Viiltotähti (-kynsi)

Viiltotähden loppu

Pisaratähti | 20.11.2016

Veri kohisi korvissani, kun heittäydyin jälleen uuden vastustajan kimppuun. Ehkä voimani olivat loppumassa, mutta taistelutahtoni voimistui vain entisestään. Turkkini oli jo veren peitossa ja kuu häämötti korkealla taivaalla nelipuiden laakson yllä täytenä. Onnistuin ajamaan vastustajani tiehensä. Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja katsoin ympärilleni hengittäen raskaasti. Etsin katseellani uutta vastustajaa, mutta jokainen lähettyvillä oleva metsäkissa näytti taistelevan jotain toista kuolonklaanilaista vastaan. Lähdin kävelemään kohti puhujankiveä, jonka juurella näin Kostoviillon, Tuhokatseen, Sulkatähden ja Viiltotähden taistelevan yhdessä ainakin kuutta metsäkissaa vastaan. Lähdin juoksemaan nelikkoa kohti, mutta juuri silloin yksi metsäkissoista - Palotähti, Jokiklaanin päällikkö - heitti Sulkatähden voimalla kohti puhujankiveä. "Sulkatähti!" Viiltotähden ulvaisu kajahti ilmoille kookkaan kollikissan suusta, kun tuo ravisteli kimpussaan olevat metsäkissat irti itsestään ja ryntäsi kumppaninsa luokse. Palotähti syöksyi seuraavaksi kohti Kostoviiltoa, jonka kimpussa oli kissa, jonka uskoin olevan Jokiklaanin varapäällikkö. Jokiklaanilaiset painoivat kissan maahan kolmannen soturin avustuksella, ja tuo jokiklaanilaisvarapäällikkö iski hampaansa Viiltotähden luottosoturin kurkkuun. "Lopeta!" sihisin ja lähdin juoksemaan kohti kolmea kissaa ja Kostoviiltoa, mutta olin liian hidas. Harmaanruskea tabbykuvioinen kissa oli repäissyt palan irti Viiltotähden luottosoturin kurkusta. Kaksi muuta kissaa irrottivat otteensa Kostoviillosta ja jättivät naaraan kouristelemaan ja huutamaan kirouksia kissojen ylle. Syöksyin Palotähden kimppuun. Jokiklaanin päällikkö oli kääntynyt minuun päin, joten hyökkäys ei ollut yllätyshyökkäys. Hetken aikaa kierimme keskenämme maassa yrittäen saada toisistamme otetta, mutta sitten onnistuin upottamaan hampaani jokiklaanilaisnaaraan takajalkaan. "Sinä todella haluat kuolla tässä sodassa", sihahdin ja viskasin Palotähden kohti puhujankiveä, jonne naaras oli häntä pienikokoisemman kuolonklaanilaispäällikön heittänyt. Viiltotähti oli vienyt Sulkatähden etäämmälle, joten jokiklaanilainen naaraskissa törmäsi ainoastaan kiveen. Palotähti nousi heti ylös. "Käskisit noita edes taistella reilusti", sihahdin osoittaen kolmea kissaa, jotka kaikki olivat Tuhokatseen kimpussa. Kolli taisteli taitavasti keskittyen yksi kerrallaan yhteen kissaan heikentäen niitä tasavertaisesti. "Heitä en voi käskeä, kossa he eivät ole jokiklaanilaisia", murahti tulenoranssi naaras ja irvisti huomatessaan, että hänen takajalkansa oli vääntynyt epärealistiseen asentoon, eikä kävely näyttänyt sujuvan erityisen hyvin. Murahdin, loin kasvoilleni virnistyksen ja lähdin juoksemaan kohti Palotähteä, joka yritti väistää iskuni, mutta yksi takajalka ei riittänyt tarpeeksi pitkään loikkaan, joten kissa lyyhistyi maahan ja oli helppo saalis. Iskin hampaani Palotähden niskaan ja heitin tuon uudemman kerran kohti puhujankiveä. Kuulin räsähdyksen, joka kuului jokiklaanilaisnaaraan kallosta, joka oli juuri iskeytynyt suureen kiveen. Palotähti putosi veriselle hangelle liikkumattomana. Hiivin kohti naarasta ja päästessäni tarpeeksi lähelle, tökkäsin tuota käpälälläni. En voinut olla liian varma siitä, esittikö naaras olevansa tajuton tai kuollut, vai oliko hän sitä oikeasti. Kun olin varmistautunut asiast tökkäämällä tuota muutamaan kipeännäköiseen haavaan, lähdin raahaamaan kissaa kohti Viiltotähteä, joka oli kyyristynyt Sulkatähden ruumiin ylle. "Tiedän, kuinka me voitamme tämän sodan", naukaisin isälleni, kun olin päästänyt irti Palotähden elottomasta ruumiista, joka makasi nyt lähellä Sulkatähden elotonta ruumista. Molemmat päälliköt olivat menettämässä henkeä tai henkiä. "Kerro sitten minulle, miten sinä sen ajattelit tehdä", murahti tummanharmaa kolli, joka ei selkeästi edelleenkään luottanut minuun. "Tarvitsemme metsäkissoille tärkeitä kissoja panttivangeiksi. Sitten kuolonklaanilaisten täytyy tulla tänne, ja uhkaamme tappaa kissat, jos he yrittävät hyökätä ja pelastaa toverinsa", naukaisin Viiltotähdelle. Kolli murahti. "Tuossa voi ehkä olla ideaa. Kerää kuolonklaanilaisia ja etsi joitakin, jotka voit saada tänne panttivangeiksi", murahti Viiltotähti, "minä vartioin Palotähteä ja odotan, että Sulkatähti herää." Murahdin. Tietenkin kollin piti laittaa minut tekemään likaisimmat työt, mutta eipä se minua haitannut. Lähdin kävelemään eteenpäin etsien katseellani kuolonklaanilaisia, jotka voisin nopeasti saada vapaiksi metsäkissoista etsimään kanssani metsäkissoille tärkeitä metsäkissoja, jotka voisimme saada panttivangeiksi. Tuhokatse, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Pöllösyöksy, Sumumyrsky ja Heijastushaave seurasivat minua etsien jotakuta tärkeää metsäkissaa, jonka voisimme saada panttivangiksi. "Tuolla on Leijonaloikka, miten olisi hän? Hän taistelee tosin Jokiklaanin Kuuviiksen kanssa", naukaisi Kaaosmieli osoittaen hännällään kullanruskeaa raidallista vanhusta, joka taisteli Syöksyviillon kanssa tasaisesti Pilvimarja takanaan taistellen alakynnessä Verikyyneleen kanssa. Kuolonklaanilaisnaaras suorastaan leikki jokiklaanilaisen kanssa viillellen vähän väliä tuota kynsillään ja tehden haavoja joka puolelle naarasta. "Pilvimarjalla näyttää olevan muita juttuja, joten voimme kaikessa rauhassa hakea Leijonaloikan", virnistin. En olisi tiennyt vaaleanharmaan jokikalanilaisen nimeä ilman Kaaosmieltä, mutta eipä se minua olisi haitannut, koska en ollut niinkään kiinnostanut metsäkissojen nimistä. "Saartakaa Syöksyviilto ja Leijonaloikka. Haluamme Leijonaloikan sitten elossa, emme kuolleena", murahdin. Kissat - etenkin Tuhokatse - tottelivat käskyjäni hieman epäröiden. Ei Tuhokatse ollut koskaan ottanut käskyjä vastaan muilta kuin Viiltotähdeltä. Saarroimme helposti kullanruskean kollin ja kuolonklaanilaisen, joka meidät huomatessaan irtaantui Leijonaloikasta, joka puolestaan katsoi meitä vihaisesti muristen. Vanhuksen voimat olivat selkeästi hiipuneet, eikä tuo voisi jaksaa taistella pitkäänkään meitä vastaan, joten syöksyin kollia kohti iskien hampaani nopeasti tuon niskaan, mutta kolli kerkesi näykätä sitä ennen lapaani. Sihahdin, irrotin otteeni kollista ja viilsin tuon kasvoja kynsilläni. Kissan kuonosta purskahti verta jo valmiiksi punaiselle lumelle ja kolli ryntäsi kimppuuni, mutta helposti väistin iskun ja painoin kissan maahan. "Viekää Leijonaloikka puhujankivelle", murahdin, "Viiltotähti odottaa siellä teitä." Syöksyviilto ja Tuhokatse jäivät viemään Leijonaloikkaa, ja muut kuolonklaanilaiset lähtivät etsimään kanssani muita suhteellisen tärkeitä metsäkissoja. Olimme onnistuneet viemään puhujankivelle Leijonaloikan ja Palotähden lisäksi Tuuliklaanin parantajan, Ruusupiikin - joka oli ollut etsimässä haavoittuneita, kun olimme siepanneet tuon - ja Varjoklaanin varapäällikön, Vaskitsaviiman, joka kuulemani mukaan oli klaanin varapäällikkö. Lähes kaikki kuolonklaanilaiset olivat kerääntyneet käskystä puhujankivelle, ja metsäkissat tiesivät, että heidän tovereitaan oli luonamme, mutta kuolonklaanilaiset estivät kissoja ryntäämästä tärkeiden tovereidensa luokse. Loikkasin puhujankivelle murahtaen Viiltotähdelle, joka ilmeisesti olisi halunnut tehdä sen. Sulkatähti makasi yhä elottomana tummanharmaan kollin jalkojen juuressa. Palotähti taas oli herännyt, mutta Kaaosmieli oli painanut naaraan maahan. Kaikki tiesimme Sulkatähden olevan lopullisesti kuollut, mutta kukaan ei sanonut sitä ääneen, koska se saisi Kuolonklaanin kuulostamaan heikolta. Minä olin Kuolonklaanin tuleva päällikkö - oikeastaan jo päällikkö - joten minulla oli kaikki oikeus ja valta laatia ehdot metsäkissoille ja kertoa ne. "Pyydän kaikkia hiljentymään!" ulvaisin kovaan ääneen niin, että ulvaisuni sai koko laakson hiljentymään. Muutaman kerran ulvaisuni kaikui laaksossa, kunnes oli lähes täysin hiljaista. Muutama kuolonklaanilainen onnistui irtaantumaan vastustajastaan ja he juoksivat puhujankiven luokse klaanitovereidensa luo. "Leijonaloikka, Palotähti, Ruusupiikki ja Vaskitsaviima ovat nyt Kuolonklaanin panttivankeja. Jos edes yritätte hyökätä ja saada heitä takaisin, tapamme heidät kivuliaasti ja yksi kerrallaan. Ennen kuin teette mitään, voin kertoa, missä järjestyksessä kissat tullaan tappamaan”, naukaisin virnistäen ja siirsin katseeni panttivankeihin, “Palotähti lähtee tästä pelistä pois ensimmäisenä. Seuraavaksi lähtee Leijonaloikka, Ruusupiikki ja viimeisenä Vaskitsaviima.” Kuulin metsäkissojen seasta vihaisia murahduksia ja kissat loivat minuun paheksuvia sekä murhaavia katseita, joihin vastasin pienesti hymyillen. “Jos emme voi hyökätä, mitä me sitten teemme? Seisomme tässä, kunnes kuolemme?” kuulin Usvahännän Myrskyklaanista ulvaisevan. Muutama muu metsäkissa yhtyi puolisokean naaraan ulvaisuun. “Ehei, te luovutatte”, naukaisin virnistäen, “luovutatte meille reviirinne.” “Ei ikinä!” joku metsäkissa sihahti ja lähti juoksemaan kohti kuolonklaanilaisia, jotka olivat piirittäneet puhujankiven ja sen juurella makaavat panttivangit. Saarroksen reunalla oleva Pikkuvarjo painoi hyökkääjän nopeasti veriseen maahan ja viskasi tuon sitten takaisin sinne, mistä hän oli tullutkin. Siirsin katseeni Kaaosmieleen, joka lähes seisoi Palotähden päällä. Nyökkäsin ja kolli vastasi nyökkäämällä, nousi ylös tulenoranssin naaraskissan päältä ja upotti hampaansa tuon kaulaan pureutuen syvälle. “Lopettakaa!” harmaanruskea tabbykuvioinen jokiklaanilaiskolli ulvoi pysyen paikoillaan. “Minä sanoin, että jokainen hyökkääjä säästää henkensä, mutta tappaa silloin yhden tovereistanne”, naukaisin ja vilkaisin Palotähteä, joka makasi nyt Kaaosmielen jalkojen juuressa kouristellen ja kähisten jotain, mistä en saanut selvää, ei minua edes kiinnostanut saada kuolevan kissan sanoista selvää. Siirsin katseeni Ruusupiikkiin, joka oli muutaman ketunmitan päässä Viiltotähdestä. Naaras katsoi valtavan kollin jalkojen juuressa makaavaa elotonta ruumista; Sulkatähteä. Oliko tuuliklaanilaisparantaja tajunnut kilpikonnakuvioisen naaraan olevan kuollut lopullisesti? Nostin katseeni metsäkissoihin. “Seuraavana lähtee Leijonaloikan henki. Luovutatteko vai aiotteko tapat-”, en kerennyt sanoa lausettani loppuun, kun myrskyklaanilaisvanhuksen ulvaisu kajahti ilmoille. Siirsin salamannopeasti katseeni raidalliseen kollikissaan, joka oli iskeytynyt Viiltotähden kurkkuun kiinni. Kuolonklaanilaiskolli ei ollut valmistautunut vanhuksen hyökkäykseen, joten etu oli Leijonaloikalla. “Älkää auttako häntä”, sihahdin Kuolonklaanille, jonka jäsenistä suurin osa oli valmiina hyökkäämään klaanin perustajan avuksi. Tuhokatse nosti vihreän katseensa minuun ja murahti, jonka jälkeen kolli oli syöksymässä johtajansa luokse. “Tuhokatse! Kuulit päällikkösi käskyn”, sihahti Viiltotähti. Kolli sai luottosoturinsa pysähtymään. Oliko Viiltotähti kutsunut minua päälliköksi? Kolli oli kai hyväksynyt viimein Sulkatähden kuoleman. Tuhokatse ei sanonut mitään, vaan peruutti muutaman askeleen taaksepäin ja jäi katsomaan, kuinka Viiltotähti - jonka Leijonaloikka oli juuri painanut maahan - antoi myrskyklaanilaiskollin upottaa kyntensä tuon kaulaan. En heti ymmärtänyt, mitä ihmettä tuo valtava kolli oli tekemässä, kunnes minä ja ilmeisesti moni muukin ymmärsi. “Hän antaa Leijonaloikan tappaa itsensä!” joku metsäkissoista ulvaisi. Tilanne oli edennyt mielenkiintoisesti. Katsoin silmiäni siristäen kullankeltaista vanhusta, joka oli onnistunut pääsemään syvälle Viiltotähden kaulaan. Tumma soturi ei tehnyt mitään, ei edes säpsähtänyt Leijonaloikan vetäessä päänsä taakse hampaissaan pala Kuolonklaanin perustajan kaulasta. Viiltotähden vihreät katseet olivat nauliintuneet lähellään makaavan naaraskissan elottomaan ruumiiseen; Sulkatähteen. Leijonaloikka sihahti ja nousi pois Viiltotähden päältä kääntäen sitten katseensa minuun. Kullanruskean vanhuksen suupielet ja käpälät olivat veressä. Hän muistutti hieman Riemutuhoa, joka oli alkanut kikattamaan. Valkea naaras oli vain muutaman hiirenmitan päässä puhujankivestä, mutta en kiinnittänyt naaraaseen sen enempää huomiota. Käännyin taas katsomaan Viiltotähteä. Kolli makasi maassa mitään sanomatta, kun tuon kaulasta pulppusi verta suunnattoman paljon. Kuulin, kuinka tumman kissan voimakasääninen hengitys rahisi. Kollin hengitys heikkeni, kukaan ei sanonut mitään. Samassa tuo veti kerran syvään henkeä ja säpsähti muutaman kerran, jonka jälkeen kissan keho valahti veltoksi ja tuon Sulkatähteen nauliintunut katse lasittui. Viiltotähti oli kuollut. Kun metsäkissa huomasivat sen, iloiset ulvaisut raikuivat ympäri nelipuiden laaksoa. Viha kiehahti sisälläni. Mikä ihme heitä vaivasi?! Syöksyin kohti Leijonaloikkaa, joka oli istuutunut alas ja katseli mitäänsanomattomalla ilmeellä taivaalle. Kolli osasi varautua hyökkäykseeni, ja tuo väisti sen loikkaamalla altani pois kohti puhujankiveä, josta olin tullut. Vanhus loikkasi ylöspäin puhujankivelle meinaten pudota, mutta onnistui pitää tasapainonsa ja kääntymään minua kohti. “Sanoinhan, että yksi metsäkissojen hyökkäys tappaa Leijonaloikan! Hän teki itsemurhan”, sihahdin ja katsoin murhaavasti Leijonaloikkaa, joka seisoi vaitonaisena ja tyynenä puhujankivellä katsoen suoraan minua. Kolli veti syvään henkeä ja valmistautui hyppyyn. Tuo ponnisti itsensä ilmaan. Aluksi en ymmärtänyt, mitä kissa teki, kunnes tajusin sen. Olin kuullut, että Leijonaloikalla oli tapana tehdä entisessä elämässään kehittelemä hyökkäys, joka pahimmassa tapauksessa saattoi tappaa vastustajansa. Tajusin sen liian myöhään, kun Leijonaloikka oli onnistunut syöksymään päälleni. Silmänräpäyksen ajan kolli seisoi pääni päällä, jonka jälkeen hän ponkaisi itsensä takaisin ilmaan päältäni. Ponnistuksen voimasta iskeydyin veriseen maahan. Raivosta ulvoen nousin ylös ja siirsin katseeni vanhukseen, joka oli lennähtänyt maahan ja jäänyt siihen makaamaan. Tunsin pienoista kipua päälaellani, mutta en välittänyt. Isku ei ollut ollut tappava, ilmeisesti vanhuksen voimat olivat hiipuneet. Eihän hän jaksanut enää nousta edes ylös. “Näinkö heikko sinä sitten olitkin?” kysyin virnistäen, “no, eipä se mitään.” Astelin rauhallisin askelin kohti Leijonaloikkaa, joka hengitti heikosti. Nostin katseeni taivaalle. Täysikuu oli noussut huippuunsa ja tähdet loistivat taivaalla tukien hennolla loisteellaan kuun luomaa valoa. En edes koskenut Leijonaloikkaan, kun kolli veti jo viimeisen henkäisynsä. Eloton vanhus oli sulkenut silmänsä vain hetken ennen kuolemaansa, nyt tuon keho makasi liikahtamattomana edessäni. Murahdin ja tönäisin ruumista etukäpälälläni, jonka jälkeen kävelin puhujankiven luokse loikaten sen päälle. “Ehkä jo ymmärsittekin, että minä olen Kuolonklaanin uusi päällikkö! Viiltotähden suunnitelmat muuttukoot nyt minun suunnitelmikseni. Minulla on ehdotus teille, arvon metsäkissat”, naukaisin virnistäen ja etsin katseellani kolmen klaanin päällikön. “Kuka muuten onkaan Palotähden uskollinen varapäällikkö ja ilmeisesti Jokiklaanin uusi päällikkö?” kysyin, vaikka arvasin kissan olevan tabbykuvioinen harmaanruskea soturi, jota vastaan olin taistellut jossain vaiheessa sotaa. “Minä”, kolli, jonka arvasin olevan tuleva Jokiklaanin päällikkö naukui. “Arvasinpas! Kerropas nyt, mikä olikaan nimesi”, nau’uin virnistäen ja heilautin häntääni. “Pyrstökuiskaus”, vastasi kolli tasaisen tyynellä äänellä ja siristi silmiään minua katsoessaan. “Haluan ehdottaa kaikille teille klaanien johtajille jotain. Teillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa”, aloitin ja katsoin vuoroperään jokaista klaanin päällikköä suoraan silmiin - ja Pyrstökuiskausta - “ensimmäinen vaihtoehtonne on mielestäni niistä se parempi. Te annatte Kuolonklaanin muuttaa korkokiville, sen läheisille nummille ja palaneelle ladolle, ja oikeuden kulkea Tuuliklaanin vastaista rajaa pitkin nelipuille saalistamaan kun tahdomme”, naukaisin ja katsoin kysyvästi neljän klaanin päälliköitä ja tietenkin Pyrstökuiskausta, joka oli tällä hetkellä lähes Jokiklaanin päällikkö. “Entä se toinen vaihtoehto?” Taivastähti kysyi kovaan ääneen. “Me tapamme teidät kaikki tai ajamme pois täältä ja valloitamme koko metsän”, virnistin. Kuulin sihahduksia metsäkissojen seasta. “En usko, että Tuuliklaani haluaa menettää ainoaa parantajaansa - jälleen”, virnistin, “sillä hänen vuoronsa on seuraavaksi, jos joku teistä hyökkää.” Metsäkissat alkoivat keskustella kiivaasti keskenään. “Emme me voi antaa heidän tulla tänne! He eivät voi päästä korkokiville, sittenhän me emme pääsisi tapaamaan Tähtiklaania!” joku tuuliklaanilaisista - niin ainakin uskoin - ulvaisi kovaäänisesti. Virnistin. “Ehei, tietenkin saisitte. Tämä voisi olla vaikka niin sanottu “uusi Kuolonklaani”, joka antaisi teidän käydä rauhassa kuukivellä Tähtiklaania tapaamassa. Ja jos muistatte, se on täällä ainoa paikka, josta saa yhteyden myös Pimeyden Metsään, joten se on myös meille tärkeä paikka”, naukaisin murahtaen. Metsäkissat jatkoivat kiivasta keskusteluaan. “Kuolonklaani saa jäädä Varjoklaanin puolesta, mutta meillä on teille ehdot”, Kuutähti naukui katsoen minua suoraan silmiini. “Voitkin kertoa ne ehdot tässä ja nyt”, naukaisin virnistäen. Veren peittämä naaraspäällikkö avasi suunsa ja sanoi: “Teidän tulee noudattaa soturilaista ainakin joitakin kohtia. Ette saa ylittää Varjoklaanin rajaa ilman hyvää syytä, nimeätte pennut oppilaiksi kuuden kuun iässä, osallistutte kokoontumisiin ja kunnioitatte täysikuun rauhaa.” Virnistin. “Tuo sopii. Tuuliklaanin reviirin rajaa vaadin kuitenkin käyttöömme. Voimme kulkea ukkospolun reunaa pitkin kulkematta itse reviirin sydämessä”, naukaisin ja katsoin Ruostetähteä, joka katsoi minua hiljaa sanomatta mitään. “Se sopii, mutta jos saalistatte yhdenkin saaliin Tuuliklaanin reviirillä, te olette mennyttä”, sihahti kollikissa siirtämättä katsettaan pois minusta. Nyökkäsin. “Entä muut?” kysyin katsoen Pyrstökuiskausta ja Taivastähteä, jotka juttelivat ilmeisesti klaanitovereilleen. “Myrskyklaanin puolesta Kuolonklaani voi muuttaa korkokiville, mutta teidän on parempi olla tekemättä virheitä”, sihahti Taivastähti. “Jokiklaanillekin se sopii, kunhan noudatatte Kuutähden luettelemia soturilain kohtia, päästätte meidät Kuukivelle ilman mitään ehtoja, ettekä saalista kenenkään reviirillä tai tapa ketään ilman hyvää syytä”, Pyrstökuiskaus naukui. “Hieno homma, että asiat selvisivät. Lupaan Kuolonklaanin puolesta, että noudatamme teidän sääntöjänne, kunhan te noudatatte meidän. Päälliköt saavat käydä Kuukivellä korkeintaan kerran kuussa, ja parantajat aina puolenkuun aikaan. Päällikön mukaan saa tulla korkeintaan oppilas ja yksi soturi, eikä yhtään ylimääräisiä. Ette saalista Kuolonklaanin reviirillä ollessanne Kuukivellä, ja lähdette reviiriltämme heti, kun olette vaihtaneet unia Tähtiklaaninne kanssa”, murahdin. Metsäkissat naukuivat hyväksyvästi, vaikka huomasin, että he eivät olisi halunneet Kuolonklaania metsään. “Jotta rauha voi kestää, jokaisen tulee todella noudattaa laatimiamme sääntöjä”, Taivastähti naukaisi. “Tietenkin. Jokaisesta säännön rikkomuksesta tulkoon rangaistus, joka sovitaan yhdessä niiden kanssa, joita tämä asia on koskenut. Huomaatteko? Mehän olemme jo sovussa”, virnistin ja loikkasin alas puhujankiveltä. “Vapauttakaa Vaskitsaviima - ja Ruusupiikki”, Kuutähti naukui ja päästi kurkustaan matalaa murinaa. “Ja antakaa Leijonaloikan ja Palotähden ruumiit meille”, Taivastähti lisäsi. “Ruumiit saatte heti, mutta elävät klaanitoverinne saatte vasta, kun Kuolonklaani on poistunut nelipuiden laaksosta. Emme voi olla varmoja, aiotteko pettää meidät heti, kun meillä ei ole mitään, mikä teille olisi tärkeää”, naukaisin ja lähdin kävelemään kohti Tuuliklaanin reviiriä, jonka kautta pääsisimme uudelle reviirillemme. Vastahakoisesti metsäkissat päästivät meidät menemään luoden kuolonklaanilaisiin kuitenkin vihaisia katseita. Ehkä saatoin jopa ymmärtää, miksi he tekivät niin. Kuolonklaanilaiset olivat tappaneet monta metsäkissaa, vaikka kyllä hekin kuolonklaanilaisia onnistuivat jonkun verran tappamaan. Loin nopean vilkaisun Taivastähteen, joka väistyi Kuolonklaanin tieltä. Siirsin sitten katseeni eteenpäin ja mietin tulevia vuodenaikoja. Olin nyt lähes virallisesti klaanini päällikkö. Jos hyvä ja pysyvä reviiri Kuolonklaanille tarkoitti sitä, että meidän täytyisi elää sovussa metsän muiden klaanien kanssa, olisin valmis siihen. Viiltotähti ja Sulkatähti olivat kuolleet, ja nyt uusi aikakausi oli alkanut, minun aikakauteni. Kuolonklaani kohoaisi vielä kunnioitetuksi klaaniksi, jota kaikki kadehtisivat. Minunkin täytyisi tehdä kompromissejä, esimerkiksi Tähtiklaaniin uskovien kissojen hyväksyminen Kuolonklaaniin tulevaisuudessa saattaisi olla lähes pakollista, mutta en saanut välittää uskosta Tähtiklaaniin tai Pimeyden Metsään. Jokaisen kuolonklaanilaisen tulisi vain olla uskollinen Kuolonklaanille ja sen päällikölle. “Entä ruumiit? Jätämmekö me ne vain tänne?” kuulin Puhurijalan kysyvän. Kolli käveli kivuliaan näköisesti vierelläni kohti laakson rinnettä. “Sulkatähden ja Viiltotähden ruumiit otetaan ensin mukaan, muut haemme myöhemmin. Kuolonklaanin moni soturi sai niin pieniä ja suuriakin haavoja, ja menetimme toisen parantajistamme, joten ei ole varaa antaa haavojen äityä niin pahaksi, että sotureita kuolisi”, selitin vaaleanharmaalle kollille. “Pisaraviilto, minne me perustamme leirimme?” kuulin Pihlajakynnen kysyvän takaani, mutten siirtänyt katsettani pilkukkaaseen naaraaseen. “Palanut lato on sille hyvä paikka. Sen ympärille on kasvanut pensaita, joista voimme rakentaa leiriin muurit”, naukaisin. Olimme päässeet laakson rinnettä ylös, joten naukaisin Ruusupiikkiä ja Vaskitsaviimaa vartioiville kissoille: “Päästäkää heidät.” Kissat tekivät töitä käskettyä ja antoivat kaksikon mennä. Jatkoimme matkaa kohti uutta reviiriämme. Saavuimme palaneen ladon luokse. Sen keskellä oli suurehko kivilohkare, joka oli ilmeisesti ainoa asia, mitä koko ladosta oli jäljellä. En ollut vielä syntynyt, kun lato oli palanut, mutta olin kuulut siitä lukuisia tarinoita. Kukaan kuolonklaanilainen ei ollut nähnyt itse roihuavaa latoa, mutta kun sota - jossa Kuolonklaani oli häädetty - päättyi, kaikki siihen aikaa eläneet kuolonklaanilaiset olivat nähneet savuavan ladon, josta ei ollut enää mitään jäljellä - paitsi ilmeisesti tuo kivenlohkare. “Minne viemme Viiltotähden ja Sulkatähden ruumiit?” murahti Kaaosmieli takaani. “Otamme ne yöksi leiriin ja valvomme heidän ruumiitaan, kuten on tapana”, murahdin, “vaikka Viiltotähti olikin melkoinen hiirenaivo, hän oli Kuolonklaanin perustaja ja tärkeä jäsen kuolemaansa saakka.” Ennen syntymääni kuolleen veljeni poika nyökkäsi ja murahti siinä sivussa. “Kidesydän, käy kaikki läpi ja käske vakavimmin haavoittuneet tuonne. Ne, jotka eivät ole vakavasti haavoittuneita tulevat kanssani raivaamaan leriiin pääaukion ja jonkinnäköiset pesät”, murahdin ja katsoin kissoja. Kidesydän nyökkäsi ja alkoi heti töihin, “lähetä ne, jotka voivat tulla tekemään leiriä luokseni”, lisäsin vielä parantajakissalle, joka nyökkäsi jälleen. Kävelin lähelle paikkaa, josta halusin leirin sisäänkäynnin, sillä siinä kohtaan piikkihernepensaat eivät olleet niin villiintyneitä ja korkeita. En ajatellut aloittaa leirin rakentamista yksin, joten jäin odottelemaan, että Kidesydän saisi joitakin kissoja rakentamaan kanssani. Hetken odottelun jälkeen Tuhokatse, Pikkuvarjo, Kaaosmieli, Yövarjo, Pimeyslehti, Sähköviilto ja muutama muu kissa olivat tulleet luokseni. “Kaaosmieli, vie Yövarjo, Sähköviilto ja Kuolematassu kanssasi saalistamaan. Kuolonklaani tarvitsee saalista, jotta voimme selvitä tämän lehtikadonkin yli”, murahdin. Kolli nyökkäsi, “ja Tuhokatse, hae klaaninvanhimmat ja pennut tänne”, murahdin. Kissoja tuli lisää luokseni, joten pystyin lähettämään kissoja tekemään erilaisia tehtäviä. “Me muut aloitamme leirin valmistelemisen”, naukaisin ja katsoin kissoja, jotka olivat tulleet luokseni. Selitin heille, mitä mihinkin kohtaan tulisi. //Näin sota on ohi ja Pimeyden Metsä vei voiton ja jäi asumaan korkokivien läheisyyteen. Kuolonklaanin reviiristä hieman tarkempaa tietoa Liittyminen-osiosta löytyvästä Tietoja klaaneista-osiosta. Nyt voi kissat alkaa kirjoittelemaan omiin klaaneihinsa tarinoita, mutta lukekaa sitä ennen blogi, jossa kerrotaan esimerkiksi kuolleet, haavoittuneet, uudet soturit ja muut muutokset klaaneissa.

Viiltotähti

En ollut etsinnästä huolimatta löytänyt vieläkään Sulkatähteä. Kuu oli kohonnut korkealle taivaalle ja lumisade oli voimistunut hieman, muttei paljoa. Hanki oli yhä punainen verestä, eikä lumisade sitä tällä hetkellä voinut muuttaa miksikään. Joistain kohdin lumi oli sulanut kokonaan, ja kellertävä nurmi näkyi niistä kohdin. Ruumiita ja haavoittuneita oli lähes joka puolella. Ruumiit, joihin olin eniten kiinnittänyt huomiota olivat Värähdyspennun ja Sarastustassun ruumiit. Naaraspentu oli todennäköisesti vasten käskyjä tullut nelipuille - ja hyvä vain - saanut surmansa yhdessä Sarastustassun kanssa. Laskujeni mukaan ainakin kolme kuolonklaanilaista - todennäköisesti enemmänkin - olivat kuolleet sodassa. Metsäkissojen ruumiita oli enemmän. Joko se johtui siitä, että pelkurimaiset metsäkissat eivät uskaltaneet tappaa tai sitten he olivat liian heikkoja kuolonklaanilaisia vastaan ja saivat itse surmansa. Kävelin puhujankiven luokse ja loikkasin yhdellä loikalla sen päälle. Katselin silmiäni siristellen ympärilleni. Lumisade esti hieman näkyvyyteni, mutta saatoin kuitenkin tunnistaa joitakin kissoja taistelusta, vaikka heidän turkkinsa olivatkin veren tahrimat ja sotkuiset. Kissa, johon kiinnitin huomiota oli valkea naaras; Riemutuho. Kissa nauroi hullun lailla taistellessaan vastustajiaan vastaan, hän taisteli Mutinatassun kanssa. En kuitenkaan löytänyt Sulkatähteä ja Kostoviiltoa. Olivatko naaraat lähteneet jonnekin vai olivatko he niin veren peitossa, etten tunnistanut heitä? Yhtäkkiä tunnistin tutun kissan. Vaalean siniharmaa naaraskissa puikkelehti kissojen välistä pyrkien ilmeisesti pois laaksosta. Kissa oli entinen tyttäreni - Pyökkihäntä - jonka Sulkatähti oli häätänyt Kuolonklaanista toisen entisen tyttäreni - Vesililjan - kanssa. Kaksikko oli siis päätynyt metsään, mutta missä mahtoi olla Vesililja. Halusin todella käydä jututtamassa näitä kissoja, joten loikkasin alas puhujankiveltä lähtien juoksemaan kohti Pyökkihäntää, joka pinkoi minkä käpälistään kerkesi kohti Tuuliklaanin vastaista tammea. Oliko hän menossa Kitkerähengen luokse, vai Tuuliklaanin reviirille? Saavutin Pyökkihännän nopeasti ja syöksyin tuon päälle. Hetken aikaa pyörin naaraan kanssa maassa, kunnes onnistuin painamaan hänet alleni. "Pitkästä aikaa", virnistin vaalean siniharmaalle kissalle painaen kynsilläni tuon kaulaa. Pyökkihäntä kähisi jotain, josta en saanut selvää ja yritti sitten potkaista minua pois päältään; turhaan. Kissa kiemurteli, mutten päästänyt häntä pois. "Ole kiltti ja päästä minut", Pyökkihäntä kähisi itkun partaalla. Naaras oli raukempi kuin lähtiessään, ja tiesin, etten voisi jättää häntä eloon. "Viiltotähti! Olen etsinyt sinua!" Tulikynsi ulvaisi ja ravasi minua kohti. Samassa kolli huomasi allani makaavan Pyökkihännän, joka huomasi myös entisen kumppaninsa tulon. "Tulikynsi, sinulla on tehtävä", naukaisin luottosoturilleni nousten ylös vaalean siniharmaan naaraan päältä. Kolli veti syvään henkeä ja oli valmis kuulemaan sen, mitä käskisin hänen tehdä. "Tapa tuo petturi", naukaisin tyynenä osoittaen käpälälläni Pyökkihäntää, joka katsoi Tulikynttä sanomatta sanaakaan. Tulikynsi asteli lähemmäs petturikissaa, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan. "Tapa hänet, nyt", sihahdin valkealle luottosoturilleni, joka kuitenkin siirsi murheellisen katseensa minuun ja pudisti päätään. "Sitä minä en voi tehdä", kolli naukui vetäen syvään henkeä. Kyynel vierähti soturin silmäkulmasta tuon valkealle poskelle. Siristin silmiäni ja paljastin hampaani valkealle kollille vilkaisten sitten Pyökkihäntää, joka olisi selkeästi halunnut sanoa jotain Tulikynnelle, mutta pysyi hiljaa. "Siinä tapauksessa olet häpäissyt itsesi, Kuolonklaanin ja koko Pimeyden Metsän. Sinä et ansaitse elää", naukaisin murahtaen tyynesti. "Ei!" Pyökkihäntä ulvaisi ja oli syöksymässä väliin, mutta voimalla iskin kynteni Tulikynnen kasvoille niin, että haava ylettyi rintaan asti. Verta roiskui kollin juuri puhtaaksi nuollulle valkealle turkille. //Jatkanpa tätä Pyökil:)

Pyökkihäntä

Katsoin kauhuissani Tulikynttä, joka oli juuri kaatunut maahan raskaasti hengittäen. Kyyneleet virtasivat poskiani myöten, kun katsoin sanaakaan sanomatta kollia, jota rakastin - olin aina rakastanut. Tulikynsi katsoi minua mitään sanomatta. Sitten siirsin katseeni Viiltotähteen. "Sinä senkin!" sähisin. Raivo leimahti sisälläni kuin tuli kuivassa metsässä. Lähdin juoksemaan sokeasti raivon vallassa kohti minua monta kertaa suurempaa tummaa kollikissaa. Viiltotähti ei estellyt, vaan onnistuin syöksymään kollin kaulaan. Kuolonklaanin perustaja kuitenkin viskasi minut vaivatta pois kimpustaan, jonka jälkeen hän painoi kyntensä kaulalleni viiltäen siihen syvän viillon. Tunsin, kuinka veri roiskui suihkumaisesti vaalean siniharmaalle - jo valmiiksi veriselle - turkilleni. Kauhu hehkui takuulla silmistäni, kun valtavankokoinen kollikissa nousi pois päältäni ja lähti kävelemään poispäin minusta. Kyyneleet virtasivat poskiani myöten. Minun täytyi päästä Tulikynnen luokse. Etsin katseellani rakastamaani kollia käännellen päätäni. Näin valkean kumppanini makaavan maassa yhä kuitenkin hengittäen. Käännyin vaivallisesti vatsalleni lähtien ryömimään verisessä lumessa kohti kollia. Matka tuntui pidemmältä kuin yksikään matka, mitä olin elämäni aikana kulkenut. Tämä matka tuntui kuitenkin myös merkittävämmältä kuin yksikään aikaisemmista. Onnistuin ryömimään Tulikynnen vierelle. "Pyökkihäntä", kolli kähisi kääntäen vaivallisesti päänsä kohti minua. "Minä olen tässä.. Olen vierelläsi.. Aina", kuiskasin hiljaa kollille painaen pääni vasten tuon kylkeä. "Minä rakastan sinua", Tulikynnen heikko nau'unta kantautui korviini. Olisin halunnut sanoa "niin minäkin sinua", mutta sanat eivät tulleet ulos suustani. Tunsin, kuinka kipu heikentyi hetki hetkeltä. Niin teki myös tajuntani. Silmäni sumenivat, taisteluäänet vaimenivat ja veren tuoksu katosi. Kaikki oli ohi, minä olin kuollut. //R.I.P Pyökkihäntä ja Tulikynsi:c

Viiltotähti | 12.11.2016

Näin Pöllösyöksyn katselevan ympärilleen lähellä puhujankiveä. Tulikynsi perässäni ravasin tummanruskean entisen jokiklaanilaisen luokse. Kolli ei heti huomannut minua, mutta huomatessaan hän nyökkäsi ja vaikutti kumartavan pienesti. "Tulikynsi, tarkkaile hetken aikaa ympäristöämme hyökkääjien varalta", naukaisin luottosoturilleni, joka vastasi nyökkäyksellä ja alkoi kiertämään meitä hitaaseen tahtiin tarkkaillen ympäristöä. "No, miten sota on sujunut?" kysyin kollikissalta viiltäen kynsilläni sen jälkeen ilmaa. Lumisade oli alkanut, ja pilvet olivat peittäneet kirkkaan auringon, joka ei enää tähän aikaan lehtikadosta suonut lämpöä lainkaan. "Hyvin, olen taistellut monia jokiklaanilaisia vastaan. Entäs omasi?" kysyi kollikissa kohteliaasti. "Se on sujunut paremmin kuin hyvin. Leijonaloikka on täällä jossain, ehkä jopa elävänä. Sen verran kipeän näköisen haavan hänelle tein, että voi hyvinkin olla mahdollista, että hän on kuollut", virnistin. "Mutta hänhän on klaaninvanhin, miksi ihmeessä hän tänne tuli?" murahti Pöllösyöksy. "Ilmeisesti halusi kuolla nopeammin kuin Tähtiklaani haluaisi", murahdin vastaukseksi. "Viiltotähti, tuolta lähestyy viisi metsäkissaa, ilmeisesti he ovat tulossa taistelemaan kanssamme", Tulikynsi ilmoitti osoittaen kohti Tuuliklaanin reviiriä olevaa tammea, tosin tulijat olivat paljon lähempänä. Saatoin tunnistaa yhden kissoista Kirsikkaviikseksi, Myrskyklaanin soturiksi, joka oli yhteen aikaan pitkään Kuolonklaanin vankina. Ilmeisesti naaras selvisi elossa pois Varjoklaanin leiristä, jossa häntä pidettiin. Tunnistin pian myös toisen kissan; Usvahännän. Naaras ei voinut olla tunnistamatta hänen puuttuvasta silmästään. En tajunnut, miksi tuon näköinen kissa oli Myrskyklaanissa, eikä ennemmin Kuolonklaanissa. Tiesin Usvahännän olevan vanha, joten hän tulisi lähes satavarmasti kuolemaan tässä sodassa. Joukkoa johti Taivastähti, joka oli nykyään Myrskyklaanin päällikkö. En tunnistanut kahta muuta kissaa, jotka vaikuttivat melko nuorilta, mutta kuitenkin sotureilta. Toinen kissoista oli savunharmaa, mustaraidallinen naaraskissa ja toinen vaaleanruskea kolli, jonka kehossa oli mustaa. Uskoin kaikkien kissojen olevan myrskyklaanilaisia ulkonäön perusteella. "Kappas, myrskyklaanilaisjoukkoko sieltä tulee?" kysyin virnistäen. Taivastähti murahti vastaukseksi ja pysähtyi parin ketunmitan päähän meistä. "Teidän ei kannata edes yrittää taistella meitä vastaan. Jokainen teistä tulee kuolemaan yksi kerrallaan", nau'uin silmiäni siristäen. "Jos joku täällä tulee kuolemaan, niin se olet sinä. Saat kuolla lopullisesti minun kynsissäni", murisi Taivastähti. "Eikö sinun kannattaisi olla huolissasi edeltäjästäsi, joka saattaa maata kuolleena jossakin? Hän nimittäin taisi tulla sotaan ihan omasta tahdostaan", Pöllösyöksy naukui yrittäen ilmeisesti ärsyttää myrskyklaanilaisnaarasta, joka näytti hämmästyneeltä. "En usko sinua, jokiklaanilainen petturi", sihisi harmaa naaraskissa. "Uskotko minua? Minä saatoin tappaa hänet aikaisemmin, enpä jäänyt asiaa varmistamaan, koska pitihän hänelle antaa mahdollisuus selvitä hengissä", irvistin hymyillen. Taivastähti veti syvään henkeä ja lähti astelemaan minua kohti. Tulikynsi asettui eteeni puolustaen minua. "Tulikynsi, taistelen nyt Taivastähden kanssa. Pidä Pöllösyöksyn kanssa huoli, että nuo neljä muuta pysyvät kaukana minusta", virnistin ja syöksyin kohti myrskyklaanilaisnaarasta, joka väisti iskuni hyökäten samantien itse. Naaras viilsi pienen haavan toiseen lapaani ja kiersi muutaman hiirenmitan päähän taakseni. Sähähdin ja käännyin naarasta kohti. Taivastähti taisteli tosissaan, huomasin sen tuon roihuavasta katseesta ja raskaasta hengityksestä, sekä tietenkin paljastetuista hampaista ja joka puolelle sojottavista karvoista. Taivastähti lähti juoksemaan nopeasti minua kohti. Otin iskun vastaan ja naaras pureutui tiukasti kiinni kaulaani. Heittäydyin kissan päälle niin, että kissan hengitys oli haastavaa ja ehkä jopa mahdotonta. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin, kuinka naaras riuhtaisi palan irti kurkustani. Sihahdin ja päästin kissan vapaaksi, vaikken olisi halunnut. Verta oli roiskahtanut kissan harmaalle turkille melkoisesti, kuten myös omalle tummemman harmaalle turkilleni. "Tuo oli virhe!" sihahdin ja lähdin rynnimään kohti Taivastähteä, mutta naaras väisti iskuni syöksymällä vasemmalle. Sain kuitenkin tartuttua hampaillani tuon häntään. Naaras lennähti maahan ja irrotin otteeni hännästä. En kerennyt astua askeltakaan lähemmäs Taivastähteä, kun joku syöksyi kimppuuni. Saatoin tunnistaa kissan jopa hajusta. Leijonaloikka. Kolli oli upottanut hampaansa siihen kohtaan kurkkuani, mistä Taivastähti oli purrut pienen palan irti. Kipu leimahti sisälläni, kun kolli pureutui yhä syvemmälle kurkkuuni. Olin juuri painautumassa kollin päälle, kunnes raastava kipu esti sen. Onnistuin kuitenkin upottamaan toisen etukäpäläni kynnet kollin selkään, mutta sitten otteeni irtosi ja lyyhistyin maahan. Myös Leijonaloikka lyyhistyi, tosin toiseen suuntaan. Hetken aikaa hengitin raskaasti ja rahisevasti maassa, kunnes kehoni valahti ilmeisesti elottomaksi. Yksi kerrallaan näin jokaisen tappamani kissan kasvot edessäni. Leijonaloikkaa edeltänyt Myrskyklaanin päällikkö Saarnitähti, Tuuliklaanin kauan sitten elänyt päällikkö Omenatähti, Tuuliklaanin Ruusupiikkiä edeltävä parantaja Unikkouni, Jokiklaanin entinen päällikkö Susitähti, Kuolonklaanin pettäjä Ukkostuuli, Jokiklaanin entinen parantajaoppilas Lieskatassu.. En tunnistanut läheskään kaikkia tappamiani kissoja, ja sehän oli ainoastaan hyvä asia. Lukuisten kissojen kasvot pyörivät silmissäni, päälliköiden - joilta olin vienyt useampia henkiä - useamman kerran ja muut vain kerran. Hengenmenetys oli kamalampaa kuin mikään kuu. //Joku vois tätä jatkaa?cx Viiltotähti menetti kaks henkee ja jälel viel kaks:D

Viiltotähti | 13.11.2016

Kävelin rauhallisella vauhdilla kohti puhujankiveä, jonka lähettyvillä oletin Sulkatähden - kumppanini ja päällikköni, lähes koko elämäni - olevan. Kuu oli noussut taivaalle ja auringosta ei näkynyt enää jälkeäkään. Taivas oli lähes pilvetön, ja tähdet tuikkivat kirkkaina. Pienet lumihiutaleet leijailivat ilmassa kohti veristä taisteluareenaa. Kun olin herännyt joku aika sitten, minut oli viety Tuuliklaanin vastaisen tammen juureen, jossa Kitkerähenki ja Kidesydän vuoroperään hoitivat haavoittuneita kissoja. Minulla ei ollut mitään aavistusta, kuka minut oli sinne vienyt tai missä Leijonaloikka ja Taivastähti sekä Tulikynsi olivat, joten olin lähtenyt etsimään heitä ja kumppaniani, jonka olinpaikasta minulla ei myöskään ollut tietoa. Viimeksi olin nähnyt Sulkatähden auringonlaskun aikaan, kun naaras oli taistellut jotakuta tuuliklaanilaissoturia vastaan, jonka nimestä minulla ei ollut mitään aavistusta. Kostoviilto oli ollut kumppanini kanssa, kuten olin käskenyt. "Viiltotähti!" Tulikynnen ulvaisu kantautui korviini. Käänsin nopeasti katseeni luottosoturiini, joka ravasi minua kohti. Kollin valkea turkki oli veren tahrima, ja hänen turkillaan oli lukuisia verta vuotavia haavoja. Siristin silmiäni katsoessani kollia. "Käy parantajien luona, he ovat Tuuliklaanin vastaisen tammen lähistöllä", naukaisin murahtaen kollille. "Olen ihan kunnossa, nämä ovat vain pintanaarmuja", valkea kolli ilmoitti päästessään rinnalleni. "Muistatko, sinä tottelet minua? Minä sanon, että sinä menet parantajien luokse, niin silloin sinä menet", murahdin kollille paljastaen hampaani. "Hyvä on. Etsin sinut heti, kun pääsen sieltä pois", Tulikynsi naukui sihahtaen ja lähti juoksemaan taistelun seassa kohti yhtä nelipuiden tammesta. Etsin katseellani yhä Sulkatähteä, jota en yksinkertaisesti nähnyt missään. Lavassani olevaa haavaa särki hieman, mutta en antanut sen häiritä kävelyäni tai mitään muutakaan. Kuulin nopeasti lähestyviä askeleita taakseni, ja samassa käännyin niitä kohti. Kissa oli valkea naaras, joka omasi mustia kohtia kehossaan. Kissa oli Varjoklaanin nykyinen päällikkö: Kuutähti. "Pitkästä aikaa, Kuutähti", virnistin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa. Kissa katsoi minua silmiään siristäen murhaava katse kasvoillaan. "Kukaan ei nauti näkemisestäsi, Viiltotähti", sihahti päällikkökissa ja syöksyi minua kohti. "Aliarvioit minut", virnistin ja väistin hyökkäyksen, jonka jälkeen iskin kynteni naaraan kylkeen. "Ja uskon, että monikin ihailijani on iloinen minut nähdessään. Esimerkiksi sinun ihana soturisi, Heijastushaave liittyi mielellään Kuolonklaanin riveihin", virnistin ja painoin naaraskissan maata vasten. "Sinäkin aliarvioit minut", virnisti Kuutähti ja ponkaisi itsensä pystyyn onnistuen saamaan minut irti itsestään. Naaraan oikeanpuoleisessa kyljessä oli kipeältä näyttävä haava, jonka olin juuri tehnyt. Siltikään hän ei näyttänyt lainkaan kivuliaalta. Kissa katsoi minua silkan raivon ja murhanhimon vallassa. "Valitan, mutta sinä et minua onnistu tappamaan", virnistin kissalle pysyen paikoillani. "Onnistuihan Leijonaloikkakin - klaaninvanhin - sen tekemään, joten miksi minä en pystyisi? Sana kuolemista leviää nopeasti täällä. Sinä olet heikentynyt, Viiltotähti. Missä luottosoturisikin ovat? Kuolonklaani on hylännyt sinut, kaikki ovat tehneet niin - jopa niin ihana Sulkatähtesi ja Pimeyden Metsä - he ovat ennemmin poikasi, Pisaraviillon puolella, eikö se olekin totta?" kysyi valkea naaras yllyttäen minua hyökkäämään, mutta pysyin tyynenä. "Lähetin luottosoturini suojelemaan itseään ja klaanitovereitaan, koska minä pärjään ilman heitäkin. Kuolonklaani ja kaikki muutkin kunnioittavat minua enemmän kuin isääsi, tuntuuko se pahalta? Eipä sinustakaan näytetä välittävän, kun klaanitoverisi taistelevat ties missä - tai sitten he ovat kuolleita", virnistin Kuutähdelle, joka paljasti minulle hampaansa ja lähti ryntäämään kohti. Hyökkäys olisi saattanut olla toimiva, ellei sitä olisi tehty sokeasti raivon vallassa. Onnistuin loikkaamaan Kuutähden yli, ja kun käännähdin ympäri, upotin hampaani kissan selkärankaan. Kuutähti kajautti ilmoille tuskallisen ulvaisun, joka sai kissat ympärillämme lopettamaan taistelemisen silmänräpäykseksi ja kääntymään meitä kohti. Joitakin metsäkissoja oli ryntäämässä kohti meitä, mutta kuolonklaanilaiskissat estivät heidän liikkeensä. "Jälleen sinä aliarvioit minut ja koko klaanini. Ettekö te metsäkissat ymmärrä, että jos luovuttaisitte, säästyisitte monilta kuolemilta", virnistin naaraalle ja viskasin tuon päin puhujankiveä, joka sijaitsi aivan lähellämme. Naaras jäi makaamaan raskaasti hengittäen valtavan kiven juurelle. Astelin rauhallisin askelin kohti kissaa. "Valitan, mutta olen päättänyt viedä sinulta ainakin yhden hengen. Missä muuten Hohtosulka on? Hänhän oli Naakkatähden seuraaja, joten hänenhän kuuluisi olla päällikkö? Vai onkohan hän jo kuollut?" kysyin virnuillen naaraskissalta, joka katsoi minua maassa maaten murhaavasti. "Senhän sinä haluaisitkin tietää", hän sihisi ja syöksyi minua kohti, mutta ilmeisesti kissan haavoja särki niin, että hän lyyhistyi eteeni. "Älä nyt minun takiani kumarra, sinähän sanoit, ettei minulla ole mitään arvoa. Muutitko mielipiteesi?" kysyin katsoen naarasta hymyillen voitonriemuisesti. "Sinä olet kuollut", sihisi valkea kissa ja yritti nousta ylös, mutta painoin hänet alas etukäpälälläni pakottaen kissan vasemmalle kyljelleen niin, että onnistuin upottamaan kynteni oikealla kyljellä olevaan haavaan. Kissa sihisi raivosta yrittäen osua kynsillään minuun, mutta turhaan. Yksi raapaisu kyllä osui rintaani, josta roiskahti verta naaraan jo valmiiksi veren peitossa olevalle valkealle turkille. "Tästä minä pidän sodassa. Kaikkien turkit ovat veren peittämiä ja on vaikeaa tunnistaa omia puolulaisiaan, jonka takia hajuaistin täytyy olla terästetty, koska olisihan se aika kamalaa, jos menisi juttelemaan vihollissoturille, joka sitten yllättäen tappaisi sinut", virnistin. Viilsin kynsilläni suurehkon haavan Kuutähden kyljestä aina kaulaan saakka jättäen kissan kouristelemaan paikoilleen. "Sinä olet kuollut!" tuo ulvoi, kun olin kääntänyt hänelle selkänsä. Kun uudemman kerran vilkaisin varjoklaanilaista kissaa, hän makasi elottomana puhujankiven juurella, ja joitakin metsän klaanien kissoja rynni tuon luokseen. Hymähdin itsekseni ja lähdin etsimään Sulkatähteä. Missä ihmeessä hän mahtoi olla? Huoli paisui sisälläni, mutta en voinut kertoa tai näyttää sitä kenellekään. //Joku jokunen vois jatkaa jos huvittaa:D

Suuri sota Nelipuilla

Pisaraviilto | 11.11.2016

Pöllösyöksy, Piikkitassu, Heijastushaave ja Sumumyrsky olivat joku aika lähteneet kohti klaaneja, joihin heidän oli tarkoitus mennä ilmoittamaan, että tuntematon kissalauma - joka oli kidnapannut heidät ja muitakin ja tappanut Myrskyklaanin Ruskaraidan - odotti heitä nelipuilla. Oikeasti kissalauma oli Kuolonklaani, joka ei todellakaan aikonut selvittää tätä asiaa puhumalla. "Lähdemme nyt kohti nelipuita! Kuljemme viidessä ryhmässä, jotta piilossa pysyminen olisi helpompaa", Viiltotähden kovaääninen naukaisu kajahti ilmoille. Suurikokoinen kollikissa seisoi melko suuren kiven päällä, jonka ympärillä kuolonklaanilaiset olivat nukkuneet pyrkien mahdollisimman lämpimään ja suojaan kylmältä tuulelta ja lumisateelta. "Ensimmäinen porukka on Pisaraviillon johtama. Siihen kuuluvat Pimeyslehti, Oksaviiksi, Lumikkotassu, Mutinatassu, Varistassu, Viljakarva, Sähköviilto ja Sirppitassu. Toiseen tulevat minun johdollani Kitkerähenki, Lokkikoipi, Puhurijalka, Sarastustassu, Yövarjo ja Kuolematassu. Me pysyttelemme piilossa Varjoklaanin reviirin ja nelipuiden laakson lähettyvillä", päällikkö naukui ja piti tauon, jonka jälkeen hän jatkoi: "Kolmanteen joukkoon lähtevät Viiltotähden johtamana Kidesydän, Tuhokatse, Tulikynsi, Kostoviilto, Mustakoipi, Tulvasielu ja Riemutuho. He pysyttelevät Myrskyklaanin reviirin liepeillä" - hetkeksi Sulkatähti taas lopetti puheensa ja etsi katseellaan Kaaosmielen - "Kaaosmieli johtaa neljättä joukkoa. Hänen mukaansa menevät Pikkuvarjo, Kauhumurha, Varistassu, Kirjotuli ja Kaurishäntä. He pysyttelevät Jokiklaanin reviirillä", Sulkatähti ilmoitti ja etsi sitten Pihlajakynttä, joka seisoi Verikyyneleen lähettyvillä muutaman ketunmitan päässä minusta. "Viimeiseen joukon johtaja on Pihlajakynsi. Hänen mukaansa menevät Syöksyviilto, Verikyynel, Kajosydän, Luuviilto ja Kataja. He pysyttelevät Tuuliklaanin reviirillä", Sulkatähti naukui. "Jäävätkö pennut tänne yksin?" kuulin Sirppitassun kysyvän. "Varpusensiipi ja Punasirppi vahtivat heitä", Viiltotähti murahti osoittaen hännällään kahta klaaninvanhinta, joista toinen oli entinen Varjoklaanin varapäällikkö, joka oli sokeutunut kauan sitten. Toinen taas oli vanha ja hieman raihnainen, Tuhotähden puolella vuodenaikoja sitten taistellut entinen varjoklaanilainen, joka oli liittynyt Kuolonklaaniin kuulemma Kyynelputouksen lauman mukana. Aurinko oli laskemaan päin, joten meidän täytyisi lähteä aivan pian. Astelin kohti puhujankiveä. Osasin lähes kuvitella Viiltotähden seisovan tuolla valtavankokoisella kivellä katsellen murhaavasti jokaista metsäkissaa, joka oli saapunut nelipuiden laaksoon. En ollut vielä edes syntynyt tuolloin, mutta olin kuullut lukuisia tarinoita siitä ja Viiltotähden päällikköajoista. En halunnut olla samanlainen päällikkö kuin isäni tai emoni. Halusin olla paljon parempi, mahtavampi ja kunnioitetumpi. Jokaisen tuli pelätä, mutta myös kunnioittaa minua. Mukaani tulleet kuolonklaanilaiset seurasivat minua. Aurinko oli jo laskenut, kuuhuippu lähestyi nopeasti, ensimmäiset tähdet hehkuivat jo himmeinä pisteinä taivaalla. Jännitin lihakseni ja ponnistin itseni loikkaan. Onnistuin loikkaamaan yhdellä loikalla puhujankivelle, jolta katsoin ympärilleni. Kiveltä saattoi nähdä koko laakson, jossa alkaisi varmasti pian sota, johon olin koko ikäni valmistautunut. "Minulla on kamala nälkä", kuulin Sirppitassun murisevan ärtyneenä. "Olisit saalistanut kunnolla, niin olisit saanut syötyä muutakin kuin sen puolikkaan hiiren!" sihahti Sähköviilto entiselle tuuliklaanilaiselle katsoen tuota murhaavasti. Hymähdin ja kasvoilleni ilmestyi hyväntuulinen virne. "Minut lähetettiin taas sellaiseen paikkaan saalistamaan, missä ei ole saalista!" oppilas ulvaisi vihaisena häntä kookkaammalle ja vanhemmalle soturille. "Kyllä siellä muitakin saalisti - ja kaikki he saivat enemmän saalista kuin sinä", murahti Sähköviilto. Sirppitassu veri syvään henkeä ja käänsi selkänsä entiselle jokiklaanilaiselle. "Minä en puhu sinulle enää", murahti oppilas ja käveli kohti puhujankiveä ja minua. "Miksi tuon piti tulla mukaan?!" Sirppitassu ulvaisi vihoissaan minulle. Pyöräytin silmiäni. "Juuri sen takia, miksi sinäkin tulit", murahdin. Nostin katseeni taivaalle. Suurehkot lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata, joka oli aikaisempien lumisateiden jäljiltä yhä valkea. Jäin istumaan puhujankivelle ja odottamaan, että neljä kissaa toisivat pian neljä klaania laaksoon. "Jokiklaani saapuu!" Sähköviillon sihahdus sai minut säpsähtämään ja siirtämään katseeni sinne, mistäpäin jokiklaanilaiskissat lähestyivät meitä. Kasvoilleni ilmestyi virnistys. Yksi klaani ainakin astui ansaan. Yö oli jo pitkällä ja aurinko värjääsi taivasta punertavaksi nousullaan. Auringonnousu olisi pian, tiesin sen. Tunnistin kissoista ensimmäiseksi Palotähden, josta moni Kuolonklaanissa oli puhunut. Jokiklaanin päällikön tulenoranssi turkki oli vaurioitunut pahasti tulipalossa, joka oli edeltänyt sotaa, jonka Kuolonklaani oli hävinnyt ennen syntymääni. Naaraan vierellä kulki tabbykuvion omaava harmaanruskea kollikissa, joka käveli ryhdikkäästi päällikkönsä vierellä. Oliko kissa Jokiklaanin varapäällikkö? Hyvinkin mahdollista. Muihin jokiklaanilaisiin en niinkään kiinnittänyt huomiotani, sillä en minä heitä tunnistanut. Pöllösyöksy asteli Palotähden toisella puolella katsoen minua. Huomasin, että Jokiklaanin päällikkö kuiskasi jotain Pöllösyöksylle, mutta suuri joukko kissoja jatkoi matkaansa nelipuiden laaksoon johtavaa rinnettä alaspäin. Kun Palotähti klaanineen oli päässyt muutamien ketunmittojen päähän puhujankivestä, oli seuraava klaani tulossa paikalle - se oli ilmeisesti Varjoklaani, en nähnyt vielä tarkasti, sillä klaani oli kovin kaukana, mutta se tuli Varjoklaanin suunnasta, joten Varjoklaani sen täyty olla. "Keitä te olette? Miksi halusitte meidät tänne?" Palotähti esitti kysymyksiä katsoen minua silmiään siristäen. "Olen sen joukon johtaja, joka kidnappasi klaanisi kissoja. Olen valmis neuvottelemaan rauhasta, kunnes muutkin klaanit ovat saapuneet paikalle", naukaisin tyynesti ja istuin alas. Palotähti katsoi minua hetken aikaa harkitsevasti, kunnes istui alas. lähes koko Jokiklaani teki samoin. Varjoklaani oli jo sen verran lähellä, että saatoin erottaa Heijastushaaveen heidän joukostaan. "Myrskyklaani ja Tuuliklaani ovat täällä!" ilmoitti Pimeyslehti. Enää Sirppitassu, Sähköviilto tai Viljakarva eivät voineet ilmoittaa klaanien paluusta, koska takuulla se olisi vaikuttanut oudolta jokiklaanilaisista. Neljä klaania olivat nyt laaksossa. Seisoin yhä puhujankivellä ja katsoin yksi kerrallaan jokaisen klaanin päällikköä. Klaaneista Kuolonklaaniin tulleet kissat kertoivat, että Myrskyklaanin nykyinen päällikkö olikin Taivastähti, eikä Leijonatähti, Tuuliklaanin päällikkö oli Ruostetähti ja Varjoklaanin Kuutähti, sekä Jokiklaanin päällikkö oli tietenkin Palotähti, joka oli tuonut klaaninsa ensimmäisenä nelipuille. "Keitä te olette?" Taivastähti kysyi kovaan ääneen. "Eikö Sumumyrsky kertonut? Olemme kissajoukko, joka kidnappasi klaanien jäseniä ja tappoi sinun klaanisi jäsenen, Ruskaraidan", naukaisin ja virnistin Taivastähdelle, joka katsoi minua murhaavasti, kuten koko Myrskyklaani teki. Nostin katseeni nelipuiden laakson rinteen luokse, jonka luokse kuolonklaanilaiset ilmestyivät. Virnistin jälleen. "Katsokaa!" joku ilmeisesti varjoklaanilaisista ulvaisi. Kissojen päät kääntyivät kohti laakson reunoja, joille klaanikissat eivät heidän harmikseen olleet jättäneet vartijoita. "Tämä oli ansa!" Ruostetähti sihahti vihaisena. "Viimeinkin te ymmärsitte sen. Nyt voinkin esitellä itseni ihan oikeasti", naukaisin naurahtaen. Lumisade oli jo lähes lakannut, mutta edelleen muutamia lumihiutaleita laskeutui kohti maata. Aurinko oli lähes noussut, sota alkaisi takuulla pian. "Olen Pisaraviilto, Kuolonklaanin varapäällikkö. Voittekin ehkä arvata, mitä seuraavina hetkinä tulee tapahtumaan", nau'uin virnistäen. "Katsokaa! Viiltotähti!" joku ulvaisi kauhuissaan, kun taas toinen jatkoi: "Ja Sulkatähtikin! Tuolla on myös Tulikynsi ja Kaaosmielikin!" "Olettekos kuulleet tarinoita Kuolonklaanista, vai ehkä kenties olette eläneet silloin, kun häpäisitte klaanimme?" kysyin ja katsoin murhaavasti jokaista metsäklaanien klaanilaista, jotka tuijottivat takaisin murhaavasti. Nyt olisi Sumumyrskyn, Pöllösyöksyn, Piikkitassun ja Heijastushaaveen vuoro. Istuin tyynenä puhujankivellä, kun yhtäkkiä Pöllösyöksy teki nopean syöksyn Palotähden kaulaan. Jokiklaanilaispäällikkö sai itsensä yllättävän nopeasti irti entisen klaanilaisensa otteesta. Samassa muutamia jokiklaanilaisia kävi Pöllösyöksyn kimppuun. Myös Piikkitassu ja Heijastushaave olivat hyökänneet joidenkin tuuliklaanilaisten ja varjoklaanilaisten kimppuun. Viimeisenä neljästä harhauttajasta Sumumyrsky iskeytyi ilmeisesti Myrskyklaanin varapäällikön - raidallisen kollikissan - kurkkuun, mutta Taivastähti ja muut myrskyklaanilaiset syöksyivät auttamaan kollia. "Myrskyklaani, hyökätkää!" Taivastähden ulvaisu kajahti ilmoille. Sitä seurasi myrskyklaanilaisten syöksyminen kohti puhujankiveä ja laakson rinnettä. "Varjoklaani, hyökätkää!" Kuutähti ulvaisi hetken Taivastähden jälkeen. Sähköviilto ja muut luonani olevat kuolonklaanilaiset olivat heittäytyneet täysillä mukaan sotaan. "Jokiklaani, hyökätkää!" Palotähti antoi klaanilleen käskyn. Viimeisenä metsän klaanien päälliköistä ulvaisi Ruostetähti: "Tuuliklaani, hyökätkää!" "Kuolonklaani, hyökätkää! Älkää luovuttako ja taistelkaa kuolemaan saakka! Tuhotkaa jokainen, joka yrittää tuhota teidät!" Viiltotähden kovaääninen karjaisu sai hetkeksi kaikki hiljenemään, mutta kun kuolonklaanilaiset lähtivät syöksymään alaspäin rinnettä, lähtivät myös metsän klaanit ryntäämään heitä vastaan. Loikkasin alas puhujankiveltä suoraan yhden myrskyklaanilaiskissan niskaan. Kissa oli ilmeisesti lähtemässä kohti kuolonklaanilaisia, jotka lähestyivät klaanikissoja kovaa vauhtia. Kuulin, kuinka kissa päästi sihahduksen ja yritti heittää minut pois päältään, mutta hän ei onnistunut. Painoin oikean etukäpäläni kissan poskelle ja toisen etukäpälän kissan kyljelle. Katsoin kuolonklaanilaisia, jotka olivat sekoittuneet muiden klaanien sekaan. Saatoin kuitenkin erottaa valtavankokoisen Viiltotähden, joka iski kynsillään metsäkissoja yksi kerrallaan pois kimpustaan. Toinen kissa, johon kiinnitin huomiotani oli Verikyynel, joka ketterästi onnistui pääsemään metsäkissojen ohi. Naaras juoksi kohti puhujankiveä perässään ainakin kolme kissaa. Kissat olivat sen verran nopeilta, että he vaikuttivat tuuliklaanilaisilta, mutten ollut satavarma. Ulvaisut kantautuivat korviini, kun kissat heittäytyivät toistensa kimppuun ja pyörivät lumihangessa taistellen elämästä ja kuolemasta. Kanssani nelipuille tulleet kuolonklaanilaiset taistelivat metsäkissojen kanssa tasavertaisesti. Siirsin sitten katseeni allani makaavaan myrskyklaanilaiseen. Irrotin otteeni kissasta ja virnistin tuolle. Hän nousi ylös ja katsoi minua murhaavasti. Kissa oli minua pienikokoisempi. Aikoisiko hän hyökätä? //Kuka myrskyklaanilainen nyt haluaakaan tätä jatkaa? Muutkin voivat siis jatkaa, ja sota on alkanut!! Muistakaa laittaa nimi-kohtaan kissasi nimi, sen klaani ja se, minkä puolella taistelee(Pimeyden Metsä tai Tähtiklaani). Ja kaikki saavat myös lukea blogista etenkin kaksi viimeistä postausta, kiitos:)

Leijonaloikka | 11.11.2016

Melko kauan sitten Taivastähti oli lähtenyt koko Myrskyklaanin kanssa nelipuille neuvottelemaan niiden kanssa, jotka olivat tappaneet poikani, Ruskaraidan. Ainoastaan klaaninvanhimmat, kuningattaret ja pennut olivat jääneet leiriin. "Miksi ihmeessä hänen piti ottaa mukaansa koko Myrskyklaani?" kysyin kävellessäni tuoresaaliskasaa ympäri. "Rauhoitu nyt, he palaavat takuulla pian", Siipisydän rauhoitteli. "En minä voi rauhoittua, kun koko Myrskyklaani on ties minkälaisen kissalauman kanssa tekemisissä, enkä minä tiedä, mitä siellä tapahtuu tällä hetkellä!" ulvaisin vanhalle kollille turhautuneena. "Miksi et sitten lähde katsomaan, jos se sinua niin ärsyttää?! Anna minun kuitenkin nukkua!" Leopardiloikka sihahti klaaninvanhimpien pesän liepeiltä. "Niin minä aion tehdä. Menen nelipuille katsomaan, mitä siellä tapahtuu", totesin rauhallisesti ja lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä. "Et ole tosissasi! Et sinä voi sinne lähteä, jos siellä on vaikka taistelu menossa! Taivastähti ja muut pärjäävät kyllä!" Siipisydän ulvaisi. Pysähdyin ennen kuin sujahdin piikkihernetunneliin ja nau'uin vanhukselle: "Jos olet huolestunut, tule mukaani." "En minä voi lähteä minnekään. Täällä on muita, joita meidän pitää suojella, jos joku vaikka hyökkää tänne", vanhus naukaisi äänellä, joka tarkoitti sitä, että hän oli tehnyt päätöksensä ja päättänyt pysyä leirissä. "Voin minä yksinkin mennä. Jos siellä on kaikki hyvin, palaan ennen kuin huomaattekaan", naukaisin ja väläytin pienen hymyn kaikille Myrskyklaanin leirissä oleville. Sujahdin piikkihernetunneliin ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia lumen peittämässä metsässä kohti nelipuita. Nelipuiden laakson lähettyvillä kovaääniset taisteluhuudot kantautuivat korviini selkeästi. Kiristin tahtini niin nopeasti kuin pystyin - en ollut enää kovinkaan nuori, joten vauhtini oli melko hidas, jos sitä verrattiin nuoruusaikojeni nopeimpiin askeleihin. Neljä tammea näkyivät jo kaukaisina edessäni. Veren tuoksu kantautui sieraimiini ja se voimistui hetki hetkeltä, mitä lähemmäksi nelipuita saavuinkaan. Samassa tuttu tuoksu leimahti veren seasta sieraimiini. Hengitykseni salpaantui hetkeksi ja jouduin pysähtymään. Pupillini laajenivat, kun ajattelin kauhuissani sitä, mitä oli juuri tapahtunut. Kuolonklaani oli saapunut metsään. Kun olin saanut hengitykseni kulkemaan, jatkoin matkaani juosten kohti nelipuita. Päästessäni laakson reunalle, erotin lähes sen pohjalla taistelevan valtavankokoisen, tummanharmaan kissan. Tuo oli takuulla Viiltotähti. Eikö se hiirenaivo ymmärtänyt, että häntä ei kaivata? Nähdin juoksemaan aluksi hieman kompuroiden alaspäin rinnettä kohti tummaa kissaa, joka taisteli kahta soturia vastaan, joista toinen oli Lupiinihäntä ja toinen ilmeisesti Jokiklaanin Pilvimarja. Kaksi soturia huomasivat minut, mutteivat tehneet elettäkään paljastaakseen tuloni Viiltotähdelle. Kaksikko ainoastaan loikkasi muutaman askeleen kauemmas harmaasta kuolonklaanilaisesta, kun minä iskeydyin kollin niskaan. Iskun voima onnistui kaatamaan kuolonklaanilaiskissan maahan kuonolleen. Nopeasti loikkasin etäämmälle Viiltotähdestä ja asetuin tuota kohti hampaat esillä ja kynnet paljastettuina. Salamannopeasti tuo kuolonklaanilaiskolli nousi ylös ja katsoi minua murhaavasti. "Sinä siis olet elossa", Viiltotähti murahti suorastaan iloisena. "Leijonaloikka, taisimme saada ongelmia", Lupiinihäntä naukui osoittaen takaamme lähestyviä Tulikynttä ja Tuhokatsetta. "Viekää nuo kaksi pois täältä, selviän kyllä", Viiltotähti naukui klaaninsa kissoille. "Menkää vain", naukaisin kahdelle kissalle, jotka lähtivät hivuttautumaan kohti vihollisiaan valmiina hyökkäämään noiden kimppuun. Siirsin jälleen katseeni Viiltotähteen. "Olisit voinut pysyä poissa. Saat jälleen katsella, kun klaanisi häpäistään häviöllä", sihisin tummalle kissalle, joka virnisti ja pyöräytti silmiään, jonka jälkeen hän vielä viilsi kynsillään ilmaa. Viiltotähti ei ollut muuttunut sitten pätkääkään siitä, kun olin viimeksi hänet tavannut. "Tällä kertaa käy toisin. Kuolonklaani voittaa ja asettuu entiseen asemaansa metsän herrana", kolli naukaisi nauraen. Olin suuttunut, todella suuttunut. Kissat olivat huijanneet klaanini nelipuille vain, että voisivat tehdä yllätyshyökkäyksen heidän kimppuunsa! Syöksyin kohti tummaa kollia. Viiltotähti ei kerennyt väistää liikettäni. Selkeästi tuokin valtavankokoinen kissa oli vanhentumassa. "Alkaako ikä painaa jo, kun liikkeesi ovat vielä hitaammat kuin ennen?" kysyin virnistäen ja purin hampaani yhteen kollin kaulan kohdalta. Viiltotähti kuitenkin painoi minut alleen estämällä hengitykseni kulun. Purin yhä kovempaa hampaitani yhteen kollin kaulassa, mutta tuon lihakset olivat yhä kovat. Maistoin veren suussani. Tein sentään edes jotain vahinkoa. "Minulla sentään on vielä neljä henkeä jäljellä, kun nimestäsi päätellen sinä luovuit jo omistasi", kolli naukui virnuillen. En kyennyt sanomaan mitään, sillä keskityin vain siihen, että saisin edes kerran tapettua tuon murhaajakissan. Olin vähällä pökertyä, joten irrotin otteeni kollin kaulasta. Viiltotähti työnsi minut kauemmas ja asteli luokseni. Kolli viilsi kynsillään kurkkuni auki ja painoi toisen käpälänsä kynnet sitten vatsani päälle. "En tapa sinua, sillä osaat varmaan kuolla siihen itsekin verenhukkaan. Kukaan ei auta sinua, sillä kaikilla on tassut täynnä kuolonklaanilaisten kanssa taistelemisessa", virnisti kolli ja lähti kävelemään kauaspäin minusta. Hirmuinen kipu kaulassani esti minua huutamasta apua. Tunsin veren pulppuavan kaulastani ulos. Näköni sumeni jo, kunnes erotin kissan hahmon edessäni. Hourailinko vain, vai oliko siinä oikeasti joku? //Joku vois tulla pelastaa Leijonan ettei se kuole D:: Se siis osallistu sotaan ja annan sille sit arvioidessani taistelupisteitä

Viiltotähti | 11.11.2016

Juoksin taistelevien kissojen seassa kohti puhujankiveä, jonka luona olin viimeksi nähnyt Sulkatähden. "Viiltotähti!" Kostoviillon huudahdus kantautui korviini takaani. Käänsin katseeni luottosoturiini, jonka turkki oli veren tahrima. Naaras oli ennen Leijonaloikan tuloa auttanut minua viemällä kolme metsäkissaa pois luotani. Ilmeisesti soturi oli onnistunut joko ajamaan kissat pois luotaan tai tappamaan heidät. "No?" murahdin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa pitäen ympäristöäni tarkasti silmällä. "Missä Sulkatähti on?!" naaras ulvaisi taistelun keskeltä ja juoksi minua kohti. "Näin hänet puhujankiven luona viimeksi, en ole varma hänen olinpaikastaan", nau'uin kovaan ääneen soturille, joka saavutti pian minut. Hetken aikaa katselimme molemmat ympärillemme, mutta yhtäkkiä tunsin jonkun loikkaavan selkääni. Muutamalla ravistuksella onnistuin heittämään kissan lumiseen maahan. Ennen kuin kerkesin edes kääntyä hyökkääjää kohti, Kostoviilto syöksyi tuon kimppuun ja upotti hampaansa hänen kaulaansa. Kissa oli naaraspuolinen ja ilmeisesti soturi-ikäinen. "Anna olla. Etsitään Sulkatähti, ei tuo meille mahda mitään. On luuserimaista hyökätä takaapäin", murahdin tulijalle ja paljastin tuolle hampaani. Viilsin kynsilläni ilmaa ja lähdin kävelemään rauhallisin askelin veren värjäämää hankea pitkin kohti puhujankiveä, jonka päältä voisin helpommin löytää kumppanini. Kostoviilto lähti juoksemaan perääni. "Katso! Sulkatähti taistelee Palotähden kanssa tuolla!" luottosoturini ulvaisi. Pysähdyin niin, että lumi pöllysi edessämme taistelevien kissojen päälle. Katsoin nopeasti, ketkä taistelivat siinä vastakkain. Erotin Sirppitassun - vaikka tuon turkki olikin jo aivan veren peitossa - taistelevan ilmeisesti jotakuta oppilasta tai nuorta soturia vastaan. Lähdin juoksemaan Kostoviilto rinnallani kohti kilpikonnakuvioista kumppaniani, joka parhaillaan kamppaili lähellä yhtä suurta tammea Jokiklaanin päällikön Palotähden kanssa. Naaraat sähisivät toisilleen hulluna. Taistelu kaksikon välillä näytti hyvin tasapuoliselta. Molempien turkit olivat veren tahrimat - mutteivät sen peittämät - ja molemmat taistelivat yhä täysissä voimissaan. Yhtäkkiä kuitenkin Palotähti onnistui kaatamaan kuolonklaanilaispäällikön maata vasten. "Kuole!" tulenoranssi naaras rääkäisi ja oli upottamassa kyntensä kumppanini kaulaan, mutta syöksyin kissaa kohti tönäisten tuon pois Sulkatähden päältä. Kuulin, kuinka Kostoviilto ryntäsi auttamaan kumppanini pystyyn. "Älä enää ikinä tee sitä virhettä, että kosket Sulkatähteen!" sihisin minua vanhemmalle jokiklaanilaiskissalle, joka katsoi minua karvat pystyssä ja silmät hehkuen. Palotähti oli sanomassa mitään, mutta sihahti vain ja käänsi minulle selkänsä. Ilmeisesti naaras ymmärsi, ettei hän voisi voittaa. Hymähdin tyytyväisenä ja käännyin kohti kumppaniani, joka oli jo pystyssä ja ilmeisesti valmiina taistelemaan. "Kostoviilto, pysy Sulkatähden rinnalla koko ajan. Älä anna hänen kuolla", naukaisin luottosoturilleni, joka siristi silmiään ja nyökkäsi hieman epäröiden. "Pärjäättehän te?" kysyin vielä kumppaniltani. "Tietenkin. Suurin osa tästä verestä on Palotähden, eivätkä nämä haavat ole kuin pieniä pintanaarmuja", kilpikonnakuvioinen naaras ilmoitti ja lähti kävelemään poispäin minusta yhdessä luottosoturini kanssa. Kuullin askelien lähestyvän minua sieltä suunnasta, jossa olin joku aika sitten käynyt taistelua Leijonaloikan kanssa. Siirsin katseeni tulijaan. Kissa oli Tulikynsi, yksi luottosotureistani. "Hoitelitko sen jokiklaanilaiskissan?" kysyin kollilta. "Kyllä hän parantajan luokse taisi luikkia. Puraisin jalasta niin, että se varmaan meni sijoiltaan tai jotain. Tuhokatse lähti ajamaan takaa sitä valkoista kissaa, Lupiinihäntäkö se nyt oli", Tulikynsi naukaisi. Nyökkäsin vastaukseksi. "Missä Kostoviilto on?" kolli kysyi ja siristi silmiään. "Hän on Sulkatähden kanssa. En halua antaa kumppanini kuolla", naukaisin. "Kyllähän sen ymmärtää", Tulikynsi naukui hieman vaisusti. Murahdin. "Etsitään joitain, joista on meille jotain vastusta", sanoin ja lähdin kävelemään kohti puhujankiveä. Voisin kiertää sen ja etsiä itselleni leikkitoveria, joka ei kuolisi heti ensimmäisistä iskuista. //joku?cx

Puhurijalka

Katsoin tummanharmaata, valtavaa kollia hieman epäuskovasti, kunnes nyökkäsin hitaasti. "Niin...Saa toki", murahdin hiljaa ja vilkaisin metsää kivien takana. Liikautin hieman korvaani, kun kuulin Viiltotähden istuvan alas. "Sota alkaa siis piakkoin?" kysyin hiljaa irrottamatta katsettani metsässä. "Hyvällä tuurilla", Viiltotähti vastasi matalalla murinalla. Nyökkäsin hitaasti ja vilkaisin entistä päällikköä. "Luuletko, että Kuolonklaani voittaa?" nau'uin hiljaa ja istuin myöskin alas. "Tietysti", Viiktotähti murahti kohottaen hieman äänensävyään. Säpsähdin hieman, mutta nyökkäsin. "Pitäisikö minun lähteä vielä saalistamaan?" kysyin ja katsahdin laskevaa aurinkoa odottaen entisen päällikön vastausta. //Viilto?

Viiltotähti | 08.11.2016

Mietin hetken aikaa, mitä vastaisin Puhurijalan kysymykseen. Hän oli kysynyt, pitäisikö häne lähteä vielä saalistamaan. Pudistin päätäni. "Tule ennemmin minun ja muutaman muun soturin kanssa opettamaan klaaniin tulleita kissoja taistelemaan kuin kuolonklaanilainen", naukaisin Puhurijalalle, joka näytti olevan hieman yllättynyt kysymyksestäni. "Keiden sotureiden kanssa aiot mennä?" harmaa kissa kysyi hetken mietinnän jälkeen. "Lokkikoipi, Yövarjo ja Kauhumurha lupautuivat lähtemään. Uusia kissoja on kuitenkin paljon, joten mitä enemmän opettajia on, sitä nopeampaa sotakin voi alkaa", nau'uin kollisoturille. "Aiotteko opettaa kaikkia kerralla?" Puhurijalka kysyi hieman yllättyneeseen äänensävyyn. "Aiomme. Kyllähän minä opetin suurempaakin joukkoa yhdessä Viimasumun kanssa", murahdin kollille. "Tuletko vai et?" kysyin ennen kuin Puhurijalka kerkesi sanoa mitään. //Puhuri?

Pisaraviilto | 09.11.2016

Kävelin kohti paikkaa, jossa Sulkatähti oli ilmoittanut suunnittelukokoontumisen tapahtuvan. Suunnitelmaa kehittivät lisäkseni Sulkatähti, Viiltotähti, Pihlajakynsi, Verikyynel ja Pikkukynsi, koska kolme naaraskissaa olivat olleet Tuuliklaanin, Varjoklaanin ja Jokiklaanin reviireillä tarkkailemassa niiden klaanien kissoja, joten heillä saattoi olla mielipiteitä ja tietoa monista asioista, joista meillä ei saattanut olla. Kaikki muut olivat paikalla, joten nostin kävelyn juoksuksi. "Mikä ihme sinulla kesti?" Viiltotähti murahti ja katsoi minua murhaavasti. Pyöräytin silmiäni enkä vastannut isälleni. "Aloitammeko?" kysyin Sulkatähdeltä siirtäen samalla katseeni naaraspäällikköön, joka vastasi nyökkäämällä. "Sota täytyy järjestää mahdollisimman pian. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä nopeammin metsäkissat ymmärtävät, että joitakin on heidän reviirillään ja he alkavat varmasti etsiä meitä", Sulkatähti naukaisi tyynellä äänellä. "Kissoja on silti koulutettava. Kaksi klaaniin tulleista erakoista ovat suunnastaan surkeita taistelijoita, tuskin ovat sitä tehneet koskaan", murahti Viiltotähti. Joko hän liioitteli - kuten aina - tai sitten oikeasti kaksi mukaamme ottamaa kissaa olivat huonoja valintoja. Vaikka eihän sellaisista ollut mitään haittaa, sillä takuulla metsäkissat keskittyisivät myös heihin, ja se toisi siis todellisille kuolonklaanilaisille paremman aseman taistelussa. "Jos voitamme sodan, mitä me teemme?" Pihlajakynsi kysyi sihahtaen. Hetken hiljaisuus laski yllemme. "Ajamme heidät pois metsästä, vai? Enpä usko, he eivät alentuisi sellaiseen", Pikkuvarjo liittyi keskusteluun murahtaen. "Ehkä meidän pitäisi asettua tänne asumaan? Tai tuhota yhden tai kaksi klaania kokonaan, jolloin voisimme ottaa heidän reviirinsä ja uhkailla metsäkissoja, että jos he kapinoisivat meitä vastaan, he saisivat kokea saman kuin tuhoutuneet klaanit", ehdotin, mutta Viiltotähti murahti halveksuen: "Meidän piti suunnitella sotaa, ei sen jälkeistä aikaa!" Pyöräytin jälleen silmiäni, "enpä se minä aiheesta poikennut." Loin murhaavan katseen Pihlajakynnelle, joka paljasti minulle hampaitaan ja sähähti hieman. "Lopettakaa heti!" Sulkatähti sihahti, "jatkamme suunnittelua nyt, eikä kukaan poikkea aiheesta." //Nyt on siis suunnittelut käynnissä. Seuraavassa tarinassa se on luultavasti tehty, joten sitä odotellessa.

Viiltotähti | 10.11.2016

Suunnitelma oli valmis ja se oli kerrottu jokaiselle kuolonklaanilaiselle klaanikokouksessa, joka oli hetki sitten päättynyt. Sulkatähti aterioi Pikkuvarjon kanssa oppilaiden rakentaman katollisen pesän edustalla. Pesä oli tarkoitettu pääosin Sulkatähdelle, mutta myös minä olin nukkunut pesässä, joka oli tehty karhunvatukoista ja heinistä. Lumi oli laskeutunut metsään ja ilma oli kylmä. Hengittäessäni ulos, huuru leijaili ulos suustani kuin savu tulipalosta. "Hei, Viiltotähti", Puhurijalan ääni kantautui korviini takaani. Siirsin vihreän katseeni harmaaseen soturiin ja siristin hieman silmiäni, jonka jälkeen kuitenkin hymähdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "No?" töksäytin tarkoituksellakin hieman tylysti kollille, joka hymähti takaisin. "Sota on siis aivan pian?" kolli kysyi. "Niinhän me sanoimme. Huomenna klaaneihin lähtevät kissat lähtevät matkaan", murahdin. Puhurijalka nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti tuoresaaliskasaa, jonka liepeillä Pisaraviilto istui katsellen kasaa, joka hupeni suorastaan silmissä, kun nälkäiset kuolonklaanilaiset hakivat siitä omansa. Kun yksi uusista oppilaista; Sirppitassu yritti ottaa kasasta hiiren, varapäällikkö läimäisi käpällään oppilasta leukaan, joka sai kullanruskean raidallisen kissan pudottamaan saaliinsa. "Sinä syöt sitten, kun muut ovat syöneet. Et saalistanut mitään, vaikka ohjeet olivat selvät", tumma soturi murahti ja väläytti oppilaalle hampaitaan. Sirppitassu ei luovuttanut, vaan sähähti: "Olisit itse saalistanut! Minut lähetettiin paikkaan, jossa on vähiten saalista koko metsässä; emonsuun liepeille!" "Se ei olekaan minun ongelmani. Ala laputtaa", murahti Pisaraviilto ja heilautti etukäpäläänsä oppilaalle merkiksi poistua. Hymähdin tyytyväisenä. Pisaraviilto ei ollutkaan niin surkea soturi kuin olin kuvitellut. Katselin hetken aikaa kaikkea sitä, minkä minä olin luonut. Kuolonklaani valmistautui sotaan, joka tulisi olemaan verinen ja tasainen. Metsäkissoja oli paljon, mutta he eivät osaisi varautua taisteluun, johon kaikki kuolonklaanilaiset olivat valmistautuneet koko elämänsä. Hymy välähti silmänräpäyksen ajan kasvoillani, kun kuvittelin itseni koko metsän valtiaana. Sellainen olin aikoinaan ollut, mutta harmikseni tiesin, etten enää ikinä tulisi sitä olemaan. Taistelisin kuitenkin klaanini rinnalla kuolemaani asti antaen aina kaikkeni. //Jätin vähän kesken kosk en vaa yhtää tienny miten enää tätä jatkaisin XDD

Viiltotähti | 22.09.2016

Kävelin Sulkatähden ja minun pesään. Kumppanini makasi sammalpedillään. Hän ei nukkunut, vaan nosti päänsä ylös. "Syöksyviilto ja Verikyynel ovat valmiita", naukaisin ja istuin alas. "Mihin?" kilpikonnakuvioinen päällikkö kysyi ja nousi istumaan. "He voivat lähteä metsään", vastasin nopeasti ja vilkaisin pesälle, en halunnut kenenkään salakuuntelevan meitä. Tuskin siellä edes ketään oli, sillä kuka nyt haluaisi päästä hengestään. "Kahdestaanko? Vai lähdemmekö me kaikki mukaan?" Sulkatähti kysyi ja kallisti epäröiden päätään. Pudistin päätäni. "Laitetaan mukaan myös muita kissoja, sellaisia, joita klaanikissat eivät tunnista, ainakaan hyvin. Kokeneimmat soturit eivät siis voi lähteä, täytyy luottaa nuorempiin", naukaisin. "Nimitin Pisaraviillon varapäällikökseni, hän voisi lähteä?" Sulkatähti ehdotti. Nyökkäsin, "se on hyvä idea. Ja hyvä valinta sinultakin se oli." "Keitä muita lähtevät ja milloin he lähtevät?" kumppanini kysyi, "ja mikä heidän tarkoituksensa siellä on?" Mietin hetken aikaa vastaustani. "He tyhjentävät metsän Pimeyden Metsään uskovista kissoista tuoden ne sitten korkokivien taakse. Lähdemme noin kuun jälkeen heidän lähtönsä korkiville, ja tapaamme siellä kaikki. Sen jälkeen on aika sodan, jonka Kuolonklaani aikoo voittaa. He lähtevät niin pian kuin mahdollista. Me todennäköisesti pärjäämme täällä, jos lähetämme noin kymmenen kissaa metsään", naukaisin. "Uskon niin", kumppanini vastasi hetken harkinnan jälkeen. "Mutta ketkä me lähetämme sinne?" naaras kysyi. "Puhurijalan ainakin. Pisaraviilto on vahtinut häntä oppilasajoistaan saakka, joten hän kyllä hoitelee sen kollin, jos on tarpeen. Eikä Puhurijalasta sillä välin sitten ainakaan täällä ole ongelmia", murahdin. "Lähetämmekö oppilaita? Lumikkotassu voisi lähteä, sillä hän on Pisaraviillon oppilas", Sulkatähti naukui. Nyökkäsin. "Lähetetään myös Mutinatassu, saavatpahan oppilaatkin tutustua siihen, millaista muiden klaanien reviireillä on, jotta heitä ei tarvitse vahtia tulevassa sodassa koko aikaa, koska he ovat muutenkin niin hiirenaivoisia", naukaisin. "Pihlajakynsi ja Pikkuvarjo voisivat lähteä. Klaanikissat saattavat tuntea heidät, mutta entä jos he kaikki peittäisivät hajunsa ja turkkinsa mudalla tai jollain?" päällikkö ehdotti. "Hyvä idea. He voivat lähteä. Sitten vielä Oksaviiksi ja Pimeyslehti. Siinä taitaa olla se porukka", naukaisin.´ "Ilmoitatko klaanille vai teenkö minä sen?" kilpikonnakuvioinen naaraskissa kysyi. "Tehdään se yhdessä", vastasin murahtaen ja astelin ulos pesästämme. Kun olimme kertoneet kaikille, lähtijät kerääntyivät leirin ulkopuolelle kuuntelemaan asiamme. Selitin Sulkatähden kanssa tarkasti, kuinka kissat tarkkailisivat neljän klaanin jäseniä ja millä kysymyksillä lähestyisivät heitä. "Kuljette kahden-kolmen hengen porukoissa. Luettelen porukat nyt, mutta Pisaraviilto voi niitä halutessaan muuttaa. Mutta, ne porukat: Pisaraviilto, Puhurijalka ja Lumikkotassu ovat yhdessä, heitä johtaa Pisaraviilto. Toisessa ovat Pihlajakynsi, Oksaviiksi ja Mutinatassu, heitä tavallaan johtaa Pihlajakynsi. Kolmannessa ovat Pikkuvarjo ja Pimeyslehti, heistä Pikkuvarjo on se johtaja. Syöksyviilto ja Verikyynel kulkevat yksin. Verikyynel vakoilee kissojen leirejä ja etsii heikkouksia. Kun saatte hommattua mukaanne kissoja, Syöksyviilto vahtii kissoja ja varmistaa heidän olevan luotettavia. Lähdette ylihuomenna", naukaisin, "palaamme nyt leiriin. Pikkuvarjo näyttää teille sitten reitin metsään." //Juujoo kirjotan Pisaral si ku ne lähtee öwö

Viiltotähti | 29.09.2016

Astuin auringonpaisteeseen ulos minun ja Sulkatähden pesästä. Taivaalla hehkuva aurinko ei kuitenkaan lämmittänyt oikeastaan lainkaan. Lehtisade oli jo pitkällä. Leirin pääaukiollekin leijaili vähän väliä lehtiä, joita oppilaat ja pennut silppusivat kappaleiksi. *Olisivatpa he sitten sodassa noin innokkaita*, ajattelin päästäen samalla pienen murahduksen kurkustani. Sulkatähti oli lähtenyt partioon ilmeisesti jo melko kauan sitten, auringon nousta kai. Aurinko ei ollut vielä huipussaan, mutta partiolla oli mennyt yllättävän kauan. En kuitenkaan aikonut huolestua. Sulkatähti oli päällikkö, joten hänen täytyisi selvitä yhdestä partiosta. "Hei, Viiltotähti", Tulikynsi naukui ja asteli luokseni sotureiden pesältä. "Hei", murahdin luottosoturilleni ja istuin alas. "Missä Kostoviilto ja Tuhokatse ovat?" kysyin kollilta. "Kostoviilto oli ainakin sotureiden pesässä, Tuhokatseesta en ole aivan varma", valkea kolli ilmoitti vilkaisten nopeasti sotureiden pesää. "Hmph.. Ota siitä selvää", naukaisin ja siristin silmiäni. Oranssihäntäinen kolli nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti Kaaosmieltä. Samassa Sulkatähti partioineen käveli leiriin. Kumppanini kantoi suussaan veristä oravaa. Hyvä vain, että saalista tuli myös rajapartioissa. Yhtäkkiä kamala räsähdys sai kaikki leirissä olevat kissat lopettamaan sen, mitä he olivat tekemässä. Piikkihernemuuri kaatui suoraan oppilaiden pesän päälle, kun kaksi valkoruskeaa koiraa rynnisti sisään leiriin. *Ei voi olla totta, että juuri nyt!* ajattelin ja tunsin, kuinka viha kuohahti sisälläni. Koirat olivat minuakin suurempia, joten ne eivät olisi niinkään helppoja vastuksia. Empimättä kuitenkin soturit ja oppilaat hyökkäsivät niiden kimppuun. Huomasin Kidetassun pentutarhalla. Ilmeisesti hän oli saanut pennut sinne suojaan. Murahdin ja syöksyin itsekin taisteluun koiria vastaan. //Kuololaiset?öwö Siel oppilaiden pesässä voi sit olla joku, jos joku niin haluu:] Mut sen pitää sitte olla oma kissa cx

Varistassu | 01.10.2016

Syöksyin taisteluun kohti koiria. Vilkaisin Viiltotähteä joka raapi yhtä koiraa kuonoon. Ihailin hetken Viiltotähteä. Sitten kiinnitin katseeni koiraan. Juoksin koiran sivulle ja raapaisin tuon kylkeä. Koira urahti ja huitaisi minua etutassullaan. Lensin kauemmas. Nousin nopeasti ylös ja syöksyin koiraa kohti. Raavin tuon kuonoa, verta tulvi tassuilleni tuon kuonosta. Koira veti päätään kauemmas ja raapaisi minua otsaan. Tunsin suurta kipua. Verta valui silmiini ja nenääni. Ravistin päätäni ja puraisin koiran etutassua. Se oli virhe. Koira otti hampaillaan niskastani. Se puri kovaa ja verta valui niskastani tahrien turkkini. Sitten koira nosti päänsä minä hampaissaan kuin riistan. Ulvahdin hädissäni ja yritin kynsiä tuon kuonoa tai kaulaa, mutta sohin avuttomasti ilmaa. Koira ravisti päätään, ja minä heiluin tuon mukana. "Apuaa!" sain huudetuksi. //Viiltotähti tai joku muu?

Viiltotähti

Katsoin silmiäni siristäen Varistassua, joka oli tiukasti toisen koiran leukojen välissä. En tehnyt mitään, sillä olin itse toisen koiran kimpussa Mustakoiven, Tuhokatseen ja Yövarjon kanssa. Olimme yhdessä saaneet painettua koiran maata vasten, mutta edelleen se vähän väliä potkaisi jotakuta kuonoon tai teki jotain muuta hyvin ärsyttävää. "Auta Varistassua, minä tulen tilallesi", kuulin Sulkatähden naukuvan takaani. Murahdin, mutta irrotin otteeni koiran kaulasta. Siirsin katseeni mustaan kollioppilaaseen, joka sätki koiran leukojen välissä yhä, vaikka tuon turkki oli veren peittämä. Parilla askeleella onnistuin pääsemään koiran luokse. Sen kimpussa olivat Kostoviilto, Kaaosmieli ja Kauhumurha, mutta kukaan ei auttanut oppilasta, enkä kyllä ihmetellytkään sitä. Koira potkaisi Kauhumurhan takajalallaan pois kimpustaan. Se oli hetki sitten painettu maahan, mutta kun yksi sotureista oli pois sen kimpusta, oli helpompaa seistä ja taistella muita vastaan. Miltei pikimusta kolli oli saanut iskun päähänsä, joka sen vuoksi vuosi verta melko runsaasti. Hetken aikaa Kauhumurha makasi maassa liikahtamatta, mutta sitten hän nousi ylös. Kostoviilto puri koiraa vasemmasta takajalasta, kun taas Kaaosmieli pyrki pääsemään sen kaulaan siltä puolelta, jolla minä en ollut. Syöksyin koiran kimppuun upottaen hampaani sen kaulaan. Koira ulvaisi irrottaen otteensa Varistassusta, jonka jälkeen se yritti upottaa hampaansa niskaani. Väistin liikkeen irrottamalla otteeni eläimen kaulasta. Kaaosmielen ote irtosi, kun koira teki äkkinäisen liikkeen eteenpäin. Myös Kostoviilto lennähti maahan selälleen, mutta kampesi itsensä vain silmänräpäyksessä pystyyn. Tulikynsi ryntäsi pentutarhan edustalta luoksemme. "Haluatko, että teen jotakin?" luottosoturini kysyi. Mietin hetken aikaa. "Vie tuo turha oppilas jonnekin, mistä Kitkerähenki voi sen hakea", murahdin ja osoitin etukäpälälläni Varistassua, joka oli onnistunut nousemaan jaloilleen, vaikka kissa oli aivan veressä. Tunsin pientä kipua vasemmassa lavassani ja kun onnistuin katsomaan sinne, näin verta. Murahdin. Hiirenaivoinen koira oli onnistunut jossain vaiheessa saamaan minuun osuman. Tosin en ollut varma, kumpi koirista minua oli iskenyt, mutta en jaksanut välittää, vaan unohdin kivun, kun kuulin Varistassun huutavan häntä lähestyvälle Tulikynnelle: //Varis? Saat päättää mitä huudat:'D

Varistassu

Minuahan ei tarvitse viedä Kitkerähengen luo!" ulvaisin. "Vastutatko siis Viiltotähden käskyä?" Tulikynsi murahti. "En tietenkään!" sihahdin kollille. "No sitten menet!" Tulikynsi huusi. Kävelin ärtyneenä Kitkerähengen pesälle. "Haava otsassa ja suurempi niskassa", murahdin päästyäni pesään. Kitkerähenki murahti ja alkoi tutkia minua. Hän paineli vähän tahnaa ja hämähäkinseittiä haavoihini. "Voinko mennä?" kysyin yhä hiukan ärtyneesti parantajalta. Parantaja katsoi minua hetken epäilevästi. "Voit", tuo murahti lopulta. Väräytin korvaani ja jolkotin pesästä pois. Käännyin katsomaan kohti uloskäyntiä. Koiria taisteli leirissä yhä. Rynnistin mukaan. Raavin erään koiran kuonoa. Koira ulvahti ja pudottautui päälleni. Näin vain koiran karvaa enkä pystynyt hengittää kunnolla. Paljastin kynteni ja tunsin kuinka etutassuni kynnet uppoutuivat koiran turkkiin. Vedin kynsiäni alaspäin. Kuulin koiran ulvaisun ja kuinka tuon vatsasta tippui verta päälleni. Musta turkkini oli jo muutenkin verinen. Livahdin koiran alta viiltäen samalla tuon vatsaa. Päästyäni koiran sivulle, hyppäsin tuon selkään kynsiäni käyttäen. Purin koiraa lujasti niskaan ja upotin kynteni tuon turkkiin. Koira ravisteli itseään, mutta pysyin juuri ja juuri kyydissä. Purin niin kovaa kuin pystyin, mutta otteeni alkoi heltyä. Tunsin koiran veren maun suussani. Tarvitsin siitä huolimatta apua pystyäkseni tappamaan koiran. //Viilto? Auttaisitko vähä Varis ei kyl yksin selviä :'D

Viiltotähti | 01.10.2016

*Hiirenaivoinen oppilas! Palasi sitten takaisin taistelukentälle muiden tielle*, ajattelin katsoen Varistassua, joka pysytteli parhaansa mukaan toisen koiran niskassa, kun soturit yrittivät pitää sen maassa, jotta viimeinen isku olisi helpompi tehdä; sitä ei muuten oppilas tekisi. Hitaasti astelin sen koiran luokse, jonka selässä Varistassu oli. Syöksähdin sen kaulaan kiinni ja riuhtaisin palan irti sen kaulasta. Koira alkoi ulvomaan kovaäänisesti. Soturit sen kimpussa onnistuivat nyt painamaan sen maahan ja hoitelemaan sen loppuun. Koira oli onnistunut puraisemaan minua kaulani oikealle puolelle, mutta en jaksanut välittää. Kun siirsin katseeni toiseen koiraan, joka juuri viskasi Sulkatähden niskastaan pois. Kilpikonnakuvioinen naaras tömähti selälleen maahan, eikä tuo liikkunut. "Sulkatähti!" karjaisin ja ryntäsin kumppanini luokse. Sulkatähden suusta valui ohut verinoro maahan, eikä kissa hengittänyt. En vaivautunut kutsumaan Kitkerähenkeä paikalle, sillä ei siitä kollista olisi enää hyötyä. Sulkatähti oli Tähtiklaanin luona. Naaraan vatsassa oli suhteellisen kipeältä näyttävä puremahaava, ja siellä täällä hänen turkkiaan oli veritahroja, muttei muita suurempia haavoja näkynyt. Raahasin naaraan pesäämme. En jäänyt välittämään koirista leirissä, kyllä muut saisivat ne tapettua. Sulkatähti avasi hitaasti vihreät silmänsä, jonka jälkeen päällikkönaaras irvisti kivuliaan näköisesti. "Menetitkö hengen?" kysyin hiljaa murahtaen. "Niin taisin tehdä.. Näin Karhuturkin", naaras virnisti luoden kasvoilleen pienen hymyn. Karhuturkki oli pentuni. Kolli oli kuollut vuodenaikoja sitten, eikä hänestä paljoakaan enää Kuolonklaanissa puhuttu. "Oletko valmis palaamaan taisteluun?" kysyin naaraalta. //Sulka? Myös muut voi jatkaa, Viilto palaa taistelun vaikkei Sulka palaiskaan, joten voitte kirjottaa ku Viilto taistelee:D

Puhurijalka | 19.07.2016

Makoilin itsekseni soturien pesän edustalla ja katselin leiriä. *Miksiköhän saan olla täällä? Jos Viiltotähti ja monet muutkin inhoavat minua, miksi minua ei ole jo tapettu tai karkotettu?* mietin ja puristin silmäni hetkeksi kiinni. Irvistin, kun erästä haavani kirpaisi, mutta muuten olin lähes terve -tai halusin uskoa niin. Sihahdin itsekseni ja käänsin katseeni Viiltotähden ja Sulkatähden pesälle. *Miksi en osaa pitää suutani kiinni? Eikä tässä klaanissa anteeksiantoa tunneta, joten ei siitäkään olisi mitään hyötyä* ,huokasin itsekseni. Nousin vaivalloisesti seisomaan ja lähdin horjuen kulkemaan aukion poikki ja ulos leiristä. Asetuin istumaan suuaukon ulkopuolelle, mutta vilkaisin vähän väliä leiriä. *Olisi miltein parempi kuolla, kuin elää täällä*, mietin ja katsahdin tassuihini. Pienen pieni kyynel vierähti poskelleni, mutta ravistin sen pois. //Viilto? Joku?

Sulkatähti | 22.07.2016

"Puhurijalka, kyllä minä sinua arvostan. Olet pennunpentuni. Mielestäni kaikkia sukulaisia pitäisi arvostaa, vaikka kaikki muut pitäisivät heitä täysin turhina", naukaisin ja käännyin lähteäkseni. Puhurijalka ei sanonut enää mitään ja kävelin pois tuon luota. Kävelin ulos leiristä. Mieleeni tulvahti suru, kun olin puhunut sukulaisista, joita muut pitivät turhina, niin kuin olivat pitäneet Vesililjaa. Olisin vain niin halunnut tietää missä Vesililja ja Pyökkihäntä olivat. Ja halusin tietää olivatko he turvassa. Enkä halunnut edes ajatella olivatko he elossa vai kuolleita. Kävin makaamaan puun varjoon ja annoin muutaman kyyneleen vierähtää poskeltani maahan. En halunnut menettää kolmea pentuani jotka olivat yhä elossa. Pyyhkäisin tassullani poskeani jossa kimalteli kyynel. Tiesin olevani todella pehmo Kuolonklaanin päälliköksi, mutta en halunnut ajatella sitä. Mielessäni vain pyöri huoli Vesililjaa ja Pyökkihäntää kohden. Nousin ylös ja lähdin takaisin leiriin. Palasin takaisin pesälleni jossa Viiltotähti yhä oli ja toivoin ettei tuo huomaisi murhetta katseessani. //Viilto tai joku?

Viiltotähti | 19.08.2016

//En tiiä, onks joku laittanu tälle jatkot, mut jos on, en valitettavasti jatka sitä nyt// Astelin kumarassa sisään leiriin. Olin juuri käynyt harjoittelemassa Veritassun kanssa. Melkein pystyi sanomaan, että olisin ylpeä oppilaan taidoista, mutta niissä oli vielä hieman parannettavaa. Tumman punaruskea naaraskissa asteli oppilaiden pesän edustalle veljensä luokse. Kaksikko jutteli jotain kahdestaan, eikä minua oikeastaan edes kiinnostanut, mistä he puhuivat. Kävelin rauhallisin askelin Sulkatähden luokse pesämme edustalle. "Hei", naukaisin kumppanilleni tunteettomalla äänellä. "Hei", Sulkatähti vastasi hymyillen ystävällisesti. "Oletko käynyt tänään leirin ulkopuolella?" kysyin ja katsoin vihreillä silmilläni kilpikonnakuvioista naarasta. "Kävin partiossa aurinkohuipun jälkeen. Lähdimme vain vähän sen jälkeen, kun poistuit leiristä Veritassun kanssa", kumppanini selitti. Vastasin naaraalle pienellä nyökkäyksellä. "Veritassu ja Syöksytassu ovat pian valmiita sotureiksi", ilmoitin. "Voimmeko siis pian lähteä kohti metsää?" kumppanini kysyi. "Emme. Täytyy odottaa vielä erästä", vastasin kylmästi ja aloin pesemään tummaa, arpista turkkiani, joka oli mennyt sekaisin taisteluharjoituksissa. //Sulka tai joku?öwö

Syöksyviilto

Koko matkan leiriin palatessamme Viiltotähti oli hiljaa. Ei edes huomauttanut, kun astuin vahingossa kuivan saniaisen päälle, joka kahisi tassuni alla. Minulla oli juuri äsken ollut arviointi, joten luulin Viiltotähden pohtivan taitojeni tasoa.  Omasta mielestäni olin kyllä valmis soturiksi, vaikka en pistäisi pahakseni, jos koulutusta jatkuisi vielä pari kuuta. Aina oli hyvä oppia lisää. Minusta kuitenkin tuntui, että osasin jo kaiken mahdollisen, koska viimepäivinä olimme suurimmaksi osaksi vain kerranneet kaikkea oppilaanaoloni aikana käsiteltyä. Saapuessamme leiriin kiirehdin tuoresaaliskasalle, josta valikoin hiiren. Asettauduin syömään sitä aukion reunalle. Upotin hampaani lihaan ja tunsin vielä tuoreen veren purskahtavan suuhuni. Söin kaiken loppuun asti ja nuoleskelin hetken suunpieliäni, joilla hiiren maku viipyi vielä kotvan ajan. Sain juuri haudattua jäänteet maahan, kun näin Sulkatähden astuvan pesästään.  "Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen", naaras ulvaisi kuuluvasti ja kissat alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen.  Nousin ripeästi paikaltani ja tassuttelin väkijoukkoon.  Kun kaikki järjestäytyvät puoliympyrän tapaiseen muodostelmaan ja hiljenivät täysin, Sulkatähti aloitti:  "Veritassu ja Syöksytassu, tulkaa eteen." Astelin ylväästi Veritassun rinnalla puoliympyrän keskelle. Tiesin jo, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Ensin Sulkatähti kääntyi Veritassun puoleen. "Minä Sulkatähti, Kuolonklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Veritassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" "Lupaan", naukui Veritassu. "Siinä tapauksessa Pimeyden metsän voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Veritassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Verikyyneleenä. Pimeyden metsä kunnioittaa murhanhimoasi ja uskollisuuttasi , ja hyväksymme sinut Kuolonklaanin täydeksi soturiksi", Sulkatähti kosketti kuonollaan Verikyyneleen päälakea ja tämä nuolaisi päällikön lapaa.  Se oli jotenkin väärin, että Sulkatähti piti tämän nimityksen. Sain kuitenkin irrotettua ajatukseni siitä seikasta ja keskityin tapahtumiin. "Minä Sulkatähti, Kuolonklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Syöksytassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" "Lupaan", ilmoitin itsevarmasti, mutta ajattelin vielä perään: *Niin kauan kuin Viiltotähti on täällä.* "Siinä tapauksessa, Pimeyden metsän voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Syöksytassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Syöksyviiltona. Pimeyden metsä kunnioittaa uskollisuuttasi ja taistelutaitojasi, ja hyväksymme sinut Kuolonklaanin täydeksi soturiksi", tunsin Sulkatähden kosketuksen ja nuolaisin tämän lapaa kunnioittavasti.  "Syöksyviilto! Verikyynel! Syöksyviilto! Verikyynel!" klaani hurrasi.  Kostoviilto ohjasi meidät vartiopaikoillemme, joilla meidän tulisi istua koko yö sanomatta sanaakaan.  Olin ylpeä uudesta nimestäni. Siinä oli kuin todiste ikuiselle uskollisuudestani Viiltotähteä kohtaan. Niin alkoi vartiovuoroni nimityksen jälkeen.  //Joku? //Tässä sitten on se kirjoitus Veren ja Syöksyn nimityksestä, vaikka heillä onkin liian vähän kp:itä.

Puhurijalka | 12.06.2016

Katselin murhanhimoisena erakoita, kunnes kuulin loiskahduksen ladon ulkopuolella. Siinä samassa haistoin tutun hajun. "Sulkatähti" mutisin ja käännyin ympäri. "Mitä hänestä?" Pisaratassu kysyi. "Haistan hänet", mutisin ja loikin ulos ladosta. Katselin ympärilleni ja loikin läheiselle joelle. Katsahdin joen toiselle puolelle ja huomasin tummanruskean kissan. Erakko virnuili ja katosi metsään. Katselin huolissani jokea, ja huomasin kauhukseni Sulkatähden kilpikonnakuvioisen turkin kiveä vasten keskellä jokea. "Pisaratassu!" huusin, ja loikkasin jokeen. Vesi tulvahti turkkiini. Sävähdin, mutta kuljin virran mukana yhä lähemmäs Sulkatähteä. Huomasin Pisaratassun ilmestyneen joen penkerelle ja tuo katseli myöskin hieman kauhuissaan Sulkatähteä. Tömähdin Sulkatähden kylkeen ja tartuin tuota niskanahasta. *Tämä on tilaisuuteni päästä Viiltotähden suosioon*, mietin ja lähdin uimaan päällikön kanssa kohti joen pengertä, jossa Pisaratassu odotti. Sain juuri ja juuri iskettyä kynteni joenpenkkaan. "Ota Sulkatähti", mutisin. Pisaratassu nappasi naarasta niskasta ja veti tuon kuiville. Kampesin itseni myöskin maalle. "Auta hänet selkääni", puuskutin. Oppilas nosti päällikön selkääni ja lähdimme kohti leiriä. "Kitkerähenki!" Pisaratassu ulvoin parantajaa. Sulkatähti oli hengissä, mutta tokkurainen ja uupunut. Laskin naaraan varoen maahan ja lysähdin saman tien istumaan raskaasti hengittäen. Parantaja hölkkäsi paikalle, ja myös muita kissoja alkoi kerääntyä lähemmäs. Myös Viiltotähti tuli pesästään. //Viilto? Sulka? Pisara?

Puhurijalka | 17.07.2016

Astelin leiriin ja leukojeni välissä keinahteli orava sekä vesimyyrä. Vein saaliit tuoresaaliskasaan ja asetuin katselemaan leirin menoa. *Täällä on niin tylsää. Pisaraviilto on ruvennut olemaan Pimeyslehden kanssa, eikä muistakaan seuraa ole, kun vihaavat minua*, mietin ja kynsin maahan uria. Käänsin sinertävän katseeni Viiltotähden sekä Sulkatähden pesälle, jonka edustalla kaksikko istui. Piakkoin Sulkatähti kuitenkin nousi ja katosi pesään. Vilkaisin leirin sisäänkäyntiä, josta isäni Tulikynsi loikki sisään suussaan kaksi hiirtä ja vei ne Viiltotähdelle. Kun soturi oli laskenut saaliit ja sanonut jotakin Viiltotähdelle, tuo lähti kohti soturien pesään. Irvistin itsekseni ja siirsin jälleen katseeni Viiltotähteen. "Ei osaa tehdä mitään itse. Juoksuttaa vain muita ja tappaa, jos ei totella", murisin puoliääneen. Viiltotähti käänsi salamana murhanhimoisen katseensa minuun ja nousi ylös. *Hän taisi kuulla, mitä sanoin*, irvistin ja huokasin hermostuneena. Valtava kolli alkoi astella minua kohti. //Viilto?

Viiltotähti

Lähestyin Puhurijalkaa. Kolli oli juuri sanonut jotain, joka oli saanut vereni kiehahtamaan. "Siisti suusi, hyödytön hiirenaivo", sihisin kollille ja katsoin tuota murhaavasti. Kolli katsoi minua uhkaavasti. "Sovitaan, etten kuullut, mitä sanoit. Sinä ilmeisesti haluat aina olla kissa, jota kaikki vihaavat. Ei sillä, että sinusta enää mitään tulisi", sanoin vihaisesti kollille ja astelin Sulkatähden ja minun pesälle. Astelin sisään pesään, jossa kumppanini nukkui. "Tee minulle palvelus", nau'uin naaraalle. "Millainen?" hän kysyi ja nosti katseensa minuun. "Älä anna Puhurijalalle enää ainuttakaan oppilasta, äläkä laita partion johtoon. Häneen ei voi luottaa, eikä hän ansaitse sellaista", murisin ja asetuin pedilleni makaamaan. "Oletko varma?" Sulkatähti kysyi. "Tietenkin. Olisit kuullut, kuinka hän valitti, miten en osaa tehdä mitään itse ja juoksutan ja tapatan muita", murahdin, "tietäisipä vain, mitä hänen vuokseen olen tehnyt. Hän saisi syödä ulosteeni sen vuoksi, etten ole tappanut häntä." //Sulka?

Puhurijalka

*Se hiirenaivoinen vanhus! Odota vain, kun kuolet. Et sinäkään voi ikuisesti elää*, virnistin murhanhimoisesti ja viilsin kynsilläni maata. Laskin kuitenkin katseeni tassuihini ja vedin kynteni piiloon. *Mitä minä teen? Ehkä tosiaankin olen hyödytön. Minusta ei taida olla varapäälliköksi. Tuskin minusta on edes oppilaaksi*, mietin ja purin hampaitani yhteen. Nousin hiljaa ylös ja miltein tunsin, miten jokainen lihakseni halusi luovuttaa. Sihisin itselleni ja lähdin juoksemaan aukion poikki, mutta törmäsin Lumikkotassuun. "Mennäänkö harjoittelemaan, vai onko liian kiire?" oppilaani virnisti. "Häivy!" ulvahdin ja tönäisin kollin tieltäni. Ryntäsin ulos leiristä. Saavuin aivan Kuolonklaanin rajalle ja suuhuni tulvahti voimakas erakon haju. *Niitä on useampi!* tajusin ja vilkuilin hermostuneena ympärilleni. "Sinä olet yksi niistä, joka tappoi ystäviämme", kuulin kissan murisevan jossain edessäni. En ehtinyt tehdä mitään, kun noin kuusi vahvanoloista erakkokissaa syöksyi kimppuuni kaataen minut maahan. "Irti tai kuolette!" sihisin raivoissani ja yritin huitoa kissoja pois. Tunsin kynsien uppoavan kylkeeni ja vetävän pitkän viillon. Rääkäisin kivusta ja sain raapaistua yhtä raidallista erakkoa silmään, jolloin tuo perääntyi. Seuraavan minuun kohdistuvan iskun tunsin kaulassani. Nuori erakkokolli oli iskenyt kyntensä kaulaani ja siitä pulppusi verta. Kähisin, sillä en meinannut saada henkeä. Potkin villisti takakäpälilläni ja sain potkaistua kollin pois. Kimpussani oli yhä kolme kollia ja yksi naaras. Puristin silmäni kiinni, kun huomasin mustan kollin kohottavan käpälänsä ja iskevän minua kivuliaasti otsaan. Kun avasin silmäni, näin tuskin mitään, sillä verta valui kuonolleni ja vasempaan silmääni. Aloin jo väsyä, sillä jouduin taistelemaan selälläni, kun en päässyt ylös. Ulvahdin, kun pähkinänruskea kolli viilsi vatsaani syvän haavan. Tunsin veren roiskahtavan turkilleni. *Pakko jaksaa!* mietin ja ryhdyin pyrkimään väkisin seisomaan. Onnistuin siinä ja sain iskettyä valkean naaraan kaulan auki, jolloin tuo rysähti kuolleena maahan. "Maksat tuosta!" musta kolli ulvoi ja viilsi kynsillään selkääni. Rääkäisin, mutta onnistuin potkaisemaan kollia silmään, jolloin kynteni lävistivät sen. Kolli rysähti maahan ja kiemurteli tuskissaan. Virnistin, kunnes tunsin kynsien uppoavan jälleen kylkeeni. Sihahdin raivokkaasti ja onnistuin tappamaan iskun tekijän. Jäljellä ollut kolli pakeni. Sain vihdoin levähtää, mutta tuskin pysyin jaloillani. Hengitin raskaasti ja katselin rähjäistä ja veristä turkkuani. *Pakko päästä leiriin*, mietin ja lähdin horjahdellen eteenpäin. Saavuin upuuneena leiriin ja rysähdin miltein heti maahan. Silmissäni alkoi sumentua, mutten menettänyt tajuntaani. Kissoja alkoi kerääntyä lähelleni. //Viilto? Joku?

Sulkatähti | 18.07.2016

Nyökkäsin Viiltotähdelle. Vaikka tuskin Puhurijalka tuon ulosteita söisi, vaikka häntä käskettäisiin. Nousin ylös ja menin ulos minun ja Viiltotähden pesästä, koska haistoin veren. Aivan lähellä leirin suuaukkoa, makasi verinen, vaaleanharmaa kissa. Se oli Puhurijalka. Kitkerähenki laittoi tuon haavoihin hämähäkinseittiä. Kävelin noiden luo. Puhurijalka oli menettänyt tajuntansa. "Kuoleeko hän?" kysyin Kitkerähengeltä kun olin päässyt tuon lähelle. "Tuskin", parantaja naukui, mutta ei nostanut hetkeksikään katsettaan Puhurijalasta. Hain tuoresaaliskasasta kaksi myyrää ja palasin pesälle. Pudotin toisen niistä Viiltotähdelle ja kävin syömään toista itse. "Pitäisikö minun ottaa sinun mielestäsi Lumikkotassu pois Puhurijalalta? Kun häneen ei kerran voi luottaa, vai?" kysyin. //Viilto?

Viiltotähti

"Tee se. Eikä hänestä tuollaisena olisi oppilasta kouluttamaan", murahdin, "mutta loppujen lopuksi päätöshän on yksin sinun. Sinä olet päällikkö." "Halusin vain kysyä mielipidettäsi asiaan. Kuinka muuten Syöksytassun ja Veritassun koulutukset sujuvat?" päällikkö kysyi ja katsoi minua vihreillä silmillään. "Hyvin. Veritassu loukkasi etutassunsa vähän aikaa sitten, mutta se on nyt kunnossa. Uskon, että heistä tulee viimeistään kuun kuluttua sotureita", nau'uin. "Sepä on hyvä. Pääsemmekö mielestäsi pian lähtemään metsään?" kumppanini kuiskasi hiljaa, ettei kukaan saattanut kuulla sitä. "En tiedä. Tarvitsemme paljon sotureita", vastasin kilpikonnakuvioiselle naaraalle ja lähdin kävelemään kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin kasasta vesimyyrän ja vein sen Sulkatähden luokse. "Veritassun avulla voimme surmata monia kissoja kenenkään huomaamatta. Aluksi pysyttelemme piilossa korkokivien läheisyydessä. Lähetämme kissoja - joita metsäkissat eivät ole nähneet - etsimään Pimeyden Metsään uskovia kissoja. Uskon, että heitä on lähemmäs kymmenen, sillä kyllähän viimeksikin sain klaanillisen niitä kasaan", virnistin. "Mutta tiedäthän, että nyt Pimeyden Metsään uskovat ovat täällä", Sulkatähti naukui. "Tietenkin tiedän", murahdin. "Kenet aiot antaa Lumikkotassun uudeksi mestariksi?" kysyin naaraalta. //Sulka?

Kuolonklaani yhdistyy taas

Viiltotähti | 05.06.2016

"Sulkatähti on palannut koko Kuolonklaanin kanssa!" Puhurijalka ja Pisaratassu ulvoivat leirin sisäänkäynniltä. Nousin seisomaan ja kävelin pesästäni ulos leirin pääaukiolle. Kaksikko oli ollut oikeassa, sillä kilpikonnakuvioinen päällikkö käveli leiriin perässään koko Kuolonklaani. Kukaan ei näyttänyt puuttuvan. Kaaosmielen kasvoilla oli jokseenkin vihainen katse, mutten välittänyt siitä. Tulikynsi oli kävellyt vierelleni, ja huomasi siniharmaan kumppaninsa kissojen joukossa. Valkea kolli siirsi katseensa kysyvästi minuun. Pyöräytin silmiäni, "mene." Luottosoturini ravasi kumppaninsa luokse ja painoi päänsä vasten tuon turkkia. Puhurijalka näki myös emonsa, muttei rynnännyt tuon luo. Kolli jäi seisomaan Pisaratassun vierelle. Ei poikanikaan rynnännyt pentuetoverinsa, Vesililjan luo. Minäkään en ollut iloinen, että tuo kissa oli saapunut. Kävelin Sulkatähden luokse. "Haluan, että karkotat Vesililjan Kuolonklaanista", nau'uin tyynesti. "Oletko tosissasi?" Sulkatähti kysyi ja siristi silmiään. "Enemmän tosissani kuin aikoihin. Hänestä ei ole taistelemaan rinnallamme, kun kohtaamme metsän klaanit myöhemmin", vastasin, "hän on ainoastaan taakka." //Sulka?ö3ö

Sulkatähti

*Karkoittaa Vesililja? Karkoittaa oma pentuni?* ajattelin. Mutta en kuitenkaan halunnut riidellä asiasta Viiltotähden kanssa. Olihan toki selvää että hänestä ei ollut paljoakaan hyötyä. "Selvä", naukaisin hiljaa. "Hyvä", Viiltotähti murahti. Vesililja seisoi lähellä Pyökkihäntää ja Tulikynttä, ja vilkuili välillä veljeänsä Pisaratassua ja Viiltotähteä. Kävelin pentuni luo. "Vesililja", naukaisin. Naaras katsoi minua. "Mitä?" hän kysyi. "Viiltotähden ja minun mielestä sinut pitäisi karkottaa klaanista" "Mitä?!" hän ulvaisi, mutta hiljaa. "Sinun pitäisi oikeasti lähteä. En halua nähdä että Viiltotähti tappaa sinut", kuiskasin kyyneleet silmissäni. "Olet paremmasssa turvassa jossain muualla kuin Kuolonklaanissa", jatkoin hiljaa. Vesililja nyökkäsi hitaasti. Häneltä tulivat kyyneleet silmiin ja juoksi leiristä pois itkien. *Anteeksi*, kuiskasin äänettömästi. "Sulkatähti? Minne vesililja lähti?" Pyökkihäntä kysyi. "Pois Kuolonklaanista", naukaisin, "karkotin hänet" Pyökkihäntä oli hiljaa. Lähdin pois hänen luotaan, kohti Viiltotähteä. *Vesililja ei pärjää yksin. Petoeläimet tappavat hänet varmasti, mutta on sekin parempi kuin hänen oma isänsä tappaisi hänet* //Viilto? Pyökki?

Puhurijalka | 10.06.2016

Palasin leiriin vasta yömyöhllä, ja ainoastaan Tuhokatse istui vartiossa. Astelin leiriin jolloin kolli vilkaisi minua vihaisesti, muttei sanonut mitään. Pyöräytin silmiäni ja loikin kohti oppilaiden pesää, jossa nukuin vieläkin. *Milloinhan pääsen soturien pesään?* mietin ja pujottelin omalle pedilleni. Asetuin makuulle ja nukahdin heti. Heräsin, kun Pisaratassu tökki kylkeäni ilkeästi. "Herää jo!" kolli murisi ja tökki nyt kynsillä. "Lopeta", sihahdin ja nousin istumaan. Haukottelin ja venyttelin pikaisesti. Nuolaisin pariin kertaan turkkiani ja suin sen. Pisaratassu oli jo mennyt ja myös minä poistuin pesästä. Katselin leiriä ja huomasin Viiltotähden istuskelevan pesänsä edustalla. Hölkkäsin tuon luo. "Viiltotähti", nau'uin. "Mitä?" kolli sihahti ja viilsi kynsillään ilmaa tapansa mukaisesti. "Haluaisin vain kysyä, milloin voin muuttaa soturien pesään?" kysyin. Kolli murahti ja näytti miettivän. "Ja haluaisin vain sanoa, että kadun yhä tyhmyyttäni. Onko mitään tapaa, jolla voisin ansaita kunnioituksesi?" kysyin niin nöyrästi, kuin osasin. //Viilto?

Viiltotähti

"Muutat sotureiden pesään tänä iltana. Lumikkopennusta tulee oppilas, eikä sinulle ole tilaa oppilaiden pesässä. Kunnioitustani tuskin koskaan tulet ansaitsemaan", sihahdin soturille. Puhurijalka ei sanonut mitään. Kolli katsoi minua hetken aikaa, kunnes kohautti lapojaan. Hän käveli kohti oppilaiden pesää, jonka edustalla Pisaratassu oli. Minä kävelin soturin perään. En kuitenkaan seurannut häntä, vaan kävelin Veritassun luo. "Lähdemme harjoittelemaan. Nyt", sihahdin. Naarasoppilas nyökkäsi ja nielaisi viimeisen suupalan hiirestään. Lähdin kävelemään kohti leirin uloskäyntiä. Saatoin kuulla pienikokoisen naaraskissan askeleet takanani, joten en vilkaissut taakseni. "Missä harjoittelemme tänään?" oppilas kysyi, kun pääsimme ulos leiristä. "Puhurijalan vanhan pesän lähellä. Siellä aluskasvillisuutta ei ole niin paljoa. Harjoittelemme siellä taistelua, pakenemista ja huomaamatonta liikkumista", murahdin. //Veri?

Veritassu

”Ymmärretty, Viiltotähti”, naukaisin ja lähdin seuraamaan kollia. Häntä ei ollut hankala seurata sillä kolli oli aivan valtavan kokoinen ja kaiken lisäksi, hän jätti aluskasvillisuuteen jälkensä. Tosin, jos itse olisin noin roteva niin jäisi minultakin varmasti jotain jälkiä. Huokaisin mielessäni ja keskityin ympäristöön. Vaikka vaelsimmekin saniaisten alla niin halusin silti tutkailla. Tutkailuni jäi hieman pois polulta ja saatoin kuulla Viiltotähden äreän huudahduksen. Sujahdin ulos saniaispuskasta ja lähdin takaisin kollin perään. Kun olin saavuttanut tuon saatoin uskaltaa kysyä erään erittäin tyhmän kysymyksen, tai en välttämättä edes tiennyt oliko se tyhmä. ”Viiltotähti? Kysyisin sinulta, mikä on Kuolonklaanin historia?” Näin kollin vilkaisevan smaragdinvihreillä silmillään minua kunnes tuo jatkoi matkaa heilauttaen lyhyttä häntäänsä. Jäin odottamaan tuon vastausta. //Viilto :’D

Viiltotähti

"Jos haluat kuulla sen ykstyiskohtaisesti, lähdemme harjoitusten jälkeen kävelylle reviirin ulkopuolelle", nau'uin naaraalle. Veritassu nyökkäsi. Pysähdyin, kun olimme päässeet lähelle Puhurijalan entistä pesää. "Menen makaamaan tuohon ja esitän nukkuvaa. Sinun tehtäväsi on yrittää tulla luokseni niin, etten huomaa. Ole varovainen, sillä saatan herätä hetkenä minä hyvänsä, sinun täytyy osata piiloutua", sihahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Mutta eihän täällä ole mitään suojia. Vain muutama varpu ja joitain koloja ja turhan pieniä pensaita", naaras naukui. "Siinä on ongelmasi. Ratkaise se, jotta voimme edetä koulutuksessasi", sihahdin ja asetuin makaamaan lähes aukiolle alueelle. Suljin silmäni ja painoin pääni etukäpälieni väliin, mutta en yrittänytkään nukahtaa. En kuullut Veritassun askelia, joten hitaasti käänsin kylkeäni ja kohotin päätäni. Erotin naaraan tumman punaruskean turkin erään pienen pensaikon takana. "Jopa myyrä näkisi sinut", sihahdin ja painoin pääni takaisin käpälieni suojaan. "Myyrät ovat sokeita", Veritassu mumisi ja nousi ylös piilostaan. //Veri? Toi maasto on si vähä märkää ja tällai, ni Veren pitäs tajuu, et se voi kierii mudassa, et sitä ei näkis nii helpost:}

Viiltotähti | 26.05.2016

Kun palasimme Veritassun kanssa leiriin, kävelin Sulkatähden luo. Kilpikonnakuvioinen naaras istui lähellä pesääni. "Sulkatähti, haluan jutella kanssani", naukaisin naaraalle ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Jutellaan vain", naaras sanoi. "Haluan, että haemme koko Kuolonklaanin luoksemme", murahdin hiljaa, kun kävelin pesääni naaras perässäni. "Oletko tosissasi?" kissa kysyi ja kohotti kulmiaan. "Olen. Ja haluan, että sinä johdat kissoja, mutta haluan toimia edelleen avustajanasi, ja hoitaa erästä asiaa, jonka aion järjestää", murahdin. "Mitä asiaa?" kilpikonnakuvioinen naaras kysyi. "Aion palata metsään. Sinun ei tarvitse tietää tästä enempää, tarvitsemme Kuolonklaanin tänne. Mietin vain, että olisiko mahdollista, että sinä hakisit sen?" kysyin, "ja voisit samalla sanoa, sopivatko ehdotukseni sinulle." //Sulka?:DD

Sulkatähti

"Ehdotuksesi sopivat minulle, mutta oletko yhä sitä mieltä että olen päällikkyyden arvoinen?" kysyin. "En epäile ettekö olisi", Viiltotähti murahti. Suljin silmäni hitaasti. Kun avasin ne nyökkäsin, ja nau'uin: "Voin hakea Kuolonklaanin tänne, eikä matkassa kestä kauan, nyt kun muistan mitä reittiä tulin tänne" "Tiedän", kolli murahti. "Lähden heti", naukasin. Kävelin lähemmäs Viiltotähteä ja nuolaisin hänen poskeansa. Lähdin pois pesästä ja leiristä ja lähdin kohti paikkaa jossa muu klaani oli. //Skip Astuin Kuolonklaanin hajumerkkirajan yli ja lähdin kohti leiriä. Saniasista vasemmalta puoleltani kuului rapinaa. Kuolonklaanilaisia. Saniaisten seasta loikkasi punertava naaras minua kohti, mutta väistin oikealle. "Hiirenaivo, minä olen päällikkösi", sähähdin. Hännänpääni nyki ärsyyntyneesti. "Sulkatähti?" kuului ääni kun Kaaosmieli tuli paikalle Kauhumurhan kanssa. "Tervetuloa takaisin. Löysitkö Viiltotähden?" kolli jonka vastuulle olin klaanin jättänyt kysyi. "Löysin, mutta palataan nyt leiriin, minulla on asiaa klaanille", vastasin viileästi ja lähdin leiriä kohti. Kun pääsin leiriin, luokseni loikki heti eräs kissa. "Hei, Vesitassu", naukaisin ja luolaisin pelkurimaisen pentuni korvaa. "Minä olen nyt Vesililja", naaras naukaisi. Kurkustani hyrisi kehräys. Loikin kivikasalle ja kuulutin klaanille kutsuhuudon. "Kuolonklaani. Kuten tiedätte, olen ollut etsimässä Viiltotähteä jo jonkin aikaa. Ja minä löysinkin hänet. Ja nyt me kaikki lähdemme hänen ja muiden luokse", ulvaisin. Klaanin kissat kuiskuttelivat keskenään ja näin Vesililjan painautuvan maata vasten. //Klaanin kissat?

Veritassu | 31.05.2016

Istuskelin aamuauringon valaitsemassa leirissä hiljaa. Vilkuilin ympärilleni, Viiltotähti käveli oppilaitten pesään. Luultavasti hakemaan Syöksytassua joka pääsi aina ensimmäiseksi harjoittelemaan. Irvistin mielessäni ja käänsin katseeni muualle. Sulkatähteä ei näkynyt missään, minne liennyt mennyt? Emoni, Pihlajakynsi söi rauhassa hiirtä pentutarhan varjossa. Hän jutteli jotain Tuhokatseen, isäni kanssa. Tulikynsi ja Kostoviilto sekä Yötassu olivat lähteneet metsästämään. Pisaratassu ja Puhurijalka olivat hekin missä olivat. Eivät ainakaan leirissä. Mitä voisin tehdä? Tassujani syyhytti päästä harjoittelemaan Viiltotähden kanssa. Huokaisin ja nousin ylös istuma-asennosta. Venyttelin ja rusauttelin hieman lihaksiani jotka olivat kasvaneet huomattavasti. Samalla hetkellä Viiltotähti tuli ulos oppilaitten pesästä Syöksytassu perässään. Heilautin häntääni veljelleni kunnes tassutin emoni luokse. ”Saanko ottaa tuoresaaliskasasta jotain ja mennä sitten lepäämään?” kysyin ja samalla hetkellä Pihlajakynsi nyökkäsi hymyillen. ”Toki saat”, hän vielä lisäsi kunnes jatkoi juttelua Tuhokatseen kanssa, heti sen jälkeen lähdin tuoresaaliskasalle syömään ja odottamaan Viiltotähteä. //Viilto tai joku :’D

Veritassu | 30.04.2016

Katsoin "nukkuvaa" Viiltotähteä tarkasti. Yritin kovasti saada selville mistä olisi paras yrittää päästä kollin kimppuun. Päätin mennä vastatuuleen, ja aloin hiipimään hiljalleen kohti Viiltotähteä. Nostin häntääni, ja yritin katsoa tarkasti ettei se osuisi vierelläni oleviin kasveihin. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäiseksi se osui vieressäni olevaan timoteihin, ja siitä kuului pieni kahina. Tarkkakuuloinen Viiltotähti tietenkin kuuli sen ja murahti minulle: "Jopa kuuro siilikin kuulisi sinut! Katso ettei häntäsi osu mihinkään kasveihin!" Nyökkäsin, ja lähdin koettamaan uudestaan. Hiiviskelin nyt toisella puolella, ja yritin saada jotain hyvää paikkaa nousta kiipeilemään puun päälle. Astuin vahingossa oksan päälle, ja kas kummaa, se raksahti katki. Viiltotähti kääntyi salaman katsomaan minua suoraan silmiin. Huokaisin huomaamattomasti, ja kuuntelin Viiltotähden seuraavaa opetusta, jonka suoraansanottuna arvasin: "Älä astu risujen päälle! Jokainen askel pitää olla varovainen!" Nyökkäsin. Nyt varmasti onnistuisin! Ei olisi vaihtoehtoa muuta kuin onnistuminen! Aloitin kaiken alusta, ja alussa tarkistin heinien tarkan sijainnin. Astuin muutaman askeleen niin, että katsoin todella tarkasti mihin astuin. Minähän olisin paras salamurhaaja ikinä! Edessäni häämötti jo niin sanottu maali. Astuin todella varovasti, ja alussa tunnustelin tarkasti, ettei edessäni ollut minkäänlaisia risuja tai muita rikki meneviä esineitä. Aivan pienen matkan päässä minusta, oli tietenkin kanto, jonka yli piti joko hypätä, tai kiivetä. Päätin kiivetä, sillä se olisi hiljaisempi vaihtoehto, sillä lihakseni eivät olleet vielä niin vahvat, tai tasapainoni niin hyvä, että olisin voinut äänettömästi loikata aika suurehkon kannon yli. Astuin varovasti sen päälle, ja annoin ruumiini hiljalleen valua alaspäin, kohti maata. Se onnistui omasta mielestäni loistavasti. En kuitenkaan antanut keskittymiseni herpaantua, vaan jatkoin yhä matkaani kohti "nukkuvaa" Viiltotähteä. Ehkä kolmas kerta todensanoo oli oikeasti totta? Edessäni oli enää yksi pieni este. Koivun oksia oli tippunut häiritsevästi maahan niin, että jokaisella askeleella vähintään yksi risu meni tassujen alla rikki. Päätin mennä riskillä, ja kiertää heinikon kautta. Heinät olivat paksuja, joten niistä lähtisi vaikeammin ääntä kuin pienistä ja ohuista, mutta paksuista lähtisi kovempi ääni ehdottamasti. Häntäni nostin niin ylös kuin sain, ja annoin kehoni mennä hitaasti ja äänettömästi heinikon läpi. Olin aivan Viiltotähden vieressä. Viimeistelin suoritukseni mahtavalla loikalla kollin päälle. Viiltotähti avasi silmänsä, ja kiepsautti minut nopeasti pois päältään. Ilmeisesti olin kai onnistunut, kun ei mitään krittiikkiäkään kuulunut. Vielä. //Viilto?

Viiltotähti

Kun olin pudottanut Veritassun päältäni, katsoin häntä pitkään. "Edistyt, muttet tarpeeksi nopeasti. Opetan sinulle nyt muutaman liikkeen, joilla on helppo tappaa nopeasti ja niin, että vihollinen tuskin edes huomaa", naukaisin tyynellä äänensävyllä. Veritassu nyökkäsi ja istui alas. "Sinun kannattaa aina pyrkiä viiltämään vastustajan kaula auki, niin saat tapettua helpoiten. Jotta kissa kuolisi mahdollisimman nopeasti, iske kyntesi suoraan kurkusta läpi, ja tuhoa kaulavaltimo. Jos vihollinen herää ennen kuin kerkeät tappaa, sinun täytyy hallita taistelua, jos sellainen syttyy. Pelkkä huomaamatta murhaaminen ei siis ole tehtäväsi, sinun tulee osata myös taistella", naukaisin. "Yritä käydä päälleni, ja tappaa minut. Saat tehdä sen tosissasi, sillä et tule onnistumaan. Haluan vain nähdä, millaiset kyvyt sinulla nyt on", nau'uin. Soturioppilas nyökkäsi hieman hämmentyneen oloisena. Astuin muutaman askeleen taaksepäin. "Hyökkää!" karjaisin. Veritassu ryntäsi minua kohti hurjalla vauhdilla, hän ei kuitenkaan käynyt edestä päälle, vaan syöksyi oikealle, ja yritti kiertää taakseni. Nopeasti kuitenkin kierähdin oppilaan mukana. Hän kiristi tahtiaan, ja vaihdoin pyörimissuuntaa, jotta pääni ei menisi sekaisin. Nousin seisomaan ja syöksähdin pois oppilaan piirityksestä. Veritassu seurasi minua, ja teki syöksyn selkääni. Punaruskea oppilas piti tiukasti kynsillään kiinni minusta. Aloin loikkimaan, ja hänen otteensa irtosi. Naaras lensi päin lähintä mäntyä. Veritassu ei kuitenkaan luovuttanut. Hän nousi ylös ja syöksyi kohti minua. Nostin vasemman etukäpäläni ilmaan valmiina iskemään sillä oppilasta. Veritassu kuitenkin loikkasi kohti kaulaani. Käännyin nopeasti niin, että nuoren kissan hampaat upposivat lähelle oikeaa lapaani. Painoin kissan alleni niin, että hänen oli pakko irrottaa. Kun nousin ylös, niin nousi pienikokoinen oppilaskin. Hän ei näyttänyt luovuttavan. //Veri?ö3ö Se ei onnistu tappaan tätä:'3

Pisaratassu | 01.05.2016

"Mitä nyt?" kysyin ja astuin isäni eteen. "Sano sinä", kolli murahti. "Miksi kuljetat tuota kirppukasaa mukanasi kuin luottosoturia?! Ja sinä se voisit sanoa, miksi Pimeyden metsän nimeen tulet keskeyttämään saalistushetkeni!" sihahdin. Viiltotähti katsoi ensin minua syyttävästi, ja sitten Puhurijalkaa. "Osaatko sitten sanoa, mistä tämä haava on tullut?!" kolli sihahti ja näytti lavassaan olevaa haavaa, jonka olin tehnyt. "Minä tein sen, mutta silloin, kun taistelin kanssasi viimeksi. Jotta saisit minut pois suunnitelmiesi tieltä, olet takuulla avannut sen vain itse", naukaisin ja istuin alas. Viltotähti pyöräytti turhautuneena silmiään. "Jos enää kuulen mitään teidän kahden jutuista, jätän ne huomaamatta! Älkää aiheuttako yhtään harmia, etenkään hakeko minua näin turhan asian takia koulutuksista!" sihisi korvaton kolli ja katsoi murhaavasti meitä molempia. Tumma kissa poistui luotamme. Puhurijalka katsoi minua vihaisesti. "Tiedätkö, sinun ei kannata keksiä valheita", virnistin kissalle ja lähdin kävelemään tuon ohi kohti leiriä. //Puhuri? Viilto on vähä vihane molemmille, eikä usko kumpaakaan, eli uskoo tavallaan Puhuria, mut tavallaan si Pisaraa(koska sen pentu), mut se aikoo silti päästää Puhurin leiriin tässä joskus ö3ö

Puhurijalka

"Niin...Niin kai sitten", nau'uin hiukan epäilevästi ja vilkaisin Pisaratassuun. "Tule, niin esittelen leirin", oppilas naukaisi ja heilautti häntäänsä. Astelin hiljaa oppilaan perässä. "Tuolla on soturien pesä, tuolla on pentutarha, tuossa on Viiltotähden pesä, tuossa on oppilaiden pesä, johon voit tehdä makuupaikkasi", Pisaratassu selitti nopeasti ja osoitti vuorollaan jokaista pesää. "No, taidan tästä lähteä vaikka saalistamaan", mutisin hiljaa ja lähdin Pisaratassun luota. Katselin leiriä sivusilmällä, mutta oikeasti etsin katseellani Viiltotähteä. Pian huomasin kollin tulevan leiriin Syöksytässu mukanaan. Astelin kollin luo. "Viiltotähti, haluaisin puhua kanssasi", nau'uin. "Mitä nyt taas?" kolli murahti ja viilsi kynsillään ilmaa. "Kysyisin vain, että olisiko mitenkään mahdollista, että saisin asua siinä rakentamassani pesässä?" takeltelin. "Miksi?" Viiltotähti murahti. "Totuin jo omaan rauhaan, eikö tunnu siltä, että minut haluttaisiin leiriin", nau'uin. "Mutta toivoisin kuitenkin, että saisin silti kulkea leirissä", nau'uin. Kolli katsoi minua, muttei sanonut vielä mitään. "Ja pitääkö minun yhä saalistaa ne kahdeksan saalista päivässä?" kysyin vielä nopeasti. //Viilto? Pisara?

Viiltotähti | 02.05.2016

"Jos haluat asua pesässäsi, saat luvan saalistaa ne ja olla tulematta leiriin. Päätä se ja ilmoita, kun palaan", murahdin ja käänsin kollille selkäni. "Syöksytassu, ala tulla!" murahdin oppilaalle. Lähdimme ulos leiristä ja suuntasimme kohti paikkaa, jossa aluskasvillisuus ei ollut niin tiheää.. Saavuimme paikalle, ja istuin alas. "Tiedät, että tulet taistelemaan eturivissä taisteluiden aikana. Sinun tulee olla vahva, ja kestää kissojen paino päälläsi, ja hampaat lihassasi. Sinun tulee kasvattaa lihaksiasi. Siksi aloitamme juoksemisella. Teemme niin, kuten teimme sinun ja Veritassun ollessanne pentuja. Juoksemme vain eteenpäin. Sinun ei tarvitse olla hiljaa, kunhan pääset eteenpäin. Sen jälkeen tulemme tänne, ja opetan sinulle uusia liikkeitä, joiden avulla sinun on helppo estää vastustajan pääsy ohitsesi", sanoin. Syöksytassu nyökkäsi ja katsoi minua tyynesti. "Oletko valmis?" murahdin ja nousin ylös. Jäin odottamaan soturioppilaan vastausta. //Syöksy?

Syöksytassu | 18.05.2016

Viiltotähden käskystä aloitin heti harjoituksemme. Lähdin juoksemaan kohti aukion reunaa ja siellä sujahdin kahden nuoren haavan välistä. Ne olivat jo korkeita, vaikka vielä vasta pentuja. Samoin minä ja aioin näyttää sen Viiltotähdelle. "Vauhtia!" kuulin kollin murahduksen ihan korvani juuresta. Johdatin enemmän voimaa käpäliin ja aloin ponnistaa pidemmälle. "Nopeampaa!" Viiltotähti hoputti koko ajan. Lopulta pingoin niin kovaa kuin kintuistani pääsin ja kohta päällikkö jätti minut rauhaan. Hän vain katseli sivusta nelistäen vierelläni. Ensin kaikki oli aika helppoa, koska kiitos kestävyyteni pysyin samassa temmossa koko ajan. Käytin jokaiseen loikkaan kaikki mahdollisen voimat ja huolimatta kestävyydestäni lihaksiini alkoi sattua jonkun verran ja hengästyminenkin oli minulle taattu. Juostessani keskityin vain kahteen asiaan: voimaan ja nopeuteen. "Älä unohda hengittää tasaisesti", Viiltotähti huomautti. En vastannut, mutta aloin vetämään ilmaa sisään ensimmäisellä kahdeksalla askeleella ja ulos seuraavilla kahdeksalla ja niin edelleen. Tuntui siltä, että jalkani olisivat tulessa. En tiennyt kauanko tätä oli kestänut, mutta ohitseni lipuvien puiden varjot olivat pidentyneet huomattavasti, joten ajattelin, että harjoitus oli vienyt suhteellisen suuren osan iltapäivää. //Viilto?

Viiltotähti | 24.04.2016

Kun astuin Syöksypennun perässä katsomaan, mikä puskan takana oli, silmäni suurenivat hämmennyksestä, ja oli vähällä, ettei suuni loksahtanut auki. Pian kuitenkin vaihdoin hämmentyneen katseeni tavanomaiseksi, murhaavaksi katseeksi. "Olet reviirillämme", murisin entiselle kumppanilleni. Sulkatähti ei sanonut mitään, hän näytti hyvin hämmentyneeltä, mutta myös onnelliselta. "Oletko kuuro?" Syöksypentu kysyi ja siristi silmiään tarkkaillessaan naaraskissaa, joka yhä makoili pensaikossa. Sulkatähti nousi nopeasti ylös ja piti katseensa minussa. Naaras ei ollut paljoa viisikuista Syöksypentua suurempi. Pihlajakynnen pentu vilkaisi minua, huomasin sen sivusilmälläni. "En ole", Sulkatähti viimein vastasi ja kohtasi ensimmäistä kertaa pennun katseen. "Viiltotähti?" Syöksypentu kysyi ja katsoi minua. En vastannut pennulle. "Syöksypentu, palaa leiriin, heti", käskin. Pentu ei sanonut mitään, vaan lähti aluskasvillisuuden sekaan ja kävelemään kohti leiriä. "Kenen pentu tuo on?" Sulkatähti kysyi yhä hämillään. "Pihlajakynnen", murahdin, "ja Tuhokatseen." Sulkatähti nyökkäsi ja jäi tuijottamaan pennun perään, kunnes siirsi katseensa minuun. "Mitä sinä teet täällä?" murahdin ennen kuin pienikokoinen päällikkö kerkesi sanoa mitään. "Tulin hakemaan sinut takaisin", naaras selitti ja istui alas. Viilsin kynsilläni ilmaa. "Minä en palaa. On toisia suunnitelmia, kunnes Veripentu ja Syöksypentu ovat valmiita lähtemään", sihahdin. "Etkö voisi palata vain kotiin? Minulla on ollut sinua ikävä", naaras naukaisi. "Ihan sama. En tule kotiin ennen kuin tämä tehtävä on suoritettu. En voi sanoa, ettenkö olisi kaivannut sinua. Teit päätöksesi, kun puolustit sitä hiirenaivoista pelkuripentua", murahdin katsoen Sulkatähteä tuon vihreisiin silmiin omilla samanvärisillä silmilläni. //Sulka?

Sulkatähti

"Ainoastaan siksi että hän oli vasta pentu. Enkä salli että pentuja satutetaan. Mutta nyt hän on oppilas, joten lähdin sinun perääsi. En kestä olla sinusta enää erossa", nau'uin. "Usko jo etten palaa", Viiltotähti murisi. *Tämä ei etene mihinkään*, ajattelin surkeana. "Viiltotähti kiltti", kuiskasin. "Lopeta tuo jo", Viiltotähti murahti ja viilsi kynsillään ilmaa taas. Painoin pääni peittääkseni kyyneleeni. Ravistelin kyyneleet pois ja nostin taas katseeni. *En aio lähteä pois. En kestäisi olla ilman Viiltotähteä. Vaikka emme olekaan enää kumppanit, rakastan häntä silti liikaa!* "Anna sitten minun tulla teidän mukaanne. Ottakaa vaikka vangiksi, mutta en pysty enää olla erossa sinusta!" huudahdin. //Viilto?

Viiltotähti

Katsoin hetken aikaa ihan hiljaa Sulkatähteä. "Hyvä on. Täällä minä kuitenkin päätän, miten asiat menevät", murahdin ja käännyin lähteäkseni. "Se on minulle ihan okei", toinen naukui ja lähti kävelemään perässäni kohti leiriä. "Onko teitä paljonkin täällä?" naaras kysyi. "Kissat, jotka lähtivät Kuolonklaanista ja kaksi pentua", sanoin kääntämättä katsettani naaraaseen. "Puhurijalkakin?" hän kysyi hieman hiljempaa kuin äsken. "Hänkin, muttei leirissä", murahdin. Saavuimme leiriin. Sujahdin sisään Sulkatähti perässäni. "Rakensitteko itse tämän?" naaras kysyi. Pudistin päätäni, "tapoimme täällä asuneet erakot. Myös pennut." Sulkatähti ei sanonut mitään. Kerroin pentujen taposta testatakseni, kuinka kissa reagoi. "Viiltotähti, mitä Sulkatähti tekee täällä?" Tulikynsi kysyi ja ravasi luokseni. Selitin kollille ja muillekin nopeasti, mitä oli tapahtunut. "Johtaako hän meitä nyt?" Kostoviilto kysyi ja istui vierelleni. "Ei", vastasin. "Saat luvan nukkua Pisaratassun ja Yötassun kanssa, ainakin näin alkuun", naukaisin Sulkatähdelle viiltäen kynsilläni ilmaa. //Sulka?

Sulkatähti

"Hyvä on, Viiltotähti", naukaisin kumartaen. Vaikka oikeasti en olisi halunnut oppilaiden pesään. Mutta Viiltotähtihän se nyt määräsi. "Kiitos, kun hyväksyit minut takaisin", naukaisin Viiltotähdelle. Kolli ei vastannut. Aloin tuntemaan oloni vaivaantuneeksi. "Öh... Missä Pisaratassun ja Yötassun pesä sitten on?" kysyin. "Tuolla", Viiltotähti murahti ja osoitti terveelllä etukäpälällään yhtä pesää. "Kiitos", naukasin vielä ja lähdin kohti pesää. Ennen kuin menin sisään tunsin selässäni polttavan katseen, joka oli täynnä vihaa ja raivoa. Tietenkin pesässä oli vain kaksi petiä. Mutta en välittänyt, olin liian väsynyt hakemaan makuualusia metsästä. Kävin makuulle kovalle maalle ja toivoin nukahtavani pian.

Viiltotähti | 25.04.2016

Kävelin ulos pesästäni. Aamuaurinko valaisi koko leirin, ja jo lämmin tuuli pörrötti hennosti turkkiani. Huomasin pienikokoisen Sulkatähden tuoresaaliskasalla. Naaras nautti kaikessa rauhassa hiirtään, eikä aluksu edes huomannut minua. Vasta kun kävelin hänen luokseen, hän nosti katseensa minuun. "Hei, Viiltotähti", naaras naukui. "Haluan puhua kanssasi", naukaisin. "Mistä?" entinen kumppanini kysyi ja kallisti päätään. "Asioista. Puhutaan ne selviksi ennen kuin jatkamme mihinkään tästä", murahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Hyvä on", naukui Sulkatähti ja käveli perässäni kohti pesääni. //Sulka?

Sulkatähti

Viiltotähti istahti pedilleen ja minä jäin istumaan hänen eteensä. "Mistä sinä hulusit puhua?" kysyin hiljaa. "Haluan tehdä sinulle selväksi, että sinulla ei ole mitään määräysvaltaa täällä", Viiltotähti murahti. Nyökkäsin. Sen olin jo ymmärtänyt, sillä jotkut Viiltotähden mukaan lähteneet mulkoilivat minua välillä halveksuvasti. "Kenen vastuulle jätit Kuolonklaanin?" entinen kumppanini kysyi. "Kaaosmielen", vastasin. Viiltotähti murahti. Viiltotähden viileys minua kohtaan alkoi tuntua jo pahalta. Vaikka olihan se ymmärrettävää. "Kai sinä ymmärrät että rakastan sinua yhä?" kuiskasin. "Ja toivon että sinäkin tunnet yhä jotain minua kohtaan", jatkoin jo poskelleni vierähti kyynel. //Viilto?

Veripentu | 19.04.2016

Yritin juosta Viiltotähden perässä mahdollisimman nopeasti. Se oli kuitenkin todella vaikeaa.. Siinä samassa tunsin kuinka jonkinlainen heinä kiertyi tiukasti tassuni ympärille. Kompastuin ja kaaduin naamalleni maahan. Yritin nousta ylös, mutta en päässyt tyhmän kasvin takia. Puraisin kasvin poikki, ja syljin sen kitkerää mehua ulos suustani. Viimein sain noustua ylös, ja juoksin kaksikon kiinni. "Onko Pisaratassu poikasi?" kysyin kylmällä, ja suoraan sanottuna ilkeällä äänellä. Päällikköni ei vastannut, jatkoi vain juoksua. "Ja Pihlajakynsi on kait myöskin pentusi?" kysyin vielä kylmemmällä äänellä. Kolli ei taaskaan vastannut. Se hiukan ärsytti minua. Taas kompastuin, ja melkein lensin naamalleni. Sain onneksi itseni nopeasti takaisin tasapainoon. "Miksi sinulla on pentuja? Ei sillä tavalla että se olisi paha asia", sanoin ja murahdin kylmästi. //Viilto?

Viiltotähti

"Jos haluat, että koulutan sinua, ole hiljaa!" sihahdin pennulle ja pysähdyin iskien kynteni maahan tuon eteen. Se sai naaraan säpsähtämään. Hän loikkasi taaksepäin ja katsoi minua uhmaavasti, muttei sanonut mitään. "Palaa leiriin", käskin naaraspentua. Hänestä ei ollut tähän. "Mitä?! Vastahan me aloitimme!" pentu vastusti. "Minä ja Syöksypentu jatkamme, sinä menet leiriin. Jos saan kuulla, ettet mennyt suorinta tietä leiriin, voin taata, että sinusta ei tule Kuolonklaanille ikinä mitään hyvää", murisin Veripennulle. Pentu katsoi minua virhein silmin vihaisesti. "Et sinä voi käskeä minua pois", pentu tokaisi yhtäkkiä. "Jäät sitten siihen", murahdin, "Syöksypentu, jatka juoksemista", käskin. Jätin Veripennun taaksemme, ja lähdin kävelemään hitaasti pennun vierellä. "Kulje nopeampaa!" murahdin Syöksypennulle. Pentu väisteli eteensä tulevia varpuja, ja yritti olla uppoamatta sammaliin ja mutaan. //Veri tai Syöksy?

Veripentu

Murahdin ja juoksin niin nopeasti kun kykenin leiriin. *Miksi olen näin tyhmä?* ajattelin. Näin Tulikynnen edessäni. "Hiirenaivo", sihahdin hampaideni välistä niin että kolli ei kuullut. Olin huonolla tuulella.. "Pihlajakynsi!" huusin kovalla äänellä. Emoni kääntyi katsomaan minua. "Niin?" naaras kysyi väsyneesti. Paljastin kynteni. "Minua ärsyttää!" huudahdin. Halusin olla Viiltotähden silmissä se paras, mutta en tietenkään ollut.. "Minä haluan olla paras murhaaja jonka kukaan tietää!" huudahdin. //Viilto?

Syöksypentu | 20.04.2016

*Hurraa! Nyt, kun tuo Veripentu oli poissa tieltä, Viiltotähti kiinnittäisi huomioni minuun. Niin pitäisikin olla, koska minä olen se paras ja aion säilyttää korkean asemani. En ole sellainen hiirenaivo kuin Veripentu, että kiistelisin päällikön kanssa ja yrittäisin tahallani käydä hermoille, kun vielä olimme ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolella ja vieläpä itse päällikön kanssa. Olisin mahdollisimman valpas ja tottelevainen, mutta näyttäisin, etten ole mikään hellitty pikkupentu, vaan uskollinen ja luotettava kissa. Tekisin kaiken, mitä Viiltotähti käskisi, mutta muita minun ei olisi tarvetta totella. Haluan olla hänen silmissään paras ja sellainen, millainen hän haluaa*, ajattelin tyytyväisenä vilkaisemattakaan leiriin lähteneen naaraan perään. Ajattelu hidasti kuitenkin kävelyä, koska en ollut siinä vielä niin hyvä ja se tarvitsi vielä huomattavaa keskittymistä. Varsinkin, koska Viiltotähti vaati hiljaista ja nopeaa kävelemistä. ”Kulje nopeampaa!” Viiltotähti murisi. Yritin kasvattaa vauhtiani, mutta taisin vain olla hidas juoksija. Kokoni auttoi minua vielä, kun Veripentu oli vieressä, koska pidempien jalkojen avulla pysyin vielä jotenkin perässä. Mutta se ei parantanyt hiljaista etenemistä, koska heilauttelin jatkuvasti saniaisia, mikä sai ne kahisemaan. Huomasin kuitenkin, että hyödykseni voi olla toinen taito. Olin hyvä pujottelemaan kasvillisuuden seassa, kun pääsin siitä läpi, eikä se ollut liian tiheästikasvavaa. Pystyin nopeiden refleksien ansiosta väistämään viimetipassa eteen tulevia varsia, mikä oli hyvin edesauttavaa. Kiersin pujotellen kaikki esteet ja se nopeutti myös kulkuani huomattavasti, koska minun ei tarvinut käyttää aikaa huolelliseen kiertämiseen. Keskityin mahdollisimman hyvin nopeuteen ja hiljaisuuteen. Huomasin olevani hyvä loikkija ja jätin jotkut varputiheiköt taakseni vain hyppimällä pienempien yli tai loikkaamalla aukkojen läpi. Yritin laskeutua mahdollisimman hiljaa, mikä onnistui kyllä ihan hyvin, mutta erään pensaan takana minua odotti kuvunut saniainen maassa ja tahtomattani jouduin laskeutumaan sille ja tietenkin se rasahti niin, että vieressä kävelevä Viiltotähti käännähti ja ärisi näyttäen jättimäisiä hampaitaan irvistyksessä: ”Minähän sanoin ’hiljaa’!” Seuraavat kymmenen ketunmittaa onnistuin etenemään täydessä hiljaisuudessa astuen vain sellaisille maakaisteleille, jotka eivät olleet lehtien tai viimelehtisateen kuivuneen ruohon peitossa. Mutta sitten alkoi märkä, mutainen ja sammaleinen matkan osuus ja vajosin joka askeleella pettävään, pehmeään mattoon. Kylmyys alkoi hiipimään pitkin kehoani, mutta jatkoin sinnikkäästi kahlaten mudasta kosteiden sammalien läpi. Sammaleet vaiensivat äänet, joten hiljaisuudesta minun ei pitänyt huolehtia, vaan yritin vain pysyä Viiltotähden rinnalla, joka harppoi suurin askelin eteenpäin. Toivoin kasvavani yhta suureksi, mutta Tuhokatse, jolta olin oman kokoni perinyt, oli monta kertaa pienempi kuin Viiltotähti. Ponnistin mahdollisimman paljon joka askeleella, mutta kohta Viiltotähti oli jo liian kaukana edessä. Pingotin voimani äärimmilleen ja loikin suurin hypyin päällikön kiinni. Pinnistelin vielä ja vielä luovuttamatta ja pysyin kokoajan Viiltotähden kintereillä välillä saavuttaen etujalatkin. Olin yltä päältä mudassa, mutta ei se minua haitannut. Huomasin, että se peitti itseltänikin oman tuoksuni. *Tätä voisi käyttää joskus*, mielessäni välähti, mutta tungin ajatuksen mieleni perukoille ja jatkoin sammaleiden kanssa taistelemista. Kohta eteen alkoi ilmestyä varpuja ja taimenia, mutta sammaleinen maa ei loppunut, jolloin jouduin taas käyttämään ketteryyttä, mutta nyt piti myös ajatella sammaleisiin uppoamista. *Leirissä oli paljon helpompaa kävellä. Onkohan koko muu maailma tällaista vaikeakulkuista?* pohdin, mutta ääneen en sanonut mitään. En missään nimessä valittaisi tai näyttäisi heikkouden merkkejä, vaikka lihaksenikin jomottivat jo ja päätäkin särki pitkän kävelyn seurauksena. Olin taas jäänyt aavistuksen verran jälkeen Viiltotähdestä, joten kiirehdin perään vielä suuremmalla tarmolla, mutta kompastuin sammaleeseen piiloutuneeseen puoliksi lahonneeseen keppiin ja huokaisin helpotuksesta, kun päällikkö ei huomannut sitä. Ponkaisin taas ilmaan joustavalta sammalmättäältä ja kirin välimatkaa umpeen. Tavoitin Viiltotähden vielä kahdella pitkällä, mutta nopealla loikalla ja hiljaa hengitin ilmaa ulos väsyneenä. En aikonut näyttää hengästymistäni, joten jatkoin yhtä itsepäisesti ja periksiantamttomasti. //Viilto?

Viiltotähti | 18.04.2016

"Viiltotähti, Puhurijalka ei ole tuonut kahdeksaa saalista!" Pisaratassu murahti ravatessaan luokseni leirin suuaukolta. Huokaisin turhautuneena. "Anna olla", naukaisin kylmänviileästi pojalleni. "Kuinka niin anna olla?! Ei hän voi tehdä noin!" poikani huudahti uhmaavasti. Nousin ylös ja murahdin pojalleni. "Luuletko, etten tiedä, että valehtelit siitä Puhurijalka jutusta! Joskus valehtelu on hyvä asia, muttei tässä tilanteessa. Yritätkö pilata sukusi mainetta vai? Miettisit vähän, mitä teet", murisin kollille. Pisaratassu katsoi minua uhmaavasti. "Puhurijalkaan ei voi luottaa!" hän murahti. "Tiedän, mutta hän saalistaa sentään meille. Saalistaisit itsekin, niin et olisi täysin hyödytön", sihahdin. "Minä en ole hyödytön! Olen sentään sinun poikasi", kolli murisi ja käänsi minulle selkänsä. Hän käveli ulos leiristä mulkaisten vielä kerran minua. Pihlajakynsi työnsi kaksi pentua ulos pentutarhasta kiukkuisen oloisena. "Minähän sanoin, että ette saa tapella pesässä!" naaras sihisi kahdelle pennulle. Naaraspentu, joka oli saanut nimen Veripentu, katsoi uhmaavasti emoaan. "No siellä on ihan liian tylsää!" naaras mumisi. Kävelin kahden pennun taakse. Kun varjoni peitti maan heidän allaan, he käänsivät katseensa minuun. Molempien silmät suurenivat, kun he tajusivat kokoni. "Kuka sinä olet?" pennuista selkeästi rääväsuisempi Veripentu kysyi. "Viiltotähti. Kissa, jota sinun kannattaisi kunnioittaa", murahdin. "Miksi?" Syöksypentu kysyi ja kallisti päätään hämmentyneenä. Toivoin todella, että molempien pentujen luonteet muovautuisivat sellaisiksi, että heistä saisi hyvät soturit Kuolonklaanille. "Koska aion tehdä teistä niin vahvoja sotureita, mitä ei ikinä ole nähty", naukaisin ja sivalsin kynsilläni ilmaa, joka sai pennut säpsähtämään. "Oikeastiko?" molemmat pennut kysyivät yhteen ääneen. Silloin Pihlajakynsi katosi koloon sanomatta sanaakaan. "Niin. Kunhan olette valmiita, vien teidät metsään. Nyt minä lähden. Älkää tulko luokseni, vaan minä tulen teidän", murahdin ja poistuin pentujen luota. Kävelin ulos leiristä ja suuntasin kohti Puhurijalan pesää. Kävisin vaihtamassa kollin kanssa muutaman sanan, ihan rauhallisesti keskustellen asioista. Saavutin pian pesän. Puhurijalka ei ollut paikalla. Aurinko oli laskemassa, joten lähdin etsimään kissaa. Hajujälki johti kauemmas leiristä. Kulkiessani, hajujälki vain voimistui. Pian näinkin vaaleanharmaan, valkeaa omaavan kollikissan vaanimassa hiirtä erään suurikokoisen tammen juurien lähellä. Kolli teki nopean syöksyn kohti otusta, ja kuulin vain vinkaisun. En nähnyt hiirtä. Ainoastaan sen, kun kollikissa käveli pois juurikosta kuollut hiiri suussaan. Hän säpsähti nähdessään minut. Huomasin, että Puhurijalka oli laihtunut. Hän oli yleensä enemmän pyörehkö kuin laiha, mutta nyt asia ei ollut niin. "Ai, hei Viiltotähti", kolli naukaisi ja kumarssi hennosti. Hän oli vähällä kaatua. Huomasin, että hän oli ylirasittunut. Oli tietenkin hyvä, että joku oli varmistamassa, että saalista olisi aina tarpeeksi, mutta kyllä minäkin tajusin, että liika on liikaa. En niinkään olisi halunnut antaa Puhurijalalle lepoa, mutta kai se oli pakko. "Sinun ei tarvitse saalistaa huomenna meille. Hoidat vain itsesi kuntoon, jotta voit puolustaa meitä rinnallamme tarpeen tullen", naukaisin. Puhurijalka kohotti kulmiaan. "Ärsytätkö vain minua?" kolli kysyi hieman epäröiden. "Arvaa", murahdin. "Jos käyttäydyt hyvin, ehkä vielä joskus hyväksyn sinut. Ehkä itsekin tiedät, että olet ollut melko hiirenaivoinen", sanoin ja huitaisin oikealla etukäpälälläni ilmaa. //Puhuri?

Puhurijalka

"Tiedän sen varsin hyvin", nau'uin ja nyökkäsin hiljaa. "Olisi kunnia, jos voisit vielä kerran katsoa minua niin, ettet näe pelkää hiirenaivoa", jatkoin. Viiltotähti murahti hieman, kunnes nyökkäsi hitaasti. "Ja kiitän vielä, että saan syödä kunnolla huomenna", naukaisin. "Mutta älä kuitenkaan luule, että pääsit jo suosiooni", Viiltotähti murahti ja viilsi kynsillään ilmaa. "En toki", lausahdin hiljaa ja laskin päätäni. Viiltotähti nousi seisomaan ilmeisesti palatakseen leiriin. "Ja tiedän kyllä, ettet melunnut ja häirinnyt saalistusta, niinkuin Pisaratassu valehteli", kolli murahti vielä. Nyökkäsin vaimeasti, mutta hieman ihmeissäni. "Milloin minä saan tulla leiriin?" kysyin vielä vaimeasti. "Et ainakaan vielä", päällikkö murahti ja lähti leiriä kohti. "Selvä", nau'uin hiljaa. //Viilto?

Viiltotähti

"Jos hyvin käy, niin neljäsosakuun kuluttua, ellet pilaa mahdollisuuksiasi tekemällä jotain typerää", sanoin ja poistuin kollin luota. Juoksin leiriin nopeasti, oikeaa etujalkaani aristi hieman, muttei se kamalasti haitannut, en nimittäin juossut nopeaa. Sujahdin sisään leiriin. Aurinko oli jo laskenut melkeinpä kokonaan, joten kävelin tuoresaaliskasan kautta pesään, joka oli leirin perällä. Käytin pesää omanani. Asetuin sammalpedilleni, ja aloin syömään tuoresaaliskasasta ottamaani oravaa. Syötyäni suljin silmäni ja asetuin mukavaan asentoon sammalpedilleni. Minulla oli tosiaankin ikävä Sulkatähteä. Olimme niin pitkään nukkuneet samassa pesässä, että hänestä erossa oleminen tuntui pahalta.. Ihmettelin, kuinka pystyin tuntemaan tällaista. Minähän olin Kuolonklaanin luoja, pelätty Viiltotähti.. Vaivuin pian uneen, jossa näin vain Sulkatähteä, mutten saanut naarasta kiinni, vaikka kuinka juoksin.. Avasin silmäni. En haistanut enää Sulkatähden makeaa tuoksua. En kuitenkaan halunnut palata Kuolonklaaniin, sillä Sulkatähti käyttäytyi liian pehmosti Vesipentua kohtaan. Pennusta ei ikimaailmassa tulisi hyvää soturia. Nousin ylös ja kävelin ulos pesästä. Pihlajakynnen pennut olivat leirin aukiolla, kuten myös Tuhokatse, Pisaratassu ja Tulikynsi. Veripentu ja Syöksypentu painivat keskenään. Naaraspentu läimäytti kynsillään veljeään poskeen, joka sai kollipennun kaatumaan maahan selälleen. Kun naaras oli loikkaamassa kollin päälle, Syöksypentu potkaisi tuota takajaloillaan. Veripentu lennähti parin hiirenmitan päähän veljestään, melkein Pisaratassun kylkeen. "Katsokaa vähän missä leikitte!" poikani ulvaisi ja paljasti hampaansa. "Voisit itse miettiä, minne tuon valtavan takamuksesi tunget!" Veripentu murisi. Pennulla oli sisua, hänestä voisi tullakin jotain. Syöksypentu nousi ylös ja ravasi sisarensa luo. Ennen kuin kukaan sanoi mitään, kävelin kolmikon luo. "Pisaratassu, jos et halua pentuja päällesi, suosittelen pysymään leirin tuolla puolen", murahdin pojalleni osoittaen leirin toista puolta. "Sinne ei paista aurinko!" oppilas vastusti. "Voit toki tässäkin olla, mutta pennut saattavat lentää päällesi, hyväksy se", murahdin. Pennut istuivat vähän matkan päässä minusta ja katsoivat minua. "Hakekaa tuoresaaliskasasta saalis ja jakakaa se. Lähdemme pian ulos", naukaisin kahdelle pennulle. He olivat alle kahden kuun ikäisiä, mutta heidän oli aika päästä luontoon. //Veri tai Syöksy?

Veripentu

Katsoin lumoutuneena Viiltotähteä. Siirsin kuitenkin katseeni tuoresaaliskasaan, ja ryntäsin hakemaan sieltä pienikokoisen oravan. "Minä syön ensimmäisenä!" ulvahdin, ja haukkasin suuren palasen saalista. Siirsin saaliin Syöksypennun jalkoihin. *Syö nopeammin!* ajattelin, kun kolli pureskeli saalista. "Pihlajakynsi", aloitin möreällä äänellä, ja käänsin tumman ja kylmän katseeni emooni. Naaras kääntyi katsomaan minua ärtyneenä. "NIin Veripentu?" Hymyilin ilkeästi, ja tuijotin Tuhokatseen häntää, joka näytti niin ihanan pörröiseltä, että aivan väkisinkimhän sitä haluaisi purra ja raapia niin että se ei olisi enää niin pörröinen.. "Saanko purra tuon kissan häntää? Voisin näyttää miten taitava olen.. Paljon taitavampi kuin tuo!" älähdin, ja osoitin välinpitämättömästi Syöksypentua. //Viilto? Syöksy?

Viiltotähti

"Et", vastasin Pihlajakynnen puolesta Veripennulle. Pentu käänsi päänsä minua kohti hieman vihaisesti. "Kysyin emoltani, en sinulta", hän töksäytti. "Jos hyökkäät hänen kimppuusi, olkoon se viimeinen tekosi. Tuhokatse tappaisi sinut silmänräpäyksessä. Ja muutenkin, klaanitovereiden kimppuun ei hyökätä, ellei ole hyvä syy", naukaisin ja paljastin hampaat pennulle, joka katsoi minua uhmaavasti, muttei sanonut mitään. Syöksypentu nosti päänsä ylös. "Olen valmis", pentu naukaisi kylmänviileästi ja käveli luoksemme. "Lähdetään sitten", murahdin ja lähdin kohti leirin suuaukkoa varmistamatta, että pennut seurasivat. Kuulin pienten askelien seuraavan minua ulos tunnelista. Märkä aluskasvillisuus hipoi tummia vatsakarvojani, kun kävelin kauemmas leiristä. Kaksi pentua seurasivat minua, kuulin heidän vähän väliä sihisevän toisilleen. Pysähdyin yllättäen, ja jäin odottamaan pentuja. He saapuivat pian luokseni. "Olette liian hitaita", murahdin. "No tuo häiritsee koko ajan!" Veripentu ulvaisi. "Veripentu se minua häiritsee!" Syöksypentu murahti. "Jos haluatte olla ulkona, etteä riitele yhtään!" sihahdin ja läimäisin käpäläni maahan aivan kahden pennun eteen, molemmat säpsähtivät. "Kuljette nopeampaa, ettekä edes vilkaise toisianne!" murahdin. Lähdin kävelemään aluskasvillisuuden seassa, pennut loikkivat perässäni. "Harjoittelemme aluskasvillisuudessa nopeaa kulkua niin kauan, kunnes olette mielestäni tarpeeksi nopeita", selitin kaksikolle samalla, kun kävelin noiden vierellä. He kulkivat melko hitaasti, sillä varvut raapivat heidän turkkejaan, ja kaksikon käpälät upposivat märkään maahan. Ja ei saanut unohtaa, että maassa oli vielä joissain paikoin lunta. Se hidasti kahden pennun liikkeitä entisestään, muttei vaikuttanut minuun. Aikoisin tehdä ainakin Veripennusta salamurhaajan. Pentu kulki hiljempaa kuin veljensä, kiitos pienemmän kehonsa. En kertoisi suunnitelmiani vielä kaksikolle. //Veri tai Syöksy?

Pisaratassu | 17.04.2016

"Ja muuten. se, että olet Tulikynnen poika ei merkitse mitään. Saalistat meille, ei sinusta muuhun ole", sihahdin ja lähdin kävelemään poispäin Puhrijalasta. "Enkä ollut paikalla, kun tulit tänne", huomautin ja jatkoin matkaani. Hain hiireni ja suuntasin kohti leiriä. "Etkö saalistakaan enää?" kuulin Tuhokatseen äänen takaani. Käänsin katseeni isäni luottosoturiin. "Sehän ei taida kuulua sinulle", murahdin ja käänsin selkäni soturille. "Jos muistat, niin olen isäsi luottosoturi. Eli kyllä kuuluu", Tuhokatse naukui. En välittänyt, vaan jatkoin matkaani välittämättä kissasta, joka oli sisareni pentujen emo. Ei hän osallistuisi pentujen elämään. pennuista koulutettaisi murhaajia, jotka palvelevat Kuolonklaania. Sujahdin leiriin, Yötassu, Viiltotähti ja Tulikynsi olivat leirissä, ilmeisesti myös Pihlajakynsi ja pennut. "Etkö muuta saanut?" kuulin Viiltotähden murahtavan toisessa päässä leiriä. "En, sillä se hiirenaivo, jonka otit tänne mukan häiritsi minua", naukaisin. Viiltotähti nousi ylös ja käveli minua kohti. "teki mitä?" kolli kysyi ja paljasti kyntensä. "Ei antanut minun saalistaa, vaan pelästytti riistan pois huutamalla, halusi kuulemma saalistaa itse, ettet tappaisi häntä. se raukka oikein tärisi", valehtelin. "Yötassu, hae Tuhokatse ja Kostoviilto tänne", isäni käski. Oppilas sujahti ulos leiristä. Virnuilin hyvilläni, kun kävelin leirin yhdelle reunalle lepäämään. //Pisara yrittää päästä eroon Puhurista XDD mut jatkan Viillol

Viiltotähti

Odotin leirissä, kunnes Yötassu toi Tuhokatseen ja Kostoviillon luokseni. Kaksikko oli saalistanut. "Näitteköhän Puhurijalkaa, kun saalistitte?" kysyin. "Haistoin hänet lähettyvillä, mutta Yötassu tuli hakemaan minut, eli en", Tuhokatse kertoi. "En nähnyt tai haistanut mitään", Kostoviilto sanoi. Nyökkäsin. "Menen puhuttelemaan häntä. Pisaratassu, Tulikynsi. Jäätte tänne, me muut lähdemme Puhurijalan luo", murahdin. Luottosoturini, ja Hiirikynnen poika seurasivat minua aina Puhurijalan pesälle saakka. Kolli ei ollut siellä. "Etsitään hänet", ehdotti Tuhokatse. Nyökkäsin. "Jään odottamaan tähän", tokaisin ja istuuduin alas. Kolli oli syönyt tässä. Aurinko oli laskemaan päin. Kolme kissaa katosivat näkökentästäni. Kesti jonkun aikaa, kunnes Tuhokatse saapui Puhurijalan kanssa. "Hae Kostoviilto ja Yötassu", murahdin luottosoturilleni. Kolli poistui luotamme. "Otin sinut mukaamme, ja mitä sinä teet. Menet häiritsemään poikani saalistusta. Häpeäisit edes", sihisin kollille ja paljastin hampaani. //Puhuri?

Puhurijalka

"Mitä tarkoitat?" kysyin hämilläni. "Häiritset Pisaratassun saalistusta!", Viiltotähti sähähti ja viilsi kynsillään ilmaa aivan kuononi edessä. "Enhän! Pisaratassu tuli kyllä pesälleni yhksi hiiri suussaan, mutta minä lähdin sitten vasta saalistamaan, niinkuin käskit. En tiedä mitä Pisaratassu sitten teki", selitin niin hyvin, kuin osasin. Viiltotähti murahti. "Uskokaa minua", nau'uin. "Pisaratassu sanoi, että melusit ja karkotit riistan, ettei hän voisi saalistaa, vain sinä voisit", Viiltotähti murisi. "En varmasti! Kun Pisaratassu tuli tänne, hän väitti minua Tähtiklaanin vakoojaksi. Sanoin, etten ole sellainen, ja lähdin sitten saalistamaan", kerroin. //Viilto? Minii

Viiltotähti

Katsoin murhaavasti tyttärenpoikaani, joka väitti, että Pisaratassu olisi valehdellut. "Saat luvan saalistaa enemmän saalista. Kahdeksan saalista päivässä", naukaisin kollille ja käänsin tuolle selkäni. Yötassu, Kostoviilto ja Tuhokatse saapuivat juuri silloin luoksemme. "Etkö tapa häntä?" Tuhokatse kysyi niin, ettei Puhurijalalla ollut mahdollisuutta kuulla sitä. "En. Mitä järkeä tappaa jotain, joka auttaa meitä? En minä tuon puolesta vertani vuodattaisi, mutta turhaan sitä tappaa, kerta hän on saalistanut tarpeeksi. Saalistakoon enemmän, jos uskoo, että voi pelästyttää saalista sillä tavalla", murahdin luottosoturilleni hiljaa ja jatkoin matkaani kohti leiriä. "Pitäisikö sitä vahtia?" Kostoviilto liittyi keskusteluun. "Kyllähän me voimme tarkkailla tuota. Jos saalista ei tule ajoissa, hänet etsitään ja tapetaan, tai vähintäänkin annetaan sellainen opetus, jota hän ei heti unohda", irvistin ja sivalsin taistelussa vamautuneella etukäpälälläni ilmaa. "Jahas, pystyt siis tekemään noin. Et näytä enää nilkuttavan. Onko suuri Kuolonklaanin perustaja saanut jalkansa takaisin?" irvisti Tuhokatse. Murahdin, "se on ollut tällainen jo pitkään." "Eli olet vain huijannut sen olevan yhä huonona? Mahtavaa", Tuhokatse pyöräytti silmiään. Loin murhaavan katseen minua pienempään kissaan. "Pitäisit nuo ajatukset sisälläsi. Ei se sinulle kuulu, vaikka söisin jalkani", murisin. Saavuimme leiriin, jossa kaksi kissaa oli vartioimassa. Pihlajakynsi työnsi pentujaan parhaillaan ulos pentutarhasta. Pentujen oli aika päästä ulos pesästä, heidän oli aika oppia elämään. //Joku? Ehk Veri tai Syöksy?cx

Puhurijalka | 18.04.2016

*Kahdeksan saalista päivässä! Mahdotonta!* mietin turhautuneena ja iskin kynteni maahan. "Miksi edes lähdin heidän peräänsä? He käyttävät minua vain hyväksi", mutisin hammastani purren. Sihahdin itsekseni ja lähdin etsimään saalista. Alkoi olla iltapäivä, ja mukanani oli pari oravaa, myyrä, rastas, päästäinen ja pari hiirtä. Astelin leiriä kohti vaivalloisesti, sillä joka paikkaani särki. Pujahdin aluskasvillisuudesta leirin suulle ja pudotin saaliini siihen. *Toivottavasti he eivät huomaa, ettei tässä ole kahdeksaa saalista*, mietin ja lähdin omaa pesääni kohti. Saavuin pesälleni ja asetuin vuoteelleni makuulle, ja nukahdin miltein heti. Heräsin haukotellen ja lähdin läheiselle purolle juomaan. //Viilto? Joku?

Sulkatähti | 28.02.2016

Katsoin Viiltotähteä ja hänen luottosotureitaan. Kuolonklaanilaisia oli kerääntynyt katsomaan mitä tapahtui. Tuhokatseen ja Tulikynnen katseet olivat hiukan epävarmat, mutta kyllä he hyökkäisivät kimppuuni jos minä päättäisin hyökätä. Kostoviilto näytti.. Jopa nauttivan tästä kiusallisesta tilanteesta? Viiltotähden silmissä näin kärsimystä. Kärsimystä siitä, että asetuin tällä tavoin häntä vastaan. En voinut uskoa, että haluni suojella Vesipentua ajaisi minut tähän. Ulvaisin turhautuneena. Tiesin että tulisin mitä todennäköisimmin tapattamaan itseni. Syöksyin kohti Viiltotähteä. Isku kylkeeni sai minut lennähtämään kauemmas Viiltotähdestä; Sen oli tehnyt Tulikynsi. Loikkasin kaemmas ja vältyin juuri ja juuri Tuhokatseen kynneniskuilta. Potkaisin minua lähestyvän Tulikynnen pois. Joku vetäisi hännästäni lujaa ja heitti minut ilmaan, ja seuraavaksi makasin maassa Kostoviillon vieressä. Vasta nyt ymmärsin kunnolla, kuinka suuren virheen olinkaan tehnyt hyökätessäni, sillä Tuhokatse, Kostoviilto ja Tulikynsi olivat kaikki minua paljon suurikokoisempia. Kostoviilto painoi minut maahan pitäen toista etutassuaan rintani päällä, toista kaulallani, ja se vaikeutti hengittämistä suuresti. Kostoviilto virnisti minulle. Hänen virnistyksensä oli kammottava ja vahingon iloinen. Kukaan muu ei nähnyt sitä, se tapahtui vain parissa silmänräpäyksessä. Kostoviilto alkoi raapimaan vatsaani takajolkojensa kynsillä. "Päästä irti", sihisin naaraalle. Kostoviilto ei kuunnellut, jatkoi vain. En tiennyt missä Tuhokatse ja Tulikynsi olivat, mutta tiesin, että en voisi tehdä enää mitään. Kun yritin rimpuilla irti Kostoviilto painoi etukäpälänsä kynnet kaulaani. Siitä purskahti verta. Naaras veti vatsaani haavan. Se oli iso ja syvä. Tiesin mitä tulisi tapahtumaan. Kehoni lävitse kulki valtava kipuaalto. Kehoni alkoi kouristella, kun hitaasi ja kivuliaasti menetin hengen. Viimeinen asia jonka haistoin oli veri ja kuulin viimeiseksi: "Lopeta, Kostoviilto, hän menettää hengen!" Sitten oli vain pimeää... Kun tajuni palasi Tuhokatse, Tulikynsi ja Kostoviilto istuivat kaempana, Villtotähti minun vieressäni. "En halua menettää sinua", kolli kuiskasi. Nousin vaivalloisesti ylös. "Sano mitä sanot, Viiltotähti, mutta kohtele Vesipentua paremmin jos haluat pitää minut", murisin. Tunsin klaanitovereitteni vaivaantuneet turkillani kun lähdin takaisin pesälleni antamatta Viiltotähden vastata. "Kitkerähenki, tule paikkaamaan minut!" huusin kollille. Parantaja juoksi luokseni ja tuli perässäni pesääni. "Mitä tapahtui?" Vesipentu uikutti. "Ei mitään hätää", naukaisin pennulle. "Satuttaako isä minua vielä?" naaraspentu kysyi. "Kunpa tietäisinkin", huokaisin. Pesän suuaukolle ilmestyi varjo, tai pikemminkin Viiltotähti. Vesipentu piiloutui taakseni. "No? Mitä aiot tehdä meille kahdelle? Karkoittaa? Vaiko tappaa?" sihisin. //Viilto c:

Viiltotähti

Katsoin tyyni ja kylmä ilme kasvoillani Sulkatähteä suoraan tuon vihreisiin silmiin. "Siihen minulla ei ole valtuuksia", totesin ja pudistin päätäni. Tiesin, mitä tekisin. En halunnut olla kiltti tuolle nössölle, typerälle pennulle. Hän oli ansainnut sen, mitä olin hänelle tehnyt, mutta Sulkatähti ei ymmärtänyt. Sen takia tuo elämäni naaras olikin menettänyt yhden, ensimmäisen henkensä. Nousin ylös ja kävelin ulos pesästä. "Alas", sihahdin Tulikynnelle, joka istui pesän päällä. Kolli loikkasi alas, ja loikkasin tuon paikalle. Kiipesin kivikasan korkeimmalle kohdalle ja kajautin ilmoille huudon: "Jokainen, joka on valmis murhaamaan saapukoon klaanikokoukseen!" Kissat kävelivät ulos pesistä, osa tuli leiriin. Sulkatähtikin asteli ulos pesästään Vesipentu perässään. Katsoin haikein silmin tuota pienikokoista naaraskissaa. "Jokainen ilmeisesti tietää, mitä tapahtui. Varmaan monikin kuvittelee, että häätäisin nyt Sulkatähden ja tuon hiirenaivoisen, typerän pennun. Mutta varmaan muistatte, että en ole enää Kuolonklaanin päällikkö. Niinpä aion häätää itseni klaanistani", naukaisin kylmällä, hyvin tyynellä äänensävyllä. Kuulin kauhistuneita ulvaisuja sieltä täältä. "Viiltotähti! Et sinä voi!" ulvaisi Tulikynsi katsoen minua uhkaavasti. Loikkasin alas pitäen oikean etujalan ilmassa. "Kyllä voin", murahdin. Lähdin kävelemään joen rantaa pitkin pois Kuolonklaanin reviiriltä. Kuulin askelia perässäni. "Luuletko, että jätämme sinut?" Tulikynsi kysyi. Tuhokatse nyökkäsi. "Olemme lupautuneet auttamaan sinua, kunnes kuolet", huomautti Tuhokatse. Annoin kasvoilleni liueta murhaavan virneen. "Seuratkoon kuka tahtoo", murahdin ja jatkoin matkaa. Kostoviilto ei ollut ilmeisesti leirissä. Ai niin, olin käskenyt hänet saalistamaan sen taistelun jälkeen, hän ei ollut kuullut. Kun vilkaisin uudemman kerran perääni, siellä oli myös Pihlajakynsi, pentuni. Kävelin eteenpäin. Haikeus oli tappaa minut, tai siltä tuntui. En antaisi periksi, en palaisi Kuolonklaaniin ennen kuin minua haettaisiin. En suostuisi siihen. //joku jokunen? Viilto palaa (varmaan) vielä, että jokainen haluava tulkoot mukaan:)

Puhurijalka

Istuin hetken paikallani ja katselin metsää, jonne Pyökkihäntä oli kadonnut. Nousin ylös ja lähdin kohti jokea. Saavuin joelle, kunnes kuulin ääniä ja syöksähdin nopeasti piiloon aluskasvillisuuteen. Huomasin Viiltotähden tulevan luottosoturiensa ja Pihlajakynnen kanssa. "Minne menemme?" kuulin Tuhokatseen kysyvän. "Jonnekkin", Viiltotähti murahti ja he jatkoivat matkaa. *He lähtevät! Isäkin?* mietin ja katselin joukon perään. Sihahdin itsekseni ja lähdin juoksemaan leiriin. Onnuin leiriin ja kaikki näyttivät olevan hämmentyneitä. Huomasin emoni verisen Sulkatähden ja pienen Vesipennun luona. Jomkotin suoraan heidän luokseen. "Mitä tapahtuu?" kysyin, enkä välittänyt siitä, etten olisi varmaankaan saanut lähestyä pällikköä. //Pyökki? Vesi? Sulka? Joku?

Pisaratassu

Syöksyin kohti mestariani. Hän oli suunnilleen kokoiseni, joten kummallakaan ei ollut etulyöntiasemaa. Loikkasin ilmaan, mutta Lummeturkki väisti minut loikkaamalla eteenpäin. Tömähdin maahan neljälle jalalle. Naaraskissa katsoi minua ärsyttävä virne kasvoillaan. Ryntäsin kohti mestariani, ja tuo loikkasi taaksepäin. Lopulta sain kiinni tuon etukäpälästä. Vedin käpälää äkkinäisesti eteenpäin, joka sai mestarini horjahtamaan. Naaraskissa kaatui maahan ja silmänräpäyksen kuluttua olin hänen päällään. Yhtäkkiä naaras kuitenkin avasi sulkeutuneet silmänsä, potkaisi minua vatsaan niin, että lensin kaarella puuhun ja sitten hän nousi ylös. "Ensimmäiset harjoitukset, ja sait minut kaadettua. Mielenkiintoista", naaras mumisi. "Eikö vain?" kysyin ja virnistin. Nousin ylös, tunsin pientä jomotusta niskassani. "Jatketaan, nyt minä hyökkään", Lummeturkki naukui. "Saanko pitää kynsiä esillä?" kysyin. Soturi nyökkäsi, "niin minäkin teen, joten varo." Naaraskissa syöksyi kohti minua ja puuta. Tein äkkinäisen päätöksen ja loikkasin ilmaan. Takerruin kynsilläni puuhun ja loikkasin ilmasta mestarini kimppuun. Lensin melkein selälleen hänen päälleen, mutta onnistuin kääntymään ilmassa kyljelleen, jolloin soturi litistyi alleni. Nousin nopeasti ylös ja ryntäsin taaksepäin. Lummeturkki nousi myös, hän ryntäsi taas minua kohti. Palasimme leiriin pitkien harjoitusten päätteeksi. "Kuulitteko jo?" Pikkuvarjo käveli meitä kohti ja kysyi. "Niin mitä?" Lummeturkki kysyi. "Viiltotähti ja muutama muu lähtivät Kuolonklaanista!" Pikkuvarjo julisti. "Mitä?!" ulvaisin, "minne?!" "Tuonne he menivät", naaras osoitti kohti jokea, hän osoitti oikealle. Ryntäsin joelle ja seurasin sitä oikealle. Huomasin pian joukon kuolonklaanilaisia edessäni. Kissoja oli ainakin neljä, suurin oli isäni, Viiltotähti. "Viiltotähti! Et sinä voi näin tehdä!" ulvoin ja ryntäsin heidän peräänsä. Entinen päällikkö siirsi vihreän katseensa minuun. "Pisaratassu, palaa leiriin", Viiltotähti käski. "En! Minä tulen mukaan sinne, minne sinäkin menet", nau'uin. Pihlajakynsi selitti mitä oli tapahtunut. "En aio jäädä Kuolonklaaniin, jos kaikki ovat pelkureita, kuten Sulkatähti, Pyökkihäntä ja Vesipentu!" murahdin. //Joku jokunen?:))

Viiltotähti | 29.02.2016

Olimme päätyneet luomaan pienimuotoisen pesän kaltaisen vähän matkan päähän Kuolonklaanin reviiriä. Suljin silmäni, Kesti hetken ennen kuin onnistuin nukahtamaan. Mielessäni pyörivät joka ainut hetki Sulkatähden kasvot, ja ikävä naaraskissaa kohtaan. En kuitenkaan palaisi. En ennen kuin minut haettaisiin. En voinut antaa ylpeyteni enempää rapistua ja mennä takaisin, kun olin vastikään lähtenyt. Avasin hetkeksi silmäni. Erotin poikani, Pisaratassun vierelläni. Hänen lähellään nukkui myös Pihlajakynsi. Suljin uudelleen silmäni, ja pian huomasinkin nukahtaneeni.. "Viiltotähti", kuulin kuiskauksen ilmassa. Olin paikassa, jossa olin useaan otteeseen elämäni aikana käynyt; Pimeyden metsässä. Synkkä metsä avartui eteeni. Huomasin tummanruskean, mustaraidallisen kollikissan kauempana. "Seuraa", kävi käsky. Sujahdin metsikköön ja seurasin Tuhotähteä, Varjoklaanin kauan sitten kuollutta päällikköä. Tuhotähti ei ollut yhtä viisas kuin minä. Kolli oli hyökännyt kerralla neljän klaanin kimppuun. Olihan hänellä Tuuliklaanin päällikkö ollut seuranaan, mutta eipä siitä ollut mitään tullut. Juoksin kollikissan perässä. En saanut häntä kiinni. Saavuin aukiolle. Tuhotähti istui suuren kiven juurella. "Miksi olen täällä?" kysyin murahtaen ja viilsin tapani mukaan kynsilläni ilmaa. "Suunnatkaa metsään", naukaisi Tuhotähti. "Neljän klaanin luo? Ei ikinä", sylkäisin. Kollikissa ei vastannut, vaan loikkasi alas kiveltä ja ryntäsi pois. Avasin silmäni. Tuhotähden sanat "Suunnatkaa metsään", kaikuivat yhä kirkkaina mielessäni. Pisaratassu nukkui yhä, mutta Pihlajakynsi oli poistunut. Tuhokatse oli saapunut pesään. Nousin ylös ja oli hyvä, etten kolauttanut päätäni kattoon. Hiivin ulos pesästä, tosin kulkemiseni ääni oli melko kova, ja Pisaratassu nosti päätään. Kolli ei sanonut mitään, vaan seurasi minua ulos. "Huomenta", Tulikynsi toivotti ja työnsi tuoreen hiiren jalkojeni juurelle. "Eikö mitään muuta?" murahdin. "Pihlajakynsi saalistaa vielä", Tulikynsi totesi ja nyökkäsi. Otin hiiren hampaisiini ja muutamalla haukulla se oli syöty. En kertoisi kenellekään suunnitelmistani, jos joku sen tajuaisi, tajutkoon itse. //Jokuhh? Jos meinaa siis lähteä Viillon mukaan, tulkoot nyt.

Kostoviilto | 03.03.2016

*Ei taas! He ovat pilanneet suunnitelmani!* kihisin kiukusta. Olin hetki sitten kuullut Viiltotähden lähdöstä. *No, ei se mitään. Tämä on jopa hyvä. Lopulta Viiltotähti tajusi, että Sulkatähti on heikko ja huono päällikkö Kuolonklaanille. Ehkä joskus hän tulee syrjäyttämään hänet*, kaikki tämä vilahti mielessäni hetkessä. Murisin puhujalle, vaikka tämä ei ollut mitenkään osallinen ja käännähdin itsevarmasti kohti leirin uloskäyntiä. Löytäisin Viiltotähden. Minun oli pakko. Vedin sisääni kylmää ja etsin siitä Viiltotähden merkkejä. Tässä oli liikaa hajuja, sillä leirin uloskäynnillä risteilivät kaikki mahdolliset tiet. Sitä paitsi suustani roikkuva hiiri, jonka olin metsästänyt Viiltotähdelle peitti hajut alleen. Vein hiiren sivuun ja kuovin sen päälle vähäsen puoliksi jäätynyttä maata. Lähdin etsimään lähistöltä ja aloin kiertää leiriaukiota hieman kauempaa, siellä, missä tuoksuvanat olivat jo eronneet. Kohta onni hymyili minulle ja löysin Viiltotähden, Tulikynnen ja Tuhokatseen hajujäljen. Lähdin seuraamaan sitä kuono maassa hakien kuitenkin ensin hiiren piilosta. Viritin aistini äärimmilleen, jotta huomaisin, jos joku olisi lähistöllä. Minä en varmaan ollut enää virallisesti kuolonklaanilainen, kun lähdin seuraamaan klaanista karkoitettua kissaa, mutta minä vähät välitin. Minulla ei ollut klaanissa mitään. Olin uskollinen vain Viiltotähdelle. Sulkatähden johtama klaani ei kaiken päälle edes ollut Kuolonklaani, vaan Pelkuriklaani. Viiltotähden, Tuhokatseen ja Tulikynnen kanssa emme olisi mikään klaani, mutta säilyttäisimme Kuolonklaanin kunnian. Meidän seurassamme ei ollut heikkoja ja tarpeettomia vanhuksia ja tyhmiä, avuttomia pentuja. Vaikka Tuhokatse ei toiminutkaan enää soturina, hän oli aina valmis puolustamaan Viiltotähteä, mutta päällikkö varmasti on tyytyväinen, kun hänen uskollisin soturinsa löytää hänet pitkän vaelluksen jälkeen. Olisimme uhka jokaiselle, joka yrittäisi meitä vastustaa. Minun pitäisi vain löytää heidät. Äkkiä en tuntenutkaan ilmassa Viiltotähden ominaistuoksua. Olin kadottanut hajujäljen. Viskasin hiiren kauemmas ja ryhdyin nuuhkimaan maata huolellisesti. Tunsin vatsassani kipua nälän seurauksesta, mutta en antanut itseni ajatella sitä. Aurinko oli jo laskemassa ja minun oli pakko löytää Viiltotähti tänään. Vatsa muistutti taas tyhjyydestään, mutta minun oli pakko kestää, sillä en aikonut syödä Viiltotähdelle metsästämääni hiirtä. Kiertelin vielä samalla paikalla etsien jälkeä siihen asti, kun aurinko oli jo melkein painunut taivaanrannan taa. Kun tunsin nenässäni tutun hajun nappasin nopeasti hiiren maasta ja jatkoin matkaa. Kun saavuin rajalle, ylitin sen epäröimättä ja kohta saavuin pesän sisäänkäynnin kaltaisen aukon, jonne jälki vei. Aistin muitakin ominaistuoksuja kuin Viiltotähden, Tuhokatseen ja Tulikynnen. Mukana olivat myös ainakin Pihlajakynsi ja Pisaratassu. Hyvä, että oli oppilaskin. Pieni joukkomme tarvitsisi uskollista nuorta. Astuin sisään ja katselin ympärilleni. En saanut kuitenkaan paljoa aikaa, sillä kohti minua loikkasi Tulikynsi. Ehdin juuri ja juuri väistää ja sähisin: "Ääliö, minä tässä, Kostoviilto." Oli niin pimeää, ettei hän varmaan kauhean hyvin nähnyt ja tuulta, joka olisi kuljettanut tuoksuni ei tässä suojaisessa paikassa ollut. "Anteeksi, voisitko väistää, toin Viiltotähdelle hänen hiirensä", naukaisin hymyillen, sillä en halunnut olla töykeä Viiltotähden muille luottosotureille ainakaan tämän ollessa kuuloetäisyydellä. Nelistin päällikköni luo ja laskin hiiren hänen eteensä. "Tehtävä suoritettu", tokaisin kumartaen hiukan. Tassuttelin pesän perälle ja annoin kehoni rentoutua. "Tässä olisi vielä tämä hiiri", huomautin kunnioittavasti ja noudin saaliin päällikköni makuusijan toiselta puolelta, kun Viiltotähti valitti ruoan pienestä määrästä. Tajusin hänen nukkuneen silloin, kun olin tullut. //Viilto? Joku? //Joo, saattaa löytyy jotai outoi/sekavii ilmasuixD

Viiltotähti

"Et ole valmis. Kyllä sinäkin varmaan parin päivän kuluttua olet. Kerää rohkeutta", nau'uin pennulle ja nuolaisin rintaani. Vesipentu ei vastannut, vaan vilkaisi emoaan. Pisaratassu käveli sisään pesään. "Minä olen jo oppilas!" Pisaratassu ylpeili sisarelleen. "Minäkin olen pian", Vesipentu naukui. "Vesipentu, sitä ennen saat luvan tulla kanssani ulos tästä hikisestä pesästä", murahdin ja lähdin kohti pesän suuaukkoa. Pisaratassu väisti minut sujahtamalla ulos pesästä. Vesipentu seurasi minua perässäni. "Tule, näytän sinulle, missä mikäkin pesä kivikasassa on", nau'uin. Tulikynsi istui vartiossa yhä. "Voit mennä, etsi kuitenkin Tuhokatse ja käske hänet luokseni", nau'uin luottosoturilleni. Tulikynsi kumarsi hennosti ja poistui. Kävelin Vesipennun edellä kivikasan toista puolta kohti. //Vesi?

Vesipentu

"Tuossa on oppilaiden pesä", Viiltotähti murahti. *Pian minäkin olen tuolla*, ajattelin. Isäni näytti minulle muutkin pesät, ja sitten saavuimme kivikasalle, joka kuulemma oli sotureiden pesä. "Keitä nuo ovat?" kysyin ja osoitin hännälläni neljää soturia jotka aterioivat tuoresaaliskasalla. "Luottosoturini Tulikynsi, Mustakoipi, Kaaosmieli ja sisaresi Pyökkihäntä", Viiltotähti kertoi. "Hän näyttää vähän minulta", naukaisin. Sotureiden pesästä tuli ulos kissa, mutta hänellä ei ollut karvoja! "Apua!" vinkaisin ja piilouduin isäni jalan taakse. //Viilto?

Viiltotähti

Häpesin Vesipentua. Siis ihan todella häpesin. Astuin pois naaraspennun edestä. "Ei sinusta tule ikinä soturia, jos juokset vahvempien suojaan!" sihisin pennulle. Kostoviilto katsoi kulmiaan kohottaen Vesipentua. "Onko pennulla kaikki hyvin?" naaraskissa kysyi. "Hänestä ei tule ikinä kunnon soturia", murahdin ja katsoin vihainen ilme kasvoillani Vesipentua. "Et saa pelätä mitään, ikinä. Jos pelkäät, kuolet sillä sekunnilla, kun minä tapan sinut", murisin ja siirsin katseeni joelle, jonne olin Sadepennun hukuttanut melkein puoli kuuta sitten. Vesipentu katsoi käpäliään. Huomasin Sulkatähden astuvan ulos pesästä. "Mikä Vesipennulla on?" kumppanini, Kuolonklaanin nykyinen päällikkö kysyi. "Hän on pelkuri", sihahdin. "Älä itke, kuolonklaanilaiset eivät itke, säiky tai pelkää", huokaisin turhautuneesti. Miten onnistuinkaan saamaan tuollaisen pennun? //Vesi, Sulka? Sori hittaus xc

Vesipentu

Tuijotin maata, ja halusin vajota sen alle. Olin nolannut itseni täydellisesti, mutta minkä sille voi että pelkää? *"Hän on pelkuri"*, isäni sanat kaikuivat korvissani. Sulkatähti otti minua niskanahasta ja kantoi takaisin pesäänsä. Hän laski minut maahan, istuutui ja katsoi minuun. "Kerro nyt minulle tarkemmin mitä siellä tapahtui", emoni pyysi. "Isä näytti minulle leiriä.. Sitten sotureiden pesästä tuli karvaton kissa ja minä pelästyin ihan hurjasti!" kerroin. "Hän on Kostoviilto. Entinen erakkko, jonka Viiltotähti hyväksyi klaaniin. Hän on myös Viiltotähden luottosoturi", Sulkatähti selitti. "Mutta miksi hänellä ei ole karvoja?" kysyin kiinnostuneena. "Hänen menneisyytensä on jäänyt meiltä pimentoon. Tuskin kukaan tietää syytä sille", emoni totesi. Mieleeni tuli pelottava ajatus. "Tappaako isä minut oikeasti?" uikutin. Sulkatähti katsoi ulos pesästä, kohti Viiltotähteä, ja muita, jotka siellä olivat. "En anna hänen tappaa sinua, kulta", hän lopulta naukaisi. Se lohdutti minua, emoni suojelisi minua isäni raivolta. Pian Viiltotähti tuli takaisin pesään. Katsoin parhaaksi piiloutua Sulkatähden taakse, jotta hän ei huomaisi minua. //:'D Viilto?

Viiltotähti

"Vesipentu, tule esiin", käskin pentua. Sulkatähti vilkaisi pentua, joka tuntui vänkäävän vastaan. Lopulta päällikkö vain työnsi pennun pois takaansa. "Älä tapa minua", pentu uikutti hiljaa kyyneleet silmissä. Murahdin ja yritin säilyttää malttini, yksi viilto, niin pentu olisi kuollut. "Tapan sinut, jos jatkat tuollaista peliä", pudistin pätääni vihaisena. "Lähdemme leiriin, tutustutan sinut klaanin kissoihin, ja sinä käyttäydyt. Onko selvä?" kysyin. Pentu oli saatava rohkeammaksi, pelko ei saanut tappaa hyvää soturia. En kysynyt Sulkatähdeltä mitään. Vesipentu oli myös minun pentuni, ja nämä olivat tapani kouluttaa pentuani. En aikonut antaa pelkuruuden viedä heitä mennessään, kuten se oli ilmeisesti tehnyt Pyökkihännälle, naaraskissalle, joka oli todennäköisesti menettänyt uskonsa Pimeyden metsään lopullisesti. //Vesiii?

Sulkatähti | 26.02.2016

"Pisarapentu, irrota heti siskostasi", komensin. Emonvaistoni alkoivat heräillä pitkäaikaisesta horroksestaan. Tartuin Pisarapentua niskanahasta, ja varoin etten samalla satuttaisi Vesipentua. Suuri kollipentu päästi sisarensa irti otteestaan ja sihahti. Laskin Pisarapennun maahan, kauemmas Vesipennusta. Naaraan kaulasta tihkui hieman verta, mutta ei hänen veljensä hampaat pahaa jälkeä ollut tehneet. "Sattui", Vesipentu itki. Hymähdin ja nuolaisin naaraan kaulaa pari kertaa. Sitten käännyin kohti Pisarapentua. "Mikä sinuun meni? Et saa satuttaa sisartasi tuolla lailla", toruin kollia. Pisarapentu laski ensin katseensa, mutta nosti sen sitten uhmakkaana. Käännyin takaisin Vesipentua kohti. "Annatko sinä Pisarapennun tehdä minulle enää pahaa?" naaras uikutti. "En tietenkään anna", vakuutin pennulle. //Jatkan Vedellä

Vesipentu | 26.02.2016

"Mutta Pisarapentu pelottaa minua. Hän on ilkeä ja haluaa tappaa minut", valitin emolle. "Ei hän sinua tapa. Se oli vain leikkiä. Eikö niin, Pisarapentu", Sulkatähti naukui ja katsoi veljeäni tuimasti. "Kaikkien Kuolonklaanilaisten tulee tappaa, se on meidän tapamme", isäni naukaisi muristen. "Sitten en pidä Kuolonklaanista", mutisin hiljaa. "Kuin Pyökkihäntä", Viiltotähti murisi. "Kuka on Pyökkihäntä?" Pisarapentu kysyi. "Teidän siskonne", Sulkatähti naukui. "Minusta tulee klaanin paras soturi!" Pisarapentu ulvaisi. "Pitääkö kaikkien tappaa?" miu'uin. //Viilto? Pisara?

Viiltotähti

"Pitää", naukaisin kylmästi Vesipennulle. "Minä voin tappaa heti!" Pisarapentu ulvaisi ja loikkasi miltei ilmaan. Pentu teki yllättävän syöksyn kohti sisartaan, mutta Sulkatähti iski käpälänsä väliin, jolloin tummanharmaa, suurikokoinen pentu lennähti selälleen maahan. "Sinun tulee oppia väistämään jokainen eteesi tuleva este", nau'uin. Pisarapentu siirsi keltaiset silmänsä minuun. "Opetatko sinä minua?" Pudistin päätäni, "se on mestarisi tehtävä. Ja minä en ole kenenkään mestari." Pisarapentu murahti. "No kuka sitten on mestarini?" hän kysyi. "Joku klaanin sotureista", Sulkatähti selitti, "minä päätän mestarisi, joskus Viiltotähti auttaa." "Päätätkö minunkin mestarin?" kysyi Vesipentu hiljaa. "Päätän. Ehkä olen jo päättänyt", Sulkatähti naukui. Vilkaisin kysyvästi kumppaniani, mutta naaras piti vihreän katseensa naaraspennussa, joka yritti päästä mahdollisimman kauas verenhimoisesta veljestään. Ihailin Pisarapentua, hänestä tulisi vielä jotain suurta Kuolonklaanille. //Kirjotan Pisaral~

Pisarapentu

Katsoin sisartani murhaavasti ja yritin katseellani kysyä: "Oletko valmis kuolemaan?" Pentu ei kuitenkaan katsonut minua, vaan isäämme, joka oli suorastaan valtava! "Oletko sinä kissa?" kysyin sitten. Viiltotähti katsoi minua murhaavasti vihreillä silmillään. "Olen, tietenkin!" hän murahti ärsyyntyneen oloisesti ja sivalsi kynsillään ilmaa. "Olet niin iso", totesin. Kolli hymähti. "Sinustakin voi joskus tulla, olethan poikani", kolli totesi ja näpäytti hännänpäällään otsaani. "Minusta tulee Kuolonklaanin päällikkö!" julistin. "Eipä olisi ihmekään, mehän olemme vanhempiasi", Viiltotähti hymähti. Vilkaisin emoa, tuo katseli ulos pesästä. "Voimmeko me mennä ulos?" kysyin ja lähdin loikkimaan kohti pesän oviaukkoa. "Vesipennusta en tiedä, mutta minä voin sinua ainakin käyttää siellä", Viiltotähti naukui, työnsi minut ulos ja käveli ulos itsekin. Hän ei antanut emolle mitään valtaa. Leiri oli tylsä, meillä ei ollut edes mitään suojaa, paitsi kivikolo. Vilkaisin ylös ja näin valkean soturin, joka istui pesän suuaukon edessä ylväästi. "Kuka tuo on?" kysyin isältäni. "Tulikynsi, luottosoturini", Viiltotähti selitti ja nyökkäsi kollille, joka kumarsi hennosti. "Saako tuota pomotella?" kysyin ja kallistin päätäni. "Minä saan, muttet sinä", valtava, arvellinen kolli totesi ja jatkoi matkaa kohti jokea. Huomasin jotain punaista maassa. Se oli verta! Loikin veriläikän luo. "Pisarapentu, tule", Viiltotähti käski. Pudistin pätääni. "Löysin jotain parempaa", kerroin ja haistelin verta. "Se on vain Puhurijalan verta", Viiltotähti huokaisi murahtaen samalla. "Sillekö annoit opetuksen?" kysyin. Kolli nyökkäsi. "Et osaa käyttäytyä, palaa takaisin emosi ja sisaresi luo", Viiltotähti käski, ja kun en liikkunut mihinkään, kolli suorastaan viskasi minut kohti päällikön pesän suuaukkoa, joten murahdellen kävelin sinne. "Isä on ihan hiirenaivoinen!" totesin sisään päästyäni. "Pisarapentu, älä höpsi!" Sulkatähti naukui ankarasti. "Hän pakotti minut pesään teidän kanssanne", murahdin. "Hänellä oli takuulla syy", emo huomautti. Murahdin ja en puhunut heille enää. //Sulka? Vesi?

Vesipentu | 27.02.2016

Pisarapentu oli hiljaa. Kävin Sulkatähden vatsan viereen nukkumaan. Herätessäni huomasin että Pisarapentu ei enää ollut pesässä. Käännyin emoani kohti. "Missä Pisarapentu on?" kysyin. "Nimitin hänet juuri oppilaaksi", Sulkatähti kehräsi ylpeänä. *Ainakaan hän ei voi satuttaa minua* ajattelin. Mutta sitten päähäni pälkähti toinen ajatus: *Miksen minä ole vielä oppilas, jos veljeni kerran on?* Katsoin emooni, mutta hän katsoi toisaalle, eikä enää kehrännyt. Sitten hän katsoi taas minuun. "Tiedän että sinäkin haluaisit olla jo oppilas", hän naukaisi. "Mikset sitten tehnyt minusta oppilasta?" kysyin. *Epäreilua!* "Miksi minä en ole vielä oppilas?!" ulvaisin ja katsoin ensin Sulkatähteen, sitten Viiltotähteen. //Viilto?

Puhurijalka | 11.02.2016

Upotin kynteni syvälle maahan, etten hyökkäisi Viiltotähden kimppuun. Tunsin miten lihakseni tärisivät raivoista. "Älä tee sitä", kuulin isäni kuiskaavan takanani. Kohotin katseeni suoraan Viiltotähden silmiin. "Pelkuri", nau'uin hiljaa. Huomasin että Viiltotähti veti hampaansa irveen. "Sinä luotat luottosotureihisi, etkä uskalla käydä kimppuuni yksin. Minä taas seison yksin kolmea soturia ja yhtä rampaa entistä päällikköä vastaan", jatkoin ja käänyin. Tassuttelin isäni ohi. Kuulin Viltotähden sähähtävän takanani ja tunsin Tuhokatseen ja Kostoviillon murhaavat katseet niskassani. Isäni katse tuntui puolestaan lievästi säälivältä, mutta arvokkaalta. Toivoin vain, ettei Viiltotähti käskisi koko klaania kimppuuni. //Viilto? Älä tapa tätä, mut se vois saada jonkun rangaistuksen?

Viiltotähti

Vilkaisin Tulikynttä, soturi katsoi minua, eikä edes huomioinut poikaansa. Kävelin Puhurijalan perään. Loikkasin kollikissan päälle, ja soturi yllättyi. Puhurijalka yritti kääntyä selälleen, mutta upotin terveen etujalkani pitkät kynnet pentuni pennun niskaan. "Ennen kuin sanot mitään, mieti, kumpi tämän tulee voittamaan. Vielä yksikin virhe, ja sinut on erotettu Kuolonklaanista", sihahdin ja upotin hampaani kynsieni sijasta kollin niskaan. Nostin hänet ilmaan, Puhurijalka yritti rimpuilla irti otteestani, mutta viskasin kollikissan kohti kivikasaa. En ollut käyttänyt voimaa lähes ollenkaan, joten Puhurijalka ei pyörtynyt. "Jos et lusmuilultasi ole huomannut, harjoittelen päivittäin taistelua. Kaltaisesi pentu ei tule ikinä päihittämään minua, Kuolonklaanin luojaa, jokaisen sinun kaltaisesi pelkoa", naukaisin kylmästi Puhurijalalle ja jätin kollin makaamaan kivikasalle, lähelle sotureiden pesää. Nilkutin luottosotureiden luokse. "Hän ei ole poikasi, muista se. Pidät tunteet erossa tästä", naukaisin Tulikynnelle, "hienosti teitkin sen. Et saa vaikuttaa heidän päätöksiinsä, ellen käske tekemään sitä. Olisi ollut parempi, jos tuo olisi kuollut." Tulikynsi nyökkäsi ja näytti jotenkin surulliselta, mutta kuitenkin ylväältä ja näytti olevan hyvillään. //Joku? Vaik Puhuri? Viilto on hyvässä kunnossa siis, eikä oikeesti sen jalkakaan enää oo kipee, se vaan esittää kenenkään huomaamatta, jotta sen ei missään nimessä tarvis palata päälliköks(kukaan, ei siis kukaan tiedä kumpaakaan):D

Puhurijalka

*Hiirenpapanat! En luovuta näin vähästä!* sihisin mielessäni ja kompuroin ylös. "Tuo oli epäreilu hyökkäys! Tule ja taistele kasvokkain!" ulvahdin Viiltotähden perään. Suuri kolli heilautti vain väheksyvästi häntäänsä eikä välittänyt. Sähisin ja vedin korvani luimuun samalla, kun paljastin kynteni ja hampaani. "En katoa, vaikka yrität niin teeskennellä!" ulvahdin ja ryntäsin Viiltotähteä kohti. Pujahdin tuon ali ja upotin hampaani tuon vääntyneeseen jalkaan samalla, kun kynsin tuon vatsaa. Huomasin isäni ilmeen, jota en osannut tulkita, mutta ajatukseni kääntyivät, kun Kostoviilto iski hampaansa niskaani ja Tuhokatse kyntensä kylkeeni. Puristin Viiltotähden jalkaa yhä tiukemmin, enkä aikonut päästää irti. //Viilto? Se vois antaa tälle kunnon opetuksen? Repiä vaikka toisen korvan irti?

Viiltotähti

"Tuoko sinun mielestäsi sitten oli reilua?" virnistin ja kiepautin etukäpäläni avulla Puhurijalan selälleen. Kostoviilto ja Tulikynsi estivät tuon kääntymistä enää vatsalleen. En tuntenut kipua oikeastaan lainkaan, kun tuo hiirenaivoinen pentu oli käynyt kiinni jalkaani, joka oli oikeastaan jo parantunut, mutta ei kukaan sitä tiennyt. Klaani oli kerääntynyt ympärillemme. "Saat kokea, millaista on kipu, millaista on häpeä. Nyt tajuat, että olet pelkkä pentu, josta ei ole mihinkään. Ei sinusta ole vastusta Kuolonklaanille. Näetkö? Olet häpäissyt itsesi!" nauroin kollikissalle. Painoin terveen etukäpäläni kynnet kollin alavatsaan. "Tätäkö halusit?" kysyin ja painoin kynsiäni syvemmälle kollikissan pehmeää vatsaa niin, että verta pulppusi tuon turkilleen. "Katsokaa, kuinka tämä kissa, joka kuvittelee olevansa minua vahvempi kokee häpeänsä! Katsokaa, mainitkaa tästä tälle kissalle päivittäin, irvailkaa, ellei hän kuole tällä hetkellä", naukaisin kovaan ääneen. Vedin kynteni vatsan poikki nuoren soturin vatsaa pitkin, kohti tuon kaulaa. Kolli yritti riuhtoa itseään irti ja äästi tuskan ääniä, vaikka selkeästi yrittikin ne peittää. "Olet heikko", sihahdin ja pysäytin kynteni tuon kaulan päälle, jolloin Puhurijalka rupesi haukkomaan happea, hän ei saanut henkeä. Irrotin otteeni häpäistyn soturin kaulalta. Luottosoturinikin irrottivat ja kävelivät rinnalleni. "Nyt sinun olisi parasta ymmärtää, kumpi meistä on vahvempi, kumpi voitti tämän", sihahdin. Kitkerähenki juoksi paikalle yrttejä suussaan. "Älä tuhlaa tuohon yrttejä tuon enempää. Annat hänelle vain hämähäkin seittiä ja kehäkukkaa, hän on häpäisty, eikä kaipaa enempää huomiota", naukaisin ankarasti parantajakissalle, joka nyökkäsi, laski yrtit hieman kauemmas ja valikoi vain hämähäkin seittiä ja kehäkukkatahnaa ja työnsi ne lähelle Puhurijalkaa, joka yhä haukkoi henkeään kivikasan vierellä. Kollin vatsasta vuosi edelleen verta. "Älä suotta pelkää, että suolistosi valuisi ulos kehostasi, kun nouset ylös. Tuo on haava, josta ei muut, kuin pehmokisut kuole", sihahdin. Haava toki oli melko syvä, muttei todellakaan sitä, mihin oikeasti pystyisin. Kynteni olisivat lävistäneet kollikissan sisuskalut helposti, jos olisin niin tahtonut. "Miksi et tappanut häntä?" Kostoviillon kylmä ääni kuului vierestäni. "Kuolonklaani kaipaa sotureita, jos tuo ei opi, hän on pian entinen kissa", virnistin. Kävelin joelle ja upotin verisen etukäpäläni siihen. "Minun ei huvita nuolla likaista verta", naukaisin. //Joku?:)) Viiltotähti on todella viisas:3

Puhurijalka

Purin hampaitani yhteen ja yritin peittää kipuani. *Hiirenpapanat! Ei tässä näin pitänyt käydä!* ulvoin mielessäni. Silmissäni alkoi hieman sumeta ja näin Viiltotähden murhanhimoiset kasvot. Räpytin nopeasti silmiäni ja yritin ravistaa päätäni mutta kipu lävisti kehoni. *Se ketunläjä katuu tätä vielä!* mietin tyrmistyneenä. Huomasin Viiltotähden palaavan joelta ja astelevan kohti päällikön pesää miltein vierestäni. "Et sinäkään elä ikuisesti", murisin hampaat irvessä. "Jos haluan, voin päättää elämäsi nyt", suuri kolli virnisti. Laskin päätäni hitaasti ja Viiltotähti jatkoi päällikön pesälle. Huomasin emoni Pyökkihännän istuvan kivikasan edustalla ja tuon poskea pitkin oli valunut kyyneliä. Suljin silmäni, mutten nukahtanu, mietin vain sitä hetkeä, joilloin Viiltotähti tulisi tiensä päähän. //joku? Viilto? Pyökki?

Viiltotähti | 06.02.2016

Kostoviilto käveli luokseni. Naaraan leuka oli pystyssä ja hänen tulenoranssit silmänsä tuijottivat syvälle omiin, smaragdin vihreisiini. Naaras näytti kysyvältä. "Haluan nimittää sinut luottosoturikseni", töksäytin. Kostoviilto ei näyttänyt mitenkään hämmentyneeltä, ennemminkin hieman tyytyväiseltä, en ollut ihan varma. Pidin katseeni kylmänä ja ryhtini suorana. Soturi nyökkäsi. "Se olisi kunnia, Viiltotähti", soturi kumarsi hennosti. Nyökkäsin. "Hyvä homma", väläytin kylmän hymyn entiselle erakolle. Valintani oli varma. Tuo naaraskissa oli uskollinen Kuolonklaanille, tai no ainakin minulle. Olihan hän suuren sodan syttyessä suorastaan pelastanut yhden hengistäni. "Voit aloittaa ilmeisesti tehtäväsi heti. Käy saalistamassa minulle hiiri", pyysin soturia. Joukko ympäriltäni alkoi hälvenemään. En odottanut Kostoviillon vastausta, vaan nilkutin kohti minun ja Sulkatähden pesää. Neljä pientä pentua makasivat emonsa vatsan vieressä. "He ovat kasvaneet nopeaa", naukaisin ja kosketin hännänpäällä tummanharmaan, pennuista suurimman päälakea. "Viiltotähti. Sadepennulla ei ole kaikki hyvin", kuiskasi Sulkatähti. Vilkaisin nuorinta pentuamme. "Pyydän Tulikynttä hakemaan Kitkerähengen", nau'uin ja työnsin pääni ulos kivikasasta. Tulikynsi seisoi Pyökkihännän rinnalla lähellä pesäämme. "Tulikynsi, hae Kitkerähenki, nyt", sihahdin kollille kylmästi. Soturi nyökkäsi, hyvästeli nopeasti kumppaninsa näpäyttäen tuota kylkeen ja juoksi kiertämään kivikasaa. Tyttäreni etsi leirin keskellä katseellaan jotain, en ollut ihan varma, mitä, luultavasti poikaansa, Puhurijalkaa. Pian valkea, tulenoranssia omaava luottosoturini saapui paikalle parantajakissa mukanaan. "Mikä hätänä, Viiltotähti?" kysyi parantaja kumartaen syvään. "Ylös siitä, hiirenaivo. Sadepennulla ei ole kaikki hvin", sihahdin kylmästi parantajalle. Kitkerähenki ei vastannut, vaan käveli ahtaaseen pesään. Hetken aikaa kolli haisteli pentua, ja sitten totesi: "Hän ei selviä. Pentu on kuolemansairas, tämä sairaus oli Kyynelputouksen laumassa parilla, ja he vain kärsivät ja kuolivat. Raven, kouluttajani kertoi, että potilas on päästettävä tuskistaan." "Luuletko, että uskon sinua ja tapan pentuni?" sihisin. "No, voithan sinä antaa hänen kärsiäkin, ei kai se minun asiani ole", parantajakolli kohautti lapojaan. Sihisin hampaat irvessä kissalle. "Painu ulos täältä!" ulvaisin ja oli vähällä, etten läimäissyt valtavalla käpälälläni kissan kylkeä. Kitkerähenki ryntäsi samantien ulos pesästä ja ilmeisesti törmäsi Tulikynteen, sillä kuulin luottosoturini sihahduksen. Katsoessani Sulkatähteen, naaraan katse oli hieman synkkä. "Pitäisikö meidän tehdä se?" kysyi päällikkö. "Ja että tappaa Sadepentu?" kysyin. Sulkatähti nyökkäsi. "Ehkä hän on oikeassa, pentu näyttääkin kärsivän", naaras kuiskasi. Murahdin. "Hyvä on. Mutta minä teen sen itse", naukaisin. En odottanut Sulkatähden vastausta, kai minulla oli oikeus saatella pentuni viimeiselle matkalleen, taistellen. Otin kiinni Sadepennun niskasta. "Hyvästi, Sadepentu", Sulkatähti naukaisi, kun astuin pentu suussani ulos pesästä. Huomasin muutaman hämmentyneen katseen, kun kävelin pentu sussani tallotulla hietikolla kohti joen rantaa. Laskin vikisevän pennun rantaveteen, ja tuo alkoi vikistä yhä enemmän. Kissoja kertyi ympärilleni. "Mitä sinä yrität tehdä?!" sihisi Pyökkihäntä. "Älä sekaannu tähän", naukaisin pitäen tiukasti katseen vedessä rimpuilevassa pennussa. "Mitä sinä teet?! Se on pentusi, oletko seonnut lopullisest?!" sihisi tyttäreni. "Kai se sama on kuolla taistellen kuin luovuttaen?" sihahdin ja potkaisin tyttäreni kauemmas. Kuulin Pyökkihännän mutisevan jotain kauempana. Sadepentu katsoi minua kauhistuneesti. "Ota minut pois täältä! Minulla on kylmä!" pentu uikutti itkien. "Soturit eivät itke, muista se Pimeyden metsässä", kuiskasin hiljaa. "Isi! Mitä sinä meinaat?" pentu itki. "Sinun on kuoltava taistellen. Yritä päästä rantaan, älä luovuta", kuiskasin pennun korvaan kylmästi ja työnsin tuon syvään veteen. "Isi!" pennun ulvonta loppui, kun tuo vaipui pinnan alle. Vähän väliä pentu nousi pintaan yskien ja räpiköiden. Pidin kylmän, vihreän katseeni pennussa. Pentu oli jo valmiiksi kuollut, tämä ei muuttaisi mitään. Käänsin selkäni pennun viimeisille ulvaisuille, ja nilkutin kohti pesäämme. Astuin sisään, Sulkatähti oli painanut päänsä kahden muun pennun turkkeihin. "Onko se tehty? Onko Sadepentu Pimeyden metsässä?" naaras kysyi. "Matkalla sinne", naukaisin. //Kosto, Sulka? Sinne meni Sadetius T_T Viilto ei siis tunne mitään ikävää pentuaan kohtaan. Ja sori jos jonku luonne kusasee, en oo kirjotellu tääl pitkään aikaan, kuten ei muutkaan^^'

Sulkatähti | 08.02.2016

*Hyvästi, Sadepentu. Toivottavasti sinut otetaan vastaan*, kuiskasin mielessäni. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni, ja sitten toisen. "Sadepentu parka", kuiskasin. "Valitsin hetki sitten itselleni uuden luottosoturin", Viiltotähti murahti vaihtaen aihetta. "Kenet?" kysyin. "Kostoviillon", kolli vastasi. "Emo, missä Sadepentu on?" kuulin Pisarapennun kysyvän. "Mekin haluamme mennä tutkimaan leiriä", Vesipentu naukui. "Hän ei ole tutkimassa leiriä, eikä tule enää takaisin, kulta", kuiskasin. //Viilto? Pisara?

Puhurijalka | 09.02.2016

Yötassu nyökkäsi ja loikki kuopan reunaa ylös ja katosi metsikköön. "Sadepennun kuolema oli kauhea...miten Viiltotähti voi tappaa oman pentunsa?" mutisin hiljaa. Emoni kääntyi katsomaan minua hiljaa. "En minäkään sitä ymmärrä", Pyökkihäntä huokasi. Nyökkäsin. "Se oli väärin!" ulvahdin hiljaa. Emoni ei sanonut mitään. "Palataan leiriin", Pyökkihäntä naukui. Nyökkäsin ja lähdin kiipeämään kuopan reunaa ylös. Saavuimme leiriin ja emoni meni tuoresaaliskasalle. Vilkuilin leiriä ja huomasin Viiltotähden istuvan päällikön pesän suulla. Loikin kollin luo. "Miten saatoit tappaa oman pentusi?" mutisin hiljaa ja kurkustani nousi vaitonainen murina. //viilto?

Viiltotähti

Kylmän välinpitämättömästi vilkaisin liian pehmon pentuni, Pyökkihännän pentua, joka vaikutti olevan emonsa kaltainen. "Olisi sinutkin pitänyt pentuna hukuttaa", sihahdin irvistäen murhaavasti nuorelle sturille. Puhurijalka ei vastannut. "Katoa silmistäni, ellet halua samaa kohtaloa", sihahdin ja paljastin hampaani. Kostoviilto käveli takaani kohti meitä, huomasin sen hajusta ja askelista. Puhurijalka meinasi sanoa jotain, mutta huomatessaan Kostoviillon tyytyi huokaisemaan ja käveli pois. "Ärsyttävä pentu", sihahdin ja vilkaisin tuoretta luottosoturiani. "No, mitäs hän?" naaraskissa kysyi. "Tuli haukkumaan Sadepennun kuolemasta. Tuollaisia ne neljän klaanin pehmokisut ovat, eivät ymmärrä, että klaanikissan tulee kuolla taistellen, tai kuolema on suorastaan häpeällinen", murahdin hiljaa ja nostin loukkaantuneen, mutta miltei parantuneen käpäläni maasta. //Jokuh, vaik Puhuri?

Puhurijalka | 10.02.2016

Kuulin mitä Viiltotähti sanoi Kostoviillolle ja niskakarvani nousivat raivosta pystyyn. Kiepsahdin ympäri ja syöksähdin takaisin Viiltotähden eteen Kostoviillosta välittämättä. "Vai muka pehmokisu?! En kuulu yhteenkään neljästä klaanista, vaan tähän sinun väkivallalla kyhättyy harakanpesään!" ulvoin raivoissani ja hampaat irvessä. Viiltotähti paljasti hampaansa uhkaavasti ja nousi koko pituuteensa. "Vaikka et kuulukkaan niihin enään, synnyit Myrskyklaanissa!" Viiltotähti murisi. Vilkaisin nopeasti silmäkulmastani Kostoviiltoa, joka oli paljastanut kyntensä ja näytti olevan valmis hyökkäämään. Käänsin katseeni Viiltotähden leimuaviin smaragdinvihreisiin silmiin. "Mitä väliä sillä on? Olen elänyt miltein koko elämäni Kuolonklaanissa!" sähisin. Viltotähti sähähti, muttei sanonut mitään. "Hiirenaivoinen ketunläjä", mutisin hyvin hiljaa, mutta siltikin Viiltotähti kuuli sen. "Puhu minulle, kuten kuuluu!" Viiltotähti ulvahti muristen. "Et ole päällikkö, joten miksi tottelisin!" ulvahdin ajattelematta. //Viilto? Eihän tullut autohitti?

Viiltotähti

"Ehken, mutta ilman minua, olisit pehmokisu. Minulla on enemmän valtaa tässä klaanissa, kuin sinulla tulee koskaan olemaan. Voisin murhata sinut, eikä kukaan välittäisi. Olisivat ennemminkin hyvillään. Sinun tulisi olla kiitollinen, etten ole menettänt malttiani ja vetänyt sisuskalujasi ulos, se hetki on lähellä, jos et osaa lopettaa ajoissa, sinä uskoton turhake", sihisin katsoen Puhurijalkaa murhaavasti. Tulikynsi käveli poikansa taakse. Annoin kollille katseellani käskyn; Jos Puhurijalka hyökkää, tapa hänet. Saman käskyn annoin Kostoviillolle, sekä Tuhokatseelle, joka seisoi kivikasan päällä. Puhurijalka katsoi isäänsä hetken, kunnes käänsi katseensa minuun. "Ihan tosi, jos yrität jotain, olet kuollut, kuollessasi, sinä et pääse Pimeyden metsään, etkä Tähtiklaaniin. Vajoat jonnekin, sinua ei kaipaa kukaan, sinua pidettäisiin kissana, joka on pettänyt Kuolonklaanin. Sinua pidettäisin kissana, joka ei ollut koskaan uskollinen Kuolonklaanille", naukaisin ja pakotin karvani tasoittumaan vaivattomasti. Kynnet olivat esillä, kuten aina. Puhurijalka, tuo arvoton soturi, minua kerran tai kaksi pienempi seisoi edessäni murhaavan katseen kera. //Puhuri? Äläs ala urputtamaan minulle tai saat katua syntymääsi>:3

Viiltotähti | 27.09.2015

"Vahvempi kuin kukaan", huokaisin ja painauduin vasten kumppanini turkkia. "Mennään nukkumaan", hän naukaisi. Lähdimme rinnatusten kävelemään pesälle, jonka edustalla Tulikynsi jo nukkui. Murahdin ja kävelin sisään. Pesä oli rakennettu oksista, karhunvatukoista ja piikkihernepensaista. Pedit oli tehty sammalista, jotka oli mukavasti muotoiltu. Sulkatähti oli minua miltei kaksi kertaa pienempi, mutta ei rakkaus kai kokoa katsonut. Sulkatähti asettui pienemmälle pedilleen, ja minä taas huomattavasti suuremmalle. "Hyvää yötä", naaras kuiskasi. "Pimeyden metsä sinut elossa pitäköön", kuiskasin. En tahtonut kumppanini kuolevan, Pimeyden metsä saisi pitää hänet elossa, vaikka vkisin. Suljin silmäni ja vaivuin uneen. Raotin silmiäni, Sulkatähti nukkui yhä vierelläni, kuulin ääniä pesän ulkopuolelta. Nilkutin ulos herättämättä kumppaniani. Etukäpäläni oli hieman kipeä, muttei se haitannut, ainakaan enempää, kuin tulisi tulevaisuudessa haittamaan. Tulikynsi seisoi ryhdikkäästi vartiossa. "Hei, Viiltotähti", tuo naukaisi. Muutama kissa nukkui vielä pienimuotoisissa pesissä, ja osa sammalpedeillä taivaan alla. "Jatkammeko matkaa?" Puhurijalka tuli kysymään. "Sitä kannattaa kysyä Sulkatähdeltä. Mutta mielestäni olisi parasta jatkaa", naukaisin. Puhurijalka oli sukeltamassa pesään, mutta pysäytin hänet. "Hän nukkuu", sihahdin. Pennunpentuni säpsähti ja käveli pois luotamme. "Missä Tuhokatse on?" kysyin. "Partioimassa, siis saalistamassa", Tulikynsi naukaisi. Nyökkäsin. Pesästä kuului rapinaa, ja pian Sulkatähti asteli ulos. "Huomenta", hän haukotteli ja venytteli. "Hei", tokaisin. Pienehkö naaras käveli vierelleni. Oli kummallista ajatella, että olin häntä nyt arvottomampi. Ei, kunnia Kuolonklaanin perustamisesta oli minun. Kissat tulisivat puhumaan minusta, olin täysin varma siitä. Tulikynsi katsoi eteenpäin. "Lähdemme heti, kun kaikki ovat koolla", naukaisi Sulkatähti kovaäänisesti. "Syödäänkö?" kysyin. Naaraskissa nyökkäsi ja käveli kanssani tuoresaaliskasalle, jossa oli kaksi hiirtä, sekä vesimyyrä ja orava. "Haluatko ensin?" kysyin. Sulkatähti pudisti päätään. "Ota sinä", hän tokaisi. Kohautin lapojani ja otin kasasta oravan. Sulkatähti otti toisen hiiristä. "Jos ei riitä, otan kyllä toisenkin", hän virnisti. Olimme metsän suojissa. Olimme taivaltaneet jo ainakin neljäsosakuun. Tuhokatse ravasi luoksemme suussaan jänis, hiiri ja varpunen. "Hei, Sulkatähti ja Viiltotähti", kolli kumarsi pienesti. Nyökkäsin. "Milloin lähdemme?" kysyi Tuhokatse. "Heti, kun kaikki ovat paikalla", Sulkatähti ilmoitti. *Hän pärjää jo hyvin*, ajattelin katsoen Sulkatähteä. "Etkö aio ottaa luottosotureita?" kysyin. Sulkatähti kohautti lapojaan. "Se ei ole vielä ajankohtaista. En tiedä kissojen uskollisuudesta minua kohtaan", hän naukaisi. "Älä kiirehdi asioissa. Mutta vakuutan sinulle, että koko Kuolonklaani on sinulle uskollinen", naukaisin. Sulkatähti painautui vasten minua. "Kiitos, Viiltotähti", hän naukaisi. Syötyämme, oli jo jokainen paikalla. "Tuoresaaliskasa on syöty, tuhotkaa pesät, niin lähdemme!" Sulkatähti ulvaisi. Kissat ryhtyivät rikkomaan pesiä. Ei olisi järkeä jättää heikoille valmista pesää. Lähdimme matkaan. Nilkutin Sulkatähden vierellä, Tulikynsi toisella puolellani ja Tuhokatse meitä johtaen. "Tulossa on joki", hän naukaisi. "Ylityksessä kestää jonkun aikaa, joten muutama voisi saalistaa", hän ehdotti. "Söimme kaikki vatsamme täyteen äsken, emme tarvitse saalista", murahdin. Luottosoturini nyökkäsi. Sitten tajusin, että olin tehnyt päätöksen Sulkatähden puolesta. Hän katsoi minua. "Anteeksi", murahdin. "Ei se mitään", hän hymyili. Lehdet rapisivat jalkojemme alla, kun kävelimme metsässä, kohti uutta reviiriä. Matka tulisi olemaan ehkä pitkä, mutta olisi pakko jaksaa. Nilkutin ja varoin, etten vahingossakaan yrittäisi laittaa painoa tuolle etujalalle, joka oli vammautunut pysyvästi. Sulkatähti puikkelehti puiden välistä nopeaa, kun itse hidastelin minkä pystyin. Kukaan ei siitä huolimatta ohittaut minua tai Tulikynttä. "Kauanko matka kestää vielä, Tuhokatse?" kuulin Sulkatähden kysyvän. "Vähän yli puoli kuuta", kolli naukaisi ja loikkasi mättäälle. "Joki näkyy jo", hän ilmoitti. Saavutin Sulkatähden, joka oli jäänyt odottamaan minua. "Pysyvätkö kaikki mukana?!" päällikkö ulvaisi. "Perä on jäämässä jälkeen!" Pyökkihäntä kiljaisi. "Pysähdymmekö?" kysyin Sulkatähdeltä. Tuo nyökkäsi, ja pysähdyimme. Saavutimme pian joen, joka uhkaavasti kuohui edessämme. En nähnyt kiviä, joita pitin sen voisi ylittää. "Tästäkö pitäisi ylittää?" kysyin ja värähdin, mieleeni nousi Sulkakukan kuolema.. Siitä asti olin vihannut, miltei pelännyt vettä. "Vesi ei ollut silloin näin korkealla", kolli mumisi. Huokaisin. "Etsitään sopiva ylityspaikka", ehdotti Sulkatähti ja katsoi kysyvästi minua. "Sinun päätöksesi se on", naukaisin. "Mielestäni se on hyvä idea", Tulikynsi naukaisi. Olimme löytäneet kaatuneen puun, jota pitkin ylitimme joen. Odottelin toisella puolella Sulkatähden ja Tulikynnen kanssa, että kissat olisivat ylittäneet joen. Tuhokatse oli etäämmällä. "Täytyy mennä tuonne päin, siellä on pieni ukkospolku, mutta se oli erittäin hiljainen, kun olemme ylittäneet sitä", hän naukaisi. "Ovatko kaikki tällä puolen?!" Sulkatähti ulvaisi. Kaikki olivat täällä. Lähdimme matkaan. //Kissat? Yritän saada Viillolle tonnin täyteenXD

Yötassu Seurasin klaania joukon hännillä. En olisi halunnut jättää reviiriä, mutta mikäpä minä olin Viiltotähteä tai Sulkatähteä vastustamaan. Astelin aika väsyneenä eteenpäin välittämättä juuri mistään. Minua väsytti paljon ja selässäni olevaa haavaa kirveli. Tiesin, että oli jaksettava. Mutta en olisi halunnut lähteä reviirien läheltä..tuntui kun olisin juurtunut sinne ja nyt minua revittiin sieltä irti. Olin jo kauan sitten huomannut itsestäni sen, että tiesin ja muistin paljon, kun olisin elänyt ennenkin. Mutta oliko se mahdollista? Sulkatähti oli ainakin syntynyt uudelleen, jos tietoni pitivät paikkaansa. Mutta kuka minä olin jos olin syntynyt uudelleen? Ajatukset sekoittuivat ja sen takia päätä alkoi särkeä. Jätin sen aiheen ja keskityin eteenpäin kävelemiseen muiden joukossa. Jonkin aikaa kuljettuamme kuulin edestä Sulkatähden pysähtymiskäskyn. Siirryin vasemmalle ja kurkkasin sieltä eteen. Olimme tulleet pienehkön ukkospolun luo. Tosiaan, en ollut edes kiinnittänyt huomiota sen hajuun. Mistään ei kuulunut hirviöiden murinaa. "Ylitämme ukkospolun reippaasti ryhmissä!" kuulin edestä. Jäin odottamaan ylitysvuoroa. //Pätkä.. Viilto? Joku?

Sulkatähti | 09.10.2015

Vesi. Pimeä, upottava vesi kouhui suurina mustina aaltoina ympärilläni. Vesivirrat veivät minua eteenpäin, tunsin vajoavani pohjaa kohti. Pääni upposi pinnan alle, jäätävän kylmään veteen. Pyristelin pinnalle ja haukoin henkeä, kunnes upposin taas pinnan alle. Hyinen vesi oli lamaannuttava. Yritin kauhoa itseni takaisin pinnalle viimeisillä voimillani, mutta se oli turhaa. Virta oli minua voimakkaampi, vajosin yhä syvemmälle ja syvemmälle... Räväytin silmäni auki henkeä haukkoen. Katselin ympärilleni. Ei vettä, ei aaltoja, eika karmivaa hukkumisen tunnetta. Olin taas siellä, minne olimme pysähtyneet, pienen metsän siimeksessä, kaatuneen puun ympärillä. "Se oli vain uni..", kuiskasin hiljaa itselleni. Ei, se ei ollut tavallinen uni. Minä tiesin sen. *Se oli uni kuolemastani, aiemmassa elämässäni* Puistatus kulki lävitseni kun ajattelin vettä. Oli vielä yö, täällä oli kylmä, ja jostoin päähäni putkahti, miten onnekkaita kotikisut olivatkaan. Heillä oli omat lämpimät kaksijalanpesänsä, jossa ei tarvinnut pelätä lehtikatoa, riistan puutetta tai viheryskää. Kaksijalat varmasti hoitivat ja välittävät niistä, mutta ei se soturin elämää ollut. Kotikisun. Pyörähdin kyljelleni ja katsoin pyöreää vatsaani, jossa pikku pentuni olivat lämpimässä. Vieressäni nukkuva Viiltotähti näytti nukkuvan tyyntä unta. Pian tuo kuitenkin heräsi ja räpytteli silmiään. "Kuinka kauan matka vielä kestää?" kumppanini murahti unisella äänellä. "Olemme matkanneet jo yli puolet matkastamme, luulisin niin", mau'uin hiljaa. //Viilto?

Viiltotähti | 26.09.2015

Nousin seisomaan ja lähdin nilkuttamaan Pyökkihännän vierellä kohti Tulikynttä. Luottosoturini seisoi ryhdikkäästi edessäni leuka korkealla ja pää pystyssä. "Viiltotähti?" kolli kysyi hiljaa. En vastannut, vaan katsoin kylmästi soturia. "Pyökkihäntä?" Tulikynsi kysyi sitten. "Viiltotähti antaa anteeksi, että käyttäydyit niin hiirenaivoisesti", tyttäreni naukui. Tulikynnen silmät loistivat. "Et sinä noin helposti pääse. Sinun tulee olla luonani kokoajan kuin haukka siihen saakka, kunnes pääsemme uudelle reviirille", naukaisin. Soturi ei hätkähtänyt. "Se on kunnia", hän kuiskasi hiljaa. "Voit poistua, Pyökkihäntä", naukaisin pennulleni, joka nyökkäsi ja poistui. "Voinko tehdä jotain?" Tulikynsi kysyi. "Olemme täällä seuraavan yön, saat auttaa minua pesäni teossa", naukaisin. "Etkö nuku Sulkatähden kanssa?" soturi hämmentyi. "Nukun, sinä saat vartioida sitä pesää, eli nukkua ulkopuolella. Saat yllesi kuitenkin sateensuojan", naukaisin. //Tuli? Viilto koettelee Tulta nyt ja katsoo, miten uskollinen tuo todella on

Tulikynsi

Nyökkäsin, ja lähdin etsimään pesänrakennustarpeita. Astelin metsässä, ja löysin pian suuria oksia, joita aloin raahaamaan yksitelle lepopaikalle. Kun olin saanut kaikki tuotua, ryhdyin kyhäämään niistä jonkinlaisia seiniä pinoten oksia päällekkäin. Ne romahtivat pariin kertaan, mutta sain kuin sainkin kasattua ne korkeuteen, jonka alle kissa mahtuisi. Olin aivan läkähdyksissäni, mutta lähdin etsimään metsästä vielä kattotarpeita. Kuljin eteenpäin, ja huomasin pian suuren, pudonneen kuusen oksan. Nappasin siihen hampaillani, mutta irvistin, sillä neulaset pistelivät suutani. Ryhdyin raahaamaan oksaa vaivalloisesti eteenpäin, ja jokainen ketunmitta tuntui kymmeneltä. Onnistuin kuitenkin tuomaan oksan lepopaikalle, ja nostamaan sen katoksi. Läähätin vaivalloisesti, kun Viiltotähti tuli paikalle. "Kelpaako?" puuskutin. Viiltotähti tutkaili pesää, kunnes vastasi: //Viilto? mini

Viiltotähti

Katsoin arvioiden pesää, joka näytti rähjäiseltä. "Katto tulee vuotamaan, jos alkaa sataa", Sulkatähti naukui takaani. Nyökkäsin. "Hae lehtiä ja karhunvatukoita, rakenna katosta tiiviimpi. Ja emme mahdu molemmat Sulkatähden kanssa tuonne, en edes mahdu sisään", naukaisin. Tulikynsi nyökkäsi. "Kiitos, että kerroitte", tuo vastasi ja ehkä yritti pidätellä kiukkua. Kollikissa suurensi aluksi pesän suuaukkoa, jonka jälkeen pesää. "Kauanko aiot rääkätä häntä?" Sulkatähti kehräsi lempeästi. "Niin kauan, kuin jaksan", tönäisin lempeästi kumppaniani. "Muuten, tiedätkö, että odotatko jo pentuja?" kysyin Sulkatähdeltä hiljaa. //Sulkatähti?:D Se vois odottaa niitä jo?:3

Tulikynsi

"Minusta se pesä oli ihan hyvä", mutisin hiljaa, kun etsin karhunvatukkaa ja lehtiä. Löysin pian karhunvatukkapensaan, ja ryhdyin irrottamaan siitä oksia. Pensaan piikit raastoivat turkkiani, mutta olin pian saanut suurehkon kasan aikaan, joten lähdin kuljettamaan niitä lepopaikalle. Nostelin karhunvatukoita reikäisiin kohtiin, kunnes kaikki olikin jo käytetty. Lähdin jälleen metsään etsimään vielä rakennusaineita. Kasasin lehtiä keoksi käpälilläni, ja kun kasa oli kyllin suuri, ryhdyin puskemaan sitä eteenpäin. Kun viimein pääsin takaisin, ryhdyin painelemaan lehtiä kattoon. Pian olin valmis, ja loikin Viiltotähden luo. "Mitä voin tehdä nyt?" puuskutin. "Saalista syötävää niin paljon, kuin vain löydät", kolli virnisti. Nyökkäsin, ja loikin pois. Maistelin ilmaa, ja huomasin jäniksen hajun. Lähdin jäljittämään sitä, kunnes huomasin sen pian parin hännänmitan päässä. Jännitin lihakseni ja syöksyin jäniksen kimppuun. Upotin hampaani sen niskaan, jolloin se nytkähti, ja valahti veltoksi. Hautasin jäniksen ja lähdin etsimään lisää saalista. Laahustin takaisin lepopaikalle, ja pukanani oli kaksi jänistä, orava, ja kolme hiirtä. Vein saaliit Viiltotähdelle, joka nyökkäsi. Horjahtelin kauemmas ja lysähdin maahan. Nukahdin saman tien. //Viilto? Pyökki? joku?

Sulkatähti

"Kitkerähenki sanoi että odotan", kehräsin Viiltotähdelle. Olin onnellinen, tämä oli ensimmäinen- siis kolmas pentueeni. *Montakohan ihanaa pentua saamme?* mietin mutta työnsin ajatuksen syrjään. Nyt piti keskittyä matkaan Kaaosmielen, Sinivirran ja Lokkikoiven luokse. Ja muutenkin, osa meistä oli pahasti loukkaantuneita. Katselin ympärilleni. Ilta lähestyi. *Kuolonklaanin täytyy vahvistua...*, ajattelin. "Kunpa tästä tulisi vahva pentue", naukasin Viiltotähdelle. "Niin", kumppanini murahti. Katsoin taivaalle, se oli yllättävän kirkas, pilviä näkyi vain pari. Aurinko oli laskemassa. "Tästä täytyy tulla vahva pentue..", mutisin. //Viilto?

Viiltotähti | 18.09.2015

Tartuin kynsilläni Saarnitähden turkkiin. Riuhtaisin Myrskyklaanin päällikön pois Sulkakynnen kimpusa ja viskasin alas puhujankiveltä. "Sinä senkin!" Leijonaloikka syöksyi minua kohti, mutta potkaisin tuota takajalallani päin naamaa. Kolli lensi kauemmas. Hän ponkaisi nopeasti itsensä pystyyn ja hoiperteli kohti minua. "Ketunläjä!" kolli rääkyi ja loikkasi päälleni. Silloin Tulikynsi loikkasi Myrskyklaanin varapäällikön kimppuun ja tarttui tuon kaulaan. Leijonaloikka lensi selälleen maahan. Kiitin luottosoturiani nopealla katseella. Sulkakynsi syöksyi kohti Mutasilmää, joka oli juuri loikkaamassa päälleni. "Kiitos", sihahdin ja läimäisin kynsilläni lähelläni olevaa Oravatähteä. Naaras menetti nopeasti tasapainonsa juurikolla ja kaatui suoraan Kanelitähden päälle maahan. "Äh!" Kanelitähti huudahti, kun Oravatähti kaatui tuon päälle. Loikkasin kohti Oravatähden paljasta vatsaa, taoin sitä takajaloillani samalla, kun Tuuliklaanin päällikkö, Kanelitähti yritti päästä pois Jokiklaanin päällikön alta. "Sinä hiirenaivoinen ketunläjä!" ulvaisi Oravatähti, kun tuon vatsasta ryöppysi verta tummanharmaalle turkilleni ja tuon omalle turkilleen. Naaras kouristeli maassa, Kanelitähden päällä hetken aikaa, kunnes lyyhistyi hervottomaksi ja tuon katse lasittui. "Oravatähti!" Tulenliekin kauhistunut rääkäisy kiiri halki nelipuiden laakson. Loikkasin pois kuolleen päällikön päältä, suoraan puhujankivelle, ja katsoin, kuinka Oravatähti palasi takaisin maan pinnalle Tähtiklaanin luota, johon minä en tietenkään uskonut. Tähtiklaani oli keskitty tarina, enkä minä vain voinut uskoa siihen. Kanelitähti ryömi pois heräilevän Oravatähden päältä. Pikkuvarjo ja Puhurijalka seisoivat puhujankiven alla olevan kolon edessä, jottei yksikään latokissoista pääsisi parantajan luo, jossa hän haavoittuneita kai tälläkin hetkellä hoisi. Kuu oli jo korkealla taivaalla, miltei ehkä laskemaan päin. Sota tulisi vielä kestämään, joten täytyisi saada riistaakin jossain vaiheessa. Latokissat eivät saisi päästä saalistamaan. "Sulkakynsi", kuiskasin nopeasti varapäällikköni nimen. Naaraskissa käänsi vihreän katseensa minuun. "Käske pari kissaa saalistamaan, osa kissoista lähtee saalistamaan, ja sen jälkeen syö ja laittaa muutaman muun. Latokissat eivät saa päästä lepäämään", sihahdin. Varapäällikköni nyökkäsi ja poistui pikaisesti luotani. //Joku?

Puroputous | 18.09.2015

Olin uskollinen Kuolonklaanille ja Viiltotähdelle ikuisesti. Kuolisin Viiltotähden puolesta. Astelin Viiltotähteä suojaavan joukon reunamille, ja näin kuinka varjoklaanilaisnaaras syöksyi kohti Viiltotähteä. Loikkasin samantien naaraan päälle. Naaras päästi kammottavan ulvaisun. Kauhuviillto loikki luokseni. "Tapetaanko?" kysyin. Kolli nyökkäsi. "Minä pidän kiinni!" Kauhuviilto naukui. Halusin kiduttaa naarasta. Käännyin naaraan pääpuoleen. Raavin alussa naaraan korvan verille. Naaras ulvoi kivusta. Katsoin naaraan silmiä. "Silmät ovat mitättömät", kuiskasin naaraalle. Raavin alussa kissan kasvoihin suuria viiltoja, joista valui verta maahann. En kuitenkaan halunnut vielä tappaa naarasta, se olisi liian nopeaa. Katsoin kuinka naaraan häntä vouhtoi edestakaisin. Tartuin naaraan häntään ja vedin siihen syvän viillon. Naaras samassa repäisi itsensä irti ja sinkoutui päälleni. Naaraan monta klaanitoveriakin sinkoutui päälleni. Katsoin hiukan ehkä varovaisesti naarasta, joka raapi kasvojani. Samassa pahin tapahtui. Naaras upotti kyntensä korvaani ja repäisi. Korvastani lähti valtava pala. "Aaaa!" ulvaisin. Pysyisin kuitenkin uskollisena Viiltotähdelle. "Silmä silmästä, korva korvasta!" ulvaisin. Raastoin naaraan maahan. Naaras oli heikko, ja kylkiluut paistoivat turkin läpi. Kauhuviilto sai helposti naaraan selälleen. Käänsin kuitenkin naaraan nopeasti ympäri. Halusin tuottaa naaraalle tuskaa, sillä halusin että saisin Viiltotähden luottamuksen. "Mitä sinä aiot?" Kauhuviilto kysyi. En sanonut kollille sanaakaan. Hakusin tehdä kidutuksen yksin. En antaisi vihiä ollenkaan naaraalle. Naaraan klaanitoveri katsoi minua hiukan peloissaan. Näin silmissäni isäni, joka olisi jo varmaan tappanut naaraan. Tiesin kuitenkin, mitä tehdä. Käännyin naaraan häntään taas. Raapaisin siitä alusta pienen palan pois. Naaraan aksvot vääntyivät kivusta, kun hännänpää tippui maahan. Hiekka värjäytyi kauniin punaiseksi, kun häntä osui siihen. Seuraavaksi otin mahan. Raapaisin siihen syvän viillon. Naaraan klaanitoveri ryntäsi päälleni. Katsoin naarasta välinpitämättömästi ja samassa tajusin että kissa oli vasta oppilas. Minun piti pärjätä oppilaalle "Hmm, olet ollut joskus kaunis", naukaisin hieman surullisesti. Naaras katsoi minua raivokkaasti. "Seuraavaksi", aloitin. Käännyin salamana naaraan kasvoihin. Halusin satuttaa naarasta todella. Hän ei enää koskaan eläisi. "Nyt tiedän!" ulvaisin. Rääpäutin kynttäni ensin kiveen ja sitten maahan. Seuraavaksi raapautin naaraan kuonoa. Naaras yritti vääntäytyä pois otteesani. Kauhuviilto kuitenkin painoi naaraan maahan. Työnsin kynteni naaraan silmään. Naaras kiljaisi. Muistin tarinat siitä kuinka Viiktotähti oli tappanut Omenatähden. Halusin saavuttaa saman. Vetäisin kynteni pois silmästä. Siihen jäi verestävä aukko. Katsoin myös naaraan toista pelokasta silmää. "Säästän sen sitten viimeiseksi", naukaisin. Naaraan klaanitoveri tarttui häntääni. Naaras puraisi siitä pienen palan pois. Tuntui kuin liekit olisivat korventaneet häntääni. "Wttäs kehtaat!" ulvaisin. Naaras katsoi minua voitonriemuisena. "Teet vain hallaa klaanitoverillesi", naukaisin. Tartuin naaraan kaukasta ja vetäisin siihen syvän viillon. Haavasta pursui verta maahan ja kissan turkillr. "Kuiskeviiksi!" naaras ulvoi. Viimeiseksi työnsin vielä kyntei naaraan silmään. Silmä oli jotenkin kammottava, kun aiinä ei ollut liikettä, ei eloa. Katsoin halveksien kynnessäni riippuvaa silmää. "Sinä murhaaja!" naaras kiljui. Katsoin naarasta halveksien. "Voit lähteä", naukaisin. Naarad lähti juoksemaan minua pakoon. Halusin vielä kostaa naaraalle. Raavin naaraan verille. Kukaan ei enää tunnistaisi naarasta. Naaras valahti veltoksi. Olin suorittanut osan tehtävästäni. Katsoin Viiltotähteä. //Viilto?

Pyökkihäntä | 19.09.2015

Syöksyin pentuni avuksi ja ryhdyin repimään Lumikukkaa hännästä. Naaraskissa irrotti otteensa ja syöksyi päälleni kynnet ojossa. En kerennyt väistää, joten naaras sai hampaillaan otteen kaulastani. Purin yhä naaraan häntää, mutta sitten irrotin otteeni. Naaras kaatoi minut alleen ja piteli minua kaulasta kiinni. Ryhdyin potkimaan takajaloillani vimmatusti tuon vatsaa. Vilkaisin Puhurijalkaa. Hän oli nuori soturi, eikä paljoa kokenut.. Usvahäntä oli nälän heikentämä, mutta kokenut. Siniharmaa turkkini oli yltä päältä veressa. Potkin vimmatusti jaloillani Lumikukan vatsaa, kunnes tuo irrotti otteensa. Naaras heittäytyi kauemmas ja sihisi raivosta. Sitten Mutatassu loikkasi siskonsa viereen. Usvahäntä oli saanut Vinhasiiven apuunsa. Syöksyin kohti mustavalkeaa soturia, joka puri pentuani niskasta. Näykkäsin tuon etujalkaa ja loikkasin näykkäämään toista kylkeä. Kolli irrotti otteensa pennustani ja syöksyi päälleni, mutta väistin iskun ja painoin kollin maahan. Tartuin hampaillani tuon niskanahkaan ja heitin Lumikukan ja Mutatassun päälle. Lumikukka loikkasi sivuun, mutta Vinhasiipi heittäytyi veljensä niskaan. Lumikukka ryntäsi auttamaan kaksikkoa. Siirsin katseeni Usvahäntään ja Puhuritassuun. He kamppailivat melko tasaisesti, mutta Usvahäntä oli painamassa pentuani maahan. Sihisin raivosta ja syöksyin kohti Usvahännän kaulaa, sillä Puhurijalka piti kiinni tuon lavastaan. Usvahäntä rääkäisi, kun hampaani upposivat tuon kaulaan. Puhurijalka piteli soturia yhä vahvemmin maassa. Usvahäntä yritti irrottautua hampaistani, mutten aikonut irrottaa, ennen kuin soturi olisi vähintäänkin tajuton. Vihasin tappamista, enkä tahtoisi tehdä sitä. Mutta nyt, taistelin perheeni, klaanini puolesta. Olisi tehtävä se, mikä eniten oikealta tuntuu. Juuri, kun olin repäisemässä palan Usvahännän kaulasta, Puhurijalan kimppuun syöksyi Vinhasiipi, pentuni päästi irti ja Usvahäntä sai irrottaudutta otteestani. Vinhasiipi heitti pentuni kohti minua, tosin vauhti oli melko hidas, joten kerkesin väistää. Puhurijalka lennähti käpälillään kiven juurelle. Vinhasiipi ja Usvahäntä syöksyivät karkuun. "Pelkurit!" pentuni ulvoi ja katsoi vihoissaan kaksikon perään. "He varmaan yrittävät levätä. Eivät enää meidän murheemme", huomautin. Puhurijalka nyökkäsi. Etsin katseellani kissoja, joita vastaan voisimme taistella, kunnes huomasin Viiltotähden luona olevan paljon tungosta. Latokissat yrittivät päästä puhujankivelle. Heilautin hännälläni sinne ja pentuni nyökkäsi. Lähdimme kävelemään rivakasti kohti puhujankiveä. Saarnitähti, Oravatähti ja Kanelitähti olivat painettuina maahan, mutta noiden varapäälliköt kamppailivat rajusti kuolonklaanilaisia vastaan ja yrittivät saada otteen Viiltotähdestä, joka katsoi kylmästi sivusta, kun klaanilaisensa yrittivät pidellä sotureita aloillaan. Viiltotähti oli sellainen, hän näyttäisi omat voimansa vasta lopuksi. Syöksyin Leijonaloikan päälle, jota Pitkätassu ja Lummetassu pitelivät tiukasti otteessaan. Kaksikko irrotti otteensa ja syöksyivät Mutasilmän päälle, joka oli päässyt Viiltotähden lähelle. Päällikkö huitaisi kuitenkin valtavalla käpälällään äkkiarvaamatta Tuuliklaanin varapäällikön kasvoja, jolloin Mutasilmä kaatui Pitkätassun päälle. Lummetassu tarttui selällään olevan Mutasilmän kaulaan ja raahasi tuota pois oppilastoverinsa päältä. Pian hän onnistuikin, muttei Pitkätassu enää hengittänyt. Viha kasvoi sisälläni. Tuo hiirenaivoinen oli pudonnut oppilaan päälle ja murhannut! Sitten kiinnitin taas huomion allani olevaan Leijonaloikkaan, joka oli valahtanut veltoksi. Tällä tempulla ei minua huijattaisi! Painoin kollia yhä tiukemmin maahan ja purin tuon kaulaa. Kuitenkin joku työnsi minut irti Leijonaloikasta. Se oli Tulenliekki. "Kiitos!" Leijonaloikka ulvahti ja syöksyi kohti minua Jokiklaanin varapäällikkö kannoillaan. Kaksikko loikkasi päälleni, mutta Puhurijalka ja Salatassu ryntäsivät apuun. Raastoin takajaloillani Tulenliekin varsaa. Puhurijalka ja Salatassu taas olivat Leijonaloikan lavoissa kiinni. Kaksikko irrotti otteensa minusta ja ryntäsivät kuin yhtenä kissana kohti Viiltotähteä, joka seisoi puhujankivellä.. //Jatkan Viillolla! Pääsin vihdoin kunnon isnpiraatiohumalaan!:DD

Suuri sota Nelipuilla

Viiltotähti | 18.09.2015

Loikin hitaasti kohti nelipuita klaani perässäni seuraten. Kuolonklaanissa ei tällä hetkellä ollut pentuja, ja vanhuksetkin oli jätetty sinne, missä olivat jo kauan olleet. Sulkakynsi loikki vierelläni ripeästi eteenpäin, niinkuin koko Kuolonklaani. Tulikynsi oli hännillä Suoturkin kanssa. "Viiltotähti?" Sulkakynsi kysyi. Siirsin katseeni kumppaniini ja varapäällikkööni kysyen: "Mitä asiaa, Sulkakynsi?" "Oletko varma, että ehdimme?" varapäällikkö kysyi. Murahdin. "Luuletko, että ne hiirenaivot kerkeävät peräämme tarpeeksi nopeasti? Voisimme juosta reviirimme halki kaksikin kertaa, ennen kuin he löytäisivät meidät", sihahdin. Sulkakynsi ei vastannut. "Viiltotähti, Tulikynnellä on asiaa", Salatassu naukaisi hiljaa kuin peläten, että joku kuulee. "Käske hänet tänne", murahdin. Oppilaani nyökkäsi ja jättäytyi joukon perälle. Pian luottosoturini saapui luokseni. "Niin?" kysyin. "Kuinka taistelemme?" kolli kysyi ääni tasaisena. "Tuonko takia rynnit tänne?!" murahdin. "Ei, vaan taistelemmeko joukossa, vai yritämmekö erottaa heidät?" kolli sihahti. "Hmm..", mietin. Ehdotus oli kyllä hyvä, yksi neljäsosa klaanistani saattaisi hyvinkin pärjätä yhdelle heikolle matkan tänne uuvuttamalle klaanille. "Missä Pyökkihäntä on? Ja Puroputous, Murhatassu ja Kylmäkatse? He olivat leirissä", naukaisi Tulikynsi hämillään. "He hakevat nukkuvat kissat ja piiritämme neljä klaania", virnistin. "Hyvä idea", Tulikynsi totesi. Edessämme avartui mäki ja pian puut harvenivat. Saavuimme nelipuun laakson ylle. Kuu oli miltei täysi, eikä vielä edes korkeimmillaan. Taivaan oli täyttänyt paksuja pilviverhoja, mutta saatoin erottaa kuun pilkistävän yhdestä kohtaa. Sateen tulosta ei ollut merkkiäkään. "Ainakin tulee kuiva sota", Tulikynsi naukui ja jättäytyi joukon perälle. Syöksyin alas rinnettä. Saavuimme nelipuiden laaksoon. Kävelin kohti puhujankiveä. Loikkasin korkealle ja pääsin puhujankivelle. "Kitkerähenki, pysyt tuolla kolossa puhujankiven alla. Siellä parannat muita ja tarvittaessa loikit apuun, jos tarvii", käskin parantajaa, joka nyökkäsi. "Pikkuvarjo ja Koiratassu, vahditte, ettei kukaan pääse yrttejä tuhoamaan tai muutakaan", käskin. "Selvä, Viiltotähti", pentuni nyökkäsi. "Viekää yrtit koloon", Kitkerähenki ohjasi kissoja, jotka olivat kantaneet suurimman osan yrteistä tänne. "Mitä luulet, kauanko sota kestää?" Sulkakynsi kysyi. Kohautin lapojani. "Kuunkierron?" kysyin itseltäni. Sulkakynsi nyökkäsi. "Ainakin muut sodat ovat kestäneet sen verran. Oikeastaan aika paljon vähemmän", virnisti Sulkakynsi. Nyökkäsin. Varapäällikköni oli istuutunut suurkiven vierellä olevien juurien päälle. "Vahvimmat eturiviin ja puhujankiven vierelle", käskin. "Nopeat kissat taistelevat suurimmaksi osaksi tuuliklaanilaisia vastaan, tunnistatte heidät kyllä", naukaisin. Pitkätassu nyökkäsi. "Mitä nyt teemme?" eturivissä odottava Tulikynsi kysyi. "Odotamme", naukaisin hiljaa.. Istuin puhujankivellä rentoutuneena ja tyynenä. Varapäällikköni, Sulkakynsi istui puhujankiven vierellä korkeammaooa, kuin muut ympärillä olijat. "Saapuvatko he?" kumppanini painoi kyntensä yhden vanhan tammen juureen. "Ei kestä enää kauaa. Kuulet kai askeleet?" kysyin tyynesti korvat pitäen pystyssä. Kuuntelin joka asian, mitä täällä tapahtui. Saatoin kuulla kissojen hengityksen ja kuiskinnan. Katsahdin Tulikynteen, joka seisoi suorana ja valmiina ottamaan vaikka kokonaisen metsällisen kissoja vastaansa taisteluun. Sitten etsin katseellani Suoturkkia. Kollisoturi ojenteli kynsiään ja yritti pitää turkkinsa sileänä. Salatassu ja Puhuritassu kuiskivat keskenään. Sitten kuulin lähestyvät askeleet. Nostin korvani salamana pystyyn. "He ovat täällä", kuiskasin klaanilaisilleni. Istuuduin alas ja asetin häntäni etukäpälieni päälle. Loin kasvoilleni tyynen, mutta voitintahtoisen ilmeen. Odotin taistelua neljää klaania vastaan innolla. Pian loputkin soturini saapuisivat.. Naakkatähti, Oravatähti, Kanelitähti ja Saarnitähti johtivat kissoja kuin yhtä klaania. Kuulin pelokkaita ja epävarmoja kuiskauksia kissojen joukosta. "Pelottaako pikkuisia?" aloitin kovaan äänen. Ääneni oli kylmä ja murhaava, mutta tyyni. "Sinä tässä pelkäät!" Naakkatähti rääkäisi. Naakkatähti seisoi klaaninsa johdossa muristen kuin kokonainen klaani. "Kuolonklaani on pelkkä hyödytön, kuoleman ja tuskan klaani!" Varjoklaanin päällikkö ulvaisi vihaisena. Tuon varapäällikkö, Hohtosulka rauhoitteli häntä asuessaan kollin vierelle. Naakkatähti ei kuunnellut kissaa. "Siellä sinä seisot! Heikko klaanisikin vain palvelee sokeana sinua!" kissa rääkyi. "Eikö sinulle riittänyt, että vasta tapoin sinut?" kysyin katsoen murhaavasti kissaa. Naakkatähti sihisi raivosta. "Se oli epäreilu hyökkäys!" Naakkatähti rääkyi. Kukaan muu ei puhunut. Ainoastaan oppilaiden pelokkaat kuiskaukset kantautuivat korviini, nekin tulivat tosin latokissojen joukosta. "Millainen päällikkö ei kykene hoitamaan klaaniaan?" kysyin. "Sinä!" Naakkatähti vastasi. Virnistin. "No, ainakin klaanini on paremmassa kunnossa ja itsenäinen, kun taas sinä ja klaanisi asutte lahossa ladossa, kaikenlisäksi vihollistenne keskellä!" sihahdin. Naakkatähi murisi. "Asuimme lahossa ladossa!" hän korjasi. "Muutitteko pois?" ärsytin kissaa. Naakkatähti ei vastannut. Tuo päällikkö yritti rauhoittua ja tasoittaa pörhistyneitä karvojaan. "Minä ja Kuolonklaani olemme saaneet metsän paremmaksi kuin koskaan", virnistin. Naakkatähden karvat nousivat taas pystyyn. "Verellä sinä sen olet tahrannut!" hän sihisi. "Naakkatähti! Rauhoitu!" Oravatähti antoi pyynnön ensimmäisenä Varjoklaanin päällikölle. Kolli loi vihaisen katseen Jokiklaanin päällikköön. "Älä sinä minua neuvomaan ala!" hän sihahti. "Ei pikku Naakkatähti osaa pitää edes itsestään huolta, eli kai häntä pitäisi auttaa?" kysyin sivaltaen kynsilläni ilmaa. Naakkatähti murisi jotain. "Luuletko olevasi Tähtiklaania parempi? Häh?!" Naakkatähti sihisi. Kohautin lapojani. "Vähintään", virnistin. Silloin Naakkatähdellä meni hermot. Kolli ponkaisi kohti minua hurjasti sihisten ja kynnet ojossa. Mutta silloin joku syöksyi kollin kylkeen. Tunnistin pian kissan Kostoksi, kolli oli miltei karvaton. "Varjoklaani! Seis!" Naakkatähti kamppaili erakkoa vastaan ja esti klaaninsa vyörymisen tuon apuun. Naakkatähti kamppaili kissaa vastaan ja sai tuon painettua maahan, mutta sillä hetkellä Tulikynsi tarrasi kollin niskaan. Naakkatähti irrotti otteensa yhä heikossa kunnossa olevasta Kostosta. Naakkatähti rääkyi kuin hullu, kun Suoturkki kävi kiinni tuon kaulaan. Varjoklaanin päällikkö valahri hervottomaksi. Hän alkoi kouristella, kunnes liike loppui. Oli kuolemanhiljaista, ainoastaan kauhistuneet henkäisyt ja käpälien hermostuneet iskut maahan kuuluivat hiljaisuudessa.. Sitten Naakkatähti veti syvään henkeä ja räväytti silmänsä auki. Kolli oli veren peittämä ja tuon kaulassa oli parantamaton, erittäin syvä haava, josta edes yhdeksänhenkinen päällikkö ei selviäisi. "Varjoklaani! Hyökkäykseen!" ulvonta peitti kaiken alleen, kun Varjoklaanin kissat rynnivät kohti Kuolonklaanin pientä kissajoukkoa. Yli puolet klaanistani oli matkalla tänne muista leireistä. Tulikynsi, Suoturkki, Kuolemahenkäys, Kosto, Puhuritassu ja Salatassu olivat valmiina eturivissä ottamaan Varjoklaanin hyökkäyksen vastaan.. Varjoklaanin soturit ryöppyivät kuolonklaanilaisten niskaan. Hohtosulka loikkasi minua kohti, mutta Tulikynsi tarttui tuon niskaan ja viskasi pois. Kiitin soturia luoden tuohon kiittävän katseen. Varjoklaanilaiset eivät pärjänneet läheskään klaanilaisilleni. "Tuuliklaani, hyökkäykseen!" Kanelitähdne ulvonta kiiri halki ilman. Sulkakynsi syöksyi viereltäni kohti Kanelitähteä. Etsin katseellani päälliköitä ja varapäälliköitä. Huomasin Tulenliekin. Naaraan kasvot olivat palaneet ja tuo näytti puolikuolleelta. Virnistin, kun naaras siirsi katseensa minuun. Hän pysyi tiukasti Oravatähden rinnalla. Kaikki luonani olevat klaanilaiseni taistelivat ja huolehtivat, ettei kimppuuni käyty. Kun Kuolonklaani oli painanut Tuuliklaanin suurimman osan kissoista maahan ja kamppaili ylivoimaisesti heitä vastaan, kuului rääkäisy: "Jokiklaani, Hyökätkää!" Oravatähti syöksyi klaaninsa johdossa kohti klaanini kissoja. Leijonaloikka puhui kiivasti Saarnitähden kanssa. Olisi tilaisuuteni käydä kollin päälle ja tappaa tuo. Kiristin jokaisen lihakseni ja ponkaisin kohti Myrskyklaanin varapäällikköä. Samassa hetkessä Saarnitähti huomasi minut. "Myrskyklaani, hyökätkää!" Saarnitähti ulvoi. Leijonaloikka kääntyi minua kohti ja kerkesi juuri ja juuri väistää iskuni. Loikkasin maahan ja syöksyin pakoon Myrskyklaanin kissoja. Loikkasin puhujankivelle. Soturini eivät kyenneet puolustamaan minua, sillä Tulenliekki syöksyi kohti minua. Iskin kynteni naaraan palaneeseen turkkiin, jolle oli levitetty jotain tahnaa. Naaras putosi maahan. Samassa huomasin, että kaikki avustamaan tulleet olivat valmiina. Pyökkihäntä, joka johti toista joukkoa, katsoi minua pitkään. Nyökkäsin. Kuolonklaani "Hyökkäykseen!" ulvoin. Latokissat seisahtuivat ja katsoivat ihmeissään heidän päälleen ryöppyvää kissalaumaa. "Jos kuvittelette vielä, että on heikko, saatte katua syntymäänne!" ulvoin. //Joku? SOTA ON ALKANUT!:3

Leijonaloikka | 18.09.2015

Syöksyin kohti puhujankivellä seisovaa Viiltotähteä sihisten hurjasti ja kynnet paljaina. "Viiltotähti!" Sulkakynsi rääkäisi ja syöksyi kohti minua. Lennähdin selälleni, mutta kiepsahdin nopeasti ylös ja sivalsin kuolonklaanilaisnaarasta kynsilläni kuonoon. Hento verivana valui naaraan kuonoa pitkin, mutta tuo nuolaisi sen ja katsoi minua vain vihaisemmin. Tulenliekki syöksyi naaraan päälle, ja kun olin syöksymässä hampaat irvessä naaraan kaulaan, joku tönäisi minut pois. Viiltotähden kynnet upposivat kylkeeni. Päästin hurjan ulvaisun. Yritin kierähtää ympäri, mutta Viiltotähti piteli minua paikoillaan. Kuului yhtäkkiä raivokasta ulvontaa, ja Viiltotähti nosti minut ilmaan. Hän heitti minut helposti kauemmas, Oravatähden päälle. "Äh!" naaraskissa sihahti ja työnsi minut kauemmas. Nousin ylös. Taistelu oli raivokas, muttei epäreilu. Kuolonklaanilaiset yrittivät piirittää meidät.. He varmaan yrittivät ajaa meitä jonnekin. Sitten huomasin Kuiskevirran, joka etsi Tähtipolun ja Ruusutassun kanssa haavoittuneita. Mutta heitä vaani kuolonklaanilaissoturi; Kierosielu. Hiivin kohti kollia takaapäin. Juuri, kun tuo oli syöksymässä kohti parantajia, mutta syöksyin kollin kimppuun. Lumikukka ryntäsi apuun. Painoimme soturin maahan, mutta tuo kierosti luikerteli pois ja ryntäsi matkoihinsa. "Kiitos", hymyilin kumppanilleni. "Missä Mutatassu on?" kysyin nopeasti. "Ei hätää, Usvahännän, Vinhasiiven ja Nokitassun kanssa", kumppanini naukui. "Aion taistella Viiltotähteä vastaan", ilmoitin. "Etkö aikonut jo äsken?" naaras kysyi. Nyökkäsin. "Nyt tiedän, että kuolonklaanilaiset yhä suojelevat päälikköään kuin suurtakin jumalaa.. PItäisi hyökätä monta kerrallaan ja kaikkien, paitsi yhden kukistaa Viiltotähden suojelijat, jolloin yksi kävisi tuon kimppuun ja tappaisi. Kunhan yksi henki lähtisi, olisin tyytyväinen", sanoin. Lumikukka nyökkäsi, ja yhtäkkiä syöksyi ylitseni. Hän kamppaili jonkun kanssa. Käännähdin, kumppanini taisteli kissan kanssa, joka oli naaras, mutten tunnistanut häntä. Kissa painoi kumppanini maahan ja oli puraisemassa tuota kaulasta, mutta loikkasin tuon niskaan. Naaras rääkäisi ja alkoi riehumaan, kunnes irrotti kumppanistani. Päästin otteeni irti. "Kiitos!" Lumikukka huohotti. "Palaa Mutatassun ja muiden luo, riennän auttamaan Saarnitähteä", naukaisin. Lumikukka nyökkäsi ja poistui. Ravasin kohti päällikköäni. Veri roiskui joka paikassa. Pian löysin päällikköni. Hän kamppaili Kuolonklaanin.. Mitä?! Tuhokatsetta vastaan! En ollut nähnyt tuota kollia aikoihin, luulin hänen kuolleen.. Syöksyin kollin kimppuun ja raatelin tuon niskaa. "Irti hänestä!" joku sihisi. Useat kynnet tarttuivat niskaani, kun yritin repiä Tuhokatsetta irti päälliköstäni. Sitten Tuhokatse päästi irti ja kaaduimme kaikki selälleen. Tuhokatse päällimmäiseksi ja muut kissat alleni. POtkaisin takajaloillani soturin pois päältäni ja käännähdin kahta kissaa vastaan. He olivat kai oppilaita, ehkä hyvin nuoria sotureita.. "Soraviilto, auta!" toinen kissa sihisi. "Taivalkiito!" ulvoi Soraviilloksi kutsuttu, kun syöksyin kollin kimppuun. Soraviilto tarttui kylkeeni. Irrotin otteeni kissasta ja syöksyin etäämmmälle. Kyljestäni vuosi verta ja niskastani myös. Etsin apua kaipaavia.. //Joku?:D

Viiltotähti | 17.09.2015

"Soraviilto! Taivalkiito! Kauhumurha!" klaani hurrasi kolmen uuden soturin nimiä. "Entä Henkäys ja Corvus?" kysyi Tuhokatse sitten. "He saavat nimensä myöhemmin", päätin. Luottosoturini nyökkäsi. "Te kolme", naukaisin kolmikolle, jotka olivat jo poistumassa kohti sotureiden pesää. "Niin, Viiltotähti?" kaikki kolme kysyivät yhteen ääneen kunnioittavaan äänensävyyn. "Lähdette saalistamaan klaanillenne", sihahdin. Olin jo parantunut siitä viheryskästä, ainakin melkein. Tänään olin osallistunut partiointiin, tosin kävin vain Tuhokatseen, Sulkakynnen ja Sulkakynnen kanssa. Tuhokatse selitti tarkemmin kaiken, mitä oli tapahtunut. He olivat saaneet reviirin, ja Sinivirta nähtävästi odotti taas pentuja. Puhurijalasta oli tullut soturi kaksi kuunkiertoa sitten. Uusi varapäällikkö olisi nyt valmis. Pysyttelin yhä suurkivellä. "Klaanin kissat!" nau'uin vielä, ennen kuin kolmikko oli poistunut leiristä saalistamaa. Kissat siirsivät katseita minuun. "Kuten tiedätte, olen ollut kauan ilman varapäällikköä", naukaisin. "Valitse se pian!" ulvonnat kiirivät leirissä. Hiljensin kissat vihaisella murahduksella, joka ylsi jopa klaanilaisten äänien yli. "Uusi varapäällikkö on Sulkakynsi!" päätin. "Olipa yllätys!" sanoi ylpeältä näyttävä Puhurijalka. "Sulkakynsi! Sulkakynsi!" Soraviilto aloitti pentuetoverinsa nimen ulvonnan. "Kiitos!" kumppanini parkaisi, kun loikkasi luokseni. Hän nuolaisi rakastavasti poskeani. "Olet tärkeä", tokaisin. Kissat tulvivat onnittelemaan varapäällikköä ja päätin perääntyä kohti pesääni. "Odota!" Sulkaynsi ravasi perääni. "No?" murahdin. "Järjestäisinkö vaikka partiot?" hän ehdotti. "Miten vain", sanoin ja kävelin pesään kääntämättä enää katsettani pääaukiolle. //Kisut?:D Anteeks Tuli, et nimitin, oli pakko:D

Lummetassu | 18.09.2015

Olin oleillut hetken Tuuliklaanin entisessä leirissä, kun muistin jotain: *En ole saalistanut tänään ollenkaan.* Tassuttelin sammalvuoteeltani kohti leirin suuaukkoa. *Voisin mennä mäyräpesälle katsomaan, saisinko sieltä jotain*, mietin. Astuin ulos leiristä, ja loikin kohti mäyrän hylkäämää pesää. Ilma haisi omituiselle. Siihen oli sekoittunut heikko häivähdys savua, kasveja ja vieraita kissoja. Se ei ollut ihme, sillä tuuli tuli ladon suunnasta, ja siellähän nyt muita kissoja oli läjäpäin. Kasvitkaan eivät olleet järin kummallisia, mutta pikkuinen savun tuoksu ilmassa sai turkkini pörhistymään. *Mistä se edes oikein tulee? Ovatkohan kaksijalat tehneet jotain minkä takia täällä haisee savu?* mietin. *Se olisi varmaankin todennäköisin vaihtoehto.* Ohut kellastunut ruoho taittui tassujeni alla. Se tuntui omituiselta polkuanturoissani, ei lainkaan kivuliaana, eikä erityisen mukavaltakaan, vaan siltä väliltä. *Täällä on jotenkin painostava ilma, kuin ukkonen mutta pilvet eivät näytä siltä... Ehkä tämä on vain merkki siitä miten lähellä sota on. Se tulee ennen kuin montaakaan kuuta on mennyt*, pohdin. Nopeasti saavuin määränpäähäni. Tassuttelin rauhassa luolaan. Ympärilläni vallitsi hiljaisuus. Haistoin hiiren, ja yritin seurata tuoksua. Silloin tiesin että pieni saaliseläin olisi piiloutunut pieneen halkeamaan, minne kissan olisi mahdoton mennä. Huokaisin syvään. En haistanut luolassa enempää riistaa. *Täytyy sitten etsiä parempi paikka.* Lähdin kohti pääleiriä, ja kaikki kuulosti normaalilta. Mutta tuoksu jonka haistoin silloin oli kaikkea muuta kuin normaali. *Latokissoja!?* Lähdin vaivihkaa seuraamaan hajujälkeä. Pysyin matalana, sillä jos Kuolonklaanin reviirille olisi tunkeutunut latokissoja, ne eivät olisi tulleet yksin, eikä minusta olisi vastusta kymmenelle kissalle. Näin melko lähellä rajaa hieman pensaita, ja kömmin niiden sisään. Aikaa ei kulunut kauaakaan, kun näin suuren lauman kissoja tulevan kohti. Tai ei kohti, vaan yhdeksän-kymmenen ketunmitan päästä piilopaikkani ohi. Klaanit kulkivat melko rauhallisesti ilman mitään kiirettä. Suurimman osan kasvoilla oli päättäväinen ilme, tosin epävarmuudenkin huomasin muutaman silmissä. Mutta nuo kissat nähdessäni tajusin lopullisesti, mitä oli tapahtumassa: *Latokissat aikovat hyökätä!* Heitä oli suunnaton joukkio, mutta kissoista huomasi selkeästi, että osa ei ollut syönyt pariin päivään, ja muutama näytti siltä kuin he olisivat juuri pelastaneet tulipalolta. *Jos niin todella on, se selittäisi heikon savun hajun aiemmin tänään*, ymmärsin. *Mutta nyt täytyy viedä viesti Viiltotähdelle niin nopeasti kuin vain pystyn.* Peräännyin hiljaa pensaasta, ja vedin kynteni sisään. Lähdin varovaisesti kävelemään pääleiriä kohti siitä suunnasta, että latokissojen olisi mahdotonta nähdä minut tietämättä että olisin siellä. Turkkiani kihelmöi jännityksestä. Kun olin päässyt mielestäni tarpeeksi pitkän matkan päähän, lähdin juoksuun. Kiisin pääleiriä kohti nopeammin kuin ikinä ennen. Metsä humisi ympärilläni, ja kuulin pikkulinnun lähtevän lentoon, mutta en välittänyt. Tiesin ettei nyt olisi mitään tärkeämpää kuin viedä viesti Viiltotähdelle. Tassuni rummuttivat maahan pudonneita lehtiä nopeaan tahtiin, ja viima paiskasi päin kasvojani. Pääleiri häämötti edessäpäin. Syöksyin sisään, ja jatkoin laukkaani kohti päällikön pesää. *Nyt täytyy vain saada kertoa nopeasti Viiltotähdelle*, mietin, ja sen kummempia ajattelematta ryntäsin jäkäläverhon läpi. "Miksi Pimeyden Metsän nimeen sinä törmäät tuolla lailla pesääni?" kuulin Viiltotähden sähisevän vihaisena sammalvuoteellaan. Katsahdin häneen nopeasti. Päällikkö oli valtava, ja hirveän vihaisen ja pelottavan näköinen. Häntä suurempaa kissaa en ollut koskaan nähnyt. Ja hän oli selkeästi vihainen minulle. *Ehkä olisi ollut parempi pyytää lupa ennen kuin tulin tänne*, mieleeni juolahti. Mutta tehtyä oli mahdotonta saada tekemättömäksi. "Viiltotähti, sinun täytyy kuunnella minua. Olin saalistamassa, kun näin latokissoja meidän reviirillämme", mau'uin nopeasti. "Ja minusta tuntuu että he aikovat hyökätä!" //Viilto? Joku?

Viiltotähti | 15.09.2015

Makoilin pesässäni. Viheryskä alkoi jo hellittää. En ollut poistunut leiristä kahteen kuunkiertoon, muuten olin aina käynyt vähintään kävelemässä leirin ympäri. "Viiltotähti?" Sulkakukka kysyi. Siirsin vihreän katseeni naaraaseen. "Niin, Sulkakynsi?" kysyin. Naaraskissa astui pesään. "Kielsinhän sinua tulemasta", naukaisin tiukasti. "Hei! En minä voi pysyä erossa sinusta!" Sulkakynsi huudahti. "Älä pysy sitten", huokaisin. "Oletko järjestänyt partioita?" Sulkakynsi kysyi ja istuutui alas. Naaras heilautti häntänsä etutassujensa päälle. "En", vastasin. "No, aiotko järjestää?" kysyi kumppanini. Pudistin päätäni. "Hoida sinä se", käskin. "Selvä, jos vain haluat", Sulkakynsi kumarsi ja poistui pesästäni. Käperryin pedilleni ja suljin silmäni.. Vajosin pian uneen.. //Joku?:p

Tulikynsi | 15.09.2015

Tassuttelin pienen metsästyspartion johdossa, ja mukanani olivat Vadelmatassu, Punatassu ja Mustakoipi, kuten yleensä. "Käydään katsomassa, olisiko aurinkokivillä riistaa", ilmoitin. Kissat nyökkäsivät, ja lähdimme juoksemaan eteenpäin. Saavuimme pian aurinkokiville, ja hajaannuimme saalistamaan. Kuljin aluskasvillisuudessa haistellen ilmaa. "Apua!" kuului Punatassun rääkäisy halki metsän. Höristin korviani ja lähdin kohti ääntä. Loikkasin pensaikosta, ja näin Punatassun kasvotusten ketun kanssa. Sihisin, ja kettu käänsi katseensa minuun. Se murisi, ja alkoi lähestyä minua. Irvistin, ja syöksyin ketun päälle. Upotin kynteni sen kylkeen, ja se tarrasi minua korvasta. Sihisin villisti, kunnes huomasin, että Mustakoipi ja Vadelmatassu olivat liittyneet taisteluun. Mustakoipi upotti hampaansa ja kyntensä ketun niskaan, ja Vadelmatassu oli pureutunut sen jalkaan. "Kaatakaa se selälleen!" ulvoin, ja pinnistin kaikkin voimin. Mustakoipi oli irrottautunut, ja syöksyi nyt kohti kettua. "Varo, Vadelmatassu!" ulvahdin, ja irrotin otteeni, kuten myös oppilaani. Mustakoipi törmäsi kettuun, ja se kaatui älähtäen. Vadelmatassu syöksyi pitämään kettua aloillaan, kuten myös Mustakoipi. Pian huomasin, että Punatassukin piti kettua aloillaan. Kävelin ketun kasvojen eteen, ja upotin kynteni sen kurkkuun. Kettu ulisi, ennenkuin retkahti elottomana maahan. "Hyvää työtä", puuskutin, kun silmäilin naarmuisia kissoja. "Ilmoitetaan Viiltotähdelle", sanoin, ja lähdimme kohti leiriä. "Viiltotähti?" kysyin. "Niin?" kolli murahti. "Reviirillämme oli kettu", ilmoitin. "Tapoitteko sen?" Viiltotähden ääni nousi. "Kyllä", nyökkäsin. //Viilto? :D

Viiltotähti | 15.09.2015

"Hyvä", naukaisin Tulikynnelle. "Kuinka sinä voit? Alkaako viheryskä helpottaa?" luottosoturini kysyi. "Joo, pääsen varmaan parin päivän päästä jo elämään kunnolla", virnistin. Tulikynsi nyökkäsi. "Pääsetkö ulos, haluaisin jutella muutamasta asiasta", Tulikynsi naukui. "Eikö se muka onnistu täällä?" sihahdin. "No.. Kai se sitten onnistuu", kolli kohautti lapojaan. "Noniin, aloita", käskin. "Niin, mielestäni sota tulisi aloittaa heti, kun olet tervehtynyt", naukui Tulikynsi. "Jaa miksi?" kysyin. "Heillähän ei ole riistaa paljon ollenkaan, ja mekin olemme vielä hyvässä kunnossa! Kun lehtikato tulee, meidänkin voimamme hiipuvat", huomautti Tulikynsi. "Heillä on sitäkin vähemmän silloin riistaa", sanoin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Totta tosiaan", Tulikynsi mumisi. "Aion lähteä tarkkailemaan heitä heidän reviirilleen", naukaisin. "Olet vielä toipilas", huomautti Tulikynsi tiukasti ja kylmästi. "Minä muistaakseni ainakin viimeksi tarkistaessani olin päällikkösi", huomautin takaisin. "No ota minut edes mukaani!" Tulikynsi huudahti. "Hyvä on, lähdetään heti", sihahdin. Lähdimme kävelemään ulos leiristä. "Minne olet menossa?" kysyi Kierosielu. "Ei kai se sinulle kuulu!" sihahdin kollille, joka oli saanut soturinimensä Kaaosmielen kanssa samaa aikaan. Lähdimme Tulikynnen kanssa kohti latokissojen reviiriä. "Pärjäätkö?" Tulikynsi kysyi, kun yskäisin. "Onko pakko paasata kokoajan?!" rääkäisin vihaisena. Kollin karvat nousivat pystyyn. Jatkoimme matkaa. "Kieritään noissa kanervoissa", naukaisin. Kierimme kanervien seassa ja lähdimme latokissojen reviirille. "Hiivitään ladon vierelle, siellä vakoillaan heitä ja palataan yön päättyessä takaisin", annoin käskyt. "Yhdessä kulkien?" luottosoturini kysyi. Nyökkäsin. //Tulikynsi?:p

Puroputous | 15.09.2015

Seisoimme Kuolonklaanin leirin suuaukolla. *Mitenköhän Sinivirta ja Kaaosmieli pärjäävät?* ajattelin. Astelimme Tuhokatseen johdolla leiriin. "Hei!" ulvaisin. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä. "Missä Sulkatassu on?" kysyin yhdeltä naaraalta. "Sulkakynsi!" naaras ulvaisi. "Mitä te täällä teette?" Viiltotähti kysyi. "Tulimme takaisin", Tuhokatse naukui. "Niinpä näkyy", Viiltotähti naukui. Tiesin että sota olisi kohta. *Olenkohan valmis siihen?* ajattelin. //Viilto?

Viiltotähti | 15.09.2015

Tuhokatse, sekä muita kissoja seisoi edessäni. "Mitä te täällä teette?!" sihahdin. "Tulimme takaisin. Haluamme osallistua lähestyvään sotaan", Tuhokatse naukui. "Tulkaa pesääni", käskin. Tuhokatse, sekä kuusi muuta kissaa kävelivät perääni. "No, keitä te kaikki olette?" kysyin. "Tässä on Kaaosmielen ja Sinivirran pennut; Puroputous, Taivaltassu ja Sulkakynnen pentuetoveri, Soratassu. Tässä on Kauhutassu ja sitten Henkäys ja Corvus", Tuhokatse selitti. "Jaa.. Eikö heillä ole klaaninimiä?" kysyin ja katsoin valkeaa naarasta, sekä mustaa, yksisilmäistä kollia. "Öö.. Emme ole kerenneet saamaan", Henkäykseksi kutsuttu naaras naukui. "Siinä tapauksessa, annan ne teille heti, kun vain olen terve", naukaisin. "Oletko sairas?" luottosoturini, Tuhokatse kysyi. "Viheryskää se vain", murahdin. "Voitte poistua, tehkää olonne mukavaksi. Näyttäkä paikkoja uusille tulokkaille", sihahdin. Seitsemän kissaa poistui pesästäni. Asetuin makuulle ja rupesin nukkumaan.. //Kissat? Corvus, sun pitäis ilmottaa se klaaninimi:'3

Kosto/Kostoviilto | 09.09.2015

Aamun alkaessa sarastaa hyppäsin alas mietintäkiveltäni, jolla olin istunut puoli yötä ja jonka taakse olin piilottanut yrtit. Laskeutuessani takajalassani vihlaisi hetken kipu. Tuore haava oli jo osittain parantunut yön aikana, mutta vuoti vielä jonkun verran verta. Nuolaisin sitä pikaisesti ja sujahdin pesään taivaan vaaletessa takanani. Puolipimeydessä hiipiessäni yritin tyhjentää pääni ajatuksista. Olin pitkään miettinyt, miten sanoisin asiani, vaikka tiesin, että lähdöstäni syttyisi kumminkin taistelu. Hiivuttauduin Riekaleen ja Raadon pesiin johtavan tunnelin ohi erittäin varovaisesti ja kiiruhdin mahdollisimman kevyesti loikkien oman pesäni sisäänkäynnille. Tassuttelin hiljaa makuukuopalleni ja käperryin kerälle huokaisten. Tänään elämäni muuttuisi! Tai sitten "omistajani" voittaisivat minut ja rankaitsisivat niin, että kuolisin varmasti. En lähtenyt vain omille teilleni tänä yönä, koska silloin he olisivat jäljittäneet minut, vaikka olisin kierinyt ketun jätöksissä, sillä Riekaleen kuono havaitsi kaikki pienimmätkin hajut. Sen jälkeen minua kidutettaisiin viiksenkarvan päähän kuolemasta, jolloin en pystyisi liikkumaan vielä kuuhun. Sitä paitsi halusin kostaa. Jos olisin lähtenyt nyt, sydämeeni jäisi kuin maksamaton velka, mutta huonossa mielessä. Olisin joutunut elämään sen koston puutteisen taakan kanssa. Olisin aina halunnut kostaa heille ja lopulta olisin etsinyt heidät käsiini… mutta he kyllä olisivat löytäneet minut ennemmin. Murahdin tyytymättömänä ja suljin silmät. En edes yrittänyt nukkua, sillä Raato tulisi kuitenkin kohta herättämään minua, vaikka olisi varmaan järkevää nukkua hieman ennen taistelua. Silloin tunsin tutun pistävän löyhkän. *Minähän tiesin etten ehdi!* pudistin päätäni ja yritin rauhoittua, mikä oli tärkeää nukkuvan esittämisessä. Kun lemu vahvistui entisestään tajusin Raadon tulleen pesääni. Ehdin juuri ja juuri väistää tavallista "hyvää huomenta"-toivotusta eli raapaisua lapaan. Pitemmittä puheitta kolli marssi ulos pesästä olettaen minun seuraavan, kuten aina. Viivyttelin kuitenkin tahallani haluten esittää tämän päivän alusta asti olevani vapaa kissa. Nelistin ulos vasta, kun ajattelin Raadon tulevan kohta takaisin hakemaan minut käyttäen voimaa. "Omistajani", joiksi he itseään nimittivät odottivat kärsimättömän näköisinä aukiolla. Astuin tunnelin varjoista ylväästi pää pystyssä. Riekale oli avannut suunsa näköjään tavalliseen tapaansa ilmoittaakseen mitä teemme tänään ja toruakseen vetelehtimisestä, mitä olisi varmasti seurannut pari puraisuakin, mutta ehdin sanoa asiani ensin. "Minä lähden!" ilmoitin yksinkertaisesti. Omistajani joutuivat hetkeksi pois tolaltaan, mutta Raadon ilme palasi aika nopeasti perusraivokkaille lukemilleen. "Mikä sinä oikein luulet olevasi?" hän tivasi muristen ja loikkasi kimppuuni yrittäen painaa minut maahan ja sen jälkeen mahdollisesti tehdä pari uutta haavaa minulle. Väistin kuitenkin helposti ja kaikki kolme aloimme kiertää kehää silmät siristettyinä, suu irvessä ja kynnet esillä. "Sanoin, että lähden!" toistin virnistäen jopa nauttien omistajieni raivosta. *Minun pitää lopettaa heidän omistajiksi kutsuminen*, ajattelin. *He saavat olla tästä lähtien… entiset kiduttajani.* "Et todellakaan lähde minnekään", Riekale sihisi korkealla viekkaalla äänellään. "Se ei tule kysymykseenkään", Raato myötäili ja hyökkäsi. Vanhempani… *Ei… En vaan voi kutsua heitä silläkään nimityksellä*, pudistin päätäni. No, he kuitenkin olivat selvästikin harjoitelleet taistelemista parina. He sananmukaisesti peilasivat toistensa liikkeet. He syöksähtivät kohti etujalkojani katsoen takajalkojen suuntaan, mutten mennyt lankaan ja nostin etujalat juuri ajoissa, sillä katseistaan huolimatta he olivat tähdänneet juuri niihin. En kuitenkaan heti tajunnut paljastavani vatsaani, enkä ehtinyt väistää riittävän nopeasti, jolloin sain kaksi viiltoa molemmille puolille vatsaa. Olin tottunut tämäntapaisiin haavoihin, joten en välittänyt paljoa. Valitsin nyt aluksi Riekaleen vastustajakseni, sillä hän oli pienikokoisempi kuin minä, vaikkakin vikkelämpi kuin Raato, mutta suunnilleen yhtä ketterä kuin minä ja kaaduin tämän päälle. Tai oikeastaan heiman vasemmalle, sillä tiesin hänen kierrähtävän sinne, sillä oikealla Raato oli kömpimässä pystyyn. Vangiten naaraan maahan tarttuen siihen kynsilläni upotin hampaani syvälle tämän etureiteen. Jouduin kuitenkin irroittamaan otteeni, sillä tunsin Raadon hampaiden pureutuvan kylkeeni. Potkaisin häntä takajalallani ja kiepahdin salamannopeasti selkä Riekaletta kohti ja ponnistin loikkaan Raadon yli. Tämä kuitenkin tiesi liikkeen ja aavisti aikeeni, joten pudottauduinkin tämän selkään painaen kynteni hänen lapojensa taakse ja aloin takajaloillani raastaa hänen selkäänsä. Tiesin Raadon kierrähtävän kohta selälleen yrityksenään litistää minut, joten ehdin hypätä hänen päältään ajoissa, mutta tämäkin tajusi kiepahtaa nopeasti takaisin pystyyn, jolloin toipunut Riekale tarttui näkemättäni häntääni ja minun piti kääntyä harhauttamaan tätä ja repimään tältä oikeasta kyljestä turkkia ennen kuin Raato ehti paikalle ja taklasi minut vetäen minulta vasemman muutenkin heikon takajalkani alta. Kierrähdin nopeasti takaisin pystyyn ja iskin uudella voimalla. Yritin vetää kuonollani Raadon oikeaa etujalkaa pois, mutta tämä nosti vasempaa ja osui melkein päähäni, mikä oli tietenkin tarkoituskin. Ehdin viime tipassa väistää, mutta Raadon kynsi viilsi korvani lovea pidentäen sitä. Olin täysin unohtanut Riekaleen, joka pienestä painostaan huolimatta sai kaadettua minut kumoon yllätystönäisyllä. Kiduttajani painovat minut maahan ja silloin alkoi karvan karsinta. Raadon kynnet repivät turkkiani ja Riekale harvensi häntäni karvoitusta. Pyristelin vastaan, mutta vastustajani olivat yhdessä voimakkaampia. *Ei! En saa luovuttaa näin helpolla!* raivostuin itselleni ja taivuttaen kaulaani puraisin Raadon etukäpälää. Otteen hellittäessä tempauduin vapaaksi ja ryntäsin uudella voimalla Riekaleen kimppuun. Hyppäsin korkealle ilmaan ja laskeutuessani etujalkojeni varaan heilautin takajalkojani niin, että Riekale menetti tasapainonsa. Hän yritti päästä pystyyn, mutta olin jo naulinnut tämän maahan ja näykin häntä joka puolelta upottaen hampaat joka kerta mahdollisimman syvälle. Riekaleen päältä minut työnsi jo hieman väsynyt Raato, jonka alle pujahdin luullen tämän pudottautuvan päälleni, mutta hän laskeutuikin vatsoineen suoraan piikinteräville kynsilleni. Hän hyppäsi pystyyn yllättyneenä, ja silloin sainkin loikattua tämän niskaan tarttuen hampaillani lapaan. Raato yritti ensin ravistella minut pois, mutta sitten päätti kuitenkin kierrähtää selälleen. Hyppäsin ylös laskeutuen siis suoraan Raadon paljastetulle vatsalle, jolloin sain nyhdettyä sitä, kunnes Riekale puuttui ja pureutui takakoipeeni. Jäin hetkeksi miettimään mitä teen, mutta veren haju sotki ajatuksiani ja sitä riitti, että Raato ja Riekale ehtivät taas painaa minut maata vasten. Tällä kertaa he raatelivat vatsani ja kylkeni verille. Sivalsin Raadon vatsaa takajalan kynsilläni, jolloin tämä tippui hetkeksi pois pelistä. Riekale oli jo väsynyt, vaikka tunsin kai minäkin jonkinlaista unentarvetta, mutta minun vapaaksipääsemistahtoni oli voimakkaampi. Oli aika toteuttaa suunnitelmani. Hyppäsin Riekaleen yli niin nopeasti, ettei tämä ehtinyt tajuta mitään ja vedin häneltä kuonolla jalat alta. Naaras yritti päästä pystyyn mutta hänen voimansa eivät riittäneet. Minäkin tahdoin vain kaatua maahan… Viilsin kuitenkin Riekaleelta kurkun auki jatkaen haavaa vatsaa kohti. Raatokin sai rintaansa pitkän viillon. Riekale alkoi jo kouristella kuoleman otteissa, mutta loikin nopeasti kivelleni, jonka takaa nappasin keräämäni kirvelin ja myrkkykoisoa. Kuin koomassa norotin kirveliä molempien haavoihin, jotta kuolema tuntuisi vielä tuskallisemmalta. Sitten tungin myrkkykoisoa Riekaleen suuhun, mutta Raato kouristeli niin, etten edes saanut häntä pysäytettyä antaakseni myrkkykoisoa. *Hän kuolisi kuitenkin*, irvistin vahingoniloisena. Riekaleen suu alkoi vaahdota. Puraisin vielä hyvästiksi Raadon oikeaa ja Riekaleen vasempaa lapaa. Ulvaisin voitonriemuisesti ja lähdin hoipertelemaan poispäin. Kauemmas tästä paikasta. En taistelun tuoksinnassa edes tajunnut, kuinka väsynyt olin. Raahauduin ponnistellen eteenpäin ja kannustaen kokoajan ottamaan vielä yhden askeleen. *Vielä yksi! Vielä…* purin hammasta. Minua pyörrytti, mutta minä vaan jaksoin tallustaa eteenpäin. Kuljin kuin sumussa, mutten välittänyt. Hapuilin mielelläni jotain otetta, mutta kun en saanut sitä olin kaatumaisillani maahan. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi matkaa. Silmäni halusivat sulkeutua, mutta pakotin ne pysymään auki. Kompastuin kuusen juureen, mutta kompuroin ylös ja astuin seuraavan juuren yli. Jalkani pettivät pari kertaa, mutta sisukkaasti ponnistelin joka askeleen eteen. Lopulta lihakseni paloivat ja jäseneni ulvoivat kivusta. Jalkani ja mieleni luovuttivat lopullisesti. Varoittamatta maa alkoi lähestyä ja tömähdyksen jälkeen pimeys valtasi kaiken. //Viiltotähti, jos siis käy? //Tää siis pyörty jonnekki Korkeamäntyjen lähelle.

Viiltotähti | 10.09.2015

"Viiltotähti! Vakavasti haavoittunut erakko on löytynyt reviiriltämme!" Pyökkihännän rääkäisy sai minut heräämään. Olin torkahtanut istuessani pesässäni. Olo oli kamala. Laahustin ulos pesästä hengitys vinkuen ja nenä vuotaen. "Oletko kunnossa?" tyttäreni ällistyi nähdessään minut. "Varmaan tavallinen flunssa", tokaisin nopeasti. "Vie minut sen erakon luo", käskin ja yskäisin. "Ei tarvitse, Tulikynsi raahaa sitä leiriin paraikaa", Pyökkihäntä naukaisi ja heilautti häntäänsä. Nyökkäsin. Pian luotossoturini ja vieras kissa saapuivat leiriin. Tosin vieras kissa oli tajuton ja pahasti haavoittunut. Kitkerähenki ravasi aukiolle haistaessaan tuoreen veren. "Pimeyden metsän nimeen, oletko kunnossa Viiltotähti?" parantaja kysyi vilkaisten ensin erakkoa ja sitten minua. "Olen!" sihahdin turhautuneena. "Kuka tuo kissa on?" Kitkerähenki kysyi välittämättä kireästä ja vihaisesta äänensävystäni. "Erakko, löytyi korkeamännyiltä", Pyökkihäntä vastasi lempeästi etsien katseellaan jotain. Hän löysi etsimänsä; Puhuritassun. "Voinko hoitaa häntä?" parantaja kysyi. "Ihan rauhassa. Et käytä häneen tärkeitä yrttejä", käskin ankarasti. Kitkerähenki nyökkäsi. Tulikynsi käveli erakon ohi haluamatta auttaa parantajaa. "Autan raahaamaan hänet pesääsi ", ylikiltti Pyökkihäntä sanoi lempeästi. Murahdin. Naaras oli kaikille ihan liian lempeä. Sulkakynsi käveli luokseni. Hänkin oli hämmästynyt nähdessään minut. "Onko olosi huono?" hän kysyi. Nyökkäsin ja yskäisin. Naaras kosketti kuonoani omallaan. "Eikö Kitkerähenki välitä?! Olet tulikuuma!" Sulkakynsi parkaisi kauhuissaan. "En tiedä", murahdin. Naaras kosketti lapaani hännällään. "Mennään heti hänen luokseen", hän naukaisi. Vastahakoisesti laahustin kumppanini vierellä parantajan pesän halkeamaan. "Hei", naukaisi Kitkerähenki hoitaessaan erakkoa. "Viiltotähti kaipaa hoitoa", kumppanini naukui tiukasti ja ankarasti parantajalle. "Katson hänet heti", kolli naukui ja jätti yrttiseokset siihen paikkaan ja ravasi luokseni. "Voit mennä", naukaisin Sulkakynnelle. Oikeastaan se oli käsky ja naaras oivalsi sen, koska loikki pois luotamme. "Selvä viheryskä. Onko olosi ollut tällainen pitkään?" kolli kysyi. Pudistin päätäni. "Se alkoi pari kuunkiertoa sitten", tokaisin. "Annan sinulle kissanminttua, mene sitten lepäämään pesääsi. Yritä olla tapaamatta ketään", kolli naukui. Murahdin ja kävelin pesään. "Viiltotähti, se erakko on herännyt", Sulkakynsi herätti minut. Murahdin. "Käske hänet tänne", murahdin. Kolli nilkutti luokseni. "Keitä olette?" hän kysyi kynnet paljaina epävarmana. "Olet reviirilläni, joten oletan sinun vastaavan minun kysymyksiini ensin", murahdin. Kolli ei irrottanut katsettaan minusta. "Kuka olet ja mistä tulet?" kysyin. Vastahakoisesti kolli vastasi: "Kosto, ja tuolta vain", hän murisi. "Mitä teit reviirilläni?" kysyin. Kolli ei vastannut ja selvästi mietti. "Pyörryin", hän tokaisi sitten. Huomasin hänen salaavan jotain, jonka selvittäisin takuulla. "Mitä yrität?" kysyin. "Saada selville teistä jotain", hän naukui. "Hah. Olemme Kuolonklaanin kissoja, olen klaanin perustaja ja päällikkö, Viiltotähti", naukaisin murhaavasti kollia silmäillen. "Sinä pääset klaanimme vangiksi", virnistin. Kolli katsoi minua murhaavasti. "Pikkuvarjo! Kuolemahenkäys!" rääkäisin ja aloin yskimään. Kaksikko tuli pesään. "Viekää tuo Kirsikkaviiksen luo", käskin. Kaksikko nyökkäsi. He lähtivät viemään kollia toiswn vangin luo. "Saanko tulla?" Kitkerähenki kysyi. "Tule", naukaisin. Kolli asteli pesään yrttejä suussaan. "Syö nämä, olosi voi kohota sitten", hän sanoi. Vastahakoisesti söin yrtit. Irvistin. Ne maistuivat ihan kamalalle. "Suosittelen sinulle lepoa, jos haluat olla terveenä vielä tässä kuussa", kolli naukui ja poistui pesästäni. "Vai että lepoa", sihisin. Sulkakynsi käveli pesääni. "Järjestä kuuhuipun, auringonnousun partiot, sekä partio joka lähtee nyt", käskin. Kumppanini nyökkäsi. "Oletko sairas?" hän kysyi. "Vain viheryskää", murahdin. Naaras ei vastannut vaan lähti järjestämään partioita, niin kuin olin käskenyt. //Viilto siis sairastu, Sulkakynsi hoitaa sen tehtäviä, tärkeistä asioista edelleen ilmotetaan Viillolle, siis esim. Tunkeutujista.

Sulkakynsi | 12.09.2015

"Haistatko kaneja missään?" kysyin Puhuritassulta. Kolli haisteli ilmaa hetkisen, kunnes kyyristyi vaanimisasentoon. Katselin oppilasta, jänis pomppi esiin parin ruohonkorren takaa. Kani oli luiseva, mutta riistaa kuitenkin. Puhuritassu loikkasi ilmaan, mutta jänis luikki pakoon. "Hiirenpapanat!" Puhuritassu sähähti. Jänis ei ollut kaukana, joten lähdin juoksemaan sen perään. Palasimme leiriä kohti Puhuritassun kanssa. Kolli oli napannut paluumatkalla rastaan, minä taas kannoin suussani jänistä, jonka olin napannut Tuuliklaanin entisellä reviirillä. Laitoimme saaliit tuoresaaliskasaan. Puhuritassu lähti oppilaiden pesää kohti. Minä kävelin Viiltotähden pesää kohti. Astuin sisään. Viiltotähti makasi vuoteellaan. "Haluatko riistaa tai kissanminttua?", kysyin kollilta. Viiltotähti sai yskänpuuskan. "Haen kissanminttua", naukaisin ja kävelin Kitkerähengen pesälle. "Kitkerähenki! Anna minulle kissanminttua" huudahdin kollille. "Et kai sinäkin ole sairas?" parantaja kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. "En. Vien Viiltotähdelle", mau'uin. Kitkerähenki pudotti kissanminttua maahan. Lähdin menemään Viiltotähden pesälle. Kissanminttu tuoksui ihalta. "Tässä, ole hyvä", naukaisin ja laskin kissanmintut Viiltotähden eteen. "Tarvitsetko vielä jotakin?" kysyin. //Viilto?

uViiltotähti | 12.09.2015

"Haluan, että pysyt pois luotani", sihahdin. "Miksi?" kumppanini kysyi. "Pian sinäkin sairastut", murisin, mutta se oli vain vikinää. "Ai.. Järjestänkö partiot?" tuo kysyi. Pudistin päätäni. "Minä hoidan", sihisin. Sulkakynsi poistui pesästäni. Poistuin tuon perään ja kävelin suurkiven alle niin, että kaikki leirissä olijat näkivät minut. Kissat kuiskivat ja katsoivat minua niin kuin eivät olisi koskaan ennen tavannutkaan. "Sulkakynsi, johdat partiota nyt latokissojen rajalle. Mukaasi tulevat Puhuritassu, Pimeäkynsi ja Kierosielu", määräsin. Naaras lähti hakemaan partiotaan. "Tulikynsi. Saalistat Vadelmatassun ja Mustajalan, sekä Punatassun kanssa", sanoin. Tulikynsi nyökkäsi kunniallisesti ja lähti hakemaan partionsa jäseniä. Siirsin katseeni pentuuni, Pihlajakynteen. "Kun Sulkakynsi palaa, menet latokissojen rajalle Pyökkihännän, Tahtotassun ja Mustatassun kanssa", määräsin. Naaraskissa nyökkäsi, samoin Tahtotassu ja Pyökkihäntä, jotka olivat leirissä. "Pikkuvarjo, sinä lähdet Pihlajakynnen partion saavuttua. Otat mukaasi Pitkätassun, Kukkatassun ja Mahtisielun", sanoin. Naaraskissa partioineen nyökkäsi. "Suoturkki, saalistat auringonlaskun aikaan Kuolemahenkäysen, Pihkaviiksen ja Surmatassun kanssa", nau'uin. "Sulkakynsi päättää Pikkuvarjon palattua, ketkä sinne lähtevät. Muut voivat kouluttaa oppilaitaan vahvemmiksi. Suosittelen yhteisopetusta, eli kaksi oppilasta, kaksi soturia ja opettakaa oppilaat taistelemaan yhdessä", käskin. Poistuin pesääni saman tien. //joku?:D

Sulkakynsi | 30.08.2015

"Palataan leiriin, mutta saalistetaan matkalla", naukaisin Puhuritassulle. Kolli nyökkäsi ja lähti kävelemään edelläni leiriin. Kun kävelimme leiriin Puhuritassulla oli rastas ja minä kannoin suussani kahta hiirtä. Veimme saaliit kasaan ja otin sieltä oravan ja lähdin kävelemään Viiltotähden pesälle. Astuin sisään pesään. "Hei, Sulkakynsi", päällikkö naukui. "Ajattelin tuoda sinulle tämän oravan", mau'uin kumppanilleni. Laskin oravan Viiltotähden eteen ja kävin tämän viereen makaamaan. "Ota sinäkin", kolli murahti, mutta lempeällä äänellä. Nyökkäsin ja haukkasin pari palaa. "Oletko ajatellut että muut klaanit saattavat saada Kuolonklaanista heikon kuvan kun meillä ei ole varapäällikköä?" kysyin. "En siis tarkoita että havittelisin varapäällikkyyttä!", lisäsin nopeasti, "Sillä onhan Kuolonklaanilla paljon parempiakin kissoja varapäälliköksi kuten vaikka Tulikynsi, Kierosielu ja Pimeäkynsi", lisäsin vielä. Viiltotähti avasi suunsa ja sanoi: //Viilto? mini..

Viiltotähti | 30.08.2015

"Tulikynsi on luottosoturini, muut ovat liian nuoria ja kokemattomia, eikä neljä klaania tiedä, ettei meillä ole varapäällikköä", selitin nopeasti kumppanilleni. "Eikö?" Sulkakynsi hämmentyi. "Ei, ei heidän tarvi tietää", murahdin. "Eipä se heille kuulukaan", Sulkakynsi heilautti häntäänsä. "Minun täytyy lähteä", tokaisin. Lähdin pois leiristä sanomatta Sulkakynnelle mitään tai antamatta tuon sanoa mitään. Loikin kohti ukkospolkua. Saavutin sen nopeasti ja loikin yli. Hirviöitä ei tullut, kuten ei melkein koskaan. Otin maasta oksia ja raahasin niitä ukkospolun keskelle, jossa oli jo melko runsaasti oksia ja muita. Asettelin oksia niin, että ne olivat hirviöiden tukkeina. Tästä ne eivät enää usein juosseet, en tiennyt, oliko se näiden oksien syy, vai minkä, mutta olin siitä iloinen. Vähemmän klaanilaisiani ainakin kuoli, joten se oli tärkeintä mielestäni. Kuolonklaani pysyisi vahvana. //Joku? Mini, ei inspaaD:

Sulkakynsi | 01.09.2015

Katsoin hölmistyneenä leirin uloskäyntiä. Viiltotähti oli lähtenyt vähän aikaa sitten. *Ei Viiltotähti yleensä noin käyttäydy.. Tai sitten hän ei halua olla seurassani...*, ajattelin hämmästyneenä ja surullisena. Lähdin ulos leiristä, seuraten Viiltotähden hajujälkeä. Se johti kohti Ukkospolkua. Hyppäsin vieressäni olevan puun oksalle ja jatkoin matkaa ylhäällä. Saavuin Ukkospolulle. Näin Viiltotähden alhaalla raahaamassa oksia Ukkospolulle. Yhtään hirviöitä ei näkynyt, se oli hyvä. *Miksi hän raahaa oksia tuonne?* ajattelin kummissani. Hyppäsin sulavasti puusta alas, suoraan Viiltotähden taakse. "Miksi raahaat oksia Ukkospolulle?" naukaisin. Kolli ei ollut kuullut tuloani ja hän taisi hiukan säikähtää. Viiltotähti ei paljastanut säikähtämistään, mutta minä tunsin hänet kyllä. "Tämä muistuttaa minua oppilas ajoistamme.. Sinä seurasit minua kaikkialle.." Viiltotähti huokaisi. Nuolaisin kollin poskea hellästi. //Viilto? Sori lyhyt, jouduin kirjottaa yhel kädel, koska satutin toisen yleisurheilukisojen korkeushypyssä.

Tulikynsi | 05.09.2015

Pyökkihäntä, Sulkakynsi ja Puhuritassu olivat lähteneet partioon, ja katselin leirin suuaukkoa haikeasti. *Voisinhan seurata heitä*, mietin ja loikin ulos leiristä. Seurasin partion hajujälkeä, joka johti neljän klaanin rajalle. Ryhdyin hiipimään eteenpäin kuultuani puhetta. Astelin varovasti lähemmäs ja kuuntelin. "Rajat on nyt merkattu täällä, joten nyt Tuuliklaanin entiselle reviirille", Sulkakynnen ääni kuului, ja partio lähti loikkimaan Tuuliklaanin entistä reviiriä. *Siis Tuuliklaanin entiselle reviirille*, mietin, ja lähdin kiitämään päämäärään taivoitteena ehtiä sinne ennen partiota. Saavuin nummille ja partiota ei vielä näkynyt. Katselin ympärilleni, sillä olin huomannut laimean neljän klaanin hajun. Sitten kuulin ääniä, mutta ne eivät kuuluneet Kuolonklaanin partioisille. Lähdin hiipimään ääniä kohti. Painauduin maahan, kun huomasin neljän klaanin kissoja noin viidentoista ketunmitan päässä Kuolonklaanin reeviirin sisäpuolella rajasta. "Ei täällä ole riistaa! Palataan", joku kissa murahti, ja partio kiisi takaisin omalle reviirilleen kadoten näkyvistä. *Tästä pitää ilmoittaa*, mietin, ja lähdin ryntäämään kohti Kuolonklaanin leiriä. "Viiltotähti!" ulvahdin, ja juoksin tummanharmaan kollin luo. "Mitä?" päällikkö kysyi. "Neljän klaanin kissat olivat aika syvällä reviirillämme", ilmoitin. //Viilto? Kävihän toi?

Viiltotähti | 05.09.2015

"Milloin?" sihahdin luottosoturilleni. "Hajujäljet olivat melko tuoreita, eikä tuuli voinut kantaa niitä sinne, koska jäljet olivat niin kaukana rajasta", Tulikynsi ilmoitti. "Pitääkö heitä taas ojentaa?" virnistin, paljastin kynteni ja huitaisin niillä ilmaa Tulikynnen kasvojen edestä. "He eivät sitten opi", Tulikynsi pudisteli hermostuneena päätään. "Lähden puhumaan heille", hymähdin. "Otatko ketään mukaan?" kolli kysyi. "Totta kai", vastasin. "Pidätkö minua idioottina? Kävellä nyt neljän klaanin omistamalle reviirille, heidän leiriinsä yksin", murahdin. "Anteeksi, tarkoitin, että keitä otat mukaasi", kolli hätkähti. "Sinut, Mustakoiven, Pyökkihännän, Kylmäkatseen, Sulkakynnen, Puhuritassun ja Surmatassun", kerroin. "Haenko heidät?" kolli kysyi. "Haet, odotan Sulkakynnen, Puhuritassun ja Pyökkihännän tulemista itse", kerroin. Tulikynsi nyökkäsi ja poistui pesästäni etsimään Mustakoipea, Kylmäkatsetta ja Surmatassua. Odottelin tovin, kunnes huomasin kolmen hengen partion saapuvan leiriin. "Sulkakynsi, Puhuritassu ja Pyökkihäntä!" rääkäisin. Kolmikko katsoi minua hämillään. He luulivat kai, että olivat tehneet jotain väärää. "Niin?" Sulkakynsi kysyi ensimmäisenä. Selitin heille, mihin heitä tarvitsin. "Oletko varma?" kysyi Pyökkihäntä. "Olen, tottakai!" huudahdin hieman vihaisena pennulleni, joka perääntyi pari askelta. "Anteeksi vain", hän naukaisi ja siirsi katseensa pois. "Emo, älä suutu, ei Viiltotähti tarkoittanut pahaa", pennunpentuni, Puhuritassu naukaisi emolleen. "Lähdetään nyt", naukaisin, kun kaikki olivat koolla. Lähdimme kohti neljän klaanin reviiriä. Ylitimme rajan, jonka jälkeen suuntasimme kohti latoa. "Seis!" ääni takaamme kuului. Se oli Leijonaloikka. "Niin?" hymähdin. "Poistukaa reviiriltämme!" käski Leijonaloikka katsoen minua murhaavasti. "Heh, kyllähän tekin kävitte meidän reviirillämme", huomautin. Leijonaloikka ei vastannut, ainoastaan murisi uhkaavasti. "Mennään", naukaisin. Pyökkihäntä ja Kylmäkatse pitivät perää, Tulikynsi ja Sulkakynsi taas vierelläni, mutta hieman taaempana ja loput keskellä. Leijonaloikka ei estellyt meitä, ainoastaan partioineen seurasi ja kulki vierellämme. Heitä oli neljä ja meitä kahdeksan. Neljä kissaa näyttivät huonokuntoisilta ja miltei puolikuolleilta. Saavuimme latoon. "Mitä teette täällä?!" Naakkatähden rääkäisy sai minut vihaisemmaksi. "Jos ette muistaneet, niin tämä on meidän reviirimme", varjoklaanilaispäällikkö murisi. Emme olleet kokonaan ladossa, ettei meitä voisi laittaa ansaan niin, ettemme pääsisi pois. "No ettekö te muista, että teidän soturilakinne mukaan on kiellettyä ylittää toisen klaanin raja ja varastaa riistaa?" kysyin sihahtaen. Naakkatähti ei vastannut. Kanelitähti, Oravatähti ja Saarnitähti kävelivät kollin vierelle. "Te veitte reviirimme!" Naakkatähti rääkyi. "Olisitte vahvempia", virnistin kylmästi ja rauhallisesti. Naakkatähdellä paloi pinna ja hän syöksyi kimppuuni. "Varjoklaani, hyökätkää!" hän rääkyi. Varjoklaanilaisia tulvi kohti klaanilaisiani. "Myrskyklaani, seis!" Saarnitähti rääkäisi, kun myrskyklaanilaiset meinasivat käydä päälle myös. Painoin Naakkatähden maahan. Tulikynsi ja Sulkakynsi vartioivat selustaani. Viskasin Varjoklaanin päällikön kohti tuon varapäällikköä; Hohtosulkaa. Hohtosulka oli loikkaamassa minua kohti kynnet ojossa, joten tuon upposivat päällikkönsä vatsaan. Naakkatähti rääkyi, kun Hohtosulka irrotti otteensa päällikkönsä vatsasta. "Seis!" Hohtosulka käski klaanilaisiaan. Naakkatähti oli maassa kouristellen kivuliaan näköisesti. Varjoklaanilaiset irrottivat otteensa. Saarnitähti, Oravatähti ja Kanelitähti katsoivat hämillään kissoja. "Kuolonklaani, häivytään", virnistin. "Älä pakene, pelkuri!" varjoklaanilaisnaaras, jonka nimi oli Kuiskeviiksi rääkäisi. "Käy päälle, jos uskallat", virnistin. "Älä, Kuiskeviiksi", naaras tuon vierellä naukaisi. Hän pidätteli toveriaan. Yhtäkkiä tunsin kynsien uppoavan turkkiini. En hievahtanutkaan, vaa painoin kissan alleni. Tuo oli Karpalokynsi, melko nuori soturi. Painoin kynteni tuon kaulaan, jolloin veri roiskahti päälleni. "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?!" Kohinamieleksi tunnistamani kissa rääkyi ja syöksyi päälleni. Kerkesin kuitenkin paljastaa kynteni ja viilsin kissan kaulan auki. Hän rääkäisi. Virnistin. "Lähdetään", tokaisin. Olin aiheuttanut heille tarpeeksi vaivaa. He eivät unohtaisi tätä, eivätkä varmasti lähtisi koskaan enää reviirillemme. Palasimme leiriin. "He oppivat varmasti", virnisti Sulkakynsi. "Ihan taatusti", tokaisin. //Joku?:D

Sulkakynsi | 23.08.2015

Loikin sotureiden pesälle. Katsoin suuaukolta ympäriinsä ja etsin tyhjää sammalpetiä. Kävelin pedille, pesän reunalle. "Hei", naukaisin vaaleanoranssinruskealle kollille vieressäni. "Hei. Pihkaviiksi" kolli naukui. "Mukava tavata, Pihkaviiksi", maukaisin. Kävin makaamaan ja suljin silmäni. Nukahdin. Heräsin, kun auringonvalo häikäisi silmiäni. Venyttelin ja aloin sukimaan turkkiani. Lopetin vasta, kun se oli aivan kiiltävä ja sileä. Soturienpesässä ei ollut enää paljoa kissoja. Kissoista, jotka olivat vielä pesässä tunnistin vain Pimeäkynnen, Kierosielun ja Pyökkihännän. Aamupartiot olivat varmaankin jo lähteneet. Nousin seisomaan ja kävelin ulos pesästä. Viiltotähti tuli juuri ulos pesästään ja asteli luokseni. "Sulkakynsi, sinä voit mennä Pihlajakynnen johtamaan saalistuspartioon", Viiltotähti naukui. Nyökkäsin ja kävelin Pihlajakynnen luo. "Lähdetäänkö?" kysyin naaraalta. "Odotetaan vielä muita", Pihlajakynsi naukui. "Pihkaviiksi ja Surmatassu tulevat mukaan", naaras jatkoi. Kun Pihkaviiksija hänen oppilaansa saapuivat, lähdimme ulos leiristä. Menimme saalistamaan Pöllöpuun lähistölle. Kävelin vähän matkan päähän toisista ja aloin kuunnella ja haistelemaan ilmaa. Pian kuulin pienen rasahduksen, hiiri oli katkaissut pienen risun. Aloin vaanimaan hiirtä ja pian hyppäsin pahaa-aavistomattoman hiiren päälle, puraisin sitä niskasta ja tapoin sen. Laskin hiiren maahan ja laitoin sen päälle lehtiä. Aloin haistelemaan ilmaa ja pian haistoin pian linnun. Varpunen oli puun juurella. Olin ketunmitan päässä linnusta, joten hyppäsin ja sain linnun- ei en saanut. Varpunen säikähti ja lensi pois. "Hiirenpapanat!" sähähdin ärtyneenä. Kun palasimme leiriin olin saanut hiiren lisäksi vesimyyrän. Kannoin ne suussani tuoresaaliskasalle, ja tiputin ne kasaan. Katselin ympärilleni, kaikki puuhasivat omiaan. Otin saamani vesimyyrän ja kannoin sen kohti Viiltotähden pesää. "Viiltotähti?" naukaisin pesän suulla. "Sisään", kumppanini ääni kuului pesästä. "Toin sinulle tuoresaalista. Mutta on minulla asiaakin", nau'uin. "Kerro vain", Viiltotähti naukui. "Haluan tietää, mitä kaikkea poissaoloni aikana on tapahtunut", //Viilto? :3

Viiltotähti | 23.08.2015

Selitin Sulkakynnelle, mitä hänen poissaolonsa aikana oli tapahtunut. "Nyt minä tahdon tietää, mitä teidän matkallanne tapahtui, millaisia Taivasklaanin kissat olivat?" kysyin. Sulkakynsi nyökkäsi. "He loikkivat hurjan korkealle, paitsi heidän parantaja, jonka takajalka oli vääntynyt kummallisesti", naukaisin. "Ai vääntynyt vai?" kysyin. "Joo, hän oli toffeenruskea, jolla oli valkea rinta sekä tassut ja myrkynvihreät silmät", kumppanini kertoi. "Hän salakuunteli Pimeyden metsässä minua ja Kaaosmieltä", ilmoitin kylmästi. "Mitä?! Uskooko hän Pimeyden metsään?" naaras kysyi. "En tiedä, ehkä parantajilla on kummallinen kyky mennä sinne", vastasin hiljaa. "Saitko sen kiinni?" Sulkakynsi kysyi. "En. Hän pinkoi karkuun ennen, kuin saimme hänet kiinni, sitten hän katosi, kai heräsi", tokaisin. "Voi harmi", naukui Sulkakynsi. Nyökkäsin. "Viiltotähti?" Sulkakynsi kysyi. "Kerro", naukaisin. "Jos neljä klaania hyökkää ja häviämme, mitä tapahtuu?" Sulkakynsi kysyi. "Te lähdette Kaaosmielen ja Tuhokatseen luo, minä aion jäädä tänne", sihahdin. "Ei, en suostu jättämään sinua, lupasit, että olemme aina yhdessä!" Sulkakynsi kiljaisi. "Anteeksi, mutta jos häviän, en aio näyttäytyä enää, se olisi liian häpeällistä", naukaisin tasaisella äänellä. "Eikä olisi", Sulkakynsi naukui. "Mielestäni olisi ja sillä siisti", murahdin. "Kenestä tulee seuraajasi?" Sulkakynsi kysyi. "En ole päättänyt vielä", murahdin. Sulkaynsi nyökkäsi. Kävelin leirin pääaukiolle. "Mene harjoittelemaan vaikka oppilaani, Salatassun kanssa", ehdotin. "Selvä, Viiltotähti", naukui Sulkakynsi. Huomasin Tulikynnen syömässä Pyökkihännän ja Puhuritassun kanssa sotureiden pesän edustalla. "Tulikynsi", naukaisin äänellä, joka taisi saada kollin luulemaan, että oli tehnyt jotain väärin. "Niin, Viiltotähti?" hän kysyi ja nielaisi viimeisen palan jäniksestään. "Haluan jutella kanssasi, pesässäni", tokaisin. Kolli nyökkäsi. "Onnea", Pyökkihäntä kuiskasi, kun kolli käveli pesääni perässäni. "Mitä asiaa sinulla oli?" Tulikynsi kysyi. "Tiedän sinun olevan minulle uskollinen. Ei, en aio ottaa sinua varapäällikökseni. Kysyin vain, että tahdotko olla luottosoturini?" kysyin ja katsoin vihreillä silmilläni Tulikynnen valkeaa turkkia, jossa oli tulenoransseja kohtia ja hänen turkillaan oli vielä melko tuoreita haavoja. //Tuliiiih? Yllätys B)

Tulikynsi | 24.08.2015

"Tietysti tahdon!" ulvaisin "Tarkoitan: se olisi kunnia", korjasin nolosti. "Siispä niin on", tummanharmaa kolli myhähti ja antoi hännällään merkin poistua. Nyökkäsin, ja loikin pesästä ulos. "Pyökkihäntä?!" ulvahdin. "Hän lähti metsään Puhuritassun ja Sulkakynnen kanssa", Pimeäkynsi naukaisi viereltäni. "Selvä", hymähdin. *Voin kertoa myöhemminkin*, mietin, ja loikin Vadelmatassun luo. "Lähdetään saalistamaan", nau'uin. "Selvä!" oppilas ulvahti ja juoksi jo ohtseni. Kävelimme metsässä ja haistelimme ilmaa. "Haistan oravan", Vadelmatassu naukaisi ja lähti jäljittämään sitä. Haistelin vielä ilmaa, ja huomasin pian myyrän tuoksun ja lähdin jäljittämään sitä. Hiivin aluskasvillisuudessa ja huomasin pian myyrän kaatunen puun vierellä. Jännitin lihakseni ja loikkasin. Kynteni upposivat myyrän lihaan ja tapoin sen. Puskista kantautui kahinaa ja Vadelmatassu astui esiin orava suussaan. "Hyvä. Käydään katsomassa, olisiko aurinkokivillä saalista", naukaisin ja lähdin loikkimaan eteenpäin. Vadelmatassu kiisi perääni. Saavuimme aurinkokiville ja Vadelmatassu katosi jälleen jonnekkin. *Voisin yrittää kalastaa, vaikka en osaa*, mietin, ja kyyristyin joen varrelle. *Jokiklaanilaiset lertoivat miten kalastetaan, kun asuimme joskus ladossa*, mietin itsekseni. Yht'äkkiä hopeinen valonvälähdys kulki ohitseni ja läimäisin sitä tassullani. Kala lensi kaaressa rannalle. *Aika hyvin*, myhähdin ajatuksissani ja kyyristyin jälleen rannalle. Mutta en arvannutkaan miten liukas piennar oli, ja molskahdin jokeen. Kamppailin kaikin voimin virtaa vastaan ja sain otteen maasta. Kiskoin itseni ylös ja ravistin turkkiani. Juuri silloin Vadelmatassu loikki pensaista. //Vadelma?

Viiltotähti | 24.08.2015

Kävelin ulos pesästäni. "Hei, Sulkakynsi", tervehdin kumppaniani, joka oli lopettanut aterioinnin lähellä sotureiden pesää. Naaras siirsi vihreän katseensa minuun. "Hei", hän vastasi lempeästi naukuen. "Kuinka sinulla on mennyt?" kysyin nopeasti ja tuttuun tapaan viilsin kynsilläni ilmaa. "Hyvin, paitsi että.. Kävimme kaksijalkalassa, Puhuritassu putosi aidalta ja kaksijalka sai hänet, mutta onneksi hän selvisi", Sulkakynsi huokaisi. "Niin", nau'uin nopeasti. "Pitäisikö minun elää entisessä elämässäni, vaiko tässä nykyisessä sinun pennunpennunpentuna?" naaras kysyi. "Suosittelen, että jatkamme siitä, mihin edellisessä elämässäsi jäit. Eli olet Soratassun isänisänemo", virnistin paljastaen kirkkaat hampaani. Sulkakynsi nyökkäsi. "Kiitos", hän kuiskasi. "On myöhä, menen nukkumaan", sanoin ja kävelin pesääni odottamatta Sulkakynnen vastausta. //Miniih!>.< Joku?:D

Viiltotähti | 10.08.2015

"Kyynelputous kuoli synnytykseen. Synnytti muuten kolme pentua, Karhuturkki taas klaanien vuoksi", selitin oppilaalle ja käännyin kohti pesääni, ennen kuin tuo sanoi mitään. Oppilaiden ei tarvinnut juosta perässäni, voisivat pysyä vain poissa tieltäni, en kestänyt heitä. Olin kuitenkin salaa onnellinen, että Kidetassu oli lähtenyt, en tiedä, oliko tuo kuollut vai karannut, mutta oli hyvä, että hän lähti pois tieltäni. "Viiltotähti?" kuului kysymys pesäni suulta. "Niin, Pihlajakynsi?" kysyin ja annoin soturin tulla pesääni. "Selviääkö Kuolonklaani?" naaras kysyi. "Selviää", hymähdin ja siirsin katseeni pesän kattoon. "Siksi tahdon. Että sinusta tulee luottosoturini", naukaisin pitäen terävästi katseeni pennussani. //Pihlajaaah?!:D

Puhuripentu | 13.08.2015

*Hmh! Surmatassu on oppilas!* mietin turhautuneena. "Saanko mennä leikkimään?" kysyin. "Mene vain, mutta ole varovainen" ,emoni naukui. "Olen!" hihkaisin, ja kipitin ulos. Loikin leirissä, ja törmäsin äkkiä Kylmätassuun. "Anteeksi", nau'uin nolosti. "Varoisit vähän", kolli naukaisi, mutta tuskin huomasi minua. Kipitin hänestä kauemmas. "Tuon on oltava päällikön pesä!" huudahdin itsekseni, ja loikin pesän suulle. "Viiltotähti? Saanko tulla sisään?" nau'uin pesän suuaukolla. "Mitä asiaa?" matala ääni kaikui pesästä. "Mi-minä vaadin, että päästät isäni klaaniin!" ulvaisin, ja tunsin, miten viha melkein valtasi minut. Kolli murahti, ja huitaisi hännällään merkin poistua. "Minä vaadin sitä, isoisä!" sihahdin, ja marssin ulos takaisin pentutarhaan. //Viilto?

Viiltotähti | 13.08.2015

Olin noin neljännesosakuu sitten hyväksynyt Tulikynnen Kuolonklaaniin. Päätös oli mielestäni hyvä, koska kolli oli jo useampaan otteeseen todistanut, että oli todella uskollinen Kuolonklaanille, ja minulle. Puhuripentu oli jo viiden kuun ikäinen, eli kuun päästä oppilas. Hiirikynsi oli käynyt Kyynelputouksen kuoleman jälkeen yhä enemmän ja enemmän uhkarohkeilla retkillä neljän klaanin reviirillä. En tiennyt, oliko se järkevää, koska Hiirikynnsi ei voisi murtua yhden kissan vuoksi! En minäkään luovuttanut, vaikka Sulkakukka kuoli. Hiirikynnen ja Kyynelputouksen kolme pentuakin olivat menehtyneet, kun eivät tarpeeksi vahvoja olleet. Puikkelehdin ulos leiristä, loikkien kohti nelipuita, josta ottaisin suunnakseni neljän klaanin reviirin. Ylittäessäni nelipuiden laakson, kiisin nummialueella niin nopeaa, kuin ikinä kykenin. Hiirikynsi ei ollut palannut koko yönä, olin hänestä hyvin, hyvin huolissani. Saavutin reviirin rajan. Huomasin partion lähestyvän suussaan varapäällikköni hervoton ruumis. Kylmyys ja kuolema huokui kollin turkilta. "Tämä löytyi reviiriltämme. Luultavasti kaksijalka oli sen koiransa kanssa tappanut", virnisti Leijonaloikka viskatessaan kollin kauemmas minusta. "Anna hänen ruumiinsa tänne", sihisin. "Ei, se kuuluu meille. Jos haluat, taistele", Myrskyklaanin varapäällikkö yllytti. "Se ei ole sen arvoista", murahdin ja käännyin. Kuinka huonosti meillä meni?! Liian moni oli kuollut, kissoja olisi pian vain käpälällinen, eikä lainkaan tarpeeksi neljää klaania vastaan! Sentään oppilaita riitti. Tosin Hiirikynnen kuolema ei helpottanut tätä lainkaan. Saavutin leirin, olin kulkenut mahdollisimman hitaasti. "Mitä on tapahtunut? Olet ihan outo", naukaisi Pikkuvarjo loikkiessaan ohitseni. "Hiirikynsi on kuollut", sihahdin kylmästi. Pentuni jähmettyi. "Oletko tosissasi?" hän ulvahti. "Miksi valehtelisin?" tivasin. "Et miksikään, varmistin vain", soturi pudisti päätään. Loikkasin suurkivelle. "Saapukoon kaikki klaanikokoukseen suurkivelle!" karjaisin. Kissat suorastaan tulvivat leirin läheisyydestä ja pesistä pääaukiolle. "Hiirikynsi on kuollut", naukaisin ja hyytävä hiljaisuus lankesi leirin ylle.. "Uusi varapäällikkö ilmoitetaan huomisaamuna!" naukaisin loikatessani alas suurkiveltä. //Mini, jatkan joskus ja kerron vp:n.. Ny se TUliki hyväksyttii si

Tulikynsi | 14.08.2015

Tassuttelin pentutarhaan katsomaan kumppaniani. "Hei", nau'uin. "Hei", kumppanini, Pyökkihäntä vastasi. "Puhuripentu on kuun kuluttua oppilas", hymyilin ja katsoin nukkuvaa pentua. "Niin. Olen ylpeä hänestä", naaras hymyili. "Niin minäkin, mutta nyt minun täytyy mennä", naukaisin, ja loikin ulos pesästä. Tassuttelin tuoresaaliskasalle, ja poimin pienen rastaan. Kannoin sen hieman kauemmas, ja aloin syömään. Revin linnusta suuria palasia, ja pian olikin vain luita jäljellä. Nousin ylös, ja ryhdyin pesemään itseäni. Nousin ylös, ja tassuttelin päällikön luo, joka istuskeli pesänsä edustalla. "Oletko ajatellut ketään varapäälliköksi?"'kysyin. "Ehkä hieman", kolli murahti, ja antoi hännällään merkin poistua. Nyökkäsin, ja nousin ylös.

Viiltotähti | 14.08.2015

"Jokainen saapukoon klaanikokoukseen!" ulvaisin. En tiennyt yhtään, kenet varapäällikökseni ottaisin! Pikkuvarjo oli etevä, muttei tarpeeksi kokenut.. Pimeäkynsi oli Karhuturkin pentujen emo, joten ei häntä! Pihlajakynsi olisi hyvä luottosoturi, muttei varapäällikkö. Tulikynsi taas oli kokenut, muttei kuitenkaan tarpeeksi hyvä. Hän oli pettänyt minut jo kaksi kertaa. Kukaan ei ollut pätevä, koska Mustakoipikin oli masentunut Kyynelputouksen ja hänen pentujensa kuolemasta.. "Olen päättänyt uuden varapäällikön!" ulvaisin. Kissat katsoivat minua toiveikkana. "Tai, en tiedä sitä. Kun tiedän, kerron heti. Voitte ehdottaa minulle, päätös on siis ehkä teidän käpälissänne", sihahdin ja loikkasin alas suurkiveltä. Kissat katsoivat äimistyneenä minua. Pyökkihäntä ja Puhuripentu loikkivat luokseni. "Viiltotähti, miltä kuulostaisi, jos Tulikynnestä tulisi varapäällikkö?" naaraskissa kysyi. "Hän pettää minut aina", sihahdin ja viilsin kynsilläni ilmaa. "Anna hänelle mahdollisuus", pentuni naukui ja sivalsi kuonoani loikkiessaan pois. Katsoin hämilläni naaraan perään. "Jos saan hänelle lisää kannatusta, annan hänen toimia ainakin hetken aikaa varapäällikkönäni", sihahdin pennulleni, joka oli jo poistunut. "Isä on hyvä siihen hommaan", tuhahti Puhuripentu. Hymähdin. "Oli hyvä, kun hyväksyit hänet", hän naukui sitten. "Saanko katsoa pesääsi?" hän kysyi. "Se ei ole pentuja varten", sihahdin. "Olen pennunpentusi! Kai minä saan vilkaista?" pentu tivasi. "Huoh.. Hyvä on, tule", sihahdin. Kävelin pennun edellä pesääni. Hän käveli jäkäläverhon alitse ja katsoi silmät suurina pesääni. "Se on isompi, kuin kuvittelin!" hän huudahti. "Voisi isompikin olla", murahdin tyytymättömänä. "Tämä kelpaisi minulle", pentu naukaisi toiveikkaana. "Palaa emosi luo", sihahdin. Pennunpentuni vilkaisi minua ja tottelevaisesti - ihme kyllä - loikki ulos pesästäni. "Viiltotähti, voiko tulla?" ääni pesäni suulta kuului. "Tule", vastasin. "Kuulin sinun ja Pyuökkihännän keskustelun", Mustakoipi naukaisi. "Niin?" kysyin ja nostin korvani pystyyn. "Mielestäni Tulikynsi olisi hyvä valinta varapäälliköksi", naaras kertoi. "Hän on ollut klaanissa nyt vasta neljäsosakuun!" sihahdin. "Sitä ennemmin enemmän", hän muistutti. "Mutta sitten vaihtoi Myrskyklaniin", huomautin. "Hän tuli takaisin ja on auttanut sinua ja klaaniasi", Mustakoipi sihahti ja hiljensi keskustelun. Huokaisin ja pyysin naaraan ulos, jonka jälkeen kävelin hänen peräänsä ja loikkasin suurkivelle. "Jokainen.. Äh! Tulkaa nyt kaikki vain tänne!" murahdin. Kaikki murahtelivat ja tulivat jälleen klaanikokoukseen. "En aio ottaa ketään varapäällikökseni! Ainakaan hetkeen", naukaisin. Kissat katsoivat minua hämillään, kun loikin pesääni. //Kissat?:D

Viiltotähti | 27.07.2015

Pikkuvarjo loikki klaaniin. "Viiltotähti", pentuni naukaisi. "Niin?" kysyin. Naaras selitti, kuinka Kirsikkaviiksi oli hyökännyt hänen ja tuoreen soturin, Kuolemahenkäyksen kimppuun ja Tulikynsi oli vetänyt kissan pois, juuri ennen kuin tuo pääsi karkuun. "Oletko miettinyt, että Tulikynsi pääsisi klaaniin takaisin Pyökkihännän ja Puhuripennun kanssa?" Pikkuvarjo kysyi. "Olen miettinyt sitä", naukaisin soturille. "Oikeasti?" hän kysyi. Nyökkäsin. "Milloin?" hän kysyi. "En heti, jonkun ajan päästä. Pyökkihännän ja Puhuripennun voin hyväksyä jo nyt", naukaisin ja nuolaisin rintaani. "Käynkö kertomassa heille?" Pikkuvarjo kysyi. Nyökkäsin. //Joku?

Salatassu | 30.07.2015

Vaaniskelin metsän ruohikoissa, ja valmiina hyppäämään juuri vainuamani hiiren kimppuun. Otin askelen. Sitten toisen, ja kolmannen, kunnes olin iskuetäisyydellä. Jalkani jännittyivät, ja tein nopean, sulavan loikan ruohikosta, syöksyen hiirtä kohti kuin musta salama. Hiiri lähti pakoon liian myöhään, ja kun viikseni kääntyivät eteenpäin, läimäytin hiiren etutassujeni alle, vieden tämän hengen nopeasti puraisulla kaulaan. Otin saaliin suuhuni, ja tepastelin sivummalle. Laskin hiiren maahan, ja aloin kuopimaan maata. Kun se oli sopivan irtonaista, hautasin hiiren. Pian tunsin jonkun läsnäolon lähellä, ja seisahduin nuuhkimaan ilmaa. yllätyin haistaessani vienon jäljen Viiltotähdestä; päälliköstämme, ja mestaristani. laskin pääni alas, ja loikin edemmäs. Kun käpäläni koskettivat maata, kuulin yläpuolelta lehtien kahahtavan. Pidin mielessäni Viiltotähden, jos tämä sattuisi testaamaan minua hyökkäämällä. Nostin kuononi taas, ja nuuhkin ympäristöä tarkkana. Vainusin jäljen oravasta, ja kuulin lehtien kahahtavan edessäpäin, ja korvieni kääntyessä näin vilauksen ruskeasta hännästä. Lähdin oravan perään tietäen nopeuteni riittävän sen nappaamiseen. Käpäläni rummuttivat kosteaa maata pudottaen samalla kastepisaroita maahan, ja niitä pyyhkiytyi myös turkilleni. Yhtäkkiä en voinut nostaa oikeaa etutassuani, ja lensin komeassa kaaressa maahan. Kierin vähän matkaa kuperkeikkaa kunnes lysähdin maahan pää pyörällä. ***Unta*** Nousin hetken päästä. Käpäliini ja selkääni sattui. En ollut Kuolonklaanin reviirillä, ja näin vain vain polun, ja tummia puita. "Eikai taas!" sihahdin itselleni. Olin saanut tarpeekseni Shaden opeista, kaiken lisäksi hän ei tajunnut muuta kuin ikuisen 'sotansa' Sinililjan kanssa, josta en piitannut tippaakaan. Pudistin päätäni. "Miksi edes puhun hänelle. Miksi ylipäätään kuuntelen häntä. miksi oikeasti olen täällä! Miksi ylipäätään jahtasin sitä Tähtiklaanin kiroamaa oravaa!" huusin itselleni. Minulla ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja, kuin mennä eteenpäin. Näin maassa saman oravan kuin mitä olin jahdannut, mutta se oli ennemminkin varjo. Katsoin edemmäs, ja näin tumman hahmon nuolemassa vasenta etukäpäläänsä. Shade istui suoraan edessäni. "Oletpa aikaisin täällä, maan päällä on vasta aurinkohuippu", naaras maukui, ja hailautti ainoaa korvaansa. "Mutta voin kaiketi kertoa sinulle erään asian", musta yksisilmäinen naaras maukui virnistäen. "Sinunkin vasen korvasi on revitty", Shade maukui, ja tajusin näyttäväni lähetsulkoon samalta. Silmäni oli sentään jäljellä. "M-mitä siitä", sopersin hiljaa katsoen Shadea hänen ainoaan silmäänsä. "Sinut on tuotu tänne jotta voisit täyttää minun tahtoni, ja kohtalon, jota en ansainnut", Musta kissa maukui hämyisesti. Kylmät väreet kulkivat lävistäen minut. Shade avasi suunsa sanoakseen vielä jotain, rääkäisin ennen kuin hän ehti sanoa mitään. *** Nousin vapisten ylös. Hengitin raskaasti. Aurinko oli edelleen korkealla. Huokaisin helpotuksesta, ja turkkini siloittui. *Mitä tämä on, miksi Shade aina kiusaa minua?* mietin ihmeissäni, ja laskin pääni vain tunteakseni vehreän nurmikon raikkaan tuoksun. Olin taas täällä. Nousin taas, ja nostin kuononi haistellen ympäristöä. Sain pian päästäisen hajun, ja vilkuilin ympärilleni. Pieni otus oli käpertynyt puun juurakkoon, eikä sillä ollut aavistustakaan mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hiippailin sitä kohti, ja tapoin sen ennen kuin itsekkään tajusin mitään. Yläpuoleltani putosi pari lehteä, ja silloin muistin, että Viiltotähti luultavasti tarkkaili minua. Lähdin viemään päästäistä sinne minne hautasin hiiren, ja odotin samalla päällikön seuraavaa siirtoa. //Viiltotähti?

Surmapentu | 08.08.2015

Näin Kyynelputouksen ruumiin. "Ei!" ulvoin ja syöksyin aukiolle. Törmäsin pikkuiseen pentuun, ja Hiirikynteen. "Anteeksi!" ulvahdin. Aukiolle raahattiin myös toinen ruumis. Karhuturkin ruumis. "Ei!" ulvahdin ja loikin Karhuturkin luo. Näin Viiltotähden kävelevän Karhuturkin luo. "Viiltotähdelle tämä on todella rankkaa", Kukkatassu kuiskasi. "Miksi?" kysyin. "Karhuturkki, on Viiltotähden poika", Kukkatassu mutisi. Katselin surullisena Karhuturkin ruumista. "Surmapentu, lähdetään pentutarhalle", Pyökkihäntä naukui. "Kyllä Pyökkihäntä", naukaisin ja laahustin ovelle. "Mikä hätänä!?" Pyökkihäntä kysyi. "Olisin halunnut Karhuturkin oppilaaksi!" naukaisin. Käperryin kerälle, ja nukahdin. Heräsin aamulla aikaisin. Viiltotähti käveli Karhuturkin ruumiin vieressä. Loikin Viiltotähden luo. "Viiltotähti, haluaisin sinut mestarikseni silloin kun minusta tulee oppilas", naukaisin ja kumarsin päällikölle. //Viilto?

Viiltotähti | 10.08.2015

Katsoin suruissani esikoiseni ruumista. Katseeni oli kylmä, julma ja tyhjä. Kyynelputouksen ruumis hänen vieressään. Menikö meillä todella näin huonosti? Kaaosmielen kanssa juteltu uni oli sentään helpottanut, kolli oli saanut pentuja Sinivirran kanssa jälleen, eli heillä ei voisi mennä huonosti. Ilokseni, oli toinen pennuista saanut nimekseen Sulkapentu, toivottavasti saisin nähdä, kuinka paljon tuo emo isoisoemoltaan näyttäisi. Toinen pennuista oli Sorapentu. Se naaras, jolla toinen takajalka oli eriskummallisesti vääntynyt ihmetytti minua. Kuinka ihmeessä hän siellä oli? Miksi hän juoksi karkuun, jos uskoi samaan, kuin me? Naaraan tuoksu oli erikoinen, se ei ollut mikään neljästä klaanista, eikä hän Kuolonklaaniin kuulunut. "Tämä oli kova isku molemmille", Hiirikynnen ääni sai minut hätkähtämään. Siirsin katseeni tomunruskeaan varapäällikkööni. "Ai, hän oli kumppanisi", muistin yllättäen, tarkoitin Kyynelputousta, joka oli kuollut ennenaikaiseen synnytykseen. Sentään tuo vanha naaras oli synnyttänyt kolme pentua klaanille, en kylläkään tiennyt, kuinka Mustakoipi tämän ottaisi. Tuo kissa tuli Kuolonklaaniin ainoastaan uskon Kyynelputouksen vuoksi. Olin valmistautunut siihen, että tuo soturi lähtisi Kuolonklaanista, enkä estäisi häntä. Mustakoipi oli tulossa luokseni, mutta epäröi ja siirsi katseensa entisen johtajansa ruumiiseen. "Mustakoipi, tule vain", naukaisin ja nuolaisin rintaani. Naaras loikki luokseni. "Tämä klaani ei tunnu enää siltä, kuin se ennen tuntui", hän sopersi. "Niin?" kysyin ja odotin jo tuon vastausta. "Siksi aion tehdä kaikkeni, ollakseni Kyynelputouksen veroinen. Se naaras.. Se oli koko elämäni, palvoin häntä sokeasti, huomaamatta muita. En kadu sitä, vaan pelkään, etten pääse tästä yli. Mutta aion jatkaa elämääni Kuolonklaanissa, en vain tiedä, kuinka", kissa naukui miltei kyyhneleet poskiltaan valuen. "Todellinen soturi ei itke", hymähdin. //Kissat?

Mustatassu | 10.08.2015

Jatkoin harjoittelua mestarini kanssa vielä hetken. kunnes tämä maukui: "Edistyt hyvin, Mustatassu. Tämä riittää tältä päivältä" Nyökkäsin pontevasti. En ollut kuullut kehuja pitkään aikaan keneltäkään. Palasimme leiriin ja kauhukseni näin kaksi ruumista leirin keskellä. "Ei..", kuiskasin hiljaa. *Kuolonklaanin täytyy olla vahva! Se ei saa heiketä tai varsinkaan hävitä muille klaaneille! Muut klaanit ovat liian nynnyjä hallitakseen metsää!* Kävelin päällikköni luokse. "Viiltotähti", naukaisin hiljaa. Päällikkö käänsi katseensa minuun. "Miten tämä tapahtui?" kysyin katseenikaan värähtämättä kun katsoin ruumiita. //Viilto?

Viiltotähti | 18.07.2015

"Mahtitassu! Mahtitassu!" klaani hurrasi pennunpentuni uutta nimeä. "Onnea", Karhuturkki naukaisi ja kosketti pentunsa kuonoa. Pimeäkynsi oli saanut Mahtitassun oppilaakseen, eli pentunsa, taas. "Viiltotähti, lähdetkö meidän kanssamme kävelylle?" Sulkakukka kysyi Hiirikynsi vierellään. Nyökkäsin. Loikimme ulos leiristä kohti putousta, joka sijaitsi entisellä Jokiklaanin reviirillä. "Täällä haisee erakkokissojen haju", Hiirikynsi ilmoitti. Haistelin ilmaa, täällä tosiaan haisi erakkokissat. Yhtäkkiä tunsin jonkun syöksyvän lapaani. "Kuole!" kolli ulvoi. Olin lentää putoukseen, mutta Hiirikynsi tarttui turkkiini. Hiirikynsikin oli pudota. "Älä irrota!" sihisin. Erakkokissa yritti nousta ylös minua pitkin, mutta yritin heittää tuon pois. Yhtäkkiä huomasin kaksivärisen vivahteen silmäkulmassani. Sulkakukka heittäytyi erakon kimppuun, jolloin tuo päästi irti. Sulkakukan kimpussa oli kaksi pienikokoisempaa kissaa. "Ei!" ulvoin, kun kumppanini lensi ulottumattomiin. "Rakastan sinua!" naaraan viimeiset sanat kaikuivat korvissani. Naaraan ilme oli kauhuisa, mutta samalla levollinen ja rakastava. Hiirikynsi nosti minut ylös. Katsoin, uinka naaras putosi kissojen kanssa veteen. "Alas!" ulvaisin ja lähdin juoksemaan reunaa pitkin etsien Sulkakukkaa katseellani. Hiirikynsi syöksyi veteen kallion korkealta kohdalta. Juoksin rannikolla, maa alkoi mennä alaspäin ja pystyin koskettaa käpälälläni vettä. Huomasin Sulkakukan ruumiin, kaksi erakkoa meni tuon edellä kuolleina. Hiirikynsi ja kolmas kissa, joka oli naaras painivat keskenään vedessä, luottosoturini potkaisi erakon pohjaan ja kauhoi kohti kumppaniani, joka oli elossa. Hän yritti viimeisillä voimillaan kauhoa pintaan. Hiirikynsi sai otteensa naaraasta ja nosti tuon rantaan. Painoin naaraan kylkiä ja yritin saada veden tulla ulos. Naaras yski vettä. "Älä.. Se ei auta", naaras kähisi. "Et voi jättää minua", kuisaksin hiljaa. Tunsin kyyneleen valuvan poskipäitäni myöten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itkin. Hiirikynsi seisoi Sulkakukan edessä ryhti suorana, mutta hänen kasvoillaan oli myötätuntoinen ilme. "Pimeyden metsä.. Haluaa minun menevän", hän kähisi hiljaa. "Minä en", sihahdin. "Anteeksi.. Rakastan.. Teitä kaikkia.. Hyvästi.. Viilto..Tähti", naaras naukui ja kurotti kaulaansa minuun päin. Hän nuolaisi kuonoani, hän laski päänsä, sulki silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä. "Ei!" ulvoin itkien. Nuolin naaraan turkkia ja vedin tuon makeaa tuoksua keuhkoni täyteen. Hiirikynsi laski häntänsä lavalleni. "Viedään hänet leiriin", naukaisin tyynesti ja pyyhkäisin kyyneleet etukäpälälläni. Hiirikynsi nyökkäsi. Tartuimme molemmat kuolleen naaraan turkkiin kiinni ja kannoimme leiriin. "Mitä on tapahtunut?!" Karhuturkki ulvaisi. Laskin naaraan ruumiin leirin keskelle. "Pimeyden metsän nimeen, mitä tapahtuu?!" Kitkerähenki huudahti kauhuissaan. Selitimme koko jutun, kuinka Sulkakukka oli pelastanut meidät.. "Valvomme tämän yön kumppanini vierellä", huokaisin hiljaa. "Ja saatamme hänet Pimeyden metsää. Juhlistamme hänen elämäänsä", sanoin ja suoristin ryhtini. Paras oli jättää kumppanini iloisena. "Miksi et halua surra?" Karhuturkki tivasi. "Helponta on iloita", sihahdin. "Niin kai", poikani mumisi. Jokainen kissa jätti hyvästit naaraalle, minä toki ensimmäisenä. Tämän jälkeen loikkasin suurkivelle. "Haluan nimetä uuden varapäällikön Sulkakukan edessä. Tämä kissa on julma ja luotettava, joka ei pettäisi Kuolonklaania ikinä. Uusi varapäällikkö on Hiirikynsi!" ulvaisin. "Hiirikynsi! Hiirikynsi!" klaani ulvoi uuden varapäällikön nimiä. "Onnea", Kyynelputous naukui kollille. Hiirikynsi virnisti. "Kiitos", hän naurahti. Luottosoturista oli tullut varapäällikköni, se tuntui oikealta. Ehkä hän olisi Sulkakukan veroinen ehkä ei.. "Muistelkaamme rauhassa hyviä hetkiä hetken aikaa, jonka jälkeen lähetämme puolet klaanista saalistamaan ja juhlimme uutta varapäällikköä ja Sulkakukan kuolemaa koko yön", naukaisin. Mieleni oli kohentunut hieman. Muisteltuamme kumppanini hyviä hetkiä, lähetin puolet saalistamaan. Saalistamaan lähtivät Karhuturkki, Pikkuvarjo, Pihlajakynsi, Pimeäkynsi, Kierosielu, Kanervasielu, Kukkatassu, Suotassu, Purotassu, Mahtitassu, Ohdaketassu ja Tahtotassu. //Kissat?

Viiltotähti | 18.07.2015

Katselin Sulkakukan ruumista hieman haikeana, mutta hymyilin. Muistelin, kuinka naaras oli joutunut oppilaana aina vaikeuksiin ja jouduin pelastamaan hänet. Hän rakasti minua aina liikaa, eikä luovuttanut minun suhteen. Loppujen lopuksi olin suostunut tuon kumppaniksi, aluksi tosin vain valehtelemalla, mutta sitten rakastuin todella tuohon naaraaseen. Huokaisin hiljaa. En voinut uskoa niin eloisan naaraan olevan poissa, lopullisesti. Yhtäkkiä aloin ajattelemaan tosiasioita. En kuulisi naaraan ääntä, haistaisi hänen makeaa tuoksuaan tai näkisi häntä. En vajonnut suruun. Pysyisin vahvana, voisin näkeä kumppaniani öisin, Pimeyden metsässä. Kuoltuani pääsisin hänen luokseen. "Viiltotähti", Hiirikynsi naukui. Käänsin katseeni varapäällikkööni. "Oletko surun murtama?" hän kysyi yllättäen. "En", tokaisin. "Oletkin vahva", kolli naukui ja katsoi taivaalle. "Sinä myös", huokaisin hiljaa, en ollut surullinen, ainoastaa väsynyt. //Joku?

Sielutassu | 19.07.2015

*Sulkakukka on nyt kuollut, mutta Kuolonklaani sai uuden, hyvän varapäällikön*, mietin samalla, kun suin turkkiani. Lähdin astelemaan päällikön luo. "Älä välitä. Valitsit hyvän varapäällikön" nau'uin. Kolli mulkaisi minua, ja asteli pesäänsä. Lähdin tassuttelemaan tuoresaaliskasalle. Poimin pienen myyrän ja kannoin sen syrjempään. Söin nopeasti ja nuoleskelin huuliani. *Olisimpa minäkin joskus varapäällikkö*, unelmoin ja tassuttelin ulos leiristä. Maistelin ilmaa ja tuulenvire kantoi suuhuni rastaan hajua. Lähdin hiipimään kohti hajun alkulähdettä ja näinkin linnun pian. Kyyristyin ja jännitin lihakseni. Pmppasin linnun ylle, ja lävistin sen kynsilläni. Nappasin sen suuhuni ja lähdin kantamaan sitä leiriin. Astelin leiriin ja kävin pudottamassa linnun tuoresaaliskasaan. Istahdin oppilaiden pesän suulle ja näin, että Viiltotähti tassutteli luokseni. //Viilto?

Viiltotähti | 19.07.2015

Loikin kohti tuoresaaliskasaa, mutten halunnutkaan ruokaa. Pilvet olivat peittäneet kuun valon, se oli hyvä. Mitä pimeämpää, sen parempi saattelu rakkaalle kumppanilleni. "Hei, Viiltotähti", Hiirikynsi naukaisi ja loikki luokseni suussaan varpunen ja pullea kani. "Hei", naukaisin. "Tässä on sinulle tuoresaalista, kumman haluat, vai haluatko kumpaakaan?" hän kysyi. "Ei kiitos, syö sinä", naukaisin. "Kiitos", Hiirikynsi naukui ja kumarsi pienesti. Levitin kasvoilleni virneen. "Tiedätkö, miksen aio surra?" kysyin matalalla äänellä. "Koska se näyttää heikkoutemme?" kolli ehdotti. "Aivan. Emme ole heikkoja", sihahdin ja viilin tappavan terävillä kynsilläni ilmaa. Hiirikynsi laski häntänsä lavalleni. Katsoin häntä virnistäen. "Olet hyvä varapäällikkö", hymyilin. "Ja sinä hyvä päällikkö", hän kertoi. //Joku?