Jäkälätassu

Jäkälätassu

Kylmä ilma nipisteli poskiani ja koko kehoani tassuttaessani Tuikesilmän perässä. Lihakseni olivat kireinä ja olisin halunnut juosta vain silkasta vapaudenilosta. Häntäni värisi ja kiihdytin askeleitani niin että olin mestarini vierellä. Hengitykseni oli hivenen raskaampaa kuin tavallisesti sillä olinhan roimasti pienempi kuin Tuikesilmä ja jouduin käyttämään enemmän energiaa kävelyyn kuin hän. Tuikesilmä vilkaisi minua pikaisesti kulmat koholla kun olin saapunut hänen vierelleen. En kuitenkaan välittänyt siitä, yritin vain nähdä koko reviirin. Yhtäkkiä tajusin että Tuikesilmä oli pysähtynyt. Jarrutin vauhtini ja tassutin mestarini viereen. Katsoin tuota otsa rypyssä. Mitä nyt? Meidänhän piti kiertää reviiri. Olin aikeissa tiuskaista jotain, kun Tuikesilmä naukaui: "Mitä haistat?" Räpäytin yllättyneenä silmiäni ja raotin suutani. Vedin syvään henkeä ja siinä samassa kitalakeeni tulvi todella monta tuoksua, joita en ollut edes pannut merkille. Raikas lehtikadon kirpeä tuoksu, routaisen maan ja mullan makea haju... En kyennyt erottelemaan tuoksuja vielä kovinkaan hyvin, mutta vahvin kaikista hajuista oli vahva mädän lemu. Nyrpistin nenääni. "Mikä tuo haju on?" kysyin ja Tuikesilmä naurahti. "Se on haaskala. Halusin että haistat juuri sen. Sen lähistöltä ei kannata saalistaa, sillä siellä on joskus mätää variksenruokaa jota saaliseläimet ovat syöneet. Siit saa vatsanpuruja", mestarini opasti. Värähdys kulki turkissani ja hymyilin leveästi. "Jatketaan matkaa", Tuikesilmä kehotti ja lähti astelemaan eteenpäin. Pitkä käveleminen alkoi jo tuntua lihaksissani ja tahtini oli hidastunut huomattavasti. Hengitykseni oli raskasta enkä enää jaksanut panna ympäristöäni merkille. Laahustin Tuikesilmän perässä reviirin halki ja mietin vain sitä että milloin olisimme leirissä. Vatsani tuntui tyhjältä ja halusin vain ruokaa ja sen jälkeen käydä nukkumaan. Ajatukseni olivat sumeita ja siksi räpyttelin yllättyneenä silmiäni sillä Tuikesilmä oli pysähtynyt."Kuuntele", tuo kehotti. Yritin tasata hengitystäni ja istuin maahan. Sitten höristin korviani. Ensialkuun en kuullut kuin oman hengitykseni ja sydämen sykkeet, mutta sitten erotin kaukaa outoa kovaa suhinaa ja melua. Kurtistin kulmiani. Mikä voisi pitää tuollaista ääntä? "Kuuletko? Siellä on ukkospolku ja hirviöitä." Silmäni levisivät ja työnsin kynteni esiin. Hirviöitä? Ukkospolku? Jännitin lihakseni ja nousin seisomaan kun Tuikesilmä heilautti häntäänsä. Tassutin osittain pelokkaana ja osittain innoissani mestarini perässä eteenpäin. Yritin kurkkia mestarini takaa mitä edessä olisi kun äänet kuuluivat aina vain lähempää. Väsymykseni oli karissut pois ja tunsin adrenaliinin jylisevän suonissani. Kiihdytin askeleitani sen verran että saavuin Tuikesilmän vierelle. Silloin haistoin ukkospolun. Se haisi palaneelta ja pahalta. Yskäisin ja aivastin. Tuikesilmä kääntyi katsomaan minua. "Pian näemme ukkospolun. Älä vain juokse sinne koska muuten hirviöt syövät sinut", Tuikeislmä naukui tyynesti. Karvani nousivat pystyyn ja hirvittävät mielikuvat siitä miten hirviöt söisivät minuta valtasivat aivoni. Kauhea melu melkein puhkaisi tärykalvoni kun tassutimme eteenpäin. Sitten näin sen. Mustan, paksun ja kovalta näyttävän pinnan joka haisi hirveälle. Ensimmäinen hirviö jylisti ohi. Sen keltaisena hohtavat silmät, mustina maata halkovat tassut ja käsittämätön nopeus saivat aistini tukkoon. Lisää hirviöitä jylisti ohi ja yritin kauhun kupliessa sisälläni yrittää pitää kaikki silmällä. Juuri sen takia silmässäni ja koko päässäni räjähti kipu. Ulvaisin ja kaaduin maahan. Liekit nuolivat taas silmääni ja kiemurtelin maassa tuskaisena kuin joku repisi minulta silmiä irti. Kynteni olivat esillä ja huidoin tassuillani ilmaa. Järjetön kipu yllätti minut täysin ja ulisin. Jostain kaukaa kuulin hirviöiden äänet ja Tuikesilmän huudon: "Jäkälätassu!" En pystynyt avaamaan silmiäni saati tekemään mitään harkittua. Silmäni liekehti ja odotin sen laantumista. Vikinää kuului taukoamatta kurkustani ja onnekseni huomasin että kipu alkoi laantua. Sydämeni hurjaksi kiihtynyt syke alkoi laantua, ja tiehä hengitykseni tasaantua. Makasin karvat sotkussa maassa ja tasasin hengitystäni. Lihakseni tuntuivat veltoilta mutta yritin silti seisomaan toinen silmä yhä kiinni. Huojuin seistessäni ja tajusin Tuikesilmän olevan vieressäni kaatuessani häntä vasten. "Oletko kunnossa?" Tuikesilmä kysyi epäröivällä äänellä. Nielaisin ja avasin silmäni. Kas kummaa, en nähnyt toisella silmällä mitään. Onnistuin kuitenkin nyökkäämään ja lähdin mestariini nojaten kohti leiriä. Kävellessämme hitaasti kohti leiriä näkö palautui silmääni mutta näin sillä edelleen sumeasti. // En jatkanu Setrin tarinaa koska mulla oli tää tarina jo melko pitkään puolivalmiina enkä halunnu enää alottaa alusta kirjoittamaan uutta tarinaa. Joten Setri, voit kirjottaa toisen tarinan nii jatkan sitä sitten - jos siis haluut

Setritassu | 27.10.2016

Istuskelin hiljaa leirin laitamilla. Lopulta päätin mennä ottamaan edes puolikkaan päästäisen. Söin sen parilla haukkaisulla. "Setritassu! Mennään harjoittelemaan!" Synkkäsielu huusi. Ravasin tämän luo ja astelin hänen perässään ulos leiristä. "No, niin! Hyökkää!" Synkkäsielu käski. Emmin. *Onko se oikein?* ajattelin. Lopulta hyökkäsin, mutta aivan liian hitaasti. Synkkäsielu läimäisi minut tassullaan maahan. "Nopeammin", hän käski. Yritin uudestaan. Synkkäsielu väisti tälläkin kertaa, mutta sain lyötyä häntä tassullani.. "Vieläkin nopeammin", hän käski. Lopulta se onnistui jo hyvin. Synkkäsielu opetti minulle pari muuta liikettä ja sitten palasimme leiriin. "Hei Setritassu!" Jäkälätassu huusi minulle. "Hei!" vastasin hiljaa ja ujosti. "Mitä olet tehnyt tänään? Minä olin saalistamassa", Jäkälätassu kertoi. "Minä ja Synkkäsielu olimme tuota... ööö taistelemassa", änkytin. //Jäkälä?

Jäkälätassu | 03.11.2016

Nyökäytin päätäni Setritassulle. Naaras katseli maata mutta en antanut sen häiritä. "Mitä taisteluliikkeitä harjoittelite? kysyin innostuksen hiipiessä kehooni. Jos Setritassu voisi näyttää minulle muutaman taisteluliikkeen Tuikesilmä varmaankin yllättyisi kun osaisin jo jotain. Röyhistin rintaani ja kuulin jo korvissani mestarini kehut voimakkaina. Sitten tajusin, että Setritassu oli sanonut minulle jotain. Halusin nopeasti kuulla kaiken mitä pesätoverini oli opetellut jotta pääsisin itse niitä opettelemaan. Kallistin päätäni. "Mitä sanoit?" Setritassu huokaisi kevyesti ja käänsi silmänsä omiini. Hätkähdin aavistuksen verran kun katsoin Setritassun mantelinmuotoisa täyteläisen ruskeita silmiä. Vatsani heitti kuperkeikan ja maailma pysähtyi. Yhtäkkiä en ajatellut enää taisteluliikkeitä vaan sitä että Setritassu oli kaunis. Sen jälkeen tiedostin takun korvani takana ja hento puna kohosi poskilleni. Minun kävi melkein kateeksi edessäni istuvaa naarasta. Tuo hetki meni kuitenkin liian nopeasti ohi sillä Seteitassu räpäytti silmiään ja laski katseensa. Olin aikeissa sanoa jotain töykeää kunnes - luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni - pysähdyin miettimään mitä sanoisin ja miltä se tuntuisi Setritassusta. Pääni oli pyörällä joten suljin suuni enkä sanonut mitään. Harmaanoranssi naaras rykäisi ja sanoi hiljaisella äänellä: "Harjoittelimme pääosin hyökkäystä." Räpäytin muutaman kerran silmiäni ja yritin kuvitella Setritassun hyökkäämään jonkun kimppuun. Minusta ei kuitenkaan ollut siihen ja ravistelin päätäni pontevasti. // Setri? Ja ei haittaa vaikka et aina odottaisi et mä jatkan Jäkälällä jotain sun tarinaa vaan voit jatkaa itse, koska sä voit kerätä niitä pisteitä rauhassa (ja ei haittaa vaikka vähän hittaat Jäkälää jos et pysty muuten) ÖwÖ

Setritassu | 09.11.2016

"Et taida uskoa minusta olevan sellaiseen", mutisin hiljaa maahan katsoen Jäkälätassuun. "No en!" tuo vastasi. Äkkiä sain kummallisen rohkeus kohtauksen ja nostin pääni. "Tuota... Mennäänkö, vaikka huomenna aurinkohuipun aikaan kävelylle?" kysyin kuuluvalla äänellä. Jäkälätassu katsoi minua hiukan kummaksuen, mutta ei siinä varmaankaan ollut mitään ihmettelemistä, olinhan ollut koko ajan hiljainen, kuin hiiri! "No, vaikka", kolli nyökkäsi ja katsoi minuun. Käänsin katseeni pois ja olin juuri menossa pois, kun Jäkälätassu maukui vielä: "Voitko näyttää mitä taisteluliikkeitä harjoittelitte?" "Hyvä on", nau'uin hiljaa. Näytin pari aika helppoa liikettä ja Jäkälätassu koetti niitä minuun. "Tuo meni ihan hyvin", naukaisin hänelle, kun kolli koetti erästä liikettä. "Kiitos", kolli hymähti ja käännyin. Nyt menisin etsimään Synkkäsielun. "Setritassu! Meillä on aamupartio ja nyt metsästyspartio!" mestarini huusi. Huomasin, että Naavakoi ja Vaahteratassu tulisivat mukaan. Jättäydyin perälle. Vaahteratassu kulki edelläni. "No, niin. Mitä haistat?" Synkkäsielu kysyi. Haistelin ilmaa. "Ukkospolun?" nau'uin hiljaa. "Oikein. Mitä muuta?" Synkkäsielu patisti. "Ööö... Oravan, sammakon ja hiiren", nau'uin. "Hyvä. Nyt jäljitä se orava ja nappaa se", mestarini käski. Lähdin suuntaan jossa luulin oravan olevan. Matkalla vastaani tuli Kanervakuu. "Mitä sinä täällä teet?" kysyin. "Olen kävelyllä. Et sinäkään kestäisi jos joutuisit olemaan monta päivää sisällä Pentutarhassa", kunigatar virkkoi. "Kuka vahtii pentuja?" kysyin huolestuneena. Kanervakuu oli menettänyt jo kaksi. "Loimusilmä", naaras vastasi ja jatkoi kulkuaan. Huokaisin helpotuksesta ja huomasin oravan parin ketunmitan päässe. Kyyristyin. Hiivin lähemmäs ja lopulta loikkasin. Orava ei kerennyt piiloon. Olin tyytyväinen itseeni. En ollut saalistuksen mestari. Palasin muiden luo. "Hyvä", Synkkäsielu naukui. Hän oli käynyt nappaamassa hiiren, Naavakoi sammakon ja Vaahteratassu ei ollut saanut mitään. Naaras vaikutti pettyneeltä. Vein Kanervakuulle ja pennuille ruokaa. Loimusilmä leikki vieläkin pentujen kanssa. Nyt saisin mennä syömään itse. Jäkälätassu oli syömässä. Kun hän huomasi minut, kolli lähti tulemaan minua kohti. *Hän on aika komea*, nau'uin itselleni. //Jäkälä? :)

Setritassu | 21.11.2016

Olin vieläkin kauhusta kankea sodasta. Olin ollut aivan kauhean peloissani. Suurimmaksi osaksi olin kyyristellyt puita ja Puhujankiveä vasten ja auttanut parantajia. Ei kai minusta muuhun olisikaan. Kerran Jäkälätassu oli pelastanut minut ja toisen kerran Loimusilmä. Olin jälkeenpäin kiittänyt molempia todella ujosti. Minua ärsytti suunnattomasti se, että olin, niin ujo. En ollut nähnyt sodassa ketään muuta soturia tai oppilasta joka olisi vain tönköttänyt paikallaan kauhusta. Olin ainut. Aion rohkaistua, mutta se oli vaikeaa. Olin yrittänyt ja yrittänyt, mutta aina, kun yritin puhua jollekin ääneni oli hiljainen tai sitten vapiseva. Jäkälätassulle pystyin puhumaan jo aika hyvin. Jotenkin hänelle vain oli helppo puhua. En tiedä miten, mutta oli vain.

Loistelintu | 04.02.2017

Hämylilja oli synnyttänyt eilen kolme tervettä pentua. Alun perin pentuja oli ollut neljä, mutta yksi pennuista oli kuollut synnytyksessä. En ollut käynyt katsomassa pentuja vielä, mutta Hunajatassun mukaan ne olivat todella suloisia. Valmistauduin lähtemään partioon, johon minun lisäkseni lähtisivät Okaliekki, Jäkälätassu ja Vaskitsatähti, joka oli välttämättä tahtonut lähteä mukaan. Suin laikukasta turkkiani pitkin, hitain vedoin. Tyttäreni Murattitassu oli päässyt joku aika sitten soturiksi, joka oli minusta mahtavaa. Hän oli nykyään Murattilehti. Lehtotassu oli edelleen oppilas. Pujosulka, joka ei varsinaisesti ollut tyttäreni, oli rakastanut nykyiseen oppilaaseeni, Tammitassuun. Olin tietenkin iloinen hänen puolestaan. Naaras tuntui olevan niin onnellinen Tammitassun seurassa, etten millään raaskinut kieltää heitä olemasta yhdessä. Pujosulka oli jo täysi-ikäinen naaras, enkä minä voinut enää puuttua hänen tekemisiinsä. "Loistelintu, joko lähdetään?" Okaliekin maukaisu sai minut havahtumaan hereille ajatuksistani. "Juu. Käy hakemassa Jäkälätassu", murahdin hieman poissaolevasti. Okaliekki nyökkäsi ja jolkutti sitten oppilaiden pesälle. Vastentahtoisesti nousin jaloilleni ja oikaisin selkäni. Minun olisi käytävä ilmoittamassa Vaskitsatähdelle, että lähtisimme nyt. Tassuttelin päällikön pesälle ja huikkasin pikaisen tervehdyksen, ennen kuin astuin sisälle hämärään pesään. "Vaskitsatähti, me lähdemme nyt", mau'uin. Päällikkö nosti päätään ja nyökkäsi. "Hyvä, minä tulen", kolli vastasi ja kampesi itsensä jaloilleen. Katselin kuinka hän suki nopeasti turkkinsa ja tassutteli sitten luokseni. "Eiköhän lähdetä." Peräkanaa sujahdimme ulos pesästä. Okaliekki ja Jäkälätassu odottivat meitä leirin sisäänkäyntitunnelin lähistöllä. Oppilas selitti tohkeissaan, mitä oli päivän aikana tehnyt. Okaliekki vain nyökytteli päätään. Vaskitsatähden johdolla poistuimme leiristä ja otimme suunnaksemme Ukkospolun. Kuljimme Ukkospolun viertä. Okaliekki kulki perässäni ympärilleen vilkuillen. Jäkälätassu piti joukon perää. Hangessa kahlaaminen oli verottanut nuoren kollin voimia. Kirin Vaskitsatähden rinnalle. "Ehkä meidän pitäisi pysähtyä hengähtämään?" ehdotin. Päällikkö nyökkäsi. "Etsitään sopiva paikka pitää taukoa." Pian saavuimme erään kitukasvuisen pensaikon luo. Asetuimme sen alle makaamaan ja vetämään henkeä. Yhtäkkiä Jäkälätassu nousi ja asteli ulkosalle. "Minne sinä menet?" Vaskitsatähti kysyi. "Tarpeilleni. Olen tässä ihan lähellä", Jäkälätassu vastasi ja pujahti pensaan taakse. Ummistin silmäni hetkeksi, mutta räväytin ne auki kuullessani korvia vihlovaa valitusta ja murinaa. Jäkälätassun kauhun kiljaisut kantautuivat korviini. Pomppasin jaloilleni ja ravasin ulos muut perässäni. Kiersin pensaan taakse. Sydämeni oli vähällä hypätä kurkkuun nähdessäni Jäkälätassun elottoman ruumiin suden hampaissa. Valtava, ruskeanharmaa susi viskasi oppilaan hangelle kuin leikkikalun, johon se oli kyllästynyt. Matalaa murinaa kumpusi sen kurkusta. Paljastin kynteni ja väläytin hampaitani sille. Se ei edes hätkähtänytkään, vaan lähti tulemaan kohti. Juuri kun se oli hyökkäämässä kimppuuni, Vaskitsatähti astui sen tielle ja upotti hampaansa sen kurkkuun. Susi ulahti ja paiskasi päällikön maahan. Saatoin vain katsella kuinka hänen henkensä haihtui ilmaan. Raivon sokaisemana syöksyin sen kimppuun. Loikkasin sen selkään, iskin tappavan terävät kynteni sen niskaan ja kaadoin maahan. Susi sätki maassa avuttomana ja silloin Okaliekki iski, upotti hampaansa sen kaulaan ja repäisi. Helakanpunainen veri värjäsi lumen punaiseksi. Taistelu oli ohi. "Okaliekki, hae apua leiristä", käskin. Soturi nyökkäsi ja ampaisi matkaan. Raahasin päällikön ja Jäkälätassun ruumiit suojaan pensaikkoon ja asetuin vartioimaan niitä. //Joku? Sori, aika sekava tarina.