Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Pentunimi: Kyyhkypentu Oppilasnimi: Kyyhkytassu Soturinimi: Kyyhkylento
Sukupuoli: Naaras Klaani: Varjoklaani
Syntynyt: 18.12.2016
Koulutetut oppilaat: Murattilehti + Tällä hetkellä Hukkatassun mestari
Entinen mestari: Loistelintu
Kokemuspisteet: 448
Ulkonäkö:
Kyyhkylennon turkki on vaaleanharmaa, missä on tummia raitoja ja Kyyhkylennon kaikissa tassuissa on valkoiset varpaat. Kyyhkylennon etu tassut ovat erittäin raidalliset - eli siis niissä on paljon raitoja, jotka ovat paksuja - ja ohuet. Hän on solakka ja hänen silmänsä ovat meripihkan väriset. Hänen silmäkulmistaan lähtee tummat juovat, jotka jatkuvat pitkälle pään taakse. Hänen kuononsa ympärillä on valkea kuvio, joka jatkuu pitkänä viiruna otsaan asti. Hänen nenänsä on vadelman punainen. Kyyhkynlennon rinta on myös valkoinen, ja jatkuu mahaan asti. Hänen kasvonsa ovat kapeat ja hänen silmissään on lempeä katse, ja hänen korvansa ovat erittäin suuret. Kyyhkylento on pienikokoinen.
Luonne:
Kyyhkylento on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja höpsö. Hän on ymmärtäväinen, mutta joskus Kyyhkylento ei huomaa mitä sanoo ja tiuskii muille ilman syytä. Yleensä Kyyhkylento vaipuu omiin ajatuksiinsa niin, että ei kuule mitä muut sanovat. Kyyhkylento on erittäin pitkävihainen, yleensä hän on hyvin rohkea ja uskollinen. Kyyhkylennon kanssa on helppo jutella ja hän ottaa muut huomioon ainakin hyvän tuulisena. Kyyhkylento on erittäin luottavainen ja uskoo yleensä kaiken mitä joku sanoo. Kyyhkylento uskoo sisimmässään paljon Tähtiklaaniin ja se näkyy todella hyvin ulospäin, hän kunioittaa aselepoa ja parantajien koskemattomuutta. Soturilaki ja läheiset ovat erittäin tärkeitä Kyyhkylennolle.
Taidot:
Kyyhkylento pystyy hyppäämään erittäin korkealle ja juoksemaan nopeasti lyhyitä matkoja pienen kokonsa ansiosta. Kiipeäminenkin luonnistuu. Saalistus ei ole Kyyhkylennon vahvimpia taitoja. Kyyhkylento ei ole myöskään hyvä piiloutumaan tai juoksemaan pitkiä matkoja, mutta on melko lahjakas taistelija.
Kumppani: Okaliekki(Varjoklaani): Kellanpunainen kolli, jolla metsänvihreät silmät. Molemmat korvat lähteneet hyökkäyksessä Myrskyklaaniin. Tyttäret: Minttutähti (Varjoklaani), Kuohuvirta(Tähtiklaani) Poika: Viherloikka (Tähtiklaani) Sisar: Sirrisiipi (Varjoklaani):Hopeanharmaa naaras meripihkasilmin ja valkein takatassuin. Entinen erakko.
Minttutähden pennut: Kettuaskel (Varjoklaani), Mäyräraita (Kuolonklaani), Lumikkopentu (Tähtiklaani)
Kettuaskelen pennut: Fasaanisyöksy (Varjoklaani), Haukkaviima (Varjoklaani)
Toiveet: Ihana kumppani, ja tietysti pentuja. Kyyhkylento joskus haaveilee myöskin varapäällikön paikasta.
Loistepentu 21.11.2018
Korvani nytkähtivät leirin uloskäyntitunnelin suuntaan kuullessani kuinka oksat raapivat useamman kissan kylkiä näiden yrittäessä puskeutua kantamuksensa kanssa aukiolle. Veren etova, metallinen löyhkä sai minut voimaan pahoin, mutta en antanut huonovointisuuteni näkyä pesätovereilleni, joiden huomio oli myös herpaantunut seuraamaan juuri parasta aikaa tapahtuvaa murhenäytelmää. Kaksi minulle ennestään tuntematonta kissaa raahasivat välissään punaruskeaa karvamyttyä, joka oli yltäpäältä veressä. Haukkasin henkeä järkyttyneenä tunnistaessani punaruskean kissan Minttutähdeksi. Mitä hänelle oli oikein tapahtunut? Minun pitäisi mennä tarkistamaan hänen vointinsa!
“Meidän ei kyllä kannata mennä tuonne vaikka minun ainakin tekisi mieli, olisimme niin ärsyttävästi parantajien tiellä”, Fasaanipentu sanoi kuin olisi lukenut ajatukseni. Nyökäytin hitaasti päätäni, vaikka kiusaus käydä kurkkaamassa, mitä parantajan pesässä tapahtui parhaillaan, oli suuri.
“Entä jos lähtisimme leiristä?” ehdotin toiveikkaana. Halusin päästä tutkimaan tarkemmin, mikä tarkkaan ottaen oli käynyt Minttutähden kimppuun leirin ulkopuolella. Fasaanipentu vilkaisi leirin uloskäynnin lähistöllä partioivaan suureen soturiin ja pudisti sitten päätään.
”Meillä ei taida olla mahdollisuutta leiristä pakenemiseen”, hän totesi kuivasti. Huokaisin turhautuneena ja kuopaisin käpälälläni jo hieman kohmeisen tuntuista maata. Kuten Kanervakuu oli ennustanutkin, ilmat kävivät kylmenemään päin päivä päivältä, emmekä me enää pian tarkenisi olla aukiolla näin ohuella karvapeitteellä.
“Mennään juttelemaan Kyyhkylennolle, hän sattuu itseasiassa olemaan minun isoisoemoni”, Fasaanipentu maukui ylpeän kuuloisena ja lähti sitten loikkimaan vaaleanharmaata naarasta kohti, joka suki itseään soturien pesän edustalla. Pyöräytin vain silmiäni ja juoksin kollipennun perään Turvepentu edelläni.
”Kas, Turvepentu, Fasaanipentu ja Loistepentu. Olisiko teillä jotain asiaa vai tulitteko luokseni ihan vain seuran toivossa?” Kyyhkylento-niminen kissa kysyi lempeästi hymyillen. Vanhan naaraan meripihkaiset silmät tuikkivat ystävällisesti, ja minunkin oli pakko myöntää, että hän kieltämättä vaikutti aika mukavalta kissalta. Samassa mieleeni juolahti kysymys: Olikohan minulla isovanhempia? Minttutähti oli Fasaanipennun ja Haukkapennun isoemo, minä tiesin vain emoni Liljahenkäyksen ja isäni Sienikarvan, jotka olivat minulle kaikki kaikessa. Mutta entä missä olivat heidän vanhempansa, eli siis toisin sanoen meidän isovanhempamme? Kai heilläkin sentään oli vanhemmat.
Ravistelin nopeasti päätäni selkeyttääkseni ajatukseni. Fasaanipentu ja Kyyhkylento näyttivät uppoutuneen täysin toistensa seuraan, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja livahtaa pois paikalta. Peruutin vatsa maata viistäen aina aukion keskustaan, ennen kuin käännähdin ympäri ja juoksin pää viidentenä jalkana parantajan pesälle.
Pesästä kuului vaimeaa vaikerrusta. Hiivin mahdollisimman hiljaa peremmälle, kunnes saavuin sairasaukiolle, jossa kävi melkoinen tohina. Liljahenkäys kyyristeli Minttutähden punertavanruskean hahmon yllä. Viereisellä pedillä makasi minulle vieras valkea kolli, jonka kimpussa hääri kilpikonnakuvioinen naaras. Tunnistin hänet Rosmariiniputoukseksi, joka oli minun ja veljieni siskopuoli aiemmasta pentueesta. Meillä oli eri isä, mutta sama emo, ja se riitti minulle, sillä tulisin joka tapauksessa pitämään häntä niin sanotusti virallisena isosiskonani. Emon mukaan minulla olisi ollut myös toinen siskopuoli ja kaksi velipuolea, elleivät he olisi menehtyneet niin nuorina.
Huomioni kiinnittyi Minttutähden takana nukkuvaan vaaleanruskeaan kolliin. Sydämeni oli jättää lyönnin välistä tunnistaessani isäni hahmon.
“Isä!” vinkaisin kauhuissani ja juoksin hänen luoksensa. Kollin vasen takajalka tuoksui voimakkaasti vereltä ja yrteiltä ja se näytti vääntyneen luonnottomaan asentoon. Miksi hän oli tässä kunnossa? Pystyivätkö myös parantajat loukkaantumaan? Eihän se ollut reilua!
Kapusin parantajakollin selän päälle ja ryhdyin repimään tätä korvasta tarkoituksenani saada tämä heräämään. “Isä! Avaa silmäsi!” piipitin hädissäni, sillä en keksinyt muutakaan tapaa purkaa suurta huolta ja hämmennystäni.
//Sieni?
//497 sanaa.
Kyyhkylento 11.12.2018
Kiertelin Varjoklaanin leiriä toimeettomana ja turhautuneena. Halusin tehdä jotain, enkä vain istua jököttää klaanikiven juurella, mutta en ollut ehtinyt saada Minttutähteä tämän kiireidensä keskeltä kiinni ja Rosmariiniputouskaan ei ollut leirissä. Ainut vaihtoehto oli siis ehkä lähteä yksin metsälle, vaikka tiesin sen olevan kiellettyä metsässä liikkuneen koiran takia. Kuitenkin kuin taikaiskusta taakseni ilmestyi tyttäreni Kuohuvirta, jonka näkemisestä olin kovin onnellinen. Harmaa naaras oli itsekkin kuin taikaa herätessään henkiin kuolleista.
"Mitäs suunnittelet, emo?" Kuohuvirta naukui ystävällisesti virnistäen, "Sinun ilmeesi paljastaa, että olet tekemisen puutteessa." Hymähdin pienesti ja vilkaisin leirin uloskäyntiä.
"Mentäisiinkö metsästämään?" kysyin ja lähdin ilman vastaustakin tassuttamaan kohti ulospääsyä. Kuulin tyttäreni hennon naurahduksen ja tämän kevyet tassun askeleet perässäni. Kuohuvirran takaisin tulo oli Viiltotähden päälliköksi nousun ansiota, mutta oli siinä sivuvaikutuksetkin nimittäin sota. En moittinut Minttutähteä hänen puolue valinnastaan, mutten siitä pitänytkään. Naaras oli valinnut hyvän päällikön tavoin jänen mielestään vahvemman puolen ja sen piti riittää meille. Katsahdin Kuohuvirtaan.
"Katsotaan kumpi saa ensin saalista".
//153 sanaa
Tosiaan seuraavissa tarinoissa on vaa Kyyhkylento mainittuna :D
Pyytassu 16.12.2018
Lumi narskui polkuanturoideni alla Orkideapolun paimentaessa minua kohti Varjoklaanin leirin suurkiveä. Valkoinen aines oli peittänyt jo koko leiriaukion, ja sitä satoi taivaalta rauhalliseen tahtiin. Se tuntui kovin erikoiselta jalkojeni alla. Se samaan aikaan kylmä ja vetinen, ja kutitti kuin linnulta varastettu höyhen. Turvepentu yritti metsästää ilmassa leijuvia lumihiutaleita suuhunsa. Hänen yrityksensä eivät näyttäneet tuottavan tulosta. Suun sijaan yksi hiutale tippui suoraan hänen punertavaan kuonoonsa. Hän ravisti päätään välittömästi ja aivasti, mikä päästi suustani riemukkaan naurahduksen.
Hukkapentukin hymyili miedosti katsellessaan veljemme yrityksiä. Hän oli entistä pirteämpi tänään, ja oli aamulla sutinut turkkiaan normaalia enemmän. Syy oli se, että saisimme tänään oppilasnimemme. Aamulla isämme Valvehenki oli tullut ylpeänä ilmoittamaan, että olimme valmiita nimitettäviksi. Olimme parantuneet ketun aiheuttamista haavoista jo täysin, ja Turvepennunkin arpi kyljessä oli haalistunut. Minä en tulisi koskaan saamaan häntääni takaisin, mutta pärjäsin sitä ilmankin. Veljeni olivat molemmat riemastuneet uutisista, mutta minä en voinut kuin epäröidä hieman. Olinko tosiaan valmis pääsemään oppilaaksi? Pystyisinkö tekemään klaaniani ylpeäksi? Sodan ollessa käynnissä sekä minä että veljeni joutuisimme varmasti osallistumaan siihen. Toivottavasti kenellekään ei kävisi mitään pahaa sen seurauksena.
’’Ketä toivoisit mestariksesi?’’ Hukkapennun naukaisu keskeytti ajatukseni. Käänsin meripihkaisen katseeni hänen keltaisiin silmiinsä ja hymyilin.
’’Rosmariiniputous on ollut haaveissani jo pitkään. Onhan hän klaanimme varapäällikkö ja kouluttanut jo yhden oppilaan. Hän on kovin ystävällinen ja yksi klaanin parhaimmista sotureista, jonka takia olisin kiitollinen päästessäni hänen oppilaakseen’’, kerroin veljelleni hetken pohdinnan jälkeen. ’’Entä kuka on sinun mestaritoiveesi?’’
’’Itse olen ajatellut enemmän Kyyhkylentoa. Hän vaikuttaa hyvin viisaalta ja soturilakia kunnioittavalta. Lisäksi hän on Minttutähden emo’’, Hukkapentu sanoi. Hänen silmänsä kiiltelivät inspiroituneena.
En ollutkaan ajatellut Kyyhkylentoa vaihtoehtona. Hän olisi varmasti loistava mestari Hukkapennulle. Toivoin kovasti, että meidän molempien toiveemme toteutuisivat.
Kun saavuimme suurkiven eteen, Minttutähti oli jo seisomassa sen päällä ylvään näköisenä. Hän kutsui klaanin koolle ja kohdisti katseensa meihin. Orkideapolku nuolaisi kaikkien kolmen pentunsa päälakea nopeasti ja kipitti ylpeän kumppaninsa Valvehengen vierelle.
’’Pyypentu, Hukkapentu ja Turvepentu ovat täyttäneet kuusi kuuta ja on heidän vuoronsa tulla oppilaiksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitsette soturinimenne, tunnettakoon teidät Pyytassuna, Hukkatassuna ja Turvetassuna’’, klaanin päällikkö naukui pieni hymynalku molemmissa suupielessään. Minä nielaisin ja katsoin nopeasti ympärilleni. Kissoja oli paljon, ehkä liiankin. Joka ikisen klaanin kissan katse oli kiinni minussa ja veljissäni. Tunsin sydämeni sykkeen tihenevän. Katseeni kohtasi Fasaanitassun, joka virnisti minulle rohkaisevasti. Pelkoni tuntui heti laantuvan ja tunsin hymyilevänikin hieman. Käänsin silmäni taas Minttutähden punaruskeaan turkkiin.
’’Hukkatassu, mestarisi olkoon Kyyhkylento. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on entiseltä mestariltaan Loistelinnulta oppinut’’, päällikkö maukui. Olin heti pakahtua onnesta veljeni puolesta. Kyyhkylento astui esiin muiden kissojen joukosta ja kosketti kuonollaan veljeni kuonoa. Saatoin nähdä onnen myös hänen ilmeestään.
’’Turvetassu, sinun mestarisi olkoon Rosmariiniputous. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on Tihkutähdeltä oppinut.’’ Kun Turvetassu kosketti kuonollaan Rosmariiniputousta, koin rinnassani kateuden piikin, joka peitti aikaisemman iloni Hukkatassun puolesta. Tukehdutin kateuden tunteen kuitenkin nopeasti. Turvetassu jos joku oli Rosmariiniputouksen arvoinen oppilas.
’’Pyytassu, mestarisi olkoon Murattilehti. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on Kyyhkylennolta oppinut.’’
Murattilehti astui esiin muiden kissojen joukosta. En ollut ennen tavannut häntä muuten kuin vilkaisulta. Hänellä oli tummanruskea ja pitkä turkki, ja hänen silmänsä olivat vaaleankeltaiset kuin kuu. Vaikka hän hymyili koskettaessaan kuonoani, tunsin silti oudon kylmän väreen kulkevan selkäpiitäni pitkin.
’’Pyytassu! Hukkatassu! Turvetassu! Pyytassu! Hukkatassu! Turvetassu!’’ klaani huusi uusia nimiämme innokkaana. Äskeinen outo tunne katosi äkkiä, ja keskityin klaanin antamien suosionosoitusten nauttimiseen. Nyt alkaisi uusi elämämme oppilaana. Vaikka olinkin hieman jännittynyt, tunsin itseni valmiiksi.
//Turve?
Rosmariiniputous 22.1.2019
Olin juuri saamassa vastauksen Kettuaskeleelta liittyen hänen uuden oppilaansa koulutukseen, mutta sitten nimeni kajahti leirin toiselta puolelta ja jouduin kääntämään meripihkaisen katseeni kyseiseen suuntaan. Kyyhkylento, Fasaanisyöksy ja Hukkatassu silmäilivät minua odottavasti eikä minulla kestänyt kauan tajuta, että kyseessä olisi rajapartio. Heitin pahoittelevan ilmeen Kettuaskeleelle ja nuolaisin hänen poskeaan nopeasti.
"Minun täytyy mennä partioon. Nähdään myöhemmin, Kettuaskel", naukaisin punertavanruskealle kumppanilleni ja marssin sitten aukion poikki partiolaisten luokse. Kyyhkylento siirtyi ystävällinen hymy kasvoillaan sivuun ja antoi minun siirtyä johtoon. Nyökäytin nopeasti päätäni Fasaanisyöksylle ja Hukkatassulle, jonka jälkeen lähdin johdattamaan partiota ulos leiristä.
"Rosmariiniputous! Minne te olette lähdössä?" Säpsähdin kuullessani jonkun huutavan nimeäni, mutta onnistuin tunnistamaan tuon äänen omistavan kissan ennen kuin ehdin edes kääntyä häntä kohti. Myrskytaivas silmäili minua ja rinnallani seisovaa partiota hämillään. Tunsin vierelläni olevan Fasaanisyöksyn lihaksien kiristyvän ja omatkin lihakseni kiristyivät, mutta tosin minä en vihastunut Myrskytaivaan saapumisesta paikalle, vaan poikani tylystä ilmeestä joka kohdistui entiseen erakkoon.
"Olemme lähdessä rajapartioon, eli tarkistamme Kuolonklaanin rajan ja riistatilanteen heidän reviirillään. Muistat varmaan kun kerroin sinulle, että sodan aikana saimme kulkea heidän reviirillään Emonsuun alueella?" varmistin. Myrskytaivas nyökäytti päätään ja avasi suutaan, täysin valmiina kysymään saisiko hän liittyä partioon. Hymähdin mahdollisimman ystävällisesti ja siirryin hieman taaksepäin, jättäen hieman tyhjää tilaa rinnalleni.
"Tule vain mukaamme. Klaanikissat käyvät rajapartiossa usein, joten sinun on hyvä oppia niistä", tokaisin. Myrskytaivas virnisti iloisena ja tassutteli rinnalleni. Sitten sukelsin partioni edellä piikkihernetunneliin.
"Minttutähti käski meidän kiertää Kuolonklaanin rajaa ja käydä katsomassa millainen riistatilanne Emonsuun lähettyvillä on", Kyyhkylento selitti kulkiessamme pimeän piikkihernetunnelin halki. Nyökäytin hajamielisenä päätäni, kun mieleeni rakentui kuva siskopuolestani Pakkastassusta ja rinnassani syttyi toivon liekki siitä, että voisin ehkä nähdä hänet. En ollut nähnyt Pakkastassua pitkään aikaan, viimeksi olin törmännyt naaraaseen kun hän oli ollut aivan vastanimitetty oppilas ja pian hän varmaankin ansaitsisi soturinimensä. Hymähdin ja sukelsin ulos tunnelista valoisaan metsään.
"Rosmariiniputous, millainen riistatilanne on tällä hetkellä? Onko Varjoklaanilla tarpeeksi riistaa?" Myrskytaivas kyseli kulkiessamme Kuolonklaanin raja-alueella. Ylitimme rajan ja jatkoimme matkaamme Emonsuuta kohti. Kuulin partion perällä kulkevan Fasaanisyöksyn tuhahtavan ärtyneenä.
"Miksi sinun pitäisi saada tietää tuollaista tietoa?" kellanpunainen kolli murahti ja vilkaisi Myrskytaivasta epäilevänä. Heitin tuiman katseen pojalleni saadakseni hänet pitämään kuononsa kiinni.
"Ellet ole tajunnut vielä, Myrskytaivas on Varjoklaanin jäsen nykyään ja koska hän on uusi jäsen, ei hänellä ole tietoa riistamäärästämme. Voit lopettaa sen epäilyn, että Myrskytaivas olisi jokin metsäklaanilaisten lähettämä vakooja", tokaisin pojalleni ja jatkoin sitten matkaani, pysyen tiukasti Myrskytaivaan rinnalla. Olin hiljalleen alkanut tykästyä setäpuoleeni ja uskoin päivä päivältä enemmän, että hän ei ollut isäni kaltainen petturi, vaan oli aidosti hyväsydäminen ja uskollinen kissa.
"Keitä täällä onkaan? Varjoklaanilaiset ystävämme, eikö niin?"
Niskakarvani nousivat nopeasti pystyyn, kun puiden takaa esiin astuivat Jäälilja ja Pakkastassu. Kohtasin siskopuoleni siristyneen jäänsinisen katseen, joka porautui heti ensimmäisenä minuun ja jäi silmäilemään minua hetkeksi. Vastasin minua huomattavasti nuoremman naaraan tuijotuksen pelottomana, kunnes Pakkastassun katse eksyi Myrskytaivaaseen. Jääliljakin oli tajunnut uuden kissan ja kun kuolonklaanilaiset pysähtyivät eteemme, likaisenvalkoisen ja tummanharmaan kirjava naaras jäi silmäilemään Myrskytaivasta kiinnostuneen näköisenä.
"Ja kuka sinä olet?" Pakkastassu ennätti kysyä ennen Jääliljaa. Myrskytaivas vilkaisi varautunutta oppilasta rento virne kasvoillaan ja hymähti nopeasti.
"Sinäpä näytät epäilevältä minun suhteeni, mutta en voi sanoa olevani yllättynyt. Minun nimeni on Myrskytaivas ja olen Kylmähenkäyksen velipuoli", tummanharmaa kolli selitti. Jääliljan silmien katse tarkentui hieman ja tunsin ilman sähköistyvän ympärillämme. Astuin suojelevaisena Myrskytaivaan rinnalle ja kohotin uhmakkaasti kuonoani naaraalle, jota vihasin miltein yhtä paljon kuin Kylmähenkäystä.
"Myrskytaivas liittyi Varjoklaaniin muutama päivä sitten, mutta ikävä sinulle, Jäälilja, hän ei ole samanlainen säälittävä petturi kuin Kylmähenkäys", sylkäisin Jääliljalle viimeiset sanani. Jääliljan silmät siristyivät ja Pakkastassukin jäi tuijottamaan minua niin jäisesti, että hänen pelkkä katseensa olisi voinut tappaa minut.
"Tunsitko sinä Kylmähenkäyksen?" Myrskytaivas astui eteen ja jäi tuijottamaan Jääliljaa. Kiristin hampaitani, en olisi tahtonut tämän keskustelun johtaneen tähän. Mutta nyt kun Myrskytaivas oli aloittanut, minun täytyisi tästä jatkaa.
"Hänen nimensä on Jäälilja ja muistat varmaan mitä kerroin hänestä sinulle", murahdin Myrskytaivaalle, "hän on syy Kylmähenkäyksen petokseen ja karkotukseen, koska Jäälilja käski Kylmähenkäystä tappamaan jonkun varjoklaanilaisen. Ja tässä on Pakkastassu, Kylmähenkäyksen tytär ja minun siskopuoleni. Taisin mainita hänetkin sinulle."
"Ja kuka hänen emonsa on?" Myrskytaivas kysyi ja vilkaisi hitaasti Jääliljaa. Naaras tuijotti minua vaitonaisena, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan leväten.
"Jäälilja, tai ainakin niin minä olen olettanut. Kuka muukaan Pakkastassun emo olisi?" totesin ja vilkaisin Jääliljaa, odottaen saavani häneltä tylyn huomautuksen siitä, että tietenkin hän oli Pakkastassun emo. Lihaksikas naaras pysyi kuitenkin hiljaisena ja oli kääntänyt katseensa Pakkastassuun. Jäin odottamaan soturin vastausta mahdollisimman kärsivällisenä, vaikka aukion ylle laskeutunut hiljaisuus olikin piinaava.
//Jää?
//723 sanaa
Kettupentu 19.4.2018
"Miltä Varpusliidon idea kuulostaa? Mennäänkö?" Rosmariiniputous naukaisi lempeästi hymähtäen, mutta silti huomasin pienen varautumisen naaraan meripihkaisilla silmillä. Pian tunsin hennon tönäyksen kyljessäni kun sisareni tuli kovalla vauhdilla kuuntelemaan.
"Mennään mihin?" Mäyräpentu tökäsytti. Käänsin katseeni Mäyräpennun sähkönsinisiin silmiin, hänen silmänsä kuulemani mukaan muistuttivat omiani. En ollut nähnyt vielä todellista peilikuvaanni mistään, sillä leirin vesilammikot olivat aina olleet mutaisia, eikä niistä nähnyt mitään.
"Me mennään ehkä päällikön pesään! Jos siis emo ja isä antaa luvan", miukaisin nyökäten ja lähdin loikkimaan varmoin askelin kohti pesää. Askeleeni olivat jo hyvin paljon varmempia kuin aamulla pesästä poistuessani. Tunsin lämpimän hengityksen niskassani ja tunnistin Kyyhkylennon tuoksun. Naaras nappasi minua niskanahasta ja kuljetti takaisin Rosmariiniputouksen luokse.
"He ovat askeleiltaan jo hyvin nopeita, mutta pennut kulkaapas minusta se ei ole hyvä ajatus", naaras naukui sydäntäsärkevä ilme kasvoillaan.
"Miksei?" kysyin kulmiani kurtistaen, meiltä salattiin jotain, "Ei isä ole pelottava, hän vain näyttää siltä!" Kyyhkylento loi pahoittelevan katseen Rosmariiniputoukseen. Harmaaraidallisen naaraan häntä valahti surumielisesti alas ja hänen silmänsä alkoivat lasittua.
"Kuulkaapas, annan teille elämän ohjeen. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei ole kissoihin karvaan katsomista", Kyyhkylenno nauku kuulosti automaattiselta ja hänen silmillänsä väreili kauhun aallot.
"Hämylilja", naaras henkäisin ääni särkyen. Pian kuulin voimakkaat askeleet jotka juoksivat Kyyhkylennon luo, liekinvärinen kolli lehden vihrein silmin. Kolli kiersi isoemoni kasvojen eteen ja katsoi tämän silmiin.
"Pahoittelut tästä. Me poistumme nyt. Nähdään pian Kettupentu ja Mäyräpentu", kolli naukui ja lähti taluttamaan Kyyhkylentoa parantaja pesälle.
*Mikä hänelle tuli? Minun on selviettävä kuka on Hämylilja, tai kuka oli Hämylilja ja miksi se oli noin vaikeaa? Miten isä liittyi tähän? Siitä ottaisin selvää* Vilkaisin Rosmariiniputousta.
"No niin, mennään", naaras naukui ja lähti johdattamaan meitä pesään. Tihkutähti ja Minttusydän istuskelivat harakan ympärillä. Harakan vatsa oli auki ja sieltä pilkotti jotain punaista. Tihkutähti kyyrityi haukkaamaan lihaa.
"Hei emo, hei isä!" tervehdin hymyillen. Minttusydän nyökkäsi lämpimästi.
"Joko olette saaneet kierroksen tehtyä?" naaras naukui silkinpemeästi. Pudistin päätäni.
"Seuraava etappimme on päällikön pesä!" Mäyräpentu kiljaisi. Tihkutähti nosti päänsä ylväästi ylös, hänen leukaansa oli jäänyt pieni veritahra harakan lihasta. Selvä, isä näytti todella pelottavalta pitkine kynsineen ja viirusilmineen.
"Ai", Tihkutähti naukaisi häijysti hymyillen, hänen tunteeton katseensa kohtasi Rosmariiniputouksen ja tunsin kuinka naaraan turkki pörhistyi vierelläni.
"Kenen luvalla te sinne suuntaatte, kenties Rosmariiniputouksen?" isä naukui sivaltaen, jos sanat olisivat voineet koskettaa, nuo sanat olisivat jättäneet suuret viillot kaikkien meidän turkkeihimme. Tihkutähti räpäytti silmiään hitaasti vastausta odottaen. Päähäni pälkähti ajatus ja lähdin hiipparoimaan pesän reunaa pitkin Tihkutähden taakse, Minttusydän huomasi aikeeni, mutta jätti asian huomiotta paljastamatta minua. Pian olin isän takana ja nappasin tämän hännästä kiinni.
"Minun luvallani, älä ole ilkeä Rosmariiniputoukselle", naukaisin haastavasti ja upotin pienet kynnen pätkäni isäni harmaankirjavaan häntään.
"Oiekasti me tulimme kysymään sinulta lupaa", Mäyyräpentu pisti väliin ja loikkasi itsekin roikkumaan isässä. En uskonut isämme nauttivan tilanteesta.
"Hmm", kolli myhäili ja hänen turkkinsa siloittui. Käänsin katseeni Minttusydämeen.
"Kyyhkylennolle tuli jokin hätä, joku kissa vei hänet parantajalle", ilmoitin hiukan surullinen ilme kasvoillani. Minttuydän noui ylös.
"Kiitos, että kerroit", hän naukaisi lähti loikkimaan ulos pesästä," Palaan pian".
Nyökkäsin, emoni poistuttua käännyin isän puoleen. Irrotin kynteni hännästä ja kellahdin lämpimille sammalille.
"Mitä jos viemme pennut harjoittelemaan?" Tihkutähti naukaisi matalasti naurahtaen.
//Rosma? Mäyrä?
Kyyhkylento 18.6.2018
Kurkustani kantautui kehräys.
"Ja arvaatko minkälaiseen pulaan silloin jouduin?" Okaliekki naurahti. Kolli oli kertonut minulle nuoruusaikansa kommelluksia.
"Minä ja Hämylilja taas olimme erottamattomat kun olin oppilas. Menin hänen mukanaan joka paikkaan jos mahdollista. Kerran kun suutuin hänelle karkasin", lausahdin mietteissäni.
"Meidän pitäisi käydä tervehtimässä Minttusydäntä, pian hänestä tulee Varjoklaanin suuri johtaja. Olen hänestä ylpeä", Okaliekki naukui ja etsi katseellaan Minttusydämen punaruskeaa turkkia.
"Pitäisi kyllä, mutta ei hänestä nyt vielä niin nopeasti saa valtaa tassuihinsa. Olisihan se vaihtelu virkistävää", naukaisin hiljaa merkityksellisesti. Klaanin Tähtiklaaniin uskovat halusivat jo kovasti vallan vaihdon.
"Meidän täytyisi myös käydä vilkaisemassa Kettutassua ja Mäyrätassua. He kasvavat hurjaa vauhtia", hymyilin ja nuolaisin Okaliekin lapaa. Kolli nyökkäsi ja räpäytti vihreitä silmiään. Pian Minttusydämen poika ja tytär olisivat jo sotureita, niin uoria vielä kun he olivat. Oma ikäni alkoi jo vähitellen painaa päälle ja niin varmasti Okaliekinkin. Olihan hän minua vanhempi.
"Lähdetäänkö kävelylle?" kumppanini ehdotti. Nyökkäsin otettuna.
Minttusydän 16.10.2018
Tietenkään en voinut nähdä häntä, kuinka tyhmä olin. Se varmasti johtui kokemastani surusta, se sai aikaan usvaverhon, joka ei antanut ajatuksen kulkea vapaasti.
"Niin tietenkin", totesin päätäni hieman nolostuneena ravistellen. Huomenna koittaisi se päivä, kun astuisin virallisesti päällikön virkaan, uskoin osaavani johtaa Varjoklaania hyvin, vaikka se itsekkäältä kuulostikin. Ensimmäinen tekoni, olisi antaa lupa uskoa mihin tahansa haluaa ja ilmoittaa se, että alkaisimme totella soturilakia kuten ennen Tihkutähden aikaa.
"Jutellaan huomen aamulla enemmän sopiiko? Ajatukseni ei oikein kulje", naukaisin pahoitteleva ilme kasvoillani. Sienikarva nyökkäsi ymmärtäväisen näköisenä. Hymyilin vielä väsyneesti parantajakollille ja sen jälkeen lähdin etsimään Kyyhkylentoa. Tiesin, ettei hän koskaan pitänyt Tihkutähdestä, mutta tyttärestään hän silti välitti. Löysin emoni klaaninvanhimpien pesästä, hän oli juttelemassa Meripihkaraidalle, josta oli ajan kuluessa tullut kovinkin hyvä ystävä Kyyhkylennolle.
"Hyvää iltaa", tervehdin vääntäen kasvoni hymyyn. Minua ilahdutti klaaninvanhimpien pesän lämminhenkisyys.
"Iltaa Minttusydän", viereisellä pedillä makaava Vaskitsaviima kähisi. Tervehdyksen jälkeen kolli alkoi sukia vaaleanruskeaa turkkiaan. Kyyhkylento kääntyi minuun päin ja ikään kuin hymyili iloisilla meripihkanvärisillä silmillään.
"Mukava nähdä Minttusydän, tai olenhan minä sinut nähnyt, muttemme ole jutelleet hetkeen! Ja onnea, sinusta tulee ihan oikea päällikkö! Olen tosi ylpeä ja niin on Okaliekkikin!" Kyyhkylento naukui matalalla ja sydämellisellä äänellään. Nyökkäsin kiittelevästi ja yritin pitää surun kaukana pesän iloisesta tunnelmasta.
"Oliko sinulla jotakin asiaa? Haluatko puhua kaksisteen?" emoni kyseli uteliaasti. Pudistin päätäni ystävällisesti.
"Ei, tulin ihan muuten vain vierailemaan." Meripihkaraitakin nyökkäsi ikään kuin merkiksi, että hänkin kuunteli. Pienikokoinen valkea naaras oli kovin hyvässä kunnossa ikäänsä nähden ja se teki minut iloiseksi.
"Minttusydän, muuten. Olemme miettineet Okaliekin kanssa klaaninvanhimpiin siirtymistä lähitulevaisuudessa", emo naukaisi. En pitänyt Kyyhkylentoa vielä liian vanhana soturin tehtäviin, mutta emollani oli oikeus omiin ratkaisuihinsa ja Varjoklaanissa oli muutenkin erittäin mukavat klaaninvanhimmat. Veikkasin, että Kyyhkylento saisi pulputtaa juoruja Meripihkaraidan kanssa yömyöhään halutessaan ja olihan täällä Okaliekillekkin seuraa.
"Jos niin tahdotte. Ilmoitelkaa sitten lähempänä, niin pidän teille oikean seremonian", naukaisin silmiäni rakastavaisesti räpsäyttäen, "Mutta nyt minun on mentävä, vaikkei kukaan muu istuisi valvojaisissa, niin minä ainakin istun."
Hätkähdin hereille. Olin vahingossa torkahtanut leirin reunamille. Tihkutähden ruumis oli haudattu jo ja olin vetäytynyt omiin oloihini. Oli vielä liian aikaista mennä häiritsemään parantajia, sillä lähtöni koittaisi vasta auringonhuipun aikaan. Venyttelin jumiutunutta selkääni ja lähdin tassuttamaan tuoresaaliskasan luokse. Olin lähettänyt aamupartion jo matkaan ja pian olisi saalistuspartion vuoro, mutta ensiksi antaisin kissoille aikaa heräillä. Valikoin kasasta kylmän sammakon, joka oli kovin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Aloin syödä tuoresaalista hitain ottein ja katsella heräilevää leiriä. Kun olin viimeistellyt ateriani lähdin järjestämään saalistuspartiota. Partiota johtamaan valitsin Valkosydämen ja hänen mukaansa Ikituulen ja Savutassun. Valkeanharmahtava naaras alkoi koota partiotaan kasaan innokkaasti ja ennen lähtöään meripihkasilmäinen naaras vielä nyökkäsi minulle. Miltei kaikki soturit näyttivät ottavan minut melko hyvin vastaan. Vilkaisin taivaalle. Nyt olisi varmaan hyvä aika mennä hakemaan matkayrttejä.
//Sieni? Lilja?
443 sanaa
AIKAHYPPY
Kettuaskel 3.11.2018
"Miltä minä näytän?" keskimääräistä suurempi kolli pentu piipitti metsänvihreät silmät miltei täysi kuun muotoisina. Kasvoilleni piirtyi lämmin hymy pojalleni, hän sai sydämeni pakahtumaan rakkaudesta. Se oli aivan uudenlaista rakkautta, se jota tunsin oli jollakin ihan uudella tasolla.
"Tiedätkös, voin avata sinulle oman ulkonäkösi paljon helpommalla kuin selityksellä. Olet nimittäin melkein kopio omasta isoisästäni, joka sattuu olemaan miltei kopio sinusta paria pikkuseikkaa lukuun ottamatta", selitin kumartuen pennun ylle. Fasaanipentu nyökkäsi kovin innokkaan oloisena.
"Odottaisitko tässä sen aikaa, että haen hänet? En usko, että pystyt olemaan tässä silloin vielä kun palaan Okaliekin", haastoin pennun hymähtäen. Fasaanipentu siristeli vasta avattuja silmiään ja naukui:
"Ihan varmasti pystyn!" Katsahdin pentua leikkisästi epäillen ja murahdin. Kohautin lapojani ja lähdin ulos pesästä Fasaanipentuun luottaen. Uskoin, että hän olisi kovin ylpeä itseensä kun suoriutuisi haasteesta kunnialla. Ravasin reippaasti eteenpäin ja etsin katseellani kellanpunaista tuttua turkkia leiristä ja pian tunnistin Okaliekin hahmon isoemoni Kyyhkylennon seurasta. Kiihdytin askeleitani ja pian olin jo pariskunnan luona.
"Päivää", hymyilin ystävällisesti, mutta en edes ehtinyt istahtaa alas. Okaliekki käänsi vihreät silmänsä minuun ja tervehti minua nyökkäyksellä. Hänen kellanpunainen turkkinsa melkein kuin liekehti auringon lämpimässä valossa ja sai aikaiseksi kylmät väreet ihollani. Kyyhkylennon meripihkainen katse kääntyi myös silmäilemään minua kiinnostuneena.
"Onnittelut", Okaliekki naukui kollimaisen kumealla äänellään samalla kuin tämän kasvoja valaisi leveä ja onnellinen hymy. Kyyhkylento syöksähti halaamaan minua lämpimästi kehräten.
"Kiitos. Asiani koskeekin toista pennuistamme, Fasaanipentua. Hän on melkein kuin kopio sinusta Okaliekki ja hän haluaisi kovasti tietää minkä näköinen hän on, suostuisitko tulemaan malliksi?" kysyin kohteliaasti silmäni räpäyttäen. Okaliekin kasvoille nousi yllättynyt ilme, mutta pian se vaihtui innostukseen.
"Tietenkin haluan tulla, haluan tavata pentusi ja niin Kyyhkylentokin. Olemmehan mekin osa perhettä." Väläytin tutun vinon hymyni ennen kuin lähdin johdattamaan kaksikkoa kovin täyteen pentutarhaan. Osa väestä kuitenkin lähtisi pian ellei ollut jo lähtenyt, sillä Liljahenkäys ja Sienikarva luultavasti enää tarkistaisivat kumppanini kunnon. Toisaalta olihan Lillajenkäys Rosmariiniputouksen emo ja saattaisi sen takia viipyä pidempään. Kun työnnyin sisään piikkihernepensaan suojaamaan pesään näin kellanpunaisen pennun kilpikonnakuvioilla istumassa itsepäisen näköisenä siinä mihin hänet olin jättänytkin.
"Voi kuinka kaunis hän on!" Kyyhkylento henkäisi ja lähti innokkaasti lähestymään nuorta pentua, työnsin kuitenkin häntäni naaraan eteen sillä tiesin, että Fasaanipentu saattaisi säikkyä tuntemattomia aluksi - tai sitten ei.
"En minä ole kaunis, olen komea", pentu inisi kulmiaan kurtistaen. Naurahdin pojalleni ihastellen, hän oli suorastaan sydämen sulattava nuori kissa. Hän varmasti joskus tulevaisuudessa kääntäisi monen naaraan pään kuten hänen veljensäkin, pennut olivat selvästi tulleet kerrassaan hurmaavaan emoonsa.
"Fasaanipentu, tässä on Okaliekki. Sinulla ja hänellä on samanväristen turkkien lisäksi miltei samanväriset silmät. Sinulla on kuitenkin pieniä tummanpunaruskeita kilpikonnakuvioita selässäsi", selitin viittoen hännälläni isoisääni kohden. Fasaanipentu käänsi hieman päätänsä kun hän tutkaili Okaliekin ulkonäköä kiinnostuneesti.
"Hei Kyyhkylento ja Okaliekki", kuulin sivulta päin tulevan kauniin äänen. Käännyin katsomaan luonnonvalkeata naarasta, joka oli juuri esittänyt tervehdyksensä vieraille. Kyyhkylento lähti varovasti satunnaisia palloiksi muotoiltuja sammalen palasia väistellen kohti Rosmariiniputousta ja tämän vierellä nukkuvaa Haukkapentua. Kuulin kuinka naaraat alkoivat rupatella keskenään ja sen kuinka Kyyhkylento ihasteli pentuja silmittömästi.
Okaliekki ja Kyyhkylento olivat juuri lähtenet vierailultaan, sillä heidät oli kutsuttu yhteiseen partioon. Fasaanipentu oli ollut kovin haikea kaksikon lähdöstä, joten minun oli parasta keksiä hänelle jotakin tekemistä, että hän piristyisi. Kurotin tassullani läheistä sammalpalloa ja huitaisin sen Fasaanipennun jalkoihin. Kollin kasvoille syttyi innokas ilme ja hän lätkäisi sen Rosmariiniputoukselle. Emo ja pentu rupesivat leikkimään pallolla.
"Käyn hakemassa jotain syötävää sinulle Rosmariiniputous. Sinun täytyy olla voimissasi kun huomenna palaat tehtäviisi", huolehdin lempeästi ja nuolaisi kolmen perheenjäseneni päätä ja loikin ulos pesästä. Olin päättänyt, että kun Rosmariiniputous palaisi tehtäviinsä minä ottaisin pennut hoiteisiini, en pitänyt ajatuksesta että joku muu hoitaisi Fasaanipentua ja Haukkapentua, vaikka eihän Kanervakuussa imtään vikaa ollut. Kyse oli vain periaatteessa. Ottaisin pennut tarvittaessa vaikka nukkumaan minun ja Rosmariiniputouksen kanssa soturien pesään jos olisi tarvis. Kun olin nappaamassa tuoresaaliskasasta pientä luisevaa hiirtä aloin erottaa hätääntyneitä huutoja - valitettavasti pentutarhan suunnalta. Sydämeni hyppäsi kurkkuun kun pinkaisin takaisin sinne mistä olin hetki sitten lähtenyt. Kun saavuin piikkihernepensaan suojaamaan pesään näin vain kaaoksen. Punaruskeaturkkinen kettu oli kumartuneena pienen tummanruskearaidallisen hahmon ylle himoiten. Turkkini pörhistyi raivon vallassa kun tajusin tilanteen vakavuuden. Rosmariiniputous oli käpertynyt nurkkaan pelokkaita pentujaan suojaten. Luonnonvalkea naaras oli hurjana ja sähisi uhkaavalle ketulle. Orkideapolku yritti hätääntyneenä saada pienen Turvepennun ketun kynsistä, mutta minä ehdin ensin. Loikkasin ketun niskaan raivoisasti, olin tehnyt lupauksen että tappaisin joka ikisen joka uhkaisi pentujani. Upotin hampaani syvälle ketun niskanahkaan ja kettu yritti ravistella minua irti. Laskeuduin alas taitavasti ja nappasin Turvepennun hampaisiini ja heitin tämän hellästi emonsa hoiteisiin. Toivoin, että joku muukin kuulisi hädän pentutarhalla ja tulisi auttamaan, en selviäisi välttämättä yksin. Revin ja raavin eläimen punaruskeata turkkia hengästyneenä, sydämeni pumppasi raivoisaan tahtiin verta suoniini kun hengästyin entisestään.
"Et. Satuta. Heitä", murisin, vaikka olin jäämässä vaarallisesti alakynteen, mutta sitten näin siniharmaan välähdyksen. *Valvehenki! Tähtiklaanin kiitos!* Kettu rääkäisi hätääntyneenä Valvehengen yllätyshyökkäyksen johdosta. Loikkasin takaisin ketun kimppuun, vaikka aloin olla jo vakavasti haavoittanut, mutta sain lisää taistelutahtoa kun huomasin ketun alkavan perääntyä takaisin leiriaukiolle. Pian se jopa kääntyi muut kissat huomatessaan ympäri ja lähti juoksemaan ulos leiristä piikkihernetunneliin reiän hätääntyneenä repien. Kun kettu alkoi juosta karkuun lähdin raivonsekaisesti jahtaamaan karkuun juoksevaa otusta. Hetken kettua jahdattuani minua alkoi hekottaa, ensin varpaani kylmenivät sitten jalkani ja pian se jatkui koko kehoani eteenpäin. Tuuperruin maahan ja huomasin valtavan verivanan perässäni. Silmäni painuivat kiinni samalla kun verilammikko ympärilläni kasvoi entisestään. Minua kylmäsi, olin aivan paleltunut.
//Muut? Tai sit iha kuka tahansa? Ketulla on siis vakava verenhukka.
862 sanaa
Fasaanipentu 11.11.2018
"Mennään vain, minä haluaisin ainakin tavata Minttutähden!" hihkaisin innostuneena ja lähdin tassuttelemaan rivakalla tahdilla Minttutähteä ja Rosmariiniputousta, jotka juttelivat rennosti leiriaukion reunamilla. Juuri kun olimme lähdössä oppilaiden pesän edustalta, Minttutähti lähti emomme seurasta ja katosi muutaman silmänräpäyksen sisällä päällikön pesään. Rosmariiniputous sen sijaan lähti tassuttelemaan tuoresaaliskasaa kohti, jonka lähettyvillä istuskeli muutamia kissoja. Paniikki nous kurkkuuni, kun huomasin emomme vilkuilevan eri suuntiin. Hän voisi nähdä meidät!
"Piiloon!" sihahdin nopeasti veljelleni ja heitin hänet kahden vieressämme istuvan kissan taakse. Kompuroin itsekin suurikokoisen kellanpunaisen selän taakse, mutta äänetön yrityksemme epäonnistui ja päästin suustani pienen vinkaisun. Vaaleanharmaa naaras kääntyi vilkaisemaan taakseen ja hänen meripihkaiset silmänsä räpsähtivät hämmästyksestä ammolleen.
"Älkää kertoko Rosmariiniputoukselle tästä!" kuiskasin paniikin vallassa, "me halusimme mennä tapaamaan Minttutähteä, mutta emo ei saa tietää ja hän meinasi äsken nähdä meidät."
Vaaleanharmaan naaraan rinnalla istuva kellanpunainen kolli päästi suustaan huvittuneen naurahduksen ja näpäytti hännänpäällään nenääni.
"Te taidatte olla Fasaanipentu ja Haukkapentu", hän totesi. Kallistin hieman päätäni yllättyneenä, mistä nämä tuntemattomat kissat tiesivät meidät.
"Keitä te olette ja mistä te tunnette meidät?" Haukkapentu päästi suustaan ensimmäisenä.
"Minä olen Kyyhkylento ja hän on kumppanini Okaliekki", vaaleanharmaa naaras naukaisi osoitettuaan kellanpunaista kollia hännällään, "ja me olemme Minttutähden vanhemmat. Minttutähti taas on isänne Kettuaskeleen emo. Te kaksi olette täten pennunpennunpentujamme."
Silmäni suurenivat hämmästyksestä Kyyhkylennon suljettua suunsa. Olimmeko minä ja Haukkapentu Minttutähdelle sukua, saati hänen pennunpentujaan? Meidän isoemomme oli Varjoklaanin päällikkö ja meidän emomme oli Varjoklaanin varapäällikkö!
"Entä emomme suku? Kenelle me olemme sukua hänen puoleltaan?" kysyin uteliaana.
"Annan emonne kertoa sen teille omalla ajallaan. Hän on näemmä menossa päällikön pesään, joten nyt te voitte mennä heidän perässään sinne", Kyyhkylento huomautti leikkisä virne kasvoillaan ja siirtyi hieman sivuun. Väläytin vaaleanharmaan ja tummanharmaan kirjavalle naaraalle ja Okaliekille nopean hymyn ennen kuin lähdimme kipittämään veljeni kanssa päällikön pesää kohti. Kyyhkylento ja Okaliekki olivat vaikuttaneet todella mukavilta kissoilta.
"Meidän pitää olla sitten todella hiljaa jotta he eivät kuule meitä", kuiskasin sinertävänharmaalle veljelleni saavuttuamme päällikön pesän sammalverhojen edustalle. Yritin painautua mahdollisimman kiinni sammalverhoihin, mutta menetin samalla tasapainoni ja laskeuduin kömpelösti päällikön pesän uloskäynnille. Minttutähti ja Rosmariiniputous kääntyivät hämmästyneenä minua kohti ja pian Haukkapentu sukelsi rinnalleni. Jäin tuijottamaan kaksikkoa nolostuneena.
//jatkan tästä Rosmalla
//346 sanaa
Valvehenki 20.1.2018
Aivan liian kirkas valo herätti minut aamu-uniltani. Valkea, syvä hanki vain lisäsi auringonvalon kirkkautta. Silmiäni kirveli, niin kirkas se oli. Nousin venytellen ylös ja lähdin kipittämään ulos soturien pesästä. Olin kaatua, kun toinen takajalkani petti alta eikä kantanurkaan painoani. Mokoma raahautui hyödyttömänä mukana, liikkuen vain vähän edestakaisin. Murahdin. Ei nyt, ei nyt, ei nyt. Tihkutähti katseli minua aukion toiselta laidalta ilmeellä, joka selvästi kertoi jotain toisen mielipiteestä minuun. En välittänyt. Olin jo etsimässä tottumukseta jotakuta, jolta voisi kysyä, kenet oli määrätty metsästyspartioon, kun muistin, ettei klaanilla ollut varapäälikköä, joka sellaisia määräisi. Päätin lähteä siis metsälle. Ilmeisesti Tihkutähti luotti minuun ainakin sen verran, että sain lähteä yksin ulos, ja hyvä niin. Hulluksihan leirissä tulisi. Kyyhkylento istui hiukan kauempana, joten päätin pyytää vanhempaa naarasta mukaan. Tassutin hiukan lähemmäs, toinen takajalka raahaten kömpelösti maata.
"Hei! Öh, ajattelin tässä mennä metsästämään. Tulisitko mukaan? Riistaa saa paremmin kaksin", naukaisin. Kyyhkylento hymyli pehmeästi.
"Mikä ettei. Höperöksi täällä leirissä tulee", toinen vastas, sanoen ääneen ajatukseni. Hymähdin, ja lähdimme suuntaamaan kohti uloskäyntiä, sitä kautta haaskalalle. Siellä oli lehtikatoina ruoasta tapellita, siksi huonokuntoisia variksia, joten suuntasimme sinne. Viherlehtenä, kaiken mädäntyessä sieltä sai usein vain jonkinsortin taudin tai jotakin.
Haaskalalle saavuttuamme myhäilin tyytyväisenä. Juuri kuten odotinkin, kaksi nuorta, ilmeisesti tappeluiden rampauttamaa varist istuskeli roskien päällä ja raakkui korviasärkevästi.
"En pidä varisten äänestä. Sattuu korviin", nurisin, ja Kyyhkylento naurahti. Sovimme, että minä menen ensin. Kyristyin vaanimisasentoon ja aloin liikkua mahdollisimman hiljaa eteenpäin. Vaistoni huusivat lähteä takaa ajoon eikä nälkä ainakaan auttanut asiaa. Olin syönyt viimeksi eilen. Hiivin velä puoli ketunmittaa ja loikkasin. Varis lehahti lentoon, ja yritin hypätä sen perään, mutta yhdellä toimivalla jalalla se oli hiukan hankalaa. Hyppyni jäi laiskaksi, matalaksi ja ponnettomaksi. Aloin kallistua taaksepäin. Tömähdin selälleni, sillä en ehtinyt käntyä ilmassa, ja ilma pakeni keuhkoistani. Sivusilmällä näin Kyykylennon valtavan loikan tavoittavan hoippyvasti lentävän variksen valmiiksi vammautuneen siiven, paiskaten sen maahan. Kuin ihmeen kaupalla naaras oli onnistunut nappaamaan minulta paenneen linnut.
"Hieno loikka2, naukaisin hymyillen, kun kampesin itseni pystyyn.
//Kyyky? Sori hitit, etenki lopussa x
Kyyhkylento 20.1.2018
Painoin tassullani varista maahan ja purin tämän niskaa. Pian varis lyyhistyi maahan.
"Kiitos", hymyilin lämpimästi. Olin oikeastaan yllättynyt, että hyppyni oli kantanut tarpeeksi korkealle.
"Olen varma, että sinäkin olisit saanut sen jos jalkasi olisi toiminut oikealla hetkellä", kehräsin. Haaskalan laimea katku täytti aistini, vaikka näin lehtikdon aikaan lemu olikin laimeampi. Kaivoin pienen kuopan lumeen, jotta voisin haudata variksen sinne. Nostin linnun hampaisiini ja laskin sen kuoppaan. Linnusta oli pudonnut vähän mustanharmaita sulkia lumen tasaiselle pinnalle.
"Tullaan noutamaan tuo myöhemmin", naukaisin Valvehengelle. Sinertävänharmaa kolli nyökkäsi hymähtäen. Onneksi koko Varjoklaani ei ollut muuttunut ilkeäksi. Loistetähden syökseminen vallasta oli muuttanut klaanimme täysin. Voi olla, että jotkut klaanit pelkäsivät sitä Hämyliljan pojan takia. Toivoin vain, että kaikki kääntyisi parhain päin.
"Pidätkö saalistamisesta?" kysyin hymähtäen.
//Valve? Sori pätkä xc
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 26.2.2018
Tassuttelin nuutuneena partion perällä. Minua painoi vieläkin Hämyliljan ja Kuohuvirran kuolema. Tuntui kuin minut olisi revitty kahtia. Huokaisin, mutta valpastin iteseni. Vanhoja ei kannata murehtia, ja hehän ovat nyt onnellisesti Tähtiklaanissa. Hämylilja, Tuikesilmä, Lähdetassu ja Häivetassu. Havahduin hieman kauempaa kuulemastani rääkäisystä. Kissan rääkäisystä. VIlkaisin ensin Naavakoihin ja sitten Risasiipeen.
"Mikä tuo oli?" Naavakoi naukaisi ja höristi korviaan uteliaana.
"Se oli kissa!" Risasiipi murahti matalasti ja pörhisti turkkiaan.
"Mennään apuun", naukaisin ja lähdin pinkomaan kohti paikkaa. Erotin takanani kuuluvat askeleet. Pian tulimme pienelle ukiolle. Jäin tuijottamaan tilannetta silmät selälläni. Tihkutähti makaamassa ruohikossa, Minttusydän taistelemassa kettua vastaan.
"Kyyhkylento, Naavakoi, Risasiipi!" Minttusydän henkäisi huojentuneen a samalla kun väisteli ketun iskuja. Loikkasin Minttusydämen rinnalle.
"Mene katsomaan miten Tihkutähti voi, minä taistelen sen aikaa", naukaisin ja vilkaisin haavoittuneeseen päälikköömme. Minttusydän pudisti päätään.
"Muistathan, hänellä on yhdeksän henkeä", MInttusydän naukaisi. Kettu murahti Risasiiven loikatessa sen selkään. Eläin alkoi vinkua peloissaan.
"Risasiipi, Naavakoi. Se pelkää jo nyt, häätäkää se rajan yli jonneekkin muualle. Varo päästämästä sitä muiden klaanien reviirille", Minttusydän ohjeisti ja loikkasi Tihkutähden luokse, tassuttelin hänen viereensä. Tyttäreni nuolaisi kuppaninsa otsaa lempeästi.
"Me viemme sinut leiriin", hän naukaisi ja vilkaisi minuun.
Olimme saapuneet leiriin. Naavakoi ja Risasiipi olivat saanet ketun ajettua haaskalaan päin. Minttusydän oli nyt Tihkutähden kanssa parantajan pesällä. Tutkiskelin leiriä katseellani. Se ei ollut enään täynnä hyvää, vain täynnä pahaa. Olin varmastikkin Okaliekin kanssa ainoa kuka uskoi vielä Tähtiklaaniin. Tihkutähti oli hirveä johtaja, mutta myöskin voimakas johtaja. Okaliekki tassutteli luokseni.
"Miten Minttusydän pärjää?" kumppanini kysyi.
"Hyvin", hymähdin.
AIKAHYPPY
Rosmariiniputous 14.4.2018
Kun heräsin aamulla, en olisi voinut olla tyytyväisempi siitä että aamuaurinko valaisi tervehtivästi soturien pesää ja että Varpusliito makasi viereisellä sammalpedillä. Yö oli ollut todella rankka, sillä olin nähnyt karmeaa painajaista. Unessa Kylmähenkäys oli hyökännyt Kuolonklaanin kanssa Varjoklaaniin ja riistänyt vaivattomasti emoni hengen. Olin yrittänyt pelastaa Liljahenkäyksen, mutta isäni kynnet olivat väin kulkeneet lävitseni kuin olisin ollut pelkkää ilmaa ja sivaltaneet sitten emoni kurkun auki. Kylmähenkäys oli vain nauranut murhanhimoisesti ja tuhonnut sitten yksitellen jokaisen varjoklaanilaisen, jättäen minut kuolevan emoni ruumiin ääreen, johon painajaiseni olikin loppunut. Tähtiklaanin kiitos, ettei uni ollut todellakaan totta eikä se koskaan tulisikaan todeksi.
"Varpusliito?" kuiskasin varovaisesti ja tökkäsin parhaan ystäväni vaaleanharmaata selkää pienellä tassullani. Pieneksi pettymyksekseni kolli ei ollut hievahtanutkaan, vaan oli vain päästänyt suustaan heikon murahduksen ja jatkanut sitten uniaan. Olisin pyytänyt häntä kanssani aamupartioon, mutta joutuisin varmaan menemään ilman häntä. Onneksi voisin pyytää vastanimitettyä soturia kanssani myöhemminkin.
Nousin vaivalloisesti seisomaan ja aloin sukimaan luonnonvalkoista turkkiani rauhallisella tahdilla. Koko selkäni peittävät kilpikonnalaikut väreilivät, kun nuolin karvojani pitkin vedoin. Kun sain siistittyä turkkini, pujottelin nukkuvien soturien välistä aukiolle.
Leiriaukio oli aikaan verrattuna hieman tavallista runsaampi kissojen määrän suhteessa, muttei se minua suuremmin yllättänyt. Aamupartio oli valmistautumassa lähtöön leirin uloskäynnin edustalla, jota johtava Valkosydän pörhisteli turhautuneena harmahtavan valkoista turkkiaan. Tajusin nopeasti etsiväni isäni sinertävänharmaata hahmoa klaanitoverieni joukosta, mutta sitten mieleeni muistui eilisen tapahtumat. Isäni oli lähtenyt Kuolonklaaniin enkä ollut vielä ehtinyt kysyä emoltani syytä siihen. Minun pitäisi tottua siihen, etten tulisi enää näkemään Kylmähenkäystä klaanikokouksia lukuunottamatta.
"Hyvää huomenta, Rosmariiniputous."
Käännyin nopeasti ympäri kuultuani takaani lempeän äänen ja kun kohtasin takanani seisovan vaaleanharmaan naaraan kasvot, tunnistin tuon nopeasti Kyyhkylennoksi. En ollut juuri koskaan jutellut tuolle naaraalle, mutta tiesin hänen olevan Minttusydämen emo ja Okaliekin kumppani.
"Hyvää huomenta sinullekin, Kyyhkylento. Nukuitko hyvin?" kysyin kohteliaasti ja räpäytin ystävällisesti vanhemmalle soturille meripihkaisia silmiäni. Annoin myös vilpittömän kunnioituksen kuulua äänessäni, koska juttelinhan paljon kokeneemman kissan kanssa.
"Nukuin hyvin ja heräsin upeisiin uutisiin. Minttusydän on synnyttänyt kaksi pentua!" Kyyhkylento ilmoitti säteilevästi. Tietenkin hän oli todella tyytyväinen ja ylpeä, olihan hän juuri saanut lapsenlapsia!
"Kuinka ihanaa! Oletko sinä käynyt vielä katsomassa heitä?" kysyin innostuneelta soturilta. Kyyhkylento nyökäytti päätään, antaen samalla ylpeyden suorastaan loistaa itsestään.
"Kyllä vain, he ovat aivan upeita! Sinäkin voit käydä katsomassa. Mutta on huonojakin uutisia", Kyyhkylento madalsi hieman ääntään, "kolmas pentu, Lumikkopentu, menehtyi synnytyksessä. Hänet haudattiin juuri vähän aikaa sitten."
Ilmeeni synkkeni siinä samassa. Vastasyntyneen pennun menehtyminen oli aina musertavaa kuulla, sillä kyseisellä kissalla ei ollut ollut edes mahdollisuutta kokea elämää. Räpäytin myötätuntoisesti silmiäni Kyyhkylennolle.
"Se on todella ikävää kuulla. Mutta käyn nyt katsomassa heitä, hyviä päivänjatkoja."
Hyvästelin Kyyhkylennon nopealla hännänheilautuksella ja otin sitten suunnakseni pentutarhan. En ollut edes tiennyt, että Minttusydän oli odottanut pentuja, mutta uusien pentujen saapuminen oli aina hyvä uutinen. Varjoklaani oli saanut lukuisia uusia oppilaita ja sotureitakin oli tyydyttävän paljon. Syntyklaanini vahvistuminen toi aina lämpöä sydämeeni. Kun saavuin pentutarhan oviaukolle, työnsin sammalverhot varovaisesti sivuun ja sukelsin pesään.
Pentutarha oli ensisilmäyksellä valoisa ja koska olin itse ollut kylminä lehtikadon aikoina pentutarhan asukas, hämärät ja kylmät ajat palasivat heti mieleeni. Eihän pesässä ollut todellakaan kuuma, mutta auringon lämpö ulottui pentutarhaan asti ja lämmitti mukavasti selkääni. Pesässä olevat Minttusydän, Kanervakuu ja Tihkutähti käänsivät katseensa minuun. Naaraiden kasvoille nousi ilahtunut hymy, mutta päällikön kasvoilla ei käynyt heikkokaan hymy, mutta rehellisesti sanottuna en sellaista ollut olettanutkaan.
"Huomenta Minttusydän ja Kanervskuu", tervehdin kuningattaria ystävällisellä äänensävyllä ja säteilevällä hymyllä, mutta ääneni perukoilta pystyi myös erottumaan hienoinen katkeruus. Tiesin, että Lumikkopennun menehtyminen oli ollut naaraalle suuri menetys, joten en voisi kuulostaa todella iloiselta hänen seurassaan.
"Tervehdys Rosmariiniputous, onnea vielä soturinimestäsi", Minttusydän onnitteli lämmin hymy kasvoillaan. Pystyin erottamaan hänenkin äänestään katkeruuden, mutta samalla helpotuksen siitä, että kaksi muuta pentua olivat selviytyneet. Räpäytin hänelle myötätuntoisesti meripihkaisia silmiäni ja asetuin sitten vähän matkan päästä punertavanruskeasta pennusta ja kahdesta karvakasasta, jotka möngersivät emonsa mahan ympärillä.
"Kiitos, olen erittäin tyytyväinen soturinimeeni", lausuin kiitokseni ja heitin nopean silmäyksen Tihkutähteen, jonka jälkeen siirsin uteliaisuudesta kiiltävät silmäni Minttusydämen pentuihin, "haluaisitko esitellä pentusi minulle?"
"Toki. Tämä naaras on nimeltään Mäyräpentu", Minttusydän kosketti hännänpäällään kevyesti mustaturkkista naarasta, jonka kuonosta kulki hännänpäähän asti valkea raita, "ja hänen veljensä on Kettupentu."
Sitten Minttusydän kosketti hännänpäällään punertavan ruskeaa kollia, jonka sähkönsiniset silmät olivat suorastaan porautuneet minuun. Kollipentu näytti aivan ketulta, tosin hieman söpömmältä ja vähemmän pelottavalta kuin oikeat ketut.
"Hei, Kettupentu. Minun nimeni on Rosmariiniputous", tervehdin pientä pentua säteilevä hymy kasvoillani ja ojensin oikeaa etukäpälääni tuota kohti. Polkuanturassani oleva syntymämerkki välähti esille ja näin Kettupennun katseen kohdistuvan siihen. Kolli näytti niin hämmästyneeltä, etten voinut olla päästämättä pientä kehräystä. Pennut olivat niin suloisia ja söpöjä!
//Kettu? Mäyrä?
Kettupentu 18.4.2018
Heilauttelin korviani miettiläänä.
"Sopii, mutta vain sillä ehdolla, että näytät kaikkein hurjimmat soturit!" Mäyräpentu kiljaisi innoissaan ja ponnahti pystyyn. Pujosulka kehräsi hiljaa ja huvittuneena. Pidin suuni kiinni ja tutkin pesän tunnelmaa. Eikös soturit olleet vähän tylsiä päällikön pesän rinnalla?
"Sopiihan sinullekkin Kettupentu?" Rosmariiniputous varmisti meripihkaiset silmänsä lempeästi säihkyen.
"Mennään sitten", naukaisin hiljaisella äänellä. Muotoilin vastaukseni kuitenkin siten, etten vastannut Rosmariiniputouksen kysymykseen, sillä ratkaisu ei todellakaan sopinut minulle. Mutta sen olin oppinut itsestäni, halusin miellyttää muita. Halusin tehdä itsestäni paremman miellyttämällä muita, en ollut tarpeeksi hyvä. Mäyräpentu lähti innokaasti loikkimaan ulos klaanin vanhimpien pesästä.
"Hei sitten, mukavaa päivänjatkoa", naukaisin kohteliaasti, väläyttäen vinon hymyn klaaninvanhimmille.
"Hei vain Kettupentu ja Mäyräpentu", Kaunokukka naukui käheällä äänellä peräämme. Lähdin tassuttamaan Rosmariiniputouksen innalla ulos pesästä, samalla miettien miten voisin saada naaraan suostuteltua. Olin hyvä suostuttelussa ja muiden manipuloimisessa, mutten tarpeeksi hyvä, olinhan vasta pentu. Olin viisas pentu, mutten näyttänyt sitä ulos päin. En halunnut poiketa muista, en halunnut olla erilainen. Varpusliito otti jo Mäyräpentua edellämme kiinni. Pian näin kuinka Mäyräpennun eteen askelsi kaunis harmaaraidallinen naaras, jossa oli jotain tuttua.
"Sieltähän te tulette! Ja voi, olette jo avanneet silmänne", naaras riemuitsi. Tutkin tämän ulkonäköä tarkasti, hopeanharmaaraidallinen turkki melkeinpä kimalteli satunnaisessa auringonsäteessä. Kissan meripihkanväriset silmät olivat aavistuksen tummemmat kuin Rosmariiniputouksen. Hänen oikeassa korvassaan oli pieni repale, josta puuttui kissan kynnen kokoinen pala, mutta silti naaraan hymy säteili kilpaa auringon kanssa.
"Voi anteeksi, unohdin esitellä itseni. Olen Kyyhkylento, emonne emo, siinä tapauksessa teidän isoemonne. Keitäs te olette?" Kyyhkylento esittäytyi.
"Olen Mäyräpentu", sisareni tumma hahmo naukui selkä tänne päin.
"Minä olen Kettupentu, mukava tavata", hymyilin. Mäyräpentu vilkaisi minua kummissaan, puhe tapani hämmästytti häntä. Kohteliaat santa pienen miukunani keskellä oli ilmeisesti erikoista kuultavaa. Nyt jokaisen kuulemani sanan kuuntelu tarkasti oli hyödyksi, osasin puhua kohteliaasti. Kyyhkylento kehräsi. Kun Mäyräpentu jutteli Kyyhkylennon kanssa, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
"Tiedäthän, ettei isä ole juuri nyt pesässään, vaan pentutarhalla Minttusydämen luona?" naukaisin kääntämättä katsettani pois Kyyhkylennon ja Mäyräpennun hahmoista. Silmäni löivät suostuttelun tulta, minun oli pakko päästävä käymään pesässä. Varpusliito oli ilmestynyt heidän seuraansa.
"Tiedän, mutta..", Rosmariiniputous aloitti, mutta ei jatkanutkaan pidemmälle.
"Mikset tahdo viedä meitä käymään päällikön pesässä? Etkö pidäkkään meistä", naukaisin säälittävästi. Olin loistava näyttelijä, minun oli hyödynnettävä asemaa, jossa minä olin se pieni.
//Rosma? Mäyrä? Varpunen?
Liljatassu 25.11.2017
En voinut uskoa sitä vieläkään todeksi. Tihkuturkin katala juoni oli onnistunut ja Pimeyden Metsä oli voittanut. Klaanissa vallitsi kaaos. Ja se oli yksin minun vikani, sillä en ollut ilmiantanut Tihkuturkkia ajoissa Loistetähdelle ja klaanitovereilleni.
Kyhjötin yksinäni parantajan pesän perällä ja tuijotin seinää voimattomana. Loistetähti, kissa jota olin luullut koko pentuudeni emokseni, oli vankina omassa pesässään. Hänellä oli enää neljä henkeä jäljellä, sekä hän oli hyvin heikkona. Sienikarva oli lähtenyt tapaamaan häntä.
Välimme parantajakollin kanssa olivat kiristyneet sitten viime kuiden aikana. Saatuani selville syntyperäni olin lievästi sanottuna raivostunut Sienikarvalle, vaikka olinkin tiennyt sen olevan täysin turhaa. Ei sitä joka päivä saanut kuulla olevansa tunnetuksi lukuisista tapoistaan tulleen Kuolonklaanin entisen päällikön tytär. Asiasta tiesi minun lisäkseni vain Sienikarva.
Suljin silmäni hetkeksi ja hengittelin syvään. Sitten avasin silmäni ja raahustin ulkosalle. Korjasin hieman ryhtiäni saapuessani leiriaukealle, sillä en halunnut oman tilani antaa musertaa muiden toiveita paremman tulevaisuuden suhteen. Toivoa olisi niin kauan kuin uskoa pidettäisiin yllä.
Huomasin Kyyhkylennon ja Hämyliljan kyyhöttävän surkean näköisinä soturien pesän eudstalla. Suuntasin askeleeni heidän suuntaansa ja yritin vääntää väkisin kasvoilleni jonkinlaisen hymyn tapaisen.
”Hei, Kyyhkylento. Hei, Hämylilja”, tervehdin vähän turhankin innokaasti. Ystävykset katsahtivat minuun hieman yllättyneen näköisinä.
”Tervehdys, Liljatassu. Miten olet jaksellut?” Kyyhkylento kysyi viitaten ilmeisestikin Loistetähden tilanteeseen. Istahdin alas ja hieraisin nenääni käpälälläni.
”Menettelee”, niiskaisin ja heitin takaisin: ”Oletteko muistaneet levätä kunnolla? Ja syödä? Teidän täytyy muistaa pysyä vahvana, vaikka tilanne onkin mikä se nyt sattukaan olemaan.”
”Samaa voisin sanoa sinulle”, Hämylilja puuttui keskusteluun huolestuneen kuuloisena ja napautti hännänpäällään lapaani. Hänen katseensa oli kiinnittynyt selvästi nähtävillä oleviin kylkiluihini. En ollut muistanut ahdistukseni keskellä pitää huolta itsestäni, saati sitten muistakaan klaanin jäsenistä, kun he olivat apuani kaivanneet.
”Olen ihan kunnossa”, valehtelin ja lisäsin sitten ääni itseinhosta värähtäen: ”Olen pettänyt teitä jo riittämiin, joten tämä on minulle ihan oikein.”
//Kyyhky? Hämy?
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 22.12.2017
Oloni oli ollut kovin raskas viimeisten päivien aikana. Oloni oli vain tuntunut kasaantuvan päälleni. Kaikki tämä kaaos, miten tämän voisi hyväksyä? Istuin yksikseni kivellä, jossa minun oli tapana istua. Syömisenikin oli jäänyt vähiin, tässä klaanissa enään vähät välitettiin soturilaista. Tunsin häpeää rakastamaani klaania kohtaan. Tämä kaikki ja Viherloikan katoaminen, ensin Minttusydän, nyt Viherloikka. Olin niin huolissani etten saanut nukutuksi yöllä. Haukottelin väsyneesti. Laskeuduin alas kiveltä ja vilkaisin tuoresaaliskasaa. Ruokahaluni oli tiessään, mutta tiesin että oli syötävä. Astelin sen luokse ja nappasin riutuneen varpusen. Hain katseellani seuraa ja pian bongasin yhden uuden naaman. Synkkätassun. Tummasta kollista oli nimitetty oppilas vasta vähän aikaa sitten. Ravasin hänen luokseen ja tipautin ruokani vähän matkan päähän, haukkasin palasen ja käänsin päätäni oppilaaseen.
"Hei", hymyilin, rakastin uusia ystäviä.
//Synkkä? :3
Sykkätassu 23.12.2017
Katsahdin soturiin, en tunnistanut häntä. En itseasiassa tuntenut kovin montaa kissaa klaanistani päällikön, varapäällikön ja mestarini lisäksi. En tiennyt miksi hän tuli niin yllättäen luokseni, kai hän halusi seuraa. Mielestäni oli tärkeää olla ystävällinen niin kauan kuin pystyi, varsinkin niille joilla oli sinua enemmän valtaa joten päätin tervehtiä häntä.
"Hei!" Nostin päätäni ja katsoin vaaleanharmaata, raidallista naarasta.
"Oi, Anteeksi en sanonut nimeäni! Olen Kyyhkylento, sinä olet Synkkätassu eikö niin? Sinut nimitettiin vasta oppilaaksi" Soturi naurahti hymyillen ja haukkasi palan laihahkosta varpusesta, jonka oli juuri hakenut tuoresaalis kasasta.
"Selvä, ja olet oikeassa olen Synkkätassu" Hymähdin ja katselin klaania apeasti. Klaanin tilanne oli surkea, jos vain olisin kokeneempi, jos vain olisin soturi voisin helposti nousta klaanin johtoon ja johtaa sitä paremmin kuin nykyinen päällikköni. Jos klaania johtaa huonosti ja estää joidenkin kissojen tekemisiä joita he ovat aiemmin vapaasti voineet tehdä, nousee klaani kapinaan tai pahimmassa tapauksessa muut klaanit puuttuvat tilanteeseen. Tavallaan ihailinkin päällikköä, hän oli kumminkin päässyt klaanin johtoon, eikä häneltä sitä paikkaa oltu vielä viety. Ihailin myös Kuolonklaania, se oli päässyt tosi pitkälle tavoitteissaan ja eli nyt aivan sopuisasti muiden klaanien kanssa.
"Klaani on surkeassa kunnossa..." sanoin hiljaa, puoliksi vahingossa ajatukseni ääneen. Kyyhkylento katsahti minuun, hänen ilmeensä meni heti iloisesta totiseksi.
//Kyyhkylento? (Sori jos jätin vaikeeseen kohtaan jatkot :,DD)
Liljahenkäys 28.12.2017
Puolikuun yö oli ollut rankka. Seuraavana aamuna en ollut millään jaksaa nousta ylös, mutta kunnon päiväunien jälkeen voin jo paljon paremmin.
Olin päättänyt mennä jaloittelemaan ulos pesästä, ennen kuin aloittaisin päivän työt, sekä haukkaamaan hieman hiukopalaa.
Sienikarva oli jo työn touhussa. Hän oli sanonut minulle, että lepäisi vasta sitten, kunhan olisi saanut yrttivarastomme kartoitettua. Olin tarjoutunut jatkamaan hänen hommiaan syötyäni, mutta parantajakolli oli käskenyt minut tarkistamaan klaaninvanhimpien kunnon vilustumien varalta.
Suuntasin tuoresaaliskasalle ja noukin matkaani jäätyneen sammakon, sillä sillä hetkellä parempaa ei ollut tarjolla. Etsiskelin paikkaa, minne voisin asettua nauttimaan päivän ateriastani, ja huomasin Kyyhkylennon muutaman ketunmitan päässä jonkun nuoren kollin seurassa - varmaankin se vastanimitetty soturioppilas, Synkkätassu.
*Seura tuskin on koskaan pahitteeksi*, tuumasin ja tassuttelin heidän luokseen. Synkkätassu huomasi minut ensimmäisenä, eikä tuntunut järin ilahtuvan tulostani.
"Kas, Liljatassuko se siinä?" Kyyhkylento naukaisi iloisesti. Nyökkäsin tuolle pikaisen tervehdykseni ja korjasin naaraan erehdyksen:
"Olen nykyään Liljahenkäys. Sain viime yönä parantajanimeni." Vaaleanharmaan naaraan silmiin syttyi toivon kipinä, joka valoi minuunkin hieman uskoa paremmasta tulevaisuudesta.
"Oletko nyt siis oikea parantaja?" soturi kysyi uteliaana. Pudistelin huvittuneena päätäni ja tokaisin:
"Parantajaoppilas vieläkin. Minusta tulee oikea parantaja vasta sitten, kun Sienikarva jättää paikkansa." Vaikka odotinkin pääseväni oikean parantajan tehtäviin, en silti halunnut Sienikarvan poistuvan parantajan polulta, sillä minulla oli nimityksestäni huolimatta vielä paljon opittavaa.
"Saanko liittyä seuraan?" kysyin kohteliaasti, vaikka tiesinkin sen turhaksi, sillä oikeastaan olin ängennyt väkisin heidän seuraansa, mutta mitäpä suotta jättää muodollisuuksia suorittamatta.
"Näköjään liityit jo", kuulin Synkkätassun tupisevan itsekseen, mutta jätin hänen kommenttinsa omaan arvoonsa.
Laskin sammakon maahan ja istahdan itse alas. Kumarruin näykkäisemään pienen palasen kohmeisesta kurnuttajasta ja nieleskelin sen purematta, sillä makusteleminen olisi tehnyt sen syömisestä vielä vaikeampaa.
"Teillä taisi olla jokin tärkeä keskustelu meneillään, ennen kuin tulin?" murahdin saatuani nielaistua pari ensimmäistä palaa. Synkkätassu kohautti lapojaan ja tuhahti:
"Oli ja meni." Katsoin nuoreen kolliin silmät ohuiksi viiruiksi kavenneena. Huomasin hänen antavan vanhemmalle soturille hieman arvostusta, mutta minulle ei herunut sitä vähääkään.
*Usko pois, opit kyllä vielä kunnoittamaan minua, halusitpa sitä sitten tai et*, ajattelin pienoinen, salamyhkäinen hymynkare kasvoillani.
//Kyyhky? Synkkä? Sori jos hittasin Synkkää (tai Kyyhkyä) liikaa. x(
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 1.1.2018
Jatkoin matkaa Häivetassun rinnalla. Kolli oli viimeaikoina vaikuttanut vaisulta joten päätin kysyä mikä hänellä oli.
"Hei haluatko kertoa mikä sinulla on? Olet vaikuttanut hirveän vaisulle lähiaikoina", naukaisin huolestuneena. Häivetaasu käänsi keltaisen katseensa minuun päin. Kollin silmät olivat täynnä surua. Häivetassu pudisteli päätänsä huolettoman näköisenä.
"Ei mikään", nuori kolli naukui teko pirteästi. Katsoin Häivetassua toivottomasti.
"Oletko varma?" varmistin. Häivetassu painoi päänsä alas.
"Tihkuturkki.. hän on pilannut Varjoklaanin", Häivetassu naukui. Silitin Häivetassun selkää hännälläni.
"Kaikki kääntyy vielä parhain päin", nau'uin lohduttavasti. Häivetassu nyökkäsi. Tiesin kollin olevan päättäväinen, hän ei jättäisi tätä tähän.
"Saalistetaanko vähän, jotta paha olo katoaa?" naukaisin ja katsoin Häivetassua leikkisästi. Häivetassu pudisti päätään.
"Eikun kilpajuoksu!" kolli naukaisi ja ampaisi juoksuun. Pinkaisin perään ja pidensin askeleitani. Olimme nopeita, muttemme yhtä nopeita kuin Tuuliklaanilaiset. Ystäväni poika oli minullekkin kuin oma poika, varsinkin kun Viherloikka oli jättänyt klaanin salaperäisesti. Kiihdytin kohti Häivetassua.
Olimme palanneet leiriin. Olin asettunut vaihtamaan kieliä Okaliekin kanssa. Laskin pääni kollin selälle.
"Kai sinä uskot vielä Tähtiklaaniin?" kuiskasin niin, että vain Okaliekki kuuli. Kellanpunainen kolli käänsi katseensa minuun ja kuiskasi:
"Tietenkin". Kurkustani kantautui kehräys.
"Rakastan sinua", kehräsin. Okaliekkikin alkoi kehrätä.
"Saanko kysyä jotain", naukaisin hiljaa kumppanilleni. Kolli nyökkäsi.
"Olenko liian vanha pentuihin?" kuiskasin särkyneesti. Kaipasin pentuja elämääni. Okaliekki kierähti selälleen epäuskoisena.
"No et tietenkään!" kolli huudahti. Katsoin Okaliekkiä huojentuneena.
"No haluaisitko sinä vielä.. pentuja?" naukaisin varovasti. Okaliekki nyökkäsi. Hymy nousi kasvoilleni. Haukottelin.
"Mene sinä nukkumaan Kyyhkylento, on minun vuoroni vartioida leiriä", Okaliekki naukui ja nousi seisomaan. Kolli ravisti liekin väristä turkkiaan. Nousin istumaan ja nuolaisin tassuani.
"Kauniita unia", Okaliekki naukaisi ja kosketti kuonolla otsaani ja lähti tassuttamaan kohti vartiopaikkaa. Lähdin kohti soturien pesää. Astelin petini päälle ja kiersin pari pientä ympyrää ja asetuin makaamaan pienelle kerälle. Suljin silmäni ja vajosin unien maailmaan.
Kyyhkylento 22.8.2017
"Minä tulen myös", Okaliekki naukui. Nyökkäsin ja olin juuri avaamassa suutani kun Okaliekki laiittoi häntänsä kuononi eteen. Tämä liukui korvani juureen ja naukui:
"Hae sinä jotain rauhoittavaa, tiedänhän minä sinun ylireagointisi". Nostin hymyn huulilleni.
"Mikään ei voi pidätellä minua täällä leirissä, jos joku pennuistani on kadoksissa. Eikä mikään tauhoittava lääke palauttaisi yö-uniani", nau'uin jännittyneenä. Okaliekin silmät sädehtivät huolehtivaisesti.
"Mutta hae edes sitä yrttiä. Minun mielikseni", kolli sanoi ja kirsi Kuohuvirran hellästi tämän korvaa hipaisten.
"Meidän mieliksemme", Viherloikka naukui. Hymy nousi huulilleni.
"Voi teitä, no jos nyt teidän mieliksi", kehräsin ja puskin ensin Okaliekkiä ja sitten kumpaakin pentuani vuorollaan.
"Kiitos, että olette pitämässä vanhasta emostanne huolta", hymyilin leikkisä pilke silmäkulmassani ja lähdin hieman rentoutuneemmin kohti parantajan pesää. Tassutin keinuvin askelin, vaikka olinkin kuinka rentoutunut, en saanut kadonnutta tytärtäni pois mielestäni.
Saavuin parantajan pesälle ja näin Sienikarvan lajittelemassa marjoja. Toisella puolella tätä oli kasa mädäntyneitä erivärisiä marjoja, ja toisella puolella hieman tureemman näköisiä.
"Ai hei Kyyhkylento, mitä saisi olla?" nuori hiekanruskea kolli naukaisi arasti. Tiesinhän minä, että parantaja kolli oli hieman muita klaanitovereitani arempi, joten osasin kohdella häntä sen mukaan, vaikka tuon vastakohta olinkin seikkaikunhaluni ja rohkeuteni ansiosta.
"Tarvitsisin jotain rauhoittavaa", hymyilin.
"Tinjamia siis", kolli naukui ja ojensi yrtin minulle. Nuolin sen pois ja lähdin takaisin kohti perhettäni.
"Kiitos", huikkasin vielä.
//Perhe?
AIKAHYPÄÄYS
Kyyhkylento 20.11.2017
Varjoklaanin oli vallanut täys kaaos. Parhaan ystäväni poika, Tihkuturkki, oli kaapannut klaanin lliittolaistensa kanssa. Ja oli tapahtunut jotain mikä oli mahdotonta, Minttusydän oli mukana. Olin onnellinen kun rakas tyttäreni oli palannut. Istuin Hämyliljan vieressä ja olin paianut pääni ystäväni turkkiin. Tiesin, että ylireagoin aina, mutta kaikki oli nyt ohi. Hengitykseni oli nopeaa ja vähäistä ja kyyneleet valuivat poskillani. En kuullut mitään, en nähnyt mitään, haistoin vain Hämyliljan rauhoittavan turkin. Vaelsin kauas pentuaikoihini. Tunsin kaukaista onnea. Kuulin jostain Okaliekin kaukaista puhetta.
"Kaikki on hyvin", tuo sanoi ja puski päätäni. Olin ylireagoiva persoona, olin ihan säpäleinä. Nostin pääni ja näin sumean Okaliekin katsoin kollia tkuisilla silmilläni. Kuohuvirta, Häivetassu ja Lampitassu olivat luonamme. Katsoin kaikkia ja purskahdin uudestaan itkuun.
"Kaikki on ohi", sanoin särkyneellä äänelläni.
//Hämy? Muut?
Hämylilja 21.11.2017
"Kaikki on ohi", Kyyhkylento sanoi järkyttyneesti. Sydäntäni riipaisi Kyyhkylennon lause, mutta en halunnut uskoa siihen. Kuohuvirta, joka oli vieressäni, hätkähti hieman. Raukka oli kokenut kovia jo aiemmin Tihkuturkin toimesta.
"Kaikki kääntyy varmasti parhain päin", yritin lohduttaa ja huijata itseäni.
"Niin", Okaliekki rauhoitteli. Mietin, mitä aikoisin tehdä, jos Tihkuturkin valta jatkuisi edelleen. Ainakaan klaaniin en jäisi, en haluaisi uskoa Pimeyden metsään tai olla Tihkuturkin vallan alla. Karkuun oli melkein mahdotonta päästä, tai leirin uloskäynnillä oli vartioita. Jos ei sitten karkaisi jostain muualta.. Mutta mitä tekisin ilman klaania? En osaisi elää ilman sitä! Silittelin Kyyhkylennon selkää hännälläni. Lähdetassu tassutteli viereeni. Tyttäreni näytti hermostuneelta.
"Mitä me aiomme tehdä?" hän kuiskasi.
//Kyyhky? Joku?
Kyyhkylento 21.11.2017
Niiskaisin nenälläni ja nostin pääni pystyyn.
"Emme saisi näyttää heikoilta", naukaisin kuivasti ja pyyhin silmiäni tassullani.
"Hän haluaa vain, että alistumme", naukaisin. Loustetähti raukka. Häntä kidutettiin päällikön pesässä. Ihanaa mestariani joka kasvatti minut ja opetti taistelemaan. Tahtoisin puhua hänelle, ehkä viimeisen kerran, mutten halunnut myöntää sitä itselleni. Katsoin Okaliekkiin ja hymyilin. Viherloikka istui tuon vieressä. Astelin Kuohuvirran luokse ja nuolaisin naaraan päätä hellästi.
"Tämä oli varmasti rankkaa sinullekkin, Minttusydän oli niin läheinen sinun ja Viherloikan kanssa", naukaisin ja nuolaisin vielä naaraan harmaavalkeaa turkkia.
"Hämylilja?" naukaisin tuijottaen päällikönpesän edustalle kokoontunutta joukkoa. Tumma naaras päästi pienen kysyvän äännähdyksen.
"Odotatko täällä jos menen tuonne ja sanon suorat sanat tuolle kollille?" naaraan katse muuttui järkyttyneeksi.
"Sinä et voi muuttaa mieltäni, et millään", nau'uin itsevarmasti.
//Hämy?
Kuohuvirta 21.11.2017
"Tämä oli varmasti rankkaa sinullekkin, Minttusydän oli niin läheinen sinun ja Viherloikan kanssa", Kyyhkylento naukaisi ja nuolaisi turkkiani.
*Niin oli! Hänhän oli sisareni!* Kyynel vierähti väkisinkin poskelle. Minusta tuntui, että kaikki olivat hylänneet minut. Edes Kyyhkylento ei pystynyt lohduttamaan. Kukaan ei pystyisi. Kaikki oli täysin Tihkuturkin syytä! Aikaisemmassa taistelussa oli saanut lukuisia eri haavoja ja arpia omaan arpikokoelmaani. Suurimman osan niistä oli tehnyt Tihkuturkki. Vetäydyin hieman syrjään muista ja piilouduin sotureiden pesän takana oleviin pensaisiin. Halusin päästä pois täältä. Mutta se oli melkeimpä mahdotonta. Leirin uloskäynnillä seisoi vartioita ja reviirillä oli Tihkuturkin liittolaisia etsimässä karkulaisia. En tiennyt mitä löydetylle karkulaiselle tapahtuisi, mutta sitä en edes halunnut ajatella. Mutta minun oli pakko päästä pois. Pakko päästä Tuuliklaanin rajalle. Tiesin, että ainut lohtu olisi Ruokoturkki. Vetäydyin äänettömästi taaksepäin ja vilkaisin vielä, ettei kukaan huomaisi, että pujahtaisin leirin seinämästä läpi. Kun reittini oli selvä, pujahdin leiriä ympäröivistä karhunvatukoista yli. Vaikka piikit raapivat selkääni, yritin olla välittämättä. Vilkaisin vielä vasemmalle ja oikealle, kunnes tajusin, että reitti oli selvä. Lähdin juoksemaan kohti Tuuliklaanin reviiriä. Haistelin koko ajan ilmaa siltä varalta, että joku Tihkuturkin liittolaisista löytäisi minut. Pienikin oksan rapsahdus sai minut varautumaan. Matka meni hyvin siihen asti, kunnes olin vuorivaahteran kohdalla. Haistin nimittäin voimakkaan Varjoklaanin tuoksun. Piilouduin läheisen sammalmättäiden taakse ja odotin jännittyneenä. Haistelin tarkemmin ja erotin Mietesielun ja Sarasydämen tuoksut. Mutta he olivat molemmat Tihkuturkin puolella. Odotin kauan sammalten takana, kunnes soturien tuoksut alkoivat häljetä. Sitten varmistin, oliko reitti selvä ja pinkaisin sitten taas juoksuun. Helpotuin nähdessäni vihdoin tunnelin, joka johti Tuuliklaanin reviirille. Toivoin hartaasti, että Ruokoturkki saapuisi rajalle, muuten karkaamiseni olisi ollut turhaa. Pujahdin tutun tunnelin sisään ja jäin odottamaan. Tuntui, kuin olisin odottanut ikuisuuden, kunnes alkoi hämärtämään. Haistelin ilmaa ja sydämeni tuntui hypähtävän, kun tunnistin tutun tuoksun. Ruokoturkki! Katsoin odottavaisesti tunnelin suuta, kunnes näin tutun valkoisen kollin.
"Ruokoturkki!" huudahdin helpottuneena.
//Ruoko? Kuohu voi sit kertoo sille, mitä on tapahtunu cx
Hämylilja 28.7.2017
"Minttusydän on kadonnut", Kyyhkylento niiskaisi. Minttusydän kadonnut? Pystyin heti yhdistämään sen Tihkuturkkiin. Eikai Tihkuturkki ollut tehnyt hänelle mitään?
"Olen varma, että löydämme hänet pian", rauhoittelin. En halunnut sanoa ajatuksiani ääneen.
"Entä jos emme löydäkkään?" Kyyhkylento oli hätääntynyt ja pyöri nyt ympyrää. Hän käänsi katseensa minuun.
"Kiitos", hän yhtäkkiä sanoi. Kyyhkylento istahti ja tasoitti hengitystään. En ymmärtänyt, mitä Kyyhkylento tarkoitti.
"Mistä?" mau'uin hieman epäröivänä.
"Sittä, että yritit lohduttaa", Kyyhkylento hymyili iloisena. Hän mumisi jotain itsekseen ja käänsi katseensa takaisin minuun.
"Pitäisikö tästä kertoa Loistetähdelle..?" hän kuiskasi. Katsoin Kyyhkylentoa miettivänä. Se olisi varmasti kannattavaa, sillä partiot voisivat sitten kiinnittää huomiota, jos näkisivät Minttusydämen jossain. Toivoin vain, ettei Kyyhkylennon tyttärelle olisi sattunut mitään.
"Pitää. Hän voi ilmoittaa siitä koko klaanille ja partiot osaavat etsiä myös Minttusydäntä", selitin. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Mennään vaikka heti kertomaan, jos menisimme sitten etsimään häntä?" ehdotin, sillä halusin Kyyhkylennon rauhoittuvan. Kyyhkylento nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti päällikön pesää, joka sijaitsi parantajan pesän vieressä. Lähdin hänen peräänsä. Pysähdyimme Loistetähden pesän eteen.
"Loistetähti?" sanoin. Pian pesästä kuului vastaus.
"Hämylilja, tule sisään." Pujahdimme yhdessä Kyyhkylennon kanssa päällikön pesään. Loistetähti oli juuri sukimassa valkean täplikästä turkkiaan, kun saavuimme.
"Oliko teillä jotain asiaa?" Loistetähti kysyi lempeästi. Vilkaisin Kyyhkylentoa. Kertoisiko hän asiasta, vai kertoisinko minä?
//Kyyhky? :D
Kyyhkylento 29.7.2017
"Minttusydän on kadonnut", naukaisin vakavasti. Loistetähden ilme vakavoitui, mutta tuo nyökkäsi. Tunsin eräänlaista kunjoitusta entistä mestariani kohtaan.
"Käskemme partioiden olemaan tarkkavaisia", Loustetähti selitti. Nyökkäsin ja poistyin pesästä. Toivoin, että Hämylilja ymmärtäisi. Loikin surkeana Okaliekin luokse ja katsoin tätä itkun sumentamin silmin.
"Mikä on?" tämä naukui hädissään.
"M-Minttusydän on kadonnut, ja pelkään, että hänelle on tapahtunut jotain, voisitko etsiä Kuohuvirran?"selitin surkeana. Kumppanini nyökkäsi pikaisesti ja porhalsi etsimään tytärtäni. Saavuin soturien pesälle ja huomasin Viherloikan pyristelemässä unissaan.
"Viherloikka? Viherloikka?!" nau'uin ja tönäisin poikaani lempeästi tämä avasi silmänsä hitaasti ja katsoi minuun kummastuneena.
"Minulla olisi sinulle ja sisarellesi asiaa", naukaisin hiljaa.
"Vain yhdelle sisarelleni?" Viherloikka naukui. Nyökkäsin ja kyynel vierähti poskelleni.
//Kuohu? Viher?
Kuohuvirta 31.7.2018
"Entäs Minttusydän? Missä hän on?" Viherloikka kysyi ihmeissään. Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Okaliekkiä. En ollut nähnyt Minttusydäntä aikoihin ja olin jo alkanut huolestumaan. Tiesiköhän Kyyhkylento Minttusydämestä mitään? Kyyhkylento oli siirtänyt katseensa tassuihinsa. Hän ei näyttänyt vastaavan mitään.
"No? Tiedätkö missä Minttusydän on?" kysyin ja tajusin puhuneeni huolestuneella äänensävyllä. Emoni käänsi meripihkaiset silmänsä minua kohti ja vilkaisi sitten Okaliekkiä ja Viherloikkaa. Sitten hän avasi suunsa:
"En tiedä. Hän on varmasti kadonnut", Kyyhkylento kuiskasi itku kurkussa. Sydämeni tuntui jättävän yhden lyönnin lyömättä. Päässäni pyöri heti seuraavat kysymykset: Missä Minttusydän oli? Onko hän kunnossa? Siirsin katseeni tassuihini ja tunsin sydämeni hakkaavan kovaa.
//Kyyhky? Viher?
Kyyhkylento 8.8.2017
Katsoin vuoroin kumppaniani ja vuoroin pentujani. Katsoin heitä huolesta ymmällään.
"Emme tiedä", kuiskasin ilmaan. Katsoin Kuohuvirran kauhistunutta ilmettä.
"Olen pahoillani", Okaliekki naukui möreällä äänellään. Viherloikka nyökkäsi. Huokaisin ja mietin mitä tehdä.
"Yritetäänkö olla huolehtimatta? Hänet varmasti köydetään", naukaisin ja yritin saada huoleni pois mielestäni. Tiesin että ylireagoin, aina. Katselin ympärilleni vauhkona. Hengitykseni salpautui. Okaliekki asteli nuolemaan poskeani rauhoittavasti. Hän tunsi minut. Hymyilin vaisusti.
"Eli pitäisikö meidän unohtaa Minttusydän?" Viherloikka naukui ymmällään. Pudistin päätäni.
"Meistä on enemmän apua etsinnöissä, kun emme huolehdi", nau'uin.
//Viher? Kuohu?
Kuohuvirta 13.8.2017
Siirsin katseeni surullisesti tassuihini. Mitä jos Minttusydäntä ei löydettäisikään? Missä Minttusysdän on nyt? Tunsin olevani niin toivoton.
"Minä ainakin haluan mennä etsimään häntä", naukaisin ja siirsin katseeeeni perheen jäseniini. Etsisin Minttusydäntä kaikkialta! Tutkisin koko Varjoklaanin reviirin ja jos häntä ei sieltä löydettäisi, siirtyisin jopa muiden klaanien reviirille!
"Loistetähti lupasi lähettää etsintäpartioita", Kyyhkylento maukui. Hänen äänensävynsä oli edelleen huolestuneen sävyinen. Nyökkäsin ja siirsin katseeni Viherloikkaan. Veljeni katsoi käpäliään. Hänkin vaikutti hajamieliseltä.
"Mentäisiinkö kaikki etsimään Minttusydäntä?" Okaliekki ehdotti. Siirsin katseeeni Kyyhkylentoon ja Viherloikkaan.
"Minä ainakin tulen", mau'uin.
Kyyhkylento 3.7.2017
"Niin", huokaisin ja laskin häntäni Hämyliljan lavan päälle. Mietin mahakivuista kärsivää kumppaniani, Okaliekkiä. Huokaisin ja pysähdyin.
"Sitten kun olet päällikkö ja minä klaaninvanhin, vierailethan minun luonani joka päivä", nau'uin anelevasti. Hämylilja naurahti.
"Höpsö, minä eläiköydyn varmasti kauan ennen sinua", Hämylilja kehräsi huvittuneena ajatukselleni. Hymyilin hieman ja poskelleni vierähti pieni onnen kyynel, minulla oli niin hyvä ystävä. Hän osasi lohduttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian muistin Tuikesilmän.
"Anteeksi, että kiusasin sinua silloin joskus Tuikesilmästä, en voi koskaa antaa anteeksi itselleni", naukaisin surkeana.
"Onko sinulla ikävä häntä?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kietaisin häntäni tämän ymoärille. Olihan hänellä vielä pentunsa.
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" kuiskasin hiljaa.
//Hämy?
Hämylilja 4.7.2017
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" Kyyhkylento kuiskasi hiljaa.
"Mietin. Oikeastaan todella usein, mutta olen jo päässyt siitä yli", huokaisin.
"Hän olisi varmasti sinusta ylpeä", Kyyhkylento tokaisi. Nyökkäsin ja vilkaisin taivaalle. Toivoin vain, että Tuikesilmä katselisi minua nyt.
"On joskus mukava muistella menneitä aikoja", kehräsin. Tajusin kuulostavani jo ihan klaaninvanhimmalta. Kyyhkylentokin tajusi sen ja alkoi kehräämään hilpeänä.
"Muistan, kun nukahtelit aina kaikkiin hassuihin paikkoihin", mau'uin. Kyyhkylento naurahti.
"Nukahdin myös silloin viereesi, kun sinä valvoit koko yön, kun sinusta oli tullut soturi", hän nauroi. Minäkin aloin nauramaan.
"Muistan, kun ensi kertaa tapasimme. Tulin tervehtimään pentuja ja sinä kysyit kuka olen. Vastasin sinulle, että olen Varjoklaanin soturioppilas Hämytassu. Ja muistatko muuten ne mäyräleikit?" aloin muistelemaan innoissani. Kyyhkylento alkoi kehräämään.
"Esittelit kaikille pennuille tuolla tavalla itsesi. Ja muistan hyvinkin!"
"Harmi, kun meidän pennuillemme ei opetettu mäyräleikkiä", mau'uin huvittuneena.
"Se vähän jäi", Kyyhkylento tokaisi. Lähdimme astelemaan leiriä kohti. Menneiden muistelu sai oloni pirteäksi. Kun saavuimme leiriin, kuulimme klaanitovereiden huolestuneita maukaisuja. Minä ja Kyyhkylento vilkaisimme toisiamme ihmeissämme. Näin Loistetähden Klaanikiven alla. Juoksin päällikön luokse. Kuulin Kyyhkylennon jolkotuksen takanani.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin hieman huolestuneena. Loistetähti käänsi katseensa minuun.
"Kuutamosielu on murhannut Karpalovarjon. Hänet karkotettiin klaanista ja Tihkuturkki lähti saattelemaan häntä rajalle", päällikkö maukui. Kuutamosielu? Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Naaraan meripihkaisissa silmissä oli hieman huolestunut katse. Kumarsin Loistetähdelle ja tassutimme sitten Kyyhkylennon kanssa sivuun.
"En olisi ikinä ajatellut Kuutamosielusta..", nau'uin Kyyhkylennolle. Paras ystäväni nyökkäsi.
"Mitä jos hän palaa takaisin?!" kuulin Kanervakuun huolestuneen naukaisun takanani. Käänsin katseeni kirjavaan kuningattareen. Luomapentu ja Koskipentu harjoittelivat taisteluliikkeitä Kanervakuun lähellä ja huomasin Minttusydämen istuvan katselemassa pentuja.
"Sitten me annamme sille opetuksen!" Koskipentu huudahti ja löi etutassullaan maassa olevaa sammalpalloa.
"Tuskin hän palaa", rauhoittelin ja tassuttelin pentujen ja kuningattaren luokse. Kyyhkylento seurasi.
"Minttusydän opettaa meille siistejä taisteluliikkeitä!" Luomapentu hihkaisi.
//Kyyhky? Minttu? :D
Minttusydän 5.7.2017
Hymyilin paikalle sapuneille naaraille säteilevästi, mutta hymyni ei ollut aito, olin onneton.
"Kiva, että teillä on ollut kivaa", Kyyhkylento hymyili. Nyökkäsin ja nousin seisaalle, minun olisi mentävä puhumaan Tihkuturkille.
"Öh minun pitää mennä nyt", nau'uin ja lähdin harppoen ulos leiristä, kuulin vain takaani Hämyliljan naukaisun:
"Mikä hänelle tuli?" Juoksin vain ulos leiristä. Tahtoisin purkaa tunteitani kollille. Pian huomasin kuinka Liljatassui tassutteli Tihkuturkin rinnalla en voisi keskeyttää. Lysähdin pusikkoon ja jäin katselemaan kuinka kaksikko tassutteli keskenään. *Minun on lähdettävä johonkin* Juoksin pois, halusin tuulettautua jossain. Huomasin kuinka astuin Varjoklaanin reviirin yli. En ollut enään kenenkään reviirillä. Jäisin tänne, ainakin vähäksi aikaa. En kaipaisi muita kissoja. Jännitin lihakseni ja pinkaisin läheisen ukkospolun yli ja lähdin kiitämään tähän tuntemattomaan metsään.
AIKAHYPPÄYS
Kyyhkylento 5.7.2017
istuskelin partioita järjestävän Hämyliljan vieressä. Katselin iinoissani kuinka kissat hölkkäsivät partioihin. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Hämylilja", nau'uin parhaalle ystävälleni. Käänsin katseeni leirissä vaeltaviin kissoihin ja näin kuinka Okaliekki oli astelemassa parantajan pesään, sillä tämän vatsa oli vieläkin reistaillut.
"No?" Hämylilja keskeytti ajatukseni.
"No olisiko minun mahdollista päästä metsästyspartioon?" kysyin varovasti. Hämylilja katseli minua hilpeästi.
"No, nyt tämän kerran, mutta älä luule, että ottaisin toiveita toista kertaa", Hämylilja kehräsi hilpeästi. Nyökkäsin ja loikkasin alas kiveltä.
"Metsästyspartioon lähtee Kyyhkylento, Mietesielu ja Tuomitassu", Hämylilja naukui.
//Tuomi?
AIKAHYPPÄYS
Kyyhkylento 16.7.2017
Istuin soturienpesän edessä odottaen että Naavakoi saapuisi minun ja Härmätassun luokse. Lähtisimme partioon. Työnsin pääni sisälle oesään ja näin kuinka Naavakoi tuhisi sammalilla.
"Herärys! Sinun piti lähteä sinne partioon", murahdin ystävällisesti.
"Joo joo", kolli tuhahti ja kierähti toiselle kyljelleen. Tlnäisin tätä hellästi ja naukaisin:
"Me menemme sitten jo Härmätassun kanssa". Lähdin ravaamaan Härmätassu oerässäni ulos leiristä. Naavakoi juoksi hengästyneenä vierellemme.
Olimme juuri palanneet leiriin. Olimme kiertäneet Mtrskyklaanin ja Kuolonklaanin rajan. Näin kuinka paras ystäväni jutteli vanhemman tyttärensä kanssa aukiolla. Sitten muistin Minttusydämen, jota ei ollut näkynyt lähiaikoina leirissä. *Ehkä hänellä on murheita?* Näin aukiolla harmahtavan kollin. Tämä käänsi sähkönsiniset silmänsä minuun. Astelin tämän luokse. En pitänyt tästä kissasta, mutta tahdoin antaa hänelle mahdollisuuden.
"Hei Tihkuturkki, oletko nähnyt Minttusydäntä lähiaikoina?" naukaisin ystävällisesti.
//Tihku?
Kyyhkylento 24.7.2017
Nyökkäsin huolissani Tihkuturkille. Kyynel oli vierähtää poskelleni, mutta pidättelin. En halunnut näyttää suruani. *Mitä Minttusydämelle olisi voinut käydä?* Näin Hämyliljan. Juoksin tämän luokse ja katsoin tähän itkuisilla silmilläni.
"Minttusydän on kadonnut", niiskaisin. Hämylilja nyökkäsi.
"Olen varma, että löydämme hänet pian", tämä rauhoitteli.
"Entä jos emme löydäkkään?" hätäännyin ja aloin pyörimään ympyrää. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Kiitos", kehräsin. Istahdin maahan ja yritin rauhoittua.
"Mistä?" Hämylilja naukui.
"Sittä, että yritit lohduttaa", hymyilin iloisena. Katsoin tassuihini.
"Ihan varmasti hän löytyy, ihan varmasti", kuiskasin itselleni
//Hämy? Sori tönkköö xc ja en kerenny tarkistaan jote on varmaan ihan täynnä kirjotusvirheitä :3
Hämylilja 2.7.2017
Odottelin piikkipensastunnelin vieressä Okaliekkiä, jonka olisi määrä tulla minun, Härmätassun ja Vaskitsatähden kanssa partioon, Tuuliklaanin rajalle. Härmätassu istui vieressäni, sekä Vaskitsatähti odotteli kärsivällisenä takanani. Samassa tuttu raidallinen naaras jolkotti luoksemme. Kyyhkylento! Tulisiko hän meidän kanssamme partioon?
"Tervehdys Kyyhkylento!" kehräsin. "Eikö Okaliekki tulekaan?" Kyyhkylento pudisti päätään.
"Hänen vatsansa on kipeä, joten minä tuuraan häntä", hän maukui. Nyökkäsin. Olin niin iloinen, että paras ystäväni tuli kanssamme partioon!
"Lähdetään", Vaskitsatähti käski ja nousi seisomaan. Klaanipäällikkö pujahti piikkipensastunnelista ulos ja me muut seurasimme tätä. Härmätassu jolkotti Vaskitsatähden vierellä ja minä ja Kyyhkylento jolkotimme vierekkäin kohti Tuuliklaanin rajaa. Kun olimme puolessa välissä matkaa, tunsin hieman jalkojeni väsyvän. Niin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin ja tiesin heti, mistä oli kyse. Olin tulossa jo vanhaksi. Yritin kuitenkin olla välittämättä väsymisestä, joten jatkoin vaan jolkottamista. Vilkaisin vierelläni juoksevaa Kyyhkylentoa. '
//Kyyhky? Härmä? :D
Kyyhkylento 2.7.2017
Ravasin Hämyliljan vierellä, huomasin kuinka hän alkoi jo hengästyä. *Muista Kyyhkylento hänhän on vanhempi kuin sinä* Olihan minullakin ikä alkanut painaa päälle, mutta uskoisin, että vielä jaksaisin monta vuoden aikaa. Pian huomasin minunkin jo hengästyvän. *Siitähän oli niin vähän aikaa vasta kun olin oppilas! Aion pysyä soturina vielä pitkään* Mielessäni pyöri vain yksi ajatus *Hankkisinko enään pentuja? Olisinko jo pian liian vanha?* Tunsin taas tunnepurkauksen sisälläni. Kaikki pimentyi hetkeksi, mutta pian taas ravasin partion mukana.
"Kyyhkylento, onhan kaikki hyvin?" Hämylilja naukui. Nyökkäsin.
"On on", yritin kehrätä.
"Oletko ihan varma?" tämä vielä varmisti. Nyökkäsin ja lisäsin vauhtia.
Olimme saapuneet leiriin. Olimme mnossa yhdessä katsomaan Okaliekin vointia. Oli auringon huippu. Liekin värinen kolli nukkui kippuralla soturien pesässä.
"Annetaan hänen nukkua", Hämylilja kuiskasi. Suuntasimme riistakasalle.
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" nau,uin.
//Hämy?
Hämylilja 2.7.2017
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" Kyyhkylento naukui. Katsoin parhaata ystävääni hieman hölmistyneenä. Odottiko Kyyhkylento pentuja?
"Sehän olisi hienoa. Miksi sinä kysyt?" kysyin hieman hämmästyneenä. Vasen takajalkani oli alkanut kramppaamaan, joten jouduin vaihtamaan asentoa. Kyyhkylento pudisti päätään.
"Etten vain ole liian vanha..", hän maukui hiljaa.
"Höpsis! Et sinä mikään vanha ole!" naukaisin.
*Toisin kuin minä*, ajattelin mielessäni. Tunsin suurta kaipuuta Tuikesilmää kohtaan. Miksi hänen piti jo kuolla? Käänsin katseeni takaisin Kyyhkylentoon. Paras ystäväni katseli käpäliään ja oli hiljaa.
//Kyyhky? :D
AIKAHYPPÄYS
Hämylilja 2.7.2017
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi minulta ja kääntyi puoleeni. Koko klaani teki samoin. Katsoin hämmästyneenä Loistetähteä. Olin koko ikäni halunnut olla varapäällikkö ja vihdoin minulla oli mahdollisuus! Tunsin klaanitovereiden katseet porautuvan ylitseni. Olin niin täpinöissäni ja en pystynyt edes olla aloillani.
"Tietysti otan paikan vastaan", yritin pysyä rauhallisena, mutta aina kun olin edes vähän innoissani, puhetyylini oli vielä nopeampi kuin yleensä. Klaani alkoi hurrata nimeäni.
"Hämylilja! Hämylilja!" Heti ensimmäisenä onnittelemaan saapui Kyyhkylento.
//Kyyhky? :D
Kyyhkylento 2.7.2017
Juoksin Hämyliljan luokse ja puskin tämän päätä iloisesti.
"Onnea Hämylilja!" kehräsin innoissani. Hämylilja käänsi katseensa silmiini ja naukui:
"Kiitos". Okaliekkikin oli tullut onnittlemaan Hämyliljaaa. Tämän silmissä oli hieman kaihoisa katse. Tiesin mistä se johtui.
"Tuikesilmäkin on varmasti ylpeä sinusta", nau'uin lohduttavasti. Hämylilja painoi silmänsä kiinni ja nyökkäsi. Häivetassu pinkaisi emonsa luokse ja puski tämän rintaa pienellä päällään.
"Onnea emo", tämä kehräsi kimeällä äänellään. Olin niin onnellinen. Näin ympärilläni kauniita kukkia jotka hohkasivat lämpöä. Pian hätkähdin taas todellisuuteen. Olin oppinut tuntemaan itseni, tunteeni olivat aina hyvin vahvoja.
"Myistan vielä kun olit oppilas ja minä pentu, ja nyt sinä olet jo varapäällikkö!" kehräsin.
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" hymyilin.
//Hämy? Sori tönkköö xc
Hämylilja 3.7.2017
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" Kyyhkylento hymyili. Vilkaisin Loistetähteä, joka istui Klaanikiven päällä. Käänsin sitten katseeni takaisin Kyyhkylentoon.
"Ehkä kyselen Loistetähdeltä vielä jotain, sillä olen aika hermostunut. Miten edes opin herätä joka aamu aikaisin ja järjestellä partioita?" Kyyhkylento kehräsi huvittuneena.
"Hyvin se menee. Mutta kyllähän sinä voit kysyä Loistetähdeltä neuvoja", hän naukui ja nuolaisi etutassuaan. Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti Klaanikiveä, jonka päällä Loistetähti oli. Kun naaras näki minut, hän loikkasi sieltä alas.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Loistetähti kysyi minulta lempeästi.
"On. Mietin vain, miten ikinä opin heräämään aikaisin aamulla ja järjestellä partioita? Se tuntuu vain niin hankalalta", mau'uin. Loistetähti kehräsi huvittuneena.
"Kyllä sinä opit. Mutta jos sinulla on jotain kysyttävää, aina voit kääntyä minun puoleeni", tuore päällikkö maukui. Nyökkäsin, painoin pääni alas kunnioittavasti ja lähdin sitten taas Kyyhkylennon luo.
"Hyvin se menee", Kyyhkylento vakuutti samalla, kun lähdimme astelemaan kohti piikkipensastunnelia. Muistelin, kun olin oppilas, Kyyhkylento pentu. Ystävystyin häneen, kun menin tervehtimään pentuja pentutarhassa. Olimme hetken aikaa yhdessä oppilaina, kunnes minusta tuli soturi. Mutta pian myös Kyyhkylennosta tuli soturi. Mutta siitäkin oli jo paljon aikaa. Miten aika meni niin nopeasti? Huomasin, että olimme jo kohta vuorivaahteran luona.
"Muistatko, kun me aina harjoittelimme täällä?" Kyyhkylento yhtäkkiä kysyi. Nyökkäsin. Siitäkin oli paljon aikaa.
"Aika meni niin nopeasti", huokaisin.
//Kyyhky? :DD
Kyyhkylento 20.6.2017
Katsoin nuorempaa naarasta huolissani. Tämä vaikutti hieman alakuloiselta.
"Onko kaikki hyvin?", naukaisin huolissani. Haavekukka katsoi minuun kerran ja käänsi vain päänsä alas.
"Hei, kyllä voit kertoa minulle mitä vaan lupaan olla kertomatta kellekkään", hynyilin ja tönäisin Haavekukkaa lempeästi. Tämä huokaisi surullisena.
Laskin häntäni tämän selälle niin, että tämä istahtaisi maahan. Istuin tämän viereen ja kiedon häntäni Haavekukan seläntaakse.
"Usko pois se helpottaa kun kertoo jollekin", naukaisin huolehtivaisesti. Haavekukka käänsi alakuloisen katseensa minuun.
"No kun..", naaras aloitti.
"Niin", hymähdin.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", naukaisin lempeästi.
//Haave? Tästä tuli hirveen äidillinen tarina xd
Haavekukka 20.6.2017
Katsoin suruisin silmin Kyyhkylentoa.
"Niin", hän hymähti.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", Kyyhkylento naukaisi lempeästi. Laskin katseeni jälleen maahan.
*Ei puhuminen tuo Hiiliturkkia takaisin. Mitä se muka auttaa?* ajattelin.
*Mutta toisaalta, eikai se voi haitatakkaan? Vai voiko?*mietin pohtimatta asiaa lainkaan. Huokaisin ja mieleeni välähti muisto, kun oli astunut tunneliin jota pitkin pääsi Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalla olevan ukkospolun ali. Olin nähnyt kissan mustan hahmon tunnelissa. Olin tunnistanut Hiiliturkin välittömästi. Olimme olleet iloisia, vaikka toisinaan jäimmekin kiinni salaisista tapaamisistamme. Muisto riipaisi, kuin terävät kynnet. Voihkaisin hiljaa.
"Hiiliturkki on kuollut", sanoin, vaikka tiesin, ettei se tarjoaisi riittävää selitystä. Miten joku voisi ymmärtää? Ummistin silmäni.
*Kuollut...*, ajattelin. Silloin se sana täytti mieleni:
*Kuolema... Hiiliturkki on kuollut... Hän päätyi Tähtiklaaniin... Minäkin päädyn sinne aikanani, kun joskus viimein kuolen... Sitten voimme olla yhdessä... Kuolema... Kun kuolen, päädyn Hiiliturkin luo Tähtiklaaniin... Mutta siihen on vielä kauan...*. Räväytin silmäni auki.
*Onko? Minä voin kuolla... milloin vain!* tajusin ja tein päätökseni. Minä kuolisin, keinolla millä hyvänsä. Surulliseen katseeseeni ja olemukseeni sekoittui nyt hieman varmuutta.
//Kyyhky?
Minttusydän 28.6.2017
Istuin riistakasan läheisyydessö tuijottellen hiirtä. *Oliko oikea asia alkaa uskomaan Pimeyden metsään? Voinhan lopettaa sen kun haluan? En tahdo olla murhaaja. Tähtiklaani auta!* Huokaisin ja käänsin katseeni aukiolle saapuvaan emooni.
"Hei Minttusydän!" tämä tervehti.
"Hein emo", hymyilin. Pian emoni oerässä asteli tutun näköinen liekinvärinen kolli. Okaliekki.
"Mitä Minttusydän?" tämä naukui iloisesti. Hymyikin isälleni onnellisesti. Minulla sentään oli koko perheeni koossa. Tihkuturkki oli menettänyt isänsä ketulle ja eikä hän viettänyt aikaansa sisarustensa kanssakaan paljoa. Puskin ensin emoni päätä ja sitten isäni päätä. He olivat vielä nuoria. Minulla ei olisi huolia vielä pitkään aikaan. Kehräsin hiljaa.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" emoni naukui lempeästi.
Tunsin kuinka korvissani alkoi kuumottaa.
"Hyvin", nau'uin hieman arkana tästä aiheesta.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", isäni kehräsi. *Pikemmin Pimeyden metsä* Emoni katsoi minuun iloisesti.
"Oletko jo tavannut tätisi?" Kyyhkylento naukui viittoen hännällään kohti sisartaan. Nyökkäsin. En ollut viettänyt paljoa aikaa vielä koskaan tätini kanssa, mutta ehkä nyt olisi se tilaisuus. Hyvästelin vanhempani ja loikin Sirrisiiven luokse. Harmahtava baaras suki itseään pesän edustalla.
"Hei", naukaisin. Sirrisiipi hätkähti ja katsoi minua hetken miettien.
"Kasvon piirteesi ovat tutut, mutta kuka olet?" naaras naukui ja mietti.
"Sisaresi toinen tytär", kehräsin. Sirrisiipi katsoi minua hämmentyneenä.
"Onko Kyyhkylennolla pentuja?!" naaras kehräsi. Nyökkäsin.
"Minä, Kuohuvirta ja Viherloikka. Voit varmasti tavata heidät myöhemmin", naukaisin. Tätini nyökkäsi.
//Joku?
Kyyhkylento 28.6.2017
"Tahtoisin nähdä hänet taas", Haavekukka naukui. Puskin naaraan päätä. Pian kuulin rapinaa puskasta, hopeanharmaa naaras asteli esille, tai no laahautui.
"Hei Pujosulka", kehräsin ja osoitin naaraalle paikkaa istua. Naaras istuutui. Yö oli saapunut. *Kuunhuipun partio! Minun piti johtaa Kuunhuipun partiota!*
"Minun täytyy nyt mennä, olin unohtanut partion kokonaan", naukaisin hätääntyneenä. Pujosulka nyökkäsi.
"Minä jään tänne Haavekukan seuraksi, tulemme kohta leiriin", naaras selitti. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan kohti leiriä. Suuaukolla minua tuli vastaan Okaliekki, Mietesielu ja Tuomitassu.
"Antteksi, että olen myöhässä olin uppoutunut ajatuksiini niin etten huomannut ajan kulua", naukaisin anteeksipyytävästi. Okaliekki nyökkäsi hymyillen.
"No sentään ehdit", tämä naukui. Asetuin partion kärkeen ja oidin huolen siitä, että vauhti ei olisi liian nopea eikä liian hidas, ettei kukaan kissa jäisi jälkeen tai kompastuisi toisten tassuihin. Katselin öistä kuun värittämää metsää lumoutuneena. Linnut eivät enää laulaneet. Pian saavuimme Kuoloklaanin rajalle. Haistoin voimakkaan Kuolonklaanin tuoksun siitä oli kulkenut partio. Jolkotin rajaa pitkin ja pysähdyin välillä jättämään hajumerkkini. Pian olimme jo loppusuoralla. Näin edessäni jo häämöttävän leirin suu-aukon. Astelin sisään ja bäin edessäni hiljaisen leirin. Näin vain Minttusydämen ja Sirrisiiven aukiolla. Okaliekki kirmasi rinnalleni.
"Mennäänkö tervehtimään Minttusydäntä?" tämä kysyi. Nyökkäsin rakstavaisesti kumppanilleni. Astelimme tyttäremme luokse.
Hei Minttusydän!" nau'uin heiluttaen häntääni iloisesti.
"Hei emo", Minttusydän hymyili.
"Mitä Minttusydän?" Okaliekki naukui tyttärellemme.koossa. Minttusydän pyski ensin päätäni ja vielä isänsäkin päätä.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" nau'uin, sillä halusin tietää mitä tyhmyyksiä nyt se kolli oli tehnyt. Huomasin Minttusydämen aristelevan hieman.
"Hyvin", Minttusydän selitti.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", Okaliekki kehräsi.
"Oletko jo tavannut tätisi?" nau'uin ja viitoin Sirrisiipeen. Tyttäreni nyökkäsi ja lähti kohti sisartani. Kävelimme Okaliekin kanssa kiven päälle istumaan ja pianoin pääni tämän lapaa vasten.
"Voi, että minä rakastan sinua", kehräsin. Okaliekki puski päätäni.
"Minäkin sinua", tämä naukui. Pian lähdimme yhtä matkaa soturienpesälle. Pian olnkin jo käpertyneenä Okaliekin vieressä ja suljin silmäni väsyneenä.
"Hyvää yötä", kolli naukui.
"Hyvää yötä".
//Joku?
Kyyhkylento 1.7.2017
Avasin silmäni, olin soturien pesässä Okaluekin viereen käpertyneenä. Nostin pääni varovasti. Yritin olla herättämättä liekinväristä kollia. Pian kuulin jonkun purisevan huvittuneena. Käänsin katseeni ja näin Okaliekin metsän vihreät silmät tuijottaen minua hilpeästi.
"Taisit luulla että nukun", kolli hymähti väsyneenä. Puskin rakastamani kollin päätä hellästi.
"Niin luulin. Näytät sille, ettet ole saanut kunnolla nukuttua", nau'uin huolestuneena.
Okaliekki katsoi minuun lempeästi.
"Äh vatsaani vain vähän saattuu, ei se mitään vakavaa ole", kolli naukui. Katsoin kumppaninia vaativasti.
"Minä haen sinulle hieman yrttejä Sienikarvalta", selitin ja porhalsin ulos. Lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Näin kuinka Minttusydän oli taas Surrisiiven seurassa. He taisivat tulla hyvin juttuun. *Hyvä että heillä on hauskaa, Sirrisiipi oli pentuna hieman yksinäinen* Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja näin pesän oerällä yrttejä lajittelevan kissan.
"Tervehdys", Sienikarva naukui, "Mitä tarvitset?"
"Jotain vatsakipuun Okaliekille", naukaisin huolissani. Kolli nyökkäsi ja kaivoi varastoista pari siementä ja lehden.
"Tässä on kirveliä vatsakipuun ja unikon siemeniä unen saantiin", Sienikarva selitti ja ojensi yrtit.
"Kiitos", nau'uin ja nostin yrtit suuhuni varovasti. Juoksin takaisin Okaliekin luokse ja käskin tämän syödä ne.
"Kiitos", kolli naukui.
"Nyt nukut rauhassa ja minä hoidan askareesi", kehräsin kolille. Tämä käänsi lempeän katseensa minuun päin.
"Ei sinun tarvitse, ihan totta", Okaliekki änkytti. Nyökkäsin virnistäen.
"Et voi estää minua", naukaisin ja lähdin jolkottamaan Loistelinnun luokse. Valkea naaras oli jakamassa kissoja partioihin.
"Okaliekki, missä Okaliekki?" Loistelintu huhuili. Viitoin varapäällikölle hännälläni.
"Hän on sairaana minä tuuraan häntä", selitin. Loistelintu nyökkäsi.
"Selvähän se, eli siis Tuuliklaanin rajalle lähtee partioimaan Kyyhkylento, Härmätassu ja Hämylilja ja Vaskitsatähti vaati päästä johtamaan tätä partiota joten pertiota johtaa Vaskitsatähti", Loistelintu selitti ja viittoi kissat tpistensa luokse. *Vihdoin voisimme viettää yhteistä aikaa parhaan ystäväni kanssa!*
//Hämy? Härmä?
Hämylilja 10.5.2017
"Anteeksi, mitä?!" katsoin hopeanharmaata naarasta ihmeissäni. Oliko Kyyhkylennolla sisko? En ollut tiennytkään.
"Hän on sisareni Sirrisiipi", Kyyhkylento jatkoi. Käänsin katseeni hopeanharmaaseen naaraaseen, Sirrisiipeen. Kyyhkylennon sisarella oli samanlaiset meripihkaiset silmät, kuin Kyyhkylennolla. Miksen ollut ikinä tavannut Sirrisiipeä?
"En tiennytkään, että sinulla on sisko", kehräsin. Kyyhkylento hymyili. Halusin tutustua enemmän Sirrisiipeen, hänhän oli Kyyhkylennon sisar. Samassa kuulin piikkipensastunnelilta askelia ja käänsin katseeni tulijaan. Sieltä juoksi esiin Tihkuturkki yksikseen ja hengästyneen näköisenä.
"Tuikesilmä taistelee kettua vastaan!" pentuni kajautti. Sydämeni taisi jättää yhden lyönnin välistä. Tuikesilmä?! Klaanitoverit katsoivat Tihkuturkkia hieman peloissaan. Näin Vaskitsatähden, joka käveli Tihkuturkin luo. Päällikkö kääntyi Ikituulen ja Mietesielun puoleen.
"Menkää te apuun", Vaskitsatähti maukui rauhallisesti, mutta erotin silti pienen pelon hänen äänessään.
"Minäkin tulen!" huudahdin. Vaskitsatähti käänsi katseensa minuun ja pudisti päätään.
"Et voi lähteä. Sinulla on pentusi hoidettavana ja mitä jos kettu tappaisi sinut?" hän sanoi. Pudistin päätäni. Olin silti erittäin huolestunut. Mitä jos Tuikesilmälle kävisi jotain? Jalkani alkoivat hieman täristä.
Oli kulunut hetki aikaa ja piikkipensastunneli alkoi taas rapista. Sydämeni alkoi hakkaamaan kovempaa ja säikähdin, kun Tihkuturkki ja Ikituuli kantoivat tasaisen harmaata ruumista leiriin.
"Eii!" kiljaisin ja juoksin ruumiin luo. Tuikesilmä oli kuollut. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin ja painoin pääni Tuikesilmän turkkiin. Sisälläni paloi raivo, kun tiesin mikä tämän oli tehnyt. Se typerä kettu!
"Olet rakas", kuiskasin.
Olin valvonut koko yön Tuikesilmän vierellä ja yrittänyt hyväksyä sitä, että häntä ei enää ollut keskuudessamme. Lähdetassu, Häivetassu ja Tihkuturkkikin olivat olleet hetken valvomassa. Härmäpentukin oli tullut hetkeksi valvomaan isänsä vierellä, mutta Kanervakuu oli käskenyt hänet jo nukkumaan. Nuolaisin viimeisen kerran Tuikesilmän päätä ja nousin sitten seisomaan. Meripihkaraita, Kaunokukka ja Hohtotähti olivat menossa hautaamaan hänet. Samassa kuulin kokouskutsun:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Klaanikivelle klaanikokoukseen!" Lähdin tallustelemaan haluttomasti kohti Klaanikiveä. Klaanitoverit alkoivat kerääntyä sen ympärille. Vaskitsatähti seisoi ylväästi Klaanikiven päällä ja katseli alas.
"Kuten jotkut varmaan tietääkin, tänään on kokoontuminen. Kokoontumiseen lähtee Loistelintu, Sienikarva, Naavakoi, Risasiipi, Murattilehti, Tammikynsi, Kyyhkylento, Tihkuturkki, Häivetassu, Lähdetassu, Rikkotassu, Hämylilja ja Kaunokukka", Vaskitsatähti maukui. Piristyin hieman, koska pääsisin kokoontumiseen.
Varjoklaanin kissat juoksivat kohti nelipuuta. Haistin jo ilmassa Myrskyklaanin ja Jokiklaanin. Tuuliklaani ei siis ollut vielä tullut. Pian laskeuduimme alas laaksoon.
"Varjoklaani tuli!" kuulin jonkun huutavan Myrskyklaanin kissojen suunnalta. Katselin ympärilleni. Nelipuut olivat täynnä kissoja, vaikkei Tuuliklaania ollut vielä edes tullut. Kyyhkylento tuli viereeni.
"Mennäänkö tutustumaan muihin kissoihin?" ehdotin hänelle.
//Kyyhky? :D
Häivetassu 10.5.2017
Tihkuturkki oli tarrannut minua niskasta. Rimpuilin irti kaikilla voimillani. Lysähdin maahan väsyneenä. *Miksi veljeni teki minulle näin?* Nousin väsyneenä pystyyn ja näin Tihkuturkin mielihyväisen ilmeen.
"Hän oli isämme!" henkäisin. Tihkuturkki kohautti lapojaan.
"Pidä kuonosi ummessa tai sinulle käy kuin isällemme", Tihkuturkki murisi ja lähti loikkimaan leiriä kohti ja huusi:
"Tuikesilmä taistelee yksin kettua vastaan!" Koko maailma alkoi heilua. Pian menetin tajuntani.
Pian heräsin jossain. Parantajan pesässä. Kuulin kuinka aukiolta kuului kokoontumiseen lähtijöiden ilmoitus. Kuulin nimeni, Häivetassun.
Yritin nousta vaivalloisesti ylös, mutta tassuni eivät kantaneet. En pääsisi millään kokoontumiseen. Huokaisin hiljaa ja annoin itseni nukahtaa. Pian minulle tuli tunne, jota en voinut välttää, minun olisi päästävä kokoontumisen. Nousin väkisin ylös ja kiiruhdin haavojeni kanssa kissa jonon perässä. Saavuimme kokoontumisaukiolle. Katselin kuinka emoni ja Kyyhkylento juttelivat keskenään. Päätin lähteä heidän luokse.
//Kyyhky? Hämy?
Hämylilja 11.5.2017
Heräsin aamulla liikehdintään. Olin viime yönnä ollut kokoontumisessa ja olin nukkunut melko pitkälle. Avasin silmäni ja näin Kanervakuun, joka patisti pentuja aukiolle.
"Jos kerran haluatte aukiolle, älkää häiritkö sotureita", Kanervakuu maukui hiljaa. Härmäpentu istui Luomapennun vieressä ja nyökkäsi. Katseeni kiinnittyi Koskipennun vieressä olevaan pentuun, Liljapentuun. Sienikarva oli löytänyt pennun ja tuonut klaaniin. Härmäpentu käänsi katseensa minuun.
"Emo, tuletko sinäkin ulos?" tyttäreni ehdotti. Tunsin olevani väsynyt, mutta lupauduin nyökkäämällä. Surin edelleen Tuikesilmää. Miten Tähtiklaani antoi tämän tapahtua? Nousin seisomaan ja suin pikaisesti turkkini siistiksi. Kanervakuu ja pennut olivat menneet jo aukiolle, paitsi Härmäpentu. Tyttäreni odotti pentutarhan uloskäynnillä minua. Tassuttelin hänen luokseen ja yritin olla pirteämpi. Vaikka Tuikesilmä oli kuollut, elämä jatkuu. Pujahdin Härmäpennun perässä aukiolle. Oli aurinkohuippu ja näin aurinkohuipun partion lähtevän; siihen kuuluivat Haavekukka, Loistelintu ja Okaliekki. Klaanitovereita oli vaihtamassa kieliä ja ruokailemassa yhdessä. Näin Kyyhkylennon ja Sirrisiiven vaihtamassa kieliä. Härmäpentu oli tassutellut muiden pentujen luo, joten päätin mennä tervehtimään Kyyhkylentoa ja Sirrisiipeä.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 16.5.2017
Avasin silmäni. Seisoin aukealla nummella. Näin hiekan ja puskien liikkuvan tuulen mukana. Kuulin kissoja. Lähdin loikkimaan eteenpäin. Yllätyin kuinka ilmavia loikkani olivat. Tuntui kuin en olisi liikkunut senttiäkään vaan pysynyt paikallani koko ajan. Ahdistus valtasi minut, halusin vain pois täältä.
Avasin silmäni hitaasti haukotellen. Hiirenkorvan aamun aurinko paistoi silmiini. Tunsin Sirrisiiven turkin turkkiani vasten. Venyttelin makuultani hieman ja sen jälkeen nousin ylös. Haukottelin vielä uudestaan ja vilkaisin pesään. Sirrisiipi jäisi yksin sinne. Sisareni oli varmasti vaeltanut pitkän matkan. Pian huomasinkin nurkassa heräilevän Haavekukan.
"Huomenra Haavekukka", naukaisin hymyillen. Naaras nyökkäsi hieman vaisun tervehdyksen.
"Haluaisitko lähteä kävelylle? Vaikutat hieman poissa olevalta", nau'uin huolissani. Naaras kohautti lapojaan.
"Tule nyt. Tulethan?" kannustin.
"Kai minä voin tulla", ruskeankirjava naaras naukui nousten ylös. Yritin hymyillä. *Häntä varmaan surettaa jokin asia*.
//Haave? :D
Haavekukka 16.5.2017
"Kai minä voin tulla", nau'uin edes yrittämättä kuulostaa iloiselta. En saanut ravistettua mielestäni sitä ajatusta, joka oli vaivannut minua jo muutaman päivän. Huomasin Kyyhkylennonkin vain juuri ja juuri.
'Hiiliturkki...', ajattelin.
'Miksi sinun piti kuolla?' ajattelin ja näin selkeänä mielessäni Hiiliturkin; Myrskyklaanilaiskollin jota olin rakastanut. Olihan hän ollut eri klaanista, mutta entä sitten? Pääasia oli, että olimme rakastaneet toisiamme ja nyt hän oli kuollut. Laahustin Kyyhkylennon kanssa ulos sotureiden pesästä. Astelimme leirin halki enkä meinannut edes kuulla jostainpäin tullutta iloista tervehdystä. En vastannut vaan jatkoin kulkuani. Kuljimme leirin sisäänkäynnistä ulos. Aivan lähellä istuskeli houkuttava, pulska myyrä. En kuitenkaan piitannut siitä lainkaan vaan kävelin ohi. Mieleni valtasi yhä vain yksi ainoa ajatus:
'Hiiliturkki... Miksi jätit minut? Miksi sinun piti kuolla?' Laahustin eteenpäin ja kyynel vierähti poskelleni.
//Kyyhky?
Narsissipentu 27.4.2017
"Kuka sinä olet?" kysyin hieman pelokkaasti valtavalta kollilta.
Katsoin pelokkaasti suurta kissaa.
"Olen Tuikesilmä", Tuikesilmä sanoi ystävällisesti.
"Miksi? Tuikkivatko sinun silmäsi?" kysyin ihmeissäni.
"En minä sitä tiedä, mutta tähdet ainakin tuikkivat", soturi totesi ja katsoi ylös korkeuksiin. Minäkin käänsin katseeni ylös.
"Mitä ne tähvet ovat?" kysyin silmät pyöreinä. Halusin tietää kaiken maailmasta.
"Tähdet kultaseni", Hämylilja korjasi.
"Tähdet ovat taivaalla loistavia valopisteitä" naaras jaatkoi.
"Miksi niitä ei sitten näy nyt?" kysyin pettyneenä.
"Siksi koska on päivä. Tähdet tuikkivat vain öisin", naaras sanoi.
"Mutta en minä jaksa valvoa koko yötä", sanoin turhautuneena.
"Ei sinun tarvitsekkaan, sillä tähdet syttyvät jo illalla", Hämylilja sanoi.
Minua alkoi yhtäkkiä ramaista. Käperryin kerälle. Suljin silmäni. Aloin nähädä kummallista unta.
Unessa minulla oli siivet. Asuin tähdissä. Päivisin lensin pilvissä. Iltaisin minun oli sytytettävä tähdet. Öisin lensin niiden seassa ja katselin niiden tuiketta. Kun aamu koitti minun oli sammutettava tähdet ja puhallettava pilvet taivaalle.
//Hämy? Joku?
Hämylilja 27.4.2017
Katsoin huvittuneena, kuinka Narsissipentu käpertyi kerälle ja alkoi nukkumaan. Tuikesilmä oli juuri lähtenyt takaisin askareihinsa, kuten myös Kyyhkylento. Olin saanut juuri hiireni syötyä ja käänsin katseeni Härmäpentuun. Samassa pentu alkoi liikehtimään ja avasi nopeasti silmänsä. Hän sulki ne kuitenkin nopeasti kiinni. Olin niin innoissani, tajutessani, että Härmäpentu saattaisi avata silmänsä kohta kokonaan.
"Huomenta Härmäpentu", mau'uin lempeästi ja nuolaisin pentuni turkkia. Huomasin, että Härmäpentu raotteli vähää väliä silmiään. Nyt pystyin jo erottamaan, minkä väriset hänen silmänsä olivat. Ne olivat kirkkaanvihreät. Pian Härmäpentu räväytti silmänsä kokonaan auki. Pentu katseli pentutarhaa silmät pyöreinä.
"Avasitkin jo silmäsi", kehräsin. "Olen emosi Hämylilja."
//Härmä? c:
Minttutassu 28.4.2017
Katsoin tassuihini ja siirtelin niitä hiekalla. *Miten olin unohtanut niin tärkeän asian?*
"En minä ole muistanut", naukaisin nolostuneena. Vihertassu katsoi minua vaativasti.
"Pitäisikö meidän mennä?" Vihertassu miukaisi. Nyökkäsin ujosti ja nostin pääni. Tunsin nolouden pistoksen. *Miten olin unohtanut emoni?* Nelistimme leiriiin päin.
"Mitä jos hän vihaa minua?" naukaisin hiljaa. Vihertassu käänsi minuun myötätuntoiset silmänsä.
"Ei hän omaa pentuansa vihaa", tämä naukaisi. Astelimme leiriin ja pian olimmekin jo pentutarhan suulla.
"Noniin mennään", Vihertassu naukaisi ja työnsi minua hännällään eteen päin. Nielaisin kuuluvasti. Astelimme vierekkäin sisään. Kesti hetken ennen kuin totuin jämärään. Näin Kyyhkylennon katsovan tuloamme.
"Anteeksi", naukaisin. Emoni katsoi minuun lempeästi ja iloisesti yhtä aikaa.
"Voi kulta pieni, saat anteeksi", Kyyhkylento naukaisi. Juoksin puskeamaan emoni poskea ja tunsin onnen kyyneltem valuvan piskilleni.
"Kiitos", hymyilin ja vilkaisin Vihertassuun.
//Viher?
Kyyhkylento 30.4.2017
Lähdin astelemaan ulos leiristä. Tunsin kuinka aurinko porotti turkillani. Oli ihanaa olla ulkona. Pinkaisin juoksuun. Tuntui kuin tuuli olisi lennättänyt minua eteen päin. Pysähdyin hengästyneenä.
"Voi että rakastan hiirenkorvaa!" huokaisin ja katselin ympärilläni olevia maisemia ihastellen. Okaliekinkin pitäisi olla täällä. Pian näin jonkin punaisen hieman maan pinnan yläpuolella. *Mikä tuo on?* Kipitin pyöreähkön esineen luokse ja katsoin sitä huvittuneena.
"Olet varmastikkin jonkinlainen kaksijalkojen esine", hymähdin itsekseni punaiselle esineelle. Hypin ja yritin saada esineen kiinni, mutta se nousi koko ajan vain ylös päin ja ylös päin. Tuo olisi ollut hyvä lelu pennuille. Lähdin takaisin leiriin päin. Vastaani tuli pieni Häivetassu.
"Tervehdys", hymähdin. Häivetassu nyökkäsi.
//Joku?
Kyyhkylento 7.5.2017
Lähdin tassuttamaan ulos päin. Lähtisin metsälle. Haistelin ilmaa, haistoin tuoreen oravan tuoksun. Lähdin nelistämään kohti oravan tuoksua. Minulle tuli aivan oppilas ajat mieleen. Pian oravan haju sekoittaui veren hajuun. *Saalistiko joku sen oravan?* Juoksin kohti saalistetum oravan tuoksua. Pian tuoksu oli niin voimakas, että vesi herahti kielelleni. Kuulin kuinka joku repi lihaa, eläimen lihaa. Piilouduin lähimpään puskaan. Katsoin lehtien läpi aukiolle. Näin hopeanharmaan kissan valkeilla takajaloilla ja tämä söi harmaan ruskeaa pulleaa oravaa. Kissa haisi jotenkin tutulle. Katselin tutkivasti kissaa joka söi oravaa. Nousin ylös ja astelin aukiolle.
"Kuka sinä olet ja mitä teet Varjoklaanin reviirillä?" murisin. Harmaa kissa katsahti minuun meripihakisilla silmillään. Jokin tunne valtasi minut, rakkaus. Ei kumppani rakkaus vaan perhe rakkaus. *Minkä rakia ajattelen näin tuntematonta kissaa kohtaan?*
"Tämä on siis oikea paikka", naaras naukui onnellisesti.
"Mitä teet täällä?" nau'uin sillä vaistoni sanoivat etten saisi huutaa tälle.
"Etsin sisartani", naaras huokaisi kaihoisasti. *Sisarta?* Pian minut valtasi jonkin lainen transsi. Koko elämäni alkoi vilistä silmissäni. Näin kuinka kaksi pientä pentua makasivat emonsa vierellä.
"Mennään ulos leikkimään Siiripentu", toinen pennuista naukui. Pian näin jotain aivan muuta. Näin pennut uudestaan.
"Anteeksi Kyyhkypentu, minä uskon että minun pitää tehdä näin", toinen oentu naukui ja loikki ulos leiristä. Pian pennut olivat kadonneet. Näin edessäni sen tunkeilijan.
"Sirripentu?" nau'uin heiveröisesti.
"Sirrisiipi, nykyään", Sirrisiipi naukui. Istahdin maahan.
"Tiedätkö kuka olen?" nau'uin kissalle jännittyneenä.
Tämä pudisti päätään.
"Olen sisaresi, Kyyhkylento", naukaisin ja onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
"Mennään leiriin", niiskaisin onnellisesti.
Saavuimme leiriin. Juoksimme nopeasti Hämyliljan luokse.
"Tässä on sisareni!" kiljaisin.
//Hämy?
Lähdetassu 30.3.2017
"Sopiihan se", vastasin emolleni. Söin samalla päästäistä, kun Hämylilja nappasi hiiren.
"No oletko saanut vielä kavereita?" emoni kysyi.
"En vielä, mutta kyllä minä vielä jonain päivänä saan. Onhan minulla Lehmustassu ja Häivetassu", vastasin.
"Selvä", emoni vastasi ja haukkasi hiirestään palan. Huomasin pian isäni Tuikesilmän, joka käveli luoksemme.
"Haittaako, jos liityn seuraanne?" isäni kysyi.
"Ei tietenkään", vastasin. Tuikesilmä otti kasasta hiiren, kuten Hämylilja. Huomasin pian Kyyhkylennon emoni hyvän ystävän itkevän. Kuningatar tuli luoksemme.
"Onko kaikki hyvin?" Hämylilja kysyi Kyyhkylennolta.
"Minttupentu sanoi, että ei ole enää pentuni", Kyyhkylento kertoi.
"Olen pahoillani", pahoittelin.
"Hänen elämässään on vain Tihkuturkki", kuningatar lisäsi. Katsoin ymmärtäväisenä naarasta. Emoni pyyhki kyyneleet hönen silmistään. Pian Okaliekki tuli lohduttamaan Kyyhkylentoa.
*Miten Minttupentu voi tehdä näin?* mietin.
//Hämy? Kyyhky?
Hämylilja 24.4.2017
Heräsin liikehdintään pentutarhassa. Avasin silmäni ja näin Sirpalepennun, joka oli tallustellut pentutarhan suuaukon eteen. Kolli käänsi katseensa minuun ja hymyili. Hymyilin takaisin ja käänsin katseeni vatsani vieressä nukkuvaan Härmäpentuun. Pentu ei ollut vielä avannut silmiään. Sitten käänsin katseeni pesän nurkalla nukkuvaan Hunajaviikseen ja hänen pentuihinsa. Kuka oli niiden pentujen isä? Eihän parantajalla saanut olla pentuja. Vaikka mieltäni vaivasivat nuo kysymykset, en viitsinyt kysyä Hunajaviikseltä. Vaikka uteliaisuuttani haluaisin tietää. Mitä se minulle kuuluisi? Nuolaisin Härmäpentua ja tuo liikahti vähän. Odotin innolla, että Härmäpentu avaisi jo silmänsä. Mutta kaikki ajallaan. Tiesin, että hätäilin senkin asian kanssa. Samassa kuulin taas liikehdintää ja kuulin sen tulevan Hunajaviiksen luota. Käänsin katseeni parantajan pentuihin.
"Orkideapentu! Herää täällä on ihmeellistä", kuulin Narsissipennun huudahtavan. En voinut pitää pientä kehräystä. Olivat ne pennut niin suloisia!
"Anna minun nukkua!" Orkideapentu vastasi.
"Ei sitten", Narsissipentu sanoi pettyneenä ja käänsi katseensa Härmäpentun, joka nukkui edelleen vieressäni.
"Kuka sinä olet?" pentu kysyi ja katsoi Härmäpentua ihmetellen.
"Härmäpentu nukkuu vielä", sanoin topakasti. Sitä paitsi pentuni ei ollut vielä avannut silmiään. Narsissipentu katsoi minua hieman ujosti ja painautui sitten Hunajaviiksen turkkiin kiinni. Kohta kuulin pentutarhan suuaukolta askelia ja käänsin katseeni sinne päin. Ilokseni pentutarhaan pujahti tuttu raidallinen hahmo. Kyyhkylento! Paras ystäväni hymyili minulle ja tassutti hieman eteenpäin.
"Voinko tulla katsomaan Härmäpentua?" Kyyhkylento kehräsi.
"Tietysti voit! Et edes ymmärrä, kuinka olen ikävöinyt sinua!" sanoin ilahtuneesti.
//Kyyhky? :3
Kyyhkylento 24.4.2017
Katsoin ystävääni ilahtuneesti kehräten. Meillä ei ollut ollut viime aikoina paljon aikaa yhdessä sillä olin saanut uuden oppilaan hoidettavakseni.
"Ihana nähdä sinua, Viklotassun kouluttaminen on vienyt niin paljon aikaa, että en ole ehtinyt edes tavata sinua!" naukaisin istahtaen ystäväni viereen. Hämylilja nyökkäsi.
"Miten Härmäpentu voi?" naukaisin katsoen Hämyliljan vatsan vieressä makaavaa pientä karvamyttyä.
"Tosi hyvin", Hämylilja hymyili. Vilkaisin leiriin päin ja näin kuinka yksi Hämyliljan pennuista tassutteli siellä. Se oli Tihkuturkki.
"Onko Tihkuturkki käyttäytynyt kunnolla, nyt kun en nää niin paljoa pentujanikaan niin en tiedä onko hän kiusannut heitä", naukaisin hieman varovaisesti.
"Uskoakseni Minttutassu viihtyy ainakin Tihkuturkin kanssa", Hämylilja naukaisi.
//Hämy?
Narsissipentu 25.4.2017
Heräsin emoni suojista.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi.
*Oliko Hämylilja se iso pelottava naaras joka oli ajanut minut pois Härmäpennun luota?* Katselin hiukan pelästyneenä Hämyliljaa.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua",Hämylilja sanoi.
"Vaikka nälkä onkin". Naurahdin pelokkaasti. Sitten rohkaistuin.
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?"kyselin hieman ujona.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", Hämylilja totesi.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" kysyin silmät pyöreinä.
//Hämy? Kanerva
Hämylilja 26.4.2017
"Niin", Kyyhkylento huokaisi. Hänen kasvoilleen oli tullut hieman surullinen ilme, joten en halunnut jatkaa enää tätä keskustelua. Kuulin samassa jonkun kutsuvan nimeäni ja käänsin katseeni Pujosulkaan ja Hunajaviikseen.
"Hämylilja, Kanervakuu.. pitäisittekö heitä silmällä hetken?" Hunajaviiksi osoitti hännällään pentujaan, jotka nukkuivat hänen takanaan. Vilkaisin nopeasti pesän nurkalla seisovaa Kanervakuuta ja nyökkäsin sitten.
"Kiitos", Hunajaviiksi sanoi ja kääntyi pentujensa puoleen. Narsissipentu alkoi liikehtimään ja avasi silmänsä.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi. Narsissipennun katse muuttui pelokkaaksi ja pentu vilkaisi minua.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua", naurahdin ja vaihdoin hieman asentoa.
"Vaikka nälkä onkin", Narsissipentu naurahti, mutta hänen äänensä kuulosti vielä pelokkaalta. Huomasin sivusilmällä, kuinka Hunajaviiksi ja Pujosulka lähtivät pesästä aukiolle. Narsissipentu tapitti minua hetken meripihkaisilla silmillään ja avasi sitten suunsa:
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?" Mietin hetken.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", totesin. Tai oikeastaan aina oli kivaa, minulla ainakin, kun ajattelin sen niin. Mutta Narsissipennusta en tiennyt, joten en sanonut sitä ääneen.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" Narsissipentu kysyi silmät pyöreinä. Hymyilin.
"Siellä on paljon pesiä, kissoja ja se on todella suuri. Mutta näetpähän sitten reviirin, joka on aivan valtava!" huudahdin. Narsissipentu näytti melko kiinnostuneelta.
"Voitko viedä minut ulos?" pentu kysyi. Pudistin päätäni. Minulla oli myös Härmäpentu hoidettavanani ja tuskin Hunajaviiksi vielä antaisi.
"Ei tällä kertaa. Mutta lupaan, että hieman vanhempana pääset käymään aukiolla", kehräsin. Narsissipentu näytti hieman pettyneeltä, mutta ei sanonut mitään. Nuolaisin Härmäpennun turkkia, joka makasi vatsani vieressä. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka oli seurannut keskustelua hilpeänä.
"Haenko jotain syötävää?" paras ystäväni kysyi.
"No, voit sinä jotain pientä tuoda, kiitos", vastasin. Kyyhkylento nyökkäsi ja nousi seisomaan. Kun hän oli pujahtamassa aukiolle, tasaisen harmaa hahmo tassutteli sisään. Se oli Tuikesilmä. Kumppanillani oli suussaan jänis ja hiiri. Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Hänen ei näköjään tarvinnut hakea minulle sittenkään mitään.
"Tervehdys", Tuikesilmä kehräsi ja tiputti saaliit maahan.
"Tervehdys", kehräsin ja nousin istumaan. Härmäpentu hieman liikehti ja äänteli jotain, mutta lopetti sitten.
"Miten Härmäpentu voi?" Tuikesilmä kysyi ja tassutteli pentumme viereen. Hän nuolaisi Härmäpentua ja kääntyi sitten minun puoleeni.
"Ota siitä jotain syötävää. Ja sinä myös, Kanervakuu", Tuikesilmä maukui ja vilkaisi nurkassa istuvaa Kanervakuuta. Nyökkäsin ja otin hiiren suuhuni. Vilkaisin Narsissipentua, joka katsoi hieman peloissaan Tuikesilmää. Tuikesilmähän oli minua ainakin kaksi kertaa suurempi.
//Narsissi? Kyyhky?
Hämylilja 23.3.2017
Kyyhkylento istahti viereeni ja haukkasi palan omasta sammakostaan. Käänsin katseeni omaan sammakkooni ja aloin itsekin ruokailemaan. Sammakko maistui paremmalta, kuin koskaan ennen, koska en ollut pitkiin aikoihin syönyt sammakkoa. Haavat selässäni alkoivat tuntua jo paremmalta. Olin vaikuttunut Tihkutassun taistelutaidoista, hän varmaan harjoitteli paljon. Synkkäsielu oli varmasti hyvä mestari. Vilkaisin oppilaiden pesän edustalla istuviin Häivetassuun ja Lähdetassuun. Olin myös hyvin ylpeä heistä. Häivetassu oli taitava saalistaja, aivan kuin Tuikesilmä. Lähdetassukin oli taitava taistelija, kun olin viimeksi hänen nähnyt harjoittelevan. Huomasin, että olin saanut melkein jo sammakkoni syötyä, jäljellä oli enää pari palaa. Käänsin katseeni raidalliseen Kyyhkylentoon.
"Ikävöitkö yhtään soturina olemista?" kysyin häneltä.
//Kyyhky? :3
Minttupentu 29.3.2017
Katseeni pyöri ympyrää ja kissat edessäni olivat mössöä.
"Keitä te olette? Missä emo on? Entä Tihkutassu?" inisin vaivalloisesti.
"Tässä me olemme", kuulin tutun äänen niiskaisevan. Pian joku työnsi suuhuni jotain. Tunsin suussani karvaan maun.
Se mitö suuhuni ikinä laitettiinkin, auttoi. Kaikki alkoi hetkessä muuttua taas ääri viivaiseksi. Maailma ei enää
pyörinyt. Käperryin kippuralle.
"Hyvää yötä", inahdin ja käperryin kerälle.
Hetken päästä nostin päätäni ja näin raodallisen naaraan.
Se oli emoni.
"Voi kulta pieni olet hereillä!" kuulin emoni huojentuneen naukaisun.
"Mitä Tihkutassu teki sinulle", emoni miukaisi epäluuloisesti. En muistanut juuri mitään, mutta sen muistin, että Tihkutassu ei tehnyt mitään.
"Ei hän tehnyt mitään!" miukaisin. *Miksi kaikki aina syyttävät Tihkutassua*
"Selvä", emoni naukaisi jatkaen," Onhan se selvää, että hän käski sinun olla sanomatta mitään, mutta me jututamme häntä Hunajaviiksen kanssa". Nuori naaras tassutti parantajan luo ja viittoi tätä seuraamaan pesän ulkopuolelle. Minulla oli jo kaikin puolin hyvä olo joten nousin ylös ja menin kuuntelemaan mitä emoni sanoi.
"Mitä teit pennulleni?" emoni naukui terävästi. Oli hetken hiiren hiljainen hetki ja kaikki kissat istuivat vierekkäin toisiaan uhkaavasti katsellen.
"Mitä teit pennulleni?" emoni murahti. Viimeksi emoni oli ollut noin vihainen kun Tihkutassu, silloinen Tihkupentu oli satuttanut Kuohupentua.
"En tehnyt mitään", Tihkutassu naukaisi hieman alakuloisesti.
"Älä selittele! Kakista ulos!" emoni rääkäisi. En koskaan ollut nähnyt häntä noin pelottavana. Ihan kuin kylmät kynnet olisivat raapineet selkääni. *Hän ei puhu Tihkutassulle noin!* Pinkaisin juoksuun ja seisahduin emoni luo.
"Sinä et puhu Tihkutassulle noin!" sähisin ja pörhistin karvani.
En ollut enään pieni pentu. Olin jo melkein oppilaan kokoinen. En pelännyt.
"Et ole enää emoni!" sähähdin. Huomasin kuinka Kyyhkylennon kauniille naamalle valui kyynel.
//Tihku? Hunaja?
Kyyhkylento 29.3.2017
Tunsin kyynelten valuvan kasvoilleni. Aloin nyyhkyttämään ja juoksin pentutarhalle. *Minä hautaudun vaikka maan alle! Olen niin huono emo!* Kävelin itkien kohti pentutarhaa. Näin pimeässä pentutarhassa yksinäisen hahmon. Pienen Viherpennun.
"Kulta pieni mikä on hätänä?" niiskautin pienelle rakkaalle pennulleni. Viherpentu käänsi katseensa minuun ja katsoi minuun surullisilla silmillään.
"Voi sinua! Mikä sinun on? Olenko tehnyt jotain väärin?" naukaisin itkien. Astelin nuoren kollin luo ja kieputin häntäni tämän ympäri. Huomasin sammalella olevat kyyneleet. *Oliko pieni pentuni itkenyt?* Nuolaisin Viherpentua poskelle.
"Kyllä sinä minulle voit kertoa", hymyilin hieman.
"Ensin haluan tietää mikä sinulla on?" Viherpentu inisi.
Katsoin pentuuni lempeästi.
"Minulla on enää vain kaksi pentua", naukaisin yrittäen hymyillä.
"Kuoliko joku?" Viherpentu näytti huolestuneelta. Pudistin päätäni.
"Ei, höpsö. Minttupentu sanoi että ei ole enää pentuni. Mutta nyt mikä on hätänä?" naukaisin nuolaisten uudestaan kollin päätä.
//Viher?
Viherpentu 29.3.2017
Olin oikeassa Minttupentu ei ollut siskoni sillä jos Kyyhkylento ei ollut hänen emonsa en voinut olla hänen veljensä! Hätkähdin ajatuksistani sillä tajusin että Kyyhkylento odotti minulta vastausta.
"No... olen ehkä ollut hieman yksinäinen", vastasin arasti ja hautasin naamani emoni turkkiin. Emoni silitti hännällään selkääni nyyhkyttäessäni ja puhui jotain mutta en pystynyt kuuntelemaan sillä suru valtasi jälleen kehoni.
"Ei mitään hätää", oli ainut lause jonka kuulin emoni suusta. Kuulin kuinka vesi alkoi rummuttaa pentutarhan kattoa. Vielä tämä! Nyt muutkin tulevat sisälle ja näkevät minut itkemässä. Päätin olla hiljaa jos joku kysyisi mikä minulla on. Oloni alkoi helpottaa vaikka mieleni velloi vieläkin kyynelissä.
"Mitä väärää olen tehnyt? Miksi jään yksin?" Kysyin nyyhkyttäen emoltani ja nostin katseeni hänen kauniisiin silmiinsä.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 29.3.2017
"Voi kultapieni, et ole tehnyt mitään väärää. Kaikki varmasti haluaisivat olla ystäviäsi, mutta ovat vain hieman arkoja", naukaisin silittäen pientä pentuani.
Viherpentu katsoi minuun itkuisilla silmillään.
"Mennään kysymään Sirpalepentua ja Kaihopentua leikkimään kanssasi", naukaisin hymyillen. Viherpentu nyökkäsi. Nostin pienen pentuni selkääni ja lähdin tassuttamaan syvemmälle pentutarhaan. Pian näin kaksi pientä pentua telmimässä.
"Tahtoisitteko leikkiä Viherpennun kanssa?" kysyin hymyillen.
"Joo, tule leikkimään klaania!" Sirpalepentu kiljui. Viherpentu kipitti heodän luokseen hieman arasti.
"Sinä voit olla päällikkö, koska Kaihopentu haluaa olla parantaja ja minä haluan olla klaaninvanhin, joka valittaa kaikesta", Sirpalepentu selitti innoissaan. Viherpentu nyökkäsi.
"Klaaninvanhimpia pitää kunioittaa", naukaisin selittäen Sirpalepennulle.
"Mutta kun he aina valittavat!" tämä inahti.
"Päällikkö Vihertähti sain juuri unen Tähtiklaanilta", Kaihopentu tepasteli Viherpennun luokse.
//Viher? Kaiho?
Kyyhkylento 18.3.2017
Katselin nukkuviin pentuihini. *Missähän Hämylilja on?* Nousin ylös ja lähdin etsimään parasta ystävääni. Pian erotin hänet riistakasan lähettyvillä juttelemassa Loistelinnun kanssa.
"Hei Hämylilja!" naukaisin ystävälleni.
"Hei", tämä naukaisi kääntäen katseensa minun suuntaani. Nyökkäsin iloisesti ja jatkoin matkaani kohti ulos käynti tunnelia. Piikkiherneet hipoivat turkkiani ja osa niistä jäi kiinni turkkiini. *Ihanaa kun hiirenkorva tulee* Pinkaisin juoksuun. Juoksin iloisena ympäriinsä ja muistin oppilas aikani. Juoksin ja juoksin niin, että sulanut lumi pöllysi. Pian haistoin Myrskyklaanin ja eteeni avautui ukkospolun karu näkymä. Haistelin ilmaa, erotin Myrskyklaanin partion tuoksut, mutta haistoin jotain muutakin, jotain mikä ei ole ollut siellä ennen. *Muita kissoja!* Mutta haju ei tullut suoraan Myrskyklaanin puolelta, vaan ukkospolun toisesta päästä. Lähdin kipittämään ukkospolun viertä kohti hajua. *Toivottavasti nuo kissat eivät ole pesiytyneet Varjoklaanin reviirille* Tunsin kuinka jalkani alkoivat väsyä. En ollut kävellyt näin pitkää matkaa pitkään aikaan. *Oliko tämä sitenkään hyvä idea?* Haju voimistui. Pian pystyin erottamaan todella monen kissan tuoksut. *Voi ei* Käännyin hätääntyneenä takaisin päin.
"Sinä et mene minnekkään", kuulin kylmän äänen naukuvan takaani. Käännähdin katsomaan taakseni. Näin lihaksikkaan pikimustan kollin. Tämän jäänsiniset silmät porautuivat minuun. Huomasin olevani kaksijalkalan lähellä. *Mihin minä olenkaan joutunut?*
//Jatkan ite Verel :3
Veri 19.3.2017
Istuskelin kivellä. Kuulin Rapapoltteen heräävän.
"Huomenta", naukaisin takanani olevalle kissalle.
"Huomenta", tämä vastasi. Käännähdin Rapapoltteeseen ja nuolaisin tämän poskea. Lähdin tassuttamaan ulos. Haistoin jotain, jotain uutta. Hyppäsin puuhun ja jäin tähystämään. Pian näin raidallisen naaras kissan. Se haisi täsmälleen samalta kuin ne kissat jotka yrittivät napata minut. Naaras näytti pelokkaalta. Loikkasin tämän takana olevaan puskaan. Tämä lähti häntääntyneenä poispäin.
"Sinä et lähde minnekkään", naukaisin neulan terävät hampaani esillä. Naaras katsoi minua hätääntyneenä ja yritti luikerella pois tilanteesta.
"Tämän siitä saa kun tunkeutuu toisten kissojen alueille!", rääkäisin loikaten naaraan kimppuun. Kynteni upposivat naaraan turkin läpi tämän nahkaan.
"Et pääse minusta helpolla", naaras sähisi potkaisten minua vatsaan. Luotin siihen, että rääkynä kuului leiriin asti ja saisin apu joukkoja. Olin oppinut huomattavan paljon uusia liikkeitä Rapapolteelta. Naaras seisoi päälläni. Raapien rintaani hurjasti. Potkaisin hänet pois päältäni.
"Älä palaa enää reviirillemme!" rääkäisin juosten tajaisin leiriin.
//Jatkan ite Kyyhkyl, mut jos joku haluu jatkaa jatka vaan :3
Kyyhkylento 21.3.2017
Kuulin mustan kollin askeleet. *Se lähti!* Henkäisin helpottuneena. Nousin varovasti tassuilleni. Turkissani oli pari verta vuotavaa haavaa ja suussani maistui verelle. Pudistin päätäni.
*Minun täytyy lähteä takaisin pentujen luokse*
Lähdin jolkottamaan takaisin kohti Varjoklaanin rajaa.
Haistoin jo äsken kulkeneen partion tuoksut. Partiossa oli Okaliekki, Ikituuli ja Saratassu. Pian näin kolmen kissan jolkottavan takaisin metsää päin.
"Hei Okaliekki! Odota", ulvaisin ja pinkaisin juoksuun. Liekin värinen kolli käännähti ja katsoi kun juoksin hänen luokseen.
"Missä sinä olet oikein ollut?" Okaliekki kysyi huolestuneena.
"Äh harhailin vain vähän", naukaisin ja hymyilin säteilevästi.
Istyin leirissä sukimassa karvojani katselin kuinka pennut leikkivät yhtenä karvakasana. Minttupentu ja Tihkutassu istuskelivat pentutarhan edustalla. *En oikein tiedä tuosta kollista* Katselin nuorta kollia hieman arvostellen.
*Hän satutti Kuohupentua!* Nousin ylös ja näin Sienipennun ja Lehmuspennun. Nyökkäsin heille tervehdykseksi ja lähdin astelemaan Knervakuun luokse.
"Hei Kanervakuu, kerkeätkö vahtimaan pentuja?" naukaisin.
Naaras nyökkäsi. Lähdin tassuttamaan kohti soturien pesää.
Pian näin tutun naaraan sukimassa turkkiaan. *Hämylilja!* Nelistin tämän luokse.
//Hämy?
Hämylilja 22.3.2017
"Tervehdys, Kyyhkylento!" kehräsin parhaalle ystävälleni. Emme olleet kovin jutelleet sen jälkeen, kun muutin takaisin sotureiden pesään. Kyyhkylennolla oli tassut täynnä töitä pentujensa kanssa. Mutta kohta heistäkin tulisi jo oppilaita. Katsahdin Kyyhkylennon turkkiin. Siinä oli kaksi jo hieman tyrehtynyttä haavaa.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" kysyin hiukan huolestuneella äänellä. Mieleeni juolahti yksi ajatus; tekikö sen Tihkutassu? Karistin ajatuksen heti mielestäni. Miksi hän pahoinpitelisi Kyyhkylentoa? Sitä paitsi, Tihkutassu oli melko läheinen Minttupennun kanssa, joka oli Kyyhkylennon pentu. Kyyhkylento katsoi minua hetken meripihkanvärisillä silmillään. En osanut tulkita mitään hänen ilmeestään.
"Kun olin kävelyllä, joku musta kissa hyökkäsi kimppuuni. Sain hänet häädettyä", kuningatar maukui.
"Oliko hän jostain klaanista?" kysyin hieman epäröiden. Mitä jos vaikka Myrskyklaani hyökkäisi Varjoklaaniin? Kyyhkylento kuitenkin pudisti päätään.
"Ei hän haissut miltään klaanilta. Hän oli varmasti joku erakko", hän maukui. Helpotuin hieman. Erakot saattoivat joskus vain eksyä reviirillemme.
"Pitäisikö erakosta kertoa Vaskitsatähdelle? En usko, että hän on uhka, mutta Vaskitsatähti voi käskeä muiden olla varovaisia", sanoin.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 23.3.2017
Kohautin lapojani.
"Minä lähden nyt Tihkutassun kanssa partioon", Hämylilja hymyili. Tumma naaras tassutti kohti nuorta oppilasta. *Minua arveluttaa hieman tuo Tihkutassu*
Istuin sukimassa itseäni. Hämyliljan partio oli juuri palannut. Olin kuullut muilta että kettu oli hyökännyt partion kimppuun.
Kipitin kohti Hämyliljaa joka asteli ulos parantajan pesästä.
"Ei kai sinuun sattunut?" naukaisin huolissani.
"Ei pahasti, pari haavaa vain", tämä hymyili. Nyökkäsin huojentuneena.
"Voin käydä hakemassa riistaa", naukaisin lähtien kohti riistakasaa. Astelin kasan luokse ja nostin kaksi sammakkoa hampaisiini. Juoksin takaisin tumman naaraan luo.
"Ole hyvä", naukaisin tipauttaen toisen sammakon parhaan ystäväni eteen.
"Kiitos", tämä kehräsi.
//Hämy?
Kuohupentu 2.3.2017
Katsoin Hunajaviiksen lehdenvihreitä silmiä pelokkaasti. En voisi kertoa, vaikka Tihkupentu saisi rangaistuksen, tämä ei jäisi tähän, tiesin sen kyllä.
"En voi kertoa", mau'uin hiljaa katsellen etutassujani.
"Mikset?" Hunajaviiksi panosti. Nostin katseeni takaisin kellertävän oranssiin naaraaseen.
"Jos, kerron, älä anna hänelle rangaistusta. Tämä oli minun vikani", valehtelin. Eihän tuo minun vikani ollut! Hunajatassu huokaisi.
"En voi vielä sanoa, annanko rangaistusta vai en, mutta kuka sen sitten teki?" nuorempi parantaja kysyi. Huokaisin.
"Tihkupentu", ääneni värisi. Tuntui siltä, etten voisi edes sanoa sitä kirottua nimeä ääneen. Hunajatassu katsoi minua silmiin.
//Hunaja?
Kyyhkylento 2.3.2017
Istuin Kuohupennun vierellä ja kyyneleet kihosivat silmiini. Katselin vatukoiden piikkien haavoittamaa pentua. Kuohupentu oli juuri nukahtanut ja Tihkupentu oli palannut pentutarhaan.
"Voi sinua kultapieni, miten joku voi tehdä sinulle näin?" kuiskasin pennun korvaan. Kuulin tutun äänen puhuvan Hunajaviikselle. *Okaliekki!*
"Miten täällä pärjäillään?" liekin värinen kolli tassutti luoksemme.
"Hän voi nyt paremmin", puskin kumppanini päätä. Okaliekki nyökkäsi huolestuneena.
"Tiedätkö jo kuka tämän teki?" Okaliekki naukui katsahtaen minun silmiini.
Näin kuinka tämän vihreät silmänsä paloivat vihasta. Nyökkäsin.
"Tihkupentu", huokaisin surullisena. Okaliekki näytti hieman yllättyneeltä.
"Minun täytyy palata pentutarhalle", naukaisin.
"Minä jään hänen luokseen", Okaliekki maukui. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan pentutarhalle. Huomasin kuinka aurinko alkoi jo nousta. Olin silti väsynyt. Käperryin Minttupennun ja Viherpennun viereen. Pieni Häivepentu tassutti luokseni.
"Saanko tulla nukkumaan viereesi, koska minulla on ikävä emoani", hän inisi. Nyökkäsin. Muistin itsekin kun oppilaana olin mennyt Hämyliljan viereen nukkumaan, sillä olin ikävöinyt häntä. Suljin silmäni ja vaivuin syvään uneen.
//Joku?
Kyyhkylento 3.3.2017
Raotin silmiäni. Muistin Kuohupennun ja lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja huomasin Kuohupennun pienen turkin pesän perällä. Tassutin tämän luokse.
"Toivottavasti paranet pian", kuiskasin tämän korvaan. Kuohupentu inahti jotain ja vaihtoi asentoaan. Kehräys kantautui kurkustani. *Miksi sinulle piti käydä juuri näin?* Puskin pienen pentuni päätä ja lähdin tassuttamaan ulos pesästä. Okaliekki asteli minua vastaan.
"Miten Kuohupentu voi?" hän naukui hiiri suussaan.
"Hyvin", kehräsin.
"Mutta nyt minun täytyy tehdä yksi asia", naukaisin päättäväisena.
Lähdin kipittämään kohti Hämyliljaa, joka jutteli Tuikesilmälle.
*En millään haluaisi kertoa tätä hänelle* Astelin heidän luokseen.
"Minulla on vakavaa asiaa teille kummallekin", naukaisin vakavampana kuin koskaan ennen. Tuikesilmä kääntyi katsomaan minua hämillään.
"Onko sattunut jotain vakavaa?" Hämylilja naukui katsoen minua silmiin huolissaan. Nyökkäsin.
"Yksi pennuistanne pahoinpiteli Kuohupennun", totesin itku kurkussa.
"Kuka?" Tuikesilmä kysyi vakavissaan.
Käänsin katseeni ensin tassuihini ja sitten takaisin ystävääni.
"Tihkupentu".
//Hämy?
Hämylilja 3.3.2017
Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Katsoin Kyyhkylennon meripihkaisia silmiä vakavissani. Tuikesilmä, joka istui vieressäni, jäykistyi.
"Mitä hän teki..?" ääneni värisi. Kyyhkylento katsoi minua surullisena.
"Ensin hän viilsi Kuohupentua selkään ja sitten vangitsi hänet karhuvatukkapensaaseen. Kuohupentu sai paljon viiltoja ympäri kehoa ja ne jäävät varmasti arviksi", paras ystäväni maukui. Miten minun oma pentuni saattoi olla niin julma?! Kyyneleet vierähtivät poskelleni.
"Onko joku jo puhutellut Tihkupentua?" Tuikesilmä kysyi vieressäni.
"Vaskitsatähti ja Hunajaviiksi. Vaskitsatähti sanoi, että Tihkupentu joutuu olla kauemmin pentuna. Hunajaviiksikin puhutteli jotain, mutta en tiedä mitä", Kyyhkylento vastasi. Raidallinen kuningatar katseli etutassujaan.
"Missä Tihkupentu nyt on?" Tuikesilmä kysyi. En pystynyt sanomaan mitään, niin järkyttynyt olin.
"Pentutarhassa", Kyyhkylento vastasi. Tuikesilmä kääsi vaaleankeltaisen katseensa minuun.
"Mennään puhuttelemaan Tihkupentua", kumppanini maukui ja nuolaisi päätäni. Tuikesilmä lähti tassuttelemaan kohti pentutarhaa.
*Voi Tihkupentu, mitä sinä oletkaan tehnyt?* ajattelin.
//Jatkan kohta Tihkulla.
Kuohupentu 8.3.2017
Makasin parantajan pesän nurkalla. Oloni oli ollut jo vähän parempi, eikä selkäni ollut enää niin kipeä. Pystyin näkemään parantajan pesän suuaukolta aukiolle. Surullisena tajusin, että Minttupentu ja Tihkupentu leikkivät pentutarhan edustalla. Käänsin katseeni pois. Tunsin itseni todella surulliseksi. Miksi minun oma sisareni edes voi olla sellaisen kanssa, joka melkein tappoi minut? Minttupentu sitäpaitsi puollusti Tihkupentua. Tunsin itseni niin hylätyksi. Olihan minulla veli, Viherpentu, mutta se ei ollut sama asia. Tuntui jotenkin siltä, että Minttupentu olisi kiintynyt Tihkupentuun. Mietin, että jos Tihkupennusta tulisi joskus päällikkö, hän varmasti häätäisi minut pois. Toivottavasti siis hänestä ei tulisi päällikköä, ikinä! Kuulin, kuinka joku pujahti parantajan pesään. Käänsin katseeni tulijaan. Se oli Kyyhkylento. Oloni jotenkin helpottui, kun emoni saapui pesään. Okaliekki oli ollut aamulla katsomassa minua, mutta oli sitten mennyt johonkin partioon.
"Miten haavasi voivat?" Kyyhkylento kysyi.
"Ne eivät ole enää niin kipeät. Toivottavasti pääsen kohta takaisin pentutarhaan!" huudahdin. Kyyhkylento kehräsi ja puski päätäni.
//Kyyhky? :3
Kuohupentu 27.2.2017
Katsoin emoni meripihkanvärisiä silmiä. Mitä sanoisin emolleni?
"Ei ole. Se oli vain leikkiä, mutta Tihkupentu paljasti vahingossa kyntensä", valehtelin. Kyyhkylento nyökkäsi, mutta näytti edelleen huolestuneelta. Viilto selässäni oli kipeä.
"Mennään Kaunokukan ja Hunajatassun luo. He voivat laittaa haavaasi jotain salvaa", Kyyhkylento maukui ja nuolaisi päätäni. Nyökkäsin. Kyyhkylento nousi seisomaan ja lähti tassuttelemaan kohti parantajan pesää. Lähdin seuraamaan emoani. Tuntui siltä, kuin Tihkupennun sähkönsininen katse porautuisi ylitseni. Kyyhkylento pujahti Kaunokukan pesään, joka sijaitsi kivien onkaloissa. Pujahdin hänen peräänsä.
"Mikä hätänä?" kuulin Hunajatassun äänen. Oli aika hämärää ja en vielä erottanut kunnolla kissoja. Pian kuitenkin silmäni tottuivat hämärään ja huomasin Hunajatassun, joka lajitteli yrttejä pesän nurkassa.
"Tihkupentu viilsi vahingossa Kuohupennun selkään haavan. Voitko laittaa siihen jotain?" Kyyhkylento kysyi. Emoni istui ketunmitan päässä minusta. Hunajatassu käänsi lehdenvihreät silmänsä minua kohti.
"Toki. Haen kultapiiskua", parantajaoppilas maukui ja katosi kivien onkaloihin. Pian hän tuli sieltä pitkiä keltakukkaisia kasveja. Hunajatassu alkoi jäyhäämään kasvia suussaan ja levitti tahnan selkäni päälle. Haavani alkoi kirvelemään, mutta pian kipu helpotti.
"Haava on jo tyrehtynyt, joten hämähäkinseittiä ei tarvitse. Mutta ole varovainen haavasi kanssa", Hunajatassu maukui. Nyökkäsin parantajaoppilaalle.
"Kiitos", Kyyhkylento maukui ja lähti tassuttamaan ulos pesästä.
"Näkemiin", mau'uin Hunajatassulle ja lähdin taas seuraamaan Kyyhkylentoa. Pentutarhan edustalla olevat pennut eivät näköjään enää leikkineet, vaan Kanervakuu oli tuonut heille jotain riistaa syötäväksi. Mahani kurni, kun ajattelin maistavani hiirtä.. Minttupentu istui yksinään pentutarhan vieressä, joten tassuttelin hänen luokseen.
"Eikö Tihkupentu olekin sammakkoaivo? Mitäköhän hän ajatteli pienillä aivoillaan, kun hyökkäsi kimppuuni?!" huudahdin sisarelleni.
//Minttu? :D
Kyyhkylento 28.2.2017
Makasin pentutarhan keskellä ja katselin kuinka pennut leikkivät. Olin ottanut vastuun Hämyliljan pennuista sillä tämä oli mennyt takaisin soturienpesään. Ilta alkoi hämärtää.
"Noniin nyt on nukkumaan meno aika!" naukaisin pennuille. En nähnyt Tihkupentua tai Kuohupentua missään.
"Oletteko nähneet Tihkupentua tai Kuohupentua?" naukaisin hätäisesti. *Mitä jos heille on käynyt jotain?*
"En minä nähnyt heitä, paitsi silloin kun he menivät pentutarhan taakse hetki sitten", Minttupentu naukui iloisesti. Ainakin he ovat turvassa. *Laitan muut pennut ensin nukkumaan ja sitten menen katsomaan Tihkupentua ja Minttupentua* Nostin Viherpennun Minttupennun ja Lähdepennun viereen ja pian Mistelipentukin oli nukkumassa. *Häivepentu on onneksi Hämyliljan kanssa, hän on niin kova riehumaan* Lähdin tassuttamaan pentutarhan taakse.
"Tihkupentu? Kuohupentu? Oletteko täällä?" huhuilin. Pian nuori kolli pyrähti paatsama pensaan takaa luokseni.
"Joo minä olin täällä!" hän kiljaisi. Kuulin pientä nyyhkytystä jostain päin.
"Entä Kuohupentu?" kysyin vaativasti. Kolli pudisti päätänsä epävarmasti. Nostin kollin ilmaan ja lähdin viemään tätä takaisin pentutarhaan. Laskin pennunn muiden viereen ja pujahdin takaisin pentutarhan taakse.
Nyyhkytys kantautui korviini uudestaan. *Mikä tuo on?* Tassutin nyyhkytystä kohti. Pian näin harmaavalkean mytyn vatukkapensaan sisässä. Kauhukseni huomasin tuoretta verta nuoren kissan turkilla.
"Kuohupentu pieni", vaikeroin. Tämä käänsi vaivalloisesti päänsä katsoakseen tännepäin. Näin hänen itkuiset silmänsä. Työnsin tassuni piikikkään pensaan sissää ja aloin riuhtoa kasveja irti maasta. Purin kasveja katki ja revin niitä irti maasta.
"Rakas, koita kestää", nau'uin lempeästi. Tassutin olivat verillä piikkien tekemien haavojen takia. *Vielä yksi oksa!* Kuului pieni "räks" ääni ja oksa katkesi. Kostin pienen karva mytyn ilmaan ja juoksin ensin pentutarhalle.
"Kuka teistä teki tämän?" murisin valtavaan ääneen. Lähdin juoksemaan parantajan pesälle. Näin nuoren parantajan lajittelemassa yrttejä.
"Hunajaviiksi! Auta!" rääkäisin kauhuissani.
//Hunaja? Kuohu?
Hunajaviiksi 28.2.2017
"Hunajaviiksi! Auta!"
Kuulin pelokkaan rääkäisyn parantajan pesän suulta. Näin Kyyhkylennon saapuneen sisään kantaen veristä karvamyttyä. Kauhunseni huomasin, että kyseessä oli Kuohupentu, jonka turkki oli naarmuilla, ja selässä verta vuotava viilto.
"Tuo hänet tänne", vastasin mahdollisimman tyynesti Kyyhkylennolle. Naaras toi Kuohupennun luokseni yrttien viereen. Naarmuja oli kaikkialla.
"Löysin hänet karhunvatukkapensaasta tuossa kunnossa", Kyyhkylento sanoi huolestuneena. Tutkin selän haavaa. Selvästi toisen kissan tekemä.
"Kuka tämän teki?" kysyin tuohtuneena. Kyyhkylento pudisti päätään.
"En tiedä."
Sisälläni kuohahti. Pentu oli verinen ja jos hän olisi jäänyt pensaaseen vielä pitemmäksi aikaa, hän olisi hyvin voinut kuolla. Tämän oli varmasti tehnyt joku klaanin sisällä. Olin yleensä rauhallinen, mutta nyt halusin päästä raatelemaan syyllisne turkin riekaleiksi. Tukahdutin kuitenkin sisälläni syttyneen palon ja keskityin hoitamaan Kuohupentua.
"Auttaisitko minua, haavoja on paljon", maukaisin Kyyhkylennolle. Annoin naaraalle hämähäkinseittiä ja painelimme sitä haavoihin. Ne eivät olleet kovin isoja, osa oli pikemminkin naarmuja, mutta osa suurempia. Pureskelin hierakkaa ja kehäkukkaa seokseeksi ja sivelin sitä haavoihin.
"Sitten, kun hän herää, voimme antaa unikonsiemeniä", mauksikn Kyyhkylennolle. Laskin häntäni naaraan lavalle.
"Hän tokenee kyllä. Autan sinua selvittämään, kuka sen teki." Kyyhkylento nielaisi kuuluvasti.
"Minusta tuntuu, että se saattoi olla joku pennuista."
Pennuista?
"Haluan olla paikalla, kun selviää, kuka tämän teki. Minulla on sananen sanottavana omasta puolestani", maukaisin vakaaati naaraalle.
//Kyyhky, Kuohu? Sori jos hittasin liikaa D:
Kuohupentu 28.2.2017
Tunsin, kuinka Tihkupennun viiltämä haava alkoi kirvellä. Samoin kaikki karhunvatukkapuskan piikkien tekemät haavat. Olin hereillä, mutten halunnut avata silmiäni. Mielessäni pyöri koko ajan Tihkupentu. Jos tuo oli pentuna noin vaarallinen, en edes halunnut uskoa, kuinka vaarallinen silloin, kun hän oli aikuinen..
"Hän tokenee kyllä. Autan sinua selvittämään, kuka sen teki", kuulin emoni rauhoittavan äänen. "Minusta tuntuu, että se saattoi olla joku pennuista", Kyyhkylento jatkoi.
"Haluan olla paikalla, kun selviää, kuka tämän teki. Minulla on sananen sanottavana omasta puolestani", kuulin tutun äänen, mutta en muistanut kenen ääni se oli. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Mitä jos he kuulustelivat minulta, kuka tämän teki? Jos sanoisin, että Tihkupentu teki tämän, mitä Tihkupentu tekisi minulle seuraavaksi..? Mietin hetken, kunnes tajusin, että voisin vain sanoa, että olimme piilosta ja menin piiloon karhunvatukkapensaaseen ja en päässyt sieltä pois. Se olisi ehkä uskottavin tarina. Odotin hetken, kunnes avasin silmäni. Kellertävän oranssi naaras istui Kyyhkylennon vieressä edessäni. Sitten muistin naaraan olevan Hunajaviiksi, toinen parantaja.
//Hunaja tai Kyyhky? Kuohu ei sit kerro, et tän teki Tihku xd
Hunajaviiksi 1.3.2017
Huomasin Kuohupennun avaavan silmänsä. Haavat näyttivät tekevän vielä kipeää, joten hain unikonsiemenkodan yrttien luota. Menin Kuohupennun luo ja ravistin yhden siemenen naaraan eteen.
"Syö tämä, se auttaa kipuun", maukaisin pennulle, joka nuolaisi siemenen tassultani. Kyyhkylentokin tuli viereeni. Kuohupentu näytti väsyneeltä, mutta häneltä voisi jo ehkä kysellä tekijästä.
"Kuohupentu, meidän tulee saada tietää, kuka tämän teki", naukaisin lempeästi. Kuka sen ikinä oli tehnytkin, hän saisi siitä rangaistuksen.
Kuohupentu näytti miettivän vastaustaan.
"Me leikimme piilosta ja menin piiloon karhunvatukkapensaaseen", naaras naukui hiljaa. Kurtistin kulmiani epäileväisenä. Naarmut olisivat kyllä voineet tulla siitä, mutta entä suuri haava selässä? Se oli varmasti toisen kissan tekemä.
"Selvä. Mutta entä tuo suuri haava selässäsi?" kysyin tiukasti. Kuohupentu oli hiljaa, eikä sanonut mitään. Asetuin maahan hänen vierelleen.
"Jos kerrot meille, saamme syyllisen kiinni. Hän saa rangaistuksen", kerroin naaraalle hiljaa. Kyyhkylento asettui myös Kuohupennun luo.
//Kyyhky tai Kuohu?
Häivepentu 16.2.2017
Niiskautin nenääni surullisena. *Jäisinkö tänne ikuisiksi ajoiksi?* Pieni nyyhkytys kumpui sisältäni.
Jokin narskui lumessa.
"Emo?" päästin pienen vinkaisun. Jokin nosti minut ilmaan ja rupesi lämmittämään minua.
"Häivepentu on täällä!" vierelläni oleva kissa naukui. *Pääsen emoni luo!* Tunsin lämmön joka oli peräisin virelläni olevasta kissasta.
"Häivepentu?" kuulin emoni naukaisun.
"Emo!" kiljuin onnellisena.
"Lähdetään, ettei hän jäädy", joku naukui. Roikuin kissan suusta ja vaelsimme kohti leiriä, tai no niin uskoisin. Painoin silmäni kiinni, oloni oli tosi väsynyt.
"Minua väsyttää emo", naukaisin ja nukahdin.
Räpäytin silmäni auki roikuin edelleen ilmassa. Työnnyimme läpi sisäänkäynnin ja astuimme aukiolle.
"Hämylilja löysittekö hänet?" kuulin Kyyhkylennon naukaisun.
//Emo?
Hämylilja 17.2.2017
"Hämylilja löysittekö hänet?" Kyyhkylento kysyi. Paras ystäväni seisoi pentutarhan edustalla. Käänsin katseeni kohti Loistelintua, joka kantoi Häivepentua suussaan. Olin niin onnellinen, että huojentunut. Silti olin vihainen Häivepennulle. Hän ei olisi saanut mennä yksin metsään.
"Kyllä. Hän oli ukkospolun reunalla", selitin Kyyhkylennolle.
"Meidän pitää viedä hänet Kaunokukan luo. Hän on melkein paleltunut", Loistelintu maukui. Katsoin huolestuneena Häivepentua.
"Äkkiä", hätäilin. Loistelintu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti parantajien pesään. Jolkotin heidän perässään. Olin todella kiitollinen Loistelinnulle, että tuo oli löytänyt Häivepennun.
"Hämylilja!" kuulin tutun naukaisun. Käänsin katseeni tasaisen harmaan kolliin. Tuikesilmä jolkotti minua kohti.
"Kuulin, mitä on tapahtunut. Onko Häivepentu kunnossa?" kumppanini kysyi huolestuneena. Pudistin päätäni.
"En tiedä. Loistelintu meni viemään Häivepentua Kaunokukan ja Hunajatassun luo", mau'uin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos Häivepentu menehtysi? Vilkaisin parantajien pesää. Loistelintu oli jo mennyt sinne. Jolkotin sinne ja kuulin, kuinka Tuikesilmä tuli perässäni. Pesässä Kaunokukka turtki Häivepentua. Hunajatassu lämmitti pentuani pehmein nuolaisuin.
//Häive, Loiste tai Hunaja?
Lähdepentu 18.2.2017
Makoilin pentutarhassa veljeni Tihkupennun kanssa. Milloin ihmeessä Häivepentu löytyy? Hänhän voisi paleltua kuoliaaksi. Pian huomasin isäni Tuikesilmän.
"Häivepentu löytyi", hän ilmoitti.
"Mitä? Missä? Milloin?" kysyin.
"Hän löytyi Ukkospolun varrelta paleltuneena. Häntä yritetään lämmittää", isäni selitti. Voi ei. En olisi ikinä voinut uskoa kuinka pahasti asiat voivat olla.
"Onko emo myöski siellä?" kysyin.
"On", Tuikesilmä vastasi.
"Toivottavasti hän selviää", Kyyhkylento totesi.
"Toivotaan niin", isäni vastasi ja kääntyi takaisin lähteäkseen luultavasti emon ja Häivepennun luokse. Pian huomasin Tammikynnen olevan menossa klaaninvanhimpien pesään. Luultavasti hän on menossa Pujosulkaa katsomaan, koska olihan naaras hänen kumppaninsa.
"Milloin meistä tulee oppilaita?" Minttupentu kysyi.
"Parin kuun päästä", Kyyhkylento vastasi oppilailleen.
"Siihenhän on ikuisuus!" Kuohupentu huudahti.
"Älähän nyt. Kyllä sekin aika menee nopeasti", naukaisin yrittäen rauhoitella pentuja.
"Sinähän sen tiedät", Viherpentu sanoi. Huomasin Tihkupennun jo nukahtaneen, joten kuiskasin:
"Ollaan hiljempaa, koska Tihkupentu nukkuu jo."
"Joo. Anteeksi Lähdepentu", Kuohupentu pahoitteli.
"Ei se mitään", vastasin ja kävin makaamaan. Venyttelin ja suljin silmäni.
// Tihku? Kuohu? Viher? Minttu? Kyyhky? //
Tihkupentu 27.2.2017
Istuin pentujoukon vierellä. Häivepentu oli parantunut ja leikki juuri kanssamme klaania. Minttupentu, Mistelipentu ja Häivepentu kuuluivat minun klaaniini. Olin väen vängällä saanut itseni päälliköksi. Nimeni oli Tihkutähti. Toisen klaaniin kuuluivat Kuohupentu, Viherpentu ja Lähdepentu. Viherpentu oli heidän klaaninsa päällikkö Vihertähti. Olin valinnut varapäällikökseni Minttupennun.
"Vihertähti, miksi olette reviirillämme?" kysyin Viherpennulta viileästi. Viherpentu ei näyttänyt ensin tietävän, mitä vastaisi, kunnes avasi suunsa:
"Olette varastaneet reviiriltämme riistaa", Vihertähti maukui. Takanani kuului sihahduksia; alamaiseni olivat takanani.
"Emme ole! Voin luvata sen Tähtiklaanin kautta!" mau'uin vakuuttavasti. Vihertähden takana oleva Kuohupentu astui eteen.
"Löysimme reviiriltämme ööm.. Tihkuklaanin hajun. Myös kuollut hiiri löytyi reviiriltämme ja siinäkin oli Tihkuklaanin haju", naaras maukui. Minua ärsytti Kuohupentu, vaikka tämä nyt leikki olikin. Minusta tuntui, että Kuohupentu yritti tahallaan ärsyttää minua.
"Juoru siitä, että Viherklaanilaisilla on huono hajuaisti taitaakin olla totta", takanani oleva Mistelipentu maukui virnistäen.
"Ei pidä paikkansa!" Kuohupentu sanoi nenäkkäästi. Vaikka tämä oli leikki, otin silti sen tosissani. Ja näin käy, jos Tihkutähdelle ryppyilisi! En ajatellut mitään, vaan hyökkäsin suoraa päätä Kuohupennun päälle. Kuulin ympäriltäni kauhistuneita vinkaisuja. Kuohupentu oli maassa, painoin sitä vasemmalla etukäpälälläni kovaa maata vasten. Kuohupentu vingahti säikähtäneenä. Ojensin oikeaa etutassuani ja paljastin kynteni.
"Tihkupentu, lopeta heti paikalla!" kuulin Kyyhkylennon äänen. Päästin irti Kuohupennusta. Kyyhkylennon ääni ei ollut ikinä noin kireä. Kuohupentu nousi nopeasti seisomaan.
"Kadut tätä vielä", naaras kuiskasi ja tassutteli äkkiä Kyyhkylennon luo.
//Joku pennuista tai Kyyhky?
Kyyhkylento 27.2.2017
"Tihkupentu lopeta heti paikalla!" nau'uin vihaisesti. Kuohupentu tassutti hieman peloissaan luokseni ja katsoi minua silmiin.
"Sattuiko sinuun?" kysyin lempeästi pieneltä pennulta. Pentu nyökkäsi.
"Vähän", hän sanoi niin hiljaa että kukaan ei kuullut. Puskin pennun päätä hellästi ja kehräsin tälle lohduttavasti. Aloin nuolemaan tämän turkkia ja huomasin pienen viillon pennun selässä.
"Tekikö Tihkupentu tämän sinulle?" nau'uin kauhistuneena. Huomasin kuinka pieni naarmu Kuohupennun selässä punotti. Tunsin pientä pakokauhua. *En ollut tarpeeksi tarkka, jos olisin huomannut enemmin häntä ei olisi sattunut!*
"Tekikö Tihkupentu tämän sinulle?" toistin kysymykseni hieman tiukemmalla äänen sävyllä ja katsoin pentuani silmiin. Katsahdin leikkiviin pentuihin. Tihkupentu leikki muiden mukana ihan nätisti.
"Onko teillä ollut jotain riitaa?" tivasin huolestuneena.
//Kuohu?
Kyyhkylento 12.2.2017
Istuin pentutarhan edessä odottamassa, että kokoontumis partio saapuisi takaisin. Hämylilja oli päässyt kokoontumiseen, joten minä ja Kanervakuu olimme vahtineet pentuja. Kuulin pieniä askeleita takaani. Käänsin päätäni ja näin tumman pennun.
"Häivepentu?" kuiskasin pennulle. Pentu asteli kuun valoon.
"Missä emo on?" hän vikisi. Katsoin nuoreen kissaan lempeästi.
"Hän palaa pian", rauhoittelin tätä. Kuulin tunnelista kahinaa.
"Sinun pitäisi olla nukkumassa! He tulevat", nau'uin pienelle pennulle, mutta tämä ei liikahtanut minnekään. Vaskitsatähti astui ensimmäisenä sisään tunnelista. Katsahdin Häivepentuun. *Missä hän on?* Pian huomasin kuinka pieni kolli juoksi emonsa luokse. Tassutin hitaasti Häivepennun perään. Kuulin kuinka Hämylilja naukui pennulle:
"Eikö sinun jo pitäisi olla nukkumassa?"
Hämylilja 12.2.2017
Häivepentu katsoi minua iloisesti.
"Mutta en minä olisi voinut saada nukuttua ilman sinua!" pentu huudahti ja painoi päänsä turkkiini. Kehräsin pennulleni ja puskin tuon päätä. Sitten käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka istui pentutarhan edustalla.
"Nukkuvatko Lähdepentu ja Tihkupentu?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi lempeästi. Aloin paimentamaan Häivepentua nukkumaan.
"Kerrotko sinä huomenna sitten mitä kokoontumisessa tapahtui?" Häivepentu kysyi innokkaasti. Nyökkäsin lempeästi. Pujahdimme pentutarhaan ja kuulin, kuinka Kyyhkylento tuli perässämme. Häivepentu tassutteli edessäni Lähdepennun ja Tihkupennun viereen nukkumaan. Vilkaisin vielä Kyyhkylentoa, joka oli mennyt makaamaan pentujensa viereen.
"Hyvää yötä", mau'uin ja laskeuduin makuuasentoon pentujeni viereen.
"Hyvää yötä", Kyyhkylento kuiskasi. Pistin silmäni kiinni ja vajosin unen rauhalliseen maailmaan.
"Emo, herätys!" kuulin pentujeni kiljuvan. Tuntui siltä, että kaikki pentuni olisivat päälläni. Räväytin silmäni auki. Näin sivusilmällä, kuinka pentuni olivat kaikki selkäni päällä.
"Kerro kaikki kokoontumisesta!" Tihkupentu sihahti. Ihmettelin poikani vihaista käytöstä.
"Kerron, kerron. Kunhan menette pois päältäni", sanoin. Pennut laskeutuivat pois päältäni. Nousin ylös sukimaan turkkiani. Sen tehtyäni käänsin katseeni pentuihini. Tihkupentu odotti kärsimättömänä edessäni. Pojastani tuli mieleen minä, paitsi olin minä varmaan vielä kärsimättömämpi. Lähdepentu ja Häivepentu istuivat vierekkäin, katsoen minua uteliaasti. Palautin mieleeni yön tapahtumia.
"Nelipuilla oli ainakin todella paljon kissoja. Aivan kuin olisin ollut kissameressä!" selitin. Tihkupentu huokaisi, kuin olisi halunnut kuulla jotain kiinnostavampaa.
"Vaskitsatähti kertoi, että Varjoklaanin uusi varapäällikkö oli Loistelintu ja, että uusi parantajaoppilas oli Hunajatassu. Hän myös sanoi, että Varjoklaaniin oli syntynyt paljon uusia pentuja", mau'uin.
"Eikö mitään kiinnostavampaa!? Tuliko edes taistelua?!" Tihkupentu huudahti. Olin kyllä ihan varmasti sanonut, että kokoontumisissa oli aselepo.
"Tihkupentu. Muistat varmaan mitä olen sanonut? Kokoontumisissa on aselepo. Muuten Tähtiklaani peittää kuun pilvillä ja kaikkien klaanien on mentävä", sanoin. Tihkupentu näytti ärsyyntyneeltä, mutta ei sanonut mitään.
//Pennut?
Loistelintu 15.2.2017
Kaunokukka oli kertonut minulle aamulla, että odotin pentuja. Uutinen oli yllättänyt minut täysin. En ollut kertonut uusista pennuista vielä tyttärilleni saati Risasiivelle, mutta joskus sekin olisi tehtävä.
Istuskelin paraikaa pääaukiolla sukien laikukasta turkkiani. Hämylilja sekä Kyyhkylento olivat pentutarhassa. He olivat saaneet kauniita pentuja. Oppilaani Tammitassu oli päässyt soturiksi, ja nyt hän ja Pujosulka olivat kumppanit. Olin tietenkin iloinen heidän puolestaan, mutta silti samaan aikaan yksinäinen.
"Hei." Hätkähdin kuullessani tutun äänen takaani. Käännähdin ympäri ja kohtasin kumppanini kasvotusten.
"Hei, Risasiipi", kehräsin nopeasti ja kurkotin nuolaisemaan tuon poskea. Risasiipi vastasi eleeseen nuolaisemalla korvaani.
"Miten päiväsi on sujunut?" hän kysyi.
"Hyvin. Kävin tänään Kaunokukan pesällä", vastasin. Risasiipi näytti huolestuvan.
"Onhan kaikki hyvin? Et kai ole sairas?" hän tivasi. Naurahdin pienesti.
"Hiirenaivo! Kaunokukka kertoi minulle, että odotan pentuja", hyrisin onnellisena. Risasiipi tuijotti minua suu auki.
"Oikeasti?" hän henkäisi.
"Oikeasti." Hetken näytti siltä, että Risasiipi nousisi taivaan tuuliin. Hän hukutti minut lempeisiin nuolaisuihin.
"Olen niin iloinen!" tuo maukui. "Meidän on kerrottava tästä heti Murattilehdelle ja Lehtotassulle." Huokaisin hiljaa.
"Niin. Kertoisitko sinä heille? Minä käyn tapaamassa Hämyliljaa ja Kyyhkylentoa", nau'uin. Risasiipi nyökkäsi ja kiiruhti etsimään vanhempia pentujamme. Minä sen sijaan suuntasin pentutarhalle.
Pujahdin sisään hämärään pesään. Pentujen kimeät vinkaisut kantautuivat korviini.
"Se on mäyrä!" joku pennuista kiljaisi ja heittäytyi minua päin. Tunsin pikkuruiset kynnet hännässäni. Irrotin nuoren pennun hellästi hännästäni ja laskin sammaleille hilpeästi kehräten.
"Noh, varovasti! Tuo ei ole mäyrä, vaan klaaninne varapäällikkö, Loistelintu!" Hämylilja torui. Pennut kääntyivät katsomaan minua silmät ymmyrkäisinä. Tunsin nolostuvani.
"Hei. Miten teillä on mennyt täällä?" kysyin nuorilta kuningattarilta ja istahdin samalla alas.
"Hyvin. Entä sinulla?" Kyyhkylento kysyi hymyillen.
"Mahtavasti. Sain kuulla odottavani toista pentuettani", hyrisin. Hämylilja ja Kyyhkylento katsoivat minua yllättyneinä.
//Kyyhky, Hämy tai pennut?
Hämylilja 16.2.2017
Katsoin hämmästyneenä Loistelintua.
"Sepä mukava kuulla", Kyyhkylento maukui. Kuningatar istui vieressäni.
"Onnea!" onnittelin Loistelintua. Loistelintu näytti vähän nolostuvan. Jokin kosketti hännällään etutassuani.
"Emo, saadaanko me leikkikavereita?" tyttäreni kysyi.
"Varmasti", kehräsin ja nuolaisin Lähdepennun päätä. Katselin ympärilleni. Lähdepentu oli istahtanut viereeni, Viherpentu ja Tihkupentu leikkivät jotain ja Kuohupentu ja Minttupentu nukkuivat Kyyhkylennon vierellä. Sitten tajusin, että jokin puuttui, nimittäin Häivepentu. Katselin huolestuneena ympärilleni, jos Häivepentu oli jossain piilossa. Ei näköjään ollut.
"Oletteko nähneet Häivepentua?" kysyin kaikilta. Kyyhkylento ja Loistelintu pudistivat päitään ja pennut katselivat ympärilleen.
"Emme ole", Lähdepentu maukui.
"Hänhän lähti hetki sitten metsään", Tihkupentu virnisti. Metsään?!
"Mikset heti sanonut?!" huudahdin pojalleni. Tihkupentu näytti hieman säikähtävän, mutta ei liikahtanutkaan.
"Häntä pitää mennä heti etsimään", Loistelintu maukui.
"Minäkin tulen", sanoin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos susi oli löytänyt tämän ja sitten.. En edes voinut ajatella, että mitä olisi voinut tapahtua. Loistelintu näytti miettivältä.
"Kaipa sitten", naaras maukui.
//Loiste?
Loistelintu 16.2.2017
Käännähdin ympäri ja sujahdin ulos pesästä. Katseeni haroi leiriä yrittäen paikantaa joutilaita sotureita mukaan etsintäpartioon. Pian huomasinkin Murattilehden, Lehtotassun ja Risasiiven keskustelemassa tuoresaaliskasan lähistöllä. Kiiruhdin heidän luokseen.
"Hei, Loistelintu! Onneksi olkoon!" Murattilehti kehräsi saapuessani heidän luokseen. Nyökkäsin nopeasti ja aloin sitten selittämään, mitä oli tapahtunut. Perhe näytti järkyttyneeltä ja he olivat valmiita lähtemään etsimään nuorta pentua heti paikalla. Hämylilja saapui luoksemme huolestuneena näköisenä.
"Lähdemmekö heti?" kuningatar kysyi.
"Lähdemme. Seuratkaa minua", vastasin ja lähdin johdattamaan partiota kohti Ukkospolkua, sillä jostainhan meidän oli aloitettava etsintä.
Saavuimme Ukkospolun reunalle. Olimme päättäneet etsiä Häivepentua kahden-kolmen kissan ryhmissä. Minä ja Lehtotassu etsimme Ukkospolun lähettyviltä, Risasiipi, Hämylilja ja Murattilehti etsivät vähän kauempaa. Kuljimme Ukkospolun viertä haistellen samalla ilmaa. Pysähdyin haistaessani kuvottavan suden löyhkän, johon sekoittui veren haju. Pian erotinkin Ukkospolulle liiskaantuneen suden ruumiin. Kylmien väreiden saattelemana tassuttelin raadon luo. Suden kuolemasta ei ollut kauaa, sillä veri oli vielä lämmintä.
"Apua!" Hätkähdin kuullessani heiveröisen vinkaisun. Ääni tuli Ukkospolun toiselta puolelta. Kiiruhdin tumman kivipinnan yli. Pian huomasinkin ketunmitan päässä hankeen uponneen karvamytyn. Jolkutin mytyn luo ja huojennuin tunnistaessani Häivepennun. Käperryin pennun ympärille yrittäen saada tuon lämpimäksi.
//Häive?
Kyyhkylento 6.2.2017
*Onneksi Hämylilja löysi Häivepennun*
Haistelin ilmaa. Huomasin kumppanini tallustavan kohti minua.
"Tervehdys", hän naukaisi. Nyökkäsin kollille tervehdykseksi.
"Koska pennut syntyvät?" Okaliekki maukui innoissaan.
"Varmasti pian", nau'uin kollille. Minusta tuntui siltä, että räjähtäisin pian. Minua huoletti se mitä Pujosulalle oli tapahtunut. *Pitäisikö mennä katsomaan Pujosulkaa?*
Tänään muuttaisin pentutarhaan. Tassutin pois kumppanini luota ja kipitin pentutarhalle. Näin Hämyliljan nukkuvat pennut hänen vieressään.
"Mitä jos mentäisiin katsomaan Pujosulkaa?" nau'uin parhaalle ystävällleni.
//Tammi?
Kyyhkylento 9.2.2017
Tassuttelin kohti liekin väristä kollia.
"Hei Okaliekki!" huudahdin kumppanilleni. Hän kääntyi minuun päin ja naukui lempeällä äänellä: "Tervehdys Kyyhkylento". Puskin tämän päätä ja istahdin rakastamani kissan viereen. Mahassani tuntui pientä kipua. Sitä oli kivistänyt aamusta asti. *Ehkä se kuuluu vain tiineyteen* Hengitin raskaasti. Lähdimme tassuttamaan Okaliekin kanssa. Tunsin kipuaallon vatsassani. Laitoin korvani luimuun ja odotin kivun menevän ohi.
"Kyyhkylento? Onko kaikki hyvin?", Okaliekki kumartui kasvojeni viereen.
"Pennut ne vain potkivat", yritin vakuuttaa kumppanini. Huokaisin raskaasti. Kipu aalto valtasi minut uudestaan. Päästin pienen rääkäisyn. Asettauduin makuu asentoon ja painoin pääni maata vasten.
"Pennut tulevat, nyt!" rääkäisin. Okaliekki pinkaisi kohti Kaunokukan pesää. Huomasin kuinka Hämylilja katseli minuun päin. Ähistelin raskaasti. Kaunokukka ja Hunajatassu juoksivat Okaliekki perässään luokseni.
"Emme kerkiä enää viemään häntä pentutarhalle, kaikki kauemmas!" Kaunokukka naukui. Suuri kipuaalto valtasi minut. Se kesti vain pari silmänräpäystä.
"Ensimmäinen pentu, se on naaras. Puraise kalvo puhki ja nuole sitä", Kaunokukka ohjeisti minua. Ähkin ja tunsin kuinka voimani alkoivat ehtyä.
Kaunokukka laski märän harmaavalkoisen mytyn viereeni. Tein niin kuin Kaunokukka käski. Hunajatassu selitti minulle lisäohjeita. Tunsin kuinka harmaavalkea pentu alkoi imemään maitoa. Uusi kipuaalto valtasi minut. Ähkäisin ja pieni oranssinruskea pentu valui maahan. Puuskutin raskaasti. Hunajatassu paineli mahaani.
"Vielä yksi", hän naukaisi. Kipu johon olin jo tottunut valtasi minut vielä kerran uudelleen.
"Onnea kolmesta terveestä pennusta!" Kaunokukka naukaisi. Nyökkäsin ja rojahdin väsyneenä maahan. Okaliekki juoksi luokseni ja puski päätäni.
"Mites nimet?" naukaisin kumppanilleni voipuneena.
"Mites Minttupentu tuolle punertavalle?" Okaliekki naukaisi. Nyökkäsin.
"Kuohupentu harmaavalkoiselle ja Viherpentu tuolle tupsukorvaiselle", nau'uin.
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisiä pentuja", Okaliekki kehräsi.
//Pennut?
Viherpentu 10.2.2017
Tunsin märät lipaisut turkillani ja raikkaan ilman virtaavan. Miukaisin, kun lämpimät nuolaisut loppuivat ja minut roikotettiin niskastani kolmen turkin luokse. Yksi turkki kasoista oli muirta paljon suurempi. Hoksasin sen olevan emoni ja vieressäni molemmilla puolilla kyyhötti kaksi pienempää, ehkä minun kokoistani turkkia ja epäilin niiden kuuluvan sisaruksilleni. Möngin lähemmäs emoni vatsaa ja aloin juomaan tämän lämmintä ja ihanaa maitoa. Kuulin möreän äänen läheltäni ja toisen korkeamman. Möreä ääni naukui ylpeänä:
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisisiä pentuja." Naukaisin hieman ja käänsin pääni siihen suntaan missä oletin möreän äänen omistavan kissan olevan.
"Hei, Viherpentu", möreä ääni naukui edessäni ja peräännyin mönkien.
"Ei hätää olen isäsi Okaliekki", kissa naukui. Nyökkäsin ja pänttäsin mieleeni 'Okaliekki.'
"Ja minä olen siis Viherpentu?" Kysyin isältäni.
"Kyllä", isäni vastasi.
// Kyyhky, Minttu tai Kuohu?
Minttupentu 10.2.2017
Haukoin raitista ilmaa. Inisin hiljaisesti. Makasin märkien karvamöykkyjen keskellä. He varmasti olivat sisaruksiani. Niiskautin nenääni. Ryömin kohti paljon suurempaa möykkyä, joka tuoksui maidolle. Aloin imemään lämmintä maitoa. Lämmin kieli nuoli välillä turkkiani.
"Voi teitä pienet kullannuppuset", iso möykky huokaisi.
"Teidän täytyy nyt mennä sisään pentutarhaan", joku naukui.
Joku nosti minut ylös niskastani ja inisin tyytymättömänä, sillä halusin maitoa. Roikuin hetken ilmassa ja pian minut laskettiin maidon hajuisen möykyn viereen. Ryömin takaisin imemään maitoa niin ryömivät sisaruksenikin. Päästin sisästäni onnellista tuhinaa. Pian vatsani oli täynnä. Käperryin suurta maidon hajuista möykkyä vasten. Se lämmitti turkkiani. Niiskutin hiljaa ja suljin silmäni. Kehräys purkautui sisältäni.
//Emo? Sisarukset?
Kuohupentu 10.2.2017
Imin ison möykyn nisistä, joka oli varmasti emoni. Vieressäni oli kaksi pientä nyyttiä, tai pienempiä kuin emoni. Tajusin, että olin juuri saman kokoinen, kuin he. Ehkä he olivat sisaruksiani. Kun olin imenyt maitoa hetken aikaa, vatsani täyttyi. Lopetin juomisen ja käperryin sisaruksieni viereen. Ei ollut väsy ja oli niin paljon kuunneltavaa ympärillä.
"Koska he voivat leikkiä?" kimakka ääni kysyi. Kuulin huvittunutta kehräystä.
"Sitten, kun he ovat tarpeeksi vanhoja", lempeä ääni vastasi. Vieressäni oleva emoni alkoi kehräämään. Kuuntelin vielä hetken muiden puheita, kunnes nukahdin.
Heräsin jonkun sisaruksistani menevän päälleni.
"Mene pois!" vingahdin, enkä ollut tajunnut, että ääneni oli niin pieni. Sisareni ryömi pois päältäni. Halusin avata silmäni nyt. Mutta en tiennyt vielä, pitäisikö.. Hetken mielijohteesta räväytin silmäni auki. Näin hetken pelkkää valkoista, koska oli niin kirkasta. Sitten aloin erottamaan hahmoja ympärilläni. Vieressäni makasi vaaleanharmaa kuningatar, hän oli varmasti emoni. Hän katsoi minua lempeästi meripihkanvärisillä silmillään.
"Huomenta Kuohupentu. Olen emosi Kyyhkylento", kuningatar maukui. Olin kuullut, että nimeni oli Kuohupentu, mutta en tiennyt, että emoni nimi oli Kyyhkylento. Nyökkäsin. Katsoin vieressäni makaavia sisaruksiani. Toinen oli punertavan ruskea naaras ja toinen oli ruskeanharmaa kolli. Naaras oli näköjään äsken maannut päälläni, koska tuo makasi vieressäni. Sitten katselin ympärilleni. Hetken matkaa meistä makasi musta kuningatar ja tuon vieressä temmelsi kolme pentua. He olivat meitä vanhempia, koska olivat jo aika isoja. Pesän nurkassa istui musta pentu ja vaaleanruskea kuningatar. Sitten katseeni siirtyi kolmeen pentuun, jotka temmelsivät mustan kuningattaren vieressä. Minäkin haluaisin jo leikkiä! Vilkaisin etutassujani. Tajusin, että turkkini oli väriltään vaaleanharmaa, mutta siinä oli myös valkeita pilkkuja. Asetin toisen etutassuistani maahan ja yritin nousta jaloilleni. Kyyhkylento kai huomasi mitä yritin.
"Ei sinun vielä tarvitse kävellä oppia. Sisaruksesi eivät ole vielä edes avanneet silmiään", kuningatar maukui ja nuolaisi päätäni. Laitoin isteni kerälle. Hetken päästä nukahdin taas.
//Emo? Sisarukset?
Kyyhkylento 2.2.2017
Nostin päätäni. Oli aamu ja tunsin kuinka alku hiirenkorvan lämmin valo paistoi turkilleni. Olin saanut jo hieman pyöreyttä. Lähdin kävelemään kohti parantajanpesää, huomasin kuinka hankalaa kävely oli tällä vatsalla. Nappasin mukaani pari hiirtä ja lähdin tassuttamaan kohti parantajan pesää. Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään. Kaunokukka nosti päänsä yrttien keskeltä ja katsahti minuun.
"Ai hyvä, että tulit", hän naukui yllättyneenä. Tipautin toisen hiiristä Kaunokukan eteen ja toisen hänen viereensä, joka oli Hunajatassulle. Pian nuori parantajaoppilas porhalsi luokseni.
"Tervehdys Hunajatassu", nau'uin nuorelle naaraalle. Hän nyökkäsi tervehdykseksi.
"Hunajatassu nyt voit tutkia Kyyhkylennon", Kaunokukka selitti oppilaallensa. Hän nyökkäsi itse varmasti ja tassutti luokseni.
"Mene pitkällesi tuohon sammalelle", Hunajatassu miukaisi. Asettauduin kömpelösti maakuulle. Hunajatassu paineli mahaani ja pian naukaisi:
"Hänellä tulee pentua, luulisin", Hunajatassu naukaisi ylpeästi mestarilleen.
"Hyvä Hunajatassu", Kaunokukka kehui oppilastaan. Nousin varovasti ylös ja kysyin: "Hunajatassu, haluaisitko tulla kanssani kävelylle?"
Oppilas nyökkäsi. Lähdimme tassuttamaan ulos leiristä.
//Hunaja?
Hunajatassu 2.2.2017
"Hunajatassu, haluaisitko tulla kanssani kävelylle?" Kyyhkylento kysyi. Katsoin hieman hämmentyneenä naarasta, mutta nyökkäain myöntymiseksi.
Kuljimme ulos parantajan pesästä leirin aukiolle. Huomasin, kuinka aurinko lämmitti. Hiirenkorvan aika koittaisi pian. Katsoin Kyyhkylentoa. Naaraan vatsa oli jo hieman pyöreämpi. Pentujen syntymiseen ei kai menisi enää kauaa.
"Miten parantajan koulutuksesi on sujunut?" Kyyhkylento kysyi kävellessämme leirin sisäänkäynnistä ulos.
"Hyvin, tuntuu vain, etten ikinä opi muistamaan kaikkea!" vastasin, mikä oli totta. Kaunokukka lli hyvä opettaja, mutta yrttejä tuntui olevan aivan liikaa. Kuljimme rinnatusten leirin lähistöllä.
"Ei mennä kauas", Kyyhkylento sanoi. Nyökkäsin. En halunnutkaan oikeastaan, sillä sudet pelottivat minua. Kyyhkylento käveli hieman vaivalloisemman näköisesti kuin yleensä, mutta hän jaksoi silti vielä hyvin.
Yhtäkkiä naaras pysähtyi ja istuutui.
"Mitä nyt?" kysyin. Naaras viittasi hännällään minua istumaan.
//Kyyhky? c: Aika lyhyt tuli
Kyyhkylento 3.2.2017
Viitoin nuoren naaraan viereeni istumaan. Katselin ensin tassujani ja sitten nuoren naaraan silmiin.
"Tuota noin... kun sinähän sen tiedät parantajaoppilaana, niin... tai no unohda!" nau'uin hermostuneesti. Hunajatassu katsoi minuun uteliaasti. Pudistin päätäni ja nousin seisomaan. Hunajatassukin nousi ja lähdimme tassuttamaan kohti leiriä.
"Anteeksi että raahasin sinut tänne turhaan", nau'uin nolostuneena.
"Ei se haittaa", Hunajatassu naukaisi myötätuntoisesti. Nyökkäsin häpeissäni ja astuin leiriin. Leirissä kävi hulina. *Mitä nyt on sattunut?* Juoksin pentutarhalle, mutta minut pysäytti edessäni oleva näky.
Näin kuinka Hämylilja makasi pentutarhassa kolme pentua vatsaansa vasten.
"Oi kuinka suloisia!" naukaisin parhaalle ystävälleni, "Saatte olla ylpeitä niistä", kehuin pieniä pentuja. *Minustakin tulee aika pian emo, toivottavasti kaikki menee hyvin* Juoksin ystäväni luokse ja puskin hänen tummaa turkkiansa.
//Hämy?
Hämylilja 3.2.2018
Kehräsin Kyyhkylennolle. Nuolaisin pentujani vuorotellen. Sitten kuulin pentutarhan sisäänkäyntitunnelilla askelia ja Tuikesilmä tuli sieltä pulska kottarainen suussaan. Hän laski sen viereeni.
"Kiitos", kehräsin ja nuolaisin kumppanini päätä. Aloin syömään kottaraista.
"Onko niillä jo nimet?" Kyyhkylento kysyi. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon.
"Tuo vaaleanharmaa on Lähdepentu. Musta on Häivepentu ja pilkukas on Tihkupentu", mau'uin.
"Hienot nimet", paras ystäväni kehräsi.
"Minun pitää mennä nyt partioon", Tuikesilmä maukui.
"Nähdään sitten", sanoin, kun Tuikesilmä pujahti aukiolle.
"Pentutarhassa tulee olemaan aika hälinä, kun minunkin pentuni syntyy", Kyyhkylento maukui. Nyökkäsin.
"Totta", kehräsin. Oli mukavaa, että Varjoklaaniin oli tulossa uusia sotureita.
//Kyyhky, tai pennut?
Kyyhkylento 4.2.2017
Katsoin kauhuissani kumppanini partion pois menoa. Katsahdin huolestuneena Hämyliljaan. (Kumppanit meni siis taistelemaan susia vastaan)
Puskin ystäväni päätä. Meistä tuntui samalle, meidän kummankin kumppanit olivat lähteneet vaaralliseen taisteluun. Hämylilja tassutti pentujensa luokse. He olivat avanneet silmänsä ja melkein osasivat jo kävelläkin.
"Minä tahdon olla päällikkö!" Häivepentu naukui haastavasti.
"Eipäs kun minä!" Tihkupentu huudahti hyökäten veljensä kimppuun. Pieni Lähdepentu nukkui Häivepennun ja Tihkupennun nujakan keskellä. Pian jompikumpi kolleista astui sisarensa korvan päälle.
"Ei olisi kannattanut tehdä tuota!" naaras naukui unisena ja hyppäsi mukaan leikkiin. Pennut kierivät ympäriinsä tömähdellen. Lopulta Tihkupentu voitti taistelun ja leikki päällikköä.
"Minä olen nyt Tihkutähti!" pentu julisti. Kehräsin. Toivottavasti pentuni voisivat yhtä hyvin kuin Hämyliljan.
//Hämy?
Pujotassu 30.1.2017
Tassutin Loimusilmän vieressä kohti Murattitassua. Kannoin suussani suurta oravaa. Juoksin sisareni luo. Hän kantoi suussaan lihavaa myyrää. Lähdimme tassuttelemaan kolmisteen kohti leiriä. "Miten koulutuksesi menee?" Loimusilmä kysyi sisareltani. "Hyvin kai", Murattitassu naukaisi ja kohautti lapojaan. Astelimme sisään leiriin. "Viedäänkö tuo oravasi vanhuksille?" Murattitassu naukui. Nyökkäsin kantaen oravaa. Astelimme klaaninvanhimpien pesään. Hohtotähti oli pesemässä itseään ja Meripihkaraita selitti Hohtotähdelle jotain. "Toimme ruokaa!" mumisin orava suussani. Tipautin oravan Meripihkaraidan eteen ja tunsin kuinka leukani olivat kipeät. "Kiitos", vanhukset maukuivat yhteen ääneen. Aurinko oli laskemassa, mutta sen lämpö lämmitti turkkiani. Istuin Tammitassun vieressä, hänen haavansa näyttivät vieläkin pahoille. "Ovatko nuo kipeät?" nau'uin myötätuntoisesti. "Ei", Tammitassu naukaisi rohkeasti, mutta hänen ilmeensä näytti jotain muuta. Kuulin hätääntyneitä askeleita. "Hälytys!" kuulin emoni hätääntyneen äänen. Missä Kyyhkylento oli? Vaskitsatähti juoksi hengästyneen naaraan luokse. "Meidän reviirillämme on jotain uusia eläimiä! Ne ovat kuin koiria, mutta suurempia ja vihaisempia!" Loistelintu selitti. Pian Kyyhkylentoasteli leiriin. Katsoin Tammitassuun peloissani. "Minua pelottaa", nau'uin nojaten Tammitassuun. //Tammi? Loiste? Joku?
Kyyhkylento 30.1.2017
Astelin leiriin, voimani olivat palanneet ja minusta tuntui kuin voisin juosta reviirimme ympäri. "Onko tuo totta Kyyhkylento", Vaskitsatähti kysyi tiukasti. Nyökkäsin kunioittavasti päällikölle. Vaskitsatähti näytti hieman huolestuneelta. "Onkohan niitä eläimiä muidenkin klaanien reviireillä? Järjestän hyökkäyspartion", hän naukaisi. Katsahdin ympärilleni, näin kuinka huolestuneille kaikki näyttivät. "Minun mukaani lähtee Kyyhkylento, Murattitassu ja Pujotassu", naukui Vaskitsatähti. Huomasin kuinka pelokkaalta Pujotassu näytti. Keräännyimme päällikön luokse. "Loistelintu, sinä olet vastuussa sillä aikaa", Vaskitsatähti naukui varapäällikölleen. Loistelintu nyökkäsi johtajalleen. Lähdimme nelistämään rivakasti kohti paikkaa jossa olimme nähneet harmaat eläimet. Haistoin eläimien laimean hajun, johon sekoittui hieman tuoreempi haju. Kuolleen riistan haju. "Ne ovat olleet täällä hetki sitten ja tappaneet riistaamme!" kuiskasin partiolle. Pian kuulimme askelia. "Kaikki puuhun!" Vaskitsatähti rääkäisi. Hyppäsin läheiseen puuhun valtavalla loikalla. Näin kuinka yksi koiramainen otus asteli aukiolle, se haisteli palanutta vuorivaahteraa. "Kun annan merkin käykää kimppuun", päällikkö kuiskasi. Harmaa otus tallusteli edestakaisin. "Nyt!" Vaskitsatähti rääkäisi, hyppäsin koiraeläimen selkään ja purin sen harmaan ruskeaa turkkia. Tunsin kuinka vahva ja lihaksikas eläin oli. Se murisi kuin koira. Näin kuinka Pujotassu roikkui eläimen kurkussa. Naaras kiljui, sillä eläin heilutti päätänsä hirveällä vauhdilla. Veri lensi ympäriinsä. Pian nuorinaaras lensi palanutta vuorivaahteraa päin, näin kuinka hän joutui tajuttomuuden tilaan. Tipuin eläimen selästä. Tunsin kuinka keuhkoni tyhjentyivät. Pian nostin pääni ja ryntäsin takaisin taisteluun, kuulin kuinka eläin puuskutti tuskissaan. Hyppäsin kiinni sen häntää, purin niin lujaa kuin leuoistani lähti, eläin ulvaisi kivusta ja tarrautui kiinni niskaani. Tunsin kipuaallon kulkevan lävitseni. "Mrour!" joku mourusi, käänsin päätäni hieman ja näin Vaskitsatähden joka juoksi kiinni eläimen kurkkuun. *Tuo eläin on susi!* Muistin vihdoin eläimen nimen. Susi tiputti minut maahan ja nappasi Vaskitsatähden hampaisiinsa. Murattitassu juoksi kiinni suden etutassuun. Kuulin rääkäisyn. Vaskitsatähti makasi maassa vääntelehtivänä kasana. *Hän menettää hengen!* Hyökkäsin suden kurkkuun, kuulin kuinka se vinkui ja kaatui maahan. Murattitassu juoksi pitelemään sutta aloillaan ja hengen menettänyt Vaskitsatähti tallusti hitaasti apuun, mutta vain Pujotassu makasi kiven juurella verta vuotaen. Pian susi ei enää pyristellyt ja sen katse lasittui. *Voitimme suden!* Murattitassu hoiperteli Pujotassun luokse. "Hänet täytyy viedä parantajalle!" hän kiljaisi. //Muratti?
Murattitassu 30.1.2017
Katsoin huolestuneena Pujotassua. Tuo vuosi verta. "Vien hänet heti leiriin", Kyyhkylento maukui. Hän otti nuoren kissan niskanahasta kiinni ja alkoi tallustelemaan kohti leiriä. Minä varmistin, että Vaskitsatähti pysyi mukana. Hänen kaulastaan vuosi edelleen verta ja hänenkin pitäisi mennä parantajien luo. Matka leiriin tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes vihdoin pujahdimme aukiolle. "Voititteko koiran?" "Mitä se iso koira teki teille?!" Klaanitoverit esittivät mieltä ärsyttäviä kysymyksiä. Pysyin vain hiljaa. Näin, kuinka Kaunokukka ja Hunajatassu pujahtivat pesästään. "Hunajatassu, hae hämähäkinseittiä ja unikonsiemeniä", Kaunokukka käski ja alkoi tarkastelemaan Pujotassun ja Vaskitsatähden haavoja. Vilkaisin jalassani olevaa haavaa. Se ei enää vuotanut, mutta se oli syvä ja kivulias. Siihen jäisi varmasti arpi. Olin syventynyt niin ajatuksiini, etten huomannut Hunajatassua, joka oli tullut viereeni. "Syö nämä. Sitten jalkasi ei ole enää niin kivulias", parantajaoppilas maukui ja ojensi minulle pari unikonsiementä. "Kiitos", mau'uin ja nuolaisin siemenet suuhuni. Vilkaisin Pujotassua. Kaunokukka oli laittanut tämän haavoihin hämähäkinseittiä ja ojensi nyt hänellekin unikonsiemeniä. Kyyhkylento istui tämän vieressä. Tassuttelin heidän luokseen. //Pujo? Kyyhky?
Hämylilja 31.1.2017
Makasin pentutarhassa omalla makuualustallani. Oli yö. Kanervakuu kuorsasi aina välillä ja pennut puhuvat unissaan. En muutenkaan saanut nukuttua. Pyörin koko ajan makuupaikallani. Nousin ylös ja kävelin pentutarhan suuaukolle. Sieltä näkyi, kuinka Pujosulka ja Murattilehti vartioivat vieretysten. Kuu paistoi aukiolle ja teki heidän turkeistaan kiiltävän hopeisia. Muistelin, kun he olivat vielä pentuja ja leikin aina Kyyhkylennon kanssa heidän mukanaan. Nyt he olivat jo sotureita.. Vilkaisin vatsaani. Ei menisi kauaakaan, kun pentuni syntyisivät. Kohta heistäkin tulisi sotureita.. Istahdin pentutarhan suuaukolle. Tiesin, että en saisi nukuttua, ainakaan vielä. Murattilehti oli huomannut minut ja kallisti kysyvästi päätään. "En saa vain nukuttua", kuiskasin niin, että nuori soturi kuuli. Murattilehti nyökkäsi. Istuin siinä vielä hetken, ennen kun väsy alkoi painaa silmäluomiani. Haukottelin ja pujahdin takaisin pentutarhaan. Pujottelin Kanervakuun ja pentujen läpi nurkassa sijaitsevan nukkumapaikkani luo. Käperryin siihen ja nukahdin. "Hämymäyrä nukkuu edelleen!" kuulin Mistelipennun huudahtavan. "Hyss! Antaa hänen nukkua", Kanervakuu maukui. Avasin kuitenkin silmäni. "Mistelipentu, sinä herätit hänet!" Kuurapentu huudahti sisarelleen. Haukottelin makeasti. "Ei se haittaa. Olisin muuten nukkunut varmaan koko päivän", mau'uin hyväntuulisena. Mistelipentu nyökkäsi. "Sitä minä ajattelinkin", musta naaras maukui ja katsoi Kuurapentua. Pennut kinastelivat siinä hetken, kunnes kuulin suuaukolta askelia. Tunnistin kissan tuoksun perusteella Kyyhkylennoksi. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento 1.2.2017
Istahdin Hämyliljan viereen. Näin kuinka suuri hänen vatsansa oli. Hän huokaisi onnellisena. Katsahdin hänen silmiinsä. "Minun täytyy käydä yhdessä paikassa", huikkasin ja lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään. "Hei Kaunokukka, voinko jo kertoa Hämyliljalle?" nau'uin toiveikkaana. "Jos tahdot", hän naukui lämpimästi. Juoksin pentutarhalle. "Hämylilja", kuiskasin hiljaa. Hän katsoi minua huolissaa n ja sanoi: "Onko jokin hätänä?" Pudistin päätäni. Katsoin ystäväni silmiin hilpeästi. "Odotan pentuja, Okaliekin pentuja", huokaisin onnellisena. //Hämy?
Hämylilja 1.2.2017
Ilon aalto syöksähti päälleni. "Oikeasti?!" kysyin ihmeissäni. Kyyhkylento nyökkäsi. Hänen meripihkanväriset silmänsä säkeöivät ilosta. "Mutta sehän tarkoittaa, että olemme yhtä aikaa pentutarhassa!" huudahdin onnellisena. Nuolaisin Kyyhkylennon päätä. "Niin", Kyyhkylento sanoi iloisesti. "Mennäänkö syömään jotain?" ystäväni kysyi. Nyökkäsin. Kyyhkylento meni edessäni aukiolle. Seurasin ystävääni. Tuo käveli tuoresaaliskasalle ja valikoi sieltä kaksi hiirtä. Kyyhkylento tallusteli viereeni ja pudotti toisen niistä eteeni. "Kiitos", mau'uin kiitollisena ystävälleni. Vatsani oli paisunut jo niin, että kävely oli jo vähän vaivalloista. Aloin syömään hiirtäni. Kyyhkylento istahti viereeni. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento 1.2.2017
Istahdin Hämyliljan viereen. Ajatella, että odottaisin pentuja, enkä ollut kertonut Okaliekillekkään. Haukkasin palan hiirestäni. Maistoin hiiren aromikkaan maun. Katsahdin ympärileni näin kuinka Hämylilja söi omaa hiirtänsä. "Oletko miettinyt jo pentujen nimiä?" kysyin naaralta. Hän pudisti päätänsä. Tunsin huolen sisälläni. *Mitä jos jokin menee vikaan? Mitä jos en osaa hoitaa pentujani?* Ahdistus otti vallan sisälläni, tunsin kuinka maailma kieppui ympärilläni. Yritin rauhoitella itseäni. "Onko kaikki hyvin?" Hämylilja katsahti minuun hämmentyneenä. Nyökkäsin. "Minua vain hieman jännittää", nau'uin parhaalle ystävälleni. "Minuakin jännitti aluksi, mutta se menee ohi", hän naukui. Haistoin tutun tuoksun. *Okaliekin partio saapui!* "Minun täytyy käydä äkkiä Okaliekin luona", nau'uin tassuttaen jo ulos. Juoksin kumppanini luokse ja puskin tämän kuonoa. "Minulla on asiaa, tule vähän sivummalle", kuiskasin liekinväriselle kollille. Okaliekki tassutti perässäni. "Odotan pentujasi", katsoin kumppanini vihreisiin silmiin. "Minunko?" hän naukui hieman hämmentyneenä. Nyökkäsin varovasti. Hänen ilmeensä oli hämmästynyt, mutta pian se vaihtuikin hilpeäksi. Kolli alkoi kehrätä. "Meidän pentumme", Okaliekki naukaisi lempeästi. //Hämy? c:
Hämylilja 1.2.2017
Katselin, kuinka Kyyhkylento meni kertomaan pennuistaan kumppailleen. Olin jo saanut hiireni syötyä. Minua huvitti Okaliekin ilme,- hän oli hyvin hämmästyneen näköinen. He keskustelivat hetken, kunnes Kyyhkylento palasi luokseni. "Hän oli hyvin hämmästynyt", ystäväni kehräsi. "Siltä näyttikin", mau'uin hyväntuulisena. Kyyhkylento kehräsi. Tuo näytti silti vähän huolestuneelta. "Mikä nyt?" kysyin ja nuolaisin ystäväni päätä. Kyyhkylento käänsi meripihkanväriset silmänsä minuun. "Mitä jos en osaa hoitaa pentujani?" tuo maukui. "Kyllä osaat. Älä siitä huoli, osaat sinä kyllä", vastasin lempeästi. *Mieluummin hän osaa hoitaa pentuja, kuin minä*, ajattelin. En sanonut siltikään sitä ääneen. Samassa näin sivusilmällä, kuinka Tuikesilmä saapui rajapartiosta Mietesielun ja Ikituulen kanssa. Käänsin pääni kumppania kohti. Tuikesilmä äkkäsi minut ja tassutteli luokseni. "Oletko syönyt? Tarvitsetko vettä?" kumppanini kysyi. Minua huvitti Tuikesilmän huolenpito. Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Tuokin näytti huvittuneelta. "Söin äsken. Eikä minulla ole jano", mau'uin ja puskin kumppanini päätä. Tuikesilmä nuolaisi päätäni. "Hyvä sitten", hän kehräsi. "Mutta minä lupasin mennä vielä Jäkälätassun kanssa saalistamaan. Hei sitten!" kumppanini maukui ja lähti tassuttamaan kohti pilkukasta oppilastaan. Tuo odotti uloskäyntitunnelin vieressä. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon. //Kyyhky? :3
Murattipentu/tassu 16.1.2017
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Klaanikiven alle klaanikokoukseen!" Kuutähti huudahti Klaanikiven päällä. Kissoja alkoi valumaan ulos pesistään kiinnostuneina. *Kukakohan on minun mestarini?* ajattelin ja silmäilin väkijoukkoa. Samassa Kuutähti siirsi katseensa minuun ja Lehtopentuun. "Lehtopentu ja Murattipentu. Astukaa eteen", Kuutähti kehotti. Tassuttelimme Klaanikiven eteen. "Lehtopentu ja Murattipentu, olette täyttäneet kuusi kuuta ja teistä on aika tulla soturioppilaita. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitsette soturinimenne tiedät tunnetaan nimellillä Lehtotassu ja Murattitassu. Lehtotassun mestariksi tulee Hämylilja ja Murattitassun mestariksi Kyyhkylento", Kuutähti julisti. Katsoin eteeni, josta kaunis harmaa naaras tuli viereeni. *Kyyhkylento!* ajattelin. Kosketimme neniä. Vieressäni olevan Lehtotassun mestariksi tuli musta naaras, Hämylilja. //Perhe? Hittasin varmaan aika paljon..
Kyyhkylento 16.1.2017
Kosketin neniä uuden oppilaani kanssa. Olin niin onnellinen. Katsoin Murattitassun silmiin. Seremonia oli päättynyt. Näin kuinka Loistelintu kipitti pentujensa luokse Pujopentu vanavedessään. Risasiipi onnitteli Lehtipentua puskemalla ja Loistelintu hukutti heidät nuolaisuihin. "Miksei minusta tullut vielä oppilasta?" kuulin Pujopennun kysyvän hämillään. Lähdin tassuttamaan Murattitassun luo. "Mennään kiertämään rajoja", naukaisin. Hän nyökkäsi. Tassutimme ulos leiristä, lumi ylsi melkein vatsakarvoihin asti. Näin kuinka Murattitassu tarpoi lumessa pienillä jaloillansa. Olimme pian Myrskyklaanin rajalla. "Tälle haisee Myrskyklaani, paina se mieleesi", kuiskasin lempeästi. Lähdimme tarpomaan eteen päin. Tunsin oloni hieman vaivautuneeksi, sillä en tiennyt kunnolla mitä mestarin kuuluisi tehdä. *Opetan vaan kaiken mitä Loistelintukin minulle!* Haistoin kuinka lähestyimme Kuolonklaanin rajaa. "Tämä haju on tärkeä, se kuuluu Kuolonklaanin kissoille ja he ovat kissoista vaarallisimpia", nau'uin hiljaa. "Tästä on kulkenut hetki sitten partio", seltin. Murattitassu nyökkäsi. Huomasin kuinka uupuneelta naaras näytti, tai no olinhan minäkin ihan uuvuksissa ensimmäisen oppilas päiväni jälkeen. Lähdetään nyt vielä käymään palaneella vuorivaahteralla, jonne menemme huomenna harjoittelemaan taisteluliikkeitä." selitin nuorelle naaraalle iloisesti hymyillen. //Muratti?
Murattitassu 16.1.2017
"Kuinka kauan vielä?" kysyin mestariltani. Olin jo aika uupunut. Menin Kyyhkylennon jalanjälkiä pitkin, että käveleminen olisi helpomaa. Pian suuri puu näkyi edessämme. "Vuorivaahtera näkyy jo", Kyyhkylento selitti. Tuo iso puu olisi siis vuorivaahtera. *Liian paljon muistettavaa*, ajattelin. Kohta olimme vuorivaahteran kohdalla. Samalla haistin tutun tuoksun. *Lehtotassu!* ajattelin. Katselin ympärilleni, näkyisikö Lehtotassua. Pian pienen lumikinoksen takaa saapuivat Lehtotassu ja Hämylilja. "Tervehdys", Hämylilja tervehti. "Oletteko kiertäneet jo rajat?" Lehtotassun mestari jatkoi nopealla puhetyylillään. "Olemme. Me lähdemme juuri leiriin", Kyyhkylento selitti. Tunsin, että Hämylilja ja Kyyhkylento olivat hyviä kaverita, koska heidän puhetyylinsä oli vähän "lempeä". "Mekin kiersimme jo rajat. Mennäänkö yhdessä leiriin?" Hämylilja ehdotti. Vilkaisin iloisena Lehtotassua. Voisimme mennä yhdessä leiriin! "Mikä ettei", Kyyhkylento maukui. Lähdimme tarpomaan lumessa kohti leiriä. Kyyhkylento ja Hämylilja tallustelivat minun ja Lehtotassun edellä. "Olen ihan poikki!" huudahdin Lehtotassulle. Lehtotassu nyökkäsi. "Olenhan minäkin vähän", sisareni maukui. Siirsin ajatukseni Pujopentuun. Miksi hänestä ei tullut oppilasta? Pian pujahdimme karhunvatukkapuskan välistä leiriin. Aukiolla oli ihanan lämpimää. "Te voitte viedä klaanivanhuksille jotain. Sen jälkeen voitte itse syödä", Kyyhkylento selitti. Naaras oli mennyt istumaan tuoresaaliskasan viereen. Nyökkäsin ja tassuttelin tuoresaaliskasalle. Valikoin sieltä pari kottaraista. Lehtotassu tuli hakemaan pienen hiiren. *Eiköhän tämä riitä*, ajattelin ja jolkotin klaanivanhusten pesään. Meripihkaraita oli selostamassa jotain Hohtotähdelle, joka melkein nukkui vanhuksen lörpöttelyjen ansiosta. "Tässä on teille syötävää", Lehtotassu maukui ja pudotti saaliinsa vanhusten eteen. Pudotin kottaraisetkin heidän eteen. "Ei olisi tarvinnut näin paljon..", Hohtotähti maukui, mutta Meripihkaraita keskeytti. Hän heilautti häntäänsä, merkiksi poistua. Tassuttelin Lehtotassun kanssa takaisin aukiolle. "Meripihkaraita on aika törkeä", mau'uin. Lehtotassu nyökkäsi. Samassa näin Loistelinnun, joka tuli sotureiden pesästä. Emomme näki meidät ja tassutteli luoksemme. Hänen lempeät tummansiniset silmänsä säkenöivät ylpeydestä. "Miten ensimmäinen päivä oppilaana sujui?" Loistelintu kysyi. "Hyvin. Mutta oli aika rankkaa", vastasin. Loistelintu käänsi katseensa leikkisästi Kyyhkylentoon. "Kyyhkylento pitää kyllä rankkuudesta huolen. Hän oli joskus oma oppilaani", emomme maukui. "Oikeasti?" kysyin. Tiesin kyllä, että Loistelinnulla oli ollut hetki sitten oppilas, mutta en tiennyt, että se oli Kyyhkylento. //Loiste? Lehto? Sry tönkkö lopetus..
Hämylilja 16.1.2017
Istuin Kyyhkylennon kanssa tuoresaaliskasan vieressä, katsoen, kuinka uudet oppilaamme katosivat klaanivanhusten pesään. Oli kovin outoa, että olin saanut oppilaan. En vain.. käsittänyt sitä. "Miltä tuntuu, kun on oppilas?" Kyyhkylento kehräsi. Hän katsoi minua vihreät silmät kiiltäen. "En vain käsitä sitä, koska olen niin onnellinen!" vastasin. Kyyhkylento kehräsi. "Syödäänkö jotain?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi. Valikoin tuoresaaliskasasta oravan. Siitä riittäisi molemmille. Haukkasimme vuorotellen oravasta paloja. Pian se oli syöty. Olin pitkästä aikaa edes vähän kylläinen. Samassa kuulin leirin sisäänkäyntitunnelista askelia. Tuoksun perusteella, Tuikesilmä ja Jäkälätassu olivat tulossa leiriin. Kohta he jo näkyivät. Jäkälätassu oli saanut hiiren ja Tuikesilmä kyyhkysen. Jäkälätassun silmät kiiluivat innosta. He veivät saaliinsa kasaan, jonka vieressä minä ja Kyyhkylento istuimme. Kun Tuikesilmä oli saanut saaliinsa kasaan, hän käänsi katseensa minuun. Tämän vaaleankeltaiset silmät olivat lempeät. "Haluatko lähteä kanssani kävelylle?" kolli kysyi. Vilkaisin Kyyhkylentoa. "Voin minä kai", mau'uin. Näin sivusilmällä Jäkälätassun vitsikkään ilmeen. Tuikesilmä oli jo huomannut sen. "Jäkälätassu, sinulla on loppupäivä vapaata", Jäkälätassun mestari maukui. Jäkälätassu nyökkäsi ja lähti. "Lähdetäänkö me heti?" kysyin. Vilkaisin Kyyhkylentoa. "Menen katsomaan pentuja", paras ystäväni maukui ja tassutteli pentutarhaan. "Voidaan mennä", Tuikesilmä maukui. Käänsin katseeni takaisin häneen ja hymyilin. Lähdimme tassuttelemaan kohti uloskäyntitunnelia. Ulkona satoi lunta hiljalleen. "Onnea uudesta oppilaasta", Tuikesilmä kehräsi. "Kiitos", mau'uin. "Et päässytkään oppilaakseni", jatkoin naurahtaen. Tuikesilmä pökkäsi kylkeäni ja melkein kaaduin. Tuikesilmä lähti juoksemaan eteen päin. "Et saakaan kiinni!" kolli huudahti. Lähdin tämän perään. Tajusin, että vaikka Tuikesilmä olikin hyvä ja taitava soturi, oli hän silti leikkisä. Ainakin minun aikanani. Juoksin paksussa lumessa kohti Tuikesilmää. Tämä oli pysähtynyt, kuin odottaakseen minua. "Mikä kestää?!" kolli maukui leikkisästi. En vastannut, vaan juoksin Tuikesilmän kiinni. Takaaajo silti jatkui, koska Tuikesilmä jatkoi juoksemista. Kun olin saavuttamassa tätä, jalkani jäin johonkin kiinni ja kompastuin. Tuikesilmäkin kompastui. Pyörähdimme lumeen. Katsoin taakseni, mistä tulimme. Olimme kompastuneet kantoon. Nousin äkkiä seisomaan, koska vihasin sitä, että lumi suli turkkiini. Tuikesilmäkin nousi ja päästi pienen mrrauu naurahduksen. Kolli alkoi sukimaan turkkiaan. Taas yksi tunneaalto lehahti päälleni. Koska voisin kertoa tunteistani hänelle? Mitä jos hän ei rakastakaan minua? Katselin käpäliäni. Tuikesilmä huomaisi, kun vaikenin. "Mitä nyt?" hän kysyi. Siirsin arasti katseeni kolliin. Mitä sanoisin? "Tuota.. Öö..", takeltelin. Tuikesilmä kallisti päätään. Kolli tassutteli lähemmäs minua. "Minä rakastan sinua", sanoin hiljaa. Katsoin Tuikesilmän vaaleankeltaisia silmiä. Tuikesilmä näytti yllättyneeltä. Hän näytti siltä, kun ei tietäisi, mitä sanoisi. Tuikesilmä kuitenkin puski minua. "Minäkin sinua", tämä maukui. Ilon aaltokin lehahti päälleni. Olo ei ollut enää niin vaivaantunut.. Siirsin katseeni kollin vaaleankeltaisiin silmiin. "Mennäänkö jo leiriin?" kysyin. Rakastamani kolli nyökkäsi. Kävelimme hiljaa takaisin leiriin. Leirissä Kyyhkylento istui pentutarhan edessä, Kanervakuun, Kuurapennun, Pujopennun ja Mistelipennun kanssa. Kosketin nopeasti Tuikesilmään nenää omallani, ennen kuin menin heidän seuraansa. Pennut leikkivät jotain ja Kanervakuu ja Kyyhkylento seurasivat pentujen leikkiä hilpeänä. "Tervehdys", mau'uin. //Kyyhky? :3
Murattitassu 17.1.2017
Olin Kyyhkylennon kanssa menossa saalistamaan, mutta Loistelintu oli pysäyttänyt meidät. Hän ilmoitti, että menisimme tänään kuuhipun partioon. Emoni kehotti meidän levätä. "Selvä", Kyyhkylento maukui. Lähdimme tassuttelemaan omiin pesiimme. Näin sivusilmällä, kuinka Loistelintu meni Risasiiven luokse. Minua ei väsyttänyt, mutta tiesin, että minun pitäisi nukkua. Pujahdin karhuvatukoiden välistä oppilaiden pesään. Siellä ei ollut ketään. Käperryin omalle makuualustalleni ja pistin silmäni kiinni. Olin ehkä vähän jännittynyt kuuhuipun partiosta. Se olisi ensimmäinen partioni! Hetken päästä nukahdin. "Herätys, Murattitassu!" kuulin tutun äänen, joka kuului Kyyhkylennolle. Avasin silmäni. Kyyhkylento istui oppilaiden pesän suuaukolla. "Lähdemme kohta. Laita itsesi valmiiksi", Kyyhkylento maukui. Suin pikaisesti turkkini ja menin Kyyhkylennon viereen. "Odottaako Loistelintu jo meitä?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Pujahdimme aukiolle. Oli jo pimeää, ainoastaan taivaalla mollottava kuu loi vähän valoa. Suurin osa kissoista oli jo nukkumassa. Haistin tutun tuoksun, joka kuului emolleni. Loistelintu istui uloskäyntitunnelin vieressä. Hänen valkea turkkinsa kimalteli hopeisena. "Huomenta, Murattitassu", Loistelintu naurahti. Olin sanomassa, että nyt oli yö, mutta tajusin, että Loistelintu vain vitsaili. Kävelimme ulos leiristä. Suuri Varjoklaanin reviiri avautui eteemme. Kuu loisti hopeisena, tehden varjoja mäntyjen taakse. Oli aika kaunista. Päivän aikana oli satanut lunta, ja nyt sitä oli aiempaa enemmän. Loistelintu meni minun ja Kyyhkylennon edellä. Käytin hyväkseni Loistelinnun ja Kyyhkylennon jälkiä- minun ei tarvitsisi mönkiä lumessa, kuin joku lisko. Kyyhkylento huomasi mitä tein ja naurahti. "Kierretään ensin kaksijalkalan ja Kuolonklaanin rajat", Loistelintu maukui. Kyyhkylento nyökkäsi. Tassuttelimme hetken eteenpäin, kunnes kaksijalkojen luonnottomat pesät tulivat näkyviin. Katselin kummastuneena neliskulmaisia pesiä. Ihmettelin, miten kotikisut pystyivät asua sellaisessa. Kohta olimme aidan vieressä, jonka toisella puolella oli kaksijalkala. Merkkasimme rajamme ja lähdimme tallustelemaan kohti Kuolonklaanin rajaa. Vihasin kaikista eniten Kuolonklaania. Ne olivat mielestäni ylimielisiä ja rasittavia. Olimme nyt ihan Kuolonklaanin rajalla. "Kuolonklaanin partio meni tästä äsken", Kyyhkylento maukui hiljaa. Luimistin korviani. En haluaisi nähdä Kuolonklaanin kissoja! "Haju on laimea", Loistelintu ilmoitti. Rentouduin. Seuraavaksi menimme kohti ukkospolkua, jonka toisella puolella on Myrskyklaanin raja. Onneksi ukkospolun ali meni tunneli, ettei tarvitsisi mennä ukkospolun yli, päästäkseen Myrskyklaanin rajalle. Menisimme tunnelista. Haistin kuvottavan katkun, joka tuli ukkospolusta. Nyrpistin nenääni. Kohta edessäni näkyi musta maatilkku. Nyt ukkospolulla ei mennyt hirviöitä, ne olivat varmasti nyt nukkumassa. Pian tunnelikin jo näkyi. Kiersimme vielä Myrskyklaanin rajan, kunnes tulimme leiriin. Leirissä ei ollut enää ketään hereillä, paitsi vartiossa oleva Loimusilmä. Nyökkäsimme hänelle kohteliaasti ja menimme pesiimme nukkumaan. Oppilaiden pesästä kuului rauhallista tuhinaa. Pujottelin oppilaiden välistä omalle nukkumapaikalleni. Vieressäni oleva Lehtotassu nukkui. Käperryin hänen viereensä ja nukahdin. //Joku?
Hämylilja 17.1.2017
Kyyhkylento oli mennyt äskettäin Loistelinnun ja Murattitassun kanssa kuuhuipun partioon. Istuin yksikseni sotureiden pesän edustalla. Nälkä kurni vatsaani. Voisin kai hakea jotain syötävää.. Katsahdin taivaaseen. Kuu loisti sirppinä taivaalla. Useimmat klaanitoverit olivat jo nukkumassa. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä laihan hiiren. Samassa haistin tutun tuoksun, joka oli tulossa tänne päin. Tuikesilmä. Kolli käveli varjoista luokseni. Puskin hänen kaulaansa. "Haluatko ruokailuseuraa?" rakastamani kissa kysyi. Nyökkäsin ja kehräsin samalla. Tuikesilmä valikoi kasasta kyyhkysen ja tuli istumaan viereeni. Nautin hiirestäni, vaikka se olikin todella laiha. Olihan minulla silti ihanaa ruokailuseuraa.. Sain hiireni nopeasti syötyä. Tuikesilmä söi vielä. Hän nielaisi viimeiset kyyhkysensä. Puskin Tuikesilmän lapaa. "Rakastan sinua", kehräsin katsoessani tätä silmiin. Tuikesilmä puski päätäni. "Minäkin sinua", kolli maukui. Istuimme hetken siinä, mitään sanomatta. Kunnes Tuikesilmä puhui. "Mennäänkö jo nukkumaan?" kolli kysyi. "Mennään vaan", kehräsin. Tassuttelimme vierekkäin sotureiden pesälle. Tuikesilmä meni nukkumaan makuupaikalleen ja käperryin hänen viereensä. Sain helposti nukuttua. //Kyyhky? Loiste? Joku?
Kyyhkylento 18.1.2017
Astuimme leiriin, Hämyliljaakaan ei näkynyt. *Hän on varmaan jo nukkumassa. Lähdin tasUttamaan soturienpesälle, mutta pian huomasin makaavani leirin keskellä. "Ihan sama", tuhahdin hiljaa. Huokaisin väsyneenä ja painoin silmäni kiinni. Pian huomasin olevani niityllä, näin perhoset, lähdin hyppimään niiden perässä. *Onpa täällä kaunista!* Istahdin kannolle, näin kuinka riista eläimet pomppivat ja juoksivat ympäriinsä. "Voisin olla täällä ikuisesti, siis jos Hämyliljakin olisi täällä", huokaisin. Oloni oli kevyt kuin kukalla, ei huolia. Räväytin silmäni auki. Aamu alkoi sarastaa. Huomasin makaavani keskellä leiriä ja jotkut kissat tuijottivat minua hölmistyneinä. Huomasin Hämyliljan istuvan Tuikesilmän kanssa. *Ehkä minun on parempi olla täällä yksin, niin en aiheuta haittaa.* Istahdin maahan, katselin kuinka Okaliekin partio tassutti leiriin. //Hämy?
Hämylilja 18.1.2017
Naurahdin itsekseni. Kyyhkylennollahan oli aina tapana mennä nukkumaan "hassuihin" paikkoihin. Paras ystäväni istui aukiolla, katsoen, kuinka Okaliekin partio saapui leiriin. Puskin Tuikesilmän lapaa. "Eikai haittaa, vaikka menen hänen luokseen?" kysyin rakastamaltani kissalta. "Ei haittaa", Tuikesilmä kehräsi. Kosketin vielä hänen kanssaan neniä, kunnes tassuttelin Kyyhkylennon luokse. "Huomenta", maukaisin hyväntuulisesti. "Huomenta", Kyyhkylento maukui ja venytteli haukotellen. Sitten muistin, että olin luvannut Lehtotassulle, että menisimme saalistamaan. "Voisitko sinä ja Murattitassu tulla minun ja Lehtotassun kanssa saalistamaan?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. "Lähdemmekö heti?" Mietin. Mitä olinkaan sanonut Lehtotassulle.. Aamulla muistaisin. "Lähdetään. Käytkö sinä herättämässä Murattitassun ja Lehtotassun?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Hän jolkotti oppilaiden pesän suulle. "Herätys!" kuulin Kyyhkylennon huudahtavan. Naurahdin itsekseni. Kohta Kyyhkylento palasi, Lehtotassu ja Murattitassu kannoillaan. Pennut näyttivät innokkailta. "Minä saalistan metsän suurimman oravan!" Murattitassu lupasi. "Eikun..", Lehtotassun puhe keskeytyi, kun Kyyhkylento puhui. "Mennäänkö saalistamaan vuorivaahteran läheisyyteen?" naaras kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme tallustelemaan kohti uloskäyntitunnelia. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja oli pilvistä. Hyrisin kylmästä, koska edes aurinko ei näyttäytynyt. Pakkanen nipisteli tassujani. Vilkaisin takanani olevaan Murattitassuun ja Lehtotassuun. He eivät olleet moksiskaan. Pian edessämme näkyi vuorivaahtera, jonka oksilla oli paksu lumivaippa. Tassuttelimme tämän viereen. Minä ja Kyyhkylento istuidimme vierekkäin. Lehtotassu ja Murattitassu istahtivat myös. "Tiedättekö jo, miten vaanitaan?" Kyyhkylento kysyi. Lehtotassu ja Murattitassu vilkaisivat toisiaan. "Ette näköjään. No, pitäkää vartalonne hyvin lähellä maata, mukaanlukien häntänne, joka on pidettävä myös suoraa vasten maata", Kyyhkylento maukui. Lehtotassu yritti parhaansa mukaan mennä vaanimisasentoon. Se näytti aika hyvältä. Murattitassusta ei kuitenkaan voinut sanoa samaa. Hänen jalkansa olivat suorassa. "Koukista jalkasi, Murattitassu. Sitten pääset sulavasti liikkeelle", mau'uin Murattitassulle. Naaras nyökkäsi ja koukisti jalkojaan. Nyt hänenkin vaanimisasenonsakin näytti hyvältä. "Nyt kun olette vaanimisasennossa, yrittäkää liikkua eteenpäin. Liikkuessanne asettakaa askeleenne pehmeästi maahan. Muistakaa varoa oksia , jotka voivat rapista tassujenne alla", selitin. Nyt oppilaat alkoivat liikkua, pujotellen oksien välistä, jotka olivat tippuneet maahan puista. Lehtotassu sai pehmeästi askeleensa maahan, niin kuin Murattitassukin, mutta hänen pitäisi vielä harjoitella. "Kun olette tarpeeksi lähellä saaliseläintä, loikatkaa nopeasti sen päälle ja tehkää sille tappopurema", Kyyhkylento selitti. Oppilaat nyökkäsivat ja alkoivat vaania risuja, jotka olivat lumella. Se näytti jo aika hyvältä. "Koittakaa nyt saalistaa oikeaa riistaa", mau'uin. "Me menemme saalistamaan vähän matkan päästä tuonne", Kyyhkylento jatkoi ja osoitti hännällään paikkaa, jota kun meni suoraa, pääsi ukkospolulle. Oppilaat nyökkäsivät. En olisi jaksanut saalistaa, haluaisin vain katsoa, miten Lehtotassulla sujui. Seurasin kuitenkin Kyyhkylentoa, joka vain käveli eteenpäin. Aloin maistelemaan ilmaa. Haistin pari hiirtä. Lähdin jäljittämään niitä, pudottauduten vaanimisasentoon. Hiiret olivat lähempämä, kuin arvasinkaan. Ne olivat pienen männyn juurakolla, ruokaillen yhdessä paria pähkinää. Tiesin, että saisin ehkä vain toisen, jos saisinkaan jotain. Ajattelin napata oikeanpuoleisen hiiren. Vaanin vielä hetken, kunnes loikkasin hiiren päälle. Hiiri päästi ison vinkunan, mutta tapoin sen nopeasti. Toinen hiiri juoksi karkuun. Otin kuolleen hiiren suuhuni ja menin samaan paikkaan, missä Kyyhkylento oli ollut viimeksi. Kyyhkylento oli edelleen siinä, suussa iso orava. "Taisit sinä napata metsän suurimman oravan", kehräsin huvittuneena. Kyyhkylento naurahti. Lähdimme tassuttelemaan kohti vuorivaahteraa, jonka luona oppilaat olivat. Näimme vain Murattitassun, joka kantoi omahyväisenä pientä hiirtä. "Hienosti napattu, mutta missä Lehtotassu on?" Kyyhkylento mumisi orava suussaan. Murattitassu osoitti hännällään paria mäntyä, minkä takana Lehtotassu oli vaanimisasennossa. Pian hän loikkasi ja nopeasti tappoi jonkun riistan. Hän otti sen suuhunsa ja käveli luoksemme. Lehtotassulla oli hiiri. "Hienosti napattu! Lähdemme nyt takaisin leiriin", mau'uin. Lähdimme tarpomaan lumessa kohti leiriä. Pistin merkille, että Murattitassu ja Lehtotassu menivät minun ja Kyyhkylennon jälkiä pitkin. Kohta pääsimme leiriin. Pudotimme tuoresaaliimme kasaan. "Voisitte viedä jotain klaanivanhuksille, jos käy", Kyyhkylento maukui. Oppilaat nyökkäsivät ja veivät kukin omat hiirensä Hohtotähdelle ja Meripihkaraidalle. //Kyyhky?
Kyyhkylento 18.1.2017
Tassuttelimme klaaninvanhimpien pesälle. Asetuin istumaan nukkuvien vanhusten viereen. "Herätys!" kuiskasin lempeästi. Hohtotähti nosti verkkausesti päätään. "Mitä nyt?" hän naukui. Katsahdin Hämyliljaan kuin antaakseni merkin, että hän voisi kertoa. "No tuota me toimme riistaa", Hämylilja ojensi saalistamaani oravaa tummalle naaraalle. Näin kuinka Meripihkaraidan nenä värisi. "Onko täällä tuoretta oravaa?" hän avasi silmänsä. Nyökkäsin. Vanhukset alkoivat hotkia lihavaa oravaa. "En olekaan syönyt pitkään aikaan näin hyvin", Hohtotähti naukui. " Näkee kyllä että hiirenkorva on tulossa", Meripihkaraita maiskutti. Väräytin korvaani lähtemisen merkiksi. Istahdin huokaisten, näin kuinka pieni Pujopentu kipitti ulos pentutarhasta. Tuo pieni pentu kasvaisi joskus suureksi soturiksi tai parantajaksi. Katsahdin ystävääni huomasin kuinka Tuikesilmä tassutteli tänne päin. "Haluatko tulla kävelylle?" hän kysyi ystävältäni. //Hämy??
Hämylilja 18.1.2017
Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Tuikesilmää. Jos menisin, suuttuisiko Kyyhkylento? Mutta jos en menisi, suuttuisiko Tuikesilmä? Huomasin, että Kyyhkylento katsoi minua lempeästi. "Minun puolestani, voit mennä", paras ystäväni maukui. Vilkaisin Tuikesilmää. "Kai minä sitten tulen. Voin saalistaa sinulle jotain matkalla", lupasin Kyyhkylennolle. Naaras nyökkäsi. Minä ja Tuikesilmä lähdimme ulos leiristä. Ulkona satoi lunta hiljalleen ja välillä se loppui. Kävelin Tuikesilmän vierellä. Tunsin, kuinka paljon rakastin tätä. Puskin kollin lapaa. Tuikesilmä alkoi kehräämään. Me emme puhuneet oikein mitään. Samassa haistin ilmassa oravan. Tuikesilmäkin oli huomannut, mutta antoi minun saalistaa. Minunhan piti viedä Kyyhkylennolle jotain. Aloin jäljittämään oravaa. Kohta näin tuon kahden lumikinoksen päällä. Pudottauduin vaanimisasentoon. Kuljin pehmeästi eteenpäin, kunnes olin hyvän välimatkan päässä oravasta. Loikkasin tämän niskaan ja tein nopeasti tappopureman. Olin jo luullut, etten saisi mitään. Otin oravan leukoihini ja menin Tuikesilmän luo. Hautasin oravan lumeen. Jatkoimme matkaa. Olimme nähtävästi menossa kohti ukkospolkua. Haistin jo sen katkun. "Hämylilja", Tuikesilmä yhtäkkiä maukui. Käänsin pääni kohti Tuikesilmää ihmetellen. Mitä asiaa hänellä oli? Katsoin Tuikesilmää silmiin. "Haluaisitko sinä joskus pentuja..?" kolli kysyi ihmeellisen ujosti. Katsoin tätä hetken silmiin. En tiennyt mitä vastaisin.. "En tiedä. Ehkä joskus..", mau'uin. Tuikesilmä ei vastannut mitään. "Minä rakastan sinua", mau'uin ja nojauduin Tuikesilmää vasten. "Ja minä sinua", Tuikesilmä vastasi ja nuolaisi päätäni. Olimme vain siinä hetken. Tuikesilmän kanssa oli vain niin mukava olla. "Lähdetäänkö jo leiriin?" kysyin. Tuikesilmä näytti huvittuneelta. "Aina sinulla on kiire. Mutta hyvä on", kumppanini maukui. Lähdimme kohti leiriä. Noudin oravani samalla. "Tässä on sinulle se orava", mau'uin ja ojensin oravani Kyyhkylennolle leirissä. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento 19.1.2017
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanin kokoukseen!" Kuutähti kutsui klaania koolle. Koko klaani kerääntyi koolle aukiolle. Näin kuinka Hallaruusu suki turkkiansa siistiksi. "Pujopentu tule tänne!" Kuutähti kutsui. Katsahdin vieressäni istuvaan Hämyliljaan. "Ei tarvi ujostella", Kuutähti naukui lempeästi. "Minusta tuntuu, että hän ei ole leirissä", kuiskasin ystävälleni. Hämylilja nyökkäsi ja lähti tassuttamaan Kuutähden luo. "Kyyhkylento?!" kuulin jonkun huutavan, katsahdin ääntä kohden näin Loistelinnun hätääntyneen ilmeen. "Oletko nähnyt Murattitassua?!" Loistelintu katsoi minua toiveikkaasti. Pudistin päätäni. "Pujopentukin on kadonnut." nau'uin Loistelinnulle surullisena. //Loiste? Joku?
Loistelintu 19.1.2017
Tuijotin Kyyhkylentoa järkyttyneenä. "Missä minun tyttäreni ovat?" sihisin hampaitteni välistä. Kyyhkylento perääntyi muutaman askeleen. "E-en minä vain tiedä!" hän parkaisi hiljaa. Luimistin korviani yrittäen samalla estellä raastavaa pakokauhua, joka oli vähällä saada vallan mielessäni. Käännähdin ympäri silmät leimuten. Suuntasin tummansinisten silmieni katseen Suurkiven päällä seisovaan Kuutähteen, joka katseli kissajoukkoa huolestuneen näköisenä. "Kuutähti! Anna minun lähteä etsimään heitä", huudahdin vaientaen samalla ympärilläni olevat kissat. Päällikkö räpäytti silmiään mietteliäänä. Risasiipi asteli vierelleni ja avasi suunsa: "Minä voin lähteä Loistelinnun mukaan. Murattitassu on meidän tyttäremme." Vilkaisin kumppaniani merkitsevästi. "Ja Pujopentu myös", hän lisäsi nopeasti. Kuutähti katseli meitä hetken, kunnes nyökkäsi. "Hyvä on. Ottakaa mukaanne myös Kyyhkylento ja Okaliekki", Kuutähti suostui. "Luotamme teihin. Tarvittaessa lähetämme lisää kissoja auttamaan etsimisessä." "Kiitos, Kuutähti", huokaisin huojentuneena. Jolkutin leirin sisäänkäynnille ja viitoin muita partion matkaan lähteviä seuraamaan minua. Pujahdin ulos tunnelista ja jatkoin matkaani kohti ei mitään. Tässä pyryssä jäljittäminen oli lähes mahdotonta, mutta meidän oli silti yritettävä, sillä nuoret kissat saattoivat hautautua lumeen tai paleltua hengiltä. *Hyvä Tähtiklaani, anna heidän olla kunnossa!* rukoilin mielessäni ja marssin eteenpäin maistellen samalla ilmaa. Yhtäkkiä Okaliekki älähti ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan. Pysähdyin silmiäni räpäyttäen. "Minne sinä olet menossa, Okaliekki?" Kyyhkylento kysyi. "Seuratkaa perässä! Haistan heidät!" kollisoturi murahti Kyyhkylennon kysymyksestä välittämättä ja kiihdytti juoksuun. Vaihdoimme Risasiiven kanssa toiveikkaita katseita, ja säntäsimme sitten Okaliekin perään. "Toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä", Risasipi puuskutti. "Ei ole. Ei voi olla! Ei Tähtiklaani ole niin julma", sihahdin. Lunta lensi suoraan silmiini. En kuitenkaan pysähtynyt. Jatkoin luovuttamatta eteenpäin. Edestäpäin kuului matalaa jyrinää. Olimme melkein Ukkospolulla. Okaliekki pysähtyi yllättäen. Hän nuuhkaisi kerran ilmaa ja katsahti sitten valkeaksi värjäytyneen kivipinnan toiselle puolen. "He ovat menneet yli", hän kuiskasi hiljaa. "Ei voi olla totta!" ulvaisin. "Murattitassu! Pujopentu! Vastatkaa!" Ei kuulunut vastausta. Painoin pääni lannistuneena. Okaliekki tähyili yhä Ukkospolun toiselle puolen. "Jos he eivät ole jääneet hirviön alle, ovat he siinä tapauksessa Ukkospolun toisella puolella", hän sanoi. Katsahdin häneen vaitonaisena. "Tarkoitatko...?" "Kyllä. He ovat elossa, mutta toisella puolella", Okaliekki vastasi häntäänsä heilauttaen. Riemu täytti sisimpäni. "Lähdetään!" nau'uin päättäväisesti ja astelin Ukkospolun reunalle. Odotin, että suuri punertava hirviö kulki ohitseni, ja loikin sitten polun toiselle puolen muut perässäni. Jatkoimme matkaamme kohti Nelipuita. //Poltto? :)
Kyyhkylento 20.1.2017
Tassutimme kohti Varjoklaanin leiriä. Olin huojentunut löytäessämme pennut. Näin kuinka rakkaus huokui kaikista kolmesta. Katsahdin Oklaiekin vihreisiin silmiin, kun näin kollin kuinka jokin tunne sai minut valtaansa. "Hei Okaliekki", tassutin kollin viereen. "Hei", hän vastasi. Leiri näkyi jo, lähdin juoksemaan Hämyliljan ja Lehtotassun luo. "Löysimme Murattitassun ja Pujopennun!" Kiljahdin kuin pentu. Hämylilja nelisti luokseni. Näin kuinka Lehtotassu kiiruhti perheensä luokse. Oli varmasti ollut rankkaa olla erossa pentue tovereistaan. Huokaisin onnellisena, kaikki oli taas hyvin. Katsahdin Okaliekkiin joka tassutti luoksen, tuletko metsästämään kun on kuunhuippu. Nyökkäsin lumoutuneena. Olin rakastunut tähän kolliin, mutta hän tahtoi olla vain ystävä, uskoisin. Istahdin Hämyliljan viereen. //Hämy?
Hämylilja 20.1.2017
Olin niin onnellinen, että pennut olivat hengissä! Katselin, kuinka he vilistivät Loistelinnun ja Risasiiven vieressä. Oloni oli todella helpottunut! Samassa näin Tuikesilmän, joka oli tassuttelemassa minua kohti. Tummanharmaa kolli katsoi minua ystävällisesti vaaleankeltaisilla silmillään. "Mennäänkö syömään?" kumppanini ehdotti. Vilkaisin Kyyhkylentoa, joka oli omissa maailmoissaan. "Vaikka", mau'uin ja kosketin neniä Tuikesilmän kanssa. Vielä hetki sitten tuo kolli ajatteli, että olen surkea soturi, tai no, ainakin minun mielestäni. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle. Tuoresaaliskasa oli aiempaa suurempi. *Hiirenkorva on tulossa!* ajattelin iloisena. "Otetaanko tuo kani?" Tuikesilmä ehdotti ja osoitti hännällään valkeaa kania. "Sopii", kehräsin. Tuikesilmä otti kanin suuhunsa ja tallustelimme sotureiden pesän edustalle. Aloimme ruokailemaan. Minun tarvitsisi vasta huomenna mennä aurinkohuipun partioon, joten ei ollut mitään kiirettä, paitsi olihan minulla silti kiire syömisessä. En edes tiennyt miksi.. Olimme kohta syöneet ja aloimme vaihtamaan kieliä. Näin sivusilmällä, kuinka Kyyhkylento meni syömään Murattitassun kanssa. Olihan nyt hänellekin jotain ruokailuseuraa. Oli tullut jo ilta. Kuu oli noussut jo ylös. Näin, kuinka Kyyhkylento meni Okaliekin kanssa ulos leiristä. Käänsin katseeni Tuikesilmään. "Mennäänkö jo nukkumaan?" kysyin. Tuikesilmä nyökkäsi ja puski päätäni. Kävelimme ihan vierekkäin sotureiden pesälle. Tuikesilmä meni omalle nukkumapaikalleen ja minä hänen viereensä. "Hyvää yötä", kuiskaisin. //Joku?
Kyyhkylento 20.1.2017
Tassutimme tulenvärisen kollin kanssa kuunvalossa, kannoin lihavaa oravaa ja Okaliekki kahta hiirtä. Haistoin Varjoklaanin kissan tuoksun. Näin, kui ka pieni varjo alkoi hiipparoida tännepäin. Okaliekkikin oli huomannut saman, hän nosti korvansa hörölle kuullakseen paremmin. "Joku tulee!" hän kuiskasi. Pörhistin karvojani. "Miksi näytätte sille kuin olisin mäyrä?" tutun näköinen kolli huudahti. Säikähdimme vain vähän, Mietesielu", nau'uin, laskin karvojani kiusallisena. *Olisi pitänyt olla tarkempi!* "Olette saaneet näköjään ihan mukavasti riistaa", Mietesielu naukui rikkoen hiljaisuuden. Katsahdin ystävääni ja nyökkäsin. Lähdimme nelistämään kohti leiriä, turkkimme kylpivät kuun valossa. Astuimme tunneliin. Huomasin kuinka Vaskitsaviima istui vartioimassa leiriä. Hän nyökkäsi meille. Tipautin oravani riistakasaan ja katsahdin Okaliekkiin, hänen turkkinsa näytti hopean harmaalta kuun valossa. "Hyvää yötä", kuiskasin kolleille. "Hyvää yötä ystäväiseni", Okaliekki naukaisi lempeästi. Katsoin hänen metsänvihreisiin silmiinsä. *Ne ovat niin kauniit!* Tassutin soturienpesälle, huomasin kuinka Hämylilja nukkuivat kiinni toisissaan. Tunsin nolouden tunteen. *Miksi joskus kiusasin Hämyliljaa rakkaudesta? Nyt tiedän mille rakkaus tuntuu.* Laskeuduin makuu asentoon, huomasin kuinka onnelliselta Hämylilja näytti. Painoin silmäni kiinni, ja nukahdin. //Hämy?
Hämylilja 20.1.2017
"Herätys!" kuulin tutun äänen, joka kuului Tuikesilmälle. Avasin silmäni ja näin Tuikesilmän istumassa vieressäni. Tummanharmaan kollin silmissä oli lempeä katse. Näin heikkoa auringonvaloa, joka tulvi sotureiden pesään paksun oksakaton takaaa. Venyttelin nopeasti itseni. "Huomenta", mau'uin kumppanilleni. "Huomenta", Tuikesilmä vastasi. "Olen yrittänyt herättää sinua jo kauan! Mikä unikeko sinä olet?" kolli jatkoi huvittuneesti. "Etkö sinä jo tiennyt, että olen unikeko?" mau'uin huvittuneena. Nousin seisomaan. Nälkä kurni vatsassani. Olin luvannut tänään mennä Tuikesilmän, Jäkälätassun, Lehtotassun, Kyyhkylennon ja Murattitassun kanssa taisteluharjoituksiin. Pujopennusta oli tullut oppilas, Pujotassu ja oli saanut mestarikseen Hallaruusun. Haukottelin makeasti. "Koska me lähdemme taisteluharjoituksiin?" kysyin. Tuikesilmä kohautti lapojaan. "Vaikka nyt", hän maukui ja tassutteli ulos sotureiden pesästä. Seurasin tätä. Aukiolla oli vielä hiljaista, vain Vaskitsaviima, Mietesielu, Okaliekki ja Kaamostassu olivat aukiolla meidän lisäksemme. Mietesielu, Okaleikki ja Kaamostassu olivat menossa aamupartioon. En tajunnut, että olisi näin aikaista. Miksi sitten Tuikesilmä herätti minut nyt? Käänsin katseeni kysyvästi kumppaniini. "Ajattelin, että voisimme mennä kävelylle", Tuikesilmä vastasi. Nyökkäsin ja tassuttelimme ulos. Metsä näytti kauniilta, paksut lumivaipat olivat mäntyjen päällä ja maassa oli paksusti lunta. Aurinko pisti lumen kimaltelemaan. Yöllä oli satanut lunta. Maistelin nautinnollisena ilmaa. Vaikka lehtikato oli kylmää aikaa, se oli myös kaunista. Lähdimme tassuttelemaan eteenpäin, meillä ei ollut mitään määränpäätä. Tunsin itseni pieneksi pennuksi, Tuikesilmän rinnalla. Kolli oli minua paljon suurempi,- ja vahvempi. Tuo hyppeli kevyesti lumihankien yli ja jäi aina odottamaan välillä minua. Yritin matkia kumppaniani, mutta en onnistunut ja lensin naamalleni. Nousin äkkiä lumesta. Tuikesilmä katsoi minua huvittuneesti ja sanoi pienen mrrauu naurahduksen. Jatkoimme taas kävelyä. Pian haistin ukkospolun katkun. Olimme siis ukkospolun lähellä. Muistooni palautui Murattitassu ja Pujotassu. He olivat puolikuuta sitten karanneet leiristä, etsimään riistaa ja kasveja Loistelinnulle. Viikseni värähtivät. Kiersimme vielä ukkospolun viereltä haaskalaan päin, kunnes palasimme leiriin. "Ei noin Murattitassu!" Kyyhkylento huudahti oppilaalleen. Istuimme vuorivaahteran vieressä, harjoitellen taisteluliikkeitä. Murattitassu oli harjoitellut takapotkua. Muistelin, että en itsekään oppinut sitä niin helposti. Murattitassu katsoi vähän hermostuneena Kyyhkylentoon. "Ei haittaa, mutta muista seuraavalla kerralla olla nopeampi", Kyyhkylento maukui. Jäkälätassu ja Murattitassu olivat kamppailemassa keskenään. Jäkälätassu oli ollut kauempaa oppilaana, joten takapotku hänellä sujui paremmin. Kohta olisi Lehtopennun vuoro taistella Murattitassua vastaan. Halusin nähdä, miten oma oppilaani suoriutui. Oppilaani istui vieressäni. Tuikesilmä oli Kyyhkylennon vieressä, tarkkaillen Jäkälätassua. Nyt Jäkälätassu sai Murattitassun horjumaan ja tämä kaatui. "Hyvä Jäkälätassu", Tuikesilmä kehui. Jäkälätassu taisi olla ylpeä saamistaan kehuistaan ja pörhisti rintaansa. "Nyt on Lehtotassun ja Murattitassu vuoro", mau'uin. //Sry tönkkö lopetus, mut Kyyhky tai Lehto?
Kyyhkylento 22.1.2017
Istahdin Okaliekin viereen syömään lihavaa rastasta. Näin kun Vaskitsaviima, ei kun siis Vaskitsatähti asteli aukiolla. Katsahdin Hämyliljaan, minä ja ystäväni emme olleet viettäneet kovin paljoa aikaa sen jälkeen kun Hämylilja ja Tuikesilmä olivat ilmoittaneet olevansa kumppaneita. Hän oli äskön tuonut Haavetassun leiriin, kun hän oli ollut tapailemassa Myrskyklaanin soturia. Tassutin parhaan ystäväni luo. "Haluaisitko tulla Murattitassun ja minun kanssa rajapartioon?" kysyin naaraalta. Hän nyökkäsi. "Otan Lehtotassun mukaani", Hämylilja naukaisi. "Se käy hyvin", nau'uin ja katsahdin Lehtotassuun, joka söi varpusta. Näytin hännälläni lähtö merkin. Olimme kiertäneet Myrskyklaanin rajan jo, joten voisimme palata leiriin. Oppilaat olivat saaneet hiiret vaikka ei tämä metsästys partio ollutkaan. Pian kuulin pentujen iloiset kiljaisut. Olimme lähellä leiriä. Hämylilja heilautti häntäänsä oppilaille merkiksi. Oppilaat pinkaisivat juoksuun. Astuin tunneliin. "No antaakohan Vaskitsatähti Haavetassulle rangaistuksen?" nau'uin Hämyliljalle. Hän kohautti lapojaan. Tunsin kuinka yskänpuuska valtasi minut. "Onko kaikki hyvin?" kuulin ystäväni kysyvän. "Joo", yritin näyttää siltä kun mitään ei olisi tapahtunut. Hän nyökkäsi hieman mietteliäänä. Istahdin Hämyliljan viereen, huomasin kuinka Tuikesilmä katseli häntä kiintyneesti. Loistelintu tassutti ohitseni, Pujotassu perässään. "Emo odota!" Pujotassu kiljahti. Loistelintu käännähti ympäri. "Nyt kun olen varapäällikkö minulla on paljon tehtäviä, jää vaikka leikkimään Hämyliljan ja Kyyhkylennon kanssa", hän naukaisi kiireisesti. "Onnea uudelle varapäällikölle", huudahdin, mutta pian olin taas yskän puuskan kourissa. "Kaikki hyvin?" pieni Pujotassu kysäisi. Nyökkäsin nieleskellen. //Hämy?
Hämylilja 22.1.2017
Katsahdin huolestuneena ystävääni. "Sinun kannattaa mennä Kaunokukan luo", mau'uin. "Minulla on kaikki kyllä hyvin!" Kyyhkylento vakuutti ja pidätti yskimistään. Huokaisin. Katsahdin tuoresaaliskasaan. "Haenko meille jotain syötävää?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Hän tassutteli sotureiden pesän edustalle, jossa oli pieni kanto. Tallustelin tuoresaaliskasalla ja otin sieltä kottaraisen. Kottarainen oli aiempaa pulskempi. Vein linnun kannon luo, jossa Kyyhkylento odotti. "Ompa se pulska", ystäväni maukui. Nyökkäsin. Aloimme ruokailemaan. Kohta kottarinen oli jo syöty. "Mitäs sit..", lauseeni keskeytyi, kun kellanpunainen kolli asteli luoksemme. Okaliekki. Kyyhkylento katsoi ihailevasti kolliin. "Haluatko lähteä kävelylle, Kyyhkylento?" Okaliekki kysyi vilkaisten minua. "Voin minä kai", Kyyhkylento maukui, katsoen minua. "Hyvä. Mennäänkö heti?" Okaliekki kysyi. Kyyhkylento nyökkäsi. Katselin, kuinka he lähtivät ulos leiristä. En viitsinyt kiusoitella Kyyhkylennolle, koska tiesin kyllä, mistä se tuntuu. Äkkäsin Tuikesilmän Tummasielun seurasta. Tassuttelin heidän luokseen. "Hei", mau'uin. Tuikesilmä käänsi katseensa minuun. Hän katsoi minua lempeästi. "Tervehdys, Hämylilja", kumppanini maukui puski päätäni nopeasti. Tummasielu vain katsahti viileästi minuun. Jostain syystä en pitänyt hänestä.. Sitten Valkosydän saapui sotureiden pesästä. Tummasielu meni hänen luokseen. Tajusin, että Kyyhkylento saapui Okaliekin kanssa metsästä. Tassutin hänen luokseen. //Kyyhky?
Kyyhkylento 22.1.2017
Tassutimme leiriin tulen värisen kollin kanssa. Tunsin pienen rakkauden kipinän sisälläni. "No mutta minä menen nyt", nau'uin kollille. Hän heilautti häntäänsä hyvästeiksi. Tunsin kuinka yskänpuuska valtasi minut, lyyhistyin maaahan. Tunsin kuinka happi ei kulkenut. Nostin itseni tassuilleni huomasin kuinka Hämylilja ja Okaliekki katsoivet minua vakavissaan. "Kaikki hyvin", kähisin. Okaliekki ja Hämylilja vilkaisivat toisiaan huolestuneina toisiaan. "Oletko nyt varma?" Okaliekki kysyi. "Olen!" tiuskaisin. Lähdin tassuttamaan kohti soturien pesää, astelin pesälleni ja asetuin makaamaan. Suljin silmäni. "Kyyhkylento? Hengityksesi rahisi koko yön", kuulin tutun äänen, joka kuului parhaalle ystävälleni. "Olen ihan kunnossa!" ähkäisin. Okaliekki tassutti luokseni. "Tervehdys!" hän naukui lempeästi. "Hei!" naukaisin rohkeasti. Uusi yskänpuuska valtasi minut, lyyhistyin maahan ja tipuin pimeyteen. //Hämy? Kyyhky vaan pyörty :3
Hämylilja 22.1.2017
Kyyhkylento lyyhistyi maahan. "Kyyhkylento!" huudahdin. "Minä haen Kaunokukan!" Okaliekki maukui ja pujahti ulos pesästä. Jäin Kyyhkylennon kanssa sotureiden pesälle. Laitoin tassuni tämän selän päälle. Hän hengitti, mutta hyvin hitaasti. Ei kestänyt kauaakaan, kun Kaunokukka saapui pesään mukanaan kissanminttua ja märkä sammalpallo. Kullanruskea naaras paineli sammalpalloa Kyyhkylennon päälle. Kesti hetken, kunnes Kyyhkylento alkoi virota. Hän avasi silmänsä hitaasti. "Olen ihan kunnossa...", hän kähisi. "Et ole. Jos pystyt, syö nämä. Sinä nukut nyt pesässäni, etkä voi mennä ulos leiristä, kunnes olet terve", Kaunokukka maukui. Kyyhkylento näytti vastahakoiselta, mutta ei vastannut mitään. "Syö nyt nämä", Kaunokukka maukui ja ojensi Kyyhkylennolle kissanmintut. //Kyyhky?
Kyyhkylento 22.1.2017
Otin kissanmintut suuhuni. Nielaisin hyvän makuiset yrtit ja yritin nousta tassuilleni. Tunsin kuinka voimaton olin. Raahustin parantajanpesään. *Olen aivan hyödytön täällä, ei minulla sentään mikään viheryskä ole!* "Sinulla on paha viheryskä", Kaunokukka naukui huolestuneena. Järkytys valtasi minut. "Niin kuin Kuutähdellä?" kysyin huolissani. Jos se kerran veisi viisi henkeä päälliköltä, niin se riistäisi yhden hengen soturiltakin* "Niin kuin kuutähdellä", hän naukui nyökyttäen. Mitä jos kuolisin? Silloin menettäisin Hämyliljan ja Okaliekin. "Onko kaikki hyvin?" kuulin Okaliekin pehmeän äänen. "Hänellä on paha viheryskä, tänne ei saa tulla", Kaunokukka ilmoitti. Tunsin harmistuksen sisälläni. Rakastin Okaliekkiä. Voisin menettää hänetkin. Suljin silmäni, haluan parantua niin nopeasti kuin voinkin. Räväytin silmäni auki, näin karmivaa unta. Okaliekki oli pudonnut rotkoon pelastaessaan pientä pentua. "Hyvä heräsit!" Kaunokukka naukui huojentuneena. Hengitykseni oli nopeaa ja pinnallista, happi ei tuntunut kulkevan. "Kissanminttu alkaa olla lopussa. Käyn hakemassa yrttejä, palaan pian", Kaunokukka naukui. Nyökkäsin sillä en saanut sanaa suustani. Naaras tassutti ulos. Hetken päästä kuului askelia. *Palasiko hän jo?* Näin liekinvärisen kollin astelevan pesään. "Et voi tulla tänne!" kähisin. Okaliekki ei pysähtynyt. Hän istui viereeni. Näin lempeyden hänen silmissään. "Minä rakastan sinua", hän kuiskasi. Katsoin häntä lempeästi, mutta pian yskänpuuska valtasi minut. "Minäkin rakastan sinua", kähisin kaikella äänelläni. "Jos kuolet, niin minäkin kuolen", Okaliekki maukui puski päätäni hieman. Nuolaisin hänen korvaansa. "Minun pitää mennä", hän naukui. Kun hän oli juuri kääntymässä, näimme Hämyliljan tumman hahmon. "Okaliekki, et saisi olla täällä sinä voit sairastua!" Hämylilja naukui hätääntyneenä. // Hämy? c:
Hämylilja 22.1.2017
Katsoin, kuinka Okaliekki istui Kyyhkylennon vieressä. Hän ei liikauttanut viiksikarvaansakaan. "Jos hän kuolee, minäkin kuolen", Okaliekki vastasi. Ei Kyyhkylento saisi kuolla! "Mikä sammakkoaivo sinä olet?! Mitä jos sinäkin saat viheryskän? Ja sinä kuolisit, eikä Kyyhkylento. Sitten olisit myös yksin!" sihahdin kollille. Okaliekki käänsi katseensa minuun. "Hyvä on", kolli maukui ja tassutteli vastahakoisesti luokseni. Lähdimme ulos parantajien pesästä. Olin todella huolissani Kyyhkylennosta! Hän oli paras ystäväni! Olin nyt hyödytön, sillä mieleni liikkui koko ajan Kyyhkylennossa. Tassuttelin sotureiden pesän edustalle, jossa Tuikesilmä istui. "Kyyhkylennolla on viheryskä", mau'uin surullisena. Nojasin kumppaniini. "Toivottavasti hän paranee. Tähtiklaani häntä siunatkoon", Tuikesilmä maukui ja nuolaisi päätäni. Samassa Mietesielu, Hallaruusu ja Valkosydän tulivat sotureiden pesästä. "Tuletko sinä partioon?!" Valkosydän huudahti. Tuikesilmä nyökkäsi ja puski nopeasti päätäni. Hän lähti muiden mukana partioon. Jäin yksin. Näin Murattitassun, Lehtotassun ja Pujotassun leikkimässä oppilaiden pesän vieressä. Vaikka he olivat oppilaita, olivat he silti vielä leikkisiä. Olin kävelemässä heidän luokseen, mutta jokin huusi minua. "Hämylilja!" tunnistin huutajan olevan Kanervakuu. Käänsin päätäni vaaleanruskeaan kuningattareen. Kanervakuu viittoi hännällään tulla tämän luo. Tassutin hänen luokseen. Kanervakuu istui pentutarhan edustalla, katsoen, kuinka Kuurapentu ja Mistelipentu leikkivät. Istahdin hänen viereensä. "Oletko jo käynyt Kaunokukan luona?" kuningatar kysyi. Katsoin hölmistyneenä naarasta. En tiennyt, mistä hän puhui. "Miksi minun olisi pitänyt?" kysyin katsoen Kanervakuun meripihkanvärisiä silmiä. Kanervakuu katsoi minua ihmetellen. "Etkö tiedä, että olet tiineenä? Melkein koko leirissä puhutaan siitä", Kanervakuu vastasi. *Olenko tiineenä!?* ajattelin ja vilkaisin vatsaani. Olihan se nyt tavallista pyöreämpi, mutta luulin sen johtuvan riistan lisääntymisestä. "Tietääkö Tuikesilmä?" kysyin. Kanervakuu kohautti lapojaan. "Sinun on parasta käydä Kaunokukan luona", kuningatar maukui. Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti Kaunokukan pesää. Vilkaisin vatsaani. Siellä olisivat minut pentuni.. En vain käsittänyt sitä! Pujahdin saniaisten läpi parantajien aukiolle. Kullanruskea naaraskissa lajitteli kissanminttuja otsa rypyssä. Kyyhkylento nukkui varmasti Kaunokukan pesässä. "Anteeksi..", mau'uin. Kaunokukka nosti päänsä minuun päin. "Tulitko katsomaan Kyyhkylentoa? Se ei käy päinsä, tiedät sen hyvin itsekin", parantaja maukui. "En tullut sillä asialla. Vaan Kanervakuu sanoi, että olen tiineenä. Pitääkö se paikkansa?" kysyin. Kaunokukka tassutteli viereeni. Hän koitti tassullaan mahaani. "Kanervakuu oli oikeassa. Olet tiineenä", Kaunokukka maukui. Katsoin hölmistyneenä parantajaan. Olin tiineenä! Mitä sanon Tuikesilmälle?! Nyökkäsin ja kävelin takaisin aukiolle. Istahdin sotureiden pesän edustalle huokaisten. Vilkaisin mahaani. Siellä olisivat minun pentuni. Iso rakkauden aalto syöksyi päälleni. Olin aina rakastanut pentuja, mutta en ollut ikinä ajatellut minun saavan niitä. Tuntui kestävän ikuisuus, kunnes Tuikesilmä saapui partiosta. Juoksin hänen luokseen. "Minulla on sinulle asiaa", mau'uin. Tuikesilmä katsoi minua ihmetellen vaaleankeltaisilla silmillään. Katsoin, että muut olivat menneet ohitsemme. "Tuikesilmä. Minä odotan pentujamme", sain sanottua. Tuikesilmä katsoi minua hetken rakastuneena. "En tiedä mitä vastaisin.. Olen vain niin onnellinen!" Tuikesilmä maukui ja puski päätäni. Kehräsin. Minun pitäisi ilmoittaa tästä Kyyhkylennollekin! //Kyyhky?
Kyyhkylento 22.1.2017
Räväytin silmäni auki. *Missä minä olen?* Pian tunnistin paikan. Parantajan pesä! Kuulin kuinka Hämylilja puhui jotain Kaunokukalle. "Minun täytyy päästä Kyyhkylennon luo! Minulla on tärkeää asiaa", hän naukui kiihtyneesti. "Kuulen kyllä tänne asti!" kähisin. Hämylilja katsoi minuun onnellisena. "Mitä on tapahtunut?" kysyin huolissani. "Ei mitään pahaa, minä vain... minä odotan Tuikesilmän pentuja", Hämylilja kuiskasi. Tunne vyöry tulvahti mieleeni, muistin ajat jolloin oli ollut vielä pentu. Istuin Kanervakuun lämpimän hahmon vieressä. "Olen Varjoklaanin soturioppilas Hämytassu", Lyyhistyin maahan. Tunsin kuinka valtava tunneryöppy valtasi minut, kaikki kasautuneet tunteet purkautuivat suureksi rääkäisyksi. "Mikä hänellä on?" kuulin Hämyliljan hätäilevän. "Tunteet vain vapautuvat sairaana eri tavoin" Kaunokukka naukui. Tunsin pelon, ilon, surun vihan. Avasin silmäni. "Kaikki hyvin", naukaisin. //Hämy?
Hämylilja 23.1.2017
Istuin sotureiden pesän edustalla Tuikesilmän kanssa. Olimme juuri vaihtamassa kieliä. "Onko sinulla nyt kaikki hyvin?" Tuikesilmä hössötti. Kehräsin. "Tietysti on. En ole ensimmäinen kissa, joka poikii", mau'uin. Tuikesilmä vähän rentoutui. Ajatukseni siirtyivät Kyyhkylentoon. Tuo ei ollut poistunut Kaunokukan pesästä vieläkään. Haluaisin mennä tapaamaan häntä, mutta Kaunokukka tuskin antaisi lupaa. Vilkaisin vatsaani. Se oli alkanut pyöristyä entisestään. Tuota menoa kohta räjähtäisin! Näin sivusilmällä, kuinka Murattitassu tallusteli oppilaiden pesään. Tuokin oli varmasti surullinen. Huokaisin. Voisin kai nyt yrittää mennä tapaamaan Kyyhkylentoa. "Käyn Kyyhkylennon luona", ilmoitin Tuikesilmälle. Kumppanini nyökkäsi. Lähdin tallustelemaan kohti Kaunokukan pesää. //Kyyhky?
Kyyhkylento 23.1.2017
"Usko pois olen jo tarpeeksi terve lähtemään!" kähisin vaivalloisesti. "Kyllähän sen kuulee, ettet ole terve!" Kaunokukka selitti hieman ärtyneenä, sillä olin jankannut ulospääsyä jo pitkään. "Anna kun tutkin sinut", Kaunokukka naukui. Asetuin makaamaan pesälleni, hän alkoi haistella minua ja kokeili minua välillä tassuillansa. "Olet parantunut jo hieman, sinulla on enää valkoyskä, mutta se voi muuttua vielä viheryskäksi. Muut voivat nyt tulla katsomaan sinua", hän naukaisi helpottuneena. "Kaunokukka? Voiko Kyyhkylentoa tulla tapaamaan?" kuulin tutun äänen naukuvan. *Hämylilja!* Nousin ylös istumaan, huomasin kuinka jalkani tutisivat hieman. Näin tumman naaraan tassuttavan luokseni. "Minulla on ollut tosi kova ikävä!" nau'uin ystävälleni lempeästi. Katsoin hänen silmiinsä. "Ihana päästä kuulemaan, että olet toipumassa!" Hämylilja naukui riemuissaan. //Hämy?
Hämylilja 23.1.2017
Olin erittäin helpottunut, että Kyyhkylennon viheryskä oli muuttunut valkoyskäksi. "Toivottavasti pääset jo kohta soturintehtäviin!" huudahdin. Kyyhkylento nyökkäsi. Pian joku potkaisi mahaani. "Auh!" parkaisin. Kuulin, kuinka Kyyhkylento kehräsi huvittuneena. "Pentusi ne siellä sinua potkivat", paras ystäväni mauku hilpeästi. Vilkaisin mahaani. Luulin oikeasti, että jokin muu potkaisi minua. Mikä sammakonaivo olin!? Vaihdoin vähän asentoa. "Voinko tuoda sinulle jotain syötävää?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Lähdin tassuttelemaan kohti tuoresaaliskasaa. Valikoin sieltä pulskan hiiren ja vein sen Kyyhkylennolle. Tämän ruokahalu oli jo näköjään palannut ennalleen. "Kiitos", Kyyhkylento maukui suu täynnä ruokaa. Kehräsin huvittuneena. Olin iloinen, koska tämä ei ollut enää niin sairas. Puskin nopeasti ystäväni lapaa. "Hämylilja, sinun kannattaa jo mennä, ettet vain sairastu viheryskään", Kaunokukka kehotti takanani. Käänsin katseeni takaisin Kyyhkylentoon. "Hei sitten", mau'uin ja tassuttelin aukiolle. Näin Pujotassun joka leikki Mistelipennun ja Kuurapennun kanssa pentutarhan edustalla. Tassutin heidän luokseen. //Pujo?
Hämylilja 24.1.2017
Heräsin jonkun potkiessa mahaani. Kehräsin huvittuneena, koska olin taas luullut, että jokin muu potkaisi vatsaani. *Heistä tulee aikamoisia taistelioita!* ajattelin. Nousin haukotellen seisomaan. Luulin, että jalkani eivät kantaisikaan enää suurta painoa, mutta sain jotenkin hoiperreltua ylös. "Oletko kunnossa?" kuulin Tuikesilmän äänen takanani. "Kyllä minä vielä ylös pääsen", nau'uin. En pitänyt Tuikesilmän liiasta huolenpidosta. Tuikesilmä taisi tietää sen ja ei vastannut mitään. Minun ei tarvinnut mennä enää ulos leiristä, koska jalkani eivät jaksaneet kauaa kävellä. "Menen kohta aamupartioon", Tuikesilmä ilmoitti. Nyökkäsin ja kosketin kumppanini kanssa neniä. Menisin nyt katsomaan Kyyhkylentoa. Kaunokukka oli ilmoittanut, että Kyyhkylento alkoi parantua. Hän pääsisi pian soturintehtäviin, kunhan aloittaisi rennosti. "Käyn nyt Kyyhkylennon luona", ilmoitin ja pujahdin pesästä. Kävely oli nyt raskasta ja minulla tuli nyt helpommin väsy. Pian olin jo Kaunokukan pesässä. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento 24.1.2017
Raotin silmiäni, huomasin auringon sarastavan jo kirkkaasti. *Nukuinko näin pitkään?* Katsoin ympärilleni. *Ei ole edes vielä auringonhuippu, miten se on mahdollista?* Pian tajusin hiirenkorvan olevan lähellä, ja silloinhan on valoisampaa. Kuulin pehmeitä askelia, pian kuulin Hämyliljan tutun äänen. Nousin tassuilleni ja tassutin tummaa naarasta vastaan. Hän oli pyöristynyt valtavasti. "Saan aloittaa soturintehtävät tänään!" nau'uin innoissani, mutta ääneni värisi vieläkin sairauden jäljiltä. "Tule, mennään kävelylle", Hämylilja naukui. Nyökkäsin. Vihdoin raitista ilmaa! //Hämy? Sori lyhyt :3
Hämylilja 25.1.2017
Suuntasimme kohti uloskäyntitunnelia, joka oli punottu karhunvatukanoksista. Maistelin lumoutuneena metsän tuoksuja. Kyyhkylento teki samoin. Lähdimme tallustamaan kohti ukkospolkua. Huomasin, että väsyin todella helposti. "Levätäänkö hetki?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi ymmärtäväisenä. Aloin tasaamaan hengitystäni. Haistin klaanitovereita, aamupartiosta tulleita varmaan. He menivät vähän matkan päästä tästä. "Voidaan jatkaa matkaa", mau'uin. Tunsin, kuinka vaikeaa oli kävellä isolla vatsalla. Minun olisi tehnyt mieli pysähtyä, mutta en halunnut, että me pysähdyttäisiin koko ajan. Mutta tietysti Kyyhkylento tajusi! "Levätään hetken. Sitten lähdetään jo takaisin leiriin", ystäväni maukui. Nyökkäsin huohottaen. Lysähdin maahan. Pistin silmäni hetkeksi kiiinni. Kohta nousin ylös. Lähdimme tallustelemaan kohti leiriä. Leiri ei ollut kaukana, mutta sitä ei vielä näkynyt. Ei mennyt kauaakaan, kun pääsimme leiriin. Minun olisi mieli tehnyt mennä lepäämään, mutta tunsin nälän vatsassani. Vilkaisin Kyyhkylentoa. Hän oli menossa tuoresaaliskasalle. Menin hänen peräänsä. Valikoin tuoresaaliskasasta vesimyyrän ja menin sotureiden pesän edustalle syömään. Näin sivusilmällä, kun Kyyhkylento tuli seuraani. Hän käänsi meripihkanväriset silmänsä minuun päin. "Koskakohan pentusi syntyy?" ystäväni kysyi. Kohautin lapojani. "Toivottavasti pian. Jos ne vielä kasvavat, varmasti räjähdän!" mau'uin. Kyyhkylento kehräsi huvittuneena. Aloin pureskelemaan vesimyyrääni. Tuo oli aika pieni ja laiha, joten siinä ei ollut paljoa syötävää. Pian sain sen syötyä. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento 25.1.2017
Tunsin kuinka kehräys pursusi sisältäni. Olin niin onnellinen Hämyliljan puolesta. Pian huomasin tulen värisen kollin kiirehtivän luokseni, tassutin häntä vastaan. Puskin Okaliekin oranssia lapaa. "Tervehdys", kehräsin. Nuolaisin kumppanini korvaa. "Miten olet pärjäillyt?" nau'uin kumppanilleni. "Hyvin kai, mutta pärjään vielä paremmin sinun kanssasi", kolli kehräsi. "Minun täytyy mennä nyt", hän kuiskasi. Nyökkäsin hieman surullisena. "Hei hei", puskin vielä viimeisen kerran kumppanini lapaa. Katselin lumoutuneena kun Okaliekki tassutti ulos muun metsästys partion kanssa. Astelin takaisin Hämyliljan luo. "Mennäänkö nukkumaan?" nau'uin väsyneenä. Tumma naaras nyökkäsi. "Koska muutat pentutarhaan", kysäisin vielä samalla kun tassutimme kohti soturien pesää. //Hämy?
Kyyhkylento 27.1.2017
Nielaisin loput palaset rastaastani ja hyvästelin Okaliekin nopealla hännän heilautuksella. Tassutin Hämyliljan luo. Huomasin kuinka pyöreältä hän näytti, pennut syntyisivät varmasti pian. Loistelintu oli tassuttanut jonnekin Tammitassun ja Pujotassun kanssa. Istahdin ystäväni viereen. "Muutan tänään pentutarhaan", Hämylilja naukui hieman surullisena. "Mutta pääset pian takaisin soturienpesään", yritin lohduttaa. "Mennäänkö kävelylle?" nau'uin. Tumma naaras nyökkäsi. Lähdimme tassuttamaan kohti sisäänkäyntiä. Astuin ruohikkoiseen metsään, lumi oli sulanut pari auringon nousua sitten. //Hämy?
Öö en tiiä mihin se kävelylle meno sit jäi XD Lon 17.2.2020
Kyyhkylento 28.1.2017
"Toivottavasti pentuni syntyvät pian, sillä muuten räjähdän", Hämylilja naukui minulle onnellisesti. Nyökkäsin ystävälleni innoissani. "Tervehdys", kuulin naukaisun takaani. Käännähdin pääni ja näin vaalean naaraan. "Ai hei Loistelintu!" nau'uin naaraalle. "Haluaisitko lähteä kävelylle?" Loistelintu naukaisi hieman yksinäisesti. Katsoin Hämyliljaa, ja hän katsoi minuun hyväksyvästi. "Mennään vaan", naukaisin innoissani. Astuin ulos pentutarhasta, tunsin kylmän tuulahduksen turkissani. //Loiste?
Loistelintu 28.1.2017
Tassuttelin Kyyhkylento vierelläni ulos leiristä. "No, miten sinulla on mennyt?" kysyin entiseltä oppilaaltani ystävällisesti hymyillen. Vaaleanharmaa naaras siirsi katseensa minuun ja vastasi: "Hyvin. En malta odottaa Hämyliljan pentujen syntymistä!" "En minäkään", tunnustin hilpeästi naurahtaen. "Miten Murattitassun koulutus on sujunut?" "Hän on edistynyt huimasti! Luulen, että hänestä tulee soturi jo seuraavana kuuna", Kyyhkylento kertoi. Nyökkäsin ylpeänä tyttärestäni. Oli ihana kuulla hänen kehittyneen. Pysähdyin yllättäen. Kyyhkylento kallisti päätään kummissaan. "Mitä nyt?" hän kysyi huolestuneena. Virnisti salaperäisesti. "Otetaan juoksukilpailu vuorivaahteralle", sanoin leikkisään äänen sävyyn. Kyyhkylento katsoi minua viikset väpättäen. "Selvä!" "Nyt!" Yhtäaikaa säntäsimme juoksuun. Pakkaslumi pöllysi ilmaan. Tunsin kuinka turkkini hipoi Kyyhkylennon turkkia. //Kyyhky? Aika sekava. :'D
Kyyhkylento 29.1.2017
Juoksin Loistelinnun perässä turkki hänen turkkiansa hipoen. "Kyllä minä sinut vielä voitan!" nau'uin kiihdyttäen tahtiani. Tuntui kuin olisin liitänyt juostessani pöllyävässä lumessa. "En usko!" Loistelintu naukaisi hilpeästi. Tunsin kuinka tuuli tuiversi turkissani. Tassuni alkoivat väsyä, mutta keräsin kaikki voimani vielä viimeiseen kiihdytykseen. Huomasin kuinka Loistelintu jäi taakseni ja käänsin pääni katsoakseni Loistelintuun. "Kylläpäs voi...", asiani keskeytyi tömähdykseen. Kaaduin mahalleni maahan. "Vai voitat?" Loistelintu virnisti ja pinkaisi juoksuun. *En anna Loistelinnun rökittää minua!* Pinkaisin juoksuun ja näin kuinka valkea naaras erottui juuri ja juuri lumesta. *Miten hän on jo noin kaukana?* Yritin kiriä entistä mestariani, mutta voimani olivat jo ehtymässä. Huomasin vauhtini hidastuvan. "Okei luovutan", nau'uin Loistelinnulle joka oli vähän matkan päässä. Loistelintu katseli minua huolestuneena. "Mikä tämä haju on?" hän naukaisi varautuneena. Nyt vasta tajusin, että jokin outo tuoksu ympäröi meitä, olin keskittynyt niin paljon juoksuun, että en ollut huomannut tätä hajua. "Se ei ole minkään klaanin, ketun tai mäyrän haju", naukaisin mietteliäästi, pian hätkähdin korviini kantautuvaan ääneen. Jokin, ei kuin jotkin suuret eläimet tallustivat tännepäin. Tuoksu voimistui. Loistelintukin huomasi sen. "Joku tulee, piiloon!" Loistelintu kuiskasi. Juoksimme läheisen puun juurelle ja Loistelintu hyppäsi oksalle. "Tule jo!" hän hoputti. Epäröin hieman. Hyppäsin korkean loikan. Pian istuin jo puun oksalla. Katselin alas, näin kuinka kolme suurta koiramaista eläintä astelivat lumessa, ne haistelivat kohtia joissa minä ja Loistelintu peuhasimme. "Nuo eivät ole koiria", Loistelintu totesi hieman peloissaan. Katselin harmaan rusehtavia pystykorvaisia otuksia. "Mitä nuo ovat?" nau'uin peloissani ja katsoin Loistelinnun sinisiin silmiin. //Loiste?
Kyyhkylento 30.1.2017
Juoksimme henkemme edestä kohti leiriä. "Mitä jos emme ehdi?" rääkäisin. "Ne eivät jahtaa meitä enää!" Loistelintu hihkaisi. Tunsin kuinka tassuni alkoivat turtua. "En jaksa enää, mene sinä edellä", nau'uin hengästyneenä. Loistelintu nyökkäsi ja pinkaisi juoksuun. Yritin juosta, mutta tassuni eivät jaksaneet. *En voi jäädä tähän* Istahdin lepäämään hetkeksi. Huomasin kuinka tassuuni alkoi sattua. "Äh, piikki!" nau'uin turhautuneena. Vedin piikin irti ja polkuanturastani purskahti verta. *Ei nyt koiraeläimet haistaisivat minut varmasti. Tungin tassuni lumihankeen ja yritin saada vuodon tyrehtymään. //Hämy? Loiste?
Kyyhkylento, 11.1.2017
Istuin hiljaa valtiossa. Turkkiani oli pörhössä kylmästä. Haistoin, kuinka Murattipentu asteli pentutarhan suuaukolle. Minua suretti vieläkin Seittipennun kuolema. Hänen kanssaan oli niin mukavaa leikkiä. Katsahdin taivaalle, näin hopeahännän, ja lukuisia tähtiä. Jossain oli nyt uusi tähti Seittipennun tähti. Kuvittelin, kuinka Seittipentu vaelsi metsässä jossa oli aina hiirenkorva. *Hänestä huolehditaan hyvin Tähtiklaanissa* Karistin ajatukseni pois Seittipennusta. Muistin, että Kuutähti lupasi päästää minut ja Hämyliljan kokoontumiseen. Huomasin, että Murattipentu oli mennyt takaisin pentutarhaan.* Millehän Pujopentu näytti?* En ollut koskaan nähnyt naarasta. Olin kuullut, että Pujopentu luuli Loistelintua emokseen. Jatkoin vartiointia valppaana. Huomasin kuinka pieni hiiri istui nakertamassa pientä, lumesta kaivettua siementä. Mitä hiiri teki näin lähellä leiriä? Kuuntelin kuinka leirissä kaikui uninen tuhina. Aamu alkaisi pian sarastaa. Vahti oli tuntunut tosi pitkältä, ja sitä pitäisi jatkaa vielä. //Jatkan ite myöhemmin c:
Kyyhkylento, 11.12017
Aurinko alkoi sarastaa. Olin istunut vartiossa koko pitkän ja jäisen yön. Vatsani alkoi kurnia, mutta tiesin, että en voisi syödä. Ja muutenkin klaaninvanhimmat ja pennut saisivat syödä ensin. Kuulin, kuinka nukkuvan klaani alkoi hereillä. Huomasin, kuinka Okaliekki tassutti Tuikesilmän kanssa ulos kasveista punotusta soturienpesästä. *Tuikesilmä!* Tuikesilmä oli aina ollut paikalla kun Hämylilja oli tullut oudoksi. *Hän piti Tuikesilmästä!* Katselin kun heränneet pennut telmivät, ja pian Hämylilja tassutti luokseni. Hän nyökkäsi tervehdyksen merkiksi. Räpsäytin silmiäni hitaasti. "Voit lopettaa", taakseni hiipinyt Vaskitsaviima naukaisi. Tunsin nälän ja väsymyksen painavan päälle. "Hämylilja minulla on asiaa", nau'uin. Hämylilja nyökkäsi. Menimme tarpeidentekopaikalle. *Sitten kun olen kysynyt asiaa häneltä, menen nukkumaan* "Pidätkö Tuikesilmästä?" kysyin silmät loistaen. //Hämy? :3
Hämylilja, 11.1.2017
Katsoin Kyyhkylentoa silmiin. En tiennyt mitä vastata. Huokaisin ja katselin ympärilleni. Kyyhkylento odotti vastaustani. "Vähän", mau'uin. Kyyhkylento katsoi minua pilke silmäkulmassaan. "Ai vähän? Siltä se vaikuttaakin!" Katsoin Kyyhkylentoa vähän hymyillen. "No myönnetään! Pidän hänestä!" sain sanottua. Kyyhkylento nyökkäsin miettien jotain. Ajattelin, että hän oli väsynyt. Hänen pitäisi mennä nukkumaan. "Menehän nukkumaan. Sinulla on varmasti todella väsy", mau'uin lempeästi. Kyyhkylento nyökkäsi ja käKveli väsynein askelin sotureiden pesään. Tulin hänen perässään ulos tarpeiden tekopaikaIta. Näin Tuikesilmän menossa Okaliekin ja Mietesielun kanssa aamupartioon. *Voisimpa minäkin mennä. En halua olla Tuikesilmälle pelkkä huono soturi, joka ei osaa mitään*, ajattelin. Tassuttelin kollien luo. "Voinko tulla mukaan partioon? Minulla ei näes ole muuta tekemistä", sanoin tekosyyksi. Okaliekki nyökkäsi. Lähdimme ulos leiristä. Katselin Tuikesilmää, joka tallusti edessäni. Häntä ei paljoa haitannut isot lumikinokset, vaan meni niiden yli vaivalloisesti. Minulla se ei onnistunut pienen kokoni vuoksi. Lunta satoi harvakseen. Mietesielu tallusteli takanani. "Kierretään ensin kaksijalkalan raja", Okaliekki ilmoitti. Kohta kaksijalkojen epäluonnolliset pesät tulivat näkyviin. Kuulin, kuinka Mietesielu murahti hiljaa takanani. En minäkään pitänyt kaksijalkalan rajan kiertämisestä.. Onneksi kukaan ei ollut ylittänyt rajaa, tai ainakaan kissa. Haistin kaksi kaksijalkaa, jotka olivat mennyt metsän ohi äsken. Mutta he olivat jo kaukana. Pian pääsimme ukkospolun lähelle. Seurasimme ukkospolkua, päästäksemme tunnelia pitkin ukkospolun toiselle puolelle, missä oli vielä pieni maatilkku Varjoklaanin reviiriä. Kohta ahdas tunneli jo näkyi. Pujahdimme tunnelista, Okaliekki edellä. Vanhin soturi johti partiota. Karvani nousivat pystyyn, kun hirviö meni ylhäältä. Tuikesilmä, joka oli edessäni, käänsi päätään huvittuneena. "Eivät hirviöt täältä meitä tapa", kolli maukui. En vastannut mitään. Olin nolannut itseni taas. Pian olimme jo ukkospolun toisella puolella. Haistin Myrskyklaanin rajan, kuten Tuuliklaaninkin. Laitoimme hajumerkit. Kukaan ei ollut ylittänyt rajaa. Suuntasimme takaisin ukkospolun toiselle puolelle. Kun olimme toisella puolella, lähdimme kohti leiriä. Lumessa tarpominen otti jo voimille. Katsahdin Tuikesilmää, joka ei ollut edelleenkään moksiskaan. Ihailin kollin voimia ja miten sulavasti hän liikkui lumessa. *Minä olen vain tälläinen kömpelys*, ajattelin. Kohta pujahdimme karhunvatukoiden välistä leiriin. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento, 11.1.2017
Tassutin soturienpesään uudelle paikallani. Tipautin hiiren, jonka olin tuonut mukanani, vuoteeni eteen. Istahdin pesään. Haistoin kissojen risteilevät tuoksut. Haukkasin palasen hiirestäni. Minut valtasi lämmin tunnelma, en voinut haistaa muuta kun hiiren, jonka lihaisa maku maistui suussani. Haukkasin toisen palan ja pian olin syönyt jo koko hiiren. Asetuin makuulle, painoin silmäni kiinni. Heräsin kauniilla utuisella niityllä. Aurinko paistoi ja perhoset lentelevät ympäriinsä, näin pari kaniakin loikkimassa. *Minne kaikki lumi oli hävinnyt?* Räväytin silmäni auki. Olin soturienpesässä, edessäni aukeni näkymä punotusta vatukka seinämästä. Nousin ylös ja tassutin pentutarhan luokse, missä Kanervakuu leikitti Mistelipentua ja Kuurapentu. Kanervakuu oli vieläkin tolaltaan Seittipennun kuolemasta. Hänen silmänsä olivat surun murtamat. "Seittipentu oli liian nuori kuolemaan...", nau'uin hiljaa ja surullisesti. Kanervakuu nyökkäsi, sillä ei saanut sanaa suustaan. Nuolaisin Kanervakuun lapaa, Kanervakuu veti pennut lähemmäs itseään hännällänsä. //Hämy? c:
Hämylilja, 12.1.2017
Tuuliklaani oli jo saapunut nelipuille. Haistin kuvottavan Tuuliklaanin hajun ja nyrpistin nenääni. Kyyhkylento istui vieressään. "Mikäköhän muilla kestää?" Kyyhkylento maukui. Kohautin lapojani. Käänsin katseeni Tuikesilmää, joka odotti kärsivällisesti Valkosydämen vieressä. Kyyhkylento katsoi minua huvittuneena, sillä hän tiesi, ketä katsoin. Kaunokukka ja Tuuliklaanin parantaja, Ruusupiikki juttelivat jotain Puhujankiven edessä. Simpukkatassukin oli mukana. Pian tulisivat toisetkin parantajat. Katsahdin taivaalle, jossa kuu loisti kirkkaana. Taivaassa ei ollut ainuttakaan pilvenhattaraa ja oli vähän lämmin. Kevyt tuulenvire pörrötti turkkiani. "Mentäisiinkö juttelemaan jotain Tuuliklaanin sotureille?" kysyin. Kyyhkylento kohautti lapojaan. "Ehkä", hän maukui. Tassuttelimme oppilasrykelmän läpi, kohti muita sotureita. Suurin osa niistä olivat tuuliklaanilaisia. "Hei", mau'uin.
Kyyhkylento, 12.1.2017
Aurinko alkoi laskea. Auringon lämpö karkasi turkistani, ja tunsin kuinka kylmä valtasi minut. Leiri jäi varjoihin. Pörhistin turkkini. Tassuttelin riistakasan luokse, siellä oli vain yksi laiha peipponen. *Enhän minä sitä voi syödä, sehän on viimeinen.* En ehtisi edes käydä metsällä ennen kokoontumista. nostin peipposen ilmaan, ja tunsin sen lämpimän hajun kuonossani. Lähdin astelemaan kohti pentutarhaa, haistoin maidon lämpimän tuoksun ja kuulin pentujen iloiset kiljahdukset. Astuin pentutarhan sisään. "Nyt nukkumaan pennut, alkaa olla myöhä!" Kanervakuu naukaisi. Pennut painautuivat lähelle Kanervakuun vaaleanruskeaa turkkia vasten. Laskin peipposen Kanervakuun eteen. "Tämä on teille", nau´uin. Loistelintu nyökkäsi, hänen pentunsa nukkuivat sikeästi ja myös Pujopentu. Istuimme leirin keskellä, pian lähtisimme kokoontumiseen. Kokoontumis partioon kuului Kuutähti, Vaskitsaviima, Kaunokukka, Hämylilja, Valkosydän, Tuikesilmä, Risasiipi, Hallaruusu, Kaamostassu, Jäkälätassu, Haavetassu, kanervakuu ja Meripihkaraita. Vanhuksen turkki oli kylmästä pörhössä. Kanervakuu jätti pentunsa Loistelinnun huomaan siksi aikaa kun hän meni kokoontumiseen. "Nyt lähdetään!" Kuutähti naukaisi. Klaani lähti tassuttamaan kohti nelipuuta, Kuutähti johti sitten tuli Vaskitsaviima ja Kaunokukka ja muut perässä. Minua jännitti, sillä tämä ensimmäinen kokoontumiseni, en ollut saanut mahdollisuutta lähteä sillä minulla oli aina jotain muuta tekemistä. Olimme pian nelipuulla, Loistelintu oli kertonut minulle neljästä suuresta tammesta oppilas aikoinani. Pian astuimme aukiolle. Monen kymmenen kissan hajut sekoittuivat toisiinsa, tunnistin vain Loistelinnun kertomat klaanit, eli Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin, joten se viimeinen tuoksu oli varmasti Jokiklaanin kalaisa haju. Näin neljä suurta tammea, ne olivat niin mahtavat. En kuvitellut niiden olevan noin mahtavat. Näin kymmeniä kissoja ympäri aukiota, he vaihtoivat kieliä ja leikkivät. Näin, kuinka Risasiipi kiiruhti Tuuliklaanin tuoksuisten kissojen luo, olin kuullut että Risasiipi oli entinen Tuuliklaanilainen. Tassutin kissojen joukkoon Hämylilja edessäni. "Täällä on paljon enemmän kissoja kun kuvittelin", nau'uin. Hämylilja nyökkäsi. "Mentäisiinkö juttelemaan Tuuliklaanilaisille?" Hämylilja kysyi. Nyökkäsin, mutta pian olinkin jo harhautunut kauas Hämyliljasta. Tunnistin pari kissaa, Myrkkykatseen, Pantteriviiman ja Simpukkatassun. "Kokoontuminen alkaa!" tabby kuvioinen kolli huudahti. Istahdin Simpukkatassun viereen. Katselin, kuinka päälliköt kertoivat kertoivat klaaninsa kuulumisia ja uusia sotureita. "... ja sitten meillä on myös kaksi uutta soturia, Hämylilja ja Kyyhkylento!" Kuutähti ilmoitti. Osa kissoista hurrasi nimiämme onnitellakseen. Jatkoin ilmoitusten kuuntelua. //Hämy? Joku?
Hämylilja, 12.1.2017
Minua nolotti, koska nimeni huudettiin. Vilkaisin Tuikesilmää, joka katsoi minuun päin miettiväisenä. Katseemme kohtasivat ja hätkähdin. Tuikesilmä käänsi katseensa muualle. Katsahdin Kyyhkylentoa, joka istui Tuuliklaanin Simpukkatassun vieressä. Tassuttelin heidän viereensä. Kuutähti oli saanut asiansa puhuttua ja oli Jokiklaanin vuoro. Kuuntelin vaitonaisena Pyrstötähden puheita. Kyyhkylentokin kuunteli ja katsoi Pyrstötähteä. Huokaisin ja vilkaisin Tuikesilmää. Tuikesilmä seisoi arvokkaana Valkosydämen vieressä. En pystynyt olla hetkeäkään aloillani, halusin ehkä jo pois. Kävelin joidenkin Jokiklaanilaisten seuraan. Nyt kukaan päällikkö ei puhunut. "Tervehdys. Olen Hämylilja", mau'uin. Haistin, että jokiklaanilaisten seassa oli tuuliklaanilaisiakin. "Tervehdys", vanhempi valkea naaras maukui. "Tule vain seuraan", harmaa kolli kehotti. Istahdin sotureiden sekaan. "Sain aivan mahdottoman suuren kanin pari auringonnousua sitten!" yksi musta kolli rehenteli. Hajusta päätellen, hän oli tuuliklaanilainen. *Voi kumpa mahtavaa!* ajattelin. Tämä keskustelu oli aika tylsä, joten suuntasin pois sotureiden seurasta. Tajusin, että Tuikesilmä keskusteli näköjään joidenkin myrskyklaanilaisten seurassa. Missä Kyyhkylento on? Etsin katseellani parasta ystävääni. Samassa äkkäsin hänet muutaman jokiklaanilaisen ja Haavetassun seurassa. Tassutin heidän luokseen. //Kyyhky? Haave?
Haavetassu, 12.1.2017
Hämylilja asteli minun ja Kyyhkylennon seuraan. "Kuinka iso se oikein oli?" Kyyhkylento kysyi vieressäni olevalta jokiklaanilaiselta joka oli kertomassa siitä, kun heidän reviirilleen tunkeutui kettu. "Se oli kuulemma valtavan iso!" jokiklaanilainen vastasi Kyyhkysiiven kysymykseen. "Mistä te puhutte?" Hämylilja kysyi, sillä hän ei ollut kuullut osaa keskustelusta, sillä hän oli ollut muualla silloin. Avasin suuni vastatakseni kun jokiklaanilainen avasi suunsa. "Siitä kun meidän reviirillemme tuli kettu", jokiklaanilainen kertoi. Katsahdin jokiklaanilaiseen. Miten hän oli kuomannut Hämyliljan kun hän oli niin innokkaasti kertonut ketusta? Kyyhkylento käänsi katseensa ja huomasi Hämyliljan. Kyyhkylento asteli Hämyliljan vierelle ja nuolaisi hänen korvaansa. "Hämylilja! Missä vaiheessa sinä tähän tulit?" Kyyhkylento kysyi. "Aivan äsken", Hämylilja vastasi. Jokiklaanilainen katsoi meitä. "En saanut vielä kerrottua sitä loppuun", hän huomautti hiukan ärtyneenä. //Hämy? Kyyhky?
Hämylilja, 13.1.2017
Istuin leirissä Kyyhkylennon kanssa. Olimme heränneet juuri ja nukuimme aurinkohuippuun saakka, koska kokoontumisessa kesti myöhään. Haukottelin makeasti. Aurinkohuipun valo lämmitti mukavasti turkkiani. "Minulla on nälkä. Haenko meille jotain?" Kyyhkylento kysyi. Tunsin nälän vatsassani. "Hae vain", mau'uin. Katselin, kuinka vaaleanharmaa ystäväni käveli tuoresaaliskasalle ja valikoi sieltä ihmeen pulskan myyrän. Siitä riittäisi molemmille. Kyykylento tassutteli takaisin sotureiden pesän edustalle, jossa istuimme. Aloimme ruokailemaan. Myyrä oli todella herkullista, herkullisinta mitä olin syönyt pitkään aikaan. Kohta myyrä oli syöty. Katselin aukiota, jossa klaanitoverit vaihtoivat kieliä. Loistelintu istui pentutarhan vieressä pentujensa leikkiä katsellen-myös Pujopennun. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Samassa äkkäsin Tuikesilmän, joka tuli sotureiden pesästä. Vilkaisin Kyyhkylentoa. //Kyyhky? :D
Kyyhkylento, 13.1.2017
Saimme juuri syötyä myyrän. "Taasko sinä katselet HÄNTÄ?!" kuiskasin pilkesilmäkulmassa. Päästin pienen mraurr äänen. Hämylilja katsahti minuun vaivautuneesti. Tönäisin häntä hieman. "Ethän suuttunut? Kiusasin vain", nau'uin hilpeästi. Hämylilja lähti tassuttamaan, kohti klaaninvanhimpien pesää. "Hei ethän suuttunut? Anteeksi jos suututin..." juoksin hänen peräänsä. "En en... " Hämylilja veti korvansa hieman alas, hänen hännänpäänsä heilui hieman ärtyneesti. Istahdin maahan. *Miksi sanoin niin?* *Sehän oli ilmiselvästi hänelle herkkä asia* //Hämy? Käviskö et Hämy suuttuis Kyyhkylle oikeen kunnolla, ku se vitsailis kokoajan Tuikkeesta ja Hämystä c: ja sit ne sopis kaiken :D
Hämylilja, 13.1.2017
//LW, käy hyvin :D Minua ärsytti, koska Kyyhkylento kiusoitteli koko ajan Tuikesilmästä.. Kävelin rivakkaa tahtia kohti uloskäyntitunnelia. Kuulin, kuinka Kyyhkylento tuli perässäni. "Anteeksi, en tarkoittanut..", kuulin Kyyhkylennon maukuvan. En vastannut. Pujahdin metsään ja aloin juoksemaan. Halusin olla nyt yksin. Katsoin taakseni. Kyyhkylento ei onneksi lähtenyt perääni. Kun olin "turvallisen" välimatkan päässä, pysähdyin. Tajusin olevani ukkospolun lähellä, koska haistin ukkospolun inhottavan katkun. Nyrpistin nenääni. Voisin ehkä saalistaa.. Nyt en kuitenkaan jaksanut. Maistelin ilmaa. Haistin muutaman hiiren ja tietysti ukkospolun katkun.. Haistin yhtäkkiä jotain muutakin. Jotain tuttua.. Katselin ympärilleni. "Teille tuli näköjään jotain riitaa", kuulin tutun äänen. Katselin ympärilleni ja näin tummanharmaan kollin, joka tassutteli pensaan takaa. Tuikesilmä. Katsoin vaivaantuneena kollia ja vain nyökkäsin. Tuikesilmä katsoi minua hetken. "Ja tiedän hyvin miksi", hän maukui. Hirveä nolouksen aalto lehahti päälleni. Hän tiesi! Katsoin vaivaantuneena jalkojani. Mitä sanoisin?! *Hän varmaan ajattelee, että olen joku hiirenaivo!* ajattelin ärtyneenä. Seurasi pitkä hiljaisuus. Kunnes Tuikesilmä puhui. "Saalistetaanko hetken?" kolli kysyi. Käänsin katseeni varovasti Tuikesilmän vaaleankeltaisiin silmiin. "Vaikka", mau'uin ujosti. Tuikesilmä alkoi jäljittämään jotain. Maistelin ilmaa. Haisin pari hiirtä. *Haluan nyt näyttää, että osaan saalistaa*, ajattelin päättäväisenä. Lähdin jäljittämään hiirtä. Hiiri oli lähempänä, kuin arvasinkaan. Ruskea hiiri jyrsi pientä pähkinää kahden lumihangen päällä. Pudottauduin vaanimisasentoon ja siirsin jalkojani kevyesti eteen päin. Nyt halusin oikeasti keskittyä. Kun olin mielestäni hyvän välimatkan päästä jyrsiästä, hyppäsin. Onnekseni sain nopeasti hiiren kiinni ja taitin siltä niskat. Hiiri oli kuollut. Otin hiiren suuhuni ja tassuttelin Tuikesilmän luo, joka oli saanut myös hiiren. Hymyilin tälle arasti. "Hienosti napattu. Viedäänkö nämä nyt leiriin?" Tuikesilmä kysyi. Nyökkäsin. En haluaisi näyttää Tuikesilmälle, kuinka epäonnistuisin. Lähdimme kävelemään kohti leiriä. Ihailin Tuikesilmää, joka hyppi kevyesti hangelta, hangelle. Minulla oli siinä vähän vaikeuksia. Kohta Tuikesilmä jäi odottamaan minua. Hän päästi pienen mrrauu naurahduksen. Hymyilin tälle. Pian leiri alkoi jo näkymään ja pujahdimme leiriin. Veimme saaliimme tuoresaaliskasaan, joka oli todella pieni. Näin Kyyhkylennon sotureiden pesän edustalla, mutta käänsin hänelle vain selkäni. //Kyyhky?
Kyyhkylento, 14.1.2017
Hämylilja tassutti leiriin, mutta hän käänsi minulle vain selkänsä. "Hei Hämylilja...", nau'uin. Katsoin ystävääni surullisena. "Ei sitten!" tiuskaisin ja lähdin tassuttamaan pentutarhalle. Nappasin pienen hiiren mukaani, ajattelin viedä sen kuningattarille. Astuin pentutarhan pieneen käytävään. *Ei olisi pitänyt suututtaa Hämyliljaa... se on minun vikani, että olemme riidoissa...* Tipautin hiiren maahan. Loistelintu nyökkäsi kiitokseksi. Huomasin Hämyliljan tulevan pentutarhaan, nähdessään minut, hän kääntyi ja juoksi pois. Lähdin juoksemaan kohti sisäänkäyntiä, juoksi ja juoksin kunnes olin syvällä havumetsässä. *Ei minua kaivata täällä* Tunsin, kuinka viha ja suru sekoittuivat suureksi mötiksi sisälleni. Lähdin juoksemaan kohti ukkospolkua. Olin kulkenut ukkospolun reunaa jo pitkään. *Olin melkein emonsuulla! Ei minun pitänyt harhautua ulos Varjoklaanin reviiriltä. Mutta tuskin kukaan minua kaipaa...* Istahdin surullisena maahan. *Olen pilannut kaiken...* //Hämy? ;D
Kyyhkylento, 14.1.2017
Kyhjötin ukkospolun laidalla. *Mitä minä nyt tekisin? Olen kuitenkin pilannut kaiken.* Lyyhistyin maahan. Tunsin kuinka suru sai minut valtaansa. Pian kuulin kuinka joku huusi minua: "Kyyhkylento?!" Hänen huutonsa oli hätäinen. Nostin päätäni hieman, haistoin Hämyliljan tuoksun. "Hämylilja?" nau'uin hiljaa. *Ei hän voisi olla täällä* Painoin pääni alas. Pian tumma naaras juoksi ukkospolun laitaa pitkin. "Kyyhkylento? Oletko se sinä?" Hän huusi. Nousin ylös, katsoin suuntaan josta ääni tuli, näin Hämyliljan. Ilo kupli sisälläni. Lähdin juoksemaan kohti Hämyliljaa. Juoksimme niin lujaa toisiamme kohti, kuin tassuista lähti. Pian olin Hämyliljan kohdalla. Katsoin häntä alasti silmiin. Hän tuli luokseni ja kosketti kuonoani omallansa. Nuolaisin hänen lapaansa. "Anteeksi..." nau'uin hiljaa. //Hämy? c:
Hämylilja, 14.1.2017
"Minun tässä pitäisi antaa anteeksi", mau'uin ja puskin parhaan ystäni päätä. "Saat sitten anteeksi", Kyyhkylento kehräsi. "Lähdetäänkö takaisin leiriin? Olemme kohta Kuolonklaanin reviirillä", kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Olin nyt todella iloinen. Tassuttelimme hitaasti takaisin leiriin. Oli kulunut päivä siitä, kun Kyyhkylento oli harhaillut ukkospolun reunalla. Nyt suimme toisiamme sotureiden pesän edustalla. Oli aurinkohuippu ja aurinko lämmitti mukavasti turkkiani. "Haenko jotain syötävää?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi. Kuljin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä hiiren. Toin ruskean otuksen Kyyhkylennon viereen. "Ota sinä ensin", mau'uin. "Kiitos", Kyyhkylento kehräsi ja haukkasi hiirestä palan. Samassa haistin tutun tuoksun ja käänsin päätäni. Tuikesilmä oli tulossa meitä kohti. Hän katsoi minua ystävällisesti vaaleankeltasilla silmillään. "Kun olet vapaa, haluaisitko tulla kanssani saalistamaan?" kolli kysyi. Vilkaisin Kyyhkylentoa, joka nyökkäsi rohkaisevasti. "Öö.. Voin minä tulla", sain sanottua. "Mutta syön ensin", jatkoin. "Ei kiirettä", Tuikesilmä sanoi, kuin tietäisi, kuinka hätäinen olin. Ahmin omat osuuteni hiirestä ja söin ne suu täynnä. Kyyhkylento päästi hilpeän mrrauu naurahduksen. Seurasin Tuikesilmää metsään. Tallustelimme lumessa, kohti vuorivaahteraa. Tajusin, että vuorivaahteralla opetettiin oppilaille saalistusta. Tuikesilmä vilkaisi minua hymyillen. "Olenko oppilaasi?" kysyin naurahtaen. Tuikesilmä pysähtyi. "Varmasti haluaisit niin!" kolli naurahti. "Mutta, jos sinä haluat olla minun mestarisi!?" huudahdin ja tönäisin Tuikesilmää leikkisästi. Tuikesilmä naurahti ja pökkäsi takaisin. Lähdin juoksemaan kollia pakoon, mutta Tuikesilmä sai minut heti kiinni. Hän pökkäsi minut kumoon. "Selvä, saalistetaan vuorivaahteran läheisyydessä, mestari", nauroin ja nousin ylös. Tuikesilmä nauroi ja samassa katseemme kohtasivat. Katsoin kollin silmiin. Iso tunneaalto syöksyi päälleni. Tiesin, että rakastin tuota kissaa. Kehräsin hänelle ja Tuikesilmä takaisin. Hetken aikaa olimme mitään puhumatta, kunnes Tuikesilmä sanoi, että pitäisi mennä saalistaman. Kävelimme hiljaa takaisin vuorivaahteralle päin. Olin todella iloisella tuulella ja saalistuskaan ei tökkinyt. Tulimme leiriin molemmat hiirtä kantaen. Veimme saaliit tuoresaaliskasaan ja menin takaisin Kyyhkylennon luo, joka istui pentutarhan edessä. Jätin Tuikesilmän Valkosydämen seuraan. "Hän on kaikkea mahdollista hyvää; kiltti, komea, iloinen..", lista olisi jatkunut vielä pitempään, mutta Kyyhkylento keskeytti. /Kyyhky :D
Kyyhkylento, 15.1.2017
"Hei Hämylilja, mitä jos mentäisiin pentutarhalle?" nau'uin. Hämylilja nyökkäsi. Astuimme pentutarhan kapeaan käytävään. "Joku tulee!" kuului pieni kiljahdus, en tunnistanut ääntä. Pian huomasin pienen harmaan naaraan tapittavan minua syvän sinisillä silmillään. "Minä olen Pujopentu!" pentu hihkaisi. Pujopentu tassutti Hämyliljan luokse. "Oletpa iso!" hän naukaisi ihmeissään. "Auh!" rääkäisin kun joku tarttui häntääni. Käänsin pääni ja näin Pujopennun piilottelevan kiven takana. "Varo vaan!" hän naukui. "Pujopentu rauhoitu vähän", Loistelintu naukaisi. "Joo joo emo", Pujopentu tassutti Loistelinnun luokse ja painautui hänen vaaleaan turkkiinsa, Pujopentu puski loistelinnun vaaleaa turkkia rakastavasti. //Hämy? Joku?
Hämylilja, 15.1.2017
Leikimme hetken pentujen kanssa, kunnes alkoi hämärtää. "Mentäisiinkö jo nukkumaan?" Kyyhkylento ehdotti. Nyökkäsin. Huomenna pitäisi mennä aamupartioon, eli ei haittaisi, vaikka menisi aikaisin nukkumaan. "Hyvää yötä", mau'uimme pennuille ja pujahdimme pois pentutarhasta. Näin Tuikesilmän, joka ruokaili Tummasielun kanssa. Hän käänsi päänsä minuun ja tervehti nyökkäyksellä. Hymylin tälle. Kyyhkylento ei tainnut huomata, vaan pujahti mutkitta sotureiden pesään. Tulin hänen perässään. Pujottelin muiden makuupaikkojen yli omalle nukkumapaikalleni, joka sijaitsi pesän nurkassa. Kyyhkylennon makuupaikka oli vieressäni. Kiersin hetken ymyrää nukkumapaikkani ympärillä, kunnes menin siihen makaamaan. "Tuletko muuten sinäkin huomenna aamupartioon?" kuiskasin vieressäni olevalle Kyyhkylennolle. "Tulen. Keitä muita siihen tuli?" paras ystäväni kysyi. Mietin hetken. "Valkosydän taisi johtaa partiota ja siihen tuli minun mielestäni Okaliekki ja Tummasielu meidän lisäksemme", mau'uin. Sotureiden pesässä ei ollut vielä muitakuin me. Pistin silmäni kiinni. Mietin, mitä huomenna voisi tapahtua. Olisiko Tuuliklaani metsästänyt reviirillämme? Tai vaikka mäyrä käynyt pelottelemassa kaikki riistamme? Siirsin ajatukseni Tuikesilmään. Menisinkö hänen kanssaan taas saalistamaan? Vain Tähtiklaani tiesi ja nukahdin. "Herätys!" kuulin tutun äänen, joka kuului Kyyhkylennolle. Avasin hitaasti silmäni. Kyyhkylento seisoi vieressäni. Oli vielä hämärää ja klaanitoverit nukkuivat. "Tummasielu, Okaliekki ja Valkosydän odottavat uloskäyntitunnelilla. Nopeaa!" Kyyhkylento maukui. Suin pikaisesti itseni ja pujahdimme molemmat sotureiden pesässä. Partion muut kissat odottivat uloskäynti tunnelilla. Tummasielu ei näyttänyt kovin iloiselta. "Lähdetään heti", Valkosydän maukui. Pujahdimme aukiolta metsään. Oli vielä todella hämärää ja minun piti seurata muiden tuoksuja, mennäkseni oikeaan suuntaan. Kyyhkylento oli vieressäni. //Kyyhky? :3
Kyyhkylento, 16.1.2017
Turkkinioli innosta pörheänä. *Saisin viimein oppilaan!* "Kuvittele Hämylilja, me saamme oppilaat!" nau'uin innoissani. Aloin sukimaan turkkiani siistiksi. *Muistan tunteen kun minusta tehtiin oppilas* Näin kuinka pieni Pujopentu lähti tassuttamaan kohti parantajan pesää. *Minun täytyy mennä perässä ettei hän syö mitään* Lähdin astelemaan pennun perään. Huomasin kuinka Pujopentu otti hieman hämähäkinseittiä tassuunsa. "Mitäs täällä tehdään?" kysyin huvittuneesti. Pujopentu käänsi päänsä hätääntyneenä. E...en mi...tai hain vaan Meripihkaraidalle hämähäkinseittiä haavaan, joka tuli tikusta", Pujopentu naukui itsevarmasti. "Mistä tiesit, että hän tarvii sitä?" kysyin vaativasti. "Meripihkaraita kertoi!" Pujopentu naukaisi viisastelevasti ja lähti tassuttamaan kohti klaaninvaanhimpien pesää. Tassuttelin takaisin Hämyliljan luo, joka oli jo sukinut itsensä siistiksi. "Se alkaa!" kuiskasin jännittyneenä. //Muratti? Lehto?
Loistelintu, 27.12.2016
"Kyyhkytassu! Kyyhkytassu!" hurrasin oppilaani uutta nimeä. Tästä hetkestä lähtien minulla oli oppilas, jolle sain näyttää kaikenlaisia kikkoja ja niksejä saalistukseen ja taistelemiseen. Juuri kun olin tassuttelemassa oppilaani luo, näin kuinka hän karkasi Hämytassun mukana oppilaiden pesälle. Risasiipi laski häntänsä lavoilleni. "He varmaankin petaavat Kyyhkytassulle vuoteen", hän maukui. Katsahdin häneen hermostuneena. "Mitä jos en selviäkään tästä? Jos mokaan jossain kohtaa?" hätäilin. Risasiipi pudisti päätään. "Sinä selviät tästä kunnialla, usko pois, mutta nyt sinun täytyy mennä oppilaasi luo. Minä ja Hämytassu ajattelimme lähteä huomenna aurinkohuipun aikoihin saalistamaan. Mitä jos tulisitte mukaan?" Katsahdin kumppaniini epäröiden, mutta nyökkäsin lopulta. "Hyvä on, minä käyn hakemassa hänet", huokaisin ja tassutin oppilaiden pesälle. Työnsin pääni sisään suuaukosta. "Kyyhkytassu, kun olet valmis, niin lähdetään kiertämään rajat", mau'uin hetken kuluttua. Naaras katsahti minuun silmät suurina. "N-Nytkö?" hän änkytti. "Vaikka nyt, kunhan olet ensin vuoteen tehnyt loppuun. Odotan sinua leirin sisäänkäynnillä", sanoin nopeasti, peruutin ulos pesästä ja suuntasin sisäänkäyntitunnelille odottamaan. Istahdin kovaksi tallatulle lumelle kietaisten häntäni etukäpälieni ympärille. Katsahdin oppilaiden pesälle odottavasti. //Kyyhky?
Hämytassu, 29.12.2016
Tallustelin kohti klaanivanhusten pesää. Olin saanut jo kylläkseni Meripihkaraidan lörpöttelyistä, mutta tottelin silti Kaunokukkaa. Mietin, missä Kyyhkytassu oli nyt ja muistelin ensimmäistä päivääni oppilaana. Muistin, kuinka ihmeissäni olin, kun näin ensimmäistä kertaa ukkospolun. Ajatukseni keskeytyivät, kun pääsin klaanivanhusten pesään. Hohtotähti nukkui, mutta Meripihkaraita oli hereillä. Naaras mumisi jotain itsekseen. "Anteeksi", mau'uin. Meripihkaraita havahtui ajatuksistaan. "Ettekö te nuoret ikinä muista ensin tervehtiä?" vanhus maukui ärsyyntyneenä. "Emme näköjään. Mutta Kaunokukka sanoi, että minun pitää pitää teille seuraa. Voinko muuten hakea teille jotain syötävää, vai oletteko jo syöneet?" kysyin ystävällisesti. Meripihkaraita heilautti otsatukkaansa. "Emme ole. Minun tekee mieli myyrää", vanha naaras sanoi. Nyökytin päätäni ja tassuttelin tuoresaaliskasalle. Aukiolla satoi vähän lunta ja ravistelin turkkini, koska lumihiutaleet sulivat turkkiini epämukavasti. Valikoin tuoresaaliskasasta ihmeellisen pulskan myyrän ja pari sammakkoa. "Vietkö nuo klaaninvanhuksille?" kuulin äänen takanani. Puhuja oli Okaliekki. Nyökytin päätäni, koska en pystynyt puhumaan tuoresaaliit suussani. Samassa lähdin tallustelemaan takaisin klaanivanhusten pesälle. Klaanivanhusten pesässä Hohtotähti oli herännyt. Ojensin sammakon klaanivanhukselle. "Kiitos", entinen päällikkö kiitti. Sitten annoin myyrän Meripihkaraidalle. "Olisi voinut olla pulskempikin", vanha naaras mumisi. Olin sanomassa, että kasassa ei ollut muita myyriä, mutta Hohtotähti ehti aiemmin vastata. "Luuletko, että tähän aikaan vuodesta olisi pulskempia myyriä kuin tuo? Kiitä nyt edes Hämytassua." Meripihkaraita murahti. "Kiitos", hän kähisi. Hohtotähti katsoi minua. "Älä välitä Meripihkaraidasta. Hän on tänään vähän kärttyinen", hän kuiskasi niin, ettei Meripihkaraita kuullut. Nyökytin päätäni vastaukseksi. Samassa kuulin jonkun huutavan nimeäni. "Hämytassu!" Tajusin huutajan olevan Kyyhkytassu. "Minun pitää nyt mennä", sanoin klaanivanhuksille ja jolkotin aukiolle. Kyyhkytassu oli palannut Loistelinnun kanssa leiriin. Kyyhkytassun meripihkanväriset silmät säteilivät innosta. "En tiennytkään, että Varjoklaanin reviiri on noin iso!" tuore oppilas huudahti. Näin sivusilmällä, kun Loistelintu tallusteli sotureiden pesän edustalla olevan Risasiiven luo. "Mukavaa, että saat nyt nukkua oppilaiden pesässä", mau'uin Kyyhkytassulle. Kyyhkytassu nyökkäsi. "Haetaanko jotain syötävää?" hän kysyi. "Joo, mennään vaan", sanoin ja lähdimme tallustelemaan kohti tuoresaaliskasaa. "Muuten, Loistelintu sanoi, että tulemme huomenna aurinkohuipun aikaan sinun ja Risasiiven kanssa saalistamaan!" Kyyhkytassu maukui valikoidessaan tuoresaaliskasasta liskon. Otin kasasta pienen sammakon. "Sepä kivaa!" huudahdin. Menimme syömään oppilaiden pesän edustalle. //Kyyhky?
Kyyhkytassu, 30.12.2016
Oli melkein auringon huippu, istuin kivellä odottelemassa, että Hämytassu ja Risasiipi tulisivat. Pian he tassuttivatkin tännepäin. "Mikä teillä oikein kesti?" Loistelintu kysäisi. "No kun minulle tuli hirveä nälkä ja olisin varmaan räjähtänyt jos en olisi saanut riistaa!" Hämytassu huudahti iloinen pilke silmäkulmassaan. "Okei, mutta nyt mennään", Risasiipi naukaisi tuohtuneena. Lähdimme tassuttamaan ulos leiristä. "Minne päin mentäisiin?" Loistelintu kysyi ja katsahti Risasiipeen lämpimästi. "No jos annetaan oppilaiden haistella missä päin olisi riistaa", Risasiipi totesi. *Minusta tuo oli hyvä idea* Lähdin nelistämään Hämytassun perässä, puskassa rasahti jotain. Näin pienen hiiren jyrsimässä jyvää, Hämytassu hölkkäsi jo kaukana edessä. *Klaani tarvitsee kaiken ruoan* Rupesin vaanimaan hiirtä hieman tökerösti, tajusin, että minuahan ei ollut opetettu vaaniman saalista. Yritin parhaani mukaan olla hiljaa ja kulkea lähemmäs hiirtä, kunnes jossain rasahti, astuin kuivan kepin päälle. Pinkaisin juoksuun ja yritin saada hiiren kiinni. Hiiri kipitti hurjaa vauhtia karkuun ja minä kompastuin kiveen ja tömähdin selälleni. Näin kuinka hiiri alkoi jyrsiä käpyä hieman varautuneemmin kuin aikaisemmin. Hiivin hiljaa ja ponnahdin, tunsin pienen turkin tassuissani. *Mitä minä nyt teen* Painoin hiirtä maahan vasten ja purin sitä niin kovaa kuin pystyin. Hiiri lopetti kiemurtelun. "Jee onnistuin!" Huudahdin niin lujaa, että kaikki muu riista varmasti säikähti. "Loistelintu katso mitä sain!" riemuitsin. "Näin kaiken jo puskasta, se on nyt sitten ensimmäinen saaliisi!" Loistelintu hymyili.
Kyyhkytassu, 3.1.2017
Jokin kutitti nenääni. Ravautin päätäni ja aivastin. Nousin istumaan ja kiepsautin hännän tassujeni ympärille. Oli melkein auringonhuippu. Olin ainut oppilaiden pesässä, Hämytassunkin tuoksu oli laimea. Venyttelin ja lähdin tassuttamaan ulos oppilaiden pesästä. Mahani kurni, joten päätin mennä hakemaan jotain syötävää. Tassutin riistakasalle, nostin kasasta pienen sammakon. Haukkasin palasen ja tunsin kuinka lämmin tunne valtasi minut, tunsin kuinka joustava liha hajosi suussani. Vihdoin kun sain syötyä lähdin katsomaan klaaninvanhimpia, nappasin kaksi hiirtä riistakasastani ja tassutin klaaninvanhimpien pesän suulle. Näin kuinka Hohtotähti nukkui ja Meripihka raita pesi itseään. "Toin vähän ruokaa", kuiskasin. Meripihkaraita nyökkäsi ja veti toisen hiiristä lähemmäs ja alkoi repiä siitä paloja. "Annan tuon toisen sitten Hohtotähdelle kun hän herää, jos se hiiri vielä silloin on tuossa", Meripihkaraita naurahti huvittuneesti. "Kyyhkytassu!" joku huudahti. Lähdin kipittämään ulos. "Kyyhkytassu lähdet metsästyspartioon Loistelinnun, Synkkäsielun ja minun kanssa", Vaskitsaviima selitti. Nyökkäsin ja katsahdin kuinka kuulutetut kissat olivat kokoontuneet uloskäynnin eteen. Tassutin heidän viereensä. Olisin niin halunnut nähdä Hämytassun ennen partiota. Partio lähti tassuttamaan eteenpäin, tunsin kuinka innostus valtasi minut* En olekaan ollut pitkään aikaan metsällä* //Loiste? Joku?
Hämytassu, 3.1.2017
Minä ja Risasiipi olimme menneet saalistamaan Palaneen Vuorivaahteran läheisyyteen. Minua harmitti, koska Kyyhkytassu ei ollut tullut mukaan, vaan meni Loistelinnun kanssa partioon. Katselin ympärilleni. Risasiipi oli pienen välimatkan päässä minussa ja oli vaanimassa jotain riistaa. Saalistaminen oli tylsää, enkä olisi enää jaksanut. En ollut saanut vielä mitään. Haistelin ilmaa. Laimea oravan tuoksu kantautui sieraimiini. Lähdin jäljittämään oravaa, jonka tajusin olevan kahden männyn vieressä. Muutin kävelyni vaanimiseksi ja kun ajattelin olevani tarpeeksi lähellä oravaa, hyppäsin. Epäonnekseni orava pääsi jotenkin karkuun, enkä saanut sitä enää. *Sammakonjätökset!* manasin ja istuiduin turhaantuneena. Katsoin sinne, missä Risasiipi oli. Hän ei ollut luultavasti nähnyt epäonnistumistani. *Hyvä.* Huokaisin. Emme lähtisi vielä pitkään aikaan. Minun olisi pakko vielä yrittää.. Maistelin ilmaa. Ehkä pieni myyräntuoksu kantatui jostain.. Jäljitin myyrää ja tajusin sen olevan sammalien seassa syömässä jotain. Olin jo tarpeeksi hyvän välimatkan päässä ja ponnistin jaloillani tämän päälle. Luulin jo epäonnistuneeni, mutta Tähtiklaanin ihme, sain sen. Katkaisin siltä niskat ja jätin sen jalkojeni juureen. Tärisin jännityksestä edelleen. Olin saanut myyrän! *Kiitos Tähtiklaanin!* ajattelin todella kiitollisena. Olisin voinut lysähtää maahan huohottamaan, mutta tiesin, että minun pitäisi jatkaa. Yhtäkkiä kuulin takanani askelia ja haistin Risasiiven. Käänsin päätäni. "Hienosti napattu, Hämytassu. Mutta vaikka et joskus saisikaan kiinni jotain, älä turhaudu", mestarini ohjensti. *Hän siis näki, kun epäonnistuin*, ajattelin. "Mutta en minä vain osaa saalistaa!" parahdin. Risasiipi huokaisi. "Osaat, jos yrität. Mutta eiköhän tämä riitä tältä päivältä. Saat mennä vaihtamaan Klaanivanhusten makuualuset", mestarini sanoi. Nyökkäsin. Olihan se paljon kivempaa, kuin saalistaminen! Klaanivanhukset olivat kivempia, kuin riistat. Lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Pujahdimme parin lumikinoksen läpi ja tunsin, kuinka kylmä minulla oli. *Onneksi pääsen leiriin lämmittelemään*, ajattelin. Pian pujahdimme leiriin karhunvatukoiden läpi. Vein myyräni tuoresaaliskasaan ja huomasin Kyyhkytassun oppilaiden pesän edustalla. "Tervehdys, Hämytassu! Mitä sinä olet tänään tehnyt?" paras ystäväni kysyi. Tiputin myyräni. "Kävin Risasiiven kanssa saalistamassa. Mutta nyt minun pitää mennä vaihtamaan Klaanivanhusten makuualuset", sanoin. Kyyhkytassu käveli viereeni. "Minä tulen mukaan", hän sanoi ja nyökytin päätäni. Kyyhkytassu ja minä tallustelimme klaanivanhusten pesään. Meripihkaraita ja Hohtotähti nukkuivat molemmat vierekkäin kun tulimme. Meripihkaraita kuitenkin säpsähti ja avasi meripihkanväriset silmänsä. "Mitä nyt taas?!" kärttyinen vanhus kähisi. Kyyhkytassu vilkaisi minua. "Tulimme vaihtamaan makuualuset", selitin. Meripihkaraita rentoutui. "Aijaa", hän sanoi ja nousi makuualusiltaan. Hohtotähtikin heräsi ja oli näköjään kuullut, mitä sanoin. Hän venytteli ja nousi makuupaikaltaan. "Minä voin viedä vanhat makuualuset, jos sinä laitat uudet?" kysyin Kyyhkytassulta. Kyyhkytassu nyökkäsi. Otin vanhat makuualuset ja vein ne leirin laitaan, minne Kaunokukka oli sanonut niiden vietävän. Kun tulin takaisin Kyyhkytassu oli jo saanut uudet sammaleet laitettua. "Sepä meni nopeasti!" Kyyhkytassu maukui. Nyökkäsin. "Mitä jos mentäisiin kävelylle?" kysyin. //Kyyhky?
Kyyhkytassu, 4.1.2017
Tassuttelimme Hämytassun kanssa vatsakarvoihimme asti olevassa lumessa. Tassuillani oli kylmä, mutta en viitsinyt sanoa siitä Hämytassulle, koska muuten olisimme palanneet leiriin. Lumi oli pehmeää ja niin kylmää tunnustelin tassuillani lumen alle, tunsin jotain kovaa ja terävää. "Au!" huudahdin ja nostin tassuni ilmaan. "Siitähän tulee verta!" Hämytassu huudahti katsoen tassuani. Katsahdin tassuuni, näin kuinka pienet veripisarat tippuivat tassustani. "Lumen alla oli jotain terävää...", nau-uin irvistäen. Hämytassu alkoi kaivaa, kohtaa, jossa olin loukannut tassuni. Hän nosti varovasti jotain ylös lumesta. Se oli jotain kirkasta niin kuin jää mutta paljon kestävämpää ja terävämpää. "Minä voin käydä hautaamassa sen jonnekin kauas. Avasin silmäni, tassuani kolotti vieläkin. Näin aamun varhaiset säteet pesän oksien välistä. Hämytassukin nukkui vielä, astelin ulos ja suuntasin kohti parantajan pesää. "Hei Kaunokukka", naukaisin väsyneenä. Kaunokukka oli lajittelemassa yrttejä pesän perällä. "Hei Kyyhkytassu, mikäs sinut nyt tänne näin aikaisin?" Kaunokukka kysyi lempeästi. "Satutin tassuni kun olimme Hämytassun kanssa ulkona", selitin nostaen tassuni ilmaan. Kaunokukka katsoi tassuani. "Tassusi on tulehtunut", hän sanoi levitti tassuni päälle jotain yrttiä. Tunsin kuinka yrtin mehu imeytyi haavaani. Kaunokukka katsahti minuun kuin hänen silmänsä olisivat sanoneet: "Voit mennä" Kun kävelin ulos parantajanpesästä näin kuinka Hämytassu oli istumassa pentutarhan edessä, kuulin kuinka Hämytassu esitteli itseään jollekin. "Olen Hämytassu Varjoklaanin soturioppilas", Hämytassu naukui pennulle. Istahdin Hämytassun viereen ja katsahdin häneen lämpimästi. "Noin sinä esittelit itsesi minullekin", totesin ystävällisesti. "Ja kukas sinä olet?" kysyin pennulta joka katseli meitä silmät suurina. //Hämy? Misteli?
Hämytassu, 4.1.2017
"Minun nimeni on Mistelipentu. Kuka sinä olet?" pentu kysyi. "Minä olen Kyyhkytassu. Minäkin olen Varjoklaanin soturioppilas", Kyyhkytassu selitti. Mistelipentu katseli silmät suurina meitä. "Tuleeko minustakin soturioppilas?" hän kysyi. "Tottakai tulee!" mau'uin. Mistelipentu näytti hämmentyneeltä. "Koska minusta tulee soturioppilas?" pentu kysyi. "Noin kuuden kuun päästä", Kyyhkytassu maukui. Mistelipentu olisi kysynyt ties mitä muuta, mutta Risasiipi ja Loistelintu viittilöivät hännällään meille. "Meidän pitää nyt mennä, mutta nähdään taas!" sanoin Mistelipennulle ja jolkotin Kyyhkytassun kanssa mestariemme luo. Loistelinnun valkoinen vatsa oli jo alkanut pyöristyä. *Lisää kavereita klaanimme*, ajattelin iloisena. "Harjoittelemme tänään taisteluliikkeitä", Risasiipi ilmoitti. Olin iloinen, koska sain harjoitella Kyyhkytassun kanssa ja ei tarvinnut saalistaa. Kyyhkytassu ja minä nyökkäsimme vanhemmalle kissalle. Lähdimme jolkottelemaan pois leiristä. Risasiipi ja Loistelintu olivat minun ja Kyyhkytassun edellä. Pian pysähdyimme lähelle ukkospolkua. Pystyin haistamaan ukkospolun katkun ja kuulemaan hirviöiden mörinää. En kuitenkaan nähnyt mustaa länttiä. Katsahdin Kyyhkytassun haavaa. Onneksi Kaunokukka oli laittanut jotain salvaa oppilaan polkuanturoihin. Olin silti vähän huolestunut hänestä. Kyyhkytassu ei näyttänyt ontuvan, joten huoli vähän katosi. Havahduin ajatuksistani, kun Loistelintu puhui. Hän ei varmastikaan aikoisi taistella. "Harjoittelemme taas Takapotkua. Huomasin, että Hämytassun pitäisi ainakin harjoitella sitä", naaras sanoi. Onneksi harjoittelimme sitä, koska en oikein tajunnut Takapotkun ideaa. Harjoittelimme aurinkohuippuun asti, kunnes Risasiipi totesi, että osasimme Takapotkun jo aika hyvin. "Ennen kuin palaamme leiriin, saalistetaan hetki", Loistelintu maukui. Risasiipi vilkaisi Loistelintua. "Jospa menisimme suoraan leiriin", kolli sanoi. Loistelintu yritti sanoa vastaan, mutta ei sanonutkaan mitään. Lähdimme kävelemään kohti leiriä. Lumi kylmensi polkuanturoitani ja hytisin kylmästä. Kyyhkytassun ilmeestä päätellen, hänelläkin oli kylmä. Pian pujahdimme lumisien karhunvatukoiden välistä lämpimään leiriin. Näin Mistelipennun leikkimässä Kuurapennun ja Seittipennun kanssa. "Kyyhkytassu ja Hämytassu!" Mistelipentu huudahti. Vilkaisin Kyyhkytassua. "Tervehdys Mistelipentu. Mitäs olet puuhaillut?" Kyyhkytassu kysyi lempeällä äänellään. //Misteli? Kyyhky? Risa? Loiste?
Kyyhkytassu, 4.1.2017
Jatkoa Hämyn tarinasta\\ Yhtäkkiä pentuvyöry hyökkäsi päälleni, tunsin kuinka pienet pennun tassut takoivat vatsaani ja hampaat korviani. "Vihollisia!" Seittipentu huudahti niin kovaan ääneen, että koko leiri varmastikin oli kuullut sen. Ikituuli katsahti tänne päin huolestuneena turkki pörhössä. "Pennut vain leikkivät!" kuulin Hämytassun nukkuvan. Heitin pennut hellästi pois päältäni ja tassutin hieman kauemmas Hämytassun viereen. "Vihollinen karkaa! Mistelitähti mitä teemme?" Kuurapentu kysyi. "Seittikynsi sinä hyökkäät tuon toisen takaa ja sinä Kuurahäntä toisen", Mistelipentu selitti leikkiessään päällikköä. Tassuttelimme Hämytassun kanssa kohti riistakasaa valikoin itselleni pienen jäätyneen liskon ja Hämytassu nappasi hiiren. Haukkasin palan sitkeää lihaa. "Mitäs sitten?" käänsin katseeni riistasta Hämytassuun. Hämytassu kohautti lapojaan. \\Hämy?
Hämytassu, 4.1.2017
Ilta alkoi hämärtää. Käänsin katseeni takaisin Kyyhkytassuun. "Mitä jos mentäisiin vaan nukkumaan?" kysyin. Väsykin painoi vähän silmäluomiani. Kyyhkytassu mietti hetken jotain. "Mennään vaan. Eikö Risasiipi sanonut, että mentäisiin huomenna saalistamaan?" paras ystäväni maukui. "Kai. En kyllä millään jaksaisi", vastasin. Kyyhkytassu hymähti ja tassutteli oppilaiden pesään. Juoksin tämän perään. Asetuin makuualustalleni. Kyyhkytassu meni makaamaan viereeni. Minua ärsytti, koska pitäisi mennä taas saalistamaan. Huokaisin. Kyyhkytassun tasaisesti kohoilevasta kyljestä päätellen hän nukkui. Pistin silmäni kiinni ja nukahdin. "Herätys, Hämytassu!" kuulin tutun äänen. Avasin silmäni ja näin edessäni Kyyhkytassun. Heikkoa sarastetta siivilöityi oksien välistä. Pistin suuni pitkään haukotukseen. "Hopi, hopi!" Kyyhkytassu hoputti. Suin itseni pikaisesti ja nousin seisomaan. "Mennään, Loistelintu ja Risasiipi odottavat", Kyyhkytassu sanoi. Pujahdimme karhunvatukoiden välistä aukiolle, missä mestarimme odottivat. "Vihdoinkin tulitte. Mennään Palanen Vuorivaahteran läheisyyteen", Risasiipi maukui. Tänään minun piti taas kestää saalistusta. *Älä turhaudu, Hämytassu*, ajattelin rauhallisesti. Kävelimme kaikki peräkkäin Vuorivaahteran läheisyyteen. Näin edessäni Vuorivaahteran, jonka päällä oli paksu lumivaippa. Yöllä oli satanut lunta. "Kyyhkytassu, sinä voit saalistaa Vuorivaahteran takana. Hämytassu, sinä saalistat tuollapäin", Risasiipi maukui ja osoitti hännällään vasemmalle. Nyökkäsin. "Me saalistamme tässä", Loistelintu maukui. Sitten lähdin kävelemään vasemmalle. Halusin päästä niin kauas, ettei Risasiipi näkisi, kun epäonnistun. *En halua taas ohjenstusta*, ajattelin. Kun olin hetken kävellyt, pysähdyin ja maistelin ilma. Haistin oravan. Lähdin jäljittämään tätä ja näin sen edessäni, kaivamassa talvivarastoaan. Aloin vaanimaan jyrsijää. Sitten vahingossa astuin jonkun päälle.. Se kolahti ja orava huomasi minut. Se lähti juoksemaan pakoon. Yritin mennä oravan perään, mutta hirveä kipuaalto valtasi jalkani. Lysähdin maahan. Tajusin astuvani saman esineen päälle, mihin Kyyhkytassukin. *Minä hiirenaivo!* ajattelin ärsyyntyneenä. Olin vienyt itse esineen muualle ja haudannut, mutta astuin itse saman esineen päälle. Katsahdin esinettä. Se oli puoliksi haudattu. Tietysti, kun hätäilin tuon esineen hautaamisen kanssa! Nousin varovasti seisomaan ja nilkutin Risasiiven ja Loistelinnun luokse. Se oli aika vaivalloista, mutta pääsin jotenkuten liikkumaan. Oikean etutassun polkuanturasta vuosi verta ja sitä meni vähän lumeen. Risasiipi ja Loistelintu katsoivat minua ihmeissään. "Mitä tapahtui?" Loistelintu kysyi. "Astuin yhden terävän esineen päälle. Voinko mennä pyytämään Kaunokukalta jotain?" selitin. "Voit, mutta jos pystyt, palaa takaisin", Risasiipi sanoi. Nyökkäsin ja lähdin nilkuttamaan leiriin. Verenvuoto oli jo vähän loppunut. Pian pääsin pujahtamaan karhunvatukoiden välistä aukiolle. Onneksi Kaunokukka oli tuoresaaliskasan vieressä. Kullanruskea naaras katsoi minua ihmeissään. "Ja mitä sinullekin tapahtui?!" parantaja kysyi ihmeissään. "Astuin saman esineen päälle, mihin Kyyhkytassu", selitin. Kaunokukka nyökkäsi ja käveli pesäänsä. Kun hän tuli takaisin, hänellä oli mukana jotain lehtiä. Hän jauhoi lehdet ja pisti salvan polkuanturaani. Se kirveli ja älähdin kivusta. Samassa Mistelipentu pujahti pentutarhasta. "Mitä sinulle tapahtui?" pentu kysyi ihmeissään. Ennen kuin vastasin, Kaunokukka puhui. "Jää hetkeksi leiriin. Tuo helpottaa kohta", parantaja sanoi ja meni pesäänsä. Nyt käännyin Mistelipennun puoleen. //Misteli? Kyyhky?
Kyyhkytassu, 4.1.2017
Kuulin kuinka Risasiipi tassutti hiiren tuoksun perässä. Lähdin kipittämään vuorivaahteran toiselle puolelle. *Jospa näkisin Hämytassun* Pian olin puun toisella puolella, mutta Hämytassusta ei näkynyt jälkeäkään. Huomasin lumella verta ja näin Hämytassun karvoja. *Oliko jokin eläin käynyt hänen kimppuunsa* Lähdin tassuttamaan verivanan perässä ja löysin lumeen puoliksi hautautuneen esineen jonka kärjessä oli verta. *Hämytassu oli varmaan astunut sen päälle* Huiskin varovasti hieman lunta esineen päältä, pian näin kirkkaan esineen joka oli satuttanut minua ja Hämytassua. Nostin sen varovasti kivelle ettei kukaan enää astuisi sen päälle. Tunsin kuinka oravan tuoksu leijaili ilmassa. Lähdin kipittämään eteenpäin ja tuoksu sen kun voimistui ja voimistui. Pian näin oravan, se istui lumikinoksen päällä. Kokosin itseni loikkaan, mutta liian myöhään orava oli jo huomannut minut. Tipahdin lumihankeen ja tunsin kuinka hautauduin lumeen. Nostin pääni lumihangesta ja näin Loistelinnun ja Risasiiven tuijottavan minua huvittuneen näköisenä. "En tiennytkään, että kissat peseytyvät nykyään lumessa", Risasiipi naukaisi huvittuneena. Yritin esittää etten välittänyt, mutta minua kuitenkin suututti se kun en saanut sitä oravaakaan kiinni ja enhän minä mitään sille kaatumiselle voinut. "Mitä jos mentäisiin nyt leiriin?" Loistelinnun ehdotti. Nyökkäsin tuohtuneena. Risasiipi kantoi kahta hiirtä ja Loistelintu yhtä. "Tiedäthän että Risasiipi ei tarkoittanut sitä mitä sanoi pahalla?" Loistelintu kuiskasi. "Joo joo minulla on ollut vaan vähän huono päivä", selitin tuohtuneena. *Ainakin metsästyksestä asti* Loistelintu nyökkäsi väsyneenä. Loistelintu ja Risasiipi tassuttivat edellä ja minä laahustin perässä.
Hämylilja, 5.1.2017
Minut oli nimitetty äsken soturiksi. Minut tunnettiin nyt Hämyliljana. Istuin Kyyhkytassun kanssa tuoresaaliskasan vieressä syömässä. Loistelinnun pennut olivat syntyneet äskettäin ja paloin halusta nähdä ne. Kyyhkytassu söi viimeiset sammakon riippeensä ja käänsi katseensa minuun. "Olisimpa minäkin jo soturi", hän huokaisi. "Olet kohta. Et ehdi kissaakaan sanoa, kun olet jo soturi!" lohdutin. Kyyhkytassu ei vastannut mitään. Muistin, että minun pitäisi valvoa koko yö. "Mennäänkö huomenna katsomaan Loistelinnun pentuja?" kysyin. Kyyhkytassu hymyili. "Mennään, jos vain Loistelintu sen sallii", hän maukui. Nyökkäsin vastaukseksi. Söin nopeasti laihan hiireni loppuun. "Mitäs nyt tehdään?" Kyyhkytassu kysyi. Katselin ympärilleni. Kanervakuu, Mistelipentu, Kuurapentu ja Seittipentu makoilivat pentutarhan edessä. "Miksi emme saa mennä katsomaan pentuja? Voisimme leikkiä!" Kuurapentu marisi. Kanervakuu murahti. "He eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja! Annetaan heidän olla edes hetken rauhassa", Kanervakuu maukui. Sitten keksin. "Mitä jos mentäisiin leikittämään pentuja?" kysyin. Kyyhkytassu hymyili. "Mennään. Ollaan mäyriä!" paras ystäväni ehdotti. Nyökkäsin ja tasuttelimme pentujen luokse. "Me ollaan mäyriä! Mitäs Varjoklaanin soturit täällä meidän maillamme tekee?!" sanoin muutttaen ääntäni matalammaksi ja möreämmäksi. Näin sivusilmällä Kanervakuun huvittuneen ilmeen. "Nämä ovat meidän maita!" Mistelipentu huudahti, tai taisipa hän ollakin Mistelitähti. Kuurapentu hyppäsi Kyyhkytassun päälle ja oppilas laski pennun varovasti maahan. "Ompa Varjoklaanin soturit hurjia! Annetaan nämä maat heille!" Kyyhkytassu maukui korottaen ääntään. Kävelimme vähän matkaa pois pennuista. "Ettepä enää uskallakaan meidän maillemme", kuulin Seittipennun huutavan kimeällä pentuäänellään. Nyt minä ja Kyyhkytassu menimme takaisin pentujen luo. "Mitäs nyt leikitään?" kysyin. //Misteli? Kyyhky?
Kyyhkytassu, 5.1.2017
Olimme leikkineet niin kauan pentujen kanssa, kunne heitä alkoi väsyttää. Suoraan sanottuna minustakin tuntui väsyneeltä. Tunsin haikeuden piston, joutuisin nukkumaan oppilaiden pesässä ilman Hämytassua eikun siis Hämyliljaa. Käperryin kerälle ja laitoin silmäni kiinni, kuuntelin kuinka Hämyliljalle annettiin ohjeita vartioimiseen. En saanut millään nukuttua, sillä en tuntenut Hämyliljan lämmintä ruumista vierelläni. Lähdin tassuttelemaan ulos oli kuun huippu. Näin kuinka Hämylilja istui vahdissa ylpeän näköisenä. Tassutin hänen viereensä ja näin, kuinka hän katseli minua. Käperryin Hämyliljan viereen ja laitoin silmäni kiinni. Tunsin kuinka Hämylilja istui vieressäni ja käänteli päätänsä vaarojen varalta. //Hämy?
Hämylilja, 5.1.2017
Tunsin Kyyhkytassun makaavan vieressäni. Katselin ympärilleni, ettei kukaan varmastikaan tulisi leiriin. Höristin korvani pienenkin metsänäänen takia. Väsy painoi jo silmäluomia, eikä ollut vielä edes keskiyö. Halusin puhua jo nyt, enhän voinut olla sekunttiakaan puhumatta. Minun olisi tehnyt mieli huutaa, että loppuisipa tämä jo. Sitten kuulin askelia.. Käänsin päätäni ja hätkähdin. Tajusin, että askeleiden omistaja oli Mietesielu, joka vain oli menossa tarpeidenteko paikalle. Tämä katsoi minua huvittuneena vihreillä silmillään. *Mikä hiirenaivo minä olen?!* ajatettelin. Säikähdin sitäkin, kun Kyyhkytassu vähän liikahti. Katsoin kirkkaalle taivaalle ja tajusin, että oli keskiyö. Pistin suuni pitkään haukotukseen. Venyttelin itseni ja istahdin. *Tämähän on tylsää, jos ei tapahdu mitään!* ajattelin. Kyyhkytassu puhui jotain unissaan ja katsoin huvittuneena tätä. Nostin oikean etutassuni ylös. Haava oli jo vähän parantunut, eikä se ollut enää niin kipeä. *Onneksi*, ajattelin. Mietin, mitä klaani tekisi ilman parantajaa. Varmasti Kyyhkytassunkin haava olisi vielä kipeä ja samoin minun. Aika kului hitaasti ja sitten, kun aurinko oli jo vähän nousemassa, Vaskitsaviima tuli pesästään Tuikesilmä, Okaliekki ja Naavankoi mukanaan. "Voit jo mennä nukkumaan", Vaskitsaviima sanoi. Hän näki vieressäni olevan Kyyhkytassun ja meni tämän luokse. "Herätys. Voit varmasti nyt mennä oppilaiden pesälle nukkumaan, kun Hämyliljakaan ei ole täällä", varapäällikkö sanoi. Kyyhkytassu nyökkäsi unisena ja tassutteli oppilaiden pesälle. Pujahdin sotureiden pesään. Se oli isompi kuin oppilaiden pesä. Pujahdin nukkuvien sotureiden välistä nukkumapaikalleni, minkä olin eilen tehnyt. Minulla oli niin väsy, että kun menin makuulle nukkumapaikalleni, nukahdin.. Heräsin joskus päivällä. Soturit olivat kaikki jo jossain muualla. Venyttelin ja suin pikaisesti itseni. Nousin seisomaan. Missäköhän Kyyhkytassu nyt olisi? Pujahdin soturien pesästä aukiolle. Onnekseni Kyyhkytassu oli oppilaiden pesän edustalla. Tassuttelin hänen luokseen. "Huomenta", paras ystäväni maukui hilpeästi. "Huomenta. Olitko aamupartiossa?" kysyin. Kyyhkytassu nyökkäsi. "Mutta mennäänkö nyt katsomaan niittä pentuja?" hän kysyi. "Mennään vaan", mau'uin. Lähdimme tassuttelemaan kohti pentutarhaa. //Kyyhky?
Kyyhkytassu, 5.1.2017
Tassuttelimme kohti pentutarhaa, tunsin maidon hajun nenässäni. Astuin pentutarhan kapeaan käytävään ja Hämylilja tassutti perässäni. Pian olimme hieman aukeammassa paikassa. Muistin pentutarhan paljon suuremmaksi. Valonsäteet valaisivat pentutarhaa, näin kuinka kaksi pientä myttyä makasivat vasten nukkuvaa Loistelintua. Toinen pennuista oli tummanruskea jonka turkissa oli vaaleita raitoja ja toinen oli melkein samanlainen, mutta ei omannut vaaleita kohtia vaan mustia satunnaisia kohtia. "Ovatpa ne kauniita", kuiskasin hiljaa. Hämylilja nyökkäsi. *Joskus minäkin tahdon tuollaisia pentuja.* "Tulisipa minusta toisen mestari sitten kun olen soturi", sanoin Hämyliljalle. "Mitä sanoisit jos menisimme harjoittelemaan jotain taisteluliikkeittä, nyt kun Loistelintu on pentutarhassa?" Hämylilja kysyi. Nyökkäsin iloisesti, vihdoin sain olla Hämyliljan kanssa.
Hämylilja, 5.1.2017
Tunsin itseni mestariksi, kun olin soturi ja menin harjoittelemaan taisteluliikkeitä Loistelinnun sijasta. Toivoin, että jompikumpi pennuista saisi mestarikseen minut. Tarvoimme lumessa kohti Vuorivaahteraa. Olin iloinen, että sain viettää aikaa Kyyhkytassun kanssa. Aistin, että Kyyhkytassukin oli iloinen. Pian pääsimme Vuorivaahteran luo. "Mitä taisteluliikkeitä nyt harjoitellaan?" Kyyhkytassu kysyi. Kohautin lapojani. En oikeastikaan tiennyt. "Öö.. Niskaravistusta?" kysyin. Kyyhkytassu naurahti. "Mehän harjoittelimme sitä eilen. Harjoitellaan Hännän kiskontaa?" hän sanoi. Nyökkäsin. Muistelin, mitä Risasiipi oli sanonut Hännän kiskonnasta. "Ota ote vastustajasi hännästä ja kisko sitä niin kovaa, että hän menettää tasapainonsa. Tämä isku tehdään yleensä kesken lähitaistelun", Risasiipi oli sanonut. Aloimme harjoittelemaan ja harjoittelimme, kunnes alkoi hämärtää. "Mennään leiriin. Tullaanko huomenna takaisin?" mau'uin. "En tiedä. Jos Loistelintu ei tule", Kyyhkytassu vastasi. Tarvoimme lumen läpi leiriin. //Kyyhky? Sry mini..
Kyyhkytassu, 5.1.2017
Tarvoimme Hämyliljan kanssa lumihangessa. Tunsin, kuinka turkkini pörhistyi kylmyydestä, haistoin ilmassa kosteuden, pian alkaisi pyryttää. Näin kuinka yksi lumihiutale putosi Hämyliljan tummalle turkille. Oli ihan hiljaista tarvoimme lumessa ja kuulimme vain lumen narskunnan, emme kuullet edes lintujen laulua. En tiedä kuluiko sydämmenlyönti vai enemmän kun huomasin edessä häämöttävän leirin sisäänkäynnin. Leirissä kuulin vain pentujen pienen hyvän tahtoisen ininän. "Kyyhkytassu!?" Hämylilja inahti kuin jokin olisi ollut hätänä. "Mitä?" kysyin hädissäni. "Tassusi haava varmaan aukesi kun harjoittelimme. Huomasin nyt vasta, että tassuni alkanut tiputtaa verta olin niin keskittyneesti kuunnellut ympärilleni, että olin tassuttanut koko matkan auenneella tassulla. Mutta nyt en jaksanut välittää tassuttelin vaan oppilaidenpesälle ja inahdin Hämyliljalle vielä: "Hyvää yötä" Käperryin makuusijalleni väsyneenä ja suljin silmäni. Viimeinen asia, jonka kuulin ennen kun nukahdin oli, kuinka Hämylilja tassutti soturienpesälle. Kun avasin silmäni olin tähtien täplittämällä niityllä, jonka keskellä oli pieni puro, jota vierustivat pienet pyöreät kivet. Oli hiirenkorva. Tassutin juomaan lammesta, ennen kuin kerkisin juoda värähdin taaksepäin. Mitä purossa oli? Tassutin katsomaan ja näin pienen kyyhkynpoikasen ruumiin makaavan purossa. Haukoin henkeäni. Peruutin mahdollisimman kauas purosta ja tuntui silti, että en päässyt kauemmas. Tunsin kuinka pakokauhu sai minut valtaansa. Räväytin silmäni auki, näin kuinka Kaamostassu nukkui sikeästi omalla vuoteellaan. *Se oli van unta.* Tunsin kuinka sydämmeni takoi hurjasti. Nousin istumaan. Tiesin, etten saisi enää nukuttua. Minua ahdisti ajatus unesta, yritin karistaa ajatukset ravauttamalla päätäni. Kierähdin kerälle ja suljin silmäni ja yritin vaan nukkua. //Hämy?
Kyyhkytassu, 5.1.2017
"Lähdetään metsästämään, nyt kun pennut ovat Kanervakuun hoivassa", Loistelintu maukui. Siirsin katseeni tassuuni ja siitä Loistelintuun. "Joo, mutta käyn äkkiä parantajalla kysymässä jotain", sanoin käännähtäen kohti yrteiltä tuoksuvaa parantajanpesää. "Kaunokukka?" kysyin hieman arasti. Yrttipöly pöllähti pesän perältä. "No?" Kaunokukka asteli eteeni ja katseli minua kysyvästi. Nostin tassuni ilmaan, sitä peitti kuivunut veri kerros. "Minun tassuni aukesi eilisissä harjoituksissa ja..." nau´uin. Kaunokukka rupesi puhdistamaan tassustani veri kerrosta. "Ja?" Kaunokukka kysyi työskennellessään. "No tuota... halusin vain kysyä, että... minkä ikäisenä voi saada pentuja? kysyin arasti maahan päin katsoessa. "Miksi sinä sen haluat tietää?" Kaunokukka käänsi katseensa minuun hämmästyneen näköisenä kysymyksestäni. "Ihan muuten vaan", sanoin välinpitämättömästi. "No yleensä vuoden ikäisenä...", Kaunokukka naukaisi. Lähdin tassuttelemaan Loistelinnun luo. "Mennään", Hän naukaisi. Tarvoimme lumisessa metsässä Loistelinnun kanssa. Emme olleet löytäneet vielä yhtään riistaa. "Ööö... Loistelintu?" kysyin. "Kysy ihan mitä vaan", Loistelintu katsahti minuun lempeästi. "Miltä tuntuu olla emo?" kysyin hieman arasti. //Loiste?
Loistelintu, 6.1.2017
Katsoin Kyyhkytassua silmiäni räpäyttäen. Mietin hetken, mitä vastaisin, kunnes nau'uin: "Emona olo tuntuu mahtavalta." "Mikä siitä tekee mahtavaa?" Kyyhkytassu kysyi ujosti. Sipaisin oppilaani kylkeä hännäpäälläni. "Varmaankin se, että saa katsoa kuinka pennut varttuvat pienistä nyyteistä suuriksi ja vahvoisiksi sotureiksi", hymähdin ajatellen omia pienokaisiani, jotka nukkuivat parhaillaan Kanervakuun valvovan katseen alla. Nuolaisin rintaani muutaman kerran ja lisäsin sitten: "Meidän on parasta palata takaisin leiriin. Pikkuisillani taitaa olla jo kiljuvanälkä. Mitä jos tulisit näyttämään muutamia kivoja leikkejä heille?" Kyyhkytassu nyökkäsi tohkeissaan. Vieretysten lähdimme kulkemaan kohti leiriä. "Ettekö saaneet mitään?" Katsahdin soturien pesästä ulos pujahtavaan Vaskitsaviimaan, joka ravisteli sammaleenrippeitä irti turkistaan. Pudistin päätäni häpeissäni. "Valitettavasti emme", vastasin varapäällikölle, joka nyökkäsi myötätuntoinen katse silmissään. Suuntasin pentutarhalle. Risasiipi oli pesässä. Hän näytti viihdyttävän tyttäriään nakkelemalla sammalpalloa ilmaan ja nappaamalla sen ketterästi kynsiinsä. Murattipentu ja Lehtopentu katsoivat sammalpalloa silmät suurina. Naurahdin hiljaa ja tassuttelin kumppanini vierelle. "Mitä mahtavat soturit mahtavatkaan puuhailla tänään?" kehräsin ja kurkotin nuolaisemaan Risasiiven poskea. Kollin keskittyminen herpaantui ja sammalpallo tipahti suoraan hänen päälleen. Hän katsoi hölmistyneenä kuinka sammalpallo - tai no, mitä siitä oli jäljellä - kieri hänen kuonoaan pitkin maahan. Murattipentu kikatti huvittuneena, ja Lehtopentu tirskahti hiljaa. "Toin sinulle muuten myyrän", Risasiipi maukui heilauttaen korviaan sammalpedilläni retkottavaan otukseen. Hymyilin ilahtuneena ja tassuttelin vuoteelleni. Asetuin makaamaan vetäisten hiiren samalla lähemmäs itseäni. Katsahdin Kyyhkytassuun, joka oli jäänyt pesän suuaukolle katselemaan. Viitoin oppilaan luokseni ja mau'uin: "Vahtisitko pentuja sillä aikaa kun syön?" //Kyyhky?
Kyyhkytassu, 7.1.2017
Aurinko porotti lämpimästi turkilleni, ja täplitti turkkiani. Istahdin nukkuvien pentujen viereen. Loistelintu oli pyytänyt minua vahtimaan Lehtopentua ja Murattipentua. *Ne ovat niin kauniita* Katselin kun pennut alkoivat hereillä auringon loisteeseen. "Oletko sinä se mäyrä?" Murattipentu katseli minua silmät suurina. Katselin pentua hölmistyneenä. "Joo, kai niin voisi sanoa", hymähdin. "Haluatko leikkiä kanssani, kun Lehtopentu nukkuu?" Murattipentu inahti. "Voinhan minä. Mitä leikitään?" vastasin lempeästi. Alkoi hämärtää olimme leikkineet saalistusta, tikulla kylläkin, Murattipennun kanssa, mutta pieni pentu oli nukahtanut kesken leikin. Loistelintukin oli saanut syötyä, joten minulla ei ollut tekemistä. Pian näin, kuinka Hämylilja oli riista kasan luona syömässä Hallaruusun kanssa. Tunsin kuinka nälkä kurni mahassani. Olin niin väsynyt pentujen kanssa leikkimisestä, että jaksoin tuskin syödä. Valikoin itselleni pienen sammakon ja liityin Hämyliljan ja Hallaruusun seuraan. Haukkasin palan joustavaa lihaa, sen täyteläinen maku täytti aistini. Silmäni alkoivat painua kiinni, laitoin pääni puoliksi syödyn sammakon päälle ja nukahdin. //Hämy? Halla?
Kyyhkytassu, 7.1.2017
Tunsin, kuinka kynsi tökki minua. "Herätys!" kuulin nau´unnan. Nostin päätäni ja raotin silmiäni. Näin Hämyliljan istumassa edessäni. "Sinä nukuit koko yön riistakasan vieressä, sammakon raato pääsi alla", Hämylilja naurahti. Nousin hölmistyneenä istumaan, huomasin kylmän sammakon raadon vieressäni. Tunsin, kuinka nolostus valtasi minut. "Ei kai kukaan nähnyt?" kysyin hätääntyneenä. "Ööö...aikalailla koko klaani", Hämylilja sanoi hieman arasti. *Tietty!* Lähdin tassuttamaan ulos, ajattelin hieman metsästää. Haistoin sammakon ja näin kuinka pieni sammakko pomppi hieman minua edempänä. Lähdin hitaasti vaanimaan pientä sammakon poikasta, tassutin varovasti eteenpäin, mutta niin pomppi sammakkokin. Näin kuinka sammakko pulahti veteen. Pian näin kun pieni kyyhkynpoikanen näkyi kelluvan vedessä, ravautin päätäni. Näin enää vain sammakon uivan pois. *Siinä meni sekin riista!* Tunsin kuinka suuttumus valtasi minut. Huomasin liskon. Nappasin sen pienellä puraisulla. Ja lähdin kantamaan sitä leiriin, näin kun Hämylilja istui leirin sisäänkäynnillä vahdissa. "Tämä on sinulle", hymyilin ja laskin liskon Hämyliljan eteen. //Hämy? ;33
Hämylilja, 7.1.2017
"Kiitos", hymyilin Kyyhkytassulle. Haukkasin liskosta palan. Se oli juuri saalistettu ja maistui taivaalliselta. Kyyhkytassu istahti viereeni. Aurinko alkoi jo laskemaan ja näin, kuinka aurinko painui taivaanrannan taa. Ihan kohta olisi ilta. Yhtäkkiä partio palasi. Partiossa oli Hallaruusu, Tuikesilmä ja Okaliekki. Vain Hallaruusulla oli pieni hiiri. *Todella vähän riistaa*, ajattelin. Söin liskoni loppuun. Olisin tänään hetken aikaa vahdissa. "Minulla on vähän väsy", Kyyhkytassu maukui. Nyökkäsin. "Voit mennä jo nukkumaan", vastasin. Kyyhkytassu nyökytti ja tassutteli oppilaiden pesään. Muutkin alkoivat mennä jo nukkumaan ja minä jäin vartioon. Näin Tummasielun, joka olisi tulossa seuraavaksi vartioon. Tummasielu ei puhunut mitään ja kävelin sotureiden pesään nukkumaan. Minulla oli hirmu väsy. Pujahdin karhunvatukkapuskan läpi sotureiden pesään. Sen jälkeen menin pesän nurkkaan, missä minun makuupaikkani oli. Nukahdin heti, kun suljin silmäni. Heräsin myöhään aamulla. Venyttelin, suin itseni ja menin aukiolle. Kyyhkytassu istui oppilaiden pesän edustalla. Menin hänen luokseen. //Sry taas mini, mut oli aika kiire. Mut Kyyhky?
Kyyhkytassu, 7.1.2017
Näin kun Hämylilja tassutti luokseni oli jo auringonhuippu, mutta hän oli ollut myöhään yöhön vartiossa, joten ymmärrän miksi hän nukkui pitkään. Aurinko paistoi turkilleni mukavasti. Hämylilja istahti viereeni. Tänään tulisi rento päivä, sillä Menisimme vasta auringon laskiessa Loistelinnun kanssa saalistamaan ja sen jälkeen auringonlaskun partioon. Hämylilja katsahti minuun kuin olisi ollut sanomassa jotain, mutta kääntyikin takaisin. Mieleeni palasi outo uni jota olin taas nähnyt. Karistin unen mielestäni, yritin vaan nauttia vapaa-päivästämme. Laskeuduin makuuasentoon, kuulin kuinka pienet tassun lähestyivät minua takaa päin. "Olitko sinä se mäyrä, joka leikki kanssani kun emoni oli jossain?" pieni Murattipentu inahti. "Murattipentu tule takaisin!" Loistelintu huusi lempeästi pentutarhasta. "Joo joo", Murattipentu tassutti takaisin pentutarhalle. Tunsin itseni hyödyttömäksi, joten mietin mitä voisimme Hämyliljan kanssa tehdä. "Mennäänkö auttamaan Kaunokukkaa pietar yrtin keräämisessä, kun hän tarvisi apulaisia", miu´uin. //Hämy?
Hämylilja, 8.1.2017
"Mennään vaan. Minun pitää mennä vaan illalla partioon", sanoin. Kyyhkytassu nyökkäsi. Lähdimme tassuttelemaan kohti Kaunokukan pesää. Kaunokukka oli penkomassa jotain yrttejä varastossaan. Hän nosti kullanruskean päänsä pesästä ja huomasin, että hänen päänsä päällä oli jokin lehti. Naurahdin niin, ettei kukaan kuullut. "Voidaanko me auttaa pietaryrtin etsimisessä?" Kyyhkytassu kysyi. Kaunokukka näytti helpottuneelta. "Voitte. Pietaryrtti näyttää tältä..", hän sanoi ja meni etsimään pietaryrttiä varastostaan. Kaunokukka palasi suussaan pyöreä keltalehtinen kasvi. Ilmaan lehahti voimakas ja makea tuoksu. Kaunokukka tiputti yrtit jalkojensa juureen. "Pietaryrttiä löytyy usein kaksijalkalan läheltä tai ihan vain metsästä. Kiitos", hän sanoi. Nyökkäsimme ja lähdimme matkaan. Pujahdimme sisääntulotunnelista metsään. Lunta satoi vähän ja muutama niistä laskeutui turkilleni. Ravistin turkkini. "Kaunokukka sanoi, että pietaryrttiä löytyy usein kaksijalkalan läheltä. Mennäänkö sinne?" Kyyhkytassu kysyi. Ajatus kaksijalkalasta vähän pelotti minua, mutta lupauduin. Tarvoimme lumessa kohti kaksijalkalaa. Pian kaksijalkojen pesiä näkyi edessämme. Maistelin ilmaa. Jos jossain tuoksuisi pietaryrtti? En haistanut mitään, mutta Kyyhkytassu alkoi jäljittää jotain. "Haistan pietaryrtin", hän sanoi. Samassa tämä äkkäsi lumen alta muutaman pietaryrin. Hän otti ne suuhunsa. *Minunkin pitää löytää jotain*, ajatelin ja maistelin ilmaa. Jotain makea ja voimakkaantuoksuista lehahti nenälleni. Tuoksu tuli yhden männyn juurelta. Menin männyn juureen ja huomasin siinä vaaleanvihreitä ja pyöreitä kasveja. Hajun perusteella ne olivat pietaryrttejä, ehkä ne olivat vain vähän ylikypsiä. Noukin pietaryrtit suuhuni. Kyyhkytassu seisoi ketunmitan päässä minusta. Hänen vaaleanharmaa turkkinsa oli täynnä lunta ja hänen suussaan oli paljon pietaryrttiä. Menin tämän luokse. "Eiköhän tämä riitä?" kysyin. "Eiköhän. Onneksi olimme Kaunokukan apuna", Kyyhkytassu maukui. Nyökkäsin vastaukseksi. Tarvoimme lumessa kohti leiriä. Matkalla näimme Okaliekin ja Kaamostassun, jotka harjoittelivat saalistusta vuorivaahteran läheisyydessä. Pian pujahdimme leiriin. Näin Murattipennun pentutarhan läheisyydessä. Kanervakuu istui tämän läheisyydessä. Tassuttelimme Kaunokukan pesään. Hän istui pesänsä reunalla syömässä myyrää. "Tässä nämä nyt on", Kyyhkytassu sanoi ja pudotti yrtit Kaunokukalle. Tein samoin. Kaunokukka katseli kummastuneena minun pietaryrttejäni. "En kai sanonut, että sinun pitäisi tuoda ratamoa? Ratamoa on kyllä yllinkyllin", hän sanoi. Kyyhkytassu katsoi minua, niin kuin purskahtaisi kohta nauruun. "Luulin sitä pietaryrtiksi", selitin nolona. "No, ei se haittaa. Seuraavaksi muistat, että tuo on ratamoa, eikä pietaryrttiä", Kaunokukka sanoi. Tallustelin Kyyhkytassun kanssa takaisin aukiolle. Murattipentu käveli vaivalloisesti Kanervakuun luokse. "Väsyttää", hän piipitti. Kanervakuu otti pennun niskasta kiinni ja vei pentutarhaan. *Missäköhän Mistelipentu, Kuurapentu ja Seittipentu ovat?* ajattelin. Samassa jokin tarrautui häntääni. "Mäyrä tuli TAAS reviirillemme!" Mistelipentu huudahti. "Annetaan sille viidettä kertaa opetus!" Kuurapentu huudahti. Kyyhkytassu ei voinut pidättää nauruaan. "Ja toinenkin mäyrä! Eivätkö he ikinä opi!?" Seittipentu kiljui. Pennut hyppelivät vuoronperään minun ja Kyyhkytassun päälle. Menin matalammaksi, koska kaikki kolme pentua olivat kohta päälläni. "Me ajattelimme liittyä Varjoklaaniin. Käykö se sinulle, Mistelitähti?" Kyyhkytassu kysyi. Pennut katsoivat hölmistyneenä Kyyhkytassua. "Mäyrä klaanimme?! Oikeasti?" Kuurapentu huudahti. "Vaiti, Kuurahäntä. He saavat tulla klaaniimme. Sinut, Kyyhkytassu tunnetaan Kyyhkymäyränä ja sinut Hämymäyränä!" Mistelipentu, siis Mistelitähti julisti. "Kyyhkymäyrä! Hämymäyrä!" pennut huusivat. Samassa Kanervakuu tassutti luoksemme. Hänen meripihkanväriset silmänsä olivat huvittuneen näköiset. "Nyt on pentujen aika mennä nukkumaan. Kyyhkymäyrä ja Hämymäyrä voivat leikkiä joskus toistekin", hän sanoi lempeästi. "Ei vielä!" Seittipentu huudahti. "Kylläpäs! Voitte leikkiä heidän kanssaan myöhemmin", Kanervakuu sanoi. Pennut menivät vastahakoisesti emonsa perässä pentutarhaan. Katsahdin Kyyhkytassua. //Kyyhky? :3
Kyyhkytassu, 8.1.2017
Kylmä viima pöllähti turkilleni epämukavasti, tunsin kuinka taivas alkoi viskoa lunta. Pennutkin olivat menneet sisälle nukkumaan, joten minulla ja Hämyliljalla ei ollut taaskaan tehtävää. *Ehdotan Loistelinnulle, että mentäisiin aikaisemmin harjoittelemaan* Tassutin Vaalean naaraan luo, Loistelintu oli pimeässä pentutarhassa ruokkimassa pentujansa. "Mitä sanoisit jos lähdettäisiin aikaisemmin harjoittelemaan?" kysyin. Loistelintu kohautti lapojaan. "Muuten voitaisiin, mutta pennuilla ei ole vahtijaa kun Kanervakuukin on muiden pentujen kanssa ulkona", Loistelintu maukaisi suojelevasti. Juuri silloin Hämylilja tassutti pentutarhalle. Käänsimme katseemme häneen. "Mitä minä olen tehnyt?" Hämylilja kysyi hölmistyneenä. Loistelintu katsahti minuun, mutta pian hän käänsi katseensa takaisin Hämyliljaan. Hämylilja katseli meitä kysyvästi. "Haluaisitko vahtia Murattipentua ja Lehtopentua sen aikaa kun menemme harjoittelemaan?" Loistelintu viimeinkin kysyi. Hämylilja nyökkäsi ihastuksissaan. Tassutimme Loistelinnun kanssa harjoittelu paikalle. Taivas viskoi lunta entistä enemmän ja tuskin erotin Loistelintua lumipyrystä. "Mitä jos harjoiteltaisiin etukäpälä iskua?" Loistelintu kysyi. Nyökkäsin. "Eli siis kun vastustajasi tulee sinua kohti, niin sinun täytyy lähteä juoksemaan vastaan, ja silloin nosta toinen tassusi huomaamattomasti ylös ja lyö vastustajan pää alas", Loistelintu neuvoi. "Kokeile, kuvittele, että olen vihollis-soturi", Loistelintu käski. Hän lähti juoksemaan minua kohti, lähdin juoksemaan vastaan hyppäsin ilmaan ja nostin tassuni varovasti ylös ja yritin osua Loistelinnun päähän, mutta hän teki väistö liikkeen. "Ota ensikerralla huomioon, että vihollis-soturit yleensä väistävät", Loistelintu naukui iloinen pilke silmäkulmassa. Olimme harjoitelleet pitkään Etukäpälä iskua, enkä osannut sitä vieläkään hyvin, nälkä kurni mahassani. Tassutin kohti riistakasaa. "Kyyhkytassu! Auringonlaskun partio lähtee nyt, tule!" Okaliekki huudahti. *Eli siis joudun odottamaan ruokaa! Jos sitä enää silloin on!* Auringonlaskun partiossa oli Okaliekki, Risasiipi, minä ja Kaamostassu. Lähtisimme kiertämään Myrskyklaanin rajaa. Tunsin kuinka nälkä kouraisi mahaani, pitäisi vain kestää. Lähdimme tassuttamaan Myrskyklaanin rajalle. "Kukaan ei ole ylittänyt rajaa!" Okaliekki naukui kärjessä samalla kun teki hajumerkkinsä rajalle. Risasiipi nyökkäsi, lähdimme jatkamaan matkaa.
Kyyhkytassu, 8.1.2017
Tassutimme pitkin Myrskyklaanin rajaa, kylmässä viimassa. Risasiiven turkki oli kylmästä pörrössä. Tunsin, kuinka lumi kylmetti polkuanturoitani. Säpsähdin kun pieni vesipisara tipahti kuonolleni, katsoin ylös ja huomasin jääpuikkojen sulavan. Pian lunta ei enää olisi. Asetin hajumerkkini rajalle. Aurinko oli jo laskenut. Oli pimeää, en nähnyt edelläni kulkevia kissoja lainkaan, mutta pian kuu tuli pilvestä ja valaisi kissojen turkit. Aloimme olla lähellä Varjoklaanin leiriä, haistoin jokaisen kissan tuoksut, jotka risteilivät ympäriinsä. Sisäänkäynnissä oli kissojen karvatuppoja joista tunnistin vain osan. Okaliekki asteli ensimmäisenä leiriin, Risasiipi hänen jälkeensä ja minä ja Kaamostassu vierekkäin. Näin kuinka Hämylilja istui odottamassa oppilaidenpesän edessä. //Hämy?
Hämylilja, 9.1.2017
Katsoin, kuinka Kyyhkytassu käveli vierelleni. Paras ystäväni oli ollut partiossa. "Mitä tehtäisiin?" kysyin. Kyyhkytassu mietti hetken. "Jos mentäisiin saalistamaan?" naaras kysyi. Olin kieltäytymässä, mutta Risasiipi ja Haavetassu kuulivat, mitä puhuttiin. "Voitaisiinko mekin tulla? Haavetassu opettelee tänään saalistusta", Risasiipi maukui. Vilkaisin Kyyhkytassua. "Kyllä se käy. Lähdetäänkö heti?" kysyin. Risasiipi nyökytti päätään. Vanha mestarini oli saanut uuden oppilaan. Haavetassu oli nimitetty pari päivää sitten oppilaaksi. Lähdimme tassuttelemaan kohti uloskäyntitunnelia. Pujahdimme karhunvatukoiden välistä metsään. Lunta leijaili harvakseen. "Mennään vuorivaahteran läheisyyteen", Risasiipi ilmoitti. Kävelin Kyyhkytassun kanssa Risasiiven ja Haavetassun takana. Kyyhkytassu oli omissa maailmoissaan. "Tämä on tosi jännää!" kuulin Haavetassun maukuvan. Muistelin, miltä tuntui olla ensimmäistä kertaa saalistamassa.. Se oli tosi ärsyttävää, sen muistan. Pian vuorivaahtera näkyi edessämme. Risasiipi pysähtyi, joten muutkin tekivät samoin. "Hämylilja ja Kyyhkytassu. Voitte mennä saalistamaan tuonne päin", Risasiipi sanoi ja osoitti hännällään kohti haaskalaa. "Me jäämme tänne", Risasiipi jatkoi. "Selvä", mau'uin. Lähdin Kyyhkytassun kanssa haaskalalle päin. Minusta tuntui, kuin olisin taas oppilas. Saalistusta ja saalistusta. Mutta kyllähän saalistus kuului soturin elämään! Upotin kynteni maahan ja pysähdyin. Kyyhkytassu katsoi minua ihmeissään. "Mitä nyt?" naaras kysyi. "Ei mikään..", mau'uin. Kyyhkytassu katsoi minua hetken, mutta antoi asian olla. Maistelin ilmaa ja erotin ilmasta oravan heikon hajun. Lähdin jäljittämään oravaa. Orava taisi olla puussa ja sinne en pääsisi. Minun pitäisi saalistaa jotain muuta. Samassa katsoin lumeeen. Lumessa oli pienen hiiren jälkiä. Maistin ilmaa ja haistin hiiren. Lähdin jäljittämään tätä. Pian näin hiiren pienen männyntaimen edessä. Pudottauduin vaanimisasentoon ja vaanin tätä. Melkein jopa astuin pienen risun päälle, mutta onneksi en astunut. Kohta olin tarpeeksi lähellä hiirtä ja hyppäsin. Luulin epäonnistuneeni, mutta sainkin hiiren niskasta kiinni. Katkaisin ne nopeasti ja nostin hiiren suuhuni. *Tähtiklaanin kiitos*, ajattelin. Katsoin parin männyn taakse, jossa Kyyhkytassu katsoi minua. Huomasin naaraan suussa oravan. Jolkotin lumessa Kyyhkytassun luo. "Saalistetaanko vielä hetki?" Kyyhkytassu kysyi. Nyökkäsin, vaikken olisi ehkä enää halunnut. Mutta samassa Risasiipi ja Haavetassu saapuivat paikalle. Näin molempien suussa laihat hiiret. Ei kyllä omanikaan kovin pulska ollut.. "Lähdetäänkö jo?" Risasiipi kysyi. "Mennään vaan", Kyyhkytassu maukui. Lähdimme tarpomaan lumessa kohti leiriä. //Kyyhky? Haave? Risa? Joku?
Kyhkytassu, 9.1.2017
Turkkini oli pörrössä kylmästä, haistoin pentutarhasta tulevan lämpimän maidon tuoksun ja kuulin kuinka pennut kiljuivat innoissaan. "Hämymäyrä ja Kyyhkymäyrä ovat palanneet!" kuulin pennun huutavan. Nappasin Risasiiven saaman laihan hiiren hampaisiini ja lähdin tassuttamaan pentutarhaa kohti. Astuin pentutarhan kapeaan käytävään ja näin edessäni, kuinka Hämylilja oli jo istumassa pentutarhassa. "Kyyhkymäyrä tuo riistaa!" Kuurapentu huudahti. Tassutin mahdollisimman mäyrä maisesti pentutarhaan ja tipautin laihan hiiren maahan. "Täällä kävi äskön kettu!" Mistelipentu selitti. "Mutta ajoin sen pois", pieni Mistelipentu Röyhisteli ylpeänä rintaansa. "Ihanko itse?" leikin mukana. Mistelipentu nyökkäsi. "Partiota reviirin ympäri lähtee kiertämään Kuurahäntä ja Hämymäyrä", Seittipentu naukaisi. "Mutta sitä ennen, haluan nimittää uudet klaanimme jäsenet", Mistelipentu kiipesi Kanervakuun päälle niin kuin päällikkö kiipeäisi kivelle ja katsahti Murattipentuun ja Lehtopentuun. Pennut tepsuttivat Kanervakuun viereen. "Murattipentu, sinut tunnetaan nykyään Murattikyntenä ja sinut Lehtopentu Lehtoturkkina!" Mistelipentu kiljaisi. "Murattikynsi ja Lehtoturkki!" huusin kuin oikea soturi olisi nimitetty. "Minun täytyy mennä nyt", naukaisin hiljaa. Loistelintu nyökkäsi. Hämylilja lähti kulkemaan perässäni pentutarhan kapeaa käytävää pitkin. Asetuin kannolle makaamaan, ajattelin ottaa pienet nokoset. Silmäni painuivat kiinni, mutta kuulin kuinka Hämylilja tuli syömään viereeni. Pian nukahdin. //Hämy?? c:
Hämylilja, 9.1.2017
Katsoin huvittuneena Kyyhkytassua. Tämä oli taas nukahtanut jonnekin hassuun paikkaan. Tällä kertaa kannon päälle. Voisin ehkä tuoda tälle saalista.. Kävelin tuoresaaliskasalle. Järkytyksekseni tuoresaaliskasassa ei ollut mitään. Ei siis yhtään mitään. Päätin mennä saalistamaan, vaikken siitä nyt hirveästi piitannut. Kävelin uloskäyntitunnelista ulos. Aurinkohuippu oli mennyt äsken ohi ja pakkanen kiristi nenääni. Pian maistelin ilmaa. Haistin oravan ja jotain muutakin.. Tuoksu oli tuttu, mutta se ei tullut mieleeni. En välittänyt vaan aloin jäljittämään oravaa. Kohta näin oravan, joka kaivoi talvivarastojaan. Pudottauduin vaanimisasentoon. Nyt en saisi tyriä.. Haistin taas tuon tutun tuoksun, joka kummitteli mielessäni. *Ei se ole mitään ihmeellistä*, ajattelin. Vaanin oravaa vielä hetken, kunnes hypähdin tämän päälle. Mutta ennen kuin pääsin oravan päälle, jokin oli jo hypännyt tämän päälle, ja lensin lumeen naamalleni. Nousin seisomaan ja yritin putsata naamaani tassuillani. Lumi tuntui inhottavalta, kun se suli naamaani. "Sattuiko?" kuulin jonkun äänen. Katsahdin taakseni ja näin Tuikesilmän. Tuikesilmällä oli MINUN oravani suussaan. Minua nolotti kauheasti. "Öö.. Ei sattunut", valehtelin ehkä vähän. "Hyvä. Kannattaa ensi kerralla varoa, ettei saalista toisten saaliita", Tuikesilmä maukui. Kallistin nolona päätäni. Tuikesilmä lähti saalistamaan lisää ja jätti saaliinsa lumen alle. Minun pitäisi jatkaa. Pälyilin vähän välia taakseni. Ettei vaan Tuikesilmä olisi siellä.. Olin jo viipynyt hetken saalistamassa ja en ollut saanut mitään. *Mikä turhimus minä olen?* ajattelin. En saisi riistaa tällä mielellä, joten lähdin takaisin leiriin. Leirssä Kyyhkytassu istui oppilaiden pesän edustalla syömässä oravaa. Menin hänen luokseen. Kyyhkytassu katsoi minua ihmeissään meripihkaisilla silmillään. "Missäs sinä olit?" paras ystäväni kysyi. "Olin saalistamassa. En saanut mitään", mau'uin. "Harmi", Kyyhkytassu vastasi. Samassa näin sivusilmällä Tuikesilmän juttelevan Okaliekin ja Loimusilmän kanssa. En vain voinut erottaa katsettani harmaasta kollista.. "Mitä tehtäisiin?" kuulin Kyyhkytassun kysyvän ja käänsin pääni takaisin tähän. "Öö.. En tiedä, jos mentäisiin katsomaan pentuja?" ehdotin. Kyyhkytassu kallisti päätään. "Pennut menivät äsken päiväunille", tämä selitti. Nyökkäsin. "No sitten..", puheeni keskeytyi, kun Jäkälätassu käveli luoksemme. "Kyyhkytassu, haluatko tulla huomenna Tuikesilmän ja minun kanssa harjoittelemaan taistelua? Ikituulikin tulisi", oppilas kysyi. Kyyhkytassu vilkaisi minua. "Haluatko sinä tulla?" paras ystäväni kysyi. "Kai", mau'uin. Jäkälätassu nyökkäsi. "Selvä, menemme huomenna", kolli sanoi ja lähti. Katsahdin Tuikesilmään, joka ruokaili tuoresaaliskasan vieressä. //Kyyhky? Hämy on nyt sitten ihastunut tohon Tuikesilmään, Kyyhkytassu voi huomata ja kiusoitella sitä >:D
Kyyhkytassu, 9.1.2017
Istuin Hämyliljan vieressä. Tunsin, kuinka tuuli tuiversi turkissani. Olin aivan jäässä. "Mitä sanoisit jos mentäisiin metsälle harjoitusten jälkeen?" nau'uin. Hämyliljan katse tuntui olevan aivan jossain muualla. "Joo..." hän vastasi hieman uneksivasti. Yleensä Hämylilja vastusteli metsästystä, mutta nyt oli jokin pielessä. "Hei Hämylilja mitäs minä äskön sanoin?" kysyin. Hämylilja käänsi päänsä hämmentyneenä ja avasi suunsa sanomisen jotain. "Ööööö... en tiedä...", Hämylilja katsoi minua hieman nolosti. Hämylilja käänsi katseensa takaisin tuijottamaansa suuntaan. Hän oli ilmiselvästi ihastunut johonkin. Mietin mielessäni kuka se voisi olla, mutta en vain keksinyt. //Hämy?
Hämylilja, 9.1.2017
Kyyhkytassu katsoi minua miettivän näköisenä. Yritin nyt keskittyä häneen. Aurinko alkoi jo laskea. "Mitä jos nyt mentäisiin vain nukkumaan? Eikö meidän pitänyt mennä aamulla harjoittelemaan?" kysyin. "Mennään vaan ja piti. Hyvää yötä", Kyyhkytassu maukui ja lähti tassuttamaan kohti oppilaiden pesää. "Hyvää yötä", huikkasin. Tassuttelin sotureiden pesälle. Samassa tajusin Tuikesilmänkin menevän nukkumaan. Kolli käänsi katseensa minuun. "Herätään varhain, niin voidaan harjoitella taistelua pitkään", tämä sanoi ja pujahti pesään. Menin hänen jälkeensä. Suuntasin suoraan nukkumapaikalleni. Menin makaamaan ja pistin silmäni kiinni. En kuitenkaan saanut nukuttua. Tuikesilmä pyöri vain mielessäni. Miksi?! Huokaisin ja käänsin kylkeäni. Yritin saada nukuttua, koska huomenna pitäisi herätä varhain. Aikoisin näyttää Tuikesilmälle, kuinka hyvä olin taistelemaan. En halunnut olla hänen silmissään vain tuore soturi, joka ei osaa saalistaa -eikä taistella. Vihdoin sain nukuttua. "Herätys!" kuulin lempeän äänen. Avasin silmäni ja näin Ikituulen. "Lähdetään, Kyyhkytassu, Jäkälätassu ja Tuikesilmä odottavat uloskäyntitunnelilla", Ikituuli jatkoi. Nousin seisomaan ja suin pikaisesti turkkini. Ikituuli oli jo menossa aukiolle ja seurasin tätä. Kyyhkytassu, Tuikesilmä ja Jäkälätassu odottivat sisäänkäyntitunnelin vieressä. "Vihdoin heräsit, unikeko!" Kyyhkytassu huudahti. Hymyilin vain tälle. Lähdimme kulkemaan kohti metsää. "Minne menemme harjoittelemaan?" kuulin Jäkälätassun kysyvän Tuikesilmältä. "Vuorivaahteran lähelle", Tuikesilmä sanoi viileästi. Tarvoin lumessa lyhyillä jaloillani ja minulla oli vähän kylmä. Kyyhkytassu käveli vierelläni ja Ikituuli oli takanamme. Kohta vuorivaahtera jo näkyi. Pysähdyimme tämän viereen. "Harjoitellaan Epätasapainoa. Kyyhkytassu ja Jäkälätassu. Harjoittelette ensin. Muistakaa, pitäkää kynnet piilossa!" Ikituuli selosti. Vuorivaahteran läheisyydessä oli sellainen kohta, jossa ei ollut paljoakaan lunta, joten siinä oli helppo harjoitella. Oppilaat alkoivat kamppailla. Kyyhkytassu katsoi Jäkälätassun päätä ja potkaisi Jäkälätassun lapaa. Jäkälätassu väisti liian myöhään. Kamppailu kesti hetken, kunnes Tuikesilmä sanoi, että se riitti. "Hämylilja, sinä ja Jäkälätassu kamppailette seuraavaksi", Tuikesilmä maukui. Olin iloinen, että kolli sanoi nimeni. Tassutin Jäkälätassua vastapäätä. Katsoin kollia silmiin ja ponnahdin tämän viereen niin, että sain lätkäistyä tämän jalkaa. Vaikka Jäkälätassu ei väistänyt hän pysyi paikallaan. Minua nolotti hetkellisesti, koska Tuikesilmä oli katsomassa, mutta jatkoin. Jäkälätassu potkaisi lapaani ja se otti vähän kipeää. Horjahdin vähäsen, mutta salamannopeasti iskin tätä jalalla lapaan. Jäkälätassu horjahti, mutta nousi ketterästi ylös. Oppilas lätkäisi etutassullan jalkaani ja melkein jo kaaduin. "Hyvä Jäkälätassu!" kuulin Tuikesilmän kehuvan. Vilkaisin kollia, mutta samassa Jäkälätassu iski jalkaani ja horjahdin maahan. Minua nolotti kauheasti, koska Tuikesilmä näki. Nyt hän ajatteli, että olen surkea kaikessa! Nousin vaivalloisesti ylös. "Ei haittaa, Hämylilja. Seuraavaksi minä voin taistella Kyyhkytassua vastaan", Ikituuli sanoi. Ikituuli ja Kyyhkytassu kamppailivat vielä hetken aikaa. Alkoi olla jo aurinkohuippu. "Jos mentäisiin jo leiriin?" Tuikesilmä ehdotti. Kissat nyökyttelivät päitään. Kun tarvoimme leiriin, vilkuilin aina välillä Tuikesilmää. Toivottavasti Kyyhkytassu ei huomaisi.. Vaikka kyllä uskoin, että oli jo huomannut. //Kyyhky? c:
Kyyhkytassu/-lento, 10.1.2017
Kuutähti oli kutsunut klaanin koolle. *Mitähän asiaa hänellä oli, eihän kenestäkään nyt ainakaan oppilas pitäisi tulla* "Kyyhkytassu, tule tänne" Kuutähti sanoi. Olin hieman hämilläni. *Mitä olin tehnyt?* "Sinusta on aika tulla soturi", hän katsoi minuun päin. Tunsin oloni likaiseksi, sillä en ollut tiennyt tästä mitään. "Minä Kuutähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän soturiesi-isiämme kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Kyyhkytassu luokaton noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Kuutähti naukui. "Lupaan", nau'uin ylpeästi. "Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi, Kyyhkytassu tästä hetkestä asti sinut tunnetaan Kyyhkylentona. Tähtiklaani kunnioittaa ystävällisyyttäsi ja uskollisuuttasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", Kuutähti julisti. Hän koski kuonoani kunnollinen ja minä nuolaisin hänen lapaansa kunnioittavasti. "Kyyhkytassu!" Okaliekki huudahti iloisesti. Kanervakuu tassutti luokseni onnellisen näköisenä ja nuolaisi lapaani. Juoksin Hämyliljan ja Loistelinnun luo iloisena. //Hämy? Loiste?
Hämylilja, 10.1.2017
"Onnittelut, Kyyhkylento!" onnittelin parasta ystävääni. Kyyhkylento näytti ylpeältä, kuten Loistelintukin. "Kiitos! Nyt voimme nukkua samassa pesässä!" Kyyhkylento tajusi. Nyökkäsin. Oli mukavaa, että pääsin nukkumaan Kyyhkylennon kanssa samaan pesään. Samassa Loistelinnun pennut vilistivät paikalle. "Onnea, Kyyhkylento!" Murattipentu huudahti. Lehtopentukin onnitteli. "Kiitos", Kyyhkylento miukui ystävällisesti. Pennut lähtivät Mistelipennun ja Kuurapennun kanssa leikkimään. "Mennäänkö tekemään pesäsi?" kysyin. Kyyhkylento nyökkäsi. Tassuttelimme sotureiden pesään. Suuntasimme kohti nurkkaa, missä nukuin. "Minä haen sammalia Kaunokukalta", Kyyhkylento maukui ja pujahti pesästä. Suin nopeasti turkkini, kunnes Kyyhkylento palasi suussaan puhtaita sammalia. Naaras asetti sammalet minun makuupaikkani viereen ja teki siitä pedin. Sitten muistin, että Kyyhkylento valvoisi koko yön. Muistelin, kun minusta tuli soturi, Kyyhkylento nukahti viereeni. Kehräsin huvittuneena. Tunsin, kuinka Kyyhkylento oli todella iloinen. "Mitäs nyt tehtäisiin?" paras ystäväni kysyi. Mietin. Voisi ehkä mennä saalistamaan.. En olisi halunnut, mutta klaanilla oli niukasti riistaa. "Mennäänkö saalistamaan?" kysyin. Kyyhkylento näytti yllättyneeltä, mitä sanoin. "Hyvä on", tämä maukui. Pujahdimme ulos karhunvatukoiden ympäröimästä sotureiden pesästä. Suuntasimme kohti uloskäynti tunnelia. Metsässä satoi hiljalleen lunta ja nautin pienestä tuulenvireestä. Näin, että Kyyhkylentokin nautti. Menimme saalistamaan vuorivaahteran läheisyyteen. Saalistimme aurinkohuippuun ja sain pienen oravan ja Kyyhkylento sai ihmeen pulskan hiiren. Kuljetimme riistoja kohti leiriä. Leirissä pudotin oravani tuoresaaliskasaan. Samassa näin Tuikesilmän, joka tuli sotureiden pesästä. Pistin katseeni kolliin. Sivusilmällä näin Kyyhkylennon, joka katsoi mietteliäänä minua. //Kyyhky? :D
Kyyhkypentu, 18.12.2016
Itikka laskeutui kuonolleni, tunsin kuinka se käveli nenääni pitkin. "Hei! Mene pois!" Sähähdin. Haistoin monen kissan tuoksut, jotka risteilivät ympäriinsä. Lähdin tassutelemaan hitain, mutta varmoin askelin eteenpäin. Tiesin, että olin pentutarhassa, tai siksi ainakin sitä muut kutsuivat. En ollut koskaan nähnyt sitä, vaikka aina kuvittelinkin mitä kaikkea mahtavaa siellä olisi. Miksen vain voisi jo avata silmiäni, tunsin uteliaisuuden tunteen. Haluan avata silmäni nyt päätin, yritin raottaa silmiäni, mutta tiesin ettei se vielä onnistuisi. Kierähdin selälleni ja tunsin kuinka sammalet rullaantuivat allani. Hetken päästä olin jo nukahtanut syvään uneen. Yhtäkkiä seisoin jonkinlaisten puiden edessä, jotka kulkivat ylöspäin eräänlaisina lastuina. Haistoin niitä, mutta ne haisivat kitkerälle. Tajusin sen olevan unta. Silmäni rävähtivät auki, makasin jonkinlaisessa pesässä. Pentutarha! Silmäni aukesivat! "Kanervakuu! Silmäni aukesivat!" huudahdin iloisesti.
Hämytassu, 18.12.2016
Kuulin pienen pennun huutavan jotain. Pistin korvani hörölle. "Kanervakuu! Avasin silmäni!" pennun kimeä ääni kuului taas. Uteliaisuuttani lähdin tallustelemaan kohti pentutarhaa. Pentutarhassa oli melkoinen vilske. Vaaleanharmaa Kyyhkypentu hyppeli innoissaan Kanervakuun ympärillä. He havahtuivat, kun näkivät minun tulevan. "Olet näköjään avannut silmäsi. Hieno juttu!" sanoin Kyyhkypennulle ystävällisesti. Kyyhkypentu katseli minua meripihkan värisillä silmillään. "Mikä sinun nimesi on?" pentu kysyi, ehkä hieman ujosti. "Olen Hämytassu, Varjoklaanin soturioppilas", selitin ja vilkaisin Kanervakuuta. Vaaleanruskea naaras käänsi katseensa Kyyhkypentuun. "Sinustakin tulee joskus soturioppilas. Kun vaan täytät kuusi kuuta", Kanervakuu maukui lempeästi. "Ja sitten..", lauseeni keskeytyi, kun kuulin tutun äänen. "Hämytassu! Mennään harjoittelemaan taisteluliikkeitä!" Puhuja oli Risasiipi. "Minun pitää nyt mennä. Nähdään taas joskus!" mau'uin nopeasti ja pujahdin ulos pesästä. Näin Risasiiven tuoresaaliskasan vieressä. Valtava kolli oli pistänyt katseensa minuun. "Mennään. Opetellaan taisteluliikkeitä ukkospolun lähellä", Risasiipi sanoi. Nyökkäsin innokkaasti. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun harjoiteltaisiin taisteluliikkeitä. Tallustelimme lumessa kohti ukkospolkua. Pian olimme ukkospolun lähellä. Pystyin haistamaan vähän ukkospolun katkua, joka ei onneksi haitannut. Risasiipi pysähtyi männyn viereen. "Muista, että taisteluharjoituksissa pitää laittaa kyntesi piiloon, ettet vahingoita klaanitoveriasi", mestarini maukui. Nyökkäsin. Istahdin, mutten pystynyt olla hetkeäkään aloillani. Olin odottanut tätäkin niin kauan.. "Opetan sinulle ensin takapotkun. Se on ehkä taisteluliikkeistä yksinkertaisin", Risasiipi sanoi. Harjoittelimme aurinkohuippuun saakka, kunnes Risasiipi sanoi, että se riitti. Tassuttelimme lumessa kohti leiriä. Istahdin oppilaiden pesän edustalle. Risasiipi käveli eteeni. "Sinun ei tarvitse tänään hoitaa klaanivanhuksia, koska teit sen eilen. Voit mennä vaikka lepäämään", ruskea kolli sanoi. Nyökkäsin ja pujahdin oppilaiden pesään. Siellä oli hiljaista, koska muut oppilaat olivat vielä harjoittelemassa. Menin nukkumapaikalleni ja katselin oppilaiden pesää. Tunsin oloni epämukavaksi, koska ei ollut ketään kenenkä kanssa voisin puhua. Suljin silmäni, mutta minua ei väsyttänyt. *Menen vaikka ottamaan vanhuksilta kirput, kun lillun täällä ilman seuraa*, ajattelin. Nousin ylös ja pujahdin pesästä pois. Aukiolla Vaskitsaviima järjesteli partioita ja Kanervakuu ruokaili tuoresaaliskasan vieressä. Äkkäsin Risasiiven ja Loistelinnun soturienpesän edutsalla. Tassuttelin heidän luokseen. "Voinko mennä ottamaan klaaninvanhuksilta kirput, koska minua ei väsytä?" kysyin. Risasiipi näytti hilpeältä. "Kyllä voit mennä", kolli sanoi. Käännyin ja tallustelin kohti klaanivanhusten pesää. Meripihkaraita kertoi jotain Hohtotähdelle. "Tulin ottamaan teiltä kirppuja, jos teillä sellaisia on", sanoin ja vanhukset huomasivat minut. "Minulla ei minun tietääkseni ole, mutta voithan sinä tarkistaa", Hohtotähti sanoi. Meripihkaraita ei sanonut mitään, vaan jatkoi Hohtotähdelle selittämistä. Tarkistin oliko Hohtotähden mustassa turkissa kirppuja. "Oli ennen paljon lämpimämpää lehtikadon aikaan. Ja viherlehtihän on nykyään suoraansanottuna lehtisade!" Meripihkaraita valitti. Tunsin kuinka Hohtotähti oli eri mieltä. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään. En löytänyt Hohtotähden turkista yhtään kirppua. "Voinko tarkistaa, että onko sinulla kirppuja?" kysyin Meripihkaraidalta. "Kyllä minä omat kirppuni itse löydän!" Meripihkaraita sähisi. Säikähdin vähän ja menin loitommas naaraasta. Istahdin ja jäin kuuntelemaan Meripihkaraidan lörpöttelyjä. "Ennen riistaa varastettiin paljon vähemmän kuin nykyään, eihän nykyajan soturitkaan tee asialle mitään!" Meripihkaraita marisi. *Eihän ole todella pitkään aikaan varastettu riistaa*, ajattelin. Hohtotähti vaan vähän hymähti ja odotti mitä Varjoklaanin vanhin kissa seuraavaksi valittaisi. Minua ei enää Meripihkaraidan valitukset kiinnostanut, joten tallustelin takaisin aukiolle. Huomasin, että Kanervakuu ja Kyyhkypentu istuivat pentutarhan edustalla. Kyyhkypentu huomasi minut. "Olitko sinä se Hämytassu?" pentu kysyi. Nyökkäsin. //Kyyhky? Joku?
Kyyhkypentu, 19.12.2016
Avasin silmäni. Oli aamu, eikä Kanervakuukaan ollut noussut vielä. Leiristä kuului heräilevien kissojen ääniä. Mahani kurni. Tunsin, kuinka nälän tunne valtasi minut. Kipitin pentutarhan ulkopuolelle ja katselin ympärille. Lähdin juoksemaan riistakasaa kohti. Riistakasassa oli vain vähän ruokaa koska aamupartio ei ollut vielä palannut. Nappasin kasasta pienen pörröisen eläimen. " Millehän tämä maistuu", katsahdin eläintä. En ollut koskaan maistanut mitään sellaista. Haukkasin pienen palan pörröisestä eläimestä. Se maistui kylmälle, mutta erityisen hyvälle. Se varmastikin oli ollut lämmintä joskus. Aromikas maku valtasi aistini. Tälläistäkö Hämytassu söisi, joka päivä? Kun kasvan tahdon olla kuin Hämytassu. "Eikö olekin hyvää?" Kanervakuu naukaisi takanani. "Joo, tosi hyvää", hymyilin.
Hämytassu, 19.12.2016
Istuskelin tuoresaaliskasan vierellä ruokailemassa pientä sammakkoa. Olin juuri palannut harjoituksista Risasiiven kanssa. Pentutarhasta alkoi kuulumaan askelia ja Kyyhkypentu juoksi luokseni. "Hei Hämytassu! Kanervakuu lupasi, että saan itse valikoida itselleni jotain tuoresaaliskasasta!" Kyyhkypentu sanoi innokkaasti. "Kunhan et valikoi mitään liian isoa. Muillekin pitää jättää", mau'uin ja hymyilin. Kyyhkypentu nyökkäsi ja valikoi pienen liskon. "Onko hyvää?" kysyin. Olin saanut jo sammakkoni syötyä. Kyyhkypentu nyökkäsi. "Olen jo niin iso, että voin syödä kiinteää ruokaakin", pentu sanoi ylpeänä. Hymyilin vaaleanharmaalle pennulle. Oli alkanut jo vähän hämärtää. "Ennen kuin menet nukkumaan, mentäisiinkö kuuntelemaan klaanivanhusten tarinoita?" kysyin. Naaraan ilme kirkastui. "Joo! Mutta syön ensin tämän liskon", Kyyhkypentu sanoi. Odotin, että pentu oli saanut syötyä. Sitten tallustelimme kohti klaanivanhusten pesää. Toivoin, että Meripihkaraita ei tällä kertaa olisi niin huonolla tuulella. Valkea naaras makasi nukkumapaikallaan, muttei nukkunut. "Mitä nyt taas?" naaras kysyi hiljaisesti. Kyyhkypentu asetttui viereeni. "Voisitko kertoa meille jotain tarinoita? Kuuntelisimme hyvin mielellämme", selitin vanhalle kissalle. Katselin ympärilleni. En nähnyt missään Hohtotähteä. *Ehkä hän on syömässä*, ajattelin. Meripihkaraita näytti olevan mielissään siitä, että sai kertoa tarinoita nuoremmille kissoille. Hän istahti mukavasti ja sanoi: "Tottakai voin kertoa. Mitä haluatte kuulla?" vanhus kysyi. Minä ja Kyyhkypentu katsoimme toisiamme. Sitten käännyin Meripihkaraidan puoleen. "Jos kertoisit millaista oli silloin, kun olit oppilas?" kysyin. Meripihkaraita nyökkäsi. Istahdin Kyyhkypennun viereen. //Kyyhky? Sopiiko, et Kyyhkypennusta ja Hämytassusta tulis parhaat kaverit tai ihan vaa hyvät kaverit? c:
Kyyhkypentu, 19.12.2016
Minä ja Hämytassu istuimme klaaninvanhimpien pesässä ja kuuntelimme kun Meripihkaraita kertoi tarinoita oppilas ajoistaan. "Silloin kun olin oppilas niin sinä lehtikatona tuli aivan hirveä tulva..." Meripihkaraita selitti. Pian minua alkoi väsyttää, ja jouduin ponnistelemaan, että pysyin hereillä. Silmäluomeni alkoivat painua kiinni. Kuulin kuinka Meripihkaraita kuiskasi Hämytassulle "Annetaan hänen nukkua". Kietouduin kerälle ja annoin unen tulla. Nukahdin hetkessä. Unessani tassuttelin hohtavalla aukiolla, näin kun hohtavat tähtikissat saalistivat, vaihtoivat kieliä ja leikkivät. *Mikä tämä paikka on?* mietin. Täällä on niin kaunista näkisipä Hämytassukin tämän. Lähdin kipittämään erään vaaleanharmaan kissan luo. Yhtäkkiä kaikki katosi tipuin pimeyteen. "Kanervakuu?!Hämytassu?!" huusin. "Minua pelottaa!" kiljuin. Hetken päästä istuin pimeässä metsässä, missä ei näkynyt pienintäkään merkkiä tähdistä. Kävelin kuivuneiden saniaisten lomitse, metsä vain jatkui ja jatkui. Pian näin edessäni kiven vieressä nukkuvan kissan. Näin silmissäni veren valuvan ympäriinsä. Tunsin pakokauhua. Räväytin silmäni auki, näin nukkuvan Meripihkaraidan. Missä Hämytassu oli? Lähdin kipittämään klaaninvanhipien pesästä, etsimään Hämytassua. //Hämy? Joo käy se paras kaveri juttu ajattelin kans sitä C:
Hämytassu, 19.12.2016
Olin mennyt oppilaiden pesään nukkumaan, enkä ollut viitsinyt herättää Kyyhkypentua. Meripihkaraita oli luvannut vahtia Kyyhkypentua. Olin ollut jo kauan hereillä, enkä ollut saanut unta. Yhtäkkiä kuulin askelia oppilaiden pesän suulta ja vaaleanharmaa pieni kissa ilmestyi pesän suulle. *Kyyhkypentu!* Nousin seisomaan niin, että Kyyhkypentu näkisi minut. "Hämytassu!" pentu kuiskasi ja käveli viereeni. "Näin pahaa unta", Kyyhkypentu vikisi. Lohdutin pentua. "Pitäisiköhän sinun mennä pentutarhaan nukkumaan?" kysyin. Kyyhkypentu nyökkäsi. "Voin tulla saattelemaan sinua", mau'uin. Lähdimme tallustelemaan kohti pentutarhaa. Odotin, kunnes Kyyhkypentu oli mennyt pesäänsä. Katsoin taivasta. Oli alkanut jo vähän sarastaa. Vaskitsaviima sanoi, että minä, Risasiipi, Loistelintu ja Okaliekki mentäisiin aamupartioon. Tiesin, etten saisi enää nukuttua. Venyttelin ja istahdin. Valkosydän ja Mietesielu vartioivat leiriä. Sitten kuulin sotureiden pesästä kuuluvan rapinaa ja Loistelintu, Okaliekki ja Risasiipi tulivat peräkanaa ulos. "Lähdetäänkö heti?" kysyin. //Loiste? Kyyhky? Sry mini..
Kyyhkypentu, 20.12.2016
Kierähdin unisena mahalleni. Raotin hieman silmiäni. Olin pentutarhassa, muistan kuinka Hämytassu oli saattanut minut sinne. Nousin tassuilleni. Lähdin tassuttelemaan oppilaidenpesälle. "Hämytassu?" kuiskasin. Huomasin, että Hämytassun tuoksu oli valju, hän ei ole ollut täällä hetkeen. Palasin takaisin pentutarhaan. *Että on tylsää.* Pian keksin ratkaisun. *Minä lähden etsimään Hämytassua. Lähdin kipittämää leirin sisäänkäynnille, astuin piikkisen tunneliin. Lähdin kävelemään tunnelia hitain, mutta varmoin askelein. Haistoin raikkaan jäisen ilman. *Onpas täällä paljon lunta!* Juuri ja juuri pääni näkyi lumen alta. *Täällä on myös kylmä.* Lähdin pomppimaan eteenpäin sillä en pystynyt liikkumaan muuten. Hetken päästä seisoin keskellä jäistä aukiota. Alkoi sataa lunta. "Minähän hukun tänne!" kiljahdin. "Hämytassu!" huusin. Hän ei ollut täällä. Aloin hautautua lumeen en voinut liikkua, vinguin vaan kylmissäni. *Toivottavasti joku kulkee tästä pian.* Mitä jos enää nää Kanervakuuta tai Hämytassua? //Hämy? Kanerva?
Hämytassu, 20.12.2016
Huokaisin. En ollut kovin hyvä saalistaja, olin saanut elämän aikana vasta oravan ja pienen sammakon. Vilkasin Loistelintua nopeasti ja haistelin ilmaa. Haistoin laimeasti hiiren. Lähdin jäljittämään hiirtä ja huomasin tämän olevan muutaman ketunmitan päässä minusta. Vaanin rauhallisesti, joka ei minulta usein onnistunutkaan. Mutta, koska Loistelintu oli katsomassa, yrtitin saalistaa hyvin. Huokaisin äänettömästi ja ponnahdin ilmaan. Hiiri huomasi minut, mutta liian myöhäistä. Ponnahdin ilmaan, vedin hiireltä niskat nurin ja otin tämän suuhuni. Olin ilonen, koska onnistuin aika harvoin saalistamisessa. Sydämeni hakkasi nopeaa. "Hyvä Hämytassu! Saalistetaan vielä hetken, ennen kuin menemme leiriin", Loistelintu maukui. Nyökkäsin. Pistin hiireni maahan ja hautasin sen lumeen. Haistelin ilmaa ja haistin oravan. Tuoksu oli aika tuore ja orava oli mennyt tästä äskettäin. Jälijitin oravaa ja huomasin olevan kaivamassa jäistä hankea. Tarkkailin oravaa katseellani. Lunta satoi silmiini, joten keskittyminen oli vaikeaa. Vaanin harmaaksi muuttunutta oravaa. Hyppäsin ilmaan ja olin ottamassa kiinni oravaa, mutta orava olikin liian nopea ja pääsi karkuun. Lensin naamalleni lumeen. Nousin ylös ja yskin. "Hämytassu!" kuulin jonkun huutavan. Pistin korvani hörölle. Kuulinko vain omiani? Kuulin kai. Minua harmitti, etten ollut saanut kiinni oravaa. "Hämytassu!" kuulin taas. Nyt olin aivan varma, että joku huusi minua. Lähdin tallustelemaan kohti ääntä. Lumi pyrytti naamalleni epämukavasti. "Hämytassu, Kanervakuu!" kuului taas, mutta se huusi myös Kanervakuuta. "Kuka siellä?" huusin. Tuli hetken hiljaisuus. "Kyyhkypentu! Olen jumissa ja on hirmuisen kylmä!" ääni kuului. Kyyhkypentu! Säikähdin ja aloin paniikissa etsimään pentua. "Olen täällä!" kuulin takanani. Kaivoin hankea ja vaaleanharmaan pennun pää ilmestyi lumen alta. Kyyhkypentu oli kylmissään ja tärisi. Otin tämän niskasta kiinni ja otin tämän lumen alta pois. Tiesin, että minun pitäisi viedä pentu leiriin. Muuten Kyyhkypentu jäätyisi! Loistelintu jäisi saalistamaan ja ihmettelisi mihin olin mennyt. *Voin mennä ilmoittamaan Loistelinnulle, sitten kun olen vienyt Kyyhkypennun leiriin*, ajattelin. Tarvoin lumessa leiriin. "Tulkaa nopeasti! Kyyhkypentu oli karannut ulos!" Pentutarhasta alkoi kuulumaan juoksua ja Kanervakuu juoksi sieltä luoksemme. "Hänhän jäätyy, jos emme tee jotain! Tuo Kyyhkypentu pentutarhaan, minä haen Kaunokukan!" Kanervakuu huudahti. Vein Kyyhkypennun pentutarhaan lämmittelemään. Jätin hänet muiden pentujen viereen. //Kyyhky? Loiste?
Kyyhkypentu, 20.12.2016
Kylmä alkoi hellittää. Makasin pentutarhassa muiden pentujen vieressä. "Miksi karkasit?" Kanervakuu kysyi ankaralla, mutta huolestuneella äänellä. "E...enhän minä karannut lähdin etsimään Hämytassua." vaikeroin. Pian Kaunokukka kiiruhti pentutarhalle. "Kanervakuu lämmitä sinä häntä ettei hän vilustu niin minä haen vahvistavia yrttejä." Kaunokukka naukaisi. Tunsin kuinka Kanervakuu painautui minua vasten. Hetken päästä Kaunokukka tassutti luokseni lehtikäärö hampaissaan. "Syö nämä!" Kaunokukka käski ankarasti. Edessäni oli violetteja marjoja ja jotain vihreitä lehtiä. Nuolaisin marjan suuhuni. * Ei se ollut niin pahaa kuin luulin yrttien olevan* Nuolaisin loputkin marjat suuhuni. *ja sitten on lehtien vuoro* Nostin lehden suuhuni ja aloin pureskella sitä. Sylkäisin lehdet suustani. "Yäk!" inahdin. "Sinun täytyy syödä ne!" Kaunokukka kuiskasi käskevästi. "Mutta se on hirveän makuista", vinguin hiljaa. Katsahdin Hämytassuun. Hän nyökkäsi. Nostin ehjän lehden varovasti suuhuni, pureskelin sen nopeasti ja nielaisin silput. Nousin heiveröisin askelin ja tassutin Hämytassun viereen. Huokaisin ja rojahdin maahan väsyneesti. // Hämy? Joku?
Loistelintu, 20.12.2016
Vaanin erästä myyrää, joka kuopi maata kiihkeästi. Se ilmeisesti etsi jotakin. Minun olisi saatava se kiinni - klaanini vuoksi. Hiivin eteenpäin jännittyneenä. Varoin päästämästä pienintäkään äännähdystä. Se ajaisi myyrän omaan pesäkoloonsa, eikä sitä enää sen jälkeen nähtäisi - ainakaan päiväsaikaan. Minun ja myyrän välillä ei ollut enää kuin hännänmitta. Saisin sen kiinni suurella loikalla, jos oikein yrittäisin, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että hyppy menisi pieleen. Hivuttauduin hiljalleen lähemmäs. Tuuli kantoi myyrän tuoksua sieraimiini, joten se ei ainakaan voinut haistaa minua tuulensuunnan perusteella. Liu'utin kynteni hitaasti esiin. *Keskity, Loistelintu, nyt vain yksi sivallus, niin se on ohi.* Nostin käpäläni valmiiksi iskun. Vedin syvään henkeä, ja nopeasti kuin tuuli, sivalsin kynsilläni sen selkään. Myyrä vinkaisi säikähtäneenä, ja lennähti ilman halki hangelle, joka värjäytyi eläimen helakanpunaisesta verestä. Syöksyin sen kimppuun, taitoin sen niskat ja nostin saaliin hampaisiini. Se oli ollut yllättävän helppoa. Tyytyväisenä lähdin loikkimaan sovittuun tapaamispaikkaan, jossa Hämytassu varmaan jo odottelisikin minua. Annoin viileän viiman puhaltaa kasvoilleni. Se tuntui hyvältä. Tuntui kuin olisin ollut vasta oppilas, joka elelisi elämäänsä huolettomasti. Vailla sen suurempia vastuita kuin sotureilla oli nyt. Mutta minulla oli nyt kumppani, ja olin soturi, joka oli muuttanut paljon elämääni. Havahduin hereille ajatuksistani nähdessäni tutun puun, jonka alla olimme sopineet näkevämme. Hölkytin sen luo kummastuneena. Missä ihmeessä Hämytassu oli? "Hämytassu?" kutsuin oppilasta pudottaen myyrän maahan. Ei kuulunut vastausta. "Hämytassu!?" huudahdin epätoivoisena. Eihän hänelle ollut käynyt mitään? Sanaakaan sanomatta nappasin myyrän jälleen hampaisiini ja lähdin etsimään tuota mustaa naarasta, joka saattoi olla pahassa pulassa. Olin kiertänyt lähimaaston joka puolelta, mutta en ollut löytänyt Hämytassua. Minun olisi haettava etsintäpartio leiristä. Yritin hillitä hiipivää pakokauhua, joka sai käpäläni tutisemaan. Haparoivin askelin lähdin kulkemaan leiriin päin. Toivoin, että joku tulisi minua vastaan ja kertoisi Hämytassun olevan kunnossa. Leiri häämötti jo edessäni. Olisin pian perillä. Pujahdin sisään leirin sisäänkäyntitunnelista. Hämytassun tuoksu oli voimakas. Pian näinkin hänet pentutarhan edustalla. Samassa paikassa, josta hän oli lähtenytkin. "Hämytassu! Missä sinä oikein olit? Tutkin puolet reviiristä löytääkseni sinut", mau'uin tassuteltuani lähemmäs. Oppilas nosti säikähtäneen katseensa minuun. Huoli ja kiukkui paistoivat silmistäni. //Hämy? Kyyhky?
Hämytassu, 21.12.2016
Loistelintu katseli minua todella vihaisesti. Vaihdoin vaivaantuneesti asentoani. "Tuota..", ynisin. "Antaa kuulua!" naaras sihahti. "Löysin Kyyhkypennun uppoutuneena lumeen. Hän oli melkein jäätynyt, joten vein hänet leiriin", selitin nolona. Minun olisi pitänyt mennä nopeampaa sanomaan Loistelinnulle asiasta. Loistelinnun tummansiniset silmät vähän leppyivät, mutta olivat silti vihaiset. "Sinun olisi pitänyt tulla ilmoittamaan asiasta aiemmin! Olin todella huolissani!" Loistelintu huudahti. Katselin käpäliäni, koska en pystynyt katsoa Loistelinnun katsetta. "Minä tiedän. Anteeksi", sanoin katsomatta Loistelintuun. "Hyvä. Saat anteeksi. Mutta ethän katoa enää toista kertaa?" vanhempi naaras kysyi. Nyt uskalsin katsoa Loistelintua. "En", mau'uin ja katsoin tätä silmiin. Loistelintu mumisi jotain ja käveli Risasiiven luo, joka oli äskettäin tullut partiosta Okaliekin kanssa. Sitten muistin, että olin unohtanut oravani ukkospolun lähelle. Lumi olisi kyllä varmaan peittänyt oravan, etten varmaan löytäisi sitä enää. Olin huolissani Kyyhkypennusta. Pentu oli nukahtanut, ennen kuin lähdin. Tunsin kuinka nälkä painoi vatsaani. Ehkä voisin ottaa jotain tuoresaaliskasasta.. Kävelin tuoresaaliskasan luokse ja valikoin sieltä laihan hiiren. Hiiri oli vielä lämpimä, joten arvelin, että Okaliekki tai Risasiipi olivat tuoneet sen. Tassuttelin hiiri mukanani oppilaiden pesän viereen. Jäkälätassu pisti päänsä oppilaiden pesästä. Kun hän äkkäsi minut, hän tassutteli viereeni. "Kuulin, kuinka pelastit Kyyhkypennun", oppilas maukui. Olin iloinen, että sain juttuseuraa. Vaikkei Jäkälätassu ei ollut kovin puheliaasta päästä. Nyökytin päätäni. "Oli onni, että satuin olla paikalla", sanoin ja tajusin kehuneeni itseäni. Jäkälätassu vaan vähän hymähti. Tiesin, ettei hän pitänyt siitä, että kehuin itseäni. Annoin asian kuitenkin olla. Samassa Setritassu saapui Synkkäsielun kanssa leirin uloskäynnistä. Setritassulla oli mukanaan pari hiirtä. Naaras näytti ylpeältä kantaessaan jyrsijöitä. Setritassu vei saaliinsa tuoresaaliskasaan ja tuli minun ja Jäkälätassun seuraksi. Juttelimme hetken kuulumisia, kunnes näin Kyyhkypennun tulevan ulos pentutarhasta. "Minä menen nyt", sanoin nopeasti ja kävelin Kyyhkypennun luo. //Kyyhky? Loiste? Joku?
Kyyhkypentu, 22.12.2016
Hämytassu tassutteli luokseni. "Hei anteeksi, että saatoin sinulle vaikeuksia", inahdin surullisesti. "Sinähän se tässä vaikeuksissa olet", Hämytassu naurahti. Hymähdin hieman. *Minähän se tässä vaikeuksissa olen* pörröinen turkkini pörhistyi entisestään, koska ulkona oli niin kylmä. "Voisitko sanoa anteeksi Loistelinnulle minun puolestani? Hän on vähän pelottava", anelin peloissani. Loistelintu katsahti tänne päin, hänen tummansiniset silmänsä olivat täynnä vihaa. "Hämytassu lähti kipittämään Loistelinnun luokse. En kuullut tarkalleen mitä Hämytassu sanoi, mutta huomasin Loistelinnun katseen leppyvän. Loistelintu katsahti minuun hyväksyvästi. Hämytassu kipitti luokseni. "Kuutähti pyysi sinua käymään", Hämytassu sanoi katsoen silmiini. "Tuleehan minusta vielä joskus soturi?" kysyin surullisena. "Totta kai! Tule, tulen mukaasi", Hämytassu hymyili iloisesti. // Hämy? Loiste?
Hämytassu, 22.12.2016
assuttelin Kyyhkypennun kanssa Kuutähden pesään. Haistin Kyyhkypennusta pelkotuoksua. Pujahdimme päällikönpesään. Kuutähti istui makuupaikallaan katsoen Kyyhkypentua. Kumarsin Kuutähdelle ja Kyyhkypentu teki samoin. Sitten istahdimme. "Tiedän, ettei minun olisi pitänyt mennä etsimään Hämytassua. Saanko anteeksi?" vieressäni oleva Kyyhkypentu sanoi ja katseli käpäliään. Kuutähti vilkaisi minua. Hän huokaisi. "Saat. Mutta et selviä tästä tyhjin tassuin. Olet nyt arestissa pentutarhassa", Kuutähti maukui. Kyyhkypentu nyökkäsi, mutta käveli hiljaa pois. Seurasin pentua. Kyyhkypentu ei puhunut mitään ja käveli pentutarhaan. Huokaisin. Ilta alkoi jo hämärtää ja minulla oli väsy. Kävelin oppilaiden pesään. Setritassu ja Jäkälätassu olivat jo menneet nukkumaan. Haukottelin ja menin makaamaan makuualustalleni.
Hämytassu, 26.12.2016
Risasiipi ja Loistelintu olivat menneet jonnekin ja minulla ei ollut tekemistä. Istuin oppilaiden pesän edustalla, katsoen Seittipennun ja Kuurapennun leikkejä. Kyyhkypentu oli arestissa pentutarhassa. Vilkaisin karhunvatukoiden ympäröimää pentutarhaa. Kanervakuu istui sen vieressä vahtien Kuurapentua ja Seittipentua ja aina välillä varoitteli pentujaan jostain. "Kynnet piiloon Seittipentu!" kuningatar maukui. Seittipentu vilkaisi emoaan nopeasti. "Joo, joo!" Pentujen leikkejä oli mukava katsoa. Muistin, kuinka pentuna jahtasin kaikkien häntiä. Hännäthän olivat tietysti Tuuliklaanin sotureita! "Voinko osallistua leikkiinne?" kysyin kahdelta pennulta. He näyttivät siltä, että sanoisivat: "Etkö sinä ole liian vanha sellaiseen?" Pennut vilkaisivat toisiaan nopeasti. "Sinä olet sitten Myrskyklaanin soturi!" Kuurapentu huudahti ja hyppäsi päälleni. Laskin valkean pennun maahan varovasti. "Tulin tänne rauhanomaisin aikein. Saataisiinkohan me pari soturia klaaniimme?" kysyin korottaen vähän ääntäni. Kuurapentu ja Seittipentu alkoivat nauraa. "Te ette meidän klaanistamme kissoja saa!" Seittipentu huudahti ja alkoi jahdata minua. "Selvä, etsin sitten jostain muualta", mau'uin ja olin lähtevinäni pois. "Olipas hölmö Myrskyklaanilainen!" kuulin Seittipennun ja Kuurapennun maukuvan takanani. Nyt kävelin takaisin pentujen luo. Samassa huomasin Kyyhkypennun tulevan pentutarhasta. "Niin joo, Kyyhkypentu nimitetään oppilaaksi!" Seittipentu huudahti. Ilon aalto syöksyi päälleni. Saisimme harjoitella yhdessä, nukkua vierekkäin ja, ja... Samassa Kuutähti hyppäsi Klaanikivelle. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Kuutähti huudahti. //Kyyhky? c:
Loistelintu, 26.12.2016
"Minä haen tuoresaaliskasasta jotakin. Siistiydy sinä sillävälin", Risasiipi maukui ja tassutti aukion poikki toiselle puolen leiriä, jossa tuoresaaliskasa sijaitsi. Katselin hänen touhujaan hetken, kunnes aloin pestä turkkiani pitkin, hitain vedoin. Minä ja Risasiipi olimme hyvä pari - tai niin minä ainakin uskoin. Suittua turkkini katsahdin pentutarhalle, jonka edustalla Kanervakuu pesi vastaan hangoittelevaa Kyyhkypentua. Tämä oli suuri päivä meille molemmille. Risasiipi palasi luokseni myyrä mukanaan. "Lempiriistaani", kehräsin ilahtuneena. Hän laski velton eläimen maahan ja asettui makaamaan vierelleni. "Sinä saat aloittaa", Risasiipi murahti nuolaisten takkuista turkkiaan. Lapojani kohauttaen kumarruin näykkäisemään palasen myyrästä. Tunsin saavani uudenlaista potkua lihaksiini. Aivan kuin olisin voinut juosta halki metsän, ylittää vuoret ja joet yhdellä, pitkällä loikalla. Syötyäni oman osani myyrästä työnsin sen kumppanilleni. "Syö pois", mauˋuin ja katsahdin Suurkivelle jännittyneenä. Kohta se alkaisi. Pian Kuutähti asteli ulos pesästään ja loikkasi kiven päälle. Hän kutsui klaanin koolle. Risasiipi hotki myyrän loput nopeasti ja tassutteli muiden luo. Hiivin eturiviin korvat luimussa. Odotin Kyyhkypennun saapumista jännittyneenä. //Kyyhky?
Kyyhkypentu/-tassu, 27.12.2016
Tassuttelin klaanitovereitteni lomitse jännittyneenä. *Tänään minusta tulisi oppilas!* Istahdin Kuutähden lähelle. "Kyyhkypentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas", Kuutähti naukui. Näin Hämytassun katsovan minua kannustavasti. "Tästä päivästä siihen päivään kun ansaitset soturinimesi sinua kutsutaan Kyyhkypennuksi. Mestariksesi saat Loistelinnun", Kuutähti jatkoi. "Loistelintu kaiken oppimasi opetat nyt Kyyhkytassulle ja koulutat hänet yhtä jaloksi kuin sinä", Kuutähti lopetti. Loistelintu katsahti minuun ja kosketimme kuonoja hänen kanssaan. "Kyykytassu! Kyyhkytassu!", klaani ryhtyi huutoon. "Onnea Kyyhkytassu!" Hämytassu tassutti luokseni. "Saanhan nyt nukkua oppilaiden pesässä?" kysyin arasti. "Totta kai olethan oppilas!" Hämytassu huudahti. Hän lähti tassuttamaan kohti oppilaiden pesää. "Tule!" Hän huudahti. Voit nukkua tässä Hämytassu osoitti sammalkasaa hänen omansa vieressä. Hymähdin iloisesti.