Kirjoittaja: Auroora
Nimet: Kaihopentu (Kaihotassu, Kaihomieli)
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Syntynyt: 13.03.2017
Kuollut: 02.04.2017
Kokemuspisteet: 29
Ulkonäkö: Kaihomielen turkki on hiekanvärinen, ja sileä ja tiheä. Turkissa on myös hieman tummempia raitoja. Häntä on pitkähkö ja sen pää on valkoinen. Silmät ovat pyöreät ja väriltään keltaiset. Kuono on melko lyhyt. Korvat ovat suurehkot ja suipot. Nenä ja polkuanturat ovat mustat. Ruumiinrakenteeltaan Kaihomieli on sopusuhtainen, lihaksikas ja suuri.
Luonne: Kaihomieli on rauhallinen ja järkevä kissa. Kolli on harkitsevainen, ja miettii tarkasti, ennen kuin päättää, mitä aikoo. Hän on kaikinpuolin ystävällinen, mutta ehkä hieman ujo. Kaihomieli ei suutu helposti, ja jos suuttuu, ei ole ainakaan pitkävihainen. Hän on rehellinen ja uskollinen klaanilleen ja ystävilleen, ja tekisi mitä vain muiden vuoksi. Kolli on myös rento ja huumorintajuinen, ja pitää pennuista. Hän on lempeä ja huolehtivainen, eikä jätä ketään pulaan. Kolli uskoo Tähtiklaaniin.
Taidot: Kaihomieli on parempi metsästäjä kuin taistelija. Hän on myös ketterä, joten kiipeily sujuu myös hyvin. Hän on nopea juoksija lyhyillä matkoilla, mutta pitkillä ei kovin kestävä. Hyppiminen ei suju, mutta jäljittämisessä kolli on loistava. Piiloutumisessa kolli on huono.
Emo: Pujosulka (Varjoklaani) Isä: Tammikynsi (Varjoklaani) Veli: Sirpalepentu (Varjoklaani)
Toiveet: Haluaisi päälliköksi ja kumppanin ja pentuja
Viherpentu, 30.03.2017
Katselin ympärilleni huomasin vihreän kohdan jossa kasvoi jo hiirenkorvan ensimmäiset ruohonkorret. "Kävisikö ruoho? Se ei ole ainakaan vaarallista", ehdotin. Kaihopilvi mietti hetken. Hän nyökäytti päätään ja lähdimme astelemaan ruohontupsujen luo. Nyhdimme ruhoa niin paljon kuin jaksoimme ka taa ja veimme ne pentutarhan erääseen nurkkaan. "Noniin näytäppä itseäsi", Kaihopilvi tuumasi minulle ja istahdin hänen eteensä. "Näyttää aika pahalle, ota tästä - ööö - tammen lehtiä", Kaihopilvi naukui ja ojensi minulle pari ruohonkortta. Nappasin ruohonkorrey suuhuni ja aloin mutustaa niitä. Katselin kuinka Kaihopilvi poisti Sirpalekukalta kirppuja. Meinasin alkaa nauraa, mutta pidättelin naurua Sirpalekukan takia. Lopulta, kun Kaihopilvi oli hoitanut myös Sirpalekukan kuntoon minä pidin kokouksen klaanilleni. //Sirpale? Kaiho? Joku?
Kaihopentu, 31.03.2017
Istahdin Sirpalekukan viereen kuuntelemaan, kun Vihertähti aloitti pienehkön klaanimme kokouksen. Myrskyklaani oli ajanut meidät pakoon, ja toivoin totisesti, että kostaisimme heille. No, minä olin kyllä parantaja ja Sirpalekukka klaaninvanhin, mutta taistelisimme silti veljeni kanssa urheasti päällikkömme rinnalla viimeiseen hengenvetoon asti. Silmäni loistivat innokkaasti. Vihertähti rykäisi ja katsoi klaaniansa tarkasti. "Meidän on kostettava Myrskyklaanille!" naukaisin heti. Vihertähden katse kääntyi Sirpalekukasta minuun. "Anteeksi", maukaisin vaivaantuneena. Vihertähti näytti miettivän sanojaan, mutta jatkoi sitten. "Myrskyklaani ajoi meidät pakoon, ja meidän pitää puokustaa kunniaamme! Mitä ehdotatte?" "Hyökätään heidän leiriinsä?" ehdotin hetken harkittuani. Olikohan se silti liian rajua? //Sirpale? Viher?
Viherpentu, 01.04.2017
Suoraan leiriin hyökkäys ei ollut oikein hyvä mielestäni, joten jatkoin klaanini katselua nyökättyäni miettiväisenä Kaihopilvelle. "Mitä jos valtaamme omaa reviiriämme takaisin pala kerrallaan? Eli siirrämme rajamerkkejämme joka partiolla hieman vanhaa reviiriämme kohti ja taas vastakkaiselle rajalla siirrämme sitäkin samaan suuntaan?" Sirpalekukka ehdotti. *mahtava idea!* ajattelin ja nyökkäsin. Olin miettivinäni kumman ottaisin ja nau'uin lopulta: "Kokeillaan Sirpalekukan taktiikkaa." Ystäväni nyökkäsivät hyväksyvästi ja tassutin pois kokouksesta. "Partioon tulevat mukaan Sirpalekukka, Kaihopilvi ja minä!" Nau'uin kovaan ääneen. "Mutta-" Kaihopilvi aloitti jo mutta keskeytin hänet: "Leikitään, että voitte olla partiossa mukana." Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät ja lähtivät tassuttamaan oerässäni. Suuntasin ulos leiristä ja lähdin tassuttamaan klaanivanhimpuen pesälle ja sen ohi. //Joku?
Kaihopentu, 02.04.2017
Yskähdin heikosti herätessäni. Raotin silmiäni, mutta suljin ne saman tien. Oloni oli suoraan sanottuna kamala, hengitys tuntui vaikealta ja yskin vähän väliä. Outo kipu kulki ylitseni ja käperyyin tiiviimmälle kippuralle. Tunsin taas kipua ja vingahdin tuskissani. "Emo", inahdin heiveröisesti. Pujosulka käänsi heti katseensa minuun. Naaraan silmät olivat huolesta ammollaan. Yskin taas, nyt jo kovemmin, ja haukoin henkeä. "Mennään parantajan luo", emoni naukaisi hätääntyneesti ja nosti minut niskastani ylös. Oloni oli... eloton. En jaksanut tehdä mitään, tunsin vain kipua. Yskähdin taas käheästi, mutta tällä kertaa suustani tuli myös verta, joka värjäsi Pujosulan rinnan punaiseksi. Emoni kulki vaivalloisesti halvaantuneiden jalkojensa takia, mutta yritti kiihdyttää vauhtiaan. Viimein olimme päässeet parantajan pesälle. Avasin hiukan silmiäni, ja näin Kaamostassun ja Vaskitsatähden. Päällikkö katsoi huolissaan minuun. Pujosulka laski minut sammalille ja hukutti korvani hätäisiin nuolaisuihin. Kuulin Hunajaviiksen äänen, mutta se tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä. Yskäisin taas ja tummanpunaista nestettä valui maahan. Kellertävän punainen naaraskissa nuuhkaisi minua ja huokaisi syvään. "Hänellä on sama tauti kun Kaamostassulla, ja niin pahassa vaiheessa, ettei siitä parannu", Hunajaviiksi naukaisi pahoillaan. Kuulin isäni äänen parantajan pesällä, mutta en enää erottanut sanoja. Silmäni sumenivat ja kaikki ympärilläni oli vain merkityksetöntä sekamelskaa. Sirpalepentu katsoi minuun kauhuissaan. Suru vihlaisi sydäntäni, kun näin veljeni. Perheeni oli ympärilläni. "Älkää huoliko", nau'uin hiljaa. "Kyllä minä pärjään. Tähtiklaanissa. Älkää jääkö miettimään minua, olen onnellinen siellä." Näin sumeasti, miten Pujosulan poskelle valahti kyynel, ja tunsin veljeni kuonon turkillani. Viimeinen kipuaalto kulki ylitseni ja suustani pulpahti verta. Sitten kaikki oli vain mustaa, mutta niin kovin rauhallista ja kivutonta. //Rip Kaiho