Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet: Pentunimi: Pujopentu Oppilasnimi: Pujotassu Soturinimi: Pujosulka
Sukupuoli: Naaras Klaani: Varjoklaani Luotu:
Koulutetut oppilaat: - Entinen mestari: Loimusilmä
Kokemuspisteet: 324
Ulkonäkö:
Pujosulka on hopeanharmaa naaras, jolla on pörröinen hännänpää. Hänen kasvonsa ovat kapeat ja korvat ovat pitkät. Naaraalla on tuuheat viikset, ja tummansiniset silmät. Pujosulan nenä on vaaleanpunainen. Hänen etutassujaan koristaa kiemuraiset raidat, ja hänen tassunsa ovat pöyhkeät. Hän on siro, ja pienikokoinen. Naaraan takajalat ovat halvaantuneet.
Luonne:
Pujosulka on luonteeltaan ystävällinen. Hän ottaa muut huomioon, ja on lempeä. Naaras tykkää katsella kasveja, taivasta ja eläimiä, vaikkei niissä mitään olisikaan. Hän haaveilee tosi usein asioista, jotka eivät varmaan ikinä toteudu. Hän uskoo tähtiklaaniin ja käyttää usein Tähtiklaaniin liittyviä lausahduksia. Hän ei perusta kostosta, eikä jätä ketään pulaan. Hän on erittäin uskollinen klaanilleen, eikä ikinä jättäisi sitä.
Taidot:
Hän ei ole kovin hyvä taistelemaan siron rakenteensa takia. Naaras on erittäin nopea juoksemaan ja hän osaa metsästää hyvin. Piiloutuminen ei ole naaraalla kovinkaan vahva laji, ja kiipeäminen ei luonnistu.
Kumppani: Tammikynsi (Tähtiklaani)
Pojat: Sirpalepentu (Tähtiklaani) ja Kaihopentu (Tähtiklaani)
Kasvattiperhe(jota luulee oikeaksi perheekseen): Emo: Loistetähti(Tähtiklaani) Isä: Risasiipi(Varjoklaani) Veljet: Sienikarva(Varjoklaani), Lehmustassu(Tähtiklaani) Siskot: Murattilehti(Varjoklaani), Lehtotassu(Tähtiklaani)
Muuta: Lempiriista on jänis. Siirtyi klaaninvanhimmaksi, koska takajalat halvaantuivat.
Toiveet: Ehkä joskus parantajaksi?
Theme song:
Pujosulka 6.12.2018
Rosmariiniputous ja Kettuaskel olivat saapuneet pesään hetki sitten. Tunsin oloni kovin väsyneeksi, joten käperryin vaivalloisesti pienelle kerälle makuualusteni päälle ja suljin silmäni silti yhä jääden kuuntelemaan etäistä keskustelua. Korvani nytkähtivät kun Vaskitsaviima aivasti kovaäänisesti ja sen jälkeen alkoi nuuhkuttaa hiljaa. Toivottavasti hän ei ollut vilustumassa. Hinauduin lähemmäs viereisellä makuusijalla olevaa Vaskitsaviimaa ja käperryin tämän lämpimään kylkeen.
"En halua, että vilustut", kuiskasin hiljaa ja suljin sitten silmäni uudelleen. Aloin taas kuulostella pesässä puhuvien kissojen ääniä. Meripihka puhui sodasta, josta olin kuullut monet kerrat sillä olihan minulle pesätoverinani klaanin vanhin kissa, jolla oli kuitenkin erittäin hyvä muisti. Olin kuullut hänen kertovan samoja tarinoitaaina uudestaan.
"Hänet tappoi Myrskyklaanin Leijonaloikka, mutta Leijonaloikka kuoli samassa sodassa Pisaratähden, silloisen Pisaraviillon kynsissä. Leijonaloikka oli tunnettu ja klaanien keskuudessa kunnioitettu soturi", kuulin Meripihkaraidan sanovan. Hän puhui siis sodasta. Olin kuullut hänen kertomuksensa kyseisestä kollista ja siitä mitä hän oli tehnyt, mutta vain kerran. Sota kiinnosti minua paljon, mutta en kehdannut vaivata Meripihkaraitaa kyselemällä. Tuhahdin väsyneesti ja hautasin kuononi tassujeni alle.
//162 sanaa
Kettuaskel 16.12.2018
"Pyytassu! Hukkatassu! Turvetassu! Pyytassu! Haukkatassu! Turvetassu!" onnittelin yhdessä koko muun Varjoklaanin kanssa klaanimme uusia oppilaita. Pyytassu oli saanut mestarikseen Kyyhkylennon kouluttaman Murattilehden, Turvetassu taas Tihkutähden kouluttaman Rosmariiniputouksen ja Hukkatassu Loistetähden kouluttaman Kyyhlkylennon. Olin valtavan ylpeä kumppanistani ja muistakin uusista mestareista. Hapuilin katseellani edes pientä vilahdusta luonnonvalkeasta turkista tai meripihkaisista silmistä, mutten löytänyt etsimääni. Rosmariiniputous oli luultavasti mennyt MInttutähden luokse puhumaan päällikön ja varapäällikön välisistä asioista. Katselin tyhjenevää aukiota tyynesti ja mietin seuraavaa aktiviteettia. Minä en ollut edes seuraavassa partiossa. Kohautin lapojani ja nousin seisomaan, tiesin tasan tarkkaan kelle menisin juttelemaan. Pujosulalle. Harmaa naaras, joka omasi halvaantuneet takajalat oli kaikkien klaanin pentujen tuntema tarinankertoja. Sen lisäksi Pujosulka oli erittäin muakava ja hänen ilmeestään näki kuinka hän rakasti pentuja ja pelkästäänkin heidän katselemienkin riitti naaraalle ajanvietoksi. Työnnyin sisään klaaninvanhimpien sammalesta valmistettuun pesään ja näin heti sisäänkäynniltä kuinka vain Pujosulka oli pesässä. Muut klaaninvanhimmat olivat luultavasti vielä aukiolla äsköisen kokoontumisen takia.
"Tervehdys Pujosulka, mitä sinä täällä yksin teet?" kysyin ja loin kohteliaan katseeni vanhempaan naaraaseen. Pujosulka räpäytti tummansinisiä silmiään ja hymähti vaisusti.
"Muut halusivat lähteä jaloittelemaan, enkä viitsinyt mennä hidasteeksi", naaras naurahti teennäisesti. Kurtistin kulmiani ja istahdin naaraan viereen lohduttavasti hymyillen.
"Hidasteeksi? Et sinä mikään hidaste ole ja vaikka sinä kuljetkin ehkä vähän hitaampaa olen varma, että he olisivat huomioineet sinut mielihyvin", naukaisin ja silitin naaraan selkää lohduttaen. Pujosulan silmät muuttuivat pyöreiksi kuin kuu ja niiden sininen osa oli miltei kokonaan näkymättömissä. Naaras alkoi haukkoahenkeään ja tunsin hätäännyksen kasvavavn sisälläni, mutta sitten naaras naukaisi jotain joka pysäytti paniikkini.
"Tammikynsi!" naaras naukui kyynelet silmistä valuen ja lähti raahautumaan eteenpäin, niin kuin takajalat eivät haittaisi yhtään. En oliut koskaan nähnyt naarasta noin onnellisena hän suorastaan sädehti. Käännyin ympäri ja näin kilpikonnakuvioisen kollin, jonka keltaiset silmät loisitivat hämärässä. Tämä siis oli naaraan puhuttu kumppani Tammikynsi. Hän vaikutti oikein kunnolliselta, vaikka mikä minä olin arvostelemaan minua vanhempia kissoja. Kollin keltainen katse kääntyi hetkeksi minuun ja nyökkäsin tervehdyksen.
"Teillä on varmasti paljon puhuttavaa, joten jätän teidät kahden", naukaisin kohteliaasti ja lähdin kohti pesän suuaukkoa.
"Kettuaskel, odota", kuulin Pujosulan onnentäyteisen äänen ja käännyin ympäri, "Kiitos rohkaisusta." Hymähdin ja loikin ulos pesästä. Melkein heti minua vastaan tuli Lehmustassu, jonka turkissa oli vieläkin häivähdys yrttien tuoksua.
"Hei Lehmustassu juuri sinua olinkin etsimässä. Ajattelin, että voisimme lähteä hiomaan metsästystaitojasi, sillä minulla on juuri nyt vapaata. Ja mikä sen parempaa puuhaa, sillä arviointisihan häämöttää aivan nurkalla", selitin iskien silmää naaraalle.
//Lehmus?
388 sanaa