Salamatassu

Salamasielu on kenties kasvatuksensa vuoksi erittäin itsevarma. Hänen emonsa Pimentovarjon lellimisen tuloksena syntyi kissa, joka uskoo voivansa tehdä mitä vain paitsi mitään väärää. Hänen kanssaan on usein vaikea tulla toimeen, sillä Salamasielu osaa olla hyvin provosoiva. Hän ei varsinaisesti pyri ärsyttämään muita ja harvoin saa mielihyvää siitä, että muut hermostuvat hänen heitoistaan: Salamasielulla ei vain yksinkertaisesti ole mitään suodatinta. Kollin mielestä hänellä on oikeus sanoa mitä sylki suuhun tuo, eikä ole hänen asiansa, jos muut loukkaantuvat. Hän myös - virheellisesti - olettaa, ettei hänen toiminnallaan ole hänelle itselleen minkäänlaisia seurauksia.
Kolli osaa kuitenkin olla hyvää seuraa. Hän ei ota mitään kovin vakavasti, joten Salamasielun kanssa on helppo rentoutua. Hän on leikkisä ja huumorintajuinen kissa, joka pitää hauskanpidosta.
Salamasielu ei kunnioita auktoriteetteja ollenkaan. Tietysti hän tottelee ylempiään, sillä ei mieluusti tulisi karkotetuksi klaanista tai mitään muutakaan. Hiljaa mielessään hän kiroaa jokaista, joka kehtaa rajoittaa kollin vapautta tehdä mitä vain lystää. Salamasielu haluaisi elää täysin omin säännöin - hänellä onkin vaikeuksia kunnioittaa Kuolonklaanin sääntöjä.
Salamasielulla on myös taipumusta laiskuuteen. Hän ei koe olevansa klaanilleen työnteon suhteen velvollinen, eikä siis ota esimerkiksi partiointia kovin vakavasti. Salamasielu ei mielellään tekisi mitään, mikä ei viihdytä häntä, ja harva asia on partiossa ravaamista tylsempää. Mestarina toimimisesta hän kuitenkin hiukan yllättävästi pitää: Salamasielu nauttii “viisautensa” jakamisesta nuoremmille polville.
Salamasielun itsevarmuus on oikeastaan monilta osin ansaittua: hän on hyvin karismaattinen ja halutessaan jopa hurmaava. Lisäksi hän on monilta osin luonnostaan hyvin lahjakas, eikä hänen ole tarvinnut juuri nähdä vaivaa esimerkiksi taistelutaitojensa eteen - tämä itse asiassa vain lisää hänen laiskuuttaan, sillä Salamasielu ei näe, että hänen koskaan tarvitsisi panostaa kehittyäkseen. Kollilla ei ole oikeastaan turhia luuloja itsestään, ja itse asiassa hän on myös hyvin tietoinen omista puutteistaan. Salamasielua ei vain kauheasti kiinnosta parantaa tapojaan.
Koska Salamasielu tiedostaa, ettei hän ole ehkä mikään sanakirjaesimerkki hyvästä kissasta, hän ei luota omaan arviointiinsa moraalisissa kysymyksissä. Tätä vaikeuttaa myös se, että Salamasielun on todella vaikeaa asettua muiden kissojen asemaan. Hänen on usein vaikeaa arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvä ja mikä paha. Siksi hän käyttää veljeään Loskalauhaa usein moraalisena kompassinaan. Loskalauha on Salamasielulle kaikki kaikessa: hän ihailee tämän älykkyyttä ja kykyä astua muiden saappaisiin. Samalla kolli on täysin epätietoinen Loskalauhan katkerista tuntemuksista häntä itseään kohtaan.
Loskalauha onkin ainoa kissa, josta Salamasielu osoittaa avoimesti välittävänsä. Tietysti hän on itse pidetty, mutta muut kissat eivät juuri kiinnosta Salamasielua. Hän ei näe koskaan voivansa esimerkiksi sitoutua yhteen kumppaniin, eikä hän muutenkaan ota suhteitaan kovin vakavasti. Silti häntä voisi luonnehtia hyväksi ystäväksi, johon voi loppujen lopuksi aina luottaa.
Salamasielun huolettoman ja laiskan persoonan vuoksi voisi olettaa, ettei hän välitä oikein mistään. Tiukan paikan tullen hän kykenee kuitenkin vakavoitumaan. Pohjimmiltaan hän välittää Kuolonklaanista ja sen kissoista paljon, ja on valmis puolustamaan heitä hengellään. Muutenkin Salamasielun rennon ja vitsailevan kuoren alla piilee vakava ja kylmähermoinen sekä jopa viisas kissa, joka tuntuu välittävän muista kissoista aivan liiaksi. Salamasielu toivoisi, että muut käyttäisivät häntä kilpenään, sillä uskoo olevansa vahvempi.
Pimentovarjon lelliminen ja ihailu on myös asettanut paljon paineita kollin niskaan. Hän ei varsinaisesti koe, että hänen pitäisi tulla klaanin parhaaksi soturiksi tai hioa taitojaan täydellisyyteen asti. Salamasielu on kuitenkin vakuuttunut siitä, että on erityinen, jolloin hänen tehtäväkseen jää koko klaanista huolehtiminen.
Salamasielu suhtautuu aika avoimesti ei-kuolonklaanilaisiin kissoihin. Tietysti Kuolonklaanin turvallisuus on kollille tärkeää, mutta hän ei ole mitenkään vihamielinen eloklaanilaisia tai erakoita kohtaan. Hän ei myöskään hyväksy erakkoveristen syrjimistä.
Salamasielu ei usko Pimeyden Metsään, mutta pitää asian omana tietonaan. Hän on yrittänyt kyllä, sillä se on Kuolonklaanin tapa, mutta hän ei koe Pimeyden Metsään minkäänlaista yhteyttä.