Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Ruskapentu, Ruskatassu, Ruskaraita
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani → Erakko → Myrskyklaani
Syntynyt:
Kuollut:
Kuolinsyy: Riemutuho tappoi
KP: 230
Ulkonäkö: Kullanruskea, hyvin suurikokoinen kolli. Hän omaa paksun ja pitkän turkin, joka on pehmoista ja hyvinvoivaa. Kollin tassut ovat vitivalkeat, hänen turkillaan on tummanruskeita, melko paksuhkoja. Raitoja ei ole kasvoissa, rinnassa, vatsassa tai jaloissa. Ruskaraidan lavat ovat leveät ja tassut suuret. Häntä on melko lyhyehkö, karva siinä on pitkää ja hyvin pehmeää. Ruskaraidan silmät ovat kirkkaanvihreät, ne ovat tummemmat keskeltä ja reunoilta vaaleammat. Kollin vasemman silmän yli kulkee arpi, joka ei ole rikkonut silmämunaa. Hänen vasemmassa kyljessään on pystysuuntaan kulkeva arpi, samoin vatsassa, mutta arpi kulkee vatsan lävitse, eli kun kissa menee makaamaan sinuun päin maahan selälleen, arpi on pystyyn päin, eli päästä häntään päin. Luonne: Ruskarita on hyvin lempeä kolli, joka rakastaa pentuja ja pitää niiden kanssa leikkimisestä. Kolli on hyvin rohkea, kuolisi klaaninsa, rakkaansa tai perheensä vuoksi. Hän on hyvin uskollinen, sekä klaanilleen että Tähtiklaanille. Ruskaraita on hyvin luotettava, eikä osaa valehdella tai paljasta koskaan toisten hänelle kertomia salaisuuksia. Kolli oppii nopeasti ja kertoo mielellään elämästään. Ruskaraita on hyvin avoin, auttaa kaikkia ja rakastaa klaanissa oloa, eikä vaihtaisi missään nimessä klaaniaan tai vuotaisi yksityisasioita toisille klaaneille. Hän ajattelee kaksi kertaa, ennen kuin tekee mitään tyhmää. Ruskaraita omaa hyvin viisaita sanoja, mutta joskus saattaa kollilla mennä yli, kun kertoo viisauksiaan. Menneisyys: Ruskaraita, silloinen Ruskapentu syntyi Myrskyklaaniin viherlehtenä emolleen Lumikukalle ja isälleen Leijonaloikalle. Hänen isänsä oli uudelleensyntynyt Leijonatähti, jonka Ruskapentu ja hänen sisarensa, Mutapentu ja Vinhapentu saivat tietää heti. Ruskapentu pääsi oppilaaksi, ja suunnilleen siihen aikaan tuuliklaanilainen Routahäntä ja hänen kumppaninsa, Ruostekynsi saivat pentuja, jotka olivat Pyrypentu, Lupiinipentu ja Varpupentu. Varpupentu ihaili selkeästi Ruskatassua, joka ei välittänyt naaraasta. Kun Varputassu ja Lupiinitassu pääsivät oppilaiksi, molemmat paljastivat rakastavansa Ruskatassua ja siitä syntyi sota sisarusten välillä. Ruskatassu sanoi, ettei rakastanut kumpaakaan, mutta sisällään kolli tiesi rakastavansa Lupiinitassua. Yhtenä iltana, hän kertoi siitä Lupiinitassulle, kun he palasivat, kaksikko sai kuulla Varputassun kuolleen nälkään oppilaiden pesään. Ruskatassu tiesi sisällään, että se oli hänen vikansa, eikä anna sitä koskaan itselleen anteeksi, vaikka välillä sen unohtaakin. Ruskatassu sanoi Lupiinitassulle, etteivät he voi olla kumppaneita, mutta kuitenkin muutaman päivän päästä Ruskatassu huusi koko klaanin kuullen haluavansa olla Lupiinitassun kanssa, josta hänen isänsä, joka on hyvin Tuuliklaanivastainen sai raivokohtauksen. Ruskatassu ei sietänyt isänsä käytöstä, mutta lupasi olla olematta rakastavansa naaraan kumppani. Ruskatassu ja Lupiinitassu päättivät kuitenkin olla kumppaneita, tosin salaa.. Muuta: Pienimuotoisesti sukupuu:
Kumppani: Lupiinihäntä Isän emon isän emo: Pajutähti (kuollut) Isän emon isän isä: Aamunkajo (kuollut) Isän isän emo: Usvahäntä Isän isän isä: Vinhaviiksi (kuollut, uudelleensyntynyt Vinhasiipenä) Isän emon emo: Vihertähti (kuollut) Isän emon isä: Leijonatähti (kuollut) Isän emo: Virtaviiksi (kuollut) Isän isä: Sumuturkki Emo: Lumikukka Isä: Leijonaloikka Sisko: Mutalampi(kuollut) Veli: Vinhasiipi Poika: Kuuratassu(kuollut) Tyttäret: Varpusulka, Tuiskupentu(kuollut)
Theme song: Vaiettu rakkaus, kuvaa hyvin tuskaa, kun ei saanut ennen olla Lupiinihännän kumppani, vaan suhteen pitää vaieta Toiveet: Tosirakkaus, sekä joskus pentuja.
Ruskatassu 23.07.2015
Kohotin päätäni. Tulikynsi oli erotettu Myrskyklaanista ja Pyökkihäntä, sekä Puhuripentu olivat lähteneet hänen mukaansa. Istuskelin pentutarhan laitamilla, leiri oli melko tyhjä, olihan aurinkohuipun hetki, jolloin partiot ja saalistajat olivat ahkerimmillaan. Leirissä oli tällä hetkellä lisäkseni ainoastaan Kuiskevirta ja Vatukkatassu, jotka parantajan pesässä opettelivat yrttejä, sekä muutama soturi ja oppilas. Isäni, Leijonaloikka oli järjestänyt hurjasti partioita Kuolonklaanin reviirille, Pyökkihännän ja Tulikynnen vuoksi. Vilkaisin tuuliklaanilaispentua, joka oli saanut nimekseen Lupiinipentu.
"Hei", naukaisin pennulle, jonka sisaresta, Varputassusta oli tullut jo oppilas.
Pyrypentu oli vastikään sairastanut pentuyskää, joten hänkään ei ollut vielä oppilas.
"Hei", Lupiinipentu naukui.
"Leirissä on hiljaista, tekin voisitte tulla ulos", naukaisin pennulle, joka katseli minua hymyillen leveästi.
Varputassu loikki luoksemme ja katsoi minua omituisesti astellen kohti minua hymyillen.
"Oletko kunnossa?" kysyin ja työnsin naaraan pois turkiltani.
"Olen, paremmassa kuin ikinä!" hän kiljaisi innoissaan.
"Emo, voimmeko mennä ulos, Ruskatassu sanoi, että voisimme!" Lupiinipentu kiljaisi.
Pian hän ja hänen sisarensa, sekä Mutapentu ja Vinhapentu loikkivat ulos pesästä.
"Tähtipolku on saanut pentuja, joten Lumikukka hoitaa heitä nyt, eikä voi tulla ulos", Routahäntä ilmoitti.
"Ai, en olekaan nähnyt pentuja", ilmoitin.
"Toivottavasti saamme niitä vielä lisää, joka klaanille, paitsi Kuolonklaanille", Routahäntä sihisi hampaidensa välistä.
Nyökkäsin.
"He saivat jo Pyökkihännän ja Puhuripennun", huokaisin.
"Mitä?!" naaras ulvaisi.
"Ei ihme, kun he eivät olleet yötä pentutarhassa", naaras murahti.
"Pyökkihäntä rakastaa todella Tulikynttä", huokaisin.
"Ruskatassu, voitko opettaa meille taisteluliikkeitä?" Mutapentu ja Vinhapentu hihkuivat.
"En, kun teistä tulee oppilaita, voitte opetella kaikki liikkeet, mitä mestarinne opettavat", virnistin.
"Onko Lehtiturkki hyvä mestari?" Pyrypentu liittyi keskusteluun.
"On, osaan jo miltei Leijonaloikan kehittelemän liikkeen!" päästin suustani.
"Minkä?!" Varputassu hämmentyi.
"Ei mitään", naukaisin ja pudistin päätäni.
"Kerro nyt!" Varputassu huudahti ja loikkasi päälleni.
Potkaisin naaraan pois helposti.
"Okei", murahdin.
"Hän oppi sen oppilaana, kukaan muu, kuin hän ei osaa sitä täydellisesti, hän osaa myös pysäyttää ja estää liikkeen!" virnistin.
//Lupiini, Pyry, Vinha tai Muta? Toki soturitki voi jatkaa!:D
Lehtiturkki 24.07.2015
Kävelin ladossa ja katselin kissoja jotka tekivät kukin mitäkin. Yhtäkkiän kuulin takaani tutun äänen.
"Lehtiturkki tuletko kanssamme metsästämään?" vanha mestarini Leijonaloikka kysyi. Hänen takanaan oli Usvahäntä ja tämän oppilas Kotkatassu.
"Mikä ettei, käyn hakemassa Ruskatassun", sanoin.
"Hän taatusti haluaa näyttää mitä osaa", sanoin hymyillen ja Leijonaloikka naurahti. *Jännä juttu. Minun vanha mestarini ja paras ystäväni saivat pentuja ja yhdestä niistä tuli minun oppilas* ajattelin huvittuneena ja naurahdin.
"Mikä naurattaa?" Leijonaloikka kysyi uteliaana.
"Minun vanha mestarini päätyy yhteen parhaan ystäväni kanssa ja heidän pennustaan tulee minun oppilaani", kerroin huvittuneena.
"Totta. Meneppä hakemaan Ruskatassu", Leijonaloikka sanoi huvittuneena ja lähdin etsimään Ruskatassua. Löysin hänet pian ja juoksin hänen luokseen.
"Metsästämään", sanoin.
"Nytkö?" oppilas nurisi.
"Isäsi on mukana", sanoin ja oppilas ponkaisi pystyyn.
"Olisit heti sanonut, mennään jo", Ruskatassu maukui innoissaan. Kävelimme Leijonaloikan, Usvahännän ja Kotkatassun luokse.
"Mennään", Leijonaloikka sanoi ja hymyili pojalleen ennen kuin lähdimme. Hölkkäsimme kevyttä vauhtia kohti saalistus paikkaa ja saavuimme sinne nopeasti.
"Noniin Ruskatassu", sanoin ja oppilas katsoi minu selkä suorana.
"Mitä haistat?" kysyin. Ruskatassu alkoi etsiä vainua ja haistoi pian jotain.
"Hiiri", kolli sanoi ja nyökkäsin hyväksyvästi. Näin silmäkulmastani Leijonaloikan katsovan Ruskatassua hymyillen.
"Entä haistatko muuta?" kysyin ja oppilas näytti hämmentyvän. Ruskatassu jatkoi kuitenkin haistelua ja huokaisi helpotuksesta.
"Peltomyyrän", Ruskatassu sanoi,
"Hienoa", sanoin. Ruskatassu lähti vaanimaan Peltomyyrää.
"Olet opettanut häntä hyvin", Leijonaloikka kuiskasi minulle.
"Minulla oli hyvä opettaja", sanoin hymyillen. Katsoin Usvahäntää ja Kotkatassu. Kotkatassu oli saanut pienen hiiren ja Usvahäntä roikutti suussaan kuollutta peltomyyrää. Aloin itsekkin etsimään hajua ja pian haistoin oravan. Näin sen ketunmita päässä ja kyysristyin vaanima asentoon. Hyökkäsin oravan kimppuun ja tapoin sen yhdellä puraisulla niskaan, joka katkaisi sen. Leijonaloikka oli saanut pienen kanin ja Ruskatassun tassuissa oli kaksi laihaa hiirtä.
"Hyvä Ruskatassu", sanoi ja hän hymyili. Otimme saaliit hampaisiimme ja lähdimme hölköttämään kohti latoa.
"Harjoitellaanko huomenna lintujen saalistamista?" Ruskatassu kysyi.
"Vaikka. Mutta aamulla lähdemme kiertämään rajat", maukaisin. Oppilaani nyökkäsi. Saavuimme ladolle ja kävimme viemässä saaliimme tuoresaaliskasaan. Nappasin Ruskatassun saalistaman hiiren ja popsin sen muutamalla puraisulla.
Ruskatassu 17.07.2015
"Tänään se tapahtuu, sinusta tulee oppilas", emoni kuiskasi innostuneena korvaani.
"Epäreilua!" Mutapentu ja Vinhapentu valittivat.
"Kaikki kissat!" Saarnitähti ulvaisi.
"Myrskyklaaniin on kuusi kuuta sitten tullut pentuja, joista yhden on aika tulla oppilaaksi. Ruskapentu, astuisitko tähän eteeni", Saarnitähti naukui.
Astuin eteen.
"Tästä lähtien, aina siihen päivään saakka, tunnetakoon sinut Ruskatassuna. Mestariksesi saat Lehtiturkin. Toivon, että tuo nuori soturi opettaa sinulle kaiken, minkä Leijonaloikka on sinulle opettanut", naukui Saarnitähti.
Lehtiturkki loikki luokseni ja kosketti kuonollaan kuonoani.
"Ruskatassu! Ruskatassu!" neljä klaania hurrasi.
katsoin innoissani emoani ja sisariani, sekä uutta mestaria.
"Oliko isäni mestarisi?" kysyin häneltä.
"Oli, hyvä mestari olikin", hän virnisti.
"Sinulla on mahdollisuus oppia ainoastaan Leijonaloikan taitama liike, kuten sisarillasikin" naaras virnisti.
"Ihan tosi?" kysyin.
Naaras nyökkäsi.
//Lehtiturkki tai joku?:D
Lehtiturkki
//puhelimella
Katsoin hymyillen oppilastani.
"Aloitamme tarkastelemalla rajat", sanoin ja Ruskatassu katsoi minua hymyille.
"Mennään jo", Ruskatassu sanoi innoissaan. Nousin ja venyttelin jokaista raajaani ja haukottelin makeasti.
"Jäikö yöunet väliin?" Ruskatassu kysyi huvittenuuna.
"Ei, mutta raajat oli vähän jäykät", maukaisen ja lähden kävelemään kohti pienen reviirimme rajoja. Ruskatassu hyppi innoissaan vierelläni ja haisteli ilmaa innoissaan. Kiersimme kaikessa rauhassa reviirimme.
"Tyhmä kuolonklaani, varasti reviirimme", Ruskatassu sanoi närkästyneen, kun olin kertonut pikaisesti siitä, kuinka Kuolonklaani oli vallannut kaikkien neljän klaanin reviirit.
"Niin, onhan se tyhmää", sanoin hieman surullisena. Kävelimme kohti metsästys paikkaa.
"Tässä on metsästys paikka, täältä saa parhaiten saalista reviirillämme", sanoin ja pysähdyin istumaan Metsästyspaikalle.
"Opetellaanko metsästämään?" Ruskatassu kysyi innoissaan.
"Voisimme kokeilla vaanimista", ehdotin.
"Onko sinulla mitään hauskaa tarinaa siltä ajalta kun sinä olit oppilas?" Ruskatassy kysyi. Minä mietin hetken ja naurahdin.
"Kun minusta oli juuri tullut soturi lähdimme isädi ja emosi kanssa metsästämään. Emosi oli silloin vielä oppilas. Minä haistoin hiiren ja kyyristyin hyökkäämään sen kimppuun", sanoin ja katsoim Ruskatassua leikilläni ilkikurisesti.
"Mitä sitten tapahtui?" Ruskatassu kysyi silmät pyöreinä jännityksestä.
"Kyyristyin hyökkäämään ja hyppäsin kohti hiirtä. Samalla äitisi hyppäsi kohti samaa hiirtä ja pääni osui hänen lapaansa", sanoin ja katsoin huvittuneena Ruskatassua, joka nauraa hekotti maassa.
"Noniin rauhoitu, häädät kaikki saaliseläimet", sanoin huvittuneena ja nousin seisomaan. Ruskatassu nyökkäsi ja nousi istumaan. Kyyristyin vaanimis asentoon ja selostin samalla tärkeitä asioita, johon pitäisi kiinittää huomiota. Harjoittelimme kauan liikkeitä ja kehuin Ruskatassua aina, kun hän onnistui. Korjasin tämän asento aina, kun se oli vähän vinossa. Auringon painuessa jo alemmas katsoin Ruskatassua ja hymyilin.
"Eiköhän olla valmiit", sanoin ja Ruskatassu nyökkäsi.
"Huomenna harjoitellaan taistelua", sanoin ja lähdin kävelemään kohti latoa, jossa asuimme Jokiklaanin, Varjoklaanin ja Tuuliklaanin kanssa. Saavuttuamme perille Ruskatassu lähti innoissaan etsimään emoaan, kertoakseen tälle kaiken. Hymyilin huvittuneena ja kävelin tuoresaaliskasaa ja otin oravan. Aloin mutustamaan sitä hajamielisen kunnes olin valmis. Nuolaisin huuliani ja kävelin soturienpesälle ja omalle makuupenkille ja nuolin itseni puhtaaksi ja nukahdin saman tien.
Vatukkatassu 19.07.2015
Aamun opiskeluni oli tuottanut tuotosta, sillä olin oppinut paljon tikuista ja niiden aiheuttamien tulehduksien parantamisesta.Pesän ulkopuolelta kuului hätääntynyt ulvaisu. Tunnistin hänet kolliksi, klaanini oppilaaksi Ruskatassuksi. Kiiruhdin aukiolle.
"Sattuu!"
"Mitä hätänä?" maukaisin ja menin Ruskatassun luo.
"Jalassani on näin suuri piikki!" kolli valitti ja levitteli etutassujaan.
"Kyllä suuri soturi sen kestää", hymähdin ja viittasin oppilaan mukaani.
"Käy makaamaan tuohon niin, että tuo jalkasi on minuun päin. Tämä sattuu vain sydämenlyönnin ajan." maukaisin. Ruskatassu katsoi minua hiukan epäröiden.
"No niin." naukaisin reippaasti, sillä olin juuri aamulla opiskellut tikuista. Painoin tassullani hiukan Ruskatassun pikkisen turvonnutta tassua. Piikki tuli paremmin näkyviin, joten tarrasin siihen hampaillani. Hyvän otteen saatuani nykäisin äkkiä, jolloin piikki irtosi.
"Aih!" parkaisi Ruskatassu.
"Nyt nuole sitä hiukan, turvotuksen pitäisi laantua nopeasti. Kaikki hyvin, lepää hetki ja lähde sitten tekemään jotakin hyödyllistä.", nau'uin nopeasti ja hätistelin oppilaan pesästä, mutta hän pysähtyi psän suulle ja avasi sitte suunsa kuin sanoakseen jotakin.
//Ruskatassu?
Lehtiturkki 20.07.2015
//Kirjotan sit kirjaston koneella koska oma on mäsänä.
Heräsin sotureiden pesässä. Katsoin ympärilläni nukkuvia kissoja. Nousin ylös ja venyttelin. Päätin käydä katsomassa ystävääni Lumikukkaa, joka oli pentutarhassa. Hiippailin kaikessa rauhassa pentutarhaan ja näin Lumikukan ja tämän pentujansa Mutapennun ja Vinhapennun nukkumassa sikeästi. Hymyilin itsekseni ja nuolaisin Lumikukan otsaa ja tämä mutisi:
"Mmh mitä?"
"Hei Lumikukka", sanoin lempeästi ja tämä kääntyi katsomaan minua.
"Hei Lehtiturkki. Mitä sinä täällä?" Lumikukka kysyi ja kehräsi.
"No, ajattelin tulla tapaamaan oppilaani sisaria ja sinua tottakai", maukaisin.
"Hei kullat, olettekko tavanneet veljenne mestarin?" Lumikukka kysyi pennuiltaan. Mutapentu ja Vinhapentu mutisivat ja kääntyivät katsomaan minua.
"Oletko sinä Lehtiturkki?" Mutapentu kysyi ja hymyilin.
"Olenhan minä", sanoin.
"Menetkö opettamaan hänelle jotain?" Vinhapentu kysyi ja naurahdin.
"Menen opettamaan hänelle jotain mitä emone pelkää hänen oppineen", sanoin ilkikurisesti ja Lumikukka kääntyi katsomaan minua peloissaan.
"Menen opettamaan hänestä aamuvirkun", sanoin huvittuneena ja Lumikukka huokaisi helpotuksesta. Lumikukan pennut alkoivat jo haukotella.
"Minä menen nyt", sanoin ja katsoin Lumikukkaa.
"Sano hänelle terveisiä", Lumikukka sanoi ja nyökkäsin. Lähdin ahtaasta pentutarhasta ja kävelin oppilaiden pesälle.
"Ruskatassu", kuiskasin ja kolli hätkäti hereille.
"Mitä?" hän mutisi ja nousi istumaan.
"Taistelua", sanoin ja kolli juoksi luokseni.
"Näin aikasin?" Ruskatassu kusyi ja haukotteli.
"Emosi oli ihan samanlainen", sanoin huvittuneena.
"Tykkäsikö hänkin nukkua pitkään?" Ruskatassu kysyi ja katsoi minua.
"Oli ja hän lähetti terveisiä", sanoin hymyillen. Ruskatassu hymyili takaisin ja lähdimme yhdessä matkaan. Kävelimme pienelle aukealle hiiren hiljaa. Jossakin vaiheessa Ruskatassu aivasti ja pahoitteli sitä, mutta muuten matkasimme hiljaaa. Saavuimme pikku aukealle ja istuin Ruskatassua vastapäätä ja viittasin hännälläni tämän istumaan.
"Taistelussa on aina tärkeää olla valppaana ja odottaa odottamatonta", sanoin ja Ruskatassu nyökkäsi vakavana.
"Esimerkiksi näin", sanoin ja hyppäsin Ruskatassua kohti. Oppilaani ei ehtinyt tajuta mitä tapahtui ja pian painoin tätä maahan yhdellä tassulla.
"Oikeassa taistelussa olisin tappanut sinut, sillä olisin käyttänyt kynsi", sanoin lempeästi ja päästi Ruskatassun altani pois.
"Okei, eli valppautta", Ruskatassu sanoi ja nyökkäsin.
"Mutta tänään harjoitelemme perus liikkeitä", sanoin ja Ruskatassu nyökkäsi. Aloimme harjoittelemaan perus hyökkäyksiä ja puolustuksia. Ruskatassu onnistui monta kertaa ja kehuin tätä. Aurinko oli kohonnut jo korkealle, kun sanioin:
"Lähdetääs nyt takaisin päin", lähdimme kulkemaan kohti latoa. Yhtäkki Ruskatassu hyökkäsi jalkani kimppuun. Päästin yllättyneen maukaisun ja Ruskatassu hyppäsi päälleni ja nauroi.
"Valppautta", Ruskatassu sanoi. Pyöräytin huvittuneena silmiä ja painoin Ruskatassun maahan. Jatkoimme matka ja saavuimme piakkoin ladolle. Ruskatassu juoksi ystäviensä luokse ja minä menin makoilemaan aurinkoläikkään.
Lehtiturkki 22.07.2015
Makoilin auringossa kun Ruskatassu pomppi luokseni.
"Mennäänkö harjoittelemaan?" Ruskatassu kysyi. Katsoin tätä silmiin. Kolli säikähti hieman.
"Sinulla on emosi silmät", sanoin hymyillen ja nousin. Ruskatassu huokaisi helpotuksesta.
"Tule, mennään harjoittelemaan metsästystä ja kiertämään rajat", sanoin ja Ruskatassu avasi iloisena suunsa.
"Heti kun olet käynyt vaihtamassa klaanivanhimoien makuualustat", jatkoin kiusoittelevaan äänensävyyn, ennen kuin Ruskatassu ehti sanoa mitään. Kolli loikki jupisten kohti parantajan pesää. Jäin katsomaan oppilaani perään ja pian hän loikki suu täynnä saniaisia kohti klaanivanhimpien pesää. Kävelin puhtaalle lammikolle ja kumarruin litkimään vettä. Juotuani tarpeeksi kävelin ladon suulle odottamaan Ruskatassua. *Kun Lumikukka palaa, voisimme lähteä Ruskatassun kanssa metsästämään, niin että Lumikukka näkee mitä hänen pentunsa on oppinut* ajattelin. Katsoin maata ja aloin käydä jo kärsimättömäksi. Pian Ruskatassu pomppi luokseni.
"Mikä kesti?" kysyin ystävällisesti.
"Kävin tervehtimässä emoani ja sisariani", kolli vastasi. Lähdimme kiertämään pienen reviirimme rajoja. Kiertelimme kaikessa rauhassaa kunnes olimme kiertäneet koko rajan.
"Mennäänkö nyt metsästämään?" Ruskatassu kysyi innoissaan.
"Harjoittelemaan sitä", sanoin hymyillen. Lähdimme juoksemaan kohti metstsästys paikkaa. Saavuimme sinne mutta huomasimme että siellä oli metsäsätys partio.
"Mennäämpäs harjoittelemaan vaanimista", sanoin ja lähdin hölkkäämään kohti aukiota jossa harjoittelimme. Ruskatassu juoksi puuhkuttaen perässä ja saavuimme sinne pian.
//Ruskatassu?
Leijonaloikka 16.07.2015
Katsoin Vinhapentua, en ollut siirtänyt katsetta pennusta pois, en vain pystynyt. Yhdennäköisyys oli liian suuri.
Oliko se sattumaa, vaiko oliko tuo pentu Vinhaviiksi?
Ei hän voinut olla. Uudelleensyntyminen oli harvinaista, ei se voisi olla mahdollista.
Mutta entä jos olisikin?
Ei, jos ottaisin asian puheeksi, minua pidettäisiin höperönä. Ei kaikki edes uskoneet, että olin Leijonatähti. Onneksi Saarnitähti, veljeni-tai no, setäni- uskoi minua, sekä kumppanini ja perheeni.
Ana perhe sai minut surulliseksi. Olinko pettänyt Vihertähden? Ei, olihan edellisessä elämässänu minulla kaksi muuta kumppania, yhteensä kolme..
Nopsatassu oli elämäni tosirakkaus, vain päivä ennen soturinimityksiäni, rakkaani oli menehtynyt. Ja ainoastaan Tuuliklaanin typerän kissan, Tuiskutuulen vuoksi!
Oliko hänellä ja perheellään pakkomielle murhata sukulaisiani?!
No, olihan Nopsatassu nykyään tätini, mutta rakkaimpani silti. Tuiskutuulen isä, Valkotuuli oli murhannut isoisäni, Nopsatassun isän, sen saman Vinhaviiksen. Kaiken lisäksi tuo kamala Valkotuuli oli saanut Usvahännästä, Vinhaviiksen puolisosta ja tuon pentujen emosta kumppaninsa murhattuaan kollin, jonka jälkeen johdatti naaraan Tuuliklaaniin.
Ajatukset olivat sekavia, viha Tuuliklaania kohtaan pysyi. En voisi näyttää sitä, olisi pakko pitää yhtä. Tuuliklaani oli kamala, kamalampi kuin Varjoklaani, muttei Kuolonklaanin mittainen läheskään.
Suljin silmäni. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni ja putoavan etukäpälälleni.
"Oletko kunnossa?" Lumikukan huolestunut ääni sai minut havahtumaan ajatuksistani.
Siirsin vihreän katseeni kumppanini valkeaan Turkkiin, pystymättä katsomaan tuota silmiin.
"On..", huokaisin.
"Miksi itket? Voit kertoa minulle", naaras vakuutteli.
Huokaisin syvään, jälleen.
"Mietin Nopsatassua", kuiskasin hiljaa.
Palasin Nopsatassun kuolemasta aiheutuneeseen sotaan, jossa olin tavannut Usvahännän, enkä kyennyt tuota tappamaan tai antaa muidenkaan koskea häneen. En kyennyt kertomaan tuon pennun julmaa kuolemaa, ja miten väärässä paikassa Usvahäntä olikaan. Jos naaras olisi pysynyt Myrskyklaanissa, olisiko Nopsatassu elossa? Ilman Valkotuulea ja tuon katalaa poikaa, olisi kaikki täydellisesti..
Suru ja katkeruus sai minut murtumaan täysin. Virtaaviksen kuolema oli yhä tuore, romahtaisinko jälleen?
"Leijonaloikka! Oletko varmasti kunnossa?! Leijonaloikka!" Lumikukka ulvaisi.
Hätkähdin ja siirsin surun murtaman katseen pesän kattoon.
"Olen pahoillani.. Virtaviiksen kuolema ja Vinhapentu.. Saavat muistot pintaan. Pelkään musertuvani ja haluavani taas kuolla, kaiken lisäksi.. Tuuliklaani", henkäisin niin, ettei kukaan muu, kuin Lumikukka kuullut.
"Mitä siitä?" naaras kysyi.
"En voi antaa anteeksi heille", sihahdin.
"Mitä, mitä et voi antaa anteeksi?" Lumikukka hämmentyi.
"He murhasivat Vinhaviiksen.. Sekä.."- siirsin surun murtaman katseeni kumppanini silmiin -"Nopsatassun", henkäisin ja lysähdin maahan.
Painoin pääni käpälieni suojaan. Suru oli raastava, oliko järkevää nimetä pentu Vinhapennuksi?!
"Älä itke", pienen pennun ääni kantautui korviini.
Nostin päätäni. Vinhapentu makoili edessäni katsoen minua suurilla, smaragdin vihreillä silmillään.
"En niin", kuiskasin ja nuolaisin Vinhapennun päälakea.
"Ymmärrän, että olet surullinen. On jatkettava elämää", Lumikukka huokaisi.
Olin onnellinen, että naaras ymmärsi minua, eikä ollut katkera tai kateellinen. Nopsatassu oli ollut minulle tärkeä, eikä se muuttuisi millään. Nostin Vinhapennun ilmaan ja kannoin tuon emon vatsan viereen.
"Olen onnellinen kanssasi, aion olla vastedeskin, kunhan et jätä minua..", huokaisin.
"En jätä sinua, ikinä", naaras lupasi hiljaa.
//pennut? Lumikukka? Jellonalla on pinnassa muistot, ymmärrätte kai. Se saattaa musertua taas, haluta kuolla jne.. Ei tee asioita kunnolla, koska suru..önö
Tää tuli suoraan sydämestä..:c Ainii, Vinha, Nopsahan oli sun kisu <3
Ruskapentu
Makoilin emoni vatsan vierellä ja imin tuon nisästä lämmintä, maukasta maitoa. Sisareni olivat rinnallani, ainakin nyt, kun Leijonaloikka, isämme oli laskenut Vinhapennun vierellemme. Avasin silmäni ja irrotin otteeni Lumikukan, eli emoni nisästä.
"Hei, Ruskapentu", emo naukui ja nuolaisi päälakeani.
"Emo, haluan ulos!" huudahdin innoissani emolleni ja katsoin tuota tuon vihreitä silmiä.
"Pääset ulos heti, kun osaat sisariesi kanssa kävellä", emo naurahti ja hymyili minulle lempeästi.
"Meneekö siihen ikuisuus?" kysyin ja painoin apeana pääni maahan.
"Ei mene", naurahti Lumikukka.
"Sanotaanko näin, että on ehkä päivistä kyse", vitivalkea naaras naurahti.
"Hei, Lumikukka", ääni kuului takaa.
"Ja pennut", kissa virnisti.
Käänsin pääni kohti kissaa, joka oli puhunut. Hänellä oli harmaa turkki, hän oli hyvin pienikokoinen. Naaraan silmät olivat siniset ja hyvin kauniit.
"Hei, Hopeataivas", emoni naukaisi iloisena.
"Kuinka pennut voivat?" Hopeataivaaksi kutsuttu naaras naukui.
"Hyvin. En tosin ole niinkään varma Leijonaloikasta", Lumikukka huokaisi.
"Kuinka niin?" harmaa naaras hämmentyi.
"Oletko huomannut hänen apeutensa?" emo kysyi ja sulki silmänsä huolestuneen oloisena.
"Kai hän vähän apeana on, mutta sehän johtuu ainoastaan Virtaviiksen kuolemasta ja on ohimenevää, Leijonaloikka on vahva", Hopeataivas naukui ja käveli ihan luoksemme.
"Hän menetti emonsa, kun hän sen edellisessä elämässään teki, hän meinasi tappaa itsensä, sekä parhaan ystävänsä ja vielä lähti klaanista", Lumikukka naukui huolistuneena.
"Oikeasti?!" Hopeataivas huudahti.
Lumikukka nyökkäsi.
"Pelkäätkö, että hän tekee jotain pennuille?" Hopeataivas kysyi.
"Mitä isä meille tekisi?" kysyin hämilläni.
"Ei mitään, kulta. Ja ei, en usko että hän tekisi niin", Lumikukka totesi ja loi kasvoilleen pienen pienen, apean hymyn.
"Se on hyvä", Hopeataivas hymyili.
Mietin kovasti, mitä isämme meille tekisi?!
Vinhapentu avasi silmänsä ja käänsi smaragdin vihreän katseensa minuun.
"Vinhapentu!" huudahdin innoissani.
Kolli meinasi nukahtaa, mutta pudisti päätään.
"Hei, oletko sinä Vinhapentu?" Hopeataivas kysyi.
"Olen", Vinhapentu vastasi iloisena.
"Minä olen Ruskapentu!" huudahdin.
"Niin arvelinkin", Hopeataivas nauroi.
//Jatkoa perheeltä?:D
Lumikukka
Olin huolissani kumppanistani. Pelkäsin, että hän yrittäisi tappaa itsensä niinkuin edellisessä elämässä. Minun täytyisi olla vahva pentujen tähden. En saisi näyttää pelkojani. Ymmärsin kyllä kumppaniani. Hänen emonsa oli kuollut vastikään. Mutt silti! Jos hän yrittää itsemurhaa tai jotakin!?
"Lumikukka? Oletko kunnossa?" Hopeataivas kysyi huolestuneesti. Havahduin ajatuksistani.
"Juu kaikki on hyvin", vastasin vähän turhan iloisesti. Hopeatassu katsoi minua tarkkaan. Hän ymmärsi kuitenkin olla kysymättä enempää pentujen kuullen.
"Miksen minä voi olla jo soturi?" Vinhapentu kysyi.
"Koska olet liian nuori etkä osaa taistella tai edes kävellä kunnolla", sanoin ja näpäytin kollia hännälläni.
"Minä taidan lähteä. Minua kaivataan partioon", ystäväni sanoi.
"Hei hei", naukaisin ja Hopeataivas lähti.
"Minä haluan olla jo soturi", Vinhapentu intti väsyneesti.
"Jospa sinä nyt nukkuisit ja näkisit unta että olet soturi", mau'uin lempeästi.
"Okei", pentu naukui vastahakoisesti, mutta nukahti kuitenkin pian.
//mini>.< kirjotan viel Mudal^^
Mutapentu
"Minäkin haluan soturiksi", maukaisin kovaan ääneen.
"Ssh! Veljesi nukkuu", emoni naukui hiljaa.
"Entä sitten? Minä haluan soturiksi", sanoin yhtä kovalla äänellä kuin äsken.
"Annetaan veljesi nukkua rauhassa. Ja sinä pääset vielä soturiksi", emoni yritti rauhoitella minua.
"Mutta milloin minusta tulee soturi? En jaksa enää odottaa", sanoin kärsimättömänä.
"Sitten kun pääset pois pentutarhasta niin saat mestarin joka opettaa sinulle saalistusta ja taistelutaitoja. Sitten kun olet tarpeeksi hyvä niin sinut nimitetään soturiksi", Lumikukka selitti minulle. Ruskapentukin kuunteli korva tarkkana.
"Okei nyt ymmärsin. Minä haluan harjoittelemaan", sanoin ja yritin ryömiä kohti pentutarhan aukkoa. Se ei onnistunut.
"Minäkin haluan lähteä täältä", Ruskapentu sanoi. Emoni pudisti päätään huvittuneena.
"Pääsette täältä sitten kun osaatte kävellä", Lumikukka sanoi jo toisen kerran tänään. Miksi piti odottaa niin kauan. Ihmettelin ja yritin taas ryömiä ulos. Lumikukka paimensi meidät kuitenkin takaisin hänen vatsansa viereen ja nukahdin.
//perhe? Millon nää oppii kävelee? :p
Ruskapentu
//Skip pari päivää:p//
Loikimme ulos pentutarhasta kaikki kolme kerrallaan, meinasimme tosin lentää naamoillemme, koska suuaukko ei ollut tarpeeksi tilava kolmelle pennulle.
"Oletteko te Lumikukan ja Leijonaloikan pennut?" kysyi vaaleanruskea kolli.
"Joo, minä olen Ruskapentu, kuka sinä olet?" kysyin kollilta.
"Olen Mutasilmä, Tuuliklaanin varapäällikkö", kolli kertoi ja suoristi selkänsä.
"Isämme ei pidä tuuliklaanilaisista", Mutapennulta pääsi suustaan.
Tönäisin veljeäni.
"Se oli salaisuus", sihahdin tuon korvaan.
"Miksi ei?" Mutasilmä kiinnostui asiasta.
"Kai voimme sitten kertoa", murahdin ja vilkaisin taakseni, emo oli lähtenyt juttelemaan jonkun kissan kanssa, jota en tunnistanut.
"Kertokaa toki", tuuliklaanilainen tokaisi.
"Tuuliklaanilaiset murhasivat Vinhaviiksen, joka oli Leijonaloikan isän, Sumuturkin isä. Vinhaviiksen murhasi Valkotuuli, hänen poikansa, Tuiskutuuli murhasi Nopsatassun, Vinhaviiksen pennun, Leijonaloikan kumppanin tuon entisessä elämässä", naukasiin.
"Mitä?! Onko Leijonaloikka ollut tätinsä kanssa?" Mutasilmä hämmentyi.
"Et sinä ymmärrä. Minäkään en pidä tuuliklaanilaisista", naukaisin.
"Ymmärrän hänen vihansa, mutta kai anteeksi pitää antaa?" kolli kysyi.
"Jos sinun kumppanisi, sekä perheenjäsenesi murhaisi myrskyklaanilainen, menettäisit kumppanin mukana elämäsi, antaisitko anteeksi?" kysyi ja hämmennyin noin viisaista sanoistani.
Mutasilmä ei vastannut.
"Minun täytyy mennä", hän vastasi ja poistui kohti Saarnitähteä, sekä monia muita kissoja.
"Kummallinen katti", naukui Mutapentu nauraen.
"Jep", virnistin takaisin hymyillen lempeästi.
Vilkaisin juuri äsken vielä vierelläni ollutta Vinhapentua, mutta veljeni ei ollutkaan siinä. Kolli oli poistunut jonnekin.
"Missä Vinhapentu on?" kysyin.
Mutapentu katseli ympärilleen.
"En tiedä", hän tuumi.
"Etsitään!" kiljaisin innoissani.
Veljeni nyökkäsi.
"Tänne", sihahdin.
Loikimme kohti laatikoista tehtyä koloa. Sukelsimme sinne. Kolo oli täynnä kissoja, ne olivat valtavia!
"Onko tämä sotureiden pesä?" kysyin.
"Varmaan", veljeni sihahti ja lennähti yhtäkkiä päälleni.
Vierimme jonkun kissan päälle.
"Auts!" kissa ulvaisi ja nousi ylös.
Katsoin häntä, hänellä oli punaruskea raidallinen turkki.
"Anteeksi!" huudahdimme yhtäaikaa.
"Ai, olettekin pentuja, Lumikukan ja Leijonaloikan, vai?" kolli naurahti.
"Joo", hymyilin iloisena.
"Minä olen Jokiklaanin Aavikkotuuli", kolli esittäytyi.
"Olen Ruskapentu ja tässä on Mutapentu, oletko nähnyt veljeämme, Vinhapentua?" kysyin.
"En ikävä kyllä ole, olen nukkunut jo pidempään", kolli kertoi.
"Me menemme tästä!" Mutapentu huudahti ja riuhtaisi minut pois pesästä.
"Tuolla!" huudahdin ja osoitin hännälläni emoa, jonka takana Vinhapentu oli.
Loikimme veljemme ja emomme luo.
//Joku?
Lumikukka 14.07.2015
Lepäilin pentutarhassa. Kuiskevirta oli käskenyt huutamaan heti, kun siltä tuntuu. Hänen mukaansa synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Pian Vatukkatassu tuli pentutarhaan.
"Kuiskevirta käski minut tarkistamaan, että kaikki on hyvin", hän sanoi.
"Kaikki on ihan..", keskeytin kun vatsassani tuntui oudolta. Vatukkatassu huomasi heti kaiken.
"Minä haen Kuiskevirran", hän sanoi ja juoksi kohti parantajien pesää. Pian Vatukkatassu tuli Kuiskevirran kanssa. Parahdin kivusta.
"Ponnista", Kuiskevirta sanoi hiljaa. Ponnistin ja ensimmäinen pentu syntyi. Kuiskevirta antoi sen Vatukkatassulle ja parantaja oppilas rupesi nuolemaan pentua. Pian toinen pentu syntyi. Parantaja kokeili vatsaani. Yksi vielä hän sanoi. Kolmas pentu tuli maailmaan. Juuri silloin Leijonaloikka tuli pesään. Hymyilin hänelle ja kumppanini hymyili myös. Vedin pennut lähelleni ja aloin nuolemaan niitä.
"Kaksi kollia ja yksi naaras", Kuiskevirta sanoi ja poistui pesästä.
"Mitkä niiden nimet ovat?" Kumppanini kysyi.
"En ole vielä päättänyt", vastasin.
"Sopisiko tuolle Ruskapentu?" hän kysyi ja osoitti hännällään kullanruskeaa kollia.
"Sopii hyvin", kehräsin.
"Voisiko tuo olla Vinhapentu?" kysyin. Tökkäsin hellästi mustavalkoista kollia.
"Toki. Ja tuo voisi olla Mutapentu", Leijonaloikka sanoi. Nyökkäsin ja aloin taas nuolla pentuja.
*Ne ovat niin kauniita*, ajattelin ihastuneena.
Leijonaloikka
Katsoin kolmea pientä karvamyttyä, jotka tarmokkaasti imivät maitoa emonsa nisistä. Olin isä, taas..
"Tämä yksi on kuin sinä", Lumikukka naukaisi hymyillen.
"Niin", huokaisin hiljaa.
Kuulin askelia pentutarhan suulta. Sumuturkki, joka oli nyt pentujen isoisä tassutteli pesään. Nähdessään pennut, hän kauhistui.
"Mikä on?" kysyin ja katsoin isääni hämilläni.
"Tuo.. Tuo mustavalkea", Sumuturkki sai sanottua.
"Hän on Vinhapentu", kertoi Lumikukka.
"Hän näyttää ihan isältäni, Vinhaviikseltä", kolli huokaisi hiljaa.
"Mikä sattuma. Tiesin, että isäsi oli Vinhaviiksi, en kuvitellut noin suurta yhteennäköisyyttä", naukaisin vaivautuneena.
"Sinähän tapasit hänet?" kolli kysyi.
"Joo, olin tosin oppilas, kun hän kuoli", huokaisin hiljaa.
"Se taisi olla Usvahännälle kova paikka?" Sumuturkki kysyi.
Nyökkäsin.
"Sinä olit lähtenyt silloin", naukaisin.
"Ja Raitatassu", Sumuturkki sanoi.
"Jep", nau'uin.
"Anteeksi, minun täytyy lähteä partioon, johon minut aamulla käskit", naukaisi Sumuturkki.
"Näkemiin!" Lumikukka huudahti.
"Hei hei!" huudahdin myös.
Siirsin sitten katseeni kolmeen pieneen pentuun, he olivat liian ihania!
//Kirjottelen Ruskalla!:3
Ruskapentu
Painelin emoni vatsaa tarmokkaasti imien tuon nisästä maitoa. Tunsin lämpöä vierelläni, kun sisareni liikehtivät.
"Hei, Leijonaloikka ja Lumikukka. Onnea pennuista", kuului ääni.
Kuka oli tuo Leijoloikka? Entä Lumikukka?
Oli pilkkopimeää, enkä nähnyt mitään. Silmäni olivat vielä kiinni.
"Kiitos, Saarnitähti", kollin tasainen ääni naukui.
"Mitkä niiden nimet ovat?" aikaisemmin naukunut kollikissa kysyi, joka oli mitä ilmeisimmin Saarnitähti.
"Tämä raidallinen on Ruskapentu, mustavalkea Vinhapentu ja kolmas Mutapentu", tasaääninen kolli sanoi.
Koskettaessaan hännänpäällään minua, hän sanoi 'Ruskapentu', oliko se minun nimeni?
Kuinka suuri olisi maailma, pystyisinkö juoksemaan sen ympäri yksin?
"Hienoja nimiä. Yksi muistuttaa kovasti Vinhaviikseä", aikaisempi kolli, Saarnitähti sanoi hiljaa.
"Sumuturkki sanoi samaa", kuului nyt uusi, naaraan kimeämpi ääni.
"Totta kai, olihan Vinhaviiksi hänen isänsä", Saarnitähti totesi.
Tiesin nyt, miltä kuulosti Saarnitähti, entä Leijonaloikka ja Lumikukka? Olivatko he kaksi muuta kissaa, jotka olivat puhuneet?
"Ja minä tuon Vinhaviiksen pennunpentu, tavallaan en, mutta tavallaan joo", naukui tämä tasaääninen kolli.
"Niin olet, Leijonaloikka. Tavallaan olet veljenikin", Saarnitähti kuiskasi.
Eli siis Leijonaloikka oli se kolli ja todennäköisesti naaras on Lumikukka. Olivatko he vanhempani? Varmaankin. Tunsin liikehdintää jälleen kyljelläni. Käännyin tuon päälle, joka minuun oli osunut. Se tuntui ärsyttävältä ja vaikealta, joten kierähdin takaisin.
//Mini, perhe?:D
Mutapentu 15.07.2015
Imin maitoa. Olin kuullut joidenkin kissojen puhuvan. En nähnyt mitään, mutta kuulin kun joku kissa poistui pesästä.
"Entä jos pennuillemme ei riitä ravintoa", kuului todennäköisesti naaraan kuiskaus.
"Varmasti riittää", tällä kertaa kolli puhui. Imin lisää maitoa, kunnes minua alkoi väsyttämään. Nukahdin.
Kun vihdoin heräsin, minulla oli taas nälkä. Kuulin kun sisarukseni tuhisivat vieressäni. Yritin avaa silmäni. Sain vaivoin toisen silmäni auki. Avasin toisenkin. Näin valkoisen kissan edessäni.
"Avasit silmäsi!", naaras huudahti. Hän oli ilmeisesti emoni. Veljeni olivat vielä unessa. Katsoin ympärilleni.
*Onko tässä koko maailma?" ajattelin kummastuneena. Katseeni osui kuitenkin aukkoon. Siellä näkyi.. heinää.
*Heinää?* ajattelin kummastuneena. Täälläkin oli hiukan heinää. Kurkotin tassullani yhteen heinänkorteen. Se tuntui hiukan kovalta. Yritin raahautua kohti aukkoa, mutta se ei onnistunut. Yhtäkkiä muistin, että minulla oli nälkä. Katsoin emoni vihreisiin silmiin. Rupesin taas imemään maitoa ja tunsin kun sisarukseni liikahtelivat hiukan.
*He kai alkavat heräillä", ajattelin.
//perhee:3
Vinhapentu
Silmäni aukesivat pikkuhiljaa ja aloin nähdä valon säikeitä. Muiden pentujen lämpö tuntui vahvasti kyljissäni. Makasin keskimmäisenä imemässä maitoa emostani, varovaisesti, mutta kuitenkin imin. Hetken silmiäni siristellen huomasin oikealla olevan naaraan olevan musta, kuin ympäristöni äsken sekä vasemmalla puolellani kollin kullanruskea, raidallinen. He - toisinkuin minä - imivät valkeaa nestettä ahneesti. Emo rauhallisesti ja rakastavaisesti nuoli kullanruskean pörröistä kuvetta. Kateellisena irrotin otteeni nisästä ja maukaisin kuuluvasti, pienen pennun äänellä. Emon katse kääntyi minua kohti ja hänen lempeät silmänsä vilkaisivat minua.
"Vinhapentu", hän kihersi ja painoi leukansa vasten kuvettani. Valkea kolli murahti hännänmitan päässä meistä ja kosketti emoa kuononpäällään lempeästi.
"Toden totta hän vaikut..", kolli alkoi maukumaan, mutta keskeytti yhtäkkiä puheensa. Tai sitten en vain kuullut loppua tai en ymmärtänyt, vaihtoehtoja oli monia. Muutkin pennut alkoivat olla hereillä ja maukuivat pienillä, korkeilla äänillä huomioita itselleenkin. Musta pyrki ylös maasta, mutta töytäisin hänet tökerösti takaisin maahan. Tai no omasta mielestä en tökerö ollut, mutta ilmeisesti sisareni mielestä olin, sillä hän vilkaisi minuun kiukkuisesti vasta-avautuneilla vihreillä silmillään.
"Ajatella, että he ovat jo kahdeksän päivää vanhoja. Vielä vähän päälle viisi kuuta ja heidän koulutuksensa vastuullisiksi sotureiksi alkaa.."
Vähän sekava ku en osaa kirjottaa pennulla :DDDD ja kupuhelimel kirjotin nopee:d