Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Pentunimi: Kyyhkypentu Oppilasnimi: Kyyhkytassu Soturinimi: Kyyhkylento
Sukupuoli: Naaras Klaani: Varjoklaani
Syntynyt: 18.12.2016
Koulutetut oppilaat: Murattilehti + Tällä hetkellä Hukkatassun mestari
Entinen mestari: Loistelintu
Kokemuspisteet: 448
Ulkonäkö:
Kyyhkylennon turkki on vaaleanharmaa, missä on tummia raitoja ja Kyyhkylennon kaikissa tassuissa on valkoiset varpaat. Kyyhkylennon etu tassut ovat erittäin raidalliset - eli siis niissä on paljon raitoja, jotka ovat paksuja - ja ohuet. Hän on solakka ja hänen silmänsä ovat meripihkan väriset. Hänen silmäkulmistaan lähtee tummat juovat, jotka jatkuvat pitkälle pään taakse. Hänen kuononsa ympärillä on valkea kuvio, joka jatkuu pitkänä viiruna otsaan asti. Hänen nenänsä on vadelman punainen. Kyyhkynlennon rinta on myös valkoinen, ja jatkuu mahaan asti. Hänen kasvonsa ovat kapeat ja hänen silmissään on lempeä katse, ja hänen korvansa ovat erittäin suuret. Kyyhkylento on pienikokoinen.
Luonne:
Kyyhkylento on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja höpsö. Hän on ymmärtäväinen, mutta joskus Kyyhkylento ei huomaa mitä sanoo ja tiuskii muille ilman syytä. Yleensä Kyyhkylento vaipuu omiin ajatuksiinsa niin, että ei kuule mitä muut sanovat. Kyyhkylento on erittäin pitkävihainen, yleensä hän on hyvin rohkea ja uskollinen. Kyyhkylennon kanssa on helppo jutella ja hän ottaa muut huomioon ainakin hyvän tuulisena. Kyyhkylento on erittäin luottavainen ja uskoo yleensä kaiken mitä joku sanoo. Kyyhkylento uskoo sisimmässään paljon Tähtiklaaniin ja se näkyy todella hyvin ulospäin, hän kunioittaa aselepoa ja parantajien koskemattomuutta. Soturilaki ja läheiset ovat erittäin tärkeitä Kyyhkylennolle.
Taidot:
Kyyhkylento pystyy hyppäämään erittäin korkealle ja juoksemaan nopeasti lyhyitä matkoja pienen kokonsa ansiosta. Kiipeäminenkin luonnistuu. Saalistus ei ole Kyyhkylennon vahvimpia taitoja. Kyyhkylento ei ole myöskään hyvä piiloutumaan tai juoksemaan pitkiä matkoja, mutta on melko lahjakas taistelija.
Kumppani: Okaliekki(Varjoklaani): Kellanpunainen kolli, jolla metsänvihreät silmät. Molemmat korvat lähteneet hyökkäyksessä Myrskyklaaniin. Tyttäret: Minttutähti (Varjoklaani), Kuohuvirta(Tähtiklaani) Poika: Viherloikka (Tähtiklaani) Sisar: Sirrisiipi (Varjoklaani):Hopeanharmaa naaras meripihkasilmin ja valkein takatassuin. Entinen erakko.
Minttutähden pennut: Kettuaskel (Varjoklaani), Mäyräraita (Kuolonklaani), Lumikkopentu (Tähtiklaani)
Kettuaskelen pennut: Fasaanisyöksy (Varjoklaani), Haukkaviima (Varjoklaani)
Toiveet: Ihana kumppani, ja tietysti pentuja. Kyyhkylento joskus haaveilee myöskin varapäällikön paikasta.
Loistepentu 21.11.2018
Korvani nytkähtivät leirin uloskäyntitunnelin suuntaan kuullessani kuinka oksat raapivat useamman kissan kylkiä näiden yrittäessä puskeutua kantamuksensa kanssa aukiolle. Veren etova, metallinen löyhkä sai minut voimaan pahoin, mutta en antanut huonovointisuuteni näkyä pesätovereilleni, joiden huomio oli myös herpaantunut seuraamaan juuri parasta aikaa tapahtuvaa murhenäytelmää. Kaksi minulle ennestään tuntematonta kissaa raahasivat välissään punaruskeaa karvamyttyä, joka oli yltäpäältä veressä. Haukkasin henkeä järkyttyneenä tunnistaessani punaruskean kissan Minttutähdeksi. Mitä hänelle oli oikein tapahtunut? Minun pitäisi mennä tarkistamaan hänen vointinsa!
“Meidän ei kyllä kannata mennä tuonne vaikka minun ainakin tekisi mieli, olisimme niin ärsyttävästi parantajien tiellä”, Fasaanipentu sanoi kuin olisi lukenut ajatukseni. Nyökäytin hitaasti päätäni, vaikka kiusaus käydä kurkkaamassa, mitä parantajan pesässä tapahtui parhaillaan, oli suuri.
“Entä jos lähtisimme leiristä?” ehdotin toiveikkaana. Halusin päästä tutkimaan tarkemmin, mikä tarkkaan ottaen oli käynyt Minttutähden kimppuun leirin ulkopuolella. Fasaanipentu vilkaisi leirin uloskäynnin lähistöllä partioivaan suureen soturiin ja pudisti sitten päätään.
”Meillä ei taida olla mahdollisuutta leiristä pakenemiseen”, hän totesi kuivasti. Huokaisin turhautuneena ja kuopaisin käpälälläni jo hieman kohmeisen tuntuista maata. Kuten Kanervakuu oli ennustanutkin, ilmat kävivät kylmenemään päin päivä päivältä, emmekä me enää pian tarkenisi olla aukiolla näin ohuella karvapeitteellä.
“Mennään juttelemaan Kyyhkylennolle, hän sattuu itseasiassa olemaan minun isoisoemoni”, Fasaanipentu maukui ylpeän kuuloisena ja lähti sitten loikkimaan vaaleanharmaata naarasta kohti, joka suki itseään soturien pesän edustalla. Pyöräytin vain silmiäni ja juoksin kollipennun perään Turvepentu edelläni.
”Kas, Turvepentu, Fasaanipentu ja Loistepentu. Olisiko teillä jotain asiaa vai tulitteko luokseni ihan vain seuran toivossa?” Kyyhkylento-niminen kissa kysyi lempeästi hymyillen. Vanhan naaraan meripihkaiset silmät tuikkivat ystävällisesti, ja minunkin oli pakko myöntää, että hän kieltämättä vaikutti aika mukavalta kissalta. Samassa mieleeni juolahti kysymys: Olikohan minulla isovanhempia? Minttutähti oli Fasaanipennun ja Haukkapennun isoemo, minä tiesin vain emoni Liljahenkäyksen ja isäni Sienikarvan, jotka olivat minulle kaikki kaikessa. Mutta entä missä olivat heidän vanhempansa, eli siis toisin sanoen meidän isovanhempamme? Kai heilläkin sentään oli vanhemmat.
Ravistelin nopeasti päätäni selkeyttääkseni ajatukseni. Fasaanipentu ja Kyyhkylento näyttivät uppoutuneen täysin toistensa seuraan, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja livahtaa pois paikalta. Peruutin vatsa maata viistäen aina aukion keskustaan, ennen kuin käännähdin ympäri ja juoksin pää viidentenä jalkana parantajan pesälle.
Pesästä kuului vaimeaa vaikerrusta. Hiivin mahdollisimman hiljaa peremmälle, kunnes saavuin sairasaukiolle, jossa kävi melkoinen tohina. Liljahenkäys kyyristeli Minttutähden punertavanruskean hahmon yllä. Viereisellä pedillä makasi minulle vieras valkea kolli, jonka kimpussa hääri kilpikonnakuvioinen naaras. Tunnistin hänet Rosmariiniputoukseksi, joka oli minun ja veljieni siskopuoli aiemmasta pentueesta. Meillä oli eri isä, mutta sama emo, ja se riitti minulle, sillä tulisin joka tapauksessa pitämään häntä niin sanotusti virallisena isosiskonani. Emon mukaan minulla olisi ollut myös toinen siskopuoli ja kaksi velipuolea, elleivät he olisi menehtyneet niin nuorina.
Huomioni kiinnittyi Minttutähden takana nukkuvaan vaaleanruskeaan kolliin. Sydämeni oli jättää lyönnin välistä tunnistaessani isäni hahmon.
“Isä!” vinkaisin kauhuissani ja juoksin hänen luoksensa. Kollin vasen takajalka tuoksui voimakkaasti vereltä ja yrteiltä ja se näytti vääntyneen luonnottomaan asentoon. Miksi hän oli tässä kunnossa? Pystyivätkö myös parantajat loukkaantumaan? Eihän se ollut reilua!
Kapusin parantajakollin selän päälle ja ryhdyin repimään tätä korvasta tarkoituksenani saada tämä heräämään. “Isä! Avaa silmäsi!” piipitin hädissäni, sillä en keksinyt muutakaan tapaa purkaa suurta huolta ja hämmennystäni.
//Sieni?
//497 sanaa.
Kyyhkylento 11.12.2018
Kiertelin Varjoklaanin leiriä toimeettomana ja turhautuneena. Halusin tehdä jotain, enkä vain istua jököttää klaanikiven juurella, mutta en ollut ehtinyt saada Minttutähteä tämän kiireidensä keskeltä kiinni ja Rosmariiniputouskaan ei ollut leirissä. Ainut vaihtoehto oli siis ehkä lähteä yksin metsälle, vaikka tiesin sen olevan kiellettyä metsässä liikkuneen koiran takia. Kuitenkin kuin taikaiskusta taakseni ilmestyi tyttäreni Kuohuvirta, jonka näkemisestä olin kovin onnellinen. Harmaa naaras oli itsekkin kuin taikaa herätessään henkiin kuolleista.
"Mitäs suunnittelet, emo?" Kuohuvirta naukui ystävällisesti virnistäen, "Sinun ilmeesi paljastaa, että olet tekemisen puutteessa." Hymähdin pienesti ja vilkaisin leirin uloskäyntiä.
"Mentäisiinkö metsästämään?" kysyin ja lähdin ilman vastaustakin tassuttamaan kohti ulospääsyä. Kuulin tyttäreni hennon naurahduksen ja tämän kevyet tassun askeleet perässäni. Kuohuvirran takaisin tulo oli Viiltotähden päälliköksi nousun ansiota, mutta oli siinä sivuvaikutuksetkin nimittäin sota. En moittinut Minttutähteä hänen puolue valinnastaan, mutten siitä pitänytkään. Naaras oli valinnut hyvän päällikön tavoin jänen mielestään vahvemman puolen ja sen piti riittää meille. Katsahdin Kuohuvirtaan.
"Katsotaan kumpi saa ensin saalista".
//153 sanaa
Tosiaan seuraavissa tarinoissa on vaa Kyyhkylento mainittuna :D
Pyytassu 16.12.2018
Lumi narskui polkuanturoideni alla Orkideapolun paimentaessa minua kohti Varjoklaanin leirin suurkiveä. Valkoinen aines oli peittänyt jo koko leiriaukion, ja sitä satoi taivaalta rauhalliseen tahtiin. Se tuntui kovin erikoiselta jalkojeni alla. Se samaan aikaan kylmä ja vetinen, ja kutitti kuin linnulta varastettu höyhen. Turvepentu yritti metsästää ilmassa leijuvia lumihiutaleita suuhunsa. Hänen yrityksensä eivät näyttäneet tuottavan tulosta. Suun sijaan yksi hiutale tippui suoraan hänen punertavaan kuonoonsa. Hän ravisti päätään välittömästi ja aivasti, mikä päästi suustani riemukkaan naurahduksen.
Hukkapentukin hymyili miedosti katsellessaan veljemme yrityksiä. Hän oli entistä pirteämpi tänään, ja oli aamulla sutinut turkkiaan normaalia enemmän. Syy oli se, että saisimme tänään oppilasnimemme. Aamulla isämme Valvehenki oli tullut ylpeänä ilmoittamaan, että olimme valmiita nimitettäviksi. Olimme parantuneet ketun aiheuttamista haavoista jo täysin, ja Turvepennunkin arpi kyljessä oli haalistunut. Minä en tulisi koskaan saamaan häntääni takaisin, mutta pärjäsin sitä ilmankin. Veljeni olivat molemmat riemastuneet uutisista, mutta minä en voinut kuin epäröidä hieman. Olinko tosiaan valmis pääsemään oppilaaksi? Pystyisinkö tekemään klaaniani ylpeäksi? Sodan ollessa käynnissä sekä minä että veljeni joutuisimme varmasti osallistumaan siihen. Toivottavasti kenellekään ei kävisi mitään pahaa sen seurauksena.
’’Ketä toivoisit mestariksesi?’’ Hukkapennun naukaisu keskeytti ajatukseni. Käänsin meripihkaisen katseeni hänen keltaisiin silmiinsä ja hymyilin.
’’Rosmariiniputous on ollut haaveissani jo pitkään. Onhan hän klaanimme varapäällikkö ja kouluttanut jo yhden oppilaan. Hän on kovin ystävällinen ja yksi klaanin parhaimmista sotureista, jonka takia olisin kiitollinen päästessäni hänen oppilaakseen’’, kerroin veljelleni hetken pohdinnan jälkeen. ’’Entä kuka on sinun mestaritoiveesi?’’
’’Itse olen ajatellut enemmän Kyyhkylentoa. Hän vaikuttaa hyvin viisaalta ja soturilakia kunnioittavalta. Lisäksi hän on Minttutähden emo’’, Hukkapentu sanoi. Hänen silmänsä kiiltelivät inspiroituneena.
En ollutkaan ajatellut Kyyhkylentoa vaihtoehtona. Hän olisi varmasti loistava mestari Hukkapennulle. Toivoin kovasti, että meidän molempien toiveemme toteutuisivat.
Kun saavuimme suurkiven eteen, Minttutähti oli jo seisomassa sen päällä ylvään näköisenä. Hän kutsui klaanin koolle ja kohdisti katseensa meihin. Orkideapolku nuolaisi kaikkien kolmen pentunsa päälakea nopeasti ja kipitti ylpeän kumppaninsa Valvehengen vierelle.
’’Pyypentu, Hukkapentu ja Turvepentu ovat täyttäneet kuusi kuuta ja on heidän vuoronsa tulla oppilaiksi. Tästä hetkestä aina siihen hetkeen saakka, kun ansaitsette soturinimenne, tunnettakoon teidät Pyytassuna, Hukkatassuna ja Turvetassuna’’, klaanin päällikkö naukui pieni hymynalku molemmissa suupielessään. Minä nielaisin ja katsoin nopeasti ympärilleni. Kissoja oli paljon, ehkä liiankin. Joka ikisen klaanin kissan katse oli kiinni minussa ja veljissäni. Tunsin sydämeni sykkeen tihenevän. Katseeni kohtasi Fasaanitassun, joka virnisti minulle rohkaisevasti. Pelkoni tuntui heti laantuvan ja tunsin hymyilevänikin hieman. Käänsin silmäni taas Minttutähden punaruskeaan turkkiin.
’’Hukkatassu, mestarisi olkoon Kyyhkylento. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on entiseltä mestariltaan Loistelinnulta oppinut’’, päällikkö maukui. Olin heti pakahtua onnesta veljeni puolesta. Kyyhkylento astui esiin muiden kissojen joukosta ja kosketti kuonollaan veljeni kuonoa. Saatoin nähdä onnen myös hänen ilmeestään.
’’Turvetassu, sinun mestarisi olkoon Rosmariiniputous. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on Tihkutähdeltä oppinut.’’ Kun Turvetassu kosketti kuonollaan Rosmariiniputousta, koin rinnassani kateuden piikin, joka peitti aikaisemman iloni Hukkatassun puolesta. Tukehdutin kateuden tunteen kuitenkin nopeasti. Turvetassu jos joku oli Rosmariiniputouksen arvoinen oppilas.
’’Pyytassu, mestarisi olkoon Murattilehti. Toivon, että hän opettaa sinulle kaiken, jonka on Kyyhkylennolta oppinut.’’
Murattilehti astui esiin muiden kissojen joukosta. En ollut ennen tavannut häntä muuten kuin vilkaisulta. Hänellä oli tummanruskea ja pitkä turkki, ja hänen silmänsä olivat vaaleankeltaiset kuin kuu. Vaikka hän hymyili koskettaessaan kuonoani, tunsin silti oudon kylmän väreen kulkevan selkäpiitäni pitkin.
’’Pyytassu! Hukkatassu! Turvetassu! Pyytassu! Hukkatassu! Turvetassu!’’ klaani huusi uusia nimiämme innokkaana. Äskeinen outo tunne katosi äkkiä, ja keskityin klaanin antamien suosionosoitusten nauttimiseen. Nyt alkaisi uusi elämämme oppilaana. Vaikka olinkin hieman jännittynyt, tunsin itseni valmiiksi.
//Turve?
Rosmariiniputous 22.1.2019
Olin juuri saamassa vastauksen Kettuaskeleelta liittyen hänen uuden oppilaansa koulutukseen, mutta sitten nimeni kajahti leirin toiselta puolelta ja jouduin kääntämään meripihkaisen katseeni kyseiseen suuntaan. Kyyhkylento, Fasaanisyöksy ja Hukkatassu silmäilivät minua odottavasti eikä minulla kestänyt kauan tajuta, että kyseessä olisi rajapartio. Heitin pahoittelevan ilmeen Kettuaskeleelle ja nuolaisin hänen poskeaan nopeasti.
"Minun täytyy mennä partioon. Nähdään myöhemmin, Kettuaskel", naukaisin punertavanruskealle kumppanilleni ja marssin sitten aukion poikki partiolaisten luokse. Kyyhkylento siirtyi ystävällinen hymy kasvoillaan sivuun ja antoi minun siirtyä johtoon. Nyökäytin nopeasti päätäni Fasaanisyöksylle ja Hukkatassulle, jonka jälkeen lähdin johdattamaan partiota ulos leiristä.
"Rosmariiniputous! Minne te olette lähdössä?" Säpsähdin kuullessani jonkun huutavan nimeäni, mutta onnistuin tunnistamaan tuon äänen omistavan kissan ennen kuin ehdin edes kääntyä häntä kohti. Myrskytaivas silmäili minua ja rinnallani seisovaa partiota hämillään. Tunsin vierelläni olevan Fasaanisyöksyn lihaksien kiristyvän ja omatkin lihakseni kiristyivät, mutta tosin minä en vihastunut Myrskytaivaan saapumisesta paikalle, vaan poikani tylystä ilmeestä joka kohdistui entiseen erakkoon.
"Olemme lähdessä rajapartioon, eli tarkistamme Kuolonklaanin rajan ja riistatilanteen heidän reviirillään. Muistat varmaan kun kerroin sinulle, että sodan aikana saimme kulkea heidän reviirillään Emonsuun alueella?" varmistin. Myrskytaivas nyökäytti päätään ja avasi suutaan, täysin valmiina kysymään saisiko hän liittyä partioon. Hymähdin mahdollisimman ystävällisesti ja siirryin hieman taaksepäin, jättäen hieman tyhjää tilaa rinnalleni.
"Tule vain mukaamme. Klaanikissat käyvät rajapartiossa usein, joten sinun on hyvä oppia niistä", tokaisin. Myrskytaivas virnisti iloisena ja tassutteli rinnalleni. Sitten sukelsin partioni edellä piikkihernetunneliin.
"Minttutähti käski meidän kiertää Kuolonklaanin rajaa ja käydä katsomassa millainen riistatilanne Emonsuun lähettyvillä on", Kyyhkylento selitti kulkiessamme pimeän piikkihernetunnelin halki. Nyökäytin hajamielisenä päätäni, kun mieleeni rakentui kuva siskopuolestani Pakkastassusta ja rinnassani syttyi toivon liekki siitä, että voisin ehkä nähdä hänet. En ollut nähnyt Pakkastassua pitkään aikaan, viimeksi olin törmännyt naaraaseen kun hän oli ollut aivan vastanimitetty oppilas ja pian hän varmaankin ansaitsisi soturinimensä. Hymähdin ja sukelsin ulos tunnelista valoisaan metsään.
"Rosmariiniputous, millainen riistatilanne on tällä hetkellä? Onko Varjoklaanilla tarpeeksi riistaa?" Myrskytaivas kyseli kulkiessamme Kuolonklaanin raja-alueella. Ylitimme rajan ja jatkoimme matkaamme Emonsuuta kohti. Kuulin partion perällä kulkevan Fasaanisyöksyn tuhahtavan ärtyneenä.
"Miksi sinun pitäisi saada tietää tuollaista tietoa?" kellanpunainen kolli murahti ja vilkaisi Myrskytaivasta epäilevänä. Heitin tuiman katseen pojalleni saadakseni hänet pitämään kuononsa kiinni.
"Ellet ole tajunnut vielä, Myrskytaivas on Varjoklaanin jäsen nykyään ja koska hän on uusi jäsen, ei hänellä ole tietoa riistamäärästämme. Voit lopettaa sen epäilyn, että Myrskytaivas olisi jokin metsäklaanilaisten lähettämä vakooja", tokaisin pojalleni ja jatkoin sitten matkaani, pysyen tiukasti Myrskytaivaan rinnalla. Olin hiljalleen alkanut tykästyä setäpuoleeni ja uskoin päivä päivältä enemmän, että hän ei ollut isäni kaltainen petturi, vaan oli aidosti hyväsydäminen ja uskollinen kissa.
"Keitä täällä onkaan? Varjoklaanilaiset ystävämme, eikö niin?"
Niskakarvani nousivat nopeasti pystyyn, kun puiden takaa esiin astuivat Jäälilja ja Pakkastassu. Kohtasin siskopuoleni siristyneen jäänsinisen katseen, joka porautui heti ensimmäisenä minuun ja jäi silmäilemään minua hetkeksi. Vastasin minua huomattavasti nuoremman naaraan tuijotuksen pelottomana, kunnes Pakkastassun katse eksyi Myrskytaivaaseen. Jääliljakin oli tajunnut uuden kissan ja kun kuolonklaanilaiset pysähtyivät eteemme, likaisenvalkoisen ja tummanharmaan kirjava naaras jäi silmäilemään Myrskytaivasta kiinnostuneen näköisenä.
"Ja kuka sinä olet?" Pakkastassu ennätti kysyä ennen Jääliljaa. Myrskytaivas vilkaisi varautunutta oppilasta rento virne kasvoillaan ja hymähti nopeasti.
"Sinäpä näytät epäilevältä minun suhteeni, mutta en voi sanoa olevani yllättynyt. Minun nimeni on Myrskytaivas ja olen Kylmähenkäyksen velipuoli", tummanharmaa kolli selitti. Jääliljan silmien katse tarkentui hieman ja tunsin ilman sähköistyvän ympärillämme. Astuin suojelevaisena Myrskytaivaan rinnalle ja kohotin uhmakkaasti kuonoani naaraalle, jota vihasin miltein yhtä paljon kuin Kylmähenkäystä.
"Myrskytaivas liittyi Varjoklaaniin muutama päivä sitten, mutta ikävä sinulle, Jäälilja, hän ei ole samanlainen säälittävä petturi kuin Kylmähenkäys", sylkäisin Jääliljalle viimeiset sanani. Jääliljan silmät siristyivät ja Pakkastassukin jäi tuijottamaan minua niin jäisesti, että hänen pelkkä katseensa olisi voinut tappaa minut.
"Tunsitko sinä Kylmähenkäyksen?" Myrskytaivas astui eteen ja jäi tuijottamaan Jääliljaa. Kiristin hampaitani, en olisi tahtonut tämän keskustelun johtaneen tähän. Mutta nyt kun Myrskytaivas oli aloittanut, minun täytyisi tästä jatkaa.
"Hänen nimensä on Jäälilja ja muistat varmaan mitä kerroin hänestä sinulle", murahdin Myrskytaivaalle, "hän on syy Kylmähenkäyksen petokseen ja karkotukseen, koska Jäälilja käski Kylmähenkäystä tappamaan jonkun varjoklaanilaisen. Ja tässä on Pakkastassu, Kylmähenkäyksen tytär ja minun siskopuoleni. Taisin mainita hänetkin sinulle."
"Ja kuka hänen emonsa on?" Myrskytaivas kysyi ja vilkaisi hitaasti Jääliljaa. Naaras tuijotti minua vaitonaisena, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan leväten.
"Jäälilja, tai ainakin niin minä olen olettanut. Kuka muukaan Pakkastassun emo olisi?" totesin ja vilkaisin Jääliljaa, odottaen saavani häneltä tylyn huomautuksen siitä, että tietenkin hän oli Pakkastassun emo. Lihaksikas naaras pysyi kuitenkin hiljaisena ja oli kääntänyt katseensa Pakkastassuun. Jäin odottamaan soturin vastausta mahdollisimman kärsivällisenä, vaikka aukion ylle laskeutunut hiljaisuus olikin piinaava.
//Jää?
//723 sanaa
Kettupentu 19.4.2018
"Miltä Varpusliidon idea kuulostaa? Mennäänkö?" Rosmariiniputous naukaisi lempeästi hymähtäen, mutta silti huomasin pienen varautumisen naaraan meripihkaisilla silmillä. Pian tunsin hennon tönäyksen kyljessäni kun sisareni tuli kovalla vauhdilla kuuntelemaan.
"Mennään mihin?" Mäyräpentu tökäsytti. Käänsin katseeni Mäyräpennun sähkönsinisiin silmiin, hänen silmänsä kuulemani mukaan muistuttivat omiani. En ollut nähnyt vielä todellista peilikuvaanni mistään, sillä leirin vesilammikot olivat aina olleet mutaisia, eikä niistä nähnyt mitään.
"Me mennään ehkä päällikön pesään! Jos siis emo ja isä antaa luvan", miukaisin nyökäten ja lähdin loikkimaan varmoin askelin kohti pesää. Askeleeni olivat jo hyvin paljon varmempia kuin aamulla pesästä poistuessani. Tunsin lämpimän hengityksen niskassani ja tunnistin Kyyhkylennon tuoksun. Naaras nappasi minua niskanahasta ja kuljetti takaisin Rosmariiniputouksen luokse.
"He ovat askeleiltaan jo hyvin nopeita, mutta pennut kulkaapas minusta se ei ole hyvä ajatus", naaras naukui sydäntäsärkevä ilme kasvoillaan.
"Miksei?" kysyin kulmiani kurtistaen, meiltä salattiin jotain, "Ei isä ole pelottava, hän vain näyttää siltä!" Kyyhkylento loi pahoittelevan katseen Rosmariiniputoukseen. Harmaaraidallisen naaraan häntä valahti surumielisesti alas ja hänen silmänsä alkoivat lasittua.
"Kuulkaapas, annan teille elämän ohjeen. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei ole kissoihin karvaan katsomista", Kyyhkylenno nauku kuulosti automaattiselta ja hänen silmillänsä väreili kauhun aallot.
"Hämylilja", naaras henkäisin ääni särkyen. Pian kuulin voimakkaat askeleet jotka juoksivat Kyyhkylennon luo, liekinvärinen kolli lehden vihrein silmin. Kolli kiersi isoemoni kasvojen eteen ja katsoi tämän silmiin.
"Pahoittelut tästä. Me poistumme nyt. Nähdään pian Kettupentu ja Mäyräpentu", kolli naukui ja lähti taluttamaan Kyyhkylentoa parantaja pesälle.
*Mikä hänelle tuli? Minun on selviettävä kuka on Hämylilja, tai kuka oli Hämylilja ja miksi se oli noin vaikeaa? Miten isä liittyi tähän? Siitä ottaisin selvää* Vilkaisin Rosmariiniputousta.
"No niin, mennään", naaras naukui ja lähti johdattamaan meitä pesään. Tihkutähti ja Minttusydän istuskelivat harakan ympärillä. Harakan vatsa oli auki ja sieltä pilkotti jotain punaista. Tihkutähti kyyrityi haukkaamaan lihaa.
"Hei emo, hei isä!" tervehdin hymyillen. Minttusydän nyökkäsi lämpimästi.
"Joko olette saaneet kierroksen tehtyä?" naaras naukui silkinpemeästi. Pudistin päätäni.
"Seuraava etappimme on päällikön pesä!" Mäyräpentu kiljaisi. Tihkutähti nosti päänsä ylväästi ylös, hänen leukaansa oli jäänyt pieni veritahra harakan lihasta. Selvä, isä näytti todella pelottavalta pitkine kynsineen ja viirusilmineen.
"Ai", Tihkutähti naukaisi häijysti hymyillen, hänen tunteeton katseensa kohtasi Rosmariiniputouksen ja tunsin kuinka naaraan turkki pörhistyi vierelläni.
"Kenen luvalla te sinne suuntaatte, kenties Rosmariiniputouksen?" isä naukui sivaltaen, jos sanat olisivat voineet koskettaa, nuo sanat olisivat jättäneet suuret viillot kaikkien meidän turkkeihimme. Tihkutähti räpäytti silmiään hitaasti vastausta odottaen. Päähäni pälkähti ajatus ja lähdin hiipparoimaan pesän reunaa pitkin Tihkutähden taakse, Minttusydän huomasi aikeeni, mutta jätti asian huomiotta paljastamatta minua. Pian olin isän takana ja nappasin tämän hännästä kiinni.
"Minun luvallani, älä ole ilkeä Rosmariiniputoukselle", naukaisin haastavasti ja upotin pienet kynnen pätkäni isäni harmaankirjavaan häntään.
"Oiekasti me tulimme kysymään sinulta lupaa", Mäyyräpentu pisti väliin ja loikkasi itsekin roikkumaan isässä. En uskonut isämme nauttivan tilanteesta.
"Hmm", kolli myhäili ja hänen turkkinsa siloittui. Käänsin katseeni Minttusydämeen.
"Kyyhkylennolle tuli jokin hätä, joku kissa vei hänet parantajalle", ilmoitin hiukan surullinen ilme kasvoillani. Minttuydän noui ylös.
"Kiitos, että kerroit", hän naukaisi lähti loikkimaan ulos pesästä," Palaan pian".
Nyökkäsin, emoni poistuttua käännyin isän puoleen. Irrotin kynteni hännästä ja kellahdin lämpimille sammalille.
"Mitä jos viemme pennut harjoittelemaan?" Tihkutähti naukaisi matalasti naurahtaen.
//Rosma? Mäyrä?
Kyyhkylento 18.6.2018
Kurkustani kantautui kehräys.
"Ja arvaatko minkälaiseen pulaan silloin jouduin?" Okaliekki naurahti. Kolli oli kertonut minulle nuoruusaikansa kommelluksia.
"Minä ja Hämylilja taas olimme erottamattomat kun olin oppilas. Menin hänen mukanaan joka paikkaan jos mahdollista. Kerran kun suutuin hänelle karkasin", lausahdin mietteissäni.
"Meidän pitäisi käydä tervehtimässä Minttusydäntä, pian hänestä tulee Varjoklaanin suuri johtaja. Olen hänestä ylpeä", Okaliekki naukui ja etsi katseellaan Minttusydämen punaruskeaa turkkia.
"Pitäisi kyllä, mutta ei hänestä nyt vielä niin nopeasti saa valtaa tassuihinsa. Olisihan se vaihtelu virkistävää", naukaisin hiljaa merkityksellisesti. Klaanin Tähtiklaaniin uskovat halusivat jo kovasti vallan vaihdon.
"Meidän täytyisi myös käydä vilkaisemassa Kettutassua ja Mäyrätassua. He kasvavat hurjaa vauhtia", hymyilin ja nuolaisin Okaliekin lapaa. Kolli nyökkäsi ja räpäytti vihreitä silmiään. Pian Minttusydämen poika ja tytär olisivat jo sotureita, niin uoria vielä kun he olivat. Oma ikäni alkoi jo vähitellen painaa päälle ja niin varmasti Okaliekinkin. Olihan hän minua vanhempi.
"Lähdetäänkö kävelylle?" kumppanini ehdotti. Nyökkäsin otettuna.
Minttusydän 16.10.2018
Tietenkään en voinut nähdä häntä, kuinka tyhmä olin. Se varmasti johtui kokemastani surusta, se sai aikaan usvaverhon, joka ei antanut ajatuksen kulkea vapaasti.
"Niin tietenkin", totesin päätäni hieman nolostuneena ravistellen. Huomenna koittaisi se päivä, kun astuisin virallisesti päällikön virkaan, uskoin osaavani johtaa Varjoklaania hyvin, vaikka se itsekkäältä kuulostikin. Ensimmäinen tekoni, olisi antaa lupa uskoa mihin tahansa haluaa ja ilmoittaa se, että alkaisimme totella soturilakia kuten ennen Tihkutähden aikaa.
"Jutellaan huomen aamulla enemmän sopiiko? Ajatukseni ei oikein kulje", naukaisin pahoitteleva ilme kasvoillani. Sienikarva nyökkäsi ymmärtäväisen näköisenä. Hymyilin vielä väsyneesti parantajakollille ja sen jälkeen lähdin etsimään Kyyhkylentoa. Tiesin, ettei hän koskaan pitänyt Tihkutähdestä, mutta tyttärestään hän silti välitti. Löysin emoni klaaninvanhimpien pesästä, hän oli juttelemassa Meripihkaraidalle, josta oli ajan kuluessa tullut kovinkin hyvä ystävä Kyyhkylennolle.
"Hyvää iltaa", tervehdin vääntäen kasvoni hymyyn. Minua ilahdutti klaaninvanhimpien pesän lämminhenkisyys.
"Iltaa Minttusydän", viereisellä pedillä makaava Vaskitsaviima kähisi. Tervehdyksen jälkeen kolli alkoi sukia vaaleanruskeaa turkkiaan. Kyyhkylento kääntyi minuun päin ja ikään kuin hymyili iloisilla meripihkanvärisillä silmillään.
"Mukava nähdä Minttusydän, tai olenhan minä sinut nähnyt, muttemme ole jutelleet hetkeen! Ja onnea, sinusta tulee ihan oikea päällikkö! Olen tosi ylpeä ja niin on Okaliekkikin!" Kyyhkylento naukui matalalla ja sydämellisellä äänellään. Nyökkäsin kiittelevästi ja yritin pitää surun kaukana pesän iloisesta tunnelmasta.
"Oliko sinulla jotakin asiaa? Haluatko puhua kaksisteen?" emoni kyseli uteliaasti. Pudistin päätäni ystävällisesti.
"Ei, tulin ihan muuten vain vierailemaan." Meripihkaraitakin nyökkäsi ikään kuin merkiksi, että hänkin kuunteli. Pienikokoinen valkea naaras oli kovin hyvässä kunnossa ikäänsä nähden ja se teki minut iloiseksi.
"Minttusydän, muuten. Olemme miettineet Okaliekin kanssa klaaninvanhimpiin siirtymistä lähitulevaisuudessa", emo naukaisi. En pitänyt Kyyhkylentoa vielä liian vanhana soturin tehtäviin, mutta emollani oli oikeus omiin ratkaisuihinsa ja Varjoklaanissa oli muutenkin erittäin mukavat klaaninvanhimmat. Veikkasin, että Kyyhkylento saisi pulputtaa juoruja Meripihkaraidan kanssa yömyöhään halutessaan ja olihan täällä Okaliekillekkin seuraa.
"Jos niin tahdotte. Ilmoitelkaa sitten lähempänä, niin pidän teille oikean seremonian", naukaisin silmiäni rakastavaisesti räpsäyttäen, "Mutta nyt minun on mentävä, vaikkei kukaan muu istuisi valvojaisissa, niin minä ainakin istun."
Hätkähdin hereille. Olin vahingossa torkahtanut leirin reunamille. Tihkutähden ruumis oli haudattu jo ja olin vetäytynyt omiin oloihini. Oli vielä liian aikaista mennä häiritsemään parantajia, sillä lähtöni koittaisi vasta auringonhuipun aikaan. Venyttelin jumiutunutta selkääni ja lähdin tassuttamaan tuoresaaliskasan luokse. Olin lähettänyt aamupartion jo matkaan ja pian olisi saalistuspartion vuoro, mutta ensiksi antaisin kissoille aikaa heräillä. Valikoin kasasta kylmän sammakon, joka oli kovin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Aloin syödä tuoresaalista hitain ottein ja katsella heräilevää leiriä. Kun olin viimeistellyt ateriani lähdin järjestämään saalistuspartiota. Partiota johtamaan valitsin Valkosydämen ja hänen mukaansa Ikituulen ja Savutassun. Valkeanharmahtava naaras alkoi koota partiotaan kasaan innokkaasti ja ennen lähtöään meripihkasilmäinen naaras vielä nyökkäsi minulle. Miltei kaikki soturit näyttivät ottavan minut melko hyvin vastaan. Vilkaisin taivaalle. Nyt olisi varmaan hyvä aika mennä hakemaan matkayrttejä.
//Sieni? Lilja?
443 sanaa
AIKAHYPPY
Kettuaskel 3.11.2018
"Miltä minä näytän?" keskimääräistä suurempi kolli pentu piipitti metsänvihreät silmät miltei täysi kuun muotoisina. Kasvoilleni piirtyi lämmin hymy pojalleni, hän sai sydämeni pakahtumaan rakkaudesta. Se oli aivan uudenlaista rakkautta, se jota tunsin oli jollakin ihan uudella tasolla.
"Tiedätkös, voin avata sinulle oman ulkonäkösi paljon helpommalla kuin selityksellä. Olet nimittäin melkein kopio omasta isoisästäni, joka sattuu olemaan miltei kopio sinusta paria pikkuseikkaa lukuun ottamatta", selitin kumartuen pennun ylle. Fasaanipentu nyökkäsi kovin innokkaan oloisena.
"Odottaisitko tässä sen aikaa, että haen hänet? En usko, että pystyt olemaan tässä silloin vielä kun palaan Okaliekin", haastoin pennun hymähtäen. Fasaanipentu siristeli vasta avattuja silmiään ja naukui:
"Ihan varmasti pystyn!" Katsahdin pentua leikkisästi epäillen ja murahdin. Kohautin lapojani ja lähdin ulos pesästä Fasaanipentuun luottaen. Uskoin, että hän olisi kovin ylpeä itseensä kun suoriutuisi haasteesta kunnialla. Ravasin reippaasti eteenpäin ja etsin katseellani kellanpunaista tuttua turkkia leiristä ja pian tunnistin Okaliekin hahmon isoemoni Kyyhkylennon seurasta. Kiihdytin askeleitani ja pian olin jo pariskunnan luona.
"Päivää", hymyilin ystävällisesti, mutta en edes ehtinyt istahtaa alas. Okaliekki käänsi vihreät silmänsä minuun ja tervehti minua nyökkäyksellä. Hänen kellanpunainen turkkinsa melkein kuin liekehti auringon lämpimässä valossa ja sai aikaiseksi kylmät väreet ihollani. Kyyhkylennon meripihkainen katse kääntyi myös silmäilemään minua kiinnostuneena.
"Onnittelut", Okaliekki naukui kollimaisen kumealla äänellään samalla kuin tämän kasvoja valaisi leveä ja onnellinen hymy. Kyyhkylento syöksähti halaamaan minua lämpimästi kehräten.
"Kiitos. Asiani koskeekin toista pennuistamme, Fasaanipentua. Hän on melkein kuin kopio sinusta Okaliekki ja hän haluaisi kovasti tietää minkä näköinen hän on, suostuisitko tulemaan malliksi?" kysyin kohteliaasti silmäni räpäyttäen. Okaliekin kasvoille nousi yllättynyt ilme, mutta pian se vaihtui innostukseen.
"Tietenkin haluan tulla, haluan tavata pentusi ja niin Kyyhkylentokin. Olemmehan mekin osa perhettä." Väläytin tutun vinon hymyni ennen kuin lähdin johdattamaan kaksikkoa kovin täyteen pentutarhaan. Osa väestä kuitenkin lähtisi pian ellei ollut jo lähtenyt, sillä Liljahenkäys ja Sienikarva luultavasti enää tarkistaisivat kumppanini kunnon. Toisaalta olihan Lillajenkäys Rosmariiniputouksen emo ja saattaisi sen takia viipyä pidempään. Kun työnnyin sisään piikkihernepensaan suojaamaan pesään näin kellanpunaisen pennun kilpikonnakuvioilla istumassa itsepäisen näköisenä siinä mihin hänet olin jättänytkin.
"Voi kuinka kaunis hän on!" Kyyhkylento henkäisi ja lähti innokkaasti lähestymään nuorta pentua, työnsin kuitenkin häntäni naaraan eteen sillä tiesin, että Fasaanipentu saattaisi säikkyä tuntemattomia aluksi - tai sitten ei.
"En minä ole kaunis, olen komea", pentu inisi kulmiaan kurtistaen. Naurahdin pojalleni ihastellen, hän oli suorastaan sydämen sulattava nuori kissa. Hän varmasti joskus tulevaisuudessa kääntäisi monen naaraan pään kuten hänen veljensäkin, pennut olivat selvästi tulleet kerrassaan hurmaavaan emoonsa.
"Fasaanipentu, tässä on Okaliekki. Sinulla ja hänellä on samanväristen turkkien lisäksi miltei samanväriset silmät. Sinulla on kuitenkin pieniä tummanpunaruskeita kilpikonnakuvioita selässäsi", selitin viittoen hännälläni isoisääni kohden. Fasaanipentu käänsi hieman päätänsä kun hän tutkaili Okaliekin ulkonäköä kiinnostuneesti.
"Hei Kyyhkylento ja Okaliekki", kuulin sivulta päin tulevan kauniin äänen. Käännyin katsomaan luonnonvalkeata naarasta, joka oli juuri esittänyt tervehdyksensä vieraille. Kyyhkylento lähti varovasti satunnaisia palloiksi muotoiltuja sammalen palasia väistellen kohti Rosmariiniputousta ja tämän vierellä nukkuvaa Haukkapentua. Kuulin kuinka naaraat alkoivat rupatella keskenään ja sen kuinka Kyyhkylento ihasteli pentuja silmittömästi.
Okaliekki ja Kyyhkylento olivat juuri lähtenet vierailultaan, sillä heidät oli kutsuttu yhteiseen partioon. Fasaanipentu oli ollut kovin haikea kaksikon lähdöstä, joten minun oli parasta keksiä hänelle jotakin tekemistä, että hän piristyisi. Kurotin tassullani läheistä sammalpalloa ja huitaisin sen Fasaanipennun jalkoihin. Kollin kasvoille syttyi innokas ilme ja hän lätkäisi sen Rosmariiniputoukselle. Emo ja pentu rupesivat leikkimään pallolla.
"Käyn hakemassa jotain syötävää sinulle Rosmariiniputous. Sinun täytyy olla voimissasi kun huomenna palaat tehtäviisi", huolehdin lempeästi ja nuolaisi kolmen perheenjäseneni päätä ja loikin ulos pesästä. Olin päättänyt, että kun Rosmariiniputous palaisi tehtäviinsä minä ottaisin pennut hoiteisiini, en pitänyt ajatuksesta että joku muu hoitaisi Fasaanipentua ja Haukkapentua, vaikka eihän Kanervakuussa imtään vikaa ollut. Kyse oli vain periaatteessa. Ottaisin pennut tarvittaessa vaikka nukkumaan minun ja Rosmariiniputouksen kanssa soturien pesään jos olisi tarvis. Kun olin nappaamassa tuoresaaliskasasta pientä luisevaa hiirtä aloin erottaa hätääntyneitä huutoja - valitettavasti pentutarhan suunnalta. Sydämeni hyppäsi kurkkuun kun pinkaisin takaisin sinne mistä olin hetki sitten lähtenyt. Kun saavuin piikkihernepensaan suojaamaan pesään näin vain kaaoksen. Punaruskeaturkkinen kettu oli kumartuneena pienen tummanruskearaidallisen hahmon ylle himoiten. Turkkini pörhistyi raivon vallassa kun tajusin tilanteen vakavuuden. Rosmariiniputous oli käpertynyt nurkkaan pelokkaita pentujaan suojaten. Luonnonvalkea naaras oli hurjana ja sähisi uhkaavalle ketulle. Orkideapolku yritti hätääntyneenä saada pienen Turvepennun ketun kynsistä, mutta minä ehdin ensin. Loikkasin ketun niskaan raivoisasti, olin tehnyt lupauksen että tappaisin joka ikisen joka uhkaisi pentujani. Upotin hampaani syvälle ketun niskanahkaan ja kettu yritti ravistella minua irti. Laskeuduin alas taitavasti ja nappasin Turvepennun hampaisiini ja heitin tämän hellästi emonsa hoiteisiin. Toivoin, että joku muukin kuulisi hädän pentutarhalla ja tulisi auttamaan, en selviäisi välttämättä yksin. Revin ja raavin eläimen punaruskeata turkkia hengästyneenä, sydämeni pumppasi raivoisaan tahtiin verta suoniini kun hengästyin entisestään.
"Et. Satuta. Heitä", murisin, vaikka olin jäämässä vaarallisesti alakynteen, mutta sitten näin siniharmaan välähdyksen. *Valvehenki! Tähtiklaanin kiitos!* Kettu rääkäisi hätääntyneenä Valvehengen yllätyshyökkäyksen johdosta. Loikkasin takaisin ketun kimppuun, vaikka aloin olla jo vakavasti haavoittanut, mutta sain lisää taistelutahtoa kun huomasin ketun alkavan perääntyä takaisin leiriaukiolle. Pian se jopa kääntyi muut kissat huomatessaan ympäri ja lähti juoksemaan ulos leiristä piikkihernetunneliin reiän hätääntyneenä repien. Kun kettu alkoi juosta karkuun lähdin raivonsekaisesti jahtaamaan karkuun juoksevaa otusta. Hetken kettua jahdattuani minua alkoi hekottaa, ensin varpaani kylmenivät sitten jalkani ja pian se jatkui koko kehoani eteenpäin. Tuuperruin maahan ja huomasin valtavan verivanan perässäni. Silmäni painuivat kiinni samalla kun verilammikko ympärilläni kasvoi entisestään. Minua kylmäsi, olin aivan paleltunut.
//Muut? Tai sit iha kuka tahansa? Ketulla on siis vakava verenhukka.
862 sanaa
Fasaanipentu 11.11.2018
"Mennään vain, minä haluaisin ainakin tavata Minttutähden!" hihkaisin innostuneena ja lähdin tassuttelemaan rivakalla tahdilla Minttutähteä ja Rosmariiniputousta, jotka juttelivat rennosti leiriaukion reunamilla. Juuri kun olimme lähdössä oppilaiden pesän edustalta, Minttutähti lähti emomme seurasta ja katosi muutaman silmänräpäyksen sisällä päällikön pesään. Rosmariiniputous sen sijaan lähti tassuttelemaan tuoresaaliskasaa kohti, jonka lähettyvillä istuskeli muutamia kissoja. Paniikki nous kurkkuuni, kun huomasin emomme vilkuilevan eri suuntiin. Hän voisi nähdä meidät!
"Piiloon!" sihahdin nopeasti veljelleni ja heitin hänet kahden vieressämme istuvan kissan taakse. Kompuroin itsekin suurikokoisen kellanpunaisen selän taakse, mutta äänetön yrityksemme epäonnistui ja päästin suustani pienen vinkaisun. Vaaleanharmaa naaras kääntyi vilkaisemaan taakseen ja hänen meripihkaiset silmänsä räpsähtivät hämmästyksestä ammolleen.
"Älkää kertoko Rosmariiniputoukselle tästä!" kuiskasin paniikin vallassa, "me halusimme mennä tapaamaan Minttutähteä, mutta emo ei saa tietää ja hän meinasi äsken nähdä meidät."
Vaaleanharmaan naaraan rinnalla istuva kellanpunainen kolli päästi suustaan huvittuneen naurahduksen ja näpäytti hännänpäällään nenääni.
"Te taidatte olla Fasaanipentu ja Haukkapentu", hän totesi. Kallistin hieman päätäni yllättyneenä, mistä nämä tuntemattomat kissat tiesivät meidät.
"Keitä te olette ja mistä te tunnette meidät?" Haukkapentu päästi suustaan ensimmäisenä.
"Minä olen Kyyhkylento ja hän on kumppanini Okaliekki", vaaleanharmaa naaras naukaisi osoitettuaan kellanpunaista kollia hännällään, "ja me olemme Minttutähden vanhemmat. Minttutähti taas on isänne Kettuaskeleen emo. Te kaksi olette täten pennunpennunpentujamme."
Silmäni suurenivat hämmästyksestä Kyyhkylennon suljettua suunsa. Olimmeko minä ja Haukkapentu Minttutähdelle sukua, saati hänen pennunpentujaan? Meidän isoemomme oli Varjoklaanin päällikkö ja meidän emomme oli Varjoklaanin varapäällikkö!
"Entä emomme suku? Kenelle me olemme sukua hänen puoleltaan?" kysyin uteliaana.
"Annan emonne kertoa sen teille omalla ajallaan. Hän on näemmä menossa päällikön pesään, joten nyt te voitte mennä heidän perässään sinne", Kyyhkylento huomautti leikkisä virne kasvoillaan ja siirtyi hieman sivuun. Väläytin vaaleanharmaan ja tummanharmaan kirjavalle naaraalle ja Okaliekille nopean hymyn ennen kuin lähdimme kipittämään veljeni kanssa päällikön pesää kohti. Kyyhkylento ja Okaliekki olivat vaikuttaneet todella mukavilta kissoilta.
"Meidän pitää olla sitten todella hiljaa jotta he eivät kuule meitä", kuiskasin sinertävänharmaalle veljelleni saavuttuamme päällikön pesän sammalverhojen edustalle. Yritin painautua mahdollisimman kiinni sammalverhoihin, mutta menetin samalla tasapainoni ja laskeuduin kömpelösti päällikön pesän uloskäynnille. Minttutähti ja Rosmariiniputous kääntyivät hämmästyneenä minua kohti ja pian Haukkapentu sukelsi rinnalleni. Jäin tuijottamaan kaksikkoa nolostuneena.
//jatkan tästä Rosmalla
//346 sanaa
Valvehenki 20.1.2018
Aivan liian kirkas valo herätti minut aamu-uniltani. Valkea, syvä hanki vain lisäsi auringonvalon kirkkautta. Silmiäni kirveli, niin kirkas se oli. Nousin venytellen ylös ja lähdin kipittämään ulos soturien pesästä. Olin kaatua, kun toinen takajalkani petti alta eikä kantanurkaan painoani. Mokoma raahautui hyödyttömänä mukana, liikkuen vain vähän edestakaisin. Murahdin. Ei nyt, ei nyt, ei nyt. Tihkutähti katseli minua aukion toiselta laidalta ilmeellä, joka selvästi kertoi jotain toisen mielipiteestä minuun. En välittänyt. Olin jo etsimässä tottumukseta jotakuta, jolta voisi kysyä, kenet oli määrätty metsästyspartioon, kun muistin, ettei klaanilla ollut varapäälikköä, joka sellaisia määräisi. Päätin lähteä siis metsälle. Ilmeisesti Tihkutähti luotti minuun ainakin sen verran, että sain lähteä yksin ulos, ja hyvä niin. Hulluksihan leirissä tulisi. Kyyhkylento istui hiukan kauempana, joten päätin pyytää vanhempaa naarasta mukaan. Tassutin hiukan lähemmäs, toinen takajalka raahaten kömpelösti maata.
"Hei! Öh, ajattelin tässä mennä metsästämään. Tulisitko mukaan? Riistaa saa paremmin kaksin", naukaisin. Kyyhkylento hymyli pehmeästi.
"Mikä ettei. Höperöksi täällä leirissä tulee", toinen vastas, sanoen ääneen ajatukseni. Hymähdin, ja lähdimme suuntaamaan kohti uloskäyntiä, sitä kautta haaskalalle. Siellä oli lehtikatoina ruoasta tapellita, siksi huonokuntoisia variksia, joten suuntasimme sinne. Viherlehtenä, kaiken mädäntyessä sieltä sai usein vain jonkinsortin taudin tai jotakin.
Haaskalalle saavuttuamme myhäilin tyytyväisenä. Juuri kuten odotinkin, kaksi nuorta, ilmeisesti tappeluiden rampauttamaa varist istuskeli roskien päällä ja raakkui korviasärkevästi.
"En pidä varisten äänestä. Sattuu korviin", nurisin, ja Kyyhkylento naurahti. Sovimme, että minä menen ensin. Kyristyin vaanimisasentoon ja aloin liikkua mahdollisimman hiljaa eteenpäin. Vaistoni huusivat lähteä takaa ajoon eikä nälkä ainakaan auttanut asiaa. Olin syönyt viimeksi eilen. Hiivin velä puoli ketunmittaa ja loikkasin. Varis lehahti lentoon, ja yritin hypätä sen perään, mutta yhdellä toimivalla jalalla se oli hiukan hankalaa. Hyppyni jäi laiskaksi, matalaksi ja ponnettomaksi. Aloin kallistua taaksepäin. Tömähdin selälleni, sillä en ehtinyt käntyä ilmassa, ja ilma pakeni keuhkoistani. Sivusilmällä näin Kyykylennon valtavan loikan tavoittavan hoippyvasti lentävän variksen valmiiksi vammautuneen siiven, paiskaten sen maahan. Kuin ihmeen kaupalla naaras oli onnistunut nappaamaan minulta paenneen linnut.
"Hieno loikka2, naukaisin hymyillen, kun kampesin itseni pystyyn.
//Kyyky? Sori hitit, etenki lopussa x
Kyyhkylento 20.1.2018
Painoin tassullani varista maahan ja purin tämän niskaa. Pian varis lyyhistyi maahan.
"Kiitos", hymyilin lämpimästi. Olin oikeastaan yllättynyt, että hyppyni oli kantanut tarpeeksi korkealle.
"Olen varma, että sinäkin olisit saanut sen jos jalkasi olisi toiminut oikealla hetkellä", kehräsin. Haaskalan laimea katku täytti aistini, vaikka näin lehtikdon aikaan lemu olikin laimeampi. Kaivoin pienen kuopan lumeen, jotta voisin haudata variksen sinne. Nostin linnun hampaisiini ja laskin sen kuoppaan. Linnusta oli pudonnut vähän mustanharmaita sulkia lumen tasaiselle pinnalle.
"Tullaan noutamaan tuo myöhemmin", naukaisin Valvehengelle. Sinertävänharmaa kolli nyökkäsi hymähtäen. Onneksi koko Varjoklaani ei ollut muuttunut ilkeäksi. Loistetähden syökseminen vallasta oli muuttanut klaanimme täysin. Voi olla, että jotkut klaanit pelkäsivät sitä Hämyliljan pojan takia. Toivoin vain, että kaikki kääntyisi parhain päin.
"Pidätkö saalistamisesta?" kysyin hymähtäen.
//Valve? Sori pätkä xc
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 26.2.2018
Tassuttelin nuutuneena partion perällä. Minua painoi vieläkin Hämyliljan ja Kuohuvirran kuolema. Tuntui kuin minut olisi revitty kahtia. Huokaisin, mutta valpastin iteseni. Vanhoja ei kannata murehtia, ja hehän ovat nyt onnellisesti Tähtiklaanissa. Hämylilja, Tuikesilmä, Lähdetassu ja Häivetassu. Havahduin hieman kauempaa kuulemastani rääkäisystä. Kissan rääkäisystä. VIlkaisin ensin Naavakoihin ja sitten Risasiipeen.
"Mikä tuo oli?" Naavakoi naukaisi ja höristi korviaan uteliaana.
"Se oli kissa!" Risasiipi murahti matalasti ja pörhisti turkkiaan.
"Mennään apuun", naukaisin ja lähdin pinkomaan kohti paikkaa. Erotin takanani kuuluvat askeleet. Pian tulimme pienelle ukiolle. Jäin tuijottamaan tilannetta silmät selälläni. Tihkutähti makaamassa ruohikossa, Minttusydän taistelemassa kettua vastaan.
"Kyyhkylento, Naavakoi, Risasiipi!" Minttusydän henkäisi huojentuneen a samalla kun väisteli ketun iskuja. Loikkasin Minttusydämen rinnalle.
"Mene katsomaan miten Tihkutähti voi, minä taistelen sen aikaa", naukaisin ja vilkaisin haavoittuneeseen päälikköömme. Minttusydän pudisti päätään.
"Muistathan, hänellä on yhdeksän henkeä", MInttusydän naukaisi. Kettu murahti Risasiiven loikatessa sen selkään. Eläin alkoi vinkua peloissaan.
"Risasiipi, Naavakoi. Se pelkää jo nyt, häätäkää se rajan yli jonneekkin muualle. Varo päästämästä sitä muiden klaanien reviirille", Minttusydän ohjeisti ja loikkasi Tihkutähden luokse, tassuttelin hänen viereensä. Tyttäreni nuolaisi kuppaninsa otsaa lempeästi.
"Me viemme sinut leiriin", hän naukaisi ja vilkaisi minuun.
Olimme saapuneet leiriin. Naavakoi ja Risasiipi olivat saanet ketun ajettua haaskalaan päin. Minttusydän oli nyt Tihkutähden kanssa parantajan pesällä. Tutkiskelin leiriä katseellani. Se ei ollut enään täynnä hyvää, vain täynnä pahaa. Olin varmastikkin Okaliekin kanssa ainoa kuka uskoi vielä Tähtiklaaniin. Tihkutähti oli hirveä johtaja, mutta myöskin voimakas johtaja. Okaliekki tassutteli luokseni.
"Miten Minttusydän pärjää?" kumppanini kysyi.
"Hyvin", hymähdin.
AIKAHYPPY
Rosmariiniputous 14.4.2018
Kun heräsin aamulla, en olisi voinut olla tyytyväisempi siitä että aamuaurinko valaisi tervehtivästi soturien pesää ja että Varpusliito makasi viereisellä sammalpedillä. Yö oli ollut todella rankka, sillä olin nähnyt karmeaa painajaista. Unessa Kylmähenkäys oli hyökännyt Kuolonklaanin kanssa Varjoklaaniin ja riistänyt vaivattomasti emoni hengen. Olin yrittänyt pelastaa Liljahenkäyksen, mutta isäni kynnet olivat väin kulkeneet lävitseni kuin olisin ollut pelkkää ilmaa ja sivaltaneet sitten emoni kurkun auki. Kylmähenkäys oli vain nauranut murhanhimoisesti ja tuhonnut sitten yksitellen jokaisen varjoklaanilaisen, jättäen minut kuolevan emoni ruumiin ääreen, johon painajaiseni olikin loppunut. Tähtiklaanin kiitos, ettei uni ollut todellakaan totta eikä se koskaan tulisikaan todeksi.
"Varpusliito?" kuiskasin varovaisesti ja tökkäsin parhaan ystäväni vaaleanharmaata selkää pienellä tassullani. Pieneksi pettymyksekseni kolli ei ollut hievahtanutkaan, vaan oli vain päästänyt suustaan heikon murahduksen ja jatkanut sitten uniaan. Olisin pyytänyt häntä kanssani aamupartioon, mutta joutuisin varmaan menemään ilman häntä. Onneksi voisin pyytää vastanimitettyä soturia kanssani myöhemminkin.
Nousin vaivalloisesti seisomaan ja aloin sukimaan luonnonvalkoista turkkiani rauhallisella tahdilla. Koko selkäni peittävät kilpikonnalaikut väreilivät, kun nuolin karvojani pitkin vedoin. Kun sain siistittyä turkkini, pujottelin nukkuvien soturien välistä aukiolle.
Leiriaukio oli aikaan verrattuna hieman tavallista runsaampi kissojen määrän suhteessa, muttei se minua suuremmin yllättänyt. Aamupartio oli valmistautumassa lähtöön leirin uloskäynnin edustalla, jota johtava Valkosydän pörhisteli turhautuneena harmahtavan valkoista turkkiaan. Tajusin nopeasti etsiväni isäni sinertävänharmaata hahmoa klaanitoverieni joukosta, mutta sitten mieleeni muistui eilisen tapahtumat. Isäni oli lähtenyt Kuolonklaaniin enkä ollut vielä ehtinyt kysyä emoltani syytä siihen. Minun pitäisi tottua siihen, etten tulisi enää näkemään Kylmähenkäystä klaanikokouksia lukuunottamatta.
"Hyvää huomenta, Rosmariiniputous."
Käännyin nopeasti ympäri kuultuani takaani lempeän äänen ja kun kohtasin takanani seisovan vaaleanharmaan naaraan kasvot, tunnistin tuon nopeasti Kyyhkylennoksi. En ollut juuri koskaan jutellut tuolle naaraalle, mutta tiesin hänen olevan Minttusydämen emo ja Okaliekin kumppani.
"Hyvää huomenta sinullekin, Kyyhkylento. Nukuitko hyvin?" kysyin kohteliaasti ja räpäytin ystävällisesti vanhemmalle soturille meripihkaisia silmiäni. Annoin myös vilpittömän kunnioituksen kuulua äänessäni, koska juttelinhan paljon kokeneemman kissan kanssa.
"Nukuin hyvin ja heräsin upeisiin uutisiin. Minttusydän on synnyttänyt kaksi pentua!" Kyyhkylento ilmoitti säteilevästi. Tietenkin hän oli todella tyytyväinen ja ylpeä, olihan hän juuri saanut lapsenlapsia!
"Kuinka ihanaa! Oletko sinä käynyt vielä katsomassa heitä?" kysyin innostuneelta soturilta. Kyyhkylento nyökäytti päätään, antaen samalla ylpeyden suorastaan loistaa itsestään.
"Kyllä vain, he ovat aivan upeita! Sinäkin voit käydä katsomassa. Mutta on huonojakin uutisia", Kyyhkylento madalsi hieman ääntään, "kolmas pentu, Lumikkopentu, menehtyi synnytyksessä. Hänet haudattiin juuri vähän aikaa sitten."
Ilmeeni synkkeni siinä samassa. Vastasyntyneen pennun menehtyminen oli aina musertavaa kuulla, sillä kyseisellä kissalla ei ollut ollut edes mahdollisuutta kokea elämää. Räpäytin myötätuntoisesti silmiäni Kyyhkylennolle.
"Se on todella ikävää kuulla. Mutta käyn nyt katsomassa heitä, hyviä päivänjatkoja."
Hyvästelin Kyyhkylennon nopealla hännänheilautuksella ja otin sitten suunnakseni pentutarhan. En ollut edes tiennyt, että Minttusydän oli odottanut pentuja, mutta uusien pentujen saapuminen oli aina hyvä uutinen. Varjoklaani oli saanut lukuisia uusia oppilaita ja sotureitakin oli tyydyttävän paljon. Syntyklaanini vahvistuminen toi aina lämpöä sydämeeni. Kun saavuin pentutarhan oviaukolle, työnsin sammalverhot varovaisesti sivuun ja sukelsin pesään.
Pentutarha oli ensisilmäyksellä valoisa ja koska olin itse ollut kylminä lehtikadon aikoina pentutarhan asukas, hämärät ja kylmät ajat palasivat heti mieleeni. Eihän pesässä ollut todellakaan kuuma, mutta auringon lämpö ulottui pentutarhaan asti ja lämmitti mukavasti selkääni. Pesässä olevat Minttusydän, Kanervakuu ja Tihkutähti käänsivät katseensa minuun. Naaraiden kasvoille nousi ilahtunut hymy, mutta päällikön kasvoilla ei käynyt heikkokaan hymy, mutta rehellisesti sanottuna en sellaista ollut olettanutkaan.
"Huomenta Minttusydän ja Kanervskuu", tervehdin kuningattaria ystävällisellä äänensävyllä ja säteilevällä hymyllä, mutta ääneni perukoilta pystyi myös erottumaan hienoinen katkeruus. Tiesin, että Lumikkopennun menehtyminen oli ollut naaraalle suuri menetys, joten en voisi kuulostaa todella iloiselta hänen seurassaan.
"Tervehdys Rosmariiniputous, onnea vielä soturinimestäsi", Minttusydän onnitteli lämmin hymy kasvoillaan. Pystyin erottamaan hänenkin äänestään katkeruuden, mutta samalla helpotuksen siitä, että kaksi muuta pentua olivat selviytyneet. Räpäytin hänelle myötätuntoisesti meripihkaisia silmiäni ja asetuin sitten vähän matkan päästä punertavanruskeasta pennusta ja kahdesta karvakasasta, jotka möngersivät emonsa mahan ympärillä.
"Kiitos, olen erittäin tyytyväinen soturinimeeni", lausuin kiitokseni ja heitin nopean silmäyksen Tihkutähteen, jonka jälkeen siirsin uteliaisuudesta kiiltävät silmäni Minttusydämen pentuihin, "haluaisitko esitellä pentusi minulle?"
"Toki. Tämä naaras on nimeltään Mäyräpentu", Minttusydän kosketti hännänpäällään kevyesti mustaturkkista naarasta, jonka kuonosta kulki hännänpäähän asti valkea raita, "ja hänen veljensä on Kettupentu."
Sitten Minttusydän kosketti hännänpäällään punertavan ruskeaa kollia, jonka sähkönsiniset silmät olivat suorastaan porautuneet minuun. Kollipentu näytti aivan ketulta, tosin hieman söpömmältä ja vähemmän pelottavalta kuin oikeat ketut.
"Hei, Kettupentu. Minun nimeni on Rosmariiniputous", tervehdin pientä pentua säteilevä hymy kasvoillani ja ojensin oikeaa etukäpälääni tuota kohti. Polkuanturassani oleva syntymämerkki välähti esille ja näin Kettupennun katseen kohdistuvan siihen. Kolli näytti niin hämmästyneeltä, etten voinut olla päästämättä pientä kehräystä. Pennut olivat niin suloisia ja söpöjä!
//Kettu? Mäyrä?
Kettupentu 18.4.2018
Heilauttelin korviani miettiläänä.
"Sopii, mutta vain sillä ehdolla, että näytät kaikkein hurjimmat soturit!" Mäyräpentu kiljaisi innoissaan ja ponnahti pystyyn. Pujosulka kehräsi hiljaa ja huvittuneena. Pidin suuni kiinni ja tutkin pesän tunnelmaa. Eikös soturit olleet vähän tylsiä päällikön pesän rinnalla?
"Sopiihan sinullekkin Kettupentu?" Rosmariiniputous varmisti meripihkaiset silmänsä lempeästi säihkyen.
"Mennään sitten", naukaisin hiljaisella äänellä. Muotoilin vastaukseni kuitenkin siten, etten vastannut Rosmariiniputouksen kysymykseen, sillä ratkaisu ei todellakaan sopinut minulle. Mutta sen olin oppinut itsestäni, halusin miellyttää muita. Halusin tehdä itsestäni paremman miellyttämällä muita, en ollut tarpeeksi hyvä. Mäyräpentu lähti innokaasti loikkimaan ulos klaanin vanhimpien pesästä.
"Hei sitten, mukavaa päivänjatkoa", naukaisin kohteliaasti, väläyttäen vinon hymyn klaaninvanhimmille.
"Hei vain Kettupentu ja Mäyräpentu", Kaunokukka naukui käheällä äänellä peräämme. Lähdin tassuttamaan Rosmariiniputouksen innalla ulos pesästä, samalla miettien miten voisin saada naaraan suostuteltua. Olin hyvä suostuttelussa ja muiden manipuloimisessa, mutten tarpeeksi hyvä, olinhan vasta pentu. Olin viisas pentu, mutten näyttänyt sitä ulos päin. En halunnut poiketa muista, en halunnut olla erilainen. Varpusliito otti jo Mäyräpentua edellämme kiinni. Pian näin kuinka Mäyräpennun eteen askelsi kaunis harmaaraidallinen naaras, jossa oli jotain tuttua.
"Sieltähän te tulette! Ja voi, olette jo avanneet silmänne", naaras riemuitsi. Tutkin tämän ulkonäköä tarkasti, hopeanharmaaraidallinen turkki melkeinpä kimalteli satunnaisessa auringonsäteessä. Kissan meripihkanväriset silmät olivat aavistuksen tummemmat kuin Rosmariiniputouksen. Hänen oikeassa korvassaan oli pieni repale, josta puuttui kissan kynnen kokoinen pala, mutta silti naaraan hymy säteili kilpaa auringon kanssa.
"Voi anteeksi, unohdin esitellä itseni. Olen Kyyhkylento, emonne emo, siinä tapauksessa teidän isoemonne. Keitäs te olette?" Kyyhkylento esittäytyi.
"Olen Mäyräpentu", sisareni tumma hahmo naukui selkä tänne päin.
"Minä olen Kettupentu, mukava tavata", hymyilin. Mäyräpentu vilkaisi minua kummissaan, puhe tapani hämmästytti häntä. Kohteliaat santa pienen miukunani keskellä oli ilmeisesti erikoista kuultavaa. Nyt jokaisen kuulemani sanan kuuntelu tarkasti oli hyödyksi, osasin puhua kohteliaasti. Kyyhkylento kehräsi. Kun Mäyräpentu jutteli Kyyhkylennon kanssa, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
"Tiedäthän, ettei isä ole juuri nyt pesässään, vaan pentutarhalla Minttusydämen luona?" naukaisin kääntämättä katsettani pois Kyyhkylennon ja Mäyräpennun hahmoista. Silmäni löivät suostuttelun tulta, minun oli pakko päästävä käymään pesässä. Varpusliito oli ilmestynyt heidän seuraansa.
"Tiedän, mutta..", Rosmariiniputous aloitti, mutta ei jatkanutkaan pidemmälle.
"Mikset tahdo viedä meitä käymään päällikön pesässä? Etkö pidäkkään meistä", naukaisin säälittävästi. Olin loistava näyttelijä, minun oli hyödynnettävä asemaa, jossa minä olin se pieni.
//Rosma? Mäyrä? Varpunen?
Liljatassu 25.11.2017
En voinut uskoa sitä vieläkään todeksi. Tihkuturkin katala juoni oli onnistunut ja Pimeyden Metsä oli voittanut. Klaanissa vallitsi kaaos. Ja se oli yksin minun vikani, sillä en ollut ilmiantanut Tihkuturkkia ajoissa Loistetähdelle ja klaanitovereilleni.
Kyhjötin yksinäni parantajan pesän perällä ja tuijotin seinää voimattomana. Loistetähti, kissa jota olin luullut koko pentuudeni emokseni, oli vankina omassa pesässään. Hänellä oli enää neljä henkeä jäljellä, sekä hän oli hyvin heikkona. Sienikarva oli lähtenyt tapaamaan häntä.
Välimme parantajakollin kanssa olivat kiristyneet sitten viime kuiden aikana. Saatuani selville syntyperäni olin lievästi sanottuna raivostunut Sienikarvalle, vaikka olinkin tiennyt sen olevan täysin turhaa. Ei sitä joka päivä saanut kuulla olevansa tunnetuksi lukuisista tapoistaan tulleen Kuolonklaanin entisen päällikön tytär. Asiasta tiesi minun lisäkseni vain Sienikarva.
Suljin silmäni hetkeksi ja hengittelin syvään. Sitten avasin silmäni ja raahustin ulkosalle. Korjasin hieman ryhtiäni saapuessani leiriaukealle, sillä en halunnut oman tilani antaa musertaa muiden toiveita paremman tulevaisuuden suhteen. Toivoa olisi niin kauan kuin uskoa pidettäisiin yllä.
Huomasin Kyyhkylennon ja Hämyliljan kyyhöttävän surkean näköisinä soturien pesän eudstalla. Suuntasin askeleeni heidän suuntaansa ja yritin vääntää väkisin kasvoilleni jonkinlaisen hymyn tapaisen.
”Hei, Kyyhkylento. Hei, Hämylilja”, tervehdin vähän turhankin innokaasti. Ystävykset katsahtivat minuun hieman yllättyneen näköisinä.
”Tervehdys, Liljatassu. Miten olet jaksellut?” Kyyhkylento kysyi viitaten ilmeisestikin Loistetähden tilanteeseen. Istahdin alas ja hieraisin nenääni käpälälläni.
”Menettelee”, niiskaisin ja heitin takaisin: ”Oletteko muistaneet levätä kunnolla? Ja syödä? Teidän täytyy muistaa pysyä vahvana, vaikka tilanne onkin mikä se nyt sattukaan olemaan.”
”Samaa voisin sanoa sinulle”, Hämylilja puuttui keskusteluun huolestuneen kuuloisena ja napautti hännänpäällään lapaani. Hänen katseensa oli kiinnittynyt selvästi nähtävillä oleviin kylkiluihini. En ollut muistanut ahdistukseni keskellä pitää huolta itsestäni, saati sitten muistakaan klaanin jäsenistä, kun he olivat apuani kaivanneet.
”Olen ihan kunnossa”, valehtelin ja lisäsin sitten ääni itseinhosta värähtäen: ”Olen pettänyt teitä jo riittämiin, joten tämä on minulle ihan oikein.”
//Kyyhky? Hämy?
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 22.12.2017
Oloni oli ollut kovin raskas viimeisten päivien aikana. Oloni oli vain tuntunut kasaantuvan päälleni. Kaikki tämä kaaos, miten tämän voisi hyväksyä? Istuin yksikseni kivellä, jossa minun oli tapana istua. Syömisenikin oli jäänyt vähiin, tässä klaanissa enään vähät välitettiin soturilaista. Tunsin häpeää rakastamaani klaania kohtaan. Tämä kaikki ja Viherloikan katoaminen, ensin Minttusydän, nyt Viherloikka. Olin niin huolissani etten saanut nukutuksi yöllä. Haukottelin väsyneesti. Laskeuduin alas kiveltä ja vilkaisin tuoresaaliskasaa. Ruokahaluni oli tiessään, mutta tiesin että oli syötävä. Astelin sen luokse ja nappasin riutuneen varpusen. Hain katseellani seuraa ja pian bongasin yhden uuden naaman. Synkkätassun. Tummasta kollista oli nimitetty oppilas vasta vähän aikaa sitten. Ravasin hänen luokseen ja tipautin ruokani vähän matkan päähän, haukkasin palasen ja käänsin päätäni oppilaaseen.
"Hei", hymyilin, rakastin uusia ystäviä.
//Synkkä? :3
Sykkätassu 23.12.2017
Katsahdin soturiin, en tunnistanut häntä. En itseasiassa tuntenut kovin montaa kissaa klaanistani päällikön, varapäällikön ja mestarini lisäksi. En tiennyt miksi hän tuli niin yllättäen luokseni, kai hän halusi seuraa. Mielestäni oli tärkeää olla ystävällinen niin kauan kuin pystyi, varsinkin niille joilla oli sinua enemmän valtaa joten päätin tervehtiä häntä.
"Hei!" Nostin päätäni ja katsoin vaaleanharmaata, raidallista naarasta.
"Oi, Anteeksi en sanonut nimeäni! Olen Kyyhkylento, sinä olet Synkkätassu eikö niin? Sinut nimitettiin vasta oppilaaksi" Soturi naurahti hymyillen ja haukkasi palan laihahkosta varpusesta, jonka oli juuri hakenut tuoresaalis kasasta.
"Selvä, ja olet oikeassa olen Synkkätassu" Hymähdin ja katselin klaania apeasti. Klaanin tilanne oli surkea, jos vain olisin kokeneempi, jos vain olisin soturi voisin helposti nousta klaanin johtoon ja johtaa sitä paremmin kuin nykyinen päällikköni. Jos klaania johtaa huonosti ja estää joidenkin kissojen tekemisiä joita he ovat aiemmin vapaasti voineet tehdä, nousee klaani kapinaan tai pahimmassa tapauksessa muut klaanit puuttuvat tilanteeseen. Tavallaan ihailinkin päällikköä, hän oli kumminkin päässyt klaanin johtoon, eikä häneltä sitä paikkaa oltu vielä viety. Ihailin myös Kuolonklaania, se oli päässyt tosi pitkälle tavoitteissaan ja eli nyt aivan sopuisasti muiden klaanien kanssa.
"Klaani on surkeassa kunnossa..." sanoin hiljaa, puoliksi vahingossa ajatukseni ääneen. Kyyhkylento katsahti minuun, hänen ilmeensä meni heti iloisesta totiseksi.
//Kyyhkylento? (Sori jos jätin vaikeeseen kohtaan jatkot :,DD)
Liljahenkäys 28.12.2017
Puolikuun yö oli ollut rankka. Seuraavana aamuna en ollut millään jaksaa nousta ylös, mutta kunnon päiväunien jälkeen voin jo paljon paremmin.
Olin päättänyt mennä jaloittelemaan ulos pesästä, ennen kuin aloittaisin päivän työt, sekä haukkaamaan hieman hiukopalaa.
Sienikarva oli jo työn touhussa. Hän oli sanonut minulle, että lepäisi vasta sitten, kunhan olisi saanut yrttivarastomme kartoitettua. Olin tarjoutunut jatkamaan hänen hommiaan syötyäni, mutta parantajakolli oli käskenyt minut tarkistamaan klaaninvanhimpien kunnon vilustumien varalta.
Suuntasin tuoresaaliskasalle ja noukin matkaani jäätyneen sammakon, sillä sillä hetkellä parempaa ei ollut tarjolla. Etsiskelin paikkaa, minne voisin asettua nauttimaan päivän ateriastani, ja huomasin Kyyhkylennon muutaman ketunmitan päässä jonkun nuoren kollin seurassa - varmaankin se vastanimitetty soturioppilas, Synkkätassu.
*Seura tuskin on koskaan pahitteeksi*, tuumasin ja tassuttelin heidän luokseen. Synkkätassu huomasi minut ensimmäisenä, eikä tuntunut järin ilahtuvan tulostani.
"Kas, Liljatassuko se siinä?" Kyyhkylento naukaisi iloisesti. Nyökkäsin tuolle pikaisen tervehdykseni ja korjasin naaraan erehdyksen:
"Olen nykyään Liljahenkäys. Sain viime yönä parantajanimeni." Vaaleanharmaan naaraan silmiin syttyi toivon kipinä, joka valoi minuunkin hieman uskoa paremmasta tulevaisuudesta.
"Oletko nyt siis oikea parantaja?" soturi kysyi uteliaana. Pudistelin huvittuneena päätäni ja tokaisin:
"Parantajaoppilas vieläkin. Minusta tulee oikea parantaja vasta sitten, kun Sienikarva jättää paikkansa." Vaikka odotinkin pääseväni oikean parantajan tehtäviin, en silti halunnut Sienikarvan poistuvan parantajan polulta, sillä minulla oli nimityksestäni huolimatta vielä paljon opittavaa.
"Saanko liittyä seuraan?" kysyin kohteliaasti, vaikka tiesinkin sen turhaksi, sillä oikeastaan olin ängennyt väkisin heidän seuraansa, mutta mitäpä suotta jättää muodollisuuksia suorittamatta.
"Näköjään liityit jo", kuulin Synkkätassun tupisevan itsekseen, mutta jätin hänen kommenttinsa omaan arvoonsa.
Laskin sammakon maahan ja istahdan itse alas. Kumarruin näykkäisemään pienen palasen kohmeisesta kurnuttajasta ja nieleskelin sen purematta, sillä makusteleminen olisi tehnyt sen syömisestä vielä vaikeampaa.
"Teillä taisi olla jokin tärkeä keskustelu meneillään, ennen kuin tulin?" murahdin saatuani nielaistua pari ensimmäistä palaa. Synkkätassu kohautti lapojaan ja tuhahti:
"Oli ja meni." Katsoin nuoreen kolliin silmät ohuiksi viiruiksi kavenneena. Huomasin hänen antavan vanhemmalle soturille hieman arvostusta, mutta minulle ei herunut sitä vähääkään.
*Usko pois, opit kyllä vielä kunnoittamaan minua, halusitpa sitä sitten tai et*, ajattelin pienoinen, salamyhkäinen hymynkare kasvoillani.
//Kyyhky? Synkkä? Sori jos hittasin Synkkää (tai Kyyhkyä) liikaa. x(
AIKAHYPPY
Kyyhkylento 1.1.2018
Jatkoin matkaa Häivetassun rinnalla. Kolli oli viimeaikoina vaikuttanut vaisulta joten päätin kysyä mikä hänellä oli.
"Hei haluatko kertoa mikä sinulla on? Olet vaikuttanut hirveän vaisulle lähiaikoina", naukaisin huolestuneena. Häivetaasu käänsi keltaisen katseensa minuun päin. Kollin silmät olivat täynnä surua. Häivetassu pudisteli päätänsä huolettoman näköisenä.
"Ei mikään", nuori kolli naukui teko pirteästi. Katsoin Häivetassua toivottomasti.
"Oletko varma?" varmistin. Häivetassu painoi päänsä alas.
"Tihkuturkki.. hän on pilannut Varjoklaanin", Häivetassu naukui. Silitin Häivetassun selkää hännälläni.
"Kaikki kääntyy vielä parhain päin", nau'uin lohduttavasti. Häivetassu nyökkäsi. Tiesin kollin olevan päättäväinen, hän ei jättäisi tätä tähän.
"Saalistetaanko vähän, jotta paha olo katoaa?" naukaisin ja katsoin Häivetassua leikkisästi. Häivetassu pudisti päätään.
"Eikun kilpajuoksu!" kolli naukaisi ja ampaisi juoksuun. Pinkaisin perään ja pidensin askeleitani. Olimme nopeita, muttemme yhtä nopeita kuin Tuuliklaanilaiset. Ystäväni poika oli minullekkin kuin oma poika, varsinkin kun Viherloikka oli jättänyt klaanin salaperäisesti. Kiihdytin kohti Häivetassua.
Olimme palanneet leiriin. Olin asettunut vaihtamaan kieliä Okaliekin kanssa. Laskin pääni kollin selälle.
"Kai sinä uskot vielä Tähtiklaaniin?" kuiskasin niin, että vain Okaliekki kuuli. Kellanpunainen kolli käänsi katseensa minuun ja kuiskasi:
"Tietenkin". Kurkustani kantautui kehräys.
"Rakastan sinua", kehräsin. Okaliekkikin alkoi kehrätä.
"Saanko kysyä jotain", naukaisin hiljaa kumppanilleni. Kolli nyökkäsi.
"Olenko liian vanha pentuihin?" kuiskasin särkyneesti. Kaipasin pentuja elämääni. Okaliekki kierähti selälleen epäuskoisena.
"No et tietenkään!" kolli huudahti. Katsoin Okaliekkiä huojentuneena.
"No haluaisitko sinä vielä.. pentuja?" naukaisin varovasti. Okaliekki nyökkäsi. Hymy nousi kasvoilleni. Haukottelin.
"Mene sinä nukkumaan Kyyhkylento, on minun vuoroni vartioida leiriä", Okaliekki naukui ja nousi seisomaan. Kolli ravisti liekin väristä turkkiaan. Nousin istumaan ja nuolaisin tassuani.
"Kauniita unia", Okaliekki naukaisi ja kosketti kuonolla otsaani ja lähti tassuttamaan kohti vartiopaikkaa. Lähdin kohti soturien pesää. Astelin petini päälle ja kiersin pari pientä ympyrää ja asetuin makaamaan pienelle kerälle. Suljin silmäni ja vajosin unien maailmaan.
Kyyhkylento 22.8.2017
"Minä tulen myös", Okaliekki naukui. Nyökkäsin ja olin juuri avaamassa suutani kun Okaliekki laiittoi häntänsä kuononi eteen. Tämä liukui korvani juureen ja naukui:
"Hae sinä jotain rauhoittavaa, tiedänhän minä sinun ylireagointisi". Nostin hymyn huulilleni.
"Mikään ei voi pidätellä minua täällä leirissä, jos joku pennuistani on kadoksissa. Eikä mikään tauhoittava lääke palauttaisi yö-uniani", nau'uin jännittyneenä. Okaliekin silmät sädehtivät huolehtivaisesti.
"Mutta hae edes sitä yrttiä. Minun mielikseni", kolli sanoi ja kirsi Kuohuvirran hellästi tämän korvaa hipaisten.
"Meidän mieliksemme", Viherloikka naukui. Hymy nousi huulilleni.
"Voi teitä, no jos nyt teidän mieliksi", kehräsin ja puskin ensin Okaliekkiä ja sitten kumpaakin pentuani vuorollaan.
"Kiitos, että olette pitämässä vanhasta emostanne huolta", hymyilin leikkisä pilke silmäkulmassani ja lähdin hieman rentoutuneemmin kohti parantajan pesää. Tassutin keinuvin askelin, vaikka olinkin kuinka rentoutunut, en saanut kadonnutta tytärtäni pois mielestäni.
Saavuin parantajan pesälle ja näin Sienikarvan lajittelemassa marjoja. Toisella puolella tätä oli kasa mädäntyneitä erivärisiä marjoja, ja toisella puolella hieman tureemman näköisiä.
"Ai hei Kyyhkylento, mitä saisi olla?" nuori hiekanruskea kolli naukaisi arasti. Tiesinhän minä, että parantaja kolli oli hieman muita klaanitovereitani arempi, joten osasin kohdella häntä sen mukaan, vaikka tuon vastakohta olinkin seikkaikunhaluni ja rohkeuteni ansiosta.
"Tarvitsisin jotain rauhoittavaa", hymyilin.
"Tinjamia siis", kolli naukui ja ojensi yrtin minulle. Nuolin sen pois ja lähdin takaisin kohti perhettäni.
"Kiitos", huikkasin vielä.
//Perhe?
AIKAHYPÄÄYS
Kyyhkylento 20.11.2017
Varjoklaanin oli vallanut täys kaaos. Parhaan ystäväni poika, Tihkuturkki, oli kaapannut klaanin lliittolaistensa kanssa. Ja oli tapahtunut jotain mikä oli mahdotonta, Minttusydän oli mukana. Olin onnellinen kun rakas tyttäreni oli palannut. Istuin Hämyliljan vieressä ja olin paianut pääni ystäväni turkkiin. Tiesin, että ylireagoin aina, mutta kaikki oli nyt ohi. Hengitykseni oli nopeaa ja vähäistä ja kyyneleet valuivat poskillani. En kuullut mitään, en nähnyt mitään, haistoin vain Hämyliljan rauhoittavan turkin. Vaelsin kauas pentuaikoihini. Tunsin kaukaista onnea. Kuulin jostain Okaliekin kaukaista puhetta.
"Kaikki on hyvin", tuo sanoi ja puski päätäni. Olin ylireagoiva persoona, olin ihan säpäleinä. Nostin pääni ja näin sumean Okaliekin katsoin kollia tkuisilla silmilläni. Kuohuvirta, Häivetassu ja Lampitassu olivat luonamme. Katsoin kaikkia ja purskahdin uudestaan itkuun.
"Kaikki on ohi", sanoin särkyneellä äänelläni.
//Hämy? Muut?
Hämylilja 21.11.2017
"Kaikki on ohi", Kyyhkylento sanoi järkyttyneesti. Sydäntäni riipaisi Kyyhkylennon lause, mutta en halunnut uskoa siihen. Kuohuvirta, joka oli vieressäni, hätkähti hieman. Raukka oli kokenut kovia jo aiemmin Tihkuturkin toimesta.
"Kaikki kääntyy varmasti parhain päin", yritin lohduttaa ja huijata itseäni.
"Niin", Okaliekki rauhoitteli. Mietin, mitä aikoisin tehdä, jos Tihkuturkin valta jatkuisi edelleen. Ainakaan klaaniin en jäisi, en haluaisi uskoa Pimeyden metsään tai olla Tihkuturkin vallan alla. Karkuun oli melkein mahdotonta päästä, tai leirin uloskäynnillä oli vartioita. Jos ei sitten karkaisi jostain muualta.. Mutta mitä tekisin ilman klaania? En osaisi elää ilman sitä! Silittelin Kyyhkylennon selkää hännälläni. Lähdetassu tassutteli viereeni. Tyttäreni näytti hermostuneelta.
"Mitä me aiomme tehdä?" hän kuiskasi.
//Kyyhky? Joku?
Kyyhkylento 21.11.2017
Niiskaisin nenälläni ja nostin pääni pystyyn.
"Emme saisi näyttää heikoilta", naukaisin kuivasti ja pyyhin silmiäni tassullani.
"Hän haluaa vain, että alistumme", naukaisin. Loustetähti raukka. Häntä kidutettiin päällikön pesässä. Ihanaa mestariani joka kasvatti minut ja opetti taistelemaan. Tahtoisin puhua hänelle, ehkä viimeisen kerran, mutten halunnut myöntää sitä itselleni. Katsoin Okaliekkiin ja hymyilin. Viherloikka istui tuon vieressä. Astelin Kuohuvirran luokse ja nuolaisin naaraan päätä hellästi.
"Tämä oli varmasti rankkaa sinullekkin, Minttusydän oli niin läheinen sinun ja Viherloikan kanssa", naukaisin ja nuolaisin vielä naaraan harmaavalkeaa turkkia.
"Hämylilja?" naukaisin tuijottaen päällikönpesän edustalle kokoontunutta joukkoa. Tumma naaras päästi pienen kysyvän äännähdyksen.
"Odotatko täällä jos menen tuonne ja sanon suorat sanat tuolle kollille?" naaraan katse muuttui järkyttyneeksi.
"Sinä et voi muuttaa mieltäni, et millään", nau'uin itsevarmasti.
//Hämy?
Kuohuvirta 21.11.2017
"Tämä oli varmasti rankkaa sinullekkin, Minttusydän oli niin läheinen sinun ja Viherloikan kanssa", Kyyhkylento naukaisi ja nuolaisi turkkiani.
*Niin oli! Hänhän oli sisareni!* Kyynel vierähti väkisinkin poskelle. Minusta tuntui, että kaikki olivat hylänneet minut. Edes Kyyhkylento ei pystynyt lohduttamaan. Kukaan ei pystyisi. Kaikki oli täysin Tihkuturkin syytä! Aikaisemmassa taistelussa oli saanut lukuisia eri haavoja ja arpia omaan arpikokoelmaani. Suurimman osan niistä oli tehnyt Tihkuturkki. Vetäydyin hieman syrjään muista ja piilouduin sotureiden pesän takana oleviin pensaisiin. Halusin päästä pois täältä. Mutta se oli melkeimpä mahdotonta. Leirin uloskäynnillä seisoi vartioita ja reviirillä oli Tihkuturkin liittolaisia etsimässä karkulaisia. En tiennyt mitä löydetylle karkulaiselle tapahtuisi, mutta sitä en edes halunnut ajatella. Mutta minun oli pakko päästä pois. Pakko päästä Tuuliklaanin rajalle. Tiesin, että ainut lohtu olisi Ruokoturkki. Vetäydyin äänettömästi taaksepäin ja vilkaisin vielä, ettei kukaan huomaisi, että pujahtaisin leirin seinämästä läpi. Kun reittini oli selvä, pujahdin leiriä ympäröivistä karhunvatukoista yli. Vaikka piikit raapivat selkääni, yritin olla välittämättä. Vilkaisin vielä vasemmalle ja oikealle, kunnes tajusin, että reitti oli selvä. Lähdin juoksemaan kohti Tuuliklaanin reviiriä. Haistelin koko ajan ilmaa siltä varalta, että joku Tihkuturkin liittolaisista löytäisi minut. Pienikin oksan rapsahdus sai minut varautumaan. Matka meni hyvin siihen asti, kunnes olin vuorivaahteran kohdalla. Haistin nimittäin voimakkaan Varjoklaanin tuoksun. Piilouduin läheisen sammalmättäiden taakse ja odotin jännittyneenä. Haistelin tarkemmin ja erotin Mietesielun ja Sarasydämen tuoksut. Mutta he olivat molemmat Tihkuturkin puolella. Odotin kauan sammalten takana, kunnes soturien tuoksut alkoivat häljetä. Sitten varmistin, oliko reitti selvä ja pinkaisin sitten taas juoksuun. Helpotuin nähdessäni vihdoin tunnelin, joka johti Tuuliklaanin reviirille. Toivoin hartaasti, että Ruokoturkki saapuisi rajalle, muuten karkaamiseni olisi ollut turhaa. Pujahdin tutun tunnelin sisään ja jäin odottamaan. Tuntui, kuin olisin odottanut ikuisuuden, kunnes alkoi hämärtämään. Haistelin ilmaa ja sydämeni tuntui hypähtävän, kun tunnistin tutun tuoksun. Ruokoturkki! Katsoin odottavaisesti tunnelin suuta, kunnes näin tutun valkoisen kollin.
"Ruokoturkki!" huudahdin helpottuneena.
//Ruoko? Kuohu voi sit kertoo sille, mitä on tapahtunu cx
Hämylilja 28.7.2017
"Minttusydän on kadonnut", Kyyhkylento niiskaisi. Minttusydän kadonnut? Pystyin heti yhdistämään sen Tihkuturkkiin. Eikai Tihkuturkki ollut tehnyt hänelle mitään?
"Olen varma, että löydämme hänet pian", rauhoittelin. En halunnut sanoa ajatuksiani ääneen.
"Entä jos emme löydäkkään?" Kyyhkylento oli hätääntynyt ja pyöri nyt ympyrää. Hän käänsi katseensa minuun.
"Kiitos", hän yhtäkkiä sanoi. Kyyhkylento istahti ja tasoitti hengitystään. En ymmärtänyt, mitä Kyyhkylento tarkoitti.
"Mistä?" mau'uin hieman epäröivänä.
"Sittä, että yritit lohduttaa", Kyyhkylento hymyili iloisena. Hän mumisi jotain itsekseen ja käänsi katseensa takaisin minuun.
"Pitäisikö tästä kertoa Loistetähdelle..?" hän kuiskasi. Katsoin Kyyhkylentoa miettivänä. Se olisi varmasti kannattavaa, sillä partiot voisivat sitten kiinnittää huomiota, jos näkisivät Minttusydämen jossain. Toivoin vain, ettei Kyyhkylennon tyttärelle olisi sattunut mitään.
"Pitää. Hän voi ilmoittaa siitä koko klaanille ja partiot osaavat etsiä myös Minttusydäntä", selitin. Kyyhkylento nyökkäsi.
"Mennään vaikka heti kertomaan, jos menisimme sitten etsimään häntä?" ehdotin, sillä halusin Kyyhkylennon rauhoittuvan. Kyyhkylento nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti päällikön pesää, joka sijaitsi parantajan pesän vieressä. Lähdin hänen peräänsä. Pysähdyimme Loistetähden pesän eteen.
"Loistetähti?" sanoin. Pian pesästä kuului vastaus.
"Hämylilja, tule sisään." Pujahdimme yhdessä Kyyhkylennon kanssa päällikön pesään. Loistetähti oli juuri sukimassa valkean täplikästä turkkiaan, kun saavuimme.
"Oliko teillä jotain asiaa?" Loistetähti kysyi lempeästi. Vilkaisin Kyyhkylentoa. Kertoisiko hän asiasta, vai kertoisinko minä?
//Kyyhky? :D
Kyyhkylento 29.7.2017
"Minttusydän on kadonnut", naukaisin vakavasti. Loistetähden ilme vakavoitui, mutta tuo nyökkäsi. Tunsin eräänlaista kunjoitusta entistä mestariani kohtaan.
"Käskemme partioiden olemaan tarkkavaisia", Loustetähti selitti. Nyökkäsin ja poistyin pesästä. Toivoin, että Hämylilja ymmärtäisi. Loikin surkeana Okaliekin luokse ja katsoin tätä itkun sumentamin silmin.
"Mikä on?" tämä naukui hädissään.
"M-Minttusydän on kadonnut, ja pelkään, että hänelle on tapahtunut jotain, voisitko etsiä Kuohuvirran?"selitin surkeana. Kumppanini nyökkäsi pikaisesti ja porhalsi etsimään tytärtäni. Saavuin soturien pesälle ja huomasin Viherloikan pyristelemässä unissaan.
"Viherloikka? Viherloikka?!" nau'uin ja tönäisin poikaani lempeästi tämä avasi silmänsä hitaasti ja katsoi minuun kummastuneena.
"Minulla olisi sinulle ja sisarellesi asiaa", naukaisin hiljaa.
"Vain yhdelle sisarelleni?" Viherloikka naukui. Nyökkäsin ja kyynel vierähti poskelleni.
//Kuohu? Viher?
Kuohuvirta 31.7.2018
"Entäs Minttusydän? Missä hän on?" Viherloikka kysyi ihmeissään. Vilkaisin Kyyhkylentoa ja sitten Okaliekkiä. En ollut nähnyt Minttusydäntä aikoihin ja olin jo alkanut huolestumaan. Tiesiköhän Kyyhkylento Minttusydämestä mitään? Kyyhkylento oli siirtänyt katseensa tassuihinsa. Hän ei näyttänyt vastaavan mitään.
"No? Tiedätkö missä Minttusydän on?" kysyin ja tajusin puhuneeni huolestuneella äänensävyllä. Emoni käänsi meripihkaiset silmänsä minua kohti ja vilkaisi sitten Okaliekkiä ja Viherloikkaa. Sitten hän avasi suunsa:
"En tiedä. Hän on varmasti kadonnut", Kyyhkylento kuiskasi itku kurkussa. Sydämeni tuntui jättävän yhden lyönnin lyömättä. Päässäni pyöri heti seuraavat kysymykset: Missä Minttusydän oli? Onko hän kunnossa? Siirsin katseeni tassuihini ja tunsin sydämeni hakkaavan kovaa.
//Kyyhky? Viher?
Kyyhkylento 8.8.2017
Katsoin vuoroin kumppaniani ja vuoroin pentujani. Katsoin heitä huolesta ymmällään.
"Emme tiedä", kuiskasin ilmaan. Katsoin Kuohuvirran kauhistunutta ilmettä.
"Olen pahoillani", Okaliekki naukui möreällä äänellään. Viherloikka nyökkäsi. Huokaisin ja mietin mitä tehdä.
"Yritetäänkö olla huolehtimatta? Hänet varmasti köydetään", naukaisin ja yritin saada huoleni pois mielestäni. Tiesin että ylireagoin, aina. Katselin ympärilleni vauhkona. Hengitykseni salpautui. Okaliekki asteli nuolemaan poskeani rauhoittavasti. Hän tunsi minut. Hymyilin vaisusti.
"Eli pitäisikö meidän unohtaa Minttusydän?" Viherloikka naukui ymmällään. Pudistin päätäni.
"Meistä on enemmän apua etsinnöissä, kun emme huolehdi", nau'uin.
//Viher? Kuohu?
Kuohuvirta 13.8.2017
Siirsin katseeni surullisesti tassuihini. Mitä jos Minttusydäntä ei löydettäisikään? Missä Minttusysdän on nyt? Tunsin olevani niin toivoton.
"Minä ainakin haluan mennä etsimään häntä", naukaisin ja siirsin katseeeeni perheen jäseniini. Etsisin Minttusydäntä kaikkialta! Tutkisin koko Varjoklaanin reviirin ja jos häntä ei sieltä löydettäisi, siirtyisin jopa muiden klaanien reviirille!
"Loistetähti lupasi lähettää etsintäpartioita", Kyyhkylento maukui. Hänen äänensävynsä oli edelleen huolestuneen sävyinen. Nyökkäsin ja siirsin katseeni Viherloikkaan. Veljeni katsoi käpäliään. Hänkin vaikutti hajamieliseltä.
"Mentäisiinkö kaikki etsimään Minttusydäntä?" Okaliekki ehdotti. Siirsin katseeeni Kyyhkylentoon ja Viherloikkaan.
"Minä ainakin tulen", mau'uin.
Kyyhkylento 3.7.2017
"Niin", huokaisin ja laskin häntäni Hämyliljan lavan päälle. Mietin mahakivuista kärsivää kumppaniani, Okaliekkiä. Huokaisin ja pysähdyin.
"Sitten kun olet päällikkö ja minä klaaninvanhin, vierailethan minun luonani joka päivä", nau'uin anelevasti. Hämylilja naurahti.
"Höpsö, minä eläiköydyn varmasti kauan ennen sinua", Hämylilja kehräsi huvittuneena ajatukselleni. Hymyilin hieman ja poskelleni vierähti pieni onnen kyynel, minulla oli niin hyvä ystävä. Hän osasi lohduttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian muistin Tuikesilmän.
"Anteeksi, että kiusasin sinua silloin joskus Tuikesilmästä, en voi koskaa antaa anteeksi itselleni", naukaisin surkeana.
"Onko sinulla ikävä häntä?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kietaisin häntäni tämän ymoärille. Olihan hänellä vielä pentunsa.
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" kuiskasin hiljaa.
//Hämy?
Hämylilja 4.7.2017
"Totta kai sinulla on, mutta siis mietitkö häntä usein?" Kyyhkylento kuiskasi hiljaa.
"Mietin. Oikeastaan todella usein, mutta olen jo päässyt siitä yli", huokaisin.
"Hän olisi varmasti sinusta ylpeä", Kyyhkylento tokaisi. Nyökkäsin ja vilkaisin taivaalle. Toivoin vain, että Tuikesilmä katselisi minua nyt.
"On joskus mukava muistella menneitä aikoja", kehräsin. Tajusin kuulostavani jo ihan klaaninvanhimmalta. Kyyhkylentokin tajusi sen ja alkoi kehräämään hilpeänä.
"Muistan, kun nukahtelit aina kaikkiin hassuihin paikkoihin", mau'uin. Kyyhkylento naurahti.
"Nukahdin myös silloin viereesi, kun sinä valvoit koko yön, kun sinusta oli tullut soturi", hän nauroi. Minäkin aloin nauramaan.
"Muistan, kun ensi kertaa tapasimme. Tulin tervehtimään pentuja ja sinä kysyit kuka olen. Vastasin sinulle, että olen Varjoklaanin soturioppilas Hämytassu. Ja muistatko muuten ne mäyräleikit?" aloin muistelemaan innoissani. Kyyhkylento alkoi kehräämään.
"Esittelit kaikille pennuille tuolla tavalla itsesi. Ja muistan hyvinkin!"
"Harmi, kun meidän pennuillemme ei opetettu mäyräleikkiä", mau'uin huvittuneena.
"Se vähän jäi", Kyyhkylento tokaisi. Lähdimme astelemaan leiriä kohti. Menneiden muistelu sai oloni pirteäksi. Kun saavuimme leiriin, kuulimme klaanitovereiden huolestuneita maukaisuja. Minä ja Kyyhkylento vilkaisimme toisiamme ihmeissämme. Näin Loistetähden Klaanikiven alla. Juoksin päällikön luokse. Kuulin Kyyhkylennon jolkotuksen takanani.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin hieman huolestuneena. Loistetähti käänsi katseensa minuun.
"Kuutamosielu on murhannut Karpalovarjon. Hänet karkotettiin klaanista ja Tihkuturkki lähti saattelemaan häntä rajalle", päällikkö maukui. Kuutamosielu? Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Naaraan meripihkaisissa silmissä oli hieman huolestunut katse. Kumarsin Loistetähdelle ja tassutimme sitten Kyyhkylennon kanssa sivuun.
"En olisi ikinä ajatellut Kuutamosielusta..", nau'uin Kyyhkylennolle. Paras ystäväni nyökkäsi.
"Mitä jos hän palaa takaisin?!" kuulin Kanervakuun huolestuneen naukaisun takanani. Käänsin katseeni kirjavaan kuningattareen. Luomapentu ja Koskipentu harjoittelivat taisteluliikkeitä Kanervakuun lähellä ja huomasin Minttusydämen istuvan katselemassa pentuja.
"Sitten me annamme sille opetuksen!" Koskipentu huudahti ja löi etutassullaan maassa olevaa sammalpalloa.
"Tuskin hän palaa", rauhoittelin ja tassuttelin pentujen ja kuningattaren luokse. Kyyhkylento seurasi.
"Minttusydän opettaa meille siistejä taisteluliikkeitä!" Luomapentu hihkaisi.
//Kyyhky? Minttu? :D
Minttusydän 5.7.2017
Hymyilin paikalle sapuneille naaraille säteilevästi, mutta hymyni ei ollut aito, olin onneton.
"Kiva, että teillä on ollut kivaa", Kyyhkylento hymyili. Nyökkäsin ja nousin seisaalle, minun olisi mentävä puhumaan Tihkuturkille.
"Öh minun pitää mennä nyt", nau'uin ja lähdin harppoen ulos leiristä, kuulin vain takaani Hämyliljan naukaisun:
"Mikä hänelle tuli?" Juoksin vain ulos leiristä. Tahtoisin purkaa tunteitani kollille. Pian huomasin kuinka Liljatassui tassutteli Tihkuturkin rinnalla en voisi keskeyttää. Lysähdin pusikkoon ja jäin katselemaan kuinka kaksikko tassutteli keskenään. *Minun on lähdettävä johonkin* Juoksin pois, halusin tuulettautua jossain. Huomasin kuinka astuin Varjoklaanin reviirin yli. En ollut enään kenenkään reviirillä. Jäisin tänne, ainakin vähäksi aikaa. En kaipaisi muita kissoja. Jännitin lihakseni ja pinkaisin läheisen ukkospolun yli ja lähdin kiitämään tähän tuntemattomaan metsään.
AIKAHYPPÄYS
Kyyhkylento 5.7.2017
istuskelin partioita järjestävän Hämyliljan vieressä. Katselin iinoissani kuinka kissat hölkkäsivät partioihin. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Hämylilja", nau'uin parhaalle ystävälleni. Käänsin katseeni leirissä vaeltaviin kissoihin ja näin kuinka Okaliekki oli astelemassa parantajan pesään, sillä tämän vatsa oli vieläkin reistaillut.
"No?" Hämylilja keskeytti ajatukseni.
"No olisiko minun mahdollista päästä metsästyspartioon?" kysyin varovasti. Hämylilja katseli minua hilpeästi.
"No, nyt tämän kerran, mutta älä luule, että ottaisin toiveita toista kertaa", Hämylilja kehräsi hilpeästi. Nyökkäsin ja loikkasin alas kiveltä.
"Metsästyspartioon lähtee Kyyhkylento, Mietesielu ja Tuomitassu", Hämylilja naukui.
//Tuomi?
AIKAHYPPÄYS
Kyyhkylento 16.7.2017
Istuin soturienpesän edessä odottaen että Naavakoi saapuisi minun ja Härmätassun luokse. Lähtisimme partioon. Työnsin pääni sisälle oesään ja näin kuinka Naavakoi tuhisi sammalilla.
"Herärys! Sinun piti lähteä sinne partioon", murahdin ystävällisesti.
"Joo joo", kolli tuhahti ja kierähti toiselle kyljelleen. Tlnäisin tätä hellästi ja naukaisin:
"Me menemme sitten jo Härmätassun kanssa". Lähdin ravaamaan Härmätassu oerässäni ulos leiristä. Naavakoi juoksi hengästyneenä vierellemme.
Olimme juuri palanneet leiriin. Olimme kiertäneet Mtrskyklaanin ja Kuolonklaanin rajan. Näin kuinka paras ystäväni jutteli vanhemman tyttärensä kanssa aukiolla. Sitten muistin Minttusydämen, jota ei ollut näkynyt lähiaikoina leirissä. *Ehkä hänellä on murheita?* Näin aukiolla harmahtavan kollin. Tämä käänsi sähkönsiniset silmänsä minuun. Astelin tämän luokse. En pitänyt tästä kissasta, mutta tahdoin antaa hänelle mahdollisuuden.
"Hei Tihkuturkki, oletko nähnyt Minttusydäntä lähiaikoina?" naukaisin ystävällisesti.
//Tihku?
Kyyhkylento 24.7.2017
Nyökkäsin huolissani Tihkuturkille. Kyynel oli vierähtää poskelleni, mutta pidättelin. En halunnut näyttää suruani. *Mitä Minttusydämelle olisi voinut käydä?* Näin Hämyliljan. Juoksin tämän luokse ja katsoin tähän itkuisilla silmilläni.
"Minttusydän on kadonnut", niiskaisin. Hämylilja nyökkäsi.
"Olen varma, että löydämme hänet pian", tämä rauhoitteli.
"Entä jos emme löydäkkään?" hätäännyin ja aloin pyörimään ympyrää. Käänsin katseeni Hämyliljaan.
"Kiitos", kehräsin. Istahdin maahan ja yritin rauhoittua.
"Mistä?" Hämylilja naukui.
"Sittä, että yritit lohduttaa", hymyilin iloisena. Katsoin tassuihini.
"Ihan varmasti hän löytyy, ihan varmasti", kuiskasin itselleni
//Hämy? Sori tönkköö xc ja en kerenny tarkistaan jote on varmaan ihan täynnä kirjotusvirheitä :3
Hämylilja 2.7.2017
Odottelin piikkipensastunnelin vieressä Okaliekkiä, jonka olisi määrä tulla minun, Härmätassun ja Vaskitsatähden kanssa partioon, Tuuliklaanin rajalle. Härmätassu istui vieressäni, sekä Vaskitsatähti odotteli kärsivällisenä takanani. Samassa tuttu raidallinen naaras jolkotti luoksemme. Kyyhkylento! Tulisiko hän meidän kanssamme partioon?
"Tervehdys Kyyhkylento!" kehräsin. "Eikö Okaliekki tulekaan?" Kyyhkylento pudisti päätään.
"Hänen vatsansa on kipeä, joten minä tuuraan häntä", hän maukui. Nyökkäsin. Olin niin iloinen, että paras ystäväni tuli kanssamme partioon!
"Lähdetään", Vaskitsatähti käski ja nousi seisomaan. Klaanipäällikkö pujahti piikkipensastunnelista ulos ja me muut seurasimme tätä. Härmätassu jolkotti Vaskitsatähden vierellä ja minä ja Kyyhkylento jolkotimme vierekkäin kohti Tuuliklaanin rajaa. Kun olimme puolessa välissä matkaa, tunsin hieman jalkojeni väsyvän. Niin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin ja tiesin heti, mistä oli kyse. Olin tulossa jo vanhaksi. Yritin kuitenkin olla välittämättä väsymisestä, joten jatkoin vaan jolkottamista. Vilkaisin vierelläni juoksevaa Kyyhkylentoa. '
//Kyyhky? Härmä? :D
Kyyhkylento 2.7.2017
Ravasin Hämyliljan vierellä, huomasin kuinka hän alkoi jo hengästyä. *Muista Kyyhkylento hänhän on vanhempi kuin sinä* Olihan minullakin ikä alkanut painaa päälle, mutta uskoisin, että vielä jaksaisin monta vuoden aikaa. Pian huomasin minunkin jo hengästyvän. *Siitähän oli niin vähän aikaa vasta kun olin oppilas! Aion pysyä soturina vielä pitkään* Mielessäni pyöri vain yksi ajatus *Hankkisinko enään pentuja? Olisinko jo pian liian vanha?* Tunsin taas tunnepurkauksen sisälläni. Kaikki pimentyi hetkeksi, mutta pian taas ravasin partion mukana.
"Kyyhkylento, onhan kaikki hyvin?" Hämylilja naukui. Nyökkäsin.
"On on", yritin kehrätä.
"Oletko ihan varma?" tämä vielä varmisti. Nyökkäsin ja lisäsin vauhtia.
Olimme saapuneet leiriin. Olimme mnossa yhdessä katsomaan Okaliekin vointia. Oli auringon huippu. Liekin värinen kolli nukkui kippuralla soturien pesässä.
"Annetaan hänen nukkua", Hämylilja kuiskasi. Suuntasimme riistakasalle.
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" nau,uin.
//Hämy?
Hämylilja 2.7.2017
"Kuules Hämylilja, mitä sanoisit jos saisin vielä pentuja?" Kyyhkylento naukui. Katsoin parhaata ystävääni hieman hölmistyneenä. Odottiko Kyyhkylento pentuja?
"Sehän olisi hienoa. Miksi sinä kysyt?" kysyin hieman hämmästyneenä. Vasen takajalkani oli alkanut kramppaamaan, joten jouduin vaihtamaan asentoa. Kyyhkylento pudisti päätään.
"Etten vain ole liian vanha..", hän maukui hiljaa.
"Höpsis! Et sinä mikään vanha ole!" naukaisin.
*Toisin kuin minä*, ajattelin mielessäni. Tunsin suurta kaipuuta Tuikesilmää kohtaan. Miksi hänen piti jo kuolla? Käänsin katseeni takaisin Kyyhkylentoon. Paras ystäväni katseli käpäliään ja oli hiljaa.
//Kyyhky? :D
AIKAHYPPÄYS
Hämylilja 2.7.2017
"Hain juuri yhdeksän henkeäni ja päällikkönimen Tähtiklaanilta. Tästä lähtien minä olen siis Varjoklaanin päällikkö Loistetähti. Nimeän nyt varapäällikköni. Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Hämylilja. Otatko vastaan paikkasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" Loistetähti kysyi minulta ja kääntyi puoleeni. Koko klaani teki samoin. Katsoin hämmästyneenä Loistetähteä. Olin koko ikäni halunnut olla varapäällikkö ja vihdoin minulla oli mahdollisuus! Tunsin klaanitovereiden katseet porautuvan ylitseni. Olin niin täpinöissäni ja en pystynyt edes olla aloillani.
"Tietysti otan paikan vastaan", yritin pysyä rauhallisena, mutta aina kun olin edes vähän innoissani, puhetyylini oli vielä nopeampi kuin yleensä. Klaani alkoi hurrata nimeäni.
"Hämylilja! Hämylilja!" Heti ensimmäisenä onnittelemaan saapui Kyyhkylento.
//Kyyhky? :D
Kyyhkylento 2.7.2017
Juoksin Hämyliljan luokse ja puskin tämän päätä iloisesti.
"Onnea Hämylilja!" kehräsin innoissani. Hämylilja käänsi katseensa silmiini ja naukui:
"Kiitos". Okaliekkikin oli tullut onnittlemaan Hämyliljaaa. Tämän silmissä oli hieman kaihoisa katse. Tiesin mistä se johtui.
"Tuikesilmäkin on varmasti ylpeä sinusta", nau'uin lohduttavasti. Hämylilja painoi silmänsä kiinni ja nyökkäsi. Häivetassu pinkaisi emonsa luokse ja puski tämän rintaa pienellä päällään.
"Onnea emo", tämä kehräsi kimeällä äänellään. Olin niin onnellinen. Näin ympärilläni kauniita kukkia jotka hohkasivat lämpöä. Pian hätkähdin taas todellisuuteen. Olin oppinut tuntemaan itseni, tunteeni olivat aina hyvin vahvoja.
"Myistan vielä kun olit oppilas ja minä pentu, ja nyt sinä olet jo varapäällikkö!" kehräsin.
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" hymyilin.
//Hämy? Sori tönkköö xc
Hämylilja 3.7.2017
"Tahtoisitko tulla kävelylle kanssani, vai tarviiko sinun nyt heti hoitaa velvollisuuksiasi?" Kyyhkylento hymyili. Vilkaisin Loistetähteä, joka istui Klaanikiven päällä. Käänsin sitten katseeni takaisin Kyyhkylentoon.
"Ehkä kyselen Loistetähdeltä vielä jotain, sillä olen aika hermostunut. Miten edes opin herätä joka aamu aikaisin ja järjestellä partioita?" Kyyhkylento kehräsi huvittuneena.
"Hyvin se menee. Mutta kyllähän sinä voit kysyä Loistetähdeltä neuvoja", hän naukui ja nuolaisi etutassuaan. Nyökkäsin ja lähdin tassuttelemaan kohti Klaanikiveä, jonka päällä Loistetähti oli. Kun naaras näki minut, hän loikkasi sieltä alas.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Loistetähti kysyi minulta lempeästi.
"On. Mietin vain, miten ikinä opin heräämään aikaisin aamulla ja järjestellä partioita? Se tuntuu vain niin hankalalta", mau'uin. Loistetähti kehräsi huvittuneena.
"Kyllä sinä opit. Mutta jos sinulla on jotain kysyttävää, aina voit kääntyä minun puoleeni", tuore päällikkö maukui. Nyökkäsin, painoin pääni alas kunnioittavasti ja lähdin sitten taas Kyyhkylennon luo.
"Hyvin se menee", Kyyhkylento vakuutti samalla, kun lähdimme astelemaan kohti piikkipensastunnelia. Muistelin, kun olin oppilas, Kyyhkylento pentu. Ystävystyin häneen, kun menin tervehtimään pentuja pentutarhassa. Olimme hetken aikaa yhdessä oppilaina, kunnes minusta tuli soturi. Mutta pian myös Kyyhkylennosta tuli soturi. Mutta siitäkin oli jo paljon aikaa. Miten aika meni niin nopeasti? Huomasin, että olimme jo kohta vuorivaahteran luona.
"Muistatko, kun me aina harjoittelimme täällä?" Kyyhkylento yhtäkkiä kysyi. Nyökkäsin. Siitäkin oli paljon aikaa.
"Aika meni niin nopeasti", huokaisin.
//Kyyhky? :DD
Kyyhkylento 20.6.2017
Katsoin nuorempaa naarasta huolissani. Tämä vaikutti hieman alakuloiselta.
"Onko kaikki hyvin?", naukaisin huolissani. Haavekukka katsoi minuun kerran ja käänsi vain päänsä alas.
"Hei, kyllä voit kertoa minulle mitä vaan lupaan olla kertomatta kellekkään", hynyilin ja tönäisin Haavekukkaa lempeästi. Tämä huokaisi surullisena.
Laskin häntäni tämän selälle niin, että tämä istahtaisi maahan. Istuin tämän viereen ja kiedon häntäni Haavekukan seläntaakse.
"Usko pois se helpottaa kun kertoo jollekin", naukaisin huolehtivaisesti. Haavekukka käänsi alakuloisen katseensa minuun.
"No kun..", naaras aloitti.
"Niin", hymähdin.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", naukaisin lempeästi.
//Haave? Tästä tuli hirveen äidillinen tarina xd
Haavekukka 20.6.2017
Katsoin suruisin silmin Kyyhkylentoa.
"Niin", hän hymähti.
"Minullakin on ollut huolia, mutta pääsin niistä eroon puhumalla", Kyyhkylento naukaisi lempeästi. Laskin katseeni jälleen maahan.
*Ei puhuminen tuo Hiiliturkkia takaisin. Mitä se muka auttaa?* ajattelin.
*Mutta toisaalta, eikai se voi haitatakkaan? Vai voiko?*mietin pohtimatta asiaa lainkaan. Huokaisin ja mieleeni välähti muisto, kun oli astunut tunneliin jota pitkin pääsi Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalla olevan ukkospolun ali. Olin nähnyt kissan mustan hahmon tunnelissa. Olin tunnistanut Hiiliturkin välittömästi. Olimme olleet iloisia, vaikka toisinaan jäimmekin kiinni salaisista tapaamisistamme. Muisto riipaisi, kuin terävät kynnet. Voihkaisin hiljaa.
"Hiiliturkki on kuollut", sanoin, vaikka tiesin, ettei se tarjoaisi riittävää selitystä. Miten joku voisi ymmärtää? Ummistin silmäni.
*Kuollut...*, ajattelin. Silloin se sana täytti mieleni:
*Kuolema... Hiiliturkki on kuollut... Hän päätyi Tähtiklaaniin... Minäkin päädyn sinne aikanani, kun joskus viimein kuolen... Sitten voimme olla yhdessä... Kuolema... Kun kuolen, päädyn Hiiliturkin luo Tähtiklaaniin... Mutta siihen on vielä kauan...*. Räväytin silmäni auki.
*Onko? Minä voin kuolla... milloin vain!* tajusin ja tein päätökseni. Minä kuolisin, keinolla millä hyvänsä. Surulliseen katseeseeni ja olemukseeni sekoittui nyt hieman varmuutta.
//Kyyhky?
Minttusydän 28.6.2017
Istuin riistakasan läheisyydessö tuijottellen hiirtä. *Oliko oikea asia alkaa uskomaan Pimeyden metsään? Voinhan lopettaa sen kun haluan? En tahdo olla murhaaja. Tähtiklaani auta!* Huokaisin ja käänsin katseeni aukiolle saapuvaan emooni.
"Hei Minttusydän!" tämä tervehti.
"Hein emo", hymyilin. Pian emoni oerässä asteli tutun näköinen liekinvärinen kolli. Okaliekki.
"Mitä Minttusydän?" tämä naukui iloisesti. Hymyikin isälleni onnellisesti. Minulla sentään oli koko perheeni koossa. Tihkuturkki oli menettänyt isänsä ketulle ja eikä hän viettänyt aikaansa sisarustensa kanssakaan paljoa. Puskin ensin emoni päätä ja sitten isäni päätä. He olivat vielä nuoria. Minulla ei olisi huolia vielä pitkään aikaan. Kehräsin hiljaa.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" emoni naukui lempeästi.
Tunsin kuinka korvissani alkoi kuumottaa.
"Hyvin", nau'uin hieman arkana tästä aiheesta.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", isäni kehräsi. *Pikemmin Pimeyden metsä* Emoni katsoi minuun iloisesti.
"Oletko jo tavannut tätisi?" Kyyhkylento naukui viittoen hännällään kohti sisartaan. Nyökkäsin. En ollut viettänyt paljoa aikaa vielä koskaan tätini kanssa, mutta ehkä nyt olisi se tilaisuus. Hyvästelin vanhempani ja loikin Sirrisiiven luokse. Harmahtava baaras suki itseään pesän edustalla.
"Hei", naukaisin. Sirrisiipi hätkähti ja katsoi minua hetken miettien.
"Kasvon piirteesi ovat tutut, mutta kuka olet?" naaras naukui ja mietti.
"Sisaresi toinen tytär", kehräsin. Sirrisiipi katsoi minua hämmentyneenä.
"Onko Kyyhkylennolla pentuja?!" naaras kehräsi. Nyökkäsin.
"Minä, Kuohuvirta ja Viherloikka. Voit varmasti tavata heidät myöhemmin", naukaisin. Tätini nyökkäsi.
//Joku?
Kyyhkylento 28.6.2017
"Tahtoisin nähdä hänet taas", Haavekukka naukui. Puskin naaraan päätä. Pian kuulin rapinaa puskasta, hopeanharmaa naaras asteli esille, tai no laahautui.
"Hei Pujosulka", kehräsin ja osoitin naaraalle paikkaa istua. Naaras istuutui. Yö oli saapunut. *Kuunhuipun partio! Minun piti johtaa Kuunhuipun partiota!*
"Minun täytyy nyt mennä, olin unohtanut partion kokonaan", naukaisin hätääntyneenä. Pujosulka nyökkäsi.
"Minä jään tänne Haavekukan seuraksi, tulemme kohta leiriin", naaras selitti. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan kohti leiriä. Suuaukolla minua tuli vastaan Okaliekki, Mietesielu ja Tuomitassu.
"Antteksi, että olen myöhässä olin uppoutunut ajatuksiini niin etten huomannut ajan kulua", naukaisin anteeksipyytävästi. Okaliekki nyökkäsi hymyillen.
"No sentään ehdit", tämä naukui. Asetuin partion kärkeen ja oidin huolen siitä, että vauhti ei olisi liian nopea eikä liian hidas, ettei kukaan kissa jäisi jälkeen tai kompastuisi toisten tassuihin. Katselin öistä kuun värittämää metsää lumoutuneena. Linnut eivät enää laulaneet. Pian saavuimme Kuoloklaanin rajalle. Haistoin voimakkaan Kuolonklaanin tuoksun siitä oli kulkenut partio. Jolkotin rajaa pitkin ja pysähdyin välillä jättämään hajumerkkini. Pian olimme jo loppusuoralla. Näin edessäni jo häämöttävän leirin suu-aukon. Astelin sisään ja bäin edessäni hiljaisen leirin. Näin vain Minttusydämen ja Sirrisiiven aukiolla. Okaliekki kirmasi rinnalleni.
"Mennäänkö tervehtimään Minttusydäntä?" tämä kysyi. Nyökkäsin rakstavaisesti kumppanilleni. Astelimme tyttäremme luokse.
Hei Minttusydän!" nau'uin heiluttaen häntääni iloisesti.
"Hei emo", Minttusydän hymyili.
"Mitä Minttusydän?" Okaliekki naukui tyttärellemme.koossa. Minttusydän pyski ensin päätäni ja vielä isänsäkin päätä.
"Mites Tihkuturkki? Miten teillä menee?" nau'uin, sillä halusin tietää mitä tyhmyyksiä nyt se kolli oli tehnyt. Huomasin Minttusydämen aristelevan hieman.
"Hyvin", Minttusydän selitti.
"Tähtiklaani polkujanne valaiskoot", Okaliekki kehräsi.
"Oletko jo tavannut tätisi?" nau'uin ja viitoin Sirrisiipeen. Tyttäreni nyökkäsi ja lähti kohti sisartani. Kävelimme Okaliekin kanssa kiven päälle istumaan ja pianoin pääni tämän lapaa vasten.
"Voi, että minä rakastan sinua", kehräsin. Okaliekki puski päätäni.
"Minäkin sinua", tämä naukui. Pian lähdimme yhtä matkaa soturienpesälle. Pian olnkin jo käpertyneenä Okaliekin vieressä ja suljin silmäni väsyneenä.
"Hyvää yötä", kolli naukui.
"Hyvää yötä".
//Joku?
Kyyhkylento 1.7.2017
Avasin silmäni, olin soturien pesässä Okaluekin viereen käpertyneenä. Nostin pääni varovasti. Yritin olla herättämättä liekinväristä kollia. Pian kuulin jonkun purisevan huvittuneena. Käänsin katseeni ja näin Okaliekin metsän vihreät silmät tuijottaen minua hilpeästi.
"Taisit luulla että nukun", kolli hymähti väsyneenä. Puskin rakastamani kollin päätä hellästi.
"Niin luulin. Näytät sille, ettet ole saanut kunnolla nukuttua", nau'uin huolestuneena.
Okaliekki katsoi minuun lempeästi.
"Äh vatsaani vain vähän saattuu, ei se mitään vakavaa ole", kolli naukui. Katsoin kumppaninia vaativasti.
"Minä haen sinulle hieman yrttejä Sienikarvalta", selitin ja porhalsin ulos. Lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Näin kuinka Minttusydän oli taas Surrisiiven seurassa. He taisivat tulla hyvin juttuun. *Hyvä että heillä on hauskaa, Sirrisiipi oli pentuna hieman yksinäinen* Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja näin pesän oerällä yrttejä lajittelevan kissan.
"Tervehdys", Sienikarva naukui, "Mitä tarvitset?"
"Jotain vatsakipuun Okaliekille", naukaisin huolissani. Kolli nyökkäsi ja kaivoi varastoista pari siementä ja lehden.
"Tässä on kirveliä vatsakipuun ja unikon siemeniä unen saantiin", Sienikarva selitti ja ojensi yrtit.
"Kiitos", nau'uin ja nostin yrtit suuhuni varovasti. Juoksin takaisin Okaliekin luokse ja käskin tämän syödä ne.
"Kiitos", kolli naukui.
"Nyt nukut rauhassa ja minä hoidan askareesi", kehräsin kolille. Tämä käänsi lempeän katseensa minuun päin.
"Ei sinun tarvitse, ihan totta", Okaliekki änkytti. Nyökkäsin virnistäen.
"Et voi estää minua", naukaisin ja lähdin jolkottamaan Loistelinnun luokse. Valkea naaras oli jakamassa kissoja partioihin.
"Okaliekki, missä Okaliekki?" Loistelintu huhuili. Viitoin varapäällikölle hännälläni.
"Hän on sairaana minä tuuraan häntä", selitin. Loistelintu nyökkäsi.
"Selvähän se, eli siis Tuuliklaanin rajalle lähtee partioimaan Kyyhkylento, Härmätassu ja Hämylilja ja Vaskitsatähti vaati päästä johtamaan tätä partiota joten pertiota johtaa Vaskitsatähti", Loistelintu selitti ja viittoi kissat tpistensa luokse. *Vihdoin voisimme viettää yhteistä aikaa parhaan ystäväni kanssa!*
//Hämy? Härmä?
Hämylilja 10.5.2017
"Anteeksi, mitä?!" katsoin hopeanharmaata naarasta ihmeissäni. Oliko Kyyhkylennolla sisko? En ollut tiennytkään.
"Hän on sisareni Sirrisiipi", Kyyhkylento jatkoi. Käänsin katseeni hopeanharmaaseen naaraaseen, Sirrisiipeen. Kyyhkylennon sisarella oli samanlaiset meripihkaiset silmät, kuin Kyyhkylennolla. Miksen ollut ikinä tavannut Sirrisiipeä?
"En tiennytkään, että sinulla on sisko", kehräsin. Kyyhkylento hymyili. Halusin tutustua enemmän Sirrisiipeen, hänhän oli Kyyhkylennon sisar. Samassa kuulin piikkipensastunnelilta askelia ja käänsin katseeni tulijaan. Sieltä juoksi esiin Tihkuturkki yksikseen ja hengästyneen näköisenä.
"Tuikesilmä taistelee kettua vastaan!" pentuni kajautti. Sydämeni taisi jättää yhden lyönnin välistä. Tuikesilmä?! Klaanitoverit katsoivat Tihkuturkkia hieman peloissaan. Näin Vaskitsatähden, joka käveli Tihkuturkin luo. Päällikkö kääntyi Ikituulen ja Mietesielun puoleen.
"Menkää te apuun", Vaskitsatähti maukui rauhallisesti, mutta erotin silti pienen pelon hänen äänessään.
"Minäkin tulen!" huudahdin. Vaskitsatähti käänsi katseensa minuun ja pudisti päätään.
"Et voi lähteä. Sinulla on pentusi hoidettavana ja mitä jos kettu tappaisi sinut?" hän sanoi. Pudistin päätäni. Olin silti erittäin huolestunut. Mitä jos Tuikesilmälle kävisi jotain? Jalkani alkoivat hieman täristä.
Oli kulunut hetki aikaa ja piikkipensastunneli alkoi taas rapista. Sydämeni alkoi hakkaamaan kovempaa ja säikähdin, kun Tihkuturkki ja Ikituuli kantoivat tasaisen harmaata ruumista leiriin.
"Eii!" kiljaisin ja juoksin ruumiin luo. Tuikesilmä oli kuollut. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin ja painoin pääni Tuikesilmän turkkiin. Sisälläni paloi raivo, kun tiesin mikä tämän oli tehnyt. Se typerä kettu!
"Olet rakas", kuiskasin.
Olin valvonut koko yön Tuikesilmän vierellä ja yrittänyt hyväksyä sitä, että häntä ei enää ollut keskuudessamme. Lähdetassu, Häivetassu ja Tihkuturkkikin olivat olleet hetken valvomassa. Härmäpentukin oli tullut hetkeksi valvomaan isänsä vierellä, mutta Kanervakuu oli käskenyt hänet jo nukkumaan. Nuolaisin viimeisen kerran Tuikesilmän päätä ja nousin sitten seisomaan. Meripihkaraita, Kaunokukka ja Hohtotähti olivat menossa hautaamaan hänet. Samassa kuulin kokouskutsun:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Klaanikivelle klaanikokoukseen!" Lähdin tallustelemaan haluttomasti kohti Klaanikiveä. Klaanitoverit alkoivat kerääntyä sen ympärille. Vaskitsatähti seisoi ylväästi Klaanikiven päällä ja katseli alas.
"Kuten jotkut varmaan tietääkin, tänään on kokoontuminen. Kokoontumiseen lähtee Loistelintu, Sienikarva, Naavakoi, Risasiipi, Murattilehti, Tammikynsi, Kyyhkylento, Tihkuturkki, Häivetassu, Lähdetassu, Rikkotassu, Hämylilja ja Kaunokukka", Vaskitsatähti maukui. Piristyin hieman, koska pääsisin kokoontumiseen.
Varjoklaanin kissat juoksivat kohti nelipuuta. Haistin jo ilmassa Myrskyklaanin ja Jokiklaanin. Tuuliklaani ei siis ollut vielä tullut. Pian laskeuduimme alas laaksoon.
"Varjoklaani tuli!" kuulin jonkun huutavan Myrskyklaanin kissojen suunnalta. Katselin ympärilleni. Nelipuut olivat täynnä kissoja, vaikkei Tuuliklaania ollut vielä edes tullut. Kyyhkylento tuli viereeni.
"Mennäänkö tutustumaan muihin kissoihin?" ehdotin hänelle.
//Kyyhky? :D
Häivetassu 10.5.2017
Tihkuturkki oli tarrannut minua niskasta. Rimpuilin irti kaikilla voimillani. Lysähdin maahan väsyneenä. *Miksi veljeni teki minulle näin?* Nousin väsyneenä pystyyn ja näin Tihkuturkin mielihyväisen ilmeen.
"Hän oli isämme!" henkäisin. Tihkuturkki kohautti lapojaan.
"Pidä kuonosi ummessa tai sinulle käy kuin isällemme", Tihkuturkki murisi ja lähti loikkimaan leiriä kohti ja huusi:
"Tuikesilmä taistelee yksin kettua vastaan!" Koko maailma alkoi heilua. Pian menetin tajuntani.
Pian heräsin jossain. Parantajan pesässä. Kuulin kuinka aukiolta kuului kokoontumiseen lähtijöiden ilmoitus. Kuulin nimeni, Häivetassun.
Yritin nousta vaivalloisesti ylös, mutta tassuni eivät kantaneet. En pääsisi millään kokoontumiseen. Huokaisin hiljaa ja annoin itseni nukahtaa. Pian minulle tuli tunne, jota en voinut välttää, minun olisi päästävä kokoontumisen. Nousin väkisin ylös ja kiiruhdin haavojeni kanssa kissa jonon perässä. Saavuimme kokoontumisaukiolle. Katselin kuinka emoni ja Kyyhkylento juttelivat keskenään. Päätin lähteä heidän luokse.
//Kyyhky? Hämy?
Hämylilja 11.5.2017
Heräsin aamulla liikehdintään. Olin viime yönnä ollut kokoontumisessa ja olin nukkunut melko pitkälle. Avasin silmäni ja näin Kanervakuun, joka patisti pentuja aukiolle.
"Jos kerran haluatte aukiolle, älkää häiritkö sotureita", Kanervakuu maukui hiljaa. Härmäpentu istui Luomapennun vieressä ja nyökkäsi. Katseeni kiinnittyi Koskipennun vieressä olevaan pentuun, Liljapentuun. Sienikarva oli löytänyt pennun ja tuonut klaaniin. Härmäpentu käänsi katseensa minuun.
"Emo, tuletko sinäkin ulos?" tyttäreni ehdotti. Tunsin olevani väsynyt, mutta lupauduin nyökkäämällä. Surin edelleen Tuikesilmää. Miten Tähtiklaani antoi tämän tapahtua? Nousin seisomaan ja suin pikaisesti turkkini siistiksi. Kanervakuu ja pennut olivat menneet jo aukiolle, paitsi Härmäpentu. Tyttäreni odotti pentutarhan uloskäynnillä minua. Tassuttelin hänen luokseen ja yritin olla pirteämpi. Vaikka Tuikesilmä oli kuollut, elämä jatkuu. Pujahdin Härmäpennun perässä aukiolle. Oli aurinkohuippu ja näin aurinkohuipun partion lähtevän; siihen kuuluivat Haavekukka, Loistelintu ja Okaliekki. Klaanitovereita oli vaihtamassa kieliä ja ruokailemassa yhdessä. Näin Kyyhkylennon ja Sirrisiiven vaihtamassa kieliä. Härmäpentu oli tassutellut muiden pentujen luo, joten päätin mennä tervehtimään Kyyhkylentoa ja Sirrisiipeä.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 16.5.2017
Avasin silmäni. Seisoin aukealla nummella. Näin hiekan ja puskien liikkuvan tuulen mukana. Kuulin kissoja. Lähdin loikkimaan eteenpäin. Yllätyin kuinka ilmavia loikkani olivat. Tuntui kuin en olisi liikkunut senttiäkään vaan pysynyt paikallani koko ajan. Ahdistus valtasi minut, halusin vain pois täältä.
Avasin silmäni hitaasti haukotellen. Hiirenkorvan aamun aurinko paistoi silmiini. Tunsin Sirrisiiven turkin turkkiani vasten. Venyttelin makuultani hieman ja sen jälkeen nousin ylös. Haukottelin vielä uudestaan ja vilkaisin pesään. Sirrisiipi jäisi yksin sinne. Sisareni oli varmasti vaeltanut pitkän matkan. Pian huomasinkin nurkassa heräilevän Haavekukan.
"Huomenra Haavekukka", naukaisin hymyillen. Naaras nyökkäsi hieman vaisun tervehdyksen.
"Haluaisitko lähteä kävelylle? Vaikutat hieman poissa olevalta", nau'uin huolissani. Naaras kohautti lapojaan.
"Tule nyt. Tulethan?" kannustin.
"Kai minä voin tulla", ruskeankirjava naaras naukui nousten ylös. Yritin hymyillä. *Häntä varmaan surettaa jokin asia*.
//Haave? :D
Haavekukka 16.5.2017
"Kai minä voin tulla", nau'uin edes yrittämättä kuulostaa iloiselta. En saanut ravistettua mielestäni sitä ajatusta, joka oli vaivannut minua jo muutaman päivän. Huomasin Kyyhkylennonkin vain juuri ja juuri.
'Hiiliturkki...', ajattelin.
'Miksi sinun piti kuolla?' ajattelin ja näin selkeänä mielessäni Hiiliturkin; Myrskyklaanilaiskollin jota olin rakastanut. Olihan hän ollut eri klaanista, mutta entä sitten? Pääasia oli, että olimme rakastaneet toisiamme ja nyt hän oli kuollut. Laahustin Kyyhkylennon kanssa ulos sotureiden pesästä. Astelimme leirin halki enkä meinannut edes kuulla jostainpäin tullutta iloista tervehdystä. En vastannut vaan jatkoin kulkuani. Kuljimme leirin sisäänkäynnistä ulos. Aivan lähellä istuskeli houkuttava, pulska myyrä. En kuitenkaan piitannut siitä lainkaan vaan kävelin ohi. Mieleni valtasi yhä vain yksi ainoa ajatus:
'Hiiliturkki... Miksi jätit minut? Miksi sinun piti kuolla?' Laahustin eteenpäin ja kyynel vierähti poskelleni.
//Kyyhky?
Narsissipentu 27.4.2017
"Kuka sinä olet?" kysyin hieman pelokkaasti valtavalta kollilta.
Katsoin pelokkaasti suurta kissaa.
"Olen Tuikesilmä", Tuikesilmä sanoi ystävällisesti.
"Miksi? Tuikkivatko sinun silmäsi?" kysyin ihmeissäni.
"En minä sitä tiedä, mutta tähdet ainakin tuikkivat", soturi totesi ja katsoi ylös korkeuksiin. Minäkin käänsin katseeni ylös.
"Mitä ne tähvet ovat?" kysyin silmät pyöreinä. Halusin tietää kaiken maailmasta.
"Tähdet kultaseni", Hämylilja korjasi.
"Tähdet ovat taivaalla loistavia valopisteitä" naaras jaatkoi.
"Miksi niitä ei sitten näy nyt?" kysyin pettyneenä.
"Siksi koska on päivä. Tähdet tuikkivat vain öisin", naaras sanoi.
"Mutta en minä jaksa valvoa koko yötä", sanoin turhautuneena.
"Ei sinun tarvitsekkaan, sillä tähdet syttyvät jo illalla", Hämylilja sanoi.
Minua alkoi yhtäkkiä ramaista. Käperryin kerälle. Suljin silmäni. Aloin nähädä kummallista unta.
Unessa minulla oli siivet. Asuin tähdissä. Päivisin lensin pilvissä. Iltaisin minun oli sytytettävä tähdet. Öisin lensin niiden seassa ja katselin niiden tuiketta. Kun aamu koitti minun oli sammutettava tähdet ja puhallettava pilvet taivaalle.
//Hämy? Joku?
Hämylilja 27.4.2017
Katsoin huvittuneena, kuinka Narsissipentu käpertyi kerälle ja alkoi nukkumaan. Tuikesilmä oli juuri lähtenyt takaisin askareihinsa, kuten myös Kyyhkylento. Olin saanut juuri hiireni syötyä ja käänsin katseeni Härmäpentuun. Samassa pentu alkoi liikehtimään ja avasi nopeasti silmänsä. Hän sulki ne kuitenkin nopeasti kiinni. Olin niin innoissani, tajutessani, että Härmäpentu saattaisi avata silmänsä kohta kokonaan.
"Huomenta Härmäpentu", mau'uin lempeästi ja nuolaisin pentuni turkkia. Huomasin, että Härmäpentu raotteli vähää väliä silmiään. Nyt pystyin jo erottamaan, minkä väriset hänen silmänsä olivat. Ne olivat kirkkaanvihreät. Pian Härmäpentu räväytti silmänsä kokonaan auki. Pentu katseli pentutarhaa silmät pyöreinä.
"Avasitkin jo silmäsi", kehräsin. "Olen emosi Hämylilja."
//Härmä? c:
Minttutassu 28.4.2017
Katsoin tassuihini ja siirtelin niitä hiekalla. *Miten olin unohtanut niin tärkeän asian?*
"En minä ole muistanut", naukaisin nolostuneena. Vihertassu katsoi minua vaativasti.
"Pitäisikö meidän mennä?" Vihertassu miukaisi. Nyökkäsin ujosti ja nostin pääni. Tunsin nolouden pistoksen. *Miten olin unohtanut emoni?* Nelistimme leiriiin päin.
"Mitä jos hän vihaa minua?" naukaisin hiljaa. Vihertassu käänsi minuun myötätuntoiset silmänsä.
"Ei hän omaa pentuansa vihaa", tämä naukaisi. Astelimme leiriin ja pian olimmekin jo pentutarhan suulla.
"Noniin mennään", Vihertassu naukaisi ja työnsi minua hännällään eteen päin. Nielaisin kuuluvasti. Astelimme vierekkäin sisään. Kesti hetken ennen kuin totuin jämärään. Näin Kyyhkylennon katsovan tuloamme.
"Anteeksi", naukaisin. Emoni katsoi minuun lempeästi ja iloisesti yhtä aikaa.
"Voi kulta pieni, saat anteeksi", Kyyhkylento naukaisi. Juoksin puskeamaan emoni poskea ja tunsin onnen kyyneltem valuvan piskilleni.
"Kiitos", hymyilin ja vilkaisin Vihertassuun.
//Viher?
Kyyhkylento 30.4.2017
Lähdin astelemaan ulos leiristä. Tunsin kuinka aurinko porotti turkillani. Oli ihanaa olla ulkona. Pinkaisin juoksuun. Tuntui kuin tuuli olisi lennättänyt minua eteen päin. Pysähdyin hengästyneenä.
"Voi että rakastan hiirenkorvaa!" huokaisin ja katselin ympärilläni olevia maisemia ihastellen. Okaliekinkin pitäisi olla täällä. Pian näin jonkin punaisen hieman maan pinnan yläpuolella. *Mikä tuo on?* Kipitin pyöreähkön esineen luokse ja katsoin sitä huvittuneena.
"Olet varmastikkin jonkinlainen kaksijalkojen esine", hymähdin itsekseni punaiselle esineelle. Hypin ja yritin saada esineen kiinni, mutta se nousi koko ajan vain ylös päin ja ylös päin. Tuo olisi ollut hyvä lelu pennuille. Lähdin takaisin leiriin päin. Vastaani tuli pieni Häivetassu.
"Tervehdys", hymähdin. Häivetassu nyökkäsi.
//Joku?
Kyyhkylento 7.5.2017
Lähdin tassuttamaan ulos päin. Lähtisin metsälle. Haistelin ilmaa, haistoin tuoreen oravan tuoksun. Lähdin nelistämään kohti oravan tuoksua. Minulle tuli aivan oppilas ajat mieleen. Pian oravan haju sekoittaui veren hajuun. *Saalistiko joku sen oravan?* Juoksin kohti saalistetum oravan tuoksua. Pian tuoksu oli niin voimakas, että vesi herahti kielelleni. Kuulin kuinka joku repi lihaa, eläimen lihaa. Piilouduin lähimpään puskaan. Katsoin lehtien läpi aukiolle. Näin hopeanharmaan kissan valkeilla takajaloilla ja tämä söi harmaan ruskeaa pulleaa oravaa. Kissa haisi jotenkin tutulle. Katselin tutkivasti kissaa joka söi oravaa. Nousin ylös ja astelin aukiolle.
"Kuka sinä olet ja mitä teet Varjoklaanin reviirillä?" murisin. Harmaa kissa katsahti minuun meripihakisilla silmillään. Jokin tunne valtasi minut, rakkaus. Ei kumppani rakkaus vaan perhe rakkaus. *Minkä rakia ajattelen näin tuntematonta kissaa kohtaan?*
"Tämä on siis oikea paikka", naaras naukui onnellisesti.
"Mitä teet täällä?" nau'uin sillä vaistoni sanoivat etten saisi huutaa tälle.
"Etsin sisartani", naaras huokaisi kaihoisasti. *Sisarta?* Pian minut valtasi jonkin lainen transsi. Koko elämäni alkoi vilistä silmissäni. Näin kuinka kaksi pientä pentua makasivat emonsa vierellä.
"Mennään ulos leikkimään Siiripentu", toinen pennuista naukui. Pian näin jotain aivan muuta. Näin pennut uudestaan.
"Anteeksi Kyyhkypentu, minä uskon että minun pitää tehdä näin", toinen oentu naukui ja loikki ulos leiristä. Pian pennut olivat kadonneet. Näin edessäni sen tunkeilijan.
"Sirripentu?" nau'uin heiveröisesti.
"Sirrisiipi, nykyään", Sirrisiipi naukui. Istahdin maahan.
"Tiedätkö kuka olen?" nau'uin kissalle jännittyneenä.
Tämä pudisti päätään.
"Olen sisaresi, Kyyhkylento", naukaisin ja onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
"Mennään leiriin", niiskaisin onnellisesti.
Saavuimme leiriin. Juoksimme nopeasti Hämyliljan luokse.
"Tässä on sisareni!" kiljaisin.
//Hämy?
Lähdetassu 30.3.2017
"Sopiihan se", vastasin emolleni. Söin samalla päästäistä, kun Hämylilja nappasi hiiren.
"No oletko saanut vielä kavereita?" emoni kysyi.
"En vielä, mutta kyllä minä vielä jonain päivänä saan. Onhan minulla Lehmustassu ja Häivetassu", vastasin.
"Selvä", emoni vastasi ja haukkasi hiirestään palan. Huomasin pian isäni Tuikesilmän, joka käveli luoksemme.
"Haittaako, jos liityn seuraanne?" isäni kysyi.
"Ei tietenkään", vastasin. Tuikesilmä otti kasasta hiiren, kuten Hämylilja. Huomasin pian Kyyhkylennon emoni hyvän ystävän itkevän. Kuningatar tuli luoksemme.
"Onko kaikki hyvin?" Hämylilja kysyi Kyyhkylennolta.
"Minttupentu sanoi, että ei ole enää pentuni", Kyyhkylento kertoi.
"Olen pahoillani", pahoittelin.
"Hänen elämässään on vain Tihkuturkki", kuningatar lisäsi. Katsoin ymmärtäväisenä naarasta. Emoni pyyhki kyyneleet hönen silmistään. Pian Okaliekki tuli lohduttamaan Kyyhkylentoa.
*Miten Minttupentu voi tehdä näin?* mietin.
//Hämy? Kyyhky?
Hämylilja 24.4.2017
Heräsin liikehdintään pentutarhassa. Avasin silmäni ja näin Sirpalepennun, joka oli tallustellut pentutarhan suuaukon eteen. Kolli käänsi katseensa minuun ja hymyili. Hymyilin takaisin ja käänsin katseeni vatsani vieressä nukkuvaan Härmäpentuun. Pentu ei ollut vielä avannut silmiään. Sitten käänsin katseeni pesän nurkalla nukkuvaan Hunajaviikseen ja hänen pentuihinsa. Kuka oli niiden pentujen isä? Eihän parantajalla saanut olla pentuja. Vaikka mieltäni vaivasivat nuo kysymykset, en viitsinyt kysyä Hunajaviikseltä. Vaikka uteliaisuuttani haluaisin tietää. Mitä se minulle kuuluisi? Nuolaisin Härmäpentua ja tuo liikahti vähän. Odotin innolla, että Härmäpentu avaisi jo silmänsä. Mutta kaikki ajallaan. Tiesin, että hätäilin senkin asian kanssa. Samassa kuulin taas liikehdintää ja kuulin sen tulevan Hunajaviiksen luota. Käänsin katseeni parantajan pentuihin.
"Orkideapentu! Herää täällä on ihmeellistä", kuulin Narsissipennun huudahtavan. En voinut pitää pientä kehräystä. Olivat ne pennut niin suloisia!
"Anna minun nukkua!" Orkideapentu vastasi.
"Ei sitten", Narsissipentu sanoi pettyneenä ja käänsi katseensa Härmäpentun, joka nukkui edelleen vieressäni.
"Kuka sinä olet?" pentu kysyi ja katsoi Härmäpentua ihmetellen.
"Härmäpentu nukkuu vielä", sanoin topakasti. Sitä paitsi pentuni ei ollut vielä avannut silmiään. Narsissipentu katsoi minua hieman ujosti ja painautui sitten Hunajaviiksen turkkiin kiinni. Kohta kuulin pentutarhan suuaukolta askelia ja käänsin katseeni sinne päin. Ilokseni pentutarhaan pujahti tuttu raidallinen hahmo. Kyyhkylento! Paras ystäväni hymyili minulle ja tassutti hieman eteenpäin.
"Voinko tulla katsomaan Härmäpentua?" Kyyhkylento kehräsi.
"Tietysti voit! Et edes ymmärrä, kuinka olen ikävöinyt sinua!" sanoin ilahtuneesti.
//Kyyhky? :3
Kyyhkylento 24.4.2017
Katsoin ystävääni ilahtuneesti kehräten. Meillä ei ollut ollut viime aikoina paljon aikaa yhdessä sillä olin saanut uuden oppilaan hoidettavakseni.
"Ihana nähdä sinua, Viklotassun kouluttaminen on vienyt niin paljon aikaa, että en ole ehtinyt edes tavata sinua!" naukaisin istahtaen ystäväni viereen. Hämylilja nyökkäsi.
"Miten Härmäpentu voi?" naukaisin katsoen Hämyliljan vatsan vieressä makaavaa pientä karvamyttyä.
"Tosi hyvin", Hämylilja hymyili. Vilkaisin leiriin päin ja näin kuinka yksi Hämyliljan pennuista tassutteli siellä. Se oli Tihkuturkki.
"Onko Tihkuturkki käyttäytynyt kunnolla, nyt kun en nää niin paljoa pentujanikaan niin en tiedä onko hän kiusannut heitä", naukaisin hieman varovaisesti.
"Uskoakseni Minttutassu viihtyy ainakin Tihkuturkin kanssa", Hämylilja naukaisi.
//Hämy?
Narsissipentu 25.4.2017
Heräsin emoni suojista.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi.
*Oliko Hämylilja se iso pelottava naaras joka oli ajanut minut pois Härmäpennun luota?* Katselin hiukan pelästyneenä Hämyliljaa.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua",Hämylilja sanoi.
"Vaikka nälkä onkin". Naurahdin pelokkaasti. Sitten rohkaistuin.
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?"kyselin hieman ujona.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", Hämylilja totesi.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" kysyin silmät pyöreinä.
//Hämy? Kanerva
Hämylilja 26.4.2017
"Niin", Kyyhkylento huokaisi. Hänen kasvoilleen oli tullut hieman surullinen ilme, joten en halunnut jatkaa enää tätä keskustelua. Kuulin samassa jonkun kutsuvan nimeäni ja käänsin katseeni Pujosulkaan ja Hunajaviikseen.
"Hämylilja, Kanervakuu.. pitäisittekö heitä silmällä hetken?" Hunajaviiksi osoitti hännällään pentujaan, jotka nukkuivat hänen takanaan. Vilkaisin nopeasti pesän nurkalla seisovaa Kanervakuuta ja nyökkäsin sitten.
"Kiitos", Hunajaviiksi sanoi ja kääntyi pentujensa puoleen. Narsissipentu alkoi liikehtimään ja avasi silmänsä.
"Juttelen hetken Pujosulan kanssa niin Hämylilja ja Kanervakuu hoitavat sinua ja Orkideapentua", Hunajaviiksi sanoi lempeästi. Narsissipennun katse muuttui pelokkaaksi ja pentu vilkaisi minua.
"Ei hätää pikkuinen, en minä syö sinua", naurahdin ja vaihdoin hieman asentoa.
"Vaikka nälkä onkin", Narsissipentu naurahti, mutta hänen äänensä kuulosti vielä pelokkaalta. Huomasin sivusilmällä, kuinka Hunajaviiksi ja Pujosulka lähtivät pesästä aukiolle. Narsissipentu tapitti minua hetken meripihkaisilla silmillään ja avasi sitten suunsa:
"Minkälaista on pentutarhan ulkopuolella on? Minkälaista mahtaa olla soturi?" Mietin hetken.
"Hmm... soturin elämä on kovaa, mutta välillä kivaa", totesin. Tai oikeastaan aina oli kivaa, minulla ainakin, kun ajattelin sen niin. Mutta Narsissipennusta en tiennyt, joten en sanonut sitä ääneen.
"Entä minkälaista on pentutarhan ulkopuolella?" Narsissipentu kysyi silmät pyöreinä. Hymyilin.
"Siellä on paljon pesiä, kissoja ja se on todella suuri. Mutta näetpähän sitten reviirin, joka on aivan valtava!" huudahdin. Narsissipentu näytti melko kiinnostuneelta.
"Voitko viedä minut ulos?" pentu kysyi. Pudistin päätäni. Minulla oli myös Härmäpentu hoidettavanani ja tuskin Hunajaviiksi vielä antaisi.
"Ei tällä kertaa. Mutta lupaan, että hieman vanhempana pääset käymään aukiolla", kehräsin. Narsissipentu näytti hieman pettyneeltä, mutta ei sanonut mitään. Nuolaisin Härmäpennun turkkia, joka makasi vatsani vieressä. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka oli seurannut keskustelua hilpeänä.
"Haenko jotain syötävää?" paras ystäväni kysyi.
"No, voit sinä jotain pientä tuoda, kiitos", vastasin. Kyyhkylento nyökkäsi ja nousi seisomaan. Kun hän oli pujahtamassa aukiolle, tasaisen harmaa hahmo tassutteli sisään. Se oli Tuikesilmä. Kumppanillani oli suussaan jänis ja hiiri. Vilkaisin nopeasti Kyyhkylentoa. Hänen ei näköjään tarvinnut hakea minulle sittenkään mitään.
"Tervehdys", Tuikesilmä kehräsi ja tiputti saaliit maahan.
"Tervehdys", kehräsin ja nousin istumaan. Härmäpentu hieman liikehti ja äänteli jotain, mutta lopetti sitten.
"Miten Härmäpentu voi?" Tuikesilmä kysyi ja tassutteli pentumme viereen. Hän nuolaisi Härmäpentua ja kääntyi sitten minun puoleeni.
"Ota siitä jotain syötävää. Ja sinä myös, Kanervakuu", Tuikesilmä maukui ja vilkaisi nurkassa istuvaa Kanervakuuta. Nyökkäsin ja otin hiiren suuhuni. Vilkaisin Narsissipentua, joka katsoi hieman peloissaan Tuikesilmää. Tuikesilmähän oli minua ainakin kaksi kertaa suurempi.
//Narsissi? Kyyhky?
Hämylilja 23.3.2017
Kyyhkylento istahti viereeni ja haukkasi palan omasta sammakostaan. Käänsin katseeni omaan sammakkooni ja aloin itsekin ruokailemaan. Sammakko maistui paremmalta, kuin koskaan ennen, koska en ollut pitkiin aikoihin syönyt sammakkoa. Haavat selässäni alkoivat tuntua jo paremmalta. Olin vaikuttunut Tihkutassun taistelutaidoista, hän varmaan harjoitteli paljon. Synkkäsielu oli varmasti hyvä mestari. Vilkaisin oppilaiden pesän edustalla istuviin Häivetassuun ja Lähdetassuun. Olin myös hyvin ylpeä heistä. Häivetassu oli taitava saalistaja, aivan kuin Tuikesilmä. Lähdetassukin oli taitava taistelija, kun olin viimeksi hänen nähnyt harjoittelevan. Huomasin, että olin saanut melkein jo sammakkoni syötyä, jäljellä oli enää pari palaa. Käänsin katseeni raidalliseen Kyyhkylentoon.
"Ikävöitkö yhtään soturina olemista?" kysyin häneltä.
//Kyyhky? :3
Minttupentu 29.3.2017
Katseeni pyöri ympyrää ja kissat edessäni olivat mössöä.
"Keitä te olette? Missä emo on? Entä Tihkutassu?" inisin vaivalloisesti.
"Tässä me olemme", kuulin tutun äänen niiskaisevan. Pian joku työnsi suuhuni jotain. Tunsin suussani karvaan maun.
Se mitö suuhuni ikinä laitettiinkin, auttoi. Kaikki alkoi hetkessä muuttua taas ääri viivaiseksi. Maailma ei enää
pyörinyt. Käperryin kippuralle.
"Hyvää yötä", inahdin ja käperryin kerälle.
Hetken päästä nostin päätäni ja näin raodallisen naaraan.
Se oli emoni.
"Voi kulta pieni olet hereillä!" kuulin emoni huojentuneen naukaisun.
"Mitä Tihkutassu teki sinulle", emoni miukaisi epäluuloisesti. En muistanut juuri mitään, mutta sen muistin, että Tihkutassu ei tehnyt mitään.
"Ei hän tehnyt mitään!" miukaisin. *Miksi kaikki aina syyttävät Tihkutassua*
"Selvä", emoni naukaisi jatkaen," Onhan se selvää, että hän käski sinun olla sanomatta mitään, mutta me jututamme häntä Hunajaviiksen kanssa". Nuori naaras tassutti parantajan luo ja viittoi tätä seuraamaan pesän ulkopuolelle. Minulla oli jo kaikin puolin hyvä olo joten nousin ylös ja menin kuuntelemaan mitä emoni sanoi.
"Mitä teit pennulleni?" emoni naukui terävästi. Oli hetken hiiren hiljainen hetki ja kaikki kissat istuivat vierekkäin toisiaan uhkaavasti katsellen.
"Mitä teit pennulleni?" emoni murahti. Viimeksi emoni oli ollut noin vihainen kun Tihkutassu, silloinen Tihkupentu oli satuttanut Kuohupentua.
"En tehnyt mitään", Tihkutassu naukaisi hieman alakuloisesti.
"Älä selittele! Kakista ulos!" emoni rääkäisi. En koskaan ollut nähnyt häntä noin pelottavana. Ihan kuin kylmät kynnet olisivat raapineet selkääni. *Hän ei puhu Tihkutassulle noin!* Pinkaisin juoksuun ja seisahduin emoni luo.
"Sinä et puhu Tihkutassulle noin!" sähisin ja pörhistin karvani.
En ollut enään pieni pentu. Olin jo melkein oppilaan kokoinen. En pelännyt.
"Et ole enää emoni!" sähähdin. Huomasin kuinka Kyyhkylennon kauniille naamalle valui kyynel.
//Tihku? Hunaja?
Kyyhkylento 29.3.2017
Tunsin kyynelten valuvan kasvoilleni. Aloin nyyhkyttämään ja juoksin pentutarhalle. *Minä hautaudun vaikka maan alle! Olen niin huono emo!* Kävelin itkien kohti pentutarhaa. Näin pimeässä pentutarhassa yksinäisen hahmon. Pienen Viherpennun.
"Kulta pieni mikä on hätänä?" niiskautin pienelle rakkaalle pennulleni. Viherpentu käänsi katseensa minuun ja katsoi minuun surullisilla silmillään.
"Voi sinua! Mikä sinun on? Olenko tehnyt jotain väärin?" naukaisin itkien. Astelin nuoren kollin luo ja kieputin häntäni tämän ympäri. Huomasin sammalella olevat kyyneleet. *Oliko pieni pentuni itkenyt?* Nuolaisin Viherpentua poskelle.
"Kyllä sinä minulle voit kertoa", hymyilin hieman.
"Ensin haluan tietää mikä sinulla on?" Viherpentu inisi.
Katsoin pentuuni lempeästi.
"Minulla on enää vain kaksi pentua", naukaisin yrittäen hymyillä.
"Kuoliko joku?" Viherpentu näytti huolestuneelta. Pudistin päätäni.
"Ei, höpsö. Minttupentu sanoi että ei ole enää pentuni. Mutta nyt mikä on hätänä?" naukaisin nuolaisten uudestaan kollin päätä.
//Viher?
Viherpentu 29.3.2017
Olin oikeassa Minttupentu ei ollut siskoni sillä jos Kyyhkylento ei ollut hänen emonsa en voinut olla hänen veljensä! Hätkähdin ajatuksistani sillä tajusin että Kyyhkylento odotti minulta vastausta.
"No... olen ehkä ollut hieman yksinäinen", vastasin arasti ja hautasin naamani emoni turkkiin. Emoni silitti hännällään selkääni nyyhkyttäessäni ja puhui jotain mutta en pystynyt kuuntelemaan sillä suru valtasi jälleen kehoni.
"Ei mitään hätää", oli ainut lause jonka kuulin emoni suusta. Kuulin kuinka vesi alkoi rummuttaa pentutarhan kattoa. Vielä tämä! Nyt muutkin tulevat sisälle ja näkevät minut itkemässä. Päätin olla hiljaa jos joku kysyisi mikä minulla on. Oloni alkoi helpottaa vaikka mieleni velloi vieläkin kyynelissä.
"Mitä väärää olen tehnyt? Miksi jään yksin?" Kysyin nyyhkyttäen emoltani ja nostin katseeni hänen kauniisiin silmiinsä.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 29.3.2017
"Voi kultapieni, et ole tehnyt mitään väärää. Kaikki varmasti haluaisivat olla ystäviäsi, mutta ovat vain hieman arkoja", naukaisin silittäen pientä pentuani.
Viherpentu katsoi minuun itkuisilla silmillään.
"Mennään kysymään Sirpalepentua ja Kaihopentua leikkimään kanssasi", naukaisin hymyillen. Viherpentu nyökkäsi. Nostin pienen pentuni selkääni ja lähdin tassuttamaan syvemmälle pentutarhaan. Pian näin kaksi pientä pentua telmimässä.
"Tahtoisitteko leikkiä Viherpennun kanssa?" kysyin hymyillen.
"Joo, tule leikkimään klaania!" Sirpalepentu kiljui. Viherpentu kipitti heodän luokseen hieman arasti.
"Sinä voit olla päällikkö, koska Kaihopentu haluaa olla parantaja ja minä haluan olla klaaninvanhin, joka valittaa kaikesta", Sirpalepentu selitti innoissaan. Viherpentu nyökkäsi.
"Klaaninvanhimpia pitää kunioittaa", naukaisin selittäen Sirpalepennulle.
"Mutta kun he aina valittavat!" tämä inahti.
"Päällikkö Vihertähti sain juuri unen Tähtiklaanilta", Kaihopentu tepasteli Viherpennun luokse.
//Viher? Kaiho?
Kyyhkylento 18.3.2017
Katselin nukkuviin pentuihini. *Missähän Hämylilja on?* Nousin ylös ja lähdin etsimään parasta ystävääni. Pian erotin hänet riistakasan lähettyvillä juttelemassa Loistelinnun kanssa.
"Hei Hämylilja!" naukaisin ystävälleni.
"Hei", tämä naukaisi kääntäen katseensa minun suuntaani. Nyökkäsin iloisesti ja jatkoin matkaani kohti ulos käynti tunnelia. Piikkiherneet hipoivat turkkiani ja osa niistä jäi kiinni turkkiini. *Ihanaa kun hiirenkorva tulee* Pinkaisin juoksuun. Juoksin iloisena ympäriinsä ja muistin oppilas aikani. Juoksin ja juoksin niin, että sulanut lumi pöllysi. Pian haistoin Myrskyklaanin ja eteeni avautui ukkospolun karu näkymä. Haistelin ilmaa, erotin Myrskyklaanin partion tuoksut, mutta haistoin jotain muutakin, jotain mikä ei ole ollut siellä ennen. *Muita kissoja!* Mutta haju ei tullut suoraan Myrskyklaanin puolelta, vaan ukkospolun toisesta päästä. Lähdin kipittämään ukkospolun viertä kohti hajua. *Toivottavasti nuo kissat eivät ole pesiytyneet Varjoklaanin reviirille* Tunsin kuinka jalkani alkoivat väsyä. En ollut kävellyt näin pitkää matkaa pitkään aikaan. *Oliko tämä sitenkään hyvä idea?* Haju voimistui. Pian pystyin erottamaan todella monen kissan tuoksut. *Voi ei* Käännyin hätääntyneenä takaisin päin.
"Sinä et mene minnekkään", kuulin kylmän äänen naukuvan takaani. Käännähdin katsomaan taakseni. Näin lihaksikkaan pikimustan kollin. Tämän jäänsiniset silmät porautuivat minuun. Huomasin olevani kaksijalkalan lähellä. *Mihin minä olenkaan joutunut?*
//Jatkan ite Verel :3
Veri 19.3.2017
Istuskelin kivellä. Kuulin Rapapoltteen heräävän.
"Huomenta", naukaisin takanani olevalle kissalle.
"Huomenta", tämä vastasi. Käännähdin Rapapoltteeseen ja nuolaisin tämän poskea. Lähdin tassuttamaan ulos. Haistoin jotain, jotain uutta. Hyppäsin puuhun ja jäin tähystämään. Pian näin raidallisen naaras kissan. Se haisi täsmälleen samalta kuin ne kissat jotka yrittivät napata minut. Naaras näytti pelokkaalta. Loikkasin tämän takana olevaan puskaan. Tämä lähti häntääntyneenä poispäin.
"Sinä et lähde minnekkään", naukaisin neulan terävät hampaani esillä. Naaras katsoi minua hätääntyneenä ja yritti luikerella pois tilanteesta.
"Tämän siitä saa kun tunkeutuu toisten kissojen alueille!", rääkäisin loikaten naaraan kimppuun. Kynteni upposivat naaraan turkin läpi tämän nahkaan.
"Et pääse minusta helpolla", naaras sähisi potkaisten minua vatsaan. Luotin siihen, että rääkynä kuului leiriin asti ja saisin apu joukkoja. Olin oppinut huomattavan paljon uusia liikkeitä Rapapolteelta. Naaras seisoi päälläni. Raapien rintaani hurjasti. Potkaisin hänet pois päältäni.
"Älä palaa enää reviirillemme!" rääkäisin juosten tajaisin leiriin.
//Jatkan ite Kyyhkyl, mut jos joku haluu jatkaa jatka vaan :3
Kyyhkylento 21.3.2017
Kuulin mustan kollin askeleet. *Se lähti!* Henkäisin helpottuneena. Nousin varovasti tassuilleni. Turkissani oli pari verta vuotavaa haavaa ja suussani maistui verelle. Pudistin päätäni.
*Minun täytyy lähteä takaisin pentujen luokse*
Lähdin jolkottamaan takaisin kohti Varjoklaanin rajaa.
Haistoin jo äsken kulkeneen partion tuoksut. Partiossa oli Okaliekki, Ikituuli ja Saratassu. Pian näin kolmen kissan jolkottavan takaisin metsää päin.
"Hei Okaliekki! Odota", ulvaisin ja pinkaisin juoksuun. Liekin värinen kolli käännähti ja katsoi kun juoksin hänen luokseen.
"Missä sinä olet oikein ollut?" Okaliekki kysyi huolestuneena.
"Äh harhailin vain vähän", naukaisin ja hymyilin säteilevästi.
Istyin leirissä sukimassa karvojani katselin kuinka pennut leikkivät yhtenä karvakasana. Minttupentu ja Tihkutassu istuskelivat pentutarhan edustalla. *En oikein tiedä tuosta kollista* Katselin nuorta kollia hieman arvostellen.
*Hän satutti Kuohupentua!* Nousin ylös ja näin Sienipennun ja Lehmuspennun. Nyökkäsin heille tervehdykseksi ja lähdin astelemaan Knervakuun luokse.
"Hei Kanervakuu, kerkeätkö vahtimaan pentuja?" naukaisin.
Naaras nyökkäsi. Lähdin tassuttamaan kohti soturien pesää.
Pian näin tutun naaraan sukimassa turkkiaan. *Hämylilja!* Nelistin tämän luokse.
//Hämy?
Hämylilja 22.3.2017
"Tervehdys, Kyyhkylento!" kehräsin parhaalle ystävälleni. Emme olleet kovin jutelleet sen jälkeen, kun muutin takaisin sotureiden pesään. Kyyhkylennolla oli tassut täynnä töitä pentujensa kanssa. Mutta kohta heistäkin tulisi jo oppilaita. Katsahdin Kyyhkylennon turkkiin. Siinä oli kaksi jo hieman tyrehtynyttä haavaa.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" kysyin hiukan huolestuneella äänellä. Mieleeni juolahti yksi ajatus; tekikö sen Tihkutassu? Karistin ajatuksen heti mielestäni. Miksi hän pahoinpitelisi Kyyhkylentoa? Sitä paitsi, Tihkutassu oli melko läheinen Minttupennun kanssa, joka oli Kyyhkylennon pentu. Kyyhkylento katsoi minua hetken meripihkanvärisillä silmillään. En osanut tulkita mitään hänen ilmeestään.
"Kun olin kävelyllä, joku musta kissa hyökkäsi kimppuuni. Sain hänet häädettyä", kuningatar maukui.
"Oliko hän jostain klaanista?" kysyin hieman epäröiden. Mitä jos vaikka Myrskyklaani hyökkäisi Varjoklaaniin? Kyyhkylento kuitenkin pudisti päätään.
"Ei hän haissut miltään klaanilta. Hän oli varmasti joku erakko", hän maukui. Helpotuin hieman. Erakot saattoivat joskus vain eksyä reviirillemme.
"Pitäisikö erakosta kertoa Vaskitsatähdelle? En usko, että hän on uhka, mutta Vaskitsatähti voi käskeä muiden olla varovaisia", sanoin.
//Kyyhky?
Kyyhkylento 23.3.2017
Kohautin lapojani.
"Minä lähden nyt Tihkutassun kanssa partioon", Hämylilja hymyili. Tumma naaras tassutti kohti nuorta oppilasta. *Minua arveluttaa hieman tuo Tihkutassu*
Istuin sukimassa itseäni. Hämyliljan partio oli juuri palannut. Olin kuullut muilta että kettu oli hyökännyt partion kimppuun.
Kipitin kohti Hämyliljaa joka asteli ulos parantajan pesästä.
"Ei kai sinuun sattunut?" naukaisin huolissani.
"Ei pahasti, pari haavaa vain", tämä hymyili. Nyökkäsin huojentuneena.
"Voin käydä hakemassa riistaa", naukaisin lähtien kohti riistakasaa. Astelin kasan luokse ja nostin kaksi sammakkoa hampaisiini. Juoksin takaisin tumman naaraan luo.
"Ole hyvä", naukaisin tipauttaen toisen sammakon parhaan ystäväni eteen.
"Kiitos", tämä kehräsi.
//Hämy?
Kuohupentu 2.3.2017
Katsoin Hunajaviiksen lehdenvihreitä silmiä pelokkaasti. En voisi kertoa, vaikka Tihkupentu saisi rangaistuksen, tämä ei jäisi tähän, tiesin sen kyllä.
"En voi kertoa", mau'uin hiljaa katsellen etutassujani.
"Mikset?" Hunajaviiksi panosti. Nostin katseeni takaisin kellertävän oranssiin naaraaseen.
"Jos, kerron, älä anna hänelle rangaistusta. Tämä oli minun vikani", valehtelin. Eihän tuo minun vikani ollut! Hunajatassu huokaisi.
"En voi vielä sanoa, annanko rangaistusta vai en, mutta kuka sen sitten teki?" nuorempi parantaja kysyi. Huokaisin.
"Tihkupentu", ääneni värisi. Tuntui siltä, etten voisi edes sanoa sitä kirottua nimeä ääneen. Hunajatassu katsoi minua silmiin.
//Hunaja?
Kyyhkylento 2.3.2017
Istuin Kuohupennun vierellä ja kyyneleet kihosivat silmiini. Katselin vatukoiden piikkien haavoittamaa pentua. Kuohupentu oli juuri nukahtanut ja Tihkupentu oli palannut pentutarhaan.
"Voi sinua kultapieni, miten joku voi tehdä sinulle näin?" kuiskasin pennun korvaan. Kuulin tutun äänen puhuvan Hunajaviikselle. *Okaliekki!*
"Miten täällä pärjäillään?" liekin värinen kolli tassutti luoksemme.
"Hän voi nyt paremmin", puskin kumppanini päätä. Okaliekki nyökkäsi huolestuneena.
"Tiedätkö jo kuka tämän teki?" Okaliekki naukui katsahtaen minun silmiini.
Näin kuinka tämän vihreät silmänsä paloivat vihasta. Nyökkäsin.
"Tihkupentu", huokaisin surullisena. Okaliekki näytti hieman yllättyneeltä.
"Minun täytyy palata pentutarhalle", naukaisin.
"Minä jään hänen luokseen", Okaliekki maukui. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan pentutarhalle. Huomasin kuinka aurinko alkoi jo nousta. Olin silti väsynyt. Käperryin Minttupennun ja Viherpennun viereen. Pieni Häivepentu tassutti luokseni.
"Saanko tulla nukkumaan viereesi, koska minulla on ikävä emoani", hän inisi. Nyökkäsin. Muistin itsekin kun oppilaana olin mennyt Hämyliljan viereen nukkumaan, sillä olin ikävöinyt häntä. Suljin silmäni ja vaivuin syvään uneen.
//Joku?
Kyyhkylento 3.3.2017
Raotin silmiäni. Muistin Kuohupennun ja lähdin tassuttamaan kohti parantajanpesää. Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään ja huomasin Kuohupennun pienen turkin pesän perällä. Tassutin tämän luokse.
"Toivottavasti paranet pian", kuiskasin tämän korvaan. Kuohupentu inahti jotain ja vaihtoi asentoaan. Kehräys kantautui kurkustani. *Miksi sinulle piti käydä juuri näin?* Puskin pienen pentuni päätä ja lähdin tassuttamaan ulos pesästä. Okaliekki asteli minua vastaan.
"Miten Kuohupentu voi?" hän naukui hiiri suussaan.
"Hyvin", kehräsin.
"Mutta nyt minun täytyy tehdä yksi asia", naukaisin päättäväisena.
Lähdin kipittämään kohti Hämyliljaa, joka jutteli Tuikesilmälle.
*En millään haluaisi kertoa tätä hänelle* Astelin heidän luokseen.
"Minulla on vakavaa asiaa teille kummallekin", naukaisin vakavampana kuin koskaan ennen. Tuikesilmä kääntyi katsomaan minua hämillään.
"Onko sattunut jotain vakavaa?" Hämylilja naukui katsoen minua silmiin huolissaan. Nyökkäsin.
"Yksi pennuistanne pahoinpiteli Kuohupennun", totesin itku kurkussa.
"Kuka?" Tuikesilmä kysyi vakavissaan.
Käänsin katseeni ensin tassuihini ja sitten takaisin ystävääni.
"Tihkupentu".
//Hämy?
Hämylilja 3.3.2017
Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Katsoin Kyyhkylennon meripihkaisia silmiä vakavissani. Tuikesilmä, joka istui vieressäni, jäykistyi.
"Mitä hän teki..?" ääneni värisi. Kyyhkylento katsoi minua surullisena.
"Ensin hän viilsi Kuohupentua selkään ja sitten vangitsi hänet karhuvatukkapensaaseen. Kuohupentu sai paljon viiltoja ympäri kehoa ja ne jäävät varmasti arviksi", paras ystäväni maukui. Miten minun oma pentuni saattoi olla niin julma?! Kyyneleet vierähtivät poskelleni.
"Onko joku jo puhutellut Tihkupentua?" Tuikesilmä kysyi vieressäni.
"Vaskitsatähti ja Hunajaviiksi. Vaskitsatähti sanoi, että Tihkupentu joutuu olla kauemmin pentuna. Hunajaviiksikin puhutteli jotain, mutta en tiedä mitä", Kyyhkylento vastasi. Raidallinen kuningatar katseli etutassujaan.
"Missä Tihkupentu nyt on?" Tuikesilmä kysyi. En pystynyt sanomaan mitään, niin järkyttynyt olin.
"Pentutarhassa", Kyyhkylento vastasi. Tuikesilmä kääsi vaaleankeltaisen katseensa minuun.
"Mennään puhuttelemaan Tihkupentua", kumppanini maukui ja nuolaisi päätäni. Tuikesilmä lähti tassuttelemaan kohti pentutarhaa.
*Voi Tihkupentu, mitä sinä oletkaan tehnyt?* ajattelin.
//Jatkan kohta Tihkulla.
Kuohupentu 8.3.2017
Makasin parantajan pesän nurkalla. Oloni oli ollut jo vähän parempi, eikä selkäni ollut enää niin kipeä. Pystyin näkemään parantajan pesän suuaukolta aukiolle. Surullisena tajusin, että Minttupentu ja Tihkupentu leikkivät pentutarhan edustalla. Käänsin katseeni pois. Tunsin itseni todella surulliseksi. Miksi minun oma sisareni edes voi olla sellaisen kanssa, joka melkein tappoi minut? Minttupentu sitäpaitsi puollusti Tihkupentua. Tunsin itseni niin hylätyksi. Olihan minulla veli, Viherpentu, mutta se ei ollut sama asia. Tuntui jotenkin siltä, että Minttupentu olisi kiintynyt Tihkupentuun. Mietin, että jos Tihkupennusta tulisi joskus päällikkö, hän varmasti häätäisi minut pois. Toivottavasti siis hänestä ei tulisi päällikköä, ikinä! Kuulin, kuinka joku pujahti parantajan pesään. Käänsin katseeni tulijaan. Se oli Kyyhkylento. Oloni jotenkin helpottui, kun emoni saapui pesään. Okaliekki oli ollut aamulla katsomassa minua, mutta oli sitten mennyt johonkin partioon.
"Miten haavasi voivat?" Kyyhkylento kysyi.
"Ne eivät ole enää niin kipeät. Toivottavasti pääsen kohta takaisin pentutarhaan!" huudahdin. Kyyhkylento kehräsi ja puski päätäni.
//Kyyhky? :3
Kuohupentu 27.2.2017
Katsoin emoni meripihkanvärisiä silmiä. Mitä sanoisin emolleni?
"Ei ole. Se oli vain leikkiä, mutta Tihkupentu paljasti vahingossa kyntensä", valehtelin. Kyyhkylento nyökkäsi, mutta näytti edelleen huolestuneelta. Viilto selässäni oli kipeä.
"Mennään Kaunokukan ja Hunajatassun luo. He voivat laittaa haavaasi jotain salvaa", Kyyhkylento maukui ja nuolaisi päätäni. Nyökkäsin. Kyyhkylento nousi seisomaan ja lähti tassuttelemaan kohti parantajan pesää. Lähdin seuraamaan emoani. Tuntui siltä, kuin Tihkupennun sähkönsininen katse porautuisi ylitseni. Kyyhkylento pujahti Kaunokukan pesään, joka sijaitsi kivien onkaloissa. Pujahdin hänen peräänsä.
"Mikä hätänä?" kuulin Hunajatassun äänen. Oli aika hämärää ja en vielä erottanut kunnolla kissoja. Pian kuitenkin silmäni tottuivat hämärään ja huomasin Hunajatassun, joka lajitteli yrttejä pesän nurkassa.
"Tihkupentu viilsi vahingossa Kuohupennun selkään haavan. Voitko laittaa siihen jotain?" Kyyhkylento kysyi. Emoni istui ketunmitan päässä minusta. Hunajatassu käänsi lehdenvihreät silmänsä minua kohti.
"Toki. Haen kultapiiskua", parantajaoppilas maukui ja katosi kivien onkaloihin. Pian hän tuli sieltä pitkiä keltakukkaisia kasveja. Hunajatassu alkoi jäyhäämään kasvia suussaan ja levitti tahnan selkäni päälle. Haavani alkoi kirvelemään, mutta pian kipu helpotti.
"Haava on jo tyrehtynyt, joten hämähäkinseittiä ei tarvitse. Mutta ole varovainen haavasi kanssa", Hunajatassu maukui. Nyökkäsin parantajaoppilaalle.
"Kiitos", Kyyhkylento maukui ja lähti tassuttamaan ulos pesästä.
"Näkemiin", mau'uin Hunajatassulle ja lähdin taas seuraamaan Kyyhkylentoa. Pentutarhan edustalla olevat pennut eivät näköjään enää leikkineet, vaan Kanervakuu oli tuonut heille jotain riistaa syötäväksi. Mahani kurni, kun ajattelin maistavani hiirtä.. Minttupentu istui yksinään pentutarhan vieressä, joten tassuttelin hänen luokseen.
"Eikö Tihkupentu olekin sammakkoaivo? Mitäköhän hän ajatteli pienillä aivoillaan, kun hyökkäsi kimppuuni?!" huudahdin sisarelleni.
//Minttu? :D
Kyyhkylento 28.2.2017
Makasin pentutarhan keskellä ja katselin kuinka pennut leikkivät. Olin ottanut vastuun Hämyliljan pennuista sillä tämä oli mennyt takaisin soturienpesään. Ilta alkoi hämärtää.
"Noniin nyt on nukkumaan meno aika!" naukaisin pennuille. En nähnyt Tihkupentua tai Kuohupentua missään.
"Oletteko nähneet Tihkupentua tai Kuohupentua?" naukaisin hätäisesti. *Mitä jos heille on käynyt jotain?*
"En minä nähnyt heitä, paitsi silloin kun he menivät pentutarhan taakse hetki sitten", Minttupentu naukui iloisesti. Ainakin he ovat turvassa. *Laitan muut pennut ensin nukkumaan ja sitten menen katsomaan Tihkupentua ja Minttupentua* Nostin Viherpennun Minttupennun ja Lähdepennun viereen ja pian Mistelipentukin oli nukkumassa. *Häivepentu on onneksi Hämyliljan kanssa, hän on niin kova riehumaan* Lähdin tassuttamaan pentutarhan taakse.
"Tihkupentu? Kuohupentu? Oletteko täällä?" huhuilin. Pian nuori kolli pyrähti paatsama pensaan takaa luokseni.
"Joo minä olin täällä!" hän kiljaisi. Kuulin pientä nyyhkytystä jostain päin.
"Entä Kuohupentu?" kysyin vaativasti. Kolli pudisti päätänsä epävarmasti. Nostin kollin ilmaan ja lähdin viemään tätä takaisin pentutarhaan. Laskin pennunn muiden viereen ja pujahdin takaisin pentutarhan taakse.
Nyyhkytys kantautui korviini uudestaan. *Mikä tuo on?* Tassutin nyyhkytystä kohti. Pian näin harmaavalkean mytyn vatukkapensaan sisässä. Kauhukseni huomasin tuoretta verta nuoren kissan turkilla.
"Kuohupentu pieni", vaikeroin. Tämä käänsi vaivalloisesti päänsä katsoakseen tännepäin. Näin hänen itkuiset silmänsä. Työnsin tassuni piikikkään pensaan sissää ja aloin riuhtoa kasveja irti maasta. Purin kasveja katki ja revin niitä irti maasta.
"Rakas, koita kestää", nau'uin lempeästi. Tassutin olivat verillä piikkien tekemien haavojen takia. *Vielä yksi oksa!* Kuului pieni "räks" ääni ja oksa katkesi. Kostin pienen karva mytyn ilmaan ja juoksin ensin pentutarhalle.
"Kuka teistä teki tämän?" murisin valtavaan ääneen. Lähdin juoksemaan parantajan pesälle. Näin nuoren parantajan lajittelemassa yrttejä.
"Hunajaviiksi! Auta!" rääkäisin kauhuissani.
//Hunaja? Kuohu?
Hunajaviiksi 28.2.2017
"Hunajaviiksi! Auta!"
Kuulin pelokkaan rääkäisyn parantajan pesän suulta. Näin Kyyhkylennon saapuneen sisään kantaen veristä karvamyttyä. Kauhunseni huomasin, että kyseessä oli Kuohupentu, jonka turkki oli naarmuilla, ja selässä verta vuotava viilto.
"Tuo hänet tänne", vastasin mahdollisimman tyynesti Kyyhkylennolle. Naaras toi Kuohupennun luokseni yrttien viereen. Naarmuja oli kaikkialla.
"Löysin hänet karhunvatukkapensaasta tuossa kunnossa", Kyyhkylento sanoi huolestuneena. Tutkin selän haavaa. Selvästi toisen kissan tekemä.
"Kuka tämän teki?" kysyin tuohtuneena. Kyyhkylento pudisti päätään.
"En tiedä."
Sisälläni kuohahti. Pentu oli verinen ja jos hän olisi jäänyt pensaaseen vielä pitemmäksi aikaa, hän olisi hyvin voinut kuolla. Tämän oli varmasti tehnyt joku klaanin sisällä. Olin yleensä rauhallinen, mutta nyt halusin päästä raatelemaan syyllisne turkin riekaleiksi. Tukahdutin kuitenkin sisälläni syttyneen palon ja keskityin hoitamaan Kuohupentua.
"Auttaisitko minua, haavoja on paljon", maukaisin Kyyhkylennolle. Annoin naaraalle hämähäkinseittiä ja painelimme sitä haavoihin. Ne eivät olleet kovin isoja, osa oli pikemminkin naarmuja, mutta osa suurempia. Pureskelin hierakkaa ja kehäkukkaa seokseeksi ja sivelin sitä haavoihin.
"Sitten, kun hän herää, voimme antaa unikonsiemeniä", mauksikn Kyyhkylennolle. Laskin häntäni naaraan lavalle.
"Hän tokenee kyllä. Autan sinua selvittämään, kuka sen teki." Kyyhkylento nielaisi kuuluvasti.
"Minusta tuntuu, että se saattoi olla joku pennuista."
Pennuista?
"Haluan olla paikalla, kun selviää, kuka tämän teki. Minulla on sananen sanottavana omasta puolestani", maukaisin vakaaati naaraalle.
//Kyyhky, Kuohu? Sori jos hittasin liikaa D:
Kuohupentu 28.2.2017
Tunsin, kuinka Tihkupennun viiltämä haava alkoi kirvellä. Samoin kaikki karhunvatukkapuskan piikkien tekemät haavat. Olin hereillä, mutten halunnut avata silmiäni. Mielessäni pyöri koko ajan Tihkupentu. Jos tuo oli pentuna noin vaarallinen, en edes halunnut uskoa, kuinka vaarallinen silloin, kun hän oli aikuinen..
"Hän tokenee kyllä. Autan sinua selvittämään, kuka sen teki", kuulin emoni rauhoittavan äänen. "Minusta tuntuu, että se saattoi olla joku pennuista", Kyyhkylento jatkoi.
"Haluan olla paikalla, kun selviää, kuka tämän teki. Minulla on sananen sanottavana omasta puolestani", kuulin tutun äänen, mutta en muistanut kenen ääni se oli. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Mitä jos he kuulustelivat minulta, kuka tämän teki? Jos sanoisin, että Tihkupentu teki tämän, mitä Tihkupentu tekisi minulle seuraavaksi..? Mietin hetken, kunnes tajusin, että voisin vain sanoa, että olimme piilosta ja menin piiloon karhunvatukkapensaaseen ja en päässyt sieltä pois. Se olisi ehkä uskottavin tarina. Odotin hetken, kunnes avasin silmäni. Kellertävän oranssi naaras istui Kyyhkylennon vieressä edessäni. Sitten muistin naaraan olevan Hunajaviiksi, toinen parantaja.
//Hunaja tai Kyyhky? Kuohu ei sit kerro, et tän teki Tihku xd
Hunajaviiksi 1.3.2017
Huomasin Kuohupennun avaavan silmänsä. Haavat näyttivät tekevän vielä kipeää, joten hain unikonsiemenkodan yrttien luota. Menin Kuohupennun luo ja ravistin yhden siemenen naaraan eteen.
"Syö tämä, se auttaa kipuun", maukaisin pennulle, joka nuolaisi siemenen tassultani. Kyyhkylentokin tuli viereeni. Kuohupentu näytti väsyneeltä, mutta häneltä voisi jo ehkä kysellä tekijästä.
"Kuohupentu, meidän tulee saada tietää, kuka tämän teki", naukaisin lempeästi. Kuka sen ikinä oli tehnytkin, hän saisi siitä rangaistuksen.
Kuohupentu näytti miettivän vastaustaan.
"Me leikimme piilosta ja menin piiloon karhunvatukkapensaaseen", naaras naukui hiljaa. Kurtistin kulmiani epäileväisenä. Naarmut olisivat kyllä voineet tulla siitä, mutta entä suuri haava selässä? Se oli varmasti toisen kissan tekemä.
"Selvä. Mutta entä tuo suuri haava selässäsi?" kysyin tiukasti. Kuohupentu oli hiljaa, eikä sanonut mitään. Asetuin maahan hänen vierelleen.
"Jos kerrot meille, saamme syyllisen kiinni. Hän saa rangaistuksen", kerroin naaraalle hiljaa. Kyyhkylento asettui myös Kuohupennun luo.
//Kyyhky tai Kuohu?
Häivepentu 16.2.2017
Niiskautin nenääni surullisena. *Jäisinkö tänne ikuisiksi ajoiksi?* Pieni nyyhkytys kumpui sisältäni.
Jokin narskui lumessa.
"Emo?" päästin pienen vinkaisun. Jokin nosti minut ilmaan ja rupesi lämmittämään minua.
"Häivepentu on täällä!" vierelläni oleva kissa naukui. *Pääsen emoni luo!* Tunsin lämmön joka oli peräisin virelläni olevasta kissasta.
"Häivepentu?" kuulin emoni naukaisun.
"Emo!" kiljuin onnellisena.
"Lähdetään, ettei hän jäädy", joku naukui. Roikuin kissan suusta ja vaelsimme kohti leiriä, tai no niin uskoisin. Painoin silmäni kiinni, oloni oli tosi väsynyt.
"Minua väsyttää emo", naukaisin ja nukahdin.
Räpäytin silmäni auki roikuin edelleen ilmassa. Työnnyimme läpi sisäänkäynnin ja astuimme aukiolle.
"Hämylilja löysittekö hänet?" kuulin Kyyhkylennon naukaisun.
//Emo?
Hämylilja 17.2.2017
"Hämylilja löysittekö hänet?" Kyyhkylento kysyi. Paras ystäväni seisoi pentutarhan edustalla. Käänsin katseeni kohti Loistelintua, joka kantoi Häivepentua suussaan. Olin niin onnellinen, että huojentunut. Silti olin vihainen Häivepennulle. Hän ei olisi saanut mennä yksin metsään.
"Kyllä. Hän oli ukkospolun reunalla", selitin Kyyhkylennolle.
"Meidän pitää viedä hänet Kaunokukan luo. Hän on melkein paleltunut", Loistelintu maukui. Katsoin huolestuneena Häivepentua.
"Äkkiä", hätäilin. Loistelintu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan kohti parantajien pesään. Jolkotin heidän perässään. Olin todella kiitollinen Loistelinnulle, että tuo oli löytänyt Häivepennun.
"Hämylilja!" kuulin tutun naukaisun. Käänsin katseeni tasaisen harmaan kolliin. Tuikesilmä jolkotti minua kohti.
"Kuulin, mitä on tapahtunut. Onko Häivepentu kunnossa?" kumppanini kysyi huolestuneena. Pudistin päätäni.
"En tiedä. Loistelintu meni viemään Häivepentua Kaunokukan ja Hunajatassun luo", mau'uin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos Häivepentu menehtysi? Vilkaisin parantajien pesää. Loistelintu oli jo mennyt sinne. Jolkotin sinne ja kuulin, kuinka Tuikesilmä tuli perässäni. Pesässä Kaunokukka turtki Häivepentua. Hunajatassu lämmitti pentuani pehmein nuolaisuin.
//Häive, Loiste tai Hunaja?
Lähdepentu 18.2.2017
Makoilin pentutarhassa veljeni Tihkupennun kanssa. Milloin ihmeessä Häivepentu löytyy? Hänhän voisi paleltua kuoliaaksi. Pian huomasin isäni Tuikesilmän.
"Häivepentu löytyi", hän ilmoitti.
"Mitä? Missä? Milloin?" kysyin.
"Hän löytyi Ukkospolun varrelta paleltuneena. Häntä yritetään lämmittää", isäni selitti. Voi ei. En olisi ikinä voinut uskoa kuinka pahasti asiat voivat olla.
"Onko emo myöski siellä?" kysyin.
"On", Tuikesilmä vastasi.
"Toivottavasti hän selviää", Kyyhkylento totesi.
"Toivotaan niin", isäni vastasi ja kääntyi takaisin lähteäkseen luultavasti emon ja Häivepennun luokse. Pian huomasin Tammikynnen olevan menossa klaaninvanhimpien pesään. Luultavasti hän on menossa Pujosulkaa katsomaan, koska olihan naaras hänen kumppaninsa.
"Milloin meistä tulee oppilaita?" Minttupentu kysyi.
"Parin kuun päästä", Kyyhkylento vastasi oppilailleen.
"Siihenhän on ikuisuus!" Kuohupentu huudahti.
"Älähän nyt. Kyllä sekin aika menee nopeasti", naukaisin yrittäen rauhoitella pentuja.
"Sinähän sen tiedät", Viherpentu sanoi. Huomasin Tihkupennun jo nukahtaneen, joten kuiskasin:
"Ollaan hiljempaa, koska Tihkupentu nukkuu jo."
"Joo. Anteeksi Lähdepentu", Kuohupentu pahoitteli.
"Ei se mitään", vastasin ja kävin makaamaan. Venyttelin ja suljin silmäni.
// Tihku? Kuohu? Viher? Minttu? Kyyhky? //
Tihkupentu 27.2.2017
Istuin pentujoukon vierellä. Häivepentu oli parantunut ja leikki juuri kanssamme klaania. Minttupentu, Mistelipentu ja Häivepentu kuuluivat minun klaaniini. Olin väen vängällä saanut itseni päälliköksi. Nimeni oli Tihkutähti. Toisen klaaniin kuuluivat Kuohupentu, Viherpentu ja Lähdepentu. Viherpentu oli heidän klaaninsa päällikkö Vihertähti. Olin valinnut varapäällikökseni Minttupennun.
"Vihertähti, miksi olette reviirillämme?" kysyin Viherpennulta viileästi. Viherpentu ei näyttänyt ensin tietävän, mitä vastaisi, kunnes avasi suunsa:
"Olette varastaneet reviiriltämme riistaa", Vihertähti maukui. Takanani kuului sihahduksia; alamaiseni olivat takanani.
"Emme ole! Voin luvata sen Tähtiklaanin kautta!" mau'uin vakuuttavasti. Vihertähden takana oleva Kuohupentu astui eteen.
"Löysimme reviiriltämme ööm.. Tihkuklaanin hajun. Myös kuollut hiiri löytyi reviiriltämme ja siinäkin oli Tihkuklaanin haju", naaras maukui. Minua ärsytti Kuohupentu, vaikka tämä nyt leikki olikin. Minusta tuntui, että Kuohupentu yritti tahallaan ärsyttää minua.
"Juoru siitä, että Viherklaanilaisilla on huono hajuaisti taitaakin olla totta", takanani oleva Mistelipentu maukui virnistäen.
"Ei pidä paikkansa!" Kuohupentu sanoi nenäkkäästi. Vaikka tämä oli leikki, otin silti sen tosissani. Ja näin käy, jos Tihkutähdelle ryppyilisi! En ajatellut mitään, vaan hyökkäsin suoraa päätä Kuohupennun päälle. Kuulin ympäriltäni kauhistuneita vinkaisuja. Kuohupentu oli maassa, painoin sitä vasemmalla etukäpälälläni kovaa maata vasten. Kuohupentu vingahti säikähtäneenä. Ojensin oikeaa etutassuani ja paljastin kynteni.
"Tihkupentu, lopeta heti paikalla!" kuulin Kyyhkylennon äänen. Päästin irti Kuohupennusta. Kyyhkylennon ääni ei ollut ikinä noin kireä. Kuohupentu nousi nopeasti seisomaan.
"Kadut tätä vielä", naaras kuiskasi ja tassutteli äkkiä Kyyhkylennon luo.
//Joku pennuista tai Kyyhky?
Kyyhkylento 27.2.2017
"Tihkupentu lopeta heti paikalla!" nau'uin vihaisesti. Kuohupentu tassutti hieman peloissaan luokseni ja katsoi minua silmiin.
"Sattuiko sinuun?" kysyin lempeästi pieneltä pennulta. Pentu nyökkäsi.
"Vähän", hän sanoi niin hiljaa että kukaan ei kuullut. Puskin pennun päätä hellästi ja kehräsin tälle lohduttavasti. Aloin nuolemaan tämän turkkia ja huomasin pienen viillon pennun selässä.
"Tekikö Tihkupentu tämän sinulle?" nau'uin kauhistuneena. Huomasin kuinka pieni naarmu Kuohupennun selässä punotti. Tunsin pientä pakokauhua. *En ollut tarpeeksi tarkka, jos olisin huomannut enemmin häntä ei olisi sattunut!*
"Tekikö Tihkupentu tämän sinulle?" toistin kysymykseni hieman tiukemmalla äänen sävyllä ja katsoin pentuani silmiin. Katsahdin leikkiviin pentuihin. Tihkupentu leikki muiden mukana ihan nätisti.
"Onko teillä ollut jotain riitaa?" tivasin huolestuneena.
//Kuohu?
Kyyhkylento 12.2.2017
Istuin pentutarhan edessä odottamassa, että kokoontumis partio saapuisi takaisin. Hämylilja oli päässyt kokoontumiseen, joten minä ja Kanervakuu olimme vahtineet pentuja. Kuulin pieniä askeleita takaani. Käänsin päätäni ja näin tumman pennun.
"Häivepentu?" kuiskasin pennulle. Pentu asteli kuun valoon.
"Missä emo on?" hän vikisi. Katsoin nuoreen kissaan lempeästi.
"Hän palaa pian", rauhoittelin tätä. Kuulin tunnelista kahinaa.
"Sinun pitäisi olla nukkumassa! He tulevat", nau'uin pienelle pennulle, mutta tämä ei liikahtanut minnekään. Vaskitsatähti astui ensimmäisenä sisään tunnelista. Katsahdin Häivepentuun. *Missä hän on?* Pian huomasin kuinka pieni kolli juoksi emonsa luokse. Tassutin hitaasti Häivepennun perään. Kuulin kuinka Hämylilja naukui pennulle:
"Eikö sinun jo pitäisi olla nukkumassa?"
Hämylilja 12.2.2017
Häivepentu katsoi minua iloisesti.
"Mutta en minä olisi voinut saada nukuttua ilman sinua!" pentu huudahti ja painoi päänsä turkkiini. Kehräsin pennulleni ja puskin tuon päätä. Sitten käänsin katseeni Kyyhkylentoon, joka istui pentutarhan edustalla.
"Nukkuvatko Lähdepentu ja Tihkupentu?" kysyin parhaalta ystävältäni. Kyyhkylento nyökkäsi lempeästi. Aloin paimentamaan Häivepentua nukkumaan.
"Kerrotko sinä huomenna sitten mitä kokoontumisessa tapahtui?" Häivepentu kysyi innokkaasti. Nyökkäsin lempeästi. Pujahdimme pentutarhaan ja kuulin, kuinka Kyyhkylento tuli perässämme. Häivepentu tassutteli edessäni Lähdepennun ja Tihkupennun viereen nukkumaan. Vilkaisin vielä Kyyhkylentoa, joka oli mennyt makaamaan pentujensa viereen.
"Hyvää yötä", mau'uin ja laskeuduin makuuasentoon pentujeni viereen.
"Hyvää yötä", Kyyhkylento kuiskasi. Pistin silmäni kiinni ja vajosin unen rauhalliseen maailmaan.
"Emo, herätys!" kuulin pentujeni kiljuvan. Tuntui siltä, että kaikki pentuni olisivat päälläni. Räväytin silmäni auki. Näin sivusilmällä, kuinka pentuni olivat kaikki selkäni päällä.
"Kerro kaikki kokoontumisesta!" Tihkupentu sihahti. Ihmettelin poikani vihaista käytöstä.
"Kerron, kerron. Kunhan menette pois päältäni", sanoin. Pennut laskeutuivat pois päältäni. Nousin ylös sukimaan turkkiani. Sen tehtyäni käänsin katseeni pentuihini. Tihkupentu odotti kärsimättömänä edessäni. Pojastani tuli mieleen minä, paitsi olin minä varmaan vielä kärsimättömämpi. Lähdepentu ja Häivepentu istuivat vierekkäin, katsoen minua uteliaasti. Palautin mieleeni yön tapahtumia.
"Nelipuilla oli ainakin todella paljon kissoja. Aivan kuin olisin ollut kissameressä!" selitin. Tihkupentu huokaisi, kuin olisi halunnut kuulla jotain kiinnostavampaa.
"Vaskitsatähti kertoi, että Varjoklaanin uusi varapäällikkö oli Loistelintu ja, että uusi parantajaoppilas oli Hunajatassu. Hän myös sanoi, että Varjoklaaniin oli syntynyt paljon uusia pentuja", mau'uin.
"Eikö mitään kiinnostavampaa!? Tuliko edes taistelua?!" Tihkupentu huudahti. Olin kyllä ihan varmasti sanonut, että kokoontumisissa oli aselepo.
"Tihkupentu. Muistat varmaan mitä olen sanonut? Kokoontumisissa on aselepo. Muuten Tähtiklaani peittää kuun pilvillä ja kaikkien klaanien on mentävä", sanoin. Tihkupentu näytti ärsyyntyneeltä, mutta ei sanonut mitään.
//Pennut?
Loistelintu 15.2.2017
Kaunokukka oli kertonut minulle aamulla, että odotin pentuja. Uutinen oli yllättänyt minut täysin. En ollut kertonut uusista pennuista vielä tyttärilleni saati Risasiivelle, mutta joskus sekin olisi tehtävä.
Istuskelin paraikaa pääaukiolla sukien laikukasta turkkiani. Hämylilja sekä Kyyhkylento olivat pentutarhassa. He olivat saaneet kauniita pentuja. Oppilaani Tammitassu oli päässyt soturiksi, ja nyt hän ja Pujosulka olivat kumppanit. Olin tietenkin iloinen heidän puolestaan, mutta silti samaan aikaan yksinäinen.
"Hei." Hätkähdin kuullessani tutun äänen takaani. Käännähdin ympäri ja kohtasin kumppanini kasvotusten.
"Hei, Risasiipi", kehräsin nopeasti ja kurkotin nuolaisemaan tuon poskea. Risasiipi vastasi eleeseen nuolaisemalla korvaani.
"Miten päiväsi on sujunut?" hän kysyi.
"Hyvin. Kävin tänään Kaunokukan pesällä", vastasin. Risasiipi näytti huolestuvan.
"Onhan kaikki hyvin? Et kai ole sairas?" hän tivasi. Naurahdin pienesti.
"Hiirenaivo! Kaunokukka kertoi minulle, että odotan pentuja", hyrisin onnellisena. Risasiipi tuijotti minua suu auki.
"Oikeasti?" hän henkäisi.
"Oikeasti." Hetken näytti siltä, että Risasiipi nousisi taivaan tuuliin. Hän hukutti minut lempeisiin nuolaisuihin.
"Olen niin iloinen!" tuo maukui. "Meidän on kerrottava tästä heti Murattilehdelle ja Lehtotassulle." Huokaisin hiljaa.
"Niin. Kertoisitko sinä heille? Minä käyn tapaamassa Hämyliljaa ja Kyyhkylentoa", nau'uin. Risasiipi nyökkäsi ja kiiruhti etsimään vanhempia pentujamme. Minä sen sijaan suuntasin pentutarhalle.
Pujahdin sisään hämärään pesään. Pentujen kimeät vinkaisut kantautuivat korviini.
"Se on mäyrä!" joku pennuista kiljaisi ja heittäytyi minua päin. Tunsin pikkuruiset kynnet hännässäni. Irrotin nuoren pennun hellästi hännästäni ja laskin sammaleille hilpeästi kehräten.
"Noh, varovasti! Tuo ei ole mäyrä, vaan klaaninne varapäällikkö, Loistelintu!" Hämylilja torui. Pennut kääntyivät katsomaan minua silmät ymmyrkäisinä. Tunsin nolostuvani.
"Hei. Miten teillä on mennyt täällä?" kysyin nuorilta kuningattarilta ja istahdin samalla alas.
"Hyvin. Entä sinulla?" Kyyhkylento kysyi hymyillen.
"Mahtavasti. Sain kuulla odottavani toista pentuettani", hyrisin. Hämylilja ja Kyyhkylento katsoivat minua yllättyneinä.
//Kyyhky, Hämy tai pennut?
Hämylilja 16.2.2017
Katsoin hämmästyneenä Loistelintua.
"Sepä mukava kuulla", Kyyhkylento maukui. Kuningatar istui vieressäni.
"Onnea!" onnittelin Loistelintua. Loistelintu näytti vähän nolostuvan. Jokin kosketti hännällään etutassuani.
"Emo, saadaanko me leikkikavereita?" tyttäreni kysyi.
"Varmasti", kehräsin ja nuolaisin Lähdepennun päätä. Katselin ympärilleni. Lähdepentu oli istahtanut viereeni, Viherpentu ja Tihkupentu leikkivät jotain ja Kuohupentu ja Minttupentu nukkuivat Kyyhkylennon vierellä. Sitten tajusin, että jokin puuttui, nimittäin Häivepentu. Katselin huolestuneena ympärilleni, jos Häivepentu oli jossain piilossa. Ei näköjään ollut.
"Oletteko nähneet Häivepentua?" kysyin kaikilta. Kyyhkylento ja Loistelintu pudistivat päitään ja pennut katselivat ympärilleen.
"Emme ole", Lähdepentu maukui.
"Hänhän lähti hetki sitten metsään", Tihkupentu virnisti. Metsään?!
"Mikset heti sanonut?!" huudahdin pojalleni. Tihkupentu näytti hieman säikähtävän, mutta ei liikahtanutkaan.
"Häntä pitää mennä heti etsimään", Loistelintu maukui.
"Minäkin tulen", sanoin. Ääneni värisi hieman. Mitä jos susi oli löytänyt tämän ja sitten.. En edes voinut ajatella, että mitä olisi voinut tapahtua. Loistelintu näytti miettivältä.
"Kaipa sitten", naaras maukui.
//Loiste?
Loistelintu 16.2.2017
Käännähdin ympäri ja sujahdin ulos pesästä. Katseeni haroi leiriä yrittäen paikantaa joutilaita sotureita mukaan etsintäpartioon. Pian huomasinkin Murattilehden, Lehtotassun ja Risasiiven keskustelemassa tuoresaaliskasan lähistöllä. Kiiruhdin heidän luokseen.
"Hei, Loistelintu! Onneksi olkoon!" Murattilehti kehräsi saapuessani heidän luokseen. Nyökkäsin nopeasti ja aloin sitten selittämään, mitä oli tapahtunut. Perhe näytti järkyttyneeltä ja he olivat valmiita lähtemään etsimään nuorta pentua heti paikalla. Hämylilja saapui luoksemme huolestuneena näköisenä.
"Lähdemmekö heti?" kuningatar kysyi.
"Lähdemme. Seuratkaa minua", vastasin ja lähdin johdattamaan partiota kohti Ukkospolkua, sillä jostainhan meidän oli aloitettava etsintä.
Saavuimme Ukkospolun reunalle. Olimme päättäneet etsiä Häivepentua kahden-kolmen kissan ryhmissä. Minä ja Lehtotassu etsimme Ukkospolun lähettyviltä, Risasiipi, Hämylilja ja Murattilehti etsivät vähän kauempaa. Kuljimme Ukkospolun viertä haistellen samalla ilmaa. Pysähdyin haistaessani kuvottavan suden löyhkän, johon sekoittui veren haju. Pian erotinkin Ukkospolulle liiskaantuneen suden ruumiin. Kylmien väreiden saattelemana tassuttelin raadon luo. Suden kuolemasta ei ollut kauaa, sillä veri oli vielä lämmintä.
"Apua!" Hätkähdin kuullessani heiveröisen vinkaisun. Ääni tuli Ukkospolun toiselta puolelta. Kiiruhdin tumman kivipinnan yli. Pian huomasinkin ketunmitan päässä hankeen uponneen karvamytyn. Jolkutin mytyn luo ja huojennuin tunnistaessani Häivepennun. Käperryin pennun ympärille yrittäen saada tuon lämpimäksi.
//Häive?
Kyyhkylento 6.2.2017
*Onneksi Hämylilja löysi Häivepennun*
Haistelin ilmaa. Huomasin kumppanini tallustavan kohti minua.
"Tervehdys", hän naukaisi. Nyökkäsin kollille tervehdykseksi.
"Koska pennut syntyvät?" Okaliekki maukui innoissaan.
"Varmasti pian", nau'uin kollille. Minusta tuntui siltä, että räjähtäisin pian. Minua huoletti se mitä Pujosulalle oli tapahtunut. *Pitäisikö mennä katsomaan Pujosulkaa?*
Tänään muuttaisin pentutarhaan. Tassutin pois kumppanini luota ja kipitin pentutarhalle. Näin Hämyliljan nukkuvat pennut hänen vieressään.
"Mitä jos mentäisiin katsomaan Pujosulkaa?" nau'uin parhaalle ystävällleni.
//Tammi?
Kyyhkylento 9.2.2017
Tassuttelin kohti liekin väristä kollia.
"Hei Okaliekki!" huudahdin kumppanilleni. Hän kääntyi minuun päin ja naukui lempeällä äänellä: "Tervehdys Kyyhkylento". Puskin tämän päätä ja istahdin rakastamani kissan viereen. Mahassani tuntui pientä kipua. Sitä oli kivistänyt aamusta asti. *Ehkä se kuuluu vain tiineyteen* Hengitin raskaasti. Lähdimme tassuttamaan Okaliekin kanssa. Tunsin kipuaallon vatsassani. Laitoin korvani luimuun ja odotin kivun menevän ohi.
"Kyyhkylento? Onko kaikki hyvin?", Okaliekki kumartui kasvojeni viereen.
"Pennut ne vain potkivat", yritin vakuuttaa kumppanini. Huokaisin raskaasti. Kipu aalto valtasi minut uudestaan. Päästin pienen rääkäisyn. Asettauduin makuu asentoon ja painoin pääni maata vasten.
"Pennut tulevat, nyt!" rääkäisin. Okaliekki pinkaisi kohti Kaunokukan pesää. Huomasin kuinka Hämylilja katseli minuun päin. Ähistelin raskaasti. Kaunokukka ja Hunajatassu juoksivat Okaliekki perässään luokseni.
"Emme kerkiä enää viemään häntä pentutarhalle, kaikki kauemmas!" Kaunokukka naukui. Suuri kipuaalto valtasi minut. Se kesti vain pari silmänräpäystä.
"Ensimmäinen pentu, se on naaras. Puraise kalvo puhki ja nuole sitä", Kaunokukka ohjeisti minua. Ähkin ja tunsin kuinka voimani alkoivat ehtyä.
Kaunokukka laski märän harmaavalkoisen mytyn viereeni. Tein niin kuin Kaunokukka käski. Hunajatassu selitti minulle lisäohjeita. Tunsin kuinka harmaavalkea pentu alkoi imemään maitoa. Uusi kipuaalto valtasi minut. Ähkäisin ja pieni oranssinruskea pentu valui maahan. Puuskutin raskaasti. Hunajatassu paineli mahaani.
"Vielä yksi", hän naukaisi. Kipu johon olin jo tottunut valtasi minut vielä kerran uudelleen.
"Onnea kolmesta terveestä pennusta!" Kaunokukka naukaisi. Nyökkäsin ja rojahdin väsyneenä maahan. Okaliekki juoksi luokseni ja puski päätäni.
"Mites nimet?" naukaisin kumppanilleni voipuneena.
"Mites Minttupentu tuolle punertavalle?" Okaliekki naukaisi. Nyökkäsin.
"Kuohupentu harmaavalkoiselle ja Viherpentu tuolle tupsukorvaiselle", nau'uin.
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisiä pentuja", Okaliekki kehräsi.
//Pennut?
Viherpentu 10.2.2017
Tunsin märät lipaisut turkillani ja raikkaan ilman virtaavan. Miukaisin, kun lämpimät nuolaisut loppuivat ja minut roikotettiin niskastani kolmen turkin luokse. Yksi turkki kasoista oli muirta paljon suurempi. Hoksasin sen olevan emoni ja vieressäni molemmilla puolilla kyyhötti kaksi pienempää, ehkä minun kokoistani turkkia ja epäilin niiden kuuluvan sisaruksilleni. Möngin lähemmäs emoni vatsaa ja aloin juomaan tämän lämmintä ja ihanaa maitoa. Kuulin möreän äänen läheltäni ja toisen korkeamman. Möreä ääni naukui ylpeänä:
"Sopii minulle. Täydellisiä nimiä, täydellisisiä pentuja." Naukaisin hieman ja käänsin pääni siihen suntaan missä oletin möreän äänen omistavan kissan olevan.
"Hei, Viherpentu", möreä ääni naukui edessäni ja peräännyin mönkien.
"Ei hätää olen isäsi Okaliekki", kissa naukui. Nyökkäsin ja pänttäsin mieleeni 'Okaliekki.'
"Ja minä olen siis Viherpentu?" Kysyin isältäni.
"Kyllä", isäni vastasi.
// Kyyhky, Minttu tai Kuohu?
Minttupentu 10.2.2017
Haukoin raitista ilmaa. Inisin hiljaisesti. Makasin märkien karvamöykkyjen keskellä. He varmasti olivat sisaruksiani. Niiskautin nenääni. Ryömin kohti paljon suurempaa möykkyä, joka tuoksui maidolle. Aloin imemään lämmintä maitoa. Lämmin kieli nuoli välillä turkkiani.
"Voi teitä pienet kullannuppuset", iso möykky huokaisi.
"Teidän täytyy nyt mennä sisään pentutarhaan", joku naukui.
Joku nosti minut ylös niskastani ja inisin tyytymättömänä, sillä halusin maitoa. Roikuin hetken ilmassa ja pian minut laskettiin maidon hajuisen möykyn viereen. Ryömin takaisin imemään maitoa niin ryömivät sisaruksenikin. Päästin sisästäni onnellista tuhinaa. Pian vatsani oli täynnä. Käperryin suurta maidon hajuista möykkyä vasten. Se lämmitti turkkiani. Niiskutin hiljaa ja suljin silmäni. Kehräys purkautui sisältäni.
//Emo? Sisarukset?
Kuohupentu 10.2.2017
Imin ison möykyn nisistä, joka oli varmasti emoni. Vieressäni oli kaksi pientä nyyttiä, tai pienempiä kuin emoni. Tajusin, että olin juuri saman kokoinen, kuin he. Ehkä he olivat sisaruksiani. Kun olin imenyt maitoa hetken aikaa, vatsani täyttyi. Lopetin juomisen ja käperryin sisaruksieni viereen. Ei ollut väsy ja oli niin paljon kuunneltavaa ympärillä.
"Koska he voivat leikkiä?" kimakka ääni kysyi. Kuulin huvittunutta kehräystä.
"Sitten, kun he ovat tarpeeksi vanhoja", lempeä ääni vastasi. Vieressäni oleva emoni alkoi kehräämään. Kuuntelin vielä hetken muiden puheita, kunnes nukahdin.
Heräsin jonkun sisaruksistani menevän päälleni.
"Mene pois!" vingahdin, enkä ollut tajunnut, että ääneni oli niin pieni. Sisareni ryömi pois päältäni. Halusin avata silmäni nyt. Mutta en tiennyt vielä, pitäisikö.. Hetken mielijohteesta räväytin silmäni auki. Näin hetken pelkkää valkoista, koska oli niin kirkasta. Sitten aloin erottamaan hahmoja ympärilläni. Vieressäni makasi vaaleanharmaa kuningatar, hän oli varmasti emoni. Hän katsoi minua lempeästi meripihkanvärisillä silmillään.
"Huomenta Kuohupentu. Olen emosi Kyyhkylento", kuningatar maukui. Olin kuullut, että nimeni oli Kuohupentu, mutta en tiennyt, että emoni nimi oli Kyyhkylento. Nyökkäsin. Katsoin vieressäni makaavia sisaruksiani. Toinen oli punertavan ruskea naaras ja toinen oli ruskeanharmaa kolli. Naaras oli näköjään äsken maannut päälläni, koska tuo makasi vieressäni. Sitten katselin ympärilleni. Hetken matkaa meistä makasi musta kuningatar ja tuon vieressä temmelsi kolme pentua. He olivat meitä vanhempia, koska olivat jo aika isoja. Pesän nurkassa istui musta pentu ja vaaleanruskea kuningatar. Sitten katseeni siirtyi kolmeen pentuun, jotka temmelsivät mustan kuningattaren vieressä. Minäkin haluaisin jo leikkiä! Vilkaisin etutassujani. Tajusin, että turkkini oli väriltään vaaleanharmaa, mutta siinä oli myös valkeita pilkkuja. Asetin toisen etutassuistani maahan ja yritin nousta jaloilleni. Kyyhkylento kai huomasi mitä yritin.
"Ei sinun vielä tarvitse kävellä oppia. Sisaruksesi eivät ole vielä edes avanneet silmiään", kuningatar maukui ja nuolaisi päätäni. Laitoin isteni kerälle. Hetken päästä nukahdin taas.
//Emo? Sisarukset?
Kyyhkylento 2.2.2017
Nostin päätäni. Oli aamu ja tunsin kuinka alku hiirenkorvan lämmin valo paistoi turkilleni. Olin saanut jo hieman pyöreyttä. Lähdin kävelemään kohti parantajanpesää, huomasin kuinka hankalaa kävely oli tällä vatsalla. Nappasin mukaani pari hiirtä ja lähdin tassuttamaan kohti parantajan pesää. Astuin sisään yrttien tuoksuiseen pesään. Kaunokukka nosti päänsä yrttien keskeltä ja katsahti minuun.
"Ai hyvä, että tulit", hän naukui yllättyneenä. Tipautin toisen hiiristä Kaunokukan eteen ja toisen hänen viereensä, joka oli Hunajatassulle. Pian nuori parantajaoppilas porhalsi luokseni.
"Tervehdys Hunajatassu", nau'uin nuorelle naaraalle. Hän nyökkäsi tervehdykseksi.
"Hunajatassu nyt voit tutkia Kyyhkylennon", Kaunokukka selitti oppilaallensa. Hän nyökkäsi itse varmasti ja tassutti luokseni.
"Mene pitkällesi tuohon sammalelle", Hunajatassu miukaisi. Asettauduin kömpelösti maakuulle. Hunajatassu paineli mahaani ja pian naukaisi:
"Hänellä tulee pentua, luulisin", Hunajatassu naukaisi ylpeästi mestarilleen.
"Hyvä Hunajatassu", Kaunokukka kehui oppilastaan. Nousin varovasti ylös ja kysyin: "Hunajatassu, haluaisitko tulla kanssani kävelylle?"
Oppilas nyökkäsi. Lähdimme tassuttamaan ulos leiristä.
//Hunaja?
Hunajatassu 2.2.2017
"Hunajatassu, haluaisitko tulla kanssani kävelylle?" Kyyhkylento kysyi. Katsoin hieman hämmentyneenä naarasta, mutta nyökkäain myöntymiseksi.
Kuljimme ulos parantajan pesästä leirin aukiolle. Huomasin, kuinka aurinko lämmitti. Hiirenkorvan aika koittaisi pian. Katsoin Kyyhkylentoa. Naaraan vatsa oli jo hieman pyöreämpi. Pentujen syntymiseen ei kai menisi enää kauaa.
"Miten parantajan koulutuksesi on sujunut?" Kyyhkylento kysyi kävellessämme leirin sisäänkäynnistä ulos.
"Hyvin, tuntuu vain, etten ikinä opi muistamaan kaikkea!" vastasin, mikä oli totta. Kaunokukka lli hyvä opettaja, mutta yrttejä tuntui olevan aivan liikaa. Kuljimme rinnatusten leirin lähistöllä.
"Ei mennä kauas", Kyyhkylento sanoi. Nyökkäsin. En halunnutkaan oikeastaan, sillä sudet pelottivat minua. Kyyhkylento käveli hieman vaivalloisemman näköisesti kuin yleensä, mutta hän jaksoi silti vielä hyvin.
Yhtäkkiä naaras pysähtyi ja istuutui.
"Mitä nyt?" kysyin. Naaras viittasi hännällään minua istumaan.
//Kyyhky? c: Aika lyhyt tuli
Kyyhkylento 3.2.2017
Viitoin nuoren naaraan viereeni istumaan. Katselin ensin tassujani ja sitten nuoren naaraan silmiin.
"Tuota noin... kun sinähän sen tiedät parantajaoppilaana, niin... tai no unohda!" nau'uin hermostuneesti. Hunajatassu katsoi minuun uteliaasti. Pudistin päätäni ja nousin seisomaan. Hunajatassukin nousi ja lähdimme tassuttamaan kohti leiriä.
"Anteeksi että raahasin sinut tänne turhaan", nau'uin nolostuneena.
"Ei se haittaa", Hunajatassu naukaisi myötätuntoisesti. Nyökkäsin häpeissäni ja astuin leiriin. Leirissä kävi hulina. *Mitä nyt on sattunut?* Juoksin pentutarhalle, mutta minut pysäytti edessäni oleva näky.
Näin kuinka Hämylilja makasi pentutarhassa kolme pentua vatsaansa vasten.
"Oi kuinka suloisia!" naukaisin parhaalle ystävälleni, "Saatte olla ylpeitä niistä", kehuin pieniä pentuja. *Minustakin tulee aika pian emo, toivottavasti kaikki menee hyvin* Juoksin ystäväni luokse ja puskin hänen tummaa turkkiansa.
//Hämy?
Hämylilja 3.2.2018
Kehräsin Kyyhkylennolle. Nuolaisin pentujani vuorotellen. Sitten kuulin pentutarhan sisäänkäyntitunnelilla askelia ja Tuikesilmä tuli sieltä pulska kottarainen suussaan. Hän laski sen viereeni.
"Kiitos", kehräsin ja nuolaisin kumppanini päätä. Aloin syömään kottaraista.
"Onko niillä jo nimet?" Kyyhkylento kysyi. Käänsin katseeni Kyyhkylentoon.
"Tuo vaaleanharmaa on Lähdepentu. Musta on Häivepentu ja pilkukas on Tihkupentu", mau'uin.
"Hienot nimet", paras ystäväni kehräsi.
"Minun pitää mennä nyt partioon", Tuikesilmä maukui.
"Nähdään sitten", sanoin, kun Tuikesilmä pujahti aukiolle.
"Pentutarhassa tulee olemaan aika hälinä, kun minunkin pentuni syntyy", Kyyhkylento maukui. Nyökkäsin.
"Totta", kehräsin. Oli mukavaa, että Varjoklaaniin oli tulossa uusia sotureita.
//Kyyhky, tai pennut?
Kyyhkylento 4.2.2017
Katsoin kauhuissani kumppanini partion pois menoa. Katsahdin huolestuneena Hämyliljaan. (Kumppanit meni siis taistelemaan susia vastaan)
Puskin ystäväni päätä. Meistä tuntui samalle, meidän kummankin kumppanit olivat lähteneet vaaralliseen taisteluun. Hämylilja tassutti pentujensa luokse. He olivat avanneet silmänsä ja melkein osasivat jo kävelläkin.
"Minä tahdon olla päällikkö!" Häivepentu naukui haastavasti.
"Eipäs kun minä!" Tihkupentu huudahti hyökäten veljensä kimppuun. Pieni Lähdepentu nukkui Häivepennun ja Tihkupennun nujakan keskellä. Pian jompikumpi kolleista astui sisarensa korvan päälle.
"Ei olisi kannattanut tehdä tuota!" naaras naukui unisena ja hyppäsi mukaan leikkiin. Pennut kierivät ympäriinsä tömähdellen. Lopulta Tihkupentu voitti taistelun ja leikki päällikköä.
"Minä olen nyt Tihkutähti!" pentu julisti. Kehräsin. Toivottavasti pentuni voisivat yhtä hyvin kuin Hämyliljan.
//Hämy?