Luonne

Lampiväre vaikuttaa monen mielestä melko tylsältä kissalta. Häneltä ei juurikaan löydy huumorintajua eikä Lampiväre ole hyvä ymmärtämään sarkasmia - häntä ei siis voi oikein sanoa hauskaksi seuraksi. Hän on hillitty ja saattaa joskus vaikuttaa jopa kylmältä. Lampiväre tyytyy mieluummin elämään muiden varjossa kuin paistattelemaan huomion keskellä. Lampiväre on ehdottomasti enemmän seuraaja kuin johtaja, ja kulkee mieluummin virran mukana kuin sitä vastaan. Hän on hyvin arka ilmaisemaan mielipiteitään, eikä hänellä niitä muutenkaan paljoa ole. Parhaimmillaankin hänen omat mielipiteensä ja ajatuksensa ovat laimeita ja turvallisia. Ne muuttuvat jatkuvasti sen perusteella, kenelle Lampiväre milloinkin puhuu, minkä takia hänen maailmankuvansa on hyvin hatara. Hänen suhtautumisensa erakoihin ja muihin ei-kuolonklaanilaisiin riippuu myös hänen silloisesta seurastaan.
Hänen tuuliviiriytensä johtuu siitä, että Lampiväre on hyvin miellyttämishaluinen. Naaras haluaa, että kaikki pitävät hänestä, minkä vuoksi hän yrittää aina mukauttaa käyttäytymistään seuraan sopivaksi. Aran luonteensa takia hän ei kuitenkaan aina onnistu esittämään kaikkia rooleja: Lampiväreestä ei millään saa esimerkiksi villiä tai kovaäänistä. Monet näkevätkin suoraan hänen epäaidon kuorensa läpi, mikä saa aikaan täysin päinvastoisen reaktion kuin Lampiväre toivoisi. Hänen miellyttämishaluisuutensa vuoksi Lampivärettä on myös helppoa käyttää hyväkseen. 
Koska Lampiväre muuttaa persoonaansa ja käyttäytymistään jatkuvasti, ei hän itsekään ole aivan varma siitä, kuka hän on. Lampiväre ei osaa sanoa, mistä hän pitää ja mistä ei. Hän on huono tekemään pieniäkin päätöksiä ja mieluummin asettaa vastuun jonkun muun harteille. Lampiväre ei oikein kykene kuvailemaan itseään, ja antaakin muiden määritellä millainen kissa hän on. Jos joku kutsuu häntä tylsäksi, hän on mielestään tylsä, ja jos hauskaksi, hän on mielestään hauska.
On Lampiväreessä jotain aitoakin. Ensinnäkin hän on pohjimmiltaan hyväsydäminen, vaikka ei varsinaisesti mikään hyväntekijä olekaan. Hän ei erityisesti pyri auttamaan muita tai levittämään hyvää ympärilleen, mutta tilaisuuden tullen osaa olla avulias ja lempeä omalla kömpelöllä ja aralla tavallaan. Lampiväre ei kuitenkaan uskalla puuttua esimerkiksi kiusaamiseen tai syrjimiseen, vaan mieluummin seuraa sivusta kiitollisena, ettei se kohdistu häneen. 
Toinen aito asia Lampiväreessä on hänen unelmoiva ja elämää ihannoiva ajattelunsa. Lampiväre näkee maailman ja muut kissat ruusuisten lasien läpi. Hän osaa arvostaa elämän pieniä yksityiskohtia paremmin kuin useimmat; hän näkee kauneutta ja arvoa siellä, missä monet eivät sitä huomaa. Toisaalta hänen romanttinen ajattelutapansa johtaa siihen, että hän näkee maailmasta ja muista kissoista usein vain oman ihannoidun versionsa. Kun hän on ehtinyt muodostaa jostakin kissasta oman kuvansa, sitä on vaikea rikkoa, vaikka tämä kissa olisi todellisuudessa aivan erilainen kuin Lampiväre kuvittelee. Tämän vuoksi Lampiväreellä onkin vaikeaa ihastumisen kanssa - hän ei tiedä, onko ihastunut oikeasti johonkuhun vai vain siihen ideaan, jonka hän on tästä muodostanut. Asiaa ei auta se, että Lampiväre ihastuu hyvin helposti ja usein.
Lampiväre unelmoi paljon myös klaanien ulkopuolisesta maailmasta. Hän rakastaa kuunnella klaaninvanhimpien tarinoita ja on aina innokas oppimaan uutta maailmasta. Salaa Lampi toivoo, että pääsisi jokin päivä seikkailemaan kauas Kuolonklaanista ja näkemään maailmaa. Syvällä sisimmässään Lampiväre myös toivoo löytävänsä itsensä ja oppivansa ymmärtämään, kuka hän oikein on. Lisäksi hän haluaa löytää jonkun, joka näkisi, millainen kissa hän oikeasti on kaikkien valheiden ja teeskentelynsä takana.
Lampiväre uskoo Pimeyden Metsään ja on uskollinen Kuolonklaanille, sillä sitä häneltä odotetaan. Kuolonklaania enemmän hän on uskollinen perheelleen, jonka seurassa hän uskaltaa myös käyttäytyä hieman aidommin, mitä se Lampiväreen kohdalla nyt tarkoittaakaan.