Kirjoittaja: Nagini
Nimet: Kirvapentu, Kirvatassu, Kirvamiete
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Tuuliklaani -> Pimeyden metsä
Luotu: 13.02.2017
Koulutetut oppilaat: Olkipuro
Entinen mestari: Liskoloikka
Kokemuspisteet: 326
Ulkonäkö: Kirvamiete on ruumiinrakeenteeltaan todella hoikka ja hontelo, aivan kuten tuuliklaanilaiset yleensäkin. Hänen lantionsa on hyvin ohut ja kylkiluut näkyvät turkin alta. Niiden näkyvyyttä edistää entisestään kollin äärimmäisen ohut turkki. Turkki on laadultaan sileää, lyhyttä ja ihonmyötäistä. Se on väriltään harmaa, mutta monia muita sävyjä esiintyy myös. Ruskea, vaaleanharmaa ja tummanharmaa ovat värit jotka huomaa ensisilmäyksellä, mutta jos katsoo tarkemmin, erottaa paljon enemmän eri harmaan sävyjä ja myös ruskean, valkoisen ja mustan sekoituksia. Häntä on erikoisen lyhyt. Pitkät ja ohuet jalat korostavat kollin lyhyttä häntää ja tuovat hänen honteluuttaan entistäkin enemmän esille. Kirvamietteen tassut ovat pienet, varpaat tummat ja niiden päissä olevat kynnet pitkät, terävät ja väriltään kellertävät. Kollin rinta on selvästi tummempi kuin muu keho, mutta vatsaa kohden turkin väri vaalenee. Rinnassa kulkee rusehtavia viiruja, jotka erottuvat melko selkeästi. Kirvamietteen kasvot ovat pyöreät, ja pieni nenä on keskellä kasvoja. Se on musta ja siinä erottuu valkoisia pilkkuja, jotka leviävät muuallekin kasvoihin. Kasvot ovat tummanharmaat ja valkoiset pilkut korostavat tummaa sävyä. Korvat ovat todella leveät ja lyhyet. Nekin ovat väriltään tummanharmaat. Silmät ovat suuret ja pyöreät, väriltään vaaleansiniset. Silmien laidoilla on tummempaa sinistä ja aivan pupillin ympärillä erottuu vaaleita pilkkuja.
Luonne: Kirvamiete on hyvin itserakas kissa, jos niin voisi sanoa. Hän pitää itseään ylempiarvoisensa kuin muita, ja tuntee olevansa hyvin suosittu. Jos kollia ei valita johonkin tärkeään tehtävään esimerkiksi kokoontumiseen, Kirvamiete pitää hirveää valitusta koko päivän. Hän uskoo omiin kykyihinsä ja näkee vain itsensä täydellisenä. Kolli ei osaa ajatella kuin itseään. Hänelle on hieman vaikeaa mm. saalistaa ensin klaanille ja syödä vasta sitten itse, sillä hän kuvittelee olevansa kaikkein ylimässä arvossa oleva kissa klaanissa. Vaikka Kirvamiete onkin itserakas, hän turvautuu silti klaaniin eikä pystyisi ikinä elämään erakkona tai kotikisuna. Kolli halveksuu kotikisuja ja erakkoka, mutta on kuitenkin jossain syvällä sisimmässään hieman kateellinen erakoille, sillä heidän ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Mutta mikäli Kirvamiete olisi erakko, hänellä ei olisi ketään kissaa kenelle hän voisi rehvastella saavutuksillaan tai valittaa turhanpäiväisistä asioista. Kolli nimittäin valittaa melkein jok’ikisestä asiasta kaikille vastaantuleville kissoille. Kirvamiete ei ystävysty helposti, mutta haalii lähelleen kissoja, joita kutsuu ystävikseen saadakseen lisää arvoa muiden silmissä. Hän on hyvin päättäväinen ja tekee asiat yleensä niin, että hän hyötyy itse niistä parhaiten. Kolli on uskollinen vain harvoille, eikä aina edes klaanipäällikölle. Hänen uskollisuutensa tai luottamuksensa saavuttavat vain ne, jotka osaavat antaa Kirvamietteelle hyötyä jostain asiasta. Vaikka kolli onkin melko koppava eikä paljoa kuuntele muita, osaa hän olla myös lempeä tosirakkauden tullen. Silloin hänen päänsä kääntyy ja hän alkaa näkemään asioita eri valossa - aina kaikki ei pyöri vain Kirvamietteen hännän ympärillä. Kun hän rakastuu, sen huomaavat melkein kaikki, sillä kolli ei osaa peittää rakkaudentunteitaan yhtään. Hänestä tulee silloin hieman kömpelö ihastuksensa seurassa ja kolli yrittää kovasti tehdä ihastuksensa olon mukavaksi. Viha ja rakkaus ovatkin ainoat tunteet, jotka Kirvamietteestä näkyvät ulospäin. Ne ovat voimakkaita tunteita ja saavat kollin pään pyörälle. Kirvamietteen usko häälyy jossain Tähtiklaanin ja Pimeyden metsän rajamailla. Hänen uskonsa saa vakaantumaan jokin konkreettinen todiste Tähtiklaanista tai Pimeyden metsästä.
Taidot: Kirvamiete osaa kiihdyttää vauhtinsa silmänräpäyksessä äärimmäisen nopeaksi, mutta kestävyyttä hänellä ei ole. Kolli ei osaa taistella hennon ruumiinrakenteensa takia, mutta saalistus hänen terävine kynsineen sujuu. Hänen pimeänäkönsä on erinomainen ja piiloutuminen kuuluu kollin vahvuuksiin. Korkealle hyppääminen, veden kanssa toimiminen ja hajuaisti eivät kuitenkaan ole Kirvamietteen vahvuuksia.
Epävirallinen kumppani: Helmiloiste, Jokiklaani
Tytär: Aaltomyrsky, Jokiklaani
Muuta: Kirvamietteellä on jäänyt pentuajoista tapa hieroa nenäänsä tassuillaan ja haistella kaikenlaisia kasveja, mitä hän sattuu näkemään. Vaikka hänen hajuaistinsa onkin kehno eikä hän haista kovinkaan hyvin, kolli pitää silti siitä heikosta tuoksusta jonka erottaa kasveista.
Toiveet: Kirvamiete ei vain toivo vaan uskoo olevansa Tuuliklaanissa myöhemmin hyvin korkeassa asemassa, ellei jopa päällikkönä. Hän haluaa opettaa kaiken oppimansa mahdollisimman monelle oppilaalle ja haluaa mestariksi vain jonkun hyvin korkea-arvoisen kissan, jonka opeista hän voisi hyötyä tulevaisuudessa.
Kirvamiete | 08.08.2017
"Routakukka!" yritin huutaa, mutta ääneni oli vain hiljainen kuiskaus. Katselin Routakukan valkeaa turkkia, mutta sitten laskin katseeni. Minä olin paha, minä en ansainnut olla Routakukan kanssa. Näin oli oikein meille molemmille. Suljin silmäni ja pudistelin hitaasti päätäni. Minun teki niin kovin mieli olla Routakukan seurassa, sillä hänen läheisyys rauhoitti minua. Nyt mieleni oli sekaisin, en kyennyt ajattelemaan selkeästi ja tunsin olevani niin kovin yksin.
"Routakukka!" parahdin uudestaan, mutta nyt ääneni kaikui nummilla. Nostin katseeni ja vailla harkintaa lähdin juoksemaan siihen suuntaan, jonne Routakukka oli lähtenyt. Tajusin mustan pilven peittäneen auringon ja ilman pimenneen. En kuitenkaan jaksanut välittää, minun täytyi vain päästä Routakukan luo.
"Routakukka, odota... odota..." puhisin juostessani kohti leiriä, kohti Routakukkaa. Kuulin sydämeni jyskytyksen korvissani ja hengitykseni pihinän. Minun oli pakko päästä Routakukan luo.
Katseeni oli sumea, mutta kun erotin Routakukan hahmon edessäni, katseeni tarkentui.
"Routakukka!" karjaisin. Näin naaraan pysähtyvän ja juoksin hänen vierellensä.
"Routakukka", kuiskasin ja yritin kohdata naaraan katseen. Hän ei kuitenkaan katsonut minua.
"Routakukka, anteeksi", sanoin hiljaa värisevällä äänellä. Pidin pienen tauon ja jatkoin sitten. "Minä haluan olla kanssasi, mutta en voi. Olen paha.
"Minulle on annettu pahan ennustus, minut on valittu siihen. Sain sen muutama kuu sitten. Pimeyden metsän kissalta." Vaistosin Routakukan jännittyneen, mutta en enää voinut lopettaa, kun olin päässyt alkuun.
"Siinä sanottiin, että hyvä on hallinnut metsää liian pitkään ja minun on kunnia päättää se. Ja että minun täytyy kitkeä kaikki Tähtiklaani pois klaanista, jolloin löydämme tien ikuiseen onneen. Mutta jos epäonnistun, kaikki joista välitän ovat tuomittuja tuhoon..." naukaisin. Loppua kohden ääneni vaimeni, enkä olkut varma kuuliko Routakukka viimeistä lausetta.
"Siksi en voi olla kanssasi, en halua, että sinulle sattuu jotain."
// tuli outo mut Routa?
Routakukka | 09.08.2017
"Minulle on annettu pahan ennustus, minut on valittu siihen. Sain sen muutama kuu sitten. Pimeyden metsän kissalta." Pimeyden metsän? Tunsin hieman jännittyväni. Pelkäsin hieman Pimeyden metsää. Kirvamiete jatkoi:
"Siinä sanottiin, että hyvä on hallinnut metsää liian pitkään ja minun on kunnia päättää se. Ja että minun täytyy kitkeä kaikki Tähtiklaani pois klaanisa, jolloin löydämme tien ikuiseen onneen. Mutta jos epäonnistun, kaikki joista välitän ovat tuomittuja tuhoon..." Sain juuri ja juuri selvää Kirvamietteen viimeisistä lausesista. Mutta en ollut varma, kuulinko minä oikein. Siirsin katseeni hieman ujosti Kirvamietteen sinisiin silmiin.
"Siksi en voi olla kanssasi, en halua, että sinulle sattuu jotain", hän kuiskasi. Katsoin hieman tyrmistyneenä rakastamaani kollia. Olin sanomassa jotain, mutta en saanut ääntäni kuuluviin. Siirsin katseeni takaisin tassuihini ja huokaisin äänettömästi.
"Mutta silti välittäisit minusta. Jos tuo ennustus pitää paikkansa, olisin tuomittuna tuhoon silti, jos epäonnistut. Jos siis oikeasti välität minusta..", kuiskasin. Pelkäsin Pimeyden metsää, mutta tekisin ihan mitä vain Kirvamietteen edestä.
//Kirva?
Kirvamiete | 10.08.2017
"Minä..." kähähdin, mutten saanut mitään muuta ulos suustani. Tiesin välittäväni Routakukasta, tiesin, että pidin hänestä, jopa rakastin häntä. Mutta en ollut halunnut myöntää sitä, sillä olin tiennyt, että Routakukalle saattoi käydä huonosti mikäli epäonnistuisin sillä välitin hänestä. Mutta se, etten ollut koskaan sanonut asiaa ääneen, oli tuntunut pitävän Routakukan turvassa. Mutta nyt minusta tuntui siltä kuin Routakukka olisi kuolemanvaarassa minun takiani. Silmiäni kirveli, tunsin kuumien kyyneleiden polttelevan silmäkulmissani. Minusta tuntui niin pahalta. En ollut halunnut tätä, en halunnut Routakukalle sattuvan mitään.
"Anteeksi", kuiskasin ja painoin pääni. Räpyttelin silmistäni kyyneleet pois ja keräsin ajatukseni.
"Ymmärrän, jos et halua olla kanssani nyt kun tiedät mikä minulle on uskottu. Se olisi oikein minulle ja saattaisi pitää sinut turvassa, jos vain kykenisin unohtamaan tunteeni sinua kohtaan", kuiskasin. "En halua, että sinulle sattuu mitään." Sanojeni jälkeen jäin vain seisomaan paikoilleni, tunsin olevani kuin kissan suuhun jäänyt avuton kani, joka tiesi kuolevansa kohta. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, en tiennyt mitä Routakukka aikoisi sanoa. Hätkähdin, kun naaras naukaisi:
// Routa? cx