Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Usva, Usvatassu, Usvaruusu
Sukupuoli: Naaras
Klaanit: Erakko → Myrskyklaani Luotu: 26.3.2018
Koulutetut oppilaat: - Entinen mestari: Haikarahuuto
KP: 494
Luonne: Usvaruusu on lempeä ja ystävällinen naaras, joka on kuitenkin hyvin itsepäinen sille päälle sattuessaan. Erakko pitää erittäin paljon pennuista ja tahtoo niitä itselleen vanhempana. Hän on sosiaalinen ja melko selvä ekstrovertti. Toisinaan tuntemattomien seurassa Usvaruusu on ujo ja hiljainen, mutta se menee usein ohi hetken jutustelun jälkeen. Tuttujen kanssa Usvaruusu on kuitenkin usein villi ja melko kuriton. Hänet voi löytää usein ongelmista, sillä erakon rajat ovat melko olemattomat. Naaras ei ole kovinkaan hyvä pitämään salaisuuksia, vaikka yrittääkin aina pitää suunsa kiinni. Petettyään ystävänsä, naaras usein katuu erittäin paljon ja yrittää saada välit ystävään taas kuntoon. Usvaruusu on herkkä ja saattaa pahoittaa mielensä yhdestäkin väärästä sanasta. Hän myös suuttuu toisinaan herkästi, mutta leppyy myös nopeasti. Usvaruusu ihastuu erittäin herkästi. Naaras ei kuitenkaan rakastu läheskään yhtä helposti, sillä ihastukset saattavat vaihtua erittäin nopeasti. Rakastuessaan naaras pyrkii olemaan mahdollisimman normaali. Viehättävä hän pyrkii olemaan kaiken aikaa ja vähän kaikille, ellei ole löytänyt jo rakkaintaan. Naaras on kova haaveilemaan, hän saattaa kesken keskustelun vajota ajatuksiinsa ja unohtaa kaiken ympärillään tapahtuvan. Usvaruusu ei ainakaan toistaiseksi usko Tähtiklaaniin, koska sukunsa erakoituessa uskoa ei jälkeläisille enää opetettu, koska sen ajateltiin olevan liian klaanimaista. Naaras on kuitenkin kuullut Tähtiklaanista ja toivoisi kuulevansa siitä lisää. Usvaruusu ei osaa noudattaa kaikkia klaaniperinteitä. Hän ehkä tietää lähes kaiken, mutta ei itse välttämättä omaksu niitä, jonka vuoksi esimerkiksi soturilain noudattaminen ei ole hänelle niin tärkeää. Hän pyrkii kuitenkin elämään mahdollisimman hyvin, vaikka erakkosyntyisyys vaikuttaakin klaanielämään melko paljon.
Taidot: Usvaruusu on ketterä ja nopea juoksija pitkine jalkoineen. Naaras on taitava hyökkääjä, mutta puolustuksessa hän on pienen kehonsa ansiosta surkea. Soturi on huono piiloutuja. Hän ei ole fyysisesti kovinkaan voimakas. Vahvojen takajalkojensa ansiosta hän on erinomainen loikkija ja pärjää kiipeilyssäkin hyvin. Erakon yönäkö ei ole kovinkaan hyvä, eikä hän myöskään ole kovinkaan hyvä saalistaja.
Emo: Vilma(kuollut) Isä: Tuntematon(kuollut) Tädit: Usva/Usvahäntä(Tähtiklaani) + nimettömiä tätejä Enot: Gari/Leopardikarva(kuollut, ent. Tuuliklaani) + nimettömiä enoja
Serkut: Usvahännän pennut: Nopsatassu(Tähtiklaaani), Sumuturkki(Tähtiklaani), Tiikeritassu(Tähtiklaani), Raitatassu(Tähtiklaani), Varjohaukka(Tähtiklaani), Hopeaturkki(Tähtiklaani), Liljatassu(Tähtiklaani), Jalavapentu(Tähtiklaani), tuntematon x4, Huurulilja(Tähtiklaani), Utukatse(Tähtiklaani), Harakkausva(Tähtiklaani), Hurjatassu(Tähtiklaani), Mesiviiksi(Jokiklaani), Kamomillapisara(Myrskyklaani), Takiaispiikki(Myrskyklaani), Kortelampi(Tähtiklaani), Sädelehti(Tähtiklaani), Halavatassu(Tähtiklaani) Garin pennut: Oratassu(Tähtiklaani), Mahla(Tähtiklaani), Lehtotassu(Tähtiklaani)
Ystävät: Isla(erakko), Härmävirta(Myrskyklaani), Kamomillapisara(Myrskyklaani), Haikarahuuto(Myrskyklaani) Tuttavat: Neilikkakasvo(Myrskyklaani), Virtakyynel(Myrskyklaani), Bloody(erakko)
Viholliset: Raepisara(Kuolonklaani)
Menneisyys: Usva syntyi erakoksi melko lähelle Taivasklaania vanhalle emolleen ikään kuin iltatähtenä. Hänen sukunsa on asunut kolmen sukupolven ajan tuolla paikalla. Hänen emonsa kertoi usein Usvan tädistä Usvasta, jolta naaras onkin saanut nimensä. Usva katosi kuitenkin vain muutaman kuun iässä eikä häntä löydetty koskaan. Usvan ollessa lähes kuuden kuun ikäinen Vilma menehtyi ketun kynsiin. Usva päätti lähteä pois synnyinreviiriltään kohti paikkaa, jonne oli kuullut enonsa Garin lähteneen aikoinaan.
Muuta: Usvaruusussa virtaa taivasklaanilaisen ja erakon verta. Hän on sukua Taivasklaanin entisille päälliköille Kuuratähdelle ja Hämärätähdelle. Naaraan sukuun kuuluvat muun muassa myös Taivasklaanista Myrskyklaaniin muuttaneet Hopeatähti ja Salviahäntä. Hänellä on hyvin laaja suku, joka ylettyy lähes kaikkiin klaaneihin. Usva sai nimensä kauan sitten kadonneen tätinsä Usvan(nyk. Usvahäntä) mukaan.
Toiveet: Urvaruusu toivoo myös löytävänsä itselleen kumppanin ja tulevaisuudessa tahtoo myös perustaa perheen.
Usvaruusu | 09.02.2019
Astelin sisään leiriin Hyeenatassu perässäni. Olimme käyneet taisteluharjoituksissa hiekkakuopalla. Eilen satanut lumi vaikeutti harjoituksia hieman, sillä oppilas oli kokematon ja hanki koskematon. Alkuaika meni kokonaan siihen, kun yritimme talloa lunta voidaksemme taistella siinä. Hyeenatassu pärjäsi olosuhteiden nähden yllättävän hyvin. Hanki sai toki kollin kaatuilemaan, mutta hän oppisi pysymään pystyssä syvässäkin hangessa. "Käy viemässä se hiiri klaaninvanhimmille", käskin. Kolli oli halunnut saalistaa ennen leiriin paluuta, eikä se ollut minulle ongelma. Itse en saanut oikeastaan edes saalistettua, kun ohjeistin oppilastani. Hän sai kolmen yrityksen jälkeen kiinni yhden saaliin, hiiren. Hän oli jo miltei luovuttanut, mutta löysi tarmoa jatkaa. "Selvä", vaaleanruskea kolli naukui ja suuntasi kohti klaaninvanhimpien pesää hiiri hampaissaan. Jäin istumaan Suurkiven liepeille ja katsoin, kuinka oppilas katosi klaaninvanhimpien pesään. Hetken kuluttua kolli kuitenkin käveli ulos pesästä, hiiri yhä hampaissaan. Hän laski sen maahan ja katsoi minua suoraan silmiini hämmästyneenä. Kurtistin kulmiani ja kävelin ripein askelin oppilaani luokse. "Mitä nyt?" kysyin huolestuneena. Oliko joku klaaninvanhimmista kuollut? Pala nousi kurkkuuni. Kolli ei ehtinyt vastata, kun kaksi kissaa astelivat ulos klaaninvanhimpien pesästä. Siniharmaa naaras ja mustavalkea kolli. Naaraan oikean silmän tilalla oli vain kuoppa. Tuntui kuin vatsassani olisi ollut elävä hiiri, joka käänsi kylkeään. Muutuin jännittyneeksi, kehoni joka lihas tuntui jännittyvän. Tunnistin naaraan tädikseni, Usvahännäksi. Ohitin oppilaani nopeasti ja riensin ylösnousseen klaaninvanhimman luokse. Hän oli nuorekas ja soturin kasvoilla oli hämmentynyt, mutta niin lempeä katse. Hänet olikin usein kuvattu maailman lempeimmäksi kissaksi, etenkin pentujensa näkökulmasta. Kun asetuin kaksikon eteen, he katsoivat minua hämmästyneinä. En saanut ensin sanaa suustani, kunnes hetken hiljaisuuden kuluttua pakotin itseni naukumaan: "Sinun täytyy olla Usvahäntä!" Naaraan yllättynyt ilme muuttui yhä yllättyneemmäksi. Hän nyökkäsi epävarmasti ja silmäili ainoalla silmällään ohitseni leiriä. Hänen vierellä seisovan kissan täytyi olla Vinhasiipi, Kamomillapisaran isä. Naaras oli kertonut minulle mustavalkeasta kollista. "Tunnenko minä sinut?" naaras kysyi ja kallisti päätään. "E-et, mutta... Emoni varmasti. Tai siis, hän on minun emoni.. Oli, hän oli minun emoni", en saanut enää sanaa suustani, sillä häpeä kasvoi liian suureksi. "Usvaruusu, tulisitko tänne?" ääni takaani pelasti minut. Jalkani alkoivat nopeasti liikkumaan suunnatessani Haikarahuudon luokse Suurkivelle. Huokaisin helpotuksesta. Tuntui kuin korvani olisivat olleet tulessa. Minua hävetti hurjasti! Miten en osannut puhua enää? Tilanne oli kai liian ahdistava ja jännittävä. Väläytin varapäällikölle kiitollisen hymyn. Hän kosketti lapaani hellästi kuonollaan ja suuntasi kohti paikoilleen jääneitä vanhuksia. "Hei, minä olen Haikarahuuto, Myrskyklaanin varapäällikkö. Te kai olette Usvahäntä ja Vinhasiipi? Tämä on takuulla outoa, mutta yrittäkää ymmärtää: Kuolleet palaavat takaisin. Te olitte Tähtiklaanissa, mutta nyt ette enää ole. Emme tiedä tarkasti miksi, mutta meillä on epäilyksemme. Sattuuko teillä johonkin?" kuulin Haikarahuudon juttelevan kaksikolle. Painoin pääni vasten Suurkiven kylmää pintaa. Minua nolotti niin paljon! Olisin voinut vajota maan alle ja pysyä siellä. Kun Haikarahuuto oli selittänyt suunnilleen kaiken kahdelle ylösnousseelle soturille, ikävä kyllä he löysivät tiensä minun luokseni. Vinhasiipi tuntui seuraavan Usvahäntää joka paikkaan. Kolli pysytteli sivussa, kun siniharmaa hopeahäntäinen naaras asteli luokseni sotureiden pesän edustalle. Kohotin katseeni naaraaseen hitaasti. "Hei", hän tervehti lämpimällä äänellään, vaikka huomasin naaraan olevan jännittynyt. Oliko Haikarahuuto kertonut hänelle? "Hei", vastasin hiljaisella äänellä ja katsoin epävarma ilme kasvoillani yksisilmäistä naarasta. "Oliko sinulla jotakin asiaa aiemmin?" naaras kysyi ja istui alas. "Jo-joo... Tämä on varmaan vähän outoa, mutta olen kuullut todella paljon sinusta, Usva. Tai siis Usvahäntä", nau'uin ja nolostuin yhä vain entisestään. Miksi sanoin Usva? Ei kukaan kutsunut häntä sillä nimellä! Huomasin hämmennyksen soturin kasvoilta. "Usva?" hän kysyi ja vilkaisi kumppaniaan, joka oli myös hämmästynyt. "Niin, sillä nimellä minä sinut opin tuntemaan. Emo kertoi minulle hurjasti tarinoita sinusta ja Garista, vaikka katositkin aivan pienenä, alle kuusikuisena. Minun emoni oli sinun siskosi, Vilma. Muistatko?" kysyin. Minua pelotti hurjasti, kuinka naaras reagoisi uutisiin sisarentyttärestään. Usvahäntä katsoi minua yhä yllättyneenä. Pian se kuitenkin muuttui lämpimäksi hymyksi. "Vilman tytär? Sehän.. Sehän on mahtavaa! Kuinka sinä olet päätynyt Myrskyklaaniin? Koti oli kaukana täältä", naaras naukaisi haikeasti muistellen menneisyyttään. "Kun emo kuoli, halusin löytää teidät. Se oli hänen haaveensa, joten päätin toteuttaa sen. Monen mutkan kautta päädyin Myrskyklaaniin. Kuvaukseni mukainen kissa - sinut - tunnistettiin, ja Kamomillapisara on kertonut minulle paljon. Minä olen saanut itseasiassa nimenikin sinun mukaasi. Olen Usvaruusu", selitin. Usvahäntä hymyili lempeästi. "Se on kaunis nimi. Usvaruusu, hauska tutustua sinuun", Usvahäntä naukui ja kosketti hellästi kuonollaan omaani. Mielessäni huusin kiitokset Tähtiklaanille, jos sitä nyt edes oli olemassa. Olin toteuttanut emoni haaveen, löysin tätini! // 694 sanaa