Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Pentunimi: Häivepentu Oppilasnimi: Häivetassu Soturinimi: Häivehohto Sukupuoli: Kolli Klaani: Varjoklaani Syntynyt:
Kuollut: 00.00.00 Yritti palauttaa Tähtiklaanin uskoa Varjoklaaniin, Tihkutähti tappoi.
Koulutetut oppilaat: -
Mestari: Murattilehti
Kokemuspisteet: 99
Ulkonäkö:
Häivehohdon turkki on pohjaväriltään musta ja hnen turkkinsa on hieman pitempi, kuin normaalin kissan. Hänen turkkinsa on sileää. Hänen hännänpäänsä on lumivalkea, josta hänet yleensä tunnistaa. Häivehohto on ruumiinrakenteeltaan solakka ja liikkuu pehmeästi. Kollin silmät ovat vaaleankeltaiset ja hyvin itsevarman näköiset. Hänen viiksensä ovat todella tuuheat ja pitkät. Häivehohdon nenä on yhtälailla musta kuin on itsekkin, eikä häntä huomaa varjoista kunnolla, paitsi jos katsoo juuri hänen silmiinsä tai hännänpäähän. Hän on ryhdikkään ja itsevarman näköinen. Hänen kyntensä ovat luonnonkeltaiset ja hyvin terävät.
Luonne:
Häivehohto on asenteeltansa hyvin iloinen ja pirteä. Hänet tunnetaan myös ystävällisenä ja lempeänä, hän ei suutu helposti, mutta kun kolli suuttuu hän on pitkävihainen, eikä häntä helposti lepytellä. Hän on hyvin epäitsekäs ja ajattelee klaaniaan aina ensimmäisenä. Kolli on luotettava, eikä koskaan rikkoisi lupauksiaan. Häivehohto on huumorintajuinen ja rakastava. Hän vastustaa Pimeyden metsää, sillä hänen mielestänsä se on pahan esikuva ja sen takia hän uskoo Tähtiklaaniin koko sydämestään. Jos joku vahingoittaa hänen perhettään, hän on julma ja puolustusvaistoinen. Hän ei koskaan tappaisi ketään. Hän rakastaa kumppaniaan koko sydämestään, eikä koskaan hylkäisi häntä. Häivehohto on sisältään tunteikas, joka näkyy ainoastaan perheenjäseniä kohtaan. Hän yrittää olla näyttämättä murheitaan kenellekkään, mutta joskus asiat paljastuvat vain itsestään. Häivehohto on rohkea, eikä häntä voi sanoa hiljaiseksi. Hän on aina uskollinen Varjoklaanille, eikä koskaan hylkäisi sitä.
Taidot:
Häivehohto on hyvä piiloutumaan turkkinsa ansiosta, metsästys sujuu hyvin ja lyhyiden matkojen juoksu myös. Hän on huono juoksemaan pitkiä matkoja ja kiipeäminenkin on vaikeaa.
Emo: Hämylilja (Varjoklaani) Isä: Tuikesilmä (Varjoklaani) Sisarukset: Sysipentu (Varjoklaani), Lähdetassu(Tähtiklaani), Tihkutähti (Pimeyden Metsä), Härmävirta (erakko)
Tihkutähden pennut: Kettuaskel (Varjoklaani), Mäyräraita (Kuolonklaani)
Kettuaskelen pennut: Fasaanisyöksy (Varjoklaani), Haukkaviima(Varjoklaani)
Menneisyys:
Häivehohto syntyi lehtikadon lopulla, neljän pennun pentueeseen, Varjoklaaniin. Kuoli yrittäessään palauttaa Tähtiklaaniin uskoa Varjoklaaniin.
Muuta: Häivehohdon lempiriista on sammakko. Toiveet: Päälliköksi, ja rakastava kumppani ja ehkä joskus pentuja.
Kyyhkylento 1.1.2018
Jatkoin matkaa Häivetassun rinnalla. Kolli oli viimeaikoina vaikuttanut vaisulta joten päätin kysyä mikä hänellä oli.
"Hei haluatko kertoa mikä sinulla on? Olet vaikuttanut hirveän vaisulle lähiaikoina", naukaisin huolestuneena. Häivetaasu käänsi keltaisen katseensa minuun päin. Kollin silmät olivat täynnä surua. Häivetassu pudisteli päätänsä huolettoman näköisenä.
"Ei mikään", nuori kolli naukui teko pirteästi. Katsoin Häivetassua toivottomasti.
"Oletko varma?" varmistin. Häivetassu painoi päänsä alas.
"Tihkuturkki.. hän on pilannut Varjoklaanin", Häivetassu naukui. Silitin Häivetassun selkää hännälläni.
"Kaikki kääntyy vielä parhain päin", nau'uin lohduttavasti. Häivetassu nyökkäsi. Tiesin kollin olevan päättäväinen, hän ei jättäisi tätä tähän.
"Saalistetaanko vähän, jotta paha olo katoaa?" naukaisin ja katsoin Häivetassua leikkisästi. Häivetassu pudisti päätään.
"Eikun kilpajuoksu!" kolli naukaisi ja ampaisi juoksuun. Pinkaisin perään ja pidensin askeleitani. Olimme nopeita, muttemme yhtä nopeita kuin Tuuliklaanilaiset. Ystäväni poika oli minullekkin kuin oma poika, varsinkin kun Viherloikka oli jättänyt klaanin salaperäisesti. Kiihdytin kohti Häivetassua.
Olimme palanneet leiriin. Olin asettunut vaihtamaan kieliä Okaliekin kanssa. Laskin pääni kollin selälle.
"Kai sinä uskot vielä Tähtiklaaniin?" kuiskasin niin, että vain Okaliekki kuuli. Kellanpunainen kolli käänsi katseensa minuun ja kuiskasi:
"Tietenkin". Kurkustani kantautui kehräys.
"Rakastan sinua", kehräsin. Okaliekkikin alkoi kehrätä.
"Saanko kysyä jotain", naukaisin hiljaa kumppanilleni. Kolli nyökkäsi.
"Olenko liian vanha pentuihin?" kuiskasin särkyneesti. Kaipasin pentuja elämääni. Okaliekki kierähti selälleen epäuskoisena.
"No et tietenkään!" kolli huudahti. Katsoin Okaliekkiä huojentuneena.
"No haluaisitko sinä vielä.. pentuja?" naukaisin varovasti. Okaliekki nyökkäsi. Hymy nousi kasvoilleni. Haukottelin.
"Mene sinä nukkumaan Kyyhkylento, on minun vuoroni vartioida leiriä", Okaliekki naukui ja nousi seisomaan. Kolli ravisti liekin väristä turkkiaan. Nousin istumaan ja nuolaisin tassuani.
"Kauniita unia", Okaliekki naukaisi ja kosketti kuonolla otsaani ja lähti tassuttamaan kohti vartiopaikkaa. Lähdin kohti soturien pesää. Astelin petini päälle ja kiersin pari pientä ympyrää ja asetuin makaamaan pienelle kerälle. Suljin silmäni ja vajosin unien maailmaan.
Minttusydän 27.1.2018
Jäimme Kylmähenkäyksen kanssa kahden Liljahenkäyksen lähtiessä. Olin hieman kiusaantunut Kylmähenkäyksen seurasta ja minua nolotti edellinen käytökseni.
"Onnea uudelle soturille", hymyilin ja nyökkäsin kunnioittavasti Kylmähenkäykselle. En halunnut pahaa hänelle, enkä kellekkään. Minulla meni vain vähän yli silloin. En tiennyt miten Kylmähenkäys reagoisi. Hänen ilmeensä ei muuttunut pätkän vertaa, hän vain nyökkäsi kiitokseksi onnitteluista.
"OIkeasti, olen pahoillani siitä mitä kaikkea sanoin sinulle", naukaisin ystävällisesti, "Ihan oikeasti". Katselin ymärilleni näin Tihkutähden. Hän oli murhannut näiden päivien aikan monta kissaa. Häivetassu oli kuollut yritäessään pelastaa klaania Pimeyden metsältä, Hämyliljan emoni parhaan ystävän ja Tammikynen. Emoni oli aivan rikki. Kuohuvirtakin oli kuollut, hänet oli löydetty unnospolun laidalta hirviön alle jääneenä. Suru vihlaisi omaakin sydäntäni. Olin menettänyt Kuohuvirran ja Viherloikan, muistin oppilasaikamme jolloin he luulivat etten välittäisi heistä. Tiesin kuinka emoni ylireagoi, aina. Ja emoani kauhistutti se, että Tihkutähti ei antanut pitää valvojaisia. Näin kuinka Tihkutähti tassutteli suurkiven juureen ja loikkasi sen päälle. Katselin kiinnostuneen akuinka hän kajautti kutsuhuudon ilmoille. Kylmähenkäys lähti tassuttamaan lähemmäs. Lähdin nuoren kollin perään.
"Klaanimme kaipaa varapäällikköä ja siksi olen valinnut mielestäni sopivimman vaihtoehdon", Tihkutähti naukui vallanhimoisella äänellään. Tunsin lihasteni jäykistyvän. Tihkutähti haravoi katseellaan leiriä ja lopulta kollin sähkönsininen katse pysähtyi minuun. Minua katse ei kuitenkaan säväyttänyt, olin nähnyt sen niin monta kertaa.
"Minttusydän, sinä olet klaanimme uusi varapäällikkö", Tihkutähti naukaisi juhlavasti. Katsoin kollia lämpimästi, tämä loikkasi alas suurkivelttä ja tassutteli luokseni.
"Onnea", rakastamani kissa naukui lempeästi. Hymy valui kasvoilleni. Kehräys kantautui kurkustani, rakastin häntä oikeasti.
//Lilja? Kylmä? cx
Häivetassu 10.5.2017
Tihkuturkki oli tarrannut minua niskasta. Rimpuilin irti kaikilla voimillani. Lysähdin maahan väsyneenä. *Miksi veljeni teki minulle näin?* Nousin väsyneenä pystyyn ja näin Tihkuturkin mielihyväisen ilmeen.
"Hän oli isämme!" henkäisin. Tihkuturkki kohautti lapojaan.
"Pidä kuonosi ummessa tai sinulle käy kuin isällemme", Tihkuturkki murisi ja lähti loikkimaan leiriä kohti ja huusi:
"Tuikesilmä taistelee yksin kettua vastaan!" Koko maailma alkoi heilua. Pian menetin tajuntani.
Pian heräsin jossain. Parantajan pesässä. Kuulin kuinka aukiolta kuului kokoontumiseen lähtijöiden ilmoitus. Kuulin nimeni, Häivetassun.
Yritin nousta vaivalloisesti ylös, mutta tassuni eivät kantaneet. En pääsisi millään kokoontumiseen. Huokaisin hiljaa ja annoin itseni nukahtaa. Pian minulle tuli tunne, jota en voinut välttää, minun olisi päästävä kokoontumisen. Nousin väkisin ylös ja kiiruhdin haavojeni kanssa kissa jonon perässä. Saavuimme kokoontumisaukiolle. Katselin kuinka emoni ja Kyyhkylento juttelivat keskenään. Päätin lähteä heidän luokse.
//Kyyhky? Hämy?
Sarasydän 18.5.2017
Tunsin oloni kerrassaan loistavaksi astuessani ensimmäistä kertaa soturien pesästä ulos suoraan uuteen päivään. Eihän jokainen yö ollut ensimmäinen soturien pesässä. Istahdin pesän edusalle, ja suin rauhassa turkkini. Milloin aamuni oli viimeksi ollut kiireetön? No, kai silloin, kun olin ollut sairas, mutta sitä ei laskettu.
"Sarasydän, lähdetkö metsästyspartioon?" joku kysyi kauempaa. Katsahdin puhujaa, ja näin Risasiiven.
"Voisin lähteä", nau'uin, ja nousin seisomaan.
"Hyvä", Risasiipi vastasi lyhyesti, ja lähti sitten poispäin. Katsoin parhaaksi seurata häntä, ja loikin kollin perään. Tajusin kuitenkin, ettei loikkiminen ollut sopivaa soturin käytöstä, ja hiljensin kävelyvauhtiin.
"Karpalovarjo! Lähdetkö metsästyspartioon?" Risasiipi naukui soturille. Karpalovarjo nyökkäsi, ja liittyi pieneen joukkoomme.
"Lähdetään", Risasiipi maukui, ja lähti johtamaan partiota ulos leiristä.
"Minne asti me menemme?" kysyin Risasiiveltä, joka ilmeisesti oli partion johdossa.
"Palaneelle vuorivaahteralle", kolli ilmoitti. Matkamme sujui melko hiljaisissa merkeissä.
"Täällä ollaan", Risasiipi naukui, ja me hajaannuimme kukin omaan suuntaansa. Minä koetin onneani aivan vuorivaahteran juurakosta. Haistelin innoissani ilmaa, ja löysinkin hiiren tuoksun. Pieni, mutta pulskahko olento rapisteli kynsillään pähkinää. Hetken mietin, tarvitsisinko vaanimisasentoa laisinkaan, koska olin niin lähellä. Lopulta päätin laskeutua vaanimaan, koska siitä oli helpompi hypätä. Otin muutaman kevyen askelen, ja loikkasin. Sain hiiren hampaisiini, ja haistoin tuoreen riistan. Jätin riistani paikkaan, josta muistaisin ottaa sen mukaan. Jatkoin haistelua, ja riistan etsimistä. Hetken sain haistella, ennen kuin haistoin linnun. Näin linnun mustat sulat, ja tunnistin sen kottaraiseksi. Lintu nokki maata melko kaukana minusta. Laskeuduin vaistomaisesti vaanimisasentoon, ja hiippailin pikkuhiljaa lähemmäs kottaraista. Hetki hetkeltä, askel askeleelta pääsin yhä lähemmäs tuota mustaa lintua. Nyt! Nyt loikkaisin! Jännitin lihakseni loikkaan, ja hyppäsin kynnet ojossa kottaraisen kimppuun. Katselin kauhuissani ja pettyneenä, miten kottarainen lähti lentoon juuri ja juuri tassujeni alta. Sohaisin ilmaa etutassullani, ja osuin kottaraisen siiven kärkeen. Pettyneenä laskeuduin maahan, ja katselin kottaraisen lentävän pois. Eipä siinä auttanut muu, kuin etsiä uutta saalistettavaa. Kiersin yhä laajempaa aluetta, seuranani hiipuva toivo saaliin löytämisestä. Viimein haistoin jotain. Enkä ihan mitä tahansa, vaan myyrän. Lopultakin! Tätä saalista en aikoisi päästää menemään. Pidin katseeni tiukasti myyrässä hiipiessäni sitä kohti. Kun viimein loikkasin, ei myyrä tiennyt olemassaolostani.
"Sainpas!" mumisin suu täynnä myyrän turkkia.
"Sarasydän! Lähdetään!" Risasiipi kutsui jonkin matkan päästä. Nyökkäsin, ja hain hiireni Palaneen vuorivaahteran juurakolta.
"Mennään!" nau'uin iloisesti. Risasiipi meni taas edellä, ja matka sujui hyvin hiljaisissa merkeissä. Leiriin saapuessani vein ensin saaliini tuoresaaliskasaan. Katselin hieman leiriä, ja koetin keksiä tekemistä. Istahdin maahan, ja kiedoin häntäni tassujeni ympärille. Pian huomasi Häivetassun istuvan jonkin matkan päässä. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi jutellut Häivetassun kanssa. Muisti vielä, miten olin pentuna leikkinyt Häivetassun kanssa! Kävelin vanhan ystäväni luo.
"Hei Häivetassu! Mitä kuuluu?" aloitin keskustelun.
//Häive?
Häivetassu 18.5.2017
Katsoin Sarasydäntä iloisesti hymyillen. Naaras oli saanut soturinimensä jo hetki sitten, joka tuntui hieman epäreilulta. Mutta en välittänyt siitä vain olin, tai no ainakin yritin olla iloinen hänen puolestaan.
"Hyvää, entä sinulle?" hymyilin rohakisevasti. Naaras käänsi kauniin katseensa taas minuun.
"Uskoakseni hyvin, olimme juuri partiossa", Sarasydän naukui säteilevästi hymyillen. Nyökkäsin.
"Tahtoisitko tulla huomenna metsälle, tänään alkaa olla jo aika myöhä?" nau'uin ja katselin auringon oranssiksi värittämää taivasta. Vilkaisin Sarasydämeen. Tämän silmät tosiaankin olivat kauniit. Siirsin katseeni taas johonkin muualle ettei tuijottamiseni olisi epäilyttävää.
//Sara?
Sarasydän 18.5.2017
Katselin Häivetassua, ja panin merkille kollin itsevarman istuma-asennon.
"Tahtoisitko tulla huomenna metsälle, tänään alkaa olla jo aika myöhä?" Häivetassu naukui, katsellen auringonlaskua. Kolli siirsi vaaleankeltaisen katseensa minuun, ja katseli jotain, ehkäpä silmiäni.
"Voisin minä tulla", vastasin, ja hymyilin leveästi. Siirsin katseeni taivaanrantaan, joka hehkui nyt erilaisissa oranssin, keltaisen ja kullan sävyissä.
"Minä niin pidän auringonlaskuista!" huokaisin katsellessani upeaa näkyä. Puiden tummat siluetit piirtyivät sumeahkoina auringonlaskua vasten jossain kaukana.
"Pidätkö sinäkin niistä?" kysyin Häivetassulta, ja käänsin vihreän katseeni häneen.
//Häive?
Häivetassu 31.12.2017
Loikin metsässä nuoren oravan perässä. Orava oli nopeampi kuin minä sillä en ollut kovin nopea kissa.
"Saan sinut vielä!" huudahdin edessäni juoksevalle harmaaturkille. Loikkasin suuren loikan ja tömähdin maahan.
"Auts!" nau'uin, mutta nousin pian pystyyn.
"Sattuiko?" kuulin Kyyhkylennon huolestuneen nau'un.
"Ei!" nau'uin huolettomasti ja pinkaisin takaisin oravan perään. Nyt haistoin sen vain. En enään nähnyt oravan harmaata talviturkkia missään.
"Senkin!" ärjäisin turhautuneena.
"Hei, kaikkea ei tarvi ottaa noin tosissaan", Kyyhkylento selitti. Nyökkäsin soturille.
"Ensi kerralla olen tarkempi ja yritän loikata oikeaan aikaan", nau'uin tyytymättömänä.
Narsissitassu 3.5.2017
"Älä koskaan mene ukkospolulle, siellä on hirviöitä, jotka sövät kissoja", Valkosydän varoitti. Katsoin naarasta ihmeissäni.
*Kyllä minä nyt ukkospolulta poissa pysyä osaan! Ei hänen mitää pentujen satuja tarvitse kertoa!* Huomasin pian kuitenkin mitä Valkosydän oli tarkoittanut.
Näin miten hirviö juoksi aivan meidän ohitsemme. Se oli musta ja sen katva oli kovaa ja kiiltävää. Sen silmät olivat suuret ja leimusivat. Sen mustat tassut kuljettivat sitä kovaa vauhtia. Se mylvi hirveällä äänellä.
"Ny-nyt ymmärrän", sanoin hiekan säikähtäneenä. Lähdimme kulkemaan takaisin kohti leiriä. Laskeva aurinko loi varjoja metsään.
Leiriin saapuessani huokaisin helpotuksesta. Minun olisi kerrottava Orkideatassulle näkemästäni, mutta ei tänään. Hiivin oppilaiden pesään. Käperryin makuualusilleni. Uni pyyhkäisi ylitseni.
Näin kamalaa unta. Metsässä oli tulipalo. Kaikkialla oli kiiltäviä loimuava silmäisiä hirviöitä. Ne jahtasivat kissoja.
Heräsin aamulla auringon valon täplittäessä oppilaiden pesää. Nousin ylös ja aloin sukimaan turkkiani. Oppilaana oli sitten kivaa! Kävelin auringonpaisteisen leirin keskellä. Hain tuoresaaliskasasta hiiren. Syötyäni kuulin Valkosydämen äänen.
"Tule aamupartioon Narsissitassu!" Lähdin reippaasti jonon perään. Huomasin Häivetassun myös olevan partiossa.
"Tämä on niin jännää! Ensimmäinen partioni!" mau'uin innostuneena.
"Jaa... ei tämä nyt niin hienoa ole kun on käynyt partioissa niin monta kertaa", Häivetassu totesi.
"Minulle on!" jatkoin. En meinannut pysyä turkissani.
//Häive? Sry tönkkö loppu xc
Häivetassu 3.5.2017
Saavuimme partiosta takaisin leiriin. Tuntui kuin kaikki intoni olisi kadonnut yhtäkkiä.
"Sinun kanssasi oli kivaa", naukaisin Narsissitassulle. Tämä nyökkäsi.
"Niin sinunkin", tämä naukui. Nyt vasta huomasin kaikki kissat jotka näyttivät hyvästelevän Hunajaviistä.
"Miksi emosi lähtee?" naukaisin ja katsoin Narsissitassuun.
Tämä näytti hämmentyneeltä ja kirmasi emonsa luokse.
Minä lähdin kipittämään oman emoni ja Härmäpennun luokse. Huokaisin hieman ja katsoin emooni surkeana.
"Mikä sinulla on?" emoni naukui huolestuneena.
"Minusta tuntuu jotenkin innottomalta ja surulliselta koko ajan", nau'uin surkeasti.
//Hämy?
Hämylilja 4.5.2017
Katselin huvittuneena, kun Härmäpentu leikki sammalpallollaan. Muistelin, kuinka joskus pentuna itsekin rakastin leikkiä niillä. Huomasin, että Härmäpentu oli haahuillut sammalpallon perässä pesän suuaukolle. Pentu katseli hetken aukiolle ja käänsi sitten kirkkaanvihreän katseensa minua kohti.
"Emo! Enkö voisi mennä käymään ulkona?" Härmäpentu kysyi kimeällä pentuäänellään. Kurkustani kohosi kehräystä. Härmäpentu oli vasta pieni pentu, mutta mikseipä hän pääsisi käymään aukiolla, minun kanssani. Mieleeni palautui se, kun Häivetassu oli joskus pentuna karannut pentutarhasta ja päätynyt sitten Vaskitsatähden pesään.
"Voit, mutta sillä ehdolla, että tulen mukaan", mau'uin ja nousin seisomaan. Härmäpentu nyökkäsi ja käänsi katseensa takaisin aukiolle. Tassuttelin hänen viereensä ja käänsin katseeni Kanervakuuhun ja Pujosulkaan, jotka katselivat pentujensa leikkejä.
"Me käymme aukiolla", ilmoitin. Kanervakuun hoidettavaksi tulleet pennut, Koskipentu ja Luomapentu nousivat äkkiä ylös.
"Mekin tulemme!" Koskipentu huudahti. Kanervakuu pudisti päätään.
"Ette tule. Olette vielä liian pieniä", kuningatar maukui. "Ensi kerralla sitten." Pennut näyttivät pettyneiltä, mutta alkoivat sitten leikkiä sammalpalloilla. Pujahdin sitten pentutarhan suuaukosta aukiolle ja jäin odottamaan Härmäpentua, joka käveli hieman hitaammin ulos. Härmäpentu katseli silmät pyöreinä aukiota.
"Ompa se iso!" tyttäreni huudahti. Kehräsin ja katselin ympärilleni. Oli juuri aurinkohuippu ja klaanitoverit olivat kerääntyneet ruokailemaan, vaihtamaan kieliä ja valmistautumaan partioihin. Huomasin Tuikesilmän menevän aurinkohuipun partioon Ikituulen ja Tihkuturkin kanssa. Tajusin, ettei Härmäpentu ollut nähnyt Tihkuturkkia, koska hän ei ollut käynyt pentutarhalla kertaakaan katsomassa uutta siskoaan.
"Katso, isä on menossa aurinkohuipun partioon. Tiesitkö, että tuo pilkullinen kolli on toinen veljistäsi?" kysyin. Härmäpentu kiinnitti katseensa lähtevään partioon.
"Isäsi on yksi Varjoklaanin parhaimmista sotureista", selitin ja huomasin sivusilmällä mustan hahmon, joka tuli minua kohti. Käänsin katseeni hahmoon ja tajusin sen olevan Häivetassu. Poikani huokaisi ja katsoi minua surkeana.
"Mikä sinulla on?" kysyin hieman huolestuneena.
"Minusta tuntuu jotenkin innottomalta ja surulliselta koko ajan", Häivetassu naukui surkeana. Katsoin poikaani huolestuneena. Mikä Häivetassulla oli?
"Eikö sinulla ole ystäviä?" kysyin ja yritin jotenkin selvitellä, mikä Häivetassua vaivasi.
//Häive? Härmä?
Häivetassu 8.5.2017
Avasin silmäni hitaasti. Valkea valo paistoi suoraan silmiini. Ravistin päätäni ja pian erotin oppilaisen pesän lehti katon. Nousin ylös, venyttelin ja nuolaisin sojottavat karvani sileäksi. Lähdin hitain ja väsynein askelin ulos pesästä suoraan kohti emoani. Pian emoni paras ystävä Kyyhkylento saapui paikalle tuntemattoman kissan kanssa. En viitsinyt mennä häiritsemään. Haukottelin. Lähdin vaistomaisesti kulkemaan kohti uloskäyntiä. Astuin ulos ja raikas ilma pölläytti turkkiani. Haistoin jotain. Jotain tuttua ja turvallista, isäni hajuvanan. Ja myös Tihkuturkin, ehkä he olivat menneet sopimaan välejänsä. Lähdin loikkimaan syvemmälle metsään.
"Tuikesilmä taistelee yksin kettua vastaan!" joku rääkäisi. Pian tunsin äänen, se oli Tihkuturkki. Pinkaisin ääntä kohti ja pian näin Tihkuturkin vauhkoontuneen ilmeen.
"Mennään apuun!" nau'uin hädissäni ja pinkaisin kohti Tuikesilmän tuoksua. Pian saavuin aukiolle. Näin jotain sydäntä riipaisevaa. Isäni ruumiin. Elottoman ruumiin.
"Ei", henkäisin. Tihkuturkki saapui viereeni mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Juoksin isäni ruumiin luokse ja haistelin tätä etsien elonmerkkejä. En löytänyt niitä, mutta jotain muuta löysin. Tihkuturkin karvaa, enkä haistanut kettua lainkaan.
"Tihkuturkki", nau'uin. Kolli käänsi sähkönsiniset silmänsä minuun.
"Sinä teit tämän", kuiskasin. Tihkuturkin kasvoille levisi tyytyväinen ilme.
"Pidät sitten kuonosi ummessa", tämä naukui kylmästi. Tunsin pelon väristykset selkäpiissäni.
"Minun on kerrottava", naukaisin ja pinkaisin juoksuun.
"Sinähän et lähde minnekkään", veljeni naukui ja asettui eteeni. Jalkani alkoivat tutista. Olin tehnyt elämäni pahimman virheen.
//Tihku?
Tihkuturkki 8.5.2017
Juoksin Häivetassun eteen.
"Sinä et lähde minnekään!" sähisin. Erotin ilmassa Häivetassun pelkotuoksun ja tunsin olevani hyvilläni.
"Et kerro kellekään tai murhaan sinutkin!" sähisin. Häivetassun selkäkarvat alkoivat sojottamaan, mutta tiesin hänen pelkäävän. Valmistauduin loikkaamaan veljeni niskaan tai kaulaan, että voisin pahoinpidellä häntä rajusti. Häivetassukin valmistautui väistämään minua, mutta huomioin sen. Katsoin veljeni vaaleankeltaisia silmiä. En pystynyt päättelemään mitään Häivetassun ilmeestä. Samassa kiristin lihakseni ja loikkasin Häivetassun niskaan. Puraisin tätä niskaan ja kuulin hänen kiljaisevan kivusta.
//Häive? Sry tönkkö..
Häivetassu 1.5.2017
"Orkideatassu! Narsissitassu!" onnittelin uusia oppilaita. Loikin Narsissitassun luokse.
"Onnea!" naukaisin.
"Kiitos", tämä naukaisi. Katsoin Narsissitassun silmiin anelevasti.
"Tahtoisitko tulla metsälle kanssani?" nau'uin. Hynyilin hieman. Naaras näytti miettivän asiaa.
"Tulethan?" hymyilin. Uusi oppilas katsoi minuun miettien.
"Minun varmaan pitäisi mennä mestarini kanssa...", tämä naukui.
"Mutta voisin kysyä häneltä, että saisitko tulla?" naukaisin ja istahdin maahan. Käärin häntäni etutassujeni ympärille.
"Voisin opettaa sinua metsästämään", nau'uin anelevasti.
//Narsissi?
Narsissitassu 1.5.2017
Katsoin Häivetassua.
"Hyvä on menen kysymään Valkosydämeltä", vastasin ystävällisesti. Lähdin etsimään Valkosydäntä joka oli juuri ehtinyt kadota. Löysin Valkosydämen juttelemasta Tummamielen kanssa.
"Valkosydän! Voinko mennä Häivetassun kanssa metsälle? Hän opettaisi minua metsästämään!" hihkuin innokkaasti.
"Hmm... no kaipa sinä voit kunhan ette joudu hankaluuksiin", Valkosydän lupasi. Ryntäsin saman tien Häivetassun luokse.
"Voimme mennä!" sanoin innoissani.
"Kivaa!" kolli totesi. Lähdimme ulos leiristä. Leirin ulkopuolelle oli paljon pitkiä korkeita puita.
"Ovatko nuo Mäntyjä?" kysyin Häivetassulta.
"Niitähän juuri", kolli sanoi. Katselin ympärilleni. Joka puolella oli niin avaraa. Joka puolella tuoksui metsä.
"Tämä on ensimmäinen kerta kun olen leirin ulkopuolella", sanoin silmät loistaen.
"Tiedän tunteen. Muistan kun olin ekaa kertaa leirin ulkopuolella, miten isolta Varjoklaanin reviiri silloin tuntui", Häivetassu vastasi haikeana. Olimme hiljaa ja kävelimme eteenpäin.
"Täältä päin pitäisi löytyä riistaa", kolli johdatti minut pienen pensaikon lähelle.
"Mitä minun tulee tehdä?" kysyin.
"Katso näin. Laskeudu vatsellesi ja pidä häntä ylhäällä jotta se ei osu mihinkään ja aiheuta ääntä", kolli ohjeisti. Tein niin kuin kolli oli näyttänyt. Huomasin hiireen lähellä. Odotin että se tulisi lähemmäs. Se kipitii suoraan minua kohti. Suljin silmäni ja läimäisin tassuni maahan.
"Hiirenpapanat!" kirosin. Häivetassu katsoi minua huvittuneena.
"Ei noin. Sinun on katsottava mihin käpäläsi laitat", Häivetassu nauroi.
"Äh tämä ei taida olla oikein minun juttuni", sanoin hiukan alakuloisena.
"Kyllä sinä vielä opit", Häivetassu sanoi iloisena.
//Häive
Häivetassu 1.5.2017
Katsoin Narsissitassua hymyillen.
"Pitäisikö meidän mennä takaisin leiriin?" naukaisin.
"Joo mennään vaan", Narsissitassu naukaisi.
Lähdimme tassuttamaan yhdessä kohti leiriä.
"Minusta meillä oli tosi kivaa!" naukaisin. Narsissitassu nyökkäsi.
"Niin minustakin", tämä naukaisi. Astuimme sisään leiriin ja Narsissitassu pinkaisi kohti Orkideatassua.
"Heippa Narsissitassu!" huudahdin vielä naaraan perään. Astelin riistakasan luokse ja valikoin itselleni pienen hiiren. Haukkaisn palan lämpimästä hiirestä.
"Mmm", naukaisin itsekseni.
//Joku?
Narsissitassu 1.5.2017
Sanoin heipat Häivetassulle ja pinkaisin Orkideatassun luokse. Lähdimme oppilaiden pesään kertomaan ensimmäisen päivän kuulumisia.
"Minä kävin saalistamassa Häivetassun kanssa. Hän opetti minua mutta en oikein onnistunut siinä", sanoin hiukan surullisesti.
"Me taas kävimme kiertämässä reviiriä. Ukkospolku on ihan valtavan iso", Orkideatassu maukui silmät pyöreinä.
"Minäkin haluaisin nähdä sen", sanoin innokkaasti.
"Hmm... ehkä huomenna mennään tutkimaan. Nyt on jo myöhä", Orkideatassu totesi. Lähdin ulos pesästä. Oli tosiaan jo melko myöhä. Aurinko oli laskemassa. Ensimmäinen yö oppilaana! Huomasin Häivetassun istumassa yksin tuoresaaliskasan vieressä.
"Kiitos siitä tämänpäiväisestä", mau'uin lämpimästi.
"Ei mitään. Oli kivaa saalistaa", Häivetassu vastasi.
"Ei se mitään saalistamista ollut, ainakaa minun osaltani", sanoin hilpeänä.
"Kyllä sinä opit", kolli sanoi.
"Sinä olet ensimmäinen ystäväni lukuun ottamatta Orkideatassua", nau'uin iloisesti.
//Häive?
Häivetassu 2.5.2017
Hymyilin naaraalle iloisesti.
"Ei minullakaan ole paljon ystäviä", naukaisin.
"No nyt me sentään ollaan kavereita", Narsissitassu naukui.
Nyökkäsin.
"Nyt menen kyllä pehkuihin", naukaisin hyvästelevään sävyyn naaraalle. Lähdin tassuttamaan kohti oppilaiden pesää.
"Heippa", Narsissitassu naukui perääni.
Asetuin makuulle pesään. Uni ei meinannut tulla. *Enhän ollut liian tyly Narsissitassulle kun lähdin vain äkkiä?*
Työnsin ajatukseni syrjään ja annoin unen tulla.
"Hyvää yötä Varjoklaani", naukaisin ja tuudituin uneen.
Lähdetassu 11.4.2017
// JATKOO HÄMYLILJALLE //
Emoni Hämylilja jolkotti minun ja Häivetassun luokse.
"Minulla on teille asiaa", hän sanoi.
"No?" kysyin.
"Kerro pois", Häivetassu pyysi.
"Minä olen tiineenä. Te saatte sisaruksia", emoni kertoi. Suuni loksahti auki. Minusta tulisi isosisko ja Häivetassusta ja Tihkuturkista isoveljiä?
"Onnea emo", onnittelin.
"Niin onnea", Häivetassu lisäsi. Pian huomasin kokoontumisen lähtijät.
"Eikö teidänkin pitäisi tulla?" Tihkuturkki kysyi.
"Ainiin jo. Minä, Häivetassu ja Lähdetassu olemme menossa sinne", emoni sanoi.
Kävelin muiden lähtijöiden kanssa kohti Nelipuita. Tämä oli ensimmäinen kokoontuminen ja oli kivaa, kun emo sekä veljeni olivat mukana. Harmikseni Lehmustassu ja isä eivät olleet päässeet mukaan, mutta en antaisi sen häiritä ensimmäistä kokoontumistani. Sentään Lehmustassun veli Sienitassu oli päässyt mukaan ja hän pääsisi joka kokoontumiseen, koska hän oli parantajaoppilas. Saavuimme Nelipuille viimeinkin. Katselin ihmeissäni ympärilleni. Tämähän on iso paikka. Huomasin pian valkean kollin mustilla laikuilla.
"Hei. Kuka sinä olet?" kolli kysyi.
"Lähdetassu, Varjoklaanin soturioppilas", vastasin varovasti.
"Hei Lähdetassu. Minä olen Simpukkatassu. Olen parantajaoppilas, kuten Sienitassukin", Simpukkatassuksi esitellyt kolli kertoi.
"Minkä klaanin jäsen olet?" kysyin.
"Tuuliklaanin", kolli vastasi.
"Tulehan jo Lähdetassu", kuului emoni pyyntö.
// Jatkan ite Simpukal. Hämykin voi halutessaan jatkaa. //
Lähdetassu 16.4.2017
Lehmustassu, Sienitassun veli ja minun ihastukseni oli poissa. Miksi hänen piti kuolla ja jättää minut? Jos koko tautia ei olisi tullut, hän olisi yhä elossa, mutta Lehmustassu ei ollut ensimmäinen, joka kuoli. Myös Pujosulan ja mestarini Tammikynnen poika Kaihopentu oli kuollut samoin Kaamostassu. Huomasin pian isäni Tuikesilmän juoksevan minun luokseni.
"Mikä sinulla on?" kysyin hämmentyneenä.
"Emosi Hämylilja synnytti. Sinä sait siskon", isäni kertoi onnellisena.
"Sehän on hienoa. Voinko mennä katsomaan hätä?" kysyin.
"Voit toki", Tuikesilmä vastasi. Juoksin oikopäätä pentutarhalle. Pujosulka nukkui Sirpalepennun kanssa ja sitten huomasin emoni mustan turkin vierellä vaalean hopeanharmaan pennun tummilla raidoilla.
"Isä kertoi, että sain siskon", totesin.
"Niin saitkin", emoni sanoi ja samalla siskoni vinkaisi. Emoni rauhoitteli häntä.
"Onko hänellä jo nimi?" kysyin.
"On. Härmäpentu", emoni vastasi.
"Kaunis nimi", totesin. Samassa huomasin kuinka Häivetassu suorastaan syöksyi vierelleni.
"Huomaatko kuinka kaunis hän on?" kysyin.
"Huomaan. Meitä on siunattu", veljeni totesi.
// Hämy?
Hämylilja 18.4.2017
Katselin onnellisena Härmäpentua, joka oli nukahtanut viereeni. Häivetassu ja Lähdetassu olivat tulleet katsomaan uutta sisartaan. En yhtään ihmetellyt, vaikka Tihkuturkki ei tulisi. Hän oli nyt varmasti Minttutassun seurassa. Nuolaisin Härmäpennun hopeanharmaata turkkia. Pentuni oli kaunis, siitä ei ollut epäilystäkään.
"Hei, voidaanko me tulla jo leikkimään Härmäpennun kanssa?!" kuulin Sirpalepennun huudahtavan. Vilkaisin kilpikonnakuvioista kollia.
"Valitettavasti ette. Härmäpentu on vasta liian pieni", selitin ja vilkaisin pentutarhan nurkalla loikoilevaa Pujosulkaa. Kuningatar hymyili minulle.
"Odotan innolla, että Härmäpentu pääsee oppilaaksi", kuulin Lähdetassun kehräävän. Käänsin katseeni Lähdetassuun ja kurkustani kohosi kehräystä. Tunsin Härmäpennun liikehtivän ja se taisi herätä.
//Härmä? Lähde? Häive? c:
Kyyhkylento 30.4.2017
Lähdin astelemaan ulos leiristä. Tunsin kuinka aurinko porotti turkillani. Oli ihanaa olla ulkona. Pinkaisin juoksuun. Tuntui kuin tuuli olisi lennättänyt minua eteen päin. Pysähdyin hengästyneenä.
"Voi että rakastan hiirenkorvaa!" huokaisin ja katselin ympärilläni olevia maisemia ihastellen. Okaliekinkin pitäisi olla täällä. Pian näin jonkin punaisen hieman maan pinnan yläpuolella. *Mikä tuo on?* Kipitin pyöreähkön esineen luokse ja katsoin sitä huvittuneena.
"Olet varmastikkin jonkinlainen kaksijalkojen esine", hymähdin itsekseni punaiselle esineelle. Hypin ja yritin saada esineen kiinni, mutta se nousi koko ajan vain ylös päin ja ylös päin. Tuo olisi ollut hyvä lelu pennuille. Lähdin takaisin leiriin päin. Vastaani tuli pieni Häivetassu.
"Tervehdys", hymähdin. Häivetassu nyökkäsi.
//Joku?
Häivetassu 30.4.2017
Tassuttelin Kyyhkylennon ohi nyökäten. Olin ollut viimeaikoina hieman väsynyt. Lähdin kipittämään ulos. Nenääni pisti tuoreen hiiren haju. Lähdin vaeltamaan kohti hiiren hajua.
"Kyllä minä sinut vielä nappaan", tuhahdin ja laskeuduin vaanimis asentoon. Loikkasin ja rusensin hiiren tassuihini. Puraisin hiiren niskat poikki ja ihan ajattelematta aloin syödä pala palalta hiirtä. Sitten nielaisin viimeisen palan. *Mitä minä juuri tein? Rikoin soturilakia!* Runsin pakokauhun valtaavan minut. Emoni varmasti suuttuisi. Hautasin hiiren rippeet ja lähdin takaisin leiriin. Tunsin syyllisyyden kaivavan sisälmyksiäni. Huokasin. Juoksin emoni luokse pentutarhalle.
Näin emoni harmaan hahmon.
"Minä rikoin soturilakia vahingossa! Söin ennen klaanin vanhimpia ja kuningattaria!" nyyhkytin.
"Voi ei se ole niin paha asia näin hiirenkorvan aikaan", emoni rauhoitteli.
"Oikeasti?" hymähdin. Emoni nyökkäsi.
//Hämy?
Murattilehti 3.4.2017
Tökin Häivetassua hereille. Oppilaani oli sotureiden pesän läheisessä pensaassa. Olin huomannut hänet, kun jokin liikahti pusikossa. Eikai Häivetassu vakoillut minua? Karistin heti sen ajatuksen mielestäni. Ei Häivetassu ollut sellainen. Häivetassu ei liikahtanutkaan.
"Häivetassu!" huudahdin. Eikai hän ollut sairastunut samaan sairauteen, mihin monet klaanitoverit olivat sairastuneet? Samassa Häivetassu alkoi hieman liikehtiä.
"Häivetassu, kuuletko minua?" kysyin. Ei kuulunut vastausta. Yhtäkkiä oppilaani avasi vaaleankeltaiset silmänsä.
"Oletko kunnossa?" kysyin huolestuneesti. Häivetassu katsoi minua hetken, kunnes avasi suunsa: "Olen ihan kunnossa." Katsoin oppilastani epäilevästi. Ei tuollainen kyllä ollut ihan normaalia. Mutta kyllä varmasti Häivetassu tietäisi itse, mikä häntä vaivasi.
"Pitääkö sinun käydä Hunajaviiksen luona?" kysyin.
"Ei tarvitse. Olen ihan kunnossa", Häivetassu sanoi ja nousi seisomaan turkkiaan ravistellen.
Istuin pentutarhan edustalla Pujosulan ja Kanervakuun kanssa. Olin muuttanut pari päivää sitten pentutarhaan, koska vatsani oli pyöristynyt jo aika paljon. Katseliin pentujen leikkejä, kunnes hirveä kipuaalto lävisti minut. Lysähdin maahan kirkaisten ja suljin silmäni. Kuulin, kuinka pennut alkoivat vikistä ihmeissään ja Pujosulka rauhoitteli heitä.
"Minä haen Hunajaviiksen ja Sienitassun", kuulin Kanervakuun sanovan rauhallisesti. Tuntui siltä, että joka paikka kehostani oli kipeä ja kiljuin kivusta. Tunsin, kuinka joku alkoi raahaamaan minua pentutarhan sisälle. Ähkäisin taas kivusta. Miten selviäisin tästä?! Kohta kuulin askealia takanani ja arvelin Hunajaviiksen tulevan. Avasin hieman silmiäni ja huomasin Sienitassun ja Hunajaviiksen. Eikö Naavakoita haettu?
"Ota tämä", Sienitassu laittoi viereeni kepin, jotta voisin purra sitä silloin, kun tulisi paha supistus. Samassa suuri kipuaalto lävisti minut. Kiljaisin kivusta ja purin viereeni laitettua keppiä. Tuntui siltä, kuin kipuaalto olisi kestänyt vaikka kuinka kauan ja erotin Hunajaviiken ja Sienitassun huolestuneita maukauksia. Oliko minun pentuni turvassa? En kuitenkaan kuullut mitään, sillä minuun otti niin kovaa kipeää. Kipuaalto tuntui kestävän vaikka kuinka kauan ja se ei tuntunut loppuvan.
Synnytys oli kestänyt kauan, eikä pentuni ollut tullut vieläkään maailmaan. Sitten yhtäkkiä kipuaalto hellitti ja huokaisin helpotuksesta. Avasin silmäni ja näin Hunajaviiksen ja Sienitassun huolestuneet ilmeet. Oliko tapahtunut jotain ikävää?
"Murattilehti. Ainut pentusi on kuollut synnytyksessä", Hunajaviiksi maukui ja ojensi viereeni tummanruskean pennun. Pennulla oli turkissaan oransseja täpliä. Kuollut? Oliko minun pentuni kuollut?! Nuolaisin pienen pentuni turkkia. Se oli veltto ja kylmä.
"Eii!" huusin ja yritin tökkiä pentuani hereille. Tiesin silti, että se oli turhaa. "Tähtiklaani, miksi sinä teit minulle näin?!" huusin kyyneleet silmissä.
//Häive?
Häivetassu 3.4.2017
Murattilehti oli juuri raahattu pentutarhaan kun synnytys alkoi. Odotin hermostuksissani pentutarhan ulkopuolella. Missä Naavakoi on? Eikö hän tule tervehtimään pentujaan? Pian parantajat astelivat ulos surkean näköisinä. *Onko jotain sattunut Murattilehdelle?* Juoksin pentutarhalle ja näin itkevän kuningattaren.
"Mikä on Murattilehti? Sattuuko johonkin?" naukaisin huolehtivaisesti. *Vaikka hän ei pitäisi minusta, minä pidän huolta hänestä!* Mestarini pudisti päätään.
"Hän on kuollut", naaras purskahti itkuun. Katsoin ruskeaa naarasta myötätuntoisesti. Nuolaisin tämän korvaa.
"Hänellä on kaikki varmasti hyvin Tähtiklaanissa. Lehtotassu pitää hänestä hyvää huolta", naukaisin lohduttavasti.
"Hänen ei olisi pitänyt kuolla vielä", Murattilehti inahti. Pudistin päätäni.
"Ei niin", naukaisin surullisena.
"Missä Naavakoi on?" naukaisin kääntäen katseeni naaraan ilmeettömiin silmiin. Puskin hieman tämän päätä.
//Muratti?
Murattilehti 3.4.2017
"En tiedä", murahdin. Tuntui siltä, kuin koko maailma olisi kaatunut päälleni. Kaikki oli nyt ihan hirveää. Eikä edes Naavakoi tullut katsomaan minua! Ei hän varmastikaan edes välittänyt minusta tai pennustaan. Kyyneleet pursuivat silmistäni. Nuolaisin kuolleen pentuni päälakea. Samassa Hunajaviiksi tassutteli pentutarhaan.
"Me menemme hautaamaan hänet", parantaja maukui. Nuolaisin vielä pennun päätä.
"Hyvästi sitten, pikkuinen", sanoin ja purskahdin taas itkuun. Koko elämäni oli ihan hirveää! Hunajaviiksi otti pennun suuhunsa ja lähti aukiolle. Tunsin, kuinka joku puski hieman päätäni ja huomasin Häivetassun. Oloni hieman helpottui, kun sentään joku lohdutti. Minua otti tässä nyt eniten päähän Naavakoi. Ei minua kiinnostaisi, vaikka jättäisinkin hänet!
//Häive?
Häivetassu 6.4.2017
Murattilehden pentu oli haudattu pari päivää sitten ja nyt hän valesi Tähtiklaanin teillä. Huokaisin hieman surkeana. Olihan se surullista. Murattilehti oli vieläkin hieman maassa ja häntä suututti kun Naavakoi oli jättänyt hänet yksin synnyttämään heidän pentuaan. Huomasin ruskean naaraan pää ruipuksisaa soturien pesän edustalla. Tassutin tämän luokse.
"Hei", naukaisin hymähtäen. Naaras nyökkäsi tervehdykseksi.
"Sinua harmittaa vieläkin?" naukaisin myötätuntoisesti.
Murattilehti nyökkäsi.
"En ymmärrä miten hän jätti minut näin!" Murattilehti nyyhkäisi. Pian huomasin Naavakoin astelevan meidän luoksemme.
"Hei Murattilehti", Naavakoi naukaisi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
//Muratti?
Hämylilja 10.4.2017
Loikoilin sotureiden pesän edustalla Kyyhkylennon kanssa. Hänenkin pentunsa olivat jo päässeet oppilaiksi. Tosin, Minttutassu oli sanonut, ettei Kyyhkylento ollut hänen emonsa. En tiennyt, oliko Kyyhkylento saanut jo anteeksi tai jotain, koska hän ei ollut puhunut siitä pitkään aikaan. Sitten tunsin kuplintaa vatsassani. Se tuntui samalta, kun silloin, kun odotin Lähdetassua, Häivetassua ja Tihkuturkkia. Saisinko minä uuden pentueen..? Vilkaisin hieman hermostuneesti Kyyhkylentoa.
"Käyn nopeasti Hunajaviiksen ja Sienitassun luona", selitin ja lähdin jolkottamaan kohti parantajan pesää. Pujahdin kahden kiven välistä sinne. Oli aika hämärää, kesti hetken, kunnes erotin Hunajaviiksen ja Sienitassun hahmot, jotka lajittelivat yrttejä pesän nurkassa. Hunajaviiksi kääntyi katsomaan, kuka tuli.
"Ai, hei Hämylilja. Mitä asiaa?" parantaja kysyi. Istahduin.
"Tunnen taas sitä kuplintaa vatsassani. Odotanko minä pentuja?" kysyin. Hunajaviiksi katsoi minua hetken ja avasi suunsa:
"Mene selällesi, niin katson", hän käski. Nyökkäsin ja selälleni. Hunajaviiksi paineli hetken vatsaani. Sitten hän käski minun nousta.
"Odotat sinä. Mutta varmasti vain yhtä tai kahta, en osaa sanoa", Hunajaviiksi selitti. Nyökkäsin vilkaisten vatsaani. Minun pitäisi mennä kertomaan Tuikesilmälle ja tietysti muille pennuilleni. Uskoisin, että ainakin Lähdetassu olisi iloinen, että saisi sisaria.
"No, menen tästä nyt kertomaan Tuikesilmälle, sekä pennuille", kehräsin ja pujahdin ulos pesästä. Aukiolla ei ollut enää paljoa kissoja, sillä aurinkohuippu oli jo mennyt. Kyyhkylentokin oli kadonnut jonnekin. Aikoisin kertoa ensin Tuikesilmälle, joka istui Tummasielun ja Ikituulen seurassa tuoresaaliskasan lähellä. Jolkotin kumppanini luo.
"Minulla on sinulle asiaa", kehräsin. Tuikesilmä katsoi minua kysyvästi, mutta perääntyi hieman Ikituulesta ja Tummasielusta. Kun olimme hyvän matkan päässä muista, kerroin Tuikesilmälle, että odotin pentuja. Tuikesilmän kasvot menivät hymyyn.
"Sepä mukavaa. Lähdetassu, Häivetassu ja Tihkuturkki saavat sisaria", hän kehräsin ja puski päätäni. Huomasin Häivetassun ja Lähdetassun oppilaiden pesän edustalla. Jolkotin heidän luokseen.
//Häive? Lähde?
Murattilehti 19.3.2017
"Mutta voisin vaikka käydä tässä lähiaikoina. Mutta tänään en varmastikaan voi, sillä he varmasti jo nukkuvat", mau'uin. Häivetassu nyökkäsi. Leiri, jota ympäröi karhunvatukkapensaat, alkoi jo näkyä. Oli jo alkanut hämärtämään ja minun piti siristää silmiä, että erotin missä piikkipensastunneli oli. Pujahdimme sieltä aukiolle. Erotin aukiolla klaanitovereiden kiiluvia silmäpareja. Käänsin katseeni Häivetassuun, joka oli takanani.
"Voit mennä nyt nukkumaan. Huomenna on taas varhainen herätys", mau'uin. Häivetassu nyökkäsi ja lähti tallustamaan kohti oppilaiden pesää. Tunsin, kuinka nälkä kurni vatsassani, mutta en jaksant mennä enää syömään, koska olin niin väsynyt. Lähdin tassuttamaan kohti sotureiden pesää. Pujahdin saniaisten läpi sinne ja pujottelin nukkuvien klaanitovereiden välistä omalle makuualuselleni, joka sijaitsi pesän nurkassa. Se ei ollut mikään paras paikka, mutta onneksi turkkini oli melko pitkä, ettei olisi niin kylmä. Käperryin makuupaikalleni ja vajosin uneen.
Heräsin taas melko aikaisin, tällä kertaa aamupartio oli silti lähtenyt. Haukottelin makeasti ja venyttelin jäseniäni. Sitten nousin istumaan ja aloin sukimaan takkuuntunutta turkkiani. Heikko auringonvalo siivilöityi sotureiden pesän oksakatosta sisään. Kun olin sukinut turkkini, pujahdin aukiolle. Minulla oli niin hirveän nälkä, mutta en saisi varmastikaan vielä syödä. Ensin pitäisi saalistaa klaanille. Yritin olla välittämättä nälästä ja istahdin keskelle aukiota. Odottaisin taas hetken, ennen kuin menisin herättämään Häivetassun. Kuulin pentutarhan suunnalta askelia ja hopeanharmaa pää tuli näkyviin. Pujosulka! Jolkotin sisareni luo.
"Huomenta", tervehdin. Pujosulan hopeanharmaille kasvoille levisi ilahtunut hymy.
"Huomenta. Mitä sinulle kuuluu? Onko kivaa, kun sinulla on oppilas?" sisareni kysyi.
"Hyvää minulle kuuluu. Ja on se todella mukavaa", selitin. Pujosulka hymyili. Sitten muistin, mitä Pujosulan jaloille oli tapahtunut. Sisareni jalat olivat halvaantuneet, sillä käärme oli purrut häntä. Onneksi hän ei ollut kuollut; en haluaisi menettää toista siskoani. Pentutarhalta alkoi kuulumaan pientä vikinää.
"Minun pitää nyt mennä", Pujosulka maukui. "Tulethan katsomaan joskus Sirpalepentua ja Kaihopentua?" hän jatkoi.
"Tottakai tulen. Sitten vain, kun on aikaa", mau'uin. Pujosulka pujahti takaisin pentutarhaan. Käänsin katseeni aukion keskustaan. Klaanitovereia oli alkanut tulla jo pesistään. Menisin nyt herättämään Häivetassun.
//Häive?c:
Häivetassu 22.3.2017
Tassuttelimme kohti palanutta vuorivaahteraa. Murattilehti pinkaisi juoksuun ja minä pinkaisin tämä perään. Juoksin niin lujaa, että luulin jalkojeni repeävän, mutta jatkoin vain. Pian mestarini pysähtyi yllättäen. Hidastin vauhtia ja tunsin kuinka hengästynyt olin.
"Hyvin juostu", mestarini kehui. Nyökkäsin kiitokseksi.
"Nyt yritä metsästää jotain, minä menen tuonne ja mene sinä tuonne. Kun olet saanut yhden saaliin palaa takaisin", Murattilehti selitti. Nyökkäsin ja lähdin tassuttamaan Murattilehden osoittamaan suuntaan. Olin kävellyt jo pitkän matkaa ja olin juuri kääntymässä takaisin, kun haistoin riistaa. *Kani? Mitä se tällä tekee?* Lähdin vaahimaan kohti kanin tuoksua. Pian näin valkean turkin. *Hahaa. Se ei huomaa mitään. Toivottavasti Murattilehti on ylpeä!* Tunsin lämpimän tunteen ajatellessani naarasta, mutta se tukahtui muistaessani Naavakoin. Karistin ajatukset mielestäni ha keskityin kaniin. Pian olisi loikan aika. Jännitin lihakseni hyppyyn ja pian kynsin kanin vaaleaa turkkia. Puraisin siistin tappopureman ja nostin vetelän kanin ilmaan. Kiiruhdin palaneen vuorivaahteran luo ja istahdin puun juurelle. Pian näin ihastuttavan naaraan juoksevan tänne päin. *Murattilehti tulee!* Kurkustani kantautui pieni kehräys.
//Muratti?
Lähdetassu 23.3.2017
Pudotin päästäisen tuoresaaliskasaan. Olin juuri ollut metsästämässä Tammikynnen, Häivetassun ja hänen mestarinsa Murattilehden kanssa.
"Tulipas mukavasti saalista", totesin.
"Niin", Häivetassu vastasi. Pian huomasin Vaskitsatähden hyppäävän Suurkivelle ja ulvaisevan kutsuhuudon. Juoksin heti emoni Hämyliljan sekä isäni Tuikesilmän luokse. Huomasin pian kuinka Loistelinnun poika Lehmustassu, joka oli eilen nimitetty oppilaaksi tuli viereeni. Lehmustassun veljestä Sienitassusta oli tullut Hunajaviiksen oppilas.
"Varjoklaanin kissat. On aika tullut nimittää uusi soturi. Tihkutassu astuisitko eteen?" päällikkö pyysi. Katsoin kuinka veljeni astui eteen.
"Minä, Vaskitsatähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Tihkutassu lupaatko noudattaa soturilakia ja puolustaa tätä klaania jopa henkesi uhalla?" Vaskitsatähti kysyi.
"Lupaan", Tihkutassu vastasi.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tihkutassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Tihkuturkkina. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja uskollisuuttasi ja hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", päällikkö julisti.
"Tihkuturkki! Tihkuturkki!" klaani hurrasi.
"Onnea Tihkuturkki", onnittelin veljeäni, vaikka olinkin kateellinen, että en päässyt soturiksi itse vielä.
"Kiitos", veljeni kiitti outo ilme kasvoillaan. Jäin katselemaan hetken aikaa veljeäni, kunnes kuulin Häivetassn kuiskaavan:
"Älä huolehdi sisko. Olenhan minäkin yhä oppilas."
//Häive?
Häivetassu 25.3.2017
Istuskelin oppilaiden pesän edustalla. *Mitä tekisin?* Tassuttelin pientä ympyrää ja tunsin oloni tarpeettomaksi. *Pitäisikö minun tehdä jotain klaanin hyväksi?* Pian huomasin emoni juttelemassa ystävänsä Kyyhkylennon kanssa. Kipitin heidän luokseen.
"Hei Häivetassu!" emoni tervehti.
"Hei", naukaisin hymyillen. Katsahdin harmaa raidalliseen naaraaseen, joka söi tumman vihreää sammakkoa.
Tämä nyökkäsi minulle tervehdyksen.
"Emo? Mitä voisin tehdä klaanin hyväksi? Minulla ei ole tekemistä", naukaisin katsoen emoni suuriin silmiin. Tämä katsoi minua huvittuneena.
"Voisit vaikka mennä välillä etsimään ystäviä", tämä naukui.
"Joo", miukaisin. Lähdin tassuttaman takaisin aukiolle. *En minä tiedä miten saisin ystäviä* Pian huomasin Sienitassun, joka hyvästeli sisartansa, joka lähti partioon. Katsoin hieman arasti nuorta vaalean ruskeaa kollia kohti. Liikahdin yhden askeleen tätä kohti. Joka askeleella minua jännitti enemmän ja enemmän. En ollut koskaan jutellut Sienitassulle. Huomasin olevani jo hännänmitan päässä oppilaasta.
"Hei", tervehdin arasti, katsoen tassuihini. Vilkaisin vaalean ruskeaan kolliin, joka ei näyttänytkään yhtään pelottavalta. Enemmänkin ystävälliseltä.
//Sieni?
Häivetassu 3.4.2017
Istuin kannolla sukien turkkiani. Äskön mestarini oli astellut sisään parantajan pesään ja huoli kupli sisälläni. *Mitä jos hänellä on sama tauti kuin Vaskitsatähdellä, Kaamostassulla ja Kaihopennulla* Nuori Kaihopentu oli kuollut hetki sitten tuntemattomaan tautiin mihin klaani sairastui vähitellen. Katseeni kiinnittyi siihen kun Murattilehti asteli ulos Hunajaviiksen pesästä. Livahdin erään puskan taakse, jotta olisin mahdollisimman lähellä mestariani ja tämän kumppania. Murattilehti istahti tämän eteen iloisen näköisenä.
"Arvaa mitä! Odotan pentua!", Murattilehti iloitsi. Sydämeni hyppäsi kurkuun tuntui kuin kaikki olisi pimentynyt. Haukoin henkeäni ja lysähdin maahan makaamaan. Happi ei kulkenut. Oli tapahtunut jotain kamalaa. Yritin olla iloinen mestarini puokesta, mutta en vaan voinut. Tunsin kuinka vaivuin shokkiin ja kaikki pimeni. Ympäriltäni katosivat äänet ja hajut.
Tunsin vain kun joku töni minua hereille. Kaikki pimeni. Tipuin ja tipuin kuin ikuiseen rotkoon.
//Muratti :3
Lähdetassu 17.3.2017
// JATKOA TAMMIKYNNELLE //
"Kivalta", vastasin mestarilleni.
"No sehän on mukava kuulla", Tammikynsi vastasi, "mutta lähdettäisiinkö jo?"
"Tottakai", vastasin. Lähdimme kävelemään vierekkäin pois leiristä. Päästyämme pois nautin täysillä auringonpaisteesta. Tänään on todella ihana päivä. Ensiksi saavuimme Ukkospoluksi kutsutun paikan luokse.
*Täällä siis Häivetassu paleltui pentuna*, ajattelin samalla, kun muistin Hämyliljan huolestuneen katseen.
"Oletteko tekin täällä rajojen kiertämässä?" Murattilehti veljeni Häivetassun mestari kysyi.
"Kyllä", Tammikynsi vastasi.
"Sittenhän me voimme kiertää yhdessä", Murattilehti ehdotti.
"Sopii minulle", mestarini vastasi.
"Tämä on siis ukkospolku", totesin ääneen.
"Täällä minä näköjään palelluin", Häivetassu lisäsi.
// Häive? Tammi? Muratti? //
Sarapentu 18.3.2017
Istahdin pentutarhan eteen. Häivepennusta oli jokin aika sitten tullut oppilas.
"Voi kun minäkin pääsisin oppilaaksi", huokaisin.
"Missähän Häivetassu mahtaa olla?" pohti Neilikkapentu, joka oli tullut viereeni.
"En tiedä, mutta käydäänkö katsomassa? Hänhän voisi opettaa meidät metsästämään!" innostuin.
"Joo!" hihkaisi Neilikkapentu. Juoksimme oppilaiden pesälle. Kurkistin varovasti sisälle.
"Huhuu?" huusin pesään. Kukaan ei vastannut.
"Jahas jahas, mitäs täältä löytyy? Kaksi pienenpientä pentua. Olettekos eksyneet, saatanko teidät pentutarhaan?" kuulin takaani ivallisen äänen. Kauhistuin ja käännähdin nopeasti. Näin jättikokoisen tummanruskean kollin, jolla oli todella kummalliset silmät. Silmien pupillit olivat aavemaisen valkoiset. Aloin kiljua, ja säntäsin täyttä vauhtia pakoon. Kuulin Neilikkapennun askeleet takaani. Hänkin oli lähtenyt pakoon. Kun viimein uskalsin pysähtyä, olin hengästynyt, ja väsynyt. Huomasin juosseeni leirin sisäänkäynnille. Se outo kolli oli kadonnut sisään oppilaiden pesään.
"Kuka tuo oli?" Vinkaisin peloissani.
"En tiedä, mutta oli kyllä pelottava!" Neilikkapentu vastasi.
"Ei Häivetassu sitten ollut siellä", huokasin. Samassa huomasin sen oudon kollin tulevan ulos oppilaiden pesästä. Jännitin lihakseni, valmiina juoksemaan pakoon. Kolli lähti kävelemään kohti minua ja Neilikkapentua.
"Hei, mitäs te täällä teette?" kuulin ystävällisen tutun äänen kysyvän.
"Häivetassu auta!" vinkaisin.
"Mitä nyt?" Häivetassu kysyi ihmeissään. Osoitin mysteeristä kollia hännälläni.
"Ai, se on vain Kaamostassu. Älkää turhaan pelätkö." Häivetassu rauhoitteli.
"Missä sinä muuten olit?" kysyin Häivetassulta, toivuttuani järkytyksestä.
"Minä olin rajapartiossa" Häivetassu vastasi.
"Voitko sinä opettaa meidätkin metsästämään?" Neilikkapentu kysyi toiveikkaasti.
"No, käyhän se. Mennään kuitenkin ensin pois sisäänkäynnin edestä" Häivetassu naurahti.
//Häive tai Neilikka?
Häivetassu 18.3.2017
"Minä en osaa metsästää", naukaisin surullisena. Olimme juuri palanneet kiertämästä rajoja Murattilehden kanssa. Kaksi pentua katsoi minua hieman surkeana. Kellahdin selälleni inahtaen.
"Leikitäänkö parantajan pesää", kiljaisin innoissani.
"Joo! Minä olen parantaja!" Neilikkapentu kiljui.
"Minä olen potilas!" ulvaisin. Pieni Sarapentu katsoi minuun mietteliäästi.
"Minkä minä olen?" hän naukaisi.
"Parantaja oppilas! Minä olen leikisti syönyt kuolon marjoja!" kiljaisin innoissani.
"Kuka puhui kuolonmarjoista?" kuulin tutun naukaisun.
*Kaunokukka!*
"Oletteko koskeneet kuolonmarjoihin?" tämä kysyi huolissaan. Pudistin päätäni.
"Ei olla koskettu", Sarapentu naukui pienellä äänellään.
"Täällä sinä olet laiskottelemassa!" kuulin mestarini äänen rakaani. Käänsin katseeni rusehtavaan naaraaseen.
"Mutta olin leikkimässä", nau'uin surullisena.
"No tule nyt. Sinun pitää mebnä nukkumaan, että jaksat huomenna", Murattilehti naukui. Nyökkäsin. Kun katselin Murattilehteä minusta tuntui oudolta, hyvällä tavalla oudolta. Korvan nipukkani tuntuivat kuumilta. Olin hieman surullinen kun tämä tassutti Naavakoin luokse. *Hän taitaa pitää Naavakoista* Hymähdin hieman, mutta hymy ei tullut suoraan sisältäni. Olin surullinen. Karistin ajatuksen pois mielestäni ja tassutin oppilaiden pesälle. Käperryin pedilleni ja suljin silmäni.
//Muratti x3
Murattilehti 18.3.2017
Heräsin jonkun liikehtivän sotureiden pesässä. Avasin silmäni ja näin Hämyliljan, Loistelinnun ja Naavakoin poistuvan pesästä. Minäkin haluaisin mennä aamupartioon, jos Naavakoikin menisi! Olin jo nousemassa ylös, kunnes muistin, etten voisi millään mennä aamupartioon. Olin Häivetassun mestari! Nousin silti istumaan. En saisi enää nukuttua, tiesin sen. Aloin sukimaan ruskeaa turkkiani. Se oli täynnä takkuja, koska liikehdin aika paljon nukkuessani. Kun turkkini oli siisti pujahdin aukiolle. Aurinko oli nousemassa ja aukio oli tyhjillään. Minulla oli jano, joten menin leirin nurkalla olevan vesilammikon luokse ja join hieman kylmää vettä. Klaanitoverit alkoivat kohta heräillä ja lähtivät partioihin. Nyt voisin herättää Häivetassun. Jolkotin oppilaiden pesälle, joka sijaitsi sotureidenpesän lähellä. Pujahdin pesään ja etsin katseellani Häivetassun mustaa turkkia. Hän oli ihan suuaukon vieressä.
"Herätys, Häivetassu", herättelin oppilastani.
"Mitäh nyt?" Häivetassu mumisi ja avasi silmänsä. Sitten hän näytti muistavan, että oli jo oppilas ja nousi äkkiä istumaan.
//Häive? c:
Häivetassu 18.3.2017
Istuin oppilaidenpesässä. Murattilehti odotti minua kun suin turkkini.
"Mitä me teemme tänään?" naukaisin innoissani.
"Menemme harjoittelemaan jotain helppoja liikkeitä", Murattilehti naukui hymyillen. Tunsin kuinka korvan pääni muuttuivat tulikuumiksi. En niin välittänyt taistelusta, mutta en voinut kieltäytyä. Rusehtava naaras viittoi minua seuraamaan. Tassuttelin tämän perässä. Hieman edellämme tassuttutteli aamupartio ja huomasin kuinka Murattilehti katseli sen suuntaan. Pian huomasin syyn, hän katseli Naavakoita. Tunsin oloni loukkaantuneeksi, mutta en antanut sen näkyä päällepäin. *Tämän piti olla meidän harjoittelu tuokio!* Röyhistin rintaani ja yritin näyttää ylväältä, mutta Murattilehti katseli vain Naavakoin perään.
"Eikö meidän pitänyt kääntyä tästä?" naukaisin hymyillen naaraan kävellessä ohi polun jota pitkin pääsisimme harjoittelu paikalle.
"J-oo, olin vain omissa ajatuksissani", tämä naukaisi ja kääntyi pois aamupartion perästä. *Vai omissa ajatuksissa*
Yritin näyttää mahdollisimman iloiselta.
"No niin tänään harjoittelemme hännän kiskontaa", naaras naukui.
Astelimme kohti leiriä. Olimme harjoiteleet niin pitkään kunnes osasin liikkeen.
"No mille tuntuu olla oppilas?" Murattilehti naukui.
"Kivalta", hymyilin. *Murattilehti on varmaan hirveä yksinäinen ilman sisartaan Lehtotassua, mutta onhan hänellä Pujosulka*
Muistin tarinoita jota minulle oli kerrottu Pujosulan halvaantumisesta.
"Oletko jo käynyt katsomassa sisaresi pentuja?" naukaisin yllättäen. Murattilehti pudisti päätään.
"En ole vielä ehtinyt", tämä naukui tassuttaessaan eteenpäin.
//Muratti?
Neilikkapentu 13.3.2017
Kipitimme riviin.
"Keistä tulee mestareitamme?" kysyin.
"Niin?" Sarapentu jatkoi.
"Hyvä kysymys", Vaskitsatähtikin rupesi pohtimaan.
"Mutta ei meistä oikeasti tule oppilaita, vai kuinka", Häivepentu muistutti.
"Niin, ette nyt saa mestareita", Vaskitsatähti totesi.
"Höh, olisin halunnut oikeasti olla oppilas", sanoin.
"Siihen ei ole kauaa, kun teistä tulee oppilaita", Vaskitsatähti sanoi.
"Jee", hihkaisin.
"Entä se leikki?" kysyi Sarapentu.
"Minun pitää mennä, mutta voin joskus tulla leikkimään", Vaskitsatähti sanoi ja hyppäsi alas Klaanikiveltä.
"Mitä nyt tehdään?" Häivepentu kysäisi.
"Ollaan hippaa, jäit!" Sarapentu hihkaisi ja pinkaisi pakoon.
"Hei!", Häivepentu huusi ja lähti perään.
"Odottakaa!" huusin perään ja lähdin Häivepennun perään.
"Ei saa ottaa samaa koko ajan!" Sarapentu huusi perään.
"Ihan tyhmää", Häivepentu totesi ja lähti perääni.
"Eikä ole", Sarapentu hihkaisi ja virnisti.
//Sara tai Häive?
Tihkupentu 14.3.2017
Huokaisin ja vilkaisin taivasta. Eikö meistä voisi tulla jo oppilaita, ei meistä ollut mitään hyötyä, kun vain leikimme. Olin ärsyyntynyt, sillä en olisi halunnut olla varapäällikkö, vaan päällikkö. Mutta se ei minua niin haitannut, että Minttupentu oli päällikkö. Kunhan Kuohupentu ei olisi! Se vasta olisikin nöyryyttävää. Viherpentu ilmoitti äsken, ettei jaksanut enää leikkiä. En minäkään olisi jaksanut, mutta Mistelipentu ja Minttupentu halusivat näköjään leikkiä. Ja kenen muun kanssa olisin, jos Minttupentu leikki Mistelipennun kanssa? Näin sivusilmällä, kuinka Viherpentu meni sivuun.
"Jokiklaani, hyökkäykseen!" Mistelipentu, siis Mistelitähti huudahti ja syöksyi minua ja Minttupentua kohti. Musta naaras näytti huvittavalta, kun hän juoksi itsekseen meitä kohti. Pudottauduin hieman alemmas valmiina hyökkäykseen. Mistelitähti kuitenkin loikkasi Minttutähden päälle ja kaatoi hänet kumoon. Minttutähti kuitenkin pujahti alta ja hyppäsi Mistelitähden päälle.
"Jokiklaani ei meitä estä!" Minttutähti "sihisi". Mistelitähti luikerteli Minttutähden alta.
"Hei katsokaa, Vaskitsatähti nimittää Sarapennun, Neilikkapennun ja Häivepennun oppilaiksi!" Mistelipentu huudahti. Käänsin katseeni suurkiven juureen, jossa Vaskitsatähti puhui jotain. Pennut olivat sukineet itsensä hienosti, joten näytti siltä, että heidät nimitettäisiin oppilaiksi. Vaskitsatähti ei ollut silti antanut kokoontumiskutsua, joten se ei olisi mahdollista. Vaskitsatähti sanoi vielä jotain pennuille ja lähti sitten.
"Eipä nimitä", murahdin. Huomasin, että Viherpentu oli liittynyt joukkoomme.
"He varmasti leikkivät sitä. Mennään mekin", Viherpentu maukui ja lähti tallustelemaan muita pentuja kohti.
"Selvä", Minttupentu maukui ja lähti Viherpennun perään. Huokaisin ja löntystelin muiden perään. Kuulin, kuinka Mistelipentu tuli perässäni.
"Saammeko mekin tulla leikkimään?" Viherpentu kysyi. Häivepentu, Sarapentu ja Neilikkapentu vilkaisivat toisiaan.
//Häive? Sara? Neilikka? Viher? Minttu? Joku pennuista?:D
Sarapentu 14.3.2017
Olimme Neilikkapennun ja Häivepennun kanssa leikkimässä nimitystilaisuutta. Vaskitsatähdellä oli jotain tehtävää, joten hänen piti lähteä. Olin kovin innoissani, sillä päällikkö oli luvannut nimittää meidät pian oppilaiksi. Huomasin Viherpennun, Minttupennun, Tihkupennun ja Mistelipennun kävelevän meitä kohti.
"Saammeko mekin tulla leikkimään?" Viherpentu kysyi.
"Juu, se olisi kivaa!" Vastasin.
"Nyt voimme nimittää useamman oppilaan kerralla!" Neilikkapentu intoili. Häivepentukin nyökytteli päätään suostumuksen merkiksi. Minttupentu halusi olla ensimmäinen päällikkö. Minusta ja Neilikkapennusta tuli oppilaita, ja Viherpennusta ja Häivepennusta mestarit.
"Minä olen sitten varapäällikkö!" ilmoitti Tihkupentu. Niinpä me aloitimme. Kun oppilaat oli nimitetty, aloimme leikkiä klaania. Kävin mestarini Viherpennun kanssa metsästysharjoituksissa, se tosin ei onnistunut. Harjoittelin saalistusta lehden kanssa, mutta en saanut sit kiinni. Sitten Viherpennun ja Häivepennun piti lähteä Tihkupennun kanssa rajapartioon. He kiersivätkin melkein koko leirin todella tärkeän näköisinä. Kun he palasivat partiosta, oli taisteluharjoitusten aika. Yritin hypätä Neilikkapennun yli, mutta hyppäsin hieman liikaa sivulle, ja tipahdin maahan.
"Onpa muuten hämärää", totesin ääneen. Oli tosiaan hämärää. Olimme aloittaneet leikkimme aurinkohuipun aikoihin, ja nyt oli auringonlasku.
"Meneepä aika nopeasti, kun on hauskaa!" Neilikkapentu totesi.
"Nyt on kyllä jo mentävä nukkumaan", kuului ääni taaempaa. Tunnistin äänen helposti.
"Kanervakuu! Mutta ei kai ihan vielä? Meillä on niin hauskaa!" anelin Kanervakuulta.
"Ei, kyllä nyt pitää mennä nukkumaan", Kanervakuu käski ystävällisesti. Niinpä lähdimme kohti pentutarhaa.
"Olkaahan hiljaa sitten, etteivät Pujosulan pennut herää", Kanervakuu muistutti vielä.
Häivepentu 15.3.2017
Raotin silmiäni. Huomasin kuinka kirkasta oli. En ollut koskaan nähnyt mitään näin kirkasta. Nousin kömpelösti ylös ja räpyttelin silmiäni.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevät klaaninkokoukseen!" kuulin Vaskitsatähden ulvaisun. Tassuttelin aukiolle. *Mitä nyt tapahtuisi* Emoni Hämylilja tassutti luokseni ja alkoi nuolla päätäni nopeasti.
"Oletko nähnyt Lähdepentua?" emoni naukui kiireisesti. Pudistin päätäni. Pian emoni pujahti pentutarhaan etsimään Lähdepentua.
"Häivepentu ja Lähdepentu tulkaa tänne", Vaskitsatähti hymyili. Pian Lähdepentu pujahti viereeni ja astelimme päällikön eteen.
"Häivepentu olet elänyt kuusikuuta tutkien ja opetellen klaanin asioita ja nyt on vuorosi päästä oppilaaksi", tämä naukui.
"Häivepentu lupaatko opiskella ahkerasti ja palvella klaaniasi parhaasi mukaan?" Vaskitsatähti maukui.
"Lupaan", naukaisin innostuneena.
"Siinä tapauksessa, minä Vaskitsatähti Varjoklaanin päällikkö pyydän soturiesi-isiämme kääntämään katseensa tähän pentuun. Tästä lähtien Häivepentu sinut tunnetaan Häivetassuna ja mestarinasi toimii Murattilehti", suuri kolli naukui. Nuolaisin päällikön lapaa ja käännyin mestariini. Kosketimme kuonoja.
"Haluatko nähdä Lähdepennun nimityksen vai lähdetäänkö jo ulos?" Murattilehti naukui.
"Mennään!" kiljaisin innoissani.
//Muratti?
Murattilehti 15.3.2017
Hymyilin oppilaalleni. Olin iloinen, että sain oppilaan, mutta se tuntui ehkä hiukan vaikealta. Muistelin, mitä Kyyhkylento oli opettanut minulle ensimmäisenä oppilaspäivänäni. Olimme kiertäneet koko Varjoklaanin reviirin ja Kyyhkylento oli näyttänyt minulle kaikki tärkeät jutut reviirillämme. Voisin tehdä saman nyt Häivetassulle. Tassuttelimme piikkipensastunnelista ulos leiristä. Kuulin klaanitovereiden onnitteluhuutoja: "Häivetassu! Lähdetassu!" Häivetassu tallusteli hetken matkan päässä minusta. Oppilaani näytti todella innokkaalta. Hän käänsi vaaleankeltaiset silmänsä minua kohti.
"Mitä me teemme ensin? Opetatko minulle saalistusta? Tai kenties taistelua?" Häivetassu kysyi innokkaana. Kehräsin hilpeänä.
"Tänään näytän sinulle Varjoklaanin reviirin. Mutta lupaan, että huomenna opetan sinua saalistamaan", mau'uin. Häivetassu vaikutti ehkä hiukan pettyneeltä, mutta ei sanonut vastaan.
"Mitä sinä näytät minulle ensin?" hän hihkaisi. Katselin ympärilleni. Olimme kaksijalkalan lähellä, pystyin haistamaan kaksijalkojen löyhkän.
"Näytän sinulle ensin kaksijalkalan. Sitten näytän sinulle ukkospolun", selitin. Häivetassu nyökkäsi. Kohta pystyin erottamaan kaksijalkojen epäluonnollisen näköiset pesät.
"Ovatko nuo kaksijalkojen pesiä?" Häivetassu kysyi hieman hämmentyneenä.
"Ovat. Kaksijalkojen luona voi asustaa kotikisuja, tai vaikka koiria. Koiria voi liikkua irrallaan metsässä ja niitä pitää varoa. Useinmiten kaksijalka huutaa ne kuitenkin luoksensa. Kotikisut eivät ole vaarallisia, mutta ne saattavat joskus ylittää rajan. Silloin ne pitää häätää tiehensä", selitin. Häivetassu nyökkäsi ja katsoi kaksijalkojen pesiä.
"Jatketaanko matkaa?" kysyin oppilaaltani.
"Joo!" hän hihkaisi. Lähdimme jolkottamaan kohti ukkospolkua. Pystyin kohta jo haistamaan sen hirveän löyhkän.
//Häive? :3
Ahmapentu 3.3.2017
Katsoin Häivepentua. Kävelin Meripihkaraidan näkösälle.
"Minä heitin sen. Olen pahoillani", naukaisin hiljaa ja kumarsin kunnioittavasti vanhukselle. Tiesin että Häivepentu heitti sen, mutta... En tiedä miksi, mutta tahdoin olla hyvä ystävä Häivepennulle. Klaanin vanhin katsoi minua nulkoillen. Hän leppyi hieman, kun huomasi minun olevan pentu.
"Mikä nimesi on ja miksi heitit minua sammalella?" Meripihkaraita kysyi hieman lempeämmin. Katsoin naarasta tummansinisillä silmilläni.
"Olen Ahmapentu. Leikin ystäväni kanssa ja vahingossa heitin sinua sammalella", naukaisin.
"Missä ystäväsi on?" vanhus kysyi. Vilkaisin Häivepennulle suuntaanja viitsin hännälläni häntä lähemmäs. Häivepentu tuli lähemmäs.
"Ja sinä olet?" Meripihkaraita kysyi.
"Häivepentu", Häivepentu naukui.
//Häive? :3
Häivepentu 3.3.2017
Tunsin kuinka Ahmapennun uhrautuminen kaiversi minua. *Minun on pakko sanoa*
"Se olin minä ihan oikeasti, anteeksi", naukaisin hiljaa ja katsoin tassuihini.
"No kumpi nyt olikin niin anna meidän klaaninvanhimpien nukkua rauhassa!* Meripihkaraita murahti. Nyökkäsin ja niin nyökkäsi Ahmapentukin.
"Ei sinun olisi tarvinnut uhrautua puolestani, mutta kiitos silti", naukaisin iloisesti ystävälleni. Kipitimme yhdessä pentutarhalle. Kanervakuu oli siirtynyt sisälle lepäämään. *Missähän Kyyhkylento oli?* Tunsin kuinka väsymys alkoi painaa silmäluomiani.
"Mitä jos mentäisiin vaan nukkumaan hetkeksi?" kysäisin ystävältäni. Musta pentu nyökkäsi väsyneesti.
Tassutin sammalpedin päälle ja kierähdin kerälle. Huokaisin väsyneenä ja suljin silmäni. Nukahdin syvään uneen.
Hyppelin ja pompin iloisena. Jahtasin perhosta. *Mihin kaikki lumi on kadonnut?* Näin kauniita niittyjä ja paljon perhosia ja lintuja. *Osaisinkohan minä metsästää?* Laskeuduin vaanimis asentoon ja loikkasin valtavan loikan ötökkää syövän linnun kimppuun. Tunsin linnun sulat tassujeni välissä ja puraisin tappoiskun. *Sain riistaa!*
Raotin silmiäni. En ollut enää lämpimällä niityllä, vaan makasin kylmässä pentutarhassa. Ahmapentu nukkui vielä, joten päätin lähteä jaloittelemaan. Pian mieleeni juolahti ajatus. *Mitä jos veisin riistaa kissoille?* Tassutin riistakasan luo ja nosti kasasta suuren oravan. *Kenelle minä veisin tämän?* Pian näin kuinka nuori parantajaoppilas asteli ulos pesästään ja venytteli.
"Hunajaviiksi! Tämä on sinulle!" kiljaisin iloisesti juostessani kömpelösti kohti kellertävän oranssia naarasta.
"Kiitos! Olinkin juuri tulossa hakemaan riistaa", hän naukui lempeästi. Nyökkäsin iloisesti.
"Mutta minun pitää nyt mennä Ahmapennun luokse!"
//Ahma?
Sarapentu 6.3.2017
Oli lämmin. Kuulin ympäriltäni ääniä, kuiskintaa. Joku nousi vierestäni ylös. Raotin silmiäni, ja näin kauniin vaaleanruskean naaraan. Hänellä oli meripihkan väriset silmät, joilla hän katsoi minua.
"Huomenta Sarapentu, heräsithän sinä", naaras naukui. *Minä taidan olla Sarapentu.* pohdin.
"Huomenta öh", tajusin vasta silloin, etten tiennyt naaraan nimeä.
"Kanervakuu. Minä olen Kanervakuu, ja sinä olet Sarapentu", Kanervakuuksi esittäytynyt kissa avustaa. Nyökkäsin viestittääkseni, että ymmärsin. Hieman myöhemmin kävimme Kanervakuun kanssa tutustumassa muihin, jotka asuivat pentutarhassa. Siellä oli kolme muuta pentua, jotka esittäytyivät Tihkupennuksi, Minttupennuksi ja Kuohupennuksi. Minut esiteltiin myös Kanervakuun ikäiselle naaraalle, Kyyhkylennolle. Seuraavaksi kävimme Kanervakuun kanssa ulkona.
"Miten minä ikinä voin oppia liikkumaan täällä?" ihmettelin Kanervakuulle. Leiri oli niin suuri. Ajatuskin siitä, että vielä sen ulkopuolellakin olisi jotakin, oli todella pelottava. Painauduin peloissani tiukasti Kanervakuun kylkeen. Hän laski hännänpäänsä rauhoittavasti lavoilleni. Rauhoituin hieman. Silloin jostakin lennähti eteeni sammalpallo. Aluksi säikähdin niin, että säpsähdin. Uskaltaudun kuitenkin nuuhkaisemaan tuota palleroa. Sammalpallon perässä minun ja Kanervakuun luo juoksi kaksi pentua.
"Siellä se on!" toinen pennuista huudahti iloisesti, ja juoksi melkein minua päin. Peräännyin hieman.
"Ahmapentu, Häivepentu, tulkaahan tervehtimään Sarapentua", Kanervakuu naukui toisille pennuille.
"Hei! Olen Häivepentu!" naukui se pentu, jolla oli käpälissään sammalpallo.
"Hei, minä olen Ahmapentu" toinen pentu, mustaturkkinen ja minua paljon suurempi, naukui.
"Minä olen Sarapentu" Nau'uin madollisimman hiljaa. Katsoin varovasti isompia pentuja.
"Tuletko meidän kanssa leikkimään?" Musta pentu kysyi. Kanervakuu tönäisi minua hellästi kohti Ahmapentua ja Häivepentua. Lähdin varovasti heidän mukaansa. Ajan kuluessa kuitenkin rohkaistuin, ja pian juoksinkin sammalpallon perässä minkä jaloistani pääsin. Kun lopetimme leikkimisen ja lähdimme kohti pentutarhaa, huomasin joidenkin soturien katsovan minua silmissään jotakin. Jotakin erilaista, mitä en ollut nähnyt.
"Miksi nuo soturit katsovat minua?" kysyin Ahmapennulta.
"Sinähän olet uusi pentu, ja ulkona ensimmäistä kertaa" Ahmapentu selitti minulle.
Häivepentu 13.3.2017
Katselin kuinka muut pennut leikkivät.
"Tule sinäkin Häivepentu!" Minttupentu kiljaisi.
Pudistin päätäni. *En halua tapella* Muut pennut kierivät ympäri pentutarhaa.
"Etkö sinä tahdo leikkiä?" takanani oleva Kyyhkylento naukaisi. Pudistin päätäni. Kyyhkylento heitti minulle pehmeän sammalpallon. Läimäisin sen sisarelleni Lähdepennulle ja tämä läimäisi sen takaisin. Pian huomioni kiinnittyi veljeeni, Tihkupentuun. Minä en pitänyt hänestä, hän haastoi aina riitaa.
"Menen ulos!" huusin tassuttaen aukiolle. Haistoin kaikki vehreät tuoksut. Näin kuinka Vaskitsatähti istui suurkivellä sukien turkkiaan. Kipitin oppilaiden pesälle. Näin Haavetassun. Juoksin takaisin pentutarhalle. Huomasin Neilikkapennun joka riehui sammalpallon kanssa.
"Hei Neilikkapentu!" kiljaisin iloisena.
"Hei Häivepentu", tämä vastasi.
"Mennäänkö leikkimään nimitys tilaisuutta?" kysäisin vilkaisten aukiolle.
"Joo!" Neilikkapentu kiljaisi. Pian nuori Sarapentu tassutteli luoksemme.
"Saanko minäkin tulla?" hän miukui. Nyökkäsin innoissani ja lähdin kipittämään kohti suurkiveä Neilikkapentu ja Sarapentu perässäni.
//Sara? Neilikka?
Sarapentu 13.3.2017
Istuskelin pentutarhan edessä. Näin kuinka Häivepentu ja Neilikkapentu lähtivät kohti Suurkiveä leikkimään. Juoksin heidän peräänsä. Kuulin, miten he puhuivat nimitystilaisuudesta.
"Saanko minäkin tulla?" naukaisin. Häivepentu nyökkäsi, ja lähdimme yhdessä Suurkivelle.
"Jos minä olen klaanipäällikkö, Häivetähti, niin keitä te olette?" Häivepentu kysyi.
"Minä voisin olla mestari, soturi nimeltään, ööm.. Neilikkasade!" Neilikkapentu naukaisi.
"Ja minusta tulee oppilas!" hihkaisin. Odotin kovasti oppilasaikaa. Häivepentu kiipesi Suurkivelle, ja aloitti puhumisen. Kuuntelin innokkaasti, jotta oppisin jotakin. Kun Häivetähti oli nimittänyt minut oppilaaksi, halusi Neilikkapentu olla vuorostaan päällikkö.
"Minä haluan sitten olla mestari!" pyysin. Neilikkapentu ja Häivepentu suostuivat. Kun Häivepentu oli nimitetty oppilaaksi, niin minä halusin vuorostani olla päällikkö. Nousin Suurkivelle.
"Vaau! Täältä näkee koko leirin!" mau'uin innoissani. Sitten aloitin puheeni. Yllättäen kesken puheeni, kuulin alhaalta jonkun naukaisun:
"Mitäs te teette?". Naukaisu oli ystävällinen, mutta pelästyin kuitenkin. Katsoin naukujaan, ja tunnistin hänet klaanipäälliköksi, Vaskitsatähdeksi.
"A-anteeksi kovasti Vaskitsatähti", nau'uin. *Mitä jos hän on vihainen?* mietin peloissani.
"Eihän tuo mitään", päällikkö naurahti. Silloin sain hauskan ajatuksen:
"Voisitko sinä tehdä meistä oppilaita? Niin kuin leikisti?". Päällikkö naurahti ajatukselleni ja vastasi:
"Miksipä ei? Menkäähän tuonne alas riviin" Vaskitsatähti opasti.
//Häive? Neilikka?
Kyyhkylento 2.3.2017
Istuin Kuohupennun vierellä ja kyyneleet kihosivat silmiini. Katselin vatukoiden piikkien haavoittamaa pentua. Kuohupentu oli juuri nukahtanut ja Tihkupentu oli palannut pentutarhaan.
"Voi sinua kultapieni, miten joku voi tehdä sinulle näin?" kuiskasin pennun korvaan. Kuulin tutun äänen puhuvan Hunajaviikselle. *Okaliekki!*
"Miten täällä pärjäillään?" liekin värinen kolli tassutti luoksemme.
"Hän voi nyt paremmin", puskin kumppanini päätä. Okaliekki nyökkäsi huolestuneena.
"Tiedätkö jo kuka tämän teki?" Okaliekki naukui katsahtaen minun silmiini.
Näin kuinka tämän vihreät silmänsä paloivat vihasta. Nyökkäsin.
"Tihkupentu", huokaisin surullisena. Okaliekki näytti hieman yllättyneeltä.
"Minun täytyy palata pentutarhalle", naukaisin.
"Minä jään hänen luokseen", Okaliekki maukui. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan pentutarhalle. Huomasin kuinka aurinko alkoi jo nousta. Olin silti väsynyt. Käperryin Minttupennun ja Viherpennun viereen. Pieni Häivepentu tassutti luokseni.
"Saanko tulla nukkumaan viereesi, koska minulla on ikävä emoani", hän inisi. Nyökkäsin. Muistin itsekin kun oppilaana olin mennyt Hämyliljan viereen nukkumaan, sillä olin ikävöinyt häntä. Suljin silmäni ja vaivuin syvään uneen.
//Joku?
Lähdepentu 2.3.2017
Hätkähdin hereille Kyyhkylennon vieressä siihen, että Hunajaviiksi herätti Tihkupennun. Oranssi naaras näytti hyvin vihaiselta. Mistähän mahtoi olla kyse? En keskittynyt sen enempää asiaan, kun huomasin Häivepennun heränneen.
"Nukuitko hyvin?" kysyin veljeltäni.
"Kyllä", kolli vastasi.
"Olit vähällä paleltua sinne ukkospolkun vierelle", kerroin.
"Niin, mutta onneksi selvisin", Häivepentu naukaisi.
"Niin onneksi", myönnyin. Viherpentu ja Minttupentu nukkuivat vielä Kyyhkylennon vieressä.
"Mennäänkö tuohon ulos?" kysyin veljeltäni.
"Menään vain", kolli vastasi. Aurinko paistoi jo kuumana leiriin ja lumikin oli jo sulannut jonkin verran pois.
"Miksiköhän Tihkupentu haettiin?" kysyin.
"En tiedä", Häivepentu vastasi. Huomasin Viherpennun kävelevän luoksemme unisena.
"Huomenta", kolli naukui.
"Huomenta", vastasin hänelle.
// Viher? Häive?
Häivepentu 3.3.2017
Raotin silmiäni. Aamu oli jo pitkällä. Nousin seisomaan ja lähdin tassuttamaan ulos. *Kyyhkylento oli kieltänyt menemästä ulos* Jatkoin silti matkaani ulos. Näin Kanervakuun joka leikki Ahmapennun kanssa.
Kyyristyin vaanimisasentoon ja kokosin itseni loikkaan. Hyppäsin suuren hypyn Kanervakuun kimppuun. Roikuin tämän turkissa.
"Hei, kuka otti minusta kiinni?" Kanervakuu naukui lempeästi hymyillen.
"Hei Ahmapentu!" huusin tervehdyksen lumessa istuvalle pennulle.
Irrotin otteeni kuningattaren turkista ja valuin lumelle.
"Haluatko leikkiä kanssani", kiljuin iloisesti vieressäni istuvalle mustalle pennulle. Katseeni kiinnittyi pennun korvan nipukoihin.
"Näyttää siltä kuin sinulla olisi lunta korvissa!" naukaisin osoittaen pennun korvia. Pentu näytti siltä kuin miettisi mitä sanoisi.
"Niin leikitäänkö jotain?" naukaisin kääntäen päätäni.
//Ahma? Sori tuli vähä lyhyt :3
Ahmapentu 3.3.2017
"Korvieni kärjet ovat valkeat luonnostaan", mutisin.
"Mutta leikitään vain!" ulvaisin iloisesti.
"Minä olen päällikkö! Olen Häivetähti!" Häivepentu huusi.
"No minä olenkin ahma ja hyökkään kimppuusi!" nauroin ja hyppäsin Häivepentu päälle. Häivepentu potkaisi minut leikkimielisesti kauemmas ja hyppäsi niskaani. Ravistelin turkkiani ja Häivepentu tippui. Hyppäsin Häivepentu luo ja painoin hänet maata vasten.
"Ahma on voittaja!" ulvaisin.
"Mutta Häivetähti ei luovuta!" Häivepentu nauroi. Hän kiemurtelin pois otteestani ja läimäsi minua kynnet piilossa. Painimme siten jonkin aikaa. Hymyilin iloisesti Häivepennulle.
"Sinä olet kiva kaveri!" naukaisin iloisesti. Häivepentu hymyili.
"Leikitäänkö että Kanervakuu on mäyrä?" kysyin hetken päästä.
"Joo!" Häivepentu sanoi.
"Minä olen Varjoklaanin soturi.... Ahmakäpälä. Entä sinä?" kysyin kuiskaten jotta Kanervakuu ei kuulisi.
"Olen... Häivehohto!" Häivepentu naukui. Nyökkäsin. Valmistauduimme hyökkäämään Kanervakuun kimppuun.
//Häive? :3
Häivepentu 3.3.2017
Vaanimme suurta mäyrää Ahmapennun kanssa.
"Hyökkäykseen!" naukaisin. Hyökkäsimme Kavervakuun kimppuun.
Roikuimme sen turkissa. Kanervakuu yritti ravistaa meitä hellästi pois.
"Me olemme voitolla", Ahmapentu ulvaisi.
"Minä luovutan", Kanervakuu naukaisi yrittäen muuttaa ääntänsä mäyrämaiseksi.
"Olette liian vahvoja!" Kanervakuu naukui tallustaen vähän kauemmas.
"Haluatko, että näytän yhden paikan sinulle", kuiskasin Ahmapennulle.
"Joo", hän kuiskasi takaisin. Viitoin merkin seurata hännälläni. Astelimme kohti suurta koloa josta tuli erikoisia tuoksuja.
"Minua hoidettiin täällä kun oli melkein paleltunut", selitin astellessani sisälle onkaloon. Näimme kuinka nuori kellertävän oranssi naaras kissa lajitteli yrttejä.
"Kuka hän on ja mitä hän tekee täällä?" Ahmapentu naukaisi ehkä vähän liiankin kovalla äänellä.
"Samaa voisi kysyä teiltä", kuului tuttu naukaisu takaamme.
"Minä tuli esittelemään parantajanpesää Ahmapennulle!" kiljaisin.
"Selvä, mutta tietääkö Kanervakuu tai Kyyhkylento tästä?" Hunajaviiksi naukaisi. Pudistimme päitämme Ahmapennun kanssa.
"On ehkä parempi, että lähdette heti takaisin. Osaatteko mennä itse vai pitääkö tulla saattamaan?" Hunajaviiksi naukui.
"Osataan mennä itse!" selitin parantaja oppilaalle. Hän nyökkäsi ja jatkoi yrttien lajittelua. Lähdimme juoksemaan kohti pentutarhaa, mutta silmiini pisti pieni sammalpallo leirin keskellä. Juoksin sen kimppuun ja potkaisin sen Ahmapennulle. Ahmapentu leikki sillä hetken ja potkaisi sen takaisin minulle. Tönäisin sammalpallon hurjaan kiitoon ja se lensi suoraan klaaninvanhimpien pesän suuaukosta sisään.
"Kuka tuon heitti?" kuulin Meripihkaraidan kärttyisen murahduksen. Katsahdimme Ahmapennun kanssa toisiimme.
//Ahma?
Hämylilja 17.2.2017
"Hämylilja löysittekö hänet?" Kyyhkylento kysyi. Paras ystäväni seisoi pentutarhan edustalla. Käänsin katseeni kohti Loistelintua, joka kantoi Häivepentua suussaan. Olin niin onnellinen, että huojentunut. Silti olin vihainen Häivepennulle. Hän ei olisi saanut mennä yksin metsään.
"Kyllä. Hän oli ukkospolun reunalla", selitin Kyyhkylennolle.
"Meidän pitää viedä hänet Kaunokukan luo. Hän on melkein paleltunut", Loistelintu maukui. Katsoin huolestuneena Häivepentua.
"Äkkiä", hätäilin. Loistelintu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti parantajien pesään. Jolkotin heidän perässään. Olin todella kiitollinen Loistelinnulle, että tuo oli löytänyt Häivepennun.
"Hämylilja!" kuulin tutun naukaisun. Käänsin katseeni tasaisen harmaan kolliin. Tuikesilmä jolkotti minua kohti.
"Kuulin, mitä on tapahtunut. Onko Häivepentu kunnossa?" kumppanini kysyi huolestuneena. Pudistin päätäni.
"En tiedä. Loistelintu meni viemään Häivepentua Kaunokukan ja Hunajatassun luo", mau'uin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos Häivepentu menehtysi? Vilkaisin parantajien pesää. Loistelintu oli jo mennyt sinne. Jolkotin sinne ja kuulin, kuinka Tuikesilmä tuli perässäni. Pesässä Kaunokukka turtki Häivepentua. Hunajatassu lämmitti pentuani pehmein nuolaisuin.
//Häive, Loiste tai Hunaja?
Hunajatassu 17.2.2017
Istuskelin Kaunokukan kanssa yrttien äärellä, kun Loistelintu yhtäkkiä juoksi pesään kantaen pientä myttyä. Katselin myttyä tarkemmin, ja huomasin, että se oli pieni pentu. Häivepentu. Kaunokukka hypähti pystyyn sinä silmänräpäyksenä, kun huomasi heidät. Loistelintu laski pennun maahan.
"Mistä löysitte hänet?" Kaunokukka kysyi tutkien Häivepentua tarkasti. "Hunajatassu, lämmitä häntä!" Aloin nuolla rivakasti pentua. Hänen kehonsa tuntui kylmältä, mutta tunsin hiljaisen tuhinan korvassani.
"Ukkospolun reunalta", Loistelintu kertoi. Kaunokukka nyökkäsi hiljaa. Näin, miten Hämylilja ja Tuikesilmä tulivat pesään. Hämylilja näytti olevan huomesta sekaisin.
"Paraneeko hän?" naaras kysyi hiljaa. Kaunokukka keskittyi yrtteihin, mutta katsahti silti Hämyliljaan.
"Voin antaa hänelle joitain yrttejä, jotka parantavat mahdollisuuksia selvitä. Mutta muu on Tähtiklaanin käsissä."
Halusin auttaa mestariani, joten pyysin Hämyliljaa pitämään pennun lämpimänä.
"Mitä yrttejä annat hänelle?" kysyin Kaunokukalta.
"Annetaan laventelia ja hunajaa, ne auttavat vilustumiseen ja kurkkukipuun, sekä kuumeeseen", parantaja maukui valikoidessaan yrttejä.
"Entä kissanminttua? Viheryskän varalta?" Kaunokukka nyökkäsi. Poimin muutaman lehden ja kuljin mestarini perässä Häivepennun luo.
"Syö nämä. Se auttaa", Kaunokukka maukui lempeästi ojentaen laventelia ja hunajaista sammalta. Ojensin itsekin kissanmintut pennulle, joka söi ne hiljaa.
"Lämmitä häntä", Kaunokukka maukui Hämyliljalle. "Toivotaan että hän selviää."
Istahdin katselemaan hiljaa hengittävää pentua.
//Loiste, Hämy tai Häive?
Hämylilja 21.2.2017
Istuin aamulla pentutarhan edustalla ruokaillen vaskitsaa. Kyyhkylento ruokaili vieressäni hiirtä. Pennut olivat vielä nukkumassa, kuten myös Kanervakuu. Katselin aukiolla työskenteleviä klaanitovereita. Voi, kuinka ikävöin soturin elämää. Tuntui, että olisin ollut kuningattarena ikuisuuden. Mutta olihan pentuni jo melkein viisi kuuta vanhoja. Voisinhan minä periaatteessa jo siirtyä takaisin sotureiden pesään.. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon.
"Voisinkohan jo siirtyä sotureiden pesään..?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylennolla oli pilke silmäkulmassaan. Hän tiesi kyllä varsin hyvin, kuinka hätäinen olin.
"No, jos haluat", Kyyhkylento maukui. Olihan pentuni jo tarpeeksi vanhoja, että he pärjäsivät keskenään. Sitä paitsi, kyllähän pentutarhassa oli myös Kyyhkylento ja Kanervakuu. Ja kohta Loistelintu. Minun pitäisi kertoa pennuilleni. Päätin kertoa heti, kun olin saanut vaskitsani syötyä. Olin ollut tänään aamulla katsomassa Häivepentua. Pentu oli jo paljon parempi. Ehkä hän voisi kohta muuttaa takaisin pentutarhaan. Haukkasin loput vaskitsastani ja nousin seisomaan.
"Menen nyt kertomaan pennuille", mau'uin Kyyhkylennolle. Vaikka toivoin, että olisin yhä Kyyhkylennon kanssa samassa pesässä. Mutta kohta hänenkin pentunsa olisivat valmiita oppilaiksi. Kyyhkylento nyökkäsi. Pujahdin pentutarhan sisään. Lähdepentu oli juuri sukimassa itseään, kuten myös Tihkupentu. Kyyhkylennon pennut, sekä Mistelipentu nukkuivat vielä.
"Minulla on teille asiaa", mau'uin. Pentuni käänsivät katseensa minuun. He näyttivät kysyviltä.
"Aion muuttaa takaisin sotureiden pesälle. Käykö se teille?" kysyin. Tihkupentu ja Lähdepentu vilkaisivat toisiaan.
"Kai se käy", Tihkupentu maukui tylysti. Lähdepentu tapitti minua jäänsinisillä silmillään.
"Voitko sitten saalistaa meille jotain?" naaraspentu kysyi. Nyökkäsin nuolaisten pentuani. Sitten käännyin kannoiltani ja pujahdin takaisin aukiolle. Minun pitäisi kertoa myös Häivepennulle, joka oli nyt parantajien pesässä. Jolkotin kohti kahden kallion välistä parantajan pesää. Hunajatassu istui tuon vieressä syöden myyrää.
"Tulitko katsomaan Häivepentua? Hän voi jo mainiosti", hunajankeltainen naaras maukui. Nyökkäsin.
"Minulla on myös asiaa hänelle", mau'uin ja pujahdin sisään. Oli aika pimeää, mutta pian erotin pesän nurkalla pedin, jonka päällä istui pieni pentu. Tuon vieressä seisoi Kaunokukka jotain yrttiä suussaan pitäen.
"Anteeksi, minulla on asiaa Häivepennulle", sanoin. Kaunokukka käänsi katseensa minuun. Hänen siniset silmänsä kiiluivat hämärässä.
"Selvä", parantaja maukui ja astui askeleen taaksepäin. Tassuttelin Häivepennun luo. Tuon vaaleankeltaiset silmät kiilsivät ilosta.
"Mitä asiaa? Tiesitkös, että minulla on täällä todella tylsää!" pentu maukui.
"Ajattelin, että siirtyisin nyt sotureiden pesälle. Olette jo tarpeeksi vanhoja", mau'uin. Häivepentu oli hetken hiljaa, mutta nyökkäsi sitten.
//Häive?
Häivepentu 25.2.2017
Tunsin kuinka suru valtasi minut. Katsoin emoni silmiin.
"Kerroitko jo Lähdepennulle ja Tihkupennulle?" kysyin surkeana. Emoni pudisti päätänsä.
"Mihin me sitten menemme jos sinä menet soturienpesään?" kiljaisin kauhuissani. Emoni katsoi minuun hilpeästi.
"Jäätte pentutarhaan höpsö! Kyyhkylento ja Loistelintu pitävät teistä hyvää huolta", emoni naukui.
Nyökkäsin hänelle vaitonaisesti. *Menen tapaamaan herra Vaskitsatähteä!* Lähdin kipittämään kohti suurta kiven lohkaretta.
"Häivepentu minne sinä menet?" emo huusi perääni.
"En mihinkään!" kiljaisin iloisena. Astuin sisälle päällikön pesään ja näin nukkuvan hahmon. Kyyristyin vaanimus asentoon ja valmistauduin loikkaan. Hyppäsin. Tunsin päällikön turkin allani ja pian tipuin alas.
"Mikä se oli?" kuulin päällikön naukuvan. Purskahdin nauruun ja hän katsoi minuun hilpeästi.
"Olet pieni riiviö", hän naukaisi. Jokin rapsahti ja näin emoni päällikön pesän ovella. Hän katsoi minua hieman tuimasti.
"Jaa et tehnyt mitään vai?" emoni naukaisi hilpeällä äänensävyllä.
//Emo?
Hämylilja 27.2.2017
"En niin!" Häivepentu maukui ilkikurisesti. Hänen vaaleankeltaiset silmät säkenöivät innosta.
"Häivepentu, ehkä sinun ei kannattaisi säikytellä viattomia kissoja. Tule, Tihkupentu ja Lähdepentu varmasti ilahtuvat, kun olet parantunut", mau'uin ja lähdin tassuttelemaan hitaasti kohti pentutarhaa. Häivepentu kiljaisi innosta ja lähti juoksemaan perääni. Oli mukavaa, että Häivepentu oli parantunut, olin erittäin huolissani pennustani! Viherpentu, Kuohupentu, Minttupentu, Lähdepentu, Tihkupentu ja Mistelipentu leikkivät pentutarhan edustalla. Kyyhkylento ja Kanervakuu vahtivat pentuja, puhuen välillä jotain toisilleen.
"Minäkin haluan jo leikkiä!" Häivepentu huudahti ja temmelsi pentujoukon ympärillä.
"Häivepentu, tule minun ja Tihkupennun klaaniin!" Minttupentu huudahti. Häivepentu nyökkäsi ja meni Minttupennun ja Tihkupennun luo.
"Kuulin, että siirryt takaisin sotureiden pesään", kuulin tutun äänen, joka kuului Tuikesilmälle. Käänsin päätäni ja huomasin Tuikesilmän, joka seisoi takanani.
"Totta. Pentumme ovat jo tarpeeksi vanhoja. Heistä tulee jo kohta oppilaita", mau'uin puskien kumppanini lapaa. Tuikesilmä kehräsi.
"Heistä tulee koko metsän parhaimpia sotureita", kumppanini maukui. Nyökkäsin vastaukseksi. Muistin, kuinka ihastuin Tuikesilmään. Hymy levisi kasvoilleni sitä ajatellessani. Kuinka sammakkoaivo minäkin olin ollut! Mitäköhän Tuikesilmä minusta ajatteli silloin?
"Tuikesilmä", mau'uin. Tuikesilmä käänsi katseensa minuun.
"Niin?" hän maukui.
"Mitä sinä ajattelit silloin minusta, kun ensi kertaa ihastuin sinuun..?" kysyin pieni hymy kasvoillani. Tuikesilmä katsoi minua silmiin.
"En muista oikein.. Ajattelin vain, että pitäisikö sinut passittaa uudelleen oppilaaksi", kumppanini maukui naurahtaen. En voinut olla päästämättä pientä mrrauu naurahdusta. Puskin Tuikesilmän kaulaa. Hän oli minulle niin tärkeä kissa.
//Joku?
Hämylilja 12.2.2017
Häivepentu katsoi minua iloisesti.
"Mutta en minä olisi voinut saada nukuttua ilman sinua!" pentu huudahti ja painoi päänsä turkkiini. Kehräsin pennulleni ja puskin tuon päätä. Sitten käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka istui pentutarhan edustalla.
"Nukkuvatko Lähdepentu ja Tihkupentu?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi lempeästi. Aloin paimentamaan Häivepentua nukkumaan.
"Kerrotko sinä huomenna sitten mitä kokoontumisessa tapahtui?" Häivepentu kysyi innokkaasti. Nyökkäsin lempeästi. Pujahdimme pentutarhaan ja kuulin, kuinka Kyyhkylento tuli perässämme. Häivepentu tassutteli edessäni Lähdepennun ja Tihkupennun viereen nukkumaan. Vilkaisin vielä Kyyhkylentoa, joka oli mennyt makaamaan pentujensa viereen.
"Hyvää yötä", mau'uin ja laskeuduin makuuasentoon pentujeni viereen.
"Hyvää yötä", Kyyhkylento kuiskasi. Pistin silmäni kiinni ja vajosin unen rauhalliseen maailmaan.
"Emo, herätys!" kuulin pentujeni kiljuvan. Tuntui siltä, että kaikki pentuni olisivat päälläni. Räväytin silmäni auki. Näin sivusilmällä, kuinka pentuni olivat kaikki selkäni päällä.
"Kerro kaikki kokoontumisesta!" Tihkupentu sihahti. Ihmettelin poikani vihaista käytöstä.
"Kerron, kerron. Kunhan menette pois päältäni", sanoin. Pennut laskeutuivat pois päältäni. Nousin ylös sukimaan turkkiani. Sen tehtyäni käänsin katseeni pentuihini. Tihkupentu odotti kärsimättömänä edessäni. Pojastani tuli mieleen minä, paitsi olin minä varmaan vielä kärsimättömämpi. Lähdepentu ja Häivepentu istuivat vierekkäin, katsoen minua uteliaasti. Palautin mieleeni yön tapahtumia.
"Nelipuilla oli ainakin todella paljon kissoja. Aivan kuin olisin ollut kissameressä!" selitin. Tihkupentu huokaisi, kuin olisi halunnut kuulla jotain kiinnostavampaa.
"Vaskitsatähti kertoi, että Varjoklaanin uusi varapäällikkö oli Loistelintu ja, että uusi parantajaoppilas oli Hunajatassu. Hän myös sanoi, että Varjoklaaniin oli syntynyt paljon uusia pentuja", mau'uin.
"Eikö mitään kiinnostavampaa!? Tuliko edes taistelua?!" Tihkupentu huudahti. Olin kyllä ihan varmasti sanonut, että kokoontumisissa oli aselepo.
"Tihkupentu. Muistat varmaan mitä olen sanonut? Kokoontumisissa on aselepo. Muuten Tähtiklaani peittää kuun pilvillä ja kaikkien klaanien on mentävä", sanoin. Tihkupentu näytti ärsyyntyneeltä, mutta ei sanonut mitään.
//Pennut?
Kuohupentu 13.2.2017
Olin erittäin innoissani, sillä sisareni Minttupentukin oli jo avannut silmänsä. Punertavan ruskea Minttupentu katseli ihastuneena ympärilleen. Olin jo hieman oppinut kävelemään, mutta en vielä niin hyvin, kuin emo, tai meitä vanhemmat pennut. Makasin emoni Kyyhkylennon vieressä. Isämme Okaliekki istui taas toisella puolella emoani. Vilkaisin nopeasti Viherpentua. Tuo ei ollut vielä avannut silmiään. Odotin sitä innolla, koska kaipasin lisää leikkikavereita. Häivepennun, Tihkupennun ja Lähdepennun leikit olivat kuulemma liian rajuja, joten en ehkä heidän kanssaan haluaisi leikkiä,- ainakaan vielä. Käänsin tummansiniset silmäni kohti Minttupentua.
"Opetellaanko nyt kävelemään?!" hihkaisin innoissani. Minttupennun tummansiniset silmät alkoivat sädehtiä.
"Joo!" Minttupentu huudahti. Sisareni yritti nousta kömpelösti ylös. Onneksi isämme Okaliekki auttoi Minttupennun ylös.
"Tarvitsetko apua?" kuulin Kyyhkylennon äänen. Käänsin katseeni emooni. Nyökkäsin aavistuksen verran. Vaaleanharmaa raidallinen kuningatar nousi ylös ja otti niskanahastani kiinni. Pääsin nopeasti ylös. Sitten aloin ottamaan haparoivia askelia eteenpäin. Huomasin, että edessäni istui Hämyliljan yksi pennuista, -Häivepentu. Tuon sisarukset leikkivät vähän kauenpana tuosta. Kyyhkylento oli päästänyt minusta irti ja yritin itse päästä eteenpäin. Voisin tutustua Häivepentuun! Sain jotenkin itseni raahattua kollin luokse.
"Tervehdys. Minun nimeni on Kuohupentu", esittäydyin.
//Häive?
JAAHAS taas susijuttu onkin vireillä XD (Lon 21.6.2020)
Häivepentu 16.2.2017
Susi kantoi minua kohti jyrisevää paikkaa.
"Emoo!" kiljuin suden suussa. Pian susi lähti tasaiseen hölkkään. Katsoin ympärilleni. Ala puolellani näkyi tummaa kovaa kivistä maata. *Ukkospolku!* Emoni oli kertonut minulle tarinoita ukkospoluista, niissä kulkisi valtavia metallin värisiä hirviöitä, joka söisi kissoja.
"Emo!" kiljuin uudestaan ja uudestaan.
Kuulin jyrinää ja näin kiiltävän suuren mötikän.
*Hirviö!* Ajattelin kauhuissani. Suden ote irtosi tipuin lumihankeen. *Missä leiri on?* Hytisin korkeassa lumihangessa.
"Apua!" huusin.
//Joku?
Hämylilja 16.2.2017
Katsoin hämmästyneenä Loistelintua.
"Sepä mukava kuulla", Kyyhkylento maukui. Kuningatar istui vieressäni.
"Onnea!" onnittelin Loistelintua. Loistelintu näytti vähän nolostuvan. Jokin kosketti hännällään etutassuani.
"Emo, saadaanko me leikkikavereita?" tyttäreni kysyi.
"Varmasti", kehräsin ja nuolaisin Lähdepennun päätä. Katselin ympärilleni. Lähdepentu oli istahtanut viereeni, Viherpentu ja Tihkupentu leikkivät jotain ja Kuohupentu ja Minttupentu nukkuivat Kyyhkylennon vierellä. Sitten tajusin, että jokin puuttui, nimittäin Häivepentu. Katselin huolestuneena ympärilleni, jos Häivepentu oli jossain piilossa. Ei näköjään ollut.
"Oletteko nähneet Häivepentua?" kysyin kaikilta. Kyyhkylento ja Loistelintu pudistivat päitään ja pennut katselivat ympärilleen.
"Emme ole", Lähdepentu maukui.
"Hänhän lähti hetki sitten metsään", Tihkupentu virnisti. Metsään?!
"Mikset heti sanonut?!" huudahdin pojalleni. Tihkupentu näytti hieman säikähtävän, mutta ei liikahtanutkaan.
"Häntä pitää mennä heti etsimään", Loistelintu maukui.
"Minäkin tulen", sanoin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos susi oli löytänyt tämän ja sitten.. En edes voinut ajatella, että mitä olisi voinut tapahtua. Loistelintu näytti miettivältä.
"Kaipa sitten", naaras maukui.
//Loiste?
Häivepentu 16.2.2017
Niiskautin nenääni surullisena. *Jäisinkö tänne ikuisiksi ajoiksi?* Pieni nyyhkytys kumpui sisältäni.
Jokin narskui lumessa.
"Emo?" päästin pienen vinkaisun. Jokin nosti minut ilmaan ja rupesi lämmittämään minua.
"Häivepentu on täällä!" vierelläni oleva kissa naukui. *Pääsen emoni luo!* Tunsin lämmön joka oli peräisin virelläni olevasta kissasta.
"Häivepentu?" kuulin emoni naukaisun.
"Emo!" kiljuin onnellisena.
"Lähdetään, ettei hän jäädy", joku naukui. Roikuin kissan suusta ja vaelsimme kohti leiriä, tai no niin uskoisin. Painoin silmäni kiinni, oloni oli tosi väsynyt.
"Minua väsyttää emo", naukaisin ja nukahdin.
Räpäytin silmäni auki roikuin edelleen ilmassa. Työnnyimme läpi sisäänkäynnin ja astuimme aukiolle.
"Hämylilja löysittekö hänet?" kuulin Kyyhkylennon naukaisun.
//Emo?
Häivepentu 6.2.2018
Vaskitsatähti kantoi minua niskasta kohti pentutarhaa. Haistoin emoni tuoksun.
"Emo!" huusin. Emo lähti tassuttamaan tännepäin.
"Missä olet ollut?! Olen etsinyt kaikkialta, etkai ole tehnyt mitään tyhmyyksiä?" Emoni esitti minulle kysymyksiä.
Vaskitsatähti laski minut emoni viereen.
"Minä..minä", nyhhkytin.
"Hän harhautui pesälleni", Vaskitsatähti naukui emolleni hieman huvittuneena. Katsoin emoani suurin surullisin silmin.
"Anteeksi", miu'uin. Käänsin katseeni tassuihini.
"Ei se haittaa nyt kun se kerran oli vahinko", emoni naukui.
Nyökkäsin.
"Anteeksi herra Vaskitsatähti", nau'uin rohkeasti.
Vaskitsatähti näytti todella hilpeältä.
"Tule mennään" emoni naukui minulle ja nosti minut niskasta ilmaan.
"Heippa herra Vaskitsatähti!" kiljuin roikkuessani emoni suussa. Vastaamme asteli isäni Tuikesilmä.
"Mistäs te tulette?" Tuikesilmä naukui hymyillen.
//Emo?
Hämylilja 6.2.2017
Laskin Häivepennun maahan, että voisin puhua.
"Häivepentu oli harhaillut Vaskitsatähden pesään", sanoin. Tuikesilmä näytti huvittuneelta.
"No, miten sinä sinne jouduit?" kumppanini kysyi Häivepennulta.
"En tiedä. En edes tiennyt, että se oli Vaskitsatähden pesä", poikamme maukui. Tuikesilmä ei vastannut mitään, vaan pujahti edellämme pentutarhaan. Otin Häivepennun niskanahasta kiinni ja menin hänen peräänsä. Pentutarhassa Lähdepentu ja Tihkupentu nahistelivat keskenään ja Kanervakuu vahti heitä. Tuikesilmä oli istahtanut pesän nurkkaan katselemaan pentujensa leikkejä. Laskin Häivepennun maahan.
//Pennut? ^^
Tihkupentu 8.2.2017
Heräsin Hämyliljan nuoliessa minua.
"Lopeta!" vingahdin ja lätkäisin sokkona emoni naamaa.
"Selvä, selvä", Hämylilja maukui ja äänestä päätellen hän alkoi nuolemaan Lähdepentua ja Häivepentua. Avasin hitaasti silmäni. Pentutarhassa oli valoisaa, oli varmasti aurinkohuippu. Katselin hetken, kuinka emo suki sisaruksieni turkkeja. Jalkojani syyhytti mennä aukiolle. Siellä olisi enemmän tilaa harjoitella taistelua. Hämyliljakin oli sanonut, että minusta kasvaisi koko metsän parhain taistelia! Mutta olihan hän puhunut meistä kaikista, mutta minä pitäisini siitä huolen, että minä olen kaikista paras. Vilkaisin emoa. Tuo oli lopettanut sisaruksieni sukimisen ja suki nyt itseään.
"Emo", mau'uin. Hämylilja käänsi siniset silmänsä kohti minua. Hänen katseensa oli lempeä.
"Mitä nyt, Tihkupentu?" emoni maukui.
"Voinko mennä aukiolle?" kysyin vilkaisten Häivepentua ja Lähdepentua. Hämylilja huokaisi. Häivepentu oli ollut päivä sitten aukiolla ja tuo oli mennyt Vaskitsatähden pesään. Emo oli ollut todella huolissaan ja luullut, että käärme oli syönyt Häivepennun. Oli siis Häivepennun vika, jos en pääsisi ulos! Pentutarhan uloskäyntitunnelilta kuului askelia ja Kyyhkylento asteli pesään. Vaaleanharmaa kuningatar nyökkäsi tervehdykseksi ja istahti Mistelipennun viereen. Musta naaras nukkui. Käänsin katseeni takaisin Hämyliljaan.
"Kyyhkylento, voitko sinä vahtia Lähdepentua ja Häivepentua, kun minä menen Tihkupennun kanssa aukiolle?" emoni yhtäkkiä maukui. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Kiitos", Hämylilja maukui. Hän käänsi katseensa takaisin minuun.
"Mennään", tuo maukui ja nousi seisomaan. Pieni kuningatar meni edessäni kohti uloskäyntitunnelia. Seurasin Hämyliljaa aukiolle. Oli aika aurinkoista, mutta tunsin, että oli hieman pakkasta. Leirin ulkopuolella olisi varmasti vielä kylmempi. Hämylilja istahti pentutarhan eteen vahtimaan. Mietin, voisiko joku opettaa minulle taisteluliikkeitä. Uskoin, että Hämylilja ei olisi niin hyvä taistelemaan, joten etsin katseellani Tuikesilmää. Isä opettaisi varmasti minulle jotain! Häntä ei kuitenkaan näkynyt missään. Istahdin pettyneenä. Katselin, kuinka Loistelintu järjesteli partioita. Minustakin tulisi joskus varapäällikkö! Ja sitten tietysti päällikkö.
//Jatkan ite Hämyllä.
Häivepentu 8.2.2017
Nostin päätäni varovaisesti. En haistanut emoni tuoksuja.
"Emo, missä olet?" inisin. Pian katsoin ylöspäin, näin harmaaraidallisen naaraan.
"Emosi on ulkona Tihkupennun kanssa?" hän naukui.
"Voinko mennä etsimäään heidät?" kysyin naaraalta. Hän nyökkäsi. Jolkotin ulos pentutarhasta haparoivin askelin. *Mikä tuo on?* Näin vehreän tunnelin. Varmaan sisäänkäynti.
Astelin tunneliin. *Ei kai se nyt haittaa jos vähän katson* Pompin ympäriinsä ja tunsin riemua. Katsoin ympärilleni, en nähnyt mitään tuttua. *Olen eksynyt!* Aloin inistä, mutta yritin olla rohkea. Kuulin rapinaa. Käännähdin ympäri ja näin suuren ruskeanharmaan pystykorvaisen eläimen. *Susi!* Värisin pelosta. Se nosti minut niskasta ilmaan kuin emoni, ja lähti tassuttamaan jonnekin.
"Emo!" miu'uin hädissäni.
Susi oli jo vaeltanut pitkään. Pian kuulin veden solinaa. Katsahdin ympärilleni ja näin joen.
// Joku? Se susi ajatteli, että Häivepentu oli hylätty pentu ja ajatteli viedä sen muiden pentujen luokse Jokiklaanin reviirille.c:
Näköjään se koko susijuttu unohtu XD (Terv. Lon 21.6.2020)
Kyyhkylento 12.2.2017
Istuin pentutarhan edessä odottamassa, että kokoontumis partio saapuisi takaisin. Hämylilja oli päässyt kokoontumiseen, joten minä ja Kanervakuu olimme vahtineet pentuja. Kuulin pieniä askeleita takaani. Käänsin päätäni ja näin tumman pennun.
"Häivepentu?" kuiskasin pennulle. Pentu asteli kuun valoon.
"Missä emo on?" hän vikisi. Katsoin nuoreen kissaan lempeästi.
"Hän palaa pian", rauhoittelin tätä. Kuulin tunnelista kahinaa.
"Sinun pitäisi olla nukkumassa! He tulevat", nau'uin pienelle pennulle, mutta tämä ei liikahtanut minnekään. Vaskitsatähti astui ensimmäisenä sisään tunnelista. Katsahdin Häivepentuun. *Missä hän on?* Pian huomasin kuinka pieni kolli juoksi emonsa luokse. Tassutin hitaasti Häivepennun perään. Kuulin kuinka Hämylilja naukui pennulle:
"Eikö sinun jo pitäisi olla nukkumassa?"
Hämylilja 5.2.2017
"Kun minä olen oppilas, harjoittelen niin paljon taisteluliikkeitä, kuin mahdollista!" Tihkupentu huudahti alkoi esittelemään "taisteluliikkeitä". Kehräsin huvittuneena.
"Ihan varmasti", mau'uin. Lähdepentu ja Häivepentu katselivat veljensä leikkiä.
"Minäkin osaan!" Häivepentu huudahti ja alkoi matkimaan Tihkupentua. Lähdepentukin meni mukaan ja pennut alkoivat nujakoida hetken. Näin sivusilmällä, kuinka Tammitassu pujahti takaisin aukiolle ja Tuikesilmä käveli viereeni. Tuo nuolaisi päätäni.
"Heistä kasvaa varmasti todella hyviä sotureita", kumppanini kehräsi.
"Niin", mau'uin puskien Tuikesilmän kaulaa. Mistelipentu katseli huvittuneena nuorempien pentujen leikkiä. Hänen sijaisemonsa Kanervakuu istui tuon vieressä.
"Emo, on väsy!" Tihkupentu huudahti.
"Tule sitten nukkumaan. Pennut tarvitsevat unta", selitin. Tihkupentu katsoi minua hetken sähkönsinisillä silmillään.
"En olekaan enää niin pikkupentu!" tuo tuhahti ja tallusteli minun makuupaikalleni, jossa pentunikin nukkuivat. Kolli käpertyi siihen kerälle nukkumaan. Lähdepentu ja Häivepentukin näyttivät väsyneiltä.
"Mekin menemme nukkumaan", Lähdepentu maukui ja tassutteli Häivepennun edellä makuupaikalleen.
"Minä taidan nyt mennä partioon. Näkemiin", Tuikesilmä maukui. Käänsin katseeni tummanharmaaseen kolliin.
"Näkemiin", mau'uin. Kävelin makuupaikalleni, jossa pentuni nukkuivat ja käperryin heidän viereensä.
//Pennut?
Häivepentu 5.2.2017
Inahdin väsyneenä. *En aio vielä nukkua!* Juoksin Tammitassun luo.
"Tule nukkumaan Häivepentu", emoni naukaisi.
"Ei väsytä", nau'uin pudistaen päätäni. Hyppäsin Tammitassun kimppuun.
"Minä voitan sinut!" nau'uin voiton haluisesti. Tipahdin maahan pois Tammitassun päältä. Inahdin pienesti tömähtäen maahan.
"Minua väsyttää!" inisin väsyneenä ja silmäni painuivat kiinni.
Joku nosti minut ilmaan niskastani ja laski minut emoni viereen. Kehräys kantautui kurkustani. Puskin emoni päätä ja kuulin kuinka hänkin alkoi kehrätä.
"Rakastan teitä, pikku pennut", emomme maukui lempeästi. Tunsin lämmön ruumiissani.
"Emo mekin rakastamme sinua", nau'uimme yhteen ääneen väsyneenä.
//Emo? Sisarukset?
Tihkupentu 5.2.2017
Avasin haukotellen silmäni. Makasin pentutarhan nurkassa sisaruksieni ja emon vieressä. Lähdepentu ja Häivepentu nukkuivat, mutta Hämylilja oli hereillä. Näin, kuinka Kanervakuu ja Mistelipentu nukkuivat pesän keskellä. Tunsin, kuinka emo alkoi sukimaan päätäni. Vaikka en niin siitä pitänyt, kurkustani kohosi tyytyväistä kehräystä. Mietin, miltä tuntuisi olla jo oppilas.. Voisin jo harjoitella taisteluliikkeitä ja muuta kivaa. En silti haluaisi hoitaa klaaninvanhuksia! Tammitassu oli sanonut, että se oli aika pitkästyttävää, joten arvelin etten minäkään siitä pitäisi. Mutta minusta tulisi sitten koko metsän paras soturi! Ajatukseni olisivat jatkuneet lopputtomiin, kunnes Häivepentu liikehti vieressäni ja avasi vaaleankeltaiset silmänsä. Lähdepentukin heräsi. Nousin varovasti seisomaan ja tällä kertaa se oli helpompaa. Ihan niin kuin jalkani olisivat unen aikana vahvistuneet! Sitten haistin pentutarhan ulkopuolelta tulevaa tuoksua. Se kuului Varjoklaanin kissoille Olisi varmasti kivaa käydä aukiolla.. Käänsin katseeni Hämyliljaan, joka oli sukimassa Lähdepentua ja Häivepentua.
"Emo, voidaanko me jo mennä aukiolle katselemaan paikkoja?" kysyin. Hämylilja käänsi katseensa minuun. Hän näytti miettivältä.
"En oikein tiedä..", emomme maukui nopealla puhetyylillään. Tuo vilkaisi nopeasti Kanervakuuta. Vanhempi kuningatar nyökkäsi.
"No, kaipa se sitten käy. Mutta emme viivy kauaa", Hämylilja maukui. Tuo vilkaisi Häivepentua ja Lähdepentua. "Tuletteko tekin?" Sisarukseni vilkaisivat toisiaan nopeasti.
"Joo!" he huudahtivat ja nousivat seisomaan hieman haparoiden. He kävelivät luokseni. Heidänkin kävelynsä onnistui jo paremmin. Hämylilja nousi makuusijaltaan ja käveli luoksemme. Kuningatar vilkaisi Kanervakuuta ja Mistelipentua.
"Tuletteko tekin?" emomme kysyi. Kanervakuu nyökkäsi. Hämylilja ei odottanut, vaan pujahti ulos pentutarhasta. Vilkaisin pentuetovereitani ja sitten pujahdin emomme perässä aukiolle. Kuulin, kuinka Lähdepentu ja Häivepentu tulivat perässä. Katselin lumoutuneena näkyä, mikä oli edessäni. Aukio oli niin suuri! Aukion nurkassa oli kaksi suurta kiveä. Toisen kiven vieressä oli suuri mänty, jonka oksat ulottuivat maahan asti. Se oli ihan selvästi jonkun pesä. Pentutarhan vieressä oli karhunvatukoista tehty pesä ja ihan aukion nurkalla olin piikkipensaista tehty pesä. Tuijotin näkymää ihastuneena. Täällä on minun kotini! En vain voinut uskoa sitä! Tunsin, kuinka Lähdepentu ja Häivepentu istahtivat viereeni.
"Mitä te haluaisitte tehdä?" kuulin Hämyliljan nopean äänen ja käänsin katseeni tähän.
//Sisarukset?
Häivepentu 6.2.2017
Avasin silmäni. Katsoin nukkuviin sisaruksiini. Katsahdin emoon joka katsoi meitä lempeästi. Hyppäsin emoani vasten ja nuolaisin tämän poskea.
"Minä menen ulos", nau'uin innoissani.
"Mutta sinähän tuskin osaat kävelläkkään!" emo naukui hilpeästi.
"Kyllä minä pärjään!" kiljaisin innoissani ja lähdin kävelemään huterasti kohti suuaukkoa.
"Olehan varovainen!" emoni huusi perääni.
"Joo joo!" naukaisin hieman turhautuneena.
Tepsutin kohti suurta möhkälettä. *Mikähän se voisi olla?* Kävelin sinne sisälle ja näin kissan.
"Mitä sinä täällä teet?" hän naukaisi.
//Joku? Häive on siis päällikönpesässä.
Hämylilja 6.2.2017
Katsoin, kuinka Häivepentu pujahti aukiolle. Lähdepentu ja Tihkupentu nukkuivat vieressäni. Kanervakuu suki Mistelipennun turkkia ja tuo ei näköjään pitänyt siitä. Minun pitäisi varmasti mennä vahtimaan Häivepentua -tuo oli vasta hiljattain oppinut kävelemään. Nousin varovasti Tihkupennun ja Lähdepennun viereltä ja käänsin katseeni Kanervakuuhun.
"Voisitko vahtia Lähdepentua ja Tihkupentua sillä välin, kun katson mitä Häivepentu tekee?" kysyin. Vanhempi kuningatar nyökkäsi.
"Kiitos", mau'uin ja pujahdin aukiolle. Oli aurinkohuippu ja klaanitoverit olivat vaihtamassa kieliä. Oppilaiden pesän edustalla istui Kaamostassu ja Haavetassu istuivat oppilaiden pesän edustalla, joka oli lähimpänä pentutarhaa. Tassuttelin heidän luokseen.
"Oletteko nähneet Häivepentua?" kysyin. Oppilaat vilkaisivat toisiaan.
"Emme. Tulimme juuri taisteluharjoituksista", Kaamostassu maukui. Nyökkäsin nopeasti ja katselin ympärilleni. Pientä pentua ei näkynyt aukiolla. Ehkä hän oli mennyt klaanivanhusten luo. Suuntasin kohti saniaisten ympäröimää klaanivanhusten pesää. Pesässä Hohtotähti oli sukimassa turkkiaan ja Meripihkaraita nukkui. Häivepennusta ei näkynyt jälkeäkään. Hohtotähti käänsi ruskeat silmänsä minua kohti.
"Onko Häivepentu ollut täällä?" kysyin kuiskaten, ettei Meripihkaraita heräisi. Hohtotähti pudisti päätään.
"Ei ole. Onko hän kateissa?" entinen päällikkö kysyi. Huokaisin.
"Tavallaan. Mutta uskon, että hän on silti leirissä", sanoin. Hohtotähti nyökkäsi. Pujahdin nopeaa takaisin aukiolle. Äkkäsin Kyyhkylennon sotureiden pesän edustalla. Tuon vatsa oli pyöristynyt jo aika lailla. Jolkotin parhaan ystäväni luokse. Kyyhkylento näytti hieman pelokkaalta.
"Pujosulkaa on purrut käärme. Toivottavasti se on lähtenyt leiristä", tuo maukui. Sydämeni hyppäsi kurkkuun.
"Onko Pujosulka kuollut?!" kysyin epäuskoisena. Kyyhkylento vähän rentoutui.
"Ei. Ainakaan vielä. Mutta mitä asiaa sinulla on?" naaras kysyi. Sitten tajusin, että käärmehän olisi voinut viedä Häivepennun!
"Häivepentu on kateissa. Oletko sattumoisin nähnyt häntä?" kysyin. Paras ystäväni pudisti päätään.
"En ole. Mutta voin auttaa etsimään", Kyyhkylento maukui. Nyökkäsin kiitokseksi. Yritin erottaa aukiolla Häivepennun tuoksun. Mutta en kuitenkaan erottanut. Yhtäkkiä takanani kuului iloinen vingahdus.
"Emo!" tiesin, että ääni kuului Häivepennulle. Käänsin päätäni ja ihmeyksekseni näin, kuinka Vaskitsatähti kantoi Häivepentua tuon niskanahasta.
"Missä olet ollut?! Olen etsinyt kaikkialta, etkai ole tehnyt mitään tyhmyyksiä?" esittelin kysymyksia pennulleni.
//Häive? :3
Häivepentu 3.2.2017
Haukoin henkeäni ensimmäistä kertaa, hengitykseni oli vaivalloista. Tunsin lämpimän turkin vieressäni. Jostain puhalsi kylmä tuuli ja märkä turkkini teki siitä vielä kylmemmän. Aloin täristä kylmästä, inisin hiljaa. Tärinä voimistu, mutta pian lämmin kieli alkoi nuolla minua.
"Ne ovat niin kauniita", joku naukaisi. Nälkä kurni mahassani ja ryömin vaistomaisesti kohti maidon lähdettä. Tunsin kuinka lämmin neste valui suuhuni. Osa maidosta tippui maahan suupielistäni, kun ahmin suurella tahdilla ruokaa. Pian mahani oli täysi. Yhtäkkiä jokin yhtä märkä, kylmä ja pehmeä tippui päälleni ja inisi vaivalloisesti. Kiemurtelin sen alta ja tunsin tuulahduksen. Ryömin mahdollisimman lähelle maidon lähdettä ja painauduin kiinni sen lämpimään turkkiin. Käperryin pienelle kerälle ja inisin tyytyväisesti. Kuulin kuinka maidon lähde alkoi kehräämään. Suljin silmäni ja kuulin pientä tuhinaa ympäriltäni. Vaivuin sikeään uneen ja yhdyin tuhinaan.
//Emo? Sisarukset?
Häivepentu 4.2.2018
Inisin nälissäni. Pian kaikki vieressä olevani pienet möykyt alkoivat inistä.
"Kullat, ei ole vielä aamu", joku naukaisi.
Ryömin kohti nisää ja aloin imemään lämmintä maitoa, mahani täyttyi hetkessä. Olin valmis leikkimään. Ryömin toisen karvaisen mytyn kimppuun.
"Älä", hän inahti heiveröisesti.
Läimäisin häntä pienellä tassullani. Pian hän alkoi inistä ja niin minä myös.
"Rakkaat kukaan ei voi nukkua jos leikitte yöllä, joten kaikki nukkumaan", joku naukui lempeästi. Ryömin ison möykyn viereen. Haistoin lämpimän ja tutun tuoksun, minun ja sisaruksieni ikioman möykyn. Kehräys kantautui kurkustani ja pian koko pesän täytti kehräys. Olisin halunnut nukkua, mutta uni ei vain tullut. Lähdin ryömimään kohti aukkoa josta tuuli. Ryömin ja ryömin, en tiennyt kauanko olin ryöminyt, mutta haistoin raikkaan ilman. Pehmeä sammaleinen maa vaihtui kovaksi soraksi ja ympärilläni oli monia uusia tuoksuja. Ryömin eteenpäin ja eteenpäin.
"Hei mitä sinä täällä teet?", joku naukui ja nosti minut niskastani ylös.
"Hämylilja! Häivepentu oli oppilaiden pesällä!", joku kuiskasi. *Olinko minä Häivepentu?*
"Häivepentu!" lämmin möykkyni naukaisi lempeästi. Ryömin kohti möykkyö ja painauduin tämän lämmintä turkkia vasten.
//Hämy? Sisarukset?
Lähdepentu 4.2.2018
// JATKOA HÄIVEPENNULLE JA TIHKUPENNULLE SEKÄ HÄMYLILJALLE //
Imin hyvin herkullista nestettä, joka oli maitoa. En ollut kuitenkaan ainoa joka joi sitä. Tunsin vierelläni kaksi muutakin karvanyyttiä.
*Heidän on pakko olla sisaruksiani*, ajattelin.
"Hei. Miten täällä sujuu?" ääni kysyi.
"Hyvin kiitos", vierelläni oleva ääni vastasi.
*Oletko emoni?* mietin. Ajattelin nyt avata silmäni, koska tunsin olevani valmis. Räpyttelin ne auki.
"Hämylilja. Lähdepentu on avannut silmänsä", edessäni oleva tasaisen harmaa kolli sanoi.
"Kappas vain. Niinpäs oletkin. Olen emosi Hämylilja", naaras esitteli itsensä.
"Ja minä olen isäsi Tuikesilmä", kolli lisäsi.
"Minkä väriset silmät minulla on?" kysyin.
"Sinulla on jäänsiniset", emoni vastasi.
*Olen varmaan todella kaunis*, ajattelin innostuneena.
"Keitä he ovat?" kysyin osoittaen kahta kollia. Toisella oli musta turkki ja toisella tummanharmaa.
"He ovat veljesi Tihkupentu ja Häivepentu", Hämylilja kertoi ja nuolaisi heitä.
"Kumpi heistä on Tihkupentu?" kysyin.
"Tuo tummanharmaa kolli", isäni kertoi.
"Hei kuka sinä olet?" kysyin toiselta kuningattarelta.
"Minä olen Kyyhkylento", naaras kertoi, "sinä olet varmaan Lähdepentu?"
"Juu. Kyllä olen", vastasin.
"Emo minä nen!" kuului Häivepennun naukaisu. Huomasin, että veljelläni oli vaaleankeltaiset silmät.
"Haluaisitteko opetalla kävelyä?" emoni ehdotti.
"Todellakin!" vastasin. Menin emoni viereen. Hämylilja auttoi minut ylös varovasti. Aloin ottamaan haparoivia askeleita kohti isääni Tuikesilmää. Pian aloin kaatumaan, mutta isäni sai minut kiinni ajoissa. Huomasin Häivepennun yrittävän tosissaan kävellä, mutta hän kaatui maahan.
// Häive? Tihku? Hämy?
Tihkupentu 4.2.2018
Katselin, kuinka emo ja isä opettivat sisaruksiani kävelemään. Minäkin haluaisin!
"Opettakaa minuakin", mau'uin, enkä olisi uskonut, että ääneni oli niin heikko. Musta emoni käänsi katseensa minuun. Hänen nimensä oli Hämylilja.
"Totta kai", hän maukui lempeästi. Emo oli juuri opettanut Häivepentua kävelemään. Hän ojensi veljeni isälleni Tuikesilmälle. Siskoni Lähdepentu yritti itse kävellä. Emo auttoi minut ylös. Aloin ottamaan haparoivia askeleita kohti Tuikesilmää. Isä oli auttanut Häivepennun jaloilleen ja tuo yritti kävellä kohti Hämyliljaa. Ennen kun olin päässyt isäni luo, jalkani pettivät ja lysähdin maahan.
"Sattuiko?" Tuikesilmä kysyi ja nuolaisi päätäni.
"Ei", sanoin ja yritin itse nousta ylös. Se ei kuitenkaan vielä onnistunut, joten isä nosti minut varovasti jaloilleen. Halusin niin oppia kävelemään! Lähdin tassuttelemaan kohti Hämyliljaa, joka auttoi Lähdepentua. Nyt kävely sujui jo paremmin. Jalkani eivät kuitenkaan kannattaneet minua kauaa ja lysähdin taas maahan.
//Sisarukset?
Lähdepentu 5.2.2017
// JATKOA TIHKUPENNULLE //
Huomasin Tihkupennun lysähtäneen maahan. Häneltä ei ihan kävely tainnut onnistua. Samalla hetkellä veljeni avasi viimeinkin silmänsä.
"Ainakin kävely on helpompaa silmät auki", Häivepentu naurahti. Huomasin samassa kilpikonnakuvioisen kollin isäni Tuikesilmän vierellä.
"Toin vähän saalista teille Kanervakuu ja Hämylilja", kolli naukui.
"Kiitos Tammitassu", Kanervakuu kiitti.
"Oletko sinä soturi?" kysyin.
"En ihan vielä. Olen soturioppilas", Tammitassu kertoi.
"Tuleeko meistäkin sellaisia?" Häivepentu lisäsi kiinnostuneena.
"Todellakin tulee, mutta ei sekään mitään kivaa puuhaa aina ole", Tammitassu lisäsi.
"Miten niin?" Tihkupentu kysyi.
"Oppilaiden työnä on hoitaa klaaninvanhimpia ja poistaa heiltä punkit", Tammitassu kuvaili työtä.
"Vaikka se onkin inhottavaa, aion olla ahkera oppilas ja tehdä kaiken mitä päällikkö tai mestarini pyytää tekemään", kerroin.
"Hienoa Lähdepentu", emoni sanoi ja alkoi pesemään minua.
"Meneekö Pujosulan kanssa hyvin?" Kanervakuu kysyi.
"Ihan hyvin", Tammitassu vastasi.
//Hämy? Häive? Tihku? Tammi? Toivottavasti en hitannu liikaa Tammea. //