Kirjoittaja: Paatsama
Nimet: Tuhotassu, Tuhonalku, Tuhotähti
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Luotu: 2013
Kuollut: 00.05.2014
KP: 455
Ulkonäkö :Tuhonalku on tummanruskea raidallinen kolli, jolla on musta vatsapuoli, hännänpää ja tassut. Silmät meripihkat, enemmän oranssit. Turkki on pitkä.
Ulkonäkö :Tuhonalku on tummanruskea raidallinen kolli, jolla on musta vatsapuoli, hännänpää ja tassut. Silmät meripihkat, enemmän oranssit. Turkki on pitkä.
Luonne: Tuhonalku on vallan- ja murhanhimoinen kissa, joka pyrkii seuraamaan Tiikeritähden tassunjälkiä. Tuhonalku tavoittelee lähinnä omaa etuaan, mutta kykenee myös jakamaan valtansa jonkun samanhenkisen kanssa. Samanluonteisten kissojen kanssa Tuhotähti kykenee myös solmimaan vahvoja ystävyyden ja luottamuksen suhteita (kuten Tundratähden kanssa). Hän on täysin uskollinen Pimeyden metsälle, vaikka soturielämänsä esittikin muuta. Hän rakasti Kuusikkohäntää, vaikka tuo olikin arka, mutta lopulta ei sietänyt Kuusikkohännän uskoa Tähtiklaaniin ja soturilakiin, vaan murhasi tämän Siipipennun paikalla tämän uhrauduttua.
Toiveet: Päästä päälliköksi ja seurata Tiikeritähden tassunjälkiä.
Oppilas: Lehvätassu (nyk. Lehväsydän), Korpitassu (virallisesti ja kuolemaansa asti)
Suhteet:
Kumppani: Kuusikkohäntä
Pojat: Vaskitsaviima, Ahmansilmä, Piikkihenki
Tyttäret: Lehtosielu, Kuunsirppi, Paatsamapilvi
Tyttärenpennut: Kyynelputous, Teräspentu, Mutupentu
Muuta:
- Tuhotähti ei Pimeyden Metsän puolelle siirtymisensä jälkeen vieraile Tähtiklaanissa menetettyään hengen, vaan näkee väläykset joka ikisestä aiheuttamastaan kuolemasta, kunnes kykenee avaamaan silmänsä ja nousemaan pystyyn.
- Tuhotähden vanhemmat olivat erakko ja kotikisu, vaikka Tuhotähti ei koskaan tavannut heitä. Todellisuudessa Tuhotähti asetettiin ukkospolun viereen pahvilaatikossa, josta Varjoklaani otti hänet joukkoonsa. Tuhotähti kumminkin luulee olevansa klaanisyntyinen.
- Tuhotähti ei tunne pentuihinsa erityistä sidettä.
- Tuhotähdestä kertovia profetioita on itseasiassa kaksi:
"Tuhon alku on hengen vievä."
"Tuhotähti tekee valinnan, joka joko vahvistaa Varjoklaanin perustuksia tai repii sen hajalle kuin suurin myrsky."
- Surmasi Yötassun, Loimukukan, Kaarnapennun, Kuusikkohännän, Revontulisilmän, Taipaleenalun, Vaisusydämen, Yksikorvan ja Kuuratähden.
Yp:n kommentti: Olit... omalaatuinen päällikkö, jäämme omalla tavallamme kaipaamaan. Jaksoit kirjoittaa Tuhotähdellä lähestulkoon vuoden, mikä on minusta suoraansanottuna mahtavaa. Onneksi jatkat kirjoittamista Tuhotähden pennuilla, sillä olit ensimmäinen liittynyt, ja vielä täällä Kuunpisarassa!
Varapäällikön asema:
Edeltäjä varapäällikkönä: Meripihkaraita
Seuraaja varapäällikkönä: Tulihaukka
Päällikön asema:
Edeltäjä päällikkönä: Tammitähti
Seuraaja päällikkönä: Kultatähti
Tuhotähden kuoleman jälkeen sodassa tämä heräsi hetkeksi henkiin.
Leijonatähti 15.12.2014
Katseeni oli etäinen. Katsoin Ketunhännän elotonta ruumista.
"Pajuhäntö, vie hänet leiriin, valvomme hänen vierellään taistelun jälkeen", sanoin pennulleni.
Pajuhäntä nyökkäsi ja otti varapäällikön niskasta kiinni ja lähti kohti leiriä. Huomasin Villitassun makaavan maassa, en välittänyt ylös nousevasta kollista, vaan juoksin puhujankiven suuntaan. Taistelu oli meluisa, kuului varmaan Myrskyklaanin leiriin saakka. Loikkasin puhujankivelle, kunnes tunsin painon niskassani. Ruskea, mustaraidallinen kolli heitti minut alas kiveltä.
"Tuhotähti", murisin ja katsoin kollin vihreisiin(?) silmiin.
"Kappas vaan, Leijonatähti", naurahti kolli ja loikkasi luokseni.
"Tiesitkös, olit osana taistelua, jossa kuolin, mutta enpä kuollutkaan vaan olen yhä tässä, vahvempana kuin koskaan! Kannattaa varoa- kolli korotti kuonollaan korvaani- tapan kaikki, jotka olivat osana viime taisteluani", Tuhotähden sanat saivat minut värähtämään.
Viha yltyi sisälläni ja tartuin kynsilläni Tuhotähden kaulaan, kolli nauroi ja viskasi minut maahan. Hän oli liian vahva.
"Luovutan, tapa minut", murisin.
"Enpä olisi uskonut, ett.." Tuhotähti sanoi katsoen taivaalle, mutta loikkasin ylös ja painoin kollin maata vasten.
"Esitä luovutusta, älä luovuta", kuiskasin liikkeen nimen kollin korvaan ja purin tuon kaulaa.
"Et voita minua!" Tuhotähti ulvaisi ja loikkasi jälleen pystyyn.
Kolli oli veren peitossa, niin kuin minäkin.
"Tämä sota ei pääty hyvin, joku kuolee", Tuhotäti sanoi paljastaen hampaansa.
"Tiedän", sanoin astuen askeleen kauemmas kollia.
Yhtäkkiä joku painoi Tuhotähden maata vasten.
"Viherlampi!" huudahdin kumppanilleni, naaras puristi hampaillaan Tuhotähden ihoa, kolli nauroi kuitenkin.
"Mene, hän on sinulle liian suuri vastus", sanoin tyynenä.
Viherlampi irrotti otteensa Tuhotäjdesta. Naaras juoksi pois.
//jatkan joskus:3
Tuhotähti
// Jooanteeksienvaanvoinuvastustaakiusaustasori?
Tunsin jotain tulevan lävitseni. Tunsin kissojen raivon ja kauhun alhaalla raivoavassa taistelussa. Se valoi meihin voimaa. Jokainen pisara tuota arvokasta kauhua toi Pimeyden Metsälle voimaa...
Katsoin edessäni olevaa mustaa lammikkoa. Sen pohja ei ollut musta - ei suinkaan. Vesi oli pikimustaa, kuin öljyä. Siitä kuljettiin läpi tuohon toiseen maailmaan. Vilkaisin vierelläni olevaa Ruoskaa. Olin todennut pienen kollin vallan mainioksi taistelijaksi.
"Nyt on meidän vuoromme, eikö olekin?" tuo sanoi jäänkirkkaalla äänellä. Nyökkäsin ja sukelsin lammikon pyörteisiin. Oli aika palata takaisin.
Ensimmäinen kissa, jonka näin, oli Varjoklaanin Päivänsäde. Hän oli kieltäytynyt auttamasta minua silloin. Nyt hän sai maksaa. Ennen kuin hän tajusikaan, oli kuulunut kohtalokas napsahdus ja viskaisin Päivänsäteen ruumiin puuta päin, katsoen tuoreen veren värjäävän maan.
Leijonatähti 16.12.2014
Takajalkanu kesti painoani melkein täysin. Kuulin avunhuutoa, se kuului pennulleni Nopsatassulle. Juoksi kohti oppilasta, Villitsssu oli juuri antamassa naaraalle kuoliniskun, kunnes tönäisin varjoklaanilaiseb syrjään.
"Juokse!" ulisin.
Naaras ei hievahtanytkaan, Villitsssu loikkasi päälleni. Yhtäkkiä tunsin toisen selässäni. Heitin Villitassun syrjään ja katsoin Viimatassua silmiin.
"Mitä voitat tällä?" sähähdin.
"Kunniaa", kolli murisi ilkeästi, mutta iloisesti.
"Ette tule voittamaan tätä sotaa Tähtiklaani!" ulisivat Villitassu ja Viimatassu yhteen ääneen.
Yhtäkkiä Tuhotähti astui oppilaiden rinnalle.
"Tapetaan se", murisi Tuhotähti.
"Minä teen sen", Viimatassu sanoi nostaen häntänsä pystyyn.
"Olen sinua kokeneempi!" Villitsssu vastusti.
"Ehkä olet, mutta et tunne Leijonatähden voimia", sähähti Viimatassu, siinä oli mahdollisuuteni!
Loikkasin oppilaan päälle ja raavin tuon niskaa kynsilläni. Yhtäkkiä joku riuhtaisi minut pois kollin päältä.
"Ei sinusta ole mihinkään", Haukkahallaksi tunnistamani kolli murisi.
"Sinäkö?" kysyin.
"Aivan, itse verenhimoisen Tiikeritähden pentu, Haukkahalla", kolli murisi tyytyväisenä heilutellen häntäänsä.
"Olette kaikki hiirenaivoisia variksenruokia!" ulvaisin ja syöksyin oitis Haukkahallan lapaan kiinni.
Kolli oli vahva, mutta pärjäsin.
Yhtäkkiä viiltävä kipu sai minut jähmettymään, Villitassu otti kiinni takajalastani ja repi sitä vimmatusti.
"Ette voita minua! Taistelen Tähtiklaanin puolella loppuun saakka anomatta armoa!" huusin ja potkaisin toisella takajalallani oppilaan naamaa.
Haukkahalla nappasi kiinni niskastani.
"Repikää se kappaleiksi!" Tuhotähti huusi.
Villitassu tarttui kiinni ehjään takajalkaani, Viimatassu oli melko pökerryksissään.
"Isä!" huusivat Rosokynsi, Salviatassu ja Pajuhäntä yhteen ääneen.
Pentujeni huudon kuullessani, sain voimaa kehooni ja vammautuneella takajalallani potkaisin Villitassun myrskyklaanilaisen Viimatassun päälle. Viimatassu nytkähti ja potkaisi vahingossa Villitsssua niskaan ja oppilaat alkoivat sähisemään toisilleen. Itse keskityin Haukkahallaan, kolli ei ymmärtänyt, että olin minäkin vahva. Käännähdin selälleni, niin että Haukkahalla painui maata vasten. Kuulin kuinka ilmat pihajtivat ulos kollin keuhkoista ja tuon leuat aukenivat. Syöksähdin pystyyn ja katsoin pentujani, joita Pineyden metsän kissat pitivät kiinni. Loikkasin kiinni tummanharmaaseen kolliin, joka piteli Rosonynttä aisoissa. Samassa kuulin Tiikeritähden huudon, kolli velloi läpi Pimeyden metsän kissojen ja tappoi niitä nopeasti. Rosokynsi tarttui hänessä olleeseen kolliin ja painoi sen maata vasten. Loikkasin Pajuhännän luo, naarasta piteli suurikokoinen miltei musta naaras, naaraan katse oli pelokas, mutta varma kenen puolellaan hän oli. En ryhtynyt puhumaan vaan syöksyin kiinni naaraan kaulaan, kolautin hänen päänsä lähimpänä olevaan kiveen. Naaraan kallo murtui, Pajuhäntä syöksyi metakan keskelle. Olin juoksemassa kohti Salviatassua, mutta Viherlampi loikkasi pentumme luo ja tappoi tuon lähellä olleen naaraan, joka oli pitänyt häntä maassa. Emo ja pentu lähtivät taistelemaan rinta rinnan. Itse juoksin etsien katseellani hädässä olevia, Susitähti taisteli mustaruskeaa kollia vastaan ja hän oli yläkynnessä suuren kokonsa ansiosta.
"Yritätkö paeta?" kuului sähähtävä ääni takaani.
"Kyynelputous", ääneni värähti ja tunsin naaraan kynnet jo niskassani.
En pyristellyt vapaaksi, en satuttaisi parhaan ystäväni kumppania, oli hän millä puolella tahansa. Yhtäkkiä naaraan paino poistui pääktäni. Jääturkki painoi naaraan maata vasten.
"Miten saatoitkaan tehdä tämän minulle, pennuillesi!" kolli huusi itkua pidätellen.
Kyynelputous rimpuili itsensä irti kollin otteesta, muttei ystäväni hellittänyt otettaan naaraan kaulasta.
Eteeni astui Tuhotähti.
"Hän on lahjakas", kolli sanoi istuutuen viereeni.
loikkasin hänen kimppuunsa raapien kollin mustaruskeaa veristä karvaa. Tuhotähti heitti minut ylitseen maahan, noysin salaman nopeasti ylös ja loikkasin uudestaan hänen kimppuunsa. Tuhotähden rääkäisyt kaikuivat nelipuiden laaksossa. Täällä on käyty useita sotia, nyt se riittäisi! Potkaisib Tuhotähden sivuun, päättäisin taistelun tänä kuuhuippuna!
//loppuhuipentuman kirjoitan huomenna:) toivon että JOKAINEN lukee sen:D
Susitähti 17.12.2014
//alan kirjoittaa nyt hän- muodossa, joten tarinani muuttuvat. Anteeksi kaikille joista tuntuu, että matkin heitä!//
Vaalea naaras puikkelehti kissojen välistä kohti määränpäätään. Mustat juovat vaalealla pohjalla olisivat olleet oivalliset heinikossa taistelemiseen, mutta täällä niistä oli vain haittaa. Susitähti joutui usein väistämään huitovia kynsyä, ja joskus jopa käyttämään omiaan. Piän hän kuitenkin näki sen, mitä oli etsinyt. Tuhotähti seisoi nuoren oppilaan päällä ja nauroi pilkallisesti. Naaras hiipi eteenpäin, yhä lähemmäs kollia... Vielä hiukan lähemmäs... Ja sitten hän ponnisti. Loikkasi suoraan Tuhotähden selkään. Kiskoi tämän irti henkeään haukkovasta oppilaasta.
"Kiusaa itsesi kokoisia! "Susitähti sähisi, ja ryntäsi Tuhotähden kimpuun. Hän raastoi kynsillään Tuhotähden vatsaa. Tuhotähti ulvoi kivusta, ja kierähti kauemmas.
"Sinä sait minut suuttumaan KUNNOLLA! "Tuhotähti mourusi. Tämä hyppäsi kohti jähmettynyttä Susitähteä. Juuri, kun kollin kynnet olivat osumassa juovikaaseen naaraaseen, tämä väisti, loikkasi ylöspäin ja alas tullessaan tähtäsi Tuhotähden vatsaan. Kollin onnistui nousta jaloilleen, mutta siinä samassa Susitähden hampaat jo olivat puristuneet kollin selkään. Tämä sätki ja raapi, mutta Susitähti ei päästänyt irti. Hän paiskasi Tuhotähden maahan ja tarttui tämän häntään. Kolli oli painava, mutta Susitähti oli vahva. Tämä heitti kollin kauaksi, ja ryntäsi perään. Ennenkuin Susitähti ehti iskeä Tuhotähti loikkasi naarasta kohti ja paiskasi tämän maahan. Hän painoi tassunsa tuon kurkun päälle ja paljasti kyntensä.
"Kuolemasi päivä on koittanut Susitähti! Tarusi loppuu, ennenkuin se ehti alkaa!MUAHAHHAHAHAAHAAAA!"Kolli nauroi.
"Mistä tiedät nimeni?! Enkä aio kuolla tänään!" Susitähti sähisi. Tuhotähti nosti tassunsa kuoliniskuun. Kesken iskun, valkoisen ja siniharmaan välähdys työnsi Tuhotähteä. Jäätassu oli tönäissyt kollin Susitähden päältä! Jäätassu kääntyi ja alkoi taistella. Taistelu loppui kuitenkin pian, eikä se päättynyt hyvin. Jäätassun verinen ja eloton ruumis makasi maassa. Susitähti juoksi kollin luo. Tämä hengitti vielä! Susitähti nosti valkoisen kollin hampaisiinsa ja kuljetti tämän parantajan luo.
"Pudä hänestä huoli, hän pelasti henkeni!" Naaras huusi ja katosi taisteluun.
// Ellei joku ilmoita tarinat- osiossa tai täällä, että haluaisi Jään kumppaniksi, SE DELAA TÄHÄN PAIKKAAN! Jää on siis jokiklaanin kollioppilas.
Kuusitassu
Näin Leijonatähden kamppailemassa Tuhotähteä vastaan. Loikkasin samanaikaisesti kollin perään. Tiikeritähti jäi taaksemme. Kolli kääntyi.
"Älä seuraa minua!" Hän sähähti.
"En ole vielä valmis! " ärähdin ja Loikkasin kollin selkään. Purin kollin korvaa ja raavin kynsilläni. Kolli ulvahti ja yritti karata.
" Haa! Sinä kurja soturi pelkäät minua?!" Nau-uin. Kolli lysähti ja huusi apua. Raapaisin kollin kylkeen pitkän haavan. Kaikki aikaan saamani haavat vuotivat. Kolli sylki verta ja kuoli. Katsoin hämmästyneenä. Olin tappanut ensimmäisen kerran elämässäni kissan. En kerennyt kauan ihmetellä , sillä kimppuuni hyökkäsi joku oppilas.