Kirjoittaja: Paatsama
Nimet: Tuhotassu, Tuhonalku, Tuhotähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Luotu: 2013
Kuollut: 00.05.2014
KP: 455
Ulkonäkö :Tuhonalku on tummanruskea raidallinen kolli, jolla on musta vatsapuoli, hännänpää ja tassut. Silmät meripihkat, enemmän oranssit. Turkki on pitkä.
Ulkonäkö :Tuhonalku on tummanruskea raidallinen kolli, jolla on musta vatsapuoli, hännänpää ja tassut. Silmät meripihkat, enemmän oranssit. Turkki on pitkä.
Luonne: Tuhonalku on vallan- ja murhanhimoinen kissa, joka pyrkii seuraamaan Tiikeritähden tassunjälkiä. Tuhonalku tavoittelee lähinnä omaa etuaan, mutta kykenee myös jakamaan valtansa jonkun samanhenkisen kanssa. Samanluonteisten kissojen kanssa Tuhotähti kykenee myös solmimaan vahvoja ystävyyden ja luottamuksen suhteita (kuten Tundratähden kanssa). Hän on täysin uskollinen Pimeyden metsälle, vaikka soturielämänsä esittikin muuta. Hän rakasti Kuusikkohäntää, vaikka tuo olikin arka, mutta lopulta ei sietänyt Kuusikkohännän uskoa Tähtiklaaniin ja soturilakiin, vaan murhasi tämän Siipipennun paikalla tämän uhrauduttua.
Toiveet: Päästä päälliköksi ja seurata Tiikeritähden tassunjälkiä.
Oppilas: Lehvätassu (nyk. Lehväsydän), Korpitassu (virallisesti ja kuolemaansa asti)
Suhteet:
Kumppani: Kuusikkohäntä
Pojat: Vaskitsaviima, Ahmansilmä, Piikkihenki
Tyttäret: Lehtosielu, Kuunsirppi, Paatsamapilvi
Tyttärenpennut: Kyynelputous, Teräspentu, Mutupentu
Muuta:
- Tuhotähti ei Pimeyden Metsän puolelle siirtymisensä jälkeen vieraile Tähtiklaanissa menetettyään hengen, vaan näkee väläykset joka ikisestä aiheuttamastaan kuolemasta, kunnes kykenee avaamaan silmänsä ja nousemaan pystyyn.
- Tuhotähden vanhemmat olivat erakko ja kotikisu, vaikka Tuhotähti ei koskaan tavannut heitä. Todellisuudessa Tuhotähti asetettiin ukkospolun viereen pahvilaatikossa, josta Varjoklaani otti hänet joukkoonsa. Tuhotähti kumminkin luulee olevansa klaanisyntyinen.
- Tuhotähti ei tunne pentuihinsa erityistä sidettä.
- Tuhotähdestä kertovia profetioita on itseasiassa kaksi:
"Tuhon alku on hengen vievä."
"Tuhotähti tekee valinnan, joka joko vahvistaa Varjoklaanin perustuksia tai repii sen hajalle kuin suurin myrsky."
- Surmasi Yötassun, Loimukukan, Kaarnapennun, Kuusikkohännän, Revontulisilmän, Taipaleenalun, Vaisusydämen, Yksikorvan ja Kuuratähden.
Yp:n kommentti: Olit... omalaatuinen päällikkö, jäämme omalla tavallamme kaipaamaan. Jaksoit kirjoittaa Tuhotähdellä lähestulkoon vuoden, mikä on minusta suoraansanottuna mahtavaa. Onneksi jatkat kirjoittamista Tuhotähden pennuilla, sillä olit ensimmäinen liittynyt, ja vielä täällä Kuunpisarassa!
Varapäällikön asema:
Edeltäjä varapäällikkönä: Meripihkaraita
Seuraaja varapäällikkönä: Tulihaukka
Päällikön asema:
Edeltäjä päällikkönä: Tammitähti
Seuraaja päällikkönä: Kultatähti
Tuhotähden kuoleman jälkeen sodassa tämä heräsi hetkeksi henkiin.
Leijonatähti 15.12.2014
Katseeni oli etäinen. Katsoin Ketunhännän elotonta ruumista.
"Pajuhäntö, vie hänet leiriin, valvomme hänen vierellään taistelun jälkeen", sanoin pennulleni.
Pajuhäntä nyökkäsi ja otti varapäällikön niskasta kiinni ja lähti kohti leiriä. Huomasin Villitassun makaavan maassa, en välittänyt ylös nousevasta kollista, vaan juoksin puhujankiven suuntaan. Taistelu oli meluisa, kuului varmaan Myrskyklaanin leiriin saakka. Loikkasin puhujankivelle, kunnes tunsin painon niskassani. Ruskea, mustaraidallinen kolli heitti minut alas kiveltä.
"Tuhotähti", murisin ja katsoin kollin vihreisiin(?) silmiin.
"Kappas vaan, Leijonatähti", naurahti kolli ja loikkasi luokseni.
"Tiesitkös, olit osana taistelua, jossa kuolin, mutta enpä kuollutkaan vaan olen yhä tässä, vahvempana kuin koskaan! Kannattaa varoa- kolli korotti kuonollaan korvaani- tapan kaikki, jotka olivat osana viime taisteluani", Tuhotähden sanat saivat minut värähtämään.
Viha yltyi sisälläni ja tartuin kynsilläni Tuhotähden kaulaan, kolli nauroi ja viskasi minut maahan. Hän oli liian vahva.
"Luovutan, tapa minut", murisin.
"Enpä olisi uskonut, ett.." Tuhotähti sanoi katsoen taivaalle, mutta loikkasin ylös ja painoin kollin maata vasten.
"Esitä luovutusta, älä luovuta", kuiskasin liikkeen nimen kollin korvaan ja purin tuon kaulaa.
"Et voita minua!" Tuhotähti ulvaisi ja loikkasi jälleen pystyyn.
Kolli oli veren peitossa, niin kuin minäkin.
"Tämä sota ei pääty hyvin, joku kuolee", Tuhotäti sanoi paljastaen hampaansa.
"Tiedän", sanoin astuen askeleen kauemmas kollia.
Yhtäkkiä joku painoi Tuhotähden maata vasten.
"Viherlampi!" huudahdin kumppanilleni, naaras puristi hampaillaan Tuhotähden ihoa, kolli nauroi kuitenkin.
"Mene, hän on sinulle liian suuri vastus", sanoin tyynenä.
Viherlampi irrotti otteensa Tuhotäjdesta. Naaras juoksi pois.
//jatkan joskus:3
Tuhotähti
// Jooanteeksienvaanvoinuvastustaakiusaustasori?
Tunsin jotain tulevan lävitseni. Tunsin kissojen raivon ja kauhun alhaalla raivoavassa taistelussa. Se valoi meihin voimaa. Jokainen pisara tuota arvokasta kauhua toi Pimeyden Metsälle voimaa...
Katsoin edessäni olevaa mustaa lammikkoa. Sen pohja ei ollut musta - ei suinkaan. Vesi oli pikimustaa, kuin öljyä. Siitä kuljettiin läpi tuohon toiseen maailmaan. Vilkaisin vierelläni olevaa Ruoskaa. Olin todennut pienen kollin vallan mainioksi taistelijaksi.
"Nyt on meidän vuoromme, eikö olekin?" tuo sanoi jäänkirkkaalla äänellä. Nyökkäsin ja sukelsin lammikon pyörteisiin. Oli aika palata takaisin.
Ensimmäinen kissa, jonka näin, oli Varjoklaanin Päivänsäde. Hän oli kieltäytynyt auttamasta minua silloin. Nyt hän sai maksaa. Ennen kuin hän tajusikaan, oli kuulunut kohtalokas napsahdus ja viskaisin Päivänsäteen ruumiin puuta päin, katsoen tuoreen veren värjäävän maan.
Leijonatähti 16.12.2014
Takajalkanu kesti painoani melkein täysin. Kuulin avunhuutoa, se kuului pennulleni Nopsatassulle. Juoksi kohti oppilasta, Villitsssu oli juuri antamassa naaraalle kuoliniskun, kunnes tönäisin varjoklaanilaiseb syrjään.
"Juokse!" ulisin.
Naaras ei hievahtanytkaan, Villitsssu loikkasi päälleni. Yhtäkkiä tunsin toisen selässäni. Heitin Villitassun syrjään ja katsoin Viimatassua silmiin.
"Mitä voitat tällä?" sähähdin.
"Kunniaa", kolli murisi ilkeästi, mutta iloisesti.
"Ette tule voittamaan tätä sotaa Tähtiklaani!" ulisivat Villitassu ja Viimatassu yhteen ääneen.
Yhtäkkiä Tuhotähti astui oppilaiden rinnalle.
"Tapetaan se", murisi Tuhotähti.
"Minä teen sen", Viimatassu sanoi nostaen häntänsä pystyyn.
"Olen sinua kokeneempi!" Villitsssu vastusti.
"Ehkä olet, mutta et tunne Leijonatähden voimia", sähähti Viimatassu, siinä oli mahdollisuuteni!
Loikkasin oppilaan päälle ja raavin tuon niskaa kynsilläni. Yhtäkkiä joku riuhtaisi minut pois kollin päältä.
"Ei sinusta ole mihinkään", Haukkahallaksi tunnistamani kolli murisi.
"Sinäkö?" kysyin.
"Aivan, itse verenhimoisen Tiikeritähden pentu, Haukkahalla", kolli murisi tyytyväisenä heilutellen häntäänsä.
"Olette kaikki hiirenaivoisia variksenruokia!" ulvaisin ja syöksyin oitis Haukkahallan lapaan kiinni.
Kolli oli vahva, mutta pärjäsin.
Yhtäkkiä viiltävä kipu sai minut jähmettymään, Villitassu otti kiinni takajalastani ja repi sitä vimmatusti.
"Ette voita minua! Taistelen Tähtiklaanin puolella loppuun saakka anomatta armoa!" huusin ja potkaisin toisella takajalallani oppilaan naamaa.
Haukkahalla nappasi kiinni niskastani.
"Repikää se kappaleiksi!" Tuhotähti huusi.
Villitassu tarttui kiinni ehjään takajalkaani, Viimatassu oli melko pökerryksissään.
"Isä!" huusivat Rosokynsi, Salviatassu ja Pajuhäntä yhteen ääneen.
Pentujeni huudon kuullessani, sain voimaa kehooni ja vammautuneella takajalallani potkaisin Villitassun myrskyklaanilaisen Viimatassun päälle. Viimatassu nytkähti ja potkaisi vahingossa Villitsssua niskaan ja oppilaat alkoivat sähisemään toisilleen. Itse keskityin Haukkahallaan, kolli ei ymmärtänyt, että olin minäkin vahva. Käännähdin selälleni, niin että Haukkahalla painui maata vasten. Kuulin kuinka ilmat pihajtivat ulos kollin keuhkoista ja tuon leuat aukenivat. Syöksähdin pystyyn ja katsoin pentujani, joita Pineyden metsän kissat pitivät kiinni. Loikkasin kiinni tummanharmaaseen kolliin, joka piteli Rosonynttä aisoissa. Samassa kuulin Tiikeritähden huudon, kolli velloi läpi Pimeyden metsän kissojen ja tappoi niitä nopeasti. Rosokynsi tarttui hänessä olleeseen kolliin ja painoi sen maata vasten. Loikkasin Pajuhännän luo, naarasta piteli suurikokoinen miltei musta naaras, naaraan katse oli pelokas, mutta varma kenen puolellaan hän oli. En ryhtynyt puhumaan vaan syöksyin kiinni naaraan kaulaan, kolautin hänen päänsä lähimpänä olevaan kiveen. Naaraan kallo murtui, Pajuhäntä syöksyi metakan keskelle. Olin juoksemassa kohti Salviatassua, mutta Viherlampi loikkasi pentumme luo ja tappoi tuon lähellä olleen naaraan, joka oli pitänyt häntä maassa. Emo ja pentu lähtivät taistelemaan rinta rinnan. Itse juoksin etsien katseellani hädässä olevia, Susitähti taisteli mustaruskeaa kollia vastaan ja hän oli yläkynnessä suuren kokonsa ansiosta.
"Yritätkö paeta?" kuului sähähtävä ääni takaani.
"Kyynelputous", ääneni värähti ja tunsin naaraan kynnet jo niskassani.
En pyristellyt vapaaksi, en satuttaisi parhaan ystäväni kumppania, oli hän millä puolella tahansa. Yhtäkkiä naaraan paino poistui pääktäni. Jääturkki painoi naaraan maata vasten.
"Miten saatoitkaan tehdä tämän minulle, pennuillesi!" kolli huusi itkua pidätellen.
Kyynelputous rimpuili itsensä irti kollin otteesta, muttei ystäväni hellittänyt otettaan naaraan kaulasta.
Eteeni astui Tuhotähti.
"Hän on lahjakas", kolli sanoi istuutuen viereeni.
loikkasin hänen kimppuunsa raapien kollin mustaruskeaa veristä karvaa. Tuhotähti heitti minut ylitseen maahan, noysin salaman nopeasti ylös ja loikkasin uudestaan hänen kimppuunsa. Tuhotähden rääkäisyt kaikuivat nelipuiden laaksossa. Täällä on käyty useita sotia, nyt se riittäisi! Potkaisib Tuhotähden sivuun, päättäisin taistelun tänä kuuhuippuna!
//loppuhuipentuman kirjoitan huomenna:) toivon että JOKAINEN lukee sen:D
Susitähti 17.12.2014
//alan kirjoittaa nyt hän- muodossa, joten tarinani muuttuvat. Anteeksi kaikille joista tuntuu, että matkin heitä!//
Vaalea naaras puikkelehti kissojen välistä kohti määränpäätään. Mustat juovat vaalealla pohjalla olisivat olleet oivalliset heinikossa taistelemiseen, mutta täällä niistä oli vain haittaa. Susitähti joutui usein väistämään huitovia kynsyä, ja joskus jopa käyttämään omiaan. Piän hän kuitenkin näki sen, mitä oli etsinyt. Tuhotähti seisoi nuoren oppilaan päällä ja nauroi pilkallisesti. Naaras hiipi eteenpäin, yhä lähemmäs kollia... Vielä hiukan lähemmäs... Ja sitten hän ponnisti. Loikkasi suoraan Tuhotähden selkään. Kiskoi tämän irti henkeään haukkovasta oppilaasta.
"Kiusaa itsesi kokoisia! "Susitähti sähisi, ja ryntäsi Tuhotähden kimpuun. Hän raastoi kynsillään Tuhotähden vatsaa. Tuhotähti ulvoi kivusta, ja kierähti kauemmas.
"Sinä sait minut suuttumaan KUNNOLLA! "Tuhotähti mourusi. Tämä hyppäsi kohti jähmettynyttä Susitähteä. Juuri, kun kollin kynnet olivat osumassa juovikaaseen naaraaseen, tämä väisti, loikkasi ylöspäin ja alas tullessaan tähtäsi Tuhotähden vatsaan. Kollin onnistui nousta jaloilleen, mutta siinä samassa Susitähden hampaat jo olivat puristuneet kollin selkään. Tämä sätki ja raapi, mutta Susitähti ei päästänyt irti. Hän paiskasi Tuhotähden maahan ja tarttui tämän häntään. Kolli oli painava, mutta Susitähti oli vahva. Tämä heitti kollin kauaksi, ja ryntäsi perään. Ennenkuin Susitähti ehti iskeä Tuhotähti loikkasi naarasta kohti ja paiskasi tämän maahan. Hän painoi tassunsa tuon kurkun päälle ja paljasti kyntensä.
"Kuolemasi päivä on koittanut Susitähti! Tarusi loppuu, ennenkuin se ehti alkaa!MUAHAHHAHAHAAHAAAA!"Kolli nauroi.
"Mistä tiedät nimeni?! Enkä aio kuolla tänään!" Susitähti sähisi. Tuhotähti nosti tassunsa kuoliniskuun. Kesken iskun, valkoisen ja siniharmaan välähdys työnsi Tuhotähteä. Jäätassu oli tönäissyt kollin Susitähden päältä! Jäätassu kääntyi ja alkoi taistella. Taistelu loppui kuitenkin pian, eikä se päättynyt hyvin. Jäätassun verinen ja eloton ruumis makasi maassa. Susitähti juoksi kollin luo. Tämä hengitti vielä! Susitähti nosti valkoisen kollin hampaisiinsa ja kuljetti tämän parantajan luo.
"Pudä hänestä huoli, hän pelasti henkeni!" Naaras huusi ja katosi taisteluun.
// Ellei joku ilmoita tarinat- osiossa tai täällä, että haluaisi Jään kumppaniksi, SE DELAA TÄHÄN PAIKKAAN! Jää on siis jokiklaanin kollioppilas.
Kuusitassu
Näin Leijonatähden kamppailemassa Tuhotähteä vastaan. Loikkasin samanaikaisesti kollin perään. Tiikeritähti jäi taaksemme. Kolli kääntyi.
"Älä seuraa minua!" Hän sähähti.
"En ole vielä valmis! " ärähdin ja Loikkasin kollin selkään. Purin kollin korvaa ja raavin kynsilläni. Kolli ulvahti ja yritti karata.
" Haa! Sinä kurja soturi pelkäät minua?!" Nau-uin. Kolli lysähti ja huusi apua. Raapaisin kollin kylkeen pitkän haavan. Kaikki aikaan saamani haavat vuotivat. Kolli sylki verta ja kuoli. Katsoin hämmästyneenä. Olin tappanut ensimmäisen kerran elämässäni kissan. En kerennyt kauan ihmetellä , sillä kimppuuni hyökkäsi joku oppilas.
Kuuratähti
"Tule ja taistele, ketunläjä!" huusin ivaten Varjoklaanin päällikköä. Kuten arvasin, tunsin tämän tavan hyvin. Ivauksesta raivostuneena hän ryntäsi minua kohti ja viime hetkellä ponkaisin yläilmoihin käyttäen Taivasklaanin vahvuutta hyväkseni. Laskeuduin pehmeästi kahden hännänmitan päähän ja huomasin Tuhotähden törmänneen Puhujankiveen. Kukaan muu ei ollut nähnyt, vain minä. Olisin purskahtanut nauruun, jos tilanne ei olisi ollut niin vakava.
Tuhotähti kumminkin tokeni nopeasti ja lähti syöksyyn. Vielessäni välähti Tähtiklaanin profetia ja annoin sen valaa itseeni voimaa. Sitten iskin kuin salama.
Otin täyden vauhdin ja loikkasin ilmaan Tuhotähden yläpuolelle. Näin kuin hidastettuna, että tämän pää kääntyi ja hän päästi älähdyksen, kunnes laskeuduin Varjoklaanin päällikön selkään ja revin siitä paksuja karvatuppoja. Hampaani upposivat Tuhotähden lapaan ja tämä rääkäisi, kunnes nousi takatassuilleen ja liiskasi minut Puhujankiveä vasten. Tunsin ilman pakenevan keuhkoistani ja lysähdin maahan kiven juureen. Tuhotähti nauroi ja viilsi kylkeeni kolme viiltoa, kuin luullen, että tämä oli viimeinen henkeni.
Kestin tuskan, odotin hetken, kunnes iskin kynteni Tuhotähden kasvoihin. Tunsin vasemman käpäläni puhkaisevan Tuhotähden oikean silmän ja oikea käpäläni repäisi Tuhotähden korvaa. Kolli ulvoi raivokkaasti ja yritti viiltää kylkeäni. Haavoistani huolimatta hamusin viimeisiä voimiani ja väistin iskun loikkaamalla Puhujankivelle. Tuhotähti ulvoi ja yritti sulkea oikean silmänsä. Hän onnistui siinä, mutta oli aivan veren peitossa. Huomasin, että vertani vuosi Puhujankivelle ja että nämä haavat eivät umpautuisi. Olin aloittanut kilpajuoksun aikaa vastaan. Sen lopuksi menettäisin hengen.
Ponkaisin ehkä hieman epäviisaasti kohtin Tuhotähteä, ammentaen kaiken voiman tästä hengestä tähän epätoivoiseen yritykseen.
// Tuhotähti?? Voit kirjoittaa Kuuratähden vuotamisen kuiviin.
Tuhotähti
Tuska oli sanoinkuvaamaton. Saatoin arvata, että kasvojeni vasen puoli oli veren peitossa. Se hiirenaivo oli vienyt minulta silmän ja puolen korvasta! Olin kumminkin elossa, tuska kieli siitä.
Näin Kuuratähden kyyristelevän Puhujankivellä ja sekuntia myöhemmin naaras ponkaisi minua kohti Leijonaklaanin rohkeudella, mutta Tähtiklaanin tyhmyydellä. Yllätyksekseni olin hitaampi puolikkaalla näkökyvyllä, minun olisi selvittävä ilman oikeaa silmääni. Kuuratähti osui rintaani, viiltäen siihen syvän uran, kunnes lysähti maahan. Potkaisin naaraan kauemmas ja lyyhistyin maahan. Veri kohisi päässäni, korisi kurkussani, valui Nelipuiden pyhään maahan. Kaikki pimeni ja juuri sitä ennen näin Kuuratähdenkin vaipuneen liikkumattomana maahan.
Tähtiklaanin kirous otti uudelleen paikkansa ja se alkoi vilistä silmissä.
Yönmusta kolli lyyhistyi maahan, Yötassun kuolema. Näkymä vaihtui ja Loimukukka, Kaarnapentu ja Kuusikkohäntä lyyhistyivät maahan. Näkymä vaihtui taas. Näin Revontulisilmän silmissä viisauden pilkahduksen, kunnes hän vuoti kuiviin. Vaisusydämen silmissä oli inhoa ja rohkeutta, kunnes nekin lasittuivat. Yksikorva lyyhistyi maahan ja Pimeydenajan jalo sielu jätti maanpinnan. Näin Pajutähden kuolevan ja Tundratähden lyyhistyvän Pajutähden alla. Kuuratähden ruumis vuoti kuiviin ja tämän silmät olivat lasittuneet. Sitten tuli järkyttävin näky. Kaikki nuo kissat olivat ympärilläni, kuolleina ja heidän kehoistaan pulppusi verta, jonka pinta vain kohosi ja kohosi. Olisin hukkunut siihen, mutta sain sen silmän jonka pystyin aukaisemaan, auki.
Kuuratähti seisoi Puhujankivellä. Olin järkyttynyt. Tämän haavat olivat tyrehtyneet ja päällikön katseessa ja äänessä kuultava inho oli sanoinkuvaamaton, kun hän lausui:
"Aika kuolla, Tuhotähti. Se on kirjoitettu tähtiin. Sinä. Minä. Loppuun asti."
// Kuuris?? Enkös kuvaillut sinua aika kunnioittavasti?
Kuuratähti
Nauroin vapautuneesti, mikä järkytti Tuhotähteä entistä enemmän. Kuulin äänet nyt selvästi. Tämä oli minun profetiani. Minun tehtäväni.
Hyökkäsin Tuhotähden kimppuun ja syöksyin puolelta toisille. Tuhotähti karjui turhautuneena, kun viilsin tämän takajalkaan kolme siistiä naarmua. Kolli älähti, kun sai loven oikeaankin korvaansa. Hän onnistui viiltämään lapaani paksun viillon, mutta lähdin alta liian nopeasti, joten hän ei saanut siitä syvää.
Tuhotähti kiepahti ympäri yllättäen minut täysin. Kolli iskeytyi minuun valtavalla painollaan ja heitti minut voimallaan kohti yhtä Nelipuiden neljästä tammesta. Päin sitä tammea, joka oli Varjoklaanin reviirin suuntaan. Käänsin itseni niin, että vatsani oli puuta kohti ja iskeytymishetkellä tartuin runkoon. Tärähdys oli tuntuva, mutta pidin otteeni ja kiipesin tammen oksalle.
"Ha! Kiipeä vaan turvaan ja katso kunniapaikalta, kun klaanit tuhouvat!"., Tuhotähti oli suunnannut kasvonsa minua kohti. Se vasta olikin epäviisasta. Ponkaisin vauhtia puusta, syöksyin kohti Tuhotähteä ja viilsin tämän vasempaa poskea. Tuhotähti mätkähti hiekkaan kyljelleen ja viilsin tämän kylkeen neljä viiltoa. Tuhotähden silmissä salamoi, kun tämä tarttui vasempaan takajalkaani ja iski siihen hampaansa. Ulvoin ja raapaisin Tuhotähden kuonoa. Kolli irrotti välittömästi ja käytin tilaisuuden. Ponnistin oikealla jalallani ja otin pienen loikan Tuhotähden päälle.
// Tuhotähti??
Tuhotähti
Olimme veren peitossa. Kuuratähden lapa vuosi varmasti kivuliaasti ja huomasin tämän aristelevan vasempaa takajalkaa jokaisella iskullaan. Meillä oli viiltoja kummallakin. Olin puolisokea ja kummassakin korvassani oli lovi ja toisen korvan kärki oli itseasiassa repeytynyt irti. Olimme menettäneet kumpikin yhden hengen. Olimme tasoissa. Sitä pahempaa nöyryytystä ei olekaan.
Iskuissani ei ollut enää niin paljon pontta, enkä ollut edes vielä auttanut ystävääni, Tundtatähteä. En ollut itseasiassa nähnyt häntä taistelun alun jälkeen. Silmäni olivat lukittautuneet seuraamaan Kuuratähden liikkeitä, yrittäen arvata seuraavan siirron. En osunut oikeaan läheskään aina, mutta eipä hänkään ennustanut minun jokaista liikettäni.
Kuuratähti viilsi kylkeäni ja minä huitaisin häntä takajalkaan, mutta sain kynsiini vain veristä siniharmaata turkinhahtuvaa. Iskuja oli vaikea kohdistaa yhdellä silmällä, en nähnyt etäisyyksiä enää niin hyvin. Kuuratähti oli yltä päältä veressä ja siinä missä minä en nähnyt oikealla silmälläni, hän ei voinut enää käyttää vasempaa takajalkaansa. Haava näytti siltä, että se kyllä tulehtuisi, ellei hän saisi siihen yrttejä ja pian.
// Kuuris??
Kuuratähti 04.05.2014
// Taistelun päätöstarina tulee tässä, tätä ei enää lasketa taistelupisteisiin tai mitenkään muuten.
Väistelin Tuhotähden iskuja yrittäen kehittää suunnitelmaa. Silloin Tuhotähti antoi iskun, joka vei minulta kuudennen henkeni.
Seisoin Tähtiklaanin edessä.
"Minun on palattava.", sanoin. "Tämä on minun tehtäväni."
"Kyllä, Kuuratähti, se on sinun tehtäväsi, mutta anna meidän näyttää sinulle jotain."
Edessäni aukeni näkymä ukkospolulle. Varjoklaanin kissoja partioi rajalla, tunnistin Mustaturkin, Tammitähden, Valkokorvan ja Revontulisilmän. Ukkospolulla oli jotain, kaksijalkojen hökötys. Siellä vapisi pieni möykky, pieni raidallinen möykky. Tuhotähti pentuna, ymmärsin. Kun Tähtiklaani oli saanut viestinsä perille, näkymä sumentui ja näin edessäni aikuisen Tuhotähden.
Lähdin juoksemaan kohti ukkospolkua, esittäen antautuvaa. Tuhotähti lähti perääni, kuten olin arvellut. Juoksin yhä kovempaa, mutta mieleni oli kirkas. Näin siinä kävisi. Tämä oli kohtaloni.
Saavuin ukkospolun reunalle ja huokuttelin varomattomaksi käyneen Tuhotähden sen päälle. Sitten hyökkäsin viiltäen kevyesti tämän kylkeä. Kuulin hirviön lähestyvän kaukaa, mutta Tuhotähti ei. Hän painoi minut maahan ja iski etukäpälänsä rintaani. Tunsin kynsien uppoavan ja veren pulppuavan...
Kirkas valon välähdys lennätti Tuhotähden pois päältäni. Varjoklaanin päällikkö mätkähti klaaninsa puolelle rajaa ja minä liu´uin iskuvoimasta ukkospolun toiselle laidalle. Tuhotähden ruumis vavahteli ja vaipui liikkumattomaksi. Silmäni uhkasivat painua kiinni, mutta pidin ne auki. Tuhotähti menetti silmieni edessä hengen toisensa jälkeen. Sitten hän vaipui liikkumattomaksi. Tuhotähti oli kuollut. Pysyvästi.
Huokaisin rentoutuneena. Kuulin ulvaisun ja hopeinen hahmo ilmestyi vierelleni.
"Pajutähti..." kähisin. "Tämä on minun kohtaloni. Pieni voitto Tähtiklaanille. Tuhotähti on kuollut. Minäkin olen pian kuollut. Mutta metsä elää, te elätte ja klaanini on elossa."
"Tuokaa yrttejä, pian!" Pajutähti huusi muille kissoille.
"Ette voi pelastaa minua.", sanoin ja katsoin rintaani, josta oli yhä Tuhotähden kynsi. "Mutta Varjoklaanin te voitte. Klaaneja on kuusi, niin on aina oleva. Käske sen odottaa. Tähtiklaani lähettää merkin, kuka vie sen voittoon. Mutta muista aina, että tapaamme vielä. Oli kunnia taistella vierelläsi, Pajutähti."
// Paju, voit jatkaa tosta Myrskyklaanin tarinoihin? Tuhon kuolema oli sen kanssa sovittu.
Tundratähti
Taivasklaani! Olin täysin unohtanut sen.
"Olet oikeassa Tuhotähti...mitä teemme asian suhteen?" mau'uin katsoen Varjoklaanin päällikköä kysyvänä.
Kolli kohautti lapojaan ja vastasi viileästi "Luulenpa että Taivasklaanistakin saamme revittyä osan puolellemme. En vain tiedä vielä miten sen teemme"
Nyökkäsin päättäväisenä ja mau'uin "Olen varma että tämä onnistuu"
Tuhotähti virnisti ja sanoi "Totta...Sen on onnistuttava"
Myöhemmin, kun olimme keskustelleet Tuhotähden kanssa hieman asioita selviksi, olimme päättäneet että Taivasklaanista olisi saatava ainakin muutama kissa meidän puolellemme.
"Ketkä lähetämme?" kysäisin nopeasti, kun olimme päässeet Tuhotähden kanssa ulos päällikön pesästä ja kohti keskusaukiota.
"Ei sillä niin väliä ole..kunhan ei oppilaita" Suurikokoinen kolli vastasi tyynesti.
Nyökkäsin ja astelin samantien varjoklaanilaisen naaraan, Kristallinloisteen luokse.
"Kristallinloiste" sanahdin kolealla äänellä.
Naaras käänsi katseensa minuun ja kysyi "Mitä nyt, Tundratähti?"
"Sinulle olisi tehtävä, jonka Tuhotähti selittä tarkemmin. Ota mukaasi Valkotuuli ja käy Tuhotähden luona" Määräsin ja jatkoin samantien matkaani.
Olisi nimittäin hyvä hieman kierrellä leirissä ja varmistaa ettei joukussamme ollut enempää pettureita.
//Tuhotähti?
Tuhotähti 21.04.2014
Olimme lähettäneet eilen tiedustelijoita nousukkaiden klaaniin, Taivasklaaniin. Nyt tiedustelija Kristallinloiste palasi matkaltaan hengästyneenä.
"Mitä sait selville?" kysyin vaativalla äänellä.
"Taivasklaani... Taivasklaani ei ole siellä. Se on lähtenyt."
"Kiitos, Kristallinloiste. Voit mennä ottamaan syötävää."
Naaras nyökkäsi pienesti ja tassutteli tuoresaaliskasalle. Kutsuin Tundratähden luokseni.
"Taivasklaani on lähtenyt. Se ei ole leirissään.", aloitin.
"Missä se voi olla?"
"Ken tietää? Se on voinut hajota uudestaan. Tai se on lähtenyt pölyisestä rotkostaan muualle. Sieltä päin ei kumminkaan ole tulossa apua, mikä on sääli."
Tundratähti raapaisi pesän pohjaan siistit viillot.
"Meillä on vastassamme luopiot Varjoklaanista ja Tuuliklaanista, sekä Myrskyklaani ja Jokiklaani. Me tarvitsemme apua, myöskin."
"Minulla on ajatus.", tokaisin ja virnistin ilkeästi. "Ne hiirenaivot eivät arvatakaan mikä heihin iski."
Niine hyvineni hyvästelin Tundratähden ja lähdin leiristä kohti Korkokiviä, jossa olisi Kuukivi, mutta myös jotain muuta.
Paikka, jonne olin menossa sijaitsi hieman kauempana kuin Kuukivi, mutta Tiikeritähti oli neuvonut tien. Löysin siis tieni synkälle metsäaukiolle, josta lähti kieleke pohjattoman solan puoliväliin. Ja kuten Tiikeritähti lupasi, kieleke tummui. Tummasta usvasta asteli esiin kissojen ääriviivoja. Tiikeritähti, Mustaraita, Ruoska, Arpinaama, Rikkotähti, Haukkahalla, Vaahteravarjo ja monia muita kissoja astui esiin ja ympäröi minut. En hätkähtänyt.
"Miksi olet tullut?" Ruoska kysyi äänellä, joka toi mieleen särkyneen jään.
"Olen tullut keskustelemaan Nelipuiden tulevasta taistosta, arvon Pimeyden metsä."
"Mitä siitä?" Mustaraita kysyi tylysti.
"Meillä ei ole yhtä paljon joukkoja kuin Tähtiklaanilla."
Kissat alkoivat keskustella keskenään, mutta Tiikeritähti vaiensi heidät.
"Tarvitsemme voimaanne.", sanoin vahvalla äänellä.
"Voimaamme? Oletko valmis uhraamaan niin paljon? Niin monta kissaa, pimennät heidän kohtalonsa pysyvästi?"
"Olen varma."
Kissat nauroivat ilkeästi, tähdet katosivat paikalta yksitellen.
"Ehdotat uudelleensyntymistä kissan hahmoon.", Tiikeritähti naukui ivallisesti.
"Aivan."
"Mitkä nuoret kissat olet sitten valmis uhraamaan?"
// Tundra? Jatkan vielä tästä kohtaa, mutta kerro mitä leirissä tapahtuu ja jos sulla on oppilaita tai pentuja, jotka haluut, et Tuhotähti uhraa. (Toivottavasti tajusit.)
Tuhotähti 27.04.2014
"Uhraan itseni."
Järkyttynyt kohina kävi kissojen piirin läpi.
"Sellainen määrä voimaa voi tappaa.", Tiikeritähti muistutti.
"Tiedän. Olen valmis yrittämään. Jos tämä onnistuu, olemme vahvimmat koko metsän historiassa."
"Olkoon."
Kaikki sumeni ja näkymä alkoi kieppua silmissä. Sitten tunsin kovempaa tuskaa kuin koskaan. Vajosin pimeyteen.
Aloin nähdä todentuntuista unta, jossa edessäni oli Tähtiklaanin kissa, Kuusikkohäntä.
"Tämä piinatkoon sinua yhdeksän kertaa."
Ensin näin Yötassun ja hänen viimeiset hetkensä. Yönsininen oppilas valahti veltoksi ja valo sammui tämän silmistä. Yötassun kuolema. Sitten näin itseni loikkaamassa Loimukukan niskaan ja terävän napsahduksen kilivän, että olin hampaillani murtanut tämän niskan. Loimukukan kuolema. Kaarnapentu lyyhistyi allani samanlaisesta iskusta kuin Loimukukka. Kaarnapennun kuolema. Sitten näin itseni syöksymässä Siipipentua kohti ja Kuusikkohännän ottavan iskun vastaan. Kuusikkohännän kuolema.
Ja mikä kamalinta... olin juuri kuollut. Olin menettänyt ensimmäisen henkeni.
Avasin silmäni, mutta Pimeyden metsän kissoja ei ollut missään. En ollut onnistunut. Tiikeritähden voima ei ollut sisälläni. Olin ollut liian heikko ja olin siitä vihainen itselleni.
Aloitin pitkän matkan kohti metsää.
// Tundratähti??
Tundratähti 30.04.2014
Jäin hetkeksi katselemaan, kun musta turkkinen Kristallinloiste säntäsi tiehensä.
Sitten käännyin vakaasti ja mutkattomasti ja suuntasin takaisin päällikön pesälle.
Minulla ei ollut sillä hetkellä paljon aikaa muille pimeydenmetsää kannattaville, koska suunnitelmat veivät hirvittävän paljon aikaa.
Niinpä heti pesälle päästyäni, kävin taas miettimään.
Kävin mielessäni läpi jokaisen hyökkäys suunnitelman kohdan ja painoin sen kallooni.
Jonkin aikaa sujui hiljaisissa tunnelmissa.
Oli vain minä....minä ja minun suunnitelmien täyteinen mieleni.
Tuhotähti 02.05.2014
// Lukekaa tämä, ennen kuin aloitatte...
Kissojen meri velloi aukiolla, kun kaikki yrittivät hakea Tuhkasydämeltä ja Lehtotassulta yrttejä. Parantajista en tiennyt, he uskoivat luultavimmin Tähtiklaaniin. He kumminkin antoivat vahvistavia yrttejä, joten annoin asian olla. Kun minulla ja Tundratähdellä olisi täydellinen ylivalta, heidät voitaisiin korvata uskollisilla kissoilla, jotka ottaisivat vastaan Pimeyden Metsän profetioita. Hah. Sittenpähän näkisivät.
Salaa kaikilta olin hermostunut. Meillä oli vastassamme Pajutähti, Myrskyklaanin päällikkö, Jokiklaanin päällikkö Myrskytähti ja… Kuuratähti, Taivasklaanin päällikkö.
Olin nähnyt kahden heistä saalistavan ja taistelevan, joten tiesin suunnilleen mitä olettaa. Pajutähti turvautuisi luultavimmin Myrskyklaanin tapaan yllätykseen ja Myrskytähti käyttäisi vikkelyyttään ja solakkaa kehoaan hyväkseen, mutta Kuuratähti… hänestä en tiennyt mitään.
Silloin Tundratähti tuli vierelleni ja olin kiitollinen, että minulla oli niinkin vahva päällikkö vierelläni. Tuuliklaanin nopeus tasoittaisi hyvin Varjoklaanin raa´an voiman kanssa, ainakin jos taistelisimme yhdessä.
”Käydään suunnitelma läpi, ystäväni.”, sanoin Tundratähdelle ja astuimme päällikön pesään. Minua riivasi ajatus, että se oli viimeinen kerta, mutta karistin sen. Niin ei kävisi. Me voittaisimme.
”Meidän on hyökättävä päälliköiden kimppuun. Heillä on ylimääräisiä henkiä ja Tähtiklaanin taitoa, ja täytyy myöntää, että on sääli, että he ovat niinkin lyhytnäköisiä. Olen päättänyt ottaa Kuuratähden. Surmaan hänet leikiten, henki hengeltä. Ota sinä jompikumpi päälliköistä, tulen auttamaan sinua sen kanssa, joka jää henkiin. Mutta me voitamme!”
”Heillä on kaikki yhdeksän elämää, Kuuratähteä kaiketi lukuun ottamatta. Niinhän on meilläkin, ainakin minulla.”
”Minulla on kahdeksan, kiitos Tiikeritähden. Kerron sen joskus myöhemmin.” Tundratähti näytti hämmentyneeltä, mutta nyökkäsi. Auringon ensisäteet kurkottivat leirin pölyistä, nyt jo kissojen hermostuksissaan tallaamaa maata. Vedin uudet viillot pesän pohjaan.
”Aika kutsua joukko koolle.”
___________________________________________________________ ____________
”Saapukoon jokainen taisteluun osallistuva Suurkivelle!”
Olin hyvilläni, kuinka moni osallistui. Lumikkoraita paimensi oppilaiden pesästä esiin osallistuvat oppilaat, Korpitassun, Apilatassun, Kalmatassun, Kirkastassun, Ahmatassun, Kuutassun ja epävarman näköisen Paatsamatassun esiin. Olin päättänyt, että Paatsamatassu ei jänistäisi, olihan hän minun tyttäreni. Tuuliklaanin Harmaapilvi, Valkotuuli ja Hallamyrsky Tuuliklaanista olivat mukana. Kristallinloiste johti leiriin luopiojoukkoja, joista tunnistin ainakin Myrskyklaanin entisen soturin, joka oli jättänyt klaanin Arpitähden aikana, Raatokynnen. Hänellä oli oma lauma, jota hän paimensi kohti Suurkiveä itsevarmasti. Lupasin itselleni, että Raatokynsi palkittaisiin tästä. Taivasklaanista oli vain Kirkastassu, mutten välittänyt. Heillä oli joukoissaan kotikisuja! Myrskyklaanista ja Jokiklaanista olimme saaneet oppilaita ja sotureita. Kykenisimme mihin vain tällä joukolla. Lisäksi sisäänkäynnistä tulvi entistä enemmän luopioita, erakoita ja jopa ilkeän näköisiä kotikisuja.
”Te tiedätte, että käymme tänään taistoon kuolemaan saakka. Harhaoppiset on surmattava. Onko täällä joku, joka tunnustaa olevansa Tähtiklaaniin uskova? Astukoot he eteen!”
Yllätyksekseni niin kävi. Vanha Revontulisilmä, Tammitähden veli, Vaisusydän, Tammitähden tytär, Pimeydenaika, klaanin edellinen parantaja, Yksikorva, viimeinen klaaninvanhimmista, he kaikki astuivat eteen. Heidän äänensä oli uskomattoman voimakas:
”Me emme taistele teidän puolellamme, vaan me kohtaamme tiemme pään tässä ja nyt. Kuolemme uskomme puolesta.”
”Kuten tahdotte.”
Loikkasin ensin Pimeydenajan niskaan, tämä kuoli terävään – niskan katkeamisesta – kielivään napsahdukseen. Siitä loikkasin Vaisusydämen kimppuun ja matkalla viilsin Revontulisilmän kurkun auki. Kynteni upposivat Vaisusydämen rintaan. He kuolivat. Kaikki tapahtui viidessä sekunnissa ja nousin Suurkivelle, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kynsissäni oli verta ja olin surmannut kolme kissaa. Hyvä näin!
”Matkaan!” kajautin. Jokainen kissa toisti huudon ja lähdimme minun ja Tundratähden joukolla ulos leiristä.
Olimme Nelipuiden pyhässä laaksossa. Vain muutama pilvenhattara, musta sellainen, ajelehti aukion ympärillä kuin eräänlainen kala – haiko se oli? Pian kuulin ulvahduksen laakson toiselta reunalta ja valtava joukko kissoja rynnisti laaksoon kahden siniharmaan ja yhden hopeanharmaan salamannopean tuulen ohjaamina. Ennen kuin huomasinkaan, minä ja Tundratähti kohtasimme ne kolme tuulta, Myrskytähden, Kuuratähden ja Pajutähden. Kuuratähti sanoi Pajutähdelle hyvin, hyvin hiljaa:
”Minä hoidan tuon Tuhotähden. Olen vanhin päällikkö ja se on minun taisteluni. Tähtiklaani on näyttänyt sen minulle.”
Sitten hän katsoi taakseen ja ulvaisi: ”Tähtiklaanin puolesta!”
Huutoa toistettiin laaksossa, kunnes se kaikui.
”Hyökätkää!” ulvoin ja tuli oli irti. Etsin katseellani Kuuratähteä ja hän seisoi Puhujankiven edessä.
”Tule ja taistele, ketunläjä!” siniharmaa naaras ivasi. Ryntäsin häntä kohti ja näin pelkkää punaista…
// Kuuratähti voisi jatkaa tästä suoraan, mutta ennen kaikkea…
TAISTELU ON ALKANUT!
Korpitassu 12.03.2014
Tassuttelin takaisin Lumikkoraidan luo ja katsoin tätä masentuneena.
"Etkö saanut hiirtä kiinni?"
"En." Mumisin ja nuolaisin tassuani.
"Kannattaa-" Lumikkoraita oli naukumassa mutta puska rasahti ja hän hiljeni.
"Nappaa se äkkiä!" Lumikkoraita kuiskasi.
Kyyristyin ja loikkasin.Sain kiinni otuksesta mutta se lähti juoksemaan jonnekkin.
"Mitä sinä-" Päästin irti ja näin valkoisen kollin.
"Anteeksi." naukaisin nolostuneena.
Kolli ei näyttänyt vihaiselta vaan oikeastaan kiinnostuneelta.Kissa nuuhkaisi turkkiani ja näytti mietteliäältä.
"leikitäänkö?" Kolli kysyi irvistäen.
"Tuota-" Nau-uin mutta pian puska rasahti ja liekinvärinen kolli asteli esiin.
"Varo!" Tämä huudahti nähtyään minut.
"Senkin hiiren aivoinen ääliö!" Valkoinen kolli huudahti ja nappasi toisen kollin niskasta ja viskasi tämän kiveä päin.
"Anteeksi hän on hiukan miten sen sanoisi." Valkoinen kolli naukui. "Ainiin! Minun nimeni on Mustatassu ja tuo toinen on Kettutassu, haluaisimme olla ystäviäsi."
Katsoin hämmästyneenä kiveä vasten makaavaa pökertynyttä kollia.
"Kyllähän se käy!" Tokaisin ja räpyttelin silmiäni.
"Tule Ketunläjä!" Mustatassu ulvaisi.
Kettutassu loikkasi ylös ja seurasi Mustatassua.Lähdin kollien perään ja pian olimme kaksijalkalan kohdalla.
"Näätkö tuon kollin?" Mustatassu kysyi. "Mene hänen luokseen leikkimään hiukan."
Tassuttelin kollin luo ja nuuhkaisin tätä.
"Oletpa sinä komea!" Huokaisin ja nojauduin kollia vasten.
Kollin ilme vaihtui pian hymyyn ja hän näytti tyytyväiseltä.Nuolaisin kollin poskea ja tämä heilautti häntäänsä tyytyväisenä.Loikkasin sivuun ja Kettutassu loikkasi tämän päälle.Mustatassu upotti hampaansa tämän kurkkuun ja pian kolli rääkäisi.
"Upeaa! Minäkin haluan oppia tekemään noin!" Hihkuin ja loikin kollien ympärillä.
Mustatassu osoitti hännällään pientä harmaata kollia.
"Kokeile."
Tassuttelin kollin luokse ja katsoin tätä pelokkaan näköisenä.
"Mikä sinulla on hätänä?" Kolli näytti hymyilevän hiukan.
"En osaa palata takaisin kotiin." Nyyhkäisin ja painauduin kasaan maahan.
"Minä voin auttaa sinua." Kolli nauaksi ja asteli lähemmäs nuolaistakseen poskeani lohduttavasti mutta olin nopeampi.Loikkasin kollin selkään ja vedin kynteni tämän kurkun läpi.
"Hienoa!" Mustatassu kehräsi ja nuolaisi poskeani.
Mustatassu kastoi kyntensä vereen ja nuolaisi kynsiänsä.
Nuuhkaisin kuollutta kollia ja kastoin kynteni vereen.Nuolaisin kynsiäni ja maistoin veren lämpimän maun.
"Olette kiinnostavia." Naukaisin nolostuneena.
"kiva että pidät!" Mustatassu naurahti jotenkin epä miellyttävästi ja tassutteli vierelleni.
Mustatassu kaatoi minut ja nuolaisi huuliani.Kehräsin ja nuolaisin Mustatassun kuonoa.
"Mennään ennenkuin kaksijalat palaavat." Kettutassu tuhahti.
"Selvä on sitten." Mustatassu huokaisi ja nousi.
Kettutassu loikkasi nopeasti vierelleni ja nuolaisi huuliani.
Nousin ja katsahdin kumpaankin kolliin.Mustatassu viittoi hännällään ja asteli pusikkoon.Pian edessämme oli pieni joki.
"Muuten nimeni on Korpitassu ja olen Varjoklaanista." Naukaisin.
Kettutassu kääntyi Mustatassun puoleen ja väläytti tälle leveän irveen.
"Voisimmeko me tulla joskus klaaniisi?" Mustatassu kysäisi.
"Tietysti!" Kehräsin ja asetuin makuulleni.
Mustatassu katsahti Kettutassuun ja asteli vanhalle mäyrän pesälle.
"Voimme nukkua täällä." Mustatassu naukaisi ja katsahti pimenevää taivasta.
Nyökkäsin ja pujahdin Mustatassun perässä mäyrän pesään.Tassuttelin pehmeään sammal vuoteeseen joka oli keskellä onkaloa.Suljin silmäni ja nukahdin lähes heti.Nousin ja näin olevani purolla.Aurinko oli vasta nousemassa ja näin kettutassun ja Mustatassun vierelläni.Pian jokin liekin värinen meni ohitseni.Katsahdin Kettutassuun ja tämä makasi maassa ja vuosi verta.Liekin värinen kolli oli edessäni ja tönäisi minut jokeen.Ympärilläni pimeni ja olin hetken pimeyden keskellä.Avasin silmäni ja näin Mustatassun käpertyneenä viereeni.Kettutassu makasi toisella puolella ja kuorsasi.Nousin varovasti ja olin astelemassa ulos.
"Huomenta." Mustatassu oli noussut ja venytteli pesällä.
"Huomenta!" Kehräsin ja astelin ulos.
Astelin joen vierelle ja kastoin kuononi kylmään raikkaaseen veteen.Litkin vettä muutaman kerran ja nostin pääni.Mustatassu nuolaisi poskeani ja kastoi kuononsa veteen.Aurinko oli vasta nousemassa ja ilma oli hiukan kostea.Kettutassu istui viereeni ja haukotteli.
"Huomenta!" Naukaisin ja nuolaisin tämän kuonoa.
Mustatassu istahti viereeni ja nuolaisi poskeani.Mieleeni juolahti uni jonka olin nähnyt liekinvärinen vilahdus ja Kettutassu makasi maassa haavoittuneena.Henkäsin ja suljin silmäni.Kuulin räkäisyn ja avasin silmäni.Kaksi liekinväristä kollia kierivät ympäri aukiota.
"Mustatassu mitä-" Olin naukumassa.
"Tulihaukka!" Mustatassu sähähti silmät viiruina.
Mustatassu nousi ja otti vauhtia.Kolli juoksi kohti jokea ja loikkasi sen yli.
"Tule Korpitassu!" Tämä ulvaisi sen toiselta puolelta.
Katsahdin kahta maassa tappelevaa kollia ja loikkasin ripeästi joen yli.
Mustatassu lähti juoksemaan kohti leiriä.
"Odota!" Ulvaisin ja pysähdyin. "Entä Kettutassu!"
"Älä huolehdi hänestä, voimme elää yhdessä!" Mustatassu naurahti.
Katsoin Mustatassua hämmästyneenä ja lähdin juoksemaan takaisin joelle.Pysähdyin hätääntyneenä nähdessäni Kettutassun vedessä.
"Ei!" Ulvaisin ja loikkasin jokeen.
Tartuin kollin niskanahasta ja vedin tämän rannikolle.
Mustatassu saapui läähättäen paikalle ja asteli vierelleni.
"Onko sinulla ampiaisia päässä!" Tämä huudahti ja nuoli rivakasti poskeani.
"Hän." Kyynel vieri poskeani pitkin ja mätkähdin Kettutassun ruumiin päälle.
"Kettutassu kuoli tietystä syystä." Mustatassu rauhoitteli. "Hän yritti tappaa veljeään Tulihaukkaa ja luuli onnistuvansa siinä mutta selvästikin epäonnistui."
Nostin päätäni ja katsoin Mustatassua.
"Missä klaanissa sinä olet?" Naukaisin.
"Tuotaa olin Varjoklaanissa mutta eräs naaras tappoi minut." Mustatassu takelteli.
"Mutta miten voit elää!" Henkäisin hämmästyneenä ja nousin istumaan.
"No se on aivan eri juttu." Mustatassu naukaisi ja katsoi Kettutassun ruumista.
"Meidän on mentävä." Mustatassu tokaisi.
"Voimme mennä Varjoklaaniin, voit tulla takaisin." Kehräsin ja lähdin juoksemaan kohti Varjoklaania.Pujahdin aukiolle ja tassuttelin rivakasti Tuhotähden luo.
"Voiko hyvä ystäväni liittyä klaaniin?" Kysyin ja katsoin häntä anelevasti.
"Oletpas sinä itsevarma?" Tuhotähti epäili. "No kyllä se käy."
"Kiitos Tuhotähti" Kumarsin ja juoksin nopeasti aukion poikki ja pujahdin piikkiherne-puskasta.
Mustatassu oli hermostuneen näköinen ja istuskeli erään kiven takana.
"Kyllä se käy!" Huudahdin ja nulaisin kollia huulille.
Astelin aukiolle Mustatassu kannoillani.Monet soturit henkäisivät kauhusta nähdessään Mustatassun.Tuhotähden ilmettä oli vaikea tulkita kun astelimme hänen luokseen.Pian pikkiherne-tunnelista kuului räsähdys ja kaikki soturit astelivat aukiolle.Rähjäinen suurikokoinen liekinvärinen kolli asteli aukiolle ja kaatui keskelle aukiota.
"Varokaa! Hän tappoi Kettutassun!" Ulvaisin ja katsoin hätäisesti alas.
"Tulihaukka!" Joku kiljaisi kissa joukosta ja rynnisti keskelle aukiota.
Kaqtsahdin Tuhotähteen joka näytti hiukan yllättyneeltä ja samaan aikaan kiusaantuneelta.
//Tuhotähti???
Korpitassu 20.03.2014
Haistoin Tuiekuun yhä vaanivan pusikossa,joten loikkasin alas kiveltä ja loikkasin naaraan niskaan.Osuin kynnelläni tämän lapaan jossa oli vanha haava ja se aukesi.Rääkäisin kun verta lensi päälleni.
"Ei-ei-ei!" Ulvoin ja astuin pari askelta taaksepäin.
"Sinä!" Sähähdin ja loikkasin naaraan selkään.
Raavin naaraan lapoja jotka alkoivat vuotamaan.Puraisin tämän niskaa ja upotin hampaani.Tuikekuu kiepahti ympäri ja irrotti otteeni.Tarrasin nopeasti naaraan kaulasta ja putonj kynteni syvälle.Nauroin kun Tuikekuu lyyhistyi maahan avuttomana.Pian pensas rahahti ja katsahdin kukkulanpäälle.Valkoinen kolli seioisin kauhusta kankeana ja tuijotti Tuikekuun ruumista.Väläytin kollille varoittavan katseen ja tarrasin hampaillani naaraan veriseen kaulaan.Raahasin tämän kollin eteen ja katsoin pelästynyttä kollia vahingoniloisena.
"Tapa mielummin minut." Kollin ääni värisi kun tämä yritti saada sanat suustaan.
"No katsotaan käykö se päinsä,Pikkupilkku." Naurahdin ja pudotin naaraan ruumiin maahan.
Kolli nosti päätään venyttääkseen kaulansa näkyviin.Puraisin kollin kaulaa niin että verta lensi kaikkialle.Päästin irti ja kolli kaatui maahan.Naurahdin ja nuolaisin tämän veristä poskea.
"Turhaan uhraat itsesi tuon mitättömän naaraan vuoksi!" Naurahdin ja katsahdin naarasta. "Kuolette nyt molemmat!"
Aloin nauramaan ja näin kuinka Tuikekuu nosti päätään ja tämän poskea pitkin valui kyynel.
"Sinun ei olisi pitänyt." Naaras nyyhkäisi ja painoi päänsä maahan.
Tuikekuu hengitti raskaasti ja tästä valui pahasti verta.
Tarrasin Pikkupilkun kaulasta kinni kynsilläni ja puristin kynteni yhteen.Kollin pupillit pienenivät ja tämä luimistikorvansa.
"Et mahda enää mitään!" Naurahdin ivallisesti ja painoin kollin kynsilläni maata vasten.
Kolli ulvaisi äänettömästi ja lakkasi hengittämästä.
"Ei Pikkupilkku!" Tuikekuu ulvaisi ja raahautui tämän vierelle.
Pikkupilkun ilme oli yhä pelästynyt mutta silmät olivat lasittuneet.Tuikekuu itki kollin turkkiavasten eikä välittänyt siitä että menetti verta koko ajan Kivahdin ja venytin suuni leveään irveeseen. "Sinua odottaa sama kohtalo vielä jokin päivä!"
"Tuikekuu!" Nauroin ja nuolaisin muutaman kerran verisiä kynsiäni.
Astelin varjoihin ja juoksin nopeasti takasiin leiriin.Pujahdin nopeasti piikkiherne-tunneliin ja päästyäni aukiolle ulvaisin.
"Pikkupilkku on kuollut!" Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja lyyhistyin maahan.
Kristallinloiste saapui paikalle ensimmäisenä ja kiersi häntänsä lohduttavasti ympärilleni.
"Mitä on tapahtunut!" paikalle loikkiva Tuhotähti maukui.
"Jokin eläin hyökkäsi Tuikekuun,minun ja Pikkupilkun kimppuun!" Nyyhkäisin ja painoin kasvoni kristallinloisteen turkkiin.
Tuhotähti loikki oitis suur kivelle ja kajautti tutun kutsun.
"Tule mennään oppilaidenpesälle." kristallinloiste naukui ja tassutteli vierelläni oppilaiden pesälle.
"Odota sinä täällä minä tulen pian takaisin." Kristallinloiste naukui ja loikki aukiolle.
Naurahdin hiljaa ja hymy levisi väkisin kasvoilleni.*Tapoin Pikkupilkun ja varmastikin seuraavaksi Tuikekuun.* Menin pesälleni ja otin hyvän asennon.Pian Kristallinloiste asteli luokseni huolestuneen näköisenä.
"mitä nyt?" Nau`uin hätäisesti.
"Tu-Tuhotähti haluaa sinut pesälleen." Kristallinloiste takelteli.
Väräytin korviani hermostuneena.
"Mutta tule ensin syömään jotakin tuon rankan kokemuksen jälkeen." Kristallinloiste naukui ja yritti hymyillä.
Nousin ylös ja seurasin Kristallinloistetta aukion halki tuoresaalis-kasalle.Kristallin loiste nappasi oravan, minä taas valikoin itselleni hiiren.Menimme sivunpaan syömään.Haukkasin viimeisen palasen ja Kristallinloiste saattoi minut Tuhotähden pesälle.Nyökkäsin naaraalle ja astelin luolan suu aukolle.
"Kenet uskot olevan hyökkäyksen syynä?" Lumikkoraita naukui hämmästyneenä.
"Uskon että itse Korpitassu hyökkäsi näiden kahden soturin kimppuun, mutten ole siitä aivan varma." Tuhotähti totesi.
Loikkasin sisään ja huusin.
"En se ollut minä! Voin vaikka vannoa!"
"Lumikkoraita voisitko lähteä." Naaras nyökkäsi ja loikki aukiolle.
Katsoin päällikköä kyyneleet silmissäni.
"Olet vasta oppilas ja sinun on-"
"En se ollut minä! En ehtinyt nähdä mikä se oli, mutta voin vannoa etten se ollut minä!" Nyyhkytin ja katsoin päällikköä pelästyneenä.
"Olet pelokas mutta sisälläsi on sellaista voimaa jota vain sinä voit käyttää." Tuhotähti selosti. "Et osaa vielä käyttää sitä sillä olet niin nuori mutta autamme sinua sen kanssa."
"Vai että liian nuori käyttämään sitä!Minäpä sinulle nuoret näytän!" Mutisin itsekseni.
"Mitä sanoit?" Tuhotähti laski päätään nähdäkseen kasvoni.
"En mitään." Huokaisin.
"Voit nyt mennä." Tuhotähti maukaisi.
Loikin aukiolle ja hätkähdin nähdessäni kaikki kuningattaret,soturit,klkaanin vanhimmat ja muut keskellä aukiota jännittyneinä.Hätkähdin nähdessäni valkoisen kollin astelevan keskelle aukiota ja pudottavan mustan karvapallon maahan, samassa kolli mätkähti maahan.*Tämähän on mahdotonta.* Sisälläni leihkusi viha jota en ollut ennen tuntenut.Tuhkasydän kiiruhti aukion keskelle tarkastamaan kahta soturia.Pian Tuhotähtikin saapui aukiolle tyrmistyneen näköisenä.*Tästä ei tule mitään hyvää.* Murahdin itsekseni ja astelin aukiolle kissa joukon sekaan.
"Jokin kissa hyökkäsi-" Tuikekuu yritti naukua mutta sulki silmänsä ja laski päänsä.
//Tuho! ;)
Tuhotähti 20.04.2014
Tuuliklaani oli saapunut, mutta minulla oli asiaa eräälle toiselle. Kyseessä oli Loimukukka; yksi kuningattarista, joka oli luihu. Epäilin hänen välittävän tietoa vastapuolelle. Nousin Suurkivelle ja kajautin kutsun. Kaikki Varjoklaanilaiset ja Tuuliklaanilaiset tulivat luokseni ja Tundratähti loikkasi vierelleni Suurkivelle.
"Mitä nyt?" hän kysyi hiljaa.
"Joukossamme on petturi. On aika vaientaa hänet."
Aloin siis puhua:
"Me olemme vahvoja, ja olemme paljon voimakkaampia kuin Jokiklaani ja Myrskyklaani yhdessä. Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Mutta koska emme tahdo antaa heille esimakua tavasta, jolla he kuolevat, on varmistettava, ettei tieto vuoda. Siksi me olemme koolla nyt. Joukossamme on petturi, ja mikä parasta; me tiedämme kuka se petturi on."
Supina levisi Tuuliklaanin ja Varjoklaanin joukoissa.
"Astukoot esiin Loimukukka!"
Nyt kissajoukossa kävi yllättynyt kohaus. Loimukukka oli suosittu kokoontumisissa. Loimukukan pennut, Kaarnapentu ja Siipipentu, jäivät tärisemään taakse. Kissajoukko tiheni, Loimukukalle ei muodostunut pakotietä.
"Loimukukka, me luotamme Pimeyden Metsään. Kuinka monta kertaa se on jättänyt meidät pulaan? Ei yhtäkään! Onko Tähtiklaani jättänyt? Se on joukko kissoja, jotka katsovat taivaasta mitä me teemme, ei anna pienintäkään apua niille jotka uskovat! Pienet rippeet harhauskoisista kissoista on vaimennettava!" Vedin henkeä ja jatkoin uhkaavalla murinalla:
"Siksi sinun on aika kuolla! Olet sotureitani, joten päätän päiväsi itse!"
Loikkasin alas Suurkiveltä suoraan naaraan niskaan ja iskin hampaani tämän kaulaan ja tajusin tappaneeni näin Yötassun, Loimukukan vanhemman pojan. Loimukukka korahteli, kunnes veltostui ja mätkähti leirin kuivaan maahan kuolleena.
"Sinä tapoit emon! Minä tapan sinut!" kuului Kaarnapennun säälittävä kitinä. Käänsin meripihkasilmäni pentuun.
"Niinköhän?" kysyin ivallisesti, kunnes sivalsin pennun kurkun auki yhdellä kynnellä. Sitten käännyin Siipipennun puoleen ja syöksyin tätä kohti.
Yhtäkkiä Kuusikkohäntä oli edessäni hurjistuneena.
"Et tapa enää ketään!"
Minua ei komenneltu. Näin punaista ja iskin hampaani Kuusikkohännän kaulaan. Päästin irti ja naaras, jota rakastin, ja jolla oli kolme pentua pentutarhassa, osui pölyiseen maahan ja sanoi tukahtuneella äänellä:
"Sinä et ole paha kissa. Minä rakastan sinua."
Sitten naaras sulki silmänsä, hymyili ja... kuoli. Käännyin Siipipentua kohti, joka oli yllättäen kipittänyt Kuusikkohännän ruumiin luo ja alkanut itkeä.
"Hyväksyn uhraukset. Siipipentu saa elää.", sanoin muristen.
"Te näitte, mitä tapahtuu harhauskoisille ja minua ja Tundratähteä vastustaville. Jos täällä on muita, he poistukoot leiristä nyt, tai kohtaavat kamalan kohtalon."
// Tuuliklaani? Varjoklaani?
Tundratähti
Virnistin ja tunsin kummallisen kylmän aallon hyökyvän lävitseni, kun Tuhotähti oli tappanut jo kolme kissaa.
Jos näin jatkuisi, niin olin varma ettei tieto enää leviäisi kovin kauan.
Tunsin myös itsevarmuutta, koska Tuhotähti oli tappanut oman kumppaninsa.
Tarvittaessa pystyisin siis tappamaan Koivuhännän, mutta vain äärimmäisen välttämättömässä tilanteessa.
"Kas, niin. Sovitaan että sinä käyt keräämässä Varjoklaanista kaikki luotettavat kissat. Minä alan suunitella Muidenklaanien kissojen kanssa hyökkäyksen kulkua" Ehdotin Tuhotähdelle.
Hän murahti myöntyvästi ja lähti astelemaan uhkaavan varmana Varjoklaanilaisten joukkoon.
Minä keräsin Tuuliklaanilaiset, Myrskyklaanilaiset ja Jokiklaanilaiste ympärilleni.
Sitten kumarruin matalaksi ja sihahdin "Pidä sitten suunne kiinni, ellen anna lupaa puhua"
Kaikki nyökyttelivät alistuneen oloisina ja olivat valmiina kuulemaan minua ja ideaani.
"En ole vielä täysin varma, mitä Tuhotähti on suunnitellut, mutta luulen että on parasta hyökätä jostain muualta kuin Varjoklaanin reviiriltä. Sillä Tähtiklaanin puolesta taistelevat osaavat toden näköisesti aavistaa että lähdemme Varjoklaanin alueelta. Sen vuoksi hakeudumme pienelle alueelle, jolla voimme odottaa niin kauan että on sopiva hetki hyökätä. Kaiken muun lisäksi etunamme on se, että ehdimme levätä paljon enemmän kuin ne hiiren aivot"
Minun ja Tuhotähden kanssa taistelevat kissat nyökyttelivät ja siristelivät silmiään jo hämärtyneessä illassa.
Suunnitelma tulisi varmasti toimimaan, kunhan Tuhotähti lisäisi siihen omat ehdotuksensa.
"Nyt voitte kertoa, jos teillä on jotain lisättävää" Ilmoitin ja paransin istuma asentoani hieman.
Myrskyklaanin naaras, Apilatassu rykäisi.
Kaikki käänsivät saman tien katseensa oppilasta kohti.
"Mitä jos Pajutähti ja Myrskytähti sattuvat ajattelemaan samaa ja lähtevät etsimään pienempää piilopaikkaa?2 Apilatassu maukui.
Hymähdin mietteliäänä ja vastasin pian "niin ei toden näköisesti tapahdu,sillä Myrskyklaanin ja Jokiklaanin etuihin eivät kuulu kunnianhimo ja käsittämätön nopeus"
Apilatassu nyökksäi ja vaikutti siltä, ettei kukaan muu sanoisi enää mitään.
Niinpä annoin kissoille merkin ja he lähtivät valmistautumaan.
Samassa Tuhotähti asteli luokseni ja ilmoitti "En löytänyt kuin muutaman, joka ei halunnut taistella joukoissamme"
"Hienoa" sanoin mielipuolisen tyytyväisellä äänen sävyllä.
Tuhotähti nyökkäsi ja viittoi minut mukanaan päällikön pesään.
Tuhotähden pesä oli täysin erilainen kuin minun omani, joka sijaitsi tietysti Tuuliklaanissa.
Siellä oli todella viileää ja useat katosta roikkuvat oksat heittelivät varjoja kivi seinille.
Viihdyin siellä varsin hyvin ja Tuhotähti oli minulle sopivaa seuraa.
Näin ollen saatoin rauhallisesti odottaa oikeaa aikaa hyökätä.
//Tuho? >:3
Tuhotähti
Varjoisa pesäni oli -kuten yllättäen tulin ajatelleeksi- hyvin erilainen, kuin se oli silloin, kun kävin siellä ensimmäisen kerran. Nyt oksat loivat sinne varjoja, se oli hämyinen ja viileä ja varjoisat nurkat olivat niin mustat, että oli kuin Pimeyden Metsän pimeä sumu olisi yhä viipyillyt niissä. Se ei ollut sama paikka, kuin se oli ollut Tammitähden asuttamana. Hänen hyväntahtoinen tuoksunsa ei enää huokunut seinistä ja valo ei enää täyttänyt sitä, kuin se oli täyttänyt Tammitähden aikana, koska Tammitähti katkoi oksat aina, kun ne alkoivat kasvaa.
Ravistauduin irti tuosta pahanilman kuvitelmasta ja käännyin Tundratähden puoleen.
"Kaikki muu on valmista, mutta meillä on yksi piikki lihassa.", murahdin.
"Mikä?" Tundratähti kysyi epäuskoisesti.
Viilsin maahan yhden syvän viillon ja vastasin:
"Kuuratähti. Ennen kaikkea Kuuratähti ja hänen nousukkaiden klaaninsa, Taivasklaani."
// Tundra??
Kultanuoli 26.11.2013
Olin ylpeä pennuistani, heidät oli nimitetty oppilaiksi.
*Minua huolestuttaa vain se, miten Kristallinloiste pärjää Savutassun kanssa* ajattelin samalla kun astelin soisessa metsässä.
Tassujeni alta kuului moiskahdus joka kerta kun laskin ne maahan.
Rämmin eteen päin, jotta saisin miettiä asioita omassa rauhassani.
Meripihkaraidan ja minun riitaamme, pentujeni nimitystä ja Tuhkasydämen epäilyksiä Kaikki se oli vielä täysin kesken ja käsittelyssä.
*En voi tapella ikuisesti Meripihkaraidan kanssa* mietin ja kurtistin kulmiani.
Mietin ja mietin, mutten keksinyt tapaa, jolla saisimme välimme selviksi.
*Minun on paras vain odottaa, aika huolehtii asioista...tai ainakin toivon niin* ajattelin ja huokaisin syvään.
Sitten mieleeni muistui toinen riita, joka oli käyty minun ja Tuhkasydämen välillä.
*Minähän vain puhuin hänelle,Meripihkaraita tosin on hankalampi tapaus..* mietin ankarasti, kunnes tulin siihen tuloksen että minun on vain puhuttava naaraalle järkeä.
Käännyin ympäri, palatakseni leiriin mutta jokin hypähtikin eteeni.
Väräytin korviani vieraan suuntaan ja huomasin sen olevan toinen kissa.
Edessäni seisoi kaunis liekin värinen naaras joka tuoksui Myrskyklaanilta.
"Mitä haluat?" sihahdin ja siristin silmiäni.
Naaras virnisti ja vastasi "Tulin hakemaan erästä"
Jäykistin lihakseni ja annoin kynteni valua esiin.
"Häivy täältä, tai joudut Tuhotähden käsittelyyn" nau'uin uhmakkaasti enkä välittänyt myrskyklaanilaisen itsepäisyydestä.
"Luuletko tosiaan että pelkään sinua?" naaras kysyi ja taivutti viimeistä sanaansa ivallisesti.
"Sehän nähdään!" karjaisin ja hyppäsin vierasta kohti.
Tämä väisti ja raapaisi lapaani, älähdin ja käännyin nopeasti ympäri.
Naaras hyppäsi päälleni, mutta potkaisin taka jaloillani hänen vatsaansa niin että hän lennähti puuta päin.
"Häivy!" murisin matalasti ja katsoin totisena naarasta.
Hän nousi ylös täristen ja vilkaisi minua silmät kiiltäen.
"En varmasti, ennenkuin olen tavannut Kultanuolen!" hän kiljahti päättäväisyyttä äänessään.
Rentoutin itseni heti ja sanoin "Ööh...minä olen Kultanuoli"
Myrskyklaanin soturi tapitti minua pää kallellaan ja kysyi "Niinkö?"
Nyökäytin päätäni hieman epä varmasti ja pidin katseeni naaraan havunvihreissä silmissä.
"Ai...tuota, minä olen Koskensolina Myrskyklaanista" hän esittäytyi ja mittaili minua katseellaan.
Tuhahdin ja kysyin nopeasti "Mitä sinä minusta haluat?"
"Olen kuullut, että olet yksi vahvimpia ja suurimpia kolleja näillä main ja halusin vain tavata sinut" Koskensolina naurahti.
Nytkättelin hännänpäätäni hermostuneena ja murahdin "No oletpahan nyt tavannut minut, joten häivy täältä"
Naaras nyökkäsi kuuliaisesti ja kääntyi lähteäkseen, hän kuitenkin kääntyi vielä minun suutaani ja sanoi "Jos et kerro Tuhotähdelle, lupaan etten enää häiritse klaanianne"
Huokaisin ja sanoin vastahakoisesti "no olkoon Tämänkerran.."
Koskensolina hymyili ja loikki sitten sinne mistä oli ilmestynytkin.
Pudistelin päätäni ja lähdin nopeasti kohti leiriä.
//Tuhotähti voisi huomata, että Kultanuoli tuoksuu myrskyklaanilaiselta?
Tuhotähti 11.01.2014
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" kajautan tutun kutsun. Klaani kerääntyy supisten kiven ympärille ja klaaninvanhimmat istuutuvat pesänsä eteen.
"Olen saanut tarpeekseni siitä, että meiltä katoilee sotureita. Kateissa on varapäällikkömme Tulihaukka, sekä kaksi soturia, Verisydän ja Vaskitsaviima.", murisin. Muutama klaanisoturi mutisi olevansa samaa mieltä ja Kristallinloiste sävähti kuullessaan puhuttavan Tulihaukasta.
"Varapäällikkö on jokaiselle klaanille tärkeä. Tulihaukka on ollut kuita kateissa, ja en voi hyväksyä sitä varapäälliköltäni.", nau´uin. Vihdoin saisin kunnollisen varapäällikön, joka tukisi tulevissa suunnitelmissani. Tulihaukkaa en ollut tavannut pitkiin - liian pitkiin - aikoihin.
"Joten Varjoklaanille on valittava uusi varapäällikkö.", mau´uin ja sanani kajahtelivat kristallinkirkkaina ilmassa.
"Tulihaukkaa parempaa varapäällikköä ei ole! Kenet muka voisit valita!" Kristallinloisteen ääni kajahti ilmassa (toivottavasti sopii, Kristalli). Murisin uhkaavasti.
"Tulihaukka ei ole sopiva varapäälliköksi. Emme ole puhuneet hänen kanssaan. Tarvitsen uuden varapäällikön, joka tukee klaanimme kasvussa.", murisin.
"Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Lumikkoraita!" kajautin. Kyseinen naaras pudisteli päätään.
"Tuhotähti, enhän minä voi!" hän parahti.
"Moni sotureistani on muualla. Sinä olet aina ollut uskollinen. Hyväksytkö uuden asemasi Varjoklaanin varapäällikkönä?" kysyin.
"Hyväksyn, Tuhotähti.", hän naukui painaen päätään.
"Hyvä!" tuhahdin. Kuusikkohäntä yritti hymyillä minua kohti, mutta väistin naaraan katseen.
"Lumikkoraita, tule pesääni auringonhuipun hetken jälkeen.", naukaisin ja pudottauduin alas kiveeltä. Tassuttelin pesääni ja asetuin varjoisaan kolkkaan.
Eteeni muodostui mustaa usvaa ja mustasta usvasta puolestaan muodostui Ruoskan tummanpuhuva hahmo.
"Uskotko klaanisi olevan valmis?" hän naurahti. Ponkaisin pystyyn ja sähisin hänelle silmät leiskuten:
"Sinun ei pitäisi yrittää määrittää tätä hetkeä. Olet kuollut ja kaiken lisäksi klaanisi hävisi tärkeimmän taistelunsa! En kaipaa neuvoja sinulta. Varjoklaanin on saatava lisää reviiriä, me olemme vahvin klaani kaikista! Mistään klaanista ei ole vastuuta meille!"
Ruoska sipaisi hännällään maata ja puhkesi puhumaan kirkkaalla äänellään:
"Metsässä on raaempi klaani kuin tämä sinun. Se on vielä pieni, mutta kun se kasvaa, se kitkee kaikki klaanit tieltään."
"Uusi klaani? Mitä sinä tiedät muka uusista klaaneista?" sihisin.
"Minä vain tiedän. Koska kolme sukulaistani on siinä klaanissa.", hän tokaisi ja katosi vaimeasti posahtaen.
// Joku Varjoklaanista? Lumikkoraita on varapäällikkö väliaikaisesti.
Tuhotähti 07.03.2014
Katsoin alas erikoiseen naaraaseen, joka oli tullut luoksemme aiemmin tänään.
"Tämä nuori kissa on osoittanut Varjoklaanin jäsenelle sopivia piirteitä.", sanon vahvalla äänellä. Muutama klaanilaiseni katsoo nuorta naarasta epäilevästi. Otan kasvoilleni ilmeen, joka sanoo, ettei vastaan väittäminen ole hyväksi heidän terveydelleen.
"Joten voinen ilmoittaa, että hyväksyn hänet klaaniimme. Astuisitko eteen?" Nuori kissa astuu kiven eteen.
"Olet osoittanut, että olet sopiva liittymään klaaniimme oppilaana. Tästä lähtien sinut tunnetaan Korpitasssuna! Toivon Tähtiklaanin osoittavan suopeuttaan sinua kohtaan. Koulutuksesi jakautukoon minun ja Lumikkkoraidan välillä.", lausun sanat, jotka eivät ole perinteikkäät.
"Eihän tuo ollut mikään nimitysmeno!" yksi klaaninvanhimmista ulvaisee.
"Se on nimitysmeno, jos päällikkö käyttää sitä nimitysmenona.", sähähdän ja loikkaan alas Suurkiveltä. Katoan pesääni nopeasti, en ehdi kuulla muita kommentteja.
Pesässäni on joku. Itse asiassa kaksi kissaa. Toinen on tähtien tuikkeesta hohtava harmaa kolli, jolla on jalot, mutta lempeät vihreänharmaat silmät. Vasen puoli pesääni on kirkas tähtien tuikkeesta. Kissa on Tammitähti, entinen päällikkö. Hänen vieressään on mustaa usvaa henkivä tumma kolli, jonka raidat tuovat mieleen puiden varjot metsämaalla. Mustaraita.
"Sinä olet päättävä, luottaako valoon vai pimeään..." Tammitähti aloittaa.
"Olet vahvistuva tai kukistuva haukansilmäisen soturin kynnestä..." Mustaraita jatkaa.
"Ja lopuksi on käyvä niin, että menetät kaiken, mikä on sinulle tärkeää...", Tammitähti lopettaa. Omituinen parivaljakko katoaa mustan valon ja tähtien tuikkeen pyörteessä ja jään yksin. Uusi enne on lausuttu. Ja se koskee minua.
// Korpitassu?
Korpitassu
Astelin hiljaisin,varovaisin askelin Lumikkoraidan perässä.
"Näetkö tuon hiiren?" Lumikkoraita osoitti otusta hännällään.
Nyökkäsin ja tassuttelin korvat luimussa Lumikkoraidan ohi.Hiivin hiiren lähelle ja odotin hetken.Hiiri kääntyi minua kohti ja katsoi minua pienillä nappi silmillään.Karvani nousivat pystyyn säikähdyksestä ja läimäisin hiiren nopeasti maahan ja lävistin tämän kynsilläni.
"Hienoa! Vaikka tuo olikin aika erikoinen metsästys tapa." Lumikkoraita naukaisi hämmästyneenä.
Astuin muutaman askeleen kauvemmas tuore saaliista ja jäin lähes makaamaan maahan.Lumikkoraita kasasi hieman hiekkaa sen päälle ja lähti talsimaan eteenpäin.Seurasin häntä vatsakarvat maata viistäen.Haistoin jossain lähistöllä jäniksen ja hiivin lähemmäs.Erään puskan takana jänis söi pientä ruoho tupsua keskellä tyhjää aluetta.Keikutin lantiotani ja loikkasin suoraan jänistä kohti.Jänis käännähti ja yritti raapaista kasvojani, onneksi se osui vain korvaani.Puraisin jänistä kaulaan ja pian se oli elottomana suussani.
"Hienoa!
Loikkasin ilmaan karvat pystyssä.Lumikkoraita asteli pusikosta hymyillen.
"Anteeksi, pelästytinkö sinut?"
En vastannut vaan pudotin jäniksen hänen eteensä.Lumikkoraita tuijotti hetken jänistä mutta siirsi katseensa pian minuun.
"Sait näköjään pienen haavan, voimme mennä Tuhkasydämmen luo pian."
Lumikkoraita otti jäniksen hampaisiinsa ja lähti tassuttelemaan takaisin.Matkalla nappasin hiiren mukaani ja katselin varuillani ympärille.Lehdet rapisivat tuulessa ja pilvet olivat synkät.Pujahdin leirin aukiolle Lumikkoraidan vana vedessä.
"Tähän jätämme tuoresaaliit." Lumikkoraita naukaisi ja pudotti jäniksensä.
Heitin hiiren kasanpäällimmäiseksi ja seurasin Lumikkoraitaa oppilaidenpesälle.
"Menen puhumaan Tuhotähdelle lepää sinä sillä välin." Lumikkoraita naukaisi ja lähti tassuttelemaan Tuhotähdenpesälle.
//T.t???
Tuhotähti
Olin juuri vetänyt käpälät alleni ja asettunut pesääni pohtimaan ennettä, kun Lumikkoraita, varapäällikköni, saapui.
"Hän on kiintoisa oppilas.", Lumikkoraita huomattaa.
"Tiedän sen.", mutisen. Juuri nyt mokomat oppilaat eivät juuri kiinnosta!
"Hän on kovin säikky.", varapäällikkö sanoo.
"On vai?" kysyn ja kohotan kulmiani. "Minä otan hänet vastuulleni huomenna. Saapahan huomata, että Varjoklaanissa ei ole sijaa pelkureille."
"Mutta-. Ei mitään, arvoisa Tuhotähti, ilmoitanko hänelle?"
"Ilmoita vain. Sano, että tapaamme Suurkivellä aamunsarastuksen aikaan. Toivottavasti hän ei ole uninen. Taistelussa unisuudelle ei ole sijaa."
Huomenna aamunsarastuksen aikaan tapaamme sovitusti Suurkivellä. Korpitassu lähtee perääni ja lähdemme etenemään yhdelle aukiolle. Hillerinvatsa käytti sitä harjoituspaikkanamme, joten päätin tehdä samoin omalle oppilaalleni.
"Korpitassu.", tokaisen. Naaraan karvat pörhistyvät säikähdyksestä.
"Varjoklaanissa ei ole sijaa pelkureille. Tulevilla harjoitustuokioilla hiomme taistelutekniikkasi huippuunsa, mutta samalla kasvatamme luonnettasi. Toivottavasti et ole heikko."
Naaras nyökkää vapisten.
"Tämän harjoituksen säännöt ovat seuraavat: emme käytä kynsiä tai hampaita, sinä käytät nykyistä tekniikkaasi ja minä omaani. Jatkamme, kunnes jompikumpi luovuttaa. Tuliko selväksi?" sanon. Korpitassu nyökkää toistamiseen.
"Aloitetaan.", murisen hampaideni välistä. Korpitassu hypähtää toiselle puolelle aukiota ja alkaa kiertää kehää. Naaraan katse käväisee etujaloissani ja pysyy paikallaan sekunnin sadasosan, mutta tarpeeksi kauan, että kykenen väistämään iskun.
"Älä katso minne isket."
Uusi hyökkäys kohdistuu kylkeeni. Korpitassu iskeytyy kylkeeni voimalla. Horjahdan, mutta pysyn pystyssä ja pystyn läimäisemään oppilaan kovin paljon satuttamatta. Naaras tömähtää pölyiseen routamaahan, mutta nousee saman tien pystyyn. Pienenpieni kiukunkipinä palaa tämän silmissä.
Yritän läimäistä Korpitassun kylkeä, mutta tämä luikahtaa alitseni ja iskee toiselta puolelta. Horjahdan uudelleen, mutta Korpitassu on vielä hieman pieni kaatamaan minua.
"Tuo oli parempi."
"Jos olet pieni ja vikkelä, käytä aseena älyäsi ja nopeuttasi. Jos olet suuri ja lihaksikas, voit käyttää raakaa voimaa. Mutta yllätys toimii aina. Yllätys on soturin paras ase. Voinemme lopettaa tähän. Huomenna saat metsästää Lumikkoraidan kanssa suohaukkoja; ne ovat vaikeampia, koska osaavat lentää."
// Korpi??
Usvatassu 22.09.2013
olin juuri kömpimässä oppilaidenpesälle kun Tuhonalku asteli eteeni ja sanoi "Odota vähän!"
"No mitä?" kysyin ja pysähdyin nopeasti. Kolli oli ensin hetken hiljaa ja viittoi minut sitten kauemmas,etteivät muut kuulisi keskusteluamme. "Kuule usvatassu ethän muista tätä pahalla,rangaistus on rangaistus ja totta puhuen....."
Hän oli sanomassa jotain mutta lopetti kesken kaiken kun näki Alppitassun saapuvan.
"jätänkin teidät rauhaan" hän supisi ja tönäisi minua naarasta kohti. Sitten tuhon alku juoksi tammitähden luokse juttelemaan jostain. "Hei,minä olen Alppitassu" naaras sanoi äänellä joka muistutti pienten kulkusten suloista helinää.
"Tu-tuota minä olen Usvatassu" sain takellelluksi vaivalloisesti. Naaras naurahti ja sanoi "Olet hauska"
Hymyilin tai ainakin luulen että hymyilin ja nau'uin takaisin "Ja sinä olet suloinen"
Alppitassu hymyili niin että melkein sattui ja kulki sitten ohitseni oppilaiden pesälle,koskettaen hännällään lapaani.
Tulihaukka 19.10.2013
Katselimme kaunista kevät päivää mutta pian huomasimme tummenevan taivaan.
"Mitä tuo merkitsee?" Kristallinloiste naurahti.
"Uskon myrskyn saapuvan taas" maukaisin ja katsoin Kristallinloistetta kysyvästi.
Jatkoimme kävelyä mutta pysähdyin kuuntelemaan.Valkoinen märkä pallo tippui kuonolleni ja sai minut aivastamaan.Kristallinloiste vain nauroi kun katselin taivasta hölmistyneenä.
"Lunta" Kuiskasin hiljaa ja katselin pienten palleroiden matkaa alas.
"No jatketaan matkaa ripeämmin" Kristallinloiste sai sanottua ja nousi ylös.
Juoksimme nopeasti kertomaan klaanille asiasta.Juoksimme piikkiherne tunnelista läähättäen ja huomasimme kaikkien kokoontuneen jo.Juoksimme ripeästi muiden luo.
"Meidän on kerättävä enemmän tuoresaalista sillä on alkanut satamaan lunta" Tuhonalku maukui päällikön vierellä.
"Lehtikadon aika on tuloillaan joten kaikki jotka voivat metsästää saavat tehdä enemmän töitä" Tuhonalku maukui kuuluvasti.
"Nyt on siis aika mennä metsään" maukaisin Kristallinloisteelle joka istui vieressäni.
"Odota minua leirin ulko puolella käyn viemässä pennun tulen sitten" Kristallinloiste maukaisi ja nosti Iltapennun selästäni.
Tuhonalku jakoi metsästyspartioita ja minä olin juoksemassa muiden kissojen perässä ulos.
//Kristalli en oikein keksinyt muuta.
Tuhonalku 25.10.2013
Pimeydenaika rynnisti luokseni.
"Tuhonalku, Tammitähti kutsuu sinua! Hänen aikansa on tullut!" Kauhun pystyi lukemaan parantajanaaraan silmistä. Nyökkäsin nopeasti ja juoksin tämän perässä Tammitähden pesään.
Päällikkö oli luiseva, olihan hän vanhus. Hänen kylkensä kohoili heikosti.
"Tuhonalku.", tämä kähisi ja viittasi hännällään minut lähemmäs.
"Huolehdi Kuusikkohännästä.", tämä kähisi.
"Hän on tyttärentyttäreni. Suojele häntä ja teidän pentujanne. Johda klaania hyvin, Tuhonalku.", Tammitähti kähisi ja tämän silmät painuivat kiinni. Tämän hengitys ja sydämenlyönnit kävivät heikommiksi, kunnes Tammitähden tuumis vaipui liikkumattomuuteen. Vanha ja jalo päällikkö oli kuollut.
Hetkessä tuntui kuin häikäisevä valo olisi syöksynyt pesään. Ympärilläni näkyi tähtiturkkisia kissoja. Näin minua katsovan harmaan naaraan, joka lausui.
"Pidä huolta tyttärestäni.", tämä kuiskasi.
Sitten pesä oli hiljainen, tähtiturkkiset soturit olivat kaikonneet.
"Klaanille... on ker..rottava...", Pimeydenaika mutisi, kunnes tämän lavat lysähtivät ja hän painoi päänsä edesmenneen päällikön turkkiin.
"Minä kerron heille.", maukaisin hiljaa. Suru painoi.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen.", kajautin. Sanat tuntuivat oudoilta, vierailta.
"Miksei Tammitähti ilmoita asiaa..", kuulin joidenkin mutisevan.
"Varjoklaania on kohdannut pahin mahdollinen isku.", aloitin. "Tammitähti menehtyi, eikä syytä ole selvillä."
"Tammitähti! Eiiiii!" kuulin Vaisusydämen parkaisun. Kyyneleet valuivat valkean naaraan poskilla.
"Tammitähti! Ei hän voi kuolla! Hän oli klaanipäällikkö ennen kuin minusta tehtiin soturi!" Lehväturkki ulvoi. Näki, että kokeneella soturinaaraallakin oli poskellaan muutama surun kyynel.
"Eli sinusta... tulee päällikkö?" kysyi vuorostaan Meripihkaraita.
"Soturilaki niin määrää.", mau´uin pää painuksissa. Kohotin katseeni klaaniin.
"Tämän yön läheisimmät valvovat Tammitähden vierellä. Vaisusydän, Revontulisilmä, Kuusikkohäntä... Pimeydenaika ja Meripihkaraita. Te olitte hänelle läheisimmät. Menkää päällikön pesään kanssani, ja kunnioittakaa jalon päällikkömme muistoa.", mau´uin. Sitten lähdin kohti päällikön pesää.
//Kirjotan seuraavassa tarinassa kun Tuhonalku saa päällikön nimen.
Kultanuoli, Kristallinloiste ja Tulihaukka ei tiedä tosta kuolemasta vielä, kun nehän oli poissa, joten ne vois järkyttyy siitä.
Jatkan tarinaa itse, mutta näitä samoja tapahtumia voitte käyttää.
Tuhotähti 27.10.2013
Oli aika matkata Kuukivelle. Tassuttelin Tulihaukan luo.
"Leiri on vastuullasi minun poissaollessani.", naukaisin. Tulihaukka nyökkäsi ehkä hieman hämmentyneen oloisesti. Jatkoin matkaani hermostuneena Tuhkasydämen ja Pimeydenajan pesälle. Pimeydenaika oli siellä jo odottamassa. Hän työnsi eteeni yrttikäärön.
"Tässä ovat matkayrttisi. Et voi syödä mitään ennen Kuukivelle pääsemistä.", vanha parantajanaaras maukui hiljaa. Huomasi, että hän suri.
"Selvä.", maukaisin. Söin yrtit muutamalla nopealla hotkaisulla. Pian pääsimmekin matkaan.
//Skip. En jaksa kirjoittaa kaikesta siitä kävelystä.//
Aurinko oli painumassa mailleen.
"Tästä eteenpäin emme saa puhua. Vaihdat unia Tähtiklaanin kanssa täydessä hiljaisuudessa.", tämä kertoi. Sitten seurasin naarasta säkkipimeän Emonsuun uumeniin.
Oli pimeää, viikseni hipoivat kapean käytävän seiniä ja ilma oli ummettunutta. Niin liikkumatonta, hiljaista. Pian tunsin käytävän laajenevan luolaksi, ja kirkas valonvälähdys kävi edessäni. Kuukivi.
Se loisti kun miljoonien tähtien hohteet osuivat siihen. Kävelin sen viereen, ja menin makuulle painaen kuononi kylmää kiveä vasten. Annoin Kuukiven auttaa minut uneen.
Olin yhtäkkiä Nelipuulla. Tuuli kahisi lehdissä ja kastepisaroista raskaat heinänkorret silittivät käpäliäni. Jotain outoa oli tekeillä, nimittäin tähdet, ne liikkuivat! Ne virtasivat alas Nelipuun pyhään notkoon. Näin Tähtiklaanin kissojen marssivan alas taivaalta.
Kesti hetki tai ikuisuus, kun kaikki kissat olivat notkossa. Tutuimmat olivat asettuneet rivin reunalle.
"Tuhonalku, oletko valmis vastaanottamaan yhdeksän henkeäsi?" kysyi kumea ääni.
"Olen.", maukaisin. Tähtiturkkisten kissojen rivistä erkani yksi kissa, joka lähti astelemaan minua kohti. Punaruskea raidallinen turkki hohti ja violetinsävyiset silmät katsoivat minuun lempeästi. Se oli Lehväsydän.
"Tällä hengellä annan sinulle taidon opettaa. Käytä sitä hyvin, kun koulutat klaanisi nuoria.", Lehväsydän maukui ja kosketti kuonollaan minun kuonoani.
Henki vyöryi lävitseni. Tunsin taistelun raivon ja huuman, tunsin kuinka kynteni viilsivät viholliskissan nahkaa, tunsin, kuinka vihollisen hampaat upposivat niskaani ja kaikki pimeni. Tunsin saman kuin Lehväsydän elämänsä viimeisillä hetkillä.
Lehväsydän palasi takaisin Tähtiklaanin riveihin samalla, ku´n riveistä erkani toinen kissa. Pisaroiden muotoisten pilkkujen täplittämä naaras kosketti kuonoani. Sadepilkku.
"Tällä hengellä annan sinulle kestävyyttä. Johda sen avulla klaanisi pois vaikeistakin tilanteista.", Sadepilkku maukui.
Hengen vyöryessä lävitseni tunsin kuinka hampaani upposivat saaliseläimen lihaan ja kuinka käpäläni kiidättivät minua metsän halki. Tunsin voivani paeta mitä tahansa vihollista loppuun saakka.
Sadepilkun palatessa riveistä ilmestyi kolmas kissa. Se oli harmaa solakka naaras, jonka hailakanvihreät silmät katsoivat minuun. Kuin ilmetty Tammitähti, naaras oli Jokipuro, edesmenneen päällikön tytär.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkautta. Käytä sitä kaikkiin, joita rakastat. Erityisesti Kuusikkohäntään.", naaras maukui ja kosketti kuonoani.
Henki ei sattunut, se aaltoili lävitseni kuin lempeä viherlehden joki. Tunsin rakkauden palavan hehkun ja kuinka Kuusikkohännän turkki painautui omaani vasten.
Tunsin olevani sadevedestä täyttyvä kuoppa, joka tulvisi pian yli äyräidensä. Neljäs kissa erkani riveistä. En tunnistanut kissaa.
"Olen Lehtipuro, Tammitähden kumppani.", tämä maukui koskettaessaan kuonoani.
"Tällä hengellä annan sinulle oikeudenmukaisuutta. Opasta sillä klaaniasi.", Lehtipuro maukui.
Hengen tuomaa kipua ei voisi verrata mihinkään. Tunsin tuskan, kun lähimmäiseni kuoli, tunsin kipua, kun vihollisen kynnet viilsivat kylkeäni. Loppujen lopuksi tunsin jaloutta ja voimaa. En tiennyt kestäisinkö enää viidettä henkeä, tai yhtään sitä enempääkään.
Viides kissa erkani tähtiturkkisesta rivistä Lehtipuron palatessa paikoilleen. Viides kissa oli musta hoikka kolli, joka asteli luokseni silmät loistaen kaikesta Tähtiklaanin viisaudesta. Yötassu, kissa, jonka minä olin itse surmannut. Tämä kosketti kuonoani hellästi.
"Tällä hengellä annan sinulle uskoa. Anna sen johdattaa sinua elämässäsi eteenpäin.", Yötassu maukui.
Tunsin varmuutta, kuin olisin seurannut tähtien polkua vanhan elämän läpi uuteen mahdollisuuteen. Yötassu palasi paikalleen. Kuudes kissa asteli minua kohti. Se oli raidallinen soturi kiiluvilla meripihkasilmillä. Luulin kissaa Tiikeritähdeksi.
"Olen Vatukkakynsi, Tiikeritähden poika. Tällä hengellä annan sinulle toivoa. Älä anna pimeyden lannistaa klaanin toivoa.", kolli maukui koskettaessaan kuonoani.
Tunsin surua ja murhetta, tunsin tuskaa, kuin kehoni olisi ollut täynnä haavoja. Sittén toivo lävisti minut, ja paikkasi murheen aiheuttamat haavat.
Vatukkakynnen palatessa paikalleen kivistä astui seitsämäs kissa. Se oli vaaleanruskea kolli punertavin raidoin.
"Olen Pihlajatähti, ja olin päällikkö ennen Tammitähteä. Henkeni antakoot sinulle uskollisuutta. Anna sen kohdistua vain Varjoklaaniin.", kolli maukui.
Henki vyöryi lävitseni. Tunsin olevani puolustamassa klaaniani taistelutantereella. Tunsin kuinka kynteni leikkasivat vihollisen turkkia ja kuinka klaanilaiset huusivat taistelun seasta kannustushuutoja.
Pihlajatähden kadotessa tähtikissojen joukkoon kahdeksas kissa käveli luokseni. Se oli valkea naaras mustin täplin. Tunnistaessani hänet riemu oli sietämätön. Oma emoni, Leopardisydän!
"Poikani, tämä henki antaa sinulle suvaitsevaisuutta. Hyväksy erilaiset kissat ja mielipiteet klaanissasi.", emoni maukui.
Tunsin surun, tunsin olevani hyljeksitty kissa jota muut pilkkasivat...
Viimeinen kissa tuli luokseni. Se oli Tammitähti. Päällikkö ei ollut se sama vanha luiseva kissa, jonka olin viimeksi nähnyt. Hän oli voimakas ja vahva johtaja, jonka silmissä oli päättäväisyyden palo, jonka seassa ripaus ilkikurisuutta.
"Tällä hengellä annan sinulle jaloutta ja voimaa. Käytä sitä hyvin koko elämäsi ajan, ja elä jokainen henkesi yhtä arvokkaasti!" Tammitähti julisti antaessaan viimeisen hengen. Se ei tuntunut pahalta, tunsin vain ylpeyttä.
"Tuhotähti! Tuhotähti!" Tähtiklaanin kissat hurrasivat kirjavin äänin.
//Skip.//
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" kajautin.
"Meillä on tänään monenlaisia nimityksiä.", aloitin.
"Alppitassu ja Usvatassu, astukaa eteen.", kehotin.
"Käännän katseeni Tähtiklaanin, esi-isiemme puoleen. Nämä kaksi oppilasta ovat opiskelleet rankasti ja on heidän aikansa tulla sotureiksi.", mau´uin.
"Alppitassu ja Usvatassu, lupaatteko puolustaa tätä klaania - jopa henkenne uhalla?" kysyin.
"Lupaan.", Usvatassu maukui.
"Lupaan.", Alppitassu toisti.
"Siinä tapauksessa, Alppitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Alppimarjana! Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja sisukkuuttasi, ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi!" julistin.
"Usvatassu, sinut tunnetaan tästä lähtien Usva___ (?)! Tähtiklaani kunnioittaa voimaasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi.", julistin.
"Alppimarja! Usva___ (?)!" klaani hurrasi.
"Pimeydenaika, oletko yhä varma päätöksestäsi?" kysyin vanhalta parantajalta.
"Olen kyllä.", tämä maukui.
"Pimeydenaika, olet tehnyt päätöksen, sillä tahdot siirtyä klaaninvanhimpiin. Käännyn Tähtiklaanin puoleen, jotta se soisi sinulle monia kuita lepoa, ennen kuin ottaa sinut riveihinsä.", mau´uin.
"Pimeydenaika! Pimeydenaika!" klaani huusi.
"Varjoklaani tarvitsee myös uuden varapäällikön. Tähtiklaanin, pyhien esi-isiemme henkien kautta teen valintani. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Tulihaukka!" julistin.
"Tulihaukka, hyväksytkö asemasi Varjoklaanin uutena varapäällikkönä?" kysyin.
"Hyväksyn.", kolli naukui.
"Tulihaukka! Tulihaukka!" klaani hurrasi. Loikkasin tyytyväisenä alas Suurkiveltä ja menin uuteen pesääni.
//Usvatassu, en tiennyt soturinimeäsi niin laitoin noin?
Alppi? Usva? Tuhka? Tuli?
Kristallinloiste
Makasin hiljaa Soturienpesällä ja ajattelin Tulihaukkaa, kaikkea sitä mitä olimme yhdessä kokeneet ja sitä miten kolli oli kerta toisensa jälkeen pelastanut minut pulasta ja rakastanut sellaisena kuin olin.
Mutta nyt, Tulihaukka oli menettänyt muistinsa eikä välittänyt enää minusta pätkän vertaa. Tosin Tuhkasydän kelpasi erinomaisesti minun sijastani. *anna anteeksi, ikävöin sinua...* ajattelin haikeana ja pidättelin kyyneliä niin hyvin kuin vain pystyin. Eikä mennytkään kauan kun kuumat kyyneleet jo valuivat vuolaina poskilleni.
*mikä typerys oikein olen?!* mietin ja painoin pääni etutassujeni väliin.
Yhtäkkiä joku asteli soturien pesälle ja kysyi vakavalla äänellä "Mikä on?'
Nostin nopeasti katseeni ylös ja näin Tuhotähden seisovan ylväänä ja rehellisenä edessäni.
"E-ei mikään..." vastasin pikaisesti ja huokaisin syvään.
Kolli katsoi minua epä luuloisesti ja totesi "Tuota et usko itsekkään"
Pudistelin surullisena päätäni ja kiljahdin hätääntyneenä "Tulihaukka ei rakasta minua, vaan parantajaa!!"
Kolli hätkähti ja katsoi minua, sitten hän henkäisi ja maukui kysyvällä äänellä "Tuhkasydäntä?"
"ÄLÄ SANO SITÄ NIMEÄ!!" ärjäisin kurkku suorana ja painelin täyttä vauhtia ulos, päällikkö kintereilläni.
"Kristallinloiste, odota!" Tuhotähti huudahti ja kiristi tahtiaan.
Olin surun murtama joten en kyennyt juoksemaan kovinkaan kauaa, vaan lysähdin maahan ja aloin parkua.
Tuhotähti pysähtyi taakseni ja sanoi "Sinun ei tarvitse kertoa mitä tapahtui, mutta jos se on tarpeen niin minä kuuntelen"
Nostin hitaasti pääni ylös ja nyyhkäisin kerran, sitten aloitin kyyneleet silmissäni kertomaan tarinaani.
"Ajattelin käydä katsomassa, miten Tulihaukka pärjää varapäällikön tehtävissään mutta hän oli ilmeisesti hieman huonolla tuulella. Oletin että hänelle varapäällikön paikka on tärkeämpi kuin minä, joten hermostuin ja tuota...hyökkäsin hönen kimppuunsa. Myöhemmin ymmärsin ettei se ollut todellakaan mikään hyvä ajatus."
Päällikkö nuökkäsi ymmärtäväisenä ja huokaisi, sitten hän yhäkkiä viittoi minut kauemmas ja sanoi "Minullakin olisi hieman asiaa sinulla"
Hämmennyin vähän, mutta astelin kuitenkin Tuhotähden perässä kauemmas.
//Jatkan itse
Tuhonalku 21.09.2013
Tammitähti kutsui minut luokseen.
"Minusta sinun on syytä tietää eräs asia.", tämä aloitti hitaasti.
"Klaani uskoo minun elävän vielä pitkään. Mutta karu totuus on, etten enää palaa.", tämä maukui hiljaa. Minun kesti tajuta asian ydin hetki, mutta sitten sisälläni syttyi.
"Onko tämä siis viimeinen henkesi?" kysyin. Tammitähti nyökkäsi hitaasti.
"Olen jo vanha.", tämä maukui vakavasti. Hän köhähti hiljaa sen jälkeen.
"Älä nyt sairastu!" maukaisin järkyttyneenä.
"Se oli vitsi.", Tammitähti maukui pilke silmäkulmassaan. Naurahdin.
"Sinä se aina jaksat vitsailla.", mau´uin.
"Niimpä. Voit mennä, Kuusikkohännällä taitaakin olla sinulle asiaa.", Tammitähti maukui silmissään surun kipinä. Katsoin taakseni ja näin kilpikonnakuvioisen naaraan norkoilevan oven suulla.
"Taidan mennä.", maukaisin ja poistuin pesästä. Kuusikkohännän silmissä oli iloinen loiste.
"Vihdoinkin sinä tulit.", tämä kehräsi.
"Sinullahan olikin asiaa.", mau´uin lempeästi. Kuusikkohäntä kosketti lapaani.
"Pimeydenaika sanoi, että olen tiine. Ja voit jo arvata kenelle!" tämä maukui. Tunsin iloa ja ylpeyttä.
"Mahtavaa!" kehräsin ja painoin naaraan rintaani vasten. Tämä kehräsi ja siveli lapojani hännällään.
//Jatkan ehtiessäni. :3
Usvatassu
Kävelin haikeana metsässä kunnes näin Kultanuolen saapuvan kauempaa.
"Oletpas pieni kokoinen" hän totesi naurahtaen ja katseli minua korvista tassuihin. "Itse olet hujoppi" vastasin viileänä ja naurahdin ivallisesti älyttömän suurelle ja vaarallisen näköiselle kollille. Kultanuoli otti askeleen lähemmäs ja murahti "et tahdo että vahingoitan sinua."
"Niinkö ?" kysyin ja tajusin vasta liian myöhään mitä olin juuri sanonut.
Kolli hyppäsi päälleni ja kuristi minua pitäen kurkkuani maata vasten sain juuri ja juuri raapaistua kollia kasvojen päältä,joten tämä vinkaisi ja päästi irti. Hän perääntyi mutta juoksi kuitenkin pian minua kohti, sitten kolli raapaisi kylkeäni niin että veri roiskahti hänen kasvoilleen. ja pinä pureuduin hänen niskaansa ja veri alkoi virrata nopeasti.
Yhtäkkiä kuulimme jonkun huutavan kauempaa "MITÄ TE KAKSI TEETTE?!"
Se oli Tuhonalku.
//Tuhonalku jatkakoon jos vain haluaa ? :3
Tuhonalku
"Mitä te kaksi teette?" huusin. Kultanuoli irrotti otteensa Usvatassusta ja Usvatassu Kultanuolesta. Astuin heidän väliinsä.
"Nyt te kaksi voisittekin selittää tasan tarkkaan mitä tuo oli!? Ja tarvitsen myös hyvän selityksen.", mau´uin käskevästi. Usvatassun ja Kultanuolen hännät viuhtoivat äkäisesti. Usvatassu aukaisi suunsa ensin.
"Hän sanoi minua pieneksi!" Usvatassu maukui.
"Hän sanoi minua hujopiksi!" Kultanuoli vastasi.
"Hän hyökkäsi kimppuuni!" Usvatassu syytti.
"Hän kerjäsi sitä!" Kultanuoli sähähti.
"Seis!" pysäytin alkavan riidan.
"Siis Kultanuoli sanoi sinua pieneksi.", mau´uin ja katsoin Usvatassuun.
"Ja Usvatassu haukkui sinua sen jälkeen hujopiksi.", mau´uin katsoen Kultanuoleen.
"Sanoin hänelle, ettei hän halua, että vahingoitan häntä. Hän ivaili sanoen "Niinkö?". Hän kerjäsi rangaistusta. Joten sen hänelle annoin.", Kultanuoli maukui asiallisesti.
"Usvatassu, Kultanuoli on oikeassa. Olethan sinä aika pieni häneen verrattuna.", mau´uin katsoen syyttävästi oppilaaseen.
"Ei hänellä silti ollut oikeutta...", tämä mutisi.
"Sinun täytyy oppia nöyryyttä. Ja minun on rangaistava sinua vielä.", mau´uin.
"Saat viettää loppupäivän huolehtien klaaninvanhimmista.", päätin.
//Usvatassu tai Kultanuoli??
Usvatassu
*Voi ei* ajattelin vihaisena samalla kun juttelin jonkun vanhan mustan värisen kollin kanssa "ja silloin kun minä olin sinun ikäisesi nuori kissa niin kyllä minä aina..." hän selitti jotain todella tylsää.
"Aivan niin" vastasin tylsistyneenä vaikkei vanhus edes ollut sanonut asiaansa loppuun. Nousin ylös ja yritin livistää ulos mutta ihmeekseni Tuhonalku seisoikin aivan suu aukon ulkopuolella ja kysyi "kröhöm,mihinkäs sitä ollaan menossa?" Kävelin nöyränä takaisin ja jatkoin älyttömän tylsää keskustelua ikivanhan kollin kanssa.
//Tuhonalku ? :D
Tuhonalku
Vahdin hiljaa Usvatassun puuhia klaaninvanhimpien kanssa. Sitten, kun aurinko laski, kävin kutsumassa Usvatassun luokseni.
"Olet nyt suorittanut rangaistuksesi loppuun.", maukaisin Usvatassulle. Tämä livisti edestäni nopeasti tuoresaaliskasalle. Huokaisin syvään. Olisin ehkä halunnut vaihtaa sanasen tuon kollioppilaan kanssa, mutta menkööt jos on mennäkseen.
Tassuttelin pentutarhaan Kuusikkohännän luo. Nuolaisin naaraan poskea hellästi ja tämä kehräsi.
//Usvatassu voi jatkaa.
Tuhonalku
//Jeah! Tästä tulee varapäällikkö ensi tarinassa, niinkuin minä ja Kuuratähti sovimme! :)
Pennut olivat varttuneet nopeasti. Heidän nimitysmenonsa olisivat kai pian. Kuusikkohäntä pysyisi varmastikin pitkään kuningattarena. Olimme päättäneet tehdä toiset pennut, heti kun kolmen ensimmäisen nimitysmenot oltaisiin pidetty. Huokaisin. Haluaisin varapäälliköksi. Tahdoin järjestää partioita ja johtaa klaania taisteluihin.
Kuupentu oli ärhäkkä. Hän ei pitänyt siitä, kun Kuusikkohäntä pesi hänen turkkiaan. Eikä hän tahtonut oppia muista klaaneista, kuten Vaskitsapentu. Hän ei ollut lempeä niinkuin Lehtopentu. Hän oli aivan erilainen. Valkea naaras tiuski siskolleen Lehtopennulle. Lehtopentu tuli luokseni.
"Tahtoisin parantajaksi.", pentu huokaisi haaveillen.
"Ehkä pääsetkin. Tuhkatassu on pian parantaja. Hänen oppilaakseen ehkä pääsisi.", kerroin. Lehtopennun silmissä syttyi uudenlainen toivo.
"Ihanko totta?" hän maukui ilahtuneena.
"Ehdotan sinua Pimeydenajalle.", vakuutin ja tiesin puhuvani totta. Lehtopentu viipotti pois riemuissaan. Katsoin hänen peräänsä. Kuupentu tuli vuorostaan luokseni.
"Mistä Lehtopentu kävi puhumassa?" Kuupentu vaati tietää.
"Hän tahtoo parantajaksi.", selitin.
"Vai niin. Minä tahdon soturiksi.", Kuupentu kertoi.
"Kenestä tulee mestarini?" naaras kysyi.
"En tiedä, onko sinulla toivetta?" kysyin.
"Haluaisin sinut tai Meripihkaraidan.", Kuupentu kertoi.
"Voin kertoa Tammitähdelle toiveesi.", sanoin.
"Sepä hyvä.", Kuupentu maukaisi ja kirjaimellisesti marssi häntä pystyssä pois. Huokaisin hänen peräänsä.
Kristallitassu 26.07.2013
Istuin korkealla puun oksalla,tarkkaillen muita kissoja.Lopulta näin Tuhonalun saapuvan metsästys retkeltään.kun hän oli kohdallani hypähdin alas."Huomenta tuhonalku"kehräsin kollille ja huitaisin kevyesti ilmaa hännälläni."Huomenta" kolli murahti välinpitämättömasti.olin juuri sanomassa jotain kun kuusikkohäntä saapui paikalle.katsahdin naarasta ilkeästi ja hypähdin takaisin oksalleni.*Kirottu Kuusikkohäntä* ajattelin vihaisena.
Tuhonalku 01.08.2013
Lehvätassun koulutus läheni loppuaan. Olin nauttinut oppilaan kouluttamisesta. Tammitähti oli kertonut, että hänen nimitysmenonsa pidettäisiin tänään.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" Tammitähti kajautti tutun kutsun.
"Minä Tammitähti, Varjoklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut sitkeästi ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi.", Tammitähti maukui.
"Lehvätassu, lupaatko kunnioittaa soturilakia ja Tähtiklaania, ja suojella tätä klaania - jopa henkesi uhalla?" Tammitähti kysyi.
"Lupaan.", Lehvätassu vastasi vakaasti.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Lehvätassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Lehväsydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa sitkeyttäsi ja taitojasi, ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi.", Tammitähti julisti.
"Lehväsydän! Lehväsydän!" klaani hurrasi. "Lehväsydän! Lehväsydän!" Tammitähti odotti, että klaani vaikeni.
"Lehväsydän, tavan mukaisesti sinun täytyy valvoa seuraava yö mitään sanomatta vartiossa.", Tammitähti maukui. Lehväsydän nyökkäsi.
"Meillä on myös muuta tärkeää asiaa.", Tammitähti maukui.
"Meripihkaraita haluaa vetäytyä varapäällikö tehtävistä.", Tammitähti maukui.
"Oletko varma, Meripihkaraita?" Tammitähti varmisti.
"Kyllä olen.", entinen varapäällikkö maukui.
"Tähtiklaanin voimien kautta, nimitän Varjoklaanin uuden varapäällikön. Varjoklaanin uusi varapäällikkö on Tuhonalku!" Tammitähti julisti.
*Minäkö?* ajattelin ihmeissäni.
"Lupaan olla sellainen varapäällikkö, jonka Varjoklaani ansaitsee!" mau´uin varmana.
//Joku voi jatkaa halutessaan.
Kristallitassu 05.08.2013
Makasin puun varjossa tarkkaillen kuusikkohäntää,silloin Tuhonalku saapui paikalle kehräten naaraalle. Minua alkoi ärsyttää joten kuljin tahallani ohi ja sähisin ilkeästi kuusikkohännälle,hän vilkaisi minua happamasti ja nosti leukaansa lievästi pystyyn. Tein samoin ja jatkoin matkaani soiselle metsä alueelle. Siellä näin Kultanuolen joka harjoitteli Tuikekuun kanssa, suuni kääntyi pieneen hymyyn ja unohdin kuusikkohännän ja tuhon alun nopeasti katsellessani soturien leikittelyä.
Iltapentu 08.09.2013
Leikin kunnes emo tuli paikalle.
"Ruoka aika" Emo sanoi ja kaikki rynnivät syömään.
Pingoin muiden perässä syömään.
Kun olimme syöneet emo sanoi viereiselle kuningattarelle että tulisi vahtimaan meitä hetkeksi.
"Olen Kultanuoli ja voitan sinut helpolla!" Pisarapentu ärjyi minulle.
"Minä olen varjoklaanin vara päällikkö Tuhonalku!" Murahdin pisarapennulle ja aloimme leikkiä.
Pomppasin Pisarapennun päälle mutta hän kaatoi minut kumoon.
"Nyt saat kohtalosi Tuhonalku!" Pisarapentu ärjäisi ja veti tassullaan kaulaani.
"Nyt minä olen vara päällikkö!" Pisarapentu ulvaisi.
Silloin Tuhonalku työntyi sisään.
"Mitäs pennut leikkivät?" Tuhonalku ärjäisi.
Silloin emo saapui paikalle.
"He leikkivät niinkuin pentujen kuuluu" Emo murahti ja Tuhonalku lähti.
"Kiitos kun hoidit pentuja" Emo sanoi ystävällisesti ja sitten hän tuli makaamaan viereemme.
"Minua väsyttää" Haukottelin ja nojauduin emooni.
Kultatassu
Oli se aamu jota minä pelkäsin...itse asiassa minua enemmänkin hermostutti kuin pelotti. Kohtaisin voimakkaan Tuhotassun aivan pian. Sitten näin Lihaksikkaan kollin saapuvan luokseni."Sinäkö olet se jota minun pitäisi läksyttää"Kolli sähisi häijysti. "E-ei sinun....."ehdin aloittaa kun Tuhotassu hyppäsi uhkaavan näköisenä minua kohti. Ehdin juuri ja juuri väistää,eikä se loppunut siihen. Kolli loikki ja hyppeli minua kohden usean kerran ja onnistuin vaivalloisesti väistämään vahvan kissan iskut. Päätin että yrittäisin vastata iskuihin,vaikka se olisi hankalaa. "Älä edes yritä" naukaisin kovaan ääneen ja nostin tassuni raapaistakseni häntä,mutta kolli väisti sulavasti ja vastasi samalla.Mitalla Taistelua jatkui jonkin aikaa kunnes tunsin terävien kynsien uppoavan kylkeeni,ehdin juuri puraista kollin tassua ennen kuin kaikki sumeni.
Päiviä myöhemmin heräsin parantajan luona kun kuulin hänen huhuilevan "Kultatassu,Kultatassu?". "Mi-mitä tapahtui"kysyin häneltä. "Kohtasit Metsässä Tuhotassun,hän viilsi suuren haavan kylkeesi mutta myös hänen tassunsa on rampa sinulle tosin kävi pahemmin". *Tämä ei jää tähän,en edes usko että meidän oli tarkoitus käydä toistemme kimpuun ihan tosissaan* Ajattelin vihaisena.
Tuhonalku 22.07.2013
UNESSA:
Olin tuntemattomalla aukiolla. Kaksi meripihkanväristä silmää tiirailivat minua pensaan kätköistä.
"Luulin meidän olevan esikuviasi.", joku murisi.
"Kuka olet?" kysyin rohkeasti. Kissa loikkasi esiin pensaasta. Hän oli Tiikeritähti.
"Sinähän kuolit.", sain sanotuksi.
"Kuolin, mutta osittain elän aina.", Tiikeritähti murahti.
"Olettehan te esikuviani.", mau´uin.
"Selitä. Selitä sitten äskeiset tapahtumat.", Tiikeritähti ärisi ja paljasti kyntensä, valmiina upottamaan ne kurkkuuni.
"Hankin kumppanin. Mitä siitä?" murahdin.
"Olet ollut hyvä!" hän ärisi.
"Olithan sinäkin. Sinullakin oli kumppani. Itse asiassa kaksi.", esitin vastalau seen.Tiikeritähti sävähti selvästi.
"Olet oikeassa. Murhaaja voi olla hyvä, vähän aikaa.", hän maukui hieman nolostusta äänessään.
"Murhaan vielä. Mutten Kuusikkohäntää.", mau´uin. Tiikeritähti nyökkäsi ja haihtui.
HEREILLÄ:
Tiikeritähti oli tullut uneeni. Ja olin puhunut totta. Astelin ulos pesästä ja menin partioon.
Tuhonalku
En ollut nähnyt Kuusikkohäntää koko aamuna. Olin lähtenyt heti partioon ja sen jälkeen Kuusikkohäntää ei löytynyt mistään. Jäin odottamaan Suurkiven varjoon naarasta. Yllätyksekseni hän tuli parantajan pesästä.
"Missä olet ollut?" kysyin.
"Älä hermostu. Olin parantajan pesässä tutkittavana.", naaras kertoi salaperäisesti.
"Tuhonalku, olen tiineenä, sinulle!" naaras kehräsi.
"Todellako?" naukaisin yllättyneenä, iloisesti yllättyneenä.
"Niin Pimeydenaika sanoi!" naaras maukui iloisena.
"Koska ne syntyvät?" kysyin. Kuusikkohäntä oli tosiaan lihonut, mutten ollut kiinnittänyt siihen huomiota.
"Neljänneskuun sisällä. Muutan pentutarhaan.", naaras kertoi. Kosketin hänen kuonoaan omallani.
"Tulen katsomaan sinua joka ikinen päivä.", lupasin.
Tuhonalku 23.07.2013
Kuusikkohäntä oli tiineenä ja pennut syntyisivät pian. Naaras oli muuttanut viisi päivää sitten pentutarhaan. Nyt olin menossa katsomaan häntä. Kuusikkohäntä hengitti raskaasti ja kehräsi.
"Tuhonalku, pennut syntyvät!" naaras maukui.
"Pennutko? Haen parantajan!" maukaisin nopeasti ja nelistin parantajan pesälle. Tuhkatassu oli hoitamassa pentua, mutta Pimeydenaika huomasi minut heti.
"Tuhonalku, mit-", naaras aloitti.
"Pennut syntyvät! Kuusikkohännän pennut syntyvät!" selitin nopeasti. Pimeydenaika nyökkäsi pikaisesti ja haki muutaman yrttitukon. Tulin hänen jäljessään pentutarhalle.
"Synnytys on onnellisesti ohi.", parantaja maukui helpottuneena. Katsoin Kuusikkohännän vieressä maitoa imeviä pentuja. Yksi niistä oli valkea, jolla oli joitakin mustia kohtia, yksi oli kilpikonnakuvioinen kuin Kuusikkohäntäkin ja yksi oli vaaleanruskea, ja siellä oli harmaita läikkiä. Pimeydenaika antoi hieman purasruohoa Kuusikkohännälle ja jätti meidät kahden.
"Päätetäänkö nimet?" Kuusikkohäntä kysyi onnellisena.
"Sopisiko Vaskitsapentu?" Kysyin ja kosketin pientä kollia hellästi hännälläni.
"Tietysti. Kuupentu?" Kuusikkohäntä ehdotti ja näytti valkeaa naarasta. Tarkkaankatsoen naaraan otsassa oli pieni musta kuukuvio.
"Totta kai. Onko sinulla ajatusta hänen nimekseen?" Kysyin.
"Lehtopentu.", Kuusikkohäntä päätti. Kehräsimme onnellisina.
Tuhonalku
Edellisestä tarinasta kulunut pari päivää:
Pennut olivat avanneet silmänsä. Ne leikkivät jo hieman keskenään. Vaskitsapennusta tulisi hyvä soturi. Kutsuin kollin luokseni.
"Haluaisitko tietää mitä soturina tehdään?" kysyin lempeästi.
"Joo!" Vaskitsapentu naukaisi innostuneena.
"Soturit suojelevat klaania muilta klaaneilta. Muut klaanit ovat Tuuliklaani, Jokiklaani ja Myrskyklaani. Me taas olemme Varjoklaani, ja olemme aina olleet kaikista klaaneista vahvimmat.", kerroin.
"Millaisia muiden klaanien kissat ovat?" Vaskitsapentu kysyi innoissaan ja kiinnostuneena.
"Tuuliklaanilaiset ovat hoikkia ja hyvin nopeita. Jokiklaanilaisten turkki on vesitiivis ja he ovat vahvoja uimareita. Myrskyklaanilaiset taas ovat hyviä hiipimään ha vaanimaan saalista aluskasvillisuuden joukossa.", kerroin. Kuusikkohäntä kutsui pentuja.
"Voit mennä takaisin. Teillä on varmastikin ruoka-aika.", kehtoin. Vaskitsapentu marssi pois silmät loistaen.
*Hänestä tulee hyvä soturi.*, ajattelin ja naurahdin.
*Ainakin hän hakee koko ajan tietoa*, lisäsin ajatuksissani. Auringonhuipun partio oli lähdössä.
"Pääsenkö mukaan?" kysyin Meripihkaraidalta.
"Totta kai. Liity vain seuraan.", varapäällikkö maukui. Liityin partion jatkeeksi ja lähdimme leiristä. Haistoimme vahvaa kanianhajua päästessämme Tuuliklaanin rajalle.
"Tämä ei ole metsästyspartio, mutta toki tuoresaalis kelpaa.", Meripihkaraita maukui. Kaikki alkoivat jäljittää jäniksiä. Löysin yhden, tonkimassa syötävää pensaan alta. Hiivin lähelle ja loikkasin sen päälle. Se rimpuili allani, mutta katkaisin sen niskat puraisulla armollisen nopeasti. Nostin sen suuhuni ja menin odottamaan muita partion jäseniä. Kaikki partioon osallistuneet neljä kissaa toivat kaneja.
"Olemme kiertäneet rajat. Viedään kaikki tämä tuoresaalis leiriin. Sitten voimme syödä.", Meripihkaraita maukui ja alkoi johdattamaan partiota kohti leiriä.
Veimme jäniksemme tuoresaaliskasaan. Otin sieltä jäniksen ja tassuttelin kauemmas. Vaskitsapentu tuli luokseni.
"Haluatko maistaa?" kysyin.
"Saisinko tosiaan?" Vaskitsapentu naukui.
"Totta kai.", mau´uin ja repäisin lihanriekaleen ja annoin sen Vaskitsapennulle. Sitten söimme hetken. Vaskitsapennun meripihkanväriset silmät kimmalsivät.
"Tosi hyvää!" kolli maukaisi.
"Haluatko lisää? Tätä riittää.", kysyin. Repäisin uuden lihanriekaleen ja annoin senkin.
"Olen ihan täynnä.", Vaskitsapentu maukui, kun olimme syöneet.
"Hyvä, sitten ainakin jaksat leikkiä.", paikalle saapunut Kuusikkohäntä totesi. Vaskitsapentu nyökkäsi emolleen ja ryntäsi leikkimään Käpypennun, Loimukukan kollipennun kanssa.
"He kasvavat nopeasti.", Kuusikkohäntä huokaisi onnellisena.
"Kaipaatko soturin elämää?" kysyin kumppaniltani.
"En oikeastaan. Pidän pentujen hoivaamisesta pentutarhassa.", naaras maukui äänellä, joka oli puoliksi kehräystä.
"Voithan aina saada uudet pennut kun he siirtyvät oppilaiksi.", mau´uin kumppanilleni.
"Totta. Sitä haluaisinkin, jos se siis sopii sinulle.", naaras kertoi.
"Totta kai se sopii.", kehräsin naaraan korvaan.
Tuhotassu 18.05.2013
Katselin oppilaiden pesältä ilkeästi Meripihkaraitaa. Olin päättänyt murhata hänet. Pahaksi onnekseni en ollut saanut varapäällikköä mestarikseni. Olin saanut vain tavallisen soturin! HILLERINVATSAN! Sitten keksin parhaimman keinon. *Murhaan Hillerinvatsan! Ja jokaisen tavallisen soturin, enen kuin saan Meripihkaraidan!*Ajattelin ilkeästi. Hillerinvatsa viittoi minut luokseen. Nyökkäsin hänelle pienesti ja lähdimme kulkemaan kohti metsää. "Aloitetaan metsästäminen. Harjoittele ensin minuun. Olen myyrä, yritä napata minut."Hillerinvatsa kehotti. Vaanin ja liikuin häntä kohti. Sitten loikkasin ja rysähdin Hillerinvatsan selkään. Upotin hampaani hänen lapaansa. "Älä ota tätä tosissasi!"Hillerinvatsa ulvoi. "Murheen sinut!"Ärisin. Hillerinvatsa henkäisi ja purin yhä lujemmin hänen lapaansa. Kuulin ulvaisun. Irroitin otteeni nopeasti ja piiluoduin pensaikkoon. Paranatajaoppilas Ampiaistassu nelisti paikalle.
//Skip.//
Olin leirissä. Tammitähden pesässä. "Mitä tapahtui Tuhotassu?"Tammitähti vaati saada tietää. "S-se oli kauheaa!"Mau´uin muka kauhistuneena. "Kulkukissa hyökkäsi Hillerinvatsan kimppuun. Minä hyökkäsin sen kimppuun ja annoin sille haavoja nuoltaviksi."Kerroin valhetarinan. Päällikkö nyökkäsi ja käski minut poistumaan. Hillerinvatsan mau´unta kuului parantajan pesältä. Mestarini oli selvinnyt. *Pahuksen papanat!*Ajattelin.
Tuhotassu 22.05.2013
Tassuttelin "kiltisti" ja "huomaavaisesti" mestarini Hillerinvatsan luo parantajan pesälle, tuoresaaliin kanssa. Pudotin sen Hillerinvatsan eteen. "Mitä tapahtui?"Mestarini kysyi ja raotti silmiään. "Etkö muista?"Kysyin ja yritin peitellä iloa sisälläni. "En. Kaikki on niin sumeaa... Ja niin epäselvää."Mestarini maukui. "Kulkukissa hyökkäsi kimppuusi. Minä ajoin sen pois."Mau´uin. "Ansaitsisit jo olla soturi. Mutta olet aivan liian nuori."Hillerinvatsa huokaisi. "Mutta Tammitähti nimittää sinulle neljäsosakuuksi uuden mestarin."Hillerinvatsa kertoi. "Selvä."Maukaisin ja lähdin. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen."Tammitähti ulvaisi. "Tuhotassun mestari Hillerinvatsan kimppuun hyökkäsi kulkukissa. Minun täytyy nimittää hänelle uusi mestari neljäsosakuuksi."Tammitähti maukui. "Sadepilkku, olet nuori soturi. Sinulla ei ole ennen ollut oppilasta. Hoidat Tuhotassun koulutuksen neljäsosakuun ajan."Tammitähti maukui. Kosketin Sadepilkun kuonoa omallani. "Koska hyökkäys tapahtui harjoitusaukiolla, oppilaiden ja mestareiden täytyy ottaa yksi soturi mukaansa."Tammitähti naukui ja hyppäsi alas Suurkiveltä kokoontumisen päättymisen merkiksi. *Kirottu Sadepilkku!*Ärisin mielessäni.
Kultatassu 18.07.2013
Tänään oli se päivä jota olin odottanut jo kauan.Aloittaisin harjoittelun,sillä metsästys taitojen kanssa olisi hiomista.Sitten näin mestarini Harmaahännän saapuvan metsä aukiolle jossa olin jo aloitellut."Huomenta oppilaani" Harmaahäntä naukaisi "Huomenta!" vastasin hieman hermostuneesti."Oletkin jo aloittanut oma toimisesti,se on hyvä merkki menneisyytesi kohdalla." Harmaahäntä tokaisi. "Niin,olen päättänyt että minusta tulee uskollinen soturi jonka muistoa muut voivat kunnioittaa aikani koittaessa."Nau'uin "Se on hyvä mutta luulenpa että sinun pitäisi harjoitella kovemmin,ja siksi päätinkin että huomis aamun sarastaessa kohtaat Tuhotassun hän on erittäin persoonallinen kolli" Mestarini sanoi ja lähti. *Pahus,tähän en osannut varautua* ajattelin ja jatkoin harjoittelua.
Tuhotassu 19.07.2013
Katselin uusia oppilaita. Heistä ei ollut vaaraa minun asemalleni. Ainakaan vielä. Eikä parantajaoppilas Tuhkatassusta tulisi koskaan olemaankaan. Vilkuilin otsatukkani alta Loimutassua. Kolli oli vahva, ja hänestä saattaisi olla uhkaa. Ellei sitten... No sen ajatuksen työnsin mielestäni ainakin toistaiseksi. Musta kolli kiinnitti huomioni.
*Yötassu! Hän on kokeneempi kuin minä!* mietin.
*Miten toimisin? Miten esikuvani Rikkotähti toimisi?* mietin. Ilkeitä ajatuksia nousi mieleeni.
*Murhaan hänet.* päätin, ja hymyilin leveästi otsatukkani alta. Muutin ilmeeni taas tasaiseksi. Ja tassuttelin Yötassun luokse.
"Tulisitko kanssani metsästämään? Hillerinvatsa ei pysty vielä.", pyysin kollilta.
"Tottakai.", Yötassu vastasi. Kävelimme ulos leiristä.
"Tuolla pitäisi olla riistaa tähän aikaan.", kolli totesi ja viittasi hännällään Tuuliklaanin rajan suuntaan.
"Mentäisiinkö sinne?", kysyin.
"Vaikka.", Yötassu maukui.
*Siellä on hiljaista. Ei ketään todistamassa. Varsinkaan kun Yötassu ei jää todistamaan.*, ajattelin ilkeästi. Saavuimme paikalle. Loikkasin suoraan Yötassun kimppuun ja painoin hänet maahan.
"Mitä teet?!" Yötassu ulvaisi.
"Miltä näyttää? Murhaan sinut.", mau´uin kylmästi ja upotin hampaani kollin niskaan. Hypähdin pois hänen päältään.
"Saat katua tätä.", Yötassu kähisi.
"Saat vuotaa kuiviin.", kerroin jäätävänä.
"Mikä hirviö sinä olet?!", Yötassu ulvoi.
"Ennen kuolemaasi, voisit tuntea minut vaikka...Noh, tulevana Varjoklaanin päällikkönä!" maukaisin hänelle mahtipontisesti. Yötassun silmän suurenivat ja hän henkäisi. Sitten katse lasittui ja Yötassu henkäisi viimeisen kerran ilmaa. Nuolin nopeasti veren kynsistäni. Kuulin kauheaa rytinää pensaista ja jokin lähti karkuun. Nelistin sen kiinni ja käännyin sen eteen.
"Tuhotassu! Miksi teit niin!" Kuusikkotassu henkäisi.
"Pidäkkin kuonosi kiinni, tai muuten sinulle käy samoin!" Naurahdin. Tiesin naaraan olevan arka.
"Mi-millä ehdoilla säästät minut?" Kuusikkotassu kysyi vapisten.
"Niitä on kolme.", nau´uin. Kuusikkotassu kuunteli tarkkaavaisesti.
"Numero yksi on, että pidät suusi kiinni.", nauroin ilkeästi.
"Numero kaksi on, että tuet minua, kun yritän päälliköksi!" kerroin toisen. Kuusikkotassu henkäsi, mutta nyökkäsi silti.
"Ja kolmas on, että teet kanssani pentuja.", mau´uin ja naurahdin.
"Sopivatko ne sinulle?", kysyin ivallisesti.
"Sopivat.", naaras maukui. Sitten hän katsoi vihreillä silmillään minua.
"En ole kertonut kenellekään.", Kuusikkotassu maukui ja käänsi päätään ja katsoi ujosti maahan.
"Mutta minä pidän sinusta. Eikä tuo äskeinen muuta sitä miksikään.", Kuusikkotassu maukui. Sisälläni tuntui jotain outoa. Sydämmessäni tykytti.
*Tunnen rakkautta.", ajattelin. Se ei säikyttänyt minua.
"Minä rakastan sinua Kuusikkotassu.", kerroin hieman nolona. Naaras kehräsi äänekkäästi, ja yhteistuumin aloimme raahata Yötassun ruumista leiriin.
Tuhonalku
Minun ja Kuusikkotassun nimitysmenot olivat pidetty. Olin nykyään Tuhonalku, ja naaraan soturinimi oli Kuusikkohäntä.
"Lähdettäisiinkö metsään kävelemään? Vahtivuoro alkaa vasta auringonlaskun hetkellä?" Kuusikkohäntä kysyi.
"Tottakai, olethan kumppanini.", tokaisin. Tunsin jotain outoa. En nimittäin enää tiennyt halusinko tappaa Kuusikkohännän? Jossain vaiheessa minun piti tappaa kaikki oppilaat. En halua tappaa Kuusikkohäntää... Hän on kumppanini ja rakastan häntä.
Kuusikkohäntä kehräsi kovaäänisesti vieressäni ja kävelimme jonkin matkan päähän leiristä. Viitoin hännälläni Kuusikkohännän piene suolammen viereen. Suokukat olivat puhjenneet kukkaan, ja auringonvalo heijastui lammesta.
"Kaunista.", Kuusikkohäntä henkäisi.
"Niin on.", vastasin lempeästi.
"Tuhonalku kuule...", Kuusikkohäntä aloitti.
"Tämä tulee ehkä vähän äkkiä, mutta haluaisin pentuja kanssasi.", Kuusikkohäntä kertoi ja nolostui. Huomasin hänen punastuneen. Katsoin naaraan silmiin.
"Olet kumppanini. Totta kai.", mau´uin. Kuusikkohäntä kehräsi äänekkäästi ja minä yhdyin siihen. Kiedoimme häntämme yhteen, ja jäimme katselemaan lampea.