Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet:
Pentunimi: SIrpalepentu
Oppilasnimi: Sirpaletassu
Soturinimi: Sirpalesydän
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Syntynyt:
Koulutetut oppilaat:
Entinen mestari:
Kokemuspisteet: 7
Ulkonäkö:
Sirpalesydämellä on musta turkki, jossa on valkoisia ja harmaita kilpikonnakuvioita. Kolli omaa tummansiniset silmät, joissa on hieman jääräpäinen katse. Hän on uljaan näköinen, jonka on perinyt isältään. Kollin nenä on vaaleanpunainen. Sirpalesydämen toinen korva on valkea ja toinen musta, mikä onkin hyvä tuntomerkki. Hänen häntänsä on erikoisen pitkä, jonka pää on valkea. Kolli on ruumiin rakenteeltansa siro, mutta lihaksikas. Hänen kyntensä ovat erityisen lyhyet, mutta silti neulan terävät. Hänen viiksensä ovat, pitkät ja tuuheat ja ovat väriltään valkoiset. Kollin polkuanturat ovat kovat ja harmaat, eivätkä naarmuunnu helposti.
Luonne:
Sirpalesydän on hieman jääräpäinen, eikä näytä tunteitaan muille paitsi hänen läheisille ystävilleen. Sirpalesydän on välillä hieman tyly, sillä ajattelee kissojen aliarvostavan tätä. Kolli kunjoittaa muita klaaneja, sillä hän tietää, että heidän kanssaan pitää olla hyvissä väleissä. Kolli on johtajatyyppiä ja ottaa kaikki huomioon. Hänen luottamuksensa on vaikea ansaita, ja jos hänen luottamuksensa pettää jotain kissaa kohtaan, se on hyvin vaikea saada takaisin. Kolli ei arvostele kissoja alkuperänsä tai vanhempiensa tekojen takia, vaan kissan omien tekojen takia. Sirpalesydän on hyvin uskollinen klaanilleen ja kumppanilleen, eikä koskaan kääntyisi niitä vastaan. Sirpalesydämelle perhe on hyvin tärkeä asia, jota kunjoittaa ja suojelee henkensä edestä. Hänen oma klaaninsa on hänelle kuin perhettä, joten ei voisi hylätä sitä. Sirpalesydän uskoo Tähtiklaaniin ja tuntee vetovoimaa sitä kohtaan. Tämän mielestä Pimeydenmetsä on yksi hirveimmistä asioista, joita on olemassa. Kolli vihaa kissojen hyväksikäyttöä ja valehtelemista, joten hän puhuu yleensä totta, mutta hätätilanteissa saattaa käyttää hätävalheita.
Taidot:
Sirpalesydän on erityisen hyvä taistelemaan ja saalistamaan. Kolli on huono kiipeilyssä sillä hänen kyntensä ovat hyvin lyhyet, eikä juokseminenkaan ole vahvin laji. Kolli on hyvä jäljittämään, mutta piiloutuminen ei ole hänen vahvin lajinsa.
Emo: Pujosulka (Varjoklaani) Isä: Tammikynsi (Varjoklaani) Veli: Kaihopentu(Tähtiklaani)
Menneisyys: Sirpalesydän syntyi viherlehden alulla veljensä kanssa Varjoklaanin Pujosulalle ja Tammikynnelle. Yönä jona Sirpalesydän ja Kaihomieli syntyivät kävi valtava ukkosmyrsky, joten hänen emonsa ja isänsä antoivat Sirpalesydämelle tämän nimen, sillä hänen turkkinsa muistutti salamoivaa ja sirpaleina olevaa taivasta. Toiveet: Sirpalesydän toivoo pääsevänsä päälliköksi kun on soturi. Hän haluaa rakastavan kumppanin.
Kaihopentu 31.03.2017
Istahdin Sirpalekukan viereen kuuntelemaan, kun Vihertähti aloitti pienehkön klaanimme kokouksen. Myrskyklaani oli ajanut meidät pakoon, ja toivoin totisesti, että kostaisimme heille. No, minä olin kyllä parantaja ja Sirpalekukka klaaninvanhin, mutta taistelisimme silti veljeni kanssa urheasti päällikkömme rinnalla viimeiseen hengenvetoon asti. Silmäni loistivat innokkaasti. Vihertähti rykäisi ja katsoi klaaniansa tarkasti. "Meidän on kostettava Myrskyklaanille!" naukaisin heti. Vihertähden katse kääntyi Sirpalekukasta minuun. "Anteeksi", maukaisin vaivaantuneena. Vihertähti näytti miettivän sanojaan, mutta jatkoi sitten. "Myrskyklaani ajoi meidät pakoon, ja meidän pitää puokustaa kunniaamme! Mitä ehdotatte?" "Hyökätään heidän leiriinsä?" ehdotin hetken harkittuani. Olikohan se silti liian rajua?
//Sirpale? Viher?
Viherpentu 01.04.2017
Suoraan leiriin hyökkäys ei ollut oikein hyvä mielestäni, joten jatkoin klaanini katselua nyökättyäni miettiväisenä Kaihopilvelle. "Mitä jos valtaamme omaa reviiriämme takaisin pala kerrallaan? Eli siirrämme rajamerkkejämme joka partiolla hieman vanhaa reviiriämme kohti ja taas vastakkaiselle rajalla siirrämme sitäkin samaan suuntaan?" Sirpalekukka ehdotti. *mahtava idea!* ajattelin ja nyökkäsin. Olin miettivinäni kumman ottaisin ja nau'uin lopulta: "Kokeillaan Sirpalekukan taktiikkaa." Ystäväni nyökkäsivät hyväksyvästi ja tassutin pois kokouksesta. "Partioon tulevat mukaan Sirpalekukka, Kaihopilvi ja minä!" Nau'uin kovaan ääneen. "Mutta-" Kaihopilvi aloitti jo mutta keskeytin hänet: "Leikitään, että voitte olla partiossa mukana." Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät ja lähtivät tassuttamaan oerässäni. Suuntasin ulos leiristä ja lähdin tassuttamaan klaanivanhimpuen pesälle ja sen ohi.
//Joku?
Kaihopentu 02.04.2017
Yskähdin heikosti herätessäni. Raotin silmiäni, mutta suljin ne saman tien. Oloni oli suoraan sanottuna kamala, hengitys tuntui vaikealta ja yskin vähän väliä. Outo kipu kulki ylitseni ja käperyyin tiiviimmälle kippuralle. Tunsin taas kipua ja vingahdin tuskissani. "Emo", inahdin heiveröisesti. Pujosulka käänsi heti katseensa minuun. Naaraan silmät olivat huolesta ammollaan. Yskin taas, nyt jo kovemmin, ja haukoin henkeä. "Mennään parantajan luo", emoni naukaisi hätääntyneesti ja nosti minut niskastani ylös. Oloni oli... eloton. En jaksanut tehdä mitään, tunsin vain kipua. Yskähdin taas käheästi, mutta tällä kertaa suustani tuli myös verta, joka värjäsi Pujosulan rinnan punaiseksi. Emoni kulki vaivalloisesti halvaantuneiden jalkojensa takia, mutta yritti kiihdyttää vauhtiaan. Viimein olimme päässeet parantajan pesälle. Avasin hiukan silmiäni, ja näin Kaamostassun ja Vaskitsatähden. Päällikkö katsoi huolissaan minuun. Pujosulka laski minut sammalille ja hukutti korvani hätäisiin nuolaisuihin. Kuulin Hunajaviiksen äänen, mutta se tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä. Yskäisin taas ja tummanpunaista nestettä valui maahan. Kellertävän punainen naaraskissa nuuhkaisi minua ja huokaisi syvään. "Hänellä on sama tauti kun Kaamostassulla, ja niin pahassa vaiheessa, ettei siitä parannu", Hunajaviiksi naukaisi pahoillaan. Kuulin isäni äänen parantajan pesällä, mutta en enää erottanut sanoja. Silmäni sumenivat ja kaikki ympärilläni oli vain merkityksetöntä sekamelskaa. Sirpalepentu katsoi minuun kauhuissaan. Suru vihlaisi sydäntäni, kun näin veljeni. Perheeni oli ympärilläni. "Älkää huoliko", nau'uin hiljaa. "Kyllä minä pärjään. Tähtiklaanissa. Älkää jääkö miettimään minua, olen onnellinen siellä." Näin sumeasti, miten Pujosulan poskelle valahti kyynel, ja tunsin veljeni kuonon turkillani. Viimeinen kipuaalto kulki ylitseni ja suustani pulpahti verta. Sitten kaikki oli vain mustaa, mutta niin kovin rauhallista ja kivutonta.
//Rip Kaiho
Sirpalepentu 6.4.2017
Katselin veljeni kylmää ruumista. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
"Kyllä me pärjäämme", kuulin emoni niiskauttavan isälleni, joka lähti partioon. *Rakas veljeni. Miksi sinulle piti käydä näin?* Kyyneleet valuivat silmiini ja pian minut valtasi hirveä yskänpuuska. Tunsin kuinka yskiminen ei meinannut lakata. Pian tunsin kuinka jotain valui suustani. Verta.
"Sirpalepentu!" emoni kiljaisi. Yskä hellitti hieman ja tunsin oloni voipuneeksi. Emoni kyyneleet virtasivat alas tämän silmistä.
"Tähtiklaani? Oletko hylännyt minut? Et voi viedä kaikkia pentujani!" emoni itki.
"Hunajaviiksi! Tule tänne!" emoni vaikeroi. Painauduin emoni turkkiin kiinni.
"Minua pelottaa", nyyhkytin.
"Kaikki hyvin, paranet pian. Tulen katsomaan sinua joka päivä", emoni lohdutti. Pian kaikki alkoi kieppua ympäriinsä ja pian kaikki pimeni.
Raotin silmiäni. Makasin vehreällä aukiolla. Täällä touksui tutn kissan tuoksu. Veljeni. Näin tutun hahmon juoksevan minua kohti.
"Kaihopentu!" kiljaisin ja juoksin veljeäni vastaan onnellisesti pomppien.
//Kaiho? Sirpale van pyörty ainaki näin aluks...
Sirpalepentu 4.5.2017
Haukottelin iloisesti. Sairauteni oli parantunut pari päivää sitten ja nyt olin täysissä voimissani. Katselin kuinka Luomapentu ja Koskipentu leikkivät toistensa kanssa. Huomasin kuinka Koskipentu säikähti sisään astelevaa Kyyhkylentoa ja loikkivat nurkan taakse piiloon. Kyyhkylennon kadottua Koskipentu ja Luomapentu vaappuivat pois piilostaan.
"Kanervakuu? Saammehan me mennä ulos?" Koskipentu naukaisi. Kanervakuu nyökkäsi.
"Mutta vain sillä ehdolla, että tulen mukaan", kuningatar lisäsi.
Kissat lähtivät tassuttelemaan ulos ja lähdin heidän peräänsä.
"Minäkin tulen!" kiljaisin. Kavervakuu kääntyi katsomaan minuun ja nyökkäsi. Istahdin pentutarhan nurkalle. Koskipentu ja Luomapentu riehuivat innokkaina. Kuulin suhinaa. Pian puskasta luikerteli paha enteisen näköinen otus. Käärme, se oli käärme. Tumma matelija hivuttautui lähemmäs ja lähemmäksi Luomapentua.
"Luomapentu varo!" kiljaisin ja loikkasin naaraan eteen. Tiesin, että tämä oli vaarallista, mutta tein sen klaanin hyväksi. Käärme tarrautui suoraan niskaani kiinni. Kuulin Kanervakuun kauhistuneen rääkäisyn.
"Hä-hän pelasti henkeni!" Luomapentu huudahti. Huohotin hiljaa. Pian näkisin Kaihopennun, tiesin sen. Huomasin kuinka emoni ja isäni saapuivat paikalle. Näin enää sumean valon.
"Sirpalepentu ei!" Pujosulka naukui.
"Minää lupaan pitää huolen Kaihopennusta", naukaisin.
"Hyvästi emo, ja isä", nau'uin heiveröisesti ja tuuli vei minut mukanaan Tähtiklaanin maille.
//Rip Sirpale...
Kyyhkylento 29.3.2017
"Voi kultapieni, et ole tehnyt mitään väärää. Kaikki varmasti haluaisivat olla ystäviäsi, mutta ovat vain hieman arkoja", naukaisin silittäen pientä pentuani.
Viherpentu katsoi minuun itkuisilla silmillään.
"Mennään kysymään Sirpalepentua ja Kaihopentua leikkimään kanssasi", naukaisin hymyillen. Viherpentu nyökkäsi. Nostin pienen pentuni selkääni ja lähdin tassuttamaan syvemmälle pentutarhaan. Pian näin kaksi pientä pentua telmimässä.
"Tahtoisitteko leikkiä Viherpennun kanssa?" kysyin hymyillen.
"Joo, tule leikkimään klaania!" Sirpalepentu kiljui. Viherpentu kipitti heodän luokseen hieman arasti.
"Sinä voit olla päällikkö, koska Kaihopentu haluaa olla parantaja ja minä haluan olla klaaninvanhin, joka valittaa kaikesta", Sirpalepentu selitti innoissaan. Viherpentu nyökkäsi.
"Klaaninvanhimpia pitää kunioittaa", naukaisin selittäen Sirpalepennulle.
"Mutta kun he aina valittavat!" tämä inahti.
"Päällikkö Vihertähti sain juuri unen Tähtiklaanilta", Kaihopentu tepasteli Viherpennun luokse.
//Viher? Kaiho?
Kaihopentu 29.3.2017
Istahdin hillitysti Viherpennun eteen.
"Pian koittaa suuri taistelu!" kiljaisin kovaan ääneen. Pujosulka katsahti minuun tuimasti.
"Pidähän hiukan pienempää ääntä, Kaihopentu."
"Sitä ei voida välttää, se on tuleva syttymään klaanien välille, halusitte sitä tai ette!" naukaisin välittämättä emostani. Käännyin sitten veljeni puoleen. "Sirpale- ööö - ", maukaisin ja katsahdin ympärilleni yrittäen keksiä Sirpalepennulle sopivaa soturinimeä. "Sirpalekukka, mitä tuumaat?"
Veljeni katsoi minuun tuhahtaen.
"Sirpalekukka kuulostaa ihan naaraalta! Olen kolli!" Sirpalepentu vingahti.
"No, emme tarvitse klaaninvanhimpien mielipidettä", maukaisin pikaisesti ja käännyin taas Viherpennun - siis Vihertähden - puoleen.
"Vihertähti, johda joukkosi Nelipuille, taistelu koittaa auringonnousun aikaan!" ulvoin ja säntäsin Pujosulan selälle. "Täällä on Nelipuut! Tulkaa!"
//Viher? Sirpale? Pujo?
Viherpentu 30.3.2017
Katsoin Kaihopentua epäröiden. Oliko tuo järkevin paikka nelipuille? Samassa kuulin Pujosulan äänen:
"Etsisittekö hieman paremman paikan nelipuillenne?" Kaihopentu marisi jotain emolleen ja lähti tassuttamaan ulos pentutarhasta. Seurasin hänen perässään aukiolle.
"Voisiko tuo kivi olla nelipuut?" Ehdotin muille osoittaen hännälläni erästä kiveä.
"Joo!" Kaihopentu huudahti. Istahdin kiven viereen ja Sirpale pentu - siis Sirpalekukka - istahti hieman taemmas. Parantajani kiipesi innoissaan kivelle. Minun täytyisi huutaa hänet sieltä alas mutta mikä hänen nimensä oli? Mietin hetken kunnes huusin:
"Kaihopilvi! Alas sieltä!" Kaihopilvi katsahti minuun ja laskeutui alas kiveltä. Hän tepasteli viereeni istumaan.
"Mitä odotamme?" Sirpalekukka kysyi.
"Vihollisia" naukaisin kuivasti. Huomasin pinen lehden edessäni ja ulvaisin:
"Hyökkäykseen!" Juoksin kohti lehteä kunnes yhtäkkiä tajusin erään asian.
"Taistelenko yksin? Eiväthän klaanivanhimmat ja parantajat taistele", Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät. Huokaisin ja hyökkäsin yksin lehden kimppuun.
"Apua!" Kaihopilvi ja Sirpalekukka huusivat kun esittivät pakenevansa myrskyklaanin joukkoja. Juoksin puolustamaan heitä ja jätin lehden sikseen.
"Perääntykää!" Huusin ystävilleni ja juoksin heidän perässään takaisin pentutarhaan.
//Sirpale? Kaiho?
Kaihopentu 30.3.2017
"Tule, Sirpalekukka, olet niin vanha ja raihnainen, liikut kamalan hitaasti!" naukaisin veljelleni virnistäen. Minun nimeni oli Kaihopilvi. Itse en kyllä haluaisi sitä soturinimekseni, mutta oli se paremman kuuloinen kuin Sirpalekukka. Juoksin Vihertähden ja Sirpalekukan edellä pentutarhaan ja jarrutin kun Kyyhkylento sattui eteeni. Käännähdin ympäri ja katselin tovereitani.
"Oletteko loukkaantuneet?" naukaisin terävästi ja nuuhkaisin kumpaakin. "Meidän on löydettävä teille yrttejä!"
Pujosulka kohotti epäileväisesti päätään.
"Yrttejä? Ette kyllä ala syömään mitään yrttejä", emoni naukaisi terävästi. Huiskaisin pienellä hännälläni. Mutta kai me voisimme etsiä niitä? Se oli tärkeää leikillemme!
"Tulkaa, mennään etsimään yrttejä", kuiskasin Vihertähdelle ja Sirpalekukalle, jotka olivat tulleet luokseni. "Olet haavoittunut Vihertähti, sinut pitää parantaa. Ja sinulla on kirppuja", lisäsin veljelleni, joka irvisti.
"Mistä lähtisimme etsimään?" kysyin ystäviltäni.
//Sirpale, Viher?
Viherpentu 30.3.2017
Katselin ympärilleni huomasin vihreän kohdan jossa kasvoi jo hiirenkorvan ensimmäiset ruohonkorret.
"Kävisikö ruoho? Se ei ole ainakaan vaarallista", ehdotin. Kaihopilvi mietti hetken. Hän nyökäytti päätään ja lähdimme astelemaan ruohontupsujen luo. Nyhdimme ruhoa niin paljon kuin jaksoimme ka taa ja veimme ne pentutarhan erääseen nurkkaan.
"Noniin näytäppä itseäsi", Kaihopilvi tuumasi minulle ja istahdin hänen eteensä.
"Näyttää aika pahalle, ota tästä - ööö - tammen lehtiä", Kaihopilvi naukui ja ojensi minulle pari ruohonkortta. Nappasin ruohonkorrey suuhuni ja aloin mutustaa niitä. Katselin kuinka Kaihopilvi poisti Sirpalekukalta kirppuja. Meinasin alkaa nauraa, mutta pidättelin naurua Sirpalekukan takia. Lopulta, kun Kaihopilvi oli hoitanut myös Sirpalekukan kuntoon minä pidin kokouksen klaanilleni.
//Sirpale? Kaiho? Joku?
Sirpalepentu 14.3.2017
Tunsin kuinka minut nostettiin ilmaan ja laskettiin pehmeän möykyn viereen. Inisin tyytymättömänä. Minulla oli nälkä. Liikuin vaistojeni varassa kohti maidon tuoksua. Aloin imemään lämmintä maitoa. Pian mahani oli täynnä. Inahdin iloisesti ja käperryin kerälle. Kuulin etäistä puhetta josta en saanut selvää. Aloin kehrätä onnellisena. Minun oli tosi lämmin. Tunsin toisen suurin piirtein saman kokoisen möykyn vieressäni. Möykky kierähti päälleni. Miukaisin säikähtyneenä. Pian huomasin kuinka pieni möykky nostettiin pois hieman kauemmas. Tunsin kouinka joku nuoli päätäni.
Tunsin hänen karhean kielensä ja se tuuditti minut uneen. Kylkeni kohoilivat tasaisesti ja tuhisin onnellisena.
Ainoa ääni jonka erotin oli hieman möreä. Se varmasti kuului isälleni. Yritin puhua, mutta ääneni oli pelkkää ininää.
Inisin tyytymättömänä, halusin puhua.
"Rauhoitu nyt ettet herätä veljeäsi ja emoasi", möreä ääni maukui. Yritin vastata, mutta ei taaskaan. Ryömin möreän äänen luo, mutta tämä nosti minut ilmaan takaisin muiden möykkyjen viereen.
"Nuku nyt", tämä naukui.
//Perhe?
Kaihopentu 16.3.2017
Heräsin karvamytyn viereltä. Tunsin jonkin lämmön turkillani, ja olisin halunnut nähdä, mistä se tuli. Venyttelin jäseniäni, ja vierelläni oleva toinen, pienempi karvamytty inahti tyytymättömästi.
Halusin nähdä, missä olin, ja mitä nämä mystiset karvakasat olivat. Ja mistä tuo valo tuli! Tunsin nuolaisun päälaellani ja säpsähdin hieman. Nousin istumaan etutassujeni varaan. Nyt avaisin ne. Raotin silmiäni ihan vähän, mutta suljin ne heti, kun kirkasta valoa osui niihin. Avasin ne kuitenkin pian uudestaan. Räpyttelin hetken hämmentyneenä silmiäni. Katselin ympärilleni. Olin jossain vihreässä, täällä tuoksui maito. Näin jonkin kolon, josta varmaan pääsisi ulos. Lähdin innoissani ryömimään sitä kohti, mutta joku pysäytti minut ja nosti takaisin karvamytyn luo. Katsahdin karvamyttyyn. Hän oli valtava! Katsoin omaa kehoani, ja tuumasin, että hän näytti aika samalta kuin minä. Mutta hänen turkkinsa ei ollut tällainen hiekanvärinen, vaan hopeanharmaa. Hänen tummansiniset silmänsä loistivat ylpeydestä.
"Kaihopentu, olet avannut silmäsi!" kissa naukaisi. Nyökkäsin vähän.
"Kuka sinä olet?" piipitin. Kuulin taas outoa hyrinää kantautuvan kissasta.
"Olen emosi, Pujosulka. Tässä on veljesi, Sirpalepentu", emoni naukui. Katsahdin Sirpalepentuun. Hän nukkui vielä. Katsoin suurin silmin Pujosulkaa.
"Olet kaunis", naukaisin.
//Pujo tai Sirpale? Tammi?
Pujosulka 16.3.2017
Kehräsin.
"Voi kiitos Kaihopentu kulta. Sinäkin olet tosi komea", naukaisin nuolaistessani nuoren kolli pennun päätä. Katselin kuinka Kaihopennun silmät sädehtivät.
"Sinulla on isäsi silmät", kehräsin. Kaihopentu hoiperteli pentutarhaan valuneen vesi lätäkön luokse ja katsoi lammikkoon.
"Näytänkö minä tältä?" Kaihopentu henkäisi röyhistäen rintaansa. Nyökkäsin onnellisena. Pian kuulin inahduksen viereltäni ja pian näin mustaharmaan kilpikonnakuvioisen kissan raottelemassa silmiään.
"Tervehdys Sirpalepentu", nau'uin iloisesti. Tumma kolli katsoi minua hämmentyneenä ja vilkuili ynpärilleen. Hän lähti hoipertelemaan kohti Kaihopentua.
"Kuka sinä olet?" tämä miukaisi veljelleen. Katselin kahta kolli penrua huvittuneena.
//Kaiho? Tammi?
Kaihopentu 17.3.2017
"Kuka sinä olet?" Sirpalepentu kysyi. Mietin hetken.
"Olen Kaihopentu, veljesi", maukaisin ja katsahdin sitten emooni. "Eikö se ollutkin nimeni?"
Pujosulka nyökkäsi kehräten. Katsoin ympärilleni pentutarhassa. Täälläpä oli paljon kissoja. Ryömin hitaasti yhden emoni kokoisen kissan luo.
"Kuka sinä olet? Oletko kissa?" naukaisin ihmetellen. Hän hymyili ja kehräsi huvittuneesti.
"Olen kissa. Nimeni on Kyyhkylento", kissa naukaisi. Hänen vieressää istui joku minua isompi, mutta sikti emoani pienempi, hänkin ilmeisesti kissa.
"Kuka sinä olet?" naukaisin vuorostaan hänelle.
"Olen Kuohupentu", vaaleanharmaa naaraspentu naukaisi. Hänen vierelleen ilmaantui toinen kissa, hänkin kaiketi pentu.
"Entä sinä?" piipitin kissalle. Hänen turkkinsa oli luonnonvalkea ja silmänsä vihreät.
"Nimeni on Neilikkapentu."
Katsoin silmät suurina vuorotellen kumpaakin kissaa.
"Tuleeko minusta joskus noin iso?" miukaisin. Neilikkapentu ja Kuohupentu nyökkäilivät. Mahtavaa! He olivat niin suuria, olisi upeaa olla tuon kokoinen.
"Miten te pysytte pystyssä noin? Kaikilla jaloilla?" naukaisin kummastellen. Minä en pysynyt pystyssä, ja jouduin ryömimään paikasta toiseen.
//Kuohu? Neilikka?
Kaihopentu 24.3.2017
"Ikävä kyllä pienet pennut eivät kuulu soturien pesään", Mietesielu murahti kantaessaan minua takaisin pentutarhaan. Yritin pyristellä vapaaksi soturin otteesta, mutta hän piti minua tiukasti niskanahastani.
"Mutta pentutarhassa on kamalan tylsää!" marisin tyytymättömästi. Kuulin Mietesielun hymähtävän.
"Nauti pentuajoistasi, moni soturikin kaipaa niitä", kermanvalkea kolli tuumi. *Mitä kaivattavaa tässä muka on?*
"Miksi?" maukaisin ihmetellen.
"Pentuna sinulla ei ole velvollisuuksia, saat tehdä vapaasti mitä haluat."
Pudistin tarmokkaasti päätäni.
"Ei pentuna saa mennä metsästämään. Tai tehdä mitään muutakaan kivaa!"
Mietesielu laski minut maahan pentutarhan suulle.
"No, usko minua, sinun kannattaa nauttia luppoajastasi pentuna kun vielä voit. Ja aivan varmasti keksit jotain tekemistä muiden kanssa", kolli sanoi ja lähti pois. Huokaisin ja astelin pentutarhaan. Pujosulka oli kaiketi vasta herännyt, sillä naaras makoili edelleen sammalillaan ja katsoi huolestuneena ympärilleen. Sitten hänen silmänsä osuivat minuun ja niissä ollut huoli vaihtui helpotukseksi.
"Siinähän sinä olet", emoni naukaisi. "Et saa noin vain lähteä pesästä, minä huolestuin!"
Menin häpeissäni emoni luo ja asetuin Sirpalepennun viereen.
"Anteeksi", maukaisin hiljaa. Tökkäsin Sirpalepentua kylkeen pienesti. Pujosulka kuitenkin työnsi minut hellästi kuonollaan sivummalle.
"Annahan veljesi nukkua", emoni naukaisi ja nuolaisi päälakeani.
"Mutta minulla on kamalan tylsää!" vingahdin.
//Pujo tai Sirpale?