Kirjoittaja: Lonely Warrior
Nimet:
Pentunimi: SIrpalepentu
Oppilasnimi: Sirpaletassu
Soturinimi: Sirpalesydän
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Syntynyt:
Koulutetut oppilaat:
Entinen mestari:
Kokemuspisteet: 7
Ulkonäkö:
Sirpalesydämellä on musta turkki, jossa on valkoisia ja harmaita kilpikonnakuvioita. Kolli omaa tummansiniset silmät, joissa on hieman jääräpäinen katse. Hän on uljaan näköinen, jonka on perinyt isältään. Kollin nenä on vaaleanpunainen. Sirpalesydämen toinen korva on valkea ja toinen musta, mikä onkin hyvä tuntomerkki. Hänen häntänsä on erikoisen pitkä, jonka pää on valkea. Kolli on ruumiin rakenteeltansa siro, mutta lihaksikas. Hänen kyntensä ovat erityisen lyhyet, mutta silti neulan terävät. Hänen viiksensä ovat, pitkät ja tuuheat ja ovat väriltään valkoiset. Kollin polkuanturat ovat kovat ja harmaat, eivätkä naarmuunnu helposti.
Luonne:
Sirpalesydän on hieman jääräpäinen, eikä näytä tunteitaan muille paitsi hänen läheisille ystävilleen. Sirpalesydän on välillä hieman tyly, sillä ajattelee kissojen aliarvostavan tätä. Kolli kunjoittaa muita klaaneja, sillä hän tietää, että heidän kanssaan pitää olla hyvissä väleissä. Kolli on johtajatyyppiä ja ottaa kaikki huomioon. Hänen luottamuksensa on vaikea ansaita, ja jos hänen luottamuksensa pettää jotain kissaa kohtaan, se on hyvin vaikea saada takaisin. Kolli ei arvostele kissoja alkuperänsä tai vanhempiensa tekojen takia, vaan kissan omien tekojen takia. Sirpalesydän on hyvin uskollinen klaanilleen ja kumppanilleen, eikä koskaan kääntyisi niitä vastaan. Sirpalesydämelle perhe on hyvin tärkeä asia, jota kunjoittaa ja suojelee henkensä edestä. Hänen oma klaaninsa on hänelle kuin perhettä, joten ei voisi hylätä sitä. Sirpalesydän uskoo Tähtiklaaniin ja tuntee vetovoimaa sitä kohtaan. Tämän mielestä Pimeydenmetsä on yksi hirveimmistä asioista, joita on olemassa. Kolli vihaa kissojen hyväksikäyttöä ja valehtelemista, joten hän puhuu yleensä totta, mutta hätätilanteissa saattaa käyttää hätävalheita.
Taidot:
Sirpalesydän on erityisen hyvä taistelemaan ja saalistamaan. Kolli on huono kiipeilyssä sillä hänen kyntensä ovat hyvin lyhyet, eikä juokseminenkaan ole vahvin laji. Kolli on hyvä jäljittämään, mutta piiloutuminen ei ole hänen vahvin lajinsa.
Emo: Pujosulka (Varjoklaani) Isä: Tammikynsi (Varjoklaani) Veli: Kaihopentu(Tähtiklaani)
Menneisyys: Sirpalesydän syntyi viherlehden alulla veljensä kanssa Varjoklaanin Pujosulalle ja Tammikynnelle. Yönä jona Sirpalesydän ja Kaihomieli syntyivät kävi valtava ukkosmyrsky, joten hänen emonsa ja isänsä antoivat Sirpalesydämelle tämän nimen, sillä hänen turkkinsa muistutti salamoivaa ja sirpaleina olevaa taivasta. Toiveet: Sirpalesydän toivoo pääsevänsä päälliköksi kun on soturi. Hän haluaa rakastavan kumppanin.
Kaihopentu 31.03.2017
Istahdin Sirpalekukan viereen kuuntelemaan, kun Vihertähti aloitti pienehkön klaanimme kokouksen. Myrskyklaani oli ajanut meidät pakoon, ja toivoin totisesti, että kostaisimme heille. No, minä olin kyllä parantaja ja Sirpalekukka klaaninvanhin, mutta taistelisimme silti veljeni kanssa urheasti päällikkömme rinnalla viimeiseen hengenvetoon asti. Silmäni loistivat innokkaasti. Vihertähti rykäisi ja katsoi klaaniansa tarkasti. "Meidän on kostettava Myrskyklaanille!" naukaisin heti. Vihertähden katse kääntyi Sirpalekukasta minuun. "Anteeksi", maukaisin vaivaantuneena. Vihertähti näytti miettivän sanojaan, mutta jatkoi sitten. "Myrskyklaani ajoi meidät pakoon, ja meidän pitää puokustaa kunniaamme! Mitä ehdotatte?" "Hyökätään heidän leiriinsä?" ehdotin hetken harkittuani. Olikohan se silti liian rajua?
//Sirpale? Viher?
Viherpentu 01.04.2017
Suoraan leiriin hyökkäys ei ollut oikein hyvä mielestäni, joten jatkoin klaanini katselua nyökättyäni miettiväisenä Kaihopilvelle. "Mitä jos valtaamme omaa reviiriämme takaisin pala kerrallaan? Eli siirrämme rajamerkkejämme joka partiolla hieman vanhaa reviiriämme kohti ja taas vastakkaiselle rajalla siirrämme sitäkin samaan suuntaan?" Sirpalekukka ehdotti. *mahtava idea!* ajattelin ja nyökkäsin. Olin miettivinäni kumman ottaisin ja nau'uin lopulta: "Kokeillaan Sirpalekukan taktiikkaa." Ystäväni nyökkäsivät hyväksyvästi ja tassutin pois kokouksesta. "Partioon tulevat mukaan Sirpalekukka, Kaihopilvi ja minä!" Nau'uin kovaan ääneen. "Mutta-" Kaihopilvi aloitti jo mutta keskeytin hänet: "Leikitään, että voitte olla partiossa mukana." Kaihopilvi ja Sirpalekukka nyökkäsivät ja lähtivät tassuttamaan oerässäni. Suuntasin ulos leiristä ja lähdin tassuttamaan klaanivanhimpuen pesälle ja sen ohi.
//Joku?
Kaihopentu 02.04.2017
Yskähdin heikosti herätessäni. Raotin silmiäni, mutta suljin ne saman tien. Oloni oli suoraan sanottuna kamala, hengitys tuntui vaikealta ja yskin vähän väliä. Outo kipu kulki ylitseni ja käperyyin tiiviimmälle kippuralle. Tunsin taas kipua ja vingahdin tuskissani. "Emo", inahdin heiveröisesti. Pujosulka käänsi heti katseensa minuun. Naaraan silmät olivat huolesta ammollaan. Yskin taas, nyt jo kovemmin, ja haukoin henkeä. "Mennään parantajan luo", emoni naukaisi hätääntyneesti ja nosti minut niskastani ylös. Oloni oli... eloton. En jaksanut tehdä mitään, tunsin vain kipua. Yskähdin taas käheästi, mutta tällä kertaa suustani tuli myös verta, joka värjäsi Pujosulan rinnan punaiseksi. Emoni kulki vaivalloisesti halvaantuneiden jalkojensa takia, mutta yritti kiihdyttää vauhtiaan. Viimein olimme päässeet parantajan pesälle. Avasin hiukan silmiäni, ja näin Kaamostassun ja Vaskitsatähden. Päällikkö katsoi huolissaan minuun. Pujosulka laski minut sammalille ja hukutti korvani hätäisiin nuolaisuihin. Kuulin Hunajaviiksen äänen, mutta se tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä. Yskäisin taas ja tummanpunaista nestettä valui maahan. Kellertävän punainen naaraskissa nuuhkaisi minua ja huokaisi syvään. "Hänellä on sama tauti kun Kaamostassulla, ja niin pahassa vaiheessa, ettei siitä parannu", Hunajaviiksi naukaisi pahoillaan. Kuulin isäni äänen parantajan pesällä, mutta en enää erottanut sanoja. Silmäni sumenivat ja kaikki ympärilläni oli vain merkityksetöntä sekamelskaa. Sirpalepentu katsoi minuun kauhuissaan. Suru vihlaisi sydäntäni, kun näin veljeni. Perheeni oli ympärilläni. "Älkää huoliko", nau'uin hiljaa. "Kyllä minä pärjään. Tähtiklaanissa. Älkää jääkö miettimään minua, olen onnellinen siellä." Näin sumeasti, miten Pujosulan poskelle valahti kyynel, ja tunsin veljeni kuonon turkillani. Viimeinen kipuaalto kulki ylitseni ja suustani pulpahti verta. Sitten kaikki oli vain mustaa, mutta niin kovin rauhallista ja kivutonta.
//Rip Kaiho
Sirpalepentu 6.4.2017
Katselin veljeni kylmää ruumista. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
"Kyllä me pärjäämme", kuulin emoni niiskauttavan isälleni, joka lähti partioon. *Rakas veljeni. Miksi sinulle piti käydä näin?* Kyyneleet valuivat silmiini ja pian minut valtasi hirveä yskänpuuska. Tunsin kuinka yskiminen ei meinannut lakata. Pian tunsin kuinka jotain valui suustani. Verta.
"Sirpalepentu!" emoni kiljaisi. Yskä hellitti hieman ja tunsin oloni voipuneeksi. Emoni kyyneleet virtasivat alas tämän silmistä.
"Tähtiklaani? Oletko hylännyt minut? Et voi viedä kaikkia pentujani!" emoni itki.
"Hunajaviiksi! Tule tänne!" emoni vaikeroi. Painauduin emoni turkkiin kiinni.
"Minua pelottaa", nyyhkytin.
"Kaikki hyvin, paranet pian. Tulen katsomaan sinua joka päivä", emoni lohdutti. Pian kaikki alkoi kieppua ympäriinsä ja pian kaikki pimeni.
Raotin silmiäni. Makasin vehreällä aukiolla. Täällä touksui tutn kissan tuoksu. Veljeni. Näin tutun hahmon juoksevan minua kohti.
"Kaihopentu!" kiljaisin ja juoksin veljeäni vastaan onnellisesti pomppien.
//Kaiho? Sirpale van pyörty ainaki näin aluks...
Sirpalepentu 4.5.2017
Haukottelin iloisesti. Sairauteni oli parantunut pari päivää sitten ja nyt olin täysissä voimissani. Katselin kuinka Luomapentu ja Koskipentu leikkivät toistensa kanssa. Huomasin kuinka Koskipentu säikähti sisään astelevaa Kyyhkylentoa ja loikkivat nurkan taakse piiloon. Kyyhkylennon kadottua Koskipentu ja Luomapentu vaappuivat pois piilostaan.
"Kanervakuu? Saammehan me mennä ulos?" Koskipentu naukaisi. Kanervakuu nyökkäsi.
"Mutta vain sillä ehdolla, että tulen mukaan", kuningatar lisäsi.
Kissat lähtivät tassuttelemaan ulos ja lähdin heidän peräänsä.
"Minäkin tulen!" kiljaisin. Kavervakuu kääntyi katsomaan minuun ja nyökkäsi. Istahdin pentutarhan nurkalle. Koskipentu ja Luomapentu riehuivat innokkaina. Kuulin suhinaa. Pian puskasta luikerteli paha enteisen näköinen otus. Käärme, se oli käärme. Tumma matelija hivuttautui lähemmäs ja lähemmäksi Luomapentua.
"Luomapentu varo!" kiljaisin ja loikkasin naaraan eteen. Tiesin, että tämä oli vaarallista, mutta tein sen klaanin hyväksi. Käärme tarrautui suoraan niskaani kiinni. Kuulin Kanervakuun kauhistuneen rääkäisyn.
"Hä-hän pelasti henkeni!" Luomapentu huudahti. Huohotin hiljaa. Pian näkisin Kaihopennun, tiesin sen. Huomasin kuinka emoni ja isäni saapuivat paikalle. Näin enää sumean valon.
"Sirpalepentu ei!" Pujosulka naukui.
"Minää lupaan pitää huolen Kaihopennusta", naukaisin.
"Hyvästi emo, ja isä", nau'uin heiveröisesti ja tuuli vei minut mukanaan Tähtiklaanin maille.
//Rip Sirpale...