Katajatassu

Katajanoki ei vaikuta ulospäin kovin kummoiselta. Hän on hyvin hiljainen ja monesti vaikuttaa siltä kuin olisi mykkä. Hän puhuu vain harvoin ja puhuessaankin hän sanoo tuskin mitään. Katajanoki siis välttää paljoa puhumista ja vastaa kysymyksiinkin vain yhdellä sanalla, jos se vain on mahdollista.
Katajanoki ei muutenkaan kamalasti liity keskusteluihin ja hänen läsnäolonsa unohtaa helposti, jos paikalla on useampi kissa. Se ei ole siitä kiinni, etteikö naaras tykkäisi puhua muille tai pelkäisi muita, hän vain näkee monesti parhaaksi olla hiljaa, jotta muut eivät suuttuisi hänelle hänen kommenteistaan tai loukkaantuisi mistään, mitä hän sanoo.
Katajanoki kertoo lähes aina totuuden. Se ei kuitenkaan tarkoita ettäkö häneltä kannattaisi aina kysyä, kun halutaan tietää totuus johonkin, sillä naaras ei vain useimmiten vastaa. Hän on kuin ei ymmärtäisi.
Katajanoki ei näe mitään sen erityisempää pahaa kenessäkään kissassa. Häntä ei oikein kiinnosta kenen kanssa hän on tai kenen kanssa ei ole, kunhan nämä eivät tee mitään väärää.
Katajanokea ei ole helppoa yllyttää. Hän tietää hyvin, mitä haluaa ja ei halua tehdä ja, jos joku yrittää yllyttää häntä, hän vain kääntyy ja kävelee pois kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Hän monesti tekee näin silloinkin, kun puheenaihe ei häntä miellytä tai kiinnosta, ei vain silloin, kun häntä yllytetään.
Vaikka Katajanoki vaikuttaakin hyvin tylsältä ja sivuhenkilömäiseltä kissalta, hänen mielessään keskustelut ja ajatukset ovat suuria ja kovia. Eli vaikka naaras onkin ulospäin hiljainen, hänen päänsä sisällä on suurta jatkuvaa huutoa hänen itsensä kanssa. Tästä syystä naaras myös monesti uppoutuu omiin ajatuksiinsa ja unohtaa täysin mistä muut ovat hänelle puhuneet.
Katajanoki uskoo Pimeyden metsään ja on tälle sekä klaanilleen uskollinen, vaikka saattaakin välillä mielessään kapinoida klaanin sääntöjä vastaan.