Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Pentunimi: Häivepentu Oppilasnimi: Häivetassu Soturinimi: Häivehohto Sukupuoli: Kolli Klaani: Varjoklaani Syntynyt:
Kuollut: 00.00.00 Yritti palauttaa Tähtiklaanin uskoa Varjoklaaniin, Tihkutähti tappoi.
Koulutetut oppilaat: -
Mestari: Murattilehti
Kokemuspisteet: 99
Ulkonäkö:
Häivehohdon turkki on pohjaväriltään musta ja hnen turkkinsa on hieman pitempi, kuin normaalin kissan. Hänen turkkinsa on sileää. Hänen hännänpäänsä on lumivalkea, josta hänet yleensä tunnistaa. Häivehohto on ruumiinrakenteeltaan solakka ja liikkuu pehmeästi. Kollin silmät ovat vaaleankeltaiset ja hyvin itsevarman näköiset. Hänen viiksensä ovat todella tuuheat ja pitkät. Häivehohdon nenä on yhtälailla musta kuin on itsekkin, eikä häntä huomaa varjoista kunnolla, paitsi jos katsoo juuri hänen silmiinsä tai hännänpäähän. Hän on ryhdikkään ja itsevarman näköinen. Hänen kyntensä ovat luonnonkeltaiset ja hyvin terävät.
Luonne:
Häivehohto on asenteeltansa hyvin iloinen ja pirteä. Hänet tunnetaan myös ystävällisenä ja lempeänä, hän ei suutu helposti, mutta kun kolli suuttuu hän on pitkävihainen, eikä häntä helposti lepytellä. Hän on hyvin epäitsekäs ja ajattelee klaaniaan aina ensimmäisenä. Kolli on luotettava, eikä koskaan rikkoisi lupauksiaan. Häivehohto on huumorintajuinen ja rakastava. Hän vastustaa Pimeyden metsää, sillä hänen mielestänsä se on pahan esikuva ja sen takia hän uskoo Tähtiklaaniin koko sydämestään. Jos joku vahingoittaa hänen perhettään, hän on julma ja puolustusvaistoinen. Hän ei koskaan tappaisi ketään. Hän rakastaa kumppaniaan koko sydämestään, eikä koskaan hylkäisi häntä. Häivehohto on sisältään tunteikas, joka näkyy ainoastaan perheenjäseniä kohtaan. Hän yrittää olla näyttämättä murheitaan kenellekkään, mutta joskus asiat paljastuvat vain itsestään. Häivehohto on rohkea, eikä häntä voi sanoa hiljaiseksi. Hän on aina uskollinen Varjoklaanille, eikä koskaan hylkäisi sitä.
Taidot:
Häivehohto on hyvä piiloutumaan turkkinsa ansiosta, metsästys sujuu hyvin ja lyhyiden matkojen juoksu myös. Hän on huono juoksemaan pitkiä matkoja ja kiipeäminenkin on vaikeaa.
Emo: Hämylilja (Varjoklaani) Isä: Tuikesilmä (Varjoklaani) Sisarukset: Sysipentu (Varjoklaani), Lähdetassu(Tähtiklaani), Tihkutähti (Pimeyden Metsä), Härmävirta (erakko)
Tihkutähden pennut: Kettuaskel (Varjoklaani), Mäyräraita (Kuolonklaani)
Kettuaskelen pennut: Fasaanisyöksy (Varjoklaani), Haukkaviima(Varjoklaani)
Menneisyys:
Häivehohto syntyi lehtikadon lopulla, neljän pennun pentueeseen, Varjoklaaniin. Kuoli yrittäessään palauttaa Tähtiklaaniin uskoa Varjoklaaniin.
Muuta: Häivehohdon lempiriista on sammakko. Toiveet: Päälliköksi, ja rakastava kumppani ja ehkä joskus pentuja.
Kyyhkylento 1.1.2018
Jatkoin matkaa Häivetassun rinnalla. Kolli oli viimeaikoina vaikuttanut vaisulta joten päätin kysyä mikä hänellä oli.
"Hei haluatko kertoa mikä sinulla on? Olet vaikuttanut hirveän vaisulle lähiaikoina", naukaisin huolestuneena. Häivetaasu käänsi keltaisen katseensa minuun päin. Kollin silmät olivat täynnä surua. Häivetassu pudisteli päätänsä huolettoman näköisenä.
"Ei mikään", nuori kolli naukui teko pirteästi. Katsoin Häivetassua toivottomasti.
"Oletko varma?" varmistin. Häivetassu painoi päänsä alas.
"Tihkuturkki.. hän on pilannut Varjoklaanin", Häivetassu naukui. Silitin Häivetassun selkää hännälläni.
"Kaikki kääntyy vielä parhain päin", nau'uin lohduttavasti. Häivetassu nyökkäsi. Tiesin kollin olevan päättäväinen, hän ei jättäisi tätä tähän.
"Saalistetaanko vähän, jotta paha olo katoaa?" naukaisin ja katsoin Häivetassua leikkisästi. Häivetassu pudisti päätään.
"Eikun kilpajuoksu!" kolli naukaisi ja ampaisi juoksuun. Pinkaisin perään ja pidensin askeleitani. Olimme nopeita, muttemme yhtä nopeita kuin Tuuliklaanilaiset. Ystäväni poika oli minullekkin kuin oma poika, varsinkin kun Viherloikka oli jättänyt klaanin salaperäisesti. Kiihdytin kohti Häivetassua.
Olimme palanneet leiriin. Olin asettunut vaihtamaan kieliä Okaliekin kanssa. Laskin pääni kollin selälle.
"Kai sinä uskot vielä Tähtiklaaniin?" kuiskasin niin, että vain Okaliekki kuuli. Kellanpunainen kolli käänsi katseensa minuun ja kuiskasi:
"Tietenkin". Kurkustani kantautui kehräys.
"Rakastan sinua", kehräsin. Okaliekkikin alkoi kehrätä.
"Saanko kysyä jotain", naukaisin hiljaa kumppanilleni. Kolli nyökkäsi.
"Olenko liian vanha pentuihin?" kuiskasin särkyneesti. Kaipasin pentuja elämääni. Okaliekki kierähti selälleen epäuskoisena.
"No et tietenkään!" kolli huudahti. Katsoin Okaliekkiä huojentuneena.
"No haluaisitko sinä vielä.. pentuja?" naukaisin varovasti. Okaliekki nyökkäsi. Hymy nousi kasvoilleni. Haukottelin.
"Mene sinä nukkumaan Kyyhkylento, on minun vuoroni vartioida leiriä", Okaliekki naukui ja nousi seisomaan. Kolli ravisti liekin väristä turkkiaan. Nousin istumaan ja nuolaisin tassuani.
"Kauniita unia", Okaliekki naukaisi ja kosketti kuonolla otsaani ja lähti tassuttamaan kohti vartiopaikkaa. Lähdin kohti soturien pesää. Astelin petini päälle ja kiersin pari pientä ympyrää ja asetuin makaamaan pienelle kerälle. Suljin silmäni ja vajosin unien maailmaan.
Minttusydän 27.1.2018
Jäimme Kylmähenkäyksen kanssa kahden Liljahenkäyksen lähtiessä. Olin hieman kiusaantunut Kylmähenkäyksen seurasta ja minua nolotti edellinen käytökseni.
"Onnea uudelle soturille", hymyilin ja nyökkäsin kunnioittavasti Kylmähenkäykselle. En halunnut pahaa hänelle, enkä kellekkään. Minulla meni vain vähän yli silloin. En tiennyt miten Kylmähenkäys reagoisi. Hänen ilmeensä ei muuttunut pätkän vertaa, hän vain nyökkäsi kiitokseksi onnitteluista.
"OIkeasti, olen pahoillani siitä mitä kaikkea sanoin sinulle", naukaisin ystävällisesti, "Ihan oikeasti". Katselin ymärilleni näin Tihkutähden. Hän oli murhannut näiden päivien aikan monta kissaa. Häivetassu oli kuollut yritäessään pelastaa klaania Pimeyden metsältä, Hämyliljan emoni parhaan ystävän ja Tammikynen. Emoni oli aivan rikki. Kuohuvirtakin oli kuollut, hänet oli löydetty unnospolun laidalta hirviön alle jääneenä. Suru vihlaisi omaakin sydäntäni. Olin menettänyt Kuohuvirran ja Viherloikan, muistin oppilasaikamme jolloin he luulivat etten välittäisi heistä. Tiesin kuinka emoni ylireagoi, aina. Ja emoani kauhistutti se, että Tihkutähti ei antanut pitää valvojaisia. Näin kuinka Tihkutähti tassutteli suurkiven juureen ja loikkasi sen päälle. Katselin kiinnostuneen akuinka hän kajautti kutsuhuudon ilmoille. Kylmähenkäys lähti tassuttamaan lähemmäs. Lähdin nuoren kollin perään.
"Klaanimme kaipaa varapäällikköä ja siksi olen valinnut mielestäni sopivimman vaihtoehdon", Tihkutähti naukui vallanhimoisella äänellään. Tunsin lihasteni jäykistyvän. Tihkutähti haravoi katseellaan leiriä ja lopulta kollin sähkönsininen katse pysähtyi minuun. Minua katse ei kuitenkaan säväyttänyt, olin nähnyt sen niin monta kertaa.
"Minttusydän, sinä olet klaanimme uusi varapäällikkö", Tihkutähti naukaisi juhlavasti. Katsoin kollia lämpimästi, tämä loikkasi alas suurkivelttä ja tassutteli luokseni.
"Onnea", rakastamani kissa naukui lempeästi. Hymy valui kasvoilleni. Kehräys kantautui kurkustani, rakastin häntä oikeasti.
//Lilja? Kylmä? cx