Kirjoittaja: Auroora Nimet: Mahtipentu, Mahtitassu, Mahtivarjo
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Tuuliklaani → Viiltoklaani → Tuuliklaani
Syntynyt: 12.06.2018
Koulutetut oppilaat: -
Entinen mestari: Lovijuova
Kokemuspisteet: 253
Ulkonäkö: Mahtivarjo on kooltaan hiukan keskivertoa suurempi, komea kolli. Ruumiinrakenteeltaan hän on hoikka ja solakka. Hän ei ole erityisen lihaksikas, vaikka omaakin vahvat jalat. Mahtivarjon turkki on sileää, lyhyttä ja kiiltävää sekä väriltään musta. Häntä on pitkä ja kapea. Korvat ovat hiukan suipot ja niiden sisällä oleva karva on tummanharmaata. Silmät ovat väriltään harmaat ja nenä musta. Mahtivarjon hamoaat ovat hyvin terävät, samoin pitkät kynnet.
Luonne: Luonteeltaan Mahtivarjo on monimutkainen kissa. Häntä voisi sanoa epäluotettavaksi, sillä kolli on hyvin epärehellinen. Hän on erinomainen valehtelija, eikä tunne valheistaan huonoa omaatuntoa. Toisinaan Mahtivarjo pitää myös keppostelusta ja muiden tunteilla leikkimisestä. Hän on ylimielinen ja ylpeä, eikä salli hetkeäkään sitä, että häntä kohdeltaisiin kaltoin. Mahtivarjosta tuntuu usein siltä, että hänen on todistettava olevansa hyvä soturi. Siksi kolli on myös kunnianhimoinen sekä hyvin määrätietoinen, sillä hän haluaa vallalla kunniaa ja arvostusta perheeltään ja muilta kissoilta joista välittää. Heitä ei kuitenkaan ole paljoa, sillä Mahtivarjo ei ystävysty kissojen kanssa helposti eikä edes oikeastaan välitä ystävyydestä tai rakkaudesta. Läheisilleen tuuliklaanilainen ei halua näyttää millään tavalla heikolta, vaan piilottaa kaiken vahvan ulkokuorensa taakse. Hän on hyvin hillitty ja rauhallinen, mutta joskus tunteet ottavat hänestä vallan. Mahtivarjo on toisinaan myös ilkeä ja häikäilemätön, eikä pelkää tappaa tiellään olevia kissoja. Tämäkin johtuu vain siitä, että kolli hakee perheensä ja klaaninsa hyväksyntää. Hän ei myöskään koskaan luovuta minkään asian suhteen. Hän on hyvin älykäs, ovela ja juonitteleva, eikä yleensä käytä näitä ominaisuuksia hyvään. Kolli on myös keskustellessaan älykäs ja sanavalmis, eikä juuri hätkähdä muiden loukkauksista. Mahtivarjo ei usko Tähtiklaaniin eikä Pimeyden Metsään.
Taidot: Mahtivarjo on erinomainen taistelija, mutta kehnompi metsästäjä. Hän on hyvin ketterä ja nopea, mutta ei järin voimakas tai kestävä. Mahtivarjo on mestari piiloutumisessa, mutta kollilla on huono tasapaino.
Emo: Hunajaviiksi (Tuuliklaani) Isä: Naalitähti (Tähtiklaani) Veljet: Ruokoturkki (Tähtiklaani), Kultaliekki (Tähtiklaani), Tulihenkäys (Tuuliklaani), Urhomieli (Tuuliklaani) Siskot: Narsissiviiksi (Tähtiklaani), Orkideapolku (Varjoklaani), Yrttikuiske (Tuuliklaani), Ylväsliekki (Tuuliklaani), Lohtupentu (Tuuliklaani) Veljen pojat: Karpalotähti (Tuuliklaani), Juolukkapentu (Tähtiklaani) Veljen tyttäret: Lakkapentu (Tuuliklaani), Herukkapentu (Tuuliklaani)
Menneisyys: Mahtivarjo syntyi emolleen Hunajaviikselle ja isälleen Naalitähdelle hiirenkorvan lopulla. Hän kasvoi siskonsa Ylväsliekin ja veljensä Urhomielen kanssa. Mahtivarjon suhde hänen veljeensä oli paljon läheisempi kuin Ylväsliekkiin, josta kumpikaan veljeksistä ei pitänyt naaraan kylmän ja piittaamattoman luonteen takia. Kasvaessaan Mahtivarjo alkoi kuitenkin muistuttaa enemmän siskoaan, ja päätyi Kuolonklaanin Kalmaliljan houkuttelemana liittymään Viiltoklaaniin. Mahtivarjo ei kuitenkaan lähtenyt Kuolonklaanin mukana metsästä klaanin hävittyä, vaan jäi tekoaan katuvana Tuuliklaaniin perheensä luo.
Toiveet: Mahtivarjo toivoo ainoastaan tekevänsä perheensä ylpeäksi, vaikkei valta siinä sivussa olisi pahitteeksikaan.
Mahtivarjo, 26.01.2019
Heräsin siihen, kun aurinko alkoi paistaa naamaani. Räpyttelin silmäni unisesti auki ja kohotin päätäni sammalpediltäni. Aurinko oli jo korkealla; muut kissat olivat jo heränneet. Nousin seisomaan venytellen ja muistin loukkaantuneen etujalkani. Olin joutunut pysymään parantajan pesällä kauan, mutta jonkin ajan kuluttau Talvikkimuisto oli päästänyt minut pois. Hän oli kuitenkin sanonut, että jalka tulisi tarkastaa. Tunsin vatsani kurisevan ja katsahdin kaihoisasti sen oravan suuntaan, jota Sulkakynsi parhaillaan söi. Minun tulisi tietenkin saalistaa oma ruokani, enkä millään olisi jaksanut. Leiristä taas saattaisin löytää jotain syötävää ja vaivihkaa viedä sen... Siispä päätökseni oli tehty, tarkastuttaisin jalkani tänään. Leiriin oli mentävä vain hyvästä syystä, muuten meidän tuli elää täällä, Emonsuulla. Olisin paljon mieluummin nukkunut todennäköisesti lämpimämmässä soturien pesässä Kuolonklaanin leirissä. Täällä oli koleaa ja sen mukainen tunnelma. Suuntasin askeleeni alas Emonsuun aukealta ja laskeuduin rinnettä alas. Alhaalle päästyäni kohtasin pian ukkospolun. Tuuliklaanissa eläessäni en ollut paljoa näitä polkuja ylitellyt, joten se oli minulle vielä uusi asia. Nyt hirviöitä ei kuitenkaan näkynyt, joten pääsin ylittämään routaisen polun vaivatta. Toisella puolella jatkoin matkaani lumisen metsän halki kohti Kuolonklaanin leiriä. Pujahdin sisään leiriin ja vilkaisin ympärilleni. Klaanin kissat olivat jo hereillä, tietysti olivat. Raepisara järjesti juuri partiota, ja toinen tuli leiriin sisään kantaen mukanaan muutamaa riistaeläintä. Jos minulla kävisi tuuri, voisin ottaa niistä yhden. Hillitsin kuitenkin itseni toistaiseksi ja astelin parantajan pesään. Voimakas yrttien tuoksu tuli taas minua vastaan ja ihmettelin, miten Talvikkimuisto pystyi työskentelemään täällä. Näin parantajanaaraan yrttiensä äärellä ja seisahduin hänen viereensä. "Minun jalkani pitäisi kai tarkastaa", murahdin ojentaen etujalkaani. //Talvikki?
Talvikkimuisto, 27.01.2019
Kohotin hitaasti kapeat kasvoni ja niiden taivaansinisen katseen, kun parantajan pesän uloskäyntiä reunustavat sammalverhot kahahtivat merkkinä kissan astumisesta pesään. Jäin tuijottamaan pesän seinää ja yritin tunnistaa kissaa hajun perustella. Kissa ei ollut kuolonklaanilainen, hänestä leijui tuoksu jota pystyi löytämään vain ja ainoastaan yhden klaanin alueelta. Käännyin nopeasti ympäri ja kohtasin Mahtivarjon harmaansinisen tuijotuksen. Entinen tuuliklaanilainen ei ollut sukinut yönmustaa turkkiaan, vaan se oli sekaisin ja näytti aivan siltä kuin kolli olisi juuri herännyt pitkiltä torkuilta. Siristin hieman silmiäni ja kohensin ryhtiäni, sillä en tahtonut antaa soturille sitä kuvitelmaa että koska olin parantaja, pelkäisin häntä kuollakseni. Sitten Mahtivarjo lähti marssimaan lähemmäs, kunnes hän asettui seisomaan viereeni. Lopetin yrttien asettelun ja käännyin kokonaan entisen tuuliklaanilaisen puoleen. "Minun jalkani pitäisi kai tarkastaa", Mahtivarjo murahti ja ojensi etujalkansa eteenpäin. Tosiaan, kolli oli jonkun aikaa sitten tullut luokseni ja kertonut satuttaneensa nilkkansa liukastuessaan. Nyökäytin hitaasti päätäni ja aloin tunnustella hellästi soturin jalkaa nilkan kohdalta. "Onko nilkkaasi sattunut viime aikoina? Tuntuuko käveleminen onnistuvan jo normaalisti?" kyselin samalla kun hieroin käpälilläni Mahtivarjon nilkkaa. Mustaturkkinen kolli vilkaisi minua mitäänsanomaton ilme kasvoillaan ja käänsi miltein heti katseensa takaisin etukäpäläänsä. Minä jäin kuitenkin silmäilemään soturia taivaansinisellä tuijotuksellani. "Ei siihen satu ja pystyn kävelemään ihan tavallisesti. Täytyykö minun enää tulla tarkastukseen vai onko minun nilkkani parantunut?" Mahtivarjo kysyi tylsistyneen kuuloisena. Räpäytin hitaasti silmiäni ja näpersin käpälilläni sammalpedin reunaa. Olihan Mahtivarjo valmis jatkamaan jokapäiväistä elämäänsä ilman tarkastuksia, mutta hänen säännölliset tarkastuksensa olivat antaneet minulle edes jonkinlaista seuraa. Päivittäin pääsin juttelemaan vain yhdelle kissalle, oppilaalleni Nokitassulle. Kuolonklaanissa parantajan elämä oli ankeaa eikä kukaan kunnioittanut parantajaa, toisin kuin muissa klaaneissa parantaja oli tärkeä kissa. "Olet nyt vapaa tarkastuksista", lausahdin lyhyesti ja nousin seisomaan, lähtien tassuttelemaan yrttivarastoa kohti. Mahtivarjokin laskeutui sammalpediltä ja valmistautui selvästi pesästä lähtemiseen. Kiristelin hampaitani lyhyen hetken, kunnes lipsautin suustani lauseen: "Hei, voisitko nopeasti auttaa minua? Kehäkukat ja auringonkukat ovat sekoittuneet ja ne pitäisi asetella erinäisiin kekoihin eikä sinulla vaikuta olevan kiire mihinkään, joten ehdit varmasti ojentaa auttavan käpäläsi", ehdotin ja virnistin ystävällisesti, "jos autat, voin käydä hakemassa sinulle kiitoksena jotain ruokaa. Kuolonklaanilaiset tuskin katsoisivat sinua hyvällä jos menisitkään tuoresaaliskasan lähelle, mutta minä saan helpommin napattua sinulle jotain syötävää." //Mahti? //347 sanaa