Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Usva, Usvapentu, Usvatassu, Usvahäntä
Sukupuoli: Naaras
Klaanit: (Erakko →)Myrskyklaani → Tuuliklaani → Erakko → Tähtiklaani → Myrskyklaani → Tähtiklaani
Luotu: 01.05.2014
Kuollut: lopullisesti 01.05.2018
Koulutetut oppilaat: Siipisydän, Vinhasiipi, Utukatse
Entinen mestari: Leopardiloikka
KP: 893
Luonne: Usvahäntä on erittäin ystävällinen, sekä miltei uhkarohkea naaras. Hän on hyväntahtoinen ja auttaa kaikkia, joten saattaa rikkoa soturilakia tai päällikön antamia ohjeita auttaaksen toisia, jopa toisen klaanin kissoja. Usvahäntä ei pelkää kuolemaa, hän on varma päätöksistään, joita ei käännä mikään. Hän ei salli turhaa tappamista tai veren lotrausta, eikä varsinkaan kannibalismia. Usvahäntä ei puolusta aina klaaninsa jäseniä, vaan niitä, jotka hänen mielestään ovat oikeassa. Hän saattaa menettää joskus malttinsa, kuten jos hänet keskeytetään kokoajan tai häntä suututetaan tahallaan. Naaras on hyvin viisas ja elämäniloinen. Hän uhrautuisi miltei kenen tahansa puolesta, jolla on hyvä sydän. Usvahäntä on itsekin hyväsydäminen, eikä laiminlyö ketään, joka apua kaipaa. Naaras luottaa itseensä, mutta myös ystäviinsä, eikä ali- tai yliarvioi ketään, ennen kuin on saanut selkouden tuon todellisista taidoistaan. Usvahäntä on penturakas. Hän ei piittaa aina soturilaista, eikä välttämättä ymmärrä, että on sitä rikkonut, ja että se olisi väärin. Naaras masentuu vaikeasti, mutta masentuessaan naaras on hyvin äkkipikainen ja vihainen, sekä lyhytsanainen. Muuten Usvahäntä on puhelias, eikä pelkää sanoa asioita niin, miten ne itse näkee. Usvahäntä osaa pitää puoliaan, eikä välitä, vaikka häntä hänen ulkonäkönsä vuoksi kiusattaisiin.
Taidot: Usvahäntä on taitava saalistaja ja taistelija. Soturin hajuaisti on hieman normaalia heikompi, ja hän ei ole erityisen hyvä tasapainoilija. Naaraan takajalat ovat erittäin voimakkaat, joka tarkoittaa sitä, että hän on erinomainen loikkija. Usvahäntä on hyvä hiipimään hiljaa, mutta piiloutuminen ei ole hänen vahvin lajinsa. Hän ei ole kovinkaan hyvä kiipeilijä, eikä ole nopea juoksija.
Veli: Leopardikarva/Gari(Kuollut) + nimettömiä veljiä Sisko: Vilma(kuollut) + nimettömiä siskoja Kumppanit: Vinhaviiksi(Tähtiklaani, uud.synt.Vinhasiipi), Valkotuuli(Tähtiklaani), Vinhasiipi(Tähtiklaani)
Siskon pentu: Usvaruusu(Myrskyklaani) Veljen pennut: Mahlatassu(Tähtiklaani), Oratassu(Tähtiklaani), Lehtotassu(Tähtiklaani), Mandy, Mona, Max
Pennut: Tyttäret(Vinhaviiksi): Raitatassu(Tähtiklaani), Nopsatassu(Tähtiklaani) Pojat(Vinhaviiksi): Tiikeritassu(Tähtiklaani), Sumuturkki(Tähtiklaani) Tyttäret(Valkotuuli): Liljapentu(Tähtiklaani), Hopeaturkki(Tähtiklaani) Pojat(Valkotuuli): Jalavapentu(Tähtiklaani), Varjohaukka(Tähtiklaani) Pennut(Ruosterauta): Tuntematon x4 Tyttäret(Vinhasiipi): Huurulilja(Tähtiklaani), Utukatse(Tähtiklaani), Kamomillapisara(Myrskyklaani), Sädelehti(Tähtiklaani) Pojat(Vinhasiipi): Hurjatassu(Tähtiklaani), Harakkausva(Tähtiklaani), Takiaispiikki(Myrskyklaani), Mesiviiksi(Jokiklaani), Kortelampi(Tähtiklaani), Halavapentu(Tähtiklaani)
Pentujen pennut: Sumuturkin pennut: Leijonaloikka(Tähtiklaani), Laikkulampi(Myrskyklaani), Tilhisiipi(Tähtiklaani, Jalotuuli(Tähtiklaani) Varjohaukan pennut: Taivaspentu(Tähtiklaani), Kuusamapentu(Tähtiklaani) Kamomillapisaran pennut: Nokkosnenä(Tähtiklaani), Kuikkakatse(Tähtiklaani), Sääskitassu(Myrskyklaani) Mesiviiksen pennut: Laaksotassu(Tähtiklaani), Marjakieli(Jokiklaani), Pähkinätassu(Jokiklaani), Simpukkaloiste(Jokiklaani)
Muuta: Usvahännällä on Taivasklaanin sukua, ja hän on syntyperältään erakko, joka tarkoittaa, että hänellä ei ole Myrskyklaanin verta, vaikka hän laskeekin itsensä täydeksi myrskyklaanilaiseksi.
Usvahäntä on puolisokeudestaan huolimatta aivan kuin normaalit kissat. Häntä ei siis helpolla säikäytetä, vaikka lähestyisikin sokealta puolelta.
Toiveet: Usvahäntä toivoo, että klaanien keskuudessa olisi vielä joskus kestävä rauha. Hän toivoo, että voisi auttaa klaaniaan parhaansa mukaan ja ajan koittaessa kuolla sen puolesta.
Hiillospentu 30.04.2017
Tilanne oli kääntynyt huonoimpaan mahdolliseen suuntaan. Meidän olisi pakko jatkaa teeskentelyä, Usvahäntä saattaisi olla jo perillä valheestamme. Olin huono valehtelija, ja niin oli selvästi Laventelipentukin. Nyökättyäni nopeasti Usvahännälle lähdin etsimään sammalta soturien pesän takaa. Jos löytäisimme sitä, voisimme vielä selvitä ehjin nahoin. *Entä jos jäämme kiinni?* Sitten joutuisimme ehkä olemaan pentuina pitempään... Typerinä, hyödyttöminä pentuina. Tai ehkä Korppitähti sanoisi, ettei meistä koskaan voisi tulla sotureita. Tai ehkä hän karkottaisi meidät klaanista!
Etsin vihreällä katseellani edes pientä merkkiä sammaleesta. En ollut kyllä koskaan kuullut mainittavan, että sitä löytyisi leiristä, mutta kaipa sigä täällä olisi? Eivät kai soturit vaivautuneet hakemaan metsästä asti sammalta, saati parantajat, joilla oli tietääkseni paljon huonompi kunto. Kuitenkaan soturien pesän takana ei näkynyt sammalia, ei kerrassaan missään. Vain muutamia kitukasvuisia rikkaruohoja ja heinää. Käänsin nopeasti päätäni tummanharmaan siskoni suuntaan. Selvästi oppilaidenkana pesän takana ei ollut sammalta. Laventelipentu käänsi katseensa minuun, ja tiesimme jo, ettei leirissä ollut sammalta.
*Mitä me nyt teemme?*
Sammalta ei varmastikaan kasvanut missään muuallakaan leirissä. Siihen tarvittaisiin oikeanlainen kasvupaikka, ja jos yksi leirin reunama ei tarjonnut sitä, tuskin toinenkaan. Yritin viestiä Laventelipennulle eleilläni, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän, mikä ei mielestäni ollut yhtään outoa, kulmien kohotuksistani ja hännän huiskimisesta oli hankala päätellä oikeaa asiaani. *Mitä teemme?* yritin kysyä siskoltani telepaattisesti. Huokaisin syvään ja astelin takaisin Usvahännän luo. Ehkä olisi vain helpompaa tunnustaa. Sitten meidät varmaan ajettaisiin klaanista, mutta mitä väliä? Varmasti jokin toinen klaani ottaisi meidöt hoteisiinsa. *Mutta eihän soturilain mukaan pentuja saa jättää oman onnensa nojaan!* No, en tiennyt, miten tarkasti soturilakia täällä oikein noudatettiin. Kuitenkin istahdin maahan, Laventelipentu tuli viereeni. Katsoin vakaasti Usvahäntään, ja kumma kyllä, en tuntenut häpeän häivääkään, vaikka olin valehdellut hänelle päin naamaa.
"Selvä, emme me tulleet hakemaan sammalia, me halusimme vain käydä ulkona, eikä Kamomillapisara olisi varmasti päästänyt meitä!" maukaisin turhautuneesti. "Me olemme jo tarpeeksi isoja, emme me tarvitse häntä mukaan kaikkeen!"
// Usva tai Laventeli?
Usvahäntä
"Selvä, emme me tulleet hakemaan sammalia, me halusimme vain käydä ulkona, eikä Kamomillapisara olisi varmasti päästänyt meitä! Me olemme jo tarpeeksi isoja, emme me tarvitse häntä mukaan kaikkeen!" Hiillospentu naukui turhautuneena ja käänsi katseensa kohti etukäpäliään. Kasvoille piirtyi tyytyväinen virnistys, jonka pennut tuntuivat huomaavan, sillä kun he nostivat katseensa minuun, molemmat näyttivät hämmästyneiltä. He vilkaisivat kerran toisiaan, jonka jälkeen käänsivät taas katseensa minuun päin. En tahtonut pentujen joutuvan vaikeuksiin, mutta oli velvollisuuteni viedä heidät takaisin pentutarhalle emonsa luokse.
"Hyvä, että tunnustitte, mutta teidän ei olisi pitänyt alkuunkaan valehdella. Tulkaa, minä vien teidät takaisin pentutarhalle, Kamomillapisara kaipaa teitä takuulla jo", sanoin. Nousin hitaasti ylös ja lähdin kulkemaan hieman horjuvin askelin kohti pentutarhaa. Vanhat jalkani kestivät vielä painoni joten kuten, mutta ne olivat kovin väsyneet kaiken aikaa, jonka vuoksi kävely oli hieman vaivalloista. Kun olin ottanut pari askelta, käännyin katsomaan takanani olevia pentuja, jotka yhä istuivat samassa paikassa vilkuillen hermostuneina toisiaan.
"No, tuletteko te? Minä voin kertoa emollenne, että näin teidät pesän uloskäynnillä ja päätin itse näyttää teille leiriä, niin ette joudu pulaan", lupasin hymyillen lempeästi kahdelle pennulle.
//Laventeli tai Hiillos?
Usvahäntä 01.05.2017
Kun olin vienyt pennut pentutarhalle ja sepittänyt pienen valheen heidän emolleen, suuntasin kohti klaaninvanhimpien pesää. Olin kovin väsynyt, sillä olin ollut jo melko pitkään jalkeilla. Rauhallisin askelin palasin takaisin pesään ja asetuin sammalvuoteelleni. Kumppanini raotti hitaasti silmiään ja käänsi katseensa minuun.
"Missä sinä kävit?" hän kysyi käheällä äänellä.
"Kävin vain pääaukiolla ja tapasin Kamomillapisaran pentuja", kerroin hymyillen kumppanilleni. Vinhasiipi veti itseään lähemmäs minua, kunnes turkkimme koskettivat toisiaan. Hän asetti toisen etukäpälänsä kehoni päälle.
"Minä rakastan sinua", kuiskasin hiljaa. Olin hetki hetkeltä yhä väsyneempi. Kun kumppanini painoi kuononsa vasten omaani, yritin kehrätä, mutta olin liian väsynyt siihen.
"Minäkin rakastan sinua", Vinhasiipi totesi rauhallisella ja vaimealla äänellä. Kollikissa sulki hitaasti vihreät silmänsä ja pian tunsin, kuinka myös omat silmäni painautuivat kiinni. Viimeinen asia, jonka näin ennen ainoan silmäni sulkeutumista oli Vinhasiipi, rakas kumppanini. Vedin syvään henkeä, jonka jälkeen kaikki tuoksut ja äänet ympäriltäni vain vaimenivat olemattomiin..
//Olipa kyl tönkkö kuolintarina mut rip Usvahäntä ja Vinhasiipi :( Kirjottelen täl Tähtiklaanii jtn xd
TÄHTIKLAANISSA
Usvahäntä
Avasin hitaasti ainoan meripihkaisen silmäni. Erotin edessäni avaran nummimaiseman. Taivas oli kirkas ja aurinko paistoi maata kohti korkealta taivaalta, se lämmitti turkkiani. Olin kuollut. Se tuntui kuitenkin hyvältä, sillä noustessani seisomaan, jalkani eivät vapisseet tai kipuilleet. Vanhuuden oireet olivat poissa. Käännyin ympäri yrittäen etsiä katseellani kissoja, mutta turhaan. Hetken kuljin vain eteenpäin ja maistelin ilmaa. Tuoresaaliiden tuoksut kantautuivat kitalakeeni, kun raotin hieman leukojani. Viherlehden tuoksun saatoin myös haistaa. Samassa sieraimiini kantautui lukuisten eri myrskyklaanilaisten tuoksut. Hymy piirtyi kasvoilleni, kun erotin Huuruliljan hopeanharmaan kehon edessäni. Naaraan meripihkasilmistä suorastaan hehkui onnea. Minun teki niin hyvää nähdessäni, että tyttärelläni oli kaikki hyvin. Erotin myös Nopsatassun, oppilaana kuollut ensimmäinen tyttäreni istui Huuruliljan takana ja katsoi minua ystävällisesti hymyillen. Naaraan vierellä istui Leijonaloikka, joka hymyili myös minulle. Olisin ravannut tyttäreni luokse, mutta sitten tunsin kosketuksen lavallani. Kun käännyin katsomaan vierelläni olevaa kissaa, oli hyvä että sain edes happea.
"Leopardiloikka", henkäisin ja purskahdin samassa itkuun. Suorastaan syöksyin veljeni syleilyyn. En ollut nähnyt häntä aikoihin, enkä ollut edes varma, oliko hän kuolemansa jälkeen päätynyt Tähtiklaaniin, mutta ilmeisesti oli. Kun irrottauduin veljestäni, hän hymyili minulle ystävällisesti. Sen jälkeen hän astui sivuun. Hänen takanaan istui mustavalkea kolli, joka omasi smaragdinvihreät silmät; Vinhasiipi. Lähdin hitaasti kulkemaan kollia kohti ja päästessäni hänen luokseen, painauduin vasten kumppanini turkkia.
"Täällä taas", Vinhasiipi naukui rauhallisella äänellä.
"Niin, onnellisempana kuin koskaan", vastasin kollille. Käännyin sitten kohti kaikkia kissoja, jotka olivat tulleet minua vastaan päästessäni Tähtiklaaniin.
//Melkee yhtä tönkkö mitä kuolintarina oli:DD Ja siis joku voi jatkaa ja noit vastaanottajii oli paljo enemmä mut mainittin vaa noi neljä xd