekisin jos tuo lähtisi? Unohtaisinko hänet? En, en todellakaan unohtaisi! Rakastin kollia koko sydämestäni, eikä kukaan voisi sitä muuttaa. Kohta minun piti siirtyä pentutarhalle ja nämä viimeiset päivät halusin olla kumppanini kanssa.
"Lehtitassu on nopea oppimaan", palasin aiheeseen. "Lehtitassu on reipas ja kuuntelee minua aina, vaikka välissä huomaankin, etteivät juttuni kiinnosta häntä", naukaisin. Kolli naurahti.
"No mutta hän on oppilas, kyllä sinäkin oppilaana vetkuttelit, tiedän sen", kolli naukaisi ilkikurisesti.
"Sinä senkin", naurahdin ja tökkäsin kollia. "Et sinäkään ollut täydellinen", lisäsin naurahtaen, ilkikurinen pilke silmäkulmassani.
"Ja kukas se lähti seikkailulle ja putosi puusta?" kolli kysyi ilkikurinen pilke silmäkulmassaa. Herähdin nauruun ja painauduin vasten kollin kylkeä.
Purohäntä, 03.12.2016
//Jatkoa Saarnille//
Nauroimme muistellassemme aiempaa, silloin kun olimme vielä oppilaita.
"Se oli mukavaa aikaa se", sanoin. Saarnikynsi nyökkäsi.
"Mutta tämä on mukavampaa", lisäsin. Niin tämä olikin. Kohta meillä olisi kolme pentua. Voi kuinka odotankaan niiden syntymistä. Mutta toivon kuitenkin että Lehtitassu pääsisi sotutiksi ennen kuin Saarnikynsi siirtyisi pentutarhaan. Katsoimme toisiamme silmiin ja turkkimme hipoivat yhdessä. Minulle tuli kylmät väreet kun Saarnikynsi liikahti. Se liike tuntui minussa. Nuolaisin tuon poskea.
"Kiitos kaikesta minkä olen kanssasi kokenut", sanoin.
"Kiitos itsellesi", naaras sanoi ja painoi päänsä turkkiini. Minä en yleensä puhu kenellekään näin paljoa mutta naaras on vienyt sydämeni. Rakastan naarasta niin paljon! Pennut yhdistävät meitä enemmän. Jätämme jälkeläiset. He kertovat meistä eteempäin. Emme ole mitenkään erikoisia mutta olisi kiva jos joku tietäisi meidät senkin jälkeen kun olisimme siirtyneet Tähtiklaaniin. Mutta se aika ei ole vielä. En ainakaan halua että olisi. Kehräsin. Saarnikynsikin kehräsi. Olimme vierekkäin. Olin niin onnellinen.
//Saarni?
Saarnikynsi, 03.12.2016
Odotin turhautuneena oppilastani.
"Lehtitassu, tule!" huusin. Katsoin oppilastani joka sanoi heipat Saniaishännälle ja lähti luokseni. Tassuttelin ulos piikkihernetunnelista.
"Tiedätkös, sinulla on koulutus kesken", naukaisin vihaisena. Katsoin oppilastani. Tuo avasi suunsa sanoakseen jotain, mutten antanut tuon puhua.
"Et voi keskittyä nyt kumppanuuteen tai mihinkään muuhun, jos haluat soturiksi", naukaisin moittivalla äänellä. Lehtitassu painoi päänsä alas. Käänsin katseeni polkuun jota kuljimme. Emme puhuneet mitään matkan aikana. Päätin viedä oppilaani kaksijalkalan laitamille.
"Tiedät kai mikä tuolla on?" kysyin. Osoitin hännälläni kohti kaksijalkalaa. Tavallista lempeyttä ei kuulunut äänessäni.
"Joo, siellä on kaksijalkala", Lehtitassu naukaisi.
"Hyvä ja mitä et missään nimessä saa tehdä?" kysyin katsoin oppilastani.
"Mennä sinne", tuo vastasi. Katsoin oppilastani.
"Ja mitä siellä on?" kysyin. Tenttasin oppilaaltani paljon.
Palasimme leiriin. Olimme kiertäneet rajan, enkä tiennyt montako kysymystä oli oppilaaltani kysynyt. Olin kysynyt kaiken mitä itsekin tiesin, eikä oppilaani ollut osannut vastata kaikkeen.
"Saat mennä", naukaisin. Lehtitassu lähti Saniaishännän luo. Katsoin tuota turhautuneena. Tassuttelin Purohännän luo.
"Kohta minun pitää siirtyä pentutarhaan", naukaisin kollille. "Ja Lehtitassulla ei ole aikomustakaan päästä soturiksi" naukaisin turhautuneena. Kumppanini katsoi minua ihmeissään.
"Miten niin ei ole?" Purohäntä kysyi ihmeissään. Katsoin kumppaniani turhautuneena.
"Hän keskittyy vain Saniaishäntään, tänäänkin lähtömme viivästyi, kun Lehtitassun piti käydä juttelemassa Saniaishännälle", nau'uin.
Purohäntä, 03.12.2016
Huokaisin syvään.
"Saarnikynsi, muistatko milloin me rakastuimme?" kysyin.
"Silloin kun olimme oppilaita", sanoin. Saarnikynsi katsoi minua silmiin ja nyökkäsi.
"Lehtitassu on edistynyt valtavasti. Hänestä tulee aivan pian soturi, usko pois. On vielä aikaa ennen kuin siirryt pentutarhaan", nau'uin. Istuin alas ja naaraskin istui alas.
"Niin kai sitten", tuo mutisi. Hieroimme neniämme yhteen.
"Rakastan sinua", sanoin.
"Ja minä sinua", naaras maukui ja nuolaisi korvaani. Nuolaisin naaraan poskea kehräten.
"Pennuista tulee varmaankin yhtä kauniita kuin sinä", sanoin. Saarnikynsi kehräsi.
"Ja yhtä komeita kuin sinä", Saarnikynsi sanoi. Kehräsimme.
"Kaikki sujuu hyvin", kuiskasin tuon korvaan.
"Niin sujuu. Mutta jos Lehtitassu ei ehdikkään soturik-",naaras ehti sanoa kunnes keskeytin hänet.
"Kyllä ehtii", sanoin varmasti.
"Oletko nyt aivan varma", Saarnikynsi sanoi hieman huolestuneena.
"Olen olen", mau'uin. Katsoimme toisiamme silmiin. Oli alkanut jo hämärtää.
"Menisimmekö jo nukkumaan?" kysyin.
"Minua väsyttää jo", lisäsin nopeasti.
//Saarni?
Saarnikynsi, 03.12.2016
//JATKOO PUROHÄNNÄLLE\\
Tassuttelimme sotureidenpesään. Asetuin kivaan asentoon ja nukahdin.
Heräsin aamulla, ennen Purohäntää. Tassuttelin ulos pesästä ja näin Lehtitassun. Tassuttelin tuon luo.
"Tänään harjoittelemme hyppyjä", naukaisin. Katsoin oppilastani. Käänsin juuri selkäni, utta Lehtitassu keskeytti minut.
"Haluaisin puhua kanssasi", oppilaani naukaisu hämensi minut. Käännyin ympäri.
"Niin mistä?" kysyin ihmeissäni ja katsoin oppilastani.
"Siitä eilisestä", tuo naukaisi. Katsoin oppilastani ihmeissäni.
"Mitä siitä, jäikö opetuksessa jotain epäselvyyksiä?" kysyin. Katsoin oppilastani. Tuo katsoi hetken maata, kuin epäröiden. Odotin tuon sanoja tai tekoja.
//Lehti? Sori mini
Purohäntä, 04.12.2016
Heräsin ja huomasin ettei Saarnikynsi nukkunutkaan vieressäni. Suin turkkini nopeasti. Istuin sammalvuoteellani hetken kunnes nousin ylös. Yksi sotureista nousi ylös myös.
"Huomenta", naukaisin.
"Huomenta", kuului vastaus. Nyökkäsin ja tassuttelin pois soturien pesästä. Näin kaukana Saarnikynnen ja Lehtitassun juttelemassa. En kuullut mitä he puhuivat. Nyökkäsin heille tervehdykseksi. He eivät kai huomanneet joten jatkoin matkaa tuoresaaliskasalle. Se oli hyvin pieni. Otin oravan hampaisiini ja menin kauemmas tuoresaaliskasasta syömään.
*Pitäisi varmaankin lähteä metsästämään*, mietin. Haukkasin palasen oravasta ja nielin sen melkein väkisin. Minulla oli nälkä mutta orava ei oikein mauttanut. Mutta koska minulla oli nälkä nielin sen väkisin. Viimeiset suunpalat nieltyäni nuolin huuliani. Sitten menin metsään. Näin myyrän. Hyppäsin pitkällä loikalla nopeasti mutta myyrä ehti juosta koloonsa. Kävelin metsässä toisen myyrän hajun perässä. Seurasin myyrän hajua kunnes Jokiklaanin raja tuli vastaan. En ylittänyt rajaa vaikka näinkin ihan rajan vieressä myyrän.
*Seuraavan kerran sitten*, mietin. Näin oravan ja sain sen kiinni. Orava valahti veltoksi hampaissani ja kannoin sen tuoresaaliskasaan. Menin odottamaan Saarnikynttä sotureiden pesälle.
//Saarni?
Saarnikynsi, 04.12.2016
//Jatkoo Lehtitassulle!\\
"Saarnikynsi, olet minulle kaikista parhain mestari ikinä. En tahtoisi, että kukaan muu olisi mestarini. Haluan sinun tietävän, että minä oikeasti yritän parhaani, jotta minusta tulisi jonain päivänä yhtä hyvä soturi, kuin sinusta. Lupaan painaa mieleeni tiukasti kaiken, minkä olet opettanut ja opettaa sen eteenpäin", oppilaani naukaisi. Katsoin tuota. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän avasi suunsa uudelleen.
"Lupaan, että en keskity Saniaishäntään enää koulutukseni aikana, vaan sinuun ja sinun opetuksiisi. Tahdon vain, että saan olla hänen kanssaan edes muulloin", Lehtitassu naukui. Katsoin tuota ymmärtäväisesti.
"Kuule, en tarkoittanut ihan tuota. Olinhan minäkin paljon Purohännän kanssa jo oppilaana ja olin ihastunutki, sitä en sinulta kiellä, mutta se minua häiritsee, että jos lähdemme harjoituksiin, yleensä mestarit päättävät saako käydä vielä jonkun luona ja onko aikaa. Mielestäni se ei saa toistua enää. Ja tietenkin, tietenkin saat viettää aikaa Saniaishännän kanssa, mutta se ei saa viedä sinun kaikkea energiaasi jos haluat soturiksi", selitin Lehtitassulle. Katsoin tuota hymyillen lempeästi, niinkuin yleensä. Katsoimme oppilaani kanssa toisiamme hetken, kunnes tuo kosketti nenällään omaani. Hymyilin.
"Lehtitassu, olet hyvä oppilas ja parempaa en voisi odottaa, olet aina tehnyt niinkuin haluan, vaikka olisikin ollut hyppyjä ja haluan, että jatkat samaan malliin, niin sinusta tulee soturi, ennenkuin siirryn pentutarhaan. Keskity koulutukseesi, se on sinun parhaaksesi, kun olet soturi, voit viettää aikaa kenen kanssa haluat, silloin en enää määrää sinua", nau'uin. Katsoin oppilastani hymyillen.
"Mutta niin, mitä sanoinkaan, harjoittelemme hyppyjä", naukaisin. Huomasin oppilaassani pienen pettyneisyyden.
"Se on vain sinun parhaaksesi, usko pois ja sinä kehityt", naukaisin hymyillen.
"Mutta nyt minä menen, ole valmis, että voin hakea sinu milloin vain", naukaisin. Hymyilin oppilaalleni ja käännyin. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja otin sieltä hiiren. Tassuttelin siitä sotureidenpesälle, jossa oletin Purohännän olevan. Olin arvannut oikein, tuo oli herännyt vasta. Tassuttelin sisään pesään.
"Huomenta", naukaisin. Purohäntä oli keskittynyt sukimaan turkkiaan, joten hän säpsähti. Naurahdin tuolle. Kumppanini nosti katseensa turkistaan.
"Toin syötävää", nau'uin Purohännälle ja tiputin hiiren tuon tassujen eteen.
"Huomenta ja aletaan syödä, minulla on nälkä", Purohäntä naukaisi. Annoin Purohännän ottaa ekan palan ja sitten tuo työnsi hiiren minulle.
Purohäntä, 04.12.2016
Haukkkasin ensimmäisen palan hiirestä. Työnsin hiiren Saarnikynnelle joka oli tullut soturien pesään.
"Olitteko harjoittelemassa Lehtitassun kanssa?" kysyin.
"Joomm", naaras mutisi riistaa suu täynnä.
"Näin teidät aamulla. Juttelitte jostain. Älä huoli en minä mitään kuullut", nau'uin.
"Ihan vain eilisestä...", naaras maukui saatuaan syltyä suunsa puhtaaksi.
"Otatko?" naaras kysyi ja työnsi hiiren minulle.
"En viitsisi ottaa. Olen syönyt tänään jo oravan", sanoin nolona. Olinhan jo haukannut palasen.
"Selvä", Saarnikynsi sanoi ja haukkasi hiirestä palasen. Kohta naaras oli syönyt hiiren.
"Miten voit?" kysyin. Naaras avasi suunsa vastatakseen.
//Saarni?
Saarnikynsi, 05.12.2016
Katsoin Purohäntää.
"Hyvin", vastasin. "Vaikka alkaahan se olla vähän raskasta kantaa näitä kolmea pentua, mutta tietenkin vaivan arvoista", nau'uin kollille hymyillen ja tuo nyökkäsi.
"Eihän pää ole kipeä, tai eihän huimaa?" kumppanini kyseli. Katsoin tuota vakuuttavasti.
"Ei", naukaisin ja työnsin nenäni tuon poskelle. Pieni kerhäys kumpusi kumppanini kurkusta. Hymyilin. Olin onnellinen, eikä kukaan voinut estää. Mieleeni juolahti kysymys.
"Purohäntä", naukaisin ja vedin kuononi pois tuon poskelta.
"Saarnikynsi", tuo vastasi. Katsoin kollia hetken ja mietin, että olenko aivan tyhmä.
"Ajattelin pitää taisteluharjoitukset Lehtitassulle, mutta itse en voi enää taistella, voisitko sinä tulla auttamaan?" kysyin kollilta. Katsoin tuota.
*Olenko ihan tyhmä?* kysyin itseltäni.
*Mutta jos Purohäntä saa oppilaan, niin tässä tulisi hänelle harjoitusta*, toinen puoli päästäni väitti.
*Mutta Lehtitassuhan on minun oppilaani!* toinen puoli vastusti.
*Mutta et voi taistella!* toinen puoli järkeili. Lopetin sodan päässäni ja siirsin katseeni kolliin. Odotin tuon vastausta, sillä hän näytti miettivän. Annoin kollin rauhassa miettiä.
"En halua pentujen vahingoittuvan", naukaisin ja katsoin kumppaniani anovasti.
//Puro?
Purohäntä, 05.12.2016
Mietin hetken.
"Pentujen takia voin tulla. Minä olen sitten vain pelkkänä korvana", sanoin hymyillen. Saarnikynsi vastasi minulle takaisin hymyllä.
"Hyvä. Voit vain kuunnella", tuo naukaisi.
"Minä varmaankin vain väistelen. En ikinä hakua satuttaa oman klaanin oppilasta", änkytin.
"Väistelet vain. Et sinä kuole vaikka Lehtitassu sinua mahaan potkaisisikin", Saarnikynsi naurahti. Tein vakavan ilmeen.
"No en minä nyt siihen kuole. Mutta en halua että minua potkitaan mahaan!" huudahdin. Kumppanini nauroi.
"Mitä?" kysyin.
"En usko että Lehtitassu tahallaan potkaisisi sinua mahaan", tuo sanoi ja lopetti naurunsa.
"Niin", sanoin ja hymyilin. Saarnikynsi katsoi silmiini.
"Hyvä", tuo naukui.
"Kerrotko jo minulle mitä teemme?" kysyin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 05.12.2016
"Taistelemme", naukaisin.
"Lähden hakemaan Lehtitassua", naukaisin ja lähdin kohti oppilaidenpesää. Tunsin pienen törmäyksen tassussani ja vilkaisin alas. Siellä näkyi Okrapentu ja Luppopentu.
"Hei", naukaisin.
"Öö... Hei", Luppopentu nqukaisi epävarmasti. Loin pennuille lempeän hymyn.
"Mitä teette ulkona?" kysyin ja katsoin pentuja.
"Katselemme leiriä", Okrapentu naukaisi nopeasti.
"Selvä, älkää eksykö", naukaisin ja hymyilin pennuille. Lähdin jatkamaan matkaani oppilaidenpesälle.
"Lehtitassu?" naukaisin, mutta naaras ei ollut pesässä. Kiersin leiriä ja etsin Lehtitassua. Pian luovutin ja palasin Purohännän luo.
"En löydä häntä mistää", naukaisin turhautuneena. Arvelin Lehtitassun olevan jossain Saniaishännän kanssa.
"Eikö hän voisi edes pyytää lupaa lähteä leiristä?" kysyin kumppaniltani turhautuneena.
"Rauhoitu nyt, kyllä hän tulee", kumppanini vastasi.
"Toivottavasti", huokaisin ja istuin kumppanini viereen.
//Puro tai Lehti?
Saarnikynsi, 05.12.2016
//Voiko joku poistaa edellisen tarinan, koska tässä uusi?\\
"Taistelemme", naukaisin.
"Lähden hakemaan Lehtitassua", naukaisin ja lähdin kohti oppilaidenpesää. Tunsin pienen törmäyksen tassussani ja vilkaisin alas. Siellä näkyi Okrapentu ja Luppopentu.
"Hei", naukaisin.
"Öö... Hei", Luppopentu nqukaisi epävarmasti. Loin pennuille lempeän hymyn.
"Mitä teette ulkona?" kysyin ja katsoin pentuja.
"Katselemme leiriä", Okrapentu naukaisi nopeasti.
"Voisitko näyttää leiriä meille?" Okrapentu kysyi. Katsoin pentuja.
"Tottahan toki, tulkaa", naukaisin. Johdatin pennut ensin oppilaidenpesälle.
"Tämä on oppilaidenpesä. Tuolla nukkuvat oppilaat", naukaisin.
"Saammeko käydä katsomassa?" Luppopentu kysyi. Hymyilin.
"Käykää vain", naukaisin. Pennut katosivat pesään ja tulivat hetken päästä takaisin. Johdatin pennut sotureidenpesälle.
"Tämä on sotureidenpesä. Siellä minä, ja monet monet muut soturit nukumme", naukaisin.
"Saammeko käydä katsomassa?" Okrapentu kysyi.
"Selvä", naukaisin. Seurasin pentuja pesään.
"Tämä on iso", nuo katsoivat pesää ja petejä. Peruutimme pesästä. Johdatin pennut päällikönpesälle.
"Tämä on päällikönpesä. Täällä Taivastähti nukkuu, mutta tuonne emme saa mennä", naukaisin. Pennut nyökkäsivät. Vein pennut parantajanpesälle.
"Tämä on parantajanpesä, täällä parantaja ja parantajaoppilas nukkuu", naukaisin.
"Kauhea haju", pennut valittivat. Naurahdin. Vein pennut tuoresaaliskasalle.
"Ja tämä on tuoresaaliskasa", naukaisin.
"Sen me tiesimme", pennut naukuivat. Hymyilin.
"Mutta minun pitää mennä etsimään oppilaani, jotta voimme lähteä harjoittelemaan", naukaisin.
"Pääsemmekö mekin?" pennut hihkaisivat yhteen ääneen.
"Ette nyt tällä kertaa, heippa", naukaisin ja lähdin oppilaidenpesälle.
"Heippa", pentujen äänet naukaisivat perääni. Hymyilin itsekseni. Tassuttelin oppilaidenpenpesälle.
"Lehtitassu?" naukaisin, mutta naaras ei ollut pesässä. Kiersin leiriä ja etsin Lehtitassua. Pian luovutin ja palasin Purohännän luo.
"En löydä häntä mistää", naukaisin turhautuneena. Arvelin Lehtitassun olevan jossain Saniaishännän kanssa.
"Eikö hän voisi edes pyytää lupaa lähteä leiristä?" kysyin kumppaniltani turhautuneena.
"Rauhoitu nyt, kyllä hän tulee", kumppanini vastasi.
"Toivottavasti", huokaisin ja istuin kumppanini viereen.
Purohäntä, 07.12.2016
Istuin Saarnikynnen vieressä. Saarnikynsi oli varmasti ylpeä sillä Lehtiturkki oli nimitetty juuri soturiksi.
"Lehtiturkki", hurrasin klaanin mukana. Lehtiturkki kääntyi meihin päin hymyillen. Tuo oli varmasti onnellinen. Lehtiturkki käveli luoksemme ja katsoi Saarnikynttä.
"Onnea. Toivottavasti yöstä ei tule liian rankka", Saarnikynsi naukui kehräten.
"Kiitos, olet ollut parhain mestari, mitä olen toivoa saattanut", Lehtiturkki kehräsi kiitoksen.
"Onnitteluni", sanoin. Lehtiturkki nyökkäsi. Tuo vilkuili ympärilleen kuin etsien jotain. Ja taidan tietääkin ketä, Saniaishäntää. Nyt Saarnikynnenkin olisi helpompi olla ilman miettimistä sitä ehtiikö Lehtiturkki soturiksi ennen kuin naaras menee pentutarhaan.
"Nyt on ainakin osa huolista lähtenyt", sanoin ja hymyilin katsoen naarasta, Saarnikynttä silmiin.
"Niin", tuo huokaisi. Hymähdin ja katsoin kuinka kissat onnittelivat Lehtiturkkia.
//Saarni?
Saarnikynsi, 08.12.2016
Hymyilin iloisena. Oppilaastani oli tullut soturi! Ennenkuin siirryin pentutarhalle ja se aika olisi kohta käsillä, minusta ei olisi mitään hyötyä soturina. Katsoin kuinka muut onnittelivat Lehtiturkkia. Huomasin Taivastähden kävelevän meitä kohti.
"Saarnikynsi", tuo naukaisi.
"Hei Taivastähti", tervehdin päällikköä.
"Koulutit Lehtiturkin hyvin, mutta uskon, ettei sinusta ole enää oikein paljon hyötyä soturina, haluaisitko siirtyä pentutarhaan?" naaras kysyi. Mietin hetken, mutta päädyin tuloskeen, että voin siirtyä pentutarhalle.
"Selvä, siirryn pentutarhaan", naukaisin. Hymyilin ja kumarsin päällikölle, kun tuo lähti. Vilkaisin vierelläni seisovaa Purohäntää. Hymyilin tuolle onnellisena.
"Sait koulutettua Lehtiturkin soturiksi juuri sopivaan aikaan", tuo naukaisi.
"Niin sain", ilo kupli sisälläni. Katsoin kumppaniani. Hetken mielijohteesta painoin pääni kollin turkkiin. Kolli kehräsi.
"Sinusta tulee niin hyvä emo", Purohäntä naukaisi.
"Ja sinusta niin hyvä isä", vastasin hymyillen. Nostin pääni kollin turkista ja nostin katseeni tuon silmiin hymyillen.
"Rakastan sinua", naukaisin ja hymyilin.
"Minäkin sinua" kolli vastasi ja nuolaisi poskeani.
Purohäntä, 28.11.2016
Taas kerran en halunnut liikkua. Juuri näin oli hyvä olla. Naaras oli niin rakas minulle. Katsoin taivaalle jossa tähdet loistivat kirkaasti. Elin unelmaani. Elin unelmaani jota olin jo pitkään toiminut. Perhe. Unelmani on perhe ja se on viimein toteutumassa. Rakastan Saarnikynttä koko sydämestäni niin paljon kuin vain on mahdollista. Siirdin katseeni naaraaseen joka oli sulkenut silmänsä painautueessaan minuun. Minäkin suljin silmäni ja ajattelin. Ajattelin pentuja, minua isänä ja Saarnikynttä emona. Se olisi ihanaa. Toivottavasti kaikki menisivät hyvin. Tietysti se on ihanaa. Miksei muka olisi?
"Meidän pitäsi palata leiriin", kuiskasin Saarnikynnelle.
"Niin kai sitten", tuo vastasi huokaisten.
"Eli menemmekö vai emme?" kysyin vielä. Ääneni oli palannut yön aikana. Mutta minun pitäisi nousta iaksin ja käydä parantajan luona. Jäin odottamaan naaraan vastausta kysymykseeni jonka juuri esitin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 28.11.2016
"Mennään, jos haluat, mutta ennenkuin lähdemme haluan, että rakastan sinua", naukaisin ja katsoin Purohännän silmiin ja hymyilin.
"Minäkin rakastan sinua", kolli vastasi. Työnsin päätäni eteenpäin ja painoin kuononi vasten Purohännän kuonoa. Käännyimme ja lähdimme kohti leiriä.
//Unta\\
Tassuttelin vihreällä nurmikolla. Purohäntä asteli vieressäni. Kuulin hirviön ääntä. Pinkaisin eteenpäin. Kuulin kauhistuneen ulvaisun ja näin Purohännän lentävän kaaressa kauemmas. Hirviö vain juristi pois. Juoksin kumppanini luo hätääntyneenä.
"Purohäntää!" ulvoin. Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani.
Purohäntä, 29.11.2016
Näin pimeyttä. Kuulin vain tuulta. En tiennyt misssä olin. Olinko oikeasti tässä vai olinko vain pyörtynyt? Muistan kun hirviö oli törmännyt minuun. Olin yksin pimeässä. Missä olin?
Avasin silmäni. Oli aika hämärää. Parantaja istui toisella puolellani ja Saarnikynsi toisella puolella.
"Mitä minulle kävi?" kysyin ja koitin nousta ylös mutta mätkähdin takaisin sammalvuoteeseen.
"Pysy sinä vain siinä", parantaja naukaisin ja nyökkäsi Saarnikynnelle.
"Kerro sinä." Saarnikynsi alkoi puhumaan.
"No muistat varmaankin, olimme lähellä ukkospolkua kun sinä halusit toiselle puolelle. Juoksit mutta se hirveä hirviö syöksyi kylkeesi ja sinä lensit kaarella sivulle. Hirviö oli todella pieni verrattuna muihin hirviöihin ja niin säilyit hengissä", naaras sanoi hiljaa. Nyökkäsin.
"Sinun on levättävä", parantaja sanoi ja jätti minut ja Saarnikynnen kaksin.
"Onneksi hirviö osui minuun", sanoin katsoen naarasta silmiin.
"Miten niin?" Saarnikynsi kysyi hämmästyneenä.
"Sinun ja pentujen takia. Ajattele. Pennut olisivat voineet vahingoittuaahassasi", sanoin huolestuneena.
"No toivottavasti noin ei käy kenellekään enää koskaan", naaras sanoi.
"Toivotaan niin", maukaisin. Oli jo pimeää.
"Minun pitäisi varmaankin jo lähteä soturien pesälle. Pärjäät täällä", naaras sanoi ja heilutti häntäänsä.
"Nuku hyvin", sanoin.
"Samoin", naaras vastasi. Käännöin hitaasti kylkeä ja parantaja tuli luokseni yrttien kanssa.
"Syö nämä ennen kuin edes koitat nukkua",tuo sanoi.
"Selvä", mutisin ja söin yrtit. Sen jälkeen nukahdin.
//Saarni?
Purohäntä, 29.11.2016
Heräsin siihen kun Saarnikynsi kääntelehti ja huusi unissaan. Tökin naarasta kunnes tuo heräsi.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin huolestuneena. Naaras katsoi minuun hämmentyneenä.
"On. Miten niin?" Saarnikynsi sanoi. Kallistin päätäni ennen kuin jatkoin.
"Liikuit ja huusit unissasi. Ajattelin että jos sinulla on jokin hätänä", sanoin ja katsoin naarasta silmiin.
"Näin vain unta", naaras vastasi. Minua väsytti.
"Noh, haluatko vielä nukkua vai?" kysyin. Saarnikynsi vahtoi asentoaan.
"Joo, nukutaan vain", naaras sanoi. Painoin pääni tyynyn vasta kun Saarnikynsi oli nukahtanut. Nukahdin itsekkin hetken päästä.
//unta//
Heräsin siihen kun Saarnikynsi herätti minut.
"Äkkiä parantajan luo", naaras vaikersi.
"Mitä nyt?" kysyin samalla kun menimme nopeaan tahtiin parantajan luo.
"Pennut syntyvät", tuo vastasi. Parantajaa eikä parantajaoppilasta näkynyt missään.
"Voi ei. Pennut syntyvät nyt", naaras sanoi ja kävi makuulle keskelle leiriä. Monet kissat kerääbtyivät ympärille vaikka käskin heidät pois.
//hereillä//
Heräsin. Hiki valui karvojani pitkin. Minun oli kuuma ja loikin ulos.
//Saarni?
Saarnikynsi, 29.11.2016
Olin herännyt siihen, että Purohäntä pyöri paikallaan. Yritin saada unta, mutta uni ei tullut. En jaksanut enää pysyä paikallani, joten vilkaisin Purohäntää. Tuo nousi ylös ja loikki ulos. Mikäköhän kollilla oli? Nousin hitaasti ylös ja tassuttelin verkkaisesti ulos pesästä. Näin Purohännän istuvan vähän matkan päässä. Tassuttelin tuon luo.
"Purohäntä, mikä on? Pyörit yöllä kuin mikäkin levoton pentu ja lopuksi loikit ulos pesästä", naukaisin. Katsoin kollia kysyvästi.
"Ööh, näin unta", tuo naukaisi. "Ja onneksi vain unta", tuo lisäsi. Katsoin kollia. En aikonut udella enempää, vaan painauduin tuon kylkeen.
"Tiedäthän, että voit kertoa minulle, kaiken?" kysyin Purohännältä. Tuo silitti hännällään korviani.
"Kyllä", kolli vastasi. Suljin silmäni. Kollin tuoksu oli pehmeä ja lämmin. Minulla oli lämmin - vaikka ulkona olikin pakkasta - sillä olin kiinni kollin kyljessä. Rakastin tuota kissaa, enkä voinut sanoin kuvailla kuinka paljon. Hymyilin itsekseni.
Purohäntä, 29.11.2016
Mietin pitäisikö minun kertoa unestani Saarnikynnelle. Pitäisikö minun kertoa siitä että pelkään sitä jos kaikki ei sujukkaan hyvin.
"Jos olet valmis kuulemaan tämän", mumisin.
"Sano vain", naaras sanoi. Vedin syvään henkeä.
"Näin unta että pennut syntyivät leirin keskellä ja kaikki tuijottivat sinua ja minua. Olisin halunnut rauhan ja käskin toisia pois. Hei eivöt uskoneet minua. Pennut syntyivät kuolleina ja parantajaa ei näkynyt missään", selitin. Huomasin kyyneleen vierähtävän poskelleni ja lääppäsin sen nopeasti kenenkään huomaamatta tassullani pois.
"Se oli vain unta", Saarnikynsi sanoi.
"Niin mutta minä pelkään", sanoin niin hiljaa kuin pystyin.
"Kaikki menee hyvin. Varmasti", naaras lohdutti.
"Selvä", sanoin. Oli jo kirkasta.
"Mennäänkö jo syömään?" kysyin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 30.11.2016
Kävelimme metsässä. En ollut syönyt pariin päivään melkein mitään. Olin syönyt yhteensä yhden hiiren. Katsoin vieressäni kävelevää kollia. Tuon hopeanharmaa turkki kiilsi auringossa. Hymyilin ajatukselle siitä, miltä pennut tulisivat näyttämään. Siirsin katseeni kollista lumihankeen, joka kimalsi kuin kristalli auringon vähäisessä valossa. Mietin kaikkea sitä, mitä tapahtuisi, kun pentumme syntyisivät. Makaisin pentutarhassa, kolmen leikkivän pennun kanssa. Hymyilin itsekseni.
"Haluaisitko saalistaa?" Purohännän kysymys katkaisi mietteeni. Siirsin katseeni lumihangesta kumppaniini.
"Vaikka", vastasin Purohännän kysymykseen.
"Lähdetäänkö eri suuntiin?" kysyin. Kumppanini nyökkäsi. Lähdimme eri suuntiin. Avasin leukani raolleen. Hajujen tulva iski päin aistiani. Erottelin hajut ja erotin sieltä voimakkaan rastaan hajun. Laskeuduin matalaksi ja hiivin hajun suuntaan. Näin rastaan. Tuo avasi siipensä. Liu'utin kynteni esille ja hyppäsin salamannopeasti kohti lintua. Rastas kuitenkin pyrähti lentoon.
"Voi ketunjätökset", sihahdin.
Palasimme leiriin. En ollut saanut mitään ja Purohäntä oli saanut vesimyyrän. Ilta alkoi hämärtää. Veimme vesimyyrän tuoresaaliskasaan ja menimme makoilemaan sotureidenpesän eteen. Huomasin Lehtitassun tassuttelevan luoksemme.
"Kas, Lehtitassu. Onko jotain asiaa?" kysyin oppilaaltani. Katsoin Lehtitassua. Kampesin itseni istumaan.
"Voinko lähteä partioon?" oppilaani kysyi. Mietin asiaa hetken ja huomasin oppilaani korvan värähtävän.
"Voit, mutta en kerkeä nyt tulla mukaan. Ilmoita Teräväkynnelle lähteväsi mukaan", naukaisin.
"Selvä", Lehtitassu vastasi ja puski lapaani lempeästi. Hymyilin. Oppilaani lähti tassuttelemaan pois päin.
"Vai niin, toivottavasti hän pitää itsestään huolen", naukaisin. Katsoin kumppaniani. Asetuin tuon vierelle mukavasti makaamaan. Odotin kollin vastausta.
Purohäntä, 30.11.2016
Saarnikynsi makasi vieressäni. Katsoin tuon silmiin ja hymyilin.
"Lehtitassu pitää kyllä itsestään huolen", sanoin hyvin varmasti ja naaras huokaisi.
"Niin, kyllä hän osaa olla ilma vartioivaa katsettani", Saarnikynsi naurahti. Katsoin hankeen joka kiilsi auringon vähäisestä valosta.
"Niin", naurahdin.
"Minulla on nälkä, tuoresaalista?" kysyin nopeasti ja katsoin taas naarasta silmiin odottaen vastausta.
"No selvä", tuo sanoi. Kävelimme tuoresaaliskasalle ja Saarnikynsi valikoi itselleen hiiren. Minäkin otin hiiren joka oli vain hieman pienempi kuin naaraalla. Söin hiiren nopeasti ja nuolin lopuksi huuliani.
"Hyvää niin kuin aina seurassasi", esitin kohteliaisuuden.
"Samoin" Saarnikynsi naurahti. Oli alkanut jo hämärtää.
"Pitäisikö meidän mennä jo nyt nukkumaan kun on tullut aika monta yötä valvottua?" kysyin ja jäin odottaman naaraan vastausta. Itseäni väsytti ainakin ihan kamalasti ja menisin mielelläni heti nukkumaan. Haluan kuitenkin kuulla kumppanini mielipiteen ensin asiasta.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 01.12.2016
"Mennään vain", naukaisin. Katsoin kumppaniani hymyillen. Tassuttelimme sisään sotureidenpesään. Monet soturit nukkuivat jo. Asetuin makuulleni pedilleni. Vilkaisin Purohäntää, joka laski juuri päänsä sammalilleen ja nukahti. Minäkin laskin pääni sammalille. Kuuntelin hetken muiden tuhinaa, kunnes uni sai minut valtaansa.
//UNTA!\\
Makasin jossain hämärässä. Aloin erottaa, että makasin pentutarhassa. Vierelläni olivat kolme suloista pentua. Ne imivät minusta maitoa. Hymyilin. Katselin suloisia pentuja, mutta yhtäkkiä ne vain haihtuivat, kuin savuna ilmaan. Huusin Purohäntää ja uikutin, mutta sitten joku veti minut pimeyteen.
//HEREILLÄ\\
Silmäni rävähtivät auki. Sammaleeni olivat sikin sokin. Purohännän silmät katsoivat minua.
"Mitä sinä riehut?" kumppanini kysyi ihmeissään, huolestunut katse silmissään.
"Ööh, näin pahaa unta", naukaisin.
Teräväkynsi, 01.12.2016
Hetken riistaa etsittyäni löysin vain yhden hiiren. Näin kuinka Kasteviiksi käveli takaisin pöllöpuulle.
*Hiirenpapanat!*
"Miksi Tähtiklaani annat tapahtua näin?" Nau'uin ajatukseni ääneen.
Raivasin tieni ulos puskasta hiiri suustani roikkuen. Näin Kasteviiksen kyyhöttämässä puun vieressä ja astelin tuon luokse tassut kohmeessa. Tiputin hiiren hetkeksi maahan ja astuin tuon rinnalle. Näin kuinka tuo tärisi ja vapisi
"Palataan leiriin", sanoin
Tuo nyökkäsi vaisusti. Nappasin hiiren suuhuni ja lähdimme rintarinnan kohti leiriä. Saavuimme leiriin ja tiputin hiiren tuoresaaliskasaan joka oli todella pieni. Huokaisin. Näin Saarnikynnen ja Purohännän. Ravasinnoiden luokse
"Anteeksi höiriö, mutta voisitteko kerätä metsästys partion?" Kysyin ja osoitin hännälläni tyhjää tuoresaaliskasaa.
//Kaste? Saarni? Tai puro?
Saarnikynsi, 01.12.2016
//Jatkoo Terävälle!\\
"Mekö?" kysyin ihmeissäni ja katsoin varapäällikköä.
"Te", tuo vastasi. Vilkaisin kumppaniani.
"Selvä", vastasin. Katsoin varapäällikköä.
"Johda sinä Saarnikynsi metsästyspartiota", tuo lisäsi. Nyökkäsin.
"Kiitos", kolli naukaisi, kääntyi ympäri ja lähti. Katsoin tuon perään ja sitten siirsin katseeni kumppaniini, Purohäntään.
"No mennään kasaamaan se partio sitten", kolli naukaisi. Heilautin häntääni ja nousin ylös. Vatsani oli jo melko suurehko, Virtakyynelkin oli jo siirtynyt pentutarhaan. Tarkkailin katseellani leiriä. Huomasin Lehtitassun. Tassuttelin tuon luo.
"Lehtitassu, tulet metsästyspartioon minun ja Purohännän kanssa", naukaisin. Lehtitassu nyökkäsi.
"Mene piikkihernetunnelille odottamaan", naukaisin.
"Selvä", oppilaani vastasi. Tuo lähti odottamaan piikkihernetunnelille. Huomasin Saniaishännän. Tassuttelin tuon luo.
"Ehditkö tulla metsästyspartioon?" kysyin. Kolli nyökkäsi.
"Selvä, mene piikkihernetunnelille odottamaan", naukaisin. Purohäntä lähti Saniaishännän kanssa piikkihernetunnelille. Päätin etsiä vielä jonkun. Katsoin leiriä ja huomasin Kiviturkin. Tassuttelin tuon luo.
"Ehditkö lähteä metsästyspartioon?" kysyin. Katsoin kollia.
"Selvä", tuo naukaisi. Menimme piikkihernetunneleille.
"Lähdetään", naukaisin ja nostin häntäni pystyyn.
Purohäntä, 01.12.2016
//Jatkoa Saarnille//
"Lähdetään vain", naukaisin innoissani. Olin ylpeä kun kumppanini johti partiota. Todella ylpeä. Lähdimme piikkihernetunnelista kävelemään metsälle päin. Teräväkynsi oli pyytänyt Saarnikynttä järjestämään metsästyspartion sillä tuoresaaliskasa oli todella pieni. Varapäällikkö oli itsekkin käynyt metsästämässä ja olikin jo varmaan hieman lepoa ansainnut. Tai sitten tuolla oli kauheasti muita hommia tehtävänä. Olihan varapäällikönkin työ raskasta, vai oliko? Metsästys partiossa oli mukana minä, Saarnikynsi, Lehtitassu, Saniaishäntä ja Kiviturkki.
"Noh, Saarnikynsi, pysymmekö yhdessä vai lähdemmekö erisuuntiin?" kysyin kohteliaasti. Naaras näytti mietiskelevän asiaa kunnes vastasi.
"Jokainen päättäkööt. Ketkä haluaisivat lähteä erisuuntiin?" Saarnikynsi naukui päättäväisenä. Minusta tuo oli erittäin hyvä vastaus. Itse olisin määräillyt ehkä liikaa mutta naaras ajatteli muiden parasta. Katsoin ympärilläni olevaa kissa joukkoa; Saarnikynttä, Lehtitassua, Kiviturkkia ja Saniaishäntää. Ajattelin vastata ensimmäiseksi.
"Minä ehdotan että pysymme yhdessä", sanoin ja nostin päätäni ylemmäs. Jäin odottamaan toisten vastausta.
//Saarni? Kivi? Lehti? Saniais?
Saarnikynsi, 02.12.2016
Palasimme leiriin metsästyspartiosta. Veimme saamamme saaliit tuoresaaliskasaan. Partio hajaantui kukin omiin puuhiinsa.
"Saimme ainakin hyvin saalista", Purohäntä naukaisi. Katsoin tuota hymyillen.
"Totta", vastasin. Vatsani vain kasvoi kasvamistaan. Kohta olisin hyödytön soturiin tehtävissä. Uusi lisäys Myrskyklaaniin, vaikkakin Virtakyyneleen pennut syntyvät ennen omiani. Katsoin Purohäntää hymyillen. Tassuttelimme sotureidenpesälle. Huomasin Jäätikkötassun vievän tuoresaalista klaaninvanhimmille. Hymyilin itsekseni. Siitä oli jo aikaa, kun minut oli nimitetty soturiksi ja nyt minulla oolii jo oma oppilaanikin.
*Lehtitassu, harjoittele kovasti, jotta sinusta tulee soturi ennenkuin pentuni syntyvät*, toivoin kovasti. En halunnut Lehtitassun saavan uutta mestaria, sillä jonkun toisen opetukset olisivat aivan erilaisia, kuin omani.
"Taidan mennä harjoittelemaan Lehtitassun kanssa", naukaisin. Lähdin oppilaidenpesälle, jossa Lehtitassu makasi omalla sammalpedillään.
"Lehtitassu, lähdetään harjoittelemaan", naukaisin. Lehtitassu nousi ylös ja lähti perääni, kun lähdin kohti piikkihernetunnelia ja siitä ulos. Päätin, että harjoittelisimme hyppyjä.
Purohäntä, 02.11.2016
Saarnikynsi sanoi lähtevänsä Lehtitassun kanssa harjoittelemaan. Minulla ei ollut vielä oppilasta. Saarnikynnen maha on jo aika iso ja se kasvaa vielä isommaksi, jos kasvaa. Moni on varmaankin jo huomannut että naaras on odottamassa pentuja, en usko että kukaan luulisi Saarnikynnen lihoneen kun riistaakin on niin vähän. Olimme käyneet metsästys partiossa Teräväkynnen pyynnöstä, olihan hän varapäällikkö. Tuoresaaliskasa oli ollut silloin aika pieni mutta nyt se oli paljon suurempi. Pari oppilasta oli hakenut siitä tuoresaalista klaanin vanhimmille ja se oli nyt pienempi.
*Pitäisiköhän minun mennä vielä metsästämään? Saarnikynsi on tullessaan harjoittelemasta oppilaansa kanssa yleensä aika väsynyt ja nyt varmaankin entistäkin väsyneempi kun tuolla on kolme pentua mahassa kannettavana*, mietin. Ajattelin kuitenkin levätä ensin. Tassuttelin soturien pesälle ja menin makuulle sammalvuoteelleni. Sammalvuode oli koppura silla sammal oli todella kuivunutta. Nyt pitäisi kaivaa lumen alta sammalta. Koitin tassullani Saarnikynnen pesää ja ajattelin hakea kummallekin uutta sammalta. Kävelin metsään kantaen sammalia. Kävin vielä hakemassa naaraan sammalet ja laitoin ne viereeni metsässä. Olivathan ainakin tallessa ellei sammalta sattuisi löytymää. Aloitin kaivamaan maata. Löysin lumen alta sammalta.
Nyt Saarnikynnellä ja minulla oli tarpeeksi sammalta joka oli pehmeämpää kuin viimeksi. Hymyilin tyytyväisenä itsekseni. Sammal oli hieman lumista mutta lumi sulaisi yhden yön jälkeen. Suin itseni ennen kuin lähdin metsästämään lisää riistaa. Loikin piikkihernetunnelista metsälle isoin loikin. Lunta alkoi leijailemaan hitaasti alas taivaalta. Näytti kauniilta. Näin hiiren ja loikkasin ison loikan. Kun olin ilmassa hiiri kaivautui koloonsa lumen alle.
*Voihan hiirenpapanat*, ärjyin. Katsoin koloon ja näin hiiren.
*Se ei voi päästä pakoon*, mietin. Kouraisin hiiren tassullani takaisin eteeni ja purin hampaani siihen. Tuo valahti veltoksi.
"Kiitos tästä", sanoin ja katsoin ylös lähettäen kiitoksen Tähtiklaanille. Palasin leiriin ja vein hiiren tuoresaaliskasan päällimmäiseksi.
"Noin", sanoin hiljaa.
//Saarni?
Saarnikynsi, 02.11.2016
Tassuttelimme takaisin leiriin Lehtitassun kanssa.
"Saat mennä nukkumaan", naukaisin. Oppilaani kiitti ja lähti nukkumaan. Hymyilin itsekseni, ja toivoin, että omat pentuni olisivat yhtä kilttejä mestareilleen. Tassuttelin sotureidenpesään. Purohäntä ei ollut siellä mutten jaksanut välittää. Suuni avautui suureen haukotukseen. Menin makaamaan sammalilleni hyvään asentoon ja suljin silmäni. Nukahdin heti, koska minua väsytti.
Heräsin aamulla. Haukottelin ja nousin ylös suin turkkini hitain pitkin vedoin karhealla kielelläni. Huomasin kumppanini heräävän.
"Huomenta", naukaisin. Katsoin kumppaniani hymyillen.
"Huomenta", tuo vastasi. Kolli katsoi minua silmiin ja minä tuota. Hymyilin katsoessani kollin sinisiin silmiin.
"Mennäänkö syömään?" tuo kysyi. Karsoin kollia ja nyökkäsin.
"Mennään vain", naukaisin. Nousimme ylös ja tassuttelimme tuoresaaliskasalle. Tarkkailin kasaa hetken, kunnes otin sieltä vesimyyrän. Tassuttelimme sotureidenpesän eteen.
Purohäntä, 27.11.2016
Katsoimme pitkään Saarnikynnen kanssa toisiamme syvälle silmiin. Lumi leijaili maahan ympärillämme. Istuimme vierekkäin kaartuvan puun alla. Olin onnellinen. Naaras näytti myös onnelliselta ja uskoin hänen myöskin sitä olevan. Katsoimme edelleen toisiamma silmiin. En olisi pystynyt sanomaan kuinka yärkeä Saarnikynsi minulle on. Minä rakastan Saarnikynttä kauheasti enkä voisi enää luopua hänestä. Tässä on niin ihana olla. Rakastamani naaraan vieressä ja katsoa tuota silmiin. Kehräsin hieman. Oli kuin kaikki olisi pysähtynyt. Vain me olisimme olleet liikkuvina. Milloin olisi aika saada pentuja? Olen nyt siihen valmis, ehkä. En ole koskaan ajatellut kaiheasti että saisin rakastamani naaraan kanssa pentuja. Mutta nyt kun tiedän Saarnikymnen haluavan pentuja niin kuin minäkin odotan siihen asti kunnes Saarnikynsi on valmis niitä tekemään. Ja luulen olevani silloin valmis kun tuo naaraskin on.
//Voisko noi tehä ne pennut nyt ja sit sen aikaa ku kaikki jotka halus niit pentuja tekee ne haket niin Saarnikynsi vois odottaa niitä? Saarni?
Saarnikynsi, 27.11.2016
Katsoin kollia silmiin, kunnes äkkiarvaamatta kaadoin tuon selälleen. Kolli ulahti yllättyneenä, mutta tuon ilme suli hymyyn. Painoin kuononi vasten kollin kuonoa ja hieroin niitä yhteen. Katsoin kollia silmiin, pienesti hymyillen.
"Minä rakastan sinua", kuiskasin kollin korvaan.
"Minäkin sinua", tuo vastasi. Vatsakarvani hipoivat kollin vatsakarvoja. Nuolaisin kollin poskea. En kiinnittänyt huomiotani muuhun, kuin kolliin. Rakastin tuota ja toivoin hänen olevan valmis, kaikkeen mitä ikinä tapahtuisikaan. Tunsin kollin kehon allani. Melkein makasin kollin päällä, mutten kuitenkaan.
//Puro? cx <3
Purohäntä, 27.11.2016
Selvä! Olin valmis. Katsoimme toisiamme jälleen silmiin. Naaras oli päälläni. Kosketin nenälläni naaraan nenää ja hieroimme niitä yhteen. Äkkiä kiemahdin itse päällimmäiseksi. Nyt vuorostaan Saarnikynsi oli allani. Tuo teki epämiellyttävän hymyn hetkeksi huomattuaan kuinka astuin vahingossa naaraan hännän päälle.
"An", olin sanomassa jotain kunnes kiepahdin Saarnikynnen alle. Naaras nyökkäsi ja tajusin ettei nyt ollut sopiva hetki puhua. Meni miten meni olisin valmis. Lumihiutaleota leijaili päällemme ku makasimme hangessa. Katsoin koko ajan naarasta enkä kiinnittänyt enää huomiota lumisateeseen. Olimme hetken paikoillamme.
//Saarni? Cx <3
Purohäntä, 27.11.2016
Makasin naaraan päällä. Tunsin kuinka naaras hengitti nopeaan tahtiin. Huomasin itsenikin hengittämästä samaan tahtiin kuin naaras. Nuolaisin naaraan kuonoa ja tuo nuolaisi poskeani. Olimme hetken noin kunnes kiepahdin naaraan alle. Nyt naaras makasi päälläni. Hieroimme neniämme yhteen.
*Olen valmis*, mietin.
*Varmasti*, mietin ja keskityin olelliseen. Liikuttelin viiksiäni hieman ja Saarnikynsi puski päätäni. Kehräsin hieman. Tuokin kehräsi vähän. Kierimme vähän matkaa sivulle kunnes huomasin taas olevani naaraan päällä. Kiepahdin takaisin naaraan alle ja taas ylle. Tuota jatkui jonkin aikaa. Hieroimme taas neniämme yhteen ja liikuttelin viiksiäni. Naaras hymyili koko ajan. Nuolaisin naaraan poskea ja kiepahdin niin että naaras oli päälläni. Hieroimme neniämme yhteen ja kehräsin. Liikuttelin taas viiksiäni.
//Saarni? Cx <3
Saarnikynsi, 27.11.2016
Vatsakarvani hipovat taas kollin omia. Kolli oli allani, jälleen. Irroittauduimme toisistamme hetkeksi. Sydämeni takoi. Tunsin kuinka kolli siveli vatsaani hännällään. Makasimme vierekkäin valkoisella lumella. Vilkaisin kollia joka hymyili minulle. Hymyilin tuolle takaisin.
"Sinusta tulee hyvä emo", Purohäntänaukaisi ja kosketti kuonollaan poskeani.
"Ja sinusta hyvä isä", naurahdin. Kiepahdin kollin päälle ja painoin nenäni kiinni tuo nenään. Katsoin syvälle kollin kauniisiin silmiin. Nousin pois ja annoikollin nousta. Katsoin kollia hymyillen.hengityksemme olivat vielä vähän nopeat, mutta tasasimme niitä.
Purohäntä, 27.11.2016
Katsoin naarasta silmiin. Menimme makuulle hangelle.
Heräsin. Olimme edelleen hangen päällä mutta Saarnikynsi oli kierinyt minusta kauemmas. Oliko se siinä? Oli se. Tassuttelimme naaraan kanssa hieman levättyämme leiriin päin. Matkalla leiriin suin itseni. Naaraskin suki itsensä. Kävelimme leiriin hiljattain. Oli alkanut jo hämärtää. Kun pääsimme leiriin Lehtitassu oli meitä vastassa.
"Missä olitte?" tuo kysyi. Loin kiusaantuneen katseen naaraaseen mutta tuo vain hymyili.
"Olimme kävelyllä", naaras vastasi. Niin me olimmekin alussa olleet. Ja eikä tuota tarvitse kertoa kenellekään. Ei tarvitse kertoa missä se tapahtui ja milloin. Kerromme vain että nyt on pentuja.
"Nyt lepäämään huomista varten", Saarnikynsi sanoi Lehtitassulle ja Lehtitassu kipitti oppilaiden pesälle. Tassuttelimme naaraan kanssa tuoresaaliskasalle ja jaoimme hiiren. Kävelimme kylkikyljessä sotureiden pesälle ja menimme makuulle sammalvuoteillemme. Nukahdin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 27.11.2016
Heräsin aamulla aikaisin. Venyttelin ja suin turkkini. Annoin Purohännän nukkua. Päätinlähteä Lehtitassun kanssa harjoittelemaan hyppyjä. Menin oppilaidenpesän 'ovelle'.
"Lehtitassu, herätys", naukaisin. Lehtitassu nosti päänsä ja pomppasi ylös huomatessaan minut. Tuo tuli ulos oppilaidenpesästä.
"Missä olit eileen?" oppilas kysyi minulta.
"Kävelyllä, eikö ollut kivaa, kun oli vapaapäivä?" kysyin oppilaalta tassutellessamme ulos leiristä.
"Oli, oli", oppilas vastasi.
"Mutta miten lenkissä voi kestää koko päivä?" oppilas uteli.
"Saat tietää sen sitten kun olet soturi ja aihot tehdä suuren jutun, vielä asia ei sinulle kuulu", naukaisin. Olimme saapuneet sopivalle aukiolle.
"Nyt harjoitellaan hyppyjä", naukaisin. Oppilaani nyökkäsi. Ponnistin kovaa maasta ja nousin korkealle, sitten laskeuduin maahan kaikille neljälle tassulleni.
"Kokeile sinä", naukaisin oppilaalleni.
"Ensin laskeudut vähän ja sitten ponnistat kovaa", opastin oppilastani.
Palasimme harjoittelemasta. Melkein koko leiri oli jo hereillä.
"Vie pentutarhaan syötävää ja syö sitten itse", naukaisin oppilaalleni.
"Selvä", tuo vastasi ja säntäsi tuoresaaliskasalle. Etsin katseellani Purohäntää, joka köpmi juuri ulos sotureidenpesästä. Tassuttelin tuon luo. Kosketimme neniä.
"Huomenta", naukaisin hymyillen.
"Huomenta", kolli vastasi.
"Olit kai harjoittelemassa Lehtitassun kanssa?" kolli arvasi. Nyökkäsin.
Purohäntä, 27.11.2016
"Sepä mukavaa", sanoin. Turkkini kiilsi sillä olin sukinut sen oikein kunnolla.
"Onko sinulla kaikki hyvin?" kysyin.
"On, on", Saarnikynsi vastasi. Nyökkäsin.
"Mutta jos sinua alkaa heikottamaan mene heti parantajan luo. Se saattaa alkaa johtua pennuista", kuiskasin. Nuolaisin naaraan poskea. Tuo kehräsi.
"Minulla on nälkä!" huudahdin.
"Samoin", naaras vastasi. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle ja naaras valikoi oravan.
"Hyvä valinta", naukaisin.
"Ei sitä vielä tiedä", Saarnikynsi sanoi ja haukkasi palasen oravasta. Minä tein samoin.
"Oli se hyvä valinta", sanoin kun olimme saaneet syötyä.
"No joo, olihan se", naaras sanoi. Nuolaisin huuliani.
"Mitä tekisimme sitten?" kysyin. Naaras avasi suunsa vastatakseen.
//Saarni?
Saarnikynsi, 27.11.2016
"En tiedä", vastasin. Hymyilin kollille.
"Mennäänkö vaikka partioon?" kysyin. Kumppanini nyökkäsi. Ilmoittauduimme partioon. Odottelimme hetken piikkihernetunneleilla, kunnes minulla välähti.
"Odota", naukaisin. Näin Lehtitassun. Kiirehdin tuon luo.
"Tule, mennään partioon", naukaisin.
"Selvä", oppilaani vastasi. Tassuttelimme takaisin Purohännän luo. Tuo näytti vähän pettyneeltä, mutta ryhdistäytyi. Hymyilin tuolle. Pian muut partion jäsenet tulivat. Lähdimme leiristä.
Palasimme leiriin. Lehtitassu oli pärjännyt hienosti. Otin tuon siksi mukaan partioon, että hän oppisi miten rajalla käyttäydytään.
"Menehän sitten, heippa!" naukaisin oppilaalleni, joka pinkaisi omiin puuhiinsa. Katsoin kumppaniani.
"Miksi otit Lehtitassun mukaan?" tuo kysyi.
"Monestakin syystä", naukaisin. "Mutta se ei silti tarkoita sitä, etten rakastaisi sinua ja haluaisi olla kanssasi", naukaisin. Katsoin kumppaniani. Painauduin tuon kylkeen. Kosketin kuonollani kollin poskea. Tiesin, että kolli oli pettynyt kun olin ottanut oppilaani mukaan.
"Älä nyt", naukaisin ja katsoin kollin silmiin. Hymyilin tuolle lempeästi.
Purohäntä, 27.11.2016
Nuolaisin naaraan toista korvaa, sitä korvaa joka oli ehjä.
"Mennään syömään", kähisin. Tunsin kuinka ääneni oli mennyt.
"Mikäs sinulla on?" Saarnikynsi kysyi huolestuneena.
"Öö... Ei mikään", vikisin. En saanut puhuttua melkein mitään. Huokaisin.
"Käy parantajalla. Voin tulla mukaan", naaras sanoi edelleen huolestuneena. Nyökkäsin. Tassuttelimme naaraan kanssa parantajan luo.
"Purohäntä ei pysty puhumaan kunnolla. Luulen että hänen äänensä on mennyt", naaras sanoi ja katsoi minuun. Nyökkäsin. Mitä muuta olisin voinut tehdä. Minusta tuntyi etten pystyisi edes sanomaan mitään. Parantaja käski minun avaamaan suuni ja minä avasin. Naaras istui vieressäni odottaen mitä parantaja sanoisi.
"Onko Purohäntä ollut ulkona lähiaikoina", parantaja sanoi viimein.
"On", naaras sanoi.
"Millä tavalla. Vain kävellyt vai maannut maassa?" parantaja kyseli. Kertoisiko Saarnikynsi? Olisi kai pakko kertoa? Vai olisiko? Tämä on nyt tuon naaraan käsissä. Naaras avasi suunsa vastatakseen.
//Saarni?
Saarnikynsi, 27.11.2016
Epäröin hetken. Päätin kuitenkin totuuden. Vai kertoisinko? No kyllä kerron. Kerroin totuuden parantajalle.
"Siiten voisin tutkia sinutkin", parantaja naukaisi ja katsoi minua. Vilkaisin Purohäntää, joka silmissä oli hiemän outo katse, mutta sitten hän kai arvasi, että minun oli pakko kertoa parantajalle totuus, en ollut valehtelija. Tuo katsoi parantajaa, joka antoi kollille joitain yrttejä. Purohännän piti syödä ne. Parantaja kääntyi minun puoleeni.
"Menehän makaamaan selällesi", tuo naukaisi. Tein työtä käskettyä. Purohäntä katsoin minua, kun parantaja paineli vatsaani tassuillaan.
"Kolme pentua täältä tulee", tuo naukaisi.
"Voit nousta", naaras lisäsi. Kampesin itseni tassuilleni.
"Voittee mennä, Saarnikynsi, jos alkaa huimata tai jotain, tule käymään ja Purohäntä, tule huomenna uudestaan", parantaja naukaisi. Kiitin tuota ja Purohäntä hymyili ja nyökkäsi parantajalle. Lähdimme kohti sotureidenpesää.
Purohäntä, 27.11.2016
Olisin halunnut sanoa kuinka onnellinen olin kun meille tulisi kolme pentua. En vain voinut. Halusin niin kovasti ääneni takaisin.
"Saamme kolme pentua", naaras hihkaisi hiljaa. Nyökkäsin ja nuolaisin naaraan poskea. Minä ja Saarnikynsi olimme molemmat niin onnellisia noista uutisista. Oli alkanut hämärtää. Oikeastaan oli jo hämärää. Astuimme sisään sotureiden pesään.
*Onneksi vain kolme tietää tästä*, mietin. Muuten kaikki olisivat kyselemässä miten meillä nyt menee ja onko kaikki kunnossa. Ei siinä mitään pahaa ole. Saattaa vain olla hieman rasittavaa. Mutta meidän pitäisi kertoa päällikölle että Saarnikynsi on saamassa pentuja. Nuolaisin hännänpäätäni ennen kuin menin makuulle. Saarnikynsikin meni makuulle. Smmalvuode tuntui allani pehmeämmältä kuin yleensä. Silmäni painuivat kiinni ja kuuntelin kun soturit kuiskivat toisilleen päivän tapahtumista, partioista ja oppilaiden kanssa olosta. Pikku hiljaa aloin kuulla vähemmän ääniä ja nukahdin pimeään.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 28.11.2016
Huomasin Purohännän nukahtaneen. En itse saanut unta, minä vain pyörin paikallani, kaikki, pentuni, sun muut asiat pyörivät mielessäni. Mitä jos Lehtitassu ei pääsisi soturiksi, ennenkuin pentuni syntyisivät? Mitä jos Purohäntä ei olisi onnellinen tai jos...? Huomasin ulkona olevan pimeää joten hiippailin ulos sotureidenpesästä mahdollisimman iljaa. Huomasin ettei leirissä näkynyt vartijaa. Huoahdin helpotuksesta hiljaa, hän oli varmaan tarpeidentekopaikalla. Pinkaisin ulos leiristä niin kovaa, kuin pääsin. Kun olin päässyt pois leiristä aloin hidastaa vauhtiani. Pian kävelin valkoisella kimalravalla hangella. Tassuttelin eteenpäin, väistellen puita. Pian näin joen. Tassuttelin joelle lempi paikalleni, sen viereen. Istuin siihen alas kylmälle hangelle. Kylmyys ylsi luihini asti. Pakkasilma tuntui turkissani ja pieni viima kasvoillani, en silti välittänyt. Istuin maassa ja katsoin taivaalle. Tuhannet tähdet tuikkivat siellä kauniisti. Ihastelin taivasta haltioissani. Kumpa kaikki menisi hyvin, ei huolia, ei mitään. Vihdoinkin tuntui, että kaikki oli kunnossa. Vedin kylmää pakkasilmaa keuhkoihini.
//Puro?
Purohäntä, 28.11.2016
Heräsin kylmään. Oli todella pimeää. Katsoin viereiseen sammalvuoteeseen jossa oletin Saarnikynnen nukkuvan. Vuode oli tyhjä. Katselin ympärilleni huolestuvaisin katsein. Kukaan muu ei ollut hereillä. Nousin ylös ja menin soturien pesä 'ovelle' ja tähyilin vartijaa. Kun vartija katosi näkyvistä juoksin kiireen vilkkaa pois leiristä. Tiesin naaraan lempipaikan jonne naaras oli joskus minut vienyt. Loikin nopeasti ja piilouduin äkkiä puun taakse kun näin Saarnikynnen.
*Mitä Saarnikynsi täällä tekee?* esitin mielessäni kysymyksen. Astelin varovaisin askelin naaraan viereen ja istuin.
"Onko jokin hätänä?" kysyin huolestuneena. Katsoin hetken naaraan silmiin kunnes nuolaisin tuon poskea.
"Sano vain jos jokin painaa mieltäsi!" sanoin. Naaras katsoi minuun ja oli aikeissa vastata.
//Saarni?
Saarnikynsi, 28.11.2016
Tähyilin taivaalle. Katsoin tähtiä.
"Onko jokin hätänä?" ääni kuului takaani. Tunnistin sen Purohännäksi.
"Sano vain jos jokin painaa mieltäsi", tuo jatkoi. Käänsin katseeni kumppaniini.
"Ei mikään ole hätänä, en vain saanut unta", naukaisin.
"Minkäköhän näköisiä pennuistamme tulee? Toivottavasti edes yksi on ainakin yhtä komea kuin sinä", naukaisin pilke silmäkulmassani. Kolli kehräsi.
"Ja toivottavasti edes yksi on yhtä kaunis kuin sinä", tuo vastasi. Kehräsin. Painoin nenäni kollin kaulalle. Kehräys kumpusi syvältä kurkustani. Rakastin kollia.
Saarnikynsi, 21.11.2016
"Selvä", huokaisin. Loin kolliin hymyilevän katseen ja lähdin. Tassuttelin parantajanpesään. Parantaja tuli juuri ulos pesästä.
"Voitko tarkistaa minut, vai haluatko nukkua?" kysyin.
"Voin tarkistaa sinut nyt", parantaja naukaisi väsyneenä. Nyökkäsin tuolle.
Tassuttelin pois parantajanpesästä. Purohäntä tuli minua vastaan.
"Kaikki oli kunnossa", naukaisin, ennenkuin kolli ehti kysyä mitään. Hymyilin kollille. Tuo vastasi hymyyni.
"Haluaisitko lähteä kävelylle?" Purohäntä ehdotti. Katsoin kollia.
"Tietenkin kanssasi", naukaisin hymyillen. Lähdimme piikkihernetunneleista.
Istuimme joen rannassa. Katsoin jokea. Nojasin kolliin.
"Tiedäthän, että rakastan sinua?" kolli kysyi yhtäkkiä kuiskaten. Katsoin tuohon yllättyneenä.
"Tietenkin, minäkin sinua", naukaisin ja nuolaisin kollin poskea.
"Haluaisitko olla kumppanini?" Purohäntä kysyi hiljaa. Tuo katsoi silmiini. Hämmennyin hetkeksi, mutta kasvoni sulivat hymyyn.
"Tietenkin", kuiskasin. Kolli nuolaisi jäljellä olevaa korvaani. Kehräsin kuuluvasti. Kiedoimme häntämme yhteen ja nojasimme toisiimme.
//Puro? <3 Toivottavasti en hitannu liikaa. :)
Purohäntä, 22.11.2016
Olin viimein saanut sanottua ne sanat. Halusin olla tuon naaraan kanssa. Rakastin Saarnikynttä. En ollut kovinkaan varma mitä Saarnikynsi vastaisi kysymykseeni. Nyt kuitenkin sain kysyttyä ja uskon todella siihen että Saarnikynsi rakastaa minua.
"Ihana ilma", kehräsin. Naaras painautui lähemmäs turkkiani.
"Ihana ja viileä", tuo lisäsi. Istuimme hiljaisuudessa. Kaikki ei ollut hyvin. Olin kuitenkin onnellinen. Sodan jälkeen kun näki ne kaikki kuolleet tuli miettineeksi tekikö jotain väärin. Siinä mielessä kaikki ei ollut hyvin mutta se asia korjaantuu hyvinkin pian. En tiedä onko parempaa paikkaa. Minun paikkani on juuri tässä, Saarnikynnen vieressä. Nuolaisin tuon poskea. Kehräsimme.
"Meidän pitäisi jo palata leiriin", sanoin.
"Auttamaan muita. Voimme koittaa pyydystää matkalla sillä tuoresaaliskasa on todella pieni", lisäsin.
"Niin. Tuolla on orava!" Saarnikynsi huudahti. Saarnikynsi loikkasi oravan niskaan kiinni ja kun orava muuttui veltoksi päästi irti.
"Hienosti meni", kehuin.
"Sinun vuorosi", Saarnikynsi naurahti.
"Niin, jos satun saamaan jotain kiinni. Hyppäsin pienen hiiren niskaan kiinni ja kun hiiri valahti veltoksi päästin irti.
"Ihan hyvinhän tuo meni", naaras kehui vuorostaan minua.
"No ei mennyt", sanoin.
"Pienempi kuin minulla mutta kyllä siitä joku ruokaa saa", naaras sanoi varmana.
"Mennään nyt leiriin", tuo lisäsi.
"Joo",sanoin. Tassuttelimme leiriin ja veimme riistan tuoresaaliskasaan. Varmaan suurin osa oli ajatellut samoin. Käynyt pyydystämässä tuoresaalista sillä kasa oli isompi kuin aamulla.
"Minua väsyttää", Saarnikynsi sanoi.
"Niin minuakin", sanoin. Sodan jälkeen on väsyttänyt melkein koko ajan. Vähän joka paikkaa kolottaa. Tassuttelimme Saarnikynnen kanssa soturien pesälle.
//Saarni? Et autohitannu liikaa koska mä pyysin sua kirjoittaa eka xD Ja toivottavasti mä en autohitannu liikaa.
Saarnikynsi, 22.11.2016
Rakastin Purohäntää ja vihdoin hän tiesi sen. Olimme kumppanit. Hymyilin itsekseni kun tassuttelimme sotureidenpesään. Kävimme makuulle sammalille. Suljin silmäni ja nukahdin tähän ihanaan ilon tunteeseen.
//Unta\\
Hyppelin kylmillä lumikinoksilla. Pieni kylmä viima tunki läpi turkkini. Oli kylmä. Hyppelin ja loikin iloisena, ilman huolenhäivää. Puun takaa eteeni loikkasi suorastaan valtava kolli. Tuon hampaat olivat irvessä. Yritin kääntyä pakoon, mutta yhtä valtavat kissat kuin ensimmäinen saartoivat minut.
"Mitä te haluatte?" sihisin vihaisena. Katsoin kissoja silmät leiskuen. Kissoja tuli yhä enemmän ja enemmän. Nuo lähestyivät minua uhkaavasti. Pian kissatolivat hyvin hyvin lähellä. Nuo kaatoivat minut selälleni maahan ja vaikka kuinka tappelin vastaan, he eivät päästäneet irti. Yksi kissoista kumartui ja tuon hampaat lähestyivät uhkaavasti kaulaani. Juuri, kun tuo oli purrut hampaansa kaulaani, heräsin.
//Hereillä\\
Heräsin hätkähtäen. Avasin silmäni. Vilkaisin viereiselle pedille ja huokaisin. Purohäntä nukkui siinä sikeässä unessa. Nousin istumaan. Huomasin, että auringonhuippu oli mennyt juuri. Aloin sukia lyhyttä harmaata turkkiani pitkin, rauhallisin ja karhein vedoin kielelläni. Kun olin sukinut häntänikin nousin ylös ja venyttelin. Päätin herättää Purohännän, sillä tuon pitäisi saada yöllä unta.
"Purohäntä, herätys", naukaisin ja tökkäsin hellästi kollin lapaa. Kolli ei reagoinut siihen mitenkään, joten yritin uudestaan:
"Purohäntä, senkin karvapallo", naukaisin ja tökkäsin kollia uudestään. Nuolaisin kollin poskea. Vihdoin Purohäntä avasi silmänsä.
"Senkin höpsö karvapallo", naukaisin leikkisästi.
"Mitä nyt?" Purohäntä kysyi.
"Ajattelinpa vaan, että tulisitko syömään jotain?" keksin nopeasti tekosyyn herättämiselleni. Kolli nyökkäsi ja nousi ylös. Lähdimme pesästä.
Saarnikynsi, 22.11.2016
Jäimme valvomaan ruumiiden ääreen, niinkuin Taivastähti oli käskenyt, tai ennemminkin pyytänyt. Makasimme vierekkäin Purohännän kanssa nenät koskettaen Leijonaloikan selkää. Kuu kapusi pitkin taivasta. Pian oli kuunhuippu.
Klaaninvanhimmat kantoivat Leijonaloikan ja Apilalaikun ruumiita. Katsoin tapahtumaa haikeissani. Jo ennen syntymääni Leijonaloikka oli ollut päällikkönä.
"Tule", Purohäntä naukaisi, kun huomasi, että jalkani eivät enää kantaneet. Olin kipeä ja väsyksissä. Menimme sotureidenpesään nukkumaan.
"Herätys, me lähdemme partioon", Purohännän ääni kulkeutui tajuntaani. Tuo nuolaisi poskeani. Avasin silmäni.
"Vihdoin sinä karvapallo heräsit", kolli naukaisi ilkikurisesti. Naurahdin. Nousin istumaan. Lähdimme sotureidenpesästä rinnakkain astellen. Partiomme jäsenet odottivat meitä jo piikkihernetunnelilla.
Palasimme partiosta. Olimme päättäneet metsästää samalla. Meillä kaikilla oli jotain pientä. Kävimme viemässä saaliit tuoresaaliskasaan. Vilkaisin taivaalle. Oli auringonhuippu.
"Mitä tehdään?" kysyin kumppaniltani, joka seisoi vieressäni. Kolli avasi suunsa vastatakseen.
Saarnikynsi, 22.11.2016
Palasimme metsästämästä oppilaani kanssa. Lähdin omiin puuhiini, kun tuo lähti omiinsa. Etsin Purohännän.
"No, miten meni?" tuo kehräsi hilpeästi, kun nenämme koskivat toisiaan.
"Hyvin, Lehtitassu sai ensimmäisen saaliinsa", naukaisin hymyillen kollille. Kuin yhteisestä tuumasta lähdimme sotureidenpesään. Kiersin hetken kehää ja sitten kävin makulleni. En saanut unta, joten makasin vain.
(loppu ei oleellinen Purohännän kannalta)
Purohäntä, 23.11.2016
Olimme nyt kumppaneita Saarnikynnen kanssa. Tuo nukkui vieressäni sikeässä unessa. Tuo tuhisi hieman. Saarnikynnellä oli ollut tänään rankka päivä. Heti hänen tultuaan sotureiden pesälle hän nukahti. Nyt itseänikin alkoi väsyttää ja viimein nukahdin.
Heräsin aamulla ja oli tavallista kylmempi. Saarnikynsi oli jo hereillä.
"Huomenta", kehräsin. Saarnikynsi katsoi minuun ja nyökkäsi.
"Huomenta", tuo naukui.
"Mennäänkö syömään?" kysyin nopeasti. Kallistin hieman päätäni.
"Joo, mennään vain", Saarnikynsi kehräsi. Lähdimme tassuttelemaan tuoresaaliskasaa kohti joka oli pieni.
"Syödään pienesti tuoresaalista ja mennään metsästämään lisää, ellei sinulla ole muuta...", sanoin.
"No kai me voimme", Saarnikynsi sanoi. Nyökkäsin iloisesti. Lähdimme loikkien etsimään riistaa.
"Raikas ilma", naaras huomautti.
"Niin on", sanoin. Näin oravan ja sain sen kiinni. Seuraavaksi Saarnikynsi pyydysti hiiren.
Palasimme leiriin ja veimme tuoresaaliit tuorrsaaliskasaan. Olimme saaneen hyvin saalista siihen verrattuna että oli lehtikato.
"Saimme aika hyvin riistaa", sanoin ja nuolaisin Saarnikymmen poskea.
"Niin", tuo vastasi.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 25.11.2016
Heräsin sammalpediltäni sotureidenpesästä. Avasin silmäni haukotellen. Nousin istumaan. Suin turkkini nopeasti, sillä halusin viedä Lehtitassun harjottelemaan. Hiivin hiljaa ulos pesästä. Tassuttelin oppilaidenpesälle. Sisäänkäynti oli pienempi kuin muistin. Tuyönsin sieltä pääni.
"Lehtitassu, Lehtitassu", kuiskasin ja toivoin naaraan kuulevan. Huomasin tuon silmien aukeavan. Kun hän äkkäsi minut hän oiikein pomppasi pystyyn. Lehtitassu kipitti ulos pesästä.
"Mitä me tänään teemme?" tuo naukaisi päästyään oppilaidenpesästä.
"Harjoittelemme soturilakia, mutta ei niin, että istumme leirissä, tule", naukaisin. Lähdimme tassuttelemaan piikkihernetunneleille ja niistä ulos. Kun olimme päässeen metsään, lähdin kohti Jokiklaanin rajaa.
"Mitäs sinun pitää tehdä, kun olet saalistanut?" kysyin oppilaaltani.
"Kiittää Tähtiklaania", tuo vastasi.
"Illemmalla sitten mennään metsästämään", naukaisin oppilaalleni, joka lähyi kohti oppilaidenpesää. Lähdin itse tassuttelemaan harakkaa syövän Purohännän luokse.
"Hei", naukaisin. Istuin kumppanini viereen. Tuo nousi istumaan, kun oli syönyt harakan.
"Hei", tuo naukaisi.
"Mitä teitte Lehtitassun kanssa?" kolli kysyi. Katsoin tuota hymyillen.
"Harjoittelimme soturilakia, eräällä, ehkä kivemmalla tavalla, sillä emme istuneet leirissä, vaan kiersimme metsää ja rajoja." naukaisin. Kolli hymyili.
"Oliko se sinun keksintösi?" Purohäntä kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Lehtitassu taisi olla vähän uupunut sen jälkeen", naukaisin huvittuneesi. Kollin silmäkulmassa häivähti pilke. Rakastin Purohäntää ja paljon. Painauduin kiinni tuon turkkiin.
Purohäntä, 25.11.2016
Saarnikynnen kanssa on niin helppo puhua. Pysyn mieluummin aina hiljaa mutta tuon naaraan seurassa on niin helppo ja hyvä olla.
"Olet rakas", sanoin yllättäen ja sehän oli totta.
"Niin sinäkin", naaras sanoi lempeällä äänellä.
"Onko sinulla enää mitää? Vai oletko jo liian väsynyt kävelylle?" kyselin.
"No en! Mennään vain", Saarnikynsi sanoi. Tassuttelimme Jokiklaanin rajaa ja pyydystimme pari tuoresaalista. Juttelimme.
Palasimme hämärän aikaan leiriin.
"Oli todella mukavaa", totesin.
"Niin oli", naaras nyökkäsi. Kävelimme sotureiden pesälle hiljattain. Menin makuulle sammalvuoteelle ja Saarnikynsi meni makuulle viereiselle sammalvuoteelle.
"Nuku hyvin", naaras kuiskasi.
"Samoin",kuiskasin ja painoin silmäni kiinni. Nukahdin pieneen tuulen vireeseen.
Heräsin aikaisin. Oli kylmä ja tärisin. Suin nopeasti itseni ja kävi kävelemässä hieman. Menin sotureiden pesälle ja herätin Saarnikynnen.
"Herätys", sanoin.
"Mitä nyt?" Saarnikynsi kysyi. Nuolaisin tassuani.
"Mennään syömään", sanoin naurahtaen.
"Selvä sitten", naaras maukui. Kävelimme tuoresaaliskasalle ja otin oravan jonka jaoin naaraan kanssa.
//Saarni?
Purohäntä, 26.11.2016
Olimme saaneet syötyä oravan.
"Oli hyvää", Saarnikynsi sanoi. Nyökkäsin. Se oli todella ollut hyvää.
"Mennäänkö pyydystämään riistaa?" kysyin.
"Kai me voimme", naaras vastasi. Kävelimme ulos piikkihernetunnelista. Aloimme tassuttelemaan Jokiklaanin rajaa pitkin.
"Miten Lehtitassun kanssa sujuu?" kysyin ja katselin ympärilleni.
"Hyvin", naaras vastasi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Näin hiiren ja loikkasin ilmaan. Kynteni olivat juuri koskettamassa siihen kunnes hiiri huomasi minut ja väisti. Hiiri juoksi karkuun.
*Hiirenpapanat*, mietin vihaisena.
"Ei se mitään. Tilaisuuksia tulee ja menee", Saarnikynsi lohdutti.
"Niin kai", huokaisin. Olisi ollut mukavaa tuoda klaanille tuoresaalista kun kaikki tarvitsevat sitä. Ei elä ilman ruokaa.
"Noh, ensikertaan", sanoin. Saarnikynsi sai kiinni oravan.
"Hienoa", sanoin. Kosketin hännälläni naaraan lapaa.
"Kiitos", Saarnikynsi sanoi nyökäten. Näin hiiren. Hyökkäsin sen kimppuun ja kun hiiri valahti veltoksi uskalsin päästää hiirestä irti.
"Vihdoin", huokaisin.
"Nyt sinulla on ainakin tuoresaalista klaanillemme", naaras sanoi ja heilutti viiksiään.
"Niin",vastasin iloisena.
//Saarni?
Saarnikynsi, 26.11.2016
Kun olimme palannret Usvahännän kanssa partiosta, päästin oppilaani omiin puuhiinsa. Etsin Ourohännän ja lähdimme metsälle.
"Ihan hyvä saalis", naukaisin, kun palasimme leiriin. Me kumpikin olimme saaneet jotakin ja se oli hyvä. Kolli nyökkäsi. Veimme saaliit tuoresaaliskasaan, joka oli säälittävän pieni. Lähdimme sotureidenpesään. Oli hiljaisuus, kun vain istuimme pedeillämme katsoen toisiamme.
"Haluaisitko joskus pentuja?" kysyin yllättäen rikkoen hiljaisuuden. Tarkkailin kollin ilmettä, joka kävi ensin hämmennyksen ja sitten hymyn puolella. Kolli hymyiki minulle.
"Tietenkin", Purohäntä naukaisi ja koski nenällään omaani. Hymyilin kollille, sillä pieni perhe oli unelmani ja se toteutuisi joskus, kun olimme siihen valmiita. Paidauduin kollin kylkeen. Vedin tuon tuoksua sisääni. Kolli oli minulle tärkeä, liian tärkeä menetettäväksi. Purohäntä nuolaisi poskeani. Kehräsin. Istuimme toisiimme painautuneena hetken, niin toisenkin. Vedin vain Purohännän ihanaa tuoksua sisääni. Purohännän kanssa oli niin helppo olla. Ilta alkoi hämärtää.
"Pitäisikö mennä nukkumaan?" kysyin. Katsoin rakastamaani kissaa, joka istui vieressäni.
"Mennään vain", tuo naukaisi. Käperryimme omille pedeillemme. Nukahdin heti, kun suljin silmäni.
Heräsin aamulla, kun kylmyys meinasi palelluttaa minut. Pörhistin turkkiani ja avasin silmäni. Nousin ylös ja tassuttelin ulos pesästä. Lunta oli yön aikana satanut paljon ja ylkona kävi jäätävä viima.
Purohäntä, 26.11.2016
Heräsin. Katsoin viereiselle sammalvuoteelleni ja Saarnikynsi oli lähtenyt. Kävelin hiljattain Saarnikynnen vierelle ulos soturien pesästä. Kosketin naaraan lapaa hännälläni.
"Huomenta", sanoin ja istuuduin tuon viereen. Nuolaisin Saarnikynnen poskea lempeästi karkealla kielelläni.
"Huomenta", naaras vastasi. Oli kylmä. Minun oli kuitenkin lämmin naaraan kyljessä kiinni.
"Mennäänkö syömään?" Saarnikynsi kysyi. Nyökkäsin.
"Mennään vain", vastasin. Nousin ylös ja tassuttelin edeltä tuoresaaliskasalle. Saarnikynsi valikoi hiiren jonka jaoimme. Lunta leijaili hiljattain maahan ja tuuli oli jäätävän kylmä. Nuolin huuliani.
"Se oli hyvää", naaras sanoi. Nuolaisin nopeasti tassuani.
"Niin oli", sanoin.
"Sinulla on varmaan tänään tekemistä oppilaan kanssa", sanoin nopeasti. Saarnikynnellä oli jo oppilas. Hänen täytyi saada tuosta soturi. Saarnikynsi oli aikeissa vastata.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 26.11.2016
"Niin kai, mutta ei Lehtitassusta tule soturia, jos hän ei itse yritä. Hänelläkin pitää riittää into", naukaisin. Katsoin kollia. Tuo nyökkäsi.
"Voisin viedä Lehtitassun metsälle, klaani tarvitsee ruokaa", naukaisin.
"Totta", kolli osoitti myöntymyksensä. Hymyilin tuolle.
"Lehden nyt heti, niin päivällä on enemmän aikaa olla kahdestaan", naukaisin hymyillen. Nuolaisin kumppanini poskea ja jolkotin oppilaidenpesälle.
"Lehtitassu", naukaisuni herätti oppilaan. Tuo nousi ylös ja tuli luokseni.
"Lähdetään metsästämään", naukaisin. Naaras nyökkäsi.
Saavuimme metsään.
"Kerrataan ensin saalistusasento ja hiipiminen", naukaisin. Näytin mallia oppilaalleni. Laskeuduin matalaksi ja lähdin hiipimään. Vähän matkan päässä nousin ylös ja annoin oppilaani yrittää. Tuo laskeutui melkein täydelliseen saalistusasentoon.
"Pidä häntä paikallaan", naukaisin. Naaras onnistui. Tuo lähti hiipimään.
"Hyvä", myhäilin tyytyväisenä. Katsoin oppilasta joka nousi ylös silmät säkenöiden.
"Mitä haistat?" kysyin oppilaaltani. Katsoin kun tuo avasi leukansa raolleen ja tutki tuoksuja.
"Väljähtänyt kettu, kulki tästä suunnilleen kolme päivää sitten ja hiiri, melko väljähtänyt sekin", naaras naukaisi. Tuo oli oikeassa, mutta kettu oli varmaan kadonnut jo reviiriltä.
"Saalistetaan", naukaisin. Suuntasin minun löytämälleni hiirenpesälle. Se oli tyhjä, sen kuuli lumen läpi. Aloimme saalistaa.
Palasimme leiriin oppilaani Lehtitassun kanssa. Vie pentutarhaan syötävää, nuo riittää hyvin", naukaisin. Oppilas lähti saamansa hiiren ja harakan kanssa. Itse vein saaliit tuoresaaliskasaan. Etsin katseellani Purohäntää, mutten nähnyt tuota missään.
"Tule", naukaisi Purohännän ääni takaani. Tuo tassutteli edeltä piikkihernetunneliin. Katsoin tuota ihmeissäni, mutta seurasin häntä silti.
//Puro? Untuva saat keksii mihin Puro vie Saarnin. c:
Purohäntä, 26.11.2016
Loikin edeltä. Sillä aikaa kun Saarnikynsi oli ollut Lehtitassun kanssa metsällä olin etsinyt kivan paikan minne voisin Saarnikynnen viedä. Loikin pitkiä loikkia Jokiklaanin rajaa pitkin kunnes löysin sen paikan joka oli ainakin omasta mielestäni kaunis. Puukaartui kauniisti ja se oli kallellaan.
"Kaunista", Saarnikynsi naukaisi.
"Niin", kehräsin. Istuin kaartuvan puun alle ja naaras tuli istumaan viereeni. Naaras painautui minuun ja nuolaisin tuon poskea.
"Olet minulle tärkeä", kuiskasin ja suljin silmäni. Tässä oli niin hyvä olla.
"Niin sinäkin", naaras vastasi. Vedin sisääni naaraan tuoksua. Saarnikynsi oli minulle tärkeä. En olisi voinut ajatellakkaan että joutuisin luopumaan tuosta naaraasta jota niin kovasti rakastin. Alkoi hämärtää hieman. Nousimme ylös ja kävelimme leiriin päin kylkikyljessä. Ajattelin vain Saarnikynttä tällä hetkellä, en ketään muuta. Oli ihanaa vain kävellä. Kun tulimme leiriin tassuttelimme sotureiden pesälle. Pesä oli aivan tyhjä. Siellä olimme vain me kaksi. Minä ja Saarnikynsi. Menin makuulle sammalvuoteelleni ja naaras tuli viereeni. Nuolaisin naaraan poskea. Tuo kehräsi. Kehräsin itsekkin.
//Saarni?
Saarnikynsi, 26.11.2016
//Jatkoo Purolle (vihdoinkin)\\
Makasin kollin vieressä. Silitin hännälläni tuon kylkeä. Kolli oli jo nukahtanut. Vaivuin itsekin uneen.
Heräsin, kun joku tuli makaamaan viereeni. Arvasin sen olevan Purohäntä. Avasin silmäni ja olin oikeassa. Purohäntä oli sulkenut silmänsä. Nuolaisin tuon poskea ja nousin ylös. Purohäntä avasi silmänsä hymyillen.
"Höpsö", naukaisin hiljaa, niin että muut eivät heränneet. Tassuttelimme ulos pesästä. Vaihdoimme kieliä. Rakastin kollia ja halusin pentuja, mutta en tiedä olisiko vielä aika. Ei ehkä, en tiedä.
"Tule", naukaisin. Jolkuttelimme ulos leiristä.
"Haluaisitko pentuja? Lähiaikoina?" kysyin kollilta. Tuo katsoi minua hymyillen.
"Kyllä, vaikka heti, sellainen pieni perhe olisi mahtava", tuo naukaisi. Hymyilin.
"Niin minustakin", vastasin.
Purohäntä, 26.11.2016
Olimmme kuin pentuja. Juoksentelimme ja loikimme metsässä. Olimme hippaa, tuo oli jotenkin osoitus rakkaudesta. Menimme istumaan kaarevan puun alle. Oli kylmä. Saarnikynsi painautui mikua vasten ja kehräsin. Naaraskin kehräsi. Naaras painoi päänsä turkkiini.
"Milloin olisi se aika?" naaras kysyi. En osannut vastata joten pysyin hiljaa hetken.
"En tiedä...", sanoin epävarmasti. En tiennyt oliko nyt oikea aika saada pentuja. Saarnikynsi kosketti hännällään lapaani.
"Ei sinun tarvitse tietääkään", tuo sanoi. Nuolaisin naaraan poskea. Olisihan se ihanaa jos olisi pieni perhe. Se saisi minusta ja Saarnikynnestä entistäkin läheisemmät. Olisin valmis mihin vain naaraan takia. Mutta tässä asiassa tuntuu etten oikein tiedä... Tunnen olevani valmis. Mutta milloin olisin valmis. Milloin Saarnikynsi on valmis? Ajatukset pyörivät päässäni hetken kunnes käskin niitä mielessäni katoamaan. Vadin naaraan tuoksua sisääni. Tuo tuoksui niin ihanalle. Halusin olla vain tässä. En missään muualla.
//Saarni? :3 Toivottavasti en autohitannu liikaa...
Saarnitassu, 08.11.2016
Kyyneliä valui pitkin poskiani. En halunnut menettää Purotassuakin. Kohotin katseeni. Katsoin itkuisilla silmilläni kollia, joka näytti hyvin epävarmalta.
"Minä tykkään sinusta, rakastan sinua", naukaisin hiljaa katsoin kollia. Kolli näytti epäileväiseltä.
"Ihan oikeasti", naukaisin hiljaa. Katsoin kollia itkuisesti. Meinasin jo purskahtaa itkuun
"Olet ainoa joka minulla on enää jäljellä, olen menettänyt kaiken muun, älä sano että vihaat minua", nau'uin hiljaa ja itkuisesti. Kyynel valui pitkin poskeani. Kolli katsoi minua. Oli pitkä hiljaisuus.
"Mitä on tapahtunut?" Purotassu kysyi viimein.
"Mi- mi-", änkytin, mutten saanut enempää suustani, kun purskahdin itkuun. Purotassu laittoi häntänsä rauhoittavasti lavoilleni.
"Menetin parhaan ystäväni", naukaisin itkun seasta. Purotassu istui vieressäni. Hän ei sanonut mitään, eikä tehnyt mitään. Viimein hän nuolaisi korvaani.
"Kyllä kaikki järjestyy", tuo naukaisi lohduttavasti.
"Mitä jos ei järjesty, Aurinkotassu ei halua puhua minulle", nau'uin. Katsoin Purotassua.
"Älä mieti tuollaisia", kolli naukaisi. En tiennyt mitä tuo ajatteli. En tiedä mitä hän ajatteli minusta. Hän varmaan vihasi minua.
"Anteeksi", naukaisin itkuisesti.
"Mistä?" Purotassu kysyi.
"Siitä, että olen näin kamala. Et varmaan enää pidä minusta", naukaisin hiljaa. Kyynel toisensa jälkeen lähtivät vierimään pitkin poskeani. Mitä kolli vastaisi?
Purotassu, 09.11.2016
Saarnitassu näytti niin väsyneeltä. Ties kuinka kauan hän oli valvonut.
"Tottakai minä pidän sinusta. Ja nyt tiedän mistä se johtuu että olet hieman erilaisempi minua ei haittaa. Olisin kai yhtätotaltani jos sinä tekisit minulle samoin kun Aurinkotassu teki sinulle. Aurinkotassu saattaa vain osoittaa mieltään siitä että olemme olleet niin paljon yhdessä", sanoin lempeästi. Katsahdin tuon silmiin.
"Pidän sinusta edelleen", sanoin.
"Minä pelkäsinkin jo ettet pitäisi", naaras maukui.
"Olemme nyt selvittäneet tämän. Kohta olisi aika selvittää sinun ja Aurinkotassun juttu", sanoin. Naaras nyökkäsi.
"Mitä minun pitäisi tehdä?" Saarnitassu kysyi.
"Pyydä anteeksi. Aurinkotassu ymmärtää sitten", sanoin. Tuo nyökkäsi.
//Saarnitassu?
Saarnitassu , 09.11.2016
Katsoin kollia.
"Kiitos", naukaisin ja puskin tuota lempeästi. Kuulin askelia. Näin Aurinkotassun pesän ulkopuolella. Pomppasin ylös. Tassuttelin ulos pesästä. Aurinkotassun näkeminen aiheutti erilaisia tunteita sisälläni. Heti kun Aurinkotassu näki minut hän käänsi selkänsä. Se satutti minua.
"Aurinkotassu, odota", naukaisin. Ääneni oli säröilevä. Katsoin Aurinkotassun reaktiota. Tuo pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua.
"Minulla ei ole mitään asiaa sinulle", tuo sähisi hampaidensa välistä. Ja kääntyi.
"Mutta minulla on sinulle", naukaisin. Tästä ei tulisi yhtään mitään, jos naaras käyttäytyisi tuolla tavalla.
"Aurinkotassu, odota", naukaisin itku kurkussa. Katsoin naarasta, tuo kääntyi. Säikähdin tuon vihaista katsetta.
"A- anteeksi", naukaisin. Kyynel valui poskelleni. Naaras katsoi minua vihaisesti. Käänsin katseeni maahan. Kyyneliä tippui tallotulle maalle. Vilkaisin Aurinkotassua.
"En olisi saanut käyttäytyä niin", naukaisin itkuni seasta.
"No et olisikaan. Mutta pitää minunkin pyytää anteeksi", Aurinkotassu naukaisi viimein. Nostin katseeni maasta. Aurinkotassunkin ilme oli muuttunut katuvaksi.
"Saat anteeksi", naukaisin.
"Niin sinäkin", tuo vastasi. Hymyilin.
"Mutta nyt minun pitää mennä, heippa", tuo naukaisi.
"Heoppa", naukaisin. Käännyin kohti oppilaidenpesää. Purotassu tuli juuri ulos.
"Saitteko sovittua?" Purotassu naukaisi.
"Joo", vastasin hymyillen. Kollikin hymyili.
"Mitä tehdään?" kysyin. Kolli avasi suunsa vastatakseen.
Aurinkotassu, 09.11.2016
Olin tyytyväinen. Olin saanut riidan sovittua minun ja Saarnitassun välillä. Olin siltikin kateellinen. Jäätikkötassusta ja minusta oli tullut lähes ystäviä. Pohdin asioita kunnes Puhujankiven päältä kuului huuto:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne Suurkiven juurelle klaanikokoukseen!" Taivastähti huusi.
*Joko Totuuspentu pääsee oppilaaksi tai Saarnitassu pääsee soturiksi*, ajattelin. Kävelin Saarnitassun ja Purotassun viereen. Purotassu katsoi minuun ja nyökkäsi. Hymyilin kollille.
"On aika nimittää kaksi uutta soturia. Saarnitassu ja Aurinkotassu, astukaa eteen!" Taivastähti kuulutti.
*Mitääh? Minäkö?* ajattelin ja astuin hiukan vapisevin jaloin eteen Saarnitassun kanssa.
"Minä Myrskyklaanin päällikkö, pyydän Esi isiäni kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on heidän aikansa tulla sotureiksi!" päällikkö naukui kuuluvalla äänellä.
"Aurinkotassu, tästä hetkestä sinut tunnetaan Aurinkoturkkina! Tähtiklaani kunnioittaa älyäsi ja saalistustaitoasi ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin jäseneksi!"
//Saarni? :)
Saarnitassu, 09.11.2016
Kuulin kokouskutsun. Kömmimme ulos pesästä Purotassun kanssa. Huomasin, että aurinko oli jo laskemassa. Pieni tuulenvire tuntui kasvoillani. Oli melko kylmä, mutta luntahan oli jo maassa. Tassuttelimme muiden kissojen joukkoon.
"Tänään on tullut aika nimittää kaksi uutta soturia", Taivastähti naukaisi.
*Aurinkotassu, ja Purotassu varmaankin*, ajattelin.
"Aurinkotassu..." Taivastähti naukaisi.
*Arvasin*, mietin. Hymyillen.
"Ja Saarnitassu, astukaa eteen", päällikkö kailotti.
*Mitä, minäkö?* mietin. Purotassun häntä hipaisi lapaani. Hymyillen tassuttelimme Aurinkotassun kanssa rinnakkais suurkiven eteen. Huomasin, että Aurinkotassun tassut vapisivat hieman. Minä yritin pysyä paikallani, niin ettei tassuni tärisivät.
"Minä, Toivetähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on heidän aikansa tulla sotureiksi!" Taivastähti kuulutti kuuluvalla äänellään.
"Aurinkotassu, tästä hetkestä sinut tunnetaan Aurinkoturkkina! Tähtiklaani kunnioittaa älyäsi ja saalistustaitoasi ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin jäseneksi!" päällikkö naukui. Tuo katsoi Aurinkoturkkia. Päällikkö käänsi katseensa minuun.
"Saarnitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Saarnihäntänä! Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja älyäsi, Myrskyklaani hyväksyy sinut täydeksi soturiksi!" Taivastähti kuulutti. Hymy nousi kasvoilleni.
*Saarnihäntä*, mietin ylpeänä.
"Aurinkoturkki, Saarnihäntä", klaani hurrasi. Hymyilin. Katsoin Purotassua. Tuo hymyili ja hurrasi muiden mukana. Pian klaani alkoi taas hajaantua omiin puuhiinsa. Kissoja tuli ollittelemaan meitä. Säteilimme Aurinkoturkin kanssa. Vihdoin Purotassu pääsi luokseni.
"Onnea", tuo naukaisi ja puski minua. Nuolaisin tuon korvaa.
"Kiitos", vastasin. Purotassu hymyili ja niin minäkin. Kun kaikki olivat vuorollaan onnitelleet meitä, menimme keskelle leiriä istumaan. Tuli hämärä, sitten pimeä. Aika kului ja kului.
(loppu poistettu, ei oleellinen Purotassun kannalta)
Purotassu, 09.11.2016
Naaraasta josta niin kovasti pidin oli tullut soturi. Saarnihäntä näytti niin onnelliselta. Nyt kuitenkin istuin yksin oppilaiden pesällä. Tpivoisin pääseväni pian soturiksi. Mutta tiedän nyt että kaikki on hyvin. Oli jo kirkasta. Saarnihäntä ja Aurinkoturkki olivat nukkumassa sotureiden pesässä. Heillä oli ollut pitkä ja väsyttävä yö.
*Se on minullakin joskus edessä*, mietin. Oli viileää. Tassuttelin ulos. Vein klaaninvanhimmille tuoresaalista ja sen jälkeen söin itse. Kirsikkaviiksi tuli luokseni.
"Mennään nyt harjoittelemaan", tuo sanoi. Nyökkäsin. Kirsikkaviiksi näytti monta liikettä ja harjoittelin niitä kaikkia.
"Olet nyt oppinut kaikki perustaisteluliikkeet", Kirsikkaviiksi sanoi.
"Olenko?" kysyin epävarmasti.
"Olet, nyt voin näyttää sinulle haastavimpia ja tekniikkaa vaativia liikkeitä", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Kun olimme valmiita leikkitaisteluun minä hihkuin intoa.
"Nyt taistelemme. Mutta emme oikeasti. Emme käytä kynsiämme, emmekä satuta toista pahoin", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin. Kun aloitimme tein potkut lähelle Kirsikkaviiksen jalkaa mutta tuo väisti. Kirsikkaviiksi sujahti alleni ja heitti minut ilmaan. Mestarini antoi minulle aikaa nousta ylös tömähtäessäni maahan. Kirsikkaviiksi kaatoi minut kumoon. Käpälöin mestarini mahaa ja sain jotenkin voimia viskaista hänet kauemmas.
"Oikein hyvä", mestarini sanoi leikkitappemumme loputtua.
"Osaat nyt hyvin", tuo lisäsi. Nyökkäsin.
Makasin oppilaiden pesällä. Oli pimeää. Nukahdin viimein.
(Saarnihäntä = Saarnikynsi)
Purotassu/-häntä, 09.11.2016
Heräsin. Suin itseni nopeasti kunnes kuulin kokouskutsun. Saavuttuani paikalle Taivastähti katsoi minuun.
"Tänään on aika nimittää uusi soturi", päällikkö lausui.
*Kukakohan se voisi olla?* mietin.
"Purotassu, astuisitko eteeni", päällikkö naukui. Saarnikynsi kosketti lapaani hellästi tassullaan ennen kuin menin päällikön eteen.
"Minä, Taivastähti pyydän, Myrskyklaanin päällikkönä pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on heidän aikansa tulla sotureiksi", Taivastähti naukui. Olin niin iloinen. "Purotassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Purohäntä. Tähtiklaani kunnioittaa notkauttasi ja älyäsi, Myrskyklaani hyväksyy sinut täydelliseksi sotiriksi", Taivastähti maukui.
"Purohäntä!" klaani hurrasi nimeäni. Kissat tulivat onnittelemaan ja sanoin heille kiitokset.
"Kiitos", nau'uin monelle.
"Onnitteluni", Saarnikynsi naukui.
"Kiitos",vastasin.
Oli hämärää ja minun oli aika viettää se raskas yö puhumatta.
Kaikki nukkuivat. Paitsi minä en tietenkään nukkunut. Minun oli määrä olla puhumatta kunnes Taivastähti antaisi luvan.
"Saat puhua", kuului ääni takaani.
"Hyvä",vastasin.
"Menehän lepäämään", päällikkö naukaisi. Menin sotureiden pesälle jossa Saarnikynsi oli.
"Menen nyt lepäämään", sanoin. Tuo nyökkäsi. Menin hänen vieressään olevalle sammalvuoteelle jonka Saarnitassu oli laittanut valmiiksi minua varten. Nukahdin heti raskaan yön jälkeen.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 09.11.2016
Heräsin aamulla. Huomasin, että Purohäntä tuli juuri yön valvomisesta.
"Hyvää yötä", naukaisin tuolle.
"Hyvää yötä", tuo vastasi minulle. Hymyilin. Nousin ylös. Venyttelin vähän. Suin harmaan turkkini nopeasti karhealla kielelläni kiiltäväksi. Katsoin hetken Purohäntää, jonka vatsa kohoili hengityksen mukaan. Astuin ulos pesästä ja päätin mennä saalistamaan. Astelin ulos leiristä. Vedin raikasta ilmaa sisääni.
Palasin saalistamasta kaksi laihaa hiirtä hampaissani. Näin Purotassun kompivän pesästään.
"Huomenta", naukaisin. Katsoin kollia hymyillen.
"Syödään tämä", naukaisin. Vein toisen hiiren nopeasti tuoresaaliskasaan. Palasin Purohännän luo. Jaoimme hiiren.
"Miten yö meni?" kysyin.
"Siinähän se", kolli vastasi. Hymyilin tuolle. Olimme vihdoin molemmat sotureita.
"Haluaisitko tehdä jotain?" Purohäntä kysyi.
"Mennäänkö vaikka kävelylle?" kysyin.
"Joo", kolli vastasi hymyillen. Söimme loppuun. Lähdimme leiristä rinnakkain. Kun olimme päässeen leiristä tarpeeksi kauas, painauduin kollia vasten. Tuo nuolaisi korvaani. Kehräys kumpusi syvältä kurkustani. Olin iloinen.
Purohäntä, 09.11.2016
Saarnikynsi tuoksui mukavalle. Nojasin häneen puolella painollani. Kävelimme hitaasti. Olin onnellinen ja rakastin tuota naarasta joka juuri nojasi minuun. Hengityksemme huurusi hämärtyvässä illassa. Olisin halunnut jäädä tähän mutta meidän olisi pakko kääntyä, että ehtisimme takaisin leiriin ennen pimeää.
"Käännytäänkö jo?" kysyin. Naaras katsoi silmiini.
"Käännytään vain", tuo vastasi. Kävelimme hitain askelin takaisin leiriin. Huomasin katseita kun kävelimme Saarnikynnen kanssa rinnakkain oppilaiden pesälle.
"Oli kiva kävellä taas", naaras naukui. Nyökkäsin ja katsoin tuota taas silmiin.
"Niin oli", sanoin kuiskaten naaraan korvaan.
"Hei Aurinkoturkki", Saarnikynsi sanoi.
"Hei", sanoin.
"Hei vain", Aurinkoturkki sanoi. Nyökkäsin Aurinkoturkille. Sen jälkeen käperryin sammalvuoteelleni.
"Nuku hyvin", kuiskasin vieressäni nukkuvalle Saarnikynnelle.
"Samoin", tuo kehräsi. Viimein nukahdin pieneen tuulen viimaan.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 09.11.2016
Heräsin pieneen tuulenvireeseen. Huomasin, että Purohäntä oli jo hereillä. Tuo katsoi minua hymyillen.
"Kauanko olet ollut hereillä?" kysyin. Katsoin kollia silmiin hymyillen.
"Vähän aikaa, mutta vuoksesi teen mitä vaan", kolli vastasi hymyillen ja nuolaisi korvaani. Puskin tuota. Nousimme ylös ja tassuttelimme pois soturienpesästä.
"Auringonlaskun partioon sitten lähtevät Purohäntä, Saarnikynsi, Jylinätassu ja Huurulilja. Pärjäättekö neljästään?" Teräväkynsi kailotti.
"Joo", Huurulilja vastasi. Teräväkynsi kuittasi tämän hännänheilautuksella.
"Eli auringonlaskun partioon siis", Purohäntä naukaisi. Hymyilin.
"No, sentään pääsen sinun kanssa", naukaisin hymyillen. Kolli hymyili.
"Mennäänkö syömään?" kysyin, sillä minulla oli kamala nälkä. Katsoin kollia jota rakastin. Rakastin tuota paljon, mutten tiedä tuntiko tuo niin vahvasti minua kohtaan.
"Mennään vain", Purohäntä vastasi. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle. Valitsimme myyrän. Menimme soturienpesän eteen. Soturienpesä oli tyhjä. Söimme myyrän hyvällä ruokahalulla.
"Mennäänkö lepäämään?" Kysyin. Halusin olla vain kahdestaan Purohännän kanssa.
"Mennään vain", tuo naukaisi. Menimme soturienpesään. Makasimme Purohännän kanssa vierekkäin. Nojasin kolliin hymyillen. Istuimme sammalilla. Puskin kollia. Kehräsin samalla, niin kollikin. Kolli nuolaisi poskeani. Kehräsin. Katsoin kollia silmiin hymyillen. Tuokin katsoi minun silmiini hymyillen. Olin iloinen.
"Minä rakastan sinua", Purohäntä naukaisi hiljaa. Hymyilin.
"Minäkin sinua" naukaisin. Nojasin kolliin. Tuo silitti hännällä selkääni. Suljin silmäni. Keskityin vain tähän yhteen ihanaan hetkeen.
Purohäntä, 10.11.2016
Kävelimme partiossa.
"Ihanan raikas ilma", Saarnikynsi sanoi.
"Niin", sanoin.
"Kumpa saisimme jotain saalista", naaras sanoi.
"Se olisi hyvä", sanoin. Muut nyökkäilivät.
"Shh", sihisin ja muut pysyivät paikallaan. Näin oravan. Hypääsin mutta se huomasi minut ja pääsi karkuun valitettavasti.
"Parempi onni ensikerralla", Saarnikynsi sanoi.
"Ehkä", sanoin nyökkäillen.
"Jatketaan", joku sanoi joukossamme.
"Joo", sanoin.
"Jatketaan vain", Saarnikynsi sanoi.
//Saarnikynsi?
Saarnikynsi, 10.11.2016
Palasimme partiosta.
"Mennään nukkumaan", naukaisin Purohännälle. Menimme soturienpesään.
"Hyvää yötä", Purohäntä naukaisi. Vastaukseni oli pelkkää muminaa. Menin makuulleni. Laskin pääni sammalille ja nukahdin.
Heräsin jälleen uuteen aamuun. Avasin silmäni. Näin Purohännän jo sukivan turkkiaan.
"Huomenta", naukaisin iloisesti. Suuni avautui suureen haukotukseen.
"Huomenta", kolli vastasi hymyillen. Nousin ylös. Venytin kylmiä jäseniäni. Suin sitten turkkini.
"Tule", Purohäntä naukaisi. Lähdimme pesästä. En tiedä mitä Purohäntä aikoi. Aurinko ei ollut vielä noussut. Leirin ulkopuolella pinkaisimme juoksuun. Purohäntä johdatti minut joelle. Aurinko alkoi nousta. Värit maalasivat taivaan. Katsoin tuota kaunista näytelmää. Painauduin kiinni Purohäntään ja kehräsin. Kolli nuolaisi korvaani. Puskin tuota hellästi. Hymyilin. Katsoimme auringonnousua toisiimme kiinni painautuneina. Hymyilin. Vedin keuhkoihini kollin tuoksua. Vihdoin irrottauduimme toisistamme. Aurinko oli noussut.
"Pidätkö sinä minusta?" Purohännän kysymys tuli yllättäen.
"Kyllä", vastasin.
"Minäkin sinusta", kolli naukaisi. Kolli puski minua. Nuolaisin tuon poskea.
Purohäntä, 10.11.2016
Saarnikynsi oli mukava naaras. Haistoin naaraan miellyttävän tuoksun.
"Näin on hyvä", sanoin hiljaa Saarnikynnen korvaan. Naaras nyökkäsi pienesti vastaukseksi ollakseen samaa mieltä. Katsoimme kirkasta aurinkoa. Kuitenkin niin ettemme sokwutuisi sen kirkkaasta valosta.
"Menisimmekö jo takaisin?" kysyin kehräten.
"Mennään vain" tuo vastasi. Kävelimme rinnatusten sotureiden pesälle. Näin Aurinkoturkin.
"Hei", sanoin.
"Hei", Saarnikynsi sanoi ja puski Aurinkoturkkia.
"Hei", tuo vastasi hymyillen. Menimme Saarnikynnen kanssa lepäämään sammalvuoteillemme. Etsin hyvän ansennon. Nukahdin.
Heräsin siihen kun Saarnikynsi tökki minua kylkeen.
"Mitä nyt?" hämmästelin.
"Nälkä", tuo naurahti.
"No mennään syömään", sanoin. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle ja valitsimme yhdessä myyrän. Menimmä kauemmas tuoresaaliskasasta ja aloimme syömään. Minä söin oman osuuteni ensin sillä Saarnikynsi pakotti. Kun olin syönyt oman isuuteni tein naaraalle tilaa että häniin pääsisi syömään.
"Sinun vuorosi", sanoin ennen kuin Saarnikynsi aloitti.
"Niin on", tuo sanoi. Naaras söi aika nopeasti. Menimme takaisin sotureiden pesälle ja aloimme jutella kaikesta mahdollisesta mistä voikin jutella.
//Saarnikynsi?
Tarinat kirjoitettiin tässä välissä Taistelutarinat-osioon, minkä takia niitä ei ole täällä.
Saarnikynsi, 21.11.2016
Kävelin hitaasti nilkuttaen kohti leiriä. Olimme hävinneet tappelun.
*Miksemme voittaneet, vaikka kaikki yrittivät parhaansa? Miksei kaikki metsän kissat riittäneet? Olisinko voinut tehdä jotain paremmin?* mietin surkeana. Vedet tulvivat silmiini, ja siitä poskilleni. En tiennyt missä Purohäntä oli. Olin hädissäni tuon puolesta, sekä itseni puolesta. Mitä jos Purohäntä oli kuollut? Miten elämäni jatkuisi? Katsoin kuinka kuolleiden ruumiita kannettiin leiriin. Yksi ruumiista oli entisen päällikkömme. Tuijotin maata itkien. Itkin hiljaa, mutta vuolaasti. Olin viimeinen - tai ainakin melkein viimeinen. Tassuttelin piikkihernetunnelista leiriin murheen murtamana. Joka paikkaani särki. Kuulin kauhistuneita naukaisuja, kun entisen päällikkömme - Leijonaloikan - ruumis kannettiin leiriin. Itkien nilkutin mahdollisimman nopeasti sotureiden pesään, pakoon kaikkea tätä. Lysähdin sammalille itkien. Kyyneliä valui poskilleni ja siitä sammalille. Miksi niiden hiirenaivojen piti voittaa? Minä kyllä kostan heille, lupasin itselleni. Laskin pääni sammalille ja katsoin itkusta sumein silmin maata. Pian kuulin kuinka joku tassutteli pesään. Näin tassut, mutten jaksanut välittää.
"Saarnikynsi?" tuttu ääni naukaisi. Kyynel valui poskelleni. Jos tämä olisi unta, en haluaisi herätä. Avasin silmäni ja nostin katseeni. Näin Purohännän.
"Oletko kunnossa?" kolli kysyi. Huomasin tuon huolestuneen katseen suuntautuvan korvaani ja siitä silmiini. Katsoin kollia silmiin.
"Olen", valehtelin. Joka paikkaa särki ja korvani oli kuin tulessa.
"Käythän parantajan luona?" Purohäntä kysyi. Katsoin tuota.
"Selvä, mutten vielä", naukaisin. Katsoin kollia. Tuo avasi leukansa sanoakseen jotain, mutta tyytyi nyökkäämään. Laskin pääni takaisin sammalille ja suljin silmäni. Tunsin lämpimän turkin painautuvan kylkeeni. Nukahdin.
Purohäntä, 21.11.2016
Nukahdin Saarnikynnen viereen.
//unta//
Tunnistin kaksi kissaa istumasaa vierekkäin, minä ja Saarnikynsi. Edessämme nukkui kolme pentua. Juttelimme jostain mutten kuullut. Äkkiä kaikki hävisi.
//hereillä//
Heräsin. Oliko tuo unelmani? Katsoin vieressäni olevaa Saarnikynttä ja nuolaisin tuon poskea. Saisimmeko pentuja? Tulisiko meistä kumppaneita? Ravistin päätäni. Olinko niin ihastunut tuohon naaraaseen että haluaisin viettää hänen kanssaan loppu elämäni ja jatkaa ikuisesti Tähtiklaanissa. Mitä Saarnikynsi ajattelisi jos tietäisi mitä minä ajattelen? Olisiko hän vihainen? Minua kuitenkin väsytti niin että nukahdin uudestaan. Sodassa olin saanut paljon kynsien jälkiä. Suretti paljon Leijonaloikan suhteen.
Heräsin. Saarnikynsi istui vieressäni ja suki turkkiaan.
"Huomenta", sanoin unisesti.
"Huomenta", tuo vastasi. Olin hieman huolissani Saarnikynnestä, oliko hän kunnossa.
"Sinun varmaankin pitäisi käydä parantajalla", sanoin ja aloin sukia turkkiani.
"Minä olen jo käynyt", lisäsin nopeasti.
"Kyllä minä käyn", tuo huokaisi ja jatkoi turkkinsa sukimista.
"Käy nyt, niin ei unohdu", sanoin ja nyökkäsin varmasti. Jäin odottamaan mitä Saarnikynsi vastaisi.
//Saarnikynsi?
Saarnitassu, 05.11.2016
"Hyvin", naukaisin. Katsoin kollia hymyillen.
"No hyvä", Purotassu naukui. Kolli kävi makaamaan viereeni.
"Pääsisinpä pois täältä", naukaisin. Venytin raajojani.
"Kohta varmaaan pääsetkin", ystäväni naukaisi. Katsoin tuota hymyillen. Kollin kanssa oli helppo olla, ei tarvinnut esittää mitään. Minulla oli nälkä.
"Minulla on nälkä", naukaisin.
"Tulen kohta", Purotassu sanoi. Hän nousi ylös ja lähti pesästä. Hetken päästä hän palasi melko pullea hiiri hampaissaan. Kolli antoi hiiren minulle.
"Kiitos", kehräsin. Aloin syödä. Kun olin saanut syötyä nuolaisin pari kertaa huuliani. Katsoin kollia kiitollisen aja iloisena. Tuo hymyili minulle.
Oli jo hämärä.
"Pitäisikö sinun mennä nukkumaan?" kysyin ystävältäni.
"Joo", tuo naukaisi.
"Hyvää yötä", naukaisin, ennenkuin tuo lähti. Painoin pääni tassujeni päälle ja laitoin häntäni nenälleni. Nukahdin.
Purotassu, 05.11.2016
Tassuttelin oppilaiden pesään. Käperryin sammalvuoteelleni. Nukahdin.
Heräsin.
"Huomenta", naukaisin oppilaille. Nousin ylös ja tassuttelin Saarnitassun luo.
"Huomenta", sanoin.
"Huomenta", tuo vastasi. Nuolaisin Saarnitassun otsaa ja naurahdin pienesti. Tuo alkoi kehräämään.
"Miten nukuit?" kysyin kehräten. Saarnitassu avasi suunsa.
"Hyvin", ystäväni naukaisi.
"Entä sinä", tuo sanoi.
"Hyvin", sanoin. Nuolaisin tassuani.
"Entä jalka?" kysyin taas. Katsoin Saarnitassun silmiin ja tuo avasi suunsa vastatakseen.
*Taas se kuumottava ja outo tunne*, mietin.
//Saarnitassu?
Saarnitassu, 05.11.2016
"Hyvin", nau'uin. Katsoin ystävääni.
"Mennäänkö kävelylle?" kysyin.
"Joo", kolli vastasi. Nousin ylös. Lähdimme leiristä. Sain venyttää jalkaani. Pystyin kävellä jo melkein normaalisti.
Katsoin metsää, sitten Purotassua. Olin ihastunut kolliin, mutten aikonut sanoa sitä vielä hänelle. Kävelimme metsässä. Kylmä tunkeutui turkkini lävitse, mutten välittänyt siitä. Oli ihanaa olla kollin kanssa kahden. Katselin ympärilleni. Tassuttelimme hiljaisuuden vallitessa metsässä. Linnut eivät enää visertäneet. Saavuimme joelle. Jäimme hetkeksi istumaan siihen, kunnes jatkoimme matkaa. Lähdimme leiriä kohti. Palasimme leiriin. Oli auringonhuippu.
"Haetaan syötävää", nau'uin. Haimme oravan ja jaoimme sen. Sitten palasimme parantajanpesään.
Purohäntä, 05.11.2016
Pidin Saarnitassusta yhä enemmän ja enemmän.
"Lepää nyt niin jaksat huomenna", sanoin ja nuolaisin tuon lapaa. Saarnitassu asettui makaamaan ja puskin häntä lempeästi. Tuo kehräsi.
"Minä menen nyt. Nuku hyvin", kuiskasin Saarnitassun korvaan.
"Nuku hyvin", tuo vastasi. Tassuttelin oppilaiden pesälle. Menin makuulle sammalvuoteelleni.
"Nukkukaa hyvin", kuiskasin.
"Samoin", kuului vastaus. Painoin pääni tassujeni päälle ja laitoin silmät kiinni. Heiluttelin häntääni ja kuuntelin hiljaisuutta. Välillä joku naukaisi tai kuului rapinaa kun joku käänsi kylkeä. Kuuntelin pitkän aikaa kunnes minua alkoi väsyttämään aivan liikaa. Nukahdin pieneen tuulen vireeseen.
//Saarnitassu?
Saarnitassu, 05.11.2016
Makasin sammaleilla. Silmäluomeni alkoivat painaa. Laitoin silmäni kiinni ja laskin pääni sammalille.
*Hyvää yötä Purotassu*, naukaisin mielessäni. Olin kai ihastunut kolliin. Niihin ajatteisiin nukahdin.
Heräsin. Huomasin, että joku istui vieressäni. Se oli Purotassu.
"Huomenta, kauanko olet istunut siinä?" naukaisin kysyvästi ja katsoin kollia.
"Huomenta", Purotassu naukaisi.
"Enkä kauaakaan", kolli vastasi. Katsoin tuota.
"Jokohan pääsen täältä pois", naukaisin. Kolli näytti mietiskelevän hetken.
"Varmaan kohta", tuo vastasi lopulta.
"Toivottavasti", naukaisin. Katsoin kollia kimmeltävin silmin. Venyttelin vähän kylmenneitä raajojani. Suin turkkini.
"Saarnitassu, tule tänne", kuului Kuiskevirran ääni. Nousin ylös. Tassuttelimme ulos pesästä. Näin ulkona Virtakyyneleen, Ututassun ja Kuiskevirran.
"Mitä nyt on meneillään?" kysyin ja vilkaisin vierelläni seisovaan Purotassuun kysyvänä.
"Voit mennä, tassusi on parantunut, mutta muista, et saa rasittaa tassuasi liikaa. Älä juokse kovaa, äläkä taistele hetkeen", Kuiskevirta naukui. Katsoin tuota kimmeltävin silmin.
"Kiitos", naukaisin. Tassuttelimme Virtakyyneleen ja Purotassun kanssa pois parantajanpesältä.
"Saat nyt vapaata, ettei tassusi rasitu liikaa", Virtakyynel naukui.
"Selvä", naukaisin. Virtakyynel lähti omiin puuhiinsa.
"Mitä tehdään?" kysyin intoa puhkuen Purotassulta.
"Jos vaikka mentäisiin metsästämään?" kolli ehdotti. Nyökkäsin vastaukseksi. Lähdimme leiristä. Kävelimme vähän matkaa.
"Mennään sinne hiirenpesälle minkä löysin", naukaisin. Lähdimme sen suuntaan. Havaitsin hiiren. Laskeuduin vähän tönkköön saalistusasentoon. Hiivin tönkösti lähemmäs hiirtä, kun arvioin olevani tarpeeksi lähellä hyppäsin tarkasti, niin, ettei tassuuni sattunut. Sain hiiren kiinni.
"Hieno hyppy", Purotassu naukaisi.
"Kiitos", kehräsin. Puskin kollin lapaa. Jatkoimme matkaa. Näytti siltä, että kaikki riista oli piiloutunut kylmää vastaan. Kohta alkoi sataa jotain valkeaa ainetta.
"Onko tämä sitä lunta?" kysyin.
"En tiedä", kolli vastasi.
"Palataanko leiriin?" ehdotin.
"Joo", kolli naukaisi. Lähdimme kohti leiriä. Näytti siltä, että Purotassu oli havainnut jotain. Hän lähti hiipimään. En nähnyt mitä hän yritti saalistaa. Kohta hän loikkasi upeassa kaaressa ja sai rastaan.
"Hieno hyppy", kehräsin.
"Kiitos", kolli yhtyi kehräykseeni. Pidin kollista aina vain enemmän, mutten uskaltanut sanoa sitä tuolle. Palasimme leiriin. Jätimme saaliit tuoresaaliskasaan ja menimme lumisadetta piiloon oppilaidenpesään. Istuin pedilleni. Sammaleeni oli vaihdettu. Kukakohan sen oli tehnyt? Olin kuitenkin kiitollinen hänelle, kuka ikinä olikaan vaihtanut sammaleeni. Katsoin Purotassua joka kävi edessäni olevalle pedille makuulle. Vieressäni oli aurinkotassun paikka.
*Ihanaa, että minulla on kaksi noin ihanaa ystävää*, mietin kiitollisena. Kävin makuulle pedilleni.
Purotassu, 05.11.2016
Katselin Saarnitassua hetken. Pidin hänestä. Valvoin niin kauan että tiesin varmasti tuon nukahtaneen ja lopulta painoin silmäni kiinni ja nukahdin itsekkin.
Heräsin aamulla kylmään. Tärisin kylmästä. Suin nopeasti itseni kun huomasin Aurinkotassun heränneen.
"Huomenta", nau'uin. Tuo nyökkäsi.
"Huomenta", Aurinkotassu sanoi. Istuin Saarnitassun viereen ja jäin odottamaan että tuo heräisi. Vihdoin Saarnitassu heräsi ja menimme tuoresaaliskasalle. Veimme ensin klaaninvanhimmille ja sitten palasimme takaisin tuoresaaliskasalle. Valikoin oravan. Saarnitassu söi ensin oravasta puolet ja minä taas sen jälkeen puolet. Nuolaisin huuliani.
"Olipas se hyvää", kehräsin.
"Oli se", ystäväni maukaisi. Pidin Saarnitassun lwmpeästä katseesta jolla hän katsoi minua.
"Purotassu, mennään harjoittelemaan taistelu liikkeitä", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin Kirsikkaviikselle.
"Minä menen", sanoin Saarnitassun lapaa koskettaen. Tassuttelin Kirsikkaviiksen vierelle ja menimme harjoituskuopalle.
"Sama liike kuin eilen", mestarini sanoi. Nyökkäsin ja kokeilin. Se ei mennyt täydellisesti mutta onnistuin siinä jotenkin.
"Koita uudestaan", Kirsikkaviiksi sanoi. Koitin uudestaan ja se meni paljon paremmin.
"Oikein hyvä", Kirsikkaviiksi sanoi. Kokeilin liikettä Kirsikkaviikseen mutta tuo ehti aina väistää.
"Ennakoi", mestarini naukui. Nyökkäsin.
"Lopetetaan tältä kerralta", mestarini sanoi.
"Selvä", sanoin. Kipitin Kirsikkaviiksen vierellä takaisin leiriin. Menin Saarnitassun luo ja kehräsin:
"Hei".
"Hei", tuo sanoi.
"Oliko ikävä?" naurahdin.
"Jaa, ei paljoa", Saarnitassu sanoi. Menimme oppilaiden pesälle ja istuuduimme.
//Saarnitassu? Aurinkotassu? Joku oppilas?
Saarnitassu, 06.11.2016
Onneksi oppilaidenpesässä oli vähän lämpimämpää. Oppilaiden hengitykset olivat lämmittäneet sitä. Suoristin pienen takun hännästäni, sillä ei minulla lyhyen turkkini vuoksi kauheasti takkuja voinut olla.
"Mennäänkö saalistamaan? Tai ihan vain kävelylle?" kysyin. Kolli näytti miettivän hetken.
"No mennään vaan", tuo naukaisi. Hymyilin. Kävelimme rinnakkain pois leiristä.
"Mennäänkö Jokiklaanin rajaa?" kysyin.
"Joo", Purotassu vastasi. Kävelimme Jokiklaanin rajaa pitkin. Tuuli puhalsi kylmästi. Lehdet olivat jo pudonneet puista. Kasvit olivat jo jäätyneet. Tassuttrlimme jäisellä maalla. Saavuimme aurinkokiville. Pysähdyimme hetkeksi aurinkokiville lepuuttamaan raajojamme. Makasimme hetken aikaa aurinkokivillä, kunnes jatkoimme matkaa.
"Hyvä ilma, vaikkakin vähän kylmä", naukaisin.
"Totta", Purotassu vastasi.
"Odota", kuiskasin. Kitalakeeni leijaili vesimyyrän haju. Lähdin seuraamaan sitä. Pudottauduin saalistuasentoon. Vatsakarvani hipoivat maata. Hiivin lähemmäksi. Näin pulskan vesimyyrän kaislikossa. Hiivin vielä lähemmäs ja hyppäsin. Hyppäsin vesimyyrän niskaan ja tapoin sen. Tunsin kuinka vesimyyrä valahti veltoksi. Kiitin Tähtiklaania mielessäni tästä pulleasta vesimyyrästä. Palasin Purotassun luo.
"Hieno hyppy ja hieno saalis", kolli naukaisi ja katsoi ihailevasti pulskaa vesimyyrää.
"Kiitos", mumisin epäselvästi, sillä minulla oli vesimyyrä hampaissani. Kolli hymyili. Jatkoimme matkaa. Palasimme leiriin. Veimme vesimyyrän tuoresaaliskasaan.
"Syödäänkö?" Purotassu kysyi minulta.
"Syödään vaan", naukaisin vastaukseksi. Otimme hiiren. Menimme oppilaidenpesään. Söimme hiiren aika nopeasti. Tuuli puhalsi edelleenkin kylmästi. Taivaalta alkoi leijailla lumihiutaleita. Nyt kun pysyi paikallaan, tuntui, että viima oli kylmempi. Nuolaisin huuliani pari kertaa. Hiiri oli ollut vähän sitkeää, joten luulin, että se oli ollut kasassa yön yli.
//Purotassu
Purotassu, 06.11.2016
Menimme kahden istumaan valkealle ja ohuelle hunnulle. Tuo valkea lumi oli kylmää ja suli altani istuessani. Saarnitassu istui kiusallisen lähelle joka tuntui minusta oudolta. Siirryin kauemmas ja tuo vilkaisi ihmeissään minuun.
"Mikä on?" Saarnitassu naukaisi ja käänteli päätään kuin odottaen minun vastaavan heti.
"Ei mikää", sanoin. Se oli aivan totta. Ei minulla mikään ollut, lukuunottamatta sitä outoa ja kuumottavaa tunnetta. Naaras siirtyi minua lähemmäs. Tunsin taas kuin oma klaani reviirimme olisi ollut uhattuna kun toisten klaanien kissat olisivat ylittäneet rajan. Siltä minusta tuntui kun tuo naaras lähestyi minua. Koitin hivuttautua kauemmas naaraasta mutta toisaalta en halunnut. Sydämeni pamppaili kovaan tahtiin kylmässä viimassa.
*Olisinko voinut ihastua*, mietin. Naaras tuli vieläkin lähemmäs minua ja liikuin lähemmäs naarasta.
*Hänellä on varmaan muutakin tekemistä kuin istuskella minun kanssani. Hän saattaa pitää jostain toisesta*, mietin. Tunsin kun vatsaani kouraisi.
*Mutta pitääköhän minua ystävänään*, mietin ja hymähdin. Saarnitassu huiskaisi leikkisäsäti hännällään korvaani. Naurahdimme.
Menin Kirsikkaviiksen kanssa harjoittelemaan taisteluliikkeitä harjoituskuopalle. Liikkeet menivät mielestäni hyvin. Yksi liike onnistui huonommin kuin koskaan mutta muuten meni hyvin.
"Huomenna mennään iltapartioon", Kirsikkaviiksi sanoi.
"Ja kertaamme soturilakia", mestarini lisäsi. Nyökkäsin. Eli huomenna ei taistelu harjoituksia.
Oli hämärää. Istuimme Saarniturkin kanssa oppilaiden pesässä jutellen.
"Oliko kivaa Kirsikkaviiksen kanssa?" naaras kysyi.
"Oli oli", vastasin. Kallistin hieman päätäni ja katsoin Saarnitassu silmiin. Hymähdin ja menin makuulle sammalvuoteelleni. Kun makasin sammalvuoteellani Saarnitassu puski minua ja mumisi jotain:
"Nuku hyvin" Käperryin paremmin ja suljin silmäni. Kuuntelin hiljaisuutta. Kuului tasaisia hengityksen ääniä ja pieni tuulen viima. Tärisin ja möngin hieman että tulisi lämpimämpi. Vihdoin tunsin hieman lämpöä turkissani ja nukahdin.
//Saarnitassu?
Saarnitassu, 06.11.2016
Heräsin kylmään. Avasin silmäni. Nousin ylös ja venyttelin vähän. Huomasin Purotassun heräilevän.
"Huomenta", naukaisin.
"Huomenta", kolli vastasi. Suin turkkini nopeasti. Halusin kertoa kollille tunteistani, mutten tiennyt milloin kertoisin ne.
*Senkin hiirenaivo, et voi olla noin ujo*, toruin itseäni ja päätin, että kertoisin kollille tänään.
"Mennäänkö syömään, minulla on nälkä?" kysyin. Katsoin kollia.
"Mennään vaan", kolli vastasi. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle. Valitsimme vesimyyrän. Menimme oppilaidenpesän eteen. Jaoimme vesimyyrän. Kun olimme saaneet syötyä, tuli Virtakyynel ja Kirsikkaviiksi luoksemme.
"Tänään harjoitellaan soturilakeja, yhdessä", Virtakyynel naukaisi.
"Selvä", vastasin. Aloimme kerrata soturilakeja.
"Tämä riitti tältä kertaa", Kirsikkaviiksi naukaisi.
"Selvä", vastasimme. Nousimme ylös.
"Mennäänkö metsästämään?" Kysyin. Oli auringonhuippu.
"Mennään vaan", Purotassu naukaisi. Lähdimme leiristä.
"Mennäänkö nelipuille ja lähdetään siitä Jokiklaanin rajaa pitkin?" kysyin.
"Käy", Purotassu naukaisi.
"Mutta pitää muistaa, että lähdemme Kirsikkaviiksen kanssa iltapartioon, joten emme voi olla kauaa", Purotassu lisäsi.
"Selvä", naukaisin. Juoksimme kovaa nelipuille, routaisella ja kylmällä maalla. Tassumme rummuttivat kovaa maata. Saavuimme hengästyneenä nelipuille. Lähdimme siitä kävelemään pitkin Jokiklaanin rajaa. Aurinko alkoi laskea. Emme olleet saaneet saalista, sillä riista oli piiloutunut kylmältä. Kävelimme joen viertä.
"Minulla on asiaa", naukaisin hiljaa. Pysähdyimme. Istuin maahan. Katsoin kollia.
"Mitä nyt?" tuo kysyi. Katsoin hetken kollia epävarmana.
"Sinusta on tullut minulle hyvä ystävä." Naukaisin.
"Niin sinustakin minulle", Purotassu vastasi. Siirsin katseeni maahan. Hento puna levisi poskilleni.
"Olen tainnut ihastua sinuun", naukaisin nolona. Puna poskillani vahvistui. Odotin kollin vastausta. Vilkaisin kollia, mutta sen jälkeen pidin katseeni tassuissani nolona. Mitä kolli vastaisi? Pelkäsin pahinta.
Purotassu, 06.11.2016
Heti kuultuani Saarnitassun sanat olin vaiennut. En liikkunut ollenkaan, en puhunut. En tiennyt mitä vastata. Olin tuntenut samaa Saarnitassuun mutten tiennyt että hän tuntisi samoin. Oli varmaan inhottavaa olla naaras ja sanoa noin kollille. Eikö kollin pitäisi tehdä itse aloite. Mutta ei sillä väliä sillä se on sanottu nyt. Saarnitassu odottaa varmaankin jo minun vastaavan. Hengitin syvään valiten sanoja. En oikein tiennyt miten sen sanoisin. Mietin myöskin miten saisin ääneni kuuluviin tässä mahassakin myllertävässä jännityksessä. Suin nopeasti turkkini naaraan näkemättä ja henkäisin syvään. Puskin naarasta ja tuo katsoi minua silmiin. Painoimme päämme yhteen. Minun oli nyt aika sanoa se.
"Saarnitassu, minäkin taidan olla ihastunut sinuun", sanoin kuiskaten. Tunsin kuinka mahani jännitys loppui. Nuolaisin Saarnitassun korvaa. Uskalsi sanoa sen. Menimme aivan lähekkäin ja vain istuimme vierekkäin. Vielä ei tarvitsisi lähteä iltapartioon. Vielä olisi aikaa vain meille kahdelle. Katsoin naarasta silmiin. Naurahdin pienesti. Juuri nyt olin niin onnellinen kuin olisin voinut koskaan olla.
//Saarnitassu?
Saarnitassu, 07.11.2016
"Oikeastiko?" Kysyin hiljaa. Katsoin kollia silmiin.
"Kyllä", Purotassu vastasi hymyillen. Puskin tuota hellästi. Hymyilin. Istumme hiljaa ja katsoimme toisiamme. Olimme siinä hetken.
"Lähdetäänkö, että ehdit partioon?" kysyin hymyillen. Mielestäni hetki loppui liian nopeasti, mutta en voinut sille mitään.
"Mennään vain", Purotassu vastasi. Lähdimme kävelemään vierekkäin kohti leiriä. Kävelimme ilman kiirettä. Saavuimme leiriin.
"Hyvä, että tulitte, lähdemme nyt", kuulin Kirsikkaviiksen äänen.
"Selvä", Purotassu naukaisi. Vilkaisin tuota. Hän lähti Kirsikkaviiksen mukaan.
*Mitäköhän tekisin?* kysyin itseltäni. Katsoin leiriä ja päätin syödä ja mennä sitten oppilaidenpesään odottamaan Purotassua. Tassuttelin tuoresaaliskasalle. Valitsin hyvin laihan hiiren, se ei ollut muutakuin luuta ja nahkaa. Menin oppilaidenpesän eteen makaamaan. Söin hiiren nopeasti. Minulle jäi nälkä, mutten voinut sille mitään. Menin sisään oppilaidenpesään. Kävin makuulleen pedilleni. Yritin valvoa, mutta silmäluomeni alkoivat painaa. Nukahdin.
Purotassu, 07.11.2016
Palasimme myöhään iltapartiosta. Tassuttelin oppilaiden pesälle ja näin jo Saarnitassun nukkuvan. Menin sammalvuoteelleni ja nukahdin heti.
Heräsin soihen kun Saarnitassu tökki kylkeäni. Mieleeni muistuivat eilisen tapahtumat.
"Huomenta", nau'uin.
"Huomenta", naaras vastasi. Nousin ylös.
"Minulla on nälkä. Entä sinulla?" kysyin.
"On", Saarnitassu sanoi. Tassuttelimme tuotesaaliskasalle. Veimme tuoresaalista klaanin vanhimmille.
Söimme puoliksi oravan.
"Tämä on parhainta mitä tiedän", sanoin. Saarnitassu nyökkäsi. Nuolaisin huuliani.
"Mitäs sitten tehdään?" kysyin. Saarnitassu avasi suunsa vastatakseen. Katsoin naarasta lempeästi silmiin. Mieleeni muistui taas eilinen ja puskin naarasta lempeästi.
//Saarnitassu?
Saarnitassu, 07.11.2016
Puskin kollia iloisena.
"Mennäänkö vaikka harjoittelemaan taistelemista, saalistamaan, kävelylle?" ehdotin.
"Mennään vaikka kävelylle", kolli vastasi.
"Selvä", naukaisin.
"Lähdetäänkö heti?" Purotassu kysyi.
"Vaikka", vastasin. Hymyilin kollille. Lähdimme tassuttelemaan leiristä rinnakkain. Kävelimme leiristä. Lähdimme Nelipuille. Kävelimme rinnakkain. Hymyilin.
"Purotassu, tiedätkö mitä?" kysyin. Katsoin kollia.
"Kerro", tuo vastasi hymyillen.
"Että haluaisin olla jo soturi, niin voisimme olla vapaita tekemään mitä vaan", naukaisin.
"Totta", Purotassu vastasi. Painauduin kiinni kollin kylkeen. Vedin henkeeni kollin tuoksua. Hymyilin. Kävelimme edelleen eteenpäin.
"Mennäänkö sittenkin Jokiklaanin rajalle?" kysyin.
"Mennään vaan, se olisikin parempi vaihtoehto", kolli vastasi. Vaihdoimme suuntaa. Kävelimme hiljaisuuden vallitessa joelle. Istuimme maahan vierekkäin. Hivuttauduin lähemmäs kollia. Tuo vilkaisi minua hymyillen. Hymyilin takaisin. Turkkimme koskettivat toisiaan. Katsoin jokea, se oli kaunis. Oli auringonhuippu. Oli tyyntä. Kuuntelin joen solinaa. Haistoin metsän ja joen ja Purotassun tuoksun. Hymyilin iloisena. Jokiklaanin reviirillä ei näkynyt ketään. Linnut eivät enää visertäneet. Alkoi sataa pieniä lumihiutaleita.
"Kannattaisiko palata leitiin?" Purotassu kysyi.
"Joo", vastasin. Lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Lunta satoi satamistaan. Vihdoin saavuimme leiriin. Menimme oppilaidempesään suojaan lumisateelta. Menin makuulle pedilleni. Painoin pääni sammaliin. Purotassu tuli viereeni. Painauduin tuon lämpimään kehoon kiinni. Vedin hänen tuoksuaan sisääni. Olin onnessani. Iloisempi en olisi voinut olla.
Aurinkotassu, 08.11.2016
Katselin kuinka Saarnitassu jutteli iloisesti Purotassun kanssa.
*Emmekö olekaan enää parhaita kavereita?* ajattelin. Kun Purotassu ja Saarnitassu olivat astumassa sisään pesään, otin heidät kiinni.
"Saarnitassu... Minulla on sinulle asiaa. Tule", mau'uin ja puikahdin ulos.
"Niin?" Saarnitassu katsoi minua.
"Että... Olemmeko enää ystäviä? Olet vain koko ajan sen Purotassun kanssa", livautin.
"Tietenkin! Eikö sinulla sitten ole muita ystäviä? Minulla ainakin on! Enkö saisi olla muiden ystävieni kanssa senkin hiirenaivo?!" Saarnitassu kivahti.
"Ei minulla ole muita ystäviä", vastasin hiljaa. Se oli totta; Minulla ei ollut muita ystäviä ja Paatsamapilveä ei varmaankaan laskettu. Katsoin Saarnitassua silmiin. Tuon silmissä säihkyi uteliasuus ja myötätunto.
"Anteeksi... En tiennyt", Saarnitassu mutisi., En kuullut sitä tai en ollut kuulevinani. Juoksin pois kyyneleet silmissä. Pääsin ukkospolulle. Siinä pysähdyin kuuntelemaan seurasiko Saarnitassu minua. Ei. Olin toivonut muuta. Istuin hetken puuskuttaen ukkospolun reunalla. Oli alkanut hämärtää.
(ei tarinan loppua, koska ei oleellista Purotassun kannalta)
Saarnitassu, 08.11.2016
"Haen apua", hätääntynyt ääni naukui. Kuulin tassujen rummuttavan pois. Makasin kylmissäni Aurinkokivien päällä. Kylmyys tunkeutui luihini asti. Hytisin kylmissäni kiven päällä, mutten aikonut luovuttaa.
Heräsin yrttien hajuun. En sanonut mitään. Minulla oli lämmin. Avasin silmäni. Nousin istumaan. Minulla ei ollut enää yhtään kylmä.
"Saanko mennä oppilaidenpesään?" kysyin parantajalta.
"Ensin saat kertoa mikä idea oli lähteä, ulos, kylmään?" Parantaja kysyi vihaisena.
Löntystelin raskain askelin oppilaidenpesään. Tassuni raahasivat maata. Menin oppilaidenpesään. Lysähdin sammalille. Parantaja oli nuhdellut minua. Kyyneliä alkoi valua silmistäni. Itkin vuolaasti. Taakkaa oli liikaa harteillani.
Purotassu, 08.11.2016
"Saarnitassu", kuiskasin tuon korvaan.
"Oliko se valetta mitä puhuit minulle silloi. Olit ihastunut minuun? Oletko enää?" sanoin kysellen.
"Minulla on nyt paljon asioita käsiteltävänä", tuo vastasi.
"Anteeksi", sanoin.
"Ei ollut tarkotus", sanoin.
"Kerto koko juttu", naaras sanoi.
"Näin kun menit ulos silloin todella myöhään. Et olisi saanut mennä! En kuitenkaan lähtenyt perääsi sillä luulin sinun valehdelleen minulle että pidit minusta. Kun Aurinkotassu on jostain mököttänyt koko ajan... Luulin ettet enää pidä minusta!" kuiskin. Naaras nyökkäsi.
"Mutta jos nyt jaksaisit sanoa; pidätkö minusta enää?" kysyin.
//Saarnitassu?
Purotassu, 01.11.2016 Muistelin tämän päiväistä partiotamme. Olin päässyt mukaan. Olin tassutellut ensin Kirsikkaviiksen seurassa ja sitten siirtynyt kuuntelemaan Saniasihännän ja Korppisielun mukavaa keskustelua. He olivat olleet mahtavia. Saniaishäntä oli haistanut ketun ja kertonut sen jo aikaa sitten menneen Varjoklaanin puolelle. Saniasihäntä oli aika hyvä. "Hyvää yötä", sanoin muille oppilaille oppilaiden pesässä. Kuulin pari vastausta. Osa oppilaista oli jo nukahtaneet sammalvuoteilleen. Viimein löysin mukavan asennon ja nukahdin. Heräsin pieneen viimaan. "Huomenta", naukaisin. Kuulin pari vastausta. Nousin ylös ja tassuttelin raikkaaseen ilmaan ulos oppilaiden pesästä. Jäin oppilaiden pesän suulle ja odotin Kirsikkaviistä. Lopulta Kirsikkaviiksi tassutteli eteeni istahtaen. "Huomenta Putotassu", Kirsikkaviiksi naukui. "Huomenta", sanoin. Katsahdin kysyvästi Kirsikkaviikseen. "Tänään voimme mennä harjoituskuopalle harjoittelemaan paria liikettä. Mutta ensin vie klaaninvanhimmille ruokaa ja vaihda heidän alusensa", mestarini sanoi. Nyökkäsin ja tassuttelin tuotesaaliskasalle. Otin tuoresaalista ja kipitin klaaninvanhimpien pesälle. "Huomenta", sanoin saapuessani klaaninvanhimpien pesälle. "Huomenta vain", kuului vastaukseksi. Nyökkäsin ja annoin tuoresaalista kaikille. "Olkaa hyvät", sanoin. Vaihdoin aluset nopeasti sen jälkeen kun klaaninvanhimmat olivat syöneet. Tulin tuotesaaliskasalle. Otin touresaaliskasasta pienen hiiren ja menin Kirsikkaviiksen luo. "Voit syödä", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin ja aloin syömään hiirtä. Hiiren ihana maku tulvahti kielelleni ja hymähdin sen mausta joka sai minut hyvälle tuulelle. Nuolaisin huuliani niin kuin aina nuolaisin ruokailuni jälkeen. "Hyvää varmaan", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin hymähtäen. "Voit olla nyt rauhassa. Tulen hakemaan sinut kun menemme harjoittelemaan", Kirsikkaviiksi sanoi. "Selvä", sanoin. //Joku oppilas? Purotassu, 02.11.2016 Kävelimme Kirsikkaviiksen kanssa harjoituskuopalle. "Minä näytän", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin. Kirsikkaviiksi näytti liikkeen ja mknä koitin perässä. Mätkähdin maahan. "Uh", naukaisin. "Uudestaan", Kirsikkaviiksi sanoi. Rein uudestaan ja epäonnistuin. "Nosta pääsi ylemmäs niin näet seuraavan vaiheen tullessasi alas", mestarini neuvoi. Koitin uudestaan ja se meni vähän paremmin. "Tasapaino", mestarini huomautti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja koitin uudelleen. Onnistuin! "Hienoa", Kirsikkaviiksi sanoi. "Koitammeko uutta?" kysyin. "Emme tänään",Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin. Tassuttelimme pesiimme. //Joku? Purotassu, 04.11.2016 Kävelin tuoresaaliskasalle nälissäni. "Vie ensin tuoresaalista kaalinvanhimmille", Kirsikkaviiksi sanoi takaani. Otin tuoresaalista ja vein ne klaaninvanhimmille. "Saat syödä", Kirsikkaviiksi sanoi kun tulin takaisin klaaninvanhimpien pesältä. "Selvä", sanoin. Söin nopeasti. "Ei ole kiirettä", mestarini sanoi. "Tiedän", mau'uin. "Sinun ei tarvitse ahmia. Syö ihan rauhassa", Kirsikkaviiksi sanoi. "Haluan syödä näin", sanoin. Kirsikkaviiksi nyökkäsi. "Menen sotuteiden pesälle", mestarini sanoi syötyäni. "Ja minä oppilaiden pesälle", nau'uin. Kirsikkaviiksi nyökkäsi ymmärtäväisesti ja tassutteli sotureiden pesälle. Minä menin oppilaiden pesälle. //Joku oppilas? Purotassu, 05.11.2016 Näin saalistaessani oravaa Saarnitassun tippuvan puusta. Kipitin nopein loikin Saarnitassun luo ja tökkäsin hänen kylkeänsä lempeästi. "Oletko kunnossa?" kysyin. Tuo mumisi jotain mutten saanut siitä selvää. "Jatkaisitko nousta ylös", sanoin. "Ehkä", Saarnitassu vastasi. Saarnitassu nousi ylös hieman huiveroisesti. "Hyvä", naukaisin. "Entä pystytkö kävelemään? Koita", sanoin. "Voihan sitä aina koittaa", Saarnitassu naurahti vakavana. Nyökkäsin. Saarnitassu otti askeleen. "Noh, tuntuuko missään?" kysyin. //Saarnitassu? Saarnitassu, 05.11.2016 "Sattuu", naukaisin. Otin askeleen, mutta mätkähdin maahan ja silmissäni sumeni. Heräsin jossain pimeässä. Koko kehoni oli kipeä. Takatassussani kipu oli viiltävä. *Tähtiklaani auta*, mietin mielessäni. Silmäni alkoivat tottua pimeään. Olin parantajanpesässä. "Mitä tapahtui?" Kysyin pienesti. Muistikuvat tulvivat mieleeni. "Minun pitää nähdä Aurinkotassu ja Purotassu", sopersin. Yritin nousta ylös, mutta takajalkaani sattui. Kyyneliä valui poskilleni, mutta yritin silti. "Mitä sinä teet, et sinä voi lähteä mihinkään", kuului Kuiskevirran ääni. "Minun pitää nähdä Aurinkotassu ja Purotassu", naukaisin itkuisena. "Ensin menet makuulle", Kuiskevirta käski. Lysähdin makuulle. En saisi nähdä ystäviäni. Laskin pääni sammaleille. "Ota tästä unikonsiemeniä", Ututassu naukui. En huomannutkaan, että tuo oli tullut vierelleni. Tein työtä käskettyä ja söin unikonsiemenet. Vaivuin uneen. Purotassu, 05.11.2016 Tassuttelin parantajan luo. "Saanko käydä katsomassa Saarnitassua?" kysyin. "Selvä, mutta älä herätä häntä ellei hän ole jo herännyt", Kuiskevirta sanoi nyökäten. Kumarsin ja astelin hiljaa Saarnitassun viereen. Tuo heilutti korvaansa ja katsoi silmiini heräten. "Tuntuuko jo paremmalta", sanoin. Kuului muminaa ja Saarnitassu nyökläsi hyvin pienesti. "Muista, sinulla on nyt kaikki hyvin", sanoin hiljaa. Kosketin hellästi tuon korvaa ja hymähdin. "Kuiskevirta ja Ututassu pitävät sinusta hyvää huolta", sanoin. Taas Saarnitassu nyökkäsi hyvin pienesti. "Luotan heihin täysin", Saarnitassu sanoi hyvin hiljaa. Nyökkäsin. //Saarnitassu? Saarnitassu, 05.11.2016 "Kiitos, että autoit minut pois metsästä", naukaisin. "En olisi voinut muutakaan", Purotassu kehräsi. Hymyilin. *Olenko ihastunut?* kysyin itseltäni, mutta en osannut vastata. "Kiitos silti", vastasin. Katsoin kollin silmiin hymyillen. Unikonsiementen väsy alkoi painaa minua. Laskin pääni sammalille. "Hyvää yötä", Purotassu naukaisi ja kosketti korvaani. Sitten nukahdin. Heräsin. Silmäni tottuivat hetkessä hämärään. Makasin sammalilla parantajanpesässä. Oli päivä. kipu ei tuntunut enää niin voimakkaana, mutta tuntui se silti. Suljin silmäni ja ajattelin Purotassua. Kolli oli ihana, mutta en voi olla vielä ihastunut. *Senkin hiirenaivo*, mietin mielessäni. Purotassu, 05.11.2016 Makasin oppilaiden pesässä sammalvuoteellani. *Tuntuu jotenkin oudolta*, mietin. Astelin tuoresaaliskasalle ja otin tuoresaalista hampaihini ja kannoin ne klaanin vahimmille. "Syö vain", Kirsikkaviiksi sanoi kun näki minun antavan tuoresaalista klaanin vanhimmille. Nyökkäsin. Söin oravan jonka jälkeen menin Saarnitassun luo. "Huomenta", nau'uin. "Huomenta", Saarnitassu vastasi. *Taas se kuumottava tunne*, mietin. "Miten jalkasi voi?" kysyin. "Ihan hyvin. Ei siihen kamalasti enää satu", Saarnitassu sanoi. Nyökkäsin. //Saarnitassu? Saarnitassu, 05.11.2016 Katsoin hetken seinää. Purotassu tuli luokseni. Olin siitä iloinen. "Entä miten siellä tämän pesän ulkopuolella menee?" kysyin. "Hyvin, oppilaidenpesä on vähän tyhjä ilman sinua", Purotassu naukaisi. Kehräsin hilpeästi. "Haluan ulos tästä pesästä, en jaksa enää vain maata", nau'uin. "Tulette sitten pian takaisin", Kuiskevirta naukaisi. "Selvä", naukaisin. Purotassu auttoi minut ylös. Kävelimme ulos pesästä. Vedin raikasta ilmaa keuhkoihini. Jotkut kissat tervehtivät minua ja kysyivät miten voin. Vastasin noille. "Käydään kävelemässä metsässä", naukaisin. Halusin olla Purotassun kanssa kahden. Tuo nyökkäsi. Lähdimme leiristä. Purotassu, 05.11.2016 Tassuttelimme metsässä. Näin oravan ja pyydystin sen. Kahdella rivakalla iskulla orava oli jo eloton. Kannoin oravaa suussani samalla kun kävelimme Saarnitassun kanssa. Käännyimme takaisin leiriin ja kävin viemässä oravan tuoresaaliskasaan. Menimme takaisin parantajan pesälle ja Saarnitassu meni takaisin lepäämään. "Se virkisti kummasti", Saarnitassu naukaisi. "Samoin", kehräsin tyytyväisenä. "Sait jopa saaliinkin", Saarnitassu naukaisi. "Mm", mumisin kiitollisena. "Minun pitää mennä Kirsikkaviiksen kanssa harjoituksiin. Pärjäät varmasti täällä", sanoin. Saarnitassu nyökkäsi. Lähdin Kirsikkaviiksen luo ja menimme harjoitus kuopalle harjoittelemaan paria taisteluliikettä. Kokeilin paria Kirsikkaviikseen Kirsikkaviiksen luvalla. Palasimme hämärän aikaan leiriin. Menin Saarnitassun luo. "Miten on mennyt?" kysyin. //Saarnitassu?
Purotassu, 27.10.2016
Haukottelin. Minua väsytti. Kirsikkaviiksi tepasteli luokseni nopeaan tahtiin. "Hei", Kirsikkaviiksi sanoi. "Hei", vastasin nyökäten ystävällisesti. "Miten on mennyt?" mestarini kysyi. "Hyvin", naukaisin. Kirsikkaviiksi nyökkäsi ja istuutui. Istuin itsekkin. Kiepautin häntäni etutassujen eteen ja odotin Kirsikkaviiksen sanovan jotain. "Huomenna aloitetaan soturilakeilla", Kirkasviiksi sanoi. Nyökkäsin. "Luulen ja uskon siihen että tiedät klaanimme säännöt?" Kirkasvikksi kysyi. "Tiedän minä", vastasin nyökkäillen. "Eli huomenna Soturilaki", sanoin nopeasti. "Juuri niin", mestarini nyökkäili. Kirsikkaviiksi tassutteli pois päin. "Vai niin. Pitää muistaa, että huomenna on Soturilaki opetusta", huokaisin ja nuolaisin häntääni. Huokaisin uudestaan katsoen ympärilleni. Näin vain kaksi soturia hieman kauempana. He puhuivat jotain mutta en kuitenkaan kullut enkä kuunnellut. Hymähdin ja nousin tassuilleni. //Joku oppilas?
Purotassu, 28.10.2016
Näin Pyörretassun. Olin katsellut hänen ja hänen mestarinsa keskustelua kauempaa vähän aikaa. En ollut kuitenkaan kuullut mitään ja astelin Pyörretassun viereen. "Hei Pyörretassu", nau'uin. "Hei Purotassu", Pyörretassu sanoi nyökäten. Nyökkäsin hänelle. "Mitäs sinulla on tänään tehtävänä?" kysyin. "Noh, menen iltapartioon", Pyörretassu vastasi. Nyökkäilin. "Voih, varmasti kivaa", sanoin. "No on! Sain auringon huipun ja auringon nousun vapaata", Pyörretassu sanoi. "Minulla taitaa olla tämä päivä kokonaan vapaata sillä huomenna aloitamme soturilailla", sanoin. "Sittenhän voisimme viettää niin kauan aikaa yhdessä kunnes väsymys tulee tai minä lähden iltapartioon", Pyörretassu sanoi. "Joo, mitä tehdään?" kysyin. Kallistin hieman päätäni. //Pyörre? Joku?
Purotassu, 28.10.2016
//anteeksi mutta tuosta aiemmasta tuli niin tönkkö ja lyhyt että päätin jatkaa itse... Katsoin Pyörretassun tummansinisiin silmiin. Huomasin kollin miettivän. Pyörretassun siniharmaassa turkissa oli takku. Vilkuilin takkua kunnes tajusin että olisi parasta jos sanoisin siitä. "Pyörretassu, sinun turkissasi on takku", sanoin nopeasti ja katsoin äkkiä maahan. "Ai, kiitos", kolli sanoi ja nuolaisi takkukohtaa ja takkukohta sileni. Nyt kollin siniharmaa turkki oli sileä ja olin hieman kateellinen. Pudistin päätäni. *En ole kateellinen. Kollilla on vain hienompi turkki kuin minulla* "No, mikä on?" Pyörretassu kysyi. "Ei mikään", sanoin kiusaantuneena. *Soturit eivät ole kateellisia toisilleen... Olenhan minä vielä oppilas mutta silti* "Niin eli mitä teemme?" kysyin hieman epäröiden. "Mennäänkö etsimään juttuseuraa?" Pyörretassu ehdotti. "Mennään vain", sanoin pikaisesti. "Mennään katsomaan löytyisikö oppilaiden pesästä ketään?" Pyörretassu sanoi. "Noh, voidaan mennä", vastasin. Aloimme Pyörretassun kanssa kävelemään kohti oppilaiden pesää. "Oletko siis jo nähnyt mestarisi tänään?" kolli kysyi minulta. "Olen, heräsin aikaisin ja Kirsikkaviiksi, mestarini oli jo hereillä", sanoin. "Niin", kolli sanoi. Astuimme sisään oppilaiden pesään muttemme nähneet ketään. Pyörretassu istahti oman pesänsä viereen. Minä tein samoin. "Missä kaikki ovat?" kysyin nopeasti hiljaisen hetken jälkeen. "Varmaankin partiossa tai harjoittelemassa", kolli naukui. "Silloin juuri kun heitä tarvitsisimme", virnistin. "Noh, tämä ei nyt mikään vakava asia ole" Pyörretassu sanoi. "No ei", naurahdin. Nousin tassuilleni ja nyökkäsin Pyörretassulle. "Menisimmekö tekemään jotain muuta?" kysyin. "Vaikka", kolli vastasi. "Päätä sinä mitä", sanoin. Tuijotin kollin tummansinisiin silmiin. Odotin vastausta korvat höröllä. Kiepautin häntäni sivulle. Sitten toiselle sivulle odottaen kärsimättömänä vastausta. //Pyörre? Joku oppilas? Ihan kuka vaan!
Purotassu, 29.10.2016
"Minä varmaan lepäisin tämän vapaan hetken", Pyörretassu naukaisi. "Noh, kyllä se käy. Löydän varmasti jotain tekemistä", sanoin nopeasti ja varmasti. *Minua väsyttää mutta haluan juttuseuraa*, mietin. "Minä menen etaimään muita", sanoin. "Mene vain", kolli maukui. "Hei hei", sanoin. Pyörretaasu nyökkäsi. Tassuttelin hetken ja istahdin. Nuoliasin hännänpäätäni nopeasti. Tein sen uudelleen. *Voi kuinka ikävöin pentuaikoja*, mietin. *Silloin oli ihan vähän tehtävää*, lisäsin. Nuolin tassuani. "Haluaisin palata siihen aikaan", sanoin hiljaa huokaisten. "Mutta minun putää elää nyt tässä hetkessä", naurahdin.
Purohäntä, 29.10.2016
//Jäi äsköinen hieman kesken... Näin Aurinkotassun. Hänen kanssaan oli Totuuspentu. Tassuttelin heidän luokseen. "Hei Aurinkotassu ja Totuuspentu", sanoi. "Hei", Totuusoentu sanoi. Aurinkotassu nyökkäsi ystävällisesti. "Hei", Aurinkotassu sanoi. "Sain tämän päivän vapaana... Ainakin luulisin ellei Kirsikkaviiksi keksi mitään tekemistä minulle. Huomenna opettelen Soturilain", sanoin. "Sinulla on näköjään klaaninvanhimpien kanssa töitä" sanoin nopeasti. "On minulla", Aurinkotassu vastasi. Nyökkäsin. "Purotassu!" kuului huuto takaani. Tunnistin äänen Kirsikkaviiksen ääneksi. "Niin", sanoin. "Älä luulekkaan että saisit koko päivän vapaata" Kirsikkaviiksi naurahti. "En luullutkaan", sanoin ja vilkaisin Aurinkotassua. "Aurinkotassulla on varmasti tekemistä", Kirsikkaviiksi sanoi ja Aurinkotassu jatkoi hommiaan. "Purotassu, vaihda klaaninvanhempien makuualustat", Kirkasviiksi lisäsi. "Selvä", sanoin pikaisesti ja otin vanhat aluset pois ja hain uusia tilalle. "Noin juuri, tee tuo sama kaikille", Kirsikkaviiksi sanoi. "Teen, teen", nau'uin. Kirsikkaviiksi tassutteli pois ja minä jatkoin hommiani. Olin saanut kaikki aluset vaihdettua ja klaanivanhemmat sanoivat kiitoksensa nyökkäillen. Lähdin oppilaiden pesälle. //Joku oppilas...?
Purotassu, 30.10.2016
Olin kuullut että Totuuspentu oli tippunut jokeen. Ajattelin käydä vilkaisemassa Totuuspentua. Kävelin pentutarhalle missä Totuuspentu makasi emonsa vierellä. "Kaikki hyvin?" kysyin. "On, kiitos Paatsamapilven", Taivastähti naukui. "Minä tästä lähdenkin ja annan teidän levätä", sanoin kumartaen syvään ennen kuin peruutin pati askelta ja käännyin. *Onneksi ei käynyt pahemmin*, mietin ravistellen päätäni. Harmaansinertävässä turkissani oli takkuja. Nuolaisin takut suoriksi ja tassuttelin oppilaiden pesälle. Oppilaiden pesän suulla minua odotti Kirsikkaviiksi. "Hei Kirsikkaviiksi", sanoin. "Hei", Kirsikkaviiksi naukui. "Mitä teen tänään?" kysyin. "Etkö muista?" Kirsikkaviiksi sanoi. "Ai niin, soturilaki", sanoin nolona. Kilpikonnakuvioinen mestarini pudisti päätänsä. "Sinun piti muistaa. Seuraavalla kerralla kun sanon mitä teemme huomenna sinun pitää muistaa", mestarini naukui. "Selvä, Kirsikkaviiksi", sanoin hiljaisella äänellä. "Mutta nyt aloitamme", Kirsikkaviiksi sanoi. Kertasimme soturilain moneen kertaan. Kirsikkaviiksi kyseli minulta kysymyksiä soturilakeen liittyen. Ensimmäisiin kysymyksiin vastasin väärin. Sitten kertasimme uudestaan ja muistin ne jo hieman paremmin. Olimme kerrannett soturilakia jo kauan ja muistin sen melkein ulkoa. "Tällä kertaa osasit vastata kaikkiin muihin kysymyksiin paitsi kahteen", mestarini sanoi. "Onko se hyvä vai huono?" kysyin. "Hyvä", Kirsikkaviiksi sanoi. "Mitä teemme huomenna?" kysyin. "Soturilaki", mestarini sanoi nopeasti. "Muista se", Kirsikkaviiksi sanoi ja lähti tuoresaaliskasalle päin. "Muistetaan" sanoin hiljaa. //Joku?
Purotassu, 30.10.2016
Katsoin hetken Kirsikkaviiksen perään. Mahani kurni. Kipitin nopeasti mestarini vierelle. "Minulla on nälkä", sanoin. "Ennen kuin saat itse syödä käy viemässä tuoresaaliskasasta klaanin vanhimmille ruokaa. Odottelen sinua täällä", Kirsikkkaviiksi sanoi. Nyökkäsin ja nappasin oravan tuoresaaliskasasta ja etsin vielä pari hiirtä. Tuoresaaliskasa oli hyvän kokoinen ajatellen vuodenaikaa. Kirsikkaviiksi sanoi menevänsä iltapartioon ja pyydystäisi tuoresaaliskasaan enemmän riistaa. Nyökkäsin hänelle ja kannoin tuoresaaliita suussani kunnes saavuin klaanin vanhimpien pesälle. "Hei", sanoin kumartuen hiukan osoittaakseni ystävällisyyttä. Kyselin klaanin vanhimmilta kuulumisia ja he taas minulta. Tarjosin heille tuoresaalista ja he kiittivät. Kun olin puhunut klaanin vanhimpien kanssa riittävästi ajan kanssa peruutin askeleen taaksepäin nyökäten. "Olkaa hyvät ja syökää vain rauhassa. Minä menen itsekkin syömään että jaksan huomiseen", sanoin kohteliaasti ja käännin selkäni. Katsoin pesän suulla taakseni. Jatkoin matkaani tuoresaaliskasalle jossa Kirsikkaviiksi odotti minua. "Veitkö ne varmasti klaanin vanhimmille", Kirsikkaviiksi sanoi epävarmana. "Vein", sanoin. "Sitten saat syödä itse", Kirsikkaviiksi sanoi. Nyökkäsin ja valikoin pullean hiiren tuoresaaliskasasta. "Syön nyt", sanoin kysyvästi. "Syö vain", Kirsikkaviiksi sanoi. Söin hiiren nopeasti ja nuolin huuliani lopuksi. "Muista huomenna soturilaki", mestarini sanoi. Nyökkäsin. "Teemmekö muuta?" nau'uin. "Harjoittelemme perus liikkeitä", Kirsikkaviiksi sanoi. "Eli saan harjoitella taistelua?" kysyin. "Emme me taistele. Me harjoittelemme liikkeitä. Sitten kun osaat liikkeet voit kokeilla niitä minuun", Kirsikkaviiksi sanoi. "Ymmärrän", sanoin nyökäten. "Minä lähden kohta iltapartioon", mestarini sanoi. "Saanko tulla mukaan?" kysyin hiljaisella äänellä. "Et tällä kertaa, mutta pääset kyllä joskus mukaan", Kirsikkaviiksi sanoi. "Eli saan lopun ajan vapaata", sanoin. "Saat", masterini nyökkäsi. "Menen valmistautumaan", Kirsikkaviiksi sanoi. "Minäkin menen", sanoin. //Joku?
Purotassu, 30.10.2016
Olin onnellinen Saniaishännän puolesta. Hän oli päässyt tänään soturiksi. Onnittelujen jälkeen tassuttelin oppilaiden pesälle. Oppilaiden pesän edessä istui Kirsikkaviiksi. "Nuku hyvin", Kirsikkaviiksi sanoi. "Samoin", sanoin. "Minäkin haluaisin olla soturi. Niin kuin Saniaishäntä ja sinä", sanoin. "Kaikki aikanaan", mestarini naukui. "Mutta menehän nukkumaan että jaksat huomenna", Kirsikkaviiksi lisäsi. "Kyllä", sanoin nyökäten. Kirsikkaviiksi tassutteli sotureiden pesälle ja minä taas oppilaiden pesälle. Menin sammalvuoteelleni makaamaan. Nuolaisin tassuani. Tunsin viileän tuulen vireen kasvoillani ennenkuin nukahdin. //Joku oppilas?
Purotassu, 31.10.2016
Heräsin raikkaaseen aamuun. Tuuli ujelsi kylkeeni jäätävästi ja vaihdoin asentoa painautuen syvemmälle sammalvuoteeseeni. Olisin halunnut nukkua vielä mutta tiesin, että oli aika herätä. En puhunut paljoa oppilaiden kanssa. Tunsin vihlaisun kun mietin mitä muut ajattelisivat minusta. *Purotassu on laiskimus. Noin he varmaan puhuvat minusta selkäni takaa. En kuitenkaan halua kysyä mitään, vaikka ajattelisivat minut epäkohteliaaksi*, mietin irvistäen. *Tänään soturilaki*, mietin. *Ja myöskin pari taistelu liikettä*, mietin ja kuvittelin hiekkaisen harjoituskuopan mielessäni. Nousin tassuilleni ja tassuttelin oppilaiden pesän suulle. Kipitin nopeasti sotureiden pesälle ja jäin odottamaan milloin Kirsikkaviiksi tulisi ulos. Pian Kirsikkaviiksi asteli ulos ja naukuin tovereilleen heipat. Kirsikkaviiksi tassutteli tuoresaaliskasalle ja valikoi oravan syömisekseen. "Vie klaaninvanhimmille riistaa ja sitten tule takaisin ja ota itsellesi", Kirsikkaviiksi naukui. Nyökkäsin ja otin riittävästi riistaa hampaihini ja kuljetin ne klaaninvanhimmille. Jutustelin niitä ja näitä kunnes kaikki olivat syöneet. Menin takaisin tuoresaaliskasalle ja Kirsikkaviiksi oli jo syönyt oravan. "Nyt voit syödä itse", mestarini naukui. Nyökkäsin taas. Otin oravan ja hotkn sen nopeasti. "Ei olisi ollut kiirettä", mestarini totesi. "Haluan olla ajoissa", sanoin nyolaisten huuliani. "Ensin soturilaki sitten harjoittelu", Kirsikkaviiksi sanoi. "Selvä", sanoin. Kertasimme samalla tavalla kuin eilenkin ja muistin jo soturilain ulkoa. Kertasimme varmuudeksi vielä monta kertaa kunnes lähdimme harjoituskuopalle. Kirsikkaviiksi näytti liikkeen. "Tee samoin", mestarini sanoi. Nyökkäsin ja koitin mutta tein sen aivan väärin. "Katso, älä sulje silmiä", Kirsikkaviiksi neuvoi. Koitin uudestaan silmät auki mutta mätlähdin maahan kylelteni. "Auts", ähkäisin. "Sattuiko?" Kirsikkaviiksi kysyi. "Ei", vastasin. Koitin taas uudelleen ja onnistuin melkei. Horjahdin vain lopussa. "Koita uudelleen", Kirsikkaviksi sanoi. Nyökkäsin ja koitin uudelleen. Onnistuin! "Miten se meni?" kysyin. "Hyvin", mestarini vastasi. Nyökkäsin hymyillen. "Tämä riittää", Kirsikkaviiksi sanoi ja tallusteli kauemmas. Kipitin mestarini vierelle. "Entä nyt?" kysyin. "Vapaata", Kirsikkaviiksi sanoi. "Valmiataudu huomiseen", mestarini lisäsi. "Mitä silloin?" kysyin. "Rankka päivä", mestarini vastasi. Nyökkäsin ja menin oppilaiden pesälle. // Joku oppilas?
Purotassu, 31.10.2016
Aurinkotassu ja Saarnitassu olivat lähteneet metsästämään. Olisin halunnut kysyä hwiltä pääsisinkö mukaan mutten halunnut. *Olen hiirenaivo*, ärisin mielessäni. *Nyt kökötän täällä yksin vailla ystävää. Ja se ln minun itseni syytä*, mietin huokaillen. Kävin katsomassa oppilaiden pesän suulla näkyikö Kirsikkaviistä. Ei näkynyt joten menin takaisin istumaan sammalvuoteelleni. Olin ollut illalla aina niin väsynyt etten ollut katsellut paljoa ympärilleni. *Johtuuko tämä minusta, ettei kukaan melkein koskaan puhu minulle?* kysyin itseltäni. Nyökkäsin itselleni vastaukseksi. Se taitaa tosiaan johtua minusta. Mutta en halua muuttua. Mielestäni olen ihan normaali mutta mkkä sitten on. Haluaisin olla kuin muut. Sellainen jolle juteltaisiin ja jota pyydettäisiin mukaan. Ei kai mahda mitään jos niin ei ole. Pitää tyytyä tähän. Ehkä soturit ottavat paremmin vastaan?! //Joku?