Luonne

Varjoliekki oli pienenä pentuna iloinen, hellyyttä osoittava ja hakeva, kaksijalkoihin luottava kisu, kunnes nämä alkoivat kohdella kissaa koko ajan huonommin, ja tämä huomasi, ettei häntä rakastettukaan. Kollin on kokemustensa valossa vaikea luottaa muihin. Hän suhtautuu jokaiseen kissaan varauksella, jopa ystäviinsä. Varjoliekin onkin vaikea ystävystyä, tämä kun ei päästä muita helposti lähelleen. Omien luottamusvaikeuksiensa vuoksi kolli pyrkii todistamaan luottamuksensa toistuvasti muille; hän onkin erittäin uskollinen Eloklaanille ja sen kissoille sekä valmis puolustamaan klaania vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka.
Klaanitovereitaan kolli pyrkii kohtelemaan kunnioittavasti. Hän ei kuitenkaan itse luota muihin helposti silloinkaan, kun he osoittavat moneen kertaan olevansa luottamuksen arvoisia. Varjoliekin luottamus on kuitenkin mahdollista saada, jos on tarpeeksi sinnikäs. Onnistuttuaan päästämään toisen kissan lähelleen ja saamaan tästä ystävän Varjoliekki on erittäin huolehtivainen, ystävällinen ja suojeleva. Kovan ulkokuoren alla piileekin todellisuudessa herkkä persoona, joka tuntee ja välittää syvästi. Hän uskaltaa näyttää herkän puolensa ainoastaan erittäin läheiselle kissalle, ja silloinkin vain hyvin harvinaisessa tilanteessa. Kun kollin luottamuksen pettää kerran, sitä ei enää saa takaisin.

Kolli on harvoin ilkeä tarkoituksella, koska tietää sisimmässään, miten pahalta toisen tahallaan aiheuttama kärsimys voi tuntua. Toisinaan hän kuitenkin vetää suojamuurinsa esiin, jolloin saattaa myös huomaamattaan aiheuttaa harmia muille suojellessaan itseään. Tämä ei kuitenkaan ole kovin tietoinen prosessi. Pohjimmaisesta hyväntahtoisuudestaan huolimatta Varjoliekki nimittäin voi käyttäytyä silloin muita kohtaan tylysti, kun kokee olevansa henkisesti tai fyysisesti uhattuna, koska laittaa aina traumojen triggeröimänä itsensä muiden edelle. Tämä koituu tietenkin myös hänelle itselleen harmiksi. Kolli tiuskii harvoin, mutta muuttuu helposti töykeäksi silloin, jos joku utelee hänen asioitaan.

Varjoliekki ei helpolla tuomitse muita, vaan arvostaa erilaisuutta. Kolli pyrkii aina siihen, että saisi jonkun hyvän vaikutuksen aikaan ja tekisi jotakin merkitsevää, jotakin millä on väliä. Hänestä ei kuitenkaan usein tunnu siltä ollessaan jokseenkin masennukseen taipuvainen. Varjoliekki kokee vahvaa empatiaa pentuja kohtaan, ja kokee erityisen tarpeen suojella itseään nuorempia. Sotureihin ja vanhempiin kissoihin tämä suhtautuu yleensä kylmemmin ja epäilyksen sävytteisesti, eikä kykene samaistumaan moniin kissoihin, jos yhteenkään.
Varjoliekillä on vahva oikeudenmukaisuuden taju, eikä hänen moraalinsa hyväksy minkäänlaista julmuutta viattomia kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän halua taistella ilman erittäin hyvää syytä. Se tarkoittaa kuitenkin myös, että vääryyden tapahtuessa Varjoliekki palaa halusta korjata tilanteen — vaikka se tarkoittaisi verenvuodatusta, josta kolli ei todellakaan tykkää. Varjoliekki ei miellä Eloklaanin ulkopuolisia kissoja vihollisiksi silloin, jos he eivät ole tehneet mitään väärää tai näyttäytyneet uhkana. Hän ei kyllä myöskään luota heihin, ainoastaan arvostaa jokaisen elämää. Varjoliekki ei haluaisi ikimaailmassa tappaa ketään.

Varjoliekillä on myös hyvin vilkas mielikuvitus, mikä on sekä siunaus että kirous. Usein sumuiseen katseeseen jähmettyvän kissan on vaikea pysyä psyykkisesti läsnä ympäristössään. Kollin mieli harhailee paljon, eikä tämä mahda jatkuvalle dissosiaatiolle mitään. Tämä kissalle ominainen etäinen, sekava mielentila ja siihen liittyvät mieleen elävinä palaavat muistot vaikeuttavat kissan jokapäiväistä elämää. Varjoliekillä onkin usein vaikeuksia keskittyä tekemiseensä. Silloin kun kolli tietää mitä tekee, on hän kaikesta huolimatta päättäväinen ja määrätietoinen.
Synkkämielinen kolli luottaa siihen, että hänen on itse löydettävä oma polkunsa, jotta voi kokea elämänsä itselleen merkitykselliseksi. Varjoliekki uskoo paradoksaalisesti sekä sattumaan että kohtaloon — ainakin leikkii usein näillä ideoilla, ottamatta niitä kuolemanvakavasti. Tähtiklaanin kolli ei usko, koska ei kuullut siitä pentuna.