Viiltotähti (-kynsi)

Viiltotähden loppu

Pisaratähti | 20.11.2016

Veri kohisi korvissani, kun heittäydyin jälleen uuden vastustajan kimppuun. Ehkä voimani olivat loppumassa, mutta taistelutahtoni voimistui vain entisestään. Turkkini oli jo veren peitossa ja kuu häämötti korkealla taivaalla nelipuiden laakson yllä täytenä. Onnistuin ajamaan vastustajani tiehensä. Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja katsoin ympärilleni hengittäen raskaasti. Etsin katseellani uutta vastustajaa, mutta jokainen lähettyvillä oleva metsäkissa näytti taistelevan jotain toista kuolonklaanilaista vastaan. Lähdin kävelemään kohti puhujankiveä, jonka juurella näin Kostoviillon, Tuhokatseen, Sulkatähden ja Viiltotähden taistelevan yhdessä ainakin kuutta metsäkissaa vastaan. Lähdin juoksemaan nelikkoa kohti, mutta juuri silloin yksi metsäkissoista - Palotähti, Jokiklaanin päällikkö - heitti Sulkatähden voimalla kohti puhujankiveä. "Sulkatähti!" Viiltotähden ulvaisu kajahti ilmoille kookkaan kollikissan suusta, kun tuo ravisteli kimpussaan olevat metsäkissat irti itsestään ja ryntäsi kumppaninsa luokse. Palotähti syöksyi seuraavaksi kohti Kostoviiltoa, jonka kimpussa oli kissa, jonka uskoin olevan Jokiklaanin varapäällikkö. Jokiklaanilaiset painoivat kissan maahan kolmannen soturin avustuksella, ja tuo jokiklaanilaisvarapäällikkö iski hampaansa Viiltotähden luottosoturin kurkkuun. "Lopeta!" sihisin ja lähdin juoksemaan kohti kolmea kissaa ja Kostoviiltoa, mutta olin liian hidas. Harmaanruskea tabbykuvioinen kissa oli repäissyt palan irti Viiltotähden luottosoturin kurkusta. Kaksi muuta kissaa irrottivat otteensa Kostoviillosta ja jättivät naaraan kouristelemaan ja huutamaan kirouksia kissojen ylle. Syöksyin Palotähden kimppuun. Jokiklaanin päällikkö oli kääntynyt minuun päin, joten hyökkäys ei ollut yllätyshyökkäys. Hetken aikaa kierimme keskenämme maassa yrittäen saada toisistamme otetta, mutta sitten onnistuin upottamaan hampaani jokiklaanilaisnaaraan takajalkaan. "Sinä todella haluat kuolla tässä sodassa", sihahdin ja viskasin Palotähden kohti puhujankiveä, jonne naaras oli häntä pienikokoisemman kuolonklaanilaispäällikön heittänyt. Viiltotähti oli vienyt Sulkatähden etäämmälle, joten jokiklaanilainen naaraskissa törmäsi ainoastaan kiveen. Palotähti nousi heti ylös. "Käskisit noita edes taistella reilusti", sihahdin osoittaen kolmea kissaa, jotka kaikki olivat Tuhokatseen kimpussa. Kolli taisteli taitavasti keskittyen yksi kerrallaan yhteen kissaan heikentäen niitä tasavertaisesti. "Heitä en voi käskeä, kossa he eivät ole jokiklaanilaisia", murahti tulenoranssi naaras ja irvisti huomatessaan, että hänen takajalkansa oli vääntynyt epärealistiseen asentoon, eikä kävely näyttänyt sujuvan erityisen hyvin. Murahdin, loin kasvoilleni virnistyksen ja lähdin juoksemaan kohti Palotähteä, joka yritti väistää iskuni, mutta yksi takajalka ei riittänyt tarpeeksi pitkään loikkaan, joten kissa lyyhistyi maahan ja oli helppo saalis. Iskin hampaani Palotähden niskaan ja heitin tuon uudemman kerran kohti puhujankiveä. Kuulin räsähdyksen, joka kuului jokiklaanilaisnaaraan kallosta, joka oli juuri iskeytynyt suureen kiveen. Palotähti putosi veriselle hangelle liikkumattomana. Hiivin kohti naarasta ja päästessäni tarpeeksi lähelle, tökkäsin tuota käpälälläni. En voinut olla liian varma siitä, esittikö naaras olevansa tajuton tai kuollut, vai oliko hän sitä oikeasti. Kun olin varmistautunut asiast tökkäämällä tuota muutamaan kipeännäköiseen haavaan, lähdin raahaamaan kissaa kohti Viiltotähteä, joka oli kyyristynyt Sulkatähden ruumiin ylle. "Tiedän, kuinka me voitamme tämän sodan", naukaisin isälleni, kun olin päästänyt irti Palotähden elottomasta ruumiista, joka makasi nyt lähellä Sulkatähden elotonta ruumista. Molemmat päälliköt olivat menettämässä henkeä tai henkiä. "Kerro sitten minulle, miten sinä sen ajattelit tehdä", murahti tummanharmaa kolli, joka ei selkeästi edelleenkään luottanut minuun. "Tarvitsemme metsäkissoille tärkeitä kissoja panttivangeiksi. Sitten kuolonklaanilaisten täytyy tulla tänne, ja uhkaamme tappaa kissat, jos he yrittävät hyökätä ja pelastaa toverinsa", naukaisin Viiltotähdelle. Kolli murahti. "Tuossa voi ehkä olla ideaa. Kerää kuolonklaanilaisia ja etsi joitakin, jotka voit saada tänne panttivangeiksi", murahti Viiltotähti, "minä vartioin Palotähteä ja odotan, että Sulkatähti herää." Murahdin. Tietenkin kollin piti laittaa minut tekemään likaisimmat työt, mutta eipä se minua haitannut. Lähdin kävelemään eteenpäin etsien katseellani kuolonklaanilaisia, jotka voisin nopeasti saada vapaiksi metsäkissoista etsimään kanssani metsäkissoille tärkeitä metsäkissoja, jotka voisimme saada panttivangeiksi. Tuhokatse, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Pöllösyöksy, Sumumyrsky ja Heijastushaave seurasivat minua etsien jotakuta tärkeää metsäkissaa, jonka voisimme saada panttivangiksi. "Tuolla on Leijonaloikka, miten olisi hän? Hän taistelee tosin Jokiklaanin Kuuviiksen kanssa", naukaisi Kaaosmieli osoittaen hännällään kullanruskeaa raidallista vanhusta, joka taisteli Syöksyviillon kanssa tasaisesti Pilvimarja takanaan taistellen alakynnessä Verikyyneleen kanssa. Kuolonklaanilaisnaaras suorastaan leikki jokiklaanilaisen kanssa viillellen vähän väliä tuota kynsillään ja tehden haavoja joka puolelle naarasta. "Pilvimarjalla näyttää olevan muita juttuja, joten voimme kaikessa rauhassa hakea Leijonaloikan", virnistin. En olisi tiennyt vaaleanharmaan jokikalanilaisen nimeä ilman Kaaosmieltä, mutta eipä se minua olisi haitannut, koska en ollut niinkään kiinnostanut metsäkissojen nimistä. "Saartakaa Syöksyviilto ja Leijonaloikka. Haluamme Leijonaloikan sitten elossa, emme kuolleena", murahdin. Kissat - etenkin Tuhokatse - tottelivat käskyjäni hieman epäröiden. Ei Tuhokatse ollut koskaan ottanut käskyjä vastaan muilta kuin Viiltotähdeltä. Saarroimme helposti kullanruskean kollin ja kuolonklaanilaisen, joka meidät huomatessaan irtaantui Leijonaloikasta, joka puolestaan katsoi meitä vihaisesti muristen. Vanhuksen voimat olivat selkeästi hiipuneet, eikä tuo voisi jaksaa taistella pitkäänkään meitä vastaan, joten syöksyin kollia kohti iskien hampaani nopeasti tuon niskaan, mutta kolli kerkesi näykätä sitä ennen lapaani. Sihahdin, irrotin otteeni kollista ja viilsin tuon kasvoja kynsilläni. Kissan kuonosta purskahti verta jo valmiiksi punaiselle lumelle ja kolli ryntäsi kimppuuni, mutta helposti väistin iskun ja painoin kissan maahan. "Viekää Leijonaloikka puhujankivelle", murahdin, "Viiltotähti odottaa siellä teitä." Syöksyviilto ja Tuhokatse jäivät viemään Leijonaloikkaa, ja muut kuolonklaanilaiset lähtivät etsimään kanssani muita suhteellisen tärkeitä metsäkissoja. Olimme onnistuneet viemään puhujankivelle Leijonaloikan ja Palotähden lisäksi Tuuliklaanin parantajan, Ruusupiikin - joka oli ollut etsimässä haavoittuneita, kun olimme siepanneet tuon - ja Varjoklaanin varapäällikön, Vaskitsaviiman, joka kuulemani mukaan oli klaanin varapäällikkö. Lähes kaikki kuolonklaanilaiset olivat kerääntyneet käskystä puhujankivelle, ja metsäkissat tiesivät, että heidän tovereitaan oli luonamme, mutta kuolonklaanilaiset estivät kissoja ryntäämästä tärkeiden tovereidensa luokse. Loikkasin puhujankivelle murahtaen Viiltotähdelle, joka ilmeisesti olisi halunnut tehdä sen. Sulkatähti makasi yhä elottomana tummanharmaan kollin jalkojen juuressa. Palotähti taas oli herännyt, mutta Kaaosmieli oli painanut naaraan maahan. Kaikki tiesimme Sulkatähden olevan lopullisesti kuollut, mutta kukaan ei sanonut sitä ääneen, koska se saisi Kuolonklaanin kuulostamaan heikolta. Minä olin Kuolonklaanin tuleva päällikkö - oikeastaan jo päällikkö - joten minulla oli kaikki oikeus ja valta laatia ehdot metsäkissoille ja kertoa ne. "Pyydän kaikkia hiljentymään!" ulvaisin kovaan ääneen niin, että ulvaisuni sai koko laakson hiljentymään. Muutaman kerran ulvaisuni kaikui laaksossa, kunnes oli lähes täysin hiljaista. Muutama kuolonklaanilainen onnistui irtaantumaan vastustajastaan ja he juoksivat puhujankiven luokse klaanitovereidensa luo. "Leijonaloikka, Palotähti, Ruusupiikki ja Vaskitsaviima ovat nyt Kuolonklaanin panttivankeja. Jos edes yritätte hyökätä ja saada heitä takaisin, tapamme heidät kivuliaasti ja yksi kerrallaan. Ennen kuin teette mitään, voin kertoa, missä järjestyksessä kissat tullaan tappamaan”, naukaisin virnistäen ja siirsin katseeni panttivankeihin, “Palotähti lähtee tästä pelistä pois ensimmäisenä. Seuraavaksi lähtee Leijonaloikka, Ruusupiikki ja viimeisenä Vaskitsaviima.” Kuulin metsäkissojen seasta vihaisia murahduksia ja kissat loivat minuun paheksuvia sekä murhaavia katseita, joihin vastasin pienesti hymyillen. “Jos emme voi hyökätä, mitä me sitten teemme? Seisomme tässä, kunnes kuolemme?” kuulin Usvahännän Myrskyklaanista ulvaisevan. Muutama muu metsäkissa yhtyi puolisokean naaraan ulvaisuun. “Ehei, te luovutatte”, naukaisin virnistäen, “luovutatte meille reviirinne.” “Ei ikinä!” joku metsäkissa sihahti ja lähti juoksemaan kohti kuolonklaanilaisia, jotka olivat piirittäneet puhujankiven ja sen juurella makaavat panttivangit. Saarroksen reunalla oleva Pikkuvarjo painoi hyökkääjän nopeasti veriseen maahan ja viskasi tuon sitten takaisin sinne, mistä hän oli tullutkin. Siirsin katseeni Kaaosmieleen, joka lähes seisoi Palotähden päällä. Nyökkäsin ja kolli vastasi nyökkäämällä, nousi ylös tulenoranssin naaraskissan päältä ja upotti hampaansa tuon kaulaan pureutuen syvälle. “Lopettakaa!” harmaanruskea tabbykuvioinen jokiklaanilaiskolli ulvoi pysyen paikoillaan. “Minä sanoin, että jokainen hyökkääjä säästää henkensä, mutta tappaa silloin yhden tovereistanne”, naukaisin ja vilkaisin Palotähteä, joka makasi nyt Kaaosmielen jalkojen juuressa kouristellen ja kähisten jotain, mistä en saanut selvää, ei minua edes kiinnostanut saada kuolevan kissan sanoista selvää. Siirsin katseeni Ruusupiikkiin, joka oli muutaman ketunmitan päässä Viiltotähdestä. Naaras katsoi valtavan kollin jalkojen juuressa makaavaa elotonta ruumista; Sulkatähteä. Oliko tuuliklaanilaisparantaja tajunnut kilpikonnakuvioisen naaraan olevan kuollut lopullisesti? Nostin katseeni metsäkissoihin. “Seuraavana lähtee Leijonaloikan henki. Luovutatteko vai aiotteko tapat-”, en kerennyt sanoa lausettani loppuun, kun myrskyklaanilaisvanhuksen ulvaisu kajahti ilmoille. Siirsin salamannopeasti katseeni raidalliseen kollikissaan, joka oli iskeytynyt Viiltotähden kurkkuun kiinni. Kuolonklaanilaiskolli ei ollut valmistautunut vanhuksen hyökkäykseen, joten etu oli Leijonaloikalla. “Älkää auttako häntä”, sihahdin Kuolonklaanille, jonka jäsenistä suurin osa oli valmiina hyökkäämään klaanin perustajan avuksi. Tuhokatse nosti vihreän katseensa minuun ja murahti, jonka jälkeen kolli oli syöksymässä johtajansa luokse. “Tuhokatse! Kuulit päällikkösi käskyn”, sihahti Viiltotähti. Kolli sai luottosoturinsa pysähtymään. Oliko Viiltotähti kutsunut minua päälliköksi? Kolli oli kai hyväksynyt viimein Sulkatähden kuoleman. Tuhokatse ei sanonut mitään, vaan peruutti muutaman askeleen taaksepäin ja jäi katsomaan, kuinka Viiltotähti - jonka Leijonaloikka oli juuri painanut maahan - antoi myrskyklaanilaiskollin upottaa kyntensä tuon kaulaan. En heti ymmärtänyt, mitä ihmettä tuo valtava kolli oli tekemässä, kunnes minä ja ilmeisesti moni muukin ymmärsi. “Hän antaa Leijonaloikan tappaa itsensä!” joku metsäkissoista ulvaisi. Tilanne oli edennyt mielenkiintoisesti. Katsoin silmiäni siristäen kullankeltaista vanhusta, joka oli onnistunut pääsemään syvälle Viiltotähden kaulaan. Tumma soturi ei tehnyt mitään, ei edes säpsähtänyt Leijonaloikan vetäessä päänsä taakse hampaissaan pala Kuolonklaanin perustajan kaulasta. Viiltotähden vihreät katseet olivat nauliintuneet lähellään makaavan naaraskissan elottomaan ruumiiseen; Sulkatähteen. Leijonaloikka sihahti ja nousi pois Viiltotähden päältä kääntäen sitten katseensa minuun. Kullanruskean vanhuksen suupielet ja käpälät olivat veressä. Hän muistutti hieman Riemutuhoa, joka oli alkanut kikattamaan. Valkea naaras oli vain muutaman hiirenmitan päässä puhujankivestä, mutta en kiinnittänyt naaraaseen sen enempää huomiota. Käännyin taas katsomaan Viiltotähteä. Kolli makasi maassa mitään sanomatta, kun tuon kaulasta pulppusi verta suunnattoman paljon. Kuulin, kuinka tumman kissan voimakasääninen hengitys rahisi. Kollin hengitys heikkeni, kukaan ei sanonut mitään. Samassa tuo veti kerran syvään henkeä ja säpsähti muutaman kerran, jonka jälkeen kissan keho valahti veltoksi ja tuon Sulkatähteen nauliintunut katse lasittui. Viiltotähti oli kuollut. Kun metsäkissa huomasivat sen, iloiset ulvaisut raikuivat ympäri nelipuiden laaksoa. Viha kiehahti sisälläni. Mikä ihme heitä vaivasi?! Syöksyin kohti Leijonaloikkaa, joka oli istuutunut alas ja katseli mitäänsanomattomalla ilmeellä taivaalle. Kolli osasi varautua hyökkäykseeni, ja tuo väisti sen loikkaamalla altani pois kohti puhujankiveä, josta olin tullut. Vanhus loikkasi ylöspäin puhujankivelle meinaten pudota, mutta onnistui pitää tasapainonsa ja kääntymään minua kohti. “Sanoinhan, että yksi metsäkissojen hyökkäys tappaa Leijonaloikan! Hän teki itsemurhan”, sihahdin ja katsoin murhaavasti Leijonaloikkaa, joka seisoi vaitonaisena ja tyynenä puhujankivellä katsoen suoraan minua. Kolli veti syvään henkeä ja valmistautui hyppyyn. Tuo ponnisti itsensä ilmaan. Aluksi en ymmärtänyt, mitä kissa teki, kunnes tajusin sen. Olin kuullut, että Leijonaloikalla oli tapana tehdä entisessä elämässään kehittelemä hyökkäys, joka pahimmassa tapauksessa saattoi tappaa vastustajansa. Tajusin sen liian myöhään, kun Leijonaloikka oli onnistunut syöksymään päälleni. Silmänräpäyksen ajan kolli seisoi pääni päällä, jonka jälkeen hän ponkaisi itsensä takaisin ilmaan päältäni. Ponnistuksen voimasta iskeydyin veriseen maahan. Raivosta ulvoen nousin ylös ja siirsin katseeni vanhukseen, joka oli lennähtänyt maahan ja jäänyt siihen makaamaan. Tunsin pienoista kipua päälaellani, mutta en välittänyt. Isku ei ollut ollut tappava, ilmeisesti vanhuksen voimat olivat hiipuneet. Eihän hän jaksanut enää nousta edes ylös. “Näinkö heikko sinä sitten olitkin?” kysyin virnistäen, “no, eipä se mitään.” Astelin rauhallisin askelin kohti Leijonaloikkaa, joka hengitti heikosti. Nostin katseeni taivaalle. Täysikuu oli noussut huippuunsa ja tähdet loistivat taivaalla tukien hennolla loisteellaan kuun luomaa valoa. En edes koskenut Leijonaloikkaan, kun kolli veti jo viimeisen henkäisynsä. Eloton vanhus oli sulkenut silmänsä vain hetken ennen kuolemaansa, nyt tuon keho makasi liikahtamattomana edessäni. Murahdin ja tönäisin ruumista etukäpälälläni, jonka jälkeen kävelin puhujankiven luokse loikaten sen päälle. “Ehkä jo ymmärsittekin, että minä olen Kuolonklaanin uusi päällikkö! Viiltotähden suunnitelmat muuttukoot nyt minun suunnitelmikseni. Minulla on ehdotus teille, arvon metsäkissat”, naukaisin virnistäen ja etsin katseellani kolmen klaanin päällikön. “Kuka muuten onkaan Palotähden uskollinen varapäällikkö ja ilmeisesti Jokiklaanin uusi päällikkö?” kysyin, vaikka arvasin kissan olevan tabbykuvioinen harmaanruskea soturi, jota vastaan olin taistellut jossain vaiheessa sotaa. “Minä”, kolli, jonka arvasin olevan tuleva Jokiklaanin päällikkö naukui. “Arvasinpas! Kerropas nyt, mikä olikaan nimesi”, nau’uin virnistäen ja heilautin häntääni. “Pyrstökuiskaus”, vastasi kolli tasaisen tyynellä äänellä ja siristi silmiään minua katsoessaan. “Haluan ehdottaa kaikille teille klaanien johtajille jotain. Teillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa”, aloitin ja katsoin vuoroperään jokaista klaanin päällikköä suoraan silmiin - ja Pyrstökuiskausta - “ensimmäinen vaihtoehtonne on mielestäni niistä se parempi. Te annatte Kuolonklaanin muuttaa korkokiville, sen läheisille nummille ja palaneelle ladolle, ja oikeuden kulkea Tuuliklaanin vastaista rajaa pitkin nelipuille saalistamaan kun tahdomme”, naukaisin ja katsoin kysyvästi neljän klaanin päälliköitä ja tietenkin Pyrstökuiskausta, joka oli tällä hetkellä lähes Jokiklaanin päällikkö. “Entä se toinen vaihtoehto?” Taivastähti kysyi kovaan ääneen. “Me tapamme teidät kaikki tai ajamme pois täältä ja valloitamme koko metsän”, virnistin. Kuulin sihahduksia metsäkissojen seasta. “En usko, että Tuuliklaani haluaa menettää ainoaa parantajaansa - jälleen”, virnistin, “sillä hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos joku teistä hyökkää.” Metsäkissat alkoivat keskustella kiivaasti keskenään. “Emme me voi antaa heidän tulla tänne! He eivät voi päästä korkokiville, sittenhän me emme pääsisi tapaamaan Tähtiklaania!” joku tuuliklaanilaisista - niin ainakin uskoin - ulvaisi kovaäänisesti. Virnistin. “Ehei, tietenkin saisitte. Tämä voisi olla vaikka niin sanottu “uusi Kuolonklaani”, joka antaisi teidän käydä rauhassa kuukivellä Tähtiklaania tapaamassa. Ja jos muistatte, se on täällä ainoa paikka, josta saa yhteyden myös Pimeyden Metsään, joten se on myös meille tärkeä paikka”, naukaisin murahtaen. Metsäkissat jatkoivat kiivasta keskusteluaan. “Kuolonklaani saa jäädä Varjoklaanin puolesta, mutta meillä on teille ehdot”, Kuutähti naukui katsoen minua suoraan silmiini. “Voitkin kertoa ne ehdot tässä ja nyt”, naukaisin virnistäen. Veren peittämä naaraspäällikkö avasi suunsa ja sanoi: “Teidän tulee noudattaa soturilaista ainakin joitakin kohtia. Ette saa ylittää Varjoklaanin rajaa ilman hyvää syytä, nimeätte pennut oppilaiksi kuuden kuun iässä, osallistutte kokoontumisiin ja kunnioitatte täysikuun rauhaa.” Virnistin. “Tuo sopii. Tuuliklaanin reviirin rajaa vaadin kuitenkin käyttöömme. Voimme kulkea ukkospolun reunaa pitkin kulkematta itse reviirin sydämessä”, naukaisin ja katsoin Ruostetähteä, joka katsoi minua hiljaa sanomatta mitään. “Se sopii, mutta jos saalistatte yhdenkin saaliin Tuuliklaanin reviirillä, te olette mennyttä”, sihahti kollikissa siirtämättä katsettaan pois minusta. Nyökkäsin. “Entä muut?” kysyin katsoen Pyrstökuiskausta ja Taivastähteä, jotka juttelivat ilmeisesti klaanitovereilleen. “Myrskyklaanin puolesta Kuolonklaani voi muuttaa korkokiville, mutta teidän on parempi olla tekemättä virheitä”, sihahti Taivastähti. “Jokiklaanillekin se sopii, kunhan noudatatte Kuutähden luettelemia soturilain kohtia, päästätte meidät Kuukivelle ilman mitään ehtoja, ettekä saalista kenenkään reviirillä tai tapa ketään ilman hyvää syytä”, Pyrstökuiskaus naukui. “Hieno homma, että asiat selvisivät. Lupaan Kuolonklaanin puolesta, että noudatamme teidän sääntöjänne, kunhan te noudatatte meidän. Päälliköt saavat käydä Kuukivellä korkeintaan kerran kuussa, ja parantajat aina puolenkuun aikaan. Päällikön mukaan saa tulla korkeintaan oppilas ja yksi soturi, eikä yhtään ylimääräisiä. Ette saalista Kuolonklaanin reviirillä ollessanne Kuukivellä, ja lähdette reviiriltämme heti, kun olette vaihtaneet unia Tähtiklaaninne kanssa”, murahdin. Metsäkissat naukuivat hyväksyvästi, vaikka huomasin, että he eivät olisi halunneet Kuolonklaania metsään. “Jotta rauha voi kestää, jokaisen tulee todella noudattaa laatimiamme sääntöjä”, Taivastähti naukaisi. “Tietenkin. Jokaisesta säännön rikkomuksesta tulkoon rangaistus, joka sovitaan yhdessä niiden kanssa, joita tämä asia on koskenut. Huomaatteko? Mehän olemme jo sovussa”, virnistin ja loikkasin alas puhujankiveltä. “Vapauttakaa Vaskitsaviima - ja Ruusupiikki”, Kuutähti naukui ja päästi kurkustaan matalaa murinaa. “Ja antakaa Leijonaloikan ja Palotähden ruumiit meille”, Taivastähti lisäsi. “Ruumiit saatte heti, mutta elävät klaanitoverinne saatte vasta, kun Kuolonklaani on poistunut nelipuiden laaksosta. Emme voi olla varmoja, aiotteko pettää meidät heti, kun meillä ei ole mitään, mikä teille olisi tärkeää”, naukaisin ja lähdin kävelemään kohti Tuuliklaanin reviiriä, jonka kautta pääsisimme uudelle reviirillemme. Vastahakoisesti metsäkissat päästivät meidät menemään luoden kuolonklaanilaisiin kuitenkin vihaisia katseita. Ehkä saatoin jopa ymmärtää, miksi he tekivät niin. Kuolonklaanilaiset olivat tappaneet monta metsäkissaa, vaikka kyllä hekin kuolonklaanilaisia onnistuivat jonkun verran tappamaan. Loin nopean vilkaisun Taivastähteen, joka väistyi Kuolonklaanin tieltä. Siirsin sitten katseeni eteenpäin ja mietin tulevia vuodenaikoja. Olin nyt lähes virallisesti klaanini päällikkö. Jos hyvä ja pysyvä reviiri Kuolonklaanille tarkoitti sitä, että meidän täytyisi elää sovussa metsän muiden klaanien kanssa, olisin valmis siihen. Viiltotähti ja Sulkatähti olivat kuolleet, ja nyt uusi aikakausi oli alkanut, minun aikakauteni. Kuolonklaani kohoaisi vielä kunnioitetuksi klaaniksi, jota kaikki kadehtisivat. Minunkin täytyisi tehdä kompromissejä, esimerkiksi Tähtiklaaniin uskovien kissojen hyväksyminen Kuolonklaaniin tulevaisuudessa saattaisi olla lähes pakollista, mutta en saanut välittää uskosta Tähtiklaaniin tai Pimeyden Metsään. Jokaisen kuolonklaanilaisen tulisi vain olla uskollinen Kuolonklaanille ja sen päällikölle. “Entä ruumiit? Jätämmekö me ne vain tänne?” kuulin Puhurijalan kysyvän. Kolli käveli kivuliaan näköisesti vierelläni kohti laakson rinnettä. “Sulkatähden ja Viiltotähden ruumiit otetaan ensin mukaan, muut haemme myöhemmin. Kuolonklaanin moni soturi sai niin pieniä ja suuriakin haavoja, ja menetimme toisen parantajistamme, joten ei ole varaa antaa haavojen äityä niin pahaksi, että sotureita kuolisi”, selitin vaaleanharmaalle kollille. “Pisaraviilto, minne me perustamme leirimme?” kuulin Pihlajakynnen kysyvän takaani, mutten siirtänyt katsettani pilkukkaaseen naaraaseen. “Palanut lato on sille hyvä paikka. Sen ympärille on kasvanut pensaita, joista voimme rakentaa leiriin muurit”, naukaisin. Olimme päässeet laakson rinnettä ylös, joten naukaisin Ruusupiikkiä ja Vaskitsaviimaa vartioiville kissoille: “Päästäkää heidät.” Kissat tekivät töitä käskettyä ja antoivat kaksikon mennä. Jatkoimme matkaa kohti uutta reviiriämme. Saavuimme palaneen ladon luokse. Sen keskellä oli suurehko kivilohkare, joka oli ilmeisesti ainoa asia, mitä koko ladosta oli jäljellä. En ollut vielä syntynyt, kun lato oli palanut, mutta olin kuulut siitä lukuisia tarinoita. Kukaan kuolonklaanilainen ei ollut nähnyt itse roihuavaa latoa, mutta kun sota - jossa Kuolonklaani oli häädetty - päättyi, kaikki siihen aikaa eläneet kuolonklaanilaiset olivat nähneet savuavan ladon, josta ei ollut enää mitään jäljellä - paitsi ilmeisesti tuo kivenlohkare. “Minne viemme Viiltotähden ja Sulkatähden ruumiit?” murahti Kaaosmieli takaani. “Otamme ne yöksi leiriin ja valvomme heidän ruumiitaan, kuten on tapana”, murahdin, “vaikka Viiltotähti olikin melkoinen hiirenaivo, hän oli Kuolonklaanin perustaja ja tärkeä jäsen kuolemaansa saakka.” Ennen syntymääni kuolleen veljeni poika nyökkäsi ja murahti siinä sivussa. “Kidesydän, käy kaikki läpi ja käske vakavimmin haavoittuneet tuonne. Ne, jotka eivät ole vakavasti haavoittuneita tulevat kanssani raivaamaan leriiin pääaukion ja jonkinnäköiset pesät”, murahdin ja katsoin kissoja. Kidesydän nyökkäsi ja alkoi heti töihin, “lähetä ne, jotka voivat tulla tekemään leiriä luokseni”, lisäsin vielä parantajakissalle, joka nyökkäsi jälleen. Kävelin lähelle paikkaa, josta halusin leirin sisäänkäynnin, sillä siinä kohtaan piikkihernepensaat eivät olleet niin villiintyneitä ja korkeita. En ajatellut aloittaa leirin rakentamista yksin, joten jäin odottelemaan, että Kidesydän saisi joitakin kissoja rakentamaan kanssani. Hetken odottelun jälkeen Tuhokatse, Pikkuvarjo, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Sähköviilto ja muutama muu kissa olivat tulleet luokseni. “Kaaosmieli, vie Yövarjo, Sähköviilto ja Kuolematassu kanssasi saalistamaan. Kuolonklaani tarvitsee saalista, jotta voimme selvitä tämän lehtikadonkin yli”, murahdin. Kolli nyökkäsi, “ja Tuhokatse, hae klaaninvanhimmat ja pennut tänne”, murahdin. Kissoja tuli lisää luokseni, joten pystyin lähettämään kissoja tekemään erilaisia tehtäviä. “Me muut aloitamme leirin valmistelemisen”, naukaisin ja katsoin kissoja, jotka olivat tulleet luokseni. Selitin heille, mitä mihinkin kohtaan tulisi. //Näin sota on ohi ja Pimeyden Metsä vei voiton ja jäi asumaan korkokivien läheisyyteen. Kuolonklaanin reviiristä hieman tarkempaa tietoa Liittyminen-osiosta löytyvästä Tietoja klaaneista-osiosta. Nyt voi kissat alkaa kirjoittelemaan omiin klaaneihinsa tarinoita, mutta lukekaa sitä ennen blogi, jossa kerrotaan esimerkiksi kuolleet, haavoittuneet, uudet soturit ja muut muutokset klaaneissa.

Viiltotähti

En ollut etsinnästä huolimatta löytänyt vieläkään Sulkatähteä. Kuu oli kohonnut korkealle taivaalle ja lumisade oli voimistunut hieman, muttei paljoa. Hanki oli yhä punainen verestä, eikä lumisade sitä tällä hetkellä voinut muuttaa miksikään. Joistain kohdin lumi oli sulanut kokonaan, ja kellertävä nurmi näkyi niistä kohdin. Ruumiita ja haavoittuneita oli lähes joka puolella. Ruumiit, joihin olin eniten kiinnittänyt huomiota olivat Värähdyspennun ja Sarastustassun ruumiit. Naaraspentu oli todennäköisesti vasten käskyjä tullut nelipuille - ja hyvä vain - saanut surmansa yhdessä Sarastustassun kanssa. Laskujeni mukaan ainakin kolme kuolonklaanilaista - todennäköisesti enemmänkin - olivat kuolleet sodassa. Metsäkissojen ruumiita oli enemmän. Joko se johtui siitä, että pelkurimaiset metsäkissat eivät uskaltaneet tappaa tai sitten he olivat liian heikkoja kuolonklaanilaisia vastaan ja saivat itse surmansa. Kävelin puhujankiven luokse ja loikkasin yhdellä loikalla sen päälle. Katselin silmiäni siristellen ympärilleni. Lumisade esti hieman näkyvyyteni, mutta saatoin kuitenkin tunnistaa joitakin kissoja taistelusta, vaikka heidän turkkinsa olivatkin veren tahrimat ja sotkuiset. Kissa, johon kiinnitin huomiota oli valkea naaras; Riemutuho. Kissa nauroi hullun lailla taistellessaan vastustajiaan vastaan, hän taisteli Mutinatassun kanssa. En kuitenkaan löytänyt Sulkatähteä ja Kostoviiltoa. Olivatko naaraat lähteneet jonnekin vai olivatko he niin veren peitossa, etten tunnistanut heitä? Yhtäkkiä tunnistin tutun kissan. Vaalean siniharmaa naaraskissa puikkelehti kissojen välistä pyrkien ilmeisesti pois laaksosta. Kissa oli entinen tyttäreni - Pyökkihäntä - jonka Sulkatähti oli häätänyt Kuolonklaanista toisen entisen tyttäreni - Vesililjan - kanssa. Kaksikko oli siis päätynyt metsään, mutta missä mahtoi olla Vesililja. Halusin todella käydä jututtamassa näitä kissoja, joten loikkasin alas puhujankiveltä lähtien juoksemaan kohti Pyökkihäntää, joka pinkoi minkä käpälistään kerkesi kohti Tuuliklaanin vastaista tammea. Oliko hän menossa Kitkerähengen luokse, vai Tuuliklaanin reviirille? Saavutin Pyökkihännän nopeasti ja syöksyin tuon päälle. Hetken aikaa pyörin naaraan kanssa maassa, kunnes onnistuin painamaan hänet alleni. "Pitkästä aikaa", virnistin vaalean siniharmaalle kissalle painaen kynsilläni tuon kaulaa. Pyökkihäntä kähisi jotain, josta en saanut selvää ja yritti sitten potkaista minua pois päältään; turhaan. Kissa kiemurteli, mutten päästänyt häntä pois. "Ole kiltti ja päästä minut", Pyökkihäntä kähisi itkun partaalla. Naaras oli raukempi kuin lähtiessään, ja tiesin, etten voisi jättää häntä eloon. "Viiltotähti! Olen etsinyt sinua!" Tulikynsi ulvaisi ja ravasi minua kohti. Samassa kolli huomasi allani makaavan Pyökkihännän, joka huomasi myös entisen kumppaninsa tulon. "Tulikynsi, sinulla on tehtävä", naukaisin luottosoturilleni nousten ylös vaalean siniharmaan naaraan päältä. Kolli veti syvään henkeä ja oli valmis kuulemaan sen, mitä käskisin hänen tehdä. "Tapa tuo petturi", naukaisin tyynenä osoittaen käpälälläni Pyökkihäntää, joka katsoi Tulikynttä sanomatta sanaakaan. Tulikynsi asteli lähemmäs petturikissaa, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan. "Tapa hänet, nyt", sihahdin valkealle luottosoturilleni, joka kuitenkin siirsi murheellisen katseensa minuun ja pudisti päätään. "Sitä minä en voi tehdä", kolli naukui vetäen syvään henkeä. Kyynel vierähti soturin silmäkulmasta tuon valkealle poskelle. Siristin silmiäni ja paljastin hampaani valkealle kollille vilkaisten sitten Pyökkihäntää, joka olisi selkeästi halunnut sanoa jotain Tulikynnelle, mutta pysyi hiljaa. "Siinä tapauksessa olet häpäissyt itsesi, Kuolonklaanin ja koko Pimeyden Metsän. Sinä et ansaitse elää", naukaisin murahtaen tyynesti. "Ei!" Pyökkihäntä ulvaisi ja oli syöksymässä väliin, mutta voimalla iskin kynteni Tulikynnen kasvoille niin, että haava ylettyi rintaan asti. Verta roiskui kollin juuri puhtaaksi nuollulle valkealle turkille. //Jatkanpa tätä Pyökil:)

Pyökkihäntä

Katsoin kauhuissani Tulikynttä, joka oli juuri kaatunut maahan raskaasti hengittäen. Kyyneleet virtasivat poskiani myöten, kun katsoin sanaakaan sanomatta kollia, jota rakastin - olin aina rakastanut. Tulikynsi katsoi minua mitään sanomatta. Sitten siirsin katseeni Viiltotähteen. "Sinä senkin!" sähisin. Raivo leimahti sisälläni kuin tuli kuivassa metsässä. Lähdin juoksemaan sokeasti raivon vallassa kohti minua monta kertaa suurempaa tummaa kollikissaa. Viiltotähti ei estellyt, vaan onnistuin syöksymään kollin kaulaan. Kuolonklaanin perustaja kuitenkin viskasi minut vaivatta pois kimpustaan, jonka jälkeen hän painoi kyntensä kaulalleni viiltäen siihen syvän viillon. Tunsin, kuinka veri roiskui suihkumaisesti vaalean siniharmaalle - jo valmiiksi veriselle - turkilleni. Kauhu hehkui takuulla silmistäni, kun valtavankokoinen kollikissa nousi pois päältäni ja lähti kävelemään poispäin minusta. Kyyneleet virtasivat poskiani myöten. Minun täytyi päästä Tulikynnen luokse. Etsin katseellani rakastamaani kollia käännellen päätäni. Näin valkean kumppanini makaavan maassa yhä kuitenkin hengittäen. Käännyin vaivallisesti vatsalleni lähtien ryömimään verisessä lumessa kohti kollia. Matka tuntui pidemmältä kuin yksikään matka, mitä olin elämäni aikana kulkenut. Tämä matka tuntui kuitenkin myös merkittävämmältä kuin yksikään aikaisemmista. Onnistuin ryömimään Tulikynnen vierelle. "Pyökkihäntä", kolli kähisi kääntäen vaivallisesti päänsä kohti minua. "Minä olen tässä.. Olen vierelläsi.. Aina", kuiskasin hiljaa kollille painaen pääni vasten tuon kylkeä. "Minä rakastan sinua", Tulikynnen heikko nau'unta kantautui korviini. Olisin halunnut sanoa "niin minäkin sinua", mutta sanat eivät tulleet ulos suustani. Tunsin, kuinka kipu heikentyi hetki hetkeltä. Niin teki myös tajuntani. Silmäni sumenivat, taisteluäänet vaimenivat ja veren tuoksu katosi. Kaikki oli ohi, minä olin kuollut. //R.I.P Pyökkihäntä ja Tulikynsi:c

Viiltotähti | 12.11.2016

Näin Pöllösyöksyn katselevan ympärilleen lähellä puhujankiveä. Tulikynsi perässäni ravasin tummanruskean entisen jokiklaanilaisen luokse. Kolli ei heti huomannut minua, mutta huomatessaan hän nyökkäsi ja vaikutti kumartavan pienesti. "Tulikynsi, tarkkaile hetken aikaa ympäristöämme hyökkääjien varalta", naukaisin luottosoturilleni, joka vastasi nyökkäyksellä ja alkoi kiertämään meitä hitaaseen tahtiin tarkkaillen ympäristöä. "No, miten sota on sujunut?" kysyin kollikissalta viiltäen kynsilläni sen jälkeen ilmaa. Lumisade oli alkanut, ja pilvet olivat peittäneet kirkkaan auringon, joka ei enää tähän aikaan lehtikadosta suonut lämpöä lainkaan. "Hyvin, olen taistellut monia jokiklaanilaisia vastaan. Entäs omasi?" kysyi kollikissa kohteliaasti. "Se on sujunut paremmin kuin hyvin. Leijonaloikka on täällä jossain, ehkä jopa elävänä. Sen verran kipeän näköisen haavan hänelle tein, että voi hyvinkin olla mahdollista, että hän on kuollut", virnistin. "Mutta hänhän on klaaninvanhin, miksi ihmeessä hän tänne tuli?" murahti Pöllösyöksy. "Ilmeisesti halusi kuolla nopeammin kuin Tähtiklaani haluaisi", murahdin vastaukseksi. "Viiltotähti, tuolta lähestyy viisi metsäkissaa, ilmeisesti he ovat tulossa taistelemaan kanssamme", Tulikynsi ilmoitti osoittaen kohti Tuuliklaanin reviiriä olevaa tammea, tosin tulijat olivat paljon lähempänä. Saatoin tunnistaa yhden kissoista Kirsikkaviikseksi, Myrskyklaanin soturiksi, joka oli yhteen aikaan pitkään Kuolonklaanin vankina. Ilmeisesti naaras selvisi elossa pois Varjoklaanin leiristä, jossa häntä pidettiin. Tunnistin pian myös toisen kissan; Usvahännän. Naaras ei voinut olla tunnistamatta hänen puuttuvasta silmästään. En tajunnut, miksi tuon näköinen kissa oli Myrskyklaanissa, eikä ennemmin Kuolonklaanissa. Tiesin Usvahännän olevan vanha, joten hän tulisi lähes satavarmasti kuolemaan tässä sodassa. Joukkoa johti Taivastähti, joka oli nykyään Myrskyklaanin päällikkö. En tunnistanut kahta muuta kissaa, jotka vaikuttivat melko nuorilta, mutta kuitenkin sotureilta. Toinen kissoista oli savunharmaa, mustaraidallinen naaraskissa ja toinen vaaleanruskea kolli, jonka kehossa oli mustaa. Uskoin kaikkien kissojen olevan myrskyklaanilaisia ulkonäön perusteella. "Kappas, myrskyklaanilaisjoukkoko sieltä tulee?" kysyin virnistäen. Taivastähti murahti vastaukseksi ja pysähtyi parin ketunmitan päähän meistä. "Teidän ei kannata edes yrittää taistella meitä vastaan. Jokainen teistä tulee kuolemaan yksi kerrallaan", nau'uin silmiäni siristäen. "Jos joku täällä tulee kuolemaan, niin se olet sinä. Saat kuolla lopullisesti minun kynsissäni", murisi Taivastähti. "Eikö sinun kannattaisi olla huolissasi edeltäjästäsi, joka saattaa maata kuolleena jossakin? Hän nimittäin taisi tulla sotaan ihan omasta tahdostaan", Pöllösyöksy naukui yrittäen ilmeisesti ärsyttää myrskyklaanilaisnaarasta, joka näytti hämmästyneeltä. "En usko sinua, jokiklaanilainen petturi", sihisi harmaa naaraskissa. "Uskotko minua? Minä saatoin tappaa hänet aikaisemmin, enpä jäänyt asiaa varmistamaan, koska pitihän hänelle antaa mahdollisuus selvitä hengissä", irvistin hymyillen. Taivastähti veti syvään henkeä ja lähti astelemaan minua kohti. Tulikynsi asettui eteeni puolustaen minua. "Tulikynsi, taistelen nyt Taivastähden kanssa. Pidä Pöllösyöksyn kanssa huoli, että nuo neljä muuta pysyvät kaukana minusta", virnistin ja syöksyin kohti myrskyklaanilaisnaarasta, joka väisti iskuni hyökäten samantien itse. Naaras viilsi pienen haavan toiseen lapaani ja kiersi muutaman hiirenmitan päähän taakseni. Sähähdin ja käännyin naarasta kohti. Taivastähti taisteli tosissaan, huomasin sen tuon roihuavasta katseesta ja raskaasta hengityksestä, sekä tietenkin paljastetuista hampaista ja joka puolelle sojottavista karvoista. Taivastähti lähti juoksemaan nopeasti minua kohti. Otin iskun vastaan ja naaras pureutui tiukasti kiinni kaulaani. Heittäydyin kissan päälle niin, että kissan hengitys oli haastavaa ja ehkä jopa mahdotonta. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin, kuinka naaras riuhtaisi palan irti kurkustani. Sihahdin ja päästin kissan vapaaksi, vaikken olisi halunnut. Verta oli roiskahtanut kissan harmaalle turkille melkoisesti, kuten myös omalle tummemman harmaalle turkilleni. "Tuo oli virhe!" sihahdin ja lähdin rynnimään kohti Taivastähteä, mutta naaras väisti iskuni syöksymällä vasemmalle. Sain kuitenkin tartuttua hampaillani tuon häntään. Naaras lennähti maahan ja irrotin otteeni hännästä. En kerennyt astua askeltakaan lähemmäs Taivastähteä, kun joku syöksyi kimppuuni. Saatoin tunnistaa kissan jopa hajusta. Leijonaloikka. Kolli oli upottanut hampaansa siihen kohtaan kurkkuani, mistä Taivastähti oli purrut pienen palan irti. Kipu leimahti sisälläni, kun kolli pureutui yhä syvemmälle kurkkuuni. Olin juuri painautumassa kollin päälle, kunnes raastava kipu esti sen. Onnistuin kuitenkin upottamaan toisen etukäpäläni kynnet kollin selkään, mutta sitten otteeni irtosi ja lyyhistyin maahan. Myös Leijonaloikka lyyhistyi, tosin toiseen suuntaan. Hetken aikaa hengitin raskaasti ja rahisevasti maassa, kunnes kehoni valahti ilmeisesti elottomaksi. Yksi kerrallaan näin jokaisen tappamani kissan kasvot edessäni. Leijonaloikkaa edeltänyt Myrskyklaanin päällikkö Saarnitähti, Tuuliklaanin kauan sitten elänyt päällikkö Omenatähti, Tuuliklaanin Ruusupiikkiä edeltävä parantaja Unikkouni, Jokiklaanin entinen päällikkö Susitähti, Kuolonklaanin pettäjä Ukkostuuli, Jokiklaanin entinen parantajaoppilas Lieskatassu.. En tunnistanut läheskään kaikkia tappamiani kissoja, ja sehän oli ainoastaan hyvä asia. Lukuisten kissojen kasvot pyörivät silmissäni, päälliköiden - joilta olin vienyt useampia henkiä - useamman kerran ja muut vain kerran. Hengenmenetys oli kamalampaa kuin mikään kuu. //Joku vois tätä jatkaa?cx Viiltotähti menetti kaks henkee ja jälel viel kaks:D

Viiltotähti | 13.11.2016

Kävelin rauhallisella vauhdilla kohti puhujankiveä, jonka lähettyvillä oletin Sulkatähden - kumppanini ja päällikköni, lähes koko elämäni - olevan. Kuu oli noussut taivaalle ja auringosta ei näkynyt enää jälkeäkään. Taivas oli lähes pilvetön, ja tähdet tuikkivat kirkkaina. Pienet lumihiutaleet leijailivat ilmassa kohti veristä taisteluareenaa. Kun olin herännyt joku aika sitten, minut oli viety Tuuliklaanin vastaisen tammen juureen, jossa Kitkerähenki ja Kidesydän vuoroperään hoitivat haavoittuneita kissoja. Minulla ei ollut mitään aavistusta, kuka minut oli sinne vienyt tai missä Leijonaloikka ja Taivastähti sekä Tulikynsi olivat, joten olin lähtenyt etsimään heitä ja kumppaniani, jonka olinpaikasta minulla ei myöskään ollut tietoa. Viimeksi olin nähnyt Sulkatähden auringonlaskun aikaan, kun naaras oli taistellut jotakuta tuuliklaanilaissoturia vastaan, jonka nimestä minulla ei ollut mitään aavistusta. Kostoviilto oli ollut kumppanini kanssa, kuten olin käskenyt. "Viiltotähti!" Tulikynnen ulvaisu kantautui korviini. Käänsin nopeasti katseeni luottosoturiini, joka ravasi minua kohti. Kollin valkea turkki oli veren tahrima, ja hänen turkillaan oli lukuisia verta vuotavia haavoja. Siristin silmiäni katsoessani kollia. "Käy parantajien luona, he ovat Tuuliklaanin vastaisen tammen lähistöllä", naukaisin murahtaen kollille. "Olen ihan kunnossa, nämä ovat vain pintanaarmuja", valkea kolli ilmoitti päästessään rinnalleni. "Muistatko, sinä tottelet minua? Minä sanon, että sinä menet parantajien luokse, niin silloin sinä menet", murahdin kollille paljastaen hampaani. "Hyvä on. Etsin sinut heti, kun pääsen sieltä pois", Tulikynsi naukui sihahtaen ja lähti juoksemaan taistelun seassa kohti yhtä nelipuiden tammesta. Etsin katseellani yhä Sulkatähteä, jota en yksinkertaisesti nähnyt missään. Lavassani olevaa haavaa särki hieman, mutta en antanut sen häiritä kävelyäni tai mitään muutakaan. Kuulin nopeasti lähestyviä askeleita taakseni, ja samassa käännyin niitä kohti. Kissa oli valkea naaras, joka omasi mustia kohtia kehossaan. Kissa oli Varjoklaanin nykyinen päällikkö: Kuutähti. "Pitkästä aikaa, Kuutähti", virnistin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa. Kissa katsoi minua silmiään siristäen murhaava katse kasvoillaan. "Kukaan ei nauti näkemisestäsi, Viiltotähti", sihahti päällikkökissa ja syöksyi minua kohti. "Aliarvioit minut", virnistin ja väistin hyökkäyksen, jonka jälkeen iskin kynteni naaraan kylkeen. "Ja uskon, että monikin ihailijani on iloinen minut nähdessään. Esimerkiksi sinun ihana soturisi, Heijastushaave liittyi mielellään Kuolonklaanin riveihin", virnistin ja painoin naaraskissan maata vasten. "Sinäkin aliarvioit minut", virnisti Kuutähti ja ponkaisi itsensä pystyyn onnistuen saamaan minut irti itsestään. Naaraan oikeanpuoleisessa kyljessä oli kipeältä näyttävä haava, jonka olin juuri tehnyt. Siltikään hän ei näyttänyt lainkaan kivuliaalta. Kissa katsoi minua silkan raivon ja murhanhimon vallassa. "Valitan, mutta sinä et minua onnistu tappamaan", virnistin kissalle pysyen paikoillani. "Onnistuihan Leijonaloikkakin - klaaninvanhin - sen tekemään, joten miksi minä en pystyisi? Sana kuolemista leviää nopeasti täällä. Sinä olet heikentynyt, Viiltotähti. Missä luottosoturisikin ovat? Kuolonklaani on hylännyt sinut, kaikki ovat tehneet niin - jopa niin ihana Sulkatähtesi ja Pimeyden Metsä - he ovat ennemmin poikasi, Pisaraviillon puolella, eikö se olekin totta?" kysyi valkea naaras yllyttäen minua hyökkäämään, mutta pysyin tyynenä. "Lähetin luottosoturini suojelemaan itseään ja klaanitovereitaan, koska minä pärjään ilman heitäkin. Kuolonklaani ja kaikki muutkin kunnioittavat minua enemmän kuin isääsi, tuntuuko se pahalta? Eipä sinustakaan näytetä välittävän, kun klaanitoverisi taistelevat ties missä - tai sitten he ovat kuolleita", virnistin Kuutähdelle, joka paljasti minulle hampaansa ja lähti ryntäämään kohti. Hyökkäys olisi saattanut olla toimiva, ellei sitä olisi tehty sokeasti raivon vallassa. Onnistuin loikkaamaan Kuutähden yli, ja kun käännähdin ympäri, upotin hampaani kissan selkärankaan. Kuutähti kajautti ilmoille tuskallisen ulvaisun, joka sai kissat ympärillämme lopettamaan taistelemisen silmänräpäykseksi ja kääntymään meitä kohti. Joitakin metsäkissoja oli ryntäämässä kohti meitä, mutta kuolonklaanilaiskissat estivät heidän liikkeensä. "Jälleen sinä aliarvioit minut ja koko klaanini. Ettekö te metsäkissat ymmärrä, että jos luovuttaisitte, säästyisitte monilta kuolemilta", virnistin naaraalle ja viskasin tuon päin puhujankiveä, joka sijaitsi aivan lähellämme. Naaras jäi makaamaan raskaasti hengittäen valtavan kiven juurelle. Astelin rauhallisin askelin kohti kissaa. "Valitan, mutta olen päättänyt viedä sinulta ainakin yhden hengen. Missä muuten Hohtosulka on? Hänhän oli Naakkatähden seuraaja, joten hänenhän kuuluisi olla päällikkö? Vai onkohan hän jo kuollut?" kysyin virnuillen naaraskissalta, joka katsoi minua maassa maaten murhaavasti. "Senhän sinä haluaisitkin tietää", hän sihisi ja syöksyi minua kohti, mutta ilmeisesti kissan haavoja särki niin, että hän lyyhistyi eteeni. "Älä nyt minun takiani kumarra, sinähän sanoit, ettei minulla ole mitään arvoa. Muutitko mielipiteesi?" kysyin katsoen naarasta hymyillen voitonriemuisesti. "Sinä olet kuollut", sihisi valkea kissa ja yritti nousta ylös, mutta painoin hänet alas etukäpälälläni pakottaen kissan vasemmalle kyljelleen niin, että onnistuin upottamaan kynteni oikealla kyljellä olevaan haavaan. Kissa sihisi raivosta yrittäen osua kynsillään minuun, mutta turhaan. Yksi raapaisu kyllä osui rintaani, josta roiskahti verta naaraan jo valmiiksi veren peitossa olevalle valkealle turkille. "Tästä minä pidän sodassa. Kaikkien turkit ovat veren peittämiä ja on vaikeaa tunnistaa omia puolulaisiaan, jonka takia hajuaistin täytyy olla terästetty, koska olisihan se aika kamalaa, jos menisi juttelemaan vihollissoturille, joka sitten yllättäen tappaisi sinut", virnistin. Viilsin kynsilläni suurehkon haavan Kuutähden kyljestä aina kaulaan saakka jättäen kissan kouristelemaan paikoilleen. "Sinä olet kuollut!" tuo ulvoi, kun olin kääntänyt hänelle selkänsä. Kun uudemman kerran vilkaisin varjoklaanilaista kissaa, hän makasi elottomana puhujankiven juurella, ja joitakin metsän klaanien kissoja rynni tuon luokseen. Hymähdin itsekseni ja lähdin etsimään Sulkatähteä. Missä ihmeessä hän mahtoi olla? Huoli paisui sisälläni, mutta en voinut kertoa tai näyttää sitä kenellekään. //Joku jokunen vois jatkaa jos huvittaa:D

Suuri sota Nelipuilla

Pisaraviilto | 11.11.2016

Pöllösyöksy, Piikkitassu, Heijastushaave ja Sumumyrsky olivat joku aika lähteneet kohti klaaneja, joihin heidän oli tarkoitus mennä ilmoittamaan, että tuntematon kissalauma - joka oli kidnapannut heidät ja muitakin ja tappanut Myrskyklaanin Ruskaraidan - odotti heitä nelipuilla. Oikeasti kissalauma oli Kuolonklaani, joka ei todellakaan aikonut selvittää tätä asiaa puhumalla. "Lähdemme nyt kohti nelipuita! Kuljemme viidessä ryhmässä, jotta piilossa pysyminen olisi helpompaa", Viiltotähden kovaääninen naukaisu kajahti ilmoille. Suurikokoinen kollikissa seisoi melko suuren kiven päällä, jonka ympärillä kuolonklaanilaiset olivat nukkuneet pyrkien mahdollisimman lämpimään ja suojaan kylmältä tuulelta ja lumisateelta. "Ensimmäinen porukka on Pisaraviillon johtama. Siihen kuuluvat Pimeyslehti, Oksaviiksi, Lumikkotassu, Mutinatassu, Varistassu, Viljakarva, Sähköviilto ja Sirppitassu. Toiseen tulevat minun johdollani Kitkerähenki, Lokkikoipi, Puhurijalka, Sarastustassu, Yövarjo ja Kuolematassu. Me pysyttelemme piilossa Varjoklaanin reviirin ja nelipuiden laakson lähettyvillä", päällikkö naukui ja piti tauon, jonka jälkeen hän jatkoi: "Kolmanteen joukkoon lähtevät Viiltotähden johtamana Kidesydän, Tuhokatse, Tulikynsi, Kostoviilto, Mustakoipi, Tulvasielu ja Riemutuho. He pysyttelevät Myrskyklaanin reviirin liepeillä" - hetkeksi Sulkatähti taas lopetti puheensa ja etsi katseellaan Kaaosmielen - "Kaaosmieli johtaa neljättä joukkoa. Hänen mukaansa menevät Pikkuvarjo, Kauhumurha, Varistassu, Kirjotuli ja Kaurishäntä. He pysyttelevät Jokiklaanin reviirillä", Sulkatähti ilmoitti ja etsi sitten Pihlajakynttä, joka seisoi Verikyyneleen lähettyvillä muutaman ketunmitan päässä minusta. "Viimeiseen joukon johtaja on Pihlajakynsi. Hänen mukaansa menevät Syöksyviilto, Verikyynel, Kajosydän, Luuviilto ja Kataja. He pysyttelevät Tuuliklaanin reviirillä", Sulkatähti naukui. "Jäävätkö pennut tänne yksin?" kuulin Sirppitassun kysyvän. "Varpusensiipi ja Punasirppi vahtivat heitä", Viiltotähti murahti osoittaen hännällään kahta klaaninvanhinta, joista toinen oli entinen Varjoklaanin varapäällikkö, joka oli sokeutunut kauan sitten. Toinen taas oli vanha ja hieman raihnainen, Tuhotähden puolella vuodenaikoja sitten taistellut entinen varjoklaanilainen, joka oli liittynyt Kuolonklaaniin kuulemma Kyynelputouksen lauman mukana. Aurinko oli laskemaan päin, joten meidän täytyisi lähteä aivan pian. Astelin kohti puhujankiveä. Osasin lähes kuvitella Viiltotähden seisovan tuolla valtavankokoisella kivellä katsellen murhaavasti jokaista metsäkissaa, joka oli saapunut nelipuiden laaksoon. En ollut vielä edes syntynyt tuolloin, mutta olin kuullut lukuisia tarinoita siitä ja Viiltotähden päällikköajoista. En halunnut olla samanlainen päällikkö kuin isäni tai emoni. Halusin olla paljon parempi, mahtavampi ja kunnioitetumpi. Jokaisen tuli pelätä, mutta myös kunnioittaa minua. Mukaani tulleet kuolonklaanilaiset seurasivat minua. Aurinko oli jo laskenut, kuuhuippu lähestyi nopeasti, ensimmäiset tähdet hehkuivat jo himmeinä pisteinä taivaalla. Jännitin lihakseni ja ponnistin itseni loikkaan. Onnistuin loikkaamaan yhdellä loikalla puhujankivelle, jolta katsoin ympärilleni. Kiveltä saattoi nähdä koko laakson, jossa alkaisi varmasti pian sota, johon olin koko ikäni valmistautunut. "Minulla on kamala nälkä", kuulin Sirppitassun murisevan ärtyneenä. "Olisit saalistanut kunnolla, niin olisit saanut syötyä muutakin kuin sen puolikkaan hiiren!" sihahti Sähköviilto entiselle tuuliklaanilaiselle katsoen tuota murhaavasti. Hymähdin ja kasvoilleni ilmestyi hyväntuulinen virne. "Minut lähetettiin taas sellaiseen paikkaan saalistamaan, missä ei ole saalista!" oppilas ulvaisi vihaisena häntä kookkaammalle ja vanhemmalle soturille. "Kyllä siellä muitakin saalisti - ja kaikki he saivat enemmän saalista kuin sinä", murahti Sähköviilto. Sirppitassu veri syvään henkeä ja käänsi selkänsä entiselle jokiklaanilaiselle. "Minä en puhu sinulle enää", murahti oppilas ja käveli kohti puhujankiveä ja minua. "Miksi tuon piti tulla mukaan?!" Sirppitassu ulvaisi vihoissaan minulle. Pyöräytin silmiäni. "Juuri sen takia, miksi sinäkin tulit", murahdin. Nostin katseeni taivaalle. Suurehkot lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata, joka oli aikaisempien lumisateiden jäljiltä yhä valkea. Jäin istumaan puhujankivelle ja odottamaan, että neljä kissaa toisivat pian neljä klaania laaksoon. "Jokiklaani saapuu!" Sähköviillon sihahdus sai minut säpsähtämään ja siirtämään katseeni sinne, mistäpäin jokiklaanilaiskissat lähestyivät meitä. Kasvoilleni ilmestyi virnistys. Yksi klaani ainakin astui ansaan. Yö oli jo pitkällä ja aurinko värjääsi taivasta punertavaksi nousullaan. Auringonnousu olisi pian, tiesin sen. Tunnistin kissoista ensimmäiseksi Palotähden, josta moni Kuolonklaanissa oli puhunut. Jokiklaanin päällikön tulenoranssi turkki oli vaurioitunut pahasti tulipalossa, joka oli edeltänyt sotaa, jonka Kuolonklaani oli hävinnyt ennen syntymääni. Naaraan vierellä kulki tabbykuvion omaava harmaanruskea kollikissa, joka käveli ryhdikkäästi päällikkönsä vierellä. Oliko kissa Jokiklaanin varapäällikkö? Hyvinkin mahdollista. Muihin jokiklaanilaisiin en niinkään kiinnittänyt huomiotani, sillä en minä heitä tunnistanut. Pöllösyöksy asteli Palotähden toisella puolella katsoen minua. Huomasin, että Jokiklaanin päällikkö kuiskasi jotain Pöllösyöksylle, mutta suuri joukko kissoja jatkoi matkaansa nelipuiden laaksoon johtavaa rinnettä alaspäin. Kun Palotähti klaanineen oli päässyt muutamien ketunmittojen päähän puhujankivestä, oli seuraava klaani tulossa paikalle - se oli ilmeisesti Varjoklaani, en nähnyt vielä tarkasti, sillä klaani oli kovin kaukana, mutta se tuli Varjoklaanin suunnasta, joten Varjoklaani sen täyty olla. "Keitä te olette? Miksi halusitte meidät tänne?" Palotähti esitti kysymyksiä katsoen minua silmiään siristäen. "Olen sen joukon johtaja, joka kidnappasi klaanisi kissoja. Olen valmis neuvottelemaan rauhasta, kunnes muutkin klaanit ovat saapuneet paikalle", naukaisin tyynesti ja istuin alas. Palotähti katsoi minua hetken aikaa harkitsevasti, kunnes istui alas. lähes koko Jokiklaani teki samoin. Varjoklaani oli jo sen verran lähellä, että saatoin erottaa Heijastushaaveen heidän joukostaan. "Myrskyklaani ja Tuuliklaani ovat täällä!" ilmoitti Pimeyslehti. Enää Sirppitassu, Sähköviilto tai Viljakarva eivät voineet ilmoittaa klaanien paluusta, koska takuulla se olisi vaikuttanut oudolta jokiklaanilaisista. Neljä klaania olivat nyt laaksossa. Seisoin yhä puhujankivellä ja katsoin yksi kerrallaan jokaisen klaanin päällikköä. Klaaneista Kuolonklaaniin tulleet kissat kertoivat, että Myrskyklaanin nykyinen päällikkö olikin Taivastähti, eikä Leijonatähti, Tuuliklaanin päällikkö oli Ruostetähti ja Varjoklaanin Kuutähti, sekä Jokiklaanin päällikkö oli tietenkin Palotähti, joka oli tuonut klaaninsa ensimmäisenä nelipuille. "Keitä te olette?" Taivastähti kysyi kovaan ääneen. "Eikö Sumumyrsky kertonut? Olemme kissajoukko, joka kidnappasi klaanien jäseniä ja tappoi sinun klaanisi jäsenen, Ruskaraidan", naukaisin ja virnistin Taivastähdelle, joka katsoi minua murhaavasti, kuten koko Myrskyklaani teki. Nostin katseeni nelipuiden laakson rinteen luokse, jonka luokse kuolonklaanilaiset ilmestyivät. Virnistin jälleen. "Katsokaa!" joku ilmeisesti varjoklaanilaisista ulvaisi. Kissojen päät kääntyivät kohti laakson reunoja, joille klaanikissat eivät heidän harmikseen olleet jättäneet vartijoita. "Tämä oli ansa!" Ruostetähti sihahti vihaisena. "Viimeinkin te ymmärsitte sen. Nyt voinkin esitellä itseni ihan oikeasti", naukaisin naurahtaen. Lumisade oli jo lähes lakannut, mutta edelleen muutamia lumihiutaleita laskeutui kohti maata. Aurinko oli lähes noussut, sota alkaisi takuulla pian. "Olen Pisaraviilto, Kuolonklaanin varapäällikkö. Voittekin ehkä arvata, mitä seuraavina hetkinä tulee tapahtumaan", nau'uin virnistäen. "Katsokaa! Viiltotähti!" joku ulvaisi kauhuissaan, kun taas toinen jatkoi: "Ja Sulkatähtikin! Tuolla on myös Tulikynsi ja Kaaosmielikin!" "Olettekos kuulleet tarinoita Kuolonklaanista, vai ehkä kenties olette eläneet silloin, kun häpäisitte klaanimme?" kysyin ja katsoin murhaavasti jokaista metsäklaanien klaanilaista, jotka tuijottivat takaisin murhaavasti. Nyt olisi Sumumyrskyn, Pöllösyöksyn, Piikkitassun ja Heijastushaaveen vuoro. Istuin tyynenä puhujankivellä, kun yhtäkkiä Pöllösyöksy teki nopean syöksyn Palotähden kaulaan. Jokiklaanilaispäällikkö sai itsensä yllättävän nopeasti irti entisen klaanilaisensa otteesta. Samassa muutamia jokiklaanilaisia kävi Pöllösyöksyn kimppuun. Myös Piikkitassu ja Heijastushaave olivat hyökänneet joidenkin tuuliklaanilaisten ja varjoklaanilaisten kimppuun. Viimeisenä neljästä harhauttajasta Sumumyrsky iskeytyi ilmeisesti Myrskyklaanin varapäällikön - raidallisen kollikissan - kurkkuun, mutta Taivastähti ja muut myrskyklaanilaiset syöksyivät auttamaan kollia. "Myrskyklaani, hyökätkää!" Taivastähden ulvaisu kajahti ilmoille. Sitä seurasi myrskyklaanilaisten syöksyminen kohti puhujankiveä ja laakson rinnettä. "Varjoklaani, hyökätkää!" Kuutähti ulvaisi hetken Taivastähden jälkeen. Sähköviilto ja muut luonani olevat kuolonklaanilaiset olivat heittäytyneet täysillä mukaan sotaan. "Jokiklaani, hyökätkää!" Palotähti antoi klaanilleen käskyn. Viimeisenä metsän klaanien päälliköistä ulvaisi Ruostetähti: "Tuuliklaani, hyökätkää!" "Kuolonklaani, hyökätkää! Älkää luovuttako ja taistelkaa kuolemaan saakka! Tuhotkaa jokainen, joka yrittää tuhota teidät!" Viiltotähden kovaääninen karjaisu sai hetkeksi kaikki hiljenemään, mutta kun kuolonklaanilaiset lähtivät syöksymään alaspäin rinnettä, lähtivät myös metsän klaanit ryntäämään heitä vastaan. Loikkasin alas puhujankiveltä suoraan yhden myrskyklaanilaiskissan niskaan. Kissa oli ilmeisesti lähtemässä kohti kuolonklaanilaisia, jotka lähestyivät klaanikissoja kovaa vauhtia. Kuulin, kuinka kissa päästi sihahduksen ja yritti heittää minut pois päältään, mutta hän ei onnistunut. Painoin oikean etukäpäläni kissan poskelle ja toisen etukäpälän kissan kyljelle. Katsoin kuolonklaanilaisia, jotka olivat sekoittuneet muiden klaanien sekaan. Saatoin kuitenkin erottaa valtavankokoisen Viiltotähden, joka iski kynsillään metsäkissoja yksi kerrallaan pois kimpustaan. Toinen kissa, johon kiinnitin huomiotani oli Verikyynel, joka ketterästi onnistui pääsemään metsäkissojen ohi. Naaras juoksi kohti puhujankiveä perässään ainakin kolme kissaa. Kissat olivat sen verran nopeilta, että he vaikuttivat tuuliklaanilaisilta, mutten ollut satavarma. Ulvaisut kantautuivat korviini, kun kissat heittäytyivät toistensa kimppuun ja pyörivät lumihangessa taistellen elämästä ja kuolemasta. Kanssani nelipuille tulleet kuolonklaanilaiset taistelivat metsäkissojen kanssa tasavertaisesti. Siirsin sitten katseeni allani makaavaan myrskyklaanilaiseen. Irrotin otteeni kissasta ja virnistin tuolle. Hän nousi ylös ja katsoi minua murhaavasti. Kissa oli minua pienikokoisempi. Aikoisiko hän hyökätä? //Kuka myrskyklaanilainen nyt haluaakaan tätä jatkaa? Muutkin voivat siis jatkaa, ja sota on alkanut!! Muistakaa laittaa nimi-kohtaan kissasi nimi, sen klaani ja se, minkä puolella taistelee(Pimeyden Metsä tai Tähtiklaani). Ja kaikki saavat myös lukea blogista etenkin kaksi viimeistä postausta, kiitos:)

Leijonaloikka | 11.11.2016

Melko kauan sitten Taivastähti oli lähtenyt koko Myrskyklaanin kanssa nelipuille neuvottelemaan niiden kanssa, jotka olivat tappaneet poikani, Ruskaraidan. Ainoastaan klaaninvanhimmat, kuningattaret ja pennut olivat jääneet leiriin. "Miksi ihmeessä hänen piti ottaa mukaansa koko Myrskyklaani?" kysyin kävellessäni tuoresaaliskasaa ympäri. "Rauhoitu nyt, he palaavat takuulla pian", Siipisydän rauhoitteli. "En minä voi rauhoittua, kun koko Myrskyklaani on ties minkälaisen kissalauman kanssa tekemisissä, enkä minä tiedä, mitä siellä tapahtuu tällä hetkellä!" ulvaisin vanhalle kollille turhautuneena. "Miksi et sitten lähde katsomaan, jos se sinua niin ärsyttää?! Anna minun kuitenkin nukkua!" Leopardiloikka sihahti klaaninvanhimpien pesän liepeiltä. "Niin minä aion tehdä. Menen nelipuille katsomaan, mitä siellä tapahtuu", totesin rauhallisesti ja lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä. "Et ole tosissasi! Et sinä voi sinne lähteä, jos siellä on vaikka taistelu menossa! Taivastähti ja muut pärjäävät kyllä!" Siipisydän ulvaisi. Pysähdyin ennen kuin sujahdin piikkihernetunneliin ja nau'uin vanhukselle: "Jos olet huolestunut, tule mukaani." "En minä voi lähteä minnekään. Täällä on muita, joita meidän pitää suojella, jos joku vaikka hyökkää tänne", vanhus naukaisi äänellä, joka tarkoitti sitä, että hän oli tehnyt päätöksensä ja päättänyt pysyä leirissä. "Voin minä yksinkin mennä. Jos siellä on kaikki hyvin, palaan ennen kuin huomaattekaan", naukaisin ja väläytin pienen hymyn kaikille Myrskyklaanin leirissä oleville. Sujahdin piikkihernetunneliin ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia lumen peittämässä metsässä kohti nelipuita. Nelipuiden laakson lähettyvillä kovaääniset taisteluhuudot kantautuivat korviini selkeästi. Kiristin tahtini niin nopeasti kuin pystyin - en ollut enää kovinkaan nuori, joten vauhtini oli melko hidas, jos sitä verrattiin nuoruusaikojeni nopeimpiin askeleihin. Neljä tammea näkyivät jo kaukaisina edessäni. Veren tuoksu kantautui sieraimiini ja se voimistui hetki hetkeltä, mitä lähemmäksi nelipuita saavuinkaan. Samassa tuttu tuoksu leimahti veren seasta sieraimiini. Hengitykseni salpaantui hetkeksi ja jouduin pysähtymään. Pupillini laajenivat, kun ajattelin kauhuissani sitä, mitä oli juuri tapahtunut. Kuolonklaani oli saapunut metsään. Kun olin saanut hengitykseni kulkemaan, jatkoin matkaani juosten kohti nelipuita. Päästessäni laakson reunalle, erotin lähes sen pohjalla taistelevan valtavankokoisen, tummanharmaan kissan. Tuo oli takuulla Viiltotähti. Eikö se hiirenaivo ymmärtänyt, että häntä ei kaivata? Nähdin juoksemaan aluksi hieman kompuroiden alaspäin rinnettä kohti tummaa kissaa, joka taisteli kahta soturia vastaan, joista toinen oli Lupiinihäntä ja toinen ilmeisesti Jokiklaanin Pilvimarja. Kaksi soturia huomasivat minut, mutteivat tehneet elettäkään paljastaakseen tuloni Viiltotähdelle. Kaksikko ainoastaan loikkasi muutaman askeleen kauemmas harmaasta kuolonklaanilaisesta, kun minä iskeydyin kollin niskaan. Iskun voima onnistui kaatamaan kuolonklaanilaiskissan maahan kuonolleen. Nopeasti loikkasin etäämmälle Viiltotähdestä ja asetuin tuota kohti hampaat esillä ja kynnet paljastettuina. Salamannopeasti tuo kuolonklaanilaiskolli nousi ylös ja katsoi minua murhaavasti. "Sinä siis olet elossa", Viiltotähti murahti suorastaan iloisena. "Leijonaloikka, taisimme saada ongelmia", Lupiinihäntä naukui osoittaen takaamme lähestyviä Tulikynttä ja Tuhokatsetta. "Viekää nuo kaksi pois täältä, selviän kyllä", Viiltotähti naukui klaaninsa kissoille. "Menkää vain", naukaisin kahdelle kissalle, jotka lähtivät hivuttautumaan kohti vihollisiaan valmiina hyökkäämään noiden kimppuun. Siirsin jälleen katseeni Viiltotähteen. "Olisit voinut pysyä poissa. Saat jälleen katsella, kun klaanisi häpäistään häviöllä", sihisin tummalle kissalle, joka virnisti ja pyöräytti silmiään, jonka jälkeen hän vielä viilsi kynsillään ilmaa. Viiltotähti ei ollut muuttunut sitten pätkääkään siitä, kun olin viimeksi hänet tavannut. "Tällä kertaa käy toisin. Kuolonklaani voittaa ja asettuu entiseen asemaansa metsän herrana", kolli naukaisi nauraen. Olin suuttunut, todella suuttunut. Kissat olivat huijanneet klaanini nelipuille vain, että voisivat tehdä yllätyshyökkäyksen heidän kimppuunsa! Syöksyin kohti tummaa kollia. Viiltotähti ei kerennyt väistää liikettäni. Selkeästi tuokin valtavankokoinen kissa oli vanhentumassa. "Alkaako ikä painaa jo, kun liikkeesi ovat vielä hitaammat kuin ennen?" kysyin virnistäen ja purin hampaani yhteen kollin kaulan kohdalta. Viiltotähti kuitenkin painoi minut alleen estämällä hengitykseni kulun. Purin yhä kovempaa hampaitani yhteen kollin kaulassa, mutta tuon lihakset olivat yhä kovat. Maistoin veren suussani. Tein sentään edes jotain vahinkoa. "Minulla sentään on vielä neljä henkeä jäljellä, kun nimestäsi päätellen sinä luovuit jo omistasi", kolli naukui virnuillen. En kyennyt sanomaan mitään, sillä keskityin vain siihen, että saisin edes kerran tapettua tuon murhaajakissan. Olin vähällä pökertyä, joten irrotin otteeni kollin kaulasta. Viiltotähti työnsi minut kauemmas ja asteli luokseni. Kolli viilsi kynsillään kurkkuni auki ja painoi toisen käpälänsä kynnet sitten vatsani päälle. "En tapa sinua, sillä osaat varmaan kuolla siihen itsekin verenhukkaan. Kukaan ei auta sinua, sillä kaikilla on tassut täynnä kuolonklaanilaisten kanssa taistelemisessa", virnisti kolli ja lähti kävelemään kauaspäin minusta. Hirmuinen kipu kaulassani esti minua huutamasta apua. Tunsin veren pulppuavan kaulastani ulos. Näköni sumeni jo, kunnes erotin kissan hahmon edessäni. Hourailinko vain, vai oliko siinä oikeasti joku? //Joku vois tulla pelastaa Leijonan ettei se kuole D:: Se siis osallistu sotaan ja annan sille sit arvioidessani taistelupisteitä

Viiltotähti | 11.11.2016

Juoksin taistelevien kissojen seassa kohti puhujankiveä, jonka luona olin viimeksi nähnyt Sulkatähden. "Viiltotähti!" Kostoviillon huudahdus kantautui korviini takaani. Käänsin katseeni luottosoturiini, jonka turkki oli veren tahrima. Naaras oli ennen Leijonaloikan tuloa auttanut minua viemällä kolme metsäkissaa pois luotani. Ilmeisesti soturi oli onnistunut joko ajamaan kissat pois luotaan tai tappamaan heidät. "No?" murahdin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa pitäen ympäristöäni tarkasti silmällä. "Missä Sulkatähti on?!" naaras ulvaisi taistelun keskeltä ja juoksi minua kohti. "Näin hänet puhujankiven luona viimeksi, en ole varma hänen olinpaikastaan", nau'uin kovaan ääneen soturille, joka saavutti pian minut. Hetken aikaa katselimme molemmat ympärillemme, mutta yhtäkkiä tunsin jonkun loikkaavan selkääni. Muutamalla ravistuksella onnistuin heittämään kissan lumiseen maahan. Ennen kuin kerkesin edes kääntyä hyökkääjää kohti, Kostoviilto syöksyi tuon kimppuun ja upotti hampaansa hänen kaulaansa. Kissa oli naaraspuolinen ja ilmeisesti soturi-ikäinen. "Anna olla. Etsitään Sulkatähti, ei tuo meille mahda mitään. On luuserimaista hyökätä takaapäin", murahdin tulijalle ja paljastin tuolle hampaani. Viilsin kynsilläni ilmaa ja lähdin kävelemään rauhallisin askelin veren värjäämää hankea pitkin kohti puhujankiveä, jonka päältä voisin helpommin löytää kumppanini. Kostoviilto lähti juoksemaan perääni. "Katso! Sulkatähti taistelee Palotähden kanssa tuolla!" luottosoturini ulvaisi. Pysähdyin niin, että lumi pöllysi edessämme taistelevien kissojen päälle. Katsoin nopeasti, ketkä taistelivat siinä vastakkain. Erotin Sirppitassun - vaikka tuon turkki olikin jo aivan veren peitossa - taistelevan ilmeisesti jotakuta oppilasta tai nuorta soturia vastaan. Lähdin juoksemaan Kostoviilto rinnallani kohti kilpikonnakuvioista kumppaniani, joka parhaillaan kamppaili lähellä yhtä suurta tammea Jokiklaanin päällikön Palotähden kanssa. Naaraat sähisivät toisilleen hulluna. Taistelu kaksikon välillä näytti hyvin tasapuoliselta. Molempien turkit olivat veren tahrimat - mutteivät sen peittämät - ja molemmat taistelivat yhä täysissä voimissaan. Yhtäkkiä kuitenkin Palotähti onnistui kaatamaan kuolonklaanilaispäällikön maata vasten. "Kuole!" tulenoranssi naaras rääkäisi ja oli upottamassa kyntensä kumppanini kaulaan, mutta syöksyin kissaa kohti tönäisten tuon pois Sulkatähden päältä. Kuulin, kuinka Kostoviilto ryntäsi auttamaan kumppanini pystyyn. "Älä enää ikinä tee sitä virhettä, että kosket Sulkatähteen!" sihisin minua vanhemmalle jokiklaanilaiskissalle, joka katsoi minua karvat pystyssä ja silmät hehkuen. Palotähti oli sanomassa mitään, mutta sihahti vain ja käänsi minulle selkänsä. Ilmeisesti naaras ymmärsi, ettei hän voisi voittaa. Hymähdin tyytyväisenä ja käännyin kohti kumppaniani, joka oli jo pystyssä ja ilmeisesti valmiina taistelemaan. "Kostoviilto, pysy Sulkatähden rinnalla koko ajan. Älä anna hänen kuolla", naukaisin luottosoturilleni, joka siristi silmiään ja nyökkäsi hieman epäröiden. "Pärjäättehän te?" kysyin vielä kumppaniltani. "Tietenkin. Suurin osa tästä verestä on Palotähden, eivätkä nämä haavat ole kuin pieniä pintanaarmuja", kilpikonnakuvioinen naaras ilmoitti ja lähti kävelemään poispäin minusta yhdessä luottosoturini kanssa. Kuullin askelien lähestyvän minua sieltä suunnasta, jossa olin joku aika sitten käynyt taistelua Leijonaloikan kanssa. Siirsin katseeni tulijaan. Kissa oli Tulikynsi, yksi luottosotureistani. "Hoitelitko sen jokiklaanilaiskissan?" kysyin kollilta. "Kyllä hän parantajan luokse taisi luikkia. Puraisin jalasta niin, että se varmaan meni sijoiltaan tai jotain. Tuhokatse lähti ajamaan takaa sitä valkoista kissaa, Lupiinihäntäkö se nyt oli", Tulikynsi naukaisi. Nyökkäsin vastaukseksi. "Missä Kostoviilto on?" kolli kysyi ja siristi silmiään. "Hän on Sulkatähden kanssa. En halua antaa kumppanini kuolla", naukaisin. "Kyllähän sen ymmärtää", Tulikynsi naukui hieman vaisusti. Murahdin. "Etsitään joitain, joista on meille jotain vastusta", sanoin ja lähdin kävelemään kohti puhujankiveä. Voisin kiertää sen ja etsiä itselleni leikkitoveria, joka ei kuolisi heti ensimmäisistä iskuista. //joku?cx

Puhurijalka

Katsoin tummanharmaata, valtavaa kollia hieman epäuskovasti, kunnes nyökkäsin hitaasti. "Niin...Saa toki", murahdin hiljaa ja vilkaisin metsää kivien takana. Liikautin hieman korvaani, kun kuulin Viiltotähden istuvan alas. "Sota alkaa siis piakkoin?" kysyin hiljaa irrottamatta katsettani metsässä. "Hyvällä tuurilla", Viiltotähti vastasi matalalla murinalla. Nyökkäsin hitaasti ja vilkaisin entistä päällikköä. "Luuletko, että Kuolonklaani voittaa?" nau'uin hiljaa ja istuin myöskin alas. "Tietysti", Viiktotähti murahti kohottaen hieman äänensävyään. Säpsähdin hieman, mutta nyökkäsin. "Pitäisikö minun lähteä vielä saalistamaan?" kysyin ja katsahdin laskevaa aurinkoa odottaen entisen päällikön vastausta. //Viilto?

Viiltotähti | 08.11.2016

Mietin hetken aikaa, mitä vastaisin Puhurijalan kysymykseen. Hän oli kysynyt, pitäisikö häne lähteä vielä saalistamaan. Pudistin päätäni. "Tule ennemmin minun ja muutaman muun soturin kanssa opettamaan klaaniin tulleita kissoja taistelemaan kuin kuolonklaanilainen", naukaisin Puhurijalalle, joka näytti olevan hieman yllättynyt kysymyksestäni. "Keiden sotureiden kanssa aiot mennä?" harmaa kissa kysyi hetken mietinnän jälkeen. "Lokkikoipi, Yövarjo ja Kauhumurha lupautuivat lähtemään. Uusia kissoja on kuitenkin paljon, joten mitä enemmän opettajia on, sitä nopeampaa sotakin voi alkaa", nau'uin kollisoturille. "Aiotteko opettaa kaikkia kerralla?" Puhurijalka kysyi hieman yllättyneeseen äänensävyyn. "Aiomme. Kyllähän minä opetin suurempaakin joukkoa yhdessä Viimasumun kanssa", murahdin kollille. "Tuletko vai et?" kysyin ennen kuin Puhurijalka kerkesi sanoa mitään. //Puhuri?

Pisaraviilto | 09.11.2016

Kävelin kohti paikkaa, jossa Sulkatähti oli ilmoittanut suunnittelukokoontumisen tapahtuvan. Suunnitelmaa kehittivät lisäkseni Sulkatähti, Viiltotähti, Pihlajakynsi, Verikyynel ja Pikkukynsi, koska kolme naaraskissaa olivat olleet Tuuliklaanin, Varjoklaanin ja Jokiklaanin reviireillä tarkkailemassa niiden klaanien kissoja, joten heillä saattoi olla mielipiteitä ja tietoa monista asioista, joista meillä ei saattanut olla. Kaikki muut olivat paikalla, joten nostin kävelyn juoksuksi. "Mikä ihme sinulla kesti?" Viiltotähti murahti ja katsoi minua murhaavasti. Pyöräytin silmiäni enkä vastannut isälleni. "Aloitammeko?" kysyin Sulkatähdeltä siirtäen samalla katseeni naaraspäällikköön, joka vastasi nyökkäämällä. "Sota täytyy järjestää mahdollisimman pian. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä nopeammin metsäkissat ymmärtävät, että joitakin on heidän reviirillään ja he alkavat varmasti etsiä meitä", Sulkatähti naukaisi tyynellä äänellä. "Kissoja on silti koulutettava. Kaksi klaaniin tulleista erakoista ovat suunnastaan surkeita taistelijoita, tuskin ovat sitä tehneet koskaan", murahti Viiltotähti. Joko hän liioitteli - kuten aina - tai sitten oikeasti kaksi mukaamme ottamaa kissaa olivat huonoja valintoja. Vaikka eihän sellaisista ollut mitään haittaa, sillä takuulla metsäkissat keskittyisivät myös heihin, ja se toisi siis todellisille kuolonklaanilaisille paremman aseman taistelussa. "Jos voitamme sodan, mitä me teemme?" Pihlajakynsi kysyi sihahtaen. Hetken hiljaisuus laski yllemme. "Ajamme heidät pois metsästä, vai? Enpä usko, he eivät alentuisi sellaiseen", Pikkuvarjo liittyi keskusteluun murahtaen. "Ehkä meidän pitäisi asettua tänne asumaan? Tai tuhota yhden tai kaksi klaania kokonaan, jolloin voisimme ottaa heidän reviirinsä ja uhkailla metsäkissoja, että jos he kapinoisivat meitä vastaan, he saisivat kokea saman kuin tuhoutuneet klaanit", ehdotin, mutta Viiltotähti murahti halveksuen: "Meidän piti suunnitella sotaa, ei sen jälkeistä aikaa!" Pyöräytin jälleen silmiäni, "enpä se minä aiheesta poikennut." Loin murhaavan katseen Pihlajakynnelle, joka paljasti minulle hampaitaan ja sähähti hieman. "Lopettakaa heti!" Sulkatähti sihahti, "jatkamme suunnittelua nyt, eikä kukaan poikkea aiheesta." //Nyt on siis suunnittelut käynnissä. Seuraavassa tarinassa se on luultavasti tehty, joten sitä odotellessa.

Viiltotähti | 10.11.2016

Suunnitelma oli valmis ja se oli kerrottu jokaiselle kuolonklaanilaiselle klaanikokouksessa, joka oli hetki sitten päättynyt. Sulkatähti aterioi Pikkuvarjon kanssa oppilaiden rakentaman katollisen pesän edustalla. Pesä oli tarkoitettu pääosin Sulkatähdelle, mutta myös minä olin nukkunut pesässä, joka oli tehty karhunvatukoista ja heinistä. Lumi oli laskeutunut metsään ja ilma oli kylmä. Hengittäessäni ulos, huuru leijaili ulos suustani kuin savu tulipalosta. "Hei, Viiltotähti", Puhurijalan ääni kantautui korviini takaani. Siirsin vihreän katseeni harmaaseen soturiin ja siristin hieman silmiäni, jonka jälkeen kuitenkin hymähdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "No?" töksäytin tarkoituksellakin hieman tylysti kollille, joka hymähti takaisin. "Sota on siis aivan pian?" kolli kysyi. "Niinhän me sanoimme. Huomenna klaaneihin lähtevät kissat lähtevät matkaan", murahdin. Puhurijalka nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti tuoresaaliskasaa, jonka liepeillä Pisaraviilto istui katsellen kasaa, joka hupeni suorastaan silmissä, kun nälkäiset kuolonklaanilaiset hakivat siitä omansa. Kun yksi uusista oppilaista; Sirppitassu yritti ottaa kasasta hiiren, varapäällikkö läimäisi käpällään oppilasta leukaan, joka sai kullanruskean raidallisen kissan pudottamaan saaliinsa. "Sinä syöt sitten, kun muut ovat syöneet. Et saalistanut mitään, vaikka ohjeet olivat selvät", tumma soturi murahti ja väläytti oppilaalle hampaitaan. Sirppitassu ei luovuttanut, vaan sähähti: "Olisit itse saalistanut! Minut lähetettiin paikkaan, jossa on vähiten saalista koko metsässä; emonsuun liepeille!" "Se ei olekaan minun ongelmani. Ala laputtaa", murahti Pisaraviilto ja heilautti etukäpäläänsä oppilaalle merkiksi poistua. Hymähdin tyytyväisenä. Pisaraviilto ei ollutkaan niin surkea soturi kuin olin kuvitellut. Katselin hetken aikaa kaikkea sitä, minkä minä olin luonut. Kuolonklaani valmistautui sotaan, joka tulisi olemaan verinen ja tasainen. Metsäkissoja oli paljon, mutta he eivät osaisi varautua taisteluun, johon kaikki kuolonklaanilaiset olivat valmistautuneet koko elämänsä. Hymy välähti silmänräpäyksen ajan kasvoillani, kun kuvittelin itseni koko metsän valtiaana. Sellainen olin aikoinaan ollut, mutta harmikseni tiesin, etten enää ikinä tulisi sitä olemaan. Taistelisin kuitenkin klaanini rinnalla kuolemaani asti antaen aina kaikkeni. //Jätin vähän kesken kosk en vaa yhtää tienny miten enää tätä jatkaisin XDD

Kaaosmieli | 10.10.2016

Kaksi koiraa makasi verisenä leirin keskellä. Oppilaiden pesä oli tuhoutunut. Pyöräytin silmiäni ja siirsin nopeasti katseeni Viiltotähteen ja Sulkatähteen. Kaksikko käveli ulos pesästään. "Juuri tämän takia vartiointiin on panostettava!" suurikokoinen, tummanharmaa kolli ulvaisi. "Lähetit juuri puolet Kuolonklaanista pois, joten luuletko, että pystymme vartioimaan joka paikkaa kaiken aikaa?!" Kauhumurha ulvaisi. Viiltotähti siristi vihreitä silmiään ja väläytti minua nuoremmalle soturille valkeita hampaitaan. "Minä en heitä yksin lähettänyt, se oli myös Sulkatähden päätös", vastasi Viiltotähti kylmänviileästi Kauhumurhalle, joka säpsähti ja siirsi sitten katseensa kilpikonnakuvioiseen päällikköön, joka kyyhötti heikon näköisesti Viiltotähden vierellä katse maassa. "Ja minä yritän saada takaisin sen mahdin, joka Kuolonklaanilla oli aikoinaan! Meidän täytyy näyttää, että me emme ole heikkoja!" Viiltotähti ulvaisi kovaan ääneen. "Niin muuten. Milloin me lähdemme metsään muiden perään?" kysyin kovalla äänellä entiseltä päälliköltä, joka vaikutti vastaavan kysymyksiin ja pilkkauksiin, joita leirissä esitettäisi, sillä Sulkatähti oli ilmeisesti hengenmenetyksestä yhä heikkona. "Neljäsosakuun sisällä olisi tarkoitus, jos hyvin käy", vastasi tumma kissa ilme värähtämättä. "Viekää noiden koirien ruumiit pois leiristä tai syökää ne, miten vain, mutta eivät ne tuohon voi jäädä. Vartiointi tuolle seinustalle on pakollista koko ajan. Emme ala sitä enää korjaamaan, sillä pian me jätämme tämän leirin ja lähdemme kohti metsää, Kuolonklaanin oikeaa kotia", Viiltotähti naukui ja käveli Sulkatähden perässä takaisin kaksikon pesään. Kukaan ei sanonut mitään tai liikahtanut. "Ettekö kuullut? Nuo ruumiit pitää viedä pois!" ulvaisin. Samassa kissat alkoivat hommiin. Huomasin Tulikynnen kiirehtivän Viiltotähden ja Sulkatähden pesän edustalle - ilmeisesti vartioimaan. *Minäkin haluan noin uskollisen luottosoturin*, ajattelin virnistäen, *hän voisi saalistaa minulle ja kuolla puolestani, joten elämä olisi paljon helpompaa.* //Jokuh?

Sarastuspentu | 30.10.2016

Hätkähdin hereille ja raotin hitaasti silmiäni. Edessäni seisoi Varistassu joka pudoti suustaan harakan. Siristin silmiäni aamuauringonvalossa ja kiristelin hampaitani. Miksen saanut nukkua? Samassa tajusin että oppilas oli tuonut meille ruokaa ja vatsani murahti. Viikseni värähtivät ja ponnistin ylös seisomaan. Vilkuilin Varistassua astellessani vielä hieman unenpöpperössä kohti saalista. "Niin pitääkö teille pieniä ruoka?" oppilas kysyi närkästyneenä. Hätkähdin, vaikka olinkin tiennyt oppilaan avaavan suunsa. Se, miten hän oli haukannut ilmaa ja avannut suunsa oli kertonut minulle sen, mutta en ollut varautunut noin kitkerään äänensävyyn. Turkkini värähti kun pudistin päätäni. Varistassu nyökkäsi ja peruutti ulos pesästä. Kiitollisena tassutin vielä viimeisetkin askeleet saaliin luo ja upotin terävät hampaani saaliin kylkeen. Haukkaisn mehevän palan harakasta ja pireksin sen kiitolllisena kun vatsani täyttyi. Pidin huolen että kolmelle vielä nukkuvalle pennulle riittäisi ruokaa tarpeeksi ja jätinkin melkein kokonaisen harakan heille. En viitsinyt herättää pentuja vielä, sillä minun teki olla mieli yksin. Kuulin kokouskutsun kajahtavan leirin aukiolla. Vilkaisin nopeasti muita pentuja mutta en jäänyt odottamaan heitä vaan juoksin pentutarhasta ulos aukiolle. Melkein kaikki kissat istuivat jo jännittyineä aukiolla, mutta huomasin silti että muutama oppilas asteli vielä pesästä ulos. Jarrutin vauhtini ja istuin melko taakse, mistä en edes nähnyt paljoakaan Sulkatähteä. Tuon vieressä seisoi ylväänä Viiltotähti, enkä voinut olla värähtämättä nähdessäni tuon arpiset kasvot. Kuulin miten kolme muuta pentua asteli taakseni istumaan. "Mitäköhän Sulkatähdellä on asiaa?" Vatukkapentu naukui hiljaisella äänellä. Kohautin lapojani kun päällikkö avasi suunsa: "On tullut aika lähteä täältä metsästä, ja kohdata metsän klaanit. Kaikki varmaan muistavat sen taistelun jonka hävisimme?" Sulkatähti antoi sanojensa vaikuttaa. Klaanin keskellä kohosi supina, ja aivoissani raksutti. Olin kyllä kuullut siitä sodasta, mutta en oikein ymmärtänyt miksi meidän tulisi kostaa. Rypistin otsaani. Sypina yltyi ja Viiltotähti karjaisi: "Hiljaa kaikki! Jos jollakin on jotain tätä vastaan, niin se kissa voi kohdata minut taistelussa ja voittaja on ensin kuollut kissa." Kaikki vaikenivat heti. Viiltotähti nyökäytti tyytyväisenä päätään ja antoi Sulkatähdelle merkin jatkaa. "Lähdemme huomenna kohti metsän klaaneja heti auringonnousun jälkeen. Mukaan lähtevät kaikki", Sulkatähti naukui ja silmäili tulisen näköisenä klaania. "Aloitamme Suuren Sodan ja voitamme sen!" Koko klaani yhtyi Viiltotähden ja Sulkatähden aloittamiin ulvaisuihin. Höyry kohosi ilmaan ja lopuksi minäkin ulvoin kohti taivasta. Jännitys kiristi vatsaani mutta en uskaltanu näyttää sitä kenellekään kuunnellessani klaanin hurraaulvaisuja ja ulvoessani kimeästi itsekin mukana. // Kuolo siis lähtee kohti metsän klaaneja seuraavana auringonnousuna ja suuri sota lähtee käyntiin

Viiltotähti | 05.11.2016

Korkokivet häämöttivät aivan edessämme. Olimme pysähtyneet lepäämään hetkeksi, sillä auringonnoususta lähtien olimme kävelleet eteenpäin. Aurinkohuipun hetki oli jo mennyt ja auringonlasku oli parhaillaan alkamassa. Vielä muutama söi Kostoviillon, Lokkikoiven, Yövarjon ja Kohmetassun saalistamia saaliita. Sulkatähti katsoi ylös korkokiville. "Olemme pian perillä", naukaisin murahtaen. Päällikkö nyökkäsi ja siirsi katseensa minuun, jonka jälkeen muihin. "Jos ette ole syöneet, oma on ongelmanne. Lähdemme kiipeämään ylös nyt", kilpikonnakuvioinen naaras naukaisi ja lähti johdattamaan kissoja ylös vuorta. Saatoin nähdä emonsuun jonkun matkan päässä meistä. Olimme päässeet korkokivien yli ja etsimme parhaillamme kissoja, jotka olimme lähettäneet metsään noin kuu sitten. "Katsokaa! He ovat tuolla!" Yövarjo. Erotin melko monen kissan kehon noin kymmenen ketunmitan päässä meistä. Kissat olivat selkeästi kuolonklaanilaisia, ja hekin olivat huomanneet meidät. Pisaraviilto ravasi meitä kohti. "Mikä ihme teillä kesti?! Olemme jo päiviä olleet täällä ja yrittäneet pysyä parhaamme mukaan piilossa metsän kissoilta. Metsässä tuskin enää on Pimeyden Metsään uskovia, joten olemme vain odotelleet teitä!" poikani ulvaisi sihahtaen. Murahdin tuolle vastaukseksi ja lähdin ravaamaan kohti muita kissoja, jotka olivat uusia kuolonklaanilaisia ja myös osa oli niitä, jotka olivat Kuolonklaanista lähteneet. "Kuka ihme tuo on?" eräs valkea naaras kysyi ja purskahti mielipuoliseen, suunnattoman rasittavaan nauruun nähdessään minut. Siristin silmiäni ja loin murhaavan katseen naaraaseen, joka huomasi sen selkeästi, muttei näyttänyt välittävän tippaakaan. Huomasin, että kissan etutassut ja kuono olivat veren peitossa. Naaraalla ei selkeästikään ollut kaikki kunnossa. "Hän on sekaisin, mutta on kuitenkin armoton taistelija, luota minuun. Hän tappoi Ruskaraidan, Leijonatähden pojan noin vain", Pisaraviilto murahti ja käveli ohitseni kohti Puhurijalkaa ja Pimeyslehteä, jotka olivat syömässä lähellä pientä tuoresaaliskasaa. "Haluaisitkohan esitellä meille nämä uudet kuolonklaanilaiset? En ole ikinä nähnyt heitä, joten he ovat kai melko nuoria", naukaisi Sulkatähti, joka oli kävellyt juuri vierelleni. "He osaavat varmaan esittäytyä ihan itse", Pisaraviilto vastasi murahtaen. "Me olemme Harley", valkea sekopäänaaras naukui kikattaen. "Me?" kysyi Tulikynsi hämmentyneenä. "Hän puhuu omituisesti. Meillä hän tarkoittaa itseään", Puhurijalka kertoi isälleen ja samalla ilmeisesti muillekin. "Minä olen Lucky", kermanruskea kollikissa ilmoitti. Kun kaikki olivat esittäytyneet, oli minun ja Sulkatähden vuoro: "Olen Sulkatähti, Kuolonklaanin tämänhetkinen päällikkö. Tässä vierelläni on Viiltotähti, Kuolonklaanin ensimmäinen päällikkö ja sen luoja. Teidän tulee noudattaa aina käskyjämme", kumppanini naukui ja jatkoin: "Jos ette sitä tee, voi Puhurijalka kertoa, mitä sitten tapahtuu. Hänellä oli hyvä tuuri, kun hänen isänsä on luottosoturini, hän sai elää ja parhaillaan on ilmeisesti hyvittämässä huonoja valintojaan", naukaisin murahtaen. //Kuololaiset?:) Nyt on taas koko Kuolonklaani kasassa cx Ja btw lisäsin Kuolonklaaniin vähän NPC-sotureita ja pari NPC-oppilastaki, jotka leikisti tuli erakkoina tai muista klaaneista Kuolonklaaniin.

Puhurijalka | 06.11.2016

Palasin saalistamasta muiden luo ja kannoin suussani jäniksen poikasta ja hiirtä. Kaikki riista olisi nyt tarpeen, kun muukin Kuolonklaani oli saapunut. *Onneksi olen saalistanut lähes koko päivän, niin sain tämän jäniksenkin*, mietin itsekseni ja kävelin rauhallisesti kuolonklaanilaisten joukossa tuoresaaliskasalle, joka koostui vain muutamista kuolleista riistaeläimistä. Pudistin päätäni turhautuneena ja poimin itselleni hiiren, mutta pudotin sen takaisin kasaan. *En voi ottaa tätä. En tarvitse sitä, niinkuin joku muu voisi*, ajattelin, vaikka mahani murisi jo äänekkäästi. Irvistin ja käännyin pois tuoresaaliskasalta. Kääntyessäni huomasin Viiltotähden istuvan pienen kiven päällä ja katsoen minua kylmästi. Loin tuolle nopeasti kummastuneen katseen ja jatkoin kävelyä. Kuulin vanhan päällikön astuvan alas kiveltä ja lähteneen kävelemään. Toivoin, ettei tuo tulisi perääni antamaan palautetta vaikkapa siitä, miten vähän riistaa sain. // Viilto?

Viiltotähti | 07.11.2016

Loikkasin alas kiveltä, jonka päällä olin hetki sitten istunut. Lähdin kävelemään Puhurijalan perään. Huomasin, että harmaa soturi kiristi tahtiaan. Yrittikö hän vältellä minua? Otin muutaman juoksuaskeleen ja sain soturin kiinni. "Miksi pakoilet minua?" kysyin murahtaen ja siristin silmiäni, kun katsoin luottosoturini pentua, joka pysähtyi vierelleni. En jäänyt odottamaan kissan vastausta, vaan nau'uin: "Täälläkään ei saalisonni näytä olevan sen parempi kuin edellisellä reviirillämme. Sotaa täytyy siis alkaa jo suunnittelemaan ihan kunnolla." Puhurijalka katsoi minua hieman hämmentyneesti. "Miksi kerrot minulle tämän?" valkeita kohti omaava harmaa kollikissa kysyi silmiään siristäen. "Eikö entinen päällikkö saa klaanitoverilleen jutella?" kysyin murahtaen ja viilsin vasemman etukäpäläni kynsillä ilmaa aivan Puhurijalan viiksien läheisyydestä. Kolli ei kuitenkaan säpsähtänytkään, sillä ilmeisesti hän oli tottunut siihen, mitä tein lähes kaiken aikaa - ilman viiltämiseen. //Puhuri?

Viiltotähti | 22.09.2016

Kävelin Sulkatähden ja minun pesään. Kumppanini makasi sammalpedillään. Hän ei nukkunut, vaan nosti päänsä ylös. "Syöksyviilto ja Verikyynel ovat valmiita", naukaisin ja istuin alas. "Mihin?" kilpikonnakuvioinen päällikkö kysyi ja nousi istumaan. "He voivat lähteä metsään", vastasin nopeasti ja vilkaisin pesälle, en halunnut kenenkään salakuuntelevan meitä. Tuskin siellä edes ketään oli, sillä kuka nyt haluaisi päästä hengestään. "Kahdestaanko? Vai lähdemmekö me kaikki mukaan?" Sulkatähti kysyi ja kallisti epäröiden päätään. Pudistin päätäni. "Laitetaan mukaan myös muita kissoja, sellaisia, joita klaanikissat eivät tunnista, ainakaan hyvin. Kokeneimmat soturit eivät siis voi lähteä, täytyy luottaa nuorempiin", naukaisin. "Nimitin Pisaraviillon varapäällikökseni, hän voisi lähteä?" Sulkatähti ehdotti. Nyökkäsin, "se on hyvä idea. Ja hyvä valinta sinultakin se oli." "Keitä muita lähtevät ja milloin he lähtevät?" kumppanini kysyi, "ja mikä heidän tarkoituksensa siellä on?" Mietin hetken aikaa vastaustani. "He tyhjentävät metsän Pimeyden Metsään uskovista kissoista tuoden ne sitten korkokivien taakse. Lähdemme noin kuun jälkeen heidän lähtönsä korkiville, ja tapaamme siellä kaikki. Sen jälkeen on aika sodan, jonka Kuolonklaani aikoo voittaa. He lähtevät niin pian kuin mahdollista. Me todennäköisesti pärjäämme täällä, jos lähetämme noin kymmenen kissaa metsään", naukaisin. "Uskon niin", kumppanini vastasi hetken harkinnan jälkeen. "Mutta ketkä me lähetämme sinne?" naaras kysyi. "Puhurijalan ainakin. Pisaraviilto on vahtinut häntä oppilasajoistaan saakka, joten hän kyllä hoitelee sen kollin, jos on tarpeen. Eikä Puhurijalasta sillä välin sitten ainakaan täällä ole ongelmia", murahdin. "Lähetämmekö oppilaita? Lumikkotassu voisi lähteä, sillä hän on Pisaraviillon oppilas", Sulkatähti naukui. Nyökkäsin. "Lähetetään myös Mutinatassu, saavatpahan oppilaatkin tutustua siihen, millaista muiden klaanien reviireillä on, jotta heitä ei tarvitse vahtia tulevassa sodassa koko aikaa, koska he ovat muutenkin niin hiirenaivoisia", naukaisin. "Pihlajakynsi ja Pikkuvarjo voisivat lähteä. Klaanikissat saattavat tuntea heidät, mutta entä jos he kaikki peittäisivät hajunsa ja turkkinsa mudalla tai jollain?" päällikkö ehdotti. "Hyvä idea. He voivat lähteä. Sitten vielä Oksaviiksi ja Pimeyslehti. Siinä taitaa olla se porukka", naukaisin.´ "Ilmoitatko klaanille vai teenkö minä sen?" kilpikonnakuvioinen naaraskissa kysyi. "Tehdään se yhdessä", vastasin murahtaen ja astelin ulos pesästämme. Kun olimme kertoneet kaikille, lähtijät kerääntyivät leirin ulkopuolelle kuuntelemaan asiamme. Selitin Sulkatähden kanssa tarkasti, kuinka kissat tarkkailisivat neljän klaanin jäseniä ja millä kysymyksillä lähestyisivät heitä. "Kuljette kahden-kolmen hengen porukoissa. Luettelen porukat nyt, mutta Pisaraviilto voi niitä halutessaan muuttaa. Mutta, ne porukat: Pisaraviilto, Puhurijalka ja Lumikkotassu ovat yhdessä, heitä johtaa Pisaraviilto. Toisessa ovat Pihlajakynsi, Oksaviiksi ja Mutinatassu, heitä tavallaan johtaa Pihlajakynsi. Kolmannessa ovat Pikkuvarjo ja Pimeyslehti, heistä Pikkuvarjo on se johtaja. Syöksyviilto ja Verikyynel kulkevat yksin. Verikyynel vakoilee kissojen leirejä ja etsii heikkouksia. Kun saatte hommattua mukaanne kissoja, Syöksyviilto vahtii kissoja ja varmistaa heidän olevan luotettavia. Lähdette ylihuomenna", naukaisin, "palaamme nyt leiriin. Pikkuvarjo näyttää teille sitten reitin metsään." //Juujoo kirjotan Pisaral si ku ne lähtee öwö

Viiltotähti | 29.09.2016

Astuin auringonpaisteeseen ulos minun ja Sulkatähden pesästä. Taivaalla hehkuva aurinko ei kuitenkaan lämmittänyt oikeastaan lainkaan. Lehtisade oli jo pitkällä. Leirin pääaukiollekin leijaili vähän väliä lehtiä, joita oppilaat ja pennut silppusivat kappaleiksi. *Olisivatpa he sitten sodassa noin innokkaita*, ajattelin päästäen samalla pienen murahduksen kurkustani. Sulkatähti oli lähtenyt partioon ilmeisesti jo melko kauan sitten, auringon nousta kai. Aurinko ei ollut vielä huipussaan, mutta partiolla oli mennyt yllättävän kauan. En kuitenkaan aikonut huolestua. Sulkatähti oli päällikkö, joten hänen täytyisi selvitä yhdestä partiosta. "Hei, Viiltotähti", Tulikynsi naukui ja asteli luokseni sotureiden pesältä. "Hei", murahdin luottosoturilleni ja istuin alas. "Missä Kostoviilto ja Tuhokatse ovat?" kysyin kollilta. "Kostoviilto oli ainakin sotureiden pesässä, Tuhokatseesta en ole aivan varma", valkea kolli ilmoitti vilkaisten nopeasti sotureiden pesää. "Hmph.. Ota siitä selvää", naukaisin ja siristin silmiäni. Oranssihäntäinen kolli nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti Kaaosmieltä. Samassa Sulkatähti partioineen käveli leiriin. Kumppanini kantoi suussaan veristä oravaa. Hyvä vain, että saalista tuli myös rajapartioissa. Yhtäkkiä kamala räsähdys sai kaikki leirissä olevat kissat lopettamaan sen, mitä he olivat tekemässä. Piikkihernemuuri kaatui suoraan oppilaiden pesän päälle, kun kaksi valkoruskeaa koiraa rynnisti sisään leiriin. *Ei voi olla totta, että juuri nyt!* ajattelin ja tunsin, kuinka viha kuohahti sisälläni. Koirat olivat minuakin suurempia, joten ne eivät olisi niinkään helppoja vastuksia. Empimättä kuitenkin soturit ja oppilaat hyökkäsivät niiden kimppuun. Huomasin Kidetassun pentutarhalla. Ilmeisesti hän oli saanut pennut sinne suojaan. Murahdin ja syöksyin itsekin taisteluun koiria vastaan. //Kuololaiset?öwö Siel oppilaiden pesässä voi sit olla joku, jos joku niin haluu:] Mut sen pitää sitte olla oma kissa cx

Varistassu | 01.10.2016

Syöksyin taisteluun kohti koiria. Vilkaisin Viiltotähteä joka raapi yhtä koiraa kuonoon. Ihailin hetken Viiltotähteä. Sitten kiinnitin katseeni koiraan. Juoksin koiran sivulle ja raapaisin tuon kylkeä. Koira urahti ja huitaisi minua etutassullaan. Lensin kauemmas. Nousin nopeasti ylös ja syöksyin koiraa kohti. Raavin tuon kuonoa, verta tulvi tassuilleni tuon kuonosta. Koira veti päätään kauemmas ja raapaisi minua otsaan. Tunsin suurta kipua. Verta valui silmiini ja nenääni. Ravistin päätäni ja puraisin koiran etutassua. Se oli virhe. Koira otti hampaillaan niskastani. Se puri kovaa ja verta valui niskastani tahrien turkkini. Sitten koira nosti päänsä minä hampaissaan kuin riistan. Ulvahdin hädissäni ja yritin kynsiä tuon kuonoa tai kaulaa, mutta sohin avuttomasti ilmaa. Koira ravisti päätään, ja minä heiluin tuon mukana. "Apuaa!" sain huudetuksi. //Viiltotähti tai joku muu?

Viiltotähti

Katsoin silmiäni siristäen Varistassua, joka oli tiukasti toisen koiran leukojen välissä. En tehnyt mitään, sillä olin itse toisen koiran kimpussa Mustakoiven, Tuhokatseen ja Yövarjon kanssa. Olimme yhdessä saaneet painettua koiran maata vasten, mutta edelleen se vähän väliä potkaisi jotakuta kuonoon tai teki jotain muuta hyvin ärsyttävää. "Auta Varistassua, minä tulen tilallesi", kuulin Sulkatähden naukuvan takaani. Murahdin, mutta irrotin otteeni koiran kaulasta. Siirsin katseeni mustaan kollioppilaaseen, joka sätki koiran leukojen välissä yhä, vaikka tuon turkki oli veren peittämä. Parilla askeleella onnistuin pääsemään koiran luokse. Sen kimpussa olivat Kostoviilto, Kaaosmieli ja Kauhumurha, mutta kukaan ei auttanut oppilasta, enkä kyllä ihmetellytkään sitä. Koira potkaisi Kauhumurhan takajalallaan pois kimpustaan. Se oli hetki sitten painettu maahan, mutta kun yksi sotureista oli pois sen kimpusta, oli helpompaa seistä ja taistella muita vastaan. Miltei pikimusta kolli oli saanut iskun päähänsä, joka sen vuoksi vuosi verta melko runsaasti. Hetken aikaa Kauhumurha makasi maassa liikahtamatta, mutta sitten hän nousi ylös. Kostoviilto puri koiraa vasemmasta takajalasta, kun taas Kaaosmieli pyrki pääsemään sen kaulaan siltä puolelta, jolla minä en ollut. Syöksyin koiran kimppuun upottaen hampaani sen kaulaan. Koira ulvaisi irrottaen otteensa Varistassusta, jonka jälkeen se yritti upottaa hampaansa niskaani. Väistin liikkeen irrottamalla otteeni eläimen kaulasta. Kaaosmielen ote irtosi, kun koira teki äkkinäisen liikkeen eteenpäin. Myös Kostoviilto lennähti maahan selälleen, mutta kampesi itsensä vain silmänräpäyksessä pystyyn. Tulikynsi ryntäsi pentutarhan edustalta luoksemme. "Haluatko, että teen jotakin?" luottosoturini kysyi. Mietin hetken aikaa. "Vie tuo turha oppilas jonnekin, mistä Kitkerähenki voi sen hakea", murahdin ja osoitin etukäpälälläni Varistassua, joka oli onnistunut nousemaan jaloilleen, vaikka kissa oli aivan veressä. Tunsin pientä kipua vasemmassa lavassani ja kun onnistuin katsomaan sinne, näin verta. Murahdin. Hiirenaivoinen koira oli onnistunut jossain vaiheessa saamaan minuun osuman. Tosin en ollut varma, kumpi koirista minua oli iskenyt, mutta en jaksanut välittää, vaan unohdin kivun, kun kuulin Varistassun huutavan häntä lähestyvälle Tulikynnelle: //Varis? Saat päättää mitä huudat:'D

Varistassu

Minuahan ei tarvitse viedä Kitkerähengen luo!" ulvaisin. "Vastutatko siis Viiltotähden käskyä?" Tulikynsi murahti. "En tietenkään!" sihahdin kollille. "No sitten menet!" Tulikynsi huusi. Kävelin ärtyneenä Kitkerähengen pesälle. "Haava otsassa ja suurempi niskassa", murahdin päästyäni pesään. Kitkerähenki murahti ja alkoi tutkia minua. Hän paineli vähän tahnaa ja hämähäkinseittiä haavoihini. "Voinko mennä?" kysyin yhä hiukan ärtyneesti parantajalta. Parantaja katsoi minua hetken epäilevästi. "Voit", tuo murahti lopulta. Väräytin korvaani ja jolkotin pesästä pois. Käännyin katsomaan kohti uloskäyntiä. Koiria taisteli leirissä yhä. Rynnistin mukaan. Raavin erään koiran kuonoa. Koira ulvahti ja pudottautui päälleni. Näin vain koiran karvaa enkä pystynyt hengittää kunnolla. Paljastin kynteni ja tunsin kuinka etutassuni kynnet uppoutuivat koiran turkkiin. Vedin kynsiäni alaspäin. Kuulin koiran ulvaisun ja kuinka tuon vatsasta tippui verta päälleni. Musta turkkini oli jo muutenkin verinen. Livahdin koiran alta viiltäen samalla tuon vatsaa. Päästyäni koiran sivulle, hyppäsin tuon selkään kynsiäni käyttäen. Purin koiraa lujasti niskaan ja upotin kynteni tuon turkkiin. Koira ravisteli itseään, mutta pysyin juuri ja juuri kyydissä. Purin niin kovaa kuin pystyin, mutta otteeni alkoi heltyä. Tunsin koiran veren maun suussani. Tarvitsin siitä huolimatta apua pystyäkseni tappamaan koiran. //Viilto? Auttaisitko vähä Varis ei kyl yksin selviä :'D

Viiltotähti | 01.10.2016

*Hiirenaivoinen oppilas! Palasi sitten takaisin taistelukentälle muiden tielle*, ajattelin katsoen Varistassua, joka pysytteli parhaansa mukaan toisen koiran niskassa, kun soturit yrittivät pitää sen maassa, jotta viimeinen isku olisi helpompi tehdä; sitä ei muuten oppilas tekisi. Hitaasti astelin sen koiran luokse, jonka selässä Varistassu oli. Syöksähdin sen kaulaan kiinni ja riuhtaisin palan irti sen kaulasta. Koira alkoi ulvomaan kovaäänisesti. Soturit sen kimpussa onnistuivat nyt painamaan sen maahan ja hoitelemaan sen loppuun. Koira oli onnistunut puraisemaan minua kaulani oikealle puolelle, mutta en jaksanut välittää. Kun siirsin katseeni toiseen koiraan, joka juuri viskasi Sulkatähden niskastaan pois. Kilpikonnakuvioinen naaras tömähti selälleen maahan, eikä tuo liikkunut. "Sulkatähti!" karjaisin ja ryntäsin kumppanini luokse. Sulkatähden suusta valui ohut verinoro maahan, eikä kissa hengittänyt. En vaivautunut kutsumaan Kitkerähenkeä paikalle, sillä ei siitä kollista olisi enää hyötyä. Sulkatähti oli Tähtiklaanin luona. Naaraan vatsassa oli suhteellisen kipeältä näyttävä puremahaava, ja siellä täällä hänen turkkiaan oli veritahroja, muttei muita suurempia haavoja näkynyt. Raahasin naaraan pesäämme. En jäänyt välittämään koirista leirissä, kyllä muut saisivat ne tapettua. Sulkatähti avasi hitaasti vihreät silmänsä, jonka jälkeen päällikkönaaras irvisti kivuliaan näköisesti. "Menetitkö hengen?" kysyin hiljaa murahtaen. "Niin taisin tehdä.. Näin Karhuturkin", naaras virnisti luoden kasvoilleen pienen hymyn. Karhuturkki oli pentuni. Kolli oli kuollut vuodenaikoja sitten, eikä hänestä paljoakaan enää Kuolonklaanissa puhuttu. "Oletko valmis palaamaan taisteluun?" kysyin naaraalta. //Sulka? Myös muut voi jatkaa, Viilto palaa taistelun vaikkei Sulka palaiskaan, joten voitte kirjottaa ku Viilto taistelee:D

Puhurijalka | 19.07.2016

Makoilin itsekseni soturien pesän edustalla ja katselin leiriä. *Miksiköhän saan olla täällä? Jos Viiltotähti ja monet muutkin inhoavat minua, miksi minua ei ole jo tapettu tai karkotettu?* mietin ja puristin silmäni hetkeksi kiinni. Irvistin, kun erästä haavani kirpaisi, mutta muuten olin lähes terve -tai halusin uskoa niin. Sihahdin itsekseni ja käänsin katseeni Viiltotähden ja Sulkatähden pesälle. *Miksi en osaa pitää suutani kiinni? Eikä tässä klaanissa anteeksiantoa tunneta, joten ei siitäkään olisi mitään hyötyä* ,huokasin itsekseni. Nousin vaivalloisesti seisomaan ja lähdin horjuen kulkemaan aukion poikki ja ulos leiristä. Asetuin istumaan suuaukon ulkopuolelle, mutta vilkaisin vähän väliä leiriä. *Olisi miltein parempi kuolla, kuin elää täällä*, mietin ja katsahdin tassuihini. Pienen pieni kyynel vierähti poskelleni, mutta ravistin sen pois. //Viilto? Joku?

Sulkatähti | 22.07.2016

"Puhurijalka, kyllä minä sinua arvostan. Olet pennunpentuni. Mielestäni kaikkia sukulaisia pitäisi arvostaa, vaikka kaikki muut pitäisivät heitä täysin turhina", naukaisin ja käännyin lähteäkseni. Puhurijalka ei sanonut enää mitään ja kävelin pois tuon luota. Kävelin ulos leiristä. Mieleeni tulvahti suru, kun olin puhunut sukulaisista, joita muut pitivät turhina, niin kuin olivat pitäneet Vesililjaa. Olisin vain niin halunnut tietää missä Vesililja ja Pyökkihäntä olivat. Ja halusin tietää olivatko he turvassa. Enkä halunnut edes ajatella olivatko he elossa vai kuolleita. Kävin makaamaan puun varjoon ja annoin muutaman kyyneleen vierähtää poskeltani maahan. En halunnut menettää kolmea pentuani jotka olivat yhä elossa. Pyyhkäisin tassullani poskeani jossa kimalteli kyynel. Tiesin olevani todella pehmo Kuolonklaanin päälliköksi, mutta en halunnut ajatella sitä. Mielessäni vain pyöri huoli Vesililjaa ja Pyökkihäntää kohden. Nousin ylös ja lähdin takaisin leiriin. Palasin takaisin pesälleni jossa Viiltotähti yhä oli ja toivoin ettei tuo huomaisi murhetta katseessani. //Viilto tai joku?

Viiltotähti | 19.08.2016

//En tiiä, onks joku laittanu tälle jatkot, mut jos on, en valitettavasti jatka sitä nyt// Astelin kumarassa sisään leiriin. Olin juuri käynyt harjoittelemassa Veritassun kanssa. Melkein pystyi sanomaan, että olisin ylpeä oppilaan taidoista, mutta niissä oli vielä hieman parannettavaa. Tumman punaruskea naaraskissa asteli oppilaiden pesän edustalle veljensä luokse. Kaksikko jutteli jotain kahdestaan, eikä minua oikeastaan edes kiinnostanut, mistä he puhuivat. Kävelin rauhallisin askelin Sulkatähden luokse pesämme edustalle. "Hei", naukaisin kumppanilleni tunteettomalla äänellä. "Hei", Sulkatähti vastasi hymyillen ystävällisesti. "Oletko käynyt tänään leirin ulkopuolella?" kysyin ja katsoin vihreillä silmilläni kilpikonnakuvioista naarasta. "Kävin partiossa aurinkohuipun jälkeen. Lähdimme vain vähän sen jälkeen, kun poistuit leiristä Veritassun kanssa", kumppanini selitti. Vastasin naaraalle pienellä nyökkäyksellä. "Veritassu ja Syöksytassu ovat pian valmiita sotureiksi", ilmoitin. "Voimmeko siis pian lähteä kohti metsää?" kumppanini kysyi. "Emme. Täytyy odottaa vielä erästä", vastasin kylmästi ja aloin pesemään tummaa, arpista turkkiani, joka oli mennyt sekaisin taisteluharjoituksissa. //Sulka tai joku?öwö

Syöksyviilto

Koko matkan leiriin palatessamme Viiltotähti oli hiljaa. Ei edes huomauttanut, kun astuin vahingossa kuivan saniaisen päälle, joka kahisi tassuni alla. Minulla oli juuri äsken ollut arviointi, joten luulin Viiltotähden pohtivan taitojeni tasoa.  Omasta mielestäni olin kyllä valmis soturiksi, vaikka en pistäisi pahakseni, jos koulutusta jatkuisi vielä pari kuuta. Aina oli hyvä oppia lisää. Minusta kuitenkin tuntui, että osasin jo kaiken mahdollisen, koska viimepäivinä olimme suurimmaksi osaksi vain kerranneet kaikkea oppilaanaoloni aikana käsiteltyä. Saapuessamme leiriin kiirehdin tuoresaaliskasalle, josta valikoin hiiren. Asettauduin syömään sitä aukion reunalle. Upotin hampaani lihaan ja tunsin vielä tuoreen veren purskahtavan suuhuni. Söin kaiken loppuun asti ja nuoleskelin hetken suunpieliäni, joilla hiiren maku viipyi vielä kotvan ajan. Sain juuri haudattua jäänteet maahan, kun näin Sulkatähden astuvan pesästään.  "Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen", naaras ulvaisi kuuluvasti ja kissat alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen.  Nousin ripeästi paikaltani ja tassuttelin väkijoukkoon.  Kun kaikki järjestäytyvät puoliympyrän tapaiseen muodostelmaan ja hiljenivät täysin, Sulkatähti aloitti:  "Veritassu ja Syöksytassu, tulkaa eteen." Astelin ylväästi Veritassun rinnalla puoliympyrän keskelle. Tiesin jo, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Ensin Sulkatähti kääntyi Veritassun puoleen. "Minä Sulkatähti, Kuolonklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Veritassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" "Lupaan", naukui Veritassu. "Siinä tapauksessa Pimeyden metsän voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Veritassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Verikyyneleenä. Pimeyden metsä kunnioittaa murhanhimoasi ja uskollisuuttasi , ja hyväksymme sinut Kuolonklaanin täydeksi soturiksi", Sulkatähti kosketti kuonollaan Verikyyneleen päälakea ja tämä nuolaisi päällikön lapaa.  Se oli jotenkin väärin, että Sulkatähti piti tämän nimityksen. Sain kuitenkin irrotettua ajatukseni siitä seikasta ja keskityin tapahtumiin. "Minä Sulkatähti, Kuolonklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Syöksytassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" "Lupaan", ilmoitin itsevarmasti, mutta ajattelin vielä perään: *Niin kauan kuin Viiltotähti on täällä.* "Siinä tapauksessa, Pimeyden metsän voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Syöksytassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Syöksyviiltona. Pimeyden metsä kunnioittaa uskollisuuttasi ja taistelutaitojasi, ja hyväksymme sinut Kuolonklaanin täydeksi soturiksi", tunsin Sulkatähden kosketuksen ja nuolaisin tämän lapaa kunnioittavasti.  "Syöksyviilto! Verikyynel! Syöksyviilto! Verikyynel!" klaani hurrasi.  Kostoviilto ohjasi meidät vartiopaikoillemme, joilla meidän tulisi istua koko yö sanomatta sanaakaan.  Olin ylpeä uudesta nimestäni. Siinä oli kuin todiste ikuiselle uskollisuudestani Viiltotähteä kohtaan. Niin alkoi vartiovuoroni nimityksen jälkeen.  //Joku? //Tässä sitten on se kirjoitus Veren ja Syöksyn nimityksestä, vaikka heillä onkin liian vähän kp:itä.

Puhurijalka | 12.06.2016

Katselin murhanhimoisena erakoita, kunnes kuulin loiskahduksen ladon ulkopuolella. Siinä samassa haistoin tutun hajun. "Sulkatähti" mutisin ja käännyin ympäri. "Mitä hänestä?" Pisaratassu kysyi. "Haistan hänet", mutisin ja loikin ulos ladosta. Katselin ympärilleni ja loikin läheiselle joelle. Katsahdin joen toiselle puolelle ja huomasin tummanruskean kissan. Erakko virnuili ja katosi metsään. Katselin huolissani jokea, ja huomasin kauhukseni Sulkatähden kilpikonnakuvioisen turkin kiveä vasten keskellä jokea. "Pisaratassu!" huusin, ja loikkasin jokeen. Vesi tulvahti turkkiini. Sävähdin, mutta kuljin virran mukana yhä lähemmäs Sulkatähteä. Huomasin Pisaratassun ilmestyneen joen penkerelle ja tuo katseli myöskin hieman kauhuissaan Sulkatähteä. Tömähdin Sulkatähden kylkeen ja tartuin tuota niskanahasta. *Tämä on tilaisuuteni päästä Viiltotähden suosioon*, mietin ja lähdin uimaan päällikön kanssa kohti joen pengertä, jossa Pisaratassu odotti. Sain juuri ja juuri iskettyä kynteni joenpenkkaan. "Ota Sulkatähti", mutisin. Pisaratassu nappasi naarasta niskasta ja veti tuon kuiville. Kampesin itseni myöskin maalle. "Auta hänet selkääni", puuskutin. Oppilas nosti päällikön selkääni ja lähdimme kohti leiriä. "Kitkerähenki!" Pisaratassu ulvoin parantajaa. Sulkatähti oli hengissä, mutta tokkurainen ja uupunut. Laskin naaraan varoen maahan ja lysähdin saman tien istumaan raskaasti hengittäen. Parantaja hölkkäsi paikalle, ja myös muita kissoja alkoi kerääntyä lähemmäs. Myös Viiltotähti tuli pesästään. //Viilto? Sulka? Pisara?

Puhurijalka | 17.07.2016

Astelin leiriin ja leukojeni välissä keinahteli orava sekä vesimyyrä. Vein saaliit tuoresaaliskasaan ja asetuin katselemaan leirin menoa. *Täällä on niin tylsää. Pisaraviilto on ruvennut olemaan Pimeyslehden kanssa, eikä muistakaan seuraa ole, kun vihaavat minua*, mietin ja kynsin maahan uria. Käänsin sinertävän katseeni Viiltotähden sekä Sulkatähden pesälle, jonka edustalla kaksikko istui. Piakkoin Sulkatähti kuitenkin nousi ja katosi pesään. Vilkaisin leirin sisäänkäyntiä, josta isäni Tulikynsi loikki sisään suussaan kaksi hiirtä ja vei ne Viiltotähdelle. Kun soturi oli laskenut saaliit ja sanonut jotakin Viiltotähdelle, tuo lähti kohti soturien pesään. Irvistin itsekseni ja siirsin jälleen katseeni Viiltotähteen. "Ei osaa tehdä mitään itse. Juoksuttaa vain muita ja tappaa, jos ei totella", murisin puoliääneen. Viiltotähti käänsi salamana murhanhimoisen katseensa minuun ja nousi ylös. *Hän taisi kuulla, mitä sanoin*, irvistin ja huokasin hermostuneena. Valtava kolli alkoi astella minua kohti. //Viilto?

Viiltotähti

Lähestyin Puhurijalkaa. Kolli oli juuri sanonut jotain, joka oli saanut vereni kiehahtamaan. "Siisti suusi, hyödytön hiirenaivo", sihisin kollille ja katsoin tuota murhaavasti. Kolli katsoi minua uhkaavasti. "Sovitaan, etten kuullut, mitä sanoit. Sinä ilmeisesti haluat aina olla kissa, jota kaikki vihaavat. Ei sillä, että sinusta enää mitään tulisi", sanoin vihaisesti kollille ja astelin Sulkatähden ja minun pesälle. Astelin sisään pesään, jossa kumppanini nukkui. "Tee minulle palvelus", nau'uin naaraalle. "Millainen?" hän kysyi ja nosti katseensa minuun. "Älä anna Puhurijalalle enää ainuttakaan oppilasta, äläkä laita partion johtoon. Häneen ei voi luottaa, eikä hän ansaitse sellaista", murisin ja asetuin pedilleni makaamaan. "Oletko varma?" Sulkatähti kysyi. "Tietenkin. Olisit kuullut, kuinka hän valitti, miten en osaa tehdä mitään itse ja juoksutan ja tapatan muita", murahdin, "tietäisipä vain, mitä hänen vuokseen olen tehnyt. Hän saisi syödä ulosteeni sen vuoksi, etten ole tappanut häntä." //Sulka?

Puhurijalka

*Se hiirenaivoinen vanhus! Odota vain, kun kuolet. Et sinäkään voi ikuisesti elää*, virnistin murhanhimoisesti ja viilsin kynsilläni maata. Laskin kuitenkin katseeni tassuihini ja vedin kynteni piiloon. *Mitä minä teen? Ehkä tosiaankin olen hyödytön. Minusta ei taida olla varapäälliköksi. Tuskin minusta on edes oppilaaksi*, mietin ja purin hampaitani yhteen. Nousin hiljaa ylös ja miltein tunsin, miten jokainen lihakseni halusi luovuttaa. Sihisin itselleni ja lähdin juoksemaan aukion poikki, mutta törmäsin Lumikkotassuun. "Mennäänkö harjoittelemaan, vai onko liian kiire?" oppilaani virnisti. "Häivy!" ulvahdin ja tönäisin kollin tieltäni. Ryntäsin ulos leiristä. Saavuin aivan Kuolonklaanin rajalle ja suuhuni tulvahti voimakas erakon haju. *Niitä on useampi!* tajusin ja vilkuilin hermostuneena ympärilleni. "Sinä olet yksi niistä, joka tappoi ystäviämme", kuulin kissan murisevan jossain edessäni. En ehtinyt tehdä mitään, kun noin kuusi vahvanoloista erakkokissaa syöksyi kimppuuni kaataen minut maahan. "Irti tai kuolette!" sihisin raivoissani ja yritin huitoa kissoja pois. Tunsin kynsien uppoavan kylkeeni ja vetävän pitkän viillon. Rääkäisin kivusta ja sain raapaistua yhtä raidallista erakkoa silmään, jolloin tuo perääntyi. Seuraavan minuun kohdistuvan iskun tunsin kaulassani. Nuori erakkokolli oli iskenyt kyntensä kaulaani ja siitä pulppusi verta. Kähisin, sillä en meinannut saada henkeä. Potkin villisti takakäpälilläni ja sain potkaistua kollin pois. Kimpussani oli yhä kolme kollia ja yksi naaras. Puristin silmäni kiinni, kun huomasin mustan kollin kohottavan käpälänsä ja iskevän minua kivuliaasti otsaan. Kun avasin silmäni, näin tuskin mitään, sillä verta valui kuonolleni ja vasempaan silmääni. Aloin jo väsyä, sillä jouduin taistelemaan selälläni, kun en päässyt ylös. Ulvahdin, kun pähkinänruskea kolli viilsi vatsaani syvän haavan. Tunsin veren roiskahtavan turkilleni. *Pakko jaksaa!* mietin ja ryhdyin pyrkimään väkisin seisomaan. Onnistuin siinä ja sain iskettyä valkean naaraan kaulan auki, jolloin tuo rysähti kuolleena maahan. "Maksat tuosta!" musta kolli ulvoi ja viilsi kynsillään selkääni. Rääkäisin, mutta onnistuin potkaisemaan kollia silmään, jolloin kynteni lävistivät sen. Kolli rysähti maahan ja kiemurteli tuskissaan. Virnistin, kunnes tunsin kynsien uppoavan jälleen kylkeeni. Sihahdin raivokkaasti ja onnistuin tappamaan iskun tekijän. Jäljellä ollut kolli pakeni. Sain vihdoin levähtää, mutta tuskin pysyin jaloillani. Hengitin raskaasti ja katselin rähjäistä ja veristä turkkuani. *Pakko päästä leiriin*, mietin ja lähdin horjahdellen eteenpäin. Saavuin upuuneena leiriin ja rysähdin miltein heti maahan. Silmissäni alkoi sumentua, mutten menettänyt tajuntaani. Kissoja alkoi kerääntyä lähelleni. //Viilto? Joku?

Sulkatähti | 18.07.2016

Nyökkäsin Viiltotähdelle. Vaikka tuskin Puhurijalka tuon ulosteita söisi, vaikka häntä käskettäisiin. Nousin ylös ja menin ulos minun ja Viiltotähden pesästä, koska haistoin veren. Aivan lähellä leirin suuaukkoa, makasi verinen, vaaleanharmaa kissa. Se oli Puhurijalka. Kitkerähenki laittoi tuon haavoihin hämähäkinseittiä. Kävelin noiden luo. Puhurijalka oli menettänyt tajuntansa. "Kuoleeko hän?" kysyin Kitkerähengeltä kun olin päässyt tuon lähelle. "Tuskin", parantaja naukui, mutta ei nostanut hetkeksikään katsettaan Puhurijalasta. Hain tuoresaaliskasasta kaksi myyrää ja palasin pesälle. Pudotin toisen niistä Viiltotähdelle ja kävin syömään toista itse. "Pitäisikö minun ottaa sinun mielestäsi Lumikkotassu pois Puhurijalalta? Kun häneen ei kerran voi luottaa, vai?" kysyin. //Viilto?

Viiltotähti

"Tee se. Eikä hänestä tuollaisena olisi oppilasta kouluttamaan", murahdin, "mutta loppujen lopuksi päätöshän on yksin sinun. Sinä olet päällikkö." "Halusin vain kysyä mielipidettäsi asiaan. Kuinka muuten Syöksytassun ja Veritassun koulutukset sujuvat?" päällikkö kysyi ja katsoi minua vihreillä silmillään. "Hyvin. Veritassu loukkasi etutassunsa vähän aikaa sitten, mutta se on nyt kunnossa. Uskon, että heistä tulee viimeistään kuun kuluttua sotureita", nau'uin. "Sepä on hyvä. Pääsemmekö mielestäsi pian lähtemään metsään?" kumppanini kuiskasi hiljaa, ettei kukaan saattanut kuulla sitä. "En tiedä. Tarvitsemme paljon sotureita", vastasin kilpikonnakuvioiselle naaraalle ja lähdin kävelemään kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin kasasta vesimyyrän ja vein sen Sulkatähden luokse. "Veritassun avulla voimme surmata monia kissoja kenenkään huomaamatta. Aluksi pysyttelemme piilossa korkokivien läheisyydessä. Lähetämme kissoja - joita metsäkissat eivät ole nähneet - etsimään Pimeyden Metsään uskovia kissoja. Uskon, että heitä on lähemmäs kymmenen, sillä kyllähän viimeksikin sain klaanillisen niitä kasaan", virnistin. "Mutta tiedäthän, että nyt Pimeyden Metsään uskovat ovat täällä", Sulkatähti naukui. "Tietenkin tiedän", murahdin. "Kenet aiot antaa Lumikkotassun uudeksi mestariksi?" kysyin naaraalta. //Sulka?

Kuolonklaani yhdistyy taas

Viiltotähti | 05.06.2016

"Sulkatähti on palannut koko Kuolonklaanin kanssa!" Puhurijalka ja Pisaratassu ulvoivat leirin sisäänkäynniltä. Nousin seisomaan ja kävelin pesästäni ulos leirin pääaukiolle. Kaksikko oli ollut oikeassa, sillä kilpikonnakuvioinen päällikkö käveli leiriin perässään koko Kuolonklaani. Kukaan ei näyttänyt puuttuvan. Kaaosmielen kasvoilla oli jokseenkin vihainen katse, mutten välittänyt siitä. Tulikynsi oli kävellyt vierelleni, ja huomasi siniharmaan kumppaninsa kissojen joukossa. Valkea kolli siirsi katseensa kysyvästi minuun. Pyöräytin silmiäni, "mene." Luottosoturini ravasi kumppaninsa luokse ja painoi päänsä vasten tuon turkkia. Puhurijalka näki myös emonsa, muttei rynnännyt tuon luo. Kolli jäi seisomaan Pisaratassun vierelle. Ei poikanikaan rynnännyt pentuetoverinsa, Vesililjan luo. Minäkään en ollut iloinen, että tuo kissa oli saapunut. Kävelin Sulkatähden luokse. "Haluan, että karkotat Vesililjan Kuolonklaanista", nau'uin tyynesti. "Oletko tosissasi?" Sulkatähti kysyi ja siristi silmiään. "Enemmän tosissani kuin aikoihin. Hänestä ei ole taistelemaan rinnallamme, kun kohtaamme metsän klaanit myöhemmin", vastasin, "hän on ainoastaan taakka." //Sulka?ö3ö

Sulkatähti

*Karkoittaa Vesililja? Karkoittaa oma pentuni?* ajattelin. Mutta en kuitenkaan halunnut riidellä asiasta Viiltotähden kanssa. Olihan toki selvää että hänestä ei ollut paljoakaan hyötyä. "Selvä", naukaisin hiljaa. "Hyvä", Viiltotähti murahti. Vesililja seisoi lähellä Pyökkihäntää ja Tulikynttä, ja vilkuili välillä veljeänsä Pisaratassua ja Viiltotähteä. Kävelin pentuni luo. "Vesililja", naukaisin. Naaras katsoi minua. "Mitä?" hän kysyi. "Viiltotähden ja minun mielestä sinut pitäisi karkottaa klaanista" "Mitä?!" hän ulvaisi, mutta hiljaa. "Sinun pitäisi oikeasti lähteä. En halua nähdä että Viiltotähti tappaa sinut", kuiskasin kyyneleet silmissäni. "Olet paremmasssa turvassa jossain muualla kuin Kuolonklaanissa", jatkoin hiljaa. Vesililja nyökkäsi hitaasti. Häneltä tulivat kyyneleet silmiin ja juoksi leiristä pois itkien. *Anteeksi*, kuiskasin äänettömästi. "Sulkatähti? Minne vesililja lähti?" Pyökkihäntä kysyi. "Pois Kuolonklaanista", naukaisin, "karkotin hänet" Pyökkihäntä oli hiljaa. Lähdin pois hänen luotaan, kohti Viiltotähteä. *Vesililja ei pärjää yksin. Petoeläimet tappavat hänet varmasti, mutta on sekin parempi kuin hänen oma isänsä tappaisi hänet* //Viilto? Pyökki?

Puhurijalka | 10.06.2016

Palasin leiriin vasta yömyöhllä, ja ainoastaan Tuhokatse istui vartiossa. Astelin leiriin jolloin kolli vilkaisi minua vihaisesti, muttei sanonut mitään. Pyöräytin silmiäni ja loikin kohti oppilaiden pesää, jossa nukuin vieläkin. *Milloinhan pääsen soturien pesään?* mietin ja pujottelin omalle pedilleni. Asetuin makuulle ja nukahdin heti. Heräsin, kun Pisaratassu tökki kylkeäni ilkeästi. "Herää jo!" kolli murisi ja tökki nyt kynsillä. "Lopeta", sihahdin ja nousin istumaan. Haukottelin ja venyttelin pikaisesti. Nuolaisin pariin kertaan turkkiani ja suin sen. Pisaratassu oli jo mennyt ja myös minä poistuin pesästä. Katselin leiriä ja huomasin Viiltotähden istuskelevan pesänsä edustalla. Hölkkäsin tuon luo. "Viiltotähti", nau'uin. "Mitä?" kolli sihahti ja viilsi kynsillään ilmaa tapansa mukaisesti. "Haluaisin vain kysyä, milloin voin muuttaa soturien pesään?" kysyin. Kolli murahti ja näytti miettivän. "Ja haluaisin vain sanoa, että kadun yhä tyhmyyttäni. Onko mitään tapaa, jolla voisin ansaita kunnioituksesi?" kysyin niin nöyrästi, kuin osasin. //Viilto?

Viiltotähti

"Muutat sotureiden pesään tänä iltana. Lumikkopennusta tulee oppilas, eikä sinulle ole tilaa oppilaiden pesässä. Kunnioitustani tuskin koskaan tulet ansaitsemaan", sihahdin soturille. Puhurijalka ei sanonut mitään. Kolli katsoi minua hetken aikaa, kunnes kohautti lapojaan. Hän käveli kohti oppilaiden pesää, jonka edustalla Pisaratassu oli. Minä kävelin soturin perään. En kuitenkaan seurannut häntä, vaan kävelin Veritassun luo. "Lähdemme harjoittelemaan. Nyt", sihahdin. Naarasoppilas nyökkäsi ja nielaisi viimeisen suupalan hiirestään. Lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä. Saatoin kuulla pienikokoisen naaraskissan askeleet takanani, joten en vilkaissut taakseni. "Missä harjoittelemme tänään?" oppilas kysyi, kun pääsimme ulos leiristä. "Puhurijalan vanhan pesän lähellä. Siellä aluskasvillisuutta ei ole niin paljoa. Harjoittelemme siellä taistelua, pakenemista ja huomaamatonta liikkumista", murahdin. //Veri?

Veritassu

”Ymmärretty, Viiltotähti”, naukaisin ja lähdin seuraamaan kollia. Häntä ei ollut hankala seurata sillä kolli oli aivan valtavan kokoinen ja kaiken lisäksi, hän jätti aluskasvillisuuteen jälkensä. Tosin, jos itse olisin noin roteva niin jäisi minultakin varmasti jotain jälkiä. Huokaisin mielessäni ja keskityin ympäristöön. Vaikka vaelsimmekin saniaisten alla niin halusin silti tutkailla. Tutkailuni jäi hieman pois polulta ja saatoin kuulla Viiltotähden äreän huudahduksen. Sujahdin ulos saniaispuskasta ja lähdin takaisin kollin perään. Kun olin saavuttanut tuon saatoin uskaltaa kysyä erään erittäin tyhmän kysymyksen, tai en välttämättä edes tiennyt oliko se tyhmä. ”Viiltotähti? Kysyisin sinulta, mikä on Kuolonklaanin historia?” Näin kollin vilkaisevan smaragdinvihreillä silmillään minua kunnes tuo jatkoi matkaa heilauttaen lyhyttä häntäänsä. Jäin odottamaan tuon vastausta. //Viilto :’D

Viiltotähti

"Jos haluat kuulla sen ykstyiskohtaisesti, lähdemme harjoitusten jälkeen kävelylle reviirin ulkopuolelle", nau'uin naaraalle. Veritassu nyökkäsi. Pysähdyin, kun olimme päässeet lähelle Puhurijalan entistä pesää. "Menen makaamaan tuohon ja esitän nukkuvaa. Sinun tehtäväsi on yrittää tulla luokseni niin, etten huomaa. Ole varovainen, sillä saatan herätä hetkenä minä hyvänsä, sinun täytyy osata piiloutua", sihahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Mutta eihän täällä ole mitään suojia. Vain muutama varpu ja joitain koloja ja turhan pieniä pensaita", naaras naukui. "Siinä on ongelmasi. Ratkaise se, jotta voimme edetä koulutuksessasi", sihahdin ja asetuin makaamaan lähes aukiolle alueelle. Suljin silmäni ja painoin pääni etukäpälieni väliin, mutta en yrittänytkään nukahtaa. En kuullut Veritassun askelia, joten hitaasti käänsin kylkeäni ja kohotin päätäni. Erotin naaraan tumman punaruskean turkin erään pienen pensaikon takana. "Jopa myyrä näkisi sinut", sihahdin ja painoin pääni takaisin käpälieni suojaan. "Myyrät ovat sokeita", Veritassu mumisi ja nousi ylös piilostaan. //Veri? Toi maasto on si vähä märkää ja tällai, ni Veren pitäs tajuu, et se voi kierii mudassa, et sitä ei näkis nii helpost:}

Viiltotähti | 26.05.2016

Kun palasimme Veritassun kanssa leiriin, kävelin Sulkatähden luo. Kilpikonnakuvioinen naaras istui lähellä pesääni. "Sulkatähti, haluan jutella kanssani", naukaisin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Jutellaan vain", naaras sanoi. "Haluan, että haemme koko Kuolonklaanin luoksemme", murahdin hiljaa, kun kävelin pesääni naaras perässäni. "Oletko tosissasi?" kissa kysyi ja kohotti kulmiaan. "Olen. Ja haluan, että sinä johdat kissoja, mutta haluan toimia edelleen avustajanasi, ja hoitaa erästä asiaa, jonka aion järjestää", murahdin. "Mitä asiaa?" kilpikonnakuvioinen naaras kysyi. "Aion palata metsään. Sinun ei tarvitse tietää tästä enempää, tarvitsemme Kuolonklaanin tänne. Mietin vain, että olisiko mahdollista, että sinä hakisit sen?" kysyin, "ja voisit samalla sanoa, sopivatko ehdotukseni sinulle." //Sulka?:DD

Sulkatähti

"Ehdotuksesi sopivat minulle, mutta oletko yhä sitä mieltä että olen päällikkyyden arvoinen?" kysyin. "En epäile ettekö olisi", Viiltotähti murahti. Suljin silmäni hitaasti. Kun avasin ne nyökkäsin, ja nau'uin: "Voin hakea Kuolonklaanin tänne, eikä matkassa kestä kauan, nyt kun muistan mitä reittiä tulin tänne" "Tiedän", kolli murahti. "Lähden heti", naukasin. Kävelin lähemmäs Viiltotähteä ja nuolaisin hänen poskeansa. Lähdin pois pesästä ja leiristä ja lähdin kohti paikkaa jossa muu klaani oli. //Skip Astuin Kuolonklaanin hajumerkkirajan yli ja lähdin kohti leiriä. Saniasista vasemmalta puoleltani kuului rapinaa. Kuolonklaanilaisia. Saniaisten seasta loikkasi punertava naaras minua kohti, mutta väistin oikealle. "Hiirenaivo, minä olen päällikkösi", sähähdin. Hännänpääni nyki ärsyyntyneesti. "Sulkatähti?" kuului ääni kun Kaaosmieli tuli paikalle Kauhumurhan kanssa. "Tervetuloa takaisin. Löysitkö Viiltotähden?" kolli jonka vastuulle olin klaanin jättänyt kysyi. "Löysin, mutta palataan nyt leiriin, minulla on asiaa klaanille", vastasin viileästi ja lähdin leiriä kohti. Kun pääsin leiriin, luokseni loikki heti eräs kissa. "Hei, Vesitassu", naukaisin ja luolaisin pelkurimaisen pentuni korvaa. "Minä olen nyt Vesililja", naaras naukaisi. Kurkustani hyrisi kehräys. Loikin kivikasalle ja kuulutin klaanille kutsuhuudon. "Kuolonklaani. Kuten tiedätte, olen ollut etsimässä Viiltotähteä jo jonkin aikaa. Ja minä löysinkin hänet. Ja nyt me kaikki lähdemme hänen ja muiden luokse", ulvaisin. Klaanin kissat kuiskuttelivat keskenään ja näin Vesililjan painautuvan maata vasten. //Klaanin kissat?

Veritassu | 31.05.2016

Istuskelin aamuauringon valaitsemassa leirissä hiljaa. Vilkuilin ympärilleni, Viiltotähti käveli oppilaitten pesään. Luultavasti hakemaan Syöksytassua joka pääsi aina ensimmäiseksi harjoittelemaan. Irvistin mielessäni ja käänsin katseeni muualle. Sulkatähteä ei näkynyt missään, minne liennyt mennyt? Emoni, Pihlajakynsi söi rauhassa hiirtä pentutarhan varjossa. Hän jutteli jotain Tuhokatseen, isäni kanssa. Tulikynsi ja Kostoviilto sekä Yötassu olivat lähteneet metsästämään. Pisaratassu ja Puhurijalka olivat hekin missä olivat. Eivät ainakaan leirissä. Mitä voisin tehdä? Tassujani syyhytti päästä harjoittelemaan Viiltotähden kanssa. Huokaisin ja nousin ylös istuma-asennosta. Venyttelin ja rusauttelin hieman lihaksiani jotka olivat kasvaneet huomattavasti. Samalla hetkellä Viiltotähti tuli ulos oppilaitten pesästä Syöksytassu perässään. Heilautin häntääni veljelleni kunnes tassutin emoni luokse. ”Saanko ottaa tuoresaaliskasasta jotain ja mennä sitten lepäämään?” kysyin ja samalla hetkellä Pihlajakynsi nyökkäsi hymyillen. ”Toki saat”, hän vielä lisäsi kunnes jatkoi juttelua Tuhokatseen kanssa, heti sen jälkeen lähdin tuoresaaliskasalle syömään ja odottamaan Viiltotähteä. //Viilto tai joku :’D

Veritassu | 30.04.2016

Katsoin "nukkuvaa" Viiltotähteä tarkasti. Yritin kovasti saada selville mistä olisi paras yrittää päästä kollin kimppuun. Päätin mennä vastatuuleen, ja aloin hiipimään hiljalleen kohti Viiltotähteä. Nostin häntääni, ja yritin katsoa tarkasti ettei se osuisi vierelläni oleviin kasveihin. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäiseksi se osui vieressäni olevaan timoteihin, ja siitä kuului pieni kahina. Tarkkakuuloinen Viiltotähti tietenkin kuuli sen ja murahti minulle: "Jopa kuuro siilikin kuulisi sinut! Katso ettei häntäsi osu mihinkään kasveihin!" Nyökkäsin, ja lähdin koettamaan uudestaan. Hiiviskelin nyt toisella puolella, ja yritin saada jotain hyvää paikkaa nousta kiipeilemään puun päälle. Astuin vahingossa oksan päälle, ja kas kummaa, se raksahti katki. Viiltotähti kääntyi salaman katsomaan minua suoraan silmiin. Huokaisin huomaamattomasti, ja kuuntelin Viiltotähden seuraavaa opetusta, jonka suoraansanottuna arvasin: "Älä astu risujen päälle! Jokainen askel pitää olla varovainen!" Nyökkäsin. Nyt varmasti onnistuisin! Ei olisi vaihtoehtoa muuta kuin onnistuminen! Aloitin kaiken alusta, ja alussa tarkistin heinien tarkan sijainnin. Astuin muutaman askeleen niin, että katsoin todella tarkasti mihin astuin. Minähän olisin paras salamurhaaja ikinä! Edessäni häämötti jo niin sanottu maali. Astuin todella varovasti, ja alussa tunnustelin tarkasti, ettei edessäni ollut minkäänlaisia risuja tai muita rikki meneviä esineitä. Aivan pienen matkan päässä minusta, oli tietenkin kanto, jonka yli piti joko hypätä, tai kiivetä. Päätin kiivetä, sillä se olisi hiljaisempi vaihtoehto, sillä lihakseni eivät olleet vielä niin vahvat, tai tasapainoni niin hyvä, että olisin voinut äänettömästi loikata aika suurehkon kannon yli. Astuin varovasti sen päälle, ja annoin ruumiini hiljalleen valua alaspäin, kohti maata. Se onnistui omasta mielestäni loistavasti. En kuitenkaan antanut keskittymiseni herpaantua, vaan jatkoin yhä matkaani kohti "nukkuvaa" Viiltotähteä. Ehkä kolmas kerta todensanoo oli oikeasti totta? Edessäni oli enää yksi pieni este. Koivun oksia oli tippunut häiritsevästi maahan niin, että jokaisella askeleella vähintään yksi risu meni tassujen alla rikki. Päätin mennä riskillä, ja kiertää heinikon kautta. Heinät olivat paksuja, joten niistä lähtisi vaikeammin ääntä kuin pienistä ja ohuista, mutta paksuista lähtisi kovempi ääni ehdottamasti. Häntäni nostin niin ylös kuin sain, ja annoin kehoni mennä hitaasti ja äänettömästi heinikon läpi. Olin aivan Viiltotähden vieressä. Viimeistelin suoritukseni mahtavalla loikalla kollin päälle. Viiltotähti avasi silmänsä, ja kiepsautti minut nopeasti pois päältään. Ilmeisesti olin kai onnistunut, kun ei mitään krittiikkiäkään kuulunut. Vielä. //Viilto?

Viiltotähti

Kun olin pudottanut Veritassun päältäni, katsoin häntä pitkään. "Edistyt, muttet tarpeeksi nopeasti. Opetan sinulle nyt muutaman liikkeen, joilla on helppo tappaa nopeasti ja niin, että vihollinen tuskin edes huomaa", naukaisin tyynellä äänensävyllä. Veritassu nyökkäsi ja istui alas. "Sinun kannattaa aina pyrkiä viiltämään vastustajan kaula auki, niin saat tapettua helpoiten. Jotta kissa kuolisi mahdollisimman nopeasti, iske kyntesi suoraan kurkusta läpi, ja tuhoa kaulavaltimo. Jos vihollinen herää ennen kuin kerkeät tappaa, sinun täytyy hallita taistelua, jos sellainen syttyy. Pelkkä huomaamatta murhaaminen ei siis ole tehtäväsi, sinun tulee osata myös taistella", naukaisin. "Yritä käydä päälleni, ja tappaa minut. Saat tehdä sen tosissasi, sillä et tule onnistumaan. Haluan vain nähdä, millaiset kyvyt sinulla nyt on", nau'uin. Soturioppilas nyökkäsi hieman hämmentyneen oloisena. Astuin muutaman askeleen taaksepäin. "Hyökkää!" karjaisin. Veritassu ryntäsi minua kohti hurjalla vauhdilla, hän ei kuitenkaan käynyt edestä päälle, vaan syöksyi oikealle, ja yritti kiertää taakseni. Nopeasti kuitenkin kierähdin oppilaan mukana. Hän kiristi tahtiaan, ja vaihdoin pyörimissuuntaa, jotta pääni ei menisi sekaisin. Nousin seisomaan ja syöksähdin pois oppilaan piirityksestä. Veritassu seurasi minua, ja teki syöksyn selkääni. Punaruskea oppilas piti tiukasti kynsillään kiinni minusta. Aloin loikkimaan, ja hänen otteensa irtosi. Naaras lensi päin lähintä mäntyä. Veritassu ei kuitenkaan luovuttanut. Hän nousi ylös ja syöksyi kohti minua. Nostin vasemman etukäpäläni ilmaan valmiina iskemään sillä oppilasta. Veritassu kuitenkin loikkasi kohti kaulaani. Käännyin nopeasti niin, että nuoren kissan hampaat upposivat lähelle oikeaa lapaani. Painoin kissan alleni niin, että hänen oli pakko irrottaa. Kun nousin ylös, niin nousi pienikokoinen oppilaskin. Hän ei näyttänyt luovuttavan. //Veri?ö3ö Se ei onnistu tappaan tätä:'3

Pisaratassu | 01.05.2016

"Mitä nyt?" kysyin ja astuin isäni eteen. "Sano sinä", kolli murahti. "Miksi kuljetat tuota kirppukasaa mukanasi kuin luottosoturia?! Ja sinä se voisit sanoa, miksi Pimeyden metsän nimeen tulet keskeyttämään saalistushetkeni!" sihahdin. Viiltotähti katsoi ensin minua syyttävästi, ja sitten Puhurijalkaa. "Osaatko sitten sanoa, mistä tämä haava on tullut?!" kolli sihahti ja näytti lavassaan olevaa haavaa, jonka olin tehnyt. "Minä tein sen, mutta silloin, kun taistelin kanssasi viimeksi. Jotta saisit minut pois suunnitelmiesi tieltä, olet takuulla avannut sen vain itse", naukaisin ja istuin alas. Viltotähti pyöräytti turhautuneena silmiään. "Jos enää kuulen mitään teidän kahden jutuista, jätän ne huomaamatta! Älkää aiheuttako yhtään harmia, etenkään hakeko minua näin turhan asian takia koulutuksista!" sihisi korvaton kolli ja katsoi murhaavasti meitä molempia. Tumma kissa poistui luotamme. Puhurijalka katsoi minua vihaisesti. "Tiedätkö, sinun ei kannata keksiä valheita", virnistin kissalle ja lähdin kävelemään tuon ohi kohti leiriä. //Puhuri? Viilto on vähä vihane molemmille, eikä usko kumpaakaan, eli uskoo tavallaan Puhuria, mut tavallaan si Pisaraa(koska sen pentu), mut se aikoo silti päästää Puhurin leiriin tässä joskus ö3ö

Puhurijalka

"Niin...Niin kai sitten", nau'uin hiukan epäilevästi ja vilkaisin Pisaratassuun. "Tule, niin esittelen leirin", oppilas naukaisi ja heilautti häntäänsä. Astelin hiljaa oppilaan perässä. "Tuolla on soturien pesä, tuolla on pentutarha, tuossa on Viiltotähden pesä, tuossa on oppilaiden pesä, johon voit tehdä makuupaikkasi", Pisaratassu selitti nopeasti ja osoitti vuorollaan jokaista pesää. "No, taidan tästä lähteä vaikka saalistamaan", mutisin hiljaa ja lähdin Pisaratassun luota. Katselin leiriä sivusilmällä, mutta oikeasti etsin katseellani Viiltotähteä. Pian huomasin kollin tulevan leiriin Syöksytässu mukanaan. Astelin kollin luo. "Viiltotähti, haluaisin puhua kanssasi", nau'uin. "Mitä nyt taas?" kolli murahti ja viilsi kynsillään ilmaa. "Kysyisin vain, että olisiko mitenkään mahdollista, että saisin asua siinä rakentamassani pesässä?" takeltelin. "Miksi?" Viiltotähti murahti. "Totuin jo omaan rauhaan, eikö tunnu siltä, että minut haluttaisiin leiriin", nau'uin. "Mutta toivoisin kuitenkin, että saisin silti kulkea leirissä", nau'uin. Kolli katsoi minua, muttei sanonut vielä mitään. "Ja pitääkö minun yhä saalistaa ne kahdeksan saalista päivässä?" kysyin vielä nopeasti. //Viilto? Pisara?

Viiltotähti | 02.05.2016

"Jos haluat asua pesässäsi, saat luvan saalistaa ne ja olla tulematta leiriin. Päätä se ja ilmoita, kun palaan", murahdin ja käänsin kollille selkäni. "Syöksytassu, ala tulla!" murahdin oppilaalle. Lähdimme ulos leiristä ja suuntasimme kohti paikkaa, jossa aluskasvillisuus ei ollut niin tiheää.. Saavuimme paikalle, ja istuin alas. "Tiedät, että tulet taistelemaan eturivissä taisteluiden aikana. Sinun tulee olla vahva, ja kestää kissojen paino päälläsi, ja hampaat lihassasi. Sinun tulee kasvattaa lihaksiasi. Siksi aloitamme juoksemisella. Teemme niin, kuten teimme sinun ja Veritassun ollessanne pentuja. Juoksemme vain eteenpäin. Sinun ei tarvitse olla hiljaa, kunhan pääset eteenpäin. Sen jälkeen tulemme tänne, ja opetan sinulle uusia liikkeitä, joiden avulla sinun on helppo estää vastustajan pääsy ohitsesi", sanoin. Syöksytassu nyökkäsi ja katsoi minua tyynesti. "Oletko valmis?" murahdin ja nousin ylös. Jäin odottamaan soturioppilaan vastausta. //Syöksy?

Syöksytassu | 18.05.2016

Viiltotähden käskystä aloitin heti harjoituksemme. Lähdin juoksemaan kohti aukion reunaa ja siellä sujahdin kahden nuoren haavan välistä. Ne olivat jo korkeita, vaikka vielä vasta pentuja. Samoin minä ja aioin näyttää sen Viiltotähdelle. "Vauhtia!" kuulin kollin murahduksen ihan korvani juuresta. Johdatin enemmän voimaa käpäliin ja aloin ponnistaa pidemmälle. "Nopeampaa!" Viiltotähti hoputti koko ajan. Lopulta pingoin niin kovaa kuin kintuistani pääsin ja kohta päällikkö jätti minut rauhaan. Hän vain katseli sivusta nelistäen vierelläni. Ensin kaikki oli aika helppoa, koska kiitos kestävyyteni pysyin samassa temmossa koko ajan. Käytin jokaiseen loikkaan kaikki mahdollisen voimat ja huolimatta kestävyydestäni lihaksiini alkoi sattua jonkun verran ja hengästyminenkin oli minulle taattu. Juostessani keskityin vain kahteen asiaan: voimaan ja nopeuteen. "Älä unohda hengittää tasaisesti", Viiltotähti huomautti. En vastannut, mutta aloin vetämään ilmaa sisään ensimmäisellä kahdeksalla askeleella ja ulos seuraavilla kahdeksalla ja niin edelleen. Tuntui siltä, että jalkani olisivat tulessa. En tiennyt kauanko tätä oli kestänut, mutta ohitseni lipuvien puiden varjot olivat pidentyneet huomattavasti, joten ajattelin, että harjoitus oli vienyt suhteellisen suuren osan iltapäivää. //Viilto?

Viiltotähti | 26.04.2016

Katsoin Sulkatähteä ilmeettömästi ja mietin asioita päässäni. Sulkatähti alkoi käydä hermostuneeksi, sillä hänen hännänpäänsä alkoi nytkähdellä. Pienikokoinen naaras oli jättänyt perustamani klaanin pennunpentuni johtoon, se oli häneltä sentään hyvä päätös. Mutta Vesitassun suojelu oli naaraan erittäin paha virhe. Se onneton kissa oli syy minun ja Sulkatähden erollekin. "Voisitko vastata edes jotain?" kilpikonnakuvioinen naaras kuiskasi hiljaa ja katsoi minua vihreisiin silmiini. Murahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "En lakannut koskaan rakastamasta sinua, mutta minun täytyi unohtaa sinut. Puolustit pelkuripentua, eikä moraalini voinut sallia sitä", murahdin ja viilsin toistamiseen kynsilläni ilmaa aivan Sulkatähden kuonon edestä. "En voi antaa sinun mennä Veritassun ja Syöksytassun kouluttamisen edelle kuitenkaan", sihahdin ennen kuin Sulkatähti kerkesi sanoa mitään. "Tiedän sen", naaras naukaisi. "Haluan kuitenkin olla kanssasi", murahdin ja katsoin naarasta välinpitämättömästi. //Sulkatähtiiih?ö3ö

Sulkatähti

"Kiitos", naukaisin helpottuneesti. Viiltotähti murahti. "Minä menen nyt saalistamaan, tuon sinulle jotakin", nau'uin ja poistuin kollin pesästä. Lähdin leiristä ääneti. Ulkona en nähnyt ketään, mutta kun lähdin kauemmas leiristä, ympärillä leijui outo kissanhaju. Se ei ollut Kuolonklaanin tuoksu. Hiivin kohti suuntaa josta tuoksu tuli. Täysin arvaamatta kuulin takaantani ulvaisun ja joku heittäytyi niskaani. Kissa oli luultavasti naaras, melko pienikokoinen, mutta hiukan minua suurempi. Ulvahdin, kun kissa pureutui lapaani, mutta onnistuin heittämään hänet pois. Syöksyin naarasta kohti ja painoin hänet maahan. Juuri kun olin puraisemassa kissaa kaulaan, jotta tuo kuolisi, jokin tömähti kylkeeni. Kaaduin maahan, mutta ennen kuin ehdin nousta kissa rapi kyljestäni karvatukkoja ja siitä alkoi vuotaa verta. Raapaisin kollia kuonoon ja hänen silmilleen purskahti hlakanpunaista verta. Hyökkääjä hoiperteli kauemmas ja syöksyin kohti häntä. Kaarsin vasemmalle, syöksyin kissan ali ja potkaisin tuota vatsaan niin että kolli lennähti maahan. Mutta toinen kissa oli taas taistelussa mukana ja kaatoi minut hetkessä maahan. Naaras tarttui kiinni kaulastani ja puraisi hampaansa yhteen. Kipu oli kamala. Vihollinen irroitti otteensa ja jäin maahan kouristelemaan tuskallisesti, kunnes vaivuin pimeyteen. Kun avasin silmäni, kissat nuolivat rauhallisesti haavojaan. Taisin aiheuttaa heille aikamoisen järkytyksen kun nousin ylös ja he huomasivat, että olin yhä elossa. Kolli ja naaras pinkaisvat karkuun säikähtäneinä. Lavastani tihkui verta ja kylkeni karvattomasta kohdasta tuli myöskin verta. Myöskin kaulastani tuli jonkin verran verta. Lähdin kävelemään leiriin. Oli jo myöhä ja vartiossa istui Tulikynsi. Kolli höristi korviaan haistaessaan veren. "Minä se vain", naukaisin väsyneesti. "Kaksi erakkoa", jatkoin ennen kuin Tulikynsi ehti kysyä mitään. Kävelin suoraan Viiltotähden pesälle. "Mitä sinulle on tapahtunut?" kolli kysyi. "Voi Viiltotähti. Menetän henkiä aivan liian nopeasti. Niitä on enää seitsemän. Menetin kolme henkeä kahdessa kuussa!" ulvaisin suruni. //Viilto?ö3ö

Viiltotähti | 27.04.2016

Katsoin Sulkatähteä. "Sellaista se on", naukaisin tyynesti ja sivalsin kynsilläni ilmaa. Sulkatähti katsoi minua hämillään ja kohotti kulmiaan. "Eikö se merkitse sinulle mitään?" kilpikonnakuvioita laikkuja omaava naaraskissa kysyi. "On minullakin vain neljä henkeä jäljellä. Uskon menettäväni ne viimeistään, kun olen saanut suunnitelmani toteutettua", murahdin. "Onko sinulla suunnitelmia?" Sulkatähti kysyi hieman epäröiden. "Kunhan Veritassu ja Syöksytassu ovat valmiita, lähden klaanien luokse. Tiedän, mitä tehdä, sillä uskon saavani apua eräältä taholta", selitin. "Keneltä? Oletko ollut yhteyksissä muiden klaanien kissoihin?" kumppanini uteli. "En, tai tavallaan. Kukaan ei tiedä suunnitelmistani, joten et puhu asiasta kenellekään, tai menetät loput hengistäni. Vaikka oletkin kumppanini, voin tappaa sinut, jos tuhoat suunnitelmani", sihahdin. //Sulka?cx

Sulkatähti | 28.04.2016

"En kerro kenellekään", lupasin Viiltotähdelle. "Hyvä", kolli murahti. Lähdin ulos pesästä. Värähdin ajatuksesta siintä, että Viiltotähti tappaisi minut omin kynsin. En ollut koskaan ennen kuvitellut, että hän edes kuvittelisi tekevänsä niin. Huomasin leirin sisäänkäynnillä Puhurijalal tuomat saaliit, joten päätin kantaa ne tuoresaaliskasaan. Sen tehtyäni otin sieltä pulskan oravan. Riista alkoi palailla metsään mukavasti viherlehden mukana ja aurinko paistoi jo lämpöisesti. Syötyäni menin Oppilaiden pesään, sillä siellähän minä jouduin nyt nukkumaan. Suin turkkini, kävin makuulle ja nukahdin pitkästä aikaa rauhalliseen uneen. Olisin vain niin halunnut nukkua Viiltotähden vieressä. Kun heräsin tein heti sen minkä olin yöllä päättänyt. Lähdin pesästä ja suoraan Viiltotähden pesän luo. Astuin sisään ja kysyin jänistä syövältä kollilta: "Kuinka kauan minun täytyy nukkua oppilaiden pesässä? En pidä siellä olemisesta", totesin suoraan. //Viilto?

Viiltotähti | 29.04.2016

"Voit siirtyä vaikka heti pesääni", naukaisin Sulkatähdelle yrittäen olla murahtamatta, mutten voinut estää sitä. Kun koko ikänsä murisee ja on ilkeän kuuloinen, siitä tulee vain tapa. Sitä ei saa pois, enkä oikeastaan sitä pois haluaisikaan. "Kiitos", naaraskissa kuiskasi ja painoi kuononsa vasten tummanharmaata turkkiani. "Lähden kouluttamaan oppilaita", murahdin ja käänsin kissalle selkäni. Veritassu istui jo leirin sisäänkäynnillä. Pentuna ollessaan, naaras oli oppinut hiipimään suhteellisen hiljaa ja nopeasti metsässä, kuten myös Syöksytassu. "Mitä teemme tänään?" Veritassu kysyi, kun kävelimme ulos leiristä. "Harjoittelemme, kuten aina", murahdin. "Ai hyökkäämistä ilman, että sitä huomataan?" soturioppilas kysyi. "Sitä olemme harjoitelleet jo kauan. Emme lopeta ennen kuin osaat sen täydellisesti", murahdin. Oppilas oli vasta koulutuksensa alussa, soturi-ikäisenä hän olisi varmaan vieläkin oppilas, tai ainakin minun koulutuksessani. Olin suunnitellut Veritassun ja Syöksytassun koulutuksista pitkiä, sillä he saisivat opetella haastavimmat ja parhaimmat liikkeet. Saavuimme oppilaan kanssa paikkaan, jossa harjoittelimme usein. "Saat yrittää hyökätä kimppuuni, kun olen nukkumassa", nau'uin. "Et ilmeisesti nuku oikeasti?" Veritassu kysyi. "En tietenkään", murahdin, "sinun tulee osata hyökätä huomaamatta myös hereillä olevan kissan kimppuun! Nyt saat harjoitella nukkuvan kimppuun hyökkäämistä. Ja sinun on valmistauduttava, jos nukkuva kissa herää helposti." Naaras nyökkäsi asetuin aluskasvillisuuden sekaan makaamaan, ja odotin kissan ääniä, jotta voisin käskeä hänen tekemään jotain toisin. Kuulin rasahduksen, ja väräytin korviani. Nostin pääni ylös ja huomasin Veritassun seisovan noin kahden ketunmitan päässä minusta. "Varo oksia", murahdin. En katsonut, mitä kissa sanoi, vaan esitin jälleen nukkuvaa. Kuulin, kuinka Veritassun kynnet raapivat mäntypuun kaarnaa, joten jälleen nostin pääni. "Kun kiipeät, tee se hiljaa. Jo kuurokin kuulisi kiipeilysi äänen", murahdin. Painoin jälleen pääni maahan. Tuli täysin hiljaista. Ainoastaan oksien kahina ja lintujen laulu kantautui korviini. Saatoin kuitenkin haistaa Veritassun, mutta keskityin kuuloaistin käyttämiseen. Kuulin pieniäänisen rasahduksen takaani, mutta kun nostin pääni, oli oppilas jo päälläni. Nousin ylös ja pudotin kissan selästäni helpolla. "Miten se meni?" naaras kysyi. "Vihollinen olisi kerennyt huutaa apujoukkoja, ja sinä olisit mennyttä. Et saa päästää edes pientä ääntä. Jos haluat tulla salamurhaajaksi, sinun täytyy olla niin hiljaa, ettei kukaan kuule sinua", huokaisin turhautuneena. "Yritä uudelleen", murahdin. Oppilas loikkasi maahan. //Veri? Voitas muutama tarina kirjottaa harjotuksista? Sen pitää si epäonnistua myös, koska Viilto käskee välillä vähän liikoja(ei kuitenkaa mitää, kävele tota koivun oksaa pitkin kahella jalalla päästämättä ääntäkään)

Viiltotähti | 24.04.2016

Kun astuin Syöksypennun perässä katsomaan, mikä puskan takana oli, silmäni suurenivat hämmennyksestä, ja oli vähällä, ettei suuni loksahtanut auki. Pian kuitenkin vaihdoin hämmentyneen katseeni tavanomaiseksi, murhaavaksi katseeksi. "Olet reviirillämme", murisin entiselle kumppanilleni. Sulkatähti ei sanonut mitään, hän näytti hyvin hämmentyneeltä, mutta myös onnelliselta. "Oletko kuuro?" Syöksypentu kysyi ja siristi silmiään tarkkaillessaan naaraskissaa, joka yhä makoili pensaikossa. Sulkatähti nousi nopeasti ylös ja piti katseensa minussa. Naaras ei ollut paljoa viisikuista Syöksypentua suurempi. Pihlajakynnen pentu vilkaisi minua, huomasin sen sivusilmälläni. "En ole", Sulkatähti viimein vastasi ja kohtasi ensimmäistä kertaa pennun katseen. "Viiltotähti?" Syöksypentu kysyi ja katsoi minua. En vastannut pennulle. "Syöksypentu, palaa leiriin, heti", käskin. Pentu ei sanonut mitään, vaan lähti aluskasvillisuuden sekaan ja kävelemään kohti leiriä. "Kenen pentu tuo on?" Sulkatähti kysyi yhä hämillään. "Pihlajakynnen", murahdin, "ja Tuhokatseen." Sulkatähti nyökkäsi ja jäi tuijottamaan pennun perään, kunnes siirsi katseensa minuun. "Mitä sinä teet täällä?" murahdin ennen kuin pienikokoinen päällikkö kerkesi sanoa mitään. "Tulin hakemaan sinut takaisin", naaras selitti ja istui alas. Viilsin kynsilläni ilmaa. "Minä en palaa. On toisia suunnitelmia, kunnes Veripentu ja Syöksypentu ovat valmiita lähtemään", sihahdin. "Etkö voisi palata vain kotiin? Minulla on ollut sinua ikävä", naaras naukaisi. "Ihan sama. En tule kotiin ennen kuin tämä tehtävä on suoritettu. En voi sanoa, ettenkö olisi kaivannut sinua. Teit päätöksesi, kun puolustit sitä hiirenaivoista pelkuripentua", murahdin katsoen Sulkatähteä tuon vihreisiin silmiin omilla samanvärisillä silmilläni. //Sulka?

Sulkatähti

"Ainoastaan siksi että hän oli vasta pentu. Enkä salli että pentuja satutetaan. Mutta nyt hän on oppilas, joten lähdin sinun perääsi. En kestä olla sinusta enää erossa", nau'uin. "Usko jo etten palaa", Viiltotähti murisi. *Tämä ei etene mihinkään*, ajattelin surkeana. "Viiltotähti kiltti", kuiskasin. "Lopeta tuo jo", Viiltotähti murahti ja viilsi kynsillään ilmaa taas. Painoin pääni peittääkseni kyyneleeni. Ravistelin kyyneleet pois ja nostin taas katseeni. *En aio lähteä pois. En kestäisi olla ilman Viiltotähteä. Vaikka emme olekaan enää kumppanit, rakastan häntä silti liikaa!* "Anna sitten minun tulla teidän mukaanne. Ottakaa vaikka vangiksi, mutta en pysty enää olla erossa sinusta!" huudahdin. //Viilto?

Viiltotähti

Katsoin hetken aikaa ihan hiljaa Sulkatähteä. "Hyvä on. Täällä minä kuitenkin päätän, miten asiat menevät", murahdin ja käännyin lähteäkseni. "Se on minulle ihan okei", toinen naukui ja lähti kävelemään perässäni kohti leiriä. "Onko teitä paljonkin täällä?" naaras kysyi. "Kissat, jotka lähtivät Kuolonklaanista ja kaksi pentua", sanoin kääntämättä katsettani naaraaseen. "Puhurijalkakin?" hän kysyi hieman hiljempaa kuin äsken. "Hänkin, muttei leirissä", murahdin. Saavuimme leiriin. Sujahdin sisään Sulkatähti perässäni. "Rakensitteko itse tämän?" naaras kysyi. Pudistin päätäni, "tapoimme täällä asuneet erakot. Myös pennut." Sulkatähti ei sanonut mitään. Kerroin pentujen taposta testatakseni, kuinka kissa reagoi. "Viiltotähti, mitä Sulkatähti tekee täällä?" Tulikynsi kysyi ja ravasi luokseni. Selitin kollille ja muillekin nopeasti, mitä oli tapahtunut. "Johtaako hän meitä nyt?" Kostoviilto kysyi ja istui vierelleni. "Ei", vastasin. "Saat luvan nukkua Pisaratassun ja Yötassun kanssa, ainakin näin alkuun", naukaisin Sulkatähdelle viiltäen kynsilläni ilmaa. //Sulka?

Sulkatähti

"Hyvä on, Viiltotähti", naukaisin kumartaen. Vaikka oikeasti en olisi halunnut oppilaiden pesään. Mutta Viiltotähtihän se nyt määräsi. "Kiitos, kun hyväksyit minut takaisin", naukaisin Viiltotähdelle. Kolli ei vastannut. Aloin tuntemaan oloni vaivaantuneeksi. "Öh... Missä Pisaratassun ja Yötassun pesä sitten on?" kysyin. "Tuolla", Viiltotähti murahti ja osoitti terveelllä etukäpälällään yhtä pesää. "Kiitos", naukasin vielä ja lähdin kohti pesää. Ennen kuin menin sisään tunsin selässäni polttavan katseen, joka oli täynnä vihaa ja raivoa. Tietenkin pesässä oli vain kaksi petiä. Mutta en välittänyt, olin liian väsynyt hakemaan makuualusia metsästä. Kävin makuulle kovalle maalle ja toivoin nukahtavani pian.

Viiltotähti | 25.04.2016

Kävelin ulos pesästäni. Aamuaurinko valaisi koko leirin, ja jo lämmin tuuli pörrötti hennosti turkkiani. Huomasin pienikokoisen Sulkatähden tuoresaaliskasalla. Naaras nautti kaikessa rauhassa hiirtään, eikä aluksu edes huomannut minua. Vasta kun kävelin hänen luokseen, hän nosti katseensa minuun. "Hei, Viiltotähti", naaras naukui. "Haluan puhua kanssasi", naukaisin. "Mistä?" entinen kumppanini kysyi ja kallisti päätään. "Asioista. Puhutaan ne selviksi ennen kuin jatkamme mihinkään tästä", murahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Hyvä on", naukui Sulkatähti ja käveli perässäni kohti pesääni. //Sulka?

Sulkatähti

Viiltotähti istahti pedilleen ja minä jäin istumaan hänen eteensä. "Mistä sinä hulusit puhua?" kysyin hiljaa. "Haluan tehdä sinulle selväksi, että sinulla ei ole mitään määräysvaltaa täällä", Viiltotähti murahti. Nyökkäsin. Sen olin jo ymmärtänyt, sillä jotkut Viiltotähden mukaan lähteneet mulkoilivat minua välillä halveksuvasti. "Kenen vastuulle jätit Kuolonklaanin?" entinen kumppanini kysyi. "Kaaosmielen", vastasin. Viiltotähti murahti. Viiltotähden viileys minua kohtaan alkoi tuntua jo pahalta. Vaikka olihan se ymmärrettävää. "Kai sinä ymmärrät että rakastan sinua yhä?" kuiskasin. "Ja toivon että sinäkin tunnet yhä jotain minua kohtaan", jatkoin jo poskelleni vierähti kyynel. //Viilto?

Viiltotähti | 20.04.2016

Olimme kulkeneet Syöksypennun kanssa melko kauas leiristä. Parin kuun ikäinen pentu oli pärjännyt kohtalaisen hyvin, muttei tarpeeksi. Pysähdyin sitten yhtäkkiä. Pentu ei osannut varautua siihen, joten hän juoksi vahingossa ohitseni. Kolli kuitenkin kääntyi nopeasti ja käveli vierelleni. "Sinun tulee valmistautua jokaiseen yllättäväänkin liikkeeseen, jota vastustajasi - tai ihan kuka vain - tekee", murisin pennulle. Syöksypentu nyökkäsi ja katsoi minua vihreisiin silmiini. "Palaamme nyt leiriin. Tahti on yhtä nopeaa. Kun pääsemme leiriin, saat syödä ja mennä nukkumaan. Huomenna aurinkohuipun aikaan tuon Veripennun metsään, ja auringonlaskun jälkeen vien sinut", ilmoitin. Syöksypentu nyökkäsi. Kolli vaikutti hengästyneeltä, joten odotin muutaman hetken. Pentu yritti selkeästi peitellä hengästymistään, se oli hyvä. "Miksemme lähde jo?" pentu kysyi. Hänen hengitys oli ilmeisesti tasoittunut. "Koska annoin sinun tasata hengityksesi. Lähdetään nyt", sanoin. Lähdin kävelemään yhtä nopeasti kuin tulomatkalla. Saavutimme leiriin. Aurinko oli jo laskenut, ja Syöksypentu vaikutti uupuneelta. "Hae tuoresaaliskasasta saalista ja jaa se sisaresi kanssa", murahdin pennulle ja kävelin tuon ohi kohti pesääni. Pentu käveli tuoresaaliskasalle, ja uupuneen oloisena raahasi siitä ottamansa hiiren kolon - jossa Pihlajakynsi nukkui - edustalle. Veripentu kieltäytyi syömästä, ilmeisesti naaras oli syönyt jo. En jäänyt seuraamaan kaksikon juttelua, vaan itsekin tuoresaaliskasalle. Nappasin kottaraisen kasasta ja vein sen pesääni. Aurinkohuippu oli koittanut. Odotin Veripentua leirin sisäänkäynnillä. Pian pentu saapuikin luokseni kolosta. "Sinä olet myöhässä", naukaisin. "Anteeksi", naaras naukaisi ja katsoi minua suoraan silmiini. Nyökkäsin, "lähdemme ulos. Jatkamme sitä, minkä eilen aloitimme." Pentu nyökkäsi ja lähti perässäni ulos leiristä. "Kävelemme nyt tuonne suuntaan", naukaisin ja päinvastaiseen suuntaan Puhurijalan pesältä. Pentu nyökkäsi ja lähti kävelemään vierelläni aluskasvillisuuden sekaan. Aluskasvillisuudet olivat hieman pidempiä kuin pienikokoinen naaraspentu. //Veri?

Veripentu | 23.04.2016

Hiivin aluskasvillisuudessa Viiltotähden perssä. Yritin kulkea mahdollisimman hiljaisesti ja vikkelästi paksun aluskasvillisuuden seassa, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Yritin todella kaikkeni mitä pystyin, ja pian pääsinkin suhteellisen nopeasti, mutten tarpeeksi hiljaisesti kulkemaan korsien vierestä. En uskaltanut kysyä Viiltotähdeltä yhtään mitään kysymyksiä, vaikka minulla olikin niitä todella paljon kielen päällä, halusinhan tietää mitä vaatisi päästä Viiltotähden suosioon. Päätin kuitenkin vain keskittyä juoksemaan Viiltotähden perässä, joka käveli. *Pimeyden metsän nimeen, Veripentu sinä pystyt tähän. Olet todella hyvä tässä! Opit murhaamaan jokaisen joka eteesi astuu!* ajattelin, ja nostin hiukan leukaani. Siinä samassa huomasin puunrungon edessäni. Siinä oli pieni rako sen alla. Päätin ryömiä sen ali, sillä se oli paljon nopeampaa kuin sen yli kapuaminen, jossa kestäisi ikä ja terveys. Sainkin ryömittyä sieltä alta pienen kokoni ansiosta. Tuntui hyvältä tietää että olin jotenkin erityinen, olinhan suunnilleen pienin. Viiltotähti tuntui kiristävän tahtia, ja jouduin ryntämään kollin perään. *Älä nyt kiristä tahtia!* ajattelin, ja purin hammasta, ja paljastin kynteni, jotta en kaatuilisi ihan liikaa Viiltotähden seurassa, muutenhan se ei olisi haitannut. "Kulje hiljempaa!" kolli sihahti, ja kääntyi katsomaan minua hiukan. Yritin mennä vielä hiljempaa, mutta en erityisemmin onnistunut siinä. Kuitenkin muutaman hetken kuluttua, se sujui jo paremmin kuin aiemmin. "Onko parempi?" kysyin muristen, suorastaan sihisten keskityymiseni läpi. Viiltotähti pudisti päätään, ja sanoi töykeällä äänellä: "Ei." Mieleeni painui taas sama synkkyys joka siellä kokoajan oli. Ehkä joskus se vaihtuisi vielä synkempään, joka olisi vain parempi. Yritin kulkea niin hiljaisesti ja nopeasti kuin pystyin, ja onneksi onnistuin siinä omasta mielestäni todella hyvin. "Onko nyt hyvä?" kysyin, ja juoksin aivan Viiltotähden luokse. //Viilto? Toivottavasti tän luonteen mukaan:)

Viiltotähti

"Parempi", murahdin ja pysähdyin. "Miksi sinä pysähdyit?" Veripentu kysyi ja onnistyi pysähtymään ennen kuin liukui ohitseni. "Palaamme leiriin", vastasin kylmästi pennulle. "Nytkö jo?" hän kysyi hämmentyneenä. "Kuinka niin "jo"? Minun täytyy viedä vielä Syöksypentu tänään ulos, ei minulla ole kaikkea aikaa sinulle", murahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. Pentu ei vastannut. "Kiristän tahtiani, yritä keksiä keino, jolla voit vältellä joitakin aluskasvillisuuksia. Jos arvelet, että jonkun päälle astuminen voi tuottaa kovaa meteliä, yritä kiertää se. Jos haluat kulkea hiljaa, on myös hyvä käyttää apuvälineitä, kuten puita ja kiviä", naukaisin, "ja vesistöt ovat hyvä keino päästä eroon kissasta, joka seuraa sinua, tai ainakin hidastaa sen etenemistä, jotta saat runsaasti etumatkaa." Veripentu vaikutti kuuntelevan tarkasti ja nyökkäsi. "Nythän sinä et yritä siis karata minua, vaan pysyä perässäni", huomautin nopeasti lähtien kävelemään eteenpäin. Pentu juoksi tiheän aluskasvillisuuden seassa. Välillä hän teki tiukkoja väistöjä, kun väisti tielleen tulevat paksut varvut ja kitukasvuiset puut. Kun eteemme tuli melko pienikokoinen kivi, naaras loikkasi sen päälle ja tutkaili parin silmänräpäyksen ajan ympäristöä, hän havaitsi toisen kiven melko lähellä, ponnisti ja loikkasi kohti kiveä. Loikka jäi kuitenkin aavistuksen verran lyhyeksi, ja pentu putosi aluskasvillisuuden sekaan. Pääsin tuon ohitse, ja pentu loikkasi toisen kiven päälle, ja syöksyi aluskasvillisuuden sekaan. Vauhti oli hvyä, mutta ääntä kuului liikaa. "Älä laahaa häntääsi maassa! Kahisutat lehtiä", sihahdin. Pentu nosti häntänsä ilmaan, ja jatkoi matkaansa. Ääni pieneni huomattavasti. "Äläkä pidä koskaan kynsiä esillä, kun hiivit jossain", naukaisin. Pentu ei vastannut, vaan kiristi tahtiaan yrittäen kulkea mahdollisimman hiljaisesti. Ääni oli huomattavasti pienempi kuin aloitettuamme. Pentu pysyi mukanani, kun hidastin hieman tahtiani. Leiriin saavuttuamme, pentu näytti hengästyneeltä. "Saat syödä nyt jotain. Huomenna harjoittelemme auringonlaskun aikaan", vastasin ja etsin katseellani Syöksypentua. "Oletko valmis?" kysyin kollilta, joka istui melko lähellä koloa, jossa vietti yönsä emonsa ja sisarensa kanssa. "Olen", Syöksypentu vastasi. Lähdimme metsään. //Syöksy, Veri, joku? Jos Veri haluaa jatkaa, ni voit skipata siihen huomiseen päivään, Syöksy taas voi kertoo tästä päivästä. Eli ei haittaa jos teijän tarinat meniski vähä päällekkäi cx

Sulkatähti

Kävelin metsässä. En tiennyt, missä olin, enkä myöskään missä Viiltotähti oli. En ollut nukkunut pariin päivään, sillä en ollut saanut unta. En ollut edes vaivaantunut pesemään takkuista turkkiani. Ikävä Viiltotähteä kohtaan raastoi minua koko ajan enemmän. Minulla oli nälkä mutta en jaksanut enkä halunnut saalistaa. Kai minun olisi aivan sama kuolla tänne, sillä Viiltotähteä en kuitenkaan koskaan löytäisi. Kävin makuulle parin pensaan viereen ja nukahdin rauhattomaan uneen. "Täällä on jokin outo haju", joku naukui. Ääni oli pieni, varmaankin noin viisikuisen pennun. "Onko täällä joku?" sama ääni naukui taas. "Täällä on tunkeilia", matalampi ääni murahti. Sisälläni syttyi toivonkipinä. *Viiltotähti?* ajattelin. *Ei se voi olla hän*, jatkoin mielessäni. Sydämeni hakkasi. Ennen kuin ehdin nousta, luokseni harppoi nuori musta kissa, hampaat irvessä. "Täällä se tunkeilija on", kolli sihisi. Pensaat kahisivat, ja Viiltotähti tuli esiin. //Viilto?

Veripentu | 19.04.2016

Yritin juosta Viiltotähden perässä mahdollisimman nopeasti. Se oli kuitenkin todella vaikeaa.. Siinä samassa tunsin kuinka jonkinlainen heinä kiertyi tiukasti tassuni ympärille. Kompastuin ja kaaduin naamalleni maahan. Yritin nousta ylös, mutta en päässyt tyhmän kasvin takia. Puraisin kasvin poikki, ja syljin sen kitkerää mehua ulos suustani. Viimein sain noustua ylös, ja juoksin kaksikon kiinni. "Onko Pisaratassu poikasi?" kysyin kylmällä, ja suoraan sanottuna ilkeällä äänellä. Päällikköni ei vastannut, jatkoi vain juoksua. "Ja Pihlajakynsi on kait myöskin pentusi?" kysyin vielä kylmemmällä äänellä. Kolli ei taaskaan vastannut. Se hiukan ärsytti minua. Taas kompastuin, ja melkein lensin naamalleni. Sain onneksi itseni nopeasti takaisin tasapainoon. "Miksi sinulla on pentuja? Ei sillä tavalla että se olisi paha asia", sanoin ja murahdin kylmästi. //Viilto?

Viiltotähti

"Jos haluat, että koulutan sinua, ole hiljaa!" sihahdin pennulle ja pysähdyin iskien kynteni maahan tuon eteen. Se sai naaraan säpsähtämään. Hän loikkasi taaksepäin ja katsoi minua uhmaavasti, muttei sanonut mitään. "Palaa leiriin", käskin naaraspentua. Hänestä ei ollut tähän. "Mitä?! Vastahan me aloitimme!" pentu vastusti. "Minä ja Syöksypentu jatkamme, sinä menet leiriin. Jos saan kuulla, ettet mennyt suorinta tietä leiriin, voin taata, että sinusta ei tule Kuolonklaanille ikinä mitään hyvää", murisin Veripennulle. Pentu katsoi minua virhein silmin vihaisesti. "Et sinä voi käskeä minua pois", pentu tokaisi yhtäkkiä. "Jäät sitten siihen", murahdin, "Syöksypentu, jatka juoksemista", käskin. Jätin Veripennun taaksemme, ja lähdin kävelemään hitaasti pennun vierellä. "Kulje nopeampaa!" murahdin Syöksypennulle. Pentu väisteli eteensä tulevia varpuja, ja yritti olla uppoamatta sammaliin ja mutaan. //Veri tai Syöksy?

Veripentu

Murahdin ja juoksin niin nopeasti kun kykenin leiriin. *Miksi olen näin tyhmä?* ajattelin. Näin Tulikynnen edessäni. "Hiirenaivo", sihahdin hampaideni välistä niin että kolli ei kuullut. Olin huonolla tuulella.. "Pihlajakynsi!" huusin kovalla äänellä. Emoni kääntyi katsomaan minua. "Niin?" naaras kysyi väsyneesti. Paljastin kynteni. "Minua ärsyttää!" huudahdin. Halusin olla Viiltotähden silmissä se paras, mutta en tietenkään ollut.. "Minä haluan olla paras murhaaja jonka kukaan tietää!" huudahdin. //Viilto?

Syöksypentu | 20.04.2016

*Hurraa! Nyt, kun tuo Veripentu oli poissa tieltä, Viiltotähti kiinnittäisi huomioni minuun. Niin pitäisikin olla, koska minä olen se paras ja aion säilyttää korkean asemani. En ole sellainen hiirenaivo kuin Veripentu, että kiistelisin päällikön kanssa ja yrittäisin tahallani käydä hermoille, kun vielä olimme ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolella ja vieläpä itse päällikön kanssa. Olisin mahdollisimman valpas ja tottelevainen, mutta näyttäisin, etten ole mikään hellitty pikkupentu, vaan uskollinen ja luotettava kissa. Tekisin kaiken, mitä Viiltotähti käskisi, mutta muita minun ei olisi tarvetta totella. Haluan olla hänen silmissään paras ja sellainen, millainen hän haluaa*, ajattelin tyytyväisenä vilkaisemattakaan leiriin lähteneen naaraan perään. Ajattelu hidasti kuitenkin kävelyä, koska en ollut siinä vielä niin hyvä ja se tarvitsi vielä huomattavaa keskittymistä. Varsinkin, koska Viiltotähti vaati hiljaista ja nopeaa kävelemistä. ”Kulje nopeampaa!” Viiltotähti murisi. Yritin kasvattaa vauhtiani, mutta taisin vain olla hidas juoksija. Kokoni auttoi minua vielä, kun Veripentu oli vieressä, koska pidempien jalkojen avulla pysyin vielä jotenkin perässä. Mutta se ei parantanyt hiljaista etenemistä, koska heilauttelin jatkuvasti saniaisia, mikä sai ne kahisemaan. Huomasin kuitenkin, että hyödykseni voi olla toinen taito. Olin hyvä pujottelemaan kasvillisuuden seassa, kun pääsin siitä läpi, eikä se ollut liian tiheästikasvavaa. Pystyin nopeiden refleksien ansiosta väistämään viimetipassa eteen tulevia varsia, mikä oli hyvin edesauttavaa. Kiersin pujotellen kaikki esteet ja se nopeutti myös kulkuani huomattavasti, koska minun ei tarvinut käyttää aikaa huolelliseen kiertämiseen. Keskityin mahdollisimman hyvin nopeuteen ja hiljaisuuteen. Huomasin olevani hyvä loikkija ja jätin jotkut varputiheiköt taakseni vain hyppimällä pienempien yli tai loikkaamalla aukkojen läpi. Yritin laskeutua mahdollisimman hiljaa, mikä onnistui kyllä ihan hyvin, mutta erään pensaan takana minua odotti kuvunut saniainen maassa ja tahtomattani jouduin laskeutumaan sille ja tietenkin se rasahti niin, että vieressä kävelevä Viiltotähti käännähti ja ärisi näyttäen jättimäisiä hampaitaan irvistyksessä: ”Minähän sanoin ’hiljaa’!” Seuraavat kymmenen ketunmittaa onnistuin etenemään täydessä hiljaisuudessa astuen vain sellaisille maakaisteleille, jotka eivät olleet lehtien tai viimelehtisateen kuivuneen ruohon peitossa. Mutta sitten alkoi märkä, mutainen ja sammaleinen matkan osuus ja vajosin joka askeleella pettävään, pehmeään mattoon. Kylmyys alkoi hiipimään pitkin kehoani, mutta jatkoin sinnikkäästi kahlaten mudasta kosteiden sammalien läpi. Sammaleet vaiensivat äänet, joten hiljaisuudesta minun ei pitänyt huolehtia, vaan yritin vain pysyä Viiltotähden rinnalla, joka harppoi suurin askelin eteenpäin. Toivoin kasvavani yhta suureksi, mutta Tuhokatse, jolta olin oman kokoni perinyt, oli monta kertaa pienempi kuin Viiltotähti. Ponnistin mahdollisimman paljon joka askeleella, mutta kohta Viiltotähti oli jo liian kaukana edessä. Pingotin voimani äärimmilleen ja loikin suurin hypyin päällikön kiinni. Pinnistelin vielä ja vielä luovuttamatta ja pysyin kokoajan Viiltotähden kintereillä välillä saavuttaen etujalatkin. Olin yltä päältä mudassa, mutta ei se minua haitannut. Huomasin, että se peitti itseltänikin oman tuoksuni. *Tätä voisi käyttää joskus*, mielessäni välähti, mutta tungin ajatuksen mieleni perukoille ja jatkoin sammaleiden kanssa taistelemista. Kohta eteen alkoi ilmestyä varpuja ja taimenia, mutta sammaleinen maa ei loppunut, jolloin jouduin taas käyttämään ketteryyttä, mutta nyt piti myös ajatella sammaleisiin uppoamista. *Leirissä oli paljon helpompaa kävellä. Onkohan koko muu maailma tällaista vaikeakulkuista?* pohdin, mutta ääneen en sanonut mitään. En missään nimessä valittaisi tai näyttäisi heikkouden merkkejä, vaikka lihaksenikin jomottivat jo ja päätäkin särki pitkän kävelyn seurauksena. Olin taas jäänyt aavistuksen verran jälkeen Viiltotähdestä, joten kiirehdin perään vielä suuremmalla tarmolla, mutta kompastuin sammaleeseen piiloutuneeseen puoliksi lahonneeseen keppiin ja huokaisin helpotuksesta, kun päällikkö ei huomannut sitä. Ponkaisin taas ilmaan joustavalta sammalmättäältä ja kirin välimatkaa umpeen. Tavoitin Viiltotähden vielä kahdella pitkällä, mutta nopealla loikalla ja hiljaa hengitin ilmaa ulos väsyneenä. En aikonut näyttää hengästymistäni, joten jatkoin yhtä itsepäisesti ja periksiantamttomasti. //Viilto?

Viiltotähti | 18.04.2016

"Viiltotähti, Puhurijalka ei ole tuonut kahdeksaa saalista!" Pisaratassu murahti ravatessaan luokseni leirin suuaukolta. Huokaisin turhautuneena. "Anna olla", naukaisin kylmänviileästi pojalleni. "Kuinka niin anna olla?! Ei hän voi tehdä noin!" poikani huudahti uhmaavasti. Nousin ylös ja murahdin pojalleni. "Luuletko, etten tiedä, että valehtelit siitä Puhurijalka jutusta! Joskus valehtelu on hyvä asia, muttei tässä tilanteessa. Yritätkö pilata sukusi mainetta vai? Miettisit vähän, mitä teet", murisin kollille. Pisaratassu katsoi minua uhmaavasti. "Puhurijalkaan ei voi luottaa!" hän murahti. "Tiedän, mutta hän saalistaa sentään meille. Saalistaisit itsekin, niin et olisi täysin hyödytön", sihahdin. "Minä en ole hyödytön! Olen sentään sinun poikasi", kolli murisi ja käänsi minulle selkänsä. Hän käveli ulos leiristä mulkaisten vielä kerran minua. Pihlajakynsi työnsi kaksi pentua ulos pentutarhasta kiukkuisen oloisena. "Minähän sanoin, että ette saa tapella pesässä!" naaras sihisi kahdelle pennulle. Naaraspentu, joka oli saanut nimen Veripentu, katsoi uhmaavasti emoaan. "No siellä on ihan liian tylsää!" naaras mumisi. Kävelin kahden pennun taakse. Kun varjoni peitti maan heidän allaan, he käänsivät katseensa minuun. Molempien silmät suurenivat, kun he tajusivat kokoni. "Kuka sinä olet?" pennuista selkeästi rääväsuisempi Veripentu kysyi. "Viiltotähti. Kissa, jota sinun kannattaisi kunnioittaa", murahdin. "Miksi?" Syöksypentu kysyi ja kallisti päätään hämmentyneenä. Toivoin todella, että molempien pentujen luonteet muovautuisivat sellaisiksi, että heistä saisi hyvät soturit Kuolonklaanille. "Koska aion tehdä teistä niin vahvoja sotureita, mitä ei ikinä ole nähty", naukaisin ja sivalsin kynsilläni ilmaa, joka sai pennut säpsähtämään. "Oikeastiko?" molemmat pennut kysyivät yhteen ääneen. Silloin Pihlajakynsi katosi koloon sanomatta sanaakaan. "Niin. Kunhan olette valmiita, vien teidät metsään. Nyt minä lähden. Älkää tulko luokseni, vaan minä tulen teidän", murahdin ja poistuin pentujen luota. Kävelin ulos leiristä ja suuntasin kohti Puhurijalan pesää. Kävisin vaihtamassa kollin kanssa muutaman sanan, ihan rauhallisesti keskustellen asioista. Saavutin pian pesän. Puhurijalka ei ollut paikalla. Aurinko oli laskemassa, joten lähdin etsimään kissaa. Hajujälki johti kauemmas leiristä. Kulkiessani, hajujälki vain voimistui. Pian näinkin vaaleanharmaan, valkeaa omaavan kollikissan vaanimassa hiirtä erään suurikokoisen tammen juurien lähellä. Kolli teki nopean syöksyn kohti otusta, ja kuulin vain vinkaisun. En nähnyt hiirtä. Ainoastaan sen, kun kollikissa käveli pois juurikosta kuollut hiiri suussaan. Hän säpsähti nähdessään minut. Huomasin, että Puhurijalka oli laihtunut. Hän oli yleensä enemmän pyörehkö kuin laiha, mutta nyt asia ei ollut niin. "Ai, hei Viiltotähti", kolli naukaisi ja kumarssi hennosti. Hän oli vähällä kaatua. Huomasin, että hän oli ylirasittunut. Oli tietenkin hyvä, että joku oli varmistamassa, että saalista olisi aina tarpeeksi, mutta kyllä minäkin tajusin, että liika on liikaa. En niinkään olisi halunnut antaa Puhurijalalle lepoa, mutta kai se oli pakko. "Sinun ei tarvitse saalistaa huomenna meille. Hoidat vain itsesi kuntoon, jotta voit puolustaa meitä rinnallamme tarpeen tullen", naukaisin. Puhurijalka kohotti kulmiaan. "Ärsytätkö vain minua?" kolli kysyi hieman epäröiden. "Arvaa", murahdin. "Jos käyttäydyt hyvin, ehkä vielä joskus hyväksyn sinut. Ehkä itsekin tiedät, että olet ollut melko hiirenaivoinen", sanoin ja huitaisin oikealla etukäpälälläni ilmaa. //Puhuri?

Puhurijalka

"Tiedän sen varsin hyvin", nau'uin ja nyökkäsin hiljaa. "Olisi kunnia, jos voisit vielä kerran katsoa minua niin, ettet näe pelkää hiirenaivoa", jatkoin. Viiltotähti murahti hieman, kunnes nyökkäsi hitaasti. "Ja kiitän vielä, että saan syödä kunnolla huomenna", naukaisin. "Mutta älä kuitenkaan luule, että pääsit jo suosiooni", Viiltotähti murahti ja viilsi kynsillään ilmaa. "En toki", lausahdin hiljaa ja laskin päätäni. Viiltotähti nousi seisomaan ilmeisesti palatakseen leiriin. "Ja tiedän kyllä, ettet melunnut ja häirinnyt saalistusta, niinkuin Pisaratassu valehteli", kolli murahti vielä. Nyökkäsin vaimeasti, mutta hieman ihmeissäni. "Milloin minä saan tulla leiriin?" kysyin vielä vaimeasti. "Et ainakaan vielä", päällikkö murahti ja lähti leiriä kohti. "Selvä", nau'uin hiljaa. //Viilto?

Viiltotähti

"Jos hyvin käy, niin neljäsosakuun kuluttua, ellet pilaa mahdollisuuksiasi tekemällä jotain typerää", sanoin ja poistuin kollin luota. Juoksin leiriin nopeasti, oikeaa etujalkaani aristi hieman, muttei se kamalasti haitannut, en nimittäin juossut nopeaa. Sujahdin sisään leiriin. Aurinko oli jo laskenut melkeinpä kokonaan, joten kävelin tuoresaaliskasan kautta pesään, joka oli leirin perällä. Käytin pesää omanani. Asetuin sammalpedilleni, ja aloin syömään tuoresaaliskasasta ottamaani oravaa. Syötyäni suljin silmäni ja asetuin mukavaan asentoon sammalpedilleni. Minulla oli tosiaankin ikävä Sulkatähteä. Olimme niin pitkään nukkuneet samassa pesässä, että hänestä erossa oleminen tuntui pahalta.. Ihmettelin, kuinka pystyin tuntemaan tällaista. Minähän olin Kuolonklaanin luoja, pelätty Viiltotähti.. Vaivuin pian uneen, jossa näin vain Sulkatähteä, mutten saanut naarasta kiinni, vaikka kuinka juoksin.. Avasin silmäni. En haistanut enää Sulkatähden makeaa tuoksua. En kuitenkaan halunnut palata Kuolonklaaniin, sillä Sulkatähti käyttäytyi liian pehmosti Vesipentua kohtaan. Pennusta ei ikimaailmassa tulisi hyvää soturia. Nousin ylös ja kävelin ulos pesästä. Pihlajakynnen pennut olivat leirin aukiolla, kuten myös Tuhokatse, Pisaratassu ja Tulikynsi. Veripentu ja Syöksypentu painivat keskenään. Naaraspentu läimäytti kynsillään veljeään poskeen, joka sai kollipennun kaatumaan maahan selälleen. Kun naaras oli loikkaamassa kollin päälle, Syöksypentu potkaisi tuota takajaloillaan. Veripentu lennähti parin hiirenmitan päähän veljestään, melkein Pisaratassun kylkeen. "Katsokaa vähän missä leikitte!" poikani ulvaisi ja paljasti hampaansa. "Voisit itse miettiä, minne tuon valtavan takamuksesi tunget!" Veripentu murisi. Pennulla oli sisua, hänestä voisi tullakin jotain. Syöksypentu nousi ylös ja ravasi sisarensa luo. Ennen kuin kukaan sanoi mitään, kävelin kolmikon luo. "Pisaratassu, jos et halua pentuja päällesi, suosittelen pysymään leirin tuolla puolen", murahdin pojalleni osoittaen leirin toista puolta. "Sinne ei paista aurinko!" oppilas vastusti. "Voit toki tässäkin olla, mutta pennut saattavat lentää päällesi, hyväksy se", murahdin. Pennut istuivat vähän matkan päässä minusta ja katsoivat minua. "Hakekaa tuoresaaliskasasta saalis ja jakakaa se. Lähdemme pian ulos", naukaisin kahdelle pennulle. He olivat alle kahden kuun ikäisiä, mutta heidän oli aika päästä luontoon. //Veri tai Syöksy?

Veripentu

Katsoin lumoutuneena Viiltotähteä. Siirsin kuitenkin katseeni tuoresaaliskasaan, ja ryntäsin hakemaan sieltä pienikokoisen oravan. "Minä syön ensimmäisenä!" ulvahdin, ja haukkasin suuren palasen saalista. Siirsin saaliin Syöksypennun jalkoihin. *Syö nopeammin!* ajattelin, kun kolli pureskeli saalista. "Pihlajakynsi", aloitin möreällä äänellä, ja käänsin tumman ja kylmän katseeni emooni. Naaras kääntyi katsomaan minua ärtyneenä. "NIin Veripentu?" Hymyilin ilkeästi, ja tuijotin Tuhokatseen häntää, joka näytti niin ihanan pörröiseltä, että aivan väkisinkimhän sitä haluaisi purra ja raapia niin että se ei olisi enää niin pörröinen.. "Saanko purra tuon kissan häntää? Voisin näyttää miten taitava olen.. Paljon taitavampi kuin tuo!" älähdin, ja osoitin välinpitämättömästi Syöksypentua. //Viilto? Syöksy?

Viiltotähti

"Et", vastasin Pihlajakynnen puolesta Veripennulle. Pentu käänsi päänsä minua kohti hieman vihaisesti. "Kysyin emoltani, en sinulta", hän töksäytti. "Jos hyökkäät hänen kimppuusi, olkoon se viimeinen tekosi. Tuhokatse tappaisi sinut silmänräpäyksessä. Ja muutenkin, klaanitovereiden kimppuun ei hyökätä, ellei ole hyvä syy", naukaisin ja paljastin hampaat pennulle, joka katsoi minua uhmaavasti, muttei sanonut mitään. Syöksypentu nosti päänsä ylös. "Olen valmis", pentu naukaisi kylmänviileästi ja käveli luoksemme. "Lähdetään sitten", murahdin ja lähdin kohti leirin suuaukkoa varmistamatta, että pennut seurasivat. Kuulin pienten askelien seuraavan minua ulos tunnelista. Märkä aluskasvillisuus hipoi tummia vatsakarvojani, kun kävelin kauemmas leiristä. Kaksi pentua seurasivat minua, kuulin heidän vähän väliä sihisevän toisilleen. Pysähdyin yllättäen, ja jäin odottamaan pentuja. He saapuivat pian luokseni. "Olette liian hitaita", murahdin. "No tuo häiritsee koko ajan!" Veripentu ulvaisi. "Veripentu se minua häiritsee!" Syöksypentu murahti. "Jos haluatte olla ulkona, etteä riitele yhtään!" sihahdin ja läimäisin käpäläni maahan aivan kahden pennun eteen, molemmat säpsähtivät. "Kuljette nopeampaa, ettekä edes vilkaise toisianne!" murahdin. Lähdin kävelemään aluskasvillisuuden seassa, pennut loikkivat perässäni. "Harjoittelemme aluskasvillisuudessa nopeaa kulkua niin kauan, kunnes olette mielestäni tarpeeksi nopeita", selitin kaksikolle samalla, kun kävelin noiden vierellä. He kulkivat melko hitaasti, sillä varvut raapivat heidän turkkejaan, ja kaksikon käpälät upposivat märkään maahan. Ja ei saanut unohtaa, että maassa oli vielä joissain paikoin lunta. Se hidasti kahden pennun liikkeitä entisestään, muttei vaikuttanut minuun. Aikoisin tehdä ainakin Veripennusta salamurhaajan. Pentu kulki hiljempaa kuin veljensä, kiitos pienemmän kehonsa. En kertoisi suunnitelmiani vielä kaksikolle. //Veri tai Syöksy?

Pisaratassu | 17.04.2016

"Ja muuten. se, että olet Tulikynnen poika ei merkitse mitään. Saalistat meille, ei sinusta muuhun ole", sihahdin ja lähdin kävelemään poispäin Puhrijalasta. "Enkä ollut paikalla, kun tulit tänne", huomautin ja jatkoin matkaani. Hain hiireni ja suuntasin kohti leiriä. "Etkö saalistakaan enää?" kuulin Tuhokatseen äänen takaani. Käänsin katseeni isäni luottosoturiin. "Sehän ei taida kuulua sinulle", murahdin ja käänsin selkäni soturille. "Jos muistat, niin olen isäsi luottosoturi. Eli kyllä kuuluu", Tuhokatse naukui. En välittänyt, vaan jatkoin matkaani välittämättä kissasta, joka oli sisareni pentujen emo. Ei hän osallistuisi pentujen elämään. pennuista koulutettaisi murhaajia, jotka palvelevat Kuolonklaania. Sujahdin leiriin, Yötassu, Viiltotähti ja Tulikynsi olivat leirissä, ilmeisesti myös Pihlajakynsi ja pennut. "Etkö muuta saanut?" kuulin Viiltotähden murahtavan toisessa päässä leiriä. "En, sillä se hiirenaivo, jonka otit tänne mukan häiritsi minua", naukaisin. Viiltotähti nousi ylös ja käveli minua kohti. "teki mitä?" kolli kysyi ja paljasti kyntensä. "Ei antanut minun saalistaa, vaan pelästytti riistan pois huutamalla, halusi kuulemma saalistaa itse, ettet tappaisi häntä. se raukka oikein tärisi", valehtelin. "Yötassu, hae Tuhokatse ja Kostoviilto tänne", isäni käski. Oppilas sujahti ulos leiristä. Virnuilin hyvilläni, kun kävelin leirin yhdelle reunalle lepäämään. //Pisara yrittää päästä eroon Puhurista XDD mut jatkan Viillol

Viiltotähti

Odotin leirissä, kunnes Yötassu toi Tuhokatseen ja Kostoviillon luokseni. Kaksikko oli saalistanut. "Näitteköhän Puhurijalkaa, kun saalistitte?" kysyin. "Haistoin hänet lähettyvillä, mutta Yötassu tuli hakemaan minut, eli en", Tuhokatse kertoi. "En nähnyt tai haistanut mitään", Kostoviilto sanoi. Nyökkäsin. "Menen puhuttelemaan häntä. Pisaratassu, Tulikynsi. Jäätte tänne, me muut lähdemme Puhurijalan luo", murahdin. Luottosoturini, ja Hiirikynnen poika seurasivat minua aina Puhurijalan pesälle saakka. Kolli ei ollut siellä. "Etsitään hänet", ehdotti Tuhokatse. Nyökkäsin. "Jään odottamaan tähän", tokaisin ja istuuduin alas. Kolli oli syönyt tässä. Aurinko oli laskemaan päin. Kolme kissaa katosivat näkökentästäni. Kesti jonkun aikaa, kunnes Tuhokatse saapui Puhurijalan kanssa. "Hae Kostoviilto ja Yötassu", murahdin luottosoturilleni. Kolli poistui luotamme. "Otin sinut mukaamme, ja mitä sinä teet. Menet häiritsemään poikani saalistusta. Häpeäisit edes", sihisin kollille ja paljastin hampaani. //Puhuri?

Puhurijalka

"Mitä tarkoitat?" kysyin hämilläni. "Häiritset Pisaratassun saalistusta!", Viiltotähti sähähti ja viilsi kynsillään ilmaa aivan kuononi edessä. "Enhän! Pisaratassu tuli kyllä pesälleni yhksi hiiri suussaan, mutta minä lähdin sitten vasta saalistamaan, niinkuin käskit. En tiedä mitä Pisaratassu sitten teki", selitin niin hyvin, kuin osasin. Viiltotähti murahti. "Uskokaa minua", nau'uin. "Pisaratassu sanoi, että melusit ja karkotit riistan, ettei hän voisi saalistaa, vain sinä voisit", Viiltotähti murisi. "En varmasti! Kun Pisaratassu tuli tänne, hän väitti minua Tähtiklaanin vakoojaksi. Sanoin, etten ole sellainen, ja lähdin sitten saalistamaan", kerroin. //Viilto? Minii

Viiltotähti

Katsoin murhaavasti tyttärenpoikaani, joka väitti, että Pisaratassu olisi valehdellut. "Saat luvan saalistaa enemmän saalista. Kahdeksan saalista päivässä", naukaisin kollille ja käänsin tuolle selkäni. Yötassu, Kostoviilto ja Tuhokatse saapuivat juuri silloin luoksemme. "Etkö tapa häntä?" Tuhokatse kysyi niin, ettei Puhurijalalla ollut mahdollisuutta kuulla sitä. "En. Mitä järkeä tappaa jotain, joka auttaa meitä? En minä tuon puolesta vertani vuodattaisi, mutta turhaan sitä tappaa, kerta hän on saalistanut tarpeeksi. Saalistakoon enemmän, jos uskoo, että voi pelästyttää saalista sillä tavalla", murahdin luottosoturilleni hiljaa ja jatkoin matkaani kohti leiriä. "Pitäisikö sitä vahtia?" Kostoviilto liittyi keskusteluun. "Kyllähän me voimme tarkkailla tuota. Jos saalista ei tule ajoissa, hänet etsitään ja tapetaan, tai vähintäänkin annetaan sellainen opetus, jota hän ei heti unohda", irvistin ja sivalsin taistelussa vamautuneella etukäpälälläni ilmaa. "Jahas, pystyt siis tekemään noin. Et näytä enää nilkuttavan. Onko suuri Kuolonklaanin perustaja saanut jalkansa takaisin?" irvisti Tuhokatse. Murahdin, "se on ollut tällainen jo pitkään." "Eli olet vain huijannut sen olevan yhä huonona? Mahtavaa", Tuhokatse pyöräytti silmiään. Loin murhaavan katseen minua pienempään kissaan. "Pitäisit nuo ajatukset sisälläsi. Ei se sinulle kuulu, vaikka söisin jalkani", murisin. Saavuimme leiriin, jossa kaksi kissaa oli vartioimassa. Pihlajakynsi työnsi pentujaan parhaillaan ulos pentutarhasta. Pentujen oli aika päästä ulos pesästä, heidän oli aika oppia elämään. //Joku? Ehk Veri tai Syöksy?cx

Puhurijalka | 18.04.2016

*Kahdeksan saalista päivässä! Mahdotonta!* mietin turhautuneena ja iskin kynteni maahan. "Miksi edes lähdin heidän peräänsä? He käyttävät minua vain hyväksi", mutisin hammastani purren. Sihahdin itsekseni ja lähdin etsimään saalista. Alkoi olla iltapäivä, ja mukanani oli pari oravaa, myyrä, rastas, päästäinen ja pari hiirtä. Astelin leiriä kohti vaivalloisesti, sillä joka paikkaani särki. Pujahdin aluskasvillisuudesta leirin suulle ja pudotin saaliini siihen. *Toivottavasti he eivät huomaa, ettei tässä ole kahdeksaa saalista*, mietin ja lähdin omaa pesääni kohti. Saavuin pesälleni ja asetuin vuoteelleni makuulle, ja nukahdin miltein heti. Heräsin haukotellen ja lähdin läheiselle purolle juomaan. //Viilto? Joku?

Viiltotähti | 29.03.2016

Irvistin. "Hyvä idea", tokaisin. Entisen luottosoturini ja varapäällikköni pentu katsoi minua tyytyväisenä. "Heti alkutöiksi saat luvan hakea sammalia. Varo kissoja, jotka saattavat hyökätä kimppuusi", nau'uin soturioppilaalle ja tuonsin pääni koloon, jossa Pihlajakynsi asusti tällä hetkellä. Tiineenä oleva kuningatar makasi pesässä, joka oli kolossa. "Miten menee?" kysyin. "Ei satu enää niin paljoa", naaras kertoi. Hän oli tiineenä, ja pennut saattaisivat syntyä jopa neljäsosakuun sisällä. En mahtunut kokonaan pesään. "Pihlajakynsi. Kun pennut syntyvät. Haluan, että pennuistasi koulutetaan salamurhaajia", sanoin. "Miksi? Ei siis sillä, että kieltäytyisin", nau'uin. "Minulla on suunnitelmani", nau'uin ja poistuin tyttäreni luota. //Joku jokunen?

Puhurijalka | 01.04.2016

//Tähän nyt pienoinen skip, sillä Puhuri päätti aikaa sitten lähteä seuraamaan Viiltotähte hyvittääksen typeryytensä. Astelin hiljaa eteenpäin ja maistelin ilmaa. Suuhuni tulvahti piakkoin Viiltotähden, muiden kuolonklaanilaisten ja kuivuneen veren haju. Nostin korvani pystyyn ja lähdin hajuja kohti. Pian aloin kuulla kissojen ääniä, joten piilouduin pensaikkoon tuulen alapuolelle. Tunsin sydämeni hakkaavan lujeempaa ja koko kehoni oli jännittynyt. Huokasin syvään ja astuin esiin pensaikosta. "Puhurijalka!" kuulin Tulikynnen jämäkän äänen takaani. Vilkaisin silmäkulmastani isääni ja tuon takana olevaa Kostoviiltoa. Huomasin Viiltotähden tulevan ulos eräästä pesästä, ja Tuhokatseen, Yötassun ja Pisaratassu toisesta pesästä. "Mitä teet täällä?!" Kostoviilto sihahti. Viiltotähti asteli lähemmäs koko pituudessaan. "Haluan tulla mukaanne!" ulvahdin ja kumarsin Viiltotähden edessä. "Haluan hyvittää typeryyteni!" ulvahdin ja toivoin, ettei Viiltotähti tappaisi tai tapattaisi minua. //viilto?

Viiltotähti | 03.04.2016

Katsoin murhaavasti Puhurijalkaa. "Voit tulla mukaan, mutta et astu jalallasikaan leiriin, joka päivä saalistat ainakin kuutta saalista ja tuot ne leirin edustalle. Jos karkaat, etsimme sinut kynsiimme ja kidutamme kuoliaaksi", nau'uin murhaavasti. "Tuhokatse, näytä hänelle paikka, jonne hän voi tehdä pienen pesänsä. Sen tulee olla kaukana leiristä", naukaisin ja viilsin kynsilläni ilmaa. Luottosoturini nyökkäsi ja lähti viemään Tulikynnen ja Pyökkihännän pentua pois luotani. "Entä jos hän ei saalista joka päivä kuutta saalista?" kysyi Tulikynsi. "Hän kuolee", sanoin. Kolli nyökkäsi. //Jokuh?

Puhurijalka | 04.04.2016

*Mitä teinkään. Olisi pitänyt arvata, etten pääse helpolla!* mietin turhautuneena ja seurasin Tuhokatsetta. "Tähän voit tehdä pesän", Tuhokatse murahti hetken kuluttua ja osoitti vetistä ja kivikkoista kohtaa kuolleen tammen alla. Niskakarvani nousivat inhotuksesta pystyyn, mutta tasoitin ne nopeasti. Tuhokatse kääntyi halveksuvasti ja jätti minut yksin. "Ketunläjä!" murisin raivoissani ja aloin raivata pesälle paikkaa. Siirtelin kivet ja kannoin runsaasti sammalta pohjaksi, jottei vesi tunkeutuisi läpi. Huokasin syvään ja etsin oksia seiniksi. Kun lopulta pesä oli valmis, huomasin, että oli jo ilta, enkä ollut saalistanut mitään. Purin hampaani raivosta yhteen ja lähdin kiiresti etsimään jotakin saalista. Maistelin turhautuneena ilmaa, kunnes haistoin hiiren hajun, jota lähdin seuraamaan. Kun haju voimistui, näin pian edessäni kaksi hiirtä. *Mikä onni!* mietin ja syöksähdin hiirien kimppuun. Lävistin molemnat kynsilläni ja lähdin etsimään lisää saalista. Päivän päätteeksi turkkini oli kurassa ja verillä, mutta mukanani oli silti kaksi hiirtä, orava, pari lintua, myyrä ja piskuinen päästäinen itselleni. Vein päästäisen pesälleni ja lähdin viemään loput saaliit leiriin. Laskin saaliit varoen leirin suuaukolle ja näin Viiltotähden makoilevan erään pesän edustalla katsellen minua murhaavasti. "Tehtäväni on mahdoton", nau'uin sen verran kovaan ääneen, että Viiltotähti kuuli. //Viilto?

Viiltotähti | 05.04.2016

"Itsepä olet itsesi tuohon ajanut", sanoin ja viilsin ilmaa kynsilläni, joka sai soturin astumaan pari askelta taaksepäin, sillä kynnet olivat vähällä osua soturin kasvoihin. Kolli ei sanonut mitään, ja se sai vihan sisälläni paisumaan entisestään tuota hiirenaivoista kissaa kohtaan. "Sinä halusit tulla mukaamme. Joko suoritat tehtäväsi tai kuolet. Jos yrität karata, jäljitämme sinut, ja raahaamme tänne tappaen sinut kivuliaasti", sihisin kollille ja paljastin hampaani. Puhurijalka sulki hetkeksi silmänsä, ja nosti sitten katseensa minuun. Kolli oli sanomassa jotain, mutta turhautuneena pudisti päätään. "Ja muista; saat syödä vasta, kun olet tehnyt tehtäväsi. Ennen aurinkohuippua kolme saalista, ennen auringonlaskua kolme. Saat siinä välissä syödä", murahdin ja otin saaliit kollin jalkojen juuresta ja vein ne sisään leiriin. Puhurijalka ei seurannut. Kolli kyllä tiesi, mitä hänelle tapahtuisi, jos hän rikkoisi käskyäni. Olin siitä täysin varma. "Apua!" Pihlajakynsi kiljaisi yllättäen. Käänsin tyynesti katseeni kissaan, joka oli kolon edustalla. Tyttäreni alkoi ilmeisesti synnyttämään, tai sitten hänellä oli vain supistuksia. "Tuhokatse, auta häntä", käskin kollia, joka seisoi leirin suuaukon edustalla. Luottosoturini kohautti lapojaan ja käveli kuningattaren luo. Pihlajakynsi oli synnyttänyt kaksi pentua. Pentujen tilasta en ollut varma, mutta vaikuttivatpa ainakin terveiltä. Naaras ja kolli. Pihlajakynsi makasi pesässä, jota kutsuimme pentutarhaksi. Tuhokatse ei aikonut olla pennuille isä, se oli hyvä juttu. Ja minä en niitä menisi katsomaan.

Puhurijalka

Käännyin vastahakoisesti, mutta lähdin kiertämään leiriä varovasti. Pysyttelin tiiviisti tuulen alapuolella ja katselin leirin toimintaa. "Puhurijalka", kuulin isäni äänen. Käännähdin nopeasti ympäri ja näin Tulikynnen lihaksikkaan hahmon edessäni. "Mitä teet täällä?" Tulikynsi sihahti ja tuon niskakarvat olivat hitusen pystyssä. En osannut vastata, luimistin vain korvani ja kyyristyin. Isäni murahti. "Mene nyt, etten joudu kertomaan Viiltotähdelle", kolli huokasi. Huokasin hiljaa. "Miksi teet tämän?" kysyin arasti. "Vannoin suojelevani Viiltotähteä henkeen ja vereen. Olen hänen luottosoturinsa ja minun kuuluu totella", isäni murahti. "Pääsenköhän minä joskus Viiltotähden luottosoturiksi?" kysyin mumisten. "Tuskinpa, jos et tottele", Tulikynsi murahti. "Niin. Ja vaikka tottelisin, hän ei ikinä luota minuun", huokasin. Isäni ei sanonut mitään, osoitti vain hännällään metsään. Luimistin korvani ja lähdin astelemaan isäni ohi takaisin pesälleni. //Viilto? Joku?

Viiltotähti | 05.03.2016

Nyökkäsin Kostoviillolle. "Voit mennä", totesin kylmästi ja aloin syödä riistaa. Olin tehnyt päätökseni, me suuntaisimme metsään, neljän klaanin luokse. Mikään ei pysäyttäisi meitä. Nyt todella aion toteuttaa suunnitelmani, kerta en enää kuulunut Kuolonklaaniin. Ihan yhtä hyvin voin perustaa uuden klaanin, ensin olisi tuhottava neljä klaania, tällä kertaa heti, kun on mahdollista.. Syötyäni nousin ylös pediltäni. Nilkutin ulos pesästä, ei sillä, että minun olisi tarvinnut, mutta en halunnut kenenkään pitävän minua alempiarvoisena kuin olen. En ollut alempiarvoinen, olin kaikkien aikojen mahtavin kissa. Perustin klaaninkin tyhjästä, eikä edes kovalla vaivalla. Kävelin muiden keskelle. "Jatkammeko matkaa?" Pisaratassu kysyi. "Emme vielä", murahdin pojalleni. "Missä Tuhokatse on?" kysyin. "Hän lähti jonnekin Pihlajakynnen kanssa", Tulikynsi osasi kertoa. Murahdin vastaukseksi ja lähdin kävelemään pesän taakse. Halusin miettiä suunnitelmani tarkkaan.. Tällä kertaa loppusodassa häviö ei olisi mahdollinen. Kuinka voisin edes tehdä näyttävän paluun? Okei, takuulla yli puolet metsäkissoista pelkäsivät minua henkensä edestä. Takuulla oli tarinani sinne jäänyt asumaan, mutta silti.. Oli kissoja, jotka eivät ehkä pelkäisi. //Jhoku? Viilto ei kerro aikeistaan kellekään:)

Viiltotähti | 27.03.2016

Kävelin eteenpäin. Kostoviilto ja Tulikynsi kävelivät vierelläni. Pihlajakynsi, Tuhokatse ja Pisaratassu kulkivat peremmällä. Tuntui kuin olisimme voittamattomia. Kukaan ei ikinä voisi voimilleni mitään! Jokainen, joka yrittäisi astua tielleni kuolisi, kuten ennenkin. Edes Sulkatähti ei onnistuisi estämään minua tappamisessa. "Pysähdymmekö me pian? Aurinko alkaa laskea", Tuhokatse naukui kovaan ääneen perältä. "Pysähdymme", nau'uin. Kun vilkaisin taakseni, huomasin Pihlajakynnen olevan hiukan jäljessä. Tuhokatse hoputti tytärtäni eteenpäin. "Pysähdymme siis nyt", murahdin ja pysähdyin niin, että Pisaratassu meinasi törmätä minuun. Katsoin vihaisesti poikaani, joka vaikutti alistuvan katseeni alla. "Mikä sinun on, Pihlajakynsi?" murahdin kovaan ääneen tyttärelleni, joka oli viimein saavuttanut meidät. "Ei mikään", naaras naukui yrittäen valehdella. "Näen sen lävitsesi. Ala puhua", käskin. "Odotan pentuja, siinä se!" naaras sihisi. "Kenelle?" tivasin. "No mietipä vähän!" naaras murahti ja pyöräytti silmiään. Vilkaisin Tuhokatsetta. Kolli istui Pihlajakynnen vierellä ja katsoi minua. "Sinäkö?" kysyin ja kävelin kohti kollia. "Ajattelimme, että joukkomme voisi vahvistua, jos saisimme pentuja", kolli naukui. "Eli ette rakasta toisianne?" murisin. "Emme", Pihlajakynsi naukui. "Hyvä", totesin ja käänsin kaksikolle selkäni. "Kostoviilto ja Pisaratassu, käykää saalistamassa. Tuhokatse ja Tulikynsi, te rakennatte pesän", nau'uin. Luottosoturini ja pentuni nyökkäsivät ja lähtivät metsään. Olimme saapuneet nummelle, jolla lunta oli melkoisen paljon. Nummi oli melko kosteahko paikka. "Entä minä?" Pihlajakynsi kysyi. "Saat luvan kiertää paikan kanssani läpi", sihahdin ja huitaisin kynsilläni ilmaa lähtien kävelemään eteenpäin. Tyttäreni seurasi minua. "Sinua ei siis haittaa, vaikka odotan pentuja luottosoturillesi?" naaras varmisti. "Ihan sama se minulle on, kunhan ette tunne rakkautta", tokaisin ja kohautin lapojani. Naaras ei vastannut, vaan käveli perässäni. Pysähdyin, niin teki toinenkin. "Täällä on muita", Pihlajakynsi naukui. "Ovat olleet pidempääkin. Se tarkoittaa, että heillä on takuulla jonkinlainen suoja", nau'uin. "Mitä teemme?" tyttäreni kysyi. "Haemme muut. Keksin suunnitelman", kerroin. Kävelimme rivakasti muiden luokse. Jalkaani ei sattunut, mutta toki esitin, että siihen olisi sattunut. "Miten tulitte niin nopeasti?" Tulikynsi kysyi ja laski raahaamansa risut maahan. "Löysimme kissoja, ainakin hajujälki oli tuore. Hakekaa Pisaratassu ja Pihlajakynsi, nyt", käskin. Tuhokatse nyökkäsi ja lähti takaisin metsään. Olimme toteuttamassa suunnitelmaa. Pisaratassu menisi ensin kissojen eteen ja alkaisi taistelemaan. Sitten me hyökkäisimmeja tappaisimme jokaisen kissan. Olimme saapuneet kissojen leirinkaltaiseen paikkaan. Paksut, korkeat piikkihernemuurit reunustivat paikkaa. "Pääsemmekö tuosta läpi?" kysyi Tuhokatse. "Tiedätkö, mihin minä pystyn?" kysyin. Luottosoturini hätkähti. "Anteeksi. Totta kai pääsemme, Viiltotähti", kolli kumarsi. Pisaratassu käveli sisäänkäynnistä sisään. Kuulin, kuinka oppilas alkoi sihisemään, ja samassa tuo antoi merkin: "Hyökkäykseen!" "Kostoviilto ja Pihlajakynsi, ette päästä yhtäkään kissaa elävänä pakoon, muistakaa se!" sihahdin ja syöksyin lävitse piikkihernepensaasta. Silmäilin hetken aikaa paikkaa. Kissat katsoivat minua kauhistuneena. Haistoin lämpimän maidon hajun jossain. Täällä olisi siis pentuja. "Suojatkaa pentuja!" pienikokoinen, valkea kolli ulvoi. Päätin ottaa valkean kissan ensimmäiseksi kohteekseni. Muutamalla askeleella olin jo kissan kurkussa kiinni. Yllätyksekseni kissa potkaisikin takajaloillaan rintaani. Siitä huolimatta purin hampaani yhteen, ja kissa kuoli hetkessä. Veri valui pitkin suupieliäni, kun etsin katseellani lisää kissoja, jotka halusivat kuolla. Suuri osa kissoista oli kerääntynyt yhden kolon edustalle. Tuhokatse ja Pisaratassu olivat melkein päässeet pesään sisälle. Kaikkiaan neljä kissaa tästä joukosta oli jo kuollut. Enää näytti olevan jäljellä ainakin kuusi. Tunsin, kuinka joku upotti hampaansa selkääni. Heittäydyin selälleni, jolloin kissa irrotti otteensa. Nousin ylös, ja samantien toinen kissa syöksyi kimppuuni. Maassa makasi musta, valkotassuinen, kohtuullisen suurikokooinen naaraskissa. Tuo hengitti epätasaisesti ja katsoi minua murhaavalla tummanruskealla katseellaan. "Et koske häneen!" selässäni oleva kolli ulvoi, kun lähestyin naarasta. "Ja miksi en?" kysyin ja aloin riuhtomaan itseäni, jolloin tummanharmaa, mustia raitoja omaava kollikissa lennähti selästäni. "Juokse, Kaiku!" ulvoi kolli, muttei maassa makaava kissa vastannut. Yksi käpälän heilautus, niin naaraan kallo oli sohjona. "Eii!" kuului kollikissan ulvonta takaani. Tuo syöksyi kaulaani kiinni. Kissan leuoissa oli suunnattoman paljon voimaa, sillä riuhtomalla itseäni en saanut kissaa irti. Upotin oikean etukäpälän kynteni kissan selkään, muttei kissa irroittanut. Painauduin maata vasten niin, että kolli ei saanut happea enää. Silloin tuo päästi irti. Painoin ylipitkät kynteni tuon kaulalle. "Viimeisiä sanoja?" kysyin. Kun painoin kynsiäni syvemmälle kissan kaulaan, verta tulvahti tuon suusta. Käpäläni kostui punaiseen vereen. Murahdin, kun kissa ei enää liikkunut. Katsoin, miten Tulikynsi, Tuhokatse ja Pisaratassu pärjäsivät. Pisaratassulla oli muutamia haavoja kyljissä ja kaulassa, mutta kolli oli taistelukykyinen. Tuhokatsetta ei näkynyt, kolli oli ilmeisesti päässyt pentujen luokse, sillä yhtäkkiä verta hyytävä kiljaisu kajahti kolosta. "Älä koske pentuihini! Ole kiltti!" naaraan kiljunta raikasi leirissä. Leirissä oli enää kaksi vihollista elossa. Pihlajakynsi sujahti sisään leiriin. Hän huomasi yhden kissan ryntäävän kohti sisäänkäyntiä, joten pentuja kantava tyttäreni upotti hampaansa kissan kaulaan ja tappoi tuon hetken kamppailun jälkeen. Kun katsoin Tulikynttä, kolli oli painettuna maahan. Suurikokoinen kissa seisoi tuon päällä. Luottosoturini raastoi takajaloillaan vihollisen vatsaa, muttei vihollinen vaikuttanut tuntevan kipua. Pisaratassu ryntäsi klaanitoverinsa avuksi ja loikkasi suurikokoisen kissan selkään. Kissa viskaisi poikani maahan, silloin Tulikynsi onnistui potkaisemaan tuon pois päältään. Luottosoturini nousi ylös ja yski hetken aikaa verta maahan. Pisaratassu kamppaili häntä vanhemman ja kokeneemman kissan kanssa. Poikani ei vaikuttanut olevan edes tasoissa kissan kanssa. Hänet oli painettu maahan. Tulikynsi oli kerännyt voimiaan, ja alkoi repimään kissaa pois oppilaan päältä. Meni jonkun aikaa, kunnes kaksi kissaa oli saanut tapettua kissan. "Sehän meni hyvin", murahdin katsellessani leirissä makaavia kuolleita kissoja. "Pihlajakynsi, pääsikö yksikään karkuun?" kysyin. "Ei", naaras naukaisi, "kukaan ei edes yrittänyt paeta." "Hämmentävää. Ehkä he vain halusivat kuolla", irvistin. Tuhokatse käveli ulos kolosta suussaan kaksi pentua. "Tapanko?" hän kysyi. Pennut olivat pieniä, ja edelleen elossa. "Anna mennä", murahdin ja huitaisin kynsilläni ilmaa. Kolli upotti hampaansa ensimmäisen heikon pennun kaulaan ja tappoi tuon. Sitä seurasi toinen pentu. "Viedään ruumiit pois, ja korjataan tuo tekemäni reikä", naukaisin. Kissat nyökkäsivät. //Kosto on ainoa tyyppi joka on matkaajis liittynytXDD Mut nää nyt majottautuu jokski aikaa tohon leiriin, ja sille reviirille. Sil reviirillä on vielä muutamia ton "lauman" kissoja, eli voit(te) kirjottaa, kun niihin törmätään ja tapetaan.

Yötassu | 28.03.2016

//Tässä tapahtuu nyt pieni skip eli Yötassu on alkanut seurata Viiltotähden joukkoo jo aikoja sitten. Aurinko oli jo painunut alemmas taivaanrannassa. Painoin kuononi kylmää maata vasten ja erotin siinä Tuhokatseen hajun. Sitten havaitsin myös Viiltotähden ja Tulikynnen hajut ja niiden jälkeen loppujenkin kissojen. Seurasin niitä eteenpäin ja erotin muutaman kynnenjäljen maassa. Jolkutin eteenpäin seuraten hajuja, jotka kielivät klaanilaisteni kulkureitistä. Puiden suojassa oli hämärää, auringon säteet tulivat matalasa kulmasa oksien lomasta kaistaleelle puiden seassa, jota pitkin kuljin. Tiesin, että minä luultavasti huomaisin muut elävät olennot ennen kuin ne huomaisivat minut, sillä mustanruskea turkkini ei erottunut kovin hyvin illan hämärässä. Se oli kuitenkin vain hyvä. Tietenkin varjoisten paikkojen lumialueilla tumma värini erottui enemmän mutta onneksi lumi oli päättänyt alkaa sulaa. Maa tassujeni alla oli kuitenkin vielä routaista pintakerroksen alta. Yhtäkkiä hajut vahvistuivat ja ne hajaantuivat. Seurasin ensin Kostoviillon ja Pisaratassun hajua. Heidän hajunsa kuitenkin polveilivat erilleen ja löysin tapetun hiiren. Se oli kuitenkin jätetty siihen, hiiren kehossa oli laimea, lämmin haju. Sen kuolemasta ei voinut olla kauan. Sitten Kostoviillon ja Pisaratassun hajujen luo tuli kolmas haju, Tuhokatseen haju. Sitten kaikki kolme kissaa lähtivät takaisin kohtaan jossa kaikkien hajut olivat jakaantuneet. Epätietoisena seurasin Tuhokatseen ja Tulikynnen hajua ja löysin oksakasoja ja reittejä, joista kaksikko oli repinyt oksia. Ymmärsin, että heidän tehtävänään oli tainnut olla pesän tai suojan tekeminen. Ja tietenkin Kostoviillon ja Pisaratassun oli kuulunut metsästää. Mutta miksi he olivat nyt jättäneet kaiken kesken ja lähteneet jonnekin? Palasin takaisin ja seurasin viimeistä hajua, Viiltotähden ja Pihlajakynnen hajua. Se meni eteenpäin, kunnes hoksasin mihin kaikki olivat menneet. Näin hiukan matkan päässä suuren piikkihernemuurin. Kaikkien kissojen hajut menivät sinne mutta niitä peittivät veren ja kuoleman hajut. Jahas, he olivat päättäneet hankkia itselleen leirin. Nenääni kutitti, kun olin haistellut sillä monta päivää pysyäkseni muiden hajujälkien perässä. Meinasin aivastaa mutta sain sen estettyä. Minun piti varmistaa tilanne ennenkuin menisin sisään. Hiivin pensaiden suojassa lähemmäs, haistelin ilmaa ja erotin kuolleiden kissojen hajuja. Sitten näinkin kermanvalkoisen kollin raahaavan vereltä tuoksuvan ruumiin pois leiristä sen suuaukon kautta. Kolli oli Tulikynsi. Hänen perässään tuli repaleisen näköinen naaras, Kostoviilto. Hänkin raahasi kuollutta kissaa pois. Toisessa kohdassa tunnistin hajujen perusteella Pisaratassun ja Tuhokatseen, jotka korjasivat reikää piikkihernemuurissa. Kukahan senkin oli aiheuttanut. Nousin kyyryasennostani ja lähdin astelemaan rauhallisesti kohti leiriä. Kostoviilto huomasi minut heti, sillä hän oli palaamassa leiriin. "Hei! Kuka tuo on?" hän hälytti Tulikynnen luokseen. "Onko se joku niiden porukasta jotka äsken tapoimme?" Tulikynnen niskakarvat nousivat pystyyn. "Väärin meni", naukaisin kun tulin lähemmäs. "Se on Yötassu", Kostoviilto tunnisti. "Missä Viiltotähti on? Minulla on hänelle asiaa", mau'uin. "Tuolla", Kostoviilto heilautti korviaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Ohitin kaksikon ja menin sisään aukiolle. Siellä oli vielä ruumiita, jotka lemusivat vahvasti verelle. Pihlajakynsi istui yhden kolon luona ja katsahti minuun. Viiltotähtikin oli siellä ja kiepahti minua kohti. Kostoviilto sanoi: "Yötassulla on sinulle jotain asiaa." Tulikynsi ja hän jatkoivat ruumiiden poisviemistä. "Haluan tulla mukaanne", sanoin ennen kuin Viiltotähti kerkesi avata suunsa. //Viilto?