Huomensielu

Huomensielu | 06.12.2014

Haistoin jotain, haju oli etäinen, mutta tuttu. Liiankin tuttu. Nousin vaivalloisesti ylös ja lähdin seuraamaan hajua. Yhtäkkiä hajujälki päättyi. "Saniaistuuli", lausuin vaivalloisesti edellisen kumppanini nimen. Tunsin yhä rakkautta kollia kohtaan, Hämärätähteä kohtaan en tainnut tuntea mitään.. Lähdin nilkuttamaan hiljaa kohti leirin suuaukkoa. Kukaan ei nähnyt minua, kun sukelsin ulos leiristä. Minulla olisi enää yksi tarkoitus elämälleni; löytää Saniaistuuli. Lähdin kävelemään kohti jyrkännettä, haistoin Saniaistuulen heikon tuoksun ja lähdin kohti sitä. Takajalkaani sattui hirveästi, mutten välittänyt vaan jatkoin. Katseeni painautui tummaan hahmon; saniaistuuleen. Hengitykseni raskaantui. "Saniaistuuli!" sain huudettua, kolli käännähti minuun päin ja katsoi minua. Kolli loikki luokseni ja katsoi minua olin kiivennyt jonkun matkaa kalliota pitkin. Meinasin tipahtaa. Jos Saniaistuuli yrittäisi pelastaa minua, hänkin kuolisi, me molemmat kuolisimme. "Huomensielu, mitä teet täällä?" kolli kysyi minulta. "Minun oli.... Tultava luoksesi... Saomaan viimeiset samnani.. Rakastan sinua, älä tule tänne tai kuolet", naukaisin. Kynteni lipsahtivat, meinasin pudota, mutta sain pidettyä itseni paikoillani. //Sani?

Saniaistuuli

Katsoin Huomensielua hetken, kunnes räpäytin vihreitä silmiäni hyveellisenä. "Tule tänne, varovaisesti", kutsuin naarasta. Parantaja onnahteli varovaisesti luokseni ja pian sain painaa kuononi naaraan kuonoa vasten. Halusin hetken rauhaa Huomensielun kanssa, joten kuljimme rauhallista vauhtia poispin leiristä. Eteemme tulevalle Ukkospolulla ei näkynyt hirviöitä. Kiiruhdimme sen yli, mutta Huomensielun vammautunut jalka esti naarasta. Musta kivipinta alkoi täristä ja naaras jäi jälkeeni. En jättäisi Huomensielua, en enää. Syöksyin kohti Huomensielua, mutta kun pääsin naaraan luokse, hirviö oli jo kohdallamme. Tunsin sen iskeytyvän minuun ja saatoin kuulla Huomensielun ulvaisun. Sitten kaikki pimeni ja Huomensielun tuoksu katosi ympäriltäni. //Tsädääm ja ne kuoli :DD Dramaattista :P

Huomensielu

Tunsin Maapuron olemassaolon. En kyennyt liikkumaat tai edes avaamaan silmiäni. Yhtäkkiä pystyin liikauttamaan etutassuani. "Huomensielu?" kuulin Maapuron äänen. Kuulin myös askelia pesän suuaukolta. Avasin silmäni, oli hämärää enkä nähnt paljoa mitään. Erotin pesän kivisen katon ja Maapuron huolestuneet kasvot. Liikutin suutani, ääntä ei tullut yritin sanoa: Olen ihan kunnossa, älä huolehdi minusta. //Maapuro?

Maapuro

"Huomensielu, en kuule! Miä tapoin sen mäyrän, ole kiltti ja puhu minulle!" mau'uin tuskastuneena. En voinut kertoa totuutta, etten ollut tappanut mäyrää kokonaan itse. //Huomen? Onni?

Huomensielu | 30.11.2014

Loin kasvoilleni hymyn, tunsin kyynelten valuvan poskiani myöten; ilon kyynelten. Liikutin suutani sanoaksen: Olen onnellinen, kiitos kaikesta mitä olen saanut kokea kanssanne. Suljin silmäni, enkä avannut niitä enää vähään aikaan. //Ei kuole, sydän pysähtyy joksikin aikaa, mut se alkaa hengittämään sit:D

Maapuro

"Huomensielu?" kysyin, kun naaras sulki silmänsä ja meni liikkumattomaksi. Ei vastausta. Hämärätähti tunki lähemmäs melkein koko klaani kannoillaan. "Pois!" sähähdin päällikölleni. Hämärätähti perääntyi muutaman askeleen, muttei häipynyt. Menetin malttini. "En voi pelastaa häntä, jos minua häiritään koko ajan!" mourusin ja viilsin kynsilläni päällikön kuonoa. Tämä paljasti kyntensä, mutta vastasi kuitenkin: "Hyvä on Maapuro." Vihdoinkin rauhaa. Painoin korvani Huomensielun kylkeä vasten ja kuuntelin. Hidasta sydämenlyöntiä, hyvin hidasta. Katselin yrttejä. Mitä minun pitäisi tehdä? Katajanmarjoja, Kamomillaa.... ne olisivat molemmat hyviä sydämen vahvistamiseen. Sitten katseeni lipui kaikista parhaiten piilotettuun yrttiin pesän perällä. Sitä ei ollut paljoa, ja se oli korkealla jotta pennut eivät ottaisi sitä. Belladonnaa. Voisin sen avulla päästää emoni kärsimyksistään... mutta mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä? Huomensieluhan saattoi nytkin kärsiä vaikka kuinka paljon... mutta toisaalta halusin pitää hänet rinnallani. Itsekästä. Epäröivin askelin otin muutaman myrkyllisten yrttien kantamiseen tarkoitetun lehden ja otin niihin belladonnaa, koko varastot. Se ei paljla ollut, mutta tarpeeksi heikkoa kissaa varten. Raotin Huomensielun suuta tassullani ja suljin hetkeksi silmäni. Sitten tartuin belladonnaan. //Onni tai Huomen?

Maapuro | 02.12.2014

Tunsin kuinka kasvojani kuumotti. "Sinä et ole parantaja," sähähdin. "Et voi tappaa häntä!" Onnikynsi vastasi tiukasti. "LAKKAA SINÄ AINA PUUTTUMASTA KAIKKEEN KOTIKISU!" mourusin ja ajattelematta hetkeäkään paljastin kynteni, viilsi haavan Onnikynnen silmän alle ja juoksin pois. Pois leiristä... Pois reviiriltä... Pois tuntemaltani alueelta. Kun vihdoin pysähdyin, huomasin olevani eksyksissä. Ja kaiken kukkuraksi alkoi sataa räntää. Etsin paikka johon mennä suojaan mutta lähistöllä ei ollut mitään. Yksi kallio, jossa oli koloja. Ryömin isoimpaan, melkein en mahtunut mutta pääsin silti sisään. Siellä oli hieman isompi luola, mahduin juuri ja juuri istumaan. käperryin kerälle nukkumaan. //Onni, Huomen

Maapuro

Revin nopeasti yrttejä seinämiltä yrittäen olla nopea, mutta niitä ei vain ollut tarpeeksi että olisin voinut hoitaa Huomensielua kunnolla. Katajanmarjoja ei onneksi tarvittu - ne olivat tyystin lopussa. Mutta niin oli myös melkein kaikki jota tarvittiin. Ja mäyrä! Se kirottu, ketunläjiä syövä mäyrä! Viha paisui sisälläni kuin punkki. "Yrttejä ei ole tarpeeksi!" huusin leiriin. "Tarvitsen apua!" Useat kissat tulivat lähemmäs ja aloin luetella yrttejä joita heidän pitäisi etsiä. Mutta inhottava totuus oli, että siinä veisi liian pitkään. Huomensielu kuolisi ennen kuin klaanitoverini toisivat yrtit. Paitsi jos joku toisi NOPEASTI katajanmarjoja. Ne saattaisivat antaa kylliksi voimia... Olin juuri aikeissa pyytää Onnikynttä hakemaan katajanmarjoja, mutta nielaisin sanat ja annoin toisen yrtin hänen tehtäväkseen. Hakisin katajanmarjat ITSE. Vaikka se olisikin turhaa. Puolet klaanista oli etsimässä yrttejä, joten oli helppo livahtaa pois leiristä huomaamatta. Juoksin niin kivaa kuin jaksoin. Tiesin yhden paikan missä oli aina katajanmarjoja. Mäyrän luolan. Halusin pitää huolen, etten ollut pelastanut Huomensielua mäyrältä turhaan. Mäyrä ja sen jälkeläiset olivat eläneet luolassa kauan ennen kuin synnyi, mutta ei enää!!! Saavuin luolalle - se ei ollut kaukana leiristä. Mäyrän ja veren haju tulvahti kuonooni. Pörhistin turkkiani ja kyyristyin matalaksi. Sähisin. Mäyrä valkoisine raitoineen ja ilkeine silmineen tuli esiin luolastaan. Se oli loukkaantunut, mutta vain lievästi. En antanut sille aloitusta. Loikkasin mäyrän niskaan ja purin sitä, mutten osunut selkärankaan. Olin oppinut virheistäni ja loikkasin pois ennen kuin peto ehti rusentaa minut alleen. Revin sen vatsaa paljastetuilla kynsilläni, tämä karjui raivoissaan mutta hyppäsin jälleen pois ennen kuin se ehti vahingoittaa minua. Läimäytin tätä kovaa kuonoon, josta alkoi roiskua verta. Olin voitolla. Verta valui mäyrästä niin paljon, ettei veisi kauaa että se kuolisi. Mutta silloin sen valtava käpälä löi minua kylkeen. Kaikki pimeni. Avasin silmäni ja sylkäisin verta. "Oletko kunnossa?" Hätkähdin ääntä. Tunsin kollin hajun - hän ei ollut kotikisu muttei myöskään klaanista. Kyljessäni oli haava ja päähäni sattui, mutta haava ei vuotanut kovaa. Sitten Huomensielun muisto sai minut nousemaan pystyyn. Näin vieressäni kellertävän, harmaaraitaisen erakon. "Kauanko olin tajuttomana?" huohotin. "Vain hetkisen," kolli vastasi tyynesti. Erakon tassut olivat veriset, ja hänen suustaankin valui verta. Näin kauempana mäyrän ruumiin. Se oli vuotanut kuiviin. "Taistelet hyvin," kolli maukui. "Kiitos, mutta minun on pakko mennä!" sanoin levottomasti, ja kolli laski häntänsä rauhoittavasti lavalleni. "Olet haavoittunut. Mikä sinun nimesi on?" tämä kysyi. "Maapuro," vastasin nopeasti. Halusin mennä. "Olen Nurtsi," erakko lausui ja hymyili. *Outo nimi.* "Oikeasti, minun pitää mennä. Emoni kuolee ellen mene," hätiköin. "Jos lupaat tavata minut täällä huomenna auringonhuipun aikaan," Nurtsi maukaisi. Nyökkäsin ja keräsin hiukan katajanmarjoja, sitten lähdin juoksemaan. Katsoin vielä taakseni, missä Nurtsi yhä istui. "Miksi pelastit minut?" huusin. Nurtsi hymyili maireasti. "Voi, en koskaan voisi jättää naarasta pulaan." Nyökkäskn taas ja lähdin leiriä kohti. Tästä en voisi puhua kenellekään! //Huomen, Onni, joku?

Huomensielu

Tunsin kipua joka paikassa. Avasin silmäni huohottaen. Minun täytyisi tehdä enää yksi asia ennen kuin kuolisin. Minun täytyisi puhua vielä kerran Hämärätähden kanssa! Nousin ylös kivuista huolimatta, pääni retkahti alas. Etsin katseellani kissaa, edes joku, joka voisi viedä minut kumppanini luo. Ei ketään. Lähdin laahustamaan kivuliaasti vakavasti nilkuttaen kohti parantajan pesän suuta. Takajalkani ei kestäny ,lysähdin maahan. Minun täytyisi tavata Hämärätähti! Hämärätähti mielessäni, nousin ylös ja laahustin leirin aukiolle, silmäni sulkeutuivat, kipu valtasi kehoni ja aloin kouristella. "Tähtiklaani! Anna minulle vielä aikaa!" ulvaisin, kunnes kaikki pimeni. En kuullut, haistanut, tuntenut tai nähnyt mitään. //Ei kuollut, pyörtyi ja kaikkee..

Maapuro

Palasin juosten leiriin katajanmarjat mukanani. Olin alkanut pureskella niitä valmiiksi jota matkalla, kunpa vain en olisi myöhässä! Huomensielu oli leirin keskellä. Hän oli ilmeisesti mennyt siihen asti. *Ja minä hiirenaivo olen lähestulkoon tyhjentänyt leirin!* Hän ei selvästi ollut ollut siinä kauaa. Menin hänen luokseen ja avasin hänen suunsa, sylkäisin tahnan sisään, ja sitten sivelin hänen kurkkuaan jotta hän nielisi. Mutta hän ei niellyt. Haih nopeasti vähän hunajaa ja laitoin sitä mukaan - sitten emoni nieli. Huokaisin helpotuksesta. Klaanitoverini alkoivat palailla leiriin yrttien kanssa, otin yrtit vastaan ja aloin taas hoitaa Huomensielua. Muutamat oppilaat kantoivat hänet takaisin parantajan pesään ja Hämärätähtikin saapui katsomaan parantajaa huolissaan. Onnikynsi haistoi minua. Karvani nousivat pystyyn. Haistoiko hän mäyrän - vai Nurtsin? // Onni, Huomen, joku muu?

Maapuro

Nyökkäsin Onnikynnelle ymmärtäväisesti. Yö laskeutui, ja pysyin Huomensielun vierellä katsoen jos voisin tehdä jotain. Kun aamun aurinko nousi, olin nukkunut vain pieniä hetkiä kerrallaan ja melkoisen väsynyt. Huomensielu ei ollut herännyt, muttei kuollutkaan - onneksi. Parempi että hänen tilansa oli tasainen. Mutten antaisi enempää unikonsiemeniä, ne voisivat viedä hengen. Otin aamulla pienet unet ja heräsin kun auringonhuippu lähestyi. Silloin muistin Nurtsin. Hän oli varmaan jo odottamassa minua. Mitä jos en menisi? Nurtsi oli kyllä aika vahva jos pystyi taistelemaan mäyrää vastaan, ja hän oli pelastanut henkeni... Lupaus on lupaus, minä menisin. Lähdin astelemaan kohti leirin uloskäyntiä. "Hei, Maapuro! Minne olet menossa?" kuulin Onnikynnen äänen. Kiepsahdin ympäri ja näin hänet suoraan edessäni. Kulnomme hipaisivat toisiamme, ja kavahdin taaksepäin. "Olen menossa pesemään tassuni. Huomensielulla oli punkkeja, ja laitoin niihin hiirensappea," sepitin nopeasti. Onnikynsi nyökkäsi. "Tule pian takaisin." Heilautin häntääni hyväksymisen merkiksi ja pujahdin ulos leiristä, kohti luolaa. *** "Tulithan vihdoin!" Nurtsi totesi. Nyökkäsin nopeasti. "Minun piti hoitaa klaanitoveriani." Nurtsi kohotti toista kulmaansa. "Eivätkös ne klaanit ole vain satua, joilla pelotellaan pikkupentuja?" hän kysyi. Aloin selostaa kollille kaikkea mikä kuului klaanielämään. Turkkiani pisteli kun tajusin kuinka aika kului kulumistaan. Mitä jos Huomensielulle oli sattunut jotain?Lisäksi, en oikein pitänyt Nurtsin luonteesta. Mutten sanonut sitä ääneen. Nurtsi oli utelias ja kyseli lisää klaaneista. Vihdoin ja viimein hänen tiedonjanonsa tyyntyi. "Tiedätkös, Maapuro, on mukavaa olla seurassasi... luulen, että rakastan sinua. Tehdään pentuja!" kolli huudahti. Karvani nousivat pystyyn. Ravistin päätäni. "Hei kuules... etkös nyt vähän kiirehdi?" tokaisin viileästi. Nurtsi hymyili. "Tämä on tosirakkautta. Olet ihana!" Hän virnisti leveästi. Tuhahdin. Ei tosiaankaan ollut mitään tosirakkautta. Vihasin Nurtsia! "Minulla on kumppaniehdokas klaaneissa," sähähdin. Nurtsi oli liian tungetteleva. Erakkokolli luimisti korviaan. "Haluan kanssasi pentuja!" hän sähähti. "Vihaan sinua!" mourusin. Aivan yllättäen, Nurtsi viilsi kynsillään kasvojani ja kun olin lyhyessä kivun ja yllätyksen tuottamassa shokissa, hän kaatoi minut vatsalleni maahan ja tarttui niskanahkaani. Tunsin kuinka hän kiipesi päälleni. Nurtsi painoi enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Hän painoi kyntensä maahan, ja vaikka kuinka rimpuilin, en päässyt menemään. "Irti minusta!" huusin, ja kipu lävisti kehoni. Yritin potkaista Nurtsia, mutta hän oli jalkojeni ulottumattomissa. Olin täysin hänen armoillaan. Ja tiesin sen. Mutten silti voinut antaa periksi ja taistelin itseni uuvuksiin asti. Aika kului. Varjot siirtyivät. Lopulta Nurtsin ote hellitti sen verran, että sain hänet potkaistua päältäni. Tämä ei olisi antanut periksi, mutta lähdin juoksemaan kohti leiriä. En koskaan kertoisi kenellekään! //Onni, Huomen?

maapuro

Huomensielu puristi silmiään yhteen, mutten voinut antaa hänelle enempää unikonsiemeniä. Toivoin koko sydämestäni, ettei hän kuolisi.... Silloin hän liikautti tassuaan. "Huomensielu?" kysyin. Hämärätähti oli hujauksessa paikalla. //Huomen?

Maapuro

Kasvojani kuumotti, vaikken ymmärtänyt miksi. "Tietenkään ei ole!" sylkäisin. Huomensielu kehräsi huvittuneesti. Pyöräytin silmiäni. Etsin vähän unikonsiemeniä Höyhenpennulle, ajatellen samalla Onnikynttä. Pystyin melkein tuntemaan hänen turkkinsa kiinni omassani. Ravistin päätäni, ja mietin milloin hän palaisi metsästämästä. //Onni, Huomen, Sysi, Höyhen?

Sysitassu

Kävelin emn perässä, mutta huomasin pian, että jos aioin pysyä perässä, piti juosta täyttä. Hyppäsin vielä pitkällä loikalla parantajanpesän viereen. "Minua ei kai enää tarvita" kuiskasin puoliksi itselleni ja lähdin pois. //Huomen, Maa; Höyhen?

Huomensielu | 29.11.2014

Katajanmarjat olivat lopussa. Lähdin etsimään Maapuroa, jotta naaras voisi lähteä kanssani etsimään niitä. En löytänyt pentuani mistään! Piti kai lähteä itse tuonne. Mietin hetken, mistä saisi hyvin katajanmarjoja, kunnes muistin; luola, jossa Maanvarjo niitä oli hakenut.. Päätin lähteä sinne, ei jalkani antaisi minun mennä kauemmaksi. Lähdin nilkuttamaan kohti luolaa. Luolan lähettyvillä, mieleeni nousivat Maanvarjon kuolema, mäyrä ja minun pelokas tunne. Saavuin luolan suulle, yhtäkkiä haistoin tutun hajun; mäyrä! Käännähdin ympäri, edessäni oli suurikokoinen mäyrä, pinkaisin pakoon, mäyrä tarrasi kiinni häntääni ja syöksyi kohti minua. En päässyt pakoon. "APUA!" ulvaisin niin kovaa kuin pystyin. Mäyrän hampaat lävistivät vasemman korvani, mäyrä painoi kyntensä pääni ja rintani päälle. Olin kauhuissani ja paniikissa, en saanut happea! Tunsin voimien valahtavan pois kehostani. Olisiko loppuni tässä? Lähtisinkö pois täältä näin? Entä jos en kuolisikaan? En voisi tehdä enää mitään. Mäyrän kynnet painautuivat yhä syvemmälle kaulaani, verta valui paljon. //Joku? Pliis.. Auttakaa.. Jos ette auta, tää kuolee.

Tähdistötassu

//Pelastan Huomensielun! Naaras hätkähti kuullessaan ulvaisun joka kuului Huomensielulle. *Voi ei!* hän parkaisi ja lähti juoksemaan ääntä kohti. "Huomensielu!" Tähdistötassu ulvoi kun näki soturin makaamassa luolassa mäyrä kimpussaan. Oppilas kiristi tahtiaan ja juoksi niin kovaa että jalat meinasivat pettää. Kun hän oli muutaman ketun mitan päässä, Tähdistötassu pisti kaikki voimansa peliin ja hyppäsi koko voimalla mäyrää kohti. Mäyrä urahti ja kaatui yllättyneenä kyljelleen. Solakka oppilas nousi ylös ja loikkasi mäyrän kimppuun. Tähdistötassu upotti hampaansa mäyrän kaulaan. Mäyrä alkoi karjua ja poukkoilla. Tähdistötassu piti otteensa ja mäyrä viilsi ikävän haavan oppilaan kylkeen. "AAA!!" Tähdistötassun kivun kimeä kiljaisu halkoi ilmaa. Naaras putosi maahan. Tähdistötassu oli huono sietämään kipua, mutta siitä huolimatta hän omasi loistavan hyppyvoiman. Hän laittoi viimeiset voimansa hyppyyn... Hän hyppäsi mäyrän naamalle ja kynnet tulivat mäyrää silmiin. //Huomen?

Onnikynsi

//Huomen on vähän heikossa tilassa, joten Onni tuleekin sinne:'D Johdin partiota ja olimme palaamassa leiriin, kunnes haistoin kitkerän hajun; veren! "Verta!" ulvaisin ja katsoin takanani seisovaan Lehtitaivaaseen ja Mansikkajalkaan. "Se tulee täältä!" Mansikkajalka ulvaisi. Juoksimme paikkaan, jossa oli taistelu käynnissä. Tähdistötassu oli suuren mäyrän kimpussa. "Auttakaa häntä!" ulvaisin. Soturit juoksivat edelläni mäyrän kimppuun, juoksin heidän peräänsä. Samassa huomasin vieressäni verisen mytyn. "Huomensielu!" ulvaisin ja katsoin vanhan parantajanaaraan kaulaa. Naaraan turkki oli veren peitossa ja hänen silmänsä olivat sulkeutuneet. "Vien hänet leiriin, hoidelkaa mäyrä, Tähdistötassu, tule mukaan!" ulvaisin. Mansikkajalka ja Lehtitaivas pärjäsivät hyvin mäyrän kanssa. Tähdistötassu lähti perääni. SAavuimme leiriin jossa Maapuro oli istuskelemassa. "Mitä Tähtiklaanin nimeen on tapahtunut?!" nuorempi parantaja ulvaisi nähdessään emonsa, ja mestarinsa hervottoman ruumiin. "Mäyrä..", sain sanottua. "Ei, ei!" Maapuro ulvaisi. Laskin Huomensielun maahan. Maapuro ulvoi Huomensielun ruumiin edessä surullisesti. "Olen hyvin pahoillani", sanoin painaen kuononi parantajanaaraan turkkiin. Maapuro näytti surulliselta. Yhtäkkiä hän lakkasi nyyhkyttämisen ja huutamisen. "Hän hengittää!" naaras ulvaisi iloisempana. "Tuonko hänet parantajan pesään?" kysyin. Maapuro nyökkäsi. Otin Huomensielun selkääni ja lähdimme koht parantajan pesää. //Maa tai joku? Huomen ei herää ehkä koskaan...

huomensielu | 18.10.2014

Katselin itseäni joesta, olin jo aika vanha, tai ehkä todella vanha, mutta ei sitä klaanivanhimpiin vielä siirryttäisi. Hämärätähti makoili pesässäni. Katselin kumppaniani ja istuuduin tuon viereen. Olin pyytänyt kollin kanssan nukkumaan, Maapuro oli ollut hetken poissa, mutta nyt hän oli palannut. "Lähden hakemaan yrttejä", naukaisin. Hämärätähti nyökkäsi. Lähdin nilkuttamaan kohti pesän suuta, takajalkani petti, se oli pettänyt jo useasti, Hämärätähti oli syöksymässä luokseni. "Ei hätää", naukaisin. Jalkani ei enää pitänyt hyvin, olinko oikeasti tulossa vanhaksi? //Hämy?

Huomensielu | 09.11.2014

"Hämärätähti..", mutisin, en pystynyt nousemaan. Jalkaani sattui, ei Hämärätähti täällä ollut. //Joku?

Huomensielu | 18.11.2014

Kävelin parantajanpesään. Höyhenpentu makasi liikkumattomana maassa toinen takajalka huonossa asennossa. "Maapuro, voin hoitaa tämän. Olen tottunut pentujen hoitamiseen", kerroin nuoremmalle parantajalle. "Kiitos", Maapuro sanoi. Naaras oli todellinen parantaja. "Katso tarkkaan, näin kipua ei tule paljoakaan", kerroin. Maapuro katsoi tarkasti kun laitoin jalan takaisin paikalleen. Höyhenpentu värähti hiukan, mutta pysähtyi ja hänen hengityksensä tasaantui. //Anteeks ku tulin tälleixc

Maapuro

Katsoin Huomensielua vaikuttuneena. "Mistä opit tuon?" kehräsin. //Höyhen, Sysi, Huomen? Pätkääh

Huomensielu

"Tekemällä oppii, seuraavan kerran saat itse yrittää. Oikeastaan opin sen vahingossa, yhden pennun jalka oli pahasti vääntynyt ja väänsin sen takaisin eikä pentu tuntenut kipua", kerroin Maapurolle. Naaras katsoi minua hymyillen. "Onko muuten sinun ja Onnikynnen välillä jotain? Olette paljon yhdessä", kuiskasin parantajalle ja vinkkasin silmääni. //Maa?;) Vinkvink:D

Maapuro | 19.09.2014

//Jatkan nyt sitten... ajattelin antaa jonkun muun jatkaa mutten enää jaksa odottaa. Näin sekavia unia edellisestä elämästäni. Kun tulin tajuihini, ymmärsin olevani parantajan pesässä, ja kuulin Hämärätähden äänen. En saanut kunnolla selvää: "Pyydän.... katseensa.... oppilaaseen..." Nuo sanat olin takuulla kuullut aiemminkin. Vähitellen puhe alkoi kirkastua: "Ottakoon hän parantajanimekseen Maapuro, ja muistelkaamme häntä suurena parantajana, joka kuoli petollisen oppilaan takia." Ajatuksenikin alkoivat vähitellen kirkastua. Kuulin Huomensielun ääntä. Itkikö hän? Mutta olinhan minä vielä elossa... //kuolevan soturin nimitys xD

Huomensielu

Itkin Maapuron vierellä. "Mitä..", tuo naukaisi hiljaa. "Etkö kuole? Älä kuole, ole kiltti", naukaisin hiljaa ja nuolin rajusti pentuni poskea. "E-en... Lu-lupaan", tuo naukaisi ja sulki silmänsä hitaasti, ja raskaasti. "Et saa", totesin hiljaa. Varpuspentu kipitti luokseni. "Mitä tapahtuu?" pentu kysyi. "Maapuro nimitettiin juuri", nau'uin. //Joku? Vaik mMaa?

Maapuro | 20.09.2014

Aistini olivat yhä jokseenkin sumeat. En oikein tajunnut mitään maailman menosta. Selvä hetki päättyi ja puhe muuttui jälleen kaikuisiksi ääniksi, jotka eivät merkinneet minulle mitään. Silloin haistoin riistan. Vähäinen kuola valui suustani, ja se kammettiin auki. Kun tuoresaalis työnnettiin suuhuni, tunsin sen olevan valmiiksi pureskeltua kuten pennuilla, jotka saivat ensi kertaa kiinteää ruokaa. //Huomen?

Hämärätähti | 12.10.2014

Astelin metsän läpi, ajatuksiini vaipuneena. Kuuraita, olin lähes unohtanut hänen kasvonsa. Kuuratähti, olin lähes unohtanut hänen hymynsä. Rouheturkki, olin lähes unohtanut hänen ystävyytensä. Kuinka olin saattanut unohtaa? Olin taliaivo. Lupasin liikaa. Lupasin Rouheturkille, etten koskaan unohtaisi häntä. Kun Kuuraita oli poissa, lupasin itselleni tukeutua tämän muistoon vaikeina hetkinä. Ja kun Kuuratähti antoi henkensä klaanilleen, lupasin, että muistaisin tuon jalon teon. Miksen voinut pitää lupauksiani? Kuuraita, Kuuratähti, Rouheturkki... Kolme nimeä pyörivät päässäni kuin koira, kissa ja tuoresaalis. Ne pyörivät, pyörivät, pyörivät ja vielä edelleen pyörivät. Silloin mielessäni napsahti, olin kuullut sen äänen aikaisemminkin. Kukaan muu ei voinut kuulla sitä ja se olikin enemmän tunne kuin ääni. Olin kuullut sen ensimmäisen kerran kun Kuuraita kuoli. Olin kuullut sen kun Kuuratähti ja Rouheturkki kuolivat. Se merkitsi vain yhtä asiaa. Se oli aina paha enne, kuin varoitus siitä, että pian menettäisin mielenhallintani. Minulle kävi sitä usein, enkä tiennyt mitä olin tehnyt ansaitakseni niinkin vaihtelevan mielenterveyden. Viimeinen asia, minkä tunsin, oli kun kaikki pimeni ja silmissäni alkoivat tanssia painajaiset... Näin Kuuraidan ja jonkun kollin. Kolli oli punaruskea, sellaista luokkaa, mitä naaraat kutsuisivat hyvännäköiseksi. Hänen turkkinsa kuviointi muistutti omaani. "Onko sinun pakko lähteä, Pimeäkynsi? Etkö voisi jäädä?" Kuuraita aneli epätoivoinen ilme kavoillaan. Kollin vihreät silmät välähtivät ja tämän kasvot olivat kuin kiveä; yhtäkään tunnetta ei voinut nähdä. "Myrskyklaani syyttää minua. Minun on lähdettävä, ennen kuin he uhkaavat tätä klaania. Ennen kuin he uhkaavat sinua." Ne olivat kollin viimeiset sanat, seuraavassa silmänräpäyksessä Pimeäkynsi oli poissa. Maailmani pysyi pimeäni, kuin enteillen seuraavan painajaisen tuloa. // Huomen?

Maapuro | 16.10.2014

Olin kokoontumisessa, kukaan ei ollut huomannut minun kadonneen. Ajatukseni olivat muualla, enkä kuunnellut Hämärätähden selostusta. Taisin nukahtaa hetkeksi, mutta heräsin valoon. Oli yhä yö, mutta taivaan valaisi outo loiste. Näin valossa oppilaan näköisen kissan, joka kouristeli maassa. Kuulin kirkaisun, ja valo oli poissa. Katsoin Huomensielua silmiin. Näin hänen katseestaan, että hän oli nähnyt saman näyn. "Minun täytyy mennä. Luota minuun," mau'uin ja Hiomensielu nyökkäsi. Olin parantaja. Ja tekisin parantajan tehtävän. Tassuni liikkuivat kuin itsestään, kun juoksin pois kokoontumisesta ja lähdin joen alavirtaan päin. Tunsin saavani Tähtiklaanilta voimaa, kun kiisin kohti toista metsää, jossa olin käynyt kerran edellisessä elämässäni. //Huomen?

Kermaleivostassu | 05.08.2014

Kannoin Maatassua niin varoen kuin vain pystyin. Hän ehkä vihasi päivytsotureita, mutta hän oli klaanitoverini. Näin silmäkulmastani, kuinka Maatassu avasi silmänsä. "Maatassu? Miten voit?", kysyin. "Sinä pelastit henkeni.", Maatassu takelteli. "Millainen olo?", tiedustelin lempeästi. "Joka paikkaan sattuu.", Maatassu valitti. "Älä huoli vien sinut Huomensielun luokse.", lohdutin. Olimme pian perillä. Huomensielu tuli meitä vastaan pesänsä ovella. //Huomen tai Maa?

Huomensielu | 23.08.2014

Siljatassua ei ollut kuulunut muutamaan päivään, entä jos hänelle on sattunut jotain? Nousin ylös pediltäni ja kävelin leirin aukiolle. Oli viileä päivä, viimeisiä lämpimiä päiviä, pian tulisi lehtisade, sitten kylmä lehtikato. Kylmät väreet kulkivat lävitseni kun ajattelin kylmää lunta joka nipisteli tassuja, minua alkoi puistattaa, ruokaa ei olisi sitten paljoa, entä jos päivytsoturit lähtisivät koska eivät haluaisi olla kylmässä? Ei niin saisi käydä! Istuuduin tuoresaaliskasan eteen, päivän viimeiset auringon säteet osuivat kohtaan, ja minulla oli lämmin. "Huomensielu, voisitko poistaa piikin tassustani?" kuulin äänen takaani, se oli Onnitassu. "Toki", naukaisin ja hymyilin oppilaalle, Onnitassu oli ollut erittäin ahkera, hän oli hoitanut hommansa hyvin, ja oli rotkossa aina kuuhuippuun asti, no ei suinkaan aina. "Mennään pesääni", nau'uin ja nilkutin oppilaan edellä pesääni. Onnitassu istuutui pesän suulle. Menin oppilaan luo ja otin hampaillani kiinni piikistä, repäisin sen nopeasti pois, tassusta alkoi tulla verta. "Ääh..", Onnitassu sanoi hieman pelästyneenä. "Ei hätää, tuo on ihan tavallista", naukaisin rauhoittaen kollia. Onnitassu katsoi kuinka laitoin tassuun hämähäkin seittiä. "Voit mennä nyt", naukaisin. "Kiitos!" oppilas huudahti ja juoksi pois luotani. //Joku?

Huomensielu | 03.09.2014

Istuskelin pesässäni, järjestelin yrttejä tavalliseen tapaan. "Huomensielu! Äkkiä metsään! Siljatassu on kuollut!" Onnitassu rääkäisi. "Mitä ihmettä..", naukaisin ja nilkutin Onnitassun perässä pois pesästäni. "Seuraa minua", oppilas naukaisi ja juoksi edelläni metsää kohti, hän varmisti vähän väliä, että pysyin perässä. "Mene edeltä, seuraan sinua kyllä", naukaisin. "Ei, en jätä sinua yksin", Onnitassu sanoi. Maistelin ilmaa, täällä oli verta, paljon, sekä Maatassu, Lumenlahja ja.... Ja.. Ja Saniaistuuli, ensimmäinen rakkauteni. Kohtaisimme jälleen. Kiristin tahtiani, minuun sattui kovasti, joka paikkaan, tassuihin, päähän, vartaloon. Kaikkialle. "Anteeksi Maatassu!" kuulin Siljatassun viimeisen rääkäisyn. Metsä hiljeni, Siljatassua ei enää ollut. "Ei!" ulvaisin. Saniaistuuli käänyi minuun päin. "Huomensielu..", tuo sanoi. "Saniaistuuli.. Ei.. taas", sanoin ja viha kiehui sisälläni. En voinut muuta kuin itkeä. "Anteeksi Huomensielu, en kuulu enää klaaniin, joten. Se oli tuon vika, halusin suojella MEIDÄN pentuamme", Saniaistuuli sanoi. "Ymmärrän, olisin itse tehnyt samoin, jos Maatassu olisi uhattu tappaa, olisin tappanut sen", sanoin katsoen maahan. "Onnitassu, kannetaan Siljatassun ruumis leiriin", naukaisin. "Selvä", kolli sanoi ja otti kiinni Siljatassun niskasta. "Voin auttaa", Lumenlahja sanoi ja otti puolestani Siljatassusta kiinni. Loin kiitollisen katseen Lumenlahjaan. "Tule, oppilaani", sanoin maatassulle, tuo katsoi isäänsä, ja tuli kuitenkin luokseni. "Palataan leiriin, kerrot minulle KAIKEN", naukaisin. Maatassu pysyi hiljaa, hän katsoi koko matkan tassuihinsa. //Maa?

Maatassu

Olin hiljaa. Sisälläni mylläsi tunteiden sekamelska. Siljatassu oli kuollut. Olin toivonut sitä viimeiset muutama kuuta, mutta nyt.... Vilkaisin Siljatassun ruumista. Verta oli pään ja niskan jälkeen eniten tassuissa. Se ei ollut hänen omaa vertaan. Turkkinin laikkuja ei erottanut veren alta - jos minulla ylipäätään oli enää karvaa! Ja Lumenlahja. Hän oli aina ollut niin lempeäkin... Miten hän hyökkäsi kimppuuni? Enempää en ehtinyt mietiskellä, kun maa tuntui katoavan altani ja maailman kääntyvän ylösalaisin. *Verenhukka se kai on...* //kaikki jotka tähän asiaan kuuluvat

Huomensielu

//Sani, Kulta ilmotti ite lopettavansa!// Maatassu kaatui yhtäkkiä maahan. "Maatassu!" ulvaisin ja syöksähdin naaraan luo. Hän ei liikahtanut. "Hän kuolee pian! Tuokaa hämähäkin seittiä!" ulisin itku kurkussa. /Outo:D

Lehtitaivas | 04.08.2014

Pudistin Kermaleivostassulle päätäni yhtä ihmeissään. Sitten aloitin varovasti: "Sitten kun ehdit, voitko katsoa Multapentua? Häntä sattuu mahaan." "Ja minua särkee päätä", Kermaleivostassu naukaisi nopeasti silmät yhä suurina. Itsekin olin erittäin hämmentynyt ja siksi kysyin varovasti, mutta ystävällisesti: "Sinun ei ole pakko kertoa mistä tuossa oli kyse, mutta jos kerrot, lupaan pitää sen salassa, niinkuin Kermaleivostassukin, vai mitä?" //Kerma, Huomen, Maa? :)

Siljatassu

Avasin silmäni varovasti. Joku kantoi minua, mutten tiennyt kusi. Oli hankala kääntää päätään tässä asennossa... Onnistuin kuitenkin ja huomasin tuijottavani Maatassua silmiin. Kurtistin kulmiani. Maatassu laski minut maahan voidakseen puhua, mutta ehätin ensin: "Mitä tekemistä sinulla on kanssani?!" Palauttelin suuntavaistoani. "Yritän auttaa, hiirenaivo!" Maatassu tiuskaisi. "Miksi siten viet minua UKKOSPOLULLE?!" huusin. "En vie, vaan...." Maatassu aloitti. Silloin edestäpäin alkoi kuulua rytinää. Olisin tuntenut hajun vaikka unissani: minun kaksijalkani! He pelmahtivatkin esiin. Kaikki paitsi nuorin olivat mukana. Tajusin olleeni tavallista kauemman poissa. Maatassu jähmettyi. "Lähdetään karkuun!" hän mourusi minulle vihaisesti. Hän oli todella kiihdyksissään. "Ne ovat minun kaksijalkani," mourusin takaisin. Toinen kaksijaloista riisui sen asian mitä ne pitävät takakäpälissään ja heitti sen Maatassua kohti ulvoen. Ymmärsin kotikisuna hieman kaksijalkaa: "Paha! Paha!" Sanoi suurin kaksijaloista jotain muutakin mitä en ymmärtänyt, mutta joka tapauksessa hän jatkoi esineiden heittelyä. Maatassu pinkaisi karkuun. Kaksijalkani olivat jo huomanneet että olin satuttanut pääni ja että minussa oli muutamia haavoja, ja naaraspuolinen koppasi minut syliinsä. //Huomen??????????????????????????????????????????????

Kermaleivostassu

"Totta kai lupaan, haluan tietää, mitä täällä tapahtuu.", ilmoitin. Huomensielu epäröi. Juuri silloin Maatassu pelmahti takaisin paikalle. "Mitä tuo täällä tekee?", hän kysyi piikittelevään äänensävyyn huomatessaan minut. //sori, kiire. Mutta Huomen, Maa, Lehti, joku?? :D

Huomensielu

"Missä Siljatassu on?" kysyin Maatassulta. "Kaksijalkalassa", hän tuhahti. "Mitä hän siellä tekee?!" kysyin. "Vein hänet sinne, en usko että hän pääsee enää vähään aikaan ulos", Maatassu naurahti. "Sinä haet hänet tänne, vaikka väkisin!" ulvaisin. //Maa?XD

Kermaleivostassu

Lähdin kaksijalkalaan. Haistoin tutun tuoksun. Maatassu. Seurasin tuoksua. "Maatassu!", huudahdin. Loukkaantunut Maatassu makasi ukkospolun reunalla. "Maatassu!", huusin uudestaan. "Herää Maatassu!!", kiljuin. Maatassu raotti silmiään. "Saastainen kisusoturi.", hän kuiskasi rohisevalla äänellä. "Mitä? Minuako tarkoitat? Minä yritä auttaa sinua!!", huusin Maatassulle. Hän valahti takaisin veltoksi. Nostin velton parantajaoppilaan selkääni ja hoiperteli kohti leiriä. //Ehkäpä Maa, Huomen tai Silja?

Maatassu

Nuo sanat olivat sattuneen pahemmin kuin kaikkein kokeneimmat soturin kynnet. "En... Minä.. Minähän se sinun mesta... Risi olen..." yritin sähistä mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Sydämeni hakkasi hurjasti. "Minä... Siis... Pelastin henkesi ja... Kadun sitä... Minä..." yritin vielä jatkaa. Katsoin taakseni ja näin Siljan. Hän retkotti kallion vieressä ja hänen päästään valui ohut verinoro. "Mi... Mi..." änkytin mutta tajusin sitten kuinka heikolta vaikutin. Paljastin kynteni ja olin valmis taistelemaan Huomensielun kassa kuolemaan asti, mutta silloin kuulin kuiskauksen vierestäni: "Et sinä ole paha." Ehkä olin vain kuvitellut sen, mutta liutin silti kynteni sisään ja purskahdin itkuun. Lysähdin maahan ja painoin naaman tassuihini. //Huomen? Tässä tältä päivältä

Huomensielu

Maatassu purskahti itkuun, melkein säälin häntä. Mutta sitten, hän satutti Siljatassua. En anna hänelle anteeksi noin vain. "Maatassu, en opeta sinua ennen kuin teet jotain jonka avulla olet hyödyksi päivystsotureille, sen täytyt olla jotain suurta mielestäni", naukaisi . //maa?:)

Lehtitaivas | 02.08.2014

"Vatsa on kipeä!" Multapentu maaritteli. Nukkapentu oli leikkimässä Punapennun ja Metsäpennun kanssa, Multapentu oli ollut mukana mutta tuli luokseni hätääntyen ja hoiperrellen. Nuolaisin pentuani lempeästi ja sanoin "Viedään sinut Huomensielulle." Nostin pentuni hampaisiini ja tallustin kohti parantajan pesää. Hämmennyin, sillä ihankuin sieltä kuuluisi taistelunääniä! Nopeutin vauhtini juoksuksi varoen samalla pentuni satuttamista. "Häivy! En halua oppilaakseni kissaa, joka..!" Huomensielu rääkäisi. Loppua en kuullut, sillä luolasta kuului samalla kiljuntaa, sähinää ja vaikerointia. "Huomensielu...?" aloitin, mutta suuni loksahti auki kun näin tämän sotkun. Maatassu itki maassa ja Siljatassu makasi pää vertavuotaen liikkumattomana. "Mitä täällä tapahtuu?" //Huomen, Silja, Maa? :D

Maatassu

Nostin päätäni. Lehtitaivas ja Multapentu olivat saapuneet riitamme keskelle. Tunteeni ailahtelivat. Osa minusta olisi halunnut tappaa koko maailman Tähtiklaania myöten, mutta Maanvarjo sisälläni käski minun katua ja tehdä mitä Huomensielu käskee. Mutta en haluaisi selittää tätä kaikkea Lehtitaivaalle, joten nappasin Siljatassun hampaisiini - hän oli minua nuorempi vaikkakin kaksijalkojen lihottama eikä painanut paljoa - ja pystyin kantamaan häntä niin, ettei hän koskenut maahan. Ja nopeasti! Tiesin suuntani. Olin viemässä häntä kaksijalkalaan. //Huomen, Lehtori, Multa? (huom. Maatassu ei kertonut vievänsä Siljan kaksijalkalaan... mitäköhän muut ajattelevat? XD)

Kermaleivostassu

Olin jutellut hetken Hohtosiiven pentujen kanssa, he vaikuttivat mukavilta. Nyt minun päätäni kuitenkin särki. *Ehtiiköhän Huomensielu katsomaan mikä minua vaivaa? Ennen kuin lähden takaisin kaksijalkojeni luo? Ehkä hän antaa jotain myös tulehtuneisiin polkuanturoihin...* Menin parantajanpesälle. Olin vähällä kiljua järkytyksestä. "Mi-mitä täällä on tapahtunut?", änkytin. //Silja, Maa, Huomen tai Lehti?

Siljatassu | 31.07.2014

"Sellaisen, jossa olitte sinä ja Järkälemieli ja Maatassu, vaikkakin vähän..." mietin miten selittäisin asian. "Sinä ja Järkälemieli olitte pienemmän näköisiä, ja Maatassu näytti ihan soturilta. Sitten tuli mäyrä joka...." keskeytin jälleen. Mitä jos tämä oli enne? "Jatka vain," Huomensielu ehdotti. "Mäyrä tappoi Maatassun," lopetin kertomuksen. En aikonut kertoa toisen kidsan puhumisesta minulle. Huomensielu oli hetken hiljaa. "Luulenpa, että näit unta..." parantaja aloitti, mutta joutui keskeyttämään kun Maatassu ryntäsi paikalle ja läimäytti häntänsä lujaa mestarinsa suulle. "Et kerro sitä!" hän sähisi. Yllätyin. Omalle mestarille ei saisi olla töykeä! Huomasin lipsauttaneeni sen ääneen. Huomensielu nyökkäsi. "Se on totta. Sinun pitäisi hillitä itseäsi." //Jatkan Maalla!

Maatassu

"Mestarille! Sinulla ei ole oikeutga paljastella asioitani kotikisuille!" syljin. "Se on minunkin asiani," Huomensielu huomautti. "Etkä saa hyökkäillä tuolla tavalla," hän jatkoi. "KUKA OPETTI SINULLE PARANTAMISEN?! MINÄ! KUKA TEKI SINUSTA OPPILAANI? MINÄ! KUKA KUOLI PELASTAAKSEEN SINUT?! MINÄ!" mourusin kovaan ääneen. Sitten vasta muistin Siljan olevan paikalla. Käännyin häneen päin. "Ja sinä, hiirenaivo, lakkaa tonkimasta asioitani!" karjuin. //Huomen? XD Maatassu rages

Huomensielu | 01.08.2014

"Maatassu, et opettanut minulle parantamista kuin vähän, Täpläsolakin auttoi minua! Kohtele mestariasi paremmin!" ulvaisin oppilaalleni. "Miten niin Maatassu opetti sinua vain vähän, hänhän on pentusi", Siljatassu sanoi. " Hän ei ole pentuni, pentuni ei alentuisi ikinä pilkkaamaan päivytsotureita! Hän on entinen mestarini Maanvarjo, kadun syvästi sitä että synnytin tuon uudelleen", tiuskaisin Soljatassulle, ja loin Maatassuun vihaisen katseen. //Maa tai Silja?:3

Maatassu

"Et. Saanut. KERTOA!" kirkaisin. Syöksyin emoni, oppilaani ja mestarini kimppuun, kaikki samassa kissassa. Olin paljastanut kynteni ja valmiina iskemään Huomensielun kurkkuun, mutta Silja töytäisi minut sivuun. Älähdin. Pyörimme kotikisun kanssa yhtenä mylläkkänä. Huomasin Siljan olevan haluton taistelemaan, ja se oli minun etuni. Potkaisin oppilasta lujaa niin, että hän iskeytyi kalliota vasten ja menetti tajuntansa. "Sinun vuorosi," mourusin Huomensielulle. //Huomen?

Huomensielu

"Maatassu, sinä, et ole enää oppilaani!!" karjaisin ja väistin Maatassun iskun. "Pah", Maatassu sanoi ja loikkasi uudelleen, vaikka takajalkani olikin vammautunut, toinen oli kunnossa ja pärjäsin sillä. "Häivy! En halua oppilaakseni kissaa, joka ei siedä tovereitaan vaan vahingoittaa niitä!" karjaisin Maatassulle. Olin tosissani. //maa?

Huomensielu | 20.07.2014

Siljatassu oli tehnyt jotain pennulleni Maatassulle, tosin Maatassu ei oikeasti ollut pentuni, vaan tätini Maanvarjo. Huokaisin, sillä en tiennyt mitä ajatella, koska Maatassu oli tavallaan pentuni, mutta tavallaan tätini. //Joku? Ja Paju, voiskos Sani yrittää ottaa Huomenee takas, sillee yrittäis olla herrasmies tai jtn?XD

Saniaistuuli

Se saastainen kotikisu oli palannut takaisin leiriin! Näköjään en ollut kaikkea ylpeyttä ja ylimielisyyttä saanut karistettua naarasta. Enemmän minua kuitenkin huoletti se, että Siljatassu oli suunnannut Hämärätähden pesälle. Mielessäni kävivät päällikön varoitukset karkotuksesta ja juuri silloin joku asteli luokseni. "Saniaistuuli, Hämärätähti pyytää sinua pesäänsä", entinen mestarini Valheensulka ilmoitti. Nyökkäsin lyhyesti ja astelin päällikön pesälle. Murahdin matalan tervehdyksen ja seisahduin leopardikuvioisen kollin eteen. Hämärätähden vihreät silmät olivat ilmeettömät ja hän aloitti maukumaan: "Siljatassu kävi täällä ja kertoi sinun hyökänneen leirissä hänen kimppuunsa ja seuranneen häntä Kaksijalkalaan myöhemmin. Sain myös nähdä ja kuulla vammoista, joita hänelle aiheutit. Onko sinulla mitään sanottavaa, Saniaistuuli?" "Hän kävi tyttäreni päälle ja vahingoitti häntä!" sähähdin. "Olisitko tehnyt samoin, jos joku klaanin täysipäiväisistä oppilaista olisi vahingoittanut Maatassua?" En vastannut, käänsin vain päätäni. Kuulin Hämärätähden huokaisun ja sitten päällikkö maukui: "Kun sanoin riistäväni sinulta Taivasklaanin jäsenyyden, jos vielä hyökkäät päivytsotureiden kimppuun, olin tosissani." "Aiotko karkottaa minut?" kysyin ja niskakarvani kohosivat. "Minun on pakko, jos haluan suojella klaaniani." Luimistin korviani ja syöksähdin varoittamatta kohti Hämärätähden kaulaa. Hampaani upposivat kolliin ja murisin: "Kerro Tähtiklaanille terveisiä. Päästän sinut tapaamaan heitä, niitähän sinä kunnioitat!" Olin painamassa leukojani yhteen, kun voimakas käpälä läimäisi minua ja heitti minut päältään. Hämärätähti näytti kasvaneen muristessaan: "Lähde täältä, Saniaistuuli." Sähisin ja astelin ulos pesästä katse yhä Hämärätähdessä, joka seurasi minua. Ahtaassa pesässä olisi paha taistella. Klaanilaiset katsoivat meitä ja kerääntyivät ympärillemme, kun Hämärätähti siinä seisoessaan ilmoitti klaanille karkottavansa minut 'taatakseen päivytsotureillekin turvallisen elämän klaanissa'. "Saniaistuuli, en usko sinulla olevan enää mitään puolusteltavaa. Lähde Taivasklaanin reviiriltä ja jos sinut tavataan vielä täällä, sotureilla on oikeus kohdella sinua kuin vihollista", Hämärätähti ilmoitti. Murisin syvältä kurkustani ja käännähdin sitten klaanilaisteni puoleen. Katseeni etsi kissajoukosta Lehtitaivaan ja kysyin: "Lehtitaivas, tuletko sinä mukaani tai aiotko jäädä tänne kotikisujen joukkoon?" "Saniaistuuli", naaras naukui epäröiden, "en voi. Olen Taivasklaanin soturi ja pentuni tarvitsevat minua." Häntäni pyyhki takajalkojani kun murahdin: "Totuustuli, entä sinä? Olemme olleet läheisiä toisillemme oppilasiästä asti. Aiotko jättää minut nyt?" Vaaleanruskea naaras näytti epäröivältä Lehtitaivaan tavoin, kunnes naukaisi: "Olet oikeassa. Vaikken sallikaan tekojasi, olen silti luvannut olla aina kanssasi. En jätä sinua, vaan tulen mukaasi." Nyökkäsin kevyesti, kun naaras asteli rinnalleni ja sai muutamat klaanitoverinsa sähähtämään. Katseeni etsi kissajoukosta Maatassun ja mau´uin: "Maatassu, sinua en edes pyydä mukaani. En riistä sinulta klaanielämää, koska klaani tarvitsee parantajaa." En edes vilkaissutkaan Huomensieluun. Parantaja sai puolestani tehdä miten häntä huvitti, joten käännähdin ympäri ja astelin pää pystyssä, häntä takajalkojani pyyhkien ulos leiristä Totuustuli perässäni. Olin jättänyt Taivasklaanin taakseni. //Hämärä, Maa, Silja, Huomen, Lehti? :D

huomensielu | 23.07.2014

Katsoin kuinka Maatassu lähti, ja jätti raatelemansa Siljatassun makaamaan maahan, verisenä. "Kuules Maatassu, et sinä kokoontumiseen tule jos raatelet muita kissoja, ja olet vielä parantaja!" ulvaisin oppilaalleni. "Niin, ja mene hoitamaan hänet HYVÄÄN kuntoon!" huudahdin ja estin oppilaan pääsyn kohti taivaskiveä. //Maa>:DD Mitäs meet nuhtelee muitaXD

Maatassu

Katsoin Huomensielua, hieman tuohtunut ilme kasvoillani. Tämäkö oli Siljan puolella? Ja pitäisi hoitaa hänet! Mieluummin syöttäisin hänelle kuolomarjoja! Huomensielu kuitenkin näytti siltä ettei hänen kanssaan pitäisi kiistellä. Palasin Siljan luo ja raahasin hänet parantajan pesälle. Yritin häätää mielestäni kuvia lähtevästä Saniaistuulesta. Aloin hoitaa Siljan haavoja ja kun olin sen tehnyt, en jäänyt odottamaan kotikisun tokenemista vaan löhdin kokoontumiseen.

Huomensielu | 30.07.2014

Näin Maatassun ja Siljatassun riitelevän. Kävelin heidän luokseen. "Mistä riitelette?" kysyin. "Kysyin vain Maatassulta yhdestä unesta jonka näin, sinäkin olit siinä", Siljatassu naukaisi. "Millainen uni se oli?" kysyin. //Silja, Huomen vois kertoo totuuden:D

Lehtitaivas | 05.07.2014

Olin iloinen. Sain toisen pentueen ja vieläpä Järkälemieli sai uuden oppilaan, se oli minusta loistavaa! Halusin antaa Ruskotassulle ja hänen mestarilleen enemmän aikaa olla kahden, jottei kävisi niinkuin viime kerralla. Jep, tunsin vieläkin syyllisyyttä Sysitassusta. Minulla oli jo selvästi maha paisunut ja minun oli aika muuttaa kuningattarien pesään. Riensin Huomensielun luokse. "Hei Huomensielu", kosketimme neniämme "Minun olisi aika muuttaa kuningattarien pesään. Haluaisitko auttaa?" Huomensielu kehräsi "Totta kai. Ota tästä ensin hieman purasruohoa. Sitten tehdään oikein mukava pesä sinulle kuningattarien luokse." Nyökkäsin iloisena. Minulla oli hyvä ystävä, joka piti minusta huolta. Sitten mielialani laski hieman, kun ajattelin kuolleita pentujani. *Lintutassu ja Hallavatassu, toivottavasti viihdytte Tähtiklaanin tykönä. Oletteko tekin ylpeitä? Olkaa kilttejä ja suojelkaa sisaruksianne. Tulkaa uniini kertomaan kuulumiset", rukoilin mielessäni samalla, kun seurasin Huomensielua. //Joku? Esim. Järkäle, Huomen tai Hohto tai ihan kuka vaan. Saatan jatkaa itse vähän myöhemmin myös :)

Lehtitaivas | 06.07.2014

"Au! Huomensielu!" kiljuin tutun tuskan havaittuani. "Hyvä hyvä, hienosti menee", Huomensielu mumisi mahani yllä. Puuskutin kamalasti ja vilkaisin sivusilmällä kuningattarien pesän suuaukkoa. Järkälemieli vilkaisi sieltä huolestuneena. "Hienoa ensimmäinen tuli! Toinen vielä", Huomensielu kannusti. Hengitin raskaasti, mutta pysyin jotenkin tajuissani. "Toinenkin tuli. Nyt on hyvä", Huomensielu totesi ja siirsi kaksi pentua mahani viereen. Viime kerralla olin pyörtynyt tässä vaiheessa, mutta nyt se onnistui jo paljon paremmin. Silmäni sädehtivät katsoessani pentuja. Naaras oli kermanvärinen, jolla oli puhtaanvalkoiset tassut ja rinta ja kolli oli kuten isänsä, tummanruskea mustaraitainen ja lihaksikas, mutta kollilla oli emonsa kaltainen musta naamio. Molemmilla pennuilla oli paksu ja tiheä turkki, kollilla vielä pitkäkin. *He todella näyttävät vanhemmiltaan. Toivottavasti Lintutassu ja Hallavatassu ovat yhtä iloisia, kuin me*, ajattelin. Samassa näin ylläni kehräävän äänettömästi kaksi kissaa, toinen valkoinen ja toinen tummanruskea. Tunnistin Hallavatassun sen toisesta sumeasta silmästä ja toisesta ruskeasta, ja Lintutassun sen kirkkaista taivaansinisistä silmistään ja mustista korvista ja tassuista. Heidän ympärillään loisti tähtipölyä ja he näyttivät olevan onnellisia. Poskelleni vierähti onnen kyynel *He tulivat katsomaan sisaruksiaan! Voi Lintutassu ja Hallavatassu... tekin näytätte täysin Järkälemieleltä ja minulta, kuten nämä toiset sisarukset.* He haalenivat ja katosivat pian näkyvistä. Rakkaat pentuni... "Haloo?" Huomensielu sanoi huolissaan. Säpsähdin ja käännyin Huomensielun puoleen. Autoin samalla kahta pientä karvanyyttiä mahaani vasten käpälälläni. "Hyvä, olet kunnossa", Huomensielu henkäisi ja kehräsi "Synnytys sujui jopa paremmin kuin ensimmäisellä kerrallasi. Kuten nytkin, pennut ovat terveitä ja kauniita. Syö tästä vähän purasruohoa." Tein työtä käskettyä. Sitten Järkälemieli asteli luokseni ja henkäisi iloisesti "Luojan kiitos olette kunnossa!" Kehräsin, kun Järkälemieli painautui minua vasten. Huomensielu nyökkäsi ja lähti pois pesästä. //Jägee? :3

Hämärätähti | 14.07.2014

Kuulin Huomensielun kiljaisun ja syöksähdin hänen vierelleen. "Mikä on hätänä?" kysyin huolestuneesti. Huomensielu hengitti muutaman kerran syvään ja raskaasti ja vastasi sitten: "Pennut vain liikkuivat." Väräytin korvaani ymmärtämisen merkiksi ja nau'uin sitten: "Ehkä sinun kannattaisi muuttaa pentutarhaan. Maatassu kykenee kyllä pitämään huolta loukkaantuneista kissoista." // Pätkä, mutta Huomen?

huomensielu

"Selvä", sanoin ja yhtäkkiä kipu alkoi taas. "Mikä on?" Hämärätähti kysyi. "Ne syntyvät, eivät ne vielä voi syntyä! On liian aikaista", sanoin ja pian kaaduin maahan. *** Makasin pesässäni. Hämärätähti oli vierelläni. Huomasin vieressäni makasi kolme pientä pentua, he olivat erittäin pieniä. Syntyneet liian aikaisin. //Hämy tai pennut?

Lehtitaivas | 19.07.2014

Siljatassu marssi vieressäni varsin tuohtuneena. Laitoin häntäni hellästi naaraan lavalle, mutta tämä käännähti ja murisi minulle uhkaavasti painaen sitten päänsä. Saniaistuuli tuli perässämme hiljaisemmin askelein miettien jotakin. Käännähdin oppilaan puoleen silmät kimmeltäen myötätuntoisesti "Siljatassu", aloitin mumisten Maatassu suussani "Ymmärrän sinua, päivytsoturina on hankala elää. Mikä ikinä sinun ja Maatassun riita olikaan, luulenpa, että Hämärätähti ymmärtää kyllä kantasi. Päivytsoturin elämä ei ole helppoa." Siljatassu vilkaisi minuun, muttei sanonut mitään. Käännähdin katselemaan taakseni Saniaistuuleen, kun kolli huomasi minut käänsin pääni pois. Vaikka tassuttelin kohti parantajan pesää, ehdin katsella peilikuvaani lammikosta. Sieltä heijastui vaalea kissa ruskeine naamioineen ja yleensä kirkkaat taivaansiniset silmät olivat sumeat. Tuijotin sitä, kunnes Siljatassu astui lätäkön päälle, murskasi kuvan palasiksi ja herätti minut todellisuuteen. "Huomensielu!" huudahdin, kun pääsimme parantajan luolalle. Huomensielu ei kuitenkaan ollut paikalla, mutta onneksemme laskettuani Maatassun maahan tämä alkoi hengittää kovemmin ja avasi silmänsä. Naaraan jalan verenvuotokin oli tyrehtynyt. //Sani, Silja, Maa, Huomen, Hämärä? :D

Huomensielu | 29.06.2014

//Aluksi Sadetassulle: Kissat eivät tiedä mitä kaksijaloilla olevat esinee ovat, ja mitä niiden sisältä tulee..Jos tiedät miten kissat tietäisivät sen niin kerro ihmeessä muillekkin!:3// Katsoin Sadetassun kylkeä, kaksijalan esine oli lennättänyt jonkun kiven Sadetassun kylkeen, otin pieniä kiviä pois oppilaan kyljestä, se oli vaikeaa sillä minun oli täytynyt aukaista haava suuremmaksi, otin viimeisen kiven pois Sadetassun kyljestä. "Ovatko ne kaikki pois jo?" Sadetassy kysyi peloissaan. "Ovat, mutta et saa nousta ylös vähään aikaa tai kuolet", sanoin ja hain yrttejä jotta haava umpeutuisi. "Okei, olisin tahtonut kovasti harjoittelemaan", Sadetassu naukaisi. "Jos nyt yrität harjoittelemaan, et pääse sinne enää ikinä", sanoin ja painelin hämähäkin seittiä oppilaan kylkeen. "Minun täytyy mennä katsomaan miten Maatassu pärjää", naukaisin ja juoksin vesisateeseen. Näin Hämärätähden auttamassa Kisutassua joka oli pudonnut jokeen. "Koita jaksaa! Kyllä minä snut ylös saan", kolli huudahti ja vetäisi päivytsoturi oppilaan pois joesta. "Kiitos! Minun täytyy mennä kaksijalkojeni luo!" hopeanharmaa naaras huusi ja juoksi pois leiristä. "Oletko kunnossa?" kysyin täysin märältä päälliköltämme. "Olen, olen elämäni kunnossa, olethan sinä ja pennut kunnossa?", kolli kysyi ja nuolaisi turkkiani. "Hyvä että olet kunnossa, ja ovat", sanoin ja katsoin Hämärätähteä silmiin. "Ovatko päivytsoturit jo lähteneet? On jo melkein kuuhuippu", Hämärätähti kysyi. "Kaikki paitsi Onnitassu, hän on saalistamassa Aamukasteen kanssa", naukaisin. "Onnitassusta tulee varmasti hyvä soturi", Hämärätähti sanoi, se oli totta. Hän olisi varmasti muinaisen Taivasklaanin jälkeläinen, sillä hänellä oli vahvat takajalat. //Hämy, voiko huomen olla jo tiineenä? kuiteski se on jo:DDD Sorryy:3

Maatassu

Auttelin Huomensielua, kun hän koetti hoitaa Sadetassua. Tämä oli minulle ihan uutta... Sadetassu tunsi selvästi tuskaa, mutta ei olisi kai hyvä heikentää häntä unikonsiemenilläkään.... Sen sijaan vain koetin rauhoittaa häntä: "Se paranee. Se paranee. Anna Huomensielun suurentaa haavaa, niin hän saa kivet pois eikä enää satu niin paljon." Puhuessani ojentelin Huomensielulle kehäkukkaa ja hämähäkinseittiä. Olimme molemmat silminnähden huolestuneita, olihan tämä outoa. //Huomen tai Sade?

Maatassu | 30.06.2014

*Sadetassu on urhea.* Keitä ne kaksijalat olivat? Miksi ne satuttivat kissoja? "Maatassu, lisää kehäkukkaa! Hyvä Tähtiklaani, mikä haava!" Hätkähdin. Kiirehdin hakemaan kehäkukkaa, ja huomasin sen olevan melkein lopussa. "Huomensielu, kehäkukkaa ei ole enää paljoa, haenko lisää?" huudahdin antaessani kehäkukkaa mestarilleni. //Huomen ja Sade?

Sadetassu

Raavin maata kyllästyneenä, haavaa särki hirveästi, mutta jos liikkuisin yhtään sitä kirvelisi vielä enemmän. Hätkähdin kun kuulin että kehäkukka oli loppumaisillaan onneksi oli vielä hämähäkinseittiä. "Maatassu hae Sadetassulle hiiri." Huomensielu sanoi. "Selvä." Maatassu vastasi. Söin hiirtä tuskissani. Kun olin syönyt ,huomensielu yritti saada taas kiviä pois kyljestäni mutta ei onnistunut. Yksi kivistä oli jäänyt kylkiluiden väliin ja se särki hirveästi. // Maa tai Huomen???

Marjapentu

Juoksin emoni perässä ja sitten kompastuin kiveen "Auts!" vingahdin. Käänsin vaaleanpunaisen tassunpohjani minua vasten ja aloin nuolemaan haavaa, josta tuli verta. Tunsin suolaisen veren maun suussani sekä polkuanturoideni pehmeyden. "Emo!" vikisin. Hohtosiipi olikin jo luonani ja nuolaisi päälakeani "Mitä nyt?" Näytin hänelle kipeää anturaani. Hetken Hohtosiipi tutki sitä ja maukui sitten "Onpas sinulla pehmeät polkuanturat! Sinut pitää viedä Huomensielulle", hän jatkoi tajuten kysyvän ilmeeni "Ei tarvitse olla parantaja, että huomaa että sinulla on erittäin pehmeät polkuanturat. Yleensä taivasklaanilaisilla on kovat ja mustat polkuanturat", emoni näytti. Pääni painui alas. *Enkö olekaan taivasklaanilainen?*, ajattelin. Emoni laittoi häntänsä lavalleni ja nuolaisi päälakeani lohduttavasti sanoen "Ei polkuanturat tai hyppyvoimat sinusta Taivasklaanin soturia tee. Voi olla, että sinulla on vahvat takajalat, vahvemmat kuin kellään, tai sitten ei, mutta jokatapauksessa taivasklaanilaisen tekee rohkea mieli ja sydän." Sitten emoni nosti minut hampaisiinsa ja kutsui hännällään Punapentua luokseen. Lähdimme parantajan pesälle. "Hei Huomensielu", Hohtosiipi mutisi kunnioittavasti ja laski minut maahan. Huomensielu hoiti para-aikaa harmaata naarasta jonkun toisen naaraan kanssa. Menin nuuskaisemaan tummanharmaata naarasta, joka kiljui tuskissaan. Peräännyin äkkiä emoni luo täristen peloissani. "Hei Hohtosiipi ja pennut! Minulla on vähän kiire Sadetassun kanssa, Maatassu käytä nyt ainakin nuo loput kehäkukasta ja painele haavaa hämähäkinseitillä", Huomensielu naukaisi "Miten voin auttaa?" "Marjapennulla on todella pehmeät polkuanturat ja hän sai haavan tassuun. Näytäpä Marjapentu", emoni kehotti. Nostin kipeän jalkani näytettäväksi parantajalle. Toffeenvärinen naaras tutki sitä, tunnusteli ja nuoli. Sitten hän huokaisi: "Marjapennulla on erittäin herkät polkuanturat. Pahoin pelkään, joka luultavasti pitää paikkaansa, että Marjapennulla tulee olemaan koko ikänsä herkät polkuanturat. Ne hiertyvät ja haavoittuvat nopeasti ja sattuvat paljon normaalia enemmän. Luultavasti hänen on laitettava joka päivä hierakkaa. Toisaalta myös Marjapentu voi ajanmyötä tottua kipuun ja voi myös olla hyödyksi taistelussa. Ehkä suuremmatkin kivut eivät tunnu sitten enää niin pahalta", Huomensielu jatkoi "Jokatapauksessa laitan tähän vähän hämähäkinseittiä ja sitten hierakkaa ja huomenna voit tulla Hohtosiipi hakemaan lisää hierakkaa." Huomensielu laittoi jotakin tahmeaa kirvelevää mönjää tassuuni ja ulvaisin ja sen jälkeen vielä jotakin vihreää. Sen jälkeen kipu alkoi hellittää hiukan. //Hohto, Puna, Huomen, Maa tai Sade? :D (En jaksa enää laittaa Lehti/Lehtitaivas tai Lehti/Marjapentu ku kyllä tiedätte et oon sama henkilö)

Maatassu | 27.06.2014

"Muistan, kuinka niin?" kysyin mestariltani. "Taisin tajuta sen," Huomensielu vastasi. "Voin kai kysyä sen vielä?" mau'uin. //Huomen???

Lehtitaivas

Oli kulunut jonkin aikaa Hallavatassun hautaamisesta. Tähänkin asti minulla oli turkki sukimatta ja silmät selällään ja itkin vähän väliä. Miten elämä voi olla näin epäreilua? Miten? Olin nämä päivät viettänyt erittäin lähellä Lintutassua, joka oli samanlaisessa tilassa kuin minäkin. Saimme ainoastaan toisistamme lohtua. Etsin Lintutassua katseellani, kunnes huomasin hänet joessa kalastamassa. Kosketimme rakastavasti toistemme kuonoja. "Emo, mestarini käski minun saalistaa kaloja", Lintutassu maukui väsyneesti. "Selvähän se. Ole sinä täällä ja tulen luoksesi heti, kun olen tullut metsästyspartiosta." Lähdin pois tyttäreni luota ja tunsin taas vihlovaa kipua sydämessäni. *Järkälemieli pitää minua varmaankin huonona emona*, ajattelin. Vielä ei ollut metsästyspartion aika. Äkkiä kuulin takaani murahduksen ja käännyin katsomaan. Lintutassu kiukustuneena lähti kalan perään, jota hän ei ollut saanut. "Ei! Älä Lintutassu, et mene sinne!" ulvaisin, mutta Lintutassun pää pulpahti vedenpinnan alle, eikä se noussut ylös. Kiljaisin ja juoksin jokeen. Sukelsin ja huomasin Lintutassun vähän minua kauempana, jonka käpälän uintiaskeleet hiljenivät ja naaras alkoi vajota. Otin tytärtäni niskavilloista kiinni ja sain vaivoin pentuni pinnan päälle ja siitä kalliolle. Taivasklaanin jäseniä alkoi tulla joen ympärille henkeään pidätellen. En välittänyt heistä vaan ryntäsin vedestä tyttäreni luokse. Huomensielu alkoi painamaan Lintutassun vatsaa karistaakseen veden. Lintutassu yskäisi vedensekaista verta ja sanoi hiljaa tunnistaessaan emonsa "Emo, menen veljeni luokse. Muista, me rakastamme sinua ja isää.." Sitten hänen hengityksensä rahisi ja kitisi kovasti. Lintutassu jäi paikoilleen lasittunein silmin. "EI! Ei, ei, ei!" huusin. Molemmat pentuni olivat kuolleet. Painauduin itkien hurjasti ja parkuen Huomensielun tarjoamalle lavalle. //;__; Huomensielu, Hämärätähti, Hohtosiipi tai ihan kuka vaan. Lintutassun kuolema oli vähän tämmöinen outo mutta ;___; Ja sori Huomen, jos aioit jatkaa niin voisit jatkaa Hänärän ja Maan ekaksi ja sitten vasta Lehtitaivaan. Mut kuka vaan saa jatkaa.

Huomensielu

Kävelimme Hämärätähden kanssa pois rotkosta. Leirin suulla meitä odottivat Valheensulka ja hänen oppilaansa Sienitassu. Kävelimme kohti klaanin rajaa, Hämärätähti kävi laittamassa hajumerkin reviirin rajalle. Valheensulka laittoi toisen hajumerkin hieman kauemmaksi. Kävelimme leiriin. Olimme merkinneet kaikki paikat, yksikään eläin tai kaksijalka ei ollut käynyt reviirillämme. "Käyn katsomassa Maan.. Siis Maatassua", naukaisin ja heilautin häntääni Hämärätähdelle, joka jäi tuijottamaan perääni. Astuin pesääni jossa Maatassu oli. "Kyllä minä muistan sen kysymyksen, miksi niin?" Maatassu kysyi. "Tajusin sen juuri", sanoin ja katsoin Maatassua. "Voin kysyä sen sinulta", oppilaani sanoi ja istuutui eteeni. "Miten Lehtitähti pääsi päälliköksi?" Maatassu kysyi. "Taivasklaanin silloinen parantaja, Kaikulaulu, sai Tähtiklaanilta merkin jossa oli Lehtiä ja pilkkuja. Se tarkoitti silloista Lehtipilkkua", sanoin. "Oikea vastaus, hyvä. Niin ja Huomensielu, kehäkukka oli vähissä", Maatassu sanoi. "Selvä, viitsisitkö hakea sitä? Ota joku soturi tai oppilas mukaasi", sanoin ja vinkkasin oppilaalle silmää. "Selvä!" hän huudahti ja juoksi pois pesästäni. Astuin Maatassun perässä pois pesästä. Katsoin kuinka Lehtitaivas itki pentujensa edessä. "Olen pahoillani Lehtitaivas, tulen valvomaan yön teidän kanssanne", sanoin ja nuolaisin ystäväni poskea. "Järkälemieli ei ole täällä suremassa pentujaan.. Hän tahtoi nähdä pentujensa kasvun", Lehtitaivas itki. "Minä menen nyt, koita jaksaa", naukaisin ja näin Hämärätähden kävelevän luokseni, hänen häntänsä vääntyili epämukavasti. "Mikä sinulla on?" kysyin ja astelin päällikön luo. "Olen tuntenut tällaista jo pitkään, en vain ole kehdannut tunnustaa sitä itselleni", Hämärätähti sanoi. "Niin mitä?" kysyin ja painoin rauhoittavasti päällikön hännän maahan. "Minä pidän sinusta, en vain klaanitoverina, enemmän", Hämärätähti naukui. "Niin, tuota niin minäkin sinusta", sanoin, en ollut koskaan tunnustanut sitä itselleni tai Hämärätähdelle. En ollut edes ajatellut sitä, mutta silti tajusin pitäväni tuosta kollista enemmän, enemmän kuin Saniaistuulesta. Paljon enemmän. "Voisimmeko mennä keskustelemaan pesääni?" Hämärätähti kysyi. "Toki", sanoin ja astelin Hämärätähden perässä hänen pesäänsä. //Hämärä?:'D

Huomensielu | 28.06.2014

Minulla oli tasut täynnä töitä, minun piti hakea yrttejä ja Maatassukin kuppasi jossakin. *En kestäisi näin enää kauaa, saisi oppilaanikin tulla jo* ajattelin, sillä Maatassu oli ollut koko aamun jossakin. Kävelin Hämärätähden luo. "Voisitko lähteä keräämään kanssani yrttejä?" kysyin häneltä, me taisimme olla nyt siis.. Ööhh, kumppaneita, se oli omituista sillä olin parantaja ja aika nuori. Mutta rakkaus ei estäisi minua, se ketä rakastin saisi olla kuka vain, vaikka klaaninvanhin. Minua se ei kiinnostaisi. "Ilo mielin", Hämärätähti naukui ja nuolaisi lapaani. "Tarvitsen melkein kaikkia yrttejä mitä tähän aikaa löytyy, Maatassukin on ollut koko aamun....", en voinut sanoa lausettani loppuun, jostain kuului pamahdus. Kaksijalat tulivat esiin rotkon reunalle ja heillä oli kädessään jotain aseita. "Kaikki kissat pesiinsä!" Hämärätähti huusi, niin että koko klaani kuuli sen. Juoksin päällikön perässä hänen pesäänsä, sillä en olisi kerennyt omaan pesääni. Takatassuani särki, en ollut antanut sen levätä pitkään aikaan, olin juossut ja juossut joka paikkaan. Jalkani kivun näki, sillä nilkutin enemmän kuin yleensä. "Oletko kunnossa?" Hämärätähti kysyi. "Olen, Maatassu saa vain tehdä enemmän töitä, jotta minun ei tarvitse kerätä yksin yrttejä, ymmärrän kuitenkin että hän haluaa olla muidenkin kanssa", sanoin ja istuuduin pesän kiviselle lattialle. "Voit sinä minunkin petiini tulla", Hämärätähti sanoi ja teki minulle tilaa petiinsä. Nyökkäsin ja kävelin Hämärätähden pedille. //Voisko Hämy tehä tarinan pentujen teosta?:'D Siis siitä ku tää tulee tiineeks:D

Onnitassu

Makoilin kaksijalkani pesässä, emoni Misu nuoli päätäni. "Lopeta", sanoin ja vedin pääni pois emoni luota. "Mutta turkkisi on ihan miten sattuu", hän sanoi. "Ei haittaa, menen ulos", naukaisin ja kävelin ulos kaksijalkojen pesässä olevasta luukusta. Vetäisin keuhkoni täyteen raitista ilmaa, kaksijalat olivat pitäneet minua sisällä vaikka kuinka kauan, koska olin ollut sairas. Juoksin eteenpäin, kohti pientä metsää edessäni, en ollut koskaan käynyt näin kaukana pesästä. Haistoin jotain, ja näin myös, kissoja oli edessäni. "Hei! Keitä te olette?" kysyin ja loikkasin kissojen eteen. "Mene pois reviiriltämme kotikisu!" yksi kolli sähisi minulle. "Keitä te olette?" kysyin, ja muistan mitä emo oli kertonut klaanikissoista, että se olisi vain tarua, uskoin siihen aina. "Oletteko te niitä klaanikissoja mistä emo kertoi?" kysyin innoissani ja näin jonkun tulevan ylös rotkosta, hän nilkutti. "Olemme", naaras naukui. "Saanko tulla katsomaan teidän pesäänne?" kysyin innoissani. "Asumme leirissä ja meillä on monia pesiä, kuningattarille ja pennuille yhteinen, klaaninvanhimmille yksi, oppilaille yksi, parantajille; eli minulle, sotureille ja päällikölle", toffeen värinen naaras sanoi. "Saanko tulla katsomaan sitä, sitä leiriänne?" kysyin ja yksi kolli katsoi minua hylkivästi, en välittänyt siitä. "Voit tulla, mennään juttelemaan vaikka Hämärätähdelle, tahdotko muuten liittyä klaaniimme?" nilkuttava naaras kysyi. "En voi, koska kaksijalat huolestuvat minusta, ja emoni", sanoin ja katsoin surullisena naarasta hänen vihreisiin silmiinsä. "No, voimme kuitenkin jutella Hämärätähden kanssa saatko tutkia kanssamme leiriä", ystävällinen naaras naukui. "Kuka on Hämärätähti?" kysyin ja kun naaras oli vastaamassa ilkeä kolli tiuskaisi: "Ole hiljaa Huomensielu, tuo rääpäle ei saa nähdä klaaniamme!" "Älä nyt Saniaistuuli, tarvitsemme oppilaita; ja tapoithan sinä Rouheturkinkin, joka oli liittymässä klaaniin kokonaan!" naaras sanoi vihaisesti kollille. "Rouheturkki? Naapurissamme asuu Rouhe, mutta.. Hän on kadonnut, hän sanoi liittyvänsä klaaniin, hän lupasi tulla katsomaan minua muttei tullut", sanoin, ja näin kuinka naaras katsoi minua surullisena. "Kuules, Rouhe....", hän ei kerennyt sanoa loppuun kun Saniaistuuleksi kutsuttu kolli sanoi: "Rouheturkki on kuollut, se oli oikein sille." Kyyneleet valuivat silmistäni. Tuo kolli oli tappanut Rouheen, siis Rouheturkin, hän oli opastanut minua ensimmäisen kerran kun menin ulos, hän oli ystäväni.. Ja nyt kuollut. "Rouhe...", sanoin ja toffeen värinen naaras tuli luokseni. "Voit tulla käymään leirissämme", Huomensieluksi kutsuttu naaras naukui. Minun oli helppo kavuta alas kallioseinämää pitkin, tunsin että tämä paikka olisi minulle oikea, mutta en voisi jättää emoani. "Huomensielu, tahtoisin jäädä klaaniinne, mutta emo sanoi ettei klaaniin voi liittyä ilman että hylkää kotiväkensä, mutta Rouheturkki ei hylännyt", nau'uin kummissani. "Niin, Taivasklaanissa on päivytsotureita, he ovat yöt kaksijalkojen kanssa ja päivät leirissämme", Huomensielu naukui ystävällisesti. "Voisinko minä tehdä niin?" kysyin silmät hehkuen. "Jos Hämärätähti antaa luvan, hän on siis päällikkömme", Huomensielu naukui. Kävelin Huomensielun perässä joidenkin kivien luo, siellä oli luola, josta tuli esiin kissa. "Hämärätähti, tässä olisi päivytsoturiksi haluava kissa, hän on vasta noin kuuden kuun ikäinen", Huomensielu naukui. "Mikä hänen nimensä on?" Hämärätähti kysyi. "Olen Onni!" huudahdin. "On aurinkohuipun aika, voimme pitää nimitykset nyt vaikka", Hämärätähti naukui. "Jee!" kiljaisin. Hämärätähti loikkasi kivien päälle ja ulvaisi: "Saapukoon jokainen oman riistansa saalistamaan kykenevä klaanikokoukseen tänne kivikeolle!" Kävelin sinne minne muutkin, ja Hämärätähti jatkoi: "Olemme saaneet klaaniimme uuden päivytsoturi oppilaan. Onni astuisitko eteenpäin tähän kivikeon eteen", astuin eteenpäin käskettyä ja Hämärätähti jatkoi: " Olet kuuden kuun ikäinen, tästä päivästä, aina siihen päivään saakka kun olet ansainnut soturinimesi, kutsuttakoon sinua nimellä Onnitassu! Mestarisi olkoon Lehtitaivas", Hämärätähti naukaisi. "Onnitassu!" kuulin kuinka Huomensielu ja kaksi muuta kissaa huudahtivat, suurehko valkoinen naaras käveli luokseni ja sanoi: "Sinun täytyy koskettaa nenänpäätäni." Tein töitä käskettyä ja koskin naaraan nenää nenälläni. "Mitä voin tehdä ensin? Voidaanko minulle kertoa enemmän klaaneista, Rouheturkki ja emoni ovat kertoneet minulle hieman Tähtiklaanista ja kissoista jotka sinne joutuvat, onko Rouheturkkikin siellä?" kysyin ja näin mestarini silmien suurenevan, ei surusta, vaan ilosta. "On, Rouheturkki on Tähtiklaanissa, tiesitkö että kaukana täältä, metsässä asustaa neljä muuta klaania, Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani", Lehtitaivas naukui. "En tiennyt, voitko kertoa niistä!?" kysyin innoissani. "Selvä, monta, monta vuodenaikaa sitten, Tulitähti ja hänen kumppaninsa Hiekkamyrsky saapuivat tänne, he olivat kuulleet Taivasklaanista joka oli hajonnut...", Lehtitaivas kertoi minulle pitkään tarinaa, kunnes aurinko alkoi jo laskea, hän kertoi klaanikissojen nimistä ja kaikesta mikä ensimmäisenä täytyy tietää, tiesin että tänne kuuluisin. "Mitä oppilaat tekevät?" kysyin, sitä mestarini ei ollut kertonut. "Oppilaat harjoittelevat taistelemista ja saalistamista, he myös hoitavat klaaninvanhimpia", Lehtitaivas naukaisi. Nyökkäsin ja tärisin innosta, olin nyt Taivasklaanin päivytsoturi oppilas. "Voimmeko tutkia leiriä?" kysyin innoissani. "Totta kai, mennään katsomaan pesät läpi, jotta osaat hakea oikean arvoisia kissoja oikeasta paikasta", Lehtitaivas naukaisi. Kiersimme pesät, aurinko oli laskenut ja kuu tuli näkyviin. "Voimmeko käydä vielä katsomassa sitä harjoituspaikkaa?" kysyin innoissani mestariltani. "Käydään vain, mutta pian sinun pitää lähteä kaksijalkojesi luo", Lehtitaivas sanoi ja vinkkasi minulle silmää. "Okei!" huudahdin ja juoksin Lehtitaivaan perässä toiselle puolelle rotkoa. Edessäni oli hiekkapohjainen pieni kuoppa. "Tuollako harjoitellaan?" kysyin ja katsoin kuoppaa silmät suurina. "Niin", Lehtitaivas naukui. "Nyt minun täytyy mennä", sanoin ja otin pari juoksuaskelta koht leirin sisäänkäyntiä. "Huomenna voit maistaa riistaa, vai tahdotko nyt?" Lehttaivas kysyi. "Saisinko?" kysyin innoissani. Lehtitaivas nyökkäsi ja käveli kasan luo jossa oli kuollutta riistaa. "se on tuoresaaliskasa, ja tuossa on tuoresaalista", Lehtitaivas naukui ja otti kasasta hiiren. "Minäkin otan hiiren", sanoin ja nappasin hieman pienemmän hiiren. "Tähtiklaania täytyy kiittää saaliista", Lehtitaivas naukui. Nyökkäsin ja kiitin mielessäni Tähtiklaania. Haukkasin palan hiirestä, tunsin kuinka kehoni läpi kulki kylmiä väreitä, en ollut koskaan maistanut mitään näin hyvää, kaksijalkojen ruoat eivät olleet yhtään nän hyvää. "Tämä on taivaallista!" huudahdin ja otin lisää. "Niin on", Lehtitaivas sanoi hymyillen. Kun olin syönyt hiiren hyvästelin klaanin ja loikin jyrkännettä ylös. Katsoin eteeni, minun täytyisi peittää klaanikissojen haju jotenkin, aloin nuolemaan turkkiani kunnes siitä ei haistaisi enää mitään. Lähdin kävelemään kohti kaksijalkojen pesää, muut päivytsoturit menivät omien kaksijalkojensa luo. Astuin sisään pesään ja näin emoni makoilevan sohvalla. "Hei", naukaisin ja juoksin emoni luo. "Missäs sinä olit? Kuu on noussut jo korkalle", emo naukaisi. "Olin saalistamassa, sain kiinni hiiren ja leikin sen jälkeen", naukaisin ja nuolaisin rintaani. "Jaahas, kaksijalat tekivät tänään hyvää ruokaa, itse sain siitä vähän mutta sinulle ei riittänyt", emo naukui. "En olisi tarvinnutkaan", sanoin ja loikkasin alas sohvalta. Juoksin paikkaan joka oli joskus kuuma ja kaksijalat kävivät siellä ilman päällään olevia juttuja. Tällä hetkellä se oli viileä ja raitis, läpinäkyvä juttu oli auki ja katelin ulos, jos hyppäisin alas, minulle ei kävisi kuinkaan. Kukaan ei koskaan käynyt täällä öisin, joten voin nukkua rauhassa. Katselin paikkaa jonka sisällä oli usein tulta, se teki tästä paikasta niin kuumas, katsoin läpinäkyvästä aukeavasta suuresta jutusta paikkaan jossa kaksijalat kävivät peseytymässä, oli outoa kun he eivät nuolleet itseään puhtaiksi, vaan menivät vesilähteen alle. Laitoin silmäni kiinni ja nukahdin. UNTA: Katsoin eteeni, edessäni oli kissa, jonka tunnistin Rouheturkiksi. "Hei Onnitassu, onneki olkoon oppilaaksi pääsemisestä!" kolli huudahti ja hymyili minulle. "Olenko kuollut?" kysyin. "Ei, näet vain unta, minä olen kuollut. Taivasklaani on sinulle oikea paikka, mutta olet onnekas kun voit asua myös kaksijalkojen luona", Rouheturkki naukaisi. "Niin olen", sanoin ja katsoin ystävääni iloisesti. "Näemme pian, nyt minun on mentävä", Rouheturkki naukaisi ja hymyili minulle. Pian hän kuitenkin katosi. HEREILLÄ: Avasin silmäni ja venyttelin, nuori kaksijalka silitti selkääni, yhtäkkiä toinen pienempi kaksijalka tuli ja repäisi häntääni. Isompi kaksijalka alkoi huutamaan jotain pienemmälle, en välittänyt siitä vaan loikin emo luo sohvalle. "Hei emo", sanoin. "Menetkö taas ulos?" emo kysyi. "Menen, voin tuoda sinullekkin saalista!" huudahdin innoissani. "Se olisi kovin ystävällistä, tee niin niin tulen sitten ulos syömään!" emo huudahti kun juoksin pois pesästä, juoksin kohti rotkoa. Juoksin ja juoksin kunnes olin rotkon luona. Loikin alas rotkoon ja katselin kissoja, he alkoivat syömään. "Hei! Minä tulin taas!" huudahdin ja Lehtitaivas tuli luokseni. "Oletkos syönyt jo kaksijalkojen ruokaa, vai haluatko tuoresaalista?" Lehtitaivas kysyi. "En ole syönyt, ja tahdon!" huudahdin ja juoksin Lehtitaivaan edellä tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä pienen hiiren. Hotkaisin hiirestä palasen, ja toisenkin. "Rauhallisesti, ja harjoittelemme ihan pian taistelua, tai saalistamista", Lehtitaivas naukui. Nyökkäsin ja haukkasin hiirestä palasia, mutta hitaammin kuin äsken. Lehtitaivas oli ottanut kasasta rastaan, ja söi sitä parhaimmillaan. "Pah, ei tuollaisesta kotikisusta soturia tule vaikka kuinka yrittäisit", kuulin Saniaistuulen naukuvan takaamme. "Voisit olla ystävällisempi hänelle!" Lehtitaivas sanoi. "Ei se minua haittaa, anna vain olla Lehtitaivas", sanoin ja haukkasin viimeisen palan hiirestäni. Odotin kunnes Lehtitaivas oli valmis ja juoksin hänen edellään harjoituskentälle, siellä oli joku toinen oppilas. "Hei! Kuka sinä olet, minä olen Onnitassu", sanoin ja nuolaisin rintaani. Naaras jäi tuijottamaan kaulapantaani ja naukui sitten: "Olen Lumitassu." Nyökkäsin ja katsoin kuinka Lumitassu väisteli mestarinsa iskuja sulavasti. "Voimmeko mekin harjoitella nuo liikkeet?" kysyin Lehtitaivaalta. "Voimme, aluksi käymme läpi tärkeimmät asiat", mestarini naukui. "Okei, mitä ne ovat?" kysyin innoissani. "Esimerkiksi miten eri eläimiä saalistetaan", Lehtitaivas naukui. "Kerro kerro!" huudahdin innoissani. Kun Lehtitaivas oli kertonut minulle kuinka hiiriä ja kania saalistettiin menimme harjoituskuopan luokse, leikimme että yksi pieni sammalpallo olisi ollut hiiri, aloin vaanimaan sitä mahdollisimman kevyesti. "Hienoa, mutta sinun täytyy olla vielä kevyempi, älä jännitä liikaa ruumistasi", Lehtitaivas neuvoi. Kokeilin uudestaan ja hengitin hiljaa ja rauhallisesti. Loikkasin kohti sammalpalloa ja raapaisin sen leikisti hengiltä. "Hienoa, opit nopeasti, yritetään vielä kania", Lehtitaivas naukui ja muovasi sammaleista hieman suuremman. "Muista, kani kuulee jokaisen askeleesi, joten mene hiljaa, yritä olla päästämättä pihaustakaan", Lehtitaivas neuvoi. Nyökkäsin äänettömästi ja kuvittelin olevani metsässä, vaanivani kania joka ei huomannut minua, yritin olla hengittämättä. Loikkasin kanin kimppuun ja raastoin sitä takajaloillani. "Käsitellään vielä oravan saalistus, niitä täällä on paljon", Lehtitaivas naukui. Nyökkäsin ja kuuntelin Lehtitaivaan opetusta siitä, miten oravan saisi kiinni. Nyökkäsin ja aloin vaanimaan oravaa. Kun olimme harjoitelleet oravan saalistuksen ja hieman taistelua, oli jo aurinko huippu. "Mennään kokeilemaan noita keinoja oikeisiin eläimiin", sanoin ja kävelin Lehtitaivaan vierellä kohti metsää. "Selvä", Lehtitaivas naukui ja kävelimme metsään. Lehtitaivas raotti leukojaan, tein samoin ja vedin sisään ilmaa maistellakseni sitä olisiko riistaa lähettyvillä. Haistoin oravan, katsoin ylös ja näin oranssin otuksen puun oksalla, loikkasin puuhun hiljaa ja menin ylös päin nopeaa mutta erittäin hiljaa. Olin samalla oksalla oravan kanssa, se ei ollut vieläkään huomannut minua, yhtäkkiä orava huomasi minut, juoksin oksaa pitkin sen perää kunnes sain sen kiinni, nappasin oravan hampaisiini ja loikkasin toisen puun runkoon, loikkasin nopeasti alas rimpuileva orava hampaissani, laitoin oravan maahan ja pidin sitä tassuillani kiinni, puraisin palan sen kaulasta ja se kuoli. "Hienoa! Sinussa virtaa varmastikin Taivasklaanin verta", Lehtitaivas naukui. "Oikeastiko?" kysyin silmät suurina. Lehtitaivas nyökkäsi ja jatkoimme saalistusta. *** Palasimme leiriin, minulla oli suussani orava ja hiiri. Ne olivat ensimmäiset saaliini, paitsi että Lehtitaivas kantoi yhtä varpusta jonka hän saalisti ja kahta kania, toisen olin tappanut minä, mutta en saanut sitä hampaisiini. "Oletpa saanut paljon tuoresaalista", Huomensielu naukui. Pudotin saaliini maahan. "Sain myös tuon kanin jota Lehtitaivas kantaa", sanoin ja osoitin tassullani pienempää kania. "Upeaa", Huomensielu naukaisi. "Tahdotko ottaa tämän oravan, se on arvokas minulle koska on ensimmäinen itse tappamani tuoresaalis!" huudahdin. "Voisinhan minä ottaa, en olekkaan syönyt tänään vielä mitään", Huomensielu naukaisi ja otti antamani oravan. "Vien tämän kanin ja hiiren klaaninvanhimmille", sanoin ja juoksin kohti klaaninvanhimpien pesää kani ja hiiri suussani. "Voi noita oppilaita", kuulin Huomensielun sanovan Lehtitaivaalle. Astuin sisään klaaninvanhimpien pesään. "Hei, toitko meille riistaa?" ruskea kilpikonnakuvioinen naaras kysyi. "Toin, ja kuka olet?" kysyin. "Taidat olla Onnitassu, minä olen Lempimieli, klaanin entinen parantaja", Lempimieli naukui. "Niin olen, annoin ensimmäisen tappamani tuoresaaliin Huomensielulle, ja tuon sinulle saalistamani kanin tai hiiren, ota kumpi vain", naukaisin. "Minä voisin ottaa tuon kanin", Lempimieli naukui. "Minä otan vaikka stten tuon hiiren", harmaa kolli naukaisi. "Kuka sinä olet?" kysyin kollilta. "Olen klaanin entinen varapäällikkö, Myrskynsydän", hän naukaisi. "Selvä, onko teillä punkkeja?" kysyin ja katsoin kaikkia klaaninvanhimpia. "Minulta poistettiin jo punkit, ja niin myös Pujonvarrelta ja Myrskynsydämeltä", siniharmaa naaras naukui. "Okei, entä sinä Lempimieli?" kysyin vanhalta parantajalta. "Minulla ei ole punkkeja", naaras naukaisi. "Okei, voin kai sitten mennä!" huudahdin. "Toki voit", Myrskynsydän naukaisi ja juoksin pois klaaninvanhimpien pesästä. Olin tutustunut tänään moneen kissaan, klaaninvanhimpiin ja yhteen oppilaaseen, no ei siinä ollut montaa mutta en ollut koskaan tuntenut niin paljoa kissoja. //Joku?:3

Huomensielu | 26.06.2014

Katselin Hämärätähteä joka poistui leiristä. Kuulemma kettu oli tullut reviirillemme. Saniaistuuli ei ollut suostunut nukkumaan enää parantajan pesässä, enkä edes yrittänyt saada häntä jäämään. Nousin seisomaan ja kävelin yrttivarastolle. "Unikon siemeniä, kehäkukkaa, hämähäkin seittiä...." luettelin yrtit mitä minulla oli. yhtäkään yrttiä ei puuttunut joten minun ei tarvinnut lähteä hakemaan sitä. Katsoin vielä kerran läpi varastot, ja huomasin ettei kehäkukkaa ollutkaan paljoa. "Hei Huomensielu", kuulin Hämärätähden naukuvan pesäni suulta. "Hei, olin juuri lähdossä hakemaan kehäkukkaa", naukaisin. "Voin tulla mukaasi", Hämärätähti sanoi. "Kiitos", sanoin ja nuolaisin kollin lapaa. Kävelimme pois leiristä aina metsään asti. //Hämärä? sori jos et saanu jatkaa Sadetassun juttua:( Voit jatkaa sitäki ja tulla tonne^^

Maatassu

Tuntui hassulta, että olin saanut entisen oppilaani mestariksi... Mutta samalla tuntui mukavalta, että pääsisin jatkamaan parantajan uraa. Hymyilin hiljaa. //Huomen? Joo paska tarina

Huomensielu

Katselin oppilastani, tai no, tätiäni. Hän ei kuitenkaan muistanut kaikkea mihin kaikkia yrttejä käytettiin. "Kysyit minulta että muistanko miten Lehtitähdestä tuli päällikkö, muistatko itse sen vielä?" kysyin Maatassulta. //Maatassu? Nyt tajusin sen kysymyksen!:'D

Lehtitaivas

Katsoin huolissani Hohtosiipeä, joka itki. Kuulin pian rääkäisyn. Tutun sellaisen. Näin, kuinka Huomensielu kääntyi ja juoksi oppilaiden pesälle kauhuissaan. Maassa oli valkoinen karvamöykky. Pelko kouraisi sydäntäni. Ei kai se vain ollut kissa, jonka kuvittelin? "Odota Hohtosiipi. Minun on mentävä", maukaisin. Hohtosiipi nyökkäsi, mutta pian tunsin tämän seuraavan. Juoksin valkoisen karvamyökyn luokse, jonka yllä Huomensielu tutki ja paineli mahaa. "Ei! Hallavatassu! Ei!" huusin niin kovaa kuin vain voin. Lintutassu vieressäni tärisi. Pian Huomensielu tuli Hallavatassun yltä pois "Hänellä on vakava mustayskä. Hän ei selviä", Huomensielu kuiskasi hiljaa surullisesti. Samassa Hallavatassun ruumista kouraisi kunnolla, hän sylki verta suustaan ja jäi katsomaan eteenpäin lasittunein ilmein. "EI! Hyvä Tähtiklaani ei", karjuin ja painoin pääni poikani turkille. Sillä hetkellä olisin halunnut kuolla. Näkökenttäni sumeni surusta ja pyörryin poikani viereen. Tunsin vielä Lintutassun, tyttäreni surullisen ulvaisun korvissani. //Joku? ;__; ja kirjoitan vielä Lintutassun kuolemasta, mutta myöhemmin ;_;

Hämärätähti | 27.06.2014

"Kuulin, että katkaisit välisi Saniaistuuleen?" kysyin kohteliaasti. Huomensielu nyökkäsi ja naukui: "Hän surmasi Rouheturkin. Minä olen parantaja, enkä siedä kissojen turhaa tappamista." Nyökkäsin ja nau´uin: "Ymmärrän." Huomensielu hymyili kau- milloin minä aion lopettaa sanan "kaunis" toistamisen? *Mutta hänhän ei ole enää Saniaistuulen kumppani* mieleni toinen puoli muistutti. *Hän on parantaja.", toinen puoli ärähti takaisin. *Mutta sinun täytyy myöntää, että pidät hänestä.*, vastasi toinen puoli mielessäni. *Enhän!* *Kyllä pidät...* *No en!* *Kyllä sinä vain pidät...* *Äh, en pidä!* *Sano nyt Huomensielulle jotain! Tämä hiljaisuus on painostavaa!* *Sano, että sinun pitää lähteä partioon!* *Tee kummatkin! Pyydä häntä mukaan!* "Auringonhuipun partio lähtee pian. Ajattelin ottaa osaa siihen, mutta voit toki tulla mukaan.", nau'uin. Näin Mansikkajalan, turkki vihdoin suittuna, katsovan meitä hyväksyvästi ja vinkkaavan silmää. Huokaisin ajatuksissani. "Toki. Tuntuu hyvältä päästä jälleen pois leiristä.", Huomensielu maukui. // Saat päättää, miten jatkat, mutta jos tahdot näistä jo kumppaneita niin Hämärä voi kertoa tunteistaan. :3 Eli Huomen?

Hämärätähti | 22.06.2014

Palattuamme leiriin Huonensielu palasi parantavan pesälle ja yllättäen Lehtitaivas tuli luokseni. "Saniaistuuli tahtoisi puhua sinun kanssasi Rouhe-" Lehtitaivas aloitti. "Älä mainitse kuolleen soturin nimeä yhdessä hänen surmaajansa nimen kanssa." naukaisin äkäisesti ja naaras perääntyi askeleen. "Anteeksi, Rouheturkki oli vain... hyvä ystävä. Menen toki tapaamaan Saniaistuulta." mau'uin pahoittelevasti. Kissa nyökkäsi ja lähdin parantavan pesälle. Huomensielua ei näkynyt missään, joten tassuttelin hiljaa Saniaistuulen luo. "Saniaistuuli?" naukaisin kysyvästi. "Hämärätähti.", kuului vastaus ja vihreät silmät rävähtivät auki. "Uskoisin, että olet valmis puhumaan siitä, mitä tapahtui ja siitä, mitä olet tehnyt.", nau'uin, vaikka sisälläni viha yritti kaivaa tietään ja saamaan minut seivästämään ystäväni tappajan. "Minä... olin metsästämässä. Kun näin Rouheturkin. Hän tuli pensaista, sanoi että hänellä on asiaa, joka koskee Huomensielua. Kysyin että mitä ja hän sanoi... sanoi että hän ansaitsee parempaa. Joten en ajatellut enkä muista mitä sanoin, mutta hyökkäsin. Hän taisteli takaisin aika hyvin kisusoturiksi. Se oli pitkä taistelu ja Rouheturkki vuosi kuiviin minun vieressäni. Emme pystyneet tekemään mitään, vuosille vain kuiviin toistemme silmien edessä. Kaikki pimeni kun kuulin partion ääniä. Sitten heräsin täällä ja kuulin että Rouheturkki oli kuollut. Hän myös haukkui minua murhaajaksi.", Saniaistuuli lopetti ja hengitti raskaasti. "Sinun pitäisi oppia hallitsemaan vihasi ja tämä on viimeinen varoitus. Jos yksikään soturi, kisusoturi tai ei, saa surmansa sinun tassusi kautta, et kuulu enää tähän klaaniin. Ymmärrätkö?" "Ymmärrän, Hämärätähti.", Saniaistuuli maukui väsyneesti. Nousin ylös ja olin astumassa ulos parantavan pesästä kun hyvät tapani pakottivat huilaamaan olkani yli: "Paranemisiin." Sen jälkeen loikin tuoresaaliskasalle ja siirryin syömään osuuttani Kivikeon vierelle. // Saniainen tai Huomen?

Lehtitaivas

Näykin varpusta tylsästi. Minua vaivasivat vain murheet Järkälemielestä. Minulla ei ollut enää pentujakaan, joita hoitaa ja joita rakastin, vain katsoin ylpeänä ja haikeana, kun heistä kasvaisi kunnon sotureita. Pentujen kanssa elämä oli niin paljon helpompaa. Katsoin, kuinka Oksalintu vei kierivät pentunsa ulos. Yksi pennuista törmäsi käpäliini ja katsoin pentua lämpimästi. "Emosi on tuolla", ohjasin lempeästi pientä pentua. Katsoin pienten pentujen telmimistä ja sitä, kuinka isä oli mukana ja emo katsoi ylpeästi pentujaan. Huokaisin ja ajattelin käydä Huomensielun luona juttelemassa. Huomensielu oli aikeissa liittyä Hämärätähden seuraan, kunnes huomasi minut. Tervehdimme kehräten koskien toistemme kuonoja. "Mitä kuuluu, miten pentusi voivat?" kysyin. "Ihan hyvin. Mitä sinulle kuuluu? Olen nähnyt, kuinka pentusi tekevät kovasti töitä", Huomensielu kertoi. "Hyvin, ja hienoa, että ovat", kehräsin, mutta sitten jatkoin hiljemmalla äänellä "Kaipaan vain Järkälemieltä. Ja sitä, kuinka pennut telmivät ympärilläni." Huomensielu lohdutti: "Järkälemieli palaa kyllä. Älä siitä välitä." "Kiitos", huokaisin raskaasti. Sitten vaihdoin puheenaihetta "Mitä muuten ajattelit tehdä Saniaistuulen suhteen?" Jatkoin vielä hiljaisemmalla äänellä "Sinä ja Hämärätähti vietätte aika paljon yhdessä. Sen kyllä huomaa.. ja eihän siinä mitään vikaa ole. Klaani vain.. no... alkaa puhua." //Huomen? :D

Huomensielu

"Minä aion sanoa Saniaistuulelle etten voi olla hänen kanssaan, vaikka hän muuttaisikin tapansa", naukaisin, ja näin kuinka Saniaistuuli hoiperteli kohtileirin sisäänkäyntiä. Juoksin kollin luo. "Mene takaisin parantajan pesään", tiuskaisin. "Miksi olet niin vihainen?" kolli kysyi. "Koska, koska en voi sietää sinua! En tahdo olla enää kanssasi!" huusin ja läimäisin kollia naamaan ja juoksin hakemaan pentuni kuningattarien luota. //Joo Huomen on vihainen>:D Jatkoo?

Maapentu

Huomensielu rymisteli luokseni. "Emo? Mistä olet niin... vihainen?" kysyin. "SANIAISTUULI!" hän karjahti. Säpsähdin. Päätin vaihtaa puheenaihetta. "Emo, kun olen nähnyt sellaisia outoja unia, ja yhdessä mäyrä tappoi minut... onkohan se viesti Tähtiklaanilta?" //HUOMEN

Huomensielu | 23.06.2014

Jähmetyin, Maapentu oli juuri sanonut nähneensä mäyrän tappavan hänet. "Emo, oletko kunnossa?" Maapentu kysyi. "O-olen.. Entisen mestarini tappoi mäyrä, hänen nimensä oli Maanvarjo", sanoin ja tunsin kyyneleiden valuvan poskelleni. "Maanvarjo?" Maapentu toisti hitaasti. "Voisitko kertoa kaikki unesi?" kysyin ja Maapentu nyökkäsi. *** Maapentu oli juuri kertonut minulle MINUN oppilasajoistani, ja kuinka joku toinen oli kouluttanut. Kouluttaja oli ollut tätini Maanvarjo. "Miksi mäyrä tappoi juuri minut? En minä ole Maanvarjo", Maapentu sanoi. "Ehkä oletkin, ehkä et. Muistat sen kunhan olet tarpeeksi vanha. Unet kertovat asioita, joskus ne saattavat kuitenkin myös auttaa muistamaan", sanoin rauhoittavasti. "Kiitos emo, nyt menen leikkimään!" Maapentu huudahti ja juoksi pentutarhaan muiden pentujen luo. Istuin parantajan pesän suulla ja hymyilin. *Menen tervehtimään Hämärätähteä*, ajattelin ja nilkutin päällikön pesän luo. "Hei Huomensielu", Hämärätähti sanoi takaani. Säpsähdin ja nau'uin: "Ai, hei Hämärätähti." "Onko sinulla jotain asiaa?" Hämärätähti kysyi. "Itse asiassa on, tai ei.. Tai siis en tiedä, tuntui vain että minun täytyisi tulla luoksesi", sanoin ja hymyilin pienesti Hämärätähdelle joka katsoi minua hieman kummastuneena. //Hämärä?:D Outoa:'D

Huomensielu

Katsoin Rouheturkin ruumista. Klaaninvanhimmat tulivat ja hakivat kollin ruumiin pois. "En halua olla enää Saniaistuulen kanssa", sanoin ja katsoin itkien Hämärätähteä. Kun Hämärätähti oli sanomassa jotain, Maapentu alkoi vääntelehtiä hieman. "Maapentu herää", naukaisin ja näin pennun avaavan silmänsä. "Mitä tapahtui?" Maapentu kysyi peloissaan. "Taisit nähdä unta", sanoin ja nuolaisin pentuni korvaa. "Kyllä sinä voit sanoa sen suoraan Saniaistuulelle", Hämärätähti naukaisi. "Minun täytyy mennä nyt", sanoin ja juoksin pentujeni perässä pesääni. Katsoin Saniaistuulta. Hän nukkui. Yhtäkkiä näin kollin avaavan silmänsä. "Huomensielu!" hän huusi. "Mitä, olen tässä", naukaisin hiljaa ja rauhallisesti. Kollin silmät painuivat taas kiinni. En välittänyt siitä vaan nukutin pentuni. Kun he nukkuivat kävelin pois pesästäni, Hämärätähti oli järjestämässä partioita. "Tahdon mukaan partioon, sinun kanssasi", naukaisin. //Hämärä?;)

Maapentu | 19.06.2014

Mietin, pitäisikö minun oikeasti kertoa unista emolleni.... *Ehken.... mitä hänkin ajattelisi! Ehkä kerron jos tulee lisää unia...* Kävin jälleen nukkumaan. JA JÄLLEEN UNTA: Palasin sen marjaluolan luo, mikä oli ollut edellisessä unessa. Jäin piilon, sillä siellä oli jo joku... emoni ja joku muu kissa. Varjoista astui esiin mustavalkoinen, raidallinen otus. *Mäyrä,* sana nousi mieleni sopukoista. Hyökkäsin mäyrän kimppuun. Tämä rysähti päälleni ja kaikki pimeni. Heräsin vapisten. Oliko tämä enneuni Tähtiklaanilta? Tappaisiko mäyrä minut? "Emo!" vikisin. //Huomensielu? :3

Lehtitaivas

Nyökkäsin "Hämärätähti ymmärtäisi tekosi paremmin sitten, jos kerrot. En kanna sinulle kaunaa, kyllä minäkin suuttuisin jos joku yrittäisi viekutella Järkälemieltä ja nimittelisi vielä murhaajaksi! Toivottavasti Hämärätähti uskoo, sillä Rouheturkki oli hänen hyvä ystävänsä." "Kiitos Lehtitaivas, kiitos", Saniaistuuli kiitti näyttäen vähän pirteämmältä. Jätin kollin mietiskelemään ja heilautin häntääni hyvästeiksi. Jätin sanomatta sen, että Huomensielu ei välttämättä enää ottaisi häntä takaisin. Se minua vähän huolestutti. Minusta tuntui, että Huomensielullekin pitäisi kertoa, mutta toistaiseksi en sanonut mitään. Lähdin sotureiden pesään etsien uusinta soturia Hohtosiipeä. Hän oli juuri herännyt ja haukotteli mojovan haukotuksen. "Hei! Ja onneksi olkoon uudesta soturinimestä. Hohtosiipi on hieno nimi", kehräsin naaraalle ystävällisesti. "Kiitos", Hohtosiipi naukaisi. "Odotappas. Tulen myöhemmin vähän kyselemään, mutta ensiksi minulla on muuta menoa", sanoin pirteästi. "Selvä", Hohtosiipi nyökkäsi. Lähdin pois sotureiden pesältä ja etsin katseellani Huomensielua. Näin hänet syömässä tuoresaalista Kivikeon juurella Hämärätähden kanssa. Otin itselleni varpusen ja suunnistin heidän luokseen. Nyökkäsin kunnioittavasti päälliköllemme. "Voinko syödä kanssanne?" kehräsin katsoen Huomensielua ja Hämärätähteä. Sitten muistin ja lisäsin Hämärätähdelle "Saniaistuulella taitaa olla ehkä asiaa sinulle." //Huomen ja Hämärä & Sani?

Hämärätähti | 20.06.2014

// Nyt jatkan Huomenelle ja huomenna Tuhkankajolle. "Illan metsästyspartio lähtee juuri?" ehdotin. "Se käy.", nuori parantajanaaras naukaisi. Metsästyspartiossa ei ollut muita kuin me kaksi, sillä olin lähettänyt Totuustulen, Marsipaanimielen, Leppäkerttuturkin ja Mansikkajalan rajapartioon. Ajattelin sen tekevän hyvää kahdelle päivytsoturille; tiesin, että Mansikkajalka oli ollut lähes Rouheturkin kumppani ja Marsipaanimielelle Rouheturkki oli ollut kuin veli jota hän ei koskaan saanut. Olimme alkumatkan sulassa hiljaisuudessa, kunnes uskalluin kysymään: "Onko Saniaistuuli jo herännyt?" "On, vaikka edelleen hän on aika pahassa kunnossa. Nukkuu ja herää vain välillä. Vaikuttaa kumminkin selviävän.", Huomensielu maukui. Huokaisin helpottuneena ja nau'uin: "Onneksi klaani ei menetä vielä toista soturia. Voisitko kertoa minulle, kun Saniaistuuli kykenee kertomaan syyn hyökkäykseen?" "Tietenkin.", Huomensielu vastasi. Pudottauduin vaanimisasentoon kuullessani rapinaa yllä olevasta puusta. Sen oksalla oli meistä tietämätön orava. Jännitin takajalkani ja otin riskin, ponkaisin suoraan ylöspäin ja läimäisin oravan alas puusta. Näin Huomensielun hyökkäävän typertyneen oravan kimppuun ja päättävän sen päivät kovalla ja hyvin tähdätyllä kynneniskulla. Siitäkin huolimatta, että kaunis naaras oli parantaja, hän oli parhaimpia metsästäjiä klaanissa. Punastuin pienesti, kumminkin niin pienesti, ettei Huomensielu huomannut. Kuka minä luulin olevani, kun kutsuin Saniaistuulen kumppania kauniiksi? Olikohan tuo edes ensimmäinen kerta? "Hyvin napattu.", kehräsin. Huomensielu poimi oravan maasta ja hymyili kau- lopeta, Hämärätähti! Et saa ajatella noin! Kyllä sinä muistat mitä tapahtui sille kissalle, johon ihastuit viimeksi? Kuoli tietenkin, kynsi lävistää rinnan ja auto lennättää ukkospolun reunaan! Ethän tahdo niin käyvän Huomensielulle? Mieleni jatkoi taisteluaan sisälläni, mutta päätin keskittyä metsästysretkeen Huomensielun kanssa. Ei pieni metsästysretki paljoa muuta, eihän? // Huomen? Ja Hämärän ei-niin-merkittävä edellinen ihastus oli of course Kuuratähti, Hämärän sukulainen ja ns. kasvattiemo, joka näki Hämärän kuin omana poikanaan, eikä koskaan ihastunut tai ottanut kumppania.

Huomensielu | 21.06.2014

Olin juuri saanut tapettua oravan jonka Hämärätähti oli tiputtanut puusta. Katselin ympärilleni, Hämärätähti teki samoin. Avasin suuni ja vedin ilmaa sisääni, haistoin hiiren. Lähdin vaanimaan hiirtä kolmella jalalla, jotta vammautunut takajalkani ei raahaisi äänekkäästi maassa. Hiiri huomasi minut ja juoksi karkuun, juoksin niin nopeaa kuin pystyin. Itseasiassa juoksin niin kuin takajalkani ei olisi ollut vammautunut. Kun olin hiiren vieressä, loikkasin sen kimppuun. Hiiri vingahti ja tapoin sen kynsilläni. "Hienoa!" kuulin Hämärätähden huutavan jänis suussaan. "Kiitos", sanoin ja aloin kaivamaan kuoppaa hiirelle ja jänikselle. Kun kuoppa oli tarpeeksi suuri, laitoimme saaliit sinne ja peitimme ne. Avasin suuni uudelleen, haistoin linnun. Näin kuinka kottarainen liisi ohitsemme. Syöksähdimme sen perään, tosin Hämärätähti oli nopeampi. Päällikkö juoksi kottaraisen edelle ja läimäisi sitä tassullaan niin että höyhenet lensivät. Kottarainen putosi maahan, juoksin kohti Hämärätähteä ja kottaraista. Kottarainen nousi ilmaan, kohti minua. Se ei päässyt korkealle joten loikkasin ylös päin, tosin yhdellä takatassulla. Sain linnun kiinni. Purin linnun kaulaa, kunnes lintu luovutti ja lopetti siipien räpyttelyn. Painoin linnun maahan ja tapoin sen kynsilläni. Käännyin katsomaan Hämärätähteä, hän vaani hiirtä, katsoin päällikköä joka syöksähti hiiren kimppuun ja tappoi sen. "Palataanko jo leiriin?" kysyin. "Palataan vain", Hämärätähti naukaisi ja otti hiiren suuhunsa. //Hämärä?:3

Huomensielu

Kävelin pois leiristä, sillä tahdoin käydä hetken pois leiristä. Pentuni olin taas vienyt muille kuningattarille. Kävelin metsään. Haistoin verta. Katsoin ympärilleni, en nähnyt paikkaa mistä veri tulisi. Juoksin hajua kohti, pian näin jotain. Silmäni suurenivat ja aloin itkeä. *Saniaistuuli, mitä olet mennyt tekemään*, ajattelin vihaisena ja juoksin Rouheturkin luo. Hän oli kuollut. Katsoin Saniaistuulta, samoin hän. Otin Rouheturkkia niskasta kiinni ja raahasin hänet leiriin. "Mitä on tapahtunut?" Pimeätähti kysyi. "Kerron pian", naukaisin ja nilkutin metsään, tosin Hämärätähti perässäni. Kävelimme Saniaistuulen ruumiin luo. "Eikä..", Hämärätähti naukaisi. "Viedään se vain leiriin", nau'uin sisälläni yhtäaikaa viha, ja suru. Hämärätähti otti Saniaistuulen niskanahasta kiinni ja raahasi leiriin. Näin ympärilläni useita kissoja, yksi heistä oli Lehtitaivas. "Huomensielu! Mitä on tapahtunut?" hän kysyi ja juoksi luokseni. "He ovat kuolleet, kiitos tuon ketunläjän", nau'uin vihaisella äänellä. "Olen pahoillani, vaikken ole tehnytkään mitään", Lehtitaivas naukui. "Hah, hän ansaitsi sen, minä en tuollaisen ketunläjän perään itke", sanoin ja tökkäisin Saniaistuulen mahaa. "Huomensielu!" Lehtitaivas huudahti kauhuissaan. Katsoin Saniaistuulta, jähmetyin, sillä näin kollin hengittävän. "Huomensielu, auta Saniaistuulta heti!" Hämärätähti huusi. "Selvä", naukaisin ja juoksin parantajan pesään Hämärätähti perässäni. Hämärätähti kantoi Saniaistuulen pesääni. "Voit poistua", naukaisin ja aloin hoitamaan Saniaistuulta.. //Joo kivaa:D Sani? Tai Hämärä?:3

Hämärätähti

Järkälemieli oli lähtenyt Tähtiklaanin määräävälle matkalle, Lehtitaivas oli kertonut minulle. Olin hyväksynyt lähdön ja uskonut. Järkälemieli oli voimakas ja uskollinen soturi, eikä lähtisi syyttä. Ajattelin myös Saniaistuulta, jonka olin jättänyt Huomensielun hoidettavaksi. Kävelin sitten aukiolle, missä Rouheturkin ruumis makasi, täysin liikkumattomana. Kävelin kollin ruumiin luo, sillä surijoita ei ollut. Muut päivytsoturit olivat metsästyspartioissa, jotka Lumenlahja oli järjestänyt. Astuin kollin viereen ja painoin kuononi tämän karkeaan turkkiin. "En ikinä unohda sinua. Olit uskollinen soturi, läheinen minulle ja suuren päätöksen partaalla. Rouheturkki..." kuiskasin hiljaa ja kyynel valui poskelleni. Sitten kokosin itseni ja jatkoin: "Olet Tähtiklaanin arvoinen uskomaton soturi. Ottakoot se sinut vastaan kunnialla ja toivon, että polkumme vielä kohtaavat, kun itse liityn sen riveihin." Rouheturkin ruumis vavahti ja kollin silmät avautuivat hitaasti. Niissä oli tähtien tuiketta ja viisautta, jota Tähtiklaanin kissoilla on. "Hämärätähti, nuo olivat kauniita sanoja. Älä kutsu parantajaa, koska minä kuolen lopullisesti. Nyt, sinun vierelläsi.", Rouheturkki kähisi ja jatkoi: "Mutta tämä on vasta alkua. Viisi kissaa varoittavat, mutta valmistaudu. Yhdistä klaanisi, niin sillä on voimaa kohdata tämä vastoinkäyminen rinta rinnan viiden klaanin kanssa... Koska klaaneja on aina oleva kuusi. Kiitos vielä niistä sanoista... En unohda... sinua... Hämärä... tähti..." Rouheturkin elinvoima lipui pois tämän silmistään ja ne sulkeutuivat. Näin hopeanharmaan kissahahmon ilmestyvän ruumiin vierelle. Se iski minulle silmää ja seuraavassa silmänräpäyksessä se oli poissa. Rouheturkki oli kuollut. Kävin makuulle ja painoin kuononi kollin turkkiin, mutta pidin silmäni auki. Ja siinä olisin koko yön, nukkumatta silmänräpäystä. Koska ystäväni Rouheturkki oli kuollut. // Huomen??

Huomensielu

Olin hoitanut Saniaistuulen ja jättänyt tämän nukkumaan. Kävelin pois pesästäni ja näin Hämärätähden Rouheturkin ruumiin edessä. Kävelin hänen viereen ja painoin pääni Rouheturkin turkkiin. "Hän oli minullekkin tärkeä", naukaisin. "Hän oli tärkeä osa klaaniamme, vaikka olikin vain päivät täällä", Hämärätähti sanoi. "Niin, hänestä varmasti kerrotaan vielä joskus", nau'uin ja katsoin päällikköämme. //Juumini mutta Hämärä?

Hämärätähti | 18.06.2014

// Jatkan kumpaakin! Katsoin Huomensielun vihreisiin silmiin. "Hän oli uskollinen soturi ja täysin Taivasklaanin ja Tähtiklaanin arvoinen.", sanoin hiljaa. Huomensielu nyökkäsi. Hohtotassu tassutteli luokseni. "Aiotko pitää Saniastuulen klaaninsa tämän jälkeen?" oppilas murisi. "En tiedä. En mielelläni karkoittaisi sotureita tälläisina aikoina, mutta pian minulla ei ole valinnanvaraa. Jos klaani aikoo pysyä kasassa, se edellyttää yhdistymistä ja yhteistyötä. Rouheturkki..." ääneni murtui, mutta jatkoin hiljaa: "Hän oli juuri tekemässä suurta päätöstä. Juuri eilen hän sanoi jäävänsä rotkoon täysipäiväiseksi soturiksi." Hohtotassu näytti häkeltyneeltä ja ymmärsin hyvin. Harva päivytsoturi koskaan teki sellaista päätöstä. Sitten tämä nyökkäsi hieman surullisesti ja näytti epävarmalta, mitä hänen pitäisi tehdä. "Vaikka yleensä katuneen soturin vieressä valvovat vain läheisimmät, sinäkin voit jäädä. Rouheturkki arvostaisi sitä, todella.", nau'uin. Hohtotassu näytti hetken hämmentyneeltä, mutta tassutteli ruumiin viereen, kävi makuulle ja painoi luontonsa kuolleen soturin kylmenevän turkkiin. // Hohto ja Huomen??

Lehtitaivas

Vasta nyt kuulin todellisen tapahtuman. Järkytyin. Kuulin, kuinka osa sotureista kuiskutteli hiljaisella pelon äänellä "Näittekö Rouheturkin? Saniaistuuli oli tappanut hänet aika raa'asti." "Saniaistuuli saattaa vielä selvitä, mutta mitä hänelle käy? Erotetaanko hänet klaanista?" toinen vastasi. "Minun mielestä pitäisi." "Minusta ei. Hän on vahva soturi." Jätin soturit riitelemään keskenään. Nyökkäsin nopeasti Oksalinnulle "Kiitos, että vahdit pentujani. Jos vahtisit vielä hetken?" kysäisin. Oksalintu nyökkäsi ja lähdin Rouheturkin ruumiin luo, missä olivat suruissaan Huomensielu, Hämärätähti ja Hohtotassu. Totuustuli, entinen mestarini, loikki hipsien kohti parantajan pesää. *Katsomaan Saniaistuulta. Minäkin käyn jokin toinen kerta. En kyllä tiedä mitä ajatella..*, ajattelin mielessäni. Nuolin viimeistä kertaa klaanitoverini, Rouheturkin, turkkia. Painauduin Huomensielun kylkeen ja kuiskasin katsoen Hämärätähteä "Sopiiko, jos valvoisin tämän yön teidän kanssanne Rouheturkin kunniaksi? Haen myös pentuni, ettei Oksalinnun tarvitse katsoa heidän peräänsä jatkuvasti", huokaisin "Tämä kaikki on vain niin vaikeaa. Nyt on tapahtunut aivan liikaa", maukaisin murheellisena ja odotin Hämärätähden vastausta. //Hämärä, Hohto, Huomen tai Lehden pennut?

Huomensielu

Makasin parantajan pesässä pentujeni kanssa. Nousin ylös. Päätin viedä pennut jollekkin kuningattarista, itse aikoisin tarkistaa yrttivarastot. Kannoin pennut pentutarhaan. "Hei Huomensielu", Lehtitaivas tervehti. "Hei, voisitko vahtia pentujani?" kysyin Lehtitaivaalta. "Voin, anna ne vain minulle. Lupaan pitää heistä hyvää huolta niin kauan kunnes palaat", Lehtitaivas naukui. "Kiitos", sanoin ja nuolaisin hyvästiksi pentujeni päälakia. Ja lähdin pois pentutarhasta. Näin Hämärätähden tulevan takaisin leiriin aamupartion kanssa. Nilkutin niin nopeaa kuin pystyin parantajan pesälle. "Ei sinun nyt juosta olisi tarvinnut että ennen minua pesällesi ehdit", Hämärätähti naukaisi ja hymyili minulle. "Tiedän, tuntui vain että minun pitäisi olla täällä ennen sinua", sanoin ja menin istumaan hieman kauemmas Hämärätähteä. "Haimme sinulle kissanminttua ja hierakkaa", päällikkö naukaisi, ja hänen takaansa asteli Vaniljatassu, jonka suussa oli kissanminttua. "Kiitos", naukaisin ja laitoin kissanmintut muiden kissanminttujen joukkoon. Hämärätähti laittoi hierakatkin paikoilleen. "Tahtoisitko tulla kanssani juttelemaa, vaikka purolle?" Hämärätähti kysyi. "Mielelläni", naukaisin ja kävelin Hämärätähden perässä pois leiristä. "Olen kuullut että Saniaistuuli hyökkäilisi kissojen kimppuun, onko se totta?" Hämärätähti kysyi. "On", vastasin apeana, sillä kumppanini oli hyökännyt entistä enemmän kisusotureiden kimppuun, mutta myös tavallisten Taivasklaanilaisten. "Eikö se häiritse sinua? Ja voisitko puhua hänelle hieman järkeä?" Hämärätähti kysyi. "En, sillä hän ei kuuntele", naukaisin. "Eikö?" Hämärätähti kysyi ihmeissään. "Kyllä minuakin ärsyttää se, ja miten se vaikuttaa pentuihin", naukaisin ja katsoin Hämärätähteä silmiin. "Kai se vaikuttaa kun he näkevät isänsä taistelemassa oman klaanin soturia vastaan", Hämärätähti naukui. "En tiedä voinko olla hänen kanssaan enää, pian hän kuitenkin tappaa jonkun", naukaisin. //Hämärä?:D

Hämärätähti | 17.06.2014

"Hän saattaa muuttaa tapansa, ken tietää?" nau'uin ja katsoin siniselle taivaalle, jossa pienet, valkoiset pilvet ajelehtivat. "Saniaistuuli ei ole ilkeä kissa, se ei ole hänen luontonsa. Olkoonkin, että hän on ylpeä, mutta en muista tai tunnista häntä ilkeänä kissana." "Ehkä hän muuttaa tapansa..." Huomensielu huokaisi. "Se on hänen valintansa, ei sinun tai minun. Eikä tämä ole sinun syysi. Saniaistuulella on nykyään vain hieman enemmän huonoja päiviä.", nau'uin ja nousin ylös. "Metsästyspartio taitaa lähteä pian, tuonko jotain sinulle ja pennuille?" kysyin. "Jos sinulla on aikaa.", Huomensielu vastasi. "Eli tuon.", naurahdin ja käännyin lähteäkseni, mutta katsoin olkani, kun kuulin Huomensielun äänen. "Hämärätähti... Kiitos.", naaras maukui. "Ei se mitään, se on velvollisuuteni ja ilo on täysin mikun puolellani.", vastasin ja hyvästelin Huomensielun. Sitten otin nopealla juoksupätkällä kiinni auringonhuipun metsästyspartion. // Huomen? Hämärä on hieman kiireistä sorttia.

Saniaistuuli

Tassuttelin parantajan pesään ja tervehdin Huomensielua koskettamalla hänen kuonoaan omallani. Nuori naaras vaikutti hieman etäiseltä ja vaivaantuneelta, joten väräytin vain korvaani ja kysyin: "Missä pentumme ovat?" "Lehtitaivaan luona", parantajanaaras vastasi ja kääntyi sitten yrtteihinsä päin alkaen järjestellä niitä. En tiennyt mikä Huomensielua vaivasi, joten poistuin pesästä ja astelin pentutarhalle. Lehtitaivas ei kuitenkaan ollut siellä, vaan minun ja Lehtitaivaan kaikkia pentuja hoiti Oksalintu. Kumarsin kohteliaasti kuningattarelle ja maukaisin: "Sinulla on näköjään tassut täynnä töitä kaikkien näiden pentujen kanssa." "Eivät he helppoja ole", Oksalintu naurahti, "mutta pennut ovat pentuja." "Olet oikeassa", nyökkäsin ja nuolaisin sitten etutassujani vasten tömähtänyttä Sielupentua. Emoaan muistuttava naaras alkoi nuolla etutassujani saaden minut kehräämään. Tältäkö isyys tuntui, kuin olisi saanut rikkoutuneita palasia takaisin? Mielessäni välähti jälleen kuva Salviahännästä... Ja Lumenlahjasta, mutta niiden tilalle tuli Huomensielun lempeä olemus ja tiesin olevani oikealla tiellä. Mutta kestäiskö parantaja tapaani käydä kisusotureiden kauloihin kiinni? Vaivuin hetkeksi mietteisiini, kunnes ilmeisesti Lehtitaivaan ja Järkälemielen pentu kieri ohitseni Syväpentu perässään. Katsoin Oksalintua ja murahdin: "Taidan jättää teidät nyt tänne ja lähteä saalistamaan." Oksalintu nyökkäsi, mutta vanhemman puoleinen kuningatar varoitti vielä: "Saniaistuuli, ethän hyökkäile enää päivytsotureiden kimppuun? Älä anna pennuillesi huonoa esimerkkiä isästään. Ole kuin heidän emonsa päivytsotureiden suhteen." Katsoin vihreillä silmilläni naarasta silmiin ja sihahdin niskakarvat nousten: "Minulla ei ole ollut aikoihin isää tai emoa kenestä katsoa mallia. Ken tietää, onko heilläkään kauaa isäänsä jäljellä." Sen sanottuani kiepahdin ympäri ja loikin aukiolle ja siitä suoraan ulos leiristä. Kyyristyin oksalla ja syöksyin sitten kohti lintua. Hampaani upposivat variksen selkään, mutta päästään ohut oksa petti allani ja rysähdin käpälilleni maahan. Katkennut oksa tuli perässä ja onnistuin väistämään sen melkein. Oksa repäisi lapaani haavan, mutta se ei vaikuttanut vakavalta. Hautasin variksen maahan ja jatkoin matkaani jokea seuraten, kun kuulin rasahduksen heinikosta. Käännyin kettua ajatellen äänen suuntaan, mutta tulija olikin kisusoturi, Rouheturkki. Paljastin kulmahampaani ja murahdin matalasti: "Seurasitko minua?" "Minulla on sinulle asiaa", Rouheturkki vastasi sähähtäen. Nostin hieman päätäni ja kysyin kynnet maata vasten painuen: "Mitä asiasi koskee?" "Huomensielua", kisusoturi vastasi ja sai minut jäykistymään. "Sinun ei kuuluisi olla noin kiinnostunut kumppanistani." "Hän ansaitsee parempaa kuin sinut", Rouheturkki sihahti. "Sinutko?" ivailin, "olen pahoillani, mutta Huomensielua eivät taida pelkurit kiinnostaa, pelkurit jotka eivät uskalla edes ulkona yöpyä." Rouheturkin silmät välähtivät ja hän sähisi: "Kuvitteletko olevasi parempaa kuin me? Eivät sinunkaan vanhempasi näytä leirissä roikkuvan." "He ovat kuolleet", murisin syvältä kurkustani. "Tapoitko sinä heidät?" Kysymys oli yllättävä, loukkaava ja vihastuttava. Kaikki muu haipui mielestäni ja tunsin koukistavan takajalkani ja syöksyvän kohti kollia... Hampaani iskeytyivät Rouheturkin niskaan ja kolli ulvoi kivusta. Nostin kollin hieman maasta ja jysäytin sitten takaisin siihen hampaat yhä kisusoturin niskassa. Painoin käpäläni hänen niskansa päälle ja upotin hampaani nyt suoraan hänen päähänsä. Tunsin veren maun suussasi ja kynsin kollin selkään syvia, verta vuotiavia uria. Rouheturkki vääntelehti allani ja näytti sitten saavan yllättäen jostain uusia voimia ja nousi seisomaan kumoten minut maahan. Hampaat viilsivät kaulaani ja kynnet lävistivät korvani. En päästänyt ääntäkään, kunnon soturi kärsi ja jopa kuoli ääneti. En aikonut kuitenkaan luovuttaa, vaan viilsin syvän haavan kisusoturin rintaan. Rouheturkki oli alkanut huohottaa ja syvä haava kaulassani vuosi yhä enemmän ja enemmän verta koko ajan. En jaksanut enää nousta ja kuulin tumahduksen kun Rouheturkkikin lyyhistyi viereeni makaamaan. Nousin hieman Rouheturkin yläpuolelle ja upotin vielä hampaani hänen kaulaansa. Sitten rysähdin takaisin maahan, Rouheturkin veren maku suussani. //Joku klaanista voisi löytää Saniaistuulen ja Rouheturkin. Noctis saa päättää kuoleeko Rouheturkki vai ei, mutta Saniaistuulta luullaan kuolleeksi, vaikka selviääkin myöhemmin että on hengissä :3

Huomensielu

Olin päättänyt mitä tekisin, aion erota Saniaistuulesta. *Olen pahoillani Saniaistuuli, en voi olla kanssasi*, ajattelin ja nousin ylös, olisin valmis hakemaan pennut takaisin luokseni. Kävelin kohti pentutarhaa. Näin pentutarhassa pentujeni leikkivän muiden pentujen kanssa. "Hei, hakisin pentuni. Tahdon viettää kuningatar aikani muuten omassa pesässäni", naukaisin. "Selvä", Oksalintu naukaisi. Otin Sielupentua niskasta kiinni ja kannoin pesääni, tein nin myös Syväpennulle ja Maapennulle. Lopulta menin makaamaan petiini ja katselin pentujen leikkimistä. //Ju:3

Maapentu

Nukahdin emoni viereen. UNESSA..... Näin jonkun kissan, hajun perusteella hän oli Lempimieli, yksi kuningattarista. Kävelin jossain oudossa paikassa, missä maata peitti kivi. Polkuanturoihini sattui. Kuulin haukuntaa ja ulvontaa. *Koira!* Juoksin pakoon, takaisin leiriin. Heräsin. Peloissani avasin silmäni nähdäkseni, oliko uni totta. Päätin kertoa emolleni tästä oudosta unesta. //Emo???XD

Lehtitaivas | 15.06.2014

Oli kulunut noin hieman yli neljänneskuu, luulisin, ja huomasin mahani olevan jo paljon pulskempi pentujen kasvaessa mahassani. Hihkaisin ja tassuttelin suoraan Huomensielun pesälle. Matkalla parantajan pesälle mieleeni juolahti Järkälemielen kertomus unestaan. Kuulemma kumppanini ei ollut saanut muita unia ja huomasin tämän käyvän koko ajan levottomammaksi. *Minun on kysyttävä milloin hän aikoo lähteä. Voisin varmaan tulla hänen mukaansa..*, ajattelin. Kun olin parhaan ystäväni luona päätin kysyä tältä kuulumisia. Huomasin tälläkin normaalia painavamman mahan ja jäin ihmettelemään mitä oli tapahtunut. "Ai hei Lehtitaivas! Minulle kuuluu ihan hyvää", tämä maukui kääntyen yrttivarastostaan minun puoleeni "Entä sinulle?" Kehräsin ja kuiskasin Huomensielulle "Odotan Järkälemielen pentuja ja minun olisi nyt aika varmaan muuttaa kuningattarien pesälle, vai mitä tuumit?" Huomensielu katsoi mahaani. "Vau! Onneksi olkoon!" kaunis naaras kehräsi iloisesti "Annanpa sinulle vähän purasruohoa heti alkuun ja voin auttaa sinua muuttamaan kuningattarien pesään." tämä naukaisi ja ojensi minulle kasan purasruohon lehtiä. "Pureskele ne." Tein työtä käskettyä ja tajusin purasruohon maistuvan aika hyvältä. "Tule, käydään hakemassa sammalta, ilmoitetaan Hämärätähdelle, kuningattarille ja Järkälemielelle ja tehdään olosi mukavaksi." Lähdimme kohti päällikön pesää ja minua alkoi hikoiluttaa ja Huomensielu puuskutti ja horjahteli hieman yrittäen kävellä reippaasti ja nopeasti painavan mahan ja loukkaantuneen jalan kanssa. Olin vähän huolestunut Huomensielusta ja odotin tätä aina päättäväisesti. Kun toffeenraidallinen naaras tuli luokseni kuiskasin Huomensielun korvaan lämpimästi: "Odotatko sinäkin kenties pentuja? Ovatko ne Saniaistuulen?" //Huomeen? :3 ja sori oli pakko vähän kelata aikaa xD ja Järkäle, sopisko et Lehtitaivas yrittää vängetä lähtöpäivänä sun mukaan mut tajuaa sitten itekki et sen on pidettävä pennut kotona?

Huomensielu

"Odotan, ja ovat", naukaisin. "Selvä", Lehtitaivas sanoi. Kävelin pesääni, minun oli erittäin vaikea kävellä, sillä oli kuuma, pennut syntyisivät pian, ja olihan minulla vammautunut jalkakin. Yhtäkkiä tunsin kipua mahassani. Samalla Saniaistuuli käveli luokseni. "Huomensielu!" hän huusi, sillä makasin maassa ja kouristukset sattuivat. "Pennut.. Syntyvät", naukaisin. *** Makoilin pentutarhassa, vierelläni makasi kolme pentua. "Mitkä olisivat sopivat nimet?" Saniaistuuli kysyi. "Tämä yksi.. On Maapentu", naukaisin. "Selvä, olisiko tämä Syväpentu ja tämä Sielupentu?" Saniaistuuli kysyi. "Okei", naukaisin ja nuolaisin pentujen päälakia yksitellen. //Joo pennut synty jne:DD

Maapentu

*Mitä nyt? Kuka minä olen? Missä minä olen?* Painauduin jotain vasten, 'emoa',jokin minussa sanoi. Imin maitoa emostani. //Lyhkäne

Lehtitaivas | 16.06.2014

Nuolin ystävällisesti Huomensielun turkkia ja naukaisin "Pennut ovat todella suloisia!" Huomensielu kehräsi "Niin ovatkin. Sinunkin pentusi syntyvät piakkoin ja minä autan sinua." "Kiitos." (Okei inhoon tätä skippausta mut no jaa aattelin et pennut syntyy ennen kuin Järkälemieli lähtee reissuun) Muutaman Auringonnousun jälkeen Aurinkohuipun aikoihin tunsin kamalaa kipua mahassani "Pennut syntyvät!" huusin täyttä kurkkua. Minua sattui aivan kamalasti ja Huomensielu ryntäsi nukkumapaikaltaan ja keräsi yrttinsä. Kiljuin isoille kouristuksille ja luulin, etten selviä. "Juuri noin .. yksi tullut... vielä yksi.. hyvä... jatka vain.. no nyt toinenkin pennuista tuli ulos", Huomensielu opasti ja antoi minulle naaraspennun nuoltavaksi. Toinen oli valkea kollipentu, jota yksi kuningattarista nuoli rivakasti. En enää tuntenut mitään vaan pyörryin toviksi. Avasin silmäni ja huomasin olevani ihan kunnossa kaksi pientä karvanyyttiä mahallani. Annoin pentujen imeä maitoa. Huomensielu kehräsi tyytyväisenä ja maukaisi "Synnytys sujui hyvin. Sinulla on kaksi tervettä ja kaunista pentua." Nyökkäsin parantajalle kiitollisena ja katselin pentuja ylpeänä. Huomasin Järkälemielen tulevan luokseni hermostuneena ja huokaisi helpottuneena, kun näki pentujen ja minun olevan kunnossa. Tervehdin kumppaniani iloisesti ja kerroin: "Naaraspentu on tämä tummanruskea pentu mustilla korvilla ja tassuilla. Ajattelin hänen nimekseen Lintupentua. Tämä on kolli.. ", pohdin ja osoitin valkoista pentua " En tosin tiedä vielä sille nimeä. Olisiko ehdotuksia?" "Lintupentu on hyvä", Järkälemieli sanoi hiljaa "Kolli voisi olla..." //Järkälee? ja Lintupentu olisi vielä vapaa, kumpa joku haluis ottaa sen. //

Hämärätähti

Astuin ulos pesästäni ja tunsin pienen viiman pörröttävän lyhyttä turkkiani. Sukaisin sitä muutaman kerran ja pudottauduin kivikkoista rinnettä alaspäin. Ohitin Kivikeon ja parantajan pesän matkallani joelle. Kylmä vesi viilensi tassujani ja virkisti minut välittömästi. Kumarruin ja join hieman, nyt olisin valmis aamupartioon. Kumminkin päätin käydä ensin parantajan pesällä. Pesässä leijaili vieno erilaisten yrttien tuoksu, jotkut tunnistin ja jotkut en. Huomensielu huomasi minut ja naukaisi tervehdyksen. Huomasin naaraan nukkuvat pennut eräällä makuusijalla lähellä seinää. Saniastuulen ja Huomensielun pennut olivat terveitä ja vahvoja, mikä oli hyvä uutinen. Uudet pennut olivat aina hyvä lisä klaaniin. "Aamupartio lähtee pian, joten ajattelin kysyä, pitäisikö meidän katsoa joidenkin erityisten yrttien varalta?" kysyin kohteliaasti. Huomensielu näytti yllättyneeltä, mitta vastasi kuitenkin: "Kissanminttua on melko vähän ja hierakkakin on melkein lopussa." Nyökkäsin kunnioittavasti ja naukaisin: "Katsomme jos löydämme niitä." Hyvästelin Huomensielun ja poistuttuani parantajan pesästä kutsuin valitsemani kissat; Leppäkerttuturkin, Totuustulen, Kinuskikynnen ja Vaniljatassun luokseni. "Huomensielu tarvitsisi hierakkaa ja kissanminttua, joten katsotaan niiden varalta. Kissanminttua täytyy hakea kaksijalan puutarhasta ja yritetään olla varovaisia. Jos näette hyvän tilaisuuden, saatte luvan metsästää klaanille.", tiedotin neljälle taivasklaanilaiselle. He nyökkäsivät ja Vaniljatassu näytti innostuneelta ajatuksesta, että hän pääsisi mukaan hakemaan kissanminttua. Naurahdin mielessäni - Vaniljatassu oli takuulla kuullut tarinoita kyseisestä paikasta, tarinoita niiltä ajoilta, kun Taivasklaani koottiin uudelleen. Johdatin aamupartion ulos leiristä ja vilkaisin jostain syystä olkani yli leiriin. Pienen matkan päässä hajaannuimme; Kinuskikynsi ja minä lähdimme tarkastamaan rajoja, kun Vaniljatassu pääsi kokeneen Leppäkerttuturkin mukana hakemaan kissanminttua ja hierakkaa. // Huomensielu? Hämärätähti, aina niin kohtelias