Koivutähti

Koivutähti

Edessäni istui siniharmaa kissa silmät suljettuina. Naaras avasi siniset silmänsä ja maukui samalla:

"Koivutähti, olet menettänyt ensimmäisen henkesi. Hengen jonka sait Savutähdeltä." Sinitähden ääni oli tyyni.

"Pääsenkö pian jatkamaan taistelua? Klaani tarvitsee minua nyt", nau'uin. Sinitähti ei vastannut ja muistin hänen olevan entinen Murskyklaanin päällikkö. En vain ollut ajatellut sitä, vaikka olin tiennyt sen.

"Sinitähti, miksi juuri sinä ilmestyit luokseni?" kysyin. "Olit muutenkin Myrskyklaanin päällikkö, et Tuuliklaanin. Luulisin sinun tukevan ennemmin heitä kun Tuuliklaania".

"Olet kaltaiseni, Koivutähti", muinainen päällikkö maukui ja haihtui pikkuhiljaa pois. *'Olet kaltaiseni Koivutähti'?* Mitä se oli tarkoittanut? En ehtinyt miettiä enempää, kun kaikki ympärilläni musteni ja silmäni rävähtivät auki.

Vanhan mustan naaraan pää ilmestyi kasvojeni eteen.

"Nouse varovasti ylös Koivutähti. Olet menettänyt hengen", Taipaleenalku maukui. Parantaja tuki minua noustessani ylös, vaikkei se olisi ollut tarpeen.

"Onko taistelu ohi?" kysyin.

"On", Ahvenkarva maukui. Koko klaani oli kokoontunut ympärilleni, mutta noustessani ylös ja katsoessani sotureitani ilmeellä joka kertoi: 'voitte kyllä tehdä jotain tarpeellisempaakin kuin tuijottaa päällikkönne nousemista. Pärjään kyllä, kiitos vain', kissat alkoivat hajaantua. Osa taistelijoista oli jo luultavasti parantajanpesässä Vuokkokynnen hoidossa.

//Skippiä tähän vaiheeseen xB//

Kun myöhemmin nousin sammalvuoteeltani, päätin lähteä metsästämään. Ravistelin sammaleet turkistani. Keräsin voimani ja päätin yrittää jaksaa käydä edes hieman ulkona leiristä, miettimässä asioita. Taipaleenalku oli hoitanut haavani parhaansa mukaan kuntoon, mutta tunsin silti oloni yhä heikoksi hengen menetyksen jälkeen.

Astelin hiljaa ulos leiristä muutamat katseet selässäni, joista en välittänyt. Klaani vaikutti muutenkin jollain lailla heikolta ja mietin, mitä asian eteen voisi tehdä.

//Ruoste, kirjota se tarinas ku oot tän lukenu;)

KOivutähti

Räpyttelin silmäni auki kuullessani metakkaa pesäni ulkopuolelta.

"Oletteko tosissanne? Ei Tuuliklaaniin noin vain ängetä!" tunnistin isäni Ahvenkarvan äänen kauempaa. Nousin ylös ja muistin, että Ruosterauta oli eilen suostunut palaamaan klaaniin. Hän oli nyt luultavasti saapunut Pisaraturkin kanssa. Nousin ylös ja astelin ulos pesästäni juuri samaan aikaan, kun Ruskokarva ryntäsi pesääni kohti. Meinasin törmätä kollin, joten Väistin ketterästi ja soturi jarrutti vierelleni.

"Ovatko he tervetulleita?" Ruskokarva kysyi, toisin kuin muut olisivat tehneet. Joku muu Tuuliklaanin sotureista olisi varmasti vain ilmoittanut: "Leirissämme on tunkeilijoita!" -tyyliin. Nyökkäsin vakaasti. Astelin soturin vierellä tulijoiden luo.

"Huomenta! Mukavaa että tulitte", naukaisin ja jatkoin muulle klaanille, "Ruosterauta ja Pisaraturkki tulevat nyt klaaniimme, he eivät ole tunkeilijoita." Ruosterauta nyökkäsi tervehdykseksi.

"Petturi t palaa klaaniin! Johan on aikoihin eletty!" Harmaapilvi sihahti ja asteli muualle. Loin vielä harmaaseen naaraspennulleni varoittavan katseen, ennenkuin jatkoin niin että kaikki varmasti kuulivat:

"He ovat uskollisia sotureita, luotan heihin."

//Juup... Joku ketunläjän tapanen, mut viel haisevampi..... Ruoste ja Pisara saa jatkaa nyt keskenään

Koivutähti 20.06.2014

Tassutin ulos pesästäni tuulen pörröttäessä turkkiani. Hallamyrsky valmisteli partioita ja moni soturi oli lähdössä kouluttamaan oppilaitaan. Kävelin valkean naaraan luo.

"Voisin johtaa aamupartiota", naukaisin. Varapäällikkö nyökkäsi.

"Ketkä otat mukaasi?" hän kysyi. Käännyin sotureiden puoleen.

"Otan mukaani aamupartioon Huomenliljan, Jalavatassun ja..." mietin nopeasti vielä yhden soturin mukaani, ja valitsin ensimmäisenä mieleeni tulevan nimen. "... Ruskokarvan." Mainitessani soturin nimen, hän kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin. Siirsin katseeni muualle. Kissat kokoontuivat luokseni ja annoin hännälläni merkin seurata.

"Lähdetään", mau'uin. "Tarkistamme Jokiklaanin rajan," lisäsin Hallamyrskylle, joka nyökkäsi pikaisesti ja jatkoi partioiden järjestystä. Johdin aamupartion ulos leiristä. Kävelimme kohti jokea joka virtasi rotkossa – se erotti meidän ja Jokiklaanin reviirit siinä kohdassa. Ruskokarva asteli takanani ja tunsin hänen katseensa selässäni. Tarkistimme rajan Nelipuulle saakka, eikä mitään erityistä tai klaania uhkaavaa löytynyt.

//Tuli joku jännä mut sain sentään kirjotettuu... Multa saa (Koivutähdeltä) pyytää jatkoo jos haluu ;3

(Yritän saada itteni taas kirjottaan)

Koivutähti 19.08.2014

// Ja pitkästä aikaa tarina! :PP //

Kävelin eteenpäin rauhallisin askelin. Hampaissani olevan jäniksen tuoksu tulvi sieraimiini. En ollut syönyt vielä mitään, ja nälkä kurni vatsassani. Hillitsin kuitenkin nälkäni ja unohdin sen hetkessä. Huomioni kiinnittyi vierelläni kävelevään Ruskokarvaan. Hänellä oli hampaissaan vielä suurempi jänis kuin minulla itselläni. Olimme pysyneet hiljaa lähes koko matkan. Tuntui ettei kumpikaan meistä keksinyt mistä puhua. Soturi oli pyytänyt minut mukaan metsästämään, ja tietysti olin suostunut, kun ei minulla muuta ihmeellisempää tekemistä ollutkaan. Jokin hänen seurassaan tuntui kuitenkin lämpimältä... Oli suorastaan ihanaa vain kävellä hänen vierellään. Huomasin kuinka kolli vilkaisi minua. Väräytin korvaani nopeasti miettien sopivaa puheenaihetta. Ehtisimme vielä hyvin jutella jostakin ennenkuin saapuisimme leiriin. Toivoin vain, ettei metsästysretki päättyisi vielä, ja että ehtisimme vielä puhua. Ruskokarva näytti ajattelevan samaa, sillä hän avasi suunsa.

"Olisi kivaa mennä metsästämään vielä toistekin", hän maukui. En tiennyt mitä voisin vastata, joten soturi jatkoi: "Kävisikö vaikka huomenna?" *Se olisi ihanaa...* ajattelin.

"Käyhän se", vastasin kuitenkin normaalilla äänensävyllä. Soturi nyökkäsi hymyillen.

"Hyvä." Tunsin kuinka hänen katseensa kohdistuvan silmiini. Käänsin katseeni häneen ja näin jotain hänen silmissään.

Kun lähestymme leiriä, Ruskokarva jättäytyi taaemmas ja sukelsin edellä piikkipensaiden alta leiriin. Aivan kuin soturi olisi lukenut ajatukseni, hän erkani kauemmas minusta ja tassutimme riistakasalle erillämme. En halunnut leirissä kiertävän huhuja siitä, kenen kanssa satuin viettämään aikaa.

Kun olin vienyt jäniksen riistakasaan, kävelin pesälleni. Asetuin mukavasti sammalille pesemään tassujani huolellisesti. Peseytymiseni kuitenkin keskeytyi, kun kuulin jonkun astelevan sisään pesääni.

//Joku? Jos joku vaa haluu xDDD Jos ei nii jatkan sit itte ;DD (Ps. onkohan Koivun pentuja enää olemassa? x3 Niil ei oo viel roolittu xD )

Koivutähti 05.09.2014

Johdin partiota Jokiklaanin rajalla. Ilma oli raikas ja aurinko paistoi, mutta minua värisytti ja tuntui etten saisi kunnolla edes henkeä. Se ei edes johtunut siitä että minulla olisi kylmä.

Näin viimeyönä niin kamalaa unta, enkä saanut sitä vieläkään pois mielestäni.

Olin aivan varma että se oli enneuni. Tiedän, ettei minun kannattanut kertoa siitä vielä mitään kenellekään, vaikka mieleni tekikin kertoa. Toivon ettei partiossa mukana olevista kukaan ollut huomannut tärinääni, vaikka olin kylläkin yrittänyt peitellä sitä. Pahinta oli kuitenkin se, etten muistanut unestani enään juuri mitään. Vain pieniä katkonaisia kohtia oli jäänyt mieleeni.

Kun hetken päästä johdin partion leiriin, oloni oli jo hiukan parempi. En ollut tänään edes jutellut kamalasti kellekään, mutta kun olin sanonut jotain, ääneni oli onneksi pysynyt tyynenä.

*Ei minulla ole syytä pelätä mitään kamalaa*, ajattelin. *Ja vaikka uni olisikin ollut enne, ehdin miettiä sitä vielä ja kerron siitä jollekin kun olen aivan varma mitä se merkitsee.*

// Joku mini tuli... :/