Kirjoittaja: Elandra
Nimet: Virtatassu, Virtaviiksi
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Luotu: 28.12.2014
Koulutetut oppilaat:
Entinen mestari: Vihertähti
KP: 245
Ulkonäkö: Naaras on melko pienikokoinen, mutta vahva naaras. Hänen turkkinsa pohjaväri on hopeanharmaa. Naaraan turkissa on siniharmaita laikkuja. Yksi laikku on vasemmassa kyljessä. Toinen laikku on toisella kyljellä, se on hieman pienempi kuin vasemmassa oleva. Naaraan rinnassa on yksi laikku, se on lähes jalkojen välissä, mutta hieman ylempänä. Naaraan häntä on melko pitkä, ja se edellyttää tasapainoa. Naaraan vasen korva on myös siniharmaa. Hänellä on pitkät jalat, jotka edellyttävät juoksemista. Naaras on hoikka ja hyväkuntoinen. Hänen silmänsä ovat pyörehköt, melko suuret ja väritykseltään siniharmaat.
Luonne: Naaras on ystävällinen ja toimeentuleva naaras. Hän on melko ujo, mutta tutustuttuaan johonkin, hän puhuu lähes taukoamatta. Naaras säälii lähes kaikkia, oli sitten vihollinen tai ei, hän ei kestä nähdä kärsiviä kissoja. Naaras ei pelkää kuolemaa ja on uskollinen klaanilleen ja myös Tähtiklaanille. Hän on karismaattinen ja sanoo asiat suoraan, jos hän suuttuu, hänen silmiinsä syttyy liekki eikä hän ymmärrä mitä tajuaa, tai mitä sanoo. Naaras ei pidä huomiosta, hän yrittää paeta sitä. Joskus hän vain on yksin ja häätää kaikki luotaan. Naaras pelkää joskus ystävystyä.
Menneisyys: Virtaviiksi syntyi Myrskyklaaniin, naaras eli tavallista klaanielämää isänsä Villivirran ja emonsa Tuikekukan kanssa. Hänen emonsa oli ylisuojeleva, eikä koskaan päästänyt Virtaviikseä kenenkään luokse, joten pentu kasvoi yksin ja ei tutustu mielellään kehenkään.
Suku&suhteet:
Isänemo: Pajutähti(kuollut) Isänisä: Aamunkajo(kuollut) Sedät: Saarnihalla, Tammipentu(kuollut), Harmaatassu(kuollut), Kotkapentu(kuollut), Tummaviiksi(kuollut), Haukkatassu(kuollut), Kivitassu(kuollut), Piikkitassu(kuollut), Harmaatähti, Jäkäläkynsi(kuollut), Jalavapentu(kuollut) ja Halavapentu(kuollut). Tädit: Valkopentu(kuollut), Hiiriraita(kuollut), Setrihäntä, Sammalpentu(kuollut) ja Salavapentu(kuollut). Veljet: Rosokynsi (kuollut) ja Haukkapentu(kuollut) Siskot: Sädepentu(kuollut), Salviatassu(kuollut), Nopsatassu ja Pajutähti(kuollut)
Emo: Vihertähti Isä: Leijonatähti(kuollut)
Theme song: Tsubasa wo kudasai Toiveet: joskus päälliköksi, luotettava kumppani ja ehkä pentuja:)
Virtaviiksi 15.06.2015
//Hopeatassu, Virtaviiksi on kuin maansa myynyt, koska hänen paras ystävänsä, Lehvänlehti on kuollut//
Astelin apeasti häntä maassa laahaten ulos sotureiden pesästä. Kuvittelin jo Lehvänlehden tallustavan takanani, käänsin päätäni toiveikkaasti, mutta turhaan.. Kissa, joka takanani käveli oli Leijonaloikka. Huokaisin ja kävelin tuoresaaliskasalle. En ottanut kasasta riistaa, halusin kokea saman, minkä Lehvänlehti koki, eli kuoleman kärsien pitkään. En näyttäisi kipua, antaisin sen mennä ohi. Kuulin askelien lähestyvän.
"Virtaviiksi", Sumuturkki mumisi.
Emme olleet puhuneet useaan päivään toisillemme, kolli ei tuntunut enää niin läheiseltä kuin aiemmin.
"Haluan erota", kolli kuiskasi hiljaa ja anteeksipyytävästi.
"Se on kai kaikille parempi", naukaisin ja kävelin yhä surullisempana ulos leiristä.
Tuuli tuiversi turkkiani ja sai minut miltei kaatumaan. Annoin sen tehdä niin, kaaduin maahan kyljelleni. Hengitin rauhallisesti, odotin kuolevani.
//Joku vois tullaah?
Pyökkihäntä 21.06.2015
"Missä te olitte?" Sumuturkki sihahti mulkaisten Tulikynttä.
"Tuolla vain", virnistin.
Siniharmaa soturi murahti, mutta nyökkäsi ja käveli ohitsemme ulos leiristä perässään Lumikukka, Lehtiturkki ja Hopeatassu.
"Hei, Virtaviiksi!" huudahdin naaraalle, joka makasi leirin perällä.
"Hei", hän murahti siirtämättä katsettaan minuun.
Naaraan kyljet kohoilivat epätasaisesti ja hennosti.
"Etkö ole syönyt?" kysyin ja katsoin huolissani naarasta.
"En aio syödä", naaras vastasi hammasta purren.
"Sinun täytyy!" huudahdin.
"En ole syönyt neljään päivään", naaras murahti kääntäen päänsä minuun.
Hänen kasvonsa olivat veressä, sekä rinta. Naaras oli oksentanut siis verta.
"Oletko kunnossa?!" huudahdin kauhuissani.
"Elämäni kunnossa", naaras sihahti ja käänsi päänsä takaisin.
Kuiskevirta ja Vatukkakynsi, sekä Varjoklaanin parantaja oppilaineen kävelivät leiriin.
"Kuiskevirta! Virtaviiksi ei voi hyvin!" huudahdin.
Parantaja tuli katsomaan soturia.
"Mennään", naukaisin Tulikynnelle.
Poistuimme tuoresaaliskasalle.
//Tulikynsi?
Virtaviiksi 09.07.2015
//Tää on soturin pesän perällä, ei suostu siirtymään//
"Hei, Virtaviiksi?" Hopeataivaan ääni kantautui korviini.
En vastannut, makasin kivuissani sotureiden pesän perällä, pedilläni. En ollut liikkunut pitkään, pitkään aikaan.
"Virtaviiksi!" Hopeataivas huudahti.
"Mene pois", sihahdin.
Naaras inahti, mutta pian kuulin etääntyvien askeleiden äänen.
*Voi Lehvänlehti, mikset voi olla täällä?* kysyin mielessäni.
Suljin silmäni, vajosin loputtomaan pimeyteen..
Kirkas valo häikäisi silmiäni.
Huomasin edessäni pienikokoisen valkean naaraan.
"Lehvänlehti!" ulvaisin.
Naaraan kirkkaanvihreät silmät olivat eloisat ja hänen valkea turkkinsa terve, samoin hänen kehonsa. Naaras oli terveen oloinen.
"Virtaviiksi", paras ystäväni henkäisi ja astui pienen pienen askeleen minua kohti.
Naaraan takana oli kullanruskea raidallinen naaras, jonka tunnistin Jalotuuleksi.
"Jalotuuli!" huudahdin
Sydämeni sykki onnesta. En tuntenut enää kipua. Yhtäkkiä tajusin jotain.
"O-olenko kuollut?" kysyin.
Lehvänlehti nyökkäsi ja hymyili minulle lempeää hymyään.
"Olen onnellinen", kuiskasin.
//Joo, tää delas:D
Virtaviiksi 25.05.2015
Kävelin oppilaani rinnalla kohti leiriä. Vanha, hylätty kaksijalan pesä pilkisti näkyviin jo pensaiden ja puiden takaa.
"Kehityt nopeasti", kehuin oppilastani hymyillen lempeästi.
Saavuimme leiriin, huomasin pentuni, tai.. Isäni, Leijonaloikan järjestelevän kärsimättömänä partioita.
"Eikä jälkeäkään?" kolli kysyi huolissaan, tarkoittaen kadonnutta Kirjotassua.
Pudistin päätäni.
"Pääsisimmekö johonkin partioon tänään?" kysyin katsoen varapäällikkönä hymyillen.
"Joo, auringonlaskun aikaan Kuolonklaanin reviiri kaipaa partiota, voisitko johtaa sitä? Ota Tuhkatassu mukaasi, sekä Siipisydän ja Laikkutassu, sekä vielä Lehvänlehti", Leijonaloikka naukui hymyillen minulle, mutta kollin katseessa näkyi suru, huoli ja tietämättömyyden tuska Kirjotassun kohtalosta.
Kolli kohotti päätään ja vilkaisi taivaalle.
"Menkää syömään, on tulossa sade", hän naukui sitten ja nuolaisi lapaani, kunnes poistui kaksijalan pesään ja loikki Saarnitähden pesään.
Huokaisin kovaäänisesti.
"Onko kaikki kunnossa?" oppilaani kysyi hiljaa.
"On, mietin vain Leijonaloikkaa", kuiskasin hiljaa, ei oppilas ymmärtäisi varapäällikön olevan edesmennyt päällikkö, isäni, Leijonatähti.
Tunsin surua, koska nyt, kun isäni oli täällä, hän oli pentuni.. Tuntui niin kummalliselta, vatsaani kouraisi.
"Et ole kyllä kunnossa", oppilaani kuiskasi katsoen minua.
"Olen minä, lupaan", kuiskasin ja kävelin leirin keskiaukiolle, jossa Lehvänlehti aterioi juuri yksin hiirtään.
Astelin soturin, parhaan ystäväni luo, mutta käännyin ja kävelin pesän alle sotureiden pesään.
//Hopeatassu? Haluaisitko kirjoittaa partiosta?:D
Hopeatassu 27.05.2015
Olimme harjoittelemassa. Virtaviiksi ja minä olimme kyyryssä valmiina harjoittelemaan. Hyppäsin suoraan kohti häntä mutta tajusin, että hän voi väistää. Ja niin hän väistikin. Lensin suoraan puskaan. ”Sattuiko?” Mestarini kysyi huolestuneena.
”Ei sattunut.” Totesin, kun nousin puskasta.
”Hyvä, nyt muista että hyppää vain kun haluat yllättää jonkun mutta vain piilosta.” Hän selitti.
”Kiitos, koitan muistaa sen.” Naukaisin ja kiipesin puuhun hänen huomaamattaan.
”Hopeatassu, mihin oikein katosit?” Mestarini ihmetteli.
Siinä samassa hyppäsin puusta hänen niskaansa. ”Hyvä yllätyshyökkäys.” Totesi mestarini.
”Ai, kiitos." Naukaisin.
”Jatketaanko?” Kysyi Virtaviiksi, kun olimme molemmat jähmettyneet.
”Jatketaan vain." Nau,uin.
Niin jatkoimme. Me vain pyörimme maassa yrittäen saada toista luovuttamaan. ”Oikein hyvin menee.” Naukaisi mestarini hymyillen.”
”Kiitos.” Nau,uin hymyillen, koska olin ylpeä itsestäni.
Makoilin maassa ja mestariani ei näkynyt yhtään missään. Nyt oli minun vuoroni kysyä näin. ”Virtaviiksi, missä olet?” Kysyin ihmetellen.
Nousin ja näin hänet. ”Olin koko ajan takanasi.” Hän naukaisi vähän hymyillen.
”En nähnyt sinua.” Nau,uin säikähäneenä.
”Anteeksi ei ollut tarkoitus säikäyttää.” Virtaviiksi pahoitteli.
”Ei se mitään.” Naukaisin hänelle.
Siinä samassa Lumitassu tuli mestarinsa kanssa. ”Hei!” Naukaisin heille.
Jatkoimme harjoittelua heidän kanssaan.Lopussa sain vielä painia vähän Lumitassun kanssa. ”Eiköhän ole aika lähteä?” Kysyi Virtaviiksi.
”Ehkä olisi.” Myönsin.
Niin lähdimme leiriin mukavan harjoittelu päivän jälkeen.
Virtaviiksi
//Unohtakaa Kukkatassun tarinassa esiintyvä Virran puhevuoro//
Sumuturkki rysähti oppilaan päälle, joka kaatui maahan ja sähisi meille.
"Ala painua, olet Myrskyklaanin reviirillä", naukaisin oppilaalle, joka katsoi minua vihaisena karvat pystyssä.
"Se oli minun saaliini!" oppilas karjui.
"Ala mennä tai en vastaa tapahtumista!" ulvaisin nyt vihaisena ja läimäisin oppilasta kasvoille niin, että tuon otsaan tuli pienen pieni, ei syvä viilto.
"Jos en menekään?" oppilas murisi.
"Silloin minä, Myrskyklaanin varapäällikkö, Leijonaloikka joudun tappamaan sinut", kuulin varapäällikön tyynen, tasaisen äänen takaani.
Oppilaan silmät lasittuivat, kun hän siirsi katseensa puuhun, jossa suurikokoinen, varjoihin piiloutunut Leijonaloikka seisoi.
Yhtäkkiä varapäällikkö loikkasi suoraan minun ja kuolonklaanilaisen väliin.
"Ala painua tai oikeasti kuolet, emme tee sinulle mitään, jos et nyt lähde", Leijonaloikka naukaisi tyynesti tasaisella äänellään.
Oppilas lähti perääntymään, kun Leijonaloikka ajoi häntä takaisin reviirilleen.
//Kukkatassu?
Hopeatassu 05.06.2015
Olin ladossa syömässä hiirtä.
"Hei, mistä puhutte?" naukaisin kun näin Lehtitassun ja Lumitassun.
"Kokoontumisesta", Lehtitassu maukui.
*Miten saatoin unohtaa kokoontumisen.* ajattelin kiukkuisesti.
"Ai, oliko kivaa?" sain nau'uttua kiukkuni alta.
"Tosi kivaa!" he naukaisivat.
"Harmi kun et päässyt", Lumitassu totesi noustessaan ylös.
"Niin", maukaisin.
Lehtitassu ja Lumitassu lähtivät ulos ladosta. Jäin katsomaan heitä mutta, sitten katseeni kääntyi Vahvatassuun. Ihailin hänen taistelu taitojaan.
"Hei", uskallauduin maukumaan hänelle.
"Hei", hän naukui samalla kun, näytti Tuhinatassulle oppimaansa liikettä.
Näin Leijonaloikan tekemässä partioita.
"Minä, Hopeatassu, Vahvatassu ja Virtaviiksi menemme katsomaan rajoijamme", Leijonaloikka maukui.
Kehräsin innoissani aivan kuin pentu.
*Pitkästä aikaan pääsen partioon.* ajattelin.
Lähdimme ladosta kohti kuolonklaanin rajoja. Näin yhtäkkiä kuolonklaanin partion.
"Kuolonklaanin partio", sähisin muulle partiolle.
Kaikki kiipesivät puuhun tarkkailemaan partiota.
*Mitä he täällä tekevät?* ajattelin pieni sihinä kurkussani.
Pian he lähtivät pois kauhean ylimielisen näköisenä.
"Mitä he täällä tekivät?" Vahvatassu sähisi.
"Rauhoitu Tähtiklaanin nimeen!" sähähti Virtaviiksi.
"Hyvä on", Vahvatassu naukaisi ja pyörähti ympäri.
Lähdimme leiriin ilmoittamaan tapahtuneesta.
//Virtaviiksi?
Virtaviiksi 13.06.2015
Sivalsin hännälläni Lehvänlehden elotonta ruumista. Kyynel vierähti poskelleni, sitä seurasi nyyhkäisy ja monta muuta kirkasta, märkää kyyneltä.
"Rakas ystäväni.. Paras ystäväni", sain sanottua nyyhkytyksen seasta ja nuolin Lehvänlehden turkkia.
"Älä itke", Leijonaloikka kuiskasi takaani laskien häntänsä lavalleni.
Käänsin katseeni varapäällikköön.
"Ei hän voi olla poissa", kuiskasin hiljaa.
Suru paisui sisälläni ja nyyhkytys alkoi jälleen ulvoin ystäväni vierellä. Hän oli ollut kanssani aina! Hän ei hylännyt minua, kun rakastuin Sumuturkkiin, hän ei hylännyt minua, kun muutimme.. Mutta nyt, hän on hylännyt minut aina siihen saakka, kunnes kuolisin.
"Älä itke", Laikkulehden hauras ääni kantautui korviini.
Käänsin pääni tyttäreeni.
"Itkeminen tekee hyvää, se helpottaa oloa, kun saa purkaa tunteensa", kuiskasin hiljaa.
"Lehvänlehti on karu merkki siitä, miten riista on vähissä", kuulin Saarnitähden äänen leirin edustalla, sen ulkopuolella kuitenkin.
"Ei se tarkoita sitä", Naakkatähti väitti vastaan.
"Pian kuolee enemmän kissoja", Myrskyklaanin päällikkö, setäni muistutti.
"Ei masennuta, järjestetään enemmän saalistuspartioita", Varjoklaanin päällikkö ehdotti.
"Täytyy olla valppaana Kuolonklaanin vuoksi", Saarnitähti muistutti ja käveli leiriin.
Varjoklaanilaispäällikkö käveli toisen päällikön perään. Saarnitähti käveli Lehvänlehden luo.
"Hän on nyt Tähtiklaanissa", kolli kuiskasi hiljaa painaen päänsä kissan turkkiin.
Nyökkäsin, sanat juuttuivat kurkkuuni, nyyhkytys alkoi jälleen.
Laikkutassu
*Jalotassu vaikuttaa olevan surullinen koulutuksensa suhteen*, tuumin hiljaa itsekseni.
Nousin ylös ja vilkaisin sisariani.
"Minäkin menen nukkumaan. Hyvää yötä", nau'uin.
"Öitä", Leijonatassu ja Tilhitassu sanoivat.
Kävelin hiljaa kohti oppilaidenpesää. Haukottelin ja pysähdyin pesän eteen. Katsahdin taakseni ja pujahdin pesään.
*Aivan. Jalotassu onkin jo nukkumassa*, ajattelin hymyillen.
Asetuin makaamaan lähelle sisartani ja painoin pääni alas. Vedin ilmaa keuhkoihini ja puhalsin ulos. Nukahdin.
Raotin hieman silmiäni. Aavistus valoa levisi pesään.
*On jo valoisaa*, tuumin nostaessani pääni.
Vilkaisin pesässä olevia.
*Osa onkin jo herännyt*, ajattelin noustessani.
Tassuttelin ulos pesästäni. Istahdin valoisalle paikalle sukimaan turkkiani.
*Mahtaakohan Vihertähti olla jo hereillä? Uskoisin kyllä niin, sillä osa oppilaistakin vaikuttaa heränneen* tuumin.
//SKIP://
"Hienoa Laikkutassu. Mutta yritä pitää vähemmän ääntä", Vihertähti naukui.
Katsahdin mestariini ja nyökkäsin. Tämä opetti minulle vaanimisen alkeita.
"Yritän uudestaan", sanoin ja kyyristyin.
"Pidä kyntesi piilossa", Vihertähti sanoi.
"Ah, selvä!" nau'uin.
*Täytyy yrittää kovemmin*, tuumin ja jatkoin yrittämistä.
"Tällä kertaa se meni paremmin!" Vihertähti sanoi.
Nyökkäsin hymyillen.
"Eiköhän tämä riitä tältä päivältä. Palataan nyt leiriin", Vihertähti sanoi.
Lähdin kävelemään tämän vierellä kohti leiriä.
Saavuin leiriin mestarini kanssa. Tiemme erosivat eri suuntiin. Kävelin kohti tuoresaaliskasaa.
*Lienee parasta syödä jotain*, tuumin.
"Hei Laikkutassu", kuulin äänen takanani.
//Se joku? Sisaret? Virtaviiksi? :D
Tilhitassu 26.04.2015
Odottelin Viiltokynttä leirissä. Olisin halunnut opiskella yksin hönen kanssaan, tai sitten joku muu mestarinani. Virtaviiksi asteli luokseni.
"Miten koulutuksesi sujuu?" emoni kysyi ja istui viereeni. Laskin katseeni mamahan ja liikuttelin levottomasti tassujani.
"Hyvin.. kai." mutisin tylsästi. Emoni kohotti kulmiaan. Huokaisin.
"Miten niin 'kai'?" hän uteli ja katsoi minua silmiin.
"No.. suoraan sanoen en viihdy koulutuksessa yhtään!" tokaisin nopeasti. Virtaviiksen kulmat kohosivat entistä korkeammalle.
"Voit kertoa minulle." emo naukui ystävällisesti. Kohotin katseeni tämän silmiin.
"Ensimmäisenä päivänä me harjoiteltiin taistelua, eikä kierretty rajoja. Eilen kierrettiin loput rajat, harboiteltiin taistelua enemmän. Ja vähän metsästettiin. En tykkää siitä, miten Viiltokynsi käyttäytyy.." selitin onnettomana. Olin kuvitellut, että oppilaana olisi olt kivaa.
"Voi sinua.. Voit aina luottaa minuun. Ja Tähtiklaaniin, se pitää sinusta huolta." Virtaviiksi lohdutti sydämellisesti.
//virta? Joku?//
Virtaviiksi
"Viiltokynsi on ankara, niin minäkin. En antanut hänen levätä paljoa, mutta katsi häntä nyt. Hänestä on tulossa klaanin vahvimmista kissoista. Kun seuraat hänen oppejaan tarkasti, sinustakin tulee etevä taistelija, ehkä joskus jopa isoemosi kaltainen. Suvussamme on päälliköitä paljon, joten sinusta saattaa ihan hyvin tulla joskus Tilhitähti", kuiskasin ja nuolaisin pentuni poskea.
"Ihan tosi?" naaras kysyi.
Nyökkäsin.
"Tottele nyt mestarisi, ole ylpeä hänestä", käskin pentuani lempeästi.
"Pakko kai sitten on", naaras sanoi hieman pirteämpänä.
"Hyvä, menehän nyt", kuiskasin.
//Tilhi, joku?
Lehvänlehti 13.05.2015
Kävelin ympäriinsä etsien Virtaviikseä.
"Virtaviiksi?" huhuilin naarasta.
"Olen täällä Lehvänlehti", kuulin äänen vähän matkan päästä.
Hymähdin ja lähdin kävelemään äänen suuntaan. Näin pian Virtaviiksen.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" tämä kysyi hymyillen.
Pudistin päätäni ja sanoin:
"Ei suurempia. Ajattelin vain tulla katsomaan sinua", kerroin.
"Niinkö?" Virtaviiksi kysyi.
"Niin", sanoin hymyillen.
"Se oli kilttiä", Virtaviiksi sanoi.
Katselin hetken hiljaa naaran puuhia. Heilauttelin häntääni ympäri ja katsahdin taivaalle.
"Lehvänlehti?" Virtaviiksi keskeytti minut ajatuksistani.
Käänsin katseeni taas naaraaseen.
"Voinko auttaa sinua?" kysyin sitten hymyillen.
//Virtaviiksi?
Kirjotassu 20.05.2015
Nyökkäsin Tuhinapennulle, ja haukkasin uuden palan minun ja Kettutassun syömästä jäniksestä.
"Kirjotassu!" Kuulin Virtaviiksen äänen.
"Minun pitää mennä." Naukaisin ja nielaisin jäniksen palan. Pian saavuin Virtaviiksen luo, ja pysähdyin hänen eteensä.
"Mitä teemme nyt?" Kysyin.
"Metsästämme." Virtaviiksi vastasi.
"Ai partiossa?" Naukaisin toiveikkaana, sillä haluaisin mennä metsästyspartioon ensimmäistä kertaa. Mutta Virtaviiksi pudisti päätään, ja lähdimme kävelemään kohti Korkeamäntyjä. Niskakarvani nousivat pystyyn, kun tunnistin Kuolonklaanin löyhkän. Muutaman puunmitan päässä oli raja, josta alkaisi Kuolonklaanin reviiri.
"Kirjotassu, mitä pitää tehdä ensin, kun metsästetään?" Virtaviiksi kysyi.
*Helppoja kysymyksiä!* ajattelin, tämä ei ollut minun ensimmäinen metsästysretki.
"Paikantaa saalis hajun perusteella ja kun riista tulee näkyviin, pitää tarkastaa tuulen suunta." Naukaisin ja Virtaviiksi nyökkäsi. Avasin leukani maistaakseni ilmaa, ja haistoin heti peltomyyrän. Kävin matalaksi, mutten niin matalaksi, että vatsakarvat hankaisivat maata. Pian näin vilauksen ruskeasta turkista, ja peltomyyrä ilmestyi esiin. Riistanhaju täytti aistini, kun hiivin lähemmäs peltomyyrää. Asettelin jokaisen käpälän huolellisesti, ja pidin häntäni suorana. Kun pääsin isku-etäisyydelle, jännitin takajalkani ja loikkaisin. Sain otteen peltomyyrästä, ja tapoin sen puraisemalla niskaan. Nostin velton peltomyyrän ylös.
"Hyvin napattu!" Virtaviiksi kehui. Laskin peltomyyrän maahan, ja kuovin sen päälle multaa. Avasin suuni riistan varalta.
*Orava!* ajattelin, ja asetuin vaanimis-asentoon. Pian näin ruskean oravan nakertamassa siementä. Hiivin varovasti lähemmäs. Tuulen suunta kääntyi. Orava huomasi minut, ja lähti pakoon.
*Ei!* ajattelin ja lähdin juoksemaan oravan perään. Pian haistoin Kuolonklaanin hajumerkit, ja tein äkkijarrutuksen. Olin Kuolonklaanin reviirillä, muutaman hännänmitan päästä rajasta.
*Hiirenpapanat!* ajattelin menetettyä oravaa, ja menin takaisin Myrskyklaanin reviirille.
"En saanut sitä oravaa." Kerroin, kun näin Virtaviiksen.
"Ei aina voi onnistua." Hän muistutti.
Kun palasimme leiriin, oli jo melkein auringonhuippu. Minä kannoin tuoresaaliskasaan pienen peltomyyräni ja Virtaviiksi rastaan.
*Voisin käydä siivoamassa klaanivanhimpien pesän.* ajattelin, vaikka olin väsynyt saalistuksesta. Kävelin klaaninvanhimpien pesään.
"Tulin vaihtamaan makuusijanne." Naukaisin, kun astuin klaanivanhimpien pesään.
"Jo oli aikakin!" Lahdenvirta murahti, ja aloin kantamaan vanhoja makuusammalia pois.
Tilhipentu
Katselin Laikkupennun ja Leijonapennun leikkitappelua. Olisin halunnut mukaan, mutta Leijonapentu pelotti minua. Olin ujo, ja se hyökkäys oli saanut minut tolaltani pitkäksi aikaa. Nousin ylös. Miksen voisi käydä hieman leirin ulkopuolella? Niin, miksipä ei. Livahdin ulos pesästä ja hiivin varjoissa leirstä. Hihkaisin ja piilouduin pusikkoon. En halunkut kenenkään huomaavan minua. Hiivin pensaikkoa pitkin jonnekin. Hiirenkorvan aika oli erilainen leirissä, kuin muualla reviirillämme. Muutama lintu lauloi iloisesti. Se sai minut hymyilemään ja nauttimaan olostani. Unohdin klaanin ja perheeni, oli vain luonto ja minä. Katselin ylös. Puut olivat huuuuuuurjan korkeita. Räpyttelin silmiäni.
*Onnistunkohan kiipeämään yhteen?* pohdin. Hetken kuluttua älysin, että voisin loukkaantua. Ja olin vannonut olevani vain hetken, ihan pienen hetken. Jatkoin matkaa. Kuulin rasahduksen ja piilouduin. Äänen tekijä ei ilmestynyt, joten jatkoin tutkimusmatkaa.
Saavuin pitkälle vanalle vettä. Emo oli kertonut sen ja aurinkoisten kivien olevan joki ja Aurinkokivet. Joki oli kaunis. Klaanimme vanhilmat olivat kertoneet, että Aurinkokivistä oli taisteltu vastarannalla asuvan Jokiklaain kanssa useaan otteeseen. Nyrpistin nenääni ja jatkoin matkaani raikkaassa ja tuoksuvassa metässä, jossa linnut lauloivat iloisesti. Pidin paikasta. Pian näin suuren puun ja käperryin sen alle lepäämään.
Heräsin. Huomasin, etten ollut palannut leiriin, ja että emo olisi varmasti huolissaan. Niiskaisin. Aloin panikoimaan.
*Noniin.. Lähdin varmaankin.. täältä?* Yriton pysyä rauhallisena, ja aloin änkeytymään kohti pusikkoa, joka vei minua vain kauemmas leiristä. Tömähdin maahan kompastuttuani juureen ja tassuuni sattui. Onnuin vähän matkaa.
"Isäää!! Emooo??! Leijonapentuu? Laikkupentu?" huusin pian jo aivan paniikissa. Yritin kiivetä puuhun, mutteivat tassut kestäneet ja römähdin maahan makaamaan.
"Joku?" piipitin ja hoipertelin jonnekin.
//Eiks se oo myt sun vuoro, Leijona?//
Leijonapentu
Tilhipentu oli kadonnut jonnekin. Nuuskin ilmaa, sisareni hajujälki johti ulos leiristä. Sujahdin piikkipensastunneliin. Metsä avartui eteeni. Se oli suuri. Aluskasvillisuitta kasvoi joka paikassa. Kalliota joka puolella. Loikkasin kalliolle, joka oli matalimpana. Tilhipennun haju johti tänne. Loikin kalliota ylös, Tilhipennullakin olo vaikeuksia tämän ylityksessä, sillä itsellänikin oli ja olin selvästi sisartani suurempi.
Kalliolle päästyäni, leiri näkyi takana pienenä aukiona vain. Loikin alas, kohti Tilhipentua.
Kuulin huutoa joen suunnalta.
*miten voin tietää sen?!* kysyin itseltäni paniikissa.
Juoksin kohti Tilhipentua. Pääsin aurinkokiville joen rantaan.
"Leijonapentu!" Tilhipentu huudahti innoissaan nähdessään minut.
Naaras oli itkenyt.
"Miksi lähdit leiristä?" kysyin.
"Halusin tutkia", siskoni itki.
"Tule, palataan takaisin", naukaisin.
Muistin reitin hyvin. Saavuimme lähelle Tuuliklaanin reviiriä. Näin suurehkon kiven. Nopsatassu painui mieleeni, naaras oli kuollut täällä.
"Oletko varma, että leiri on täällä?" Tilhipentu kysyi.
"Ei se ole", mutisin.
"Mitä?" siskoni kysyi.
"Se on täällä, tule", mutisin.
Lähdin kävelemään kohti leiriä, kohti kallioita.
Saavuimme notkon pohjalle.
"Menen edeltä", naukaisin.
Kävelin leiriin.
"Missä Tähtiklaanin nimeen olette olleet?" Virtaviiksi ulvaisi.
"Olimme lähettämässä partion peräänne!" Sumuturkki huudahti minulle.
Olin tyyni, juuri kun olin sanomassa itseäni syylliseksi sanoi Tilhipentu: "minä karkasin leiristä, halusin tutkia metsää. Leijonapentu pelasti minut."
"Kukaan pentu ei saa poistua leiristä ilman soturia", Vihertähti muistutti.
"Tiedämme sen", naukaisin ja kumarsin pienesti.
"Menkäähän omille teillenne, mutta leiriin!" emo naukaisi leikkisästi.
Juoksimme siskoni kanssa kohti kaatunutta puuta, mutta Viiltotassu sai minut pysähtymään. Pystyin miltein lukea kollin silmistä sanat; omituinen kummajainen.
Pudistin päätäni ja juoksin sisarieni perään.
"Leikitään, että on sota!" Tilhipentu keksi.
"Minä olen Kielonkukka", naukui Laikkupentu.
"Ja minä Lehvänlehti", sanoi Tilhipentu.
"Minä olen Leijonatähti", naukaisin.
"Tarvitsemme vielä yhden soturin", mutisi Tilhipentu.
"Kenet?" kysyin.
"Totta kai Pajutähden, tai siis Pajuhännän!" Tilhipentu huudahti.
"Niin tosiaan, kävisikö Jalopentu?" ehdotin.
Päätimme lähteä parantajan pesälle. Jalopentu oli jo seisomassa ja leikki Kuiskevirran kanssa.
"Jalopentu!" huudahdin.
"Tule leikkimään!" Laikkupentu ulvoi.
Jalopentu katsoi kysyvästi parantajaa, joka nyökkäsi.
Kerroimme sisarellemme, mitä leikimme. Naaras suostui olemaan Pajuhäntä.
"Kuka on Viimatassu?" kysyin.
"Isä", naukui Laikkupentu ja katsou isäämme, joka suki turkkiaan sotureiden pesän edustalla.
"Kielonkukka, tule auttamaan jos joku loukkaantuu, hyökätään, kun annan merkin", sanoin.
Kielonkukka nyökkäsi. Pajuhäntä ja Lehvänlehti asettuovat vierelleni. Syöksyimme Viimatassun kimppuun. Loikkasin hänen niskaansa ja raatelin häntä. Pajuhäntä roikkui rinnasta ja Lehvänlehti jahtasi häntää raivosta sähisten.
"Tästä saat!" ulvoin ja hakkasin Viimatassun niskaa.
Pajuhäntä kellahti maahan Viimatassun läimäistessä häntä kasvoihin. Kielonkukka juoksi soturin luo ja paineli leikisti hämähäkin seittiä hänen kasvoihinsa. Soturi nousi ylös ja loikkasi Viimatassun tassun kimppuun.
"Leikkitekös taistelua?" Vihertähti keskeytti leikkimme.
Loikkasimme irti isämme turkista.
"Joo!" huudahdin.
"Minä taidan olla Viimatassu", isä nauroi.
"Niin oletkin!" Laikkupentu sähisi.
Uskoin, ettei Laikkupennusta tulisi mitään kummoisempaa soturia. Hän viihtyi enemmän kuuntelemassa tarinoita Kielonkukalta.
//sisaret?
Tilhipentu 24.04.2017
Palasin leiriin Leijonapennun johdattamana. Emo oli sunniltaan huolesta.
"Minne sinä katosit? Olimme huolissamme! Entä, jos olisit kuollut!" Virtaviiksi urputti peloissaan.
"Selvisin. Olin itsekin peloissani" vikisin ja painauduin emon kylkeen kiinni. Leijonapentu ja Laikkupentu juoksivat Jalopennun luo. Seurasin heitä.
"Laikkupentu, tule leikkimään!" nau'uimme yhteen ääneen.
Olimme leikkineet sotaa ja isä oli ollut ala Viimatassu, jonka olimme Myrskyklaanin sotureina voittaneet. Käänsin katseeni Laikkupentuun ja loikkasin tämän päälle.
"Tapan sinut!" huusin leikinpauloissa. Laikkupentu iski minua kynnettömästi korvan juureen.
"Miu!" vinkaisin ja kierin häkkäränä ympyrää.
"Luo-luovutan.." änkytin ja kaaduin horjuen maahan. Leijonapentu ja sisareni ulvoivat naurusta. Otin typerimmän ilmeen, jonka osasin. Laikkupentu alkoi hihittää hulvattomasti.
"Näytät.. ihan.... pöhköltä.." hän hekotti. Itsekin purskahdin nauruun.
Illalla menimme nukkumaan. Olin jo tottunut, että Leijonapentu tuli hieman meidän jälkeemme aina silloin tällöin. Olin hieman pettynyt, sillä olisin jo halunnut oppilaaksi. Se vain kuulosti niin ihanalta.
Käperryin kerälle.
//Saaks nää pian nimittää oppilaaks ja ketkä mestareiksi Usva? Joo ei oo pakko vastata, mieti vaan//
Virtaviiksi
Leijonapentu oli pennuistamme suurin ja suoraansanoen, viisain. Kolli tiesi jo soturina tarvittavat taidot, soturilain, miltei kaiken. Kävelin emoni pesän luo. Hän pyysi minut sisään.
"Leijonapentu", aloitin.
"Olisi mielestäsi valmis oppilaaksi?" Vihertähti oli arvannut sanani.
Nyökkäsin.
"Melkein soturiksi", mutisin.
"Hän on vasta alle viisi kuuta, muttei häntä voi enää pennuksi sanoa", päällikkö sanoi.
"Nimitän hänet huomenna oppilaaksi, minulla on mestarikin mielessä", naaras naukui.
"Tuota noin", naukaisin.
"Ajattelin Lehvänlehteä, Leijonatähti oli hänen mestarinsa. Leijonapentu osaa Leijonatähden liikkeen ja muistuttaa isää", naukaisin.
"Hänellä on kyllä jo oppilas", päällikkö naukui.
"Yötassu on pian oppilas, ole kiltti", naukaisin.
"Selvä, kysyn häneltä", emo sanoi ja hätisteli minut pesästään.
Kävelin pentutarhaan. Leijonapentu istui sisarensa edessä ja piti heille kai jonkin näköistä puhetta soturilaista. Kolli oli jo oppilaan veroinen, kooltaan ja tiedoiltaan.
Avasin silmäni. Nuolin pentujeni turkkeja.
"Leijonapentu, sinun tulee olla tänään erittäin hienon näköinen", naukaisin puoliuniselle pennulle.
"Miksi?" Leijonapentu kysyi.
"On erityinen päivä", tyydyin vastaamaan.
Pian muutkin pennut heräsivät. Sumuturkki toi heille hieman tuoresaalista.
//jatkan jellonal.
Leijonapentu
"Saapukoon Kaikki klaanikokoukseen!" Vihertähti ulvoi.
Emo nuolaisin vielä pari kertaa Turkkiani ja lopetti.
"On aika nimittää uusi oppilas. Leijonapentu, olet vasta viiden kuun, muttet ole pentu. Olet jotain, joka on vanhaa ja pelastaisi klaanin uudelta tuholta", isoemo naukui.
Katsoin ihmeissäni emoa ja sisartani. He näyttivät masentuneilta. Päällikkö käski minut suurkiven eteen.
"Tästä hetkestä, aina siihen hetkeen saakka, kunnes ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan Leijonatassuna. Mestariksesi tulee Lehvänlehti, hän oli Leijonatähden oppilas ja koulutuksesi on hänelle luotu", päällikkö naukui.
Klaani hurrasi uutta nimeäni.
"Minulla on toinen asia, sinulle, Leijonatassu. Tule pesääni, Virtaviiksi, pidä Lehvänlehden kanssa huolta, ettei kukaan kuuntele", päällikkö käski.
Kosketimme mestarina kanssa kuonoja ka tervehditään toisiamme pikaisesti, kunnes menin päällikön pesään. Se ei ollut muuttunut tippaakaan, eikun mitä!?
"Kuulin, että olet ihmepentu", päällikkö naukui.
Nyökkäsin.
"En ole saanut Leijonatähdeltä pitkään aikaan unia", päällikkö mutisi.
"Pajutähti kutsui minua Aamunkajon kanssa pahakseen", kerroon.
Vihertähden silmät suurenivat. Yhtäkkiä kaikki selveni.
"Luulen", päällikkö aloitti.
"Tiedän, että olen Leijonatähti. Minusta ei tunnu siltä, mutta tiedän sen. Muistikuvat alkavat tulla mieleeni. Jopa se, kun hyvästelen Tähtiklaanissa Nopsaloiskeen", kerroin.
"Sinä olet siis täällä!" Vihertähti ulvaisi.
Moni asia selventyi kertaheitolla, muttei tosiaankaan kaikki.
"Olen odottanut sinua", naukui päällikkö.
"Nyt olen tässä", kuiskasin.
"Niin", naaras naukui itkua pidätellen.
"En kerro tästä kenellekään", naukaisin.
"Haluan rauhassa muistaa kaiken", totesin ja poistuin entisestä pesästäni.
"Miksi Leijonapennusta tuli oppilas?" Jalopentu kysyi Sumuturkilta.
"Miten meni?" Virtaviiksi kysyi.
"En voi kertoa", totesin.
"Olet kasvanut mieleltäsi tuolla, etkö voisi kertoa, olenhan emosi", Virtaviiksi naukui.
Pudistin päätäni, olisin halunnut sanoa, ettei se ollut niin. Kävelin sisarusteni luo.
//joo, tästä tuli oppilas.
Laikkutassu 25.04.2017
Vihdoin minusta ja muista sisaruksistani tulisi oppilaita. Veljemme Leijonatassu oli ollut oppilas jo parin kuun ajan.
"Saapukoot kaikki klaanikokoukseen!" Vihertähti huudahti.
"Kaikki sujuu hyvin", emoni Virtaviiksi naukui.
Nyökkäsin ja astelin sisarteni kanssa muiden joukkoon.
"On aika nimittää uusia oppilaita. Tilhipentu, Laikkupentu ja Jalopentu astukaa eteen", Vihertähti naukui.
Astuin edemmäs hieman varoen.
"Tästä hetkestä, siihen saakka kunnes ansaitsette soturinimenne, teidät tunnetaan Tilhitassuna, Laikkutassuna ja Jalotassuna", Vihertähti sanoi.
Pidätin hengitystäni.
"Tilhitassu, sinä saat mestariksesi Viiltokynnen. Laikkutassu, sinä taas saat mestariksesi minut, Vihertähden ja Jalotassu, saat mestariksesi Sulkakukan", Vihertähti sanoi hymyillen.
Kosketin kuonoja mestarini kanssa. Hymyilin iloisesti.
Muut kissat alkoivat hurrata minun, ja muiden sisarieni nimiä.
//Sisaret? Virtaviiksi? Joku? :D
Leijonapentu
Kävelin ulos pentutarhasta. Emo oli kieltänyt menemästä kauemmas kuin parantajan pesälle, koska menisin tapaamaan Jalopentua. Kävelin parantajan pesään.
"Hei", naukaisin siskolleni.
"Hei", hän naukaisi alakuloisesti ja pahoinvoivasti.
Istuuduin naaraan vierelle.
"Kuinka voit?" kysyin.
"Paha olo", sisko murisi.
"Pääsetkö pian pentutarhaan?" kysyin.
"Kahden aurinkohuipun kuluttua olen kuulemma kunnossa, huomenna saan kävellä, en malta odottaa", Jalopentu hihkui innoissaan.
"Sepä hyvä", nau`uin ja nuolaisin siskoni poskea.
"Täytyy mennä", sanoin ja poistuin parantajan pesästä.
Kävelin pentutarhaan.
"Kuinka Jalopentu voi?" emo kysyi.
Muut olivat nukahtaneet.
"Hyvin", kerroin.
"Alahan sinäkin nukkumaan", emo sanoi.
Menin hänen vierelleen ja nukahdin.
//siskot?
Virtaviiksi | 21.04.2015
Oli kulunut neljäsosakuu siitä, kun olimme olleet Sumuturkin kanssa aurinkokivillä. Istuskelin kumppanini kanssa tuoresaaliskasan edustalla. "Sumuturkki, lähdet partioon, sitä johtaa Ukkostuuli, mukaan lähtevät Tulitassu ja Lumisydän", Koinsiipi naukaisi Sumuturkille. Siniharmaa kolli nyökkäsi. "Nähdään illalla", hän kuiskasi ja nuolaisi korvantaustaani. "Nähdään", kuiskasin ja nuolaisin Sumuturkin poskea. Lehvänlehti käveli luokseni. "Hei", tervehdin soturia. "Hei", hän tervehti takaisin. "Olen laiskistunut hurjasti viimeisen neljäsosakuun aikana!" huudahdin ja kaaduin selälleni. "Tiedän salaisuutesi", Lehvänlehti naukaisi. "Minkä?" kysyin. "Älä esitä, tiedän, että odotat pentuja", Lehvänlehti naukaisi ja katsoi minua hymyillen. "Mitä sanoit?!" ulvaisin. "Näkeehän sen kauaskin", ystäväni naukaisi. "Oletko ihan varma?" kysyin. "Olen", Lehvänlehti sanoi ja nyökytteli. "Sehän on mahtavaa!" ulvaisin. //Skippaan ny vaik siihen, ku pennut syntyy...// "Apua!" ulvaisin, tunsin supistuksia vatsassani. Kuiskevirta juoksi äkkiä luokseni. Sumuturkkikin oli paikalla hetkessä. "Pentusi syntyvät", naukaisi parantaja. "Mutta.. Nythän on kulunut vasta alle kaksi kuuta!" huudahdin. "Pennut voivat syntyä aikaisemminkin", naaras rauhoitteli. Tunsin supistuksia vatsassani, pennut liikkuivat. Yksi pennuista luiskahti ulos. "Sumuturkki, nuole tätä!" naaras ulvaisi. Erotin pienen, kullanruskean pennun, en muistanut tämän jälkeen enää mitään. Neljä pientä nyyttiä makasivat vatsani vierellä. Yksi oli kullanruskea ja raidallinen kolli, toinen siniharmaa naaras, kolmmas valkea mustalaikkuinen naaras ja neljäs oli kullanruskea raidallinen naaras. "Ne ovat kauniita", kuiskasin ja nuolin pentujen päälakia. "Jep", Sumuturkki kuiskasi. Virtatähti astui pesään. "Virtaviiksi! Kuulin, että sait pentuja yöllä!" emoni huudahti ja käveli luokseni. Hänen silmänsä kostuivat, kun hän näki ne. Naaraan ilme muuttui synkäksi. "Mikä on?" kysyin. "Tuo yksi pentu tuo mieleeni Leijonatähden", naaras kuiskasi hiljaa ja nuolaisi kullanruskean, tummaraidallisen kollin päätä. "Niin tosiaan näyttääkin", naukaisin. "Ainoa kolli", Vihertähti kuiskasi. "Annetaanko heille nimet?" Sumuturkki kysyi. "Annetaan vain", naukaisin. "Anteeksi", Kirsikkaviiksi naukaisi ja liittyi keskusteluun. "Voisiko tuo kullanruskea naaras olla Jalopentu, hän tuntuu siltä niin kovasti", kuningatar naukaisi. "Toki voi", sanoin. "Minullekin käy", Sumuturkki sanoi. "Tuo laikukas voisi olla Laikkupentu", naukaisin. "Ja siniharmaa Tilhipentu?" Vihertähti ehdotti. "Kauniita nimiä, ne sopivat minulle ainakin", naukaisin. "Tilhipentu on kaunis nimi tuolle, joka muistuttaa minua", Sumuturkki naukui ylpeänä. "Kullanruskea kolli.. On Leijonapentu", naukaisin. Vihertähti oli miltei pakahtua onnnesta. "Ihanaa!" hän ulvaisi innoissaan. //Pennut? Voitte kirjottaa seuraavasta päivästä, kun ne avaa silmänsä. Kirjotan Leijonalla, se on siis vanhin. Tokavanhin Tilhi, si Laikku ja vikana Jalo:D Leijona avaa silmät ekan c:
Leijonapentu | 21.04.2015
Makasin emoni ja sisarusteni välissä. Raotin silmiäni. Kirkas valo sai minut sulkemaan ne kuitenkin heti. "Hei kullanmuru, availetkos silmiäsi?" emoni kysyi. Avasin silmäni uudelleen. Hopeanharmaa naaras katsoi minua siniharmailla silmillään. "Avasiko Leijonapentu silmänsä?" kysyi kolli. Käännyin kollia kohden, hän oli siniharmaa. "Hei, olen isäsi, Sumuturkki", hän naukaisi ja kosketti kuonoani. Vierelläni makoili kolme muuta pentua, yksi kullanruskea vaalearaidallinen, valkomustalaikukas ja siniharmaa isäni tavoin. Painauduin vasten emoni vatsaa ja aloin imeä maitoa painellen tassuillani vatsaa. Nukahdin jälleen. //Muut pennut? c:
Laikkupentu | 21.04.2015
Raotin silmiäni hieman, mutta pian upotin kasvoni emoni vatsaan. Nostin päätäni uudestaan hetken kuluttua ja avasin silmäni. "Myös Laikkupentu näyttää avanneen silmänsä" emoni naukui hymyillen. Liikahdin ääntä kohti varovaisesti. "Huomaan sen" isäni sanoi naurahtaen. Käänsin pääni taas äänen suuntaan ja tällä kertaa näin siniharmaan kollin. Isäni. "Hei Laikkupentu" isäni, Sumuturki sanoi. Tuijotin isääni pienin smaragdinvihrein silmini. Käänsin päätäni ja katsoin muita sisaruksiani. Kohtasin veljeni katseen. "Hän on veljesi, Leijonapentu" emoni kuiskasi korvaani. Painauduin taas vasten emoani ja tunsin tämän lämmön. //Muut pennut? :3
Leijonapentu | 21.04.2015
Katsoin Laikkupentua, joka avasi silmänsä. "Hei, sisko!" huudahdin pennun korvaan. En hallinnut vielä ääntäni, joten huuto tuli pakosta. "Rauhallisesti, Leijonapentu", emoni naukaisi ja nuolaisi päälakeani. "Joojoo emo", naukaisin ja riuhtaisin itseni irti emoni otteesta. Nousin ylös heiveröisin jaloin ja kävelin isäni luo, kompastuin Tilhipennun häntään. "Apua!" ulvaisin, mutta isäni sai minut kiinni, ennen kuin kaaduin. Huokaisin. "Laikkupentu, tule leikkimään!" huudahdin. "Leijonapentu, Laikkupentu avasi vasta silmänsä, anna hänelle aikaa", emoni naukaisi lempeästi ja nuolaisi Laikkupennun päälakea. "Mutta on tylsää", mutisin. "Halauan mennä klaaninvanhimpien luo kuuntelemaan tarinoita!" huudahdin. "Miten ihmeessä voit tietää klaaninvanhimmista?!" emo ulvaisi ihmeissään. "En tiedä, pesä sijaitsee kaatuneen puunrungon alla, eikö niin?" kysyin. "Miten ihmeessä tiedät?" emo ihmetteli. "Asiat vain putkahtelevat mieleeni, muistan myös oppilaiden, sotureiden, parantajan ja päällikön pesän", naukaisin. "Olet kyllä ihmepentu!" isä huudahti iloisena ja nuolaisi päälakeani. Tilhipentu liikahti, hän avasi silmänsä. "Tilhipentu!" huudahdin ja kaaduin sisareni päälle. "Rauhassa, Leijonapentu", isä rauhoitteli ja nosti minut siskoni päältä. //Toivottavasti sopii, Tilhi, jatkatko?
Leijonapentu | 21.04.2015
Virnistin Tilhipennulle. "Minäpä kävelen jo!" huudahdin ylpeänä, mutta kaaduin kuitenkin heti maahan, koska menetin tasapainoni. Tilhipentu naurahti ja kaatui itsekin. "Haluan lähteä jo ulos pentutarhasta!" valitin. "Hyvä on, mutta muut eivät lähde, Sumuturkki, mene Leijonapennun mukaan", emomme naukaisi. "Mutta emo, minäkin haluan!" Tilhipentu ja Laikkupentu valittivat yhteen ääneen. Nousin ylös. "Tule jo, isä!" huudahdin ja juoksin kohti pentutarhan uloskäyntiä. Kompastuin ulos päästyäni. "Kas hei", naukaisi suuri kissa, jonka turkki oli harmaa. "Hei, Harmaatähti, tässä on Leijonapentu", naukaisi isäni. "Vai Leijonapentu, olen isoisäsi, Leijonatähden veli-" kolli kerkesi selittää. "Harmaatähti?" kysyin. "Ai, sinulle onkin kerrottu minusta", kissa naukaisi. "E-emme kyllä ole.." isä naukaisi. "Ai.. Johan on kumma tapaus", Harmaatähti naukaisi. "Oletko sokea?" kysyin. "Kyllä, menetin silmäni nuorena", kissa naukaisi. "En ymmärrä, mutta muistan sen", naukaisin. "Mikä tämä pentu on?" Harmaatähti kysyi. "En tiedä, kai ihmepentu, en ymmärrä", isä naukaisi. "Se hän todellakin on", naukaisi Harmaatähti ja nuolaisi turkkiani. Huomasin kullanruskean, vanhan naaraan kävelevän luokseni. "Kas hei, olet varmaan Leijonapentu?" naaras naukaisi. Naaraan nimi pulpahti mieleeni, hän oli Kielonkukka, klaanin parantaja. "Olen saanut ennusteen!" nuori, siniharmaa naaras ulvoi parantajan pesän suulta. "On leijonan tuleva, klaanin pelastaja, virhearviointi virran suhteen tehty on, se ei tulvikaan!" parantaja ulvaisi. "Mitä sinä höpiset, Kuiskevirta?" Harmaatähti kysyi. "Älä aliarvioi parantajan ennustuksia", Kielonkukka sähähti häntä nuoremmalle kollille. Harmaatähti painoi päänsä alas ja häpesi. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kuka olin? Mikä olin? Mikä tuo kumma enne oli?! Pudistin päätäni. "Leiri on suuri, taidamme palata Leijonapennun kanssa jo takaisin pentutarhaan", Sumuturkki naukaisi. Nyökkäsin, olin sekaisin, ja väsynyt. Hoipertelin pentutarhaan. "Leijonapentu, millaista siellä oli?!" Tilhipentu kysyi. Naaras ei pysynyt kunnolla pystyssä, hän yritti ottaa askeleen, muttei onnistunut. "Tuo pentu on uskomaton, hän muisti Harmaatähden, kuinka hän sokeutui.." isä naukaisi, mutta nukahdin kesken kaiken. //Pennut?:D
Virtaviiksi | 21.04.2015
"Ette voi, Jalopentu ei ole avannut silmiään", naukaisin ja sivalsin hännälläni Tilhipennun lapaa. Jalopentu oli alkanut pyöriä, muttei nuorin pentu ole avannut silmiään vielä. "Emo", Leijonapentu aloitti. Hän oli ollut apea koko päivän, jota olin ihmetellyt. "Mitä kultaseni?" kysyin ja nuolaisin pennun päälakea. "Näin oudon unen", Leijonapentu sanoi. "Haluatko kertoa siitä?" kysyin. Pentu nyökkäsi. "Sumuturkki, veisitkö Tilhipennun ja Laikkupennun tutustumaan klaaninvanhimpien pesään?" kysyin. Sumuturkki nyökkäsi. "Jee! Pääsemme klaaninvanhimpien pesään!" Tilhipentu ulvaisi ilkkuen Leijonapennulle, joka ei ollut käynyt niin pitkällä. "Unessa olivat Nopsaloiske, Nopsatassu, Pajutähti, Pajutähti, Rosokynsi, Aamunkajo ja Salviahäntä", naukaisi pentu. "He näyttivät minulle jonkun jutun, jossa Leijonatassu nimettiin oppilaaksi. Se tuntui niin tutulta", naukaisi Leijonapentu "Pajutähti ja Aamunkajo sanoivat minua 'pojakseen'", Leijonapentu sanoi miettien. Mietin hetken. "Oliko Leijonatähti siellä?" kysyin äkkiä. "Ei ollut, he sanoivat, että minun tulee keksiä vastaus itse siihen, missä Leijonatähti on", Leijonapentu sanoi katsoen minua. Jalopentu liikahti vatsani edessä ja painoi vatsaani kovasti, jotta saisi maitoa, jota ei tullut paljoa. Leijonapentu katsoi minua toivoen, että osaisin auttaa. "Valitettavasti, en osaa auttaa", naukaisin ja nuolaisin esikoiseni päälakea. "Selvä sitten", mutisi Leijonapentu. "Menehän kuuntelemaan sisariesi kanssa tarinoita", naukaisin ja nuolaisin pennun päälakea. Leijonapentu säntäsi juoksuun kohti pentutarhan suuaukkoa. //Jatkan leijonal c.
Lehvänlehti | 22.04.2015
Ryntäsin Yötassun pelään niin lujaa minkä jaloistani pääsin. Kun sain oppilaan kiinni, hidastin tahtiani. "Mene sinä tuohon suuntaan!" huudahdin ja osoitin suunnan hännälläni. "Selvä!" Yötassu naukui ja ryntäsi vastakkaiseen suuntaan. Juoksin jonkin matkaa eteenpäin ja pysähdyin sitten. *Yötassu pärjää varmasti!* tuumin hymyillen ja raotin leukojani. Aistin linnun lähistöllä. Kyyristyin ja lähdin hiipimään lintua kohti. Loikkasin ja upotin kynteni linnun kaulaan. Otin linnun suuhuni ja käännähdin ympäri. *Lienee parasta että etsin Yötassun nyt.* tuumin ja lähdin juoksemaan. "Löysinpäs sinut!" nau'uin oppilaalle tämän nähdessäni. "Hei Lehvänlehti! Löysin hyvin saalista", oppilas naukui tyytyväisenä. "Olet edistynyt huomattavasti!" kehuin tätä. Kosketin oppilaan lapaa hännälläni ja totesin: "Palataan nyt leiriin." "Selvä", Yötassu sanoi hymyillen. Matkalla leiriin Yötassu kysyi minulta: "Mitä teet seuraavaksi?" "Hmm..Käyn katsomassa Virtaviikseä ja tämän pentuja. En ole nähnyt niitä vielä", sanoin. Yötassu nyökkäsi ja kävelimme loppumatkan hiljaa. Palatessamme leiriin veimme saaliimme tuoresaaliskasaan. "Menen nyt" Yötassu huikkasi ja käännähti ympäri. "Odota!" huudahdin. Tassuttelin oppilaan viereen ja katsoin tätä hymyillen. "Mennään harjoittelemaan taas huomenna" nau'uin ja nuolaisin oppilaan päälakea. "Selvä", Yötassu sanoi hymyillen. Poistuin oppilaan luota ja lähdin kohti pentutarhaa. *Mitenköhän Virtaviiksi on pärjännyt?* mietin astellessani sisään pentutarhaan. ""Virtaviiksi?" nau'uin. "Lehvänlehti!" kuulin naaraan äänen. Astelin eteenpäin ja näin tämän. Katsahdin tämän vieressä oleviin pentuihin. "Näytät pärjänneen hyvin!" kehuin ystävääni hymyillen. "Kiitos", Virtaviiksi naukui hymyillen. Istahdin tämän viereen ja katsoin tämän pentuja. "He ovat Leijonapentu, Tilhipentu, Laikkupentu ja Jalopentu" Virtaviiksi naukui. "Synnytit upeita pentuja ystäväiseni" sanoin ja loin lempeän katseen Virtaviikseen. //Virtaviiksi? Joku?
Virtaviiksi | 23.05.2015
Syöksyin Jalopennun luo. "Mikä on?" kysyin peloissani katsoen, kun pentu makasi maassa ja kouristeli. "En tiedä!" Leijonapentu ulvaisi, hänkin oli kauhuissaan. "Hain Kuiskevirran!" Laikkupentu ulvaisi ja antoi parantajan tutkia pentua Hän tunki käpälänsä pennun kurkkuun. "Laikkupentu, tunge käpäläsi tuonne ja yritä saada sieltä sellaisia marjoja!" Kuiskevirta ulvaisi pennulle, joka työnsi pienen käpälänsä sisarensa kurkkuun. "Hän söi kuolonmarjoja!" parantaja huudahti. "Kauheaa!" ulvaisin peloissani. Laikkupentu otti saaneensa marjat pois sisarensa kurkusta. "Hienoa, annan hänelle nyt yrttejä, jotta hän oksentaa", parantaja kertoi. Nyökkäsin. "Selviäähän hän?" kysyin. "Selviää", parantaja lupasi. Nyökkäsin kiitollisena ja vein muut pennut pentutarhaan. Menimme Laikkupennun kanssa pesemään leirin läheiselle lammikolle hänen tassunsa. //pennut?
Laikkupentu | 23.04.2015
Emoni Virtaviiksi auttoi minua putsaamaan käpäläni. "Emo?" kysyin. "Niin Laikkupentu?" emoni kysyi. "Selviäähän Jalopentu?" kysyin hiljaa ja painauduin lähemäs emoani. "Kuten Kuiskevirta sanoi, Jalopentu selviää", emoni naukui. "Se on hyvä" sanoin. "Niin. Palataan nyt pentutarhaan" emoni naukui. Palasin muiden luo. Painauduin makuulle ja käperryin pieneksi. Huokasin ja suljin silmäni. Nukahdin. Raotin silmiäni. Olin nukkunut varmasti jo hyvän aikaa. Venyttelin ja nousin ylös. Istuin paikallani ja heilauttelin häntääni. *Kaikki taitaa olla jo okei* tuumin hymyillen. //Muut pennut? Joku?
Tässä kohtaa siirrytään tarinoimaan Kuunpisaran uuteen osoitteeseen.
Virtaviiksi | 11.04.2015
Katselin aukiolle. Katseeni osui Lehvänlehteen, naaras katseli taivaalle. Kävelin hänen vierelleen. "Hei, miten menee?" kysyin. "Erittäin hyvin", naaras sanoi iloisena, niin kuin aina. "Haluatko syödä kanssani?" kysyin. "Toki", Lehvänlehti sanoi. "Haen meille jotain", nau'uin ja kävelin tuoresaaliskasalle, otin kasasta hiiren ja päästään, menin Lehvänlehden luo ja laskin hiiren naaraan eteen. "Kiitos", Lehvänlehti naukui. "Ei kestä", sanoin. Kun olimme syöneet, nousin seisomaan ja katsoin minua vanhempaa soturia. "Minun on ikävä Leijonatähteä", naaras ilmoitti. "Minun on vaikea ikävöidä häntä", mutisin. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi", naaras vastasi ja katsoi minua anteeksipyytäväksi. "Ei se mitään", nau'uin. //Lehvänlehti?
Lehvänlehti | 13.04.2015
Huokasin. En missään nimessä halunnut että Virtaviiksi pahoittaisi mielensä, joten päätin keksiä muuta. "Oletko kunnossa?" Virtaviiksi kysyi. "Olen. Olet paras ystäväni, joten en tahdo, että pahoitat mieltäsi", naukaisin. Jatkoin nopeasti: "Joten antaa olla." "Okei" Virtaviiksi naukaisi vastaukseksi. Kohottauduin istumaan ja katsahdin ystävääni. "Mitä teet nyt?" Virtaviiksi kysyi. "Menen saalistamaan. Tuletko mukaan?" naukaisin ja katsoin naarasta kysyvästi. Heilauttelin häntääni puolelta toiselle ja odotin mitä tämä vastaisi. //Virtaviiksi?
Virtaviiksi | 19.04.2015
Nuolin turkkiani leirissä. Kyynelputous oli juuri lähtenyt leiristä. "Oliko hän Tuhotähden pennunpentu?" kysyin. "Sepä hyvinkin", Vihertähti huokaisi. Painauduin vasten emoani. "Hän oli Leijonatähden parhaan ystävän kumppani", Vihertähti kertoi. "Jääturkin siis?" kysyin. "Aivan", päällikkö sanoi ja katsoi taivaalle. "Menen saalistamaan", kuiskasin hiljaa. "Mene vain, varmista, että he ovat lähteneet, pentuni", Vihertähti naukaisi ja sanoi viimeisen sanan hiljaa. Nuolaisin emoni poskea ja poistuin leiristä. Kävelin kaksijalkalan rajalle. Viiltotassun haju oli voimakas täällä, samoin jonkun toisen.. Erakon. *Mihin olet sekaantunut, Viiltotassu?* kysyin itseltäni. Pudistin päätäni, en aikonut jäädä ihmettelemään oppilastani, hän oli aina pahanteossa. Täytyisi saalistaa klaanille! "Hei, Virtaviiksi", Sumuturkki naukaisi. "Hei", sanoin kollille. "Etkö syntynytkin samaan aikaan, kun Leijonatähti?" kysyin. "No, vähän jälkeen, mutta olimme samaa aikaa pentuja, leikimme pariin otteeseen yhdessä", kolli kertoi. "Millainen hän oli?" kysyin. "Uskollinen ja rohkea. Tiesin, että hänestä tulisi jotain suurta", Sumuturkki naukaisi. "Niin", kuiskasin. "Ai, unohdin, että hän oli isäsi", kolli sanoi. Hän oli tullut vastikään takaisin Myrskyklaanin. Moni piti kollia edelleen Jokiklaanin vakoojana, mutta luotin häneen täysin. "Eikö sinua ärsytä, kun sinuun ei luoteta?" kysyin. "Ei, en välitä muiden mielipiteistä, vain omani ovat minulle tärkeät", kolli sanoi tyynesti. Ihailin todellakin häntä, hän oli minua paljon vanhempi, mutta entä sitten? Pakko kai myöntää, että olin ihastunut kolliin, kun hän oli Jokiklaanissa. En mahtanut sille mitään, mutta yleensä, kun näin hänet, punastuin. Nyt olin kuitenkin oma itseni. "Tuota noin", mutisin. "Niin?" kolli kysyi. "Ei mitään, haluatko saalistaa kanssani?" kysyin. "Mielelläni", Sumuturkki naukaisi ja hymyili minulle. //Joo ei yhtää outo>.<
Sumuturkki | 19.04.2015
Kävelin Virtaviiksen kanssa kohti leiriä, olin saanut kiinni hiiren, oravan ja rastaan. Virtaviiksi oli saanut kaksi rastasta ja kaksi hiirtä. Kävelin nuoremman soturin edellä leiriin ja laskin saaliini tuoresaaliskasaan, Virtaviiksikin laski omat saaliinsa. "Haluatko aterioida kanssani?" kysyin. "Mielelläni", Virtaviiksi naukaisi ja katsoi minua hymyillen. Kävelin tuoresaaliskasalle ja otin kasasta hiiren ja oravan, Virtaviiksi otti oravan. Aloimme syömään. Syömisen jälkeen vaihdoimme kieliä. "Tuota noin", aloitin. "Tai ei mitään", naurahdin, Virtaviiksi oli sanonut aiemmin tänään juuri samalla tavalla! Punastuin ja painoin pääni alas. "Oletko kunossa?" naaras kysyi. "Olen", naukaisin ja nostin pääni, puna kasvoiltani oli levinnyt. "Oletko punastunut?" Virtaviiksi naurahti. "En", mutisin ja katsoin naarasta pitkään. "Okei", Virtaviiksi mutisi ihmeissään. Nousin ylös ja kävelin sotureiden pesään Virtaviiksi perässäni. "Oletko oikeasti kunnossa?" soturi kysyi. "Öö.. Taidan olla ihastunut", aloitin. "Keneen?" Virtaviiksi uteli. "Sinuun", kuiskasin. "Niin.. Niin minäkin sinuun", Virtaviiksi naukaisi. "Olet minua niin paljon vanhempi", Virtaviiksi sanoi sitten. "Ei rakkaus ikää katso. Emoni, Usvahäntä rakastui kissan, joka olisi voinut olla hänen isoisänsä", naukaisin. "Ohhoh", Virtaviiksi naukaisi. "Niin, en pitänyt Valkotuulesta, hän murhasi isäni", sähähdin ja viilsin kynnelläni sammalpetiäni. "Tiesikö emosi siitä?" Virtaviiksi kysyi. "Ei alussa", naukaisin. "Kauheaa", naaras mutisi. "Jep", naukaisin. //Jatkan joskus Virral c:
Virtaviiksi | 20.04.2015
Olimme viime iltana tunnustaneet, että olimme ihastuneet toisiimme Sumuturkin kanssa. Sumuturkki oli lähtenyt aikaisin aamulla partioon yhdessä Elotuulen, Paatsamapilven ja Saarnihallan kanssa. Joukkoa oli johtanut Paatsamapilvi. Istuskelin leirin suuaukolla. Minulla oli tylsää, pääsisin partioon vasta auringonlaskun aikaan, Viiltotassukin oli taas kadonnut kuin tuhkatuuleen, Sulkatassu ei ollut vielä herännyt. Oppilas oli jäänyt eilen hirviön alle, oli varmaan kamalaa. "Hei, Virtaviiksi", naukaisi Yötassu. "Tervehdys", naukaisin oppilaalle. "Onko sinulla tylsää?" oppilas kysyi. "Vähän", mutisin. "Lähtisitkö minun ja Lehvänlehden kanssa harjoittelemaan, pyydä Viiltotassukin. Lehvänlehti käski pyytää", naukaisi kolli. "Voin tulla, muttei minulla ole harmainta hajuakaan siitä, missä oppilaani pyörii nyt", mutisin. "Hänen hajujälkensä johti eilen kaksijalkalan suunnalle, olisiko hän kaksijalkojen luona?" oppilas kysyi kauhistuneena. "Ei, hän ei ole sellainen", naukaisin. "Mitä hän sitten tekeekin siellä, se on sellaista, josta emme saa tietää", Yötassu naukaisi mietteliäänä. "Ei nyt mietitä sitä, lähdetään", naukaisin. Lehvänlehti käveli luoksemme. "Lähdettekö?" soturi kysyi. "Minä lähden, Viiltotassu on omilla teillään", naukaisin. "Selvä sitten", Lehvänlehti naurahti ja käveli edelläni ulos leiristä. Annoin Yötassun mennä mestarinsa perässä, kunnes itse menin heidän peräänsä. Lähdimme kohti hiekkakuoppaa. "Virtaviiksi, onko kaikki okei?" Lehvänlehti kysyi, kun näki minun roikottavan päätäni. "On, mietin vain asioita", naukaisin. "Voit kertoa minulle, Yötassu, mene edellä", Lehvänlehti naukaisi oppilaalleen, joka lähti yksin kohti hiekkakuoppaa. "Olen ihastunut Sumuturkkiin", aloitin. Lehvänlehti katsoi minua hyväksyvästi. "Ja hän minuun", kuiskasin hiljaa. "Mitä aiot tehdä, aiotko pyytää häntä kumppaniksesi?" soturi kysyi ja katsoi minua hymyillen. "Se siinä onkin, en tiedä", mutisin parhaalle ystävälleni. "Tee niinkuin sydämesi haluaa", Lehvänlehti sanoi ja nuolaisi korvantaustaani. Saavuimme hiekkakuopalle, Yötassu taisteli sammaltukkoa vastaan heittelemällä sitä tassujen välissään, kuin pentu, mutta kynnet esillä ja paremmilla asennoilla. "Hienoa", naukaisin ja loikkasin Lehvänlehden edellä hiekkakuopan hiekkaiselle pohjalle. "Ai, tulittekin jo", kolli sanoi ja painoitti sanaa jo. "Anteeksi, kesti vähän", Lehvänlehti naurahti. "Joo, ei se mitään", Yötassu mutisi. "Hyvä juttu", naukaisin. "Harjoittelemme nyt väistöliikkeitä", Lehvänlehti ilmoitti. Yötassu kuunteli tarkasti. "Katso tarkkaan, tämän liikkeen Leijonatähti, entinen mestarini kehitti ja opetti minulle", Lehvänlehti naukaisi. Yötassu katsoi silmät suurina, kun hänen mestarinsa selitti hänelle. "Virtaviiksi, seiso siinä", Lehvänlehti käski minua. Jäin seisomaan paikoilleni. Lehvänlehti lähti juoksemaan minua kohti, en ollut nähnyt isäni liikettä, miksen?! Naaras oli enää ketunmitan päässä minusta, luulin hänen viiltävän minua kaulaan tai jotain, mutta hämmästykseni hän loikkasi pääni päälle ja potkaisi päätäni niin, että leukani kolahti maahan. "Wau!" Yötassu ulvaisi suu suurena. Lehvänlehti seisoi hiekkakuopan reunalla olevan puun juuressa. "Miksen ole nähnyt tätä tekniikkaa?" kysyin hämmentyneenä. "Sinulle ei kai ole muistettu opettaa tätä", naukaisi Lehvänlehti. "En kuitenkaan osaa tätä tekniikkaa täydellisesti, sillä Leijonatähti sai molemmat jalkansa pään päälle ja viilsi etutassuillaan vihollisen päätä, itse en saa kuin kerrallaan etutassut tai takatassut. Jos yritän molempia, tasapainoni pettää ja kaadun", Lehvänlehti kertoi. "Tätä tekniikkaa kannattaa kai käyttää, jos vihollinen tulee kohti?" oppilas kysyi. "Silloin se on vaikeaa, en kykene käyttämään liikettä, kun vastustaja liikkuu", soturi kertoi. Unohduin ajatuksiini, enkä kuunnellut enempää. Mietin isääni, hänen tekniikkaansa. "Leijonatähti kertoi, että hän tappoi Kuohuvan Veden Heimon luona kotkan, joka tappoi hänen ystävänsä, Saniaistassu", Lehvänlehden asia sai minut värähtämään. Olin hyvin tietämätön, olin udellut kaikilta tietoja isästäni, muttei minulle oltu kerrottu tätä liikettä. "Virtaviiksi, haluatko sinäkin kokeilla?" Lehvänlehti kysyi. "Mielelläni", naukaisin. Yötassu oli kai yrittänyt pariin kertaan, koska hän hengitti raskaasti maassa. Lähdin hiipimään kohti Lehvänlehteä, hän seisoi valmiina hyökkäämään. Syöksyin häntä kohti ja loikkasin hänen päälleen asettaen molemmat tassuni hänen päälleen, hän mätkähti maahan, loikkasin hiekkakuopan seinämälle, meinasin menettää tasapainoni. "Hienoa!" naukaisi Yötassu ihmeissään. "Onnistuit ponkaisemaan neljällä jalalla!" ulvaisi Lehvänlehti. Punastuin ja katsoin maahan. En tykännyt olla huomion keskipisteenä. "Hei! Virtaviiksi, Lehvänlehti ja Yötassu!" Sumuturkki huudahti hiekkakuopan reunalta. Katsoin kollia, hän oli niin komea! Paatsamapilvi, Elotuuli ja Saarnihalla astuivat esiin. "Mitäs te teette?" Paatsamapilvi kysyi ja loikkasi pentunsa luokse. "Harjoittelemme", naukaisi Yötassu ja nuolaisi emonsa korvantaustaa. "Lopetellaan nyt", Lehvänlehti naukaisi ja ravisteli hiekat turkistaan. "Selvä", naukaisin ja loikkasin Sumuturkin ja muiden luo. Kolli katsoi minua lempeästi. Hymyilin hänelle. "Lähdetään jo", Yötassu marisi. Naurahdin, lähdimme kaikki yhtenä röykkiönä kohti leiriä. "Haluatko kävellä kanssani vielä hetken?" Sumuturkki kysyi ja katsoi minua ruskeilla silmillään. "Mielelläni", naukaisin ja hymyilin kollille. Jättäydyimme muiden jälkeen ja vaihdoimme suuntaa kohti aurinkokiviä. "Tuota noin", aloitin. Sumuturkki katsoi minua, yhä lempeästi. "Minä haluaisin olla kanssasi, loppuelämäni", mutisin. "Haluaisit siis olla kumppanini?" kysyi soturi hiljaa painaen päänsä turkkiini. "Niin", sanoin ja tunsin punan leviävän kasvoilleni, jälleen kerran. "Vastaan sinulle: Tahdon", Sumuturkki naukaisi hiljaa ja nuolaisi lapaani. "Ihanaa!" huudahdin. Kävelimme aurinkokiville, kiedoimme häntämme toistemme ympäri. Se oli niin ihana tunne! Katsoimme laskuun lähtevää aurinkoa. "Onko sinulla ikävä Jokiklaaniin?" kysyin ja katsoin Sumuturkkia, joka katsoi Jokiklaanin reviirille. "Ei, ainoa, jonka takia siellä olin, oli Kaislahäntä, joka kuoli", naukaisi kolli ja katsoi taivaalle. "Hän oli parantaja, oliko hän kumppanisi?" kysyin. "Oli hän", Sumuturkki naukaisi. "Harmi, että hän kuoli", mutisin hiljaa. "Niin", Sumuturkki kuiskasi hiljaa ja katsoi minua ruskeilla silmillään. "Mutta, hän käski minun siirtyä elämässäni eteenpäin", soturi ilmoitti ja painoi päänsä vasten turkkiani. "Kaikkien täytyy", naukaisin. "Niin, Virtaviiksi", soturi naukaisi. //Joo, tän teos meni LIIAN kauan..XD
Sumuturkki | 21.04.2015
Kävelimme Virtaviiksen kanssa kaksijalkalan reunalla. Haistoin veren. "Verta", mutisin. Naaras oli haistanut tämän, sillä hänen korvansa olivat luimussa ja hän syöksyi kohti veren olinpaikkaa. Saavuimme paikalle, Tulitassu makasi maassa liikkumatta, häntä puri suuri, pulska ruskea kotikisu oli kollin päällä. Virtaviiksi syöksyi kotikisun päälle ja raateli tuon niskaa. "Apuaa!" kotikisu ulvoi. Virtaviiksi heitti kissan maahan selälleen. Se ulvaisi. "Petoja! Hulluja!" kissa ulvoi ja juoksi häntä koipien välissä pesäänsä. "Oletko kunnossa?" kysyin Tulitassulta. Oppilas kömpi ylös täristen. "Olen, säikähdin vain", hän mutisi. "Selvä", naukaisin. Virtaviiksi arvosteli oppilasta, kunnes nyökkäsi. "Oli se kotikisu niin lihava, että oli onni, ettei luitasi murtunut", naaras naurahti. "Se olikin painava", naukui oppilas. Naurahdin hieman. "Mitä teit täällä yksin?" kysyin. "Olin saalistamassa", Tulitassu vastasi. Nyökkäsin. Miltei täysin kermanvalkea kolli nousi ylös ja lähti kohti leiriä. "Minun pitäisi kai kiittää teitä", oppilas totesi. "Ei kestä kiittää, pelastan klaanitovereitani aina, jos vain pystyn!" Virtaviiksi naurahti iloisesti. Katsoin iloisena naarasta, joka käveli oppilaan rinnalla kohti leiriä. Katselin taivaalle. Olisinpa minäkin ollut tuollainen, uskollinen klaanilleni pennusta saakka, enkä klaania vaihteleva luuseri.. Pudistin päätäni ja kävelin kohti leiriä. Oli kulunut pari päivää siitä, kun minusta ja Virtaviiksestä oli tullut kumppanit. Kumppanini oli pyöristynyt hiukan, mutta luulin, että se johtui vain viherlehden tulosta, mistäpä muustakaan? Virtaviiksi söi tuoresaalista Lehvänlehden kanssa. //Joo outo, kirjotan Virral c:
Virtaviiksi | 19.02.2015
Kävelin Lehvänlehden luo,naaras katseli taivaalle. "Oletko kunnossa?" Kysyin naaraalta. "Olen, toi Mustetassun kuolema sai minut hieman säikähtämään, mutta olen kunnossa", naaras kertoi hymyillen. "Hienoa", naukaisin ja nuolaisin rintaani. Kävelimme yhdessä tuoresaaliskasalle syömään. //Lehvä?
Yötassu | 27.02.2015
Heräsin myöhään. Olin nukkunut päiväunia, koska minua oli väsyttänyt niin paljon. Oppilaspesä oli tyhjä, ulkoa kantautui puheen sorinaa ja muita ääniä. Haukotus avasi suuni ammolleen. Nousin istumaan ja suin turkkiani. Se oli pörrössä, ja siihen oli tarttunut sammalhippuja. Pölytin ne lattialle ja suin pörröisen turkkini siistiksi. Nuolaisin korvani ja viikseni puhtaiksi ja nousin seisomaan. Pujahdin ulos ja katsoin leirin tavallista toimintaa. Näin mestarini Virtaviiksen kauenpana, mutta ajattelin mennä hänen puheillensa myöhemmin. Venyttelin pikaisesti ja kuljin oppilaspesän taakse. Päätin harjoitella taisteluliikkeitä. Kyyristyin alas, ja loikkasin ilmaa. Kiepahdin ilmassa ja olin sivaltavinani jotakuta. Tömähdin maahan. "Hyökkäysasennossasi olisi vähän korjattavaa", kuulin jonkun sanovan. Käännyin katsomaan ja näin sisareni, Aamutassun. "Virtaviiksi ei ole vielä opettanut minua", puolustauduin. Aamutassu kohautti lapojaan. "Katso, näin", hän sanoi. Hän kumartui alas, selvästikin täydelliseen asentoon. Matkin häntä. "Nosta häntääsi ylemmäs, se saa sinut näyttämään valppaalta. Ja nosta hieman takapäätäsi ylemmäs", Aamutassu opasti. Tottelin. "Noin, hyvä. Harjoitellaanko yhdessä?" hän sanoi sitten. "Selvä", räpäytin silmiäni. "Puolustaudu, minä olen leikisti kettu", Aamutassu virnisti. Nyökkäsin ja kyyristyin asentoon. Aamitassu loikkasi suoraan edestä, ja minä kohotin tassuni iskuun. "Riittää", puuskahdin väsyneenä. Aamutassukin huohotti ja nyökkäsi. "Selvä", hän sanoi. Istuimme alas. Kun olimme hetken levähtäneet, sanoin: "Menen kysymään Virtaviikseltä, että voisimmeko harjoitella." Aamutassu nyökkäsi. Loikin pois, ja etsin mestarini. Tämä söi saalista sotureiden pesällä valkean naaraan kanssa. Menin heidän luokseen hieman epäröiden. "Öh...Virtaviiksi, milloin voisimme harjoitella?" kysyin. //Virta? Lehvä?
Nopsatassu | 25.01.2015
En ollut suorittanut koulutustani viime aikoina, vaan pakoillut mestariani. En halunnut tulla ikinä soturiksi, en ikinä taistella. Olin ollut oppilas jo niin pitkään, että jotkut minua nuoremmat olivat sotureita. Mutta minä en halunnut taistella, halusin vaihtaa klaaninvanhimpien makuusammalia. Kaikki rakkaani olivat kuolleet. Halusin itsekin, mutten halunnut kenenkään kokevan samaa tuskaa kuin minä menettäessään jonkun.... vaikka tuskin kukaan kaipaisi minua. Istuin Myrskyklaania ja Jokiklaania halkovan rotkon reunalla. Olisin halunnut vain hypätä, unohtaa kaiken... Päätin tehdäkin sen. Voisin yrittää, pääsisinkö hyppäämällä valtavan rotkon toiselle puolelle, heikoilla jaloillani... Naurahdin kepeästi, otin vauhtia valmistautuen loikkaan, mutta silloin joku tarttui niskanahastani. "EI! Ei ole vielä aikasi kuolla!" //joku? :)
Virtaviiksi | 25.01.2015
"Nopsatassu! Et saa kuolla!" ulvaisin ja viskasin naaraan kauemmas. "Älä puutu tähän!" naaras ulvaisi. "Puutunpas! Olen siskosi enkä anna sinun kuolla!" ulvoin kyyneleet silmissä. Naaras värähti ja näytti hieman vihaiselta. "Anna minun tehdä mitä haluan!" hän ulvoi. //Nopsa?
Nopsatassu | 27.01.2015
Kohtasin siskoni katseen. Ulvomiseni vaimeni ja katosi kokonaan pieneen yskäykseen. "Anteeksi... en ajatellut..." kuiskasin. "Klaani tarvitsee sinua! Et saa tappaa itseäsi!" Virtaviiksi raivosi. "Ei olisi pitänyt... se oli minun vikani... en tee sitä enää koskaan..." mutisin. Kosketin nopeasti siskoni kuonoa ja palasin leiriin. //se kissa josta piti tulla Nopsan kumppani, unohdin huonomuistisena nimen XD
Virtaviiksi | 02.02.2015
Painauduin vasten sammalpetiäni. Oppilaita oli loukkaantunut pari lähipäivinä. Pian olisi kokoontuminen.. En saanut unta, joten kävelin pois sotureiden pesästä ja astelin leirin pääaukiolle. Oli hiirenhiljaista, lukuunottamatta lehdettömien oksien rasahtelua ja partiossa istuvan Lehvänlehden hengitystä. Astelin ystäväni luo. "Hei", naukaisin ja hymyilin naaraalle. "Onko Viiltotassua näkynyt?" nuori soturi kysyi. Pudistin päätäni allapäin. "Kyllä hän löytyy", Lehvänlehti sanoi painaen päänsä lohduttavasti turkkiani vasten. Nyökkäsin kiitoseksi, olin huolissani oppilaastani. //Lehvä?
Lehvänlehti | 02.02.2015
Olin hiljaa. Kuutelin Virtaviiksen tasaista ja rauhallista hengitystä. ''Uskon että kaikki järjestyy'' naukaisin. ''Niin, toivotaan'' naaras sanoi hiljaa. Katsahdin taivaalle. Tuuli leikki pitkin turkkejamme. Tai niin ainakin kuvittelin. ''Etkö saanut unta?'' kysyin hetken päästä. //Virvaviiksi?
Virtaviiksi | 03.02.2015
Juuri ennen kuin olin vastaamassa ystävälleni, oppilaiden pesään hiipi joku. Heilautin häntääni merkiksi pysyä hiljaa, Metsätassun hajujälki johti pesään. Siinä sekoittui myös jonkun erakon haju. Astelin pesään. "Metsätassu", lausuin oppilaan nimen tasaisella :ää llä. Oppilas kohotti päätään ja katsoi minua hämmentyneenä. "Missä olit? Olet käynyt usein kaksijalkalan(?) lähettyvillä ja siellä on ollut myös joku erakko", murahdin oppilaalle. "Mistä sinä puhut?" Metsätassu kysyi esittäen, näin hänen lävitseen. "Turha yrittää valehdella soturille. Kerron aamulla kaiken Vihertähdelle", sanoin ja kävelin Lehvänlehden luo. Olin ihmetellyt oppilaan katoamista jo tovin. "En saanut unta", totesin pian minua vanhemmalle soturille. "Millainen Leijonatähti oli? Hän oli isäni", sanoin haikeana. //Lehvä tai Metsä? Anteeksi jos sekotin suunnitelmasi Metsä, mutta kyllä sitä pitää alkaa ihmetteleen kun erakon haju kantautuu sen turkista leiriinxD
Metsätassu | 04.02.2015
*Voi ei, olen jäänyt kiinni. Mitä Vihertähti sanoo? Saanko jäädä klaaniin? Mitä minä teen, jos minut erotetaan klaanista? Minun olisi pitänyt olla varovaisempi.* Mitä sanon Valtiattarelle? Tapaanko hänet vielä? No tapaan, jos minut erotetaan klaanista! Entä jos saan jäädä klaaniin, mitä minulle tehdään? Minuun ei varmaan luoteta enää koskaan. Miksi inun piti suostua auttamaan Valtiatarta?! Tiesinhän minä sen olevan kiellettyä! Mutta en voinut sanoa 'ei' niin kauniille naaraalle.* En saanut unta koko yönä. Mietin vain kaikkea, mitä minulle saattaisi tapahtua. Olin huolissani //Virta? Joku?
Virtaviiksi | 04.02.2015
Astelin ulos sotureiden pesästä. venyttelin lehtikadon kylmän autingon heijastaessa turkkiini säteitä. Kävelin kohti Vihertähden pesään "Sisään", emoni huikkasi, ennen kuin olin edes sanonut sanaakaan Astuin pesään. "Tuota", aloitin mutisten. "Kerro, mitä on tapahtunut", päällikkö käski. "Uskon, että Metsätassu on tapaillut erakkoa. En ole varma mitä kaikkea se tietää, mutta Metsätassu on kuitenkin rikkonut soturilakia", kerroin naarlle ja selitin koko jutun. Vihertähti katsoi minua miettien. "Pyydä hänet keskustelenaan, tule itsekin", emoni käski ja hain Metsätassun. Kolli käveli pesään epävarmoin askelin ja katse maassa. Vihertähti katsoi tiukasti oppilasya. "Onko totta, että olet tapaillut erakkoa kaksijakalan lähellä?" Vihertähti kysyi. //Metsä?
Metsätassu | 04.02.2015
Kävelin pää painuksissa päällikön pesään Virtaviiksen kanssa. "Onko totta, että olet tapaillut erakkoa kaksijlkalan lähellä?" Vihertähti kysyi tiukasti. Vilkaisin nopeasti Virtaviikseä, joka istui veressäni. "No... Tuota... Oikeastaan... On..." Änkytin hiljaa. //Sori, lyhyt. Mutta, Virta?
Virtaviiksi | 05.02.2015
"Metsätassu! Se on soturilain vastaista!" Vihertähti ulvaisi niskakarvat pystyssä. "Anteeksi", oppilas sanoi hiljaa. "Saat tästä rangaistuksen. Hoidat klaaninvanhimpia seuraavan kuun ajan, saat katsella kuinka klaanilleen uskolliset oppilaat pääsevät soturiksi, muttet sinä", Vihertähti murahti. "Ehkei tarvitsisi olla noin ankara", kuiskasin. Emoni hääsi meidät molemmat pois pesästään. //Joku?
Lehvänlehti | 05.02.2015
Näin kuinka Virtaviiksi tuli näköpiiriini. Makasin puun alla ja kohotin päätäni. "Hei Virtaviiksi!" huikkasin ystävälleni. "Hei Lehvänlehti" tämä sanoi. Kohottauduin ylös ja kävelin tämän luokse. "Kuule.." aloitin. "Niin?" tämä kysyi. "Lähtisitkö kanssani saalistamaan?" kysyin sitten. //Virtaviiksi? :)
Virtaviiksi | 11.02.2015
Metsätassu käveli leiriin mukanaan erakkonaaras. Viha kuohahti sisälläni, mitä tuo oppilas aikoo?! Ryntäsin erakon luo painaen hänet maahan alleni, ilman kynsiä. "Tähtiklaanin nimeen! Virtaviiksi, lopeta!" Metsätassu ulvoi takanani. "Metsätassu! Olet klaanipetturi!" ulvaisin kauhuissani. "Ei! Valtiatar haluaa liittyä klaanin!" kolli ulvaisi. "Ei puhettakaan!" Vihertähti huudahti astuessaan ulos pesästään, naaras oli kunniallinen ja ylväs. "Miksei muka?!" ulvaisi Metsätassu. "Tiedät hyvin, että klaani ei voi ottaa uusia oppilaita! Mestareita on hädin tuskin kaikille!" päällikkö sähähti. //Vihertähdellä ja tyttärellään huono päivä:D //Metsä, Valtiatar?
Virtaviiksi | 02.01.2015
"Tämä on mahtavaa!" huudahdin innoissani. Raateluhampaan viikset värähtivät. Painoin yllättäen pääni kollin rintaa vasten. Hän värähti, mutta painoi päänsä turkkiini. "Virtaviiksi!" Vihertähti ulvaisi. Käännähdin päällikköä kohden, minä ja Nopsatassu olimme naaraan ainoat elossa olevat pennut. "Tai, ei mitään", hän sanoi. //Joskus: Viime yönä oli ollut kokoontuminen, turkkiani pisteli. Raateluhammas istui ylväänä vierelläni. "Viiltotassu, mestarisi olkoon Virtaviiksi, toivon, että tämä nuori soturi antaa kaiken oppimansa sinulle", päällikkö sanoi varmalla äänellä. Olinko mestari? Ai niin, Virtatähti oli kysynyt sitä minulta kokoontumisen päätteeksi. Nostin häntäni pystyyn. Viiltotassu kipitti luokseni ja kosketimmme toistemme kuonoja. "Et kertonut, että saat oppilaan!" Raateluhammas huudahti iloisena. "Halusin, että se on kaikille yllätys", sanoin ja istuuduin kollin viereen. Taisin olla ihastunut kolliin, mutten kehdannut kertoa. //Raatelu?x3
Viiltotassu | 04.01.2015
Kävelin oppilaiden pesällä, halusin olla nyt yksin. Huomasin Hopeatassun ja Sinitassun, uusien oppilaiden pujahtavan sisään leiriin piikkipensastunnelista. Räpäytin silmiäni ja käänsin katseeni Lehvänlehteen. Naaras oli nuori, mutta uskollinen ja voimakas soturi. Itse Leijonatähti oli kouluttanut naaraan soturiksi, sen takia hän oli vahva. "Viiltotassu, lähdemme saalistamaan", mestarini, Virtaviiksi sanoi nuolaisten rintaansa. Nyökkäsin. Kävelimme kohti piikkipensastunnelia. Naaras sukelsi edelläni ulos leiristä, minä hänen perässään. Lehtikadon kylmä tuuli puhalsi turkkiini. Kylmät väreet kulkivat lävitseni. "Oliko isäsi todella Leijonatähti?" kysyin naaraalta. Virtaviiksi käännähti minua kohden. Naaraan katse oli etäinen ja hän selvästikin oli surullinen. "Oli, olin hänen viimeinen pentunsa", naaras kertoi. "Etkö koskaan nähnyt häntä?" kysyin vilkaisten nopeasti taivaalle, jossa aurinko oli korkeimmillaan. "En", Virtaviiksi sanoi nopeasti ja lyhyesti. "Uskon, että hän oli hyvä päällikkö", sanoin laskiessani hännän naaraan lavalle. "Hän olikin", Virtaviiksi sanoi katsoen minua kiitollisesti. "Haluatko puhua minulle?" kysyin ystävällisesti. Naaras katsoi minua hetken kunnes pudisti päätään ja sanoi: "Ei minun tarvitse, olen ihan kunnossa." "Ei sitten, kysyin vain", naukaisin ja yritin esittää välinpitämätöntä. Kunnioitin Leijonatähteä ja kaikkea mitä hänestä oli kerrottu. Oltiin sanottu, että hän oli käynyt kaksi kertaa jonkun ihmeen Kuohuvan Veden heimon luona. Huikeaa! //jokuh?
Virtaviiksi | 04.01.2015
Painauduin vasten Raateluhampaan lapaa. "Raateluhammas", aloitin takertelevasti katsoen kollia tuon suklaanruskeisiin silmiin. "Taidan.. Minä taidan rakastaa sinua", sanoin hiljaa ja tunsin punastuvani. Kolli katsoi minua yhä ilmeettömästi. "Etkö sano mitään?" kysyin ihmeissäni. Pian kolli avasi suunsa sanoakseen jotain. "Minäkin taidan olla rakastunut erääseen", kolli sanoi katsoen minua silmiini. "Sinuun", tuo lisäsi. Kasvoistani suorastaan hehkui ilo ja rakkaus kollia kohtaan. Painauduin tuon turkkiin ja kehräsin niin kovaa, etten pystynyt edes puhumaan. "Olen kaikista onnellisin kissa", sanoin viimein. "Niin minäkin", Raateluhammas lisäsi painautuen yhä tiiviimmin kiinni minuun. "Mennäänkö nukkumaan?" kysyin. "Mennään vain", Raateluhammas sanoi. Kävelimme rinnatusten sotureiden pesään. Kävelin sammalpedilleni ja suljin silmäni. Nukahdin. //Untaah: Raotin hiljaa silmiäni. Olin laaksossa, usva leijaili ympärilläni. En nähnyt missään valoa. Näin vain kuononi eteen, en pidemmälle. Sieraimiini kantautui voimakas tuoksu. Se oli tuttu haju. Pian näin edessäni tähtikissan. Kullanruskea raidallinen kolli vihrein silmin. Kollin toinen korva oli lähes kokonaan irti. *Leijonatähti*, ajattelin ja lumouduin kollin vankasta rakenteesta. Hän oli tosiaan isäni! "Virtaviiksi", kollin tasainen ääni oli voimakas ja tyyni. Nyökkäsin ja katsoin kirkkain silmin isääni. "Minulla on sinulle viesti", kolli sanoi. Nyökkäsin. "Viilto vie yhden uuden tähden taivaalle. Koi lentää nukkuessaan pois eikä paluuta ole, virran viemänä myrsky loistaa jälleen", kollin sanat saivat minut jännittymään. En tajunnut yhtään, mitä hän tarkoitti? "On mentävä, hyvästi", kolli sanoi ja katosi. Sanat pyörivät päässäni. //Hereillä: "Virtaviiksi!" Raateluhammas huudahti ystävällisesti ja tömähti maahan. Säpsähdin ja nousin ylös. Katsoin kollia. "POtkit minua", tuo sanoi ja asettui vierelleni. "Onko yö?" kysyin. "On, miten niin?" Raateluhammas sanoi. Painauduin lähelle kollia. "Näin Leijonatähden, hän kertoi minulle jonkun oudon jutun", sanoin. Raateluhammas näytti ihmettevältä. "Minkä jutun?" hän kysyi. "Hän sanoi: Viilto vie yhden uuden tähden taivaalle. Koi lentää nukkuessaan pois eikä paluuta ole, virran viemänä myrsky loistaa jälleen", naukaisin. "Mitä tuo tarkoitti?" kolli kysyi. "Ajatellaan sitä aamulla, haluan nukkua", mumisin. Kolli nyökkäsi, nukahdin. //Raatelu?X3
Viiltotassu | 10.01.2015
Tunsin mestarin katseen tiukasti selässäni. "Mitä Tähtiklaanin nimeen sinä teet?!" naaras ulvaisi. Olin saalistanut Varjoklaanin rajalla, en tuntenut syyllisyyttä. "Tähtiklaani ja Tähtiklaani, mitä sinä sitä olematonta asiaa hoet!" karjuin takaisin. "Tähtiklaani on olemassa, jos et usko siihen, voit lähteä!" mestarini huusi. "Älä selitä, minä en mihinkään lähde!" karjaisin ja viha yltyi sisälläni. "Olet niinkuin Viimatassu tai Tuhotähti! Olet kylmäsydäminen, murhaaja!" naaraan sanat tulvivat hänen suustaan. Samassa päähäni juolahti idea, joskus vielä, olisin klaanipäällikkö. "Entä sitten? Minä en sentään tapa setääni, jota minulla ei edes ole", nauroin ilkeästi naaraalle. "Ei Leijonatähti oikeasti uhrautunut, hän pelkäsi kuolemaa ja puhui olemattomalle klaanille sen vuoksi", sanoin vihaisesti hymyillen ja katsoen Virtaviikseä. Naaraan katse täyttyi vihasta, mutta miksi? Samassa naaras oli jo kiinni kaulassani. "Mikäs sinulla on!? Leijonatähti ei ollut erikoinen! Hän ei saanut mitään hyvää aikaan!" karjuin potkaisten mestarini pois päältäni. Naaraan silmäkulmista saattoi erottaa kyyneleet. "Älä.. Puhu.. Isästäni.. Tuohon tapaan!" naaras karjui. "Sinä et ole minua parempi missään", murahdin. "Lopeta tai saat katua syntymääsi!" Virtaviiksi mourusi. "Minä en kadu mitään, en koskaan", naurahdin. "Et ole Myrskyklaanin arvoinen", mestarini ääni oli vihaa täynnä. "Olen mestarisi, tottele minua tai kerron Vihertähdelle!" naaras karjui. Jos jatkaisin tätä, Vihertähti karkottaisi minut. "Selvä sitten", murahdin ja lähdin kohti leiriä. Sipaisin hännälläni mestarini lapaa hieman ilkeästi. Naaras hätkähti ja juoksi edelleni. Hän syöksyi piikkipensastunneliin ja katosi näköetäisyydeltäni. *Pelkuri* ajattelin. Tällä hetkellä minulla oli tehtävä, etsisin käsiini Viimatassun, kylmäverisen murhaajan, suuren Leijonatähden murhaajan. Kolli oli koulutettu Pimeyden metsän puolelle, hänen tulisi kouluttaa minusta soturi, joskus, olisin vielä Myrskyklaanin päällikkö. Joskus vielä, Myrskyklaani taistelisi Pimeyden metsän puolella. Vaihdoin suuntaa, etsisin vielä tänä iltana Viimatassun, hän saisi kouluttaa minua. //mini..
Lehvänlehti | 12.01.2015
Päätin lähteä etsimään Virtaviikseä. Halusin tehdä jotain. Kesti hetken ennen kuin löysin tämän. ''Hei Virtaviiksi'' tervehdin naarasta. //Virtaviiksi?
Virtaviiksi | 12.01.2015
"Ai, hei Lehvänlehti", naukaisin ja katsahdin minua vanhempaa soturia. "Lähtisitkö kanssani ulkoilemaan?" naaras kysyi ja katsahti minua ystävällisesti. "Toki", sanoin hymyillen. "Mennäänkö aurinkokiville?" kysyin sivaltaen naaraan lapaa hännälläni. "Mennään vain", Lehvänlehti sanoi. Lähdin naaraan edellä ulos leiristä. Kävelimme lehtikadon kylmässä, lumisessa metsässä. Aluskasvillisuudet pilkistivät hieman lumen alta, mutta tiesin, että hiirenkorvan aikaan olisi vielä useita kuita. Kylmä viima puhalsi minun ja Lehvänlehden turkkeihin. "Kylmä, juostaanko?" kysyin. Lehvänlehti nyökkäsi, juoksimme kohti aurinkokiviä, edes lehtikadon kylmä viima ei pysäyttänyt meitä. //Lehvä? MIniXC
Lehvänlehti | 12.01.2015
Naurahdin ja juoksin Virtaviiksen rinnalla. Loikimme eteenpäin pitkin lumisten kumpareiden. Minulla oli hauskaa ja oletin että myös Virvaviiksellä oli. Saavuimme lopulta aurinkokiville. Olin hengästynyt juoksusta, lumessa juokseminen oli raskasta. ''Olet nopea'' puuskutin. Olin jäänyt hieman Virtaviiksen jälkeen loppumatkasta. ''Kiitos, sinäkin olet nopea'' Virtaviiksi sanoi. ''Hölmö'' naurahdin hieman leikkisästi. //Lyhyyt, Virtaviiiiksi?
Virtaviiksi | 12.01.2015
Loikkasin Lehvänlehden päälle ja kaadoin naaraan kumoon. Aloimme leikkiä lumessa kuin pienet pennut. "Pitäisikö käyttäytyä enemmän soturimaisesti?" kysyin ja nousin ylös lumihangesta. "Ehkä", Lehvänlehti sanoi nuolaisten rintaansa. "Oletko muuten nähnyt Viiltotassua?" kysyin, oppilaani oli kadonnut eikä palannut yöksi leiriin! Paniikki iski sisälläni ja tunsin jotain, olin huono mestari, joka ei pitänyt huolta oppilaastaan. //Lehvä?
Lehvänlehti | 12.01.2015
Katsoin hiljaa Virtaviikseä ja tunsin pientä tykytystä rinnassani. ''Ei hätää, uskon että hän palaa.'' sanoin hiljaa. ''Mutta..'' Virtaviiksi huokaisi. Sipaisin naaraan lapaa hännälläni ja hymyilin rohkaisevasti. ''Kaikki tulee kyllä kuntoon, olet hyvä mestari'' totesin hymyillen. *En voi kyllä puhua suorasta suusta, mutta* ajattelin hiljaa. // Virtaviiksi? :3
Virtaviiksi | 12.01.2015
Naaras painoi päänsä lapaani vasten. "kaikki on hyvin", tuo kuiskasi. "Kiitos, jos hän ei pian palaa, minun on pakko lähteä etsimään häntä", kerroin Lehvänlehdelle. "Hän palaa, minä lupaan sen", naaras sanoi ystävällisesti. "Kiitos", kuiskasin. "Hän vaikuttaa jotenkin oudolta.. Hän ei usko Tähtiklaaniin, toivon vain, ettei hänestä tulisi uhka klaanille", kuiskasin hiljaa soturin korvaan. Lehvänlehti värähti hieman säikähtäneesti. //Lehvä?
Lehvänlehti | 13.01.2015
Värähdin kuullessani Virtaviiksen sanat. ''Oletko kunnossa?'' tämä kysyi. Hätkähdin ja nyökkäsin hiljaa. ''Olen aivan kunnossa.'' sanoin. Olin hetken hiljaa ja hymähdin sitten. ''Palataanko takaisin leiriin ja jatketaan tietysti juttelemista?'' ehdotin hymyillen. //Virtaviiksi? :3
Raateluhammas | 29.12.2014
Komea, kaikki ruskeansävyt turkissaan omaava kolli istui leirin laitamille, katselemaan klaanin puuhia. Hän oli ollut jo jonkinaikaa soturi ja piti uutta asemaansa yhä ihanana. Hän sai suojella klaaniaan ja mennä metsään miten halusi. Ja ennen kaikkea ei joutunut olemaan vanhempien sotureiden ponpotettavissa. Pieni tuulenvire kulki Raateluhampaan korvien lävitse ja sai ne hieman taipumaan taaksepäin. Hän tunsi häntänsä kiemurtelevan takanaan hitaasti, mutta vakaasti kuin käärme vaanimassa saalistaan. Tuo hymyili saadessaan katsella klaania, sitä mihin kuului. // Seuraa, tiedät kyllä kenet tänne haluan ;)))))))
Virtatassu | 29.12.2014
Kävelin Raateluhampaan luo. "Hei", tervehdin ystävällisesti kollia. Raateluhampaan eri ruskeansävyjä sisältävä turkki kimalteli lehtikadon kylmien auringon säteiden osuttua siihen. "Saitko pahoja haavoja taistelussa?" Raateluhammas kysyi yllättäen. "En, muutaman vain", kerroin vilkaisten turkkiani. Raateluhammas nyökkäsi. "Tunsitko Leijonatähteä?" kysyin. "Tunsin", Raateluhammas sanoi. "Hän.. Hän oli isäni.. En koskaan tavannut häntä, emo halusi pitää alkuun salassa, että oli saamassa pentuja.. Hän olisi kertonut sodan päätyttyä", naukaisin hiljaa ja allapäin. //Mini.. raatelu?
Raateluhammas | 29.12.2014
Katsoin naarasta hetken suklaanruskeilla silmilläni ja laskin sitten häntäni toisen lavalle tyynnytellen. "Osanottoni, hän oli loistava päällikkö", sanoin hymyillen surumielisesti "hän on kuitenkin nyt paremmassa paikassa, siellä missä riista ei koskaan lopu ja elämä ei ole enää taistelua" Virtatassu nosti hieman päätään, vastaten katseeseen. Pieni hymy kummitteli toisen kasvoilla, kun tämä sitten kiitti hieman hiljaa. Tunsin korvieni heilahtavan hieman sisäistessäni tuota yllättävän kaunista hymyä, mutta revin itseni irti tunteesta. "Minä en ole oikeastaan saanut tuntea perhettäni, pari kuuta ja he kuolivat kun mäyrä hyökkäsi leiriin.. kuitenkin ne pari kuuta olivat elämäni onnellisimmat hetket", muisto sai hymyni entistäkin leveämmäksi ja silmäni tuikkimaan hieman iloisemmin. "Kuitenkin se niistä aiheista, miten ovat päiväsi sujuneet?" vetäydyin pois surullisista aiheista. // Virtah? :33
Virtatassu | 29.12.2014
"Hyvin, oppilaana olo on pajon raskaampaa kuin kuvittelin, mutta emoni on rinnallani", naukaisin Raateluhampaalle. Kolli hymyili minulle. "Minulla ei ole ollut ikinä ystäviä.. Jokiklaanissa tutustuin Lehmustassuun, mutta emme me voi tavata", kerroin Raatelihampaalle. Kolli näytti ymmärtävän minua. "Mutta, puhutaan jostain muusta", naukaisin nostaen pääni pystyyn. //MiniXD Raatelu?
Raateluhammas | 30.12.2014
Kuuntelin hetken Virtatassun sanoja ja hymyilin hieman. "Noh, nyt kun meillä kummallakaan ei ilmeisesti ole mitään sen suurempaa tehtävää, haluaisitko mennä jonnekin?" kysäisin kohteliaasti siirtäen jälleen suklaanruskean katseeni kissaan vierelläni. Tunsin häntäni kiemurtelevan takanani hermostuksissani kun olin, en oikeastaan ennen saanut naaraita edes lähelle itseäni. En tiennyt olinko tehnyt jotakin väärää tai käyttäytynyt väärin, jokatapauksessa tämä oli suunnilleen ensimmäinen kunnon keskustelu minkä kävin jonkun kissan kanssa. // Virtahhhh?
Virtatassu | 30.12.2014
"Mennäänkö saalistamaan?" kysyin Raateluhampaalta. Kollin suklaanruskea katse näytti miettivältä, pian se kirkastui. "Mennään vain", hän sanoi hymyillen. "Kysyn luvan Vihertähdeltä", naukaisin. Raateluhammas nyökkäsi ja jäi odottamaan minua tuoresaaliskasan luo. Kävelin päällikön pesän luo. "Sisään", kuului vastaus ennen kuin sanoin mitään. "Voinko lähteä Raateluhampaan kanssa saalistamaan?" kysyin emoltani. "Mene vain, tule ennen auringonlaskua takaisin", naaras sanoi. Nyökkäsin ja poistuin pesästä luvan saatuani. "Saan tulla", kerroin Raateluhampaalle. Kävelimme ulos leiristä soturi edelläni. //Raatelu? Minih:DD
Raateluhammas | 30.12.2014
Olin hieman stressaantunut, stressaantunut kun ajattelin että jos Virtatassulle kävisi jotain. Klaani syyttäisi minua ja päällikkö erottaisi minut. Kuitenkin sysäsin ne mietteet nopeasti pois mielestäni ja jatkoin eteenpäinkävelyä, oppilaan edessä näyttäen tietä. Kuljimme hetkenaikaa eteenpäin, pujotellen sankkojen puurivistöjen välistä ja kierrellen korkeita kiviesteitä, kunnes viimein saavuimme sopivaan paikkaan. "Aloitetaa täältä", sanoin itsevarmasti ja toinen nyökkäsi hyväksyvästi, tarkkailtuaan hetken ympäristöään. Valitsemani paikka osoittautuikin hetken päästä osuvaksi, kun kuulin vesimyyrän pientä rapistelua läheisestä puskasta ja pudottauduin vaanimisasentoon. // Virta? Lyhyttttth xD
Virtatassu | 30.12.2014
//Skippaaan pari päivää:3 Kävelin leiriin. Olimme tutustuneet Raateluhampaan kanssa ja meistä oli tullut ystäviä. Loikoilin oppilaiden pesässä. "Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!" Vihertähden ääni kaikui leirissä. Eilen mestarini oli arvioinut taitoni. Nyt olisi aikani päästä soturiksi. Nousin ylös ja kävelin ulos pesästä. "Minä, Vihertähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän soturiesi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Virtatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania -jopa henkesi uhalla?" päällikkö kysyi. "Lupaan", naukaisin. "Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Virtaviiksenä! Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja uskollisuuttasi ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi", päällikkö sanoi. Naaras loikkasi alas suurkiveltä ja kosketn hänen lapaansa. "Virtaviiksi! Virtaviiksi!" klaani hurrasi. "Onnea", emoni sanoi ja nuolaisi poskea. "Kiitos", sanoin painaen pääni emoni turkkiin. Raateluhammas käveli luokseni ja laski häntänsä lavalleni. "Onnea", koll sanoi katsoen minua suklaanruskeilla silmillään. "Kiitos", sanoin jälleen. Aurinko oli laskenut, istuin leirin aukiolla yksin, lehtikadon kylmä puhuri osui turkkiini. Katseeni lipui maasta taivaaseen. Kirkkaana nouseva lähes täysikuun valo heijastui turkkiini. Huomenna olisi kokoontuminen. //Raatelu?:3
Raateluhammas | 30.12.2014
Tassuttelin ulos sotureidrn pesästä, en saanut mullään tehtyä mitään. Jostakin syystä ajatukseni vaelsivat aivan jossakin muualla.. niinkuin siinä kissassa joka nyt istui leirin laitamilla. Hymyilin hieman ja ravasin hänen luokseen, korvat valppaasti ylhääööä ja jokainen askel joustaen niin paljon, että ne olivat melkein hypähtelyjä. "Hei", tervehdin kiinnittäen naaraan huomion itseeni. "Miltä tuntuu olla soturi? Emosi on ylpeä sinusta!" mau'uin virnistäen ja läpsäyttäen tätä hännänpäälläni leikkisästi kuonolle. // Virtah? Pätkähh xD
Virtatassu | 28.12.2014
Painoin pääni alas. "Virtapentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen vuoronsa tulla oppilaaksi. Tästä päivästä, aina siihen päivään saakka, kunnes hän ansaitsee kuusi kuuta hänen nimensä olkoon Virtatassu", Vihertähden ääni kaikui leirissä. "Hänen mestarinsa olen minä", Vihertähti sanoi loikaten alas luokseni. Naaras kosketti kuonollaan kuonoani. "Virtatassu" Virtatassu!" klaani huusi nimeäni. Kohotn katseeni kirkkaana loistavaan hopeahäntään. Koinsiipi, klaanin varapäällikkö istuskeli suurkiven juurella. Pajutähden kuolemasta oli vasta vähän aikaa, klaani oli sekasorron keskellä. *Mitenköhän meille käy, jos toinen klaani hyökkäisi kimppuumme?* ajattelin hämmennyksestä sekaisin. Kävelin oppilaiden pesälle. Istuuduin alas nuolemaan rintaani. Sukelsin pesään ja katselin ympärilleni. Pesän perällä oli sammalpeti, kävelin sen luo ja nuuhkaisin sitä, siinä ei tietääkseni ollut nukkunut kukaan vähään aikaan. Asetuin pedille ja suljin silmäni. Nukahdin. "Virtatassu!" Vihertähden ääni sai minut heräämään. Nousin ylös ja venyttelin jokaisen lihakseni. Kävelin ulos oppilaiden pesästä katsoen Vihertähteä silmiin. "Menemme opettelemaan rajoja, nyt", naaras naukaisi. "E-enkö voisi syödä?" kysyin hijaa. "Syö vain, mutta äkkiä", Vihertähti sanoi lempeällä äänellä, hän tuntui olevan poissa tolaltaan. Ei se ihmekkään, naaraan kaksi pentua olivat kuolleet kaksi kuunkiertoa sitten, ja yksi pentu-Salviatassu- oli kadonnut. Naaraan sinisistä silmistä saattoi erottaa huolen ja kivun tuskan, jota hän sisällään kantoi. "Mennään vain", sanoin. Lähdimme kävelemään kohti piikkipensastunnelia. Päällikkö sukelsi edelläni pois leiristä. Kävelimme kohti Varjoklaanin rajaa, niin mestarini minulle kertoi. Kävelimme eteenpäin, yhtäkkiä nenääni tulvahti kitkerä haju. Vihertähti pysähtyi, hänen katseensa oli etäinen. "Mikä sinulla on?" kysyin. Naaras tuijotti kovaa pintaa edessämme, uskoin sen olevan ukkospolku. Suuri otus juoksi ohitsemme. *Hirviö*, ajattelin. Vihertähti ei vastannut vaan piti katseensa ukkospolun kiinteässä pinnassa. Pinnalla oli verta. "Mitä tuossa on tapahtunut?" kysyin. "Pajutähti ja Rosokynsi", Vihertähden äänessä kuului katkeruus. Ymmärsin mitä hän tarkoitti. Naaras sulki silmänsä, hänen silmäkulmastaan saattoi erottaa kyyneleen. "Ei hätää, he metsästävät nyt Tähtiklaanissa", naukaisin puskien mestarini lapaa ystävällisesti. Naaras pudisti päätään. "Jatketaan", hän sanoi vakavalla äänellä. Kävelimme ukkospolun pientaretta pitkin pitkän matkaa. Toisella puolella saattoi haistaa Varjoklaanin kissojen tuoksun. Kävelimme ukkospolun alla sijaitsevan tunnelin ohi. "Täällä on nelipuut", kertoi Vihertähti. Nyökkäsin tarkkaavaisesti. "Tuolla on Tuuliklaanin reviiri, tuolla Jokiklaanin", Vihertähti kertoi osoittaen hännällään suuntiin. Nyökkäsin, jatkoimme matkaa. Saavuimme joen luo. "Joki on Jokiklaanin ja Myrskyklaanin rajana", kertoi mestarini. Nyökkäsin. Kävelimme joen rantaa pitkin. Pian saavuimmekin suurien, laakeiden kivien luo. "Tässä on aurinkokivet, Jokiklaani on aina halunnut niitä itselleen", Vihertähti kertoi. Maistelin ilmaa, täällä haisi Vihertähden tytär, Salviatassu. "Salviatassu on käynyt täällä", naukaisin. Vihertähti maistoi ilmaa. Hän seurasi hajujälkeä, joka johti rannalle. "Ei!" naaras kiljaisi loikaten veteen. Hän upposi pinnan alle. Kauhistuin, mutta sitten naaras tuli pintaan suussaan pentunsa ruumis. "Ei", mutisin hiljaa. Tartuin kiinni Salviatassun hervottomaan ruumiiseen. "Kuka tämän on tehnyt?!" Vihertähti ulvaisi vihainen ja kostava katse silmissään. "Olisiko Jokiklaani?" kysyin. Vihertähti mietti hetken. Naaras näytti uupuneelta. "Palataanko me jo leiriin?" kysyin. "Palataan", Vihertähti sanoi. Lähdimme kävelemään kohti leiriä. Sukelsin leiriin ennen mestariani. Vihertähti käveli leirin aukiolle suussaan Salviatassun ruumis. "Ei!" Nopsatassu kiljaisi juostessaan sisarensa ruumiin ylle. Vihertähti nyyhkytti pentunsa vierellä painaen turkkinsa Salviatassun kylmään ruumiiseen. Tunsin vihan yltyvän sisälläni ja aloin täristä. Oliko Jokiklaani tehnyt tämän? Mutta miksi? Suljin ajatukset syrjään. Kävelin oppilaiden pesän edustalle katselemaan leirin tohinaa. //Joku? Voisko Myrskyklaani ja Jokiklaani ajautua sotaan tästä? Tai siis, että Myrskyklaani hyökkäisi Jokiklaaniin ajatellessaan, että Joiklaani tappoi Salviatassun?
Virtatassu | 29.12.2014
Tuuli puhalsi vasten turkkiani. Vihertähti oli masennuksissaan, ei se ihmekään. Miltei musta naaras käveli edelläni. "Voimmeko saalistaa?" kysyin. "Ei.. Hyökkäämme Jokiklaaniin ja kostamme Salviatassun kuoleman", Vihertähti sanoi katsoen minua murhaavalla katseella. "Oletko varma.." mutisin. "Jokiklaani saa katua, että astui tassullakaan reviirillemme, tai että tappoi pentuni", Vihertähden äänestä saattoi erottaa surun ja samaa aikaa vihan. "Pitäisikö Leijonatähti siitä, jos hyökkäisit?" kysyin. "Leijonatähti ei ole täällä, hän on kuollut", Vihertähti totesi murheen murtamana. "Se ei ole siltikään oikein", vakuuttelin. "Ei ehkä, mutta näin tekisi Leijonatähti tai vanha Pajutähtikin", naaras sanoi. "Mistä tiedät?" kysyin. "Kauan sitten, monta vuodenaikaa sitten, Leijonatähti oli vasta oppilas. Hänellä oli kumppani, Nopsatassu, Vinhaviiksen ja Usvahännän pentu. Tuuliklaani tappoi Nopsatassun, yksi kissa vain. Pajutähti halusi kostaa, joten hän hyökkäsi Tuuliklaaniin. Tuuliklaanin silloinen päällikkö, Koivutähti menetti ensimmäisen henkensä taistelussa. Leijonatähti vihasi aina Tuuliklaania, hän todella rakasti Nopsatassua", Vihertähti päätti kertomuksensa kyyneliin. "jos se tuntuu oikealta, hyökätään", naukaisin. Vihertähti katsoi minua. Miltei mustan naaraan siniset silmät olivat todella surun täyttämät. Hän nyökkäsi. "Mennään leiriin ja keskustellaan asiasta", naaras sanoi. Nyökkäsin. Saavuimme piikkipensastunnelille. Vihertähti sukelsi edelläni leiriin. Päällikkö loikkasi suurkivelle ja ulvaisi tutun kutsuhuudon. "Kuten kaikki jo tietävätkin, uskomme, että Salviatassun on tappanut jokiklaanilainen. Täten aiomme kostaa Jokiklaanille hyökkäämällä heidän leiriinsä!" Vihertähti ulvaisi. "Hyökkäämme kaksijalkojen sillan kautta, menemme nelipuille ja hyökkäämme ryhmissä eri suunnista", päällikkö sanoi. "Koinsiipi- Vihertähti siirsi katseensa varapäällikköön- johdat ensimmäistä joukkoa, minä otan toisen joukon. Lehvänlehti, sinä saat luvan johtaa kolmatta joukkoa", päällikkö sanoi nuorelle soturille. Lehvänlehti värähti, mutta nyökkäsi ihmeissään. "Jätämme leiriin kolme soturia ja viisi oppilasta", päällikkö jatkoi. "Otan mukaani Raateluhampaan, Mustamielen, Leopardiloikan, Mäyrämielen, Ukkostuulen, Virtatassun ja Nopsatassun", päällikkö sanoi. "Minä otan mukaani Elotuulen, Sähköhännän, Siipisäydämen, Taivaansinin, Lumisydämen, Lehtitassun ja Vahvatassun", Koinsiipi kertoi. Lehvänlehti astui epävarmasti eteenpäin ja avasi suunsa: "Otan mukaani Kirsikkaviiksen, Saarnihallan, Ketoturkin, Kastetassun ja Susitassun." "Hyvä, Lehvänlehti, sinun joukkosi on pienempi, joten hiivit ensimmäisenä Jokiklaanin reviirille, sanot, että meillä on tärkeää asia, harhauta partiota johdattamalla heidät Tuuliklaanin rajalle. Sillä välin, minä ja Koinsiipi johdatamme joukkoja Jokiklaanin leiriin. Minä menen toiselta puolen ja Koinsiipi toiselta. Lehvänlehti, silloin, kun kuulet taistelun alkavan, juokset täysiä partiosi kanssa luoksemme. Kun huudan nimesi, juokset luoksemme", Vihertähti sanoi. Hän kuiskasi jotain varapäällikölleen. "Teemme niin, että ensin minä ja Vihertähti loikkaamme Jokiklaanin leiriin heidän leirin seinämien lävitse, vähän väliä, kaksi kerrallaan loikkaavat mukaan, taistelemme Salviatassun, Myrskyklaanin oikeuksien ja Tähtiklaanin puolesta!" Koinsiipi ulvaisi, kissat yhtyivät huutoihin. Saavuimme Jokiklaanin leirin luo. Vihertähti loikkasi leiriin sähisten. "Mitä teet täällä?!" Susitähden kauhistunut huuto kuului. "Maksamme sen, mitä teitte tyttärelleni!" naaras karjaisi. "Miksi tulit tänne?! Klaanini ei ole tehnyt mitään!" Susitähti puolustautui. "Hukutitte Salviatassun", naaras karjaisi. "MIksei Pajutähti puhu puolestasi?" Susitähti murahti. Sen mitä näin pienestä reiästä, Vihertähden silmät täyttyivät vihasta, Susitähti naurahti. En kestänyt enää. Koinsiipi loikkasi toiselta puolen. "Olemme saartaneet leirinne", varapäällikkö kertoi. "Meillä on partio leirin ulkopuolella", Susitähti naurahti. "Emme me niin hiirenaivoisia ole, harhautimme heitä", Koinsiipi ulvaisi nauraen. "Hiirenaivoiset ketunläjät, mitä kuvittelette tekevänne? Hyökkäätte klaaninne kanssa tänne ihan turhasta!" Susitähti ulvaisi. Vihertähti syöksyi Jokiklaanin päällikön kaulaan kiinni. "Älä puhu, taistele", tuo sähähti. Se oli minun ja Raateluhampaan merkki. Syöksyimme leiriin. Loikkasin minua pienemmän oppilaan päälle. Kunngattaret syöksyivät pentutarhaan pentuineen ja muutama soturi jäi pentutarhan suulle vartioon. Koinsiiven puolelta kaksi kissaa, Elotuuli ja Vahvatassu loikkasivat taisteluun. "Apua!" oppilas kiljui, kun purin tuon kaulaa. Irrotin otteeni ja tönäisin oppilaan niskaa. Tuo jäi maahan hengittämään raskaasti. //Kissat? Jokiklaani ja Myrskyklaani?
Virtatassu | 29.12.2014
Jokiklaanilaiskissa vinkkasi minulle silmää. Olin kiitollinen hänen avustaan. Tuolla kissalla oli todella hyvä ja suuri sydän. Joku pakotti minut juoksemaan naaraan perään. "Odota!" huudahdin. Naaras kääntyi minua kohden. "Kiitos, haluaisin, että voisimme olla ystäviä.. Mutta olemme eri klaaneista", mutisin hiljaa ja allapäin. "Kuka olet?" kysyin vaihtaen puheenaihetta. En välittänyt, vaikka olin sodan keskellä. Olin ihmeellisen avoin ja uskalsin jopa jutella vieraalle kissalle! //Lehmustassu?
Lehmustassu, Jokiklaani | 29.12.2014
"Sopii!" Naukaisin iloisesti mutta hiljaa ja sydämeni oli pakahtua myrskyklaanilaisoppilaan silmien ystävällisyydestä. "Minä olen Lehmustassu." naukaisin hiljaa. "Kuka sinä olet?" Jatkoin. Samassa joku kääntyi meihin päin. Vedin huuleni irveen ja olin huitovinani oppilasta. Oppilas katsoi minua kummistuneena mutta tajusi sekunnin murto-osassa, veti kasvoillen pelottavan ilmeen ja alkoi 'taistella' minua vastaan. Lähdin juoksemaan poispäin ja hän seurasi. Menin pentutarhan taakse erään puskan alle sillä se oli hyvä piilopaikka eikä taistelu yltänyt sinne asti, koska soturit puolustivat pentutarhaa niin raivokkaasti. "Kuka siis olet?" Toistin kysymykseni. //Virta?
Virtatassu | 29.12.2014
"Olen Virtatassu, minut nimitettiin oppilaksi muutama kuunkierto sitten", kerroin Lehmustassulle. "Mitäköhän Vihertähti sanoo, kun en taistele, hän on varmaan raivona", mutisin itsekseni. Lehmustassu katsoi minua kummissaan. "Niin, hän on mestarini", lisäsin pikaisesti nostaen pääni pystyyn. "Mitä Myrskyklaanissa on oikein tapahtunut? Missä Pajutähti on?" Jokiklaanilaisoppilas kysyi. "Hän.. Hän ja hänen veljensä Rosokynsi jäivät eilen hirviön alle", naukaisin. "Osanottoni", Lehmustassu sanoi painaen päänsä lohduttaen turkkiini. "Kiitos", sanoin hymyillen. "Minulla ei ole klaanissani paljoakaan ystäviä", naukaisin. "Haluatko sinä olla ystäväni?" kysyin katsoen toiveikkaasti Lehmustassun meripihkaisia silmiä. Naaras katsoi minua pitkään liikkumatta, kunnes avasi suunsa ja sanoi: //Mitä sanot?
Virtatassu | 29.12.2014
Nousin istumaan. Turkkini oli repaleinen taistelun jäljiltä. Mieltäni kalvoi yhä Lehmustassu, kun olimme keskustelleet, Vihertähti oli käskenyt lähteä, sota oli kuulemma ohi. Leppävirta, klaanin uusi soturi istuskeli yksin vartiossa, siinä hän olisi koko yön. Aavistin pahaa tuosta naaraasta, en ollut ainoa, Mustamieli teki samoin. "Olen sen verran uskollinen klaanilleni- ja soturilaille-, etten hyväksy Leppävirtaa Myrskyklaaniin", murahdin Vihertähdelle vihaisena. "Älä viitsi, tiedät, että klaani kaipaa apua!" naaras huudahti. "Tiesitkö, että tuo on TUULIKLAANIN kissa?!" karjaisin. Vihertähden ilme värähti, Leijonatähti oli vihannut Tuuliklaania ja sen kaikkia kissoja, hän oli tartuttanut sen kai Vihertähteen. "Puhun Leppävirran kanssa, jos hän myöntää sen.. Tiedät mitä minun on tehtävä", naaras sanoi ja käveli Leppävirran luo. Itsekkin vihasin Tuuliklaania, se klaani oli julma, he tappoivat Leijonatähden ensimmäisen kumppanin, Nopsatassun ihan ilman syytä. Olisin uskollinen klaanni edellisille päälliköille ja heidän tunteilleen. Kiersin katseellani leiriä. Kissat kuiskuttelivat keskenään vilkuillen Leppävirtaan välillä, kaikki olivat kai kuulleet siitä, että naaras oli tuuliklaanilainen. "Virtatassu", Lehvänlehti aloitti. "Anna minun olla", sanoin ja kävelin oppilaiden pesään. Halusin olla nyt yksin, en halunnut ulkopuolisia klaaniin, en halunnut Leppävirtaa klaaniin. Miksi hänen täytyi valehdella? Tiesikö hän Vihertähden vihasta? Ehkä. Suljin silmäni ja vaivuin uneen.