"Olisi ihana saada sinut ystäväkseni!" Rubiini henkäisi voimatta uskoa, että Pähkinä todella halusi olla hänen ystävänsä. Heillä tulisi olemaan niin paljon hauskaa yhdessä!
Pähkinän kasvoilla käväisi hymyntapainen. Huolimatta kylmästä ja hieman luontaantyöntävästä ulkokuorestaan Rubiini uskoi Pähkinän olevan sisältä lämmin ja ystävällinen. Nuori naaras oli varmasti kokenut paljon pahaa - aivan kuten Rubiinikin - ja tarvitsi vain ystävää selvitäkseen niistä ikävistä kokemuksista. Rubiini halusi todella olla se ystävä Pähkinälle.
"Tule, siirretään sinun nukkumapaikkasi minun paikkani viereen, niin voimme jutella iltaisin!" hän hihkaisi innostuneena ja pomppasi tassuilleen. Pähkinä ei pistänyt vastaan, vaikka hänen reaktionsa oli intoa pursuavaa Rubiinia huomattavasti hillitympi.
Rubiini oli aivan varma, että tästä päivästä lähtien heidän molempien elämä olisi vähän aurinkoisempi. Kunhan Pähkinä sopeutuisi yhteisöön, he voisivat yhdessä kierrellä kaksijalkalan kujia ja pitää hauskaa.

Puoli kuuta myöhemmin lehtisade oli viimein saavuttanut myös kaksijalkalan ja kujakissayhteisön. Harmaa sää oikein korosti kaksijalkalan harmautta, mutta Rubiinia se ei lannistanut. Hän oli virkeä ja valmiina partioon. Tästä päivästä tulisi taatusti mahtava, sillä he pääsisivät yhdessä ulos Pähkinän kanssa!
Arpinen naaras odotteli ystäväänsä pesän uloskäynnin luona. Pian Pähkinä tassutteli paikalle ja tervehti Rubiinia ystävällisesti. Rubiini vastasi tervehdykseen energiseen tapaansa.
"Tästä tulee niin hauskaa!" hän kihisi innosta ja taivutti häntänsä kippuralle selkänsä ylle. Hän näki Leopardin, Arven ja Silverin lähestyvän heitä ja innostui entisestään - kolmikon saapuminen tiesi sitä, että he lähtisivät ulos pian!

//Pähkinä?

Kharon oli yllättynyt Päivänsäteen vilpittömästä kiitoksesta. Vaikkei kolli halunnut itse edes myöntää sitä itselleen, se sai mukavan, lämpimän aallon käymään hänen lävitseen. Se sai laikukkaan kollin hieman rennommaksi mitä hän normaalisti oli. Erakosta tuntui harvinaisen hyvältä olla jossain asiassa parempi kuin Päivänsäde.
"No, uimamestari, haluatko näyttää minulle, miten se oikeasti kuuluu tehdä? Ehditkin jo tehdä alkulämmittelyt, joten lopun pitäisi käydä leikiten", erakkonaaraan haastava kysymys palautti Kharonin takaisin maan pinnalle ajatuksistaan.
"Tietysti, mutta sinä pysyttelet sitten kuivalla maalla. Minä en tahdo pelastaa sinua kahdesti saman päivän aikana", kolli naurahti leikitellen. Hän tunsi pitkästä aikaa olonsa rennoksi ja hieman vapautuneemmaksi. Hetken kolli pystyi olemaan taas kuten ennen sitä hetkeä, kun hänen vanhempansa olivat kuolleet. Se oli ollut hetki, joka erotti nykyisen Kharonin vanhasta.
Kharon asteli kohti lammen rantaa ja pulahti ongelmitta takaisin veteen. Enää veden kylmyyteen ei tarvinnut totutella, sillä kollin turkki oli tosiaankin jo läpimärkä.
"Et voi kävellä eteenpäin ihan niin itsevarmasti, ellet tunne vesistöä jossa liikut. Ennen kuin lasket painon käpäläsi varaan, varmista että siinä on pohja, johon astua", valkoturkkinen Kharon huikkasi rannalla seisovalle Päivänsäteelle, "ja kun olet tarpeeksi syvällä, irrotat vain jalat pohjasta ja alat uida, kas näin." Kharon irrotti jalkansa lammen hiekkaisesta pohjasta ja alkoi kauhoa etukäpälillään vettä aivan kuten Lieskakajo oli aikoinaan opettanut. Entinen eloklaanilainen muisteli entisen mestarinsa oppeja ja potki takajaloillaan itselleen vauhtia edetäkseen. Kharon ui pienen ympyrän, painoi jalkansa takaisin pohjaan ja nousi seisomaan.
"Äläkä luule, että opettaisin sinut uimaan. Pysyttelet vain kaukana vesistöistä tai minun lähelläni, niin voin pelastaa sinut aina vain uudestaan", kolli virnisti ja roiskautti etukäpällään vettä kohti Päivänsädettä. Pisarat roiskahtivat parin ketunmitan päähän, mutta eivät aivan ylettäneet tummanharmaaseen naaraaseen.

//Päivi?

Testi